FREIJA, s. 6 Kymmenen vuotta konstailematta Irtonumero 8 € 1 • 2015 MUKANA PELIMANNI-LIITE Kakullinen onnea Folklandialle, s. 12 Taimyrin taikaa, s.32
2 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 SISÄLTÖ 1 • 2015 21 32 18 KOLUMNISTI Tove Djupsjöbacka Kakullinen onnea Folklandialle. Freija: Kymmenen vuotta konstailematta Festivaaleilla Siperiassa: Taimyr täynnä arktista taikaa. Pääkirjoitus...........................................................................................................4 Ajassa: Vieno Kekkonen ..................................................................................5 Koukussa Kalevalaan yli 80 vuotta ..........................................................10 Esittelyssä: Lajos Oláh: Eteläpohjalaista aktivismia ........................11 Sibelius Karjalan korpiteillä .......................................................................12 Metallimies Jonne Järvelä osaa joikata ..................................................14 Airi Hautamäki: Yli kolme vuosikymmentä kaksirivisopetusta .....17 Persoonallinen pelimanniyhtye: Vanhanpiian Pojat ........................20 Pelimanni-liite Spelit synnytettiin tarpeeseen ..................................................................23 Nuottiliite: Kansanmusiikkia Etelä-Pohjanmaalta ...........................25 Kuulumisia Satakunnasta ............................................................................29 Uudenmaan nurkka .......................................................................................29 Palkeisten paluu ..............................................................................................29 Kuulumisia Pohjois-Savosta .......................................................................30 Jyväskylässä tapahtuu ...................................................................................30 Mistä on musiikki tehty? ..............................................................................31 Kukin tablaa tyylillään ..................................................................................35 NORDLEK 2015 kutsuu ................................................................................36 Pirnales puhallettiin henkiin terminaalissa ........................................37 Helsinki Creates Works – töissä kaupungilla taiteilijana ...............38 Kansanmusiikki-instituutin juhlaseminaari ......................................39 Levyt ja kirjat ....................................................................................................42 Ethno Finland ensimmäistä kertaa! ........................................................46 Taustapeili: Timo Saarimäki ......................................................................50 6
3 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ALKUTAHDIT Palkintoja jaossa Viime vuonnakin ilmestyi paljon hyviä uusia kansanmusiikkilevyjä. Painavasta Etno-Emma –palkinnosta kisaavat tänä vuonna seuraavat levyt: Juurakko: Lauluja kuistilta, Tuomas Logrén: Yövesi, Sibelius-Akatemian Folk Big Band: FBB, Sväng: Karja-La. Emma-palkintojen saajaehdokkaat nimeää Musiikkituottajat – IFPI Finland ry. Palkintojensaajat valitsee ulkopuolisista musiikkikriitikoista sekä muista musiikin tuntijoista koottu raati. Emmoja jaetaan tänä vuonna 29. kerran ja Etno-Emma kymmenennen kerran. Emmojen voittajat selviävät juuri ennen lehden ilmestymistä Emma Gaalassa 27.2. Logrénin Yövesi kisaa myös arvostetusta Teosto-palkinnosta, joka jaetaan 12. kerran ja on yhdelle osuessaan 25 000 euron suuruinen. Mukana on myös Antti Paalasen Meluta-albumi sekä Matti Mikkolan Pepe & Saimaa, Olavi Uusivirran Ikuiset lapset, Mikko Hassisen Elektro GT ja Perttu Haapasen Compulsion Island. www.emmagaala.fi www.teosto.fi Legendaarinen muusikko, säveltäjä, musiikintutkija ja kirjailija Ilpo Saastamoinen on julkaissut internetissä tuhansia sivuja käsittävän kokoelman artikkeleitaan, muistelmia, päiväkirjamerkintöjä, runoja ja etymologisia pohdintoja. Vuodenvaihteessa sivusto on täydentynyt myös musiikkinäytteillä. Kansanmusiikkifuusion uranuurtajan sydäntä lähellä ovat olleet erityisesti saamelainen ja suomalais-ugrilainen musiikki sekä erityisesti improvisaatio. Sivusto tarjoaa runsaasti lähdeaineistoa tutkijoille sekä kiinnostavaa ajanvietettä musiikinharrastajille. Sivuston tutkimisen alkuun johdattakoon Ilpo Saastamoisen oma vihje: ”Ehkä tärkeintä mitä olen musiikista kirjoittanut on aineisto nimeltään ”2009 Itkuimpro ”. Se sisältää kaiken oleellisen, mitä elämä on opettanut minulle musiikista ja mitä musiikki on opettanut minulle elämästä.” www.ilposaastamoinen.fi Ilpo Saastamoisen elämäntyö internetissä Folk-Suomi 2015 Suomen kansanmusiikkija kansantanssitapahtumat ovat koonneet voimansa yhteen ja tekevät yhteistyötä Folk-Suomi -otsikon alla. Projektin toisena toimintavuonna mukana olevien festivaalien määrä on noussut kolmanneksella liki kolmeenkymmeneen alan tapahtumaan. Folk-Suomi on projekti, jossa tapahtumien välinen vapaamuotoinen yhteistyö tähtää yhteen yhteiseen tavoitteeseen: kansanmusiikin ja kansantanssin tunnetuksi tekemiseen. Folk-Suomi haluaa nostaa esiin ja rohkaista kulttuurin kuluttajia tutustumaan maamme kulttuuritarjonnan helmiin.Projektin Facebook-sivulla kerrotaan tulevista tilaisuuksista, tempauksista ja tietysti tapahtumista itsestään. www.facebook.com/folksuomi Lasten ja nuorten rytmimusiikkiverkosto Louhimo on julkaissut alaja yläkouluille tarkoitetun menetelmäoppaan Kansanmusiikkia kouluihin. Julkaisu on tehty yhteistyössä Sibelius-Akatemian Seinäjoen yksikön kanssa ja se sisältää kymmenen eteläpohjalaista laulua. Sanojen ja nuottikuvien lisäksi oppaan mukana tulevat CD ja ohjeet, kuinka älypuhelimeen tai tablettiin voi ladata sovelluksen, jonka avulla voi katsoa soitinesittelyjä ja kahta musiikkivideota. Opasta on jaettu maksutta hankealueen kouluihin EteläPohjanmaalle, mutta se on myös ladattavissa osoitteessa www.taikalamppu.fi sekä maaliskuussa musiikkeineen osoitteessa www.louhimo.com . Kansanmusiikkia kouluille Sauli Heikkilä
4 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Maija Seppo PÄÄKIRJOITUS Harhanäky vai päämäärä? Visio-sana on alunperin tarkoittanut näkyä tai harhanäkyä, kuvitelmaa, näkemystä tai hahmotelmaa. Konsulttien napattua sen makeana terminä yritysmaailmaan siitä on tullut myös synonyymi päämäärälle. Tähän me tähtäämme. Kansanmusiikkiväki visioi vuotta 2025. Mikä on kansanmusiikin ja -tanssin tila ja asema kymmenen vuoden päässä? Kymmenen vuotta ei ole pitkä aika, mutta siinä ehtii tapahtua paljon, jos laitetaan tapahtumaan. Niin kauan, kun toimia ei konkretisoida, keskustelu pysyy visio-sanan alkuperäisessä merkityksessä. Onneksi ei tarvitse lähteä tyhjästä. Eriasteista koulutusta muskareista tohtorikoulutukseen löytyy vähintään kohtuullisesti. Kansanmusiikin ammattilaisia valmistuu tasaiseen tahtiin viemään ilosanomaa kansalle. Kansanmusiikin asema on turvattu pitkälle tulevaisuuteen. Kautta maailman kansanmusiikin arvo oman identiteetin löytämisessä, ymmärtämisessä ja arvostamisessa on nousussa. Samaan aikaan kun kulttuurien välinen vaihto ja erilaisten yhdistelmien kokeileminen lisääntyy, kansanmusiikki elää ja muuttuu, niinkuin se on aina muuttunut. Lisäksi on aina niitä, jotka haluavat puritaanisesti kunnioittaa sitä yhtä ainoaa oikeaa tapaa soittaa laulaa tai tanssia. Hyvä niin. Musiikki tai tanssi orgaanisena kudelmana ei minusta edellytä visiointia. Se jatkuu kyllä. Paukut päämäärätietoisessa visioinnissa kannattaa käyttää sellaisten asioiden näkemiseen, joissa on selkeästi kansanmusiikin kokoinen aukko. Suurin visio on saada kansa laulamaan ja soittohaluiset rohkaistua soittamaan. Lähtökohtaisesti jokainen ihminen on musikaalinen. On päästävä myyttisestä kuvitelmasta, että voidakseen laulaa tai soittaa, pitää olla jotenkin erityinen. On järjestettävä matalan kynnyksen mahdollisuuksia musiikkiharrastukseen maan joka kolkassa. Tästä päästään kasvatukseen ja erityisesti varhaiskasvatukseen. Jokaisessa päiväkodissa pitäisi olla joku, joka uskaltaa innostaa lapsia musiikkiin. Suomalaisen kansanmusiikin käyttöä voi perustella myös sillä, että sen kautta voi oppia jotain esi-isistämme ja ymmärtää, miksi olemme sellaisia kuin olemme. Muiden kansojen musiikkia käyttämällä lisätään suvaitsevaisuutta. Millä tavalla saamme mahdollisimman monen varhaiskasvattajan ja luokanopettajan käyttämään kansanmusiikkia päivittäin ja ymmärtämään, että se ei vaadi erityislahjakkuutta? Kansanmusiikin kokoisia aukkoja on myös hoitoalalla. Musiikinkäyttämisen hyvät tulokset kuntoutuksessa ja virkistystoiminassa ovat tiedossa. Toki jo nykyään on musiikkiterapiaa ja vanhuksia laulatetaan, mutta resursseja siihen ei suunnata vielä läheskään tarpeeksi. Luin jostain, että ihmiset ovat tyhmistyneet viime vuosikymmeninä. Jospa se johtuu siitä, että me laulamme vähemmän kuin ennen? Sauli Heikkilä KANSAN MUSIIKKI Kansanmusiikin aikakauslehti No 1 (176) 2015 Julkaisijat Suomen Kansanmusiikkiliitto Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki Puh. (09) 8731 320 www.kansanmusiikkiliitto.fi Toiminnanjohtaja Päivi Ylönen-Viiri, puh. 0500 431 913 toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Puheenjohtaja Antti Koiranen, puh. 040 551 4137, antti.koiranen@gmail.com Kansanmusiikki-instituutti Jyväskyläntie 3 (PL 11), 69601 Kaustinen www.kansanmusiikki-instituutti.fi Johtaja Matti Hakamäki, puh. 040 3588921 matti.hakamaki@kaustinen.fi Kustantaja Suomen Kansanmusiikkiliitto Päätoimittaja Sauli Heikkilä, puh. 045 671 1868 lehti@kansanmusiikkiliitto.fi Tilaukset ja osoitteenmuutokset toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi Ilmoitusmyynti toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi Ulkoasu ja taitto Pieni Huone Oy, Sauli Heikkilä Toimituskunta Matti Hakamäki, Sauli Heikkilä, Anja Hinkkanen, Riitta-Liisa Joutsenlahti, Jaana-Maria Jukkara, Seppo Kononen, Heikki Laitinen, Juhani Näreharju, Jimmy Träskelin ja Päivi Ylönen-Viiri Kansikuva Freija, kuva: Sauli Heikkilä Kirjapaino Forssan Kirjapaino Oy ISSN 2323-8089 Kansanmusiikki 2/15 ilmestyy 29.5. aineisto 6.5. mennessä. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen
AJASSA Vieno Kekkonen 5 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Teksti: Päivi Ylönen-Viiri Kuva: Jouni Harala Miten juhlit 60-vuotista taiteilijajuhlavuottasi 2015? Helsingissä Kapsäkissä oli 22.2. tunnin konsertti, se sattui melkein päivälleen ensimmäisen levyni ilmestymispäivälle 21.2.1955. Warner julkaisee maaliskuun alussa tupla-cd:n Tie mittaamaton – La Strada, jossa on 40 laulua urani eri vaiheilta. Lisäksi siihen tuli kaksi aivan uutta levytystä. Levyllä on mukana vanhoja valokuvia ja mieheni Eero Saurin tekemä historiikki minusta. Mikä on pitkän urasi salaisuus ja mitä tähtihetkiä sieltä haluat nostaa? Olen vaan laulanut kun joku on pyytänyt. Näin minulle on tullut laaja ohjelmisto. Olen myös pitänyt kunnostani ja äänestäni hyvää huolta. Ehkä ne suurimmat tähtihetket olivat, kun pääsin Teatterikouluun ja sain tehdä levyn. Onko sinulla jäänyt joku haave toteuttamatta? Joskus olisin toivonut saavani laulaa musikaaliroolissa, mutta se ei ole enää ongelma näin 80-vuotiaana. Olet myös pelimanni. Mikä kaksirivisessä viehättää? Tykkään kaksirivisen äänestä, ja on mukava soittaa Helsingin kaksirivisissä. Siellä on eri-ikäisiä mukana, ja Pekka Pentikäinen on hirveän hyvä opettaja. Olisi kiva oppia soittamaan kunnolla, pitäisi vain harjoitella enemmän. Missä sinut voidaan nähdä seuraavan kerran estradilla Suomessa kevään aikana? Ainakin olet JuuriJuhla-RotFestissa Sellosalissa Espoon pelimannien kanssa 10.4. Oikein mukavaa, kun päästiin Espoon pelimannien kanssa JuuriJuhlan konserttiin. Olen tehnyt paljon tanssikeikkoja heidän kanssaan. Olen myös Airakselassa 18.3. tanssittamassa Pohjois-Savon pelimannien kanssa. Ja Supernaisten, eli Pirkko Mannolan ja Marjatta Leppäsen, kanssa meillä on kiertueet ainakin huhtikuussa, ja lokakuussa konsertteja on tulossa lisää. Lisäksi on muita pienimuotoisempia konsertteja.
Freija: Kymmenen vuotta konstailematta Kansanmusiikkiyhtye Freijan ydin on konstailematon kansanlaulu. Yhtyeen käsissä monet rakastetut sävelmät saavat uutta eloa, eikä heitä kiinnosta kovinkaan tiukka genremäärittely – kunhan laulu tuntuu hyvältä. Aina satsataan laatuun, oli kyseessä sitten lapsitai aikuisyleisö. 6 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ”Tehdään kansanlaululevy!” Siitä lähti Freija-yhtyeen taival. Aika harva nykykansanmusiikkiyhtye Suomessa tarttuu konstailemattomaan kansanlauluun, joten tällaiselle musiikille tuntui olevan tilaus. Maija Karhinen-Ilo (laulu, haitarit, nokkahuilut, harppu) ja Matti Laitinen (kielisoittimet, laulu) olivat soittaneet yhdessä duona jo pitkään, ja löytäessään soittokavereikseen Arto Anttilan (bassot, sopraanosaksofoni, laulu) ja Lassi Logrénin (viulu, avainviulu, laulu), Freijan kokoonpano oli valmis. Tänä vuonna yhdessä on soitettu tasan kymmenen vuotta. – Lähtölaskenta lähtee varmaankin ensimmäisestä levystä, jossa olimme yhdessä mukana. Jouluverso ilmestyi vuonna 2005, kertoo Maija Karhinen-Ilo. Freijan ensimmäinen oma levy, Lempilauluja, ilmestyi seuraavana vuonna. Kertosäe ”sun Freija Freija frallallei” tarttui yhtyeen nimeksi. – Piti nopeasti päättää nimi, että saatiin se Jouluverson kansiin, hymyilee Lassi Logrén. – Kymmenen vuotta yhdessä tuntuu juhlimisen arvoiselta asialta. Tämä on tärkeä yhtye meille kaikille! Matti Laitinen nyökkäilee. – Freija ei työllistä meitä kokopäiväisesti mutta se on ja pysyy. Ja aina on nautinto päästä soittamaan yhdessä! Viime vuosina Freija-rintamalla on ollut hiukan hiljaisempaa, mutta nyt on äänitetty uutta levyä ja syksyllä on tarkoitus järjestää juhlakiertue. Kaikilla yhtyeen muusikoilla on useita rautoja tulessa. Maija Karhinen-Ilo on viimeisten vuosien aikana tehnyt Sibelius-Akatemiassa taiteellista tohtoritutkintoa. Elokuussa edessä on paluu töihin Käpylän musiikkiopiston vararehtoriksi, vastuualueenaan kansanmusiikkiosasto. Tällä hetkellä kyseistä pestiä hoitaa bändikaveri Lassi Logrén. Matti Laitista työllistää muun muassa lastenmusiikkikeikat ja oma studio, jossa Freijankin levyt on äänitetty. Arto Anttila puolestaan on tärkeä hahmo Kaustisen kansanmusiikkielämässä, kansanmusiikkiyhtye Tallarin ja Hääkuoron johtajana. Kaikki muusikot ovat soittimiensa huipputaitureita, mutta ainakin itselleni yksi Freijan hienoimpia erityispiirteitä on se, että kaikki laulavat – ja todella hyvin! Laulusolistina toimii Maija Karhinen-Ilo, mutta moniääninen yhtyesointi on aina yhtä herkullinen. Myös miehet tarttuvat laulusooloihin esimerkiksi lapsille suunnatulla Kiekkumaralla-levyllä. Kerran Suomen Kansanmusiikkiliiton kiertueella Maijalta lähti ääni ja laulusoolot jouduttiin jakamaan uudestaan muiden kesken. – Olihan se hieno esimerkki siitä, mihin nämä miehet venyvät, Maija KarhinenIlo kehuu. Tyylien rajat häilyviä Lapsille suunnattu laulukirja ja levy Kiekkumaralla vuodelta 2007 oli huikea menestys ja siitä on tullut suorastaan instituutio lastenmusiikin saralla. Viimeisin albumi SydänJuurilla menestyi myös hienosti, voittaen sekä Etno-Emmaettä Vuoden kansanmusiikkilevy -palkinnot vuonna 2011. – Joku kysyi, onko paineita uuden levyn kanssa kun edellinen menestyi niin hyvin, mutta se ei ole tullut kenellekään edes mieleen, vakuuttaa Matti Laitinen. SydänJuurilla oli tunnelmaltaan aika tummasävyinen. Seuraavalla levyllä on selkeästi positiivisempi vire. Tyylillisesti yhtye ei lupaa mitään mullistavia muutoksia. Luvassa on ”tuttua Freijaa”. Ohjelmisto rakentuu kansansävelmistä, omista kappaleista ja kuten ennenkin, myös iskelmää on mukana. Matti Laitinen selittää: Teksti: Tove Djupsjöbacka Kuvat: Sauli Heikkilä
7 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Positiivinen asenne huokuu Freijasta jopa lumihangessa, Matti Laitinen (vas.), Lassi Logrén, Arto Anttila ja Maija Karhinen-Ilo.
8 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 – Freijan kanssa emme kovinkaan paljon pohdiskele sitä mitä soitamme. Soitamme sitä mikä tuntuu hyvältä. – Musiikkityylien rajat ovat kovin häilyviä, emmekä halua jättää jotain kappaletta pois vain siksi, koska se edustaa tiettyä musiikkityyliä, Arto Anttila jatkaa. Miten joku tietty laulu sitten päätyy Freijan ohjelmistoon? – Usein se on ihan sattumaa, Maija Karhinen-Ilo toteaa. – Kuten tunnettu ja jopa puhkikulunut Väliaikainen! Olimme tekemässä hääkeikan soundcheckia – kundit heittelivät jotain riffejä, joiden päälle lähdin laulamaan spontaanisti Väliaikaista. Siitä jatkettiin ja jotain saatiin jopa nauhalle samantien. Nyt kappale on mukana uudella levyllä. SydänJuurilla-levyllä on piristävä sovitus myös legendaarisesta Emma-valssista. Kappale päätyi ohjelmistoon vähän samaan tapaan kuin Väliaikainen. Esikoislevy oli ollut Etno-Emma-ehdokas, muttei voittanut. Seuraavissa treeneissä yhtye ryhtyi spontaanisti laulamaan: ”Oi Emma, Emma, kun lupasit olla mun omani”. Pari vuotta myöhemmin sama laulu tuli uudestaan vastaan ja päätyi levylle, jolla Emma-palkinto sitten saatiin. – Jos tykkää laulaa jotain laulua, se riittää, Maija Karhinen-Ilo toteaa. Monesti yhtye seuraa solistinsa mieltymyksiä. Kun Maija laulaa, niin aina pitää olla mukana yksi kalevalamittainen laulu ja ainakin yksi balladi! Balladeja sähköisesti Balladit ovat Maija Karhinen-Ilon tohtoritutkinnon aihe, ja toukokuussa Freija esiintyy hänen viimeisessä tutkintokonsertissaan Helsingin Musiikkitalolla. – Ohjelmassa on nykyajan balladeja, joten luvassa on sähkökitaraa, sähköbassoa ja jopa rumpukoneita, Maija kertoo. – Seassa on sitten akustista soundia. Tämä on meille kaikille hauska kokeilu. Eikä soittimilla tai tyylillä ole sinänsä väliä – lähestymme musiikkia oman persoonan ja yhteistyömme kautta. – Kun me neljä tartumme johonkin, se kuulostaa kuitenkin aina Freijalta, oli musiikkityyli mitä tahansa, Matti Laitinen toteaa. – Tämä on aluevaltaus ja laajennus, eikä se tarkoita että hylkäämme kaiken muun. Nykyään, kun kaikki yhtyeet harrastavat unplugged-soittoa, me teemme päinvastaisen liikkeen – Freija goes plugged, Maija innostuu. Sähkökitara on mukana myös tulevalla levyllä, kuten myös jouhikko, jota on aiemmin käytetty vain lapsille suunnatuilla levyillä. Lisäksi on tullut mukaan Arto Anttilan ukulele-basso, joka luonnollisesti on pienen kokonsa vuoksi basistille mieluinen. Arto Anttila, Maija Karhinen-Ilo, Matti Laitinen, Lassi Logrén Levyt: Jouluverso (Kulttuurikeskus Verso 2005) Lempilauluja (Texicalli 2006) Piilometsän säveliä (Kulttuurikeskus Verso 2010) Kiekkumaralla (Tammi 2007) SydänJuurilla (Pop Union / Capo Records 2011) Tämän kylän lapsii yhdessä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa (Pop Union / Capo Records & Lahden Musiikkiluokkien Tuki ry 2013) Uusi levy tulossa vuoden 2015 aikana www.freija.fi Maantieteelliset etäisyydet eivät Freijan työskentelyä rajoita. Tammikuussa työrauhan tarjosi Sibelius-Akatemian kurssikeskus Kallio-Kuninkala.
9 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 – Olemme kiertäneet paljon kouluja ja silloin haluamme yleensä esitellä kaikki mahdolliset soittimet. Nyt pyritään vähentämään roudauksen työläyttä supistamalla soitinmäärää, Maija Karhinen-Ilo kertoo. – Tai ettei soittimia ainakaan lisättäisi, Lassi Logrén toteaa diplomaattisesti. Freija on juuri palannut koulukonsertteja koordinoivan Konserttikeskuksen esiintyjälistoille vuoden tauon jälkeen. Koulukonsertit tuntuvat olevan yhtyeelle hyvin mieluisia. Muutenkin heidän musisoinnissaan ja puheessaan on pedagoginen ulottuvuus vahvasti läsnä. – Haluamme lisätä kansanmusiikin tunnettavuutta, tehdä sitä lapsille tutuksi, vakuuttaa Matti Laitinen. Konserttikeskuksen kautta on nyt tarjolla myös uusia koulukonserttikokonaisuuksia. Tällä kertaa Freijalla on alakouluille Hetkun ketkun -konsertti sekä yläkouluille ja lukioille Etnoo vai folkkii? -niminen kokonaisuus. – Painimme koko ajan käsitteiden kanssa, kuten onko kansanmusiikki-sana huono vai ihana. Toisaalta mietitään, pitäisikö puhua folkista tai etnosta. Haluamme tuoda näitä näkökulmia esille myös kouluissa. Kansanmusiikin saralla moni Freijan projekti onkin melkoinen kulttuuriteko. Esimerkiksi Tämän kylän lapsii -projektissa esitettiin kansanlauluja yhdessä lasten kanssa. Se tehtiin yhteistyössä Lahden musiikkiluokkien kuorojen kanssa. Lahdessa asuva Matti Laitinen kertoo taustasta. – Lapseni käyvät kyseistä koulua ja opettajat tietävät että olen ammattikansanmuusikko. Sieltä sitten ehdotettiin, josko tehtäisiin jotain yhdessä suomalaisen kansanmusiikin pohjalta. Minä totesin, että minulla on siihen yhtyekin valmiina. Freija teki ohjelmistolla pari konserttia ja se myös levytettiin. Vuosi sitten samanlainen projekti toteutettiin Kouvolassa ja nyt konseptia tarjotaan myös Konserttikeskuksen kautta. Koulu valikoi ja harjoituttaa kappaleet oppilailla, sitten Freija tulee ja soittaa heidän kanssaan. Parasta lapsille Freija kuuluu niihin harvoihin yhtyeisiin, jotka esiintyvät tasapuolisesti sekä aikuisille että lapsille. Välillä se hiukan hämmentääkin ihmisiä – moni lapsille esiintyvä yhtye ei juuri soita aikuisille. Freija tuntuu olevan kuin puu, josta kasvaa erilaisia oksia. – Joku voi nähdä toimintamme poukkoiluna, mutta mielestämme olemme koko ajan saman asian äärellä, soitimmepa sitten lapsille tai aikuisille. Meille se ei ole uskottavuusasia, toteaa Matti Laitinen. Arto Anttila muistuttaa, että lapsille esiintyminen vaati rautaista ammattitaitoa. – Se ei poikkea aikuisille soittamisesta mitenkään, lapsille pitää tarjota yhtä laadukasta musiikkia kuin aikuisille. – Aikuinen voi itse valita mitä kuuntelee, mutta lapsi ei, lisää Matti Laitinen. Freijaa perustettaessa kovin monet eivät esittäneet laululähtöistä uudempaa kansanmusiikkia. Onko kymmenen vuoden aikana tapahtunut jotain tällä saralla? – Jokaisen yhtyeen pitää tietysti löytää oma juttunsa, mutta edelleen yllättää, että sitä tehdään niin vähän, Maija KarhinenIlo mietiskelee. Matti Laitinen epäilee, että tietyn tyyppisiä lauluja väheksytään helposti. – Itse koen mahtavana palautteena sen, jos yleisö saadaan laulamaan mukana. Freijalla on aika palveleva lähtökohta. Toki soitamme kappaleita joista itse pidämme, mutta yleisön kanssa pitää kommunikoida. Freijan musiikki ei ole ylhäältä annettua, vaan kaikki ovat tilanteessa yhdessä. Toimintafilosofiaa ei ole suunniteltu tai markkinoitu erityisesti vaan se on syntynyt luonnollisesti ja siitä on yhtyeen kesken ryhdytty puhumaan melko myöhään. – Ehkä se onkin syy miksi olemme jaksaneet toisiamme kymmenen vuotta. Joku voisi nähdä Freijan maantieteellisenä haasteena, asuvathan jäsenet kaukana toisistaan: Helsingissä, Espoossa, Lahdessa ja Kaustisella. Heille itselleen se ei ole ongelma. – Karttaa katsellessa etäisyys saattaa tuntua suurelta, mutta minulle ei ole mikään ongelma ajaa muutama tunti pidempään. Yhteinen aika on arvokasta, Arto Anttila miettii. – Yleensä Freijan kanssa ei ole kiireen tuntua, tämä on kuin seestynyt parisuhde, toteaa puolestaan Lassi Logrén. Maija Karhinen-Ilo kiteyttää: – Kaikki liittyy luottamukseen toisiamme ja elämää kohtaan. Freijan muusikot soittavat monenlaisia soittimia, tällä kertaa käsiin osuivat sähkökitara, ukulelebasso, kitara ja mandoliini. Meille ei ole uskottavuusasia, soitammeko lapsille vai aikuisille.
10 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Konsta Jylhä –kilpailun teemana folk-laulu Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla järjestetään 6.-7.7.2015 valtakunnallinen Konsta Jylhä –kilpailu kuudennen kerran. Tänä vuonna kilpailun aiheena on folk-laulu ja siinä on kaksi sarjaa: perinne ja vapaa. Kumpikin sarja on yleinen ja ikärajoituksia ei ole. Perinnesarjassa esityksellä tulee olla jonkinlainen yhteys suomalaiseen kansanlauluperinteeseen joko sävelmän, tekstin tai esitystavan muodossa. Sarjassa kilpaillaan soolona, joko säestyksettömänä lauluna tai itse säestettynä lauluna. Vapaassa sarjassa esitykset ovat esittäjän omaa tuotantoa eikä yhteyttä perinteeseen tarvitse olla. Vapaan sarjan esitys voi olla soolo säestyksettömänä tai omalla säestyksellä tai pienen, korkeintaan kolmen (solisti mukaan luettuna) hengen yhtyeen säestyksellä. Esikarsinta suoritetaan näytetallenteen perusteella. Kilpailuun osallistutaan täyttämällä Kansamusiikki-instituutin internet-sivuilta löytyvä lomake viimeistään huhtikuun 15. päivä. Kilpailussa jaetaan palkintoina 10 000 euroa. Kilpailun järjestää Pelimannitalo yhteistyössä Kansanmusiikki-instituutin kanssa ja sen säännöt löytyvät osoitteesta www.kansanmusiikki-instituutti.fi Kaustisen kansanmusiikkijuhlilla vuodesta 2013 toteutettu Showcase-sarja tulee jatkumaan myös tulevan kesän festivaaleilla. Sekä yleisöltä että esiintyjiltä saadun positiivisen palautteen perusteella formaatti sopii Kaustisen festivaaleille hyvin. Showcase-yhtyeitä nostetaan esiin festivaalin runsaasta ohjelmatarjonnasta antamalla näkyvyyttä niin markkinoinnin ja mainonnan kuin itse festivaalin ohjelmankin kautta. Showcase-yhtyeitä valittiin yli kolmenkymmenen hakijan joukosta kolme. Yhtyeiden valinnassa korostettiin kokonaisuuden monipuolisuutta sekä persoonallista otetta musiikin käsittelyssä. Ruotsalainen Jaerv on runsaasti tunnustusta saanut kvintetti, joka soittaa ja laulaa energistä kansanmusiikkia popja jazzvaikutteilla. Mukaansatempaavista keikoistaan tunnettu yhtye on kiertänyt USA: ssa sekä eri puolilla Eurooppaa ja tekee yhteistyötä useiden ruotsalaisten eturivin artistien kanssa. Kopla on Saarijärvellä vuonna 2004 perustettu kansanmusiikkiyhtye, joka musisoi sovitettua nykykansanmusiikkia rennolla, nuorekkaalla ja juurevalla meiningillä. J-P Piirainen on nuori ja energinen, Joensuusta lähtöisin oleva kitarataiteilija ja kansanmuusikko. Uutta kansanmusiikkia soittava kitaristi on tehnyt tutkimusmatkan kitaran eri soittotyyleihin ja luonut uniikin tyylin ja soundin. Kaustisella jälleen monipuolinen showcase-sarja Kalevalaisen runonlaulannan fanittaminen ei katso ikää eikä paikkaa. Geneveläinen Juliette Monnin Hornung tutustui Kalevalaan yli 80 vuotta sitten, kun hän poimi sen sattumalta kirjaston hyllystä uutta lukemista etsiessään. Suomen kansalliseepos tempaisi nuoren naisen pyörteisiinsä saman tien. Sittemmin Kalevalan koukuttama Hornung on lukenut kirjan viidellä eri kielellä. Samalla on virinnyt kiinnostus myös muuhun suomalaiseen kirjallisuuteen sekä kuvataiteeseen ja musiikkiin. – Ihailen Kalevalaisen runolaulun rikasta sisältöä. Rytmi on hieman monotoninen, mutta samalla täynnä energiaa. Tarinat sinänsä ovat kaikkea muuta kuin monotonisia, teksteistä löytyy ainutlaatuista edistyksellisen sivilisaation kuvausta, Hornung analysoi. Hän on myös suuri kantelemusiikin ystävä. Kanteleen soinnissa häntä viehättää erikoinen yhdistelmä voimaa ja eleganssia. Jean Sibeliusta Hornung arvostaa suuresti säveltäjänä, mutta tämän Kalevala-aiheiset teokset eivät kuulu hänen suosikkeihinsa. – Sibeliuksen säveltämät Kullervo tai Tuonelan Joutsen eivät edusta minulle Kalevalan maailmaa. Niistä kuuluu tietysti Sibeliuksen oma, persoonallinen Kalevala-tulkinta, joka ei vaan puhuttele minua, Hornung toteaa hieman valitellen. Tästä huolimatta Sibeliuksen musiikkia on luvassa helmikuun viimeisenä päivänä Hornungin kotonaan järjestämissä Kalevalan-päivän juhlissa, hänen pitämänsä puheen ja Kalevala-lausunnan ohessa. Juhlien jälkeenkin 102-vuotiaan Juliette Monnin Hornungin kevät jatkuu kiireisenä: hänen uusi kirjansa ”Le Kalevala: ses héros, ses mythes et sa magie” julkaistaan Sveitsissä huhti-toukokuun vaihteessa. Koukussa Kalevalaan yli 80 vuotta Mika Jouhki
11 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Unkarilaisen tanssitupamusiikin ohella Lajosin repertuaariin kuuluvat gipsy jazz-swing, bluegrass, folk, irlantilainen musiikki, country, country-rock, maailmanmusiikki ja klassinen musiikki. Myös hänen soittamiensa instrumenttien lista pitkä. Ei ihme että kollegat toteavat miehen aktiiviseksi kaveriksi joka nähdään konserteissa hyvin usein, lavalla, yleisössä tai tapahtuman järjestäjänä. Tuntuu olevan lähes mahdotonta hahmottaa missä kaikessa hän on mukana. Tanssitupaliike oli olennainen osa Unkarin sosialistisen ajan nuorison vastakulttuuria. Liike herätti maan poliittisessa myllerryksessä vaienneen kansanmusiikin ja -tanssin uuteen eloon. Sen rooli unkarilaisen kansanperinteen tallentajana on ollut merkittävä. Ensimmäinen tanssitupa järjestettiin Budapestissa toukokuussa 1972. Lajos Oláh on ollut mukana tanssitupaliikkeessä 19-vuotiaasta, vuodesta 1979. Edelleen Lajos soittaa kesäisin Unkarissa kansanmusiikkia entisten soittokaverien sa kanssa nostalgisesti 70-80-luvun revivalliikkeen hengessä. Saman perinteen äärellä toimii myös Lajosin johtama Oláhos-yhtye. – Soitamme vaimoni Anikón , Mikko Mäntylän ja Antti Vuorelan kanssa unkarilaista tanssitupamusiikkia, kansanmusiikin eri dialekteja Transilvaniasta nykySlovakian alueisiin. Tässä kokoonpanossa soitan viulua, kampiliiraa ja tárogatóa (Unkarissa ja Romaniassa tunnettu oboen tyyppinen puhallinsoitin). Tähän liittyy myös projektimme, jossa sovellamme Unescopalkittua tanssitupametodia suomalaisiin päiväkoteihin Piententanssit-sarjassamme. Viime vuonna pidimme Seinäjoella ja sen lähiympäristössä tanssitupaa esikoululaisille kymmenissä päiväkodeissa. Keväällä toteutamme Etelä-Pohjanmaan perinteeseen pohjautuvia Piententansseja, Lajos kertoo. – Unkarissa on yleinen tapa, että bändi saa nimensä prímàsin mukaan. Oláhosyhtyeen nimi ei kuitenkaan viittaa ainoastaan meidän sukunimeemme; Oláhos on erään hyppytanssin nimi Unkarin Suurelta tasangolta, Lajos selittää. Viulunsoitossa Lajosin ensimmäinen opettaja oli hänen oma isoisänsä. Sittemmin hän sai klassisen musiikin koulutuksen, valmistui musiikinopettajaksi ja on opiskellut myös Suomessa asuessaan. – Oppiarvoltani olen filosofian maisteri kahden maan tavalla. Unkarilaisen kansanmusiikin ja siihen liittyvän soittimiston jatkeena nyckelharpa (avainviulu) on ollut hänelle Suomessa suuri löytö – hänen oman soittimensa rakentaja on Leif Kronqvist Pedersörestä. – Suomessa soitan suomalais-ruotsalaisen kansanmusiikin lisäksi irkkua, historiallisia sävellyksiä, wanhaa musiikkia ja Bachia. Vaimoni kanssa soitamme Duo Tuhatkielissä muun muassa Boccherinia ja kuortanelaisen Anneli Ahon kanssa suomalaista perinnemusaa. Tällä hetkellä aktiivisista yhtyeistä Captain O’Neill Band on Lajosin luonnehdinnan mukaan perinteinen irkkupubibändi, joka nimettiin merkittävän kansanperinteen tallentajan, poliisikapteeni Francis O’Neillin mukaan. Tässä yhtyeessä Lajos soittaa viulun ja kampiliiran lisäksi tenoribanjoa, mandoliinia ja avainviulua. Lajos iloitsee siitä että irlantilainen Mark Burke toimii yhtyeen tarinankertojana ja liittää yhtyeen alkuperäkulttuuriin olennaisella tavalla. – Therapy String Quartet on Seinäjoen lukion opettajapainotteinen jousikvartetti, jossa soitan alttoviulua – sitä soitin aikaisemmin Seinäjoen kaupunginorkesterissa. Muutoin alkuperäinen pääsoittimeni viulun ohella oli fagotti, Lajos toteaa. Keväisellä keikalla Seinäjoen Lukion Wanhojen tansseissa Lajos kumppaneineen soittaa salonkimusiikkia 1800-luvulta. Ja tyylistä toiseen edelleen; gipsy jazz-swing on ollut niin lähellä sydäntä, että Lajos veti aiemmin omaa Swingers Fingers -yhtyettä ja soitti sittemmin myös Matti Pihlajasalo Quintetin kanssa. Aktiivinen ihminen ei pysähdy kiireenkään keskellä. Lajosia kiinnostaa muiden maahanmuuttajien kanssa soittaminen. Uusi projekti onkin suunnitteilla. Sitä varten on jo hankittu jälleen uusi soitin. Pieni polvella soitettava viulu Kreikasta, karpathos lyra. Kansainvälisen Kodály-Instituutin kotikaupungista Kecskemétistä Suomeen 25 vuotta sitten muuttanut musiikinopettaja tuli tänne soveltamaan Kodály-menetelmää ja kehittämään musiikkiluokkatoimintaa. Seinäjoen yhteiskoulun ja Seinäjoen lukion musiikinlehtorina toimiva Lajos on ankkuroitunut Suomeen monin tavoin. Opetustyön rinnalla Lajos soittaa lukuisissa kokoonpanoissa. Hän nauttii maakuntasijainnissa muun muassa siitä että perinteet elävät lähellä. Entisistä oppilaistakin on vuosien myötä tullut aktiiviyleisöä ja arkipäivän musiikkielämään integroituminen on ollut mutkatonta. Eteläpohjalaista aktivismia Teksti: Jaana-Maria Jukkara Kuva: Elina Järvinen Sarjaa tuottaa: ESITTELYSSÄ Lajos Oláh Nimi: Lajos Oláh Syntymäpaikka: Hódmezovásárhely, Unkari Ammatti: musiikinopettaja Nykyinen kotipaikkakunta: Seinäjoki Yhtyeet: Oláhos, Captain O’Neill Band, Therapy String Quartet, Duo Tuhatkieli Elämän motto: Kun teet jotain, tee se kunnolla tai älä tee ollenkaan!
12 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Matkasta ja sen tuloksista tiedettiin hyvin vähän ennen vuotta 1988, jolloin Sibeliuksen ruotsinkielinen matkakertomus löytyi Helsingin yliopiston arkistosta. Kertomus on lyhyt ja ytimekäs, mutta suurennuslasin kanssa siitä löytyy yllättävän paljon tietoja. Mukana on neljä hyvin valittua nuottiesimerkkiä. Monista kymmenistä Sibeliuksen matkan aikana nuoteiksi luonnostelemista sävelmistä on huomattava määrä säilynyt hänen käsikirjoituksiensa joukossa. Häämatkalta kohti Karjalaa Toukokuussa 1892 Sibelius sai Keisarillisen Aleksanterin Yliopiston konsistorilta 400 markkaa matkarahaa. Hänen aikeenaan oli ”tänä kesänä matkustaa Karjalaan, molemmin puolin rajaa, runolaulajien luo, tutustuakseni runojen sävelmiin ja niiden esittämistapaan”. Sibelius asetti matkalle suuret tavoitteet ja laati siksi matkasuunnitelman yhdessä johtavan vanhojen runojen tutkijan, dosentti Kaarle Krohnin kanssa, joka oli kulkenut samoissa pitäjissä kahdeksan vuotta aiemmin. Krohn antoi myös luettelon tuntemistaan runolaulajista. Sibelius noudatti suunnitelmaa: Krohn oli tavannut kaikki matkakertomuksessa mainitut henkilöt omilla matkoillaan. Kesäkuun alussa vietettiin Aino Järnefeltin ja Jean Sibeliuksen häitä. Häämatkalle nuori pari matkusti Pielisjärvelle. He asettuivat neljäksi kesä-heinäkuun viikoksi asumaan Monolan taloon, Lieksasta seitsemän kilometriä luoteeseen. Siellä Sibelius kertoo merkinneensä muistiin ”eräältä kansanrunoilijalta (folkpoet)” ”erinäisiä ihmeen kauniita runoja”. Paikallisen perimätiedon mukaan kysymyksessä oli Antti Kotilainen , joka oli tunnettu runoja satumestari. Hänetkin Kaarle Krohn oli tavannut. Heinäkuun puolivälissä Janne saattoi Ainonsa Joensuuhun ja jatkoi itse milloin kestikievarikyydillä (kieseillä tai rat sain), milloin jalkapatikassa Ilomantsiin ja sieltä eteenpäin. Eräästä kievarista Sibelius kirjoittaa Ainolle kulkeneensa peninkulman jalkapatikassa turhaan, sillä hänen tavoittelemansa runolaulaja ei ollutkaan kotona. ”Poltin saappaani. Ne piti vain kuivata!” Kievareitten lisäksi Sibelius vietti laulajien luona ”pitemmän aikaa” tai ”muutamia päiviä”. Hän todella perehtyi asiaansa. Runolaulujen lisäksi merkittäviksi nousivat itkuvirret ja kanteleensoitto. Edellisiä hän oli kuullut jo edellisenä talvena Porvoossa Larin Parasken esittämänä, ja ison kanteleen soittajana hän oli itsekin esiintynyt opiskeluvuosinaan. Matkakertomuksen kommentit kummastakin lajista ovat asiantuntevia, vaikkakin väite, että itkuvirret päättyvät tavallisesti hysteeriseen nauruun, on herättänyt ihmetystä. Matkan kohokohtana Pedri Shemeikan tapaaminen Vanhakantainen karjalainen kanteleensoitto oli joka tapauksessa Sibeliuksen matkan suurimpia elämyksiä. Se näkyy jo matkakertomuksen ensimmäisessä lauseessa, jossa hän on asettanut sen runolaulunkin edelle. Hänelle ei kelvannut pelimannikanteleen soitto Lieksassa: sävelmät olivat liian uudenaikaisia. Vain Mikko Tolvanen oli poikkeus, ja Ilomantsissa soitto oli jo ”jotakin aivan muuta”. Etelä-Karjalan eli Korpiselän, Suojärven ja Suistamon kanteleensoitossa oli herkkyyttä ja lämpöä, joka Lieksan soittajilta puuttui. Matkansa aikana Sibelius kuuli ja näki kymmenkielisten kanteleitten yhdysasentoista soittoa kaikkialla, sillä mainituissa pitäjissä jokseenkin kaikki runolaulajat olivat myös taitavia kanteleensoittajia. Mihail Vornanen oli Sibeliuksenkin mukaan ”poikkeuksellisen lahjakas kanteleensoittaja”. Samaa on sanottu Oleksi Patrosesta. Pedri Shemeikka ja koko hänen sukukuntansa olivat alueen tunnetuimpia soittajia. Sibelius oppi tuntemaan soiton läpikotaisin. Matkan ehdoton kohokohta odotti sen lopussa: vierailu Pedri Shemeikan luona Korpiselän Mysysvaarassa. Sibelius kävi ensimmäisenä tässä karjalaisen kulttuurin ihailijoiden pyhiinvaelluspaikassa – vasta myöhemmin Pedristä tuli sivistyneistön keskuudessa kalevalaisen kulttuurin perikuva. Kohtaamista eivät siis rasittaneet ennakkomielikuvat. Koko Karjalanmatkan luonnetta kuvaa yksinkertainen lause: Pedri Shemeikka, muuan 80-vuotias, ”lauloi minulle runoja keskeytyksettä kokonaisen vuorokauden (oafbrutet ett helt dygn)”. Tuollaisen kokemuksen vaikutus yltää pitkälle. Sibeliuksesta tuli tällä matkalla aikansa paras runolaulun, itkuvirren ja kanteleensoiton musiikillinen asiantuntija. Muutaman kerran vuosisadan loppuvuosina tätä tietoa tarvittiinkin. Kuin pisteeksi i:n päälle matkan päätti suuri luonnonnäytelmä: Sibelius ratsasti halki öisten korpien kapeita, kaatuneiden puiden varjostamia polkuja rajun ukonilman valaistessa maisemaa. Kaksikymmentä vuotta matkan jälkeen hän muisteli: ”Tapasin vanhan Shemeikankin. Kun hän astui hämärästä pirtin nurkasta vastaani, vaikutti hän suurenmoiselta…Suuri rakkaus valtasi minut tuon matkan aikana ja on edelleen hyvin vahva minussa.” Heikki Laitinen Sibelius Karjalan korpiteillä Kansanmusiikin Isommassa illassa 7.3. esitetään Musiikkitalon konserttisalissa Heikki Laitisen ja Kimmo Pohosen käsikirjoittaman, säveltämä ja sovittama esitys Sibelius Karjalan korpiteillä. Sibeliuksen nuotintamia sävelmiä esitetään nyt ensimmäistä kertaa. Esiintyjinä kansanmusiikin tohtoreita, maistereita ja opiskelijoita. Kuva harjoituksista. Sirpa Lah ti
13 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Selonteko allekirjoittaneen opintomatkasta Karjalassa kesällä 1892 Matkani tarkoitus oli, että Karjalassa saisin kuulla ja oppia tuntemaan kanteleensoittoa sekä runonlaulua. Kesäkuun alussa saavuin Monolaan Pielisellä. Kanteleensoitto täällä Pohjois-Karjalassa, niin kehittynyttä kuin se onkin, on vailla sitä herkkyyttä ja lämpöä, joka on sille tunnusomaista Etelä-Karjalassa; melodiassa on usein banaaleja käänteitä ja mitään varsinaista suomalaista säveltä en löytänyt. Poikkeus oli kuitenkin Mikko Tolvasen kanteleensoitto. Niistä noin kahdestakymmenestä sävelmästä, jotka häneltä sain, muutamat ovat mielestäni hyviä. Runonlaulusta löysin täällä vain heikkoja jälkiä. Oleskeltuani täällä jonkin aikaa ja merkittyäni tänä aikana muistiin erinäisiä ihmeen kauniita runoja eräältä kansanrunoilijalta matkustin kohden etelää. Jo Ilomantsissa kanteleensoitto oli jotakin aivan muuta kuin aikaisemmin kuulemani. Siellä en viipynyt kauaa vaan jatkoin matkaani Korpiselälle. Muutamia päiviä vietin täällä ja merkitsin muistiin mm. itkuvirsiä. Muuan nainen, Stepani Kokkonen, lauloi kaikkein luonteenomaisimmat. Niitä lauletaan hautajaisissakin; ne päättyvät tavallisesti siihen, että laulu muuttuu hysteeriseksi nauruksi. Niillä on suuri dramaattinen teho. Kuulin viitisenkymmentä samankaltaista, jotka kuitenkin lähemmässä tarkastelussa olivat seuraavan itkuvirren toisintoja: Ensimmäinen kuulemani varsinainen runonlaulaja oli Michail Wornanen. Hän lauloi etupäässä metsästysrunoja. Kun hän oli enemmän venäläinen kuin suomalainen, oli hän muuntanut esim. alkuperäisen 5/4-rytmin 6/4:ksi. Poikkeuksellisen lahjakas kanteleensoittaja hän oli. Viivyin hänen luonaan pitemmän aikaa. Kaikki lähiseudun runonlaulajat ja kanteleensoittajat olivat saaneet vaikutteita häneltä. Kokkarissa merkitsin muistiin mm. viitisenkymmentä Mariatta-runon sävelmätoisintoa. Ne ovat kaikki kummunneet samasta runosävelmästä, nimittäin: Heinäkuun lopulla olin ehtinyt Suojärvelle. Vanhin siellä kuulemani runonlaulaja oli Oleksi Paatronen. Hänen runosävelmänsä oli tuottanut runsaasti toisintoja. Koko lähiseudun runonlaulu oli hänen laulunsa jäljittelyä. Oltuani hänen luonaan muutamia päiviä matkustin takaisin Korpiselälle. Tähän oli syynä, että kaikki tähän mennessä kuulemani runosävelmät olivat selvästi kummunneet yhdestä ja samasta alkusävelmästä. Kaikki viittasi siihen, että se oli täällä. Pedri Shemeikka, muuan 80-vuotias Mysysvaarasta (Korpiselältä), lauloi minulle runoja keskeytyksettä kokonaisen vuorokauden. Hänen runosävelmänsä on vanhin kuulemistani. Kaikkien muistiin merkitsemieni runosävelmäin juuret ovat selvästikin tässä. Elokuun puolivälissä matkustin Karjalasta. Käännös on julkaistu Sibelius-Akatemian Trio-lehdessä 2/2012, jossa myös Ilkka Oramon artikkeli Runosävelmien jäljillä. Lehti on luettavissa myös internetissä. Jean Sibelius, käännös: Ilkka Oramo Sibelius-Museon arkis to
14 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Newyorkilainen Village Voice-lehti rankkasi joku aika sitten 10 maailman parasta folkmetallibändiä, joista puolet oli suomalaisia. Ulkomailla ollaan kiinnostuneita suomalaisesta luonnosta, mystiikasta ja mollimelankoliasta. Korpiklaanin lisäksi menestyivät Wintersun, Turisas, Ensiferum ja Finntroll. Viime syksynä Jonne Järvelältä ilmestyi ensimmäinen sooloalbumi Jonne, joka sisältää Korpiklaania akustisempaa ja maanläheisempää poljentoa, Vaka vanhameiningistä maailmanmusiikkiin. Kymmenen vuotta saameksi Ennen Korpiklaania Jonne soitti ja lauloi yhtyeissä Shaman ja Shamaani Duo. Kaikki alkoi vuonna 1993 Rovaniemeltä. – Muutin etelästä pohjoiseen hetken mielijohteesta ja parin kuukauden päästä törmäsin Maaren Aikioon , jota komppailin kitaralla hänen joikukeikoilla ja syntyi Shamaani Duo, Jonne muistelee. Lemmenjoelta lähtöisin oleva Maaren on tunnetun joikaajan ja Maa On Syntinen Laulu-elokuvassakin näytelleen NiilesJouni Aikion tytär, joten Järvelä sai tutustua saamelaisuuteen perinpohjin. – Niiles-Jouni opetti kaikenlaista porohommista lähtien ja joikaamaan tietysti myös musiikkimiehiä kun henkeen ja vereen hänkin on. Olemme vieläkin yhteyksissä. Niiles-Jouni on muun muassa auttanut Shamanin ja Shamaani Duon saamenkielisissä sanoituksissa ja Jonne puolestaan on sovittanut, tuottanut ja soittanut NiilesJounin levyillä. Ensimmäiset levyt Shamaani Duo esiintyi paljon Lapissa, mutta miten musiikkinne meni läpi etelässä?– Alkuun esiinnyttiin ainoastaan hiihtokeskuksissa turisteille. Levin Hullusta Porosta saimme talonbändin pes tin. Siellä soitettiinkin sesonkiaikana joka päivä ja parhaana kolmekin keikkaa päivässä. Sitten kun teimme ensimmäisen singlen vuonna 1995 ja ison levyn alkuvuodesta 1996 kiinnostus heräsi laajemmin. Esiinnyttiin televisiossa ahkerasti, muun muassa Levyraadissa, Huomenta Suomessa ja parissa muussakin ohjelmassa. Keikkoja ei kuitenkaan kovasti Etelä-Suomessa ollut, Helsinkiä lukuunottamatta, joten palasimme taas heti talvisesongiksi pohjoiseen. Hunka Lunka -albumilla on hienot versiot muun muassa Mari Boinen Gula Gulasta ja Uriah Heepin Lady in blackistä. Mitä muita levyjä ilmestyi saamenkielellä ennen Korpiklaania? – Shamaani Duon Hunka Lunka tuli 1996, Shaman-yhtyeen Idja 1999 ja Shamániac 2002. Nyt tehdään yhdeksättä Korpiklaani-levyä täällä Hollolassa, Petraxstudiolla, mistä vastailen. Kansanmusiikkia metallin kielelle Mistä aloit ammentaa inspiraatiota Lappivaiheen jälkeen? – Luonto on ollut koko ajan pääinspiraation lähde, mutta musiikillisesti kuljin Korpiklaanin kanssa enemmän perisuomalaisen pelimannimusiikin suuntaan viuluineen ja hanureineen. Ajattelin, että suomalaista kansanmusiikkia pitäisi soittaa kuin W.A.S.P. Noista tunnelmista Korpiklaani sai alkunsa. Korpiklaani on jo kansainvälisesti suosittu bändi. Missäpäin maailmaa musiikki nne uppoaa parhaiten? – Keski-Euroopassa ja Etelä-Amerikassa selkeästi parhaiten. Se on outoa, kun kumminkin pääosa materiaalista on suomenkielistä. Ranska on myös ollut jo vuosia vahvaa maaperää. Myös Japanissa ja Pohjois-Amerikassa olemme suositumpia kuin vaikkapa täällä Suomessa. Metallimies Jonne Järvelä osaa joikata Suomalainen metallimusiikki menestyy maailmalla. Yksi menestyjistä on Jonne Järvelän vetämä Korpiklaani. Yhtye soittaa folkmetallia ja se on yksi harvoista, joka laulaa useat laulunsa suomeksi ja jonka juuret ovat kansanmusiikissa, nimenomaan saamelaisjoiussa. Teksti: Arto Junttila Kuva: Peero Lakanen, edit Jan Yrlund
15 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Elätkö jo pelkällä keikkailulla? – Olen elättänyt perheeni ja itseni siinä sivussa musiikilla parikymmentä vuotta, paria hanttihomma-putkimies-periodia lukuunottamatta. Jo ihan pikkupojasta lähtien olen tiennyt, että minusta tulee muusikko. Minulla ei ole koskaan muita haaveita ollutkaan. Eletty elämä on ohjannut sen, millaiselta musiikkini milloinkin on kuulostanut. Elän ja teen musiikkia tunteella. Jonne-sooloprojekti Urasi käynnistyi Leviltä ja sinne palasit viime syksynä ja julkaisit ensimmäisen soololevysi Jonnen Neljän Tuulen festivaaleilla. Minkälaiset muistot jäi julkkarikeikoista? – Meillä bändissä oli hyvä meininki ja soitonriemu katossa. Neljän Tuulen festivaali vain kärsi pahasti yleisökadosta, mikä oli tietysti harmillinen asia. Soololla olet jättänyt, Korpiklaanin kovan aineksen, metallin ja kiireen, pois. Voidaanko sanoa, että olet matkalla Suomen kansan musiikin alkujuurille? – Jonne on paluuta shamanistisempaan musiikilliseen muotoon. Itse asiassa se on ainoa levy maailmassa, jossa yhtyy perinteinen suomalainen kansanmusiikki, Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen musiikki sekä saamelainen joikaaminen ja musiikillinen perinne. Levyllä on mukana alkuperäiskansaa, Ante Aikio Saamenmaasta ja intiaani Yovan Nagwetch Kanadasta. Miten heidät löysit? – Ante Aikio on Niiles-Jounin poika ja minun poikani eno. Olen tuntenut hänet pienestä pitäen. Yovan Nagwetchiin tutustuin vuonna 1998 Faces-festivaaleilla, jossa hän oli soittamassa Wabanag-yhtyeensä kanssa. Jo silloin oli puhetta tehdä musiikkia yhdessä, mutta vasta nyt saimme siihen mahdollisuuden Jonne-yhtyeen kautta. Ehkä hyvä näin, että homma meni luontevasti omalla painollaan, emmekä lähteneet tekemään mitään tieten tahtoen. Mukana on 12 muusikkoa. Bändi on tiivistynyt esiintyväksi maailmanmusiikkiyhtyeeksi, jota kehtaa viedä muuallekin. Voiko käydä jossain vaiheessa niin, että Korpiklaani jää ja Jonne-yhtye kiertää maailmaa? – Kukapa sitä tietää, kuinka maailma heittää, mutta ainakin vielä yhtyeet kulkevat käsi kädessä. Onkin mukava välillä rauhoittua akustisen Jonne-bändin kanssa tietäen, että kohta pääsee vetämään Korpiklaanin kanssa rankemmin niin, että palkeet lepattaa. Lappi ei ole lähtenyt miehestä. Pohjoinen merkkaa sinulle edelleenkin muutakin kuin keikallakäyntiä ja rellestämistä? – Kyllä Lappi merkitsee minulle paljon ja se myös kuuluu levyilläni. Vanhin, nyt jo 19vuotias poikani on puoliksi saamelainen, joten siteet pohjoiseen säilyvät sitäkin kautta. Jonne esiintyy ensi kesänä myös Haapavesi Folk Music Festivaaleilla. Sarjat • nuorten sarja (16-vuotiaat ja alle, vuonna 1996 syntyneet ja nuoremmat) • yleinen sarja (yli 16-vuotiaat) ja • seniorisarja (yhtyeen keski-ikä yli 50 vuotta) Nuorten sarjassa esitetään 2-3 kappaletta. Yleisessä ja seniorisarjassa esitetään 3 rytmiseltä rakenteeltaan erilaista kappaletta, joista yksi on pakollinen kappale. Vuonna 2015 kappale on mäntsäläläisen Anton Vainion soittama Vanha masurkka. Kilpailusävelmien on oltava perinteistä tai uudempaa suomalaista kansanmusiikkia. Kilpailukappaleiden yhteiskesto saa olla enintään 8 minuuttia.Myös lauluyhtyeet ovat tervetulleita kilpailuun. Jokaisen sarjan paras yhtye palkitaan. Yleisessä sarjassa pääpalkinto on 1000 euroa ja Seniorisarjassa 600 euroa. Nuorten sarjassa palkintona on kurssistipendi. Lue SM-kilpailujen säännöt huolellisesti! Ilmoittautuminen 20.3.2015 mennessä. Lämpimästi tervetuloa mukaan kilpailuun! Kilpailun järjestää Sepän Soitto ry. Pelimanniyhtyeiden SM-kilpailut Mäntsälässä 25.4.2015 ======================== & b 34 »»»» »»»»œ_.œœ»»»» œ»»»» »»»» »»»»œ.œœ»»»» œ»»»» «««« ««««ˆ#ˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ ll ll ll ========================= & b œ»»»» »»»»#œ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ »»»» »»»»œ_.œœ»»»» œ»»»» »»»» »»»»œ.œœ»»»» œ»»»» ll ll ll ========================= & b «««« ««««ˆ#ˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ œ»»»» œ»»»» Œ œ_»»»» »»»»œ_œ_»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll 1. ””{ ll 2. llll ========================= & b «««« «««« ˆ. ˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆ.ˆˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆˆ œ»»»»J ‰ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» ““{ ll ll ll ll ========================= & b «««« «««« ˆ. ˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« «««« ˆ. ˆˆ«««« ˆ«««« ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll ll ll ””{ ========================= & b œ»»»» «««« ««««ˆˆˆ«««« ««««ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆˆ«««« «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ˆ«««« «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ««««ˆ ˆ«««« ““{ ll ll ll ll ========================= & b œ»»»» Maanviljelijä Karl Josefsson (1859-1942) Mäntsälän Sälinkäältä soitti yksirivistä harmonikkaa ja viulua. Hänen poikansa Anton Vainio, joka edellä mainittujen soittimien lisäksi soitti myös huuliharppua, on kertonut, että yksinomaan Sälinkäällä oli kuutisenkymmentä sellaista hanurinsoittajaa, että tanssiin päästiin. Ja lisäksi vielä viulupelimannit. «««« ««««ˆˆ ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» ˆ«««« ««««ˆˆ«««« ˆ«««« ««««ˆ œ»»»» »»»»œ »»»» »»»»œœ œ»»»» œ»»»» Œ ll ll ll ””{ Vanha masurkka trad. Soittanut Anton Vainio, Mäntsälä Säännöt ja ilmoittautuminen: www.sepansoitto.fi Esa Orja tsalo
KANSANMUSIIKKIA HELSINGISSÄ 6.–8.3.2015 2.-6.3. Koulukonsertteja Uudellamaalla Esiintyjinä Vidar Skrede Dynamo Band, Orffit: Haloo Kalevala, Wimme Saari & Tapani Rinne. T or s tai 5.3. klo 19 Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen Poloneesipub Esiintyjinä Tykkifeli & Spelarit. Bulevardin kahvisalonki. Vapaa pääsy. P erjantai 6.3. Klo 19-21 ”Vapaaherra Rudolfin nimipäiväkalaasit 6.3.1885” Esiintymässä pääkaupunkiseudun parhaimpia pelimannija tanssiryhmiä. Juhlassa tanssitaan franseesit, poloneesit, wengergat ja muut ajankohtaiset tanssinumerot. Saa yhtyä tanssiin! Balderin-sali. Liput: 10 € ovelta. Klo 21.30-01 Poloneesipub Bryggeri Esiintyjinä: Hallavalia, Inehmo, Hamara, Usko Välimäki & Uskospois, Glen Qvarnstöm & The Polka Kings Finland. Illan lopuksi jamit. Bryggeri Helsinki. Vapaa pääsy. Lauantai 7.3. Klo 10-14 Kansanmusiikkia kaupungilla – museoista kauppakeskukseen Mm. Virka Galleria, Helsingin kaupunginmuseo, Suomen Kansallismuseo, Kampin kappeli, Kampin kauppakeskus. klo 11.30 Kultaa, hopeaa ja pronssia – Pelimannimerkkien suoritustilaisuus Auditorio, Musiikkitalo. klo 11.00-18.40 Musiikkitalossa tapahtuu Päivän aikana useita Kansanmusiikin isompaan iltaan liittyviä ilmaisia konsertteja. Musiikkitalon auloissa mukana pelimanniyhtyeitä, sooloja, Kantelettaren läpilaulanta, Balladitanssit, Kammansoittokilpailun finaali jne. Klo 14-16.30 Valtakunnallinen Pelimanniparaati Esiintyjinä: Hiiden pelimannit, Pohjola Project, Inehmo, Nivalan pelimannit, Kuopion pelimannit, Glen Qvarnstöm & The Polka Kings Finland, Ehrontahron, Paita ja Peppu, Ellun kamut, Usko Välimäki & Uskospois, Suomen Sahansoittajat, Ylä-Savon pelimannit, Luunappi, Helsingin pelimannit, Leppävirran pelimannit, Asta ja Tapani Lahikainen, Hannu Rahikainen, Tykkifeli. Sonore, Musiikkitalo. Vapaa pääsy. Klo 19 Kansanmusiikin isompi ilta – Sibelius Karjalan korpiteillä Sibelius-Akatemian kansanmusiikin aineryhmän oma kansanmusiikin isompi ilta, jossa esiintyjinä on kansanmusiikin tohtoreita, maistereita ja opiskelijoita. Konserttisali, Musiikkitalo. Järjestää: Taideyliopiston Sibelius-Akatemia. Liput: 11,50-32,50 € toimituskuluineen. Klo 21-01 Poloneesipub Arthur Esiintyjinä: Shaika Balalaika, Baran-the band, Thalamus, Halsbrytarna, Aspö spelmän. Illan lopuksi jamit. Ravintola Arthur Helsinki. Vapaa pääsy. Narikkamaksu 2,5 € . Sunnuntai 8.3. Klo 10 Kansanlaulukirkko Anna-Mari Kaskisen hengelliset sanoitukset suoma lai siin kansansäveliin. Suuri pelimanniorkesteri ja laulajat. Helsingin Vanha kirkko. Vapaa pääsy. Klo 12.00-12.45. Aulat soi Pelimannimusiikkia kaikilla mausteilla. Aleksanterin teatteri. Vapaa pääsy. klo 13-15 Samuelin Poloneesin pääjuhla Konsertin käynnistää pelimannien valtakunnallinen yhteissoitto. Esiintyjinä: Pirnales, Shaika Balalaika, kansantanssiryhmä Kärri, Aspö spelmän, Vuoden nuori pelimanni: Lempäälän Helkanuoret, mestaripelimanni Jouko Heikola (huuliharppu) ystävineen, mestarikansantanssija Antti Savilampi, ”Uusimaa Kuninkaantiellä” – musiikkia Uudeltamaalta. Aleksanterin teatteri. Liput: 18/13 € toimituskuluineen. Liput: S-Etukortilla 16/11 € toimituskuluineen 28.2.2015 saakka. Lippuja myös ovelta. Yle tallentaa konsertin. T ukijamme Samuelin Poloneesi on yksi talvikauden suurimpia kan sanmusiikkitapahtumia. Se kokoaa yhteen alan harrastajia ja ammattilaisia eri puolilta Suomea. Vuonna 2015 tapahtuma palaa taas Helsinkiin. Samuelin Poloneesi järjestetään yhteistyössä Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen kanssa. Samuelin Po loneesi pitää sisällään koko suomalaisen kansan musiikin kiinnostavimman kirjon, niin rajoja rikkovat nuorten yhtyeet kuin perinteistä linjaa edustavat pelimanniyhtyeet ja yksittäiset mestarit. Tapahtuman teemoina vuonna 2015 ovat uusmaalainen kansanmusiikki ja Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen vuoden 2015 teema, Kaikki pelaa. Tapahtuma levittäytyy viikonlopun aikana eri puolille Helsinkiä, konserttipaikkoina ovat Balderin-sali, Musiikkitalo sekä Aleksanterin teatteri. Pelimannien yhteisesiintyminen Samuelin Poloneesissa 2012. UUSIMAA Sauli Heikkilä www.kansanmusiikkiliitto.fi/tapahtumat/samuelin-poloneesi 16 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015
17 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Airin soittoharrastus alkoi kuusivuotiaana, kun hän kuuli kansanmusiikin soittoa naapuritalosta. Kansanlaulaja Tiila Ilkan tyttärenpoika Antti Saarimäki asui naapurissa, ja Airi oli usein kuuntelemassa ja katsomassa kun Antti soitteli kaksirivistä haitaria. Airi ihastui tuohon ”koriaan ja punaiseen” haitariin ja kun musiikkikin kuulosti mukavalta, hänen oli pakko saada samanlainen soitin. Pitkän suostuttelun jälkeen vanhemmat ostivat Airille oman kaksirivisen haitarin. Soittamisen alkuun hän pääsi naapurin Antin opastuksella. Edelleen Airi käy soittelemassa Alavudella hänen kanssaan. Ensimmäisiin pelimannikilpailuihin Airi osallistui jo saman vuoden syksyllä elokuussa 1956. Siitä lähtien on kaksirivinen soinut eikä loppua ole näkyvissä. Ensi vuonna on tulossa siis myös 60-vuotistaiteilijajuhla. Airi on tunnettu ja arvostettu kaksirivisen haitarin soittaja ja opettaja, joka tekee kallisarvoista työtä siirtämällä perinnettä jälkipolville. Hänet tunnetaan koko maassa karismaattisena henkilönä, joka on tuonut kaksirivisen haitarin kaiken kansan tietoisuuteen. Opetustyötä hän tekee pyyteettömästi ja itsestään turhaa meteliä pitämättä, rakkaudesta kaksiriviseen. Airille kaikki oppilaat ovat samanarvoisia, ovat he sitten vasta-alkajia tai vanhoja konkareita. Hänen rauhallinen ja perusteellinen opetustyönsä saa jokaisen tuntemaan itsensä pelimanniksi. Vuodesta 1981 alkaen Airi Hautamäki on opettanut kaksirivisryhmiä eri puolella Suomea. Aluksi Tampereella mutta kotiseudulle Alavuden Sapsalammille muuton myötä opetuspaikkoina ovat olleet Alavuden lähikunnat. Vuosien varrella hän on opettanut lähes kahtakymmentä eri ryhmää lukuisilla paikkakunnilla. Oppilaittensa joukosta hän on koonnut erilaisia pieniä pelimanniryhmiä, joiden kanssa hän on esiintynyt aina kuin mahdollista. Tänä päivänä Airi opettaa vielä Alavudella, Kuortaneella ja Virroilla yhteensä seitsemää ryhmää. Airin opetustyön tuloksena hänen oppilaansa ovat voittaneet Suomen pelimannimestaruuden yli kuusikymmentä kertaa sekä Spelimestaruuden Etelä-Pohjanmaalla 118 kertaa. Tämä onkin saavutus, johon harva opettaja tulee lähivuosina yltämään. Lisäksi Airin oppilas Arttu Rajala Ilmajoelta voitti hopeisen harmonikan mestaruuden v. 2009 kaksirivisellä haitarilla. Monet Airin oppilaista ovat myös jatkaneet opintojaan aina maistereiksi ja tohtoreiksi asti. Opetuksen ohella julkaisuja Vuosien varrella Airi on julkaissut kolme äänitettä, opetusvideon sekä kaksi kirjaa. Ryhmien kanssa äänitteitä on julkaistu viisitoista kappaletta. Myös säveltäjänä Airi on ollut aktiivinen ja omia sävellyksiä on syntynyt satakunta kappaletta. Työstään kansanmusiikin parissa Airi on saanut lukuisia tunnustuksia vuosien saatossa, kuten Suomen Kansanmusiikkiliiton kultainen ansiomerkki 1992, mestaripelimanni-arvonimi 1998, Director Musices -arvonimi 2007 sekä Suomen Harmonikkaliiton hopeinen ansiomerkki kultaisin lehvin 2010. Airi on kaksirivisellään kysytty esiintyjä. Sooloesitysten lisäksi hän esiintyy Alavuden kaksirivisten, Airin Spelarien ja Sapsun pikkupelimannien kanssa. Silloin tällöin hän soittaa myös Airin kaksirivisten kanssa. Yhtyeessä soittavat useimmat Airin ryhmissä joskus soittaneet pelimannit ympäri Suomea. Juhlakonsertissa Airin kanssa lavalle nousee hänen nykyisiä ja entisiä ryhmiään. Mukaan ovat lupautuneet lähes kaikki Airin johtamat ryhmät vuosien varrella, kaikkiaan lähes 20 kokoonpanoa. Kaikille on kunnia-asia päästä soittamaan suuressa juhlakonsertissa. Luvassa on pelimannimusiikin täyteinen iltapäivä Airi Hautamäen johdolla. Ryhmien lisäksi konsertissa kuullaan Airin oppilaiden perustamia tunnettuja yhtyeitä, kuten Kiharakolmio ja Haka. Konsertin päättää reilun sadan kaksirivissoittajan yhteisesiintyminen johtajansa kanssa. Airi Hautamäen juhlakonsertti toukokuussa: Yli kolme vuosikymmentä kaksirivisopetusta Mestaripelimanni, director musices Airi Hautamäki juhlistaa pitkää opettajauraansa konsertoimalla Alavuden yläkoululla toukokuussa. Hän aloitti opettamisen 80-luvun alussa ja on ehtinyt opettaa satoja harrastajia, joista monista on tullut myös musiikin ammattilaisia. On aika juhlia. Airi Hautamäen juhlakonsertti pidetään lauantaina 9.5.2015 klo 15 Alavuden yläkoululla. Tietoa esiintyjistä päivitetään kevään mittaan osoitteessa www.alavudenkaksiriviset.fi. Teksti ja kuva: Elli Asunmaa
18 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 -Folklandian idea syntyi Pispalan Sottiisin ideariihissä joskus 1990-luvun alkupuolella. Ajatuksena oli saada uusi tapahtuma täydentämään omaa tapahtumakokonaisuutta uuteen ympäristöön ja uuteen ajankohtaan. Varsinaista esikuvaa ei ollut eikä ketään yksittäistä henkilöä voi nimetä idean isäksi tai äidiksi, kertoo Nuorisoseurat ry:n toiminnanjohtaja Jukka Heinämäki . Kansanmusiikin ja -tanssin vuosi 1996 tarjosi hyvän mahdollisuuden lanseerata tapahtuma vuoden avajaistapahtumana. – Folklandian oheistapahtumiksi ovat vakiintuneet Etkot, FolkForum, Talviseminaari ja Jatkoklubi. Näiden toteutuksessa Folklandian taustajärjestäjillä on merkittävä rooli, ja heidän kanssaan ideoimme jatkuvasti uusia sisältöideoita ja oheisprojekteja, kertoo Heinämäki. Nykyään Folklandia toimii kansanmusiikin ja -tanssin lippulaivana ja antaa näkyvyyttä sille työlle, jota alalla tehdään. Viime vuosina julkisuutta on tullut etenkin television puolelta. – Varsinaista laajentumishinkua meillä ei ole, mutta totta kai olemme koko ajan silmät ja korvat auki uusille ideoille. Kansainvälisyyden lisääntyminen on ollut yhtenä kehitysalueena viime aikoina, sanoo Heinämäki. Tämänvuotisessa Juhlagaalassa kahteen kerrokseen levittäytyvässä Starlight Palace-yökerhossa jaettiin vuoden tunnustukset ja palkinnot. Vuoden Wäinön arvonimen sai kansantanssilegenda, diplomi-insinööri Kari Bergholm . Bergholm on ollut kansantanssija -musiikkitoiminnassa mukana vuodesta 1963 ja toimii edelleen aktiivisesti. Tanssijan Kakullinen onnea Folklandialle! Folklandia-risteily on kahdenkymmenenkolmen tunnin mittainen, mutta musiikki soi laivalla yhteensä yli seitsemänkymmentä tuntia. Uuteen laivaan on vielä totuttelemista, mutta kahden vuosikymmenen kokemuksella tapahtuman on helppo asettua taloksi mihin vain. Lemmen lähettiläs Kikka-Silja pomppasi Impin ja Lempin kakusta onnittelemaan Folklandiaa ja toiminnanjohtaja Jukka Heinämäkeä. Teksti: Pia Rask Kuvat: Petri Kivinen ja Erkki Wrangen
19 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 uransa ohella Bergholm on toiminut useiden suomalaisten ja kansainvälisten järjestöjen luottamustehtävissä, muun muassa CIOFF:n puheenjohtajana vuosina 1997-2005. Vuoden nuoren pelimannin valitsi tänä vuonna Koirasen perhe. Tunnustuksen sai innokas ja perheitä harrastuksellaan yhdistävä, vuonna 2002 perustettu Lempäälän Helkanuoret. Ryhmää on alusta alkaen ohjannut Outi Sane . Vuoden ohjaajan palkinnon pokkasi nuorisoseura Motoran priimusmoottori Mari Lehikoinen Joensuusta. Kansantanssiohjaajana ja nuorisoseura-aktiivina tunnettu Lehikoinen on toiminut myös taiteen perusopetuksen rehtorina. Starlight Palacen loppuilta olikin yhtä kansantanssin juhlaa: Motora, viime vuoden kansantanssiyhtye Kirjavat Lappeenrannasta sekä ammattitanssiteatteri Hämy Oulusta näyttivät, millä tolalla kansantanssirintama on tällä hetkellä. Viimeksi mainitun hulvaton Avaruusarkusta-esitys toi lavalle milloin omintakeisia kiiltokuvatunnelmia suomalaisesta perinnearkusta, milloin groteskeja kuvia kaiken kääntöpuolelta. Helsinki-Cotonou Ensemblen jäsen Joakim Berghäll kävi pokkaamassa Vuoden levy -palkinnon. Fire, sweat & pastis, on yhteisörahoituksella toteutettu suomalaisafrikkalainen maailmanmusiikin helmi. Aamuyöstä saksofonisti Berghäll villitsi juhlakansaa Tsuumin riveissä. Tämän vuoden teema, Kaikki pelaa, nostaa esiin alalle ominaisen yhteisöllisyyden, vapaaehtoistyön ja tasavertaisuuden. Matalan kynnyksen osallistuminen myös luovaan työhön on kautta aikain ollut ominaista kansanmusiikissa ja -tanssissa. Myös kaksikymppinen Folklandia on esimerkki tästä. Tapahtuma ei saa julkista rahoitusta, joten suurin osa esiintyjistä on talkoohengellä mukana. Ilman tätä Folklandiaa tuskin kyettäisiin järjestämään näin monimuotoisena ja ohjelmaltaan runsaana. Folklandialla pedataan perinteisesti myös koko seuraavan vuoden kansanmusiikki-ja tanssitapahtumia, julkistetaan esiintyjiä ja valitaan lippulaivayhtyeitä. Kaustisen kansanmusiikkijuhlat seurasi tämän vuoden teemaa valitsemalla vuoden yhtyeekseen Orivesi All Stars –yhtyeen. Suomen Kansanmusiikkiliiton järjestämiltä vuodenvaihteen kursseilta alkunsa saaneeseen, Antti Järvelän luotsaamaan yhtyeeseen voi osallistua minkä tasoinen ja ikäinen soittaja tahansa. Nähtäväksi jää, keitä yhtyeen riveissä soittaa ensi kesän Kaustisen festivaaleilla. Folklandialla palkitut Kari Bergholm (oik.), Joakim Berghäll, Mari Lehikoinen, Julia Vanhanen, Aminata Sane sekä vuoden tanssitekoon Owla osallistuneet Hanna Poikela, Kaisa Partanen ja Elena Penttinen. Oululaista osaamista. Kohta kymmenen vuotta toiminut ammattitanssiteatteri Hämy tuottaa omintakeisia, viihdyttäviä ja koskettavia tarinoita tanssin keinoin. Folklandia-risteilyn taustajärjestäjät olivat valinneet omaksi kummiyhtyeekseen Savonlinnan Taidelukiossa alkunsa saaneen pirteän tyttötrion Ilo(iset) tytöt. Kolmikon kappaleiden aiheet ovat omasta elämästä: tilille tipahtavasta opintotuesta tai saunaillasta ystävien kesken. Pihla Perämäki, Elli Pulliainen ja Venla-Vanamo Asikainen Sea Pubissa.
20 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 PERSOONALLINEN PELIMANNIYHTYE Vanhanpiian Pojat Haastattelu: Sauli Heikkilä Kuva: Jaakko Ruuttunen Mistä kaikki alkoi ja montako alkuperäistä poikaa on jäljellä? 90-luvun alkupuolella lauloimme kaikki Savolaisen osakunnan laulajissa lukuunottamatta Markoa, joka oli muilla tavoin osakunnassa aktiivinen. Muutamalla meistä oli kokemusta sähköisesti vahvistetussa kokoonpanossa soittamisesta siinä määrin, että päädyimme muodostamaan mahdollisimman helposti roudattavan akustisen orkesterin. Harjoittelimme ja sovitimme Salomaan Hiskin ja muiden kuplettimestareiden materiaalia. Ensimmäiset omat kappaleet teimme Savolaisessa osakunnassa järjestettyihin Savoviisut-kilpailuun. Nykyisin suurin osa materiaalista on omaa tuotantoa. Alkuperäisestä kokoonpanosta ovat jäljellä Marko Juntunen , Heikki Pesonen , Jaakko Ruuttunen ja Jukka Valkonen . Jukka Reinikaisen tilalle tuli kolmisen vuotta sitten Heikki Hannikainen . Vaikka yhtye on esimerkiksi Kaustisella hyvin suosittu ja keikkapaikasta toiseen seuraa vankka fanilauma juoksujalkaa, yhtye ei huutele itsestään kovin paljoa. Johtuuko se luontaisesta vaatimattomuudesta? Ei johdu vaatimattomuudesta. Me olemme komeita, taitavia ja nuoria. Me juoksemme kovempaa kuin molemmat fanimme ja koska meitä on viisi, he eivät voi seurata meitä kaikkia. Lisäksi yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiianpoika loppuu ja toinen alkaa. Marko sai tämän idean seepradokumentista. Olemme varmasti laittaneet joskus jonkin keikan www.vanhanpiianpojat. fi-sivulle. Kauppalehden yritysrekisterissä Vanhanpiian Poikien toimiala on ”taiteellinen luominen”, pitääkö luonnehdinta edelleen paikkaansa? Kyllä joo ... jos taiteen määritelmä on jotakin mitä taiteilija asettaa esille taideteoksena ja luomisen tuloksena on jotakin mitä ei ollut ennen luomista. Meriittilistalta löytyy ainakin Ylen Suomilaulujen loppukilpailufinaali ja Kaustisen vuoden yhtye 2007, mitä muuta kannattaa mainita? Kannattaako vai ei, mutta kerrommepa kuitenkin että kerran oltiin toisia Keuruulla kuplettikisoissa. Oli kaunis helteinen kesäpäivä ja seutua verhosi menestyksen kultainen utu. Myöhemmin söimme takahuoneessa porsaan. Ajattelimme että tältä maistuu kuuluisuus ja suosio. Muihin menestystarinoihin lukeutuu Heikki Pesosen pronssi Kansanmuusikot ja jättikurpitsa -tapahtumassa toissakesältä. Yhtenäiset esiintymisasut tekevät vaikeaksi erottaa, missä yksi vanhanpiianpoika loppuu ja toinen alkaa Suomi24 keskustelupalstalta löytyi tällainen viesti vuodelta 2004: “Missähän ne vanhanpiian pojat soittavat vai soittavatko yleisölle ollenkaan. Levyt ovat makeita ja varsinkin Painilaulu ja Mari, ota piimää sykähdyttävät. Kuunnelkaapa se kannattaa.” Mitä vastaatte? Vastaamme, että viimeistään Kaustisella ensi kesänä. Muistuipa mieleen, että kirjoitimme tuon viestin itse. Meillä oli sillä hetkellä kauhean hyvältä tuntunut 10-vuotisjuhlien markkinointi-idea mutta unohdimme sen seuraavan tuopin aikana. Mikä on yhtyeen nykyinen toimintafilosofia ja missä yhtyettä voisi kuulla? Me olemme olemassa siksi että me haluamme tehdä ja soittaa meidän musiikkia meidän yleisölle samalla kun Heikki laittaa meille ruokaa luomukasviksistaan. Tämän vuoden alkupuolella joku meistä on koko ajan ulkomailla, joten kalenterissamme ei ole muita merkintöjä kuin Kaustinen. Jos jotakin ilmaantuu, laitamme sen mainituille www-sivuille. Ihan totta, varmasti. Ehkä. Onko uutta materiaalia tulossa? Uutta levyttämätöntä materiaalia on tulossa, menossa ja kohdalla, onhan edellisestä virallisesta äänitteestä jo kohta kymmenen vuotta. Marko varsinkin on ollut tuottoisa, hän tekee biisejä nopeammin kuin ehdimme harjoitella. Viimeksi harkittiin treeneissä jälkiruuan väliin jättämistä. Söimme sen kuitenkin, sillä Heikin jättiläiskurpitsapiirakka on viettelevä herkku. Eturuoaksi oli kurpitsakeittoa ja pääruokana kur-pizza. Lopuksi vielä, kuinka äiti voi ja onko edelleen vanhapiika? Vai onko kyseessä vanha Piia? Me niin toivottiin viimeiseksi sitä Kuinka karvainen on takapuolesi -kysymystä. (Vakiokysymys eräällä Helsingin Sanomien palstalla todella kauan sitten, toim. huom.) Näihin äitiä koskeviin uteluihin managerimme on kieltänyt ottamasta kantaa ja Piia ei vastaa enää puhelimeen. Vanhanpiian Pojat on ilahduttanut yleisöä jo kaksi vuosikymmentä. Vaikka perhe-elämä ja työ onkin yhtyeellä etusijalla, ehtii se myös harjoitella, keikkailla ja tehdä uusia kappaleita. Päämääränä on viimeistään eläkkeellä saada ykköshitti ja keikkabussi. Yhtenäinen esiintymisasu on tosi vaikea pukea päälle, valittavat Marko, Heikki, Jukka, Heikki ja Jaakko.
Tove Djupsjöbacka KOLUMNI 21 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ”Kaikkea pitää kokeilla paitsi kansantanhua” – tiesittekö, että Englannissa on vastaavanlainen ilmaisu? Opin tämän katsoessani dokumenttielokuvaa ”Euroviisujen salattu historia”, joka hienosti valaisi laulukilpailun kytköksiä poliittiseen historiaan. Katson Euroviisuja monesti miettien, miten itse kunkin maan perinne ja persoonallisuus näkyy tai voisi näkyä kappalevalinnoissa, varsinkin kun enää ei lauleta omalla kielellä. Dokumentin mukaan trendi hyödyntää omaa kansanperinnettä on ajoitettavissa Turkin voittoon vuonna 2003. Brittiläinen musiikkitoimittaja totesi kyseisen dokumentin haastattelussa, ettei Iso-Britannia tule pärjäämään kilpailussa niin kauan kuin tämä trendi on valloillaan. Omaan perinteeseen suhtaudutaan miltei halveksuen, eikä sitä haluta hyödyntää mitenkään. Suuri osa Suomen kansasta on valitettavasti jokseenkin samoilla linjoilla. Moni on vieraantunut oman maan perinteestä ja suhtautuminen on usein negatiivinen. Matkailussakin perinnettä voisi hyödyntää – tästä on maailmalla vaikka kuinka monta esimerkkiä. Itse kaipaisin kovasti esimerkiksi ravintoloita, joissa voisi kuulla suomalaista kansanmusiikkia. Kaikki eivät pidä kansanmusiikista ja kansantanssista ja se heille sallittakoon. Mutta Suomen kansa tarvitsee enemmän tilaisuuksia törmätä perinteeseen vahingossa ja ilman suuria ennakkoluuloja. Mitä asialle voisi tehdä? Ainakin voisi tiedostaa omat asenteensa ja pyrkiä suhtautumaan musiikkiin ja tanssiin uteliaisuudella ja kunnioituksella. Median edustajat ovat tässä avainasemassa. Kansanmusiikista puhutaan edelleen yhtenä asiana, vaikka se on melko pirstaloitunut käsite – kaikkea löytyy meditatiivisesta kanteleensoitosta yhteisölliseen pelimannimusiikkiin. Moni voisi löytää valikoimasta mieleistään musiikkia, kunhan osaisi vetää oikeasta langasta. Kansanmusiikki tarvitsisi enemmän nimiä, jotka tunnettaisiin valtaväestön piirissä. Kun freelancetoimittajana yrittää myydä artikkeleita tietää aika tarkkaan mitkä nimet ovat lehtien toimituksille tuttuja: Kaustinen, Värttinä, Maria Kalaniemi, Kimmo Pohjonen. Lähes kaiken muun kohdalla pitää saada vastapuoli uskomaan, miten paljon hienoa musiikkia Suomessa tehdään, vaikka kyseinen ihminen ei ole siitä välttämättä kuullutkaan. Kukaan ei ole profeetta omassa maassaan, joten menestys ulkomailla auttaa edelleen avaamaan silmiä suomalaisten tekijöiden laadun suhteen. Nuorempia kansanmuusikkoja ja -tanssijoitakin on syytä oppia tuntemaan nimeltä. Voiko Johanna Juholan, Pekko Käpin tai Samuli Nordbergin unohtaa, jos heidät on kokenut livenä? Tällaisten asioiden takia esimerkiksi Linnan juhlien päätös ottaa nykykansanmusiikkia ohjelmistoonsa on huomionarvoinen. Toivottavasti Saaga Ensemble sekä Tuomas Logrén ja Savuava Kirnu ovat hyötyneet edes lyhyestä näkyvyydestä maan katsotuimmasta tv-lähetyksessä. Euroviisut kuuluvat siihen kategoriaan tv-ohjelmia, joiden äärelle kansa edelleen yhdessä kokoontuu. Suomen uusiutunut karsinta, Uuden Musiikin Kilpailu, on tänä vuonna herättänyt vilkkaampaa keskustelua kuin aiemmin. UMK-liemeen ovat rohkeasti lusikkansa pistäneet myös saamelaisduo Solju sekä intialaisvaikutteista musiikkia soittava Shava-yhtye. On mielenkiintoista nähdä, miten erilaisuus vaikuttaa median asenteisiin. ”Mikä läppä tää on? Miks teillä on tollaiset pellepuvut päällä?”, kysyi Iltalehti videohaastattelussa, kun UMK-ehdokkaat julkistettiin. Artistien mediatottumuksellakin voi saada ihmeitä aikaan. Ulla Pirttijärvi saa täydet pisteet siitä, miten hän ytimekkäästi sai UMK:n takahuonehaastattelijan ymmärtämään jotain siitä, mistä joiussa on kyse. On taito vastata yksinkertaiseen kysymykseen niin, että saa haastattelijan muuttumaan ja innostumaan itse sisällöstä. Mitä tulee itse musiikkiin – joku tykkää ja joku ei. Mutta asenteistaan kannattaa olla tietoinen. Kirjoittaja on freelance-musiikkitoimittaja ja flamencoasiantuntija, joka perusti tammikuussa uuden blogin asialliselle journalismille kansanmusiikista ja kansantanssista. Blogi löytyy osoitteesta www.pinnanalla.fi Hilipatipippaa ja pellepuvut
23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 • PELIMANNI-LIITE 23 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Kansanmusiikki-lehden liite 1 • 2015 Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenyhdistyksistä esittelyvuorossa Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry. Spelit-tapahtuma syntyi maakunnan pelimannien, kansanlaulajien ja kansantanssijoiden toivomuksesta saada eteläpohjalaisille oma maakunnallinen kulttuuritapahtuma. Spelit rakentui yli seitsemänkymmentä vuotta järjestettyjen Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Lauluja Soittojuhlien tilalle, jotka loppuivat 1967. Spelit on erottautunut muista suomalaisista valtakunnallisista kulttuuritapahtumista myöskin siinä, että tapahtuma on järjestetty kahdessakymmenessä eri pitäjässä neljänkymmenenkolmen vuoden aikana. Tulevan kesän tapahtuma on siis järjestysnumeroltaan 44. ja tapahtumapaikkana on Etelä-Pohjanmaan Opiston upea kulttuurimiljöö Ilmajoella. Spelit ry:n hallinto ja vastuut Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry:n toiminnasta vastaa hallitus puheenjohtajansa johdolla. Nykyinen puheenjohtaja Timo Saarimäki on järjestyksessä seitsemäs henkilö nuijan varressa. Ainoastaan yksi Spelit ry:n entisistä puheenjohtajista katsoo eteläpohjalaista pelimannielämää pilvien päältä. Aikaisemmin Spelit-tapahtuma oli kiertävä ja vastuu juhlan järjestämisestä oli kansanmusiikkiyhdistyksen hallituksella, mutta käytännön junailun hoiti aina tapahtuman järjestävä kunta. 2000-luvulla olemme painottaneet seutukunnallisuutta, jolloin tapahtuma on voitu järjestää samalla organisaatiolla toisiaan lähellä olevilla paikkakunnilla. Viimeiset kaksi vuotta tapahtuma on pidetty Ilmajoella, Etelä-Pohjanmaan Opistolla. Spelit ry:n kunniapuheenjohtaja on yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja, opetusneuvos Topi Luoma Karijoelta ja maakuntamme oltermannina toimii dir.mus. mestaripelimanni Lasse Peltonen Ilmajoelta. Aikaisempi oltermanni oli Aatos Rinta-Koski . Spelien taiteellisena neuvonantajana on toiminut akateemikko Jorma Panula . Spelit synnyttää myös uutta Spelien ansiosta Etelä-Pohjanmaalle on tehty 15 nuottikirjaa. Vuonna 1995 Spelit ry toimitti ainoan maakunnallisen kansanmusiikkiin perustuvat Taiteen Perusopetuspaketin, jossa on historiikki-, nuotti-, musiikkija video-osat. Spelien ansiosta lähes jokaiseen spelipitäjään on syntynyt uusia pelimanniyhtyeitä, kansanmusiikkitapahtumia, kansanlaulukuoroja ja kansantanssiryhmiä. Soittajat, laulajat ja näyttelijät ovat tehneet oman alueensa perinteen pohjalta Speleihin musiikkinäytelmiä, jotka ovat perustuneet vanhojen mestareiden musiikkiin ja heidän elämäntyöhönsä. Spelien ansiosta syntyneitä, edelleen toimivia tapahtumia maakunnassa on Spelit synnytettiin tarpeeseen Eteläpohjalaiset Spelit perustettiin jatkamaan seitsemänkymmenen vuoden Etelä-Pohjanmaan Nuorisoseuran Laulu ja Soittojuhlien perinnettä. Erikoisuutena on, että neljänkymmenenkolmen vuoden aikana juhlia on pidetty kahdessakymmenessä pitäjässä. Teksti: Timo Saarimäki Kuvat: Anneli Aho Laihian Kansantanssijat
24 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 mm. Kevättä palkeissa –konsertti ja Kansansoittokisat Alavudella, Lauhan Spelit Isojoella ja Pyhäinpäivän soitot Karijoella, Matti Viitalan soitot Kurikassa, Havin Mettäpelit ja Spelien joulukonsertti Laihialla. Lisäksi Spelit ry:lle tarjottiin ohjelmavastuuta pitkän perinteen omaavissa Lokakuun Loiskeissa Lappajärvellä. Kansanmusiikkiyhdistyksemme on koostanut tapahtuman ohjelman nyt kahden vuoden ajan. Yhdistyksemme puolesta Lokakuun Loiskeiden vastuuhenkilönä toimii varapuheenjohtajamme Anneli Aho. Spelit soitettiin Lapualla useana vuotena peräkkäin. Tämän ajanjakson seurauksena Lapualle muodostui pitopaikan mukaisesti nimetty tapahtuma, Vanhan Paukun Festivaali. Spelit ry oli perustamassa myös varsin suosituksi tapahtumaksi muodostunutta Joupiska soi -musiikkijuhlaa. Etelä-Pohjanmaa Polskamaakunta Professori Erkki Ala-Könnin mukaan Etelä-Pohjanmaalta on merkitty muistiin nykyisen Suomen alueelta eniten kansanmusiikkia ja –lauluja. Vuonna 2004 Suomen Kansanmusiikkiliitto nimesi Etelä-Pohjanmaan valtakunnalliseksi polskamaakunnaksi. Polska tuli maahamme 1600-1700 luvuilla Puolan, Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta. Se juurtui tänne jokilaaksoihin ja ”larvamaille” ja elää edelleen eteläpohjalaisten pelimannien ja kansantanssijoiden arvostamana. Polskaa on hyödynnetty eniten pohjalaisissa kruunuhäissä 1800-1900-luvuilla niin sanottuina ”rahapolskina eli raharinkeinä” kun hääparille kerättiin häissä rahaa. Speliyhtye valitaan vuosittain Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry valitsee joka toimintavuodeksi musiikilliseksi veturikseen Speliyhtyeen jostakin Etelä-Pohjanmaan alueella toimivista ryhmistä. Speliyhtyeitä ovat olleet muunmuassa Lauri Tähkä ja Elonkerjuu, Haka, Kansantanssija -musiikkiyhtye AlaKanTa. Ilmajoen vuosien eli viimeisimmät Speliyhtyeet ovat olleet Roikastajat ja Ronuuttajat sekä tämän vuoden yhtye Marttilan PiiloPelimannit. Kaikki kansanperinteen alalla toimineet tyylit on huomioitu: Speliyhtyeinä on ollut niin kansanmusiikki-, kansanlaulukuin kansantanssiyhtyeitäkin. Eteläpohjalainen kansanperinteen harrastaminen nykyään Dir. mus. Airi Hautamäki on luonut valtakunnallisestikin erittäin merkittävän yksija kaksirivisten haitareiden musiikkikulttuurin juuri Etelä-Pohjanmaalle. Hänen kasvateistaan on leivottu monia suomenmestareita ja muutamat ovat opiskelleet jopa Taideyliopiston Sibelius-Akatemiassa ja mm. Antti Paalanen valmistelee taiteellista tohtorintyötään. Airin perustamia haitariryhmiä toimii Alavudella, Seinäjoella, Jalasjärvellä ja Virroilla. Alavuden Speleihin 1976 perustettu kansanlaulukuoro Tiilat ja pelimannit harjoittelee ja esiintyy edelleen. Maakunnassa on myös toimivia puhallinorkestereita mm. Härmänmaalla, Seinäjoella, Alavudella, Lapualla, Kurikassa ja Suupohjan alueella. Kansantanssi tuo sekä musiikillista, visuaalista että liikunnallista ja sosiaalista iloa niin harrastajille kuin yleisöllekin. Kansantanssia harrastetaan ainakin Laihialla, Peräseinäjoella, Seinäjoella, Kurikassa, Lappajärvellä, Kuortaneella ja Teuvalla. Lapsiryhmiä toimii tällä hetkellä mm. Alavudella ja Ähtärissä. Tulevaisuuden näkymiä ja painopistealueita Eteläpohjalaiset Spelit kansanmusiikkiyhdistys ry haluaa tulevaisuudessa verkostoitua oman maakunnan ja valtakunnallisten kansanmusiikkija musiikkitoimijoiden kanssa suunnitellen yhdessä ja ponnistellen sen eteen, ettei tämä hieno kansankulttuuri vain häviäisi. Etelä-Pohjanmaalla tämän alan harrastajat ovat voittopuolisesti varttunutta väkeä. Nuoria löytyy oikeastaan vain kaksirivisten soittajien joukossa. Myös nuoria aikuisia halutaan innostaa tulemaan Spelit ry:n ja alueellamme toimivan Taideyliopiston Sibelius-Akatemian Seinäjoen toimipisteen järjestämiin tilaisuuksiin. Myös koulujen musiikinja liikunnanopettajia kannustetaan ottamaan kansanmusiikkia ja –tanssia opetusohjelmaan esimerkiksi juuri ilmestyneen ´Kansanmusiikkia kouluihin´ -opetusoppaan avulla. Kirjoittaja on Eteläpohjalaiset Spelit Kansanmusiikkiyhdistys ry:n puheenjohtaja Spelien tarinan kohokohtia 1974 Friikoolin Messu Jalasjärvellä 1977 Matti Haudanmaan muistoreliefi Kortesjärvelle 1985 Valtakunnallinen Pelimannipatsas Seinäjoelle 1988 Eteläpohjalainen Polska 1988 Sävellyskilpailu Uusia sävelmiä kansanmusiikkiyhtyeille – 1989 1990 Spelirock-kilpailu 1990 Samuel Rinta-Nikkolan muistokivi Ilmajoen Nikkolan kylään 1995 Kruunuhäät Tangomarkkinoille ja Kaustiselle yhteistyössä EteläPohjanmaan Nuorisoseuran kanssa 1996 300 esiintyjän ohjelma koko naisuus Polska Sapsulta Heliään Alavudella 1998 Kirkonrakentajien muistomerkki Alahärmään 1998 Erkki Ala-Könnin muistomerkki Ilmajoelle 2005 Keski-Pohjolan kulttuuripäivät teemana polska 2011 Spelit 40-vuotta juhlavuosi Kohokohdista lisätietoja Kansanmusiikki-lehden nettisivulla www.kansanmusiikki-lehti.fi Kansanlalulukilpailun finalistit 2014 Siltapelimannit Marttilan Piilopelimannit
29 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 • PELIMANNI-LIITE Oriveden kansanmusiikkikurssien vakiokävijänä olen pohdiskellut Kansanmusiikkiliiton ja oman yhdistykseni syntyjä syviä. Puoli vuosisataa jatkuneet joulukauden kurssit kokosivat nyt ennätysmäärän soittajia ja myös tanssijat palasivat muutaman vuoden poissaolon jälkeen mukaan. Folk vetää! Vuonna 1968 Orivedellä pelimannit päättivät, että kansanmusiikille on saatava oma yhdistys. Innostavaksi puheenjohtajaksi saatiin Erkki Ala-Könni . Espoolainen opettaja Timo Koski alkoi puuhata Uudellemaalle omaa paikallisyhdistystä, joka syntyikin 1969. Alkuvaiheissa aktiivisesti mukana olivat Jussi Janka-Murros , Reino Harjunkoski , Raimo ja Veikko Leino ja monet muut. Yhdistyksemme historiasta enemmän Kansanmusiikkilehden seuraavassa numerossa. Ensimmäiset pelimanniyhtyeiden SMkisat järjestettiin vuonna 1976. Vuosikymmenen alussa kilpailutoiminta väsähti, mutta 25.4. kisataan Mäntsälässä taas uudella innolla. Kilpailuista lisää s. 10. Yhdistyksemme vuoden 2015 haasteita ovat Samuelin Poloneesi 6.-8.3. Helsingissä ja ennenkaikkea Uusimaa teemamaakuntana Kaustisella. Juhlakavalkadin ohjelmaa on harjoitettu jo pitkin talvea kansantanssi-ja pelimannikursseilla. Soittajia on ilmoittautunut lähes 100 ja tanssijoita hieman enemmän. Antti Savilammen ja Jari Komulaisen työrupeamien lisäksi pieni talkooporukka puurtaa muun muassa festivaaleilla jaettavan julkaisun ja monien muiden yksityiskohtien parissa. Tilausajosta festareille ja harjoituksista saatte tietoa www.uudenmaankamu.net -sivustolta. Helsingin Kaupunginmuseo avaa Hakasalmen huvilassa (Musiikkitalon ja Finlandia-talon välissä) 11.3. Musiikkia! Kaupungin soivat muistot -näyttelyn, jonne saamme sunnuntaisin ryhmiämme esiintymään edustaviin tiloihin. Samuelin Poloneesin uusmaalaisissa iltamissa 6.3. Balderin-salissa juhlitaan 130 vuoden takaisissa tunnelmissa. Kansallisromantiikan suosio ja nuoren pääkaupungin kulttuurielämä esittäytyy illan ohjelmassa. Poloneesin pääjuhlassa soittaa muun muassa Pirnales, jonka keikka Folklandialla räjäytti tunnelman kattoon. Kevättä kohti soitellen Anja Hinkkanen S atakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen oltermanni-arvonimen sai elokuussa Antti Lehtola . Ruosniemen hanurien perustajasielu ja pitkäaikainen johtaja on soittanut myös useissa soittokunnissa; Kullaan-, Vanhankoiviston-, Porin VPK:n, ja Rosenlewin soittokunnassa, Hanuripelimanneissa ja tanssiyhtyeissä sekä lukuisissa säestystehtävissä. Antin soittimia ovat harmonikka, trumpetti ja piano. Lisäksi Antti on laulanut vuosia Porin Katajakuorossa ja toiminut myös kuoron varajohtajana. Antti on mestaripelimannien Edith Tuomen ja Arvo Lindforsin sisarenpoika, joten musiikki on ollut suuressa roolissa lapsesta asti. Ensimmäinen sävellys ja sanoitus, Poosjärven rannalla, syntyi 4-vuotiaana. Pari vuotta myöhemmin Antti oppi soittamaan Emma-valssin seurattuaan miten isoveli sen soitti. Director musices Antti Lehtolan sävellyksiä on muun muassa 2011 julkaistussa Satakuntalaissi soitoi ja veisui II -kirjassa. Antti on aktiivisesti mukana Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen toiminassa. Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys julkisti Talvenselän taittajaisissa Laviassa 25.1. vuoden pelimannin 2015 sekä vuoden nuoren pelimannin 2015. Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistys on vuodesta 2001 valinnut keskuudestaan vuoden pelimannin ja joinakin vuosina myös vuoden nuoren pelimannin. Valinnalla on alun perin haluttu nostaa esiin taitavia soittajia, jotka esimerkillisesti puurtavat harrastuksensa parissa muita opettaen ja rohkaisten ja joita ei silti välttämättä koskaan palkita valtakunnallisilla palkinnoilla. Tällaisista taitureista maakunnassamme ei ole pulaa. Aina on huomionosoituksen saajaksi ollut useita ehdokkaita. Vuoden 2015 pelimannit Vuoden pelimanni voi olla yksittäinen henkilö tai myös yhtye tai kokoonpano. Tällä kertaa Satakuntalainen Pelimanni 2015 –arvonimen saa mandoliininsoittaja Martti Ahola Ikaalisista. Martti sai innostuksen musiikkiin Ikaalisten seurakunnan puhallinorkesterin myötä. Ensimmäinen soitin oli trumpetti ja vuonna 1995 instrumentiksi tuli myös mandoliini, jota hän soittaa Ikaalisten viulupelimanneissa, Harmandossa, Pirkanmaan maakuntapelimanneissa sekä Kovelahden laulajien säestysryhmässä. Puhallinmusiikin harrastus jatkuu Hämeenkyrön VPK:n soittokunnassa. Martti keikkailee ahkerasti sekä osallistuu aktiivisesti Satakunnan Kansanmusiikkiyhdistyksen järjestämiin tapahtumiin. Vuoden nuori pelimanni Kalle Vehkalahti on 13-vuotias hanuristi Laviasta. Hän opiskelee musiikkia Kankaanpään musiikkiopistossa sekä kansalaisopiston harmonikkapiirissä ja yksityisesti. Kalle on osallistunut Nakkilan harmonikkakilpailuun viidesti ja ollut joka kerta kolmen parhaan joukossa. Myös Kalle keikkailee ahkerasti yksin, sisarusyhtyeen ja Kankaanpään musiikkiopiston pelimannien kanssa sekä osallistuu Kansanmusiikkiyhdistyksen tapahtumiin. Leena Kivi Kuulumisia Satakunnasta Uudenmaan nurkka Palkeisten paluu Vuonna 1989 ensimmäisen kerran järjestetty Alastaron Palkeiset tekee paluun muutaman vuoden tauon jälkeen ensi kesäkuussa. Tapahtuman järjestää VarsinaisSuomen Kansanmusiikkiyhdistys. Tapahtumapaikkana toimii Loimijoen varrella sijaitseva idyllinen maalaismiljöö Ryötin tila Alastarolla. Aiemmin viikolla järjestetään pieni toritapahtuma Loimaalla. Päätapahtuma polkaistaan Ryötin tilalla käyntiin lauantaina 6.6. klo 15.00. Päätapahtumassa julkistetaan myös vuoden 2015 varsinaissuomalainen kansanmuusikko. Iltapäivä jatkuu pelimannimeiningillä alueen eri soittopaikoissa. Päivä huipentuu perinteisiin pelimannitansseihin Kivinavetan ravintolasalissa. Soittopaikkoja löytyy runsaasti, joten mukaan soittamaan pääsee, vaikka ei lavalle haluaisikaan nousta. Sunnuntaina 7.6. tunnelmoidaan Palkeisten päätteeksi vielä kirkkokonsertin merkeissä Alastaron kirkossa klo 12.00. Ilmoittautuminen 31.3. mennessä osoitteessa www.vskamu.fi tai puhelimitse: Heidi Antila, 050 570 2958 tai Esa Tiiri, 050 581 2772. Heidi Antila pj, Varsinais-Suomen Kansanmusiikkiyhdistys ry
30 PELIMANNI-LIITE • KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 V uoden vaihtuessa on tapana esittää toivomuksia alkavalle uudelle vuodelle. Jos pohjoissavolaisilta pelimanneilta ja kansanmusiikin ystäviltä kysyttäisiin, niin yksi toive nousisi ilman muuta ylitse muiden: tulisi edes lämmin kesä vuonna 2015. Viime kesän kokemukset kesä-heinäkuun vaihteen Siilifolkista olivat niin kalseat, ettei kukaan halua niiden toistuvan. Mistä löytyy "pelari", jonka näpit kestävät soittaa Metsäkukkia aamutuimaan kello kahdeksalta ulkotiloissa vain plus neljän asteen lämpötilassa... Vuoden 2014 Siilifolkin tulos jäi säitten vuoksi tappiolle, mutta hengissä kuitenkin selvittiin. Kesäkuun 29. päivänä alkavaa ja heinäkuun 4. päivään jatkuvaa vuoden 2015 festivaalia on pakko valmistella tiukalla kulukurilla, kun yleiset suhdanteetkin jatkuvat jo seitsemättä vuotta kireinä. Talouden vahvistamiseksi festivaalille ei nimetty nyt erityistä taiteellista johtajaa, vaan palkattiin tuottaja. Yritysmaailmasta kokemusta hankkineen Juha Kojosen tehtävänä on toimia festivaalijohtaja Liisa Väätäisen oikeana kätenä erilaisissa käytännön asioissa. Tuottaja huolehtii myös iltaohjelmien suunnittelusta. Viidennen Siilifolkin päiväohjelmat toteutetaan aiempaan tapaan pääosin pohjoissavolaisten esiintyjien talkoovoimin. Maksuttomat päivät eivät ole ongelma Siilifolkissa. Niihin löytyy kyllä kuulijoita kahvittelemaan ja muurinpohjalettuja maistelemaan. Iso kysymys on se, miten saadaan väkeä maksullisiin iltoihin. Nuoria on ollut vaikea saada kiinnostumaan, vaikka heidän ilokseen on pestattu maan parasta esiintyjäkaartia. Toiveet ovat korkealla, että toivottu nuorisoryntäys nähdään lopulta ensi kesänä, kun Siilinjärvellä pidetään samaan aikaan nuorten pesäpalloilijoitten valtakunnallista kesäleiriä ja noin puolelletoista tuhannelle leiriläiselle tarjotaan nimikkokonserttia. Vuotta vanhempia Ylä-Savon talvipäivät avasi tavan mukaan pohjoissavolaisten uuden kansanmusiikkivuoden Iisalmessa tammi-helmikuun vaihteessa. Katja Lampisen vetämä mandoliinikurssi ja Antti Järvelän pitämä pelimannitupa olivat taas keskeinen osa kansanmusiikin koulutuksessa, ja nuorten puolella Petri Makkonen jatkoi tulevien hanurin mestareiden valmennusta. Soittoharjoitukset ja konsertit todistivat tason noususta, mutta tosiasia oli myös, että soittajat olivat yleisesti ottaen vuotta vanhempia kuin vuosi sitten. Mistä löytyy savolaisen pelimanniperinteen jatkajia? Siinä on tämän päivän ydinkysymys. Huonosti käy, jos kysymykseen ei löydetä vastausta. Sitä odotellessa mennään niillä voimilla, jotka ovat vielä iskussaan. Keväällä on hyvä tilaisuus soitella yhdessä vaikkapa varkautelaisen mestaripelimannin ja Pohjois-Savon oltermannin Erkki Vepsäläisen 85-vuotispäiviä. Kesällä kokoonnutaan valtakunnalliseen puskasoittoon Kaavin Telkkämäen kaskiperinnetilalle juhannusta edeltävänä sunnuntaina. Tuuren sottiisissa Pielavedellä soitellaan yhteen ja erikseen lauantaina Jaakon päivänä eli heinäkuun 25. päivänä. Antteja kaikki tyynni Soittoharjoituksissa kulkiessa ehtii mietiskellä kaikenlaista. Englannin historiassa puhutaan "Yrjöjen ajasta", jolloin kuninkaat olivat vuoron perään nimeltään Yrjöjä tai Georgeja, kuten britit itse sanovat. Suomalaisessa kansanmusiikissa meillä on ollut jo jonkin aikaa meneillään Anttien aika, kun liiton puheenjohtaja on Antti Koiranen ja Kaustisella häärii nokkamiehinä Antit Järvelä , Paalanen ja Huntus . Antti-linja ulottuu myös kansantanssipuolelle mestarikansantanssija Antti Savilammen hahmossa. Erikoinen sattumus, tämä Anttien aika. Me ei-Antit voimme lohduttautua, että anttejahan me kaikki muutkin olemme. Koulutetut ovat soittajina ped-antteja ja me harrastelijat dilet-antteja. Seppo Kononen Kuulumisia Pohjois-Savosta Mandoliinikurssi oli taas kerran Ylä-Savon talvipäivien suosituin kansanmusiikkipuolella. Mestari Heikki Lahtea ja Pekka Hakulista yhdistää paitsi mainio soittotaito myös jämsänkoskelaisuus. Aila Paloniemestä uusi puheenjohtaja Jyväskylän Kansanmusiikkiyhdistys valitsi syyskokouksessaan marraskuussa uudeksi puheenjohtajakseen jyväskyläläisen kansanedustajan Aila Paloniemen . Palokkalehden päätoimittaja Erkki Keiskoski luopui tehtävästä vuoden alussa. Yhdistyksen johtokunnassa jatkavat Kari Dahlblom , Erkki Hiekkavirta , Pekka Toivanen sekä Erkki Vihinen . Uusiksi jäseniksi valittiin Ella Kiviniemi ja Anna-Kaija Nurmi . Aila Paloniemi on kolmannen kauden kansanedustaja, joka on kunnostautunut monissa toimissa kulttuurivaikuttajana. – Minusta taide ja kulttuuri on perusoikeus ja kuuluu kaikille. Musiikki monissa muodoissaan on tärkeä osa ihmisen hyvinvointia. Haluan tehdä töitä sen eteen, että musiikista pääsee nauttimaan yhä useampi asuinpaikasta tai varallisuudesta riippumatta. Palokan Pelimannitalo tarjoaa erinomaiset puitteet tälle työlle, Paloniemi toteaa. Sari Muhonen Pelimannitalolla juhlitaan Naistenpäivän aattona... Palokan Pelimannitalolla juhlitaan kansainvälisen naistenpäivän aattona lauantaina 7.3.2015 klo 18 alkaen. Illan ohjelmassa on Suo, Kukka ja Jussi -yhtyeen konsertti, naisjärjestöjen esittelyä, kahvitarjoilu ja tilaisuuden päätteeksi pienet tanssit. Tanssittajina illan yhtye ja vierailijat. ... ja uhmataan huonoa onnea 13. päivä Perjantaina 13.3.2015 Palokan Pelimannitalolla uhmataan huonon onnen päivää. Jyväskylän kansalaisopiston kansanmusiikkiryhmät ystävineen soittavat kevättuulen kepeitä säveliä Yhteispeliä-konsertissa klo 18 alkaen. Konsertin lipputuotto käytetään Pelimannitalon hyväksi. palokanpelimannitalo.com Jyväskylässä tapahtuu
31 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Mistä on musiikki tehty? Musiikin teoriaa harrastajille ja kiinnostuneille kuuntelijoille Teksti: Roope Aarnio Piirros: Veera Juutinen Sävelet ja asteet Sävelten tunteminen on soittamisen ja laulamisen kannalta tärkeää. Se on myös suhteellisen helppoa. Asiaa kannattaa lähestyä numeroiden kautta, mutta oman instrumentin näkökulmasta. Kun osaa sävelten nimet ja ymmärtää niiden funktion (käyttötavan ja merkityksen), on kappaleiden opettelu ja kommunikointi muiden muusikoiden kanssa huomattavasti helpompaa. Pääsäveliä on seitsemän ja ne on nimetty aakkosten mukaan: A, B, C, D, E, F, G. Lisäksi on viisi säveltä, jotka ovat joko alennettuja tai ylennettyjä: A#=Bb, C#=Db, D#=Eb, F#=Gb ja G#=Ab . Oktaavissa on siis yhteensä 12 säveltä. Suomessa noudatetaan enimmäkseen saksalaista musiikkikoulutusperinnettä, jossa B:n nimi on muutettu H:ksi. Anglo-amerikkalaisessa musiikkitraditiossa käytetään B-nimitystä, jolloin alennettu B on Bb. Asteikko, jonka pohjalle usein musiikinteoria-ajattelu perustuu, on pianon valkoisille koskettimille osuva C-duuriasteikko: C—D—E-F—G—A—H-(C) Jos unohdetaan sävelten nimet hetkeksi ja ajatellaan duurin sävelet numeroina, tulee asteikosta seuraavanlainen: 1.—2.—3.-4.—5.—6.—7.-(1.) Ensimmäiset kolme sävelaskelta ovat kokonaisia, 3:n ja 4:n asteen välissä on vain puolisävelaskel, 4:stä 7:teen asti on kokosävelaskeleita ja lopulta 7:stä 1:en on taas puolisävelaskel. Yhden kokosävelaskeleen sisällä on kaksi puolisävelaskelta, jolloin duurin sävelaskelrakenne on 1-1-1/21-1-1-1/2. Tätä sävelaskelrakenteen tai asteikon sävelten ajattelua astenumeroina kutsutaan relatiiviseksi hahmottamiseksi. Siinä perussävel (1.) voi olla mikä sävel tahansa. Relatiivinen hahmottaminen auttaa esimerkiksi vaihtamaan sävellajia (transponoimaan) tai oppimaan kappaleen helpommin korvakuulolta. Muitakin relatiivisia menetelmiä musiikilliseen ajatteluun on kehitelty. Tunnetuin lienee Zoltan Kodalyn käyttämä latinalaisiin sävelnimiin pohjautuva solmisaatio, jossa käytetään tavuja: Do, Re, Mi, Fa, So, La, Ti, (Do) . Intialaisen klassisen musiikin swara-systeemi on samankaltainen, ja sen sävelnimet ovat Sa, Re, Ga, Ma, Pa, Dha, Ni, (Sa) . Sillä ei lopulta ole väliä, minkä metodin kokee itselleen luontevimmaksi. Tärkeintä on kuitenkin oppia ajattelemaan säveliä niin, että ymmärtää sävelten sijainnin sävellajissa, suhteessa perussäveleen, riippumatta niiden varsinaisesta värähtelytaajuudesta. Esimerkiksi Pienen pieni veturi voidaan ajatella näin: // 1,1,1,2,3,3,3, / 4, 4,4, 3, 3, / 1,1,1,2,3,3,3,3, / 2, 2, 1, // Keksitkö mikä tämä on: // 1,2,3,4,5 , 5, / 6, 6, 5, / 6, 6, 5, / 5,4,4,4,4,3,3, / 3,2,2,2,2,1,1, / 1,3,5, 1,3,5, / 5, 5, 1, // Voit vielä itse kirjoittaa jonkun kappaleen numeroiksi esim. Pieni kissan poikanen tai Maijal´oli karitsa. Transponointikampa: Pianon koskettimille tehty transponointikampa on hyvin havainnollistava apuväline sävelten relatiivisen ymmärtämisen tukemiseksi. 1. Ota paperiliuska joka on noin 3-5cm korkea ja noin 20-30cm leveä 2. Laita paperiliuska pianon koskettimiston taakse ja merkitse kaikki valkoisten ja mustien koskettimien välit. Niiden tulisi olla suurinpiirtein yhtä leveät, noin 1cm:n välein. Katso kuvasta mallia. 3. Merkitse lapulle duuriasteikko numeroina, huomioi myös väliin jäävät sävelet: 1, • , 2, • , 3, 4, • , 5, • , 6, • , 7, 1. Voit myös jatkaa asteikkoa kumpaankin suuntaan enemmän kuin oktaavin. 4. Siirrä paperiliuska johonkin muuhun kohtaan koskettimistoa ja kokeile ylläolevia numeronuotteja toisesta sävellajista. C D E F G A B C 1 7 6 1 2 3 4 5
32 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Arktisten kansojen kansainvälinen festivaali – The Taimyr Attraction – oli jaettu kolmeen osaan: ensimmäinen osa järjestettiin kesäkuusta lokakuun loppuun. Se kattoi Taimyr-Dolgan-Nenetsien alueen kulttuuritoiminnan. Toinen osa järjestettiin Norilskin kaupungissa joulukuussa ja viimeinen, viisipäiväinen kansainvälinen osa viime vuoden joulukuun alkupuolella Dudinkassa. Festivaalin tarkoitus on säilyttää ja edistää Taimyrin kulttuuriperintöä, markkinoida ja kehittää pohjoisten kansojen, Siperian ja Kaukoidän etnisten kulttuurien tunnettuutta sekä vahvistaa kulttuurisia siteitä Venäjän federaation kansojen kesken. Festivaali oli osa Venäjän federaation kulttuurivuoden 2014 ohjelmaa. Dudinka, Siperia Dudinka on noin 20 000 asukkaan vientisatamakaupunki Jeniseijoen pohjoispäässä, Taimyrin niemimaalla. Vaikeaksi matkustamisen kaupunkiin tekee se, että alue on suljettu. Tämä tarkoittaa entisen Neuvostoliiton alueen kaupunkia tai muuta taajamaa, johon pääsy ja jossa oleskelu on tai oli ulkomaalaisilta estetty ja oman maan kansalaisten osalta tarkoin kontrolloitu, erityisluvanvarainen. Useimmat suljetut kaupungit olivat tai ovat sotilastukikohtia tai varusteluteollisuuskeskuksia. Muutamilla erityisjärjestelyillä sinne kuitenkin pääsee – passista täytyy olla notaarin todistus, passin kaikki sivut täytyy käännättää virallisella kääntäjällä, viisumit ja erinäiset leimat on hankittava ja matkaan ei tietenkään ole asiaa ilman alueen hallinnon virallista kutsua. Lopulta saimme kaikki byrokraattiset mutkat suoriksi muutamaa päivää ennen lähtöä ja seikkailu saattoi alkaa. Pohjois-Karjalasta Siperiaan – maalta parrasvaloihin Ensin Joensuusta junalla Helsinkiin, sieltä lentämällä Moskovan kautta Norilskiin, josta bussilla Dudinkaan. Lentokentällä meitä oli vastassa iloinen seurue tulkkeja ja järjestäjiä, hyppäsimme bussiin jossa oli festivaalivieraita Japanista, Norjasta ja Boliviasta. Ihmettelimme hieman bolivialaisten mukana oloa, mutta kävi ilmi että toinen bolivialaisista oli opiskellut Venäjällä toimittajaksi ja näin ollen kontaktit olivat syntyneet jo aiemmin. Saavuimme tunnin töyssyisen bussiajelun jälkeen Dudinkaan. Hotelliin kirjautumisen jälkeen meidät kiikutettiin ensin lehdistötilaisuuteen kommentoimaan arktisten kansojen nykytilaa. Saimme hymyillä nätisti kameroille ja poseerata kansallispuvussa. Saman päivän ohjelmaan kuului myös koulukonsertti. Liikuimme yhdessä bolivialaisduon kanssa, joten koululaiset saivat päiväänsä mielenkiintoisen yhdistelmän suomalaista ja eteläamerikkalaista perinnettä. Konsertissa oppilaat esittivät omat numeronsa. Pääsimme heidän kanssaan tanssimaan ja haastattelujen jälkeen saimme nauttia teekutsuista. Vilpittömän uteliaita kysymyksiä sateli ja tunnelma oli hersyvän iloinen. Hämärä tuntui olevan koko ajan läsnä, sillä Siperiassa elettiin kolmen kuukauden mittaista kaamosaikaa. Onneksi vältyimme pelätyltä pakkaselta. Mittari näytti vain -12 astetta, ja vain ajoittain tundralta puhaltava tuuli muistutti pohjoisen ankarista oloista. Järjestäjät tosin eivät tuntuneet Suljetun alueen festivaali Taimyr täynnä arktista taikaa Eino Kolppanen & Mammu Koskelo Puhelinsoitto Pohjois-Karjalaan tuli kuvataiteilija Johanna Pistolta. Pisto oli osallistunut Siperiassa pidettävään The Taimyr Attraction -festivaaliin joitakin vuosia aikaisemmin ja nyt hänet oli hälytetty apuun esiintyjäperuutuksen vuoksi. Piti löytää kaksi taiteilijaa, jotka pystyisivät järjestämään itsensä kolmessa viikossa Jenisein alajuoksulle Jäämeren rantaan. Eino Kolppanen ja Mammu Koskelo lavalla.
33 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 ymmärtävän, että suomalaiset ovat tottuneet pakkasiin. Turkkeja tyrkytettiin päälle ja lapasia käteen, ettemme vain kylmety. Iloisesti kerroimme pärjäävämme mainiosti suomalaisilla talvivaatteilla. Festivaali täynnä tapahtumia ja kansoja Suuria gaalakonsertteja järjestettiin kahtena päivänä ja siellä esiintyivät kaikki festivaalin osallistujat. Vaikka yksittäisten esiintyjien keikka-aika oli noin neljä minuuttia, kestivät konsertit reilusti yli kolme tuntia. Eri kansoja oli valtava määrä. Kaukasian alue, Jamalin nenetsit, hanti-mansit, nganasanit, Altain alue, Tuva, Burjatia, Jakutia, Kamtšatka, Krašnojarsk, Pietari, Moskova... Muita kansoja edustivat mainittujen bolivialaisten lisäksi kolmen naisen norjalaisseurue, kanadanranskalaisen innukansan edustaja ja japanilainen klassinen pianisti. Konsertit olivat huikea läpileikkaus siitä mitä kaikkea alkuperäiskansoilla on tarjolla. Skaala ulottui arkaaisesta kansanperinnekööristä karaoketaustojen kautta euroviisuiskelmiin, shamaani-rummutuksesta kurkkulauluun ja huikeista kansantansseista laservalospektaakkeleihin. Festivaaliohjelmassa oli konserttien lisäksi työpajoja, näyttelyitä, lyhytelokuvia ja luentoja. Lisäksi oli tarjolla poroajelua, museokierroksia, ilotulitusta, lumikaupungin avausta, muotinäytöstä ja konferenssia. Runsaan ohjelman kohokohtia olivat kansallispukuparaati ja ystävyyden kokon sytyttäminen. Luonnollisesti pääsimme myös maistamaan Taimyrin perinneruokia, kuten jäisiä kalasiivuja. Shamanistiseen tanssiin osallistuminen keskellä lumimyrskyistä tundraa oli myös mieleenpainuva kokemus. Pääkonserttipaikalla pyöri talon sisäisessä televisiossa ulkomaisten festivaaliesiintyjien maaesittelyvideot. Suomen äänenä valloitti Loituman versio Ievan polkasta. Kappaleen tunnettuudesta kertonee sekin, että sitä jamiteltiin laulamalla, räppäämällä, munniharpun ja tanssin tahtiin hanti-mansilaisten seurassa. Jos he jotain kertoivat Suomesta tietävänsä, niin Ville Haapasalon ja Ievan polkan. Mediaa ja kulttuurivaihtoa Paikallisväestön ja median kiinnostus ulkomaalaisia kohtaan oli valtavaa. Haluttiin tietää, olimmeko käyneet ennen Venäjällä ja mitä pidimme venäläisistä, festivaalikaupungista ja sen jääveistoksista. Tiedusteltiinpa myös, mitä kuuluu joulupukille. Kulttuurinvaihtoa aidoimmillaan kohtasimme illanistujaisissa ihastuttavan matkanjohtajamme Danan kotona. Kymmenen hengen kansainvälinen muusikkoseurue kokoontuu laulamaan, soittamaan, nauramaan, tekemään yhdessä ruokaa ja nauttimaan yhdessäolosta. Maljoja nostaen tutustuimme toisiimme ja toistemme kulttuureihin ilman mitään seremonioita, pönötyksiä tai muodollisuuksia. Jos koskaan saisimme uuden tilaisuuden lähteä samalle festivaalille, ei tarvitsisi miettiä hetkeäkään, niin sydäntä lämmittävä elämys oli arktisten kansojen kohtaaminen Siperiassa. Nenetsit odottavat omaa esiintymisvuoroaan. Dima virittää tshatganiaan esitystä varten.
34 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Yli puoli miljoonaa kävijää alan konserteissa! Suomen Kansanmusiikkiliitto ilmoittautui halukkaaksi kokoamaan vuoden 2014 kävijätilastot kansanmusiikin ja kansantanssin konserteista. Nyt on aika julkistaa kävijätilastointikokeilun tulokset ja tulevaisuuden toimenpide-ehdotukset työn helpottamiseksi. Yleisömäärät on koottu pitäen lähtökohtana www.kansanmusiikki.fi -sivuston tapahtumakalenteria. Lisäksi olemme saaneet kootusti yleisömäärät Finlands svenska folkdansringin viime vuoden yleisöistä sekä joidenkin yhtyeiden ja kansantanssiryhmien vuoden yleisömäärät. Koska työ on tehty nyt ensimmäisen kerran, oli yleisömäärien saaminen haasteellista. Yleisömääriä ei ole totuttu ilmoittamaan kootusti alallamme mihinkään. Yhteensä kansanmusiikkija kansantanssikonserteissa on ollut vuonna 2014 yleisönä 542 458 henkeä. Näistä kansanmusiikkikonserteissa oli 363 950 henkeä ja kansantanssikonserteissa 178 508. Keskustelemme Suomen Kansanmusiikkiliiton hallituksessa jatkotoimenpiteistä. Yleisömäärien tilastoiminen tuntuu edelleen tärkeältä, mutta miten saisimme vuosittaiset yleisömäärät helpoimmin laskettua? Jos yleisömäärät saisi keskitetysti kaikkien alan järjestöjen kautta, helpottuisi tilanne kovasti. Yhdistykset kokoaisivat jäsenryhmiensä yleisömäärät vuosittain erotellen kansantanssija kansanmusiikkiyleisöt. Nyt jäi paljon yleisömääriä saamatta tilastoon yksittäisten ryhmien konserttien puuttuessa. Puute oli varmasti suurin kansantanssipuolella. Kalenteriin ilmoitetaan yleensä vain isommat tapahtumat. Päivi Ylönen-Viiri Lapin kuorot juhlivat Sibeliusta kuorokavalkadin merkeissä Lappilaisten kuorojen yhteistoiminnan ylläpitämiseksi Lapin Nuorison Liitto tuottaa toiminnanjohtaja Maria-Liisa Malvalehdon ideasta syntyneen Laulun mahti Jean Sibeliuksen juhlavuoden 2015 kuorokavalkadin. Kavalkadin ensi-ilta on Rovaniemellä Jutajaisissa kesäkuun lopulla 2015 Kulttuuritalo Korundin salissa. Sisältö työstetään Jean Sibeliuksen tuotannosta yksittäisille sekakuoroille, naisja mieskuoroille, säestysryhmälle sekä suurkuorolle. Suurkuoron muodostavat kaikki kuorot yhdessä säestysryhmän kanssa. Estradille nousee kymmenkunta kuoroa ja säestysryhmä eli yhteensä parisataa esiintyjää. Työ on aloitettu syksyllä 2014 opetusja kulttuuriministeriön myöntämällä rahoituksella. Kuorokavalkadin tuotannollinen vastuu on toiminnanjohtaja Maria-Liisa Malvalehdolla, ohjelmistoja sisältövastuu kuoronjohtaja Merja Yli-Tepsalla ja suurkuoroa johtaa kuoronjohtaja Kadri Joadmets . Lappilaisille kuoroille yhteistoiminta on ollut ominaista koko Folklore Festivaali Jutajaisten toiminnan ajan. Jutajaisia vietetään tänä vuonna 43. kerran.
35 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Tabla on yksi maailman monipuolisimmista rytmi-instrumenteista. Se on intialainen käsirumpupari, jota soitetaan erityisesti pohjoisintialaisessa taidemusiikkitraditiossa, mutta myös erityyppisissä kansanmusiikeissa ja populaarimusiikeissa – unohtamatta tietenkään elokuvamusiikkia. Intiassa on yksi maailman vanhimpia taidemusiikkikulttuureita, jossa tabla on kehittynyt osana sen värikästä ja monimuotoista historiaa. Tabla koostuu kahdesta rummusta, vasemmalla kädellä soitettavasti bayanista ja oikealla kädellä soitettavasta dayanista. Rumpujen keskellä on musta kumista, noesta ja metallijauhosta muovailtu täplä, jonka avulla tablan sointia voidaan soittaessa vaihdella muodostamaan kymmeniä erilaisia ääniä. Tablansoittaja maailman huipulta Lokakuun lopulla 2014 Tampere Jazz Happeningissa esiintyi tämän soittimen yksi arvostetuimmista esittäjistä, Zakir Hussain (s. 1951). Hän saapui festivaalille Zakir Hussain & His Masters of Percussion -ryhmän keulakuvana, jossa tablan lisäksi soitettiin perkussiopuolelta myös dhoiraa, dholia ja dholkia. Ryhmän nimi ei tosin anna koko kuvaa ryhmän tarjoamasta musiikillisesta iloittelusta, sillä mukana oli myös erittäin päteviä melodiasoittimien, sarangin ja bansuri-huilun soittajia, jotka säestivät matemaattisen tarkasti erilaisia perkussiosooloja ja pääsivät myös itse esittelemään omaa virtuositeettiaan. Konsertti oli huikea matka intialaiseen ja vähän uzbekistanilaiseenkin rytmitaiteiluun, joka konsertin päätteeksi sai tamperelaisen yleisön osoittamaan suosiotaan seisaaltaan. Ustad (mestari) Zakir Hussain luetaan yhdeksi maailman parhaista tablan soittajista. Hän aloitti kiertue-elämän jo 12-vuotiaana ja esiintyi pohjoisintialaisten musiikkisuuruuksien, kuten Ravi Shankarin , Ali Akbar Khanin ja Hariprasad Chaurasian kanssa. Hussain laajensi musiikillista väyläänsä tekemällä jo varsin nuorena yhteistyötä monen eri genren taitajien kanssa. Tällaisia yhteistyökumppaneita olivat esimerkiksi George Harrison , Van Morrison , Joe Henderson ja Billy Cobham . Harvalla rytmisoittimella on niin paljon potentiaalia kuin tablalla. Tablasta lähtee kolmisenkymmentä eri ääntä, joita kuvaillaan eri tavuilla. Rytmitavut ovat kuin oma kielensä, jota tulee oppia puhumaan ennen kuin instrumenttiin varsinaisesti kosketaankaan. Itse rytmiikka perustuu rytmisykleihin, taaloihin (t?la), joiden sisällä improvisoidaan vivahteikkaasti luoden kudelmaa melodisten ja rytmisten elementtien välillä. Tampereella Zakir Hussain aloitti pohjoisintialaisen rytmiikan monimuotoisuuden esittelyn kymmenen iskun rytmisykliin perustuvalla matta taala –tablasoololla, eivätkä rytmiset aihiot koko konsertin aikana tuntuneet toistavan itseään. Laaja-alainen muusikko myös opettaa Hussain on kertonut korviensa avautuneen kaikenlaiselle musiikille hänen muutettuaan Yhdysvaltoihin vuonna 1970. Hän pitääkin tärkeänä ohjenuorana kaikille musiikintekijöille sitä, että kuuntelee laaja-alaisesti kaikkea musiikkia ja ottaa oppia muista musiikkikulttuureista. 2010-luvun YouTubeaikakautena kaikenlaisen musiikin kuunteleminen onkin helppoa, mutta tuhansia vuosia kehittyneiden perinteiden opettelu ja ylläpitäminen kenties entistä vaikeampaa. Intialaisen taidemusiikin oppimiseen liittyy paljon legendoja. Yksi niistä on se, että päästäkseen riittävälle tasolle esiintyäkseen itse, on musiikkia opiskeltava 36 vuotta. Vahva oppilas-opettajasuhde on eräs tärkeimpiä intialaisen musiikin perinteitä, eikä tablaakaan näin ollen opetella kirjoista tai YouTube-videoista vaan osaavan opettajan johdolla. Zakir Hussain opiskeli isänsä Alla Rakhan johdolla, ja on sittemmin opettanut itse lukemattomia oppilaita. Suomen intialaisen musiikin harrastajien piirit ovat pienet, mutta eläväiset. Esimerkiksi Euroviisuihinkin pyrkivä Shava soittaa intialaisperäistä bhangraa, jonka lyömäsoitinvalikoimaan kuuluu genreen oleellisesti kuuluvan dholin lisäksi myös tabla. Kukin tablaa tyylillään Teksti: Lari Aaltonen Kuva: Maarit Kytöharju
36 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Yhteispohjoismainen kansantanssija -musiikkitapahtuma NORDLEK tanssitaan ja soitetaan Tanskan Viborgissa 14.-19.7. Ohjelmassa on huomioitu kaiken ikäiset ja kaikenlaiset osallistujat, niin lapset, nuoret, aikuiset, kansantanssijat, pelimannit kuin ”turistitkin”. Tarjolla on muun muassa monipuolisia työpajoja, konsertteja, yötansseja, historialliset tanssiaiset, veteraanitapaaminen ja retkiä Viborgin ja lähiympäristön erilaisiin kohteisiin. Ennen varsinaista tapahtumaa järjestetään nuorten leiri. Pelimanneille omaa ohjelmaa Uutuutena NORDLEK-tapahtumassa on pelimannikonsertti, johon kaikki tapahtuman pelimannit voivat ilmoittautua soittamaan. Nuotit voi noutaa tapahtuman nettisivuilta. Teemana on menuetti ja polska. 1700-luvun alussa Pohjoismaissa tanssittiin menuettia ja polskaa erityisesti Tanskassa ja Suomessa. Orkesteria johtaa Johnnie Frederiksen , joka on soittanut Baltinget-ryhmässä ja opettaa pelimannimusiikkia Bjerringbrossa. Kaikki pelimannit voivat ilmoittautua soittamaan orkesterin kanssa Pelimannimessuun Bjerre Damgårdin ja Michael Sommerin johdolla. Pelimannimessu on jumalanpalvelus, jossa soitetaan tanskalaista kansanmusiikkia. Messu kantaesitettiin Tanskan kirkkopäivillä Roskildessa vuonna 2004. Tapahtuman aikana on kahdet harjoitukset, ja nuotit voi noutaa messun verkkosivulta www.spillemandsmessen.dk. Perjantaina 17. heinäkuuta on ohjelmaan varattu oma konsertti tasokkaalle suomalaiselle kansanmusiikkiyhtyeelle. Tanskaa edustaa Phønix sekä Maja Kjær Jacobsen Trio . Olisiko yhtyeesi kiinnostunut edustamaan Suomea tässä konsertissa? Pelimannit ovat myös tervetulleet soittamaan hallien suuriin tanssiorkestereihin. Ryhmät voivat ilmoittautua myös soittamaan musiikkikahviloihin, pelimannijuhliin tai yötansseihin. Suomalaisten yhteisohjelman on koreografioinut Eero Hietanen . Pelimannit pääsevät säestämään. Nuoret tanssijat, muusikot ja teatterilaiset pääsevät vauhtiin Nordlekin pohjoismaisella kesäleirillä, jossa on tanssia, musiikkia ja teatterikursseja ennen varsinaisen NORDLEKin käynnistymistä. Tapahtumaan ilmoittautuminen on menossa, ja ennen 1.4. ilmoittautuneet pääse vät vähän halvemmalla. Esimerkiksi Nordlekin jäsenjärjestöön kuuluva aikuinen maksaa tapahtumalipusta 1060 DKR (n. 142 euroa), lisäksi edulliset majoitusja ruokailumaksut. Ohjelmassa on myös mielenkiintoisia retkiä. Tarkempi ohjelma on tapahtuman omalla nettisivulla www.nordlek2015. dk ja Suomen Nuorisoseuran sivustolla www.nuorisoseurat.fi/nordlek2015 . Ilmoita Suomen Kansanmusiikkiliittoon, mikäli kansanmusiikkiryhmäsi on lähdössä NORDLEKiin: toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, (09) 8731320. Lähde mukaan iloiseen Tanskan NORDLEKiin! NORDLEK 2015 kutsuu Tähtää musiikin ammattiin opiskele Kokkolassa! Keski-Pohjanmaan KONSERVATORIO KOKKOLA WWW.KPKONSA.FI Yhteishakuaika 24.2.-17.3.2015 Valintakoepäivät: 23.-24.4., 27.-28.4.2015 Musiikkialan perustutkinto, Musiikin koulutusohjelma/Muusikko 180 osp (pk/yo). KLASSINEN MUSIIKKI KANSANMUSIIKKI POP/JAZZMUSIIKKI
37 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Idean Pirnaleksen come backista heitti Jukka Heinämäki viime vuoden Folklandian jatkoilla ravintola Kaisaniemessä. –Otin sen aluksi ihan vitsinä, ja ajattelin, että se ei varmasti tule toteutumaan, kertoo harmonikansoittaja Pekka Pentikäinen alkuperäiskokoonpanosta. – Mutta sitten yksi toisensa jälkeen ilmoitti, että olisi ihan kiva tavata pitkän tauon jälkeen. Sen verran vaikeaa oli kuitenkin saada treenejä pystyyn, että koko bändi saatiin lopulta kasaan vasta lipunmyyntikoppiin vähän ennen laivan lähtöä! Kappaleita oli toki harjoiteltu viimeisen, Parasta ennen -levyn kanssa jokainen omilla tahoillaan, mutta kanteleensoittaja Sinikka Kontio lennähti terminaaliin suoraan Floridasta. Pirnaleksen alkuräjähdys tapahtui Sibelius-Akatemian yhtyemusisointitunnilla yli kolmekymmentä vuotta sitten. Alun perin nelihenkinen yhtye uppoutui konserteissaan muinaissuomalaiseen sävelmaailmaan ja improvisointiin. – Tietysti vuotta aikaisempi vuosikurssiyhtye Niekku oli esikuvanamme, sekin Heikki Laitisen ohjaamana. Helena Ruhkalan ja Tuula Kivistön jättäytyessä pois mukaan tuli Marianne Maans . Haitareita soittivat Markku Lepistö ja Pekka Pentikäinen. Itse taisin soitella kanteleen lisäksi myös viulua, mandoliinia ja klarinettia, muistelee Sinikka Kontio, tuohon aikaan Järvinen. Vieläkin ajankohtaiselta levyltä on kotoisin myös Pentikäisen kestohitti Krapulakatrilli, jota on versioitu lukemattomia kertoja ympäri maailmaa. 1990-luvun puolivälissä keikkarintamalla oli hiljaista. Toiminta hiipui ja väki uppoutui kukin omiin projekteihinsa. Joku muutti ulkomaille ja osa ryhtyi jatkoopiskelijaksi. Mutta nyt on yhtye saatu jälleen henkiin. Onko luvassa jatkoakin? – Mikä ettei! Nyt on vähän aikaa etäisyys pitkä, mutta eihän se ole mikään este. Kaikilla on ollut aktiivinen muusikon ura koko ajan, joten miksei voisi pitää piisejä mielessä ja tehdä jotain uuttakin, vastaa Sinikka Kontio Saksasta. Eikä ole yhtyeen jäsenistä ainoa, joka sanoo näin. Jäämme odottamaan. Pirnales puhallettiin henkiin terminaalissa Seitsenhenkinen legendaarinen kansanmusiikkiyhtye Pirnales puhallettiin henkiin vähän ennen Folklandia-risteilyn alkua Länsisataman terminaalissa. Kahdenkymmenen vuoden tauon jälkeen yhtye tekee kaksi keikkaa, toisen Samuelin Poloneesissa maaliskuun alussa Helsingissä. Teksti: Pia Rask Kuva: Erkki Wrangen kansanmusiikin ja –tanssin kulttuuripoliittinen tavoiteohjelma Tavoiteohjelma julkaistaan sähköisenä syksyllä 2015 hyödyntäen mahdollisuuksia lisätä kuvia, linkkejä ja videoita. Ohjelma koostuu päätekstistä ja siihen liittyvistä teemateksteistä. Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus kulkee kaikessa mukana samoin kuin teknologisen kehityksen vaikutukset. Teksteissä huomioidaan alan erikoisluonne: harrastajat ja ammattilaiset ovat kaiken toiminnan kannalta erottamattomat ja tarpeellisia toisilleen. Alustava tavoiteohjelma julkaistaan kesäkuussa netissä ja Kaustisen kansanmusiikkijuhlien perjantaille on suunnitteilla seminaari, johon kutsutaan kaikki asiasta kiinnostuneet kommentoimaan ja keskustelemaan. VISIO2025:tä koskeviin kysymyksiin vastaa ja lisätietoja antaa työryhmä Risto Kupari , Petri Hoppu , Matti Hakamäki , Riia Niemelä ja Riitta-Liisa Joutsenlahti . kansanmusiikkijakansantanssi. wordpress.com Kansantanssin riemuvuosi Kansanmusiikin ja Kansantanssin Edistämiskeskuksen yleisteema vuodelle 2016 on Kansantanssin riemuvuosi, jolloin juhlistetaan isosti kansantanssia Suomessa. 2016 tulee kuluneeksi 150 vuotta ensimmäisestä dokumentoidusta julkisesta kansantanssiesityksestä. Vuotta valmistelee toimikunta, jonka vetäjänä toimii Petri Hoppu . Muut jäsenet ovat Jukka Heinämäki , Hilkka Toivonen-Alastalo , Joonas Pokkinen , Rami Meling ja Ira Korkala . Pirnales (Antti Soininen (vas.), Marianne Maans, Sinikka Kontio, Jouko Kyhälä, Pekka Pentikäinen ja Markku Lepistö) sai Folklandialla innostuneen vastaanoton.
38 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 -HelCre-hankkeessa minua kiinnosti erityisesti think tank -tyylinen lähestymiskulma taiteelliseen työhön julkisella sektorilla. Minkälaisia pitkän aikajänteen suunnitelmia ja ideoita olisi mahdollista saada aikaan monialaisella, poikkitaiteellisella tiimillä”, kiteyttää viimevuotisia ennakkoodotuksiaan toinen hankkeeseen valituista muusikoista, säveltäjä Anni Tolvanen . Kansanmusiikkia Sibelius-Akatemiassa pääaineenaan opiskellut Tolvanen näkee muusikon työkokemuksen täysin luontevana pohjana kaupungin kehittämishankkeelle: – Muusikon työnkuvaan kuuluu musisoinnin ja opettamisen lisäksi suunnaton määrä suunnittelutyötä, tiedottamista, hakemusten kirjoittamista, budjetointia, aikataulutusta, verkostoitumista, kommunikointia organisaatioiden ja yksityishenkilöiden välillä, ja niin edelleen. Kaikki nämä taidot ovat keskeisiä erilaisissa projektitöissä, eikä kaupunkisuunnittelu ole tästä poikkeus. Uudenlaisten rajapintojen etsiminen taiteenlajien välillä on Anni Tolvasen mukaan olennainen osa nykykansanmusiikin ammattilaisuutta. HelCre-hankkeen aikana Tolvanen on käytännön töissään havainnut, kuinka paljon kansanmusiikista peritylle ennakkoluulottomuudelle on kysyntää etenkin perinteisten taidepiirien ulkopuolella. HelCre-jaksonsa aikana Tolvanen on muun muassa pyöräyttänyt käyntiin somaliäideille ja -tyttärille tarkoitetun toimintaryhmän yhteistyössä Kalliolan Nuoret ry:n, Ruoholahden alaasteen ja nuorisotalon kanssa. Kyseinen ”safe space” -toiminta jatkuu Ruoholahden ala-asteella HelCre-hankkeen loputtuakin. Perinteen ja urbaanin kaupunkitilan kohtaamispintoihin pureutuva, helsinkiläisiä kansanmuusikkoja ja eri kaupunginosia esittelevä Kattojamit –dokumenttielokuvasarja, on toinen produktio, jota Anni Tolvanen on päässyt syksyn 2014 aikana luomaan. – Toivon, että HelCre:n aikana innovoitu Kattojamit -hanke pääsee kasvamaan ja kehittymään, ja nyt rahoituksen saaneen trailerin lisäksi pääsemme myöhemmin kuvaaman koko suunnitellun dokumenttisarjan.HelCre-hankkeen lähtökohtiin ei kuulunut kiveen hakattuja rajoja taiteilijoiden työlle, vaan pikemminkin uusia työtapoja ja yhteistyöväyliä haluttiin löytää avoimesti. Kahdeksan nuoren taiteilijan työpanos haarautuikin monentyyppisiin projekteihin. Hankkeen taiteilijoiden luomasta yhteistyötahojen listasta kasvoi puolessa vuodessa noin 50 eri yrityksen, järjestön ja muun kaupunkitoimijan mittainen. Yksi Tolvasen työyhteisöistä Ruoholahden toimintaryhmän lisäksi oli Inside Job Agency -kollektiivi. Sen kaupunkitiloja valtaavat esitykset ja yhteisölliset tempaukset vain kiihtynevät tammikuun lopussa pääkaupungissa mediahuomiotakin saaneen No Pants Subway Riden jälkeen. Toinen ääripää yhteistyötahoista oli puolestaan vallilalaistunut yritys GE Healthcare, jonne Tolvanen teki tilaussävellystyön polskateemoja ja Mikko H. Haapojan luomia kaupunkiäänimaisemia yhdistelevään ääni-installaatioon. Kesän 2014 Will Play for Gas –kiertueprojektin perään kaupungin leipiin päässyt Anni Tolvanen on tyytyväinen HelCre-periodin antiin. Projekti on saanut hänet ja muutkin taiteilijat katsomaan omia vahvuuksiaan uusista näkökulmista. HelCre:n työryhmä on puhunut paljon taiteen tuotannollisten vastuiden kasautumisesta itse taiteilijoiden päälle. Yhteisenä toiveena olisi jonkinlaisten taiteilija-tuottaja-työparimallien kehittyminen. HelCre:n kaltainen projekti on mahdollistanut työajan käytön myös tuotannolliseen työhön, mutta freelancerina kansanmuusikot ja muut taiteen ammattilaiset joutuvat valitettavan usein itsensä tuottajiksi ilman korvausta. Samaan aikaan maamme ammattituottajakenttä ja –koulutus kehittyy vuosi vuodelta. Puoli vuotta on Helsinki Creates Works –hankkeen perusteella realistinen aika synnyttää ideoita ja toimintamalleja taiteilijoiden hyödyntämiseksi ja työllistämiseksi. HelCre:n aikana luodun yhteisöverkoston avulla moni hankkeen taiteilijoista on löytänyt ulkopuolista rahoitusta oman kaupunkitaidetyönsä jatkamiselle. Eri alojen taiteilijoita työllistävät hankkeet eivät lopu tähän, vaan heti HelCre:n päätyttyä Helsinki hakee residenssitaiteilijoita toimimaan päiväkodeissa ja leikkipuistoissa ympäri kaupunkia. Siinäkin haussa juuri kansanmuusikoiden monipuoliselle ammattitaidolle on oletettavasti kysyntää. Mikko H. Haapoja Kirjoittaja on äänisuunnittelia-jouhikisti, toinen HelCre-hankkeen muusikoista Helsinki Creates Works – töissä kaupungilla taiteilijana Kahdeksan nuorta taitelijaa palkattiin syyskuussa 2014 puoleksi vuodeksi visioimaan ja tekemään kaupungin kehittämistyötä taiteen keinoin. Tämä Helsingin kaupungin ja Taideyliopiston HelCre-hanke oli hyppy tuntemattomaan: mitä tietoa ja toimintaa syntyy, kun eri alojen taiteilijoille annetaan mahdollisuus käyttää omaa ammattitaitoaan kaupungin hyväksi? Ja mikä rooli kansanmusiikilla kaikessa tässä olikaan? Teksti: Mikko Haapoja Kuva: Jorma Airola Anni Tolvanen
39 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Seminaarin eri puheenvuoroissa kuultiin instituutin ystäviä, työntekijöitä ja yhteistyökumppaneita vuosien varrelta: mukana muun muassa Heikki Laitinen , Petri Hoppu , Kristiina Ilmonen , Outi Valo sekä Hannu Saha . Lisäksi seminaarin paneelissa keskusteltiin musiikki-instituuttien tarkoituksesta ja tehtävistä. Paneeliin ottivat osaa Suomen viiden eri musiikki-instituutin johtajat: Matti Hakamäki , Jaana-Maria Jukkara , Kimmo Mattila , Niklas Nyqvist ja Suoku Siren . Seminaarissa pohdittiin myös musiikkialan museotoiminnan tulevaisuutta ja sen yhteydessä järjestettiin Suomen musiikkimuseo ry:n syyskokous. Seminaarin keskustelu oli vilkasta, kun Kansanmusiikki-instituutin historiaa ja tulevaa peilattiin useista eri näkökulmista. Koko alan ja instituutin vallitsevasta tilanteesta sekä aiemmista toimenpiteistä löydettiin runsaasti kiitettävää, mutta myös kehitysideoita esiteltiin. Heikki Laitisen aloituspuheenvuoro käsitteli kansanmusiikin nykytilaa erityisesti tutkimuksen näkökulmasta. Laitinen peräänkuulutti kansanmusiikin historiallisen tutkimuksen kehnon nykytilan korjaamista: ”Mielestäni instituutin tärkein tehtävä seuraavina vuosikymmeninä olisi ratkaista laajojen kansanmusiikkiarkistojen vähäisen käytön ongelma ja synnyttää tähän maahan suomalainen historiallisen kansanmusiikin tutkimus.” Konkreettisina toimina Laitinen ehdotti pitkäjänteistä julkaisutoimintaa, tutkijaverkoston luomista sekä kansanmusiikintutkimuksen vuosikirjan julkaisemista. Perjantain muina puhujina olivat Outi Valo, Kristiina Ilmonen sekä eri musiikkiinstituuttien vetäjät. Instituuttien esittelykierros herätti laajalti keskustelua instituuttimallin eduista ja sen mahdollisuuksista vastata ketterästi kentän tarpeisiin. Harmonikkainstituutin johtaja Kimmo Mattila totesi että instituuttien vahvuus on nimenomaan hedelmällisen toimintaympäristön luomisessa alan eri toimijoille, niin harrastajien kuin tutkimuksenkin tarpeisiin. Outi Valo kertoi Kansanmusiikki-instituutin uudesta Musiikillinen kartta – hankeaihiosta, johon pyydettiin ideoita ja yhteistyökumppaneita laajalla rintamalla. Kristiina Ilmosen puheenvuoro kansanmusiikkipedagogiikasta herätti keskustelua erityisesti ammattilaisten työllistymisen sekä kansanmusiikin yleisen näkyvyyden osalta. Lauantaiaamun ensimmäisen puheenvuoron esitti Hannu Saha otsikolla Kansanmusiikki ja kulttuuripolitiikka. Saha kävi läpi kansanmusiikin kulttuuripoliittista historiaa ja sen merkitystä. Vaikka Saha näki alalla myös haasteita, hän lopetti esityksensä varsin optimistisesti: ”Kun verrataan alan toiminnallista ja filosofista sisältöä olemassa oleviin kulttuuripoliittisiin yleisiin päämääriin, kaikki elementit suotuisaan kehitykseen ovat olemassa.” Petri Hoppu kertoi omassa esityksessään havainnollisesti liikkumisen tärkeydestä ja miten ihminen ei tule ihmiseksi ilman tanssia ja musiikkia. Hän peräänkuulutti tanssintutkimuksen lisäämistä sekä kansanmusiikkikentän luopumista ”taidetta taiteen vuoksi” –ajattelusta. Hoppu painotti myös Kaustisen merkitystä kansanmusiikin tulevaisuuden suunnannäyttäjänä ja ehdotti eri koulutustoimintoja sisältävän Kaustinen Folk Campuksen synnyttämistä. Risto Kupari ja Matti Hakamäki kertoivat seminaarin osanottajille Visio2025 -työn etenemisestä ja aiheesta käytiin myös vilkasta keskustelua. Lopuksi vielä jakaannuttiin työryhmätyöskentelyyn, jossa neljän eri ryhmän aiheet käsittelivät vos-tuen saamista nykykansanmusiikille, tulevaisuuden kansanmusiikin julkaisuja tutkimustoimintaa, tulevaisuuden museotoimintaa sekä taiteen ammattilaisten muuttuvaa toimenkuvaa. Seminaarin järjesti Kansanmusiikkiinstituutti yhteistyössä Taiteen Edistämiskeskuksen sekä Suomen musiikkimuseo ry:n kanssa. Matti Hakamäki Kansanmusiikki-instituutin juhlaseminaarissa pohdittiin alan tulevaisuutta Kansanmusiikki-instituutti järjesti viime marraskuun lopussa 40-vuotisjuhlansa kunniaksi kaksipäiväisen seminaarin. Kaustisella pidetyn seminaarin tavoitteena oli pohtia millaiseksi instituutin tehtäväkenttä ja toimintaympäristö muotoutuvat tulevina vuosikymmeninä. Muuttuuko kansanmusiikki ja millainen taidekäsitys läpileikkaa toimintaa tulevaisuudessa? Mitä kulttuuripoliittisia muutoksia on odotettavissa? Kansanmusiikki-instituutin juhlaseminaarissa käytiin värikästä keskustelua myös alan tulevaisuuden visioista.
40 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Ole Holmberg Kesällä 1964 lähdin 13-vuotiaana viikon nuorisoleirille Sipoon saaristoon. Leirille oli saapunut myös samanikäinen iloinen poika Espoosta. Hänellä oli hämmästyttävän paljon tietoa erilaisista asioista, olipa aihe sitten vuosisadan alun Helsinki, moottoripyörät tai joka puolella kasvava rockmaailma. Pojan nimi oli Ole Holmberg . Olen palava kiinnostus musiikkiin vei hänet 80-luvun alussa Ylen studioihin tekemään rockohjelmasarjaa. Vähitellen hänen tehtävänsä monipuolistuivat, hän toimi mm. käynnistyvän Radio Extrem -kanavan ensimmäisenä musiikkituottajana. Hänen kykynsä oli myös huomattu Radio Mafiassa, jossa hän tutustutti suomalaiset kuuntelijat ruotsalaiseen kevyeen (tai raskaampaankin) musiikkiin. Ennakkoluulottomuutensa ja uteliaisuutensa ansiosta hänen skaalansa oli laaja; muille vaikeatajuisesta jazzista lähtien intiimiin yksinlauluun. 90-luvun loppupuolella maailmanmusiikki rupesi kiinnostamaan yhä enemmän. Ole toimi pitkään EBU:n etnomusiikki -projektiryhmän jäsenenä. Samanaikaisesti hän kuului Roskilde-festivaalin organisaatioon ja tuotti äänityksiä konserteista sekä Tanskan radiolle että Ylen kuuntelijoille. Menomatkoilla kokouksiin hän vei mukanaan runsaasti suomalaista kansanmusiikkia ja paluumatkoilla toi takaisin saman verran ulkomaista. Suurin osa tästä musiikista oli osa hänen Veckans skiva – nimisestä ohjelmaosiosta Svenska Ylen päivittäisessä Kulturtimmen-ohjelmassa. Ole Holmberg kuoli 8.2. pitkän sairauden jälkeen. Laaja ystävä-, työtoverija tuttavapiiri jää kaipaamaan Olen iloista ja niin rohkeaa henkilöä. Hänen perheensä on meidän mielessämme. Solveig ”Tatta” Mattsson Lauri Hytönen Pohjois-Savon pelimannien vanhin, Lauri ”Lassi” Hytönen siirtyi tuonilmaisiin viime vuoden marraskuussa 91-vuotiaana Hän oli syntynyt Rautalammilla 26.8.1923. Varsinaisen elämäntyönsä Hytönen teki maanviljelijänä kotikylällään Koipiniemellä, mutta teki samalla ainutlaatuisen pitkän työrupeaman pelimannina. Ensimmäiset tanssit hän soitti jo kymmenvuotiaana nassikkana, joten soittouraa kertyi peräti kahdeksan vuosikymmentä. Pohjoissavolaisessa pelimannimusiikissa Hytöseen katkesi pitkä, yli vuosisatainen perinne. Esiintyvistä pelimanneista hän oli viimeinen, joka taisi vanhan kaksirivisen harmonikan soiton ja joka myös mielellään veteli peliään kuulijainsa iloksi – ja usein laulaen samalla nuorena oppimiaan 1900-luvun alun kupletteja. Bravuurinumeroita olivat ennen muuta kuplettikuningas J. Alfred Tannerin ja sisäsavolaisen valtapelimannin Juokki Nousiaisen kappaleet. Ensimmäisten joukossa opitut Tannerin Nujulan polkka ja Juokin toinen jenkka olivat myös viimeisiä kappaleita, joita Hytönen soitteli vielä yhdeksänkymmenen vuoden iässä soittokavereittensa kanssa. Hytösen pelimanniyhtye ”Lassi, Jussi ja yks Emppu”, johon kaksirivismestarin ohella kuuluivat viulisti Juhani Hult ja mandoliininsoittaja Eemil Vepsäläinen , oli myös Kaustisen kansanmusiikkijuhlien vakioesiintyjiä ennen kuin terveys teki tepposet pari vuotta sitten. Hytösen elinvoimaa kuvaa, että 85 vuoden iässä hän voitti vielä Ikaalisten Sata-Häme Soi -tapahtumassa kaksirivisten Suomen mestaruuden yli viisikymppisten sarjassa. Pohjois-Savon pelimannit osoittivat kunnioitustaan ojentamalla raittiusmiehelle vuotuisen kiertopalkintonsa, Juokin maljan. Seppo Kononen Esko Valo Tammikuun 8. päivä kiiri Kaustisen kirkonkylällä suruviesti. Yksi kansanmusiikkijuhlien suurista persoonista, Esko Valo, soittava kaivinkoneenkuljettaja, oli nukkunut pois. Esko Valo , laajan pelimannisuvun vesa, syntyi vuonna 1938 Kaustisella. Ensimmäisille kansanmusiikkijuhlille hän saapui viulukotelo kainalossaan, mutta haitarista muodostui Eskolle läheisin soittopeli. Kiinnostus haitariin heräsi jo nuorella iällä, kun Salon Mauri kävi kylässä ja toisinaan jätti myös punaisen haitarinsa säilytykseen. Esko ihaili komeaa haitaria ja ensimmäinen oma peli tuli hankittua 50-luvun puolessa välissä. Siitä lähtien Esko Valon haitaria on kuultu tuvissa ja toreilla, tanssipaikoilla ja festivaaleilla. Erityisesti tanssillinen, vanhan ajan jazz oli Eskolle mieluisinta musiikkia. Haitarin lisäksi pianon koskettimistosta tuli hänelle tuttu työväline. Esko ehti elämänsä aikana vaikuttaa lukuisissa yhtyeissä ja kokoonpanoissa, kuten muun muassa Cornelita, Silvestar, Esko Valon yhtye, Jouko ja Kosti, Markku Peltoniemen yhtye, Tamborito, Lappajärven Jazz-combo ja Dansero. Viimeisin yhtye, jossa hän soitti oli Purola & Four Gentlemen. Esko Valo ystävineen –kokoonpanon konsertit ja jami-illat ovat jäänyt monille Kaustisen kävijöille lähtemättömästi mieleen. Anne-Mari Kanniaisen ja lukuisten muiden Eskon ystävien kesäisten musisointihetkien muistot toivat lämpöä ja iloa vielä pitkään talven pimeille kuukausille. Esko Valoa jäivät kaipaamaan vaimo ja lapset perheineen, sukulaiset, ystävät ja lukuisat soittokaverit. Matti Hakamäki InMemoriam: Seppo Sarkkinen Veli-Jussi Lie tsala Seppo K ononen
41 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 HERD & Timo Alakotila JPP pe 20.3. klo 19 Nykykansanmusiikki ja -jazz kohtaavat ainutkertaisessa konsertissa. alk. 28/16 € Liput 09 310 12000 & Lippupalvelu Kasarmikatu 46–48, Helsinki savoyteatteri.? | Poe Larkin COUNTRY ROCK COUNTRY ROCK su 19.4. klo 19 Raikas ilmiö amerikkalaisessa juurimusiikissa “Vuoden löytö” The Observer 2014 alk. 29/23 € JuuriJuhla-RotFest 2015 KANSANMUSIIKKIA ESPOOSSA Ma 6.4. klo 19 Avauskonsertti: Maria Kalaniemi (harmonikka, laulu), Timo Alakotila (piano), Panu Savolainen (vibrafoni). Upea JuuriJuhlan avauskonsertti keväisissä tunnelmissa! Kokoonpanon ensiesiintyminen. Espoon tuomiokirkko. Vapaa pääsy Ti 7.4. klo 13.30-15.15 Päivätanssit: Vantaan kansanpelimannit. Sellosalin lämpiö klo 18 Kling, klangsoitoniloa Kungsvägenin nuorten muusikoiden kanssa. Vindängens musiksal klo 19 Rosenfink esittää suomenruotsalaista kansanmusiikkia laidasta laitaan ilolla ja innolla. Juhlaväkeä tanssittamassa huumaava Halsbrytarna! Lagstad hembygdsgård. Liput 10/5 € ovelta Ke 8.4. klo 19 Sväng, Esko Järvelä Epic Male Band Konsertissa kuullaan suitsutusta saaneen Karja-La -levyn materiaalia! Klubilla riemukas Esko Järvelä Epic Male Band! Sellosali. Liput alkaen 17/11 €, Lippupiste. Naulakkomaksu 2 € To 9.4. klo 10 Svängin koulukonsertti. Sellosali Pe 10.4. klo 19 Espoolaisen kansanmusiikin 40-vuotisjuhlat! Espoon pelimannit, Vieno Kekkonen, Leikarit, Kesäpelimannit. Tanssit lämpiössä! Sellosali. Liput alkaen 15/11 €, Lippupiste. Naulakkomaksu 2 € La 11.4. Pilpatussoitot eri puolilla Espoota. La 11.4. klo 13 Lasten Pilpatuskonsertti Esiintymässä Emon kamut, Juvenalian viulupelimannit, Karjalan Nuorten kansantanssiryhmät, Ansambel Tuuleviiul (Viro) sekä yllätysesiintyjiä. Klo 11.30-12.45 soitinkirpputori ja kansanmusiikkija kansantanssiesityksiä päälämpiössä. Tapiolasali. Liput 4 € ovelta. Naulakkomaksu 2 € La 11.4. klo 19 Frifot (S), Juurakko Frifot legendaarinen huipputrio Ruotsista ( Lena Willemark, Ale Möller, Per Gudmundson) Klubilla räjähtää: Juurakko taattua jalan alle menevää menoa ja naisenergiaa! Sellosali. Liput alkaen 17/11 €, Lippupiste. Naulakkomaksu 2 € La 11.4. klo 21.30 Jatkot: Emännöimässä Leija Lautamaja ja Iida Savolainen. GLO Grill Kitchen. Vapaa pääsy. Liput ennakkoon Sellosalin konsertteihin: Lippupiste, www.lippu.fi, puh. 0600 900 900 (1,98 €/min+pvm/mpm) www.juurijuhla.fi
42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 42 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 LEVYT Kansanmusiikki-lehti pyrkii huomioimaan mahdollisimman kattavasti Suomessa ilmestyvät alan julkaisut. Levypalstalle tarkoitetut levyt lähetetään osoitteella Kansanmusiikki-lehti, Hämeentie 34 D, 00530 Helsinki. Rämps: Kaikki pelaa! Pitäjänmäen musiikkiopisto PMCD-01 Samuli Karjalaisen vetämän 14-henkisen kitararyhmä Rämpsin ”Kaikki pelaa!” on nimensä mukainen hauska pikku äänite: levyn oivaltavat sovitukset tekevät kaikista pelaajia ja kokonaisuus on osiensa summaa suurempi. Vaikka levyn suurin merkitys onkin olla taltiointi oppilasryhmälle itselleen omasta musisoinnista, se toimii myös avoimin korvin kulkevalle satunnaiselle kuulijalle. Erityisesti minua viehättää levyn anarkistinen ote: välillä pysytään tiukasti arkaaisessa teemassa, välillä heittäydytään täysin vapaalle. Muutamaan kappaleeseen muokatut kurkien huudot ja laulurastaiden liverrykset vielä vahvistavat tunnelmaa. Kaikkien musiikkikasvattajien kannattaa kuunnella tämä äänite: se on oiva esimerkki rajoja rikkovasta musisoinnista, jossa todellakin kaikki pelaavat. Haapaveden gurun Timo Hannulan kansitekstin loppu kiteyttää levyn hyvin: ”Jos musiikki lähettää mielen jonnekin tosi kauas, ei voi kuin onnitella tekijöitä”. Paul Silfverberg SO III: Muuttonaurujen parvia SO III on viulisti/laulaja Suvi Oskalan säveltaiteen ympärille muodostuva trio, jota ensin mainitun lisäksi täydentää lyömäsoittaja Oskari Lehtonen ja äänielektroniikkaa käsittelevä Teemu Korpipää. Jo kokoonpanosta voi päätellä että kyseessä ei ole aivan puhdas kansanmusiikkialbumi ja musiikki tuokin mielikuvia Ultra Brasta yhdistettynä johonkin menneen vuosikymmenen lofi-indiepoppiin. Muusikot ovat kaikki rautaisia ammattilaisia ja levy myös pursuaa oivaltavia sovitusideoita Oskalan muuten melko stoalaiseen estetiikkaan. Myönnettäköön, että arvostelija on syntynyt vanhana, mutta läpi levyn musiikkia leikkaavat äkkiväärät taitteet antavat albumille kokonaisuutena kiusallisesti hieman tekotaiteellisen ilmeen. Siitä huolimatta pieniä yksityiskohtia ja värejä rikkaasti tarjoileva sävelkieli takaa tästä albumista niin mielenkiintoisen kuin mitä pääkaupunkiseutulainen nykykansanmusiikkitaide voi parhaimmillaan antaa. Teemu Eerola Viti Siloonen: Ihmeellisiä ihmisiä Puuhellan levyt 003, 2015 Svengaavaa musiikkia, jos kohta ei niin kotimaisen rahvaanmusiikin kuuloista. Duoa Pollari – Saranpää on vahvistettu neljän taustavaikuttajan voimin. Saranpään tekstit ovat todellista elämää kuvaavia. Esimerkkinä Hakuviisu: ”Kyllä mä joisin, joisinkin, mutta ku oon luvannu ittelle, notta kuivin suin sun koitan saara tuohon tanssilattialle…” Musiikin genret saavat kyytiä ja Pollarin banjo soi vahvasti antaen musiikille ylen amerikkalaisen tunnun. Pohjalaiseksi sitä eivät tee edes Saranpään murreasuiset sanoitukset. Kyösti Järvelän viulu soi mielenkiintoisen monipuolisesti. Laulun moniäänisyys miellytti. Kesti aikansa ennen kuin onnistuin löytämään esittäjätiedot himmeällä tekstillä kirjoitettuna levyn alta. Ei ainakaan liikaa itsensä korostamista. Yleissävyltään duon kolmas levy on aikaisempia synkeämpi. Kansikuvan yhteyttä yhtyeeseen en vieläkään tajua. Enkä sen paremmin yhtyeen nimeä. Antti Koiranen Pauli Hanhiniemi: Minä ja Hehkumo Universal 3798163 Pauli Hanhiniemen ja Hehkumon uutukaista on markkinoitu hiukan erikoisesti Pauli Hanhiniemen soololevynä. Kansanmuusikoista koostuvan Hehkumon ja Hanhiniemen yhteistyö alkoi kuitenkin jo vuonna 2004, ja heillä on takanaan jo useampia levyjä. Uuden CD:n tuottajana ja osin myös laulujen säveltäjänä, sovittajana ja miksaajana on toiminut Jonas Olsson. Lauluja ovat tehneet myös yhtyeen jäsenet sekä Hanhiniemi, joka lisäksi on tehnyt tekstit kaikkiin lauluihin. Hehkumon muusikkojoukossa on kansanmusiikkia seuraaville paljon tuttuja, esimerkiksi Antti Paalanen, Anne-Mari Kivimäki ja Mika Virkkala. Hehkumon levy sykkii tavalla, joka minun korviini kuulostaa varsin miellyttävältä. Laulujen miksaukset ja sovitukset ovat tasapainoisen persoonallisia, ja haitarit soivat hienosti osana kokonaisuutta. Olisi mielenkiintoista, jos tämäntyyppistä kokoonpanoa ja ohjelmistoa kokeiltaisiin myös kansainvälisesti ja jopa suomeksi laulettuna – kuuntelevathan kaikki fadojakin portugaliksi, vaikka harva niistä mitään ymmärtää. Nykyisin on harvinaista, että akustista musiikkia esittävä yhtye yltää radiokanavien soittolistoille. Hehkumolta tämä on onnistunut. Varsinkin levyn aloituskappale ”Muutkin mokaa” on soinut ahkerasti, ja siitä tehtyä tyylikästä tanssivideota on näytetty usein ainakin Voicella. Levyllä on myös muutama muu oikein laadukas ralli. Tästä vain eteenpäin ja toivottavasti Kaustisen festivaalikentän ensi kesän yksi ilta on jo varattu Pauli Hanhiniemelle ja Hehkumolle! Hannu Virtanen No–One’s Land No–One’s Land 2014 Suomalais-serbialais-saksalaiskarjalainen No–One’s Land, NOL, esittelee ensimmäisellä EP:llään laajasti mielenkiintonsa kohteita: kappaleet ovat peräisin Balkanilta, Makedoniasta, Serbiasta ja yhtyeen laulajan Karoliina Kantelisen kynästä. Levyn musiikki on kuitenkin mielestäni NOL:ia itseään eli persoonallinen, yhtyeen kuuloinen yhdistelmä perinteistä ja uutta kansanmusiikkia. Karoliina Kantelisen ääni on voimakas, herkkä, valittava, leikittelevä, lämpöä välittävä, koskettava. Se tuntuu solahtavan tyyliin kuin tyyliin. Kantelinen improvisoi luontevasti ja vapautuneesti – hänen äänensä virtausten kuuntelemista voisi jatkaa loputtomiin. Sama pätee koko yhtyeeseen, sillä Kantelinen, basisti Ivo Bari´c, perkussionisti Vladimir Kekez ja kitaristi Jan Schulte-Tigges sekä vieraileva saksofonisti Sakari Kukko eivät pelkästään soita vaan elävät tätä musiikkia. Makedonialaisen Jovano Jovanken rytmin muutoksetkin istuvat luontevasti perinteisen rytmin lomaan. Pienenä miinuksena levyllä on rauhallisempien kappaleiden puute. Levyn neljä kappaletta riittävätkin vain NOL-yhtyeen esittelyyn, eivät tutuksi tulemiseen. Arja Kangasniemi
43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 43 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Metrofolk: Toinen MFCD02, 2015 Metrofolkin uudella CD:llä ensimmäisenä huomioni kiinnittyi mainioihin sovituksiin: kitaroiden, buzukin, banjon, sellon, pianon, saksofonien, basson ja lyömäsoitinten punoma äänikenttä luo väliin herkän, väliin rempseän ja kaiken kaikkiaan vaihtelevan tunnelman. Soitto vie kuulijan leppoisiin 60ja 70-lukujen folkin tunnelmiin etenkin legendaarinen Pihasoittajat nousi mieleen. Kappaleiden skaala ulottuu Hootenanny Trion perinnettä jatkavasta ”Kevään ensimmäinen päivä” -rallista vaikuttavaan, lähes Jacques Brelmäiseen Anne Franckista kertovaan ”Miten olisin voinut tietää” -kappaleeseen. ”Laiturin blues” olisi voinut puolestaan olla Waterboys-yhtyeen mainiolta ”Room to roam” –levyltä. Pääosin Jouni Kotkavuoren kynästä kirvonneet sävellykset ovat monipuolisia ja välittävät luontevaa musikaalisuutta. Sinällään sympaattiset sanoitukset voivat tuntua hieman naiiveilta ja lauluihin olisin kaivannut enemmän vaihtelua vaikkapa stemmalaululla. Vaikka yhtye onkin omimmillaan keikkatilanteessa, levy toimii hyvien sovitustensa ja ilmavan äänityksen ansiosta myös kotikuuntelussa, ehkäpä parhaiten kesäisen pyöräretken tai automatkan piristeenä. Paul Silfverberg Rönsy: Juureilevia tarinoita Ääniä-27, 2014 Rönsy on ollut perustamisestaan saakka suosikkejani nykykansanmusiikin saralla. Yhtyeen hieman poikkeava soitinnus (Helmi Camus: basso, harmooni ja laulu / Maija Kauhanen: kanteleet ja laulu / Kaisa Ristiluoma: haitarit ja laulu) luo omanlaisensa sointikuvan. Erityisesti olen pitänyt ryhmän improvisatorisesta otteesta. Vastaavaa äänimaisemaa ei ole kuultu sen jälkeen kun huikea Niekku lopetti soittonsa. Juureilevia tarinoita on Rönsyn toinen CD ja se jatkaa erinomaisen ensilevyn tunnelmia. Parhaimmillaan Rönsy on mielestäni varioidessaan trad. sävellyksiä. Levy alkaakin hienosti trad. sovituksilla ”Kirje” ja ”Puuma” ja sen todellinen helmi on levyn lopettava ”Virsi 108”, joka kasvaa vapaamuotoisesta mietiskelystä riemukkaaksi trallatteluksi. Aivan kaikki kappaleet eivät kolahtaneet samalla tavalla, mutta niissäkin on hetkensä kuten Maija Kauhasen jousella tekemä kanteleen rääkkäys. Hieman harmittaa, että ensilevyn hienot bassosoinnit on äänityksessä hävitetty kuin verhon taa, koska muuten levyn sointi on kirkas ja avara. Paul Silfverberg Luunappi : Metkaa menoa LUUNCD201501 2014 Kolme aikuista naista, Leena Kruuti, Suvi Puronen ja Tuula Sivula, tapasivat Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla ja muodostivat metkan naistrion, joka luo live-esityksillään hyvää tuulta. Ensimmäiselle levylleen Luunappi on saanut taustalleen aivan erinomaisen ja osaavan yhtyeen. Jussi Asu monipuolisella soitinvalikoimallaan ja hauskoilla sanoituksillaan on ihan ykkönen. Jussin poika Lasse on tehnyt erinomaista miksaustyötä kotistudiossaan Seinäjoella. Hanurissa taituroi Timo Saarimäki, viulun ja mandoliinin varressa Tero Hautamäki. Kitaristi Ilpo Aro soittaa mainiosti myös huilua. On mukava kuulla levyllä myös J. Alfred Tannerin ja Esa Pakarisen kupletteja naisten esittämänä. Ainoa ulkomaalainen sävellys Mikis Theodorakiksen kappale “Kreikkalainen” sopii sekin suomalaiseen leppoisaan tunnelmaan. Ainoa kappale, jonka olisin jättänyt pois 16 laulun kokoelmasta oli “Rouskuttaa”, mutta makuasioista ei voi kiistellä. Anja Hinkkanen The Green Hope: Villi javapaa Salosta kotoisin olevan irlantilaisen kansanmusiikin yhtyeen The Green Hopen esikoisalbumi Villi ja Vapaa tarjoilee suomalaisille irkkuharrastajapiireille tyypillistä konstailematonta ja mutkatonta soittoa. Levy on aikamoinen klassikkokavalkadi muun muassa kappalein St. Anne's Reel ja Drunken Sailor ja kokonaisuutena biisistä toiseen hyvin etenevä esimerkki siitä, että ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Tällaisesta esikoisalbumista sietää olla ylpeä. Teemu Eerola Kuokkavieraat: Kylässä Suomalais-ugrilaista kansanlaulua esittävä Kuokkavieraat on Kylässä-levyn kansitekstien perusteella suomalaisittain merkittävä instanssi alallaan. Ryhmä on perustettu jossain muodossaan jo vuonna 1974. Eikä siinä vielä kaikki, tämä levy on musiikillisesti todella mainio. Kudokselliset kappaleet ovat herkuttelevasti täynnä mielenkiintoisia elementtejä ja yhtye laulaa komeasti yhteen. Esteettisiä kansia myöten tässä on albumi, mitä tyylin ystäville on helppo suositella tarkastelua kestävänä 2000-luvun näkemyksenä suomalais-ugrilaiseen lauluperinteeseen. Teemu Eerola Tipsy Gipsy Tipsy Gipsy on Susan Ahon ja Karoliina Kantelisen duo, johon mustalaismusiikki on vaikuttanut vahvasti. Levyn kokonaisuudesta kuitenkin kuulee, että Aho ja Kantelinen ovat laulaneet paljon erilaista musiikkia, niin luontevasti eri tyylivaikutteet soljuvat toistensa lomassa. Suurin osa EP:n kuudesta kappaleesta on sävellettyjä. Niiden seuraan yksi perinteinen kappale istuu juohevasti. Parasta levyllä on laulu, joka on täyteläistä, hyvin yhteen soivaa ja puhdasta. Duo malttaa antaa musiikille aikaa ja makustella ääniään, erilaisia nyansseja ja sointiaan. Nautin valtavasti etenkin kirpeistä, mehevistä dissonansseista. Myös volyymia löytyy: tuntuu, että Aho ja Kantelinen pystyvät laulamaan vaikka miten pitkään ja kovaa ilman, että ääni pettää tai sointi kärsii. Susan Ahon haitarismi on Tipsy Gipsyn soiton vahvin elementti, jota muun muassa Kantelisen kanteleen ja mandoliinin soitto höystävät. Instrumentaatio antaa hyvin tilaa laululle, mutta välillä olisin kaivannut tymäkämpää taustaa väkevälle laululle. Myös laulujen sanoituksia olisi vara kehittää, koska potentiaalia siihen tuntuu löytyvän. Kokonaisuus kuitenkin valloitti. Haluaisin kuulla duoa livenä, sillä lavalla muusikot varmasti irrottelisivat vielä uskomattomampiin ulottuvuuksiin. Arja Kangasniemi
LEVYT Joonas Widenius Trio: Guitarra Utopia Musica Omakustanne, JWCD002 Flamencokitaristi Joonas Widenius jättää uusimmalla levyllään Andalusian appelsiinipuut yhä kauemmas taakseen. Guitarra Utopia Musica tarjoaa urbaania rujoutta, persoonallista soundimaailmaa ja vaikutteita jazzista, funkista ja jopa klassisesta nykymusiikista. Vaikka flamencokitara on pääsoitin, musiikki liikkuu flamencosta jo kaukana. Widenius on kunnianhimoinen ja ammattitaitoinen muusikko ja pitää paketin taitavasti kasassa säveltäjänä ja sovittajana. Jos jossain on vielä toivomisen varaa, niin hänen omassa tulkinnassaan, johon kaipaisin lämpimämpää ja vapautuneempaa musisointia. Trio-kokoonpanossa Joonaksen kanssa soittavat huikean varma basisti Hannu Rantanen sekä perkussionisti-rumpali Karo Sampela, nykyään haluttua tavaraa Madridin flamencopiireissä. Levyn kruunaa jazzflamencomuusikko Perico Sambeat lyhyellä vierailullaan – kun hänen saksofoninsa liittyy joukkoon, on kuin aurinko nousisi asfaltin ylle. Tove Djupsjöbacka Ajopuut: Mereltä nousi tuuli Mainmix Records 2015 Kansanlauluista innostuneessa sipoolaisessa Ajopuissa on mukana reilut parikymmentä laulajaa ja soittajaa, kunnioitettava määrä. Isossa ryhmässä riittää myös intoa, sillä nyt valmistuneelle Mereltä nousee tuuli -kaksoislevylle on tallennettu kaikkiaan 49 suomalaista kansanlaulua. Kun Sipoosta tullaan, mukaan on otettu myös kaksi ruotsinkielistä kappaletta. Kansanlaulu on yhtäältä muistomerkki omasta ajastaan ja toisaalta ensimmäisestä laulajastaan. Aikana, jolloin musiikkikasvatusta ei ollut vielä keksitty, lauluja ei tehty, vaan ne tulivat sydämestä. Näin ajattelen itse, ja näin kuulen Ajopuittenkin ajatelleen. Liki puolensataa kansanlaulua on laulettu levylle samaan koruttomaan ja konstailemattomaan tyyliin, kuten alkuperäiset lauluntekijätkin ovat tehneet. Ajopuut-ryhmässä on runsaasti laulullista ja soitannollista osaamista. Lauluäänten kirjo on moninainen ja myös säestykseen on paneuduttu huolella. Seppo Kononen Anssi Känsälä ja Tallari: Rautavaaran jäljillä Kansanmusiikki-instituutti 2015 Kilpakenttien kuninkaasta laululavojen sankariksi nousseen Tapio Rautavaaran miehekkäät tulkinnat jättivät lähtemättömän jäljen hänen aikalaisiinsa. Topi Sorsakoski onnistui tulkitsemaan Olavi Virtaa kuninkaan arvolle sopivasti. Ruotsinsuomalainen Esa Niemitalo myötäili muutama vuosikymmen sitten varsin onnistuneesti Rautavaaraa, ja nyt Anssi Känsälä on lähtenyt samaan uhkayritykseen kotipitäjänsä merkkituotteen Tallarin kanssa. Rautavaaran jäljillä -cd:lle Känsälä ja tallarilaiset ovat tulkinneet neljätoista Rautavaaran peruskappaletta Juokse sinä hummasta Isoisän olkihattuun, Kulkuripoikaan ja Siniseen uneen. Mukana on sekä reippaita ralleja että vähän herkempiä tunnelmapaloja. Tulkitsijana Känsälä ei pyri matkimaan edesmennyttä kansallissankaria, vaan laulaa omalla äänellään – miellyttävästi ja selkeästi. Viime vuosina vahvasti uudistuneen Tallarin taustasoitossa ei ole moitteen sijaa. Sanotaan, että kaustislaiset eivät olisi hyväksyneet ihan täysin Rautavaaran tulkintaa ja etenkään sen sanoitusta Friiti Ojalan Häävalssista. Mutta jos ajatellaan asioita toisinpäin, olisiko Tapsalla ollut sanomista kaustislaisten tulkintoihin hänen omista ikivihreistään? Tuskinpa. On hienoa, ettei mestaria unohdeta. Seppo Kononen Kyrkslätt spelmän – Kirkkonummen pelimannit: På hemvägen – Kotitiellä KSCD-5, 2014 30 vuotta viime vuonna täyttänyt Kyrkslätt spelmän/ Kirkkonummen pelimannit on saattanut ystäviensä kuultavaksi viidennen cd:nsä. Musiikkitarjoilussa on sekä syvyyttä että leveyttä. Levyssä on peräti 25 raitaa. Mutta onpa soittajiakin kunnioitettavat 16 henkeä. Paitsi kotimaista (suomenkielistä ja ruotsinkielistä) pelimanniperinnettä, levyllä on useita kappaleita rajojemme ulkopuoleltakin. Kaikki peruspelimannityyliin esitettyinä. Joskus tuntuu, että enää ei ollakaan otsikon mukaisesti kotitiellä. Jo neljännellä raidalla tutustutaan bulgarialaiseen musiikkiin ja jatkoa seuraa: Ruotsista, Brittein saarilta, Jugoslaviasta Romaniaan, Sloveniaan jne. Todella kansainvälistä. Lisäksi levyllä soivat perinteisen pelimannimusiikin ohella tango, ragtime, klezmer… Musiikki on hyvin tanssittavaa. Yhteistyö kansantanssijoiden kanssa huokuu jo ohjelmistovalinnoissa. Per Olof Munckin ohjauksessa musiikki tuntuu hyvin mukaansatempaavalta. Pientä eriaikaisuutta on tosin havaittavissa joissakin hitaammissa kappaleissa. Mestaripelimanni Uuno Latvala on tällä levyllä ristitty Untoksi. Antti Koiranen Bohemika: Sylfide Omakustanne, BOHECD02 Bohemika on Oulun seudulla vaikuttava yhtye, jonka musiikissa yhdistyvät suomenkielinen laulu ja flamencovaikutteet. Toisella levyllään yhtye tuntuu löytäneen tyylinsä vielä selkeämmin. Flamencovaikutteet uivat mukana hienovaraisemmin kuin ennen. Kristian Kokon flamencokitara on kaikissa kappaleissa tärkeässä roolissa, mutta soitinainekset ovat keskenään hyvässä balanssissa. Jussi Paavolan alttoviulu värittää lempeästi, Jaakko Pohjolan basso ja Pauliina Kauppilan rummut ja perkussiot vankkana pohjana. Eniten pisteitä annan kuitenkin upealle laulusolistille! Eeva-Maria Kauniskangas laulaa suurella sydämellä, tulkiten monipuolisesti kuiskauksista suoraan huutoon. Erityisen rohkeaa tulkintaa on herkullisessa ”Olen juonut arrakkini” -kappaleessa. Tulkinta muistuttaa paljonkin ranskalaista chansonia. Siinä on savun tuoksua ja viinin maku. Tove Djupsjöbacka Vuoden 2014 Kansanmusiikkilevy Helsinki-Cotonou Ensemble: Fire Sweet & Pastis Yleisön suosikki oli Tradikaali: Tradikaali Helsinki Cotonou Ensemblesta lisää seuraavassa lehdessä. 44 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015
45 The Mystic Revelation of Teppo Repo Kasetti, Helmilevyt70 Samplattua puhetta, puhaltimia, sähköbasso ja casioefektimiksausta. Kudelma on kiehtova kokonaisuus, joskin jotkut efektit ja komppi soun dit ärsyttävät. Kekseliäisyyden painopiste on asioiden yhdistelemisessä ja miksauksessa enemmän kuin melodiikassa ja kompissa. Puhaltimet soivat maukkaasti. Kansiteksteissä ei kerrota, kuka oli Teppo Repo ja että levyllä on käytetty arkistonauhoja. Kappaleiden säveltäjätiedot puuttuvat myös. Jos mielenkiinto heräsi, niin rohkeasti kasettia ostamaan, vaikkei soitinta olisikaan. Kasetin mukana tulee sähköpostiosoite, josta voi tilata linkin levyn lataamista varten. Sauli Heikkilä KIRJAT Suomalaisen harmonikan historia Vesa Kurkela & marko Tikka (toim.) Suomen Harmonikka instituutti ja Suomen Harmonikkaliitto, 2014. 400 sivua, Monen suomalaisen mielestä harmonikansoitto ja kesäilta kuuluvat erottamattomasti yhteen. Toisaalta, edesmennyt kriitikko Seppo Heikinheimo ei ollut ainoa, joka harmonikan äänestä ei pitänyt. ”En minä tuota kurttusoitinta niin kauhesti vihaa, kunhan vain en joudu kuuntelemaan sitä liian läheltä”. Siihen, miksi ”kurttusoitin” herättää niin suuria tunteita puolesta ja vastaan, voi etsiä vastausta viime vuoden lopussa ilmestyneestä Suomalaisen harmonikan historiasta. Kirjan neljäänsataan sivuun mahtuu monta tarinaa ja asiatietoa, eikä tarvitse olla soittaja viihtyäkseen sen parissa. Kirja on helppolukuinen ja runsas kuva-aineisto tekee siitä koostaan huolimatta houkuttelevan. Suomalaisen harmonikan historia on jaettu viiteen lukuun, joissa käydään läpi harmonikan historia, harmonikan rakentaminen, suuret soittajat sekä harmonikka äänilevyillä. Viimeiseen lukuun onkin sitten niputettu harmonikan soiton opetus, harmonikka taidemusiikissa, vähäriviset ja muutaman Sibelius-Akatemiasta valmistuneen kansanmuusikon esittely. Kokonaisuuden hallinta on varmasti hankalaa, kun kirjoittajia on monta ja aihealue on laaja. AIhealueitten tasapuolinen käsittely on mahdotonta ja ainakin kansanmusiikin harrastajalle jää nälkäinen olo. Rakentamisesta ja levytyksistä kerrotaan tietoja hyvin yksityiskohtaisesti, mutta pelimannit jäävät vähälle huomiolle. Sisällön kokonaisuuden hahmottamista auttaisi kovasti yksityiskohtaisempi sisällysluettelo. Lähdeluettelot vaikuttavat kyllä hyviltä, mutta moni lukija kaipaisi hakemistoa. Harmonikan historia on myös Suomen ja sen kansalaisten historiaa, jota on hyvin mielenkiintoista lukea. Tämäkin kirja todistaa sen, että Suomessa riittää kekseliäisyyttä, mutta ei taitoa hyödyntää sitä laajemmin. Esimerkiksi Taavetti Majaniemellä oli jo 40-luvulla haitarissaan ominaisuus, jonka italialaiset harmonikkatehtaat esittelivät vasta 80-luvulla merkittävänä parannuksena. Tuntuu käsittämättömältä, miten harmonikan rakentajapioneerit pystyivät tekemään kaikki työkalunsa ja kaikki osat omin päin, kun kuulijan on hankala ymmärtää edes, miten harmonikan ääni syntyy. Uteliaalle lukijalle olisikin ollut selventävää laittaa kirjan alkupäähän jokin havainnekuva siitä, miten harmonikka toimii. Merkittävän kirjan ulkoasuun olisi voinut muutoinkin panostaa hieman enemmän. Harmonikan historia Suomessa ei ole kovin pitkä, mutta sitäkin kiinnostavampi. Miten suuri merkitys siinä oli esimerkiksi niinsanotuilla maahanmuuttajilla. Mikä olisi harmonikan asema ja miltä sen soitto tänään kuulostaisi ilman erästä saksalais-tanskalaista Martin Paulia ja 1900-luvulla Suomea kiertäneitä italialaisvirtuooseja. Huolimatta puutteista Suomalaisen harmonikan historia on sivistävä ja viihdyttävä ja ehdottomasti hankkimisen arvoinen teos – jos harmonikka kiinnostaa. Kirjan julkaiseminen on kulttuuriteko. Sauli Heikkilä Tapani Varis Collective: Värisevä rauta TVC01 Toisin kuin harmonikassa, munniharpussa on vain yksi kieli. Lähtökohtaisesti toimintaperiaate on sama. Ilmavirta pistää kielen värähtämään ja siitä tulee ääni. Yhtäläisyydet loppuvat siihen. Munniharpulla melodia tehdään suodattamalla soittimen kielestä lähtevän äänen yläsävelet kuuluviin suuontelon kokoa muuttelemalla. Tapani Varis on suomalainen munniharpun virtuoosi. Hän on tehnyt toisen levyn, jonka keskiössä on munniharppu. Yksinkertaisella soittimella on tehty huiman kiinnostavaa musiikkia. Lopputulokseen on varmasti vaikuttanut Zarkus Poussan värikylläiset lyömäsoittimet ja Maija Kauhasen mielikuvituksellinen kanteleen käsittely ja Pia Kleemola-Välimäen mahtava viulismi. Melodiat ovat tarttuvia, sovitukset nokkelia, äänimaisema kiinnostava. Hyvin harvoin olen kaipaamatta instrumentaalilevyllä laulua. Nyt ei tullut mieleenkään. Yksikielisellä soittimella! Kakkosraidalla niitä taitaa tosin olla monta, levykansi ei vahvista. Sauli Heikkilä Tanskalaisen monisoitintaiteilijan Johannes Baasin mainos vuodelta 1859. Kuvassa pöydällä yksirivinen harmonikka – tiettävästi ensimmäistä kertaa kuvassa Suomessa. Sampo FolkJam – Epelit tanssipelit Petri Kauppinen (toim.) Oulun ammattikorkeakoulu 2014 FolkJam jatkaa luomistaan. Mainion vaihtoehdon aerobicvideoilla tarjoaa nyt Epeli tanssipelipaketti. Kirjassa on 40 Oulun Amk:n tanssiopettajien ja opiskelijoiden kehittämää tanssipeliä porukoille, kerhoihin, kouluihin ja muuhun viriketoimintaan. Sen lisäksi, että pelit ovat hauskoja, ne johdattelevat pelaajat leikin ja seurapelien varjolla tanssin äärelle Kirja on tyylikäs, huolella toimitettu ja pelit ovat tarkkaan ohjeistettu. Käytännön tuntumaa en saanut, kun olin tätä kirjoittaessa yksin, mutta mukana tulevalla cd:llä on mahtavaa musiikkia! Sauli Heikkilä KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015
46 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Ethno Finland ensimmäistä kertaa! Santtu sai huuliharpun Kangasniemeläinen 4-vuotias Santtu Manninen antoi joulun alla Keskisuomalaisen Muksut-sivulla haastattelun, jossa toivoi huuliharppua. Kansainvälisen huuliharppujärjestön puheenjohtaja Pentti Varkila sattui huomaamaan toiveen ja tarttui toimeen. Santtu tavoitettiin lehden etsintäkuulutuksen kautta. Varkila kävi viemässä nuorelle pelimannin alulle yhdessä toisen huuliharppuvirtuoosin, Erkki Vihisen , kanssa henkilökohtaisesti kolme huuliharppua. Santun perhe oli eleestä liikuttunut ja Santtu onnellinen. Lahjoituksesta tehtiin juttu myös Keskisuomalaisen netti-TV:hen (ksml.fi/ tv). Linkki löytyy Kansanmusiikki-lehden Facebook-sivulta. Ethno on kansainvälinen viikon mittainen kansanmusiikkileiri, jota on järjestetty Ruotsissa Taalainmaalla jo vuodesta 1989 lähtien. Parin vuoden päästä vastaavia Ethno-leirejä oli jo melkein kymmenessä maassa. Tänä vuonna saamme vihdoin Suomeen oman Ethno-leirin! Ethno Finland järjestetään 3.-9.8.2015 Päivölän virkistyskodissa Nummelassa. Ethno Finland on tarkoitettu kokeneille nuorille 18-25-vuotiaille kansanmusiikin harrastajille. Yleensä puolet Ethno-leirin osanottajista tulee muista maista. Ethno Finlandin ohjelmassa on myös tietenkin saunomista, ripaus kanteletta ja itesoittimia.Ethno perustuu workshopeille ja sille, että leiriläiset opettavat toisilleen omaa kansanmusiikkiaan. Tässä auttavat leirin taiteelliset johtajat. Ethno Finlandin johtajina ovat kokeneet Ethno-opettajat Allan Skrobe ja Antti Järvelä. Allan Skrobe on taitava kitaran ja mandolinin soittaja Skånesta ja Kroatiasta. Hän on varsinainen Ethno-leirien veteraani. Suomalainen Antti Järvelä on viulisti, kitaristi ja kontrabasisti Härmästä, syntyjään Kaustiselta. Ethno Finlandin leirimaksut on porrastettu tulomaan mukaan. Suomalaisille Ethno Finland maksaa 300 euroa, pohjoismaisille 290 euroa ja muista maista tuleville 250 euroa. Etho Finlandin järjestää Suomen Kansanmusiikkiliitto. Yhteistyökumppaneina ovat Jeunesses Musicales International, Konserttikeskus, DUNK, Lirarna / Martin Wegelius intstitutet, Käpylän musiikkiopiston kansanmusiikkilinja ja Maailman musiikin keskus. Lisätiedot ja informaatio: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ethnofinland Ruutuk aappaus, ksml.fi/tv
47 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 NAVARRA || ERIK HOKKANEN & LUMISUDET || CHOROS LIMONEROS || SÖNDÖRGÕ || SATTUMA || HELSINKI-COTONOU ENSEMBLE || REMCO HOUTMAN-JANSSEN || BORIS BAZSUROVIS || SVÄNG || ARTTU WISKARI || VERNERI POHJOLA QUARTET || EMILIA LAJUNEN & KARE ESKOLA || RISTO & PEKKO KÄPPI || JUSTIMUS || EVA & MANU || KIMMO POHJONEN & ISMO ALANKO || JOONAS WIDENIUS TRIO || VENTO DI BORÉA || SOIVA SIILI || BAJO CERO || JONNE (KORPIKLAANI) || ORIVESI ALL STARS || ANNA DANTCHEV BAND || DUO HURME, TELLU TURKKA & TIMO ALAKOTILA, PÄIVI JÄRVINEN, TELLUS-KUORO || HAAPAVEDEN KAMARIORKESTERI || TUOMAS LOGRÉN & SAVUAVA KIRNU || TRADIKAALI / JONI STEIN || KARJASOITTO SOI! || KIRJAILIJASEMINAARI, JUHA HURME & TOMI ALATALO: VEIJO MERI || TIMO RAUTIAINEN || HENNA-MAIJA VANNEMAA & JUHA YLI-KOTILA || DROICHEAD || DOGGERLAND ||OTRA || BORTUNA || TROKARISTIRETKI || ARTO JA ANTTI JÄRVELÄ || PIIA KLEEMOLA || SENNI VALTONEN & TIMO ALAKOTILA || BOTNIA OXETTI || RITA & THE CRAWLERS || LOUHEN KORPIT || PIKKUPELIMANNIT || RAPPARIT || TOMTEORKESTERN || KAIKKI MUUTOKSET JA LISÄYKSET MAHDOLLISIA! WWW.FACEBOOK.COM/HAAPAVESIFOLK WWW.YOUTUBE.COM/HAAPAVESIFOLK WWW.HAAPAVESIFOLK.COM Liput ennakkoon 19.6.2015 asti. Ennakkolipunmyynnin jälkeen vain portilta. 29. HAAPAVEDEN FOLKKURSSI 22.-26.6.2015 HAAPAVEDEN OPISTO Kurssihinnat: Ennen 30.4 ilmoittautuneille Pelkkä opetus 180€ Opetus ja täysihoito 440€ 1.5.-5.6. ilmoittautuneille Pelkkä opetus 200€ Opetus ja täysihoito 475€ Ruoka ja majoitus 260€ Ilmoittautuminen 5.6. asti: https://haapop.starsoft.fi/browsecou rses?school-id=3 Lisätietoja: www.haapavesifolk.com/kurssit timo.hannula@haapavesi.fi ingrid.dits@haapop.fi (majoitus/ruoka ym.) Kansanlauluja Ruotsista ja Norjasta: Sofia Kunze (Ruotsi) Vanhoja virsiä Eestistä ja Ruotsista, keskiaikaisia lauluja Italiasta: Veikko Kiiver (Ruotsi), laulu. Kurssilaiset esiintyvät mahdollisesti kirkkokonsertissa. Bulgarian perinnesävelmät ja rytmit sekä polskaa Pohjolasta: Sofia Högstadius, viulu, yhtyeet (Ruotsi) Pelimanni-soittoa, Orivesi All Stars: ti 23.6. – pe 26.6.: Antti Järvelä, viulu, kitara, basso ym. Kaikki instrumentit käyvät, kurssilla soitetaan suurella orkesterilla, ryhmä esiintyy festivaalilla. Irlantilainen kansanmusiikki: Samuli Karjalainen, tinapilli, huilu, bodhran, kitara, yhtyeet. Kurssilla pyritään perustamaan yhtye, johon käyvät kaikki soittimet. Myös yksityistunnit! Perinneviulismia Suomesta Amerikkaan: Kukka Lehto, viulu, yhtyeet Finn twiddles, I mean twin fiddles! Erik Hokkanen (USA) ja Arto Järvelä, viulu, kitara, yhtyeet. Mestarikurssilla perehdytään moniäänisiin viulusatseihin, niiden tekemiseen ja soittamiseen a la Kaustinen, Texas. Osa tunneista on yhtyetunteja. Flamencokitara: Joonas Widenius. Kurssilla olisi hyvä olla nylonkielinen kitara, mutta teräskieliselläkin pärjää. Kurssilla käydään läpi flamencokitaran yleisimpiä harmonioita ja soittotekniikoita. Suomesta Amerikkaan soittaen, laulaen ja viheltäen: Tuomas Logrén, kitara, mandoliini, buzuki, bluegrassbanjo, old-time banjon perusteet, dobro, basso, laulu, yhtyeet Kielisoittimet: Petri Hakala mandoliini, kitara, buzuki, yhtyeet Kielisoittimet, yhtyeet: Jarmo Romppanen mandoliini, oktaavimandoliini, kitara, laulun säestys, laulu (pohjoismainen/eurooppalainen/ pohjoisamerikkalainen kansanmusiikki, suomal.arkaainen perinne, klezmer, choro, kompit/stemmat) Ukulele: Remco Houtman-Janssen (Alankomaat) ukulele kaikentasoisille soittajille, tasoryhmät Koskettimilla komiasti: Timo Alakotila harmooni, piano (max 5-6) Haitarit (5ja vähäriviset), koskettimet, kielisoittimet (mandoliini, tenoribanjo, kitara), yhtyeet: Olli Kari Huuliharppu, huolto/viritys, yhtyeet, koskettimet: Jouko Kyhälä (ti 23.6. – pe 26.6.) ERILLISKURSSIT: Yhteisöllinen musisointi 22.23.6.: Heli Honkalampi, musiikkikasvattaja, muusikko, erityisluokanopettaja, kansantanssinopettaja, ja Sari Kauranen, musiikkikasvattaja, muusikko, kanteleensoiton opettaja Hinta: pelkkä opetus 120 € opetus ja täysihoito 265 € / väh. 8 kurssilaista Laulunkieli 22. -26.6: Susanna Haavisto, näyttelijä, laulaja, ohjaaja, ja Marianne Oivo, piano, laulaja, säveltäjä Hinta: pelkkä opetus 250 €, opetus ja täysihoito 525 €, väh. 10 kurssilaista. Lauluja Maan ja Taivaan Väliltä eli luokaamme liikkuva kuoroteos: Tellu Turkka: laulu, Petra PoutanenHurme: laulu Tellus-kuoro, Päivi Järvinen: nykytanssi, Timo Alakotila: piano Hinta: pelkkä opetus 180€/200€, opetus ja täysihoito 440 €/475 €, Väh. 21 kurssilaista. Kurssilaiset esiintyvät Folksalissa. Lasten kurssi 22.-26.6.: Nelli IkolaHeiska ja Niina Hannula viulu, laulu ym.: Pelimannimeininkiä yhdessä soittaen ja laulaen, myös vasta-alkajille. Kurssilaiset esiintyvät päälavalla lauantaina klo 12.00. Hinta: 70€ MUISTA MYÖS KEVÄTFOLK-KURSSI 27.-29.3.2015: Olli Kari: Haitarit, koskettimet, kielisoittimet (tenoribanjo, mandoliini, kitara), laulu Jarmo Romppanen: Mandoliini; oktaavimandoliini, kitara, laulun säestys (pohjoismainen/eurooppalainen/pohjoi samerikkalainen kansanmusiikki, suomal. arkaainen perinne, klezmer, choro, kompit/stemmat) Tuomas Logrén: Suomesta Amerikkaan soittaen, laulaen ja viheltäen: Kitara, mandoliini, busuki, bluegrass-banjo, old-time banjon perusteet, dobro, basso, laulu, yhtyeet Esko Järvelä: Viulu, basso ja yhtyeet, viulusävelmiä meiltä ja muualta, kelttiperinnettä sekä kanadanranskalaisia Nelli Ikola-Heiska: Viulu ja laulu, Bluegrass Amerikan tyylit lasten kurssi Esko Järvelä Epic Male Band pe 27.3.2015 klo 21.00 Pub Marjuska
48 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Merkit Pelimannin suoritusmerkit Pronssi Janne Sakala, Seinäjoki, 2-rivinen haitari, Orivedellä 28.12.2014 Veikko Harala, Uusikaupunki, laulu, Orivedellä 28.12.2014 Pauliina Perkkiö, Tampere, laulu, Orivedellä 28.12.2014 Lea Virtanen, Hyvinkää, laulu, Orivedellä 28.12.2014 Hopea Tiffany Mustonen, Helsinki, viulu, Orivedellä 28.12.2014* Timo Pynssi, Kokkola, haitari, Orivedellä 28.12.2014 Kulta Kirsi Linfdors, Loppi, haitari, Orivedellä 28.12.2014 Tero Elomaa, Kaarina, pimpparauta, Orivedellä 28.12.2014 Kansanmusiikkikiertueet Maaliskuu: Tuomas Logrén & Savuava Kirnu Huhtikuu: Akkajee Lisätietoja yhtyeistä ja kiertuekeikoista: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueyhtyeet-kevat-2015 Hae syksyn 2015 kiertueille 1.-31.3.2015! Lisätietoa: www.kansanmusiikkiliitto.fi/ kiertueet/kiertuehaku Kiertuetiedustelut: Suomen Kansanmusiikkiliitto, Pauliina Pajala, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. 044 738 1933, (09) 8731320 Oriveden kurssien aikana tuli tieto, että kurssien hyväksi on tulossa lahjoitus Suomen Kansanmusiikkiliitolle. Lahjoitus on saatu raumalaisten Vilho (19191978) ja Annikki Virran (1921-2012) perintövaroista Oriveden kansanmusiikkikurssien tukemiseen. Lahjoitus on 20 000 euroa. Vilho Virta oli köyhistä oloista lähtenyt puuseppä, jolle soittaminen ja soitinrakennus olivat erityisesti viimeisten vuosien rakas harrastus. Hän soitti 1970-luvulla Rauman Pelimanneissa. Suomen Kansanmusiikkiliitto kiittää lämpimästi saamastaan lahjoituksesta! Suomen Kansanmusiikkiliitto voi sääntöjensä mukaisesti ottaa vastaan toimintansa tukemiseksi lahjoituksia ja testamentteja. KAMU’15 Lasten ja nuorten kansanmusiikkileiri 8.-12.6.2015 Päivölän virkistyskodissa Nummelassa Leiri on tarkoitettu 8-17 -vuotiaille kansanmusiikin harrastajille tai kansanmusiikista kiinnostuneille. Leiriläisellä tulee olla perusvalmiudet omassa pääsoittimessaan. Leirin opettajina ovat kansanmusiikin ammattilaiset: Leena Joutsenlahti (puhaltimet), Anna Kattainen (kanteleet), Jari Komulainen (haitarit, kosketinsoittimet), Emilia Lajunen (viulu, avainviulu, jouhikko) ja Markus Rantanen (mandoliini, kitara, ukulele). Kurssin hinta on 300 euroa Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille ja 325 euroa muille Ilmoittaudu 10.5.2015 mennessä Lisätiedot: www.kansanmusiikkiliitto. fi/kamu, Suomen Kansanmusiikkiliitto, toiminnanjohtaja@kansanmusiikkiliitto.fi, puh. (09) 8731320 Oriveden kansanmusiikkikursseille lahjoitus Vilho Virta (vas.) soittamassa pelimannitoveriensa kanssa Varalassa 1976.
KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Tilaa Kansanmusiikki! Haluan liittyä jäseneksi (jäsenyhdistyksen nimi) Jäsenmaksu on yhdistyksestä riippuen 25–38 e. En tarvitse jäsenetuja, vaan tilaan ainoastaan Kansanmusiikkilehden kestotilauksena hintaan 24 e. Juttuvinkkini Ilmoitan osoitteenmuutoksen. Vanha osoitteeni: Uusi osoitteeni____/____lähtien. (Täytä alle) Sukunimi Etunimi Syntymäaika Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Paikka ja aika Allekirjoitus TILA USJA PA LVELUKORTTI Suomen Kansanmusiikkiliitt o Tunnus 5003538 01003 V A ST A USLÄHETY S Pos ti maksu makse ttu Jäsenedut CD Lauri Tähkä: Polte 12,50 € Nyt jäsentarjouksena vain 10 € CD Inehmo: Laulajan lajia 20 € Nyt jäsentarjouksena vain 16 € CD Pohjois-Pohjanmaan kansan musiikkiyhdistys: Lammaspaimenen jenkka 10 € Nyt jäsentarjouksena vain 8 € Nettiputiikista saat tuotteet jäsenetuhintaan (www.kansanmusiikkiliitto.fi) käyttäen alennuskuponkia ”jäsenetu0115”. Etu on voimassa 29.5.205 saakka. Voit tehdä tilaukset myös Kansanmusiikkiliiton toimistoon puh. (09) 873 1320, toimisto@kansanmusiikkiliitto.fi. Kansanmusiikki on ainoa suomenkielinen lehti, jossa kerrotaan kattavasti kansanmusiikin ilmiöistä ja tekijöistä. Lehdessä on Pelimanni-liite, jossa on liiton jäsenyhdistysten kuulumisia, pelimanneja kiinnostavia aiheita ja nuottiliite. Kansanmusiikki-lehti tulee kaikille Suomen Kansanmusiikkiliiton jäsenille. Jäseneksi pääsee liittymällä johonkin liiton jäsenyhdistyksistä tai kannatusjäseneksi suoraan Suomen Kansanmusiikkiliittoon. Jos sinulle on aikaisemmin tullut Pelimanni-lehti, mutta et ole varma, oletko jäsen vai lehden tilaaja, soita (09) 8731 320 tai tarkista viimeksi saamasi lasku. Jäseneksi voi liittyä myös netissä: www.kansanmusiikkiliitto.fi/liitto/liity-jaseneksi Tervetuloa Kansanmusiikki-lehden lukijaksi! Tapahtumataltiointikorvauksiin pientä muutosta Yle ja Suomen Muusikkojen Liitto sopivat kokeiluluontoisesti vuoden 2014 ajaksi tapahtumataltiointisopimuksen konserteista tapahtuvasta tallentamisesta Ylelle. Tapaukset ovat sellaisia, joissa tilaisuuden järjestäjä on joku muu taho kuin Yle. Maksut menivät Gramexin kautta muusikoille työkorvauksina. Kokeilu onnistui varmaankin sen verran hyvin, että Yle ja Suomen Muusikkojen Liitto ovat neuvotelleet vuodelle 2015 sopimukselle jatkoa. Vuonna 2015 korvaus on porrastettu sen mukaan, onko tallennus audiovai videotaltiointi. Audiokorvaus on 100,80 euroa ja videokorvaus 176,40 euroa kustakin tapahtumataltioinnista. Sopimus on selkeyttänyt tapahtumanjärjestäjien, Ylen ja muusikoiden välistä toimintaa tapahtumissa tehtävistä tallennuksista. Tulevaisuudessa voisi ottaa huomioon myös tallennuksen pituuden, onko kyse kokonaisesta konsertista, vai 10 minuutin osuudesta jossain konsertissa. PY-V
50 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 Onneksi olkoon uudelle eteläpohjalaisen kansanmusiikin nokkamiehelle! Aloitit tämän vuoden alusta puheenjohtajana Eteläpohjalaiset Spelit –kansanmusiikkiyhdistyksessä. Mitkä ovat eteläpohjalaisen kansanmusiikin erityispiirteet? Kiitos onnitteluista. Erityispiirteinä EteläPohjanmaalla on kansanmusiikin osa-alueilta vahva kansanlauluperinne ja polska, soittimista yksi-, kaksija viisiriviset haitarit. Mikä Spelissä on keskeisintä, ja miltä sen tulevaisuus näyttää? Vieläkö tapahtuma lähtee kiertämään? Keskeisintä on tietenkin kansanmusiikkiperinteen vaaliminen, koulutus ja tallentaminen. Haluamme tuoda mahdollisimman laajan kirjon vuoden aikana tapahtunutta yleisön ihailtavaksi vuotuisessa Spelitapahtumassa. Aikaisemmin kunnilla oli järjestelyissä suuri vastuu, mutta nykyisin tapahtumaa on pyöritetty yhdistysvetoisesti ja eteläpohjalaisen kökkähengen avulla tapahtuma ollaan saatu hyvin järjestetyksi. Speleissä myös kilpaillaan? SM-kisojen järjestämisoikeus meillä on huuliharpun ja mandoliinin soitossa. Lisäksi järjestämme yksija kaksirivisten haitareiden Spelimestaruuskisat. Uutena tulokkaana järjestämme valtakunnallisen eteläpohjalaisen kansanlaulukilpailun tulevana kesänä toista kertaa. Yhdistyksenne aloitti myös Lokakuun Loiskeiden järjestämisen toissa vuonna. Mikä Loiskeissa vetää ihmisiä Lappajärvelle? Loiskeilla on pitkä perinne syksyn kansanmusiikkielämässä. Lappajärvellä on tehty hyvää työtä tapahtuman tunnettavuuden eteen. Spelit ry:lle tarjoutui tilaisuus ottaa taiteellinen järjestelyvastuu. Nykyinen varapuheenjohtajamme Anneli Aho on loihtinut niin esiintyjille kuin yleisöllekin nautinnollisen tapahtuman. Mukava palaute tapahtuman onnistumisesta on ollut se, kun vieraat varaavat majoituksen valmiiksi seuraavaksikin vuodeksi. Mistä oma soittoinnostuksesi lähti? Mitä soitat ja missä yhtyeissä nykyään sinut voi nähdä? Aloitin musiikkiopistossa pianonsoiton 6-vuotiaana. Myöhemmin tulivat mukaan trumpetti ja pasuuna. Lisäksi takana on opintoja pianonsoitossa, musiikin teoriassa ja säveltapailussa ja yleisessä musiikkitiedossa. Tältä pohjalta olen toiminut eniten säestäjänä harmonikkani kanssa. Voitin 1993 tämmäyksen suomenmestaruuden Vaasan Speleissä. Pidänkin säestämisen lippua erittäin korkealla ja lähden ilolla opettamaan säestämistä pianolla tai harmonikalla aina, kun sitä pyydetään. Tanssija ravintolamuusikkona olen keikkaillut vuodesta 1978 ja säestänyt noin 200 suomalaisartistia. Lisäksi tulevat esiintymiset koululaisten kanssa sekä laulukilpailusäestykset, säestykset pelimannitapahtumissa, juhlissa, yksityistilaisuuksissa, yhteislaulusäestykset. Primputes-yrityksesi toimikenttä on aika laaja. Mihin kaikkeen asiakas voi saada teiltä apua? Musiikkipalvelu Primputes –yritykseni perustin vuonna 1996 aluksi omien esiintymisieni hallinnoimiseksi. Myöhemmin mukaan ovat tulleet orkesterisovitukset, musiikin opetus, äänentoistopalvelut ja harmonikkamyynti. Minulla on huippuhienojen italialaisten Beltuna-harmonikkojen edustus. Mikä on eteläpohjalaisen kansanmusiikkiharrastuksen tulevaisuuden näkymät? Mitä haluat saada aikaan uutena Spelien puheenjohtajana? Haluan kannustaa opettajia ja muita lasten kanssa toimivia aikuisia paneutumaan myös kansanmusiikkiin ja ohjaamaan lapsia ja nuoria löytämään entistä paremmin tämän musiikinalan. Kansanmusiikkipiireissä toimivat ihmiset ovat erittäin valveutunutta väkeä. Löydän meistä samaa aktiivisuutta kuin jazz-yleisöstä: tietyllä lailla marginaalissa toimivia, mutta vahvasti asiaan perehtyneitä ja osaavaa, hyväntuulista väkeä. Haluan houkutella nuoria ja nuoria aikuisia nauttimaan ennakkoluulottomasti upeista nykyryhmistä ja niiden musiikista. Myös kansantanssin harrastusta haluan elvyttää. Siitä koituu monenlaista iloa: tanssijoille mm. yhteisöllisyyttä ja liikuntaa ja yleisölle ihailtavaa sekä silmille että korville. Yhteistyön merkityksen näen erittäin tärkeäksi. Haluan antaa osaamiseni maakunnan musiikkielämän käyttöön ja tehdä yhteistyötä mm. Taideyliopiston SibeliusAkatemian ja sen toimijoiden ja sidosryhmien sekä muiden eteläpohjalaisten ja valtakunnallisten musiikkitapahtumien kanssa. TAUST APEILI TAUSTAPEILI Timo Saarimäki Syntynyt: 1.10.1963 Kotipaikka: Alavus Koulutus: KM/luokanopettaja, FM/ musiikin aineenopettaja, rehtori Toimi: Luokanopettaja-koulunjohtaja Työpaikka: Topparlan koulu, Seinäjoen kaupunki www-sivut: www.primputes.fi Speleistä lisää sivulla 23. Haastattelu: Päivi Ylönen-Viiri Fo to Alkula/Heikki Alkula
51 KANSANMUSIIKKI • 1 • 2015 KEIKAT KOULUTUKSET Maalisk uu 2015 FolkJam: Ohjaajakoulutus 6.–8.3. Helsinki www.folkjam.fi Kansantanssin ohjaaja kou lutuksen perusopinnot 3. jakso 7.–8.3. Lahti www.nuorisoseurat.fi Bluegrass ja Old Time – mandoliinikurssi 7.–8.3. Järvenpää www.kum.fi EteläHämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri ja vuosikokous 14.3. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Satakunnan pelimannien maakuntaorkesterin harjoitukset 14.–15.3. Rauma Risto Kupari 044 793 3520 EloFolkJamohjaajakoulutus 14.–15.3. Helsinki www.folkjam.fi FolkJam: Ohjaajakoulutus 20.–22.3. Oulu www.folkjam.fi Huhtik uu EteläHämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri 11.4. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi EloFolkJamohjaajakoulutus 11.–12.4. Oulu www.folkjam.fi Satakunnan maakuntaorkesterin harjoitukset 11.–12.4., Rauma Risto Kupari 044 793 3520 Kurs i bakmes och slätvals 25.4. Helsinki www.folkdans.fi Touk ok uu Uudenmaan Kaustisen yhteis harjoitus pelimanneille ja tanssijoille 4.5. Stoa, Helsinki www.uudenmaankamu.net Kuoroohjelmistokoulutus 24.5. Rovaniemi www.lnl.fi Kesäk uu Dansläger för barn 512 år 1.–5.6. Inkoo www.folkdans.fi Dansläger för barn 512 år 1.–5.6., Pietarsaari www.folkdans.fi EteläHämeen Kansanmusiikin Ystävien soittoleiri 3.6. Hauho raimo.salmela@elisanet.fi Dansläger för barn 512 år 3.6.–7.8. Tammisaari www.folkdans.fi KAMU 15 8.–12.6. Vihti www.kansanmusiikkiliitto.fi Dansläger för barn 512 år 8.–12.6. Espoo www.folkdans.fi Soitellen suveen 12.–14.6., Pyhäjärvi www.ppkyhdistys.net Dansläger för barn 512 år 15.–19.6. Tenhola www.folkdans.fi 29. Folkkurssi 22.–27.6. Haapavesi www.haapavesifolk.com Valtakunnallinen Harmonikkaleiri ja Mestarikurssi 23.–27.6. Rovaniemi www.lnl.fi Lapin Kuoroohjelmistokurssi II 26.6. Rovaniemi www.lnl.fi Sommelon kurssit 29.6.–3.7. Kuhmo www.sommelo.net Kihaus Folk -pelimannikurssi Maalisk uu Duo Emilia Lajunen & Suvi Oskala 1.3. Väärnin Pappila,Lapinlahti www.suvioskala.net Harmonikkaristeily 1.–2.3. Turku-Tukholma www.harmonikkaliitto.fi Perinnearkkujamit 2.3. Black Door, Helsinki www.perinnearkku.fi The World Mänkeri Orchestra – Mireur 4.3. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi Tuomas Logrén & Savuava Kirnu 5.3. Juteinitalo, Parola www.kansanmusiikkiliitto.fi Uudenmaan Kansanmusiikkiyhdistyksen Poloneesipub: Tykkifeli, Spelarit 5.3. Bulevardin kahvisalonki, Helsinki www.uudenmaankamu.net Uudenmaan Juhlakalaasit 6.3. Balderin sali, Helsinki www.uudenmaankamu.net Samuelin Poloneesi 6.–8.3. Helsinki www.kansanmusiikkiliitto.fi Hohka – mailla/halmeilla 6.3. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi Kansanmusiikin isompi ilta 7.3. Musiikkitalo, Helsinki www.uniarts.fi/kalenteri Rundi3 Maija Kauhanen, Suvi Oskala Duo & Stringpurée Band 9.3. Hämeenlinna www.suisto.fi Lakkautettu kylä Suistamo musiikkina ja kuvina 10.–31.3. Galleria Kulma, Kuopio www.annemarikivimaki.fi Rahvaanmusiikin ilta: Tuomas Logrén & Savuava Kirnu ja The Fractal Cauliflowers 12.3. Telakka, Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net Tuomas Logrén & Savuava Kirnu 13.3. Poselli, Rauma www.kansanmusiikkiliitto.fi Kansalaisopiston lasten pelimanniryhmien konsertti 13.3. Palokka palokanpelimannitalo.com Menard Mponda 13.3. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi Anna Dantchev Band at Vuotalo 13.3. Helsinki www.vuotalo.fi Harpuin, huiluin, kantelein – levynjulkistamiskonsertti 14.3. Pyhän Laurin Kirkko, Vantaa www.sudenaika.com Hippa goes Kihaus Folk 14.3. Pub Hostina, Joensuu www.mahtiry.com/hippafestivaali Vieno Kekkonen ja pelimannit 18.3. Airakselan seurantalo, Kuopio Seppo Kononen p. 050 5461317 Stadin kadonneet styget 18.3. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi Perinnearkkuklubi: Perriin Tyssit, Tuomas Logrén & Savuava Kirnu 18.3. Ravitola Allotria, Helsinki www.perinnearkku.fi A.Aimoklubi: Perriin tyssit 20.3. Café Intro, Kerava www.aimo-klubi.net Venäläinen Hurmos 22.3. Palokka palokanpelimannitalo.com VarsinaisSuomen Kmy, vuosikokous 22.3. Alastaro Ryötin tila www.vskamu.fi Perinnearkkujamit 23.3. Black Door, Helsinki www.perinnearkku.fi Rundi3 25.3. Telakka, Tampere www.suvioskala.net Rundi3 26.3. Mäntsälä www.sepansoitto.fi Jaakko Laitinen & Väärä Raha 27.3. Cornes’s pub, Kokkola www.mrjaakko.com Kevät Folk 27.–29.3. Haapavesi www.haapavesifolk.com Luomusoitto 28.3., Saarijärvi www.saarijarvi.fi/sisalto/luomusoitto Kustaan soitto 29.3. Eura Risto Pohjalainen 0400 890 806 Huhtik uu 2015 Oláhos yhtyeen iltasoitto 1.4. Kuortane www.kuortaneenseurakunta.fi/ tapahtuu Uudenmaan Pelimanniklubi: Kolme Helenaa, Winha 1.4. Bulevardin kahvisalonki, Helsinki www.uudenmaankamu.net Rannikko Soi 20 vuotta 5.4. Rysä, Merikarvia Toivo Viikilä 040 5070 382 JuuriJuhla – RotFest 6.–11.4. Espoo www.juurijuhla.fi Helsingin reitit – ääniinstallaatio 9.4. ja 10.4. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi LEMPO 2015 10.–12.4. Kouvola www.lempofest.net JP Piirainen Nordic Guitar 10.4. Palokka palokanpelimannitalo.com Linnut palaa – Haapoja & Illmari kollektiivin levynjulkaisukonsertti 10.4. Musiikkitalo, Helsinki www.siba.fi Loimaan iltamat 11.4. Loimaan työväentalo www.vskamu.fi Hämeen kansanmusiikki yhdistyksen 40. kevätsoitto 12.4. Kanavan koulu, Lempäälä www.musiikista.iloinen.net/Kevatsoitto2015.html Perinnearkkujamit 13.4. Black Door, Helsinki www.perinnearkku.fi Rahvaanmusiikin ilta: Akkajee ja Haaga Folk Machine & Jarkko Martikainen 16.4. Telakka, Tampere www.rahvaanmusiikinkerho.net/ Kansanmusiikkikiertueella: Akkajee 17.4. Forssan kirjasto, Forssa www.kansanmusiikkiliitto.fi A.Aimoklubi: Celenka 17.4. Café Intro, Kerava www.aimo-klubi.net Perinnearkkuklubi: Akkajee, Arto & Antti Järvelä 22.4. Allotria, Helsinki www.perinnearkku.net Levin kevätsoitot 24.–26.4. Levi www.kevatsoitot.fi Aikuisten kansantanssiryhmien luokittelut 24.–26.4. Sorin Sirkus, Tampere www.nuorisoseurat.fi Pelimanniyhtyeiden SMkilpailu ja iltaklubi 25.4. Mäntsälä www.sepansoitto.fi www.kansanmusiikki.fi www.kansanmusiikki.fi Muista ilmoittaa tapahtumasi: info@kansanmusiikki.fi