• 4 2012 K a n s a l l i sk i r j a s t o Mainokset kertovat arjen tarinaa Jakov Grot ? Slaavilaisen kirjaston perustaja Kaari Utrion ja Kai Linnilän kirjaparatiisi 198305_KK_Tiedotuslehti_4_2012.indd 3 18.12.2012 9.42 12/13/12 3:13 PM
• Sisällys 4/2012 PL 15 (Unioninkatu 36) 00014 Helsingin yliopisto Sähköposti: kk-tiedotus@helsinki.fi 54. vuosikerta Toimitus: Päätoimittaja Suvi Kingsley (09) 191 22722 kk-lehti@helsinki.fi 1 2 3 4 6 Markku Kivinen Ajankohtaista Minun Kansalliskirjastoni: Professori Tomi Huttunen Suvi Kingsley Maailmalta: Komin Kansalliskirjasto uskoo komin kielen säilymiseen Suvi Kingsley Toimitusneuvosto: Dorrit Gustafsson, pj. Hanna Arpiainen Suvi Kingsley Katri Nissilä Sinimarja Ojonen Heidi Partanen Heidi Seppänen 12 Taitto: Pentti Järvinen 23 Digitointi ja kuvankäsittely: Kari Timonen 29 Osoitteenmuutokset: Kristiina.a.nieminen@helsinki.fi (09) 191 22720 32 Kansalliskirjasto-lehti verkossa: www.kansalliskirjasto.fi/yleistieto/ kklehti/html www.lehtiluukku.fi Artikkelit luettavissa myös Arto-tietokannasta (Elektra-sopimus) https://arto.linneanet.fi Kansalliskirjaston Venäjä Nationalbiblioteket och Ryssland 14 Historiallisten Suomen karttojen uusi verkkoaineisto Jaakko Salemaa Kyllä mainoksille! Uusi verkkokokoelma avaa suomalaisen arjen historiaa Tiina Hölttä 22 34 38 46 Kansalliskirjaston Slaavilainen kirjasto Venäjän kielen apostoli tshuhnien maalla Liisa Byckling Mies maailmanluokan kirjaston takana Kirsti Ekonen Inkeroista, vepsää, maria ja mordvaa verkkoon Jussi-Pekka Hakkarainen Suuren lahjoituskampanjan arvoitus Arvydas Pacevic ?ius Kirjaparatiisi Somerniemellä ? Kaari Utrion ja Kai Linnilän kirjasto Esko Rahikainen JulkICT tekee julkishallinnon palveluista ja tiedoista helpommin löydettäviä Juha Hakala 49 Kirjakatsaus: Matti Klinge. Bibliografia 1957?2011 Sirkka Havu 50 Kirjastossa tapahtuu 55 Näyttelyjä ja tapahtumia Kuva: Näkymä Kaivopuistosta Viaporiin. Puukaiverrus valokuvan mukaan. Illustrerad Tidning. No 15, Stockholm den. 13 April 1867. Eriksen Oy Helsinki 2012 198305_KK_Tiedotuslehti_4_2012.indd 4 Kansikuva: Buick 8, ?Uusi vaunu?nimeltään jo maailmankuulu?, General Motors. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi. 18.12.2012 9.42
• Kuva: Veikko Somerpuro Kansalliskirjaston Venäjä K P ä ä k i r j o i t u s un Aleksanteri I:n päätöksellä yliopisto vuonna 1825 siirrettiin Turusta Helsinkiin, sen määrärahat samalla kaksinkertaistettiin. Sen koommin yliopistoa ei olekaan siirretty eivätkä myöhempien päätöksentekijöiden rah­ keet ole riittäneet yhtä suuriin budjetin korotuksiin. Keisari taisi toivoa, että yliopisto osaltaan palvelisi koko imperiumin virkamiesten ja sivistyneistön kouluttajana. Tästä ei kuitenkaan tullut juuri mitään, vaan yliopiston käytävillä alkoikin liikkua kaikenlaisia radikaaleja ideoita. Imperiumin hyviin puoliin kuului muun muassa se, että Helsingin yliopiston kirjasto sai kokoelmiinsa kappaleet kaikkialla keisarikunnan alueella ilmestyneestä kirjallisuudesta. Tästä syntyi kirjaston ainutlaatuinen slaavilainen kokoelma, joka oli kylmän sodan aikana Venäjän tutkijoiden varsinainen aarreaitta. Liki kaikki tuon ajan merkittävimmät länsimaiset Venäjän tutkijat olivat käyneet Helsingissä tämän kokoelman parissa. Slavicassa tapasi valovoimaisia kollegoja kaikkialta maailmasta, suomalaisiakin, vaikka suomalainen Venäjän tutkimus ei mikään suuri tekijä kylmän sodan aikana ollutkaan. Entä tänään? Suomalainen Venäjän tutkimus on vahvistunut. Kun muualla Venäjää kohtaan tunnettu mielenkiinto laantui kylmän sodan jälkeen, suomalainen yhteisö nousi kansainväliseen eturiviin. Aleksanteri-instituutti on nykyisin Euroopan suurin huippuyksikkö ja meillä on myös Suomen Pankin korkeatasoinen Bofit ja Aalto-yliopiston CEMAT. Helsingin kaupungille on kehitelty profiilia kansainvälisen Venäjän tutkimuksen keskuksena. Tässä Kansalliskirjaston slaavilainen kokoelma edustaa humanistisen tutkimuksen hienointa infrastruktuuria. Nykyisessä maailmassa ainutlaatuisen kokoelman ympärille on kuitenkin rakennettava uusia tietopalveluja. Kirjastoa on saatava myös täydennettyä niiden aikakausien osalta, joiden kokoelmat eivät ole vielä keisariajan tasolla. Entistä tärkeämpää on tiivis yhteistyö kokoelmia käyttävien tutkijoiden kanssa. Kirjasto ei ole vain kokoelma kirjoja, se on myös yhteisö, jonka on osattava pitää puolensa osana sivistysyliopistoa. Mieleeni tulee muuan kollega, joka yliopiston viimeisimmän hallinnollisen mullistuksen yhteydessä pari vuotta sitten huokaisi haikeasti: ?Meillä oli autonomian aikana kaikki niin hyvin. No, kai tämän itsenäisyydenkin kanssa on opittava elämään!? Markku Kivinen professori, Aleksanteri-instituutin johtaja 1
• Nationalbiblioteket och Ryssland N är universitetet år 1825 flyttades från Åbo till Helsingfors på förordnande av Alexander I fördubblades samtidigt dess anslag. Sedan dess har universitetet inte flyttats, och senare tiders beslutsfattare har inte heller haft möjlighet till lika stora budgethöjningar. Kejsaren önskade visst att universitetet skulle betjäna hela imperiet som en utbildare av tjänstemän och det bildade skiktet. Det blev emellertid inget av det, utan i stället började allsköns radikala idéer frodas inom universitetets väggar. Till fördelarna med att tillhöra ett imperium hörde bland annat att Helsingfors universitets biblioteks samlingar utökades med exemplar av litteratur utgiven inom alla delar av kejsardömet. Så bildades stommen till universitetets unika samling slavisk litteratur, som under kalla kriget var en veritabel skattkammare för Rysslandsforskare. Samlingen hade besökts av så gott som alla den tidens betydande västerländska Rysslandsforskare. På Slavica kunde man träffa berömda kolleger från världens alla länder, också från Finland, även om den finländska Rysslandsforskningen inte var särskilt framstående under kalla kriget. Och i dag? Den finländska Rysslandsforskningen har fått ett uppsving. När intresset för Ryssland falnade på annat håll efter kalla kriget tog det finländska forskarsamhället steget upp i den internationella täten. Alexanderinstitutet är numera den största spetsenheten i Europa och vi har också de högklassiga enheterna Bofit vid Finlands Bank och CEMAT vid Aaltouniversitetet. Helsingfors stad utvecklar som bäst en profil som ett centrum för internationella Rysslandsstudier. Nationalbibliotekets slaviska samling representerar den humanistiska forskningens finaste infrastruktur. I vår moderna värld måste vi trots det bygga upp nya informationstjänster kring denna unika samling. Alla tidsperioder är inte lika väl representerade som kejsartiden och därför måste samlingen till denna del kompletteras. Det blir allt viktigare att bedriva ett nära samarbete med de forskare som använder sig av samlingarna. Ett bibliotek är inte bara en samling böcker. Det är också en enhet som måste kunna försvara sig som en del av ett bildningsuniversitet. Osökt kommer jag att tänka på en kollega som under den senaste administrativa omvälvningen för något år sedan suckade dystert och sa: ?Vi som hade det så bra under autonomin. Nå, man måste väl lära sig leva med självständigheten också!? Markku Kivinen professor, direktör för Alexanderinstitutet Svensk översättning: Puck Sumelius 2 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholm on lahjoittanut Kansalliskirjaston kokoelmiin vuoden 1778 painoksen Adam Friedrich Kirschin (k.1716) latina-saksa sanakirjaa Cornvcopiae Lingvae Latinae et Germanicae Vsui Scholarvm Accomodatvm. Kirsch henkilönä on jäänyt paljolti historian hämärään, hänen tiedetään kuitenkin vaikuttaneen Nürnbergissä kotiopettajana ja kirjapainon oikolukijana; Cornucopia sitä vastoin on 1700-luvun tunnetuin latinasaksa sanakirja. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1714 Nürnbergissä. Leipzigissa 1778 julkaistu painos on harvinaisin: kirjastolle lahjoitetun lisäksi sitä tunnetaan vain yksi kappale julkisissa kokoelmissa, Coburgissa Saksassa. Tuhansia uusia aikakauslehti­ sivuja digi.kansalliskirjasto.fi -palveluun Noin 150 000 sivua aikakauslehtiä siirrettiin käyttöön digi. kansalliskirjasto.fi -palveluun marraskuussa. Koko vuoden aikana Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskus on siirtänyt palveluun noin 860 000 aikakauslehtisivua.Yhteensä palvelussa on nyt 4 572 105 sivua aikakauslehtiä, joista 22 % on ilmestynyt ennen vuotta 1910 ja ovat vapaasti käytettävissä. Siitä uudemmat ovat käytössä vapaakappaletyöasemilla pääkirjastossa Helsingissä ja viidessä muussa vapaakappalekirjastossa. Kansalliskirjasto-lehti luettavissa myös verkossa osoitteessa www.lehtiluukku.fi 3 A j a n k o h t a i s t a Kansalliskirjastolle harvinainen sanakirja ­
• Kuva: Suvi Kingsley M i n u n K a n s a l l i s k i r j a s t o n i Haastattelussa Tomi Huttunen, venäläisen kirjallisuuden professori, Helsingin yliopisto Haastattelu: Suvi Kingsley, Kansalliskirjasto Olet käynnistämässä venäläisen avantgardekirjallisuuden tutkimushanketta ja olet myös tehnyt venäläistä rockia tunnetuksi Pietari on rock -kirjan myötä. Miten Slaavilaisen kirjaston kokoelmat ovat ja tulevat auttamaan tässä työssä? ja käymme läpi tiedonhankintaa oppimisprosessina. Tutkimushanke on nimeltään itsesyntyinen venäläi- myös tähän aiheeseen. Slaavilaisen kirjaston välityksellä toivomme myös hankkivamme digitaalisia historiallisen avantgarden aineistoja tutkimushanketta varten. Pietari on rock, joka käsittelee venäläisen rockin ja myöhäisneuvostokauden historiaa, on myös kirjoitettu Slavicassa. Sieltä löytyy hyviä lähdeaineistoja nen avantgarde. Sen aikajana ulottuu 1910-luvulta 30-luvulle, mutta myös nykyhetkeen. Tämän vuoden joulukuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta venäläisten Mikä kokoelma tai aineisto on sinulle rakkain? futuristien manifestista ?Korvapuusti yleiselle maul- Venäjällä on pitkä paksujen kirjallisuuslehtien tra- le?. Siinä runoilijat julistavat, että tolstoit ja pus ?kinit ditio ja on elähdyttävää, että nämä lehdet ovat saa- pitäisi heittää pois nykyhetken höyrylaivasta. Tämä tavilla suoraan Slavican hyllystä. On hienoa, kun harvinaisuus löytyy Slaavilaisesta kirjastosta ? Slavi- pääsee lehteilemään esimerkiksi Ivan Gonts ?arovin casta ? kuin myös muita alkuperäisteoksia. Slavica Oblomov-romaanin ensijulkaisua. innostaa opiskelijoita aiheensa pariin, sillä he pääsevät siellä käsiksi alkuperäiseen aineistoon. Kirjaston emigranttilehdet olivat minulle tärkeitä tehdessäni tutkimusta väitöskirjaani var- Teen paljon yhteistyötä kirjaston kanssa, räätä- ten. Anatoli Mariengofin Kyynikot-romaani kiellet- löimme opetusratkaisuja, järjestämme seminaareja tiin Neuvostoliitossa, mutta julkaistiin Berliinissä 4 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• vuonna 1928. Tutkin muun muassa ajan arvosteluja -ryhmäkin kytkeytyy. Näillä kaikkein kohutuimmil- lehdissä ja venäläisen emigraation muita julkaisu- la skandaali-ilmiöillä on suorat yhteydet 1910-luvun ja Berliinissä. Se auttoi romaanin syntyhistorian ja kapinalliseen avantgardeen. kriittisen vastaanoton rekonstruoimisessa. Tätä var- Hankkeen ideana on siis myös kontekstualisoi- ten ei tarvinnut lähteä Venäjälle, koska materiaali da nyky-Venäjän ilmiöitä kuten Pussy Riotia. Antaa oli saatavilla täällä. Muuten kyllä viihdyin Pietarin ja historiallisia selityksiä sille, että liike ei ole syntynyt Moskovan arkistoissa. tyhjästä vaan sillä on omat juurensa, sekä omassa että läntisessä perinteessä. Mikä on ollut kiehtovin löytösi? Myös kiinnostukseni rockiin tulee esiin täs­ sä hankkeessa. Punk oli pitkään marginaalissa Venä­ Pienten löytöjen avullahan kirjallisuudenhistoriaa jällä ja punk-bändit eivät päässeet esille ennen kirjoitetaan. vuotta 1987 eli hyvin myöhään. Jopa silloiset Vaikka Mariengofin Kyynikot päätyi kiellettyjen rockyhtyeet eivät päästäneet punkbändejä Lenin- listalle, hänen vuonna 1930 myös Berliinissä ilmes- gradin rockklubeille, koska punk ei sopinut neuvos- tynyt romaaninsa Ajeltu mies jäi neuvostokritiikin torockin estetiikkaan. ulkopuolelle. Saksassa se kyllä noteerattiin, kuten Punk oli tietoinen valinta Pussy Riotille. Femi- myös yllättäen Amerikassa. Kävi myös ilmi, että Kyy­ nistinen agenda yhdistettynä punkiin, kirkkoon ja nikot ilmestyi New Yorkissa Novyi Amerikanets (Uu- Kremliin takasivat maksimaalisen ärsytyksen. si Amerikkalainen) -lehdessä 1980-luvulla. Kirjailijat Joseph Brodsky ja Sergei Dovlatov huolehtivat Neuvostoliitossa kielletyn julkaisun ilmestymisestä Amerikassa. Brodsky piti teosta yhtenä 1900-luvun venä- Kumpi voittaa, suomalainen vai venäläinen rock? läisen kirjallisuuden tärkeimmistä. Venäjällä on oltu Vertailevaa analyysiä ei ole tehty, pitäisi tehdä. yllättyneitä tiedosta, että nobelisti koki Kyynikot niin reis­ Rockrunouden traditio on molemmissa kulttuu­ tärkeäksi teokseksi. sa vahva ja venäläisestä rockista löytyy kaksois­ olennot Donovanille ja Dylanille, kuten meiltäkin Mikä venäläisessä kulttuurissa kiehtoo? ? Dave Lindholm, Hector, Juice Leskinen, Ismo Pitkän yhteisen rajamme johdosta venäläinen kult- rockrunouden historia ja synty on verrattavissa tuuri on peilimäinen osa meidän omaa identiteet- venäläiseen. Alanko ja Kauko Röyhkä. Myös suomalaisen tiämme. Itselläni on karjalaiset juuret, joten venäläinen kulttuuri tuntuu usein puoliksi omalta, puoliksi vieraalta. Venäjä-tutkimus on monille muillekin itsetutkiskelua. Löytyykö kirjaston kokoelmista historiallisia esi­ merkkejä protestiryhmistä kuten Pussy Riot? Jos haluaa yllättää läheisensä venäläiseen tuuriin liittyvällä joululahjalla, mitä suokult­ sittelisit? Tänä vuonna on käännetty yli 15 nidettä venäläistä kaunokirjallisuutta, joten on mistä valita. Sergei Dovlatovin Matkalaukku on loistava humoristinen Avantgarde-hankkeessa aiomme tutkia objektiivisesti kertomuskokoelma, josta löytyy myös novelli myr- taiteellisen kapinan historiaa. Vasili Kamenskin, venä- kynvihreistä suomalaisista kreppisukista. Perintei- läisen futuristirunoilijan, lentäjän ja näyttelijän, sano- sestä venäläisestä kirjallisuudesta pitävälle suo- jen mukaan taiteen piti lähteä kaduille, sen tuli näkyä sittelen valokuvakirjaa Anna Ahmatova Fontankan raitiovaunujen ja rakennusten seinissä. talossa, joka on kaunis teos Ahmatovan elämästä. Tämä ajatus sopii nykytaideryhmien ohjenuoraksi, kuten Voinan (Sota), johon Pussy Riot Teinilukijoita kiehtoo varmasti Sergei Lukjanenkon Yöpartio ja sen ensi keväänä ilmestyvä jatko-osa. 5
• M a a i l m a l t a Komin Kansalliskirjasto. Painettu Komin Kansalliskirjaston luvalla. Komin Kansalliskirjasto uskoo komin kielen säilymiseen Komin Kansalliskirjasto Komin tasavallan pääkaupungissa Syktyvkarissa on monipuolinen komilaisen ja muiden suomalais-ugrilaisten kulttuurien keskus. Kirjaston ulkomaisen kirjallisuuden osaston johtaja Leonora Davydova sekä apulaisjohtajat Galina Issar ja Elena Ievleva kertovat Kansalliskirjaston roolista komilaisen identiteetin ja komin kielen aseman vahvistamisessa. Haastattelu: Suvi Kingsley, Kansalliskirjasto 6 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Galina Issar. Painettu Komin K ansalliskirjaston luvalla. ­ Leonora Davydova. Painettu Komin Kansalliskirjaston luvalla. Mikä on Komin Kansalliskirjaston rooli ja tehtävä? Olemme Komin tasavallan vapaakappalekirjasto ja alueen kulttuurillinen informaatiokeskus. Vuosittain noin 30 000 asiakasta käyttää kirjastoamme ja annamme noin 850 000 nidettä kotilainaan. Kaikki suomalais-ugrilaiset kielet ovat edustettuina, mutta erityisesti tietenkin komin kieli. Niin ja olemme tänä vuonna täyttäneet 175 vuotta! Elena Ievleva. Painettu Komin K ansalliskirjaston luvalla. ­ Myös unkarilaisen Uralin kansojen kirjallisuuden ja folkloristiikan tutkijan Peter Domokoksen keräämä aineisto suomalais-ugrilaisista kielistä on meille mittaamattoman tärkeää. Domokos halusi lahjoittaa yli 4 000 dokumenttia käsittävän kokoelmansa juuri meille, vaikka sitä muissakin maissa haviteltiin. Tämä oli todella arvokas tunnustus työllemme; sille, kuinka paljon olemme tehneet suomalais-ugrilaisten kielten edistämiseksi ja varjelemiseksi. Käsikirjoituksista sata harvinaisinta on digitoitu ja ne ovat saatavilla verkkosivuillamme. Mitkä ovat kokoelmienne aarteita? Kokoelmamme käsittävät kirjoja, sanomalehtiä ja käsikirjoituksia. Kaiken kaikkiaan meillä on yhteensä noin 2,5 miljoonaa dokumenttia, vanhin on 1700?1800 luvuilta peräisin oleva kominkielinen raamattu. Todellinen aarre on myös komilaisen tiedemies-etnologin Kallistrat Zhakovin (1866? 1926) käsikirjoitukset, jotka lahjoitettiin meille Latviasta. Hän kirjoitti esseitä, satuja ja runoja, mutta myös tieteellisiä teoksia etnologiasta, kielitieteestä ja matematiikasta. Osa Zhakovin käsikirjoituksista on digitoitu digitaaliseen Zyryanika-kokoelmaamme, johon pääsee Komin Kansalliskirjaston verkkosivujen kautta. Digitoituja komilaisen tiedemies-etnologin Kallistrat Zhakovin käsikirjoituksia. Painettu Komin Kansalliskirjaston luvalla. 7
• M a a i l m a l t a Kokoelmissamme on myös komilaisen muusikon Prometey Chistalevin keräämät yli sata äänitettä. Chistalev kiersi komilaisissa kylissä ja äänitti komilaista kansanmusiikkia, hää-, joulu- ja hautajaislauluja kylänvanhimpien esittäminä, perinteisiä runoja eli chastooshkoja ja tanssileikkejä. Mitkä ovat teidän lempikokoelmianne? Jos meidän täytyisi valita, olisivat ne Alexey Popovin näytelmät ja kertomukset (Leonora Davydova), komilaiskirjailija Elena Gabovan lastenkirjat ja komilaisen prosaistin Gennady Jushkovin Chugra (Elena Ievleva) sekä Andrey Rastorguevin runot (Galina Issar). Ongelmana on, että komia ei lueta kovin paljon, se on enimmäkseen­ puhekieli. ­ Onko komin kielellä paljon julkaisutoimintaa? Komissa julkaistaan vuosittain noin 700?800 teosta, näistä noin 70 on kominkielisiä. Julkaisut kattavat kaikki aihealueet, kaunokirjallisuudesta eri tieteenaloihin, etnologiasta ensyklopedioihin. Ketkä ovat suosituimpia komilaisia ja komiksi kirjoittavia kirjailijoita nyt ja kautta aikojen? Kartta: Wikimedia Commons Gennady Jushkov kirjoittaa proosaa komiksi ja Elena Gabova on suosittu komilainen lastenkirjailija, joka kirjoittaa venäjäksi. Hänen kertomuksiaan on käännetty suomeksi, eestiksi, unkariksi, norjaksi ja japaniksi. Komilaisen Artlehden päätoimittaja Galina Butyreva kirjoittaa komin kielellä ja on tunnettu vapaamuotoisista runoistaan.  Nuorten komiksi kirjoittavien runoilijattarien, Nina Obrezkovan, Angelika Yelfimovan ja Aljena Eltzovan, runoja käännetään usein unkariksi, eestiksi ja suomeksi.  Komin kirjallisuuden klassikoihin kuuluu runoilija Ivan Kuratov, joka kirjoitti komiksi ja venäjäksi, näytelmäkirjailija Viktor Savin, joka kirjoitti komiksi ja perusti Komin teatterin, ja Michael Lebedev, komiksi kirjoittanut runoilija ja prosaisti. Onko komin kieli paremmassa asemassa kuin muut pienet suomalais-ugrilaiset kielet? Komi on yksi pienistä suomalais-ugrilaisista kielistä Venäjän alueel­ l a ja sitä puhutaan pää­­ asias­ s a Komin tasavallassa Koillis-­ E uroopassa Uralvuorten länsipuolella. 8 Ei oikeastaan. Me pidämme kaikkia pieniä suomalais-ugrilaisia kieliä uhanalaisina. Komia puhuu enää noin 13?15 % maamme väestöstä ja he ovat keskittyneet maaseudulle. Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Kuvat: Sonja Laitinen Hevoskärryt I?man alueella pohjois-Komissa vuonna 2009. I?ma on kylä ja maalaiskunta, joka sijaitsee I?ma-joen rannalla yli 500 kilometriä Komin pääkaupungista pohjoiseen. Komilaisia kansallispuvuissaan I?man alueella pohjoisKomissa 2009. Sisjabskin kylä I?man alueella pohjois-Komissa 2009. Pyöräilijä I?man piirin keskuskylässä I?massa pohjoisKomissa 2009. 9
• M a a i l m a l t a Mutta kehitystä on tapahtunut. Komi on nyt pakollista tietyissä kouluissa ja se on myös toinen virallinen kielemme venäjän lisäksi. Erityisesti lasten kirjallisuutta julkaistaan nyt paljon ja nykyään erityinen hallituksen ohjelma tukee kominkielistä julkaisutuotantoa. Millaista yhteistyötä Komin kansalliskirjasto tekee? Me teemme paljon yhteistyötä muiden suomalais-ugrilaisten ja venäläisten kirjastojen kanssa. Meillä on myös kirjavaihtoprojekteja Harvinaisia kirjoja: kuvassa näkyy punakantinen 20 eri kirjaston kanssa Yhdysvalloissa, Saksassa, venäläinen raamattu (1876-1878), aivan alimmaisena Goethen Faust venäjäksi (1899), miniatyyrikirjat ovat Japanissa, Suomessa ja Ruotsissa. ­ runokokoelmia A. Pushkinilta, A. Blockilta, J. KupaMenestyksekkäintä yhteistyö on ollut lalta, K. Prutkovilta ja I. Kuratovilta. Painettu Komin suomalaisten kirjastojen, kulttuurilaitosten ja Kansalliskirjaston luvalla. yliopistojen kanssa, muun muassa Kansalliskirjaston Slaavilaisen kirjaston. Pelkäättekö oman kulttuurinne puolesta? Viime vuosien aikana yhteistyötä on ollut Yritämme parhaamme, jotta komin kieli säimonenlaista. Muutama vuosi sitten, yhdessä lyisi myös tuleville sukupolville. Digitaalinen Helsingin kaupunginkirjaston kanssa ja Suokirjastomme on tästä hyvä esimerkki. Digimen Opetusministeriön koordinoimana, Kotoimme mahdollisimman paljon aineistoammin kirjastojen johdolle järjestettiin johtamime, jotta saavuttaisimme etenkin nuorempia seen liittyvä koulutusohjelma seminaareineen käyttäjiä. Perinteinen paija opintomatkoineen. nettu aineisto ei ole nuorVuonna 2004 Suomen Yritämme parhaamme, ten keskuudessa suosittua, Kulttuurirahaston ?Kinjotta komin kieli säilyisi myös dred People?s Programme? joten pyrimme saamaan nuorisoa kiinnostumaan tuleville sukupolville. auttoi suomalais-ugrilaisen komilaisesta kirjallisuudesta lukusalin uudelleenjärjesdigikirjaston kautta. tämisessä, muun muassa kirja- ja tietokoneJärjestämme kirjastossa myös paljon tahankinnoissa. Tällä hetkellä salissa on saatavilla pahtumia, kirjailijatapaamisia ja esitelmiä. noin 2 000 suomalais-ugrilaista teosta. Digitaalisten aineistojen luominen on myös toteutunut pitkälti yhteistyössä muiArvostavatko komilaiset, etenkin nuoret, den instituuttien kanssa. Esimerkiksi, viime komilaisuuttaan ja kieltään enemmän kuin vuonna verkossa ilmestynyt ?Komin kulttuuennen? rikartta? toteutettiin M. A. Castrénin seuran Komin kieli on ehkä hieman suositumpaa kuin tuella ja oli Lapin yliopiston Arktisen keskukennen. Ongelmana on, että komia ei lueta kosen ideoima. Kartta tarjoaa tietoa Komin hisvin paljon, se on enimmäkseen puhekieli. toriasta, luonnosta ja kansasta ja sisältää muun 10 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• muassa äänitteitä, videoita ja valokuvia, ja esimerkiksi ainutlaatuisia dokumentteja Komissa sijainneista Gulag-leireistä. Kartan avulla matkailijat voivat myös tutustua 50 eri turistireittiin. Millaisena näette kirjastonne tulevaisuuden? Meillä on kolme päämäärää: tuoda painettuja aineistojamme enemmän esiin ja nostaa niitä kävijöidemme tietoisuuteen, kokoelmiemme digitointi sekä alueellinen ja kansainvälinen yhteistyö. Seuraavien viiden vuoden sisällä meille on myös tulossa iso remontti. Kirjastorakennuksemme on Syktyvkarin kauneimpia, mittaamattoman arvokas monumentti. Haluamme korjata sen julkisivun ja mahdollistaa kunnon pääsyn rakennukseen vanhuksille ja liikuntarajoitteisille. Toiveena olisi myös tarjota asiakkaillemme tilat, joissa he voisivat rentoutua ja keskustella, sekä modernisoida varastotilojemme. Kirjastoauto Komin Kansalliskirjaston edessä. Painettu Komin Kansalliskirjaston luvalla. 11
• Historiallisten Suomen karttojen uusi verkkoaineisto Kansalliskirjaston kartta-­ aineistojen käyttäjät ovat saaneet k ­ aivatun apuvälineen tiedon etsimisessä. Teksti: Jaakko Salemaa, Kansalliskirjasto Geografisk och historisk karta öfver Finland on varhainen esimerkki koulujen tarpeisiin painetusta karttalehdestä (pain. J. W. Lillja 1858). 12 K otimaisia karttoja ja kartastoja on nyt mahdollista tutkia digitaalisina kuvina Doria-julkaisuarkistossa. Helsingin Suomalaisen klubin rahoituksella vuonna 2011 käynnistetyssä hankkeessa on tähän mennessä digitoitu noin 200 karttalehteä. Kokoelma helpottaa karttoihin liittyvää tieto- ja jäljennepalvelua Kansalliskirjastossa. Mutta asiakkaiden on mahdollista selata kokoelmaa ja etsiä tarvitsemaansa karttakuvaa myös omilta kotikoneiltaan, tallentaa korkearesoluutioisia kuvatiedostoja, muokata niitä sopivaan muotoon ja rajata niistä suurennettuja osakohteita.Vanhat karttalehdet ovat helposti vaurioituvaa aineistoa. Paperiset alkuperäiskartat säästyvät näin jatkuvan selailun, käytön ja kuljetusten aiheuttamalta kulumiselta. Kokoelma sisältää useita alaryhmiä: Suomi Ruotsin ja Venäjän osana, Suomen yleiskartat, suurimittakaavaisemmat topografiset kartat, temaattiset liikennekartat sekä atlakset ja karttakirjat. Digitointihankkeen jatkuessa ensi vuonna digitoidaan kaupunkien vanhoja asemakaavakarttoja sekä merikarttoja. Kokoelmaan tullaan liittämään myös jo aiemmin Pelasta kirja -hankkeessa digitoidut kotimaiset kartat, kuten joukko vanhoja maakuntakarttoja. Aineisto on valittu siten, että se antaisi havainnollisen kuvan Suomen valtiollisen historian eri kausista rajoineen, hallinnollisine alueineen ja liikenneverkostoineen 1600-luvun lopulta 1950-luvulle. Samoin sen avulla Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Suurennosote Kalmbergin kartaston Helsingin seutua kuvaavasta karttalehdestä vuodelta 1855. Kalmbergin kartasto oli ensimmäinen painettu laajan alueen käsittävä suurimittakaavainen (1:100.000) Suomen kartasto. Krimin sodan jälkeen sotilaskäyttöön laaditun kartaston kartoitustöitä johti suomalainen eversti G.A. Kalmberg. Karttakuvassa näkyvät Helsinki ja sen lähiympäristö aikana, jolloin ei vielä ollut rautateitä sisämaahan ja tieverkosto oli vähäistä. 1850-luvulla Helsinkiin johtava ?valtatie? oli ns. Kuninkaantie, joka lännessä vielä tuolloin halkoi Meilahden, Huopalahden, Mäkkylän, Albergan ja Kilon kartanoiden maita. Kartalla on esitetty kartanoiden lisäksi kylät ja asutus Helsingin kantakaupungin ulkopuolella. Kantakaupunki rajoittui 150 vuotta sitten hyvin suppealle alueelle. Karttalehdellä näkyvät Tähtitorninmäen kautta Hangosta Pietariin kulkeva optinen lennätinlinja sekä satamiin johtavat laivaväylät. Kansalliskirjaston kokoelmiin kuuluvat karttalehdet on osittain väritetty käsin. Kantakaupunki ja tärkein asutus on väritetty punaisella, pellot ja puutarhat vihreällä, vesistöt ja suot sinisellä. Metsät on merkitty ruskealla painovärillä, pihamaat ja puistoalueet esitetty valkoisina. Kartasto on nähtävissä kokonaisuudessaan Dorian Suomen karttoja -aineistossa. Teksti: Matti Munnukka, Kansalliskirjasto voi seurata maamme kartoituksen kehitystä sekä kotimaisen karttapainatuksen vaiheita. Kartat sisältävät paljon tietoa ja ovat samalla visuaalisesti kiehtovia kuvia menneisyyden Suomesta. Muuhun historialliseen faktaan yhdistyneenä kartta-aineisto voi tuoda valaisua mitä erilaisimpiin tutkimusongelmiin niin kulttuuri- ja poliittisen historian kuin myös suku- ja kotiseutututkimuksen alalla. Suomen karttoja ja kartastoja -aineisto Kansalliskirjaston Doria-julkaisuarkistossa: ­ www.doria.fi/handle/10024/78800 13
• Kyllä mainoksille! Miten mummolan navetassa lojuvan vanhan auton saisi kunnostettua? Voisiko sadan vuoden takaisista avioliittovinkeistä oppia jotakin? Entä missä 1900-luvun vaihteen suomalaiset halusivat lomailla? Vastaukset voivat löytyä Kansalliskirjaston uudesta digitaalisesta kokoelmasta. Teksti: Tiina Hölttä, Kansalliskirjasto Vuoden 1939 Chevroletin esittelyä. Kansallis­ kirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi 14 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12 U
• ! Uusi verkkokokoelma avaa suomalaisen arjen historiaa K uinka monella meistä on postiluukussaan tarra, jossa lukee ?ei mainoksia?? Näitä ei-toivottuja lehtisiä, mainoksia ja esitteitä on kerätty Kansalliskirjaston kokoelmiin lähes parin vuosisadan ajan. Tämä laaja, historiallisesti arvokas ja harvinainen kokoelma kertoo suomalaisen arjen tarinaa aina 1800-luvun alkupuolelta tähän päivään asti. Jokainen voi käydä tutkimassa miten ennen vanhaan kosittiin, millaisella kulkuneuvolla ajettiin, mitä harrastettiin ja missä lomailtiin, kun Kansalliskirjasto julkaisee yli 5 000 uuden verkkoaineiston otoksen 1800-luvulta 1950-luvulle. Eri yhteisöjen ja organisaatioiden julkaisuja löytyy suomeksi ja ruotsiksi, mutta myös englanniksi, ranskaksi, venäjäksi tai vaikkapa esperantoksi. 15
• Kuva: Kansalliskirjasto oikean tien salaisuudella. Julkaisuissa käsitellään muun muassa salattujen voimien vaikutusta menestykseen, jota tavoitellaan esimerkiksi ajatussäteilyn tai hypnotismin avulla. Salaiset kaunistuskeinot ja onnen avaimet niin terveyteen kuin rikkauteen saattavat avautua lukijoilleen. Pulavuosista urheiluun Digitoija Leena Kinnunen tarkistaa ja täydentää pienpainatteen luettelointitietoja digitoinnin tuotantojärjestelmää käyttäen. Seurusteluvinkkejä ja moottorin kunnostusta Uudet aineistot käsittelevät vakavia yhteiskunnallisia kysymyksiä kuten rauhaa, poikkeusaikoja, ihmisoikeuksia ja naisasiaa. Toisaalta nauruhermot voivat joutua koetukselle kepeämpiä sisältöjä lukiessa. Esimerkiksi vanhojen autojen harrastajia hellitään monen automerkin sekä niihin liittyvien varaosaluetteloiden sekä hinnastojen voimin. Kokoelmasta löytyy yli tuhat julkaisua, joissa automerkkien ohella esiintyy lukuisa joukko traktoreita ja moottoripyöriä, joukossa jokunen vene- ja linja-automerkkikin. Kukapa tietää vaikka mummolan tallissa oleva moottori tai kulkuneuvo saisi nyt nimen ja kunnostusohjeet? Elämisentaito-ryhmän alta taas löytyy neuvoja seurustelusta, pukeutumisesta, rakkaudesta, kosinnasta ja keinoista päästä naimisiin. Samalla ne opastavat mitä tehdä, jos aviomies palaa myöhään illalla kotiin, tai mitä tarkoitetaan 16 Sota-aikaa ja siitä seuranneita pulavuosia voi tutkia Kansanhuolto-aiheisista julkaisuista.Valtion oli säännöstelyn avulla ryhdyttävä poikkeusoloissa toimenpiteisiin ja vaikuttamaan hyödykkeiden saatavuuteen sekä hintatasoihin. Aiheen julkaisut sisältävät kansahuoltoministeriön, kansanhuoltopiirien ja -lautakuntien tiedotusmateriaalia. Käyttäjät voivat tutustua elintarvikkeiden ja muiden hyödykkeiden säännöstelyohjeisiin sekä käytössä olleisiin ostokortteihin. Julkaisut käsittelevät myös aktivismia kuten eläinsuojelua sekä naisasiakysymyksiä, naisen aseman, kansalaisoikeuksien, naisasiajärjestöjen ja kansainvälisten konferenssien näkökulmasta. Rauhanasia-aiheiset painatteet sisältävät muun muassa sodanvastaisten aatteellisten järjestöjen tiedotteita ja ohjelmia. Urheilun ystävät voivat ihmetellä aikatauluja, hinnastoja, ohjeita, sääntöjä, kilpailuohjelmia sekä seurojen toimintakertomuksia pyöräilyn, ratsastuksen, soudun ja vuosien 1912?1940 olympialaisten saroilta. Erikieliset matkailumainokset täydentävät mukavasti tätä kokonaisuutta vieden tiedonhakijan 1900-luvun alkupuolen matkailureiteille ja lomakohteisiin. Roskapostista historian helmiksi Moni yllättyy, kun kuulee Kansalliskirjaston keräävän roskapostina pidettyä materiaalia kuten kauppojen postimyyntiluetteloita, hinnastoja ja ale-lehtisiä. Kirjastoammattilaiset ovatkin yleisesti olleet sitä mieltä, että niin kauan kun tätä pienpai- Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• natteiksi kutsuttua aineistoa ei ole verkon kautta haettavissa ja käytettävissä, tiedonhakijoiden enemmistö ei tiedä niiden olemassaolosta. Mutta nyt he tulevat tietämään. Kaikenmaailman arkisista lippusista ja lappusista koostuvasta kokoelmasta huomaakin pian, ettei olekaan kyse mistään roskapostista vaan aarreaitasta. Sen kautta kahdensadan vuoden takainen elämä tulee yllättävän lähelle. Kirjoittaja oli Ephemera-projektin projektipäällikkö ja toimii digitoinnin suunnittelijana Kansalliskirjaston Digitointi- ja konservointikeskuksessa Mikkelissä. Uudet digitaaliset aineistot löytyvät osoitteesta www.doria.fi, Kansalliskirjaston alta löytyvästä sesta ?Pienpainatteet?. Lisäksi aikaisemmin listauk­ digitoidut Teollisuuden hinnastot vuosilta 1810? 1944 on käytettävissä www.digi.kansalliskirjasto.fi palvelun kautta. ­ -keskuksen ja Mikkelin kaupungin rahoittamana vuosina 2008?2012. Mikä on pienpainate? Ephemera-kehitysprojekti Kansalliskirjastolla on lakisääteisinä vapaakappaleina jatkuvasti karttuva laaja luetteloimaton esi- Nyt julkaistavan digitaalisen kokoelman takana on te-, mainos-, opas- ja tiedotetyyppisten julkaisui- Ephemera-kehitysprojekti, joka tekee mahdollisek- den kokoelma, joka muodostaa pienpainatteiden si laajamittaisen pienpainatteiden digitoinnin. Sen kokoelman. Se sisältää yli kolme miljoonaa erilais- ansiosta alkuperäiset julkaisut eivät enää kulu käy- ten yhteisöjen ja organisaatioiden toimintaan liit- tössä ja ne saadaan myös mahdollisimman mo- tyvää painatetta. Pienpainatteet ovat esimerkiksi nen käyttäjän ulottuville. kutsuja, luetteloita, ohjeita, oppaita tai ruokalisto- Pienpainatteiden digitointiprosessin kehi- ja. Tiedottamiseen liittyvät painatteet kuten aika- tystyö toteutettiin Euroopan sosiaalirahaston, taulut, esitteet, hinnastot ja kalenterit ovat myös Itä-Suomen lääninhallituksen/ Etelä-Savon ELY sijoitettu pienpainatekokoelmaan. Digitaalisia pienpainatteita Doria-julkaisu­ arkistossa. 17
• Ephemera-projektin satoa Traktorin hoito-ohje vuodelta 1936, Suomalainen Shell Osakeyhtiö. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi Autojen, moottoripyörien, traktorien ja venemoottorien oikea voitelu 1938, Vacuum Oil Company. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi Vuoden 1928 Buick-malliston maantievaunu, General Motors. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi 18 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Matkailumainos ?Visit Finland? vuodelta 1944, The association of ?Suomen-Matkat?/?Finland-Travel? and Finnish section of the New York world?s fair. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi Näyte matkailumainoksesta ?Matkustakaa Saimaalle? vuodelta 1938. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi 19
• Ephemera-projektin satoa Hieno käytös eli Seurusteluopas, uusi mukaeltu suomennos. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi Kosimisen opas sekä Salaperäiset voimat vuodelta 1930. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi Salaisia kaunistuskeinoja y. m, reseptiä vuodelta 1915, K. Valovuori Uusikaupunki. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi 20 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Säännöstelyohje ?Hoitaen kenkä kestää? vuodelta 1943, Kansanhuoltoministeriön julkaisuja N:o 19. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi. Keväät, kesät, syksyt? aina on iloa Chevroletista, General Motors. Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmat, www.doria.fi 21
• Kansalliskirjaston Slaavilainen kirjasto ­ P ietarilaisen Jakov Grotin vuonna 1843 perustama Slaavilainen kirjasto palvelee humanistista ja yhteiskuntatieteellistä Venäjän ja muiden slaavilaisten maiden tutkimusta. Se antaa tietopalvelua ja neuvontaa omalla alallaan. Kokoelmaan hankitaan vuosittain yli 2500 kirjaa ja noin 120 painettua aikaka- us- ja sanomalehteä. Kirjasto tar­ joaa käyttöön myös Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimuksen verkkoaineistoja. Vuosina 1828?1917 kirjastolla oli oikeus saada kokoelmiinsa kappale jokaista Venäjällä painettua julkaisua. Kokoelman pitkä historiallinen jatkumo yhdistettynä helppokäyttöisyyteen tekee Slaavilaisesta kirjastosta merkittävän Venäjä-tutkimuksen resurssin, joka tunnetaan laajalti kansainvälisen tutkijayhteisön keskuudessa. Slaavilainen kirjasto lukuina 2012 Kokoelma ? Kokoelma 450 000 nidettä, joista 110 000 Venäjän vapaakappaleita 1828?1917 ? 10.5 hyllykilometriä ? Karttoja 3 750 kpl ? Kuvia 437 säilytysyksikköä ? Mikrokortteja 7 500 nimekettä ? Mikrofilmejä 10 300 rullaa, pääasiassa sanomaja aikakauslehtiä ? Saapuvia sanoma- ja aikakauslehtiä 120 ? e-aineistoja ja verkkopalveluja: Integrum, Pravda, Izvestija, Literaturnaja gazeta ? Kirjojen vuotuinen kartunta 2 500 Asiakas ja henkilökuntaa Slavicassa. Kirjasto sijaitsi vuodesta 1887 vuoteen 1956 asti ahtaiksi käyvissä tiloissa, yliopiston kemian laboratorion rakennuksessa Nikolainkatu 3:ssa (nykyinen Snellmaninkatu). 22 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Miten nuoresta pietarilaisesta virkamiehestä ja runouden kääntäjästä Jakov Grotista tuli ?venäjän kielen apostoli? Suomessa ja 1800-luvun Venäjän hallituksen politiikan välikappale? Teksti: Liisa Byckling, venäläisen kulttuurin tutkimuksen dosentti, Helsingin yliopisto J akov Grotin (1812?1893), Pietarilainen kosmopoliitti, Kansalliskirjas­ton SlaaRuneberg ja Kalevala vilaisen kirjaston peSyyt Grotin valitsemiseen rustajan ja Helsingin yli?venäjän kielen aposopiston venäjän kielen toliksi? olivat ennen ja kirjallisuuden sekä kaikkea poliittiset, Venäjän statistiikan ja mutta Grotin sivistyhistorian professorin neisyys ja persoonal(1841?1853), kaksilisuus olivat ratkaisatavuotispäivää on sevia. Jakov Grotin muistettu hänen enisoisä, saksalainen simmäisessä virkapaipastori oli muuttakassaan Helsingin ylinut Venäjälle vuonopistossa sekä Pietarin na 1760 ja hänen isänsä Tiedeakatemiassa. oli keisarin lasten saksan Suomessa Grotin opettaja. Jakov puhui jo merkitys on tullut esille lapsena venäjän ja saksan maamme ja Venäjän kirjallisäksi ranskaa. Hän kävi lisia yhteyksiä käsittelevissä Jakov Grot Helsingin vuosinaan. Maalaus on Venäjän parasta koulua, tutkimuksissa sekä Aleksan1990-luvun alussa tehty jäljennös muotoTsarskoje selon -lyseota, terin yliopiston historiassa, kuvasta, joka on Venäjän Tiedeakatemiassa. ja ihaili sen kuuluisaa opKansalliskirjaston kokoelmat. mutta hänen Helsinginpilasta runoilija Aleksandr vuotensa tarjoavat vielä palPu?kinia. jon tutkittavaa. 23 Venäjä ja itäinen Eurooppa ?Venäjän kielen apostoli tshuhnien maalla?
• virkamiesten oli välttämätöntä osata venäjää. Tämän näkemyksen jakoivat 1830-luvun lopulla Suomen ylimmän hallinnon johtomiehet ? ministerivaltiosihteeri R. H. Rehbinder ja hänen seuraajansa Alexander Armfelt.Venäjän kielen opetuksen kehittämiseen löydettiin Grot, pietarilainen kosmopoliitti. Valmistuakseen tehtäväänsä Grot muutti keväällä 1840 äitinsä Karolinan kanssa Helsinkiin Rehbinderin viraston erikoisvirkamiehenä. Omien sanojensa mukaan Grot sai Rehbinderiltä tehtävän ryhtyä ?venäjän kielen apostoliksi tshuhnien [suomalaisten] maalla?. Tehtävä ei ollut helppo.Vaatimus opiskelijan venäjän kielen taidosta oli muodollinen, tenttivaatimukset vaihtelivat sen mukaan mihin Grot lähensi Suomen ja Venäjän kirjallisuutta ja hengenelämää toisiinsa 1840-luvulla. Aleksandr Pu?kin. Prahassa tehty reproduktio Ilja Repinin maalauksesta (1913), joka pohjautuu V. Tropinin 1827 tekemään muotokuvaan. Kansalliskirjaston kokoelmat. virkaan opiskelija suuntautui.Yliopiston venäjän kielen professorin virkaa (ekstraordinarius, perustettu 1828) hoiti vuosina 1830?43 epäpäMinisteriöiden virkamiehenä Grot innostui tevä S.V. Solovjov.Vuonna 1841 Grot nimitetopiskelemaan englantia ja ruotsia. Hänen kääntiin uuteen korkeapalkkaiseen varsinaisen pronöksensä Byronin Mazepa-runoelmasta ilmestyi fessorin virkaan (ordinarius), minkä lisäksi hän ajan johtavassa kirjallisuuslehdessä Sovremennikis- sai lisäpalkkaa koulujen venäjän kielen tarkassa (1838), jonka vakituinen avustaja hänestä tuli. tajana sekä oppikirjojen ja sanakirjan laatijana, Kesämatkoillaan Suomessa 1838?39 Grot kohen- ja Venäläisen kirjaston järjestäjänä. si terveyttään Kaivopuiston uudessa kylpylässä ja kävi Runebergin luona Porvoossa. Hän julkaisi Helsingin seurapiireissä artikkelin ?Tutustuminen Runebergiin. Matkalta vuonna 1838?. Ensimmäinen Kalevalan esitte- Tutkimuksen aarreaitta on Grotin kirjeenvaihly Venäjällä oli Grotin artikkeli ?Suomalaisista ja to Pietarin yliopiston rehtorin ja Sovremennikheidän kansanrunoudestaan? (Sovremennik 1840). lehden toimittajan Pjotr Pletnjovin (1791? 1865) kanssa. Heidän jokaviikkoinen kirjeenvaihtonsa muodostaa Grotin Helsingin-vuoVenäjän tärkeys Suomessa kasvaa sien kronikan, kolmiosaisena julkaisuna lähes Suomen oli oman etunsa nimissä entistä tiiviim- 2500 sivua. Ruotsiksi on julkaistu kirjeenvaihmin kiinnityttävä Venäjän yhteyteen ja Suomen don Suomea koskevat osat. 24 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Venäjä ja itäinen Eurooppa Kaivopuisto, kivipiirros. Z. Topelius, Finland framstäldt i teckningar. Helsingfors/Dresden 1845. Grot pääsi pian Helsingin seurapiireihin. Ennen fennomanian nousua Helsingissä oli Venäjän ystäviä; henkilöitä, jotYliopisto-opetus tähtäsi opettajakoulutuksen ka virkaurallaan tunsivat Pietarin kulttuuria. lisäksi suomalaisten virkamiesten Venäjä-tieto?En voi valittaa seuran puutetta,? Grot kirjoitti uden kartuttamiseen. Opiskelijoiden puutteeltalvella 1841?42 Pletnjoville. Hän tunsi ?kaiklisen venäjän kielen taidon takia Grot luennoi ki? pienessä pääkaupungissa: kirjailijoista muun Venäjän historiasta ja kirjallimuassa Fredrik Cygnaeuksen, suudesta ruotsiksi. Hän antoi tiedemiehet Mathias Castrénin, Grot oli ensimmäinen korkeatasoista opetusta omien Elias Lönnrotin ja J.J. NervanKalevalan tuntija Venäjällä. sanojensa mukaan aika ?vihderin, aristokratiaa ja virkamiereille? opiskelijoille. hiä kuten Armfeltit, HaartmaRomanttisen runouden ihailijana Grot lunit, Walleenit, Thesleffin, Demidova-Karamzinin, ennoi Pu?kinista paljon eri kursseilla. Runojen Musin-Pushkinit, Klinckowströmin ja Ramsayt, ohella hän siteerasi tragedia Boris Godunovia lehtimiehiä sekä Viaporin upseeristoa ja HelsinVenäjän historian luennoillaan.Varsinkin Piegin venäläistä porvaristoa. Juhlien keskuspaikkana oli rikkaiden yksityiskotien ohella Seurahuo- tarin ? keisarin ja hänen kaupunkinsa ? historia tempaisi opiskelijat mukaansa. Grot kirjoitti ne. Kesäisin Kaivopuiston kylpylävieraat toivat talvella 1841?42 Pletnjoville, että hän oli luenGrotille tervetulleita uutisia Pietarista. 25
• ?Ruotsinkielinen nykyrunous ? Tutustuminen Runebergiin?, Grotin kirjoitus ajan johtavassa kirjallisuuslehdessä Sovremennikissa vuodelta 1839, numero 13. noinut Pietarista ?syvästi aiheeseen eläytyen?. Ennen pitkää Grot saattoi tyytyväisenä todeta muutamien opiskelijoiden menestyneen opinnoissaan. Eräs tulevaisuuden lupaus oli Otto E. A. Hjelt (1823?1913), jonka Grot kiinnitti Venäläisen kirjaston amanuenssiksi. Sittemmin Hjelt toimi yliopiston anatomian professorina. Venäjän oppimateriaalin tuottaminen työllisti Grotia, sillä 1840-luvun alkupuolella koulujen venäjän kielen opetusta lisättiin. Kaksiosainen Ruotsalais-venäläinen sanakirja ilmestyi 1846?47. Grotin arkistossa Kansalliskirjastossa säilytettävää mittavaa käsikirjoitusta on käyty tutkimassa Pietarista asti. Vuodesta 1848 Grot aloitti luentojen pitämisen ?omassa yliopiston kirjastossaan? eli Venäläisen kirjaston vastaanottohuoneessa. 26 Politiikan välikappale Ajan mittaan Grot ymmärsi, että venäjän kielen opetus ei tuottanut tuloksia, ja hän ehdotti yliopiston pakollisesta kielikokeesta luopumista. Fennomanian aktivoituessa 1840-luvun puolivälissä suhteet venäjän kieleen kärjistyivät. Grotin asunnon ikkunoita jopa rikottiin. Grot tunsi tilanteensa kaksijakoisuuden: hän ei ollut vain Pohjolan kirjallisuutta ja Suomea rakastava yksityishenkilö, vaan myös hallituksen politiikan ?välikappale?. Aikansa johtavan slaavilaisten kielten tutkijan professori Valentin Kiparskyn (1904?1983) mielestä Grotin kirjeenvaihdosta ilmenee, kuinka vuosien mittaan hänelle oli lopullisesti selvinnyt, että hänen varsinaisen tehtävänsä Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• 27 Venäjä ja itäinen Eurooppa Omasta puolestaan Grot oppi Runeber­ giltä paljon runoudesta opettajan työtään varten. Grot julkaisi artikkelit ?Suomen luonnosta, kansantavoista ja elämästä maan sisäosisEi mikään luonnon surullinen poikapuoli sa? sekä Jouluillan ja Hirvenmetsästäjien käännökset. Romanttinen draamaruno Nadeschda, Kirjallisuuden tiedottajan ja kääntäjän tehtävä joka sijoittuu Katariina Suuren aikaan, ilmesVenäjällä oli Grotin ensimmäinen ja ehkä rakkain toimi. 1840-luvun alkupuolella Pohjolan tyi osin runomuotoisena, vaikkakin sensuroikirjalliset uutiset saavuttivat nopeasti Pietarin tuna, käännöksenä sekä Kulnevin runomuoGrotin välityksellä. Grot avasi venäläisten lutoinen käännös Suomen sotaa koskevassa arkijoiden silmät sille, että Suomi ei ollut vain tikkelissa. Grot teki ansiokkaasti Runebergiä ?luonnon surullinen poikapuoli? Pu?kinin tunnetuksi Venäjällä yleisinhimillisiä arvoja runoelman mukaan, vaan uutta luovan kiredustavana runoilijana. jallisuuden ja kansanrunouden tutkimuksen Kesällä 1840 Aleksanterin yliopisto vietti maa. suurin juhlallisuuksin kaksisataavuotisjuhlaanGrot, ensimmäinen Kalevalan tuntija Vesa, Åbo Akademin perustamisesta 1640 lasketnäjällä, ystävystyi Helsinkiin muutettuaan tuna.Yliopiston 200-vuotisjuhlakirja ilmesElias Lönnrotin kanssa ja alkoi opiskella suotyi Grotin toimittamana ruotsiksi ja venäjäksi kaksi vuotta myöhemmin mea. Hän oppikin sitä niin (Calendar till minne af kejserhyvin, että Lönnrot kehui Harmiton matkakuvaus ­ liga Alexanders universitets anhänen ilmaisuaan paremmakaiheutti yllättäen dra secularfest).Vaikka kirjoitsi kuin syntyperäisten suoP ­ ietarissa polemiikkia. tajina olivat muun muassa malaisten. runoilija Odojevski, rehtori Ruotsalais-venäläisen sanakirjan käsikirjoituksessa onkin monia suoPletnjov sekä Runeberg ja Lönnrot, julkaisu malaisia sanoja, joita Grot kenties sai venäjää ei kiinnostanut metropolin lukijoita ja sen letaitavalta Lönnrotilta. Grot mainitsi Lönnrovikki jäi pieneksi. tin monivuotisen suomi-ruotsi sanakirjatyön esimerkkinä siitä, kuinka ?filologit yleensäkin Matkakirja kirkastaa Suomi-kuvaa löytävät työstään tyydytyksen: he ovat valtaosaltaan rauhallisia, onnellisia valoisan mielenLaajasti Suomi-tuntemusta Venäjällä edisti sä ansiosta, seurallisia ja hyväntahtoisia.? Grotin matkakirja, joka on julkaistu suomeksi nimellä Matkoja Suomessa vuonna 1846. Matkakohteina olivat Käkisalmi, Sortavala ja SaRunebergia tunnetuksi Venäjällä vonlinna. Kuopiossa Lönnrot liittyi mukaan ja matka jatkui Kajaaniin, Tornioon, keskiyön Erityisen hyviä tuloksia Venäjällä tuotti Ruaurinkoa ihailemaan Aavasaksalle ja Ouluun. nebergin ja Grotin ystävyys. ?Runeberg ei Harmiton matkakuvaus aiheutti yllättäen osaa venäjää, mutta hän kyseli minulta suuPietarissa polemiikkia ja Grotia moitittiin resti kiinnostuneena venäläisestä kirjallisuusuomalaisen yhteiskunnan ja etenkin sivistysdesta?, kirjoitti Grot ja alkoi kertoa aiheesta Runebergille lähettäen hänelle muun muassa tä janoavan talonpoikaiston sivuuttamisesta. Suomentaja Pekka Hakamies tulkitsee toisin: Pu?kinin valitut runot saksaksi. ? suomalaisten voittaminen venäläiselle kulttuurille ? oli mahdottomuus.
• näjän etymologiasta ja kieliopista sekä aloitti tarkkana kansanelämän kuvaajana Grot kertoo venäjän kielen sanakirjan toimittamisen. jonkin verran aikansa yhteiskunnallisista epäkohdista, tosin hänen kertomuksensa huokuu Tiedemiesuransa perustan Grot loi Heluskollisuutta keisaria kohtaa. Silti kuvauksissingissä. Esimerkiksi hänen harrastuneisuutensa 1700-lukuun sa suositun edesmenneen virisi Aleksanterin ylikeisari Aleksanteri I:n ?Kaikesta köyhyydestään ja matkasta Pohjois-Suoopistossa. Grotista tulisynkkyydestäänkin huolimatta messa voi aavistaa arvoskin aikakauden johtava Suomi muuttuu kynäsi kosketuktelua silloisen keisari Niasiantuntija Venäjällä. sesta maaksi, joka ansaitsee tulla Muutto Helsinkiin oli kolai I:n aikaa kohtaan. Pletnjov kirjoitti yshänen elämänsä kääntiedonhaluisen ihmisen ­ tävälleen: ?Kaikesta köynekohta: ?Suomi ja tutkittavaksi.? hyydestään ja synkkyyprofessorin virka avasivat minulle uusia teitä ja näköaloja?, Grot destäänkin huolimatta Suomi muuttuu kynäsi kirjoitti vuonna 1847. kosketuksesta maaksi, joka ansaitsee tulla tiedonhaluisen ihmisen tutkittavaksi.? Venäjällä Grotin matkakirjan vaikutus Aikansa paras Suomi-tuntija ulottui laajalle. Hänen kertomuksensa ?rehellisestä suomalaisesta? ja ?tapojen puhtaudesSuomessa Grot kohotti venäjän kielen ja kirta?, joita hän pitää kristillisen opin seurauksejallisuuden opetuksen tasoa. Hänen merkitykna, toistuvat kliseinä myöhemmissä etnografisensä yleisen Venäjä-tietoisuuden edistäjänä sissa kuvauksissa.Venäjällä Grot levitti myönja kirjallisuuden tunnetuksi tekijänä oli suuri. teistä Suomi-kuvaa, joka oli erityisesti tarpeen Venäjällä Grot tunnustettiin aikansa parhaana 1800-luvun lopulle tultaessa. Suomi-tuntijana, ahkerimpana ja pätevimpänä Pohjolan kirjallisuuden välittäjänä ja ruotsinkielisen kirjallisuuden kääntäjänä. Tiedemiesura alkoi Helsingistä Vaikka hän ei enää palannut Suomeen, hänen yhteytensä tänne säilyivät. Hän kirjoitHelmikuussa 1850 Grot toi nuoren vaimonti arvostelun Kullervo-runoelman käännöksa Natalian Pietarista Helsinkiin. ?Toivon, etsestä sekä artikkeleita Suomesta. Jatkaessaan tä hän tuntee olevansa Suomessa kuin kotokirjeenvaihtoaan Lönnrotin kanssa Grot solnaan ja oppii lukemaan ruotsia?, Grot kirjoitti Lönnrotille. Grotin poika Nikolai syntyi Helmi uusia tuttavuuksia muun muassa suomalaisen runoilijan ja suomalais-ugrilaisten kielsingissä vuonna 1852. Grotin äiti ja sisar Roza ten tutkijan August Ahlqvistin kanssa. on haudattu Helsingin luterilaiselle hautausKulttuuripoliittisesti Grotin merkitys on maalle. Grot erosi professorin virastaan tammiarvioitu suureksi: lyhyenä kautena 1840-luvulla hän lähensi suuriruhtinaskunnan ja keikuussa 1853 ja palasi perheineen Pietariin. sarikunnan kirjallisuutta ja hengenelämää toiHän toimi aluksi Tsarskoje selon -lyseon prosiinsa.Vasta 1800-luvun lopulla hänen työnsä fessorina; hän sai sekä akateemikon että salaSuomen ja Venäjän kulttuurin välittäjänä sai neuvoksen arvot. Pietarin Tiedeakatemiassa hän julkaisi uraauurtavat tutkimuksensa vejatkajia. 28 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Venäjä ja itäinen Eurooppa Grot elämänsä loppupuolella. Kuvaamo V. Klasen, Pietari. Kansalliskirjaston kokoelmat. Mies maailmanluokan kirjaston takana Kansalliskirjaston Slaavilaisessa kirjastossa on laajin Venäjän keisarikunnan aikaisten julkaisujen kokoelma Venäjän ulkopuolella. Kaikki sai alkunsa yhden miehen aktiivisuudesta, mutta miten? Teksti: Kirsti Ekonen FT, Maailman kulttuurien laitos, Helsingin yliopisto ??H elsingin yliopistossa työskentelyni tärkeimpänä saavutuksena pidän sitä, että yliopisto ja koko Helsingin kaupungin väestö on saanut Venäläisen kirjaston, joka on perustettu minun uurastukseni tuloksena, ja josta ku- ka tahansa voi lainata kirjoja ilmaiseksi. Tätä mukavuutta käyttävät hyväkseen erityisesti sotilashenkilöt ja Suomenlinnan merimiehet, mutta on myös muita lukijoita. Muut saavutukseni jäävät toistaiseksi mahdollisuuden asteelle. ?(Grot 1895, 39. Suom. K.E.) 29
• Yliopiston 200-vuotisjuhla, 1840. Nikolain kirkon portailla maalauksen keskiosassa Runeberg ja piispa Frans Michael Franzén, heidän takanaan univormussa vt. kansleri Rehbinder ja Fredrik Cygnaeus. Eero Järnefeltin luonnos yliopiston juhlasalin seinämaalauskilpailuun. Valok. Matti Ruotsalainen. Yksityiskokoelma. ta toteutuu käytännössä. Helsingissä Grot ajoi Näin kirjoittaa Jakov Grot, joka toikirjaston asiaa yliopiston hallinnossa. Pietarimi Aleksanterin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden ensimmäisenä varsinaiselainen Pletnjov taas oli tukena ja taustavaikuttajana kaikissa ratkaisuissa. na professorina vuosina 1841?53. Jo ennen Saatuaan kirjastolle omat tilat ensin uukuin tuli valituksi professoriksi Grot kävi dessa kirjastorakennuksessa ja vuodesta 1847 tutustumassa yliopiston kirjastoon, joka vieyliopiston päärakennuksessa, lä toipui Turun palon aiheut­ Grot huolehti niin kokoeltamasta hävityksestä. Hän löysi Grot oli romantiikan mien sijoitteluperiaatteesta ja Venäjältä vapaakappaleina tulihanteiden ilmentymä. ­ luetteloinnista kuin kalusteleita painatteita, mutta ? kuhankinnoista ja kirjansidonnasta.Vapaakappaten hän kirjoittaa Pietarin yliopiston rehtori leiden lisäksi hän hankki kirjallisuutta, mutPjotr Pletnjoville ? venäjänkielinen aineisto ta myös karsi kokoelmaa, erotteli ?kelvolliset oli hajallaan ?kuin eksyneet venäläiset matkelvottomista?, kuten hän ystävälleen kirjoitti. kailijat Euroopassa? (Grot 1896). Näiden ?eksyneiden matkailijoiden? oikeaan paikkaan ohjaamisesta syntyi Grotin toimesta Politiikkaa ja romantiikkaa instituutio, joka nykyään tunnetaan Kansalliskirjaston Slaavilaisena kirjastona. Grotin aktiivisuudesta lukiessaan ei voi välttyä kysymästä, mistä tämä energisyys, mikä häntä motivoi. Lobbaaja, luetteloija, kalustaja, kirjansitoja Hänen professorinvirkansa ja Suomenkautensa taustalla on Venäjän imperiumin Grotin kirjeenvaihto Pletnjovin kanssa ankannalta tärkeä tavoite: venäjän kielen osaataa yksityiskohtaisen kuvan siitä, miten ajatus Venäläisestä kirjastosta muotoutuu ja lopulmisen edistäminen. Kuten alun sitaatista käy 30 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• 31 Venäjä ja itäinen Eurooppa ilmi, tässä tehtävässä Grot ei katsonut onnistuMaailmanluokan kirjastoksi neensa. Tosin on huomautettava, että epäonGrotin kansallisiin kieliin ja kulttuureihin kohnistumisesta ei ollut kysymys, sillä emämaan distunut kunnioitus johti siihen, että hän hylkäja suuriruhtinaskunnan välisenä kulttuuriläsi vuoden 1828 vapaakappalelain sisältämän ajahettiläänä hänellä oli poikkeuksellisen suuri tuksen koko imperiumin kattavasta ?kansallismerkitys. kokoelmasta? eli kaiken Venäjän alueella julkaisInnostus nimenomaan Venäläiseen kirtun kirjallisuuden kokoamisesta Pietarin ohella jastoon selittyy Grotin aikakaudesta ja hänen myös Helsinkiin Aleksanterin yliopistoon. henkilöhistoriastaan käsin. Vaikka hän toimiErottaessaan impekin monella tapaa valisriumin valtakielellä jultusajan perinnön vaalijaErityisen slaavilaisen kokoelman kaistun kirjallisuuden na, Grot oli romantiikan kannalta ratkaisu oli oikea; muilla kielillä julkaistusta ihanteiden ilmentymä. kansojen lähentämisen aineistosta Grot paitsi koHänen toiminnassaan ajatusta se ei ­ k uitenkaan rosti venäjän kielen aseheijastuu ajalle tyypilmaa, myös heikensi sitä. palvellut. linen piirre nähdä kieli Kun venäjänkielinen tiearvona sinänsä. Hän oli teellinen kirjallisuus oli koottu omaan kirjaskiinnostunut muista kielialueista ja kulttuutoonsa, se ei tavoittanut yliopiston eri oppialoreista, mutta arvosti myös omaansa. Hänen jen opettajia ja opiskelijoita samalla tavoin kuin Helsingin-vuosinaan tämä ilmeni aktiivisena ollessaan osa yhteistä eri tieteenalojen tutkiSkandinavian ja Suomen esittelynä venäläisesmusta tarjoavaa laitosta. Näin siis Grot irrottasä lehdistössä ja toisaalta Venäläisen kirjaston essaan venäläisen kirjallisuuden muusta kokoelperustamishankkeena Suomen suuriruhtinasmasta myös eristi sen. kunnassa. Grotista alkoi ensin Venäläisen, sittemmin Slaavilaisen, kirjaston erillisyyden aika suhteesKansalliskielen merkitys muuttuu sa muuhun yliopiston kirjastoon. Nykyajasta ja tutkijan näkökulmasta arvioituna erillisen slaaKirjaston kannalta tarkasteltuna ero 1800-luvilaisen kokoelman perustamisen kannalta ratvun alun tilanteeseen on selvä: kun vielä Tukaisu oli oikea, kansojen lähentämisen ajatusta run akatemian aikoina kieli oli lähinnä komse ei kuitenkaan palvellut. munikaation väline muun muassa tieteen harjoittamisessa, ei kirjakokoelmien kieltä pidetty merkittävänä seikkana. Grotin aikana tilanne muuttui: kansallisGrotin työskentelyä erillisen Venäläisen kirjaston perustamiseksi on tarkasteltu muun kielten merkitys ei näkynyt ainoastaan tutkimuassa Maria Widnäsin vuonna 1947 ilmuksen ja kiinnostusten kohteina, vaan alkoi mestyneessä artikkelissa ?Jacob Grot och vaikuttaa myös kirjaston organisaation ja kouniversitetets ryska bibliotek? ja Rainer Knakoelmien sijoitteluun. Samaan aikaan kun Grot paksen kirjoittamassa Tiedon valtakunnas­ oli perustamassa venäläistä kokoelmaa, erotetsa (2012). tiin myös Fennica, Suomen kansallisbibliografia, yliopiston kirjaston muista kokoelmista.
• Inkeroista, vepsää, maria ja mordvaa verkkoon Kansainvälisesti ainutlaatuinen digitointihanke pyrkii vahvistamaan suomalais-ugrilaisten kielten asemaa. Sekä kielten alkuperäispuhujat että tutkijat saavat käyttöönsä uusia digitaalisia aineistoja. Teksti: Jussi-Pekka Hakkarainen, Kansalliskirjasto K ansalliskirjasto toteuttaa Koneen Säätiön myöntämällä apurahalla suoma­ lais-ugrilaisten aineistojen pilottihankkeen vuosina 2012?2013. Pilotin tarkoi­ tuksena on saattaa käyttöön Venäjän Kansallis­ kirjaston kokoelmissa olevia aineistoja digitaalisessa muodossa. Valikoitu aineisto sisältää lähes 17 000 sivua marin, mordvan, inkeroisten- ja vepsänkielisiä julkaisuja, yhteensä 128 kirjaa, jotka ovat enimmäkseen oppikirjoja ja sanakirjoja. Kirjojen lisäksi digitoidaan lähes 22 000 sivua marilaisia ja mordvalaisia sanomalehtiä, jotka on julkaistu pääsääntöisesti 1920- ja 1930-luvuilla. Pilottihankkeen aikana digitoitava aineisto on tarkoitus saada julkiseen käyttöön vuoden 2013 alkupuoliskolla. Vaikka kyseessä on pilottihanke, tähtää toiminta ja suunnittelu jo tässä vaiheessa vuoden 2013 jälkeiseen aikaan. Tarkoituksena on luoda sellaisia toimintamalleja ja -edellytyksiä, että Kansalliskirjasto pystyy tukemaan tutkijakuntaa heidän tieteellisissä pyrkimyksissään monin tavoin. Valikoitujen aineistojen esittämistä ja niiden muokkaamista varten luodaan tutkimus­ 32 infrastruktuuria, jonka avulla voidaan vastata Koneen Säätiön Kieliohjelmassa esitettyihin vaatimuksiin niin aineistojen saatavuudesta, saavutettavuudesta kuin käytettävyydestäkin. Yksi näistä tutkimusinfrastruktuurin työkaluista on pilottihankkeen aikana kehiteltävä talkoistamistyökalu, jonka avulla aineistojen sähköiseen muotoon tallennettua tekstiä voidaan muokata julkaisujärjestelmässä. Työkalun kehittämisessä Kansalliskirjasto ja tutkijakunta toimivat yhteistyössä. Tutkijoiden tukemisen lisäksi pilottihankkeen keskeisimpiä tavoitteita on luoda edellytyksiä kansainväliselle yhteistyölle. Kansainvälistä työnjakoa ohjaa Kansalliskirjaston ja Venäjän Kansalliskirjaston välinen yhteistyösopimus, jonka nojalla neuvotellaan kirjastojen välinen sopimus, missä määritellään hankkeen puitteissa toteutettavat kummankin osapuolen vastuut ja velvollisuudet ehtoineen. Aineistojen tekijänoikeuksien selvittämisestä ja korvaamisesta sovitaan erikseen Kansalliskirjaston ja venäläisen kirjastoalan yhteisen tekijänoikeuksia selvittävän toimiston National Library Resourcen (venäjäksi ???????????? ???????????? ??????, ???) välillä. Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Valikoitu aineisto sisältää lähes 17 000 sivua marin, mordvan, inkeroisten- ja vepsänkielisiä julkaisuja, yhteensä 128 kirjaa. Kuvassa vepsänkielinen oppikirja. 33 Venäjä ja itäinen Eurooppa suomalais-ugrilaisten kielten, suomen sekä Kansainvälisesti ainutlaatuisen hankkeesta tekee se, että molemmat mukana olevat venäSuomen vähemmistökielten dokumentointi ja läiset partnerit ovat ensimmäistä kertaa toteutniiden aseman vahvistaminen.? tamassa tämänkaltaista digitointihanketta ulkoTämä edellyttää digitoitavan aineiston mahmaalaisen yhteistyökumppanin kanssa. Kansaldollisimman vapaata saavutettavuutta ja tavoit­ liskirjasto on venäläisine yhteena onkin, että pilottiteistyökumppaneineen siis hankkeen aineisto saatetTarkoitus on saada käyttöön suunnannäyttäjän asemassa taisiin avoimeen käyttöön sellaisia aineistoja, joita ei toteuttaessaan hanketta, jonmyös tulevan Kansallisen ole saatavilla digitaalisessa ka tuloksia ja toimintatapoja muodossa ja etenkään tässä digitaalisen kirjaston asiatullaan tarkastelemaan miekasliittymän (FINNA) ja laajuudessa. lenkiinnolla suomalais-ugvastaavien kansainvälisten rilaisen kielentutkimuksen ja suomalaisen tiepalveluiden (Europeana) avulla. Aineistot tudeyhteisön ulkopuolellakin. levat olemaan löydettävissä myös Googlella ja Eikä suomalais-ugrilaisten kielten alkupemuilla yleisillä hakukoneilla. räispuhujiakaan ole haluttu unohtaa. Jo pilottihankkeen aikana tarkoitus on saada käyttöön Linkit: sellaisia aineistoja, joita ei ole saatavilla digitaaHankkeen esittely Kansalliskirjaston sivuilla: lisessa muodossa ja etenkään tässä laajuudeswww.kansalliskirjasto.fi/kokoelmatjapalvelut/digitaa­ sa.Vaikka digitoitavan aineiston määrä tuntuu lisetkokoelmat/finnougric.html kovin pieneltä, niin kyse on tarkoin harkituisKoneen Säätiön Kieliohjelma: www.koneensaatio.fi/ fi/apurahat/kieliohjelma/ohjelma/ ta kokonaisuuksista, jotka palvelevat laajempia Venäjän Kansalliskirjasto: www.nlr.ru/eng/ tarkoituksia. Kuten Koneen Säätiön KieliohNational Library Resource: www.natlib.ru/ jelmassa sanotaan, ?tarkoituksena on pienten
• Suuren lahjoitusk a ?Luettelo Vilnan yliopiston kirjaston kaksoiskappaleista, jotka on lahjoitettu tulipalossa tuhoutuneelle Turun Akatemialle Suomen Suuriruhtinaskuntaan ja lähetetty sinne helmikuun 28 pnä, 1829.? Painettu Vilnan yliopiston luvalla. 34 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Kun Turun Akatemian kirjasto tuhoutui tulipalossa vuonna 1827, rakennettiin tulevan Helsingin yliopiston kirjaston kokoelmat uudelleen kansainvälisen yhteistyön voimin. Yksi merkittävistä lahjoittajista oli Vilnan yliopiston kirjasto Liettuassa, jonka lahjoituskampanjan yksityiskohdat ovat kuitenkin jääneet hämärän peittoon. Teksti: Arvydas Pacevic ?ius,Vilnan yliopiston kirjasto Suomennos: Sirkka Havu, Kansalliskirjasto Yliopiston ylpeys Jesuiitat perustivat Vilnan yliopiston vuonna 1579.Vuoteen 1773 yliopisto toimi JesuiittaAkatemiana.Viimeisimmän Puola-Liettuan valtion jaon (1795) ja sitä seuranneen Venäjään yhdistämisen jälkeen yliopisto liitettiin osaksi Venäjän keisarikunnan tiede- ja yliopistojärjestelmää, ja sen nimeksi tuli 1803 Keisarillinen Vilnan yliopisto. Se suljettiin 1832 sen osallistuttua Venäjän keisarikunnan vastaiseen kapinaan. Lakkautetun yliopiston ylpeys oli ollut sen kirjasto. Göttingenin yliopistossa väitellyt Ernst Gottfried Groddeck kutsuttiin vuonna 1804 Vilnaan sekä klassillisen filologian professoriksi että kirjaston johtajaksi. Groddeckin kaudella kirjaston kokoelmat viisinkertaistuivat sisältäen yliopiston sulkemisen aikaan 50 000 nidettä. Groddeck oli kiinnittänyt erityistä huomiota jesuiittakauden jälkeen hankittujen kokoelmien kehittämiseen. Määrärahojen puutteessa hän oli keskittynyt hankkimaan kirjalahjoituksia ja sai näin luoduksi hienon kirjalahjoitustradition, joka osoittautui siunaukselliseksi niin yliopiston kirjastolle kuin koko maallekin. Palapelin palaset yhteen Vähemmän tunnettuja ovat kuitenkin Vilnan yliopiston kirjaston tekemät kirjalahjoitukset muille yliopistoille. Kirjasto lahjoitti kirjoja muun muassa Turun Akatemialle, jonka kirjakokoelmat olivat tuhoutuneet Turun kaupungin palossa 1827. Vilnan yliopiston kirjaston historian tuntemattomat alueet selittynevät lähteiden puutteella, sillä yliopiston sulkemisen yhteydessä kirjaston arkisto sekä pääosa kirjakokoelmista siirrettiin pois Liettuasta. Esimerkiksi ?Luettelo Vilnan yliopiston kirjaston kaksoiskappaleista, jotka on lahjoitettu tulipalossa tuhoutuneelle Turun Akatemialle Suomen Suuriruhtinaskuntaan ja lähetetty sinne helmikuun 28. päivänä, 35 Venäjä ja itäinen Eurooppa k ampanjan arvoitus
• 1829? päätyi Kiovaan, Ukrainan Kansalliskirjastoon (Vernadsky National Library of Ukraine). Kun vertaa tämän luettelon sisältöä Helsinkiin päätyneen luettelon Catalogus librorum qui bis extant in Bibliotheca Caesareae Universitatis Vilnensis sisältöön, Helsingissä olevien kirjojen provenienssimerkintöihin, Helka-luetteloon ja Vilnassa oleviin arkistolähteisiin, voidaan pääosin rekonstruoida kirjalahjoituskampanjan kronologia ja lahjoitettujen kirjojen aihepiiri. muun muassa kysyi häneltä, voidaanko lahjoitettaviin kirjoihin liittää myös puolankielisiä teoksia tai katolista teologiaa ja skolastiikkaa käsitteleviä vanhentuneita teoksia, jotka usein olivat myös puutteellisia kappaleita. ?On epätodennäköistä, että niitä pidettäisiin mieluisina hankintoina Turussa?, kirjoitti Sobolewski. Kaikki aineisto tarpeen Toinen valintaa hidastanut tekijä oli vaatimus arvioida ja hinnoitella kirjat. Kirjaston johtaja Suuri lahjoituskampanja Sobolewski totesi, että teologisten tai lääketieteellisten kirjojen hintojen arviointi oli vaiKeisari Nikolai I:n tahdon mukaisesti Vilnan keaa, koska niitä ei ollut myyty vuosisatoihin. opetuspiirin johdossa ollut kuraattori Nikolai Tästä syystä oli muodostettu asiantuntijaraati Novosilcev (1768?1838) määräsi Keisarillisen Vilnan yliopiston rehtorin Waclaw Pelikanin arvioimaan teosten tieteellistä merkitystä. (1790?1873) valitsemaan Rehtori Pelikanilkirjoja Keisarillisen Turun le osoitetun kirjeen loVilnassa yritettiin löytää Akatemian kirjastolle, joka pussa kirjaston johtaja Helsingin yliopistoa ja suomaoli tuhoutunut tulipalossa. mainitsee teoksia, jotka laisia parhaiten hyödyntävät, Näin alkoi suuri laholisivat Turun kirjastolle mahdollisimman oikeat kirjat. epäilemättä hyödyllisiä, joituskampanja, joka lopesimerkiksi 16-osainen pui vasta helmikuun 28. ranskalainen ensyklopedia. Rehtorin reaktio päivänä 1829, jolloin valitut kirjat lähetettiin oli nopea ja yksiselitteinen. Hän vastasi SoboHelsinkiin, jonne Turun Akatemia oli siirretty 1828 ja nimetty Keisarilliseksi Aleksanterin lewskille tammikuun 2. päivänä 1828 ja käski yliopistoksi. Pelikanin ja kirjaston prefektin, tämän sisällyttää varauksetta luetteloon kaikki Ludwik Sobolewskin, välisestä kirjeenvaihkaksoiskappaleet, mukaan lukien puolan- ja dosta käy ilmi sekä lahjoitettavien kirjojen vamuunkieliset kirjat, välittämättä siitä olivatko lintaperiaatteet että syyt, joiden vuoksi kirjone hengellisiä, kiistanalaisia, puutteellisia, sijen lähettäminen viivästyi. sälsivätkö ne vanhentunutta filosofiaa tai olivatko ne jesuiittojen julkaisemia, koska Turun kirjasto voisi niistä näin muodostaa täydellisiä Suomalaisia parhaiten hyödyntävät kirjat kappaleita (exemplarz kompletny). Ensinnäkin, huolimatta rehtorin vetoomuksesta toimia niin nopeasti kuin mahdollista, Aluksi liian vaatimaton kirjalähetys Vilnassa yritettiin löytää Helsingin yliopistoa ja suomalaisia parhaiten hyödyntävät, mahLuettelo on nykyään Kiovassa, se on päivätdollisimman oikeat kirjat. ty maaliskuun 7. päivänä 1828 ja siihen sisälVastauksena Pelikanin joulukuun 29. päityy 1481 nidettä, mukaan lukien pikkukirjaset ja puutteelliset kirjat. Kirjat arvioitiin 1 500 vänä 1827 lähettämään kirjeeseen Sobolewski 36 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Kirjalahjoitukset Turun Akatemian kirjalähetys Vilnaan Lahjoitusluettelo on jaettu 12 luokkaan: I. Theo­ Esimerkiksi, syyskuun 14 pnä 1823 saatiin 30 logia (310 nimekettä, 406 nidettä); II. Libri Phi­ väitöskirjanimekettä ja muuta tieteellistä kirjalli- losophici et Politici (38?50); III. Iurisprudentia suutta, yhteensä 37 nidettä. Turusta tuli esimer- (20?27); IV. Historia, Geographia (39?56); V. kiksi Dissertationis de bibliothecariis Academiae Mathesis (44?57); VI. Scriptores veteres, eli Krei- Åbo Aboënsis... Johannes Tennberg Aboa, [1823]) , kan ja Rooman kirjallisuus (35?59); VII. Libri toukokuussa 1824 Lexicon linguae Finnicae, cum Philologici (21?23); VIII. Litterae elegantiores, eli interpretatione duplici, copiosiore Latina, brevio­ Retoriikka ja Runous (23?23); IX. Physica, Che­ re Germanica, auctore Gustavo Renvall. Aboae, mia et Historia naturalis (86?266); X. Lääketiede 1823?1826, ja lokakuussa 1824 Animadversio­ (143?245); XI. Libri Oeconomici et Technologici nes in Fennicam Bibliorum Sacrorum versionem (13?29); and XII. Miscellanea (51?240). (Aboae, [1824]). ­ 37 Venäjä ja itäinen Eurooppa ruplan arvoisiksi. Ne oli myös pakattu lähetant in Bibliotheca Lycaei Volhyniensis vahvistettäväksi välittömästi Helsinkiin. taa, että Vilnan yliopiston kirjaston valitsemia Mutta miksi kirjat lähetettiin Helsinkiin Volhynian lyseon kirjoja tuli Helsinkiin 201 vasta seuraavana vuonna? Olisiko luettelo länidettä. hetetty ensin Helsinkiin kirjojen valintaa varten? Teoriaa puoltaa se, että Helka-tietokanEi pelkkiä eliitin oikkuja nan perusteella suurin osa puolankielisistä kirjoista ei päätynyt Helsinkiin. Vilnan yliopiston kirjasto kuuluu siis HelEhkäpä Vilnan yliopiston hallinnon miesingin yliopistolle lahjoituksia tehneiden lestä valittu kirjalähetys kirjastojen joukkoon. On oli aluksi liian vaatimaton korostettava, ettei lahjoituksia tule tarkastella vain ja siksi sitä vielä täydenAsiantuntijaraati arvioi nettiin Volhynian lyseon teosten tieteellistä merkitystä. yrityksenä tyydyttää Vearvokkaan, tunnetun bibnäjän keisarin ja johtavan eliitin oikkuja. liofiilin Tadeusz Czackin kartuttaman kirjaston teoksilla.Vilnan yliopisThe Book of Gifts for the Vilnius University Library, 1796?1832 osoittaa, että 1819?1824 ton kirjaston päiväkirjassa on maaliskuun 28. myös Turun Akatemia säännöllisesti lähetti päivänä 1829 merkintä kirjojen lähettämiseskirjoja Vilnaan, pääasiassa väitöskirjoja. tä Helsinkiin, ?seitsemän valmiiksi pakattua Tieteellinen yhteydenpito lisääntyi edelja sinetöityä kankaisiin käärittyä lähetystä?, leen kieleen perustuvan kulttuuriyhteistyön jotka sisälsivät myös Volhynian lyseosta tätä myötä ja liettualaiset saivat arvokasta tietoa tarkoitusta varten lähetettyjä kirjoja. Helsingissä, Kansalliskirjaston arkistossa kirjoitetusta suomen kielestä. Mutta se onkin oleva luettelo Catalogus librorum qui bis extoinen tarina.
• Kirjaparatiisi Som e Kaari Utrion ja Kai Linnilän k 38 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• m erniemellä n kirjasto ?Elämäni onnellisin kesä oli vuonna 1998, jolloin mieheni Kai Linnilä ja minä taitoimme yhdessä massiivista Perhekirjaa valoisassa kesäyössä, istuimme vierekkäin ruudun ääressä, juttelimme hiljaa ja katselimme suuresta ikkunasta rusakon poikaa loikkimassa lammen rannassa. Se oli maanpäällinen paratiisi: lumoavan mielenkiintoista ja vaikeaa työtä rakkaan ihmisen kera kauneuden keskellä.? Teksti: Esko Rahikainen, Kansalliskirjasto Kuvat: Pentti Järvinen N Kodikas näkymä, joka lienee toistunut tuhansia kertoja, mutta nyt mukaviin nojatuoleihin istuttiin haastattelijan toivomuksesta. Linnilä sytyttää piippuaan, Kaari Utrio selailee juuri kirjapainosta tullutta Amanitan kustantamaa arkeologi Unto Salon trilogian "Kalevalaiset myytit ja uskomukset" ensimmäistä osaa. äin kuvailee kirjailija Kaari Utrio Parnasso-lehden 3/2002 haastattelussa kesäyön idylliä Somerniemellä, missä hän on Kai Linnilän kanssa asunut vuodesta 1975. Somerniemi on tämän kirjoittajallekin tuttua vanhemman sisareni Hilkka Rahikainen-Haapmanin ja hänen anoppinsa kirjailija Helvi Hämäläisen kesämökkien sijaitessa Somerniemen Härjänojalla. 39
• Idyllistä ei kuitenkaan ollut tietoakaan kääntyessämme Kansalliskirjasto-lehden taittajan, graafinen suunnittelija Pentti Järvisen autolla hienoisessa tihkusateessa Amanita-kustantamon pihaan ja sieltä erehdyksessä pääoven sijasta keittiön ovelle, jossa Kaari Utrio toivotti meidät tervetulleeksi. Ylikirjastonhoitaja Kai Ekholmin toimeksianto oli yksinkertainen: Esitellä lukijoille Kaari Utrion ja Kai Linnilän kotikirjasto. Kun sain kuulla, että kirjoja oli 30 000, oli selvää, ettei esittelystä mitään tule, mutta toki jotain kuitenkin. Kai Linnilä ja Kaari Utrio olivat 32-vuotiaita muuttaessaan Helsingistä Somerniemelle. Bussissa oli lintuhäkki, jossa oli kaksi undulaattia, ja Victor Ekin muuttoauto toi kaiken muun ohella 100 metriä kirjoja. Silmäilimme ensin uteliaina ympärillemme. Jos oli vuoden 1998 kesäyön näkymä ikkunasta Kaari Utrion silmissä paratiisi ja mielentila sen mukainen, niin sateisena lokakuun päivänä myös lukuisat kirjojen ja taulujen täyttämät huoneet olisivat kirjojen ja taiteen ystäville lähes paratiiseja. Itse olin käynyt täällä kahdesti, Järvinen oli kameroineen ensi kertaa. Interiöörien kodikkuutta korostivat hirsien ja paneelien ruskeat sävyt, monet kauniit esineet ja kirjojen kirjavat, värikkäät selät. Kirjamessuilta palataan harvoin tyhjin käsin. 40 Mutta ennen ensimmäistäkään kirjaa pysähdyimme suurikokoisen ja vasta hankitun maalauksen eteen.Vänrikki Stool kertoo siinä nuorelle Runebergille muistojaan Suomen sodasta. Se on Robert Wilhelm Ekmanin Fänrik Stål och studenten (1854), kookas maalaus, josta taiteilija teki kaksi eri versiota. Kaari Utrion romaaneissa sodalla ja taisteluilla on tärkeä osuus ja hän kirjoittaa eräässä 1990-lukua käsittelevässä katsauksessaan, että ?viime vuosikymmenen olen ollut erityisen kiinnostunut sodankäynnistä - - - Mahtavat piiritys- ja taistelukuvaukset olivat haasteita - - - Parhaana pidän valtavan Manzikertin taistelun kuvausta Tuulihaukassa.? Salonki ja kirjamessut Asetumme ensiksi salongin pyöreän pöydän ääreen ja alan tekemään muistiinpanoja. Kir­ jaston 30 000 kirjaa, jotka karttuvat noin sadan kirjan vuosivauhtia, ovat ryhmiteltyinä aihepiirien mukaan lukuisiin huoneisiin, käytäviin ja lukusoppeihin. Kai Linnilä totesikin vuosia sitten Gourmet-lehdessä, että ?tämä on todellinen kiinteistönvälittäjän painajainen, rakennettu pelkästään meidän tarpeisiimme.? Linnilä painottaa sitä, että tietokirjallisuus on aina hankittu johonkin tarpeeseen. Kirjalli­ suus on temaattisesti järjestetty ja fiktio aakkosjärjestykseen paitsi Tammen Keltainen kirjasto, joka on yhtenäisenä kokoelmana. Kaari Utrio ? Tammen toimitusjohtajan Untamo Utrion tytär ? kirjoitti kustantamon varhaisvaiheista ja mainitsi Yrjö Leinon muistelmien ja Arvo ?Poika? Tuomisen Sirpin ja vasaran tien julkaisemisen synnyttämästä hämmennyksestä ja totesi sitten: ?Toisenlainen merkkitapaus oli Keltaisen kirjaston alku. Se oli niin perin juurin erilaista kirjallisuutta kuin siihenasti- Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Kai Linnilä ja Kaari Utrio ovat julkaisseet merkittävän määrän tieto- ja kaunokirjallisuutta, mutta tuoneet myös Somerniemen paikalliseen kulttuuriin elävyyttä ja ideoita. Heidän Amanita-kustantamonsa on julkaissut useita kotiseutukuvauksia. set Sillanpäät, että jokainen uusi kirja oli kuin juhlaa.? Kun vähintään sata kirjaa ostetaan vuosittain kotimaasta ja ulkomailta, niin seuraavassa joitakin esimerkkejä vuoden 2012 hankinnoista. Helmikuun Kuuban-matkalta Linnilä toi parikin teosta tupakkateollisuuden historiasta, tuohan hänen Sikaritalonsa Suomeen lukuisia hienoja sikarilaatuja. Kaari Utrio puolestaan osti lentokentältä Ian McEwanin Solar-teoksen, joka Ian McEwanin verkkosivun mukaan ?is an engrossing and satirical novel which focuses on climat change?. Päähenkilö Michael Beard ?is in his late fifties; bald, overweight, unprepossessing - a Nobel prize-winning physicist whose best work is behind him?. Romaani lienee parhaillaan suomennettavana. Jyväskylän kirjamessuilta lähti maaliskuussa Kai Linnilän matkaan Lapin luonnon ja poro- kulttuurin tietosanakirja Altavita ja Siddhartha Mukherhjeen Sairauksien keisari, joka käsittelee syövän historiaa ja tutkimusta. Kirjamessuja on Suomessa vuosittain lukuisia ja Utrio puolestaan kertoo ostaneensa Turun kirjamessuilta Mikko Pekka Heikkisen romaanin Terveisiä Kutturasta, jossa pohjoinen Suomi on julistanut maan eteläiselle osalle sodan. Muita Utrion alkuvuoden kirjakassiin päätyneitä uutuuksia olivat Roberto Savianon Järistyksen jälkeen. Tositarinoita Berlusconin Italiasta sekä Harry Potter -kirjailija J. K. Rowlingin Casual Vacancy, jota Newsweek-lehti oli ylistänyt. Kotimaisista kirjailijoista Utrio tunnustaa ihailevansa Pirjo Hassista ja on lukenut kaikki tämän kirjat. Turusta hän osti Hassisen Populan. Utrio toteaa lukeneensa myös kaikki historiantutkija Mirkka Lappalaisen teokset ja luonnehtii tätä verrattain nuorta tutkijaa: ?Tekee sen ammatikseen, osaa 41
• Oinasjärveltä siirretty hirsirakennus sisustettiin kirjastohuoneeksi, jonka viihtyisyyttä lisäsivät kaakeliuunin ja vanhojen tietosanakirjojen lisäksi lukuisat maalaukset ja muut taideteokset. sen ja tekee liput liehuen!? Mirkka Lappalaisen haastattelua voi lukea myös Kansalliskirjastolehdessä numero 2/2007. Kai Linnilä puolestaan osti Turun messuilta Erik Dahlbergin kuuluisan Suecia antiqua et hodiernan. 1660-luvulla ilmestymisensä aloittaneesta luksusteoksesta vedostettiin alkuperäislaatoilla 1900-luvun alussa uusintapainos, jonka Linnilä sai ?pilkkahinnalla?. Kun en osaa latinaa niin minua valistettiin, että hodierna tarkoittaa nykyaikaa. Teos päätyi Amanitan historialliseen kuva-arkistoon. Turussa Linnilä ja Utrio käyvät myös Booktorilla ? Turun Puutorilla heinäkuussa. Tarjolla oli erityisesti pienkustantajien tuotantoa ja vanhoja kirjoja. Kaari osti Kaille syntymäpäivän kunniaksi Johannes Schefferuksen Histoire de la Laponie -teoksen (1678). Tämäkin hankittiin Linnilän sanoin ?johonkin tarpeeseen?. Amanita on julkaissut useita huomatta- 42 via Lappia käsitteleviä teoksia. Linnilän keittotaito ja kiinnostus alaan on myös yleisesti tunnettua ? Booktorilta kirjakokoelma täydentyi: Anvisning för Hushållet och köket af Maria Möller, Stockholm 1863. Vanhan kirjan päivät pidetään Vammalassa Juhannuksen jälkeen ja Kai Linnilä totesi ostaneensa sieltä Jääkärien matrikkelin ja lisäsi arvoituksellisesti tarvitsevansa sitä erääseen projektiin. Myöhemmin hän ikään kuin haastattelijan puolesta nosti esiin kysymyksen: ?Minkä takia pitää näin hirvittävää kirjavarastoa keskellä metsää? ja vastasi, että hän, Kaari ja Amanitan kaksi kirjoittavaa toimittajaa tarvitsevat päivän mittaan noin puolensataa lähdeteosta. Lähin kirjastoreissu Someron korkeatasoiseen, hyvin hoidettuun kirjastoon merkitsee 30 kilometrin ajoa ja siis ajanhukkaa. ?Siitä huolimatta tälle tontille lainataan keskimäärin puolenkymmentä Someron tai Salon kirjaston kir- Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• jaa viikoittain ? osa hankitaan kaukolainoina.? Runoilijana tunnettu Risto Rasa on Someron hyvien kirjastopalvelujen yhtenä takuumiehenä. Kirjaston johtajana on Elina Rasa. Olohuone ja Galleria Jos saisin itse valita mihin istuisin lukemaan, niin Utrion ja Linnilän kauniisti valaistu olohuone kaksine nojatuoleineen olisi suosikkini. Huoneessa on kaunokirjallisuutta, muun muas­ sa Donna Leon ja Doris Lessing pistävät tuttuina niminä silmään, on hakuteoksia, kuten Encyclopaedia Britannica sekä Amanitan omaa tuotantoa.Yläkerrassa on kuulemma suomalaisia tietosanakirjoja 1970-luvulta sekä 1910-luvun Nordisk Familjebok. Utrio toteaa käyttävänsä usein Suomalaisen Kirjallisuuden Seu- ran julkaisemaa Suomen Kansallisbiografiaa, niin painettua kuin verkkoversiotakin. Kirjamessuilta ostetaan usein myös grafiikkaa. Turun kirjamessujen antikvariaattikojuista päätyi Somerniemelle John Atkinsonin varhainen saunakuva Hot Bath. Lähdemme eteenpäin käytävään eli galle­ riaan, jossa on selvästi viileämpää ja paljon valoa isojen ikkunoiden ansiosta. Galleriaa ei talvella lainkaan lämmitetä. Sieltä löytyy paikallishistorioita ja rakennustaiteen historiaa ? Linnilän pääaine yliopistossa oli taidehistoria. Galleriassa on myös aikakauslehtiä aina Karjatalous-lehdestä yli sadan vuoden ikäisiin ulkomaisiin aikakauslehtiin: Illustrierte Zeitung, Ny Illustrerad Tidning, venäläinen Neva ? kaikki kuvitettuina taidokkain ksylografioin, puukaiverruksin. Gallerian toisessa päässä on hieman yllättäen Eduskunnan pöytäkirjoja liitteineen, jotka on saatu Edvard Valppaan (Hänninen) kirjastosta. Kirjasto Vanhan arkun kätköistä löytyi kaikkea mielenkiintoista: grafiikkaa, painokuvia ja Le Petit Journal. Näin otsikoituna voi lukijaa ihmetyttää, että eikö tässä ole kirjastossa jo oltu lukukamari toisensa jälkeen. Kirjastoksi Linnilä ja Utrio ovat kuitenkin nimenneet Somerniemen Oinasjärven kylästä siirretyn hirsirakennuksen, jonka viihtyisyyttä täydentää hieno kaakeliuuni. Talon edellinen omistaja oli tuonut sen Eirasta. Kirjasto on myös eräänlainen taidegalleria lukuisine maalauksineen, joista monet hyvinkin iäkkäitä ja osaltaan täydentävät huoneen tenhoa. Linnilä on silminnähden tyytyväinen kirjaston käsikirjastoon, johon kuuluu tietosanakirjojen klassikoita ? Meyer, Brockhausen, Nordisk Familjebok (1800-luvun ensimmäinen painos), Diderot?n ? Alembertin kuuluisan tietosanakirjan näköispainos 1980-luvulta ja tietysti kotimainen Iso musta ? eli Tietosanakirja Oy:n ensyklopedia vuosilta 1909-1922. Niitä on kaksi sarjaa, joista toinen on ostettu Vammalan vanhan 43
• Raritettikaapissa on monia harvinaisuuksia, joista talon isäntä on syystäkin ylpeä. Kädessään Linnilällä on Olaus Magnuksen veljen Johanneksen (1488-1544) kirjoittama ja Roomassa 1554 painettu Gothorum sveonum'que historia, ex probatis antiquorum monumentis collecta, & in xxiiij. libros redacta. Teos ilmestyi postuumisti kymmenen vuotta Johanneksen kuoleman jälkeen. kirjan päiviltä ja kuulunut Kaari Utrion isoisälle Herman Ullvénille. Herman ja Aleksand­ ra Ullvén pitivät 1900-luvun taitteen kahden puolen Vammalassa Liekorannan majataloa ja siellä myös lainakirjastoa. Silmäilen käsikirjaston kirjojen selkätekstejä ? Svenska folket genom tiderna, Suomen historiaa, Lapin taidetta. Linnilä avaa vielä kaksi kookasta arkkua, joissa on grafiikkaa ja painokuvia, muun muassa suomalainen talonpoika ja muita varhaisia kansatieteellisiä värikuvia, joita olen nähnyt myös Kansalliskirjaston kokoelmassa. Kirjaston ?eteisessä? on Lappi-aiheista kirjallisuutta ja keskiaikaa, josta Utrio sanoo olleensa kiinnostunut jo lukiossa, missä hän luki latinaa ja venäjää.Yliopistosta hän toteaa saaneensa erinomaiset eväät kirjoittajan uralle ja muistaa erityisesti professori Jaakko Suolahden 44 lauseen: ?Historiallisen romaanin ei tarvitse olla todennäköinen kunhan se on mahdollinen.? Runsaudenpula Kirjoja on niin valtavasti ? tosin hyvin ryhmiteltyinä ja helposti löydettävinä ? että tässä voi vain ohimennen mainita ?hallissa? olevan muun muassa kirjahistoriaa 7 metriä, Suomen itsenäisyyden historiaa 10 metriä ja elämäkertoja. ?Firman keittiössä? on yritys- ja yhdistyshistoriaa ja kirjatukena yllättäen Leninin ja Paasikiven rintakuvat. Hyllyillä ja seinillä pystejä ja grafiikan lehtiä: Kekkonen, Kafka, Sokrates,Victor Hugo, Goethe, Günter Grass, Pentti Saarikoski? ?He ovat kirjantekijöitä, joiden tuotoksilla on ISBN...? Tulemme hallin solaan, jossa on naisen historiaa ja muodin historiaa, joita molempia ai- Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• heita Utrio on Eevan tyttäret -teoksessaan käsitellyt. Studion käytävällä on kuvataidehistoriaa ja kun kysyn Linnilältä hänen lempitaiteilijoitaan, mitä ensinnä tulee mieleen, hän nimeää Schjerfbeckin, Tyko Sallisen, L-G. Nordströmin ja van Goghin. Studiossa on myös 20 metriä keittotaitoa käsittelevää kirjallisuutta ? Linnilän erikoisala, jolta hän on julkaissut useita teoksia. Stu­ dion lisärakennuksessa on kirjallisuushistoriaa, uudempia tietosanakirjoja ja hakuteoksia. Rariteettikaappi Pysähdymme lopuksi rariteettikaapin luokse. Arvoteokset ovat pölyltä suojassa lasiovien takana ja Linnilä ottaa esille joitakin teoksia.Vanhimpia edustaa Baselissa 1567 painettu Pohjoisten kansojen historia Historia Olai Magni Gothi Archiepiscopi Upsaliensis, de gentium septentrionalium ... Linnilä on ostanut teoksen Englannista. Amanita on Kai Linnilän johdolla julkaissut vuonna 2002 kaksiosaisen Olaus Magnus: Suomalaiset Pohjoisten kansojen historiassa. Kasvitieteestä esimerkkinä otetaan rariteettikaapista 1802?43 painettu, 774 kuvataulua käsittävä, J.W. Palmstruchin aloittama suurtyö Svensk botanik. Eläintiedettä edustakoon Sven Nilssonin Illuminerad figurer till skandinaviens fauna, (Lund 1832?40). Kysyn A. F. Skjöldebrandin matkakirjaa. Sekin löytyy kahtena laitoksena, sidottuna ja ­ irtolehtinä. Kaapissa on myös Giuseppe Acer­ bin Voyage au Cap-Nord par la Suède, la Finlande et la Laponie. Paris 1804. Näiden ohella on mainittava Reginald Outhierin tunnettu Journal d?un ­ Voyage au Nord en 1736 & 1737. Amsterdam 1746. Kokoelman kotimaisena kruununa on klassikko Finland framstäldt i teckningar vuodelta 1845, jota on kolme laitosta. Viimeksi käväisemme vielä erillisessä arkistorakennuksessa, joka on Linnilän reviiriä. Siel- lä on yleistä historiaa, keittotaidon historiaa ja erityisesti tupakan, piipunpolton ja sikarin valmistuksen historiaa.Yhden piipullisen Linnilä vierailumme alkuvaiheessa olohuoneessa ehti polttaakin. Jos jokin on ominaista piipunpoltossa lataamisen, sytyttämisen ja ensimmäisten sauhujen lisäksi, niin tuoksu, tunnelma ja kiireettömyys. Istutaan alas nojatuoliin, otetaan kenties kirja käteen ja annetaan ajatuksille aikaa. Ikkunasta näkyy pellon takana Painiojärven töyräällä seisova Somerniemen kirkko. Se luo oman historiallisen hiljaisuutensa maisemaan ja siellä on virsirunoilija Abraham Achreniuksen muistokivi. Kai Linnilän ja Kaari Utrion muuttaessa Somerniemelle suntio Eemeli Numminen soitti vielä käsin kirkon tapulissa lauantaiillan ehtookelloja. Utrio luonnehtii eräässä kirjoituksessaan hänelle niin tutuksi käynyttä maaseutua: ?Mielestäni maaseutu sekä vaatii että tuottaa tyyneyt­ tä, mietiskelyä, pohdintaa. Maalla on säät ja vuodenajat, monin tavoin syklinen aika ja järjestys, ihmisenkokoinen elämänmeno.? Kai Linnilä on Kansalliskirjaston kummi, Kaari Utrio oli kirjaston johtokunnassa 2000-luvun alkuvuosina. 45
• Kuva: Kansalliskirjasto Kansalliskirjaston ensimmäinen tietokanta, Helka, avattiin yleisölle 1991. Helkan ilmestyessä suurin osa kirjaston tietopalveluista vielä hoidettiin manuaalisesti. JulkICT tekee julkishallinnon palveluista ja tiedoista helpommin löydettäviä Valtionvarainministeriö pyrkii kehittämään julkishallinnon tietopalveluista entistä avoimempia ja käyttäjälähtöisempiä. Ministeriön ohjaaman julkishallinnon ICT-strategian avulla valtion- ja kuntahallinnon tietovarantoja halutaan muun muassa avata yrityksille ja kansalaisille entistä enemmän. Kansalliskirjasto on mukana metatietojen ja tietovarantojen hallinnan asiantuntijaroolissa. Anne Kauhanen-Simanainen Valtionvarainministeriöstä kertoo mitä työ pitää sisällään. Kysymykset: Juha Hakala, Kansalliskirjasto 46 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Työskentelet Valtiovarainministeriössä Julkisen hallinnon tieto- ja viestintäteknisessä toiminnossa (JulkICT). Mitä tämä uusi yksikkö tekee ja mikä on oma toimenkuvasi? Kansalliskirjaston erikoisosaamista esimerkiksi metatietojen ja tietovarantojen hallinnassa tarvitaan kansallisten palvelujen kehittämisessä. Pienessä maassa on erityisen tärkeää koota ja yhdistää tieto-osaamista organisaatioiden ja hallinnonalojen rajoista riippumatta yhteiskunnan yhteiseksi hyödyksi.  Painettu Anne Kauhanen-Simanaisen luvalla. JulkICT ohjaa valtion ja kuntien tietohallinnon kehitystä, jotta julkishallinnon palvelut ja tiedot olisivat helposti ja taloudellisesti käytössä.Yhtenäinen arkkitehtuuri, yhteentoimivuus ja yhteiset palvelut ovat ajankohtaisia kehittämiskohteita. Julkishallinnon yhteisten tietovarantojen hyödyntämisen ja yhteiskäytön kehittäminen kuuluu myös tehtäväkenttään. Itse työskentelen kokonaisarkkitehtuuriryhmässä. Tehtäviini kuuluu julkisen hallinnon tietoarkkitehtuurin ja tietovarantojen kehittäminen. Se on laaja tehtäväalue, jossa tällä hetkellä on ajankohtaista esimerkiksi hallituksen kärkihankkeena oleva julkishallinnon tietovarantojen avaaminen yrityksille, kansalaisille ja laajasti yhteiskunnan käyttöön.Vedän myös julkisen hallinnon yhteistä metatietopalvelua koskevaa esiselvitystyötä. Miten näet Kansalliskirjaston roolin kansallisten palvelujen tarjoajana? Millaisen julkishallinnon metatietopalvelun haluaisit nähdä viiden vuoden päästä? Ennen kaikkea haluaisin nähdä helposti löytyvät ja käytettävät julkishallinnon palvelut ja tiedot. Niiden pitäisi olla nopeasti löytyviä, selkeästi ja ymmärrettävästi esitettyjä ja helposti luettavia. Taustalla olisivat käyttäjiltä näkymättömissä olevat laadukkaat metatiedot ja metatietopalvelu, joka osaltaan tekisi sujuvan toiminnan mahdolliseksi yhteisine sanastoineen, tietorakenteineen ja pelisääntöineen. Anne Kauhanen-Simanaisen mielestä pienessä maassa on tärkeää yhdistää tieto-osaamista organisaatioiden ja hallinnonalojen rajoista riippumatta. 47
• Kun valtionhallinnon ja muun julkishallinnon menoja todennäköisesti joudutaan lähivuosina leikkaamaan, miten uusille kansallisille palveluille löydetään rahoitusta? Julkisen hallinnon metatietopalvelun esiselvitys ­ Uusien palvelujen täytyy olla kokonaistaloudellisesti ja koko yhteiskunnan tarpeiden ja edun kannalta perusteltuja. Eikä voida aina rakentaa entisen päälle, vaan on pystyttävä osoittamaan, että voidaan vähentää päällekkäisyyttä tai menoja jossain muualla. On analysoitava huolellisesti kustannuksia ja hyötyjä. Uudet palvelut voivat olla tärkeitä myös yhteiskunnan kehittymisen, innovatiivisuuden ja luovuuden kannalta. Entistä huolellisempaa palvelutarpeiden analyysia on tehtävä jatkuvasti. metatietopalvelun toimintamallista, sisällöistä, or- Meneillään on julkisen hallinnon metatietopalvelua koskeva esiselvitys, jossa tehdään ehdotus yhteisen ganisoinnista ja toteutuksesta. Tarkoituksena on, että tiedon ja tietojärjestelmien tuottajat saisivat mahdollisimman helposti tietoonsa ja käyttöönsä julkishallinnon yhteiset sanastot, ontologiat, metatietomääritykset, koodistot, luokitukset ja tunnukset. Perustana ovat kansainväliset ja yleiset standardit. Esiselvitystä laatii valtiovarainministeriön työryhmä ja se valmistuu vuoden 2013 alussa. Mitä on metatieto? Metatieto on tietoa tiedosta, esimerkiksi kirjan kuvaus Fennica-kansallisbibliografiassa tai Web-­ ­ sivuun upotettu sen itsensä kuvaus. Uusien palvelujen käyttöönotossa on monenlaisia haasteita. Mitkä ovat sinun mielestäsi niistä merkittävimmät ja miten voimme parantaa onnistumisen mahdollisuuksia? Tarvitaan hyvää kokonaissuunnittelua, koulutusta ja viestintää. Asiakkaiden tarpeiden huomioon ottaminen ja palvelun tuotteistaminen siltä pohjalta on alusta lähtien tärkeää. Kun kyseessä on koko julkishallinnon ja yhteiskunnan käyttöön tarkoitettu palvelu, on asiakaskunta hyvin laaja. Tekninen toimivuus ja helppokäyttöisyys ovat tuotteelta odotettuja piirteitä. Käytettävyyssuunnittelu ja testaus loppukäyttäjillä on välttämätöntä. Luvattu palvelutaso on varmistettava ja on tärkeää tehdä sitä tunnetuksi asiakkaille. Uuden palvelun käyttöönotto on prosessi, jossa koulutusta ja osaamisen kehittämistä tarvitsevat myös palvelun tarjoajat. Se on myös kehittymisen mahdollisuus koko palvelua tarjoavalle organisaatiolle. 48 Metatietomäärityksellä viitataan kansainvälisiin kuvailuformaatteihin Dublin Coreen, MARC 21:een ja muihin metatietoformaatteihin sekä näiden formaattien kanssa mahdollisesti sovellettaviin luettelointisääntöihin. Julkisen hallinnon ICT-strategia Kymmenen toimenpide-ehdotusta sisältävän strategian tavoitteena on muun muassa vähentää suuriin ICT-hankkeisiin liittyviä riskejä, nopeuttaa tietojärjestelmä- ja palvelukehityshankkeita sekä edesauttaa innovatiivisten tai muualla tehtyjen ratkaisujen käyttöönottoa kuntasektorilla ja valtionhallinnossa. www.vm.fi/vm/fi/03_tiedotteet_ja_puheet/01_ tiedotteet/20121017Julkis/name.jsp Tietohallintolaki Tietohallintolain (Laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta 10.6.2011/634) tarkoituksena on tehostaa julkisen hallinnon toimintaa sekä parantaa julkisia palveluja ja niiden saatavuutta. www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_ muut_asiakirjat/Tietohallintolaki-esite.pdf Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Toimittanut Sirkka Havu. Helsinki: Pieraccini Foundation, 2011. P rofessori Matti Klingen bibliografia julkistettiin tämän vuoden kesäkuussa Kansalliskirjastossa. Se sisältää Matti Klingen painetut julkaisut hänen ensimmäisestä Eteläsuomalaisen osakunnan lehdessä vuonna 1957 ilmestyneestä italialaisen kreivi Baldassare Castiglionen teoksen Hovimies esittelystään aina vuoden 2011 julkaisuihin, neljään teokseen ja useihin artikkeleihin. Kauniisti toteutetussa ja kattavassa teoksessa Matti Klingen elämäntyö on vihdoinkin saanut arvoisensa monumentin. Se on järjestetty kronologisesti ja on henkilöbibliografiaksi poikkeuksellisen laaja, siinä on peräti 1 398 numeroa. Kunkin vuoden sisällä julkaisut on ryhmitelty siten, että ensin tulevat teokset ja sen jälkeen toimitetut teokset, artikkelit, arvostelut ja viimeisenä Matti Klingen antamat haastattelut. Bibliografiaan on myös koottu mahdollisimman laajasti hänen teostensa arvostelut. Pääosa aineistosta perustuu maisteri Kristina Nymanin laatimaan, vuonna 2001 julkaistuun bibliografiaan. Tiedot 2000-luvun julkai- suista on suurimmaksi osaksi saatu Matti Klingeltä itseltään. Lisäksi kaikki viitteet on tarkistettu ja niiden mahdolliset puutteet korjattu. Aineiston keruussa on myös hyödynnetty alati kehittyviä kansallisia ja kansainvälisiä tietokantoja. Teoksen ulkoasusta vastaa Rolando Pieraccini. Kirjan on kustantanut Pieraccini Säätiö ja se on painettu Italiassa, Tipografia Nobilissa (Pesaro) kauniille Cartiere Miliani Fabrianon valmistamalle paperille. Kirjaa on painettu 440 numeroitua kappaletta ja 30 ylimääräistä, kustantajan käyttöön tarkoitettua kappaletta. Teos on Matti Klingen bibliografian toinen painos, muttei viimeinen, sillä hänen tuotantonsa jatkuu.Vuonna 2012 on jo ilmestynyt Siltalan kustantamana kaksi teosta: Sirkka ja muurahainen. Päiväkirjastani 2011?2012 ja Vihan veljet ja kansallinen identiteetti. Lisää on ­ tulossa, aivan lähiaikoina. Matti Klingen bibliografiaa voi tilata osoitteesta Rolando Pieraccini, Luoteisväylä 25 D, 00200 Hel­ sinki tai rolando.pieraccini@welho.com 49 K i r j a k a t s a u s Matti Klinge. Bibliografia 1957?2011.
• Emeritusprofessori Yrjö Varpio Kuva: Veikko Somerpuro K i r j a s t o s s a Vuoden asiakas 2012: Yrjö Varpio sai Kansalliskirjaston vuoden 2012 Kiitos asiakkaalle -tunnustuksen marraskuussa. Palkinto on taiteilija Markku Pääk­ kö­ sen lasiteos, jota kukin palkittu saa pitää hallussaan vuoden. Lasiteoksen luovutti Kansalliskirjaston johtaja Kai Ekholm. t a p a h t u u K ansalliskirjaston vuoden 2012 asiakkaaksi nimettiin marraskuussa emeritusprofessori Yrjö Varpio. Professori Varpio (s. 1939), suomalaisen kirjallisuuden tutkija ja professori, on tehnyt laajaa tutkimustyötä muun muassa Aleksis Kivestä Historiallisen sanomalehtikirjaston avulla ja ollut aktiivisesti mukana sen palvelujen kehittämisessä. Hän on toiminnallaan myös edistänyt Kansalliskirjaston näkyvyyttä kirjallisuuden tutkijoiden käyttäjäryhmän edustajana. Onneksi olkoon vuoden asiakkaalle. Kuinka kauan olet käyttänyt Kansalliskirjaston palveluja? Yli 40 vuotta. Muistan miten istuin kirjaston lukusalissa selaamassa koneella kirjoitettuja listoja vanhoista sanomalehdistä kerätyistä artikkeleista. Niteillä oli sentapaisia mahtavia nimiä kuin ?Geografica?, ?Biografica? ja ?Litterarica?. Ko- 50 kosin sieltä lähdetietoja, kun kirjoitin pitäjäkirjaa Vanhaa Miehikkälää (1972). Miten sanomalehtikirjasto on auttanut sinua kirjailijana ja tutkijana? Vuosi sitten ilmestyi itäsuomalaisen kotikyläni urheiluseuran historiikki Talo ja kenttä (2011), johon vanhat sanomalehdet tarjosivat mielenkiintoista aineistoa. Se oli aineistoa ajalta, jolta pienten yhteisöjen asiakirjat ovat suureksi osaksi hävinneet.Vanhat sanomalehtiuutiset kääntävät historiasta näkyviin tuoreen puolen. Lehtijutut kyllä valehtelevatkin, mutta aikakauden henki ja ajattelutapa nousee niissä hyvin esiin. Mikä on tällä hetkellä tärkein työsi ja onko kirjasto ollut siinä mukana? Uusin kirjani Suomessa syntyneenä, joka ilmestyy lähikuukausina. Kirjoitan siinä venäläissyntyisen kotkalaisen kauppiaan Paul Vasiljeffin perheen tarinan sadan vuoden takaa. Historiallinen sanomalehtikirjasto on ollut keskeinen väylä perhettä koskevaan tietoon. Kiintoisaa on ollut tarkkailla myös sitä, miten uusi nopeasti kasvava kaupunki Kotka, Suomen Klondyke, saa kasvot ajan lehdistössä. Millaisia löytöjä olet tehnyt sanomalehti­ kirjaston aineiston kautta? Pikapuoliin on ilmestymässä laaja artikkelini Aleksis Kiven lukeneisuudesta, joka sisältyy Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran julkaisemaan Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Olisi hyvä, jos tutkijat pääsisivät ajassa eteenpäin lehtien kanssa. Myös kenen tahansa harrastajan puolesta voi puhua ? Historiallinen sanomalehtikirjasto on demokraattinen palvelu, harvinaisiakin lehtiä voi lukea viimeisessäkin peräkylässä ja se on tärkeä asia. Mitä haluaisit muuttaa sanomalehtikirjastossa? K i r j a s t o s s a Aleksis Kiven teosten tekstikriittisen laitoksen niteeseen. Se sisältää Kiven kirjeet. Kiven lukemisethan on sinänsä koluttu läpikotaisin, joka kivi on niin sanotusti käännetty. Kuitenkin juuri sanomalehtikirjaston avulla olen mielestäni löytänyt pari tuoretta näkökulmaa Kiven kirjailijantyöhön ja hänen lukeneisuuteensa. Kivi eli selvästi ajan hermolla. Toivon heiltä jatkossakin samanlaista yhteistyökykyä ja avuliaisuutta kuin olen tähänkin asti saanut! Olen tietoinen ongelmista, joita lehtien julkaisemiseen verkossa liittyy tekijänoikeussyistä. Terveisesi henkilökunnalle? ?Ei liikaa suomalaisuutta, mutta tarpeeksi Paasilinnaa? Se ei ollut Jäniksen vuosi, joka teki Arto Paasilinnasta täysipäiväisen kirjailijan. Ilmestymisvuotenaan 1975 Vatasen ja jäniksen seikkailuromaania myytiin 3 000 kappaletta ja se ei vielä riittänyt kirjailijan elämään. Paasilinnan oli jatkettava, vaikkakin leipiintyneenä, toimittajan hommia elantonsa vuoksi. Vasta seuraava romaani On­ Kuva: Suvi Kingsley nellinen mies vuodelta 1976 sai aikaan sen, että toimittaja-kirjailija saattoi kutsua itseään kirjailijaksi. Näin kertoi kirjailija Jouni K. Kemppainen Paasilinnan urasta kirjailijan juhlavuoden kunniaksi pidetyssä symposiumissa Kansalliskirjastossa. Tilaisuudessa Reino Paasilinnalla oli monia lämpimiä muistoja veljestään Artosta ja koko luomisen intoa pulp- t a p a h t u u puavasta sisaruskatraasta, joka asui Petsamossa, metsän keskellä, tiettömässä talossa, ilman sähköä ja kaivoa. Kirjailija Lasse Lehtinen taas puhui Paasilinnan alkuperäisaiheeseen perustuvasta Nätti-Jussi, suomalaisen seikkailijan elämänkerta -teoksestaan. Paasilinnan ranskantajalla, Anne Colin du Terrail?la, oli oma Paasilinnamainen tarinansa siitä, miten hänen käänReino Paasilinna nöksensä löysivät tiensä ranskalaisten sydämiin. Hän oli uraansa aloitteleva kääntäjä, kun hän päätti kääntää Jäniksen vuoden. Kaikki kustantamot kieltäytyivät, kunnes kahden vuoden kuluttua eräs heistä soitti ja ilmoitti, että romaani julkaistaan. Kustantamon muuton yhteydessä käännöksen käsikirjoitus oli vahingossa osunut uuden kustannustoimittajan nenän eteen. Nyt Paasilinnan kirjoja on ranskannettu 14 ja myyty yhteensä yli 1,5 miljoonaa. Miksi Paasilinnan romaanit ovat valloittaneet niin monen ulkomaisen lukijan? Helsingin Sanomien kirjallisuuskriitikon Hannu Marttilan mukaan Paasilinnan huumorin suomalaisuutta oli verrattu Aki Kaurismäkeen, kun Hurmaava joukkoitsemurha ilmestyi Espanjassa viisi vuotta sitten. Paasilinna oli itse siihen todennut, että jos hänen huumorinsa olisi vain suomalaista, eihän sitä ymmärrettäisi muualla. Marttila tarjosikin selitystä Paasilinnan menestykselle: ?Ei liikaa suomalaisuutta, ei liikaa huumoria, ei liikaa luonnontunnetta, ei liikaa veijarimaisuutta, ei liikaa julistusta, mutta tarpeeksi Paasilinnaa.? 51 51
• t a p a h t u u Kuva: Sisko Vuorikari Kuva: Sisko Vuorikari K i r j a s t o s s a Arto Paasilinnan 70-vuotisjuhlavuoden näyttelyn ?Onnellinen mies ? Sankar´jylhän kuusiston? avajaisia kunnioitti läsnäolollaan kirjailija itse. Kuvassa kirjailija Arto Paasilinnan seurana kustantaja Leena Majander-Reenpää (vas.) ja näyttelyn suunnittelija ja käsikirjoittaja Katri Wanner (oik.). Helsinki pääkaupunki 200 vuotta -juhlavuoden merkeissä Kansalliskirjastossa järjestettiin marraskuussa symposiumi ?Helsingin musiikkielämää 1800-luvulla? ja sen jälkeen konsertti ?Kuule, kuinka soitto kaikuu?. Konsertin ohjelmassa oli 1800-luvun suomalaisten säveltäjien yksinlaulu- ja kuoroteoksia. Kuvassa Hämäläis-Osakunnan Laulajat, joka esiintyi Esko Kallion johdolla. Molemmat tilaisuudet olivat yleisömenestyksiä ja ne järjestettiin yhteistyössä Pacius-seuran ja Richard Faltin -seuran kanssa 52 Kansalliskirjasto-lehti 4 2 0 12
• Kuva: Sisko Vuorikari Kuva: Sisko Vuorikari K i r j a s t o s s a t a p a h t u u Helsinki pääkaupunki 200 vuotta -ohjelmistoon kuuluva matinea ?Carl Ludvig Engel: Koti-ikävä Berliiniin? järjestettiin Kupolisalissa marraskuussa, yhteistyössä Aue-Säätiön kanssa. Matineassa kuultiin kirjeitä ja musiikkia Carl Ludvig Engelin elämän varrelta. Ohjelmakokonaisuuden oli suunnitellut pianotaiteilija Marja Rumpunen. Myös huilutaiteilija Erica Nygård ja alttoviulisti Torsten Tiebot esiintyivät. Engelin kirjeitä ystävälleen Carl Herrlichille luki näyttelijä Kristoffer Möller. 53 53
• Kuva:Kai Ekholm K i r j a s t o s s a t a p a h t u u Kansalliskirjastossa kokoontui lokakuussa Köyhät-niminen ryhmä ihailemaan Kai Ekholmin johdolla Professori Heikki A. Reenpään kirjastolle lahjoittamia kokoelmia. Kirjaston Pasi Koste näytti ryhmälle muun muassa Gösta Sundmannin Suomen kalat -teosta (1883?1893), Agricolan viimeistä julkaisua Ne prophetat. Haggaj. Sacharia. Maleachi. vuodelta 1552 sekä Magnus ja Wilhelm von Wrightin Svenska foglar (1828?1838) lintuteosta. Köyhät kokoontuvat keskustelemaan, useinkin akateemisen maailman asioista, mutta myös muun maailman menosta. Sienestyskään ei ole heille vierasta. Kuvassa vasemmalta Tohtori Jorma Kaimio, professorit Olli Alho, Raimo Väyrynen, Kansalliskirjaston Pasi Koste, professorit Fred Karlsson, Simo Knuuttila ja Heikki Ylikangas. Vakituisesta kokoonpanosta puuttuvat kansleri Ilkka Niiniluoto ja komissaari Olli Rehn. Professori Reenpää lahjoitti Fennica-kirjastonsa Kansalliskirjastolle vuonna 2004. Sen 20 000 nidettä edustavat pääosin varhaista, vaikeasti hankittavaa suomalaista kirjallisuutta. 54 K a n s a l l i s kK ir a jnassatlol n isk t ii r e jdao st tu os -lehti 4 2 0 12
• N ä y t t e l y j ä NÄYTTELYT Kahvilassa & Agricola-huoneessa 5.10.2012 ? 14.1.2013 Onnellinen mies ? Sankar´ jylhän kuusiston Arto Paasilinna 70 vuotta Suunnittelu, käsikirjoitus: kirja-alan tiedottaja Katri Wanner. Yhteistyössä: WSOY:n kirjallisuussäätiö. 27.2. ? 29.5. Saima Harmaja 100 vuotta Puupäähattu-palkitun sarjakuvataiteilijan ­teoksia. Näyttelyssä on esillä Saima Harmajan teosten ensi­ painoksia, valokuvia, kirjeitä, esineistöä ja paljon tietoa rakastetusta runoilijasta ja hänen tuotannostaan. Näyttelyyn liittyy paneelikeskustelu, konsertti ja kaksi runomatineaa. Näyttely ja tapahtumat järjestetään yhteistyössä Saima Harmaja -seuran kanssa. Saima Harmaja 100 vuotta -juhlavuoden suojelijana toimii Tasavallan presidentin puoliso ­ Jenni Haukio. Yhteistyössä Suomen sarjakuvaseuran kanssa. 15.3. ? 25.5. Suomen ja Viron Kauneimmat kirjat 2012 Yhteistyössä Suomen kirjataiteen komitean ja Viron kansalliskirjaston kanssa. Rotundassa t a p a h t u m i a Vuoden 2013 Puupäähattu j a 18.1. ? 11.3. ?Tulisit aivan hiljaa?? Slaavilaisessa kirjastossa 2.11.2012 ? 9.2.2013 Tammikuu - joulukuu 2013 Pääkaupunkilaiset: tulijat, näkijät, kokijat Pohjola?Venäjä ?yhteyksien luoja Helsinki pääkaupunki 200 -näyttely Jakov Grot 200 vuotta Suunnittelu, käsikirjoitus: prof. Laura Kolbe, hum.kand. Heli Paakkonen, hum.kand. Jaakko Ranta Näyttelyn suunnittelu ja käsikirjoitus: fil.tri Liisa Byckling, fil.tri Kirsti Ekonen ja fil.tri Rainer Knapas. 55 55
• N ä y t t e l y j ä TAPAHTUMAT KIERTONÄYTTELYT To 10.1. klo 18-21 Kupolisalissa Kotimaana musiikki. TIETEIDEN YÖ KANSALLISKIRJASTOSSA Fredrik Pacius 200 vuotta. klo 18-19 tietokirja.fi: Tiedekirjaraati. Suomi kautta aikojen. Raadin jäsenet: Maija Aksela, Paula Havaste, Juhani Lokki ja Markku Ojanen; puheenjohtajana Pirjo Hiidenmaa. Järj. Tietokirjallisuuden edistämiskeskus. Suomea rajan takana 1918?1944. klo 19-20 Paini: Kaupallistuuko teatteri ja taide? Painijat: teatterinjohtaja Johan Storgård, Svenska Teatern ja taiteellinen johtaja Heini Tola, Teatteri Avoimet Ovet. Mattotuomari: toimittaja Minna Lindgren. klo 20-21 Konsertti: j a Sibelius-lukion opiskelijat Levon Babayans, sello ja Sakari Soukka, cembalo: vanhaa suomalaista musiikkia Kansalliskirjaston kokoelmista. Ke 6.3.klo 17 Kupolisalissa t a p a h t u m i a Saima Harmaja -paneelikeskustelu Merkkivuosi 1809 -kiertonäyttely. Suomenkielistä neuvostokirjallisuutta Kansalliskirjaston kokoelmista. Lisätietoa: www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta VERKKONÄYTTELYT Nuolenpäistä aakkosiin. Ammi ja Toivo. Multimediateos Alma ja Toivo Kuulan elämästä Keskustelijoina Saima Harmajan sisar Kirsti Toppari sekä kirjallisuudentutkijoita ja äidinkielenopettajia. Puheenjohtajana Saima Harmaja -seuran pj. Päivi Istala. Kiehtova kirja. Ti 12.3. klo 18 Kupolisalissa Lisätietoja näyttelyistä ja tapahtumista: Kulttuurikoordinaattori Inkeri Pitkäranta, puh. (09) 191 22738, inkeri.pitkaranta@helsinki.fi Saima Harmaja -konsertti Helsingin yliopiston musiikkiseuran kamarikuoro: Saima Harmajan runoihin sävellettyä sekakuoromusiikkia. Uinuva-yhtye: Laulaja-lauluntekijä Heta Keskinarkauksen sävellyksiä Harmajan runoihin. Uinuva-yhtye luo väkeviä ja kauniita unikuvia vieden kuulijansa lumoavalle matkalle. Sävellykset liikkuvat sulavasti kokeilevan popin ja folkin välimaastossa, ammentaen vaikutteita myös jazzista. 56 Kirjahistoriallinen verkkoteos. www.kansalliskirjasto.fi/kulttuuritoiminta Kulttuurisihteeri Sisko Vuorikari, puh. (09) 191 22671, sisko.vuorikari@helsinki.fi Kulttuurikalenteri syksy 2012: www.kansalliskirjasto.fi/verkkokirjat/kulttuuri­ kalenteri/ K Ka an ns sa a ll ll ii s sk k ii r r jj a as st to o -- ll e eh ht t ii 4 4 2012
• to Rauhallista Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta kaikille Kansalliskirjasto-lehden lukijoille! Joululehti Kansalliskirjaston kokoelmista. 198305_KK_Tiedotuslehti_4_2012.indd 5 18.12.2012 9.42
• ?Me olemme matkalla uuteen aikakauteen?. Fordin joulukortin kansi Kansalliskirjaston pienpainatekokoelmasta, josta Kansalliskirjasto julkaisee noin 5000 digitaalisena kokoelmana osoitteessa www.doria.fi. ISSN 1459-3467 198305_KK_Tiedotuslehti_4_2012.indd 2 198305_Tiele_kansi_4_2012.indd 1 www.kansalliskirjasto.fi 18.12.2012 9.42