Kansanmusiikki 1/2021 - Lehtiluukku.fi

Irtonumero 8 € 1 • 2021 6 Aili Järvelä odottaa valaistusta 14 Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta 36 Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia MUKANA PELIMANNI-LIITE
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 SISÄLTÖ 1 • 2021 21 36 14 KOLUMNISTI Petra Käppi Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta. Aili Järvelä odottaa valaistusta Rinta-Nikkolan nuottikirjan paljastuksia. Ajassa: Seurasaaren kansantanssijat .........................................................5 Erkki Lassila – mestarin sävellykset nuottikirjaksi ..........................10 Oriveden kursseilla iloittiin etänä ...........................................................12 Esittelyssä John Millar: Kahdentoista vuoden katusoitto ..............17 Eläköön Folk! -gaalan palkinnot ja tunnustukset .............................18 Poikkitaiteilija Aapo Similän syntymästä 130 vuotta .....................20 Lisää musiikkiperinnettä Unescoon ja hankemaailmaan ..............20 Persoonallinen Pelimanniyhtye Leppävirran pelimannit 50 vuotta ..........................................................22 Pelimanni-liite Eino Sointula – Varsinais-Suomen ensimmäinen oltermanni .....23 Varsinais-Suomen kuulumisia ...................................................................23 Satakuntalaiset soitteet uutena painoksena .....................................24 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Nuottiliite ...........................................................................................................25 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................29 Vapaaehtoisuus yhdistysten ytimessä ...................................................30 Keski-Suomessa etsitään aarteita ............................................................32 Jouhikon sointia etsimässä ........................................................................34 Muistoissamme Raila Halmetoja ..............................................................39 Mitä verkkokonsertti vaatii? ......................................................................40 Levyt ja kirjat ...................................................................................................42 Taustapeili: Salla Ahvenjärvi ......................................................................48 6 Sa ul i H ei kk ilä M us eo vi ra st o Er kk i W ra ng en
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 ALKUTAHDIT Marianne Maans ja Marjaana Puurtinen ovat koonneet Soi torpat ja salongit -ohjelmansa nuottijulkaisuksi. Nuottivihko sisältää Varsinais-Suomessa ja Turunmaan saaristossa tallennettua kansanja salonkimusiikkia muun muuassa Sibelius-museon, Suomalaisen kirjallisuuden seuran ja Svenska litteratursällskapet i Finlandin arkistoista. Osa materiaalista julkaistaan luultavasti nyt ensimmäistä kertaa. Vihossa myös kerrotaan elävästi, anekdoottien kautta, kappaleiden taustoista sekä alueen musiikkija tanssiperinteestä. Duo Maans & Puurtinen kokosi ja sovitti kappaleet konserttikokonaisuutta varten ja se esitettiin ensimmäisen kerran Turussa maaliskuussa 2019. Inspiraationsa se sai Varsinais-Suomen ja saariston rikkaasta 1700-1800-lukujen musiikkiperinteestä Kappaleet on sovitettu kahdelle viululle ja laululle, mutta niitä voi soveltaa myös muille soittimille. Ilmainen, kaksikielinen pdf-muotoinen nuottivihko tuo nämä arvokkaat arkistomateriaalit uusina sovituksina tämän päivän soittajien, laulajien ja kulttuuriperinnöstä kiinnostuneiden ulottuville. www.facebook.com/maanspuurtinen www.mariannemaans.com Katja Lampinen palkittiin Jämsässä Jämsän sivistyslautakunta on myöntänyt järjestyksessään neljännen Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon mestaripelimanni Katja Lampiselle hänen taiteellisista ansioistaan kansanmusiikin parissa sekä työstään kansanmusiikin edistämiseksi. Palkinnon suuruus on 3 000 euroa. Mallipuuseppä Viljo Järvinen testamenttasi omaisuutensa Jämsänkosken kaupungille. Jämsän kaupunginhallitus päätti perustaa Viljo Järvisen kulttuuripalkinnon vuonna 2017. Katja Lampisen innostus musiikkiin jalostui isä Erkki Lampisen opetuksen jälkeen työväenopistossa ja Jämsänkosken taidekoulussa. Myöhemmin soitonopiskelu on jatkunut kansanmusiikkikursseilla. Hän on suorittanut Suomen kansanmusiikkiliiton pronssisen, hopeisen ja kultaisen ansiomerkin. Lampisen pääinstrumentteina ovat haitarit ja lisäksi hän soittaa mandoliinia. Katja Lampinen sai mestaripelimannin arvonimen vuonna 2018. Katja Lampinen on Keski-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksen ja Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksen jäsen. Folk-Suomi julkaistaan verkossa Folk-Suomi kerää tänä vuonna suurimmat kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat Folk-Suomen Facebook-sivulle, josta löytyvät ajantasaisimmat tiedot tulevista festivaaleista. Perinteistä painettua esitettä ei julkaista pandemiatilanteen vuoksi. Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen Folk-Suomi -otsikon alle. Ensimmäinen yhteisesite tehtiin vuonna 2014. Folk-Suomi tähtää kansanmusiikiin ja -tanssin tunnetuksi tekemiseen. www.facebook.com/folksuomi Soi torpat ja salongit ilmaisena verkkojulkaisuna Suomalais-saamelainen VILDÁ on yksi kahdeksasta eurooppalaisesta nousevasta kyvystä, jotka voittivat Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinnon. Vuosittain jaettava Euroopan Unionin popja nykymusiikin palkinto juhlistaa artisteja, jotka edustavat eurooppalaista nykyhetken ja tulevaisuuden soundia. Palkinto jaettiin tällä nimellä nyt kolmannen kerran. Palkintogaala järjestettiin verkkotapahtumana tammikuun puolivälissä. Kaikki ehdokkaat esiintyivät samana iltana maineikkaalla hollantilaisella ESNSfestivaalilla virtuaalisesti. Kukin voittaja saa 10 000 euron arvoisen palkinnon, johon kuuluu palkintokumppaneiden tarjoama uratukipaketti. VILDÁn musiikki on ainutlaatuinen yhdistelmä mystisiä joikuja, svengaavia rytmejä ja improvisaatiota. Vaikutteita ammennetaan saamelaisten vahvasta yhteydestä luontoon, nykypäivän popmusiikista sekä suomalaisesta kansanmusiikista. Duon debyyttialbumi Vildaluodda Wildprint valittiin Songlines Magazinessa vuoden 2019 kymmenen parhaan levyn joukkoon. musicmoveseuropetalentawards.eu www.saurabooking.com/artist/vilda/ bafesfactory.fi/vilda/ VILDÁ voitti Music Moves Europe Talent Awards 2021 -palkinnon Hildá Länsmanin (joiku) ja Viivi Maria Saarenkylän (harmonikka) VILDÁ. Jim m y Tr äs ke lin Si rp a Su om in en
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 M ai ja Se pp o PÄÄKIRJOITUS KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (201) 2021 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Jukka Janka-Murros ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Aili Järvelä kuva: Ulla Nikula Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/21 ilmestyy 4.6. aineistot 3.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen Me Too (minä myös) -liike on Tarana Burken New Yorkissa viisitoista vuotta sitten perustama kampanja seksuaalisen häirinnän ja väkivallan esiintuomiseksi. Vuosikymmen myöhemmin se levisi tsunamin lailla maailmanlaajuiseksi superjulkkisten nostaessa esiin vaikutusvaltaisten henkilöiden systemaattisen seksuaalisen häirinnän. Monet ovat saaneet tuomioita ja vähintäänkin saaneet kokea uransa järkkyneen syytteiden seurauksena. On kuultu kritiikkiä, että liike liioittelee. Pikemmin voidaan kysyä, miten naiset ovat sietäneet ala-arvoista kohtelua niin pitkään. Julkitulleissa tapauksissa usein on ollut kysymys valta-asetelmasta: ahdistelijalla on ollut mahdollisuus suoraan vaikuttaa ahdisteltavan uraan. Tietenkään ahdistelu ei aina ole vain miesten tekemää, eikä se kohdistu vain naisiin, kohteena voivat olla myös miehet tai pahimmissa tapauksissa puolustuskyvyttömät lapset. Kaikki ahdistelu väkivallasta puhumattakaan on tuomittavaa, mutta fakta on, että naiset ovat kautta historian joutuneet sietämään sitä eniten. Monet pitävät Suomea tässä suhteessa lintukotona. Sukupuolten tasa-arvo on edistynyt huomattavasti ja seksuaalinen ahdistelu on poikkeustapaus. Varmasti asiat ovat paremmin kuin monessa muussa maailman kolkassa, mutta meidän on syytä olla valppaina. Viime vuosina on tullut esille useita esimerkkejä vaikutusvaltaisten taiteilijoiden epäasiallista käytöksestä myös meillä. Kansanmusiikin kenttä näyttää tasa-arvoisemmalta. Naismuusikoita on yhtä paljon kuin miehiä ja toiminta häirintävapaata. Valitettavasti näin ei ole. Joulun alla uutisoitiin tapauksesta, jossa Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän opettaja oli painostanut oppilaan seksisuhteeseen. Monelle se oli isku vasten kasvoja. Pienissä piireissä kaikki ovat tekemisissä toistensa kanssa. Kaikki miehet joutuvat epäilyksen alle. Sibelius-Akatemia onkin linjannut selkeästi, että opettajan ja oppilaan suhde on kielletty. Täysi-ikäisellä on oikeus harrastaa seksiä kenen kanssa haluaa, mutta ei ole hyväksyttävää, että valta-asemassa oleva siihen painostaa. Seksuaalinen vihjailu, epäsopiva koskettelu ja ulkonäön kommentointi ovat myös ehdottoman tuomittavia. Sellaista käytöstä ei pidä hyväksyä keneltäkään missään tilanteissa. Aikamme mediailmastossa, kun kaikki mahdollinen porno on parin klikkauksen päässä kenen tahansa silmille ja paljaitten ruumiinosien esitteleminen ja tv-sarjojen seksileikit ovat arkea, on aikuinenkin hämmentynyt siitä, mikä on normaalia ja hyväksyttävää. Siksi jokaisen vastuuhenkilön on rohkaistava opiskelijoita oppilaitoksissa ja kursseilla tuomaan esille matalalla kynnyksellä, jos tulee kohdelluksi niin, että olo on kiusaantunut. Olipa ahdistelija kuka tahansa. Tehdään kansanmusiikin kentästä häirintävapaa esimerkki. Sauli Heikkilä Häirintää ei pidä hyväksyä
AJASSA Seurasaaren kansantanssijat 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Kysymykset: Sauli Heikkilä Vastaukset: Jere Jäppinen xx x Millaista vaihetta Seurasaaren Kansantanssijat elää 50. juhlavuotenaan? Aloitimme 50-vuotisjuhlat Folklandialla tammikuussa 2020. Sitten korona sotki suunnitelmat, ja toiminta on ollut tauolla enimmän aikaa. Juhlakonsertti on siirretty huhtikuulle 2022. Seura elää kiinnostavaa vaihetta. Pääryhmän rinnalle syntyi 2016 Lieke, ja juhlaa varten on koottu varttuneiden tanssijoiden Hiillos. Nyt hahmotellaan seuran tulevaisuutta kolmena eriluonteisena ryhmänä. Miten kansantanssin muodot ovat muuttuneet vuosien varrella? Seurasaaren Kansantanssijat perustettiin 1970 elävöittämään suomalaista kansantanssia näyttämölliseksi ja yleisöystävälliseksi, mikä toi paljon kiitosta, mutta myös ankaraa vastustusta. Nyt näistä uusista tuulista on tullut kansantanssin valtavirtaa. Vaikka kansallispuvuissa esitetty kansantanssi on aina ollut meille tärkeää, Seuris on jo kauan heittäytynyt estoitta lajin rajoja venyttäviin hankkeisiin. Olemme tehneet laajoja, musiikkija tanssiteatteria läheneviä esityksiä, jotka ovat usein historian innoittamia. Olemme tanssineet 1700-luvun menuetteja niin pönkkähameissa kuin farkuissakin, 1800-luvun salonkitansseja pianon säestyksellä sekä pistoa ja charlestonia 1920-luvun hengessä. Lisäksi olemme tutustuneet innokkaasti muiden kulttuurien tansseihin klezmeristä Balkanille ja Intiasta Irlantiin. Juhlakonserttiin tulee viiden vuosikymmenen tanssikattaus klassikoista uutuuskoreografioihin, jotka tuovat esiin Seuriksen tyylillisen moninaisuuden ja laaja-alaisuuden. Kuka tekee koreografiat ja ohjaa? Seuran perustajajäseniin kuuluva Varpu Heinonen on toiminut ohjaajana ja koreografina vuodesta 1996, eikä hänen luovuutensa osoita hiipumisen merkkejä. Viime vuosina myös tanssijat ovat tehneet omia koreografioita, joihin Lieke-ryhmän toiminta perustuu. Vierailevaa koreografiakin on kokeiltu. Mitä kuuluu vuodenkiertoonne? Vuosikymmenien ajan Seuris tähtäsi kesään, koska seuran talouden perustana olivat turistiesitykset. Niiden huvettua toiminta muotoutui projektimaiseksi, eli ohjelma rakentuu kulloistenkin hankkeiden mukaan. Miten päädyitte Sisäilmaa-sarjaan? Millaista palautetta olette saaneet? Sarjaan haluttiin kansantanssiryhmä ja meihin otettiin yhteyttä, ehkäpä siksi että olemme ennenkin tehneet draamallisia esityksiä. Tartuimme tietysti uteliaina uudenlaiseen haasteeseen. Pari pientä kohtaustamme on kyllä huomattu, ja kehuja kansantanssin reippaasta näkymisestä on tullut yllättäviltäkin tahoilta. Tosin keikka ei suonut tilaisuutta esitellä tanssiosaamistamme paria polkka-askelta enempää… www.seurasaarenkansantanssijat.fi
6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Aili Järvelä odottaa valaistusta Aili Järvelän viime vuosien tekemisien monipuolisuus häkellyttää. Kuiskaajan aaria -konsertti Helsingin kaupungin orkesterin kanssa, italialaisen nykysäveltäjän Luciano Berion kansanmusiikkipohjaisen sarjan levytys, lastenmusiikkia Mutaveijareissa, yhteistyö Paula Vesalan ja Jutta Rahmelin kanssa, Matti Johannes Koivun orkesterin jäsenyys, Lilla Teaternin Once-musikaali, aktiivinen näppäriohjaaminen, sekä sokerina pohjalla kriitikoiden kiittämä ep-trilogia omakustanteena. Eikä tässä ole edes kaikki. Ei ihme, että koronan tuoman pakkopysähdyksen aikana Ailia on mietityttänyt tulevaisuuden suunta. M ikä kohtalo syntyä kuopuksena kansanmusiikkilegenda Mauno Järvelän perheeseen! Luulisi, että perheen ”viides viulisti” ryhtyisi painonnostajaksi, arkkitehdiksi tai valitsisi instrumentikseen haitarin. Ei valinnut, vaan kävi viulutunneilla, soitti Näppäreissä ja suoritti Kaustisen musiikkilukion. Aili kasvoi kirjailmellisesti kansanmusiikin sylissä. Muiden sisarusten, Annin , Siirin , Alinan ja Eskon , kanssa ei tarvinnut edes pahemmin kilpailla. Hangattiin yhdessä hartsia trokaan ja soitettiin isän kanssa, yksinään ja yhdessä. Korvalapuissa soi kuitenkin Spice Girls, kuten monilla muillakin ikätovereilla. Kun Kaustisen musiikkilukion englanninopettaja tuli kehottaneeksi hakemaan Oulunkylän Pop & Jazz konservatorioon, syttyi ajatus kulkea kuitenkin omaa polkua. Siihenkin kotona vain kannustettiin. Oulunkylän ovet eivät auenneet, mutta Jyväskylän konservatorio otti uuden opiskelijan vastaan popjazzlaulua opiskelemaan. – Viulukoteloa en juuri niiden kolmen vuoden aikana avannut. Lauloin ja ihmettelin elämän menoa. Konservatorion jälkeen opintojen jatkaminen tuntui houkuttelevalta ja Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osastokin kiinnosti. Aili päätyi kuitenkin saman oppilaitoksen musiikkikasvatuksen osastoon ja Jyväskylä vaihtui Helsinkiin. Alussa pääinstrumentiksi valittu viulu vaihtui lopulta klassiseen lauluun. Aili ei kokenut järin vaikeaksi hypätä tyylistä toiseen, mutta tiedostaa hyvin eri tyylilajien haasteet. – Laulutekniikan analysointi ei ole koskaan kuulunut vahvuusalueisiini. Laulan niin kuin tuntuu luontevalta. Toki opiskeluaikana klassisen laulutunneilla tekniikkaa hiottiin ja silloin kasvoi arvostus sillä alalla uraansa tekeviä kohtaan entisestään. Pedagogi ja korvamatologi Opintojen ohella Aili tienasi vuokrarahoja Maunon Näppärikurssien ohjaajana ja pikkuhiljaa myös isänsä sanoittamien näppärilaulujen säveltäjänä ja sovittajana. Näppäreille opettaminen ja sovittaminen on ollut hyvä koulu ja innostanut yhä enemmän muuhunkin sovitustyöhön. – Olen aina ollut kiinnostunut siitä, miltä musiikki voi kuulostaa. Monen tasoisille lapsille ja nuorille sovittamisessa on aivan erilaiset haasteet kuin työstäessä kappaleita ammattimuusikoille. Innostus sovittamiseen on johtanut tekemään sovituksia kuoroille. Viimeisin teos oli Helsingin kaupunginorkesterin
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 konsertti Kuiskaajan aaria, jonka musiikin Aili sovitti puoliksi Esko Grundströmin kanssa. Tero Pajunen esittää oopperan kuiskaajaa, joka kärsii korvamadoista ja Aili korvamatologia, joka yrittää etsiä ratkaisua ongelmaan musiikin kautta. Helsingin kaupunginorkesterin vahvistuksena esityksessä on Teron ja Ailin lisäksi muusikot Esko Grundström, Senni Valtonen ja Elisa Seppänen sekä Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen opiskelijoita. Koko orkesteria johti Janne Nisonen ja teoksen ohjasi Jukka Nylund . Konserttia oli tarkoitus esittää yleisölle viime vuoden marraskuusta alkaen, mutta konsertin peruuntuessa siitä tehtiin tallenne, joka on nähtävillä maksutta internetissä Helsinkikanavalla (helsinkikanava.fi). Konsertit odottavat vapaampia aikoja. Samaan aikaan, kun Aili valmistui musiikin maisteriksi, Eeva-Leena Pokela jäi eläkkeelle musiikkikasvatuksen osastolta. Hän pyysi Ailia opettamaan kansanmusiikkia kunnes virkaan saadaan uusi lehtori. Pesti kesti vuoden ja oli innostava, mutta myös raskas. Ajanjakson muisteleminenkin on hieman vaikeaa. – Musiikkikasvatuksen aineryhmän opintokokonaisuus on todella laaja ja opiskelu vaatii paljon työtä. Siirtyminen lähes omanikäistensä opettajaksi oli paitsi antoisaa, mutta myös kuluttavaa. Se oli kuitenkin upea kokemus kaikessa haastavuudessaan. Olen äärettömän kiitollinen Eevikselle luottamuksesta. Hain virkaakin, mutta se prosessi ei mennyt hyvin enkä tullut valituksi. Näin jälkikäteen ajateltuna oli ehkä ihan hyvä niin. Minusta tuntuu, että se ei kuitenkaan olisi ollut minun paikkani. Aili jäi freelanceriksi ja kalenteri täyttyi monenkirjavista tehtävistä. Yksi innostava ovi avautui Kuiskaajan aarian alkupalaverien yhteydessä, kun intendentti Aleksi Malmberg kertoi italialaisen monipuolisen säveltäjän Luciano Berion (19252003) kansanlaulujen pohjalta tekemän teoksen Folk Songs olevan tulossa Helsingin kaupunginorkesterin ohjelmistoon. Kysyessään, tietäisivätkö Aili tai Esko, mikä orkesteri voisi tehdä siitä kansanmusiikkiversion, vastasivat he yhdestä suusta, että ”mehän se voitaisiin tehdä”. Syntyi Bergå Folk Project, jossa Ailin ja Eskon lisäksi soittavat Topi Korhonen ja Iida Savolainen . HKO esitti Berion kansanlaulusarjan syyskuussa 2019 ja konsertin jälkeen Bergå Folk Project oman versionsa samasta sarjasta Kohtaamisia-klubilla Musiikkitalon lämpiössä. Ohjelmistosta päätettiin tehdä levy ja äänitykset saatiin valmiiksi viime vuoden lopussa. Levy julkaistaan kuluvana vuonna. Vierailevana muusikkona sillä on mukana myös lyömäsoittaja Abdissa ”Mamba” Assefa . Ailia on työllistänyt paljon myös lastenmusiikkiyhtye Mutaveijarit, joka syntyi Sibelius-Akatemian opiskelukavereiden kanssa. Kahdeksanhenkinen, omia kappaleita esittävä yhtye yhdistelee monia musiikkityylejä ja esiintyy myös pienemmällä kokoonpanolla. Aili on yhtyeessä muusikkona sekä toimii yhtyeen taiteellisena tuottajana. Hän tekee myös osan yhtyeen kappaleista. Molemmat julkaistut ja kriitikoitten kiittämät levyt ovat päässeet Lastenmusiikin Emma -ehdokkaaksi, Ympäri ämpäri vuonna 2017 ja Nyt mennään! tänä vuonna. Lisäksi Mutaveijarit palkittiin Lastenmusiikkigaalassa 2020 Vuoden Lastenmusiikintekijöinä ja ”Nyt mennään!” -levy palkittiin Vuoden Lastenmusiikkilevynä. Korona-tauonkin aikana on tehty muutama onnistunut striimattu konsertti. Suurimman yleisön tämän hetkisistä aktiivisista yhtyeistä sai Paula Vesalan , Jutta Rahmelin ja Ailin trio Vain elämää -ohjelmassa, jossa se esitti Lauri Tähkän päivänä Tulkoon mitä vaan -kappaleen. Omilla keikoillaan trio esittää omia kappaleitaan akustisina versioina. Omat kappaleet Vuosi 2019 oli Ailille kiireinen monissa projekteissa, mutta taskussa oli myös omia lauluja, jotka odottivat julkaisua. Kaiken ohella Aili kokosi yhtyeen ja julkaisi biisinsä digitaalisilla alustoilla kolmena ep:nä ja niistä lohkaistuina kahtena singlenä. Periaatteessa kappaleet olisi voinut tehdä nykytekniikalla vaikka omalla tietokoneella, mutta Aili halusi bändin. – Olen vähän vanhanaikainen tässä suhteessa. Taloudellisesti ei ole kovin kannattavaa koota isoa yhtyettä, kun sellaisia on harvemmin varaa palkata keikoille. Halusin kuitenkin tehdä levyn bändin kanssa, eikä minulla olisi ollut oikein osaamista tai aikaa opetellakaan rakentamaan biisejä yksinään olohuoneen nurkassa. Korona-pakolaisuus Kaustisella on vaihtunut Kallion katuihin. Sa ul i H ei kk ilä Vierastan ajatusta artistibrändistä ja narratiivista, jolla artistia lähdetään myymään
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Aili Järvelä musiikin maisteri, s. 1985 Kaustisella Kokoonpanoja, joissa tällä hetkellä mukana: Once-musikaali (Lilla Teatern) Bergå Folk Project Mutaveijarit Vesala-Järvelä-Rahmel -trio Matti Johannes Koivun Uskomaton Folktrio Toiminut tuuraavana viulistina seuraavissa yhtyeissä: Frigg Baltic Crossing Tsuumi Sound System Ailin bändissä ovat mukana Sigurdur Rögnvaldsson , kitara, Matias Tyni , koskettimet, Kalle Ylitalo , basso ja Janne Mathlin , rummut. Levyjä kuunnellessa on hankala uskoa, minkä kaiken keskellä ne ovat syntyneet. Voisi hyvin kuvitella, että mukana olisi isompikin tuotantokoneisto, mutta onkin vain Aili ja yhtye sekä Ailin lisäksi toisena tuottajana Sami Kurppa. Kiireen keskellä markkinointikin jäi vähiin. Silti trilogian viimeisin Omaa ep sai Helsingin Sanomissa viiden tähden arvostelun ja nousi vuoden 2020 parhaiden julkaisujen joukkoon. Kappale Kivee voitti myös Radio Suomen levyraadin ja Sisäpiha ja Roihuvuori nousivat useille Spotifyn soittolistoille. Kuvittelisi, että ilman epidemiaa siitä olisi alkanut keikkarumba, mutta totuus on vähemmän dramaattinen. – Siihen aikaan oli niin kiire, etten ikävä kyllä ehtinyt juuri keikkoja myymään. Kansanmusiikin taikajuomapadassa keitetyn artistin musiikissa kuvittelisi olevan enemmänkin kansanmusiikkivaikutteita, mutta yhtye on perinteinen rummut-kitara-basso-koskettimet. Ailin mukaan kyse ei ole kuitenkaan mistään kapinasta tai analyyttisesti mietitystä, suurta yleisöä kosiskelevasta ratkaisusta. – Nuoruudessani kuuntelin ja ihailin muun muassa J. Karjalaista ja Jonna Tervomaata sekä monia ulkomaisia poppija rokkibändejä. Omaa musiikkia tehdessäni en juuri laskelmoinut, tein levyistä haluamani kuuloisia ja tuollainen kokoonpano oli jotenkin selviö. Yhtyeen jäsenet ovat vakuuttaneet, että kansanmusiikki kuuluu musiikista. Miten, sitä Aili ei osaa analysoida, mutta epäilee sovituksia tai melodioiden kulkua. Kappaleiden syntyminenkin jää hieman arvoitukseksi. Ainoa selvä asia on se, että Aili tekee itse musiikkinsa ja viimeisellä ep:llä myös tekstit, jotka tulevat viimeisenä, jos ovat tullakseen. Inspiraation hetkistä on todisteena puhelimen äänitallentimen arvoitukselliset idean pätkät. Unelma pysyvyydestä Toistaiseksi Ailin yhtye on esiintynyt vain kerran, Kaustisen Kansanmusiikkijuhlien klubilla 2019. Keikkojen tekemättä jättäminen ei ole pandemian vaan ajan puutteen syytä. Ulkopuolista keikkamyyjää tai levy-yhtiötä Aililla ei ole koskaan ollut. – Levy-yhtiö ja keikkamyyjähän olisi mainio juttu, jos yhteistyökuvio vaan on toimiva. Omalla kohdallani vierastan ajatusta artistibrändistä ja narratiivista, jolla artistia lähdetään myymään. Haluan pitää fokuksen musiikissa ja sen tekemisessä. Olen siis avoin ehdotuksille, kunhan oma taiteellinen vapaus saa säilyä. Olisi mahtavaa päästä keikoille bändin kanssa, kunhan ajat sille ovat suotuisat. Nyt mennään hiljakseen päivä kerrallaan, kalenterissa on tilaa. Viime maaliskuussa, ensimmäisen sulun aikana, kalenteri tyhjeni ja Aili jäi loukkuun Kaustiselle kahdeksi kuukaudeksi. Toukokuussa alkoi kalenteri täyttyä ja vielä syksylläkin oli töitä kiitettävästi. Nyt odotetaan joulusta alkaneen tilanteen raukeamista. Keikkailua on ikävä ja ennen kaikkea Lilla teatternin Once -musikaalin työryhmää. Once sai Pohjoismaisen ensi-iltansa viime syksynä, mutta pian esitykset jouduttiin keskeyttämään toistaiseksi. Once on Glen Hansardin ja Markéta Irglován Broadwaylle vuonna 2007 säveltämä ja sanoittama musikaali, jonka John Carneyn elokuvaversion musiikki on kahminut niin Oscar-, Tony-, Olivierkuin Grammy-palkinnonkin. Helsingin Sanomissa viiden tähden arvion saaneessa Jakob Höglundin ohjaamassa musikaalissa Aili näyttelee ja toimii muusikkona. Nähtäväksi jää, toteutuvatko keväälle suunnitellut yhteistyöt KeskiPohjanmaan kamariorkesterin ja Tapiola Sinfoniettan kanssa. Kaikesta kurjuudesta ja taloudellisesta kurimuksesta huolimatta Aili näkee pakollisen tauon tuoneen myös mahdollisuuden miettiä tulevaisuutta. Pitääkö kalenterin näyttää samalta, kuin ennen koronaa. – Toivoisin pysyvyyttä ja turvallisuutta...en kyllä usko, että sellaista tapahtuu, Aili pohtii ja purskahtaa armeliaaseen nauruun.Olipa ratkaisu mikä hyvänsä, Ailin juuret ovat kansanmusiikissa. – Käytiin hiljattain studiossa Jutta Rahmelin ja Topi Korhosen kanssa äänittämässä ja kuvaamassa kansanlaulu Luutia Tuutia kansainväliseen pedagogiseen Folk ME! -EU-hankkeeseen. Se oli tosi ihanaa, kuin olisi kotiin tullut. Kuten kaikki kollegansa, Aili odottaa kuumeisesti tilanteen normalisoitumista. Sa ul i H ei kk ilä
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 E rkki Lassila syntyi 23.5.1939 Kälviän Jokikylässä, jossa Lassilan suvun on jäljitetty asuneen ainakin 1560-luvulta asti. Perhe sai elantonsa maanviljelystä. Erkki oli kolmesta lapsesta nuorimmainen. Soittotyylinsä Erkki Lassila kertoo olevan saman kuin isällään Lauri Lassilalla . Valitettavasti ei ole tiedossa, mistä Lauri oli Kälviällä poikkeuksellisen kanteleensoittotaitonsa oppinut ja mitkä ohjelmiston kappaleet olivat mahdollisesti hänen omiaan. Kälviäläistä pelimannipolkkaa, joka tunnetaan myös nimillä Sepän polkka ja Laurin polkka, Erkki Lassila pitää ainakin osittain isänsä tekemänä. Lauri Lassila kuoli äkillisesti Erkin asepalvelusaikana, jolloin Erkki oli vasta kiinnostunut kanteleen soittamisesta toden teolla, joten hän ei ehtinyt haastatella isäänsä tämän soittohistoriasta. Varhaislapsuudessaan ennen kanteleensoittotaitoa Lassila oli opetellut soittamaan isänsä repertoaaria kammalla. Korvakuulopelimanni Monen muun pelimannin tapaan Erkki Lassilan ohjelmisto on yhdistelmä erityylisiä kappaleita, joita hän on oppinut isältään ja muilta pelimanneilta, säveltänyt itse ja kuullut radiosta, tansseissa tai konserteissa. Hänen ohjelmistonsa voi luokitella perinteisiin pelimannikappaleisiin, omiin sävellyksiin, tanssimusiikkija iskelmäkappaleisiin sekä lauluihin ja hengellisiin kappaleisiin. Erkki Lassila ei käytä kappaleista minkäänlaisia muistiinpanoja, eikä hän osaa lukea nuotteja. Hän on siis oppinut koko ohjelmistonsa korvakuulolta, eikä hänen musiikkikäsityksensä perustu musiikin teorian tuntemukseen. Useat muut kanteErkki Lassila – mestarin sävellykset nuottikirjaksi Teksti: Leeni Wegelius Kuva: Lauri Oino Kälviäläinen kanteleensoittaja Erkki Lassila nimettiin mestaripelimanniksi vuonna 1990. Minulla on ollut kunnia tuntea Erkki Lassila yli vuosikymmenen ajan, jonka olen saanut soittaa hänen kisällinään Erkki ja tytöt -kokoonpanossa. Mestari-kisälli-metodi on ollut upea tapa kokea yhteisöllisyyttä ja sukupolvet ylittävää yhteyttä. Erkki ja tytöt harjoittelevat: Leeni Wegelius (vas.), Erkki Lassila, Eeva-Kaisa Kohonen, Anna Wegelius ja ja Jutta Rahmel.
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 leensoittajat ovat kehittäneet omia muistiinpanotapojansa kappaleiden aluille. Sen hyödyn ymmärtää, kun on soittanut jonkin aikaa korvakuulolta esimerkiksi Erkki Lassilan ohjelmiston montaa kymmentä kappaletta – kappaleet tuppaavat sekoittumaan toisiinsa. Jotkut Lassilan kappaleet ovatkin muuttuneet aikojen saatossa mitä luultavimmin muistinvaraisuuden vuoksi. Kokonaisia osiakin on kappaleista jäänyt pois, ja melodiat ovat karsiutuneet. Joitakin kappaleita on myös jäänyt unholaan, esimerkiksi Erkin ensimmäinen valssi, joka on todennäköisesti yksi hänen ensimmäisistä omista sävellyksistään. Onneksi tämä kappale löytyi kuitenkin arkistonauhalta. Nuottikirjan tekeminen oli siis paikallaan. Pelimannimusiikkia vai ei? Erkki Lassilan omia sävellyksiä on syntynyt tähän mennessä viisitoista. Ensimmäiset ovat 1970-luvulta, viimeisimmät ovat syntyneet aivan viime vuosina. Joukossa on seitsemän valssia, kuusi sottiisia, yksi masurkka ja yksi musiikkinäytelmään sävelletty laulumelodia. Kappaleista kaksi on mollissa, loput duurissa. Lassilan mielestä sävellykset eivät ole pelimannimusiikkia eivätkä edusta mitään tiettyä tyyliä. Omasta mielestäni sävellykset kuitenkin ovat tyylillisesti selvästi lähimpänä pelimannimusiikkia. Kenties kyse on näkökulmaerosta – Lassilan mielestä pelimannimusiikki on vanhaa musiikkia, ja vaikka hänen kappaleidensa estetiikka kumpuaa sen maailmasta, se ei ole hänelle sama asia. Musiikkiin ei tietenkään ole tarpeellista lyödä leimoja, mutta tarkastellessani itse hänen omia kappaleitaan huomaan helposti samat sointuja sävelkulut sekä artikulaatiotyylin kuin hänen ohjelmistonsa pelimannikappaleissa. Erkki Lassilan mukaan hänen kappaleensa syntyvät yleensä kertaheitolla tai ainakin samalta istumalta, vaikka aikaa menisikin vähän enemmän. Koska Lassila ei käytä muistiinpanoja, hän soittaa kappaletta yhteen menoon niin pitkään, että se on varmasti jäänyt muistiin. Hän on kuvaillut luovaa prosessia niin, että ”jostain ne vain tulevat”. Kappale ikään kuin syntyy valmiina, ei erillisistä ideoista ja pätkistä. Olin todistamassa erään kappaleen syntyä joitakin vuosia sitten. Erkki alkoi soittaa minulle tuntematonta kappaletta, joten kuunneltuani aikani kysyin, mikä kappale se oli. “Masurkka”, Erkki vastasi. Kysyttyäni, mikä masurkka, sain vastaukseksi “En tiiä vielä”. Hetken udeltuani sain vahvistuksen sille, että kappale oli syntynyt siinä hetkessä. Hän vielä muutteli hieman muutamia tahteja soittaessaan kappaletta useamman kerran, ja sitten kappale oli valmis. Soinnut pysyivät koko ajan muuttumattomina. Minulla ei harmikseni ollut enää äänitettä kappaleesta tehdessäni äänityksiä nuottikirjaa varten, mutta muistin kappaleesta alun ja pyysin Erkkiä soittamaan sen minulle. Hän soittikin, ja soinnut ovat luullakseni samat, mutta melodia oli muuttunut alkua lukuun ottamatta. Emme olleet soittaneet kappaletta tässä välissä, ja luulen, että se täytyikin ikään kuin keksiä uudestaan. Vaikka Erkki Lassila on säveltänyt harvakseltaan, tämän tyyppinen säveltäminen on luullakseni hänelle hyvin vaivatonta: rakenteet ovat pelimannikappaleissa samankaltaisia, joten pelimannimusiikin keskellä kasvanut pystyy puhumaan tätä “kieltä”, eli säveltämään lonkalta, vaikka ei itse miellä sävellyksiään pelimannimusiikiksi. Koska olin äänittänyt koko kappaleen sävellyksen tekovaiheen, liitin alun eri muunnelmat havainnollistamismielessä nuotinnokseen “Leenin masurkasta”. Kisälli nuotinkirjoittajana Ajatus Erkki Lassilan nuottikirjasta on kytenyt jo useita vuosia, sillä vaikka pelimannimusiikki elää kuulonvaraisena perinteenä ja on sellaisenaan hyvin arvokas ja merkittävä, nuotille jäljennettynä musiikki leviää laajemmalle ja saavuttaa enemmän soittajia. Tuulen purjeisiinsa projekti sai Keski-Pohjanmaan rahaston työskentelyapurahasta ja Kansanmusiikkiinstituutin lupautumisesta nuottikirjan julkaisijaksi. Ajoitus oli onnekas, sillä helmikuun alkupuolella vuosi sitten koronapandemia oli vielä etäiseltä tuntuva kaukaisen maan ongelma. Vietinkin Kälviällä Erkki ja Paula Lassilan kodissa leppoisia ja tuottoisia päiviä äänittäen, videoiden ja haastatellen Lassilaa hänen ohjelmistostaan, soittajanpolustaan, vaikutteistaan ja musiikkikäsityksestään. Kevään tyhjentynyt kalenteri salli tekemiselle mukavan rauhan ja keskittymisen. Pyrkimyksenäni oli syväluotaavan tutkimusnuotiston sijaan tuottaa laadukasta ja selkeää perusmateriaalia, joka palvelisi monen tasoisia musiikinharrastajia. Halusin pitää nuottikuvan mahdollisimman yksinkertaisena ja helposti lähestyttävänä. Sisällytin kuitenkin mukaan muutamia analyyttisempiä nuotinnoksia tyylistä kiinnostuneille, ja säestystyyliä on avattu joissain nuoteissa. Muiden soitinten soittajat, kuten suurin osa Suomen kanteleensoittajista, jotka soittavat kotitai konserttikantelettaan pitkältä sivulta lyhyen sijaan, saavat vapaat kädet kehittää omat säestystyylinsä kaikkiin kappaleisiin. Mihin tahansa kansanmusiikin nuotinnoksiin tutustuessa kannattaa muistaa, että nuotinnettu pelimannimusiikki jää väkisinkin luonnokseksi. Paras tapa tutkia ja oppia kansanmusiikin tyylejä on hakeutua suoraan lähteille: kuulemaan musiikkia suoraan sen esittäjiltä. Kansanmusiikki pohjaa kirjoittamattomaan traditioon, sormista sormiin siirtyneeseen tietoon. Tämä traditio on hiipumassa pois ihmisten elämäntyylin ja musiikkikulttuurin muutoksen myötä, joten pian alkuperäisiä tyylien taitajia on enää arkistoissa. Muutoshan on toki luonnollista. Se ei tarkoita, että tyyli kuolee pois. Oppia voi edelleen kuuntelemalla, mutta aikaa hiljaisen tiedon taitajien tallentamiseen ei enää ole paljon. Pelimannimusiikki nykyajassa En tiedä, miten kansanmusiikin voi nykymaailmassa määritellä, mutta koen, että Erkki Lassilan kaltaisia kantelemestareita ei enää omasta sukupolvestani voi syntyä. Olemme taustaltamme liian erilaisia. Pelimannimusiikin synnyttänyt maailma on muuttunut perustavanlaatuisella tavalla kaupungistumisen, teollistumisen sekä arvojen, kulttuurin ja yhteiskunnan muutoksen ja muiden muuttujien myötä. Musiikilliset vaikutteemme ovat aivan toisenlaisia, ja olemme soittajina pedagogisesti ohjattuja ja akateemisia. Tarkoituksenani ei ole missään nimessä vähätellä nykysoittajien taitoja, sillä ne ovat erinomaisia, vaan tuoda esiin se, mikä meidät erottaa vanhasta traditiosta. On tärkeää tiedostaa, että tulokulmamme musiikkiin on jo toisenlainen kuin 1900-luvun alkupuolella syntyneillä. Emme siis siinä mielessä ehkä enää voi tavoittaa pelimannimusiikin ydintä. Vaikkemme voikaan välttämättä olla enää pelimanneja sanan vanhemmassa merkityksessä emmekä ymmärtää pelimannimusiikin syntyolosuhteita kokemuspohjaisesti, voimme joka tapauksessa omalta osaltamme siirtää tätä traditiota seuraavallekin sukupolvelle, mikä on mielestäni aivan yhtä arvokasta. Erkki Lassilan nuottikirja ilmestyy kesällä 2021. jostain ne vain tulevat
12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Virtuaalinen rakennusprojekti Tärkeintä minkä tahansa kurssin järjestelyissä ovat toimivat tilat. Näilläkin kursseilla on totuttu viettämään yhdessä aikaa monella tapaa. Piti siis miettiä tarkkaan, miten teemme mahdolliseksi yhdessäolon niin kurssitunneilla kuin tauoilla ja illanvietoissakin. Loppujen lopuksi Zoomissa oli käytettävissä päähuoneen lisäksi kurssihuoneet, rupattelunurkka, opettajanhuone, ja vielä soundcheck-tila ja baarin puolikin. Päähuoneessa päivystivät Kansanmusiikkiliiton Päivi Ylönen-Viiri ja Kansalaisfoorumin Annamari Martinviita . Kurssilaiset ottivat tilat nopeasti haltuun. Päivi ja Annamari olivat valmiina auttamaan huoneesta toiseen siirtymisessä, mutta pian tämä avuntarve jäi jo vähäiseksi, kun pelimannit tottuneesti navigoivat Zoomin nurkasta toiseen. Ja niin kuin tavallisestikin kursseilla, tauot tuppasivat venymään, kun moni lähti käymään nopsaa ”huoneellaan” – liekö tässä tapauksessa oman kodin jääkaappi ollut se houkutteleva taukopaikka. Opettajien kanssa tutustuttiin uusiin tiloihin ja niiden teknisiin toimintoihin etukäteen. Arto Järvelä , Pekka Pentikäinen , Lauri Kotamäki , Laura Kuisma , Antti Järvelä , Leija Lautamaja ja Jarmo Romppanen ottivat etäyhteydet ennakkoluulottomasti haltuun, ja näin oli koko kurssipaketti kasassa. Etäyhteyden parhaat puolet Jos monella olikin ikävä aitoa yhteissoittoa toisten kanssa, ei sitä jääty suremaan. Nykytekniikka ei vielä mahdollista samaan tahtiin soittamista linjojen poikki, mutta kurssilaiset huomasivat pian muita hyviä puolia etäkurssijärjestelyssä. Moni oli päässyt paikalle ensimmäistä kertaa, kun osallistuminen ei vaatinut matkustamista. Harjoitellessa kuuli kerrankin oman soittimensa äänen, ja toisaalta sai myös rauhassa soittaa väärin, kun muita ei ollut kuulemassa! Erityisen hienoa oli se, kun opettajan sormet näki kerrankin kunnolla. Yhteissoittoa – ja yhteislaulua! Pelimannien suuri yhteissoitto toteutettiin myös uudella tapaa. Tämä konsertti taisi aiheuttaa tavallista enemmän jännitystä, sillä jokainen pelimanni sai tallentaa soittonsa – ja tanssinsa – kotona omalla kännykällään, ja Jarmo Romppanen ja Antti Järvelä liimasivat nämä taidonnäytteet kasaan yhdeksi upeaksi videoksi, jolla yhdessä soittamisen riemu todellakin tuntuu ja näkyy. Koko videoprojektin ideoi ja luotsasi läpi Leija Lautamaja, jonka iloinen mallisoitto Velipoikien saksanpolkasta antoi pontevan pohjan osallistujien tallennussessioihin. Ja päästiinhän kurssilla haasteista huolimatta myös yhteislaulamaan! Kurssin totuttu avajaisohjelmanumero on No onkos tullut kesä Anja Hinkkasen säestyksen tahtiin. Anja onnistuu vääjäämättä saamaan kaikki mukaan lauluun – myös Zoomin kautta. Laulu itsessään toki tekee aina iloisen mielen, mutta tällä kertaa naurua ei voinut estää kukaan, kun kunkin yhteyden eri mittainen viive loi virtuaalisaliin hyvin epärytmikkään mutta sitäkin riemuisamman kakofonian. Näistä aineksista syntyi taas yksi unohtumaton Oriveden kurssi, joka jäänee osallistujien mieliin ainutlaatuisena kokemuksena. Kursseilta saatu monipuolinen oppi tulee varmasti rikastamaan meitä tulevaisuudessa, kun voimme ottaa teknologian hyvät puolet käyttöön uusin tavoin. Poikkeusaikana etätoteutus mahdollisti yhdessäoloa, mutta myös aivan uudenlaista osallisuutta monelle. Jään innolla odottamaan tulevia moninaisia osallistumismahdollisuuksia, sekä verkossa että livenä kylki kyljessä soitosta nauttien. Annamari Martinviita Kansalaisfoorumin koulutussuunnittelija Pelimanni, verkkokeiju Katso upea yhteissoittovideo YouTubessa hakusanalla ”Velipoikien saksanpolkka” Oriveden kursseilla iloittiin etänä Lainauksia palautteista ”Hyvin toimi etäyhteydet. Yllättävän nopeasti osallistujat oppivat mikki-mutet, näkymävaihdot ja muut Zoom-temput. Digiloikattiin porukalla :)” ”Etäkurssissa on paljon hyviä puolia: ruudulla pystyy näkemään opettajan sormet paljon paremmin kuin lähiopetuksessa. Oman soittonsa kuulee myös paljon paremmin verrattuna soittamiseen samassa huoneessa ison ryhmän kanssa.” Kansanmusiikkiliiton Oriveden 61. kansanmusiikkikurssilla tehtiin historiaa, kun opetus siirtyi kokonaan verkkoon. Zoomin luokkahuoneisiin, iltamasaliin ja rupattelunurkkaan kokoontui hulppeat 181 kurssilaista, ja verkkototeutuksessa oli auttamassa Kansalaisfoorumi. Ennakko-oletuksia ja odotuksia oli monenlaisia, mutta jo alkumetreillä syttyi Zoomissakin Oriveden henki, eikä iloa ja oppia jäänyt puuttumaan. Opiskelijat illanvietossa.
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Epävarman pandemiatilanteen vuoksi Samuelin Poloneesi on päätetty järjestää virtuaalisena. Pelimanniparaatia, lauantain iltakonserttia ja sunnuntain pääjuhlaa voi seurata turvallisesti omalta kotisohvalta. Suomen Kansanmusiikkiliitto haluaa taata kaikille turvallisen Samuelin Poloneesin, ja tämän takaamiseksi tapahtuma on päätetty toteuttaa pienemmässä mittakaavassa virtuaalisesti 13.–14. maaliskuuta. Tapahtumasta jäävät pois Uudenmaan iltamat Balderin salissa, pelimannisoitot kaupungilla, pelimanniklubit sekä sunnuntain Kansanlaulukirkko. Samuelin Poloneesi käynnistyy lauantaina perinteisellä Pelimanniparaatilla, joka näytetään suorana striiminä Ritarihuoneelta klo 13 alkaen. Esiintymässä nähdään jälleen hieno kirjo pelimannimusiikkia. EdustettuIna ovat erityisesti Uudenmaan pelimanniryhmät. Pelimanniparaatin livestriimiä voi jokainen seurata ilmaiseksi, linkki striimiin jaetaan Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuilla sekä Samuelin Poloneesin Facebook-sivulla. Ohjelma jatkuu Ritarihuoneelta klo 19, kun esiintymässä nähdään upeat kansanmusiikkiyhtyeet Tallari ja Frigg. Konsertin aloittaa Tallari, joka esittää uuden kokoonpanonsa voimin ohjelmiston parhaita paloja parin viime vuoden ajalta. Ilta päätetään viime vuonna kymmenennen albuminsa julkaisseen ja 20-vuotisjuhlaansa viettäneen Friggin seurassa. Sunnuntaina vietetään Poloneesin pääjuhlaa, joka striimataan suorana Savoyteatterista klo 13 alkaen. Perinteistä yhteissoittoa ei tänä vuonna voida toteuttaa, mutta tällä kertaa pääjuhlan polkaisee käyntiin pelimanniyhtye Spelarit tapahtuman nimikkokappaleella Samuelin Poloneesi . Konsertissa nähdään myös Vuoden Nuori Pelimanni Josefiina Waris sekä upeat duokokoonpanot Wimme & Rinne ja Maria Kalaniemi & Marianne Maans . Perheen pienimpiäkään ei ole unohdettu, vaan lastenmusiikista vastaa Pentti Rasinkangas ja Jarmo Romppanen . Samuelin Poloneesin ohjelma löytyy kokonaisuudessaan osoitteesta: www. kansanmusiikkiliitto.fi/samuelin-poloneesi-2021 Liput lauantain iltakonserttiin ja pääjuhlaan ovat myynnissä hintaan 10,00€ /konsertti Kansanmusiikkiliiton nettiputiikissa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikkiLisätietoja saa tuottaja Sheri Toivomäeltä, puh. 044 738 1933, tuottaja@ kansanmusiikkiliitto.fi Samuelin Poloneesi 2021 toteutetaan virtuaalisena JuuriJuhla-RotFest 2021 kotimaisin voimin JuuriJuhla-RotFest –kansanmusiikkifestivaali pidetään Espoossa 5.-10.4. Tämä Espoon kansanmusiikin kaupunkifestivaali siirrettiin sisältöineen viime vuodelta tälle vuodelle. Koronarajoitusten vuoksi ulkomaisten esiintyjien tulo sekä joitakin muita tapahtumia piti ikävä kyllä kuitenkin peruuttaa. Konsertit striimataan suorina lähetyksinä, ja toivomme tietenkin, että huhtikuussa voisimme ottaa konserteihin myös hieman yleisöä. Festivaalin aloittaa 5.4. Ensemble Gamut ! -yhtyeen levynjulkistamiskonsertti, missä yhdistellään upealla tavalla kansanmusiikkia keskiaikaiseen musiikkiin. Saaristokonsertissa 7.4. kuullaan musiikkia Brunskäristä Maria Kalaniemen ja Pekka Pentikäisen tulkitsemana sekä matkataan Aspön idyllisiin tunnelmiin Aspö spelmän -yhtyeen musiikin myötä. Konsertti toivoo ihmisten kiinnittävän huomiota Itämeren tilaan, ja tulevan talkoisiin meren hyvinvoinnin puolesta! Tapahtuman yksi yhteistyökumppani on WWF. Värttinä ja Paleface tuovat yhteiskonsertissaan yleisölle musiikillista ja verbaalista ilotulitusta. Pekko Käppi & K:H:H:L luo Sellosalin lavalle säkenöivää jouhikkomagiaa, VILDÁ puolestaan joikujen mystiikkaa ja svengaavia rytmejä. Juurakko -yhtyeen 10-vuotisjuhlavuoden konsertti tarjoilee materiaalia sen kaikilta albumeilta ja joitain harvemmin soitettuja kappaleita. Juurakon jälkeen Sellosalin lavan valtaa Kimmo Pohjonen UZone ! Kimmo Pohjonen tuo haitaria esille yhä elektronisempana koneena, joka tuottaa tekstuuria, rytmiä ja äänimassoja, sekä kontrolloi syntikoita ja efektejä, sekä liikuttaa ääntä myös tilassa. Ajantasainen ohjelma ja uutiset löytyvät nettisivuilta www.juurijuhla.fi sekä tapahtuman Facebook-sivulta. VILDÁ Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 15.5.2021 Kansanmusiikin ja kansantanssin omaa päivää vietetään taas toukokuussa. Nostetaan tuona päivänä rakas alamme esiin kaikin mahdollisin keinoin! Voit pitää striimikonsertin, julkaista tanssivideon, kertoa somessa miksi kansanmusiikki tai kansantanssi on vienyt sydämesi tai suositella hyviä kappaleita! Seuraa tiedotusta KamuKannassa ja Facebookin Kansanmusiikki-kansantanssi-sivulla. kamukanta.fi/tapahtuma/kansanmusiikin-ja-kansantanssinpaiva-2021/ Pentti Rasinkangas (oik.) ja Jarmo Romppanen Jim m y Tr äs ke lin Is la R as in ka ng as
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 N uorisoseuraliikkeen syntyvaiheet liittyvät 1800-luvun lopun kansalliseen heräämiseen ja sivistysaatteen nousuun. Nuorisoseuraliikkeen perustajana pidetään ensimmäisen nuorisoseuran perustajaa, kauhavalaista Matti Sippolaa ja liikkeen aatteellisen oppi-isänä Santeri Alkiota. Nykyisin järjestö on Suomen merkittävin kulttuurisen nuorisotyön toimija. Kaikki käynnistyi Kauhavalla Nuorisoseuraliike syntyi kansanliikkeenä ja organisoitui vasta myöhempinä vuosina piirijärjestöiksi ja valtakunnallisiksi liitoiksi. Ensimmäisenä maakunnallisena keskusseurana järjestäytyi Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseurojen Liitto vuonna 1882. Suomen Nuorison Liitto aloitti toimintansa 1897. Vuodesta 1994 lähtien nuorisoseurojen keskusliiton nimi oli Suomen Nuorisoseurojen Liitto ja vuonna 2012 nimi muutettiin muotoon Suomen Nuorisoseurat ry. Nuorisoseurojen toiminnassa keskeisiä harrastusaloja olivat itsekasvatusja sivistysaatteen mukaisesti monimuotoinen kansanvalistustoiminta. Nuorisoseurojen rooli lukutaidon ja suomalaisen kirjastolaitoksen kehittäjänä on ollut merkittävä. Liikkeen alkuvaiheessa nuorisoseurojen keskeisiä toimintamuotoja olivat muun muassa lukutuvat ja kansanjuhlat sekä teatteriin ja liikuntaan painottunut harrastustoiminta. Toiminnan laajentumisen ja monipuolistumisen myötä ryhdyttiin kiinnittämään huomiota myös lasten toimintaan. Osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus ovat toimintaa ohjaavia arvoja tänäkin päivänä. Nuorisoseuratoiminnassa ovat mukana eri-ikäiset toimijat lapsista aikuisiin. Jäsenistöstä puolet on alle 29-vuotiaita ja neljäsosa alle 16-vuotiaita. 2000-luvulla nuorisoseuraliike on määrittänyt keskeiseksi toimialakseen kulttuurisen nuorisotyön. Harrastustoiminnassa painotettiin liikkeen alkuvaiheissa tiedollista sivistystä, mutta nykyään harrastustoiminnan painotukset ovat yhteisöllisyyden ja sosiaalisten taitojen oppimisessa erityistaitojen oppimisen rinnalla. Tänäkin päivänä suomalaisen Nuorisoseurat – ajan hermolla jo 140 vuotta Nuorisoseuraliike täyttää tänä vuonna huikeat 140 vuotta. Juhlavuosi tekee näkyväksi nuorisoseuratoiminnan historian, mutta korostaa myös nuorisoseurojen nykyistä vahvuutta, ja katsoo ennen kaikkea tulevaisuuteen. Nuorisoseurat juhlii noin 600 jäsenseurassa ympäri Suomen tehtävää paikallista työtä sekä eri harrastusalojen toimintaa. Juhlavuoden suojelijana toimii Suomen tasavallan presidentti Sauli Niinistö. Annina Laaksonen ja Maarit Saarelainen Kuvat Nuorisoseurojen kuvaarkistosta: Riikka Järvinen, Erkki Wrangén, Petri Kivinen, Riina Tanskanen, Jukka Heinämäki, Ari Johansson (mv)
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 kulttuuriperinnön vaaliminen nähdään osana nuorisoseuraliikkeen aatesisältöä, mutta sen rinnalla kulkee luontevana osana kansainvälisyys. 140-vuotisjuhlavuosi käynnistyi virtuaalisesti Koronapandemia sekoitti juhlavuoden suunnitelmat, ja avajaisia ei voitu viettää Folklandia–risteilyllä tammikuun alussa. Sen sijaan juhlavuosi avattiin virtuaalisesti 8.1. juhlavuoden lyhytelokuvalla, joka on katsottavissa Nuorisoseurojen Facebook-sivulla, YouTubessa sekä juhlavuoden verkkosivuilla. Ensimmäinen juhlavuoden tapahtuma on Eläköön Folk!, joka järjestetään Tampereella 20.2. vuodella eteenpäin siirtyneen Folklandian sijaan. Alun perin tapahtuman piti olla viikonloppu täynnä kansanmusiikkia ja kansantanssia, mutta koronapandemiasta johtuen ei tapahtumaa voitu järjestää kasvokkaisena tapahtumana. Sen sijaan Folklandian parhaat palat eli FolkForum, konsertteja sekä gaala striimataan Tampere-talolta. Alkuvuoden muutkin tapahtumat järjestetään virtuaalisesti. Yhteiskunnallista keskustelua, harrastamisen riemua ja kakkukahveja Muita juhlavuoden merkittäviä tapahtumia ovat mm. Nuori Kulttuuri -monitaidefestivaali Porissa 21.–23.5., jonka yhteydessä järjestetään Nuori Kulttuuri Talks!-keskustelutapahtuma. Juhlavuoden seminaari järjestetään Helsingissä 7.10. teemalla “harrastaminen nyt ja tulevaisuudessa” yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa. Joka kolmas vuosi järjestettävän nuorisoseurakokouksen yhteydessä järjestetään nuorisoseuratoiminnan tulevaisuuden suuntia luotaava Tulevaisuusfoorumi. Nuorisoseurakokous järjestetään 8.-10.10. Lahdessa. Lasten ja nuorten ohjelman osalta päätapahtuma Kalenat järjestetään 10.-13.6. Lappeenrannassa. Kauhavan Nuorisoyhtiön eli historian ensimmäisen nuorisoseuran perustamispäivänä 24.6. eli juhannuksen aatonaattona on tavoitteena toteuttaa Suomen suurimmat kakkukahvit samanaikaisesti mahdollisimman monessa paikassa. Juhlavuoteen mahtuu myös edellä mainittujen tapahtumien lisäksi lukuisia pienempiä tilaisuuksia. Tapahtumat toteutetaan koronapandemiasta johtuen tarvittaessa virtuaalisina. Nuorisoseurat on myös mukana Erätauko-säätiön ja YLE:n Hyvin sanottu – rakentavan keskustelukulttuurin hankkeessa juhlavuoden yhteiskunnallisella keskusteluohjelmalla. Erilaisten keskustelutilaisuuksien tavoitteena on nostaa esiin muun muassa kulttuurisen harrastustoiminnan hyvinvointivaikutuksia, paikallisten yhteisöjen merkitystä sekä tutkailla nuorisoseuratoiminnan tulevaisuudennäkymiä. Nuorisoseurat ja korona Pandemia varjostaa juhlavuottamme monin tavoin. Paikalliset jäsenseuramme eri puolella Suomea ovat joutuneet kaikkein pahimpaan pinteeseen koronarajoitusten vuoksi. Viime kevään koronasulun aikana toimintaa jouduttiin sopeuttamaan nopeasti, ja siitä koitui myös mittavia tulonmenetyksiä. Toiminta elpyi kevään jälkeen osittain kesän ja syksyn aikana, kunnes harrastustoimintaa jouduttiin jälleen rajoittamaan joulun lähestyessä. Vuodenvaihteessa monen ajatukset ovat olleet odottavalla kannalla, mutta vallitseva koronatilanne ei mahdollista vieläkään täysimittaista toimintaa kaikkialla Suomessa. Suurin huoli on kohdistunut kuitenkin ihmisten hyvinvointiin harrastusten jäätyä pois koronarajoitusten myötä. Tauon pitkittyessä saattaa moni pudota kokonaan pois harrastamisen piiristä. Huolemme kohdistuu ennen kaikkia lasten ja nuorten harrastustoiminnan jatkuvuuteen. Suomessa on puhuttu koronarajoitusten yhteydessä ennen kaikkea liikuntaharrastusten tauon negatiivisesta vaikutuksesta lasten ja nuorten liikkumiseen. Samanlaisia lieveilmiöitä aiheutuu myös kulttuuristen harrastusmuotojen rajoittamisesta. Yhtäkkiä harrastajalla ei olekaan omaa turvallista yhteisöä, jossa harrastaa, kehittyä ja kasvaa ihmisenä. Monen tanssia, teatteria, sirkusta tai muita lajeja harrastavan nuoren merkittävä kaveripiiri on koulun lisäksi omassa harrastusryhmässä. Nuorisoseuratoiminnan tulevaisuus Juhlavuotemme yksi kiinnostavimmista projekteista on toimintamme uuden strategian luominen. Koronapandemian myötä yhteiskunta on muuttunut ja meidän – kuten muidenkin toimijoiden – on varauduttava uudenlaiseen maailmaan, jahka pandemia hellittää. Olemme siihen monin tavoin valmiita ja tehtävämme on tukea niin jäsenjärjestöjämme kuin eri alojen harrastajia, jotta ihmiset löytävät takaisin merkittäviin yhteisöihin. Ennen kaikkea näemme koronan jälkeisen ajan yhteisöllisyyden renessanssina sekä mahdollisuutena hyödyntää korona-aikana opittuja asioita digiloikasta uusiin tapoihin harrastaa ja toimia yhdessä. Kulttuurinen harrastaminen, merkitykselliset paikalliset yhteisöt sekä tekemisen riemu ovat vähintäänkin yhtä ajankohtaisia asioita kuin 140 vuotta sitten. Nuorisoseurat pähkinänkuoressa Perustettu Kauhavalla 24.6.1881 Nuorisoseuroissa harrastetaan mm. tanssia, teatteria, musiikkia, sirkusta ja liikuntaa. Tanssia on monenlaista lajia, joista suurimpana kansantanssi. Teatteritoimintaa on kaikenikäisille, aina teatterikerhoista kesäteattereihin. Musiikki on vahvasti läsnä nuorisoseuratoiminnassa: yhteislauluna, bänditreenikämppinä, kuoroina, kansanmusiikkiyhtyeinä ja bändikisoina. Liikuntaa on monenlaista: tavoitteellista ja ”höntsää”. Eri puolilla Suomea toimii mm. Luova lava – kerhotoimintaa lapsille ja nuorille, joka on eri taiteiden leirija kerhotoimintaa: musiikkia, tanssia, teatteria ja kädentaitoja. Luova lava on matalan kynnyksen taidetoimintaa, jossa lapsen luovuus päästetään valloilleen. Muu nuorisoseurojen kerhotoiminta on rikasta ja värikästä. Kerhojen teemoja löytyy laidasta laitaan aina ilmaisutaitoja kokkikerhosta lukupiiriin ja metsästysja radio-ohjattavien kerhoon. Pienimmille perheenjäsenille suunnattu Tempoa tenaviin musiikkiliikunta on laululeikkejä, liikuntaa, sirkusta ja musiikkia yhdistelevä vanhemman ja taaperon yhteinen harrastus. Nuorisoseurantalot antavat tilat seuran harrastustoiminnalle ja alueen asukkaat kokoaville tapahtumille. Niissä pidetään häitä ja sukujuhlia, ja tiloja vuokrataan ahkerasti yksityistilaisuuksiin.
16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Soitat sitten pelimannimusiikkia, viihdettä, taidemusiikkia tai jotain muuta mukavaa, meillä on valinnanvaraa: uudet Bugarit, Beltunat ja Hohnerit, sekä hieno valikoima käytettyjä harmonikkoja. Ammattitaitoinen huoltoja virityspalvelu, sekä harmonikkatarvikkeet, kuten kantoreput, remmit ja mikrofonit. Tervetuloa liikkeeseemme Nummelaan! Meillä on harmonikka, joka sopii sinun tyyliisi KUORMAKUJA 3 03100 NUMMELA (Vihti) Puhelin 0500 761 030 K al le H au ta m äk i Ta ni a A rc ie ri w w w .ja m es gr ie ve ph ot og ra ph y.c om Anne-Mari Kanniainen • Beltuna 2050 Prestige Plus Fly carved copper Markku Lepistö • Beltuna Samuel 3/18 Karen Tweed • Beltuna Studio IV 96 Alex 3 Leader 2050 Radica Fly www.traditune.fi info@traditune.fi Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Suuri kansanmusiikin, -tanssin ja -laulun kavalkadi Valtakunnallinen tämmäyskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja ja sooloesiintymisiä Vuoden 2021 Speliyhtye Vinteliska ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Etelä pohja laiset Speli t 6. 8.8.2021 Ilmajoella Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto , P. 06 425 6000, www.epopisto.fi Tiedustelut: Timo Saarimäki ep.spelit@gmail.com, www.spelit.fi AITOA PELIMANNIMEINIKIÄ JOKAISEEN MAKUUN! Lokakuun Loiskeet 1. 3.10.2021 49.
17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Sarjaa tuottaa: Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Jorma Airola -K atusoitto ei ole se ”toiseksi paras vaihtoehto”, suhtaudu siihen sekä tavoittamaasi yleisöön täydellä kunnioituksella. Käytä luovuutta, kun mietit, missä soitat. Minulle yleisöjen kohtaaminen tavallisessa arjessa, kaduilla ja kauppakeskuksissa oli merkityksellisempää kuin soittaminen taatuissa turistirysissä. Siinä yksi tiivistys neuvoista, joita John Millarilla on antaa katusoittoa mahdollisesti suunnittelevalle. Tässä puhuu kokemuksen ääni. John elätti itsensä 95%:sti katusoittajana kahdentoista vuoden ajan. – Se loppu 5% koostui keikoista ja tuloista joogaopettajana. John Millar kasvoi Uuden-Seelannin Aucklandissa. – Äitini mukaan ollessani yhdeksänvuotias, tapahtui merkillisesti niin, että hänen sävelkorvattomasta pojastaan tulikin äkkiä varsin musikaalinen lapsi. Itse kyllä luulen että hän sekoitti minut veljeensä, John kertoo huvittuneena. Niin tai näin, ystävän innokas nokkahuiluharrastus kiinnosti Johnia, ja kahdeksanvuotiaana hän meni mukaan harjoituksiin. – Salissa soitti viitisenkymmentä lasta niin korkealta ja kovaa kuin pystyivät, ja luulin joutuneeni hourulaan. Instrumentiksi valikoitui nokkahuilun sijaan samantien klarinetti, siitäkin syystä että klarinetistit näyttivät orkesteissa niin vakavilta ja tärkeiltä. Multi-instrumentalisti Paul Lee oli Johnin opettaja musiikkiopistossa kolme vuotta, ja hänen kauttaan syttyi laaja kiinnostus musiikkiin ylipäätään. Klarinettiopinnoissa opettajat vaihtuivat seuraavien vuosien aikana. Neljätoistavuotiaana John sai muutamaksi kuukaudeksi opettajakseen Mark Hardyn , ja tänä aikana kirkastui käsitys siitä, miltä klarinetti voisi parhaimmillaan kuulostaa. Seuraava opettaja oli paikallisen orkesterin klarinetisti Ashley Hopkins . Opettajan ja oppilaan yhteistyö oli saumatonta, duo esiintyi yhdessä ja opettaja pyysi oppilaan paikkaamaan orkesterissa, kun kohdalle sattui tuplabuukkaus. Tästä eteenpäin Johnin musiikinopinnot jatkuivat tekemisen kautta mm. kamarimusiikkiyhtyeissä ja amatööriorkestereissa, kunnes John yhtyekavereiden harmiksi päätti lähteä insinööriopintoihin. Katusoitto poltteli Johnin mielessä ja hän kokeili sitä yliopistoaikanaan. Suunnitelmissa oli lähteä Uudesta-Seelannista. – Äitini mieliksi menin kuitenkin yliopiston jälkeen ”oikeisiin töihin”, joten jouduin vielä odottamaan unelmaa lähes neljä vuotta. Seikkailun aluksi John suuntasi Kanadaan. Yhdessä meditaatiota harrastavien ystävien kanssa hän osti auton, ja ryhmä ajoi Keski-Amerikkaan; Meksikoon, Belizeen, Guatemalaan ja Costa Ricaan – ja takaisin. John harjoitti katusoittajan repertuaariaan iltaisin ja teki päivisin töitä rakentajan apumiehenä. Muutamien kuukausien jälkeen John suuntasi Lontooseen, jossa hän kehitti katusoittajavalmiuksiaan edelleen. Lontoosta John suuntasi Tanskaan, jossa katusoiton tiedettiin olevan arvostettua. Matka jatkui kuitenkin sukulaisten ystävän tarjoamalla autokyydillä Suomeen, jonne hän kotiutui saman tien. Vuosi oli 1989 ja auton kuljettajasta tuli Johnin puoliso. John elätti itsensä katusoittajana Euroopassa kaksitoista vuotta. Viisi talvikuukautta hän vietti itäisen Euroopan maissa, joissa kirkoissa ja moskeijoissa meditoiminen oli osa elämää. John syventyi buddhalaisuuden, advaitan ja taolaisuuden filosofioihin, ja tutustui suufilaisuuteen Turkin Konyassa. Keväisin hän suuntasi Suomeen yleensä Itävallan, Sveitsin, Saksan, Englannin, Norjan ja Ruotsin kautta. Noihin vuosiin mahtuu kulkuritodellisuutta, öitä teltassa tai hostelleissa, puistoissa ja siltojen suojissa, taivas kattona ja vapauden tunne rinnassa. Viisi tuntia katusoittoa viitenä tai kuutena päivänä viikossa, seitsemän kuukautta vuodessa. Kiertolaiselämä tuli aikanaan päätökseen, Helsingistä tuli koti ja työpaikka vakiintui yliopistoon. John on turkkilaiseen musiikkiin erikoistuneen Nefes-yhtyeen jäsen ja hänet nähdään usein myös kreikkalaisten, turkkilaisten ja brittien soittajaisissa tai produktioissa. Tulossa on myös yhteistyötä musiikinopiskelijoiden kanssa. – Olen soittanut musiikkia melko laajalla skaalalla ja on kiinnostavaa nähdä, mitä siitä kaikesta voi musiikillisesti vielä seurata. Lähden mielelläni keikoille, jos kutsutaan – ja tarvitaan ”joustava mutta ei niin siloiteltu muusikko”, John mietiskelee. Varovainen lupaus saadaan lopuksi siitä, että ehkä hänet vielä nähdään katusoittajanakin, soittamassa omaa tuotantoaan. Kahdentoista vuoden katusoitto Koronakokemusten runtelemissa pelimannien ja muidenkin muusikoiden mielissä pyörii nyt monta ajatusta siitä, milloin ja missä saisi vihdoin soittaa yleisölle. Katusoitto on yksi mahdollisuus. Kysytään siitä todelliselta konkarilta, jonka tarina on kuin elokuvakäsikirjoitus. ESITTELYSSÄ JOHN MILLAR SYNTYMÄPAIKKA: Wairoa, Uusi-Seelanti AMMATTI: Yliopistonlehtori, tutkija NYKYINEN KOTIPAIKKA: Helsinki YHTYEET: Nefes ELÄMÄN MOTTO: Anna mennä, anna olla, joutavuuksille huutia!
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Vuoden Wäinö 2020 on mestarikansantanssija Eivor Wallinvirta Vuoden Wäinöksi nimetään kansanmusiikin ja kansantanssin alalla toimivat henkilö, ryhmä tai taho, jolle annetaan tunnustus taiteellisista tai pedagogisista ansioista ja /tai elämäntyöstä. Eivor Wallinvirta saa tanssijat eläytymään ja tuntemaan tanssin iloa. Hän on harrastanut kansantanssia lapsesta asti. Kotiseuransa, Föreningen Brage i Helsingforsin tanssiohjaajana ja koreografina hän on toiminut 1980 luvun alusta. Finlands Svenska Folkdansring:in pääohjaajana hän on yhdistänyt koko suomenruotsalaisen kentän. Wallinvirta on tehnyt yhteistyötä niin suomalaisten kuin ulkomaalaisten ryhmienkin kanssa ja toiminut mm. NORDLEK-neuvostossa puheenjohtajana. Vuoden Nuori Pelimanni 2021 on Josefiina Varis Kankaanpäästä kotoisin olevan Vuoden Nuoren Pelimannin 2021 Josefiina Variksen pääsoittimet ovat urut ja piano. Hän aloitti myös viulun soiton 2007. Vuonna 2017 Anna-Mari Yrjänä perusti aikuisten pelimannien ryhmän Amyrit, jossa Josefiina on soittanut viulua. Itsekseen hän on alkanut soittaa kolmirivistä haitaria ja harjoittaa myös laulua kuoronjohdonopintojen ohella. Nykyisin hän opiskelee Sibelius-Akatemiassa kirkkomusiikkiosastolla. 15 vuoden ajan Suomen Kansanmusiikkiliitto ja Koirasen perhe ovat jakaneet vuorovuosina 24-vuotiaana kuolleen Juho-Koirasen muistorahastosta apurahaa alle 24-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille, joka valitaan Vuoden Nuoreksi Pelimanniksi. Kaustisen Folk Music Festivalin vuoden yhtye on Maria Kalaniemi ja Eero Grundström Kaustisen kansanmusiikkijuhlien arvostetun Vuoden yhtye -nimityksen tarkoituksena on nostaa esiin esiintyjä, joka on ansioillaan, tuoreella otteellaan tai pitkällä urallaan osoittanut erityistä osaamista ja toimintaa kansanmusiikin saralla. Vuoden 2021 valinnallaan festivaali haluaa kunnioittaa pitkäjänteistä pioneerityötä, jota tämän yhtyeen jäsenet ovat omien instrumenttiensa parissa tehneet. Tällä yhtyeellä on vahva kasvutarina, jossa kaksi oman instrumenttinsa taidokasta polunraivaajaa on löytänyt saman tahdin musiikilliselle ilmaisulleen. Maailmallakin mainetta niittäneen yhtyeen muusikoilla on niin voimakas ote musiikkiinsa, että se tuntuu kuulijalle saakka. Valinnalla Kaustinen Folk Music Festival haluaa osoittaa kunniaa pitkän linjan tinkimättömälle työlle kansanmusiikin parissa ja toivoo tämän yhtyeen valloittavan kuulijoidensa sydämet joka puolella maailmaa. Vuoden Tanssiteko 2020 on Rami Melingin FolkJam -tunnit Rami Meling on vetänyt virtuaalisia FolkJam -tunteja korona-aikana maaliskuusta joulukuulle 2020. FolkJam -tunnit ovat esimerkki siitä, miten tanssin harrastustoimintaa on mahdollista ylläpitää poikkeusaikana. Ne ovat olleet kaikille avoimia ja niihin on parhaimmillaan osallistunut yli 100 tanssijaa kerrallaan. Meling toimii Pääkaupungin Karjalaisten Nuorten Pitkoryhmän ohjaajana ja koreografina. Suomen Nuorisoseurojen palkinnon voi saada henkilö, yhteisö tai tapahtuma, joka on tehnyt vuoden aikana jotakin merkittävää kansantanssin tunnettuuden kannalta tai edistänyt toiminnallaan kansantanssin leviämistä. Palkinnon saaja valittiin kansantanssimestari Antti Savilammen esityksen pohjalta. Nuorisoseurojen vuoden ohjaajat 2021 ovat Siina Toimela ja Marko Kotilainen Suomen Nuorisoseurojen vuosittain myönnettävän Vuoden ohjaaja -tunnustuksen tarkoituksena on kannustaa ja nostaa ohjaajan työn arvostusta. Tanssinopettaja YAMK Siina Toimela , Siepakat Ry:stä, Rovaniemeltä on esimerkillisellä toiminnallaan edistänyt sekä suomalaista kansantanssia että oman seuransa, Siepakoiden toimintaa. Hän ohjaa innostavasti ja saa harrastajat luottamaan itseensä. Siina järjestää laadukasta toimintaa kaiken ikäisille ja -taustaisille. Hänellä on taiteellista silmää ja taitoa kannustaa myös tanssijat luomaan itse. Rälläkkä-yhtyeen johtaja Marko Kotilainen , Nuorisoseura Motora ry:stä, Joensuusta hoitaa tehtäväänsä suurella sydämellä ja ammattitaidolla. Marko tekee valtavan määrän vapaaehtoistunteja harjoitellen, roudaten, sovittaen, järjestellen yhtyeen asioita, äänittäen, editoiden ja matkustaen Motoran ryhmien mukana. Vuoden Kultakantele tunnustuksen 2021 saa Susanna Heinonen Kanteleliiton vuoden 2021 Kultakantele tunnustus annetaan Susanna Heinoselle merkittävästä elämäntyöstä kanteleen hyväksi. Hän on pitkäkestoisesti, uraauurtavasti ja määrätietoisesti tehnyt työtä niin kanteleensoittajana, kanteleensoiton opettajana kuin kanteleen koulutuspolkujen edistäjänä. Heinonen aloitti kanteleensoiton 1970-luvun lopulla ja oli ensimmäisiä suomalaisia, jotka aloittivat alan ammattiopinnot. Sibelius-Akatemiassa hän suoritti ensimmäisenä kanteleensoiton A-kurssin 1994. Heinonen on toiminut kanteleensoiton opettajana useissa konservatorioissa ja musiikkiopistoissa, sekä myös sekä myös johtajana Kanteleleireillä ja Finn-Kanteleet yhtyeen taiteellisena johtajana. Eläköön Folk! -gaalan palkinnot ja tunnustukset Normaaliolosuhteissa kansanmusiikin vaikuttajat palkitsivat Folklandian gaalassa joukon kansanmusiikin ja kansantanssin ansioituneita tekijöitä. Kun korona esti Folklandian, gaala siirrettiin Tampereelle ja lopulta pelkästään striimattavaksi tapahtumaksi. Palkintojen jakamista se ei estänyt. Eivor Wallinvirta Josefiina Varis G un ne l M et te M iis a Ko rk ia m äk i
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 Samuelin Poloneesi virtuaalisena HELSINGISTÄ 13.-14.3.2021 Ohjelma ja liput: www.kansanmusiikkiliitto.fi Pelimanniparaati katsottavissa ilmaiseksi Lauantain iltakonsertti 10 € Sunnuntain pääjuhla 10 € Esiintymässä pelimanniryhmiä Uudeltamaalta sekä mm... Wimme & Rinne Frigg Maria Kalaniemi & Marianne Maans Tallari w w w.k ansanmusiikk ilii tt o. ? Vuoden kansanmusiikkilevy Vuoden 2020 kansanmusiikkilevy –äänestyksen voittajat ovat tasapisteillä DANTCHEV:DOMAIN: Say It ja Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl Kansanmusiikki-lehti ja KamuKanta. fi-sivusto julkistavat nyt kahdettatoista kertaa Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnon tulokset. Vuoden kansanmusiikkilevy 2020 -palkinnon saavat levyt DANTCHEV:DOMAIN: Say It ja Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl. Voittajat selvisivät, kun yleisön ja ammattilaisraadin äänimäärät pisteytettiin ja ne laskettiin yhteen. Yleisöääniä tuli ennätykselliset 1524 kpl. Ammattilaisraati koostuu kansanmusiikin uusia julkaisuja aktiivisesti työnsä tai järjestötoiminnan puitteissa seuraavista henkilöistä. Ammattilaisraadissa äänensä antoi 36 henkilöä. DANTCHEV:DOMAIN: Say It Anna Dantchev tunnetaan myös taiteilijanimellä Bulgarian Voice from Finland. Hän on karismaattinen ja moni-ilmeinen laulaja, jonka syvälle tunteisiin pureutuvaa vahvaa ääntä on verrattu Mercedes Peónin avantgarde-tyyliin. Say it -albumi nostaa esille suomalaisbulgarialaisen muusikon omaa musiikillista kieltä osana suomalaista monikerroksellista kulttuuria. Perinteestä sykkivän yhtyeen musiikki nojaa sujuvasti myös urbaaniin musiikilliseen kieleen. Loimolan Voima: Ruttomužikan kyynäl Loimolan Voima on uutta karjalankielistä musiikkia esittävä yhtye, ja Ruttomužikan kyynäl (suom. Kiivaan miehen kyynel) on heidän debyyttialbuminsa. Kotoperäinen karjalan kieli on yksi Suomen uhanalaisista aarteista. Loimolan Voima on uuden karjalankielisen musiikin lipunkantaja ja samalla todiste siitä, ettei karjalaisuus ole kuollut, vaan se elää aikaansa seuraten ja jatkuvasti uudistuen. Kokonaan uusia karjalankielisiä kappaleita sisältävän levyn julkaiseminen nyky-Suomessa on harvinaista. Loimolan Voima haluaa tehdä karjalaista kulttuuria ja kieltä entistä tunnetummaksi maassamme musiikin keinoin.
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2021 A apo Similä (14.4.1891 – 10.11.72) oli oman aikakautensa esiintyjä, joka täytti esittävän taiteen modernin käsitteen ”poikkitaiteilija” täydellisesti. Hän oli tunnustettu laulaja, näyttelijä, säveltäjä, muusikko,”debatööri”, kirjailija ja näytelmäkirjailija. Vuosisadan alkukymmeninä hän niitti mainetta Helsingin, Oulun, Joensuun ja Tampereen teattereissa sekä sävelteatterikiertueilla ja kahvilalaulajana. 1930-luvulla Similä kanteleineen kierteli kotimaan lisäksi Euroopassa ja jopa Amerikassa asti. Sotien aikana Aapo Similä toimi viihdytystehtävissä rintamilla ja jatkoi samaa kansanlaulajan tietä rauhan palattua. Konsertteja ympäri maata riitti – tosin välillä ilman mainittavaa taloudellista tulosta. Tärkeä kulminaatiopiste oli Lemmin poika -oopperan esittäminen Suomen Kansallisoopperassa siitäkin huolimatta, että 70-vuotiaan säveltäjä Similän työ sai varsin riitasointuisen vastaanoton. Maailman musiikin keskus juhlistaa juhlavuotta julkaisemalla kotisivuillaan www.globalmusic.fi laajennetun sivuston, jolla voidaan tutustua Aapo Similän elämään ja uraan. Sivusto on tuotettu yhteistyössä Aapo Similän pojan, toimittaja Juhani Similän kanssa, ja korvaamattoman arvokkaan panoksen ovat antaneet amerikansuomalaisen musiikin erikoistuntija Carl Rahkonen ja akatemiaprofessori Hannu Salmi . Maailman musiikin keskus julkaisi jo vuonna 1992 ‘Aapo Similä Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä’ -elämänkertateoksen liitelevyineen (Toim. Pekka Jalkanen , Tapio Lipponen , Pekka Oesch , Kari Vanhapiha ). Nyt julkaistava sivusto tuo yleisön ja tutkijoiden käyttöön merkittävästi lisää materiaalia. Sivustoa täydennetään edelleen juhlavuoden kuluessa. Juhani Similän muistot isästään ovat osaltaan mielenkiintoista ajankuvaa kulttuurielämämme historiasta: ”Aapo tykkäsi viedä äitiä ja minua elokuvien ensi-iltoihin. Ben Hurin näimme kolmistaan Bristolissa, West Side Storyn kahdestaan Kino Palatsissa. Isällä oli pysyvä paikka Bio Rexin kutsuvierasnäytännöissä, joissa näin melkein kaikki 60-luvun kotimaiset uutuudet ja sen ajan kuuluisimmat näyttelijät livenä. Hän vei minut vuonna 1963 Ylen Ratakadun studiolle Nuorten tanssihetkeen , jossa esitteli 13-vuotiaan poikansa Olavi Virralle , jonka kättä sain puristaa. Repe Helismaa pyysi kitaraansa Aapon nimikirjoituksen. Toisen kiertävän sukulaissielun ja trubaduurin Tapio Rautavaaran kanssa arvostus oli molemminpuolista.” Musiikkitoimittaja Markus Virtasen ohjelmasarjan Toinen jalka musiikissa toisessa osassa Monitoimimies Aapo taiteiden välissä on Yle Areenalla vuoden 2021 loppuun asti. Aapo Similä Elämäni! Muisteluita ja päiväkirjamerkintöjä on tilattavissa Maailman musiikin keskuksen verkkokaupasta: www.globalmusic.fi/fi/catalog/front Oravan laulu sivulla 25. Poikkitaiteilija Aapo Similän syntymästä 130 vuotta K amuKanta-kaffit on koko kansanmusiikin ja kansantanssin alan yhteinen kuukausittainen keskustelufoorumi, jossa voidaan nostaa keskusteluun ajankohtaisia yhteisiä aiheita. Keväällä 2021 kaffit järjestetään verkossa aina kuukauden viimeinen perjantai klo 9-10 toukokuun loppuun saakka (26.3., 30.4. ja 28.5.). Tammikuun kaffien aiheena oli striimaus ja helmikuun kaffeilla jatkettiin FolkForumseminaarissa aloitettuja teemoja. Tulevien kaffien aiheita voi ehdottaa sähköpostitse toiminnanjohtaja@kansanmusiikkikansantanssi.fi. KamuKanta-kaffit järjestää Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskus (KEK), joka ylläpitää alan yhteistä tietopankkisivustoa, www.kamukanta.fi. KEK:n jäsenjärjestöt voivat varata aamukaffien vetovastuuvuoroja. KEK tarjoaa zoom-linkin ja henkilökunnasta on aina joku mukana keskusteluissa. Aamukaffien tavoitteena on lisätä alan sisäistä keskustelua ja tarjota epävirallista ja matalankynnyksen foorumia yhteisten asioiden käsittelyyn. Linkki kaffeille ilmoitetaan aina lähempänä kaffeja KamuKannan tapahtumakalenterissa ja Facebookin Kansanmusiikkikansantanssi-sivulla. Tervetuloa mukaan keskustelemaan! Erillistä ilmoittautumista ei tarvitse tehdä. J uuri J uhla RotFest J uuri J uhla Kansanmusiikkia Espoossa 5.-10.4.2021 J uhla RotFest Teemana Itämeri! Ajantasaiset tiedot koko ohjelmasta: www.juurijuhla.? Ajantasaiset tiedot Livestriimatut konsertit, yleisö saleissa koronarajoitusten mukaan. RotFest Värttinä & Paleface Pekko Käppi & K:H:H:L VILDÁ Juurakko 10 v Maria Kalaniemi & Pekka Pentikäinen Kimmo Pohjonen UZone Ensemble Gamut! Aspö spelmän Ja paljon muuta! KamuKanta-kaffit