• l o -< c l O > i l / > m 5 c c 17=: CO < r *""" *v • < 1 r>? x: * • : C i^i \ k/» > •v ?CO M " " s . -< H v / l <£ r* M UJ O CO <£ •p» o o o o £> • 17. 4.1985 numero 7 25. vuosikerta
• 2 YLI* Apurahoja i Opetusministeriö julistaa haettavaksi Suomen ja Ranskan väli seen kulttuurivaihtoon liittyvät apurahat lukuvuonna 1986—87 seuraaville aloille: kemia, teoreettinen ja sovellettu fysiikka. ATK ja tietoliikenne, tietotekniikka, tuotantoautomaatio, biotieteet ja biotekniikka, geotieteet, energiatalous, semiotiikka, valtioja oikeustieteet, yhteiskuntatieteet, historia, johtamistaito, sosiaali ja terveysalat sekä maa ja metsätieteet. 1) apurahat opiskelijoille ja tutkijoille, apurahan pituus 4—9 kk apurahan suuruus on 2 210 Rfr/kk (v. 1985) ja lisäksi maksetaan opintomaksut. Ranskan valtio voi korvata kokonaan stipendiaatin paluumatkan. Hakijoilta edellytetään hyvää ranskan kielen taitoa. 2) tutkimusapurahat (1—4 kk) edellä mainituille aloille 3) asiantuntijavierailuapurahpja (1—2 vko) edellä mainituille aloille, apurahaan kuuluu päiväraha tai kuukausiraha. Opetusministeriö myöntää matka-avustusta erillisestä hake muksesta, Hakulomakkeita saa korkeakouluista ja opetusministeriön stipendiasiain keskuksesta (Vuorikatu 8 A 7, 00100 Helsinki), jonne hakemukset on palautettava viimeistään 31. 5. 1985. Hakemukset tehdään joko ranskan tai englannin kielellä opetusministeriön lomakkeelle. johon liitetään vaadittavat liitteet. Hakemukseen on tarkasti merkittävä mitä apurahaa haetaan. Opetusministeriö julistaa haettavaksi kaksi Japanin hallituksen suomalaisille myöntämää apurahaa jatko-opintoihin tai tutkimustyöhön. Apurahan kestoaika on 1,5 — 2 vuoteen alkamisajankohdasta 1.4. tai 1. 10. 1986 riippuen) Hakijoiden tulee olla alle 35-vuotiaita ja akateemisen loppututkinnon suorittaneita. Opetuskieli on japani. Apurahan saajien on opintojensa alussa osallistuttava japanin kielen kurssille. Apurahan suuruus on 168 OCX) jeniä kuukaudessa; lisäksi maksetaan edestakainen lentomatka ja saapumisraha. Hakulomakkeita saa korkeakouluista ja opetusministeriön stipendiasiain keskuksesta (Vuorikatu 8 A 7, 00100 Helsinki), jonne hakemukset on palautettava viimeistään 31. 5. 1985. YHT Yliopistoseminaari mXA Tutkijanhuoneet Jyväskylän yliopiston kirjaston 15 tutkijanhuonetta (30 paikkaa) ja Mattilanniemen A-rakennuksen lukusalin 4 tutkijanhuonetta (6 pajkkaa) julistetaan haettavaksi 30. huhtikuuta 1985 menn< Kirjaston johtokunnan päätöksen mukaan tutkijanhuoneet annetaan ensisijaisesti Jyväskylän yliopistossa toimivien tutkijain, käyttöön yhdeksi lukukaudeksi kerrallaan ja samalle henkilölle koreintaan kahdeksi perättäiseksi lukukaudeksi. Etusija annetaan väitöskirjojen ja lisensiaatintöiden tekijöille. Tutkijanhuoneita jaettaessa kiinnitetään huomiota siihen, onko asianomaisen käytössä muuta työhuonetta yliopistossa. Hakemuksessa on oltava työn ohjaajan suositus tai — jos hakija on professori tai apulaisprofessori yms. — laitoksen esimiehen selvitys työhuonetilanteesta. Tutkijanhuoneiden syyskausi alkaa 1.9.1985 ja päättyy 12. 1. 1986. Myös jatkoaikaa anovien on täytettävä hakemuslomake. Jos aikaisemmin jätettyyn hakemukseen sisältyy yksityiskohtainen pe rustelu tai työsuunnitelma, riittää viittaus siihen. Lomakkeita saa hallintorakennuksen ja Mattilanniemen vahtimestareilta, pääkirjaston ovipäivystäjältä sekä lainaustoimistoista. Hakemukset pyydetään toimittamaan kirjaston kansliaan (huone 337) viimeistään 3 . huhtikuuta 1 9 8 5 . Jyväskylässä 28. maaliskuuta 1985 Ylikirjastonhoitaja Oili Kokkonen Onko yliopistoa enää olemassa "Onko yliopistoa enää (ollut) olemassa — voiko utopialla olla tulevaisuutta?" Ei tavanomainen keskusteluseminaari 26. 4. Ylioppilastalon yläkerrassa. Alustava ohjelma: klo 13.15—14.00 Teema: "Onko yliopistollinen opiskelu mahdollis ta?" Keskustelijat: Raija Latva-Karjanmaa (sos.sihteeri/JYY), pj.. Kari Murto (psykologi. YTHS), Pirjo Karjalainen (opiskelija, hum. tdk). Maija Salo (opintosiht., yht. tdk)Puheenvuoro: Soile Veijola/ Ilpo Lahtinen. klo 14.15—15.00 Teema: "Onko tutkiminen/ opettaminen arvioitavissa?" Keskustelijat: Veikko Ahola (opintoja tiedevaliokunta/ JYY), pj.. Olli Martio (prof.. mat. luonnont. tdk), Jari Nieminen (opisk.. yht. tdk). Erkki Tuunanen (suunnittelutsto/JY). Puheenvuoro: Esa Sironen. klo 15.15—16.00 Teema: "Onko yliopistolla tulevaisuutta?" Keskustelijat: Arto Tiihonen (korkeakoulupol. siht./ JYY). pj.. Tapio Aittola (tutkija, kasvatust. tdk), Jussi Silvonen (toim. siht./ Tiede ja Edistys), Juho Hukkinen (hallintojoht./JY). Puheenvuoro; Vesa Jussila. keskusteluissa pyritään tuomaan eri intressipiirien näkemyksiä yliopistosta käytävään keskusteluun. Kaikki mukanaolijat kuuluvat kuitenkin löyhemmin tai kiinteämmin yliopistoyhteisöön. Voiko yliaistolla olla annettavaa muulle yhteiskunnalle? Opintoja tiedevaliokunta järjestää perjantaina 26. huhtikuuta yo-talolla keskusteluseminaarin otsikolla "Onko yliopistoa enää olemassa — voiko utopialla olla tulevaisuutta. •', Tilaisuuden tarkoituksena on luoda yhteyksiä yliopistossa työskentelevien ryhmien —opiskelijoiden. opettajien, hallinto henkilökunnan — välille. Yliopiston hallintoelimissä kun ei dialogia oikein tahdo syntyä. Nyt onkin tarkoitus uudenlaisen seminaarikäytännön puitteissa antaa sysäys avoimemman keskusteluilmapiirin synnylle. Seminaari jakaantuu kolmeen ryhmään, joissa kussakin on opiskelijoiden, hallintoväen ja opettajien edustaja. Kysymys "Onko yliopistollinen opiskelu mahdollista?" on ensimmäisen ryhmän pohdittavana. Mitkä ovat tukinnonuudistuksen vaihtoehdot? Mitkä ovat opiskelijan vaikutusmahdollisuudet omaan opiskeluunsa? Olisiko välitutkinto palautettava? Kuka tutkinnoista päät tää? Näihin kysymyksiin toivotaan kekskustelijoiden ja yleisön antavan vastausehdotuksiaan. "Onko tutkiminen/opettaminen arvioitavissa?" kysytään resurssija määrärahaongelmiin keskittyvässä työryhmässä. Ky-. symyksiä ei pidä puuttuman: mitkä ovat korkeakouluopetuk sen "tuottavuuden" mittareita vai voidaanko sellaisia ylipäätään laatia? Huomioidaanko opettamista ja ohjaamista yhtälailla kuin tutkimusta? Johtaako indiklaattorien laatiminen yliopistossa sisäiseen taisteluun resursseista? Kolmas ryhmä kyselee itseltään "Onko yliopistolla tulevaisuutta?" Ryhmässä on määrä yleisellä tasolla keskustella yliopistolaitoksen ja muun yhteiskunnan välisistä suhteista. Millaisia ovat tutkimukselle asetetut tavoitteet? Kuka päättää painopistealueista? Kuka rahoittaa korkeampaa opetusta? Ja lopuksi: voiko yliopisto vaikuttaa tulevaisuuteensa, ja jos niin miten? Seminaari on osa tutorkoulutusta. Lisätietoja saa Arto Tiihoselta ja Raija Latva-Karjanmaalta, puh: 617 063. Lähtökuopat On helppoa sanoa, että tavara ei merkitse paljoa. että elämässä muut kuin aineelliset seikat ovat tärkeitä ja etusijalla. On helppo vähätellä niitä merkityksiä, jotka ihmiset antavat tavaroille, tai niitä valituksia, joita ihmiset esittävät tavaran särkyessä tai ollessa ilman tavaraa. On helppo kieltää tavaran arvo silloin, kun itsellä on varaa tavaroihin tai tavarat ovat luonnostaan lankeava etuisuus. Tilanne muuttuu aivan toiseksi, jos "todella" tarvitsee tavaraa eikä ole varaa sen hankkimiseen. Tilanne on aivan toinen, jos joutuu kieltäytymään sellaisesta, jota tarvitsee, kuin jos kieltäytyy vapaaehtoisesti sellaisesta, jota ei tarvitse. Uhrauksella ja uhrauksella on ero. suuri ero. Rikkaitten ihmisten jälkeläisillä ja yläluokan jäsenillä ei ole mitään vaikeuksia syyttää aikaamme "materialismista" eikä myöskään ole vaikeuksia arvostella suvussa olevaa hinkua kerätä ja kasata omaisuutta. On helppo olla kriittinen. Kovin vain harvassa ovat ne. jotka luopuvat omaisuudestaan tai perityistä johtopaikois ta ja aloittavat palkkatyön vailla "materialistisia" pyyteitä. Kun "sosiaalinen kerrostuma", yläluokka, suku. ta louselämän tai politiikan huippujohto käskee, omaisuuden kriitikko ottaa kiltisti vastaan kaikki ne sosiaalisen ja taloudellisen elämän roolit, jotka ovat olleet ja ovat hänelle luonnostaan lankeavia. Ne. jotka arvostelevat aikamme aineellisuutta ja aineellisuutta korostavia arvoja janimittävät tätä seikkaa materialismiksi, ovat usein itse peruuttamattomasti sotkeutuneet aikamme aineellisiin prosesseihin. Kriittisyydellään he rauhoittavat omaatuntoaan ja rakentavat ideologiaa, joka selittää kunkin omat toimet parhain päin ja estää heitä itseään näkemästä, mitä heidän ympärillään tapahtuu. Rikkaittenkin perheiden nuoret vesat voivat olla rehellisiä vaihtoehtoisissa kokeiluissaan ja toisenlaisen elämäntyylin etsimisessä. Jos heille kehittyy vakaumus. jos he ottavat ideat vakavasti, jos he omassa elämäs sään etsivät totta, oikeaa ja kaunista, miksi heitä pitäisi moittia? He ja monet muut tarvitsevat kannustusta. jotta seisoisivat lujina vaikeuksien keskellä. Adorno Hakkarainen Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan hallitus julistaa haettavaksi KULTTUURIOHJAAJAN määräaikaisen sopimuspalkkaisen toimen 1. 8. 1985— 31.7. 1987 väliseksi ajaksi. Kulttuuriohjaajan tehtävänä on ideoida JYY:n kulttuuritoimintaa. toimia hallituksen alaisen kulttuurivaliokun nan sihteerinä, huolehtia valiokunnan asioiden valmis telusta ja päätösten toimeenpanosta. Valittavalta edellytetään kokemusta kulttuuritoiminnan alalta ja jonkun taiteenalan aktiivista harrastusta. Li saksi edellytetään perehtyneisyyttä opiskelijakulttuuriin ja ylioppilaskuntatoiminnan tuntemusta. Kielitaito ja äänentoistolaitteiden tuntemus katsotaan eduiksi. Hakemukset osoitettuina JYY:n hallitukselle tulee toimittaa liitteineen ylioppilaskunnan keskustoimistoon 15.5. 1985 klo 15.00 mennessä, os. Keskussairaalan tie 2. 40600 Jyväskylä 60. Lisätietoja: pääsihteeri Kaisu Pöyliö. p. 612 509 ja kulttuuriohjaaja Arto Hietakangas p. 216 173. Jyväskylässä 15.4. 1985 JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Kaisu Pöyliö pääsihteeri
• Jääkö ylioppilaskunta kehitysyhteistyöveneestä? jäsenmäärä 6 000 5 000 -I 4 000 3 000 2 000 1000 vuosi -81 -82 -83 -84 Ylioppilaskunta on vuosia ollut kehitysyhteistyötä käynnistävä voima. Keräykset, tempaukset, päättäjien painostaminen ja kehitysyhteistyöja kehitysmaatiedon ja -tietoisuuden levittäminen ovat olleet ylioppilaskuntien näkyvimpiä työmuotoja. Tänään kaikki näyttää olevan päällisin puolin samoin: viralliset instituutiot toimivat eli ylioppilaskunta kerää IS markan suuruista kehitysyhteistyömaksua (vapaaehtoista) jäsenmaksunsa yhteydessä, aseidenriisuntaviikolla on tapahtumia ja yliopistokin puuhaa erityistä kehitysyhteistyö-opintokokonaisuutta. Mutta esimerkit kuvaavat tilannetta paremmin kuin olettamukset: Tehokkain Gallup-tutkimuksen muoto on pelkän mielipiteen tiedustelemisen sijasta udella halukkuutta toimintaan. Ylläoleva kuvio kertoo ylioppilaskunnan jäsenten halukkuudesta hellittää kukkaronnyörejä kehitysmaitten puolesta: kun vielä kolme vuotta sitten n. 45 % jäsenistä maksoi kehitysyhteistyömaksun jäsenmaksun mukana, oli tuo määrä viime syksyni enää vajaat 25 %. Tulevana viikonloppuna alkaa Jyväskylässä kehitysmaaviikko: sitä puuhaavien järjestöjen joukossa el ole JYY. ylioppilaskuntaa on nöyrästi pyydettävä lähtemään hankkeseen mukaan. Keskl-Suomen kehitysmaa-yhdistys etsi viime syksynä takaajia toimintaansa mahdollistavalle lainalle. Ylioppilaskunnan päätöksen mukaan yo-kunta ei ole mikään takauslaitos. jokainen tulkoon toimeen omillaan. Ettei vain lauseen loppuosa kertoisi yleisemmästäkin asennoitumisesta. Heikki Tunkkari Paul Strand Itsesensuuri ja ulkomaalaistoimisto Kädessäsi on nyt Jylkkärin Afrikkaja kehitysyhteistyöteemanumero. Kirjoittajien nimistä voit kuitenkin huomata, että suomalaisilla linjoilla liikutaan. vaikka Afrikasta on kyse. Vaikka Suomessa opiskelee suuri joukko mustia opiskelijoita, ei heidän töitään tässä juurikaan nähdä. Tämä ei kuitenkaan johdu sanottavan puutteesta vaan ilmiöstä nimeltä itsesensuuri, joka ei kuitenkaan ole itsestään syntynyt. Suomen ulkomaalaispolitiikka nimittäin työntää lonkeronsa Jylkkärin toimituspolitiikkaankin: mustat opiskelijat pelkäävät tulevansa leimatuiksi sekä yliopistoyhteisöissä että ulkomaalaistoimiston silmissä, jos he ilmaisevat rehellisen mielipiteensä esimerkiksi suomalaisesta kehitysyhteistyöstä. Että sananvapautta on Suomessa, kun vain on kansalaisuutta, oikeaa ihonväriä ja sopivaa julkaisukanavaa. Ei siin paljon tarvita. Uusia tuulia vanhoja kaunoja Jyväskylässä vietettiin menneenä viikonloppuna politiikan tutkimuksen päiviä. Valtakunnallinen tapahtuma kokosi melkoisen joukon opiskelijoita ja nuorempia tutkijoita. Teemat osoittivat selvää siirtymää behavioristisesta politiikantutkimuksesta kohti elämäntavan ja kielenkäytön tasolla tapahtuvan vallankäytön analyysia; työryhmät puivat mm. feminismin strategioita, ranskalaisen poststrukturalismin ja politiikantutkimuksen suhdetta, asevelvollisuutta kontrollijärjestelmänä. Ilmeisesti painotukset eivät kaikkia miellyttäneet, sillä edustava joukko keskija vanhemman polven tutkijoita loisti poissaolollaan; edes maailmankuulu brittitutkija Quentin Skinner ei saanut mm. Osmo Apusta, Olavi Borgia ja Pertti Timosta liikkeelle. Intelligentsia aatteen raunioilla Kansan Uutisten Anneli Kanto käväisi talvella harrastamassa tutkivaa journalismia työväen näyttämöpäivillä Mikkelissä. Hän halusi selvittää, miksi Työväen Näyttömöille tullaan. Tulos kun siellä ei puhuta poltitiikkaa vaan keskitytään teatteriin. Sama käväisi mielessä, kun katseli menneen Jyväskylän Talven ohjelmaa ja kävijämääriä. todellisille duunareille ja muille asioista kiinnostuneille tarkoitettu toimintaoikeudet työmailla -seminaari sai koolle vain joukon ay-aktiiveja, liekö nekin virkansa puolesta. Kulttuuriohjelma sensijaan veti, yliopiston intelligentsia sai paikalle suuret idolinsa Matti Pellonpään ja Aki Kaurismäen, ja siellä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisit ollut mukanaa... Työläisten rivit ovat aatteen lipun alta harvenneet, jäljelle on jäänyt intelligentsiasiipi, joka eskapistisesti nauttii aatteen raunioilla Taiteesta ja Kulttuurista. Toukokuussa on edessä Talven neuvottelukunnan valinta seuraavaksi kolmeksi vuodeksi. Silloin nähdään, onko Talvella kykyä ja halua uusiutumiseen. Totiset torvet soittavat Kaksi on kovaa kilvassa keskenään. Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen ja tasavallan presidentti Mauno Koivisto kamppailevat keskenään lajissa nimeltä huumorintajuttomuus. Muuten eri puolella lehdistöpöytää olevat miekkoset pitävät tässä yhtä. Laatikainen kirjoittaa närkästyneenä siitä, miten Koivistoa ja presidenttiä on uskallettu pilkata oikein yleisradiossa. Kuten tavallista Laatikainen vetoaa "kansan ilmeisen enemmistön tunteisiin". Parin kannattaisi tiivistää yhteistyötä. Koivisto kieltäisi presidenttiasioiden käsittelyn muilta kuin Keskisuomalaiselta, joka avaisi uuden palstan otsakkeella Totiset Torvet Soittavat.
• Emile etsii kasvatustieteen olemusta Takana opiskelua, monilla jo toinen tutkintokin, kymmenien tuhansien lainat; edessä epämääräinen tulevaisuus kasvtustieteen. tuon merkillisen kummajaisen parissa ja lopulta valmistuminen. Sen jälkeen ei olekaan tiedossa mitään, sillä sen enempää valtion, läänien kuin kuntienkaan hallinto ei vielä tunne nimikettä kasvatustieteen pääaineopiskelija. Näissä tunnelmissa sivistysyliopistoaate elää jos se on elääkseen, sillä tähän pöytään eivät hakeudu nopeaa urakehitystä. hyväpalkkaista työtä ja selkeää suuntautumisvaihtoeh toa etsivät. Kasvatustiedettä ei vielä tieteenalana oikeastaan ole olemassa. Emile ja siinä toimivat ovat omalta osaltaan vasta luomassa kasvatustieteen tulevia paradigmoja ja imagoa. Tiedettä vai mittausta? Emiläiset nimittävät kasvatustiedettä kummalliseksi kuplaksi yliopiston sisällä. Tieteellisessä mielessä kasvatustiede ei ole vielä kyennyt kehittämään omaa käsitteistöään ja omaa metodologiaa. Tämä näkyy kasvatustieteen opetttajien ja tutkijoitten taustassa, kenen juuret ovat vankasti teologiassa, ke nen 60-luvulla levinneessä rajussa positivismi-innostuksessa. Nuorena tieteenalana kasvatustiede joutuu käymään läpi omat kasvukipunsa, joista ensimmäisenä ovat kärsimässä opiskelijat. Emileläisten mukaan paineet kasvatustieteen panostuotos -menetelmällä tapahtuvaan tutkimukseen ovat kovat: opetusministeriötä myöten ollaan kasvatustieteeseen työntä mässä kokeellista tutkimusta ja niiden tekemiseen löytyy kyllä apurahoja. Tässä empirismi-innostuksessa unohtuu kuitenkin, että aluksi olisi luotava teoreettinen kehys, jonka pohjalta tutkimusta tehdään. Emileläiset pitävät vallitsevaa käytäntöä nurinkurisena. sillä nyt kootaan ensin tutkittava aineisto, sitten vasta aletaan miettiä, miten tutkimusta olisi tehtävä. Emile onkin huolestunut kasvatustieteen laitoksen virkanimityksistä, sillä parhaillaan laitoksella on toisen professorin virka täytettävänä ja tässä yhteydessä toimenkuvaa saatetaan muuttaa. Emileläisten mielestä virkaan valittavalta tulisi vaatia edelleen teoreettista ja kasvatusfilosofista suuntaumista, sillä toisen professuurin nykyinen haltija on erikoistunut faktorianalyysiin ja edustaa positivismin huippukautta Suomessa. Tuleva nimitys ratkaisee tutki muksen suunnan mahdollisesti jopa vuosikymmeniksi. Lisäksi opiskelijat ovat kylläs tyneitä yliopiston hitaaseen vikakiertoon ja paikallaan junnaavaan nimityskierrokseen. Juuri graduja lisensiaattityövaiheessa olevat opiskelijat kokevat puutteen kaikkein kipeimmin. sillä ohjauksen puuttuessa opinnot saattavat viivästyä. Toistäpaiuun hetki Sohvilla, pöydissä keski-ikäisiä ukkomiehiä ottamassa paria tuopillista, että kestäisi taas kotiinmenon. Yksi pöytä tekee poikkeuksen, sen ympärille on ahtautunut valaa kymmenen nuorta naista; kasvatustieteen opiskelijoitten ainejärjestö Emile pitää kokoustaan. 1 ^ H B H H H i M H a Opiskelijoitten oikeusturva on kovalla koetuksella silloin. kun viranhaltijat vaihtuvat ja uudet eivät hyväksykään edeltäjiensä vaatimuksia ja ohjeita. Näin ovat monet opiskelijat joutuneet tyytymään tieteellisesmielenkiinnottomaan mutta valmistumisen kannalta turvalli seen tutkimusaiheeseen. Väliinputoajat Vastavalmistunut kasvatustieteen pääaineopiskelija on monessakin mielessä väliinputoaja: hänelle sopivat ammatit liikkuvat jossain OKL:n. Tampereen sosiaalihuoltajatutkinnon tai lastentarhanopettajan pätevyyden välimailla. Koska nämä kaikki ovat tutkintoina vanhempia ja siten virkakoneistossa tunnetumpia, jäävät kasvatustieteen opiskelijat usein virkapaikkojen jaossa nuolemaan näppejään. Emiläiset eivät ole suoraa päätä ryntäämässä vaatimaan itselleen omaa tukevaa ja muilta tarkasti rajattua oksaa virkahierarkipuussa. Heidän mielestään pätevyysvaatimuksia olisi päinvastoin väljennettävä sekä kouluettä lääninhallinnossa, mutta myös kuntatasolla. Joillakin idealistisilla opiskelijoilla ja kasvatustieteen opettajilla on myös visio laaja-alaisemmasta kasvatustieteen ammattilaisesta: asiantuntijasta esimer kiksi uudistuvan (tuntikehys) peruskoulumme työnohjaus tehtäviin tai aikuiskasvattajasta firmoihin ja keskisekä korkean asteen kouluihin. Tämä "ihmepedagogi" voisi olla jonkinlainen ihmissuhdeja kasvatusasiantuntija, jonka rooli psykologi paikkaisi jo aiheutuneita vahinkoja ja pedagogi pyrkisi ehkäisemään niitä jo ennakolta. Jotkut kasvatustieteilijät ovat jo perustaneet konsulttifirmoja. jotka tarjoavat palvelujaan yrityksille. Toivomuksena olisi, että yliopistokin heräisi ja miettisi vakavasti (ei edellämainitulla tavalla markkinataloudellisesti) kasvatustieteilijän uusia toimenkuvia. Kasvatustiedettä opiskellaan Suomessa kahdeksalla yliopistopaikkakunnalla. Kuitenkaan ei missään ole tehty perusteellista selvitystä siitä, mihin kasvatustieteen opiskelijat valmistuttuaan sijoittuvat. Kyllästyneinä sekä tieteelliseen että ammatilliseen pattitilanteeseen kasvatustieteen opiskelijat perustivat viime syksynä kasvatustieteen kattojärjestön eli Praksiksen. Sen perustamisasiakirjan mukaan järjestön tehtävänä on edistää kriittistä kasvatustieteellistä tutkimusta ja opetusta. Praksislaiset tukevat tutkimustyötä, joka pyrkii ylittämään tietee ja ammattikäytän nön välisen ristiriidan: "Ei am matillisuus ja yleisteoreettisuus vaan tieteellinen ammatillisuus." Ensi syksynä järjestetään Jyväskylässä Praksiksen liittokokous ja sen yhteydessä seminaari "Mitä kasvatustiede on?" Emileläisten aika ja energia ovat jo tänä keväänä kuluneet seminaarin valmisteluissa, mukaan on pyydettu myös maan tunnetuinta kasvatustieteilijää maaherra Kalevi Kivistöä. Julkinen salaisuus tiedettä lusikasta Kasvatustieteellisen tiedekunnan kummallisuuksiin kuuluu että sieltä valmistuu kahdenlaisia kasvatustieteen kanditaatteja: toiset opiskelevat OKL:ssä. toiset joko kasvatustiedettä tai erikoispedagogiikkaa pääaineenaan. Valtakunnantason julkinen salaisuus on. että huolimatta samasta tutkintonimikkeestä on tutkintojen tieteellinen taso OKL:ssä ja varsinaisessa kasvatustieteessä täysin erilainen. Siinä. missä OKL:n opiskelija saattaa selvitä graduistaan suuressa ryhmässä pelkästään puh taaksikirjoituksella puurtaa kasvatustieteen opiskelija töitä vuoden ja pitempäänkin. Emiläiset eivät halua asettaa kyseenalaiseksi opettajankoulutusta sinänsä vaan sen suoraa rinnastamista kasvatustietie * seen. Heidän mielestään OKL: sta on tullut seminaarin jatke yliopiston sisällä ja siellä on tutkimuksellinen taso jo resurssipu lan takia jouduttu supistamaan minimiin. Kasvatustieteen kanditaatin tutkinnon voi saavuttaa myös mm. talousaineiden opettajaksi valmistumalla, gradun aiheena voi silloin olla ja on ollutkin esimerkiksi lusikka — tietysti tutkittuna kasvatustieteellisestä näkökulmasta. Ei siin ihme. että Emile haluaisi eriyttää tutkintonimikkeet toisistaan esimerkiksi siten, että OKL: sta valmistuisi esimerkiksi didaktiikan kanditaatteja. joka paremmin vastaisi sekä annettavaa opetusta että tehtävää tutkimustyötä. Tutkinnon nimeen ovat osaltaan kilpistyneet kasvatustieteilijöiden yritykset oman tutkintonsa tunnetuksi tekemisessä. sillä kouluynnä muissa lautakunnissa ei aina pystytä tekemään eroa erilaisten tutkintojen välillä. Ilta hämärtyy, tuopit naapuripöydissä tyhjenevät. Emilellä on kannanotto laatimatta. Tässä vaiheessa toimittajan on poistuttava. Matkaevääksi voisi ottaa Charles Chaplin -sitaatin Praksis ry:n perustamisjulistuksesta: "Taistelkaamme uuden maailman puolesta, maailman, jossa tiede ja kehitys palvelevat elämää, maailman, joka antaa ihmisille työtä — nuoruudella tulevaisuuden ja vanhuudelle turvan." Siinä toimintaohje, jota seuraamalla tehtävien puuttumista ei ainakaan tarvitse pelätä. Heikki Tunkkari
• 5 Opettajakoululaiset Kuinka tutkinnonuudistuksessa kokonaisuudessaan kävi, se tiedetään. Vaan tiedetäänkö, mitä opettajankoulutukselle siinä myllerryksessä tapahtui? Suunnitelmat olivat kunnianhimoisia, mutta kuinka ne ovat toteutuneet? Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitokselta tutkija Mauri Panhelainen on uuden opettajankoulutuksen johtavia tutkijoita. Hänen suorittamiaan tutkimuksia voisi luonnehtia vaikkapa 'uuden opettajankoulutuksen periaatteiden toteutumisen seurannaksi'. Panhelaisen tutkimustuloksia on käsitelty, ja niiden pohjalta on otettu kantaa ja tehty parannusehdotuksia Aineenopettajakoulutuksen seurantaseminaarissa viime keväänä. Tänä keväänä Panhelainen esitteli tuloksia Koulutustutkimuksen päivillä Jyväskylässä. Seuraavassa lyhyesti niiden kertaus. öiset Kunnianhimo suunnitelmat... 1. Kasvatustiedettä (nolla-tiedettä, kuten opiskelijat itse sitä tuttavallisesti nimittävät) lisättiin opetussuunnitelmaan, ja näin kiinnitettiin enemmän huomiota aineenopettajien tehtävään kasvattajina eikä vain kouluttajina. 2. Teorian ja käytännön, opetettavien aineiden ja kasvatusalan opintojen keskinäistä integraatiota pyrittiin lisäämään. 3. Opetusharjoittelu sijoitettiin kolmeen lukukauteen, jotta opettajaksi kehitys ja kypsyminen olisi aikaisempaa tasapainoisempaa. 4. Aineenopettajakoulutuksen opiskelijavalinnassa lisättiin tuvuuden osuutta. 'pintojen tieteellistä tasoa nostettiin ja opettajien välinen eriarvoisuus poistettiin määräämällä kaikille sama koulutuksen pituus. ...ja kuinka niille kävi 1. Yhä edelleen pitävät opiskelijat kasvatustieteen teoriaopintoja tylsimpinä mitä on. 2. Eri opetettavien aineiden integraatio ei toimi toivotulla tavalla. 3. Persoonalliselle kasvulle ja opettajaksi kypsymiselle ei jää tarpeeksi aikaa liian tiukan opiskeluaikataulun takia. 4. Valintajärjestelmä aineenopettajakoulutukseen muuttui hyvin vähän. 5. Tästä lähtien valmistuu vain koulutusajallisesti tasa-arvoisia ja tieteellisesti korkeatasoisia opettajia — ainoa päämäärä, johon ainakin periaatteessa on päästy. (Koska siihen tarvittiin vain asetusten muutoksia.) Cleve ja Aho Suomalaisen koululaitoksen isillä Cygnaeuksella ja Clevellä oli omat käsityksensä siitä, mii lainen hyvän opettajan tulee olla. Isänmaanrakkauden, kunnollisuuden ja kunniallisuuden. kulttuurillisen aktiivisuuden ja kotiseudun kehittämisen rinnalla yhtä tärkeätä oli se, että opettajalla oli tieteellistä sivistystä (mikä ei ole samaa kuin tieteellinen tieto). Opettaja ei niinikään saanut kuvitella, että hänen tieteellinen harrastuksensa olisi loppunut koulutuksen päättyessä. Jos hän näin luuli, oli se osoitus siitä, että hän oli lakannut elämästä -totuuden elämää" tai että hän ei sitä koskaan ollut elänytkään. Nykyisten kouluja korkeakouluasetusten takaa siintävät samat perusajatukset: opettajan tehtävät 'kunnon kansalaisten' kasvattajana ja henkilönä, joka pystyy ratkaisemaan ja analysoimaan tieteellisiä ongelmia. Opettajankoulutuksen valintakriteereitä muutettiin, jotta opettajiksi valikoituisivat ne, joilla näihin tehtäviin jo on parhaat valmiudet. Mutta... Tutkija Sirkku Aho Turun yliopistosta on tutkiessaan nykyisiä opettajiksi opiskelevia huomannut mm., että heissä "persoonallisuutta leimaa lattea sovinnaisuus" ja että "intellektuaali i kiinnostus ei ole kovin korkea". Ehdotus seuraavaksi tutkimukseksi: Kuinka opiskelijoihin saa tieteellisen sivistyksen lattean sovinnaisuuden tilalle intellektuaalin kiinnostuksen puuttuessa. Opetusharjoittelusta Panhelaisen empiiriset mukset ovat osoittaneet, että opetusharjoittelun siirtäminen keskelle opintoja on ollut onnistunut ratkaisu siinä mielessä, et tä se tuo toivottua vaihtelua opiskelurutiiniin. Tällainen tulos ei liene yllättävä. Hieman hämmästyneempänä Panhelainen kuitenkin esittelee tulosta, jonka mukaan opetus harjoittelu kenttäkoulussa koe taan myönteisempänä kuin normaalikouluharjoittelu. Syitä Panhelainen ei ryhtynyt arvailemaan, mutta hän näki. että tilanteesta voisi hyötyä laajentamalla kenttäopettajien ja opiskelijoiden yhteistyötä. Eräs hyöty mismuoto voisi olla esim. gradun korvaaminen opetuskokeilulla. josta tehtäisiin yhteenveto. Opiskelijat kylläkin suhtautuvat hieman epäillen ehdotukseen. sillä he uskovat sen tuovan liikaa työtä opettajille, jotka saavat suhteellisen huonon korvauksen panoksestaan kopsujen hyväksi. Panhelaisen painajainen Koska Panhelainen paljastaa kenttäkouluja normaalikoulu harjoittelusta vain. että normaalikoulussa harjoittelu koetaan usein liian ohjelmoiduksi ja psyykkisesti ahdistavaksi (Kor keakouluja tiedeos. julkaisu no 60). on toimittaja itse suoritta nut tutkimuksen, jossa selvitellään sitä. MIKSI näin on. Toimittaja on nimennyt tekemänsä tutkimuksen Panhelai sen Painajaiseksi. Se ei täytä mi tään tieteelliselle tutkimukselle asetettuja vaatimuksia ja on siksi arvoton. Kohderyhmänä oli sekalainen joukkio humanistikopsuja ja yksi kustantaja. Tutkimusmetodeina olivat utelu ja lypsäminen, mikä tapahtui yhden viiva viiden hulttion ryhmis Tulostus (Lyh. NK=normaalikou!u. KK= kenttäkoulu) Opiskelijat 1. Tulostuksen antajat eivät halunneet nimiään julkisuuteen. Mitä se kertoo NK-harjoittelusta? 2. NK:n opettajissa on paljon paskantärkeyttä. 3. NK opettajat tietävät aina kaiken paremmin kuin opiskeli jat. 4. KK-opet eivät aina tiedä paremmin, vaan jopa kyselevät harjoittelijoiden mielipiteitä ja suhtautuvat yleensäkin opiskeli jaan kuin opettajatoveriin. 5. KK-tilanne on luonnolli sempi kuin NK tilanne, mistä syystä jännittäminen on vähäisempää (= KK:ssa ei luokan pe rällä istu kymmentä ihmistä ky nän ja paperin kanssa korvat höröllään). 6. NK harjoittelussa päähuomio kiinnitetään nippelihom miin. esim. siihen paneeko opiskelija ensin kalvon piirtoheitti melle vaiko virran päälle konee seen. (Arvausleikki kaikenikäi sille: kumpi p i t ä i s i tehdä en sin? 7. NK:n harjoitustunneilla ei yleensä voi kokeilla omia ope tusmetodejaan. koska kokeilu voi mennä pieleen, mikä taas vaikuttaa arvosanaan. Turvallisuussyistä opiskelijat siis käyttävät aina ohjaavan opettajan metodeja. 8. NK.n tuntisuunnitelmissa ei ole joustavuutta. Vaikka opis kelija näkee, että metodi ei kyseisellä tunnilla jostakin syystä pure. hän ei uskalla sitä vaihtaa. koska opettaja tietää jälkeenpäin. että "kyllä se olisi sujunut sovitulla metodillakin" (ja pisteet ropisevat...). 9. Useimmat opettajat haluavat. että tuntisuunnitelmaa seurataan miltei minuutin tarkkuudella. Siispä kopsut käyttävät aina apunaan ja vastaamaan parhaita oppilaita, ettei vain menisi hyvä suunnitelma mönkään. Ns. huonot oppilaat saavat kaikessa rauhassa pysyä huonoina. 10. Päättöharjoittelu jännit tää. koska kaiken pitäisi jo siinä vaiheessa mennä nappiin. Har joittelua ei enää sallita — silti kakkosharjoittelun ja päättöhar joittelun välissä on yksi lukukau si. jonka aikana ehtii sopivasti unohtaa kaiken jo oppimansa. 11. NK-opettajat sanovat kopsuja laiskoiksi (verrattuna auskuihin) "niin kai me ollaan kin. mutta ei sitä voi ottaa vakavasti. kun ei kerta kaikkiaan aika riitä".) 12. Opettajankoulutuksen alkamisajankohta voisi olla-joustava — jopa niin. että opettaja koulutukseen voisi hakeutua suoraan pääsykokeissa. Varhai nen aloittaminen mahdollistaisi todellisen opettajaksi suuntautumisen ilman liikaa tieteellisyyt tä. Opiskelijat kokevat tieteellisyyden turhaksi, koska he eivät tiedä kuinka sitä voisi soveltaa käytäntöön. Kustantaja "Jo jonkin aikaa on vastavalmistuneilla opettajilla ollut huomattavissa se ongelma, että he eivät osaa valita opetusmateriaaliaan ja omaa opetustyy liään. Tullessaan opettajaksi jollekin paikkakunnalle he ottavat automaattisesti käyttöönsä kirjan. jota heidän edeltäjänsä on käyttänyt eivätkä uskalla vaihtaa sitä. Samoin on kirjan sisällön; he käyvät sen läpi kappale kappaleelta ja sana sanalta. vaikka monet kappaleet on tarkoitettu ekstensiivisen lukemi sen harjoitteluun. Oppimateriaali pitäisi valita yksilöllisesti, opettajakohtaisesti. Sama kirja ei käy kaikille opettajille eikä sovi käytettäväk si kaikilla paikkakunnilla. Koska opettajat eivät uskalla valita itselleen parhaiten sopivia kirjoja, käytetään useissa kouluissa vanhentunutta materiaa lia. jopa 70 luvun alulta peräisin olevaa." — Varmasti yksi niistä ongelmista. johon opettajankoulutuk sen uudistus ei tuonut parannusta. Merja Ahonen
• 6 11 Maanpäällinen paratiisi Herreys konsertissa, nuo uljaat mormonikolmoset. joiden elämä on niin sievää, että siitä ei ole kiinnostunut kuin noin kymmenvuotiaat tyttöset. Tilaisuus Oulun jäähallissa muistuttikin enemmän seuroja kuin jotain rock-konserttia. Yleisölle oli tärkeämpää nähdä elämänsä valon liikkuvan, puhuvan ja huomaa van heidät, musiikkiin tuskin keskityttiin. Eipä silti, musiikillinen anti alitti pessimistisimmätkin aavistelut. mutta mitä sillä on väliä, kun tanssii ja näyttää siltä, kuin vain aito herrey voi. Konsertista löytyi lähes kaikki kevyen musiikin osa-alueet mormonisuodattimen läpi ajettuina. Välillä pistettiin kaikki yleisön tuntemat rock klassikot ojennukseen, oltiin latinalaisia. diskohileitä ja ehtihän herreys esittämään oman näkemyksensä reilusta meiningistä vääntäytymällä lavalle Blues Brothers puvuissa. J. Belushi pyöri varmaankin haudassaan kuin gyroohjattu hyrrä. En tiedä miten Herreys käyttää aikansa maanpäällisen elämän jälkeen, ehkäpä he ovat mormoniparatiisin musiikkivastaavia. kunhan hoitelevat sopimuksensa yläportaan kanssa. Maanpäällä he menestyvät, yksi Suomen suurimmista viikkolehdistä julkaisi taannoin Richard Herrey -paperinuken. Näinä moraalisien enemmistön kulta-aikoina Herreys on todellinen taivaan lahja iseille ja äideille, he voivat turvallisesti antaa lapsiensa ihailla kaunista ja puhdasta. Ja mikä on elellessä, jos maailma on paha, niin sitä se ei ole ainakaan meidän lastenhuoneessa. Konsertin lopuksi yksi herrey täräytti vielä oikein kunnolla: "see you next year". Mitäkähän se tarkoitti? Yleisö on ainakin sokeaa. Mutta jos Herreys keikkailee vielä ensi vuonna, niin maailman loppua ei kaiketi ole vielä tullut. Levyjä Riipaistaanpa tähän loppuun sitten muutama levy-esittely. Tässä ne mitä olemme käsiim me saaneet. M A N Mitä yhteistä on L. VVittgensteinilla. Anselm Hollolla. YK:n ihmisoikeuksien julistuksella. Kalevi Seilosella. Peter von Bag hilla. Erik Allardtilla. Armeijan sisäpalvelusohjesäännöllä. Viina-Matilla, Pekka Gronovvilla ja Sukupuolielämän tietokirjalla? No tietysti M A N . joka teki näiden teksteihin. lauluja 60-luvulla. Rockadillo on julkaissut 21 laulua siitä millä henkilö taannoin närkästytti. Maailma muuttuu, tänään voisi levyn ostaa Päiviö Oksalakin. Saat kaikki kätevästi paketoituna, se on levyn suurin etu. Viehättävintä on musiikissa vanhakantainen eroottinen pohjavire. Pohjola: Space waitz Tämä on Pohjolaa, ei mitään uutta mullistavaa. Ennenkaikkea levy toimii kokonaisuutena. jossa Apuolen leikkisyys ja keveys rentouttaa vastaanotta maan B-puolen Risto-kappaleen. jossa 14 minuuttia jysäyttää niin pakahduttavan tunteen sydänalaan että kyse on Musiikista. Changing VVaters. viimeinen kappale on sitten hyvästijät tö. Terapeuttista. Beirut . AD:n tyyliä voisi kuvata yhdellä sanalla: sumeilematon. Sympaattista sumeilematto muutta. Varsinkin soitossa kuultaa positiivinen maailmanmiehisyys. Sanojen osalla rämäpäisyys tosin aiheuttaa floppeja. päädytään verkkarit sängynlai tatasolle. Kun julkaisija lähettämässään esittelylehtisessä kirjoittaa että kyseessä vakava levy. joka ei kuitenkaan "julista", ja kun kiekon nimi on Beirut, saa ennen kuuntelua kuvan kuinkakin näkökulmaisesta teoksesta. Mutta ei se ole. Polymaani Pekka Lounela luonnehtii kirjassaan "Hella VVuolijoki. Legenda jo eläessään" (1979) kohdettaan polymaaniksi. monomaanin vastakohdaksi. Polymaanilla on monta rautaa tulessa, ja hänellä on vaihtoehtoisia toimintamalleja. Lounela toteaa. että erisuuntaiset taipumukset ja pyrkimykset eivät repineet VVuolijokea hajalle, vaan päinvastoin hänellä oli kykyä käyttää ominaisuutensa hyväkseen. Hella VVuolijoen vaiheet olivat tunnetusti värikkäät. Koulutyttönä hän oli syntymämaansa Viron kansallisten pyrkimysten innokas kannattaja, mutta opiskeluaikanaan Helsingissä hänestä tuli kiihkeä sosialisti. Myöhemmin hän oli mm. liikenainen ja kapitalisti, johtava näytelmäkirjailija. maanpetos vanki, radion pääjohtaja ja SKDL:n kansanedustaja. Polymaani todella! Lounela luonnehtii VVuolijoen ominaisuuksia mm. seuraavasti: puuhakkuus. epäsovinnainen hallitsemistapa, itaruus, myötätunto vähäosaisia kohtaan ja tietoisuus omasta vallasta, älyn ja tunteellisuuden yhdistelmä. impulsiivisuus. Kuvaava on Raoul Palmgrenin Niskavuoren tarinan (Niskavuori-näytelmien yhteisnidos, 1979) esipuheessa esille ottama juttu. Hän mainitsee Elvi Sinervon kertoneen. kuinka Hella kierrellessään kartanonsa tiluksilla saattoi keskeyttää sosialistisen aatepohdiskelunsa ja keppiä tiehen paukuttaen vaatia työntekijöiltään kovempaa työtahtia, minkä jälkeen hän jatkoi keskeytynyttä aatepohdiskeluaan. Ammondtin Hella Ammondt on tutustunut Hella VVuolijokeen ja hänen tuotantoonsa sekä tutkijana että taiteilijana. Mielenkiintoinen asetelma. Ammondtin väitöskirjan perusongelma on, millä tavoin VVuolijoki ilmaisee maaseutunäytelmissään yhteiskunnallisen ideologiansa. VVuolijoen tuotannon kohdalla tuonsuuntainen ongelmanasettelu on tavallistakin mielenkiintoisempi ja paljon Ammondt saakin aineestaan irti. Tutkimuksessaan Ammondt kartoittaa VVuolijoen sosiaalista taustaa ja hänen myöhempiä kokemuksiaan j a yhteiskunnallista ajatteluaan sekä tämän kaiken heijastumista tuotantoon. Elämäkerrallinen tutkimus paljastaa olennaisia piirteitä VVuoli joesta: talonpoikaiskeskiluokkainen tausta ja siihen yhtyneenä kiihkeä kansallismielisyys varhaisnuoruudessa ja tälle kaikelle vastapainona kääntyminen sosialismiin opiskeluaikana Suomessa. Ammondt osoittaa tämän ambivalenssinheijastuvan VVuolijoen maaseutunäytelmissä. Viron perimä ilmenee selkeimmillään Niskavuoren Loviisassa ja opiskeluaikojen aatteellinen herätys ja kokemukset Ilonassa ja myöhemmin Juhani Multiassa. Loviisa edustaa vanhaa maahenkeä ja suomettarelaista aatemaailmaa koti. uskonto ja isänmaa -tyyliin. Ilona ja Juhani taas ovat edistyksellisyyden ruumiillistumia. Näin Niskavuori -näy telmiin syntyy voima ja vastavoima -asetelma. Tutkijana Ammondtin täytyy pyrkiä objektiivisuuteen, mutta näytelmäkirjailijana hän voi luo da subjektiivisen suhteen Hellaan. Ammondtin idea on mielenkiintoinen. Taisteleva Hellanäytelmässä VVuolijoen vastakkaiset puolet kamppailevat keskenään hänen näytelmiensä ja menneisyyden henkilöiden kautta. Eli perusasetelma on syntynyt väitöskirjan keskeisen ongelman pohjalta. VVuolijoen kaksijakoisuudesta. Hella on näyttämöllä ikään kuin syytetty tuomiolla. Hänen asenteensa on lähinnä puolustautuva. Hyökkääjinä ovat Loviisa, Ilona, Aarne, Martta. Kaarle ym. Monilla on mielessä
• 7 • Hella VVuolijoen ja Niskavuoren arvoitus Viime vuosina on ollut havaittavissa renessanssi joidenkin vuosisadan ensimmäisen puoliskon naiskirjailijoiden kohdalla. Ensin nostettiin esiin L. Onerva ja nyt ovat tapetilla Maria Jotuni ja Hella Vfuolijoki. Yhtenä syynä lienee naisasiakeskustelu. mutta kysymys on varmasti paljosta muustakin. Vuonna 1980 ilmestyi Jukka Ammondtin tutkimus Hella VVuolijoen maailmankatsomuksen ja hänen maaseutunäytelmiensä suhteesta (Niskavuoren talosta Juurakon torppaan). Kassilan elokuva parista Niskavuorinäytelmästä tuli esitykseen viime vuonna ja ainakin Turun kaupunginteatteri otti ohjelmistoonsa Niskavuori-näytelmän. Äskettäin sai ensi-iltansa Kouvolan kaupunginteatterissa Ammondtin näytelmä Hella VYuolijoesta. Mikä oli naisiaan Hella Vuolijoki, kun hänen persoonansa ja tuotantonsa jaksaa kiinnostaa vielä 1980-luvullakin? moite. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo: sosialistinen ministeri Juhani Multia tulee antamaan Hellalle vapauttavan tuomion. "Juhani: Hyvästi. Juhani Tervapää. Hella: Piditkö Ilonasta? (Juhani nyökkää) Entä Loviisasta? Juhani: Sinä olet kahdentanut itsesi kummallekin kenttäpuoliskolle ja olet pelannut itseäsi vastaan. Mutta... Minä pidän sittekin sinun piirteistäsi. Niistä kummastakin." Niskavuoren nousu ja tuho Entä mitkä ovat perussyyt Niskavuori-näytelmien jatkuvaan suosioon? Niin Ammondt kuin Palmgrenkin ovat löytäneet menestykseen yhtäläiset syyt. Hella Vuolijoelle talonpoikaismiljöö oli hyvinkin tuttu. Wuolijoki kykeni luomaan taustansa avulla ja myöhemmin miehensä hämäläiseen rusthollikotiin tutustuttuaan Niskavuori-sarjaansa todenmukaisia ja eläviä ihmisiä. Niskavuoren ja ympäröivän maalaisyhteisön tarina on totuudellinen. Toinen syy on epäilemättä Palmgrenin sanoin yhteiskuntamme kehityksessä ilmennyt agraarinen viive. Juuret ovat mullassa. Niskavuoren tarina on suomalaisille vieläkin läheinen. Esimerkiksi Aarnen kohtalo lienee edelleen monelle suomalaiselle tuttu. Toisaalta sivistyksen ja tiedon halu, halu päästä kokeilemaan voimiaan laajemmilla saroilla kuin kotitilan pelloilla. toisaalta sukutila ja suvun paineet jatkaa tilan hoitoa. Tuo mystinen maahenki voi vaatia uhraamaan oman ideologian ja yksityisen onnen. Sitä vaativat suvun ohella omat syvällä olevat vaistot. Niskavuori-näytelmien tematiikka sijoittuu kolmioon raharakkaus -aate. Ikuisia teemoja. Mielestäni Niskavuori-sarjan kiinnostavin anti sisältyy sen sosiaalija kulttuurihistorialliseen puoleen. Nikavuoren tarina on paljolti suomalaisen talonpojan historiaa. Loviisan kautta määrää 1880-luvulta peräisin oleva suomettarelainen henki (Niskavuoren nuori emäntä) niskavuorelaisten kohtaloita vielä 1930 luvullakin (Niskavuoren naiset. Niskavuoren leipä). Vanhan emännän kuollessa 1945 kuolee talonpoikainen mahtikin: Niskavuoresta tulee pientila (Entäs nyt. Niskavuori). 1880-luvulla metsäkaupat mahdollistivat talonpoikaiston vaurastumisen ja tämä taas edisti talonpoikaissäädyn sivistyksellistä nousua. Talonpoikaissääty muodosti kansallisen nousun selkärangan. Suomettarelaisuus merkitsi tuolloin vielä yhteiskunnalisessa kehityksessä edistyksellisyyttä kansallisuus-ja kielitaisteluineen. Ihmissuhteissa patriarkaaliset suhteet olivat vielä mahdollisia. Maanomistajat pitivät isällisesti huolta palkollisistaan, torppareistaan ja loisistaan, ja nämä tunsivat kiitollisuutta. Hierarkia oli taivaasta siunattu. Puhtaimmillaan tällaisten suhteiden kuvaus on Runebergin Hirvenhiihtäjissä (1832) ja samaa on nähItävissä vielä Jotunin Arkielämässä (1909) sekä Järnefeltin Isänmaassa (1893), vaikka isänmaassa kuvataan samalla erinomaisesti tilannetta, jossa patriarkalismi alkaa murtua. Niskavuoren Hetan tapahtumat sijoittuvat 1880-luvun lopulta 1920-luvun alkuvuosiin. jolloin talonpoikaiston vaurastumisvaihe jatkui Palmgrenin mukaan nousukasmaisena. Metsien avulla rikastuminen merkitsi tuolloin vielä enemmän kuin aiemmin. Wuolijoki ottaa tässä näytelmässään esille myös torpparikysymyksen ja kantansa sen ratkaisemiseksi: torpparit saavat omaa maata. Torpparivapautus merkitsi ensimmäistä suurta murrosta agraariyhteisössä. Niskavuoren naiset ja Niskavuoren leipä sijoittuvat 30-luvulle. Ne kuvaavat aikakautta, joi loin talonpoikaisto ja kirkonkyläyhteisö olivat yhteiskunnallisesti ja poliittisesti vielä merkittävässä asemassa. Samaan aikaan akoivat ilmetä kuitenkin myös suurtilojen tuhoa ennakoivat seikat. Talonpoikaisväestön vaurastuminen antoi mahdollisuuden kouluttaa lapsia korkeiksi virkamiehiksi ja päättäjiksi kaupunkeihin, mutta siinä piili yksi tuhon siemen. Niskavuoren perilliset vieraantuvat lähtökohdistaan eivätkä ole enää halukkaita uhrautumaan vaan päinvastoin vaativat perintöosuuk siaan. Asuttamispolitiikka oli sitten viimeinen pisara. Maanluovutus karjalaisille ja rintamamiehille merkitsi toista murrosvaihetta agraariyhteisössä. Entäs nyt. Niskavuori -näytelmässä suurtila pienenee pientilaksi. Jo Niskavuoren naisissa Ilona saa huomata Loviisan aatteellisen jälkeenjääneisyyden. Suomettarelainen ajatusja toimintamalli ei ole enää edistyksellinen vaan päinvastoin jarruttaa kehitystä. Loviisa ei anna kuitenkaan periksi tärkeimpän sä suhteen: hän ei luovu maahengestään. Loviisa saa apua yllättävältä taholta — sosialistinen ministeri, Juhani Multia, pelastaa Niskavuoren elinkelpoiseksi pientilaksi. Ei loppunut maahenki Loviisaan, vaan yhä se elää sitkeästi Suomen kansassa. Vaikka valtion pyrkimys pitää yllä maataloutta sisarosuuslainoituksin. maanhankintalain ja tukiaisten voimin ei ole tuottanut toivottua tulosta, vaan koneistamisen ja rakentamisen tuomat velkataakat, liikatuotanto ym. jyräävät pahasti niin suurtiloja kuin pientilojakin, on vielä niitä, jotka sitkeästi yrittävät — sosiaalidemokraattien suureksi närkästykseksi ja mahdollisesti jopa ilman kokoomuslaista tai keskustalaista aatepohjaa. Onhan toki vaihtoehtona Juhani Multian näkemys. •^k — • — Lämpimät kiitokset Jukka Ammondtille mahdollisuudesta tutustua hänen näytelmäänsä Taisteleva Hella. T. Taskinen Radikaali ja konservatiivi Miten voisi parhaiten luonnehtia termiä radikaali? Uudistushalujen, vapaamielinen. kapinallinen? Jokamiehen sivistyssanasto määrittelee käsitteen seuraavanlaisesti: perinpohjainen, perusteellinen, repäisevä; äärimmäisyyksiin menevä, yltiöpäinen, jyrkkä. Radikalisti on yleensä eri mieltä, hän kokee yhteiskunnan arvojärjestelmän ristiriitaiseksi omansa kanssa. Yhteiskunnan kannalta radikalisti on repivä, hajoittava ja vaarallinen tekijä, joka pyritään eliminoimaan mahdollisimman tehokkaasti. Radikaalin vastakohta on konservatiivi: vanhoillinen, perusarvoja kunnioittava. rakentava jne. Konservatiivin suhtautuminen yhteiskuntaan on peruslinjoiltaan myönteistä hän kunnioittaa laillista esivaltaa eikä halua missään tapauksessa sitä vastustaa. Konservatiivit pitävät yhteiskuntaa pystyssä. Valtaosa maapallon ihmisistä on konservatiivisia. Jumala heitä armahtakoon. Tässä vaiheessa lienee paikallaan täsmentää, ettei kyseessä suinkaan ole perinteinen oikeisto-vasemmisto -akseli, vaan ihmisen perusluonteen tarkastelu. so. miten vallitseva yhteiskuntajärjestelmä vaikuttaa yksilön radikaalin tai konservatiivisen aineksen muokkautumiseen. Ote taan pari esimerkkiä. Mitenkähän olisi, jos äärioikeistolainen humupekka Ronald Reagan olisi syntynyt ja kasvanut sosialistisessa Neuvostotasavallassa? Tehokkaan aatteellisen propagandan myötävaikutuksella Ronnie-poika olisi todennäköi sesti luonut uraa ja nuorena Komsomolin riveissä kuin kunnon venäläinen konservatiivi ainakin. Hyvässä lykyssä ura sitten vähitellen erilaisten paikallishallintoelinten kautta saattaisi edetä kohti Kremliä — tässä vaiheessa hän olisi jo vanha mies. joka syvästi inhoaisi mätää kapitalismin kehtoa. USA:ta. Myös uskonto ja kirkko olisivat hänelle vieraita. Vastapuolelta ei löydy yhtä valovoimaista johtotähteä. mutta seurataan nyt vaikka uuden tuntemattoman. "vapaamielisen" Mihail Gorbatshovin kuvitteellista kulkua jenkeissä. Lapsena Mihail olisi oppinut kunnioittamaan dollaria, vapaata markkinataloutta ja Herraa amerikkalaisessa taivaassa. 20 vuotiaana liittyminen demokraatteihin tai republikaaneihin (samantekevää). Mihail vaikuttaa kansaan vetoavalta tyypiltä. joten hänen poliittinen uransa olisi luultavasti nousujohtoista ainakin senaattoritasolle saakka. Ja mistähän ilmansuunnasta hollinen löytyisikään...? Politiikkojen ottaminen esimerkeiksi ei välttämättä todista mitään, sillä yleensä heidän edustaman ihmistyypin ainoina ideologisina motiiveina tuntuvat olevan kunnianhimo ja vallan kahmiminen. Asia on kuitenkin helpommin havainnollistettavis sa edustavien kiiltokuvahahmojen kautta, joten annetaan mattimeikäläisten olla rauhassa. Voimakasta radikaalia suun tausta Suomessa edustaa 60-lu vulla alkanut vasemmiston nousu. Syntyi uusi kriittinen sukupolvi, joka pisti haisemaan. Vanhoja arvoja tuuletettiin ja junteille pieraistiin. Moderni osallistuva taide sai varmasti useamman nitropillerin takertumaan kurkkuun. Vasemmisto radikalismin kukoistuskausi oli kuin pienestä perseestä punnerrettu suunnaton haiseva paska läjä yhteiskunnan kasvoille, joka todella lörähti sinne minne pitikin, mutta kuivui valitettavan pian mitättömäksi kakkaraksi joka ei enää edes haise. Suomalainen yhteiskunta on kapitalistinen, joten silloin kapi noitiin kapitalismia vastaan. Lienenkö pahasti väärässä, kun väitän vasemmistolaisuuden olleen vain sopivan välineen sille radikaalille hengelle, joka väreili ilmassa. Ajatelkaa nyt: on vuosi -68. olet nuori kapinoiva renttu. perheen musta lammas, ongelmanuori ja kaiken huipentumana ilmoitat punaniskaisällesi olevasi kommunisti. Aika hyvin siihen aikaan. Jos taas ajatellaan Neuvostoliitosta loikanneita radikaaleja. lähinnä taiteilijoita, ei voi väittää heidän olevan ns. oikeistolaisia. Kyseessä on lähinnä luovan taiteilijan sovittamaton ristiriita totalitaarisen hallintokoneiston tavoitteiden kanssa, joten ongelma ei ole niinkään puoluepoliittinen. Sama pätee esim. Charlie Chaplinin maanpakoon USA:sta kommunistivainojen vuoksi. Itsenäinen ja luova näkökanta on yleensä ristiriidassa paskan tärkeän yhteiskunnan kanssa — tosiasia, jolle ei voi mitään. Edelleen, jos Majakovski eläisi tämän päivän Neuvostoliitossa saattaisi hän hyvinkin olla kapinoiva toisinajattelija, jonka kohtalo saattaisi olla traaginen, kuten toisinajattelijoilla lähes kaik kialla tapaa olla. Tällä sekavalla teoriankehit telylläni tähtään siihen, ettei mielestäni voi olla olemassa synnynnäistä oikeistolaista tai vasemmistolaista ihmistyyppiä. Lähtökohta on siinä, onko yksi lö pohjimmiltaan radikaali vai konservatiivinen. Ympäristö puolestaan määrää edistyksellisten tai taantumuksellisten ainesten konkreettisen muodon. Näin törmäämme väistämättä eräänlaiseen peiliteoriaan, jonka mukaan, jos olet vastarannan kiiski neukuissa, olisit sitä todennäköisesti myös jenkeissä. Ja päinvastoin. Erilaisten ihrriistyyppien olemassaolo on itsestäänselvyys ja jokaiselle ryhmälle löytyy vastineensa maasta ja järjestelmästä riippumatta. Politiikka ja muut ideologiat ovat vain kulisseja joiden suojassa on hyvä häärätä ja räpösteliä. Perimmäinen kysymys on kuitenkin äärimmäisen yksinkertainen ja selkeä: oletko radikaali vai konservatiivi? Which side are you on. boy? Pertti Pälli
• r c V r c r c Ruokahalulaakkeita nälkäisille eli Lääkeanarkiaa Afrikassa ' « H a H n H H U j Fanuei Wano, etelä-sudanilaisen Kakwa-heimon jäsen, sai Juban aluesairaalassa lääkehoitoa moskiiton aiheuttamaan filariasistautiin. Muutaman kuukauden hoidon jälkeen hänen ihonsa muuttui mustasta t a p i n valkoiseksi. Kohutapausta tutkittaessa kävi ilmi, että Wano oli ennen sairaalaan menoaan syönyt erään "viidakkotohtorin" määräämiä lääkkeitä, jotka reagoivat sairaalan lääkkeiden kanssa niin että potilaasta tuli peruuttamattomasti alblno. Paitsi albino, Fanuei VYanosta tuli myös Sudanissa ja monessa muussa maassa vallitsevan lääkeanargian symboli, Kehitysmaiden lääkeanarkialle on tyypillistä, että julkisesta terveydenhuoltobudjetista kuluu huomattavan suuri osa lääkkeisiin. Bangladeshissa osuus oli ennen vuotta 1982 peräti 70 %, kun se esim. Suomessa on 14 %. Tyypillisesti ostetaan eniten parantavia lääkkeitä eikä panosteta sairauksien ehkäisyyn, mikä olisi paljon halvempaa pitemmän päälle. Useimmat näistä lääkkeistä ovat sitä paitsi täysin turhia monivitamiineja, ysi! känlääkkeitä ja jos jonkinlaisia "ihmerohtoja". Tuhlaaminen turhiin lääkkeisiin on rutiköyhässä kehitysmaassa jo sinänsä mieletöntä resurssien tuhlausta. Pahempaa on se, että kehitysmaissa myydään yleisesti teollisuusmaissa vaarallisina kiellettyjä lääkkeitä. Kehitysmaiden lääkemarkkinoita hallitsevat, ei mitenkään yllättävästi, ylikansalliset lääkeyhtiöt. Ne käyttävät lääkemainontaan valtavia summia, jotka tietysti lisätään lääkkeiden hintoihin. Markkinoissa ei kaihdeta keinoja. Varsin yleisesti myydään ruokahalua kiihottavia lääkkeitä lasten aliravitsemuksen "hoitoon" ja potenssi lääkkeitä maissa, joissa väestönlisäys on muutenkin huippulukemissa. Esim. Tansaniassa monien apteekkien hyllyt ammottavat tyhjyyttään, mutta potenssilääkkeitä kyllä löytyy, ilman reseptiä vielä. Välttämättömimmätkin peruslääkkeet ovat usein varsin kalliita, koska niitä ei myydä geneerisillä nimillä (vaikuttavan aineosan mukaan nimettyinä) vaan merkkilääkkeinä. Peruslääkkeet pelastaisivat Kehitysmaiden varsinaiset "tappajataudit", keuhkokuume. ripulitaudit, tuberkuloosi, tuhkarokko ym. ovat infektiotauteja, joita voitaisiin ehkäistä rokotuksilla. Ne saattavat myös johtua aliravitsemuksesta, huonoista asunnoista tai saastuneesta vedestä. Niitä vastaan taisteleminen vaatisi terveydenhuollon keskittämistä p e r u s t e r v e y d e n h u o l t o o n , ja sen lisäksi harkittua, tehokasta perusläakintää. WHO julkistikin vuonna 1977 yhden kaikkien aikojen mullistavimmista lääkekeksinnöist»; melkein kaikki lääkkeillä parannettavat sairaudet voidaan parantaa m u u t a m i l l a lääkkeillä — vaikka maailman markkinoilla seikkaileekin peräti 25 000 nimikettä. Ei kuulosta kovin räväkältä vaP Vika onkin siinä, ettei se kuulosta räväkältä, vaikka toteutuessaan WHO:n p e r u s l ä ä k e o h j e l m a parantaisi ratkaisevasti maailman köyhien terveydentilaa. Lääkehuollon kaaosta kuv<sa seuraava vertailu: WHO käyttää vuodessa 5 miljoonaa dollaria peruslääkeohjelmaan. Tämä on vähemmän kuin yleensä käytetään yhden menestyksellis e n lääkevalmisteen markkinointiin. Ei ole myöskään vaikea arvata, että ylikansallinen lääketeollisuus on vastustanut ohjelma,} omien etujensa vastaisena. Ranskalaiset, länsisäk.salaiset, englantilaiset, amerikkalaiset, italialaiset ja japanilaiset lääkefirmat kontrolloivat 75 % maailman lääkekaupasta. Mainitut maat rahoittavat yli puolet W H n budjetista. Edsitystä on kuitenkin tapahtunut periaatteellisella tasolla. WHO:n 37 yleiskokous viime toukokuussa laati julkilausuman lääkkeiden rationaalisesta käytöstä, joka hyväksyttiin äänin K)0—1 (USA vastusti)."On hyviä toiveita siitä, että kahden vuoden kuluttua pidettävässä yleiskokouksessa WHO hyväksyisi kansainvälisen lääkkeiden mai k k i n o i n t i s ä ä n n ö s t ö n , joka toisi tolkkua kehitysmaiden lääkekaaokseen. Lääkemalnoksftf .*•-«•—«•*. uppoavat Palatkaamme t a a s Sudaniin. Maan lääkeolot havainnollistavat kehitysmaiden vaikeuksia tällä alalla, vaikka jokaisella Afrikan maalla on toki omat erityispiirteensä. Sudanissa toimii kaksi eri "lääkäriverkostoa", "viraliset" lääkärit ; a "viidakkotohtorit", joita on tuhansia. He eivät ole kuitenkaan mitään perinteisiä kansanparantajia, vaan pur^kareita, jotka käyttävät työssään vanhentuneita, usein vaarallisia kovan lääketieteen reseptilääkkeitä. . Heidäft praktiikkansa on tehnyt esim. penisilliinin niin tunnetuksi lukutaidottomien maalaistenkin keskuudessa, että nämä osaavat jo tohtorin pakeille tullessaan pyytää penthiliniä" vaivaan kuin vaivaan. Usein potilaat siemaisevat koko pullollisen kerrallaan uskoen näin maksimoivansa lääkkeen tehon. Viidakkotohtorit antavat myös "rokotuksia", laitto m i a äntibioottiruiskeita. Likaisten neulojen käyttö on tehnyt hepatitiksesta yleisen kuolinsyyn etelä-SudanissaJugassa sanotaan useampien ihmisten kuolevan va ^rin määrättyihin lääkkeisiin kuin malariaan. Miksi ihmiset kääntyvät viidakkotohtorien puoleen n laassa, jossa lain mukaan on ilmainen terveydenhoito'? Syynä on ennen kaikkea lääkepula. Vaikka potilas pääsee ilmaiseksi sairaalaan, on siellä harvoin tarpeeksi lääkkeitä. Sukulaisten on hankittava ne. Kalliilla khartumilaisilla yksityislääkäreilläkään ei ole tarpeeksi lääkkeitä, vaan he myyvät potilailleen länsimaisten lääkefirmojen myyntimiesten näytepakkauksia. Niinpä monet potilaat huomaavat halvemmaksi ja helpommaksi mennä viidakkotohtorille tai suoraan apteekkiin, jossa puotipoika voi kirjoittaa "reseptin". Halvempaa on myös käyttää lääkkeitä, jotka ovat jääneet tähteeksi samanoloista tautia poteneelta sukulaiselta. Khartumissa ja Jubassa myydään ilman reseptiä vaikka millaisia määriä Valiumia, penisilliiniä, vahvoja antibiootteja ja kaikenlaisia ripulilääkkeitä. Massiivinen lääkemainonta on todella uponnut kohderyhmiinsä kehitysmaissa. Ihmiset ovat oppineet, että joka tautiin on olemassa lääke. Paljon vaikeampaa on osoittaa heille sairauksien yhteydet pilaantuneeseen veteen, huonoon ilmaan tai yksipuoliseen ravintoon. Eräskin ministeri kehuskeli Health Now -julkaisun toimittajalle "ihmelääkettään", jota hän aina suosittelee jokaiselle ripulia potevalle tuttavalleen. Kävijä huomautti, että lääkkeen aktiivisen aineosan on todettu länsiOnko EELAK ilkeä ulkopolitiikallemme? Kun gallup-haastattelija pysäyttää tavallisen suomalaisen keskellä katua ja kysyy tältä, miten Suomessa voi vaikuttaa, vastaaja miettii hetken ja sanoo: "Äänestämällä. Eikä se ole paljon, kerran neljässä vuodessa." Ja niin tavallinen suomalainen jatkaa matkaansa tyytyväisenä vastaukseensa ja tyytymättömänä havaintoonsa vaikutusmahdollisuuksistaan. maissa aiheuttava epämääräisiä kipuja, sokeutta ja jopa kuoleman, mutta näillä tiedoilla ei ollut mitään vaikutusta: lääkkeisiin uskotaan sokeasti. Saapa nähdä, miten Sudanin vallankumous vaikuttaa maan terveysoloihin. Lupaava merkki on se. että osa lääkäreistä on ollut etunenässä vaatimassa muutosta presidentti Nimerin komentoon. Viemäri rohtoa parempi Mosambik on esimerkki kehitysmaasta, joka on yrittänyt saada terveydenhuoltonsa järkeville urille. Itsenäistymisestään alkaen eli vuodesta 1975 Mosambik on yrittänyt toteuttaa laajaa perusterveydenhuolto-ohjelmaa, Köyhyys, alikehitys, sissisota ja Etelä-Afrikan tekemät horjutusyritykset ovat kuitenkin tehneet iten perin ohdakkeiseksi. Itsenäistyessään uusi hallitus peri vain 80 Portugalin hallinnon aikaisista 500 lääkäristä. 1984 heitä oli 385, joista kaksi kolmannesta ulkomaalaisia vapaaehtoisia tai uusia tulokkaita. Maa on satsannut paljasjalkalääkärien koulutukseen. Nyt näitä sairaanhoitajia, kätilöitä ja terveydenhoidon alkeet hallitsevia terveystyöntekijöitä on noin 3 200. Paljasjalkalääkärien työ on korvaamatonta kehitysmaassa, jossa yleensä suurin osa väestöstä asuu maalia, kun taas harvat lääkärit ja sairaalat sijaitsevat kaupungeissa. Sairauksien ehkäisyssä Mosambik on keskittynyt rokottamiseen. WHO:n avulla toteutettiin laaja roko tuskampanja tetanusta. TBC.tä ja vesirokkoa vastaan, myöhemmin ohjelmaan tulivat jäykkäkouristus, tuhka rokko ja polio Perusterveydenhuoltoon kuuluvat paitsi peruslääkkeet, myös esim. viemärit, Julkisiin tiloihin on rakennettu yksinkertaisia viemäreitä. Kodeissa ne yleistyvät pikkuhiljaa: vuonna 1970 vain 1 %:ssa, mutta 1984 jo 12 %:ssa asunnoista oli viemäri. Julkisesta terveysbudjetästa käytetään 15 % lääkehankintoihin (vrt. Suomi). Apteekit kuten muutkin terveyspalvelut ova kansallistettu. Maahantuotujen lääkevalmisteiden määrää on karsittu rajusti, 26 000:sta 1 200:aan. Rajojen taakse ovat saaneet jäädä vaarallisia sivuvaikutuksia tuottavat, vähätehoiset sekä turhan kalliit ja mutkikkaat valmisteet. Näin on säästetty paljon rahaa tärkeämpiin hankintoihin. Lääkefirmat eivät voi harjoittaa myynninedistämistään ympäri Mosambikia niin kuin yleensä kehitysmaissa (1 myyntimies 3 lääkäriä kohti ei ole pokkeus!). Myyntimiehet saavat luvan esitellä tuotteitaan komitealle, joka viime kädessä valvoo lääkehankintoja. Lääkkeiden tukkuostoilla on myös säästetty huomattavasti. Tulevaisuudessa yritetään käynnistää paikallinen lääketuotanto alkaen yksinkertaisesta suolasokeriliuoksesta, joka estää ripulia sairastavan lapsen elimistön kuivumisen. Nämä tiedot ovat vuoden vanhoja. Etelä-Afrikan tukeminen sissien hyökkäykset ovat viime aikoina kiihtyneet. Hallitus on yhä pahemmassa pinteessä. Monet kehitysyhteistyöntekijät ovat paenneet maasta sissien terrorin pelossa. Tämä epävarmuus on varmasti vaikeuttanut perusterveydenhuollon toteuttamista. Mosambik on kuitenkin esimerkki kehitysmaasta, josta on löytynyt poliittista tahtoa terveydenhuollon järkeistämiseksi. Bangladesh on samalla tiellä. Maan vuonna 1982 voimaantullut uusi lääkelaki on laadittu WHO:n peruslääkeluettelon pohjalta. Bangladeshista voisi kertoa monta rohkaisevaa esimerkkiä, mutta se on jo toisen maanosan ja toisen jutun tarinaa. Eira Aaltonen Lähteitä: Health NOW 1,2,4,5-6/1984. (= Health Action Internationalin laatima julkaisu, joka ilmestyi WHO:n 37. yleiskokouksen aikana). Tämä vastaus heijastaa, laajalle levinnyttä käsitystä. että ainoastaan puoluepolitiikassa voidaan käyttää yh teiskunnallista valtaa, taloudelliset päätökset ovat sen sijaan siitä erotettuja. Kuitenkin jokainen käynti super marketissa on rinnastettavissa äänestystilanteeseen. Silloin nimittäin tehdään päätös siitä, minkä tuotteen valmistajalle ja sitä kautta niille tuotantoedellytyksille. joilla tavara on valmistettu, annamme taloudellisen tu kemme Tuki taas vahvistaa tuotteen valmistajan ja samoin vallitsevien tuotantoedellytysten asemaa. Mitä tämä sitten tarkoittaa? Ottakaamme esimerk ki: Suomi ei virallisessa ulkopolitiikassaan hyväksy ro tusortoa, Kuitenkin taloudellinen aänestyskäyttäytymineri osoittaa vallan toista kuin virallinen linja. Viime vuonna Suomen tuonti Etelä-Afrikasta oli 150 miljoonaa markkaa ja vienti sinne peräti 550 miljoonaa. Raha ei haise eikä jätä jälkiä, suomalainen hyvinvointi nousee ja ulkomaankauppaministeri hymyilee. Nobelin rauhanpalkinnon saaja, piispa Desmond Tutu. sanoo tällaisesta kaksinaismoraalista mm. seuravaa: "Millä puolella te eurooppalaiset ja amerikkalaiset todella olette? Älkää puhuko meille väkivallan käyttöä vastaa, jos ette itse osaa ratkaista, mikä on moraalises ti oikein. Ei väkivalta ole täällä sitä. että mustat taistele vat oikeuksistaan. Väkivalta on tämän järjestelmän pe rusta. Teidän sijoituksenne Etelä-Amerikkaan ovat väkivaltaa. kuten ovat tämän maan rotulait. Missä on kansainvälisen yhteisön moraali?" Missä tämä piispa Tutun kaipaama moraali on. sii tä antaa vastauksen Suomen osalta vuodesta 1978 kolminkertaistunut kauppa f.tela-Afrikkaan. EELAK eristää Kun Suomen virallinen ulkopolitiikka on .pessyt kä tensä koko sopasta ja jäänyt hurskaasti odottamaan YK:n päätöksiä, ovat aktiiviset kasalaisjäriesjöt päättä neet ryhtyä toimiin painostaakseen Suomen poliittista johtoa tekemään talouspakotteisiin tähtäävät päätök set. Vuosi sitten aloitettiin EELAKin eli eristäkää Etelä Afrikka -kampanjan takana on runsaat 30 kansalaisjär jestöä alkaen ammattiyhdistysliikkeestä ja opiskelijajär jestöistä päätyen Kiskon vastuuviikkoon. Vaikka EE LAK:ssa on mukana poliittisia nuorisojärjestöjä. on se l"kkeenä poliittisesti sitoutumaton. Paitsi päätöksentekijöitten painostamisesta EELAK on ryhtynyt myös tutkimaan Suomen ja Etelä-Afrikan välisiä taloudellisia ja poliittisia suhteita. EELA K:in yhteyteen perustettu työ ryhmä on saamassa työnsä valmiiksi tänä keväänä ja ryhmän työn tuloksena julkaistaan toukokuussa kirjanen. Kirjasessa on kahdeksan artikkelia, joissa käsitel lään mm. Etelä-Afrikan ja Namibian tämänhetkistä tilannetta ja apartheid-politiikkaa. Kirjanen esittelee myös Etelä-Afrikan hallituksen saamaa kansainvälistä tukea. Lisäksi siihen on koottu bibliografia Etelä-Afrikkaa käsittelevästä kirjallisuudesta. Ostoboikotti puree Paitsi hallitukseen EELAK yrittää vaikuttaa myös yksityisten ihmisten ostopäätöksiin. Työryhmän valmistelemaan kirjaseen on koottu boikottilista, josta voi tarkistaa kaupoissa olevien eteläafrikkalaisten tuotteiden nimet. Tavallisimpia niistä ovat Cape-viinirypäleet. -luu mut ja omenat. Outspan-appelsiinit. Donald Cooksja Afrodite parsasäilykkeet. Silver Leaf-. Gold Reef. Southern Prideja U-Slim-hedelmäsäilykkeet. Del Monte-persikkasäilyke, Eldorado-hedelmäcoctail. Koo-marmeladi. Svvakara turkikset. Kap Brandy-konjakki ja Pinotage-punaviini. Näitä merkkejä saatetaan myös tuottaa muissa maissa, joten kannattaa tarkistaa tuotteen kyljessä ole va merkintä: Produce of South Africa. Vervvaardig in Zuid Africa. Produit en Afrique Sud. Julkisuudessa on viime aikoina näkynyt tietoja myös suomalaisten yritysten suhteista ja investoinneista Etelä-Afrikkaan. Häveliäisyyssyistä nämä tiedot ovat useimmiten jätetty pois yhtiöitten toimintakertomuksista tai sitten yhteyksiä on hoidettu välikäsien kautta kolmansista maista. Myös tähän on EELAK:in työryhmä Suomen hallitukselle jätettävään vetoomukseen on kerätty nimiä ja pitemmän aikaa ja viimeisen rynnistyksen aika on parhaillaan käsillä. Vetoomuksessa vaaditaan YK:n kehotuksen mukaisesti Suomea katkaisemaan kaikki poliittiset ja taloudelliset suhteet Etelä-Afrikkaan. Boikottivetoomuksia saa muun muassa ylioppilaskunnan sosiaalisihteeriltä yo-talon ensimmäisestä kerroksesta. Heikki Tunkkari
• Apartheid-filosofian perusta \ . •> Etelä-Afrikan yli pyyhkivä kauhun aalto nostattaa kylmät väreet selkäpllhin. Hallituksen raaka tapa vastata mustien kapinoihin on inhoa herättävä, tunteeton ia epäinhimillinen: tyypillinen reaktio sellaiselta, joka elää pelossa. Sekä kapinoihin että hallituksen raakoihin vastatoimiin löytyy selitys Apartheid-filosofiasta. jolle maan sosiaalinen järjestelmä perustuu. Apartheid on epäeettinen ja moraaliton oppi, jonka voi määritellä suurin piirtein seuraavasti: perustuslaissa hyväksytty valkoisten harjoittama ankara, totaalinen mustien eristäminen ja sortaminen Etelä-Afrikassa. Ja jos filosofia ymmärretään yhteisöä sen käytännön toimissa ohjaavana periaatesysteeminä, niin voidaan sanoa, että Apartheid muodostaa valkoisten etelä-afrikkalaisten elämän puitteet ja tukipylväät. Apartheid syntyi pelosta Eräät historialliset tapahtumat edesauttoivat merkittävästi joidenkin buureille (afrikaaneille) tyypillisten luonteenpiirteiden, kuten psykopaattisuuden. ihmisvihan ja itsekeskeisyyden muovautumisessa. Nämä taas johtivat Apartheidin muovautumiseen elämänfilosofiaksi. 1500ja 1600-luvun Eurooppaa leimasivat uskonnollinen eripuraisuus ja vainot. Samoihin aikoihin alkoi myös Euroopan kansallisvaltioiden harjoittama tutkimusmatkailu ja kolonialismi saada vauhtia. Kun hollantilainen Dutch East India Company lähetti uudisasukkaita valloittamaan Hyväntoivonniemeä (1652), oli lähtijöistä suurin osa kalvinisteja. joita katolilaiset vainosivat harhaoppineisuuden vuoksi. Noiden vainojen muisto eli vielä uudisasukkaiden mielessä, kun Iso-Britannia valloitti siirtokunnan 1806, ja alisti sen ankaraan hallintoonsa. Brittien valta synnytti kapinointia buurien keskuudessa. He pakenivat maan sisäosiin ja kohdatessaan afrikkalaisia aloittivat sodan näitä vastaan. Jonkin aikaa sen jälkeen kun buurit olivat asettuneet näin sanottuihin buurivaltioihin Transvaaliin ja Oranian vapaavaltioon, laski kullan ja timanttien löytyminen valloilleen onnenonkijoiden virran. Virta toi mu kanaan jälleen kerran buurien vihaaman brittiylivallan. Tästä seurannut jännitys kulminoitui buurisodissa 1899—1903. Sodan loputtua buurit saivat jakaa vallan brittien kanssa. Päästyään valtaan vuoden 1948 vaaleissa buurien Kansallinen puolue otti käyttöön rotuerottelujärjestelmän Apartheidin. Valkoinen vastaan valkoinen apartheid Historiasta periytyvä Apartheid on afrikaaneille olemassaolon edellytys. Se on myös heijastus buurien uskosta kuviteltuun viholliseen tai ulkoiseen vaaraan, joka uhkaa heidän yhteisönsä olemassaoloa ja yhtenäisyyttä. Englantilaisten ja juutalaisten taloudellinen ja kult tuurinen elinvoimaisuus Etelä-Afrikassa muistuttaa buureja heidän omasta jälkeenjääneisyydestään ja epävakaisesta elämästään, ja siksi buurien viha heitä kohtaan on muuttunut hienon hienoksi piilo-Apartheidiksi. jota ohjaillaan kiristyksellä. Jotta valkoiset näyttäisivät yhtenäisiltä, ei tällaista apartheidin muotoa kuitenkaan tunnusteta. Mustiin kohdistuva apartheid Apartheidin törkein ilmenemismuoto on avoin, vakiintunut sorto, joka kohdistuu maan enemmistöön. mustiin. Mustien valkoisille muodostama uhka on monitahoinen. ja buurit tuntevat sekä latteutta että vihaa heitä kohtaan. Määrällisesti mustien suhde valkoisiin on 5 : 1 , ja valkoiset pelkäävät, että tasa-aravoisessä yhteiskunnassa mustat pian pyyhkäisisivät heidät olemattomiin. Turvatakseen siis olemassaolonsa valkoiset ovat erottaneet mustat omaksi ryhmäkseen, ja evänneet heiltä osallisuuden politiikkaan. Mustilta, jotka olivat saaneet äänioikeuden ennen vuotta 1948. se hylättiin. Sen sijaan mustat pakotettiin muodostamaan Bantustaneita ja ottamaan osaa niiden etnisiin kabaree-halli tuksiin. Koska Apartheid itse asiassa on ihmisten yhdenvertaisuuden kieltämistä, ei mustilla ole oikeutta yhdenvertaiseen koulutukseen valkoisten kanssa. Mustien akateeminen eteneminen on ehkäisty ja heidän työmarkkinoille pääsyään on rajoitettu, sillä koulutetut mustat tietävät työttömyyttä ja köyhyyttä valkoisille. Rajoittaakseen koulunkäyntiä rasistihallitus on asettanut korkeat koulumaksut mustiin kouluihin, ja se kuluttaa kymmenen kertaa enemmän varoja valkoisten koulutukseen. Kaiken kukkuraksi hallitus yrittää saada afrikaansin opetuskieleksi myös mustille; siirto kulttuuri-imperialismin suuntaan, joka entisestään korostaisi valkoista ylivaltaa. Työmarkkinoilla Apartheid teki mustista halpaa ja helposti erotettavaa työvoimaa. Mustilla ei ole oikeutta perustaa ammattiyhdistyksiä tai kuulua sellaisiin, ja ylemmät virat ja paremmat työt on lailla taattu valkoisille. Buurit uskoivat, että Apartheid olisi terve ja tiivis suojamuuri heidän ympärillään. Niinpä he karkoittavat mustia kaupungeista ja ajavat heidät hedelmättömille maille Bantustaneihin tehden mustista halpatyövoimareservin. Tämä karkoitusja siirtotyösysteemi on aiheuttanut epäinhimillisiä kärsimyksiä mustille perheille. Mustien liikkumisen kontrolloimiseksi säädettiin passilaki, joka velvoittaa mustat kantamaan mukanaan henkilöllisyystodistusta, alentavaa kirjasta, johon on merkitty yksityiskohtaiset tiedot henkilöstä, jopa rikokset. Ne 69 ihmistä, jotka kuolivat poliisien suorittamassa joukkomurhassa Sharpvillessä 25 vuotta sitten, olivat osoittamassa mieltään tätä passilakia vastaan. Apartheidin kummisetä "Broederbond" Apartheidin voima on Broederbondissa (veljesliitto). maanalaisessa buurijärjestössä, johon kaikki afrikaanijohtajat kuuluvat. Järjestön johtajat ymmärsivät pelon ja kansallispropagandan merkityksen yhtenäisyydentarpeen ja yhtenäisyyden luomisessa. (Useimmat johtajista oli vangittu toisen maailmansodan aikana natsi-ystävällisyyden vuoksi). Broederbond-propagandalla yritetään afrikaanit saada uskomaan, että kanssakäyminen yli värirajojen on afrikaanien vihollinen numero yksi. Suhde eriväriseen on rikos. Tämä asenne ja usko periytyy sukupolvelta toiselle sen opetuksen ansiosta, joka annetaan kaikissa buurien sosiopoliittisissa sekä talousja kulttuuri-instituutioissa. Buuri elää Apartheid-propagandan vaikutuksen alaisena kehdosta hautaan — se on elämän perusta ja uskonto. Lapsille annetaan kouluissa sosiaalista opetusta, joka on suunnattu mustia vastaan, ja opetusmateriaali yhdistää afrikaanien ylivaltaa ja ylemmyyttä. "Jumalan valittu kansa, Läntisen kristillisen sivistyksen etuvartio Afrikassa.'" Jopa uskonto on apartheidin kyllästämää. Kaikki kolme reformoitua kirkkoa, johon afrikaaneja kuuluu, hyväksyvät ja harjoittavat Apartheidia. Ei liene yllättävää. että Broederbondin perustaja oli Reformoidun kirkon pappi (1918), ja että nykyäänkin monia kirkollisia johtajia kuuluu järjestöön. Viimeaikaiset häiriöt Uitenhaagessa, Sovvetossa ja Crossroadissa ovat osoitus heikkenemättömästä taistelusta oikeuden puolesta, kun taas poliisin raa'at tukahdustoimet ovat näyttöä pelosta, joka jäytää valkoisten jo rakoilevaa pähkinänkuorta. Buureista on tullut oman kristillisen kansallisfilosofiansa — Apartheidin — uhreja. Jimmy Amupala
• Kirjailija ja apartheid Andre Brinkin romaanin 'Valkoinen kuiva kausi' lopussa ker.oja vetoaa lukijoihinsa: "Ehkä ainoa, mihin voin todella panna toivoni, ainoa mihin minulla todella on oikeus, on tämä: kirjoita se. Selosta se. minkä tiedät. Jotta kenenkään ei olisi enää mahdollista sanoa: minä en liennyt sillä mitään." Andre Brinkin vastarinnan estetiikka, estetiikka politiikanteon välineenä ei auta lukijaansa unohtamaan ja kestämään todellisuutta. Se pakottaa lukijansa muistamaan. Vallankumoukset syntyvät muistamisesta. Brink asettaa vapautensa alttiiksi tarjoamalla maailmalle kuvan siitä itsestään. Todellisuus on paljastettava, jotta sen voisi muuttaa. Maailmaa on muistutettava siitä, että myös mustat ja värilliset ovat Ihmisiä. Etelä-Afrikkalaisten buurien jälkeläisen Andre Brinkin (s. 1935) tuotannosta on suomennettu romaanit Looking on Darkness (suom. 'Katson pimeään'). A Chain of Voices ('Myrskyinen hiljaisuus'). A Dry White Season (Valkoinen kuiva kausi'), An Instant in the Wind (Tuokio tuulessa"), Rumours of Räin ("Sateen enteitä'). sekä The Black Walls of Plague ('Ruttomuuri'). Kirjallisesti parhaana voi pitää teosta Looking on Darkness. joka on ehtaa tekoa kehitysromaanin perinteen ja kirjallisuuden eksistentialismin kysymyksenasettelujen edustajana. Se on myös joukon paras kun on kyse intensiteetistä. millä apartheidin ja rasismin naamioita riisutaan. Brinkin teosten päähenkilöt ovat vuoroin mustia, vuoroin värillisiä tai valkoisia. Hänen kertomatapansa päälinja on minämuotoinen dokumentti, pyrkimys luo da subjektiivinen, mutta samalla totuudellinen todelli suus. Brinkin teosten kirjalliseen arvoon ei tässä puutu ta kuitenkaan tämän enempää. Joka tapauksessa on selvää, että Brinkin suuruus kirjailijana ei ole hänen teostensa tyylissä tai muotoratkaisuissa. Brinkin status kirjailijana perustuu hänen rohkeuteensa nousta barrikadeille, astua yhteisessä rintamassa mustien sisartensa ja veljiensä kanssa. Perusmenetelmät petkutus ja väkivalta Brink puhuu suunsa puhtaaksi oloissa, joista kirjojen välityksellä meille paljastuu parhaassakin tapauksessa vain jälkikuva ja kaiku. Etelä-Afrikka on Brinkille kuin Chain of Voices -romaanin keskuspaikkana toimiva maatila Houd den Bek, Turpa-Kiinni". Jos auot päätäsi liikaa, setät vie sinut kyselytunnille, jolla eivät kelpaa edes oikeat vastaukset. Kaikesta painostuksesta ja jatkuvasta virallisesta häirinnästä huolimatta Brinkin on onnistunut näyttää lukijoilleen yhteiskunta, jossa politiikka on siirtynyt perusmenetelmästä yksi: petkutus. perusmenetelmään kaksi: väkivalta. Valkoisten äänestäjien nk. äänestyskäyttäytymisen ohjaamisessa turvallisille urille hallituksen taktiikka on selkeä: Porkkana eteen ja potku perseelle. Porkkana on apartheid, dogmi, varmuus etuoikeutetun väestönosan etujen turvaamisesta ja potku on yksinkertaisesti Pelko. Musta vaara. Punainen vaara, mikä milloinkin. Näissä oloissa musta Harry Sovveton savikaupungista pitää huumoriaan yllä omalla raamatuntulkinnallaan: 'Herrat ovat minun paimeneni ja minulta puuttuu kaikki'. Kun ihmiseltä on kaikki riistetty, hänellä ei ole mitään menetettävää, hän on vapaa. Tällaisessa tilanteessa on help po ymmärtää, miksi Etelä-Afrikan sorrettujen aktivisteilla on sosiaalisen olemassaolonsa ongelman näkösällä vain yksi ratkaisu: kollektiivinen murha. Tässä rakosessa esiin. Marcusen resepti valtiokoneiston vallan murtamiseksi väestön tietoisuutta lisäämällä vaikuttaa huonolta pilalta. Etelä-Afrikan tasavallassa kolutusmenoista 70 % menee 17 %:n valkoiselle vähemmistölle, 13 % mustille, joita on yli kaksi kolmannesta koko väestöstä. Lopuilla koulutetaan väriliisiä ja aasialaisia. Kun tiedetään että yhtenäinen maanalainen rekrytointi ja koulutus estetään mitä mielikuvi tuksellisimmilla keinoilla, on aiheellista kysyä: mistä tie toisuus, mistä kapina? Teoksen Rumours of Räin kerrojaminä, afrikaaneri ja suurliikemies Martin Mynhardtin mukaan konsensus syntyy kasvattamalla kakkua, hyvinvointia, jotta sitä jäisi vielä mustillekin, ja toisaalta opettamalla alkuperäisväestölle jumalisia elämänarvoja. Mustan työläisen aseman kohentamiseksi,ei tarvita mustien ammattiliit toja. koska mustat eivät hallitse länsimaisia järjestömuotoja. Mustiin on istutettava kyky ymmärtää palk kioiden ja uhrausten välinen suhde. Mustien on ymmär rettävä mikä on valkoisen miehen, baasin tai siren, arvomaailma ja miksi tätä arvomaailmaa on suojattava samoin keinoin kuin se on pystytettykin: raamattu toi sessa. kivääri toisessa kädessä. Evankeliumia mutakuonoille Se mitä mutakuonot ja kafferit siis tarvitsevat on evankeliumi ja länsimainen prostestanttinen moraali. Lakunaamojen on syytä tietää, että Etelä-Afrikan historia ja nykyisyys ovat Jumalan keinoja tehdä tahtonsa tiettäväksi. Ja Herra nähköön ja pelastakoon sen, joka ei näitä perustotuuksia ymmärrä. Turvallisuuspoliisin ruokalistalta löytyy alkupaloiksi pamppua nenärustoon. pääruuaksi elektorodeja kieleen, korviin, nänneihin ja kiveksiin ja makupaloiksi irtirevittyjä kynsiä paskan. kusen ja oksennuksen kera. Etelä-Afrikan kouluissa lapset laulavat 'Sinun puolesta elää ja kuolla oi EteläAfrikka. maamme armahin... Valkoisten elämäntodellisuudessa kyynisyys, ylimielisyys. luottamus poliisiin ja armeijaan sekä pelko elävät rinta rinnan. Näihin harhoihin pohjaava elämänfilosofia pitää yllä sen minimaalisen määrän mielenterveyttä. jonka ihminen tarvitsee selviytyäkseen sairastumatta. Tällainen kauhun ja luottamuksen tasapaino on etelä-afrikkalaisen valkoisen eksistentiaalinen deus ex machina. hyppy tuonpuoleiseen tämänpuoleisessa. Yhtä paljon kuin Etelä-Afrikan (ja länsimaiden, joilla on sijoituksia E-A:ssa, valkoiset pelkäävät pääomien sa, hyvinvointinsa ja henkikultiensa puolesta, yhtä paljon heitä pelottaa myöntää totuus. Looking on Darkness -teoksen värillinen päähenkilö Joseph Malanin camus'laisen absurdi tapa kohdata todellisuus on ikuisuuksien päässä valkoisen miehen todellisuuspelosta. Ensin turvallisuuspoliisi kiduttaa Malanin raajarikoksi ja lopulta Malan suoraan sanoen tarjoutuu hirtettäväksi. Malan tapattaa itsensä tietoisena siitä, että mustien ja värillisten kamppailussa ihmis arvon (huom! myös meidän ihmisarvomme!) puolesta yksilön arvon ja vapauden on hetkeksi väistyttävä. Joseph Malanin kuolemasta tulee elämän symboli ja se edustaa kaikkien niiden elämätöntä elämää, jotka apartheid on fyysisen ylivaltansa turvin tuhonnut. Joseph Malan on kuollut mutta apartheid elää ja kukoistaa. Nkosi sikelel i Afrika! Pertti Päskälälnen uupunut lapsi työntä malmikelkkaa Auringon puuhelmestä keihäistä ja vedestä se hiljaa laulaa \\ hiki selkää polttaa I KERTO... (stemmat) SOOLOSOOLOSOOLOSOOLOSOOLOSOOLOSOOLO Kuu jatkaa radallansa huokaillen kummissansa hopeinen suolakyynel Atlantan vierii Etelä-Amerikka kelluu jo kiikarissa välkkyvät valot ja kaikki pyörii KERTO... (stemmat) Kling klang l^lfafr
• 12 Kehitysyhteistyökoulutus Tampereella Yliopistokin voi joskus seurata aikaansa. Mahdollisuus opiskella kehitysmaa-asioita Tampereella oli pari vuotta sitten muutaman opiskelijan ja opettajan toive, toissasyksynä rehtorin virallinen ehdotus ja viime syksynä todellisuutta. Nyt voi Tampereella hankkia itselleen 17 opintoviikon annoksen tietoa kehitystutkimuksesta. Tavoitteena on tieto ja ymmärrys eivätkä opintosuoritukset, sillä kaksi opintoviikkoa maailman näkökulmasta on lievästi sanoen keinotekoista. Alku tuntuu lupaavalta. Kehitystutkimusta ei voi opiskella pääeikä sivuaineena vaan erillisenä opintokokonaisuutena, jonka suorittamiseen riittää 10 opintoviikkoa. Yksi onnistumisen merkkejä on. että tuskin kukaan lukee ainetta vain opintoviikkoja saadakseen. Motiivit ovat muualla ja innostus aitoa. "Perusmotivaatio on yleinen kiinnostus asioihin. Toinen on käytäntöön suuntautunut: halu lähteä joskus töihin kehitysmaihin, esimerkiksi Suomeen perustettaviin kehitysjoukkoihin", sanoo Tuula Varis, kehitystutkimuksen opetusta koordinoiva assistentti. Tähän mennessä kokonaisuutta on alkanut suorittaa yli viisikymmentä opiskelijaa. Nämä ovat tiedossa. lisäksi ovat ne, jotka ovat käyneet luennoilla silkasta mielenkiinnosta visusti välttäen tenttejä. Tuula Variksen mielestä tämä määrä on suuri, etenkin kun kukaan ei voi olla päätai sivuaineilija. Opiskelijoista kolme neljännestä on tyttöjä. Suurin osa on yhteiskuntatieteilijöitä ja sieltä tiedotusopin ja kansainvälisen politiikan lukijoita, mutta mukana on väkeä kaikista yliopiston tiedekunnista lääketieteellistä myöten. Vapaa tahti Kehitystutkimuksen opiskelija voi välttää tenttejä muutenkin kuin olemalla menemättä niihin. Tenttejä ei nimittäin välttämättä ole lainkaan. Useimmat luennot voi suorittaa esseellä tai vastaavalla työllä. Jos pitää kirjatenteistä, niistä voi nauttia mielin määrin. Jokaisen opintojakson voi suorittaa pelkillä kirjoilla, joita oppaasta löytyy peräti 55 nimikettä. Mutta useat opintojaksot voi suorittaa myös ilman kirjatai luentotenttejä tekemällä harjoitustyön haluamastaan aiheesta. Mitään putkea tai pakkoa ei ole. Siksi onkin hieman ihmeellistä että vapaan harjoitustyön tekijät ovat olleet vähissä, luulisi päinvastoin harvinaista tilaisuutta käy tettävän innolla. Ilmeisesti opiskelijat ovat tottuneempia lukemaan kirjoja tavalliseen tapaan, ei omaa työtä vaan tenttiä varten. ^ Viattomuuden kaipuu Valkoisen miehen taakka. Tällä mahtipontisella sloganilla kuvasi Kipling eurooppalaisten velvollisuutta opettaa pääkallonmetsästäjille uusia ruokailutottumuksia ja muutenkin sivistää "villejä" puoliksi lapsia, puoliksi paholaisia", kuten sanonta kuului. Enää ei sivistysvelvollisuutta nähdä yhtä ongelmattomana: kaksi maailmansotaa, kuuden miljoonan juutalaisen haihtuminen savuna ilmaan keskellä sivistynyttä Eurooppaa. Hiroshiman ja Nagasakin kohtalo ovat saaneet meidät hieman skeptisiksi kulttuurimme esimerkillisyyden suhteen. Taakka on kuitenkin jäänyt. Länsimaisten intellektuellien ja heidän hengenheimolaistensa päissä se on vain saanut uudet etumerkit. Nyt kannamme universaalin syyllisyyden taakkaa. Tämä ajattelun uudelleenkoodaus on yhteydessä vallankumouksellisten ideologioiden kokemaan haaksirikkoon. Kun kehittyneiden teollisuusmaiden työväenluokka osoittautui haluttomaksi nousemaan barrikadeille. oli enimmäkseen keskiluokkaan kuuluvan radikaaliälymystön löydettävä uusi kantaja utopistisille toiveilleen. Hieman samaan tyyliin kuin Rousseau ja hänen seuraajansa sijoittivat altruistiset haaveensa "jaloon vilKyllä opiskelijat silti ajatella osaavat. "Harjoitustyöt ovat olleet hyviä. Niissä on hyödynnetty tietoa, kritisoitu ja uudelleenarvioitu. Tenttivastaukset eivät ole mitä kirjoista on luettu vaan niistä näkyy oma vankka käsitys asioista, yleensä aika perusteltu". Tuula Varis sanoo. Alkuvaikeuksia Kehitystutkimuksen opetuksessa on jokseenkin pakko kysellä juuri Tuula Väriseltä. Kellään muulla ei ole siitä yhtä hyvää kokonaiskuvaa. Omia opettajia ei ole. luennot ovat joko osa jonkin laitoksen normaaliopetusta tai jonkun paikallisen tai vierailevan asiantuntijan pitämiä. Tästä on ollut seurauksena on hajanaisuutta. Jotkin luennot eivät ole aivan vastanneet opiskelijoiden odotuksia, toisissa ovat kuuntelijat olleet vähissä. Osasyy saattaa olla opiskelijoiden heterogeenisyydessä. Samalla luennolla on niitä, jotka eivät tiedä kehityskysymyksistä ennestään juuri mitään ja niitä, jotka saattavat välillä tietää enemmän kuin luennoitsija itse. Esimerkiksi porsenttiliikkeen ja kehitysmaakaupan toiminnasta on tullut rutkasti sekä teorian että käytännön tietoa, ja moni ennestään aktiivi on nyt opiskellut kehitystutkimusta. Opintoviikkomääriin nähden opintokokonaisuus • on ylimitoitettu, ja vaatimusten vaativuus on pelottanut pois niitä, jotka ovat syvällä omissa pääja sivuaineputkissaan. Kirjat ovat lähes järjestään englanninkielisiä, eikä niiden lukeminen edes tänä anglosaksisen kulttuuridominaation aikana suju kaikilta kovin helposti. Moni kuuntelisi mieluummin luentoja kuin lukisi kirjoja. mutta luentojen järjestäminen ei ole kovin helppoa. Opetusohjelma on tehty kahdeksi vuodeksi, ja ensi vuonna luennoidaan eri aiheista kuin tänä vuonna. Näin riittää uutta kuunneltavaa. Tänä vuonna on luentoja ollut mm. Suomen kehitysyhteistyöstä, kolmannen maailman konflikteista, kolonialismin historiasta, kehitysmaista ja sosiaalipolitiikasta ja kulttuuriantropologiasta. Kaikkiaan ohjelmaan kuuluu tälle vuodelle 12 luentosarjaa. Lisää yhteistyötä Poikkitieteellinen opetus tarvitsee myös poikkitieteellisiä opettajia, ohi yhteiskuntatiedepainotteisen Tampereen yliopiston. Tuula Varis pitää tärkeänä luennoitsijoiden vaihtoa ja vierailuluentoja. Yksi mahdollinen yhteistyön kohde löytyy jo Tampereelta, nimittäin paikallinen teknillinen korkeakoulu. Sillä on ollut paljon yhteistyötä kehitysrhaissa ja sen kautta annettavaa myös yliopistolle — ja päinvastoin. Ulkomaalaisten opettajien käyttöä yritetään luultavasti lisätä. Suomalaisella ei ole samaa näkökulmaa ja perspektiiviä kuin ihmisellä, joka itse on kotoisin kolmannesta maailmasta. Tosin kielikynnys on karsinut väkeä pois syksyllä pidetyiltä englanninkielisiltä luennoilta. Tuula Varis toivoo voitavan luoda suhteita kolinan nen maailman yliopistojen tutkijoihin. Suomeen tuleva liin" — sivilisaation turmelukselta säästyneeseen luonnonihmiseen — on pari sukupolvea länsimaista älymystöä purkanut turhaumiaan löytämällä milloin mistäkin kolmannen maailman totalitaarisesta yhteiskunnasta paikan, missä vieraantuminen on voitettu ja sietämätön erillisyys on päättynyt. Kolmikymmenluvulla näyttävä osa länsieurooppalaisesta ingelligentsiasta teki toivioretkiä Stalinin Neuvostoliittoon. ilmeisen haluttomina kuulemaan mitään kollektivisoinnin ja puhdistusten vaatimista uhreista (samanaikaisesti kuin joukko reaktionäärejä kävi ihastelemassa natsi-Saksan saavutuksia). Kuusikymmenluvulla Neuvostoliitto alkoi jo tuntua turhan sovinnaiselta, joten kulttuurivallankumouksen ravistelema Kiina sai vastata utopian kaipuuseemme. Jos joku vielä vaivautuu lukemaan kertomuksia, joita lukemattomat ranskalaiset, ruotsalaiset, amerikkalaiset maailmanmatkaajat pari vuosikymmentä sitten laativat Itä-Aasian kansandemokratioista, löytää niistä jo 30 luvulta tutun uskonnollisen paatoksen ja määrätietoisen halun tukahduttaa kaikki kriittinen tietoisuus. Globaalin tietoisuuden heräämistä ei edes naiveissa muodoissaan voi pitää pelkän ironian esineenä, kuten monet uusoikeistolaiset radikaalien desilluusiolla ratsastavat kynäniekat ovat tehneet. Kuitenkin: voisiko musta-valko -ajattelu, jossa "hyvä" projisoidaan milloin minnekin läntisen maailman ulkopuolelle oman kulttuurin saadessa koko syyllisyyden taakan, oila edelleen kolonialismia? Etnosentrismi vain ilmenee nyt siinä, että mitä kolmannessa maailWilde-instituutti saattaa auttaa tätä yhteistyötä ja vierailevien luennoitsijoiden saamista. Yksi asia ainakin on varma kehitystutkimuksen opetuksen tulevaisuudesta: sen tarve ei vähene eikä kohde katoa. Maailma tarvitsee toimintaa ja toiminta tietoa ja yliopistoille tekee hyvää olla mukana maailmassa. Markku Heikkilä ...ja Jyväskylässä Jyväskylän yliopistossa on tapahtunut 'kehitysmaaherätys'1 Viime vuoden lopulla yliopiston hallintovirasto asetti kehftysyhteistyötoimlkunnan. jonka tehtävänä on edistää yliopiston kehitysmaatutkimusta ja -opetusta. Jyväskylän yliopisto seuraa sittenkin aikaansa. Toimikunnan tavoitteena on. että syksyllä 1986 olisi opiskelijoilla mahdollisuus ryhtyä opiskelemaan kehitysmaa-asioita. Sitä ei voisi opiskella pääeikä sivuaineena vaan erillisinä opintoina joista voisi koota 10—15 opintoviikon suuruisen opintokokonaisuuden. Opintopaketti koottaisiin eri koulutusohjelmien tutkintovaatimuksissa olevista kehitysmaa-asioihin liittyvistä kirjoista. Pakettiin kuuluisi myös luentoja, jotka olisivat joko osa jonkin laitoksen normaaliopetusta tai jonkun paikallisen tai vierailevan asiantuntijan pitämiä. Kehitysmaaopetuksen ympärille ei muodosteta byrokratiaa eli tarkoituksena ei ole perustaa uutta koulutusohjelmaa. vaan opetus hoidettaisiin pääasiassa yliopiston nykyisillä resursseilla. Sellaistakin on esitetty Idea. että Jyväskylän yliopistolla olisi (kummi)kehitysmaa. jonka kanssa ryhdyttäisiin molemminpuoliseen yhteistyöhön, esimerkiksi eri tieteiden tutkimustulosten vaihtoon. Tarkoituksena olisi myös opettaa heitä auttamaan itse itseään. Yliopiston tutkijoilla ja opiskelijoilla olisi myös mahdollisuus matkustaa kyseiseen maahan tutkimustyötä tekemään. Eri yliopistoissa ollaan eri tavoin järjestämässä kehitysmaaopetusta. Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutti on suunnitellut kokonaisuutta, jossa toisaalta olisi kehitysmaatutkimuksen ydintä etsiviä jaksoja (esim. kehityksen teoria, kehitysmaiden historiatutkimuksen ongelmat) ja yhteistyössä eri tiedekuntien kanssa järjestettäviä jaksoja (esim. kehitysmaiden maataloudesta ja kansanterveydestä). Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa pyritään kehittämään kehitysmaaopetusta jopa niin pitkälle, että siellä olisi oma kehitysmaatutkimuksen maisterija tohtoriohjelma. Muodoiltaan ja sisällöltään Tampereen opintokokonaisuus on lähes samantapainen kuin Jyväskylään suunniteltu. Kiinnostusta kehitystutkimukseen ja -työhön orientoivaan opetukseen löytyy Jyväskylän yliopistostakin. Tuomo Yli-Huttula tmk:n jäsen massa tapahtuukin, se on aina suoraan tai epäsuorasti "meidän" syytämme. Kun teemme kolmannesta maailmasta omien utopioiden temmellyskentän, uusinna ehkä vain imperialismin synnyttämiä ajattelun rakenteita. Kun illuusiot väistämättä romahtavat ja ihaillut vallankumoukselliset osoittautuvat ihmisiksi siinä missä mekin — vallanhimoisiksi. korruptoituneiksi, ahdasmielisiksi — käännämme loukkaantuneina selkämme, kun he eivät vaivautuneetkaan vastaamaan uskonnolliseen kaipuuseemme. Ideologisen imperialismin seuraukset voivat olla huomattavasti konkreettisempia kuin muutama älyllinen vararikko. Tarjotessamme omia traditiomme tuottamia reseptejä vastauksiksi globaalisiin ongelmiin vaikeutamme mahdollisuuksia analysoida kehityskysymyksiä myös sisäsyntyisesti. Kolmas maailma ei suinkaan ole yhtenäinen riistetty blokki vaan äärimmäisen heterogeeninen joukko maita, joiden ainoa yhteinen nimittäjä on alhainen taloudellinen kehitystaso. Imperialismin suuri runoilija Kipling on kirjoittanut myös: "Itä on itä ja länsi on länsi eivätkä ne koskaan kohtaa". Uusvasemmiston ideaalit ovat kärsineet haaksirikon. mutta Kiplingin lause on hyvä muistaa myös niiden uusoikeistolaisten, jotka yhä tiiviimmin ovat viime vuosina matkailleet Japanissa ja muissa kaukoidän talousihmeen maissa; jos ulkoeurooppalaisten maiden ongelmiin pätevät vain rajoitetusti meidän lääkkeemme. ei päinvastainen liikenne ole välttämättä sen helpompaa. Markku Kekäläinen
• Tulevaisuus käsissämme Hyvi lukija, ebki Sinun olisi viisainta lopettaa tintin jutun silmäily tiliin. Piislsit paljon helpommalla, silli aion tarjota sinulle ajattelemisen aihetta. Pohtiminen saattaa johtaa Sinut toimintaan, pahimmassa tapauksessa koko loppuelämäsi tulee kulkemaan aivan eri latuja kuin sukulaisesi ylioppilasjuhlassasi suunnittelivat. Harkitse siis tarkasti, ennen kuin jatkat. Olet siis vielä mukana. Et voi sanoa, etten olisi varoittanut, joten mennäänpä asiaan. Jos arvioidaan, että päivässä kuolee nälkään pyöreästi 50 000 lasta, niin montako ehti kuolla äskeistä jutunpätkää lukiessasi? Aivan oikein, yli kolmekymmentä, suurehkon koulutusohjelman verran. Jos maailman nälänhätä vallitsisi Jyväskylän yliopistossa, olisit kolmessa tunnissa JY:n ainoa opiskelija. Onneksesi nälkää ei nähdä täällä, sillä tilastotiedettä ja Murphyn lakeja tuntevana voisit het kessä päätellä oman eloonjäämisesi olevan varsin epätodennäköistä. ^ ^ ^ Nälkä on kuitenkin aivan yhtä todellista, jopa empiirisin menetelmin todennettavaa, vallitsee se sitten täällä tai Afrikassa. Sinulla ja minulla on täällä ruokaa yllin kyllin, liikaakin, mutta joka minuutti kuolee lähes neljäkymmentä ihmistä nälkään, enimmäkseen alle kouluikäisiä lapsia Tässä vaiheessa Sinä. jos olet lukenut läksysi kunnolla ja pidät itseäsi kutakuinkin sosiaalisena ja normaalina kansalaisena, alat väittää vastaan: "Enhän minä voi tehdä mitään, ei asia kuulu minulle, itsehärvjjg^ ovat siellä asiansa sotkeneet, onhan meillä köyhiä Suomessakin ja apuhan menee kuitenkin väärään paikkaan... eihän meillä kertakaikkiaan ole varaa lisätä kehitysapua. kun oma talouskasvumme uhkaa tyrehtyä alle kolmeen prosenttiin". Miten tähän on tultu? Miten nykytilanne on mahdollinen? Vallitsivathan Aasiassa, Afrikassa ja Amerikassa varsin korkeatasoi set kulttuurit jo eurooppalaisten löytöretkien alkaessa 1400-luvun lopulla. Afrikassa oli tuolloin laajoja valtioita, jotka kävivät kauppaa Euroopan ja Aasian kanssa. Itäafrikkalaisessa ruokapöydässä ei kiinalainen posliini ollut harvinaista ja monet osasivat lukea niin suahilia kuin arabiaakin. Etelä-Amerikassa puolestaan atsteekkien pääkaupunki Tenochtitlan oli kukoistava nykyisen Helsingin kokoinen kulttuurikeskus, josta johdettiin lähes 400 kaupunkia käsittänyttä valtakuntaa. Sekä Afrikan että Amerikan taiteessa näyttelivät kultaiset veistokset tuolloin merkittävää osaa. Niiden arvon eurooppalaisetkin ymmärsivät, mutta valitettavasti aivan väärin. Veistosten kohtaloksi koitui perustan laskeminen länsimaisen rahatalouden kultakannalle. Kaupankäynnin periaatteita eurooppalaiset alkoivat tulkita varsin nurinkurisesti: entisistä kauppakumppaneista tulikin yhtäkkiä kauppatavaraa ja tuotantovälineitä, heidän omaisuudestaan maa mukaanluettuna tuli eurooppalaisten omaisuutta. Kulta, mausteet, ruoka ja yleensäkin kaikki arvokas alkoi virrata Eurooppaa ja sen siirtokuntia kohti. Meidän vuosisatamme alkaessa oli maailman jakaminen eurooppalaisten kesken saatu valmiiksi. Tuolloin oli myös todettu maailmassa olevan kahdenlaisia ihmisiä: valkoihoisia kristittyjä ja värillisiä, barbaarisia pakanoita. Pitkään oli tosin kiistelty siitä, olivatko pakanat ihmisiä. Kun pakanoilta oli tähän asti vain otettu, heille alettiin nyt myös antaa, ei kuitenkaan takaisin heiltä parempaan talteen otettua omaisuutta, vaan uusia ajatuksia. Heidän tuli nyt oppia elämään ja ajattelemaan samalla tavalla kuin kunnon ihmisetkin, eurooppalaiTässä työssä onkin jo saatu merkittäviä tuloksia. mutta myös pahoja takaiskuja on koettu. Eräs pahir pia pettymyksiä lienee se, että kun lahjakkaimmille 1 baarilapsille tarjottiin mahdollisuus käydä koulua ja oppia sivistyskieliä ja heitä jopa otettiin opiskelemaan Euroopan ja USAn yliopistoihin, he palkitsivat tämär väntekeväisyyden silkalla kiittämättömyydelläB heistä eivät enää halunneetkaan toimia hyvien eurooppalaisten hallitsijoidensa virkamiehinä, vaan h n "vallan omiin käsiinsä. Tänään kehitysmaat muistuttavatkin hallinnollises ti Eurooppaa suorastaan ihailtavissa määrin: esimerkiksi Afrikan kartta muistuttaa tilkkutäkkiä, se on täynnä pieniä valtioita, kartalle piirrettyjä alueita, joita kutakin hallitsee oma kuningas, keisari tai presidentti. Heillä kaikilla on oma pieni armeijansa, joka suurella rahalla ostaa käytettyjä aseita Euroopasta ja Amerikasta tai jopa Aasiasta. Jokaisella armeijalla on turvattavanaan. kuten valvomista nimitetään, oma kansakuntansa, joka yleensä koostuu lukemattomista eri kansallisuuksista, jotka puhuvat omia kieliään, noudattavat omia tapo jaan... eivätkä muutenkaan pidä uudesta järjestelmäs tä. Hallitsijoillaon myös suttrMiaHfntokoneffTo. virka miehet ja virastot, joiden tehtävä on, kuten Euroopassakin, estää asioiden sujuminen omalla painollaan. luonnollisesti. Asioiden pitää sujua lakien ja asetusten mukaisesti, joita puolestaan tarvitaan, jotta valta pysyisi sen oikeilla haltijoilla ja kansan työn hedelmät virtaisivat oikeaan suuntaan, eivätkä leviäisi pitkin maailmaa ihmisten hukattavaksi. Lahjusten avulla asiat tietysti saadaan edes jossain määrin sujumaan. Mainituista vastoinkäymisistä huolimatta järjestelmä kuitenkin toimii varsin mukavasti, meiltä päin katsottuna. Ohjakset ovat loppujen lopuksi pysyneet lujasti valistuneen maailman käsissä, vaikka kehitysmaat häpeilemättä pyrkivät jopa YK:n järjestöissä ajamaan omaa etuaan. Vielä kuitenkin virtaavat halvat raaka-aineet ja energia kohti viisaita miehiä Euroopassa ja Amerikassa, jotta he voivat niiden turvin rakentaa Valkoisen Miehen Monumenttia, joka paljastettaneen 1992, jolloin vietetään Amerikan "löytämisen" 500-vuo tisjuhlia. Ehkäpä monumentti yltää suorastaan tähtiin! Tulevaisuus käsissämme m on Norjassa jo -70 luvulla alkanut kansanliike, jonka käynnisti Erik Dammannin samanniminen kirja. Liike on levinnyt myös Ruotsiin ja Tanskaan, mutta Suomessa se ei juurikaan ole saanut näkyvää jalansijaa. Dammannin kirjakin odotti suomentamistaan lähes kymmenen vuotta. Edelleenkin FIVH (Framtiden i väre hender) -liikettä pidetään Suomessa poliittisesti neutraalina ja merkityksettömänä, vaikka sen tavoitteena itse asiassa on koko nykyisen yhteiskuntajärjestelmämme romuttaminen. Tulevaisuus käsissämme -liikkeen perustarkoitus on löytää todellinen ja oikeudenmukainen ratkaisu niin kehitysmaiden aliravitsemusongelmiin kuin teollisuusmaiden saastumiseen ja hyvinvointisairauksiimmekin. Se ei tarjoa ainoastaan uutta mallia kehitysapuun, vaan myös uuden suunnan omalle elämällemme, koska juuri siitä olennaisesti riippuu, miten kolmannen maailman tilanne kehittyy. Jatkuvan talouskasvun ajatuksesta on luovuttava ja tilalle on luotava elämänlaatuun pyrkivä järjestelmä, joka on sekä taloudellisempi että kaikin puolin terveellisempi kuin nykyinen elämäntapamme. Teknologiin järkevä käyttö Kysymys ei ole mistään "takaisin luontoon" -ajattelusta, jossa kaikki moderni teknologia ilman muuta tuomitaan, vaan teknologian järkevästä ja eettisesti hyväksyttävästä käytöstä. Liikkeen ajattelutapa on lähellä norjalaisten ekofilosofien ja vihreän liikkeen ajattelua. Esimerkiksi: nykyisen pitkälle koneistetun ja keinolannoitteisiin perustuvan maatalouden tuotantokustannukset Pohjoismaissa ylittävät sadon maailmanmarkkina-arvon, niin kallista ruokaa ei ole varaa antaa edes kehitysapuun, vaikka sitä tuotetaankin yli tarpeen. On alettava tuottaa halvemmalla parempaa ruokaa. Se on mahdollista, sillä meillä ei tiettävästi vallitse työvoimapula, Toinen esimerkki: työmatkojen ajaminen suurkaupunkien lähiöistä keskustaan omalla autolla saastuttaa ilmakehäämme ja kuluttaa suunnattomat määrät energiaa, jolla voitaisiin tuottaa ruokaa nälkään kuoleville lapsille. Tilannetta voitaisiin luonnehtia moraalittomaksi. Asevarustelusta ei tässä yhteydessä kannata edes puhua. Kehitysavun osalta on kokonaan luovuttava nykyisestä ajatusmallista, jonka perusteella pyritään vain siirtämään länsimainen teknologia, elämäntapa ja ideologiat kehitysmaihin. Traktori ei sovellu savannille, vaikka olisikin kehitysmaassa koottu Valmet. Kehitysmaita on autettava niiden vanhojen, kansallisten perinteiden pohjalta, uutta teknologiaa on käytettävä harkiten vastaanottajan ja paikallisen luonnon ehdoilla. Teollisuusmaiden on alettava maksaa kehitysmaista tuomistaan tuotteista käypää hintaa nykyisten polkuhintojen sijaan. Nykyinen järjestelmämme näkee kehitysmaat ainoastaan potentiaalisena markkina-alueena, jokaisesta sijoitetusta kehitysapudollarista odotetaan vähintään kahta takaisin. Onkohan joulupukin kysyntä Afrikassa jo kartoitettu? Maailman muuttamisen on alettava yksittäisten ihmisten asenteiden muuttamisesta, Sinusta ja minusta. Meidän on oltava valmiita luopumaan jopa "saavutetuista eduistamme". Selvää on, että meidän elämäntapaamme ei maailma kestä edes sen nykyisessä laajuudessa, puhumattakaan siitä, että se asetettaisiin tavoitteeksi viidelle miljardille ihmiselle (itse asiassahan meitä tulee olemaan yli kymmenen miljardia jo meidän elinaikanamme). Jo nykyisen järjestelmämme ylläpitäminenkin tulee jatkuvasti kalliimmaksi luonnonvarojen huvetessa ja luonnonsuojelukulujen kasvaessa. Meidän on aivan turha sanoa, ettemme me yksilöinä voi tehdä mitään. Mitä joit aamulla herättyäsi? Minä join vettä, johon oli liotettu monikansallisen yrityksen kehitysmaista tuottamaa, hyvällä viljelysmaalla kasvatettua kasvikunnan tuotetta. Se on itse asiassa pahan makuista eikä sillä ole minkäänlaista ravintoarvoa. Näistä tavoistamme meidän on päästävä eroon. Ehkäpä joskus kannattaisi pysähtyä analysoimaan päivän jokaisen tekomme vaikutuksia, tarpeellisuutta ja järkevyyttä, jopa moraalista hyväksyttävyyttä. Keijo Luoto
• 14 Keski-Suomen kehtiysmaayhdlstys toimipaikkanaan Jyväskylä on perustettu reilu vuosi sitten. Yhdistyksen toimintaa suunniteltiin talvella 1984. mutta vasta kesän korvalla alkoi todella tapahtua. Kehitysmaakauppa Sastova siirtyi yhdistykselle ja myöhemmin kesällä tuli ensimmäinen tavaralähetys Tansaniasta. Tansania-projekti käynnistyi keväällä 1984. Tuolloin Nyumba Ya Sanaakäsityöläisyhteisön edustajat kävivät esittelemässä tuotteitaan Suomessa. Yhteisö valmistaa perinteisillä menetelmillä afrikkalaisia käsitöitä. koruja ja grafiikkaa. Nyumba Ya Sanaa toimii samalla koulutus keskuksena. Tuossa esittelytilaisuudessa keskisuomalaiset ihastuivat tansanialaisten koruihin, kortteihin ja koreihin. Kotiviemiseksi käsityöläiset saivat tavaratilauksen Jyväskylästä. Rahoituksen kehitysmaayhdistys järjesti ulkoministeriön kehitysyhteistyömäärärahalla. Sitä varten UM vaati projektisuunitelman, joka lopulta hyväk syttiin. Niin ensimmäinen tavaralähetys Tansaniasta voitiin lunastaa tullista heinäkuun lopulla. Keski-Suomen kehitysmaayhdistyksen toiminta keskittyy yhdistyksen kauppaan Sastovaan. Sastova sijaitsee entisessä saunassa Cygnaeuksen kadulla. Kä sitöiden lisäksi siellä on kirpputori, Sastovasta yhdistys on levittänyt toimintaansa eri kaupunginosiin suorittamalla myyntija tiedotusiskuja. Muut maassa olevat kehitysmaayhdistykset toimivat kuten keskisuomalaisten esimerkki jokaisella yhdistyksellä on oma kohdemaansa. josta ne hankkivat tuotteita kauppoihinsa. Suomen kehitysmaayhdistykset toimivat itsenäisesti vailla keskusjärjestöä. Tästä huolimatta ne ovat järjestäneet yhteistyön siinä muodossa, että yksittäisten yhdistysten maahantuomat tuotteet leviävät ympäri maata muiden yhdistysten myytäväksi. Lisäksi on ollut yhteisiä palavereja. Käsityökauppaa vai paperisotaa joissa pohditaan alan ongelmia, mm. keskusvarastohanketta. jota ei kuitenkaan vielä ole katsottu tarpeelliseksi. Ulkoministeriö on se tuomari, joka päättää kehitysmaaprojektien kohtaloista. Sen virkamiehet jakavat viipaleita kehitysyhteistyömäärärahasta eli sanelevat millaista kolmannen mailman auttamista Suomi harjoittaa. Projektisuunnitelmaa hyväksyessään ulkoministeriö kiinnittää huomiota tietysti kohdemaan tarpeisiin ja erityisesti siihen, hyötyykö kehitysyhteistyötä tekevä yhteisö tai yritys toiminnastaan taloudellisesti. Koska kehitysmaayhdistykset ovat puoliaatteellisen luonteensa vuoksi varattomia ja jopa velkaantuneita, kehitysyhteisömääräraha on niiden olemassaolon perusta. Tuotteita ei voidan hankkia ennenkuin rahoitus on kunnossa. Tavara täytyy maksaa tekijälle jo tullissa. Toisaalta yhdistykset ovat sitoutuneet palauttamaan saavutetut voitot kohdemaahan, ja nimenomaan yhdistyksen edustaman tuotteen tekijälle. Myynti, paperisodat. työ yleensä tehdään talkoona. Tekijöiden innostus ja auttamishalu ovat ne moottorit, joilla pidetään toimintaa yllä. Siinä kehitysmaayhdistysten perikaupalliset toimintaperusteet. Keski-Suomen kehitysmaayhdistyksen hakiessa jatkoapurahaa Tansania-projektiin huomasi ulkoministeriö sen kaupallisen luonteen. Yhdistyksen oli tarkoitus tilata Tansaniasta heidän perinteistä grafiikkaansa. postikortteja ja levittää niitä myyntiin oikeisiin kauppoihin. Tavoitteena oli laajentaa korttimyyntiä samalla afrikkatietoutta. oman Sastovan ulkopuolelle suuren yleisön ulottuville. Ulkoministeriö ei toistaiseksi ole hyväksynyt suunnitelmaa sen kaupallisuuden vuoksi. Kuitenkin esim. kirjastoauton lähettäminen savannille sai UM:n tuen taakseen. i ^ ^ ^ Martti lummukka Uutta tuutintäytettä Helen West bändeineen tulee sittenkin vielä tänä keväänä, uu deksi päivämääräksi määräytyi! torstai 9.5. Kaikki osalliset tahot pahoittelevat edelleen kahta edellistä peruuntunutta keikkaa, syyt olivat kuitenkin pakottavia. Toiseksi bändiksi illalle katsastellaan jotain JYYiläistä ryh mää. Gregor Samsaa on aateltu jos se heille sopii. Lippujen hinnat ovat keväiset, vain kakskymppiä kappaleelta, hakekaa Travelasta tai Kampus-Kirjasta. Parikin vuotta suunniteltu ja valmisteltu JULISTEKURSSI järjestetään viikon mittaisena 15.5. alkaen. Kurssi järjestetään ylioppilastalolla päivittäin klo 10—17 sunnuntai poisluettuna. Opettajiksi saapuu kuulun puolalaisen julistetaiteen hallitsevat miehet Roman Chalasz ja Jacek Pyza Puolasta. Miehet ovat itse julisteensuunnittelijoita, Roman on lisäksi sikäläisen AlmaArt mainostoimiston johtaja. Puolan lentoyhtiön LOT:n logo on muuten Romanin suunnittelema, ammattimies siis. Kurssilla ei niinkään opita toteuttamistekniikoita vaan pääpaino asettuu "kaalinkäyttöön" ym. ideointiin. Kurssin tuotokset asetetaan myöhemmin näytteille sekä Puolaan että Jyväskylään. Kurssille otetaan 12 henkeä, ilmoittautumisia otetaan ylioppilaskunnan keskustoimistossa yo-talolla. puh. 612 509. Osallistujia veloitetaan 50 mk:lla — valitettavasti. K.ohj. Kehitysmaaviikko Keski-Suomen kehitysmaayhdistys ja paikalliset rauhanjärjestöt ja muut asiasta kiinnostuneet yksityiset henkilöt ja järjestöt organisoivat laajaa kehitysmaatapahtumien sarjaa Jyväskylään. Tarkoituksena on tehdä kaupunkilaisille tunnetuksi kehitysmaiden tilannetta kaikissa maanosissa, järjestöjen toimintaa ja tavallisen ihmisen mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin. Kirpputoreilla ja keräyksillä pyritään saamaan myös taloudellista tukea toimintaan (kaikki esiintyjät esiintyvät palkkioitta eikä tilaisuuksiin ole varsinaista pääsymaksua). Seuraavassa poimintoja alustavasta ohjelmasta. tarkempaa tietoa tullaan levittämään ilmoitustauluille ja muihin sopiviin paikkoihin: la 20. 4. heti aamusta alkaen avataan tapahtumat torilla, klo 15 alkaa Kirjakahvilassa (Seminaarink. 28) Kansainvälisen Vapaaehtoisen Työleirijärjestön Jyväskylän ryhmän tilaisuus, jossa esitellään intialaista Jagriti Viharan koulutusta, diaesitys. su 21. 04. klo 16 alkaen on Kehitysmaayhdistys esillä Kirjakahvilassa. ma—pe 22. 04.—26. 04. klo 18 alkaen pitäisi kirjakahvilassa joka ilta tapahtua jotakin. Toistaiseksi varmistettuja ovat: ke 24. 04. Rauhanliitto. Sadankomitea ja JKL:n Seudun Siviilipalvelusseura: vieraana Jose Rojas Costa Ricasta, lisäksi diasarja Latinalaisen Amerikan todellisuus nuoren silmin. to 25. 04. Nuorten rauhanryhmä Nuorallatanssi. pe 26. 04. Ainakin YK-yhdistyksen Korpilahden ryhmän ohjelmaa. la 2 7 . 4 . kello 1 2 . 24.00 pidetään sitten päätapahtuma ylioppilastalon yläkerrassa. Luvassa on hauskaa ohjelmaa. vakavia puheita, laulua. soittoa, näyttelyitä, kirpputori, tarjoilua... Pääsymaksuna tilaisuuteen peritään käyttökelpoinen kirpputoritavara: vaate, työkalu, astia tms., joka voidaan joko lähettää sellaisenaan sitä tarvitseville tai muuttaa rahaksi mikäli tuotteen tarpeellisuus kehitysmaissa on kyseenalaista (esim. suomenkieliset kirjat). Pääjuhlassa varataan aikaa yleisön ohjelmanumeroille tai asiaan liittyville ajatuksille. Koko viikon ajan pyritään järjestämään erilaisia tempauksia myös eri kaupunginosissa. Halukkaita ohjelmanesittäjiä ja raskaan työn tekijöitä otetaan jatkuvasti vastaan, ilmoittautua voit kehitysmaakauppaan (puh. 211 986, avoinna ke—pe 11.00—18.00 ja la 9 . 13.00). josta saat myös tarkempia tietoja. PS. Sunnuntaina 28. 04. kello 16.00 alkaen Kirjakahvilassa pidetään K-S kehitysmaayhdistyksen vuosikokous, johon toiminnasta kiinnostuneet uudet ihmiset ovat tervetulleita. Sukupuolten sota ia rauha Jyväskylän Avoin Kulttuurikeskus (JAK). joka hiljan vietti toimintansa 10-vuotisjuhlaa, järjestää ensi lauantaina kevätkauden viimeisen seminaarinsa. Sen teema "Sukupuolten sota ja rauha" viittaa viime vuosien keskusteluaiheiden listaykköseen: on kysymys miehisyyden ja naiseuden jännitteestä, mikä tuntuu ulottuvan inhimillisen elämän kaikille alueille. Feminismi naisten emansipaatio-ilmiönä on saanut osakseen sekä bravoota että suunnatonta ärtymystä. Ongelmana on kaiken kaikkiaan ollut hedelmätön juupas-eipäs asetelma. Tähän jumittuneeseen tilanteeseen pyritään JAK:n seminaarissa luomaan uutta eloa ja selkiyttävää asiallisuutta. Samalla sukupuolisuuskysymystä valotetaan laajemmin kuin vain tasa-arvotai rooliongelmana. Pääalustuksen pitää Aapo Riihimäki. Lisäksi on mukana n. 12 hengen keskustelupaneeli. mikä takaa teemalle monipuolisen käsittelyn. Näkökulmia tarjoutuu psykologiasta, yhteiskuntapolitiikasta. filosofiasta, historiasta kulttuuriantropologiasta. teologiasta, taiteista jne. Vielä on syytä muistuttaa, ettei JAK:n seminaareissa pyritä ensi sijaisesti tiukkaan tieteellisyyteen, vaan tutkijoiden ja ajattelijoiden omien persoonallisten käsitysten välittämiseen. Seminaari pidetään la 20. 4. klo 10—14 Villa Ranan Paulaharjun salissa (Etnologian laitos, alakerta). Yleisöllä on mahdollisuus esittää sopivissa raoissa kysymyksiä ja kommentteja. JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI Suuri näyttämö To 18.4, klo 19.00 Erkki Mäkinen VIIMEINEN VALSSI VIIPURISSA kotimainen kantaesitys ohjaus Aimo Hiltunen Pieni näyttämö Ke 17.4. klo 19.15 Hugh Leonard ISÄUKKO suomenkielinen kantaesitys ohjaus Matti Poskiparta Lippumyymälä avoinna ti— pe 14—19.15, la—su 12— 19.15. Puh. 294 990, 294 991.
• 15 IA sr ' e.i Yo-kunnalla ei näyttöä Siitä, miten vähän ylioppilaskuntamme enää on minkäänlainen opiskelijoiden etujärjestö, on saatu taas näyttöä. (Eri asiahan on onko ylipäätään yo-kunnalla ja sen eri elimillä mitään merkitystä kansallisen konsensuksen ja elämää lamauttavan opiskelun oloissa). Yo-kunta on toisille leipäpuu, toisille herrahissi elämän uralle. Monet vanhanja uudenkin ajan opiskelijat ovat käyttäneet osan, toiset jopa vuosia opiskeluajastaan palkattomiin tai palkattuihin yo-kunnan luottamustoimiin. Luulisi yo-kunnan olevan edes jossakin suhteessa olemassa opiskelijoita varten. Virantäytöissä se ei kuitenkaan osoita merkkejä opiskelijoiden tukemi sesta. Vasta hommaansa aloittava lehden "toimittaja" ei ole yliopiston opiskelija eikä niin muodoin yo-kunnan jäsen. Minkäänlaista toimittajakokemusta hänellä ei myöskään tietääkseni ole. Jos lehteen haetaan t o i m i t t a j a a , miksei silloin myös valita henkilöä, jonka työnä olisi juttujen kirjoittaminen. Jos valokuvaaja ja taittaja haluttiin valita. miksei niin lukenut ilmoituksessa, jolla paikka julistettiin avoimeksi? Jos ei JYY:stä löydy sopivaa "toimittajaa", eikö virka (?) olisi voitu julistaa uudelleen ha kuun? Ja lopultakin eiköhän olisi, jumalauta, kohtuullista että edes y k s i toimituskunnan jäsen olisi naispuolinen? Mitä? Ylioppilastalolla naisia on vähintään puolet!!! Olisi kohtuullista saada julkinen selvitys niistä perusteista. joilla JYY:n vähiä työpaikkoja täytetään yliopiston ulkopuolisilla henkilöillä. Valokuvaajana ja henkilönä valittu Jorma Parviainen on vähintäinkin O.K.. mutta periaatteesta! Vaadin selvitystä. Kikka Rytkönen, kolmasti syrjäytetty. monivuotinen JYY:n aktiivi Kikka Rytköselle Pyysit kirjoituksessasi perusteluja Jorma Parviaisen valinnalle. Käytät sanaa toimittaja. Jylkkärille ei haettu toimittajaa vaan toimitusharjoittelijaa, joka käsitteenä kattaa enemmän kuin pelkän kirjoittamisen. Lehden toimituskuntaa on tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena, jonka eri osat täydentävät toisiaan. Miksi siis valita kolmas kirjoittava henkilö, kun nykyinen päätoimittaja ja toinen toimitusharjoittelija haluavat keskittyä kirjoittamiseen? Yhden osalle jää silloin lehdentait to. Lisäksi valokuvaajien saanti JYY:n tilaisuuksiin on ollut ongelmallista. Nyt tuokin ongelma on ratkaistu. Lehden johtokunnalla on yhtenä tehtävänä johtosäännön mukaan "sopia lehden henkilökunnan kanssa tehtävillä työsopimuksilla yksityiskohtaisesti henkilökunnan työtehtävistä. työajoista, palkoista jne." joten on aivan "laillista" valita toimitusharjoittelija, joka vastaa mm. lehdentaitosta, Kysymys on ai noastaan toimituskunnan sisäisestä työnjaosta. Johtokunnassa keskusteltiin siitä, ettei Parviainen ole yo-kunnan jäsen, mutta yo-kunnan säännöissä ei ole kohtaa, jolla kielletään muiden kuin yo-kunnan jäsenten valinta yo-kunnan virkoihin. Vihjaiset myös, että toimitus kunnassa tulisi olla nainen. Mihinkään virkaan ei ole itseisarvoista valita sukupuolen perusteella, Aikaisemmin lehdessä on ollut yksi nainen, mutta pitääkö traditiota jatkaa, jos toista sukupuolta oleva on sopivampi? Kirsi Rasilainen Hannu Hokka Kai Kerminen Tekijöitä yksi mutta lapsia useampia? Olutja reikäpalloseura Kuohu (r(öpö)y:n sisäistä sinisilmäisyyttä sekä yhdistykseen myötämielisesti suhtautuvien ryhmittymien pitkämielisyyttä hyväksikäyttäen ovat provokatoriset voimat jälleen liikkeellä. Sivistystyöstä ollaan tekemässä halpatavaraa! Tarkkaavaiset! Olkaa varuillanne! Nk. virallinen linja ei ole aina se ainoa oikea! Kuohu r(öpö)y. Siv/istystyövaliokunnan entinen puheenjohtaja Vapaa teatteriseurue Koitto paheenjohtaja sekä hengessä mukana Matematiikan ystävät PS. "Riitta Korhoselle" terveiset kevään parhaasta nimimerkistä. Onnea! Jopa kalpenee Kaarina Mäkeläkin. SARIOLA YLIOPISTOLLA Jyväskylän kaupunkiseurakunnassa pidettävän piispantarkastuksen yhteydessä piispa Sariola suorittaa vierailukäynnit yliopiston kolmessa laitoksessa maanantaina 22. 4. Samassa yhteydessä hän pitää avoimen luennon Semlnarlumin vanhassa juhlasalissa aiheesta "Teologisia näkökohtia J. S. Bachin musiikkiin". Tähän tilaisuuteen, loka alkaa klo 11.00 ovat myös opiskelijat tervetulleita. Sen alkuun Matti Vainio soittaa Seminariumln uruilla Bachin Fantasian ja luugan c-molll. Saman viikon torstaina (25. 4. klo 20.15) piispa vierailee myöskin opiskelijoiden |a nuorten iltamessussa, jossa hän pitää puheen. mit Kräutern • • • * • ,#mif M v • Jiern Biotonii Työpaikkoja kalateollisuudessa Ahvenanmaan Kumlingessä I. 5. alkaen. Kumlinge Fris AB 928/55535 tai 55521 klo 16.00 jälkeen. TEATTERI Maaliskuun numero ilmestynyt: liitteenä Jussi Parviaisen kohunäytelmä V A L T A K U N T A ! Hae lehtipisteestä — 18 mk. Tilaa Teatterilehti, loppuvuoden numerot 40-vuotisjuhlatarjouksena vain 70 mk. Teatteri-lehti, Vuorikatu 6 A 3. 00100 HELSINKI, puh. 90-665 169. tOl/lHAgkl KAUPPAKATU 5 PUH. 614 345 [elohuvi! ODOTETTU TAPAUS 18.15, 20.15, SU MYÖS 16.15 Truffaut n viimeinen m e s t a r i t y o ! Kannustusta keskusteluun Martin Kuschille kymmenen pistettä 3.4. Jylkkärissä julkaistusta kiltistä repliikistä herra Steniukselle, -Asioiden pohtiminen yltöT. totasolla tapahtukoon tieteen pelisääntöjen mukaan, mikä parhaimmillaan ei suinkaan ole 'puhdasta ja harmitonta tiedettä". Steniuksen kannanotto vaikuttaa perin mustavalkoiselta; tuulestako tulevaisuudessa (ja varmasti paremman) tieteenteon kriteerit temmataan? Kimmo Kausamo Toivo Salosen diggari — kaikesta huolimatta — PITKÄ VIIKON LOPPU I Fanny Ardant J-L Trintignant NOBDFILM % Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJ A M Y Y N T I L I I K E KEIJO H U R M E R I N T A G u m m e r u k s e n k a t u 5, p u h . 6 1 8 5 6 5 j a 6 1 4 7 6 6 Kansan Raamattuseuran Opiskelijat Toimisto Vaasankatu 12 A puh 610331 auki: ma—to klo 1 3 1 6 . . To 18.4. klo 19.00 Myllyjärven takkahuoneessa B-talossa rupattelua ja teenjuontia, aiheena "mitä on onni". La 20.4. klo 19.00 Opiskelijailta Kortepohjan kirkolla, Risto Käyhkö. Su 21.4. klo 10.00 opiskelijoiden kirkkopyhä Kortepohjan kirkossa, KRS + kirkkokahvit. To 25.4. klo 19.00 toimistolla Raamattutunti: "Evoluutio ja kristitty" Pekka Innanen. La 27.4. klo 19.00 Kortepohjan kirkolla. Opiskelijailta. Sirpa ja Pekka Innanen. Ti 30.4. klo 19.00 Fredalla VappuNaamiaiset. Tervetuloa mukaan! toivottavat: Risto Käyhkö p: 253 696. Helena Rissanen p: 618 926, Sirpa Innanen p: 218 543. Alkumatka Numero 1/85 ilmestynyt; teemana varhaiskasvatus. Saatavana Kampus-kirjasta. Kokoontumisia tiistaisin 23. 4. ja 7. 5. klo 18.00 yo-talolla. Stimulus Tuonpuoleinen teemailtamme lähestyy! Sehän on muistinvirkistykseksi, ti 23.4. n. klo 19.00 ja paikkana luultavimmin yo-talon yläkerta. Tarkemman kellonajan ja varmennuksen paikasta löydät lähiaikoina tutkimalla innokkaasti ilmoitustaulua. (Huom. sijaitsee vastapäätä tenttituloksia). Jos ideoita löytyy, niin pane ne paperille tai pidä päässäsi, koska ohjelmia ja niiden esittäjiä kaivataan aina. Karmeaa kevättä kaikille ja tavataan kyseisenä päivänä, kyseiseen aikaan kyseisessä paikassa! Emile ry !!!Attention, Attention!!! Jyväskylässä järjestetään syksyllä 1985 ( 2 4 . 2 5 . 10.) Kasvatustieteilijöiden syyskoulutuspäivät sekä kattojärjestön praksiksen syyskokous. Syyskoulutuspäivän ideointi ja suunnittelu alkaa 23. 04. 1985 klo 16.00 Sohvin krouvissa. Innokkaita. vähemmän innokkaita ja nuuten vaan eksisteeraavia osallistujia odotetaan paikalle. Hämäläiset holl Tulkaapa pe 26. 4. hutsailemaan perinteisen... hämäläisen illanvieton merkeissä. Kannel helisee ja kuuma kutsuu (omia eväitäkään ei väheksytä!) Paikka ja tarkempi kellonaika vielä hämärän peitossa, mutta kiinnostuneet seuratkoon tarkempaa tiedonantoa lähinnä kirjaston. päärakennuksen ja MaA:n ilmoitustauluilta! intialaisesta leirikohteesta, Jagriti Vihara kyläkoulusta. Samaisen kyläkoulun tukemiseksi pidetään torilla 27. 4. kahvilaa, jonka tuotto lahjoitetaan Jagriti Viharaan. Torikahvilan yhteydessä otetaan lisäksi vastaan kunnostuskelpoisia työkaluja Nicaraguaan lähetettäväksi. Lisätietoja KVT:stä antavat Jyväskylässä Leena & Kristiina p. 244157, Mervi 252211/ 2785. Eija 252211/3163 ja KVT:n toimisto Helsingissä p. 90-144408. Suomen ja ulkomaiden leirilistat ovat kokonaisuudessaan nähtävissä kehitysmaakauppa Sastovassa. " ikä on KVT? Kansainvälistä vapaaehtoista Työleirijärjestöä esittelevä näyttely on nähtävissä Kortepohjan kirjastossa huhtikuun bppuun saakka. Lauantaina 20. 4.. klo 15.00 Beckerin kirja kahvilassa J. Sumelius näyttää dioja ja kertoo kokemuksistaan Evankelinen opiskelljatyö (EYL) Opiskelijaillat lauantaisin Luther-kirkossa. Kansakoulukatu 5. klo 19. 13.4. Kasvattamisesta ja kasvamisesta — Eeva ja Jouni Anttila. 20. 4. Retki Turkuun EYL:n kevätpäiville. 27. 4. Tarvitsemmeko pyhää henkeä? — Lasse Nikkarikoski. 4. 5. Voiko Ihminen muuttua — Olavi Montela. Raamattupiiri kokoontuu tiistaisin klo 19 Lutherkirkossa. Hartaushetki on sunnuntaisin klo 17 kaiken ikäisille. Tervetuloa mukan toimintaamme? Lisää tietoa toiminnastamme saa: Harri Helle, puh. 218506 tai Olavi Montela, puh. 931127290. Homo-opiskelijat Kahvi-illat keskiviikkoisin YO-talon kokoushuoneessa (I krs.) kello 18.00—, Yleiskokous samassa paikassa keskiviikkona 24. 4. 85 kello 18.00. Tervetuloa. JYKYry Hetkipalvelu vanhan pappilan kappelissa ma 2 2 . 4 . klo 20.00.
• 16 KCSKIIKTKMIAI Tuutin täydeltä "kiitosta" kulttuuritarjonnasta Edellisessä ylioppilaslehdessä kirjoitti nimimerkki "Artsi" otsikolla "Kulttuurituutti tyhjenee". Nimimerkin taakse kätkeytyy ilmeisesti yo-kuntamme kulttuuriohjaaja Arto Hietakangas, mene ja tiedä. OH kirjoittaja kuka hyvänsä. on hänen käyttämänsä otsikko paradoksaalisuudessaan nau rettava ja harhaanjohtava, kun tarkoitetaan yo-kunnan kulttuuriantia. Naurettava siksi, että kulttuuriohjaajan & -valiokunnan suosimaa yksipuolista ja itseään toistavaa junttirock-ylen antia tuskin voi vakavalla naamalla ihan KULTTUURItuutiksi nimittää. Paradoksi taas syntyy siitä, että jos ns. kulttuurituutti on alunperinkin ollut tyhjä, ei se siitä enää sen tyhjemmäksj tyhjene. Kuvaavampi tiivistys "toimintajakson" päätteeksi olisi ollut: "Junttirockin oksennukset on tältä erää oksennettu. Ylenanti jatkuu syksyllä. Voikaa pa hoin. Terveisin kulttuurikom posti." Junttirock on osa musiikkia ja musiikki on osa kulttuuria. mutta pelkällä musiikilla ei kult tuuiivaatimuksia kateta, tai jos katetaan niin. köykäiseksi jää. etenkin jos musiikkikäsitys supistuu junttirockin tasolle. Junttirockilla tarkoitan linjaa Eppu Normaali — Sleepy Sleepers — Popeda. joista viimeksi mainittu "helmenä" ylitse muiden. Musiikkimaku on tietysti subjektiivinen asia. eikä kaikkien toiveita voi täyttää, mutta jos kehään haali taan jatkuvasti yhtä ja samaa, kuten nyt taannoin levy urautui Kauko Röyhkän ja Eppu Nor maalin kohdalle, hyväkin musiikki alkaa kuullostaa pelkiltä "rupisilta riimeiltä", kun putkesta ei tule mitään vaihtoehdoksi. Bänditarjonnan kyllästyttä vän toiston perusteluksi en hyväksy fraasia "yleisön pyynnöstä". koska miksi sitten loistavat poissaolollaan, niin ikään yleis ön pyynnöstä sarjaan mahtuvat Heinäsirkka. Tuula Amberla. Outi Popp, Pave Maijanen. J. Karjalainen tai vähemmän tunnetut. mutta mielenkiintoiset Belaboris. Henry Ojutkangas ja Agents. Kyseiset artistit eivät ehkä aiheuttaisi ryntäystä lippujen ennakkomyyntiin, ehkä eivät edes vetäisi salia tungokseen asti täyteen, mutta uskon että kulttuuribudjetti sen kestäisi, tai vähintään: riskejäkin olisi uskal lettava ottaa kulttuuriumpion tuulettamisen nimissä. Olisi mielekästä, että (finansiaalisestiKIN) turvallisten ja sovinnaisten populaaribändien ylitarjonnan rinnalle otettaisi musiikkiantia monipuolistamaan, tosin taloudellisesti riskialttiimpia, mutta varmasti toivottuja ja tarvittavia "vaihtoehtoyhtyeitä". Ainakin vaihtoehdot totuttaisivat ihmisten musiikkikorvaa huomaa maan. että yksipuolisesta tarjonnasta huolimatta on olemassa muutakin musiikkia kuin "rupisia riiminrupelluksia". siteeratakseni tuota viehättävää kielikukkasta. Olisi muuten mielen kiintoista tietää eritellysti y o . kunnan kulttuuritoiminnan tulot, menot ja investoinnit, ja etenkin se. mihin kertyvä voitto käytetään, koska varmaa on. että voittoa tulee; onhan raha ja taloudellinen tuotto yo-kuntamme kulttuuritoimen perusperiaate. jopa sen ainoa motiivi. En haluaisi käyttää jaotusta mies/naisrock (ihmisistähän on molemmissa tapauksissa kysymys. vaikka toisella osapuolella ei ihmisarvoa olekaan), mutta vallitsevat tosiasiat huomioiden hyväksyn perusteluksi naisbändien ja artistien puuttumiselle sen. että rock on perinteisesti sovinistista, miesvaltaista, ja taantumus jatkukoon kukois taen ainakin JYY:n kompostikulttuurielämässä: se onkin aivan sopiva motto Jyväskylän yleisilmapiiriä ajatellen. Olisi voinut kuitenkin olettaa, että yli oppilaskunta, jonka idealistisesti ja vallankumouksellisesti ajatellen tulisi olla edelläkävijä ja tarjota vaihtoehtokulttuuria, ei haluaisi konservatiivisuuden leimaa matalaan otsaansa. (Eikö yksi Teatteriravintola hurmaavine humppabändeineen paikkakunnalla riitä?) Jos yo-kunta ei kulttuurin saralla halua/uskalla/pysty uusia uria aukomaan, on jo saavutus, että polkee sitten paikallaan, kunhan ei mene taaksepäin. Ainoana särönä ja haksahduksena populaaribändien haalimislinjalle kirjattakoon myönteisen ja innostuneen vastaanoton ihmisten keskuudessa. sukupuolesta riippumatta. (Jopa miespuolinen yleisö rohkeni julkituoda innostuksensa, vaikka kyseessä oli tyttöbändi). No. kyseisen vierailun järjestäminen hetkellisessä mielenhäiriössä. inhimillisenä lapsuksena kulttuuriohjaajalle anteeksi annetta koon, koska se ei varmaankaan tule toistumaan. Kulttuuriohjaaja on hyvin keskeinen ja määräävässä asemassa oleva henkilö työnantajansa yo-kunnan (= JYY:n jäsenet = sinäkin, minäkin) kulttuurilaivaa ohjatessaan: virkansa velvoittamana hän on päävas tuullinen yo-kunnan kulttuuritarjonnan määrästä ja laadusta. Näin ollen työn tuloksellisuus eli jäsenille koituva hyöty riippuu ratkaisevasti kulloisenkin kulttuuriohjaajan tajunnan suppeudesta/laajuudesta. hänen ahdas/avarakatseisuudestaan, ennak koluuloisuudestaan/luulottomuudestaan ja puolueellisuudestaan/puolueettomuudestaan. Kulttuuriohjaajan toimenkuvaan kuuluu myös yo-kunnan jäsenten omien kulttuuriharras[ tusten tasapuolinen ja puolueeI ton tukeminen. Käytännössä tämä tuki tarkoittaa lähinnä har joitteluja esiintymismahdollisuuksien järjestämistä yo-kunnan tiloissa ja tilaisuuksissa sekä yo-kunnan omistamien vahvistinym. laitteiden lainaamista jäsenilleen tarvittaessa. Tasapuolisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta puhuminen on tässä yhteydessä lähinnä irvokasta pilaa: laitteita lainataan ja esiintymistilaisuuksia järjestyy kulttuuriohjaaja Hietakan kaan henkilökohtaisten antipatioiden ja sympatioiden mukaan, jolloin tasapuolisuuden vaatimus on pelkkää tyhjää sanahelinää. Ketä tällainen toiminta noin merkititävässä toimessa hyödyttää? Yo-kunnan valiokuntien autonomia on tiettyyn rajaan saakka hyvä asia. koska sillä voidaan edes vähän välttää turhaa byrokratiaa, mutta edellytyksenä on valiokuntien vastuuhenkilöiden oikeustaju ja vastuuntuntoisuus. Yo-kunnan hallitus voisikin hieman tarkemmin valvoa alaistensa edesottamuksia ja puuttua niihin tarvittaessa. Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, mutta silti tuntuu käsittämättömältä JYY:n kulttuuriohjaajan tapa "tukea" Jyväskylän omaa rocktulokasta ja JYY:n jäsentä Helen VVestiä boikotoimalla häntä järjestelmällisesti. Levy on ilmestynyt, keikkoja Jyväskylän ulkopuolisessa Suomessa on, tulossa Ruotsin kiertue, mutta kotikaupungissa ovi "ennakkoluulotto maan" Ilokiveen ei kolkutteluista huolimatta avaudu. Pääsyn paikkakunnan omaan rock-tapahtumaan JYROCKIIN kulttuuriohjaaja eväsi "näyttöjen puutteessa", puhumattakaan iikilidolliauuuusid oinaan .vlubi iltaan Ilokivessä. Näyttöjä omaan iltaan saakka on kieltämättä näpsäkällä, ettenkö sanoisi kerrassaan simpsakalla II lu-bändösellä. Vähempiväkisille kokoonpanoille tilaa ei löydy, No, onhan Ilki-bändi ihan kiva — ja pimakka. Tulevaisuutta ajatellen peräänkin: mitkä ovat mystiset kriteerit valittaessa bändejä JYROCKIIN? Näyttöjen vaatiminen tuntui lähinnä epäonnistu neelta vitsinrupeilukselta. kun kuunteli JYROCKIIN kulttuuriohjaajan suosiollisella myötävaikutuksella armoitettuja bändejä. Tuli väkisinkin mieleen, että näytöt taitavat roikkua rentoi na jalkojen välissä... Olen keskittynyt yksipuolisesti kritisoimaan musiikki (lue: junttirock)-tarjontaa. mutta syy yksipuolisuuteeni on yksinkertainen: muunlaista kulttuurian tia ei ole. vaikka kulttuuria ovat myös esimerkiksi teatteri, tanssija kuvataide. Ajankohtaisia tai muuten kiinnostavia teatterija tanssiryhmiä tai -taiteilijoita voisi kutsua vierailulle tai täältä käsin voitaisiin järjestää kulttuu ritrippejä sinne missä tapahtuu jotakin näkemisen arvoista. Vaikka asumme keskellä Suo mea, jäämme usein kulttuuritarjonnan periferiaksi. Allekirjoittanutta voi perustelelusti syyttää passiivisuudesta ja vaikutusmahdollisuuksien käyttämättä jättämisestä: en ole käynyt kulttuurivaliokunnan avoimissa kokouksissa, joissa tapahtumien tarjonnasta päätetään, enkä myöskään ole antanut kriittistä palautetta kulttuuriohjaajalle silloin kun se olisi ollut ajankohtaista ja tarpeellista. Otan syytteen vastaan, mutta puolustaudun: kulttuuriohjaaja Hietakangas on selkeästi ilmaissut valitsevansa alaisistaan eli JYY:n jäsenistä hänelle mieluisat henkilöt, joille hän kulttuuritukeaan antaa, samoin hän haluaa kommunikoida jäsenten kanssa ainoastaan rajoitetusti toimenkuvaansa kuuluvissa kulttuuriasioissa, edelleen yokunnan laitteita eivät saa lainata henkilöt, joista hän syystä tai toisesta ei pidä. Samoin yo-talon yläkerrassa sijaitsevaan "kulttuuripyhättöön" ei ole kaikilla asiaa, eikä edes avoimina mainostettuihin yo-kunnan kult tuurivaliokunnan järjestämiin ti laisuuksiin Ilokivessä. "Pysy sinä vaan laitoksella äläkä tule tänne tai järjestän niin, ettet jalallasi astu tähän taloon." Kyseisen repliikin kulttuuriohjaaja laukaisi allekirjoittaneelle yllättäen eräässä klubikonsertissa Ilokivessä. Näin ollen kirjoittaminen julkiseen foorumiin on ainoa keino vaikuttaa kulttuuriohjaajan kulttuuriedesottamuksiin virassaan. Odotan asiallista palautetta tässä lehdessä. En kimppuun käymistä, uhkailua tai nyrkkien heilutusta, vaikkakin aiemmasta kokemuksesta oppineena olen myös niihin varautunut. Sari Aittokoski Neiti Aittokoskelle Pari vuotta tässä onkin ehtinyt odotella ihka oikeaa palautetta omistani ja yo-kunnan kulttuurivaliokunnan tekemisistä. Hiukan se vain ihmetyttää, että palautetta on ensimmäisenä antamassa viimeksi tulleen vuosikerran edustaja, jonka tietäminen ja syytökset heijastavat täyttä tietämättömyyttä ja ymmärtämättömyyttä. tämä varsinkin bändivalintojen. rahankäytön ym. kuin musiikkitarjon nan osalta. Osittain neiti Aittokosken syytöksissä on perääkin — myönnettäköön — mutta linjakysymyksistä päättää ja on päättänyt kaikille jäsenille avoin kulttuurivaliokunta. johon on kevätpuolella -85 kuulunut 46 JY:n opiskelijaa. Mitä taas tulee henkilööni kohdistettuihin syytteisiin en edes vaivaudu korjaamaan niiden kertomaa asioiden tahallista vääristelyä. Neiti Aittokoski ei pidä minusta, ei moni muukaan. mikä on sitten luonnollisesti molemminpuolista. Voi näitä taiteilijanja taiteilijattarenalkuja. Paras vastine neiti Aittokosken ansiokkaaseen keskustelunavaukseen lienee jossain muualla tässä lehdessä, ilmoituksessa, jossa pari vuotta hallitsemani jakkara julistetaan täytettäväksi uudella henkilöllä — mahdollisesti neiti AittokoskelOpiskelijakorteista Uuden opiskelijakortin kustannuksia koskevien kyselyjen johdosta totean seuraavaa: Ylioppilaskunnan jäsenillä on mahdollisuus hankkia SYL: n opiskelijakortti. Uudet opiskelijat maksavat opiskelemaan tullessaan ylioppilaskuntaan ilmoittautuessaan 35 mk liitty mismaksua. Tätä vastaan he halutessaan saavat myös em. opiskelijakortin. Opiskelijalla on oikeus hank kia uusi opiskelijakortti, mikäli hänen kotipaikkansa tai nimensä muuttuu tai mikäli kortti on kadonnut tai muuten fyysisessä mielessä turmeltunut. Tällöin uudesta kortista opiskelija maksaa 35 mk, joka koostuu korni pohjan ja lukuvuositarrojen hin nasta, kuvaajapalkkioista ja toimistokuluista. Suomessa virallinen henkilöllisyystodistus on vain poliisiviranomaisen antama todistus. Opiskelijakortti ei näin ollen ole virallinen henkilöllisyystodistus. Korttia ei myöskään ole pakko uusia nimenmuutoksen yhteydessä — tällöin nimenmuutoksen voi tarvittaessa todistaa muuten, esim. virallisella henkilöllisyystodistuksella tai virkatodistuksella. Kaisu Pöyliö JYY:n pääsihteeri Lyhyesti Arto Hietakangas k.ohj. JYY Martin Kuschin e s i a ä r o i ä B B P ^ ' l ^!!y5renponjaltanayttäu jäävän ^ päällimmäiseksi hänen halunsa-suoranainen palava inionrfSpal jastaa kaikille, että Toivo Salosen kirjoitukset ovat tieteellisesti ja filosofisesti arvottomia sekä kaunokirjallisesi huonoja. Lisäksi Martin Kuschin mielestä Toivo Salosen luennot ovat asiattomia, epätieteellisiä ja jopa vaarallisia, sillä hän edustaa mystistä irrationalismia. Kun esimerkiksi viime syksynä Toivo Salonen piti ensimmäistä kertaa humanistisessa tiedekunnassa yleisopintoluen tosarjan "Tieteellisen toiminnan perusteet", Martin Kuschin viesti on yksiselitteisen selvä: Toivo Salosta ei pidä päästää pitämään mainittua luentosarjaa toista kertaa. "Sillä Toivo ei täydennä järkeä tunteella, vaan korvaa (painotus Martin Kucsh) järjen tunteella." (Jyväskylän ylioppilaslehti 3.4.1985). Toivo Salonen JK. Jos Riitta Korhonen haluaa esittää minulle huomautuk siaan ja omia näkemyksiään. keskustelen mielellään hänen kanssaan kahden kesken. Osal tani en tahdo ylläpitää väärinkäsityksiä filosofian ja kirjallisuuden kysymyksissä. En myöskään halua tarkastella asioita jäykistyneistä, apriorisen aseman saaneista lähtökohdista käsin. Toivo Salonen JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu Toimitus Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä puh 617 288 Päätoimittaja Heikki Tunkkari, Toimittaia Markku Kekäläinen ' Ulkoasu Jorma Parviainen Ilmoituspalvelu Kari Johansson. Mika Molander Siljonkuja 1 D 40600 Jyväskylä, puh. 617 599 Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen puh 252 211/2113 C Pankit KOP-Mattila Keski-Suomen Sp. SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3. Nisulan Op. postisiirtotili TA 74517-4 Tilaushinnat koko vuosi 80 markkaa, puoli vuotta 40 markkaa Ilmoitushinnat tekstissä 2.75. etusivulla 3.85. takasivulla 3.50. värilisä 0.63 määräpaikkalisä 0.65 " Ilmestyy 20 kertaa vuodessa [* Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy 29.4. Lehteen tarkoitetlu aineisto toimuukseen viimeistään keskiviikkona 24 4 Jämsässä 1985 — Jämsän Lehti Oy