• FREIJA, s. 6 Kymmenen vuotta konstailematta Irtonumero 8 € 1 • 2015 MUKANA PELIMANNI-LIITE Kakullinen onnea Folklandialle, s. 12 Taimyrin taikaa, s.32
• 2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 SISÄLTÖ 1 • 2015 21 32 18 KOLUMNISTI Tove Djupsjöbacka Kakullinen onnea Folklandialle. Freija: Kymmenen vuotta konstailematta Festivaaleilla Siperiassa: Taimyr täynnä arktista taikaa. Pääkirjoitus...........................................................................................................4 Ajassa: Vieno Kekkonen ..................................................................................5 Koukussa Kalevalaan yli 80 vuotta ..........................................................10 Esittelyssä: Lajos Oláh: Eteläpohjalaista aktivismia ........................11 Sibelius Karjalan korpiteillä .......................................................................12 Metallimies Jonne Järvelä osaa joikata ..................................................14 Airi Hautamäki: Yli kolme vuosikymmentä kaksirivisopetusta .....17 Persoonallinen pelimanniyhtye: Vanhanpiian Pojat ........................20 Pelimanni-liite Spelit synnytettiin tarpeeseen ..................................................................23 Nuottiliite: Kansanmusiikkia Etelä-Pohjanmaalta ...........................25 Kuulumisia Satakunnasta ............................................................................29 Uudenmaan nurkka .......................................................................................29 Palkeisten paluu ..............................................................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................30 Jyväskylässä tapahtuu ...................................................................................30 Mistä on musiikki tehty? ..............................................................................31 Kukin tablaa tyylillään ..................................................................................35 NORDLEK 2015 kutsuu ................................................................................36 Pirnales puhallettiin henkiin terminaalissa ........................................37 Helsinki Creates Works – töissä kaupungilla taiteilijana ...............38 Kansanmusiikki-instituutin juhlaseminaari ......................................39 Levyt ja kirjat ....................................................................................................42 Ethno Finland ensimmäistä kertaa! ........................................................46 Taustapeili: Timo Saarimäki ......................................................................50 6
• 3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ALKUTAHDIT Palkintoja jaossa Viime vuonnakin ilmestyi paljon hyviä uusia kansanmusiikkilevyjä. Painavasta Etno-Emma –palkinnosta kisaavat tänä vuonna seuraavat levyt: Juurakko: Lauluja kuistilta, Tuomas Logrén: Yövesi, Sibelius-Akatemian Folk Big Band: FBB, Sväng: Karja-La. Emma-palkintojen saajaehdokkaat nimeää Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Palkintojensaajat valitsee ulkopuolisista musiikkikriitikoista sekä muista musiikin tuntijoista koottu raati. Emmoja jaetaan tänä vuonna 29. kerran ja Etno-Emma kymmenennen kerran. Emmojen voittajat selviävät juuri ennen lehden ilmestymistä Emma Gaalassa 27.2. Logrénin Yövesi kisaa myös arvostetusta Teosto-palkinnosta, joka jaetaan 12. kerran ja on yhdelle osuessaan 25 000 euron suuruinen. Mukana on myös Antti Paalasen Meluta-albumi sekä Matti Mikkolan Pepe & Saimaa, Olavi Uusivirran Ikuiset lapset, Mikko Hassisen Elektro GT ja Perttu Haapasen Compulsion Island. www.emmagaala.fi www.teosto.fi Legendaarinen muusikko, säveltäjä, musiikintutkija ja kirjailija Ilpo Saastamoinen on julkaissut internetissä tuhansia sivuja käsittävän kokoelman artikkeleitaan, muistelmia, päiväkirjamerkintöjä, runoja ja etymologisia pohdintoja. Vuodenvaihteessa sivusto on täydentynyt myös musiikkinäytteillä. Kansanmusiikkifuusion uranuurtajan sydäntä lähellä ovat olleet erityisesti saamelainen ja suomalais-ugrilainen musiikki sekä erityisesti improvisaatio. Sivusto tarjoaa runsaasti lähdeaineistoa tutkijoille sekä kiinnostavaa ajanvietettä musiikinharrastajille. Sivuston tutkimisen alkuun johdattakoon Ilpo Saastamoisen oma vihje: ”Ehkä tärkeintä mitä olen musiikista kirjoittanut on aineisto nimeltään ”2009 Itkuimpro ”. Se sisältää kaiken oleellisen, mitä elämä on opettanut minulle musiikista ja mitä musiikki on opettanut minulle elämästä.” www.ilposaastamoinen.fi Ilpo Saastamoisen elämäntyö internetissä Folk-Suomi 2015 Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen ja tekevät yhteistyötä Folk-Suomi -otsikon alla. Projektin toisena toimintavuonna mukana olevien festivaalien määrä on noussut kolmanneksella liki kolmeenkymmeneen alan tapahtumaan. Folk-Suomi on projekti, jossa tapahtumien välinen vapaamuotoinen yhteistyö tähtää yhteen yhteiseen tavoitteeseen: kansanmusiikin ja kansantanssin tunnetuksi tekemiseen. Folk-Suomi haluaa nostaa esiin ja rohkaista kulttuurin kuluttajia tutustumaan maamme kulttuuritarjonnan helmiin.Projektin Facebook-sivulla kerrotaan tulevista tilaisuuksista, tempauksista ja tietysti tapahtumista itsestään. www.facebook.com/folksuomi Lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo on julkaissut alaja yläkouluille tarkoitetun menetelmäoppaan Kansanmusiikkia kouluihin. Julkaisu on tehty yhteistyössä Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikön kanssa ja se sisältää kymmenen eteläpohjalaista laulua. Sanojen ja nuottikuvien lisäksi oppaan mukana tulevat CD ja ohjeet, kuinka älypuhelimeen tai tablettiin voi ladata sovelluksen, jonka avulla voi katsoa soitinesittelyjä ja kahta musiikkivideota. Opasta on jaettu maksutta hankealueen kouluihin EteläPohjanmaalle, mutta se on myös ladattavissa osoitteessa www.taikalamppu.fi sekä maaliskuussa musiikkeineen osoitteessa www.louhimo.com . Kansanmusiikkia kouluille Sauli Heikkilä
• 4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Maija Seppo PÄÄKIRJOITUS Harhanäky vai päämäärä? Visio-sana on alunperin tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, kuvitelmaa, näkemystä tai hahmotelmaa. Konsulttien napattua sen makeana terminä yritysmaailmaan siitä on tullut myös synonyymi päämäärälle. Tähän me tähtäämme. Kansanmusiikkiväki visioi vuotta 2025. Mikä on kansanmusiikin ja -tanssin tila ja asema kymmenen vuoden päässä? Kymmenen vuotta ei ole pitkä aika, mutta siinä ehtii tapahtua paljon, jos laitetaan tapahtumaan. Niin kauan, kun toimia ei konkretisoida, keskustelu pysyy visio-sanan alkuperäisessä merkityksessä. Onneksi ei tarvitse lähteä tyhjästä. Eriasteista koulutusta muskareista tohtorikoulutukseen löytyy vähintään kohtuullisesti. Kansanmusiikin ammattilaisia valmistuu tasaiseen tahtiin viemään ilosanomaa kansalle. Kansanmusiikin asema on turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Kautta maailman kansanmusiikin arvo oman identiteetin löytämisessä, ymmärtämisessä ja arvostamisessa on nousussa. Samaan aikaan kun kulttuurien välinen vaihto ja erilaisten yhdistelmien kokeileminen lisääntyy, kansanmusiikki elää ja muuttuu, niinkuin se on aina muuttunut. Lisäksi on aina niitä, jotka haluavat puritaanisesti kunnioittaa sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa soittaa laulaa tai tanssia. Hyvä niin. Musiikki tai tanssi orgaanisena kudelmana ei minusta edellytä visiointia. Se jatkuu kyllä. Paukut päämäärätietoisessa visioinnissa kannattaa käyttää sellaisten asioiden näkemiseen, joissa on selkeästi kansanmusiikin kokoinen aukko. Suurin visio on saada kansa laulamaan ja soittohaluiset rohkaistua soittamaan. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on musikaalinen. On päästävä myyttisestä kuvitelmasta, että voidakseen laulaa tai soittaa, pitää olla jotenkin erityinen. On järjestettävä matalan kynnyksen mahdollisuuksia musiikkiharrastukseen maan joka kolkassa. Tästä päästään kasvatukseen ja erityisesti varhaiskasvatukseen. Jokaisessa päiväkodissa pitäisi olla joku, joka uskaltaa innostaa lapsia musiikkiin. Suomalaisen kansanmusiikin käyttöä voi perustella myös sillä, että sen kautta voi oppia jotain esi-isistämme ja ymmärtää, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Muiden kansojen musiikkia käyttämällä lisätään suvaitsevaisuutta. Millä tavalla saamme mahdollisimman monen varhaiskasvattajan ja luokanopettajan käyttämään kansanmusiikkia päivittäin ja ymmärtämään, että se ei vaadi erityislahjakkuutta? Kansanmusiikin kokoisia aukkoja on myös hoitoalalla. Musiikinkäyttämisen hyvät tulokset kuntoutuksessa ja virkistystoiminassa ovat tiedossa. Toki jo nykyään on musiikkiterapiaa ja vanhuksia laulatetaan, mutta resursseja siihen ei suunnata vielä läheskään tarpeeksi. Luin jostain, että ihmiset ovat tyhmistyneet viime vuosikymmeninä. Jospa se johtuu siitä, että me laulamme vähemmän kuin ennen? Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (176) 2015 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Freija, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/15 ilmestyy 29.5. aineisto 6.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
• AJASSA Vieno Kekkonen 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Teksti: Päivi Ylönen-Viiri Kuva: Jouni Harala Miten juhlit 60-vuotista taiteilijajuhlavuottasi 2015? Helsingissä Kapsäkissä oli 22.2. tunnin konsertti, se sattui melkein päivälleen ensimmäisen levyni ilmestymispäivälle 21.2.1955. Warner julkaisee maaliskuun alussa tupla-cd:n Tie mittaamaton – La Strada, jossa on 40 laulua urani eri vaiheilta. Lisäksi siihen tuli kaksi aivan uutta levytystä. Levyllä on mukana vanhoja valokuvia ja mieheni Eero Saurin tekemä historiikki minusta. Mikä on pitkän urasi salaisuus ja mitä tähtihetkiä sieltä haluat nostaa? Olen vaan laulanut kun joku on pyytänyt. Näin minulle on tullut laaja ohjelmisto. Olen myös pitänyt kunnostani ja äänestäni hyvää huolta. Ehkä ne suurimmat tähtihetket olivat, kun pääsin Teatterikouluun ja sain tehdä levyn. Onko sinulla jäänyt joku haave toteuttamatta? Joskus olisin toivonut saavani laulaa musikaaliroolissa, mutta se ei ole enää ongelma näin 80-vuotiaana. Olet myös pelimanni. Mikä kaksirivisessä viehättää? Tykkään kaksirivisen äänestä, ja on mukava soittaa Helsingin kaksirivisissä. Siellä on eri-ikäisiä mukana, ja Pekka Pentikäinen on hirveän hyvä opettaja. Olisi kiva oppia soittamaan kunnolla, pitäisi vain harjoitella enemmän. Missä sinut voidaan nähdä seuraavan kerran estradilla Suomessa kevään aikana? Ainakin olet JuuriJuhla-RotFestissa Sellosalissa Espoon pelimannien kanssa 10.4. Oikein mukavaa, kun päästiin Espoon pelimannien kanssa JuuriJuhlan konserttiin. Olen tehnyt paljon tanssikeikkoja heidän kanssaan. Olen myös Airakselassa 18.3. tanssittamassa Pohjois-Savon pelimannien kanssa. Ja Supernaisten, eli Pirkko Mannolan ja Marjatta Leppäsen, kanssa meillä on kiertueet ainakin huhtikuussa, ja lokakuussa konsertteja on tulossa lisää. Lisäksi on muita pienimuotoisempia konsertteja.
• Freija: Kymmenen vuotta konstailematta Kansanmusiikkiyhtye Freijan ydin on konstailematon kansanlaulu. Yhtyeen käsissä monet rakastetut sävelmät saavat uutta eloa, eikä heitä kiinnosta kovinkaan tiukka genremäärittely – kunhan laulu tuntuu hyvältä. Aina satsataan laatuun, oli kyseessä sitten lapsitai aikuisyleisö. 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ”Tehdään kansanlaululevy!” Siitä lähti Freija-yhtyeen taival. Aika harva nykykansanmusiikkiyhtye Suomessa tarttuu konstailemattomaan kansanlauluun, joten tällaiselle musiikille tuntui olevan tilaus. Maija Karhinen-Ilo (laulu, haitarit, nokkahuilut, harppu) ja Matti Laitinen (kielisoittimet, laulu) olivat soittaneet yhdessä duona jo pitkään, ja löytäessään soittokavereikseen Arto Anttilan (bassot, sopraanosaksofoni, laulu) ja Lassi Logrénin (viulu, avainviulu, laulu), Freijan kokoonpano oli valmis. Tänä vuonna yhdessä on soitettu tasan kymmenen vuotta. – Lähtölaskenta lähtee varmaankin ensimmäisestä levystä, jossa olimme yhdessä mukana. Jouluverso ilmestyi vuonna 2005, kertoo Maija Karhinen-Ilo. Freijan ensimmäinen oma levy, Lempilauluja, ilmestyi seuraavana vuonna. Kertosäe ”sun Freija Freija frallallei” tarttui yhtyeen nimeksi. – Piti nopeasti päättää nimi, että saatiin se Jouluverson kansiin, hymyilee Lassi Logrén. – Kymmenen vuotta yhdessä tuntuu juhlimisen arvoiselta asialta. Tämä on tärkeä yhtye meille kaikille! Matti Laitinen nyökkäilee. – Freija ei työllistä meitä kokopäiväisesti mutta se on ja pysyy. Ja aina on nautinto päästä soittamaan yhdessä! Viime vuosina Freija-rintamalla on ollut hiukan hiljaisempaa, mutta nyt on äänitetty uutta levyä ja syksyllä on tarkoitus järjestää juhlakiertue. Kaikilla yhtyeen muusikoilla on useita rautoja tulessa. Maija Karhinen-Ilo on viimeisten vuosien aikana tehnyt Sibelius-Akatemiassa taiteellista tohtoritutkintoa. Elokuussa edessä on paluu töihin Käpylän musiikkiopiston vararehtoriksi, vastuualueenaan kansanmusiikkiosasto. Tällä hetkellä kyseistä pestiä hoitaa bändikaveri Lassi Logrén. Matti Laitista työllistää muun muassa lastenmusiikkikeikat ja oma studio, jossa Freijankin levyt on äänitetty. Arto Anttila puolestaan on tärkeä hahmo Kaustisen kansanmusiikkielämässä, kansanmusiikkiyhtye Tallarin ja Hääkuoron johtajana. Kaikki muusikot ovat soittimiensa huipputaitureita, mutta ainakin itselleni yksi Freijan hienoimpia erityispiirteitä on se, että kaikki laulavat – ja todella hyvin! Laulusolistina toimii Maija Karhinen-Ilo, mutta moniääninen yhtyesointi on aina yhtä herkullinen. Myös miehet tarttuvat laulusooloihin esimerkiksi lapsille suunnatulla Kiekkumaralla-levyllä. Kerran Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueella Maijalta lähti ääni ja laulusoolot jouduttiin jakamaan uudestaan muiden kesken. – Olihan se hieno esimerkki siitä, mihin nämä miehet venyvät, Maija KarhinenIlo kehuu. Tyylien rajat häilyviä Lapsille suunnattu laulukirja ja levy Kiekkumaralla vuodelta 2007 oli huikea menestys ja siitä on tullut suorastaan instituutio lastenmusiikin saralla. Viimeisin albumi SydänJuurilla menestyi myös hienosti, voittaen sekä Etno-Emmaettä Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnot vuonna 2011. – Joku kysyi, onko paineita uuden levyn kanssa kun edellinen menestyi niin hyvin, mutta se ei ole tullut kenellekään edes mieleen, vakuuttaa Matti Laitinen. SydänJuurilla oli tunnelmaltaan aika tummasävyinen. Seuraavalla levyllä on selkeästi positiivisempi vire. Tyylillisesti yhtye ei lupaa mitään mullistavia muutoksia. Luvassa on ”tuttua Freijaa”. Ohjelmisto rakentuu kansansävelmistä, omista kappaleista ja kuten ennenkin, myös iskelmää on mukana. Matti Laitinen selittää: Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuvat: Sauli Heikkilä
• 7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Positiivinen asenne huokuu Freijasta jopa lumihangessa, Matti Laitinen (vas.), Lassi Logrén, Arto Anttila ja Maija Karhinen-Ilo.
• 8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 – Freijan kanssa emme kovinkaan paljon pohdiskele sitä mitä soitamme. Soitamme sitä mikä tuntuu hyvältä. – Musiikkityylien rajat ovat kovin häilyviä, emmekä halua jättää jotain kappaletta pois vain siksi, koska se edustaa tiettyä musiikkityyliä, Arto Anttila jatkaa. Miten joku tietty laulu sitten päätyy Freijan ohjelmistoon? – Usein se on ihan sattumaa, Maija Karhinen-Ilo toteaa. – Kuten tunnettu ja jopa puhkikulunut Väliaikainen! Olimme tekemässä hääkeikan soundcheckia – kundit heittelivät jotain riffejä, joiden päälle lähdin laulamaan spontaanisti Väliaikaista. Siitä jatkettiin ja jotain saatiin jopa nauhalle samantien. Nyt kappale on mukana uudella levyllä. SydänJuurilla-levyllä on piristävä sovitus myös legendaarisesta Emma-valssista. Kappale päätyi ohjelmistoon vähän samaan tapaan kuin Väliaikainen. Esikoislevy oli ollut Etno-Emma-ehdokas, muttei voittanut. Seuraavissa treeneissä yhtye ryhtyi spontaanisti laulamaan: ”Oi Emma, Emma, kun lupasit olla mun omani”. Pari vuotta myöhemmin sama laulu tuli uudestaan vastaan ja päätyi levylle, jolla Emma-palkinto sitten saatiin. – Jos tykkää laulaa jotain laulua, se riittää, Maija Karhinen-Ilo toteaa. Monesti yhtye seuraa solistinsa mieltymyksiä. Kun Maija laulaa, niin aina pitää olla mukana yksi kalevalamittainen laulu ja ainakin yksi balladi! Balladeja sähköisesti Balladit ovat Maija Karhinen-Ilon tohtoritutkinnon aihe, ja toukokuussa Freija esiintyy hänen viimeisessä tutkintokonsertissaan Helsingin Musiikkitalolla. – Ohjelmassa on nykyajan balladeja, joten luvassa on sähkökitaraa, sähköbassoa ja jopa rumpukoneita, Maija kertoo. – Seassa on sitten akustista soundia. Tämä on meille kaikille hauska kokeilu. Eikä soittimilla tai tyylillä ole sinänsä väliä – lähestymme musiikkia oman persoonan ja yhteistyömme kautta. – Kun me neljä tartumme johonkin, se kuulostaa kuitenkin aina Freijalta, oli musiikkityyli mitä tahansa, Matti Laitinen toteaa. – Tämä on aluevaltaus ja laajennus, eikä se tarkoita että hylkäämme kaiken muun. Nykyään, kun kaikki yhtyeet harrastavat unplugged-soittoa, me teemme päinvastaisen liikkeen – Freija goes plugged, Maija innostuu. Sähkökitara on mukana myös tulevalla levyllä, kuten myös jouhikko, jota on aiemmin käytetty vain lapsille suunnatuilla levyillä. Lisäksi on tullut mukaan Arto Anttilan ukulele-basso, joka luonnollisesti on pienen kokonsa vuoksi basistille mieluinen. Arto Anttila, Maija Karhinen-Ilo, Matti Laitinen, Lassi Logrén Levyt: Jouluverso (Kulttuurikeskus Verso 2005) Lempilauluja (Texicalli 2006) Piilometsän säveliä (Kulttuurikeskus Verso 2010) Kiekkumaralla (Tammi 2007) SydänJuurilla (Pop Union / Capo Records 2011) Tämän kylän lapsii yhdessä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa (Pop Union / Capo Records & Lahden Musiikkiluokkien Tuki ry 2013) Uusi levy tulossa vuoden 2015 aikana www.freija.fi Maantieteelliset etäisyydet eivät Freijan työskentelyä rajoita. Tammikuussa työrauhan tarjosi Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala.
• 9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 – Olemme kiertäneet paljon kouluja ja silloin haluamme yleensä esitellä kaikki mahdolliset soittimet. Nyt pyritään vähentämään roudauksen työläyttä supistamalla soitinmäärää, Maija Karhinen-Ilo kertoo. – Tai ettei soittimia ainakaan lisättäisi, Lassi Logrén toteaa diplomaattisesti. Freija on juuri palannut koulukonsertteja koordinoivan Konserttikeskuksen esiintyjälistoille vuoden tauon jälkeen. Koulukonsertit tuntuvat olevan yhtyeelle hyvin mieluisia. Muutenkin heidän musisoinnissaan ja puheessaan on pedagoginen ulottuvuus vahvasti läsnä. – Haluamme lisätä kansanmusiikin tunnettavuutta, tehdä sitä lapsille tutuksi, vakuuttaa Matti Laitinen. Konserttikeskuksen kautta on nyt tarjolla myös uusia koulukonserttikokonaisuuksia. Tällä kertaa Freijalla on alakouluille Hetkun ketkun -konsertti sekä yläkouluille ja lukioille Etnoo vai folkkii? -niminen kokonaisuus. – Painimme koko ajan käsitteiden kanssa, kuten onko kansanmusiikki-sana huono vai ihana. Toisaalta mietitään, pitäisikö puhua folkista tai etnosta. Haluamme tuoda näitä näkökulmia esille myös kouluissa. Kansanmusiikin saralla moni Freijan projekti onkin melkoinen kulttuuriteko. Esimerkiksi Tämän kylän lapsii -projektissa esitettiin kansanlauluja yhdessä lasten kanssa. Se tehtiin yhteistyössä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa. Lahdessa asuva Matti Laitinen kertoo taustasta. – Lapseni käyvät kyseistä koulua ja opettajat tietävät että olen ammattikansanmuusikko. Sieltä sitten ehdotettiin, josko tehtäisiin jotain yhdessä suomalaisen kansanmusiikin pohjalta. Minä totesin, että minulla on siihen yhtyekin valmiina. Freija teki ohjelmistolla pari konserttia ja se myös levytettiin. Vuosi sitten samanlainen projekti toteutettiin Kouvolassa ja nyt konseptia tarjotaan myös Konserttikeskuksen kautta. Koulu valikoi ja harjoituttaa kappaleet oppilailla, sitten Freija tulee ja soittaa heidän kanssaan. Parasta lapsille Freija kuuluu niihin harvoihin yhtyeisiin, jotka esiintyvät tasapuolisesti sekä aikuisille että lapsille. Välillä se hiukan hämmentääkin ihmisiä – moni lapsille esiintyvä yhtye ei juuri soita aikuisille. Freija tuntuu olevan kuin puu, josta kasvaa erilaisia oksia. – Joku voi nähdä toimintamme poukkoiluna, mutta mielestämme olemme koko ajan saman asian äärellä, soitimmepa sitten lapsille tai aikuisille. Meille se ei ole uskottavuusasia, toteaa Matti Laitinen. Arto Anttila muistuttaa, että lapsille esiintyminen vaati rautaista ammattitaitoa. – Se ei poikkea aikuisille soittamisesta mitenkään, lapsille pitää tarjota yhtä laadukasta musiikkia kuin aikuisille. – Aikuinen voi itse valita mitä kuuntelee, mutta lapsi ei, lisää Matti Laitinen. Freijaa perustettaessa kovin monet eivät esittäneet laululähtöistä uudempaa kansanmusiikkia. Onko kymmenen vuoden aikana tapahtunut jotain tällä saralla? – Jokaisen yhtyeen pitää tietysti löytää oma juttunsa, mutta edelleen yllättää, että sitä tehdään niin vähän, Maija KarhinenIlo mietiskelee. Matti Laitinen epäilee, että tietyn tyyppisiä lauluja väheksytään helposti. – Itse koen mahtavana palautteena sen, jos yleisö saadaan laulamaan mukana. Freijalla on aika palveleva lähtökohta. Toki soitamme kappaleita joista itse pidämme, mutta yleisön kanssa pitää kommunikoida. Freijan musiikki ei ole ylhäältä annettua, vaan kaikki ovat tilanteessa yhdessä. Toimintafilosofiaa ei ole suunniteltu tai markkinoitu erityisesti vaan se on syntynyt luonnollisesti ja siitä on yhtyeen kesken ryhdytty puhumaan melko myöhään. – Ehkä se onkin syy miksi olemme jaksaneet toisiamme kymmenen vuotta. Joku voisi nähdä Freijan maantieteellisenä haasteena, asuvathan jäsenet kaukana toisistaan: Helsingissä, Espoossa, Lahdessa ja Kaustisella. Heille itselleen se ei ole ongelma. – Karttaa katsellessa etäisyys saattaa tuntua suurelta, mutta minulle ei ole mikään ongelma ajaa muutama tunti pidempään. Yhteinen aika on arvokasta, Arto Anttila miettii. – Yleensä Freijan kanssa ei ole kiireen tuntua, tämä on kuin seestynyt parisuhde, toteaa puolestaan Lassi Logrén. Maija Karhinen-Ilo kiteyttää: – Kaikki liittyy luottamukseen toisiamme ja elämää kohtaan. Freijan muusikot soittavat monenlaisia soittimia, tällä kertaa käsiin osuivat sähkökitara, ukulelebasso, kitara ja mandoliini. Meille ei ole uskottavuusasia, soitammeko lapsille vai aikuisille.
• 10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Konsta Jylhä –kilpailun teemana folk-laulu Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään 6.-7.7.2015 valtakunnallinen Konsta Jylhä –kilpailu kuudennen kerran. Tänä vuonna kilpailun aiheena on folk-laulu ja siinä on kaksi sarjaa: perinne ja vapaa. Kumpikin sarja on yleinen ja ikärajoituksia ei ole. Perinnesarjassa esityksellä tulee olla jonkinlainen yhteys suomalaiseen kansanlauluperinteeseen joko sävelmän, tekstin tai esitystavan muodossa. Sarjassa kilpaillaan soolona, joko säestyksettömänä lauluna tai itse säestettynä lauluna. Vapaassa sarjassa esitykset ovat esittäjän omaa tuotantoa eikä yhteyttä perinteeseen tarvitse olla. Vapaan sarjan esitys voi olla soolo säestyksettömänä tai omalla säestyksellä tai pienen, korkeintaan kolmen (solisti mukaan luettuna) hengen yhtyeen säestyksellä. Esikarsinta suoritetaan näytetallenteen perusteella. Kilpailuun osallistutaan täyttämällä Kansamusiikki-instituutin internet-sivuilta löytyvä lomake viimeistään huhtikuun 15. päivä. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa ja sen säännöt löytyvät osoitteesta www.kansanmusiikki-instituutti.fi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuodesta 2013 toteutettu Showcase-sarja tulee jatkumaan myös tulevan kesän festivaaleilla. Sekä yleisöltä että esiintyjiltä saadun positiivisen palautteen perusteella formaatti sopii Kaustisen festivaaleille hyvin. Showcase-yhtyeitä nostetaan esiin festivaalin runsaasta ohjelmatarjonnasta antamalla näkyvyyttä niin markkinoinnin ja mainonnan kuin itse festivaalin ohjelmankin kautta. Showcase-yhtyeitä valittiin yli kolmenkymmenen hakijan joukosta kolme. Yhtyeiden valinnassa korostettiin kokonaisuuden monipuolisuutta sekä persoonallista otetta musiikin käsittelyssä. Ruotsalainen Jaerv on runsaasti tunnustusta saanut kvintetti, joka soittaa ja laulaa energistä kansanmusiikkia popja jazzvaikutteilla. Mukaansatempaavista keikoistaan tunnettu yhtye on kiertänyt USA: ssa sekä eri puolilla Eurooppaa ja tekee yhteistyötä useiden ruotsalaisten eturivin artistien kanssa. Kopla on Saarijärvellä vuonna 2004 perustettu kansanmusiikkiyhtye, joka musisoi sovitettua nykykansanmusiikkia rennolla, nuorekkaalla ja juurevalla meiningillä. J-P Piirainen on nuori ja energinen, Joensuusta lähtöisin oleva kitarataiteilija ja kansanmuusikko. Uutta kansanmusiikkia soittava kitaristi on tehnyt tutkimusmatkan kitaran eri soittotyyleihin ja luonut uniikin tyylin ja soundin. Kaustisella jälleen monipuolinen showcase-sarja Kalevalaisen runonlaulannan fanittaminen ei katso ikää eikä paikkaa. Geneveläinen Juliette Monnin Hornung tutustui Kalevalaan yli 80 vuotta sitten, kun hän poimi sen sattumalta kirjaston hyllystä uutta lukemista etsiessään. Suomen kansalliseepos tempaisi nuoren naisen pyörteisiinsä saman tien. Sittemmin Kalevalan koukuttama Hornung on lukenut kirjan viidellä eri kielellä. Samalla on virinnyt kiinnostus myös muuhun suomalaiseen kirjallisuuteen sekä kuvataiteeseen ja musiikkiin. – Ihailen Kalevalaisen runolaulun rikasta sisältöä. Rytmi on hieman monotoninen, mutta samalla täynnä energiaa. Tarinat sinänsä ovat kaikkea muuta kuin monotonisia, teksteistä löytyy ainutlaatuista edistyksellisen sivilisaation kuvausta, Hornung analysoi. Hän on myös suuri kantelemusiikin ystävä. Kanteleen soinnissa häntä viehättää erikoinen yhdistelmä voimaa ja eleganssia. Jean Sibeliusta Hornung arvostaa suuresti säveltäjänä, mutta tämän Kalevala-aiheiset teokset eivät kuulu hänen suosikkeihinsa. – Sibeliuksen säveltämät Kullervo tai Tuonelan Joutsen eivät edusta minulle Kalevalan maailmaa. Niistä kuuluu tietysti Sibeliuksen oma, persoonallinen Kalevala-tulkinta, joka ei vaan puhuttele minua, Hornung toteaa hieman valitellen. Tästä huolimatta Sibeliuksen musiikkia on luvassa helmikuun viimeisenä päivänä Hornungin kotonaan järjestämissä Kalevalan-päivän juhlissa, hänen pitämänsä puheen ja Kalevala-lausunnan ohessa. Juhlien jälkeenkin 102-vuotiaan Juliette Monnin Hornungin kevät jatkuu kiireisenä: hänen uusi kirjansa ”Le Kalevala: ses héros, ses mythes et sa magie” julkaistaan Sveitsissä huhti-toukokuun vaihteessa. Koukussa Kalevalaan yli 80 vuotta Mika Jouhki
• 11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Unkarilaisen tanssitupamusiikin ohella Lajosin repertuaariin kuuluvat gipsy jazz-swing, bluegrass, folk, irlantilainen musiikki, country, country-rock, maailmanmusiikki ja klassinen musiikki. Myös hänen soittamiensa instrumenttien lista pitkä. Ei ihme että kollegat toteavat miehen aktiiviseksi kaveriksi joka nähdään konserteissa hyvin usein, lavalla, yleisössä tai tapahtuman järjestäjänä. Tuntuu olevan lähes mahdotonta hahmottaa missä kaikessa hän on mukana. Tanssitupaliike oli olennainen osa Unkarin sosialistisen ajan nuorison vastakulttuuria. Liike herätti maan poliittisessa myllerryksessä vaienneen kansanmusiikin ja -tanssin uuteen eloon. Sen rooli unkarilaisen kansanperinteen tallentajana on ollut merkittävä. Ensimmäinen tanssitupa järjestettiin Budapestissa toukokuussa 1972. Lajos Oláh on ollut mukana tanssitupaliikkeessä 19-vuotiaasta, vuodesta 1979. Edelleen Lajos soittaa kesäisin Unkarissa kansanmusiikkia entisten soittokaverien sa kanssa nostalgisesti 70-80-luvun revivalliikkeen hengessä. Saman perinteen äärellä toimii myös Lajosin johtama Oláhos-yhtye. – Soitamme vaimoni Anikón , Mikko Mäntylän ja Antti Vuorelan kanssa unkarilaista tanssitupamusiikkia, kansanmusiikin eri dialekteja Transilvaniasta nykySlovakian alueisiin. Tässä kokoonpanossa soitan viulua, kampiliiraa ja tárogatóa (Unkarissa ja Romaniassa tunnettu oboen tyyppinen puhallinsoitin). Tähän liittyy myös projektimme, jossa sovellamme Unescopalkittua tanssitupametodia suomalaisiin päiväkoteihin Piententanssit-sarjassamme. Viime vuonna pidimme Seinäjoella ja sen lähiympäristössä tanssitupaa esikoululaisille kymmenissä päiväkodeissa. Keväällä toteutamme Etelä-Pohjanmaan perinteeseen pohjautuvia Piententansseja, Lajos kertoo. – Unkarissa on yleinen tapa, että bändi saa nimensä prímàsin mukaan. Oláhosyhtyeen nimi ei kuitenkaan viittaa ainoastaan meidän sukunimeemme; Oláhos on erään hyppytanssin nimi Unkarin Suurelta tasangolta, Lajos selittää. Viulunsoitossa Lajosin ensimmäinen opettaja oli hänen oma isoisänsä. Sittemmin hän sai klassisen musiikin koulutuksen, valmistui musiikinopettajaksi ja on opiskellut myös Suomessa asuessaan. – Oppiarvoltani olen filosofian maisteri kahden maan tavalla. Unkarilaisen kansanmusiikin ja siihen liittyvän soittimiston jatkeena nyckelharpa (avainviulu) on ollut hänelle Suomessa suuri löytö – hänen oman soittimensa rakentaja on Leif Kronqvist Pedersörestä. – Suomessa soitan suomalais-ruotsalaisen kansanmusiikin lisäksi irkkua, historiallisia sävellyksiä, wanhaa musiikkia ja Bachia. Vaimoni kanssa soitamme Duo Tuhatkielissä muun muassa Boccherinia ja kuortanelaisen Anneli Ahon kanssa suomalaista perinnemusaa. Tällä hetkellä aktiivisista yhtyeistä Captain O’Neill Band on Lajosin luonnehdinnan mukaan perinteinen irkkupubibändi, joka nimettiin merkittävän kansanperinteen tallentajan, poliisikapteeni Francis O’Neillin mukaan. Tässä yhtyeessä Lajos soittaa viulun ja kampiliiran lisäksi tenoribanjoa, mandoliinia ja avainviulua. Lajos iloitsee siitä että irlantilainen Mark Burke toimii yhtyeen tarinankertojana ja liittää yhtyeen alkuperäkulttuuriin olennaisella tavalla. – Therapy String Quartet on Seinäjoen lukion opettajapainotteinen jousikvartetti, jossa soitan alttoviulua – sitä soitin aikaisemmin Seinäjoen kaupunginorkesterissa. Muutoin alkuperäinen pääsoittimeni viulun ohella oli fagotti, Lajos toteaa. Keväisellä keikalla Seinäjoen Lukion Wanhojen tansseissa Lajos kumppaneineen soittaa salonkimusiikkia 1800-luvulta. Ja tyylistä toiseen edelleen; gipsy jazz-swing on ollut niin lähellä sydäntä, että Lajos veti aiemmin omaa Swingers Fingers -yhtyettä ja soitti sittemmin myös Matti Pihlajasalo Quintetin kanssa. Aktiivinen ihminen ei pysähdy kiireenkään keskellä. Lajosia kiinnostaa muiden maahanmuuttajien kanssa soittaminen. Uusi projekti onkin suunnitteilla. Sitä varten on jo hankittu jälleen uusi soitin. Pieni polvella soitettava viulu Kreikasta, karpathos lyra. Kansainvälisen Kodály-Instituutin kotikaupungista Kecskemétistä Suomeen 25 vuotta sitten muuttanut musiikinopettaja tuli tänne soveltamaan Kodály-menetelmää ja kehittämään musiikkiluokkatoimintaa. Seinäjoen yhteiskoulun ja Seinäjoen lukion musiikinlehtorina toimiva Lajos on ankkuroitunut Suomeen monin tavoin. Opetustyön rinnalla Lajos soittaa lukuisissa kokoonpanoissa. Hän nauttii maakuntasijainnissa muun muassa siitä että perinteet elävät lähellä. Entisistä oppilaistakin on vuosien myötä tullut aktiiviyleisöä ja arkipäivän musiikkielämään integroituminen on ollut mutkatonta. Eteläpohjalaista aktivismia Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Elina Järvinen Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Lajos Oláh Nimi: Lajos Oláh Syntymäpaikka: Hódmezovásárhely, Unkari Ammatti: musiikinopettaja Nykyinen kotipaikkakunta: Seinäjoki Yhtyeet: Oláhos, Captain O’Neill Band, Therapy String Quartet, Duo Tuhatkieli Elämän motto: Kun teet jotain, tee se kunnolla tai älä tee ollenkaan!
• 12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Matkasta ja sen tuloksista tiedettiin hyvin vähän ennen vuotta 1988, jolloin Sibeliuksen ruotsinkielinen matkakertomus löytyi Helsingin yliopiston arkistosta. Kertomus on lyhyt ja ytimekäs, mutta suurennuslasin kanssa siitä löytyy yllättävän paljon tietoja. Mukana on neljä hyvin valittua nuottiesimerkkiä. Monista kymmenistä Sibeliuksen matkan aikana nuoteiksi luonnostelemista sävelmistä on huomattava määrä säilynyt hänen käsikirjoituksiensa joukossa. Häämatkalta kohti Karjalaa Toukokuussa 1892 Sibelius sai Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston konsistorilta 400 markkaa matkarahaa. Hänen aikeenaan oli ”tänä kesänä matkustaa Karjalaan, molemmin puolin rajaa, runolaulajien luo, tutustuakseni runojen sävelmiin ja niiden esittämistapaan”. Sibelius asetti matkalle suuret tavoitteet ja laati siksi matkasuunnitelman yhdessä johtavan vanhojen runojen tutkijan, dosentti Kaarle Krohnin kanssa, joka oli kulkenut samoissa pitäjissä kahdeksan vuotta aiemmin. Krohn antoi myös luettelon tuntemistaan runolaulajista. Sibelius noudatti suunnitelmaa: Krohn oli tavannut kaikki matkakertomuksessa mainitut henkilöt omilla matkoillaan. Kesäkuun alussa vietettiin Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen häitä. Häämatkalle nuori pari matkusti Pielisjärvelle. He asettuivat neljäksi kesä-heinäkuun viikoksi asumaan Monolan taloon, Lieksasta seitsemän kilometriä luoteeseen. Siellä Sibelius kertoo merkinneensä muistiin ”eräältä kansanrunoilijalta (folkpoet)” ”erinäisiä ihmeen kauniita runoja”. Paikallisen perimätiedon mukaan kysymyksessä oli Antti Kotilainen , joka oli tunnettu runoja satumestari. Hänetkin Kaarle Krohn oli tavannut. Heinäkuun puolivälissä Janne saattoi Ainonsa Joensuuhun ja jatkoi itse milloin kestikievarikyydillä (kieseillä tai rat sain), milloin jalkapatikassa Ilomantsiin ja sieltä eteenpäin. Eräästä kievarista Sibelius kirjoittaa Ainolle kulkeneensa peninkulman jalkapatikassa turhaan, sillä hänen tavoittelemansa runolaulaja ei ollutkaan kotona. ”Poltin saappaani. Ne piti vain kuivata!” Kievareitten lisäksi Sibelius vietti laulajien luona ”pitemmän aikaa” tai ”muutamia päiviä”. Hän todella perehtyi asiaansa. Runolaulujen lisäksi merkittäviksi nousivat itkuvirret ja kanteleensoitto. Edellisiä hän oli kuullut jo edellisenä talvena Porvoossa Larin Parasken esittämänä, ja ison kanteleen soittajana hän oli itsekin esiintynyt opiskeluvuosinaan. Matkakertomuksen kommentit kummastakin lajista ovat asiantuntevia, vaikkakin väite, että itkuvirret päättyvät tavallisesti hysteeriseen nauruun, on herättänyt ihmetystä. Matkan kohokohtana Pedri Shemeikan tapaaminen Vanhakantainen karjalainen kanteleensoitto oli joka tapauksessa Sibeliuksen matkan suurimpia elämyksiä. Se näkyy jo matkakertomuksen ensimmäisessä lauseessa, jossa hän on asettanut sen runolaulunkin edelle. Hänelle ei kelvannut pelimannikanteleen soitto Lieksassa: sävelmät olivat liian uudenaikaisia. Vain Mikko Tolvanen oli poikkeus, ja Ilomantsissa soitto oli jo ”jotakin aivan muuta”. Etelä-Karjalan eli Korpiselän, Suojärven ja Suistamon kanteleensoitossa oli herkkyyttä ja lämpöä, joka Lieksan soittajilta puuttui. Matkansa aikana Sibelius kuuli ja näki kymmenkielisten kanteleitten yhdysasentoista soittoa kaikkialla, sillä mainituissa pitäjissä jokseenkin kaikki runolaulajat olivat myös taitavia kanteleensoittajia. Mihail Vornanen oli Sibeliuksenkin mukaan ”poikkeuksellisen lahjakas kanteleensoittaja”. Samaa on sanottu Oleksi Patrosesta. Pedri Shemeikka ja koko hänen sukukuntansa olivat alueen tunnetuimpia soittajia. Sibelius oppi tuntemaan soiton läpikotaisin. Matkan ehdoton kohokohta odotti sen lopussa: vierailu Pedri Shemeikan luona Korpiselän Mysysvaarassa. Sibelius kävi ensimmäisenä tässä karjalaisen kulttuurin ihailijoiden pyhiinvaelluspaikassa – vasta myöhemmin Pedristä tuli sivistyneistön keskuudessa kalevalaisen kulttuurin perikuva. Kohtaamista eivät siis rasittaneet ennakkomielikuvat. Koko Karjalanmatkan luonnetta kuvaa yksinkertainen lause: Pedri Shemeikka, muuan 80-vuotias, ”lauloi minulle runoja keskeytyksettä kokonaisen vuorokauden (oafbrutet ett helt dygn)”. Tuollaisen kokemuksen vaikutus yltää pitkälle. Sibeliuksesta tuli tällä matkalla aikansa paras runolaulun, itkuvirren ja kanteleensoiton musiikillinen asiantuntija. Muutaman kerran vuosisadan loppuvuosina tätä tietoa tarvittiinkin. Kuin pisteeksi i:n päälle matkan päätti suuri luonnonnäytelmä: Sibelius ratsasti halki öisten korpien kapeita, kaatuneiden puiden varjostamia polkuja rajun ukonilman valaistessa maisemaa. Kaksikymmentä vuotta matkan jälkeen hän muisteli: ”Tapasin vanhan Shemeikankin. Kun hän astui hämärästä pirtin nurkasta vastaani, vaikutti hän suurenmoiselta…Suuri rakkaus valtasi minut tuon matkan aikana ja on edelleen hyvin vahva minussa.” Heikki Laitinen Sibelius Karjalan korpiteillä Kansanmusiikin Isommassa illassa 7.3. esitetään Musiikkitalon konserttisalissa Heikki Laitisen ja Kimmo Pohosen käsikirjoittaman, säveltämä ja sovittama esitys Sibelius Karjalan korpiteillä. Sibeliuksen nuotintamia sävelmiä esitetään nyt ensimmäistä kertaa. Esiintyjinä kansanmusiikin tohtoreita, maistereita ja opiskelijoita. Kuva harjoituksista. Sirpa Lah ti
• 13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Selonteko allekirjoittaneen opintomatkasta Karjalassa kesällä 1892 Matkani tarkoitus oli, että Karjalassa saisin kuulla ja oppia tuntemaan kanteleensoittoa sekä runonlaulua. Kesäkuun alussa saavuin Monolaan Pielisellä. Kanteleensoitto täällä Pohjois-Karjalassa, niin kehittynyttä kuin se onkin, on vailla sitä herkkyyttä ja lämpöä, joka on sille tunnusomaista Etelä-Karjalassa; melodiassa on usein banaaleja käänteitä ja mitään varsinaista suomalaista säveltä en löytänyt. Poikkeus oli kuitenkin Mikko Tolvasen kanteleensoitto. Niistä noin kahdestakymmenestä sävelmästä, jotka häneltä sain, muutamat ovat mielestäni hyviä. Runonlaulusta löysin täällä vain heikkoja jälkiä. Oleskeltuani täällä jonkin aikaa ja merkittyäni tänä aikana muistiin erinäisiä ihmeen kauniita runoja eräältä kansanrunoilijalta matkustin kohden etelää. Jo Ilomantsissa kanteleensoitto oli jotakin aivan muuta kuin aikaisemmin kuulemani. Siellä en viipynyt kauaa vaan jatkoin matkaani Korpiselälle. Muutamia päiviä vietin täällä ja merkitsin muistiin mm. itkuvirsiä. Muuan nainen, Stepani Kokkonen, lauloi kaikkein luonteenomaisimmat. Niitä lauletaan hautajaisissakin; ne päättyvät tavallisesti siihen, että laulu muuttuu hysteeriseksi nauruksi. Niillä on suuri dramaattinen teho. Kuulin viitisenkymmentä samankaltaista, jotka kuitenkin lähemmässä tarkastelussa olivat seuraavan itkuvirren toisintoja: Ensimmäinen kuulemani varsinainen runonlaulaja oli Michail Wornanen. Hän lauloi etupäässä metsästysrunoja. Kun hän oli enemmän venäläinen kuin suomalainen, oli hän muuntanut esim. alkuperäisen 5/4-rytmin 6/4:ksi. Poikkeuksellisen lahjakas kanteleensoittaja hän oli. Viivyin hänen luonaan pitemmän aikaa. Kaikki lähiseudun runonlaulajat ja kanteleensoittajat olivat saaneet vaikutteita häneltä. Kokkarissa merkitsin muistiin mm. viitisenkymmentä Mariatta-runon sävelmätoisintoa. Ne ovat kaikki kummunneet samasta runosävelmästä, nimittäin: Heinäkuun lopulla olin ehtinyt Suojärvelle. Vanhin siellä kuulemani runonlaulaja oli Oleksi Paatronen. Hänen runosävelmänsä oli tuottanut runsaasti toisintoja. Koko lähiseudun runonlaulu oli hänen laulunsa jäljittelyä. Oltuani hänen luonaan muutamia päiviä matkustin takaisin Korpiselälle. Tähän oli syynä, että kaikki tähän mennessä kuulemani runosävelmät olivat selvästi kummunneet yhdestä ja samasta alkusävelmästä. Kaikki viittasi siihen, että se oli täällä. Pedri Shemeikka, muuan 80-vuotias Mysysvaarasta (Korpiselältä), lauloi minulle runoja keskeytyksettä kokonaisen vuorokauden. Hänen runosävelmänsä on vanhin kuulemistani. Kaikkien muistiin merkitsemieni runosävelmäin juuret ovat selvästikin tässä. Elokuun puolivälissä matkustin Karjalasta. Käännös on julkaistu Sibelius-Akatemian Trio-lehdessä 2/2012, jossa myös Ilkka Oramon artikkeli Runosävelmien jäljillä. Lehti on luettavissa myös internetissä. Jean Sibelius, käännös: Ilkka Oramo Sibelius-Museon arkis to
• 14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Newyorkilainen Village Voice-lehti rankkasi joku aika sitten 10 maailman parasta folkmetallibändiä, joista puolet oli suomalaisia. Ulkomailla ollaan kiinnostuneita suomalaisesta luonnosta, mystiikasta ja mollimelankoliasta. Korpiklaanin lisäksi menestyivät Wintersun, Turisas, Ensiferum ja Finntroll. Viime syksynä Jonne Järvelältä ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi Jonne, joka sisältää Korpiklaania akustisempaa ja maanläheisempää poljentoa, Vaka vanhameiningistä maailmanmusiikkiin. Kymmenen vuotta saameksi Ennen Korpiklaania Jonne soitti ja lauloi yhtyeissä Shaman ja Shamaani Duo. Kaikki alkoi vuonna 1993 Rovaniemeltä. – Muutin etelästä pohjoiseen hetken mielijohteesta ja parin kuukauden päästä törmäsin Maaren Aikioon , jota komppailin kitaralla hänen joikukeikoilla ja syntyi Shamaani Duo, Jonne muistelee. Lemmenjoelta lähtöisin oleva Maaren on tunnetun joikaajan ja Maa On Syntinen Laulu-elokuvassakin näytelleen NiilesJouni Aikion tytär, joten Järvelä sai tutustua saamelaisuuteen perinpohjin. – Niiles-Jouni opetti kaikenlaista porohommista lähtien ja joikaamaan tietysti myös musiikkimiehiä kun henkeen ja vereen hänkin on. Olemme vieläkin yhteyksissä. Niiles-Jouni on muun muassa auttanut Shamanin ja Shamaani Duon saamenkielisissä sanoituksissa ja Jonne puolestaan on sovittanut, tuottanut ja soittanut NiilesJounin levyillä. Ensimmäiset levyt Shamaani Duo esiintyi paljon Lapissa, mutta miten musiikkinne meni läpi etelässä?– Alkuun esiinnyttiin ainoastaan hiihtokeskuksissa turisteille. Levin Hullusta Porosta saimme talonbändin pes tin. Siellä soitettiinkin sesonkiaikana joka päivä ja parhaana kolmekin keikkaa päivässä. Sitten kun teimme ensimmäisen singlen vuonna 1995 ja ison levyn alkuvuodesta 1996 kiinnostus heräsi laajemmin. Esiinnyttiin televisiossa ahkerasti, muun muassa Levyraadissa, Huomenta Suomessa ja parissa muussakin ohjelmassa. Keikkoja ei kuitenkaan kovasti Etelä-Suomessa ollut, Helsinkiä lukuunottamatta, joten palasimme taas heti talvisesongiksi pohjoiseen. Hunka Lunka -albumilla on hienot versiot muun muassa Mari Boinen Gula Gulasta ja Uriah Heepin Lady in blackistä. Mitä muita levyjä ilmestyi saamenkielellä ennen Korpiklaania? – Shamaani Duon Hunka Lunka tuli 1996, Shaman-yhtyeen Idja 1999 ja Shamániac 2002. Nyt tehdään yhdeksättä Korpiklaani-levyä täällä Hollolassa, Petraxstudiolla, mistä vastailen. Kansanmusiikkia metallin kielelle Mistä aloit ammentaa inspiraatiota Lappivaiheen jälkeen? – Luonto on ollut koko ajan pääinspiraation lähde, mutta musiikillisesti kuljin Korpiklaanin kanssa enemmän perisuomalaisen pelimannimusiikin suuntaan viuluineen ja hanureineen. Ajattelin, että suomalaista kansanmusiikkia pitäisi soittaa kuin W.A.S.P. Noista tunnelmista Korpiklaani sai alkunsa. Korpiklaani on jo kansainvälisesti suosittu bändi. Missäpäin maailmaa musiikki nne uppoaa parhaiten? – Keski-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa selkeästi parhaiten. Se on outoa, kun kumminkin pääosa materiaalista on suomenkielistä. Ranska on myös ollut jo vuosia vahvaa maaperää. Myös Japanissa ja Pohjois-Amerikassa olemme suositumpia kuin vaikkapa täällä Suomessa. Metallimies Jonne Järvelä osaa joikata Suomalainen metallimusiikki menestyy maailmalla. Yksi menestyjistä on Jonne Järvelän vetämä Korpiklaani. Yhtye soittaa folkmetallia ja se on yksi harvoista, joka laulaa useat laulunsa suomeksi ja jonka juuret ovat kansanmusiikissa, nimenomaan saamelaisjoiussa. Teksti: Arto Junttila Kuva: Peero Lakanen, edit Jan Yrlund
• 15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Elätkö jo pelkällä keikkailulla? – Olen elättänyt perheeni ja itseni siinä sivussa musiikilla parikymmentä vuotta, paria hanttihomma-putkimies-periodia lukuunottamatta. Jo ihan pikkupojasta lähtien olen tiennyt, että minusta tulee muusikko. Minulla ei ole koskaan muita haaveita ollutkaan. Eletty elämä on ohjannut sen, millaiselta musiikkini milloinkin on kuulostanut. Elän ja teen musiikkia tunteella. Jonne-sooloprojekti Urasi käynnistyi Leviltä ja sinne palasit viime syksynä ja julkaisit ensimmäisen soololevysi Jonnen Neljän Tuulen festivaaleilla. Minkälaiset muistot jäi julkkarikeikoista? – Meillä bändissä oli hyvä meininki ja soitonriemu katossa. Neljän Tuulen festivaali vain kärsi pahasti yleisökadosta, mikä oli tietysti harmillinen asia. Soololla olet jättänyt, Korpiklaanin kovan aineksen, metallin ja kiireen, pois. Voidaanko sanoa, että olet matkalla Suomen kansan musiikin alkujuurille? – Jonne on paluuta shamanistisempaan musiikilliseen muotoon. Itse asiassa se on ainoa levy maailmassa, jossa yhtyy perinteinen suomalainen kansanmusiikki, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musiikki sekä saamelainen joikaaminen ja musiikillinen perinne. Levyllä on mukana alkuperäiskansaa, Ante Aikio Saamenmaasta ja intiaani Yovan Nagwetch Kanadasta. Miten heidät löysit? – Ante Aikio on Niiles-Jounin poika ja minun poikani eno. Olen tuntenut hänet pienestä pitäen. Yovan Nagwetchiin tutustuin vuonna 1998 Faces-festivaaleilla, jossa hän oli soittamassa Wabanag-yhtyeensä kanssa. Jo silloin oli puhetta tehdä musiikkia yhdessä, mutta vasta nyt saimme siihen mahdollisuuden Jonne-yhtyeen kautta. Ehkä hyvä näin, että homma meni luontevasti omalla painollaan, emmekä lähteneet tekemään mitään tieten tahtoen. Mukana on 12 muusikkoa. Bändi on tiivistynyt esiintyväksi maailmanmusiikkiyhtyeeksi, jota kehtaa viedä muuallekin. Voiko käydä jossain vaiheessa niin, että Korpiklaani jää ja Jonne-yhtye kiertää maailmaa? – Kukapa sitä tietää, kuinka maailma heittää, mutta ainakin vielä yhtyeet kulkevat käsi kädessä. Onkin mukava välillä rauhoittua akustisen Jonne-bändin kanssa tietäen, että kohta pääsee vetämään Korpiklaanin kanssa rankemmin niin, että palkeet lepattaa. Lappi ei ole lähtenyt miehestä. Pohjoinen merkkaa sinulle edelleenkin muutakin kuin keikallakäyntiä ja rellestämistä? – Kyllä Lappi merkitsee minulle paljon ja se myös kuuluu levyilläni. Vanhin, nyt jo 19vuotias poikani on puoliksi saamelainen, joten siteet pohjoiseen säilyvät sitäkin kautta. Jonne esiintyy ensi kesänä myös Haapavesi Folk Music Festivaaleilla. Sarjat • nuorten sarja (16-vuotiaat ja alle, vuonna 1996 syntyneet ja nuoremmat) • yleinen sarja (yli 16-vuotiaat) ja • seniorisarja (yhtyeen keski-ikä yli 50 vuotta) Nuorten sarjassa esitetään 2-3 kappaletta. Yleisessä ja seniorisarjassa esitetään 3 rytmiseltä rakenteeltaan erilaista kappaletta, joista yksi on pakollinen kappale. Vuonna 2015 kappale on mäntsäläläisen Anton Vainion soittama Vanha masurkka. Kilpailusävelmien on oltava perinteistä tai uudempaa suomalaista kansanmusiikkia. Kilpailukappaleiden yhteiskesto saa olla enintään 8 minuuttia.Myös lauluyhtyeet ovat tervetulleita kilpailuun. Jokaisen sarjan paras yhtye palkitaan. Yleisessä sarjassa pääpalkinto on 1000 euroa ja Seniorisarjassa 600 euroa. Nuorten sarjassa palkintona on kurssistipendi. Lue SM-kilpailujen säännöt huolellisesti! Ilmoittautuminen 20.3.2015 mennessä. Lämpimästi tervetuloa mukaan kilpailuun! Kilpailun järjestää Sepän Soitto ry. Pelimanniyhtyeiden SM-kilpailut Mäntsälässä 25.4.2015 ======================== & b 34 »»»» »»»»œ_.œœ»»»» œ»»»» »»»» »»»»œ.œœ»»»» œ»»»» «««« ««««ˆ#ˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ ll ll ll ========================= & b œ»»»» »»»»#œ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ »»»» »»»»œ_.œœ»»»» œ»»»» »»»» »»»»œ.œœ»»»» œ»»»» ll ll ll ========================= & b «««« ««««ˆ#ˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ œ»»»» œ»»»» Œ œ_»»»» »»»»œ_œ_»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll 1. ””{ ll 2. llll ========================= & b «««« «««« ˆ. ˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆ.ˆˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» ““{ ll ll ll ll ========================= & b «««« «««« ˆ. ˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« «««« ˆ. ˆˆ«««« ˆ«««« ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll ll ll ””{ ========================= & b œ»»»» «««« ««««ˆˆˆ«««« ««««ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆˆ«««« «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« ““{ ll ll ll ll ========================= & b œ»»»» Maanviljelijä Karl Josefsson (1859-1942) Mäntsälän Sälinkäältä soitti yksirivistä harmonikkaa ja viulua. Hänen poikansa Anton Vainio, joka edellä mainittujen soittimien lisäksi soitti myös huuliharppua, on kertonut, että yksinomaan Sälinkäällä oli kuutisenkymmentä sellaista hanurinsoittajaa, että tanssiin päästiin. Ja lisäksi vielä viulupelimannit. «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆˆ«««« ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll ll ll ””{ Vanha masurkka trad. Soittanut Anton Vainio, Mäntsälä Säännöt ja ilmoittautuminen: www.sepansoitto.fi Esa Orja tsalo
• KANSANMUSIIKKIA HELSINGISSÄ 6.–8.3.2015 2.-6.3. Koulukonsertteja Uudellamaalla Esiintyjinä Vidar Skrede Dynamo Band, Orffit: Haloo Kalevala, Wimme Saari & Tapani Rinne. T or s tai 5.3. klo 19 Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen Poloneesipub Esiintyjinä Tykkifeli & Spelarit. Bulevardin kahvisalonki. Vapaa pääsy. P erjantai 6.3. Klo 19-21 ”Vapaaherra Rudolfin nimipäiväkalaasit 6.3.1885” Esiintymässä pääkaupunkiseudun parhaimpia pelimannija tanssiryhmiä. Juhlassa tanssitaan franseesit, poloneesit, wengergat ja muut ajankohtaiset tanssinumerot. Saa yhtyä tanssiin! Balderin-sali. Liput: 10 € ovelta. Klo 21.30-01 Poloneesipub Bryggeri Esiintyjinä: Hallavalia, Inehmo, Hamara, Usko Välimäki & Uskospois, Glen Qvarnstöm & The Polka Kings Finland. Illan lopuksi jamit. Bryggeri Helsinki. Vapaa pääsy. Lauantai 7.3. Klo 10-14 Kansanmusiikkia kaupungilla – museoista kauppakeskukseen Mm. Virka Galleria, Helsingin kaupunginmuseo, Suomen Kansallismuseo, Kampin kappeli, Kampin kauppakeskus. klo 11.30 Kultaa, hopeaa ja pronssia – Pelimannimerkkien suoritustilaisuus Auditorio, Musiikkitalo. klo 11.00-18.40 Musiikkitalossa tapahtuu Päivän aikana useita Kansanmusiikin isompaan iltaan liittyviä ilmaisia konsertteja. Musiikkitalon auloissa mukana pelimanniyhtyeitä, sooloja, Kantelettaren läpilaulanta, Balladitanssit, Kammansoittokilpailun finaali jne. Klo 14-16.30 Valtakunnallinen Pelimanniparaati Esiintyjinä: Hiiden pelimannit, Pohjola Project, Inehmo, Nivalan pelimannit, Kuopion pelimannit, Glen Qvarnstöm & The Polka Kings Finland, Ehrontahron, Paita ja Peppu, Ellun kamut, Usko Välimäki & Uskospois, Suomen Sahansoittajat, Ylä-Savon pelimannit, Luunappi, Helsingin pelimannit, Leppävirran pelimannit, Asta ja Tapani Lahikainen, Hannu Rahikainen, Tykkifeli. Sonore, Musiikkitalo. Vapaa pääsy. Klo 19 Kansanmusiikin isompi ilta – Sibelius Karjalan korpiteillä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän oma kansanmusiikin isompi ilta, jossa esiintyjinä on kansanmusiikin tohtoreita, maistereita ja opiskelijoita. Konserttisali, Musiikkitalo. Järjestää: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Liput: 11,50-32,50 € toimituskuluineen. Klo 21-01 Poloneesipub Arthur Esiintyjinä: Shaika Balalaika, Baran-the band, Thalamus, Halsbrytarna, Aspö spelmän. Illan lopuksi jamit. Ravintola Arthur Helsinki. Vapaa pääsy. Narikkamaksu 2,5 € . Sunnuntai 8.3. Klo 10 Kansanlaulukirkko Anna-Mari Kaskisen hengelliset sanoitukset suoma lai siin kansansäveliin. Suuri pelimanniorkesteri ja laulajat. Helsingin Vanha kirkko. Vapaa pääsy. Klo 12.00-12.45. Aulat soi Pelimannimusiikkia kaikilla mausteilla. Aleksanterin teatteri. Vapaa pääsy. klo 13-15 Samuelin Poloneesin pääjuhla Konsertin käynnistää pelimannien valtakunnallinen yhteissoitto. Esiintyjinä: Pirnales, Shaika Balalaika, kansantanssiryhmä Kärri, Aspö spelmän, Vuoden nuori pelimanni: Lempäälän Helkanuoret, mestaripelimanni Jouko Heikola (huuliharppu) ystävineen, mestarikansantanssija Antti Savilampi, ”Uusimaa Kuninkaantiellä” – musiikkia Uudeltamaalta. Aleksanterin teatteri. Liput: 18/13 € toimituskuluineen. Liput: S-Etukortilla 16/11 € toimituskuluineen 28.2.2015 saakka. Lippuja myös ovelta. Yle tallentaa konsertin. T ukijamme Samuelin Poloneesi on yksi talvikauden suurimpia kan sanmusiikkitapahtumia. Se kokoaa yhteen alan harrastajia ja ammattilaisia eri puolilta Suomea. Vuonna 2015 tapahtuma palaa taas Helsinkiin. Samuelin Poloneesi järjestetään yhteistyössä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Samuelin Po loneesi pitää sisällään koko suomalaisen kansan musiikin kiinnostavimman kirjon, niin rajoja rikkovat nuorten yhtyeet kuin perinteistä linjaa edustavat pelimanniyhtyeet ja yksittäiset mestarit. Tapahtuman teemoina vuonna 2015 ovat uusmaalainen kansanmusiikki ja Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuoden 2015 teema, Kaikki pelaa. Tapahtuma levittäytyy viikonlopun aikana eri puolille Helsinkiä, konserttipaikkoina ovat Balderin-sali, Musiikkitalo sekä Aleksanterin teatteri. Pelimannien yhteisesiintyminen Samuelin Poloneesissa 2012. UUSIMAA Sauli Heikkilä www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015
• 17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Airin soittoharrastus alkoi kuusivuotiaana, kun hän kuuli kansanmusiikin soittoa naapuritalosta. Kansanlaulaja Tiila Ilkan tyttärenpoika Antti Saarimäki asui naapurissa, ja Airi oli usein kuuntelemassa ja katsomassa kun Antti soitteli kaksirivistä haitaria. Airi ihastui tuohon ”koriaan ja punaiseen” haitariin ja kun musiikkikin kuulosti mukavalta, hänen oli pakko saada samanlainen soitin. Pitkän suostuttelun jälkeen vanhemmat ostivat Airille oman kaksirivisen haitarin. Soittamisen alkuun hän pääsi naapurin Antin opastuksella. Edelleen Airi käy soittelemassa Alavudella hänen kanssaan. Ensimmäisiin pelimannikilpailuihin Airi osallistui jo saman vuoden syksyllä elokuussa 1956. Siitä lähtien on kaksirivinen soinut eikä loppua ole näkyvissä. Ensi vuonna on tulossa siis myös 60-vuotistaiteilijajuhla. Airi on tunnettu ja arvostettu kaksirivisen haitarin soittaja ja opettaja, joka tekee kallisarvoista työtä siirtämällä perinnettä jälkipolville. Hänet tunnetaan koko maassa karismaattisena henkilönä, joka on tuonut kaksirivisen haitarin kaiken kansan tietoisuuteen. Opetustyötä hän tekee pyyteettömästi ja itsestään turhaa meteliä pitämättä, rakkaudesta kaksiriviseen. Airille kaikki oppilaat ovat samanarvoisia, ovat he sitten vasta-alkajia tai vanhoja konkareita. Hänen rauhallinen ja perusteellinen opetustyönsä saa jokaisen tuntemaan itsensä pelimanniksi. Vuodesta 1981 alkaen Airi Hautamäki on opettanut kaksirivisryhmiä eri puolella Suomea. Aluksi Tampereella mutta kotiseudulle Alavuden Sapsalammille muuton myötä opetuspaikkoina ovat olleet Alavuden lähikunnat. Vuosien varrella hän on opettanut lähes kahtakymmentä eri ryhmää lukuisilla paikkakunnilla. Oppilaittensa joukosta hän on koonnut erilaisia pieniä pelimanniryhmiä, joiden kanssa hän on esiintynyt aina kuin mahdollista. Tänä päivänä Airi opettaa vielä Alavudella, Kuortaneella ja Virroilla yhteensä seitsemää ryhmää. Airin opetustyön tuloksena hänen oppilaansa ovat voittaneet Suomen pelimannimestaruuden yli kuusikymmentä kertaa sekä Spelimestaruuden Etelä-Pohjanmaalla 118 kertaa. Tämä onkin saavutus, johon harva opettaja tulee lähivuosina yltämään. Lisäksi Airin oppilas Arttu Rajala Ilmajoelta voitti hopeisen harmonikan mestaruuden v. 2009 kaksirivisellä haitarilla. Monet Airin oppilaista ovat myös jatkaneet opintojaan aina maistereiksi ja tohtoreiksi asti. Opetuksen ohella julkaisuja Vuosien varrella Airi on julkaissut kolme äänitettä, opetusvideon sekä kaksi kirjaa. Ryhmien kanssa äänitteitä on julkaistu viisitoista kappaletta. Myös säveltäjänä Airi on ollut aktiivinen ja omia sävellyksiä on syntynyt satakunta kappaletta. Työstään kansanmusiikin parissa Airi on saanut lukuisia tunnustuksia vuosien saatossa, kuten Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki 1992, mestaripelimanni-arvonimi 1998, Director Musices -arvonimi 2007 sekä Suomen Harmonikkaliiton hopeinen ansiomerkki kultaisin lehvin 2010. Airi on kaksirivisellään kysytty esiintyjä. Sooloesitysten lisäksi hän esiintyy Alavuden kaksirivisten, Airin Spelarien ja Sapsun pikkupelimannien kanssa. Silloin tällöin hän soittaa myös Airin kaksirivisten kanssa. Yhtyeessä soittavat useimmat Airin ryhmissä joskus soittaneet pelimannit ympäri Suomea. Juhlakonsertissa Airin kanssa lavalle nousee hänen nykyisiä ja entisiä ryhmiään. Mukaan ovat lupautuneet lähes kaikki Airin johtamat ryhmät vuosien varrella, kaikkiaan lähes 20 kokoonpanoa. Kaikille on kunnia-asia päästä soittamaan suuressa juhlakonsertissa. Luvassa on pelimannimusiikin täyteinen iltapäivä Airi Hautamäen johdolla. Ryhmien lisäksi konsertissa kuullaan Airin oppilaiden perustamia tunnettuja yhtyeitä, kuten Kiharakolmio ja Haka. Konsertin päättää reilun sadan kaksirivissoittajan yhteisesiintyminen johtajansa kanssa. Airi Hautamäen juhlakonsertti toukokuussa: Yli kolme vuosikymmentä kaksirivisopetusta Mestaripelimanni, director musices Airi Hautamäki juhlistaa pitkää opettajauraansa konsertoimalla Alavuden yläkoululla toukokuussa. Hän aloitti opettamisen 80-luvun alussa ja on ehtinyt opettaa satoja harrastajia, joista monista on tullut myös musiikin ammattilaisia. On aika juhlia. Airi Hautamäen juhlakonsertti pidetään lauantaina 9.5.2015 klo 15 Alavuden yläkoululla. Tietoa esiintyjistä päivitetään kevään mittaan osoitteessa www.alavudenkaksiriviset.fi. Teksti ja kuva: Elli Asunmaa
• 18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 -Folklandian idea syntyi Pispalan Sottiisin ideariihissä joskus 1990-luvun alkupuolella. Ajatuksena oli saada uusi tapahtuma täydentämään omaa tapahtumakokonaisuutta uuteen ympäristöön ja uuteen ajankohtaan. Varsinaista esikuvaa ei ollut eikä ketään yksittäistä henkilöä voi nimetä idean isäksi tai äidiksi, kertoo Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtaja Jukka Heinämäki . Kansanmusiikin ja -tanssin vuosi 1996 tarjosi hyvän mahdollisuuden lanseerata tapahtuma vuoden avajaistapahtumana. – Folklandian oheistapahtumiksi ovat vakiintuneet Etkot, FolkForum, Talviseminaari ja Jatkoklubi. Näiden toteutuksessa Folklandian taustajärjestäjillä on merkittävä rooli, ja heidän kanssaan ideoimme jatkuvasti uusia sisältöideoita ja oheisprojekteja, kertoo Heinämäki. Nykyään Folklandia toimii kansanmusiikin ja -tanssin lippulaivana ja antaa näkyvyyttä sille työlle, jota alalla tehdään. Viime vuosina julkisuutta on tullut etenkin television puolelta. – Varsinaista laajentumishinkua meillä ei ole, mutta totta kai olemme koko ajan silmät ja korvat auki uusille ideoille. Kansainvälisyyden lisääntyminen on ollut yhtenä kehitysalueena viime aikoina, sanoo Heinämäki. Tämänvuotisessa Juhlagaalassa kahteen kerrokseen levittäytyvässä Starlight Palace-yökerhossa jaettiin vuoden tunnustukset ja palkinnot. Vuoden Wäinön arvonimen sai kansantanssilegenda, diplomi-insinööri Kari Bergholm . Bergholm on ollut kansantanssija -musiikkitoiminnassa mukana vuodesta 1963 ja toimii edelleen aktiivisesti. Tanssijan Kakullinen onnea Folklandialle! Folklandia-risteily on kahdenkymmenenkolmen tunnin mittainen, mutta musiikki soi laivalla yhteensä yli seitsemänkymmentä tuntia. Uuteen laivaan on vielä totuttelemista, mutta kahden vuosikymmenen kokemuksella tapahtuman on helppo asettua taloksi mihin vain. Lemmen lähettiläs Kikka-Silja pomppasi Impin ja Lempin kakusta onnittelemaan Folklandiaa ja toiminnanjohtaja Jukka Heinämäkeä. Teksti: Pia Rask Kuvat: Petri Kivinen ja Erkki Wrangen
• 19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 uransa ohella Bergholm on toiminut useiden suomalaisten ja kansainvälisten järjestöjen luottamustehtävissä, muun muassa CIOFF:n puheenjohtajana vuosina 1997-2005. Vuoden nuoren pelimannin valitsi tänä vuonna Koirasen perhe. Tunnustuksen sai innokas ja perheitä harrastuksellaan yhdistävä, vuonna 2002 perustettu Lempäälän Helkanuoret. Ryhmää on alusta alkaen ohjannut Outi Sane . Vuoden ohjaajan palkinnon pokkasi nuorisoseura Motoran priimusmoottori Mari Lehikoinen Joensuusta. Kansantanssiohjaajana ja nuorisoseura-aktiivina tunnettu Lehikoinen on toiminut myös taiteen perusopetuksen rehtorina. Starlight Palacen loppuilta olikin yhtä kansantanssin juhlaa: Motora, viime vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat Lappeenrannasta sekä ammattitanssiteatteri Hämy Oulusta näyttivät, millä tolalla kansantanssirintama on tällä hetkellä. Viimeksi mainitun hulvaton Avaruusarkusta-esitys toi lavalle milloin omintakeisia kiiltokuvatunnelmia suomalaisesta perinnearkusta, milloin groteskeja kuvia kaiken kääntöpuolelta. Helsinki-Cotonou Ensemblen jäsen Joakim Berghäll kävi pokkaamassa Vuoden levy -palkinnon. Fire, sweat & pastis, on yhteisörahoituksella toteutettu suomalaisafrikkalainen maailmanmusiikin helmi. Aamuyöstä saksofonisti Berghäll villitsi juhlakansaa Tsuumin riveissä. Tämän vuoden teema, Kaikki pelaa, nostaa esiin alalle ominaisen yhteisöllisyyden, vapaaehtoistyön ja tasavertaisuuden. Matalan kynnyksen osallistuminen myös luovaan työhön on kautta aikain ollut ominaista kansanmusiikissa ja -tanssissa. Myös kaksikymppinen Folklandia on esimerkki tästä. Tapahtuma ei saa julkista rahoitusta, joten suurin osa esiintyjistä on talkoohengellä mukana. Ilman tätä Folklandiaa tuskin kyettäisiin järjestämään näin monimuotoisena ja ohjelmaltaan runsaana. Folklandialla pedataan perinteisesti myös koko seuraavan vuoden kansanmusiikki-ja tanssitapahtumia, julkistetaan esiintyjiä ja valitaan lippulaivayhtyeitä. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat seurasi tämän vuoden teemaa valitsemalla vuoden yhtyeekseen Orivesi All Stars –yhtyeen. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämiltä vuodenvaihteen kursseilta alkunsa saaneeseen, Antti Järvelän luotsaamaan yhtyeeseen voi osallistua minkä tasoinen ja ikäinen soittaja tahansa. Nähtäväksi jää, keitä yhtyeen riveissä soittaa ensi kesän Kaustisen festivaaleilla. Folklandialla palkitut Kari Bergholm (oik.), Joakim Berghäll, Mari Lehikoinen, Julia Vanhanen, Aminata Sane sekä vuoden tanssitekoon Owla osallistuneet Hanna Poikela, Kaisa Partanen ja Elena Penttinen. Oululaista osaamista. Kohta kymmenen vuotta toiminut ammattitanssiteatteri Hämy tuottaa omintakeisia, viihdyttäviä ja koskettavia tarinoita tanssin keinoin. Folklandia-risteilyn taustajärjestäjät olivat valinneet omaksi kummiyhtyeekseen Savonlinnan Taidelukiossa alkunsa saaneen pirteän tyttötrion Ilo(iset) tytöt. Kolmikon kappaleiden aiheet ovat omasta elämästä: tilille tipahtavasta opintotuesta tai saunaillasta ystävien kesken. Pihla Perämäki, Elli Pulliainen ja Venla-Vanamo Asikainen Sea Pubissa.
• 20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Vanhanpiian Pojat Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Jaakko Ruuttunen Mistä kaikki alkoi ja montako alkuperäistä poikaa on jäljellä? 90-luvun alkupuolella lauloimme kaikki Savolaisen osakunnan laulajissa lukuunottamatta Markoa, joka oli muilla tavoin osakunnassa aktiivinen. Muutamalla meistä oli kokemusta sähköisesti vahvistetussa kokoonpanossa soittamisesta siinä määrin, että päädyimme muodostamaan mahdollisimman helposti roudattavan akustisen orkesterin. Harjoittelimme ja sovitimme Salomaan Hiskin ja muiden kuplettimestareiden materiaalia. Ensimmäiset omat kappaleet teimme Savolaisessa osakunnassa järjestettyihin Savoviisut-kilpailuun. Nykyisin suurin osa materiaalista on omaa tuotantoa. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat jäljellä Marko Juntunen , Heikki Pesonen , Jaakko Ruuttunen ja Jukka Valkonen . Jukka Reinikaisen tilalle tuli kolmisen vuotta sitten Heikki Hannikainen . Vaikka yhtye on esimerkiksi Kaustisella hyvin suosittu ja keikkapaikasta toiseen seuraa vankka fanilauma juoksujalkaa, yhtye ei huutele itsestään kovin paljoa. Johtuuko se luontaisesta vaatimattomuudesta? Ei johdu vaatimattomuudesta. Me olemme komeita, taitavia ja nuoria. Me juoksemme kovempaa kuin molemmat fanimme ja koska meitä on viisi, he eivät voi seurata meitä kaikkia. Lisäksi yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiianpoika loppuu ja toinen alkaa. Marko sai tämän idean seepradokumentista. Olemme varmasti laittaneet joskus jonkin keikan www.vanhanpiianpojat. fi-sivulle. Kauppalehden yritysrekisterissä Vanhanpiian Poikien toimiala on ”taiteellinen luominen”, pitääkö luonnehdinta edelleen paikkaansa? Kyllä joo ... jos taiteen määritelmä on jotakin mitä taiteilija asettaa esille taideteoksena ja luomisen tuloksena on jotakin mitä ei ollut ennen luomista. Meriittilistalta löytyy ainakin Ylen Suomilaulujen loppukilpailufinaali ja Kaustisen vuoden yhtye 2007, mitä muuta kannattaa mainita? Kannattaako vai ei, mutta kerrommepa kuitenkin että kerran oltiin toisia Keuruulla kuplettikisoissa. Oli kaunis helteinen kesäpäivä ja seutua verhosi menestyksen kultainen utu. Myöhemmin söimme takahuoneessa porsaan. Ajattelimme että tältä maistuu kuuluisuus ja suosio. Muihin menestystarinoihin lukeutuu Heikki Pesosen pronssi Kansanmuusikot ja jättikurpitsa -tapahtumassa toissakesältä. Yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiianpoika loppuu ja toinen alkaa Suomi24 keskustelupalstalta löytyi tällainen viesti vuodelta 2004: “Missähän ne vanhanpiian pojat soittavat vai soittavatko yleisölle ollenkaan. Levyt ovat makeita ja varsinkin Painilaulu ja Mari, ota piimää sykähdyttävät. Kuunnelkaapa se kannattaa.” Mitä vastaatte? Vastaamme, että viimeistään Kaustisella ensi kesänä. Muistuipa mieleen, että kirjoitimme tuon viestin itse. Meillä oli sillä hetkellä kauhean hyvältä tuntunut 10-vuotisjuhlien markkinointi-idea mutta unohdimme sen seuraavan tuopin aikana. Mikä on yhtyeen nykyinen toimintafilosofia ja missä yhtyettä voisi kuulla? Me olemme olemassa siksi että me haluamme tehdä ja soittaa meidän musiikkia meidän yleisölle samalla kun Heikki laittaa meille ruokaa luomukasviksistaan. Tämän vuoden alkupuolella joku meistä on koko ajan ulkomailla, joten kalenterissamme ei ole muita merkintöjä kuin Kaustinen. Jos jotakin ilmaantuu, laitamme sen mainituille www-sivuille. Ihan totta, varmasti. Ehkä. Onko uutta materiaalia tulossa? Uutta levyttämätöntä materiaalia on tulossa, menossa ja kohdalla, onhan edellisestä virallisesta äänitteestä jo kohta kymmenen vuotta. Marko varsinkin on ollut tuottoisa, hän tekee biisejä nopeammin kuin ehdimme harjoitella. Viimeksi harkittiin treeneissä jälkiruuan väliin jättämistä. Söimme sen kuitenkin, sillä Heikin jättiläiskurpitsapiirakka on viettelevä herkku. Eturuoaksi oli kurpitsakeittoa ja pääruokana kur-pizza. Lopuksi vielä, kuinka äiti voi ja onko edelleen vanhapiika? Vai onko kyseessä vanha Piia? Me niin toivottiin viimeiseksi sitä Kuinka karvainen on takapuolesi -kysymystä. (Vakiokysymys eräällä Helsingin Sanomien palstalla todella kauan sitten, toim. huom.) Näihin äitiä koskeviin uteluihin managerimme on kieltänyt ottamasta kantaa ja Piia ei vastaa enää puhelimeen. Vanhanpiian Pojat on ilahduttanut yleisöä jo kaksi vuosikymmentä. Vaikka perhe-elämä ja työ onkin yhtyeellä etusijalla, ehtii se myös harjoitella, keikkailla ja tehdä uusia kappaleita. Päämääränä on viimeistään eläkkeellä saada ykköshitti ja keikkabussi. Yhtenäinen esiintymisasu on tosi vaikea pukea päälle, valittavat Marko, Heikki, Jukka, Heikki ja Jaakko.