2 ^"flSklF H MR KlLllSfiiaBA^Be » I V Paikallisradio Hallitus Valtioneuvosto myönsi viime tammikuun Iän paikallisradio oy:lle oikeuden paikallisen ääniyleisradiotoiminnan harjoittamiseen kokeilutoimintana edellyttäen, ettei tuutista tule raakaa väkivaltaa, mielenterveyttä vaarantavaa ohjelmaa eikä hyviä tapoja loukata. Paikallisradion tulee myöntää ohjelma-aikaa kohtuullisin ehdoin kuuluvuusalueella toimiville kulttuuri-, sivistys-, harrastusja muille aatteellisille yhteisöille, joten ylioppilaskunta on luonnollisesti itseoikeutettu pääsemään paikalliseen eetteriin. Paikallisradion valtaushanke el onnistunut, sillä JYY.IIe myönnetään ilmeisesti vain yksi osake. Ohjelma-aikaa saa 200:n markan tuntihinnalla, mutta jos ohjelma on erityisen hyvää (1. kokoaa paljon kuulijoita) voidaan lähetysaikaa myöntää jopa ilmaiseksi. Mainoksia ei ohjelmiin saa myydä, ja paikallisradio on pelkkä lähetyskanava, joten ohjelmat on valmistettava itse. Ohjelma-ajalla myöskään ole tarkoitus kirkastaa yo-kunnan yrityskuvaa, mainosaika näet maksaa 2000 markkaa minuutilta. Kesälainat Kesäopintotuen hakuaika päättyy 1. kesäkuuta, joten kaikki kesä työttömät kipin kapin opintoasiaintoimistoon noutamaan opintotukihakemukseen liitettävää keltaista kesäliitettä. Kesätukea tulee opiskeluun pakollisena kuuluvaa harjoittelua tai päätoimiseksi katsottavaa kesäopiskelua vastaan. Jos kesäopinto suunnitelma täyttää asetetut normit, voidaan lainaa korottaa kahden ja opintorahaa kolmen kuukauden ajalta. HUOM! Vaikka koko lukuvuotta koskevan opintotukihakemuk sen viimeinen jättöpäivä onkin vasta 1. lokakuuta, kannattaa ruuh kan välttämiseksi asioida opintoasiantoimistossa totiko—kesäkuun aikana. JYY:n hallitus kokoontui 9. toukokuuta ja keskusteli mm. keilahallin vuokrasopimuksesta, sihteeristön palkoista ja kerhoavustuksista. Keilahallin vuokran korotuksesta käytiin pitkä keskustelu, minkä tuloksena esitetään hallintovaliokunnan kannan mukaisesti kaupungille 18 000 markan kuukausivuokraa. Neliövuokra kaksinkertaistunee nykyiseen verrattuna. Epäselvyydet sihteeristön palkanmaksuperusteista — eli siirrytäänkö ltk:n korotusperusteisiin vai pysytäänkö valtion palkkaluokissa — siirrettiin seuraavaan kokoukseen. Kerhoavustuksista jäivät osattomiksi JSO ja JARU. YK-yhdis tys sai korotusta. Nappulaa tuli seuraavasti: m ENGLISH CLUB 800. YNNÄ RY 800, ILLOKUUTIO 700, SYRINX RY 800, AIESEC-PÖRSSI RY 900, MESENAATTI RY 800, CAMPUS-DO RY 500, STIMULUS RY 1000, ISAJ 1000, NEFA-Jyväskylä ry 600, TILTTI RY 600, POHJAKORTE RY 500, PUOLUE valtio.op 800, ASTERIX 300, ALVARI RY 900, JYKY 500, OPUS 600, EMILE RY 1000, ISON TANHUUJAT 800, SANE RY 1000, YK YHDISTYS 500, JYT 5000. KEMISTIT/RADIKAALI 900, PÖRSSI RY 1000, KUOHU, olutja reikäpalloseura 400, SPUTNIK 770, JYVÄSKYLÄN HOMO-OPISKELIJAT 500, KEHDOSTA HAUTAAN kehityspsyk. 1000, YLIOPISTON RAUHAn komitea 500, DUMPPI RY 600, RANA 900, PARKU 500, TOSINE 800, KYNNYS 800, JYV.EV.LUT.OPJ. 500, Yli jääneet varat (6000 mk) jaetaan ainejärjestöille matka-avustuksina. HAMPAAT KESÄKSI KUNTOON! Ylioppilaiden hammashoitolassa on hyvin aikoja toukokuun aikana. Tiedustele p. 213011. Työleiripaikkoja UNKARIIN ja PUOLAAN KESÄKSI 8 5 voi vielä hakea. Lisätietoja Kaisu Pöyliö puh. 612 509 Raija Latva-Karjanmaa puh. 617 063 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan juJkais_u Toimitus Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä. puh 617 288 Päätoimittaja'Markku Kekäläinen Ulkoasu Jorma Parviainen Ilmoituspalvelu Kari Johansson. Mika Molande.r Siljonkuja 1 D 40600 Jyväskylä, puh 617 599 . Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen puh 252 211/2113 r Pankit KOP-Mattila Keski-Suomen Sp. SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op. postisiirtotili TA 74517-4 : Tilaushinnat koko vuosi 80 markkaa, puoli vuotta 40 markkaa t Ilmoitushinnat tekstissä 2.75. etusivulla 3.85. takasivulla 3.50. värilisä 0,63. määräpaikkalisä 0.65 Ilmestyy 20 kertaa vuodessa F Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy 29.5. Lehteen tarkoitettu aineisto toimitukseen viimeistään 24. 5. Jämsässä 1985 — Jämsän Lehti Oy
3 Gesundheit macht frei? Lääketiede rinnastetaan arkiajattelussa yleensä "arvovapaisiin" luonnontieteisiin. Hippokrateen valasta alkaen kuitenkin lääketieteen tehtäviä määriteltäessä viitataan tieteen ulkopuolisiin instansseihin arvoihin. Lääketieteellinen tieto on nyky-yhteiskunnassa saanut lukemattomia käyttäjä: enää ei käyttäytymistämme säädettäessä vedota uskonnon tai moraalin velvoituksiin vaan terveyteen. suorituskykyyn, ruumiilliseen hyvinvointiin. Ihmisen terveydentilaa koskevan tiedon kumuloitumisella on suoria yhteiskunnallisia vaikutuksia. Psykiatrista ja lääketieteellistä tietoa käytetään työkyvyn määrittelyssä, soveltuvuustesteissä. erilaisissa pakkolaitoksissa. Kaikki terveyden ja hyvinvoinnin nimissä. Parhaillaan keskustellaan ehdotuksesta, jonka mukaan mielenterveyspalveluja käyttäneet helsinkiläiset joutuisivat rekisteriin. Terveyslautakunnan esityksestä kaupunginhallitus on hakenut terveysministeriöltä lupaa rekisterin perustamiseen. Perusteluissa on vedottu toisaalta tieteellisen tutkimuksen vaatimuksiin, toisaalta "potilaan etuun". Esityksen puolustajat vetoavat tietosuojan pitävyyteen ja hoidon seurannan tehostumiseen. Tuskin rekisterin puolustajien motiiveja tarvitsee asettaa kyseenalaiseksi, mutta kumuloituva tieto voi löytää täysin alkuperäisille intentioille vastakkaisia käyttöjä. Ongelma laajenee, jos tarkastelemme lääketieteellisen käsitteistön siirtymistä yhteiskunnalliseen ja poliittiseen kielenkäyttöön. Syvälle juurtunut käsitys yhteiskunnasta ruumiina erityisine toimintoineen, jäsenineen, kudoksineen johtaa siihen, että sovellamme "normaalin" ja "patologisen" käsitteitä sosiaalisen ruumiin toimintoihin. Kukapa ei olisi kuullut puhuttavan "epäterveistä ilmiöistä" tai "yhteiskunnallisista sairauksista". Äärimmilleen vietynä kielikuva johtaa kuten kansallissosialismissa vaatimukseen "sairaiden" kudosten poistamisesta ja yhteiskuntaruumiin puhdistamisesta. Terveysfasismista puhuessamme voimme syyllistyä poleemiseen liioitteluun, mutta kannattaa huomata, kuinka usein arkirutiineissa törmäämme sääntöihin, jotka hakevat oikeutuksensa lääketieteellisen tiedon piiristä: syö oikein, vältä tätä ja tuota, muista liikkua... Ruumiillisesta hyvinvoinnista tuskin kukaan haluaa luopua, mutta kannattaa muistaa, että diagnostisen kulttuurimme tapa suhtautua ruumiillisuuteen ei ole ainoa mahdollisuus. Arkielämän näköjään objektiivisilla pakoilla voi olla varsin lyhyt historia. Markku Kekäläinen Koheltajat kuriin Sotilaspiirimme pää-äänen kannattaja puuttui maanantaina 6. toukokuuta akuuttiin kansantaloudelliseen ongelmaan: tapaturmiin johtuneiden kännikalojen kansanterveystyölle aiheuttamiin lisäkustannuksiin. "Humalaiset maksakoon itse törmäilynsä" -otsikon alla kyseltiin: 'Miksi tahallisesti itselleen vammoja aiheuttaneiden pitää olla tällaisessa yhteiskunnan suojeluksessa? Huomattavasti oikeudenmukaisempaa olisi, jos törmäilijät pantaisiin maksamaan laskunsa itse. Ehkä itsensä humalluttamista hieman hillitsisi tieto, että krapulaa voi pahentaa muutaman tuhannen markan hoitolasku. jota ei enää veloteta toisten veronmaksajien kukkarosta." Epäilemättä myös Keskisuomalaisen toimituksessa useampikin luki ehdotusta kylmä rinki ties missä. Kirjoitus avaa melkoisia visioita terveydenhoiton omarahoitusosuuden kasvattamiseksi. Onhan tunnettua, että esimerkiksi sydän ja verisuonisairaudet ovat paljolti elämäntavoista kiinni, joten: läskinsyöjät ja maidonjuojat kavahtakaa. kohta maksatte nitronne ja tahdistimenne itse. Dingoa Kirjalla ja kirjankustantajilla menee hitaasti. Kuvallinen ilmai su näyttää ainakin väliaikaisesti syrjäyttävän harmaan tekstin. Mutta osasyyllinen on myös kustannusväki itse. Katsotaanpa vaikka Gummeruksen kevään tietokirjojen uutuusohjel maa. On tuhannen markan arkkitehtuurikirjaa. parin kolmen sadan Karjala-muistelmaa: toiselta laidalta sitten roikkumista muodin perässä eli DINGO kir ja. Asialliset ja kulttuuriväkeäkin kiinnostavat kirjat ovat poissa. esimerkiksi Steinbockin uusin. joka tiettävästi oli Gummeruksen listalla aikaisemmin. Vaikut taa siltä, että taloudellinen ahdinko on aina myös ideoiden ja hengen köyhyyttä. Ongelma ei ole suinkaan yksin Gummeruksen. Mutta joka kustantajan pitäisi tehdä jota kin. muutakin kuin DINGO-kir joja. Epäiltiin turhaan pilsneristä Viime numerossa tällä palstalla epäiltiin Lovenin ja kumpp. olevan niin persoja pilsnerille, että eivät puutu Jyväskylän Liikenteen olutmainokseen. jossa vakuutettiin "kaupungin linjan olevan x olut I". Heti lehden ilmestyttyä alkoivat bussit kulkea teipattuina: sana kaupunki oli poistettu ja nyt "linja on x olut I". No. vappuna aukesivat alkot ja pilsneriä onkin ihan turha mainostaa ainakaan kaupungin linjana. Siellä tarjoilu on aina ollut ihan muuta kuin pilsneriä. Jyväskylän Liikenteen linjaksi pilsneri sopinee hyvin — vah vempi veisi ojaan. Arkipäivän terveysfasisti Arki-ilta päivystävässä apteekissa. Jonotetaan ja suurim maila osalla on reseptiasiaa. Sit ten ovi avautuu ja sisään pyyhältää viisikymppinen nainen. Solariumissa kurtistunut ja paahtunut akka kiilaa vaivihkaa jonon ohi kassalle ja kun farmaseutti kysyy "kenen vuoro", hän hihkaisee salamana. Akka ostaa cvitamiinia poreena, tunkee sen kassiinsa sieltä pilkottavien leseiden keskelle ja purjehtii ulos. Muut jatkavat jonottamista.
Yliopiston kadotettu kunnia Omilta kouluajoiltaan voinee jokainen muistaa ne erilaiset ryhmät ja ihmistyypit, jotka poikkesivat toisistaan suhtautumisessaan koulun arvo-ja normijärjestelmään: sopeutujat, kapinalliset, putoajat jne. Ideaalityyppi sopeutuja hyväksyy tai pikemminkin ottaa annettuna koulumaailman menestymisen ehdot. Hän "menestyy". Mutta koulumaailma rooleineen on ihmisen elämässä vain ohimenevä aikakausi, sanotaan. Koulusta päästyämme alamme lähestyä asian ydintä, yliopis toa. Minkälaisia seuraamuksia yliopistolle. tieteelle ja koko yhteiskunnalle on siitä tosiasiasta, että yliopistoon pyrkivät ja valikoi tuvat vain ne. jotka edustavat mainittua sopeutujatyyppiä? Eli täsmentäen edelleen, yliopisto koulutuksen hankkiminen kiinnostaa eniten niitä, jotka ovat menestyneet kouluaikaisessa. voisi sanoa kovien aineistojen suoritusja kilpailuyhteisössä. Ja jos ja kun ns. kapinoijista jotkut haluavat jatkaa yliopistossa. niin nimenomaan heihin kohdistuu korkeimmasa koulutuksessamme sovelletut karsin tamenettelyt numerus clausuksineen sekä ylioppilasja koulutodistusten suosimisineen. Yliopistot täyttyvät sopeutujista — siis sellaisista persoonal lisuustyypeistä. jotka ovat menestyäkseen oppineet väittä mään kriittisyyttä tai kärjistäen jopa välttämään omaa itsenäis tä ajattelua. Kolikon toinen, yhtälailla tärkeä puoli on. että yliopistot ja erityisesti yhteiskuntatieteet eivät enää kiinnosta nuorisomme potentiaalisesti ja reaalisesti ko vimpia tyyppejä. Yliopisto ei mittaan "Kaljan ääressä vanha kellarissa sopertaa./ Miksei mukana olla tällä kertaa?/ (...) Helsinki. Tampere. Jyväskylä. Oulu —/ Asioista pihalla on korkeakoulu nyt." Eppu Normaalin oivaltavan havainnon mukaisesti väitämme. että yliopistot ovat menettä neet merkityksensä paikkana. jossa uudet "kovat jutut" synty vatja usein kuolevatkin "Kovilla jutuilla" tarkoitamme subjektiivi sesti tärkeitä, uusia kulttuurisia ilmiöitä. Rockin uutta aaltoa. underground-sarjakuvaa, uutta suomalaista elokuvaa. Ehkä ainoa alue. jossa aka teemisesti sivistyneet henkilöt ovat tulleet korostetummin esil le. on urheilu. Mitä johtopäätök siä tästäkin sitten voi tehdä? Tällainen tarkastelu on luon nollisesti hivenen harhaanjohta vaa, sillä tarkoitushan ei ole. että kaikki uudet ja vanhat yhteis kunnalliset ilmiöt olisivat yliopistolaitoksen hallinnassa, sen jonkinlaisessa kontrollissa. Mutta esittämämme trendi on havait tavissa myös päinvastaisesta suunnasta tapahtuvassa tarkastelussa. Kuinka esimerkiksi vastaisitte kysymykseen. "Mikä on viimeisin yliopistoyhteisön piiristä alkunsa tai voimansa saanut yhteiskunnallinen tai kulttuurinen ilmiö, kehityssuuntaus, persoonallisuus tai vastaava?" Oma vastauksemme on 70luvun puolivälin jälkeen tutkin nonuudistustaistelun yhteydes sä syntynyt ja erityisesti Jyväs kylässä syventynyt sivistysylio pistokeskustelu ja sitä seuran nut poliittisen tason periaatteel linen ja käytännöllinen uudel leenarviointi esim. puoluekritiik keineen. Jos haluaisi, voisi nähdä tämän keskustelun johtaneen vihreän liikkeen syntyyn suomalai sittain ja erityisesti puoluevastaisuuden korostamiseen. Mutta kuten sanottu, yhteys poliittis teoreettiseen analyysiin on katkennut. ja esimerkiksi nykyinen. muodikas puoluevastaisuus sisältää loppuun asti vietynä varsin pelottavia tulevaisuuden nä kymiä. Yliopisto koulu vai tehdas? Päämäärämme on osoittaa. että edes yliopisto ei nykyisin vaadi mitään opiskelijoiltaan — opiskelijoiltaan, jotka eivät koskaan ole itsekään mitään vaatineet. Yliopistoihin tulevat uudet opiskelijat odottavat tulevalta koulutukseltaan nopeaa pätevöitymistä toivomansa ammatin vaatimiin tehtäviin. Myös nuorison kuva yliopistosta on ratkai sevasti muuttunut. Ennen 60-lukua syntyneille käsitteet akateeminen vapaus ja opiskelijaelämä merkitsevät vielä jotain. Jälkeen vuoden 1960 syntyneille yliopisto merkitsee vain koulun jatketta, juuri mitään muuta siltä ei odoteta. Yliopisto nähdään yhteiskunnassa vallitsevan tuottaja-kuluttajarationaliteetin mukaiseksi. eikä nyky-yliopisto juurikaan petä odotuksia. Entä sitten kaiken edellä mainitun vaikutus tieteeseen ja sitä kautta koko yhteiskuntaan? Jo sinänsä on huolestuttavaa, että yliopistosivistyksen hankkiminen ei kiinnosta, että suuri osa nuorista suuntaa kykynsä ja luovuutensa muualle eikä koe yliopisto-opetuksen merkitsevän mitään itseisarvoista. Samanaikaisesti sosiologian ja valtio-opin, siis tieteiden, joiden kunnianhimoisena pyrki myksenä on kokonaisnäkemys ihmisestä ja yhteiskunnasta, niiden suosio on laskemassa. Yliopistosivistyksen yhteiskuntakriittisyys on katoamassa. Yliopistoilta itseltään vaaditaan tehokkuutta. Ja mikä yllättävintä. yliopistot vastaavat kut suun ja ryhtyvät keskenään kil pailemaan tilaustutkimuksista. ulkopuolisesta rahoituksesta jne. Joka yliopistolla on pian omat kurssinsa yrittäjille, oma vanhusten yliopistonsa, täydennyskoulutuskeskuksensa — ja joka yksiköllä omat suunnitte luelimensä ja hallintovirastonsa. Toki ei ole mitään huomau tettavaa siinä tavoitteessa, että yliopisto-opetus saatetaan useampien ulottuville, mutta et tä se tehdään perinteisen yliopistotehtävän kustannuksella — järjestämällä hyvin kaupaksi käyvää opetusta ja tutkimusta —. niin mielestämme maksettu hinta on liian korkea. Edelleenkin, kun opiskelijalta ei vaadita tarpeeksi, häntä ei heti yliopisto-opiskelunsa alussa aseteta perimmäisten kysymys ten eteen, ja tuloksena näitä "terveen järjen aiheita" tyyliin "60-vuotiaitten mieshenkilöitten tavaratalokäyttäytyminen Pyi könmäen kunnassa vuoden 1982 aikana". Tai toisaalta sosiologiassa tutkimukset, joissa menetelmät kyllä hallitaan; tilastolliset yleistykset tehdään näyttävästi, voisi sanoa massatiedotusvälineille kelpaaviksi ja myytäviksi. Tällai set "tutkimukset" luovat sitten kuvaa tieteen teosta yleisön, siis myös tulevien opiskelijapokien mielissä. Yliopisto on sallinut sen. että tieteen teko ymmärretään käytännöllisen tehokkuuden ja hyödyllisyyden palvelemiseksi. Teoreettisesta ja historiallisesta kontekstistaan irtireväistyt tutkimukset ovat näkyvimpiä. Tutkimuskohteen ja -aiheen määräävät metodiset preferenssit. Asiat pilkotaan jo tutkintojärjestelmän myötä niin pieniksi osiksi, etteivät ne sijoitu enää mihinkään. Kehityksen välilliset ja välittömät vaikutukset ovat vakavat. "Minän ja reflektiivisen järjen rappeutuessa inhimilliset suhteet ovat taipuvaisia kehittymään suuntaan, jossa talouden hallinta ihmisten välisiin suhteisiin nähden, "tavaroiden universaali kontrolli koko elämään nähden, muuntuu herruuden ja tottelevaisuuden uudeksi alastomaksi muodoksi." (Horkheimer) Voisi ehkä frommilaisittain puhua joukkomittaisesta paosta vapaudesta — auktoriteetin sisäistämisestä. Haavekuva yliopistosta On vaikea sanoa, mikä on syy. mikä seuraus. Syyttääkö koululaitosta ja uusia ikäluokkia infantiiliudesta vai yliopistojen ja yhteiskuntatieteinen itsestään ulospäin antamaa kuvaa, olematonta opiskelijaliikettä tai vai tion kapitalistista uusintamista palvelevan säätelykoneiston ulottamista yliopisto opetuk seen? Olisi naiivia vaatia yhteiskun tatieteiltä tietynlaista tutkimus ta, uutta paradigmaa — tieteen itsetajuntaan kun on vaikea vedota. Mutta jotain aiomme kuitenkin uskaltaa. Todella radikaali uudistus olisi numerus clausukden poistaminen yliopistoista tai ainakin tulisi kiinnittää entistä suurem paa huomiota yliopistojen pää sykokeitten sisältöihin — minkälaisia tietoja ja taitoja uusilta opiskelijoilta edellytetään, ulkomuistia vai omaa kriittistä ajattelukykyä. Ei-ylioppilaitten kiintiöitä tuli si suurentaa uusien opiskelijoi den sisäänotossa. Myös olisi selkeästi korostettava yliopistojen korkeakouluista eroavaa tehtävänja tavoitteenasettelua. Vaan kaikkein tärkeintä on. että yliopisto alkaa vaatia jotain opiskelijoiltaan. Ettei opiskelija voi jatkaa koulunkäyntiään lukiossa opitun kaavan mukaisesti aina gradu-vaiheeseen saakka. Ja tässä vaiheessa, kirjoituksemme lopuksi kohdistammekin syyttävän sormemme tutkin nonuudistuksen nimellä kulkevaa yliopistoreformia kohti. Vaikka tutkinnonuudistuksen reaalisesti mukanaan tuomat muutokset olivat varsin pieniä. niin se edusti ajattelutapaa, johon kaikki edellä luetellut ongelmat olisi mahdollista palauttaa. J.V. Snellmania mukaellen. tutkinnonuudistuksen edustamalle ajattelutavalle yliopisto merkitsi koulua, tietäminen ammatissa vaadittavia taitoja, sivistys kykyä edetä urallaan. Ilpo Lahtinen Soile Veijola
5 Korkeakouluista valtion virastoja? Mietteitä korkeakoulujen kehittämislaista Hallitus on antanut esityksensä eduskunnalle korkeakoulujen kehittämislaista vuodesta 1987 eteen päin. Korkeakouluilla on nyt viimeinen "virallinen" mahdollisuutensa esittää näkemyksensä siitä, miten korkeakouluja kehitetään tulevaisuudessa, sillä lausunnot täytyy antaa 15. kesäkuuta mennessä. Laki tulee eduskunnan päätettäväksi joskus tulevan syksyn aikana. Seuraavassa käsittelen sitä, kuinka korkeakoulut ovat aikaisemmilla lausuntokierroksilla asiaan suhtautuneet, mitä muita intressipiirejä on ollut lakiesityk sen takana, minkälaisia näke myksiä korkeimmasta opetuksesta ja tutkimuksesta on luettavissa lakiesityksen pykälistä ja perusteluista, mikä tulee olemaan eduskunnan rooli, minkälainen tulevaisuus korkeakoulu laitosta kohtaa resurssikehityk sen ja byrokratisoitumisen seurauksena... Uuden lain säätäminen on kuitenkin tarpeen vaatimaa ainoastaan korkeakoulujen resurssikehityksen turvaamisen osalta, näin selkeäsanaisesti ilmoitti rehtorienneuvosto kan tansa lain luonteesta. Alkuperinhän lakivaihtoehtoja oli kolme: Suunnittelusta säätävä laki, voimavaroista säätävä laki ja laaja korkeakoululaki. Opetusministeriön asettama työryhmä, jonka mietinnön pohjalta nykyistä lakiesitystä on muotoiltu, päätyi oman kantan sa mukaan voimavaroista säätävään lakiin. Luonnos muistutti kuitenkin enemmän ns. laajaa korkeakoululakia, olihan lakiesityksen nimenäkin: "Laki korkeakoulujen toiminnan perusteista". Nyt lausunnolla oleva hallituksen esitys ei kuitenkaan ole kumpaakaan edellisistä, vaan se on suunnittelusta säätävä laki voimavarasäädöksineen. jos sitä voi yksinkertaisesti luonnehtia. Herää tietenkin kysymys. kuinka tähän on voitu päätyä. vaikka lähtökohtien tuli olla aivan toiset? Korkeakoulut olivat (ovat) sitä mieltä, että korkeakoulujen turvaamiseksi oli säädettävä voimavaroja koskeva laki ja. että korkeakoululaitoksen menoille tulisi asettaa vähimmäistavoite. Tavoitteeksi on esitetty 1.5—2.0 prosenttia bruttokansantuotteesta vuoteen 2000 mennessä, nykyisellään tuo prosenttimäärä on 0.8. Vertailun vuoksi: muissa OECD-maissa lukema on 1.2—1.5 % välillä. Lausunnolla oleva lakiesitys esittää korkeakoululaitoksen määrärahoista seuraavaa: "Kor keakoululaitokselle valtion tuloja menoarviossa osoitettuja määrärahoja lisätään vuosittain vähintään hallituksen tuloja menoarvioesityksen antamisvuotta edeltävien viiden vuoden bruttokansantuotteen keski määräistä kasvua vastaavasti". Korkeakoulujen voimavarat sidotaan siis muuhun kansantalouden kehitykseen vieläpä siten. että mitään takeita ei anneta siitä, että voimavarat todella lisääntyisivät. Ajatus perustuu sille väärälle käsitykselle, että korkeakoululaitos nykyisellään olisi "valmis" ja ehkäpä myös toiselle väärälle olettamukselle siitä, että kansantaloutemme jatkuvasti osoittaisi kasvamisen merkkejä. Jokainen joka toimii korkea kouluissa voinee todistaa ensinmainitun olettamuksen vääräk si. toiseen virhearviointiin kan santaloudestamme sortunevat ainakin 1970-luvun kasvu-ideologiaa muistelevat päätöksentekijät. Vaaralliseksi asian tekee etenkin se. että virhearviointeja on tulevaisuudessa vaikea korjata, sillä laista kaavaillaan pysyvää. Päinvastoin kuin edellises tä. jossa ainakin se oli hyvää. ettei se ollut ikuinen. Mutta eivät toki korkeakoulut yksin... Suomihan on korkean koulutustason yhteiskunta, joten on selvää, että monet muut tahot kansaa edustavista (?) poliittisista puolueista kaupan ja teolli suuden edustajista aina "modernin vallankäytön", virkamiesko neiston, edustajiin asti ovat olleet myötävaikuttamassa nykyisen lakiesityksen muotoon. Se. millä tavoin nämä eri intressipiiriryhmittymät ovat asioihin suhtautuneet, osoittaa ainakin sen. ettei lakiesitystä tehtäessä ole voitu olla kuulematta ainakaan valtiovarainministeriötä sekä kaupan ja teollisuuden mielipiteitä siitä, miten korkeakoululaitosta tulisi kehittää. Yhteisenä piirteenä edellisille on se. että molemmat haluaisivat tuoda tulosvastuullisuuden korkeakouluihin. Erona lienee se. että kun V V M tiukentaisi valtiovallan otetta korkeakouluista. niin kauppa ja teollisuus toivoisivat korkeakoulujen avautuvan vapaille markkinoille. Voimavaroista V V M ei haluaisi lakia. vaan se pidättäisi vallan jo kavuotisen budjetinteon yhteydessä eduskunnalla, ts. itsellään. Korkeakoulujen muuttumista liikeyrityksiksi toivoisi elinkeino elämä, tällöin rahoituskin kävisi päinsä "palveluja" myymällä. Tästä yhteiskunnan palvelusta on myös lain perusteluosassa maininta lueteltaessa korkeakoululaitoksen tehtäviä (toki se voi olla muutakin kuin edellämainittua palvelujen myyntiä). mutta voiko yliopisto palvella yhteiskuntaa muutoin kuin tieteellistä tutkimusta tekemällä ja antamalla korkeinta opetusta? Tahallisesti käytin sanaa yliopisto. sillä kysymys korkea koululaitoksen luonteesta on ohjannut koko ajan keskustelua sen tehtävistä ja voimavaroista. On jopa ehdotettu ettei lakia tulisikaan soveltaa koko korkea koululaitosta koskien, siksi erilaiset ovat lähtökohdat, tutkimukselliset ja opetukselliset traditiot verrattaessa esim. teknisiä tai kauppatieteellisiä korkeakouluja ns. tiedekorkeakouluihin. Kun poliittiset puolueet eivät ole ainakaan julkisuudessa kovin paljon esittäneet mielipiteitään lain suhteen, on opetusministeriön virkamiesten täytynyt muotoilla lakiesityksensä sellaiseen muotoon, ettei niillä (pol. puolueet) tulevassa lain käsittelyssäkään ole kovin paljon mahdollisuuksia asioihin puuttua. Eduskunnalle tuotava esitys on nimittäin niin pyöreä, ettei siihen ilman asetuksin tehtävää tarkistusta pysty rationaalisin argumentein puuttumaan, ellei ole asiantuntija. Puolustukseksi on sanottava. että virkamieskunta (asiantuntijat) ministeriössä noudattelee suurinpiirtein parlamentaarisia voimasuhteita, mutta kuten viimeaikaisessa keskustelussa virkamieslogiikan syöpymisestä puolueisiimme on tässäkin näkyvissä sen kansanvaltaa murentava tendenssi voimakkaim millään. Ketä virkamies todellisuudessa edustaa: kansaa, puoluekir jansa osoittamaa puoluetta vaiko itseään — olevia (byrokraatti sia) rakenteita säilyttävään ja vahvistavaan työhön uskovaa rationaliteettia? Korkeakoulujen tuloksellisiin den arvioimisesta on juuri julkaistu mietintö (KOTA-projek ti), jonka pohjalta mahdollista lakia täydentävää asetusta tullaan mahdollisesti tekemään. Korkeakoulujen tulisikin tutus tua hyvin em. teokseen ennen kuin ottavat kantaa kehittämislain suunnittelujärjestelmästä tehtyyn esitykseen. Yleishuomiona kehittämis suunnitelmasta on se. että järjestelmä lisää OPM:n (ja W M : n ) valtaa, koska suunnit telujärjestelmissä puhutaan koko korkeakoululaitoksesta yhtenä kokonaisuutena, kehittämissuunnitelma kytketään toiminta ja taloussuunnitelmiin tavoittee na "suunnittelun jäntevöittämi nen" (lue: tiukentaminen, sillä toimintaja taloussuunnitelmis ta lähetetään ministeriöstä käsin melko tarkat ohjeet etukäteen). määrällisistä tavoitteista ei laissa sanota mitään tarkkaa ja tuloksellisuuden arviointi sisällytetään suunnitelmiin erilaisia tun nuslukuja käyttämällä. Tunnuslukuehdotuksina lakiesityksen perusteluosassa on mainittu vuosittin opintonsa aloittaneiden tosiasiallinen lukumäärä. suoritetut tutkinnot ja opettajaresurssit. Tuntuu siltä. että joko opiskelijoita ja opettajia aletaan entisestään hiostaa tai tutkintojen tasoa on laskettava hyvän tuloksen (?) saavutta miseksi. Onko sitten mitään tehtävissä ja onko siihen tarvetta? Korkeakoulut olivat sitä mieltä työryhmän mietinnöstä lausuntoa antaessaan, että lakiesitys on niin ylimalkainen, että perusteluosan tulkinta saat taa muotoilla tulevaa käytäntöä hyvinkin paljon. Tilanne ei ole työryhmän mietinnön jälkeen ainakaan parantunut, joten ilman mahdollista asetusluonnosta (joka on aina otettava huomioon) on korkeakoulujen syytä käydä hyvinkin yksityiskohtaisesti läpi lain perusteluosa. Suu riakaan muutosehdotuksia ei mielestäni ole syytä karsastaa. Lähtökohtana tuleville kannanotoille on olemassa viiden eri korkeakoulun henkilöstöryh mittymän yhteinen kannanotto kehittämislakiin, joka on esiinty nyt jo julkisuudessakin. Julkilau suma. jonka allekirjoittajina ovat olleet Korkeakoulujen assistenttien ja tutkijain liitto, Kor keakoulujen ja opetusalan hen kilökuntaliitto. Professoriliitto. Suomen ylioppilaskuntien liitto ja Yliopistonlehtorien liitto, sisältää vaatimuksen nykyisen vuoteen 1986 kestävän lain tavoitteiden toteuttamisesta. Tulevaa lakia silmälläpitäen em. ryhmittymä esittää, että kehittämislaista pitäisi tehdä määräaikainen resurssilaki määrära hatavoitteineen (väh. 1.5 % BKT.sta vuoteen 2000). korkeakoulujen itsemääräämis oikeutta tulisi lisätä kaikilla sektoreilla ja erääksi keskeiseksi ta voitteeksi tulisi asettaa tutki musedellytysten parantaminen. Kannanotossa on myös maininta suunnittelujärjestelmästä. joka mainittujen yhteisöjen mielestä tulisi siirtää lähemmäs yk sittäisiä yliopistoja ja korkeakouluja. Eräänä mahdollisuutena tähän on nähty edustavan korkeakouluneuvoston luomista ja sen roolin merkityksen lisäämistä. Meidän on itsemääritettävä ideaalimme ja toimittava niiden mukaan tai joku muu tekee sen puolestamme, on joskus sanot tu. Sama asia pätee nyt korkeakoulujen päättävissä elimissä toimiville, vaikka tutkimuksia ei kovin paljon olekaan pohjana päätöksille. Muutoin: miksihän työryhmän muistion lakiesityk sessä ollut julkisuusmomentti on kokonaan unohdettu uudes ta esityksestä? Arto Tiihonen
matka Yhteiskunnan monimutkaistumisesta ja aineellisesta vauraudesta huolimatta on karkean primitiivinen henkiinjäämisentaistelu keskeinen lähtökohta ihmisten toiminnalle nykyaikaisessa hyvinvointivaltiossa. Fyysisen ja psyykkisen pahoinvoinnin ja niihin liittyen mm. alkoholija päihdeongelmien kasvaessa on ihmisten keskuudessa yleistynyt pakokauhunomainen suhtautumistapa elämään ja terveyteen. Massamedioiden lietsomat aids-narkomaanija polio-hysteriat ovat eräitä esimerkkejä tästä, samoin jatkuvasti kasvava kiinnostus elinten siirrolle perustuvaa keinotekoista elämänjatkamista kohtaan. Kuolemaa. allergioita, syöpää, alkoholismia ja sukupuolitauteja vastaan käydään taistelua tieteen jämerimmin asein ikään kuin ne olisivat jostain ulkoavaruudesta hyökänneitä mystisiä voimia. Sen sijaan, että terveys ymmärrettäisiin orgaanisek si eheydentilaksi. joka saa ravintonsa persoonallisen minän rajat ylittävästä kommunikaatiokokemuksista elämän perusenergian kanssa, se käsitetään mekaaniseksi. psykofyysiseksi suoriutumispotentiaaliksi. minkä tarkoituksena on mahdollistaa itsekkyydelle ja sitä kautta erillisyydelle perustuvan elämäntunteenja tavan jatkaminen. Narsistis-sosialidemokraattisen luonteenrakenteen omaava ihminen haluaa hinnalla millä hyvänsä pysyä "massiivisessa kondiksessa". koska fyysistä ja psyykkistä häiriötiloista voi olla seurauksena kanssaeläjien antaman arvostuksen menetys ja koska sairaudet jolla kin merkillisellä tavalla tuovat askelta lähemmäksi pe lottavan identiteetin hajoamistapahtuman. kuoleman. Varsinaiset psyykkistä ja fyysistä tasapainoa uhkaavat ongelmat — saastunut elinympäristöjä materia listinen ihmiskäsitys ja sille alisteinen kuluttamiselle pe rustuva elämänmuoto — jäävät kulttuurissamme kohtaamatta. Valtaeliitin alamaisilleen propagoima, tyylil tään käskevä, hengeltään moralisoiva. — syyllisyyttä luova terveysja liikuntakasvatus ei palvele kokonais valtaista, yksilöllisistä lähtökohdista nousevaa eheytymistä. vaan pyrkimystä saada yhteisön jäsenten elämäntavat entistäkin tiukemman kontrollin alaiseksi. Terveysvalistuksen ilmiselvän fasistisuuden tiedos taminen ja toisaalta urheilukulttuurin hengettömälle suoriutumiselle ja kilpailulle perustuvan luonteen oival taminen on sysännyt yhteiskuntaan kriittisesti suhtau tuvat voimat, intellektuellit, taiteilijat ja nuorison, lähes täysin liikuntaharrastusten ulkopuolelle ivaamaan ns. terveitä elämäntapoja. Etenkin rockin inspiroimien nuorisokulttuurien piirissä on tyylikästä uhmata systeemiä omaksumalla "kielletyt" alkoholi, huumeet ja roskaruoka elämäntavan perustaksi ja symboliksi 80 luvun nuorisokulttuurit ovat tehneet myös muodikkaaksi olla sivullinen tarkkailija. kyyninen nobody — no body — tiedostamatta, että tämä kyynisyys on oire erillisyyden sairaudesta — erillisyyshän on paitsi psyykkinen kokemus, myös hermostollinen tila. joka tarkoittaa mm. sitä. että ihmisen psyykkiset torjuntamekanismit ovat suorassa suhtees sa suojapanssirimaisiin jännityksiin ja lukkiutumisiin fyysisessä organismissa. Kaurismäkimäistä "kaljanjuonti on mukavaa" -lausuntoa näkemyksellisempää vastinetta terveysfasismi ei ole kohdannut. Älymystön sen paremmin kuin rock nuorisonkaan sankarit — oli sitten kyseessä Woody Allen tai R.W. Fassbinder. Andy McCoy tai Johnny Rotten — eivät hahmoina ilmennä pyrkimystä länsimai sen degeneroituneet, fyysisesti heikon ihmistyypin ylittämiseen. Nuorisokulttuurit vastaavat yhteiskunnan tuhoisuu teen itsetuhomaisella käyttäytymisellä ja dekadenteilla rappio ja kuolema-kulteilla. Mutta ehkä toisenlaisiakin virtauksia on silti liikkeellä. Yhä useammat ihmiset jou tuvat tekemisiin esimerkiksi makrobiotiikan. akupunktion. luonnonlääkkeiden, ihmistä kokonaisuutena kehittävien budo lajien ja vaarallisten, henkistä ja fyysistä kapasitettia vaativien urheilulajien kanssa ja ymmärrä vät niiden kautta, että terveydentila on saavutettavissa ja että se on ennen kaikkea oman itsen ylittämistä ja laajentumista koskeva prosessi: syvä matka maalinaan ihmisen kokonaisvaltainen vapautuminen, joka mah dollistaa täydellisen esteettömän kanssakäymisen kai ken orgaanisen ja atomaalisen kanssa. Kari Saaristo Ihminen koneena Moderni biolääketiede käsittelee ihmistä koneena, osa osalta, ottamatta huomioon ihmisen sosiaalihistoriaa ja kokonaispersoonallisuutta. Perinteisten arvojen horjuessa on lääketiede joutunut käsittelemään inhimillisen elämän alueita, jotka aiemmin ovat kuuluneet uskonnon ja moraalin piiriin. Kokeellinen tiede ei kuitenkaan luonteensa vuoksi kykene käsittelemään lähinnä filosofian ja etiikan piiriin kuuluvia kysymyksiä. Tässä eräitä teesejä, joita liikuntatieteellisen tiedekunnan dekaani Eino Heikkinen esittää modernista terveyskulttuurlsta. Tilalle hän kalpaa lääketieteen ihmiskuvan uudelleenmäärittelyä ja kykyä reflekoida kriittisesti suoritusyhteiskunnan lääketieteelle asettamia tehtäviä. Kuvaako otsikkomme "terveysfasismi" mielestänne nykyistä tea-eyskulttuuria ja lääketieteellisen vallankäytön merkitystä nyky yhteiskunnassa? "Termi on turhan voimakas, nykyinen yhteiskunnallinen tilanne on kui lenkin aivan erilainen kuin vuosisadan alkupuolella. Poleemisen termin herättämät kysymykset ovat sitävastoin erittäin akuutteja." Heikkisen mukaan ongelman ydin on modernin sosiaalivaltion tapa suhtautua ihmisen käyttäytymiseen. Taustalla on pyrkimys määritellä rationaali, tieteellisesti pätevä elämäntapa, joka tähtää terveyden ja fyysisen hyvinvoinnin maksimointiin: "Tuotannon monipuolistuminen ja laajeneminen asettavat terveydelle omat vaatimuksensa. ja valtio on ottanut tehtäväkseen tuotantokyvyn vaalimisen." m Ihminen koneena jjL Tiettyyn rajaan saakka ihmisiä voidaan ja täytyykin ohjata pois itsetuhokäyttäytymisestä, mutta: "Nykyisen lääketieteen käsitys ihmisestä on puutteellinen, atomis tinen. Mekanistinen näkemys ihmisestä koneena johtaa vääristyneeseen terveyskasvatukseen: puututaan ihmisen somaattisen käyttäytymisen yksityiskohtiin piittaamatta ihmisestä kokonaisuutena — sekä fyysisenä että henkisenä olentona." Heikkinen suhtautuukin kielteisesti uusien terveys iloinnen h uimiseen. Esimerkiksi raittiuskasvatukse-s.i ei pohdita, mitä psyykkisiä paineita ja syyllisyydentunteita intensiivinen tupakoinnin ja alkoholin vastainen kampanjointi voi luoda. Ei myöskään kysytä voisiko näillä "paheilla" olla jotain positiivisia vaikutuksia. Meihin vedotaan yhä useamin terveyden nimissä haluttaessa vakuttaa käyttäytymiseemme. Voisiko ajatella että nyky yhteiskunnassa lääketieteellinen koodi on syjäyttämässä uskonnollisperäisen moraalikoodin ihmisten toiminnan säätelijänä? 'Tieteellistekninen kumous on selvästi horjuttanut perinteistä arvomaailmaa, ja niin lääketiede on joutunut ottamaan käsiteltäväkseen elämänilmiöitä, jotka aiem min kuuluivat esimerkiksi moraalin tai uskonnon piiriin. Niiden käsittelyyn ei kokeellinen tiede voi kuitenkaan koskaan olla pätevä, eivätkä ne lääketieteen piiriin kuu Inkaan." Leimaaminen Ongelma on sisäänrakennettuna modernin biolääketieteen perusasettamuksiin: lähtiessään arvovapaan ja "objektiivisen" tieteen oletuksesta se sulkee pois sosiaalisen vastuun ja arvovalinnat, joiden eteen lääkärit kui tenkin lääketieteen alueen laajetessa jatkuvasti joutu vat. Heikkinen ottaa esimerkin urheilukulttuurista: aiemmin kilpaurheilulla oli korkeita eettisiä tavoitteita. mutta nyt ne ovat murenemassa urheilulääketieteen ke hityksen myötä. Hallitsemiensa keinojen vuoksi lääketiede on saanut yliotteen aiemmin vallinneista arvoista. mutta objektiivisen "asiantuntijan" roolistaan käsin tää karit, eivät kykene punnitsemaan toimintansa eettisiä ja ideologisia ulottuvuuksia. Mikä on mielestänne lääkäreiden sosiaalisen tietoi suuden taso? "Heikko! Ja syynä on jo mainittu positivistinen tieteenihanne. Ongelman voisi tiivistää kolmeen pääkohtaan. Ensinnäkin malli on reduktionistinen. Ennen kuin ihmistä voidaan ymmärtää, on hänet jaettava pieninpiin mahdollisiin ymmärrettäviin elementteihin — elimiin, kudoksiin. molekyyleihin. Toiseksi hoitosuhde nähdään subjekti — objekti suhteena, jossa potilas on passiivinen kohde ja lääkäri neutraalin asiantuntemuksen edustaja. Lisäksi nykylääketieteen käsittelytapa on poikki leikkauksenomainen. epähistoriallinen, potilaan sosiaalihistoria jää ymmärtämättä. Niinpä päädymme taas siihen, että de facto lääkäri käyttää valtaa, mutta malli neutraloi kyvyn nähdä oma asema vallankäyttäjänä ja sosiaalisesti vastuullisena olentona." Lääkärin vastuu liittyy osana ongelmaan "normaaleista" ja "patologisista" yhteiskunnallisista ilmiöistä ja ihmisryhmistä. Lääkäri voi neutraalin asiantuntijan roolistaan leimata kokonaisia ihmisryhmiä "epänormaaleiksi" ja näin viedä heidän näkökulmastaan yhteiskunnallisen merkityksen. Heikkinen viittaa ironisesti erään turkulaisprofessokrin ehdotukseen, jonka mukaan AIDS potilaat tulisi jkeskiajan spitaalisten tavoin sulkea yhteiskunnan ulkopuolelle. Leikki, utopia Entä lääketieteellisen tiedon kumuloituminen, erilaisiin rekistereihin kertyy yhä enemmän ja yhä yksityiskohtaisempaa tietoa terveydentilastemme? "Joitakin yrityksiä lääketieteellisten tiedostojen luomiseksi on tehty. Viimeksi oli tarkoitus rekisteröidä kaikki mielenterveyspalveluja käyttäneet helsinkiläiset, mutta hanke kariutui. Ylipäätään pitäisin kuitenkin nykyistä tietosuojaa riittävänä." Lääketieteellisen tiedon käytön ongelma on toisaalla. Työelämässä tehdään ihmisiä koskevia päätöksiä. joissa käytetään lääketieteellistä tietoa. Näin esimerkiksi "työkyvyn" määrittelyssä. Heikkinen kysyy kuitenkin, onko koko työkyvyn käsitteessä mieltä? Miksi ei voitaisi ajatella, että työtehtävät modifioitaisi ihmisen muuttuvien ehtojen mukaan? Lääketiede on kuitenkin toistaiseksi toiminut tuotannon ehdoilla, ja tyytyykin määrittelemään, onko yksilö sovelias annettuihin olosuhteisiin vai ei. "Arvovapaa" lääketiede on jälleen tuomarin asemassa. Entä vastarinnan mahdollisuudet? Heikkinen katsoo. että lyhyellä tähtäimellä olisi tärkeintä potilaan juri disen aseman vahvistaminen. Ihmisten pitäisi tulla tietoisiksi ja vastuullisiksi terveyspalvelujen kuluttajiksi. Pitkällä tähtäimellä tulisi koko lääketieteellisen koulutuksen mallia muuttaa. Uudet metodit — esimerkiksi hermeneutiikka — voisivat johtaa toisenlaiseen käsitykseen hoidettavasta ihmisestä ja lääkäri-potilas suhtees ta. Emansipaation mahdollisuuksista keskustellessamme palaamme vielä liikuntakulttuuriin: "Nykyinen suorituskeskeinen liikunta ajattelu lähtee liikkeelle fyysisistä vajaatiloista, jotka on liikkumisella korjattavissa. Näin päädytään narsistiseen 'kun hölkkään, tulen terveeksi ja kauniiksi' ajatteluun. Itse kuitenkin toivoisin, että liikuntaan sisältyisi aina ilon. fantasian, utopian aspekti — ihmisen tulisi edes välähdyksenomaisesti kokea toisenlaista elämänmuotoa kuin mitä suoritusyhteiskunta tarjoaa." A Markku Kekäläinen
mana ruumis Terveyden vaalimisesta on tullut meidän aikamme malli suhtautua omaan fysiologiaan. Terveydestä on tehty ihanteellinen ja tavoiteltava asia. Se on muutunut arvoksi ja mittapuuksi kulttuurissamme. Halutaan terve elinympäristö, terveellistä ruokaa ja terveellisiä harrastuksia. Terveys käsite liitetään luontoon ja luonnonmukaiseen, luonto on hyvä ja oikea ja luonnontuote on parempi kuin synteettinen. Koska terveydestä on tullut tavoiteltu päämäärä on siitä muodostunut vallan käytön väline. Sen varjolla voidaan saada ihmiset tekemään lähes mitä tahansa. Heille myydään terveellistä ruisjauhoa ja terveellisiä ker rastoja, terveellisistä elämäntavoista kertovia kursseja ja oppaita. Aikakauslehdet myyvät kesäisin yhden teemanumeron kasvien: kasvilääkinnän. vegetarismin ja luonnonkosmetiikan avulla. Elämä ilman käsikirjaa ja kurssia näyttää mahdot tomalta, myös psyykettä ja sosiaalisia taitoja harjoitetaan oppaiden ja luentojen avulla. Niissä neuvotaan riitelemään, rakastamaan, selviämään depressiosta ja unettomuudesta. Populaarilääketiede Terveyden ympärille on kehittynyt kultteja joiden tie teellinen tutkimus on vähäistä. Kansanlääkinnän tutki mus on keskittynyt perinteisiin muotoihin esimerkiksi shamanismiin ja lääketieteen harjoittajia näyttää kiinnostavan vähäisesti se mikä jää lääketieteen ulkopuolelle. Lääketiede on yksipuolisesti luonnontieteisiin suuntautunut. Terveyskulttuureiden tutkimus on jakautunut yleen sä kahteen käsitteeseen lääketieteeseen ja kansanlää kintaan. Viime vuosisadan vaihteesta lähtien on kuitenkin perinteisen kansanlääkinnän rinnalle ja osittain siitä käsin noussut populaarimedisiina. Se on populaarikult tuurin osa; ylikansallinen, joukkotiedotusvälineisiin tu keutuva ja teollisen toiminnan varassa elävä oma lajinsa. Yrteillä parantavan tietomiehen rinnalle on tullut Alfred Vogelin sveitsiläinen jättiyhtymä luontaistuottei neen, lehtineen ja kirjoineen. Populaarikulttuurin sisältämä massiivinen koneisto joka myy ja luo kulutustarpeita on tehnyt ihmisen terveydestä kauppatavaraa. Fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin vaalimisesta on tehty pyhän palvonnan kohde. Syitä terveyden vaalimisen ylikorostumiseen löytyy sekä virallisesta tervydenhuoltojärjestelmästä että joukkotiedotusvälineistä. Thalidomidi-onnetomuuden sensaatiohakuinen kirjoittelu aikakauslehdissä on murtanut lääketieteen kunnioitusta. Tehokas tervydenhuolto on poistanut niin syntymisen kuin kuolemisen ihmisen arkisesta kokemuspiiristä. Tämä yhdistyneenä kaupalliseen nuoruuden ihannointiin ja mystifioinut kuoleman ja vanhenemisen. Ihanneihminen on nuori, terve, kaunis, urheilullinen tyyppi. Vanhenemisesta on tehty kahdeksas kuolemansynti ja sitä viivytetään kaikin konstein. Myöskin tiedon kasvu erilaisista lisäaineista ja luonnon saastumisesta sekä näiden vaikutuksista ihmisen hyvinvointiin ja terveydentilaan ovat herättäneet kiinnostusta omaa terveyttä kohtaan. Erilaisten ympäristöja viherliikkeiden suosion kera. Ruumis sielu Nykyisen eurooppalaisen lääketieteen terveys-käsite on mekanistinen. Se pohjautuu valistuksen aikakauden aikana yleistyneeseen mekanistiseen ihmiskäsitykseen, josa ihminen ymmärrettiin sekä fyysisesti että psyykki sesti järkiperäisesti toimivaksi olennoksi. Psyyke ja soma eroitettiin toisistaan ja lääketieteel linen tutkimus keskittyi somaattiseen ihmiseen. Kun konekäsitys ihmisestä yhdistyi analyyttiseen, empiiriseen ja reduktionistiseen tieteelliseen ajatteluun syntyi siitä sairauden käsite joka lääketieteessä määritellään itsenäiseksi objektiksi jota voidaan tutkia, käsitellä ja torjua ikäänkuin ihmisestä ja yhteisöstä irrallaan. Virallinen terveydenhoitojärjestelmä on edellisestä johtuen valjastettu ensisijaisesti taudintorjujaksi. Suomessa 1970-luvun puolivälistä lähtien jatkuvasti kasvanut tervyden vaalimisen suosio on osa protestia jolla halutaan irrottautua yhteiskunnan holhouksesta ja palauttaa vastuu omasta minästä sekä fyysisestä että psyykkisestä takaisin yksilölle. Ihmisen ]a hänen ruumiinsa välinen suhde on vaihdellut aikakaudesta ja kulttuurista toiseen; vitalistlsesta ruumiinpalvonnasta haluun hävittää fyysisyys olemattomiin ja korottaa henki ensisijalle. Suhde omaan lyslologlaan on ihmiselle hämmentävä tila, ruumis toimintoineen on sekä tahdonaiaisesti hallittavissa että se toimii oikukkaasti omine lainalaisuuksilleen. Jokainen kulttuuri on myös halunnut ruumiista vallankäytön välineen. Siihen kohdistetut normit ja sanktiot asettavat ihmisen sijoilleen yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa hierarkiassa. Afrikkalaisessa yhteisössä aikuisuus saavutetaan intitaatiossa, jossa tatuoidaan aikuisen ihmisen symbolit ihoon. Viktorian ajan englannitar varjeli hipiäänsä ruskettumiselta, koska auringonruskettama iho oli rahvaanomaista. Kalpea iho oli hienon naisen ja yläluokan tunnus. Ruotsalaisen Nils-Olof Jacobsonin tutkimus Naturläkemedel och okonventionella behandligsmetoder, En socialpsykiatrisk undersökning av erfarenheter och atti tyder hos läkare och allmänt. 1979 on rinnakkainen Suomen olosuhteille. Jacobsonin laajassa tutkimuksessa ilmeni, että suurin syy luonnonlääkkeisiin siirtymiseen oli tyytymättömyys virallista lääkintäjärjestelmää kohtaan. Eniten tyytymättömyyttä herätti se. että lääkärit käsittelivät vain sairautta eivätkä välittäneet potilaasta. Tutkimuksen informantit olisivat halunneet olla osallisina heitä itseään koskevien päätösten teossa ja he toivoivat saavansa enemmän aikaa ja huomiota heitä hoitavilta lääkäreiltä. Sairaala on yhtä ahdistava ja pelottava kokemus kuin P.C. Jersildin kirjassa Baabelin torni. Potilas on persoonaton paketti jota huolletaan liukuhihnalla kuin viallista autoa huoltoasemalla. Sairastuminen joka on aina ollut sekä yksilöllinen että yhteisöllinen kriisi on muuttunut yksilölliseksi kriisiksi ja yhteiskunnalliseksi kriisiksi. Kyläyhteisössä ja talonpoikaiskulttuurissa sairastuminen oli kaikkien yhteinen ongelma, mutta nykyään se kiinnostaa potilaan lisäksi vain työnantajaa ja sairausvakuutuslaitosta. Töistä poissaolopäiviä lasketaan kansantaloudellisena tappiona eikä huomioida niitä sosiaalisia ja psyykkisiä sopeutumisongelmia joita terveestä sairaan asemaan siirtyminen synnyttää. Suomalainen yhteiskunta on kehittynyt holhousyhteiskunnaksi. missä viranomaiset ovat hoitavinaan yksilön ongelmat hänen puolestaan. Terveydenhuollosta on tullut vallankäytön väline ja sairastunut ihminen kokee täydellisen minuuden riiston, jota hän voi torjua vain terveyttään vaalimalla. Suomessa on lääkinnällinen deprivaatio. jonka synnyttäjä on sairaan ja virallisen lääkintäjärjestelmän välinen näkemysero. Lääkärin ja sairaan välinen käsitys siitä mikä sairaus on poikkeaa huomattavasti. Lääkäril le se on mitattavissa oleva ilmiö ja potilaalle epätyydyt tävä olotila jonka hänen subjektiivinen kokemuksensa paljastaa. Tehoton hoito johtaa itselääkintään: "Olen useita vuosia lääkärin lausunnon mukaan sairastanut vatsahaavoista johtuneita ruoansulatushäi riöitä mahalaukussani, eivätkä ne niin ollen parantuneet lääkärin lääkkeillä. Mutta kun tilasin mustajuurta AI Sanon rohdosliikkeestä Helsingistä. niin kyllä ruoansulatuselimet paranivat." Kun deprivaatio syvenee kylliksi se johtaa alistumiseen, välinpitämättömyyteen tai protestin tarpeeseen. Sanoudutaan irti virallisesta terveydenhoitojärjestel mästä ja otetaan hoito omiin käsiin. Itselääkintää harjoitetaan yhtä hyvin apteekkien käsikauppalääkkeillä kuin metsästä poimituilla yrteillä. Diagnosointi suoritetaan myös itse tai hakeudutaan kansanparantajan tai luontaisparannusmenetelmiä käyttävän terapeutin luo. Protesti voi saada uskonnollista kääntymystä muistuttavan luonteen. Oma vapauttava kokemus halutaan jakaa muiden kanssa ja lähimmäiset halutaan saada osalliseksi terveyden autuudesta. Vaihtoehtoisen terveydenhoitojärjestelmän käyttäjä hylkää entisen huonon elämänsä ja vihkiytyy kokonaan uudelle elämäntavalle noudattaen sen kaikkein ortodoksisempia muotoja. Vaihoehtolääkintää harjoittavilla henkilöillä on Suomessa ollut vuosisadan vaihteesta lähtien omat yhdistyksensä ja aikakausilehtensä. Näiden lehtien eräs perussisällöistä on omista parantumiskokemuksista kertovat yleisönosastokirjoitukset, jotka todistavat epäilijöille oikean ratkaisun merkitystä ja oikeutusta. Vaihtoehtoinen maailmakuva holistisuus Lääketieteen mekanistisen ihmiskäsityksen sijasta vaihtoehtoinen tai luonnonmukainen lääkintä tarjoaa holistista ihmiskuvaa, jossa ihminen määritellään henkis sielullis-fyysiseksi olennoksi. Siinä hyväksytään ihmisen subjektiivisuus, yksilöllisyys ja irrationaalisuus. Sairasta hoidetaan kokonaisvaltaisesti, kuten perinteisessä kansanlääkinnässä. Perustana on normatii vinen järjestelmä joka muodostuu viidestä perusarvosta: 1 . l u o n t o , luonnonmukainen on arvokasta koska se noudattaa luonnon lakeja. 2 . y h t e n ä i s y y s , kokonaisuus eli ruumiin ja sielun sekä yksilön ja universu min välinen yhtenäisyys 3 . p u h t a u s eli luonto on puhdas -puhdas yhteydessä eettisiin ideoihin: pyhä. epäitsekäs, epäkaupallinen. 4 . y k s i l ö l l i s y y s eli persoonallinen suhde parantajan ja asiakkaan välillä sekä hoidon valinnassa ja 5 . i n h i m i l l i s y y s e l i s y m p a t i a kaikkia eläviä olentoja kohtaan. Erilaisten luonnonmukaisten parannusmenetelmien valinta sisältää halun palata siihen viattomuuden luon nontilaan joka vallitsi ennen teknologian syntiin lankeamista. Kielletään luonnontieteiden kehitys ja vaikutus nykyisten yhteiskuntien syntyyn ja halutaan aloittaa kaikki alusta uudelleen. "Vihreys" on käsitteellisesti niin avara määrittelemätön, että siihen mahtuu hyvin erilaisia näkemyksiä sisälle, siksi sen suosio on suuri hyvinkin laajoissa kansanjoukoissa. Suomalaisissa luontaistuotteiden ja luonnonparannusmenetelmien kuluttajatutkimuksissa keskivertoinen käyttäjä on keski-ikäinen. vähintään ylioppilastutkin non suorittanut, naimaton kaupungissa asuva nainen. Hänen kohdallaan terveydenvaalimisesta kehittyy hei posti kokonainen elämäntapa jolla täytetään sekä terveydenhoidollisia että elämisen laadusta syntyneitä deprivaatioita. Oman hyvinvoinnin vaaliminen on hyvin monitahoinen ongelma, se käsittää yhtähyvin vaihtoehtoista elämäntapaa, narsistista omaan ruumiiseen käpertymistä kuin muotioikkua. Terveys elämisen laadun mittarina saavutti huippunsa 1982—83 ja luonnonparannusmenetelmien ja -tuotteiden suosio on kääntynyt hitaaseen laskuun jotakin uutta ja erilaista on nousemassa sijalle. Tuula Pessa
8 9 Sairauden metaforat Susan Sontag on esseistinä viettelijätär. Hänellä on ällistyttävä kyky löytää asioiden väliltä yhteyksiä, jotka muilta helposti jäävät näkemättä. Suomalaisetkin ovat saaneet tutustua tähän yhdysvaltalaiseen monitaituriin (sen lisäksi, että on tämän päivän maineikkaimpia esseistejä ja arvostettu kriitikko, hän on myös kirjoittanut muutaman romaanin ja elokuvakäsikirjoituksia) äskettäin suomennetun 'Valokuvauksesta' -teoksen välityksellä. Vuonna 1978 hän kirjoitti pitkän esseen, jossa hän käsitteli sairauden käyttöä metaforana ja metaforia, joita on käytetty sairauden kuvaamiseen. Sontag keskittyy kahteen moderniin kirjallisuuteen erityisesti vaikuttaneeseen tautiin: tuberkuloosiin ja syöpään. Tarkoitus ei siis ole tutkia sairautta fyysisenä ilmiönä, vaan niitä pelottavia kieli-(mieli-)kuvia, joita niihin liitämme ja v a pautua niistä. Sontagin mukaan tervein tapa olla sairas on olla vapaa mystifioivista kielikuvista. Essee laajenee kuitenkin käsittelemään ruumiillisuuden, yksilöllisyyden ja sairauden suhteita yleensä modernissa länsimaisessa kulttuurissa. Tuberkuloosi muotina Tuberkuloosi viime vuosisadalla ja syöpä tänään ovat olleet voimakkaan kulttuurisen mystifioinnin kohteita. Tämä on johtunut siitä, että molemmat on koettu hillittöminä ja oikullisina sairauksina aikana, jolloin lääketieteen keskeisenä lähtökohtana on ollut kaikkien sairauksien parannettavuus. Sairauksia on pidetty saastuttavina. Jopa sairauden nimen mainitseminen on pelätty tartuttavan tai pahentavan sitä. Viime aikoihin saakka on pelätty ilmoittaa sairauden laatua syöpäpotilaalle. Vaikka sydänveritulppapotilaalla on suurin piirtein yhtäläiset mahdollisuudet kuolla pian sairauden toteamisen jälkeen, ei samankaltaista pelkoa ole sen yhteydessä esiintynyt. Syöpä ei pelota pelkällä tappavuudellaan; se on iljettävä, rivo ja säädytön tapa kuolla. Typologisesti tuberkuloosia ja syöpää ei kyetty täsmällisesti erottamaan toisistaan ennenkuin tuberkkelibasilli löydettiin 1882. Sitä ennen niitä kuvaavat myytit kävivät pitkälle yksiin. Sittemmin niitä koskevat mielikuvat eriytyivät. Tuberkuloosi (tavallisesti samaistettuna keuhkotuberkuloosiin) on näkyvä ja kuuluva, äärimmäisyyksien tauti. Ihon kalpeus, poskien punehtuminen. Yskänkohtaus, rauhoittuminen. Verta kamelianaisen nenäliinassa.. Syöpää sairastavan kalpeus on lopullista ja pysyvää. Oireet ovat näkymättömissä siihen saakka kuin on myöhäistä. Syöpäsolut valloittavat hitaasti mutta varmasti ruumiin. Tuberkuloosia on pidetty köyhien sairautena, kun taas syöpä on rikkaiden maiden keskiluo kan sairaus. Sekä tuberkuloosi että syöpä on ymmärretty intohi mon sairauksina. Tuberkuloosi on liitetty liialliseen intohimoon kun taas syöpä halun tukahduttamiseen. Romantikot pitivät tuberkuloosia muunnoksena rakkauden taudista. Romanttisessa kirjallisuudessa tauti estetisoitiin. Mutta kirjallisuudessa esiintyneet myyttiset käsitykset olivat levinneet laajemmalle. Oli yleistä pitää romanttisena sellaista henkilöä, joka kuoli nuorena tuberkuloosiin. Keats kirjoitti Napolista menetetylle rakastetulleen: "Jos minulla olisi mitään toiveita parantua, (tuberkuloosista) niin tämä intohimo tappaisi minut." Toisaalta tauti saatettiin yhdistää myös täydelliseen, enkelimäiseen viattomuuteen, kuten pikku Even kuolema Setä Tuomon tuvassa. Yleisesti tuberkuloosin käsitettiin liittyvän tiettyihin luonteenominaisuuksiin, persoonallisuuteen ja sen ulkoiseen ilmaisemiseen. Tuberkuloosin oireet olivat ilmaisua voimakkaasta intohimosta, mutta samalla tietynlaisesta resignaatiosta, luopumisesta. Nämä piirteet muodostuivat, samoin kuin niihin liittyvät ulkoiset tunnusmerkit, yleiseksi tuberkuloottisen persoonan kultiksi. Tuberkuloosi oli individualisoiva sairaus. Romantikot synnyttivät koko länsimaiseen yhteiskuntaan levinneen tuberkuloosi-lookin. 1700-luvulta lähtien maantie teellinen ja sosiaalinen liikkuvuus aiheuttivat yksilön yhteiskunnallisen statuksen liukuvuuden. Uusi suhtautuminen vaatteisiin (ruumiin ulkoinen asu) ja sairauteen (ruumiin sisäinen 'koristelu') tulivat merkittäviksi identiteetin osiksi ja sen ilmaisemisen välineeksi. Tuberkuloosi-lookin syntyminen liittyy aikaan, jolloin aristokratia oli menettämässä entistä valtaansa. Samalla aristokratia muodostuu kuitenkin uuden ruumiskuvan malliksi. Oli muodikasta näyttää sairaalta. VVindsorin herttuatar totesi; "Koskaan ei voi olla liian rikas. Eikä koskaan voi olla liian laiha." Marie Bashkirtsev kirjoitti 1887 suositussa aikakauslehdessä: "Yskin jatkuvasti... Mutta sen sijaan, että tekisi minut rumaksi, se antaakin minuun kaihoisuuden tunnun, joka on hyvin pukeva," Sairaus teki ihmisen mielenkiintoiseksi, yksilölliseksi. Novalis kirjoitti: "Täydellisen terveyden päämäärä on kiintoisa vain tieteen näkökulmasta." Se, mikä on todella kiinnostavaa on sairaus "joka liittyy yksilöllistämiseen." Tämä liittyi myös romantikkojen käsitykseen kuolemasta. Kun Byron kertoi Ateenassa ystävälleen haluavansa kuolla tuberkuloosiin, tämä kysyi ihmetellen syytä tähän. "Koska kaikki naiset sanoisivat 'Katsokaa Byron-rukkaa, kuinka mielenkiintoiselta hän näyttääkään kuollessaan." Tuberkuloottinen oli henkevä ja aistillinen. Se muodostui malliksi boheemille elämäntavalle. Sairas oli sivullinen, joka oli tuomittu etsimään terveellistä paikkaa toipumistaan varten. Tämä turvapaikan etsimisen motiivi kuului kiinteästi boheemin ja muodikkaan tuberkuloottisen kuvaan. Sairaudesta tuli syy matkustaa eksoottisiin paikkoihin. 1800-luvun alussa lääkärit neuvoivat sairaita Italiaan, myöhemmin Välimeren tai eteläisen Tyynenmeren saarille, ja vihdoin 1900-luvulla erämaahan tai vuoristoon. Kaikki nämä maisemat romantisoitiin vuorotellen. Niistä tuli myös porvarillisesta arkielämästä vetäytymisen metaforia. Romanttinen hulluus Kun tuberkuloosi viimein pystyttiin parantamaan, se ei enää pystynyt toimimaan romanttisen itseilmaisun välineenä. Sen tilalle ei kuitenkaan tullut syöpä, sillä sehän on itseilmaisun vastakohta. Syövän mytologiaan kuuluu sen syntyminen tukahdutetun minän kapinasta. Tämän kuvan muotoutumiseen ovat merkittävästi vaikuttaneet psykoanalyyttiset tulkinnat syövästä. Muun muassa Georg Groddeckin ja Wilhelm Reichin teoriat ovat vaikuttaneet näiden näkemysten syntyyn. Tuberkuloosin paikan itseilmaisun sairautena onkin ottanut Sontagin mukaan hulluus. Sontag ei suoranaisesti mainitse ns. antipsykiatrista liikettä, mutta hän tuntuu vihjaavan nimenomaan siihen väittäessään hulluuden tulleen romantisoiduksi tuberkuloosin tapaan. Hän esittää muutamia mielikuvia jotka yhdistävät näitä kahta sairautta. Hulluuteen liitetään usein myös mielikuvia voimakkaasta aistillisuudesta. Se on romantikkojen maailmasta vetäytymisen tapaan kriittisen etäisyyden ottamista ahdistavaan yhteiskuntaan. Hulluus henkisenä trippinä on romanttisen pakomatkan laajentuma. Sontagia vastaan voitaisiin tietenkin sanoa: Missä on tieteen ja myytin ero? Onko se niin yksinkertainen kuin hän tuntuu olettavan? Vai voitaisiinko tiede esittää yhtälailla myyttisenä rakenteena kuten esim. ranskalainen Michel Serres on tehnyt. Sontag näyttää erottavan hyvin tiukasti sairauden todelliset, fyysiset syyt ja myyttiset, sosiaaliset tai henkiset syyt. Kuitenkaan se tosiasia, että tuberkuloosiin on löydetty selkeä fyysinen, biologinen aiheuttajansa, ei • : , : -•••••:• • ^ : i : ^ • vielä oikeuta päättelemään, että näin on minkä tahanM sairauden esim. syövän laita. Syöpää ei olla kyetty estetisoimaan ja romantisoimaan samalla tavoin kuin tuberkuloosia ja hulluui:x Poikkeuksen muodostaa vain tuberkuloosia e: muistuttava (Sontagin mielestä) syövän laji leukemia. Love Storyn romantisoitu leukemiakuolema on kus(enkin poikkeus syövän yleisesti hyväksytyssä harmaan kauhistuttavassa mytologiassa. Syöpä on kesytetyn, itseilmaisun kykenemättömän ruumiin kapina. Siihen ei liity erotisoivia myyttejä, päinvastoin, syöpä deseksualisoi potilaan. Syöpää sairastava on tukahduttanut myös aggressiiviset viettinsä. Siksi hänen ruumiinsa solut alkavat aggressiivisesti monistua, lisääntyä, kasvaa. Vaikka sekä tuberkuloosiin, että syöpään on liittynyt käsitys itsensä rankaisemisesta, on se syövän kohdalla ollut paljon ankarampi, ehdottomampi, luonnonvoimaisempi. Sontag tarkastelee teemaansa lukuisin esimerkein useasta eri näkökulmasta. Sairaus, metafora, politiikka Tarkastelkaamme vielä lyhyesti kuinka sairausmetaforaa on käytetty politiikan kielessä. Jos poliitikko käyttää sairauden metaforaa puhuessaan yhteiskunnan tilasta, se viittaa yleensä kahteen mahdolliseen suuntaan, Joko hän katsoo, että yhteiskunta tuottaa sairautta tukahduttavuudellaan, repressiivisyydellään ja haluaa näin perustella spontaania politiikkaa. Tämä on liittynyt nimenomaan romantismiin politiikassa. Sydän ennen päätä, spontaanius ennen laskelmointia, luonnollisuus ennen keinotekoisuutta, maaseutu ennen kaupunkia. Toinen suunta näkee yhteiskunnan sairauden kaaoksena, uhkana järjestykselle, joka vaatii taitavan kirurgin veistä. Tällä perusteellaan edelliselle vastakkaista komennon tiukentamista. Nämä näennäisesti vastakkaiset suuntaukset ovat kuitenkin monesti kulkeneet käsi kädessä. Ne molemmat ovat usein esiintyneet väkivaltaisen ja irrationaalisen politiikan perusteluna. :»«;s „ : I : I Politiikassa sairausmetaforan melodramaattisuuteen liittyy myös rankaiseva vivahde, mutta kääntyneessä muodossa. Siinä sairaus ei ole rangaistus vaan rankaisun kohde. Hitler, joka on oiva esimerkki sairausmetaforan käyttämisestä politiikassa, vertasi 1919 juutalaisia rodulliseen tuberkuloosiin kansojen keskuudessa. Tällöin tuberkuloosin mytologia oli vielä elinvoimainen. 1930-luvulla nousi kuitenkin syöpämetafora keskeiseksi. Puhuttiin siitä, kuinka syöpää hoidettaessa on kasvaimen poistamiseksi poistettava myös tervettä kudosta ympäriltä. Metaforien ero kuvastaa pehmeän ja kovan hoidon eroa. Tuberkuloosi ja sanatorio — syöpä ja kirurgin veitsi. Natsiretoriikassa juutalaiset yhdistetiin myös kaupunkiin ja sen moraalisesti saastuneeseen elämään. Kuten alussa sanoin, on Sontag viettelijätär. Esseen lukemattomat esimerkit ja esitystavan johdonmukaisuus vakuuttavat lukijan. Ne pari esimerkkiä, jotka olen tässä tarjonnut näkökulmista, joita hän käsittelee. eivät tietystikään tyhjennä Sontagin argumenttien rikkautta. Lienee kuitenkin paikallaan sanoa lopuksi pan sanaa ongelmista, joita Sontagin perusajatukseen liittyy. Sontag ilmoittaa ajatuksekseen puhdistaa sairaus sitä ilmaisevista, vääristävistä metaforista. Hänellä on siis ajatus jostain neutraalista, todellisesta kielestä, jolla sairauteen olisi viitattava. Tällaiseen kieleen hän ei kuitenkaan eksplisiittisesti viittaa. Taka-ajatuksiaan kuitenkin on lääketieteellisen kielen ei-metaforisuus. Hän viittaa usein lääketieteen kehitykseen myyttisiä käsityksiä rikkovana. Ja kuitenkin hänen on tunnustettava toisaalta, että esimerkiksi hoitoa kuvaavat ilmaisut on lääketieteessä lainattu strategisesta kielenkäytöstä. Taistelu' sairautta vastaan on kyllästetty sodan metaforilla. Epäilen, uskooko Sontag itsekään kielen puhdistamiseen muuten kuin metaforisessa mielessä (puhdistus on kai tässä yhteydessä poliittinen metafora). Perusky symykseksi jää: voiko metafora olla terve tai sairas? Ja lopulta: mikä on metafora? Jari Nieminen Susan Sontag, lllness as Metaphor Penguin Books, Suffolk, 1978 — Jorma Parviainen
10 Aids leimaamista, pelkoja, hysteriaa... "Homorutto raivoaa", "Homojen tauti uhkaa". Näin alkoi Suomalainen AIDS-keskustetu jokunen vuosi sitten. Epidemiaa koskeva asiallinen tieto se vähä mitä oli tarjolla jäi kauhujuttujen ja epäuutisten varjoon. Nyt on tiedonvälitys asiallistunut, mutta lähes monopoliaseman ovat saaneet AIDSia tutkivat lääkärit, jotka yleensä näkevät ongelman puhtaasti lääketieteellisenä. Kysymys laajenee kuitenkin kliinisen lääketieteen ulkopuolelle. Onko epidemian varjolla käynnissä homoseksuaalisuuden uudelleenpatologlsolnti? Kuinka pitkälle yhteiskunnan pakkotoimet voivat kansanterveyden nimissä mennä? Miten lääketieteen etiikka suhtautuu esimerkiksi eristämiseen ja joukkotarkastuksiin? ."utkija Olli Stalström on ollut naimisissa AIDS-ky symyksen kanssa jo muutaman vuoden, ensiksi SE TA:n aktiivina ja päivystäjänä, nyttemmin myös tutkijana: hän tekee aiheesta opinnäytetyötä sosiologiaan. Stalström saa erään sitaattipalvelun kautta kaiken maassa kirjoitetun AIDS-materiaalin. "Hermot alkavat olla pinnalla kun viikossa saa luettavakseen parikym mentä juttua fasistista paskaa." Luonto-äiti asialla Millaisista hengentuotteista on kysymys, selviää vaikkapa Riihimäen Sanomista 3. 7. 1983. Herra ni meitä A. Alhainen kirjoittaa kolumnissaan aiheesta: "Vaikka en tunnustaudukaan ahdasmielisimpien ihmisten joukkoon kuuluvaksi, minun on myönnettävä, että olen aina hiukan karsastanut homoseksualisteja eli hinttareita eli ruskean reijän ritareita." "Ellen väärin muista, homoseksuaalisuus luokiteltiin aikaisemmin sairauksiin. Sitten asenteet höltyivät. hinttarit tulivat koloistaan julkisuuteen, antoivat ujostelemattomia haastatteluja keltaiselle lehdistölle ja perustivat oman etujärjestönsä. Homot alkoivat vaatia itselleen julkisuuden oikeutta." "Hinttareiden" vapautumisesta päästäänkin AIDS:iin: "Kai ainoa myönteinen asia AIDS-viruksessa on se. että se ei tartu normaaleihin ihmisiin. Nimittäin mikäli he pysyttelevät erossa epänormaaleista harrasteista." Lopulta viitataan seksuaalisuuteen osana "luonnon järjestystä", jota ei rankaisematta rikota: "Niin, että mihinkäs rakoon tässä luonnon tekemässä systeemissä homoseksualistit sijoittuvat? Ei minun mielestäni oikein mihinkään. Olisikohan Luonto-äiti samaa mieltä? Kehitteli vaivihkaa AIDS-viruksen järjestääkseen asian." Herää vain kysymys, voisiko luonto-äitiä jotenkin avustaa tässä järjestelyssä? No. provinssilehtien sanasepot ja yleisönosastoihin kirjoittavat fanaatikot voi aina jättää omaan arvoonsa. mutta yllä siteeratussa tuotoksessa lanseerataan teemat jotka toistuvat myös "vakavammassa" AIDS-kirjoittelussa: homojen vapautusliike ja AIDSJlle altistavan riskikäyttäytyminen samaistetaan, sairaus näh dään kansanterveydellisenä ongelmana vain jos "nor maaliväestö" on uhattuna ja lopulta. AIDS:ia pidetään "luonnon kostona" — homoseksuaalisuus halutaan patologisoida uudelleen. "Homojen vapautusliikkeen ja epidemian kytkemi nen toisiinsa on totaalinen virhe. Saunaklubit ja vastaa vat. jotka ovat pahimpia tartuntapaikkoja. ovat vanhempia kuin homojen vapautusliike. Niiden olemassaolo perustuu nimenomaan yhteiskunnallisen suvaitsemattomuuden aiheuttamaan anonymiteetin tarpeeseen. Tätä gettoutumista aiheuttavaa suvaitsemattomuutta eri maiden vapautusliikkeet ovat vastustaneet. Mainit takoon, että Suomen ainoa saunaklubi suljettiin nimenomaan SETA:n painostuksesta", selvittää Stalström. Pettymys, näköalattomuus Luokaton kirjoittelu on ilmeisesti osasyynä siihen. että SETA menetti tärkeimmän tulolähteensä. Vanhalla Polilla pyörineen diskon. Ravintolan omistaja sanoi sopimuksen irti välittömästi sen jälkeen, kun Monsieur Mosse kertoi Ilta-Sanomissa, että taudinlevittäjiä ovat juuri SETA:n diskoissa pyörivät tyypit. Varoja SETA kuitenkin tarvitsisi enemmän kuin koskaan, sillä meikäläinen AIDS kirjoittelu johti kesällä 1983 tilanteen riistäytymiseen käsistä: "Kun Iltalehti julkaisi heinäkuussa tunnetun kuvaparin otsikolla 'AIDS syö uhrinsa silmissä', tuli SETA:n puhelinpäivystykseen seuraavan kuukauden aikana 2000 soittoa, saman verran kuin normaalisti vuodessa. Päivystäjien kaikki aika meni itsemurhakandidaattien perässä juoksemiseen." Suomalainen lääkärikunta ei ilmeisestikään ollut varautunut asiallisen tiedottamisen tarpeeseen: "Kun loppuvuodesta 1982 alkoi ilmestyä 'Homorutto raivoaa' -tyyppisiä kirjoituksia, otin lukemattomia kertoja yhteyttä Helsingin sukupuolitautien klinikkaan jotta siellä osattaisiin varustautua tulevaan epidemiaan ja sen aiheuttamaan tiedon tarpeeseen." "Lopputuloksena oli. että minut heitettiin ulos klini kan toimistosta terveisin, että homojen tasavertaisuushömpötys on kerta kaikkiaan sekundäärinen kysymys. Kun paniikki tuli heinäkuussa, oli klinikalla sellainen kaaos, että kenelläkään ei ollut aikaa edes ajatella tiedottamista." Millaisia seurauksia AIDS-hysterialla on ollut homoyhteisön sisällä? "On ollut kolmenlaisia reaktioita. Osa on joutunut paniikkiin ja luopunut seksuaalisuudesta täysin. Osa on suhtautunut rauhallisesti ja pyrkii välttämään riskialtista elämäntyyliä. Osa jatkaa vanhaan malliin maailmanlopun tunnelmissa." "Pahinta mielestäni on näköalattomuus ja pettymys siitä, että 60—70-luvuilla saavutettu edistys on rornah tanut hetkessä." "Normaaliväestö", "riskiryhmä" Eräs merkittäviä viime vuosikymmenten edistysaskelia on homoseksuaalisuuden sairausluokituksesta luopuminen, mikä tapahtui Yhdysvalloissa 1974 ja Suomessa 1981. Nyt on meneillään uudelleenpatologisointi. Räi keimmillään tämä ilmenee erilaisina "luonnon kosto" teorioina, mutta meikäläisessä vakavassakin AIDSkirjoittelussa vilahtelevat tämän tästä käsitteet "riskiryh mä" ja "normaaliväestö". Selvimmin asian ilmaisi professori Pekka Halonen Suomen Lääkärilehdessä 7/85: "Niin kauan kuin AIDS oli pelkästään mieshomoseksuaalinen tauti — kuolemanvaarallinenkin — oli siihen lääkärikunnan ja yleisön keskuudessa vain rajoitettua kuriositeettikiinnostusta. Nyt kun sen on osoitettu tarttuvan homoseksuaaleista(...) naisiin ja heistä vastasyntyneisiin, on probleema jokaista lääkäriä koskettava." ilmiön patologisointi kätketään kirjoittelussa neutraalin lääketieteelliseen kielenkäyttöön. Korostetaan. että kyseessä on "lääketieteellinen ongelma", ei yritys minkään ihmisryhmän leimaamiseksi. Stalström ihmettelee kuitenkin lukuja, joita suomalaiset AIDS-tutkijat ovat mm. Suomen Kuvalehdessä ja Kauneus ja terveys -lehdessä esittäneet. Suomessa on tutkittu 200 riskiryhmiin kuuluvaa ja heistä löytyi 17 infektion saanutta. Sitten on laskettu, että maassamme on 20 000 riskiryhmään kuuluvaa, joten tartunnan saaneita olisi 1700. "Asia on kuitenkin niin, että tarkastettavaksi hakeutui vain erittäin riskialttiisti eläneitä ja AIDS:iin viit taavia oireita saaneita potilaita. Ihmettelenkin, kuinka joku täysjärkinen voi yleistää kliinisestä otoksesta saa tuja tuloksia. Tutkijoille on niin usein tuloksetta huomautettu asiasta, että epäilenkin, että taustalla on halu käydä moraalista debattia." Lääkärit ovat lausunnoissaan korostaneet, että aiheesta on syytä pitää jatkuvaa "hälinää". Ilmeisesti lukujen manipulointi on osa "hälinän" pitoa. Kuitenkin epidemian paisuttelu ja hysteeriset AIDS-potilaiden eristämisvaatimukset — tunnetuin on ehdotus viruksen kantajien sulkemiseksi Seilin vanhaan spitaalisairaalaan — saavat tartunnan menemään maan alle.
Sairaalatehdas sylttyä synnyttimistä Ilmapiiri, missä debattia käydään, ei ole merkityksetön edes sairauden hoidon kannalta. Tartunnan saa neista noin 10—30 prosenttia sairastuu varsinaiseen AlDS:iin, ja on todettu, että sairastumisriski riippuu hyvin paljon potilaan mentaalisesta tilasta. Tässäkään mielessä ei siis voida puhua puhtaasti kliinisestä ongel masta. Yhteiskuntatieteiden ja homojärjestöjen panos on välttämätön ongelman mentaalisen ja sosiaalisen puolen hoitamisessa. SETA:n sosiaaliministeri Vappu Taipaleelle esittämä poikkitieteellinen AIDS työryhmä juuttui toimeksiannon jälkeen pariksi vuodeksi ministeriön byrokratiaan. Yhteistyö kahden maassamme toimivan tutkimusryhmän kanssa on ollut nihkeää: AIDS:in käsittelemi nen puhtaasti lääketieteellisenä ongelmana sulkee pois monimutkaiset eettiset ja sosiaaliset kysymykset. Tällaisista voisi olla esimerkki ehdotettu 10 000 riskiryh mään kuuluvan seulontatutkimus. Potilaan intimiteettisuojaa pidetään nykyisellään riittämättömänä — onnistuihan Hymy-lehti onkimaan ensimmäisen AIDS-potilaan nimen selville parissa viikossa. Myös vakiintuneen lääketieteen etiikan mukaan laajoja seulontatutkimuksia pidetään epäsuotavina, jos a) sairauteen ei tunneta hoitoa, b) skreenauksesta voi olla sosiaalisia haittoja. Stalströmin mukaan AIDS mt kimus sotisi molempia periaatteita vastaan. Puhdasta tiedettä? Paisuttelua tai ei. AIDS on joka tapauksessa myös kansanterveydellinen ongelma. Onko SETA:lla esittää jotain jo tarjottujen toimenpiteiden sijaan? "Hollannissa asia hoidettiin aivan toisin. Heti kun vaara tiedostettiin. muodostettiin kansallinen AIDS-tutkimustyöryhmä. johon tuli lääkäreitä, sosiologeja, terveysviranomaisia, ja melko pian myös homojen vapautusliikkeen edustajia. 'Tutkimusotos koottiin kaikkia elämäntapatyyppe jä edustavista homomiehistä. Jokaisen 3000:n kanssa tehtiin kirjallinen sopimus, joka mm. takaa täydellisen anonymiteetin. Veritestin lisäksi jokaisesta tehtiin heidän elämäntilannettaan valaiseva sosiologinen syvähaastattelu. ja jokaisen potilaan emotionaalisiin tarpeisiin kiinnitettiin erityistä huomiota." 'Tiedotus hoidettiin keskitetysti, ja kaikki asian osaiset olivat mukana lehdistötiedotteita laatimassa. Yksittäisistä sairastumisista tai kuolemantapauksista ei raportoitu, lehdet saivat vain yleistä tilastollista informaatiota. Sensaatioja pornolehdet eivät sitäkään." "Niinpä mitään meikäläisen kaltaista hysteriaa ei syntynyt, vaikka infektion saaneita on Hollannissa olennaisesti enemmän kuin Suomessa." AIDS-ilmiötä voi pitää paradigmaattisena esimerk kina lääketieteen ja yhteiskunnallisen vallankäytön välisestä monisyisestä suhteesta. Erotellessaan "normaaleja" ja "patologisia" ilmiöitä lääketiede astuu väistämättä myös yhteiskunnallisen vallankäytön alueelle. Oletus "puhtaasti lääketieteellisistä" kysymyksistä ei poista tätä vallankäytön aspektia, ainoastaan kätkee sen. Tällöin erilaiset poliittiset ja moraaliset pyrkimykset voidaan esittää näköjään kiistattomina, "tieteellisinä" väitteinä. Kuitenkin patologiseksi leimaaminen voi — kuten AIDS: in tapauksessa — vfedä kokonaisen ihmisryhmän elämäntavan, jopa olemassaolon oikeuden vaakalaudalle. Sain hoitajan puhutuksi ympäri. Sosiaalitoimisto maksaisi poliklinikkamaksun. Eteisessä istui autokuski odotellen kyydittäväänsä. onnekasta syöpäpotilasta, joka pääsisi hetkeksi ihmisten ilmoille. Hiuksettomia sädehoidosta palaavia korisevia vaareja makasi käytävillä. Sädesairaalan siipi oli pieni. Vuosikontrolli. Kerran vuodessa tähystys kaikkein pyhimpään, tirkistys ja tikun pyöräytys paikassa, josta sai alkunsa minun sukupuolisuuteni. Ovi. josta poikani tuli maailmaan. Tunteen muuntaja. Sielun jatke. Kos tea komero pimeyden voimien temmeltää. Yhteiskuntakelvottomalla päällä kontrolliajan mie lessä pitäminen on mahdotonta, huolimatta vaaleanpu naisesta potilaalle annettavasta muistilapusta. Tälläkin kerralla sain postitse kehoituksen, jossa kerrottiin, että olin jättänyt saapumatta ja että uusi aika olisi varattuna silloin ja silloin, ja mikäli aika ei kävisi soittaisin nume roon... Tämä sairaalakolossi on yhteiskunta. Tämä kolossi on laitos valtiossa. Minä en ole valtio. Enkä yhteiskun ta. Olen nainen, jonka kohdunkaulassa on syövän esiaste, leikattu muutama vuosi sitten. Odotusaulassa on nipuittain naistenlehtiä. Valko takkisten päässä tukku tietoa naisen anatomiasta. Nip pelitietoa pippelinkantajien päissä siitä, minkä näköi nen naisen liha on ja miten se käyttäytyy. Vuodesta toiseen naiset keskustelevat yhtä kiihtyneen hätäisesti. Tuntemattomat naiset tilittävät toisil leen tautiensa kulkua, kohdun poiston traumoja, lapsi lukuaan. keskenmenojaan ja miehensä reaktioita. Yksi kertoi, että kaikki sinä aamuna oli mennyt päin honkia. Giljotiiniaamuna. jolloin nämä valkoiset vallanpitäjät sanelisivat tuomionsa, lääke ja hoitomääräyksensä. Tutkimushuoneessa hoitaja kehotti häveliäästi riisumaan alapään paljaaksi. Housut sai riisua tohtorin luona, jos halusi. Huomasin vasta riisuuntumiskopissa. että jalassani oli miesten alushousut. Mielen kuohunnasta huolimatta tuntui uhmakkaalta mennä sisään il man housuja. • >, Tohtorilla oli parta. Diorin silmälasit. Se kehotti istuutumaan tuolille, joka oli peitetty steriilillä paperilla minun saastaisten eritteitteni varalta. Tautinen, kapi nen nainen. \\ — Jaaha, kerrataanpa nyt sitten, mitä varten «ällä pitää rampata. Muistin kyselleeni puhelimessa hoitajilta, miksi aina täytyi lulla juuri keskussairaalaan, vaikka olin vasta käynyt oman gynekologini vastaanotolla, ja papa näyl teen pystyi ottamaan lääkäri.muuallakin — E en minä tiedä. — Mikäs tauti rouvalla on? — Dys dysplasia. Moderata. Oli. Se on leikattu, Kurkkii tukkeutui. i Teillä on syövän esiaste. Ei pahanlaatuinen. mutta keskipaha. Milloinkas tämä taas todettiin... oliko se raskauden yhteydessä...? — En muista... — Eikö se ole rouva, joka tässä nyt sairastaa?!! — On. Mutta rouvalla ei ole muistia, sanoin ja pyö räytin sormeani ohimoni vieressä. Tautinen. Viallinen Kelvoton nainen — Mitäs leikkauksen jälkeen sitten on tapahtunut? Rippituoli. Puhdistautumisrituaali, Ojentava oksen nus. — A abortti... niin. ja kierukka on laitettu — Jaaha, nouskaa tutkimuspöydälle. Jalat metallikoikkuihin. Noin. Seinällä roikkuu sty roxrouheesta tehty suuri halkinainen sydän. Kylmä metallispekula työntyy sisään. Sitten kolmea tikkua pyöritetään kohdunkaulassa. Yksi niistä tekee tarpeet toman kipeää. Rangaistus. Yhteiskunnan rangaistus niskuroivaa naista kohtaan, joka ei ajallaan alistunut selätettäväksi tieteellisiin tarkoituksiin. Tarjoamaan muhevia näytepalojaan ja irtosolunäytteitään tämän sairaalateiltään tunteettomien robottien käyttöön. Kierukasta se kyselee. Rutiininomaisesti. Valittelen ) tulehduskierrettä. joka on taas'alkanut. Sekin sanoo. ettei kierukka aiheuta tulehduksia, eikä solumuutoksia Okei oikei Ei aiheuta. Pillerit eivät aiheuta itkukohtauk sia eivätkä raivonpuuskia. Eivät eivät. Nämä uniperäi set valkotakkiset jumalat kyllä tietävät. Kokemuksesta Hylly-Heljä Sappela-Örländssön Markku Kekäläinen
12 • Tahko Pihkala suomalaisen narsisimin grand old man On vuosi 1912. Tukholman olympialaisten avajaispäivän aamu. Keisarillisen Venäjän Suomen suuriruhtinaskuntaa edustava juoksija Lauri Pihkala vilkaisee pukusuojassa taskupeiliinsä. Hän huomaa unohtaneensa ajaa aamulla partansa. Avajaismarssi on juuri alkamassa eikä parranajoon ole enää aikaa. Pihkala katsoo parhaimmaksi vetäytyä pois koko seremoniasta. Koko urheileva ja urheilua seuraava suomenkansa tuntee Lauri Tahko" Pihkalan ennenkaikkea miehenä. joka keksi pesäpallon. Tai eihän Tahko — niin nero kuin olikin — varsinaisesti pesäpalloa, siis tätä peliväli nettä keksinyt vaan pallon keksivät muinaiset foinikialaiset. Tästä keksinnöstä olivat amerikkalaiset johtaneet (gabbagabba) baseball-nimisen pelin, josta Tahko kehitti paremmin isänmaamme lumisiin metsiin, kivisille palloille, hallan puremille laihoille ja hyllyville lakkasoille sopivan pallopelin. Tahko piti erityisesti huolta että pesäpallosta kehit tyi peli jossa saavat harjoitusta taidot, joita aivan tavalliset nuoret miehet tarvitsevat jokapäiväisessä elämässään. Täytyyhän pesäpallossa osata ennalta arvata omien ja vihollisen liikkeet. Siinä oppii heittämään (esim. käsikranaatin) tarkasti kohteenseensa. Täytyy juosta vinhaa vauhtia vähän matkaa ja heittäytyä sen jälkeen rähmälleen maihin. Suomalaisten perinteistä lähitaistelukeinoa halolla hakkaamista on hyvä harjoitella. Kuolemaa on aina syytä varoa! Kopin nappaamisesta Tahko itse povasi, että pian tulee aika jolloin Suomen urhot nappaavat vihollisen heittämän kranaatin räpyläänsä ja vinttaavat sen takaisin omistajilleen. Noihin aikoihin suuressa huudossa olleet suojelus kunnat (discoteekkien varhaisia edeltäjiä) ottivat heti pelin kummilapsekseen ja se levisi kulkutaud... öhöm... peli siis levisi ympäri Suomea vauhdilla, jota edes Virpi Miettisen podauslevyt eivät ole onnistuneet lyömään laudalta. Historian siivet havisevat: Neuvosto-Venäjän myönnettyä Suomelle itsenäisyyden sen kummemmitta kahi noita kävivät pettyneet bolsheviikit ja turhautuneet jää karit suomalaiskansalliselle luonteelleen uskollisina oitis toistensa kurkkuun. Veli kävi veljeään vastaan (tähän väliin kuuntelemme Tauno Palon singlen Vain ruusu on puhdasta purppuraa tai Bolsoi-baletin kuoron ja orkesterin Kommunardien päätökset), oli syttynyt Suomen Vapaussota! 29.01.1918 Tahko ilmoittautui Seinäjoella marsalkka G.G.Mannerheimin (joka ei koskaan syönyt haukea) johtamaan Valkoiseen Armeijaan. Veljessodan melskeissä Tahko joutui kerran tukalaan tilanteeseen; hän makasi valkealla hangella ja pu nikkien konekivääri yritti estää salamapallon keskimi sen. mutta kehnoin tuloksin. Tuolloin Tahko oivalsi. kuinka vaikeaa on osua lumisessa maastossa paikallaan makaavan lumipukuiseen maaliin ja hänen lekendaarisissa aivoissaan alkoi itää ampumahiihtokilpailujen idea. aivan hedelmättömäksi rähinäksi ei siis Suomen Vapaussotakaan jäänyt. Kaikki hauska loppuu aikanaan, niin myös 1918 tapahtumat. Koitti yhteiskuntarauhan aika. perustettiin Suomen työväen ampujat. T U L alkoi potea jäsenkatoa jo ennen perustamistaan ja kaikki oli oikein mukavaa. Vasta Holmenkollenin kisat 1920 ravistivat katajaisen kansamme kylmään todellisuuteen. Noiden surullisenkuuluisien kisojen .muisteleminen tuottaa tuskaaa vielä nytkin. Nuoremmille sukupolville muistutettakoon mieliin vaikkapa Tapani Niku, Suomen suurin toivo viidel läkympillä joka eksyi metsään ja... Ei! Antakaamme arpisten haavojenolla... Myös Tahkolle valkeni karvas totuus; suomsaliset olivat huonoja metsissä hiihtelijöi tä. vaikka olivat viettäneetkin koko tunnetun historiansa metsissä hiihdellen (ja siellähän me vieläkin...), mutta Tahko ymmärsi että metsässä hiihtämisen taito olisi eräs kansamme kohtalonkysymyksiä ja alkoi innostaa ihmisiä hiihtämään metsissä. Syntyi Suomen Latu! Sil lälailla: Kiitos isä! Kansan hiihtäessä aika kului. 1939 Tahko lähti vierailulle Saksaan ja hän todella innostui näkemästään. Nuoriso urheili aktiivisesti. Entinen saksalainen kaljamahainen. leppoisa ja saamaton ihmistyyppi oli väistymässä ja tilanne kasvoi uudenlainen ihminen. Se oli solakka, jäntevä, ryhdikäs, nivelistään irtonainen, miehekäs ja kurinalainen joka ei käyttänyt juovuttavia juomia. eikä polttanut tupakkaa (join the Jane Fonda people...) Erityiseti Tahkoa miellytti saksalaiseten marssityyli. Tahko oli aina hävennyt Suomen armeijan vetelää ja saamatonta marssitapaa. Saksassa hän näki kuinka voittoisa armeija marssii. Tahko yritti, ikäväkyllä turhaan, juurruttaa saksalaista marssityyliä Suomeenkin ja perusteli näkemystään brakedancemaisin termein: Saksalainen paraatimarssi on ytimeltään, mahdollisiin man pitkäksi venytetyn askeleensa puolesta, erittäin tehokasta säärilihasten voimistelua..." Saksalaiset alkoivat voimisteluttaa säärilihaksiaan pitkin eurooppaa ja koittivat kansamme kohtalon vuodet. Hyvästä yrityksestä ja jopa Tahkon ponnisteluista huolimatta jäi Suomen paperiteollisuudelta saamatta raaka-ainevarat aina Vienanlahdelta Laatokkaan. Historian julmuudesta masentunut Tahko pakeni Schopenhauerin pessimistisen filosofian pariin. nam m&m Mutta Tahko ei olisi ollut Tahko, jos hän olisi antanut toisen maailmansodan kaltaisen pikkuasian lopputuloksen pitkään häiritä mielenrauhaansa. Hyvä urheilija osaa myös hävitä ja olihan Tahko hävinnyt maailmansotaa pahempiakin taistoja kuten korkeushypyn Lontoon olympialaisissa 1908 ja 800 metriä Tukholmassa 1912. Kohta Tahko oli taas organisoimassa kansanhiihtoa. eihän sitä tiedä milloin impperialistit nakkaavat niskaamme atomipommin ja ja kansan täytyy osata hiihtää nopeasti metsään piiloon. Taatakseen pesäpal lon tulevaisuuden hän oli myös mukana puuhaamassa uutta salaista järjestöä lakkautettujen suojeluskuntien tilalle. Tahko porhalsi vanhalla Fiatillaan aina Norjaan ja olympiadien kehtoon Kreikkaan asti NATO:n pää majoihin neuvottelemaan lännen suojeluksesta isänmaallemme siinä tapauksessa että Suomi irtisanoisi komujen salajuonen YYA-sopimuksen. Paitsi suuri urheilumies oli Tahko myös suuri keksijä. Hänen neron aivoistaan ovat lähtöisin muunmuassa sellaiset jokapäiväistä elmäämme helpottavat asiat kuin kokoontaitettavat reppuun mahtuvat sukset kevätsodankäynriä varten kun lumi on jo paikoitellen sulanut. Polvien päälle asetettava kirjoituskoneteline. Antiikin viisiottelun pistelaskujärjestelmään perustuva presidentinvaalitapa (ei vielä käytössä). Hiihtoloma. Sekä puulaakiurheilu lakonmurtamiskeinona. Turhaan ei Tahkoa ole verrattu itseensä Jean Paul Sartreen: T a h k o on vain Sartrea syvällisempi siinä. että kun tämä korvasi järjettömyyden tunteen puolueevankeliumilla eli liskolla kommunismiin, Pihkala on voittanut sen uskolla urheiluun." — Kauko Kare. Jos tämä pieni ja pintapuolinen kirjoitelmani täyttää tehtävänsä ja joku saa innostuksen laajemmallekin Tahko-innostukselle ja haluaa väitellä vaikkapa tahkologian tohtoriksi, mainittakoon että Jyväskylän yliopiston arkistosta löytyy kymmeniä hyllymetrejä Tahkon kirjallista jäämistöä. Jyväskylän yliopiston museossa (Ruthilta Ilokiveen mentäessä kampusalueen keskellä oikealla) on myös Tahko-huone. Hyvänä alkuna tahkologian tutkimiseen voidaan mainita tässäkin käytetyt lähteet: Raimo Seppälä: Tahko. Kauko Kare: Tahko Pihkala lekenda jo eläessään. Erkki Palolampi: Tahkon hengessä. "Ylös ulos ja lenkille! Parempi pallo kuin pullo! Pa rempi urheilla ja polttaa tupakkaa kuin vain polttaa tupakkaa!" Noponen
13 Tietoisku SoRa Sexyally transmltted disease on lääketieteellisessä kirjallisuudessa esiintyvä yhteisnimitys pääasiassa sukupuoliteitse tarttuville taudeille. Niitä ovat klamydia, herpes genitalis ja kondyloomas I. visvasyylä. Niihin voidaan sisällyttää myös vanhastaan sukupuolitaudeiksi luokitellut tippuri. kuppa ja sankkerit. Paria viimeksi mainittua lukuunottamatta nämä taudit ovat nykyisin varsin yleisiä ja osin hankalahoitoisia. Tartuntatavoista joudutaan toisinaan spekuloimaan. Käytännössä lienee harvinaista, että tartunta tapahtuisi muutoin kuin yhdynnässä. "Sotareserviläisestä Rauhanrakentajaksi liike" (SoRa) julkistettiin 19. 4. 85. eli Costa Rican armeijan lakkauttamisen vuosipäivänä. SoRa on armeijan käyneiden reserviläisten rauhanliike, jonka ensisijaisena tavoitteena on sotareservin asteittainen tyhjentäminen ja Suomen armeijan lakkauttaminen vaarallisena, vääränä, tarpeettomana ja vanhentuneena. Klamydia on bakteerin kaltainen taudinaiheuttaja. jonka itämisaika on 7—14 vrk tartunnasta. Oireina ovat virtsan kirvely, valkovuoto ja miehillä märkävuoto virtsaputkesta. Munasarjatulehduksen merkkinä ovat molemminpuoliset alavatsakivut ja kuume. Munasarjantulehdus vaatii sairaalahoitoa. Tavallisesti klamydia rajoittuu kuitenkin virtsaputkeen ja kohdunkaulaan, myöhäisoireena ovat niveltulehdukset. Tauti voi olla oireetonkin, varsinkin naisilla. Diagnoosi perustuu yleensä laboratorionäytteeseen. joka otetaan virtsaputkesta ja kohdunsuulta. Hoitona on 10—14 pv tetra sykliinilääkitys, toistaiseksi teho on ollut hyvä. Tartuttaja ja tartunnan saaneet on aina myös hoidettava, vaikkei heillä olisi oi rei takaan. Kondylooma on virustauti, jonka itämisaika on 3 vk — 8 kk. Oireena on ulkosynnyttimissä tai siittimessä näkyvät syväpoimuiset syylät. alkuvaiheessa vain 1—2 mm kokoiset. Kondyloomaa tavataan myös emättimessä ja kohdunsuulla ilman ulkoisia syyliä. Tartuttaja ei suinkaan tiedä kondyloomaviruksestaan mitään. Diagnoosi tehdään yksinkertaisesti näköhavainnolla, tai irtosolunäytteestä 1. papasta. Hoito on penslaus syövyttävillä aineilla 1—2 vk välein, tai sähköinen poltto paikallispuudutuksesa. Täydentävinä hoitoina ovat salvat, ja määrätyissä tapauksissa joudutaan turvautu maan koepalan ottoon ja jäädytystai laserhoitoihin. Hoito on kaikkiaan aika vaivalloista. kestää monesti kuukausia. ja koettelee sekä potilaan että lääkärin hermoja. Tauti ei ole kuitenkaan parantumaton. Herpes genitalis on virustauti, jonka itämisaika on 3—5 vrk. Kyseessä on lähes aina eri virus kuin huuliherpeksessä. Oireina ovat vesirakkulat, kirvely, polte ja arkuus ulkosynnyttimissä tai siittimessä. Ensimmäisessä tulehduksessa voi tulla rajuja yleisoireita, kipuja ja korkea kuume. Tauti on usein kohdunsuullakin, muttei leviä munasarjoihin (kuten ei kondyloomakaan). Diagnoosi saadaan kliinisellä tutkimuksella, varmistus rakkuloista otettavalla labo ratorionäytteellä. Täysin parantavaa hoitoa ei ole olemassa. Salvoilla oireita voidaan lievittää ja taudin kestoa lyhentää. Herpes jää aina elimistöön piileväksi, josta on puolestaan monilla seurauksena toistuvat herpestulehdukset. Nämä ovat ensitulehdusta lievempiä, ilmenevät kutiavina pieninä rakkuloina ja kestävät noin viikon. Aluksi uusintatulehduksia voi tulla jopa kuukausittain. mutta vuosien niittaan ne harvenevat ja aikanaan loppuvat tyystin. Tauti on tarttuva vain rakkulavaiheessa. Raskauden aikana genitaaliherpestä sairastavilta otetaan viimeisen raskauskuukauden aikana näytteitä, ja ratkaistaan synnytystapa näytevastausten perusteella. Tippuri muistuttaa monessa suhteesa klamydiaa. Itämisaika on lyhyempi: 2—5 vrk, ja oireet yleensä voimakkaammat. Hoito on penilliini pistoksina. Partnerin hoito on välttämätöntä, siihen velvoittaa jo sukupuolitautilakikin. Kuppa ja sankkerit ovat käyneet harvinaisiksi. AIDSista (Acquired lmmune De ficiency Syndrome eli hankittu immuunipuutosoireyhtymä) todettakoon tässä yhteydessä sen verran, että se on virustauti, joka heikentää olennaisesti elimistön puolustuskykyä ja voi johtaa kuolemaan. Se tarttuu sekä seksuaaliteit se että veriteitse. Viruksen oireettomia kantajia on huomattavasti enemmän kuin tautia sairastavia. joita lienee Suomessa tällä hetkellä alle kaksikymmentä. Kondomi estää merkittävästi kaikkien edellä mainittujen tautien tarttumisen. Tapio Kiviniemi Ylioppilaiden Terveydenhoitosäätiön gynekologi SoRa ei ole pelkästään armeijan käyneiden miesten rauhanlii ke. vaan se toivottaa myös kaik ki naiset tervetulleiksi. Sota on ollut miesten leikkiä, mutta rauha kuuluu meille jokaiselle. SoRa on poliittisesti ja uskonnollisesti riippumaton ja toimii yhteistyössä muiden rauhanliik keiden kanssa. Väkivallaton maanpuolustus merkitsee suurempaa vastuun ottamista kanssaihmisistä. Ar meija kutsuu vuosittain suuren joukon nuoria miehiä palveluk seensa. joista se-kouluttaa sokeita tottelijoita. Armeijan Kukka kuri ja ahtaat normit tuhoa vdV nuorilta miehiltä heidän ai don luovuutensa ja luontaisen RffTOÄSraTOESBMSH vainen mieskuva antaa identi teettiään etsiville nuorille hei pon. väkivaltaan perustuvan on gelmanratkaisumallin. joka ei voi olla vaikuttamatta myös ar meijan jälkeen. Väkivaltaan pe rustuva käyttäytymismalli hei jastuu miesten jokapäiväisessä elämässä, niin kotona kuin työe lamassakin. Nykyään sotareservistä kiel täytyminen on mahdollista vasta kertausharjoituskutsun saa vuttua. Armeija kieltäytyy ottamasta käsittelyyn muulloin an nettua kieltäytymisilmoitusta. Suuri joukko sotareservistä kieltäytyneitä on tällä hetkellä kaunistamassa armeijan reservi läistilastoja. koska sotilaat kiel täytyvät virallisesti noteeraa masta heidän asemaansa. So Ran tavoitteena on saada ai kaan lainmuutos, jolla sotare servistä voi kieltäytyä pelkällä il moitusmenettelyllä. SoRan ensisijaisia toiminta muotoja ovat tiedottaminen mahdollisuudesta kieltäytyä kertausharjoituksista ja toimiminen nainostusryhmänä näättäiiä ••iliiliiitiTi yhteen mahdollisimman suuren joukon sotareservistä kieltäyty jiä. Merkitseehän jo tuhannenkin reserviläisen yhdessä kieltäytyminen erikseen, kukin yksinään. SoRalta ilmestyy lähiaikoina Siviili lehti, jota tullaan jakamaan pääasiassa pääkaupunki seudulla 50.000 kappaletta. Lehti sisältää tietoja reservistä kieltäytymisestä, haastatteluita. huumoria ym. kiintoisia asioita. Suomi ja SoRa tarvitsevat juuri Sinua aktiivinen mies ja nainen, joka ajattelet omilla aivoillasi ja haluat rakentaa rauhanomaista tulevaisuutta ja uskallat ottaa vastuun itsestäsi ja kanssaihmisistäsi. Jos haluat rauhaa, valmistaudu rauhaan. Asiasta kiinnostuneet voivat ottaa yhteyttä puh. 90 140427 tai osoitteella: SoRa — liike. Sähköt täjänkatu 6. 00520 HELSINKI. Arto Kujala Jari Peltoranta ent: vänrikki ent. tykkimies
14 Rento-Reiskan performanssi Viimeksi minä olen nähnyt sen kuppila Kaptahissa. Sen aiheena oli silloin liikkeen muka vuuspalvelujen ylitsevuotavan kohtelias hyväksikäyttö. Vai näinkö minä viimeisimmän AI fan edessä, siinä missä bussia odottaviin ihmisiin puhalletaan lämpöä. Mieleenpainuvin se on kuitenkin vähän kauempana nähtynä vaeltavana häiriötekijä nä keskellä Kauppakadun kurin alaisinta rationaliteettia. Tyylikkäästi toistuva ele on jossain hovikumarruksen ja haistattelun välimailla. Katseen kuumeisesta sumeudesta pilkot taa selvää ironiaa. Jäntevät kasvot punottavat sängen alta. Se voisi johtua vaikka verkkareista. niin pienet ne ovat. Kädessä muovikassi, päässä muodoton pipo siinä liikehditään 'ikiliikkujan väsymättömyydellä ja niin kimmoisasti että syntyy epätodellinen vaikutelma. Mieshän on kumia, yhtä kumista pötkyä ilman vatsaa ja lantiota. Suusta tulee viitteellisen katkonaisia lauseita, vain puheen hahmoa ilman merkitystä — vallitsevien latteuksien raskasta parodiaa. Seis! Siirrytäänpä reseptioestetiikan puolelle. On nimittäin liiankin helppoa kuvitella suurin ta osaa niistä lukijoista jotka tunnistavat kuvauksen kohteen. Te olette nyt — anteeksi vain — pikkuporvareita sunnuntaipiz zalla. Äkkiarvaamatta Reiskan kiusallinen performanssi. Sitten asiakkaiden järkevät hymyt viestittämässä toinen toisilleen: minä en ainakaan ole tuollainen itta kuka sellaista on väittänytkään! Mistä se tulee, tämä pakonomainen puhdistautumisen tarve? Voi hyvin kuvitella myös kilpailukykyistä juppia palaamassa työstään. Ehkä jotain ongelmia johtotehtävissä ja kotonakin pientä psykodraamaa, mutta silti kaikki periaatteessa varmalla pohjalla, kiitos nousujohteisen uran ja jonkin ahdistusta poista van pallopelin. Sitten äkkiarvaamatta dada Reiskan villi tanssi tämän kauniin sosiaalisen struktuurin peltikatoilla. Että tuollais takin on. Että tuollaistakin saa olla. Miten käykään pienten mielekkyyksieni perustoille jos ne ei vät olekaan universaaleja, jos ne antavat periksi niin että tuollaistakin (!) voi olla. Esitys on laittamaton, se on hakkaamaton. Ei Jack Helen Brut. ei Homo S. ei edes Jan Fabre kykene samaan. Näitä Tiimejä elähdyttää kyllä performanssin pyrkimys nähdä Oma Ruumis taideteoksena, tehdä siitä taideteos. Mutta missä se lopulta eroaa narsistisesta bodarista, jonka broileripöhössä ei ole mitään omaa. ei ole edes mitään ruumista. Kaikki on vain v a i k u t u s t a . Rikkaiksi eristetyt ja synteettisiksi monistetut tehoaineet ovat jo tunkeutuneet kaikkialle ja yläpääkin on syövytetty tyhmistävillä disipliineillä. Tästä mösspstä keitellään jo uutta artefaktin alkulimaa joka soveltuu ihmismateriaaliksi tietoyhteiskunnan haasteisiin. Ruumista ei ole vain läpäisty. se on jauhautunut, sitä ei ole vain liotettu, se on uppoutunut Intellektuellin puhetavassakin. I vastapoolina vallalle, se on pian menetetty, sen dynamiikka on i ehtymässä. Ja vähitellen koko .kysymys menettää merkityksen •sä. koska se käy ylivoimaiseksi ..ymmärtää. Kukaan ei puhu täs ia. mutta jotain peruuttamatonta pääsi tapahtumaan kun Ruot feissa prostituoidun ruumis julistettiin konkurssipesäksi. Kaikesta huolimatta Reiska on löytänyt hyvän sauman, häntä ei keskeytetä, esitys voi jat• kua. Mutta älkää antako sen olla pönkittämässä omia vapauden illuusioitanne. Tehkää mieluummin koe, jota R.D. Laing voisi lämpimästi suositella: Jääkää vain seisomaan jonnekin läpikulkujulkisuuden monista steriileistä paikoista. Ei tarvitse kuin jäädä siihen, pysähtyä ja varmuudella jossain vaiheessa teidät korjataan pois. Siinä ovat vapautenne rajat. Tai ehkä poikkeavassa rytmissä liikehtiminen olisi jo riittä vä syy. Kadun komiikkaan tulee aina melkein itsestään parodian ja hylkäämisen radikaaleja ai neksia. jotka eivät saa ymmärtä mystä osakseen. Ei tarvitse mennä pomon luo tekemään naamaliikkeitä niin kuin Pentti Haanpään jätkä. Monsieur HulotYi säyseä etunoja voisi jo olla liittävä syy puhdistukseen. Hätkähdyttävintä Reiskan performanssissa on kuitenkin toisto. Ei siksi että se olisi jotenkin vierasta yleisölle, päinvas toin. Tässä liikeratojen ja puheen kunniallinen jankkaus vain esittäytyy irvokkaassa valossa. Arkipäivä puretaan alkutekijöihinsä. Kaikkien menemiset ja tulemiset on johdettu jostain . meille tutusta ja äärimmäisen säädellystä. Kaikkien on käytävä samaan jokamiehen imma nenssin määräämään tahtiin, joka ei tunnusta ruumista muovatessaan päivittäistä elämää. Käytäntö on tyhjän päällä tapahtuvaa toistoa.Mutta edes tämän naurettavuuden tiedostamiseen ei löydy välineitä, sillä Tiede on vain toistuvsti "todennettavia" näkökulmia siihen kuinka toisto voi jatkua. Ja kaikki argumentit ovat ruumiittomia. Prostituoidun intiimi konkurssipesä on viimeisin valloitus sen potenssin laskelmissa, joka hierarkian huipulla pelaa miljoonien kilotavujen formaalista peliä kaikkien muidenkin organismien elämällä. Pyrkimyksenä on kaiken teknojärkeen nähden epäsymmetrisen eliminoiminen, ts. koko elämän eliminoiminen. Ne, jotka tajuavat mistä on kysymys. ovat alkaneet puhua levottomia ja epäillä ettei jaloinkaan arvopäämäärä tai muu abstraktio ole välttämättä saunapuhdas sovellettavaksi. Monet ovat herenneet destruktiivi siksi tai ruvenneet etsimään jotain systeemille marginaalista ajattelunsa ja tekojensa lähtökohdaksi. Ruumis voisi olla hyvä. koska se on sekä keskiössä että syrjäytetty. Se on kaiken palloilun sorrettu ehto yhtä hyvin kuin eri laisten kuriruotujen perusyksik kö. Aina joskus tähän sisältyvä mahdollisuus tajutaankin vaistonvaraisesti. Sivarien pyllistys oli raikkain poliittinen ilmiö pitkään aikaana. Mutta ilman ruumiinfilosofis ta haistattelua, joka kohdistuisi myös establishmentin kielipeleihin. koko juttu voi romahtaa pelkäksi marttyyriudeksi. (Tor jutun homoeroottisuuden urhei lulliset kaveriporukat ja muut reserviläisjärjestöt ottavat kyllä halukkaasti vastuun Suomen henkisestä ilmapiiristä, ts. sen puhdistamisesta). Tai sitten koko homma latistuu irwiniläiseksi 'terveisiä perseestä' -populismiksi. Mutta muodikas ruumiinfilo sotiakin voi olla silkkaa henkistä bodausta. Ja koko epäkäsitteet lä on taipumus normalisoitua käsitteeksi muiden joukkoon. Siksi ei ole terapiaa tai piristystä vaan koko ruumiinfilosofisen prosessin elimellinen ehto ottaa terassilla tuoppi, juosta keväiselle Kauppakadulle tai torin reuhaan osallistumaan Rento-Reis kan julkeaan performanssiin. Mikä siitä tekeekin pelkkää ydinvoimaa muihin esityksiin verrattuna. Tässä ei konstruoida omaa ruumista autistiseksi taideteokseksi. Eikä katsojakaan koe samaa tympeän samaistumisaktin avulla. Tässä on koko ajan kyse radikaalisti t o i sen ruumiista, minun ulkopuolellani temppuilevan toisen elävästä ulottuvaisesta ruumiista. Juuri siitä jota Husserl yritti epä toivoisesti pelastaa fenomenologisen omuutensa piiriin vuosisadan suurimmassa intellektuaalisessa projektissa. Mutta tämä 'toisen performanssi' on jotain järjen ja vallan sisäisyyksille vierasta ja epä symmetristä. Se pakenee uhitte levasti kaikkia projisoivia luoki tusyrityksiä. Se on raju muistutus kadotetusta sosiaalisesta draamasta, joka kuoli joukkojen sivilisoituneeseen itsekuriin heti niiden epäonnistuneiden vapautumisyritysten jälkeen. Jokainen provokatiivinen "hovikumarrus" on muistutus siitä, ettei meidän kuuluisi antautua yhtenäistävän pakkotoistosysteemin hallitta viksi, sillä jo ulottuvaisina ruumiina toinen toisillemme me olemme valloittamattoman epä symmetrisyyden lähde. Siksi ei kuuluisikaan marssia ruodussa. eikä kulkea uraa. laskettua ja muka yhteisesti sovittua liikerataa. Jokaisen velvollisuus olisi luoda ulkoista komiikkaa toistensa 'yleispätevien' sisäisyyksien reunamille. Minä olen jo aloittanut. To sin vielä julkisuudelta salassa olen harjoitellut erilaisia rappus ten kipuamistyylejä. Olen myös esitellyt naamaliikkeitäni suku laisten lapsille. Varsinainen läpimurto on kuitenkin tekemättä. Ehkä se tapahtuu jonakin päivä nä campuksella tallustavien uusinfantiilien reppuselkien edessä. Sitten jatkan alas Kauppakadut le. Pekka Hassinen ^•hBMBi^-.
15 Hawk ja hakaneulat Ammattikoulun voimistelusalin vuosisataiset pystykaiuttimet toistavat korvia särkevää musiikkia todellisuudessa se on hirvittävää meteliä. Llpunmyyntipöydän luona Olliver Hawk kiinnittää jokaisen rintapieleen hakaneulan, katsoo silmiin ja käskee tuimasti: Ällkää kosskeko tätä hhakaneulaa ennnenkuin saatte luvanl Odottelemme. Meitä on satakunta. Lapsia ja nuoria paljon. pari liikuntalaista, verryttelyhousuisia vanhoja miehiä ja hermostuneen näköisiä naisia. Musiikki karahtaa loppuun ja Olli ver astelee lavalle — tämä on vanhentuneen miehen viimeisimpiä näytöksiä. Hänellä on kädessään vanhanaikainen lääkärinlaukku (jota hän ei esityksen aikana avaakaan) ja kaulassa nauharuusuke. Ilmetty villin lännen puoskari joka suoras taan kerjää tervaa ja höyheniä. Ihmeneulat — Vvoitte koskettaa nyt hhakaneulaa. hän sanoo murre tulla olliverkielellään. joka tosin myöhemmin unohtuu ja vaihtuu melko tavalliseen kirjakieleen. Hän luennoi pitkään tahdonvoimasta. kieltäymyksistä ja hypnoosista ja palaa lopulta neulaan. — Dieetti, tupakkalakko ei ole helppo asia. J U M A L A U T A ! --Monia—vaiva» JÄNNITTÄMINEN! Kaikkiin näihin vaivoihin .auttaa ihmeellinen sähkövarattu hakaneula. Neula .rintapielessäni on ihmeitä tekevä. Tarvitsee vain pitää sitä 7 päivää ja yötä salaa ihoa vasten näkymättömässä paikassa. Kun kahdeksantena päivänä aloitan kampanjan, on nistun varmasti. Joku oli koske nut neulaan ennen lupaa? Se jouti sitten roskikseen. Mutta tänään Olliverilla on kuitenkin hai lussaan niin paljon voimaa että hän voi ladata sen uudelleen. Mikä onni holtittomalle seuralaiselleni. Olliver tekee koko yleisölle yhteisen kokeen. Kukaan ei luista: kädet rukousasentoon, hen gityksiä. käsien yhteen puserrus, kädet erilleen ja — saatko kätesi vielä yhteen? Kämmeneni paukahtavat yhteen reippaasti. Vieressäni 10-vuotias poika pullistelee poskiaan. punastelee ja narskuttaa hampaitaan. Pienet pojankädet värähtelevät vaaksan verran erillään. Sitten soi marssimusiikki. Halukkailla on 10 sekuntia aikaa nousta lavalle. Kenellekään ei tapahdu mitään pahaa. Marssi soi ja puolen minuutin kuluttua puolet yleisöstä on lavalla. Näytös —Rentoutuminen on hypnoosin odotushuone. Olliver valistaa ja ihmiset lavalla istuvat tuoleille ja sulkevat silmänsä. Kaunis pikku tyttö nukahtaa vieressä istuvan miehen olkapäätä vasten. Maestro opettaa raskaan hengityksen ja kaikki huohottavat kiivaasti ja pitkään. Ja sitten esitys onkin vauhdissa. Mansikoita koko joukolle. Ihmiset sukeltavat lattialle ja napsivat marjoja teatraalisin elein kuin harrastajanäyttämön kehno improporukka. Sitten marjojen maku muuttuu ja kaikki rullaavat naamaansa mutkalle. Kukaan ei anna ylen. Olliver vie koko sakin saunaan ja nuorimmat riisuvat paitojaan — ja sitten ollaankin Pohjoisnavalla. Ihmiset puristuvat palloiksi, paidattomat hamuilevat vaatteitaan. Kärsimys on suuri ja huvittava. Kultarahoja sataa taivaalta. Vasikankokoiset tytöt ja ruipelot pojat kieriskelevät aarteissa. taskuja täytetään. Ihmeekseni eleet ovat taas lähinnä viittelli siä. Olliver tarjoaa Madeiraa. Vieressäni istunut poika täppäilee paukkuja ihan kunnollisesti ja elehtii kuin Suomifilmissä. Van hempi rouva lötköttää selällään ja heiluttelee käsiään. Ja vielä rakkautta. Tuntemattomat hyväilevät toisiaan, joku suutelee löytämäänsä kenkää. Tähän Olliver heidät herättää. Säpsähdyksiä. kukaan ei muista mitään. Meillä katsojilla on ollut hauskaa. Riemu kintereillä kuljemme kaupungilla. Seuralaiseni ihastelee ihmisen kykyä mitä kummallisimpiin tekoihin. Ja kaikki on vain uskalluksesta kiinni. Niin. sanoihan Olliverkin. että hypnoosin ensimmäinen ehto on varaukseton antautuminen. suostuminen. Äkkiä kylmät väreet kiirivät selkääni pitkin. Heikki Salo Historiallinen levytys We Are the World on Michael Jacksonin ja Lionel Richien kirjoittama hunajaista hunajaisenipikin kappale, jota esittävät usalaisten platinalevylaulajien kuoro aina Pointers Sisterseistä Bob Dylaniin. Laulun ympärille on kasattu yhdeksän muuta vastaavaa, mm. kanadalaisien superartistien Norhem I.ights kuoron Tears Are Not Enough kappale. Tätä levyä nyt sitten myy dään ympäri maailmaa tarkoituksella auttaa nälkäisiä ja ko dittomia Afrikassa ja Yhdysvai loissa. Eivät suomalaisten rahat Ameriikkaan mene vaikka ehkä olisi syytäkin, vaan kaikki menee täältä Pohjolasta Etiopian nälkämaille. Nimittäin kaikki 42 markkaa/levy — myyntiporraskaan ei saa penniäkään. Itse nimikappaleen filosofia liikkuu tuolla Kai Hyttinen — Katri-Heljiä lintalla: mahdolliset epäoikeudenmukaisuudet. onnettomuudet ym. katastrofit ovat ratkaistavissa, me tarvitsemme vain lisää rakkautta maailmaan. Onpa tosin Ken Kragen, yksi organisaattoreista lausunut ki perämminkin: — Jännittävin asia on nyt (levyn julkistamisen jälkeen) miten me vaikutamme maailman nälän potentiaalisiin ratkaisuihin... käsittääkseni olemme saavuttaneet voiman. jotakin poikkeuksellista joka voi saada ihmiset toimimaan. Jos muutat ihmisiä, muutat itse asiassa hallituksia: ja kun teet sen, voit todella vaikuttaa ongelman perussyihin. Sitä minä toivon. Näin Kragen. Kokoelman mielenkiintoisin biisi on Priijcen varta vasten levylle säveltämä 4 Tears In Your Eyes. Muuten musiikki on helppoa. silppuista ja myyvää laatua. Senhän voi olettaa jo esiintyjälistaa vilkaistessa. Mutia niinhän pitääkin olla. Onhan levyn tärkein funktio se rahamää rä, joka sen avulla kerätään. Zero Heavy on musiikin laji jonka ominaispiirteet määrittelee enemmänkin sen välittämät arvot, sen valmis luonne, kuin musiikilliset erityisominaisuudet. apa soittaa on tärkeämpää kuin itse soittaminen, ja niin helposti nämä tavat (pidemmälle vietynä tottumukset) nousevat tärkeämmiksi kuin se asia mitä halutaan ilmaista. Sen vuoksi heavy taidemuotona ja viihteenä on helposti peruuttamattomasti tukos i Heavyä voisi oikeastaan luonnehtia musiikkina joka on paikalleen pysähtynyttä energiaa. Jos sanoisin että se on musiikkia joka pyrkii liikkumaan jonnekin päin mutta ei löydä suuntaansa, olisin väärässä, sil lä äe on energiaa joka ei liiku. Liikkumaton energia ei ole voimaa, se on heikkoutta voiman muodossa. Tulee mieleen myrkkyä syönyt rotta naapurin kartanolla. Se on puristunut paikalleen, ei juokse eikä sätki, varisee vain sisällään purkautuvien voimien vaikutuksesta. Heavy on kymmenen en »pna lyftdä britti ia kitarakomnpi lomittain niin että lopputulos on mahdollisimman raskas ja naurettavan mahtipontinen. Zero Nine ja T.T. Oksala ovat väsänneet yhdessä levyn White Lines. Sanoituksista vastaa enimmäkseen Edu Kettunen. Se oh kurja ja tasoton levy. Zero Ninea on joskus jossakin kehuttu kansainvälisesti tasokkaaksikin bändiksi. Se johtuu vannaankin siitä, että heavymu siikin laadulliset erot eivät tällä hetkellä ole nähtävissä maantie teellisessä vaan historiallisessa perspektiivissä. Sellaisesta ilmaisullisuudesta kuin Heepin July Morningissa ja sellaisesta persoonallisuudesta kuin Black Sabbathin alkuaikojen levyillä ei tällä levyllä ole häivääkään. Uusi lupaus Suomalainen rockelärnä on sitten saanut taas uuden teoreetikon. Ja niinkuin, muukin teo I reetikkoparhairnmisto, hän on | vanhempi naishenkilö. Ansalii na Krogerus, erityisopettaja. I pohti 5. 5. Hesarin yleisönosas-1 tossa liberalismin ja punkin lä heistä suhdetta. Ansaliinan mukaan punk I eroaa liberalismista vain siinä. että se pysyttelee yhteiskunnan ulkopuolella. Muuten aate on[ kutakuinkin sama. — Olen sisäistänyt järjestäytyneen yhteiskunnan lait, kirjoit taa Ansaliina, ja omaksunut sen I tähden kapinan kehittyneeni[ män muodon, liberalismin.
I I KOL Keskustan opiskelijaliitto järjestää maatilavälityksen kesäksi 1985. Jos olet kiinnostunut kesän tunnelmista ja tuoksuista maalla. niin ota yhteyttä Keskustan opiskelijaliittoon puhelimitse 90 170311 tai kirjeitse Pursimiehenk. 15. 00150 HKI. Touko kuun loppuun asiasta vastaa Päivi Karttunen, siitä eteenpäin Pekka Mönttinen, Blues live! Blues Live! järjestää kevät kautensa päätteeksi Ilokivessä konsertin, jossa esiintyy uusi helsinkiläinen hluesyhtye K A P TEENI N E M O . Bändi teki ensimmäisen keikkansa viime vuoden lopulla ja on sen jälkeen soitellul pääasiassa pääkaupunki seudun klubeissa. Yhtyeen ohjelmisto koostuu lähinnä bluesstandardien omis ta sovistuksista ja m u k a n a o n runsaasti suomenkielisiä tekstejä m m . Juice Leskiseltä. Huhtikuun lopulla pojat pistäytyivät studiossa tekemässä singlen j a kesällä o n suunnitteilla L P levyn teko. Kapteeni N e m o n vetäjänä o n taitava kitaristi N o n o Söder berg. Bändin muut jäsenet ovat M a r k k u Mustonen (laulu). T a p i o Niemelä (piano). A n t t i T a m m i lehto (basso) ja Seppo Rauteva (rummut). Kapteeni N e m o o n voi siis tutustua Ilokivessä keskiviikkona 15. 5. klo 2 lähtien. Liput 2 . , 1 5 , Emilelle Esititte kasvatustieteitä k a sittetevässä artikkelissanne väitteen. että O K L . n opiskelijat saat tavat selvitä graduistaan suuressa ryhmässä pelkästään puhtaaksikirjoituksella, Se ei ole totta! Me e m m e tee edes sitä itse. Pettyneenä tieteellisen kasva tustieteen opiskelijoiden ajatte luun Jukka Lerkkanen Aku Naukkarinen OKL 3.vsk Mielivaltaa ruotsin laitoksella V i i m e päivinä ovat toisen kotimaisen opiskelijat olleet y m mällään. A s i a , j o k a meitä hämmentää. on opettajien valinta. eli k a h d e n lehtoraatin (yp j a ap) täyttö, ja etenkin virantäytössä esiintyneet kummallisuudet. H a k i j a t o n mielestämme pantu väärään järjestykseen. Esityksessään tiedekunnalle professori Rahkonen mitätöi t y ö k o k e m u k s e n merkityksen, siitä huolimatta. että kyseessä o n nimen o m a a n opetusvirat. Laitoksellamme j o yli kuusi vuotta opettaneen Ingrid Sauerin edelle o n asetettu täällä vasta kaksi vuotta opettanut Lars VVäremark. Sitäpaitsi Sauerin opetus o n ollut monipuoliseni paa kuin muiden hakijoiden, j a hän on esim. järjestänyt yksin kieliharjoittelua varten syyslukuk a u d e n mittaisen U p s a l a n kurssin. N ä m ä seikat ovat prof. Rahkosen mielestä ilmeisesti yhdentekeviä, k o s k a h ä n ei niistä sanallakaan mainitse esityksessään. Hakijoiden t u t k i n n o t o n pisteytetty siten, että suosikkihakij a n k a i k k i o p i n n o t on k a t s o t t u keskeisiksi, j a niistä o n a n n e t t u pisteet. M u u t hakijat taas ovat opiskelleet myös sellaisia kuhnuksia kuin saksaa, englantia. kasvatustieteitä: niistä ei siis pisteitä, ne k u n ovat sekundaareja. K u n tähän vielä lisätään se. että muodollisesti pätevin suomenruotsalainen lisensiaatti S u n d s t r ö m sai väistvä ruotsinruotsalaisten tieltä, on v y y h t i lopullisesti sekaisin. T ä t ä luettaessa o n asia ollut j o esillä tiedekuntaneuvostossa. T o i v o m m e , että asiaa vielä harkitaan j a selvitetään. Kysymyksessä o n varmaank i n laitoksen linja, m u t t a myös pärstäkerroin. L a i t o k s e l l a m m e o n opiskelijat kyllä kelpuutettu k u t s u m a a n professori virkaan sa: nähtäväksi jää. o n k o meillä mitään sananvaltaa lehtorikysv myksessä. Joukko ruotsin opiskelijoita Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO H U R M E R I N T A G u m m e r u k s e n k a t u 5, p u h . 6 1 8 5 6 5 j a 6 1 4 7 6 6 ^ . / • j l i"XS 3*-^ £--"—«;:•'•.,.| Ä srsiu&i— Ä g rt: i _ ,'Jliirji V / tukLAfPEH I jiTxjH ! . . . . ?rMi> AuFKLArpevr. felL^fif: >; "'"ISSi V: : ' * £ » . Kevät ei tarkoita sitä. että hyvistä kirjoista päästäisiin: E R N S T B L O C H . U t o p i a , l u o n t o , uskonto: PIERRE B O U R D I E U : H o m o Academicus! T u r u s t a ovat ilmestyneet: T y t t ä r e t tieteen turuilla & Nainen historiassa. Ja Keski-Suomesta J . V a l k o l a . Elokuvat kertovat. M u t t a jos välttämättä o n mieli lähteä, niin hae Connexions. adressbuch alternativer projekte... Die V e r d a m m t e n (un ter) dieser Erde eli käykää puodissa. mit Kräutem w ^m ,jmin\ia;tern tsiotorni KAUPPAKATU S PUH. 614 345 JOKO KESÄLOMA KUTKUTTAA KANTAPÄISSÄ? Tässä apua lomasuunnitelmiin! HITCHfflKEK GUIDE TO EUR0PE * Kummerly + Frey: EUROPA — EISENBAHNKARTE 66; EUROPA CAMPING AND CARAVANING G u i d e I n t e r n a t i o n a l 74.50 Ken Welsh HITCHHIKER'S GUIDE TO EUROPE A n invaluable g u i d e for anyone vvanting to travel cheaply in Europe 4 4 : Meillä on myös runsaasti muita ulkomaisia matkakirjoja ja -oppaita! Tule tutustumaan! Kummerly + Frey: EURO-ATLAS 101? INTERNATIONAL YOUTH HOSTEL HANDBOOK 1985/86 V o l u m e 1: Europe a n d M e d i t e r r a n e a n 32? V o l u m e 2: A f r i c a . A m e r i ca, A s i a . Australasia32? ygO A K A T E E M I N E N K I R J A K A U P P A 40100 JYVÄSKYLÄ 10, Asemakatu 4, puh. 941-217222 TATU & KILLERIT kiittää A r t o Hietakangasta menneestä vuodesta, samoin k u i n kahden kuluneen vuoden hedelmällisestä yhteistyöstä ja tuesta pop'n'rollin hyväksi. T o i v o t a m m e lämpimästi hyvää kesää ja menestyksekästä jatkoa muutenkin. A r t s i vanha töppönen. meille tulee sinua ikävä. EDULLISIMMAT MATKAT NUORILLE JA OPISKELIJOILLE TRA VELASTA! Hanki Travelasta kansainvälinen nuoriso/opiskelijamatkailukortti ja matkustat edullisemmin maailmalla: — 50 % alennus laivalla Tukholmaan — 50 % alennus laivalla Travemiindeen — erikoishinnoin laivalla Gdanskiin TUKHOLMAAN Helsingistä 80 mk Turusta 49 mk — opiskelija/nuorisolennot erikoishinnoin & PARIISIIN 940 mk AMSTERDAMIIN *685 mk <A? PEKINGIIN 2 565 mk — j o p a 50 % alennus rautateillä KÖÖPENHAMINAAN Transalpinolla Tukholmasta 128 mk lNTERRAlLkor,t M '900 mk — majoitukset retkeilymajoissa — erikoishintaiset hotellimajoitukset — alennuksia nähtävyyskohteissa — nuoriso/opiskelijamatkavakuutus /RETKEILYMAJAT y f » ENGLANNISSA 'A 10-24 mk/yö MiiMjrlunhlROTKAVKLA nutk.i\.iku!iluksi n' P l'OH|OLA YHTIÖT matkatoimisto a 5 1901 624 101 TURKU KIXIHKUIU 14 1*21) 337 033 TAMPERE Tuomiokirkonkatu 36 19311 30 995 JYVASKVLA Kauppakatu 1? I94'|617%07 OULU Hallituskatu 33 19811222 720 KUOPIO Kuopion Yliopisto |971| 226 239