• 3 • 2018 Irtonumero 8 € 6 Spelarit luottaa perinteeseen 14 Kreikkalainen rebetiko elää uutta nousua 32 Ensin voimaannutetaan naiset MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 SISÄLTÖ 3 • 2018 19 32 14 KOLUMNISTI Silja Heikkilä Kreikkalainen rebetiko elää uutta nousua. Ensin voimaannutetaan naiset. Ajassa: Solju ...........................................................................................................5 Esittelyssä: Rane Diallo .................................................................................11 Marjatan valssi ..................................................................................................12 Melartin sävelsi muutakin kuin Ruususen häämarssin ..................18 Persoonallinen pelimanniyhtye: Heikki Lahti ja Komia ..................20 PELIMANNI-liite Yhteissoiton vanhat ja uudet kuviot esillä Samuelin Poloneesissa 2019 .......................................................................23 Varsinais-Suomen kuulumisia ....................................................................24 Uudenmaan nurkka ........................................................................................24 Nuottiliite ............................................................................................................25 Kuulumisia Pohjois-Savosta ........................................................................29 Juokin Malja Anja Onatsulle ........................................................................29 Pirkanmaan Maakuntapelimannien kuulumisia ................................30 Kokkolan kuulumisia ......................................................................................30 Muistoissamme Sirkka Viitanen ja Unto Lehtonen ...........................31 NORDLEK – Kansantanssia pohjoismaisittain ....................................34 Jouhikonsoitto vahvassa kasvussa Virossa ...........................................36 Oriven kansanmusiikkija kansantanssikurssit 2018 .....................39 Suomen kansanmusiikkiliiton kolmas vuosikymmen .....................40 Tätä mieltä: Vain laulu vie soittolistoille ................................................41 Levyt ......................................................................................................................42 Kirjat .....................................................................................................................47 Taustapeili: Aimo Hentinen .........................................................................50 Keikat ja koulutukset ......................................................................................51 6 Sa ul i H ei kk ilä Spelarit luottaa perinteeseen
• 3 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 ALKUTAHDIT Vielä tänä syksynä julkaistaan neliosaisen Kanteleen kielin -kirjasarjan kolmas osa, Slaavilaiset kantelekansat. Kirjassa kohtaamme puolalaiset, valkovenäläiset, ukrainalaiset ja venäläiset kanteleineen. Slaavilaisten kanteleiden kirjo on laaja. Kaikki kirjasarjan eri kanteletyypit eli lyyra-, siipi-, leukaja kaltiokanteleet ovat mukana. Kanteleen asema eri slaavilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa vaihtelee paljon. Esimerkiksi venäläisellä kanteleella on vahva virallinen asema: koulutus on vakiintunut ja soitin on melko yleinen ja tunnettu. Toisena ääripäänä voi pitää puolalaisia, joille kantele on arkeologinen erikoisuus, jota soittaa vain muutama soittaja. Kirjan aineisto on kerätty ainutlaatuisilla kenttämatkoilla, joita työryhmä on tehnyt kymmenen vuotta. Kirjan ovat kirjoittaneet Kari Dahlblom (1955–2017), Timo Väänänen ja Leena Häkkinen . Työryhmässä on ollut mukana myös Matti Kontio (1948–2017). Kirjasarjan neljäs osa, Pohjoiset kantelekansat julkaistaan myös lähiaikoina. Aiemmin on julkaistu Baltian kantelekansat ja Volgan kantelekansat -kirjat sekä useita radio-ohjelmia. kanteleenkielin.maanite.fi SL A AV IL A IS ET KA N TE LE KA N SA T TIM O VÄ Ä N Ä N EN , LE EN A H Ä KK IN EN , KA RI D A H LB LO M MAANITE, 2018 ISBN XXX Slaavilaiset kantelekansat -kirja tutustuttaa meidät venäläisten, valkovenäläisten, ukrainalaisten ja puolalaisten kanteleisiin. Kanteleen kielin -työryhmä on kerännyt aineistoa kenttämatkoilla äänittäen, kuvaten ja haastatellen. Timo Väänänen, Leena Häkkinen, Kari Dahlblom ja Matti Kontio ovat tehneet matkat Viroon, Latviaan, Liettuaan, Ukrainaan, Puolaan, Venäjälle, Karjalaan, Udmurtiaan, Tšuvassiaan, Tatarstaniin, Marinmaalle ja Hanti-Mansiaan. kanteleenkielin.maanite.fi Kanteleen kielin Slaavilaiset kantelekansat Ka nt el ee n ki el in Timo Väänänen Leena Häkkinen Kari Dahlblom Kanteleen kielin -kirjasarja täydentyy Maria Kalaniemi Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi Womex Suomeen ensi vuonna Ruotsin kuninkaallinen musiikkiakatemia, Kungliga Musikaliska Akademien, on valinnut harmonikkataiteilija Maria Kalaniemen jäsenekseen. Nimitys on kunnianosoitus Kalaniemelle, joka on virtuoottisella soittotyylillään kehittänyt suomalaista kansanmusiikkia ja vienyt sitä laajasti maailmalle. Perusteluissa mainitaan myös, että Kalaniemi on lyyrisellä ja voimallisella soittotavallaan uudistanut käsitystä harmonikasta sekä sooloettä yhtyesoittimena. Kalaniemi on taiteilijaprofessori ja musiikintohtori, minkä lisäksi hän on julkaissut runsaasti musiikkia ja on tärkeä esikuva nuorille harmonikansoittajille. Maria Kalaniemi on arvostettu muusikko ja pedagogi, joka on vuosikymmenten ajan opettanut kuninkaallisessa musiikkiakatemiassa ja Sibelius-Akatemiassa. Kalaniemi on niin ikään uransa aikana esiintynyt monien ruotsalaisten muusikoiden kanssa. Suomalaisista taiteilijoista kuninkaallisen musiikkiakatemian jäsennimityksen ovat aiemmin saaneet muun muassa säveltäjät Kalevi Aho , Mikko Heiniö , Magnus Lindberg , Kaija Saariaho ja Aulis Sallinen , sekä kapellimestarit Okko Kamu , Susanna Mälkki , Sakari Oramo , Jorma Panula , Esa-Pekka Salonen ja Leif Segerstam . Kuningas Kustaa III perusti Ruotsin kuninkaallisen musiikkiakatemian vuonna 1771. Nykyään akatemia on itsenäinen instituutio, jonka tarkoituksena on edistää säveltaidetta ja musiikkielämää. Ensimmäisenä ”suomalaisena” akatemian jäseneksi kutsuttiin 1797 oululainen virkamies Erik Tulindberg . Tulindbergia on kutsuttu ensimmäiseksi suomalaiseksi säveltäjäksi. www.musikaliskaakademien.se Kansanja maailmanmusiikin merkittävin kansainvälinen ammattilaistapahtuma ja showcase-festivaali Womex World Music Expo saapuu ensi vuonna Suomeen. Lokakuun lopussa 25. kertaa järjestettävää Womexia isännöi Tampere. Womex on yksi suurimmista ja kansainvälisimmistä musiikkialan konferensseista. Tapahtumaan saapuu vuosittain yli 2500 ammattilaista 90:stä maasta. Messuilla kohtaavat maailmanmusiikin myyjät ja ostajat, minkä lisäksi Womex tarjoaa konferenssiohjelmaa, dj-iltoja sekä musiikkielokuvia. Näkyvimpänä elementtinä on kuitenkin showcase-festivaali, jonka aikana seitsemälle lavalle nousee kymmenittäin huippuartisteja soittamaan näytöskeikkoja. Womexille on ominaista musiikillinen laaja-alaisuus, ja tapahtuma vetää vuosittain myös kasvavan määrän muun muassa jazzin, elektronisen musiikin ja taidemusiikin ammattilaisia. Womex World Music Expoa järjestää saksalainen musiikkiyhtiö Piranha Arts AG. Tapahtuman kotimainen pääjärjestäjä on tamperelainen musiikkiyhtiö Rockadillo Production Oy ja sen pääyhteistyökumppanit ovat Tampereen kaupunki, Visit Tampere sekä opetusja kulttuuriministeriö. Tänä vuonna Womex pidetään Espanjan Las Palmasissa. Siitä lisää seuraavassa lehdessä. Pe nt ti H ok ka ne n
• 4 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 3 (191) 2018 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Spelarit Påkaksen pihalla, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 4/18 ilmestyy 30.11. aineistot 5.11. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Perinteellä menee hyvin Erään suuren sosiaalisen median sivuilla törmäsin pitkään viestiketjuun, jossa Ilkka Heinonen kysyi kansanmuusikko-kollegoiltaan heidän käsityksiään Lampaan polskan B-osan alkuperästä. Kysymyksestä seurasi pitkä ja vaiherikas keskustelu arvailuineen, tietoineen, lähdeviittauksineen ja loppupäätelmineen. Useampi kuin minä totesi, että ihana ketju. Totesin kansanperinteen olevan aika hyvässä jamassa. Meillä on paljon koulutettua, taitavaa ja lahjakasta väkeä, joka koluaa arkistoja, tutkii ja pohtii. Valistaa meitä julkaisuilla ja tuo esille jo unohtunuttakin tietoa. Mennyt maailma alkaa elää. Onneksi on jäänyt jotain jäljelle, jota tutkia. Onneksi vuosisatojen saatossa on ollut niitä, jotka ovat asioita kirjanneet ylös ja tehneet äänitallenteita heti kun se on ollut mahdollista. Onneksi on myös arkistoja, jotka aineistoista huolehtivat – erityisesti Suomalaisen kirjallisuuden seuran arkisto – ja tuovat ne kaikkien saataville. Se ei ole itsestään selvyys kaikkialla. Maailmalla on paljon arkistoja, joihin ei tavallisella pulliaisella ole mitään asiaa. Iso osa tavallisesta kansasta ei paljon kansanperinteestämme tiedä, kun se ei ole nyt kovin muodikasta. Mutta onpahan paljon ihmisiä tietoineen ja taitoineen, jotka ovat valmiina kertomaan, kun kiinnostus omaa kulttuuriperintöä kohtaan tulee muotiin. Sellainen päivä koittaa vuorenvarmasti. Huomaamatonta kansansivistystä tapahtuu sitä paitsi koko ajan. Hyvänä esimerkkinä on jouhikko, joka jossain kohtaa oli lähes täysin unohdettu soitin. Nyt Käppi ja kumppanit tekevät hienoa työtä ja jonain päivänä suuri osa suomalaisista tunnistaa soittimen ja tietää sen osaksi omaa perintöämme. Kansallisuusaate oli tärkeä tekijä siinä, että kulttuuriperintöämme on niinkin paljon tallella. Samaan aikaan pyrkimykset rakentaa uljas tarina suomalaisuudesta vaikuttivat siihen, mitä perinnöksi hyväksyttiin. Onneksi aineiston kerääjillä oli viisautta tallentaa myös niitä runoja, joita siihen tarinaan ei hyväksytty. Nyt voidaan historiaa kirjoittaa uudestaan ja nähdä asiat laajemmin. Voidaan hyväksyä, että suomalaiset eivät ole ainoa kansa, jonka historiassa kanteleella on tärkeä rooli. Ja sävelet, joiden kotimaisesta alkuperästä ollaan ylpeitä, ovat voineet matkustaa pitkiäkin matkoja. Tallessa oleva ei aivan helposti pääse enää katoamaan. Rauno Nieminen siteeraa artikkelissaan Jousisitra ja Porthanin harppu ruotsalaista tutkijaa Gustav Reziusta vuodelta 1873. "...on valitettavan surullinen tosiasia, että vanha kantele ja kanteleensoitto ovat pysyvästi kadonneet.” Eivät ole. Eikä viimeistä runolaulajaa tai jouhikonsoittajaa ole vielä nähty, eikä tulla näkemään. Sauli Heikkilä
• AJASSA Solju 5 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Soljua haastatteli Sauli Heikkilä Kuva: Marja Helander Äidin ja tyttären, Ulla Pirttijärven ja Hildá Länsmanin, Solju-yhtye julkaisi debyyttialbuminsa huhtikuun lopussa. Levy on saanut paljon huomiota maailman suurimpia etno-musiikkilehtiä myöten. Mitä sitten on tapahtunut? On ollut kivaa esiintyä uuden kokoonpanon kanssa aivan uutta musiikkia esittäen. Levyn julkaisun jälkeen keikkaillessa Soljun oma musiikillinen ja taiteellinen tyyli on syventynyt. Nyt olemme innolla suunnittelemassa Soljun seuraavia systeemejä. Musiikkivideomme odottaa julkaisuaan ja aloitamme uusien kappaleiden työstämisen. Mikä on Soljun salaisuus? Kauniit naiset ja komiat äijät! Kontrastit elämässä viehättävät ja toimivat salaisena reseptinämme. Maalailevat, eteeriset ja kaukaiset maisemat kohtaavat juurevat ja rouheat riitit, jotka hiipivät kuulijan iholle. Urbaani ympäristö kohtaa saamelaiset perinteet. Oletteko Soljussa äiti ja tytär vai yhtyetoverit? Koemme olevamme molempia. Välillä äiti-tytär -roolit tuntuvat pyrkivän haluttua kovemmin esille, jolloin on tarpeen keskustella. Käsittelemme usein yhteiset kommelluksemme huumorilla. Miltä keikkakalenteri näyttää? Kesä meni keikkaillen festivaaleilla ja syksy alkoi viikon mittaisella Suomen kansanmusiikkiliiton kiertueella. Meillä molemmilla on muitakin projekteja, joiden kanssa olemme työstämässä albumeita. Marraskuussa käymme tosin Norjassa Folkelarmissa, joka on pohjoismaisen kansanmusiikin verkostoitumisja showcase-tapahtuma. Ullan ja Hildán lisäksi Soljussa soittavat Teho Majamäki lyömäsoittimia ja Janne Puurtinen koskettimia. Levyn julkaisi Bafe´s Factory. Soljun Odda Áigodat -albumin säveltäjät ja sanoittajat Ulla Pirttijärvi ja Hildá Länsman voittivat myös Suomen Musiikkikustantajien Vuoden Etnotekijä -palkinnon! Palkinnon voittajan valitsi Maria Veitola.
• -T ämä on tämmöistä kansanmusiikin käyttömusiikkia, sanoo Simo-Pekka Lindström . Tanssikappaleitten lisäksi ohjelmistoon on alusta asti kuulunut myös muuta perinteistä kansanmusiikkia. Vuosien varrella on soitettu satoja kappaleita ja nykyään aktiivisessa muistissa on toista sataa sävelmää. Spelareiden soittotaival alkoi haitariryhmänä, mutta jo heti ensimmäisen vuoden aikana se yhdistyi viulisteista koostuvan Helsingin työväenopiston pelimanniryhmä Tarvon pelimannien kanssa. Yhtyeen soitto alkoi nykyisinkin Spelareissa soittavan ainoan ihan alkuvaiheista mukana olleen jäsenen Juhani Kaivosojan johdolla, mutta siirtyi saman vuoden aikana Veijo Honkasen käsiin. Nykyiseen kokoonpanoon edelleen kuuluvat harmoonin soittaja Antti Keipi ja basisti Simo-Pekka Lindström tulivat mukaan 90-luvun alkupuolella. Samalla vuosikymmenellä äänitettiin myös Ylelle kantanauhoja, joita soitettiin radiossa. Vuonna 1995 yhtyeen vetäjäksi siirtyi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla silloin opiskellut Jari Komulainen, joka oli ollut yhtyeessä lapsesta asti. Komulainen toi mukanaan uudenlaisen sovitetumman tyylin ja mukaan tuli myös hänen omia sävellyksiään. Tämän kauden kappaleet soivat vuonna 2002 julkaistulla Kalabaliikki-levyllä. Spelarit luottaa perinteeseen Pelimanniyhtye Spelarit syntyi 80-luvulla osana uusmaalaisen kansantanssija pelimanniyhdistyksen Helsingin pitäjän tanhuujat ja spelarit ry:n toimintaa. Vuosikymmenen alussa perustetun yhdistyksen tavoitteena oli synnyttää tanssijoiden ja pelimannisoittajien tasavertainen yhteistyö. Tanssiryhmien rinnalla toimii pelimanniryhmä, jolloin ulkopuolisiin soittajiin ei tarvitse turvautua. Tansseja Spelarit säestävät edelleen. 6 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018
• Perinteen kunnioittamista Kalabaliikki-levyn jälkeen, Komulaisen lähtiessä Spelareista, vetovastuu siirtyi vuonna 1995 mukaan tulleelle viulisti Patrik Weckmanille . Mukaan tullessaan Weckman oli jo joitakin vuosia soittanut pelimannimusiikkia, johon kiinnostus oli lähtenyt arkaaisemman soittoperinteen kautta. Oma soiton opettelu oli painottunut niin vahvasti perinteisiin kappaleisiin ja korvakuulolta opetteluun, että hän hämmästyi pelimannikentälle tullessaan, miten paljon siellä käytettiinkin nuotteja ja soitettiin uudempaa sävellettyä musiikkia. – Uuden musiikin säveltämisen sijaan minua itseäni on aina kiinnostanut soittaa jo olemassa olevaa hienoa ja soittamatonta perinnemateriaalia, jota löytyy todella paljon. Myös kiinnostus ja kunnioitus perinnettä kohtaan motivoi. On kiinnostavaa tietää missä kappaleita on soitettu ja liittää ne osaksi laajempaa kontekstia, Weckman sanoo. Esimerkiksi tanssittavuuden kuuluminen on oleellinen osa pelimannimusiikkia, joka ensisijaisesti on syntynyt nimenomaan tanssimusiikiksi. Weckmanin siirtyessä Spelareita luotsaamaan oli siis luonnollista, että perinteen kunnioitus sai uudenlaisen aseman yhtyeen soitossa. Uusia tuulia Spelarit koki uuden vetäjän myötä jälleen muodonmuutoksen kun keskiöön astui perinteitä kunnioittava ja tyylinmukainen klassisten pelimannikappaleiden soitto. Tyyli muuttui entistäkin viuluvetoisemmaksi, ja yhteisen soiton ja soinnin yhteenhiomisesta tuli tärkeä osa harjoittelua. Vuosituhannen alussa mm. Orivesi All Starsin vetäjänä tunnettu kansanmuusikko Antti Järvelä piti Spelareille ensimmäisen viikonloppukurssin, jonka jälkeen kursseja on alettu pitää kerran vuodessa.– Järvelän johdolla on treenattu niin yhtyeen yhteensoittoa ja lavaesiintymistä kuin hiottu uusia kappaleita ja tyylinmukaisuuksia, he kertovat. Myöhemmin viikonloppukursseja on otettu muiltakin kokeneilta pelimanneilta: Tallarin alkuperäisjäsenen Ritva Talvitien johdolla on harjoiteltu eteläpohjalaista pelimannimusiikkia, ja ruotsalaisen viulisti Hans Kennemarkin kanssa soitettiin ruotsalaista polskaa. Näiltä kursseilta on kertynyt myös uutta ohjelmistoa. Muuten ohjelmisto on pääasiassa Weckmanin vastuulla. Tyylinmukaisuus Suurimmassa roolissa tyylipuhtauden suhteen on ollut Patrik Weckmanin 7 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018
• 8 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 vahva ja laaja tyylitietoisuus, jota on kerätty levyiltä, kirjoista ja erilaisilta kursseilta. Hän on soittanut suomalaisen kansanmusiikin lisäksi irlantilaista, balkanilaista, klezmersekä amerikkalaista old time -musiikkia. Erityisenä kiinnostuksen kohteena on ollut Ruotsin Taalainmaan, ja varsinkin Orsan, viuluperinne. – Tärkeintä minusta on kuunteleminen, eikä sitä voi liikaa painottaa. Pyrimme opettelemaan kaiken korvakuulolta, jolloin sekä tyylin että melodian oppii samalla, sanoo Weckman. – Tyylinmukaisia jousituksia, painotuksia ja puntteja on vaikea opetella nuoteista. Ne käydään läpi samalla kun kappaleita opetellaan, Osmo Hakosalo puolestaan toteaa. Ohjelmistoa on kerätty ympäri Suomea ja se pyritään aina opettelemaan kunkin alueen tyypilliseen soittotyyliin. Vain tanhusikermät, joilla tanssijoita säestetään, soitetaan useimmiten nuoteista, jotta toistojen määrät soitettaisiin oikein. Sovitukset syntyvät yleensä paikan päällä harjoituksissa ja saattavat olla esimerkiksi pelkästään melodiavetoista viulunsoittoa. Toisinaan Weckman kirjoittaa stemmoja ja sointuja valmiiksi, ja toisinaan mukana soi säkkipillin borduna. Säkkipilli tuokin oman persoonallisen sävynsä uusimpaan, viime vuonna julkaistuun levyyn Patriarkaalinen kausi. Säkkipilli Viuluvetoisessa yhtyeessä on ollut mukana aiemmin myös mandoliini, kitara, moraharpa ja huuliharppu. Oman värinsä joihinkin kappaleisiin tuo yleisesti mielipiteitä jakava säkkipilli, jota Weckman soittaa. Häntä säkkipillin soittoon innosti ruotsalainen Hedningarna-yhtye. Spelareissa Weckman yleensä soittaa G-vireistä ruotsalaista säkkipilliä. – Euroopassa säkkipilliä on soitettu aikoinaan laajastikin, kuten ehkä sähkökitaraa nykypäivänä, mutta Suomessa se on aina ollut harvinaisempi soitin. Säkkipillin rajoittunut ääniala, artikulaatiomahdollisuuden puute ja sävellajisidonnaisuus tuovat omat rajoitteensa sille, mitä kappaleita sillä voi soittaa. Säkkipillistä tekee toisaalta persoonallisen sen omintakeinen ääni, jatkuvasti taustalla soiva borduuna sekä korukuviot. Soitin on herkkä kosteuden ja lämpötilojen vaihtelulle, joten se tuo omat haasteensa soittimen virittämiseen. Weckmanin mielestä säkkipillin soittajalla tulisi ollakin vähän soitinrakentajan vikaa, jotta ymmärtää soittimen mekaniikkaa riittävästi. Perinnemusiikin asema Spelareissa on ollut mukana suurimmaksi osaksi pelimanneja, jotka eivät ole opiskelleet kansanmusiikista ammattia, ja yhtyeen akateemisin kausi sijoittuikin Patrik Weckman Osmo Hakosalo Spelarit Perustettu: Helsingin pitäjän tanhuujat ja spelarit ry perustettiin tammikuussa 1982 Vantaalla. Nykyiset jäsenet Patrik Weckman: viulu, alttoviulu, säkkipilli, harmooni ym. Topi Salonen: viulu, alttoviulu Juhani Kaivosoja: viulu, nyckelharpa Antti Keipi: harmooni Sari Marttiini: viulu Osmo Hakosalo: viulu Simo-Pekka Lindström: basso Pauliina Pajala: viisikielinen viulu Äänitteitä: Spelarimarssi 1987 (c-kasetti) Appu soutaa 1997 Kalabaliikki 2002 Patriarkaalinen kausi 2017 Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruus Sepän Soitossa Mäntsälässä 1996. Spelarit harjoittelee Vantaalla Kotiseututalo Påkaksessa, jonka kauniissa pihapiirissä pääsee helposti pelimannitunnelmiin.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Jari Komulaisen johtamalle ajalle. Yhtyeen uusimmat jäsenet, kansanmusiikkipedagogiksi Centria ammattikorkeakoulussa Kokkolassa opiskeleva viulisti Osmo Hakosalo ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolta valmistunut viulisti Pauliina Pajala tulivat yhtyeeseen hyvin hiotun tyylinmukaisen pelimannisoiton perässä. – Aloitin Spelareissa viisi vuotta sitten ja innostuin pelimannimusiikista niin paljon, että lähdin opiskelemaan siitä ammattia syksyllä 2016. Olin kuitenkin hämmästynyt siitä miten pieni varsinaisen perinnemusiikin ja kansantanssin rooli oli oppilaitoksessa. Yksityistunteja lukuunottamatta perinteeseen tutustuminen ja sen syvällinen ymmärtäminen on ollut kohtalaisen pieni osa opintoja, Hakosalo pohdiskelee. Perinnemusiikin asema ja rooli on kovasti mietityttänyt viulunopettajaksi opiskelevaa Hakosaloa. Hän pitää perinnemusiikin laajemman kulttuurisen kontekstin ymmärtämistä, yhteisöllisyyttä ja musiikin käyttöarvoa sen oleellisimpina lähtökohtina. – Yhteissoittoa, jamittelua ja tanssia on ollut opinnoissa melko vähän, jolloin kansanmusiikin yhteisöllisyys ei oikein välity opiskelijoille. Ja kun perinnekappaleita soitetaan, ei useinkaan tiedetä niiden alkuperäistä taustaa. Halutaan vain soittaa ”hyviä biisejä”. Itse näen kansanmusiikin nimenomaan käyttömusiikkina ja yhteisenä kommunikaation välineenä, en niinkään estradeilla esitettävänä ”taidemusiikkina”. Pelimannimusiikin lippu korkealla! Keskustelu perinnemusiikin asemasta tänä päivänä herättää yhtyeen jäsenissä paljon ajatuksia. He kokevat sen jääneen omassa genressään hieman marginaaliin: perinteisen pelimannimusiikin arvostus on jäänyt nykykansanmusiikin jalkoihin. Spelarit haluavat soitollaan edustaa juuri tätä vuosisatoja vanhaa perinnettä. – Soiton ei ole tarvinnut olla lähtökohtaisesti virtuoottista, vaan viulun ääreen on voitu palata vaikkapa viikon peltotöiden jälkeen, harjoittelematta, yhtyeen jäsenet summaavat. Ulkomaillakin kiertänyt Spelarit harjoittelee Vantaalla kauniissa Kotiseututalo Påkaksen torpassa. Kotimaassa he ovat kiertäneet esiintymässä muun muassa Kaustinen Folk Music -festivaaleilla, Samuelin Poloneesissa ja Folklandia-risteilyillä, joissa heitä jatkossakin kuullaan. Suomalaisen perinteisen viuluvoittoisen pelimannimusiikin lippua aiotaan siis pitää korkealla. Sa ul i H ei kk ilä 2019 teema on Maailmalla – kansainvälisyys kansanmusiikissa ja kansantanssissa Suomalainen kansanmusiikki ja kansantanssi ovat jo lähtökohdiltaan kansainvälisiä: ”Yleensä perinteestä ajatellaan, että mitä vanhempaa, sen suomalaisempaa. Lainattu on epäsuomalaista. Tosiasiassa asia on päinvastoin: mitä vanhempaa, sen kansainvälisempää”, toteaa Heikki Laitinen kirjassaan Iski sieluihin salama . Vuoden 2019 teema rohkaisee alan toimijoita pohtimaan kansainvälisyyttä sen monissa merkityksissä. Se voi tarkoittaa omassa toiminnassa kansainvälisten kontaktien etsimistä, kulttuurista moninaisuuden tarkastelua tai ylirajaista verkostoitumista: Tanssiryhmiä Eurooppaan, festivaaleille lisää ulkomaisia vieraita, maailmanmusiikkia ja elävää perintöä, harrastajat verkostoitumaan, Suomen kulttuurien laaja kirjo esille ja lisää ulkomaankiertueita yhtyeille. Vuosi 2018 tarjoaa kentälle erinomaisen mahdollisuuden esitellä osaamistaan, kun kansanja maailmanmusiikin merkittävin kansainvälinen ammattilaistapahtuma ja showcase-festivaali WOMEX World Music Expo saapuu Tampereelle lokakuussa. Tulevaisuuden megatrendeistä vahvimpia on kansainvälisten kontaktien, instituutioiden ja foorumeiden lisääntyminen. Kansanmusiikin ja kansantanssin ala kohtaa tämän kehityksen avoimin mielin ja innosta kihisten! Jo perinteeksi muodostunut FolkForum -seminaari pidetään jälleen ennen astumista Folklandia-laivaan perjantaina 11.1.2019. FolkForum on osa suurempaa “Yhdessä folkin aallonharjalla!” tapahtumien kokonaisuutta, johon kuuluvat Etnogaala, Folklandia ja jatkot ravintola Kaisaniemessä. Tilaisuudessa Tapio Korjus kertoo World Music Expo WOMEXin ensimmäisestä Suomen vierailusta Tampereella ja sen tarjonnasta. Korjuksen Rockadillo on tapahtuman yhteistyökumppani. Hän kertoo, kenelle tapahtuma on suunnattu ja miksi siellä kannattaa olla mukana. Flamencotanssija ja koreografi Kaari Martin kertoo kokemuksistaan kansainvälisellä työkentällä toimimisesta niin viennin kuin monikulttuurisen työryhmän johtamisen näkökulmasta. Tilaisuuden päättää paneelikeskustelu kansantanssin viennin edistämisen tulevaisuudesta. Keskustelun osallistujat selviävät lokakuun aikana. Ilmoittautumiset seminaariin 5.1.2019 mennessä: www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/folkforum Seminaarin pitopaikkana on Agora, Sibelius-Akatemian pohjakerroksessa Helsingin Musiikkitalossa. Lisätietoja: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi FolkForumissa pohditaan kansainvälistymistä
• 10 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Tule soittamaan Kaamospeleihin Vantaalle marraskuussa Kaamospelit tuo jälleen laajan kattauksen korkeatasoisia kansanmusiikkikonsertteja ja osallistavaa ohjelmaa Vantaalle 10.-17.11. Pääkonserttien ja perinteisen kansanlaulukirkon ohella kauppakeskus Jumbossa järjestetään sunnuntaina 10.11. Yhtä soittoa! -tapahtuma, jonne pelimanniryhmät saapuvat esiintymään eri puolilta Suomea. Esiintyjähaku on edelleen auki ja ilmoittautumiset tehdään 15.10. mennessä osoitteella kaamospelit@kaamospelit.fi. Ilmoittautumiset lauantaina 17.11. järjestettävälle kansanmusiikkikurssille 1.11. mennessä osoitteella anja. hinkkanen@gmail.com (nimi, yhteystiedot, valittu kurssi). Kurssilla opettavat: Juha Virtanen yhtyesoitto, Jari Komulainen huuliharput ja Markus Rantanen ukulele. Vantaan kansanmusiikkiviikon koko ohjelma julkaistaan lokakuussa. Lisätietoja: www.kaamospelit.fi Ethno Finland kasvaa joka vuosi! KAMU-leiri innostuneessa tunnelmassa! Kesäinen KAMU-leiri antaa nuorille osallistujille monenlaista kokemusta ja lisäinnostusta kansanmusiikin harrastamiseen. Se nähtiin tänä vuonna jälleen,kun leirin innostavat opettajat Jari Komulainen , Markus Rantanen , Suvi Oskala , Leena Joutsenlahti ja Marjo Smolander antoivat leiriläisille mahdollisuuden soittaa monenlaisissa kokoonpanoissa, laulaa, improvisoida ja esiintyä. Uusia kavereita tuli taatusti jokaiselle. Soiton lomassa uitiin, saunottiin ja pelattiin. KAMU-leiri pidetään taas Päivölän virkistyskodissa 10.-14.6.2019! Tule mukaan! Jeunesses Musicales Internationalin (JMI) koordinoimia kansainvälisiä Ethno-musiikkileirejä järjestetään eri puolilla maailmaa. Nyt jo neljännen Ethno Finlandin pääjärjestäjänä on Suomen Kansanmusiikkiliitto ja ohjaajina toimivat suomalainen Antti Järvelä ja kroatialais-ruotsalainen Allan Skrobe. Varsinaisia opettajina sen sijaan ovat leiriläiset itse – he opettavat viikon aikana toisilleen oman maansa kansanmusiikkia. Tänä vuonna osallistujia oli Englannista, Ruotsista, Tanskasta, Mosambikista, Skotlannista, Sveitsistä ja Suomesta. Leiri järjestettiin Kortistontilalla Mäntsälässä. Ethno Finlandin huikea päätöskonsertti pidettiin Etno Espalla. Tule sinäkin ensi vuonna mukaan Ethno Finland –leirille! Leirin tunnelmia löydät Ethno Finlandin Facebook-sivuilta! Kukushka 2018 Viipurissa Venäläis-suomalainen Kukushka-festivaali järjestettiin kolmatta kertaa Viipurissa 11.8. Paikkana oli tänä vuonna Viipurin Eremitaašin piha. Tapahtuma järjestettiin nyt kolmatta kertaa. Tapahtuman pääjärjestäjänä on Venäjän kansantaiteenliitto. Suomalainen yhteistyökumppani on Suomen Kansanmusiikkiliitto. Tämän vuoden suomalaiset esiintyjät olivat Frigg, Accrowbatics sekä Oltermen. Venäläisiä ryhmiä oli kymmenkunta, tunnetuimpina Otava Yo sekä Sergei Starostin. Tapahtuma on todella mielenkiintoinen, ja siellä saa hyvän läpileikkauksen varsinkin venäläisestä kansanmusiikista. Viipuriin kannattaa suunnata elokuun alussa taas ensi vuonna Kukushkan aikaan. Myös Viipurin kaupungissa riittää nähtävää! Päivi Ylönen-Viiri
• 11 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Mangovarkaista maailmanmusiikin huipulle Sarjaa tuottaa: Teksti ja kuva: Jaana-Maria Jukkara Suomessa ja pohjoismaissa vaikuttavien senegalilaisten ja muiden länsiafrikkalaisten muusikoiden kanssa keskustellessa Rane Diallon nimi nousee helposti esiin. Kommenteissa kuuluu poikkeuksetta päällimmäisenä kunnioitus Ranea kohtaan, ei vain huikean uran tehneenä muusikkona, vaan myös ihmisenä. Suomessa Rane saa kulkea kadulla ilman kohua, Senegalissa hän on superjulkkis, jonka kaikki tuntevat. ESITTELYSSÄ Rane Diallo SYNTYMÄPAIKKA: Rufisque, Senegal AMMATTI: freelance-muusikko, sanoittaja, säveltäjä NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Hasse Walli & Asamaan, Galaxy ELÄMÄN MOTTO: Everything is okay. A frikkalaisen ja varsinkin senegalilaisen musiikin tuntijan tämä lista vakuuttaa varmasti: Ouza et ses Ouzettes, Wandama, Etoile de Dakar, Youssou N’dour & Super Etoile, Thione Seck & Raam Daan, Star Band de Dakar, Baaba Maal & Dande Lenol, Hasse Walli & Asamaan, Galaxy. Nämä ovat yhtyeitä, joissa Rane Diallo on soittanut, ja kahdessa viimeisessä soittaa edelleen. Kuten juuri jutun kirjoitushetkellä vierailulle tupsahtanut senegalilainen muusikko Daddy Ous kädet yhteen lyöden ja syvään kumartaen toteaa: ”Uuuuu! Huikea lista, todellinen yliopisto. Kaikki todella kuuluisia yhtyeitä.” Rane tuli Suomeen 80-luvulla kitaristi Hasse Wallin kanssa alkaneen yhteistyön saattelemana. Hasse Walli & Asamaan oli kovatasoinen yhtye, ja iloksemme sen uusin muoto on kiivennyt esiintymislavoille tänä vuonna. Myös senegalilaisten muusikkokollegoiden kanssa vuonna 1992 perustettu, palkittu Galaxy-yhtye toimii edelleen. Yhtyeen jäsenillä on tahoillaan myös omia projekteja, ja pienempiä muodostelmia on tullut ja mennyt. Rane Diallo sanoittaa ja säveltää päivittäin. Yhteys senegalilaisen musiikin kenttään ja sen kirkkaimpaan kärkeen on edelleen tiivis. Meneillään olevista projekteista ei ole lupa julkisuudessa puhua, mutta niistä kuullaan pian. – Tottakai kaipaan Senegalin musiikkielämää, se on niin erilaista kuin täällä, toteaa Suomessa pysyvästi asuva taiteilija. Rane asui lapsuuttaan sekä äidin wolofinkielisen suvun parissa Rufisquessa että isän pulaarinkielisen suvun parissa Kaolackissa. Vilkasluonteiselle pojalle kirmailu kavereiden kanssa mangoja guavavarkaissa naapuruston puutarhoissa oli ajoittain mielenkiintoisempaa kuin koulunkäynti. Ehkäpä tästä johtuen Rane kouluttautuikin teini-ikäisenä puutarhuriksi ja työskenteli suurella maatilalla. Samaan aikaan hän alkoi käydä arabialaisella teatterilla ja aloitti huilunsoiton ja laulun sekä tanssin harrastuksen. Rakkaus arabialaiseen musiikkiin on edelleen syvä. Tie ammattiuralle oli viitoitettu, kun Rane Diallo parikymppisenä hurmaantui Ouza Diallon musiikista, pääsi tämän oppilaaksi ja sen myötä myöhemmin myös yhtyeen jäseneksi. Soittimeksi vakiintui saksofoni. – Alku oli hankala. Tuohon aikaan muusikoiden maine ei ollut hyvä, joten äidilleni ammatinvalinta oli järkytys. Myöhemmin hän näki mitä ammattimuusikon työ oli, ja hyväksyi valintani, Rane kertoo. Jos ihmisellä on mahdollisuus viettää kahvihetki muusikko Rane Diallon kanssa, suosittelen sitä lämpimästi. Tässä koleassa maailmassa jokaisen Ranen kanssa käydyn keskustelun jälkeen olo on voimaantunut. Ranen elämänfilosofialla varustettuna jatkat päivittäistä uurastamista uskoen uudelleen siihen että suuretkaan näkemykselliset erot – kuten uskonnot – eivät välttämättä erota ihmisiä toisistaan. Toisen kunnioituksella ja hänen asemaansa asettumalla meillä jokaisella on mahdollisuus kohdata toisemme avoimesti ja luoda luottavainen suhde. Suhde maalliseen mammonaan on Ranen opin mukaan myös tärkeää pitää terveellä pohjalla. Suurin osa Rane Diallon kappaleista antaa ohjeita hyvälle elämälle ja muistuttaa siitä mikä on tärkeää ja olennaista. Rane Diallo on pyhäinpäivänä 3.11. Etnosoi!-festivaalin avaavan ’Valoa kohti: Päivi Hirvonen – Fiddler With the Voice -konsertin erikoisvieras.
• 12 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 N ykypäivästä katsoen alkuaikoja ei ole helppo ymmärtää. Kansanmusiikki oli todellisessa nollapisteessä, ei ollut mitään. Yksi suuri tehtävä oli kansanmusiikin käsitteen palauttaminen näkyville. Seppo Toiviaisen Tampereen yliopistossa 1970 hyväksytty väitöskirja ”Yhteiskunnalliset ja kulttuuriset ristiriidat; musikologisten osakulttuurien sosiologista tarkastelua” on osuva dokumentti tilanteesta. Sen haastatteluaineisto oli kerätty alkuvuodesta 1968. Kun Toiviainen kysyi suomalaisten mielipiteitä kymmenestä musiikinlajista, niiden joukossa ei ollut kansanmusiikkia. ”Vanhasta tanssimusiikista” annettiin kolme esimerkkiä: Kaustisten purppuripelimannit, Vili Vesterinen ja Solistiseitsikko Otava. Tutkimuksen tuloksena Suomesta löytyi kevätkesällä 1968 kolme osakulttuuria. Konserttimusiikin ydin oli kaupunkien kouHeikki Laitinen Marjatan valssi Kaustisen viime kesän juhlilla pidetyssä Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlaseminaarissa minua oli pyydetty miettimään, mikä Kansanmusiikkiliiton merkitys on ollut kansanmusiikkikentässä. Siinä sitä olikin miettimistä ja valikoimista, kun olen kaikki nämä vuosikymmenet seurannut sitä läheltä ja ollut mukana. Aika pienellä miettimisellä yhdeksi tärkeimmistä asioista nousi säveltäminen: jokainen sai julistautua itseoppineeksi säveltäjäksi, pelimannisäveltäjäksi, kansansäveltäjäksi. Se oli melkoinen mullistus. Suomen Pelimanniyhdistyksen Timo Koski, Voitto Mäkelä ja Erkki Ojanen soittavat 50-vuotislahjaksi miniserti Marjatta Väänäselle omistetun valssin.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 lutetussa aikuisväestössä ja se oli luonteeltaan säilyttävä. Amerikkalaisvaikutteisen osakulttuurin ydin oli kaupunkien koulutetussa nuorisossa ja se oli luonteeltaan muuttava. Perinnemusiikin osakulttuurin ydin oli maaseudun kouluttamattomassa aikuisväestössä ja sen luonne oli sivullinen. Tekijä luonnehtii sitä musiikillisesti huonoosaisten kulttuuriksi. Se oli sivullinen niin musiikkikuin toimeentulokysymyksissä. Mutta kun Toiviaisen väitöskirja ilmestyi 1970, sen kysymyksenasettelu oli jo vanhentunut. Kansanmusiikki oli palannut ryminällä takaisin. Maaseutukulttuurin protesti nousi syvältä, purkautui voimakkaasti ja muodostui laajaksi ja pysyväksi. Edelleenkin on mahdotonta ennustaa, missä kansanmusiikki on viiden vuoden kuluttua. Sävellyksiä kilpailuilla Seuraavaksi oli vuorossa kansanmusiikin käsitteen uudistaminen. Siinä oli Suomen Pelimanniyhdistyksen puheenjohtajalla Erkki Ala-Könnillä oma osuutensa. Konsta Jylhän, Otto Hotakaisen ja muutaman muun innoittamana hän oli valmis määrittelemään, että kansanmusiikki on tradin lisäksi myös elävää kulttuuria, tätä päivää ja huomista. Syntyi pelimannisäveltämisen kultakausi, jolloin jokaisen oikeus säveltää julistettiin pysyväksi oikeudeksi. Se oli hyvin suomalainen ilmiö. Pelimanniyhdistyksen tärkein juhla oli Pispalan sottiisi, kansainvälinen kansantanssija kansanmusiikkifestivaali, joka järjestettiin ensimmäinen kerran kesäkuussa 1970 ja sen jälkeen joka toinen vuosi. Keväällä julistettiin ensimmäinen sävellyskilpailu, jolla haettiin juhlille tunnussävelmää. Ehdotuksia tuli 60 säveltäjältä. Arvovaltainen tuomaristo valitsi voittajaksi harmonikkamestari Kalevi Nyqvistin sottiisin ”Tuulen pesä”. Pispalan Sottiisin avajaisissa hän soitti sen ensin soolona ja sitten yhdessä suuren pelimanniorkesterin kanssa. Kahden vuoden kuluttua Pispalan Sottiisi järjesti valssisävellyskilpailun, johon osallistui lähes kolmesataa sävellystä. Lehdet julistivat suurin otsikoin: ”Ossi Runne voitti Pispalan sottiisin sävellyskilpailun.” Sävellys oli Säyhteen valssi ja Sottiisin pääjuhlassa sen soitti parinsadan pelimannin orkesteri säveltäjän sovituksena ja johdolla. ”Kansanmusiikkikilpailut antavat monesti virikkeen kansanpelimannien omien sävellyksien julkistamiseksi. Kansanperinteen aarteet saattaisivat muuten jäädä vain yhden tai kahden pelimannin omaisuudeksi”, sanoi kapellimestari Runne lehdistölle. Toisen palkinnon saivat sumiaislaisen Matti Hintikan sävellys Keiteleen mainingit ja hämeenlinnalaisen Raimo Raussin Keinusaaren valssi. Molemmista tuli tunnettuja pelimannisäveltäjiä. Kahden vuoden kuluttua sävellyskilpailu kutsui ”kaikkia kansanmusiikista kiinnostuneita kansanomaisen polkkasävelmän aikaansaamiseksi. Sävelmät osallistuvat kilpailuun yksiäänisiksi kirjoitettuina nuotteina, Kilpailuissa jaetaan palkintoina vähintään 1000 markkaa arvostelulautakunnan harkinnan mukaan.” Nyt sävellyksiä tuli lähes kaksisataa ja voiton vei Eino Kukkoniemi Längelmäeltä. Hänen Kukko-Mikon polkkansa edusti tuomariston mukaan ”aitoa pelimannityyliä”. Säveltäjä oli mukana soittamassa, kun polkka esitettiin pääjuhlassa. Parhaan palkinnon hän sai yleisöltä: se taputti hurjana rytmiä. Muiden palkittujen joukossa näkyy olleen jälleen Ossi Runne (Seppälän Heikin polkka), mutta Toivo Kärki sai vain kunniakirjan kolmen muun säveltäjän kanssa. Pelimannisävellysten nimet olivat hyvin konkreettisia. Niiden mukaan sävellyksissä oli vain yksi asia: Tuulen pesä, Säyhtee, Keitele, Keinusaari, Kukko-Mikko, Seppälän Heikki. Säveltäjä oli säveltäessään todella ajatellut jotakin tiettyä paikkaa tai ihmistä tai tapahtumaa, joka oli sitten sävellyksessä kuultavissa. Yksi henkilömuotokuvista oli Marjatan valssi. Sen oli säveltänyt Erkki Ojanen , opettaja Riihimäeltä, Raussin pelimannien viulisti ja Pelimanniyhdistyksen johtokunnan jäsen. Marjatta Väänänen oli 1972-1977 vuoron perään kulttuurija opetusministerinä. Hän oli tunnetusti tarmokas ja kiistelty poliitikko, joidenkin mielestä ”hallituksen ainoa mies”. Kansanmusiikin asemaa hän edisti monin tavoin, muun muassa ajamalla professuuria Tampereelle ja Kansanmusiikki-instituuttia Kaustiselle. Poliittisen uran jälkeen hänelle myönnettiin ensimmäisenä naisena ministerin arvonimi.Kun Marjatta Väänänen täytti viisikymmentä elokuun 9. päivänä 1973, oli Suomen Pelimanniyhdistyksellä siis täysi syy olla mukana onnittelijoiden joukossa. Sitä edustivat Timo Koski , Voitto Mäkelä ja Erkki Ojanen . Lahjana he soittivat kahdella viululla ja klarinetilla päivänsankarille omistetun valssin, joka julkaistiin seuraavassa Pelimanni-lehdessä (12/1973). Sävellykset eivät vain kuvaile Kilpailujen voittajat ja Marjatan valssi olivat vain jäävuoren huippu. Samanlaisia olivat ne sadat sävelmät, jotka eivät voittaneet, ja ne tuhannet sävelmät, jotka eivät kilpailuihin osallistuneet. Kaksi asiaa tuntuu niissä olleen olennaisia. Ensiksi: sävellykset ”tulivat”, eikä niitä tehty. Otto Hotakainen kertoi, että vintillä piti aina olla nauhuri valmiustilassa: jos vaikka navetassa tulvahti mieleen uusi sävelmä, oli heti juostava yläkertaan ja nauhoitettava se. Muuten se olisi pian unohtunut. Sävellyksen synnytti välitön tunne, muisto, mielikuvituksen leimahdus. Toiseksi sävellykset eivät ainoastaan kuvailleet kohdettaan, vaan olivat jotain enemmän. Kun tarkastelee jonkun pelimannin tuotantoa, niin sävellykset saattavat piirtää kokonaisen kotiseudun. Ihmiset, maisemat ja tapahtumat ovat saaneet musiikillisen muotokuvansa. Lapsuuden muistot palaavat sävelinä tähän päivään. Sävellykset kertovat juhlapäivien tunnelmista ja arjen iloista, joskus suruistakin. Niissä on lämmintä ihmisten ja luonnon tarkkailua, läheistä ystävyyttä, haikeita kevätiltoja, kotiseudun kauneutta ja huolta sen tulevaisuudesta. Mutta sävellykset ovat ennen kaikkea musiikkia ja heijastavat todellisuutta sillä salaperäisellä, tunnevoimaisella tavalla, joka on vain musiikille mahdollista. Mestaripelimanni Otto Hotakaisen oli navetastakin juostava nauhoittamaan mieleen tullut sävelmä. Ta pi o R an ta ka ri Jokaisen oikeus säveltää on hyvin suomalainen ilmiö
• Kreikkalainen rebetiko elää uutta nousua Kiinnostus 1900-luvun alussa Pireuksen satamakapakoissa syntynyttä urbaania kansanmusiikkia, rebetikoa kohtaan kasvaa Kreikassa ja maailmalla. Viime vuonna rebetiko nostettiin Unescon maailman aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Vuosittain Keski-Kreikassa Skyroksen saarella kokoontuu ryhmä, joka pyrkii vaalimaan alkuperäistä, 20ja 30-luvun rebetikoa. teksti: Ari Turpeinen kuvat: Katri Nisula ja Ari Turpeinen 14 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018
• 15 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 T apahtumapaikkana syrjäinen ulkoilmataverna Skyroksen saarella KeskiKreikassa. Pöydissä istuu sekalaista väkeä, kiireiset tarjoilijat kantavat ruokaa ja juomaa kansalle. Äkkiä buzukivirtuoosi Spiros Goumas päästää soittimestaan pitkän, valittavan soolon, taksimin, johon kitara yhtyy vaimeasti. Hälinä salissa loppuu kuin veitsellä leikattuna. Kitara ja baglama aloittavat villin, mukaansa tempaavan rytmin, johon buzuki liittyy mukaan. Kuulijan valtaa epätodellinen olotila kun rebetikoseminaarin kaikki kolmekymmentä soittajaa ja laulajaa ryhtyvät tykittämään täysillä. Karheat äänet laulavat tuskasta, rakkaudesta ja katujen elämästä. Känsäiset kourat lyövät tahtia ja joku yleisön joukosta nousee tanssimaan. Tätä on rebetiko. Skiroksen rebetikoseminaari vaalii alkuperäistä rebetikoa – Kun olin nuori mies kuusikymmentäluvun alussa, rebetiko oli lähes tuntematon käsite, kertoo kreikkalaisen kansanmusiikin tutkija ja buzukinsoittaja Nikos Politis . – Levyjä tai muita tallenteita ei juurikaan ollut saatavilla ja vanhat rebetikomuusikot olivat kaikki joko kuolleet tai lopettaneet soittamisen. Paremmat piirit kuuntelivat taidemusiikkia ja nuoriso rokkia. Vain köyhimmissä kansanosissa rebetikomusiikki oli jossakin määrin olemassa edelleen, ja sielläkin lähinnä elävän musiikin muodossa. Nikos Politis soitti nuorena rock´n roll -bändeissä ja innostui rebetikomusiikista vasta paljon myöhemmin, kun sattumalta kuuli sitä jossakin. Nykyään hän on yksi rebetikoseminaarin aktiivisimmista osallistujista ja ollut mukana seminaarin jokakesäisissä tapahtumissa lähes alusta saakka. Rebetiko ei kuitenkaan ole vain vanhempien ihmisten musiikkia. Seminaarin nuorimpiin kuuluva kitaristi-laulaja Flora Patriki, 25, kertoo saaneensa kimmokkeen rebetikomusiikkiin jo lapsena kotoa isältään, joka soittaa buzukia. – Nykyään nuorison keskuudessa rebetiko on muotia. Esimerkiksi Ateenassa on monia nuorten ryhmiä, jotka soittavat rebetikoa. Pohjoisten Sporadien saariryhmään kuuluvalla Skyroksella järjestetään nyt jo kymmenettä kertaa jokavuotinen rebetikoseminaari. Seminaarin tarkoituksena on vaalia ja ylläpitää vanhoja, perinteisiä rebetikosävelmiä sekä saattaa ne arvoiseensa asemaan. Seminaarin ydinryhmä on ollut vaikuttamassa siihen, että rebetiko on viime vuonna päässyt espanjalaisen flamencon sekä portugalilaisen fadon rinnalle Unesco:n aineettoman kulttuuriperinnön listalle. Rebetikoseminaarin ohjelma on jaettu kuudelle päivälle. Kurssiin kuuluu oppitunteja päivisin ja vapaamuotoisempaa musisointia iltaisin jossakin saaren monista tavernoista. Viimeisen päivän iltana järjestetään kurssin päätöskonsertti. Alkujaan pienen ryhmän vaatimattomasta kesäseminaarista on vuosien varrella kasvanut eräänlainen kansainvälisen ystävyyden ja veljeyden ”kokoontumisajo”. Valtaosa osallistujista on luonnollisestikin kreikkalaisia, mutta kiinnostus rebetikomusiikkiin on tuonut seminaariin väkeä muualtakin. Kaukaisimmat osallistujat ovat tulleet USA:sta ja Etelä-Afrikasta. Tänä kesänä paikalla oli kreikkalaisia, turkkilaisia, israelilaisia, ranskalaisia, yksi hollantilainen sekä yksi suomalainen. Pienestä liikkeelle Idea sai alkunsa noin kaksikymmentä vuotta sitten. – Olin silloin hyvin sairas ja minun piti pysytellä kotona. Olin kyllä soittanut aikaisemminkin musiikkia, mutta hyvin erilaista. Nyt halusin ryhtyä soittamaan rebetikoa ja laitoin lehteen ilmoituksen, löytyisikö muita asiasta kiinnostuneita, kertoo rebetikoseminaarin koordinaattori, filosofian tohtori George Makris , Pian löytyikin Halkidan kaupungista nuori, kahdeksantoistavuotias, mutta hy
• 16 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 vin lahjakas mies. Sitten mukaan tulivat Georgen vaimo Fotini Karababa sekä eräs sukulaismies. – Toimintamme oli hyvin vaatimatonta ja pienimuotoista. Soitimme pienissä paikoissa pienelle yleisölle. Muitakin rebetikoa esittäviä ryhmiä oli toki olemassa, mutta ne olivat ammattilaisia, kertoo George Makris. Vuonna 2009 George ja Fotini päättivät perustaa rebetikomusiikin seminaarin ja samalla kohtauspaikan, jossa asiasta kiinnostuneet voisivat tavata. Mitään avustuksia toiminnalle ei ollut, joten kaikki kulut piti maksaa omasta pussista. – Emme halunneet järjestää isoa festivaalia, vaan pienimuotoisen tapahtuman pienelle, mukavalle ryhmälle samanhenkisiä ihmisiä ja ystäviä. Vuoden kuluttua mukaan tuli buzukitaiteilija Spiros Goumas, joka on eturivin buzukinsoittajia Kreikassa ja soittanut lähes kaikkien Kreikan tunnetuimpien artistien kanssa. – Spiros on luonteeltaan hyvin mukava ja vaatimaton ihminen, vaikka onkin kiertänyt konsertoimassa eri puolella maailmaa isoilla esiintymisareenoilla, kertoo George Makris. – Jossakin vaiheessa hän alkoi miettiä, ettei enää halua jatkaa sillä tavalla, koska tunsi vähitellen menettävänsä yhteyden rebetikon syvimpään olemukseen. Hän oli sitä mieltä, että rebetiko on musiikkia, jota pitäisi esittää pienillä lavoilla, paikoissa, joissa ihmiset voivat kommunikoida keskenään ja joissa yleisön ja esiintyjien vuorovaikutus on mahdollista. Spiros Goumas päätti silloin ryhtyä elättämään itsensä antamalla yksityisiä soittotunteja rebetikomusiikista kiinnostuneille ihmisille sekä myös esiintymään heidän kanssaan. Rebetikoseminaari on alusta saakka järjestetty Manos & Anastasia Faltaitsmuseon tiloissa, joka sijaitsee Skyroksen kylän eli Horan laitamilla, jyrkän vuoren rinteellä, josta aukeaa komea näköala merelle. Manos Faltaits oli lakimies ja taiteen kerääjä, joka harrasti itsekin aktiivisesti kuvataidetta. Hänen isänsä Kostas Faltaits , perheen musta lammas ja ammatiltaan toimittaja, kirjoitti paljon rebetikomusiikista ja kyseisen alakulttuurin piirissä elävistä ihmisistä (rebetes) sekä kirjoja, että lehtiartikkeleita. Hän keräsi suuren määrän rebetikolaulujen tekstejä ja kun hän kuoli, hänen jäämistöstään löytyi noin kaksisataa sanoitusta. Mikä ihmeellisintä, myöhemmin on löytynyt myös levykokoelma, jossa on yli kolmekymmentä laulua, joiden tekijäksi on merkitty Kostas Faltaits. Rebetikoseminaarin ydinryhmä Parapetameni (suom. hyljeksityt, kadotetut) teki muutama vuosi sitten konsertin, jossa näitä Kostas Faltaitsin tekemiä lauluja esitettiin. Kostaksen veli Nikos Faltaits työskenteli tuottajana Columbia-levy-yhtiössä. Sen ajan rebetikomuusikot tulivat aina välillä esittelemään hänelle uusia kappaleitaan. Hän joutui usein kertomaan heille, että jos laulujen sanat ovat noin rankat, ne eivät silloisen poliittisen tilanteen vuoksi tulisi menemään läpi sensuurista. Joskus hän lähetti näitä tekstejä veljelleen muokattaviksi siihen muotoon, että ne olisivat hyväksyttävissä. Rebetiko: musiikki ja elämäntapa Sanotaan, että vanha, aito rebetiko kuoli 1930-luvun jälkeen. 1950-lukua jotkut pitävätkin jo rappion aikana, jolloin musiikkityyli oli sulautunut iskelmään, sanoitukset pehmenivät ja moniäänisyys lisääntyi. Toiset taas väittävät, ettei rebetiko kuole koskaan. Spiros Goumas on lopettanut kiertue-elämän ja elättää itsensä antamalla yksityisiä soittotunteja rebetikomusiikista kiinnostuneille ihmisille ja esiintymällä heidän kanssaan. Flora Patrik kiinostui rebetikosta jo lapsena. Karheat äänet laulavat tuskasta, rakkaudesta ja katujen elämästä.
• 17 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 – Myös nykypäivän kreikkalaisessa populaarimusiikissa voi kuulla selviä rebetikomusiikin vaikutteita, mutta ne eivät mielestäni ole kuitenkaan sitä oikeaa ja aitoa rebetikoa, sanoo George Makris. 1920-30 -lukujen rebetiko edusti, paitsi musiikkia, myös tietynlaista yhteiskunnan säännöistä ja normeista piittaamatonta elämäntyyliä, vapautta ja kapinaa. Myös kaikenlaisen puolirikollisen ”hörhöilyn” oletettiin kuuluvan kuvioihin pakollisena osana kokonaisuutta ja tämä epäilyttävä maine leimasikin koko musiikkityylin pitkäksi aikaa. Nykyään tilanne on kuitenkin toinen. Tämän päivän rebetiko perustuu entistä tasokkaampaan soittoon ja lauluun, josta henkii vahva ammattimainen ote, eikä siihen enää juurikaan liitetä niitä lieveilmiöitä, jotka olivat ominaisia alkuaikojen rebetikolle. Voidaan siis sanoa, että rebetikosta on tullut tärkeä osa kreikkalaista elämäntapaa ja kulttuuria. – Rebetiko on minulle tapa rentoutua ja ”laajentaa tajuntaa” luonnollisella tavalla. En tarvitse siihen viiniä tai mitään muitakaan stimulantteja. Kun soitan, en voi olla surullinen, sanoo George Makris. Rebetiko elää. Se elää katukahviloissa istuvissa joutilaissa miehissä, vanhojen ihmisten paljon nähneissä silmissä ja kaikessa jokapäiväisessä elämänmenossa. Se soi kodeissa, kaduilla ja kapakoissa. – Kreikassa on nyt vaikeat ajat ja ihmiset ovat tyytymättömiä. Rebetiko on aina ollut eräänlainen vastakulttuurin ilmiö ja sen vuoksi niin moni nuori on tänä päivänä kiinnostunut rebetikosta, kertoo Fotini Karababa. Totuus on kuitenkin se, etteivät pelkät sanat riitä kertomaan sitä, mitä rebetiko on. Se täytyy kuulla, nähdä ja kokea. Kaikilla ei ole mahdollisuutta matkustaa Kreikkaan, mutta internetin aikakaudella on helppo tehdä virtuaalinen löytöretki rebetikomusiikin kiehtovaan maailmaan vaikkapa YouTubesovelluksen kautta. Rébétiko Tsardi esittää vanhoja tekétyylin rebetikokappaleita perinteisellä soitinkokoonpanolla. Myös Vassilis Tsitsanis , Manolis Hiotis , Sotiria Bellou ja varsinkin Markos Vamvakaris ovat niitä rebetikomusiikin suuria nimiä, joiden tuotantoon kannattaa tutustua. Rebetikomusiikki syntyi Ateenassa 1920-ja 1930-luvuilla kahden eri musiikkityylin kohdatessa. Teké-tyyli, josta rebetiko varsinaisesti sai alkunsa, oli ennen 1930-lukua vankiloissa ja Pireuksen hasiskapakoissa soitettua musiikkia. Se oli yleensä buzukilla ja sen pienoismuodolla, baglamalla soitettuja miesten esittämiä lauluja, joihin kuului improvisoituja sooloja, taksimeita. Säestyssoittimena oli usein kitara. Vuosina 1922 ja 1923 Ateenaan muutti satojatuhansia anatoliankreikkalaisia pakolaisia, jotka toivat mukanaan oman musiikkinsa, smyrneikon eli cafe-amantyylin, joka sai nimensä cafe -aman-kahviloiden mukaan. Sitä lauloivat sekä miehet että naiset. Soittimina käytettiin ud-luuttua, viulua, santouria, tamburiinia sekä turkkilaista rumpua. Myöhemmin mukaan tulivat kitara ja piano. Nämä kaksi musiikkityyliä elivät rinnakkain aina 1930luvulle saakka, jolloin ne olivat sulautuneet uudeksi yhdistelmätyyliksi, rebetikoksi. Kolmas rebetikoon vaikuttanut tekijä on länsimainen musiikki. Rebetikomusiikkia ovat muokanneet itämaiset musiikkikulttuurit ja niiden esityskäytännöt: bysanttilainen kirkkomusiikki, osmanien taidemusiikki, kreikkalainen kansanmusiikki sekä VähäAasian populaarimusiikki. Rebetikoon liittyi myös itäisille musiikkikulttuureille ominainen rytmimoodien käyttö. Turkkilainen vatsatanssirytmi tsifteteli siirtyi rebetikomusiikkiin cafeamantyylin vaikutuksesta, samoin kuin serbialainen teurastajantanssi, hasapiko. Ennen 1930lukua tekétyylissä sovellettiin kitaransoittoon esimerkiksi turkkilaisen ud-luutun soittotekniikoita, mutta 1930-luvulta lähtien kitaraa käytettiin enemmän sointusoittimena. Kitaratyylin muutokset eivät vielä 1930-luvulla vaikuttaneet mainittavasti rebetikon luonteeseen, mutta 1950-luvulla länsimaistuminen oli jo selvempää. 1930-lukua pidetäänkin alakulttuurisen rebetikon kultaaikana. Tällöin rebetiko tuli tutuksi Kreikan suurimpien kaupunkien asukkaille. Tätä ei kuitenkaan kestänyt kauan, sillä Metaxasin diktaattorikautena 1936–1941 turkkilaisia kulttuuripiirteitä yritettiin hävittää ja rebetikomusiikki joutui tiukan sensuurin kohteeksi. Hasiskapakat suljettiin ja niissä aikaansa viettävä porukka suljettiin vankiloihin. Myös toisen maailmansodan sekä 1940-luvulla käydyn sisällissodan aikana rebetiko oli tiukassa pannassa. Vasta 1950-luvulla se sai laajemman yleisön, mutta tuolloin siitä oli tullut varsin toisenlaista musiikkia. Rebetiko syntyi Pireuksen hämärissä kapakoissa Saamelaisen vokaalimusiikin pelastamiseksi toteutettiin 2015-2017 ESR -hanke, jonka aikana toteutettiin kaksi yksivuotista saamelaismusiikin koulutusohjelmaa. Linjalta valmistuneista oppilaista monet ovat jatkaneet musiikin opintojaan ja useat ovat myös hakeneet apurahoja osaamisensa kehittämiseen. He ovat mm. jatkaneet opintojaan Sibelius-akatemiassa, ammattikorkeakoulutasolla ja toisella asteella. Koulutettavien joukossa on ollut myös opetushenkilöstöä, jotka vievät osaamista kouluihin ja päiväkoteihin. Nyt hanke saa jatkoa. Sámi musihkkaakademiija -hankkeessa kehitetään ja luodaan koulutusverkosto, jonka tarkoituksena on kehittää ja vahvistaa saamelaista musiikkia toimeentulona. Tähän sisältyy Utsjoen kaksivuotinen saamelaismusiikin aikuiskoulutus, kaksi perinteisen saamelaisen vokaalimusiikkilajin konferenssia Kautokeinossa, digitaalisten kohtaamispaikkojen kehittäminen saamelaisille muusikoille sekä julkisrahoitteisen saamelaismusiikkiyhtyeen käynnistäminen. Kaksivuotinen saamelaismusiikin koulutusohjelma on toteutettu ja se johtaa musiikin alan toisen asteen tutkintoon. Koulutuksen pääpaino on perinteisen ja muun saamelaismusiikin opintojen antamisessa, erityisesti perinteisten saamelaisten vokaalimusiikkilajien (joiku, liv?e, leudd ja vuelie) elvytyksessä. Verkoston toimijoita ovat Suomessa Saamelaisalueen koulutuskeskus ja Utsjoen kunta ja Norjasta Saamelainen korkeakoulu. Hanketta rahoittavat Interreg Pohjoinen, Lapin liitto, Saamelainen korkeakoulu, Pohjoiskalottineuvosto ja Utsjoen kunta. Saamelaismusiikin koulutus jatkuu
• 18 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 S uomalaiset kansanlaulut olivat jossain määrin tuttuja Shostakovitsille . Kolmentoista ikäisenä hän teki pianopreludin Kukkuu, kukkuu, kaukana kukkuu -laulusta. Heikki Laitinen teki salapoliisityötä ja löysi teoksen kolme laulua Erkki Melartinin kokoelmasta 112 kansanlaulua Käkisalmelta . Säveltäjä Erkki Melartin syntyi 1875 Käkisalmessa. Hän oli aikansa tuotteliaimpia ja monipuolisimpia säveltäjiä, jonka teoksia kuullaan nykyään harvoin. Toki Prinsessa Ruususen Juhlamarssi, yksi suoituimmista häämarsseista, tunnetaan. Mainittakoon sen lisäksi hänen sävellyksistään kuusi sinfoniaa, 350 pianoteosta, 300 laulua, Aino-ooppera, ja Sininen helmi -baletti parin sadan karjalaisen kansanlaulusovituksen rinnalla. Nuo kansanlaulut ovat sikäili merkittäviä,että Melartin tallensi v. 1908 kotikylässään lapsuutensa ja nuoruutensa tunnelmia ja ensimmäinen kokoelma ilmestyi 1912 nimellä 112 kansanlaulua Käkisalmelta. Kansansävelmistä on tässä kokoelmassa vain osa. Melartin teki yksinlaulu-ja pianosovituksia sekä yhtyesovituksia myös äänilevylle. ”Tämän kylän tytöt ovat tilulilulei, punasia potria huh-hah-hei ” -laulun ainoa levytys on Pasi Jääskeläisen tekemä. ”Mansikka on punanen marja haijai tuliali ” -laulua ei ole äänitetty,mutta se on joillakin nyky-yhtyeillä kyllä ohjelmistossa. Tarkastellessani Urjalan Menosten pienen koulumuseon aarteistossa olevaa kulunutta musiikkikansiota, totesin, että vuosisadan alun pianonsoiton opetusvihoissa oli saksalaisten säveltäjien ohella pieniä pianosommitelmia suomalaisista kansanlauluista ilman sanoja. Sibelius teki pianosovituksia ja Melartin yksinlaulusovituksia useista kansanlauluista konserttilavoille. Melartinin kirja Kahdeksantoista Karjalaista kansanlaulua, opus 156 ilmestyi vuonna 1922. Siinä mainittu Mansikkalaulu kulkee nimellä ”Pilalaulu”. Melartin julkaisi 1928 kokoelmassa Suomalaisia kansanlauluja, opus 148, laulun ”Ieva”, jonka tunnemme kalevalanmittaisena ketjulauluna ”Jos mie saisin jouten olla ”. Erkki Melartin toimi vuosina 1908-1911 Viipurin musikinystävien orkesterin johtajana. Hän perusti myös Viipuriin orkesterikoulun. Samana vuonna Melartin kutsuttiin Helsingin Musiikkiopiston, nykyisen Sibelius-Akatemin johtajaksi. Melartinin johtajakausi 1911-1936 merkitsi huikeaa kehitysjaksoa musiikinopetuksen parissa. Melartin kasvatti kokonaisen uuden säveltäjäsukupolven Yrjö Kilpisestä Sulho Rantaan . Aikansa lapsitähti Urho Walkama ja ystävänsä Tuure Ara levyttivät Melartinin kansanlauluteemaisia yksinlauluja 1929. Erkki Melartin kuoli 1937. Heikki Laitinen kiteyttää artikkelinsa: Silloin minä itkin ensi kerran -laulun tie Suomen kansan sydämiin alkoi nuotin, konserttiesitysten ja äänilevyn voimin ja niin se saavutti myös Moskovan ja Shostakovitsin. Myös Pehr Henrik Nordgren pohdiskeli Shostakovitsin laulujen alkuperää. Ehkä laulukokoelmat olivat säveltäjän pöydällä. Olihan Shostakovitshin sedän Vladimirin vaimon setä suomalainen säveltäjä Karl Collan ja suvussa on varmaankin soitettu Collanin, Krohnin ja Melartinin kokoelmia. Collan julkaisi jo vuonna 1855 kokoelman: ”Valituita, Suomalaisia Kansan-lauluja, Pianon muka-soinnolle ja moniäänisiksi sovittanut K.Collan .” ”Minun kultani kaunis on ”-laulun esitysohjeena hilpiästi ja laulun kotipaikka Wenäjän Karjalasta. Niinpä Melartinkin oli tutustunut vanhoihin arkistoihin omien keräelmiensä ohella! Erkki Melartin -seura ry vaalii säveltäjän muistoa ja kuva-arkistoja. Anja Hinkkanen Heikki Laitisen artikkeli Friiti 5/2001 -lehdestä kokonaan osoitteessa: www.kansanmusiikki-lehti.fi Melartin sävelsi muutakin kuin Ruususen häämarssin Kesällä syvennyin Friiti-lehden artikkeliin, jossa kerrottiin kesän 2001 sensaatiosta Kaustisen juhlilla. Juha Kankaan johtama Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri esitti festivaalilla Shostakovitshin sovittamat seitsemän ennen julkaisematonta kansanlaulua. Solisteina lauloivat Anu Komsi ja Tom Nyman. Heikki Laitinen paneutui tutkimaan laulujen alkuperää. Teos oli kirjoitettu joulukuussa 1939. Miten Erkki Melartinin julkaisemat sävelet päätyivät Shostakovitshin sovitettavaksi? Erkki Melartin 50 vuotiaana työhuoneessaan Helsingin musiikkiopistolla. Er kk i M el ar ti n -s eu ra n ku va -a rk is to
• Silja Heikkilä KOLUMNI Aineeton kulttuuriperintö on noussut käsitteeksi, joka vilahtelee yhdessä ja toisessa kulttuurikeskustelussa. Vähiten aiheesta ei puhuta Kaustisella, jossa valmistellaan viulunsoittoperinnettä Unescon listalle. Sinänsä mitään uutta ei ole tapahtunut Kaustisellakaan. Asiat tapahtuvat kuten ennenkin, viulua soitetaan, karjalanpiirakoita leivotaan, ja lauantaisauna lämpiää. Miksi kulttuuriperinnöstä on yhtäkkiä tullut jotain erityistä? Mikään asia tai ilmiö ei voi olla kulttuuriperintöä, ellei joku sitä kulttuuriperinnöksi nimitä. Ilmiöstä tulee kulttuuriperintöä sillä hetkellä, kun se sellaiseksi määritellään. Yleensä siitä tulee samalla osa auktorisoitua kulttuuriperintökeskustelua, jossa asiantuntijat määrittelevät sen, mitä kulttuuriperintö on ja mitkä ovat sen olemassaolon ehdot. Toisaalta on alettu ymmärtää, että se, mistä aineettomana kulttuuriperintönä puhutaan oli olemassa ennenkin ja siihen suojelutoimet tulisi kohdistaa – ei monumenttien rakentamiseen. Yhteisöä on pidetty yhtenä keskeisenä tekijänä määriteltäessä sitä, mikä on kulttuuriperintöä, mutta kulttuuriperintöä ei tulisi määrittää yksinomaan yhteisön legitimoinnin kautta. Faron yleissopimus (2005) pitää aineellista ja aineetonta kulttuuriperintöä yhteisenä ja arvokkaana voimavarana. Se toteaa, että ”kulttuuriperintöjen hyväksi toimivat yhteisöt ovat kulttuuriperintöyhteisöjä”. Omassa väitöskirjaprojektissani olen pohtinut aineettoman kulttuuriperinnön prosesseja, eli kulttuuriperinnön siirtämiseen, välittämiseen ja vaalimiseen liittyviä merkityksiä yksilön kohdalla. Mielestäni myös yksilön kautta voimme tavoittaa näitä kulttuuriperintöön liittyviä tärkeitä seikkoja, ja yllättäen perinteenkantajien kasvot näyttäytyvätkin erilaiselta kuin oli odottanut. Kulttuuriperinnön rakentamiseen osallistuu nimittäin jokainen. Tieteen kontekstissa yksilön merkityksenannoilla viitataan joskus kansanomaiseen tietämykseen. Termiä ”kansanomainen” on käytetty eri yhteyksissä luonnehtimaan kansan parissa elävää tietoa ja käytäntöjä. Se esitetään usein vastakohtana muun muassa tieteelliselle tai muuten yleiselle ja julkiselle tiedolle ja osaamiselle, mutta voidaan kysyä, missä määrin vastakkainasettelu on jo muuttunut keinotekoiseksi reviirikiistaksi. Se, mikä on tietoa, voi käytännön elämässä olla pelkkä mielipideasia. Kulttuurissamme ”tietona pidetyn” monikerroksisuus ja -äänisyys haastaa objektiivisen ja luotettavan tutkimuksen, mutta mahdollistaa myös vaihtoehtoiset tavat kuvata kokemuksia ja ilmiöitä. Termi ”kansa” on itsessään hankala ja sillä on erilaisia tarttumapintoja, kuten ajatus kahdenlaisesta ihmiskerrostumasta, kansasta ja eliitistä. Se taas herättää kysymyksiä siitä, kumman tieto on oikeaa; arkaaisen kansan vai sivistyneen eliitin? Kansanperinteeseen on Suomessa ylipäätään suhtauduttu kahdella vastakkaisella tavalla: vähätellen tai ihaillen. Siitä jännitteestä tuskin pääsemme koskaan – ja hyvä niin! Kaustisen kansanmusiikkijuhlat syntyi 60-luvulla monestakin syystä. Yhtäältä oli yksilöiden musiikkia kohtaan koettu vetovoima sekä unohdettu kansanosa, pelimannit, ja toisaalta politiikka, joka löysi kansanperinteestä hyvän työkalun maakunnalliselle kehittämiselle. Kulttuuriperintö aineettomuudessaan lävistää kulttuurissa kaiken, ei ainoastaan elä niissä tuotteissa jotka kulttuuriperinnöksi nimitetään. Se ei myöskään ole vain perinteen kantajien ja kulttuuriperintöyhteisöjen asia, vaan kulttuuriperintöä rakennetaan myös vastavoimilla ja näennäisesti ilmiöitä vastustavien tahojen kulttuuriperintöprosesseihin antamalla energialla. Kulttuuriperintö on suhtautumisten verkosto, yhteinen kudelma ja ehdotus pysäytyskuvaksi. Tämä ajatus voi vapauttaa kulttuuriperintöyhteisöt poteroitumisen taakasta, kun ymmärretään että kulttuuriperintö on ennen kaikkea tahtotilan osoitus ja arvojen artikulointia eikä niinkään uuden ilmiön luomista, joka rajaa pois ne tahot, jotka eivät halua osallistua siihen. Silja Heikkilä Toiminnanjohtaja Kaustisen kansanmusiikkijuhlat Jokainen on kulttuuriperinnön rakentaja 19 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Kansanperinteeseen on suhtauduttu Suomessa kahdella vastakkaisella tavalla: vähätellen tai ihaillen
• 20 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 E nsi vuonna 85 vuotta täyttävän Heikki Lahden soittoura on pitkä ja määrätietoinen. Mandoliinin soitto alkoi jo sodan kynnyksellä viiden vanhana, mutta käteen ovat istuneet muutkin kielisoittimet sekä viulu ja jopa rummut – aina tarpeen mukaan. Laivoja hitsaillessa maailmalla piti olla monitaitoinen, jos mieli orkestereihin mukaan. Ensimmäisen mandoliininsoiton suomenmestaruuden myötä tuli mandoliinista kuitenkin se kaikkein läheisin soitin ja mestaruuksia tuli myöhemmin pari lisää. Heikki on tullut tutuksi pelimannipiireissä toimiessaan opettajana sadoilla kursseilla ja Sibelius-Akatemiassa. Mestaripelimannin arvonimi myönnettiin 1991 ja Suomen Kansanmusiikkiliiton kultaisen ansiomerkin hän sai vuonna 2004. Kuusikymmentäluvun alusta Heikin kotipaikaksi vakiintui Jämsänkoski ja varsinaisen leipänsä hän tienasi hitsauksen opettajana. Kun työ vei oman aikansa, piti ahkeran harjoittelijan herätä jo neljältä käymään ohjelmistoa läpi. – Osaaminen on tärkeää. Kun kappaleet on sisäistetty riittävän hyvin, niitä voi ryhtyä tulkitsemaan. Heikille onkin tunne soittamisessa hyvin tärkeää. Tunnetta soittoon voi hakea vaikka mielikuvalla järveen jäätyneestä sorsasta sen seuratessa etelään muuttavien joutsenten ylilentoa. Maallikko voisi pitää mandoliinia tunteelliseen soittoon vähän kulmikkaana verrattuna viuluun, mutta Heikki pitää mandoliinista juuri sen soinnin vivahteikkuuden ja monipuolisuuden vuoksi. Melodian lisäksi sillä voi kompata ja korvata vaikka rytmisoittimia. Komiassa on kuitenkin vahvasti mukana myös viulut. Se on luontevaa, sillä viulu on Kaustisen soitin, ja Heikille Kaustisen festivaali on ollut akkujen lataamispaikka. Siellä saadulla energialla on jaksanut talvien tuiskut. Yhtyeen taival alkoikin spontaaneista soitoista nuotioilla ja nurmikoilla.– Suunnittelemattomat soitot ovat minulle kaikista mieluisimpia. Komia sai varmaan alkunsa siitä kun sellaisissa tilaisuuksissa alkoivat Salonkylän veljekset kulkea mukanani, Heikki muistelee. Hieman myöhemmin pyydettiin mukaan myös Järvelän Maunoa, joka kertoo soiton aina sujuneen helposti Heikin kanssa. – Napataan vain soitin ja soitellaan yhtyeen kanssa tai ilman. Niin Heikin kuin Maunonkin muistissa on satoja kappaleita. Yhteistä on myös aamuvirkkuus. – Päätin viime kesänä yhtenä aamuna herättyäni soitella siihen asti kun tuuli nousee. Kolme ja puoli tuntia siihen meni. Vaikka Maunon muistissa paljon kappaleita onkin, saattaa Heikki silloin tällöin soittaa kappaleita, jotka eivät ole Maunollekaan tuttuja. Komia soittaakin pääasiassa kaustislaisten Viljami Niittykosken ja Otto Hotakaisen sävellyksiä, mutta onpa mukana myös kappaleita Heikin kotiseudulta ja myöskin Heikin veljen, mestaripelimanni Eero Lahden sävellyksiä. Satunnaisista kohtaamisista liikkeelle lähtenyt Komia syntyi viitisen vuotta sitten Heikin tarpeesta saada uusia haasteita. Aina on varaa kehittyä. Suurin osa kappaleista on muistissa niin, että voi soittaa vaikka unissaan, mutta esimerkiksi Viljami Niittykosken kappaleita on Heikin harjoiteltava ennen muutaman kerran vuodessa tapahtuvia yhtyeharjoituksia. Persoonallinen pelimanniyhtye: Heikki Lahti ja Komia Tämän kertainen persoonallinen pelimanniyhtye ei ole pelkästään persoonallinen, vaan myös komia. Tosin Heikki Lahti, jonka ympärille yhtye on muodostunut, väittää nimen tulevan jäsenten etunimistä: Katja Lampinen, Oskari Hanhikoski, Mauno Järvelä sekä Ilkka ja Arto Salo. Joskus Oskaria tuuraa toinen basisti, Tony Uusitalo, jonka nimi melkein sopii joukkoon. Heikki Lahti (vas.) ja Komia, Katja Lampinen, Tony Uusitalo, Mauno Järvelä sekä Ilkka ja Arto Salo, Kaustisen mestaripelimannien konsertissa. Teksti ja kuva: Sauli Heikkilä
• 21 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 – Minä olen huono prima vista -soittaja ja sanon oppilaillekin, että jos esiintymään aikoo, pitää harjoitella kappaleet kunnolla. Katja Lampinen – tuore mestaripelimanni Heikki Lahti ja Komia -yhtyeen haitarinsoittaja Katja Lampinen soittaa Heikki Lahden kanssa myös kahdestaan. Heikki arvostaa Katjassa hänen kykyään olla sopivasti taustalla. Maunon mukaan sisäisen metronomin omaavan soittajan kanssa ei olisi kolmeakymmentä vuotta saanut soittaa ellei komppi olisi kohdallaan. Vuosien yhteistyö on tuonut mukanaan sen, että jo toisen päänkallistuksesta tietää, mihin päin mennään ja miten soittaa. Aina ei ole ollut niin. Yhteistyö alkoi, kun Heikki pyysi Katjaa vakiokomppaajan tuuraajaksi Pirunkeuhkopäiville. – Vakiokomppaaja, Jukka Luukkanen , harjoitutti kappaleen konserttia edeltävänä päivänä eli huuteli soinnut, tauot ja muut kommervenkit Kiurunpolkkaan ja sen ansiosta yhteistyö Heikin kanssa sujui niin, että on jatkunut tähän päivään, Katja kertoo. Katjan haitarinsoittoura alkoi hänen kuunnellessaan isän, Erkki Lampisen huuliharpun soittoa ja kaksirivisen haitarin soiton opettelua. Ensin salaa, mutta pian omalla haitarilla. Kuuden vanhana aloitettu soitto tapahtui ensin korvakuulolta, mutta kun isä toi kotiin viisirivisen, oli ryhdyttävä opiskelemaan myös nuotteja. Haitariarsenaalia täyttää nykyään vielä yksirivinen. Muista soittimista mandoliinia Katja on soittanut jo yli kaksikymmentä vuotta ja joskus myös tenoritorvea. Vaikka Katja soittaa haitaria hyvinkin monipuolisesti, on säestäminen kuitenkin kaikista mieluisinta. – Säestin jo varhain isän huuliharpun soittoa ja varmaankin siksi komppaaminen miellyttää edelleen. Yhteistyö jatkuu edelleen isän ja tyttären duossa. Komian ohella muita yhtyeitä ovat Kahiste-yksirivisduo Hili VarvikkoTarvaisen kanssa ja Jämsän Soimannien huuliharppuyhtye. Katjan pelimanniura alkoi vanhaan malliin vanhemmilta lapsille ja on jatkunut myös varsin omaehtoisesti. Hän kokeili harmonikansoiton opiskelua Jämsänkosken Taidekoulussa, mutta yläasteikäisenä lopetti, kun kansanmusiikki vei voiton, taidekoulussa tarjottu klassisen musiikin soitto ei kiinnostanut. Mestaripelimanniksi nimittäminen lämmittää Katjan mieltä ja vahvistaa pelimannin päämäärää. – Joka tapauksessa aion pitää tyylin samana ja pyrkiä siirtämään perinnettä seuraaville sukupolville. Etnosoi!n päävieraat Yhdysvalloista ja Etelä-Afrikasta Suomen merkittävimpiin maailmanmusiikkifestivaaleihin kuuluva Etnosoi! tarjoilee marraskuussa Helsingissä värikkäitä ja koskettavia elämyksia eri puolilta maailmaa. Tänä vuonna kansainväliset päävieraat ovat karismaattinen pitkän linjan tekijä Dizu Plaatjies Etelä-Afrikasta sekä juurimusiikkia monelta kantilta tutkiskeleva Leyla McCalla Yhdysvalloista. Konsertteja on muun muassa Korjaamolla, Malmitalossa ja Vuotalossa. Muun muassa Carolina Chocolate Drops -yhtyeestä tuttu Leyla McCalla ammentaa niin bluesista, kreolimusiikista kuin oldtime-jazzistakin, sekä tutkiskelee omia haitilaisia juuriaan. Hän ei myöskään pelkää ottaa kantaa vaikeisiin aiheisiin kuten rotusortoon. Myös Dizu Plaatjiesille kansalaisoikeudet ovat lähellä sydäntä – Nelson Mandelan luottomuusikko on seurannut läheltä Etelä-Afrikan uutta alkua, ja hänen Ibuyambo-yhtyeensä nimikin tarkoittaa uudelleensyntymistä. Festivaalilla nähdään myös komea kattaus Suomessa vaikuttavia tekijöitä. Jopa 19-henkinen Mustalaismusiikin orkesteri esittelee ensikonserttissaan monipuolisesti suomalaista ja kansainvälistä mustalaismusiikkia. Mukana on mm. Ruotsin True Talent -kilpailun voittanut Dimitri Keiski , viuluvirtuoosi Miritza Lundberg , Orkestra Suora Lähetyksen jäseniä sekä lapsitähtiä. Ääniä pohjoisesta -kokonaisuudessa kuullaan maailman pohjoisimman flamencolaulajan Anna Murtolan levynjulkaisukonsertti sekä VILDÁ-duon joikun ja harmonikan kohtaaminen. Menneitä muistellaan kansanmusiikin legenda Heikki Laitisen 75-vuotisjuhlakonsertissa ja arabialaisen musiikin uranuurtajayhtye AlTeslimin juhliessa 30-vuotista taivaltaan. Al-Teslimin konsertissa erityisesti Syyrian perinne näkyy tällä kertaa erityisen vahvasti, kun yhtyeen oman laulajan Burhan Hamdonin lisäksi lauteilla nähdään kaksi syyrialaistaustaista huipputason vierasta Iso-Britanniasta. Isänpäivänä Lasten Etnosoi!ssa vierailevat Dizu Plaatjies yhdessä Sibelius-Akatemian GloMas-opiskelijoiden kanssa sekä balilaisen tanssin tuntija Sanna Karlsson-Sutisna yhdessä klovni Pablo Álvarezin kanssa. Oheisohjelmistosta mainittakoon etenkin pyhäinpäivän Valoa kohti -päiväkonsertti, jossa kuullaan kansanmuusikko Päivi Hirvosen soolo-ohjelmistoa, erikoisvieraana Rane Diallo , Senegalin tunnetuimpia muusikkoja ja Suomessa tuttu mm. Galaxy-yhtyeestä. Paljon ohjelmaa on myös Pasilan kirjastossa – kirjaston juhlaviikolla mm. mestarikansanlaulaja Hilja Grönfors vierailee kirjaston kielikahvilassa. Etnosoi! rantautuu myös Tampereelle yhteistyössä Kulttuuriosuuskunta Uulun kanssa. Festivaalitunnelmiin virittäydytään ennakkoon 9.10., jolloin Ilon ja surun klubilla nähdään itkuvirsien ja standup-komiikkaan kohtaaminen, esiintyjinä kansanmuusikko Emmi Kuittinen sekä mm. Kummelin uudesta Kontio & Parmas -sarjasta tuttu Miska Kajanus . Etnosoi! Helsingissä 3.–12.11. Dizu Plaatjes
• 22 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 – 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki Harmonikkojen huollot ja korjaukset , viritykset uusiin ja vanhoihin peleihin, restauroinnit vanhoihin harmonikkoihin, olka­ ja bassoremmit ja ergonomiset PasiPro­lantioremmit Naantali Lähetä hakemus pe 30.11.2018 klo 16 mennessä! Ohjeet ja hakulomake 17.9. alkaen osoitteessa: OHJELMAHAKU LUKUVUODELLE 2019–2020 Etsimme koulukonserttiohjelmistoomme jälleen uusia ohjelmia, jotka pystyvät sykähdyttämään nuoria kuulijoitaan. Musiikin on oltava pääosassa. Ohjelmia arvioitaessa tärkeässä roolissa on 3–5 minuutin pituinen internetistä löytyvä videonäyte, jonka tulee antaa kuva ohjelman sisällöstä ja taiteellisesta tasosta sekä esiintyjien vuorovaikutustaidoista kohdeyleisön edessä. Konserttikeskus järjestää vuosittain 1200-1700 konserttia sekä työpajaa kouluissa ja päiväkodeissa OKM:n ja Musiikin edistämissäätiön tuella. Haku on auki syyskuusta marraskuun loppuun. ”Esiintyjät olivat huippuja ja koko koulu piti esityksestä. He osasivat ottaa huomioon kaikki kuulijansa, kehitysvammaisista esiteineihin. Erinomainen konsertti!!”
• 23 Kansanmusiikki-lehden liite 3 • 2018 S oittoporukoiden elinvoimaisuudesta kertoo muun muassa se, että lokakuiseen Iin Syyssoittoon on jo ilmoittautunut iso pelimannirevohka. Mukana ovat ainakin Iin Laulupelimannit, Ii-Team, Kuivaniemen ja Simon Pelimannit, Akustiset, Remolo, Sateenkaari, Ruska-kuoro, Juuret Suomessa, Iin Mieslaulajat, Oulun Huuliharppupelimannit, Siniruoko ja Käköset. Iin aktiiviset pelimannipiirit houkuttelevatkin usein mukaan soittajia ja laulajia myös KemiTornio-Haaparanta-akselilta. Yhdessä soittamista uudenlaisella formaatilla tarjoaa Orivesi All Stars, jonka yhtenä kotipaikkana Oulu on toiminut alusta pitäen. Ryhmä on soitellut täällä vuodesta 2011, ja myös kollektiivin toimintaa nykyään ohjaava yhdistys on perustettu Oulussa. Aktiivijäseniä Oulun seudulla on nelisenkymmentä, joista suurin osa oli mukana ponnistuksessa, kun yhtye levytti 110 soittajan voimalla Oulussa Tulindbergin salissa heinäkuun hurjilla helteillä – kuumahan siinä tuli! Sanomalehti Kaleva uutisoi aiheesta otsikolla ”Orkesteri, johon kaikki pääsevät soittamaan”, ja juuri Oulussa jäsenistä moni onkin napannut soittimen käteen jopa vuosikymmenten tauon jälkeen, usein ilman aiempaa kokemusta kansanmusiikin soittamisesta. Hauskaa on ollut, kun hiljaisten vuosien hidastuttamat sormet ovat vähitellen saaneet kiinni soiton päästä – ja varsinkin siitä koko kehon valtaavasta iloisesta pelimannimeiningistä, joka isossa porukassa leviää ihan erityisellä tavalla. Yksi tulevan Samuelin Poloneesin tavoitteista onkin saattaa yhteen kaikki soittajat kaikista porukoista, niin omilta kyliltä kuin kauempaakin. Jamien lisäksi yhteissoittoa tukevat tietysti perinteiset yhteissoittokappaleet, jotka ovat tässä lehdessä tarjolla kaikkien perehdyttäväksi. Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys on valinnut nämä sävelmät perustuen viimeaikaisiin julkaisuihin, joissa yhdistys on tuonut esiin Oulun seudulla 1700ja 1800-luvuilla soitettuja sävelmiä. Kappaleista enemmän nuottien yhteydessä sivulla 25. Näiden sävelten siivittämänä PohjoisPohjanmaan kansanmusiikkiyhdistys toivottaa kaikki tervetulleeksi Ouluun maaliskuussa 2019! Yhteissoittonuotit ja niiden taustojen selitykset sivulta 25 eteenpäin. Yhteissoiton vanhat ja uudet kuviot esillä Samuelin Poloneesissa 2019 Pohjois-Pohjanmaalla valmistaudutaan nyt Samuelin Poloneesiin, joka saapuu Ouluun 15.-17.3.2019. Tällöin on kaikille tarjolla soittotilaisuuksia myös isossa porukassa, ja siitäkös pelimannin sielu nauttii! Ryhmäsoiton riemu houkuttelee mukaan edelleen, kuten ollaan viime aikoinakin nähty Oulun seudulla. Pitkän linjan lauluja soittoryhmien toiminta jatkuu eloisana, samalla kun sekaan on tullut paljon uutta väkeä mm. Orivesi All Stars -kollektiivin kautta. Myös irkkuja folkkijamit vetävät Oulussa puoleensa aina uusia soittajia kokeneiden kanssa musiikin iloa jakamaan. Iin syyssoitto sunnuntaina 14.10.2018 klo 14.00. Iin Valtarin koululla. Orivesi All Stars levytti heinäkuun helteillä Oulun Tulindbergin salissa. M in na To rp pa 23 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE
• 24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Mennyt kesä 2018 oli hengästyttävän täynnä kansanmusiikkija tanssitapahtumia. Saattoipa samana viikonloppuna olla kolmekin juhlaa yhtaikaa, puhumattakaan lounaisen Hämeen heinäkuun lopusta. Oli Hakkapeliittapäiviä, Holjia-markkinoita, Rompeloimaata, Pentinkulman päiviä, Koskipäiviä ja paljon muuta jopa yhtä aikaa. Oli ilo kuulla muun muassa Markku Lepistöä Mikko Heleniuksen kanssa Urjalan kirkossa. Mikko Helenius soitti myös Kimmo Pohjosen kanssa Ultra organ -urku-hanuriteoksen 22.8. Helsingissä. Karkkilassa oli elokuun alussa ukuleletapahtuma nimellä Kukulele. Kaukas EloFolk järjestettiin Hyvinkäällä toista kertaa. Suomen kesässä saattaa tehdä musiikkilöytöjä, erityisesti elokuun mainiossa Etno-Espa -konserttisarjassa. Ensi vuonna Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistys ry täyttää 50 vuotta ja tavoitteena on koota myös vanhoja kokoonpanoja, vaikkapa Mandora ja Reimari, mukaan. Thalamuskin on levyttänyt ja keikkailee uudelleen. Yksi Kaustisen juhlien mieleenpainuneimmista konserteista oli Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlakonsertti kirkossa. Tuotamme samanlaisen illan Vuosaaren kirkossa helmikuun lopulla yhteisvastuukeräyksen hyväksi uusmaalaisin voimin teemalla: Juhlatuulella – kansanmusiikkia Uudeltamaalta 50 vuotta. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle syksyn aikana. Alkaneen syksyn tärppejä ovat myös Vantaan Kaamospelien kansanmusiikkikurssit 17.11. Jari Komulainen opastaa huuliharpisteja, Markus Rantanen vetää supersuositun ukulelekurssin ja Juha Virtanen opettaa yhtyesoittoa. Viron juhlavuoden kunniaksi saanemme virolaisen kansanmusiikin työpajan. Muu vantaalainen ohjelmatarjonta löytyy Kaamospelien sivustolta. Ilmoittautumiset allekirjoittaneelle 12.11. mennessä. Tango-orkesteri Unton 20 v.-juhlakonsertti on Vuotalossa 17.10. klo 19. Aleksin Syyssoitto soitetaan Vuosaaren Merimieskirkon hienossa tilassa 10.10. klo 18. Ohjelmassa ovat Aleksis Kiven sanoittamat laulut sekä Nurmmisuutarin Eskon kosiomatka -monologi. Laulua harrastavalle musiikkiväelle on tulossa 3.4. 2019 kiva Itämerenristeily Lyypekkiin Kristina Cruisen ja Sulasolin räätälöimänä pakettina. Seppo Murto ja Kaija Nuoranne sekä laivan bändi huolehtivat merimatkan viihtyvyydestä ja myös yhteisöllisestä musiikista ja äänenkäytöstä. Lyypekissä on urkukonsertti ja esiintyminen Pyhän Marian katedraalissa. Orivesi All Stars konsertoi 11.8 Lahden urkuviikoilla. Konsertti taltioitiin 360 asteen tv-kameralla. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen syyskokous on 4.10. klo 17.30 Sanomatalon kahviossa, mikä täten kutsuna esitetään. Soittelemisiin anja.hinkkanen@gmail.com Uudenmaan nurkka Varsinais-Suomen kuulumisia Varsinais-Suomen vuoden 2018 kansanmuusikoksi nimettiin huhtikuussa Marjaana Puurtinen . Hän sovitti ja osittain sävelsi Turun vuonden 2017 Europeaden yhteydessä 80 kansantanssijan voimin esitetyn mahtavan Turku-Ån -kansantanssiteoksen musiikin. Karonkka vietettiin Turun Kårenilla helmikuun alussa Marjaanan johdolla. Kevätkonsertti Yläneen peruskoulun juhlasalissa 8. huhtikuuta soitettiin noin 30 pelimannin voimin salintäydelle yleisölle. Väliajalla Reissu-Veikko tarjosi 80-vuotiskakkua. Kaksi kuukautta myöhemmin vietettiin toisen Veikon, Oltermannimme Veikko Kotirannan 100-vuotissyntymäpäiviä komealla konsertilla Loimaan Heimolinnassa. Kaustisella oltiin tavalliseen tapaan muutamien täkäläisten ryhmien voimin. Mukana olivat Nytky, Rykäys, Piahvi ja Pukatsoova sekä Turun kaksiriviset. Heinäkuun lopulla Yläneen kotiseutumuseon viehättävässä pihapiirissä yli satapäinen yleisö sai nauttia sekä kauniista ilmasta että monipuolisesta pelimannimusiikista VI Reissu-Veikon sottiisissa. Elokuussa oli folkjamit Turussa ravintolamiljöössä ja syyskuun 22. järjestettiin pelimannitanssiaiset Laitilassa yhdessä satakuntalaisten kanssa. Turku-folks! -orkesteri syntyi ja alkoi harjoitukset Turun työväenopistolla Marjaana Puurtisen johdolla 5.9. Soittajia oli lupaavasti yli kaksikymmentä. Soittimia on pyykkilaudasta kanteleeseen ja bassoukuleleen. Varsinais-Suomen kansanmusiikkiporukat pitävät liian vähän yhteyttä toisiinsa. Tähän soisi tulevan parannusta. Maakunnassa tapahtuu, mutta kaikki ei tule tietoon. Tieto voisi kulkea esimerkiksi puheenjohtajan ja hallituksen jäsenten kautta. Veikko Lahtinen Reissu-Veikon sottiisissa Billy Horn tanssittaa Wilfred-nukkea, opissa Miska Jääskeläinen Uudet oltermannit Mestaripelimanni Erkki Hiekkavirta nimitettiin Keski-Suomen oltermanniksi Kannonkoskella Antin Soitossa 1.7. Hän on edistänyt monella tavalla kansanmusiikin asiaa Jyväskylän seudulla. Erkki Hiekkavirta on johtanut monia lasten ja nuorten kansanmusiikkiryhmiä, sekä itse soittanut useissa kansanmusiikkiyhtyeissä. Erkki Hiekkavirta on myös ollut keskeinen henkilö Palokan pelimannitalo –hankkeessa. Seppo Kononen nimettiin PohjoisSavon oltermanniksi Siilifolkissa 16.7. Toinen alueen oltermanni Erkki Vepsäläinen on halunnut antaa jo tilaa uudelle aktiivioltermannille. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen sihteeri on pelimannina myöhäisheränneitä, mutta hän on ennättäynyt soittaa jo monessa yhtyeessä mandoliinia ja viulua. Hän on ollut järjestötyössä mukana koko 2000-luvun ja sen myötä valmistelemassa niin Ystiä, Siilifolkia, Telkkämäen puskasoittoa kuin kaikkia muitakin maakunnallisia pelimannitapahtumia. Erkki Hiekkavirta Seppo Kononen Ve ik ko La ht in en
• 25 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Vepsän marssi ja Lungin polska 2 ovat peräisin ns. Vepsän kirjasta. Pelimanni Elias Kaakinen (s. 1779) on kirjoittanut siihen käsin soittamiensa kappaleiden nuotteja. Kirja kulkeutui sittemmin soittokilpailun vuonna 1845 voittaneelle 10-vuotiaalle Matti Parkkiselle. Matti pääsi Revonlahdelle pelimanni Johan Lungin oppiin. Sieltä hän on saanut ainakin molemmat “Lungin polskat”, niin kuin hän on ne kirjaan nimennyt. Matti Parkkinenkin on kirjoittanut kirjaan soittamiaan kappaleita. Vepsän kirja löytyi vuonna 1948 Ylikiimingin Vepsän kylältä puretun talon vintin sammalista, siitä nimi. Kanttori Robert Lehrbäck on lähettänyt Oulun seudun purppurin ja muitakin nuotteja Oulun seudulta Suomalaisen kirjallisuuden Seuralle v. 1877–1879. Lähetteessään hän mainitsee, että näitä sävelmiä soittivat vanhat pelimannit, jotka olivat oppineet ne vielä vanhemmilta soittajilta. Kappaleiden alkuperä lienee siis 1700-luvulta. Täällä selkiällä merellä -laulun sanoitus on oululaisen merimiehen tekemä vuonna 1869. Sävelmäksi mainitaan oululainen kansansävel, mutta luultavasti melodia on englantilaista alkuperää. Monet Oulussa lauletut merimiesaiheiset laulut on tehty merimiesten ulkomailla oppimiin sävelmiin. ? ?? ? ? ? ????????????????????????? ? ?? 34 AA BB AA BB AA q = 80 ?????????????????? Gm ??????? ????? ???? ???? ????? ??????? D 7 ????????? Gm ?????? ????? ???? Cm ? ????? ????? ????? ???? D 7 ?? ???????????????? ?? Gm ?????? ???? ???? ????????????? ????????????????????????? ? ?? 34 ???? ?????? ???? ?????? ???? ?????? ????? ?????? ???? ?????? ???? ?????? ???? ??????? ????? ????? ???? ??????? ????? ????? ???? ?????? ???? ?????? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ???? ???? ????? ?????? Gm ????????????????????????????????????????? D 7 ??? ???????????????? ?? Cm ???????????????????? ??? D 7 ??????? ???? ???? ????? ?????? Gm ????????????????????????????????????????? Cm ??? ???????????????? ?? D 7 ???????? D 7 ????? Gm ?????????????????????????? ? ?? ???? ?????? ???? ?????? ???? ???? ?? ? ????? ????? ???? ??????? ???? ?????? ???? ?????? ???? ?????? ???? ??????? ????? ?????? ????? ????? ????? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? Fine ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ????? ?????? B ? ? ????? ????? ???? ???? ??????????? ???? ????? ????? F 7 ??????????????????? ???? ???? ?????? B ? ? ???? ???? ???????????????? ???? ???? F 7 ??? ???? ???????? B ? ?? ?????? ???? ???????????????????? ????? ???? F 7 ??? ?????????????????????????? ? ?? ????? ????? ????? ????? ????? ???? ?????? ???? ?????? ????? ????? ????? ????? ???? ?????? ?????? ????? ?????? ????? ????? ????? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????? ? ?? ???? ????? ???? ?????? B ? ?? ????????? ???? ???? F 7 ? ?????? ???????? ????? ? ?? ? ?????????? ???? ????? B ? ? ? ???? ???? ???? ???? ? F 7 ? ?? D 7 ???? ???????? ????? ? ???? ?????????????????? ? ?? ???? ???? ? ? ???? ???? ? ? ????? ???? ???? ? ? ????? ????? ?????? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. ? ?? ? 2. D.S. al Fine Lungin polska 2 Vepsän nuottikirjasta sov. Unto Kukka 16.7.2018
• 26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? 38 ?????????????? ?????? ????? ???? ???? C ? ? ? ? ? ????? ???? ????? ????? Dm ? ? ? ????? ????? ???? ???? ???? ???? ?? G 7 ? ? ? ? ? ????? ???? ????? ???? C ? ? ? ???? ????? ????? ????? ????? ????? ?? C ? ? ? ? ? ?????????????????????????? ? 38 ?????? ?????? ????? ???? ??? ? ? ? ????? ?????? ????????? ? ????? ????? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ???? ???? ? ? ? ? ? ????????? ?????? ????? ???? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? ???? ???? ???? ???? ???? Dm ? ? ? ? ? ???? ???? ???? ???? ???? ???? ? G 7 ? ? ? ? ? ????? C ??????? ????? ?????? ?????? ????? ??????????????????? F ? ????? ????? ???? ???? ???? ???? ? G ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? ????? ????? ????? ???? ???? ????? ???? ???? ?? ?? ? ? ? ????? ? ????? ????? ???? ????? ?? ? ?? ????? ??????? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. 2. Fine ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? ???? ???????????????? ? ? ???? ????? ????????? ???? ????? C ?? ? ? ?????? ???? ???? ?????? ???? ????? F ? ? ? ??? ????? ???? ???? ???? ???? ???? Dm ? ? ? ? ? ????? ???? ???? ???? ???? ????? G ? ? ? ? ? ????? C ??????? ?????????????????????????? ? ???? ?????? ???? ? ?? ? ?????? ?????? ?????? ??? ????? ?? ? ? ?????? ??? ???? ???? ????? ?????? ? ? ? ? ? ? ???? ???? ???? ???? ???? ???? ????? ? ? ? ????? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? C ?????? ?????? ???????? ???? ????? ????? C ?? E 7 ? ? ? ???? ????? ???? ? F ? A 7 ? ????? ??? ??? ??? ???? ???? Dm ? ? ? ? D 7 ? ???? ???? ???? ? G ? ? ????? ??? ??? ??? ???? ???? C ?? ? ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? ? ????? ??????? ???? ????? ???? ? ? ? ????? ??????? ????? ??? ???? ???? ???? ? ? ? ? ?????? ????? ????? ? ?? ? 2. ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ?????? ??? ???? ? F ??? ?? ????? ??? ??? ??? ???? ???? G 7 ??? ? ? ? ????? C ?????? ????? C ?????? ????? Am ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ?????????????????????????? ? ???? ?????? ???? ? ?? ? ???? ???? ???? ???? ????? ????? ? ? ? ? ? ? ?????? ?????? ???????????? ???? ???? ???? ???? ? ?? ? ? ? ???? ???? ??? ??? ?? ?? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. 2. ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ????? ???? ???? E 7 ? ? ???? ??? ????? ? ? ?? ????? F ?????? ????? ???? ???? Dm ? ? ??????? ???? ??? ???? ???? ????? E 7 ? ? ? ? ? ????? Am ?????? ????? Am ??????? ?????????????????????????? ? ?????????? ???????????? ???? ????????? ? ?????? ??????? ?????? ????? ????? ????? ??????? ??????? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. ? ?? ? 2. D.S. al Fine Oulun seudun purppuri 5. Valssi trad. sov. Vesa Pentti
• 27 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE ? ?? ?? ? ? ????????????????????????? ? ??38 ???? ?????????????? 1.Tääl 2.Ei ?? lä ???? ???????????? ???? o sel D ki le ?? äl ?????? ???????????? mun ?? lä ???? ???? ???? ???? ???? ???? ?? me ma ?? ja rel ?? ni lä ?????????? sei man te lai ???????????? ?????????? lee reella ???????????? tämä ei ???????? ?? G korves i so sa ????????? ??? ????????????????????????? ? ??38 ????? ????? ???? ??? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ? ? ? ????? ?????? ??????? ???????? ??????? ?????? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ??????????? Ou ko ti lu ????????? ??? ???????????? ni, lai D ?????????? vaan va, ???????????? ??????????????? ei aa A 7 kä ????????????? vas????? ???????????? tääl sa ??? lä ??? ??? ??? ?????? ???? ???? nä me ?? y res??? sä ei ??? ???????????????? aal pui D ta la ???? loil ei ????? ????????????? ???? kä ???????? ???? ???? ?? ?? ?? hei A 7 mai?????? lu ta ?????? vil vaan ?????????????????????????? ? ?? ???? ???? ??????? ?????? ????? ?????? ??????? ?????? ???? ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ?????? ????????? ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ? ?? ?? ? ?? ?? 6 ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ??? ??? ??? ???? ???? ???? ??? siel' si Bm ???? on ??? mun ner ???????????? A 7 tä a ??????????? ??? vä sun?????????????? tai to D ?????????????? vas. ni. ??????????? Päi Kointäh A 7 ????????????? ti vän ??? ??? ??? ??????? ???? ???? pais koit ?? teel taa ?? ja la ?????????? D i korkiat ???????????? vuoret ha ?????????????????????????? ? ?? ????? ???? ?????? ????? ???? ?????? ?????? ?????? ????? ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ????? ?????? ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? 13 ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? ? ? ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? ? ?? ?? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ?????????? nal loistaa la ja ?????? ????????????? ja ? ???????? ?? G me luoje ????????? ??? ren tuuli ?????????? tuulee pau ???????????? hi pi ???????????? nal tää D ?????????? la lä. ???????????? ????? ??? ??? ???? ???? ???? Pil mie A 7 ??? vet lee ??? on ni ???? ???? ???? ????? ??? ??? muis var ?? tuu jo ??? na mun ?????????????????????????? ? ?? ????? ????? ????? ????? ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ?????? ????? ?????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ? ? ? ? ?? ?? ? ?? ?? 20 ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ? ?????????????????????????? ? ?? ???????? ?? ???? ???? hau ar D ta ???? ?? ??????????????? ma on ???? ???????? ???? ???? ?? ?? ?? ha a ?????? voin ni ?????? na ja ???? ???? ???? ?????? ??? ??? Bm su po ???? loi jil ??? le nen ???????????? A 7 Suo myrs ?????????????? ky men ?????????????? sääll'. maa. D ?????????????? ? ? ?????????????????????????? ? ?? intro , välisoitto ?????? ????? ????? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ? ? ? ?????? ?????? ? ?? ?? ? ?? ?? 27 ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ?? ?? ? ? ?????????????????????????????? ? ?? ???????? ???? ???? ???? ???? ?? D ? ? ? ????? ?????? ???? ????????????? ?? Bm ???? ????? ?????? ???? ????????????? ?? G ??? ????? A 7 ?????? ????? D ?????????? ????? ? ?? ?? 33 ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? ?? Täällä selkiällä merellä Oululainen kansansävel sov. Unto Kukka 1
• 28 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ? 24 AA BB CC AA BB CC AB ?????? G D 7 ????? ????? ?????? ????? G ? ????? ????? Am ???? ???? ??? ???? ? D 7 ? ? ? ????? ????? G ?? ?????? ???? ???? ?? C ? ???? ??????? ?????????????????????????? ? ? 24 ???? ??????? ????? ???? ?????? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ???? ???? ???? ???? ? ? ? ? ????? ???? ???? ???? ? ? ? ? ???? ??????? ???? ??????? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ? ???? ???? ???? ? C ? ? ???? ??? ???? ? A 7 ? ? ????? D 7 ???? ??????? ????? ? ????? G ? D 7 ?????? G D 7 ???? ?????? ?????????????????????????? ? ? ?????? ??? ???? ??? ??? ????? ???????? ????? ??????? ? ???? ??? ???? ???? ?? ? ??? ??? ????? ????? ?????? ???? ?? ?? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? 6 ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. 2. ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ? ???? ?????? ??????? ???? ? G ? ? D 7 ? ???? ?????? G ?????? ??????? ???? ?????????????? ???? ???? ????? ????? Am ?????? ????????? ? D 7 ?? ?????? G ?????? ???? ??????????? ??????? D 7 ?? ?????????????????????????? ? ? ??????? ????? ?????? ???? ?? ?? ? ????? ?????????????? ??????? ?????? ????????? ??????? ???? ????? ????? ???? ? ?? ? ? ?????? ?????????? ????????? ???? ??????? ????? ???? ??????? ? ?? ? ? ?? ? 11 ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ? ????? G ? ????? G ? ?????? ?????????????? G ? ?? ????????????????? ???????????????? ???????????????? ???? ???? ?? Am ????? ???? ?? D 7 ? ?????? ????? ?????????????????????????? ? ? ????? ? ????? ? ????? ????? ????? ??????? ????? ????? ????? ???????? ???????? ??? ?? ????? ????? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. Fine 17 2. ? ?? ? ? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? ?????????????????????????? ? ? ????? G ???? ???? ???? ? ? ? ?????? Em ?????? ???? ???? ???? ? D ? ? ????? ???? ?????? ??????? ???? ?? Em ? ????????????? D 7 ?? ???? ??? ???? ? ? Em ? ????? ???????? D 7 ?? ?????????????????????????? ? ? ????? ????? ?????? ??????? ?????? ? ?? ?????? ?????? ????? ????? ????? ?????? ????? ????? ????? ????? ? ?? ? ? ?? ? 23 ? ?? ? ? ?? ? ? ?? ? ? ? 1. ? ?? ? 2. D.C. al Fine Vepsän marssi Trad. 23.2.1845 päivätystä Vepsän kirjasta joka löydettiin 1948 vintin sammalista Ylikiimingissä sov. Vesa Pentti
• 29 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Kuulumisia Pohjois-Savosta Väki löysi taas Siilifolkiin Pohjois-Savon pelimannien kesän 2018 soitot päättyivät poikkeuksellisen korkealla tasolla, kun Soitinyhtye Savonia sai kunnian soittaa ja tanssittaa väkeä uhkean Jännevirran sillan avajaisissa 29 metrin korkeudessa alla virtaavan Juurusveden yläpuolella. Yleisöä oli kuin paremmillakin festivaaleilla: pitkälti yli tuhat ihmistä oli tullut tutustumaan tähän Suomen kuudenneksi suurimpaan siltaan Rissalan lentokentän tuntumaan. Harvemmin pääsevät pelimannit näinä aikoina soittelemaan näin komeissa siltatansseissa. Kesä 2018 oli kaikkinensakin taas soitontäyteinen. Oman maakunnan perinteisten päätapahtumien Telkkämäen puskasoiton ja Siilifolkin jatkoksi otettiin nyt vielä toinen puskasoitto Riuttalan hulppealla talonpoikaismuseolla Karttulassa rukiinleikkuun SM-kisojen yhteydessä. Yhteissoiton ohessa urakoivat savolaisten naispelimannien Menevät mimmit ja Nilsiän pussihousukerhon miehet omilla ohjelmistoillaan. Helle piinasi Siilifolk oli järjestyksessä jo yhdestoista, kun mukaan luetaan kolme aiempaa Ysti-festivaalia, ja pidettiin toisen kerran Kaustisen kansanmusiikkijuhlien jälkeisellä viikolla. Jos festivaali on kärsinyt pahoin rankoista sateista, ei taivaan isään oltu oikein tyytyväisiä tänäkään vuonna. Monenkin mielestä festivaaliviikolla oli nyt liian kuumaa, mikä verotti eritoten vanhempaa kuulijakuntaa. Parempi kuitenkin helle kuin sade: kuuden päivän aikana Siilifolkissa laskettiin käyneet noin 12 000 henkeä eli puolta enemmän kuin edellisenä kehnona kesänä. Maksuttomat päiväohjelmat hoidettiin paljolti savolaisten musiikkija tanssiryhmien talkoovoimin. Maksulliset iltaohjelmat olivat kuitenkin edelleen taloudellisessa katsannossa pettymys eikä julkisen vallan tukikaan ollut sitä mitä toivottiin ja mikä olisi ollut kohtuullista. Siilifolkin taustalla olevassa Savon kansantaide -yhdistyksessä on aloitettu kuitenkin jo seuraavan festivaalin valmistelut. Anna ja Antti Janka-Murros jatkavat hekin Itä-Suomen suurimman kansankulttuuritapahtuman tuottajina. Kirkot tutuiksi Maakuntajuhlia, kansanlaulukirkkoja, pelimannijumalanpalveluksia, kylätapahtumia, heinäkuinen Kuopion murretori; soittamista oli todellakin ihan riittävästi Pohjoisja Ylä-Savon pelimanneilla mennä kesänä. Heinäkuun lopulla Pielaveden Laukkalassa järjestetty 40. Tuuren sottiisi täytti jälleen niin kyläkirkon kuin seurantalonkin. Savolaisten soittoa täydensivät tällä kertaa keskipohjalaiset Talkoopelimannit. Heidän kanssaan oli tehty yhteistyötä jo pari viikkoa aiemmin Kaustisella. Vanhan sanonnan mukaan ”yhteisiä ovat uskovaisten eväät”, ja tämä sama pätee kansanmusiikkiin. Yhteiskonserttiinsa Talkoopelimannit ja Tuuren perilliset valikoivat vajaat kymmenkunta periaatteessa samaa kappaletta, joita pohjalaiset ja savolaiset soittavat kuitenkin omalla laillaan. Kaustislainen Tiltan polkka on savolaisille Juokin polkka, suomenruotsalainen Hejsan grabbas puolestaan Sottiisi Salahmilta ja tätä rataa... Niin Kaustisen kuin Laukkalankin konserteissa tuli esiin hauskasti ja jokaisen korvin kuullen se, että minkä jurot pohjalaiset häviävät sutkeille savolaisille sanoissa, niin sen he ottavat takaisin musiikissa. Pohjalaisten kieputellessa savolaiset panevat soitossa mutkat suoriksi. Katseet Kaustiselle Ylä-Savon pelimannit päättivät kesäkautensa perinteiseen tapaan puolikirkollisiin Eloveisuisiin Varpaisjärvellä. Kirkossa nähdään pelimannit usein myös ensi vuonna, kun heti syksystä ryhdytään valmistelemaan uutta Antti Janka-Murroksen säveltämää messua aiemmin esitettyjen Lasse Heikkilän Suomalaisen messun ja Friikoolin messun jatkoksi. Oman maakunnan lisäksi messu kuullaan myös kesän 2019 Kaustisella, jossa Savo on tuolloin muutenkin maakuntana lavealti esillä. Toiveissa on, että pääesitykseksi valmisteltaisiin taas kanssa samantapainen savolainen kavalkadi kuin edellisellä kerralla vuonna 2007. Voimat yhdistämällä se kyllä onnistuu. Pohjoisja Ylä-Savon yhteistyö on jo nyt saumatonta, ja vaikka Etelä-Savosta kansanmusiikkiyhdistys on lakkautettu, niin Itä-Savossa se on sitäkin vireämpi. Seppo Kononen Pohjoissavolaisten pelimannien vuotuinen tunnustuspalkinto Juokin Malja ojennettiin heinäkuisen Siilifolkin yhteydessä siilinjärveläiselle Anja Onatsulle . Erityisesti mandoliiniin mieltynyt Onatsu ei ole vain ahkera, vaan myös taitava soittaja, jonka mitä moninaisimmat ryhmät haluavat vahvistuksekseen. Mandoliinin lisäksi Onatsu on soittanut myös harmonikkaa ja huuliharppua. Laulukin sujuu mainiosti. Viime aikoina Onatsun yhtyeitä ovat olleet erityisesti lapinlahtelaiset Kaskikuusen pelimannit ja savolaiseen huumorimusiikkiin erikoistunut Mahottomat-yhtye. Yhtä lailla hänen mandoliininsa helisee sekä Kuopion pelimanneissa että savolaisten naispelimannien muodostamassa Menevät Mimmit -yhtyeessä, joista Onatsu lienee kaikkein menevin. Monien yhtyeittensä myötä Anja Onatsu on tullut mukaan myös maakunnan pelimannien uuteen suurkokoonpanoon, Pohjois-Savon kansanmusiikkiorkesteriin. Anja Onatsun juuret ovat Karjalassa, ja näin hän on pelimannina ja laulajana sydämellään mukana myös kaikkinaisissa kotiseutunsa karjalaisten kuoroissa ja muissa kulttuuririennoissa. Juokin Malja on saanut nimensä 1800ja 1900-lukujen vaihteen pohjoissavolaiselta valtapelimannilta Juokki Nousiaiselta, joka oli aikansa parhaita soittajia koko valtakunnassa. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Ylä-Savon pelimanniyhdistys ovat jakaneet tunnustuspalkintoaan vuosittain ensin Ysti-festivaalin ja sen jälkeen Siilifolkin yhteydessä. Vuosi sitten Juokin Maljan sai pitkän linjan pelimanni Eino Paulus Lapinlahdelta. Jatkuvuutta on nyt siinä, että nyt palkittu Anja Onatsu soittaa Pauluksen nikkaroimalla vahvaäänisellä mandoliinilla. Seppo Kononen Juokin Malja Anja Onatsulle M ai ja Vä än än en
• 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 P irkanmaan alueella toimivan Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen piirissä toimii huomattava määrä erilaisia, enemmän tai vähemmän aktiivisia kansanmusiikkiyhtyeitä. Näistä Pirkanmaan Maakuntapelimannit kokoaa yhteen soittajia yli yhtyeja muidenkin rajojen. Ryhmän perustamiseen on innoittanut avoin yhdessä soittaminen ja matalan osallistumiskynnyksen periaate, ja harjoituksiin ja esityksiin ovat tervetulleita kaikki pirkanmaalaiset pelimannit. Pirkanmaan maakuntapelimannit paitsi kokoontuvat ja harjoittelevat säännöllisesti, myös esiintyvät aktiivisesti. Kuluva keikkavuosi polkaistiin komeasti käyntiin Samuelin Poloneesissa, jossa Maakuntapelimannit esiintyivät Suomen Kansanmusiikkiliiton pääjuhlassa Ritarihuoneella 17. maaliskuuta. Kevään toinen tärkeä tapahtuma oli perinteinen Hämeen Kevätsoitto, joka järjestettiin tänä vuonna 8.4. Parkanon Käenkoskikeskuksessa Parkanon kulttuuritoimen ja Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen yhteistyönä. Kevätsoitto oli tänä vuonna erityisen merkityksellinen, sillä Hämeeseen nimitettiin uudeksi Oltermanniksi tunnettu ja arvostettu kansanmusiikin harrastaja ja tutkija Antti Koiranen, ja tilaisuutta kunnioittivat läsnäolollaan Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri ja puheenjohtaja Risto Kupari. Tilaisuus myös videoitiin ja tallenteita lähetettiin muistoksi niin Oltermannille ja liiton johdolle kuin esiintyjillekin. Myös kesällä Pirkanmaan Maakuntapelimannit keikkailivat ahkerasti. Kiikoisten Purpureilla esiintymisiä oli useampikin, samoin Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, jotka monelle ovat kesän kiistaton kohokohta. Tänä vuonna Kaustisella saatiin nauttia harvinaisen upeasta kesäsäästä, ja perinteisten festivaalilavojen lisäksi Maakuntapelimannit pääsivät esiintymään myös Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlakonserttiin Kaustisen kirkkoon. Heinäkuun lopulla Pirkanmaan Maakuntapelimannit kävivät ilahduttamassa Parkanon vanhainkotien asukkaita kolmella konsertilla, ja onnistuneen keikkakesän päätti vielä esiintyminen Museo Milavidassa eli Tampereen Näsilinnassa osana Tampereen Tapahtumien yötä 9. elokuuta. Syksyn saapuessa jatkuvat taas Pirkanmaan Maakuntapelimannien säännölliset harjoitukset Ylöjärven Varikolla, joihin kaikki uudet ja vanhat soittajat ovat lämpimästi tervetulleita. Vielä ei tiedetä mitä kaikkea syksy tuo Pirkanmaalle tullessaan, mutta varmaa kuitenkin on se, että perinteinen Hämeen Kevätsoitto soi taas ensi keväänä, tällä kertaa 7.4. Mäntän Klubilla Mänttä-Vilppulassa. Pirkanmaan Maakuntapelimannit kokoontuvat Ylöjärven Varikolla joka kuukauden toinen keskiviikko klo 18-20. Osoite Teollisuustie 24, 33470 Ylöjärvi. Elina Vainikka Pirkanmaan Maakuntapelimannien kuulumisia S yksy on lähtenyt Kokkolassa käyntiin kansanmusiikin opiskelijoiden palattua opintojen pariin Keski-Pohjanmaan konservatoriolla ja Centria-ammattikorkeakoulussa. Konservatoriolle on valikoitunut pieni mutta motivoitunut joukko innokkaita kansanmusiikin ammattiopiskelijoita kahden uuden opiskelijan liityttyä porukkaan. Uudet ja vanhat opiskelijat pääsivät jo parin viikon sisällä esiintymään yhdessä Kokkolan keskiaikapäivillä kiertelevinä trubaduureina ja tunnelma oli oikein ajan henkinen, positiivisessa mielessä toki. Konservatorion kansanmusiikin ammatilliseen opintosuunnitelmaan on tullut hyvänä lisänä jamija tanssipaja, jonka on tarkoitus tutustuttaa pelimannimusiikkiin nimenomaan sen omassa esiintymisympäristössä eli tanssisäestyksenä, sekä kehittää ja ylläpitää tanssitaitoa. Kurssilla päästään soittamaan ja tanssimaan yhdessä Centria-ammattikorkeakoulun kansanmusiikin opiskelijoiden kanssa. Truba ry jatkaa Rautawaara-klubien järjestämistä Corner’s pubissa ja syyskaudella on yhteensä kolme klubia. Kansanmusiikkiliiton kiertuebändeistä lavalle nousevat syyskuun klubilla Solju ja lokakuussa Kardemimmit. Monenlaista projektia on kansanmusiikin kentällä tulossa, mistä kuullaan myöhemmin. Saana Pulkkinen Kokkolan kuulumisia Pirkanmaan Maakuntapelimannit Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlakonsertissa Kaustisen kirkossa heinäkuussa. Sa ul i H ei kk ilä Tallarin konserttisarja Kansanmusiikkiyhtye Tallarin kausikonserttisarjan 2018–2019 horisontti ulottuu lavealle, kotinurkilta Atlantin taakse. 15.11. raotetaan suomenruotsalaisen perinteen aarrearkkua viulisti Marianne Maansin sekä laulaja Juulia Salosen kanssa. Ohjelmassa on materiaalia ruotsinkieliseltä Pohjanmaalta aina itäiselle Uudellemaalle. 14.2. ystävänpäiväkonsertissa ollaan ystävänpäivätunnelmissa 28.3. Tallarin vieraana on monipuolinen kanteletaiteilija Maija Pokela, jonka hyppysissä kansallissoittimemme taipuu jos jonkinlaiseen musiikkiin. 16.5. Tallari ja Jimmy Träskelin ovat amerikansuomalaisen perinteen äärellä. Konsertin keskiössä on vuonna 1983 julkaistun Reisaavaisen laulu Ameriikkaan -kirjan kappaleet.
• 31 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Suomen Pelimanniyhdistyksen ensimmäinen sihteeri Sirkka Viitanen on päässyt haudan lepoon. Alla olevat muistikuvat perustuvat 2002 tekemääni haastatteluun. Sirkka Viitasen juuret ovat Satakunnassa. Koska Eurassa ei ollut oppikoulua, Viitanen sai oppinsa Helsingissä asuen tätinsä luona. Helsingin kolmannessa suomalaisessa tyttökoulussa oli opettajana innostava Airi Koskimies, joka opetti tytöille tanhuja. Ensikontaktit esiintymiseen Sirkka sai Euran laulujuhlilla 1936. – Ja sitte oli joku Vuorenlouhijan tanssi ja suurella lavalla Euran Käräjämäellä esiinnyimme laulujuhlissa. Se oli ensimmäinen suuri elämys. Sota-aikana toiminta vaimeni. Sodan jälkeen harrastustoiminta puhkesi kaikkialla Suomessa ja myös meillä. Sirkka Viitanen osallistui ensimmäisen kerran Suomen Nuorison Liiton (SNL) valtakunnalliselle kurssille vuonna 1945. Pitkän työuransa hän aloitti 1939 Ahlströmin Kauttuan paperitehtaan sosiaalivirkailijana. Hän valmistui liikunnanohjaajaksi 1949. SNL:n palvelukseen Sirkka Viitanen tuli vuonna 1954. – Olin käyny SNL:n kursseilla alusta asti ja tulin sitte tutuiksi ja he kutsuivat minut töihin. Isä ajatteli, että ei se niin viisas päätös ollut, mutta siitä tuli mielenkiintoinen elämänura. Olen kiitollinen kaikesta, mitä olen saanut kokea. Yhdessä pääsihteeri Juhani Yli-Rantalan ja professori Erkki Ala-Könnin kanssa Sirkka Viitanen laati johtosäännöt perustettavalle pelimanniyhdistykselle. Ehdotettu nimi oli Suomen Nuorison Liiton Pelimannit. Yhdistys perustettiin tammikuussa 1968 nimellä Suomen Pelimanniyhdistys (myöh. Suomen Kansanmusiikkiliitto). – Pelimanniyhdistystä perusteltiin sillä, että silloin jo 50-luvulla Helsingissä ei ollut muita pelimanneja kuin Reino Kosonen. Häntä kaikki helsinkiläiset käyttivät, niin paljon kuin hänellä oli aikaa. Äänilevyltä soitettiin tanhusäestystä ja silloin heräs kysymys, että täytyy ruveta elvyttämään, että saadaan tanhuryhmille soittajia. Se oli pääasiallinen syy, miksi kansanmusiikkia ryhdyttiin ajamaan niin voimakkaasti. Siinä onnistuttiinkin, tuli paljon pelimanneja, viulut ja muut soittimet saatiin esiin. Sitten tuli tilanne, että pelimannit mielummin soittivat lavalta itteksensä ja tanhuryhmät eivät taaskaan saaneet soittajia. 80-90-luvuilla ryhmille alkoi tulla omia säestysryhmiä. Ja tällä hetkellähän lähes kaikilla ryhmillä on omat soittoryhmät. Sirkka Viitanen oli Suomen edustajana kansainvälisessä yhteistyössä. Hän osallistui paitsi Suomessa järjestettyihin neuvotteluihin myös CIOFFin ja NORDLEKin kokouksiin. Ryhmävaihtoja alkoi 60-luvulla olla jo Pohjoismaiden ulkopuolellekin. – SNL:n toiminnassa pelimannit saivat ilmaiseksi majoitukset ja ruuat, ei mitään palkkioita. Ajatukseni oli, että pelimanneja pitää kohdella hyvin, että me saamme niitä tähän maahan. Ensimmäinen Pispalan Sottiisi vetikin mukaan 200 pelimannia. Nuorten mukaansaamiseksi kursseille oli kutsuttu vanhoja taitajia. Pohjanmaalta oli useampia vuorovuosin. Sitten oli näitä uskollisia, jotka olivat itse aina innostuneita, kuten Edith Tuomi ja veljensä Arvo Lindfors. Mutta olihan meillä monta perhettä, jossa isä oli niin innostunut kansanmusiikista, että hän toi poikansa vaikka maan ääriin. Näin saattoi sitten lapsen tälle pelimannitielle ja monta tosi taitajaakin tuli sitä kautta. Kiitos, Sirkka, merkittävästä panoksestasi. Antti Koiranen Suomen Kansanmusiikkiliiton toiminnanjohtaja 1980-82, puheenjohtaja 2008-2017 Yli seitsemän vuosikymmenen soittajataipaleen kulkenut hanuripelimanni Unto Lehtonen on kuollut 84 vuoden iässä 2.8. 2018 Suonenjoella. Hän oli syntynyt 25.10. 1935 Varsinais-Suomessa Halikossa, mutta teki kuitenkin elämäntyönsä Savossa. Maakuntaa sähköistävä Savon Voima työllisti päivät 1950-luvulta alkaen liki 47 vuoden ajan, ja iltaisin taitavalle soittajalle riitti tilausta maakunnan tanssipaikoilla ja erilaisissa juhlatilaisuuksissa aina hänen elämänsä loppuun saakka. Lehtosen ensimmäinen soitin oli viulu, jonka hän hankki sotavuosina 10-vuotiaana kasvattamalla tupakan korviketta kessua. Itseoppinut soittaja hallitsi monenlaisia soittopelejä, mutta pääsoittimeksi tuli kuitenkin hanuri. Rakentaessaan päivätyössään sähkölinjoja ja lukiessaan mittareita Lehtonen tuli tutuksi kaikille sisäsavolaisille. Säestäessään orkesterinsa kanssa tansseja hän itse oppi tuntemaan liki kaikki sodanjälkeisten vuosikymmenten nimekkäät solistit Olavi Virrasta Laila Kinnuseen. Jos Lehtosta kysyttiin jatkuvasti arkisin tanssipaikoille, niin yhtä lailla hänen monipuolista soittotaitoaan tarvittiin myös pyhäpäivisin kirkossa. Kotikaupungissaan Suonenjoella hän toimi ajoittain jopa eräänlaisena ”varakanttorina”. Soitonja laulunopetuksessa hän oli mukana kansalaisopistossa. Vaikka Lehtonen ei soittaessaan paljon nuoteista perustanut, hän kuitenkin tunsi nuotit. Näin hän saattoi myös tarvittaessa sovittaa tai säveltää kappaleita itsekin. Suomalaisen kansanmusiikin uuteen tulemiseen Lehtonen lähti mukaan Pohjois-Savossa heti 1970-luvulla ja ehti tallentaa näin vielä useita sisäsavolaisia pelimannisävelmiä, jotka muutoin olisivat kadonneet soittajien mukana. Vuosikymmenten saatossa Lehtoselle kertyi valtaisa yli tuhannen kappaleen ohjelmisto, josta hän saattoi soittaa vaikka kymmeniä polkkia yhtä perään. Luonteensa mukaisesti hän ei kuitenkaan halunnut solistiksi, vaan tyytyi mieluummin antamaan toisille tukea hanurillaan. Mottona oli: ”Hyvä säestäjä ei tee itsestään tähteä, vaan saa muut tähdet tuikkimaan entistäkin kirkkaammin”. Erityisen pitkän ja ansiokkaan työn Lehtonen teki laulavan vesantolaisen Kalevan Kaiku -naisryhmän ja Suomen sahansoittajien vakiosäestäjänä. Maan parhaitten sahansoittajien mukana Lehtonen kiersi esiintymässä eri puolilla Suomea ja aina Italiassa saakka. Monien tv-äänitysten myötä Lehtosen hanuri soi sahojen taustalla kautta maapallon. Seppo Kononen MUISTOISSAMME R iit ta Ko rh on en . Sirkka Viitanen (1922-2018) Unto Lehtonen, 1935–2018
• 32 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 T ätä kirjoittaessa Verta, pornoa ja propagandaa, JUMALAUTA! -konserttisarja on edennyt puoliväliin asti. Konserttisarjan nimi on jumalauta-sanaa lukuun ottamatta lainattu Don Huonot-rockyhtyeeltä, jonka samanniminen menestyslevy ilmestyi vuonna 1994. Kahdessa ensimmäisessä konsertissa itkin ja nauroin. Aiheet ovat todella suuria, ja työryhmä suhtautuu niihin suurella kunnianhimolla, samalla kun on koko ajan valmis heittäytymään täysin hervottomiin näyttämöllisiin ideoihin. Verta-konsertissa käsiteltiin muun muassa naisten välistä väkivaltaa ja naista uhrina esimerkiksi balladeissa. Pornoakonserttiin mahtui mukaan ajatuksia raiskauksesta ja abortista, mutta myös naisen orgasmista musiikkiaktina. Eikä härskeillekään lauluille pelkästään hihitelty, vaan kaikki asetettiin kontekstiin. On aivan eri asia toistaa v-sanaa lukemattomia kertoja kuin yhdistää se esimerkiksi kielellisten ilmaisujen kyseenalaistamiseen: Miksi häpy yhdistetään häpeään? Miksi asiat menevät vituilleen, kun ne menevät huonosti? Perinnemateriaalin lisäksi molemmat konsertit ovat sisältäneet manifestinomaista puhetta ja räppiä, jotka ovat tuoneet aiheita lähemmäs nykypäivää. ”Keholla myydään kaikenlaista, ja aina siinä on jotain parannettavaa. Olet uhka jos astut normien ulkopuolelle.” Työryhmän kirjoittamat tekstit koskettavat, ja on upeaa että tällaiset ajatukset tuodaan näyttämölle käsiteltäväksi. Myös otteet vanhoista tarinoista ja uskomuksista menevät suoraan sydämeen – ne valaisevat naisten asemaa hyvinkin nasevasti, oli kyseessä kertomukset synnytystuskista, kuukautisista tai muista rankoista naisen elämän yksityiskohdista. Unelmatiimi vauhdissa Amanda Kauranne on koonnut ympärilleen upean työryhmän, todellinen ”dream teamin”, hän hehkuttaa itse. Lavalla nähdään Amanda Kauranteen lisäksi Helmi Camus (kosketinsoittimet, basso), Minna Koskenlahti (lyömäsoittimet) ja Sini Siipola (tanssi). Verta-konsertissa oli mukana myös Maija Kauhanen (kantele) ja Propaganda-konsertissa Hildá Länsman (joiku, laulu). Koko työryhmästä saa kätevästi myös a cappella -lauluryhmän. Myös kaikki muut tuotannon osa-alueet logon suunnittelusta äänisuunitteluun ovat naisten käsissä – tai siis naisoletettujen – sana, jota Kauranne mielellään käyttää. Termi viittaa siihen, että esimerkiksi ulkonäön, äänen tai pukeutumisen perusteella ihminen mielletään naissukupuolta edustavaksi. Äiti kasvatti feministiksi, Amanda Kauranne toteaa lempeästi konserttisarjan taustasta. Käänteentekevä oli kuitenkin kevät 2016, kun Kauranne suunnitteli radio-ohjelmaa Yleisradiolle. – Suunnittelin naistenpäiväksi ohjelmaa mestaripelimanneista ja havahduin siihen, että naisia oli vain kymmenen, 7 % kaikista mestareista! Silloin ryhdyin toden teolla haastattelemaan eri-ikäisiä naispelimanneja, ammattilaisia ja harrastajia. Tulos oli radio-ohjelmasarja nimeltä Naispelimannien muotokuvia, jota tehdessä paljastui kaikenlaisia ikäviä asenteita naisten työssä ja arjessa. – Jotenkin olin kuvitellut että kansanmusiikkikenttä, minun kotikenttäni, Ensin voimaannutetaan NAISET Tänä vuonna nähdään tietääkseni ensimmäistä kertaa Suomessa kansanmusiikkikonserttien sarja, jolla on selkeä feministinen näkökulma. Kansanmusiikin kautta Amanda Kauranne ja työryhmä peilaa todella taitavasti monenlaisia naiseuteen liittyviä tabuja. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuvat: Jorma Airola Minna Koskenlahti, (vas.), Sini Siipola ja Helmi Camus.
• 33 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 olisi naismyönteisempi, Kauranne kertoo pettyneensä. Ongelma on kuitenkin rakenteissa, kuten koko yhteiskunnassa. Itse hän kokee olevansa siinä mielessä etuoikeutettu, että laulajana on ollut hyvin helppo löytää vahvoja naisia esikuviksi. Instrumentalisteille se ei ole ollut itsestäänselvää, ja vahvat soittajanaiset kuten Maria Kalaniemi tai Sara Puljula ovat varmasti olleet todella tärkeitä nuorille soittajille. Ohjelmasarjan jälkeen Amanda on pitänyt esillä naisnäkökulmaa monissa yhteyksissä. Festivaaleja esimerkiksi sopii välillä muistuttaa asiasta. – Toki voi olla vaarana leimautua kansanmusiikin viralliseksi feministiksi, Amanda myöntää. Mutta ei se voi olla näkymättäkään, että olen feministi! Tasaarvotyöhän on oikeastaan hyvin arkista toimimista: oman näkökulman tarkastelua ja vaikkapa toimittajantyötä tehdessä sen vamistamista, että antaa tasapuolisesti tilaa ja aikaa kaikille sukupuolille. Viime aikoina moni muukin on kyllä tuonut näitä asioita esille, esimerkiksi Johanna Juhola ja Kardemimmit. Koko ihmisen kirjo Kansanmuusikon työnkuvaan kuuluu perehtyminen historiaan ja taiteilijuus sen kautta. Konserttisarjassa kansanmusiikki toimii peilinä koko elämän kirjolle ja monet aiheet ovat pelottavan ajankohtaisia. Kun laulussa luetellaan keskenmenoon johtavia yrttejä, ei voi olla miettimättä, kuinka monessa maassa abortti on edelleen kielletty. Amanda Kauranne muistuttaa siitä, että naisten silpominen kehitysmaissa järkyttää monia, mutta länsimaissakin on leikattu klitoriksia vielä 1950-luvulla, lääketieteeseen vedoten! – Kappaleet oman heilan rakkaudesta ovat ihania, mutta haluan laulaa muustakin, Amanda huokaisee. Haluan laulaa koko ihmisen kirjosta, ilman että sukupuoli määrittelisi sen, mistä saa laulaa. Eroottiset kansanlaulut ovat tällä hetkellä aiheena hyvinkin pinnalla, ja Pornoa-konsertti on luonnollisesti herättänyt huomiota. – Pornoa on nimenä vähän provosoiva ja tuli käyttöön vain koko konserttisarjan klikkiotsikkomaisen nimen takia. Kyse on ennen kaikkea naisen seksuaalisuuden historian käsittelystä. Promokuvia ottaessakin pohdittiin kuvia ja stereotypioita, miten kehoa on katseltu, mikä on seksikkääksi määritelty. – Koko konserttisarja tuo näkyville tabuja ja purkaa niitä. Yliseksuaalisuus on jatkuvasti läsnä yhteiskunnassamme. Naisia seksualisoivaa kuvastoa nähdään jatkuvasti mediassa, mutta jos naisoletettu haluaa vaikka puhua siitä seksuaalisuudestaan tai mistään muusta tärkeästä aiheesta, hän onkin uhka ja alkaa usein vihapuheen ryöppy. Nainen on uhka kun hän puhuu, naisen pitäisi edelleen vaieta. Suomalaisuuden tarina Seuraavaksi konserttisarja pureutuu syyskuun konsertissa propagandaan. Ensimmäiset konsertit pidettiin Vapaan taiteen tilassa vanhassa pommisuojassa ja Lapinlahden sairaalassa, vanhassa mielisairaalassa, jolla on naiskehollisuuden kannalta oma painava historiansa. Seuraavaksi vuorossa on arvokas Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran juhlasali. Onko kansanmusiikki poliittista? Amanda Kauranne miettii vastaustaan tarkasti.– Kansanmusiikki-sanalla on poliittiset ja nationalistiset juuret ja siihen, mitä kansanmusiikiksi on milloinkin katsottu, on myös poliittista vaikutusta. Jossain vaiheessa kansanmusiikki kuitenkin sanoutui irti politiikasta. Tosin senkin voi nähdä poliittisena tekona, että näennäisesti irtaudutaan näistä juurista ja soitetaan vain groovaavaa polskaa! Kansanmusiikki on nykyään marginaalissa verrattuna siihen, mitä se oli 1800-luvulla. Poliittisista juurista pitäisi Kauranteen mielestä puhua enemmän. – Lönnrot, kansanlaulut, kantele – kaikki liittyy suomalaisuuden tarinaan. Nykyään kuitenkin tiedetään esimerkiksi, että kantele on suomalais-ugrilais-balttilainen soitin ja että runolaulumitta tunnetaan Itämeren alueella laajalti. Amanda Kauranne muistuttaa myös siitä, että iso osa Kalevalasta on tallennettu Vienan Karjalassa, joka ei ole koskaan ollut osa Ruotsi-Suomea eikä Suomeakaan. Kansanmusiikista kertovissa teksteissäkin tuodaan avoimesti esille Suur-Suomi-ajatuksia. – Katsopa tätä laulua suomen kielestä! Se on vuodelta 1860 ja tässä sanotaan ihan selkeästi, että Suomen pitäisi ulottua Ääniselle asti. Konserttisarjan kautta Amanda Kauranne tutkiskelee myös genren historiaa, ulottuen lähelle nykypäivää. – Konserteissa on paljon viittauksia kansanmusiikin historiaan. Jotkut ymmärtävät ne ja jotkut ei... 1980-luvulla tehtiin erilaisia ratkaisuja kuin mitä kansanmusiikissa nykyään tehdään. Pitää suhtautua kriittisesti myös nykykansanmusiikin historiaan. Kauranne muistuttaa siitä, että esimerkiksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston ensimmäiset vuosikurssit työskentelivät aivan erilaisessa kontekstissä kuin mitä nykyään. Taisteltiin siitä, pitääkö olla kansallispuku vai ei, herätettiin perinteitä eloon. Sittemmin kansanmusiikista on tullut laaja musiikkigenre, joka kattaa kaiken arkaaisesta avantgardeen. – Voisimme kuitenkin miettiä, mistä silloin ei puhuttu, esimerkiksi kulttuurisesta omimisesta. Itsekin olen aikoinaan laulanut vaikkapa kolttasaamelaisten lauluja, mutten enää itsenäisesti tekisi niin. Ehkä jossain vaiheessa saan tutustua siihen aiheeseen elävien perinteenkantajien kautta ja kysyä, miten he toivoisivat, että heidän lauluperintöään käsiteltäisiin. Kolttasaamelainen perinne on äärimmäisen kiinnostavaa ja sen yhteyttä karjalaisiin perinteisiin haluaisin tutkia seuraavaksi. Propagandaa-konsertin jälkeen konserttisarja päättyy pyhyyden teeman käsittelemiseen. Toivon hartaasti, että koko konserttisarja saisi lisäesityksiä, esimerkiksi festivaaleilla ympäri Suomen. Konserttisarja ravistaa oivaltavalla tavalla yleisöään. Eikä feminismin tarkoitus ole pelkästään vahvistaa naisten asemaa, vaan kaikkien. Kaikki sukupuolet voivat sen avulla vapautua normeista ja muuntaa omaa rooliaan moniulotteisemmaksi. Näin toivoo myös Amanda Kauranne. – Ensin pitää voimauttaa naiset. Heidän tilaansa on pienennetty vuosisatoja, ja edelleen he kohtaavat vihapuhetta, jos vievät liikaa tilaa. Sen jälkeen tietysti voimaannutetaan kaikki! Amanda Kauranne
• 34 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 K ulttuurialoilla pohjoismaisen yhteistyön juuret ulottuvat pitkälle. Sitä edelsi 1800-luvulla poliittinen skandinavismi, joka pyrki luomaan Pohjoismaista valtiollisen yhteisön, mutta tämä projekti kaatui Tanskan ja Preussin/Itävallan väliseen sotaan, jossa pohjoiset naapurit eivät antaneet apua tanskalaisten epätoivoiseen taisteluun ylivoimaista vihollista vastaan. Kuitenkin poliittisen skandinavismin kuoltua kulttuurinen yhteistyö jäi eloon ja alkoi pikkuhiljaa vahvistua monella rintamalla: näin myös kansantanssissa. Kansantanssi kuuluu aloihin, joissa säännöllistä yhteistyötä eri Pohjoismaiden välillä on harjoitettu pisimpään. Ruotsalainen Philochoros-kansantanssiryhmä teki jo 1800-luvulla kiertueita Suomessa, Tanskassa ja Norjassa, ja se toimi myös esikuvana muissa Pohjoismaissa virinneelle kansantanssitoiminnalle vuosisadan vaihteessa. Monet Philochoroksen esittämistä tansseista siirtyivät muiden pohjoismaisten kansantanssiryhmien ohjelmistoihin, kun kansantanssin pioneerit vierailivat Ruotsissa näitä tansseja opettelemassa. Yhteiset tapahtumat käynnistyvät Laajempi yhteistyö syntyi kuitenkin vasta ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Ruotsissa syntyi tuolloin ajatus yhteispohjoismaisesta ”kansantanssikongressista”, jollainen järjestettiin Skansenilla 1920. Tämän jälkeen vastaavia tapahtumia alettiin järjestää eri Pohjoismaissa: vuodesta 1922 nimellä Nordisk Bygdeungdomsstämma. Suomessa Pohjoismaiden kansantanssijat kokoontuivat ensimmäisen kerran vuonna 1934 Helsingissä. Aluksi yhteistyön muodot olivat varsin kirjavia ja tapahtumia järjestettiin melko sattumanvaraisesti paikallisten toimijoiden aloitteellisuudesta riippuen. Lisäksi ensimmäisiä tapahtumia leimasi kansainvälisyys, joka niistä katosi suurelta osin toisen maailmansodan jälkeen. Useita kansantanssiryhmiä tuli Pohjoismaiden ulkopuolelta Englannista, Itävallasta, Saksasta, Latviasta ja erityisesti Virosta. Viimeksi mainitun kansantanssin johtotähtenä toimi tuolloin Anna Raudkats, jonka aloitteesta virolaiset ryhmät vierailivat useissa tapahtumissa aina 30-luvun puoleenväliin asti ja kerran myös toisen maailmansodan jälkeen. Suomesta näihin tapahtumiin osallistuivat ennen toista maailmansotaa vain suomenruotsalaiset kansantanssijat, jotka olivatkin erittäin innokkaita. Suomenkieliset kansantanssijärjestöt eivät olleet mukana edes Helsingissä 1934 Finlands Svenska Folkdansringin edustajien taivutteluyrityksistä huolimatta. Ensimmäisen kerran ne lähtivät mukaan yhteistyöhön vuonna 1939 Tukholman kansainväliseen kansantanssikonferenssiin, jossa kaikki Pohjoismaat tanssivat yhteisen ohjelman Tukholman olympiastadionilla. Kyseisenä vuonna alettiin myös keskustella yhteistyön vakinaistamisesta, mutta nämä keskustelut jäivät alkavan sodan jalkoihin. Kohti NORDLEK-sopimusta Toisen maailmansodan jälkeen yhteistyö alkoi vakiintua, ja vuodesta 1954 lähtien yhteispohjoismainen tapahtuma järjestettiin pääsääntöisesti kolmen vuoden välein vuorotellen eri Pohjoismaissa Islantia lukuun ottamatta. Tällöin myös suomenkieliset kansantanssijärjestöt olivat tiiviisti mukana. Pian käynnistyivät uudelleen yhteistyön lisäämiseen tähtäävät keskustelut, ja 1950-luvulla alkoivat kunkin tapahtuman edellä kokoontua myös osallistujamaiden delegaatiot suunnittelemaan tulevaa toimintaa. Vuonna 1961 laadittiin tiekartta yhteiseen sopimukseen pääsemisestä, ja sitä työstettiin 1970-luvun puoleenväliin asti. Jo ennen lopullisen sopimuksen allekirjoitusta tapahtuman nimeksi muutettiin Nordlek, joka oli humoristinen mukaelma aiemmin kaatuneesta pohjoismaisesta talousyhteistyöhankkeesta Nordekista. Kymmenen pohjoismaista kansantanssija kansanmusiikkialan järjestöä allekirjoitti Nordlek-sopimuksen vuonna 1975 Ruotsin Biskops-Arnössä. Nordlek-sopimus ei suinkaan pysäyttänyt toiminnan kehitystä, vaan juuri 70-luvun puolessavälissä se alkoi laajentua entisestään, kun varsinaisten Nordlektapahtumien rinnalle tuli satunnaisemmin järjestettyjä Isleik-, Havleikurja Grönleik-tapahtumia Islannissa, Färsaarilla ja Grönlannissa. Ehkä merkittävin uudistus oli kuitenkin lapsille ja nuorille suunnatun Barnlek-tapahtuman synty 1990-luvun alussa. Vuodesta 1992 alkaen näitä on järjestetty kaksitoista kaikkialla Pohjoismaissa. Falun 2018 Nordlek-sopimuksen allekirjoituksen jälkeen sopijaosapuolten määrä on vähitellen laajentunut kahdeksaantoista, ja Nordlektapahtumia on järjestetty kolmen vuoden välein, viimeksi viime kesänä Falunin kauniiden maisemien keskellä. Virallisesti Falunissa järjestettiin 38. tapahtuma, mutta todellisuudessa tapahtumia on ollut yksi enemmän. Toista maailmansotaa seuranneen sekasorron aikana ensimmäinen sodanjälkeinen tapahtuma sai vahingossa saman järjestysnumeron kuin vuonna 1937 järjestetty edellinen, eikä tätä virhettä ole korjattu koskaan. Falunin Nordlek noudatti hyvin pitkälle tapahtumalle tyypillistä perinteistä kaavaa, johon kuuluvat näyttävät kulkueet, yhteisesitykset ja lukuisat vapaamuotoiset tanssitilaisuudet. Falunissa lähes 2000 hengen juhlakulkue lähti liikkeelle Suurtorilta ja kulki kaupungin halki Lugnetin urheilukeskukselle, jossa järjestettiin useimmat esitykset ja yhteistanssitilaisuudet. Yksi vaikuttavimmista esityksistä oli Jalas-areenalla toteutettu päätösjuhla, joka oli rakennettu Nils Holgerssonin tarinan ympärille. Tanssivien hanhien kanssa matkannut Nils sai tällä kerta tutustua polskatanssin eri muotoihin kaikkialla Ruotsissa, ja lopulta matkalaiset päätyivät Suomen puolelle, jonne luovutettiin Nordlek-lippu. Seuraava tapahtuma on nimittäin Tampereella vuonna 2021. Falunissa oli panostettu myös musiikkiin, ja tapahtumassa esiintyikin ruotsalaisen kansanmusiikin kärkinimiä kuten Hoven Droven ja Spöket i köket. Parhaimmillaan Jalas-areenalla saattoikin ihailla eri-ikäisten tanssijoiden improvisointia, joka sai vahvaa potkua huippumuusikoiden rytmikkäästä ja intensiivisestä soitosta. Nämä tilaisuudet tarjosivat upean kuvan Nordlekista kansanmuusikoiden ja -tanssijoiden yhteisenä, rajat ylittävänä foorumina. Tätä samaa on varmasti luvassa kolmen vuoden kuluttua Tampereella, jossa juhlitaan pohjoismaisen kansantanssiyhteistyön satavuotista taivalta. Petri Hoppu NORDLEK – Kansantanssia pohjoismaisittain Yv on ne H je lm
• 35 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Opetusja kulttuuriministeriö valitsi toukokuun lopussa Suomen ensimmäiset ehdokkaat YK:n kasvatustiedeja kulttuurijärjestö Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Ehdokkaiksi valittiin suomalainen saunakulttuuri ja kaustislainen viulunsoitto. Hakemuksia arvioinut asiantuntijaryhmä näkee Kaustisen mahdollisuudet hyvinä: ”Kaustislainen viulunsoitto on elänyt paikallisessa yhteisössä vuosisatoja sukupolvelta toiselle muistinvaraisesti välittyen. Perinne on hyvin elinvoimainen moninaisten onnistuneiden suojelutoimenpiteiden ansiosta. Perinnettä uudistetaan jatkuvasti luovalla tavalla ja siihen osallistuvat kaikenikäiset ihmiset. Viulunsoittometodin osalta se toimii myös hyvänä esimerkkinä kulttuurisesta käytännöstä avoimessa ja demokraattisessa yhteiskunnassa. Toiminnan lähtökohtana on kautta vuosikymmenten ollut osallisuus, joka on kuvattu hakemuksessa läpäisevästi. Ilmiön vahvuutena on kasvu paikallisperinteestä valtakunnalliseksi ja kansainvälisestikin tunnustetuksi toiminnaksi, joka voisi toimia mallina myös muille maille. Hakemuksen taustalla on laaja joukko alan paikallisia toimijoita. Hakemusprosessi on suunniteltu yksityiskohtaisesti, työtä on jo tehty ja siihen on osoitettu resursseja. Kohde täyttää Unescon kriteerit ja myös kansalliset erityiskriteerit. Kaustislaisella viulunsoitolla olisi hakemuksen perusteella vahvat edellytykset tulla nimetyksi Unescon ihmiskunnan aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.” Luettelossa on tällä hetkellä 477 esimerkkiä aineettoman kulttuuriperinnön ilmiöistä ympäri maailman. Hakemusprosessi on useamman vuoden mittainen, ja Kaustisen osalta tähdätään vahvistamiseen vuoden 2021 Unescon aineettoman kulttuuriperinnön komitean kokouksessa. Unescon aineettoman kulttuuriperinnön yleiskokous puolestaan nimesi kesäkuun alussa Kansanmusiikki-instituutin Suomen ensimmäiseksi Unescon aineettoman kulttuuriperinnön asiantuntijajärjestöksi. Akkreditoiminen ei liity Kaustisen Unesco-listaushakemukseen vaan Kansanmusiikki-instituutin valtakunnalliseen rooliin oman alansa asiantuntijaorganisaationa. Unesco-sopimuksen toimeenpanon tukena toimii yli 160 aineettoman kulttuuriperinnön alalla toimivaa järjestöä eri puolilta maailmaa. ”Kansanmusiikki-instituutissa on tehty töitä suomalaisen kansanmusiikin hyväksi jo yli neljäkymmentä vuotta. Unescon suojelusopimuksen piiriin liittyminen tuo tälle työlle nyt uuden kansainvälisen viitekehyksen, uusia näkökulmia ja toisaalta yhteistyön mahdollisuuksia”, kommentoi instituutin johtaja Matti Hakamäki. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat nimesi tänä vuonna uusiksi mestaripelimanneiksi Katja Lampisen , Matti Paanasen ja Hannu Rahikaisen . Jämsänkoskelainen Katja Lampinen (s. 1973) haitareineen ja mandoliineineen on tuttu niin Heikki Lahden kuin monen muunkin pelimannin rinnalta. Katja on soittanut useissa eri yhtyeissä: ainakin Jämsänkosken pelimannit, Jämsän soimannien huuliharput, Kaksrivi-Katjalaiset, Heikki Lahti trio, Lampisen serkukset sekä Heikki Lahti ja Komia. Katja Lampinen kutsuu itseään ”elämäntapapelimanniksi”, joka tarkoittaa sitä että pelimannius on erottamaton osa arkea, elämää ja omaa sielunmaisemaa. Erityisesti hän on kunnostautunut tämmäämisessä eli säestyssoittamisessa – niinkin perusteellisesti, että häntä usein on kutsuttu myös Tämmäri-Katjaksi. Viitasaarelainen Matti Paananen (s. 1933) muistaa ensimmäisen soittimensa olleen laudasta tehty viulu, jonka kielet olivat paperinarua. Hänen soittonsa edustaa Viitasaaren paikallisperinnettä, ja hän on soittanut muun muassa Viitasaaren pelimanneissa ja Mäntylän kyläpelimanneissa. Soitto on taidokasta, virtuoottiseksikin kutsuttua, mutta samalla kuitenkin luontevaa ja välitöntä. Ammatiltaan Paananen on metsuri, sahatyömies, maanviljelijä ja kauppias.Hannu Rahikainen (s. 1945) on pelimanni jo viidennessä polvessa. Pelimannijuuret ovat synnyinpitäjällä Rantsilassa, Pohjois-Pohjanmaalla, mutta hän on asunut jo 40 vuotta Rovaniemellä. Rahikainen on aktiivinen esiintyjä, joka on ollut tuttu näky Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla, Samuelin Poloneesissa, Speleissä, Jutajaisissa ja monessa muussa kansanmusiikkitapahtumassa. Rahikaisen soittotyyli on kepeää, taidokasta ja huoliteltua, ja esitettävän materiaalin historiaan on tutustuttu aina huolella. Ammatiltaan Rahikainen on kirjallisuuden ja suomen kielen didaktiikan lehtori. Yhdeksännen Konsta Jylhä -kilpailun mestareiksi tuli Aoide-kvartetti, johon kuuluvat Heli Hartikainen , Minttu Hellstén , Essi Hirvonen ja Jenni Venäläinen . Kisan teemana oli muinaissuomalaisuus, ja tuomaristo kiitti yhtyettä intohimoisesta esiintymisestä ja teeman syvällisestä ymmärtämisestä. Kaustisen kävijäluvut laskivat juhlavuoteen 2017 verrattuna mutta pysyivät kasvukäyrällä aiempiin vuosiin nähden. Kokonaiskäyntimäärä oli reilut 47000 ja myytyjä lippuja oli yli 17000. Pelimanneja saapui paikalle nelisen tuhatta. Kaustisen uudet mestarit Kaustisen viulunsoitto ehdolle kulttuuriperintöluetteloon Uudet mestaripelimannit: Katja Lampinen, Hannu Rahikainen ja Matti Paananen.
• 36 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Jouhikonsoitto vahvassa kasvussa Virossa V ormsin saari on pieni yhteisö Hiidenmaan ja manner-Viron välissä. Huonokuntoinenkin kiertää saaren polkupyörällä päivässä. Ennen sotia saarella asui yli kolmetuhatta asukasta, mutta suurin osa heistä evakuoitiin tai pakeni Ruotsiin ja nykyään vireyttä pitää yllä kesällä nelisensataa asukasta, talvella puolta vähemmän. Saarella on yksi kauppa posteineen, ravintola, hampurilaispubi ja matkamuistomyymälä. Maanviljelys näyttää aktiiviselta ja maisemat metsineen ja rantoineen sopivat hyvin lomanviettoon. Vormsi, ruotsiksi Ormsö, ei ole saanut nimeä käärmeistä (ruots. orm) tai madoista (eng. worm) vaan Orm-nimisestä viikingistä. Metsissä voi siis liikkua turvallisesti, jos ei pelkää punkkeja.Ruotsalaismenneisyydestä kertovat ruotsinkieliset paikannimet. Paikallislehti kertoo, että viimeaikaisissa geenitutkimuksissa on saatu selville, että alun perin asukkaiden alkukoti oli paljolti myös Suomessa. Saaren historiaa hyödynnetään myös matkailussa ja sen erikoisuuksiin kuuluvat rengasristit, joita on Vormsin hautausmaalla yli kolmesataa. Ne ovat peräisin 1200-luvulta eikä niitä tavata muualta Virosta eikä näin paljon missään päin maailmaa. Hautausmaalla on myös ruotsalaisen saarnaaja Lars Johan Österblomin muistomerkki, joka liittyy toiseen Vormsin markkinoinnissa käytettyyn esineeseen eli jouhikkoon. Jouhikkorovio Vormsin torilla Jouhikko oli suosittu soitin vielä 1800-luvulla ja tuli Viroon Ruotsista muuttaneiden siirtolaisten mukana. He pitivät soitinta kansallissoittimenaan. Österblom piti kuitenkin soitinta synnillisenä, säestettiinhän sillä villejä tansseja. Hän sai myös vormsilaiset vakuuttumaan jouhikon vaaroista ja 1870-luvulla Hullon torilla roihusi suuri jouhikkokokko. Onneksi aivan kaikki eivät liittyneet hurmokseen ja perinne jatkui muutaman soittajan kantamana. Toisen maailmansodan alla Ruotsiin muuttaneiden evakoiden jälkeläisten keskuudessa jouhikkoperinne elää edelleen. Vormsin saari on siis mitä osuvin paikka pitää jouhikkoleiriä. Jouhikkokoulutuksen Virossa aloitti Sibelius-Akatemiassa opiskellut Anneli Kont , jonka ensimmäisiä oppilaita oli Janne Suits , joka puolestaan aloitti jouhikkoleiriperinteen vuonna 2005. Opettajaksi kutsuttiin Suomesta Rauno Nieminen . Myös Pekko Käppi ja Ilkka Heinonen ovat olleet opettamassa myöhemmin useana vuonna. Heinonen oli Suomessa on kansanmusiikkitapahtumia seuraavilla vahva käsitys siitä, että Virossa asiat ovat paljon paremmin. Kansanmusiikki näkyy ja kuuluu aina listakärkiä myöten. Vormsin saarella järjestettävälle jouhikonsoiton ja -rakennuksen kursseille kaikki halukkaat eivät mahtuneet mukaan. Onko kansanmusiikin asema etelänaapurissa parempi? Ilkka Heinonen opettaa edistyneille etydejä. Teksti ja kuvat: Sauli Heikkilä
• 37 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 opettajana myös menneenä kesänä virolaisten Liisa Koemetsin , Cathy Sommerin ja leirin järjestäneen Annika Mändmaan ohella. Leiriläisiä oli pystytty ottamaan mukaan nelisenkymmentä, joista valtaosa keski-ikäisiä naisia opetusalalta – kuten kulttuuriaktiivit Suomessakin usein ovat. Mutta olipa mukana muutama mieskin, nuorisoa, pari suomalaista ja ilahduttavan monta lasta. Kymmenen hengen rakentajakurssilla oli miesvalta ja ikäjakautumakin tasaisempi. Kurssin pitopaikkana oli viehättävä kaislakattoinen lomakeskus mereen työntyvällä kannaksella Rumpossa. Matala hiekkaranta vaikutti suositulta turistikohteelta. Oppilaat jaettiin neljään tasoryhmään osaamisen mukaan. Edistyneimpiä ryhmiä vetivät Ilkka Heinonen ja Annika Mändmaa. Opettajia kuitenkin myös kierrätettiin ainakin aloittelijoiden ryhmässä. Siinä oli hyvät ja huonot puolensa. Toisaalta oli kiinnostavaa kokea erilaisia opetustyylejä mutta samalla menetettiin opetuksen johdonmukaisuutta. Joka tapauksessa soittamisessa pääsi mukavasti alkuun ja perusteet tulivat selviksi. Virossa soitetaan toisin Viron kieltä osaamattomille puhuttiin joitakin poikkeuksia lukuunottamatta englantia. Virolaiset jouhikot poikkeavat hieman täkäläisistä. Ne ovat lähes poikkeuksetta nelikielisiä niin, että siinä missä meidän jouhikkojemme yleisin viritys on asteikon roomalaisilla numeroilla ilmaistuna V-I-IV, kvintti ja kvartti samassa oktaavissa, kun taas Virossa käytetään viritystä V-I-IV-IV, kvartit samassa sävelessä alemmasta oktaavista. Tämä ei haitannut opetusta, mutta vaikutti sointiin. Soittoasento poikkeaa myös Niemisen opettamasta siten, että soitin on pystymmässä ja ensimmäistä kieltä soitetaan koko ajan sormien sisäeli pehmeämmällä puolella. Pehmeällä puolella soittaminen ei Niemisen mukaan ole suotavaa, koska soittimessa ei ole otelautaa. Sormien selkäpuolella soittamisessa hyppääminen kieleltä toiselle vaatii luonnollisesti hieman akrobatiaa, mutta sointi on silloin kirkkaampi. Hämmentävintä oli, että eräällä opettajalla oli jouhikossa viulunkielet. Tämä selittyi sillä, että hän oli mukana teatteriesityksessä, jossa vaadittiin jouhikkoon kuuluvampaa ja selkeämpää ääntä. Jouhikon nimi tosin tulee soittojousen jouhista eikä kielimateriaalista. Leirillä oli opetusta kuutisen tuntia päivässä kolmen päivän ajan ja se päättyi konserttiin kylätalossa. Yleisöäkin oli paikalla viitisenkymmentä, mikä olisi viisituhatta kertaa väkirikkaammassa Helsingissäkin hyvä saavutus. Kansanmusiikilla on Virossa vankka asema Vaikutti vahvasti siltä, että Virossa todellakin on kansanmusiikki paremmassa asemassa kuin Suomessa, joskin onhan meidänkin kansanmusiikkikursseilla, kuten Orivedellä kasvua havaittavissa. Sen Lasten jouhikkoprojekti päätökseen Suomalais-virolaisen jouhikkoyhteistyön hedelmiä kannettiin Tampereella jouhikkoseminaarissa syyskuun puolessa välissä. Suomen kulttuurirahaston rahoittama Lasten jouhikkoprojekti on saatu valmiiksi ja Tampereella esiteltiin projektin tuloksena syntyneet kaksi lasten käsiin sopivaa jouhikkomallia. Soittimet on rakentanut soitinrakentajamestari Rauno Nieminen, joka on suunnitellut ne yhdessä virolaisen Janne Suitsin ja kotimaisen Pekko Käpin kanssa. Janne ja Pekko keräävät kokemuksia uusien soitinmallien käytöstä lasten jouhikonsoiton opetuksessa. Virosta Tampereelle oli saapunut viisihenkinen delegaatio, jotka myös esiintyivät lauantai-illan konsertissa. Konsertissa kuultiin myös jyväskyläläisen Ulla Laukkasen tuore soolo-ohjelmisto sekä harvoin esiintyvä jouhikkolaboratorio Jouhiorkesteri, jossa Pekon ja Raunon kanssa soittaa myös Ilkka Heinonen. Jouhikkoprojektin loppuraportti on tekeillä ja ilmestyy keväällä. Rauno Nieminen lähettää lasten jouhikon piirrustukset maksutta kaikille halukkaille. Tilaukset: Rauno.Nieminen@ippnet.fi Pekko Käppi kertoo kokemuksia jouhikonsoiton opetuksesta uusilla lasten jouhikkomalleilla. Jouhikonrakennuskurssilaisia etsimässä Niemisen johdolla sopivia pihlajia jouhikon jousipuiksi.
• 38 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE Pommaripoika Heikki Laitinen Boksissa 6 levyä, KICD 138 TILAA OMASI OSOITTEESTA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI Jesse Kaikuranta & Tallari: Lauluni KICD 139 Veikko Kuivala & Antti Paalanen: Viinamäen musiikkiopisto KICD 139 INSTITUUTIN JULKAISUKESÄN LEVYHELMIÄ sijaan radiossa, televisiosta puhumattakaan, ei meillä juuri muutamaa erikoisohjelmaa lukuunottamatta kansanmusiikki soi. Virossa oli pitkään listaykkösenä Curly Strings -yhtye ja nyt suosion aallonharjalla on Puuluup-jouhikkoduo. Myös Trad Attack -yhtyeen musiikkia soitetaan paljon. Vaikka jotkut kurssilaisista epäilivät, että tavallinen nuori ei tunne kovin hyvin virolaista kansanmusiikkiperinnettä, oltiin yleisesti kuitenkin sitä mieltä, että kansanlauluja osataan ja kansanmusiikkia arvostetaan laajasti. Kansanmusiikkifestivaaleilla käyvät aivan tavalliset ihmiset ja ne ovat hyvin suosittuja. Suomessakin hyvin tunnetun Viljandin kansanmusiikkifestivaalin lisäksi Virossa on muun muassa Seto Folk, Hiiu Folk, Kansallispukujen Tuulettaminen Tartossa ja Kihnun viulufestivaali sekä pienempiä tapahtumia. Radiossa soitetaan kansanmusiikkia ja mikä suurin ero: televisiossa on jatkuvasti kansanmusiikkiohjelmia. Vaikka jouhikkoleirin kaltaisessa perinnekuplassa onkin mahdotonta selvittää kansanmusiikin todellinen asema, todistajalausuntojen perusteella arvostus on laajaa. Miksi se on säilynyt Virossa korkeammalla kuin meillä? Suomessakin kansanmusiikki tuli suosituksi silloin kun maassamme haviteltiin itsenäisyyttä. Katse käännettiin kunniakkaaseen historiaan ja rakennettiin suurta suomalaista tarinaa – olkoonkin niin, että kulttuuriperinnettä pyrittiin kaunistelemaan. Runonlaulu ja kansantanssi ja -musiikki olivat suuressa suosiossa. Medioissamme nostetta kesti aina 1970-luvulle asti. Silloin soi vielä Konsta Jylhä, Piirpauke ja Karelia radiossa ja televisiossa vieraili säännöllisesti Martti ja Marjatta Pokela sekä Hootenanny-trio. Viron tasavallan kuuluminen Neuvostoliittoon vuosikymmenien ajan on varmasti vaikuttanut siihen, että kansallisuustunne on pysynyt vahvana ja omia perinteitä on haluttu pitää yllä. Nyt on kuitenkin kulunut jo lähes kolmekymmentä vuotta toisesta itsenäistymisestä. Moderni maailma jyllää vahvemmin kuin Suomessa, mutta silti perinteitä kunnioitetaan. Baltian maiden vallankumousta 1991 kutsutaan laulavaksi vallankumoukseksi aiheesta. 300 000 virolaista kokoontui Tallinnan laululavalle laulamaan kiellettyjä kansanlauluja. Lauluintoa voi mennä kuka tahansa todistamaan ensi vuonna Viron lauluja tanssipitoihin heinäkuun alussa. Viiden vuoden välein järjestettävässä tapahtumassa juhlitaan satavuotiasta Viroa ja edellisiin pitoihin 2014 osallistui 30 000 esiintyjää yli tuhannessa ryhmässä. Voisi kuvitella, että neuvostoaika myös suojeli kansanperinnettä. Venäläistämispyrkimykset olivat lyhytaikaisia ja omaa kulttuuria ei suoranaisesti kielletty. Sen sijaan länsimaisia vaikutteita vastaan taisteltiin ja se ehkä on myös suojannut omaa kulttuuria. Vastaavaa amerikkalaistumista kuin Suomessa ei päässyt tapahtumaan. Jouhikonsoitolla on tulevaisuutta Virossa. Jouhikkoleirin lasten ryhmä.
• 39 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Orivesi All Stars -erityiskurssi: Tanssisoitto & Sosiaalinen paritanssi, opettajina Oona Tuominen ja Saana Kujala. Kurssilla haetaan tanssin ja musiikin yhteyttä itse tekemällä, tanssien ja soittaen. Soittajat pääsevät tanssin lisäksi soittamaan, mutta kurssille voi myös osallistua vain tanssien! Perehdymme mm. polskan saloihin. Tanssitaidoksi tarvitset vain kävelytaidon! Tämmäysja sovituskurssi, opettajana Timo Alakotila. Kurssi säestyssoitinten, erityisesti harmoonin soittajille ja sovituksen saloista kiinnostuneille. Tuo mukaasi oma sävellyksesi, jota haluat kurssilla sovittaa muiden kanssa. Opettajana alan paras taitaja! Pelimannikurssi mandoliinille, opettajana Jarmo Romppanen. Tänä vuonna käymme läpi mandoliinin soittoon liittyviä eri tekniikoita ja säestystyylejä, unohtamatta Heikki Lahden luomaa mukavaa yhteissoiton meininkiä. Uusien kappaleiden nuotit lähetetään osallistujille etukäteen, ja vanhat nuotitkin kannattaa ottaa mukaan. Sisällöstä voi kysellä Jarmolta, puh. 050 585 3847. Viulukurssi, opettajana Arto Järvelä. Kurssilla opetellaan suomalaista ja skandinaavista kansanmusiikkia perinteisesti. 2-rivisen hanurin oppipoikakurssi, opettajana Jari Komulainen. Sinulle, jolla perussoittotaidot jo hallussa kaksirivisessä. Kurssilla kertaillaan perusasioita ja opetellaan leppoisassa tempossa uusia sävelmiä. 2-rivisen hanurin kisällikurssi, opettajana Leija Lautamaja. Kurssilla opetellaan mukavia suomalaisia, pohjoismaisia ja englantilaisia kappaleita ja tutustutaan erilaisiin pelimannityyleihin. Kurssilla edellytetään melko hyvät soittimen perustaidot. Kurssi etenee nopeammassa tempossa kuin oppipoikakurssi. Kurssilla vierailevana opettajana Pekka Pentikäinen. Mestarikurssi 2-riviselle opettajana, Pekka Pentikäinen. Ohjelmistossa Pekka Pentikäisen sävellyksiä. Pekka Pentikäinen on säveltänyt vuosien varrella kaksiriviselle teoksia, joissa yhdistyvät niin kansanmusiikin svengi kuin taidemusiikin sävelkielikin. Kurssi edellyttää kohtuullisen hyvää soittimen tuntemusta ja nuotinlukutaitoa. Kurssilla soitetaan myös muuta sovitettua 2-rivismusiikkia. Kurssilla vierailevana opettajana Leija Lautamaja. Kantelekurssi kaikenlaisille kanteleille, opettajana Maija Pokela. Kurssilla soitamme eri alueiden perinteisiin pohjaavaa kansanmusiikkia yhdistellen kanteleiden sointimaailmoja ja soittotekniikoita. Harjoittelemme improvisaatiota ja muuntelua sekä etsimme yhteisen soittosvengin, joka saa tanssijalat liikkeelle. Kansanlaulukurssi, opettajana Ilona Korhonen. Kurssilla tutustutaan suomalaisen kansanlaulun lajeihin, kansanlaulun tekniikoihin ja ennen kaikkea iloitaan laulamisesta. Ukulelekurssi, opettajana Markus Rantanen. Ukulelekurssi on tarkoitettu ukulelea jo hieman soittaneille. Kurssilla käydään monipuolisesti läpi erilaista musiikkia, mm. kansanmusiikkia, bluesia, swingiä, poppia ja rockia. Kurssilla opetellaan myös erilaisia oikean ja vasemman käden soittotekniikoita. Tällä kertaa keskitymme erityisesti melodiasoittoon ja opettelemme myös sointumelodiasoittoa sekä yhtyesoittoa. Klarinettija saksofonikurssi, opettajana Sanna Salonen. Kurssilla opetellaan Suomen alueelta muistiinmerkittyä (puhallin-) pelimannimusiikkia 1700-luvulta alkaen. Kurssille ovat tervetulleet kaiken tasoiset soittajat, joilla on klarinetin tai saksofonin perustekniikka hallussa. Kansantanssikurssi, opettajina Jari Haavisto, Paula Kettu ja Antti Savilampi. Jari Haavisto tutustuttaa kurssilaiset kansanomaisten vapaan paritanssien maailmaan. Tuntien aikana harjoitellaan viemistä ja seuraamista, opitaan uusia kuvioita ja parikontaktia sekä musiikin tulkintaa ja tanssin riemuun heittäytymistä. Paula Kettu opettaa omia tekemiään koreografioita ja perinteisistä tansseista sommiteltuja sikermiä. Kurssilla vierailee myös Antti Savilampi. Kansantanssikurssilaisille on tarjolla ukulelen alkeisopetusta kerran päivässä. Kurssi toteutuu, jos sinne saadaan vähintään 16 tanssijaa. Jäsenhinta kurssille kansantanssijärjestön tai Suomen Kansanmusiikki liiton jäsenille. Yhtyekurssi. Kurssi on tarkoitettu valmiille kansanmusiikkiyhtyeille, jotka haluavat kehittää oman yhtyeensä soittotaitoa ja ohjelmistoa. Jokainen yhtye saa toivomansa opettajan, jonka kanssa tehdään töitä koko kurssin ajan. Ilmoittakaa opettajatoiveistanne kolme vaihtoehtoa. Kaikille kurssilaisille lisäksi tanssin opetusta! Kurssilla pelimannit saavat muusikkouteen uuden näkökulman tanssin kautta parin viime vuoden tapaan. Oona Tuominen ja Saana Kujala opettavat eri paritanssien perusmuotoja ja variaatioita pelimanneille soitto-opetuksen välipalana. Kurssien hinnat: Kurssihinta sisältää opetuksen ja täysihoidon: Jäsenet 345 €, ei jäsenet 370 €. Majoittuminen tapahtuu kahden hengen huoneissa, yhden hengen huoneista lisähinta 75 € koko ajalta. Yhtyekurssin hinta määräytyy yhtyeen koon mukaan. Jos kurssilainen ei majoitu, niin pelkkä opetus jäsenille 165 €, ei jäsenille 190 €. Päiväkävijät voivat ostaa opistolta haluamiansa aterioita (aamiainen 7 €, lounas 12 €, kahvi 7 €, päivällinen 12 €). Varaslähtö kurssille: Murikkaan voi tulla jo tapaninpäivänä. Illalla on vapaamuotoiset jamit! Ylimääräinen majoitus ja aamiainen maksaa 40 €. Opintoseteli työttömille ja eläkeläisille: 60 ensimmäistä opintosetelianomuksen täyttänyttä saa 75 euron opintosetelin kurssille. Ilmoittautuminen ja lisätiedot: Ilmoittaudu marraskuun loppuun mennessä Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Ilmoittautumislomake löydettävissä sivulta: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ilmoittautuminen-oriveden-kansanmusiikkikurssille Lisätiedot: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Päivi Ylönen-Viiri, 0500 431 913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Järjestäjät: Suomen Kansanmusiikkiliitto yhteistyössä Kansalaisfoorumin kanssa. Kantelekurssin yhteistyökumppani myös Kanteleliitto. Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 2018 Murikanrannassa Tampereen Teiskossa joulun välipäivinä Tule mukaan iloiseen joukkoon Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämille Oriveden kansanmusiikkikursseille 27.-30.12., nyt uuteen paikkaan Murikanrantaan Tampereen Teiskoon! Uudessa paikassa voit rentoutua opetuspäivän päätteeksi erilaisissa saunoissa ja ulkopaljussa!
• 40 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Kolmas vuosikymmen Kolmantena kymmenvuotiskautena (1988-1997) toimintaa leimasi vakiintuneiden tapahtumien ja kurssien kehittäminen, koulutustoiminnan ja myyntitoiminnan laajentaminen, yhteistyö kansanmusiikkija kansantanssikentän kanssa sekä lehden kehittäminen. Pelimannimerkkisuorituksetkin nostettiin naftaliinista, ja niistä innostuttiin sääntöjen uudistamisen jälkeen. Puheenjohtajina olivat Tapio Rantakari ja Tapion äkillisen kuoleman jälkeen vuonna 1993 Seppo Kalliomaa vuoteen 1997. Teksti ja kuva: Päivi Ylönen-Viiri Uudistuksia päin Kun tulin vastavalmistuneena kauppatieteen maisterina alan ulkopuolelta töihin Suomen Kansanmusiikkiliittoon pariksi kuukaudeksi kurssisihteeriksi 19.10.1988 Oriveden kursseja tekemään, olinkin vt. toiminnanjohtaja jo joulukuun alusta koska silloinen toiminnanjohtaja Anita Ahtiainen jätti yllättäen lyhyeksi jääneen toiminnanjohtajakautensa. Innostuin alasta saman tien niin paljon, että hain silloin avautunutta toiminnanjohtajan paikkaa. Siihen minut pestattiin 1989 alusta. Koulutus tärkeässä asemassa Talous saatiin sellaiseen malliin, että Suomen Kansanmusiikkiliitto pystyi palkkaamaan seuraavan vuoden toukokuussa koulutussisihteeriksi Markku Lepistön. Hän toi toimintaan lisää virtaa ja oman laajan osaamisensa sekä ideansa. Hänen myötään koulutustilaisuuksia järjestettiin lisää erilaisina lyhytkursseina pitkin vuotta. Myös Oriveden kansanmusiikkikurssit laajenivat vuosi vuodelta. Kurssilaismäärissä kilpailtiin Suomen Nuorisoseurojen Liiton järjestämien Oriveden kansantanssikurssien kanssa. Altavastaajan asemasta kansanmusiikkikurssit yltivät pikku hiljaa tasaväkisiksi ja lopulta kirivät ohi kansantanssikurssilaisten määrästä. Nuorten koulutustoiminta on ollut tärkeä aina. Sitä oli niin Oriveden kursseilla kuin perinteisillä KAMU-leireilläkin. KAMUleireillä oli tällä vuosikymmenellä vientiä, niitä haluttiin kansanmusiikkitapahtumien yhteyteen eri puolille Suomea. Niitä järjestettiin mm. Spelien yhteydessä Isojoella 1989, Oulussa 1991 Kalevan Nuorten Kesälysteillä, 1992 Rääkkylässä Suomi 75 Soi –teemaisilla Joensuun laulujuhlilla ja 1994 Sodankylässä Jutajaisten yhteydessä. KAMU-leiri Oulussa 1991.
• 41 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Lehtiuudistuksia Lehti on ollut Suomen Kansanmusiikkiliitolle aina tärkeä työkalu. Tähän saakka se oli ollut pieni A5-kokoinen lehti, lehtityön ammattilaisen, Tapio Rantakarin hyvässä hoidossa. Uudet työntekijät pitivät lehden uudistamista tärkeänä. Ensin mainosmyynti aktivoitui. Sitten vuoden 1990 alusta lehti kasvoi B5-kokoon. Vuonna 1992 lehden ulkoasua uudistettiin, nimiö virtaviivaistettiin ja sisältöä monipuolistettiin. Vuonna 1995 lehden koko kasvoi taas, nyt A4-kokoon. Lehden taitto otettiin haltuun liiton toimistossa lehden painotalon siirryttyä Hollolasta Iisalmeen vuonna 1993. Sillä säästettiin myös tiukan talouden resursseja, ja pystyttiin pitämään kokopäiväinen toiminnanjohtaja ja osaaikainen koulutussihteeri. Taitto annettiin myöhemmin ammattilaisen Sauli Heikkilän käsiin kun taloustilanne parani. Myyntitoiminta Myyntitoiminta on ollut kolmantena vuosikymmenenä tärkeässä roolissa Suomen Kansanmusiikkiliitossa. Se laajeni pikku hiljaa, koska julkaisuja alkoi tulla yhä enemmän. Perusajatuksena on, että kaikkea suomalaisen kansanmusiikin julkaisuja halutaan pitää myyntilistoilla. Tällä halutaan palvella sekä julkaisujen tuottajia että kuluttajia. Se on myös tuonut liiton toimintaan oman rahoituspuronsa. Jäsenmaksu-uudistus Vuonna 1993 alkoi uudistus jäsenmaksujen keräämisessä. Se haluttiin keskittää Suomen Kansanmusiikkiliiton tehtäväksi että saatiin yhtenäinen jäsenkortti ja jäsenedut kaikille jäsenjärjestöjen jäsenille. Omat vääntönsä uudistuksessa olikin ennen kuin se meni läpi. Yhteistyön laajeneminen Yhteistyö alan eri toimijoiden kanssa jäsenkunnan ulkopuolelle tuli yhä tärkeämmäksi. Tämä näkyi ensin Samuelin Poloneesin laajenemisena maakunnan konserttikiertueiksi vuonna 1993. Ensimmäinen oli Uutta kansanmusiikkia Kymenlaaksossa –nimellä, myöhemmin ne muuttuivat koulukonserttikiertueiksi ja ne tehtiin yhteistyössä Konserttikeskuksen kanssa. Vantaan kansanmusiikkiviikon kanssa yhteistyö alkoi kohta sen jälkeen kun liiton toimisto muutti Tikkurilaan vuonna 1992. Kun Kansanmusiikin Keskusliitto suunnitteli Kansanmusiikin vuotta 1996 Suomen Kansanmusiikkiliiton väki innostui hankkeesta ja oli siinä mukana todella vahvasti alusta lähtien. Kansanmusiikin Keskusliiton työt annettiin Suomen Kansanmusiikkiliiton hoidettavaksi ostopalveluna 1.10.1997 lähtien. Laulakaa hyvät ihmiset, ja jo nuorena Miksi kansanmusiikki soi niin vähän radiossa? No siksi, kun tasokkaita nuoria laulajia ja yhtyeitä sekä radioon sopivia ohjelmistoja on tarjolla niin vähän. Muistan kuulleeni jutun, jossa kansainvälinen huippumuusikko tuli Suomeen 1980-luvulla ja ihasteli Ylen musiikkitarjontaa. Hän oli kuullut ensin iskelmää, sitten Aapeli Hautasen 2-rivisen soittoa ja sitten jatsia. Nytkin tämä on mahdollista, mutta vain radion erikoisohjelmissa, joissa toimittaja itse saa valita musiikin. Muuten radioissa noudatetaan soittolistoja, joiden valintakriteereitä 2-rivisen soolosoitto ei ylitä millään. Kansanja etnomuusikoiden keskuudessa tämä on herättänyt närää. Keväällä Ylen haukkui tv:n aamustudiossa mafian johtamaksi kitaristi Hasse Walli . Voihan se olla niin, mutta minusta kiinnostavaa on kääntää kriittistä katsetta myös julkaistun musiikin suuntaan. Jos ajatellaan, että tavoite on saada jokin kappale soimaan radiokanavilla satoja kertoja, sen on oltava jonkin sorttisella soittolistalla. Ja listoille ei voi päästä, jos kappale ei täytä tiettyjä ehtoja. Väittäisin, että seuraavat ehdot pätevät lähes aina: • Kappaleessa on oltava laulua. Puhdas instrumentaalimusiikki nousee todella suosituksi vain harvoin (kansanmusiikin osalta viimeksi niin taisi tapahtua 1970-luvulla Konsta Jylhän ja Piirpauken kohdalla). • Laulajan on oltava nuori tai nuorehko, vain harvoin vanhempi laulaja iskee todella läpi. Nuorten laulajien kiinteä, puhdas ääni koukuttaa jotenkin kuulijoita, ja usein myös ne kiinnostavimmat laulut ja kokoonpanot syntyvät jo silloin. Lisäksi musiikin kuluttajat ovat voittopuolisesti nuoria. • Kappaleen on oltava 2-5 minuuttia pitkä, tuota lyhyempi tai pitempi sopii harvoin radiosoittoon erilaisten ohjelmien sisälle. • Laulun tekstistä on löydyttävä jokin elementti, joka puhuttelee tämän päivän kuulijaa. • Äänityksen, miksauksen ja soiton on oltava ammattitasoa. Sovituksessa olisi hyvä olla mukana myös tämän päivän elementtejä. Edellä olevat ehdot voivat tuntua itsestään selviltä, mutta vain pieni osa Suomessa julkaistusta kansantai etnomusiikista noudattaa niitä. Radiosoittoon vaikuttavat taltioidun musiikin ohella myös muut tekijät: keikkaileeko solisti tai yhtye säännöllisesti, onko esiintyjä kunnolla esillä somessa ja tiedotusvälineissä? Tämän vuoksi ei olisi ollenkaan huono juttu, jos kansanmusiikkilevyjä julkaisisivat suuret levy-yhtiöt, joilla on myös tiedotusosaaminen hallinnassaan. Tiedän, että tällaisten mielipiteiden esittäminen herättää muusikoissa närkästystä. Olen vain seurannut vuosien kuluessa joidenkin erinomaisten laulajien kehitystä ja murehtinut sitä, kun he eivät uransa alkuvaiheessa keskittyneet enemmän lauluun. Osaltaan tähän on ehkä vaikuttanut se, että apurahajärjestelmä ohjaa tekemään aina uusia produktioita, ja niin määrätietoinen laulajaura on jäänyt luomatta. Välillä on ilmeisesti ollut myös niin, että kokoonpanoissa laulaminen on jäänyt instrumentaalisoiton varjoon tai jopa jalkoihin. Edellä sanottua ei pidä tulkita niin, että akustinen instrumentaalimusiikki olisi minusta jotenkin vähemmän kiinnostavaa – Frigg, Sväng ym. ovat huippuyhtyeitä, jotka ansaitsevat suuren kunnioituksen, mutta todella merkittävään radiosoittoon niillä ei ole asiaa ilman kunnollisia laulubiisejä. Entä sitten, jos radiokanavat varsinkaan Ylen Radio Suomi eivät soita kansanmusiikkia, vaikka sitä tuotettaisiin runsaasti edellä mainittujen ehtojen mukaan? Silloin voi olla kyse sattumasta, ei vain ole osattu tehdä oikeaa musiikkia oikeaan aikaan. Lisäksi taitojen ja ohjelmiston ohella on kyse persoonasta ja karismasta. Tai sitten kyse voi olla jopa Ylen mafiasta kuten Hasse Walli väittää. Onhan esim. yksi Ylen musiikkipäällikkö ilmoittanut julkisesti inhoavansa kansanmusiikkia. Mutta ennen kapinaa pitäisi olla musiikkia, jota on realistista vaatia radioitten soittolistoille. Jonkin verran tätä kyllä on, mutta paljon lisää tarvitaan. Ilahduttavaa on, että viime aikoina nuorten naisten parissa on jo ollut vankkaa yritystä, ehkä joku niistä yhtyeistä tai solisteista nousee pian kaikkien tuntemaksi! Jotkut ovat myös esittäneet kysymyksen, mitä pahaa on marginaalissa olemista? Ei tietysti olekaan – siellä on usein paljon hauskempaa ja luovempaa – mutta ei sitten sitä iänikuista valitusta ”miksi radio ei soita meidän biisejä”. Hannu Virtanen
• 42 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Raakku: Raakku R aakku on huhdasjärveläinen kyläorkesteri, lauluyhtye ja folkpelimanniryhmä. Kotipaikkansa kylätalolla äänitetyllä albumillaan yhtye esittelee viisitoista kappaletta, joissa on vahva suomalaisen folkliikkeen aikojen henki. Tämä näyttäytyy erityisesti suomalaisten ja angloamerikkalaisten kansanmusiikkisävyjen, perinteisten ja omien tekstien, sekä kielisoitinvoittoisten sovitusten sekoituksena. Muutamassa kappaleessa kuullaan myös runoja rekilaulutekstejä. Raakun perussoinnissa merkillepantavaa on kehärumpujen kumina ja pelimannihenkinen ryhmälaulu, jota soisi kuulevan kansanmusiikkikentällämme enemmän. Kappaleet ovat suurimmaksi osaksi yhtyeen jäsenten säveltämiä ja sanoittamia, mikä tuo kiintoisaa vaihtelua kuuntelukokemukseen. Kauttaaltaan Raakun musiikissa on miellyttävän maanläheinen ote, jonka tehoa tosin hieman syö albumin pituus. Vasta albumin loppupuolella kuultavat Nummelle ja Niskaranta erottuvat edukseen koskettavien folklaulujen parina, joissa Raakku löytää soinnistaan syvyyttä ja voimaa. Onni Rajaniemi Halme Prospekt: Bluespektor H epa Halmeen luotsaaman Halme Prospektin uusin levy Bluespektor on upea esimerkki musiikista, jota ei kannata luokitella jäykkiin tyylisuuntiin. Jos sille jonkinlaisen luokituksen haluaisi keksiä, niin olkoon vaikka tribaalinen rytmimusiikki. Tämäkin on täysin harhaanjohtava kuvaus, koska kyse ei ole rumpujen mäiskeestä vaan soljuvasta, pienten kansanlaulumaisten teemojen ympärillä pyörivästä yhtyeimprovisaatiosta. Tavallaan vapaata jatsia, mutta toisaalta taas ei – niin omanlaisensa on yhtyeen tyyli. Bluespektorin taustalta toki löytyy levyn nimen mukaisesti blues, mutta ei minään normibluesina vaan muinaisuuteen kurkottavana bluesin henkenä. Muinaisuutta ja arkaaisuutta korostavat vierailijoiden Pekko Käpin jouhikko ja Noel Saizonoun perkussiot sekä Tapani Variksen munniharppu ja pitkähuilu. Kaiken kaikkiaan yhtye Hepa Halme fonit ja huilut, Matti Riikonen trumpetti, Esa Onttonen kitara, Arttu Tolonen syntetisaattori ja kitara, Tapani Varis basso sekä Alf Forsman rummut – on kehittänyt bändin jo 10-vuotisen uran aikana täysin oman tyylinsä ja sointinsa, jossa muinaisuus kohtaa tulevaisuuden. Levyltä löytyy sekä upeaa lainakappaleiden versiointia että omaa tuotantoa. Varsin erilaisista lähtökohdista on luotu saumaton kokonaisuus, jossa kartetaan kliseitä ja itsetarkoituksellista virtuositeettia. Solistisen egoismin sijaan koin musiikissa voimakkaan yhdessä tekemisen hengen. Jostain kertoo sekin, että levyn päättävän Exit Onlyn 13 minuutin kesto tuntuu jopa lyhyeltä – kappaleen keinuntaan olisi voinut uppoutua pidempäänkin. Hieno, ajaton ja tyyliluokitteluista vapaa levy. Paul Silfverberg Kailootes ja Roikastajat: Yksissä tuumin P ohjalainen uho on ollut kautta aikain yksi ja hyvinkin olennainen osa suomalaista luonteenkuvaa. Jos neljän miehen muodostaman lauluryhmän nimi on Roikastajat, niin ei ole epäilystäkään, etteikö kuulijalle tarjottaisi juuri sitä itteään: miehekästä ja mitään pelkäämätöntä pohojalaasta hengenpaloa. Ääntä riittää ja sanoista saa huonokuuloinenkin selvän. Kailootes-nimi panee puolestaan ainakin savolaisen pelkäämään, että sen seitsemän naista olisivat pahemman luokan huutajia. Onneksi nimi pettää, miesten äänten rinnalla pohjalaisakkojen kailotus tuntuu varsin viehkolta ja pehmentää näin mukavasti kahden sukupuolen koostamaa yhteislevyä. Yksissä tuumin -cd:n kahdeksantoista kappaletta ovat kaikki aitoa eteläpohjalaista. Mestaripelimanni Jussi Asu on varustanut Kailooteksen naiset useammalla kappaleella, Roikastajat ovat puolestaan mieltyneet edesmenneen mestarillisen kansanlaulajan Erkki Rankaviidan karhean railakkaisiin lauluihin. Kappaleitten joukossa on muutama Jurran Kiian ja Orkaanisen kemian tapainen klassikko, mutta paljon on mukana myös uudempaa ja oudompaa. Pohojalaasiksi ne kaikki joka tapauksessa tuntee. Maire Luhtala ja Tuula Sivula ovat solisteina naisten, Sakari Eloranta miesten puolella. Roikastajat enempää kuin Kailoottajatkaan eivät turhia tunteile esityksissään, vaan antavat laulun tulla. Yksissä tuumin on perinteistä suomalaista kansanlaulua aidoimmillaan. Sillekin on vielä tilausta. Seppo Kononen Ressitön Trio: Kantele soikoon R essitön Trio on Juha Kuorttisen, Mika Hannisen ja Kaisu Rauhamaan muodostama kanteleyhtye, jonka albumi Kantele soikoon! esittelee eteläkarjalaista kanteleensoittotyyliä ja -tekniikkaa. Tämä kaksiosainen julkaisu koostuu levystä, joka sisältää perinteisiä eteläkarjalaisia sävelmiä ja sävellettyjä kappaleita, ja dvdtallenteesta, jolle on videoitu kantelistien soiton yksityiskohtia. Erityisesti dvd-tallenne on oikea kanteleintoilijoiden aarreaitta esitellessään tarkasti soittajien käsien ja sormien soittoasentoja. Mestaripelimanni Juha Kuorttinen on julkaisun musiikillisessa keskiössä ja DVD:llä näkyykin selvästi kuinka hän omalla koristeellisella soittotavallaan toteuttaa eteläkarjalaisen kanteleperinteen tyylipiirteitä. Yhtyeen työ kyseisen perinteen säilyttämisen ja kuuluville tuomisen parissa on ansiokasta ja huomionarvoista. Hanna Ryynänen Anna Danielsson, Pekka Pentikäinen, Espoon pelimannit: Brunskärs toner – Brunskärin säveliä B runskär on pieni, kaunis saari Korppoon lähellä Turunmaan saaristossa. Sieltä oli kotoisin kuuluisa pelimanni BrunskärsMaja, sekä myös hänen tyttärensä Anna Danielsson, joka on säveltänyt levyllisen mukavan hyväntuulista pelimannimusiikkia – valssia, jenkkaa, sottiisia... Danielssonin kappaleisiin on tarttunut Pekka Pentikäinen, joka on sovittanut ne tyylikkään yksinkertaisesti Espoon pelimanneja varten. Pentikäisen haitari kantaa sovituksissa monesti päävastuun, mutta mukavasti erottuvat myös monet herkemmät sävyt kuten mandoliinit. Herkullinen on myös Maarit Aarvalan kantele yhdellä raidalla. Erityisesti pidän levyn valsseista, jotka ovat energisen tanssittavia. Danielssonin pojantytär Ingrid Lindberg laulaa upean kirkkaalla sopraanollaan levyn ensimmäisen raidan, Brunskärille omistetun valssin. Tove Djupsjöbacka 42 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018
• 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE H um m aa ni • M aa nit e M A A 05 1. Hummaani 3:39 2. xxx 1:33 3. xxx 3:25 4. xxx 2:03 5. xxx 5:37 6. xxx 4:00 7. xxx 8:36 8. xxx 6:20 kokonaiskesto xx:xx ISRC: FIPM31800001 – 00009 © ? Maanite 2018 | MAA 05 | ontrei.maanite.fi Sauli Heikkilä: kurkkulaulu | throat singing Rauno Nieminen: pyngyr | West Siberian Lyre, rumpu | drum Timo Väänänen: kurkiharppu [ West Siberian Crane Harp, pyngyr | West Siberian Lyre säv. | comp: Sauli Heikkilä, Rauno Nieminen ja Timo Väänänen äänitys, miksaus, valokuvat, ulkoasu | recording, mixing, photos, layout: Timo Väänänen masterointi | mastering: Mika Rintala, Verdeaudio, 2018 Hum maa ni Har cip idu s et lab iliq uid qui s end ele n im usd a vol orp orr or mod iam et dol upt ass i bla tur ia que ven tib us et ex eum in cul par chi cid mod i ulp ari bus , ips a int ion es int ore ici et aut lab ore m Ont rei ur aud am us vol ore r spi tio ips unt , tem cor em eos ide rfe r ita tur ma nos eat ur aut ad eat que exe ro cor ess um vol orr o to dol upt ibu s, sum lat rem con res t hit dol um qui ut hic iam . Sau li Har cip idu s et lab iliq uid qui s end ele n im usd a vol orp orr or mod iam et dol upt ass i bla tur ia que ven tib us et ex eum in cul par chi cid mod i ulp ari bus , ips a int ion es int ore ici et aut lab ore m por ion et aut mi, ulp aru m am , nec us vol upt ium Rau no tem cor em eos ide rfe r ita tur ma nos eat ur aut ad eat que exe ro cor ess um vol orr o to dol upt ibu s, sum lat rem con res t hit dol um qui ut hic iam , ea dem con seq uas vol upt atis dun to tem lam Tim o et dol upt ass i bla tur ia que ven tib us et ex eum in cul par chi cid mod i ulp ari bus , ips a int ion es int ore ici et aut lab ore m por ion et aut mi, ulp aru m am , nec us vol upt ium im a int io. Fic ia qua m. Hummaani Sauli Heikkilä, Rauno Nieminen & Timo Väänänen Ontrei Rau no Nie min en, Tim o Vää nän en & Sau li Hei kki lä Thalamus: Merenia M erenia on Thalamus-yhtyeen ensimmäinen täyspitkä yli kahdenkymmenen olemassaolovuoden jälkeen. Muutaman kokoonpainovaihdoksen jälkeen yhtye on koonnut kasaan busukisti Henrik Norrin ja viulisti Pauliina Pajalan sävellyksistä ja kahdesta tradinumerosta koostuvan kokonaisuuden. Albumin sävelletyssä materiaalissa kuuluvat hienovaraiset vaikutteet länsinaapuristamme, sekä yllättäen myös tuulahduksia Brittein saarilta. Melodisesti kappaleet eivät kuitenkaan lukkiudu kelttihenkiseen fraseeraukseen, vaan kuulokuvassa on vahva nykyaikaisen pelimannimusiikin tuntu. Huomionarvoista Merenialla on Norrin ja basisti Elina Lappalaisen miellyttävän vähäeleinen ja rouhea, mutta jämpti komppaus. Yhdessä melko kuivan äänityksen kanssa nämä luovat suoraviivaisen saundin. Juurevasta soitosta huolimatta Merenian suurin kompastuskivi on melko tasapaksu kappalemateriaali, josta yksikään ei varsinaisesti nouse ylitse muiden. Muutaman hienolla tavalla turhan sliipattua ilmaisua välttävän lauluosuuden kaltaisia yllätyksellisempiä elementtejä jäin kaipaamaan enemmän. Onni Rajaniemi Petri Hakala & Piia Kleemola: Field Trip P iia Kleemolan ja Petri Hakalan Field trip on upea esimerkki siitä, miten vanhat pelimannisävelmät voivat olla lähtökohtina nykypäivässä elävälle musiikille. Arkistoista löytyneet 1800-luvun alun sävelmät on otettu lähtökohdiksi välillä hyvinkin villiksi yltävälle improvisaatiolle, joka kuitenkin aina palaa juurilleen niitä kunnioittaen. Muutama oma sävellys ja Edden Hammonsin (Länsi-Virginiasta kotoisin ollut amerikkalaispelimanni) hieno Queen of the Earth and Child of the Skies laajentavat hieman musiikillista palettia, säilyttäen silti levyn yhtenäisen ilmeen. Samuli Rinta-Nikkolan kynästä on neljä kappaletta ja kukapa olisi uskonut että tämä hieno polska-säveltäjä on myös melkoinen blues-ukko – tämäkin piirre on kaivettu Piian ja Petrin improvisaatioissa esiin. Silti: juuri polskat nostavat Field Tripin omaan luokkaansa. Niissä kamarimusiikillinen ja paljolti yhteisimprovisaation perustuva soitto on mieltä puhdistavaa ja jättää jälkeensä seesteisen rauhan. On hienoa, että intiimissä konserttitilanteessa jopa henkeäsalpaavaksi nouseva soitto on saatu tallennetuksi näinkin hyvin myös levylle, vaikka konserttitilanteen hienoimmat sävyt ja duon keskisen dialogin näkeminen puuttuukin. Sekä Piian viulismi että Petrin kitarointi ovat malliesimerkkejä siitä, miten tekninen taituruus yhdistettynä herkkään kuunteluun tuottaa lopputuloksen, joka elää koko ajan, vaikka soiton lähtökohtana oleva teema olisikin yksinkertainen. Elävyyttä tuo myös kitaran vaihtaminen välillä mandolaan ja tenorikitaraan. Levyn päättävä potpurri Friikoolin Häämarssi & Polska kiteyttää kuuntelukokemuksen ja jättää ilmaan odotuksen: Milloin tätä pääsisi taas kuulemaan elävänä? Kerta kaikkiaan hieno tallenne upealta duolta. Paul Silfverberg Kustaan laulu: Euran balladi P uheenjohtajamme on koonnut yhteen joukon Kupareita ja Katiloita ja pari muuta vierailijaa. Tuloksena on mitä mainioin kooste satakuntalaisia arkkiveisuja. Helmenä on synkkä balladi Euran kirkkomaalta. Todella onnistuneina pidän Timo Katilan ja Risto Kuparin sovituksia. Erityisesti välisoitot ja varioivat soitinnukset ovat mukaansatempaavia. Levyn kansissa on runsas tietopaketti. Pienenä miinuksena on pakko mainita, että ainakin minulle jää epäselväksi, kuka missäkin laulussa on solistina. Vierailijat peittyvät pääkvartetin alle. Arkkiveisut painettiin paperille ja tekstejä myytiin laulaen. Näin usein lainattu sävelmäkin piirtyi lehdykän ostajien mieliin. Levyllä ovat sisällön osalta pääroolissa euralaisen mestaripelimanni Kustaa Järvisen isä Frans Juho ja hänen isänsä Mikko Puntari, jotka kirjoitustaitoisina tuottivat tekstejä joko itse runoillen tai puhtaaksikirjoittaen muiden tuotoksia. Levyssä on vankka Holmin henki. Antti Koiranen Ontrei: Hummaani Ontrei (Rauno Nieminen & Timo Väänänen) julkaisi ensi levynsä 2014. Se sisälsi omalakisia improja näppäiltävillä ja jousella soitettavilla lyyrasoittimilla. Uudella levyllä Hummaani tärkeimpiä soittimia ovat hantien ja mansien pyngyr ja kurkiharppu. Studioon kutsuttiin improvisoimaan myös kukkulaulaja Sauli Heikkilä, jonka kirjoittama ”Kiehtova kurkkulaulu” on juuri ilmestynyt eikä levyä voikaan olla suosittelematta kirjan oheiskuunteluun. Levy on kiehtovan erikoinen. Se on niin rosoinen ja välillä pitkään hienon kaaosmainen, että sen jaksaa kuunnella monta kertaa. Huomattavan monta minuuttia täyttyy narisuttelun ja kärisyttelyn aaltoilulla, jonka kruunaa jousella soitetut yläsävelliu’utukset. Ja kaiken yllä leijuu kurkkulaulajan mörinät ja yläsävelpörinät. Sen jälkeen seuraavia loputtomia rytmisiä rämpyttäen ja plomputtaen aikaansaatuja säestyskuvioita kuuntelisi kauemminkin. Yksinkertaista, mutta ehkä siksi niin puhuttelevaa. Sauli on kehitellyt matalien mörinä-äänten käyttöä. Levyn huipentaa kuitenkin Saulin sygyt, kimmeltävä, korkea yläsävelhuilu. Kiireellä ei kannata kuunnella ja aluksi kannattaa katsoa YouTubesta Pauli Hokkasen tekemä Hummaani-video. Heikki Laitinen Sväng: Plays Tango T ango on aina kuulunut mainion huuliharppukvartetti Svängin ohjelmistoon. Nyt tätä herkkua on tarjolla koko cd:n mitalla: Sväng Plays Tango on nimensä mukaisesti täysiverinen Suomi-tangon kiteytys. Kuten arvata saattaakin, kvartetti (Eero Grundström, Jouko Kyhälä, Pasi Leino ja Eero Turkka) on sisäistänyt suomalaisen tangon ytimen: kaipuun, kaukomaista haaveilun ja perustan supisuomalaiselle pariutumisriitille. Huuliharppujen hieman huojuva soundi istuu kuin nakutettuna Suomi-tangoon, ollen samalla sekä pohjattoman surullinen että eksoottinen. Svängin sovitukset ovat taas kerran oivaltavia, niiden pohjalta voi melkein kuulla tangojen sanoitukset, vaikka esitykset ovatkin instrumentaalisia Eero Turkan lyhyttä tangolaulaja-debyyttiä lukuun ottamatta. Ensi kuulemalla mietin, pitäisikö laulua olla enemmänkin, mutta jatkokuuntelut vakuuttivat, että vähemmän on tällä kertaa enemmän: kappaleiden tarinat voi kuulija kuvitella korviensa väliin. Levyn kappaleet jakautuvat Suomi-tangon klassikoihin ja svängiläisten omiin sävellyksiin, muodostaen yhtenäisen, mutta myös riittävän vaihtelevan kokonaisuuden. Ja lopussa kiitos seisoo: kaiken räytymisen jälkeen levy päättyy riemukkaasti duuripohjaiseen, Arto Järvelän säveltämään Siltatanssit-kappaleeseen. Tyylikästä kokonaisuutta tukee vielä Jimmy Träskelinin (taas kerran) oivaltava kansitaide. Sisäkannen hienot kuvat herättivätkin ajatuksen: pääsisipä kokemaan tango-Svängin aivan perinteisen lavatanssi-illan orkesterina. Paul Silfverberg 43 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE Muista lisätä levysi ja kirjasi alan uutuuslistaan? Levyt tulevat sitä kautta ehdolle vuoden kansanmusiikkilevy -äänestykseen! www.kansanmusiikkikansantanssi.fi
• LEVYT Tammer-Hanurit: Muistojen vuosikymmenet P erinteinen suomalainen tanssimusiikki on miellyttänyt aina Tammer-Hanureita. Kahdella aiemmalla levyllä on istuttu Georg Malmsténin kanssa skanssissa ja viihdytetty joukkoja sotavuosien ikivihreillä iskelmillä. Kolmannella levyllään yhtye soittaa läpi Suomen satavuotista itsenäisyyttä. Alfred J. Tannerin kuolemattomalla Kulkurin valssilla aloitetaan 1900-luvun alusta ja Dallapén Oulujoen ja George de Godzinskyn Äänisten aaltojen kautta jatketaan suomalaisen iskelmän kulta-ajalle 1950-luvulle ja poimitaan sitten muutamat maistiaiset aivan viime vuosikymmeniltä ja vuosilta – tunnetuimpana ehkä Marita Taavitsaisen tunnusmelodiaksi tullut André. Tuula Mäkinen ja Heikki Oksala urakoivat vuoron perään laulusolisteina. Nimestään huolimatta Tammer-Hanurit ei ole yhdeksän miehen hanuripartio, vaan mukana ovat myös viulu, mandoliini, basso ja joskus pyykkilautakin. Ilo on havaita, että hanuristit antavat tilaa myös näille apujoukoille. Erityisesti Erkki Mäkisen viulu kuuluu mukavasti muulloinkin kuin vain 1930-luvun Ruhtinaan viulussa. Hanureiden soittotyylit ovat saaneet paljon uusia vivahteita viime vuosikymmeninä. Tammer-Hanurit jatkaa kuitenkin urheasti sillä linjalla, jota Viljo Vesterinen, Onni Laihanen ja Veikko Ahvenainen ovat olleet viitoittamassa. Ahvenaisen vaikutus näkyy Muistojen vuosikymmenissä myös siinä, että levyn viidestätoista kappaleesta neljä on hänen säveltämiään. Vaikka medioista hanuriperinne on kadonnut lähes täysin, on sotavuosien jälkeen syntyneet suuret ikäluokat kasvaneet siihen. Yli miljoonalle eläkeläiselle Tammer-Hanureiden soitto on sykähdyttävä muisto menneisyydestä. Kiitokset siitä, että levylle soitettuna se kuuluu myös ohi ja yli Tammerkosken. Seppo Kononen Aallotar: Ameriikan laulu H armonikkataiteilija Teija Niku on löytänyt amerikansuomalaisessa Sara Pajusessa oikein oivaltavan duokumppanin, ja toisella levyllään heidän keskinäinen dialoginsa on yhä rentoutuneempaa – roolit vaihtelevat koko ajan, ilman staattisia melodia-ja-säestysratkaisuja. Molemmat laulavat myös yksinkertaisen kauniisti, ja laulun ja soiton vuorottelu tuo juuri sopivasti vaihtelua. Ohjelmistoon mahtuu sekä omia sävellyksiä että perinteisiä kappaleita – ja Aallottaren tavaramerkiksi alkaa muodostua näennäisesti loppuunkuluneiden hittibiisien uudet tulkinnat. On tiettyjä kappaleita, joita monet haluavat kuulla, kun taas toiset vihaavat niitä. Aallotar tasapainoilee äärimmäisen taitavasti tämän ilmiön kanssa. Metsäkukkia kuulostaa raikkaalta ja maagiselta! Pajusen kirjoittamat englanninkieliset sanat laajentavat ilmaisua ja toimivat luonnollisena sillanrakentajana kielimuurien yli. Yleissävy on kuulas ja ilmava, levy tuntuu valoisalta ja lohdulliselta, pienestä melankoliasta huolimatta. Sointi on kauttaaltaan herkkä ja jos jotain kaipaisin, niin hetkittäin hieman rajumpaa irrottelua ja vahvempaa terää etenkin viulusointiin. Esimerkiksi Tallarin polskat rakennetaan taitavasti ja dynaamisesti, mutta toivoisin niiden pakottavan minut nousemaan tuoliltani edes hetkeksi. Nyt jään ihaillen istumaan. Tove Djupsjöbacka Säilyn pelimannit: Ilonen polonen S äilyn pelimannien juuret ovat Ylivieskan Raudaskylässä. Eri puolille maata asettuneet sisarukset Erkki ja Tapani Säily sekä Helmi Järviluoma (s. Säily) tienaavat leipänsä musiikin alalla, nuorimmainen Helmi vallan professoriksi nimitettynä. Vaan enpä ole aiemmin yhtyeestä kuullut. Jo oli aika. Musiikki on monipuolista, viehättävää ja viihdyttävää. Konstailematon ote kunnioittaa varhaisempien polvien musiikinharrastusta. Polkat tosin ovat minun korvaani vähän laiskanlaisia.Taustoja on selvitetty laajasti, onhan Helmi tehnyt opinnäytetyön Tampereen yliopistoon kotikylänsä musiikista Vain muutama kappaleista on tunnistettavissa yleissuomalaisiksi (mm. Laula kukko, Morjesta Manta) , loput Pohjois-Pohjanmaalle juurtunutta. Parilla raidalla kuullaan myös yhtyeen jäsenten laulua. Vain yksi sana jäi epäselväksi: Mikä mahtaa olla viulukortta? Antti Koiranen Okra Playground: Ääneni yli vesien K akkosalbumillaan hiusrajassa kuiskiva ja olkapäällä huutava Okra Playground lävistää niin monta genrerajaa, että on tyylilajissaan jo omillaan. Sähkö, akustiset soittimet ja elektroniikka soivat levyllä yhdessä luontevasti kuin olisivat olleet samalla nuotiopiirillä ikiajat. Tuottaja Sami Kurpan ja yhtyeen jälki on yhtä aikaa päällekäyvää ja pidättelevää; tyylikästä ja villiä; eloisaa ja tarkkaa. Kun vielä sävellykset ovat hyviä, sovitukset siistejä – mutta eivät hajuttomia – niin lento on valmis. Laulajat Essi Muikku, Maija Kauhanen ja Päivi Hirvonen ovat päässeet kentälle, jolla on jäljestä päätellen ollut riemu temmeltää. Laulu hiipii niskauntuvissa välillä niin, että täytyy taakseen katsoa kuka siellä on, välillä tullaan kitapurjeet pitkällä pitkin seiniä. Pelottavaa ja antavaa: juuri kun kuuntelijan maailma on melkein valmis, muuttuu tunnelma toiseen, ja itsensä kasaaminen täytyy aloittaa alusta. Taikka rakastuminen. Sanoitukset liikkuvat turvallisesti trad.-osastolla, mutta liiallisen perinteisyyden aiheuttama yliannostusähky on vältetty istuttamalla sanoja välillä hyvinkin luovasti. Kansainvälisissä korvissa lyriikat varmasti soljuvat niin kuin kielellämme soljua voi. Toivottavasti siivet kantavat Ääneni yli vesien, valtamertenkin. Vaarallinen, hyvästi järkyttävä levy. Kokeile ja nauti vaikka Ilo ilolta tuntuu. Ilolta tuntuu, isolta ilolta. Joni Koski Kyllikit ja Tähdenlento-orkesteri: Monta mieltä K yllikit ja Tähdenlento-orkesteri lienee maailman jyväskyläläisin yhtye parhaimmalla mahdollisella tavalla. Värikäs 11-henkinen karavaani koostuu useiden instrumenttien taitajista ja persoonallisista lauluäänistä. Orkesterin musiikissa kuuluvat karnevalistinen iskelmä, kaiut 70-lukulaisesta laulelmasta, rapakon takainen indie folk, sekä ajoittain kotoisen kansanmusiikkimme sävyt. Monta mieltä on yhtyeen ensimmäinen albumi, jonka kansilehdessä valotetaan ihastuttavasti kollektiivin matkaa tähän asti. Kyllikkien lauluissa kohtaavat söpöilevä naivismi, puhdas melodraama ja kaikenkattava, maailmoja syleilevä ote. Käsittelyssä ovat niin ihastumiset, kulahtaneet lempivaatteet, demoniporot, kuin haaveilun ja synkistelyn ikuinen (epä)tasapaino. Kansilehden kuvaus ”kirkasotsaisesta huutolaulusekoilusta, halihippeilystä ja tummemmasta pieksemisestä” summaa yllättävän hyvin albumin kappalemateriaalin vaihtelevuutta. Aikaisemmin Kaustisella orkesterin livekarismaa todistaneena on todettava, että laulut syttyvät aivan eri tavalla ulkoilmassa. Tästä huolimatta Monta mieltä on albumikokonaisuutena yllättävän vahva, seikkailumielinen ja liikuttava. Kuulijalle välittyy kuva tiiviistä kaveriporukasta, jota yhdistää ennakkoluuloton ja kirkasotsainen asenne omaan musiikkiin. Onni Rajaniemi 44 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018
• Talkoopelimannit: 2018 A inakin Anders Chydeniuksen ajoista alkaen on musiikkia riittänyt piskuisessa maakunnassamme. Vuonna 1981 viritteli Kokkolassa soittopelejään yhtye, joka sittemmin otti nimekseen Talkoopelimannit. Priimus, moottori, kokoonkutsuja, nimikkosäveltäjä ja ties mitä muuta vielä oli alusta saakka mestaripelimanni Markku Tunkkari (1935–2017). Tutustuin Markkuun jo nuoruusvuosina. Hänen puolisonsa oli kotoisin Kaustisen Varilasta, Koskenkorvan talosta. Oma lapsuuskotini sijaitsi Perhonjoen vastakkaisella rannalla Järvelässä. Koskenkorvan tuvan kammarissa oli Markun hankkima vanha taffelipiano ja seinällä roikkui aina soittovalmis viulu. Iltakaudet vietettiin musisoiden, Markku pianossa ja minä viulussa. Talkoopelimannien kokoonpano on vuosien saatossa elänyt, mutta vielä löytyy riveistä yksi perustajajäsen, haitaria soittava Timo Pynssi. Muut mainiot 2000-luvun talkoolaiset ovat niinikään haitaristi Marianne Cygnel, kitaristi Paavo Rannisto, basisti Seija Pynssi sekä viulistit Karl Johan Bergdahl ja Tapani Hautala. Viime vuoden lopun aikaansaannos oli yhtyeen järjestyksessään kolmas äänitallenne Talkoopelimannit 2018. Edellä lueteltujen lisäksi levyllä vierailevat Unto Laaksonen, rummut, sekä äänitteen tuottaja Henry Lindell, ukulele. Sisällöstä liki puolet on Markku Tunkkarin käsialaa ja jo avaus raidan valssi Sateen jälkeen vie säveltäjänsä näköisiin leppoisiin kesätunnelmiin. Perinteiseen keskipohjalaistyylin rikkoo virkistävästi Tiszan rannoilla unkarilaisine rytmeineen. Nimimerkin M Sara takana on niin ikään Mestari-Markku ja sävelmä nimeltä Perhonen leijailee kukkaniityn yllä väliin hidastaen ja mettä etsien. Muu ohjelmisto tällä upealla äänitteellä on eri säveltäjiltä ja onpa sopivasti mukana myös tyylikkäästi soivaa perinteistä ohjelmistoa. Karl Johan Bergdahlin Kobba klintar on edustava näyte tekijänsä sävelkynän jäljestä ja aivan lopuksi mainitsen vielä ysiraidan polkkasikermän, jonka tahdissa jalka vippaa ja mieli viihtyy. Mauno Järvelä Juulia Salonen Trio: Kylmillä vesillä L aulaja Juulia Salonen on tuttu yhtyeistä kuten Rosenfink, Mamo Ensemble ja Finno-Balkan Voices. Triossaan hän esittää omia laulujaan keskustellen Helmi Camusin harmoonin ja Lassi Logrénin viulun kanssa. Soitinnus antaa kokonaisuudelle jännän sävyn – väritys on vahvasti pelimannihenkinen (valssia ja sottiisia!), mutta ilman bassosävyjä ja -rytmitystä. Triosoitossa ylipäänsä muusikot ovat monesti vapaimmillaan. Myös tässä harmooni ja viulu ottavat juuri sellaisia rooleja kuin niitä milloinkin huvittaa, koska molemmilla on paljon tilaa varioida. Laulut ovat pieniä tunnelmatuokioita. Vasta Petetyn sulhasen tarina tarjoilee riipaisevampaa kertomusta aivan vanhojen balladien hengessä. Tässä myös Salosen osaaminen tarinankertojana tulee vahvimmin esille, kun melodiaa rikotaan rohkeasti myös puheen suuntaan. Muutenkin pidän hänen kuulaasta, skandinaaviseen suuntaan kumartavasta äänestä. Varsinkin kevyet ornamentit ovat kiva yksityiskohta, joita voisi jopa viljellä enemmän. Joissain kohdissa hiukan hämää selkeästi kuuluva ylimeno eri laulurekistereiden välillä. Viiden kappaleen levy tuntuu oikein sopivan mittaiselta käyntikortilta. Tove Djupsjöbacka Veikko Kuivala & Antti Paalanen: Viinamäen musiikkiopisto T ätä juuri, mestarit ja kisällit lavalla. Nyt Antti on lähtenyt oppiin lusikkamestari Veikon kotiin Liedon Viinamäelle. Se vierailu on tallennettuna ja siitä on toteutettu cd-levy. Yhteissoittokappaleiksikin hyvin sopivat ovat helpohkoja ja eri puolilta maata. Kun Veikko liittyy Kaustisen juhlilla soittajajoukkoon, yleisömäärä moninkertaistuu ja aplodit sen myötä. Veikko lisää vauhtia ja kommervenkkejä. Cd-formaatti on hyvä ja tyydyttää montaa kansanmusiikin kuulijaa, mutta Kuivilan kohdalla dvd olisi paljon antava tallennusmuoto. Kuivilan soitto on ilmeikästä ja monivivahteista. Kaustisen juhlien alkuaikoina Kiuruveden Väinämöinen Erkki Saastamoinen ilahdutti yleisöään pimpparaudalla, Kuivala tekee sen lusikoin. Lusikkaparin tavallisimpana kaikurunkona on polvi ja sormet, mutta myös poskiontelo, pää ja naapurin nahkatakki voivat toimia äänen vahvistajana. Veikko Kuivalan juuret ovat Karjalassa. Viipurissa 1929 syntyneen Kuivilan ensimmäiset musiikilliset muistikuvat ovat Sakkolan kasarmilta, missä hänen isänsä palveli JP4:n kouluttajana. Sakkolan porsaita Veikko on,kuten tämän jutun kirjoittajakin. Antti Koiranen Pirulainen: Vedenjakaja Y li kaksikymmentä vuotta koossa ollut Pirulainen tuntuu vakiinnuttaneen asemansa kymmenkunta vuotta sitten tapahtuneen uuden tulemisen jälkeen. Uusi hehku ei ole sammunut, sen verran virkeästi soi kolmas täyspitkä cd. PIrulaisen tunnusmerkki on Esa Alangon karhea laulu, joka varmaan jakaa mielipiteitä. Itseäni se miellyttää ja toimii parhaiten silloin kun rohinaa ei runtata ilmaisuun vaan se kulkee mukana luonnollisesti. Kappaleet eivät musiikkimaailmaa mullista sointukierroilla tai teksteillään, mutta on miellyttävää ja vaivatonta kuultavaa. Levy kestää kevyesti useammankin kuuntelun. Hiski Salomaa – Juice Leskinen -linjalla kuljetaan. Myös rekilauluperinne on kunniassa. Toisen raidan aloittavan Kyösti Järvelän itämaishenkinen viulu kohottaa heti tunnelmaa, mutta siihenpä pitkälle eksoottiset vaikutteet jäävätkin joitakin napakoita rytmiratkaisuja lukuunottamatta. Yhtäältä voisi ajatella, että olisiko tämä nyt kuultu ja pitäisi keksiä uutta? Toisaalta paras on tehdä niinkuin oikealta tuntuu ja toivoa, että radiosoittoa alkaisi napsahdella jollain teoksella. Kyllä Pirulainen suuremman huomion ansaitsisi. Sauli Heikkilä Jaakko Löytty & selloduo Varonen: Yhteistä tietä J aakko Löytty on suomalaisen gospelin pioneereja. Muistan hänet 1970-luvulta pitkätukkaisena kitaristilaulajana, joka esiintyi usein veljiensä Mikon ja Sakarin sekä pianisti Jouko Laivuoren kanssa. Levyjä ilmestyi tiuhaan, ja ne olivat varsin suosittuja seurakuntanuorten parissa. Kun useat muut tuon ja vähän myöhemmänkin ajan gospelmuusikot ovat vaihtaneet maallisempaan musiikkiin, Jaakko on jatkanut uraansa kirkon piirissä. Nyt hän on julkaissut levyn Yhteistä tietä, jossa hänen lisäkseen esiintyvät Anna-Maaria Varonen (sello ja laulu), Olli Varonen (sello) sekä muutamalla kappaleella Seppo Rauteva (lyömäsoittimet). Mukana on niin Löytyn lauluja kuin myös Varosten kappaleita, yksi virsi sekä myös Jaakon suosituimmaksi lauluksi äänestetty Kahden maan kansalainen (sanat K. Pispa). Vakaumukseltaan Löytty on lähellä herännäisiä, ja se kuuluu tästä kokonaisuudesta. Jumalan edessä ollaan nöyriä ja anotaan häneltä tukea elämän vaikeuksiin. Yhteistyö selloduon kanssa sujuu hyvin, ja tuloksena on musiikkia, joka sopii erityisen hyvin kirkkoon meditatiivisiin, hartaisiin tilaisuuksiin. Siinä itse kukin voi sitten istua katuen tekojansa. Hannu Virtanen 45 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 • PELIMANNI-LIITE
• LEVYT H eikki Laitisen 75. syntymävuoden kunniaksi on julkaistu jykevä paketti äänitteitä vuosikymmenien ajalta. Laitisnälkä tulee perusteellisesti ravittua. Kansanmusiikki-instituutti on jakanut julkaisuvastuun Sibelius-Akatemian kanssa. Laitinen on jättänyt väkevän jäljen molempien instanssien historiaan. Liioittelematta voi sanoa, että Suomen kansanmusiikkielämä näyttäisi täysin toisenlaiselta tänä päivänä ilman Laitisen valtavaa panosta. Ensimmäinen ajatus kuuden cd:n kansiosta, ennen yhdenkään raidan kuuntelemista on, että onpa värikäs ura pakattu synkkään kansioon. Toisaalta juuri tummahkot maan värit, ruskea ja vihreä, sopivat hyvin Laitisen juurevaan persoonaan. Käytettävissä oleva kuva-aineisto on myös ollut varmasti pääosin mustavalkoista ja niihin liitettynä niukka väritys tuo harmoniaa Jimmy Träskelinin suunnittelemaan pakettiin. Sitten kuuntelemaan. Johannes Heikkilä ja Hannu Virtanen ovat tehneet perusteellista työtä koostaessaan levyjä. Hannu Sahan esipuheen mukaan pakettiin ei ole mahtunut kuin pieni osa olemassa olevista tallenteista. Isoa osaa ylin puolen vuosisadan esityksistä ei ole edes tallennettu. Mutta hyvä näinkin. Kokoelma antaa erinomaisen kuvan Laitisen tuotannon monipuolisuudesta ja tuo paljon muistoja myös uraa sivusta seuranneelle. Jo kuusikymmenluvun lopulta muistan radiossa soineen Ylösnousemusballadin: ”Aurinko laskeutuu meren syliin, hiljaisuus laskeutuu kyliin...”. Hengelliset ja kantaaottavat laulut esitellään kansion ensimmäisellä levyllä 28 raidalla. Hieman vähemmillä kappaleilla on selvitty muilla levyillä: Balladeja ja kansanlauluja sisältävä Herra Melperi, runolaulukooste Hiiden hirvi, improvisaatioista koottu Metsän huuto, Laitinen laulajana eri yhtyeissä esitellään Jos olet veli -cd:llä ja lopuksi väläytetään Laitisen sävellystuotantoa levyllä Kymmenellä rivillä. Jokaisen levyn sisällöstä kerrotaan artikkelein, mikä antaa kattavan kuvan käsittämättömän monipuolisesta urasta. Jokaisesta raidasta on myös perusteelliset tiedot, joten kansion työstössä ei ole valittamista. Kokonaisuus on tärkeä, perusteltu ja komea. Taustamusiikkia Laitisen tuotanto ei juuri sisällä. Musiikilla on sanottavaa ja sen kanssa voi käydä sisäistä keskustelua. Se on mahtavaa näin loputtoman viihdemusiikin valtakautena, olipa sanoman kanssa samaa tai eri mieltä. Luonnollisesti kokoelma ei esittele pelkästään Laitisen tuotantoa vaan piirtää tarkkanäköisen kaaren koko tämän syrjäisen niemen musiikilliseen historiaan, alkaen tuhansien vuosien takaa mannerjään väistymisestä ja ensimmäisten uteliaiden maahanmuuttajien hiipimisestä kalevalaisille kankaille. Oikeastaan tästä koosteesta pitäisi tehdä toinen kooste; yksi levy, joka kuuluisi jokaisen suomalaisen yleissivistykseen. Yhdellä istumalla kansiota ei jaksa kuunnella, mutta kun lopulta kannen sulkee, on pyörällä päästään. Tuntuu, että Laitisella on muutama rinnakkaistodellisuus, muuten kaiken julkaisussa kuvatun tekeminen ei voi olla mahdollista. Eikä pelkästään määrä vaan myös laatu. Laitisen tekemiset ovat kestäneet aikaa uskomattoman hyvin. Kaiken lisäksi hän tuntuu olleen vuosia edellä aikaansa kaikessa. Esimerkkinä vaikka se, että virsien esittäminen myös konserteissa on nyt muotia, kun Laitinen teki sitä jo puoli vuosisataa sitten. Moni ei tiedä myöskään sitä, että nuori Laitinen oli lupaava pianisti ja hänen olisi ollut mahdollista tehdä ura myös modernin klassisen musiikin säveltäjänä. Elämä vei kuitenkin kohti kansanmusiikkia ja improvisaatiota. Onneksi vei. Sauli Heikkilä Seimiyö Johanna ja Mikko Iivanainen Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila Liput alkaen 16 e +toimitusmaksu, Lippupiste Ovelta 18 e + toimitusmaksu Kaikukorttitapahtuma Konsertti on osa yhtyeen levynjulkaisukiertuetta. Sellosali • Ke 19.12. • klo 19 Rakkaimmat joululaulut JuuriJuhla-RotFestin joulukonsertissa! Kansanmusiikkia Espoossa Folkmusik i Esbo J uuri J uhla RotFest www.juurijuhla.? | www.sellosali.? | www.lippu.? Heikki Laitinen: Pommaripoika Toimittanut Johannes Heikkilä ja Hannu Virtanen Kansanmusiikki-instituutti 2018 Hanki joululahjat ajoissa Suomen Kansanmusiikkiliiton putiikista! Näitä ei juuri muualta löydy. www.kansanmusiikkiliitto.fi/putiikki 46 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Heikki Laitisen 75-vuotisjuhlakonsertti 7.11. Sibelius-Akatemian kansanmusiikin emeritusprofessorina tunnettu säveltäjä, muusikko, runoilija, näyttämöja performanssitaiteilija sekä ääni-improvisoija Heikki Laitinen täyttää 75 vuotta. Juhlakonsertin isäntänä on Heikki Laitisen, Reijo Kelan ja Kimmo Pohjosen lähes 30-vuotias trio Kelavala, omaperäinen esittävän taiteen ryhmä. Kelavala on historiansa aikana synnyttänyt improvisoidusta musiikista ja tanssista satoja ainutkertaisia, muutamasta minuutista kahteentoista tuntiin kestäviä esityksiä. Lisäksi konsertissa kuullaan ja nähdään muistoja vuosikymmenien varrelta: otteita kokeellisista oopperoista ja instrumentaalista teatteria, ääniä kivikaudelta ja ensi vuosituhannelta, runolauluja ja Väinämöisen soittoja. ”Arkaainen on avantgardea” ja ”Improvisaatio on pedagogisesti välttämätöntä muusikon omien musiikillisten voimavarojen löytämisessä”, Laitinen kuvailee. Konsertti on osa Etnosoi!-festivaalia. Heikki Laitinen, laulu, kantele, okayaya, ilimba Reijo Kela, tanssi, ääni Kimmo Pohjonen, harmonikka, ääni, ilimba Arja Kastinen, kantele Sinikka Kontio, veisuu Anna-Kaisa Liedes, laulu, ääni Vierailijoita
• Sauli Heikkilä: Kiehtova kurkkulaulu Aviador 2018. 143s. K errankin kirjan nimi, joka osuu oikeaan. Kuinka kiehtova onkaan tuo merkillinen mörinä, jonka päällä pyörii kirkas huilu: se kuulostaa mystiseltä, jopa eläimelliseltä, ja tuntuu vaaralliselta. Se takuulla vahingoittaa äänielimiä. Ei sovi suomalaiselle. Sauli Heikkilä on höömeillyt intohimoisesti jo yli kaksi vuosikymmentä ja tämän antamalla ymmärryksellä riisuu asian ympäriltä turhat mystiikat ja ennakkoluulot. Hän on sitä mieltä, että kurkkulaulu on arkinen asia, jonka oppii kuka tahansa. Ja teos on niin hyvin kirjoitettu ja havainnollinen, että luulenpa, että kukaan ei voi olla vakuuttumatta asiasta. Kirjassa on kolme osaa: ensimmäinen kertoo kirjoittajan matkoista kurkkulaulun sydänmailla Tuvassa, Altaissa, Hakassiassa, Mongoliassa ja Kiinan Sisä-Mongoliassa. Toisessa osassa esitellään kurkkulaulun historiaa, kurkkulaulualueita, soittimia sekä entisiä ja nykyisiä esittäjiä. Kerrotaan, kuinka kurkkulaulusta tuli 1990-luvulla kansainvälisesti tunnettua ja kuinka se silloin valloitti Suomenkin. Oma yhdistys Suomen Kurkkulaulajat ry perustettiin 1997. Kirja huipentuu kolmanteen osaan, jossa käydään tarkasti läpi ihmisen äänielimet ja yläsävelten olemus. Ja sitten: seitsemän askelta kurkkulauluun. Yksinkertainen jokaihmisen oppijakso harjoituksineen. Tekemällä opitaan yläsävellaulu sekä kurkkulaulun kolme päälajia: kargyra, höömei ja sygyt. Rohkaisevasti kirjoitettua tekstiä. Mutta lopussa kiitos seisoo: internet-osoite (www.kurkkulaulu.fi), jossa sijaitsee seitsemän opetusvideota! Kirjoittaja istuu jurtassa ja demonstroi erittäin havainnollisesti ja rennosti mutta määrätietoisesti kirjan opetukset. Videoiden avulla kuka tahansa todellakin pääsee hyvään alkuun. Siitä syntyy suositus: tämä kirja kannattaa hankkia! Mutta katso ensin videot ja ota vähän tuntumaa omakohtaiseen höömeilyyn. Mene sitten kirjan sivulle 63, katsele kaikessa rauhassa kurkkulaulun karttaa ja selaa sieltä täältä kirjoittajan hienonhaperoisia piirroksia. Pääset tunnelmaan. Sitten lukaise kirja kertaalleen läpi, sitten tarkemmin sitä, mikä kiinnostaa. Kirjassa on paljon yksityiskohtaista tietoa ja lukuisia kiehtovia nimiä. Niitä kannattaa maistella kaikessa rauhassa. Ja sitten taas välillä opetusvideot ja omakohtainen kurkkulaulu. Vaikka et aikoisi kurkkulaulajaksi, kurssi kannattaa ehdottomasti käydä. Tunnistat äänesi rajattomia mahdollisuuksia ja tunnet itseäsi aimo annoksen aiempaa enemmän! Tai jatka pidemmälle. ”Kurkkulaulu on elämäntapa”, sanoo Sauli Heikkilä. Heikki Laitinen Mauno Järvelä: Artun nuottikirja Kansanmusiikki-instituutti 2018 A rtun Ameriikan polkkaa ovat pelimannit soitelleet kautta maan jo vuosikymmeniä. Nyt ovat Artturi Peltokankaan Amerikan-tuliaiset laajemminkin yleisessä jaossa, kun Mauno Järvelä on nuotittanut eri äänitteiltä kaustislaisen pelimannin 28 soitetta. ”Artun nuottikirja” jatkaa mainiolla tavalla Kansanmusiikki-instituutin julkaisujen sarjaa, nyt jo numerolla 101. Ameriikan polkan lisäksi muutamat muutkin ”Oosin Artun” soitteista ovat toki tuttuja jo aiemmista nuottijulkaisuista. PönkäMatin polkka, Pikkulukkarin polkka tai Artun siliävalssi ovat pakollista tavaraa kaikille Kaustisen kävijöille siinä missä Henry Fordin sottiisi, jonka Antti Järvelä on tuonut Orivesi All Starsin ohjelmistoon. Mutta paljon on Mauno kerännyt uuteen kokoelmaan kappaleita, joita ei aiemmin ole juuri nuotteina näkynyt. En epäile yhtään, etteikö jostain reippaasta Ateenan marssista tulisi samankaltaista mielisoitettavaa kuin perinteisestä C-duurimarssista. Kaustislaisten kanssa seurustellessa ei ole voinut olla huomaamatta, että vuosina 1898-1973 elänyt Artturi Peltokangas oli tavallista parempi mies ja soittaja. Mauno Järvelän kirjaamat elämäkertatiedot todistavat, että legenda ei syntynyt tyhjästä. Jos on poika syntynyt Jylhien ja Järvelöiden sukuun, pakkohan hänestä on jonkinlainen soittaja tulla! Poikkeuksellista Artun tapauksessa on vain se, että hän kykeni ymppäämään kaustislaiseen soittoperinteeseen ne vaikutteet, jotka hän imi siirtolaisvuosinaan suoraan Amerikasta niin sikäläisiltä soittokavereiltaan kuin Henry Fordin kustantamasta nuottikirjastakin. Harvapa meillä Suomessa on arvannut, että maailmankuulu autokuningas oli myös intohimoinen pelimannimusiikin ystävä. On paikallaan, että kansanmusiikkia uudistetaan, mutta yhtä lailla on merkitystä sillä, että perinne tallennetaan mahdollisimman tarkasti. Ihan tavallinen pikku polkka saa kummasti uutta sisältöä, kun tiedetään, millainen mies sitä on soittanut ja missä oloissa. Toivoa sopii, että Mauno Järvelän ja Kansanmusiikki-instituutissa työskentelevän Jimmy Träskelinin yhteistyö muinaisten mestarisoittajien hengissä pitämiseksi jatkuu tuotteliaana. Seppo Kononen KIRJAT YHTEISTÄ TIETÄ JAAKKO LÖYTTY & SELLODUO VARONEN Levyllä esiintyvät Jaakko Löytty ja AnnaMaaria ja Olli Varonen. Kaikki sovitukset ovat Löytyn ja Varosten laatimia. Levy tuo suomalaiseen musiikkikenttään jotain uutta ja ennen kuulematonta. Siinä lyövät kättä gospelmusiikki ja akustisin soittimin esitetty konserttimusiikki. Myös Siionin virret ovat vahvasti esillä. Tilaukset: Herättäjä-Yhdistys, (06) 433 5700 tai www.herattaja.fi 22 e 47 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Folkit! Haapavesi Folk -juhlakirja Toimittanut Sauli Heikkilä, Haapavesi Folk ry. 2018 H aapavesi Folk on jo kolmenkymmenen vuoden ajan ilahduttanut musiikin harrastajia tarjonnaltaan poikkeuksellisen monipuolisena ja sympaattisena festivaalina. 30-vuotista taivalta juhlistetaan nyt hienon juhlafestivaalin lisäksi juhlakirjalla, jota tutkailemalla jokainen festivaalilla joskus käynyt voi virkistää muistiaan. Kirjasta löytyy tarinoita festivaalin (ja folk-kurssien) synnystä ja kunkin vuoden huippuhetkistä ja kunnia annetaan festivaalien tekijöille – Timo Hannulaa ei voi liikaa kiittää festivaalien ja kurssien annista. Runsas kuvitus nostaa myös hyvin esiin festivaalin tekijöitä ja tunnelmia. Kirjaa selaamalla on hauska bongata vuosien varrelta omia huippuhetkiä ja myös harmitella sitä, että niinkin moni huippuartisti on jäänyt kokematta ohjelmavyöryn seassa. Esiintyjälista todistaa myös festivaalin poikkeuksellisen monipuolisuuden: laaja-alaisen kansanmusiikin ohella on kuultu sinfonioita, kamarimusiikkia, vapaata jatsia ja perehdytty Juha Hurmeen ohjaamana suomalaisen kirjallisuuden mielenkiintoisimpiin tarinoihin. Jos olet Haapavesi-folkin vakiokävijä, on kirja mainio muisteluiden pohja, jos taas et ole festivaalilla aiemmin käynyt, voi kirjan selailu hyvinkin innostaa lähtemään Haapavedelle ensi vuonna. Paul Silfverberg
• 48 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Merkit Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Miska Latvala, 2-rivinen haitari, Lapua, Kiikoisissa 30.6.2018 Lasse Pekkarinen, alttoviulu, Tampere, Kiikoisissa 30.6.2018 Jari-Petri Vallamo, harmonikka, Laitila, Kiikoisissa 30.6.2018 Hopeinen pelimannimerkki Jimmy Träskelin, huuliharppu, Espoo, Kaustisella 10.7.2018 Kultainen pelimannimerkki Antti Janka-Murros, harmooni, Kuopio, Kaustisella 10.7.2018 Markku Vuori, 5-rivinen haitari, Leppävirta, Kaustisella 10.7.2018 Ansiomerkit Hopeinen ansiomerkki Erkki-Jussi Koivuluoma, Sastamala, 27.5.2018 Juha Kullas, Ilmajoki, 27.5.2018 Mikko Mäntylä, Seinäjoki, 27.5.2018 Eira Niemi, Kurikka, 27.5.2018 Aimo Paussu, Seinäjoki, 27.5.2018 Jaakko Rajala, Seinäjoki, 27.5.2018 Riitta Suojanen, Seinäjoki, 27.5.2018 Mari Säntti, Ilmajoki, 27.5.2018 Tytti Talvitie, Seinäjoki, 27.5.2018 Kultainen ansiomerkki Sakari Kujanpää (nro 119), Seinäjoki, 27.5.2018 Riina Sakala (nro 120), Seinäjoki, 27.5.2018 Oltermannin arvo Erkki Hiekkavirralle on myönnetty Keski-Suomen oltermannin nimi ja arvo Antin Soitossa Kannonkoskella 1.7.2018. Seppo Konoselle on myönnetty Pohjois-Savon oltermannin nimi ja arvo Siilifolkissa Siilinjärvellä 16.7.2018. SYKSYN 2018 KANSANMUSIIKKIKIERTUEILLA Lokakuu: Kardemimmit Marraskuu: Okra Playground Joulukuu: Anne-Mari Kivimäki & Palomylly Tarkemmin syksyn kiertueista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Kevään 2019 kiertueyhtyeet julkistetaan lokakuun puolessavälissä. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä! Kiertuetiedustelut ja varaukset: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Janne Ojajärvi, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 8731320 VIULISTI! Kaipaatko hyvää soittotukea viulullesi? Sellaisen voit saada jopa ILMAISEKSI, kun toimit nopeasti. Katso http://violease.wordpress.com. Jos pienimuotoinen yrittäjyys sopii elämäntilanteeseesi eivätkä pienet metallityöt ole sinulle täysin vieraita, sinun kannattaa lukea kaikki 4 sivua.
• KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut CD Sanna Kurki-Suonio: Kuolematon erikoissysteemi 20,50 € Nyt jäsentarjouksena vain 16,40 € CD Folkswagen: Tienhaara 19 € Nyt jäsentarjouksena vain 15,20 € KIRJA Nevalainen Kimmo: Värttinä – Mierontiellä ja punaisella matolla 32 € Nyt jäsentarjouksena vain 25,60 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0318”. Etu on voimassa 1.12.2018 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 8731320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Samuelin Poloneesi 2019 maaliskuussa Oulussa Samuelin Poloneesi järjestetään ensi vuonna 15.-17.3.2019 Oulussa yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Pääpaikkana toimii Oulun Musiikkikeskus, Leevi Madetojan katu 1-3, Oulu. Tapahtuma levittäytyy tapahtumaviikonloppuna myös laajalti Oulun kaupungin alueelle. Poloneesin erityisteemana vuonna 2019 on pohjoispohjalainen kansanmusiikki. Tule esiintymään maan suurimpiin kuuluvaan kansanmusiikkitapahtumaan tai nauttimaan hienosta musiikista ja tunnelmasta! HUOM! Pelimanni-ilmoittautumisaikaa on aikaistettu entisestä käytännöstä kuukaudella, jotta ohjelman aikataulutukseen jää riittävästi aikaa. Pelimanni-ilmoittautuminen tapahtumaan alkaa 1.10. ja päättyy 30.11.2018. Lisätietoa, ilmoittautumislomakkeen sekä päivittyvän esiintyjäinfon 2019 löydät: www.kansanmusiikkiliitto. fi/tapahtumat/samuelinpoloneesi Voit myös ilmoittautua puhelinnumeroon (09) 873 1320 syksyn tapahtumat Eteläpohjalaiset Spelit, Kauhajoki 31.8. pidettiin Kauhajoen kaupungin 150-vuotisjuhlakonsertti ja Suomen Kansanmusiikkiliiton 50 v -juhlakonsertti. Esiintymässä olivat Panula-opiston ja musiikkiopisto Legaton Näppäriryhmät, Lakeus Hot Club sekä JPP. Varsinais-Suomi ja Satakunta: Folk-tanssit Yhteinen Suomen Kansanmusiikkiliiton 50-vuotisjuhlailtamat järjestettiin 22.9. Laitilan opistotalossa. Järjestäjinä olivat Varsinais-Suomen ja Satakunnan kansanmusiikkiyhdistykset. Suomen Kansanmusiikkiliiton syyskokous 13.-14.10. Tampereella Iin syyssoitto 14.10. klo 14 Valtarin koululla. Esiintymässä kansanmusiikkiyhtyeitä Pohjois-Pohjanmaalta sekä Haaparannasta. SAMUELIN POLONEESI
• 50 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 Kaikkialle maailmaan suomalaista kansanperinnettä vievä Hollolan Nuorisoseura järjestää tänä vuonna Hollo ja Martta -festivaalin 15. kerran. Festivaali on viikon kestävä, vuosittain Hollolassa ja muualla Päijät-Hämeessä järjestettävä kansantanssin ja -musiikin kansainvälinen CIOFF ® -festivaali. Festivaalin taiteellisena johtajana ja vetäjänä toimii Aimo Hentinen. Mistä festivaali sai alkunsa? Hollolan Nuorisoseura vietti 100 -vuotisjuhlaa vuonna 2001. Tuolloin Hollolassa järjestettiin pienimuotoinen kansainvälinen kansantanssifestivaali seuran kansainvälisten ystäväryhmien kesken. Seuran omat ryhmät vierailivat tuolloin usein ulkomailla ja vastavuoroisesti toimimme itse isäntinä vieraillemme. Tässä mittakaavassa emme kuitenkaan ole olleet isäntinä. Onnistunut festivaalin toteutus innosti uuden festivaalin järjestelyyn ja sittemmin juhla on vakiinnuttanut paikkansa vuosittain tapahtuvana, vuorotellen joko lasten ja nuorten tai nuorten ja aikuisten festivaalina. Kuinka pieni pitäjä onnistuu järjestämään noin mittavaa tapahtumaa? Hollola on tunnettu historian vanhoista perinteistä, joita myös Hollolan Nuorisoseura edustaa. Seuran menestys maailmalla on tehnyt Hollolasta kansantanssin ja –musiikin kunnan. Elämässä tarvitaan arjen keskellä uusia elämyksiä. Tämän festivaalin järjestäminen on vaatinut seuralta kuntamme omien jättiläisten, Hollon ja Martan voimat. Paljon talkootyötä, iloa, väriä ja rytmiä syksyn pimeimpään aikaa loka-marraskuun vaihteessa. Kuinka kauan olet ollut festivaalin puuhamiehenä? Olen työskennellyt kansantanssin opetustyössä Hollolan Nuorisoseurassa vuodesta 1975 alkaen ja luotsannut useita ryhmiä kansalliselle tasolle. Olen osallistunut seuran kansainväliseen toimintaa ja vetänyt useita esiintymismatkoja kansainvälisille festivaaleille eri puolille maailmaa. Tulin valituksi seuran toiminnajohtajaksi 2003 pätevöityneenä harrastuksen kautta sekä kansantanssitoiminnan vetäjänä Suomen Nuorisoseurojen Liitossa ja tapahtumatuottajana eri festivaaleilla. Onko se päätoimesi ja mitä toimenkuvaasi kuuluu? Tärkein tehtäväni on Hollo ja Martta -festivaalin tuottaminen, konserttimyynnin organisointi ja hoito, osallistuminen tapahtuman organisointiin ja ohjelmarakenteiden kehittämiseen, tiedottaminen ja markkinointi, vuorovaikutus-, viestintäja kanssakulkemisen taidot sekä kansainvälisten kontaktien hoito. Varsinainen päätoimeni on nuorisoseuratyön organisointi ja johtaminen, nuorisoseuran tapahtumat ja talouden hoito, toimialaan kuuluvan tilastoja seurantatietojen kokoaminen ja julkaisu, yhteistyö kouluihin ja oppilaitoksiin, nuorisoseuran edun valvonta ja yhteistyö eri tahojen kanssa. Päätoimestani jäin eläkkeelle viime marraskuussa. Nyt jatkan töitä kaksi päivää viikossa – vaikkakin taidan työskennellä joka päivä festivaalin ja seuran hyväksi. Millaisia haasteita isojen esiintyjäryhmien organisoiminen on, kun esiintymispaikat ovat vielä pitkin pitäjiä? Hollo ja Martta -festivaalin kohderyhmänä ovat paljolti lapset ja nuoret. Suuri osa festivaalin konserteista järjestetään koululaisille, päiväkoti-ikäisille ja erityisryhmille heille luonnollisissa paikoissa. Tuotamme heille elämyksiä ja siirrämme kansallista ja kansainvälistä kulttuuriperimää eteenpäin. Vuosien yhteistyöllä tämä kaikki rullaa mainiosti. Miksi Päijät-Hämeeseen kannattaisi tulla tänä vuonna? Eksottisimmat ryhmät tämän vuoden festivaalille saapuvat Venäjän Kalmukiasta ja Georgiasta. Tutut ja turvalliset osanottajamaat ovat Tšekin tasavalta, Itävalta ja Romanian Transylvania. Ensinnäkin georgialainen kansanmusiikki on ihan mieletöntä, jotenkin tosi voimaannuttavaa ja sellaista kunnon sankarimusiikkia. Kun siihen yhdistetään upea tanssi, ei voi muuta kuin ihmetellä ihastuksesta. Näet älyttömän upeita tanssiesityksiä niin nuorilta tytöiltä kuin miehiltäkin. Kysytäänkin, että onko georgialaiset jotenkin ylitaitavia kaikessa. Hollo ja Martta -festivaali 28.10. – 4.11.2018. TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Aimo Hentinen AIMO HENTINEN toiminnanjohtaja Hollo ja Martta Hollolan kansainvälinen CIOFF® kansantanssija -musiikkifestivaali Syntymäpaikka: Hartola Kotipaikka: Hollola Koulutus: Kulttuuituottaja 040 558 9755 www.hollojamartta.fi CIOFF – International Council of Organisations for Folklore Festivals and Folk Art on vuodesta 1970 toiminut maailmanlaajuinen organisaatio, joka on perustettu perinteisen kulttuurin suojelemista ja tunnetuksi tekemistä varten. Se toimii kiinteässä yhteydessä Unesco:n kanssa. Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: David Botond
• 51 KANSANMUSIIKKI • 3 • 2018 KEIKAT www.kansanmusiikkikansantanssi.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikkikansantanssi.fi The Irish Festival of Oulu 3.-7.10. Oulu www.irkku.fi Lokakuun loiskeet 5.-7.10. Kuortane www.spelit.fi/loiskeet Nordic Dance Helsinki -klubi 9.10. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Perinnearkkuklubi: Kardemimmit, Eva Väljaots & Ann-Maria Piho 10.10. Helsinki www.perinnearkku.net Aleksin syyssoitto 10.10. Helsinki www.uudenmaankamu.net Kardemimmit 11.10. Kokkola www.facebook.com/trubary Pelimannit lauteilla iltamat Villilän kartanon navetanvintillä 12.10. Nakkila www.nakkilanseudunharmonikat.fi Kardemimmit 12.10. Seinäjoki www.uniarts.fi/tapahtumat Leena Joutsenlahden tohtoritutkinnon tarkastustilaisuus 12.10. Helsinki www.musiikkitalo.fi Kardemimmit 13.10. Oulu www.kulttuurivalve.fi Iin Syyssoitto 14.10. Ii www.ppkyhdistys.net Kardemimmit 14.10. Pertunmaa www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Rahvaanmusiikin kerho: Kardemimmit + Dentedie (RU) 19.10. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Sugrifest: Rahvaan tanssiklubi 20.10. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Nordic Dance Helsinki -klubi 23.10. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Peräja sivukammarimusiikkia kaustislaisittain 23.10. Kaustinen kaustisenpelimanniyhdistys.blogspot.com XV Hollo ja Martta International Folklore Festival 28.10.-4.11. Hollola www.hollojamartta.fi Tilat, tarinat, maisemat – Johanna Juholan sävellyksiä 1.11. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Etnosoi!-festivaali 3.-12.11. Helsinki, Tampere, Hämeenlinna www.etnosoi.fi Soimannien syyssoitto 3.11. Jämsä soimannit@gmail.com Nordic Dance Helsinki -klubi 6.11. Helsinki www.facebook.com/nordicdancehelsinki Basso ostinati per lo jouhikko – Renessanssin variaatioita kansanmusiikissa 6.11. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Heikki Laitisen juhlakonsertti 7.11. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Kaamospelit 10.-18.11. Vantaa www.kaamospelit.fi Rahvaan tanssiklubi 10.11. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Ääni vastaa ääneen – Pia Siirala, viulu 10.11. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Kansansoittokilpailut 18.11. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Okra Playground 19.11. Pori www.facebook.com/ validikarkia Okra Playground 20.11. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2018 Nordic Dance Helsinki -klubi 20.11. Helsinki www.facebook.com/ nordicdancehelsinki Perinnearkkuklubi: mm. Okra Playground 21.11. Helsinki www.perinnearkku.net Okra Playground 22.11. Oulu www.kulttuurivalve.fi Rahvaanmusiikin kerho: Lammassaari/Janka-Murros + Silja Palomäki 22.11. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Okra Playground 23.11. Rääkkylä www.kihaus.fi Arki – Lassi Logrén, jouhikko 24.11. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Hengellinen kansanmusiikkikonsertti Harjavallan kirkossa 25.11. Harjavalta www.facebook.com/satakunnankansanmusiikkiyhdistys Global Fest 3.-5.12. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Suomalaisen musiikin päivä 8.12. Suomi www.musiccouncil.fi Misa Criolla -kiertue 10.12. Helsinki www.musiikkitalo.fi Perinnearkkuklubi: mm. AnneMari Kivimäki & Palomylly 12.12. Helsinki www.perinnearkku.net Rahvaanmusiikin kerho: AnneMari Kivimäki & Palomylly + Tuomas Rounakari 13.12. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Anne-Mari Kivimäki & Palomylly 14.12. Kaustinen www.facebook.com/musiikiry Anne-Mari Kivimäki & Palomylly 15.12. Köyliö www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Seurasaaren Joulupolku 16.12. Helsinki www.joulupolku.net Seimiyö – Johanna ja Mikko Iivanainen, Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila 19.12. Espoo www.juurijuhla.fi Tyynny veri 19.12. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Anne-Mari Kivimäki & Palomylly 21.12. Oulu www.tuba.fi Säestä viululla -lyhytkurssi 13.10. Helsinki www.pakilanmusiikkiopisto.org/ avoin-osasto Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 10.10. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Syysfolkit-kurssi 12.-14.10. Haapavesi www.haapavesifolk.com Näppärileiri Huittisissa 12.-14.10. Huittinen www.huittinen.fi/napparit Ylä-Savon Pelimannien Kansanmusiikkikurssi III 27.10. Vieremä Kari Auvinen 050 535 4514 Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien kansanmusiikin ja tanssimusiikin soittoleiri 9.11. Hollola raimo.salmela@elisanet.fi Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 14.11. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Kaamospelien kansanmusiikkikurssit nuorille ja aikuisille 17.11. Vantaa www.kaamospelit.fi Kanteleen alkeiskurssi nuorille ja aikuisille 24.11. Helsinki www.kmo.fi Bulgarialaisen laulun korukurssi 24.11. Helsinki www.kmo.fi Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoituspäivä 12.12. Ylöjärvi www.hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikurssit 27.-30.12. Tampere www.kansanmusiikkiliitto.fi Varmista, että tapahtumasi tulee kalenteriin ja vie se itse kansanmusiikkikansantanssi.fi-sivulle. Ohjeet osoitteessa: kansanmusiikkikansantanssi.fi/ohje. Lisätietoa: info@kansanmusiikkikansantanssi.fi Friggin Folkkijoulu 29.11. Espoo 30.11. Kaustinen 1.12. Raahe 2.12. Oulu 3.12. Rovaniemi 4.12. Oulu 8.12. Jyväskylä 11.12. Tampere 14.12. Helsinki www.frigg.fi Uulun lyhytkurssit Beatboxaus 13.–14.10. Kurkkulaulukurssi 24.–25.11. Säestä viululla 1.–2.12. uulu.fi
• 3.–12.11.2018 HELSINKI etnosoi.fi Leyla McCalla Korjaamo 12.11. Dizu Plaatjies (Etelä-Afrikka) · Leyla McCalla (US) Al-Teslim 30 vuotta · Mumo – Mustalais musiikin orkesteri Heikki Laitisen juhlakonsertti · Anna Murtola · VILDÁ Lasten Etnosoi! · Koko ohjelma: etnosoi.fi Maailman musiikin keskus Global Music Centre globalmusic.fi