1 • 2019 Irtonumero 8 € 6 Pauanne vie aikamatkalle 10 Runolaulu – elävää kulttuuriperintöä 31 Nope – tanssittavaa pelimannienergiaa Oulusta MUKANA PELIMANNI-LIITE Uusi sarja alkaa: Tarinoita pelimannien soittopeleistä, s. 30
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 SISÄLTÖ 1 • 2019 17 31 10 KOLUMNISTI Jouko Kyhälä Runolaulu on elävää ja muuttuvaa perintöä. Pauanne vie aikamatkalle Nope – tanssittavaa pelimannienergiaa Oulusta. Ajassa: ENKEL .....................................................................................................5 Esittelyssä: Kristiina Olanto: Ikiliikkujat karjalaa elvyttämässä ....13 Samuelin Poloneesi ja JuuriJuhla-RotFest ............................................14 Farandin kyydissä pitkin Pohjoismaita ................................................16 Jouni Koskimäki – Monipuolinen mandoliinimies ..........................18 PELIMANNI-liite Runolaulajille perustettiin oma yhdistys ..............................................23 Poies itsekäs ite – Karjalan nuoret 100 vuotta ...................................23 Virmon Pelimannit 40 vuotta ....................................................................24 Uudenmaan nurkka .......................................................................................24 Nuottiliite Uudeltamaalta 25 Satakuntalaiset nimesivät vuoden pelimannit ...................................29 Tuurelle haetaan uutta sottiisia 120-vuotispäiväksi .......................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................30 Muistoissamme ................................................................................................33 Folkin aallonharjalla tammikuussa .........................................................34 Tero Pajunen – moniääninen muusikko ................................................36 Kuule metsän kuningas – Karhu tanssikulttuurissa ........................38 Konsta Jylhä -kilpailu jo kymmenennen kerran ................................40 Levyt .....................................................................................................................42 Kirjat .....................................................................................................................46 Taustapeili Ilmari Hunsa ..............................................................................50 Keikat ja koulutukset ....................................................................................51 6 A nt ti V uo re nm aa
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 ALKUTAHDIT Ruotsin Kanteleja Kalevalayhdistys 40 vuotta Ruotsin ensimmäinen kanteleyhdistys, Kanteleja Kalevalayhdistys, on tehnyt uraauurtavaa työtä levittämällä tietoa Suomen kansallissoittimesta, kanteleesta ja Suomen kansalliseepoksesta, Kalevalasta. Yhdistys on järjestänyt lukuisia konsertteja, kantelekursseja, kanteleleirejä, kalevalatapahtumia sekä kulttuurimatkoja. Yhdistys pitää ruotsinsuomalaisten lasten musiikkileikkikoulua jossa soittimena on viisikielinen kantele. Lisäksi yhdistyksen Kanteletrio on käynyt esiintymässä myös Itävallassa, Sloveniassa, Irlannissa, Bulgariassa, Saksassa, Suomessa, Tanskassa, Latviassa ja Japanissa. Yhdistyksen työn ansiosta kantele, samoin kuin Kalevala on tullut entistä paremmin ruotsalaisten tietoisuuteen. 40-vuotisjuhlakonsertti pidettin joulukuun puolessavälissä Nackan kunnassa Tukholman lähellä. www.kantele.se. Musiikin valtionpalkinto Maria Kalaniemelle Vuoden 2018 musiikin valtionpalkinto myönnettiin harmonikkataiteilija Maria Kalaniemelle Taiteen edistämiskeskuksen toimikuntien 50-vuotisjuhlassa, TaikeGaalassa marraskuun lopussa. Palkinnosta päättää musiikkitoimikunta. Perusteluissa mainitaan, että ”Maria Kalaniemi on luonut oman tunnistettavan harmonikansointinsa, jossa virtuoosisuuteen yhdistyy herkkä ja voimakas tunnelataus. Hän on säveltäjänä ja muusikkona laajentanut soittimen perinteistä roolia kansanmusiikissa. Musiikillisesti hän ammentaa niin runolaulusta kuin suomenruotsalaisuudestaan. ” Kalaniemi nousi kansalliseen tietoisuuteen voitettuaan Kultainen harmonikka -kilpailun 1983. Hän on kehittänyt oman persoonallisen tyylinsä soittaa melodiabassoharmonikkaa, jota on aiemmin käytetty lähinnä klassisessa musiikissa. Kalaniemi itse kutsuu soittotapaansa runosoitoksi. Hänen kehittämänsä runosoitto ja paljelaulu ilmaisevat Kalaniemen tapaa käyttää ääntään vahvistamaan harmonikan äänimaisemaa ja tunnetta musiikissa. Hänen meditatiivista soittotyyliään on kutsuttu myös haitarifadoksi. Keväällä 2018 Maria Kalaniemi nimitettiin Tukholman kuninkaallisen musiikkiakatemian jäseneksi. Kalaniemi on toiminut myös Espoossa joka kevät järjestettävän JuuriJuhla–RotFest -festivaalin taiteellisena johtajana vuodesta 2004 lähtien. www.taike.fi Tasavallan presidentti myönsi viime joulukuussa Jouni Sjöblomille director musices-arvonimen pitkän linjan työstä musiikin parissa. Työhön on kuulunut säveltämistä, sovittamista ja eri ryhmien, erityisesti kuorojen johtamista. Arvonimen haki Elimäen Mieslaulajat, jota Jouni Sjöblom on johtanut vuodesta 1997. Arvonimen juhlistamiseksi järjestettiin helmikuun alussa Kuin joen virta -kuorokonsertti Kouvolankylän Vpk-talossa. Tilaisuudessa esiintyivät kaikki Jouni Sjöblomin johtamat yhdeksän kuoroa. Konsertissa kuultiin kuorojen tutuimpia ja kuoroille läheisiä lauluja. Monet lauluista olivat Jouni Sjöblomin käsialaa. Jouni Sjöblomille director musices -arvonimi Vilhonen luovutti nuijan Hopulle Kansanmusiikin ja Kansantanssin edistämiskeskuksen (KEK) puheenjohjataja vaihtui vuoden alusta. Esa Vilhonen luovutti puheenjohtajan nuijan FT Petri Hopulle Folklandialla. Petri Hoppu on tanssin yliopettaja Oulun ammattikorkeakoulussa ja tanssintutkimuksen dosentti Tampereen yliopistossa. Hänen erikoisalojaan ovat kulttuurisen tanssintutkimuksen teoria ja metodologia sekä suomalaisen, karjalaisen ja kolttasaamelaisen kansanomaisen tanssin ja pohjoismaisen tanssifolklorismin tutkimus. kansanmusiikkikansantanssi.fi Jim m y Tr äs ke lin Sa ul i H ei kk ilä A nt ti V uo re nm aa
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 PÄÄKIRJOITUS Bonon hyväksi keikalle? Olen aikaisemminkin yrittänyt muistutella siitä, että hääbudjetista voisi jonkinlaisen prosentin lohkaista myös taiteelle – niinkuin julkisessa rakentamisessa. Joskus kun käy niin, että häihin voidaan satsata parikymmentä tonnia, mutta bilebändin oletetaan soittavan kaljapalkalla. Asia nousi taannoin esille sosialisessa mediassa, jossa nuori kansanmuusikko pohti ilmaiskeikkojen ongelmaa. Tietenkin kirjoittajaa ärsytti se, että jotkut tahot pyytävät soittajaa keikalle pro bono -periaatteella. Kuulostaa paremmalta kuin ”ilmaiseksi”. Latinankielinen termi tarkoittaa ”yleisen hyvän vuoksi”. Yhtäältä, mitä se kenellekään kuuluu, saako muusikko keikasta palkkaa. Toisaalta, varsinkin, jos muusikko on ammattimuusikko, hän vahvistaa ajatusta, että ilmaista elävää musiikkia on tarjolla. Voi myös ajatella, että siinä viedään työtilaisuuksia. Amatööriesiintyjät lähtevät ilmaiselle keikalle esiintymiskokemuksen kartuttamiseksi tai koska se on ainoa mahdollisuus päästä soittamaan yleisölle. Ammattilaiset ehkä vain siinä tapauksessa, että ohjelmisto kaipaa testausta. Tai sitten sen yleisen hyvän vuoksi. Soittamalla voi tukea jotakin itselleen tärkeää asiaa. Luulisi, että ammattilaisia ei pyydettäisikään ilmaiskeikalle kuin painavasta syystä. Eräs ammattimuusikko kertoi saavansa melko paljon kutsuja puolituttujen häihin ja muihin juhliin. Pari päivää ennen bileitä tulee joskus viesti ”etkös voisi säestää laulajaa, kun satut olemaan paikalla”. Mielestäni harrastusorkesteria – ellei nyt ihan ammattiorkesterin veroinen ole – voi pyytää ilmaiseksi tai muodollista palkkiota vastaan. Aina voi sanoa ei. Alkaa olla jo kulunut vitsi verrata asiaa muihin aloihin: Miksi ravintoloitsija ei voisi tulla laittamaan ruokaa, koska siten voisi esitellä taitojaan... Vertailu muihin ammatteihin ontuu myös siinä, että kaikki esiintyjät ovat erilaisia. Motiivit, taustat, tyylit, soittotaito, itseluottamus ja markkinointitaidot ovat erilaisia. Siihen kun vielä lisätään se, että kuulija päättää, pitääkö hän esityksestä. Monessa muussa hommassa asia on paljon yksinkertaisempi. Voisin mennä kenen tahansa Suomen hammaslääkärein vastaanotolle, paitsi sen, joka tarjoaa palvelujaan ilmaiseksi. Yhteinen säännöstö tuntuu mahdottomalta tehdä. Pitää luottaa omaan järkeen. Jos pyytäjä on selkeästi kaupallinen taho tai festivaali, jolla on budjetti, ammattilainen voi vedota ammattilaisuuteen. Kaikki esiintyjät voivat miettiä mielessään seuraavia kysymyksiä: Edustaako ilmaiskeikan tarjoaja tahoa, jota haluan tukea? Onko esiintymisestä hyötyä urani kannalta? Saanko myytyä levyjä tai oheistuotteita? Onko kysyjä todellinen ystävä vai yrittääkö hän käyttää tuttavuuttamme hyväkseen? Olisiko minusta kivaa soittaa tuolla vaikka palkkiotta. Vastausten perusteella on helppo tehdä päätös. Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (193) 2019 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Risto Kupari, puh. 044 793 3520, risto.kupari@rauma.fi Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 358 8921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Lauri Oino, Veikko Lahtinen ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Pauanne kuva: Aki-Pekka Sinikoski Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/19 ilmestyy 28.5. aineistot 6.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
5 KANSANMUSIIKKI • 2 • 2016 AJASSA ENKEL Maija Pokelaa haastatteli Sauli Heikkilä Kuva: Jimmy Träskelin 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 ENKEL palkittiin Folklandian gaalassa viime vuoden parhaasta kansanmusiikkilevystä ja teidät valittiin myös Kaustisen vuoden yhtyeeksi? Onneksi olkoon! Miltä meno maistuu? Kiitos! Vuoden yhtye -titteli tuli puun takaa ja olemme todella otettuja molemmista huomionosoituksista. Tilanteessa tuoksuu tekemisen meininki, unelmien tavoittelu ja skumppa! Esiinnytte promokuvissa supersankareiden asussa. Mistä idea tuli ja onko siinä jokin syvällinen sanoma? Kuva on täynnä monenlaisia viittauksia (ja viittoja), mutta ytimessä on ajatus perinteestä supervoimana ja rohkaista jokaista olemaan omanlaisensa supersankari. ENKELin musiikissa nostetaan pelimannimusiikin helmiä nykykansan kuultavaksi ja omissa sävellyksissä hyödynnetään perinteisiä poljentoja. Siinä mielessä voikin väittää että kansanperinne luo meille supervoi mia. Muita kuvassa tiivistyviä bändiimme liittyviä asioita ovat huumori ja tee-se-itse -henki. Keikoilla esiinnytte kuitenkin siviileissä… Keikoille pukeudumme sellaisiin vaatteisiin, joista kukin saa kullakin hetkellä parhaimmat fiilikset. Meistä tuntuisi ylimääräiseltä pukeutua ns. rooliasuihin, sillä koko yhtye yleisökontakteineen perustuu omiin persooniimme. Haluamme leikitellä ja ampua jopa hieman yli promokuvissa, koska se sopii tyyliimme – lavalla heittäydymme supersankareiksi musiikin, asenteen, herkkyyden, huumorin ja koreografioiden kautta rooliasujen sijaan. Missä muualla ENKELin voisi nähdä kuin JuuriJuhlassa ja Kaustisella tänä vuonna? Tanssimyllyssä Tampereella huhtikuussa, festivaaleilla ja klubeilla Tanskassa, Ruotsissa ja Ahvenanmaalla ja toivottavasti myös jonkun olohuoneessa! Rakastamme nimittäin kotikonserttikulttuuria, jota pyrimme luomaan Suomeen enemmänkin. Julkaisemme tänä vuonna myös musiikkivideon! Mistä Enkel nappasi nimensä? Liittyykö se ruotsin yksinkertaista merkitsevään sanaan vai taivaallisiin enkeleihin? Ajattelemme ja myös lausumme nimen eniten ruotsalaisittain, vaikka kyllähän suomeksi Enkel-energiasta saa revittyä jos jonkinlaista huumoria. ENKEL-suodatin, jonka läpi kaikki sovituksemme menevät, on kuitenkin vuosien varrella monimutkaistunut eikä nimi sikäli enää noudata alkuperäistä ajatustaan – paitsi, että meininki on edelleen yksinkertaisesti mahtava.
6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 P auanne-yhtyeen viulisti Kukka Lehto, kosketinsoittaja Tero Pennanen ja rumpupatteriston takana istuva Janne Haavisto käyvät esiintymisissään elävää vuoropuhelua arkistoäänitteillä esiintyvien sadan vuoden takaisten taiteilijoiden, kuten Tiila Ilkan , Oksenja Mäkiselän ja Taavi Uutelan kanssa. Vaikka Kukka on yhtyeessä se, joka on kiikuttanut arkistoäänitteet treeneihin, Tero on niistä vähintään yhtä innostunut. Janne tuli vähän kuin valmiiseen pöytään, mutta on tuonut kokonaissointiin tärkeän panoksen. Pauanne tuskin ymmärtää vielä itsekään tekevänsä Suomen musiikinhistorian kannalta ainutlaatuista työtä. Jos se onnistuu lyömään itsensä laajemmin läpi, jokainen kuulija on yhtyettä kuultuaan viisaampi ja näkee tarkemmin menneisyyteen. Ihme on jos yhtye ei menesty, sen verran outoa ja tuttua sen musiikki on yhtä aikaa. Etnogaalan Vuoden tulokas -palkinto on hyvä alku. Tähän mennessä tapahtunut Kankahalla kasvoi kaunis Kukka, joka soitti pienestä asti klassista musiikkia. Se oli kivaa ja palkitsevaa. Vaikka taidot karttuivat, jotakin tuntui puuttuvan. Kukka kuunteli Kansanmusiikki-lehdellä ei ole ollut tapana nostaa ihmissuhteita juttujen ytimiin. Nyt siihen on hyvä peruste: Pauanteen soinnin takana on se, mitä seurasi Tero Pennasen ja Kukka Lehdon katseiden kohtaamisessa Erinin yhtyeessä kahdeksan vuotta sitten. Pauanne vie aikamatkalle Teksti: Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 kaikenlaista musiikkia punkista lähtien ja kadehti kavereita, jotka saattoivat soittaa kuuntelemaansa musiikkia. Sibelius-lukio antoi mahdollisuuden kokeilla kaikenlaisia musiikkityylejä ja sai myös hieman improvisaatio-opetusta, jota oli kaivannut. Klassinen musiikki sai jäädä ja Kukka suuntasi Pop-Jazz -konservatorioon. Samaan aikaan eri kansojen kansanmusiikit alkoivat kuitenkin houkutella ja SibeliusAkatemian kansanmusiikkiosasto tarjosi parhaan mahdollisuuden opiskella niitä. Tuli hienoja soittokavereita ja mainioita bändejä: Kirjava Lintu, Ruuti, Polka Chicks. Projekteja, irkkua, bluegrassia. Kansanmusiikkipiireissä herätti huomiota viulisti, joka tuntui taipuvan mihin vain ja vielä omalla, tunnistettavalla soinnilla. Sitten viulistia ei yht´äkkiä ollutkaan kansanmusiikkiklubeilla tai jameissa. Mitä tapahtui? – Soitin kutakuinkin kymmenen vuotta kansanmusiikkia ja rakastin sitä. Opinnot sujuivat alussa aikataulun mukaan, mutta vuosien varrella alettiin pyytää mukaan yhä erilaisimpiin tehtäviin: Helsingin Kansallisja Kaupunginteatteriin, popyhtyeisiin, studiotöihin… aikaa ei jäänyt kansanmusiikille. Meni taas joitakin vuosia ja soittaminen korvamonitori korvassa ei enää tuntunut hyvältä. – Tajusin, että olin kadottanut sen, miksi olin hakeutunut kansanmusiikin pariin: yhteyden muihin soittajiin ja soittamalla tapahtuvan kommunikaation. Töitä oli ja soittaa sai, mutta jotakin puuttui. Kansanmusiikin maailmaan Alkoi hakeutuminen takaisin kansanmusiikkipiireihin. Kukka asui jo tuolloin Teron kanssa ja vaikka kumppani olikin joustava musiikin suhteen, kotona tapahtunut kansanmusiikillinen aivopesu oli alkanut vaikuttaa. Hyppy kansanmusiikin maailmaan ei ollut Terolle suuren suuri. Omien sanojensa mukaan hän tulee kaikkien kanssa toimeen ja tykkää kaikesta musiikista. Jonkun sanonnan mukaan itseoppineet ovat ainoita oppineita, muut ovat opetettuja. On Tero koulujakin käynyt – Pop-Jazz-konservatoriota – mutta työt ovat vieneet mennessään ja koulut jääneet kesken. Elämänkoulussa isän tanssimuusikon ammattin vuoksi koskettimet olivat tulleet tutuiksi. Vaippaikäisenä soitettiin Hammond-urkuja ja leikittiin pikkuautoilla kuuluisan tanssiravintola Vanhan Maestron lattialla. – Osaan edelleen kaikkien tangojen introt. Tosin ne tuppaavat menemään sekaisin, Tero nauraa. Isän väsyttyä heräämään kuudelta hoitamaan vauvaa, kun oli tullut yömyöhään keikalta, hän hankki elantoa musiikin maahantuojan palveluksessa. Se tarkoitti sitä, että puolen vuoden välein kotiin kannettiin kaikki uusimmat koskettimet ja muut vimpaimet. Tero kasvoi muusikkoperheessä, mutta tanssimusiikin kanssa, ei pelimannimusiikin. Perinteinen kansanmusiikki tuli tutuksi vain väärin Töitä oli ja soittaa sai, mutta jotain puuttui. Jo rm a A iro la
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 soittavien ja haitarinsa päälle sammuvien haitaristien kautta. Poika päätti pysyä siitä kaukana. – Sitten kun kuolasin Kimmo Pohjosta ja Antti Paalasta kuunnellessa, ymmärsin, että ei se ollut haitarin vika, Tero kertoo. Lapsuuteen ja nuoruuteen kuulunut musiikissa eläminen vei keikoille ensimmäisen kerran neljätoistavuotiaana – ja se keikkaputki jatkuu edelleen. Teatteripiirit tulivat tutuksi kavereiden kautta ja jo kuusitoistavuotiaana alkoivat esiintymiset televisio-ohjelmissa. Olen luonteeltani sellainen, että en vieroksu mitään musiikkia ja tykkään tehdä kaikenlaisia töitä – niinpä niitä on sitten riittänyt. Kaikenlaisia töitä on Tero tehnytkin. Mainosmusiikista levyjen tuottamiseen, telkkarista teatteriin, sovittamisesta nuottikirjojen tekemiseen ja soittamiseen ympäri Suomen, Euroopan ja Yhdysvaltojen. Ainoastaan opetushommat eivät tuntuneet omalta jutulta. Maija Vilkkumaan yhtyeessä 150 keikkaa ja yhtä paljon muita keikkoja joka vuosi monen vuoden ajan on myös uuvuttanut. Kymmenkunta vuotta sitten Vilkkumaan yhtye vaihtui Erinin yhtyeeseen. Vaikka varsinainen herätys kansanmusiikkiin tapahtuikin vasta Kukan kanssa, ei se vierasta ollut. – Olin suuri elokuvamusiikin ystävä ja sehän hyödyntää kaikkea mahdollista. Irlantilaisten kilkutukset ja itämaiset soundit vetivät puoleensa. Pauanne on monenlaisen mankelin läpi kulkeneelle muusikolle tuonut uuden ajatusmaailman kansanmusiikkipiireistä. – Jos ajattelee vaikka Folklandiaa. Olin ihmeissäkin siitä, että kuka tahansa voi soittaa kenen tahansa kanssa! Olipa minkä tasoinen soittaja vain. En ole nähnyt rockfestivaaleilla toisilleen tuntemattomien soittajien tapailevan samoja melodioita yhdessä. Maailmantähdet ovat yhtä rentoja kuin kuka tahansa harrastaja. Aivan ihania ihmisiä, Tero hehkuttaa. Ukkosenjumala Pauanne Pauanteen lähtö ei ollut aivan niin lentävä kuin miltä yleisön silmin voi näyttää. Kukalla ja Terolla oli halu tehdä yhdessä jotain ja pariskunta kokeili kaikenlaisia syntetisaattori-viulu -kokeiluja vaihtelevin tuloksin, kunnes Teron vanha Hammond sytytti Kukan. Sen paksuhko ja lempeä sointi kietoutui viulun väriin toivotulla tavalla. Niinpä monien muusikoiden mielestä legendaarisista uruista tuli yksi Pauanteen pääsoittimista. – Joku vuosi sitten käytiin Espoossa Johan Hedinin ja Gunnar Idenstamin nyckelharpa-kirkkourku -duon konsertissa ja siinä oli jotain samaa, pariskunta muistelee. Yhtyeen musiikki pohjautuu arkistoäänitteiden ja elävän soiton vuoropuhelulle. Sadan vuoden takaiset soitot olivat Kukalle tärkeitä jo opintojen alkuvaiheessa. Vuonna 2008 hän oli mukana Jamit tuonelassa -projektissa, joka perustui arkistonauhoihin. – Olin kerännyt niitä jo pitkään ennen sitä ja myös sen jälkeen. Materiaali oli valmiina ja sitä löytyy myös tuleville levyille, Kukka kertoo. Ikivanhoja äänitteitä on kuunneltu paljon ja hartaasti. Kukka on avannut arkistonsa aarteet ja Tero on toiminut perkaajana mielipiteineen ja myöskin tekniikan hallitsevana. – Joskus on joutunut tuottamaan pettymyksen, että tämän äänitteen taso on niin huono, että joudut rakastamaan sitä vain kotona. Äänitteistä on tullut hammondin, viulun ja rumpujen ohella neljäs instrumentti, joita kappaleesta riippuen kaikki soittavat. Pauanne haluaa kunnioittaa edesmenneitä laulajia niin, että ne halutaan pitää mahdollisimman autenttisina. Vireet ja tempot ovat sellaisia kuin alkuperäisillä äänitteillä. Ainoastaan pahimpia ratinoita ja kohinoita saatetaan hieman siivota. – Ja joku sellainen takeltelu, millaisen omastakin äänitteestä korjaisi, on saatettu poistaa, Kukka huomauttaa. Studiossa levyä tehdessä valmiiksi äänitetyn materiaalin käyttö on – vireiden ja tempojen sovittamista lukuunottamatta – suhteellisen helppoa, kun voidaan rakentaa kappaleet palasista. Yleisön edessä esiintyessä tulee muita haasteita. Alussa yhtye teki kunkin kappaleen taustan yhtenä palasena ja rumpali soitti klikki eli tahtia nakuttava metronomi korvassaan, mutta nyt konsertteihin on saatu elävää rytmiä siten, että nauhat on pilkottu pienemmiksi ja klikki jätetty pois. Siten soolojen pituudet voivat elää. Haasteeksi jää äänitteen käynnistysnappiin osuminen ja joskus kiinnostavien vireiden ja vaihtelevien tempojen mukana pysyminen. – Joku kollega vertasi kappaleen Mäntiin me kerran markkinoille soittoa kumiTalvisen kiertueen konserttien rekvisiittana Pauanne käytti ihailemiensa taiteilija Aimo Katajamäen veistoksia. Janne Haavisto hiljaisten kaverien keskellä. Vireet ja tempot ovat sellaisia kuin alkuperäisillä äänitteillä Ju ha R eu na ne n
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 nauhaan. Tempo saattaa vaihdella neljäkymmentä iskua sekunnissa, Tero nauraa. Tero kertoo kasvaneensa klikki korvassa, mutta nyt riittää rumpali Janne Haaviston pilke silmäkulmassa kertomaan missä tempossa lähdetään. Karjalaista, Värttinää ja Cosmonautsia Jannen ura rumpalina alkoi harrasteluyhtyeiden jälkeen tosissaan Arto Tammisen Bablers-yhtyeestä. Debyyttialbumi julkaistiin 1980. Varsinaisen ammattimuusikkous alkoi seuraavana vuonna, kun hän liittyi J. Karjalaisen Mustiin Laseihin. – Sittemmin olen soittanut kymmenissä bändeissä, tuottanut tusinoittain levyjä ja istunut autossa hullun lailla. Tuntuu, että nyt elän parasta musiikillista kauttani. Jotain olen oppinut hiljalleen. Janne on myös tuottanut Karjalaisen kuusi levyä, joista viimeisen viime vuonna. Ne meriitit ovat myös tuoneet lisää tuottajan töitä. Yksi merkittävä meriitti muusikkona on ollut Laika & The Cosmonauts -yhtyeen perustaminen. Legendaarinen, 20 vuotta toiminut elokuvaja tv-sarjojen musiikkia soittanut instrumentaaliyhtye lopetti toimintansa 2008. Jannen suhde kansanmusiikkiin on ollut aina erittäin lämmin. Veli, steel-kitaraa soittava Olli Haavisto, kuunteli kotona jatkuvasti amerikkalaista ja englantilaista perinnemusiikkia, kantria, bluegrassia, brittifolkia ja irlantilaista kansanmusiikkia. Myöhemmin hän tutustui Tom Nymaniin, Vikstenin Janneen ja Tommiin sekä Hakalan Petriin, joiden kautta tuntuma kansanmusiikkiin laajeni entisestään. Tomin ja Tommin kautta Janne päätyi Värttinän levylle perkussionistiksi. – Sessio oli katastrofi, enhän minä mitään niistä tahtilajeista ymmärtänyt. Vuotta myöhemmin hän sai kuitenkin kutsun tulla tuottamaan Värttinän 1994 ilmestynyttä Aitara-levyä. Se meni sen verran paremmin , että Janne tuotti vielä myös Kokko-, Vihmaja Iki-levyt. Kansanmusiikkia on tullut soitettua esimerkiksi Veli-Matti Järvenpään kanssa. – Oman bändini, Shubie Brothersin, tuleva levy on hyvinkin maailmanmusiikkivaikutteinen, varsinkin rytmisesti. Pauanteen Janne näki ensi kerran Musiikkitalon Black Boxissa ja hänestä tuli heti fani. Kun Kukka ja Tero myöhemmin pyysivät häntä mukaan, hän oli otettu ja samalla kauhuissaan. – Miten ihmeessä saisin tämän mulle kokonaan uuden musiikkityylin haltuun? Kun en vieläkään ymmärrä tahtilajeista hönkäsen pöläystä. Onneksi ei ollut kiirettä ja bänditoverit olivat armollisia ja pitkämielisiä. Vaikka Pauanteen konsepti oli varsin valmis, sovitukset ovat eläneet Jannenkin aikana. – Aina täytyy kuitenkin löytää oma tapa tehdä asiat. Se on ollut haastavaa, mutta lopulta älyttömän hauskaa. Nyt kaikki tuntuu luontevalta ja eläväiseltä, Janne toteaa. Pauannetta ja paljon muuta Pauanteen kaikilla jäsenillä on runsaasti myös muita töitä. Keväällä Kukka jatkaa Kinky Boots -musikaalissa soittamista Helsingin Kaupunginteatterissa, Janne on lähdössä J. Karjalaisen kiertueelle ja Terolla on konserttisalikeikkoja useiden artistien kanssa, levyntuottamista ja kaiken lisäksi sisustusarkkitehdin töitä. Mitäs tämä nyt on? Valmistuin joitakin vuosia sitten sisustusarkkitehdiksi Metropoliasta ja toivon mukaan joskus myös arkkitehdiksi Aaltoyliopistosta – arkkitehtuuri kiinnostaa, virnistää Tero. Pauanteen ensimmäinen levy ilmestyy maaliskuussa ja syksyllä jatketaan keikkailua. Kukka ja Tero vakuuttavat kumpikin, että arkistoäänitteiden kuunteleminen ei kyllästytä tippaakaan – päinvastoin. Siitäkin huolimatta, että soittaminen niiden kanssa on vaatinut satojen tuntien harjoittelun. Yhtyettä kihelmöi myös päästä käsiksi seuraavan levyn materiaaliin. Lopuksi on kysyttävä, onko Tapani Hietalahden aikoinaan rakentama Pauanne Kaustisella tuttu paikka? – Pakko tunnustaa, että vielä ei olla käyty. Pelimannihipit ovat kyllä paikkaa hehkuttaneet. Internetistä ollaan hieman kurkisteltu ja onhan sinne mentävä. Yhtyeen nimi löytyi vanhoista kansanuskomuksista: Se merkitsee ukkosen jumalaa. Onhan se kiinnostavaa, että Kaustisen Pauanteelle on lyönyt salama kaksikin kertaa. Kukan ja Teron haastattelu tehtiin Kansallismuseossa, jonka miljöö sopii hyvin historiasta ammentavalle yhtyeelle. Sa ul i H ei kk ilä
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 N ykyisin tavallisimmin käytetyksi termiksi on vakiintunut runolaulu, mikä on hyvä asia juuri siitä syystä, että laulaminen on siinä muita käytettyjä nimityksiä vahvemmin esillä. Se on yhdyssanan perusosa ja runo on selkeästi määriteosa. Termi ikään kuin alleviivaa sitä, että laulaminen on oleellinen osa ilmiötä, ja jos se otetaan pois, kysymys ei enää olekaan samasta asiasta. Myös kalevala-alkuiset nimitykset johtavat helposti ajattelemaan, että ihmiset olisivat aikoinaan ”laulaneet Kalevalaa” tai että runolaulu perustuisi kansalliseepokseemme. Asiahan on juuri päinvastoin. Runolaulu on Kalevalaa huomattavasti vanhempi ilmiö. Itämerensuomalaisessa ympäristössä runolaulua arvioidaan lauletun jo ainakin 2000, mahdollisesti jopa noin 3000 vuotta sitten. Arvio perustuu ennen kaikkea kielitieteen näkemykseen itämerensuomalaisten kielten erkaantumisesta, jonka on ajoitettu tapahtuneen noin kaksituhatta vuotta sitten. Koska mm. virolaisilla, karjalaisilla ja suomalaisilla on käytössään samanlainen laulutapaa, sen on täytynyt kehittyä nykyiseen muotoonsa ennen kielten erkaantumista. Ja, koska tällaisen, yleisesti käytössä olevan lauletun, mitallisen kommunikaatiomuodon kehittyminen vie aikaa todennäköisesti vähintään vuosisatoja, runolaulun alkuaikoja voidaan tällä Runolaulu – elävää kulttuuriperintöä Runolaulu, runonlaulu, vanhamittainen runous, laulurunous ja kalevalainen laulu ovat nimityksiä, joita on käytetty suomalaisesta lauluperinteestä, josta Elias Lönnrot ammensi Kalevalaansa muodon ja sisällön. Kaikki nimitykset viittaavat toki samaan asiaan, mutta niillä on omat vivahteensa. Minna Seilonen runolaulaja Jussi Huovisen kainalossa Sommelossa. Huovinen kuoli toukokuussa 2017 93-vuotiaana. Teksti: Pekka Huttu-Hiltunen Kuva: Klaus von Matt
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 perusteella arvioida noin kolmen vuosituhannen taakse. Runolaulu on kehittynyt samassa prosessissa kuin kielemmekin on muokkautunut. Siksi suomen kielellä on kohtalaisen helppo muodostaa runolaulumittaisia, kahdeksantavuisia säkeitä. Laulamista taas voidaan osaltaan kiittää siitä, että suomen kieli on säilynyt suhteellisen muuttumattomana. Laulamisen syntaksi, jolla tarkoitetaan yhteen kietoutuneita runon ja sävelmän tyylinmukaisen muodostamisen normeja, pakottaa säilyttämään myös runossa ilmenevää kieliainesta. Sanoja ei voi noin vain vaihtaa ja niiden tai säkeiden rakennetta muuttaa, jos laulu halutaan toistaa edes jokseenkin samanlaisena. Runolaulun tarinat elävät Matti Kuusen 1950-luvun lopulla esittelemä teoria runolaulun tyylikausista – vaikka sitä on myös kritisoitu – antaa edelleen hyvän yleiskuvan historiallisista kerrostumista, jotka heijastuvat vanhassa runolaulussa. Varhaisimmat laulut, ainakin laulujen aiheet ja myyttiset kuvat, kertovat alkumyyteistä, esimerkiksi maailman synnystä. Noin kaksituhatta vuotta sitten alettiin laulaa Sammosta, maanviljelystä ja oluen synnystä, viikinkiaikana seikkailtiin ja kristillisenä aikana, 1100 ja 1200-luvuilta lähtien, lauluihin ja loitsuihin lisäiltiin uuden uskonnon legendoja ja sisältöaineksia. Tällainen, monesta kerrostumasta muodostuva kokonaiskuva onkin hyvä nimenomaan siinä mielessä, että kaikki nykyaikaan säilyneet vanhat, jopa esihistorialliselta ajalta lähtöisin olevat laulut ovat kulkeneet näiden kulttuurikausien läpi. Niinpä ei voida sanoa, että esimerkiksi maailman synnystä kertovat laulut olisivat sellaisinaan tuhansia vuosia vanhoja. Niissä ilmenevä maailmankuva voi olla vanha, ja joitakin säkeitä tai jopa useamman säkeen muodostamia jaksoja voi olla jopa tuhansien vuosien takaa, mutta aikojen kuluessa lauluihin on todennäköisesti ympätty ilmauksia ja lisätty tapahtumien käänteitä myös uudemmalta ajalta. Runolaulu on siis myös muuttuvaista – niin kuin kaikki elävä perintö. Runolaulun, tai oikeastaan kansanrunouden tutkimuksessa Suomessa oli pitkään vallalla käsitys, että laulajat muistaisivat ja oppisivat lauluja sana sanalta, ja muutokset olisivat pääasiassa joko unohtamisesta johtuvia tai muuten sekavia. Ajateltiin, niin kuin esimerkiksi Väinö Salminen kirjoitti 1930-luvulla, että unohdusten kautta alkuperäinen runo katoaisi ”jäljettömiin kuin aalto rannan hiekkaan”. Kuvaava on, että Suomen Kansan Runoissakin oli alkuaikoina erillinen luokitus niin sanotuista sekavista muodostuksista. Vasta oikeastaan 1960-luvulla alettiin yleisesti pohtia, ennen kaikkea Albert Lordin klassikkoteoksen Singer of Tales innoittamana, olisiko runolaulu sittenkin joustava ja muuntuvainen ilmaisumuoto. Nykyinen käsitys runolaulusta on nimenomaan tällainen. Muuntumista on tapahtunut aina, ja jokainen aikakausi synnyttää myös uudenlaista laulamista, uusissa olosuhteissa. Tallentamistekniikat kirjoittamisesta alkaen ovat muuttuneet satojen vuosien aikana. Kun 1800-luvun kerääjät kirjasivat runoja ylös, he samalla vaikuttivat tahtomattaankin siihen, miten lauluja sen jälkeen muistettiin ja uusinnettiin. Kirjallinen esitystapa syrjäytti laulamista. Esimerkiksi Elias Lönnrot ymmärsi tämän ja kuvasi niin sanotun Uuden Kalevalan esipuheessa vuonna 1849, miten ”Siitä että Venäjän Karjalassa vanhoja runoja ja niiden laulajoita on näihin aikoihin asti kunniassa pidetty, voisi päättää, laulajien runojansa ei unohtaneen, vaan ennemmin niitä parannelleen ja kaunistelleen nykyiseen muotoonsa monilukuisissa toisinnoissa .” Mutta että ”Tästälähin alkavat ne taas pikemmin supistua, kun uusilla lisäyksillä enetä, sillä kun, ken ikänänsä tahtoo, saapi ne valmiina kirjana käteensä, ja täydellisempänä, kuin minkä kenen erinäinen muisto kannattaisi, niin katoaa muistolta laulamisen arvo, ja arvon kadottua itse muistolta laulaminenki .” Tämähän on tapahtunutkin juuri noin. Muistinvarainen laulaminen on kadottanut arvoaan, kun kaikki laulut ovat jo kirjoissa. Runolaulu ei ole koskaan kadonnut Kaikki runolaulujen laulaminen ei kuitenkaan kadonnut 1800tai edes 1900-luvulla. Yleisesti osattujen, runolaulumittaisten laulujen määrä väheni vuosisatojen aikana, ja laadussakin tapahtui muutoksia. Suomessa, varsinkin maan länsiosissa riimilliset laulut olivat yleistyneet jo kauan sitten, ja tavallaan täyttäneet kulttuurissa sen paikan, joka aikaisemmin oli kuulunut runolauluille. Niissä runolauluissa, joissa vielä muistettiin ja opeteltiin, sävelmät pyrkivät vakiintumaan samanlaisiksi kuin koulukirjoihin oli nuoteille kirjoitettu. Yleisesti kuitenkin laulettiin mm. lasten tuutulauluja vanhalla mitalla. Runolaulumittaa, joka oli siis laulamisesta ja laulamalla syntynyt, käytettiin yleisesti edelleen myös sananlaskuissa ja loitsuissa. Itä-Suomessa, Pohjos-Karjalassa sekä Kainuun ja Vienan Karjalan rajamailla, molemmilla puolilla rajaa, laulaminen säilyi pitempään ja monipuolisempana kuin lännessä. Vielä nykyisinkin on laulajia, jotka ovat oppineet vanhaa laulutapaa perhepiirissä, omilta vanhemmiltaan tai isovanhemmiltaan. 2000-luvulle tultaessa laulamisen painopiste on jo siirtynyt kouluja käyneisiin laulajiin. Runolaulua opetetaan Sibelius-Akatemiassa ja muissa musiikin alan oppilaitoksissa, ja sitä voi opiskella kansalaisopistoissa ja kesäkursseilla. Onneksi on olemassa myös äänitallenteita vanhasta laulutavasta, josta vaikutteita voi ammentaa. Laulaminen on edelleen elävää, kuten se on aina ollutkin. Laulamisen ketju on meillä suomalaisilla katkeamaton, mistä voimme olla ylpeitä. Itse asiassa muistinvaraisen oppimisen romanttinen ihannointi olisikin syytä sijoittaa omaan lokeroonsa; se on ollut ihan kunnioitettava vanha tapa, mutta nykyaikaiset oppimisen tavat eivät ole sitä huonompia. Sekin on ihan pätevää perinteen oppimista ja uusintamista, että oppii laulamista oppilaitoksessa, kirjasta lukemalla ja äänitteitä kuuntelemalla. Meidän aikanamme, 2000-luvun alkuvuosina, runolaulun arvostus on nousussa. Uudet sukupolvet haluavat oppia sitä sekä perinteisellä tyylillä että uusina muunnelmina. Nykyisin ymmärretään, että nimenomaan laulamisessa on runolaulun salaisuus ja voima, ei niinkään pelkässä runossa. Runolaulu on kansanlaulua, kansanmusiikkia, jota voi ja jota kannattaa opiskella ja oppia. Myös muistinvaraisuus tai ainakin osittainen muistivaraisuus on tulossa takaisin, mikä on hieno asia. Runolaulun opiskelu voi olla mitä parhainta aivojumppaa, ja perinteinen tyyli antaa vapauden muunteluun. Samalla se edelleenkin on mitä arvokkainta itämerensuomalaista aineetonta kulttuuriperintöä. On ihan pätevää perinteen oppimista, että oppii laulamista kirjasta lukemalla ja äänitteitä kuuntelemalla.
12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Tallarin taannoinen rekrytointi kiinnosti kaikkiaan seitsemäätoista hakijaa, joista valituiksi tulivat koko suomalaiselle kansanmusiikkimaailmalle tutut Arto Järvelä ja Esko Järvelä. Molempien pesti on kaksivuotinen ja osa-aikainen, ja he jatkavat Tallarin ohella myös muita aktiviteettejaan. Tallarin vakinaisina jäseninä jatkavat Katri Haukilahti ja Sampo Korva sekä osa-aikainen johtaja-tuottaja Matti Hakamäki. Rekrytointien myötä Tallarin toimintamallia ja strategiaa tullaan uudistamaan. Tuleva strategia vastaa nykyiseen, entistä enemmän projektiluonteiseen tuotantomalliin myös valtionosuusorkestereissa ja mahdollistaa entistä joustavamman yhteistyön vapaan kentän toimijoiden kanssa. ”Hakijoina oli ilahduttavan suuri joukko kansanmusiikin ammattilaisia, ja heillä oli hyvin antoisia ja arvokkaita näkemyksiä siitä, mikä kansanmusiikin valtionosuusorkesterin rooli nykymaailmassa voisi ja tulisi olla”, Hakamäki toteaa. Arto Järvelä (s. 1964) on profiloitunut vanhakantaisten, pitkälti jo hävinneiden soolosoittotyylien ja soiton tutkijana. Lisäksi hän on tunnettu muun muassa yhtyeistä JPP, Pinnin pojat, WAO, Salamakannel ja Nordik Tree. Hän oli Tallarin jäsenenä vuodet 1986–89 ja on myös vieraillut vuosien varrella usein Tallarin riveissä. Opettajana hän on toiminut muun muassa Sibelius-Akatemiassa niin pääkuin sivutoimisesti jo 1980-luvulta lähtien. Esko Järvelä (s. 1981) tunnetaan mm. yhtyeistä Frigg, JPP, Teho, Tötterssön, Baltic Crossing ja Esko Järvelä Epic Male Band ja nuoresta asti aktiivisena näppäriopettajana ja näppärikappaleiden sovittajana. Lisäksi hän toimii Keravalla järjestettävän TE!-festin taiteellisena johtajana. ”Olen intoa piukassa uusiin haasteisiin. Myös toivottavasti tuleva kaustislaisen viulunsoiton pääsy Unescon listalle tuo hyvää pöhinää. Sen puitteissa tulee varmasti olemaan mielekästa touhuta”, miettii Arto Järvelä tulevaa. Rekrytoinnit tulivat ajankohtaisiksi yhtyeen taiteellisen johtajan ja viimeisen alkuperäisjäsenen Ritva Talvitien jäädessä eläkkeelle liki 33 vuoden Tallari-uran jälkeen. Talvitien merkitys Tallarin viulistina, satojen kappaleiden sovittajana, Tallarin tyylin luojana, pelimannityylejä tutkivana ja välittävänä muusikkona sekä kymmenien kansanmusiikkiviulistien kouluttajana ja mentorina hakee vertaistaan. ”Ritua” juhlittiinkin helmikuun alkupuolella jäähyväiskonserteilla niin Kokkolassa kuin Kaustisella, mutta vierailemassa häntä nähtäneen Tallarin riveissä tulevaisuudessakin. Järvelät Arto ja Esko Tallarin vahvuuteen Kaustisen vuoden 2019 showcase-esiintyjät ovat ruotsalainen AXVY, virolainen Eva Väljaots sekä suomalainen Nooli. AXVYn Mårten Hillbomin , Jerker Hans-Ersin ja Albin Brobergin musiikki on taattua skandinaavipoljentoa, jossa polskat, valssit ja sottiisit rullavat 5-kielisenja hardangerviulun, 12-kielisen kitaran ja citternin sekä perkussioiden voimin, inspiraationaan sinertävät tunturit ja metsäiset purot. Tällä hetkellä Sibelius-Akatemiassa opiskeleva kanneltaja Eva Väljaots soittaa erikokoisia virolaisia ja suomalaisiakin kanteleita. Hänen improvisaatiolähtöisen ja meditatiivisen soittonsa inspiraationa ovat karjalaiset ja virolaiset historialliset kanteletyylit ja niiden mukana perintyvä maailmankuva. Noolin Oona Harjun ja Jonna Lankisen juuret ovat syvällä pohjoismaisessa kansanmusiikkiperinteessä, mikä ilmenee vauhdikkaissa ralleissa, huumaavissa sooloissa sekä herkissä valsseissa. Groovaavan harmoonin ja energisen viulutaituroinnin tuottama svengi menee taatusti kuulijan jalan alle. Kaustisen Vuoden yhtye on rohkea, herkkä ja hersyvä pelimannityttöbändi ENKEL , jonka We are Enkel pokkasi vuoden 2018 kansanmusiikkilevy-palkinnon. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat haluaa valinnallaan tuoda esiin pelimannihenkisyyden säilyttämisen merkitystä ammattimaisen toiminnan rinnalla. Rytmi-teemaa tuodaan esiin muistuttamalla musiikin havaitsemisesta eri aisteilla. Tunne musiikki -kokonaisuudessa yhteistyötahona ovat kuuloalan järjestöt. Kaustisella kuullaan ja nähdään mm. Suomen tunnetuin viittomakielinen rap-artisti Signmark . Kansainvälisiä nimiä ovat muun muassa 30-vuotista taivaltaan suomalaisten ystäviensä kanssa juhliva ruotsalainen Väsen , flaamilainen intensiivinen veljesduo Madingma , monikansallinen Farandi , festivaaleilla aikoinaan syntynyt maailmanmusiikkilistanimi ja Etno-Emma-voittaja SANS sekä maagisen taitava ja svengaava jenkkiläinen Crying Uncle’s Bluegrass Band . Ruotsin ja Norjan metsäsuomalaisten jalanjäljissä kulkevat konserteissa ja työpajoissa Mats Berglund & Arto Järvelä sekä modernia poljentoa esittelevä tanskalainen Vesselil . Kotimaisista nähdään mm. pitkän tauon jälkeen Kaustiselle palaava energinen Tsuumi Sound System , maailmanmaineeseen kiitävä pelimanni Antti Paalanen ja keikkataukoa pitänyt Bill Hota & the Pulvers . Kreeta-Maria Kentalan kokoamassa Beethovenin parempi marssi -konsertissa kuullaan klassista musiikkia kaustislaisittain soitettuna, ja kavalkadina nähdään Ilmari Wirkkalan Kaustisen tuhatvuotisesta historiasta kirjoittaman uskomattoman esseen perusteella laadittu musiikkinäytelmä Kaustisen Mysteerio. Suurelle yleisölle tuttuja nimiä ovat laulattajasuosikki Mikko Alatalo , Samuli Edelmann ja Orkestra Suora Lähetys , hyvässä nousukiidossa liitävä Vesterinen ja upeaääninen Vuokko Hovatta Kolmisin kokoonpanoineen. Suomen Kansanmusiikkiliiton Ethno Finland -leiri järjestetään tänä vuonna festivaalin yhteydessä. Juhlien maanantai on jo kolmatta kertaa ilmainen, tällä kertaa Kaustisen seutukunnan sponsoroimana. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat järjestetään 8.–14.7.; koko ohjelma julkistetaan toukokuussa. Kaustisella kansainvälinen showcase-kattaus ja teemana rytmi AXVY Nooli
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ KRISTINA OLANTO SYNTYMÄPAIKKA: Helsinki AMMATTI: laulaja NYKYINEN KOTIPAIKKAKUNTA: Helsinki YHTYEET: Lekkujad, Sarastus, Iro Haarla & Kristiina Olanto -duo ELÄMÄN MOTTO: ” Sä olet riittävän hyvä, just noin!” Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Hans Kauppila K un Kristiina Olanto kuvailee lapsuusaikaansa, ei voi välttää ajatusta valkokankaalla tutusta, laulavasta Trappin perheestä. – Laulamaan aloin jo ennen kuin osasin puhua. Koko 5-henkinen perheemme lauloi ja se oli yhteinen juttumme. Muistan, että lauloimme aina ja joka paikassa. Lauloimme moniäänisesti stemmoissa ja siinä musikaalisuus ja sävelkorva kehittyi. Ortodoksiperheen molempien vanhempien sukujuuret olivat rajantakaisessa Karjalassa. Sekä Kristiina Olannon isä että äiti olivat esiintyviä taiteilijoita, jotka lauloivat karjalankielisiä kansanlauluja sekä ortodoksista kirkkomusiikkia. Tytär kulki pienestä pitäen mukana esiintymismatkoilla ja omaksui karjalaiset laulut. – Isäni, filosofian tohtori Heikki Koukkunen ja äitini Anneli Olanto-Lasaroff loivat 1978-1983 Nurmeksen Bomballe karjalan kielen ja kulttuurin ”perinnelaboratorion”, viisihenkisen karjalankielisen ryhmän, jossa opetettiin monipuolisesti rajakarjalaista perinnettä itkuvirsilaulusta piirakan paistoon. Isäni ja äitini intohimoinen Karjalan kulttuurin parissa tehty työ ja sen seuraaminen lapsena on ollut itselleni tärkein oppikouluni karjalaiseen musiikkiin ja kulttuuriin. Kodin arjessa ei karjalaa kuitenkaan valitettavasti puhuttu. Syy tähän on Kristiina Olannon mukaan selvä. – Isovanhempani ja vanhempani joutuivat jättämään kotinsa Karjalassa ja integroitumaan suomalaiseen kantaväestöön. Kohtelu ei aina ollut hyvää ja karjalaiset joutuivatkin usein peittelemään ja häpeämään omia tapojaan, kieltä ja kulttuuriaan, myös uskontoa. Erilaisuutta ei kantaväestö kaikkialla hyväksynyt. Vuosien saatossa Karjalan musiikki jäi monista eri syistä taka-alalle, kunnes kymmenisen vuotta sitten Kristina Olanto palasi sen pariin. Hän alkoi laulaa lapsena opittuja karjalankielisiä lauluja, ja ne tuntuivatkin hyvin läheisiltä ja eheyttäviltä. – Karjalan kansanlauluja laulaessani voin musiikin kautta sukeltaa suoraan ytimeen ja heittäytyä vuosisataisten perinteiden vietäväksi. Tunteita ei piiloteta, vaan musiikissa saavat raikua paitsi laulu, myös itku, nauru ja huudot. Tunteet saavat kuulua. Vuonna 2012 syntyi Lekkujad-yhtye. Karjalankielinen sana tarkoittaa ikiliikkujaa. Kaikilla yhtyeen jäsenillä on sukujuuret Karjalassa tavalla tai toisella. Kristiinan lisäksi ikiliikkujia ovat Jorma Tapio (tenorija alttosaksofoni, huilut), Julius Heikkilä (kitarat), Janne Tuomi (rummut, perkussiot) ja Ville Rauhala (kontrabasso). Kristiina Olanto on eri projekteissa tehnyt yhteistyötä mm. Karjalan Kielen Seuran, Helsingin Suojärvi-seuran, Uudenmaan Karjalaisseurojen piirin ja Karjalan Liiton kanssa. Hän kantaa huolta Karjalan kulttuurin sekä kielen puolesta – Karjalan kielen asema ei ole vahva, mutta uskon sen säilyvän – ei kuitenkaan ilman ponnistuksia ja aktiivisia toimia. Yhteiskunnallinen tuki olisi tarpeen ja karjalan kielen opetusta tulisi saada kouluissa. Toivon myös kovasti, että Suomessa asuvat karjalaiset puhaltaisivat enemmän yhteen hiileen, yhdistäisivät voimansa ja lähtisivät yhdessä elvyttämään karjalaista perinnekulttuuria Suomessa. Kristiina Olannon mielestä karjalan kieli on viehättävä laulukieli, koska sen intonaatio on jo valmiiksi hyvin ”laulavaa”. Karjalan Kielen Seura toimii monipuolisesti kielen ja kulttuurin elvyttämiseksi. – Yksi projekteista on karjalankielinen lastenlaulusarja. Kappaleet ovat tuttuja lastenlauluja, jotka on käännetty karjalaksi ja laadittu nimenomaan kielenoppimista varten. Ne tulevat nettiin ja cd-levylle. Kappaleita on 15 ja niissä on käytetty kolmea eri karjalan kielen kielialueen murretta; eteläkarjalaa, vienaa ja livviä. Olemme Lekkujad-yhtyeen kanssa saaneet sovittaa kappaleista omat versiomme ja ne on äänitetty Maailman musiikin keskuksen studiossa syksyllä 2018. Levy julkaistaan keväällä. Ikiliikkujat karjalaa elvyttämässä Kodin jättäminen ja uuteen yhteiskuntaan integroitumisen vaikeus ovat niin merkityksellisiä ja monimutkaisia asioita että niiden seurauksia kannetaan helpostikin sukupolvesta seuraavaan. Näin on kokenut laulaja Kristiina Olanto, jolla aktiivinen toiminta karjalankielisten laulujen parissa alkoi vastausten etsimisestä juurettomuuden tunteisiin. Karjalan evakkojen lapsi tunnistaa vastaavan ilmiön tämän päivän siirtolaisten elämässä.
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Tänä vuonna kokoontumispaikkana on Oulu, jossa Samuelin Poloneesi järjestetään yhteistyössä Pohjois-Pohjanmaan kansanmusiikkiyhdistyksen, Oulun Musiikkijuhlien, Viro-instituutin ja Oulun kaupungin kanssa. Samuelin Poloneesin konserteissa Oulun Musiikkikeskuksessa ja Kulttuuritalo Valveella sekä Poloneesiklubeilla Tuba Food & Loungessa ja Voimala 1889:ssä kuullaan suomalaisen kansanmusiikin kiinnostavinta kirjoa, taatun perinteisestä rajoja rikkovaan ja kokeilevaan ohjelmistoon. Samuelin Poloneesi on Suomen Kansanmusiikkiliiton päätapahtuma, joka on kiertänyt vuosittain eri paikkakunnilla jo vuodesta 1972. Tänä vuonna teemana on pohjoispohjalainen kansanmusiikki. Festivaalin aloittaa perjantaina 15.3. ”Avajaiskonsertti Pohjoisten jokien kuohuja”, jossa esiintyjinä mm. Iin Laulupelimannit , Kuivaniemen ja Simon Pelimannit , Oulun Huuliharppuorkesteri , Hiijjen Pelimannit , Varjakka String Band , Pauhu , Otra , Ii-Team , Miukeli , Oulun Pammaus ja Pohjankartanon mandoliiniorkesteri . Konsertin jälkeen voi siirtyä jatkamaan iltaa Poloneesiklubeille Tuba Food & Loungeen ja Voimala 1889:iin, joissa esiintyvät mm. Kassiahastus , Otra , HietaKettu , Rommakko , Marjakangas&Mesimäki , Vantaan kansanpelimannit , MAJA-duo , Yläsiirtola Ramblers , Etnoa! ja Tarua . Lisäksi klubien ohjelmaan sisältyvät jamit! Lauantaina 16.3. ohjelmassa on muun muassa Lastenkonsertti lastenmusiikkiyhtye Soivan Siilin isännöimänä, yhteislauluja persoonallisella TurusenSahalla, suuren määrän pelimanniryhmiä esittelevä Pelimanniparaati, Orivesi All Starsin odotettu levynjulkaisukonsertti, sekä huikea iltakonsertti virolaisen superyhtyeen Trad.Attack! :in, huuliharppunelikko Svängin ja OAMK:in tanssijoiden kanssa. Ilta jatkuu Poloneesiklubeilla, joista Tuba Food & Loungen Voimala 1889:in klubin muotona on tanssi-iltamat, jossa tanssittajana mm. Teho. Voimala 1889:n klubin teemana on Eroottisen kansanperinteen iltamat, jonka aloittaa Sampo Korvan ja Jimmy Träskelinin Turvalan uunilla -esitys. Muita lauantain klubien esiintyjiä ovat mm. Risto Kupari , Kortesjärven pelimannit , Luunappi , Jasso , Spelarit , Oulun Pammaus , Nope ja Talkoopelimannit . Sunnuntai 17.3. alkaa kansanlaulukirkolla, jossa Anna-Mari Kaskisen hengellisiä sanoituksia pääsee laulamaan tuttujen kansansävelmien melodioilla, pelimannien säestyksellä. Festivaalin päättää Samuelin Poloneesin pääjuhla, joka alkaa suurensuurella pelimannien yhteissoitolla ja jatkuu kiinnostavien esiintyjien seurassa kuten oltermannit ja Tradilalaiset & Oulunsalon Näppäripelimannit , Salamakannel, MäSä-Duo , Nope , Droichead , Teho. ja Riemupelimannit . Lisäksi festivaalilla esiintyvät Nivalan pelimannit , Säilyn Pelimannit , Hannu Rahikainen , O´Dear , Ylä-Savon Pelimannit ja laulajat , Leppävirran Pelimannit , Kuopion pelimannit , Cu4 , Suomen Sahansoittajat , Sakarat Laulupelimannit ja Maija&Liisa . Tervetuloa nauttimaan Samuelin Poloneesin iloisesta tunnelmasta! Festivaalin ohjelma ja esiintyjä-info: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ samuelinpoloneesi Samuelin Poloneesi valloittaa Oulun 15.-17.3.2019 Samuelin Poloneesin lippujen ennakkomyynti: www.ticketmaster.fi Lipunmyyntiä myös ovelta ennen konsertteja! Sellosalin ja Haltian konserttien liput ovat myynnissä www.lippu.fi –toimipisteissä. Tapahtuman uudistuneet nettisivut: www.juurijuhla.fi. Huhtikuun JuuriJuhla–RotFestissä ennenäkemätön tarjonta Espoolainen kansanmusiikin kaupunkitapahtuma JuuriJuhla-RotFest järjestetään 5.-13.4. Tapahtuma marssittaa lavalle uskomattomia musiikkielämyksiä. Nyt niistä voi nauttia myös isommalla ryhmällä halvemmalla, Lippupisteen kautta myytäviin Sellosalin ja Haltian konsertteihin on yli 10 hengen ryhmille 10 % alennus. Aiemmassa numerossa esiintyjäksi ilmoitettu Frifot joutui ikävä kyllä perumaan tulonsa, mutta tilalle tuli upea Tuuletar . 11.4. JuuriJuhla-RotFest tarjoilee unohtumattoman illan suomalaisen ääniilmiön, vocal folk hob –yhtye Tuulettaren musiikin parissa. Tuuletar on noussut viime vuosina huimaan kansainväliseen menestykseen. Yhtye tekee pelkillä äänillään mielenkiintoisen musiikillisen maailman, missä eksoottiset äänenkäyttötavat, iskevät beatbox-rytmit ja vahva yhteissointi leikkivät riehakkaasti keskenään. Klubilla esiintyy myös vauhdikas eteläpohjalaista energiaa uhkuva MäSä-Duo . Karismaa, energiaa ja kurkkulaulua on vuorossa 12.4. Kimmo Pohjonen Skinin ja Alashin (Tuva) seurassa. Kimmo Pohjonen on lavalla yhdessä tyttäriensä Inka ja Saana Pohjosen kanssa. Tuvalaiset Alash-yhtyeen kurkkulaulumestarit ovat ensimmäisellä vierailullaan Suomessa. Alash on tehnyt useita kiertueita ympäri maailmaa ja nyt se on aloittanut myös Euroopan valloituksen. Kurkkulaulun tekTrad. Attack!
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 niikat, möreä kargyra, puristeinen höömei ja kirkkaita yläsäveliä korostava sygyt ovat tuttuja jo monelle suomalaisellekin musiikin ystävälle. Hämmentävien laulutekniikoiden lisäksi Sellosalissa kuullaan korvia hiveleviä harmonioita ja taiturillista keskiaasialaisten soittimien käsittelyä. Upea päätöskonsertti 13.4. tuo lavalle yhden virolaisen kansanmusiikin kovimmista nimistä, Curly Stringsin sekä 15-vuotiskiertueellaan olevan suomalais-tanskalais-englantilaisen Baltic Crossingin . Klubilla esiintyvät kansanmusiikin supernaiset, eli ENKEL . Haltiassa esiintyy 6.4. lumoava Solju , joka on parhaillaan arvostetun Teosto-palkinnon ehdokkaana! Soljun musiikissa saamen kieli ja joiku yhdistyvät uusiin ja innovatiivisiin äänimaisemiin. Lagstad Hembygdsgårdin suomenruotsalainen ilta 9.4. tarjoaa Maria Kalaniemen ja Désirée Saarelan duon musiikkia. Désiree Saarelan sävellykset ja ajatuksia herättävät tekstit vuorottelevat Maria Kalaniemen paljetarinoiden kanssa. Pelimannimeiningillä ja tanssimusiikilla jatkaa ihanasti svengaava Östra Nylands Spelmansgille . JuuriJuhlalla on uskomaton onni saada norjalainen Gjermund Larsen Trio esiintymään Espoon tuomiokirkkoon 8.4. Harvoin mikään muu muusikko lumoaa samalla tavalla soittonsa taituruudella kuin Gjermund. Suomalaisille hän on tuttu Friggin jäsenenä yhtyeen alkuaikoina. Ruotsinkielisten ala-asteiden ja päiväkotien lapsille on tarjolla riehakas Arne Alligator Thorstorpissa 10.4. Espoon pelimannit ja Elina Sauri ilahduttavat päivätanssien yleisöä jälleen 9.4. Sellosalin lämpiössä. Pelimanniyhtyeet valloittavat Ison Omenan kirjaston Stagen 13.4. klo 11-17 ja tapahtumaan osana järjetetään 5.-7.4. Minä soitan harmonikkaa … -kilpailu Espoon kulttuurikeskuskessa JuuriJuhla-RotFestissa on mistä valita!! MäSä Duo Alash
16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 N ordic Master in Folk Music (Nofo) on yhteispohjoismainen kansanmusiikin maisterikoulutusohjelma, jossa opiskelijat matkustavat kahden vuoden ajan ympäri Pohjoismaita tutustuen paikallisiin kansanmusiikkikulttuureihin. Koulutuksen järjestäviä tahoja ovat Kungliga Musikhögskolan Tukholmassa (Ruotsi), Syddansk Musikkonservatorium Esbjergissä (Tanska), Ole Bull Akademiet Vossissa (Norja) sekä Taideyliopiston Sibelius-Akatemia Helsingissä. Koulutusohjelma on rakennettu jäsennellyksi ja intensiiviseksi kokonaisuudeksi, jossa opiskelijat pääsevät nauttimaan kunkin yhteistyökoulun parhaista puolista ja saavat yleiskatsauksen jokaisen koulutusohjelmaan kuuluvan maan kansanmusiikkikulttuuriin puolen vuoden opiskeluperiodin aikana. Siirtyessään maasta ja koulusta toiseen nofolaiset pääsevät kartuttamaan itselleen valtaisan tietopankin eri Pohjoismaiden kansanmusiikkiperinteistä ja tutustumaan lukuisiin uusiin ihmisiin. Ainutlaatuiseksi koulutusohjelman tekeekin sen tarjoamat mahdollisuudet kansainväliseen verkostoitumiseen, josta on valtavasti hyötyä myös koulusta valmistumisen jälkeen. Nofossa on ollut sen aloitusvuodesta 2007 saakka voimakas painotus yhtyetyöskentelyyn. Syksyllä 2017 koulutusohjelmaa uudistettiin ja aloittaville opiskelijoille tarjottiin ensimmäistä kertaa mahdollisuus valita painotus soolo-, pienkokoonpanotai yhtyemusisointiin. Tämä valintamahdollisuus on jatkossa kaikilla maisteriopintonsa Nofossa suorittavilla opiskelijoilla. Syksyn 2017 vuosikurssille yhtyepainotuksen valinta oli miltei itsestään selvä ja näin sai alkunsa Farandi. Farandi on yhtye, joka tuo yhteen kuuden eri muusikon erilaiset taustat ja viiden eri maan kansanmusiikkikulttuurit. Farandissa erityisen mielenkiintoista on sen ennenkuulumaton instrumentaatio: yhtyeessä soi nimittäin kolme avainviulua, poikkihuilu, säkkipillit sekä haitari. Tommie kuvailikin juuri instrumentaatiota yhdeksi piirteeksi, joka tekee Farandissa työskentelyn äärimmäisen mielenkiintoiseksi. Koska soitinyhdistelmä on erikoislaatuinen, joskus jopa haastava, se inspiroi yhtyeen muusikoita löytämään uudenlaisia ratkaisuja musiikin tekemiseen. Samalla he tulevat soittaneeksi musiikkia, jota ei vät omalla instrumentillaan tulisi välttämättä kokeilleeksi. Tommielle erityinen kokemus Nofossa opiskellessa ja Farandissa työskennellessä on ollut päästä näkemään kuinka paljon erilaisia lähestymistapoja taiteen tekemiseen on olemassa. Koulutusohjelman monipuolisuus on antanut sekä Saanalle että Tommielle eväitä oman musiikillisen mukavuusalueen laajentamiseen ja avannut silmiä uudella tavalla oman kotimaan sa kansanmusiikkikulttuurille. Tommien ja Saanan vuosikurssista on kuluneen puolentoista vuoden aikana muodostunut omanlaisensa perhe. Toisten kunnioitus ja rehellinen palaute on muodostunut farandilaisten toiminnan kulmakiviksi ja näin ollen mahdollistanut työskentelyn sujuvuuden ja helppouden. Nordic Master in Folk Music -koulutus huipentuu opintojen loppuvaiheilla järjestettävään Pohjoismaiden kiertueeseen, jonka suhteen Farandi on alusta saakka ollut hyvin kunnianhimoinen. Farandi on yhdistänyt kesällä toteutettavaan Finding North kiertueeseensa mielenkiintoisen sävellyksellisen projektin. Jokaisesta Nofo -koulutusohjelmaan kuuluvasta maasta on palkattu säveltäjä tekemään teos Farandin kiertueohjelmistoon, minkä lisäksi myös jokainen yhtyeen jäsen säveltää yhden kappaleen yhdessä soitettavaksi. Kiertueen valmistelun lisäksi Farandilla on tekeillä kolmen ep:n sarja, joka esittelee yhtyeen keräämää materiaalia kustakin koulusta. Ensimmäinen osa Stockholm on jo julkaistu, toinen osa Esbjerg äänitetty ja kolmannen Helsinkiosan äänitykset merkitty kalentereihin. Reissaaminen on, paitsi tuonut monipuolisuutta Farandin soittamaan ohjelmistoon, antanut myös paljon syvyyttä heidän taiteelliseen sanomaansa. Farand haluaa musiikkinsa voimalla rikkoa ihmisten välisiä rajoja ja todistaa, että hyvin erilaisista lähtökohdista tulevat ihmiset pystyvät jakamaan, kokemaan ja tekemään asioita yhdessä. Kiertuekalenteri: farandiband.com Farandin kyydissä pitkin Pohjoismaita Syksyllä 2017 Tommie Black-Roff (Englanti), Petrus Dillner (Ruotsi), Saana Kujala (Suomi), Mette Qvist-Jensen (Tanska), Marieke Van Ransbeeck (Belgia) sekä Einar Zethelius (Ruotsi) olivat kaikki uuden, jännittävän elämänvaiheen edessä: he olivat juuri asettautuneet Tukholmaan asumaan ja olivat valmiita aloittamaan opintonsa Nordic Master in Folk Music -koulutusohjelmassa. Farandi: Mette Qvist-Jensen (vas.), Marieke Van Ransbeeck, Einar Zethelius, Saana Kujala, Petrus Dillner ja Tommie Black-Roff. Teksti: Hanna Ryynänen Kuva: Jonathan Bondesson farandiband.com
Jouko Kyhälä KOLUMNI O n tammikuu 2019, Helsingin Tavastialla kansanmusiikkiväen oma Etnogaala. Oma pitkäaikainen yhtyeeni Sväng saa palkinnon sarjassa vuoden artisti. Tuntuu mahtavalta saada omalta tuntuvalta yhteisöltä tunnustusta pitkästä työstä oman musiikin parissa. Mutta takaraivossani inisee kysymyksiä: Miksi meillä pitää olla gaala, tällainen toimintakulttuurihan on selvästi lainattu viihdemaailmasta? Ja miksi sen nimi on etnogaala, eikä kansanmusiikkigaala? Ensimmäiseen on helppo vastata: meillä pitää olla oma gaala, jotta saamme oman, monennäköisen tekemisemme paremmin näkyväksi kotimaassa. Kun kevyen musiikin kenttä ajautuu yhä enemmän yhden valtavan konsernin hallintaan radioasemia ja festivaaleja myöten, meidän pitää taistella oman musiikkimme paikasta ihmisten tietoisuudessa. Itse asiassa meidän täytyy huolehtia, että koko yhteiskunta näkee ja kuulee meidät, ja ymmärtää kansanmusiikkikentän merkityksen tärkeänä osana kulttuuriamme. Tähän taisteluun oma gaala on hieno ase. Entä se etno? Okei, tapahtumassa palkitaan myös maailmanmusiikiksi kutsuttua musiikkia, ehkä siksi. Mutta mitä tarkoittaa maailmanmusiikki? Se on sana, joka keksittiin Iso-Britanniassa 1980-luvun lopulla, jotta voitaisiin levykaupoissa latoa eri puolilta maailmaa tuleva kansanmusiikki jonkin yhteisen otsikon alle. Kansanmusiikki (folk) tarkoitti eri maissa liian eri asioita, ja sillä oli eräissä maissa historiallisista syistä jopa negatiivista painolastia. Maailmanmusiikki oli menneisyyden painolasteista vapaa uusiosana, jonka alle paketoitiin sekä perinteinen kansanmusiikki että sen johdannaiset popfuusiot. Tiedän, että sana kansanmusiikki herättää valtaosassa väestöä mielikuvan, joka ei vastaa nykypäivän todellisuutta. Luulenpa, että kotimaisen vanhemman elokuvan ja 60-luvulla alkaneen pelimannimusiikin buumin vaikutukset ovat edelleen vallitsevia valtaväestön mielikuvissa; viulun vingutusta (niin...), kansallispukuisia tanhuajia, järvenrantatansseja ja haitarinsoittoa. Uskon, että vain harva satunnaisen katugallupin vastaajista tietäisi, miten moninainen on kansanmusiikin olemus nykypäivänä. Ymmärrän etnogaalan nimivalinnan edellisen perusteella. Nimi on ytimekäs, ja herättää asiaa tuntemattomille varmasti erilaisen mielikuvan kuin kansanmusiikkigaala. Joten hyvin ja viisaasti valittu nimi tapahtumalle! Minulle kansanmusiikki on kuitenkin hieno, kaunis suomenkielinen sana, jota pitäisi voida käydä omasta musiikistaan ylpeänä. On oma kansanmusiikki sitten arkaaista jouhikon kihinää tai konefuusiota karjalaisittain, avant gardea, pelimannisoittoa tai paritansseja! Vielä on sarkaa kynnettävänä, ennen kuin sana kansanmusiikki ymmärretään kuten me sen tekijät haluamme. Tämä on alan toimijoiden haaste: kansanmusiikin todellisuus pitää tehdä oikeasti näkyväksi kotimaassa. Meidän kaikkien alalla toimivien, niin ammattilaisten kuin harrastajien, muusikoiden ja tanssijoiden, tulee pohtia, mikä on se hieno asia kansanmusiikin tekemisessä, jonka haluamme jakaa ihmisille? Mitä erityistä on kansanmusiikissa, jotta sitä kannattaa tehdä nyky-yhteiskunnassa, joka on hyvin erilainen kuin metsästystai agraarikulttuuri, jossa kansanmusiikki syntyi? Mitä kansanmusiikissa on, jotta sen pitää pysyä elinvoimaisena? Tässä kohtaa kuvaan astuu vastarannan kiiski. Kansanmusiikissa on vaihtoehto. Me kansanmusiikin tekijät olemme jotain muuta kuin valtavirta. Maailmanlaajuisesti musiikkikulttuuri tasapäistyy, ihmiset kuuntelevat samoja kertakäyttöpophittejä Nepalista Indonesiaan ja Chileen. Koska tiedonkulku on internetin aikakaudella niin helppoa, kaikki voittoa tuottava on helppo levittää aivan kaikkialle. Eristäytyneen, paikallisen kulttuurin hetki on historiassa toistaiseksi ohi. Jos kukaan ei pidä huolta kulttuurien monipuolisuudesta, ne häviävät. Tämän ihmiskunta ryssi jo eläinlajien kohdalla: minun elinaikanani 60% eläinlajeista on kuollut sukupuuttoon. Jos annamme valtaosan maailman uskomattoman rikkaasta kulttuuriperinnöstä kuolla sukupuuttoon, teemme ihmiskunnalle seuraavan karhunpalveluksen. Hukkaamme satojen, jopa tuhansien vuosien aikana syntyneen aineettoman perinnön. ”Mitä sillä on väliä?”, voi kysyä. Sitä, että kun ihmiskunta tasapäistyy, ajattelu latistuu, meistä tulee lajina tyhmempi. Taistellaan ihmiskunnan tyhmistymistä vastaan kansanmusiikilla! Aseina oikeus omaan musiikilliseen ääneen ja omaan estetiikkaan, yhteisöllisyys, lämminhenkiset tapahtumat ja yhteinen ilo yhteisen asian äärellä. Soitetaan, lauletaan ja tanssitaan ihmisten ja ihmiskunnan hyvinvoinnin puolesta. Vastarannan kiiskien parvi kokoontuu 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Pe te r Bo th én
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 -O n mahtavaa, että asioita sekoitetaan! Ajattele, että nykyään voi kuulla gangstarappia bluegrasssoittimilla säestettynä tai Pentatonicsin laulaja-sellisti soittaa Bachin sellosarjoja beatboxaten samanaikaisesti. Jouni Koskimäen kanssa ei tarvitse kauan keskustella, kun huomaa, että tässä on innostuja. Kutsun käydessä useimmiten on sanottu kyllä ja aloitteita on tehty keskimääräistä enemmän itsekin. Sovituksia ja sävellyksiä on syntynyt runsaasti, soitettu on yhtä ja toista soitinta, mutta varsinkin viime aikoina useimmiten mandoliinia. Ensimmäiset viisitoista vuotta meni kuitenkin vähäisellä musiikin soittoharrastuksella vaikka isä soittikin haitaria tanssiorkesterissa ja tämän veli oli jopa aloittamassa Oriveden kansanmusiikkikursseja. Hidas soitonopiskelun alku – Kuusivuotiaana sain kuusi tuntia pianoopetusta ja siihen se jäi. Opettaja muutti pois paikkakunnalta. Meni melkein kymmenen vuotta, ennen kuin soiton opiskelu alkoi tosissaan. Ensin setä Timo Koski vei Oriveden haitarikurssille vuonna 1969 ja seuraavana vuonna Jouni sai ensimmäisen Landola-kitaransa. Kitaraopiskelu alkoi sen verran tehokkaasti, että vuonna 1974 hän pääsi Jyväskylän konservatorioon opiskelemaan klassista kitaransoittoa. Kaikkiaan kuudesta vuodesta Jouni oli kolme vuotta tsekkiläisen kitaramestari Stepan Rakin oppilaana. Musiikkiopinnot olivat alkaneet jo pari vuotta aikaisemmin Jyväskylän yliopiston musiikkitieteen laitoksella. Jos musiikillisen kiinnostuksen aiheena on ollut lähes kaikki, niin vakautta on tuonut toimipaikka: Jouni on jäämässä lähivuosina eläkkeelle lehtorin virasta samasta laitoksesta, jossa hän on toiminut musiikin lehtorina vuodesta 1990 lähtien, lukuunottamatta muutamia apurahajaksoja niin taiteen kuin tieteenkin puolella. Jouni on hyvä esimerkki siitä, että musiikista voi tehdä monipuolisen uran vaikka ei olisikaan saanut soitto-opetusta varhaislapsuudesta lähtien. Toden teolla musiikki iski tajuntaan 14-vuotiaana maaliskuussa 1968. Beatles-innostusta väitöskirjaksi asti – Kuulin radiosta Beatlesin singlen Lady Madonna, jonka toisella puolella on Inner Light.Beatles muutti musiikkimaailman ja miljoonien ihmisten elämän samoihin Jouni Koskimäki Monipuolinen mandoliinimies Miten kirjoittaa artikkelin miehestä, joka on mellastanut viitisenkymmentä vuotta kaikilla musiikin alueilla luokitteluista piittaamatta? Pidetään punaisena lankana kansanmusiikki, Beatlesia, jazzia ja taidemusiikkia unohtamatta. Loppujen lopuksi, kaikkihan lähtee kansanmusiikista. Teksti: Sauli Heikkilä Sa nn a K ar ti ov aa ra Mandolin Mountain vauhdissa yhtyeen 10-vuotisjuhlakonsertissa Jouni Koskimäki keskellä.
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 aikoihin, mutta tämä nuorukainen ei tyytynyt heiluttelemaan kasvavaa tukkaansa muitten tapaan ja haalimaan pelkästään levyjä, vaan kokosi myös valtavan kokoelman kirjallisuutta aiheesta. 38 vuoden jälkeen kirjallisuutta oli kertynyt noin seitsemän hyllymetriä ja syntyi väitöskirja Happiness is... a Good Transcription – Reconsidering the Beatles Sheet Music Publications . Beatlesistä julkaistujen nuottien lisäksi toinen keskeinen tutkimuksen kohde oli sovituksellinen variaatio. – Juuri variaation rikkaus ja monipuolisuus selittää mielestäni pitkälti Beatlesin salaisuuden. Heillä oli uskomaton variaation kyky kaikilla tasoilla. Tietenkin se oli monen sattuman summa, johon liittyi valtava innostus. Neljä neroa osui yhteen ja sattui saamaan nerokkaan tuottajan, George Martinin . Sattumaa oli myös se, että väitöskirja syntyi jo vuonna 2006, vaikka alkuperäinen ajatus oli ryhtyä tutkimaan Beatlesmusiikkia sitten, kun eläkeaika koittaa. Musiikkitieteen laitos oli melko konservatiivinen, eikä ensimmäisinä vuosina ollut puhuttu kevyestä musiikista tai kansanmusiikista oikeastaan juuri mitään. Levykokoelman ensimmäinen pop-levy oli järjestysnumeroltaan noin 1800, eikä kansanmusiikkiakaan ollut muutamaa levyä enempää. Vuonna 1997 oltiin kuitenkin niin pitkällä, että laitokseen oli Yrjö Heinosen johdolla koottu Beatlestutkimusryhmä ja Heinonen kysyi, kiinnostaisiko Jounia tutkiminen. – Mietin asiaa hetken ja tulin siihen tulokseen, että tällaista mahdollisuutta ei monta kertaa tule vastaan ja lähdin mukaan. Ajattelin, että jos hommasta ei tule muuten mitään, niin ainakin prosessioppimista hyödyntävässä ryhmässä kohenisi englanninkielen taito, kun päätettiin kirjoittaa englanniksi ja kielen tarkastaisivat englanninkieliset tutkijat. Väitöskirjatyö oli kuitenkin varsin motivoivaa ja Jouni sai siitä parhaan mahdollisen arvosanan. Tiedeyhteisö otti sen myös erinomaisesti vastaan: netistä sitä on ladattu noin 11000 kertaa, mikä on väitöskirjalle iso luku. Folkin kolahdus ja ensimmäinen yhtye Toinen musiikillisesti järisyttävä kokemus oli myös Yleisradion ansiota. Se sai kansanmusiikkiharrastuksen aivan uuteen liitoon ja toi yhteen Jounin ja mandoliinin. – Vuonna 1971 radiossa lähetettiin Fairport Conventionin konsertti Ruisrockista. Siinä kuulin ensimmäistä kertaa irlantilaista folkrockia sähkömandoliinilla soitettuna, kun yhtyeen viulisti-mandolinisti Dave Swarbrick sitä valtavalla svengillä soitti. Se kolahti kovaa. Ensimmäisen mandoliininsa Jouni hankki kuitenkin vasta pari vuotta myöhemmin omalla Ruisrock-reissullaan. Siihen aikaan mandoliini ei ollut kovin suosittu soitin ja pyöreäpohjaiseen italialaiseen malliin ei saanut edes koteloa. Soittimet eivät kulkeneet keikkareissuilla vaan roikkuivat kamareiden seinillä. Jouni sen sijaan kulki keikoilla. 70-luku oli monessa mielessä hurjaa aikaa. Opiskeluiden ohella soittokurssilaisesta tuli kurssittaja ja myös peruskoulun yläasteen muodollisesti epäpätevä, mutta suosittu musiikinopettaja kolmeksi vuodeksi viidensadan oppilaan kouluun. Sukulaisten kanssa soitettujen pelimannikeikkojen jälkeen syntyi 1974 ensimmäinen vakavammin otettava yhtye: Liinus Simpsiö, joka osallistui Mäntsälän Sepän Soiton pelimannimestaruuskisoihinkin. Arvovaltainen tuomaristo jätti yhtyeen kuudenneksi. – Taisimme olla ainoa yhtye, jolla ei ollut pelimanniliivejä ja taidettiin olla turhan radikaaleja sovituksiemme suhteen. Kahdestakymmenestä osallistuneesta viisi ensimmäistä sai rahapalkinnon, me saimme kunniakirjan. Monet muistavat vielä Liinus Simpsiön jälkeen vuonna 1976 perustetun Fyyralyyran. Yhtye teki paljon keikkaa, teki levyn RCA:lle, konsertoi Finlandia-talossa ja esiintyipä omassa televisio-ohjelmassakin. Nuoria miehiä kuitenkin harmitti, kun yhtyettä luonnehdittiin useissa lehdissä vähän aikaisemmin aloittaneen Piirpaukeen jalanjäljissä kulkevaksi, vaikka oma linja oli jo vuosien takaa. Jäsenyys jäi reilun vuoden mittaiseksi. – Oltiin nuoria ja kiihkeitä ja syntyi erimielisyyksiä. Hienoa kulttuurityötä tekevä levy-yhtiö Svart Records julkaisi Fyyralyyran musiikkia yhden vinyylilevyn puoliskon ja cd:n vuonna 2017. Toisella puolella on Mike Westhues Bandin musiikkia. Fyyralyyran aikoihin Jouni perusti myös opiskelukaveri Jussi Karjalaisen kanssa Notker & Balbulus -duon: siinä Jussi soitti vanhoja keskija renessanssiajan puhaltimia ja Jouni erilaisia kielisoittimia. Duo oli aktiivinen vuosina 1976-82 ja edusti kerran Suomea EBU:n nykykansanmusiikkikonsertissa. – Olimme huumoriduo, joka teki omintakeisia sovituksia tunnetuista kappaleista. Johnny B. Gooden esitimme italialaisena keskiaikaisena sävellyksenä nimeltään Giovanni di Bueno. Ja lisää yhtyeitä Fyyralyyran jälkeen parin vuoden tauon päästä synnytettiin myös toinen duo: Perushämyt muusikko ja soitinrakentaja Rauno Niemisen kanssa. Jouni ja Rauno tapasivat toisensa Oriveden kansanmusiikkikurssilla ja sukulaissieluisuus löytyi nopeasti. Rauno soitti monia erilaisia itse rakentamiaan kansansoittimia, Jouni puolestaan erilaisia kielisoittimia, pianoa ja haitaria. – Soitimme eri maiden kansanmusiikkia, mutta myös improvisoimme paljon keikoillamme. Eri paikkakunnilla asuminen ja muut aktiviteetit kuitenkin vaikuttivat niin paljon, että duo oli aktiivinen vain kolmisen vuotta 1979-1982. Yhteistyöja avunantosopimus Raunon kanssa on kuitenkin jatkunut näihin päiviin. Jouni teki nuotinnokset Raunon Jouhikko-kirjan toiseen painokseen ja Rauno mainion mandoliinin. Samoihin aikoihin Perushämyjen ja Notker & Balbuluksen kanssa vuosina 1978-81 aloitti Jounin ensimmäinen varsinainen oma bändi, Sähköpaimen-yhtye, joka teki pioneerityötä kansanmusiikin sähköistämisessä. – Vaikka olimmekin enimmäkseen folkrock-bändi Fairport Conventionen ja Steeleye Spanin hengessä, soitimme keikoilla myös omien kappaleiden ja kansanmusiikin lisäksi omia versioitamme esim. Stevie Wonderilta ja Weather Reportilta. Soittimina meillä olivat sähköistetty viulu ja mandoliini, sähkökitara, sähköbasso, sähköpiano ja rummut. Sähköpaimenen kolmen vuoden periodin jälkeen 1983 Jouni perusti seuraavan oman yhtyeen, joka on tullut tutuksi myös monille tämän päivän kansanmusiikin harrastajille. Ylärekisteriorkesteri ehti keikkailla runsaasti viidentoista vuoden aikana 90-luvun puolivälistä lähtien, varsinkin Espanjan erilaisilla kielisoitinfestivaaleilla. Yhtye konsertoi Espanjan lisäksi myös Italiassa, Saksassa ja Venäjällä. Nyt yhtye on telakalla, mutta odottaa vesillelaskemista eläkepäivillä. Nykyään tärkein yhtye on opiskelijavoimin pyöritettävä Mandolin Mountain. Yhtyeestä saa myös opintopisteitä, mutta Taisimme olla ainoa yhtye, jolla ei ollut pelimanniliivejä
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 sen toimintaan on ollut monilla valtava innostus. Pääsoittimina reilun kymmenen hengen kokoonpanossa ovat luonnollisesti eri kokoiset mandoliinit kitaroin ja bassolla tuettuina. Myös jäsenten omat soittimet saavat sijansa Jounin sovittamissa ja säveltämissä teoksissa. Viime vuonna yhtyeen kymmenvuotisjuhlassa lavalla kävi pitkästi yli kaksikymmentä nykyistä ja entistä jäsentä ja juhlakonsertin vieras, upea ja palkittu Musica-kuoro. Keikkoja yhtye tekee harvoin, mutta sitäkin laadukkaampina. – Ollaan soitettu Espanjassa, Virossa ja mandoliinin luvatussa maassa Saksassa. Siellä on satoja tasokkaita mandoliiniorkestereita. Nyt on tulossa keikka Jyväskylän yliopiston promootiojuhlaan, jossa yhtye on osana kymmenminuuttista tilaussävellystäni. Muut kokoonpanon osapuolet ovat Jyväskylän yliopiston sinfoniaorkesteri ja Musica-kuoro. Ainakin soundinsa puolesta teoksesta tulee täysin uniikki! Opetustoimia Mandolin Mountain on luonnollinen jatkumo Jounin mandoliinin soitonopetukseen, joka alkoi Oriveden opistolla Seppo Sillanpään ja Rauno Niemisen kanssa vuosina 1984-1987. Siihen päättyi myös kurssiopetus. Joitakin yksityisoppilaita on ollut muun muassa Sibelius-Akatemiasta, mutta pääasiallinen opetustyö on tapahtunut Jyväskylän yliopiston musiikin laitoksessa, joka nykyisen fuusioitumisen aikakaudella on nimeltään Musiikin, taiteen ja kulttuurin tutkimuksen laitos. Yliopistossa Jounilla pääopetusaineena on ollut sovitus – nykyisin sävellys ja sovitus – jo vuodesta 1983 lähtien. On oikeastaan ihme, että MaMo, jolla nimellä yhtye myös tunnetaan, perustettiin vasta vähän yli kymmenen vuotta sitten. Toinen aktiivinen yhtye MaMon ohella on jäsenyys Beatles-tribuuttibändissä nimeltään Cellophane Flowers. – Päinvastoin kuin useimmat Beatlestribuutti bändit maailmalla, emme ole sound-a-like -sointia tavoitteleva yhtye, vaan useimmat soittimet ovat akustisia, kuten mandoliini, haitari, viulu ja ukulele. Muut jäsenet ovat enimmäkseen Helsingistä. Cellophane Flowers perustettiin 2006 ja se on konsertoinut kolmena vuonna Liverpoolin kuuluisalla Beatle Weekilla ja kotimaassa erilaisissa Beatles-tapahtumissa. Sitten jotain aivan muuta Opiskelu Konservatoriossa ja Musiikkitieteen laitoksessa oli alussa hyvin klassiskeskeistä. Jälkeenpäin ajateltuna Jouni pitää sitä tavallaan hyvänä, koska klassinen musiikki ennen opiskeluja oli hänelle varsin vierasta. Muutama ensimmäinen opiskeluvuosi toimi perusteellisena taidemusiikkikylpynä. Kun kansanmusiikki, pop ja jazz kulkivat koko ajan rinnalla, ensin harrastuksissa ja sittemmin myös koulutuksessa, alkoi repussa olla eväitä varsin laaja-alaiseen toimintaan. Kahdeksankymmentäluvun lopussa sattui silmään jostain ulkomaalaisesta lehdestä Musiikintekijöiden, silloisen Elvis ry:n, jäsenkirjeeseen kopioitu ilmoitus kolmen viikon nykysävellyksen mestarikurssista Bulgariassa: Maailman musiikkikulttuurit ja nykymusiikki. Se kuulosti toiveitten täyttymykseltä. Jouni haki ja pääsi kurssille. Siitä alkoi seitsemän vuoden putki, jossa maailmojen musiikkikulttuurien aarrearkut avautuivat. Jokaisella kurssilla oli luennoimassa maailman parhaat etnomusikologit. – Oli häkellyttävää oppia, että esimerkiksi Pekingin oopperassa, joka täällä mielletään yhdenlaiseksi akrobaattiseksi esitykseksi, on kymmenittäin erilaisia koulukuntia ja jotain miekan ojentamista saatettiin harjoitella kaksi vuotta. Maailman muuttuminen alkoi hahmottua, kun kuunteli nigerialaista, joka oli keskellä identiteettikriisiä opiskeltuaan Kiinassa länsimaista säveltämistä. Nykymusiikin säveltämisen ja sovittamisen kurssien lisäksi Jouni on käynyt useilla vastaavilla jazzkursseilla. Tämä kaikki näkyy ja kuuluu Jounin omissa lukuisissa sävellyksissä ja sovituksissa. – Mikä se nyt olisi leimaavaa… ehkä varsin vaihteleva rytmiikka, nk. sekatahtilajit ja kontrapunkti. Ei minun töissäni paljon neljäneljäsosa tahteja taida löytyä. Valtamedioiden ohjelmistoissa ei juuri muuta tahtilajia löydykään. Vaikka tohtori Koskimäki ottaakin mielellään kantaa ja yhteiskunnalliset epäkohdat saavat joskus lämpenemään, ei suunnitelmissa ole sen isompi mesoaminen lähestyvällä eläkkeelläkään. Säveltäminen, sovittaminen, keikkailu ja mandoliinin soitto lisääntyvät. Samoin kuin MaMon ja Ylärekisteriorkesterin toiminta. – Jospa se muutama vuosi sitten äänitetty MaMon levykin saataisiin miksattua ja julkaisukuntoon… Elämme aikoja, jolloin moni musiikin monitoimimies ja kansanmusiikin elvyttäjä jättää aktiivisen työelämän. He ovat joukko, joka on ollut mukana nostamassa kansanmusiikkia sille paikalle, jolle se kuuluu. Korkeakoulutus on kunnossa, mutta kansanmusiikki ei suurelle joukolle juuri näy eikä kuulu edelleenkään. Missä meni pieleen? – Mediat kaappasi raha, ja musiikin asema kouluissa ei ole kehuttava. Useimmiten pitää olla vähintään kahden aineen opettaja, että ylipäätään saa musiikinopettajan töitä. Tarmokkaatkaan moniottelijat eivät voi mitään suuremmille voimille. Jounin ja kollegoittensa ansiosta kansanmusiikilla on kuitenkin mahdollisuus säilyä ja hiipiä pikkuhiljaa kaikkiin tyylilajeihin. www.jounikoskimaki.net Jouni Koskimäki on ollut asumisessa yhtä uskollinen kuin töissäkin, lähes 40 vuotta töitä Jyväskylän yliopistolla ja vähän yli 30 vuotta asumista samassa talossa. Sa ul i H ei kk ilä
21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 E SIINTYMÄSSÄ MM : V ÄRTTINÄ S OLJU L ITKU K LEMETTI V ASSVIK E VA A LKULA & T OMOYA N AKAI HH IVSHU R UNOLAULAJAT ... ETC ! M USIIKKIJUHLA S OMMELO RIEMASTUTTAA KUULIJOITA SEKÄ S UOMEN PUOLELLA ETTÄ V ENÄJÄLLÄ ; K AINUUN MAISEMAT JA V IENAN K ARJALAN RUNOKYLÄT KUTSUVAT KULTTUURIMATKALLE LAULUA JA SOITTOA KUULEMAAN ! K KÄN TEEMOINA OVAT TÄNÄ VUONNA KANTELE SEKÄ POHJOISMAISET LAULUKULTTUURIT . T UTUSTU S OMMELON KONSERTTEIHIN , KURSSEIHIN JA SEMINAAREIHIN OSOITTEKSA WWW . SOMMELO . NET
22 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Puh.044 5700 227 Kauppakatu 6 Saarijärvi Teijo Rekonen Harmonikan huolto ja restaurointi 4 8 2 9 1 5 | v i l j o . m a n n e r j o k i @ v a p a a l e h d y k k a . n e t w w w. h a r m o n i k a n r e s t a u r o i n t i . n e t | w w w. v a p a a l e h d y k k a . n e t Tmi Viljo Mannerjoki – huollot ja korjaukset – – viritykset uusiin ja vanhoihin soittimiin – – restauroinnit vanhoihin soittimiin – – olka ja bassoremmit – – ergonomiset PasiProlantioremmit – Naantali 10 vuotta harmonikkojen korjausta Naantalissa. Seuraa Facebookissa ja Instagramissa @hhjrmannerjo ki Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry Eteläpohjalaiset Spelit 9. 11.8.2019 Ilmajoella Upealla Etelä-Pohjanmaan Opiston alueella Suuri kansanmusiikin ja -tanssin sekä kansanlaulun kavalkadi soittajille, tanssi-, soittoja lauluryhmille Valtakunnallinen tämmäyskisa SM-kisa huuliharpunja mandoliinin soittajille 1ja 2-rivisen haitarinsoiton Speli-mestaruuskisa Konsertteja yli 30 mm. Airi Hautamäen juhlakonsertti Vuoden 2019 Speliyhtye Siltapelimannit ************************************************ ************************************************ ************************************************ ************************************************ Majoituspalvelut: Etelä-Pohjanmaan Opisto P. 06 425 6000 www.epopisto.fi Pelimanni-info ja tiedustelut: Timo Saarimäki p. 050 530 3405 ep.spelit@gmail.com www.spelit.fi TERVETULOA KOKEMAAN AITO PELIMANNIMEININKI HYVÄN MUSIIKIN JA TANSSIN PARISSA 30. Lokakuun Loiskeet 4. 6.10.2019 Hotelli Kivitippu, Lappajärvi Eila Pienimäen 80-v. konsertti Kansanmusiikkiyhtye 5/5 MäSä -duo
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2019 Karjalan Nuoret, Viipurissa 1919 perustettu nuorisoseura, on sodan jälkeen toiminut keskeytyksittä Helsingissä. 1990-luvulta toiminta on laajentunut kansantanssiin, teatteriin ja kansanmusiikkiin pääkaupunkiseudulla. Nykyään ohjattuja lapsiryhmiä on yli kymmenen, yhteistyössä koulujen kanssa. Musiikkitoiminta on laajentunut lauluja viuluryhmiin. Selkeiltä nettisivuilta löytyy runsaasti ajankohtaista tietoa kaikenikäisille tanssin ja musiikin harrastajille. Karjalan Nuoret palkittiin vuonna 2018 vuoden uusmaalaisena nuorisoseurana perusteluinaan: Karjalan Nuoret ry on lisännyt valtavasti lasten ja nuorten toimintaa. Seuran toiminnassa näkyvät arvot ovat: osallisuus, yhteisöllisyys ja yhdenvertaisuus. 100-vuotisjuhlateos toteutetaan 11.5.2019 Kulttuuritalon konserttisalissa. Näyttämötaideteoksen taiteellisessa vastuussa on teatteri-ilmaisun ohjaaja (AMK), teatteripedagogi Petra Haapio , tanssija ja tanssinopettaja (AMK), koreografi Riina Hosio sekä kansanmusiikko, laulaja Lotta Hagfors . Kaikki seuran aktiivijäsenet lapsista aikuisiin osallistuvat juhlaspektaakkeliin, yhdistäen näin eri alojen harrastajat yhteistyöhön lähes 500 hengen eri taiteenalojen voimalla. Kulttuuritalon aulaan avattava juhlanäyttely tutustuttaa katsojat viimeiseen sataan vuoteen, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sini Hirvonen. www.karjalannuoret.fi Anja Hinkkanen Poies itsekäs ite – Karjalan nuoret 100 vuotta Suomeen perustettiin viime syksynä uusi yhdistys, Runolaulajat ry, ylläpitämään ja kehittämään runolaulua arvokkaana aineettomana itämerensuomalaisena kulttuuriperintönä ja toimimaan jäsentensä yhdyssiteenä. Yhdistys pyrkii edistämään runolaulun harrastusta ja konserttitoimintaa sekä edistämään ja tukemaan muutenkin runolauluun liittyvän musiikkitoiminnan kehitystä. Ensimmäisessä yleisessä kokouksessa yhdistyksen puheenjohtajaksi valittiin Pekka Huttu-Hiltunen , muiksi hallituksen jäseniksi Taito Hoffrén , Heikki Laitinen , Anna-Kaisa Liedes ja Outi Pulkkinen . Hallituksen varajäseniksi valittiin Maari Kallberg , Ilona Korhonen , Emmi Kuittinen ja Janne Seppänen . Yhdistys tulee tämän vuoden aikana järjestämään klubitoimintaa Helsingissä ja mahdollisuuksien mukaan myös muualla ja osallistumaan muun muassa runolaulupäivän organisoimiseen eri paikkakunnilla 25.4.2019 ja edistämään runolaulun koulutusta. Kesällä on tarkoitus kokoontua musiikkijuhla Sommelon yhteydessä, jolloin pidetään myös yhdistyksen seuraava yleiskokous. Jäseniksi kutsutaan ja toivotaan runolaulun harrastajia ja ammattilaisia, ja jäsenyyttä harkitsevat voivat ilmoittautua hallituksen jäsenille. Yhdistyksen sähköpostiosoite on runolaulajat@runolaulu.fi Kainuun kansanmusiikkiyhdistyksen runolauluklubi Kainuun kansanmusiikkiyhdistys, yhteistyössä Runolaulu-Akatemian ja Musiikkijuhla Sommelon kanssa, toteutti säännöllistä runolauluklubitoimintaa Kuhmossa viime vuonna. Kokemukset olivat rohkaisevia. Yleisöä klubeilla oli yhteensä noin 340 henkilöä yhdeksässä klubi-illassa. Runolaulu tuli tutuksi vapaamuotoisissa tilaisuuksissa. Klubitoimintaa aiotaan jatkaa myös tänä vuonna, kunhan rahoitus saadaan järjestymään. Viime vuonna järjestelyyn saatiin Musiikin edistämissäätiön tukea. Runolaulajille perustettiin oma yhdistys Kesäkuun runolauluklubin vetäjä oli Ilona Korhonen. TKansantanssiryhmä Kärri Tanssimyllyssä 2014. Runolaulajat ry:n hallitus kokouksessa Helsingissä 12.11.2018. Pekka Huttu-Hiltunen (vas.), Heikki Laitinen, Anna-Kaisa Liedes, Taito Hoffrén ja Outi Pulkkinen. Pekka Huttu-Hiltunen So m m el o / Ja nn e Se pp än en . Pe tr i K iv in en
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Uudenmaan nurkka Mustaa makkaraa ja paljuilua Oriveden kansanmusiikkikurssit joulun välipäivinä mietityttivät Kansanmusiikkiliiton hallitusta ennakkoon, mutta pelot osoittautuivat aiheettomiksi. Opettajat ja lähes sadanviidenkymmenen kurssilaisen joukko kotiutui Murikkaan vanhan kunnon Oriveden hengessä. Illanvietot ja päätöskonsertti olivat taas luovan ja taiteellisen tason huippua. Hyvillä mielin toteutetaan alkaneen vuoden lopuksi 60-vuotisjuhlakurssit. Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlakausi käynnistyi jo loppiaisena 6.1. ja juhlaa jatkettiin 24.2. suuren Kansanmuusikot juhlatuulella -konsertin myötä kahdeksan yhtyeen voimalla. Yhdistyksen alkuvuosina oli säännöllisesti yhteissoittokursseja ja yhteisesiintymisiä Mäntsälän Sepän Soitossa ja Helavalkeilla. Lämmöllä muistamme edesmenneitä konkareitamme, erityisesti Jussi Janka-Murrosta hänen elämäntyöstään uusmaalaisen kansanmusiikkiperinteen kokoajana. Melkoinen joukko yhdistyksemme jäseniä soittaa myös OAS-yhtyeessä. Aamutv:n lähetys tammikuussa sai runsaasti huomiota, kuten koko kansanmusiikin superviikonloppu. Folklandia on seilannut aallon harjalla 24 kertaa erinomaisin järjestelyin. Pienet ja suuret, nuoret ja vanhat, ammattilaiset ja ensi kertaa esiintyvät ovat tasavertaisia, ilman kilpailuasetelmaa! Tanssija pelimanniryhmissä oli erityisesti mahtavaa naisenergiaa showmeiningillä. Vastapainona musisoi laivalla suosikkiporukkani Äijäkanteleet. Toki oli hienoa saada kuulla myös aitoa perinteistä soittoa kuten savolaisten ja Tallarin päätöskonsertissa. Uusmaalaisten Spelareitten ja Sibbo Spelmanslagin musisointi on aina nautittavaa. Nuorista ensikertalaisista jäi erityisesti mieleeni Oulun Ukuleletytöt. Sosiaalinen media jakaa kuvia ja videopätkiä iloksemme risteilyn jälkeen. OAS-levynjulkistamiskeikka Folklandialla saa jatkoa Oulun Poloneesissa, jonne matkaamme isolla joukolla. Kansanmusiikkikevät jatkuu huhtikuussa Espoossa Juurijuhla-RotFest hienoilla konserteilla. Facebook-sivu Kansanmusiikkitapahtumat Uudellamaalla kertoo ajankohtaisista tapahtumista irkkujameja ja flamenco-tapahtumia myöten. Hakusanalla ”kansanmusiikki” löytyy Facebookista monta kiinnostavaa ryhmää ja sivua. Kevään runsaan konserttija klubitarjonnan ohella muista myös yhdistyksemme tuottama Sulasolin yhteislauluilta Musiikkitalolla 15.4. Kevättä kohti! Anja Hinkkanen Kansanmusiikin uuden tulemisen aallossa päätti Pauli Lehtolahti perustaa Mynämäen seudulle oman pelimanniyhtyeen – Virmon Pelimannit. Yhtyeeseen liittyneet pelimannit olivat jo säestäneet kansantanssiryhmiä sekä soitelleet yksin ja yhdessä vanhaa, perinteistä kansanmusiikkia. Yhtyeen nimi juontuu Mynämäen vanhasta ruotsinkielisestä nimestä Wirmo. Virmon Pelimannit on taipaleellaan tehnyt kaksi kasettia ja yhden cd:n. Pelimanniyhtyeiden Suomen mestaruuskisoissa Mäntsälässä se tuli aikoinaan toiseksi ja on ollut myös Kaustisen festivaalien yhtenä juhlayhtyeenä. Vuodesta 1990 lähtien pelimanneilla on ollut ystävyysyhtye, Pihtlan kyläpelimannit Virossa Saarenmaalla. Kun yhtyeen pitkäaikaisen johtajan Riitta Henriksonin viulu vaikeni jouluna 2016, tuli yhtyeen soittamiseen lyhyt tauko. Riitan aviomies Raimo kuitenkin kokosi uuden Virmon Pelimannit, joka aloitti syksyllä 2017. Yhtye jatkaa soittoaan seuraavalle vuosikymmenelle perinteitä kunnioittaen, mutta uusin soinnuin ja sovituksin stemmalauluakaan unohtamatta. Yhtyettä johtaa Jukka Janka-Murros . 40-vuotisen taipaleensa kunniaksi Virmon Pelimannit piti lokakuussa Mynämäessä juhlakonsertin täydelle salille soittaen vanhaa repertuaaria ja näyttäen myös uutta osaamistaan. Konsertti päättyi Virmon Pelimannien Juhlamarssin kantaesitykseen ja vanhojen virmolaisten kukitukseen. Virmon Pelimannit 40 vuotta Virmon Pelimannien 40-vuotisjuhlakonsertissa yhtyeen entinen jäsen Sirkku Punta (oik.) luovutti leikekirjan pelimannien taipaleesta. Annukka Janka-Murros (vas.) oli vierailevana soittajana. Vakiokokoonpano soittavat: Jukka Janka-Murros, Heli Janka-Murros, Niina Mäkiharju, Anna Pohjola, Antti Narinen ja Raimo Henriksson. Orivesi All Stars vauhdissa Folklandian Ocean-klubilla. Ire ne Li nd fo rs Ve ikk o Ku rp pa
25 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 • PELIMANNI-LIITE NUOTTILIITE ======================= & # 34 ˆ.«««« ««««ˆ ˆ«««« «««« ««««ˆˆ «««« ««««ˆˆ ˆ«««««««« ««««««««ˆˆˆ »»»» »»»»» »»»»œœœ»»»» »»»»œœ œ»»»» »»»»œ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ ““{ ll ll ll ========================= & # ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« «««««ˆ «««« ««««ˆ_ˆ «««« «««« ˆ ˆ ˆ«««« ˆ«««« œ»»»» »»»» »»»» »»»» »»»» œ œ œ œ ˆ«««« ««««ˆ ””{ 1. 2. ““{ ll ========================= & # Gustav Adolf Winqvist (1867-1919) asui Tuusulan Ruotsinkylässä (Klemetskog). Sanottiin, että "suurilla työmiehen kourillaan hän käsitteli viuluaan hämmästyttävän taitavasti". Gustav soitti paljon yhdessä Karl Johan Åhmanin (1853-1919) kanssa. Heidän sanottiin "kehittyneen taidoltaan kunnianarvoisiksi soittajiksi". Yhdessä he osallistuivat myös muutaman kerran Bragen pelimannikilpailuihin. œ»»»» »»»» »»»» »»»» »»»» œ œ œ œ œ»»»» »»»»»œ œ»»»» »»»»œ œ»»»» »»»» »»»»œœ»»»» »»»»œœ «««« «««« ˆ ˆ ˆ«««« ˆ«««« ll ll ””{ Polska efter Gustaf Adolf Winqvist Polska Tuusulasta Soittanut Gustaf Adolf Winqvist, Tuusula SLS/ Otto Andersson Uudenmaan kansanmusiikkiyhdistyksen 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi nuottiliitteessä säveliä Uudeltamaalta.
26 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 G G D D G G D Am C Em D G D G C Am D G G D G C Am C G G 3 3 2 4 27 Soittanut Veikko Leino Nurmijärv i 21 15 VILKMANIN MARSSI 9
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 • PELIMANNI-LIITE Elokuun 3. päivänä tulee kuluneeksi 120 vuotta pielavetisen mestaripelimannin Tuure Niskasen syntymästä. Se antaa tietysti aiheen niin savolaisille pelimanneille kuin hänen kotipitäjälleenkin muistaa erityisellä lämmöllä tätä viulun ja kaksirivisen taitajaa. Ei niin, etteikö Tuurea olisi muistettu jo tätä ennen. Vuodesta 1979 lähtien eli heti kohta mestarin kuoleman jälkeen on soittajan kotikylässä Laukkalassa järjestetty heinä-elokuun vaihteessa ohjelmaltaan monipuolinen Tuuren sottiisi – on hiljennytty kirkossa, iloittu iltamissa. Huippuhetki on ollut aina, kun on menty kahvittelemaan ja soittelemaan yhdessä Tuuren kotipaikalle Koskenkorvalle ja viritetty hänen vanha Ole Bullviulunsa taas soittokuntoon. Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistys ja Tuuren sottiisitoimikunta pitivät takavuosina myös vuosittaista sävellyskilpailua, jolla haettiin milloin minkin tahtilajin pelimannikappaleita nykypäivän soittajien tarpeisiin. Osanoton hiipuessa on kilpailussa pidetty taukoa muutama vuosi, mutta nyt on katsottu, että 120-vuotismuiston kunniaksi on taas mukava etsiä uutta soitettavaa. Kun Tuuren sottiisista on kyse, niin aiheeksi valikoitui luonnollisesti sottiisi. Kun Tuure nostettiin vuoden 1970 historiallisessa ensimmäisessä mestaripelimannien nimeämisessä Kaustisella samaan valtakunnalliseen sarjaan Konsta Jylhän , Otto Hotakaisen ja Kustaa Järvisen kanssa, niin sävellyskilpailu on avoin kaikille kautta maan. Sävellykset on jätettävä Pohjois-Savon kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajalle Markku Vuorelle toukokuun loppuun mennessä, osoite on Myllärintie 2, 71470 Oravikoski. Jännityksen säilyttämiseksi mukaan on liitettävä suljetussa kirjekuoressa asiaankuuluvat tiedot säveltäjästä. Kilpailun tulokset julkistetaan Tuuren sottiisissa lauantaina 27.7. Kunnian ja maineen lisäksi voittajalle on luvassa myös 100 euron rahapalkkio. Seppo Kononen Loistava laulaja-laulukilpailu saa tänä vuonna kaksi uutta kilpailua vierelleen. Vuoden Pelimanniyhtye -kilpailun ja sanoitusja sävellyskilpailun Loistava Iskelmä 2019. Loistovirman ajatuksena on tukea suomalaista musiikki ja muusikkoperinnettä. Kansainvälinen musiikki tulee korviimme kaikista medioista ja sen asema on vahva. Järjestäjien mielestä suomenkieli on rikas kaikkine murteineen ja mahdollisuuksineen. Halutaan myös löytää uusia esiintymismahdollisuuksia kotimaisille muusikoille. Vuoden Pelimanniyhtye -kilpailu on tarkoitettu 3-10-henkisille pelimanniyhtyeille jotka esittävät kotimaista kansanmusiikkia, laulelmia tai kotimaista iskelmäja viihdemusiikkia. Yhtyeestä toivotaan löytyvän ainakin joitain perinteisiä pelimannisoittimia kuten viulu, puhaltimet, mandoliini tai kantele. Tärkeää on tyylin mukainen, hyvä meininki. Alkukilpailuun voi osallistua lähettämällä max. 5 minuutin videoidun esityksen 15.5.2019 mennessä sähköpostilla tai helposti katseltavan tallenteen – kuten dvd:n – postitse. Ammattituomaristo tekee karsintaa kesän aikana. Syyskuussa pidetään puolivälierät ja kilpailu huipentuu televisioituihin semifinaalija finaalitapahtumiin lokakuussa. Osallistumismaksu on 60 €/yhtye ja pääpalkinto on 1000€. Lisää kilpailusta: www.vuodenpelimanniyhtye.com www.loistovirma.com Loistovirma Oy Pyydystäjänkatu 17 33580 Tampere Rentohenkinen Vuoden pelimanniyhtye -kilpailu! Tuurelle haetaan uutta sottiisia 120-vuotispäiväksi Vuoden 2019 satakuntalainen pelimanni ja nuori pelimanni julkistettiin Lavian Talvenselän taittajaisissa 20.1.2019. Satakunnan kansanmusiikkiyhdistys valitsee vuosittain vuoden satakuntalaisen pelimannin. Muutaman vuoden välein on valittu myös vuoden nuori pelimanni. Vuoden satakuntalainen Pelimanni -arvonimi myönnetään vuosittain sellaiselle henkilölle tai ryhmälle, joka toiminnallaan on ollut positiivisena esimerkkinä muille pelimanneille. Vuoden satakuntalainen Pelimanni -arvonimeä on myönnetty vuodesta 2001 ja vuoden nuori satakuntalainen Pelimanni -arvonimeä vuodesta 2009 alkaen. Vuoden 2019 Nuori satakuntalainen Pelimanni on Josefiina Varis ja hän tulee Kankaanpäästä. Hän on aloittanut musiikinopiskelun 7-vuotiaana Kankaanpään musiikkiopistossa ja 13-vuotiaasta soittanut aktiivisesti kansanmusiikkia. Josefiina soittaa myös urkuja ja pianoa sekä esiintyy laulajana. Hän on opiskellut viulunsoittoa Kankaanpään musiikkiopistossa ja osallistunut useasti myös näppärikursseille. Soitto sujuu niin korvakuulolta kuin nuoteista ja Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen tapahtumissa Josefiina on usein nähty musisoimassa Amyreiden viulistina. Vuoden 2019 satakuntalainen Pelimanni on Jari Paavola ja hän tulee Kokemäeltä. Hän soittaa niin kaksikuin viisirivistäkin harmonikkaa ja on myös opettanut näiden soittoa. Jari on myös säveltäjä, sanoittaja ja sovittaja. Hän on tuttu kasvo kansanmusiikin parista jo kolmenkymmenen vuoden ajalta. Jari on esiintynyt lukuisissa eri kokoonpanoissa vuosien mittaan. Hänen lavakarismansa ja erinomainen soittotaitonsa ovat tulleet kuulijoille tutuiksi. Jari Paavolan kansanmusiikin osaamisessa korostuu erilaisten soittotyylien tuntemus. Hän osaa musiikissaan ilmentään edesmenneiden mestaripelimannien soittotyylejä. Jari on myös tehnyt arvokasta työtä nuotintamalla satakuntalaisten mestarien soitteita. Talvenselkä taittui Laviassa järjestetyn kansanmusiikkitapahtuman tahdissa jo 22. kerran. Lähes kaksi tuntia kestäneessä konsertissa kuultiin monipuolinen kattaus satakuntalaista ja vähän muualtakin kuultua musiikkia. Seuraavan kerran Satakunnan kansanmusiikkiyhdistyksen pelimannit musisoivat Emil Cedercreutzin museossa Harjavallassa 24.3.2019. Satakuntalaiset nimesivät vuoden pelimannit Satakuntalaiset Vuoden nuori pelimanni Josefiina Varis ja Vuoden pelimanni Jari Paavola Talvenselän taittajaisissa. Ja rm o Tu om ola
Nuorisoseuraliikkeen järjestämät YläSavon talvipäivät ovat avanneet vuosikymmeniä Pohjois-Savon pelimannien uuden kauden, mutta nyt parina viime vuonna lähtöakordit on annettu ”ulukomailla Leppävirralla”, kuten sanonta Savossa kuuluu. Näin siksi, että varkautelaisen Kauraahon kansanmusiikkiyhdistyksen ideoima ukulelefestivaali on osoittautunut harvinaisen elinvoimaiseksi ja kerännyt joka vuosi entistä enemmän soittajia eri puolilta maata ja maailmaa. Tänä vuonna Vesileppikseen sijoitetussa ukufestissa tuota eksoottista, viehkoa havaijilaislähtöistä soittopeliä näppäili jo noin 250 innokasta harrastajaa. Samalla oli mahdollisuus kuunnella korkeatasoisia ammattilaisia, joista kaukaisimmat tulivat Etelä-Koreasta. Mestari Changsoo Kim ja iso Korea Bambel Ukestra -yhtye hurmasivat juhlakansan. Ukulelen arvostuksesta kertoo sekin, että konserttiin saatiin laulamaan niitten säestyksellä eläkevuosiltaan Leppävirran oma maailmantähti, mestaribaritoni Jorma Hynninen . Leppävirran ukufestien luoman innostuksen myötä ukulelet ovat alkaneet soida myös perinteisissä kansanmusiikkiyhtyeissä, jotka näin ovat saaneet myös kaivattua täydennystä riveihinsä. Heikki vaihtui Romppaseen Ylä-Savon talvipäivillä on kurssilaisille ja konserttiyleisölle aina 1980-luvun lopulta lähtien tarjottu Heikki Lahden soittoa ja sutkauksia. Tämä talvi oli ensimmäinen, jolloin nämä herkut jäivät nauttimatta. Jo parina viime vuonna Heikin vakiotämmäri Katja Lampinen on vetänyt mandoliinikursseja niin, että mestari oli kuitenkin vielä mukana Gibsoninsa ja juttujensa kanssa. Nyt jouduttiin olosuhteitten pakosta luopumaan tästäkin käytännöstä, ja mandoliinikurssin veti Jarmo Romppanen – taitava ammattilainen hänkin. Mutta kaikki Heikin ystävät tietävät, että jotain jää puuttumaan, kun Heikkiä ei ole. Ajatukset kohdistuvat jo ensi kesän Kaustiselle: Kuka käynnistää uuden festivaalipäivän klo 6 Teboililla? Siinä on haastetta koko Suomen pelimannikentälle. Soitto-oppia Tallarilta Siilifolkissa on oltu onnellisia voimistuneesta yhteistyöstä Kaustisen kanssa. Tallarin kolmikko kävi harjoituttamassa joulukuussa yhteistä savolais-kaustislaista pelimanniyhtyettä Siilinjärvellä tammikuista Folklandiaa varten, ja konsertti meni hyvin ainakin savolaisten mielestä. Ei omalla porukalla saisi millään ilveellä aikaiseksi tällaista viulujen juhlaa. Jos ensi kerta meni näin luontevasti, millaista hurmaa se onkaan kesällä, kun esitykset uusitaan Kaustisella ja Siilifolkissa. Härkäviikkoja on eletty jo tovi, mutta pankolle pakkasia pakoon eivät pelimannit ole juuri ehtineet makoilemaan. Siilifolk ja Kaustisen Savo-teema teettävät töitä ja asettavat haasteita jokaiselle ryhmälle. Pääesityksistä Antti Janka-Murroksen rakentama Savolainen messu on jo kuosissaan. Sen sijaan uuden savolaisen kavalkaadin rakentaminen on vielä ns. ”vaiheessa”. Kirjailija Antti Heikkinen vastaa käsikirjoituksesta, Antti JankaMurros musiikista ja Markku Ryynänen sekä Tiina Lindblad tansseista. Pohjoisja Ylä-Savon lisäksi esiintyjiä on tulossa mukaan Itä-Savosta. Suurten yhteisesiintymisten rinnalla useammallakin ryhmällä on harjoitettavana tänä vuonna omia juhlaohjelmistojaan. Maakunnan vanhimpiin ja suurimpiin kuuluva Kuopion pelimannit valmistautuu viisikymppisiinsä, samoin kuin Rytkyn pelimannit Kiuruvedellä. Parikymmenpäinen Nilsiän pussihousukerho ei ole vielä miehen iässä, mutta on aloittanut harjoitukset elokuisille kansanmusiikkijuhlille Viron Hiidenmaalla. Nämä vain alustavina esimerkkeinä... Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Mauno Järvelä kertoo: Käytössäni vuorottelee parikin peliä, joista ehkä rumempi on mielenkiintoisempi, kerronpa siitä. Sain vinkin viulusta 1990-luvulla VR:n makasiineilla järjestettyjen kirpputorimarkkinoiden yhteydessä. Krögerin Antero , vanha tuttu Hyvinkäältä, tiesi, että hiljattain edesmenneen Onni Gideonin (Onni Gideon Tervonen tunnettiin merkittävänä orkesterin johtajana, tuottajana ja muusikkona, jonka soittimina olivat havaijikitara, viulu ja kontrabasso) viulu olisi mahdollisesti ostettavissa. Otin yhteyttä Gideonin tyttäreen ja kuulin, että todellakin viulu jousineen on kaupan. Niinpä minusta tuli kyseisen soittimen omistaja. Ostamani viulu on väriltään tumma ja pintatyöltään jollakin tapaa viimeistelemätön. Äänen laatu on kuitenkin kohdallaan. Tyttäreni Siiri lainasi sitä soittaessaan Norrlands Operan orkesterissa Uumajassa, ja se tuntui kelpaavan sielläkin. Gideon kuuluu itsekin tykänneen juuri tämän viulun soinnista. Viulu kuului Tervosen suvulle jo heidän asuessaan aiemmassa kotimaassaan Neuvosto-Venäjällä. Tervosten tarkkaa Suomeen muuton ajankohtaa en tiedä, mutta ainakin Onni Gideon ehti vielä syntyä Venäjän Balasovissa vuonna 1921. Viulu tuotiin Suomeen osiksi purettuna ja perheenjäsenten matkatavaroihin piilotettuna, koska pelättävissä oli, että tullitarkastuksen yhteydessä se vietäisiin. Viulun ääntä voi kuulla vaikkapa Duo Rosendahlin (Mauno & Esko Järvelä) levyllä ”Pelimannimusiikkia RuuhkaSuomesta. Uusi juttusarja kertoo soittimien tarinoita. Laita vihje, jos tiedät hyvän tarinan. pelimannia jututti: Antti J. Janka-Murros Korealainen ukuleletaituri Changsoo Kim ja Korea Bambel Ukestra -yhtye, josta kuvassa on vain osa, olivat masstapahtumaksi kasvaneen Leppävirran ukulelejuhlan päätähtiä. 30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 La ur i O in o
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Suomen Kulttuurirahasto on myöntänyt Kansanmusiikki-instituutille 100 000 € kaustislaisen viulunsoiton aineettoman kulttuuriperinnön ohjelmakokonaisuuden toteuttamiseen vuosina 2019–2020. Laaja-alaisen kehittämiskokonaisuuden tavoitteena on rakentaa kaustislaisesta viulunsoitosta vaikutuksiltaan laajaalainen suomalainen aineettoman kulttuuriperinnön kohde sekä siihen liittyvä kansalaisjärjestölähtöinen aineettoman kulttuuriperinnön osaamisen ja asiantuntemuksen keskittymä. Hanke koostuu kaustislaisen viulunsoiton Unesco-hakemuksen osallistavan valmisteluprosessin lisäksi kansainvälisten verkostojen sekä korkeakouluihin suuntautuvan tutkimusyhteistyön kehittämisestä, Tallari-yhtyeen elävän perinnön konserttikonseptien rakentamisesta, aineettoman kulttuuriperinnön ohjelmaja seminaarikokonaisuuksien tuottamisesta Kaustisen kansanmusiikkijuhlille sekä kaustislaisen perinteen suojeluohjelman laatimisesta ja toimenpiteiden testaamisesta yhdessä kaustislaisten perinneyhteisöjen kanssa. Hankkeen ohjausryhmän puheenjohtajana toimii emeritusprofessori Heikki Laitinen . www.kansanmusiikki-instituutti.fi T ammikuussa 2019 Folklandia-risteilyllä kuultiin jälleen oululaista kansanmusiikkiyhtye Nopea, joka ennen tunnettiin myös nimellä Noppamarkan Pelimannit. Yhtyeen railakkaat rytmit ovat jo monille suomalaisille kansanmusiikin ystäville tuttuja, mutta millainen taustatarina ja visio bändillä on? Haastattelin Nopen harmonikansoittajaa, Virve Yli-Savolaa ennen vuoden 2019 Samuelin Poloneesia. Kuten pelimanniporukalle sopivaa onkin, Nopen muusikot hitsautuivat yhteen kansantanssin äärellä. Harmonikansoittaja Virve kertoo yhtyeen alkutaipaleesta näin: – Kansantanssitekijä Hanna Poikela otti yhteyttä kitaristi Mikko Alanteeseen . Kansantanssipiiressä kuhistiin tanssillisesta suurteoksesta, Owlasta, joka saisi ensi-iltansa Oulun Valveella kesällä 2014. Elena Penttilän käsikirjoittamaan ja Erja Mesimäen säveltämään tanssiseikkailuun etsittiin bändiä. Yhteisten tuttujen kautta Mikko otti meistä jokaiseen yhteyttä ja pyysi liittymään bändiin – Anna Kivari bassoon, Erja Pätsi viuluun ja minä harmonikkaan. Harjoittelu teosta varten toi mukanaan oivalluksen: ”Tämä bändi svengaa!” Soittajien persoonat ja musiikilliset taidot kohtasivat mutkattomasti. Erjan virtuoottinen viulunsoitto, Annan vakaat bassolinjat, Mikon monipuolinen rytmiikka ja Virven tuomat vaikutteet klassisesta ja pop-musiikista synnyttivät bändin sielun. – Lähtökohdat kansanmusiikkiin ovat kaikilla vähän erilaiset, mutta ehkä juuri se tekee soundistamme uniikin. Nopen sovittamasta perinteisestä suomalaisesta polskasta voikin löytää viitteitä niin rockista, teknosta kuin salsastakin. Tanssi ja musiikki kuuluvat yhteen, Virve kertoo, Nopen musiikillinen tavoite onkin tehdä musiikkia ihmisiltä ihmisille. – Haluamme antaa ilon tarttua, pitää hauskaa lavalla ja soittaa hyväntuulista, helposti lähestyttävää ja tanssittavaa suomalaista kansanmusiikkia, Virve kuvailee. Tästä saatiin erinomainen esimerkki kesän 2018 OstariFestareilla Oulun Höyhtyällä, kun bändi johti aukiollisen verran yleisöä yhteiseen tanssiin. Loppuillan huutokatrilli oli nopelaisille mieleenpainuva kokemus. – Bändi ja tanssijat muuttuivat yhdeksi ja aito ilo oli läsnä, Virve hehkuttaa. Yhtye haluaakin olla nyt ja tulevaisuudessa ”viihdyttävä ja kiihdyttävä pelimannipoppoo, joka tuo mutkattomuutta ja hyvää energiaa suomalaisen kansanmusiikin kentälle.” Nopelaiset kehuvat myös kotikaupunkiaan.– Oulu ei ole suuren suuri kaupunki, mutta sieltä tulee paljon tasokasta ja raikasta kansanmusiikkia! Nopen rytmi sen kuin kiihtyy, ja yhtyettä voikin kuulla monilla areenoilla lähiaikoina. Nope esiintyy Samuelin Poloneesissa Oulussa lauantaina 16.3. loppuillan jameissa sekä sunnuntain 17.3. päätöskonsertissa Madetojan salissa. Lisäksi yhtye julkaisee tämän kevään aikana uusia kappaleita Soundcloud-tililleen (nopeyhtye) ja päivittää ahkerasti kuulumisia Instagramiin ja Facebookiin. Tulevan kevään haasteisiin kuuluvat myös esiintymiset Polokkaritja Flikat-kansantanssiryhmien kanssa. Nope – tansittavaa pelimannienergiaa PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Teksti ja kuva: Aale Luusua Nopen mielestä musiikki ja tanssi kuuluvat yhteen. Erja Mesimäki (vas.), Virve Yli-Savola, Anna Kivari ja Mikko Alanne. Suomen Kulttuurirahasto tukee kaustislaista viulunsoittoa
32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Muusikko, musiikin monitoimija ja biologian ja maantieteen lehtori Mikko Saarela kuoli haimasyövän murtamana Helsingissä tammikuussa. Mikon muusikonuran ja monet muutkin saavutukset kertoo hänen ystävänsä ja soittokumppaninsa Arto Pajukallio Helsingin Sanomissa 15. tammikuuta julkaistussa muistokirjoituksessa. Kerrattakoon tässä, että muusikkona ja lauluntekijänä Mikko toimi elämänsä eri vaiheissa yhtyeissä Eppu Normaali (jonka nimenkin itse asiassa Mikko keksi), Organ, Freud Marx Engels & Jung sekä U-Bayou. Ainakin kaksi näistä ovat tunnettuudessaan luokkaa jotka eivät esittelyjä tarvitse. Monille Kansanmusiikki-lehden lukijoille zydecon ja cajunin poljennossa 90-luvun alkuvuosina ilakoinut U-Bayou muistuu mieliin ehkäpä sen kautta, kun mainitaan yhtyeen jäsenistöstä sen puuhamies, mm. lukuisilta Kaustisen karkeloilta tuttu Tuomo 'Tumppi' Heikkola. Tutustuin Mikkoon 90-luvun alkuvuosina Maailman musiikin keskuksen järjestämän Etnosoi!-festivaalin tuoksinassa. Mikko oli jo palkattu työntekijä ja minä käytin mielelläni festivaalin aikaan vapaapäiviä vakituisesta työstäni tarjotakseni talkooapua tapahtumalle. Vuodesta 1996 seurasi kymmenvuotinen jakso jolloin jaoimme Mikon kanssa päivittäistä arkea maailman musiikkikulttuurien parissa. Mikon työtehtävät musiikki-instituutissamme liittyivät tuotannollisiin töihin mutta eritoten tiedotukseen, alueelle, jolla Mikko briljeerasi. Tekstin tuottaminen oli hänelle helppoa ja kieli tunnistettavan värikästä. Usein tekstiä saattoi koristaa myös karikatyyrimäinen piirros, joka sekin oli Mikon kynästä. Päivät ja vuodet eivät Mikon kanssa olleet koskaan samanlaisia. Mikon eri puolet tulivat esiin joskus yllättäenkin; leppoisa familyman saattoi tuiskahdella varsin näpäkästi – ja sitten tuuli taas kääntyi. Rock-areenoilla kouliintuneella muusikolla ei moni ehkä olisi arvannut olleen myös toinen, hyvin ujo puoli. Kirjoitustyön lisäksi Mikko aivan erityisesti nautti kaukaisten Etnosoi!-vieraiden kestitsemisestä jos ja kun se vain oli mahdollista. Instituutin keittiön liedellä porisi milloin eksoottisin maustein säväytetyt lihatai kanapadat, milloin kotoinen kalasoppa. Elämässä ylipäätään hänelle tärkeintä oli 'maailman kaunein nainen', oma vaimo Eeva – ja lapset Hilla ja Lasse. Istuin viime vuoden alkupuolella Mikon ja Eevan keittiönpöydän ääressä. Armottomana realistina hänen näkemyksensä tulevasta oli selkeä, ja hän halusi valmistautua. Harrastuneisuuden ja muun muassa levyarviointityön tuloksena kertyneen suuren äänilevystön tulevaisuus oli turvattava. Kahvien ja syvällisen, elämää luotaavan keskustelun jälkeen pakkasimme satoja levyjä autooni ja toin ne 'Tuuttiin'. 'Loput hoidatte sitten Eevan kanssa!', kuului komento. 'Mikko Saarelan kokoelma' on muotoutumassa Maailman musiikin keskuksen kirjastoon. Jaana-Maria Jukkara Työtoveri Maailman musiikin keskuksesta MUISTOISSAMME Mikko Saarela 5.1.1958 – 11.1.2019 Doris Laine 31.10.1931 15.12.2018 Ensitanssija, professori Doris Laineen merkitystä suomalaisen tanssitaiteen asemalle, kehitykselle ja kansainvälistymiselle ei voi yliarvioida. Hän oli suurenmoinen taiteilija, karismaattinen innostaja, sitkeä ja peloton persoonallisuus, joka huumorin, älyn, naurun ja ällistyttävän energiansa kannattamana synnytti ja ajoi läpi uskaliaita ja kunnianhimoisia hankkeita, tehden epäilijöistä usein ihailevia kannustajiaan. Vaatimattomiin oloihin Helsingin Albertinkadulla syntynyt lahjakas tyttö marssi jo kahdeksanvuotiaana oma-aloitteisesti balettikouluun ja ilmoitti haluavansa tanssijaksi. Hän jakoi sisarensa kanssa lehtiä rahoittaakseen tunnit, mutta pääsi pian vapaaoppilaaksi. Suuri läpimurto tapahtui baletissa Pessin ja Illusian nimiroolissa 20-vuotiaana vuonna 1952. Doriksen ansioluettelo on kansainvälisestikin huikea. Laine sai 15-vuotiaana sopimuksen kuorotanssijaksi vuonna 1947 ja eteni yhdeksässä vuodessa ensitanssijattareksi. Suomen kansallisbaletin johtajana hän toimi vuodet 1984–1992. Hän toimi tuomarina muun muassa Moskovan, Jacksonin, Pariisin ja Shanghain balettikilpailuissa. Hänen aloitteestaan perustettiin Helsingin kansainvälinen balettikilpailu vuonna 1984. Kuopio tanssii ja soin johtaja hän oli vuodet 1982–1992 ja Berliinin Komische Operin baletinjohtajana 1992–94. Vähemmän tunnettu on Doriksen uraauurtava panos kansantanssin ja kansanmusiikin tason ja edellytysten parantamiseksi. Yhdessä kansantanssilegenda Sirkka Viitasen ja kriitikko Irma Vienola-Lindforsin kanssa Doris perusti Suomen ensimmäisen ammattimaisen kansantanssiryhmän, Katrillin. Naisten visio oli kirkas: luoda yhtä korkeatasoinen kotimaisen etnisen tanssin edustusryhmä kuin parhaat maailmalla nähdyt. Parinkymmenen 13–15-vuotiaan tanssijan koulutus sisälsi suomalaisen ja sukukansojen tanssiperinteen lisäksi klassista balettia, vähitellen myös muita tanssilajeja ja koreografioita mm Dorikselta, Marjo Kuuselalta ja Liisa Prihalta. Muusikot olivat alusta lähtien Sibelius-Akatemian nuoren kansanmusiikkiosaston parhaita voimia. Katrillin vastaanotto oli kotimaassa aluksi nihkeä: epäiltiin että koulutus vie tanssista aitouden ja tuottaa polkkaavia robotteja. Ulkomailla ryhmä herätti kuitenkin innostusta, kutsuja festivaaleille alkoi sadella ja se toimi tienraivaajana nykyisille ammattiryhmille. Nyky-Katrillikin on yhä voimissaan, vaikka toimii harrastuspohjalta. Räiskyvä Doris ja hillitty Sirkka olivat loistava työpari. Voi vain ihmetellä, kuinka lapseton huippuammattilainen ja esiintyvä primaballerina jaksoivat reissata riehakkaan teinijoukon kanssa ja huolehtia esiR on i R ek om aa Yl öjä rv en Uu tis et / Pe tri Ka rv ine n
33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Heikki Lahti oli yksi Suomen kuuluisimpia perinteisiä pelimanneja ja mandoliinin soittajia. Nyt on mandoliini vaiennut, kun hän menehtyi sairauden murtamana helmikuun alussa Jämsänkoskella. Heikki Lahti sai musiikkia arvostavasta kodistaan hyvät lähtökohdat soittamiselleen. Perheen toinen mestaripelimanni on veli Eero. Heikki osasi soittaa monia soittimia, mutta pääinstrumentiksi valikoitui mandoliini. Menestyminen mandoliinin soiton Suomenmestaruuskisoissa antoi lisäintoa ja kovana harjoittelijana tunnetusta Lahdesta tuli myös suosittu mandoliinija pelimannikurssien ohjaaja. Kaustisen kansanmusiikkijuhlien myöntämä mestaripelimannin arvonimi, Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki ja Kalevalaseuran perinteentaitajan tunnustuspalkinto olivat osoituksia siitä arvostuksesta, jota Lahti nautti. Enkä eniten Heikin mieltä lämmitti kuitenkin muiden pelimannien ja yleisön osoittama arvostus. Mestaripelimanniksi nimityksen jälkeen hän esitti toiveen mandoliinin aseman kohentumisesta: ”Kyllä mulla semmonen visio on, että joskus Kaustisella on se areena täynnä mantoliineja ja saa johtaa yhteissoittoa.” Tämä visio toteutui vuonna 2007, jolloin Heikki johti isoa yli 100 soittajan mandoliiniorkesteria Kaustisen pääareenalla. Heikki kehitti oman pelimannimandolinismin, joka perustuu vahvaan plektratekniikkaan ja erilaisten nyanssien hyväksikäyttöön. ”Veli-Eero sanoo, että ollaan hitaan tremolon soittajia, mutta kyllä minä valkkaan senkin kappaleen mukaan”, ”Vasen käsi on teknikko, oikea on taiteilija”, kuvaili Heikki soittotekniikkaansa. Mestarillisen soittimen hallinnan pohjana oli armoton harjoittelu. Heikki Lahden periaate oli, että kappaleet pitää osata soittaa kunnolla. ”Pelimanni, jos sinulla on esiintymisaikeita, harjoittele!” oli Heikiltä usein kuultu ohje. Heikki soitti aina kaikki kappaleet ulkomuistista. Heikin ohjelmiston laajuudesta ei hänellä itselläänkään ollut tarkkaa tietoa. Siihen sopivat niin Otto Hotakaisen polkat kuin lattarirytmitkin. Konserttiohjelmistoihin vaikutti se, mikä oli mukana olevan yhtyeen kokoonpano. Keikoilla luottosäestäjä mestaripelimanni Katja Lampisen kanssa ohjelmistossa oli heidän omia sovituksiaan, joissa oli soolo-osuuksia haitarille ja mandoliinille. Usein kuultuja kappaleita olivat mm. Hotakaisen Kyynelvalssi ja Sulo Masalinin valssi Ruiskukkia. Lahden tyyliin kuului karismaattinen esiintyminen huumorilla ja tarinoilla höystettynä. Heikki ei koskaan kertonut sopimattomia juttuja eikä halunnut loukata ketään. Heikki piti pientä tilanteeseen sopivaa jutustelua tärkeänä yleisön lämmittämisen ja mukaan saamisen kannalta. Heikki Lahden merkitys suomalaiselle mandoliininsoitolle, kansanmusiikille ja mandoliinin tunnetuksi tekemiselle on ollut hyvin suuri. Hänen esimerkkinsä innoittamana ovat monet nuoret soittajat alkaneet soittaa suomalaisia pelimannikappaleita ja vanhemmat pelimannit ovat saaneet soittimelleen siltä joskus puuttunutta arvostusta. Viime kesänä saimme vielä kuulla Heikin soittoa mm. Kaustisella. Vaikka askel oli lyhentynyt, oli huumori ja soiton ilo tallella. Lukemattomien ystävien puolesta: Kiitos Heikki! Pentti Ojajärvi pelimanniystävä Pitkän elämän matkan tehnyt oltermanni Kaarlo (Kalle) Salmela on poissa. Viimeiselle matkalleen hänet saattelivat lähiomaiset 8.2.2019 Ruokolahdella. Salmela asui viimeiset vuodet hoivakodissa Ruokolahdella, missä oli myös hänen kotinsa. Kalle opetti aktiiviaikanaan muun muassa kansalaisopistoissa ja johti Itä-Savon Kansanmusiikkiyhdistyksen alueella useita pelimannija kansanmusiikkiryhmiä vuosikymmenten ajan 1970-luvulta lähtien Puumalassa, Sulkavalla, Savonlinnassa, Kerimäen Anttolassa, Punkaharjulla ja Ruokolahdella kotikunnassaan. Hän oli myös taitava muusikko omaa nimeään kantaneessa orkesterissa vuosikymmenten ajan. Hän teki myös omia sävellyksiään, joita muun muassa Itä-Savon kansanmusiikkiyhtyeen Sääminkiläiset pelimannit harjoittivat ja esittivät. Pitkää ja leveää uraa syntyi Kallen hiihdellessä haitari selässä tai sulan maan aikana pyörän selässä haitari tarakalla. Hevosen piti saada levätä huomisiin rahtihommiin. Vasta aikamiehenä löytyi pelimannille autokyyti. Oltermannin arvonimen Kalle sai ItäSavon Kansanmusiikkiyhdistyksen aloitteesta syntymäpäivänään vuonna 1983 ja Director Musices -arvonimen1990. Itä-Savon kansanmusiikkiyhdistys ry Heikki Lahti 19.1.1934 – 7.2.2019 tysten tasosta haastavissa oloissa: Joskus myrsky vei esiintymislavan ja pirstoi valokaluston, joskus rotat valtasivat vessat. Doriksen uskomaton työkyky, hersyvä huumori ja maalaisjärki takasivat, että työskentely hänen kanssaan oli innostavaa, opettavaista ja hikistä hommaa. Hän arvosti ammattitaitoa ja puuttui heti, jos asiat tehtiin sinnepäin. Itse hän työpäivän ja edustustehtävien jälkeen kääräisi usein iltapuvun helmat aamuyöllä vyötäisille ja auttoi kollegoita, missä tarvittiin. Doris on kertonut Fransiskus Assisilaisen runon olleen tärkeä käännekohta: Hän piti sitä aina yöpöydällään muistuttamassa, että keskittymällä siihen hyvään, jota voi tehdä, sen sijaan,että vaatisi hyvää itselleen, elämä saa syvemmän merkityksen. Tätä elämänohjetta Doris onnistui toteuttamaan ihailtavasti niin työssään kuin yksityiselämässään. Vielä viimeisinä elinviikkoinaan sairaalassa hän sai hoitajat nauramaan ja värväsi uutta yleisöä oopperaan. Doris rakasti elämää, ihmisiä, tanssia ja taidetta ja opetti meitä esimerkillään samaan. Laura Ruohonen Katrillin tanssija 1975–1985 Sivulla www-pelimanni.net on paljon lisämateriaalia. Sinne voi kirjoittaa myös omia muistoja Heikistä. Kaarlo (Kalle) Salmela, 31.10.1923 – 29.1.2019
34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Etnogaala kasvoi ja loi etnohuumaa Tavastia-klubilla juhlittiin Suomen toista Etnogaalaa tammikuisena torstaina. Suosio yllätti järjestäjät. Tavastia oli lähes loppuunmyyty ja Ylen välittämää livestriimiä Areenassa on katsottu ennätysmäärä. Etnogaalan tunnelma oli iloinen, mukaansatempaava ja kannustava. Se oli suorastaan täynnä etnohuumaa. Yleisön lisäksi myös ehdokkaat kannustivat toisiaan ja jännitys oli käsin kosketeltava. Maailman musiikin keskuksen toiminnanjohtaja, Jaana-Maria Jukkara toi yhteishengen esille myös Etnogaala-raadin tervehdyksessä: ”Vaikka kansanmusiikin ja -tanssin ja maailmanmusiikin kenttä Suomessa jo nyt koetaan ja tunnetaan jopa hämmästyttävällä tavalla yhteen hiileen puhaltavaksi, haluaa raatimme vielä muistuttaa tasaarvosta ja demokratiasta, toisen kunnioittamisesta kaikissa tilanteissa. Tähän voimme vaikuttaa omalla esimerkillämme, olemmepa tällä alalla työssä missä tehtävässä tahansa.” Etnogaalan päätti kaikkien yhteisesti tanssima huutokatrilli, joka on yksi osoitus alan erityisluonteesta. Musiikki ja tanssi ovat toistensa pari ja yhdessä tekeminen luo yhteenkuuluvuuden tunnetta. Seuraava kansanmusiikin superviikonloppu alkaa Etnogaalalla 9.1.2020 ja voittajien ehdottaminen tulevaa gaalaa varten tapahtuu kesällä 2019. Lisätietoja: www.etnogaala.fi Folkin aallonharjalla tammikuussa Tänä vuonna Etnogaala, FolkForum ja Folklandia jatkoineen oli paketoitu yhteen pitkään viikonloppuun. Tämä sai ilmeisesti väen kautta Suomen liikkumaan, koska ehkä ensimmäistä kertaa nähtiin Tavastiaklubin ovella jono kansanmusiikkitapahtumaan. Ja palkintoja satoi. Folklandian gaalassa palkitut Vuoden Wäinö 2019 on mestaripelimanni, musiikkikasvattaja Mauno Järvelä Vuoden Nuori Pelimanni 2019 on Jasmin Harjanti Vuoden 2018 Kansanmusiikkilevy -äänestyksen voitti We are ENKEL-levy. Kaustinen Folk Music Festivalin vuoden yhtye on ENKEL Maetkan Roihu-palkinnon sai Nordic Dance Helsinki Team Ensimmäistä kertaa jaettava Roihupalkinto myönnetään tekijälle/ tekijöille, jotka ovat toiminnallaan ja teoillaan osoittaneet tekemisen paloa ja intohimon käryä. Vuoden Kantele-tunnustuksen 2018 saivat Suomen kantelemuseo, Pekka Toivanen, Maria Ojanperä ja kaikki museon hyväksi työskentelevät Suomen Nuorisoseurojen Vuoden ohjaajat ovat teatteriohjaaja Matti Salminen ja tanssiohjaaja Jutta Wrangén Vuoden 2018 Teatteritekopalkinnon sai Sotavankileiri 1918 -näytelmä Vuoden 2018 Tanssiteko on Tanssiteos Rauha Perustelut: folklandia.fi/palkinnot-ja-tunnustukset Katso kuvia ja videoita Facebookista! Etnogaalassa palkitut Risteys-palkinto Kulttuuriyhdistämö Interkult, Helsinki Vuoden artisti Sväng, Suomi/Bulgaria Vuoden kansainvälistyjä Tuuletar, pääkaupunkiseutu Vuoden kansanmusiikkitekijä Solju, Helsinki/Inari Vuoden tanssintekijä Kaari Martin, Helsinki Vuoden tulokas Pauanne, Helsinki Vuoden tuottaja Kulttuuriosuuskunta Uulu, Tampere Vuoden tuottaja, kunniamaininta Bafe’s Factory, Helsinki Palkinnoista päättävät, palkintosummat ja perustelut: www.etnogaala.fi/voittajat/ Kansanmusiikin ja kansantanssin alan yhteinen teema vuonna 2019 on Maailmalla – kansainvälisyys kansanmusiikissa ja kansantanssissa. Tähän teemaan keskityttiin FolkForum -seminaarissa, jossa kerrottiin ensimmäistä kertaa Suomessa järjestettävästä WOMEX:sta (World Music Expo). Lisäksi kuultiin Vuoden tanssintekijän, Kaari Martinin inspiroiva puheenvuoro kansainvälisen ryhmän luotsaamisesta ja kansainvälisellä kentällä toimimisesta. Paneelikeskustelussa pureuduttiin keskittyneesti kansantanssin ammattilaisten kansainvälistymiseen liittyviin kysymyksiin. Keskustelu jatkuu ja toivottavasti vuosi laajentaa kansainvälistä toimintakenttäämme! www.kansanmusiikkikansantanssi.fi/ maailmalla2019 Vuoden teemalla keskitytään kansain välisyyteen V ill e Ta nt tu
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019
36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Tero Pajunen on kerännyt kiitosta trubaduurina ja monipuolisena äänivirtuoosina. Myös lastenmusiikin saralta on kertynyt Lastenmusiikkiorkesteri Ammuun kanssa hienoja meriittejä, ja maaliskuussa häneltä ilmestyy ensimmäinen soololevy. Vuonna 2015 Tero voitti Kaustisella Konsta Jylhä-kilpailun vapaan sarjan. Silloin kisattiin folk-laulussa. T ero Pajunen aloitti musiikin opiskelun Varsinais-Suomen musiikkioppilaitoksessa ja Turun konservatoriossa 1990-luvulla. Soittimina olivat viulu ja piano. Lisäksi hän oli koulussa musiikkiluokalla ja armeija-aika kului varusmiessoittokunnassa. Sibelius-Akatemian musiikkikasvatuksen osastolle Tero pääsi vuonna 2005, ja maisteriksi hän valmistui sieltä 2014. Kirjallinen lopputyö käsitteli lapsiyleisölle esiintymistä. Tänä keväänä hän aikoo valmistua myös Sibelius-Akatemian kansanmusiikin koulutusohjelmasta. Opiskeluajan varteenotettavin kokoonpano oli Lastenmusiikkiorkesteri Ammuu!, johon kuuluivat ja kuuluvat edelleen Esko Grundström , Essi Putkonen , Hanna-Maija Aarnio , Riikka Helske ja Heidi Tamper . – Homma lähti liikkeelle vuonna 2007 siitä, että halusimme päästä Kaustisen kansanmusiikkijuhlille esiintymään. Mietimme, että laadukkaalla lastenmusiikilla voisi olla tilausta, ja niinhän siinä kävikin, Tero kertoo. Kokoonpanosta tuli pysyvä ja levyjä on ilmestynyt neljä, joista kaikki ovat keränneet kiitosta. Vuonna 2011 ilmestynyt Traktori palkittiin lastenmusiikin Emmalla. Varhaisiän musiikinopettajat ry valitsi sekä Traktorin että vuoden 2015 Metsään -levyn vuoden lastenlevyksi. Lisäksi Tero tekee lastenkeikkoja yksin. – Esiinnyn myös vauvoille. Pidän lapsiyleisöstä todella paljon ja voin hyvin kuvitella lauluavani heille lopun ikääni. Hienoa, että alan arvostus on selvästi lisääntynyt ja taso noussut. Viime marraskuussa järjestetty lastenmusiikkipäiväkin oli loistava idea. Teron toinen lapsille esiintyvä kokoonpano on Poja!, jossa on mukana Esko Grundströmin lisäksi Tomas Takolander . Trio kiertää tänä keväänä kouluja mm. Lapualla ja Pieksämäellä Konserttikeskuksen kautta, ja esiintyy tarvittaessa myös ruotsiksi. Elämänkumppani Päivi Hirvosen kanssa Terolla on duo nimeltä LempiLempi, joka on musiikillinen ikkuna muinaisuuden ja nykyisyyden välillä. Ihmisen ääni kiinnostaa Teron laulamisessa kiinnittää huomiota äänenmuodostuksen rentous ja helppous. Tästä hän kiittää Akatemia-ajan lauluopintoja.– Minulla oli onni olla kolme vuotta oopperalaulaja Jorma Elorinteen oppilaana. Hän oli juuri minulle sopiva opettaja. Elorinne sanoi minulle: muista aina, että sinä olet ennen kaikkea laulaja. Sain sieltä hyvän pohjan, kun kiinnostuin äänen käytöstä laajemmin. Myöhemmin, kansanmusiikin aineryhmässä, merkittävin äänenkäytön opettajani oli ilmaisulähtöisen Ääntöbalanssi™-äänenharjoitusohjelman kehittänyt Ritva Eerola . Opiskeluaikoina Tero laajensi osaamistaan kurkkuja yläsävellauluun. Monenlaista ääni-improvisointia ja beatboxaamista on tullut harjoiteltua. Suuri innoittaja laulun ja improvisaation saralla on amerikkalainen Bobby McFerrin . – Kurkkulaulussa minua ovat jonkin verran opastaneet Sauli Heikkilä ja Imre Peemot . Imre asuu Suomessa ja on saanut paljon vaikutteita tuvalasilta laulajilta. Itse olen saanut yhden tunnin tuvalaiselta Otkun Dostailta . Tero yhdistää omiin lauluihinsa yläsävelja kurkkulaulua. Yleisössä nähdään silloin hyvin hämmästyneitä ilmeitä. Välisosassa kuulukin yhtäkkiä esim. yläsävelten vihellystä, ja sitten kappale taas jatkuu laulettuna. Ei se ihan helppoa ole, kyllä sitä on harjoiteltava päivittäin, Tero naurahtaa. Teron taidot ääni-improvisaatiossa on huomattu jo laajemmin. Hän on mukana kokoonpanossa nimeltä Aito Collective. Tässä ääni-improvisaatioryhmässä ovat mukana Teron lisäksi Venla Blom , Kasheshi Makena , Vili Mustalampi , Arja Paju , Merzi Rajala ja Emma Salokoski . Ryhmä matkustaa maaliskuussa Hollantiin, Njimegenin kaupunkiin esiintymään vokaali-improvisaatiofestivaalilla. Tero Pajunen Moniääninen muusikko Teksti Hannu Virtanen Kuva: Hermanni Vuorisalo Tero Pajuseen voimakkaasti vaikuttanut opettaja oli oopperalaulaja Jorma Elorinne. Hän sanoi nuorelle opiskelijalle: muista aina, että sinä olet ennen kaikkea laulaja, laulumies.
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Aito Collectiven improvisoiduissa esiintymisissä on kyse rehellisyydestä, heittäytymisestä, leikistä ja luottamuksesta sekä kanssalaulajien täydestä tuesta lavalla. Tämän vuoden tammikuusta alkaen myös Aito Collective on Konserttikeskuksen ohjelmavalikoimassa. Teatteria sivuaa kansalaissodan 100-vuotisjuhlaan liittynyt esitys Punavalkoisia lauluja, jossa Tero oli mukana viime vuonna ja vielä tämän vuoden helmikuussa kahden konsertin verran. – Teatteri kyllä kiinnostaa. Olisi hienoa päästä tekemään musiikkia näytelmiin, Tero pohtii. Itseoppinut trubaduuri Nuoruuden klassinen viulu ja piano väistyivät vähitellen opiskelujen aikana, ja pääosaan nousivat laulu ja kitara. Tero soitti kitaraa jo ala-asteella, mutta opetusta hän ei soittimeen ole saanut. Nyt haaveena olisi saada opetusta esimerkiksi joensuulaiselta Miihkali Jaatiselta . Laulujen tekemisen hän aloitti varsinaisesti vuonna 2006.– Vanhin edelleen keikkaohjelmistossa oleva laulu Erityislaatuinen mies on noin vuodelta 2007 – levyllä kuultava äänitys vuodelta 2008. Laulujen tekeminen tapahtuu improvisoimalla esimerkiksi jonkin hyvältä tuntuvan lauseen tai sointukierron pohjalta. Jatkuva laulaminen ja musisointi siivittävät laulujen syntymistä, pitävät sen vireillä. Tammikuun lopulla uudelta levyltä julkaistiin digitaalisena laulu Peili. Se on persoonallinen, äänteillä ja kielikuvilla leikittelevä rakkauslaulu, jossa säestyksenä on kitaran nopea näppäilykuvio. Tunnetuin trubaduurin lauluista on varmaankin Ei se mitään, josta on jo kauemmin ollut nähtävillä youtube-taltiointi. Tero on säveltänyt joitakin toisten tekstejä, mutta pääosan teksteistä hän tekee itse: – Sanoittamisessa olen myös itseoppinut. Olen kuunnellut paljon levyjä ja saanut vaikutteita. Esikuviani ovat olleet esim. Jarkko Martikainen, Tommi Liimatta ja suomirockin vanhemmat polven mestarit. Valmiita lauluja minulla on kymmeniä ja keskeneräisiä satoja. Nauhoitan kännykkääni jatkuvasti erilaisia aihioita. Osa niistä tulee käyttöön, osa jää unholaan tai tulee eteen myöhemmin. Mitkä sitten ovat laulujen aiheet?– Elämä ja kuolema, syviä tuntoja, kuvitelmia, huumoria. Laulujen tekeminen on minun tapani käsitellä elämää, kokemuksiani, olivat ne ihania, pelottavia tai mitä vain. Laulun muodossa asioita on mukavampi kantaa. Hienoa, jos joku löytää lauluistani jotain, mihin voi samastua ja saa iloa tai lohtua. Tero Pajusen ensimmäinen soololevy Sydänpuu ilmestyy maaliskuussa. – Kaikki albumin laulut ovat minun tekemiäni ja esitän ne yksin. Aloitimme homman Sami Kurpan kanssa toukokuussa, ja sitten tuli Taito Hoffrén . Tarkoitus oli, että Taito masteroisi valmiin levyn, mutta päätimmekin äänittää lisää lauluja. Taito on äänittänyt osan levystä ja toiminut tuottajana, miksaajana ja masteroijana. Julkaisemme levyn netissä, cd-muodossa ja myöhemmin toivon mukaan myös lp-levynä. Julkaisija on Taiton levy-yhtiö Ääniä. Teron jatkosuunnitelmat ovat selvät: hän jatkaa esiintyvänä muusikkona ja tekee siinä sivussa sopivasti opetustöitä. Opetusta on tällä hetkellä mm. Sibelius-Akatemian nuorisoosastolla ja Töölön Musiikkiopistossa. Välillä hän kouluttaa varhaisiän musiikinopettajia, harjoituttaa kuoroja ja vierailee luennoimassa Sibelius-Akatemiassa mm. lastenmusiikkikurssilla. Tero Pajusen esikoislevyn julkaisukeikka Helsingissä Semifinaalissa 20.3. Toisena esiintyjänä Topi Saha. J uuri J uhla RotFest J uuri J uhla 5.-13.4.2019 • Kansanmusiikkia Espoossa www.juurijuhla.? Liput ennakkoon Sellosalin ja Haltian konsertteihin: www.lippu.? /juurijuhla Pe-la 5.-7.4. Minä soitan harmonikkaa … –kilpailu Espoon kulttuurikeskus, vapaa pääsy, ohjelma 10 e La 6.4. • klo 18 Solju ja jamit Suomen luontokeskus Haltia, liput 17/12 e + toimitusmaksu Lippupiste Ma 8.4. • klo 19 Gjermund Larsen Trio (NO) Espoon tuomiokirkko, vapaa pääsy Ti 9.4. • klo 13.30.-15.15 Päivätanssit Espoon pelimannit & Elina Sauri Sellosalin lämpiö, vapaa pääsy Ti 9.4. • klo 19 Maria Kalaniemi & Désirée Saarela:MoD Östra Nylands Spelmansgille Lagstad Hembygdsgård, liput 12 / 8 e ovelta Ke 10.4. • klo 9.30 Arne Alligator i farten! Thorstorp, liput 5 e, varaukset susanne.raiha@hotmail.com tai juurijuhla@juurijuhla.fi To 11.4. • klo 19 Tuuletar, MäSä-Duo Sellosali, liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste Pe 12.4. • klo 19 Kimmo Pohjonen Skin, Alash (TUVA) Sellosali, liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste La 13.4. • klo 11-17 Pilpatussoitot Ison Omenan kirjaston Stage, vapaa pääsy La 13.4. • klo 18 Curly Strings (EE) , Baltic Crossing (DK, FIN, GB) ENKEL Sellosali, liput 19/13 e + toimitusmaksu Lippupiste liput 17/12 e + toimitusmaksu Lippupiste liput 17/12 e + toimitusmaksu Lippupiste (NO) (NO) Kimmo Pohjonen Skin, Kimmo Pohjonen Skin, (DK, FIN, GB) (DK, FIN, GB) (DK, FIN, GB) (DK, FIN, GB)
38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 P ohjoisten kansojen keskuudessa karhulla on selkeästi muista eläimistä poikkeava kulttuurinen merkitys. Esimerkiksi karhunmetsästyksen vaiheet ovat usein voimakkaasti ritualisoituja, metsästykseen lähtemisestä karhunpeijaisiin. Karhun poikkeuksellisen vahva rooli näkyy myös tanssikulttuureissa, joista löytyy monia erilaisia karhuun liittyviä tanssimuotoja. Yhtenäisestä tanssilajista ei ole kyse, vaan karhu on inspiroinut mitä erilaisimpia rituaalisen liikkumisen tapoja, joista osa on todennäköisesti hyvin vanhoja, kun taas osa selkeästi nuorempia liittyen mahdollisesti 1800-luvun kiertävien karhunkesyttäjien esityksiin. Suomesta, Ruotsista ja Virosta löytyy karhutanssin nimellä kolme erilaista tanssimuotoa. Yleisin näistä on kaikissa maissa tunnettu humoristinen esitys, jossa turkkiin, karvalakkiin ja paksuihin käsineisiin puetut tanssijat imitoivat karhua kävellen kömpelösti, nuuhkien, kuopien tai parittelua jäljitellen. Esiintyjiä näissä on yleensä kaksi miestä, mutta esimerkiksi Vöyrin seudulta olevien tietojen mukaan heitä saattoi olla useampikin tai vain yksi. Virolaisessa tanssikuvauksessa kahden hengen improvisoitu kohtaus on laajemman tanssiesityksen alkuosa. Seuraava vöyriläinen kuvaus sisältää tämän muodon tyypillisen kaavan: Tänä päivänä tanssittiin myös ’karhutanssi’. Kaksi henkilöä oli pukeutunut karhuiksi ja sellaisina he ilmestyivät hääsaliin. ’Karhunaaras’ asettui lattialle makuulle ja teeskenteli olevansa kuollut, ’karhu-uros’ näki kovasti vaivaa herättääkseen tämän. Hän nuuhki naarasta, yritti kääntää tätä, ja kun mikään ei auttanut, hyppäsi hän tämän päälle – tehdäkseen uuden (karhun)! Tuolloin naaras syöksyi tiehensä, ja esitys oli päättynyt. Toinen tanssimuoto on paitsi esityksellinen, myös kilpailullinen, ja se vaatii tanssijoilta voimaa niin käsivarsissa kuin jaloissakin. Siinä tanssijamiehet asettuvat punnerrusasentoon kädet ja jalat maassa ja tanssivat siinä asennossa hyppien tai joskus myös jalkoja ja käsiä yhteen lyöden. Tällaisesta karhutanssista on tietoja eri puolelta Ruotsia Skånesta Värmlantiin, ja sen lisäksi tanssista on Giuseppe Acerbin kuvaus nykyään Suomeen kuuluvasta Tornionjokilaaksosta vuodelta 1799 (ks. Kansanmusiikki 1/2018). Tämä on vanhin tieto karhutanssista Pohjoismaissa. Nelisenkymmentä vuotta myöhemmin suomalaissyntyinen A.I. Arwidsson julkaisi teoksessa Svenska Fornsånger karhutanssikuvauksen, joka muistuttaa monelta osin Acerbin versiota. Acerbista poiketen Arwidsson kuitenkin mainitsee tanssijoiden asettuneen säteittäin piirin kehälle. Tällainen asettelu löytyy muistakin ruotsalaisista kuvauksista. Kolmannesta muodosta on tietoja karhutanssin nimellä vain Ruotsista, mutta Virossa on dokumentoitu vastaavanlaista tanssimista eri nimellä. Tässä tanssissa kaksi miestä asettuu toisiaan vastaan ja kumartuu syvään siten, että toinen asettaa päänsä toisen jalkojen väliin, kun taas toinen ojentuu tämän selän yli ja ottaa kiinni hänen pakaroistaan. Yhdessä he muodostavat näin nelijalkaisen eläimen, joka liikkuu hitaasti siten, että tanssijat vuorotellen nostavat ja kääntävät toisiaan. Lähes identtinen kuvaus löytyy yllättäen myös Itävallasta. Karhutanssin yhteyksistä esikristillisiin rituaaleihin, erityisesti karhunpeijaisiin, on varsin vähän tietoja Pohjoismaista, mutta niukkojen mainintojenkin kautta voidaan päätellä tanssimisen kuuluneen olennaisesti karhujuhliin. Siperian uralilaisia kieliä puhuvien kansojen keskuudessa tietoja on enemmän sekä tanssin rituaalisesta kontekstista että sen rakenteesta ja muodosta. Luoteis-Siperian mansien keskuudessa tanssi kuului olennaisesti karhun muistojuhlaan. Juhlassa kaadetun karhun pää ja nahka asetettiin pyhänä pidettyyn paikkaan talossa, ja naamioituneet miehet tanssivat näiden ympärillä. Tanssiin kuului metsästystä ja karhun liikkeitä jäljittelevää pantomiimia. Myös Taimyrin niemimaan nganasanit tanssivat karhutanssia osana paikallisia riittejä. Nganasanien karhutanssin alkuperäisessä muodossa tanssi jatkui piirissä niin kauan, että tanssijat pyörtyivät. Virolaisen etnomusikologin Triinu Ojamaan mukaan pyörtyminen johtui laulutekniikasta, joka aiheutti tanssijoille hyperventilaatiokohtauksen. Suomesta löytyy muutama kuvaus karhujuhlissa tapahtuneesta tanssimisesta ja niissä on mielenkiintoista yhteys häiden rituaaliseen tanssiin. Erkki Ala-Könnin kokoelmissa on Virtain Toisvedeltä tieto karhunpeijaisista, joissa ukkomiehet tanssivat piirissä kaadetun karhun ympärillä yrittäen samalla estää heidän ympärillään tanssivia nuorempia miehiä pääsemästä koskemaan karhua. Juho Karhun muistiinpanoissa Mäntyharjulla tanssiminen mainitaan osana karhunmetsästykseen liittyviä rituaaleja, ensimmäisen kerran karhun kaatamisen yhteydessä: Kun väkijoukko oli kokoontunut kaadetun karhun ympärille, ottivat miehet kontistaan pienet puiset tynnyrinmuotoiset viinalekunsa, joista ryypättiin kaatajan kunniaksi. Samalla alkoivat miehet tanssittaa kuollutta karhua ja laulaa: Kuule metsän kuningas, Harmaa hapsi metsän haltia! Luulit kaiken karjan kaatavasi, Vaan kaaduit itse kantapäiltäs. Nyt ei noidan nuoli Ei katehen kaakatos. Myöhemmin Karhu kuvaa miesten soolotanssia peijaisissa ja viimeisenä piiritanssia karhun kallon petäjään ripustamisen yhteydessä. Juhlan päähenkilön tanssittaminen, piiritanssi ja eri ikäryhmien ringit ovat kaikki tuttuja piirteitä vanhoista tanssihäistä, ja karhunpeijaiset olivatkin aikoinaan mielenkiintoinen sekoitus hääja hautajaisrituaaleja. Karhun mieltäminen ihmisen kaltaiseksi teki siitä totemistisen kohteen, johon yhteisöt saattoivat helposti samaistua. Karhun palvonta ja kunnioitus vaikuttivat siihen, että sen liikkeitä haluttiin imitoida ja se haluttiin ottaa mukaan yhteiseen tanssiin. Kuoleman ja jatkuvuuden rituaaleissa karhu toimi yhteisöjen vahvistajana ja vakauttajana, ja tämä rooli ilmeni voimakkaimmin juuri karhutanssissa. Kuule metsän kuningas Karhu tanssikulttuurissa Petri Hoppu Su om al ai se n K irj al lis uu de n Se ur a
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 TALLENTAA • JULKAISEE • TUTKII • KOULUTTAA • KEHITTÄÄ • TIEDOTTAA • PALVELEE Jimmy Träskelin: Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut. Kansanmusiikki-instituutti KIJ 105. Nidottu, 312 sivua. Jimmy Träskelinin toimittama Eikä tätä laulua laulaa saa – suomalaiset eroottiset kansanlaulut kokoaa yksiin kansiin kansanperinnearkistoihin tallennettuja eroottisia kansanlauluja, kaikkiaan 133 laulua noin 250 toisintona nuotteineen. Tähän asti laajin ja lähteiltään kattavin maassamme julkaistu eroottisia lauluja kokoava kirja sisältää ympäri Suomen tallennettuja lauluja ja niiden toisintoja. Niiden kautta syntyy ajatuksia herättävä kuva kansanlauluperinteemme vaietusta mutta oleellisesta osasta sekä erityislaatuisesta erotiikan lajista. Suomalaiset eroottiset kansanlaulut nyt yksissä kansissa! Eikä tätä laulua laulaa saa JIMMY TRÄSKELIN JIM M Y T RÄ SK EL IN EI K Ä TÄ TÄ LA U LU A LA U LA A SA A KIJ 105 SUOMALAISET EROOTTISET KANSANLAULUT Kirjan toimittaja J immy T räskelin (s. 1984) on kansan musiikkipedagogi, laulaja-lauluntekijä, valokuvaaja ja graafinen suunnittelija, joka työskentelee Kansan musiikki-instituutin julkaisuvastaavana. Träskelinin ja muusikko Sampo Korvan muodostama Turvalan uunilla -duo on levyttänyt ja esittänyt eroottiseen kansanlauluperinteeseen pohjautuvaa musiikkia vuodesta 2016. k ansanmusiikki insTiTuuTTi on 1974 perustettu suomalaisen kansanmusiikin ja -tanssin tutkimus-, tiedotusja palvelukeskus, joka julkaisee niin arkistonauhoituksia kuin uutta kansanmusiikkia sekä aiheeseen liittyvää tutkimusta ja nuottikirjoja. Kansanmusiikkiinstituutti on Unescon aineettoman kulttuuriperinnön suojelusopimuksen akkreditoitu asiantuntijaorganisaatio. Kansanmusiikki-instituutti toimii Kansantaiteenkeskuksessa Kaustisella. www.kansanmusiikki-instituutti.fi Eroottiset kansanlaulut julistivat Suomen kansan iloluontoista suhtautumista seksiin ja seksuaalisuuteen 1800ja 1900-lukujen vaihteessa. Työmailla raikuivat junttalaulut, jotka pitivät työn tahdin ja tekijöiden mielet rasvattuna, ja kotona lasta tuudittava äiti piti itsensä hereillä innostavien kehtolauluvärssyjen avulla. Mikä oli mielellä, tuli kielelle ja mikä tuli kielelle, sen vanha kansa lauloi. e ikä TäTä laulua laulaa saa kokoaa ensimmäistä kertaa yksiin kansiin maamme kansanperinnearkistoihin tallennettuja suomalaisia eroottisia kansanlauluja. Samalla se pyrkii valottamaan laulujen taustoja ja lähtökohtia sekä pohtimaan niiden merkityksiä. Teos esittelee kirjavan, hersyvän ja voimakkaita tunteita herättävän perinteenlajin, joka on laulajan huulille noustessaan ollut yhtä pitelemätön luonnonvoima kuin ihmisen seksuaalisuuskin. ISBN 978-951-9268-82-8 KIJ 105 www.kansanmusiikki-instituutti.fi KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTIN EROOTTISTA SUOMALAISTA KANSANPERINNETTÄ -LEVYSARJASSA JULKAISTUT LEVYTYKSET: Träskelin & Korva: Turvalan uunilla ja muita lauluja KICD 134, 2017 Träskelin & Korva: Turvalan uunilla2 lisää lauluja KICD 135, 2017 Duo Pimperot: Piika huusi pinkotinta KICD 136, 2017 TILAA OMASI OSOITTEESTA KANSANMUSIIKKI-INSTITUUTTI.FI
LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Halkosuontie 93 A, 00660 Helsinki. Kiharakolmio & vierailijat: Vanhoja poikia T eatterit ovat viime vuosina ottaneet ohjelmistoonsa kansanomaiseen musiikkiin rakentuvia esityskokonaisuuksia. Musiikkipuolesta ovat vastanneet kansanmusiikin ja –tanssin ammattilaiset. Jouni Prittinen on tehnyt korerografian ja Antti Paalasen vetämä Kiharakolmio esittää musiikit Vanhoja poikia-esityksessä, joka sai ensi-iltana tammikuussa 2019. Kiharakolmion kokoonpano on hitusen muuttunut sitten viimenäkemän. Musiikin valinta ja käsikirjoitus on Tommi Auvisen ja Seija Holman. Esitys rakentuu Junnu Vainion lauluille (säv., san. tai suom.), joita kaksituntiseen mahtuu 20 kappaletta. Esitykset ovat kevätja syyskaudella 2019. Tällainen levyidea on hyvä myynnin kannalta. Esityksestä lähtee mukaan muistelemisia ja roolihahmojen sutkauksia. Mutta toimiiko idea vain kuultuna, ilman visuaalista puolta? Ensimmäiseksi minulle jäi epäselväksi, kuka missäkin laulussa oli solistina. Taneli Mäkelällä, Esko Roineella, Tuomas Uusitalolla ja Puntti Valtosella on samankaltaiset äänet. Ja tietysti kaikissa pyritään jäljittelemään Junnu Vainiota. Levykannen teksti on sitä paitsi pientä ja tuhruista, vaikealukuista. Kiharakolmio on oivallisena airueena kansanmusiikille. Paalasen sovitukset tempaavat yleisön mukaansa. Esitykset ovat pääasiassa yksiäänisiä, siksi on syytä kiitellä erikseen kauniisti soivista Vanha salakuljettaja Laitinen ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Päätöskappaleessa, johon yleisö viimein saa yhtyä, tunnelma on katossa. Tämä on koettava paikan päällä. Antti Koiranen SANS: Kulku S ANS on monikulttuurinen yhtye, jonka muodostavat englantilaiset multi-instumentalistit Ian Blake ja Andrew Cronshaw, suomalaiset laulajat Erika Hammarberg ja Sanna KurkiSuonio sekä armenialaisen dudukin taitaja Tigran Aleksanyan. Yhtyeen ensimmäinen studioalbumi Kulku on jo ensi kuulemalta hyvin pysäyttävä ja ainutlaatuinen kokonaisuus, joka pakottaa kuulijansa palaamaan luokseen ja kuuntelemaan yhä uudestaan. Levyllä kuullaan sekä yhtyeen jäsenten itse säveltämää ja sanoittamaa materiaalia että traditionaalisia tekstejä ja sävelmistöä aina Espanjasta Karjalaan. On hämmästyttävää, kuinka SANS pystyy yhdistelemään niin monia erilaisia musiikkityylejä ja perinteitä toisiinsa luoden kuitenkin yhdenmukaisen ja luonnollisen kokonaisuuden, jossa kuulija pääsee uimaan yhdestä musiikillisesta maailmasta toiseen. Mielestäni levyn parasta antia ovat sen rikkaat ja eksoottiset äänimaailmat, Hammarbergin ja Kurki-Suonion lauluäänten maaginen yhteensointi sekä musiikin voimakas tulkinnallisuus. Levyn musiikkia voisi luonnehtia ajoittain hypnoottiseksi, toisaalta heti seuraavassa käänteessä miltei tanssiin pakottavan svengaavaksi ja sitten taas unenomaisen tunnelmalliseksi. Tuntuu kuitenkin täysin mahdottomalta kuvata tätä monisyistä levyä sen ansaitsemalla tavalla näin lyhyessä tekstissä. Toivonkin, että mahdollisimman moni pääsisi kokemaan tämän poikkeuslaatuisen julkaisun voiman itse. Hanna Ryynänen Project Vainiolla Ensemble: Suruvesi P ianisti Kalle Vainion ja laulaja Emmi Kuittisen säveltämä Suruvesi on albumi, jossa preparoitu piano ja itkuvirsi kohtaavat luontoäänimaisemat ja konemusiikin. Vainion pianolla, modulaarisyntetisaattorilla ja samplerilla luomat äänikudokset sykkivät niin nykyja kansanmusiikkia kuin välähdyksittäin sähköistä taidepoppiakin. Kuittisen sanoitukset, levyn upeasti avaavasta Rupielen-raidasta lähtien, tuntuvat kuin arkistoista löydetyiltä, mutta samalla myös koskettavan tarkasti nykypäivään istuvilta. Vinyylilevyn laadukas toteutus tukee kansia myöten ajattoman kuuloista taiteellista kokonaisuutta. Raidoilla Vainiolla I ja II ensemblessä soittavat Vainion lisäksi Erika Hammarberg (trumpetti, kornetti), Heli Hartikainen (saksofonit), Sarah Palu (harppu, kivet), Mirva Soininen (laulu, kivet, kasvit) ja Johanna Tarkkanen (kanteleet, vesipullo). Luonnon helmassa äänitetty musiikki luo levyn intensiivisten itkutekstien lomaan rauhaa – toki välillä ylilentävän lentokoneen säestämänä. Vainion Raudaragehuizil ammutah -instrumentaalisoolo yltyy puolestaan ohjaajaja äänisuunnittelijanero David Lynchin tyylisiin kokeellisiin ja paikoin raivokkaisiin äänimaailmoihin. Suruvesi on merkittävä levytys. Karjalaista itkuvirsiperinnettä ei ole liikaa nykyäänitteillä hyödynnetty, eikä levyllä soivaa musiikillista yhdistelmää voisi moni muu keksiä. Albumilla ja ensemblellä on aineksia moneen suuntaan. Kulkijaisetja Kultakruukaset -kappaleet ovat sähkösoittimin ryyditettyinä levyn tarttuvimpia, hittipotentiaalia huokuvia teoksia, joista olisi kiinnostavaa kuulla myös tanssittavuudeltaan pidemmälle viedyt remiksaukset. Mikko H. Haapoja Anna Fält: Ite A nna Fält on sikäli mielenkiintoinen, että on vaikuttanut lähes koko uransa ajan Ruotsissa – suomalaista kansanlauluaarteistoa esittäen. Hän on livenä vaikuttava esiintyjä: ääni on harvinaisen voimakas ja esitystapa on varsin karismaattinen. Ensimmäisen soololevy on todellinen soolosessio eli vain Anna, ääni ja hetkittäin kantele. Kaikki sanoitukset ovat perinteistä runolaulua, jotkut säveletkin, ja koko levy on tehty perinnettä kunnioittavassa hengessä. Mitään tietoa ohjelmistosta ei kuitenkaan levyllä ole – saisiko edes nettiin lukupaketin kappaleiden taustoista? Ymmärtääkseni kyseessä on ruotsinsuomalaisten perintö Ruotsin Finnskogar-metsistä, johon Fält on viime vuosina perehtynyt, mutta tätä ei oikeastaan kerrota missään. Levyllä äänen hurja voimakkuus ei tietenkään ihan välity samalla lavalla kuin livenä, Jotkut kikat, jotka livenä ovat vaikuttavia, saattavat levyllä kuunneltuna olla vähän liiankin hurjia. Toisaalta tämä on hyvin tervetullutta, ei levyn tarvitse aina olla niin hienosäädetty ja kiillotettu. Fältin soololevyllä kuullaan myös hänen toista puoltaan, intiimiä ja herkkää tulkitsijaa: pääsemme ikään kuin pieneen kamariin laulajan kanssa. Välillä voin kuvitella miltä sama materiaali kuulostaisi lauluyhtyeen tulkitsemana (Sauna), välillä väläytetään mukavasti erikoistekniikoita juuri sopivana annostuksena, kuten yläsävellauluun kääntäminen fraasin loppusävelellä (Sommelo). Tove Djupsjöbacka 42 KANSANMUSIIKKI • 1• 2019 Haluaisitko esitellä levyn, josta haluaisit kertoa kaikille? Levyn, joka on pysäyttänyt, liikuttanut, riemastuttanut tai jopa vaikuttanut koko elämään. Jos siltä tuntuu ja sormet osuvat näppäimille, kirjoita levystä pieni juttu ja lähetä se lehden toimitukseen osoitteella lehti@kansanmusiikkiliitto.fi. Julkaisemme juttuja mahdollisuuksien mukaan Lukijan levy -palstalla. Kirjoituksista emme maksa palkkiota.
Taksi – Timo Alakotila & Kuisma Sisters: Soon L aura ja Veera Kuisman ilottelevat viulut ovat päärooleissa Taksin kurvaillessa nuottiviivastolle piirretyillä mutkaisilla teillä. Sisarusten positiivinen, saumattoman varma soitto tekee levystä hengittävän, ja Timo Alakotilan piano tukee Reetta Kuisman bassottelun kanssa tätä niin vaivattoman kuuloisesti, että on helppo unohtaa olevansa studiotallenteen äärellä. Nykydigiaikana harvinaiseksi käyneet vahvat – ja onneksi levylle jätetyt – nyanssit elävöittävät kokonaisuutta, annostellen kutkuttavasti vaarankin tuntua oikeisiin paikkoihin. Kappaleissa on tasapainoisesti yllätyksiä ja rytmillisiä koukkuja, mutta yhtye ei ylly kuitenkaan liiallisen kikkailuun. Soon on laaja tunnelmien kirjoma polku riemusta melankolian rintamaille, joka ei kuitenkaan kulje perikotimaisen ankeusmässäilyn kautta. Ruotsi on useamman kappaleen syntymämaa; mukana on lisäksi muun muassa Veera Kuisman ansiokkaita sävellyksiä. Myös jigit ja reelit toimivat napakasti seassa, hajottamatta pakettia. Sovituksista vastaa koko yhtye, ja yhteistyö on tässäkin alleviivaamattoman sujuvaa. Tämähän on kuin istuisi lännensaluunassa joka on perustettu keskelle Taalainmaata, ja lavalla irlantilaiset laitattavat finskien kanssa puukenkää lattiaan. Taksin kappaleiden lopussa tekee jo välillä mieli taputtaa spontaanisti, niin notkeaksi meno orkesterin kyydissä liestyy. Jalat pyytävät tanssilupaa. Joni Koski Tsuumi Sound System: Blinking Light T suumi Sound System (Tarmo Anttila, basso, Joakim Berghäll: puhaltimet ja sello, Tero Hyväluoma: viulu, Pilvi Järvelä: piano ja harmooni, Hannu Kella: haitari, Jani Kivelä: kitarat, Jussi Nikula: lyömäsoittimet ja kitara) jatkaa uusimmalla levyllään folk-jazz-proge -konseptinsa kehittämistä entistäkin monipuolisempaan suuntaan. Kansanmusiikkimaiset teemat luovat edelleen musiikin perustan, mutta improvisaatioissa soivat ehkä entistäkin vahvempana jatsin ja kokeilevamman rockin vaikutteet. Lopputulos on – kuten Tsuumilla on aina ollut – viihdyttävä, mielenkiintoinen ja aina svengaava. Pohjalla on huikea yhteissoitto, josta Joakim Berghällin jatsillisiset fonisoolot ja Tero Hyväluoman viuluvirtuositeetti nousevat välillä pinnalle, palatakseen sitten takaisin yhteiseen kudokseen. Sävellykset ovat kaikki tsuumilaisten käsialaa, tunnelmien vaihdellessa rumpali Jussi Nikulan jopa Led Zeppelinin mieleen tuovan Ball and Yarning’in folk-progesta levyn päättävän, haitaristi Hannu Kellan Mimassävellyksen rauhaan. Viulisteja lukuun ottamatta kokoonpano on ollut jo pitkään yhdessä ja sen kyllä kuulee hioutuneessa, mutta silti tuoreena pysyneessä yhteissoitossa. Kaiken kaikkiaan: Taidolla ja tunteella tehtyä maailmanluokan musiikkia! Paul Silfverberg Markku Lepistö & Mikko Helenius: Bellows and Pipes V ähärivisen haitarin virtuoottisena soittajana tunnettu Markku Lepistö on yhdistänyt voimansa urkuri Mikko Heleniuksen kanssa ja heidän yhteistyönsä ensijulkaisu kantaa nimeä Bellows and Pipes. Albumi koostuu Markku Lepistön vähäriviselle haitarille ja uruille säveltämästä teossarjasta, jonka lisäksi mukaan on löytänyt tiensä muutama traditionaalinenkin kappale ja yksi Mikko Heleniuksen sävellys. Levyllä haitari esiintyy pääasiassa solistisessa roolissa urkujen sävykkään, monipuolisen ja kekseliään säestyksen tukemana. Tunnelma vaihtelee hartaasta kepeään, suoraan marraskuisesta synkkyydestä toukokuun leikittelevään lämpöön. Parhaimmillaan duo on mielestäni yhteissovituksessaan virrestä Sen suven suloisuutta, joka on pysäyttävän upea tulkinta tuosta valtaosalle tutusta kappaleesta. Levyä kuunnellessa huomio kiinnittyy erityisesti siihen, kuinka yllättävän samankaltaisia soittimia vähärivinen haitari ja urut sointiväriltään ovat. Kyseisen soitinyhdistelmän muodostama äänimaisema on samaan aikaan ilmava, sävykäs ja jylhä. Olisi upeaa päästä kuulemaan duon musiikkia livenä kirkkokonsertissa. Sitä kokemusta jään tämän levyn jäljiltä innolla odottamaan. Hanna Ryynänen Hannu Kella & Timo Alakotila: Mingled Years L evyvuosi alkoi komeasti Hannu Kellan (haitari) ja Timo Alakotilan (piano) Mingled Years -levyn julkistamisella Folklandia-risteilyllä. Duosta jopa 16-henkiseksi orkesteriksi ja kuoroksi kasvaneen kokoonpanon musiikki on – kuten tekijänimistä voi arvatakin – melodioiden, jatkuvasti elävien sointumattojen ja välillä kiperiksikin yltyvien rytmien juhlaa. Kamarimusiikillisella otteella soitetusta musiikista kuultaa läpi soittamisen ilo, joka aukeaa etenkin kun malttaa antaa itselleen aikaa uppoutua levyllä luotuun maailmaan. Folklandian keikka oli huikea (jos tätä vielä elävänä esitetään, niin kannattaa etsiytyä paikalle), mutta hienosti tunnelmat on saatu taltioiduksi levyllekin. Mielenkiitoisesti sovitettua Lampaanpolskaa lukuun ottamatta kappaleet ovat Kellan ja/ tai Alakotilan kynästä. Kokonaisuus on sekä yhtenäinen että monipuolinen ja monipuolisuutta vahvistaa vielä kappaleittan vaihtuvat kokoonpanot. Useamman kuuntelun jälkeen itselleni tuli mieleen upea kreikkalaissäveltäjä Eleni Karaindrou. Mingled Years -levyssä on samaa elokuvallisuutta kuin hänen teoksissaan, toki suomalaisuuden kautta elettynä. Kun vuoden kansanmusiikkilevyä taas ensi joulukuussa valitaan, kannattaa tämä levy pitää mielessä! Paul Silfverber Floating Sofa Quartet: Neighbourhood P ohjoismaisen kansanmusiikkiyhteistyön kristalli Floating Sofa Quartet on ehtinyt toiseen kokopitkäänsä. Neighbourhood menee välittömästi asiaan, nimittäin tanssittavien pohjoismaisten pelimannisävelmien vahvaan tulkintaan. Debyytistä poiketen albumilta uupuvatkin tyystin yhtyeen jäsenten omat sävellykset. Neighbourhoodin resepti on selkeä ja toimiva. Pääosin tanskalaiset ja suomalaiset soitteet on sovitettu menevästi ja – omaan makuuni toisinaan ehkä liiankin – soljuvasti. Ajoittain sovituksissa nostavat päätään mielenkiintoiset yksityiskohdat, kuten tanskalaisen Reventlowsävelmän barokkinen vuoropuhelu ja tanssillista joustavuutta koristavat ambienttisemmat suvannot. Albumin äänitysjälki on miellyttävän akustinen ja lämmin, joskin välillä melodiasoittimet tuntuvat jäävän hieman säestyksellisempien elementtien jalkoihin. Edukseen levyllä erottuvat nopeammat numerot, erityisesti lukuisat polkat, sekä mahtavan lihaksikas tulkinta eräästä Kiikka-Iisakin polskasta. Erityisen kutsuvaa Floating Sofa Quartetin ilmaisussa onkin lopulta sovituksellisuuksista huolimatta selkeä rakkaus perinnemusiikkia kohtaan, joka välittyy hienosti myös kansiteksteistä. Onni Rajaniemi 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019
LEVYT Piirpauke: Hali P iirpauke on kyllä mainio yhtye: Tarttuupa se mihin tahansa teokseen – kansanmusiikkiin, afroon, suomalaiseen humppaan, lastenlauluihin tai klassiseen ohjelmistoon – tunnistaa soiton Piirpaukeeksi ensi sekunneilta. Hali-levyllä kaikki nämä vaikutteet soivat taas kerran sekamelskana, välillä saman kappaleen sisälläkin. Mainioita löytöjä Piirpauken repertoaariin ovat tällä kertaa muun muassa Marjatta ja Martti Pokelan Tiibetin noidat, karjalainen Hippapila ja Oskar Merikannon Itkevä huilu, josta on saatu aikaan toimiva suomalais-senegalilainen symbioosi. Ilmeisesti pitkäikäisimmästä Piirpauke-kokoonpanosta (Sakari Kukko: puhaltimet, piano, kantele, viulu, laulu, Nicolas Rehn: kitarat, Eerik Siikasaari: basso, Ismaila Sane: perkussiot ja laulu, Rami Eskelinen: rummut) on muotoutunut toisiaan herkästi kuunteleva tiimi, jossa muusikoiden vuoropuhelu toistensa kanssa luo jatkuvasti elävän sointija rytmimaton. Kun tähän lisätään vielä levyn äänityksestä vastanneen Mika Myllärin oivaltavat trumpettiosuudet ja vierailevat laulajat, niin viihdyttävä keitos on valmis. Aiemminkin Piirpauken levyillä on ollut laulua, mutta Halin tekee erityiseksi se, että kaikki kappaleet ovat laulukappaleita. Senegalilaistaustainen Meissa Niang on todellinen virtuoosi ja nostaa laulamansa kappaleet uudelle tasolle. Myös jo syntymämaassaan Filippiineillä uransa aloittanut Sheila Surban täyttää tehtävänsä. Varsinkin levyn bonuskappaleena oleva, Surbanin kotikielellään laulama Finlandia (jep, se Sibben maailmanmusabiisi) on omassa omituisuudessaan hieno veto. Sakari Kukon lauluista toimivat hyvin ne, joissa hän laulaa kevyesti. Harmi kyllä osassa hänen lauluistaan on turhaa prässäämistä ja äänen maalailua, mikä hieman latistaa muutaman laulun vaikutusta. Kaiken kaikkiaan levy on mainio lisä Piirpauken laajaan diskografiaan. 45-vuotiasta bändiä ei ikä paina! Paul Silfverberg Aleksanteri II:n aikaan -kansanooppera J ouni Sjöblomin käsikirjoittama ja pääasiallisesti säveltämä, järjestyksessään toinen kansanooppera sai kantaesityksensä Elimäen museonäyttämöllä elokuussa 2018. Nyt teoksen musiikit on koottu levymuotoon. Kymenlaaksolaiseen paikallishistoriaan ja nimensä mukaisesti Aleksanteri II:n vaikutuspiiriin Suomessa pohjaava kokonaisuus sisältää 35 musiikkinumeroa, joista Sjöblom on säveltänyt ja sanoittanut lähestulkoon jokaisen. Muutamia ajankuvauksia kuten Oolannin sota tai Paciuksen Suomen laulu sekä Maamme on sisällytetty tarinankuljetukseen. Sjöblom johtaa myös musiikista vastaavaa Vokki-yhtyettä, jonka poljento on sopivan vaihtelevaa pelimannimeininkiä kohtauksesta toiseen. Esitystä näkemättä on vaikea sanoa paljonko teos sisältää varsinaisia oopperaelementtejä; pelkän kuulokuvan perusteella vaikuttaisi siltä, että musiikit maustavat ja kuljettavat tarinaa enemmän perinteisen musiikkinäytelmän tapaan. Tämä ei ole moite, sillä kokonaisuus on tällaisenaan helposti seurattava ja kuunneltava. Antti-J. Janka-Murros Lars Engstrand: Traditionella dansmelodier från Jeppo S uomenruotsalaisen kansanmusiikki-instituutin uusin perinnetallenne esittelee jepualaisen mestaripelimannin tanssisävelmiä. 26 raitaa yksinäistä viulua – mikä sen tylsempää, ajattelin. Sehän on kuin 70-luvun tanhusoitto, jota itsekin aikanani harrastin. Mutta levy osoittautuikin monisärmäiseksi. Viulun kielillä on selkeä rooli – ylemmät hoitavat melodian, alemmilla dja gkielillä säestetään kaksoisäänin ja takapotkuja poimien. Mutta säästellen, ei koko ajan samaa. Vanhat menuetit ja polska ovat soiton kruunaavana, mutta ei ole valittamista uudempienkaan tanssisävelmien kuten sottiisin ja polkan helmeilevässä soinnissa. Runsas korukuviointi tekee nopeatempoisesta soitannosta yllätyksellistä. Jousen kärki kuluu tyveä nopeammin. Lars Engstrand, vuoden 2006 mestaripelimanni, on ottanut käyttöön oppi-isänsä Viktor Anderssonin persoonallisen tyylin. Eläkkeellä oleva Vöyrin lukion suomen kielen opettaja on saanut jousensa alle hyväsointisen viulun. Liekö omatekemä? Antti Koiranen Tellu Turkka & Timo Alakotila: Luurankonainen L aulaja Tellu Turkan ja pianisti Timo Alakotilan, levy on ehjä, moniulotteinen kokonaisuus. Molemmat muusikot hallitsevat instrumenttinsa ja uppoutuvat täysillä mukaan niin tarinoiden herkkiin, valoisiin kuin paatoksellisiinkin tunnelmiin. Musiikkia on duon lisäksi levylle säveltänyt Iiris Brocke ja sanoituksia tehnyt Johanna Westersund ja Brocke. Lyriikoissa liikutaan kalevalaisesta runolaulusta laulelmaan, musisointityylistä mieleeni tuli kansanmusiikin lisäksi Eija Ahvo. Pidän siitä, että eri tekijät ja tyylit tuovat levylle vaihtelevuutta. Yhteneväisyys kuitenkin säilyy, mihin vaikuttaa paljon se, että Alakotilalla, joka on sovittanut suurimman osan kappaleista, on taito uppoutua kunkin laulun tunnelmaan ja aistia, millaisia elementtejä tarinat kaipaavat. Levyn laulu-pianisti-duo on tavallaan aika askeettinen enkä olisi pannut pahakseni, jos välillä tunnelmaa ja väriä musiikkiin olisi tuonut esimerkiksi Turkan moraharpa. Toisaalta tällä kokoonpanolla keskiössä säilyy tärkein eli erilaiset ja erikoisetkin tarinat. Arja Kangasniemi ÄMMÄT ÄÄNESSÄ – KUJALLA E lsa Hietalan, Laura Kilpiön ja Iina Wahlströmin muodostama lauluja soitinyhtye Ämmät äänessä on reilun viiden vuoden kypsyttelyn ja aktiivisen keikkailun jälkeen tallentanut tuotantoaan myös kotioloissa kuunneltavaksi. Kolmentoista kappaleen kokonaisuus sisältää hiukan vanhaa ja enemmän uutta suomifolkkia pikutuhmalla pohjavireellä, laulujen aiheiden pyöriessä pääasiallisesti naiseuden ja sen lieveilmiöiden ympärillä. Reipasta ja sujuvaa laulantaa säestetään varsin vaihtelevalla soitinvalikoimalla kitaran ja kanteleen kautta muun muassa leluhaitariin, pyykkilautaan ja raastinrautaan. Äänen fraseerauksessa on toistuvasti elementtejä popimmasta lähestymistavasta ja tätä entisestään korostaa muutaman perinnehenkisen kappaleen fuusiointi Erinin ja Vesalan hittien kanssa. Tämä herättää pientä hämmennystä sen suhteen, mikä tarkalleen on yhtyeen musiikillinen ajatus. Ulkopuolinen tuottaja olisi voinut saada kirkastettua yhtyeen ulosantia. Kujalla on tällaisenaan hieman turhankin tasainen, mutta mukava, varmasti tekijöidensä näköinen levy. Antti-J. Janka-Murros 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019
Faarao Pirttikangas & Nubialaiset: Syvä Sawo U udella levyllään Faarao vie kuuntelijan kaukaiseen Savonmaahan romuluisen, kolisevan ja kähisevän, lakkaamatta svengaavan rytmimusiikin kera. Matka alkaa äänitiedemiesten julistuksella, jatkuu korkkiruuvimiehen kanssa kohti luvattua maata ja poikkeilee välillä melkoisen sekavissa tunnelmissa muun muassa saunassa. Pirttikankaan ja kumppaneiden musiikki on monivaikutteisuudessaan vaikeasti lokeroitavaa. Ennakkoluulotonta bilemusiikkia? Levyn äänimaisema vaihtelee akustisesta mylvivään sähkökitaraan. Maantieteellisesti vaikutteista nousee useammin mieleen Balkan, Lähiitä ja Afrikka kuin Kaustinen. Välillä kuitenkin pyöritään jossain määrin tutummissa karkeloissa, kuten hävyttömässä pelimannivyörytyksessä Vesterisen raato. Äänimaisema on monin paikoin kulmikas, mutta tarkemmin kuunnellessa levy paljastuu huolella tuotetuksi ja kuulokuva vaihtelee kappaleen tunnelman mukaan. Myös kansiin on nähty ilahduttavasti vaivaa ja ne on koristeltu aiheeseen sopivilla ja viihdyttävillä lehtileikkeillä, joista osa saattaa perustua tositapahtumiin. Jari Ilmonen FBB: Katrilli toisesta elämästä P ekko Käppi on vaarallinen yhteistyökumppani. Tämä käy ilmi Sibelius-Akatemian Folk Big Bandin, tuttavallisemmin FBB:n levyn lopussa, kun bonuskappalemaisesti sijoitetussa uudelleenluennassa vuoden 2015 ”Mun vereni”-kappaleestaan Käppi ottaa valokeilan niin suvereenisti haltuun, että iso orkesteri vaipuu tarpeettomastikin taustalle. Tätä ennen FBB hoitaa kuitenkin homman kotiin odotetun taitavasti – ja mikäs on hoitaessa, kun laivaa ohjaa orkesteria johtavan Petri Praudan ja levyn tuottajana toimineen Timo Alakotilan kaltaisia osaajia. Reilu kolmikymmenpäinen orkesteri kuulostaa nimenomaan orkesterilta ja eri soittimille annetaan tasaisesti tilaa. Etenkin Oskari Lehtosen lyömäsoitintyöskentely on kautta linjan ihailtavaa kuunneltavaa. Materiaali keskittyy uudella levyllä nykyisten ja entisten yhtyeen jäsenten teoksiin, lainamateriaalia on vain pari kappaletta. Esimerkiksi J-P Piiraisen kynäilemä nimikappale ja Petra Poutanen-Hurmeen eeppisten sointukulkujen sävyttämä ”Muut ne vaihtaa valkioitaan” ovat vain muutamia mainintoja komeista nykykansanmusiikin tulevista klassikoista. Antti-J. Janka-Murros Désirée Saarela & Maria Kalaniemi: MoD D ésirée Saarela on Pedersöressä, Pohjanmaalla asuva suomenruotsalainen laulaja-lauluntekijä, joka on säveltänyt ja sanoittanut kaikki levyn laulut. Hänen musiikistaan tuli mieleen balladien tarinallisuus ja tulkinnoista Barbara Helsingiuksen laulelmatyyli. Sanoitukset oli helppo suomenkielisenkin ymmärtää, mutta liian simppeleitä ne eivät olleet ja niistä löytyi kauniita kielikuvia. Saarelan parina on Maria Kalaniemi, jonka kanssa hän on myös yhdessä sovittanut kappaleet. Kalaniemen soittoa jaksan ihailla aina. Hän sytyttää säveliin kipinän, joka leimahtaa liekkiin koko olemusta hyväilevänä tunteena, vaikka se kestäisi vain hetken. Kalaniemellä on sekä taito säestää solistia pehmeästi myötäillen että ampua musiikkinuolellaan kipeän hyväilevästi kuulijan sisimpään. Ihan Kalaniemen tasolle Saarela ei tulkitsijana yllä, kaipasin rohkeampaa tunteisiin heittäytymistä. Saarelan äänestä löytyy kyllä sävyjä, mutta ne eivät pääse parhaalla tavalla esille levyllä. Sen sijaan Saarelan kitaraja mandoliinisäestyksistä pidin, ne sopivat täydellisesti levyn sointimaailmaan. Arja Kangasniemi Orivesi All Stars: Kaikenmoisia tansseja Antti Järvelä ja OAS ry I lmiöksi kasvaneen OAS:n ensilevytyksessä ollut mukana 110 eri-ikäistä, -kokoista ja -näköistä soittajaa – ja kaikki koko taidollaan ja sielunsa kyllyydestä. Suuryhtyeessä mandoliinia soittava ja myös hengen miehenä tunnettu Jaakko Heinimäki sanoo sattuvasti kahdesta levystä koostuvan cd:n takakannessa: ”Antti Järvelä on alkemisti. Miten se saakin loihdittua kultaa siitä, minkä me luulimme olevan mitätöntä ja halpaa”. Ilman Järvelän Antin omaa innostusta Orivesi All Starsia ei ehkä olisi syntynyt. Nuoremman polven kaustislaisessa on yllinkyllin hurmahenkeä ja karismaa johtamaan suurtakin joukkoa. Kahden cd:n kokoelmalleen OAS on valikoinut kaikkiaan 41 tanssittavaa kappaletta, joita Oriveden kurssien ohella on harjoiteltu milloin missäkin erilaisin kokoonpanoin. Sanotaan harjoituksen tekevän mestarin, ja näin onnellisesti on käynyt myös suuryhtyeen kohdalla. Vaikka mukana on muutaman kovan luokan ammattilaisen lisäksi paljolti harrastajia, parhaimmillaan OAS soi upeimmissa valsseissa kuin mikäkin viulisti André Rieun suurorkesteri. Kappaleiden joukossa on Lappakatrillin tai Ellan Valden jatsin tapaisia reippaita pelimannien perussoitteita, mutta rohkeasti ovat Antti Järvelä ja toisena tuottajana ollut Timo Alakotila panneet väkensä treenaamaan myös Cine Cittan tapaisia haastavia kansainvälisiä valsseja tai tunteikasta saksalaista tangoa. Ei sovi unohtaa laulajiakaan, kyllä sanatkin irtoavat selkeästi. Isot ansiot onnistuneesta kokonaisuudesta kuuluvat ammattitaitoiselle äänitykselle, jossa Järvelää on avustanut Antti Pohjola. Enpä ihmettelisi levyä kuunneltuani, jos OAS:n tulvehtii jatkossakin lisää soittajia, niin komealta se kuulostaa. Seppo Kononen Jepokryddona: Ein tridi P ieni suomenruotsalainen Jepua sai omat soittavaiset ja laulavaiset ”maustetyttönsä” vuonna 1994. Viidessätoista vuodessa moni tyttö on ennättänyt jo kasvaa pois ryhmästä, mutta yhtyeen äitihahmo Christine Julin-Häggman on saanut kuitenkin aina uusia tilalle. Uusimmalla, viime joulukuussa valmistuneella levyllä soittaa ja laulaa kymmenen naista, nuorimmaiset viisitoistakesäisiä. Jeppokryddonalta on varhemmilta vuosilta kaksi levyä, joten uusin on saanut nimekseen yksinkertaisesti Ein tridi, Kolmas. Vaikka yhtyeen viulutytöt ovat tämän päivän nuoria, itse levy tekee kunniaa jepualaiselle soittoperinteelle. Christine JulinHäggmanin kertoman mukaan paikallisia sävelmiä on runsaasti, joista muutama tallentuu nyt ensimmäistä kertaa cd:lle. Polskaa, polkkaa, valssia, menuettia... Ein tridi -cd:lle on valittu mukaan kaikkiaan kaksitoista kappaletta. Useimmat ovat perinteisiä, mutta kokonaisuutta on tuoreutettu muutamalla menevällä irkkutai pophenkisellä kappaleella. Soittoperinteen voi tallentaa kyllä nuoteille, mutta parhaiten se säilyy esittämällä sitä jatkuvasti. Seppo Kononen 45 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Kiinnostavimmat levyt Kansanmusiikkiliiton putiikista kansanmusiikkiliitto.fi/ putiikki
46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 KIRJAT Elina Jasu, Marko Laihinen, Markus Rantanen: Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä P erheemme 5ja 7-vuotiaat lapset saivat luettavakseen Maestro Markus & Fiktio Fakta: Kansanmusiikin kyydissä -teoksen. Kirjan tarina ja sen päähenkilöt, pelimanni Maestro ja hupsu tohtori Fiktio, perustuvat kirjan tekijöiden lastenteatterikonseptiin. Elina Jasun kuvittamassa teoksessa lukija pääsee seuraamaan parivaljakon esitystä Laitilan museomarkkinoilla. Kirjan tarinassa lukijalle esitellään viisitoista soitinta sekä hieman historiaa ja kansanmusiikkiin kuuluvia perinteitä kuten runolaulua ja kansantanssia. Ensimmäisenä soittimena esitellään harvinainen esseharpa, josta emme olleet aiemmin kuulleet. Opimme myös monta muuta uutta asiaa kansanmusiikista, joten kirja ei ollut tylsä aikuisenkaan luettavaksi. Lukemisen jälkeen katsoimme seuraavana päivänä netistä löytyvät videot kirjan soittimista. Oli mukava huomata, että lapset olivat oppineet tunnistamaan kirjassa esitellyt soittimet. Hauskasti tarinoitu ja kuvitettu kirja oli positiivinen yllätys. Kansanmusiikkia esitellään kirjassa helppolukuisesti ja tarinaan oli tuotu sopivasti huumoria ja tätä päivää, esimerkiksi viittaamalla Cheekiin nykypäivän runolaulajana. Inga Heikkilä Mauno Järvelä: Friiti Ojala, pelimanni. Kansanmusiikki-instituutti V uoden 2019 Wäinö-palkinnon saanut Mauno Järvelä on täydentänyt mestaripelimannien esittelyitään viime vuoden lopulla ilmestyneellä nuottikirjalla. Muun muassa Viljami Jylhän opissa ollut, Purppuripelimannien ykkösviulistina esiintynyt Friiti Ojala (1892-1951) onkin esittelyn ansainnut, vaikka ei mestaripelimanniksi koskaan ehtinytkään. Perusteellinen soittajabiografia on tiivistetty kuuteen sivuun, jos kohta aivan liian pienellä fonttikoolla. Sitaatteja on poimittu mm. festivaalinäytöksistä ja Matti Mäkelän gradusta. Musiikin merkitys korostuu, kun tekstissä kuvaillaan aamuvarhaiseen kestäneitä soittoreissuja Kaustisen ympäristössä. Pääelannon Ojala sai sähköasentajana, mutta särvintä oli tienattava soittamalla. Eikä Friitillä ollut edes omaa viulua, lainapelillä sitä enimmäkseen pelattiin. Nuottikuvina esitellään tusinan verran häissä soitettuja valsseja, marsseja, polskia ja purpurin osia, mukana tietenkin Häävalssi, tunnetuin Friitin sävelmistä, tässä Ojalan perheyhtyeen soiton mukaan. Nuotinnokset on tehty Armas Otto Väisäsen tallenteista vuodelta 1936. Järvelä perustelee valintaansa: kaiken ilmaisevasta nuotinnoksesta tulee hankalasti luettava ja epäkäytännöllinen, joka palvelee lähinnä tieteellisiä tarkoitusperiä. Nämä kirjat on tarkoitettu soittaville pelimanneille. Antti Koiranen Ammuu! – laulukirja L astenmusiikkiorkesteri Ammuu! on yli kymmenvuotisen työskentelytaipaleensa aikana julkaissut neljä albumia ja nyt myös ensimmäisen laulukirjansa. Ammuu!n muusikoita ovat Hanna-Maija Aarnio (viulu, laulu, perkussiot), Esko Grundström (kontrabasso, kantele) , Riikka Helske (kantele, laulu), Tero Pajunen (kitara, laulu, viulu), Essi Putkonen (viulu, laulu, perkussiot) ja Heidi Tamper (puhallinsoittimet, laulu). Laulukirjan osalta yhtyeen jäsenten ammattitaitoa täydentää Terttu Hartikainen, joka vastaa laulukirjan leikkisästä ja hienosta kuvituksesta. Ammuun! laulukirja sisältää nuotinnoksen 22 kappaleesta, jotka ovat suurimmaksi osaksi yhtyeen jäsenten omia sävellyksiä. Nuotinnokset ovat selkeitä ja helposti luettavia. Laulukirjan yhteyteen on liitetty taidokkaasti tehty kokoelmalevy, joka syventää ja tukee nuottikuvaa oivallisesti. Ammuun! kappaleiden kekseliäät ja monitasoiset sovitukset pääsevät levyllä omiin oikeuksiinsa ja samalla nuottikuva pysyy tarpeeksi yksinkertaisena, kun siinä ei edes yritetä paljastaa, mitä kaikkea kappaleet ovat matkan varrella syöneet. Päätös laulukirjan ja levyn yhdistelmästä on siis ollut varsin osuva. Ammuu! tekee äärimmäisen laadukasta lastenmusiikkia, joka viihdyttää niin perheen pienimpiä kuin aikuisiakin. Ammuun! laulukirja on myös rikastuttava lisä lasten kanssa työskentelevien materiaalipankkiin: kappaleet ovat helposti sovellettavissa esimerkiksi muskariopettajan ammatissa. Kiitos Ammuulle! jälleen kerran tasokkaasta työstä! Hanna Ryynänen Allspelslåtar 2 Finlands svenska spellmanförbund V aikka sävelmät olisivat samoja, niin kaksikielisessä maassa pelimannitkin tulkitsevat niitä vähintään kahdella eri tavalla. Yhteisillä festivaaleilla olen huomannut, että koukeroisia polskia soittavien suomenruotsalaisten rinnalla jopa kieleltään notkeat savolaiset tuntevat itsensä sahapukeiksi. Suomenruotsalaisten pelimannien Finlands svenska spelmansförbund on koonnut nyt jäsenkuntansa tarpeisiin toisen kokoelman yhteissoittokappaleita, Ensimmäinen osa näitä soitteita tuli julki vuosituhannen vaihteessa ja saavutti niin suuren suosion, että pari vuotta sitten katsottiin tarpeelliseksi valmistaa uusi kokoelma Allspelslåtar 2. Työryhmään kuuluneet Linnea Holmberg, Åsa Lillhannus ja Kenneth Nordman ovat poimineet siihen eri puolilta ruotsinkielistä Suomea 58 kappaletta, jotka kaikki ovat perinteisiä ja usein nimetyiltä pelimanneilta tallennettuja tanssisoitteita häämarsseista polskiin, valsseihin, masurkoihin, sotiiseihin ja jenkkoihin. Yhtään uutta, 1960-luvulla alkaneen uuden kansanmusiikkiherätyksen aikana syntynyttä sävellystä ei ole mukana, vaikka niitäkin toki olisi jo yllin kyllin. Eivätköhän nekin saane aikaa myöten oman kokoelmansa? Uutta kokoelmaa tutkaillessa vahvistuu mielikuva, että kansanmusiikissa suomenruotsalaisilla on ollut tärkeä osa sävelmien välittäjinä niin lännestä itään kuin idästä länteenkin. 58 sävelmän joukosta löytyy tukku kappaleita, joita on aiemmin voinut soitella hieman muunneltuina milloin Matti Haudanmaan, milloin Riskun pelimannien nuottikirjoista. Sävelmien suurin sulatusuuni on ollut ilmiselvästi Etelä-Pohjanmaalla, jossa taitavat pelimannit ovat kiertäneet keikoilla molemmilla kielialueilla. He ovat vieneet mukanaan omia ja tuoneet tuliaisina toiskielisiä soitteitaan. Toisaalta kokoelmasta kuulee, että suomenruotsalaiset pelimannit ovat lainanneet aina kappaleita myös Pohjanlahden takaa Ruotsista ja sovittaneet niitä täkäläisiin tarpeisiin. Vaikka suomenruotsalaisten soittotyyli on koristeellinen, ovat Allspelslåtar-kokoelman nuotit selkeitä ja jäykkäsormisenkin soitettavissa. Suomalaisista poiketen suomenruotsalaiset ovat soittaneet aina usein äänissä, ja näin jokaiseen perinnekappaleeseen on kirjoitettu vähintään toinen ja joskus jopa kolmas ääni. Kaikkinensa siis kelpo nuottikirja, jota suomenkielinenkin pelimanni voi lukea ilman kielivaikeuksia. Lisähöysteitä antavat nuottikirjaan liitetyt tarinat kappaleitten alkuperäisistä soittajista. Seppo Kononen
Amira Medunjanin (BA) • Chance McCoy (USA) • Jyotsna Srikanth (IN) • Tarabband (SWE) • Mari Kalkun (EE) • Puuluup (EE) • Fränder (SWE/EE) • Jo Einar Jansen (NO) • Maria Kalaniemi & Eero Grundström • Suistamon Sähkö • Jesse Kaikuranta & Tallari • Anna Murtola Flamenco • Johanna & Mikko Iivanainen, Maria Kalaniemi ja Timo Alakotila • Mimmit • Joonas Haavisto Trio • Antti Paalanen • Kardemimmit • Anssi Kela • Korpiklaani • Miljoonasade • Yona • Django Collective Helsinki & Sami Saari K ai kk i m uu to ks et m ah do lli si a! 111 KURSSIA HAAPAVEDELLÄ 1987-2019 33. Haapaveden Folk-kurssi 24.6.–28.6.2019 Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta Veikko Kiiver (Ruotsi): laulu, yhtyeet Bosnialaista sevdalinkaa ja muita lauluja Balkanilta Amira Medunjanin (Bosnia-Hertsegovina) Lauluja meilta ja Vienasta, runolaulu Taito Hoffren Jouhikko Ilkka Heinonen Pelimannisävelmiä korvakuulolla Arto Järvelä Norjan viuluperinne Jo Einar Jansen (Norja): viulu Viululaulu ja pelimannisävelmiä Pohjoismaista Päivi Hirvonen: viulu, laulu Amerikan tyylit, old-time (ti-pe) Chance McCoy (USA): viulu, clawhammer banjo, kitara, mandoliini, laulu Ruotsalainen kansanmusiikki Magnus Zetterlund (Ruotsi): kitara, mandoliini Kielisoittimet: musiikkia Skandinaviasta, Amerikasta ja kelttiperinne Petri Hakala: mandoliini, kitara, oktaavimandoliini, yhtyeet Laulu ja äänenkäyttö, improvisaatio ja laulunteko Tero Pajunen: laulu, kitara, viulu, yhtyeet Ukulele kaikentasoisille Tobias Elof (Tanska) Koskettimilla komiasti Timo Alakotila: piano, harmoni, yhtyeet Haitarit Antti Paalanen: 1ja 2-riviset Teija Niku: 5-rivinen Irlantilainen kansanmusiikki Samuli Karjalainen: tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet Kontrabasso Oskari Hannula Klezmer-kurssi Daniel Shaul & Laura Airola, kaikki soittimet Samin sambapajat Sami Kontola Samin afrobrasilialaisten rytmien työpajat ovat avoimia kaikille lähtötasosta riippumatta. Lyömäsoittimet, rumpusetti, vibrafoni Okko Saastamoinen ERILLISKURSSIT Kurkkulaulun tyylit ja tekniikat Sauli Heikkilä FolkkiSeSoi -varhaisiän musiikkikasvatuskurssi Hanna-Leena Tammiruusu, Sanna Vuolteenaho Lasten kurssi Kaikki soittimet tervetulleita. Opettajina Sami Kontola, Tero Pajunen, Piia Kleemola, Päivi Hirvonen. Muiden kurssien opettajat opettavat myös lapsia. Laulunkieli Susanna Haavisto ja Marianne Oivo Haapaveden kamariorkesteri Timo Hannula Sibelius 4, Elgar, Klezmer Nykykansantanssia Timo Saari KiddieJamlasten tanssikurssi 3-6 v FolkJam Pia Varuhin-Palo Lisätiedot: haapavesifolk.com tai haapop.fi timo.hannula@haapavesi.fi Ilmoittautuminen: kurssi-ilmoittautumiset. haapop.com Amira Medunjanin Chance McCoy
48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Merkit Ethno Finland 2019 Kansainvälinen Ethno Finland järjestetään nyt viidennen kerran, 3.-9.7. Kaustisella. Leiri esiintyy Kaustinen Folk Music Festivalilla 8.-9.7. Ethno Finland on tarkoitettu 17-30-vuotiaille kokeneille kansanmusiikin soittajille. Ethno-leri perustuu workshoppeihin, joissa osanottajat opettavat toisilleen oman kulttuurinsa kansanmusiikkia. Ajatuksena on antaa nuorille muusikoille mahdollisuus kehittyä musikaalisesti, luoda uusia kontakteja ja verkostoja yli rajojen sekä luoda ymmärrystä ja arvostusta muita ihmisiä ja kulttuureja kohtaan. Leirin kielenä on englanti. Ethno Finlandin vetäjät 2019: Antti Järvelä (Suomi) ja Allan Skrobe (Ruotsi/Kroatia) Tule mukaan, nyt on mainio mahdollisuus yhdistää Kaustinen Folk Music Festival –käynnin yhteyteen Ethno Finland! www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethno-finland ethnofinland@gmail.com Suoritusmerkit Pronssinen pelimannimerkki Veli-Jussi Lietsala, huuliharppu, Orivesi, Tampereella 28.12.2018 Hae lisäinnostusta kansanmusiikin harrastamiseen monipuoliselta KAMUleiriltä kokeneiden opettajien opissa! Leirin monivuotisia vakiokävijöitä ovat olleet monet nykyiset kansanmusiikin ammattilaiset, tule sinäkin. Jokakesäinen Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämä KAMU-leiri pidetään 10.-14.6.2019 Päivölän virkistyskodissa Vihdissä. Leiri on tarkoitettu 8-17-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Opetusmuotoina ovat yhteissoitto, yhtyesoitto sekä pienryhmätai yksityisopetus. Leirillä on myös improvisaatiota, sävellyskilpailu, saunomista, uimista ja muuta mukavaa! Leirin opettajat ovat Leena Joutsenlahti (puhaltimet, omasta päästä –improvisointi), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu), Marjo Smolander (kanteleet) ja Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kamu19, Päivi Ylönen-Viiri 0500 431913, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Keväällä jäljellä vielä: Maaliskuu: Teho. Huhtikuu: Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen Haluaisitko kiertueyhtyeen paikkakunnallesi keikalle? Tuettu kiertuetoiminta on oiva mahdollisuus saada huippumuusikoita keikalle varsin edulliseen hintaan. Kiertueille myydään max. 5 keikkaa / yhtye. Paikallinen järjestäjä huolehtii tilakuluista, äänentoistosta tilan/yhtyeen niin vaatiessa, Teostokuluista ja markkinoinnista. Suomen Kansanmusiikkiliitto hoitaa esiintyjät paikalle ja hankkii heille majoituksen. Eli paikalliselle konserttijärjestäjälle jää vain lasku esiintyjäpalkkioiden omavastuuosuudesta. Vuonna 2019 omavastuuosuus on 120 euroa / muusikko. Mikäli olet kiinnostunut tuomaan kansanmusiikkikiertueen paikkakunnallesi, ota yhteyttä Suomen Kansanmusiikkiliittoon! Hae syksyn 2019 kiertueille 1.-31.3.2019! Kiertueille haku tehdään joka vuosi samalla aikataululla: kevään kiertueille haetaan 1.-30.9. ja syksyn kiertueille 1.-31.3. Keväisin järjestetään neljä kiertuetta (tammi-, helmi-, maalisja huhtikuu) ja syksyisin neljä kiertuetta (syys-, loka-, marrasja joulukuu). Lisätietoja: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueet/kiertuehaku Kansanmusiikki kiertueet 2019 KAMU’19 – uutta intoa soittamiseen!
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 €. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 29 €. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus T I L A U S J A PA LVE LU KO RT T I Su om en K an sa nm us iik kil iit to H äm ee nt ie 3 4 D 5 3 H els in ki K irje po st im er kk i Jäsenedut Cd Saaga Ensemble: Kuullella 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Cd Ville Ojanen: Hero 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Cd Sampo Lassila Narinkka: Suomiklezmer 20€ Nyt jäsentarjouksena vain 16 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0119”. Etu on voimassa seuraavan lehden ilmestymiseen saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. G Livelab myös Tampereelle Helsingissä yleisöä ja esiintyjiä elokuusta 2016 lähtien ihastuttanut G Livelab avautuu myös Tampereelle tämän vuoden elokuussa. G Livelab on tarkoin suunniteltu sellaiseksi konserttitilaksi, että siellä musiikista nauttiminen on maksimoitu. Tampereen G Livelab sijaitsee punatiilisessä rakennuksessa Koskipuistossa Tammerkosken partaalla keskellä Tamperetta. Taloa ympäröivät terassit joilta on huikeat näköalat. Tampereen G Livelabista tulee Helsingin vastaavaa isompi: maksimikapasiteetti tulee olemaan 250 ihmistä. Tilassa on erillinen parveke 40 hengelle. Salissa on studiotason äänentoistolaitteet, monikanavainen striimausmahdollisuus , valaistuslaitteet, soittimia, ravintola ja baari. Alakerrassa on monikäyttöinen kokoustila sekä esiintyjien takatilat. Samuelin Poloneesi on Tampereella 2020, ja G Livelab on jo varattuna tapahtuman yhdelle illalle! Kansanmusiikkiliiton ja Hämeen Kansanmusiikkiyhdistyksen edustajat pääsivät tutustumaan tiloihin ensimmäisinä ulkopuolisina. Tampereen G Livelab sopii kaikenlaiselle musiikille! G Livelabin toimintaa pyörittää Muusikkojen liiton omistama Livelaboratorio Oy. Päivi Ylönen-Viiri Tule talkoolaiseksi tai yleisöksi Kukushkaan Viipuriin Tänä vuonna neljättä kertaa järjestettävä Kukushka on venäläis-suomalainen kansanmusiikkitapahtuma Viipurissa. Kukushka järjestetään 3.-4.8. Viipurin linnoituksella lähellä Viipurin linnaa. Haluamme tehdä tapahtumasta entistä enemmän myös suomalaisen. Lähde mukaan talkoolaiseksi! Tapahtumalla on paljon tarjottavaa yleisölle, näet yhdessä tapahtumassa sekä Venäjän että Suomen kiinnostavimmat yhtyeet. Samalla reissulla kannattaa tutustua myös historialliseen kaupunkiin ja sen nähtävyyksiin. Suomen Kansanmusiikkiliitto koordinoi suomalaisten esiintyjien ja talkoolaisten tuloa tapahtumaan. Lisätietoa tapahtumasta on myös suomeksi tapahtuman nettisivuilla: kukushkafest.ru/suomeksi, ja informaatiota tulossa myös Suomen Kansanmusiikkiliiton nettisivuille www. kansanmusiikkiliitto.fi Jos innostuit, kysy lisää tapahtumasta: Päivi YlönenViiri, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Anne-Maija Saarela esittelee Päiville remontoitavia tiloja.
50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019 Sinut valittiin Varsinais-Suomen kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtajaksi syksyllä. Mikä sai sinut ottamaan vastuullisen toimen vastaan? Edeltäjäni Jukka Janka-Murros kannusti nuorempaa polvea ottamaan vastuuta. Lisäksi Jukka lupautui kokemuksellaan jäämään auttavaksi vasemmaksi kädeksi, ettei joudu kaikkea opettelemaan alusta. Lisäksi uudeksi sihteeriksi ryhtyi Niina Mäkiharju, joka edustaa myös meitä nuorempaa polvea. Onko sinulla yhdistykselle suurempia suunnitelmia vai riittääkö nykyisen toiminnan pyörittäminen? Kesäksi on suunitteilla uusi pieni muutaman illan folktapahtuma. Tapahtumaa tehdään yhdessä toisen yhdistyksen kanssa. Suunitteilla on kolmena peräkkäisena viikonloppuna musiikkia pienemmistä musiikkigenreistä. Yhtenä viikonloppuna on kaavailtu teemaksi folk, joka on meidän Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen vastuulla ainakin ohjelmasisällön osalta. Tämän lisäksi aiomme siirtää yhdistyksemme tiedotuksen some-aikaan. Millainen on Varsinais-Suomen kansanmusiikkielämä nykyään? Muutama vuosi sitten oli vielä joukko yksinäisiä pimputtajia vailla tietoa, missä voi kansanmusiikkia harrastaa. Turussa olleen Europeaden jälkeen Turku Folks! Åbo Folks! sanat ovat jääneet ihmisten huulille. Perustettiin facebookryhmä, jossa ihmiset tiedottavat tapahtumista. Sittemmin löydettiin Turusta paikka nimeltä Åbo Bar Brygga, jossa pidämme folkjameja. Kaiken tämän päälle on saatu lisää myös kansanmusiikin kurssitusta. Eiköhän meillä folk-mieli ole iloisen korkealla – pidetään vähintään se! Mikä on oma pelimannitaustasi? Olen alkujaan ollut kansantanssija, mutta 12-vuotiaana näin miten isosisko soitti kaksirivistä haitaria. Ehkä tuo epälooginen systeemi ja itse soittopelin hauskuus viehätti kieron mielikuvituksen omaavaa maalaispoikaa. Myöhemmin ostin moporahoilla oman kaksirivisen ja vielä myöhemmin kolmiriviseen menivät autorahat. Alkuun minua opasti Veikko Lahtinen , jonka vanhassa torpassa soivat ensimmäiset kappaleet. Lisäksi komppaan hätätilassa kitaralla. Kansanmusiikki harrastukseni nojaa lujasti vasten kolmea suurta tapahtumaa: Folklandiasta, Kaustisesta ja Oriveden kansanmusiikkikurssista on minun folk-vuoteni tehty! Näiden päälle on mausteeksi paljon pienempiä tapahtumia. Keitä kollegoita erityisesti arvostat ja mikä on lempimusiikkiasi? Perttu Paappanen erityisesti siksi, koska hän on loistavan musisoinnin lisäksi jaksanut haitaripeliäni huoltaa ja korjata, kun se on särkynyt. Oikeastaan kaikki vähärivisten soittajat, joiden opissa on saanut olla Oriveden kurssilla. Pertun lisäksi Markku Lepistö , Antti Paalanen , Juha Virtanen , Jari Komulainen , Leija Lautamaja sekä Pekka Pentikäinen – voi juku, että on saanut olla hienossa seurassa! Tanssijana ovat sottiisit, polskat ja hambot lempimusiikkia! Miten osallistuminen Maajussin morsian -ohjelmaan on vaikuttanut elämääsi? Hyvin harva ventovieras tulee jututtamaan. Olen saanut elää ihan normaalia elämää niin kuin ennenkin, mutta toki joitakin katseita saattaa kohdata. Tottakai ihmiset, jotka olen tuntenut edes jotenkin ennen ohjemaa, ovat kannustaneet ja kyselleet siitä. Mutta hyvin vähän ohjelma on vaikuttanut elämääni. Sinkku maajussi on edelleen vailla morsianta ja edelleen rakkain sylikaveri kotosalla on haitari. Soitit ohjelmassa myös haitaria, tuliko siitä palautetta? Koko soittaminen ei todennäköisesti olisi ollut telkkarissa ilman edelliskesäisiä ystävien häitä. Häissä soitin Romanssin ja sitten olenkin saanut soittaa sitä aika monessa tilanteessa. Jotkut ovat saattaneet muistaa ja pyytäneet soittamaan siitä pätkän. Onneksi ei liian usein. Millaisena näet kansanmusiikin nykytilan Suomessa? Kansanmusiikin suurin ongelma on sen löytäminen. Onneksi kansanmusiikin kenttä pitää yhteenkuuluvuuden tunnetta ja leppoisaa meininkiä yllä. Niinkuin useasti, ennakkoluulot eivät kohtaa todellisuutta. ”Joku papparainen soittaa säkkijärveä” on yleinen käsitys, mutta on se paljon muutakin. Harrastajat keskustelevat ammattilaisten kanssa kuin olisivat tunteneet aina! Samaa joukkoa ollaan kaikki. Uskon, että pikkuhiljaa kansanmusiikkikin löytää isomman joukon soittajia, tanssijoita ja kuulijoita. Kansanmusiikkikekkereitä on Suomi pullollaan siis hyvin se voi! TAU STA PEI LI TAUSTAPEILI Ilmari Hunsa Ilmari Hunsa Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistyksen puheenjohtaja Syntynyt: 20.6.1991 Kotipaikka: Nousiainen Ammatti: Maanviljelijä www.vskamu.fi Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Tero Matikka
KEIKAT www.kansanmusiikki.fi KOULUTUKSET www.kansanmusiikki.fi M a a l i s k u u Juurakko @ Figura Festspiele 2.3. Kööpenhamina www.juurakkoband.fi Salo Irish Festivaali 7.-9.3. Salo www.facebook.com/saloirishfest Soi torpat ja salongit Spel i stuga och salong 10.3. Korppoo spelmansforbundet.fi Teho. 12.3. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Perinnearkkuklubi: Teho., Sähköpaimen 13.3. Helsinki www.perinnearkku.net/ Trad.Attack! (EST), Okra Playground, Teho. 14.3. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Teho. 15.3. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Samuelin Poloneesi 15.-17.3. Oulu www.kansanmusiikkiliitto.fi/samuelinpoloneesi Trad.Attack! + Okra Playground 15.3. Helsinki www.facebook.com/ events/352069928917940/ Soi torpat ja salongit Spel i stuga och salong 16.3. Turku spelmansforbundet.fi Buskspelstillfälle 17.3. Helsingfors spelmansforbundet.fi Vinterstämma 23.-24.3. Mariehamn spelmansforbundet.fi Tallarin kausikonsertti: Lyhyeltä sivulta 28.3. Kaustinen www.tallari.net Karjalaisen Nuorisoliiton Kevätpäivät 29.-31.3. Hyvinkää www.karjalainennuorisoliitto.fi/ toiminta/?x173625=730508 Luomusoitto 30.3. Saarijärvi www.saarijarvi.fi Kustaan Soitto 31.3. Eura www.eura.fi/fi/tapahtumakalenteri.html H u h t i k u u Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen 2.4. Mäntyharju www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 Perinnearkkuklubi: mm. Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen 3.4. Helsinki www.perinnearkku.net/ Rahvaanmusiikin kerho: Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen, Ontrei 4.4. Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen 5.4. Seinäjoki www.kansanmusiikkiliitto.fi/kiertueyhtyeet-syksy-2018 JuuriJuhla-RotFest 5.-13.4. Espoo www.juurijuhla.fi Duo Riikka Timonen & Senni Eskelinen 7.4. Riihimäki www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-syksy-2018 Hämeen Kevätsoitto 7.4. Mänttä-Vilppula hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Kevättä Palkeissa XVI -perinteisen kansanmusiikin konsertti 7.4. Alavus www.alavudenkaksiriviset.fi Tanssimylly 12.-14.4. Tampere www.nuorisoseurat.fi/toiminta/ tanssi/tanssimylly/ Kvarken Folk 13.4. Vasa-Umeå-Vasa www.spelmansforbundet.fi Tanssiteatteri Tsuumi: Kake – Tiellä tähtiin 24.4. Vantaa www.ticketmaster.fi To u k o k u u LEMPO 3.-4.5. Kouvola www.lempofest.net Touko-Taiga –festivaali 6.-9.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Kansanmusiikin ja kansantanssin päivä 8.5. Kaikkialla www.kansanmusiikkikansantanssi.fi Tallarin kausikonsertti: Lähtölaulu 16.5. Kaustinen www.tallari.net Touko-Taiga 20.-22.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat Maailma kylässä –festivaali 25.-26.5. Helsinki www.maailmakylassa.fi Mini-Taiga –festivaali 27.-29.5. Helsinki www.uniarts.fi/tapahtumat M a a l i s k u u Kurs i karelska danser 3.3. Turku folkdans.fi Säestä viululla -lyhytkurssi 9.3. & 23.3. Helsinki pakilanmusiikkiopisto.org/avoinosasto/ Pohjois-Pohjanmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen harjoitukset 10.3. Oulu www.ppkyhdistys.net Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 13.3. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Etelä-Hämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri 15.3. Hollola mikko.liukkonen@pp3.inet.fi Näppärikurssi 29.-31.3. Iisalmi www.iisalmi.fi Från lek till dans 30.-31.3. Kyrkslätt folksans.fi H u h t i k u u Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 3.4. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Etelä-Hämeen Kansan musiikin Ystävien soittoleiri 5.4. Hollola mikko.liukkonen@pp3.inet.fi Kurs i danser från Kyrksälätt 13.4. Ekenäs folkdans.fi t o u k o k u u Pirkanmaan maakuntapelimannien harjoitus 8.5. Ylöjärvi hameenkansanmusiikkiyhdistys.fi Ke s ä k u u Kaustisen Näppärikurssi 3.-7.6. Kaustinen www.kaustisenopisto.fi/kurssit KAMU’19 nuorten kansanmusiikkileiri 10.14.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi/kamu19 TE! Näppärikurssi Keravalla 12.-15.6. Kerava www.kansanmusiikki-instituutti. fi/napparit Sommelon kurssit 24.-28.6. Kuhmo www.sommelo.net/ Sommelon Näppärikurssi 24.-28.6. Kuhmo www.sommelo.net/kurssit Ilmoita tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi 51 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2019
KONSTA JYLHÄ -kilpailu Pelimannitalo, Kaustinen 9.–10.7.2019 Pelimannitalo järjestää yhdessä Kansanmusiikki-instituutin kanssa valtakunnallisen Konsta Jylhä -kilpailun Kaustisella kansanmusiikkijuhlien aikaan. Kilpailun aiheena on Konsta Jylhän musiikki. Rahapalkintojen yhteisarvo on 10.000 Euroa. Kilpailun säännöt ja osallistumisohjeet: www.kansanmusiikki-instituutti.fi