6 Laulun Voima – Voiman laulu 12 Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri 14 Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä MUKANA PELIMANNI-LIITE 2 • 2018 Irtonumero 8 €
2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 SISÄLTÖ 2 • 2018 19 34 12 KOLUMNISTI Päivi Ylönen-Viiri Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri. Tunnelmia Samuelin Poloneesi – Vinterstämmasta ja JuuriJuhla – RotFestistä. Pääkirjoitus: Apuraharumbaa ........................................................................4 Ajassa: Steve´n´Seagulls ....................................................................................5 Esittelyssä Javier Sanchez Perez: Teinipoika teki unelmasta totta ...................................................................11 Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä ..........................................................14 Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit ...............................................16 Perinteen tallentaja Raimo Raussi soittaa yhä ......................................20 PELIMANNI-liite Halsbrytarna soittaa ilman nuotteja ..........................................................23 Uudenmaan nurkka ..........................................................................................24 Nuottiliite ..............................................................................................................25 Oltermanni Veikko Kotiranta 100 vuotta ................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta ..........................................................................29 Pelimannillekin oli tarvetta kansalaissodassa ......................................30 Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistys kokousti ..................31 Ajatelmia naisen roolista musiikissa ........................................................31 Muistoissamme: Pentti Varkila on poissa ................................................33 Aineeton kulttuuriperintö tuo muutoksen tuulia ................................38 Suomen Kansanmusiikkiliitto: Toinen vuosikymmen .......................40 Uskallanko tanssia? ...........................................................................................43 Levyt ........................................................................................................................44 Taustapeilissä Oula Guttorm .........................................................................50 Keikat ja koulutukset ........................................................................................51 6 Sa ul i H ei kk ilä Laulun Voima – Voiman laulu
3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 ALKUTAHDIT Sari Kaasinen kulttuurijohtajaksi Joensuuhun Värttinän alkuperäisjäsen ja kansanmusiikin moniosaaja Sari Kaasinen valittiin Joensuun kulttuurijohtajaksi helmikuussa. Kaasinen palaa uuden toimen myötä synnyinmaakuntaansa, mutta säilyttää yhteydet Lappeenrantaan tiiviinä. Kulttuurija tapahtumakeskus Kehruuhuone jatkaa entiseen malliin tyttären, Kiisa Koskimiehen, ja aviomiehen, Petteri Ukkolan, johdolla. Mimmit-duo aloittaa yhteistyön japanilaisen Gaia Inc-lisensointiagentuurin kanssa. Gaia Inc edustaa Japanissa tunnettuja artisteja kuten Madonnaa, Metallicaa ja Bryan Adamsia. Mimmien lanseeraus aloitettiin messutapahtumassa huhtikuun lopussa. Tavoitteena on tuoda Japanin markkinoille Mimmien kirjat, levyt, animaatiot, ohjelmat sekä livekonsertit ja muut tuotteet. Mimmit/Vallilla-mallistoa on jo viety Japaniin muutaman vuoden ajan. Mimmeiltä on ilmestynyt viisi levyä, joista viimeisin ”Ystävyys” valittiin vuoden 2017 lastenlevyksi. Mimmit on saanut lisäksi kaksi Emmaja Kultainen Venla-ehdokkuutta sekä Muoto-gaala-ehdokkuuden. Mimmit on tehnyt kolme omaa tv-sarjaa MTV:lle. Mimmit-kirjoja on ilmestynyt kuusi ja Mimmit-animaatiot on myyty neljänkymmenen maan televisioon ja lisäksi niitä voi katsoa netti-tv-kanavan kautta lähes kahdessa sadassa eri maassa. Uusia taiteilijaeläkkeitä Taiteen edistämiskeskus (Taike) jakoi maaliskuun alussa 58 ylimääräistä taiteilijaeläkettä. Eläke myönnettiin hieman yli kymmenelle prosentille hakijoista. Taiteilijaeläkettä maksetaan kuukausittain runsaalle tuhannelle taiteilijalle. Ylimääräinen taiteilijaeläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Maaliskuussa taiteilijaeläkkeet myönnettiin muiden muassa mestarikansantanssija Antti Savilammelle ja kymmenillä levyillä ja useissa yhtyeissä, kuten Piirpaukeessa ja Nefes-yhtyeessä soittaneelle Pekka Nylundille . Mimmeille merkittävä sopimus Japaniin Tuuletar Game of Thronesin ääniraidalle Tuuletar-yhtyeen Alku-kappale on ostettu Game of Thronesin 7. tuotantokaudelle ja on mukana jo sarjan trailerilla. Sarjasta tehtyjen DVDja Blue Ray -versioiden mukana kappale leviää kaikkialle maailmassa. Hyvin menestynyt Tuuletar on mukana myös kesäkuun alussa Songlines-lehden Encounters-festivaalilla, kuten myös Frigg. Tuuletar tekee yhteistyötä Ohjelmapalvelu Sauran ja Base Factory -levyyhtiön kanssa.
4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (190) 2018 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Veera Voima, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/18 ilmestyy 5.10. aineistot 7.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Apuraharumbaa Kuumaa festivaalikesää odotellessa tulee taas mieleen se valtava työ, mitä festivaalien eteen tehdään. Suomen epävakaa sää heiluttelee festivaalien taloutta puoleen ja toiseen. Koskaan ei voi luottaa, että päästäisiin edes nollatulokseen. Ei voi kuin ihailla niitä satoja ihmisiä, jotka jaksavat vuodesta toiseen pistää nahkansa peliin – usein myös nimiä velkakirjoihin – ja kestävät epävarmuutta vuodesta toiseen. Suomen apurahajärjestelmä on välttämätön tällaiselle toiminnalle, muuten kesäjuhlat joutuisivat tyytymään kotikylän pelimanneihin. Ei heissäkään mitään vikaa ole, mutta mukava on kuunnella joskus myös muiden pitäjien ja kansojen pelimanneja. Järjestäjien työpanoksesta meneekin huomattava osa rahoituksen järjestämiseen: sponsorien hankkimiseen ja apuraha-anomusten kirjoittamiseen. Joka vuosi sama rumba. Järkjestelmän järkiperäistäminen olisi yksinkertaista ja siinä säästyisi tuhansia työtunteja luovempaan työhön niin apurahan anojilta kuin niiden myöntäjiltäkin: vakiintuneille festivaaleille voitaisiin myöntää avustukset jatkuviksi tai ainakin viiden vuoden jaksoiksi. Se helpottaisi tapahtumien kehittämistä pidemmällä tähtäimellä. Nyt päätökset tulevat pahimmassa tapauksessa vasta festivaalin toteuttamisen jälkeen. Luonnollisesti raportit pitäisi tehdä vuosittain, ja pelin voisi viheltää poikki, jos havaitaan väärinkäytöksiä. Olen joskus miettinyt, eivätkö ne nelisensataa apurahoja myöntävää tahoa voisi vielä nykyistä enemmän yhdistää järjestelmiään. Tässä tosin olisi myös toinen puoli; vaikka aikaa säästyisi kaikilta, mahdollisuudet apurahan saamiseen myös voisivat kaventua. Jos nyt ei saa yhtä tahoa lämpenemään, voi toinen innostua.Suomessa ylpeillään sillä, että olemme rehellinen kansa eikämeillä ole korruptiota tai kavereiden suosimista. Viime talvena saimme lukea uutisista, miten ylinkään viranomainen ei ole välttämättä vilpitön. Kulttuurialalla, jossa niin sanotusti kaikki tuntevat kaikki, on tuttujen ja itsestään melua pitävien taiteilijoiden suosimisen uhka jatkuvasti päällä. On sääli, jos lahjakkaat, mutta hiljaiset ja vaatimattomat jäävät jatkuvasti rannalle. Ei voi kuin toivoa viisautta ja oikeamielisyyttä lausuntoja antaville tahoille. Soivaa suvea! Sauli Heikkilä
AJASSA Steve´n´Seagulls 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Pukkia haastatteli Sauli Heikkilä Kuva: Jaakko Manninen Kuka on Steve? Pyhä Stefanos, kulkee Suomessa nimellä Pyhä Tapani. Miksi ”lokit”? Lokithan vievät turisteilta jäätelöt ja sorsilta kalat suusta. Lokki on neuvokas eläin. Vähän niinkuin rotta. Oletteko niin sanottu huumoriyhtye, vai teettekö tätä vakavissanne? Sekä että. Teillä on nykyään vaikuttava organisaatio ja paljon keikkoja. Alkoiko touhu vahingossa vai oliko kaikki suunniteltu ennen kuin banjonsoittaja oli opetellut Thunder-riffin? Thunderstruckia oli tällä bändillä soitettu vuosia ennen kuin ”se” video kuvattiin. Vajaa pari kuukautta aikaisemmin kuvattu The Trooper oli ensimmäinen YouTubeen lataamamme video, ja se lähti melko yllättäen muutaman sivuston kautta leviämään. Kyllä Thunderstruckin suosio silti edelleen jaksaa hämmästyttää. Voi sanoa, että vahingosta oli alkujaan kysymys. Huomioni kiinnittyi intiaanipäähineeseen. Oletteko kuulleet kulttuurisesta omimisesta ja mitä ajattelette siitä? Tämän asian kanssa meidät yllätettiin housut kintuissa. Kahden ensimmäisen videon tiimoilta saimme melko äkäistä palautetta päähineen käytöstä, minkä jälkeen se jätettiin pois. Jos jaksaa kahlata bändin Facebook-sivua taaksepäin kesään 2014 asti, niin löytää ”virallisen” lausuntomme päähinejupakasta. Sanotaan vaikka niin, että amerikkalaisten kanssa juteltuamme ymmärrämme hyvin aiheen herkkyyden. Mitä kesän keikoista odotatte eniten? Pystyn vastaamaan vain omasta puolestani. Omasta puolestani vastaan Brutal Assault ja Haapavesi folk. En ole vielä ikinä käynyt Haapavesi folkissa, mutta olen tutuilta kuullut että maksaa vaivan.
6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 V eera Voiman isoisän isoisä oli vahva mies ja rakasti painimista. Itärajan tuntumassa armeijassa ollessaan hän mitteli tavan takaa voimiaan ja erään Isonkyrön toisen pojan kanssa peittosi aina muut. Niihin aikoihin suomalaisuusaate innosti suomentamaan sukunimiä ja painimenestys johti Blixt-nimen kääntämiseen Salamasta Voimaksi. Veera Voiman ensimmäinen opettaja Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla oli Pia Rask , jonka esimerkki kansanmuusikon toimenkuvasta kiinnosti. Laulua, bändejä, radiohommia, kuuluttamista... Moni asia on toteutunutkin ja Veera on saanut tehdä monenlaisia muusikon töitä ja niiden lisäksi elämä on kuljettanut sellaiseen tilanteeseen, että nykyään päätoimi on kuoronopettaja. Kuutena päivänä viikossa hän astuu jonkun lähes kymmenestä laulurymästä eteen ja aloittaa kehonja äänenlämmittelyllä: Hoijoijoi, moijoijoi! Suo siellä... Veera on mukana monessa muussakin ja yhtyeitä on kertynyt pitkä lista. Ensimmäinen oli Sibelius-lukiossa syntynyt tyttöjen yhtye Kullervon kosto, joka provosoivissa Laulun Voima – Voiman laulu Kaikkialla puhutaan voimaantumisesta ja voimauttamisesta. Voisi kuvitella, että jos taiteilijan nimi on Voima, se olisi itse keksitty, mutta ei. Taustalla on todellinen tarina. Vähän sattumalta taiteilijasta on tullut päätoiminen kuoronvetäjä.
7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 esiintymisasuissaan – lateksimekoissa, tekonurmikankaissa, kuplamuovissa, ballerina-tutuissa – saavutti huomiota ja suosiota, menestyipä runolaulukisoissakin. Yhtyeeltä ilmestyi yksi levy. Veeran lisäksi siinä lauloivat sisko Roosa , Tytti Metsä ja Ulla Leivo ja myöhemmin vielä Emma Salokoski ja Annamari Vänskä . Opiskelukavereiden kanssa syntyi myös Suo, joka toimii edelleen, mutta elää tällä hetkellä Veeran mukaan hiljaiseloa odottaen uutta sytykettä. Kansanmusiikissa se tarkoittaa apurahaa. Ammatimielessä toiminta ilman apurahoja on mahdotonta. Medianäkyvyyttä ei kansanmusiikilla juuri ole. Klubeja ja festivaaleja on myös vähän suhteessa ammattimuusikoiden ja -bändien määrään. Monet yhtyeet keikkailevatkin enemmän ulkomailla, vaikka monissa maissa – kuten Saksassa – toimintamallit ovat taannoisen laman seurauksena muuttuneet niin, että palkkiot ovat tippuneet noin neljännekseen. Suolla on ollut hyvä onni apurahojen suhteen useita vuosia. Se on mahdollistanut toimintaa mukavasti. Monessa maassa tällaista mahtavaa systeemiä ei ole lainkaan. Veera on Suossa vetäjän asemassa. Yhtye sai alkunsa 2004, kun viulisti Emilia Lajunen ja Veera saivat kiinnostavan keikan Ranskaan. Yhteistyön todettiin toimivan ja pian mukaan tuli myös monipuolinen kitaristi Roope Aarnio . Trioa yhdistää innostus runolaulun elvyttämiseen niin että se tulisi lähemmäksi nykykuulijaa. Suo ottaa vaikutteita sieltä ja täältä – aivan niinkuin kansanmusiikki on aina tehnytkin, ja pukee vanhat myytit ja loitsut popimpaan ulkoasuun. Viimeisin Suon neljästä levystä ilmestyi vuonna 2013. Ilman rahoitusta levyn tekeminen on vaikeaa, koska levymyynti on hyvin pientä. Näkyvyyttä yhtye onkin hakenut tekemällä musiikkivideoita, jotka löytyvät Suon kotisivulta www.suomusic.net. – Viime syksyllä meillä oli uusi vaihe päällä. Kitaristi Roope Aarnio innostui tekemään sähköisiä taustoja ja se tuntui kaikista tuoreelta idealta. Settiä esitettiinkin jo Iholla -klubilla ja Folklandialla. Katsotaan josko vielä alkaisi tapahtua, hymyilee Veera. Lahjakkaat muusikot tekevät tarkkaa työtä ja sovitukset ovat huolella mietittyjä ja vakiintuneita. Konetaustojen sovittaminen oli siksi melko helppoa ja mielessä oli ehkä myös tehdä isommille lavoille sopivaa musiikkia. – Lisäksi on helppoa laulaa ja soittaa klikki korvassa. Klikki korvassa särähtää kansanmusiikkitoimittajan korvaan. Klikki tarkoittaa metronomin rytmin nakutusta, jonka avulla pysyy varmasti tahdissa ja valmiiksitallennetut taustat osuvat oikealle kohdalleen. Miten se sopii kansanmusiikkiin? – Kun on klikki päällä, minunkaan ei ole mahdollista kiilata, vaan rytmissä istutaan tanakasti. Suurin osa levyistä äänitetään nykyään klikin kanssa, jotta korjaukset ja päällesoitto onnistuvat. Myös lauluraitojen vireenkorjaus on varsin tavallista. Toki monet arvostamani muusikot ovat sitä mieltä, että kansanmusiikin syvin olemus on improvisointi ja hetkessä eläminen, mutta meille tämä työskentelytapa sopii parhaiten. Omassa osuudessani eli melodiankäsittelyssä olen kuitenkin aika vapaa, ja muuntelen sekä äänityksissä että konserteissa, sillä se on minulle luontaista. ...Suden Aika täällä Koska kansanmusiikin tekeminen on apurahavetoista, kannattaa yhtyeitä olla useampia. Nyt kun Suo odottaa uutta apurahakautta, on Veeran toinen tärkeä yhtye, Suden Aika, aktiivisempi. Syksymmällä tehdään pieni 15-vuotis kiertue Suomessa ja seuraavana keväänä on tulossa Saksan kiertue.Yhtyeitä yhdistää runolaulu, johon Veera ei väsy. Alkumyytit, šamanistinen maailmankuva ja loitsut jaksavat kiehtoa. – Minulla ei oikein ole lyyrikon identiteettiä, vaikka uusimmalla levyllä Sisaret onkin jo pari omaa, runolaulutyyliä mukailevaa tekstiä. Suomen kansan vanhoissa runoissa meillä on upea aarrearkku täynSuo: Veera, Emilia Lajunen ja Roope Aarnio. M at s V uo re nj uu ri
8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 nä hienoja värssyjä. Olen löytänyt sieltä vuodesta toiseen sykähdyttäviä ajatuksia, ja tekstejä yhdistelemällä kokoan sitten omia lauluja. Suden ajassa kappaleita tekevät Veeran lisäksi Liisa Matveinen ja uusin jäsen, reilun vuoden yhtyeessä mukana ollut Karoliina Kantelinen . Yhtyeen neljäs jäsen Katariina Airas on musiikillinen johtaja ja viimeisen sanan sanoja. Yhtyeessä on ollut vuosien saatossa monta hienoa laulajaa, kuten Tellu Turkka, Anita Lehtola-Tollin ja Nora Nwagu , ent. Vaura . Jokaisella jäsenellä on oma persoonallinen äänensä, jotka yhdessä muodostavat tunnistettavan ainutlaatuisen soinnin. Suden aika on ensisijaisesti lauluyhtye, mutta käyttää myös kirjavaa soitinvalikoimaa huilusta kanteleisiin ja erilaisista lyömäsoittimista moraharppuun. Harpuin, huiluin, kantelein oli myös yhtyeen 2015 ilmestyneen levyn nimi. Nimi viittasi tunnettuun virteen Herraa hyvää kiittäkää. Albumi oli toinen kahdesta virsilevystä, jotka yhtye teki HerättäjäYhdistyksen kustantamana. Katariinalla ja ensimmäisen levyn ilmestyessä 2011 yhtyeessä vaikuttaneella Tellulla oli vahva körttitausta ja rakkaus körttivirsiiin, joten virsilevyn tekeminen oli luontevaa. Veeralle virsien laulamiseen ei ollut aivan helppoa ryhtyä, kun ei itse tunnustanut uskoa. Vielä ensimmäisen kiertueen aikana asia hieman vaivasi, vaikka körttivirsien melodiikka on kaunista ja koristeellisempaa kuin nykyisissä virsikirjaversioissa ja Suden Ajan sovitukset hienoja. Viehättävää on myös, että monet ovat lisäksi kansanvirsiä eli seurakuntalaisten säveltämiä. – Tajusin sitten, että maailma, jossa tekstit ovat syntyneet oli aivan toinen. Ei ollut psykoterapiaa, sosiaaliturvaa eikä juuri edes minkäänlaista terveydenhuoltoa. Sairastuminen merkitsi usein kuolemaa ja toivo oli suunnattava tuonpuoleiseen. Tämän ymmärrettyäni helpotti. Kiertueet olivat suosittuja ja Veerasta yleisön reaktiot olivat koskettavia. Vaikka körttivirsien laulamiseen on vahva perinne ja esittämistavan traditio, kiitteli yleisö sitä, että uudet sovitukset avasivat virret aivan uudella tavalla. Viimeisellä, joulukuussa julkaistulla Sisaret-levyllä on palattu tutumpaan Suden Aikaan: kalevalaisiin teksteihin ja itsesävellettyyn musiikkiin sekä nerokkaisiin sovituksiin. Musiikissa on runsaasti vaikutteita myös muiden kansojen musiikista. – Kutsuisinkin Suden Ajan musiikkia mieluummin nykykansanmusiikiksi kuin kansanmusiikiksi. Kuorot innostavat Tämän päivän kansanmuusikolle on luontevaa lainailla laajalla skaalalla muiden kaiken maailman musiikista rockista, popista ja ties mistä. Siitä on myös hyötyä kuoronjohtajalle. Klassista kuoromusiikkia lukuunottamatta Veeran kuorot laulavat lähes kaikkea. Käpylän musiikkiopistossa kotiaan pitävä Kiehinä luottaa riehakkaaseen kansanmusiikkiin kevein etnovaikuttein, Singelit laulaa kevyttä ohjelmistoa ja monikansallinen Kassandra-kuoro maailmanmusiikkia kaikkialta. Kassandran ideana on, että jäsenet tuovat laulut omista kulttuureistaan ja Veera sovittaa ja usein koreografioikin ne ryhmälle. Nuorten kanssa joutuu rajoja venyttämään vieläkin laajemmalle. – Espoon musiikkiopiston ilmaisukuorot eli Kameleonttikuorot tykkäävät eniten popista, mutta olen aina välillä saanut ujutettua mukaan kansanmusaa, etnoa ja tietenkin tanssia ja kehorytmejä. Töitä joutuu tekemään ja olemaan joustavan luova, jotta saa lapset ja nuoret tuntemaan kuoron omakseen. Mitä tahansa lauletaankin, sen pitää olla riittävän kiinnostavaa. Viimeisin toivomus taisi olla Rammsteinia, rankemman puoleista heviä. Monipuolisuus ei Veeraa suinkaan haittaa, päinvastoin. Myös kuoronvetäjän työn värikkyys kiinnostaa. Aikuisten kanssa voi riittää, että lämmitellään, lauletaan ja keikataan. Lasten ja nuorten kanssa se ei aina riitä. – Välillä maataan selällään, improtaan, leikitään ja ryhmäännytään... joukkojenhallintaa on ollut mukava opetella eikä ryhmätuntosarvien kehittäminen lopu koskaan. Se koskee myös aikuisten ryhmiä. Päästän kyllä aikuisetkin liikkumaan ja improamaan! Ryhmien ohjauksessa on ollut paljon hyötyä Veeran opinnoista Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolla, jonne hän jatkoi valmistuttuaan kansanmusiikin osastolta – vaikka tutkinto jäikin kesken. Työ on monella tavalla jatkuvaa itsensä kehittämistä. Niin kuin esiintyjäkin, joutuu kuoronopettaja myymään itsensä vapaaehtoisesti ja vapaa-ajallaan tunnille tuleville kuorolaisille. – Suomessa erilaisia kuoroja on paljon ja kilpailua oppilaista saattaa olla jonkun verran. Vaikka joitakin ryhmiä onkin välillä jouduttu yhdistämään, on töitä silti riittänyt.Tästä syystä ovat myös täysipäiväiset lisäopinnot jääneet ajatuksen asteelle. Muutaman vuoden tauolla on taipumus kuihduttaa ryhmiä, vaikka olisi kuinka inspiroiva sijainen. Näin on käynyt monelle Veeran tutulle. Kansanääni? Laulaja joutuu myös huolehtimaan ammattitaidostaan jatkuvasti, olipa työnä esiintyminen tai kuoron johtaminen. Veera myöntää taipumuksensa laiskuuteen, mutta käy aika ajoin päivittämässä tekniikkaansa ja saamassa omaan opetukseensa virikkeitä muilta äänenkäytön opettajilla. Hän on kokenut saavansa hyviä ajatuksia muun muassa Estillja Complete Vocal Technique -metodeista. Suden Aika: Karoliina Kantelinen (vas.), Katariina Airas, Liisa Matveinen ja Veera Voima. Jo ha nn a Sa ur am äk i Veera ei pidä ääntään mitenkään erikoisena.
9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Toisin kuin moni Veeran ihailija, hän ei pidä ääntänsä mitenkään erityisenä. – Silloin tällöin jään kuuntelemaan jotain laulajaa, että ”vau, mikä ääni!”. Ajattelen, että jotkut saavat synnyinlahjana vapaasti soivan äänen ja meidän tavallisten kansanäänen saaneiden pitää sitten löytää oma juttunsa. Itse pistän esiintyessä peliin koko karismani, ilmaisuarsenaalini ja tanssivan ruumiini, ja ääni sitten riittää siihen mihin riittää. Veeran laulua kuunnellessa on tästä hieman hankala olla samaa mieltä. Suden Ajan laulajilla on kaikilla persoonallinen ääni. On heleyttä, tummuutta ja vibratoa. Veeran ääni on ehkä neutraalein. Jokin aika sitten sanomalehden yleisönosastolla moitittiin vibraton käyttöä. Siitä heräsi värikäs Facebook-keskustelu. Muuan klassisen laulun opettaja vakuutti, että vibratoa ei tarvitse opetella, vaan se on luonnollinen seuraus rennosta ja pakottomasta laulamisesta. Herää kysymys, pitääkö suoraan laulavan Veeran pakottaa äänestään värinä pois? – Monien laulunopettajienkin mielestä vibrato on mysteeri, vaikka sen synnystä ajatellaankin juuri noin, että kun hengitystekniikka on kohdallaan niin sieltä se tulee. Minulla ei ole sitä koskaan ollut, kun taas muilla sudenaikalaisilla se lähtee luonnostaan. Laulua laajalla skaalalla Vibraa tai ei, Veeran ääni on persoonallinen ja moneen taipuvainen. Karjankutsut, joiku, mustalaislaulu ja pygmilaulu sekä vienankarjalainen joiku ovat tulleet tutuiksi. Mordvalainen, bulgarialainen, georgialainen, setumaalainen, skandinaavinen ja afrotyyppinen polyfonia ovat tuoneet väriä kuorosovituksiin. Suomalaiset kuorot laulavat usein monien kansojen tyyleillä ja harvat suomalaista kansanmusiikkia. Miksi?– Kuoromaailmassa on kai sellainen käsitys, että kansanlaulu on yhtä kuin Läksin minä kesäyönä käymään, Kaksipa poikaa Kurikasta tai Kostiaisen modernit runolaulusävellykset. Tellu Turkka ja Liisa Matveinen ovat tehneet paljon loistavia runolaulusovituksia, jotka onneksi ovatkin löytäneet monen kuoron ohjelmistoon. Vaikka kuorossa laulaminen on kuulunut suomalaiseenkin perinteeseen kyläkeinuilla, piirileikeissä ja iltapuhteen ääressä, se on ollut yleensä yksiäänistä. Moniäänisyys ei kuulu perinteeseemme, niin kuin monella muulla kansalla. – Yhdessä laulettaessa on tosin saattanut ilmetä satunnaista moniäänisyyttä. Kun melodiat eivät ole perinteisesti olleet vakiintuneita, ovat laulajat kenties käsitelleet sävelmää vapaammin ja keksineet omia muunteluitaan. Tätä on ollut erityisesti arkaaisessa, vähäsävelisessä runolauluperinteessä, mutta muuntelua on tallennettu myöhemmiltäkin perinteenkantajilta, kuten esim. rekilaulukuningatar Tiila Ilkalta vielä 50-luvulla. Suomesta puuttuu myös moniääniseen lauluun eri puolillla maailmaa kuuluva borduna eli pitkään soiva yksiääninen pohja, joka saattaa käväistä naapurisävelissä. Se on kiinnostavaa, kun meillä on kuitenkin ollut soittimina bordunaan perustuvia soittimia kuten säkkipilli tai jouhikko. On myös mahdollista, että sellainen tyyli vain on unohtunut. Haastattelun lopuksi puhe kääntyy etnisten laulutyylien käyttämiseen. Ei liene montakaan laulutyyliä, mitä ainakin joku suomalainen ei harrastaisi, mutta joiku on erityisasemassa. Se jää rauhaan, koska useimmat ajattelevat, että ei pidetä suotavana sitä, että joku muu kuin saamelainen joikaisi. Kansanmusiikin opiskelijoille erilaisten tekniikkojen opiskelu arkistonauhoilta elävien opettajien puutteessa kuuluu opintoihin ja sieltä myös Veera on opiskellut niin joikua kuin romanilaulujakin. Myös kaikille kuoroilleen hän on opettanut ja sovittanut joikuja ja monille myös romanimusiikkia. – Eräskin kollega oli innoissaan saadessaan minulta kuorosovituksen joiusta, koska niitä on tehty aika vähän. Vuosituhannen vaihteessa Veera teki opintoihin liittyen myös soolokeikkoja kokeillen luuppausta eli suorana lavalla äänitetyn laulun käyttämistä oman laulun taustalla. Nyt sooloesiintymiset ovat jääneet. Yksin tekeminen ei ole kuitenkaan loppunut. Viimeisin ponnistus oli musiikki Petteri Saarnion luontodokumenttisarjoihin Asfalttiviidakot ja Erämaan lumo. Sen lisäksi, että Veera on säveltänyt musiikin, hän on soittanut myös lähes kaikki instrumentit ja kuorot yksin – vain Markus Rantanen oli avustamassa kitaransa kanssa. Sarjat ovat nähtävissä Ylen Areenassa. – Olisi siinä aineksia levyynkin, mutta kappaleet pitäisi vielä miksata uudestaan että laatu olisi riittävä. Petteri Saarion käyttämä taustamusiikki sai olla livetyyppisen rosoista, ja se sekoittui muutenkin puheeseen sekä luonnon ja eläinten ääniin. Yksin tekemisessä on vapaus toteuttaa itseään niinkuin haluaa – aiheen ja tarkoituksen puitteissa. Veera arvostaa vapautta myös päätyössään. Vahva nuoruuden tanssitausta on usein hyötykäytössä kuorojen kanssa. Harjoitusajat ovat säntilliset, mutta muutoin... – Mä saan tehdä siellä mitä haluan! Veera vetää kuoroja kuutena päivänä viikossa eri puolilla pääkaupunkiseutua. Veera Voima Syntynyt 1975 Helsingissä. Musiikin maisteri, valmistui SibeliusAkatemian kansanmusiikin osastolta vuonna 2004. Lisäopintoja musiikkikasvatuksen osastolla. Espoon Kameleonttikuorot mus.op: Käpylän Kiehinä mus.op: Kamukööri Nuorten yhtye Kera Villikot Muut: Roihuvuoren Raakku Kassandrakuoro Singelit (sijaisena) Levyillä Suo: Ei päivien perijätä Mieltäni meri ajaa Maan unia, puun unia Suuri härkä Maja-majava (lastenmusiikkia) Arctic Paradise 2012 (kokoelmalevy) Suden aika: Sisaret Laiturilla Ilokivi Armas Nordic Women (kokoelma) Harpuin, huiluin, kantelein Suojaavat siipes Sa ul i H ei kk ilä
10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Maria Kalaniemi ja Marianne Maans juhlivat 30-vuotista musiikillista yhteistyötään tänä vuonna, Glittrande toner och svallande känslor Sävelten kimallusta ja tunteiden kuohua -konserteilla. Duon kiertue alkaa Turun saaristossa ja Etelä-Suomen rannikkoseudulla. Syksyllä konsertit suuntaavat myös muun muassa Pohjanmaalle. Duon yhteistyö alkoi vuonna 1987 kun Marianne tuli Marian haitarioppilaaksi Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Yhteisestä kiinnostuksesta suomenruotsalaiseen kansanmusiikkiin syntyi Ramunders Döttrar -yhtye, joka myöhemmin levytti ja kiersi festivaaleja Suomessa ja ulkomailla Ramunder-triona, jossa Olli Varis toimi kitaristina. Marian ja Mariannen ystävyys ja yhteinen musiikillinen taival on jatkunut läpi vuosien muiden töiden ohessa. Suomenruotsalainen kansanmusiikki muodostaa edelleen duon suuren inspiraation lähteen. Villeillä polskilla ja menueteilla, sekä ikiihanilla rakkauslauluilla, balladeilla ja vanhalla tanssimusiikilla on vahva sijansa kummankin sydämessä. Yhteiset vuodet kuuluvat musisoinnissa ja jokaiseen kappaleeseen liittyy paljon yhteisiä muistoja. Maria Kalaniemi on kansainvälisesti tunnettu harmonikkataiteilija, jonka musiikki on saanut uskollisen kuulijakunnan eri puolilla maailmaa. Kalaniemi on tehnyt mittavan työn kotija ulkomailla uudistaen käsitystä harmonikasta ja sillä soitettavasta musiikista. Marianne Maans on kansanmuusikko jonka juuret pohjautuvat pohjalaiseen viuluperinteeseen. Hänellä on laaja tuntemus perinteisestä kansanmusiikista, jonka parissa hän toimii monipuolisesti pedagogina, muusikkona ja erilaisissa projekteissa. Marian ja Mariannen Sävelten kimallusta ja tunteiden kuohua Kesän konsertit: 16.6 Meri ja musiikki Inkoossa 4.7 Aspö musikdag 28-29.7 Iniö Folk 4-5.8 Wiinit pelimannit Paraisilla 25.8 Saaristokeskus Korpströmissä Korppoossa 26.8 Kässän Taidetalo Virkkalassa. Runolauluklubi aloitti Kuhmossa Kainuun Kansanmusiikkiyhdistys yhdessä Runolaulu Akatemian ja Musiikkijuhla Sommelon kanssa aloittivat Runolauluklubi -toiminnan Kuhmossa huhtikuun lopussa. Tapahtumapaikkana oli Kaesan Kotileipomo ja illassa esiintyivät Pekka Huttu-Hiltunen , Paula Karppinen ja Janne Seppänen . Avajaisten tunnelma oli innostava ja yleisö löysi klubin hyvin, kertoo Pekka Huttu-Hiltunen. Kesäkuun lopussa klubi on kansainvälinen ja osa Sommeloa, ja silloin esiintyjinä ovat muun muassa Ilona Korhonen , Brigitte Kloareg , Susanne Rosenberg ja Dmitri Paramonov . Heinäkuun klubi on poikkeuksellisesti iltamyöhällä klo 22.30 alkaen. Tuolloin lavalle nousee Uroshämärä, jossa laulavat Heikki Laitinen , Taito Hoffrén ja Pekka Huttu-Hiltunen . Klubi järjestetään aina kuukauden viimeisenä perjantaina. K la us vo n M at t Pä iv i B ou rd on Pe nt ti H ok ka ne n Uusi tietosuojalaki astui voimaan EU:n tietosuoja-asetus eli GPDR (General Data Protection Regulation) astui voimaan jo kaksi vuotta sitten, mutta siirtymäajan takia sitä alettiin soveltaa täydessä mitassa vasta nyt. Asetuksen tarkoituksena on suojata henkilötietomme niin, että ne eivät joudu vääriin käsiin. Laki koskee myös yhdistyksiä ja festivaaleja. Laki on kokonaisuudessaan moniselitteinen ja kestää aikaa, ennen kuin sen soveltamisen käytännöt ovat kaikessa laajuudessaan selvät. Pelkistetysti laki tarkoittaa sitä, että henkilöistä ei saa pitää rekisteriä henkilötietoineen ilman asianomaisten suostumusta ja perusteltua tarkoitusta. Tietoja ei saa myöskään käyttää esimerkiksi suoramarkkinointiin ilman vastaanottajan suostumusta. Suoramarkkinointia saa tehdä myös ilman lupaa siten, että vastaajalle annetaan selkeä mahdollisuus kieltää se jatkossa. Ennen tavalliset pienellä kirjoituksella tehdyt tekstit eivät enää riitä. Yksinkertaistetusti yhdistysten on huolehdittava, että yhdistyksessä on nimetty yksi tai useampi tietoturvasta vastaava henkilö yhdistys on dokumentoinut rekisterin, sen säilyttämisen ja käytön rekisteri on aina ajan tasalla rekisterissä on vain tarpeelliset tiedot rekisterillä on siihen sisältyvien ihmisten suostumus yhdistyksellä on seloste siitä, kuinka se huolehtii tietoturvasta Vaikka saattaa tuntua, että tämä on taas yksi elämää hankaloittava EU-asetus, sen tarkoitus on hyvä. Kukapa meistä ei olisi joskus ärsyyntynyt markkinoinnista, jota emme ole halunneet. Puhumattakaan identiteettivarkauden uhasta, jonka pitäisi olla pienempi tästä eteenpäin. Kannattaa käyttää hieman googlailuun aikaa, et ole asian kanssa yksin. www.tietosuoja.fi
11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Teinipoika teki unelmasta totta Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Martin Dam Kristensen Jokapäiväinen treeni alkaa aikaisin. Basisti Javier Sanchez Perez tarttuu soittimeensa kotonaan Helsingissä aamukahvin vielä jäähtyessä kupissa. Uusien ideoiden hahmottelu maistuu, ajatus on levon jälkeen vielä vielä puhdas ja kirkas. Ennen kuin muusikko saa silmänsä ummistaa, on tyypilliseen työpäivään kuulunut yhtyetreenejä, opetustyötä, opiskelua ja usein vielä keikkoja. Isoa urakkaa jaksaa viedä eteenpäin kun tekijällä on vahva usko siihen, että kaikella, mitä musiikin parissa tekee, voi vaikuttaa maailmanmenoon positiivisesti. ESITTELYSSÄ Javier Sanchez Perez SYNTYMÄPAIKKA: Madrid, Espanja AMMATTI: muusikko, säveltäjä NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYE: Cuejero ELÄMÄN MOTTO: Musiikin kautta kohti parempaa maailmaa. E spanjalainen nuorimies elää teinivuosiensa unelmaelämää Suomessa. Lapsuusvuosien musiikinopintojen ajan Madridissa oli soittimena klarinetti ja opinnot tapahtuivat sekä populaarimusiikin että klassisen musiikin parissa. – Kun olin teini-ikäinen, muutamat ystävistäni perustivat bändin ja etsivät basistia. Ilmoittauduin heti innokkaana vaikka en vielä ollut edes soittanut bassoa, Javier kertoo huvittuneena. Heittäytyminen yhtyeeseen oli kuitenkin Javierin elämässä käänteentekevä tapaus. Bassonsoitto vei sydämen kertaheitolla, alkoi vimmainen treenaus ja samalla unelmointi siitä, että ammattimuusikon ura kiertue-elämineen voisi joskus olla totta. Lapsuuden tarina bändiin liittymisestä on Javierin tuntevalle helppo uskoa. Aktiivinen, innostuva, tunnollinen, aikaansaava, auttavainen ja intohimoisesti työhönsä suhtautuva muusikko on pidetty soittokumppani ja hänet voi nähdä lavalla milloin missäkin projektissa, yllättävissäkin yhteyksissä. Lukiosta valmistumisen jälkeen Javierin elämä on kulunut täysin musiikin parissa. Pedagogisia opintoja Madridin Complutense -yliopistossa seurasivat opinnot maineikkaassa Berklee College of Music -opinahjossa Bostonissa, Yhdysvalloissa. Bostonin vuosien opettajat Simon Shaheen , Victor Bailey , Oscar Stagnaro , Greg Hopkins , Bob Pilkington ja monet muut innoittivat niin muusikkona toimimiseen kuin säveltämiseen. – Lisäksi he johdattivat minut itselleni siihen saakka vieraiden musiikin tyylien pariin, mikä oli hyvin tärkeää urallani, Javier kiittää. Kaikki tämä johti edelleen tutkimustyön tekemiseen Berkleen Euroopan yksikössä, Berklee Mediterranean Music Institutessa. Berklee johdatti Javierin myös Suomeen. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian koulutusohjelmia esiteltiin Bostonissa järjestetyssä musiikin korkeakoulutusta käsitelleessä konferenssissa, ja Javier halusi tietää lisää. Nordic Master of Global Music -maisteriohjelman parissa vietettyjen vuosien aikana opiskelutovereista sekä opettajista on tullut yhtyetovereita ja kollegoja. Monet, alkuun varsin eksoottiselta tuntuneet suomalaiset tavat eivät enää ihmetytä ollenkaan ja aktiivinen kielenopiskelu tuo päivä päivältä enemmän oivalluksia suomalaisesta sielunmaisemasta. Javier toimii päivittäin Suomen kansanja maailmanmusiikin ammattilaisten parissa. Yhtyetoverit omassa Cuejero-yhtyeessä ovat viulisti Lotta-Maria Pitkänen , pianisti Aapo Heinonen ja rumpali/ perkussionisti Ricardo Padilla . Eri kulttuureista tulevat muusikot toimivat luontevasti yhdessä, ja juuri tämä on Javierille hänen työssään keskeisintä. Kysyttäessä nimenomaan suomalaisen kansanmusiikin alasta, hän näkee selvästi sen yhä kasvavat mahdollisuudet kansainvälisillä musiikkimarkkinoilla. Toisaalta hän pohtii sitä miten kaikki kansainvälinen toiminta ja erilaiset vaikutteet muokkaavat sitä miten se ajan myötä muuttuu ja muuntuu. Maailmanlaajuisille musiikkimarkkinoille itsekin matkaa tekevä muusikko jatkaa myös musiikin tutkimuksen saralla. Tutkimus pohtii ja kokeilee perinnesoittimien, rytmimusiikin ja monikulttuuristen yhtyemuodostelmien yhteensovittamista. – Musiikillisten rajojen ylittäminen on luonnollinen asia eläessämme monien kulttuurien keskellä. Uskon, että taiteilijan velvollisuus on peilata työssään ympäröivää todellisuutta. Politiikka, ilmastonmuutos, tunteet, tuoksut – musiikissa on kaikki! Tavoitteeni on pystyä visioimaan maailmankatsomukseni sävellyksissäni.
12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 N äillä sanoin viulisti Torsti Pennanen on kuvannut vanhaa ystäväänsä Unto Monosta. Suomalainen tango täytti hiljattain 100 vuotta. Tänä vuonna puolestaan tulee kuluneeksi 50 vuotta suomalaisen tangon pioneerin, Unto Monosen ,kuolemasta. Mononen ja hänen sävellyksensä ovat jättäneet lähtemättömän jäljen suomalaiseen musiikkija kulttuuriperintöön. Satumaata on ehdotettu osaksi virsikirjaa. Somerolle – Unton asuinpaikkakunnalle – on perustettu säveltäjän muistoa vaaliva yhdistys. Harva voi olla tunnistamatta Lapin tangon ensitahteja. Traaginen ja lyhyt elämä Unto, oikealta etunimeltään Uuno, Mononen syntyi vuonna 1930 Karjalan kannaksella Muolaan pitäjässä. Hän oli viisilapsisen perheen kuopus. Sodan päätyttyä perhe muutti Somerolle, jossa Unto vietti suurimman osan elämästään. Muusikon ja säveltäjän uransa Mononen aloitti jo nuorena. Soittimekseen hän valitsi – kenties käytännön syistä – kitaran, jonka hän hankki paikallisesta musiikkiliikkeestä. Monosen uran alkuvaiheet kuluivat tanssimuusikkona. Tässä vaiheessa hänen musiikillisen uransa vaikutti epäonniselta – Suomessa ei tuolloin juuri menestynyt kevyen musiikin säveltämisellä eikä myöskään tanssimusiikin soittamisella. Mononen oli sekä muusikkona että säveltäjänä itseoppinut. Hänen sävellystyötään häiritsi nuoruudessa epäonnistunut nielurisaleikkaus. Melodiat oli haettava muuten kuin laulamalla. Mononen onnistui kuitenkin kääntämään vaikeudet voitokseen. Musiikillisesti itseoppineen Monosen tangot olivat selkeästi yksinkertaisempia kuin Toivo Kärjen , ja se oli niiden etu. Ne olivat sopivan helposti sulavia ja varmaankin myös helposti tanssittavia. Niissä oli kuitenkin tarttuvat melodiat, jotka Unto Mononen – suomalaisen tangon pioneeri “Hän oli kovin elävä. Hyvin semmoinen herkkä, väärä sana ehkä rauhaton, mutta hän oli kuin puunlehti tuulessa, herkkä ja kiva ihminen. Minulla oli semmoinen tunne, että hän haki koko ajan jotain”. Esko Harni W ik im ed ia Co m m on s / Ve liM at ti H en tt on en : M al ja m us iik ill e
13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Mononen niin ikään sävelsi intuitiivisesti, kertoo professori Pekka Suutari . Monosen elämää varjosti jatkuvasti paheneva alkoholiongelma, johon hän haki elämänsä aikana apua katkaisuhoidosta useaan otteeseen. Lopulta hän kuoli oman pistoolinsa laukaukseen vain 37-vuotiaana. Laukauksesta ja sen mahdollisista motiiveista ei ole edelleenkään tarkkaa tietoa. Joidenkin tulkintojen mukaan kyseessä oli jatkuvasti pahenevan alkoholismin aiheuttama itsemurha. Toisaalla on taas spekuloitu Monosen laukauksen olleen venäläisen ruletin aiheuttama vahinko. Niin tai näin, Unton elämä ja ura loppuivat varhaisessa vaiheessa. Muutakin kuin tangoja Monosen sävellyksiä pidetään esimerkillisinä ilmentyminä suomalaisesta tangosta. Ne myös edustavat tyypillisesti oman aikansa musiikillista tuotantoa. Monosen sävellysten rakenteet pohjaavat pitkälti evergreen-muotoon (AABA). Joihinkin niistä sisältyy myös oivaltavia ja tarttuvia välisoittoja. Olennaisinta niissä kuitenkin on melankolinen melodisuus, Suutari kertoo. Mononen käytti tangoissaan runsaasti toistomuunnoksiin perustuvia sävelaiheita. Erityisen ominaista hänen sävellyksilleen oli mollisävellajin jännitteisyys. Jännite ja sen purkautuminen rakentuvat usein sointujen lisäsävelistä tai muunnesointujen harmoniasta, Suutari täsmentää. Tango musiikkityylinä ei ollut Monosella itsestään selvää. Hänen katsotaan säveltäneen uudelleen aikaisempia kappaleitaan tangoiksi , kun tangoille tuli yhtäkkiä kysyntää hittien vanavedessä. Monosen musiikilliset vaikutteet eivät niin ikään tulleet ainoastaan tangosävellysten kaanonista, vaan myös pitkälti oman aikansa tanssimusiikista. – Kyllä ne vaikutteet ja ilmenemismuodot liittyvät sen ajan tanssimusiikkiin laajalti, Suutari toteaa. Yksikään säveltäjä ei tee työtään täysin yksin. Tämä pätee myös Monosen musiikilliseen työhön. Monet kappaleet, joista oli siis omana aikanaan kova tarve, olivat hahmotelmia ja keskeneräisiä. Jaakko Salo sovittajana teki hyvää työtä niiden levytyskuntoon saattamisessa, samoin Saukki (Sauvo Puhtila ) sanoittajana. Erityisesti teksteissään Mononen oli muita ajan iskelmänikkareita omakohtaisempi ja spontaanimpi. Ehkä tätä samaa voidaan kuulla sävelkielessäkin, Suutari kertoo. Uransa loppuvaiheilla Mononen irtaantui tangoperinteestä. Hän pyrki laajentamaan sävellyksellistä ilmaisuaan taiteellisempaan suuntaan, avantgardistiseen tyyliin ja esimerkiksi laulelmiin. Vuonna 1968, viettäessään useita kuukausia Märynummen piirimielisairaalassa, Mononen sävelsi yhteensä 70 laulua. Näistä myöhemmin löydetyistä sävellyksistä osa oli kirjoitettu P. Mustapään runoihin. Muusikko Mikko Perkoila sovitti näistä sävellyksistä albumikokonaisuuden nimeltä “Mononen-Mustapää” joka julkaistiin vuonna 1997. Mustapään runoihin kirjoitetut laulut muodostavat mielenkiintoisen katkoksen suhteessa Monosen aiempiin sävellyksiin. Sävellyskieli näissä lauluissa on hyvin erilainen verrattuna aiempiin tangoihin. Sävyt ovat herkkiä ja soinnutus ei vastaa Monosen tangoista tuttua kaavamaisuutta, kertoo muusikko Tiina-Kaisa Aro-Heinilä . Tangossa eletään toivossa Kuten Monosen sävellykset, myös hänen sanoituksensa ovat suomalaiselle tangolle tyypilliseen tapaan sävyltään melankolisia. Tango sävellyksenä ymmärretään usein sanoitusten kautta. Tämä taas saa vastaanottajan kuulemaan koko ajan melankoliaa ja haaveilua. Voidaan sanoa, että Monosen tangojen lyriikat edustavat juuri tällaista synkkien vesien tekstityyppiä, kertoo professori Antti Juvonen . Sanoittaminen oli Untolle hankalaa, mutta ei mahdotonta. Usein hänen piti hioa tekstejään paljon ja pitkään. Mononen on kertonut eräässä haastattelussa, että hän kirjoitti aina melodian ensin. Sanat hänen oli usein ikään kuin vain pakko ottaa jostain. Sävellyksen ja sanoituksen suhteesta voidaan todeta, että sävel johdattelee Monosen musiikkia – sanoitus on toissijainen osa kokonaisuutta, melkeinpä vain välttämätön paha, Juvonen huomauttaa. Tästä huolimatta Monosen lyriikoita ei tule pitää yhdentekeviä. Niistä voidaan löytää toivon elementti: kaipuu kohti parempaa paikkaa elää ja olla. Esimerkkinä tällaisesta voidaan pitää Satumaa -tangoa ja sen kertosäkeessä esiintyvää lintu-metaforaa: lennä laulu sinne lailla linnun liitävän . Kyseessä ei kuitenkaan ole kaipuu konkreettiseen paikkaan, vaan pikemminkin eräänlaisen toivon horisontin löytäminen – Vain aatoksin mi kauas entää, sinne käydä saan . Monosen arvoissa ylitse muiden kohoaa kaipuu onnelliseen elämään. Satumaassa merkitys käy ilmi varsin yksitulkintaisesti, Juvonen toteaa. Sanoitukset ovat myös seikka, jotka osaltaan tekivät Monosesta niin suositun. Niiden voidaan sanoa koskettaneen, ja koskettavan edelleen kansallista alitajuntaa. Monosen sanoitukset taas olivat kielikuvissaan sellaisia, että ne kyllä koskettivat tiedostamattomia kerroksia. Ne ovat usein naivistisia, mutta jotenkin onnistuvat menemään pinnan alle, vaikkapa jaettuihin teinivuosien fiiliksiin, dosentti Marko Aho kertoo. ”Kuolemattomaksi pääsee vain kuolemalla” Monosta voidaan Ahon sanoja mukaillen pitää ”sortuvan iskelmäkuninkaan ideaalityyppinä”. Mononen, kuten Rauli Badding Somerjoki, syntyi vaatimattomiin oloihin. Kumpikin heistä oli suosittu niin elämänsä aikana kuin kuolemansa jälkeen. Heidän levytyksensä ja nimensä myyvät edelleenkin. Monosen uraa ja elämää varjostivat jatkuvat vaikeudet, ja lopulta traaginen loppu. Sekä ennen kaikkea – sortuvalle iskelmätähdelle tyypilliseen tapaan – jatkuvasti paheneva alkoholiongelma ja kuolemalla flirttailu. Monosen voidaankin nähdä eläneen kuten hän sävelsi ja kirjoitti. – Koska Mononen muistetaan nimenomaan tangosäveltäjänä, hänen hahmonsa kietoutuu yhteen kaiken sen seksuaalisen ja dramaattisen kanssa mikä mielikuvissa yhdistyy myös tangoon, Aho tiivistää. Lopullinen katarsis syntyi Ahon mukaan siitä, että Mononen nostettiin vielä kerran ylös kuolemansa jälkeen, sananmukaisesti kuolemattomaksi. A nj a M en tu la n ar ki st o. Sanotaan, että Mononen sävelsi aikaisempia kappaleitaan tangoiksi, kun tangoille tuli yhtäkkiä kysyntää
14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Y ksitoista linjalla ollutta opiskelijaa valmistuu yhteisömuusikoiksi kesäkuussa. Teoriapainotteisempien opintojen lisäksi linja on sisältänyt keikkoja sairaalaja hoivaympäristöissä. – Olen kohdannut näillä keikoilla ihmisiä vauvasta vaariin. Matkan varrella on ollut monia tosi hienoja ja herkkiä kohtaamisia, kansanmuusikko, laulaja, lauluntekijä Emmi Kuittinen kertoo. Kuittinen on esiintynyt yksin sekä yhden tai kahden muun muusikon kanssa. Laulamisen lisäksi hän on soittanut haitaria ja ukulelea. Varsinaisen kansanmusiikin lisäksi ohjelmistoon on kuulunut vanhoja iskelmiä, ikivihreitä ja lastenlauluja. – Itse musiikki on saanut monesti kiitosta, ja ihmiset ovat yleensä olleet otettuja siitä, että heille tullaan varta vasten musisoimaan. Jotkut tapaavat laulaa tai jammailla mukana. Kuittisen kokemuksen mukaan kansanmusiikki sopii mainiosti sairaalaja hoivaympäristöön. – Kansanmusiikki on helposti lähestyttävää. Kansanmuusikolla tapaa olla valmiiksi varsin vankka ja monipuolinen ohjelmistopohja. Lisäksi käytämme pääosin akustisia soittimia, joiden kanssa on helppo musisoida erilaisissa ympäristöissä.Kuittisen mielestä periaatteessa minkä tahansa tyylilajin muusikko voi esiintyä sairaalaja hoivaympäristöissä. Musiikki koskettaa kuulijaa, kun muusikko tekee hommansa sydämellä ja niin hyvin kuin pystyy. Kuittinen oli tehnyt paljon keikkoja hoivalaitoksissa jo ennen opintojaan. – Olen aina pitänyt vanhoista ihmisistä, joten ne ovat minulle mieluisia esiintymispaikkoja. Musisointia ja jutustelua Kuittinen toteaa sairaalaja hoivaympäristöjen eroavan perinteisistä keikkapaikoista. – Suurin ero on se, että yleensä ihmiset tulevat keikoille vapaaehtoisesti. Sairaalaja hoivaympäristöissä kulttuuria tuodaan ihmisille heidän pyytämättään, mutta eihän sen mikään ongelma tarvitse olla. Musiikki on se tärkein juttu esiintymistilanteesta riippumatta. Sairaalaja hoivaympäristöissä kuulijat ovat monesti myös fyysisesti lähempänä kuin perinteisemmissä keikkaympäristöissä. – Jutustelemme musisoinnin lomassa. Hoivalaitoksissa käyn kättelemässä kaikki paikalla olijat ja esittäydyn nimeltä. Sairaaloissa kättely ei ole yleensä mahdollista hygieniasyistä. Esityksiä pidetään yhteistiloissa tai omissa huoneissa. Yleensä hoitajat ovat informoineet niistä ennakkoon. – Aina tieto ei kuitenkaan kulje, ja oveen koputtava muusikko voi olla yllätysvieras. On tärkeää, että ihmisellä on mahdollisuus sanoa myös kiitos ei. Me tietysti kunnioitamme tätä näkemystä emmekä tuputa musiikkiamme. Kuittinen tapaa suunnitella esityksen riittävän tarkasti ennakkoon. Hän sanoo olevansa kuitenkin avoin kuulijoiden laulutoiveille. – Suunnitelmia voi muuttaa lennosta. Kaikkia laulutoiveita ei pysty toteuttamaan. Pitää olla oma vahva ohjelmisto. Kuittinen toteaa, että muistisairaat tai huonokuntoiset vanhukset eivät useinkaan pysty esittämään laulutoiveita. Yhteisömuusikko on lähellä ihmistä Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa on toiminut viime syksystä lähtien yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuslinja, jossa perehdytään muusikon työhön sairaalaja hoivaympäristöissä. Yhden lukuvuoden mittainen koulutus on suunnattu niin musiikin ammattilaisille kuin riittävät musiikilliset taidot omaaville musiikin harrastajille. Koulutus on kohdennettu musiikin, kasvatusalan sekä sosiaalija terveysalan soveltuvan korkeakoulututkinnon suorittaneille. Juhana Unkuri Mimmi Laaksonen (vas.), Emmi Kuittinen ja Marianne Maans opiskelivat Turun ammattikorkeakoulun Taideakatemiassa yhteisömuusikoiksi. Ta ti an a H el in
15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 – Kappaleen aloitettuani moni kuitenkin muistaa sen ja voi alkaa laulaa mukana. Empaattisuus tärkeässä roolissa Kuittinen muistuttaa, että varsinkin sairaalaympäristössä ihmisillä saattaa olla akuutteja kriisejä, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten musisoijaan suhtaudutaan. – On tärkeää, ettei muusikko ota asioita henkilökohtaisesti. Jonkin negatiivisen palautteen taustalla saattaa olla paljon isompia juttuja, jotka eivät liity mitenkään muusikkoon. Jotkut kohtaamiset onnistuvat ylipäätään paremmin kuin toiset. Näinhän se elämässä muutenkin menee. Esiintyessä muusikolla pitää olla tuntosarvet herkillä. Joku haluaa kuulla iloista musiikkia, joka tuo hänelle piristystä. Jotain toista tuollainen musiikki voi ahdistaa hänen oman tilanteensa takia. Kuittisen mukaan esiintyjän on oltava riittävän hienotunteinen ja empaattinen. – Esiintyjä voi myötäelää kuulijan mahdollisessa kriisissä. Hän ei kuitenkaan voi, eikä hänen pidä mennä siihen syvemmin mukaan. On tietysti etuoikeus, jos voin olla muusikkona tuomassa jotain lohdutusta. Kuittinen toteaa, että varsinkin sairaalaympäristöissä esiintyminen saattaa tuoda pintaan esiintyjän omia kipupisteitä. – Tilanne voi muistuttaa jostain omasta vanhasta asiasta, jota ei ole pitkään aikaan aktiivisesti miettinyt. On ylipäätään tärkeää, että asioiden purkamiseen on väyliä. Itselläni opiskelukaverit ovat olleet tässä tärkeässä roolissa, samaten harjoitteluohjaaja. Yrittäjyys esillä Yhteisömuusikon koulutus toteutetaan monimuoto-opetuksena ja opinnot voidaan suorittaa työn ohessa. Koulutus koostuu lähiopetuksesta, ryhmätehtävistä ja itsenäisestä työskentelystä lähiopetuskertojen välissä. Erikoistumislinjan ajatuksena on, että yhteisömuusikko voi jatkossa käyttää musiikkia työkaluna toimiessaan erilaisissa yhteisöissä esimerkiksi hoiva-alalla, palvelutoiminnassa, lapsija nuorisotyössä tai lähiöissä. – Erikoistumiskoulutuslinja on hyvä väylä eteenpäin, mutta ei tietenkään mikään oikotie onneen. Tällaistakin työtä tehdään apurahojen tai erilaisten projektien turvin. Pysyvää rahoitusta on toistaiseksi vain vähän, Kuittinen kertoo. Erikoistumislinjalla käsitellään myös yrittäjyyttä. – Me opiskelijat olemmekin miettineet erilaisia vaihtoehtoja, miten yhteisömuusikkouden puitteissa työllistymistä voisi mahdollisesti edistää. Ehkä vaikkapa toiminimestä, osuuskunnasta tai yhdistyksestä voisi olla hyötyä. Musiikki ja muu taide kuuluvat kaikille Kuittinen toteaa taiteen saavutettavuuden ja hyvinvointivaikutusten olleen pinnalla viime vuosina. – Taiteen saavutettavuus on myös yksi hallituksen kärkihankkeista. Ja nythän on vireillä sote-uudistus, josta oikein kukaan ei tunnu vielä tietävän tarkemmin. Ehkä se on mahdollisuus alkaa saada rahoitusta myös muusikoiden palkkaamiseen sairaaloihin ja hoivalaitoksiin sekä muutenkin taiteen hyödyntämiseen noissa ympäristöissä. Kuittisen mielestä kansanmuusikoiden ja muiden taiteilijoiden ammattitaitoa voitaisiin ylipäätään hyödyntää yhteiskunnassa nykyistä enemmän. – Musiikki ja muu taide kuuluvat kaikille. Esimerkiksi yhteisömuusikkoudessa ajatuksena on viedä musiikkia juuri niille, joiden on vaikea lähteä itse musiikin äärelle.Joskus asioiden ajatellaan hoituvan vapaaehtoisvoimin. Kuittinen toteaa, ettei vapaaehtoisia voida kuitenkaan velvoittaa sitoutumaan toimintaan. Monissa vapaaehtoisjärjestöissä on sanottu, että nykyään pitkäjännitteinen asioihin sitoutuminen on vähentynyt. Palkattu työntekijä tuo toimintaan jatkuvuuden. – Monet harrastajat pystyvät tekemään upeita juttuja. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että jokainen pääsisi halutessaan nauttimaan myös ammattilaisten tekemästä taiteesta. Yhteisömuusikkous vahvistuu Suomessa – Yhteisömuusikon erikoistumiskoulutuksen tavoitteena on, että opiskelija osaa soveltaa asiantuntijuuttaan ja musiikillista osaamistaan taiteellisen elämyksen mahdollistamiseksi sekä hyvinvoinnin edistämiseksi. Yhteisömuusikko toimii luovasti monialaisissa verkostoissa ja yhteisöissä. Hän kehittää ja luo uusia toimintamalleja muuttuvassa yhteiskunnassa, Turun ammattikorkeakoulun yliopettaja, koulutusja tutkimusvastaava Liisa-Maria Lilja-Viherlampi määrittelee. Syksyllä 2017 Turun, Jyväskylän ja Centriaammattikorkeakoulut aloittivat yhteisömuusikon koulutuskokonaisuuden, jonka laajuus on 30 opintopistettä. Tammikuussa 2018 vastaava koulutus alkoi Savonia-, Metropoliaja Tampereen ammattikorkeakouluissa. Syksyllä 2018 uudet opiskelijat aloittavat Turun ja Jyväskylän ammattikorkeakouluissa. Koulutuskokonaisuudet ovat saaneet tukea opetusja kulttuuriministeriöltä. – Ammattikorkeakoulut ovat voineet valita koulutukselleen painotuksen oman erityisasiantuntijuutensa mukaan. Esimerkiksi Jyväskylässä painottuu musiikkiterapian soveltava käyttö, Centriassa kansanmusiikki ja Turussa muusikkona toimiminen sairaalaja hoivaympäristöissä. Opiskelijoilla tulee olla riittävän vahva musiikillinen osaaminen. He ovatkin olleet taustoiltaan pääosin muusikkoja, musiikkipedagogeja, musiikkikasvattajia tai kanttoreita. Lilja-Viherlammen mukaan kulttuurihyvinvointiala on vahvassa nousussa. Hän sanoo taiteen soveltavan käytön osaamisen vahvistuvan koko ajan. – Sosiaali-, terveysja kasvatusalan uudistuksissa on alettu yhä selvemmin ymmärtää niin taiteen kuin kulttuurin mahdollisuudet hyvän elämän ja hyvinvoinnin rakentamisessa. Jokaisella on oikeus kulttuuriin iästä, elämäntilanteesta tai terveydentilasta riippumatta. Lilja-Viherlammen mukaan myös alan kulttuuri-hyvinvointialan rakenteet ja rahoitus ovat vähitellen vahvistumassa. Siitä esimerkkinä on Taikusydän, joka on valtakunnallinen taiteen ja hyvinvoinnin yhteyksien kehittämisen ja viestinnän yhteistyöverkosto. Se muun muassa hakee ratkaisuja, joilla taiteen sekä sosiaalija terveysalan ammattilaisten yhteistyö saadaan pysyväksi osaksi hyvinvointia edistäviä palveluita. Lilja-Viherlampi toteaa, että yhteisömuusikon ammatti on Suomessa kuitenkin uusi, eikä valmiita työpaikkoja ole. – Yhteisömuusikot luovat niitä itse oman osaamisensa ja verkostojensa pohjalta. Yhteisömuusikkoudella on joka tapauksessa erinomaisia kehitysnäkymiä. Emmi Kuittinen ja Sanna Vuolteenaho keikalla Tyksin keskolassa. Er no V irm ol in
16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 K e s ä k u u Rootsinpyhtää 8.-10.6. Loviisa Suomen pitkäikäisin bluegrass-roots -tapahtuma on koko perheen musiikkija perinnefestivaali, jossa Suomi kohtaa uuden mantereen, kuin silloin ennen vanhaan, kun isoisä Ameriikkaan lähti... rootsinpyhtaa.fi Juniordansfest 8.-10.6. Sibbo Kiva tapahtuma tavata toisia nuoria tanssijoita kautta Suomen ja tanssia yhdessä ja yleisölle. Myös kursseja ja retkiä. www.folkdans.fi Munnaritreffit ja Huuliharpunsoiton SM-kilpailut 8.-10.6. Hartola Munnaritreffeillä kilpaillaan huuliharpun soiton Suomen mestaruuksista ja tanssitaan huuliharppuyhtyeitten tahtiin. www.suomenhuuliharpistit.fi Soitellen Suveen 8.-10.6. PyhäjärvI www.ppkyhdistys.net Pispalan Sottiisi 13.-17.6. Tampere Ks. sivu 37. www.sottiisi.fi Espafolk 18.6. Helsinki www.seurasaarisaatio.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 22.-23.6. Helsinki Nostalginen kaupunkijuhannus Helsingissä. www.seurasaarenjuhannusvalkeat.fi Musiikkijuhla Sommelo 27.6.-1.7. Kainuu ja Vienan Karjala Musiikin juhlaa kahden puolen rajaa Kainuussa ja Vienan Karjalassa! www.sommelo.net Haapavesi Folk Music Festival 28.-30.6. Haapavesi Ks. sivu 37. www.haapavesifolk.com Kiikoisten Purpurit 30.6. Kiikoinen Kiikoisten Purpurit on koko perheen kansanmusiikki-, pelimanni-, tanssija perinnetapahtuma jossa joka puolella soi ja nurkkasoitto on kunniassaan. www.kiikoistenpurpurit.fi/ H e i n ä k u u Fest Afrika 2.-8.7. Tampere Festivaalin ohjelmaan kuuluu musiikkia, tanssia ja muuta esittävää taidetta sekä työpajoja, seminaareja ja näyttelyitä. festafrika.net Sata-Häme Soi 3.-8.7. Ikaalinen Haitari sen tekee! www.satahamesoi.fi Sammon taonta goes Opus K 4.7. Lohja www.facebook.com/Sammontaonta/ Asi soi 6.-8.7. Vesanto Mauri Haapamaa puh. 040 129 3860 Kihaus Folk 6.-7.7. Rääkkylä Karjalaisen perinteen voimaa! www.kihaus.fi Kaustinen Folk Music Festival 9.-15.7. Kaustinen Kesän onnellisimmat päivät ja korein kattaus kansanmusiikkia ja -tanssia! www.kaustinen.net Popkatu-festivaalin Kamuklubi 10.-14.7. Joensuu Joensuun Pop-katu on myös kansanmusiikkikatu. www.popkatu.fi Folkmusik i Houtskär 14.-15.7. Houtskär, Korpo, Iniö, Nagu Kansanmusiikkia pitkin Turun saaristoa. Lorenz Brunnsberg 044 3063 175 Siilifolk 16.-21.7. Siilinjärvi Ks. sivu 29. www.siilifolk.com Kihveli Soikoon 19.-22.7. Hankasalmi Hyvän tuulen päivät Hankasalmen asemalla. www.kihvelisoikoon.com Kaukas EloFolk 18.8. Hyvinkää Timo Alakotilan valitsemaa laadukasta kansanmusiikkia Hyvinkäällä. kaukaselofolk.fi/ Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit HAAPAV ESI FOLK KIIKOIS TEN PURPUR IT FEST AFRIKA
17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Sukujuhlat-Suguvastavundu 19.-22.7. Siilinjärvi Karjalaisen Nuorisoliiton ja Kansantanssinuorten liiton kesäjuhlat yhdistettynä suomalais-ugrilaisiin Suguvastavundukulttuuripäiviin. www.sukujuhlat2018.fi Faces festival 27.-29.7. Karjaa Perinteinen monikulttuurifestivaali Faces nyt avoimena kaupunkifestivaalina. www.faces.fi Iniö Folk 27.-29.7. Iniö Pelimannimusiikkia saaristossa. www.facebook.com (Iniö Folk) E l o k u u Finlandssvensk spelmansstämma 3.-5.8. Ekenäs Suomen Kansanmusiikkiliiton sisarjärjestö Finlands svenska spelmansförbund järjestää päätapahtumansa tänä vuonna Tammisaaressa. Soittoa ja yleisön tanssittamista yli kielirajojen. www.spelmansforbundet.fi Wiinit Pelimannit 3.-5.8. Parainen Idyllinen pelimannifestivaali saaristomaisemissa. www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 6.-15.8. Helsinki Uutta kansanmusiikkia Helsingin sydämessä. www.etno-espa.fi Seurasaari soi! 17.-19.8. Helsinki Seurasaaren ulkomuseon talojen seinät raikaavat upeista kansanmusiikkiesityksistä www.seurasaarisaatio.fi Ijahis idja -alkuperäis kansojen musiikkifestivaali 17.-19.8. Inari Ijahis idja -festivaali esittelee monipuolisesti saamelaismusiikkia sekä vuosittain vaihtuvan alkuperäiskansavieraan musiikkia. www.ijahisidja.fi Tanssi vieköön! -festivaali 24.-25.8. Helsinki Helsingin messukeskus täyttyy tanssijoista. tanssiviekoon.messukeskus.com/ TehdaskyläFolk 24.-25.8. Kerkkoo/Porvoo Kerkkoon nuorisoseura viettää 100-vuotisjuhliaan kansantanssilla ja kansanmusiikilla. siirisuoniemi@gmail.com Kangasala Folk 2018 25.8. Suinula Kansanmusiikin iloa ja tallilavan tunnelmaa. kangasala.folk@gmail.com RuokamessuSpelit 31.8.-2.9. Kauhajoki Eteläpohjalaiset Spelit 2018 järjestetään Kauhajoen ruokamessujen yhteydessä teemalla ”Musiikkia kaikkiruokaisille”. spelit.fi S y y s k u u Jutajaiset 21.-23.9. Rovaniemi Arktisen alueen svengaavin folk-tapahtuma siirtyi syksyyn. www.jutajaiset.fi Suomen kesän kansanmusiikkifestivaalit IJAHIS IDJA INIÖ FOLK ETNO-ES PA KERKKO O NS.
18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018
Päivi Ylönen-Viiri KOLUMNI Suomen Kansanmusiikkiliitto on vireä, valtakunnallinen, viisikymppinen kansanmusiikkialan yhdistys, jolla on halu kehittää alan toimintaa yhteistyössä muiden kanssa, inspiroida ja palvella niin alan harrastajia ja ammattilaisia kuin yleisöä sekä tiedottaa kaikesta alaan liittyvästä. Suomen Kansanmusiikkiliitto perustettiin Oriveden kansanmusiikkija kansantanssikursseilla 6.1.1968. Siksi Etkoilimme viime Oriveden kursseilla jo liiton 50-vuotisjuhlaa ja samalla juhlistimme viimeistä kurssia Oriveden opistolla! Olemme ennättäneet juhlia myös Folklandia-risteilyllä juhlakonsertissa. Risteilyllä aloitettiin myös juhlavideon kuvaaminen. Samuelin Poloneesi & Vinterstämma oli 50-vuotisjuhlavuoden juhlinnan päätapahtuma. Ritarihuone lauantain konserteissa ja Savoy-teatteri sunnuntaina olivat täydelliset valinnat juhlavuoden konserteille. Samuelin Poloneesin pääjuhlassa myös julkistettiin Kansanmusiikkiliiton juhlapoloneesin sävellyskilpailun voittaja. Voiton vei Hannu Seppänen! Poloneesiin saimme myyntiin liiton 50-vuotiskortit. Ne ovat ostettavissa liiton putiikista. Pispalan Sottiisissa 16.6. kuullaan Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –konsertti. Tampereen messuja urheilukeskuksen Leonardo-salin lavalle nousevat mm. Beeba, Riatomaanikot, Inehmo ja Hiiden pelimannit. Kaustisella Kansanmusiikkiliiton juhlaseminaarissa Kaustinen-salissa 11.7. pohditaan muun muassa sitä, mikä on ollut Suomen Kansanmusiikkiliiton merkitys kansanmusiikkikentässä tai mikä on pelimanniperinteen merkitys ammattikansanmuusikolle? Alustajina ovat Heikki Laitinen, Anne-Mari Kivimäki ja Antti Savilampi . Kommentoijana Seppo Kononen . Sytytä työhösi henki – Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta –kirkkokonsertissa Kaustisen kirkossa 11.7. klo 19 kuullaan monen pelimanniyhtyeen rakkaimmat hengelliset kansanmusiikkisävelmät. Esiintymässä mm. Pirkanmaan maakuntapelimannit, Putaan pelimannit Lapista, Sakarat laulupelimannit Uudeltamaalta, Kirhakkine, Temppelipelimannit ja Harjavallan pelimannit Satakunnasta, sekä Pömpeli Etelä-Pohjanmaalta. Kaustisella yritämme saada jatkoa myös Kansanmusiikkiliiton juhlavideolle, jossa jokainen pelimanni soittaa vuorollaan pari tahtia Pispalan Sottiisi -kappaleesta. Tule mukaan, ja tallenna itsesi historialliselle juhlavideolle! Minullakin taitaa olla tänä vuonna 30-vuotisjuhlavuosi tässä työpaikassa! Tulin tekemään pariksi kuukaudeksi Oriveden kansanmusiikkikursseja loppuvuodesta 1988, ja huomasin olevani vt. toiminnanjohtaja aika pian, kun silloinen toiminnanjohtaja Anita Ahtiainen sai unelmatyöpaikan muualta ja lähti aika yllättäen. Minä aloitin toiminnanjohtajana vuoden 1989 alusta. Olin juuri valmistunut Helsingin kauppakorkeakoulusta markkinointi pääaineena, ja opiskelijaperheen äitinä olin tottunut pitämään rahahanat tiukkana. Laitoin Kansanmusiikkiliitossakin talouden uusiin raameihin saman tien. Pian saatiinkin palkattua taloon koulutussihteeriksi Markku Lepistö . Toiminnan uudistamisen halu oli kova. Selasin vuosien 1988 ja 1989 Pelimanni-lehtiä ja muistelin alkuaikojani Suomen Kansanmusiikkiliitossa. Ensimmäiset Oriveden kurssit löivät ällikällä. Niin taitavaa, hauskaa ja positiivisesti hullua porukkaa en ollut koskaan tavannut. Kansantanssiväki oli tehnyt illanviettoihin todella suurella vaivalla kuvaelmia ja kilpailuja ja nauroimme kyyneleet silmissä koko porukka. Ja mitä taituruutta oli soittoja tanssiesityksissä! Ensimmäinen Samuelin Poloneesini oli Turussa. Silloin saimme mediaa todella hyvin paikalle televisiota myöten. Ja ne mukavat pelimannien kohtaamiset muistan. Ensimmäinen KAMU-leiri oli Isojoella Eteläpohjalaisten Spelien yhteydessä, ja opettajakaartina oli koko Suomen kerma kuten Orivedelläkin. KAMU-leirillä olen paimentanut vuosikymmenien aikana monta nykyajan ammattilaista. Kansanmusiikki-lehti ja entinen Pelimanni-lehti ovat aina olleet tärkeä näyteikkuna ja kosketuspinta jäsenistöön ja tilaajiin. Lehteä on uudistettu monta kertaa näiden vuosien aikana. Välillä toimin myös lehden taittajana, mutta onneksi meillä on nykyään varaa ammattilaiseen! Liiton putiikki on ollut yksi lempilapseni heti alusta lähtien. Halusin että sieltä löytää kaiken Suomessa julkaistun materiaalin, mitä on saatavilla. Nykyaikana tätä ajatusta on pitänyt rajoittaa vanhemmasta päästä, että uudemmat levyt mahtuvat varastoon. Kolmenkymmen vuoden aikana uutena toimintana on tullut valtakunnalliset kansanmusiikkikiertueet, Ethno Finland -leiri, JuuriJuhla–RotFest sekä Kukushka Viipurissa. Yhteispohjoismainen yhteistyö on ollut välillä laajaakin hankkeiden vuoksi. Kansanmusiikkiliitto hoiti myös kauan Kansanmusiikin keskusliiton, nykyisen Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen työtä ostopalveluna. Kansanmusiikin kehityshanke vei koko alaa paljon eteenpäin. Kansanmusiikin ja -tanssin vuosi -96 oli huikea voiman näyttö koko alalta. Siitä jäi elämään upea Folklandia-risteily! Minulle yhteistyö koko alan kesken on todella lähellä sydäntäni, ja koen yhteistyön erittäin tärkeäksi edellenkin. Kiitos tähän astisista onnitteluista Kansanmusiikkiliiton puolesta, ja nähdään vielä tulevissa 50-vuotisjuhlinnoissa! Suomen Kansanmusiikkiliitto 50 vuotta – koko vuosi yhtä juhlaa! 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 Jo rm a A iro la
20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2018 P itkään luultiin ihan tosissaan, ettei Kanta-Hämeessä ole omaa kansanmusiikkia. 1970-luvun taitteessa Raussin pelimannit muuttivat käsityksen kertaheitolla. Viulisti Raimo Raussi kiersi pari kolme vuotta ympäri Hattulaa, Kalvolaa ja Hauhoa, ja tuloksena oli pelimannisävelmiä ja kansanlauluja satojen äänitteiden verran. 1970-luvun taitteen kansanmusiikkibuumin myötä osa sävelmistä painettiin nuottikirjoihin. Niitä soitettiin radiossa ja opiskeltiin kansalaisopistojen kansanmusiikkiryhmissä ympäri Suomen. Oli Häämarssia Hauholta, Hattulan polkkaa ja Latvalan vaarin sottiisia Kalvolasta. Nyt Raimo Raussi aikoo luovuttaa alkuperäiset ääninauhansa Kaustisen kansanmusiikki-instituuttiin talletettavaksi ja tutkijoiden käyttöön. Hän on tyytyväinen, että materiaali menee talteen. Äänitteillä on paljon enemmän kappaleita kuin nuottikirjoihin mahtui. – Lisäksi ääninauhalta kuulee kaiken, mitä soitossa on ja mitä tarinoita soittajilla oli kerrottavanaan, hän perustelee. Raussin pelimannit perustettiin Riihimäellä 1969. Se oli perinteinen viuluharmooni-basso -yhtye. Raussin lisäksi viulua soitti yhtyeen perustaja, peruskoulunopettaja Erkki Ojanen . Harmoonissa oli silloinen kemian opiskelija Esa Jokinen ja kontrabassossa esikuntaupseeri Heikki Nurmi . – Kun menimme Kaustisen festivaaleille 1971, meillä ei ollut yhtään hämäläistä kappaletta itse säveltämääni Raussin valssia lukuun ottamatta, Raimo Raussi muistelee. Legendaarinen kansanperinteen kerääjä, professori Erkki Ala-Könni kuunteli pelimannien soittoa ja ehdotti kantahämäläisen musiikin keräämistä. Ohjeeksi professori sanoi, että pitäisi kysellä kappaleita, joita on soitettu ennen gramofonia ja ennen radiota (ennen 1920-lukua). – Ja että on oltava nöyrä. Ei saa ruveta arvostelemaan soittajaa, vaikkei soitto menisi ihan kohdalleen, Raussi kertoo. Raimo Raussi oli yhtyeestä ainut, jolla oli auto, kauppaliikkeen paketti-Volvo. Hän oli muuttanut Riihimäeltä Hämeenlinnaan vuonna 1969 ja piti Raussin Valintaa Keskustalossa. Raimo Raussi kiersi 1970-luvulla kaupan pakettiautolla ympäri Kanta-Hämettä ja tallensi kansanmusiikkia jälkipolvia varten. Nyt äänitteet ovat päätymässä Kaustiselle arkistoitaviksi. Perinteen tallentaja soittaa yhä Teksti: Pirjo-Liisa Niinimäki Kuvat: Esko Tuovinen.