• Irtonumero 8 € 2 • 2017 6 Pekko Käpin psykedeelinen tanhu 12 WAU, mikä orkesteri – Warkauden Ukuleleorkesteri 32 Suomalaisen tangon vuosisata kirjaksi MUKANA PELIMANNI-LIITE
• 2 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 SISÄLTÖ 2 • 2017 17 32 12 KOLUMNISTI Timo Rautiainen Persoonallisia pelimanniyhtyeitä -sarjassa esittelyssä Varkauden Ukuleleorkesteri WAU. Pekko Käpin psykedeelinen tanhu Alfonso Padilla kirjoittaa suomalaisen tangon historian. Ajassa: Maija Kauhanen ...................................................................................5 Jouhikon matka nykylasten käsiin ...............................................................9 Tanssipidot marssittaa 1917 miestä stadionille tanssimaan.........11 Esittelyssä: Zamburun suuri saavutus .....................................................13 Musiikkimatkalla Chilessä ...........................................................................18 Anna Fält: Oma ääni riittää ...........................................................................20 Kansanmusiikin päivää vietettiin ympäri Suomea .............................22 PELIMANNI-liite Saha soi 20 vuotta .............................................................................................23 Kokkolan kuulumisia .......................................................................................24 Varsinais-Suomen kuulumisia .....................................................................24 Uudenmaan nurkka .........................................................................................24 Nuottiliite: Laulettavaa kesäiltoihin .........................................................25 Kevätsoitto soi taas Hämeessä ....................................................................29 Kuulumisia Satakunnasta ..............................................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .........................................................................30 Pelimanniretki itäiseen Suomeen ..............................................................30 Mistä on musiikki tehty: Polyrytmi ja polymetri .................................31 150 vuotta Ilmari Krohnin syntymästä ...................................................35 Muistoissamme ..................................................................................................38 Emmi Kujanpää Bulgariaa valloittamassa ..............................................40 Hyviä hetkiä Samuelin Poloneesissa ........................................................42 Levyt .......................................................................................................................44 Lappiin uusi kansanmusiikki yhdistys ......................................................49 Taustapeili: Amanda Kauranne ...................................................................50 6 Sa ul i H ei kk ilä
• 3 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 ALKUTAHDIT Euroopan suurin kansanperinnetapahtuma Europeade saapuu ensimmäistä kertaa Suomeen ja Turkuun heinäkuun lopussa. Eurooppalaisten kansantanssijoiden, kansanmuusikoiden ja laulajien vuosittaiseen juhlaan on ilmoittautunut yli kuusituhatta osallistujaa, mikä on kaikkien aikojen ennätys tapahtuman yli viisikymmenvuotisessa historiassa. Katsojia odotetaan kymmeniä tuhansia. Avajaisjuhlassa tuhannet tanssijat esittävät omia tanssejaan ja lisäksi nähdään alueellisesti koottuja yhteisnumeroita. Vahvan suomalaispanoksen lisäksi esillä on kansantanssin ja -musiikin kirjo kaikkialta Euroopasta. Turun keskustan läpi kulkeva paraati lauantaina on todellinen värien, tanssin ja musiikin ilotulitus. Varvintorille rakentuu tapahtuman ajaksi Europeade-kylä, jossa järjestetään erilaista ohjelmaa, työpajoja ja folktori. Tanssijat ja muusikot näkyvät keskustan neljällätoista esiintymislavalla, katusoitoissa ja jameissa, joihin yleisökin on tervetullutta. Turkulaiset kansanperinteen harrastajat yhdistävät voimansa 300 kansantanssijan, pelimannin ja laulajan suurtanssiteoksessa Joki Ån, joka esitetään keskiviikkona. Suomi100-juhlavuoden tanssihaasteeseen Europeade vastaa järjestämällä humpan maailmanennätysyrityksen. Lauantai-iltana Aurajoen rantaan odotetaan kymmeniä tuhansia humppaajia. Myös sunnuntain päätösjuhla on ennennäkemättömän upea kokonaisuus. Juhla huipentuu noin viidensadan suomalaisen tanssijan esittämään juhlavalssiin. Tapahtuman suojelijana on presidentin puoliso Jenni Haukio . Katuohjelma ja folktori ovat yleisölle maksuttomia. www.turku.fi/europeade2017 Kansanmusiikkilehdestä ylimäärinen numero Kansanmusiikki-lehdestä ilmestyy Kaustinen Folk Music Festivalin alla Kaustisen 50-vuotisjuhlavuoden erikoisnumero. Tilaajille lehti tulee normaalisti postiluukusta, minkä lisäksi se tulee myyntiin juhlilla, normaalissa irtonumeromyynnissä sekä lehtiluukussa. Taiteen edistämiskeskus jakoi 61 ylimääräistä taiteilijaeläkettä maaliskuun lopussa. Ylimääräinen taiteilijaeläke myönnetään tunnustukseksi ansiokkaasta toiminnasta luovana tai esittävänä taiteilijana. Eläkettä haki 512 eri alan taiteilijaa. Eläke myönnetään tuloista riippuen kokonaisena tai puolikkaana. Kokonaiseläke on 1330 euroa kuukaudessa ja on veronalaista tuloa. Taiteilijaeläkkeitä maksetaan tällä hetkellä noin tuhannelle taiteilijalle. Kansanmusiikin ystäville uusien eläkkeensaajien joukossa oli ainakin Lempäälässä asuva senegalilaissyntyinen tanssija-muusikko Ismaila Sané ja espoolainen trubaduuri ja harmonikansoittaja Hannu Seppänen . Europeade valloittaa Turun heinäkuussa Taike myönsi taiteilijaeläkkeitä Kansanmusiikki.fi sivusto uudistuu Kansanmusiikki.fi sivusto on Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen (KEK) ylläpitämä portaali, joka kokoaa yhteen tietoa kansanmusiikista ja kansantanssista. Sivustoa on uudistettu talven ja kevään aikana, ja se toimii nyt myös mobiililaitteissa. Raskaan päivitysrakenteen vuoksi sivustolla luovuttiin kolmikielisyydestä. Sivustolle on tulossa osiot ”Shortly in English” ja ”Kort på svenska” myöhemmin tänä vuonna. Omissa ilmoituksissa voi käyttää mitä kieltä haluaa. Uutena toimintona jokainen voi lisätä tapahtumansa kalenteriin tai uutisensa sivustolle itse. Ohjeet niiden lisäämiseen löytyvät sivustolta. Kalenterista näkee koko Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumien kirjon, ja sen ovat myös käyttäjät huomanneet. Sivustolla vierailee päivittäin pari sataa ihmistä. Kalenterista poimitaan tapahtumat myös Kansanmusiikki-lehteen. Kannattaa siis olla mukana! Kansanmusiikki.fi sivustolla on runsaasti eri toimijoiden profiileita. Nyt on hyvä aika käydä tekemässä tai päivittämässä oma profiili. Uutena kategoriana valikkoon on lisätty mm. opettaja/ohjaajavaihtoehto. Huom! Tilaa Kansanmusiikki.fi uutiskirje nettisivuston etusivulta, pysyt ajan tasalla. Jos tarvitset apua tietojen lisäämisen kanssa tai sinulla on kysyttävää tai haluat antaa palautetta kansanmusiikki.fi sivustosta ole yhteydessä KEK:in tuottajaan, Kaisa Pudakseen info@kansanmusiikki.fi. Ee vi R an ni kk o Ky ös ti K ar ila Sa ul i H ei kk ilä
• 4 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS Teemapäivien tulvaa Eräs opettajaystäväni kertoi, että kouluissa aletaan väsyä jatkuviin teemapäiviin. Se on ymmärrettävää, koska lähes jokainen päivä on omistettu jollekin enemmän tai vähemmän tärkeälle asialle. Teemapäivien tarkoitus on nostaa aihettaan esille. Meitä yritetään valistaa jonkin sairauden riskeistä tai saada kiinnostumaan jostain liikuntamuodosta, harrastuksesta tai elämäntavasta. Usein teemapäivän vietto jää asian huomioimiseen päivän uutisista. En itse ainakaan muista aloittaneeni jotain elämäntapaa tai harrastusta teemapäivän perusteella, mutta ne ovat lisänneet yleistä tietoisuutta. Tavoite on tullut siis saavutettua. Toukokuussa vietettiin ensimmäistä kansallista kansanmusiikin päivää. On myönnettävä, että mielessä kaihersi pelko teemapäivän jäämisestä vähäiselle huomiolle tiedotusresurssien puuttumisen ja alan toimijoiden muiden kiireiden vuoksi. Olin väärässä. Ensimmäinen teemapäivä onnistui hienosti. Tapahtumia oli eri puolilla Suomea ja mediahuomio siinä kaikista tärkeimmässä eli televisiossa oli vähintään hyvä. Sekä Ylen Aamu-tv ja MTV3:n Huomenta Suomi olivat kutsuneet haastateltavia studioon. Molemmissa oli vieraana Timo Rautiainen. On hieman huvittavaa, että tärkeimmäksi kansanmusiikin lähettilääksi on noussut vain muutaman vuoden asiaa harrastanut rokkimies, mutta niinhän se menee. Rautiainen onneksi on verraton mainosmies ja osaa asiansa. Maailma tarvitsee esikuvia, sanoo automainoskin. Huhtikuun 25. päivä vietettiin Runolaulupäivää. Valtakunnallisesti tapahtuma ei saanut huomiota, vaikka paikallisesti tilaisuudet olivat onnistuneet ilmeisesti hyvin. Asia korjaantui surullisella tavalla, kun tätä kirjoittaessani kuulin Jussi Huovisen poismenosta. Viimeiseksi runolaulajaksi kutsutun Huovisen kuolemasta uutisoitiin laajasti. Viimeisen runolaulajan määritelmään olisi syytä lisätä ”perinteisesti taitonsa oppineen”, koska runolaulupäivän kahdeksaantoista konserttiin riitti jokaiseen asiansa osaava runolaulaja. Taito Hoffren sai kunnian esiintyä samassa konsertissa Jussi Huovisen kanssa. Toivottavasti molempien teemapäivien viettäminen jatkuu ja niistä tulee suorastaan odotettuja päiviä. Kansanmusiikin teemapäivän takana oli Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskus KEK, joka päättää myös vuosittaisen yleisteeman. Tänä vuonna se on Kaikki laulaa. En ole huomannut teeman näkyvän erityisesti juuri minkään festivaalin ohjelmassa. Oletan sen johtuvan siitä, että teema julkaistiin vasta loppuvuodesta. Ensi vuoden teemahan pitäisi julkaista ja tuoda tapahtumien tietoon nyt. Festivaaliohjelmia han aletaan rakentaa jo aika isin syksyllä. Laulu kuitenkin raikukoon Suomen kesässä! Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 2 (185) 2017 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Laura Suurla ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pekko Käppi kuva: AJ Savolainen Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 3/17 ilmestyy 29.9. aineisto 1.9. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Maija Kauhanen 5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kysymykset: Sauli Heikkilä Kuva: Antti Kokkola Sait huhtikuussa Suomen arvostelijain liiton Kritiikin kannukset -tunnustuksen. Mitä se sinulle merkitsee? Kuulin, että eri alojen kriitikoista koostuva Kritiikin kannukset -raati on seurannut laaja-alaisesti artisteja kokonaisen vuoden ja siten tehnyt suuren työn karsiessaan listaansa pikku hiljaa ja lopulta päätyneet minuun. Olen erittäin otettu tunnustuksesta. Pystyykö kanteleensoitolla hankkimaan elantonsa tämän päivän Suomessa? Riippuu vähän siitä, mitä kaikkea onnistuu yhdistelemään – keikkailua, opetusta ja muuta toimintaa. Jos haluaa pääasiassa keikkailla, niin ainakin itselläni ulkomaan keikat ja eri kokoonpanot ovat tärkeässä osassa elannon hankinnassa. Keikkailetko kesällä pääasiassa soolona vai yhtyeissä Nyt on pitkästä aikaa paljon soolokeikkoja Suomessa, sekä keikkoja pääosin ulkomailla Okra Playgroundin, Mari Kalkun & Runorunin, Rönsyn, Folk’Avantin sekä Duo Maija Kauhanen & Johannes Geworkian Hellmanin kanssa. Tänä kesänä menee jako suurinpiirtein kolmasosa sooloa ja loput yhtyekeikkoja. Missä sinua näkee kesän mittaan ja odotatko jotain esiintymistä erityisesti? Soolona minua voi kuulla mm. Jutajaisissa, Sommelossa, Puistokarkeloissa sekä Meidän Festivaalilla. Odotan erityisesti Okra Playgroundin reissua Rainforest World Music Festivalille Malesiaan sekä Rönsyn konserttia LuostoClassic-kamariorkesterin kanssa. Esitämme Timo Alakotilan sovituksia kappaleistamme. Ja tietysti soolokeikkoja!
• Teksti: Sauli Heikkilä 6 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Jo ha nn es H ei kk ilä
• Pekko Käpin ja jouhikon yhteistaival on kestänyt tänä vuonna jo kaksi vuosikymmentä. Paljon on ehtinyt tapahtua maailmassa ympärillä ja myös Pekon elämässä, mutta tekemisen lähtökohdat tuntuvat olevan edelleen hyvin samanlaiset. Tarinoitten pitää olla väkeviä ja musiikin pitää saada ihmiset liikkumaan. Mikseipä myös liikuttumaan. J ouhikon päätyminen Pekon käsiin ei tapahtunut sattumalta. Lukioikäisenä hän ihastui USA:n vaihtovuoden aikana Grateful Deadin folkvaikutteiseen psykedeeliseen rockiin ja kotiinpalattuaan lähti etsimään kotimaan perinteestä uusia vaikutteita. Näin hän törmäsi jouhikkoon ja saatuaan ensimmäisen soittimen käteensä, valinta oli selvä. Jouhikon minimalistisuus – vanhoilla karjalaisilla jouhikoilla pystyi soittamaan noin kuutta säveltä – yhdistettynä sen kähisevään sointiin lumosivat heti. Suhinaa akustisesti ja sähköllä Nykyään Pekko soittaa soittimellaan hieman useampaa säveltä ja työkaluja on viritetty soitinrakentajamestari Rauno Niemisen kanssa läheisessä yhteistyössä vuosia. Silti soittotekniikka ja soitin ovat perusteiltaan samoja, joita on käytetty jo aikoinaan Karjalassakin. Suurin ero muinaisiin soittajiin on tietenkin sähköistetty jouhikko, jota Pekko soittaa yhtyeensä KHHL:n keikoilla. Vaikka soolokeikoilla ja muissa kokoonpanoissa hän soittaakin perinteistä akustista soitinta, on sähköistetty jouhikko ollut mukana alusta asti. – Yrjänä Ermalan kanssa soitettiin kadulla ja kun hänen soittimensa oli säkkipilli, niin jouhikkoon oli pakko hankkia vahvistin.Kun vahvistimen piti olla pieni ja kannettava, niin ääni meni pian särölle. Nykyinen sähköinen sointi saadaan aikaan erityisellä mikityksellä ja muutamalla efektillä. Eräs ystävä oli kommentoinut Pekon sähköistä sointia sanomalla, että mitäs järkeä on siinä, että jouhikko kuulostaa sähkökitaralta. – Kyllä minulle kuitenkin on tärkeää, että se kuulostaa jouhikolta. Mutta vimpaimet ovat aina kiinnostaneet. Kuolleitten hillittömien hevoisten luutyhtyeen – lyhyemmin K:H:H:L – kahden muun jäsenen, basisti Nuutti Vapaavuoren ja kitaristi Tommi Laineen soittimet eivät ole myöskään musiikkikaupan seinältä vaan kuopiolaisen Jaakko Ryynäsen valmistamia. Sikarilaatikkosoittimissa on puolta vähemmän kieliä kuin tavanomaisissa kielisoittimissa, bassossa kaksi ja kitarassa kolme. Kielien vähentäminen oli Tommin ja Nuutin oma keksintö, joka lähti liikkeelle jouhikon anatomian tarkastelemisesta. – Vähäkielinen komppiryhmä joutuu miettimään jouhikkoon sopivia uusia soittotapoja ja trion sointiin vaikuttaa se, että ne ovat kuin samaa perhettä, Pekko kuvailee.KHHL:n lähes tavaramerkiksi muodostunut pääkallojouhikko ei ole yhtyeen tai Pekon huolellisen ideoimisen tulos, vaan siitä Pekko kiittää Rauno Niemistä. – Olin pyytänyt Raunoa rakentamaan tietyillä ominaisuuksilla varustetun jouhikon ja sitten hän oli kaivertanut kisällinsä Juho Ronkaisen kanssa siihen pääkallon. Pääkallolla oli myös esikuvansa. Metropolitanin taidemuseon kokoelmissa New Yorkissa on keskiafrikkalainen kallosta tehty lyyrasoitin 1800-luvulta. Pekolle se sopi hyvin ja istuu myös yhtyeen voodoohenkiseen ohjelmaan. – Päästähän se musiikki tulee muutenkin... Kalmanhajuinen ohjelmisto Pekko Käpin soolona ja yhtyeen kanssa vuosien mittaan esittämää ohjelmistoa kuunnellessa kiinnittää huomiota sen yhtenäisyyteen. Sanoitukset ja tarinat eivät ole helpoimmasta päästä. Kuolema, mystiikka ja kauhuelementit ovat mukana toistuvasti. Kyse ei ole suunnitellusta imagosta – Pekko ei myönnä edes tietävänsä, mitä se on. Nuo elementit ovat kiehtoneet jo nuorena. Kun hän myöhemmin tutustui suomalaiseen kansanperinteeseen arkistoissa, samat teemat tulevat vastaan sielläkin. – Sellaista on elämä: Rakkautta, iloa, kauhua, syntymää, kuolemaa ja lopulta luita. Tarkoitus ei ole kuitenkaan rypeä lannistuneena kauheuksissa. Uuden levyn viimeinen kappale ”Kaikkeus” kertoo muun muassa siitä, että ihminen voi reippain mielin, ihan itse käydä eteenpäin elämän mysteerin kanssa. Pekon omasta ja yhtyeen ohjelmistosta on tällä hetkellä noin puolet omia sävellyksiä ja osin myös omia tekstejä. Kirjoittajana hän kuvailee itseään sen verran hitaaksi, että on helpompaa tilata tekstejä nopeammilta kirjoittajilta. Yhteistyö tamperelaisen Toni Tapanisen kanssa on ollut tiivistä. Tapaninen joko tarjoaa tekstejä salaperäisinä kirjelappusina tai tekee tilauksesta. Aiheita on löytynyt myös runsaasti arkistoista, joita Pekko on opiskelujen ja muusikon ammatin ansioista saanut penkoa ahkerasti. Vanhat tekstit ja loitsut ovat usein vain lähtökohta. – Muutaman loitsurivin selitys ja kuvaus riitistä saattaa olla paljon kiinnostavampi kuin itse loitsuruno. Arkistoihin Pekko ei ole viime aikoina ehtinyt, mutta etsii jatkuvasti aiheita kaikkialta. – Viimeksi löysin antikvariaatista 1400-luvulla eläneen François Villonin Testamentin, jossa tietenkin ensimmäiseksi osui silmään säe: ”Kalloja kun mietin, joita on joku pinonnut luuhuoneeseen ”! Viimeksi ilmestyneelle Matilda-levylle Pekon lisäksi kappaleita ovat tehneet myös muut K:H:H:L-yhtyeen jäsenet. Se oli ollut Pekon toivomus ja myös looginen jatke yhtyeen vuosien yhteistyössä. 7 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 R au no N ie m in en
• 8 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 K:H:H:L on muutamassa vuodessa vakiintunut tärkeimmäksi Pekon yhtyeistä, joskin hän vierailee ahkerasti myös muissa kokoonpanoissa. Keväällä hän soitti Maria Kalaniemen ja Eero Grundströmin Svalan-levyllä ja julkaisukeikoilla. Syksyllä on tulossa uutta musiikkia esimerkiksi Olavi Louhivuoren ja Teemu Korpipään sekä Anne-Mari Kivimäen kanssa. Vierailipa hän metalliyhtye Amorphiksenkin keikalla Helsingin Juhlaviikoilla viime vuonna. Viitteellinen kalenteri Myös sooloesiintymiset maistuvat edelleen, vaikka viime vuosikymmenen lopussa oli outo kokemus kesken esiintymisen Englannin kiertueella. Takana oli puolenkymmentä vuotta ahkeraa soolokeikkailua. – Manchesterissa kesken keikan aloin miettiä, missä minä oikein olen ja mitä minä täällä teen. Kiertue oli puolessa välissä ja tokihan loput seitsemän keikkaa oli puskettava läpi. Kiertueen jälkeen piti tuumata ja se kulminoitui 2013 Rammat Jumalat -levyn tekovaiheessa yhteistyöhön Nuutti Vapaavuoren ja Tommi Laineen kanssa. Levynjulkaisukiertue tehtiin myös yhdessä ja siitä eteenpäin yhteistyö on jatkunut keskeytyksettä. Pekko Käppi ja K:H:H:L:nä julkaistiin ensimmäinen levy, kiitetty Sanguis Meus, Mama! vuonna 2015, ja tänä keväänä trilogiaksi aiotun sarjan toinen levy Matilda. Pekon ja K:H:H:L:n musiikkia voisi sanoa vaikeasti määriteltäväksi. Punk-, undergroundja rockkerrosten alta löytyy helposti kantribluesin ja kansanmusiikin kerrokset. Uusimmalla levyllä voi kuulla jopa funkja discovaikutteita. Määritelmät eivät Pekkoa musiikintekijänä ole koskaan kiinnostaneet, mutta keikkajärjestäjiä ne ovat. Pekko on ollut onnekas ja musiikki on puhutellut ainakin niin, että hänet on kutsuttu esiintymään niin Tuska-festivaalille kuin Crusell-viikollekin. Viime vuonna Kaustisen jälkeen oli vuorossa Pori Jazz. Keikkojen haaliminen kotija ulkomaille vaatii pitkäjänteistä puurtamista, sillä resursseja konserttien järjestämiseen tuntuu olevan aina vain vähemmän. Myös maailmantilanne heijastuu työhön. Suunniteltu USA:n kiertue kaatui työlupaprosessin äärimmäiseen tahmeuteen. Pekko ei halua kuitenkaan valittaa. Hän ymmärtää keikkamyyjien ongelmat. – Olen ottanutkin tehtäväkseni myös kiittää heitä, koska valitusta he saavat kuulla varmasti aivan riittävästi. Pekon kotimaan keikkoja myy tällä hetkellä tamperelainen Alt Agency & Management. Ulkomaan keikkojen myyjänä aloitti viime syksynä Minna Huuskosen Minnamurra Music Management & Agency. Keikkojen lisäksi loppuvuoden työllistää parikin merkittävää projektia. Toinen on Kalevalaseuran, Konserttikeskuksen ja Suomen Kotiseutuliiton Kotiseudun tarinoita -ohjelmakilpailussa jaetulle ensimmäiselle sijalle yltänyt Anastasia Triznan ja Anne-Mari Kivimäen kanssa yhdessä suunniteltu ohjelma ”Highway Stars” (ent. Muutto Oy). Ohjelma löytyy syksyllä konserttikeskuksen ohjelmistosta. Useammaksi kuukaudeksi työllistää myös Rauno Niemisen ja virolaisen Janne Suitsin kanssa tehtävä Lasten jouhikannel -projekti, josta lisää oheisessa jouhikko-jutussa. Virossa jouhikko eli sikäläisittäin hiiukannel elää vahvaa renessanssia ja kursseilla on vilkas osanotto. Pekko on ollut opettamassa useaan otteeseen esimerkiksi Vormsin saarella järjestettävällä jouhikkoleirillä. Suhtautumisessa esimerkiksi kansanlauluihin Pekko näkee Suomen ja Viron välillä kiintoisia eroja. – Olin kerran mukana, kun joukko tavallisia nuoria miehiä kokoontui laulamaan pienessä yksiössä Tartossa tuntikausiksi. Lopuksi porukka häipyi vielä jatkamaan sohjoisille kaduille, mutta itse poistuin jo siinä vaiheessa nukkumaan. Sellaista en ole todistanut Suomessa koskaan! Kaikki kiinnostaa Pekko on monessa mukana ja yksi syy siihen on, että kaikki kiinnostaa. Hän ei osaa eikä halua sanoa ei. Monien muiden projektien ohella tietenkin suunnitellaan yhtyeen kanssa trilogian kolmatta levyä. Kiinnostava on myös suunnitteilla oleva hanke, ”Jussi & Jussi” tamperelaisen näyttelijän Tanjalotta Räikän kanssa. Esitys kertoo ensimmäisen tiedossa olevan suomalaisen miesparin tarinan 1600-luvulta. Tarinan surullisesta lopusta huolimatta sen tarkoitus on olla parin näyttelijän ja K:H:H:L:n minimalistinen musikaali. Pekko haluaisi mukaan myös suuria hurmoksellisia tanssikoh tauksia, mutta ne täytynee unohtaa, koska tarkoitus on tehdä esitys, jonka voi esittää missä vain. Junan lähtö Tampereelle alkaa olla käsillä. Haastattelun lisäksi takana on viikottainen yhtyeopetus Sibelius-Akatemiassa. Jäikö jotain viisasta sanomatta? Pekko miettii hetken ja juuri ennen poistumistaan toukokuiseen lumisateeseen toteaa: – Monien mielestä kansanmusiikilla menee huonosti. Se ei pidä minusta paikkaansa. Kansanmusiikki oli minun lapsuudessani paljon näkymättömämpää kuin nyt. Uudelleen järjestyvässä musiikin maailmassa on lukemattomasti uusia haasteita ja ihmeellisiä mahdollisuuksia, kunhan pysyy äkäisen iloisena ja reippaana. Pekon, Tommi Laineen (vas.) ja Nuutti Vapaavuoren eli Kuolleitten Hillittömien Hevoisten Luut -yhtyeen yhteistyö on jatkunut viitisen vuotta. Kansanmusiikki oli minun lapsuudessani paljon näkymättömämpää kuin nyt Jo ha nn es H ei kk ilä R au no N ie m in en
• 9 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 P isimpään jouhikon soittoperinne säilyi Savossa ja Karjalassa sekä Virossa Hiidenmaan ja Vormsin saarilla. Uudet tanssit sekä uudet soittimet, kuten viulu ja haitari, pistivät jouhikon ahtaalle, mutta elävä jouhikon soittoperinne ei päässyt missään vaiheessa katkeamaan. Muun muassa A. O. Väisäsen ja Otto Anderssonin ansiosta jouhikonsoiton rippeitä saatiin taltioitua ja tutkittua viime vuosisadan alkupuolella. Soittimen uusi nousu käynnistyi kuitenkin vasta nelisenkymmentä vuotta sitten, ja lopullisesti suomalainen nykyjouhikko sai siivet selkäänsä 2000-luvulla. Jouhikko ei hävinnyt koskaan Eräs tärkeä henkilö jouhikonsoittoperinteen suomalaisessa jatkumossa on Jouni Arjava . Hänen isänisänsä oli sortavalainen jouhikkoja viulupelimanni Pekka ”Orosniemen Pekko” Lamberg (1863-1929). Jouni Arjavan tietojen mukaan Orosniemen Pekko oli soittanut jouhikolla häitä jo nelitoistavuotiaana. Isältä pojalle -periaatteella soittotaito siirtyi aikoinaan myös Jouni Arjavalle. Hän on esitellyt jouhikkoa harvakseltaan 1940-luvulta alkaen erilaisissa tilaisuuksissa ja julkaisuissa. Kesäkuussa 1981 Jouni Arjava vieraili Kaustisella Muinaissuomalaisen musiikin kurssilla kertomassa jouhikosta ja sukunsa jouhikkoperinteestä. Erkki Ala-Könnin työtä taustalla unohtamatta, 1960ja 1970 -luvuilla näkyvin jouhikon puolesta puhuja oli Martti Pokela . Hänellä oli kanteleen ja laajemminkin suomalaisen kansanmusiikin renesanssissa keskeinen rooli. Kanteleen ”siivellä” myös jouhikantele oli Martilla mukana monessa tilaisuudessa. Vuonna 1973 Pokela piti esitelmän suomalaisesta kansanmusiikista Talonpoikaisperinne kunnan kulttuuripolitiikassa -seminaarissa. Esitelmässä oli vahvassa roolissa myös ”kansanlaulun ja -soiton alkukantaiset sävelilmaisut”. Jouhikon esittely päättyi sanoihin: ”Primitiivisyydessään jouhikko on mielenkiintoinen soitin ja mainio lisäpeli vaikkapa kanteleyhtyeelle.” Heikki Laitinen nostaa yhdeksi 1970-luvun tapahtumaksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla kesän 1974 Ruokopillistä kanteleeseen -tilaisuudet, joissa Martti Pokelalla oli mukana koverokanteleitten ja kansanomaisten puhallinsoittimien lisäksi myös jouhikko. Laitisen mukaan tuohon aikaan läntinen pelimannimusiikki oli täyttänyt lähes kokonaan kansanmusiikkikäsitteemme, ja Pokela laajensi ansiokkaasti käsityksiämme suomalaisen kansanmusiikin olemuksesta ja historiasta. Keskeinen jouhikoitten rakentaja 60ja 70-luvuilla Suomessa oli Cremonan viulunrakennuskoulusta vuonna 1963 valmistunut Carlo Bergman . Jouhikosta Bergmanin oli saanut kiinnostumaan Otto Andersson . Carlo Bergman oli rakentanut 70-luvun puoliväliin mennessä erilaisia jouhikoita jo useita kymmeniä. Säveltäjä Gottfrid Gräsbeckin tilaamana Bergman oli rakentanut soittimet jouhikkokvartetille, ja projektia varten hän kehitti tenorija bassojouhikkomallit Pitkätukat ottavat soittimen omakseen Moni on kohdannut jouhikkosävelmät ensimmäisen kerran alkuperäisen Kareliayhtyeen kautta 1970-luvun alussa. Karelia soitti kuitenkin jouhikkosävelmät viuluilla tyylikkään kansanomaisesti toki. 1970-luvulla Jouni Arjavan, Martti Pokelan sekä Sibelius-Akatemian opiskelijoitten lisäksi jouhikkoa soittivat muun muassa Hannu Syrjälahti , Kari Dahlblom ja Juha Kangas . Jouhikko oli mukana Kankaan Pelimannien soittimistossa ja esimerkiksi Savo-teemavuonna 1976 Juha Kangas saattoi soittaa konsertissa useammankin soolokappaleen jouhikolla. Primo-yhtye perustettiin vuonna 1979, ja alkuperäiskokoonpanossa jouhikkoa soitti Armi Mäkelä . 1980-luvulla suomalainen jouhikkokulttuuri otti ratkaisevan isoja askeleita eteenpäin. Silloin järjestettiin useita soittoja rakennuskursseja, soitinnäyttelyjä, julkaistiin artikkeleita, kirjallisuutta ja äänitteitä, sekä perustettiin yhtyeitä.Suomesta löytyi tuolloin Primon lisäksi pitkälti toistakymmentä yhtyettä, joilla oli jouhikko mukana soittimistossa: Tuulenkantajat, Niekku, Pirnales, Karelia, Värttinä, Orkesteri Oiva, Kantelettaret, Ohilyönti, Pihikoppelo, Pentele, EtnoPojat, Tallari jne. Soitin sai näkyvyyttä myös kansanmusiikkijuhlilla sekä tiedotusvälineissä. Keskeisinä toimijoina valtaosassa 1980-luvun jouhikkohankkeista olivat Kaustisella toimiva Kansanmusiikki-instituutti ja soitinrakentaja Rauno Nieminen . Rauno oli rakentanut itselleen ensimmäisen jouhikon vuonna 1977. Äärimmäisen tärkeä henkilö jouhikon uudessa nousussa oli ruotsalainen valokuvaaja, kuvataiteilija, soitinrakentaja sekä monipuolinen muusikko Styrbjörn Bergelt . Styrbjörn Bergelt on ollut esimerkiksi Rauno Niemiselle esikuva, opettaja sekä hyvä ystävä ja soittokaveri. Myös Pekko Käppi on käynyt Styrbjörnillä soitto-opissa. Jouhikon läpimurto 1980-luvulla ansaitsi oman laajemman artikkelinsa. Rauno Nieminen kokoaakin parhaillaan tietoa jouhikosta viime vuosisadalta tähän päivään. Jouhikon matka nykylasten käsiin Teksti: Johannes Heikkilä Jouhikanteleella eli jouhikolla on takanaan pitkä historia. Ehkäpä noin tuhannen vuoden ajan on tämä polvien välissä jousella soitettava lyyrasoitin raikunut pohjolan ihmisten iloksi ja antanut tanssiväelle kyytiä. Välillä se on ollut ahtaalla, mutta nyt soitin elää kukoistuskautta. Tänä vuonna Suomen Kulttuurirahaston apurahan turvin kehitetään kohtuuhintaista jouhikkoa ja jouhikon soiton opetusohjelmaa lapsille. R au no N ie m in en
• 10 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Lasten jouhikantele -projekti Selkeänä jarruna jouhikonsoiton kasvulle on ollut lapsille ja varhaisnuorille sopivien korkealaatuisten soittimien puute. Keväällä 2017 käynnistyneessä Kulttuurirahaston tukemassa hankkeessa tavoitteena on suunnitella ja valmistaa helposti soitettava, laadukas ja edullinen lapsille sekä varhaisnuorille soveltuva jouhikkomalli. Oikeastaan tavoitteena on kehittää vähintään kaksi eri ikäisten soittajien perusopetukseen hyvin soveltuvaa jouhikkomallia. Jouhikot suunnitellaan sellaisiksi, että ne on helppo valmistaa sarjatyönä. Soittimien osat työstetään puolivalmiiksi CNCkoneella, joten käsityön osuus saadaan jäämään pieneksi. Puolivalmiista osista on tarkoitus tehdä myös rakennussarjoja, joista on mahdollista koota jouhikko valmiiksi esimerkiksi lasten vanhempien kanssa lyhytkursseilla. Kehitellyistä soitinmalleista tehdään piirustukset sekä valmistusohjeet, ja kaikki rakentamiseen liittyvä tietotaito on vapaasti kaikkien asiasta kiinnostuneiden käytettävissä. Työryhmässä ovat mukana muusikko ja pedagogi Janne Suits Virosta sekä muusikko Pekko Käppi ja soitinrakentajamestari Rauno Nieminen Suomesta. Rauno vastaa soittimien suunnittelusta ja rakentamisesta. Pekon ja Jannen roolina on kerätä kokemuksia rakennettujen jouhikoiden soveltuvuudesta lasten ja varhaisnuorten soitonopetukseen. Kurssien lisäksi Pekon perusopetuspaikkana toimii Musiikkikoulu Uulu Tampereella ja Janne opettaa Viljandin Musiikkikoulussa Virossa. Käyttökokemusten ja yhteisten arviointija kehittelypalaverien pohjalta Rauno rakentaa uusia versioita testattavaksi. Hankkeen aikataulun mukaan kesän aikana suunnitellaan sekä rakennetaan soittimia, ja syksyllä käynnistyy opetuksen kokeilutoiminta. Saadun palautteen pohjalta kehitetään soittimia edelleen, ja syksyllä 2018 kehittämisprojektin tulokset ovat valmiina. Projektin kokeneet vetäjät Janne Suits on ollut järjestämässä lähes kaikkia jouhikkokursseja ja -tapahtumia Virossa Talharpa 2005 tapahtumasta alkaen. Myös työryhmän suomalaiset jäsenet ovat omalla sarallaan jouhikkomaailman parasta A-ryhmää. – Janne on tehnyt opinnäytetyönsä jo kolmeen eri oppilaitokseen hiiu kanteleesta. Hän on aktiivinen muusikko ja opettaja. Pekko taas on tunnettu jouhikkomuusikko, ja hän linkittyy sekä Uulun Musiikkikouluun että myös Jouhiorkesteriin, joka on ollut koko ikänsä eräänlainen soitinhautomo. Itselläni on historiaa jouhikon kanssa neljäkymmentä vuotta, Rauno toteaa. Rauno Nieminen on soitinrakentajana tehnyt jo pitkään läheistä yhteistyötä monenkin muusikon kanssa. Muun muassa erilaisia puhallinsoittimia sekä kanteleita ja jouhikoita on vuosien ajan kehitelty vastaamaan paremmin soittajien toiveita. Toiveet voivat liittyä soitettavuuteen, sointiin tai vaikkapa soittimen kokoon ja ulkonäköön. Oma lukunsa on ollut soittimien sähköistäminen. Jouhiorkesterissa soittimien kehittämistyötä on tehty jo vuosikausien ajan. – Aikuisillakin on erikokoisia käsiä. Aikuisten jouhikoissa 280 mm mensuuri (= kielen soivan osan pituus) on lyhin, ja 360 mm pisin, ja sitten tulevat vielä alttoja bassojouhikko. Lapsijouhikoissa mensuurin pituus vaihtelee 180 280 mm:n välillä. Yksi ongelma on se, että lyhyimpiä jouhikoita ei ole helppo saada soimaan hyvin, mutta tähänkin etsitään ratkaisuja. Pekko Käppi on soittanut jouhikkoa kaksikymmentä vuotta. Tuona aikana jouhikonsoittokulttuuri on mennyt monellakin sektorilla paljon eteenpäin. Pekko pitää kuitenkin lastenjouhikkojen kehittämistyötä äärimmäisen tärkeänä. – Onhan se mielenkiintoista, että meillä on täällä pohjolassa näin erityislaatuinen ja kummallinen soitin, jossa on mielestäni hyvin paljon potentiaalia moneen suuntaan. Jouhikkoa on tutkittu nyt jo kymmeniä vuosia, sekä soittamista että rakentamista. Jos haluamme mennä tästä vielä pidemmälle, niin kyllä lasten soittokulttuurin kehittäminen on ihan olennainen asia. Minäkin olen vasta aikuisena aloittanut soittamaan jouhikkoa. Lähtökohta on aivan erilainen, jos on mahdollista opiskella soitinta lapsesta lähtien. Ensimmäinen Talharpa-tapahtuma Virossa Vormsin saarella vuonna 2005. Pekko Käppi ja Rauno Nieminen kuvassa vasemmalla, Janne Suits kolmantena Raunosta oikealle. Jo ha nn es H ei kk ilä
• 11 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Lapuan pesäpallostadionilla järjestetään elokuun alussa suuri tapahtuma, jossa 1917 miestä tanssii Suomen itsenäisyyden kunniaksi. Osallistujat ovat aivan tavallisia miehiä, joista osa on viimeksi tanssinut omissa häissään sen ainoan valssin. Mukaan haastetaan nyt miehiä koko Suomesta. Luvassa on valtava tapahtuma ja unohtumaton kokemus niin osallistujille kuin katsojille, kertoo Jukka Haapalainen, yksi mukaan lupautunut tanssija. Tapahtumapäivänä 5.8. show esitetään ainoastaan kaksi kertaa. Esityksen pääosassa on suomalainen mies, Mies joka ei tanssi. Vai tanssiiko sittenkin? Mitä tapahtuu, kun Jussi-kuoro avaa äänensä ja luo näkymän sotiemme hiljaisista miehistä? Tai kun pieni poika saa kiusaajilta selkäänsä, koska hän haluaa vain tanssia? Miehessä elää halu tanssia, mutta vuosikymmenien kieltäytyminen on jättänyt mieheen jälkensä. Saako Häjyjoukon johtaja Jukka Haapalainen miehen ottamaan ensimmäiset tanssiaskeleensa vai lähteekö se miehestä itsestään? Mies Tanssipidot -esitys yhdistää urheilua sekä tanssia, jossa monta lajia yhdistyy yhdeksi kokemuksesta painista nykytanssiin. Tämän ajatuksen alle mahtuvat mitä erilaisimmat miestyypit. Jokainen voi liikkua omalla tyylillään, koska ei ole vain yhtä tapaa olla mies, avaa esityksen ohjaaja Ari Numminen. Mies – Tanssipidot esittelee alueen tanssitarjontaa, paikallisia yrityksiä sekä kulttuuria. Koko juhlaviikon ajan on tarjolla esityksiä, kierroksia, taidenäyttelyitä sekä tansseja. www.miestanssipidot.fi Tanssipidot marssittaa 1917 miestä stadionille tanssimaan Geneven etnografisessa museossa toukokuussa järjestetyssä tapahtumassa kerrottiin kanteleen historiasta ja nykypäivästä sekä erilaisista kantelemalleista ja niiden kehittymisestä. Tietopakettia täydensi kanteleensoitosta kertova ote Kalevalasta. Haute école de musique -korkeakoulussa opiskeleva Laura Linkola soitti Jean Sibeliuksen Harpunsoittajan ja Pekka Jalkasen Toccatan. Lisäksi hän esitteli yleisölle kanteleen äänimaailmaa ja erilaisia soittotyylejä. Tapahtuman järjesti paikallinen Les amis du Kalevala -ryhmä yhdessä Suomen ystävät Sveitsissä -järjestön kanssa. Hankkeen primus motorina toimi geneveläinen Juliette Monnin Hornung , 104-vuotias Suomen, Kalevalan ja kantelemusiikin ystävä. Teksti ja kuva: Mika Jouhki Kantelesäveliä geneveläisille Huhtikuussa laulettiin runoa Runolaulu päivänä Huhtikuun 25. päivänä 183 vuotta sitten Elias Lönnrot tapasi Vienan Karjalan parhaimman ja Kalevalan sisältöön suuresti vaikuttaneen runolaulajan Arhippa Perttusen. Juminkeko-säätiö on nimennyt päivän runolaulun päiväksi ja järjestänyt teemaan liittyviä konsertteja ja seminaareja. Tänä vuonna tapahtuma oli tavallista mittavampi, kun konsertteja ja työpajoja järjestettiin kahdeksan maakunnan alueella seitsemällätoista paikkakunnalla. Esiintymispaikoiksi oli valittu niitä Suomen kuntia, joista Lönnrot on saanut runoaineistoa Kalevalaan tai työskennellyt Kalevalan käsikirjoituksen parissa. Konserteissa esiintyvät tämän päivän runolaulajat. Runolaulupäivän konsertteja oli eniten Kainuussa, jossa runolaulutapahtumia järjestettiin jokaisessa kunnassa. Muut runolaulua esillä pitäneet maakunnat olivat Etelä-Savo, Pohjois-Karjala, Keski-Suomi, Pohjois-Savo, Häme, Päijät-Häme ja Uusimaa. Pääkonsertit pidettiin Suomussalmen Hietajärven kylässä ja Juminkeossa Kuhmossa. Hietajärven tilaisuuteen osallistui 93-vuotias perinteentaitaja Jussi Huovinen. Tapahtuma oli yksi virallisista Suomi100-tapahtumista. Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt kolmannen kerran, 7.-13.8. Kallio-Kuninkalassa Järvenpäässä. Ethno Finland on tarkoitettu 17-30 -vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureita kohtaan. Leirin kielenä on englanti. Ethno Finlandin vetäjät 2017: Antti Järvelä ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Leirimaksut: 310 € suomalaiset osanottajat 300 € muiden Pohjoismaiden osallistujat 260 € muun maalaiset osallistuja www.kansanmusiikkiliitto.fi/ ethno-finland Ethno Finland 2017 Ju m in ke ko
• 12 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 P uuhamiehiin kuulunut Arto Julkunen muistelee kurssille osallistuneen kahdeksantoista henkeä, jotka liki kaikki lähtivät mukaan perustettuun Warkauden ukuleleorkesteriin WAU:hun. Siitä innostus on vain yltynyt niin, että tällä hetkellä Keski-Savossa toimii jo ainakin seitsemän eri ukuleleyhtyettä. Kurssituksesta on siirrytty myös säännölliseen, kiinteään opetukseen, yhteistyössä alueella toimivan Soisalon kansalaisopiston kanssa. Soittajain käyttöön on hankittu myös laatusoittimia, sillä monenkin aloittelijan hankkimissa kahden-kolmenkymmenen euron peleissä ei viritys tahdo pysyä kohdallaan. – Maksamalla seitsemästä kympistä sataseen saa jo kunnon ukulelen, Julkunen sanoo. Niin helppo, niin vaikea Mikä kiehtoo ukuleleissä, joita esimerkiksi Kuopion musiikkikaupoissa on myyty jo sadottain? Yksi syy on siinä, että yhteisen soittamisen riemuun pääsee mukaan melko kivuttomasti. Muutamat tarvittavat perussoinnut oppii jo yhdellä kurssilla. Mutta toinen syy on, että soitin ei ole ihan niin yksinkertainen kuin ensialkuun tuntuu, vaan se antaa taitajalleen keinot ties minkälaiseen taiturointiin. Arto Julkusen mukaan ukulele on tässä suhteessa vähän samanlainen kuin huuliharppu tai mandoliini, joilla niilläkin pääsee hyvin alkuun, mutta jotka harrastuksen jatkuessa panevat soittajan miettimään, miten pienestä soittimesta saa mahdollisimman suuret tehot irti. Varkaudessa ja sen ympäristössä ukulele soi nykyään vähän kaikkialla, ja keikkoja on alkanut tulla myös muualle maahan ja ulkomaita myöten. Ryhmät ovat tehneet työnjakoa niin, että vanhempaa polvea edustavat Huru-ukot käyvät viikoittain soittamassa vanhainkodeissa, syntymäpäivillä ja vastaavissa paikoissa. Nikulele tuo hyvää mieltä työpaikoille ja lastenmusiikkiin keskittynyt värikäs Mukulele Donna Elviiroineen viihdyttää pientä väkeä. Isommalla porukalla kierretään sitten WAU:n nimellä. Aina ei soiteta itse, vaan annetaan opetusta esimerkiksi yrityksissä, joissa nähdään, että ukulele on oiva keino luoda iloista ilmapiiriä työpaikoille. Yhteyksiä ulkomaille Leppävirralla toissa vuonna pidetty ukufestivaali keräsi satakunta soitonhaluista, ja tammikuussa pidetty toinen tapahtuma suorastaan ”lähti lentoon”. Yksittäisiä kurssilaisia tuli nyt jo Saksasta ja Englannista saakka, ja se herätti järjestäjissä toiveen, että seuraavalle festivaalille saataisiin soittamaan ja esiintymään kokonaisia yhtyeitä ulkomailta. – Yhteyksiä luodaksemme, lähdimme mukaan nyt toukokuun alussa Huddersfieldissä Englannissa järjestetyille suurille kansainvälisille GNUF-ukulelefestivaaleille, jossa Mukulele pääsi soittamaan yhdelle sivulavalle, Julkunen kertoo. Tuttuja tuli, mutta erityisen vaikutuksen Englannin-matka teki siinä, että se osoitti, miten monipuolinen soitin ukulele loppujen lopuksi on. Kaikki käy, oopperasta viihteeseen. Yksittäisistä esiintyjistä Julkunen kiittelee tanskalaista Tobias Elofia ja tämän taidokasta melodian soittoa pelkän basson säestyksellä. Elof lähtee pelimannipohjalta ja kertoi Huddersfieldissä, että hänelle on eri festivaalien kautta myös monia tuttuja suomalaisten kansanmuusikoiden joukossa. Suomeen ukulele tuli itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä Yhdysvalloista lähinnä laulaja Matti Jurvan mukana, mutta katosi sitten pitkiksi ajoiksi. Jääkö nyt syntynyt uusi innostus pysyväksi? Ainakin Arto Julkunen uskoo, että koko kansanmusiikin näkökulmasta on vain hyväksi, että ukulele madaltaa lasten, nuorten ja miksei naistenkin kynnystä ryhtyä pelimanniksi. Ja jos ukulelet joskus vähän hiljenevätkin, niin pelimannien kirjahyllyihin se jättää joka tapauksessa jälkensä: Julkusen ja Markus Rantasen tuoreesta ukulelen perusteoksesta on otettu jo kolmas painos. Persoonallisia pelimanniyhtyeitä: Warkauden ukuleleorkesteri WAU WAU, mikä orkesteri Teksti: Seppo Kononen Kuva: Jyrki Loukola Kipinästä tuli syttyy. Keskisessä Savossa jo kolmatta vuotta roihuava ukulelepalo sai alkunsa yhdestä kurssista, jonka varkautelainen Kauraahon kansanmusiikkiyhdistys pani toimeen kaukaisen Havaijin kansallissoittimen kauniin pehmeästä soinnista kiinnostuneille. WAU:ssa on sekä kokoa että näköä tuodessaan havaijilaistunnelmia Keski-Savon ja koko maankin estradeille.
• 13 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Olli Penttilä SYNTYMÄPAIKKA: Ulvila AMMATTI: Eläkeläinen = vapaa taiteilija NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Ulvila YHTYEET: Zamburu, The World Mänkeri Orchestra ELÄMÄN MOTTO: Eik se siit. Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Juha-Matti Laakso R ock-, jazzja tanssimusiikkipiireissä 1970-luvun alkuvuosista lähtien vaikuttaneen Olli Penttilän intohimo läntisen Afrikan musiikkia kohtaan syntyi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien kesäleireillä 1980-luvun alussa. – Niiden seurausta on jo vuonna 1984 syntynyt EtnoPojat – nykyisin The World Mänkeri Orchestra -nimellä tunnettu ainutlaatuinen yhtye. Kesällä 1988 vuorossa oli länsiafrikkalaisen rytmiikan viikon kestävä kurssi, jossa opettivat Hasse Wallin Asamaan-orkesterin jäsenet. Yhtenä rumpalina oli Youssou N’Dourinkin bändissä soittanut Mousse Gueye N’Diaye , josta tulikin pitkäaikainen ystävä ja yhteistyökumppani, Penttilä kertoo. Hän myös muistelee 80-lukua luovaksi ajaksi, jolloin oli nykyistä ”lunkimpaa”, vapaampaa ja ehkä suvaitsevaisempaakin kuin nykyisessä varsin jännitteisessä ilmapiirissä. Työpaikallaan Nakkilan yhteiskoulussa Olli Penttilä käynnisti ensimmäisen afrikkalaisen musiikin yhtyeen African Drums jo vuonna 1989. Nyt komeasti 25-vuotista juhlavuottaan viettävä Zamburu on jo kolmas hänen käynnistämänsä afrikkalaisen musiikin yhtye. Vuonna 1992 perustettu ryhmä oli tuolloin Suomessa harvinaisuus, varsinkin pääkaupunkiseudun ulkopuolella. – Zamburusta muodostui vuosien saatossa ydinryhmä, johon pikkuhiljaa liittyivät muista bändeistä innokkaimmat soittajat. Aika pitkään musiikki oli melkein pelkästään sabar-rytmejä, mutta 2000-luvun alkupuolella soitinpuolelle alkoivat tulla djembet, balafonit ja dundunit sekä niiden myötä laulut ja tanssit. Neljännesvuosisatainen historia mille tahansa yhtyeelle on suuri saavutus. Olli Penttilä analysoi yhtyeen pitkän iän salaisuutta näin: – Alusta lähtien ryhmää on vienyt eteenpäin suunnaton soittamisen halu ja afrikkalaisesta musiikista on tullut yhtyeen jäsenille elämäntapa. Zamburu on hyvin demokraattinen ryhmä, jossa sovituksia ja muitakin asioita tehdään toisiaan kuunnellen yhteistyössä, kukaan ei päsmäröi kukkona eikä kanana tunkiolla. Ryhmä on muutenkin enemmän perhe kuin tekninen bändi. Zamburun taustavoimana toimii Länsiafrikkalaisen musiikin yhdistys ry. Zamburu kulkee viisaasti ikuisen oppimisen tiellä. Mousse Gueye N’Diayen lisäksi oppia on saatu Suomessa vaikuttavilta muusikoilta, kuten Ismaila Sané , Maarika Autio , Ossi Raippalinna ja Cheick Cissokho . Jotkut ryhmän jäsenistä ovat myös käyneet oppimassa mestareilta Senegalissa ja Gambiassa. Esimerkiksi vuonna 2012 toteutuneella matkalla tunnettu senegalilainen laulaja Ado Foune Cissokho opetti yhtyeen jäsenille sikäläisiä lauluja ja niihin liittyviä tarinoita ja kulttuuria Abenessa, eteläisessä Senegalissa. Zamburu esittää kaikki kappaleet alkuperäiskielellä ja sen toimintafilosofiaan kuuluu afrikkalaisen kulttuurin tunnettuuden edistäminen ylipäätään. Yhtyeen jäsenet pitävät länsiafrikkalaisen musiikin työpajoja mm. kouluissa ja musiikkitapahtumissa. – Kaiken toiminnan kautta hälvennetään ennakkoluuloja, joita vieraisiin kulttuureihin liitetään, Olli Penttilä toteaa. Suomessa yhtye on esiintynyt laajasti erilaisissa tilaisuuksissa Pori Jazzeista Pikku Kakkoseen ja monet keikkoihin liittyvät muistot saavat Olli Penttilän hymyilemään. – Esiintymisistä vaikuttavimpia on ehkä ollut se kun saimme kutsun mennä soittamaan poikkitaiteellisille Festival Miroir International -festivaaleille Dakariin, Senegaliin. Siellä varsinkin pääkonsertin lopuksi tapahtunut yhteissoitto kahden sikäläisen huippubändin kanssa on syöpynyt mieleen lähtemättömästi. Zamburu 25 vuotta -juhlakonsertti järjestetään Kulttuuritehdas Kehräämöllä Porissa 14. lokakuuta. Sinne kannattaa suunnata koska, Olli Penttilän sanoin: – Konsertissa nähdään jotain ennen kokematonta. Zamburu ja The World Mänkeri Orchestra soittavat ehkä eri biisiä tai samaa, mutta ainakin yhtä aikaa. Zamburun suuri saavutus Nakkilassa perustettu ja siellä edelleen kotiaan pitävä Zamburu-yhtye oli syntyessään 1990-luvun alkuvuosina harvinainen lajissaan. Vastaavaa harrastuneisuutta läntisen Afrikan musiikkiin sai muualta Suomesta hakea. Vuosien saatossa innostuneisuus ei ole laantunut vaikka osa jäsenistä onkin toki vaihtunut. Zamburu on aina ollut naisvoittoinen yhtye ja nykyisinkin sen nais-mies -suhdeluku on 14/1. Kokoonpanossa on edelleen mukana kolme alkuperäisjäsentä. Yksi heistä on yhtyeen perustaja, muusikko ja ahkera soitinrakentaja Olli Penttilä.
• K e s ä k u u Voltti 2017 8. 11.6. Lappeenranta Suomen Nuorisoseurojen Kalenat, Suomen Harrastajateatteriliiton Valokeila ja Suomen Nuorisosirkusliiton Nurtsi – nuorten sirkusfestivaali kokoavat Lappeenrantaan 1100 lasta ja nuorta. Voltti 2017 on yksi Suomi 100 juhlan merkittävimmistä lasten ja nuorten kulttuuritapahtumista. Nuorisoseurojen kansantanssiryhmät tuovat Urheilutalolle seikkailutarinan sisarusten aikamatkasta. Esityksen finaalissa lavalla on yhtä aikaa tanssimassa 700 lasta ja nuorta. www.voltti2017.fi Soitellen Suveen 9. 11.6. Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Hovimäki Soi 9. 10.6. Hirsjärvi Hovimäki Soi jatkaa Palkeisten perinnettä Somerolla. www.vskamu.fi Munnaritreffit 16. 18.6. Hartola Munnaritreffeillä kilpaillaan huuliharpun soiton Suomen mestaruuksista ja tanssitaan huuliharppuyhtyeitten tahtiin. www.suomenhuuliharpistit.fi Seurasaaren juhannusvalkeat 23. 24.6. Helsinki Nostalginen kaupunkijuhannus Helsingissä. Seurasaaren juhannusvalkeilla juhlitaan sata vuotta täyttävää Suomea! Juhlassa huomioidaan Koko Suomi tanssii -teema sekä Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen teema Kaikki laulaa. www.seurasaarenjuhannusvalkeat.fi Haapavesi Folk Music Festival 26.6. 1.7. Haapavesi Ensi vuonna 30-vuotisjuhlaa viettävä festivaali tarjoaa laadukkaan kattauksen tutulla konseptilla Andy Irvinestä Ulrika Bodéniin, Erinistä Eläkeläisiin ja Tuulettaresta Pekko Käppiin. Perjantaina päälavalle nousee sata kanteleensoittajaa soittamaan paikallisen Antti Rantosen säveliä. www.haapavesifolk.com Musiikkijuhla Sommelo 28.6. 2.7. Kuhmo Sommelon uutena taiteellisena johtajana aloittanut Maari Kallberg luottaa hyväksi havaittuun konseptiin. Musiikkijuhlan keskiössä on luonnollisesti runolaulu ja kantele. Varsinaisen festivaalin lisäksi Sommelo on mukana kansallispuisto Hossan avajaisissa 17.6. www.sommelo.net Jutajaiset 30.6. 2.7. Rovaniemi Jutajaiset on uudistunut kolmipäiväiseksi kaupunkifestivaaliksi, jossa tuodaan esille erityisesti pohjoista osaamista. Tänä kesänä jutajaisissa nautitaan musiikista, tanssista, teatterija sirkusesityksistä ja pelimannikonserteista. Tapahtuma näkyy, kuuluu ja maistuu ympäriinsä Rovaniemen keskustaa. www.jutajaiset.fi H e i n ä k u u Finlandssvensk spelmansstämma 7. 9.7. Karleby Suomen Kansanmusiikkiliiton sisarjärjestö Finlands svenska spelmansförbund järjestää päätapahtumansa tänä vuonna Kokkolassa. Soittoa ja yleisön tanssittamista yli kielirajojen. www.spelmansforbundet.fi Kihaus Folk 7. 8.7. Rääkkylä Jo vuodesta 1971 alkaen Rääkkylässä on järjestetty kesätapahtumaa, jossa kansanmusiikki on ollut keskeisessä roolissa. Vuonna 1991 järjestettiin ensimmäinen kansanmusiikkifestivaali nimellä Karjalainen Kesäkihaus. Siitä lähtien Kihausten ketju on ollut katkeamaton. Festivaali on profiloitunut kotoisaksi, tunnelmalliseksi koko perheen juhlaksi. Esiintyjinä kotimaisen kansanmusiikin parhaimmisto. www.kihaus.fi 50. Kaustinen Folk Music Festival 10. 16.7. Kaustinen Kesäkuussa ilmestyy Kaustiselle omistettu Kansanmusiikki-lehti, jossa on festivaalitietoa perusteellisesti. www.kaustinen.net Popkatu 11. 15.7. Joensuu Popkadun runsaassa ohjelmassa mukana myös kansanmusiikkia. www.popkatu.fi Folkmusik i Houtskär – Kansanmusiikkia Houtskarissa 15. 16.7. Houtskar, Iniö, Korppoo, Nauvo Viime vuonna kymmenvuotisjuhliaan viettänyt pienimuotoisella festivaalilla 14 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017
• nautitaan perinteisestä pelimannimusiikista aidossa saaristoympäristössä. Lorenz Brunnsberg 044 3063 175 Siilifolk 17. 22.7. Siilinjärvi Kuusipäiväinen Siilifolk alkaa heti Kaustisen jälkeisenä maanantaina Itä-Suomen suurinta kansanmusiikin ja -tanssin tapahtumaa on valmisteltu Täyskymppi! -hengessä, kun mukaan lasketaan Siilifolkia edeltäneet kolme Ysti-festivaalia. Kansanmuusikoina tunnetut ja ansioituneet uudet tuottajat Anna ja Antti Janka-Murros, halusivat töihin ryhtyessään nostaa Siilifolkin julkista kuvaa ajan parhaan kansanmusiikin areenana. Pohjois-Savon lähes kaikkien kansanmusiikkia soittavien ja/ tai laulavien ryhmien lisäksi festivaalin upouuteen tuhannen neliön telttaan on tulossa valtakunnan nimiyhtyeitä Piirpaukesta Kaustisen Purppuripelimanneihin. Koko kansan suosikeista lavalle nousevat muun muassa Jarkko Martikainen sekä The Agents. Kansantanssin päävieraat Ottoset tulevat hekin Kaustiselta. Lavalla nähdään myös nykyään harvoin esiintyvä Jaakko Teppo. www.siilifolk.com Meidän festivaali 23.7.-29.7.2017 Järvenpää / Tuusula Pekka Kuusiston luotsaamalla festivaalilla tänä vuonna vain naisesiintyjiä: ”Vuonna 2017 on haastavaa löytää tasa-arvon ja ihmisoikeuksien puolesta toiminutta naispuolista poliitikkoa, joka ei olisi joutunut vaientamiseen tähtäävän vihanpidon kohteeksi. Meidän Festivaalin tämä painos omistetaan Suomessa vuonna 1907 työnsä aloittaneille maailman ensimmäisille naispuolisille parlamentaarikoille.” Mukana paljon kansanmusiikkia. www.ourfestival.fi 54. Europeade 26. 30.7. Turku Europeadesta sivulla 3. www.europeade2017.fi Työväen Musiikkitapahtuma 27. 30.7. Valkeakoski Perinteisen tapahtuman ohjelma on nykyään varsin pop-painotteinen, mutta mukaan mahtuu myös maailmanmusiikkia ja työväenlauluja. www.valmu.com Iniö Folk 28. 30.7. Iniö Pieni, sympaattinen saaristolaisfolktapahtuma Iniössä. On myös facebookista. seppo.bruun@kolumbus.fi E l o k u u Lasten taidefestivaali Hippalot 3. 6.8. Hämeenlinna www.hippalot.fi Faces Festival 4. 6.8. Fiskars Välillä huhuttiin Faces-tapahtuman lopettavan, mutta tänä vuonna tulee 20 vuotta täyteen mainiolla ohjelmalla. www.faces.fi Eteläpohjalaiset Spelit 4. 6.8. Ilmajoki Eteläpohjalaisilla Speleillä kolmenkymmenen konsertin lisäksi kilpaillaan huuliharpun, mandoliinin ja vähärivisten haitareiden soitossa. Uutena mukana murteella laulamisen ja puhumisen kilpailut. www.spelit.fi Wiinit Pelimannit 4. 6.8. Parainen Wiinit Pelimannit järjestetään Paraisten kauniissa saaristokaupungissa merenlahden rannalla yli satavuotiaassa Birknäsin nuorisoseurantalossa ja sen piha-alueilla. Tänä vuonna on keskeisessä roolissa harmonikka. www.nilsbynpelimannit.fi Etno-Espa 7. 16.8. Helsinki Etno-Espa tarjoaa laadukasta uutta kansanmusiikkia Esplanadin puistossa Helsingissä kahden konsertin päivävauhdilla. www.etno-espa.fi Tanssi Vieköön -festivaali 18. 19.8. Helsinki Tanssi Vieköön -festivaali juhlistaa Suomen Tasavallan satavuotista taivalta tanssin eri muodoissa. Tapahtumassa mukana ovat kymmenet eri tanssilajit. Luvassa on esityksiä ja kilpailuja eri lajeissa. Tapahtumasta on tarkoitus tehdä vuosittainen kohtaamispaikka tanssin harrastajille ja ammattilaisille. www.tanssiviekoon.messukeskus.com Ijahis Idja 2017 18.8. 20.8. Inari Inarissa järjestettävän alkuperäiskansojen musiikkifestivaali. www.ijahisidja.fi Sävelten Mosaiikki – Tonernas mosaik 20. 27.8. Kirkkonummi Myös Sävelten Mosaiikki Tonernas Mosaik on virallisesti osa Suomen itsenäisyyden satavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Tapahtumassa on lähes 300 paikallista laulajaa, soittajaa, pelimannia ja tanssijaa. www.kirkkonummi.fi 15 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017
• 16 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kukushka Viipurissa 5.-6.8. Jos sinua kiinnostaa suomalainen ja venäläinen kansanmusiikki, kannattaa ottaa kohteeksi Viipuri elokuun alussa! Viime vuonna ensimmäinen Kukushka oli hieno elämys, ja tämän vuoden festivaali järjestetään runsaampana! Tapahtumapaikat upeissa historiallisissa Viipurin kohteissa antavat oman lisämausteensa tapahtumalle. Punainen tori, Torkkelin puisto, Alvar Aallon kirjasto täyttyvät musiikista, markkinahumusta, pyöreän pöydän keskusteluista ja mukavasta tunnelmasta! Viipuri on yllättävän lähellä, junamatka vaikkapa Helsingistä kestää vain 2 h 22 min ja kaupungissa on paljon kiinnostavaa katseltavaa festivaaliohjelman lisäki. Viipuriin tarvitset viisumin, joten se pitää muistaa hoitaa ajoissa. Tapahtumasta päivitetään myös suomenkielistä informaatiota festivaalin sivuille www.kukushkafest.ru Päivi Ylönen-Viiri Truba ry:n sävellyskilpailu! Kokkolan seudun kansanmusiikkiyhdistys Truba ry täyttää tänä vuonna 20 vuotta ja sen kunniaksi julkistamme sävellyskilpailun. Kilpailun teema on yhteisöllisyys, joka kuuluu yhdistyksen perusarvoihin. Sävellys voi olla niin instrumentaalinen kuin laulu, kuin näiden yhdistelmäkin. Voittaja palkitaan 300 eurolla ja se esitetään Truba ry:n 20-vuotis juhlakonsertissa 28.10.2017. Toiseksi tullut palkitaan 100 eurolla ja kolmanneksi tullut 50 eurolla. Sävellys palautetaan 15.9. mennessä joko äänitteenä tai nuottina (linkki äänitteeseen tai nuottiin) sähköpostiin trubary@ gmail.com. Murrelaulukilpailu Speleissä Eteläpohjalaisissa Speleissä järjestetään murrelaulukilpailu. Kilpailussa lauletaan kaksi murrelaulua millä tahansa suomen kielen murteella. Ajatus kilpailun järjestämiseen syntyi, kun Etelä-Pohjanmaan murreseura Krannit pyysivät mahdollisuutta sijoittaa oman murteella puhumisen SM-kisatapahtumansa Spelien yhteyteen. Speleissä on soittokisojen ohella järjestetty kaksi kertaa valtakunnallinen eteläpohjalainen kansanlaulukilpailu. Tuota perinnettä jatketaan tällä teemakilpailulla. Kilpailuun halajavan laulajan tulee lähettää kaksi murteella laulettua kansanlaulua juhannusviikon maanantaihin 19.6. mennessä joko cd:llä tai mp3-muodossa sähköpostilla. Näistä valitaan enintään 10 kilpailijaa 5.8. pidettävään semifinaaliin ja heistä viisi kilpailijaa 6.8. järjestettävään finaaliin. Kilpailussa on rahapalkinnot. Toivomme, että laulajia tulisi ympäri Suomea ja saisimme laajan edustuksen maamme upeasta murreperinnöstä. Kilpailulle on myönnetty Suomi 100 -tunnus. Eteläpohjalaiset Spelit spelataan Etelä-Pohjanmaan opistolla, Ilmajoella 4.-6.8.2017. Kilpailukappaleet esikarsintaa varten lähetetään osoitteella Eteläpohjalaiset Spelit/murrelaulukilpailu, Timo Saarimäki Yrjöntie 4, 60560 HALKOSAARI tai sähköisesti timo.saarimaki@gmail. com puh. 050 5303 405 Lisätietoja osoitteessa: www.spelit.fi tai Timo Saarimäeltä. Muistatko Pilli-Pentin? Itseoppinut huiluntekijä Pentti Mäkelä kojuineen oli tuttu näky Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla 1980-luvun lopulla. Muistatko sinä ”Pilli-Pentin”? Onko sinulla ehkä hänen rakentamansa huilu? Tule kertomaan muistosi Pentti Mäkelästä ja hänen rakentamistaan huiluista. Ota huilu tai pilli mukaan, jos sinulla sellainen on. Taideyliopiston Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän professori Kristiina Ilmonen sekä musiikin maisterit Kirsi Ojala ja Mimmi Laaksonen käynnistävät kansanomaisiin puhaltimiin liittyvän tutkimushankkeen. Osana hanketta kartoitetaan Pentti Mäkelän rakentamia huiluja. Toivomme monenlaisia yhteydenottoja sekä Pentin muistavien että hänen huilujaan omistavilta henkilöiltä. Pienetkin tiedot voivat olla arvokkaita! Tule tapaamaan meitä Kaustisen kansanmusiikkijuhlille keskiviikkona 12.7.2017 kello 15-16.30 Yläkoulun aulaan. Tervetuloa! Kristiina, Kirsi ja Mimmi Mikäli et pääse tulemaan Kaustiselle, voit ottaa yhteyttä myös puhelimitse tai sähköpostilla. Kirsi Ojala: kirsikka.ojala@gmail.com, p. 050 593 4124 Mimmi Laaksonen: mimmi.laaksonen@gmail.com, p. 050 591 1133 Tutkimushanketta koskeviin kysymyksiin vastaa sen johtaja Kristiina Ilmonen: kristiina.ilmonen@uniarts.fi, p. 050 526 2020
• Timo Rautiainen KOLUMNI Näin juuri vietetyn kansanmusiikin päivän kunniaksi mieleeni nousi ensimmäinen henkilökohtainen kokemukseni kansanmusiikista. Se sijoittuu Haukivuoren Yhteiskoulun juhlasaliin joskus 70-luvun alkuvuosina. Jo edesmennyt isäni oli vienyt minut ja vanhemman veljeni Konsta Jylhän ja Purppuripelimannien konserttiin. Muistan täyden, kirkkaasti valaistun salin ja näyttämöllä esiintyneen yhtyeen ja sen vitsejä kertovan kontrabasistin. Hän oli Veikko Järvelä . Kaikki olivat kuitenkin tulleet katsomaan Konsta Jylhää . Konsertti ei juurikaan puhutellut alle 10-vuotiasta pikkupoikaa. Mutta jo heti 40-vuotta myöhemmin Folklandialla koettu Baltic Crossingin keikka sitten puraisikin – ja oikein toden teolla. Yritin vierestäni etsiä jotakuta toista, jolle hehkuttaa ja ihmetellä tätä käsittämättömän kovaa, lavalta välittyvää menoa. En löytänyt ketään kelle hehkuttaa. Kaikki tiesivät tämän jo. Silloin mietin; miten tämä on mahdollista? Miksi en ole törmännyt tähän aiemmin? Miksi en ole kuullut tätä radiosta? Miksi valtamedia vaikenee tästä kaikesta? Näitä kysymyksiä olenkin sitten pohtinut tuon jälkeen todella paljon. Miksi kansanmusiikki on piilotettu lähes tyystin vain sen oman genren tilaisuuksiin ja tapahtumiin? Sen tiedän, etteikö sitä olisi tarjottu ja markkinoitu, mutta miksi valtamedia ja suomalainen viihdekenttä ei koe sitä omakseen? Uskoisin, että yksi suuri syy siihen on tuo jo edellä mainittu Konsta Jylhän 70-luvun supersuosio. Se oli niin massiivinen, että ainakin minun sukupolven ihmisille suomalainen kansanmusiikki on yhtä kuin ”Vaiennut viulu”. Ja näin ollen kaikki muu uhkaa jäädä sen mielikuvan varjoon. Toinen mielestäni merkittävä syy on teknologisen kehityksen aikaansaama muutos musiikin kuunteluun. Fyysisten levyjen tilalle on tullut älypuhelin, jonka kautta kuunnellaan ilmaiseksi jaeltavaa päivän hittituotetta. Markkinavoimat, siis tässä tapauksessa isot, ylikansalliset levy-yhtiöt markkinoivat tuotettaan hyvän taloudellisen tuloksen saavuttamiseksi. Tätä tukevat kaupalliset radiokanavat soittolistoillaan. Samoja kappaleita toistetaan intensiivisesti hulluuden rajamaille saakka kunnes tulevat uudet hitit, joita ihmiset laitetaan seuraavaksi kuuntelemaan. Kanavilla ei enää ole musiikkitoimittajia vaan radiopersoonia, jotka kritiikittömästi lukevat levy-yhtiöiden tiedotteita uutisina. Ja media kertoo suomalaisen musiikin olevan suositumpaa kuin koskaan. Hieno homma muuten paitsi että ainakaan minä en löydä sieltä viihdemössön seasta sitä musiikkia… Mikä sitten avuksi? Miten saada kansanmusiikki ihmisten näkyville ja varsinkin kuuluville? Tänä päivänähän siihen ei voi noin vaan törmätä, vaan sitä pitää etsimällä etsiä. Siksi toivoisinkin keikanjärjestäjien uskaltavan ottaa hieman enemmän riskejä esiintymisten suhteen. Mikä olisikaan sopivampaa musiikkia bilefestareille kuin esimerkiksi maailmalla suosiota nauttiva Frigg? Miksei maamme lukuisissa irkkubaareissa voisi soittaa myös suomalaista kansanmusiikkia? Ja koska osaavathan suomalaiset tunnetusti ryypätäkin yhtä hienosti kuin irlantilaiset, en uskoisi tämän fuusion olevan kuin tahtokysymys. Myös ravintoloiden esiintymisajat pitäisi saada eurooppalaiselle tasolle. Nykyään elävää musiikkia tarjotaan maamme ravintoloissa pääsääntöisesti aivan liian myöhäiseen ajankohtaan. Tiedän varmuudella sen karsivan yleisöä. Liikaa odotellaan sen paikallisen ABC:n sulkeutumista ja sen myötä liikkeelle lähteviä, juuri mopoautonsa henkilöautoihin vaihtaneita nuoria. Varhaisemmat esiintymisajat toisivat lisää kuulijoita eri ikäryhmistä ja sitä nuorisoa voisi sitten viihdyttää myöhemmin yöllä ihan sillä heidän omalla viihteellään. Tiedän omasta kokemuksestani, että vielä tänäkin päivänä suomalaiselle kansanmusiikille olisi tilausta ns. suuren yleisön keskuudessa. Hyvin monen keikkani jälkeen minulle on esitetty sellaisia kysymyksiä, joihin vastaukset ovat olleet ”Optatus Raatikainen” ja ”Tiila Ilkka”. Tämä todistaa sen, että ihmiset vielä tänäkin päivänä ovat kiinnostuneita suomalaisista juuristaan. Kun tuntee omat juurensa ja arvostaa niitä, osaa myös arvostaa muita. Ja se on tärkeä asia, jos mikä. Vastaus on Optatus Raatikainen 17 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 To m m i A nt to ne n
• 18 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Festival del Huaso de Olmue Olmuessa, pari tuntia luoteeseen pääkaupungista Santiagosta, järjestetään vuosittain tammikuussa Huaso de Olmuen kansanmusiikkifestivaali. Neljänä iltana musiikki soi Patagual-Areenalla. Olmuen festivaali järjestettiin 1. kerran vuonna 1970. Chilen TV alkoi organisoida sitä vuodesta 1984 alkaen ja näin taattiin festivaalin näkyvyys kaikkialla Chilessä. Olmuen kansanmusiikkifestivaalin syntyyn vaikutti se, että kansanmusiikkia ei enää otettu Viña del Mar -festivaalien ohjelmistoon. Olmuen festivaalilla on mahdollisuus nähdä ja kokea kansallisia ja kansainvälisiä artisteja, lähinnä muista Latinalaisen Amerikan maista. Cueca-tanssi, stand up -komedia eli chileläisittäin paya sekä paikallisen cowboy-muodin esittely ja cowboy–taitoja mittaava kilpailu kuuluvat myös festivaalin ohjelmistoon. Mukana on myös uusien kansansävelmien kilpailu. Kilpailussa loppusuoralle päässeet artistit kilpailevat rahapalkinnoista sekä ns. kultaisesta kitarasta, Guitarpín . Kultainen kitara on festivaalin symboli. Cueca on chileläisen kansanperinteen keskeinen osa. Cueca-tanssissa on monta eri suuntausta ja siinä on kyse miehen ja naisen välisestä mittelöstä. Sitä tanssitaan paljon syyskuussa Chilen kansallispäivänä, mutta myös häissä ja rodeoissa. Toinen tärkeä chileläiseen kansanperinteeseen kuuluva ilmiö ovat payas . Payadores-esiintyjät ovat maalaisia, erityisesti maan keskiosista, jotka perhejuhlissa, rodeoissa ja muissa juhlissa kilpailevat edeltä määritellyn teeman ja tiettyjen sääntöjen mukaan improvisoitujen värssyjen laulamisessa. Olmuen festivaalista mieleen jäänyttä Kokonaisuudessan tämänvuotinen Olmuen festivaali sisälsi muutamia kohokohtia, mutta toisaalta myös ulkomaalaisen ja kansanmusiikin ystävän mielestä vähemmän onnistuneita artistivalintoja. Festivaalin ohjelmistossa oli monenkirjavaa musiikkia ja chileläisiltä kuulemani mukaan näin oli luultavasti festivaalin televisioinnin takia. Kansanmusiikkia oli tämänvuotisilla festivaaleilla liian vähän, kun puhutaan kuitenkin pitkät perinteet omaavasta kansanmusiikkifestivaalista. Parhainta antia festivaalilla edustivat festivaalin avaus eli Chilen kansallisbaletin kunnianosoitus Violeta Parralle , pitkän linjan chileläinen artisti María Esther Zamora yhdessä Pepe Fuenten kanssa sekä edellä mainittu festivaalin kilpailusarja. Chilessä vietetään tänä vuonna Violeta Parran syntymän 100-vuotisjuhlavuotta. María Esther Zamora on puolestaan folkloristi Segundo Zamoran tytär ja muodostaa yhdessä aviomiehensä Pepe Fuentesin kanssa yhden Chilen aktiisivimmista vielä esiintyvistä kansanmusiikkiduetoista. María Zamoran ohjelmistoon kuuluu hyvin monelaista kansanmusiikkia: cuecoja, tangoja, boleroja, cha cha chata, valsseja ja niin edelleen. Marían esiintyminen kuulosti todella nostalgisen tuntuiselta, myös sellaisen korviin joka ei häntä aikaisemmin ole nähnyt. Festivaalisettinsä aikana hän esitti mm. sellaiset unohtumattomat sävelmänsä kuin ”Adiós Santiago Querido” ja ”Chipi Chipi”. Viimeksi mainittu sävelmä oli mukana Che Guevaraa esittävässä Moottoripyöräpäiväkirja –elokuvassa. Musiikkimatkalla Chilessä Chilessä on kaksi folklore-paikkakuntaa, Olmue ja chileläisen kansanmusiikin pääkaupungiksi kutsuttu San Bernardo, Festival Nacional del Folklore de San Bernardo -festivaalin ja huhtikuussa tuhansien cuecojen kaupunki. Cueca-tanssi on keskeinen osa Chilen kansanperinnettä. Teksti ja kuvat: Jaana Mutanen
• 19 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Kilpailusarjan ja tämän vuotisen kultaisen kitaran, Guitarpín de Oro n voitti Yayo Castro y Los Surcadores kappaleella ”Tras las huellas del tiempo”. Yleisön mielestä kilpailun loppusuoralle ja voitosta kilvoittelemaan olisi tosin pitänyt päästä myös chileläistä chinchineros -bassorumpu-traditiota edustava Familia Bombo Trío kappaleellaan Donde el diablo perdió el poncho . Näin ei käynyt ja tätä yleisö arvosteli rajusti chinchineros -huudoin. Chinchineros-nimikkeellä kutsutaan chileläistä katumuusikkoa, yleensä poikaa tai miestä, joka soittaa selässä kantamaansa bassorumpua ja samalla tanssii. Säestäjänä chinchineros-katumuusikolla on usein katu-urkuri. Violeta Parran museossa Vuonna 2016, Violeta Parran juhlavuoden kynnyksellä, avattiin San Carlosin pikkukaupungissa Keski-Chilessä Violetan kotimuseo. Pieni museo antoikin kattavan läpileikkauksen taiteilijan elämästä, vaikka onkin vielä hiukan alkutekijöissään. Erityisen vaikutuksen museossa vieraijoihin tekee varmasti museon sisäpihan muuriin ripustettu pitkänomainen Militza Agustin suunnittelema muraalimaalaus Gracias a la Vida . Sen olivat läheisen Quinchamalin kylän savenvalajat muovailleet kylän kuuluisasta mustasta savesta. Violeta Parra näkyi ja kuuluikin nyt juhlavuonna monella taholla Chilessä. Keravalle uusi festivaali kesäkuussa Keravalla nähdään 17. kesäkuuta uusi festivaali TE!Fest, joka kokoaa radanvarsikaupunkiin suomalaisia kansanmusiikin huippuja. Festivaalin ohjelmistosta vastaa kansainvälisellä kansanmusiikin kentällä mainetta niittänyt viulisti Esko Järvelä . – Olen jo pidempään haaveillut pienen kansanmusiikkitapahtuman perustamisesta jonnekin päin Suomea, mutta ilman sopivaa ympäristöä ja sopivia yhteistyökumppaneita tämän kaltaisen tapahtuman järjestäminen on mahdotonta. Kun Keravan kulttuuripalveluista otettiin asian esille, olin heti innolla mukana, kertoo Järvelä. Keravan Paasikivenaukiolla sekä Kerava-salissa nähdään pitkin päivää hyvin erityylisiä artisteja, muun muassa Timo Rautiainen ensimmäistä kertaa duona Esko Järvelän kanssa, elektrosoundeja hanurilla hakkaava Antti Paalanen sekä Suomen suurin pelimanniorkesteri, monikymmenpäinen Orivesi All Stars. TE!Festin nimi tulee Keravan kansanmusiikkihistoriasta. – Nimi on peruja Keravalla 90-luvulla vuosittain järjestetystä kansanmusiikkitapahtumasta Tekijä esiin, jonka yhteydessä järjestetty lasten ja nuorten kansanmusiikkikurssi jäi elämään omaa elämäänsä, kertoo Järvelä. Tapahtuman järjestävät Keravan kulttuuripalvelut. Tapahtuma on osa kaupungin virallista Suomi100-ohjelmistoa. Hyvinkäällä folkataan elokuussa Hyvinkään Kaukasissa järjestetään ensimmäistä kertaa kansanmusiikkitapahtuma Kaukas EloFolk elokuisena lauantaina 19.8.2017 klo 14-23 Kaukasten Juhlatalolla. Musiikkivalinnoista vastaa tapahtuman taiteellinen johtaja Timo Alakotila . Taiteellinen johtaja on vahvasti mukana myös estradilla useammankin kokoonpanon mukana! Timo on asunut Kaukasissa aiemmin kymmenen vuotta ja omaa edelleen tiiviit suhteet kylään. Saatuaan ajatuksen tapahtuman järjestämisestä, kylän kulttuuriaktiivit ottivat yhteyttä Timoon ja innostus tapahtuman järjestelyyn oli molemminpuolinen: Timo järjestää musiikin ja kyläaktiivit ulkoiset puitteet. Iltapäivästä myöhäiseen iltaan kestävässä tapahtumassa voi konserttien ohella tutustua kylään ja koskimaisemiin. Iltakahdeksalta Antti Savilammen huutokatrilli aloittaa tanssit, jotka jatkuvat aina iltayhteentoista. Tapahtuman järjestämistä varten perustettiin Kaukasten kulttuuriyhdistys Vanun Voima. Kaukas EloFolkin tapahtumapaikka Kaukasten Juhlatalo on Suomen Vanutehtaan 1934 rakennuttama kulttuurihistoriallinen rakennus, joka luo erinomaiset puitteet kansanmusiikille. Juhlatalon urheilukentän kupeelta alkaa juuri valmistunut Kaukasten luontoja kulttuuripolku, jolla pääsee tutustumaan Keravajoen koskiin ja kylän teollisuushistoriaan. Uusia tapahtumia Uudenmaan kesään Keravalla kuullaan myös Frigg-yhtyettä, jossa soittaa myös tapahtuman taiteellinen johtaja Esko Järvelä (oik.). Jim m y Tr äs ke lin M ar ko M äk in en Hyvinkään tapahtuman taiteellinen johtaja Timo Alakotila. maria Esther Zamora Olmuen festivaaleilla.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2017 Anna Fält Oma ääni riittää A nna Fält on toiminut jo lähes kymmenen vuotta kansanlaulajana Ruotsissa asuen. Iisalmesta kotoisin oleva muusikko löysi kansanlaulusta kodin, jossa voi olla juuri sellainen kun on. – Löysin kansanmusiikin äärelle vasta 20-vuotiaana, kun opiskelin popjazzlaulajaksi Kajaanin konservatoriossa. Siihen asti kuvani kansanmusiikista oli todella negatiivinen, mikä muistuttaa minua edelleen siitä, miten tärkeätä on näyttää kaikille miten moninaisesta musiikista on kysymys! Fält kuvaa itseään tyyppinä, jota kiinnostaa kaikenlainen outous ja kummallisuus, ja sitähän kansanlaulun parissa riittää. Esimerkiksi ruotsalainen kulning oli ensikertalaiselle tajunnan räjäyttävä kokemus. – Yksi käänne elämässäni oli Sari Kaasisen kansanlaulukurssi Iisalmen Talvipäivillä. Hän ilmoitti, että kansanlaulaja laulaa äänellään. Piste. Minä, epävarma 20-vuotias, pop-jazz-laulun opiskelija olin aivan äimänä: yritätkö todella väittää että minä riitän tällaisena?! Kansanmusiikkia piti siis päästä opiskelemaan lisää, ja Kajaanin jälkeen Anna Fält päätyi Joensuuhun opiskelemaan. Sen jälkeen Ruotsi vei mennessään. – Minulle oli alusta asti selvää, että haluan Ruotsiin opiskelijavaihtoon. Ruotsin kieli ja ruotsinkielinen kansanlaulu olivat koko ajan olleet minulle läheisiä. Palattuani Malmöstä takaisin kaupunki jäi vaivaamaan, halusin lähteä takaisin ja elää siellä. Freelancer Ruotsissa Edessä oli joka tapauksessa freelancerelämä, joten miksei Malmössä? Freelancermuusikon elämä lähtikin yllättävän hyvin pyörimään, ei tarvinnut tulla maitojunalla kotiin tai ryhtyä tiskaajaksi. Nyt hänellä on sydän kahdessa maassa. – Suomessa suuntaan katseen Ruotsiin ja kerron täkäläisille, mitä kaikkea sieltä löytyy, ja toisinpäin. On niin paljon mitä ihmiset eivät myöskään omasta perinteestään tiedä. Fält myöntää pukeutuvansa innokkaasti kulttuurilähettilään viittaan. – Alussa keikkajärjestäjät Ruotsissa vähän arastelivat kieltä – ai laulatko vain suomeksi? Meneehän ihmiset fado- tai flamencokonserttiinkin, eivätkä he ymmärrä siitä mitään! Suomen kielen kanssa tuntui olevan ennakkoluuloja. Anna Fält on esittänyt hyvin paljon suomenkielistä kansanlaulua suomea ymmärtämättömille yleisöille. Ilmaisu on loppujen lopuksi se kaikkein tärkein. – Totta kai minuun vaikuttaa, ymmärtääkö yleisö sanat vai ei. Mutta tarinan sisäistämisestä kaikki on eniten kiinni. Kun todella sisäistää sanoman, unohtaa koko maailman ympäriltä. Aina se ei onnistu, voi olla huono päivä eikä saavuta sitä tilaa – ei vain pääse ”sinne”. Yleisö aistii sen kyllä ihan kielestä riippumatta. Kiehtovat metsäsuomalaiset Kansanlaulutyyleistä Anna Fältin sydäntä lähimpänä on kalevalamittainen laulu. – Pohjaton lähde, josta aina löytää uusia kerrostumia! Viime vuosina erityisesti loitsut ovat nousseet yhä enemmän esille. Loitsut liittyvät myös laulajan uusimpaan tutkimusprojektiin, jonka keskiössä ovat metsäsuomalaiset, Suomesta Ruotsiin muuttanut kansanryhmä, jonka kulttuuriset erityispiirteet ovat säilyneet pitkään alkuperäisinä. Metsäsuomalaisia asui Ruotsin ja Norjan rajaseudulla Norrlannista Skåneen asti. – Arkipäivän magiikka on todella silmiinpistävää. Esimerkiksi kansanparannus on säilynyt elinvoimaisena 1900-luvulle asti. Metsäsuomalaisilta kerätystä materiaalista todella iso osa on nimenomaan loitsuja.Metsäsuomalaisteeman pohjalta syntyi sooloesitys Finnskogarnas magi, ja sen ohjelmisto on myös tarkoitus levyttää. – Joka kerta kun olen suomalaismetsissä, tuntuu että tämä työ on tärkeää. Metsät taputtavat minua henkisesti olalle. Taiteentekijänä kyseenalaistan jatkuvasti sitä mitä teen – onko tässä kaikessa mitään järkeä? Näin Anna Fältin esiintyvän ensimmäistä kertaa yhdessä flamencotanssijan Pia Pohjakallion kanssa. Voimakas tulkinta naisen elämään liittyvistä runolauluista jäi mieleen, mutta erityisesti muistan Fältin kommentit siitä, että yleisö Suomessa todella ymmärsi laulujen sanat. Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuva: Jerry Pedersen