HUMEROSQTSEHJUI -13. HlfflmOIIITll 2000 SISÄLTÖÄ Graduko avain onneen? "Akateemista ilmapiiriä kuvaa ainakin se, että jos puhuisin aivan niin kuin tehtaalla puhutaan, luokiteltaisiin kai minut joksikin ihme hiippariksi", I\l:IKllllJ 1' • IMU lllf-l Miti Kim PFlimiKl'f-1 ei-maisteri. PÄÄKIRJOITUS 13. HUHTIKUUTA 2000 KESKIAUKEAMA Mitä se unille kuuluu milli mä teen lÄIMlt» "Ei runo ole kulutustavara. En edes usko, että ihmiset läpi elämänsä etsiytyvät runon luo vaan joissain tietyissä elämäntilanteissa, kun on paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia". uskoo runoilija. Wni*WlliliilRnTM'! SIVU 13 Muotokuvan kohteen, tekijän ja vastaanottajan näkemykset kuvasta ja kuvattavasta eivät aina kohtaa: "Joku tuttu tuli varoittamaan, että älä muuten mene sen lähelle vähään aikaan, se on aika vihainen! Se oli pyöräillyt jossain meikäläisen kotitalon lähettyvillä etsimässä minua raivosta puhisten. Onneksi ei löytänyt." SIVU 7 Jyväskylän y l i o p i s t o n y l i o p p i l a s k u n n a n j u l k a i s u , joka ilmestyy yliopiston lukukausien aikana, 16 kettoa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideia tiedelehtien liitto Kultti ty.tn jäsen. Päätoimittaja Petri Heikkinen (OH) 260 3359.040 726 5103 pelheik@st.jyu.fi. Toimittajat: Annakaisa Vääräniemi (014)2603360,0405381904 onnvnoi@sl.jyu.fi Sami Kero (014)2603360,0503039217 samikero@tc.jyy.fi Toimitus lyvöskytön ylioppilastalo Keskussoiroalontie 2 40600 Jyväskylä Fox (014)2603928 Sähköposti jylktari@a.jyo.fi Verkkolehti w*w.ryu.fi/iyy/fylkkon Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014)607226 TYY:n jäsenille koliin kannettuna Jytkkäri maksoo 50 morkkaa. Osoitteenmuutokset OTnteskusmmisro. (014) 260 3355 Ilmoitusmyynti tmi Martti Mikkonen (014)272166,0400642533 Fax (014) 272163 Ylioppi las lehtiön valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02)2331222. Ilmoituksenvalmislaja Grohikko Rutanen (014)216315,050-5962444 oa.njtanen@co.inat.fi IlmoihHhinnal tekstissä 6.00ml/pmm takasivu 7.00mk/pmm määräpaikkalisä 0.65mk/pmm etusivu 9.00ml</pmm (etusivu myydään ainoastaan kokonaan) Värihirmal yksi lisäväri 450 mk nefrnn 1350 mk jytkkäri ei ole arvonlrsäverotlinen, joten hintoihin ei lisätä veroo ikka Oy, Pieksämäki (015) m 4212. ISSN 0356-7J6? KÄNNIN KUVA: SAMI KIRO Presidentti Martti Ahtisaaren valtakaudenjälkeinen rooli suomalaisessa yritysmaailmassa, sen puhemiehenä ja optioiden nostajana on aiheesta synnyttänyt laajaa julkista keskustelua. Vaikka eduskunnan suunnalla, muun muassa valtion tilintarkastajien suulla nostetut vaateet Ahtisaaren presidentineläkkeen mahdollisesta tarkistamisesta voidaan kuitata melkoiseksi populismiksi, kriittisiin puheenvuoroihin on aiheita. Entisiä presidenttejä ei nyky-Suomessa ole pitkään ollut, joten heidän asemaansa, velvollisuuksiaan ja oikeuksiaan koskevia arvoperustaisia pelisääntöjä ollaan vasta luomassa. Tässä ei ole tarkoitus ottaa kantaa siihen, onko Martti Ahtisaaren hyväksyttävää käyttää presidenttiytensä tuomaa painoarvoa yksittäisten yritysten liiketoiminnan edistämiseen ja vastaanottaa vaivanpalkaksi osakeoptioita eikä varsinkaan siihen, mitä hänen eläke-eduilleen tulee tehdä. Mutta hämmästyttävän ylimielisen, norsunluutorniin sulkeutuvan kuvan presidentti Ahtisaari luo omalla haluttomuudellaan osallistua keskusteluun millään tavalla. Voiko olla niin, että Suomen kansalta mandaattinsa saaneen valtionpäämiehen velvoitteet Suomen kansaa kohtaan loppuvat samalla hetkellä, kun hänen seuraajansa on vannonut virkavalan? Presidentti Ahtisaaren ja hänen neuvonantajiensa olisi huomattava, että debatti entisen presidentin asemasta ja velvollisuuksista sekä presidentti-instituutiota että kansalaisia kohtaan ei enää rajoitu pelkästään iltapäivälehtien lööppeihin. Niin valtio-oppineet, poliittiset päättäjämme kuin lehdistö laajalla rintamalla ovat jo ottaneet kantaa mahdolliseen ongelmaan. On jo aika saada kuulla myös syytettyä: kyseessä on aivan toisen tason asia kuin spekulointi kamman, liukkaiden kenkien ja otsaan ilmestyneen laastarin suhteista. Martti Ahtisaaren nykyinen henkilökohtainen asema saa pontta suomalaisten kuusi vuotia sitten osoittamasta luottamuksesta. Ehkä hän ei ole tehnyt mitään väärää. Ehkä hän ei toimillaan vesitä presidentti-instituutiota, mutta julkisen vastauksen perustelut hän on velkaa. Vai ollaanko ex-presidenttien toimille luomassa "koivistolaista" etikettiä? Sehän tarkoittaa sitä, että pysytellään hipihiljaa reilut puolenkymmentä vuotta, kunnes asiat alkavat muistua mieleen ja sanottavaakin löytyy. PETRI HEIKKINEN VIERAASTA PÄÄSTÄ Sisältötuotannon aatelia Suomalaiset ovat jo pitkään saaneet etsiä valaistusta hokemalla sisältötuotanto-sanaan kiteytyvää mantraa. Suomalaisen parhaasta ystävästä -joka ei siis ole koira vaan kännykkä tulee pian sellainen elämän keskus, että todellinen maailma lipuu lopullisesti jonnekin turvallisen virtuaalisen sumuverhon suojaan. Seuraavien innovaatioiden myötä Suomesta on helppo povata sisältötuotannon ykköstä. Pysäköintimaksun maksaminen kännykän avulla on todellisuutta lähitulevaisuudessa. Kyse on yhdestä urbaanin ihmisen suurimman fyysisen ponnistuksen automatisoinnista sellaiselle tasolle, että sanonnasta "auto on luotu sitä varten, että ihminen ei joudu kävelemään" alkaa pian tulla todellisuutta. Kun tähän yhdistetään vielä gsp-paikannuksen avulla tapahtuva automaattinen vapaan parkkiruudun etsintä ja auton ohjaaminen siihen, lähestytään täydellisyyttä. Entäpä kirjan tilaaminen kännykän näytöltä luettavaksi. Pitkälän junamatka kuluu varmasti rattoisasti esimerkiksi Tolstoin Sotaa ja rauhaa lukiessa. Enää ei tarvitse käänellä sivuja ja kiroilla edellisen lainaajan jättämiä rasvatahroja. Muiksi kännykkä-bestsellereiksi noussevat sellaiset klassikot kuten "Sinuhe, virtuaaliegyptiläinen" ja "Saatana saapuu kännykkään". Myös sijoitukset, pankkiasiat, lainanotot ja vekseleiden allekirjoitukset voi hoitaa pian kännykällä. Joku valmistajista tuo varmasti pian markkinoille myös pankkiautomaatin ja kännykän yhdistelmän, joka ristittäisiin mobile cashomatiksi. Kansan suussa tämä vääntyisi pian muotoon moca (lausutaan moka). Näistä mullistavista ja useita valovuosia aikaansa edellä olevista innovaatioista huolimatta sisältötuotanto näyttää kuitenkin olevan vasta lapsenkengissään. Oma ehdotukseni onkin, että Suomi näyttäisi esimerkkiä siirtymällä mahdollisimman nopeasti järjestelmään, jossa palkat, sosiaalietuudet yms. korvataan vastaavalla markka-/euromäärällä vapaata kännykkäaikaa (entistä puheaikaa). Näin puhelinlaskusta muodostuisi monen nykykäyttäjän osoittaman esimerkin mukaisesti selkeä dokumentti siitä, mihin on varaaja mihin ei. Pitkällä tähtäimellä Suomeen syntyi uusi kännykän käyttöaikaoptiomiljönäärien luokka, joka voisi puhua vuorokaudet ympäri ja silti vuodessa jäisi säästöön parin kivitalon arvon verran käyttöaikaa. Niitä voisi sitten sijoitella korkeakorkoisille käyttöaikatileille tai lahjoittaa omille penskoille, jotka eivät ymmärrä, ettei kännykän käyttöaika kasva puissa. Sanomattakin lienee selvää, että tällaisen sisältötuotannon perustuvan talouden kasvun ainoa rajoite on kännykän akun käyttöaika. KIMMO ELO mmmMmmmmMMMm
liil«WM','iyi<,'MI'tlRIHl , A , .I*l'il,1..r> E-lehdet elävöittävät kirjaston kantaa Jyväskylän yliopiston kirjaston tieteellisten lehtien määrä on lähes kaksinkertaistunut viime vuosina, kun yliopiston tietoverkossa on ollut Kansallisen elektronisen kirjaston (FinELib) käyttömahdollisuus. FinElibin kautta elektronisia lehtiä on käytettävissä noin 3000. Tänä vuonna Jyväskylän yliopistoon on tilattu yhteensä noin 4500 painettua lehteä. Toimistopäällikkö Toini Alhaisen mielestä elektroniset lehdet ovat todella lisänneet ja monipuolistaneet kirjaston lehtikantaa, jossa on harrastettu viime aikoina lakkautuspolitiikkaa. On sanottu niinkin, että FinELib on pelastanut yliopistokirjastot katastrofilta. Näin ehkä Jyväskylässäkin? "200 FinElibin lehdistä tulee kirjastoomme painettuna. Jos lehti saadaan siis elektronisessa muodossa, on luovuttava painetun version tilaamisesta. Kirjastoissa ei muutenkaan ole enää ollut resursseja tilata kaikkia toivottuja ja tarpeellisia lehtiä. Lehtien hinnat ovat nousseet jopa 50 prosenttia. Siinä on mietittävä, että mitä voi tilata", selostaa Alhainen. "Käyttäjiä ei helposti tyydytä suuretkaan lehtimäärät. He haluavat tietyt lehdet, jotka on hyviksi katsottu. Kaikkea ei kuitenkaan ole vielä tarjolla sähköisessä muodossa." FinELibin tarjonta on enimmäkseen ulkomaisia lehtiä ja artikkeleita. Aluksi mukana oli vajaat 200 lehteä, kun tämä opetusministeriön rahoittama hanke aloittiin vuonna 1997. Kirjasto saa jotakin e-lehtipalveluja myös tilausten kylkiäisinä, mutta muita sopimuksia kirjastolla ei ole e-lehtien välittäjien kanssa. "Elektronisten lehtien määrä on varmasti kasvamassa. Tällä hetkellä e-lehtiin käytetään hirveän pieni määrä rahaa. Hankintakustannusten suhteen e-lehtien osuus on 4-5 prosenttia painettuihin verrattuna. Se kylläkin johtuu myös siitä, että FinELib kustantaa suuren osan verkkolehdistä. Riippuen paketista meidän osuutemme on 50-20 prosenttia." Vähemmän fyysisiä käyntejä Sähköiset kirjastopalvelut itsenäistävät kirjastonkäyttäjää, mutta Alhaisen mukaan siirtymävaiheessa tämä ei ainakaan vähennä henkilökunnan tarvetta. Aineistot on saatava käyttöön, on tehtävä muutoksia luetteloihin, on tiedotettava ja opastettava käyttäjiä. Tutkija, filosofian lisensiaatti Raine Koskimaa toteaa omien kitjastokäyntiensä vähentyneen selvästi. Ennen hänellä oli tapana käydä kirjastossa useamman kerran viikossa. Nyt tarve on noin kerran kahdessa viikossa. "Tilaukset voi hoitaa koneelta, ja ne tulevat postissa suoraan tänne Nykykulttuuriin tutkimusyksiköön. Verkossakin on mukavasti materiaalia. Se on erityisesti tärkeää, että verkkoon on viety opinnäytetöitä", painottaa Koskimaa. Samalla vanhalla formaatitta Väitöskirjaa viime aikoina tehneen Koskimaan mukaan juuri tutkimuksen kannalta sähköiset lähteet ovat olleet suurena apuna. Verkkolehdet eivät kovin suurta kunniaa häneltä saa. "Toisaalta verkkolehdet ovat auttaneet huomattavasti, mutta toisaalta ne eivät ole muuttaneet mitään. Ensinnäkin elektronisten lehtien julkaisupuoli on hoidettu yleensä samallalailla kuin painettujenkin. Mutta joillakin tieteenaloilla ollaan kyllä jo menty siihen, että julkaistaan vain e-lehti". Koskimaa tuumailee. "Internetjulkaisun tekeminen on työläämpää. Se koostuu sadoista sivuista ja linkeistä. Linkkejä pi tää tarkistaa ja pitää yllä. Yleinen ilmapiiri internetissä on se, että aina pitäisi jotakin tapahtua." Tutkijan väitöskirja käsittelee sähköistä kirjallisuutta. Artikkelimamcn työ julkaistaan ainoastaan verkossa Painetulla kirjalla Koskimaa katsoo olevan sen verran pitkät perinteet, että se ei tule mihinkään häviämään. "Kirja säilyy semmoisenaan. Sillä on oma paikkansa tulevaisuudessa, mutta sen rinnalle vaan tulevat eri jutut", arvelee Koskimaa. ANNAKAISA VAALANI-VI Valikoimaa lähdetään laajentamaan räätälöidysti Uutuutena FinElibiin tuli vuoden alusta ; sähköisiä hakuteoksia, kuten Suomen Ldfei ja NetMot-sanakirja. Kauppakaaren : kustantama Suomen Laki on ollut in: temetversiona vuodesta 1997 alkaen. "Mitenkään räjähdysmäisesti FinELib | ei ole kasvattanut käyttäjämäärää, mutI ta yksi syy olla esillä siellä on se, että yliopisto-opiskelijat ovat tulevaisuuden potentiaalisia asiakkaitamme", kertoilee Kauppakaaren tuotantopäällikkö Satu Riihelä. Riihelän mukaan suurin osa onlinen käyttäjistä on ammattijuristeja. Suomen j Laki -sähköversiota selaileva maksaa palvelusta 150 markkaa tunnilta. Yksi : vuorokausi on 280 markkaa. Maksutonta on Ajantasa-palvelu, joka on jurii uutistietopaketti. Se päivitetään kahden viikon välein uusimmilla KKO:n ja HKO:n ratkaisuilla sekä lainsäädäntöhanketiedoilla. FinELibin käytöstä on jossain määrin olemassa tilastotietoja yliopistottain. Vertailua painettujen lehtien käyttöön ei kuitenkaan voi tehdä, koska niistä ei ole tilastoja. Viime vuotisen yleisen FinElib-käyttäjäkyselyn mukaan sähköisen kirjaston asiakkaista noin 60 prosenttia oli tutkijoita tai opettajia. Opiskelijoiden käyttöaste kaikista asiakkaista oli noin 23 prosenttia. Kyselyyn osallistui 918 henkilöä. FinELib-matcriaali on kaikissa yliopistoissa lähes sama. Jyväskylän yliopiston kirjaston toimistopäällikkö Toini Alhaisen mukaan ainestossa on nähtävissä luonnontieteellis-tekninen ,;&;. : f;Ärf. ;,v:X Xi. .;.*' painotus. Alhainen toteaa, että tavoite on saada tilattua FinELib-lehtipaketteja entistä räätälöidymmin yliopistojen omien tarpeiden mukaisesti. Suurin osa elektronisen kansalliskirjaston aineistosta on ainakin toistaiseksi maksutonta tietokannan käyttäjälle. Vähemmistönä ovat kotimaiset julkaisut. Alhaisen mielestä suomalainen tieteellinen tutkimus näkyy kyllä muuten julkaisuissa suomalaisten tutkijoiden artikkeleina. Huhtikuusta lähtien FinELib-sopimukseen on kuulunut kotimaisten artikkeleiden tietokanta, Elektra, jossa on noin 5000 artikkelia 30 kotimaisesta tiedelehdesta. Jyväskylässä nämä lehdet ovat painettuinakin vapaakappalekokoelmassa. Maakuntakirjastot menossa mukana Elektroniset lehdet tulivat maaliskuussa laajemmasti käytettäväksi myös Jyväskylän kaupunginkirjastoon. Uusi tietokanta on koottu erityisesti yleisten kirjastojen tarpeita vastaamaan. Tieteellisen materiaalin lisäksi tietokanta sisältää yleisaikakauslehtiä, kuten Newsweeldn ja Rolling Stonen. Elektronisessa MasterFile Premier lehtipakkauksessa on ainoastaan englanninkielistä materiaalia. Tällä hetkellä mukana on noin 2000 lehden kaikki artikkelit vuodesta 1990 alkaen ja tuhat kappaletta enemmän viitetietoutta artikkeleista. Ohjelmassa on myös hakupalvelin. kanta on ollut käytössä jo muutaman vuoden. Jyväskylässä palvelu on nyt; vuoden koekäytössä ja ensimmäinen laatuaan. Tukijana on opetusministeriö. Kirjastotoimenjohtaja Liisa Laadun mukaan tämä elektroninen tietokanta ei aiheuta muutoksia painettujen lehtien tilaamisessa. Tietokannan käyttäminen on ilmaista : kirjaston asiakkaille. Pääsy tähän kantaan on kylläkin mahdollista vain kirjaston omilta tietokoneilta. ANNAKAISA VÄARÄNIEMI FinElibin aineistoluettelo: http://www.jyu.fi/libf3ty/elkok/linelib.btml lisätietoa maakuntakirjaston lehtitietokannasta:
»U«EEOS£ITSDW» «13. HUHTEKUITTA 2000 _KAHVIPÖYTÄVISAILU OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. I.Milloin jaeltiin ensimmäinen Nobelin kirjallisuuspalkinto? 2. Millä nimellä Keskisuomalainen alun perin ilmestyi? 3. Montako metriä sekunnissa on yhden solmun vauhti? 4. Kuka oli autonomisen Suomen viimeinen suuriruhtinas? 5. Mistä löytyy ns. veriviemäri? ALLIKKO 6. Missä ja milloin tulitikku keksittiin? 7. Mikä oli elokuvaohjaaja Valentin Vaalan alkuperäinen sukunimi? 8. Milloin Maamme-laulu esitettiin ensimmäisen kerran? 9. Kenen kirjailijan käyttämä salanimi on Ed McBain? 10. Mikä oli Petroskoin suomenkielinen nimi? m Kenellä on oikeus edunvalvontaan? •e||3snn9» nssn :snN08 •essnneu. uatopinol uai -SjEieuions no ^undnoi utoi -lOlMHuntinroiBsai it-6t eisnn>|e>|0| 'euunsmeyoi. •uuajunH UEA3 "6 •8WL'9'£l Bssnnnf UBA -ipd UEIOIJ uapieiiddOMA '8 •pueA| L 0891. euuonA ess!uue|6u3 g (•louiptsei jajnns UOA -|B)|OA!V) 'ElSEBd U3SILUtl| g "II W>m t •s/Ui LC/0 "E •!Luons-|>|S9>| % 1061 iSosiologit Esa Konttinen ja lukko Peltokoski mittailevat ympäristön liikettä. Kaikki samassa veneessä: Somi Kero Ympäristöliikkeen neljäs aalto "Suomessa on paraikaa meneillään ympäristöliikkeen neljäs aalto", toteaa sosiologi Esa Konttinen. "Aiemmissa kolmessa aallossa leimaavampaa oli ihmiskeskeisyys, antroposentrismi, mutta tämän ajan liikehdintää leimaa ekosentrismi. Nyt ympäristöliikkeet korostavat luontoa kokonaisuudessan, ihminenkin nähdään luonnon osana." Esa Konttisen johtama ympäristösosiologian tutkimusryhmä aloitti toimintansa vuonna 1993 silloisen sosiologian laitoksen suojissa. Sen ensimmäisessä hankkeessa tulkittiin paikallisia ympäristöliikkeitä ja lääninhallintoa Keski-Suomessa. Tuorein tutkimus kohdistuu Suomessa 1990 -luvun puolivälissä esiin nousseeseen uuteen ympäristöliikkeeseen. "Puhumme nimen omaan neljännestä aallosta, emme tiedotusvälineitten tapaan eläinoikeusliikkeestä. Mediat ovat niputtaneet kaiken kansalaistoiminnan aika yksioikoisesti yhden leiman alle", kritisoi Jukka Peltokoski, Konttisen tutkijatoveri. "Nykyisessä liikehdinnässä mukana olevat eivät ole niinkään yhden asian ihmisiä. He ovat huolissaan ympäristöstä sanan laajassa merkityksessä. Esimerkiksi geenimanipuloitu ruoka tai kolmannen maailman asiat lomittuvat luontevasti ihmisja eläinoikeuspohdintoihin." Esa Konttisen mukaan ensimmäinen aalto Suomessa koettiin 60 -luvun lopulla. Siinä nostettiin esiin erityisesti teollisuusmyrkyt. "Tuolloin alkoivat myös metsäkeskustelut, joista on sittemmin tullut yksi suomalaisen ymparistöliikehdinnän kestoaiheista", toteaa Konttinen. Jukka Peltokoski nyökkää vieressä: "Metsästä puhutaan varmasti aina, ehkä siksi että Suomessa niitä vielä on." Vajaa viisitoista vuotta ensimmäisen aallon jälkeen Suomessa kiisteltiin forssalaisen, lintukannaltaan hyvin rikkaan Koijärven laskuojan patoamisesta. "Koijärvi-aalto oli ympäristön kannalta ehkä tärkein", miettii Konttinen. "Ympäristö nousi myös yhteiskunnalliseksi kysymykseksi; 60-luvulla radikaalit eivät kyseenalaistaneet teollisuuden tai talouskasvun ideologioita vaikka niitä kritisoivatlan." Kolmannessa aallossa 80-luvun lopussa Konttisen mukaan tärkeimmiksi teemoiksi nousivat metsä, mutta myös kaupunkiympäristöt. Vaiettu itsekritiikki Meneillään oleva aalto on kahtiajakava. "Aika monessa nykyliikkeessä suhtaudutaan viralliseen yhteiskuntaan varauksella. Tämän tyyliseen aatteelliseen radikalismiin Suomessa ei olla totuttu", huomauttaa Jukka Peltokoski, "Lisäksi vaikuttaa tietysti se, että julkisuudessa on mässätty joillakin ääriradikaaleilla toimintatavoilla. Itse asiassa liikkeissä suhtaudutaan näihin yhtä lailla kriittisesti kuin yhteiskuntakoneistoonkin. Ympäristöliikeet pitävät sisällään paljon eroavuuksia, ja niiden sisällä harrastetaan paljon myös itsekritiikkiä, minkä media onnistuneesti ohittaa." Myös Esa Konttinen on huomannut aineistosta saman: "Ihmiset ovat mukana sen vuoksi että ovat huolissaan asioista, eivät sen takia että pääsisivät huvikseen hillumaan." "Aktiivit kokevat että yhteiskunta on koneisto, joka jyllää omalla voimallaan, ja siinä sivussa tuhoaa elinympäristöä", vetää Konttinen tutkimustuloksia vielä yhteen. "Aiemmissa aalloissa radikaalit näyttävät ajatelleen jossain määrin, että voisivat astua pois kelkasta. Mutta nykyiset aktivistit ovat huomanneet, ettei tällaiseen romantiseen eleeseen ole varaa, kaikki vaikuttaa kaikeen", jatkaa Peltokoski, "Ajatellaan että mikäli muutos on enää mahdollinen, voi se tapahtua vain yksilön oman toiminnan tai pienyhteisöjen kautta." Tämä pessimismi erottaa neljännen aallon omanlaisekseen. "Aiemmin ympäristöliikkeiden sisällä ajateltiin, että nyt tulee muutos parempaan, me teemme sen. Aineistomme perusteella voidaan sanoa, että nykyaktiivien mielestä parempaa tulevaisuutta ei välttämättä ole", sanoo Peltokoski. 'Tästä huolimatta he yrittävät." RIITTA KOIKKAKAINEN 13SMV.ISVA Pictures oUVomen The Film Archives series for the spring is closing in on its' end. Before the long summer break there will be two strong portrayals of women: My Life to Live (France 1962) byJean-Luc Godard and The Girlfriends (Italy 1955) by Michelangelo Antonioni. 12.4. will see the story of Nana in the search for freedom and her new self. Godard uses strong and simplified imagery to mould his film into, at times, a documentary-like depiction of prostitution and escape from the bleak everyday life. Also Antonioni builds his work on careful imagery. The film shown on 19.4. tells the story of a group of five women and their love affairs in Turin. Both films will be shown in the City Main Ubrary at 18.00. Electronic Journals The number of journals and periodicals at the university library has increase almost two fold in the past few years because of the national electronic Journal database FinELib. It includes about 3000 journals, while 4500 printed journals have been subscribed to by the university. The subscription of many printed journals have been cancelled due to lack of funds. so the database has helped the situation significantly. The costs of electronic journals are only about 4-5 percent of printed ones. This is, however, partly due to FinElib covering a large pan of the costs. FairTrade The coffee trade is one of the largest businesses in the World. However, the coffee producing countries remain among the poorest and very little of the money actually goes to die farmers. To remedy this situation the Fare Trade Organisation was established. The organisation deals as directly with the coffee producers as possible to ensure fair trade. Fair Trade : limited to coffee: sugar. honey. chocolate, tea, orange juice and are also included. Uokivi will begin to sell Fair Trade coffee from week 17 onwards. This means a 50p rise in prices, which is small considering the idea behind it. More information about Fair Trade is available at http'7/www.reilukauppa.fi/. It is possible to tastc the Fair Trade coffee in the main building on 27.4, at 10-14. NEWS BY TANELI TAKALA
.mumm NUMEROStrrStlUN 1 3 . 6 mmm gfiacoo® OOOOOOOOOOOOOOOOOÖOOOOOOOOOOO Vaaleihin on vielä runsaasti aikaa mutta Lahour on jo asettanut päänsä tukevasti teloittajan pölkylle. William Hague ja hänen konservatiiviseurucensa yllyttävät äänestäjiä heilauttamaan kirvestä, he liikkuvat mielipidekentällä kuin fariseukset markkinoimassa Barabbaan vapautusta. Kortit ovat pöydällä: vastakkain ovat hajanainen sekä reissussa rähjääntynyt Labour, toisella puolen taas seisoo yhtenäinen konservatiivijoukkue, puolellaan sellaiset monimieliset arvokäsitteet kuin "brittiläisyys" ja "perinnekkyys". Kilpailu Downing Street lO.sta voidaan ainakin alustavien kampanjoiden mukaan palauttaa puntaan ja euroon. Blairin välttelevän myötämieliset puheet englantilaisesta Euroopasta vai olikohan se eurooppalaisesta Englannista, ovat parlamenttivaalien alla yksitulkintaisia kuin punainen vaate Toreadorin kädessä. Konservatiivien kampanja on kärjistynyt kysymykseen punnasta ja sen säilyttämisestä. Heidän teesinsä on yksinkertainen, jos haluatte pitää punnan, ääni meille. Blairin tulevaisuusskenaariossa viimeistään 2010 täälläkin maksettaisiin euroilla. Mutta toisaalta, vain Tonyn kanssa voi Britannia olla cool. Kun kilpajuoksua katsoo brittiläisen perusluonnestereotypian läpi se näyttää Labourin puolelta itsemurhalta. Täällä, jos jossain, muutos on aidosti pahasta. Erityisen kurjaa Labourille on se, että punta on vieläkin pyhempi kuin kimpale naudan littaa. Kärjistäen voisi sanoa, että englantilainen mielikuvitus lähtee käyntiin vasta sitten kun sen täytyy keksiä vastaesimerkkejä mahdolliselle uudistukselle. Kun joku yrittää esimerkiksi muuttaa organisaation, oli se sitten valtio, yiitys tai yliopisto, vastapuolen mielikuvituksen rikkaudelle ci löydy rajaa. Mitä raflaavampi ajatuskoe, sitä uskottavampi, ja tästä täytyy vielä sulkea ulos sellaiset todistusvoimaa omaavat tekijät kuin vastaesimerkin tilastollinen todennäköisyys. Kun konservatiivi käy hyökkäykseen, kyseessä eivät ole sellaiset välilliset tekijät kuin hallituksen muodostaminen ja/tai vaalivoitto, vaan pelilaudalla on saarelaisen koko identiteetti ja se minkä Winston Churchill pelasti Hitleriltä. Punnan vaihtaminen euroon on saman luokan kysymys kuin jalkapallon muuttaminen kuutioksi. Argumenttien lähde konservatiiveille on pohjaton. Voi aloittaa vaikkapa tekemällä optimistisia yleistyksiä siitä, kuinka hyvin kiusallisen epäterve suhde Amerikan kanssa on aina pitänyt Britannian laiturina toiselle puolen valtamerta. Teesissä on varmasti perää mutta maassa jossa David Humen vaikutus on vieläkin aistittavissa argumentti tuntuu heikolta. Suhde Amerikkaan tulee varmasti tulevaisuudessakin olemaan erityislaatuinen mutta samalla myös vähemmän taloudellinen. Toinen vahva tekijä, vaikkakin julkilausumaton, on ylpeys ei-mannermaisuudesta. Kyseinen ylpeys saa joskus hyvinkin lapsellisia piirteitä ja sairaalloisen epäilevä suhtautuminen uudistuksiin on yksi osa sitä. Toinen tärkeä piirre on hämmästyttävä kyky nähdä kaikki pienessä mittakaavassa: mikään ei saa tulla paritalon ja nenäliinan kokoisen puutarhan väliin. En uskalla väittää, että maalaamani stereotypia on tosi, mutta ainakin konservatiivien markkinointi ottaa sen oletusarvona. Voittipa vaalit kumpi tai kampi, odotan kampanjan kärjistymistä henkeäni pidätellen. Kun paikallisessa poliittisessa ilmastossa alkaa muta lentää, sitä tulee kovaa ja korkealta. Ja mikä parasta: se on erittäin viihdyttävää. ANTTI KARJALAINEN Vammaist sfigmatisoi y:, V m 5 y \ yäitöskitjani nimi on oikeastaan retorinen kysymys, mutta jokainen voisi miettiä, onko vammaisuus yhteiskunnallinen kysymys. Olen pyrkinyt osoittamaan, että se on muun muassa yhteiskunnallinen kysymys, mutta ei pelkästään sitä", sanoo yhteiskuntatieteiden tohtori Antti Teittinen, joka väitteli tämän vuoden helmikuussa aiheesta "Miten tutkia vammaisuutta yhteiskunnallisena kysymyksenä". Teittinen vastaa omaan retoriikkaansa. "Merkittävänä havaintona tutkimuksessani oli ehkä se, että vammaisuus yhteiskunnallisena kysymyksenä on helppoa konkretisoida, mutta vaikea esittää teoreettisesti tarkasteltuna. Rajasin ja kohdistin kysymyksen viranomaisten ja poliitikkojen suorittamaan vammaisuuden totuustuotantoon, jolloin tietysti yksilöiden kokemuksellisuus jäi vähemmälle huomiolle." Millaista vammaistutkimusia Suomessa sitten tehdään ja mihin suuntaan suomalaisessa vammaistutkimuksessa tulisi mennä? "Mielestäni suomalainen sosiaalitieteellinen vammaistutkimus on ollut aineistolähtöistä ja ongelmakeskeistä. Teoreettinen keskustelu on ollut vähäisempää ja kaipaisin lisää sitä", Teittinen vastaa, mutta huomauttaa, "Monet ovat tästä todennäköisesti eri mieltä kanssani." Teittisen mielestä vammaiskeskustelu julkisuudessa pyörii lähinnä palvelurakenteen kritiikissä, •joka sinänsä on tärkeää, mutta monista yhtä tärkeistä asioita puhutaan vähemmän. "Ihmisoikeusteemaa on hyvä pitää esillä esimerkiksi kehitysvammaisten kohdalla. Suojarinne-keskustelussa puhuttiin melko niukasti laitoksessa hoidettavista itsestään", hän arvioi. Vammaisuuden määritelmästä "Enhän minä sitä määrittele, vaan vammaisuus määritellään rakenteellisesti kulloisenakin aikakautena. Modernissa yhteiskunnassa vammaisuuden määrityslähtökohtana on medikaalinen diagnoosi. Yhteiskunta ja palvelujärjestelmät tuottavat vammaisuutta tavallaan sillä tavalla, että medikaalisista lähtökohdista määritellään mikä on tai ei ole vammaisuutta julkisessa palvelutoiminnassa." Teittisen mukaan vammaisten palvelujärjestelmän luonteesta päästään selvillä, kun lähestytään aihetta sellaisilla käsitteillä kuin biopolitiikka ja hallintamcntaliteetti. "Biopolitiikka tarkoittaa sitä, että ihmisiin ja ihmisryhmiin kohdistetaan hallinnollisia käytäntöjä heidän biologisten ominaisuuksien perusteella. Näillä käsitteillä voidaan arvioida muitakin repressiivisiä rakenteellisia piirteitä." "Kuten vaikkapa yliopistoa?", haastattelija kysyy. "Yliopisto edustaa hallintamentaliteettia myös, koska kyse on yliopistopolitiikasta, jossa on omaksuttu tietyt toimintavat ja eetos", Teittinen vahvistaa. Vammaistutkimus stigmatisoi tekijänsä "Haluaisin tutkia muitakin sosiologisesti kiinnostavia aiheita kuin vammaisuutta. Tässä valitettavasti väistämättä saa jonkinlaisen stigman kun on itse vammainen ja tutkii vammaisuutta. Sosiologinen vammaistutkimus kykenee kuitenkin selkeämmin kuin esimerkiksi sosiaalipolitiikka kyseenalaistamaan joitakin vammaisuuden totuustuotannon mekanismeja, joita hyvinvointivaltion käytännöissä esiintyy" 'Tottakai oma vammaisuus haittaa, olisi naiivia * kieltää se. Lähinnä tuo haitta ilmenee kahdella tavalla. Liikkuminen tietysti tuottaa vaikeuksia ja toisaalta on tuo tutkijahabitukseni stigma." Nykyisin on paljon puhuttu inkluusiosta, jonka yhtenä perusajatuksena on kaikkien vammaisten ja vammattomien kouluttaminen samassa koulussa ja järjestelmässä. "lnkluusio on tietysti tärkeä asia, mutta olennaista on se, kuinka ja ketkä tai mikä organisaatio inkluusiota toteuttaa, siis yleisellä tasolla", Teittinen kommentoi ajatusta, "En kannata täysin ajatusta koulussa tapahtuvasta inkluusiosta, vaikka periaatteena tai lähtökohtana se saattaisi loimia, mutta joissain tapauksissa se on luultavasti mahdotonta. Mutta keskustelu asiasta jatkukoon." PETRI VÄHÄKANGAS Antti Teittinen: Miten lutkia vammaisuutta yhteiskunnallisena kysymyksenä. JY. Sosiologian laitoksen julkaisuja 65. Tuppea Lillukassa Antti Teittinen tuli sosiologian laitokselle töihin vuonna -92, kun vclvoitelyöllisläniiskokcilu oli vielä voimassa. "Silloin jotenkin ajattelin, että tällainen ci-kcllokorlliin-sidollu tutkijan työ sopisi minulle parhaiten". Tcillincn aloitti opintonsa vuonna -83. valmistui -89 ja sai lisensiaatin paperit vuonna-94. Kortcpohjan ylioppilaskyla ja noin 1 3 m2:n asunto A-talossa muistuvat Teittiselle mieleen yhtenä monista opiskeluaikojen muistoista. "Asuin noin 7 vuotia Kortcpohjan ylioppilaskylässa. Koska asunto oli niin pieni. niin Rentukka oli varsinaisesti olohuoneena. Lisäksi Lillukassa pelattiin tuppea ja muita korttipelejä ahkerasti", hän kertoo. Teittinen tuskin jaksoi olohuoneessaan ihan kuivin suin istua, koska kertoo harrastavansa oluiden (Lövvenbräu, Gösscr, Paulancr) ja täyteläisten Langucdocin alueella olevien punaviinien juomisia. Tällä hetkellä Teittisen elämän täyttää Suomen Akatemian rahoittama tutkimusprojekti "Vammaisuus 90-luvun lama-Suomessa" sekä perhe-elämä vaimon ja tyttären kuissa. PETRI VÄHÄKANGAS Puhetta vammaisuudesta Vammaisuus itsessään on epätoivottavaa yksilön ja yhteiskunnan kannalta. Yksilölle itselleen muodostuu toimintarajoiiteita ja yhteiskunnalle rasitetta sopeuttaa vammaisia järjestelmiinsä. Jos tyydymme vammaisuuden määrittelyssä medikaaliseen määrittelyyn, tuotamme yhä lisää vammaisuutta. Sitä teemme rakentamalla palvelujärjestelmiä ja luokituksia, joiden avulla jakaa hyvinvointia ja huolenpitoa sekä koulutusta ihmisille. Vammaisuuden ja poikkeavuuden syntymekanismeja tulee tutkia ja selvittää. Pelkkä medikaalinen diagnoosi ei enää nykyisin paljon kerro ihmisen todellisesta toimintakyvystä. Ympäristöjä pystytään sopeuttamaan ja suvaitsevaisuutta lisäämään, jos siihen löytyy tahtoa. Askeleita tähän suuntaan voi ottaa pienempiä tai suurempia. Jyväskylän yliopiston (ja koko Jyväskylän) yksittäisenä häpeäpaaluna seisoo yhä yliopiston päärakennus, jota ei useiden vuosien ponnistelujenkaan jälkeen ole saatu korjattua liikuntaesteettömäksi. PETRI VÄHÄKANGAS
UBBsmaHU* is Ja professori sen kun piirtää Juho Kauppinen Teoreettisen fysiikan professori Jouni Suhonen on jakautunut persoona. Kun toinen puoli luo kaavoja kulmat kurtussa, toinen nykertää karikatyyrejä pilke silmäkulmassa. "Olen piirtänyt niin kauan kuin muistan, lapsesta lähtien. Mitään opintoja en siltä alalta ole koskaan suorittanut, mitä nyt koulussa kuvaamataidon tunnilla." Näin kertoo Jouni Suhonen, jolle päivänpolintisten karikatyyrien piirtäminen on terapeuttinen harrastus. Hän nimittää itseään sunnuntai-sutariksi, mutta kuvat kertovat kyllä vakaammasta taidosta. "Hyvin piirrelty pilakuva on tietenkin riittävästi mallinsa näköinen, ettei tarvitse teksteillä selitellä, ketä kuva esittää. Toinen tärkeä juttu on sellainen sisäinen viesti, jotenkin terävällä tavalla esille tuleva poliittinen viesti", Suhonen listaa kaksi onnistuneen pilapiirroksen tunnusmerkkiä, jotka totisesti esiintyvät hänen omissa piirroksissaan. Kuva-arkistoa komistavat niin Monicat ja Billit kuin kotimaankin päivänpolttavat poliitikot. Viihteellä on niinikään kuvissa sijansa. Siitä käy todisteeksi esimerkiksi mäkeä laskeva viulu-Linda. Kuvia harjoitustöissä ja kotimaan lehdissä Nykyään Suhonen piirtää lähinnä vain yhtä tarkoitusta varten: "Syksystä -98 olen piirtänyt näitä karikatyyrejä vetämieni fysiikan kurssien harjoitustöitä ja välikokeita varten. Niistä tuo näyttelykin oli koottu." Suhonen viittaa fysiikan laitoksen aulassa esillä olleeseen näyttelyyn, joka harmi kyllä on juuri ehditty purkaa. "Harjoitustöissä pilapiirroksista on oikeastaan molemminpuolista iloa. Minulle ilo koituu piirtämisestä. Opiskelijoille ne taas tuovat mukavaa vaihtelua muuten melko teoreettiseen työhön." Suhonen näyttää kahta harjoitustehtävää, joista toisessa esitellään fysikaalinen ongelma tavanomaisen kaavakuvan avulla. Toisessa puolestaan ongelma on esitetty kuviona, jossa karikatyyri-hahmot on valjastettu pikku askareisiin; kuka köyttä vetämään, kuka hissillä ajamaan. On helppo ymmärtää, miksi Suhonen on opiskelijoille mieleinen professori. Opetuskäytössä käytettävien kuvien ohella Suhosen käden jälkeä on saatu ihailla muun muassa Keskisuomalaisessa, Tiede 2000-lehdessä ja Pieksämäen lehdessä. Niinikään monella maailmankuululla fyysikolla riippuu työhuoneensa seinällä Suhosen väkertämä karikatyyri. "Onpa noista kongresseissa piirretyistä pilakuvista tehty kerran ihan virallisen näköinen esittelyvihkonenkin", Suhonen kertoo vaatimattomaan tyyliinsä. Suuttunut malli Suhonen tuli Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan vuonna 1976. Opiskelukavereiden tietoon tuli tietenkin DORIS HUHMAR Messori Suhosen päässä muhivat pallotensorin mamisielementit jo viiltävä sotiin. nopeasti, että joukossa on tällainen piirtäjälahjakkuus: mies päätyi piirtämään galleriaa opiskelijatovereistaan vanginpuvuissa. Kerran nippu nuoren fysiikan opiskelijan kuvia kiersi luentohuoneessa opiskelijalta toiselle. "Joukossa sattui istumaan joku tyyppi tuolta Taide ry:stä, vai mikä lie sen järjestelmän nimi, joka nykyäänkin vielä järjestää taidenäyttelyitä. No, tämä henkilö otti ilman lupaa yhden kuvistani ja kiikutti sinne näyttelyyn. Muistaakseni se oli juuri Ylioppilaslehti, jossa kuva sitten suurella ylistyksellä julkaistiin. Kerrotiin, kuinka siinä oli onnistuttu vangitsemaan henkilön koko raadollinen, roisiomainen olemus", Suhonen muistelee. "Seuraavana päivänä joku tuttu tuli varoittamaan, että älä muuten mene sitten ton Markkasen Jussin lähelle vähään aikaan, se on aika vihainen! Maineestaan tarkka kaveri oli kuulemma suuttunut ihan kauheesti nähdessään itsestään tuollaiset sanat lehdessä. Se oli pyöräillyt jossain meikäläisen kotitalon lähettyvillä etsimässä minua raivosta puhisten. Onneksi ei löytänyt." Ei mikään kummajainen Kun ajattelee teoreettista fysiikkaa oppiaineena siitä enempiä ymmärtämättä voisi kuvitella, että alan raudanluja ammattilainen harrastaisi jotain varsin muuta kuin pilapiirtämistä. Suhonen ei kuitenkaan ole fysiikan laitoksella yksinään luovine harrastuksineen. "Esimerkiksi graduja väitöskirjaohjaajani, nykyinen emeritusprofessori, Pertti Lipas on aktiivinen jazzpianisti", Suhonen luettelee ja mainitsee myös muita musiikin parissa vapaa-aikanaan askartelevia fyysikkoja. "Muistaakseni jossain tutkimuksessa on todettu, että matemaattisesti lahjakkaat ovat usein myös musiikillisesti lahjakkaita. Minussa kai kuitenkin enemmänkin v \ yhdistyvät tällainen matemaattinen lahjakkuus ja kuvalliset lahjat. Omistin c A i \$« minä joskus kitarankin, A ^«fr mutta ei minusta mitään *' Santanaa tullut, ja itse asiassa se kitarakin piti rahapulassa myydä", lohkaisee Suhonen. Taiteellisen lahjakkuuden ohella Suhosen koko muukin olemus sotii perinteistä fyysikon kuvaa vastaan: hän ei vaikuta hatarapäiseltä tai poissaolevalta. Myös kärttyisyys ja muut, ainakin elokuvissa, fyysikoille luettavat arkkiominaisuudet loistavat poissaolollaan. On vain hyvässä hengessä kuvailtuna varsin tavallisen näköinen mies, jonka aika kuluu perheen kanssa touhuiluun, työntekoon ja punttisalilla käymiseen. Niin, ja aika ajoin piirtämiseen. Adoptoivat susikoirat ja piirtävä professori Ottaessani valokuvia tätä juttua varten, professori Suhonen asettuu hiukan ujon oloisesti poseeraamaan piirustuksillaan tapetoidun seinän eteen. Jokaiseen kuvaan liittyy tarina, joita Suhonen auliisti kertoilee samalla kun vasen käsi piirtää nopein ja varmoin vedoin professorin tavaramerkkiä: hattupäistä akateemikkoa, joka ratkoo fysiikan ongelmia niin liitutaululla kuin harjoitustehtävien vierelläkin. "Koskakohan ne ottaa tuolta kympin uutisten loppukevennyksestä yhteyttä. Onhan siellä kaiken maailman susikoirien adoptoimia lampaitakin, miksei nyt yksi tällainen pilapiirroksia tekevä professorikin?" Niin, miksei? Toivottavasti vihje vielä jonain päivänä kantautuu oikeaan osoitteeseen. JUHA KAUPPINEN Kämmenen kokoinen sammal istui tiiviisti tweedkankaassa, professori Heiska Rajatönon pikkutakin sydänalan alapuolella. Sammal vangitsi mietteeni. Jospa olio kuitenkin oli sieni, pihakoivun pahka tai jotain ihan muuta, vaikkapa aimo roiske pastaa? Jäin epävarmaksi, koska professorin huone oli hämärä ja välissämme seisoi pöytä. Pöydällä lojui kirves, kynä, näkkilcipäjämä ja sivukeno pino hiirenkorvalle selailtuja historiikkeja sekä pullon puolikas teollisuustärpättiä, korkitta, ynnä drinkkilasikvartetti, "Hara Krishna -liikkeen ja suomalaisten siirtolaisten suhde 1890-luvulla Jerry Cotton -taskukirjojen syntaksissa." Rajatönö tavasi otsikkoa ääneen orvaskesi kurtussa. "Mielenkiintoista, mutia mihin studentti tällä analyysillään itse asiassa tähtää?" "Maisteriksi, perhana. Olen yrittänyi kuudessa eri tiedekunnassa saada tutkintoa kasaan, mutta huonolla menestyksellä, vaikka älyssäni ei ole vikaa. Päinvastoin, sitä tuntuu olevan joskus liikaakin. Onnettomien sattumien summa on, että olen tätä nykyä kuin nomadi aavikolla ja sellaisenakin pian pelkkää historiaa, jollei tiedekunnista humaanein minua vapahda." "Nooh, eipähän parane pillitellä. Tsop, neito pyyhkii nykerönsä vaikka tähän virkabaskeriini ja kertoo sitten tarkemmin opinto-ongelmistaan." "Ptruuh, johan kuivui. Siis liikuttavalla suoritin hirmuisesti opintoviikkoja ennätysajassa. Sain julkisuutta ja kunniaakin, mistä ehkä pikkaisen ylpistyin ja kehnostihan siinä lopulta käsi. Katkaisin krapulassa partaveitsellä alällesjänteeni koetuessani siistiä leukaani. Klooniteknologian laitoksella yritin noudattaa parhaani mukaan dosentti Kurkku Melamaan ohjeita. Risteytin muovipaljussa ahvenia ja rottia, mutta rotat olivatkin kaikkien premissien vastaisesti impotentteja. Puheviestinnän puolella taas laadin vuosituhannen puheen ja esitin sen rehtoria imitoiden. Seuraus: kolme vuorokautta karsseria, vartijan tartuttama sankkeri ja käytöksenalennus. Sitten..." "Riittää, lapsi, riittää." Rajatönon mursunviikset väpättivät. "Ei sälytä Herra raskaampaa kuormaa kuin ihmispolo kantaa jaksaa, mutta nyt ollaan kyllä niillä rajoilla. Passaako pastilli vai salmiakki?" "Salmiakki, olen niin hölmö, että panen peliin koko elämän. Passaa." "Hyvä, hyväksyn tutkimussuunnitelman. Aihe sinällään on vanha mutta Jerry Cotton -näkökulma tuore. Uskon, että tästä tulee kunnon graduja korvaavuuksista meillä menneitten laitoksella voidaan sopia mennen tullen." "Kuulostaa hienolta, kiitos. Miten voin korvata?" "Sohwille ja lemmon haipakkaa." Gradu-ohjaus oli esimerkillistä. Kolme, neljä kertaa viikossa pidin Heiska-proffan kanssa symposiumin ravintolan peräsopessa. Istuntomme eivät tosin säilyneet kovin pitkään suljettuina. Lyöttäytyjiä riitti. Studenttimajan maharadjat tulivat heistä tutuimmiksi, eritoten Jälkiruoka Oälkkäri) lehden päätoimittaja, joka kävi ehtimiseen pummaamassa olvia, tumppeja ja juttuvinkkejä. Tutuksi tuli myös yliopiston EU-kuraattori Toppo Suur-Takalisto, arrogantti viisastelija ja tuima tuijottaja. Aikanaan Kälviällä Topon tapitus oli Heiskan mukaan saanut sotilasreppuun piilotetun maidon happanemaan 150 metrin etäisyydeltä. Onneksi minä en piiminyt niin helposti, neiti kun olin. Häiriköistä huolimatta sain Cotton-tutkielmani aikataulussa valmiiksi. Se tarkastettiin vapunaattona ja palkittiin Vuoden Gradu -palkinnolla yliopiston joulujuhlissa. Palkintopurkissa luki: "Menneitten laitokselle rakenteelliseen kehittämiseen. Rakkaudella Rexi." Ruosteenestoaine riitti hyvin professorin virka-autorähjän takalokasuojiin, mutta loppui sitten ja pian sen jälkeen Mersu. DORIS HUHMAR
<&a M4 , 7 ( \\\ T)nm i M H i u u _ mmm wsmmwi MBOSBHMM>ttl Ymmärtämisen vaaroista Joskus sitä ei ymmärrä toisia ihmisiä ollenkaan. Yleensä se ei haittaa. Sitä kohauttaa olkapäitään, miettii, että ovatpa ihmiset kummallisia, ja antaa asian mennä ohi. Arkielämässä on melko hyödytöntä ymmärtää ihmisiä siis siinä mielessä kuin kaikki harrastelijapsykologii väittävät, että meidän tulisi. Otetaan esimerkki. Tavallinen arkiaamu. Koska kämppikseni nukkuu pitkään, kohtaan päivän ensimmäisen ihmisen koettelemus, jossa oletettavasti tarvitsisin tätä ymmärtämisen taitoa bussipysäkillä. Asetun riviin. Huomaan, että minun ei tarvitse ymmärtää vieressäni kelloa tuijottavaa opiskelijaa. Kunhan pysyn poissa tieltä. Bussinkuljettajaa minun ei myöskään tarvitse ymmärtää (toistaiseksi on riittänyt, että bussikortissani on matkoja). Luennoilla ei tarvitse ymmärtää ketään. Yleensä ei edes asiaa. Olen selvinnyt useista päivistä ymmdrtdmdttd yhtään mitään. Tämä on tietysti liioittelua. Tarkoitan, ymmärtämättä mitään. Ehkä ihmisten ymmärtäminen ei ole välttämätöntä. Joskus sitä kuitenkin toivoo, että se olisi mahdollista. Ja huomaa ajattelevansa, että olisi mukavaa, jos voisi lainata toisen ihmisen ajatuksia hetkeksi. Tehdä pienen scifimatkan toisen pään sisään ja kokea hetken ja maailman erilaisesta näkökulmasta. Sen jälkeen ehkä osaisi korjata joitakin ristiriitoja. Ainakin näkisi, missä on ongelman ydin tai että ongelmaa ei ole olemassa. Muutenkin ajatus tuntuu houkuttelevalta. Sitä voi elää satakin valotta saman pään sisällä. Joskus kaipaa vaihtelua. Aloin miettiä, keiden ajatuksiin haluaisin matkustaa. Jos minulla olisi mahdollisuus kuulla, mitä vanhempani, ystäväni, opettajani, työnantajani ja hyvänpäiväniuituni todella minusta ajattelevat. Kenet uskaltaisin valita? Kenen sensuroimattoman mielipiteen itsestäni oikeastaan haluaisin kuulla? Heitä tuntuu olevan hyvin vähän. "Mutta tunnen hänet niin huonosti. Mitä jos paljastuu jotakin, jonka jälkeen en voi enää tavata häntä?" "Hän ei varmasti ymmärrä minua. Eikä ole koskaan pitänyt pukeutumistyylistäni." "Eikö itsesensuuri ole ainoa keino estää kolmas maailmansota? Monet tuntemani ihmiset eivät sensuroi puheitaan läheskään tarpeeksi." Aloin tuntea itseni onnekkaaksi. On niin paljon ihmisiä, joiden ajatuksista minun ei tarvitse tietää. Ja mikä pelottavampaa: kuinka monen ihmisen antaisin tietää kaiken, mitä heistä ajattelen? Siis aivan kaiken. Ajatus tuntuu houkuttelevalta. Mutta se on vaarallinen. Pysykää poissa toisten päiden sisältä. Teidän ei tarvitse ymmärtää. PAULIINA VANHATALO HooMoilanen Leopardikuvioinen lippalakki. 50-osainen raastinsarja. Kevyesti keinuva kuntoilukoje. Erikoistarjouksessa vain tänään, juuri sinulle. Heräteostosten maailma on aivan omanlaisensa. Matkaoppaiksi tähän pikaostosten maailmaan Jyväskylästä löytyi joukko asiantuntijoita, jotka opastivat kokemuksella heräteostojen pariin. "Saatan tehdä heräteostoksia esimerkiksi silloin, kun opintotuki on juuri tullut. Rahani voivat tuolloin mennä uuteen meikkiin tai johonkin oikein hyvään syötävään, kuten jäätelöön tai suklaaseen", arvelee 20-vuotias Paula. Mainosten ja pimeän uhreina Myös Tuija tunnustaa tekevänsä heräteostoksia. Hän saattaa esimerkiksi ostaa jonkun vaatteen, joka on tarjouksessa tai jota on mainostettu hyvin. Syynä heräteostoksien tekemiseen Tuijan mielestä on mahdollisesti ainakin se, että siitä saa hyvän mielen. "Kyllä se heräteostosten tekeminen laitaa sijoittua minulla pimeämpään vuodenaikaan, koska sillä on piristävä vaikutus. Joskus kuitenkin voi käydä niin, että ostan vaikkapa jonkun vaatteen ja pidän sitä vain yhden kerran", Tuija muistelee. 26-vuotias Tiinakin on huomannut heräteostosten piristävän vaikutuksen. Toisaalta Tiina analysoi spontaanin ostoskäyttäytymisensä liittyvän vuodenaikojen vaihteluihin. Tai sitten ihan vain spontaaniuteen. "Aina ei jaksa harkita hirveän tarkasti sitä, mitä ostaa, joten ainakin niissä tilanteissa saatan tehdä heräteostoksia." Heräteostokset voidaan määritellä myös mieliteoiksi, kuten Anne, 36, tekee. Yhtenä selitysvaihtoehtona heräteostoksille Anne nimeää myös sen, että ihminen haluaa palkita itsensä, jos on menestynyt esimerkiksi töissä. "Omat heräteostokseni ovat esimerkiksi jotain sellaista syötävää, mitä minun ei pitäisi ostaa. Tai sitten ostan vaatteita tai jotain sisustukseen liittyvää. Yleisesti ottaen vaateheräteostokseni ovat yleensä olleet ihan onnistuneita, eikä minulle tule mieleen mitään turhia heräteostoksia", Anne pohtii. Harkittuja heräteostoja Onnistuneisiin pikaostoksiin päätyminen voi olla myös harkinnan tulosta. Tähän kuluttajakategoriaan kuuluvaksi tunnistaa itsensä jo työelämässä mukana oleva Riitta "Olen ostoskäyttäytymiseltäni harkitsevainen. Joten jos teen heräteostoksia, niin yleensä nekin ovat hyvää laatua, enkä sen takia kadu niitä jälkeenpäin." Kauppaan tehtyjen pikavisiittien jäljiltä Riitan ostoskassista voi yleensä löytää jotain sellaista, mikä ei ole kallista. "Ostan usein jotain sellaista, mikä maksaa alle satasen, kuten vaikkapa vaatteen tai kirjan. Useimmiten ostan myös kengät heräteostoksina, ja niistä tuleekin yleensä pidetyimpiä vaatteitani", Riitta listaa ja jatkaa: "Heräteostokseni syntyvät yleensä siten, että jo hyvissä ajoin ennen kauppaan lähtemistä minulla voi jo olla mielessäni tarvitsemani asia, jonka ostamista olen suunnitellut. Heräteostos siitä syntyy kuitenkin sitten sen takia, etten ole kuitenkaan lähtenyt ostamaan sitä varta vasten." Onnellisia katastrofeja Riitta ei usko, että olisi olemassa mitään tiettyä aikaa tai ajankohtaa, jolloin ihmiset tekisivät erityisesti pikaostoksia. Kuitenkin Riitta päätyy mainitsemaan kaksi mahdollisuutta. "Esimerkiksi joulun aikaan ihmiset voivat tehdä heräteostoksia, kun he ostavat joululahjoja. Keväällä ihmisillä on taas energiaa ostaa heräteostoksia. Tiinalla, 27, on heräteostoshistoriassaan seka onnistuneita elia vähemmän onnistuneita tapauksia. Joskus Tiina on saattanut löytää sattumalta paidan, josta on sittemmin tullut hänen lempipaitansa. Mutta aina tarinan loppu ei ole ollut yhtä onnellinen. "Toisinaan olen ajatellut kaupassa ollessani esimerkiksi jostain vaatteesta, että tämäpäs on hyvä juttu, että ostanpas jotain erilaista ja piristävää, mutta se onkin sitten oston jälkeen osoittautunut katastrofiksi", Tiina kuvaa. Tiinan heräteostoslistalta löytyy lähinnä vaatteita, kenkiä ja kodin sisustusjuttua. Potentiaalisia perustelujakin Tiina on miettinyt summittaisen satunnaiseen ostoskäyttäytymiseen. "Olen tullut siihen johtopäätökseen, että tekemällä heräteostoksia voi palkita itsensä. Tai sitten voi selittää itselleen, että nyt kun olen surullinen, voin ostaa jotain. Tai vastaavasti, kun on iloinen. Ja jos on ulkomailla, niin silloinkin heräteostosten tekeminen kuuluu asiaan." HELENA MOILANEN Tepsi tekee kohta maalin USKONNON ON "kansan oopiumina" korvannut nykyään urheilu. Ihmiset käyttävät urheilua omien endorfiinien tuotantoon eli mielihyvän kokemiseen samaan tapaan kuin huumetta ja samaan tapaan siitä voi tulla tapana addiktio. ENDORF11N1EN 1RROTTELUUN urheilun kautta on tunnetusti kaksi tietä: elämys ja kokemus. Elämyksiä saa lähinnä penkkiurheilijan tuulipuvussa tai sponsorin pikkutakissa, kokemuksia taas kuntoilijan, kilpaurheilijan, urheiluseura-aktivistin tai valmentajan rooleissa. Kaikissa rooleissa urheilua voi käyttää huumeena joko sosiaalisesti (ei ongelmia) tai addiktiivisesti (käyttö ongelma itselle ja toisille). JYVÄSKYLÄSSÄ URHEILUN ongelmat tiivistyvät Jypin ja rallin ympärillä. Raha sinänsä ei ole kaiken pahan alku ja juuri urheilussa, sillä minusta on oikein että sirkustaiteilijoille maksetaan temppuilusta. Mutta rahasta tulee helposti urheiluhuumeen epäsosiaalisen käytön lusikka ja ruisku. RALLI TARKOITTAA urheilun heroiinia: vain rikkailla on mahdollisuus nauttia siitä puhtaana kaupallisena tyydytyksenä. Köyhät saavat vauhdikkaasta menosta jopa kiven päähänsä, kun auto-, tupakka-ja öljyfirmat mainostavat itseään. Formula ja ralli ovat todella puhtaita lajeja: ne eivät voi rapautua kaupallisuuden myötä, koska ne ovat täysin tuotteiden markkinointia. Minusta niistä pitäisi puhua tiedotusvälineiden talousosastoilla, eikä sekoittaa urheiluun. JÄÄKIEKON KAUPALLISTUMINEN merkitsee pikkukaupunkien seuroille tiukkoja aikoja. Niiden mahdollisuudet vähenivät, mutta silti niiden täytyy koneistona tuottaa mm. junnujen totalitaarinen harjoitielusysteemi. Joka vaiheessa karsitaan ja kun parhaat on löydetty, he lähtevät pelaamaan rahakkaampiin joukkueisiin. Jääkiekko on hauska laji, multa nyt se näyttää toimivan liikaa huippu-urheilun ja siihen kytkeytyvän markkinoinnin ehdoilla. JYP TEKI FIRMANA ensimmäisenä vuotenaan miljoonan tappion. Tässä vaiheessa johtajat yleensä marssivat kaupunginjohtajan luo ja pyytävät lisää kunnan tukea. Ja sitten perustellaan: "voimat pitää keskittää, koska muuten kaikki valuu hukkaan". Pitäisiköhän kunnalliset jäähallit kokonaan lopettaa ja käyttää rahat luistinratojen jäädyttämiseen? Nyt rahat pannaan helvetin kalliisiin halleihin ja ns. kansanurheilun rahat taas jäädytetään. Pikkukaupungeissa tarvittaisiin kuntoilijoiden voimannäyttöä, ettei johtajilta unohtuisi ettei useimpien asukkaiden elämä suinkaan pyöri yhden seuran ympärillä. JOTAIN TAITAA olla pahasti vialla myös Jypin kaupallisessa ajattelussa, jos täysi katsomo on ongelma. Ihmiset eivät viitsi lähteä jonottamaan kaljaa ja makkaraa, eikä seura saa rahaa niin paljon kuin vähemmällä yleisöllä. Eipähän niitä nakkeja saa millään kulkeutumaan sinne yleisöön, vaikka kaupungissa on monta tuhatta työtöntä. JOUNI ' E l RAUMAN LUKON JONNI' VAUHKONEN
HUME80SEITSEMN 1 3 . HUHTOCUinA ZHO Kuvitteellista pääomaa kartuttamassa H äähää! Kaikki te, jotka jonotitte tappiota tekevien teknologiayritysten osakkeita kuin leipää, miltä nyt tuntuu? Meitä muita vihlaisi syvältä, kun katsoimme kateellisena jonojanne, väylää rikkauteen. Nyt tuntuu niin hyvältä. Pikavoittoja ei tullut, itse asiassa joidenkin teknoyritysten kurssi on romahtanut jo listautumishinnan alapuolelle. Lällällää! Teknologiaosakekurssit riehuivat viime viikolla. Ammattikielellä kurssien volatiliteetti eli hinnan vaihtelevaisuus oli ennennäkemätön, vaikka heilahtelu on leimannut tekno-osakkeita jo kauan. Yhdysvaltojen teknologiapörssi Nasdaq romahti ensin, mutta kipusi loppuviikosta taas ylöspäin. Analyytikot selittivät, että katteettomien odotusten yritykset romahtivat ja vetivät mukanaan koko alaa. Pudotuspeli oli alkanut. Terveet kohteet pomppasivat takaisin loppuviikosta. Nokia kohosi torstaina Helsingin pörssissä reilulla seitsemällä ja Sonera yli 18 prosentilla. Sokea kepillään Mikä viikko day tradeuksen harrastajalle! Kurssilinjat olisi nähnyt sokea kepillään. Jopa minä, jota ei voi luonnehtia fmanssipoliiuiseksi neroksi, tajusin mekanismin. Tilini saldo on kirjoitushetkellä 44 markkaa 36 penniä. Sijoitin torstaiaamuna kello 10.30 puoli miljoonaa kuvitteellista Suomen markkaa Soneraan. Summa lienee yleinen kertapanos »*B päivänsisäisessä osakekaupassa. Sijoituksen suuruus ei vaikuta suhteelliseen voittoon, prosentti on aina sama. Iltapäivällä kello 15 Sonera oli noussut aamusta 14,2 prosenttia. Myin osakkeet Merita Pankin sijoittaja-intemetpalvelun aktiivisalkulla ja voitin 66 716 markkaa. Potista lohkeaa vielä 29 prosentin myyntivoittovero, joten nettopäiväpalkakseni tulee 47 368 markaa 36 penniä, tuntipalkaksi noin 10 500 markkaa. Dtueyon vanna, että osakesijoittaminen kannattaa. Toppuuttelu Kyllä rahanteko on helppoa. Kysyin jo lainaksi oikeata rahaa, mutta en saanut pankit suhtautuvat nyrpeästi riskisijoittajiin. Kotikonttorinikaan ei heltynyt, vaikka uhkasin siirtää talletukseni toiseen pankkiin. Harmi. Päivänsisäinen osakekauppa olisi ollut Sami Kero kiva kesätyö. "Moni ajattelee laillasi, että jos olisi rahaa, nyt sijoittaisin. Mutta jos sinulla on oikeasti varallisuutta puoli miljoonaa, uskallatko laittaa sen kiinni osakkeisiin?", Meritan sijoitusneuvonnan suunnittelupäällikkö Arto Eskola kysyy. "Kynnys on korkea, vaikka voitto näyttäisi kuinka varmalta." Aito harrastaja Myöskään Jiska Druey, jyväskyläläinen kauppatieteiden opiskelija ja harrastelijasijoittaja, ei miellä päivänsisäistä osakekauppaa helppokäyttöiseksi rahantekokoneeksi. "Voisin tehdä päiväkauppaa, mutta omat varat, asiantuntemus ja aika eivät vielä riitä. Lainanottoa en suosittele — luu jää loppujen lopuksi vetäjän käteen. Minulle sijoittaminen on pitempiaikainen projekti. Näen sen ennemmin varallisuuden kartuttamisena kuin pelinä, jossa voi saada pikavoittoja", Druey hamottelee. Hän on luottanut viime aikoina listautumisanteihin. Ennen kuin yhtiö listautuu pörssiin, sille on annettu tietty listautumishinta, jolla sen osakkeita voi ostaa. Piensijoittajat ovat hykerrelleet itse listautumispäiväivinä, koska useiden teknologiakin yritysten kurssit ovat nousseet jopa kuusinkertaiseksi heti alkuunsa. Druey nettosi viime vuonna listautumisanneilla yli 16 tuhatta markaa. Silti hän pitää erilaisia sijoutusrahastoja miellyttävimpänä vaihtoehtona. "Helsingin kauppakorkeakoulun professori Jarmo Leppiniemi on sanonut, että osakesijoittaminen on aina kannattavaa pitkällä aikavälillä. Hän on oikaessa. Varsinkin viime aikoina on kannattanut sijoittaa." "Täytyy muistaa, että Suomi elää nyt yhtä historiansa suurinta nousukautta. kuka tahansa voi sanoa olevansa hyvä sijoittaja, kun kaikki yritykset nousevat. Viimeaikainen heilahtelu on terveellistä: se tiputtaa suuren osan osakkeiden jonottajista pois. Monet piensijoittajista eivät edes tiedä, mihin he rahojaan laittavat, mikä on aika pelottavaa", Druey summaa. No niin Taas se tuli todistetuksi. Raha vetää rahaa luokseen, ja köyhä pysyy köyhänä. Mutta unelmat ovat ilmaisia tai liki: tiedän täsmälleen, niihin sijoitan tänä iltana kolme ja puoli markkaa. SAMI KERO VAI El KUKAAN OLE SEPPÄ SYNTYESSÄÄN? SEPÄN PEKKA, ESIMERKIKSI, OLI. Vanhan kansan sananlaskujen oikeellisuutta tai vähintään kyseenalaista pätevyyttä nykyajassa voimme helposti havainnollistaa myös tarkastelemalla sanontaa: "Suutarin lapsilla ei ole kenkiä." Voimmehan toki olla varmoja, että ellei Sannan jälkikasvulla jostain syystä joskus sattuisi olemaan jalkineita, sellaiset aivan takuulla teetetään: tilaustyönä ja täsmälleen halutun kokoiset sekä muotoiset j a ensi vuonna uudet, jos käyvät pieniksi... MI McDonaldsilla on ollut myynnissä mm. Pocahontas-ateria. Kyseinen ketju tulee varmasti jatkossakin tekemään yhteistyötä ja sponsorointisopimuksia viihdetuottajien kanssa: Millä kuulostaisi McBeal-ateria? m Ironia on rautaa! m Jos työpaikkanne tuntuu teistä joskus ahdistavalta, voitte helpottaa oloanne miettimällä esimerkiksi miltä tuntuu olla kansanedustaja, jonka haukotuksia, ncnänkaivamisia sekä kynsienja kynienpureskeluja Iltalypsyn hassunhauskat kamerat vaanivat läpi harmaan työpäivän. MI Sinä päivänä, kun nöyrät alkavat perimään maata, perintätoimistoilla lienee kissanpäivät. PUHEKUPLAT Heti KWKWSUTA>rtertV<VtOVA«KTHI u| . , . UltKertNeKUUTTi/JURtSTA/ * " > • SUOMEN KUVASARJA Suomen Kuvalehti 13/2000 ...ja sitten Niin lodclla, onhan Kekkosella vaaleissa vaslachdokkaitakin. Vapaassa maassahan sopii yrittää kaikenlaista. Vaikkapa presidentiksi. Enempiä arviointeja näistä ehdokkaista kuin myöskään heidän edustamistaan puolueista en katso aiheelliseksi suorittaa. MAURI PEKKARINEN Jyväskylän Ylioppilaslehti 14/1977 YHTÄ JUHLAA! MUISTA VALMISTAUTUA HYVIN. SE. OM PUOLI V0ITT6A i JO TÄMÄ pOUHA W0STAA TAATUSTI MlSUALAASI. s u v j N r m r g i ^ M t i M Y . Ä i A p i H i s r t t E MUTTA ?I$«TÄILH£W y j PAHASTA . MM. "TÄYTETYT PoRDfllKT MAPElRAkASTlKrtettA" ON SEKÄ T m i KAS ETTÄ RCHTI PÄÄRUOKA . SUUNNlfitLfc |tt,TTAUS: PÖYTÄ /pirtPÄT, ISTUMA JÄRJESTYS, H6NM JA PÖYTÄK6RTIT, ppVTÄLUMAT JA LAUTASLIINAT, ASTIAT JA RUOKAILOVÄUMEET. MVfcTl VALMUKSl M.Y&S KOMN" KORISTELU, VALAISTUS JA JUHLAA/J SOPIVA MU5IIKK KUM TEET KAIKEN AJOISSA, VOIT HETKEN fOLlEM 0U.A REMT& JA PAgHAIMrtlLLASI • • " • I I T T ITTTI
+ JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI MBoaEBM* s u m m a n 'Ei yliopistossa ihan tehdasmiesten juttuja kehtaa kertoa Yliopisto huokuu akateemisuutta. Suurin ryhmä yliopistossa, opiskelijat, tavoittelee korkeakoulututkintoa. Heitä sivistää laitosten opettava, avustava ja tutkiva henkilökunta. Mutta mitä ja missä on yliopiston muu palkattu henkilöstö he, jotka palvelevat yliopistossa ilman akateemisia tittelinimikkeitä? Ei heidän pitäisi sentään aivan näkymättömissä olla. n "Kyllä vahtimestarikin voi päästä näkyvään osaan, esimerkiksi erilaisten juhlien, promootioiden aikaan. Työhuonekin on usein melko keskeisellä ja näkyvällä paikalla, mutta aika paljon tämä työ on laitoksen sisällä touhuilemista", kuittaa vahtimestari Pekka Laine kielten rakennuksesta. Lukusalinhoitaja Merja Fagerströmillä on myös tarkka näkemys asiasta: kirjastossakaan ei voi kadota tiskin taakse. 'Tässä työssähän on jatkuvasti esillä." Yliopiston "muu henkilökunta"-sarakkeeseen kuuluu juuri kirjastohenkilökuntaa, vahtimestareita, hallintoja loimistoväkeä sekä laitosten avustavaa henkilökuntaa. Heitä on vajaat puolet koko henkilöstöstä eli yhteensä 965 työntekijää. Siivousja kiinteistöpalvelukset ostetaan ulkopuolisten työpanoksina. Osa näistäkin on korkeakoulututkinnon suorittaneita henkilöitä, mutta totuus on se, että yliopistossa on satoja ei-akaieemisesti koulutettuja työntekijöitä. Työvoimatoimiston tiskin kautta työllistettävien määrä oli yliopistossa viime vuoden lopussa 41 henkilöä. Henkilöstöpäällikkö Marja Leena Immosen mukaan heidän määränsä on nyt vähentynyt jo puolella. Tukityöllistettyjen vakinaistamisella selittyy myös paljolti muun henkilökunnan lisääntyminen viime vuonna. He ovat laitoksilla useimmiten avustavana henkilökuntana. "Muussa henkilökunnassa trendi on ollut se, että määräaikaisen henkilökunnan osuus on vähentynyt ja pysyvien osuus noussut", Immonen mainitsee. Tämä "muu henkilökunta" pitää siis lähinnä huolen yliopiston palveluista; 65 prosentilla heistä ei ole akateemista tutkintoa. Heitä näkee touhuamassa ympäri yliopistoa, mutta kaiken akateemisen menon keskellä harva pysähtyy ajattelemaan heidän työtään. Mitä ajatuksia heillä itsellä on työtehtävistään? Ei vain vahtaamista Vahtimestari Pekka Laineen voi bongata työstään kuusi laitosta sisältävässä P-rakennukscssa. Päivittäin hän avustaa ja ohjaa muuta henkilökuntaa erinäisten teknisien laitteiden käytössä, toimii postinjakana ja monessa muussa tehtävässä. Samanlaista puuhaa on yliopiston vahtimestareilla 36 eri laitoksessa. Oli vuosi -72, kun Laine tuli yliopistoon. Pari vuotta myöhemmin hän siirtyi jo kielten rakennukseen töihin, kun se silloin muuttui asuntolasta opetuslaitoksiksi. Laineen mielestä työhommat ovat siitä muuttuneet. "Vahtimestari on nyt melko harhaanjohtava nimike", Laine toteaa. Laineen mielestä hän on jo melko suuresti laitostunut, kasvanut kiinni työpaikkaansa. Keskitason koulutus on ollut vain taustalla tukena; ammattiinsa hän on kouluttautunut työelämän kautta. Nykysin joissakin valtionvirastoissa on käytössä virastomestari-nimike, jollaisen haltijaksi voi myös kouluttaa itsensä. Kielten laitoksilla on Laineen mielestä jännä ilmapiiri sen vierasmaalaisiakin sisältävän opetuskunnan vuoksi. Henkilöstöä on toista sataa. Siihen joukkoon mahtuu monenlaista kulttuuria. Opiskelijoiden määrä on yksi suurimmista. Heidänkin auttaminen kuuluu Laineen työnkuvaan. "Henkilökunta on ollut aika pysyvää. Joitakin vierailevia professoreita käy välillä." "Kun on päässyt näin pitkään työskentelemään saman porukan kanssa, niin yhtä hyvin siinä pärjää niin professoreiden kuin toimistohenkilökunnankin kanssa." Tärkeäksi harrastuksekseen Laine lukee ammattiyhdistystoiminnassa touhuamisen. Valtion ja erityispalvelujen ammattiliiton, VAL:n (SAK), paikallisosaston JYTT:n puheenjohtajana yli 10 vuotta ollut Laine on päässyt konkreettisesti puolustamaan ei-akateemisesti koulutettujen työntekijöiden oikeuksia. Paikkamäärät kiinnostavat aina. "Kuulun liittohallitukseen ja pääsen kenttätasolla vaikuttamaan erilaisissa yliopistoon ja työsopimuksiin liittyvissä asioissa. Viimeksi neuvoteltiin uusi sopimus ja sen pohjalta muun muassa ollaan jaeltu kuoppakorotuksia palkkauksessa jälkeen jääneille työntekijöille." "Sanotaanhan, että valtion leipä on pitkä, mutta kapee. Valtion paikat ovat epävarmoja nykyisin, mutta onneksi tässä virassa on saanut olla jo näin kauan. Vain kahden viikon ajaksi on kerran koko henkilökunta lomautettu. Työtehtävät vaan kasvavat koko ajan, mutta se osoittaa sen, kuinka tärkeitä tukipalvelut ovat tässä yhteisössä. Ilman niitä ei täällä tultaisi toimeen." Ylimmälle portaalle Arto Hujon tarinan alku yliopistollisesta työpaikasta on lähes samanlainen kuin Laineella: armeijassa miehistynyt nuorukainen hakeutuu työelämään ja jämähtää yliopistoon. Ensimmäisen kerran Hujo tuli yliopistoon erityispedagogiikan laitokselle määräaikaiseksi osastosihteeriksi. Sen jälkeen hän oli muutaman vuoden poissa yliopistolta ennen kun pääsi filosofian laitokselle toimistosihteeriksi. "Aluksi se oli kuuden kuukauden työllisyystukipesti. En rahoista sain sitten aina jatkoa. Työpaikka meni kuitenkin alta, kun pienet laitokset yhdistettiin yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitokseksi, minkä jälkeen olin ajoittain YFLlla projektitehtävissä." Ja jatkoa Hujon uranylenemistarinalle seuraa: Seuraavaksi hän pääsi kasvatustieteiden laitokselle viransijaiseksi. Kun osastosihteeri palasi takaisin virkaansa, siirtyi Hujo hänen tilalleen avoimeen kurssisihteeriksi. Tällä hetkellä Hujon työkuva sisältää kirjanpitoa ja taloushallintoon liittyvien asioiden hoitelemista. Miehen matka tällä tiellä on kestänyt nyt 18 vuotta. Hujon mukaan samassa paikassa voi vielä jatkaakin. Huhtikuussa avoimessa julkistettiin haettavaksi osastosihteerin virka. Avoimen yliopiston ilmapiiri on hänen mielestään erilaista varsinaiseen yliopistoon verrattuna: porukka vaihtuu usein ja on nuorekkaampaa. Ennen yliopistouraansa Hujo teki erilaisia verohommia. Yliopistossa on hänen mukaansa aivan erilainen henki kuin muissa valtion virastoissa. Puheenaiheet ovat rentoja. Töissä puhutaan muustakin kuin työasioista. "Verohallinnossa verojohtaja on johtaja. Täällä ei ole niin hierarkista eikä komento autoritääristä. Touhu on vapaampaa ja esimiesten kanssa tulee hyvin juttuun. Jos on jotain sanomista, niin voi vapaasti mennä sanomaan. Mutta akateemista ilmapiiriä kuvaa ainakin se, että jos puhuisin aivan niin kuin tehtaalla puhutaan, luokiteltaisiin kai minut joksikin ihme hiippariksi", myöntää Hujo. "Ennen opiskelijoita kävi enemmän täällä luonani. Se oli mukavaa. Verohallinnossa asiakkaat olivat aina melkein tyytymättömiä jo valmiiksi." Hujolle tittelit eivät juurikaan merkitse mitään. Hän kertoo nähneensä yliopistolla kuitenkin kilpailutilanteita, joissa ylemmän portaan työntekijät yrittävät tehdä toisiinsa titteleillään vaikutuksia: joillekin on niin tärkeää, että onko joku toinen dosentti vai ei. Hujon mukaan kukaan ei ole kuitenkaan hänelle tullut tittelillä elvistelemään. "Koulutuksen puute voi olla jollekin ei-akateemisesii koulutetulle varsinkin täällä yliopistossa arka paikka. Joku voi sellaisia alenkatsoakin. mutta suotaneen se hänelle. Minua se ci häiritse." "Voisin olla itsekin maisteri jos haluaisin. Opiskeleminen ei ole viehättänyt, sillä viihdyn näissä hommissa eikä akateeminen ura kiinnosta. Varsinkin kun olin filosofian laitoksella, tarjottiin silloin mahdollisuutta opiskella työn ohessa." Nykyinen työkuva vastaa Hujon mielestä hänen pohjakoulutustaan, yo-merkonomin tutkintoa. Lisää taitoja on opittu työelämässä. "En nyt tiedä, että olenko pitkällä, mutta urani huipulla olen. Ilman maisterintutkintoa ei tästä pääse ylöspäin. Nykyään muutenkin on vaikeampi päästä sisälle." Merkonomin tutkinnon jälkeen Hujo on käynyt kyllä lukuisilla kursseilla, joilla on lähinnä opetettu atk-taitoja. Vuonna -82 ei montaa konetta ollut kauppaoppilaitoksessakaan. Tekstinkäsittelyn osaaminen on ollut kuitenkin tärkeää sihteerin töissä. "Filosofian laitoksen silloinen professori toi usein junassa tekemiään käsinkirjoituksia, ja minä kirjoitin ne tietokoneella. Varmaankin useamman kirjan olen kirjoittanut puhtaaksi." Ketjureaktion alussa Kirjaston kolmas kerros on Merja Fagerströmin oma valtakuntansa. Lukusalinhoitajana hän huolehtii etupäässä asiakkaiden palvelemisesta sekä tietenkin myös lukusalin rauhan ylläpitämisestä ja muun muassa aineiston hyllytyksestä . Erityisesti opiskelijat tuovat Fagersrömin mielestä sisältöä työhön. "Opiskelijat ovat, sanoisinko, niin hellyttäviä. Touhuaminen heidän kanssaan ja heidän auttaminen on kivaa. Mukavaa on nähdä opiskelijoiden onnellisia ilmeitä, kun voin auttaa heitä löytämään kokoelmistamme haluttu aineisto". Fagerström toteaa. "Opiskelijat ovat suuremmaksi osaksi vielä niin nöyriä. Heillä ei ole vielä kihahtanut tämä akateemisuus päähän." Koko yliopisto on Fagerströmin mielestä yksi suuri tietopankki, jonka sydämenä kirjasto melkein kuin toimii. Hän sanoo, että kirjastostahan lähtee tietoa joka paikkaan. Päivittäin Fagerström auttaa varsinkin kirjastossa työskenteleviä tutkijoita sekä muuta yliopiston henkilökuntaa -jotka ovat myös opiskelijoiden lähteitä korkeampaan tietoon. "Opettajan rooli on toisenlainen. Hän etsii ehkä myös kirjastosta tietoa, jota sitten välittää eteenpäin. Näin asiat kulkevat yliopistomaailmassa käsikkäin. Se on eräänlainen ketjureaktio. Kaikki ihmiset ovat siis täällä tarpeellisia ja tärkeitä." Fagerström on tehnyt nyt viisi työvuotta yliopiston kirjastossa. Sitä ennen hän työskenteli yliopiston fysiikan ja biologian laitoksella. n B H B B Kiellenlaitoksella vahtimestari Pekka laine joutuu piiloutumaan useinkin kuuntelulaitteiden taakse niitä koijatakseen. Ensiksi hän tuli yliopistoon vuonna -85 tekniseksi piirtäjäksi. Taustalla on konepiirtäjän koulutus. "Piirsin erilaisia julkaisuja, muun muassa karttoja ja konepiirustuksia Kiihdytinlaboratorio-projektiin. 90-luvun alussa tulivat tietokoneet ja näin työt alkoivat vähentyä", selittää Fagerström. Virkajärjestelyt toivat Fagerströmin sitten lukusalinhoitajaksi kirjastoon. Hän kertoo työvaihdoksen aluksi hieman pelottaneen ja jopa hirvittäneen. Mutta työ on tuonut itsevarmuutta ja asiakaspalvelu on ollut innostavaa. "Tämä työ on elävää, mukaansatempaavaa. Minulla on oma palvelupiste, mutta opiskelijat untuvat hihaan joskus jo käytävillä minut nähdessään. Entisissä hommissa työ oli kyllä rauhallisempaa." Yliopiston tuntemus osoittautui Fagerströmin mielestä eduksi kirjastohommissakin. Ylistöllä työskennellessään Fagerström oli yhteydessä joka päivä professoreihin ja muuhun akateemiseen väkeen laitoksella. Työkiireet olivat siellä yhtäläiset niin assistentin kuin piirtäjän työssä. "En kohdannut juurikaan eriarvoisuutta. Suhteet olivat hyvät ja yhteistyö pelasi. Ei siellä näkynyt se, että olin vähemmän kouluttautunut." Fagerström on vakituisessa virassa lukusalinhoitajana. Tietoa kuluu, mutta Fagerströmin voimat eivät lopu. Portaita jaksaa ravata, välillä opiskelijoidenkin ohitse. Uudistuvan tietotekniikan hän näkee kiitettävänä apuna, vaikka pienoinen uhka siinä onkin hänen mielestään "Olisi kauheaa, jos vielä pitäisi selata kirjakortistoa. Työ on muutenkin raskasta ja kuluttaa voimia, mutta viihdyn tässä hyvin. Opiskelijat saattavat välillä kyllä vuodattaa ihan henkilökohtaisiakin asioitaan ja kyselevät asioita maan ja taivaan väliltä, ohi kirjastonkin asioiden. Kerrankin eräs kaveri tuli kauheassa kiireessä kysymään bussiaikatauluja." ANNAKAISAVAARANIEMI Somi Kero Sonti Kero Annoköisa Vööröniemi Merja Fagerström rikkoo yhtenään vanhaa sääntöä, joka kielsi kirjastovirkailijoita hymyilett^stö. Arto Hujo istuu lyynesh työpöytänsä ääressä avoimen yliopiston kurssisihteerinä. +
IKERO SCrTSEMAN 1 3 . HUHTIKUUTA 20OO L O U N A S f 1 1 • 1 6 MA 17.4. KE 19.4. PE 21.4. MA 24.4. Tl 25.4. TO 27.4. Porkkanasosekeilio Kasvishöystö Kalakeitto Sieni-perunakiusaus Porkkanaohukaiset Kasvislasagne Kinkkukiusaus Merenmakuinen lasagne Kaalilaatikko Lindströminpihvi Lihamakaronilaaukko Broileripyörykät, currykastike Paistettu kalaleike, Broilerleike, curry-ananaskasiikc Makkaraherkku Pizza Juustoinen kirjolohikastikc Nakkikastike Metsästäjänleike Kaslerpaisti Tl 18.4. TO 20.4. oy v^m 4*± ^ s t KE 26.4. Kesäkurpitsaherkku PE 28.4. Kasvispihvit Purjoperunavuoka oy o g o i O Lihakeitto PerunakuoiTukat, keiietyi kasvikset Chili con carnc Silakkapihvit, kermaviilikasiike i l JYVÄSKY ä^UWMMMM Kalamurekepihvit, tonuauikastike Jauhemaksapihvit Keitetyt nakit, muusi Currypossukastike i l JYVÄSKY I l n 5 ^f |i Punajuuri-jauhelihakastike Kalagratiini Pippurihärkä i l JYVÄSKY Ä N YLIOPISTON Y L I O P P I L A S K U N T A Vasikanleike, pipputikasiike Poronkäristys ALEALEALEALEALEALEALEALEALE ALEALEALEALEALE Bassnett: Teoksesta toiseen. (Vastapaino) w mk Hobsbaurn: Nationalismi. (Vastapaino) 15 mk Beck, Giddens, Lash: Nykyajan jäljillä. (Vastapaino) 20 mk Partnoy: F.I.A.S.C.0 Blood in the Water on Wall Street. (Profile Books) Totta, tämä oli kyllä fiasko. 50 mk Kenyon: General Relativity. (Oxford Science Publications, 1991) Hmm... toteaa Kampus Kirjan raati. 80 mk Adams: Calculus of Several Variables, 2nd Edition. (Addison-VVesley, 1991) Olipas paljon vekkuleita taulukoita! 50 mk Kreyszig: Advanced Engineering mathematics, 7th Edition. (VViley, 1993) Paperikantinen tiiliskivi uloskärräyshintaan! 130 mk Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa g j g f f i _ \ kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAA. PALVELUMME LÄHELLÄ SINUA TERVETULOA Virkistäviä ruokaja kahvihetkiä opiskelun lomassa tarjoavat: Ruokalistamme löydät internetistä. Ravintola Lozzi Ravintola VYilhelmiina Ravintola Ylistö Kahvila Kvarkki Kahvila Aallokko Liikunnan kahvila Cafe Libri Kahvila Musica Keskussairaalantie 4 P-rak. www.sonaatti.fi/lozzi Ahlmaninkatu 2 MaA-rak. www.sonaatti.fi/wilhelmiina Survontie 9 YFL-rak. www.sonaatti.fi/ylisto Survontie 9 YK-rak. Seminaarinkatu 15 C-rak. Keskussairaalantie 4 L-rak. Seminaarinkatu 15 B-rak. Seminaarinkatu 15 M-rak. Kahvila Novelli Vapaudenkatu 39-41 Kaupungin pääkirjasto puh. 260 3910 puh. 260 3911 puh. 260 3866 puh. 260 3887 puh. 260 3901 puh. 260 3902 puh. 260 3903 puh. 260 3904 puh. 624 438 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta Julistaa haettavaksi seuraavat virat ja toimen: Kansainvälisten asiain sihteerin vitka a|alle 17.7.2000.-15.6.2001 Kansainvälisten osioin sihteerin tehtävänä on mm. organisoida jo kehittää yiioppiloskonnon kansainvälisin toimintaa, ulkomaalaisten opiskelijoiden vastaanotto, tutotointi jo asuntoasioiden järjestely, JYY:n kehitysyhteistyöprojektien koordinointi sekö toimia kansainvälisen toiminnon valiokunnan sihteerinä. KVsihleeri työskentelee osan aikoa yliopiston kansainvälisten asiain toimistossa. Virka on JYYn virkasäännön oloinen. Palkkaus on valtion virkaehtosopimuksen mutainen palkkaluokka A 1 (7135 mk ilman ikälisiä). Hakijalta edellytetään kansainvälisten osioiden jo ylioppilaskunnan tuntemusta sekä hyvää kielitaitoa. lisätietoja antavat kv-sihteeri Mira Leppänen puh. 014-260 3979, emoil: jyy-kv-sihteeti@cc.jyu.fi pääsihteeri Samppa Siikavirta puh. 014-260 3354 sekä hollituksen puheenjohtoja Juho Makkonen puh. 040-588 4199. Korkeakoulupoliittisen sihteerin virka ajalle U.20OO.-31.7.2O01 Korkeakoulupoliittisen sihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja kehittää JYY:n toulutuspoliittisto toimintaa jo opastaa opiskelijoita sen eri osa-alueilla, tähän liittyvät edunvalvontaja palvelutehtävät, sekä toimia opintoja hedevaliokunnan sihteerinä. Viito on JYYn virkasäännön alainen. Palkkaus on valtion vittoehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 1 (7135 mk ilman ikälisiä). Hakijalla edellytetään koulutuspoliittisten osioiden sekä ylioppilaskunnan tuntemusta lisätietoja antavat korkeakoulupoliittinen sihteeri Kolja Mielonen puh. 014-260 3358, e-mail: jyy-toposihteeri@cc.jyu.fi, pääsihteeri Samppa Siikavirta puh. 014-260 3354 sekä hollituksen puheenjohtaja Juha Makkonen puh. 040-588 4199. Sosiaalisihteerin virka akille 1.7.2000.-30.6.2001 Sosiaalisihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja kehittää JYYn sosiaali-, terveysja liikuntapoliittista toimintoa sen eri osa-alueilla, näihin liittyvät palveluja edunvalvontatehiävat sekä toiminto sosiaalivaliokunnan sihteerinä. Hakemukset liitteineen o n t o i m i t e t t a v a JYYn keskustoimistoon (Keskussairaalan t i e 2 , 4 6 Jyväskylä) 27.4.2000 klo 14.30. mennessä osoitettuna JYYn hallitukselle. Merkitse kuoreen hakemasi viran t a i t o i m e n n i m i . Hakemuksia el palauteta. Jyväskylässä 6.4.2000 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus Virka on JYYn virkasäännön oloinen. Palkkaus on valtion virkaehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 1 (7135 mk ilman ikälisiä). Hakijalta edellytetään opintososiaalisten asioden sekä terveysja liikuntatoiminnon ja ylioppilaskunnan tuntemusta lisätietoja antavat sosiaalisihteeri Simo Pöyhönen puh. 014-260 3357 emoil-, jyy-soposihteeii@ccjyu.fi, pääsihteeri Samppa Siikavirta puh. 014260 3354 sekä hollituksen puheenjohtoja Juha Makkonen puh. 040-588 4199. Kulttuurija projektisihteerin virka ajalle 1.8.2000.-31.5.2001 Kulttuurijo projektisihteerin tehtävänä on mm. organisoida ja ideoida JYYn kulttuuritoimintaa sen eri osa-alueilla, ottoa osaa ylioppilaskunnan projektien suunnitteluun ja toteuttamiseen sekä toimia kuhtuuiivoliotonnon sihteerinä. Virka on JYYn virkasäännön alainen. Palkkaus on valtion virkaehtosopimuksen mukainen palkkaluokka A 1 (7135 mk ilman ikälisiä). Hakijalta edellytetään kulttuuritoiminnan sekä ylioppilaskunnan tuntemusta Lisätietoja antavat kulttuurijo projektisihteeri Elina Niemelä puh. 014260 3356, e-mail: jyy-tolttuurisihteeri@ccjyu.fi, pääsihteeri Somppo Siikavirta puh. 014-260 3354 sekä hallituksen puheenjohtoja Juha Makkonen puh. 040-588 4199. Asunnonvälittäjän t o i m i alalle 17.7.2000.-22.9.2000 Asunnonvälittäjän toimeen kuuluu JYYn asunnonvälityksen ja hötämajoituksen käytännön koordinointi jo toteutus. Toimi on osa-aikainen ja siitä maksettava palkkio on yhteensä 12 000 mk. Hakijalta edellytetään opiskelijoiden asumisen jo osumisen tukijärjestelmien sekä ylioppilaskunnan tuntemusta, kielitaitoisuirtta ja aktiivista otetta. Lisätietoja antavat sosiaalisihteeri Simo Pöyhönen puh. 014-260 3357 email: jyy-srjposihteeti@ccjyu.fi, pääsihteeri Somppo Siikavirta puh. 014260 3354 sekä hallituksen puheenjohtaja Juha Makkonen puh. 040-588 4199. SUUNNITTELE LOGO KAMPUS KUSTANNUKSELLE! Ylioppilaskunnan julkaisusarja Kampus Kustannus julkistaa logokilpailun, jolla etsimme itsellemme hienoa ja käyttökelpoista logoa. Kampus Kustannus on toiminut vuodesta 1979 aitoen julkaisten kirjoja noin 5-10 kappaleen vuosivauhtia. Tarvitsemme logoa esitteisiimme, www-sivuillemme sekä tietenkin kirjoihimme. Logon tulisi siis toimia sekä värillisenä että mustavalkoisena. Kilpailun voittajalle on luvassa 500 markkaa oikeuksista logoon. Lisaksi jaossa on kirjapalkintoja. Logoehdotuksel tulee toimittaa meille printtiversiona sekä mieluusti myös digitaalisessa muodosso (esim. tif). Kuoreen tunnus "logokilpoulu". Kilpailun deadline on maanantaina 8.5.2000. Kampus Kustannus Keskussairaalantie 2 40600 Jyväskylä wwwkompuskustonnus.li lisätietoja: iiri Sironen, jimisi@jyu.fi 040-7175 771 Kortepohjan ylioppilasia/tässä on haettavana Vapaa-aikasihteerin toimi ajalle 21.8.2000-31.5.2001 Työhön kuuluu järjestöä yo-kvtassä asuville monipuolisia vapaa-ojan aktiviteetteja ja hoitaa kansainvälisen vaihto-opiskelijavaihdon opiskelijoille ns. survival kit -pakettien luovutukset ja vastaanotot sekä ko. moterioolin huolto. Hakijalta edellytetään JYYn jäsenyyttä, ylioppiloskylön asumisolosuhteiden tuntemusta sekä perehtyneisyyttä järjestö-, tiedotus ja harrastustoimintaan. Työn hoito vaatii sujuvaa englannin kielen taitoa. Työaika on 30 tuntia viikossa. Polkkaa tehtävästä moksetoon 5795 mk/kk. Asutosneuvosto voi täyttää toimen myös muuksi toin edellä ilmoitetuksi ajaksi. Asukasneuvostolle osoitetut hakemukset liitteineen on jätettävä yo-kyjän toimistoon viimeistään perjantaina 28.4.2000 tollo 12.00. Tointa koskeviin tiedusteluihin vastoo vo-sihteeri Elina Tolvanen puh. 60 7213 (arkisin klo 17-19) toi isännöitsijä Osmo Kääriäinen puh. 60 7207. Hakemustooreen merkintä" Vo-sihteeri " Toimeksi saaneena Osmo Kääriäinen, Kortepohjan yo-kylän isännöitsijä V A v w . s o n a a t t i . f i A I N E J A R J E S T O L E H T I K I L P A I L U Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta palkitsee vappuaattona vuoden parhaan oinejärjestölehden jo parhaat ainejärjestön www-srvut. Kilpailuun voi osallistua toimittamalla ainejärjestölehden tuoreimman numeron JYYn keskustoimistoon Ilokiveen 17.4. mennessä. Raati arvostelee kaikkien ainejärjestöjen www-sivut, joiden linkit ovat ylioppilaskunnan linkkisivuilla. Uusien sivujen olemassaolosta pyydetään ilmoittamaan sähköpostiosoitteeseeniyy-toimistosihteeri@cc.jyu.fi. Lisätietoja: JYYn hallituksen p j . Juha M a k k o nen, j v m a k k o n @ s t . j y u . f l . VAPPUNA 2000 30.4.2000 Minna Canthin patsaan lakitus kello 17.30 ' Musiikkia, ' Puheenjohtajien vapputervehdys ' Ainejöijeslölehtikilpailun palkintojenjako 15.2000 Koko yliopiston yhteinen Vappusillis Harjulla alkaen kello 12.00 ' Musiikkia 'Omat eväät mukaan • Räntäsateen sattuessa Ilokivessä Lisätietoja: Sanna Pekonen, sapekone@st.jyu.fi, p.050 5453157
NUMERO ££TTSEMAN 1 3 HUKHKUUTA 2«0O "Oleellisinta on se, että runo on olemassa ja että on olemassa mahdollisuus, että joku lukee niitä. Ja kyllä aina joku erehtyy." Vuoren Kiiskinen viittaa 1990-luvulla aktiivisesti maata kiertäneisiin Elävien Runoilijoiden Klubin esiintymisiin. Vaikka hän sanoo perheen perustamisen ja muutenkin yleisen kyllästymisen rauhoittaneen tahtia, tänäkin keväänä mies on esittänyt kirjoituksiaan noin kymmenen keikan verran. "Sinänsä pidän sitä runon olemassaolon kannalta ihan tärkeänä pointtina, että on yleisö edessä ja ikään kuin koettelee sitä tekstiä", hän sanoo. Muutamia vuosia sitten mainittu tekstin koetteleminen oli kovimmillaan, kun maata kierrettiin mm. Hearthillja Ismo Alanko Säätiö -yhteyksistä tutun kitaristin Samuli Laihon kanssa. Kiiskinen ei kuitenkaan kokenut konseptia toimivaksi. Tehosteet tuntuivat syövän tekstiä. Niinpä esimerkiksi Rentukan torstai-illassa hän esitti runojaan yksin. Kiiskinen näkee, että yleisön luo hakeutuminen on muuttanut runojen kirjoittamista Suomessa. "Kun 90-luvun runoilijat ovat paljon esiintyneet tällaisissa amerikkalaistyyppisissä klubeissa, kirjoittaminen on ehkä mennyt oraaliseen suuntaan. Rytmi ja saundi ovat tärkeitä", hän luonnehtii muutosta, mutta pitää silti omiakin runojaan nimenomaan luettavaksi tarkoitettuina, "En koe, että tekstini tyhjentyisi siihen, että olen yleisön edessä. Pidän tärkeämpänä sitä, että joku ihminen lopulta ottaa kirjan käteen ja syventyy siihen." "Sanotaanko, että teksteistä tulee esille eri puolet. Samalla lailla kuin kuulla on pimeä puoli, jota me emme koskaan näe, ehkä voisi sanoa, että runon pimeä puoli paljastuu yleisötilanteessa tai kumman nyt haluaa nimetä pimeäksi tai valoisaksi puoleksi." "Kirjojen markkinointi on tietysti mukana siinä, tottakai. Että ihmisille jää jokin mielikuva, että "1990-luvun alkupuolella tuntui välillä, että olemme epäonnistunut rockbändi, joka kiertää maata keikkabussissa", hymyilee runoilija Jyrki Kiiskinen ennen esiintymistään KVAT:n runo-ja viini-illassa. se oli tommosta. Nykyisin runous on vähemmän ja vähemmän mediassa esillä. Jotkut sanomalehdet vielä jaksavat arvostella runokirjoja, mutta aikakauslehdissä ne eivät ole paljon esillä. On lavallaan hyvä, että runoilijat jalkautuvat, menevät vuoren luokse." Ajan ulkopuolella Jossain vaiheessa mennyttä vuosikymmentä kuitenkin näytti, että suomalainen runous olisi nosteessa, mutta kuten Kiiskinenkin toteaa, tänään se ei ole myyvä artikkeli. Viime aikoina sentään Tommy Tabermann on kohottanut ainakin henkilökohtaista profiiliaan Uuutisvuoto-roolinsa ansiosta. Olisiko tässä avain runouden yleisenkin profiilin nousuun? "En loppujen lopuksi näe mitään tarvetta runouden profiilin korottamiseen. Enkä hirveästi tuijottaisi myyntilukujakaan", Kiiskinen sanoo yllättäen ja peräti toteaa, että hänelle on "yks hailee" kuinka runo tulee Suomessa selviytymään. Mikäli yhteisömme sokeutuu runon annille, se ei ole runon vaan yhteisön ongelma. "Oleellisinta on se, että runo on olemassa ja että on olemassa mahdollisuus, että joku lukee niitä. Ja kyllä aina joku erehtyy. Ei runo ole kulutustavara. En edes usko, että ihmiset läpi elämänsä etsiytyvät runon luo vaan joissain tietyissä elämäntilanteissa, kun on paljon kysymyksiä ja vähän vastauksia. Tilanteissa, kun rutiini katkeaa, elämän kulku jotenkin nyrjähtää sijoiltaan, tulee epäilyksiä ja kysymyksiä identiteetistä ja olemassaolon perustasta. Ennen kaikkea tilanteissa, joissa oma identiteetti järkähtelee." Entäpä jos käännetäänkin asetelma nurinperin? Hyvä on runo ei tänään myy, mutta mitä annettavaa runoudella voisi olla tässä ja nyt? Kenties juuri noita vastauksia? "Ehkä voisi sanoa niin, että runolla ei ole mitään erityistä annettavaa tässä ajassa vaan ajan ulkopuolella. Sen latistaminen johonkin yksittäiseen asiaan on niin vaikeata, koska minä näen, että runo on tapa olla. Se lähtee kielen aistimuksellisuudesta tai eroottisuudesta. Sanamagiasta, manaamisesta, loitsimisesta. Näen sen pyrkimyksenä luoda kokonainen maailma, hyvin henkilökohtainen maailma", Kiiskinen ylevöityy, mutta keventää kuitenkin vastaustaan konkreettisella esimerkillä, "No, jos ajattelee ihan kielen rapautumista: jokainen joka on saanut Kelasta joskus kirjeen, voi kuvitella, mihin runoutta voitaisiin tarvita." Lattea puolikielisyys Runous ei tätä nykyä ole Kiiskisen ainoa leipäpuu. Hän muun muassa päätoimittaa Books from Finland -lehteä ja miehen artikkeleita voi lukea vaikkapa Helsingin Sanomien kuukausiliitteestä. 'Tavallaan pidän tilanteestani. Jossain vaiheessa näytti siltä, että runo olisi ammattini ja minulle alkoi tulla jonkinlainen klaustrofobia ja tietyllä tavalla suhteeni runoihin rupesi muuttumaan. Kun elämässä on muita asioita, ja runo ei ole minulle ensisijaisesti ammatti, minulla on paljon enemmän vapautta nauttia siitä." Joka tapauksessa, Kiiskisen työvälineenä on suomen kieli, joka monien muiden pienten kieSami Kero lien tapaan elää tänä päivänä maailmankieli englannin puristuksessa. "Paavo Haavikko joskus sanoi, että eihän englanti ole kieli paitsi sen alkuperämaissa. Tämmöinen lingua franca, maailmanlaajuinen huono englanti, sen vastapainoksi tarvitaan juuri kielten moninaisuutta", kuuluu Kiiskisen teesi. Hän ihmettelee Euroopassa syntynyttä poliittista projektia, joka peräänkuuluttaa yhtenäistä eurooppalaista identiteettiä. "Minun mielestäni eurooppalaisuuden ydin on identiteettien moninaisuus. Jokainen pieni kieli on ajattelutapa, jota ei ole missään muualla olemassa. Kun se katoaa, perustavanlaatuinen ja omanlaisensa tapa hahmottaa maailmaa katoaa", Kiiskinen sanoo ja tulee samalla perustelleeksi työnsä ja työvälineensä, "Lattean puolikielen, lattean englannin aikakaudella koen itse asiassa aika mielekkäänä työskentelemisen suomen kielellä." Erityisesti Ranskassa ollaan laadittu tiukkoja kielilakeja, joilla omaa kieltä pyritään suojelemaan vierailta elementeiltä. Kiiskisen mielestä moinen normittaminen ei ole tarpeen, eikä mahdollistakaan. "Ranska on aina ollut keskusjohtoinen, ankaran byrokraattinen maa. Vaikka aina puhutaan yksilönvapaudesta, minusta se on harhakuva. En usko ollenkaan sellaiseen, että yritetään pysäyttää lumivyöryä jollakin direktiivillä. Samalla tavalla kielen luonnolliset muutokset, ei niitä voi pirukaan muuttaa toiseksi. Esimerkiksi, kun latina oli maailmankieli, kuinka paljon latinankielisiä sanoja on mennyt kaikkiin maailman kieliin. Englanti toimii nyt samalla tavalla. Onneksi englannin kielessä ei ole omia sanoja juuri ollenkaan, ne ovat peräisin joko ranskasta, latinasta tai germaanisista kielistä." PETRI HEIKKINEN
Mraraiwi-i3. u LTTUURIN KYLÄKAUPPA Periytyvä heinäseiväs ja sukulaisvalinta Pikauusinta on ohjelmaformaatti, jota muun muassa MTV3 -kanava aika ajoin käyttää Yh: tenä päivänä esitetty ohjelma siis esitetään heti ! seuraavana päivänä uudestaan. Tämähän on ; hyödyllistä ja järkevää silloin, kun kyseessä on hyödyllinen ja järkevä ohjelma. Taannoin MTV3 päätti esittää jakson Joonas Hytösen luotsaamaa talk-showta pikauusintana, kun joku lätkäpeli jäi näyttämättä. Niinpä lahnottivat kansalaiset sohviensa nurkissa tuijottaen tämän TV:n suuren viihdencron naamaa kahtena peräkkäisenä iltana. Epäilemättä MTV3:n varastoissa on kotukärryittäin esittämättömiä taytepaloja tilanteisiin, i joissa suunniteltu ohjelma jaa näyttämättä. i Äläkkä heräsikin; miksi Hytönen pääsi pikauusintaan, vieläpä torstai-iltana parhaaseen katse; : luaikaan? Haluan viedä keskustelua rykäyksen verran ! pidemmälle: miksi Hytösellä saatana soikoon yleensä on oma talk-show? En ole paha tai siivinen ihminen, mutta aina kun kyvy; ön ihminen ottaa itsensä vakavasti, niin kyllä tekisi mieli vetää pleksiin. Sinä onnellinen, jolle Hytönen ei ole tuttu, ; äpä lyhyt näyte ohjelman kulusta: Haastateltavan saapuessa fanfaarien säestykj •Jlä studioon Hytönen lapsauttaa kämmeneni . pöytään ja kumartuu eteenpäin Jay Lenoa j ; säälittävästi imitoiden. Tällainenhan nyt menee : : läpi vaivautuneella naurahduksella. Itse haasI : tatteluosuus on se, jonka aikana on naurussa ja ; ; itkussa pitelemistä. Hytönen sanoo vieraalleen: I "Välä-käJä tsälä-kälä niinku sulle itelles?" Tähän j : vieras Mestari tai Leidi tai joku muu kiinnos• ; tavuuden kiteymä lausuu kuolemattoman stauksensa jos on sattunut saamaan selvää i tösen mökellyksestä. Sitten Hytönen jatkaa i fijämäisesii taaksepäin nojautuen: "Välä-kälä ; tsälä-kälä niinku sulle kelles?" Ja vieras vastaa j ; ihmetellen samalla, että onkohan tässä nyt joku : koira haudattuna, vai voiko joku tosiaan kysyä • : jotain noin sairaalloisen hölmöä. Ilmiöille — kummallisillekin — on yleensä ; olemassa syy. Niin tällekin. Syy on vieläpä sa• i ma kuin valtaosalla kaikista Helsingin seudulla I i vaikuttavista 25-30 vuotiaista viihdebisnesteli' • jöistä: julkkis-isä tai -äiti. Hytösen kohdalla I : tuottajamoguli on miettinyt: "Hm, no eihän tä; : mä Joonas kyllä osaa äidinkieltään, eikä hänen ; : harvoilla ymmärrettävillä lauseillaan ole maksiankaan kuin yksi taso, multa toisaalta sen j i on Mattiesko Hytönen, joien mitähän jos I i aloittaisi nulikan omaa nimeä kantavan TVHytönen Sr. oli vuosikaudet sunnuntai-He! ! sariin raaputtava, pelätty pakinoitsija. Sittemj min tämä moottorisahalla veistetty, kastanjanruskea povikuningas siirtyi televisioon jäykistelemään. Siellä hän mongersi liikkumattomin huulin suunnilleen viisi lausetta päivässä. Esii tykset olivat tahattomassa humoristisuudessaan ; epätodellisia. Epätodellinen on poika-Hytösen I TV-showkin, mutta ei epätodellisen hauska i vaan epätodellisen keskinkertainen ja tyhmä. Elämme tunnetusti varsin epätasapuolisessa liimassa. Siksi olisi jotenkin ymmärrettävää, lahjakkaan kirjoittajan pojalle luotaisiin Dma palsta, jolla kokeilla kynänsä terävyyttä. Mutta että maailmankaikkeuden kankeimman • TV-esiintyjän pojan annetaan munata itsensä i viikottain televisiossa! Joku raja pitäisi sukulaisten suosimisellakin olla. Varsin luonnollinen raja on jo olemassa: niP ittäin kahden tyystin erilaisen joukkotiedosvälineen raja. Maailman sivu ovat asiat olleet in, että lehti-ihmiset tekevät lehtiä ja TV-ih: miset TV-ohjelmia. Kertokaa nyt joku viisaam: pi, että helvetinkö takia on näinkin toimivaa mseptia pitänyt lähteä säätämään? KARMA Mikko Kolovainen Kerran vielä: TANGO NUEVO! P erusrytmitys on hidas-hidasnopea-nopea-hidas. Soittotapa ja iskutus perustuvat staccatolle eli sävelten selvälle erottelulle. Tahtilaji on kaksi neljäsosaa. Syntyjuuret on jäljitetty 1800-luvun lopun argentiinalaisiin slummeihin, jonne kirjoituksen alainen musiikki oli pesiytynyt afrikkalaisten orjien mukana. Vaikutteita laji on imenyt espanjalaisesta fandangosta, kuubalaisesta habanerasta, afrikkalaisperäisestä candombesta ja argentiinalaisesta milongasta. Puhe on tangosta. Otsikon sanapari tango nuevo tarkoittaa sananmukaisesti uutta tangoa. Monesta muusta tyylilajista poiketen tälle voidaan nimetä yksi kantaisä: hän on Astor Piazzolla (19211992). Tango oli noussut jo ennen Piazzollan aikaa huoratalojen ajanvietteestä laajojen kansankerrosten suosioon. Piazzolla kohotti sen 50-luvulla salonkikelpoiseksi konseniimusiikiksi unohtamatta kuitenkaan lajin syntysijoja: myös tango nuevon soi rosoisesti ja tunnelma on tiheä. "Jo perinteinen argentiinalainen tango on rytmisesti huomattavasti monimuotoisempaa kuin esimerkiksi sen suomalainen pikkuserkku, mutta Piazzolla vei rytmisyyttä vielä eteenpäin. Lisäksi hän laajensi harmonioita modernin konserttimusiikin ja jazzin suuntaan", kertoo Tony Elgland, jyväskyläläisen Otra Vez -yhtyeen basisti. Elgland kumppaneineen soittaa mitäpä muuta kuin tango nuevoa. Otra Vez (Kerran Vielä) syntyi keväällä 1999. "Alkuun yritimme sekstettinä, mutta havaitsimme pian että kvintetti toimii paremmin", muistelee Elgland. "Tietääkseni olemme ainoa porukka Suomessa, jonka kokoonpano on soittimien kohdalla samanlainen kuin Piazzollan omassa kvintetissä." Tango nuevon perussoittimia ovat bandoneon eli argentiinalainen hanuri, viulu, piano, sähkökitara ja kontrabasso. Useissa tango nuevo -yhtyeissä bandoneonin korvaa tavallinen hanuri, ja kontrabasson tilalla on sähköinen vastine. Bandoneonissa on äänikertoja vähemmän kuin standardihanurissa, ja se soi hieman nasaalisti. "Meidän juttu taisi lähteä liikkeelle siitä kun Matti Ekman otti yhteyttä ja pyysi kokeilemaan", sanoo Elgland. "Oli helppo lähteä mukaan. Yhtyeemme jäsenet olivat soittaneet toistensa kanssa erilaisissa kokoonpanoissa, sitä tiesi minkä lajin muusikoiden kanssa tulee tekemään töitä." Harmonikkataiteilija Matti Ekman on herroista ainoa jolla on klassisen musiikin tausta, muiden musiikillinen koti on jazz. Antti Heermann tunnetaan taitavana jazzviulistina, monipuolinen mister-tätä-nykyäblondi muusikko Matti Laukkanen istuu Otra Vezin keikoilla pianon takana ja Markus Elgland soittaa kitaraa. Yhtye on kulkenut tasaiseen tahtiin ympäri Suomea syksystä 1999 lähtien. Seuraavat varmistuneet Jyväskylän keikat ovat Summer Jazz -tapahtumassa 8.-11.6. Lokakuussa Otra Vez lähtee mittaamaan taitojaan Italiaan, jossa pidetään alan kansainväliset kilpailut. "Meillä on tätä nykyä melkein kolmen tunnin Piazzolla-ohjelmisto", huomauttaa Markus Elgland. Hän on yhdessä Matti Laukkasen kanssa tehnyt suuren työn: Piazzolla kirjoitti paljon muuta musiikkiaan nuoteille, mutta ei tango nuevoa. Tarkka nuotitus ei Piazzollan mielestä sopinut tyyliin, joka on vinuoosimainen ja johon olennaisena osana kuuluu lmpiovisointi. "Nuotteja ei löytynyt tai jos löytyi ne olivat huonoja. Me kuuntelimme Matin kanssa Piazzollan levyjä ja otimme nuotit ylös." "Emme tietenkään orjallisesti seuraa Piazzollan kvintetin tapaa soittaa, mutta jostainhan sitä piti lähteä", tokaisee Tony E. "Jatkossa teemme enemmän omia biisejä, ja improvisoinnille tulee vielä enemän tilaa. Olemme myös etsimässä laulajaa." "Ihmiset ovat tykänneet. Musiikki tuntuu toimivan sekä kapakoissa että konserttisaleissa", hymyilee Markus E. "Ensimmäisen puolen vuoden aikana tango nuevo ei tuntunut kovin kotoisalta. Mutta nyt kun sitä on jonkin aikaa soittanut tietää jo heti biisin alusta mikä on se juttu, sen pitää vaan antaa tulla." "Niin, alkuun olin vähän eksyksissä minäkin", myötää Tony E. veljensä tunnelmia. "Pienen kuuntelun jälkeen sitä oppi perusasiat, ne rituaalit ja tunnelmat mitkä tekevät tangosta tangon. Ja tango nuevon kohdalla huomasi todella nopeasti että ortodoksisuus on jätettävä, soittotekniikassakin." RIITTA KOIKKALAINEN Celticum levyttää Englannissa Jyväskylän yliopiston musiikkikasvattajien Celticum-yhtye suuntasi kuluneena viikonloppuna kahden viikon levytysja esiintymismatkalle Iso-Britanniaan. Perinteiseen kclttimusiikkiin erikoistuneen ryhmän haitaristi Mikko Maision mukaan yhtye äänittää esikois-CD:nsä musiikibisnestä opettavan Buckinghamnshire Chilternsin yliopiston studiolla. Äänitysten lisäksi matkan ohjelmassa on myös esiintymisiä. "Levy julkaistaan myöhemmin tänä vuonna, ja tulossa lienee toivottavasti myös jonkin verran konsertointia kotimaassa", Maisio kertoo. Celticum on toiminut kaiken kaikkiaan parin vuoden ajan. Projektiryhmänä alkaneen yhtyeen toiminta on samalla osa mukana olevien musiikkikasvattajien yliopisto-opintoja. Opiskelijoita kahdeksanjäsenisessä ryhmässä on kuusi. "Materiaali on traditionaalista irlantilaista ja skotlantilaista musiikkia. Omiakin kappaleita löytyy, ja ehkä niissä näkyy sitten hieman myös se suomalaisuus. Sovitukset tehdään hyvin demokraattisessa hengessä, ja säveltäjiä löytyy joukostamme useampiakin", toteaa Maisio. "Itseäni kelttimusiikissa kiehtoo sen hilpeä hyväntuulisuus ja sosiaalisuus." Musiikkikasvatuksen lehtori Pekka Toivasen johdolla toimiva yhtyeen matka on osa Lontoon lähettyvillä sijaitsevan Buckinghamnshire Chiltems Collegen sekä Jyväskylän musiikkitieteen laitoksen yhteistyöja vaihto-ohjelmaa. Mukana Celticumissa vaikuttavat Mikko Maision lisäksi Pekka Toivanen (harppu), Maija Koskenalusta (tinapilli, huilu), Miina Aijö (viulu), Juho-Kusti Väätäinen (mandoliinit), Pekka Löövi (kitara), Minja Niiranen (laulu, böhran) sekä ryhmän irlantilaisvahvistus Francis Kiernan (tinapilli, huilu). ESA KLEMOLA
KiamsaisafH • a t Ongelmansa kullakin: Paleloce puntaroi, minkä yhdeksästä levytyssopimustarjouksesta hyväksyisi. Juha Kauppinen Saavun Jyrockin pääarenalle torstaina alkuillasta. Ilokivessä on viisi ihmistä. Lisää tosin virtaa koko ajan ja tunnin kuluttua rfjbkainen tuoli on varattu. Festarit polkaisee 22.30 käyntiin Cucumber Farmer. Omituinen äänimaailma vyörytetään katsojien'syliin intelligentin hihittelevällä energialla. Neat. Torstai-illan kohokohta on Boomhaucr niminen turkuiaistno tai oikeammin sen laulaja-kitaristi Saku Krappala. Pieni mies on täyttä elohopeaa. Hän laulaa ryhdikkäässä asennossa silmät puoliummessa: "Baby, 1 love you too much. I can't explain." ja Thats vvhy, yeah, the reason is love." ijää. Mutta kukaan ei tanssi. Seuraavan kerran saavun pääkallonpaikalle lauantaina puolilta öin. Pihalla riihii lauma alternatiivinuoria. Keskustelun raju luonne johtuu kossupullon omistusoikeuksista. Niin kuin kuuluukin. Alhaalla "mustassa huoneessa" meno on hurjaa. Tuolit, jotka olivat varattuja torstaina, on viety pois koko tilasta. Ihmisiä on kuin pörssimarketin jonossa. Ja kalja virtaa. Edellisvuotisessa Jyrockissa kansaa hypnotisoi oivalla rytmi-mätöllään Dynamo. Bändin komeaääninen laulaja Janne Tukkainen on tällä kertaa rivikatsojan roolissa: "Parasta on käsittämättömän keskinkertaisuuden loistaminen poissaolollaan. Ja Laulurastas, ehdottomasti. Ne teki kertaheitolla Jyväskylästä Suomen Kingstonin, perkele!" Tiikkainen kehuu (?) myös Giant Robotia, joka kuulemma kuulosti "harvinaisen paljon ranskalaiselta viihdebändiltä". Pyyhkeitä sen sijaan saa liian suuri ihmismäärä ja ennen kaikkea liian suuri muusikoiden määrä siis katsomon puolella. "Tällainen tuoreen musiikin festari vetää aina paikalle myös tuoreen musiikin tekijöitä, josta seuraa väistämättä vertailua." Yhdeksän yhtiön himottavana Paleface on tuoreen musiikin tekijä, jonka nimeä ei vielä laajemmalti tunneta. Asia on kuitenkin korjaantumassa: rapparia naaraa tällä hetkellä talliinsa peräti yhdeksän eri levy-yhtiötä! Kalpeanaaman esikoissinkun biisi ]edi Mind-Track komeili mm. Radiomafian Upieekin rautaisannoksena. Voisi jopa sanoa: ukosta kuullaan vielä, ehkäpä muuallakin kuin Suomessa. Jyrockissa' Paleface on haistelemassa "hyvin järjestettyjä festareita". "Tänään kovinta on Mr. Vclcro Fastener, Suomen Chemical Brothers. Mutta alUn perin mut veti tänne maailman paras suomenkielinen dub-reggae-orkesteri, Laulurastas, joitten kanssa mä oon heittäny riimiä neljällä keikalla aikaisemmin ja nyt myös täällä." Palelacc nähtiin festareiden mittaan lavalla heilumassa ja rytmikkäästi puhuskelemassa myös Skillstersien ja lauantai-iltana hämmentäneen Duplon! kanssa. Ainoan lievän miinusmerkin rappari antaa festarien yleissoundille perjantaina soittanutta Poolia lukuunottamatta, joilla äänimaailma toimi. Kenen vika mikäkin Väkijoukosta osuu silmiini myös YUP:n herrasmiesmäinen trubaduuri Jarkko Martikainen. Hänen mielestään suuri väkimäärä on tunnelmaa nostattava tekijä. Martikainen on tullut Jyväskylään penaateessa YUP:n treeneihin, mutta "siinä sivussa on mieluisaa kuunnella myös muiden meluamista". Esiintyjistä Martikaista kiinnostaa festarit päättävä Trio Niskalaukaus: "Vähän ajattelin tulla tätä asenneheviä seuraamaan. Niskalaukaus on ensimmäinen suomalainen heavy-yhtye, jonka voin allekirjoittaa. Rehellisyys viehättää." Mutta: "Ehkä toivoisin, että kataloogissa olis joku todella mielenkiintoinen, nouseva alternatiiviyhtye. Tämähän ei toki ole Jyrockin ongelma, vaan niiden, jotka lähettelee tänne levyjään ja ei lähettele tänne levyjään." Aamuyöllä taivaltaessani kotiin päin olo on kummallinen. Yksikään orkesteri ei kolahtanut "aivan kympillä", mutta yleismeininki oli lyömätön. Taas tuli todistettua, että rockfestarit eivät vaadi onnistuakseen valtakunnan ykkösbändejä, tai järjettömän suurta organisaatiota. Lämmin sydän ja aikaansaavat kädet riittävät. JUHA KAUPPINEN Kuliturclli nuori! Sinua on sorsittu, eikö vain? Unohda vanha punaniskainen jäkis-Jyväskylä, uusi aika koittaa. Kulttuuriklubi Siperia on syntynyt. Jotain jäi kytemään viime talvena. Jyväskylän taidemuseon Lokasuojanäyttelyn jälkeen nuoret taiteilijat järjestivät tilaongelmista keskustelutilaisuuden, jonne oli kutsuttu myös päättäviä elimiä. Päättävät elimet, lähinnä kaupungin kulttuurinen nuorisotyö ja nuorisosihteeri Marianna Nurmi, vakuuttuivat. Kaupunki tarjosi kulttuuriyhdistys Väristykselle Sepänkeskuskuksesta vapautuvaa puusepänverstasta. Nyt puusepänverstaasta muistuttaa vain yksinäinen höyläpenkki. Tila näyttää nuorisotalolta, viihtyisältä sellaiselta. "Tämä ei ole kuitenkaan nuorisotalo. Kohderyhmänä ovat toki nuoret, 10-29 -vuotiaat. Perusideana on, että Siperia järjestää sellaisia kursseja ja työpajoja, mitä nuoret meiltä kysyvät. Lisäksi tämä tulee toimimaan näyttelytilana, pienoisteattcrina tai bändien keikkapaikkana. Paikka on auki tarpeen mukaan", projektityöntekijä Katja Nousiainen kertoo. "Mitä täällä tulee käytännössä tapahtumaan, en tiedä. Ei kukaan tiedä. Kulttuuriklubi tarjoaa mahdollisuuksia toteuttaa. Me lähdemme siitä, että ihmiset tulevat tekemään meille ehdotuksia", Väristyksen puheenjohtaja Juha Mehtäläinen täsmentää. Entä klubin nimi? Kai on pakko tmmmmm i Soml Kero Umkka alkaa olla ohi: kulttuuriklubi Siperian seinät on maalattu ja akvaario asennettu. Saara Heikola hengähtää väijykopissa. kysyä, mistä se tulee. "Se nyt on semmoinen... No, nuoria kohdellaan tässä kaupungissa kuin Siperiaan ajettavia: kukaan ei halua heitä lähelleen. Mutta tämäkin oli vain jälkeenpäin keksitty selitys, ei nimellä ole mitään syntytarinaa", Nousiainen selvittää. Välkkäri yläasteelaisille Kultuuriklubi pyörii ensimmäisen vuoden kaupungin rahoilla. Kaupunki maksaa projektityöntekijän palkan ja toimintakulut. Lisäksi kulttuurin eteen ahertaa kaksi työmarkkinatukityttöä, lokasuojalaiset Saara Hclkala ja Tuula Aikioniemi. He ovat suurelta osin toteuttaneet sisutuksen, suunnitcleet esitteet sekä tulevat vetämään uiidekäsityökerhoa yläasteelaisille. "Me opetetamme kuinka paperimassasta tehdään peilinkehyksiä ja taikasauvoja. Samalla saamme alan kokemusta meistä tulee isona kerhotätejä", Hclkala paljastaa. "Eikä tule! Me vedämme tätä kerhoa, koska haluamme antaa yläasteelaisille jotakin muutakin iltatekemistä kuin pallon perässä juoksemista", Aikioniemi oikoo. Paperimassa-Välkkärin jälkeen luvassa on ainakin videotyöpaja-Välkka5AMI KERO Välkkäri-kasityokerho tiistaisin kello 16. Sepänkeskuksen pääty, Kyllikinkatu 1. Kaapista ulos ja raameihin A Juuri Jyväskylään siirtyneestä Magnus Enckellin näyttelystä on maikan varrella kai tippunut pois Helsingin näyttelyssä paljon esillä ollut aihe: homoeroottisuus. Jyväskylän taidemuseon Holvissa on kylläkin nyt noita Enckellin kuuluisia poikakuvia, mutta näyttelyn anti keskittyy kokonaisvaltaisemmin taiteilijan elämään, hänen elämänsä ihmiskuviin. Magnus Enckell (1870-1925) eli suomalaisen taiteen kulta-ajan mestarina. Hän ammensi teoksiensa lähteet kansainvälisestä symbolismista. Kauden avainsanoja olivat salaperäisyys, pelkistäminen ja kauneus. Kaikki ne, ja enemmänkin, sisältyvät jo nuoren Enckellin Omakuvaan (öljymaalaus, 1891). Syvimpänä symbolismikautenaan, 1892-1894, Enckell maalasi joukon nuorten poikien kuvia. Niissä pojat ovat naisellisia, omaan olotilaansa keskittyneitä antiikin kreikkalaisten ihmiskuvan tapaan. Ne kuvat ovat toimineet taustana viime aikojen keskusteluille siitä, että mikä oli Magnus Enckellin teosten suhde homouteen. Muun muassa viimeisimpänä tehty poikakuva, Herääminen-maalaus, on usein yhdistetty suoraan Enckellin omaan seksuaalisuuteen ja sen ulostulemiseen. Tennispalatsin näyttelyn yhteydessä ilmestyi Enckellin tuotannosta kertova Helsingin kaupunginmuseon julkaisu, jossa viimeksi Enckelliä tutkineet asiantuntijat valottavat tätä hänen vaiettua puoltaan. Suuren osan Jyväskylän näyttelystä muodostavat kaupungin taidemuseoon tallennetun Ester ja Jalo SihtoNAYTTBUT Iän taidesäätiön Enckell-kappaleei Useimmat niistä ovat kuitenkin taiteilijan värikaudelta; viiden vuosikymmenen ajalle mahtuu monenlaista Enckell-teosta. Heleimmät sävyt ovat Enckelin 1900-luvun teoksissa. Lisäksi kuvissa on piirroksellisia naisia. Ne olivat merkkejä Enckelin siirtymisestä impressionismin puolelle. Symbolismissa ne ovat lähes kiellettyjä elementtejä. Hiuksiaan suorivassa tytössä korostuvat nämä piirteet. Lisäksi se on oiva esimerkki merimaisemien tärkeydestä Magnus Enckelille ja Itänen uuden vuosisadan tuotannolleen. ANNAKAISAVAARANIEMI Magnus Enckell -kevätnäyttely Taidemuseon Holvissa 28. toukokuuta asti. Museo sanoo "muikku" Museologian seminaari Muikku! kokoontuu Jyväskylään puntaroimaan valokuvaa museoiden tallennusja dokumentointityön osana sekä valokuvan asemaa Suomen museolaitoksessa. Kaikille avoimen ja maksuttoman seminaarin järjestelyvastuun kantavat Jyväskylän yliopiston museologian opiskelijat yhdessä professori Janne Vilkunan ja museologian ainejärjestö Diaarion kanssa. Seminaaripaikkana on sali L303 ja -aikana 13.-14.4. Lisätietoja: http://www.jyu.fi/tdk/hum/rriuseologia/muikku Oratorio pääsiäisenä Jyväskylän Sinfonia kantaesittää pääsiäiskonsertissaan Taulumäen kirkossa 23.4. jyväskyläläisen Pekka Kostiaisen tilausteoksen Pääsiäisoratorio Triduum Paschale. Kirkon Riemuvuotta 2000 juhlistavan teoksen ovat Kostiaiselta tilanneet Jyväskylä Sinfonia, Jyväskylän maaseurakunta ja Jyväskylän kaupunkiseurakunta. Kantaesityksen johtaa Markus Lehtinen ja solisteina ovat Anu Komsi, Raija Regncll, Lasse Penttinen ja Raimo Laukka. Hassista Jussina Legendaarisista legendaarisin Hassisen Kone kokoontuu jälleen! Ismo Alangon luotsaama joensuulaisbändi esiintyy juhannuksena kotimaisemissaan, Joensuun Laulurinteellä järjestettävässä Eastpop2000 tapahtumassa. Muina esiintyjinä festivaalilla on mm. Neljä Ruusua ja Eläkeläiset eli luvassa on mclkomoinen pohjoiskarjalaisen rockeliitin kokoontumisajo Juhlat voi kokea myös livenä internetissä, osoitteessa http://www.eastpop.com.
KUKEBO arrSEKXN 1 3 . HUKnianiTA 2W» Vanhoista teemoista ontto + Holy Smoke! pyhässä pilvessä. Ohjaus: Jane Campion. Jane Campion nousi tunnetuksi Pianoleffallaan (1993), jonka menestymistä Suomessa hämmästeltiin, sillä sitä pidettiin ns. taide-elokuvana, jotka yleensä jäävät marginaaliseen asemaan niin katsojamäärässä kuin taloudellisestikin. Mielestäni Piano ei elokuvallisesti kuitenkaan poikkea ns. valtaelokuvasta, vaan se on naiskatsojia kosiskelevaa traditionaalista draamaelokuvaa, jonka feministinen ääni on kuin kuiskaus. Kaikesta huolimatta Piano on vakuuttavasti ohjattu esimerkiksi sen lähikuvakerronta on oivallista -ja hyvien näyttelijäsuoritusten (Hölly Hunter, Harvey Keitel) elokuva. Myös sen kuvauspaikka, Uusi-Seelanti maori-alkuasukkaineen luo eksotiikkaa ja kiinnostavuutta. Uusimmassa elokuvassaan. The Holy Smoke, Campionin feministinen ääni on jo paljon haastavampi. Holy Smoken tarina alkaa Intiasta, jossa Ruth (Kate Winslet) on kaverinsa kanssa. Siellä Ruth ajautuu Baba-nimisen gurun tilaisuuteen, jossa hän kokee jotain, jota hän sanoo rakkaudeksi. Mutta Ruthin vanhempien mielestä hänet on aivopesty, niinpä vanhemmat yrittävät saada Ruthin takaisin kotiinsa, missä he onnistuvatkin valheen keinoin. Australiassa Rudi joutuu amerikkalaisen ns. poisohjelmoijan PJ. Waltersin (Keitel) käsittelyyn. VValtersin tehtävänä on käännyttää kulttiuskontoihin hurahtaneet takaisin "normaaleiksi", ja tästä Rudi on luonnollisesti pahasti närkästynyt. Kolmipäiväinen käännytystyö alkaa Pyhässä pilvessä jatketaan Jane Campion -elokuvien linjaa, jossa Hämy Keitel on naisten iholla. Veikkauksia seuraavista vastanäyttelijöttäristä otetaan vastaan. pienessä ja syrjäisessä mökissä, johon Ruth ja VValters kahdestaan asettuvat. Tästä syntyy varsinainen sukupuolien ja -polvien välinen kamppailu, jossa Walters huomaa jäävänsä pian alakynteen. Todellinen tervehtyminen, ainakin tietyn näkökulman mukaan, tapahtuukin VValtersin kohdalla. Holy Smokekin on Campionin elokuvien tapaisesti visuaalisesti tyylikäs, mm. Intia värikkäine vaatteineen ja kankaineen hehkuu hehkeissä väreissä. Kerronnallisesti Holy Smoke on peruskerrontaa, mutta jotenkin innovatiivitonta ja särmätöntä, vaikka kyllähän kuvissa riittää aivan tarpeeksi rohkeutta, lähes liialliseenkin ärsyttämiseen asti. Campion parjaa kovalla kädellä sukupuolirooleja, etenkin miehen valtaapitävää roolia niin yhteiskunnassa kuin uskonnossakin. Macho VValtersia nöyryytetään asenteella, jossa alkaa olla turhaa ja jotenkin jo väsynyttä provokatiivisuutta. Toisaalta elokuvan hauskimmat hetket koetaan juuri silloin kun Ruthiin päättömästi rakastunut VValters mouruaa huulet punattuina pidän taloa ja aavikkoa punaisessa koltussa. Mutta sitten lopuksi persoonallisesta pelimiehestä VValtersista kasvaa tylsänoloinen perheen isä, jolla on itsensä ikäinen vaimo. Aika rankka visio, todellinen naisen kosto! Näyttelijöistä pintaan nousevat lihaisan sensuelli VVinslet, jonka naiselliset kumpareet viekoittelevat valkoisten rintaliivien alla ihanan eroottisesti ja aina yhtä pätevä Keitel. Myös Ruthin äitiä esittävä Julie Hamilton on uskottavanoloinen astmaattisena, elostelevan aviomiehen vaimona. Pienessä sivuosassa nähdään VValtersin tyttöystävää Carolia esittävä Pam Grier (1970-luvun kulttileffojen, Cojjy, Foxy Brown ja Sheba itsenäinen sankaritar, myös Tarantinon Jackie Brcnvnin päähenkilö). Muu henkilögalleria yrittää hörhöillä ja hölmöillä parhaansa mukaan, mutta ei juurikaan vakuuttavasti. Elokuvan musiikki toimii hyvin, jo heti alun Neil Diamondin Hölly Holy potkii tarinan tehokkaasti käyntiin, myöhemmin kuullaan mm. teemaan hyvin sopivaa Alanis Morissettea. ANTTI KAIJALAINEN Höplien täydellinen rantaloma The Beach. Ohjaus: Danny Boyle Hupaisan TramspoUingin (1996) ohjaajan Danny Boylen uusin leffa The Beach kuvaa enemmän tai vähemän knittisesti länsimaisen kulttuurin individualistisia pyrkimyksiä, joiden keskeiseksi ilmenemismuodoksi ovat muodostuneet erilaiset seikkailut milloin Himalajalla, milloin Aasiassa tai Etelä-Amerikassa. Halutaan kokea jotain, jota muut, tai ainakaan enemmistö ei ole kokenut. Ja vaarallisesti. Filmi kuvaa myös länsimaisen kulttuurin parasiittimaista luonnetta, jonka sekopäätä esittävä Robert Carlyle niin selvästi julistaa. Richard (Leonardo DiCaprio) on lomamatkalla jossain päin Thaimaata. Kyllästyneenä tavanomaiseen lomailuun, hän haluaa kokea jotain ainutkertaista ja koskematonta. Hän saa käsiinsä kanan, jonka avulla hän pääsee yhdessä ranskalaisen pariskunnan Francoisen (Virginie Ledoyen) ja Etiennen (Guillaume Canet) kanssa saarelle, joka on kuin paratiisi koskemattomine hiekkarantoineen. Saarelle päästyään kolmikko törmää futiskentän kokoiseen cannabis sativa -peltoon, jonka omistajat eivät ole kuitenkaan kovin vieraanvaraisia. Saaren toiselta puolelta he viimein löytävät unelmansa: länsimaisten ihmisten idealistisen kommuunin, jota johtaa Sai (Tilda Swinton). Hän muistuttaa kasvoiltaan ja vannaan fanaattisuudeltaankin erästä Nike-kenkiin pukeutunutta amerikkalaista uskonlahkon johtajaa, jonka toimesta jokin vuosi sitten parikymmentä ihmistä lähti taivaalla odottavaan ufoalukseen kohti parempaa maailmaa. Joka tapauksessa, elämä menee Richardin kannalta aluksi mukavasti, Francoisekin on antanut kenkää Etiennelle ja aloittanut seurustelun Richardin kanssa. Niinpä tietysti! Mutta myöhemmin Richard huomaa, että yhteisön lait ovat kaikkea muuta kuin inhimilliset. Sai osoittauttu kylmäkiskoiseksi ja laskelmoivaksi johtajaksi, oikeaksi nartuksi nykyajan naiskuvan mukaisesti. The Beach on ihmeellisen sekava elokuva, näyttää aivan siltä kuin ohjaaja olisi aivan totaalisesti sotkenut kerronnallisen vyyhdin. Kollaasimaisessa esityksessä siirrytään Brooke Shicldsin tähdittämästä Sininen laaguuni -leffan (1980) teinitunnelmoinnista ja turkoosinsävyistä yhtäkkiä Apocalypse Now -elokuvan (1979) synkkyyteen, samaan aikaan kirjallisena polkuna taustalla kulkee William Goldingin Kärpästen herra -romaani (Lord of the Flies, 1954). Ja kaikkein lähimpänä... niin, on juuri tuo Sininen laguuni. Jos leffasta henkisi jonkinasteinen kieli poskella -asenne, tilkkutäkkimäisyys olisi ymmärrettävää, mutta tuollaisesta asenteesta ei näy pilkahdustakaan. Samaan tapaan kuin kerronta, myös elokuvan kulttuurinen kritiikki on, jos ei nyt täysin selkiintymätöntä, niin melkoisen hampaatonta kuitenkin. Se kyllä yrittää kyseenalaistaa extreme-matkailun ja idealistisen erikoisuuden tavoittelun sekä arvostella länsimaista maailma on minun -mentaliteettia, mutta ilman aitoa ja todellista kiinnostusta. Ja jo mainitussa Kärpästen herrassa ihmisluonteen raadollisuuden analyyttis-psykologisessa kuvauksessa mentiin niin paljon pidemmälle, että The Beachissä vastaavien teemojen esiintuominen tuntuu suorastaan typerältä ja falskilta. ANTTI KAIJALAINEN Elokuva-arkisto esittää Naisen kuvia Suomen elokuva-arkiston kevään esityssarja vetelee viimeisiään. Vielä ennen pitkää kesälomaa nähdään kaksi vahvaa naiskuvausta, Jean-Luc Godardin ohjaama, ranskalaisen uuden aallon elokuvan merkkiteos Elää elämäänsä (Ranska 1962) sekä Michelangelo Antonionin modernistinen Pikku ystövditäriä (Italia 1955). 12. huhtikuuta esitettävä Elää elämäänsä on 12 episodiin jakautuva elokuvaessee, jossa Godard hahmottelee erään prostituoiduksi päätyvän naisen elämäntarinan. Elokuva käynnistyy tilanteesta, jossa Nana (Anna Karina) jättää miehensä ja lapsensa ryhtyäkseen näyttelijäksi. Nana lähtee etsimään vapautta ja uutta minuutta, mutta löytääkö hän sen myymällä itseään, Godard luonnostelee Nanan kohtalontarinan voimakkain, pelkistetyin kuvin. Näin hän työstää elokuvastaan paikoin dokumentaanmaisen kollaasin prostituutiosta, samalla siitä hahmottuu ankeaa arkeaan pakenevan ihmisen muotokuva. Godardin tavoin myös Michelangelo Antonioni rakentaa 19.4. nähtävän draamansa Pikku ystävättäriään tarkoin harkitun kuvailmaisun ja monisyisten juönisäikeiden varaan. Antonionin, Suso Cecci D'Amicon ja Alba De Cespedesin kirjoittama tarina kertoo viiden torinolaisen naisen muodostamasta ystäväpiiristä ja erityisesti heidän rakkaussuhteistaan Antonionilla on kuvilla kertomisen kyvyn lisäksi terävä psykologinen silmä, jolla hän tarkkailee päähenkilöidensä pelkojen myUertamää sielunmaisemaa. Komeimmin tämä tulee esille kohtauksessa, jossa ystäväjoukko tekee retken meren rannalle. MARKUS LATVALA Elokuva-arkiston esityksen kaupunginkirjaston Minnansalissa keskiviikkoisin klo 18.00. +
-4WAOTMH nnmUSIMLI' miMESo saisEMAH « i i HumniirTA 2000 Peruskauhua lehdessä Kauhu. Julkaisija: Egmont Kustannus Oy Ab. Aikuissarjakuvalehtien maihinnousu on tähän mennessä kariutunut lukijakunnan pienuuteen. Pieni harrastajien joukko maksaa irtonumerohinnan, muut odottavat lehtien siirtyvän antikvariaatteihin minne entusiastit niitä eivät kyllä kanna. Vuoden, parin kokeilun jälkeen lehdet yleensä loppuvat. Strippisarjakuvan puolella näin kävi VSOP -lehdelle vuodessa. Kauhusarjakuvan puolella Kalma ei pitkään väristellyt, ja loiminiasarjakuviin erikoistunut Thriller sinnitteli puolitoista vuolta. Nyt tarjotaan entisen Semicin, nykyisen Egmontin puolella uuna kauhuaaltoa varsin varovaisesti: lehden nimi on ytimekkäästi KAUHU, eikä siinä ole järjestysnumeroa. Egmontilla on tasokas kustantamo, ja kääntäjä Ruokosenmäki on onnistunut etsimään varsin toimivan peruskauhuvalikon. Tekijäkaani on nimekästä, alunpitäen tarimt^ulkaissut Vertigo on useimmiwf1aadun tae. Itse lehti on itavalkoinen ja pulppipaperille painettu: kaikken pienin piiperrys hajoaa Runoja mielen tundralta Olli Heikkonen: M u t k i n aurinko. Tammi 2000. Olli Heikkonen on toinen Tammen tämän kevään esikoisrunoilija. Finlandiavoittajaa Christina Karlssonia muistuttaen Heikkonen kirjoittaa kuvitteellisesta Siperiasta. Kuvitteellinen on itse asiassa hyvä sana kuvaamaan kokoelmaa. Heikkonen ei ole itse käynyt Siperiassa. Toiseksi Jakutian aurinko on täynnä maalailevia kuvia ja hetkiä, ei niinkään tarinoita tai mietiskelyä. Heikkonen heittäytyy paikan ilmapiiriin ja antaa kuvien vyöryä omalakisesti. Heikkosen runot leviävät moneen suuntaan. Metsässä tavattu hirvi herättää assosiaatioiden virran johon yhtyy koko valtava maa ja ihmisen toiminta sen pinnalla. "Kruunupää kuulee kuinka kone jylisee, / rauta taipuu virtojen yli ja kolonnat / seuraavaavat toisiaan. Ei mikään pidättele: / Ob, Lena, Jensisei. Jää murtuu / kuin munan kuori. Routaan repeää valtatie..." Siperia muuntuu Heikkosen kynässä mielentilaksi. Se ei ole pelkkä maantieteellinen paikka vaan näky joka paljastaa kosmoksen rakenteen. Useassa runossa Heikkonen lataa kuvia toisensa jälkeen komealla tavalla. "Anna viisareidesi hohtaa vuorten yllä, anna / keskiyön äänimerkn kuulua galaksien takaa, / vuosimiljoonien takaa, jolloin sade kulki piikin autiota ulappaa/ja höyryten kohosivat metsästä tippukivet." Heikkonen on selvästi ajassa kiinni kuvastoineen mutta osaa rakentaa niistä ehjiä ja moniuloitteisia visioita. Hurmio voisi olla sana, joka kuvaa parhaiten Heikkosen tapaa lähestyä maailmaa. Kokemus on tihentynyttä näkyjen läsnäoloa. Heikkosen kielessä tuhruksi, eikä lehti ole muutenkaan ikuinen. Paiisi tietenkin niillä kerääjillä, jotka tallettavat sen kassakaappiinsa ja käsittelevät sitä vain muovihanskat käsissään. Mustavalkeus laskee oletettavasti painatuskuluja, vaikka siltikin hinta kieppuu kolmenkympin nurkilla. Tarinoiden tiedot (tekijät, alkuperäinen ilmestyminen) käyvät hyvin ilmi. Mikäli lehden ilmestyminen jatkuu, jonkinlainen toimituksen oma nurkka saattaisi kuitenkin olla paikallaan. Nyi vain tarjotaan viimeisen sivun alanurkassa Egmontin osoitetta palautteen antoa varten. Lopputulos on vähän kuin katsoisi Hämärän rajamailla -sarjan videoituja jaksoja kuusi tumia putkeen. Osa tannoista on hyviä, osa kohtuullisia, mutia enin osa kaavamaisia. Parhaiksi kohoavat lehden aloitustarina, Tsingis-fcaanin kulu sekä tarina Yön kauhut. Myöskin sarjakuva Eldmd on harhaa on toimiva. Muuten ei isoja helmiä, mutta ei ihan täysiä floppejakaan. RIKU YLÖNEN Kuten kumto näkyy: Olli Heikkonen on ilmisebäö tonoilujaninestu. on havaittavissa myös Beät-ku vastoa. "on kiirehdittävä savuisiin luoliin, / bassorummun jytkeeseen ja parfyymin tuoksuun, / on hymyiltävä, juotava hikeä niin kuin se olisi omaa, / painettava kasvot jonkun toisen lakanaan, /ja on noustava..." Kaiken vyörytyksen ja vimman keskellä Heikkonen osaa, vaikkakin turhan harvoin, myös pysähtyä keveään oivallukseen: "pihlaja on ääniä täynnä, jotka keväällä / puhkeavat lehdiksi." MIKA NYKÄNEN I esine Richard Mason: Meren huoneissa. Gummerus 1999. Suuren kansainvälisen suosion ja huomion saanut Richard Masonin Meren huoneissa on hämmentävä romaani. Onko kirja todella niin taitava kuin millä se näyttää? Romaani sijoittuu nykyaikaan, mutta kieleltään ja tarinaltaan se on lujasti sitotunut menneeseen maailmaan Teksti on koristeellista ja jylhää kuin kuvaamansa ikiaikaiset sukulinnat sekä kartanot, ja se mässäilee elämää suuremmilla lunteilla. Päätapahtu[öhnöpruut niia ovattuhoon johtava roi murha ja murha. Meren huoneissa on kertomus muistamisesta, elämästä menneisyyden haamujen keskellä. Se on tarina velvotteiden läpitunkemasta brittiläisestä yläluokasta, ihmisistä joiden synkeä kohtalo näyttäytyy yhtä vääjäämättömänä heidän sukuhistorioidensa kauna kuin kirjan 70-vuotiaan kertojan silmissä. Kirja on yhtä pitkää muistelua ja analyysiä siitä, millaisena kertoja näkee itsensä ja tekonsa 20-vuotiaana, Ensi sivulta asti kerrotaan että muistelemisen syy ja motiivi on selittää, miksi hänen elämänsä epäonnistui, miten nuoruudesta ja kokemattomuudesta johtuneet väärät valinnat leimasivat hänen koko elämänsä ja tuhosivat kaikki hänelle tärkeät ihmiset. Meren huoneissa yhdistyvät romanttisen synkkä kohtaloajattelu ja syvältäluotaava psykologisointi. Jokainen ajatus ja teko puidaan odottavan tuhon kautta, Käännöksenäkin kirjan kieli on erinomaista, tukien täydellisesti tarinaa ja sen kuvaamaa maailmaa. Helppoa luettavaa se ei ole, kieli kiemurtelee ja maalailee haastaen lukijan antautumaan sille. Teksti on kuin koristeellinen kirkkomaalaus tai veistos, täydellinen viimeistä piirtoa myöten ja siksi myös hieman itseriittoinen. Meren huoneissa on niin täydellinen esine, ettei se aina tunnu kaipaavan lukijaa ollenkaan. Suuresta motiivien ja toiminnan "jälkiviisaasta" selittämisestä huolimatta tai juuri sen vuoksi kirjan henkilöt jäävät lopulta kovin etäisiksi. Julmatkin kohtalot haalistuvat kun ne tapahtuvat henkilöille, joita ei lopulta edes voi sanoa tuntevansa. Toisaalla mieleen tulee, että tämä on ehkä yksi kirjan ansio: lukija todella kokee henkilöt yhtä epätodellisina kuin jäykän, traditioihin ja maneereihinsa kaikessa sitouiuneen yläluokan henkilöi toisensa. Edes päähenkilö, jonka rasittavuuksiin asti venyvä itseanalyysi ja nuoremman minänsä halveksunta ryydittää kirjan jokaista sivua, ei tunnu missään vaiheessa oikeita saati sympaattiselta ihmiseltä. Kirjan herättämä kohu johtunee pitkälle sen hienostuneen hallitusta kielenkäytöstä ja kertojan näkökulmasta: nuori mies kirjoittamassa rajattoman viisaan vanhuksen näkökulmasta. Kuitenkin kirjan pätevätkin "viisaudet" alkavat tuntua rasittavilta kun sadannen kerran aloitetaan tyyliin : "Nuoruuteni ja typeryyteni esti minua näkemästä totuutta tässä asiassa..." Mutta tämä todella on koko kirjan teema, ja sen toistaminen on olennainen osa tarinaa. Aika ajoin kuitenkin tunnutaan olettavan, että lukija on unohtanut alusta asti hoetut faktat odottavasta ratkaisusta. Ehkä juuri siksi kirjan murhamysteerijuoni tuntuukin välttämättömyydestään huolimatta jotenkin kiusalliselta. Tämäkin tosin voi olla vain taitavan kirjoittajan juoni, hän tekee lukijan olon kiusalliseksi kuljettamalla tätä välillä viattoman ja erehtyvän nuorukaishenkilön mukana, lukijan kärsiessä siitä mitä hän tietää. Lukija samaistuu sittenkin kertojaan. Meren huoneissa on kirja, joka epäilyttää monta kertaa matkan varrella. Onko hienon kuoren alla mitään? Lopulta se kuitenkin palkitsee. Yllätyksiä ei enää ole lukijalle varastossa sen enempää kuin tarinan kertojallekaan. mutta tragedia on lopulta kyllin syvä kestämään satojen sivujen lupaukset. tarina on lopulta kyllin surullinen kirjan loputtomien fatalististen filosofointien oikeutukseksi, lukijan palkinnoksi. PANU HÄMEENAH0 1 HARRI HEMMINKI Rolle Lipponen Hanget hikoilivat katujen varsilla maalisauringon lämmössä. Kauppakadun vetisellä hiekkajäällä kulkivai ihmiset lahkeitaan suojellen. Autoja j surrasi molempiin suuntiin varovai: sella vauhdilla, ja iloiset pisaralin1 got, joiden päällä ne kulkivat, eivät : murehtineet, kenen housuille ne kuraa heittivät. Ne olivat paikalta poissa, ennen kuin hämmästynyt suu oli edes sulkeutunut. Rolle Lipponen tuli yliopistolla Kauppakatua pitkin. Aurinko läm; mitti hänen mustaa nahkatakkiaan sellaista joita humanistit pitävät mustaa puolipitkää nahkatakkia. jossa on aina kuljettava pää hieman eteenpäin kuroienuna kuin tähyäisi j innolla jo johonkin vastaantulijan j taakse. Rolle tunsi heidän katseensa kiiltävän takkinsa pinnalla ja tähysti yhä itsetietoisemmin eteenpäin. Hän oli uskottava. Nautiskellen hän käveli eteenj päin. Hän oli kirjoittanut juuri runon yliopiston kahvilassa ja ajatteli j sitä tyytyväisenä. Se oli todellinen • mestariteos ja ilmasi hänestä niin j paljon. Hän se vasta tiesi miten j mullistaa ja kaivaa kaiken mikä i pöyristää. Siitä saivat sovinnaiset pikkusielut taas uuden haavan ja siihen suolaa. Hänestä tulisi vielä uusi P. Sallaakoski. Sila odotellesj saan hän ajatteli suunnata kaljalle. Nahkatakki oli mukavan lämmin, ja mustat housut lämmittivät reisiä. Tiellä juoksi puroja, ja hän alkoi ajatella tyttöjä. Opiskelijattaret j olivat tympeitä. He riensivät ohi ajai luksissaan reppu täynnä kirjoja, j Oliko niilläkin joka päivä tentti, vai miksi katse oli niin vakava? Lukiotytöt olivat toista maata. He katselij vat häntä vaivihkaa juuri oikella lailj la. Vai olivatko he yläasteella? Kukapa luota erottaa. Hän oli losi boheej mieläjä, kiehtova henkilö kerrassaan. Nolojakin erehdyksiä satiui: ; kaupan seinää nojanneet kolme i hahmoa eivät olleetkaan tyttöjä vaan hevareita. Se sai hänessä aii kaan väristyksiä. Hieman poissa 10j laitaan Rolle käveli heidän ohitseen j ja vilkuili, katselivatko he häntä, i Päätään ei kuitenkaan rohjennut j kääntää. Päivä oli täynnä väristyksiä, lyttöjä kulki ohi. Lauta-aidassa oli sopiva oksanreikä. Ovissa oli avaimeni reikiä. Mummoja tuli kaupasta ja Rolle katseli heitä vaivihkaa. Mikä j seksiä tihkuva maailma, sille joka sen huomasi. Oli hienoa olla taiteilii ja. Hänelle normit olivat rikottavakj si. Suunnilleen siten kuluivat Rollen päivät, pohtien mihin vielä voisi i vehkeensä työntää. Paljon muuta hän ei sitten aikaan saanutkaan. den pakia, jossa julkaistaan harrastajakirjoittajien luomistyön tuloksia. Voit tarjota tekstejäsi Jylkkärtin, pitäen mielessäsi aina vastassa oleva! lllarajoiiukset. IÖHNÖPRUUI toimii lähinnä lyhyiden kertomusten tai runojen julkaisuareenana. Eeppisiä sukukronikoita ja maailmanhistoiiiälisia jatkokertomuksia emme kykene j u l kaisemaan, niin lystikästä kuin se olisikin, julkaistavat kirjoitukset valitsee jylkkärin toimituksen sisäinen raati, jota tunnetusti ei liika asiamuniemus rasita. Päätöksistä ei silti ole mahdollisuutta valitlaa. eikä syytä loukkaantua
SALAPOLIISIN ELAMAA (OSA VII) Pää vielä hieman laivamatkasta sekaisin pomppaan ladosta ulos helteiseen auringon kiloon. Tiellä köröttelee traktori peräkärry perässään ja ohjaajan pukilla mies ilman paitaa. Viittilöin k u i n helikopteri ja traktori pysähtyy kohdalleni, ohjaaja katsoo minua k u i n avaruusoliota ja minä e n saa sanaa suustani. "Tuleekos tyttö k y y t i i n " , mies örähtaa lopulta j a minä menen. Mies c i näytä ollenkaan maajussilta vaan punttisalilta palaamassa olevalta d u u n a r i l l a . Ilman paitaa näen hänen jokaisen lihaksensa värähtelevän ja sinisten silmiensä tuikkivan. Kymmenen m i n u u t i n päästä uskaltaudun kysymään kyytiä k a u p u n k i i n . hän sanoo sen onnistuvan ehkä huomenna, ensin p i !,i.i viedä paskakuorma ko Uulalle. En näe Juurikaan vaihtoehtoja, j o t e n myönnyn hiljaisesti. Malka etenee hiljalleen hyTisicllessa. olen j o unohtanut tehtäväni väliaikaisen epäonnistumisen aiheuttamat traumat. Mies pitää mieleni leppoisana cMiiclem.ill.t maisemia ja nimeämällä kasveja, joita minä en ole koskaan nähnytkään. Illan hämärtäessä saavumme hftnen ulalleen. lossa vastaanottokomiteana on räksyttävä pystykorva ja navetalhnen muita eläinten ääniä. Sivumennen panen merkille, ellei vastassa ole vaimoa saatikka lapsia. SILMÄLÄÄKÄRIASEMA • Silmälääkäripalvelut • Näkökenttätutkimukset • Piilolasit • Silmänpohjakuvat V Ä I N Ö N K A T U 9 P . 2 1 4 4 4 4 Jylkkari. Rixk. OJ/uskfliJ/r./-/ n e n n i a ' , ' \ i \ ii MV .il-, 22'* """" fYVXSKVUR YLIOPISTOPAINO • copy • shop I N K A T U 1 5 , P A K . T . . I D 1 4 I Z 6 1 I 4 Q M A T T I L A N N I E M I M A A ( A U L A ) • I Q U I 2 6 Q I Q 2 D MUISTATHAN, että saat VALOKSELTA ITSEPALVELUNA A4-kopiot uusilla koneilla, jonottamatta & edullisesti! Palveluna saat gradut koviin kansiin sidottuna, laadukkaat värikopiot, ym. T E R V E T U L O A K a u p p a k a t u 3 : e e n ! K O P I O T A L O O Kauppakatu 3, P u h . 614 173 V ^ avoinna ma-pe 9.00.17.00 J PULP PARAS OHJELMA (TV) KATSO! H I U S A S I O I S S A S I N U A P A L V E L E E KORTE POHJAN PARTURI" Isännäntie 1 40740 Jyväskylä Puh. (014) 252 415 TERVETULOA, AVOINNA: Käytä hyödyksesi kanta-asiakas Ma-Pe9-18 korttimme tai opiskelijakortilla 1 % L a S u l j e t t u Perjantaisin alk. 21.00 S o h w i a k l u b i SOUL, FUNK, JAZZ, POP DJ:t SoulPood, Tuke, Ville UPCIDER klo 22-23 10,Sohwin Salsaa Hela wxppen VAPUNAATTOBILEET 04 Perinteinen Sohwin kulttuurip jako tilaisuus klo 14.00. Uskomaton opiskelija Brunssip klO 1 1 2 . . S.S.Järvise: s o h w Vaasankatu 2 1 . D. 615 564. sohwi.fi UUSI TAPAS LISTA «rappuna tokone Ravintola -^Pizzeria |Y^rtT^*W STnönkatu 9 i 5fSKELIJAKORTI t U F F E T ^ o J a ^ f y y j n # Ä 2 Äpaijobk* 50> ISOVASTAiPO] ijebliha, pizza,jriisl, r'3 Snipuolinen safeattip6j| »ASTA (alaisetper ä •*• 1 lasi juc (meillä m^fis .tupakka <