kamera 3 - 4 / 2 0 1 2
Testissä: Panasonic GX1, Canon G1X, Sony NEX7, Magix Designer 7, Corel Paintshop Pro X4
3-4/2012
www.kamera-lehti.fi
OSTO-OPAS MV-MAISEMA UUSI KAIRO TEE OMA KIRJA TAI NÄYTTELY EDITOI VIDEO MAGIX PHOTO&GRAPHIC DESIGNER 7 COREL PAINTSHOP PRO X4 SUOMENOJA
UUDET KAMERAT KUVAUSOPASTUSTA IDEOITA UUSIA KUVAUSKOHTEITA KILPAILUJA TESTEJÄ TIETOA
OSTO-OPAS
Vuoden kuvaaja 1 pituus Merja Salo henkilökuva Timo Löfgren maisema Tee ikioma tietokirja Projekti Suomenoja Pidä oma näyttely Jason Larkin Kairo Appstoren opas Editoi digivideo
19u6 siv a!
8,90
Tarjoushinta: Voimassa rajoitetun ajan.
699
3-4/ 2012 LÄHES 80 000 LUKIJAA
Kuva: www.fonecta.com/fi_FI/scoopshot PÄÄTOIMITTAJA: Asko Vivolin p. 09 - 6811 4912 asko.vivolin@kamera-lehti.fi TOIMITUSSIHTEERI: Minna Jerrman p. 09 - 6811 4911 minna.jerrman@kamera-lehti.fi TOIMITTAJA: Harri Hietala p. 09 - 6811 490 harri.hietala@kamera-lehti.fi TAITTO: Magi Rintamäki magi.rintamaki@kamera-lehti.fi TOIMITUSJOHTAJA: Leena Saarela p. 09-6811 4910 leena.saarela@kamera-lehti.fi TILAAJAPALVELU: Tipe klo 10-15. p. 09-6811 490 tilaajapalvelu@kamera-lehti.fi Osoitteenmuutokset ja tilausasiat myös: www.kamera-lehti.fi VAKITUISET AVUSTAJAT: Taneli Eskola, Katriina Etholén, Pekka Helos, Mika Karhulahti, Jukka Kolari, Kimmo Kuure, Jukka Lehtonen, Kari Leponiemi, Markku Metsämäki, Jussi Murtosaari, Tom Nyman, Sari Poijärvi, Tiina Puputti, Timo Ripatti, Matti Ristimäki, Harri Slip, Timo Suvanto, Mikko Säteri, Pekka Tolonen, Eero Venhola, Heikki Willamo. ILMOITUSMYYNTI: Anssi Mustonen p. 0400-811 002 anssi.mustonen@markanssi.fi Merja Calton p. 040-503 8027 merja.calton@markanssi.fi OSOITE / ADDRESS: Lastenkodinkatu 5, 00180 Helsinki, Finland tel. +358 9 68 11490, fax +358 9 694 0166 INTERNET: www.kamera-lehti.fi JULKAISIJA: Kameraseura ry, Helsinki. Lehti ei vastaa tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten ja kuvien palauttamisesta. Kameralehden lukija- ja asiakasrekisteriä voidaan käyttää ja luovuttaa suoramarkkinointitarkoituksiin. Rekisteriseloste sekä tieto henkilötietojen käytöstä ovat saatavissa asiakaspalvelustamme. ISSN 0022-8133 KIRJAPAINO: Forssa Print SFS-ISO 14001 ympäristösertifikaatti. PAPERIT: Galerie Fine Gloss 90g, MultiArt Gloss 300g. Sappi Finland /EMAS-ympäristösertifikaatti. POSTITUS: Itella Green ilmastoystävällinen jakelu. Kamera-lehti on Aikakauslehtien Liiton sekä European Imaging and Sound Association:in (EISA) jäsen. Kuva: www.leikkien.fi
HALPOJA HIENOJA VALOKUVIA HELPOSTI
Viime kesänä kirjoitin pääkirjoituksessani päivälehtien omaksumasta tavasta kerätä itselleen kuva-arkistoa lukijoiden lähettämistä kuvista, ja siinä sivussa rahastaa kuvien lähettämisestä tyrkylle. Luonnollisesti pakettiin kuuluu kuvien kaikkien oikeuksien vastikkeeton luovutus lehtitalolle. Nyt viestintäalan yritys Fonecta haluaa ammentaa samasta keitaasta. Se kerää kuvia yritysten toimitiloista: "Fonecta kerää online-palveluihinsa maksutta julkaistavaksi valokuvia yrityksistä eri puolelta Suomea. Yritysten ulkokuvia voi ottaa ja toimittaa kuka tahansa iPhone-puhelimen, Android-puhelimen tai Nokian kosketusnäytöllisen älypuhelimen omistava suomalainen mistä tahansa päin Suomea tahansa. Kuvat otetaan Scoopshotin tarjoamalla puhelinten sovelluksella. Fonecta valitsee Scoopshotin verkkopalvelusta kuvat, jotka se hyväksyy julkaistavaksi online-palveluissaan, ja maksaa valitsemistaan kuvista 1,50 euroa / kpl. Edellytys hyväksymiselle on, että kuva on otettu ohjeiden mukaan ja Fonectalla ei vielä ole kuvaa kyseisestä yrityksestä". Siis oikein 1,50 hyväksytystä kuvasta! Ei tarvita kuin 100 kuvaa, niin palkkaa kertyy peräti 150 euroa. Ihan sama millä kulkuneuvolla liikkuu, korvaus ei kata edes matkakuluja. Kukahan tätä valokuva-alan palkka- ja palkkiomatematiikkaa nykyään mestaroi? Fonecta toki tulee sen verran vastaan, että sen palvelimelle lähetetyistä kuvista ei lähettäjän tarvitse sentään maksaa lähetyskuluja. Ehkä se pääsi unohtumaan. Välineitä tähän puuhaan maailmalla onneksi riittää, uusimpana piakkoin saatava peräti 38 megapikselin kamerakännykkä Nokia 808 PureView. Sen lanseerauksessa Nokia näytti, kuinka median huomio saadaan keskitetyksi yhteen tuotteeseen. Teknisistä ominaisuuksista kerrottiin tavanomaisesta poikkeavin sanakääntein, ja jotakin jätettiin kertomatta. Pääosassa tietenkin oli kennon mahtava pikselimäärä. Välittömästi julkistuksen jälkeen lehtien ja sähköisten medioiden nettikanavat olivat täynnä suitsutusta kyseisen tuotteen erinomaisuudesta. Laitteesta tuli hetkessä kaikkien kameroiden ja studiotasoisten ääninauhoittimien korvaaja. Kyseessä on kiistatta kiinnostava ja varmasti myös pätevä kamerapuhelin, mutta silti; pikselimäärä ei yksin tee kamerasta loistavaa työkalua. Muut ominaisuudet, nopeus, säädettävyys eri tilanteissa ja kuvausergonomia näyttelevät aina vähintään yhtä suurta roolia. Jos asia on niin yksinkertainen kuin väitetään, kannattaa Nokian ryhtyä valmistamaan konserttipianisteille edullisia ksylofoneja. Ne kun ovat paljon flyygeliä edullisempia hinnaltaan ja lisäksi paljon pienempiä ja kevyempiä kuljettaa. Tunnen yhden konserttipianistin, mutta hän ei usko teoriaani. Taitaa olla kaikkea uutta innovaatiota vastustava juntti.
ASKO VIVOLIN asko.vivolin@kamera-lehti.fi
Kamera-lehti edustaa Suomea European Imaging and Sound Association -järjestön Photo- ja Videopalkintoraadeissa. Toimimme Suomen Kameraseurojen Liiton tiedotuslehtenä.
441
PAINOTUOTE
428
3
KUKA ON SEURAAVA EISA PHOTO MAESTRO
· EISAPHOTOMAESTRO2012-2013 · PARHAATESILLÄ18EUROOPPALAISESSAKUVAUSLEHDESSÄ
VAUHTI
AIHE
KILPAILUUN OSALLISTUTAAN 5-8 VALOKUVAN KOKOELMALLA. KAIKKIEN KILPAILUTÖIDEN ON OLTAVA DIGITAALISESSA MUODOSSA.
(Kuvat voivat olla kameralla tai skannerilla tuotettuja tiedostoja.)
OSALLISTUT
NÄIN
KANSALLINEN ALKUKILPAILU: KUVAT PERILLÄ 14.5.2012 MENNESSÄ
Kilpailutyöt lähetetään osoitteeseen eisa@kamera-lehti.fi. 1., 2. ja 3. palkinnot valitsee Kamera-lehden asettama raati. Alkukilpailun tulokset julkistetaan kesäkuun Kamera-lehdessä. 1. palkinto: 250 e, 2. palkinto: 150 e, 3. palkinto: 100 e stipendit.
KANSAINVÄLINEN LOPPUKILPAILU
Kunkin maan paras kuvakokoelma osallistuu loppukilpailuun, jonka voittaja valitaan EISA:n yleiskokouksessa kesäkuussa. Raadin muodostavat 18 valokuvausalan lehden päätoimittajat. 1. palkinto: 1 500 e ja EISA Photo Maestro 2012-2013 Trophy. 2. palkinto: 1 000 e ja kunniakirja. 3. palkinto: 750 e ja kunniakirja. Kaikkien kolmen loppukilpailuvoittajan kokonaisuudet julkaistaan 18 EISA-kuvauslehdessä syyskuussa. Voittajat kutsutaan myös Berliiniin EISA Awards gaalaan.
Rahapalkinnot ovat veronalaista tuloa voittajille.
Osallistumisohjeet ja säännöt: www.kamera-lehti.fi (tai englanniksi: www.eisa.eu)
S I S Ä LT Ö 3-4/ 2012
TEEMAT
JASON LARKIN KAIRON KEITAILLA MERJA SALO VALOKUVAUKSEN SHERLOCK HOLMES LUONTOPROJEKTI SUOMENOJA VUODEN LEHTIKUVAT KOPIOSTO-RAPORTTI KUVIEN VÄÄRINKÄYTÖSTÄ TIMO LÖFGREN VALON METSÄSTÄJÄ KAUPAN TRENDEJÄ MINUSTAKO KANSAINVÄLINEN KUVAAJA? 14 22 34 44 50 58 86 176
Jason Larkin, CAIRO DIVIDED
14
KILPAILUT
EISA-MAESTRO - VAUHTI, OSALLISTU JA VOITA KUUSAMO NATURE PHOTO OSALLISTU MATKAKUVAKISA VUODEN KUVAAJA 1 / 2012 PITUUS & UUSI AIHE RAKENNETTU LUONTO 4 33 57 70 195 Merja Salo, TARTTO
OPASTUS & TESTIT
PIKAKOKEET: KUVAKIRJA, NÄYTÖN SUOJA, KANTOHIHNA JA MIKROFONI NÄIN ASIOIT APPSTORESSA TEE OMA KIRJA OPASTUSTA IDEASTA ALKAEN KOLMEN KAKKULAN KAMERALAUKKU VALOKUVANÄYTTELYN SUUNNITTELU JA TOTEUTUS 1/2 PAIKKATIETO KUVIIN ANDROID-PUHELIMELLA NÄIN TEHTIIN LIITON VUOSINÄYTTELY 2012 KOUVOLASSA LIIKE-EPÄTERÄVYYTTÄ HARMAASUOTIMELLA TESTISSÄ: CANON G1X, PANASONIC DMC-GX1, SONY NEX-7 TESTISSÄ: MAGIX PHOTO&GRAPHIC DESIGNER 7 TESTISSÄ: COREL PAINT SHOP PRO X4 NÄIN PERUSEDITOIT OMAN VIDEON 8 52 66 79 80 83 84 88 90 97 100 104
22
TESTISSÄ MIKROT JA MINI
90
PALSTAT
Pääkirjoitus Välähdyksiä ajassa walTARINA Seurat toimivat Kuvan takaa / Salme Simanainen high keyn ja low keyn mestari Kamera-lehti 50 vuotta sitten Näyttelyvieraana / Jim Brandenburg preerioiden suojelija Näyttelykalenteri Tekijä: Taneli Eskola Hyvän palvelun paikat Kansainväliset näyttelykutsut Jälkikuva / Taneli Eskola 3 6 10 174 179 180 182 184 186 187 190 192
Laitekuvat: Harri Hietala
VUODEN LEHTIKUVA 2011. Kuva yleisön suosikin, TOMI GLADIN sarjasta 22
OSTO-OPAS
KAMERAT OBJEKTIIVIT KUVAUS & KAMERATARVIKKEET
K A N S I K U VA : H A R R I H I E TA L A & A S K O V I V O L I N .
110 138 150
5
Action!
Gobandit on vesitiivis actionkamera GPS-vastaanottimella. Metrin syvyyteen saakka vedenpitävä runko mahdollistaa videokameran käytön monissa urheilulajeissa. GPS mahdollistaa nopeus- ja korkeustietojen lisäämisen videokuvaan. Videointiin on valittavana myös Full HD 1920x1080p. Valokuvia voi tallentaa 3 mp:n tarkkuudella 1/2/5/10/ 30/60 sekunnin välein. Muistiväline on Micro SD -kortti, ja virtalähde 3,7 V:n litium-ioniakku. Liitännät: Mini USB, HDMI Video Out, ANT+ sekä wifi (ei Race-mallissa). Kamera painaa 142 grammaa, ja sen mitat ovat 105 x 62 x 34 mm. Maahantuoja: Utriainen Imports Oy. (HH) www.gobandit.com
Sony Handycam veden alle
Sony GW55VE -videokamera on vedenkestävä viiden metrin syvyyteen saakka. Se kestää myös pudottamisen 1,5 metrin korkeudelta. Kamerassa on 10x optinen zoom. Zoomausaluetta voidaan laajentaa Pixel Super Resolution -toiminnon avulla. Exmor R CMOS-kenno tallentaa Full HD 50p -videota. Optinen SteadyShot-kuvanvakaaja ja Active mode -asetus vakauttavat kuvan. Pyyhkäisypanoraamatoiminnolla saa jopa 20,4 mp:n valokuvia. Älykäs Auto-toiminto tunnistaa jopa 99 erilaista näkymää; vedenalaiseen kuvaukseen on lisäksi erityisohjelmisto. GPS-toiminto kirjaa paikat, joissa videoleikkeet ja valokuvat on otettu. Suositushinta on 600 euroa. (HH) www.sony.fi
Carl Zeiss -superlaajakulma
Distagon T* 2,8/15 ZE ja ZF.2 (Canon EF ja Nikon F bajonetti) -objektiiveissa on täysin uusi optinen rakenne. Distagon T* 2,8/15mm objektiivin rakenne koostuu kahdesta asfäärisestä linssistä ja erikoislasista, joka vähentää tehokkaasti kromaattista aberraatiota kuvissa. Vastavalosuoja on integroitu. Objektiivissa on 95 mm:n suodinkierre. Carl Zeiss Distagon T* 2,8/15 ZE ja ZF.2 -objektiivien verollinen hinta on noin 2 739 euroa. (HH) www.focusnordic.fi
Uusi kalansilmä
Johanna Karttunen, 1920
Tämän lehden mielenkiintoisin juttu?
Mikä on tämän lehden mielenkiintoisin juttu? Kerro mielipiteesi ja osallistut arvontaan, jossa palkintona on kolme ulkokuvauksessa kätevää istuinalustaa, joita voi käyttää myös heijastimena. Lähetä mielenkiintoisimman jutun nimi 18.4. mennessä osoitteeseen palaute@kameralehti.fi. Pidätämme oikeuden julkaista lähetettyjä palautteita Kamera-lehdessä ja lehden nettisivuilla ilman erillistä korvausta. Arvonnan voittajille ilmoitetaan henkilökohtaisesti. Edellisen lehden parhaaksi jutuksi äänestettiin Näin kuvaat jääurheilua. "Mielenkiintoisin juttu oli Lätkässä urheilukuvaukseen. Jutussa oli paljon kansantajuista asiaa ja neuvoja, olematta silti tylsä. Oli kiva lukea ammattikuvaajan työmenetelmistä." Riitta Airaksinen Mielipiteensä lähettäneiden kesken arvottiin kolme istuinalustaa. Ne menivät Riitta Airaksiselle, Jouko Aaltoselle ja Jarmo Korhoselle. (MJ) Välähdyksiä lehteen kokosivat Minna Jerrman (MJ) Harri Hietala (HH) ja Asko Vivolin (AV)
Johanna Karttunen valittiin Vuoden Muotokuvaajaksi
Kuopiolainen Johanna Karttunen voitti Vuoden Muotokuvaaja -tittelin Suomen Ammattivalokuvaajat ry:n Vuosikilpailussa, joka käytiin liiton kevätkokouksen yhteydessä 25.3.2012 Tampereella. Kokonaiskilpailun toiseksi tuli Antti Karppinen Kuopiosta ja kolmanneksi Suvi Roiko Tampereelta. Kunniamaininnat Vuoden Muotokuvaaja -kisassa jaettiin, Harri Virralle (Pori/Tampere), Marko Koivuportaalle (Seinäjoki) ja Sami Reiviselle (Tampere) Yksittäisissä sarjoissa Karttunen voitti valmistujaissarjan ylioppilaskuvallaan "Minun hetkeni". Johanna Karttunen työskentelee kuopiolaisessa useamman kuvaajan yhteisstudiossa, Alias Studiot Oy:ssä. Kolme ja puoli vuotta ammatikseen kuvanneelle Karttuselle tämä on uran tähänastinen kollegojen keskuudessa suuresti arvostettu huippusaavutus. Vuoden Muotokuvaaja kisassa kokonaisuus ratkaisee kilpailun voiton. Voittajaksi eli Vuoden muotokuvaajaksi selviytyy kuvaaja, jonka viiden kuvan kokonaisuus saa eniten keskiarvollisia pisteitä laadukkuudellaan ja yhtenäisyydellään. Tämä huipputaidonnäyte edellyttää myös, että kuvat ovat kilpailleet kolmessa sarjassa. (AV)
Samyang 8 mm T3.8 Fisheye CS -kalansilmäobjektiivi on kehitetty erityisesti videokuvaajille, sillä objektiivin tarkennusominaisuudet soveltuvat hyvin videokuvaukseen. Objektiivi sopii APS-C kennon järjestelmäkameroihin, ja sitä on saatavilla Canon EF ja Nikon F -kiinnityksillä. Videokuvausta ajatellen objektiivin tarkennus- ja himmenninasteikot on sijoitettu objektiivin sivulle, mikä helpottaa arvojen lukemista ja asetusta. Samyang 8 mm T3.8 Fisheye CS -objektiivin hinta on noin 379 euroa. Takuu on kolme vuotta. (HH) www.focusnordic.fi
Kuvaatko häitä ja muita juhlia ammatiksesi?
Haluatko yhteystietosi mukaan laajaan valokuvaajalistaan? Juhannuksen alla ilmestyvä Kamera-lehti 6-7/2012 on tuhti paketti hääkuvauksesta ja kokoamme lehteen myös juhlakuvausta tarjoavien valokuvaajien tiedot. Hinta 50 + alv/ perustiedot (nimi, osoite/paikkakunta, puhelin, sähköposti, nettisivut). Yhteystiedot näkyvät myös lehden nettisivuilla seuraavat 12 kk. Soita Merja Calton, 040-5038027 tai merja.calton@markanssi.fi
6
| 3-4/ 2012
PIKA KOE
ASKO VIVOLIN
ASKO VIVOLIN
Näyttö suojaan
GGS:n valmistamat patentoidut lcd-näytönsuojat suojaavat tehokkaasti kameran näytön iskuilta ja naarmuuntumiselta. Toimitus sai sellaisen kokeiltavaksi. Suoja on siististi tehty, se oli erittäin helppo asentaa, ja ilman vasaraa arvioiden se tekee minkä lupaa. GGS-näytönsuojia valmistetaan kahta eri sarjaa. Molemmissa sarjoissa on kamerakohtaisia suojia, jotka istuvat hyvin paikalleen. Lcd Screen Protector -mallivalikoima kattaa kompaktikamerat ja järjestelmäkamerat. Suoja valitaan kameran näytön tuumakoon mukaan. Tarjolla on 4 eri kokoa 2,5 2,7 2,8 ja 3 tuuman näytölle. Toisen sarjan malleissa, Lcd Monitor Cover -suojissa on myös etsimen okulaarin suoja mukana. Valikoima kattaa osan Canon Ja Nikon järjestelmäkameroita. Tähän suojaan on yhdistetty anti fog -ominaisuus, joka estää okulaaria huurtumasta. Kameroiden näyttöruudun pinta on kiistatta arka iskuille, hankaukselle ja naarmuuntumiselle. Vahingoittuneen kameran oman näyttöruudun vaihtaminen on hankalaa ja kallista. Lisäsuoja on käytännössä sama asia kuin uv- tai niin sanotun protector-suotimen käyttö objektiivin etulinssin suojana. GGS-suojat ovat kuusikerroksisina erittäin kestäviä ja optisesti moitteettomia. Jokaisen suojan sydämenä on kirkas optinen erikoislasi, jonka paksuus vain 0,5mm. Näyttö ei käytännössä tummene suojaa käytettäessä, valmistajan mukaan ne läpäisevät yli 90% valosta. Suoja kestää myös hyvin mekaanista kulutusta, annettujen teknisten tietojen mukaan pinnan kovuus Mohsin 1-10 kovuusasteikolla on 8, eli kvartsilasin luokkaa. Ohuen lasilevyn molemmin puolin olevat suojakerrokset tekevät paketista rakenteeltaan auton tuulilasia muistuttavan, kova isku saattaa murtaa suojan, mutta samalla se imee energiaa, ja estää iskun ulottumasta kameran näytön pintaan saakka, eikä kuitenkaan itse pirstoudu siruiksi. GGS-suojia tuo maahan helsinkiläinen www.premirex.fi Hinnat alkavat noin 30 eurosta.
Aito valokuvakirja
Torniolaisen Fotonetin valokuvakirjavalikoima on laajenemassa. Uutuustuote on perinteiselle valokuvapaperille valottamalla tehty kaksipuoleissivuinen kirja. Tähän saakka valoherkälle paperille valottamalla tehdyt kuvakirjat ovat olleet yksipuoleisia, mutta uusi materiaali mahdollistaa kuvien valottamisen paperin molemmille puolille. Valokuvakirjan tuotanto käynnistyy viikolla 15. Laitteisto jolla sivut valmistetaan on ensimmäinen Eurooppaan toimitettu laite. Sivujen materiaali on aitoa valokuvapaperia. Valotetut paperit käyvät läpi tavanomaisen märkäprosessin minkä jälkeen tapahtuu sidonta kirjaksi, kertoo Fotonetin Esa Isto. Kuvanlaadultaan uusi valokuvakirja vastaa hyvin tarkasti Fotonetin Pro-tuotantoa ja tuotannon tarkkuudelle tullaan asettamaan samat tiukat kriteerit. Taitto-ohjelma mahdollistaa osaavalle värihallitun työskentelyn. Kuvankäsittelyyn perehtymättömälle ohjelmistoon on tulossa päivitys joka lisää ohjelmaan automaattisen kuvakorjailun samaan tapaan kuin tavanomaisessa harrastekuvatuotannossa. Ensi vaiheessa kirjaa tullaan valmistamaan 30x30 cm ja A4 vaakaformaateissa. Myöhemmin tuotantoon tullaan lisäämään kokoja kysynnän ja taitto-ohjelman kehitystyön mukaan. Taitto-ohjelma mahdollistaa aiemmin tilattujen tai kesken taiton olevien kirjojen siirtämisen uusiin versioihin mikäli kyseessä on sama kirjakoko. Uudessa kirjassa tulee olemaan aidot nahkakannet. Valokuvakirjan hintatasosta on lehden painoon mennessä vielä avoin. Arvio on kuitenkin molempien tuotantoon tulevien formaattien osalta nahkaisilla kansilla alle 100 euroa. Toimitukseen lähetetty mallikirja osoittaa, että jälki on terävää ja erittäin värikylläistä varsinkin lämpimien värien suhteen. Musta ja harmaan sävyt toistuvat neutraaleina, Sivujen paksuus ja paino ovat huomattavasti tavallista tulostamalla tehtyä kuvakirjaa raskaammat. Toisaalta se tuo tiettyä laadun tuntua, mutta toisaalta pakosti rajoittaa kirjan sivumäärää jonkin verran. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan ensimmäisiä oikeita tuotantoversioita kirjasta. Tuotannon käynnistyttyä lisätietoja löytyy täältä: www.fotonetti.fi
Paikalleen liimautuva Lcd Screen Protector istuu EOS 60D kameran kääntyvälle näytölle täsmällisesti ja siististi. Suojan ohuuden ansiosta näyttö mahtuu juuri ja juuri olemaan paikallaan myös säilytysasennossa. Suoja on lisäksi laadukkaan tuntuinen ja erittäin siististi viimeistelty.
Okulaarin suojan sisältävä paikalleen liu´utettava Lcd Monitor Cover malli Canon EOS550D kameralle.
Kirjan sivut ovat varsin paksuja ja paperi on raskasta neliöpainoltaan.
8
| 3-4/ 2012
ASKO VIVOLIN
ASKO VIVOLIN
PIKA KOE
Lisälaatua videoääneen
Australialainen Røde Stereo VideoMic Pro on 3,5mm plugilla varustettu kompaktikokoinen DV-Cam-stereomikrofoni. Koko- ja hintaluokassaan se tarjoaa varsin laajan taajuustoiston ja erittäin matalan kohinatason. Kytkettävissä on 75 Hz matalien taajuuksien leikkuri, 10 dB vaimennus koville signaaleille ja +20 dB:n mikrofonitason vahvistuskytkin, joka tarvittaessa pienentää kameran mikrofonin esivahvistimen pohjakohinaa 20 desibeliä. Mikrofonin jalka mahdollistaa liitännän tavalliseen jalustakierteeseen tai DSLR-kameran salamakenkään. Kokeilin Røde Stereo VideoMic Pro mikkiä Nikon D7000 ja Canon EOS 60D -kameroiden kanssa. Pelkän korvakuulon perusteella voi sanoa, että kummankin kameran omien mikrofonien tuottama sinällään asiallinen äänenlaatu paranee selvästi varsinkin matalien taajuuksien osalta. Myös äänen erottelukyky kuulostaa tarkemmalta. 20 desibelin vahvistus nostaa hiukan tallenteen äänitasoa ja samalla laskee esivahvistinpiirien elektroniikan tuottaman pohjakohinan selvästi matalammaksi. Oleellista on myös tällä mikrofonilla saavutettava lisäarvo: kameran rungon äänien vaimeneminen mikin joustoripustuksen ansiosta. Mikrofonin vähäinen paino ei juurikaan horjuta kameran tasapainoa käsivarakuvauksessa edes pienellä mikrojärkkärillä. Mukana tuleva vaahtomuovinen tuulisuoja ei ole kovin tehokas ulkona kovemmassa tuulessa, mutta lisävarusteena on saatavana dead kitteniksi ristitty pörrösuoja. Tällä mikrofonilla tehtyjä videotallenteita kelpaa katsella ja kuunnella laadukkaammillakin kotiteatterivehkeillä. Maahantuoja: www.msonic.fi
Takapanelissa vasemmalla päävirtakytkin ja 75 Hz ylipäästösuotimen (matalimpien taajuuksien leikkuri) kytkentä. Oikealla kytkin jolla voidaan valita joko -10dB vaimennus tai +20dB vahvistus tallennettavalle äänisignaalille. Vahvistus vaimentaa tehokkaasti esivahvistinpiirille ominaista omaa pohjakohinaa.
Kamera kantoon
Black Rapid RS-4 Classic on varsin innovatiivinen kameran kantoväline. Se ei ole kaula- tai niskahihna, vaan se kulkee vinosti vartalon yli olalta vastapuoliselle lantiolle ja on pituudeltaan säädettävissä kuvaajan vartalon mukaan. Olkapehmusteen alapuolella on mukavuutta ja hengittävyyttä parantava hengittävä kangaskerros, ja päälipuolella vatoketjullinen pikkutasku vaikkapa parille muistikortille tai parkkikolikoille. Kamera roikkuu hihnassa lonkalla tai alavatsalla ylösalaisin. Pitkällä objektiivilla varustettu kamera on helppo kääntää niin, että objektiivi osoittaa takaviistoon, mikä helpottaa kulkemista väkijoukossa, ja kädet jäävät vapaaksi vaikkapa jalustan kantamiseksi. Kuvaustilanteessa kamera nostetaan yksinkertaisesti silmälle hihnaa pitkin. Viimeistelty hihnalenkki luistaa todella liukkaasti, eikä kamera takertele. Hihnassa on kaksi säädettävää stopparia, jotka pysäyttävät hihnalenkin liikkeen. Materiaalien puolesta hihna tuntuu laadukkaalta ja hyvin tehdyltä. Kiinnitysruuvi ja muut metalliosat ovat jämäköitä ja hyvin viimeisteltyjä. Painavakin kamera tuntuu riippuvan luotettavasti mukana, vaikka kantohihnan kiinnityspisteitä on vain yksi. Jos hihna kiinnitetään kamerarunkoon kiinnitettyyn akkukahvaan, kannattaa varmistaa että kahvan jalustakierre on istutettu riittävän tukevasti sen runkoon. Jotkut halvat muovirunkoiset tarvikekahvat joutuvat taatusti koville silloin kun kameran ja objektiivin yhteispaino nousee huomattavaksi. Kaiken kaikkiaan BlackRapidin hihna on yllättävän mukava tapa kantaa kameraa kuvausvalmiina. Ainoa pieni miinus mielestäni on se, että kameran jalustaan kiinnittäminen vaatii hihnan irrottamisen, ja jalustaan kiinnitettäessä kamera on vain kiinnittäjän käsien varassa. Maahantuoja on www.foka.fi ja kuluttajahinta alle 90 euroa.
Black Rapid -kantohihnan kiinnitys tapahtuu kameran tai objektiivipannan jalustakierteeseen.
Säädettävät pysäyttimet pitävät kameran liikeradan halutulla välillä. Varsinainen mikrofoni kelluu kumijoustimien varassa kiinnitysjalassaan. Näin saadaan kameran rungosta välittyvät käsittelyäänet vaimennettua hyvin. Mikrofonikapselit ovat hyvin suojassa metallisen kehikon sisällä. Hihnalenkki on kiillotettua metallia, ja se luistaa hihnassa kitkatta.
MUITA OMINAISUUKSIA:
Suuntakuvio: Kardioidi Taajuusvaste: 40 20 000 Hz Suurin äänenpaine: 134dB SPL / 1kHz taajuudella 1% THD -säröllä Koko (KxLxS) n. 130×66×108 mm Paino: 115 g Virtalähde: 9V alkaaliparisto (jopa 70 h toiminta-aika) Yhdysrakenteinen tuulisuoja Kumilenkkiripusteinen iskunvaimennus Hintaluokka: n. 200
| 3-4/ 2012
Kunnollinen olkatoppaus auttaa kantamaan raskastakin kameraa.
9
walTARINA
walTARINA on tosikertomus ammatinvaihdoksesta. Uraputkessa singahdellut vientipäällikkö saa tarpeekseen oravanpyörästä, jonka kierrosnopeuden määräävät muut. Hän päättää panna elämänsä täysremonttiin, vaihtaa puvun farkkuihin ja lähtee opiskelemaan valokuvausta Vilnan Taideakatemiaan. Mikko Waltarin tarina alkoi viime vuonna ja jatkuu Kamera-lehden tulevissa numeroissa.
Lue edelliset walTARINAT osoitteessa www.waltariphotography.com. kuvia: waltariphotography.com
MIKKO WALTARI
Ääri-ilmiöitä
ta, sillä olen jotenkin jämähtänyt National Geographic -tyylin (kehnoon) jäljittelyyn. Jälleen kerran sain kuulla opettajalta, että opiskelemme taiteita, jossa mielikuvituksen käyttö on sallittua ja jopa suotavaa, olipa aihe dokumentaarista tai ei. Kevät rynnistää eteenpäin, ja tuskailen, kun en tunne pysyväni tahdissa mukana. Paniikkia hillitsee haalistuva muisto siitä, että pärjäsin viime lukukaudella ihan hyvin. Kun pidän aistit herkkinä, oikea aihe ja tapa kyllä löytyvät. Sitten alkaa hienosäätö näinhän se viimeksikin meni. Nyt yritän vain roikkua porukan mukana ja kuvata mahdollisimman paljon, ihan mitä tahansa. Ilman työtä eivät ideatkaan synny, joten parempi kulkea yrityksen ja erehdyksen tietä kuin olla tekemättä mitään tämäkin on meille opiskelijoille sallittua. Kurssitoverini suhtautuvat minuun paitsi ystävällisesti ja kohteliaasti myös uteliaasti. Välillä paljastuu mielenkiintoisia ennakkoluuloja. Antanas (Andy) uskaltautui liettualaisen viljatuotteen aiheuttamasta sähkökemiallisesta reaktiosta rohkaistuneena kysymään, josko näin vanha mies vielä ajattelee seksiä nuoret kun ajattelevat sitä "ihan koko ajan". Totesin, että toki ajattelen, vaikka/koska olen vakiintuneessa parisuhteessa, mutta kyllä minä enimmäkseen ajattelen jotain ihan muuta. Lisäsin vielä, että on minulla ikäisiäni kavereita, jotka ajattelevat sitä koko ajan, mutta sellaisen luokittelen jo patologiseksi. En tiedä, tyydyttikö vastaukseni nuorta miestä. Ehkä sain hänet entistäkin enemmän hämmennyksiin. Tämä intiimi keskustelu käytiin syksyllä, kun olin kutsunut koko kurssin luokseni "cementofkaan". Valoimme silloin yhteenkuuluvuuden tunnetta viljatuotteet kovettimena.
NIDA
Norah Jones ystävineen muistelee Patsy Clinea ja täyttää tajuntani loistavilla country-balladeilla. Viime jutussa tajuntaa tulikin tyhjennettyä viattomien lukijoiden niskaan. Pyydän nöyrimmin anteeksi tekoani, mutta kun päätoimittaja kehotti pistämään itsensä likoon. Ja minähän pistän, kerta kerralta tulen rohkeammaksi ja paljastan itsestäni enemmän. Narcissus siinä vain nostaa päätään... Lohdutukseksi voin kertoa, että pidin Suomen Vilnan suurlähetystössä esitelmän valokuvataiteen opinnoistani heti viime jutun kirjoittamisen jälkeen. Pahaa-aavistamattomat reilut 40 kutsuvierasta istuivat kolme varttia piinapenkissä yksi vaivainen viinilasillinen viihdykkeenä. Jälkeenpäin viiniä sai kyllä lisää, ja se tekikin kauppansa. Helmikuun pakkaset ovat vaihtuneet maaliskuun räntäsateeseen ja ytimiin tunkeutuvaan kosteuteen. Kotikatumme on ollut nilkkoihin ulottuvien lätäköiden valtaama, mutta luennoille lähden säästä riippumatta mielelläni. Valon lisääntyminen tuntuu tuovan lisää kaivattua energiaa, ja keväästä onkin tulossa kiireinen. Tällä lukukaudella teemme ensim-
mäiset videomme, jatkamme valokuvauksen parissa aiheesta aika ja liike kuvassa sekä perehdymme muotokuvauksen ja dokumentaarisen kuvauksen perusteisiin. Erityisesti Hiroshi Sugimoton työt ovat olleet suurennuslasini alla. Teoriapuolelta on luvassa estetiikkaa, renesanssin taidetta sekä valinnaisena yleissivistävänä aineena luonnontieteitä. Viimeiset tentit suoritamme vasta juhannuksen alla. Opettelemme myös graafisen ilmaisun alkeita, eikä aineen opettaja puhu englantia. Kyllä tässä olisikin jo aika yrittää puhua liettuaa. Mutta kun liettuan kielen sanat taipuvat niin ihmeellisesti, että en vain osaa muodostaa kummoisiakaan lauseita. Pitää kuitenkin yrittää, sillä huomasin juuri liettualaista elokuvaa katsoessani kuullunymmärtämiseni parantuneen ja sanavarastoni kasvaneen aivan hurjasti. Koetan sinnitellä nuorten idearikkaiden kollegojen rinnalla elämänkokemukseni voimin. Mutta välillä tuntuu, että en kyllä ymmärrä taiteesta yhtään mitään. Juuri äskettäin puhuttiin dokumentaarisen kuvauksen omista projekteista ryhmän kesken. Kaverit yrittivät keksiä minulle sopivaa aihet-
Tenttien jälkeen järjestyi uusi mahdollisuus lähentymiseen, kun helmikuun alussa matkustin Andyn, Lukaksen ja Gintautasin seurassa Akatemian hiljakkoin rakennuttamaan Nidan taideyhteisöön. Se tarjoaa todella hyvät ja edulliset työ- ja majoitustilat opiskelijoille sekä
| 3-4/ 2012
10
myös muualta, Suomestakin, saapuville vieraileville taiteilijoille. Kuurinkynnäällä sijaitseva Nida on valokuvaajan paratiisi myös talvella. 20 asteen pakkanen yhdistettynä Kuurinlahden yli puhaltavaan itätuuleen soi mahdollisuuden aistien ärsyttämiseen ja äärimmäisiin kuviin. Kuvasarjan nimeksi voisi pistää Lumimyrsky Saharassa, ja näin musta taiteeni sai siirtyä valkoisen tieltä. Liikun edelleen siellä kapealla kontrastivyöhykkeellä, mutta nyt vain skaalan toisessa päässä. Buberin varoitukset taiteen tekemisen uhrauksista ja riskeistä toteutuivat rakoille paleltuneena nenänpäänä, sillä markkinoilta puuttuu edelleen lämmitetyllä takalevyllä varustettu kameramalli. Jälkeenpäin oli mielenkiintoista nähdä, miten erilaisia kuvia otimme samasta maisemasta. Perspektiivien kirjon lisäksi kalustomme oli kirjavaa. Lukas käyttää Mamiyan filmirunkoa ja Canon 5D mk II -digikameraa, Gintautas Ljubitel 166 Universal 6 x 6 ja Moskva 6 x 9 -kameroita. Andy haahuili musta kaapu päällään videokameran edessä. Andyn meno muistutti lähinnä Tähtien sodan Darth Vaderia eksyneenä lumikentälle. Gintautas on matkan jälkeen käytännössä muuttanut pimiöön kokeilemaan eri kemikaalien vaikutusta kehityksen sävyihin. Kuurinkynnäs on myös luontoparatiisi, vaikka kasvillisuudesta täysin autioitunut kohta tuo mieleen Saharan autiomaan. Kynnäs on nimittäin noin 5000 vuotta sitten kapean moreenipatjan päälle muodostunut ja jatkuvasti muuntuva valtaisa hiekkadyyni. Se alkaa Kali| 3-4/ 2012
ningradista ja päättyy Klaipedan edustalle. Dyyni muodostaa kapean portin ja suojaisan sataman Itämeren ja Kuurinlahden väliin. Liettuan mantereelta virtaa vuolas Nemunas, joka levittää lahteen valtaisan suiston. Siellä monet linnut viivähtävät muuttomatkallaan. Seitsemän merikotkan, useiden hiiri- ja kanahaukkojen sekä allien lisäksi näimme kauriita. Kynnäällä asustaa myös villisikoja, ja pieni hirvikantakin on vuosikymmenien tauon jälkeen muodostunut sen metsiin. Dyyneillä kasvaa Euroopassa harvinaisia kasveja, joiden suojissa vilisee runsaasti erilaisia hyönteisiä. Eri lähteet antavat hyvinkin poikkeavaa tietoa alueen kasvistosta, jonka lajimäärän arvioidaan olevan vähintään 550. Lintulajistostakin on erilaisia arvioita. Lintumies Krister Castrenin antama tieto on 286 lajia. Vaihtelut lajimäärissä johtunevat dyynien tutkimuksen ja suojelun lyhyestä historiasta sekä siitä, että sadan kilometrin kynnäs jakautuu puoliksi Liettuan ja Venäjän kesken niiden tilastot joko on tai ei ole yhdistetty. Dyynien uhkia ovat ihmisen toiminta ja myrskyjen aiheuttama tuuli- ja vesieroosio. Alueelle onkin istutettu kasvillisuutta sitomaan maaperää, ja kulku sen aroille paikoille on kielletty. Vuorimänty sitoo tehokkaasti maaperää sekä tarjoaa suojan lukuisille linnuille ja nisäkkäille, mutta se on erittäin herkkä syttymään tuleen. Salaman ja ihmisen alulle panemat metsäpalot tuhoavat kasvillisuutta useita hehtaareja
vuosittain. Toukokuun 2006 palo jäi historiaan: se tuhosi noin 200 hehtaaria metsää. Nidan kalastaja- ja lomakylä on Kaliningradin rajan tuntumassa. Puolivälissä matkalla Nidaan sijaitsee Juodkrante, jossa asustaa suomalainen yrittäjä, Suomen kunniakonsuli ja pitkän linjan lintuharrastaja Krister Castren. Hänen ansiotaan on Liettuan ensimmäisen linturallin järjestäminen vuonna 2000, ja hän toimii myös WWF:n kiljuhanhitutkijoiden yhteyshenkilönä. Jäätyään eläkkeelle muutama vuosi sitten Castren alkoi kirjoittaa kirjaa Kuurinkynnään linnuista. Valtaosa kirjasta on jo kirjoitettu, ja tulevana kesänä Kristerin on tarkoitus täydentää valokuva-arkistoa puuttuvien kuvituskuvien osalta. Krister näki Kuurinkynnään ensimmäisen kerran lentokoneen ikkunasta jo 1980-luvulla. Hän vieraili siellä kohta Liettuan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1993 ja toteutti unelman-
11
sa vuonna 2002, kun osti asunnon Juodkrantesta "tulipäähippiäisen naapurista". Hän on seurannut lintujen lisäksi koko seudun kehitystä lähes kaksi vuosikymmentä. Palvelut ovat parantuneet, luonnonsuojelutoiminta lisääntynyt ja neuvostoajan rauniot on korjattu. Uudisrakentaminen on onneksi ollut maltillista, koska rakennusluvat ovat tarkkaan säännösteltyjä harvinaisuuksia. Kuurinkynnäs sijoittuu lintujen merkittävälle muuttoreitille. Vuodenaikojen muutos näkyy terävänä erityisesti keväällä. Kannas saattaa maaliskuisen talvipäivän aamuna olla linnuista autio, mutta iltapäivällä etelätuuli tuokin varsinaisena ryntäyksenä kymmeniä tuhansia laulajia metsiin. Syysmuutossa massat ovat puolestaan valtavia. Krister kertoi minulle, että yhtenä päivänä vuoden 2006 syyskuussa muutto toi lähes kaksi miljoonaa peippoa kynnäälle.
NEUVOSTO-OMAKOTITALON ILOJA
Kirjojen täyttämästä tammikuusta poiketen helmikuu oli harvinaisen tapahtumarikas: juuri ennen Nidan matkaa jäätyi vesijohto. Kun menin kellariin tutkimaan asiaa, liukastuin jäisissä betoniportaissa ja löin ulkofileeni askelman kulmaan. Seuraavana aamuna kun yskäisin tupakoinnin tukkimia hengitysteitäni auki, putosin kivusta polvilleni. Selkälihas oli iskun seurauksena mennyt spasmiin ja painoi hermoa. Päivä ennen Nidaan lähtöä lämmityskattila pimeni keskellä yötä. Aamuviideltä makuuhuo-
neen mittarissa oli +12°C. Kun nämä viat oli korjattu ja selkä hiukan parempi, meni viemäri tukkoon ja paskavesi nousi vessan lattialle. Eräänä maanantaina, pian viemärin nuohoamisen jälkeen kellarissa oli jääkylmää vettä nivusiin asti. Mutta kun tämäkin pakkasen halkaisema putki oli korjattu ja vedet pumpattu ulos, putkimies unohti yhden venttiilin kiinni ja lämmityskattilan kiertovesipumppu meni sököksi. Edessä oli jälleen kylmä yö sekä aamu ilman suihkua. Jos sydänkohtauksesta voi löytää jotain positiivista, se on ajoitus. Isoäiti nimittäin sai sellaisen juuri oikealla hetkellä. Hän lepäili pari viikkoa lämpimässä sairaalassa näiden pahimpien putkiongelmien aikaan. On se niin tsehovilaisen romanttista asua isojen omenapuiden ympäröimässä vanhassa neuvosto-omakotitalossa mummon, kissojen ja koirien, kanvaasien ja kameroiden sekamelskassa. Mutta joskus sitä tahtoo vähän pimahtaa. Lilellä oli helmikuussa omat kiireensä. Isoäidin sydärin, selkävaivani ja pimahtaneiden hermojeni lisäksi hänellä oli huolenaan kirjaprojekti. Henkisesti raskas urakka, vanhojen muistojen kaivelu taidehistorioitsijoiden käyttöön päättyi vihdoinkin. Audrius Puipan, Lilen edesmenneen aviomiehen elämäntyöstä julkaistiin 350-sivuinen kirja helmikuun lopulla. Paljon mies sai aikaiseksi 37 vuodessa ja yllättävän runsaasti materiaalia kirjaan kerättiin, mm. perheen, ystävien, opiskelutovereiden ja opettajien muistelmia. Myös huumoria pursuvia kirjeitä ja kouluaikojen piirustuksia
on säilynyt jälkipolville, ikään kuin ihmiset olisivat tienneet, että ne kannattaa pitää tallessa. Audriuksen dokumentaarinen grafiikka ja vesivärityöt muistuttavat hieman ruotsalaisen Carl Larssonin töitä, mutta niihin on kätketty yllätyksiä. Audriuksen omalaatuinen, mielikuvituksellinen kerronta, jota Liettuassa kutsutaan nykyään "puipismiksi", ilmenee ystäväperheen olohuoneen kaapin päällä istuvina pikku-ukkoina, työpajan ikkunan takaa kurkistavana enkelinä tai vaikkapa roomalaisena marmoripylväänä mökinrähjän ovenpielessä. Mitenkähän paljon omista sähköposteistamme jää jälkipolvien ihmeteltäväksi? Taitavat olla pääasiassa niin huolimattomasti hutaistuja, virheitä vilisevää kieltä, että ei niitä kannata säilyttää. Vähän kuin digikuvat, joita kovalevyt pursuavat mutta vain harva katsoo toista kertaa. Joku kerta ne jäävät siirtämättä uuteen tietokoneeseen ja häviävät lopullisesti. Kyllä paperilla on edelleen arvonsa arkisiltakin tuntuvien kirjeiden ja kuvien kohdalla. Kuulin Kristeriltä, että Helsingin lintutieteellinen yhdistys tekee retken Kuurinkynnäälle pääsiäisenä. Hetki on otollinen hänen mainostamalleen kevätryntäykselle ja juuri sopivasti ajoitettu tauko opintoihini väliarvioinnin jälkeisellä viikolla, joten varasin itsellenikin majoituksen Akatemian tiloista. Jos äärimmäistä linturyntäystä ei tulekaan, jo bongariryntäys itsessään antaa aihetta dokumentaarisen kuvauksen harjoitteluun. Tavoitteenani on jättää edes yksi kuva tällä planeetalla käynnistäni myöhemmillekin sukupolville ihmeteltäväksi.
| 3-4/ 2012
12
KUVAA TÄ NÄ Ä N I NS PIRO I HUOMENNA
15. toukokuuta 2012 valokuvaajat ympäri maailmaa luovat ennenkuulumattoman visuaalisen tallenteen arkielämästä. Tänä päivänä otetut valokuvat tulevat toimimaan tietolähteenä tieteelliselle tutkimustyölle, koulutyövälineille, kirjoille, näyttelyille sekä ainutlaatuiselle web-kokemukselle. Osallistu osoitteessa aday.org ja käytä valokuvauksen voimaa luodaksesi, jakaaksesi sekä inspiroidaksesi erilaisia perspektiivejä dokumentoimalla mitä ympärilläsi tapahtuu. Jätä viesti tulevaisuudelle ja jaa oma päiväsi toukokuun 15!
Aday.org:in on perustanut ruotsalainen voittoa tavoittelematon säätiö nimeltä Expressions of Humankind. Säätiön globaaliin neuvoa-antavaan toimikuntaan kuuluvat arkkipiispa Desmond Tutu, Sir Richard Branson, Virgin Groupin perustaja, Martti Ahtisaari, Nobelin rauhanpalkinnon saaja sekä Suomen entinen presidentti, Gro Harlem Brundtland, Norjan entinen pääministeri, Mary Robinson, Irlannin entinen presidentti sekä YK:n ihmisoikeuksien pääkomissaari, Jan Eliasson, Ruotsin entinen ulkoministeri sekä YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja, sekä Robyn, laulaja, sanoittaja ja tuottaja.
M E D I A PA RT N E R
PA RT N E R
PA RT N E R
F O U N D I N G PA RT N E R
KATARINA BOIJER
Kairon keitailla
Jason Larkin
Brittiläinen Jason Larkin haluaa sukeltaa syvälle aiheeseen. Tyypillinen nopeatempoinen kuvajournalismi ei ole häntä varten. Kärsivällinen lähestymistapa ja joskus vuosienkin mittainen työstäminen ovat vieneet Larkinia Afrikkaan sekä Lähi-itään. Cairo Divided -projekti on nyt valmis ja komeilee 32-sivuisena valokuvaesseenä. Julkaisussa on myös runsaasti tekstiä, mikä on harvinaista valokuvateokselle. Kirjallisen panoksen on antanut Guardian-lehden palkittu journalisti, Jack Shenker.
14
| 3-4/ 2012
SHOKEERAAVA KAIRO
Jo opiskeluaikanani Lontoossa veri veti minua maailmalle. Halusin viettää yhdessä paikassa pidemmän aikaa, tutustua paikallisiin ihmisiin ja elämäntapaan sekä valokuvata ikään kuin sisältäpäin ulkopuolisen tarkkailijamatkailijan sijaan. Aiheeseen pääsee silloin syvälle
| 3-4/ 2012
sisään, ja omat tunnelataukset ovat aivan erilaisia kuin lyhyemmissä projekteissa, Jason kertoo. Ihailen toki lehtikuvaajia, jotka kuvaavat joka päivä työkseen eri aiheita. Itselleni vain se työskentelytapa ei sopinut, vaikka olinkin leh-
15
KLISEINEN ARABIKUVA
dessä töissä vähän aikaa. Haluan hidastella rauhassa Mamiya 6 -kamerani kanssa. Arabimaat ovat aina kiehtoneet Larkinia, joten hän aloitti arabiankielen opiskelun Lontoossa. Olin matkustellut paljonkin Lähi-idässä mutta halusin juuri Egyptiin. Jos totta puhutaan, Kairo oli kyllä alussa aikamoinen shokki. Siellä minä olin, juuri kaupunkiin muuttaneena. Se melu, kaaos, hajut ja liikenne olivat tylsistyneille brittiaisteilleni aluksi liikaa. Mutta kyllä siihen hektisyyteen tottui, vaikka monelle Kairo edustaakin maanpäällistä helvettiä, hän muistelee.
Kairossa työskentelin freelancerina englantilaisille lehdille ja tutustuin paikalliseen kulttuuriin. Kaikki oli minulle uutta, kiehtovaa ja opettavaista, mutta kuvajournalistiselta kannalta otokseni olivatkin lähinnä kuvituskuvia. Jossakin vaiheessa alkoi kyllästyttää, kuinka läntinen media käsitteli arabimaita artikkeleissaan. Aiheet olivat lähes aina negatiivisia, väärinymmärrettyjä tai asenteellisia, ja mitään suuria ja tärkeitä teemoja ei käsitelty. Myönnän, etten ymmärtänyt itsekään, kuinka pinnan alla oli kuohunut jo kauan ennen kuin viimekeväinen kansannousu tapahtui. Vaikka kuinka yritin omaksua egyptiläisen elämänta| 3-4/ 2012
16
| 3-4/ 2012
17
van, olin silti aina ulkopuolinen. Hyvistä aikomuksistani huolimatta sisäinen näkemys ja syvällinen ymmärrys olivat ulkomaalaiselle vaikeita, Larkin muistelee. Kairossa asuu huikeat 20 miljoona ihmistä, ja väkiluku kasvaa koko ajan. Vuonna 2030 Kairon väkiluvun on ennustettu nousevan yli 30 miljoonaan. Rutiköyhillä kairolaisilla on ankeimmat elinolosuhteet. Surkein alue on City of Dead, Kuolleiden Kaupunki, jossa miljoonat asukkaat jakavat kotinsa arkkujen ja manan majoille menneiden kanssa. Hautamerkkejä käytetään hyllyinä. Niili on vuosisatoja vetänyt rannoilleen asutusta, koska jokivarsi tarjoaa hedelmällistä viljelymaata. Jo nyt Kairon kaupunki natisee liitoksissaan, joten sen on pakko laajentua myös itä-länsi-suunnassa.
MILJONÄÄREJÄ HIEKALLA
Kairon ympäristöön on rakenteilla yli 60 satelliittikaupunkia. Niistä suurin ja mahtavin on itäinen Uusi Kairo, jonka on oletettu vetävän viisi miljoonaa kairolaista. Alueelle noussee myös Kairon Amerikkalaisen yliopiston uusia opiskelija-asuntoja. Jason Larkin tarttui aiheeseen heti. Innostuksen kipinästä alkoi projekti, joka kesti kolme vuotta. Itseäni ovat aina kiinnostaneet huonosti tunnetut aiheet. Kun kuulin yliopiston asuntoloista sekä tulevasta rikkaiden asuinalueesta, vuokrasin auton ja lähdin tutkimusretkelle. Siitä tulikin pitkä tutkimusretki jäin sille tielle vuosikausiksi, Jason hekottaa. Larkin löysi uskomattoman kokoisen rakennustyömaan, jossa perustuksia valettiin tulevalle keitaalle erämaassa. Myös monista kansainvälisistä yrityksistä, kongressikeskuksista ja hulppeista hotelliketjuista haaveillaan tulevan uuden alueen vakituisia asukkeja.
Oli vaikea käsittää koko suunnitelman laajuutta, ja sen outoutta. Maisema oli surrealistinen. Kun aloitin kuvausprojektin, paikalla ei ollut vielä paljon mitään paitsi yksinäinen matkapuhelinmasto! Kairon eliittikansalaiset, jotka ovat kyllästyneet keskustan kaoottisuuteen, muuttavat hiekan keskelle. Huvilakomplekseilla on rikkaita houkuttelevia, luksukselta kuulostavia nimiä: Belle Ville, Dreamland, Utopia, Palm Hills... tosin palmujen kanssa on hiukan hankalampaa, koska ne ovat jo kovaa vauhtia kuivumassa. Suunnitelmissa oli rakentaa alueelle useita golfkenttiä, mutta ilmeisesti paikalle tulee vain yksi, koska kentän kastelu on järjettömän hankalaa ja kallista. Myös helikopterikentän nurmikko näyttää kovin kärsineeltä. Erämaa on erämaa miljonäärienkin uudessa keitaassa, Jason muistuttaa kyynisesti. Larkin kuvasi paljon myös rakennustyöläisiä. Egyptiläisen keskipalkka on kaksi dollaria päivässä, joten rakennustyömaa tarjosi valtavasti houkutuksia varkaille. Alueelle palkattiin iso liuta vartijoita. Vaikka kyseessä ei ole lukittu kultainen häkki, työn valmistuttua rakennusmiehillä ei ole mitään asiaa alueelle. He eivät koskaan näe kättensä jälkiä koko komeudessaan. Alueelle halutaan yhteiskunnan kermaa, ns. oikeanlaisia ihmisiä. Todella kummallinen ajatus. Kummallisia olivat myös palkatut hiekansiivoajat. Pöllyävä hiekka on kauhistus, joka jonkun pitää lapioida pois rikkaiden silmien edestä. Hiekka on hirviö, Jason naurahtaa. Egyptiläisen miljonäärin utopiakulttuuriin kuuluu myös palvelujen ostaminen. Alueelle ei taida tulla edes päivittäistavarakauppaa, vaan asukkaille tuodaan ostokset suoraan kotiovelle. Luksusputiikkeja toki on joka kulmalla, Larkin naurahtaa. Vain aika näyttää, millainen tästä fantasiamaailmasta tulee. Viiden vuoden kuluttua kaikkien satelliittikaupunkien pitäisi olla valmiina. Todella mielenkiintoista.
| 3-4/ 2012
18