• 6 / 25
• jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 03 Palkittu Tieteessä tapahtuu -lehti käsittelee tiedettä ja tutkimusta pintaa syvemmältä. LUE VERKKOLEHTI MAKSUTTA www.tieteessatapahtuu.fi
• jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 03 INTRO 05 Pääkirjoitus: Hyyn kiinteistökatastrofi voisi tapahtua missä tahansa 07 Avaus: Juha Kauppinen 08 Wokeltajat yrittävät kieltää vegepihvit 09 Improryhmä täytti vuosia 10 Mitä tapahtui edustajistovaaleissa? 12 Uudet sähköpostiosoitteet, Jyväskylän yliopisto OLL:n jäseneksi, Matlu 60v 13 Lähtö: Ladabois KOOSTUMUS 6/25 KESKITY 14 Petettyjen lupausten vuosi 20 Juha Kauppisen kolmas sukellus 24 Jyy murskasi pienen tytön 27 Luennoitsijalla oli liian kova krapula 32 Labubu bois? OUTRO 38 Näyttelyarvio 39 Jumalauta lisää arvioita 40 Sarjis 41 Visa 42 Kolumni: Opiskelijoiden moitteettomat mahdollisuudet urheiluun 43 Kolumni: Vauvat luennolla on punk 44 Pakina: Olen pieni ja tyhmä suomalainen, enkä ymmärrä maani kulttuurikeskustelua Essee: Etäopiskelun arvokysymyksistä 46 Paska kotiseutu: Nivala Soitimme: viestintäjohtaja 47 Kasvo: Taiderikostutkija Tartu airooni, nyt mennään! Lisää sivulta 24 alkaen.
• jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 05 KE 26.11. EMMA & MATILDA PE 28.11. BLACK DEVILS feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori (Hurriganes Show) LA 29.11. LAURI HAAV (alkuilta) LA 29.11. LAURI HAAV (loppuilta) TO 4.12. SAOR (SCO) , VERMILIA PE 5.12. KASEVA LA 6.12. Jytää ja iskelmää w/ DJ ARTTU SEPPÄNEN + live: LIISA AKIMOF KE 10.12. DALINDÉO, VIIVE TO 11.12. TURMION KÄTILÖT, KING SATAN PE 12.12. TURMION KÄTILÖT, KING SATAN LA 13.12. SAMULI PUTRO PE 9.1. WÖYH!, KOLJOSEN TIEKIISTA LA 10.1. HEAVY METAL PERSE, FM2000 TO 15.1. TAROT, ARION PE 16.1. JXO, LIKANEN ETELÄ LA 17.1. Tänäänkin menee hyvin: KIVESVETO GO GO, PUHELINSEKSI, FLIPPIPUISTO, GOD GIVEN ASS PE 23.1. OMNIUM GATHERUM, RABBIT CULT LA 24.1. STONED STATUES, BALANCE BREACH PE 30.1. Kickstart 2026: AAVIKKO, MODEM, SWEATMASTER, HOPEASIIVET, ÄITI LA 31.1. Kickstart 2026: LASTEN HAUTAUSMAA, ABDUKTIO, VILMA JÄÄ, SEKSIHULLUT, SUSANNA LEPPÄNEN PE 13. 2. Kadotus Metal Meeting 2026: AMORAL, HIDEOUS DIVINITY (IT) , CRYPTIC HATRED LA 14. 2. Kadotus Metal Meeting 2026: THE HAUNTED (SE) , MARIANAS REST, OMNIVORTEX TO 19.2. LEAVINGS-ORKESTERI SOLISTINAAN TIMO RAUTIAINEN PE 20.2. GRAVEYARD (SE) LA 21.2. SWALLOW THE SUN, KAUNIS KUOLEMATON LA 28.2. ARES TO 5.3. ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE PE 6.3. SPIRITUAL FRONT (IT) , T.JARVA & THE DARK PLACE, ROB COFFINSHAKER (SE) LA 7.3. LÄHIÖBOTOX, NYRKKITAPPELU PE 13.3. MOKOMA Kuoleman Laulukunnaat 20v. LA 14.3. MOKOMA Kuoleman Laulukunnaat 20v. TO 19.3. ISMO ALANKO TO 26.3. JORE & ZPOPPA, DAVI PE 27.3. MAUSTETYTÖT TO 2.4. ISAC ELLIOT (alkuilta) TO 2.4. ISAC ELLIOT (loppuilta) PE 3.4. URSUS FACTORY KE 8.4. ARPPA TI 14.4. KUUMAA KE 15.4. KUUMAA TO 16.4. KUUMAA PE 17.4. KUUMAA LA 18.4. KUUMAA LA 25.4. VESTA TO 30.4. DIABLO PE 1.5. ANTTI AUTIO LA 2.5. STEVE’N’SEAGULLS PE 22.5. APULANTA LA 23.5. APULANTA LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! JONIVELI, AINA TEE TYÖTÄ JOLLA ON ARVOITUS -LEVYJULKKARIT SAA KILJUA RINNERADIO MÖTHERHEAD PLAYS MOTÖRHEAD (LEMMY 80V.!) DEATH HAWKS SUN FUTURE MOON 10V. PE 28.11. LA 13.12. LA 17.1. LA 20.12. LA 24.1. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE ENNAKKOLIPUT JELMU.NET & LIPPU.FI MUSTA KYNNYS . HANNIKAISENKATU 18 . JYVÄSKYLÄ WWW.MUSTAKYNNYS.COM
• jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 05 P Ä Ä K IR J OI TUS Hyyn kiinteistökatastrofi voisi tapahtua missä tahansa Henri Häkkinen Jylkkärin päätoimittaja henri.hakkinen@jylkkari.fi työtä läheltä seuranneena olen huomannut, että etenkin talousasioissa päätösvaltaa on myös valmistelijoilla. Jyväskylässä Jyyn ja sen liiketoimintayksikkö Soihdun talouteen liittyvät esitykset hyväksytään sen kummempia miettimättä. Pelkästään mututuntumaan perustuen väitän, että tilanne on sama muuallakin. Mikäli edustajisto olisi tekemässä turhan rohkeita talouspäätöksiä, tulee palkattujen ammattilaisten toimia myös asiantuntijoina, jotka kertovat mielipiteensä. Ylvan henkilökunta oli aina silloisesta toimitusjohtajasta Antti Kerppolasta lähtien täysillä mukana Hyyn kiinteistöbisneskiimassa. Tästä syystä pidän melkoisena paskapuheena sitä, että esimerkiksi Kerppola on jälkikäteen korostanut Ylvan toteuttaneen vain omistajan tahtoa (HS.fi 10.5.2024). Maito on jo maassa, mutta jälkipuinnissa kritiikkiä tulisi kohdistaa enemmän myös liiketoimintapuolen johtoon. VAIKKA MONI nyt irvailee Hyylle, ja osin aivan syystä, niin ei ole epäilystäkään, etteikö vastaavanlainen tapahtumasarja voisi toteutua missä tahansa muussakin ylioppilaskunnassa. Kaikissa ylioppilaskunnissa on lähihistorian ajan ollut käytössä kaksivuotinen edustajistokausi. Vaihtuvuus on suurta ja hiljalleen koulutuspolkunsa läpi käyvät ylioppilaskunta-aktiivit unohtuvat ajan rattaisiin. Vallankahvaan myös pääsee todella helposti. Esimerkiksi Jyyn edustajistovaaleissa 130 ehdokkaasta varsinaisten ja varaedustajapaikkojen ulkopuolelle jäi vain 18 ehdokasta. Koska poissaolot ovat yleisiä, on lähes varmaa, että aivan jokainen varaedustajakin pääsee kahden vuoden aikana halutessaan osallistumaan päätöksentekoon. Ilkeämielinen saattaisi sanoa, että ylioppilaskunnan edustajistovaalit ovat demokratian hippokisat. Pieni äänestysprosentti mahdollistaa sen, että suuretkin poliittiset heilahdukset ovat kausien välillä mahdollisia. Luotto ihmisten muistiin on heikko. Jo kahden vuoden kuluttua on mahdollisuus siihen, että joku opiskelija lähtee kalastelemaan ääniä sillä, että jäsenmaksu pitäisi saada nollaan euroon tekemällä tuottoisaa liiketoimintaa. Silloin huoneessa soisi olevan myös aikuisia paikalla. ? S yksyn suurimmasta uutisesta opiskelijapolitiikassa ei tarvitse järjestää väittelyä. Vaikka toki lokaja marraskuun aikana jokaisessa Suomen ylioppilaskunnassa järjestetyt edustajistovaalit ovat myös merkittäviä tapahtumia. Kaiken huomion kaappasi Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) edustajiston päätös myydä Helsingin keskustassa sijaitseva kiinteistökokonaisuutensa työeläkevakuutusyhtiö Kevalle. Pahasti velalliseksi ajautunut Hyy joutui suostumaan kauppaan pankkien painostamana. Kaupassa Kevan omistukseen siirtyvät Vanha ylioppilastalo, Kaivotalo, Citytalo sekä Grand Hansa -kokonaisuuteen kuuluvat Kaivokatu 12, Hansatalo ja Uusi ylioppilastalo. Erityisesti ylioppilastalojen menettäminen vaikuttaa herättäneen harmitusta niin nykyisissä opiskelijoissa kuin alumneissa. Helsingin Sanomien (HS 13.11.2025) mukaan kauppahinta on 188 miljoonaa euroa. Summa on merkittävästi pienempi kuin Hyyn kiinteistöjä hallinnoiva Ylva arvioi vuoden 2024 tilinpäätöksessään. Siinä keskustakiinteistöjen arvo arvioitu 288,4 miljoonaan euroon. Aleksis Kiven kuolinmökki Tuusulassa sentään jäi Hyyn omistukseen. Voivat helsinkiläisopiskelijat järjestää siellä vaikka sitsit tai vuosijuhlat. Eikä jäsenmaksuakaan tarvinne korottaa 85 eurosta. Se on toki huomattavasti enemmän kuin nolla euroa, joihin vihkoon menneillä kiinteistöbisneksillä pyrittiin. YLIOPPILASLEHDEN ANSIOKKAASSA selvityksessä (Ylioppilaslehti 2/2025) käydään perusteellisesti läpi kuinka vajaa kymmenen vuotta sitten tehdyt kiinteistökaupat ajoivat Hyyn nykyiseen tilanteeseen. Edustajistovaalien alla kaikki ylioppilaskunnat tykkäävät toitottaa, että yhteisön suurin vallankäyttäjä on sen edustajisto. Siksi Hyyn eri kausien edustajistot ja hallitukset ovat saaneet aivan syystäkin kritiikkiä osakseen. Jäsenmaksuttomuuden tavoittelu riskillä kostautui rajusti ja hinnan maksavat nykyiset ja tulevat opiskelijat. Ylioppilaskunnan yksi tehtävä on kasvattaa jäseniään yhteiskuntaan, jossa poliittisten päättäjien rooliin kuuluu myös epämukavan palautteen vastaanottaminen. Tästä huolimatta kritiikki tuntuu myös osin kohtuuttomalta. Yhden kauden Jyyn edustajistossa istuneena ja viime vuodet edustajiston KE 26.11. EMMA & MATILDA PE 28.11. BLACK DEVILS feat. Ile Kallio & Janne Louhivuori (Hurriganes Show) LA 29.11. LAURI HAAV (alkuilta) LA 29.11. LAURI HAAV (loppuilta) TO 4.12. SAOR (SCO) , VERMILIA PE 5.12. KASEVA LA 6.12. Jytää ja iskelmää w/ DJ ARTTU SEPPÄNEN + live: LIISA AKIMOF KE 10.12. DALINDÉO, VIIVE TO 11.12. TURMION KÄTILÖT, KING SATAN PE 12.12. TURMION KÄTILÖT, KING SATAN LA 13.12. SAMULI PUTRO PE 9.1. WÖYH!, KOLJOSEN TIEKIISTA LA 10.1. HEAVY METAL PERSE, FM2000 TO 15.1. TAROT, ARION PE 16.1. JXO, LIKANEN ETELÄ LA 17.1. Tänäänkin menee hyvin: KIVESVETO GO GO, PUHELINSEKSI, FLIPPIPUISTO, GOD GIVEN ASS PE 23.1. OMNIUM GATHERUM, RABBIT CULT LA 24.1. STONED STATUES, BALANCE BREACH PE 30.1. Kickstart 2026: AAVIKKO, MODEM, SWEATMASTER, HOPEASIIVET, ÄITI LA 31.1. Kickstart 2026: LASTEN HAUTAUSMAA, ABDUKTIO, VILMA JÄÄ, SEKSIHULLUT, SUSANNA LEPPÄNEN PE 13. 2. Kadotus Metal Meeting 2026: AMORAL, HIDEOUS DIVINITY (IT) , CRYPTIC HATRED LA 14. 2. Kadotus Metal Meeting 2026: THE HAUNTED (SE) , MARIANAS REST, OMNIVORTEX TO 19.2. LEAVINGS-ORKESTERI SOLISTINAAN TIMO RAUTIAINEN PE 20.2. GRAVEYARD (SE) LA 21.2. SWALLOW THE SUN, KAUNIS KUOLEMATON LA 28.2. ARES TO 5.3. ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE PE 6.3. SPIRITUAL FRONT (IT) , T.JARVA & THE DARK PLACE, ROB COFFINSHAKER (SE) LA 7.3. LÄHIÖBOTOX, NYRKKITAPPELU PE 13.3. MOKOMA Kuoleman Laulukunnaat 20v. LA 14.3. MOKOMA Kuoleman Laulukunnaat 20v. TO 19.3. ISMO ALANKO TO 26.3. JORE & ZPOPPA, DAVI PE 27.3. MAUSTETYTÖT TO 2.4. ISAC ELLIOT (alkuilta) TO 2.4. ISAC ELLIOT (loppuilta) PE 3.4. URSUS FACTORY KE 8.4. ARPPA TI 14.4. KUUMAA KE 15.4. KUUMAA TO 16.4. KUUMAA PE 17.4. KUUMAA LA 18.4. KUUMAA LA 25.4. VESTA TO 30.4. DIABLO PE 1.5. ANTTI AUTIO LA 2.5. STEVE’N’SEAGULLS PE 22.5. APULANTA LA 23.5. APULANTA LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! LOPPUUNMYYTY!!! JONIVELI, AINA TEE TYÖTÄ JOLLA ON ARVOITUS -LEVYJULKKARIT SAA KILJUA RINNERADIO MÖTHERHEAD PLAYS MOTÖRHEAD (LEMMY 80V.!) DEATH HAWKS SUN FUTURE MOON 10V. PE 28.11. LA 13.12. LA 17.1. LA 20.12. LA 24.1. HALVEMPI HINTA JELMU RY:N JÄSENILLE ENNAKKOLIPUT JELMU.NET & LIPPU.FI MUSTA KYNNYS . HANNIKAISENKATU 18 . JYVÄSKYLÄ WWW.MUSTAKYNNYS.COM
• VUODESTA 1960 PÄÄTOIMITTAJA Henri Häkkinen 045 137 1957, henri.hakkinen@jylkkari.fi TOIMITTAJA Aliisa Järvinen 044 901 8470, aliisa.jarvinen@jylkkari.fi TÄTÄ NUMEROA TEHNEET Nico Rissanen, Mikko Kuparinen, Valentin Vänskä, Katariina Järvinen, Janet Hämäläinen, Erika Hyvönen, Niklas Pelkonen, Ville Mäki Camilla Uçan, Emilia Rantanen, Roope Pekkinen, Aatos Ojansuu, Tatu Vornanen, Otto Rissanen, Jere Ohtamaa, Tatu Helle ILMOITUSMYYNTI Ukko Rimmi / slice.fi, +358 40 719 2633, ukko@slice.fi KANSI Sofia Kyllönen Jyväskylän ylioppilaslehti on Kultti ry:n jäsenlehti. POSTIOSOITE Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä KUSTANTAJA Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta ISSN 2341-7218 (painettu), ISSN 2341-7226 (verkkojulkaisu) PAINOPAIKKA BotniaPrint, Kokkola PAINOS 6 kertaa lukuvuoden aikana. LEVIKKI 5 000 kpl, abinumero 6 000 kpl, kaupunkinumero 40 000 kpl TULEVAT LEHDET 1/26: 2.2. 2/26: 16.3. 3/26: 20.4. AVUSTAJAKSI? Onko sinulla idea, jonka haluat toteuttaa, tai haluatko ilmoittautua tekijäksi? Katso: jylkkari.fi/avustajille TILAA JYLKKÄRI KOTIIN Verkkosivun kautta tai maksamalla tilausmaksu JYYn jäsenmaksun yhteydessä tai erikseen JYYn tilille Nordea FI61 5290 0220 5989 06. Ilmoita maksuviestissä osoitteesi ja mainitse tilaus. Kortepohjan ylioppilaskylän asuntoihin Jylkkäri jaetaan automaattisesti. Vuosihinta: opiskelijat 12 e, muut 50 e. VERKKOSIVUT jylkkari.fi 06 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 6/2025 OIKAISUJA JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHDESTÄ (5/25). Lehden sivulla 9 kerrottiin virheellisesti, että Jyyn edustajisto valitsisi myös ylioppilaskunnan työntekijät. Todellisuudessa edustajisto päättää suoraan ainoastaan toiminnanjohtajan, toimitusjohtajan ja Jylkkärin päätoimittajan valinnasta. Lehden sivulla 26 puhuttiin virheellisesti Linkki ry:stä. Kyseessä on Linkki Jyväskylä ry. Lehden sivulla 27 väitettiin virheellisesti, että Jyväskylän yliopiston nuorin ainejärjestö olisi teekkarikilta Algo ry. Algoakin nuorempia ovat vuonna 2024 perustetut Interventio ry ja Nano ry. HAUSKAA FAKTAA ELOKUVISTA • Viggo Mortensen mursi varpaansa potkaistessaan Uruk-Hain kypärää Taru sormusten herrasta -elokuvien kuvauksissa. • Vuoden 2017 Tuntematon sotilas -elokuvassa näyttelijät ovat Mannerheimin syntymäpäivä -kohtauksessa oikeasti humalassa. • Tom Cruice tekee itse omat stunttinsa. • Roman Polanski on pedofiili. • Harvey Weinstein ei ole pedofiili vaan ihan tavallinen hirviöraiskaaja. • Leonardo DiCaprio ei oikeasti ole kehitysvammainen, vaan hän näyttelee kehitysvammaista elokuvassa Gilbert Grape. • Yhdysvaltain 43. ja 45. presidentti Donald J. Trump esiintyy elokuvassa Yksin kotona 2. Teksti: Henri Häkkine n Kuva: Mikko Kuparin en
• 06 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 07 JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 6/2025 A V A US Tänä vuonna julkaistu Kertomus maasta on biologi ja toimittaja Juha Kauppisen luontotrilogian kolmas. Jyväskylän yliopiston alumni kertoo Jylkkärin haastattelussa, miksi hän ei ehkä enää koskaan kirjoita samanlaista kirjaa. Juttu sivulta 20 eteenpäin. Teksti: Henri Häkkine n Kuva: Mikko Kuparin en
• 9 EU:n päättäjät ovat puuttumassa elintarvikkeista käytettävään kieleen. Päätös on herättänyt vastustusta, mutta ainakaan Jyväskylän kampusravintoloissa ei jäätäisi toimettomiksi. E uroopan parlamentti hyväksyi keskiviikkona 8. lokakuuta päätöksen, joka kieltää kasvisruokien lihaan viittaavat nimet. Jatkossa siis kasvipohjaisia elintarvikkeita ei saisi kutsua esimerkiksi kasvispihveiksi tai vegehampurilaisiksi. Asetus ei ole astunut vielä voimaan, vaan se vaatii jäsenmaiden hyväksynnän. Miten päätös vaikuttaa esimerkiksi yliopiston kampusravintoloiden ruokalistoihin, jos asetus astuu voimaan Suomessa? ”Ruokalajien nimistä vastaava valikoimaja tuotekehitystiimi lähtisi tässä tapauksessa miettimään uusia nimiä. Meille on tärkeää, että ruokalajit on nimetty asiakkaille selkeästi”, kertoo ravintolatoimen päällikkö Sirpa Ovaskainen Compass Groupilta sähköpostitse. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston kirjaston ravintola Taide kuuluu brittiläiselle Compass Groupille. Yhtiön ravintoloiden ruokalistat tekee valikoimaja tuotekehitystiimi, jossa on mukana keittiömestareita Compass Group korkeakouluravintoloista ympäri Suomea. Taiteen ruokalistaa ei siis luoda alusta alkaen Jyväskylässä, vaan vaihtoehdot tulevat yhtiöltä. ”Jokainen ravintola valitsee saatavilla olevasta valikoimasta omaan toimintaansa ja asiakaskuntaansa sopivat vaihtoehdot. Nimiä muokataan tarvittaessa asiakkaiden sekä oman henkilökuntamme palautteiden mukaan”, Ovaskainen toteaa. Semman ravintoloita on vain Jyväskylässä, joten päätökset tapahtuvat paikallisemmin. Lähestymistapa mahdolliseen muutokseen eroaa Compass Groupin suunnitelmista, joka tosin omistaa myös Semmasta 45 prosenttia. Semman muut omistajat ovat Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 40 prosentin osuudella ja Jyväskylän yliopisto 15 prosentin omistusosuudella. ”Odottaisin kotimaisten kielten keskuksen linjausta tai elintarviketeollisuuden ratkaisuja, että tuleeko sieltä jotain äkkiä hyväksyttyä linjausta. Leikkimielisesti voidaan toki järjestää vaikka opiskelijoille kysely ja pyytää heitä nimeämään, sekin voisi olla yksi ratkaisu”, Semma Oy:n toimitusjohtaja Jarmo Sallinen pohtii. Sallinen viittaa Ylen uutiseen (yle.fi 8 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MITÄ NYT 9.10.2025), jossa kotimaisten kielten keskuksen kielenhuoltaja piti hankalana, että kansainvälisellä lainsäädännöllä puututtaisiin kielenkäyttöön. Kielenhuoltaja Henri Satokangas huomautti myös, että laki vaikuttaisi lähinnä elintarviketeollisuuteen. Semman kampusravintoloiden listat suunnitellaan neljästä kuuteen viikon sykleissä. ”Jokaisen toimipisteen ravintolapäällikkö tekee ruokalistat aina, ja katsoo että ne täyttävät Kelan määräykset. Meillä on reseptiikka-ohjelma, jonka kautta nimet tulevat, mutta ravintolapäälliköt pystyvät niitä halutessaan muokkaamaan”, Sallinen kertoo. Nimet saattavat siis olla Semman ravintolapäälliköiden keksimiä, vanhaa perua, yhteistyön kautta tulleita tai johonkin tilanteeseen suunniteltuja. Esimerkiksi Ilokiven kasvispihvin nimen alkuperää työntekijät eivät enää edes muista. Osa nimistä taas on otettu ilmastoruoka.fi-sivustolta, kun Semma on tehnyt heidän kanssaan yhteistyötä. ”Joskus jonkun ainejärjestön tai vaikka Liikunnan Riemun kanssa on tehty yhteistyötä. Kerran esimerkiksi paikallisderbyn hengessä oli leikkisästi nimetty yksi ruoka”, Sallinen kertoo. Ovaskaisen mukaan kasvisja vegaaniruuan suosio on kasvava trendi. Compass Groupilla päivän lounaista 25—30 prosenttia on kasvislounaita. Erityisesti suosiota on kasvattanut Taiteella Wicked Rabbit -kasvislounas. Wicket Rabbit on kasvisruokakonsepti, jonka pääruoat ovat pääsääntöisesti lakto-ovovegetaarisia, tai sitten kokonaan vegaanisia. Semmalla yritystasolla lounaista noin 30 prosenttia on kasvislounaita. Luku kuitenkin vaihtelee eri ravintoloiden välillä. Esimerkiksi kasvispainotteisella Unolla kasvilounaiden määrä on 60—70 prosenttia kaikista lounaista. Luku vaihtelee päivittäin. Sallisen mukaan kasvislounaiden suosio on kasvanut selkeästi. ”Kyllä se on yleensä ainakin yksi prosenttiyksikkö vuodessa, mitä se kasvisruoan menekki kasvaa”, Sallinen toteaa. ? TEKSTI JA KUVA: ALIISA JÄRVINEN Näin kampusravintolat ratkaisisivat vegehampurilaisten kieltämisen EU:n jäsenmaat äänestävät ensi vuonna lain sisällöstä. Vielä ei ole varmaa, koskisiko päätös sekä elintarvikkeita että ravintoloita.
• 9 Jyväskylän ylioppilasteatterista kummunnut improryhmä täytti 20 vuotta. 8 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MITÄ NYT kuuluu olennaisesti myös yhteisjohtajuus, monitaiteisuus ja kokeellisuus. ”Me ollaan Ässissä aina lähestytty improa kokeellisesti, ollaan melko vähän käytetty valmiita esitysmalleja ja haluttu itse luoda omia rakenteita. Se on ollut kiva ja orgaaninen tapa tehdä esityksiä”, kiteyttää ässäjäsen Mesimaaria Lammi. ? J yväskyläläinen improvisaatioryhmä Ässiä Hatusta on ehtinyt 20 vuoden ikään, ja sen juhlavuoden päätapahtuma Impromaraton järjestettiin marraskuun alussa Villa Ranassa Seminaarinmäellä. Monitaiteinen impro-ohjelma käynnistyi pyhäinpäivän aamulla, ja päättyi 27 improtuntia myöhemmin seuraavan päivän iltapäivässä. Tapahtumaan saattoi ostaa lipun yksittäisistä tunneista aina kaikki festaritunnit sisältäneeseen maratonpassiin. ”Ei kannattanut nukkua kuin puolitoista tuntia, niin sai mahdollisimman paljon improa!” ässäjäsen Ville Arvio kommentoi omaa festarikokemustaan. Kahden tunnin primetime-vierailullakin festareista sai varsin eloisan kuvan. Lämmin ja hilpeä tunnelma alkoi jo lämpiön lippupisteeltä: hymy oli herkässä, organisointi kotikutoista mutta harjaantunutta, ihmisiä kohdeltiin rennosti ja rempseästi. Ilo ja välittömyys jatkui esityssalissa, jossa eri improryhmien esiintyjät tuntuivat muodostavan jonkinlaisen kollektiivisen transsikentän, riippumatta siitä mikä ryhmä oli lavalla ja mitkä katsomossa. Suomen arvostetuimman improvisaatioteatterin Stella Polariksen noustessa triollaan lavalle kello 20, katsomo oli täynnä ja odotettuun vieraaseensa latautunut. ”Koin että koko festari oli lämmin avara syli, johon me kaikki saimme sukeltaa”, kuvailee ässäjäsen Lotta Routakorpi. Impromaratooni kiinnittyy olennaisesti myös Ässien 20 vuoden taipaleeseen, tämänvuotisen version ollessa tapahtuman viides järjestämiskerta. Ensimmäinen impromaraton pidettiin improteatteri Joo!:n kanssa jo vuonna 2006 Juomatehtaalla Yläkaupungin Yössä, heti Ässiä Hatusta -improryhmän perustamista seuraavana vuonna, ja silloin improttiin peräti 30 tuntia. Tapahtuman kesto on vaihdellut, mutta moni muotoasia on pysynyt samana: lavalle halutaan monitaiteista improa, uusi esitys käynnistyy joka tasatunti, ja järjestäjät nukkuvat vähän. Kerran esimerkiksi paikallisderbyn hengessä oli leikkisästi nimetty yksi ruoka”, Sallinen kertoo. Ovaskaisen mukaan kasvisja vegaaniruuan suosio on kasvava trendi. Compass Groupilla päivän lounaista 25—30 prosenttia on kasvislounaita. Erityisesti suosiota on kasvattanut Taiteella Wicked Rabbit -kasvislounas. Wicket Rabbit on kasvisruokakonsepti, jonka pääruoat ovat pääsääntöisesti lakto-ovovegetaarisia, tai sitten kokonaan vegaanisia. Semmalla yritystasolla lounaista noin 30 prosenttia on kasvislounaita. Luku kuitenkin vaihtelee eri ravintoloiden välillä. Esimerkiksi kasvispainotteisella Unolla kasvilounaiden määrä on 60—70 prosenttia kaikista lounaista. Luku vaihtelee päivittäin. Sallisen mukaan kasvislounaiden suosio on kasvanut selkeästi. ”Kyllä se on yleensä ainakin yksi prosenttiyksikkö vuodessa, mitä se kasvisruoan menekki kasvaa”, Sallinen toteaa. ? Ässiä Hatusta juhlisti pyöreitä Impromaratonilla TEKSTI: NICO RISSANEN KUVA: ÄSSIÄ HATUSTA EU:n jäsenmaat äänestävät ensi vuonna lain sisällöstä. Vielä ei ole varmaa, koskisiko päätös sekä elintarvikkeita että ravintoloita. ”Koin että koko festari oli lämmin avara syli, johon me kaikki saimme sukeltaa.” ”Impromaratonin idean isä on Tomi Välimaa. Tarjottiin Guinnessin ennätysten kirjaan (pisimpänä improvisoituna esityksenä), mutta ei varmaan sinne päätynyt”, muistelee alusta asti toiminnassa mukana ollut Routakorpi. Tomi Välimaa oli myös se henkilö, joka kutsui 20 vuotta sitten Ässien perustamiskokouksen koolle Kortepohjaan. Opiskelija-asuntoon ahtautui 21 innokasta Jyväskylän ylioppilasteatterin (Jyt) jäsentä, jotka olivat kiinnostuneet sähköpostiin tulleesta improvisaatioryhmän perustamisideasta. Alkusysäys oli tullut vuosien 2004–2005 Jytin teatterikerhosta, jossa Välimaa oli alkoi ohjata improvisaatiotekniikoita. Pian kahden sanonnan yhdistelmästä nimensä saanut Ässiä Hatusta -improvisaatioryhmä perustettiin Jytin alle, ja itsehallinnollinen symbioosi on jatkunut näihin päiviin saakka. Impromaratoonin lisäksi Ässät on juhlavuonna esiintynyt ainakin myös Yläkaupungin Yössä, Jyväskylän kirkossa, Kuhmoisissa festareilla, Helsingissä Pitkän impron festareilla sekä Herttakuja-esityskaudella. Lisäksi ryhmä on tänä vuonna viettänyt ahkerasti aikaa perinteisellä ”ässämökillään” Konnevedellä. Mökkeilyn ja kaiken muun rinnalla ässyyteen Impromaratonin loppuhuipennuksessa esiintyjät lepäsivät hetken kalanruodossa.
• 11 Toiveet äänestysprosentin noususta jäivät toteutumatta, mutta valtakunnan jumbosijalta Jyyssä sentään vältyttiin. V uoden 2025 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) edustajistovaalien tulokset julkaistiin torstaina 6. marraskuuta. Vaalien suurimmaksi yllätykseksi on tyrkyllä kaksi varteenotettavaa vaihtoehtoa: PD:n romahdus tai vihreiden huima tulos. Jo ehdokasasettelusta saattoi päätellä, että vaalit eivät tulisi olemaan helpot perinteisesti tasaisesti suorittaneelle PD:lle. Kukaan kuitenkaan tuskin arvasi, että vuosina 2013–2021 viidet vaalit putkeen voittanut vaaliliitto romahtaisi viiteen edustajaan. 12 prosenttia äänistä saaneen PD:n kannatus romahti yli puoleen vuoden 2023 vaaleista. Jyyn vihreillä sen sijaan riittää syytä juhlaan. Viime vaaleissa kokonaan edustajistosta pudonneiden vihreiden paluuta edustajistoon saattoi etukäteen veikata moni, mutta kuuteen edustajapaikkaan oikeuttanut 15,4 prosentin ääniosuus on erittäin hyvä tulos. Vihreiden tulosta tarkastellessa silmiin pistää erityisen hyvin menestyneet kärkiehdokkaat. Edustajistovaalien kolme eniten ääniä saanutta ehdokasta löytyvät kaikki 10 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MITÄ NYT vihreiden listalta: Meeri Arvola 112 äänellä, Saga Yli-Hannuksela Poutanen 100 äänellä ja Ralf Lehtipuu 85 äänellä. EDUSTAJISTON SUURIMPANA ryhmänä jatkaa myös seuraavalla kaudella Jyviva, joka tosin menetti kannatustaan 4,7 prosenttiyksikköä. Edustajistopaikkoja Jyviva sai 11, mikä on kolme paikkaa vähemmän kuin viime vaaleissa. Kolmas paikkoja menettänyt vaaliliitto on Jyväskylän keskustaopiskelijat, joka menetti toisen kahdesta paikastaan. Keskustan kannalta valopilkkuna voi pitää edustajistopaikkansa säilyttäneen Jarno Saukon komeaa 77 äänen saalista, mikä on vaalien viidenneksi eniten. Vaalien voittajiksi voidaan vihreiden rinnalle nostaa myös Alvarin Unioni, joka nousi Järjestöjen ääni -vaalirenkaan suurimmaksi ryhmäksi kahdeksalla edustajistopaikalla, mikä on yksi enemmän kuin edellisissä vaaleissa. Yhden lisäpaikan saivat myös Luonnontieteilijät ja Opiskelevat kokoomuslaiset. Demariopiskelijat säilyttivät kaksi paikkaansa. Merkittävä muutos aiempaan oli sekin, että Alvarin unionin, PD:n ja Luotin muodostama Järjestöjen ääni -vaalirengas jäi aiemmista vaaleista poiketen vähemmistöasemaan. Järjestöjen ääni sai 39-paikkaiseksi kutistuneesta edustajistosta yhteensä 17 paikkaa, kun se viime vaaleissa saavutti yksinkertaisen enemmistön. Vihreät ei tällä kertaa ollut mukana Kampuksen punavihreät -vaalirenkaassa. Tästä huolimatta on huomionarvoista, että vasemmistoryhmät ja vihreät eivät jääneet kauas yksinkertaisesta enemmistöstä. Jyviva, vihreät ja demariopiskelijat saivat yhteensä 19 edustajaa. Pettymys oli myös äänestysprosentti, joka laski 19,79 prosenttiin. Vuonna 2023 Jyyn edustajistovaaleissa äänesti 20,48 prosenttia äänioikeutetuista. Kaiken kaikkiaan ääniä annettiin hieman enemmän kuin viime vaaleissa, mutta samaan aikaan myös Jyyn jäsenmäärä on kasvanut. Tulos on muihin ylioppilaskuntiin verrattuna huono, mutta aivan pahnan pohjimmaiseksi Jyväskylässä ei sentään valahdettu. Åbo Akademis Studentkårin vaaleissa äänestysprosentti valahti tänä vuonna 18,56 TEKSTI JA GRAFIIKKA: HENRI HÄKKINEN KUVAT: ALIISA JÄRVINEN Edustajistovaalit 2025: Vihreät räjähti ja PD romahti Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto, 11 paikkaa (-3) Alvarin unioni, 8 paikkaa (+1) Jyyn vihreät opiskelijat, 6 paikkaa (+6) PD, 5 paikkaa (-7) Luonnontieteilijät, 4 paikkaa (+1) Opiskelevat kokoomuslaiset, 2 paikkaa (+1) Jyyn demariopiskelijat, 2 paikkaa (+-0) Jyväskylän keskustaopiskelijat, 1 paikka (-1)
• 11 23 ,7 PROSENTTIA. Sen verran keskimäärin annettiin ääniä eri ylioppilaskuntien vaaleissa syksyllä 2025. Korkein äänestysprosentti oli Tyyllä (Turun yliopiston ylioppilaskunta), joka sai haalittua kasaan peräti 30,6 prosentin äänestäjämäärän. Heikoimmin puolestaan suoriutui TAIYO (Taideyliopiston ylioppilaskunta), jonka ääntään käyttäneiden määrä jäi 18,74 prosenttiin. Myös Åbo Akademis Studentkårin vaaleissa (18,56 prosenttia) äänestettiin laistkasti. Vaalit on järjestetty tänä syksynä kahdessatoista ylioppilaskunnassa, ja kaikissa vaaleissa äänestysprosentti on kääntynyt laskuun. Suurimman sukelluksen on tehnyt Lyy (Lapin yliopiston ylioppilaskunta), jossa äänestysprosentti laski jopa 14 prosenttiyksikköä. Huomattavaa alamäkeä on myös muun muassa Tyyllä (6,72 prosenttia) ja Oulussa OYY:llä (9,2 prosenttia). Valtakunnallisenkin uutiskynnyksen kiinteistökauppojensa vuoksi useamman kerran tänä syksynä ylittäneen Hyyn äänestysprosentti oli 30,03. Jyyn vaaleissa äänestysprosentti oli nyt 19,79 prosenttia, eli kolmanneksi huonoin. Kaksi vuotta sitten vaaleissa vastaava luku oli 20,48 prosenttia. Edustajistovaalien äänestysprosentti herätti Jyväskylässä etukäteen kiinnostusta viime vaalien pettymyksen vuoksi. Valtakunnallisesti suhteutettuna äänestysprosentti laski kuitenkin huomattavan vähän. Huomionarvoista on sekin, että äänestäneiden määrä nousi, koska Jyväskylän yliopiston opiskelijamäärä on kahdessa vuodessa noussut. Tyhjiä ääniä annettiin Jyväskylässä tänä vuonna 11, eli ääniharavaa ei protestiäänillä saatu. ? N U M ER A A L I 10 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MITÄ NYT Merkittävä muutos aiempaan oli sekin, että Alvarin unionin, PD:n ja Luotin muodostama Järjestöjen ääni -vaalirengas jäi aiemmista vaaleista poiketen vähemmistöasemaan. Järjestöjen ääni sai 39-paikkaiseksi kutistuneesta edustajistosta yhteensä 17 paikkaa, kun se viime vaaleissa saavutti yksinkertaisen enemmistön. Vihreät ei tällä kertaa ollut mukana Kampuksen punavihreät -vaalirenkaassa. Tästä huolimatta on huomionarvoista, että vasemmistoryhmät ja vihreät eivät jääneet kauas yksinkertaisesta enemmistöstä. Jyviva, vihreät ja demariopiskelijat saivat yhteensä 19 edustajaa. Pettymys oli myös äänestysprosentti, joka laski 19,79 prosenttiin. Vuonna 2023 Jyyn edustajistovaaleissa äänesti 20,48 prosenttia äänioikeutetuista. Kaiken kaikkiaan ääniä annettiin hieman enemmän kuin viime vaaleissa, mutta samaan aikaan myös Jyyn jäsenmäärä on kasvanut. Tulos on muihin ylioppilaskuntiin verrattuna huono, mutta aivan pahnan pohjimmaiseksi Jyväskylässä ei sentään valahdettu. Åbo Akademis Studentkårin vaaleissa äänestysprosentti valahti tänä vuonna 18,56 Jyyn vihreiden pöydässä riitti syytä riemuun tulosten ratkettua. Vaali-illan etenemistä seurattiin Jyyn vaalistudiossa. Tuloksen ratkettua Akseli Haanpää (vas.) liittyi Henri Häkkisen, Santeri Palomäen ja Jonatan Niskasen seuraan analysoimaan tulosta. prosenttiin ja Taideyliopiston ylioppilaskunnan vaaleissa 18,74 prosenttiin. EDUSTAJISTOVAALIEN TULOSILTAA seuraamaan oli ainakin etukäteisilmoittautumisien mukaan saapunut Ilokivi Venuelle peräti noin 50 opiskelijaa. Jylkkäri kiersi vaalien ratkettua tiedustelemassa eri ryhmien tunnelmia. Niitä saatiin kaikista muista vaaliliitoista paitsi keskustasta ja kokoomuksesta, vaikka näköhavaintojen mukaan heitäkin oli alkuillasta paikalla. Vaali-illan tunnelmista voit lukea lisää verkossa osoitteessa jylkkari.fi ? Jyväskylän yliopiston vihreä vasemmisto, 11 paikkaa (-3) Alvarin unioni, 8 paikkaa (+1) Jyyn vihreät opiskelijat, 6 paikkaa (+6) PD, 5 paikkaa (-7) Luonnontieteilijät, 4 paikkaa (+1) Opiskelevat kokoomuslaiset, 2 paikkaa (+1) Jyyn demariopiskelijat, 2 paikkaa (+-0) Jyväskylän keskustaopiskelijat, 1 paikka (-1) 27,7 KANNATUSPROSENTIT (%) 5,6 9,0 12,0 15,4 19,0 5,1 4,3 1,4 (muut) Kasvanut paikkamäärä antoi Luonnontieteilijöiden Mikael Myllymäelle (vas.), Valtteri Hiltuselle ja Atte Heikkiselle syytä hymyyn.
• LYHÄRIT 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Näitkö tai kuvasitko kampuksella jotakin hämmentävää ja kertomisen arvoista. Ota yhteyttä Jylkkäriin henri.hakkinen@jylkkari.fi tai +358 45 137 1957 Sähköpostilistoille uudet osoitteet TEKSTI: ALIISA JÄRVINEN J yväskylän yliopisto aloitti sähköpostilistojensa siivouksen loppuvuodesta 2024. Nyt lähes vuotta myöhemmin listoja poistetaan tai niitä siirretään uudelle alustalle. Miksi sähköpostien siivoamiseen meni näin kauan? ”Mailman-sähköpostilistapalvelun alasajosta on puhuttu jo pidemmän aikaa, mutta varsinainen toteutus ei ole aiemmin edennyt kriittisempien ja kiireellisempien projektien vuoksi. Työ on pitkittynyt myös siksi, että olemme tehneet taustatyötä parhaan korvaavan palvelun löytämiseksi. Jyväskylän yliopisto OLL:n jäseneksi TEKSTI: ALIISA JÄRVINEN J yväskylän yliopisto liittyy opiskelijoiden liikuntaliiton korkeakoulujäseneksi. Varsinainen liittyminen astuu voimaan ensimmäinen marraskuuta. Korkeakoulujen OLL jäsenyys tuli mahdolliseksi sääntömuutosten myötä vuonna 2024. Varsinaisiksi jäseniksi ovat liittyneet vuoden 2025 aikana Laurea-ammattikorkeakoulu ja Jyväskylän yliopisto. ”Jäsenyys vahvistaa korkeakouluopiskelijoiden hyvinvointia ja liikunnan yhteisöllistä merkitystä osana opintoja. Lisäksi tämä mahdollistaa opiskelijoidemme osallistumisen kansainvälisiin arvokilpailuihin”, toteaa yliopiston henkilöstöjohtaja Katja Sorri. OLL on valtakunnallinen korkeakoululiikunnan kattojärjestö, joka auttaa korkeakouluja liikkumiskulttuurin ja liikuntapalveluiden kehittämisessä, vaikuttaa päättäjiin ja tukee opiskelijaurheilua. OLL järjestää myös opiskelijoiden SM-kisoja. Liiton rahoitus muodostuu opetusja kulttuuriministeriön (OKM) jakamasta liikuntaa edistävien järjestöjen yleisavustuksesta, OKM:n myöntämistä hankeavustuksista, jäsenmaksuista ja järjestettyjen tapahtumien osallistumismaksuista. Vuosittainen jäsenmaksu korkeakouluille on 20 senttiä jokaista läsnä olevaa tutkinto-opiskelijaa kohden. Jyväskylän yliopistossa opiskelijoita on 14 900, joten jäsenmaksu on noin kolmetuhatta euroa. Jyy on myös OLL:n jäsen, joten kaikki OLL:n jäsenedut ovat myös Jyyn jäsenten käytettävissä. ? Matlu täytti 60 vuotta TEKSTI JA KUVA: HENRI HÄKKINEN T änä vuonna 60 vuotta täyttävä Jyväskylän yliopiston Matemaattis-luonnontieteellinen tiedekunta juhlisti saavuttamaansa ikäpyykkiä 6. marraskuutta. Päivän aluksi Agoran Martti Ahtisaari -salissa järjestetyssä päiväjuhlassa äänessä olivat rehtori Jari Ojala, kaupunginvaltuutettu Jouni Flyktman, professori Johanna Mappes, Jyyn hallituksen puheenjohtaja Venla Suosalo, emeritusprofessori Olli Martio, kemisti Kaija Pasanen, emeritusprofessori Rauno Julin sekä dekaani Mikko Mönkkönen. Kutsuvieraille järjestettyä iltajuhlaa vietettiin Laajavuoressa. Nykyisellään vuonna 1965 perustettu Matlu on Jyväskylän yliopiston suurin tiedekunta noin 2500 opiskelijalla. Työntekijöitä tiedekunnassa on noin 500. Tiedekunta koostuu neljästä laitoksesta ,jotka ovat bioja ympäristötieteiden laitos, fysiikan laitos, kemian laitos ja matematiikan ja tilastotieteen laitos. ? Aluksi suunnittelimme siirtymistä modernimpaan Mailman-versioon, mutta testivaiheessa parhaaksi vaihtoehdoksi todettiin Microsoft 365 -ryhmiin perustuva palvelu”, digipalveluiden IT-asiantuntija Mika Mattila kertoo sähköpostitse. Yliopiston mukaan listoja uudistetaan, koska niiden hallintaa halutaan yhtenäistää. Samalla karsitaan sähköpostilistoja, jotka eivät suoranaisesti liity yliopiston toimintaan. Uuden Mailman-alustan käyttöönoton kerrotaan olevan helpompaa, kuin vanhan version siistiminen. Uuden version myötä myös tietoturva kohenee. Käytännössä muutos johtaa siihen, että kaikki bounces@lists.jyu.fi -päätteiset sähköpostiosoitteet poistuvat käytöstä. Osoitteita on käytetty erityisesti ainejärjestöjen viestintään. Jos listan säilyttämisestä ei ole ilmoitettu erikseen, lista poistetaan automaattisesti. ”On mahdollista, että joitain aktiivisia sähköpostilistoja poistuu muutoksen yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että uudessa palvelussa olevien sähköpostilistojen tulee olla jollain tapaa sidoksissa Jyväskylän yliopiston toimintaan ja listojen omistajina tulee olla vähintään kaksi Jyväskylän yliopiston Microsoft 365 -sähköpostin omaavaa henkilöä. Muutoksesta on pyritty tiedottamaan listojen ylläpitäjiä, jotta nämä voivat varautua hyvissä ajoin. Valitettavasti vanhassa Mailman-sähköpostilistapalvelussa on paljon sähköpostilistoja, joiden omistajilla ei ole toimivaa sähköpostiosoitetta ja heitä ei saa tavoitettua. Lähes poikkeuksetta tällaiset listat eivät ole olleet aktiivisia listoja.” ? Palauteloota ? Matemaattisluonnontieteellisen tiedekunnan vuosijuhlien päiväjuhla järjestettiin Agoralla.
• LYHÄRIT 13 12 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 LÄ HT Ö ”Meidän piti tehdä yksi EP” Kun Miki Hankomäki, Veikko Heikkilä ja Janne Pajunen perustivat bändin, suunnitelma oli yksinkertainen. He tekisivät yhden EP:n ja jos ensimmäisen kahden viikon aikana kukaan ei ottaisi yhteyttä, Mouhous lopettaisi. Nyt kymmenen vuotta täyttävä bändi on julkaissut kolmannen albuminsa ja luonut itselleen uuden identiteetin, mutta mitä oikeastaan tarkoittaa "Ladabois"? Lue juttu alkaen sivulta 32. ? T E K S T I J A K U V A : A L I I S A J Ä R V I N E N LADABOIS LADABOIS ole ilmoitettu erikseen, lista poistetaan automaattisesti. ”On mahdollista, että joitain aktiivisia sähköpostilistoja poistuu muutoksen yhteydessä. Tämä johtuu siitä, että uudessa palvelussa olevien sähköpostilistojen tulee olla jollain tapaa sidoksissa Jyväskylän yliopiston toimintaan ja listojen omistajina tulee olla vähintään kaksi Jyväskylän yliopiston Microsoft 365 -sähköpostin omaavaa henkilöä. Muutoksesta on pyritty tiedottamaan listojen ylläpitäjiä, jotta nämä voivat varautua hyvissä ajoin. Valitettavasti vanhassa Mailman-sähköpostilistapalvelussa on paljon sähköpostilistoja, joiden omistajilla ei ole toimivaa sähköpostiosoitetta ja heitä ei saa tavoitettua. Lähes poikkeuksetta tällaiset listat eivät ole olleet aktiivisia listoja.” ? Palauteloota ?
• 14 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 15 HIILIJALANJÄLJET Rikottu jen Rikottu jen lupaust en lupaust en vuosi vuosi
• T ämän piti olla maaginen vuosi. Tai niin useat tahot lupasivat asettaessaan tavoitteekseen hiilineutraaliuden vuoteen 2025 mennessä. Monet näistä tavoitteista on asetettu vuosia sitten, eikä tuolloin täysin hahmotettu mitä tavoitteisiin pääseminen konkreettisesti vaatisi. Nyt tulevaisuus on täällä ja suuret puheet olisi aika lunastaa. Vaikeaa ei ole ainoastaan hiilineutraaliuden saavuttaminen, vaan jo sen määrittelemiseen liittyy muutamia haasteita. Yksinkertaistettuna hiilineutraaliudella tarkoitetaan sitä, että hiilidioksidipäästöjä ilmakehään syntyy vain sen verran, kuin hiiltä voidaan sitoa hiilinieluihin. Eri yritysten ja muiden yhteisöjen välillä on kuitenkin vaihtelevia käsityksiä siitä, mitä kaikkea päästöihin tulisi laskea mukaan. Suurin osa vuosia sitten asetetuista tavoitteista koskee vain välittömiä omia päästöjä. Esimerkiksi kauppojen myymien tuotteiden hiilijalanjälkiä ei tällöin olla laskettu mukaan. Yritysten ja yhteisöjen toiminnasta syntyy väistämättä päästöjä, vaikka ne pyrittäisiin minimoimaan. Hiilineutraaliuteen pääseminen tarvitsee siis päästöjen vastapainoksi vaikkapa hiilinieluja, joita valtioilla ja kunnilla useimmiten on. Yrityksillä, järjestöillä, virastoilla ja oppilaitoksilla hiilinieluja taas ei yleensä ole. Vaihtoehdoksi jää tällöin lähinnä hiilimarkkinat ja kompensaatiot. S uomen yliopistoista kovimpia ilmastotavoitteita ovat asettaneet Turun ja Itä-Suomen yliopistot, jotka pyrkivät hiilineutraaleiksi vuoteen 2025 mennessä. Kunnianhimoisin on LUT-yliopisto, joka lupasi olla hiilinegatiivinen jo vuonna 2024. Vaasan, Helsingin, Jyväskylän ja Lapin yliopistojen tavoitevuodeksi on määritelty 2030. Samalla linjalla ovat Aalto-yliopisto ja Tampereen korkeakouluyhteisö. Itä-Suomen yliopisto on jo ilmoittanut, ettei se tule pääsemään alun perin asetettuun tavoitteeseen. Päästöjä on vähennetty viidessä vuodessa noin neljännes. Konkreettisesti yliopisto on esimerkiksi luopunut kiinteistöjen lämmityksessä turpeesta ja henkilökunnalle on asetettu laitoksen sisäinen ”lentovero”, jolla pyritään ohjaamaan kestävämpään liikkumiseen. ”Tavoitteen alussa ajateltiin, että käytetään päästökompensaatioita. Nyt johdon tasolta on linjattu, että niitä ei käytetä, koska ne eivät ole luotettavia. Tavoitteeseen pääsemistä vaikeuttaa se, että päästöjä syntyy hankinnoista, kuten IT-laitteista sekä tutkimusja opetusvälineistä, mihin on vaikeaa vaikuttaa. Lisäksi opiskelijoiden ja henkilökunnan määrä yliopistolla on kasvanut”, kiteyttää Itä-Suomen yliopiston kestävän kehityksen asiantuntija Maiju Eskelinen. 14 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 15 HIILIJALANJÄLJET Moni kaupunki, yliopisto, yritys ja organisaatio lupasi olla hiilineutraali vuoteen 2025 mennessä. Kuinka todellisuudessa kävi? Teksti ja kuvitus: Aliisa Järvinen
• Turun yliopiston tavoitteet todettiin jo viime vuonna epärealistisiksi, oppilaitoksen päästöt ovat kasvaneet koronavuosien jälkeen. Turun kaupunki tavoittelee edelleen hiilineutraaliutta 800-juhlavuotenaan, eli vuonna 2029. Myös Lappeenrannan—Lahden LUT-yliopisto on laittanut alkuperäiset tavoitteet uusiksi, ja tällä hetkellä tavoitellaan nettonollaa vuonna 2050. Ilmastopäästöjä on vähennetty muun muassa jätehuollon tehostamisella, sähköä ja vettä säästävällä tekniikalla ja tilankäytön optimoinnilla. ”Päästöjen todellinen vähentäminen on se, mihin pyrimme jatkossakin. Lutin kannalta on oleellista keskittyä niihin päästöihin, joihin yliopisto voi itse vaikuttaa”, LUT-yliopiston ympäristöpäällikkö Hanna-Leena Ottelin kertoo sähköpostitse. Jyväskylän yliopistolla on hiilineutraaliuden tavoitevuoteen vielä viisi vuotta aikaa. Alkuperäisen selvityksen mukaan hiilineutraalius olisi ollut mahdollista 17 HIILIJALANJÄLJET 16 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 ”Ollaan ajateltu, että yritykset voivat hoitaa tämän ilman mitään sääntelyä laskentojen suhteen. Se on villi kenttä, ja siinä asiassa ollaan epäonnistuttu.” NI NA EL OM AA
• Suomessa tietynlainen yhtenäisyys. Moni yritys kipuilee laskelmien kanssa ja joutuu muuttamaan menetelmiä jatkuvasti uusien kertoimien löytyessä. Se aiheuttaa epävarmuutta, eikä asioista välttämättä uskalleta viestiä. ”Ollaan ajateltu, että yritykset voivat hoitaa tämän ilman mitään sääntelyä laskentojen suhteen. Se on villi kenttä, ja siinä asiassa ollaan epäonnistuttu”, El Geneidy toteaa. Yhteisen linjan muodostaminen olisi mahdollista. Esimerkiksi Iso-Britanniassa on valtion ylläpitämä hiilijalanjälkitietokanta. Sieltä löytyvät kertoimet, joita yritykset voivat käyttää oman hiilijalanjälkensä laskemiseen. Suomessa vastaava on käytössä vain rakennussektorilla. M iksi tästä vuodesta ei tullutkaan maaginen, vaan rikottujen lupausten vuosi? Ilmastotavoitteiden kariutumista ei voi selittää pelkästään heikolla suunnittelulla, sillä vuosikymmenen taitteessa tehtyjen lupausten jälkeen moni asia on muuttunut. Ilmastolupausten trendivuosina 2019 ja 2020 useat tahot olettivat, että päästöjä tullaan kompensoimaan. Ajatuksena oli, että hiilidioksidipäästöjä kuitataan ostamalla vaikkapa metsänistutusta. Pari vuotta myöhemmin ilmastokompensaatiot kuitenkin kyseenalaistettiin laajalti, ja suuri osa niistä paljastui viherpesuksi. Monet tahot peruivat suunnitellut kompensaatiot kokonaan. EU pyrkii vaikuttamaan termien käyttöön viherpesudirektiivillä, joka tulee jäsenmaissa voimaan viimeistään vuonna 2026. Sen mukaan hiilineutraalius-väittämää ei saa enää käyttää, jos se perustuu kompensaatioihin. Tämä johtuu muun muassa siitä, että ilmastolupaukset ovat vääristyneet helposti mainonnassa. Yhden tuotteen markkinoiminen hiilineutraalina ei kerro yrityksen päästöistä todellisuudessa mitään. Monet hiilineutraaliutta koskevat standardit on kehitetty vasta hiilineutraaliuslupausten määrittelemisen jälkeen. Enää ei riitä vain omien suorien päästöjen huomioiminen, vaan vaikutuksia luontoon tarkastellaan laajemmalla skaalalla. ”Tuohon aikaan hiilineutraaliudella tarkoitettiin montaa eri asiaa. Monen kohdalla lupaukset koskivat vain omia suoria päästöjä, ja koko arvoketju jäi täysin huomioimatta. Tällöin huomioidut päästöt saattoivat koskea vain prosenttia yrityksen kaikista päästöistä”, muistelee The Activist Agencyn aktivisti ja yrittäjä Niklas Kaskeala. saavuttaa jo 2025, tänä vuonna nollaan ei olla kuitenkaan päästy. Vuoden 2020 joulukuussa myös Jyy linjasi pyrkivänsä hiilineutraaliuteen vuoteen 2025 mennessä. Marraskuussa 2023 tavoite siirrettiin vuoteen 2030 (Jylkkäri 1/2024). M onet yritykset ja kauppaketjut ovat myös asettaneet ilmastotavoitteita. S-ryhmä on kertonut olevansa hiilinegatiivinen vuoden 2025 loppuun mennessä, ja lupaus myös pitää. Tavoite koskee vain S-ryhmän omaa toimintaa, kuten kauppojen kiinteistöjen päästöjä. Yritys on vähentänyt päästöjään tältä osin vuodesta 2015 yhdeksänkymmentä prosenttia, ja jäljelle jäävät päästöt kompensoidaan. Päästövähennyksiä on tehty muun muassa uusimalla kylmälaitteita. Yrityksen myymät tuotteet kuuluvat nettonolla-tavoitteeseen, eli koko arvoketjua koskevaan päästötavoitteeseen. Maaliksi nettonollalle S-ryhmä on asettanut vuoden 2050. ”Meidän on tärkeää asettaa tavoitteita ja toimia niiden mukaisesti. Kun toimimme itse ja näytämme esimerkkiä, meillä on mahdollisuus myös pyytää tavarantoimittajiltamme toimia ilmaston hyväksi”, S-ryhmän vastuullisuusjohtaja Nina Elomaa kertoo. Kesko ilmoitti vuosikymmenen alussa, että ”ilmastotyö jatkuu koronasta huolimatta” ja päästöt oli määrä saada minimiin 2025. Sittemmin vastuullisuusstrategiaa on päivitetty ja uudesta deadlinesta tuli 2034. Koko arvoketjua koskeva tavoite on sama kuin S-ryhmällä, nettonolla vuonna 2050. Tokmannin mukaan yhtiö on saavuttanut vuoden 2025 hiilineutraaliustavoitteen osittain. Käytännössä alkuperäisiin tavoitteisiin ei siis päästy, mutta jäljelle jääviä päästöjä on mahdollista kompensoida. Konsernin uudet tieteeseen perustuvat ilmastotavoitteet lähetetään hyväksyttäväksi tämän vuoden aikana. S uomessa hiilijalanjäljen laskeminen on monelta osin yritysten ja organisaatioiden omalla vastuulla, eikä mittaamiseen ole asetettu tarkkoja sääntelyitä. Eri laskentamenetelmiä on monia, eivätkä kaikki tulokset ole täysin vertailukelpoisia. ”Isot linjat ovat tietyllä tapaa aika selvät. Jos katsotaan tietyn kategorian, esimerkiksi saman ruokatuotteen päästöjä, niin eri menetelmillä saadaan useimmiten samantyyppisiä tuloksia”, Jyväskylän yliopiston tutkijatohtori Sami El Geneidy kertoo. Hiilijalanjäljen laskemisesta puuttuu 17 HIILIJALANJÄLJET 16 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MA IJ U ES KE LI NE N SA MI EL GE NE ID Y NI NA EL OM AA
• Kesko avaa tilanteen muuttumista seuraavasti: ”Tieteeseen perustuvien päästövähennystavoitteiden lisäksi asetimme omasta toiminnasta syntyville päästöille hiilineutraaliustavoitteen vuonna 2020. Toimintaympäristö ja odotukset yrityksiä kohtaan ovat muuttuneet, ja yritysten odotetaan nykyisin asettavan tieteeseen perustuvat tavoitteet omalle toiminnalleen ja koko arvoketjulleen.” H iljattain aiempia ilmastotavoitteita on alettu muotoilla uudelleen. Kuten jo aiemmin mainitut S-ryhmä ja Kesko, hiilineutraaliuden sijaan monet yritykset puhuvat nyt nettonollasta. Nettonolla koskee koko arvoketjua, ja siihen lasketaan kaikki ilmastopäästöt. Suosittu nettonollan saavuttamisen tavoitevuosi on 2050, tähän on siis vielä pitkä matka. Toisaalta nettonollassa huomioidaan nyt ne asiat, jotka hiilineutraaliustavoitteiden aikana jäivät laskuista pois. ”On hyvä huomata myös, että hiilineutraalius-väittämä on oikeastaan kuollut pois. Keinot hiilineutraaliuden saavuttamiseen ovat olleet epäuskottavia, ja nyt asiaan puututaan kansallisella tasolla”, Kaskeala sanoo. Hiilijalanjäljen ohella jotkut yritykset ja organisaatiot laskevat myös luontojalanjälkeään. Luontojalanjälki mittaa laajemmin sitä, miten erilaiset toimet ovat haitaksi luonnolle. Luontojalanjäljen laskemisen yksi vaihe on hiilijalanjäljen laskeminen, mutta ilmastonmuutoksen aiheuttaman luontohaitan lisäksi mittaamisessa huomioidaan muun muassa maankäytön ja saasteiden aiheuttama luontohaitta. Yliopistot ovat siirtyneet pitkälti hiilineutraaliustavoitteista kansallisiin ja kansainvälisiin tavoitteisiin ympäristön tilan parantamisessa. Hiilijalanjälkeä lasketaan edelleen, mutta tavoitteena ei ole vuoden 2019 käsitys hiilineutraaliudesta. ”Tämä on sama asia paketoituna uudelleen. Jatkamme edelleen samoja asioita kuin olemme tähän asti tehneet. Emme puhu kuitenkaan hiilineutraaliudesta, sillä emme halua osallistua viherpesuun tai antaa väärää kuvaa”, Eskelinen täsmentää. Viime vuosikymmenen taitteessa tehtyjä lupauksia sanoitetaan nyt siis uudelleen. Koko Suomen hiilineutraaliustavoitteeksi on edelleen asetettu vuosi 2035. Vastuullisuudesta ja ilmastotavoitteista puhuttaessa on tärkeää ottaa huomioon kontekstit. Yliopiston vastuullisuus ei toteudu samalla tavalla kuin öljy-yhtiön vastuullisuus. ”On myös tiettyjä toimialoja, jotka eivät voi saavuttaa näitä tavoitteita. Esimerkiksi fossiilisten polttoaineiden tuottajat ovat tällaisia. Jos halutaan saavuttaa globaali nettonolla, tiettyjen toimialojen täytyy kuolla pois”, Kaskeala toteaa. S uurten trendilupausten kaatumisesta huolimatta ilmastotöissä on monella saraa menty eteenpäin. Tavoitteiden asettamisella on merkitystä, sillä ne viestivät eri toimijoiden halusta vaikuttaa asioihin ja johtavat lopulta myös konkreettisiin tekoihin. Organisaatioiden hiilineutraaliustavoitteet ovat osa vastuullisuusviestintää, 19 HIILIJALANJÄLJET 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 AR I KU IS MI N
• joka on lisääntynyt huomattavasti viime vuosien aikana. Vastuullisuusviestintä on organisaatioiden tapa kertoa, miten ne ottavat huomioon taloudellisen, sosiaalisen ja ympäristöllisen vaikutuksen omassa toiminnassaan. Tällainen viestintä kohdistuu sidosryhmille, eli työntekijöille, asiakkaille, poliittisille päättäjille ja laajalti yhteiskuntaan. ”Lupaukset on tapa viestiä siitä, että organisaatiot haluavat vuorovaikuttaa yhteiskunnan kanssa ja ne kuuntelevat sidosryhmiään. Tavoitteista puhuminen tekee asioista osan yrityksen strategiaa, eli kyse ei ole vain markkinoinnista”, Jyväskylän yliopiston viestinnän apulaisprofessori Ari Kuismin toteaa. Vastuullisuusviestinnän tutkijat käyttävät hiilineutraaliustavoitteista puhuttaessa termiä pyrkimyspuhe. Sillä tarkoitetaan tulevaisuuteen suuntaavaa tavoitepuhetta. Kuismin kertoo pyrkimyspuheen olevan pahimmillaan ympäripyöreitä lauseita, mutta parhaimmillaan se on uusia avauksia, jotka sysäävät liikkeelle konkreettisia muutoksia. ”Ilmastotavoitteilla on olennainen merkitys organisaation maineeseen. Esimerkiksi kaupunkien hiilineutraaliuslupaukset houkuttelevat vihreitä investointeja. Maineen kannalta on tärkeää, että lupausten ohella kerrotaan, mitä ne käytännössä tarkoittavat”, Kuismin huomauttaa. Kun organisaatiot asettavat omia ilmastotavoitteitaan, ne myötäilevät samalla laajempia kansallisia tavoitteita. Esimerkiksi hiilineutraaliustavoitteilla suomalaiset organisaatiot tekevät oman osansa Suomen hiilineutraaliustavoitteen eteen. Esimerkkiä otetaan myös muista maista, muun muassa Apple on luvannut olla hiilineutraali vuoteen 2030 mennessä. ”Tarvitaan yhä kunnianhimoisempia tavoitteita, koska silloin myös konkretian taso nousee. Vaikka kävisi niin että lupauksiin ei päästä, todennäköisesti tapahtuu hyviä asioita”, Kuismin sanoo. ? 19 HIILIJALANJÄLJET 18 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 ”Jos halutaan saavuttaa globaali nettonolla, tiettyjen toimialojen täytyy kuolla pois.”
• Teksti: Henri Häkkinen Kuvat: Mikko Kuparinen 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Kolmas sukellus Biologi ja toimittaja Juha Kauppinen on kirjoittanut kolme tietokirjaa luonnosta ja ihmisestä. Nyt hän kertoo, miksi Kertomus Maasta on ehkä viimeinen. KAUPPINEN
• Teksti: Henri Häkkinen Kuvat: Mikko Kuparinen T oimituksen pöydällä lojuva teos saattaa hyvinkin olla viimeinen tietokirja, jonka Juha Kauppinen kirjoittaa. Tai jos ei viimeinen, niin ainakaan yhtä intensiivistä metodia hän ei enää halua käyttää. Tänä vuonna julkaistu Kertomus Maasta — ratkaisuja ilmastonmuutokseen ja luontokatoon, käsittelee alaotsikkonsa mukaisesti ihmiskuntaa uhkaavista kriiseistä suurinta, ekologista. Erityisesti se kertoo hiilestä, jonka kiertoon maapallolla oikeastaan kaikki ympäristöongelmat lopulta kiinnittyvät. Kirjaa varten Kauppinen matkusti vuonna 2024 koko kevään junalla Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa tavaten tutkijoita ja vieraillen paikoissa, joissa hiilen kierto elämää ylläpitävänä voimana nousee voimakkaasti esiin: metsissä, vuoristoniityillä ja kosteikoilla esimerkiksi. Kauppinen on kirjailija, toimittaja ja biologi. Biologiaa hän on opiskellut Jyväskylän yliopistossa, josta valmistui maisteriksi vuonna 2008. Vuonna 2020 Kauppinen valittiin Jyväskylän yliopiston vuoden alumniksi. Vuosituhannen vaihteessa hän toimi myös Jyväskylän ylioppilaslehden päätoimittajana. Myöhemmällä toimittajaurallaan Kauppinen on voittanut muun muassa Suuren journalistipalkinnon ja Lumilapio-palkinnon aikakausilehti Suomen Luonnossa julkaistuista Talvivaaran kaivoksen ympäristövaikutuksia käsitelleistä jutuista. Tietokirjan kirjoittaminen on Kauppisen mukaan kaoottinen ajatusprosessi, jossa järjellä on hyvin vähän tekemistä. Hänen luulisi tietävän, Kertomus Maasta on niin sanotun luontotrilogian kolmas osa. Trilogian ensimmäisestä osasta Monimuotoisuus – kertomuksia katoamisista (2019) Kauppiselle myönnettiin Tiedonjulkistamisen valtionpalkinto vuonna 2020. Kirjan valmistuttua vastassa on erikoinen tunne. ”Ei tavallaan täysin ymmärrä mistä tämä kirja kertoo tai mihin ihmiset tässä tarttuvat”, Kauppinen kertoo. Luontotrilogian kohdalla kyse on siis siitä, että Kauppinen haluaa itse ymmärtää syvällisesti mistä on kirjoittamassa. Ymmärryksen saavuttaminen vaatii paljon matkustamista, keskusteluja asiantuntijoiden kanssa, teoreettista perehtymistä ja pohdiskelua. Tehtävä on tänä vuonna 50 vuotta täyttävälle kirjailijalle tai kuten Kauppinen itse sen sanoo, ”tän ikäiselle äijälle”, kuluttava prosessi. ”Se käy päänupin päälle ja sitten se alkaa käydä myös polvien, lonkkien ja selän päälle, koska kaikki tämä on tehtävä jossain asennossa. Joko seisten, istuen tai makoillen ja missä asennossa onkaan, niin aina eri paikkaan sattuu lopulta.” K auppisen kuvaus kuulostaa kieltämättä melko työläältä. Miksi hän alkoi kirjoittamaan kirjoja? Syy on tyytymättömyys ilmaisun riittämättömyyteen. Kauppinen työskenteli vuodesta 2002 lähtien toimittajana Suomen Luonnossa. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä hän ei omien sanojensa mukaan ollut kovin hyvä toimittaja vaan ennemminkin luontokirjoittaja. Tämä puolestaan johtui liiasta konsensushakuisuudesta. Vuosien 2006-2007 aikana Kauppisen journalistinen identiteetti alkoi vahvistua ja 2010-luvun alkupuoliskolla hän keskittyi intohimoisesti nimenomaan tutkivaan journalismiin. Vuosien mittaan Kauppisen mielessä alkoi muotoutua ”pitkiä ajatuksia” ja ”pitkiä kaaria”. Hän oli kirjoittanut kevyempiä luontojuttuja eri eliölajeista ja niihin liittyvistä ilmiöistä sekä erillisiä juttuja esimerkiksi ympäristöongelmista. Yhteiskunnallisesta keskustelusta puuttui näkemys luonnosta laajempana kokonaisuutena, eikä journalismin tarjoama työkalupakki ollut riittävä. ”Tajusin sen, että jos haluan luonnon yhteiskunnallista asemaa nostaa ja painoarvoa lisätä, niin mun täytyy kirjoittaa kirjoja, joissa pystyn kertomaan pidemmin siihen mennessä kertyneitä havaintoja”, Kauppinen sanoo. Ensin julkaistiin toimittaja Sampsa Oinaalan kanssa kirjoitettu reportaasikirja Talvivaaran vangit (2016). Idea Monimuotoisuus-kirjalle oli syntynyt vuonna 2015. Tuolloin Kauppisen mielessä ei ollut trilogian kirjoittaminen. Häntä vaivasi se, että vaikka hän oli toimittajana ja biologina kirjoittanut luonnon monimuotoisuudesta ja sen katoamisesta usein, ei hän osannut selittää asiaa kovinkaan omaperäisesti. 21 20 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Kolmas sukellus KAUPPINEN
• Heräämisiä Kauppinen tuli johtopäätökseen siitä, että hän on luonnonsuojelija. P alataan Kertomukseen Maasta. Yksi kirjan kiinnostavimmista havainnoista on loppupuolella esitetty havainto junanikkunaharhasta. Kirjassa esitellään paljon hienoja ja ainutlaatuisia paikkoja. Jo kirjan avausluvussa lukija viedään melontaretkelle Pohjois-Carolinan osavaltioon Black River -joen rämeisiin sypressimetsiin. Sypresseistä vanhin on jopa 2600 vuotta vanha. Kuitenkin ylivoimaisesti suurin osa Kauppisen matkasta Yhdysvalloissa kului junassa istuessa. Junan ikkunasta kaikki tuntuu aina näyttävän kauniilta. Kirjassa tästä mainitaan esimerkkinä Pohjois-Dakotassa nähty ”ällistyttävä auringonnousu”. ”Katselin ihmisiä ravintolavaunuissa aamupaloilla ja pohdin, kuinka moni heistä katsoo tuota kaikkea kysyen: niin missä tässä on se ongelma? Miksi meidän pitäisi murehtia, kun päiväkausia junanikkunasta kaikki näyttää satumaiselta?” Kauppinen kirjoittaa. Maisema ei välttämättä näytä karulta ja dystooppiselta, mutta siksi harha onkin niin vaarallinen. Myös tuhottu ekosysteemi saattaa näyttää kauniilta. Ihminen on kaatanut metsät ja kääntänyt maat, minne ikinä on mennytkin. Kirjan alaotsikko lupaa ratkaisuja. Elämä maapallolla on äärimmäisen monimutkainen kokonaisuus ja ihmisen vaikutus siihen on vaikea tiivistää ilman, että yksinkertaistaa asioita liikaa. Käytännössä kyse on siitä, että ihmiskunnan tapa elää ja olla tuottaa päästöjä ja samalla tuhoaa elinympäristöjä historiallisen nopealla tahdilla. Ja molemmat ilmiöt vieläpä kiihdyttävät toisiaan. Näin ei voi jatkua, mikäli haaveilemme elinkelpoisesta planeetasta myös tulevaisuudessa. Kertomus Maasta on samaan aikaan toivoton ja toiveikas. Kirjan esittelemät faktat esimerkiksi suomalaisesta metsäkeskustelusta ovat lohdutonta luettavaa. Käytännössä koko maapallolla on käytössä talousjärjestelmä, joka haraa ekologisen kriisin ratkaisua vastaan. Elinympäristöjä pitäisi monipuolistaa ja suojella, jotta ne sitoisivat enemmän hiiltä ja samalla päästöjä tulisi vähentää. Yhteiskunnan näkökulmasta esimerkiksi metsien hakkaamatta jättäminen on kuitenkin tehotonta. Taloudellinen toimeliaisuus on aina hyväksi, oli se sitten tuhoavaa tai korjaavaa. Suurin osa ihmisistä ei halua tuhota luontoa, mutta tarvittavia toimenpiteitä ei tehdä, koska liian moni elää junanikkunaharhassa. Onhan maailmassa vielä kauneuttakin ja töissä on käytävä. Ja niitä ratkaisuja kyllä löytyy, sen Kauppinen onnistuu kirjassaan osoittamaan. Viesti pitäisi saada perille. ”Vanhetessa alkaa nähdä yhteiskunnan todella absurdisti. Ihmiset ei ymmärrä mitään ja este tajuamiselle on, että ei ymmärrä vaikkapa mitä yhteyttäminen on”, Kauppinen sanoo. Perään hän muistuttaa, että hän syyllistyy vastaavaan ymmärtämättömyydestä johtuvaan absurdiuteen jatkuvasti myös itse. Niin tekevät kaikki meistä. Juuri yhteyttämisen avaamiseen on Kertomuksessa Maasta käytetty kokonainen luku. Tällaista sivupolkua ei journalistisessa jutussa voisi tehdä. ”Pyrkimys ratkaista tätä [ymmärtämättömyyttä] on sitten 460 sivuinen kirja, vaikka sekin on epätyydyttävä. Valveutunut ihminen pystyy ymmärtämään, mutta se on vaikeaa.” K auppinen ei siis enää halua tehdä yhtä isoa sukellusta vaativia kirjoja, kuin Monimuotoisuus tai Kertomus Maasta. Mitä hän sitten aikoo? Tällä hetkellä Kauppinen kiertää tuoreimman teoksensa tiimoilta puhumassa luonnosta ympäri Suomea. Sosiaalisesta mediasta päätellen salit ovat usein täynnä. Niin oli myös marraskuussa Jyväskylän kaupunginkirjastossa järjestetyssä tilaisuudessa. Työn alla on myös yksi romaani ja näytelmä, joka ei ole ensimmäinen laatuaan. Kauppisen käsikirjoittama ja Martti Suosalon tähdittämä Starman-monologinäytelmä on kiertänyt Suomea elokuusta 2024 lähtien, viimeksi Kansallisteatterissa. Viimeisimmän tietokirjaprojektin aikana muotoutui myös ajatus seuraavasta tietokirjasta. ”Jos mä vielä teen tietokirjan, niin se on sitten tosi journalistinen. Eli mä haastattelen ihmisiä, jotka tietää asiat hyvin ja kirjoitan tiiviin esityksen siitä aihepiiristä.” ? Ylipäänsä ilmiön ympärillä käyty keskustelu oli lapsen kengissä. Sanaa luontokato ei oikeastaan ollut edes olemassa. Kotimaisten kielten keskuksen ylläpitämään Kielitoimiston sanakirjaan se lisättiin vasta vuonna 2022. Luonnon monimuotoisuuden hupenemista käsiteltiin lähinnä kaukaisten sademetsien ja koralliriuttojen yhteydessä. ”Tarkoittaako tämä Suomessa jotain, niin sitä ei oikeastaan ollut yhteiskunnallisessa keskustelussa”. Syntyi kirja, joka on kertomus matkoista suomalaisten lajien katoamispaikoille. Näiden lajien kautta kirja laajenee kertomukseksi globaalista ilmiöstä, jonka nyt tunnemme luontokatona. M arraskuun puolivälin tienoilla Tourujoen luontopolun puiden lehdet ovat jo lakastuneet. Päivä on lämmin, mutta taivas todella harmaa. Huolimatta hieman masentavasta värimaailmasta polun varrelle tiensä on löytänyt useampi luontokuvaaja. Kameroiden linssit osoittavat lepikkoon. Jossain siellä on kuulemma orava. Tourujoki on Kauppiselle tärkeä paikka. Opiskellessaan Jyväskylässä 2000-luvun taitteessa hän vietti siellä usein aikaa. Tuolloin polulla sai yleensä olla rauhassa. Nykyisin luontoharrastuksen suosio on ”räjähtänyt käsiin”, positiivisessa mielessä. Kauppisen luontotrilogian toinen osa Heräämisiä – kuinka minusta tuli luonnonsuojelija (2021) kertoo pääasiassa luonnonsuojelun historiasta ja siihen liittyvien ajatusten ja asenteiden matkasta läpi vuosikymmenten. Tämän lisäksi kirjassa käsitellään myös Kauppisen omaa matkaa luonnonsuojelijaksi. Aiemmin verkon yli tehdyssä haastattelussa hän muisteli, kuinka ukki oli tokaissut lapsena hömötiaisia ihmetelleelle Kauppiselle, että ”pitäisikö sinutkin viedä sinne Talaskankaalle niiden muiden terroristien kanssa”. Nykyisellä Talaskankaan luonnonsuojelualueella Kainuun ja Savon rajamailla suunniteltiin 1980-luvulla hakkuita, mikä yltyi konfliktiksi, kun luontoaktivistit leiriytyivät alueelle johtaneelle tielle estäen metsureiden ja työkoneiden pääsyn hakkuualueelle. Kyseessä on esimerkki siitä, kuinka vanhat asenteet siirtyvät sukupolvelta toiselle. Vaikka Kauppinen on ollut aina hyvin kiintynyt luontoon, pyrki hän nuorena voimakkaasti eroon luonnonsuojelijan leimasta. Kauppinen muistelee antaneensa Jylkkärin päätoimittajaksi valinnan jälkeen lehtihaastattelun, jossa hän vakuutteli ettei ”ole mikään kettupoika”. Tämäkin on osa jo aiemmin mainittua konsensushakuisuutta. Kirjoittaessaan ”Vanhetessa alkaa nähdä yhteiskunnan todella absurdisti.” 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 KAUPPINEN
• 23 22 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 KAUPPINEN
• Teksti Valentin Vänskä Kuvat Henri Häkkinen ”F u c k Wi l l e R y d m a n ! ” , kaikuu Ilokiven yläkerrassa, kun räppäri JV ( Jukka Ve s t e r i n e n ) aloittaa biisinsä WORD?. Vuoden 2025 Jyrock on täydessä vauhdissa. Ihmisiä virtaa yläkerrasta alakertaan ja alakerrasta yläkertaan riippuen siitä kummalla lavalla seuraava esiintyjä aloittelee keikkaansa. JV ei ole ainut, joka pyörittelee päässään politiikkoihin liittyviä ajatuksia. Tämänkin tilan – ja tapahtuman tulevaisuuteen ovat vaikuttaneet poliittiset voimat, nimittäin opiskelijapoliittiset voimat. Tänä vuonna on Jyrockin 40-vuotisjuhla. Juhlavuodesta huolimatta ilmassa on havaittavissa melankolian sävyjä. Tämä tulee olemaan Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) viimeinen Jyrock. Oman haikean fiiliksensä antaa sekin, että Jyy on luopumassa myös Ilokivi Venuen liiketoiminnasta. Nyt Ilokiven baaritiskillä nojailevien iloisten sisäfestivaalikävijöiden kannattaa ottaa kaikki ilo irti baarin tarjoiluista, koska pian viinamakasiini räjäytetään ja jyrätään, kun anniskeluoikeuden laukeavat. Kaikki toivo ei ole kuitenkaan mennyt! Jyrockrakastajia helpottaa tieto siitä, että festari jatkuu vaikka Jyy sanookin sille hyvästit. Vastuu siirtyy seuraavaksi musiikkitieteen opiskelijoiden ainejärjestö Trioli ry:lle. He ovat tänä vuonna paikalla häärimässä keräten kokemusta ja käytännön oppeja, jotta voivat vuonna 2026 järjestää tapahtuman, joka kunnioittaa perinteitä, mutta on myös heidän "oman näköisensä". J ylkkärin saapuessa Ilokivelle ensimmäisenä festaripäivänä, Kristiina aloittelee keikkaansa alakerran lavalla. Bändin solisti Kristiina Tuhkasen äänessä on jotain ajatonta, modernia ja nostalgista samaan aikaan. Eturivi näyttää laulavan mukana jokaisen biisin ulkomuistista. Nostattavaa. Kesken keikan joku tarttuu minua hartioista. Säikähdän perkeleesti ja käännyn katsomaan, kuka on tuo despootti, joka häiritsee havainnoivaa toimittajaa työssään. Olen langeta polvilleni hämmästyksestä. Minuun tarttunut mies on legendaarinen uusjournalismin ammattilainen Matti Kuusela. Parrakkaan flegmaattiset kasvot herättävät minussa hämmennystä. ”Tule poika”, Kuusela toteaa ja kutsuu minut veneeseensä. Nousen kyytiin kyselemättä. Kuuselan kädet muuttuvat airoiksi ja hän alkaa soutaa kuunvalaisemalle taivaalle, Ilokiven ylle. Kurkistan laidan yli ja näen hyväntuulisen festivaalikansan tanssahtelevan ujosti Kristiinan sulosointujen tahtiin. 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Jyrock-reportaasi (ehkä) (sisältää poikkeamia) Jyrockin 40-vuotisjuhlaa vietettiin tänä vuonna historiallisten muutosten ja pienen haikeuden merkeissä. Perinteikäs Ilokivi täyttyi huippuartisteista, mutta festivaalin yllä leijui karu fakta koko Venue-liiketoiminnan lopettamisesta. Festivaalitunnelmassa päästiin käymään myös odottamatonta, mutta vakavamielistä keskustelua journalismin rajoista.
• J YR O C K Kuuselan airokädet lakkaavat soutamasta: ”Periaatteet... Minä kerroin tarinan. Paremman tarinan. Raportti sanoo, että olin 'avulias'. Minä olin. Kerroin heille totuuden: sepite voittaa aina. Nyt he pelkäävät sitä.” (huokaisu) No mitä aiot kirjoittaa tämän vuoden Jyrockista? ”No minäpä kerron: ’Illalla, kun rappari JV oli juuri huutanut sen Rydman-kannanottonsa ja ilma väreili bassosta ja hoppitunnelmasta, minä näin jotain. Seisoin siinä alakerran ovella, siinä missä ilma tuoksuu vanhalta oluelta ja nuoruuden lupauksilta. Siellä, portaiden juuressa, istui pieni tyttö. Ehkä seitsemänvuotias, hankala sanoa. Hänellä oli yllään sellainen liian iso huppari, jossa luki "JYROCK 2018", ja hän itki. Ei äänekkäästi, vaan sellaisella hiljaisella, katkeralla nyyhkytyksellä, joka porautuu suoraan sydämeen. Kysyin häneltä, mikä hätänä. Onko paha olo? Onko joku kiusannut? Tyttö nosti katseensa. Hänen silmänsä olivat vanhemmat kuin minun. ”Ne vie tän pois”, hän sanoi. ”Äiti sanoi, että Jyy myy tän. Että tää loppuu.” O n aika kurmoottaa journalistin eettisiin ohjeisiin kevyesti suhtautuvaa kynäniekkaa. Voisiko sanoa jopa, että todellisuuteen kevyesti suhtautuvaa valehtelijaa!!! Matti. 607 juttua. Ne ovat kaikki poissa. Tutkija luki ne. Hän sanoo, ettei pysty määrittelemään edes lajityyppiäsi. Onko tässä mitään järkeä? Kuusela (huokaisten): ”Poika, lajityypit ovat häkki. Päätoimittajien keksimä häkki. Minä vain kirjoitin.” Mutta sinä sepitit. Kirjoitit kohdanneesi karhun Tiitiäisen metsässä, vaikka et kohdannut. Eikö niin? ”Karhu oli siellä. Minä näin sen. Se, ettei se ollut siellä fyysisesti, on vain tylsä, vähäpätöinen yksityiskohta. Mahdollisuudentaju voittaa aina todellisuudentajun.” Entä Masai Ujiri? Annoit ymmärtää haastatelleesi häntä, mutta todellisuudessa vain käänsit jutun verkkolähteistä. Eikö se ole valehtelemista, Matti? Etkö sinä sisäistänyt edes journalismin perusperiaatteita? Hän ei tarkoittanut vain festivaalia. Hän tarkoitti tätä kaikkea. Tätä metafyysistä taloa, näitä seiniä, jotka ovat nähneet enemmän elämyksiä ja unelmia kuin yksikään ylioppilaskylän ahdas yksiö. ”Mutta minä haluan tulla tänne isona”, tyttö sanoi. ”Minä haluan järjestää tänne bändejä. Äiti sanoi, että tässä talossa on taikaa.” Nyt se taika on heitetty roskalavalle. Kuin haiseva homeinen patja! Minä en tiedä politiikasta enkä ylioppilaskuntien kiemuroista. Mutta minä tiedän, miltä näyttää, kun lapsen unelma sammutetaan jonkun excel-taulukon takia… Minä kysyn vain tätä, teiltä Jyyn arvoisat päättäjät: Kuka teistä menee kertomaan sille tytölle, että teidän laskelmissanne hänen unelmallaan ei ollut arvoa? Kuka kantaa vastuun siitä, että te riistitte hänen unelmansa ja jätitte hänet itkemään lokakuiseen loskaiseen maahan?’” Matti ei tossakaan ole mitään järkeä, ei Jyrock lopu (ainakaan vielä). Sen järjestäjät vaihtuvat. Ja pistä siihen ”räppäri”, rappari tarkoittaa ihan eri asiaa, ja neuvo tämä myös kulttuuritoimittajaikätovereillesi niin ei tarvitse hävetä joka kerta. Kuusela mutisee jotain. Kristiina esiintyi Jyrockissa perjantaina, kun Matti Kuusela otti kontaktin Jylkkärin toimittajaan. 25 24 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25
• J atkamme matkaamme soudellen. Kuusela melkein huitaisee airokädellään minua päähän. Käsken ukkoa varomaan, mutta hän alkaa mutista minulle totuuksia totuudenmukaisesta journalismista, hän myös vaikuttaa puhuvan hassuja lehtien päätoimittajista, mutta nämähän on näitä toimittajajuttuja, mitä niitä tähän lehteen… Kuusisataaseitsemän huippujuttua lentävät meitä vastaan, ne ovat matkalla kohti silppuria. Airokäsi-Kuusela itkee ja raivoaa. Hän hyvästelee juttuja omaan tapaansa, ne selvästi merkitsivät hänelle paljon. Todennäköisesti myös monelle muulle… S oudamme kohti lapsuutta. Olen viisi. Isä istuttaa minut pöytään. Hän ojentaa viinapulloa. Ota, hän komentaa. Kumoan, yskin ja sitten pelottava euforia hiipii varpaisiini asti. Pidän luokan edessä esitelmää aiheesta negatiivisen painovoiman vaikutus siipikarjaan 1600-luvun norjalaisissa agraariyhteisöissä. Kepulainen luokanopettajani hermostuu. Huoltovarmuus ei ole leikin asia. Hän hakee opettajainhuoneesta vihreän sähkökärpäslätkän. Sininen säpsähdys, kun hän lyö sillä minua sormille. En osaa edes huutaa, kun minua niin huvittaa. Istun sängyn reunalla, eksäni on purrut minulta melkein koko peukalon irti, koitan etsiä jäitä kylmälaukun pohjalta mutta käteni löytää ainoastaan Corona-pulloja, litkuolutta. M ichael Blöö astuu lavalle. Matti Kuusela kuiskaa tämän korvaan: ”Vittu sä olet hullu mies” Blöö punastuu, suuntaa katseensa yleisöön, ja aloittaa. Odottavat katseet pyytävät musiikkia. Sitä ei ole vielä luvassa. "Tiedätkö, se on niin vitun sairasta, että kaikki mun frendit ja bändikaverit ja muut niin niillä oli tapana poltella ihan huolella ja räntätä vitusti hallituksesta, ja miten hallitus panee kaikkia perseeseen ja miten paljon ne vihas sitä ja kaikkee. Mutta nyt vanhempana ne liittyy johonkin puolueeseen ja esittää, että niiden mielipiteellä on väliä. Silleen tyyliin 'no ehkä tää hallitus on ihan ok, kun mä oon nyt vassari’ tai ’ehkä tää hallitus tekee nyt hienoja asioita ku mä oon persu’, mutta ei se niin mene! Se on se ihan sama hallitus, josta paasasit, kun olit jotain vitun 14 ja olit tupakalla sillan alla ja olit viettäny liian monta tuntia yöstä Wikipediassa ja soitit jossain paskassa punkbändissä tai kirjottelit jotain nolostuttavia Nas-plagiaatteja suomeksi tai mitä helvettiä ikinä teitkään. EI! Sä oot vaan tullut vanhaksi ja pehmoksi! Sinusta on tullut seniili ja sut on aivopesty, ja nyt sä oot vaan idiootti kusipää! Haista paska!" B löö soittaa mainion keikan. Välispiikeissä hän nöyristelee ja tuntuu jopa menevän liiallisuuksiin vähätellessä itseään. Ole hiljaa ylitaitava multi-instrumentalisti, ja soita sitä taivaallista musaa. Jyrockin ensimmäisen päivän päättää Nössö Nova, jonka instrumentteihin on ladattu rutkasti melatoniinia. He ampuvat lavalta unihiekkaa yleisön silmiin bossa nova -harmonioillaan. Kuuselakin alkaa näyttää uniselta. Mutta sitten hän säpsähtää ja ojentaa airokätensä. "Soudatko sinä hetken, poika? Minun täytyy kirjoittaa tämä ylös. Tämä kaikki." Tartun airoon. Se tuntuu lämpimältä ja märältä. Kuin peukalo, joka on purtu puoliksi irti. Katson kättäni. Se on muuttumassa puuksi. tyhjiä oluttuoppeja Ilokiven lattialla kuin sammuneita tumppeja ovat nyt nämä juhlapäivät alakerran bassoriffit ja yläkerran huudot häviävät sepite hapettaa totuuden ja Matti soutaa pois. Aamulehden kulttuuritoimittaja Matti Kuusela paljasti vuonna 2024 ilmestyneessä elämäkerrassaan, että oli keksinyt päästään asioita lehtijuttuihinsa. Tämän johdosta Aamulehti poisti kaikki Kuuselan kirjoittamat jutut nettisivuiltaan. Kuuselan teksteistä selvitystyön tehneen tutkija Maria Lassila-Merisalon mukaan Kuuselan Aamulehteen kirjoittamien tekstien lajityyppejä on mahdotonta määritellä, sillä Kuusela yhdistää eri lajityyppien piirteitä: juttu saattaa alkaa reportaasina, muuttua sitten haastatteluksi, kääntyä kritiikiksi ja loppua runoon. Lassila-Merisalo huomauttaa myös selvitystyössään, että suomalainen journalismikäsitys on kaventunut. ”Poikkeamat eivät ole kiellettyjä, niistä vain pitää kertoa avoimesti lukijalle.” ? "Vittu sä olet hullu mies", kuiski Michael Bleun korvaan Kuusela (?). 26 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 JYROCK
• La dolce vitaa La dolce vitaa Bolognassa Bolognassa Bologna on samaan aikaan raukean kaunis ja lempeän Bologna on samaan aikaan raukean kaunis ja lempeän turhauttava: maailman vanhimmassa yliopistossa turhauttava: maailman vanhimmassa yliopistossa luennot pidetään barokkisaleissa, professorit saapuvat luennot pidetään barokkisaleissa, professorit saapuvat milloin lystäävät ja byrokratia matelee. Silti arki tuntuu milloin lystäävät ja byrokratia matelee. Silti arki tuntuu kuin astuisi keskelle italialaista elokuvaa. kuin astuisi keskelle italialaista elokuvaa. Teksti ja kuvat: Teksti ja kuvat: Katariina Järvinen Katariina Järvinen
• B olognan yliopisto perustettiin vuonna 1088, ja sen juuret kietoutuvat syvälle kaupungin historiaan. Sitä pidetään maailman vanhimpana yhtäjaksoisesti yliopistona toimineena korkeakouluna. Ainoastaan Marokossa sijaitseva al-Karaouinen oppilaitos on sitä vanhempi, mutta se sai virallisen yliopiston aseman vasta vuonna 1965. Suomalaisessa yliopiston historia herättää ihailua ja ihmetystä. Nousu ensimmäiselle luennolle tapahtuu barokkityylisiä portaita pitkin. Ne vievät luokkahuoneeseen, jossa monen metrin korkeudelle kohoava katto on täynnä yksityiskohtaisia maalauksia. Luennon käydessä tylsäksi katse harhailee ylös. Mietin, ketkä kaikki ovat katselleet maalauksia satojen vuosien aikana. Mieleni täyttyy kiitollisuudesta, että saan opiskella. Kaupungin sydämessä sijaitseva pääkirjasto, Salaborsa, on täysin oma maailmansa. Paaville aikoinaan pyhitetyn rakennuksen A amukahvin jälkeen kävelen Unescon maailmanperintökohteiksi nimettyjen kaarikäytävien alla kohti Palazzo Hercolania. Rokokoo-tyylisen palatsin rakentaminen aloitettiin vuonna 1793, ja nykyisin siinä toimii Bolognan yliopiston valtiotieteellinen tiedekunta. Luennon jälkeen pysähdyn tiskille nauttimaan espresson al banco, ja lounaaksi syön tietenkin pastaa. Illalla happy hourin aikaan Aperol Spritz maksaa vain kaksi euroa. Arkeni on todellista la dolce vitaa. Muutto vaihto-opiskelijaksi Italian Bolognaan yliopisto-opintojen lopussa oli yksi elämäni parhaista päätöksistä. Saan opiskella juuri sen verran kuin hyvältä tuntuu ja elää italialaista elämää kaikessa sen kiireettömyydessä. Ei ole ihme, että Bolognaa kutsutaan oppineeksi (la Dotta), lihavaksi (la Grassa) ja punaiseksi (la Rossa). lasilattian alta näkyy antiikin ajan raunioita, ja portaat kokoussaliin on mitoitettu hevosille. Paavi ei tietenkään kävellyt. Eräässä luokkahuoneessa yliopistolla on tuhat vuotta sitten leikelty ruumiita anatomian tunneilla. Valitettavasti luokkahuone on enää museokäytössä, eikä siellä pidetä oppitunteja. Salaborsassa on useita opiskelupaikkoja. Yliopiston majesteettinen kirjasto on puolestaan jatkuvasti täynnä. En ole päässyt opiskelemaan siellä vielä kertaakaan. Onneksi yliopiston lähellä sijaitsevalla aukiolla, Piazza Verdillä, on opiskelijoille suunnattu suuri leikkisä kahvila, jossa on erilaisia opiskelupaikkoja, virkistystiloja peleineen ja jopa liukumäki. B olognassa opiskelijaelämä tuntuu yhtä aikaa vapaalta, mutta myös kaoottiselta. Luentojen välissä rööki sauhuaa ja roskisten päällä lepää take away -espressokuppeja. Suomeen palatessani haluaisin tuoda mukanani italialaista kahvilaja ravintolakulttuuria. Punaiset Aperol Spritzit ja tortellinit sopivat kaupunkiin kuin nenä päähän. 29 BOLOGNA 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25
• Visualizing Italian Society -luennoilla katsotaan väkivaltaisia vanhoja elokuvia ja keskustellaan yhteiskunnan kehityskaarista. Ensimmäisellä luennolla professori saapuu reilusti myöhässä ja kertoo heti alkuun vahvalla italialaisella aksentilla: jos hän juo edellisenä iltana liikaa viiniä, hän ei ehkä jaksa tulla pitämään luentoa. Opetuksen laatu on mielestäni melko kehno. Välillä aksentti on niin paksua, ettei puheesta saa selvää. Välillä tuntuu, että opettaminen on kuin sivutyö. Eräs italialainen selittikin minulle, että niin kuin kenkiäkin myös ammatteja on hyvä olla kaksi. Yhtenä iltana näen opettajani baaritiskin takana myymässä spritzejä. Italialainen byrokratia ja hitaus koettelevat välillä suomalaista sielua. Saapuessani kaupunkiin olin aivan pihalla vähän kaikesta. Silti kaikki lopulta järjestyi – tavalla tai toisella. Opin pian, että täällä on turha kiirehtiä. Akateeminen vartti on aivan varmasti saanut alkunsa täältä, mailman vanhimmasta yliopistosta ja myöhästelijöiden maasta. O piskelijakaupunkina Bologna on poliittisesti aktiivinen. Bolognan punainen ei siis kuvaa pelkästään kaupungin rakennuksia terrakotan kaikissa eri sävyissä, vaan myös poliittista ilmapiiriä, johon opiskelijat osallistuvat äänekkäästi. Palestiinan tilanne ei täällä pääse unohtumaan. Gazan asukkaiden puolesta osoitetaan mieltä, pidetään lakkoja ja suljetaan kouluja. Olen jo seonnut laskuissa, kuinka monesti yliopistoni on vallattu. Protestoimiseen osallistuvat niin oppilaat kuin opettajatkin. Lakon aikaan eräs professorini esitteli meille konseptin, jossa osallistutaan lakkoon tulemalla töihin ja jakamalla tietoa lakkoiltavasta aiheesta. Keräännyimme siis eräälle aukiolle ja keskustelimme Länsirannan tilanteesta. Toinen opettaja puolestaan pyysi koulun valloittajat pitämään luennolle avauspuheenvuoron. Italialainen intohimo näkyy kaikessa. Toisaalta ihailen intohimoisuutta, mutta välillä se myös synnyttää pelkoa. Ciao bellaa huudellaan kaduilla, ja olen kuullut jo useamman vaihto-opiskelijan saaneen turpiinsa. B olognan keskustaa kiersi muinoin muuri, josta on enää jäljellä 12 porttia. Nykyään muurin tilalla kulkee vilkas autotie. Kun täällä kertoo, missä asuu, on tärkeää mainita, asuuko muurien sisällä vai ulkona. Minä asun muurien sisällä: lähellä suurta puistoa, kilpikonnien täyttämää lampea ja Jaamme kämppikseni kanssa samanlaisen kulttuuritaustan, ja kotona saa olla oma itsensä. Heti ensimmäisellä viikolla hän teki reissun paikalliseen Ikeaan ja vaihtoi tiskaussienen pohjoismaiseen harjaan. P aikallinen vaihto-opiskelijajärjestö, ESN Bologna (Erasmus Student Network), järjestää retkiä ja tapahtumia. Bolognalainen pubikierros maksoi vain 15 euroa, ja yllätyksekseni hintaan sisältyi juomat baareissa. Kaiken lisäksi järjestäjät kaatoivat jonossa suoraan suuhun limoncelloa, grappaa ja vodkaa. Moni kaupungin klubeista sijaitsee muurien ulkopuolella, joten bilettämään lähteminen vaatii suunnitelmallisuutta. Eräs suosituimmista tanssipaikoista on Il Cassero, paikallinen homobaari, jonne jonottavat perinteiset heteromiehetkin. Keskiviikkoisin Casseroon on ilmainen sisäänpääsy, ja hyvä paikka etkoilla on Labas-kulttuuriaukiolla, jossa bilettäminen ja protestointi kohtaavat. metsäisiä kukkuloita. Tarvitsen luontoa lähelleni, suomalainen kun olen. Punaisten rakennusten lisäksi Bolognan katukuvaa koristaa lähes koko keskustan kattavat kaarikäytävät. Niitä on yhteensä yli 60 kilometrin pituudelta. Sateella matka yliopistolle tuntuu sateenvarjojen tanssilta. Kaarikäytävien välillä varjoja suljetaan ja sitten taas avataan samassa rytmissä vesipisarat lennellen. Ennen muinoin kaupunkilaiset asustivat torneissa, joista on jäljellä enää muutama. Niistäkin yksi on jo Pisan tornia kaltevampi, pian romahtamaisillaan. Asunnon löytäminen on vaikeaa ja hinnat korkeita. Olen kuullut monen vaihto-opiskelijan tulleen huijatuksi. Oman asuntoni löysin lopulta Airbnb:n kautta ja maksan vuokraa 850 euroa kuussa. Vastineeksi sain valtavan huoneen ja kämppäkaveriksi ruotsalaisen tytön. Vaihtarit maksavat usein enemmän vuokraa kuin paikalliset opiskelijat, ja monet asuvat useamman kämppäkaverin kanssa. Bolognan lempinimi Oppinut, Lihava ja Punainen tulee Euroopan vanhimmasta yliopistosta, Italian parhaasta ruoasta sekä kaupungin terrakotan sävyistä ja poliittisesta ilmapiiristä. lasilattian alta näkyy antiikin ajan raunioita, ja portaat kokoussaliin on mitoitettu hevosille. Paavi ei tietenkään kävellyt. Eräässä luokkahuoneessa yliopistolla on tuhat vuotta sitten leikelty ruumiita anatomian tunneilla. Valitettavasti luokkahuone on enää museokäytössä, eikä siellä pidetä oppitunteja. Salaborsassa on useita opiskelupaikkoja. Yliopiston majesteettinen kirjasto on puolestaan jatkuvasti täynnä. En ole päässyt opiskelemaan siellä vielä kertaakaan. Onneksi yliopiston lähellä sijaitsevalla aukiolla, Piazza Verdillä, on opiskelijoille suunnattu suuri leikkisä kahvila, jossa on erilaisia opiskelupaikkoja, virkistystiloja peleineen ja jopa liukumäki. B olognassa opiskelijaelämä tuntuu yhtä aikaa vapaalta, mutta myös kaoottiselta. Luentojen välissä rööki sauhuaa ja roskisten päällä lepää take away -espressokuppeja. 29 BOLOGNA 28 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25
• Kerran siellä twerkattiin mielenosoituksena. Pyllyt heiluivat “free, free Palestine” tah­ dissa. Kämppäkaverini menee lähes viikoittain Casseroon. Ruotsalaisten lisäksi etenkin espanjalaiset ja saksalaiset tuntuvat pysyt­ televän omissa porukoissaan. Minulla mah­ dollisuutta tähän ei edes olisi, sillä tiedän Bolognasta vain yhden toisen tytön Suo­ mesta. Parhaat ystäväni ovat Tšekeistä ja Unka­ rista. Mielenkiinnolla opin heiltä maail­ masta. Saan kuulla, miten Unkarin päämi­ nisteri Viktor Orbán kietoo opiskelijoita pikkurillinsä ympärille ja miten Tšekeissä opetetaan edelleen yliopistossa myös slova­ kiksi. Heidän tarinansa politiikasta, kielestä ja opiskelemisesta ovat opettaneet minulle enemmän kuin yksikään luento. P äätin jo alussa, etten halua olla perinteinen turisti tai jatkuvasti ryyppäävä vaihtari. Haluan elää kuin italialainen – vaikka moni asia voisikin olla suomalaiselle šokki. En hermostu hitaasta palvelusta tai myöhästyneestä bussista. Juttelen, moikkaan ja hymyilen tuntemat­ tomille. Puhun italiaa aina kun voin ja opet­ telen käyttämään oikeita fraaseja oikeissa paikoissa. Tilaan espresson iltapäivisin, sillä maitokahveja kuten cappuccinoa ei missään nimessä juoda lounaan jälkeen. Kysyn bus­ sissa tapaamaltani napolilaiselta taiteilijalta, miksi näin on. Hän ei osaa vastata, mutta kertoo intohimoisesti elehtien, että olisi suuri rikos tehdä niin. Alussa en puhu paljoakaan Suomesta. Kyseenalaistan, miksi kukaan haluaisi tulla pimeään, kylmään ja hiljaiseen Suomeen, kun elämä täällä on kuin romanttinen komedia konsanaan. Sitten alan ymmärtää, kuinka eksoottinen Suomi on. Ystäväni ihmettelevät kerrostaloasunnon vessassa sijaitsevaa saunaa, avantoon pulahtamista 25 asteen pakkasella ja järvien täyttämää metsämaata. Paikalliset hämmästelevät italiaa puhuvaa suomalaista. Usein tokaistaan “no, hän on suomalainen”, kun puen lyhyt­ hihaisen paidan takin sijaan, pulahdan mereen marraskuussa tai oletan kaupan oven avautuvan itsestään. Tuntuu ihmeelliseltä tehdä kansain­ välisten ystävien kanssa päiväreissuja kuvankauniisiin italialaisiin kaupunkeihin. Bologna on Italian junaverkon keskipiste, ja kaikkialle pääsee nopeasti. Roomaankin on lyhyempi matka kuin Jyväskylästä Hel­ sinkiin. Manaan, miksi en ole seikkaillut ja tutkinut paikkoja enempää koto­Suomessa? Palattuani lupaan matkustella Muuramessa, Äänekoskella ja Konnevedellä. M oni opiskelija tulee Bolognaan myös ruoan perässä. Onhan tämä Italian ruokapääkaupunki. Vaikka bolognesekastike, paikallisittain tag­ liatelle al ragù ei ole erityisen ihmeellistä, Bolognassa saa syödä Italian kuuluisimpia, raskaimpia ja parhaimpia ruokia. Syön pas­ toja, pizzaa ja foccacciaa päivittäin, mutta silti kehossani tuntuu ihmeellisen hyvältä. Palazzo Hercolanin barokkityylinen portaikko vie luokkahuoneeseen, jonka yksityiskohtaiset kattomaalaukset viihdyttävät silmää luennon käydessä tylsäksi. Kahden euron Aperol Spritzeistä nautiskeleva Katariina Järvinen näkee monia eroja ja samankaltaisuuksia Bolognassa ja Jyväskylässä. 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 BOLOGNA
• B ologna muistuttaa monessa mielessä Jyväskylää, mutta opiskelijakulttuureissa on myös silmäänpistäviä eroja. Palatessani toivon tuovani palan intohimoista, äänekästä ja sosiaalista Bolognaa Seminaarinmäelle. Opiskelijana eläminen Jyväskylässä on ennalta-arvattavaa ja turvallisen selkeää. Luennot alkavat aina akateemisen vartin jälkeen. Bolognassa puolestaan luento alkaa ehkä viisi yli, ehkä puolelta, ehkä ei milloinkaan. Täällä kalenteri on lähinnä suuntaa-antava. Tervetuloviikkokin järjestettiin vasta usean viikon jälkeen. Osasin odottaa eri aikakäsitystä, mutta se yllätti, että Italiassa on yhtä lailla tehty digiloikka. Vaikka eri opettajat käyttävät eri alustoja, ja tiedostojen sijainneissa eli ole minkäänlaista logiikkaa, ne kuitenkin ajavat asiansa. Opetuksen taso ei kuitenkaan ole yhtä laadukasta kuin Jyväskylässä, ja opettajien paksua italian aksenttia on välillä vaikea ymmärtää. J yväskylän opiskelijakulttuuri näkyy ainejärjestöinä, sitsilauluina ja haalareina. Täällä opiskelijat kuuluvat. Siinä missä Jyväskylän opiskelijat laulavat juomalauluja, Bolognassa he naureskelevat kahviloissa tai kailottavat protestilauseita megafoni kädessä. Jyväskylässä asun lähellä Seminaarinmäkeä, sillä jo vartin kävely tuntuu pitkältä. Bolognassa nautin lähes kolmen kilometrin aamukävelystä luennolle kaarikäytävien alla. Suomessa ahdistun aamulla päivän askareisiin matkaavista zombeista. Italiassa koulumatka koostuu kahvia nauttivista kaveruksista, aamun viimeisiä suudelmia jakavista pareista ja Piazza Verdin lähettyvillä soittavasta haitaristista. Ja toisaalta: ruokarahaa pyytävästä kodittomasta. Bolognan keskusta on samalla tavalla tiivis ja rajattu, oma turvasatamani. Yliopiston wifi saattaa yhtäkkiä yhdistyä puhelimeeni kaupungilla, ja palattuani päiväreissulta Venetsiasta muurien sisällä tuntuu kodilta. Se saa samalla tavalla keveyttä askeliini kuin matka Matkakeskukselta Kompassin kautta kotiin. Vuokrat tosin eroavat rajusti: Bolognassa ikävöin Jyväskylän kohtuuhintaisia asuntoja, sillä täällä vuokrakriisi on nostanut huoneiden hinnat pilviin. Kahvi on sosiaalinen rituaali, ei väline selviytymiseen. Kokonainen katu on täynnä lounaspaikkoja, joista opiskelija löytää reilulla viidellä eurolla syötävää. Manaan, miksi Suomessa kaikki tunnelmallinen maksaa niin paljon. Onhan meillä toki opiskelijalounas, josta olen ylpeä ja kiitollinen. Italian tunnelmaa ei kuitenkaan saa Taiteen loisteputkivalojen alla. B ologna muistuttaa siis monessa mielessä Jyväskylää. Kaupungit ovat mieleltään punaisia, opiskelijoiden täyttämiä turvallisia kuplia. Molemmissa saan olla juuri omanlaiseni ja mennä kauppaan vaikka kotivaatteissa. Muualla Italiassa olen tietoinen tyylivalinnoistani, sillä ihmiset pukeutuvat harkitummin. Silti italialainen elämä on monella tapaa juhlavampaa. Loka-marraskuussa opiskelijoiden valmistumista juhlitaan lähes joka päivä. Aamulla perhe kokoontuu valmistuneen koululle, ja illalla kaverit juhlistavat kaupungilla valmistunutta. Perinteinen ”Dottore, dottore. Dottore del buso del cul.” laulu raikaa koko illan kaduilla. Vapaasti suomennettuna se tarkoittaa “Tohtori, tohtori. Olet silti vain persereiän tohtori”. Ensimmäisen kerran kuullessani laulun, kysyn poikaporukalta, mistä on kyse. Yksi heistä on valmistunut kandiksi, ja olen kateudesta vihreä. Itse palautettuani kandidaatintutkielman söin vain yhden palan kakkua. Miksi minun ystäväni eivät kokoontuneet kaupungille kailottamaan valmistumistani? B olognassa en ole juurikaan tekemisissä paikallisten opiskelijoiden kanssa, enkä Jyväskylässä viettänyt aikaa vaihtareiden kanssa. Kansainvälinen kupla vaihdossa on tiivis. Kerran minut kuitenkin kutsuttiin tiramisujuhlaan, joka oli italialaisen kaveriporukan konsepti muistaa vaihtareita. Toivottavasti joku ottaa yhtä lämpimästi vaihtareita vastaan Jyväskylässäkin. Palatessani kotiin haluan tuoda mukanani palan italialaista elämäniloa. Tiedän, ettei marraskuun harmaus innosta ilakoivaan elämään, mutta tunnelmia luomalla uskon, että Jyväskylässäkin voisi elää suloista elämää. Ehkä siis la dolce vitaan ei tarvitse Välimeren aurinkoa – ehkä se löytyy, kun muistaa pysähtyä nauttimaan, asennoitua kiireettömyyteen ja iloita sosiaalisista kanssakäymisistä. ? Uskon sen johtuvan ruoan laadusta ja raaka-aineiden tuoreudesta. Lisäksi kaupungissa tulee käveltyä joka päivä yli 10 000 askelta. Alkuun koetin syödä suomalaiseen tapaan terveellistä aamupalaa, mutta maistettuani italialaislapselle tyypillistä aamun aloitusta, keksejä maidolla, terveellisyyteen ei ole ollut paluuta. Keksipaketeissa suositellaan keksien ja maidon lisäksi syömään myös hedelmää. Aamuisin ruoan jälkeen avatessani puuikkunat innostun liskosta, joka kurkkii sisälle tai vastapäisellä ikkunalaudalla pörröisenä kykkivästä pulusta. Iloitsen siitä, että olen aurinkoisessa Italiassa, kun Suomessa on harmaata, kylmää ja sateista. Mutta on minulla koti-ikäväkin. Haluaisin hengittää kirpsakkaa marraskuun ilmaa, juoda maailman parasta vettä ja syödä ruisleipää Oltermannilla. Illalla käydessäni nukkumaan, suljen ikkunat ja lähetän tähtien kautta terveisiä Suomeen. ? Näkökulma: Saapasmaan Jyväskylä 31 30 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 BOLOGNA "Jos professori juo edellisenä iltana liikaa viiniä, hän ei ehkä jaksa tulla pitämään luentoa."
• Teksti ja kuvat: Aliisa Järvinen 32 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 LA LA DA DA BO BO IS IS Jyväskylästä ponnistanut Mouhous-yhtye tuli uhmaikään ja loi itselleen alter egon. "Ei me olla missään vaiheessa haluttu miellyttää mitään neljäkymppisiä kaljuja miehiä levy-yhtiöllä." 33 MOUHOUS
• VV i i m e i s t ä ä n 2010 -luvun loppupuoliskolla Jyväskylästä alettiin puhua myös mediassa suomiräpin pääkaupunkina. Titteliä käytettäessä maininnan saavat artisteista ja bändeistä esimerkiksi Gettomasa, Joniveli, Are ja KPC-kollektiivi. Yksi viime vuosien tunnetuimmista Keski-Suomesta ponnahtaneista tekijöistä on rap-yhtye Mouhous, tai tänä vuonna paremmin tunnetuksi tullut Ladabois. Bändin muodostavat Monako ( Miki Hankomäki), Valentin ( Veikko Heikkilä) ja Van Hegen ( Janne Pajunen). Kymmenen vuotta mouhoomista on nyt takana. Miten Mouhouksen jäsenet ovat alkujaan tavanneet? Kaikki hymyilevät, Van Hegen aloittaa. ”Mikin mä tapasin silleen, että me oltiin Kuokkalassa porukalla. Joku outo tyyppi tuli siihen ja kysyi, että, ’ootteks te täältä päin?’ No ei olla tältäpäin. ’Haluutteks te turpaan?’” ”Rakkautta siis ensisilmäyksellä”, Monako nauraa. ”Tolleenhan kaikki menestyneet bändit alkaa.” Valentinin ensivaikutelma Monakosta on ollut vastaavanlainen. ”Mä ja mun paras kaveri Make mentiin johonkin kotibileisiin, missä oli sitten ollut Miki ja sen paras kaveri Julle. Ne oli ollu siellä vähän kutsumattomina vieraina, ja sit mulle tultiin huutamaan että ’Miki ja Julle painukaa vittuun täältä!’ Sit me oltiin ihan, et ei me olla Miki ja Julle.” ”Mä oon ollu noin suosittu tyyppi, että tonki jälkeen noi on halunnu perustaa mun kanssa vielä bändin”, Monako kommentoi virnistäen. Van Hegen ja Valentin ovat tavanneet yhteisen kaveriporukan kautta. Valentin oli mukana Korstoraatio-yhtyeessä ja Van Hegen kuvasi heille videoita. Koko porukka hengaili Kangaslammella Valentinin asunnolla, joka toimi käytännössä Jyväskylän räppäreiden kerhotilana. Talvella asuntoa lämmitettiin pitämällä uunin luukkua auki. Samaan aikaan Monako oli bändissä nimeltä Area 52. Monako avaa vuorostaan omaa näkökulmaansa. ”Itse olen tutustunut Veikkoon aikoja sitten, just varmaan samaisissa kotibileissä. Paremmin tutustuin koko porukkaan Pipefesteillä 2012 tai 2013. Kuulin kun jotkut heittivät freestyleä, ja menin mukaan rinkiin. Siellä sitten räpättiin ja ryypättiin neljä päivää ja meistä tuli ystäviä. Niiltä festareilta taisin tulla suoraan taksilla Veikon luo.” B ändin alkuaikoina joukko 18—19-vuotiaita nuoria on siis hengaillut Valentinin luona. Monako ja Valentin ovat tehneet omien bändiensä kanssa musiikkia, ja Van Hegen on toiminut yleisenä mediavastaavana. Miten sitten syntyi itse Mouhous? ”Janne oli tehnyt jotain satunnaisia biisejä meidän kaa, ja sit me aina oltiin silleen että ’mitä vittua äijjä osaa räppää’. Noi kaks tyyppiä oli mun lempi räppäreitä Jyväskylästä siihen aikaan. Mietittiin, että olisi kiva perustaa joku yhteinen prokkis, mutta silleen että tehtäis ihan eri musaa mitä ollaan alun perin tehty”, Monako kuvailee. ”Me tehtiin tosi paljon musaa yhdessä ihan random porukalla Veikon kämpillä; ketä siellä nyt sattu olee ja mihin kellonaikaan tahansa. Me oltiin vikat jotka siellä oli hereillä enää ja mietittiin, että pitäiskö tehdä joku bändi”, Van Hegen tiivistää. ”Nimi oli silloin ihan eri, ja ne biisitkin oli sellaisia että toivottavasti niitä ei oo enää tallessa missään.” Monako alkaa nauraa. ”Mulla löytyy ne kovalevyltä vielä.” Yhdessä räppäämisestä lähti kipinä musiikin tekemiseen, ja myöhemmin kaverukset päättivät oikeasti perustaa bändin. Ensimmäinen biisi julkaistiin vuonna 2015. Ajatuksena ei kuitenkaan ollut pitkä projekti. ”Meidän piti tehdä yksi EP”, Valentin miettii. Suunnitelmana oli, että jos ensimmäinen EP ei lyö läpi, niin kaikki palaavat omien projektiensa pariin. Jos kukaan ei ottaisi kahden viikon sisällä yhteyttä, Mouhous lopettaisi. ”Tää kuulostaa oikeesti ihan leffalta. Oli kulunut kaksi viikkoa, ja oltiin jo mietitty, että eiköhän tää ollut tässä. Samana päivänä kolmesta eri levy-yhtiöstä tuli yhtäkkiä viestiä”, Monako hehkuttaa. Levytyssopimuksen Mouhous teki Etenee Recordsin kanssa, ja saman yhtiön kanssa bändi julkaisee musiikkinsa edelleen. Yhtiö vakuutti sillä, että bändille annettiin vapaus tehdä omaa juttua. ” Perttu [ Mäkelä, aka DJ PP] sanoi, että voitte tehdä yhden levyn räppiä ja yhden rokkia. Voitte vaikka piereskellä yhden levyllisen musaa, niin saatte julkaista sen”, Valentin kertoo. Bändin nimi on syntynyt Jyväskylän kirkkopuistossa. Kaveriporukalla oli tapana lähteä ”mouhoomaan” ja muutaman tunnin pohtimisen ja pussikaljojen jälkeen ilmoille heitettiin nimi ”Mouhous”. Välillä nimen luullaan tarkoittavan ”more hoes” tai ”Mouhouse”. Ranskassa on ilmeisesti myös kylä, jonka nimi on Mouhous. Sieltä bändi saa säännöllisesti Facebook-viestejä. Nimi viittaa kuitenkin bändin tekemiseen: mouhoomiseen. M ouhouksen tyylilajia on vaikeaa määritellä tiettyyn genreen tai kategoriaan. Bändin juuret ovat räpissä, mutta mukaan mahtuu niin punkkia, teknoa kuin boom bapiakin. ”Me haluttiin luoda uusi genre Jyväskylään ja rikkoa boom bapin rajoja. Me ei haluta lokeroitua mihinkään, vaan me tehään just sitä miltä meistä tuntuu”, Monako kertoo. ”Ydinjuttuna on hauskuus, kokeilu ja provosointi”, Valentin sanoo. Kappaleet ovat energisiä, ja ne tehdään pilke silmäkulmassa. Bändin mukaan tekemistä ei saa ottaa liian tosissaan. ”Tää on vaan musaa mistä saa paljon dopamiinia”, Van Hegen lisää. Mouhousta ei siis voi laittaa mihinkään lokeroon, mutta entä jos olisi pakko? ”Meidän genre on Mouhous”, Van Hegen sanoo jämäkästi. ”Emma-gaala tarvii uuden genren: vuoden Mouhous. On vähän epäreilua, jos miettii aiempia levyjä, että meidän pitäisi olla ehdolla jokaisessa kategoriassa”, Monako huikkaa perään. Esimerkiksi singlenä julkaistu Räppii, Seksii & Huumeita -kappale syntyi niin, että bändi halusi kokeilla jotain uutta. Kappaleessa on jopa verse, jossa pohditaan metatekstuaalisesti tyylilajia: ”Onks tää räppii onks tää punkkii onks tää teknoo / Mouhous tarvii oman kategorian emmois.” ”Ei me oikein itekkään tiietä mitä me tehään”, Monako jatkaa. Tarkoituksena ei ollut, että keikoilla ihmiset vain nyökyttelisivät päätä, vaan Mouhous lähti tekemään biletysmusaa. 32 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 33 MOUHOUS "Haluutteks "Haluutteks te turpaan?" te turpaan?"
• ”Kyllä mun lähiökaverit kyseli, että mitä vittua te teette, sä oot myyny sun sielun”, Monako toteaa. Tyylilajien laaja hyödyntäminen on nähty myös pyrkimyksenä kaupallistaa musiikkia. Bändin mukaan he ovat yrittäneet vain tehdä itse määrittelemänsä mouhous-genren musiikkia ja pitää hauskaa. ”Eihän meidän biisejä soiteta missään isossa kaupallisessa radiossa vieläkään, eikä se ole meidän tarkoitus.” M ouhouksen kymmeneen vuoteen on mahtunut monenlaisia vaiheita ja valtavasti tapahtumia. Ensimmäisellä EP:llä mukana oli Axel Kala ( Axel Turunen), joka vastasi tuottamisesta. EP syntyi Axelin omakotitalon yläkerrassa. ”Se loi Mouhouksen soundia meidän kanssa, se oli tosi merkittävä tyyppi bändin syntymisessä”, Van Hegen toteaa. EP:n jälkeen Axel Kala lähti soolouralle, ja muut bändin jäsenet jatkoivat uuden Vaikutteita bändi on ottanut muun muassa idästä, josta he toivat ”tasa-kickiräpin” Suomeen. ”Me otettiin venäläisestä räpistä vaikutteita. Niiden tracksuitit ja Ladat resonoi enemmän kuin 50 Centin limusiini.” Uuden tyylilajin tuominen Jyväskylän räppiskeneen ei ollut ruusuista. Vallitseva käsitys oli, että räpin täytyy olla tietynlaista ja aitoa. Esimerkiksi JVG:n pop-räppiä ei katsottu hyvällä. 34 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 "EMMA-GAALA "EMMA-GAALA TARVII UUDEN TARVII UUDEN GENREN: VUODEN GENREN: VUODEN MOUHOUS." MOUHOUS." 35
• Levytyssopimuksen saaminen on ainakin jäänyt kaikille mieleen. Jyväskylästä lähdettiin Helsinkiin kiertämään eri palavereja, ja rahojen saamisen jälkeen palattiin Jyväskylään shoppailemaan. Ensimmäisenä kolmikolle tilattiin samanlaiset Guccin vyöt. Monako on ainut, jolla vyö on edelleen tallella. Ruisrockin päätöskeikka vuonna 2022 on ollut suuruudessaan ikimuistoinen. Mieleen ovat jääneet myös paikat, joissa jo ennen omia esiintymisiä on käyty katsomassa muiden keikkoja. Kesä 2019 puolestaan oli ensimmäinen kiireinen festarikesä. ”Se oli ihan sairas kesä, vaikka puolet muistikuvista on varmaan ryypätty pois,” Valentin sanoo. ”Jos me selvittiin 2019 vuodesta hengissä, niin me ei kuolla koskaan,” Monako komppaa. Samana kesänä bändi tutustui Costeeseen ( Jussi Tiainen), jonka kanssa Mouhous on tehnyt paljon feat-kappaleita. Ikimuistoisena, joskaan ei huippuhetkenä mainitaan myös erään rakennusfirman yksityiskeikka. ”Tullaan sinne pihaan, niin siellä on kymmenen yli keski-ikäistä miestä alasti odottamassa meitä semmosella terassilla. Ne kuunteli koko keikan munasillaan ja me mietittiin, että mitä vittua täällä tapahtuu”, Monako muistelee. M ikä sitten on Ladabois? Ainakin se on yhtyeen tuoreimman albumin nimi. Onko kyseessä Mouhouksen kymmenevuotisikäkriisi? Bändi lehahtaa nauruun. ”Sata prossaa, Mouhouksen uhmaikä iski”, Valentin myhäilee. Uuteen eraan liittyy oikeakin tarina. Van Hegen kertoo. ”Oli sellainen vaihe, että oli hirveät paineet tehdä kaikkea. Sitten lafkasta joku kommentoi, että kuulostaa siltä, ettei näitten kanssa olis kauheen kiva hengaa.” Kommentti aiheuttaa bändissä nytkin reaktion, jota voisi kuvailla öyhöttämiseksi. Tai mouhoomiseksi. ”Ei me olla missään vaiheessa haluttu miellyttää mitään neljäkymppisiä kaljuja miehiä levy-yhtiöllä.” Levy-yhtiö odotti isoa hittiä, olisi tarvittu uusi ”ääni”. Kun Mouhous oli soittamassa yhtiölle uutta levyään, vastaanotto oli tyytymätön. Se raivostutti. Bändi harkitsi indienä julEP:n kanssa. Toisen EP:n aikana he tutustuivat Kiroon ( Johannes Naukkarinen) ja ensimmäisen albumin aikana Heviteemuun ( Teemu Javanainen), jonka kanssa Mouhous tekee musiikkia edelleen. ”Tosi orgaanisesti toi meidän työporukka on syntynyt aina meidän frendeistä”, Valentin sanoo. Mouhouksen luomalle uudenlaiselle musiikille oli kysyntää, ja bändi pääsi hyvin nopeasti keikkailemaan ympäri Suomea. Juhlia, uusia paikkoja ja ilmaista alkoholia riitti. Kymmenen vuoden jälkeen Mouhouksella on edelleen sama keikkamyyjä, levy-yhtiö, A&R, promo, tiimi ja tuottaja. Oma tiimi on bändille tärkeä. Kun kysyn matkan varrelle mahtuneita mieleenpainuvimpia asioita, yksittäisiä hetkiä mainitaan taukoamatta kymmenen minuuttia. Tarinoita riittäisi kuulemma kahdeksi viikoksi. 34 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 35 MOUHOUS
• leijua meidän omaisuudella ja autoilla. Sitä tehään ihan liikaa ja se on vitun tylsää”, Monako toteaa. Uutta levyä on tehty tiiviisti koko vuosi. Ladabois on lopputulokseen myös tyytyväinen. Välissä ei ole syvällisiä kappaleita tai slovareita, vaan alusta loppuun mennään täysillä. ”Kuunnelkaa tätä autossa varovasti, saattaa kaasujalka alkaa painamaan. Kuunnelkaa mieluummin vaikka lenkillä, niin tulee hyvät Cooperin tulokset”, Valentin kommentoi. ”Ei tarvii party-mixei tai sali-mixei, kun voi laittaa vaan koko levyn soimaan. Toimii etkoilla, jatkoilla ja jatkojen jatkojen jatkoilla. Me ei sit vastata kenenkään ylinopeussakoista, jos sellasia tulee”, Van Hegen painottaa. Biisejä Ladabois-hengessä on tehty lähes viisikymmentä, joista kaksitoista pääsi albumille saakka. Aiemmin Mouhouksen kappaleet on tehty sillä ajatuksella, että niistä kaikki tulevat myös levylle. Nyt musiikkia on syntynyt paljon, ja niistä on kasattu yhtenäinen kokonaisuus. ”Tää kolmas levy on vähän niin kuin jos sä ottaisit Star Wars kolmosen, missä Anakin ja Obi-Wan taistelee, mut se leffa on pelkästään sitä taistelua”, Valentin kuvailee. Musiikkivideoita on musiikin ohella luotu projektin aikana runsaasti. Musiikkivideoita harvemmin enää tehdään, mutta Ladabois-albumi on päässyt täyteen loistoonsa myös visuaalisesti. ”Siitä ollaan saatu palautetta, että jengi tykkää.” ”Musiikkivideoilla saa luotua myös tiiviimmän tunnesiteen itse biisiin. Räppii, seksii & huumeita -kuvaukset oli varmaan mun elämäni hauskin päivä”, Valentin kertoo. Rahaa musiikkivideoilla ei tehdä, eivätkä levy-yhtiöt ole valmiita niihin panostamaan. Nyt syntyneitä videoita bändin jäsenet ovat maksaneet osittain itse. ”Rakkaudesta lajiin”, Monako rimmaa yhden levyn kappaleen kanssa. U usi aikakausi ja uusi levy. Mitä tulevaisuudessa tapahtuu? ”Sitä me ei varmaan itsekään tiedetä”, Van Hegen pohtii. Isoja tavoitteita bändillä on, mutta niistä ei hiiskuta vielä. ”Sen verran voidaan paljastaa, että joku Ladabois julkkarikeikka pitää vielä järjestää.” ”Ei me olla mihinkään lähdössä, mutta saa nähdä mitä tuleman pitää.” Terveisiä bändi haluaa vielä jättää. ”Tärkeä juttu, mitä on oivaltanut tänkin levyn yhteydessä, on että on luotava omaa juttua. Sitä mikä on susta vitun hauskaa. Älä kuuntele liikaa muita, niin sä pääset ihan helvetin pitkälle”, Monako sanoo. ”Ja tee sun juttu sellaisten ihmisten kanssa, joita sä rakastat ja joihin sä luotat, niin se helpottaa vaikka välillä menisikin hermot”, Valentin täydentää. ”Mun vika kommentti on vaan, että SWAG”, Van Hegen kommentoi. ? kaisemista ja alkoi raivolla luomaan uutta alter egoa ja musiikkia. Puoli tuntia levy-yhtiön palaverin jälkeen studiolla syntyi nimi ”Ladabois”, ja uuden levyn ensimmäistä sinkkua ”Huppu pääs” tehtiin jo. Samana päivänä syntyi kolme biisiä, jotka ovat nyt Ladabois-levyllä. Kaksi päivää palaverin jälkeen levy-yhtiöön palattiin Ladabois-nimisen EP:n kanssa. Siinä oli uutta energiaa. EP:tä ei kuitenkaan julkaistu, vaan se laajennettiin albumiksi. ”Toi oli paras juttu mitä me ollaan levy-yhtiöltä saatu, se että ne haukku, että meidän levy on paska. Sen jälkeen syntyi hyvä levy”, Monako toteaa. Muut hymyilevät hyväksyvästi. L adabois on paluu alkuun. Bändi on ikään kuin tappanut nykyisen minuutensa ja aloittanut alusta. Se näkyy ja kuuluu myös uudella levyllä. Biiseillä leikitellään ja pidetään hauskaa, tunnelma on energinen ja kevyt. Myös sanoituksissa heijastellaan alkuaikoja. Valentin viittaa useammassa versessä entiseen artistinimeensä Super Duveen. Lyriikoissa kuuluu Jyväskylä. ”Tää on ollut tosi piristävää ja yhdistänyt meitä taas. Tää on ollut vitun tärkeä projekti koko bändille”, Monako selittää. ”Musasta tuli taas kivaa, jossain vaiheessa se ei ollut”, Van Hegen täydentää. Myös ladat itsessään kuvaavat sitä, mistä bändi on lähtenyt. Ensimmäisen kerran Lada on ollut Leposyke 300 -kappaleen videolla. ”Tää maailma tarvitsee nyt enemmän Lada-läppää kuin sitä, että me alettaisiin 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MOUHOUS 37
• 36 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 37 "TOSI "TOSI ORGAANISESTI ORGAANISESTI MEIDÄN TYÖPORUKKA MEIDÄN TYÖPORUKKA ON SYNTYNYT AINA ON SYNTYNYT AINA MEIDÄN FRENDEISTÄ." MEIDÄN FRENDEISTÄ."
• 39 KULTTUURI 38 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 KU LT TU U R I M illaisia ovia mielikuvitus ja unelmointi avaavat meille ja miten ne voivat muuttaa tapaamme katsoa ympäröivää maailmaa? Tätä aihetta lähestyy 17. Graphica Creativa — Dreaming is Seeing -näyttely Jyväskylän taidemuseossa. 50-vuotisjuhliaan pitävä triennaali on kansainvälinen näyttely, jonka historiaan näyttelyssä pääsee tutustumaan myös itse. Ensimmäisessä kerroksessa esillä olevat monitaiteinen FLOS – arktiset kukat ja Vappu Rossin valokaappiteokset saavat katsojan ihmettelemään. Valokaappiteokset elävät katsomiskulmasta riippuen ollen näin täynnä mahdollisia tulkintoja. FLOS -teokset syntyvät monitaiteellisen esitysten aikana Vappu Rossin, Tuomas Norvion ja Aino Peltomaan Ensemble Gamut!-yhtyeen kanssa. Syntyneissä teoksissa on vahva mielikuvituksellinen vire — osan teoksista tuntuessa kolmiulotteisilta ja valuvan raameistaan ulos, toiset teokset välittävät pehmeyden tuntua, joka tuo mieleen tupasvillan. Toisessa ja kolmannessa kerroksessa sijaitsevasta näyttelystä ensimmäisenä katsojalle aukeaa näkymä suuresta elementistä, joka on rakennettu keskelle toista kerrosta. Elementti herättää vääjäämättä huomion ja sen sisältä paljastuukin Dominica Harrisonin Chado (2020) animaatio. Mielikuvitus on vahvasti läsnä lapsuutta ja tunnekuohuja käsittelevässä animaatiossa; piirrokset heräävät eloon ja hahmot kokevat fyysisiä muodonmuutoksia. Mielikuvitus voikin tarjota tavan käsitellä vaikeita tuntemuksia, kuten animaatiossakin esitetään. Useissa yläkerran teoksissa on helposti tunnistettavia asioita, kuten ihmishahmoja tai eläimiä, joita on yhdistetty kuviteltuihin maisemiin tai yksityiskohtiin. Tämä helpottaa katsojan oman mielikuvituksen käyttöä madaltaen myös katsojan ja teoksen välistä kynnystä. Esimerkiksi Gabriela Jolowiczin teoksissa hänen omat kokemuksensa ja muistonsa toimivat teoksien pohjina, joihin hän yhdistää mielikuvituksellisia yksityiskohtia. Teoksissa on useita helposti tunnistettavia asioita kuten asuntoauto, kerrostalo ja jäniksiä, jotka sijaitsevat osana mielikuvituksellista, unenkaltaista hetkeä. Näyttelyä kiertäessä tuleekin tunne kuin jotkut teokset olisivat pysäytettyjä, ikuistettuja hetkiä oikeista koetuista unista. Joissain teoksissa tämä tunne välittyy mielikuvituksellisten hahmojen kautta, kun taas toisissa tutun ja mielikuvitellun yhdistelyllä. Mielikuvitusta ja unelmointia voi taiteen kautta hyödyntää aktivismin keinona, joka Näyttelyarvio: Graphica Creativa – Dreaming is Seeing tuo esille yhteiskunnan epäkohtia ja ottaa kantaa nykyhetken suuriin tapahtumiin. Aktivismin ja mielikuvituksellisuuden välinen yhteys näkyy muun muassa Michael Menchacan installaatiossa Wild Wild Web3 (2025). Unenomaisuus näkyy Menchachan installaatiossa nimenomaan visuaalisessa ilmeessä — älypuhelimet, arjesta tutut suuryritysten logot, pelilliset elementit ja naamojen skannaaminen ovat vain pieni osa visuaalisen ilmeen kirjoa. Kokonaisuutena se tuokin mieleen hyvien unien sijaan painajasmaisen dystopian ja jatkuvista ärsykkeistä aiheutuvan ihmisen ylikuormittuneisuuden tilan. Graphica Creativa — Dreaming is Seeing -näyttely on nähtävissä 20.9.2025–11.1.2026 Jyväskylän taidemuseossa. ? TEKSTI: JANET HÄMÄLÄINEN, ERIKA HYVÖNEN KUVA: ERIKA HYVÖNEN Jyväskylän taidemuseo: Graphica Creativa — Dreaming is Seeing Taidenäyttely Yleiskuva näyttelystä Jyväskylän taidemuseossa, etualalla Liliana Porter Pakkotyö (musta hiekka) (2019)
• 39 KULTTUURI Joka meitä liikuttaa Jukka Hämäläinen. Jyväskylän ylioppilasteatteri. Ilokivi Venue. Jyväskylän ylioppilasteatterin syyskauden esitys Joka meitä liikuttaa tuo lavalle monia hahmoja suurine kysymyksineen. Alussa nähdään kahden henkilön välinen konflikti ja toisaalla jumala kokee huolta ihmiskunnan romahtamisesta. Yksi kaikkien yläpuolella on oman ideansa vankina. Näytelmä liikkuu eri hetkissä ja sen tarina aukeaa hiljalleen. Teoksen parasta antia ovat tanssikohtaukset, joita on onneksi paljon. Välillä dialogi tulee etukäteen äänitettynä nauhalta ja esiintyjät konkretisoivat kuuluvaa ääntä liikkeeksi. Liikekieli on soljuvaa, sisältäen kiertoja sekä pehmeitä hyppyjä. Välillä tanssiminen muuttuu todellisiksi taidonnäytteiksi. Osalla tanssijoista on kasvoillaan maskit, joista huolimatta liikekieli näyttää varmalta. Yhdessä kohtauksessa apuna käytetty tuoli tuo koreografiaan toimivan lisän. Puvustus toimii liikkeellisissä kohdissa, sillä asut ovat kerroksellisia ja väljiä. Teoksessa kuuluva musiikki rytmittää kohtauksia muuten hyvin, mutta parissa kohdassa esiintyjien artikulaatio meinaa hukkua taustanauhan alle. Yhdessä kohtaa taustalle heijastettu Windowsin logo laittaa miettimään, onko se siellä tarkoituksella vai ei. Niin näyttelijöiden lavalla tuottama dialogi kuin nauhalta kuuluvat lauseetkin ovat paikoin filosofisia. Teoksessa pohditaan kuolevaisten ja kuolemattomien rooleja, valheita sekä halujen määrää. Herkimmille katsojille näytelmä ei sovi, sillä se sisältää väkivaltaa ja kuolemaa. Väliajan jälkeen teos paketoidaan suhteellisen lyhyessä ajassa. Näytelmässä näkyvät vaikutteet Pulp Fictionista, ja rankoista aiheistaan huolimatta teos sisältää myös huumoria. Perimmäisenä teemana on valta. Sitä lähestytään eri näkökulmista ja välillä valta konkretisoituu lavalla esitetyssä väkivallassa. Kokonaisuudessaan näytelmä on persoonallinen sekoitus aggressiota, tanssia, viiltävää dialogia sekä syvällisiä teemoja. Teos kommentoi aikaa, jossa elämme. Ihmisillä haluja ja tarpeita on jo liikaa. ? CAMILLA UÇAN Springsteen: Deliver Me from Nowhere Scott Cooper. Draama. K12. 119 min. Ensi-ilta 31.10.2025. 1,5/5 Taide imitoi elämää niin usein, että legendaarisista artisteista kertovat filmatisoinnit päätyvät monesti muistuttamaan fiktiota. Elokuvantekijältä vaaditaan taitoa, jotta tämä löytää tähtinarratiivin taustalta inhimillisen tarinan kliseiden sijaan. Springsteen: Deliver Me from Nowheren ohjaaja-käsikirjoittaja Scott Cooper ei ole taitava elokuvantekijä. Hän on kokeillut vuosien varrella useita genrejä duunaridraamasta westerniin, epäonnistuen lähtökohtaisesti kaikissa. Bruce Springsteenin Nebraska-klassikon (1982) syntytarinan kertaava elokuva vie Cooperin jälleen muusikkoaiheen pariin, kuten puiseva esikoisohjaus Crazy Heart. Springsteenin keskeisin irtiotto osoittautuu Cooperille liian vaikeaksi palaksi. Elokuva on silkkaa rautalangasta väännettyä sössöttävää levy-yhtiösetää ja surullisilla silmillään järveä tuijottavaa erikoislahjakkuutta. Julma maa pyörii televisiossa. Cooperin elokuville ominaisesti siirtymät on leikattu yhtä huolellisesti kuin halvan makkaran kantapala. Nebraskan merkitys Springsteenin uralle selitetään moneen kertaan auki, mutta itse albumi jää etäiseksi, teoksena suorastaan merkityksettömäksi. Yksi rock-historian rohkeimmista töistä tulkitaan tahattomasti sivuraiteeksi, jolle estyneen neron piti poiketa ennen kuin kunnollinen rahan takominen saattoi alkaa. Crazy Heartista muistuttaa myös päälle liimattu, fiktiivinen rakkaussuhde, sillä Cooperin maailmassa miehen lukkoja ei voi avata ilman persoonattoman musadiggarimimmin läsnäoloa. Bechdelin testistä kiinnostuneilla katsojilla tulee olemaan hauskaa. Jeremy Allen White jää pääroolissa etäiseksi, mutta Jeremy Strong näyttelee tuottaja-manageri Jon Landauta tapansa mukaan niin haravanvarsi hanurissa, että sitä on ilo katsoa. Yllättäen Bruce-leffan ilmeisin verrokki on suomalaisräppäri Cheekistä kertova, JP Siilin ohjaama Veljeni vartija. Yhtäläisyydet kerronnan rytmiä, lapsuustraumojen korostusta ja yksittäisiä kohtauksia myöten ovat suorastaan häkellyttäviä. ? NIKLAS PELKONEN KUVAT: 20Th CenTUry STUdioS, TArU STAUdinGer / T yÖnALLe, JAninA AhoL A / Jy T 38 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Perimmäinen salattu totuus maailmasta David Graeber (suom. Anna Tuomikoski). Teos. 2025. 448 s. Tänä vuonna julkaistu, Anna Tuomikosken suomentama, Perimmäinen salattu totuus maailmasta on kokoelma maailmankuulun antropologin ja anarkistin David Graeberin (1961–2020) kirjoituksia. Postuumisti julkaistun teoksen on toimittanut Graeberin yhteistyökumppani ja leski Nika Dubrovsky, joka on myös laatinut teokseen johdannon. Hyvän yleiskuvan teoksen sisällöstä tarjoaa sen eri osioiden otsikointi: I. Mitään länttä ei ole koskaan ollutkaan, II. Taloustieteelle huutia, III. Valta, tieto ja tietämättömyys, IV. Hoivaavan luokan kapina, V. Mitä itua tässä on jos kaikki kiva kielletään? Jokainen näistä osioista muodostaa oman temaattisen kokonaisuutensa, vaikka valumista teemojen välillä tapahtuu myös. Kirjassa Graeber käsittelee moninaisia aiheita, kuten velkaa, leikkiä, demokratiaa, byrokratiaa, väkivaltaa, hoivaa ja hevonpaskatöitä. Kirja tarjoaa monia mielenkiintoisia näkökulmia näihin aiheisiin liittyviin kysymyksiin, minkä lisäksi teos on oivallinen lähtökohta Graeberin ajattelun eri osa-alueisiin tutustumiselle. Ehdottomina helminä teoksesta voidaan nostaa tekstit ”Mitään länttä ei ole koskaan ollutkaan” ja ”Suoran toiminnan fenomenologiaa”. Kielelliseltä ilmaisultaan Graeber on selkeä ja hänen ideansa ovat kirkkaita ja helposti omaksuttavissa. Mitaltaan kirjaan valikoidut kirjoitukset ovat muutamasta sivusta useampaan kymmeneen sivuun. Tekstien mittojen vaihtelevuus tekee osaltaan kirjasta mielekkään lukukokemuksen. Kokonaisuudessaan Graeberin teos on yhteiskunnallisen mielikuvituksen ilottelua. Teos ohjaa lukijan katsetta hakeutumaan nykyisen talouskasvun epäjumalaa palvovan järjestelmän tuolle puolen ja pakottaa lukijan kysymään itseltään miksi emme elä nykyistä paremmassa ja vapaammassa maailmassa, ja mitä voisin itse tehdä paremman maailman toteutumisen eteen. Nimensä mukaisesti kirjan punaisena lankana toimii ajatus siitä, miten ”perimmäinen salattu totuus maailmasta on se, että maailma on meidän tekoamme ja voisimme aivan yhtä hyvin tehdä sen toisenlaiseksi.” ? VILLE MÄKI
• 40 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 SA RJ I S Hyy oo köyhä ja tyhmä 41
• 40 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 41 T I E T OV IS A M iten hyvin tunnet tuoreen Jyväskylän ylioppilaslehden? Haluatko treenata pubivisaa varten tai päästä pätemään tiedoillasi? Tässä sinulle tietovisa. 1. Mikä on Jyväskylän ylioppilasteatterin syksyn produktion nimi? a) Kato mua kun mä puhun sulle b) Joka meitä liikuttaa c) Seitsemän veljestä 2. Digija väestötietoviraston mukaan kolmanneksi yleisin sukunimi Suomessa on a) Virtanen b) Laine c) Mäkinen 3. Minkä levy-yhtiön kanssa Mouhouksella on levytyssopimus? a) Sony Music b) Monsp Records c) Etenee Records 4. Vuoden 2026 ensimmäinen päivä on… a) maanantai b) torstai c) lauantai 5. Milloin Alfa-PVP (peukku) luokiteltiin huumausaineeksi Suomessa? a) 1995 b) 2013 c) 2022 6. Minä vuonna Suomen on määrä olla hiilineutraali? a) 2035 b) 2040 c) 2050 7. Minkä eläinten älykkyyttä Oulun yliopistossa on hiljattain tutkittu puistoissa tehdyillä kokeilla? a) koirien b) tiaisten c) oravien 8. Minne entinen kansanedustaja Ano Turtiainen kertoi lokakuussa muuttaneensa? a) Moskovaan b) Pietariin c) Viipuriin 9. Mikä on OLL? a) Opiskelijoiden Lakiasiainliitto b) Opiskelijoiden Liikuntaliitto c) Opiskelijoiden Luontoliitto 10. Kimmo Nokkonen nimitettiin vuoden poliisiksi vuonna… a) 2004 b) 2014 c) 2024 11. Missä sijaitsee Euroopan vanhin yliopisto? a) Pariisissa b) Bolognassa c) Sevillassa 12. Minä vuonna Kimi Räikkönen voitti F1-maailmanmestaruuden? a) 2007 b) 2010 c) 2012 13. Ylioppilaskuntien vaaleista 2025 korkein äänestysprosentti oli 30,6 %. Missä kaupungissa tämä tulos saavutettiin? a) Helsingissä b) Vaasassa c) Turussa 14. Kuinka monta kuntaa Suomessa on? a) 274 b) 289 c) 308 15. Suomen valtio omistaa Roomassa sijaitsevan renessanssihuvilan. Minkä niminen huvila on kyseessä? a) Villa Rossa b) Villa Gente c) Villa Lante 16. Kuka on Espanjan pääministeri? a) Pedro Sánchez b) Santos Cerdán c) Santiago Abascal Jylkkärivisa 17. Kuinka paljon verotettavaa tuloa Alexander Stubbilla oli vuonna 2024? a) 6 600€ b) 66 000€ c) 160 000€ 18. Missä maassa järjestettiin marraskuussa YK:n ilmastokokous? a) Azerbaidžanissa b) Pariisissa c) Brasiliassa 19. Mihin kaupunkiin Onnibus vertasi Jyväskylää mainoksessaan? a) Ateenaan b) Kuopioon c) Lissaboniin 1. b 2. c 3. c 4. b 5. b 6. a 7. c 8. a 9. b 10. a. 11. b. 12. a. 13. c. 14 c. 15. c. 16. a. 17. a. 18. c. 19. c.
• 42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 MI EL IP IT E E T 43 J Jyväskylä urheilupääkaupunkina ei pettänyt maineessaan. Muutin viime syyskuussa opiskelemaan Jyväskylään Etelä-Suomesta enkä tuntenut täältä mummoni lisäksi ketään. Kuulin orientaatioviikolla Jyväskylän korkeakoulujen Umove-liikuntamahdollisuudesta ja päätin tarttua tilaisuuteen. Voisinko löytää täältä poikkitieteellisesti uusia ystäviä? Syyskuun alussa oli ensimmäinen lajikokeiluni ja vuoroon pääsi easy kick and box. Olin pitkään halunnut testata itsepuolustuslajeja, mutta en ollut saanut aikaiseksi ilmoittauduttua mihinkään. Päädyin testaamaan tuntia yksin. Saimme koittaa lyöntejä, suoria sekä koukkuja, ja myös takapotkuja. Lyönneissä oli haparointia sekä tahdissa pysymisessä. Ohjaaja oli todella energinen ja kannustava. Odotin kuin kuuta nousevaa kymmenen vuoden lajitaustan parissa olleena salibandya. Taso oli korkea pelurit-ryhmässä niin kuin oletin, mutta minulle sopiva. Taidot olivat ruosteessa, kun maila oli jäänyt pariksi vuodeksi vaatekaappiin tomuttumaan. Minulle tultiin juttelemaan. Ihmiset olivat avoimia ja mukavia. Kaksi vuotta jalkapalloa pelanneena halusin testata samantyylistä lajia, mutta teknisempää ja pienemmässä tilassa pelattavaa lajia eli futsalia. Tason piti olla perustasoisille, mutta taso oli yhtä korkealla kuin salibandyn pelureissa. Jäin jalkoihin, mutta ihmiset kannustivat ja musiikki toi rennon tunnelman tunnille. Ensi kerralla opettelen pari uutta kikkaa, jos se auttaisi perässä pysymisessä. KROPPANI OLI jumissa tämän viikon urheilukokeiluista, joten päädyin kahden tunnin varoitusajalla rentouttavaan joogaan. Oman jumppamaton ja vesipullon nappasin mukaan, mutta jumppamaton sai lainattua paikan päältäkin. Ohjaaja painotti kaikissa venytyksissä, että voi tehdä vaihtoehtoisen liikkeen, jos liike ei tunnu hyvältä. Tärkeää oli hengityksen tahdissa tekeminen. Melkein nukahdin sinne, se oli niin rentouttavaa. Jos kotona venyttely ei kiinnosta, niin tämä hoitaa saman asian. Seuraavan urheilukokeiluviikon aloitti maanantaina oleva lentopallo basic. Mietin, pärjäänkö tunnilla näiden koulun liikuntatunneilta saatujen taitojen avulla, mutta onneksi taso oli perustasoa. Kaikki säännöt eivät olleet tuttuja ja muut neuvoivat minulle uusia lyöntitapoja. Pitkiä syöttöketjuja saatiin aikaiseksi. Jokaisen syötön jälkeen annettiin ylävitoset ja tuntemattomat tulivat kehumaan. Lajina aiemmin vieras, mutta tunnelma oli sellainen, että varmasti tulen koittamaan uudestaan. Takaisin ryhmäliikuntaan, sillä eilen illalla avautui paikka supersuosittuun commercial-tanssiin. Googlasin lounaalla, minkälaista tanssia se on. En ole koskaan harrastanut tanssia enkä omista rytmitajua, joten tämä oli itseni haastamista. Tunnilla naurettiin ja tanssahdeltiin Kokumni: Opiskelijoiden moitteettomat mahdollisuudet urheiluun K i r j o i t t a j a o n j o u r n a l s i t i i k a n o p i s k e l i j a , j o k a h a a s t a a u u d e t j a v a n h a t o p i s k e l i j a t k o i t t a m a a n u u t t a l a j i a t ä n ä t a l v e n a ! TEKSTI: EMILIA RANTANEN Beyoncen tahtiin. En ollut käynyt aiempina viikkoina, joten liikkeet käytiin nopeasti läpi kertauksena. Tanssissa oli erilaisia liikkeitä ja yksityiskohtia, jonka vuoksi välillä pyörin väärään suuntaan. Se ei haitannut. Vaikka välillä tuntui, että tämä on haastavaa, oli parasta, että oppi uutta. Juoksin toiseen halliin suoraan commercialista sulkapalloon. Sulkapallo oli itsenäistä pelaamista ja omat mailat olivat pakolliset. Pelasin kaverini kanssa kahdestaan aluksi, mutta saimme pelikavereita toisesta parista ja pääsimme koittamaan nelinpeliä. Nelinpelin säännöt olivat minulle uusia. Sulkapallossa pari vaikutti, millainen taso pelissä oli. Menin viimeiseen lajikokeiluuni bodycombattiin. Luin etukäteen, että kyseessä olisi itsepuolustuslajeja muun muassa karatea ja nyrkkeilyä. Tunti alkoi musiikin tahdissa nyrkkeilyllä ja potkuilla. Ohjaaja näytti tekniikkaa ja sykkeet olivat koko tunnin korkealla. Ei ihme, kun intensiviteettitaso ryhmän kuvauksessa oli korkea. Ohjaaja oli motivoitunut ja hyvä opettamaan uusia tekniikoita. Tämä oli sellainen itsepuolustustunti, jonne voisin mennä uudestaankin. KOKONAISUUTENA UMOVE tarjoaa monipuolisesti lajeja niin pallopeleistä kuin ryhmäliikunnoista kiinnostuneille. Monissa pallopeleissä tasoja on kaksi: basic (vähemmän lajia harrastaneet tai uudet lajin parissa) ja pelurit (lajia useamman vuoden harrastaneet tai kovempitasoinen ryhmä). Tunneille ilmoittautuminen tapahtuu On the move-sovelluksessa. Tämä on välillä haastavaa, sillä osa tunneista on tosi suosittuja ja tarjontaa ei ole riittävästi esimerkiksi futsal ja commercial-tanssi. Umove tarjoaa opiskelijoille edullisen ratkaisun urheilla. Tuntien lisäksi on mahdollista päästä halvemmalla Aaltoalvar-uimahalliin sekä ilmaiseksi kuntosaleille. Jos et ole varma, riittääkö aikasi koko vuonna Umovelle, voit ostaa jäsenyyden myös vain keväälle. Uuden opiskeluvuoden alkaessa aion ostaa uuden jäsenyyden. Ryhmissä tunnelma oli aina hyvä ja matalalla kynnyksellä pystyi käydä koittamassa lajeja laidasta laitaan omien preferenssien mukaan. Umovessa liikkuminen on kuin yhteisössä olisi. ?
• 42 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 43 Kolumni: Vauvat luennolla on punk TEKSTI: ROOPE PEKKINEN S anomalehti Keskisuomalainen kirjoitti 16. helmikuuta, etteivät vauvat ole aina tervetulleita yliopiston luennoille. Lapsija kehityspsykologian professori sekä yliopiston vararehtori Marja-Leena Laakso, kertoi jutussa ilmiön nousevan esille usein kasvatustieteen ja opettajaopiskelijoiden kesken, eikä ihme, sillä Ruusupuiston aula täyttyy harva se päivä satunnaisista lastenrattaista ja unipusseissa pienimpiään paijaavista pedagogeista. Asiaa koskaan aiemmin ajattelematta ja silkkaa ajatteluni mustavalkoisuutta, päätin mieleni asiasta lukemani jutun pohjalta. Päätin olla vauvojen luennoille kiikuttamista vastaan. Päätin, ettei mikään olisi ärsyttävämpää kuin kiinnostavan luennon jatkuva keskeytyminen vauvan kovaäänisen huutamisen seurauksena. Päätin, että opiskelijoiden opiskelurauha olisi turvattava ja huutavat lapset olisivat akuutti uhka sille. Nykyään näen asian toisin, vaikka puollan toki opiskelijoiden opiskelurauhaa. Ollakseni rehellinen, yliopistoluennoilla on paljon opiskelijoiden huomiota varastavia asioita vauvojen sijasta. Mieleni muuttui kohdattuani ensimmäisen kerran vauvan demomuotoisessa opiskelussa. Kun huomasin demo-opetustilassa lapsen, päätin, kuinka tilanteesta tulisi ajatella. Edessä oli 5 tunnin verkkaisesti etenevä demo, joten luotin paatokseni paikkansapitävyyteen – pieni lapsi kyllästyisi lopulta ja alkaisi huutamaan opiskelutilannetta häiriten. Pienokainen päihitti ennakkoluuloni täysin – ei pihaustakaan viiteen tuntiin. Lapsen jokellukseen ilmestyessä alavireisiä nuotteja vanhempi tuntui tietävän tismalleen, mitä lapsi tarvitsisi. Koska tuo minulle tuntematon vauva oli nyt murtanut ennakkoluuloni ilmiöstä, muotoilin mielipidettäni uudelleen. Minusta vauvat oppimistilanteissa ovat oikeastaan aika punk. Musiikkimaku on tosi paljon jokaisen oma makuasia. Punk ei ole kaikille. Punk onkin ollut tyypillisesti hiukka coolimpien tyyppien juttu, kaikki ei tajua! Coolius usein yhdistetään vaihtoehtoisuuteen ja punk on toden totta vaihtoehtoisuuden ääni. Normien haastamista ja vastaan hannaamista. Minusta se, että perheelliset opiskelijat tuovat pienimpänsä mukanaan opintoihinsa on punk. Vauvojen punk-potentiaali näkyy esimerkiksi kodin ja yhteiskunnan välisissä jännitteissä. Vauvat luennolle ja samalla vanha ”kenen pitäisi olla kotona?” -keskustelu voidaan kuopata niille sijoillensa. Kukaan ei ole kotona. Tiedeinstituutioiden ei silti tarvitse toimia lasten säilöntäpaikkoina. On olemassa päiväkoteja, lastenhoitajia, koteja, vanhempainvapaita ja monia muita järjestelyitä. Ehkä vauvojen yliopistolle ilmestyminen ilmentääkin perheellisten opiskelijoiden tyytymättömyyttä suomalaisen perhepalvelujärjestelmän toimintaan tai sen tarjoamaan tukeen. Kenties se ei yksinkertaisesti riitä. UUSLIBERAALI AJATTELU muistuttaa perheitä jatkuvasti ideaalivanhemman malleista sekä yksilönvastuusta. Samanaikaisesti on vastuullista tehdä töitä, K i r j o i t t a j a o n m i l l o i n m i s t ä k i n m i e l e n s ä p a h o i t t a v a k a s v a t u s t i e t e i d e n o p i s k e l i j a . opiskella ja kehittää itseään, hoitaa perhettä ja omistaa sosiaalinen elämä vielä kaiken kukkuraksi. Kuulostaa paljolta. Ei kai kenestäkään ole kaikkeen. Niin perheettömien kuin perheellistenkin aikuisten korkeakouluttaminen on erottamaton osa tiedeyhteisön toiminnan jatkuvuutta. Siksi kysymys perheellisten opiskelijoiden jälkikasvun opiskelutilanteisiin osallistumisesta onkin haastavaa. Keskisuomalaisen jutussa myös JYY:n sosiaalipoliittinen asiantuntija Karri Kekkonen linjaa ylioppilaskunnan lähtökohdaksi sitä, että kaikilla pitäisi olla yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua opetukseen. Vararehtori Laakso kertoo yliopiston tahtotilan olevan lapsimyönteinen ja opiskelijoiden tarpeisiin mahdollisuuksien mukaan joustava. Kategorista lupaa vauvojen mukaan ottamiselle ei voida silti suoda. Minusta tiedeyhteisö rikastuu monipuolisista äänistä. Samalla korkeakoulussa opiskelemiselta on kohtuullista vaatia saavutettavuutta rauhallisen opiskelutilanteen turvaamiseksi. Vauvojen luennoille tuominen auttaa herättelemään tärkeää keskustelua aiheesta. Laakso kertoo Keskisuomalaisen jutussa, ettei kykene suosittelemaan opiskelemista äitiys-, isyys-, tai vanhempainvapaalla, sillä tämä on lapsen kanssa olemiselle sekä tämän tarpeisiin vastaamiselle varattua aikaa. Yliopisto-opiskeluun osallistuminen sekä vauva repivät opiskelevan vanhemman huomiota useisiin eri suuntiin. Tämä on painava argumentti. Vauvat haastavat näin tutkittua tietoakin. Vauvojen tuominen yliopistolle omaa potentiaalia asettua normatiivisia kasvatusihanteita vastaan. Kasvatusihanteiden takana on tietysti tahtoa tukea lapsen hyvinvointia ja turvallista ihmisenä kasvamista, mutta toisinaan normatiivisiin kasvatustavoitteisiin kätkeytyy jotain vallanpitäjän omasta muistuttavaa. Lapsen edulla perustellaan laajalla kirjolla asioita, ajoittain turvallisuuspolitiikkaakin! Vauvojen yliopistolle tuominen voidaan nähdä tämän kaavan rikkomisyrityksenä tai sen toimivuuden testaamisena. Ovatko vauvat punk vai vwwanhemmat, jotka tuovat vauvat luennolle? Vähän sekä että. Vanhemmat poikkeavat normeista tuomalla vauvan yliopistolle – vauva itsessään muistuttaa meitä sosiaalisten sääntöjemme seittien ohuudesta. Vauvat ovat tehokas tapa tuoda esiin tilanteita, joissa perhepalvelujärjestelmän palveluita ei joko saada, tarvita tai haluta käyttää. Suomipunkin ensimmäisistä aalloista alkaen ollaan oltu kiinnostuneita vaihtoehtoisten kasvatusihanteiden esittelemisestä tilalle. Suomipunkrokin veteraani Eppu Normaali on esimerkiksi jaellut vaihtoehtoisia kasvatusneuvojaan jo 1978 kappaleellaan Kaljaa nuorille. Keskisuomalaisen helmikuisessa jutussa kuvataan, kuinka kohtaamiset yliopiston henkilökunnan kanssa ovat johtaneet perheellisten opiskelijoiden yhdistämään voimansa Jyväskylän yliopiston perheelliset opiskelijat ry:n perustamiseksi. Lisäksi yliopiston vararehtori Laakso kertoo perheellisten opiskelijoiden vauvoja koskettavien järjestyssääntöjen olevan työn alla – rakenteet muuttuvat. Vauvat yliopistolla on punk. ?
• 44 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 Etäopiskelun arvokysymyksistä O pittu on yksilön materiaalitonta pääomaa, mutta opiskelijan lopullinen päämäärä on suorittaa tutkinto, eli valmistua joksikin. Opiskelija työmäärällisesti tekee instituution vaatimat suoritukset osoittaakseen ansaitsevansa tutkintotodistuksen myötä tittelinsä, jolloin instituutio tunnustaa hänet joksikin. Ajan myötä opiskelu muuttuu ja ”tullakseen joksikin” opiskelija ikään kuin joutuu omilla valinnoillaan kaventamaan vapauttaan, mikä kuuluu asiaan, jotta opiskeluiden valmistumistavoite joskus täyttyisi. Opintopolku voi näkyä selkeänä reittinä joksikin tulemiseksi, kun taas joillekin siitä muodostuu ”haarautuvien polkujen puutarha”, jolloin valmistuttuaan voi olla enää vaikea nähdä reittejä, joita pitkin päätyi minne päätyikin tai tuli joksikin, mikä ei ehkä ollut suunnitelmissa. Mahdollisuudet etäopiskelulle tai -työskentelylle liittyvät myös arvokysymykseen yhteisistä tiloista. Tässä suhteessa on tarpeellista tarkastella yhteisen tilan ja ympäristön vaikutuksia sekä hiljaista tietoa hiljattain digiloikanneessa kontekstissa, sillä opiskelussa tärkeä yhteisöllinen arvo liittyy kampuksien tilallisuuteen, infrastruktuuriin, arkkitehtuuriin sekä kaupungin opiskelijaympäristöihin laajemmin. Sekä virtuaaliset että fyysiset yliopistoympäristöt auttavat verkostoitumisessa, ihmissuhteiden luomisessa sekä asettavat opiskelijat, tutkijat ja henkilökunnan sekä kansainväliseen yliopistojen väliseen systeemisyyteen että oman yliopiston historiallisten ja kulttuuristen kerrostumien jatkumoon. Mutta kuten Jyväskylän yliopiston vuoden 2024 tilastrategiasta ja toimintasuunnitelman yhdeksästä rakennuksesta luopumisesta sekä esimerkiksi Jyyn päätöksestä Ilokivi Venuen tapahtumaliiketoiminnasta luopumisesta konkreettisesti huomataan, ei tiloja tule pitää itsestäänselvyyksinä. Hallinnollisten päätösten kautta säilytettäviä tiloja voidaan pitää tietyssä määrin annetEssee: Mahdollisuus etäja monimuotoopiskelulle on korkeakouluinstituutiomme hieno edistysaskel, mutta etäopiskelun suosiminen on puntaroinnin arvoista tilanteessa, jossa tiloista joudutaan perustellusti karsimaan. VI IM EI S ET S A N A T TEKSTI: AATOS OJANSUU KUVITUS: TATU VORNANEN 45 L ukeneen ihmisen kuuluu olla huolissaan suomalaisten lukemisesta. Kun lukenut ihminen on huolissaan suomalaisten lukemisesta, hänen kuuluu keskustella huolistaan. Sitten hänen kuuluu olla huolissaan suomalaisten lukemisesta käytävästä keskustelusta. Olen vain pieni, tyhmä suomalainen. Mutta Uuden Jutun Kerma-podcastin aiheuttama tinnitus oli jo hellittänyt, joten minäkin aloin seurata huolestuneena keskustelua, jonka anti oli: ikinä ei ole hyvä. Kun pieni, tyhmä suomalainen ei lue, se ei ole hyvä, koska silloin suomalainen on tyhmä. Jo aiemmin tiesin, että jos suomalainen kuuntelee äänikirjaa, sekään ei ole hyvä, koska silloin suomalainen tyhmenee entisestään. Kaikkein tyhmin on kuitenkin suomalainen, joka lukee julkisesti. Tällainen suomalainen performoi lukemista, eli on paitsi tyhmä myös nolo, se esittää fiksumpaa kuin on. Silloin suomalainen on melkein yhtä tyhmä kuin Unkarin ihminen, jota viedään pässinä narussa fasismiin, kun sortui ”loputtomaan lukemisen fiilistelyyn”, kuten esseisti ja kriitikko Silvia Hosseini varoitti Imagessa. ”Eriarvoistuminen rapauttaa sivistysyhteiskuntaa”, Hosseini linjasi, paalutti, sementoi. Henkäisin. Voiko tuon oivaltavammin enää sanoa, ajattelin pienillä, tyhmillä aivoillani. HOSSEINI MENI myös tölvimään pinnallisuudesta kirjallisuusmedia Piiriä, jossa pyörivä toimittaja Adile Sevimli puolusti apurahatoverinsa, yrittäjä Ronja Salmen epäonnistunutta julkista yritystä lukea Raamattu. Sevimlin mukaan Hosseini ei tunnistanut Salmen Yritin lukea Raamatun, ja se oli hirveä virhe -teoksen tekstilajia, vaikka se selkeästi nivoutui Salmen aiempaan tuotantoon, kuten yritykseen julkaista romaani vuoteen 2020 mennessä ja OP-Henkivakuutuksen kanssa tehtyyn yritysyhteistyöteokseen: ”Salmi ja hänen puolisonsa päätyivät 100 000 euron korvaukseen. Koska he ovat OP:n omistaja-asiakkaita, he saivat tuntuvat edut vakuutuksiinsa.” ”Viime viikko jää aikakirjoihin”, Imagen toimitussihteeri Niklas Thesslund tiivisti hajun hieman hälvettyä. En ollut ymmärtänyt, että asiat ovat noin huonosti. Kuvittelin, että kyseessä oli telkkarista tuttujen kulttuuri-ihmisten pierunlöyhkäisen piirin välienselvittely. ”Piiri perustettiin, koska kyllästyimme valittamaan kulttuurikeskustelun paskuudesta”, Sevimli avasi vastineessaan. Siksi en voi ymmärtää, miksi kulttuurista keskustelevat ihmiset vaikuttavat nurkkakuntaisemmilta ja ahdasmielisemmiltä kuin me pienet, tyhmät raukat, jotka he yrittävät pelastaa. ? Pakina: Olen pieni ja tyhmä suomalainen, enkä ymmärrä maani kulttuurikeskustelua K i r j o i t t a j a o n h u o l e s t u n u t i h m i n e n . TEKSTI: NIKLAS PELKONEN
• 44 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 tuina, sillä säilyttäminenkin on aktiivista päätöksentekoa. VUODEN 2024 tilastrategia havainnollistaa kuinka tulevaisuuden tilasuunnittelussa otetaan enenevissä määrin huomioon tilankäytön optimointiin ja käyttöasteeseen liittyvät määrälliset mittarit, mikä on perusteltua ja ymmärrettävää vaikealle päätöksenteolle. Tilastrategiassa tiloja kaavaillaan monimuotoisimmiksi, hybridityötä ja -opiskelua tukevammaksi ja helpommin jaettavimmiksi yliopistoyhteisön kesken. Tilojen tarkoituksenmukainen tavoite on vastata tilojen käyttäjien tarpeita ja edistää arjen sujuvuutta. Yhteistyötilojen on määrä edistää toimintakulttuuria ja kutsua ulkopuolisia käyttäjäryhmiä. (Jyväskylän yliopiston tilastrategia 2024.) Tavoite on vahvistaa ”Jyväskylän yliopiston vahvaa yhteishenkeä sekä lämmintä ilmapiiriä […] entisestään.” ja rakennuskannan vähentämisen kautta ”vapautetaan taloudellisia resursseja turvaamaan yliopiston perustehtävää.” Tilasuunnittelussa tulisi ottaa laajasti huomioon turvallisen ja toista kunnioittavan tilan sekä ilmapiirin laatua huomioivat tekijät, jotka vaikuttavat suoraan sekä epäsuoraan yhteisöllisyyteen, tilankäyttöön ja niiden käyttöasteeseen, jota selittävät syyt voivat olla myös oire jostain tilallisuuden laadullisemmasta ja vaikeammin mitattavasta seikasta. Fyysisen yliopistoympäristön ollessa perusta opiskeluilmapiirin muodostumiselle, millä tavalla etäopiskelussa hybridi tai täysin virtuaalinen ympäristö rakentaa opiskeluilmapiiriä? Strategia ymmärrettävästi julistaa positiiviseen suuntaan vahvaa yhteishenkeä, mutta miten ilmapiirin laatua, marginaaleja tai negatiivisia ilmiöitä aiotaan huomioida kehityssuunnassa, jossa tilaa kavennetaan? SOSIAALISIA TAITOJA, kunnioittavaa argumentointia ja ihmisiä kehollisina olioina kohtaavan tehtävän ylläpitäminen vaatii monisuuntaista huomiota tiloja tiivistäessä ja verkkoluentojen suosion kasvaessa. Vaikka verkko on oma ympäristönsä, johon asetutaan, etätapaamisessa ei ole yhteistä tilaa. Fyysisen tilan sosiaaliset säännöt eivät ole symmetrisiä virtuaalisenympäristön kanssa, sillä molemmissa ympäristöissä rajat sekä kommunikaation ulottuvuudet ovat erilaiset. Nykymaailmassa sosiaalisia taitoja olisikin suotavaa oppia niin fyysisissä kuin virtuaalisissakin ympäristöissä, erikseen. Sosiaalisten taitojen kehittäminen yhteisessä fyysisessä tilassa saattaa tuntua epämukavammalta nimenomaan kehollisuutensa vuoksi, mutta laadullisen oppimisen näkökulmasta kehityksessä ei tule unohtaa lähiopetukseen implisiittisesti liittyviä kehollisen oppimisen, hiljaisen tiedon ja sosiaalisen vuorovaikutuksen tilallisuuden Essee: Mahdollisuus etäja monimuotoopiskelulle on korkeakouluinstituutiomme hieno edistysaskel, mutta etäopiskelun suosiminen on puntaroinnin arvoista tilanteessa, jossa tiloista joudutaan perustellusti karsimaan. 45 yleissivistäviä tavoitteita. Suosiessaan etäopiskelua, opiskelija etäännyttää itseään jaettavasta tilasta ja ehkä myös muista opiskelijoista ja opettajista. Jälkimmäiset näyttävät tieteenalaa tutkivina edustajina opiskelijoille myös mallia, miten oppimiseen, tutkimiseen, tieteeseen tai ammatti-identiteettiin voikaan suhtautua moninaisin tavoin. Tai kuinka intohimoisesti, mutta tieteellisellä etäisyydellä tai moninäkökulmaisesti asioihin onkaan mahdollista syventyä. Lähiopetuksessa saadaan tarkempaa hiljaista tietoa siitä, miten tiedettä tehdään kehollisesti orientoituen. Jos opiskelijastatus identiteetiltään on kohti joksikin tulemista, tiloissa vaihdettavan hiljaisen tiedon ja vaikuttumisen avartuva potentiaali muovaa omaa olemista merkityksellisesti itsensä näköiseksi. Ja kestäväksi siinä mielessä, jos esimerkiksi tutkittavat sisällöt koetaan henkisesti rasittavina, epämieluisina tai jopa omaa arvomaailmaa ja ymmärrystä vastaan sotivina. On henkisesti kestävää oppia prosessoimaan epämukaviakin asioita kehollisesti, eikä etäisyyttä epämukavaan otettaisi vain virtuaalisella etääntymisellä, kehollisia ja psykologisia orientoimismetodeja oppimatta. MONIMUOTOINEN OPISKELU mitä moninaisimmissa elämäntilanteissa on yksi korkeakouluinstituutiomme hienouksia, mutta etäopiskelun valinta eettisenä ongelmana on kullekin puntaroinnin arvoista. Karkeasti sanottuna syyt etäopiskelulle ovat merkki fyysisen läsnäolon mahdottomuudesta, jonkin toisen asian senhetkisestä ensisijaisuudesta elämässä tai halusta. Opiskelu haastaa sitoutumisen, kun elämässä tapahtuu muutoksia, jolloin kukin uudelleenjärjestää prioriteettinsa elämäntilanteessa. Tällöin uusi tai akuutti usein peittoavat ainakin hetkellisesti pitkäkestoisen Kirjoittaja on taidekasvatuksen maisteriopiskelija, jolla on omat syynsä olla Brasiliassa kirjoittamassa tätäkin esseetä. sitoutumisen ja virtuaaliympäristö kätevyydellään voi helposti peitota fyysisissä tiloissa jaetun maailman sekä siihen liittyvät arvot. On perusteltua karsia tiloista, joiden käyttöaste on matala. Ja taitaa kuitenkin olla, että tilojen elinvoimaisuutta arvostetaan niitä käyttämällä, jos emme halua redusoida tilan tai rakennuksen arvoa tyystin museoituvaan tai kulttuuriperintöä säilyttävään arvoon. Paikat vaikuttavat keiksi tullaan, missä kukin itseksi tekeytyy. Riittävän turvallinen, potentiaalinen ja avartuva ympäristö mahdollistaa yksilölle merkityksellisten suhteiden kiinnittymisen niin yhteisöön kuin tiloihinkin. Yksilöt tekeytyvät itsekseen paikoissa, joissa he vastavuoroisesti määrittelevät itseään ja jotka määrittelevät itseä. Tämä tapahtuu etäältäkin, kun merkitykset ovat kiinnittyneet muistikuviin fyysisistä paikoista sen sijaan, että merkitys liittyisi eräänlaisiin abstrakteihin tai systeemisiin rakenneverkostoihin. Merkitykset kuitenkin sitovat vastavuoroisesti yksilöitä puolustamaan heille paikkaan liitettäviä tärkeitä arvoja, tavalla tai toisella. Turvallinen paikka määritellä itseä on myös mielikuvittelua siellä, missä johonkin kulttuuriseen voi kytkeä ja perustaa itseänsä. Mutta jos paikan määrittelevä tehtävä on etäisyydestäkin huolimatta lakannut, niin mikä sen arvo silloin on? Yliopiston opiskelijoita koskeva perusedellytys on rakentaa ja suojata opiskelijoille avointa tilaa, jossa opiskelija voi positiivisesti valmistella valmistumistaan. Paikka, jossa voi turvallisesti määritellä itseä ja vaikuttua. Joksikin tulemiselle pysyvyys on monilta osin oleellista, mutta myös, ettei pysyvyyden illuusioon loppujen lopuksi jäisi riippuvaiseksi uusien tilojen ja rakenteiden muovautuessa. ?
• 46 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 ”Lissabonissa olen käynyt tiedekonferenssissa, sekin on yliopistokaupunki. Maantieteellisesti kun miettii, niin joo. Lissabonissakin on mäkinen maasto, eli sitä kautta se vertautuu Jyväskylään.” ? H A L O O E m m i H y v ö n e n Onnibus rinnasti hiljattain mainoksessaan Jyväskylän Lissaboniin. Jyväskylän kaupungin viestintäjohtaja Emmi Hyvönen, onko Lissabon uusi Ateena? Palstalla soitamme ihmisille ja kysymme kysymyksen. Nivala – kapinoivia hilippoja ja pimmeitä mopoja Vai lehemiä enemmänkö juntteja? Ei riitä sormet laskia nii pitkälle , kirjoittaa Jere Ohtamaa. Palstalla esitellään kotiseutuja. PASKA KOTISEUTU SOITIMME K U V A : E M M I H Y V Ö S E N K O T I A L B U M I TEKSTI: JERE OHTAMAA NIIN MIKÄ oli? Täh? Missä se on? Näitä kysymyksiä kuullee sen jäläkkeen ku kerron et meikämandoliini on Nivalasta. Pohojois-Pohojammaan aakkeilta laakkeiltaha tämä kyläpahane löyttyypi. Nivalaha sijjaihttee syvällä petolinnun persseessä – joka ilimansuunttaan on iha helevetin pitkä matka! Lähin kaupunki, jonka nimeltä kehttaa justiisa mainita on pohojosen ihime Oulu, ja sinnekki on matkkaa sataviiskytä kilometriä. Naapuripitäjiä ee sitte todellakkaa mainita kenellekkään, etenkkään lännestä löytyvvää yyllä alakavvaa kyllää. Kuhtuvat meitä rattoripojiksi. Saisivat painua kartanolle. Tosin oohanne oikiassa. Kymmenentuhannen asukkaan lehemäkaapungissa löyttää kaike mitä tarvihtee Kalliontien varrelta. Jos rupiaa kahavihammasta kolottaan, nii Hekulilta löyttyy nisua ja sumppia. Ärrän eestä istumasta löyttää eläkeikäsiä maailmanparantajia ja kajunvarsia koristtaa auton kyyistä nakatut makkarapottujen jämät. Veispuukista löytyvä Nivala-voorumi on tärkiä tiejotuskanava. Eehä siellä mittää oikkeeta asijjaa puhuta, vaa valitettaan vuoronperrään pimmeistä ja äänekkäistä moppoista. Välillä jelepattaan toisia karanneen rakin ehtimisessä, jos kerittään. Uuen Sokkarin rakentamine on pistäny pensalenkkarit miettimmään, että missä sitä nytte parkitettaan, ku uus puoti tullee parkkipaikan tilalle. Mihi sitä nytte laittaa Volovon tai Mersun tyhyjäkäynnille? Ehkä ne tajuaapi, että autolla on tarkotus kulukia etteepäi. Paitsi että on vaikia kulukia, ku kylä on täynnä ölöjypohojaa raapivia hijastetöyssyjä. MARIN RILLIN lisäksi muita kuulluisuuksia on ressana piipahtanu Kyösti Kallio ja Leijjonissa olumppiakulttaa voittanu Ohtamaan Atte. Siinä on pottupuurot ja ropsut menny oikijjaan osotteeseen. Myös koko kansan Käärijällä löyttyy sukua Nivalasta. Ee mikkää turha kaveri sekkään. Tässähä jouttuu pisttään kohtapuolliin torijuhulaksi, vaikkei suihkulähettä ennää torilla ookkaan. Jos pääjyt Nivallaan, varrau’u siihe että sua tuijjotettaan ku halappaa makkarraa. Mutta en tiijä mite tänne vahingossakkaa päätys. Eehä täällä mittää oo. Paitsi Tuiskula. Paitsi eepä ollukkaa, konkkaanha se meni, että heilahti. Metallika ’84 nevö forketti. Paikallisille ee mittää on kuitenki enemmänku tarppeeksi. Ee oo nii nuukkaa. Mutta khyyllä, eekkait siinä, katellaa! ? KA S V O 47 PUHELIMESSA: ALIISA JÄRVINEN
• 46 jyväskylän ylioppilaslehti 6/25 PASKA KOTISEUTU Taiderikostutkija KRP:n päätutkijana uraa uurtanut Kimmo Nokkonen on taiderikosten asiantuntija. TULEEKO VIELÄ TILANTEITA, joissa vaikka julkisella paikalla jäisit seuraamaan keskustelua? ”Niin että palaisin siihen vanhaan moodiin, ja rupeisin seuraamaan mitä tapahtuu? Ei mulle ole tullut vielä sellaista. En oikeastaan liiku sellaisissa paikoissa, että niin voisi käydä, joten vaikea sanoa heräisivätkö vanhat vaistot.” Jyväskylän Säynätsalossa asuva entinen keskusrikospoliisin tutkija Kimmo Nokkonen puhuu matalalla ja rauhallisella äänellä, kuin olisi paljastamassa valtion salaisuuksia. Nokkonen tunnetaan järjestäytyneen rikollisuuden tutkijana, joka on toiminut päätutkijana useissa merkittävissä rikoskokonaisuuksissa. Hänet nimitettiin vuoden poliisiksi vuonna 2004. Mikä Nokkosen uralla on ollut mieleenpainuvinta? ”1990-luvulla kun Neuvostoliitto romahti, ja ruplasta tuli vessapaperia, Venäjällä valuuttana toimi käytännössä dollari. Suomessa ruvettiin väärentämään Yhdysvaltojen dollareita. Me paljastettiin Lahdesta sellainen dollaripaino, jossa oli yli 120 kiloa valmiiksi pohjavärjättyä paperia. Ne oli väärentänyt jo useita eriä. Se oli ensimmäinen rikosasia, jossa mulla oli merkittävä rooli, toimin jutussa päätutkijana.” URANSA VIIMEISET reilu kymmenen vuotta Nokkonen oli avaamassa taiderikosten vyyhtiä, ennen kuin jäi eläkkeelle joulukuussa 2022. Taiderikoksia Nokkonen tutki yhdessä Antti Sorsan kanssa. Ensimmäiseen väärennökseen he törmäsivät sattumalta vaasalaisella parkkipaikalla, ja tapausta tutkiessaan he löysivät uusia rikoksia lumipalloefektin lailla. ”Periaatteessa pääsi avaamaan latua sellaiseen, jota kukaan ei ollut päätoimisesti ennen tutkinut. Ne olivat suunnitelmallisimpia rikoksia, joita olen ikinä tutkinut. Taiderikosten tuomioissa on koventamisperusteena käytetty usein rikoksen erityistä suunnitelmallisuutta.” Suomessa taiderikokset ovat päässeet suorastaan kukoistamaan. Väärennöksillä on tehty kauppaa koko maan itsenäisyyden ajan, mutta poliisi puuttui kuvioihin ensimmäistä kertaa vasta 1980-luvulla ja sittenkin väärennöksillä on sai tehdä kauppoja melko rauhassa vuoteen 2009 asti. Kun Nokkonen ja Sorsa lähtivät puhkaisemaan kuplaa, se oli ehtinyt kasvaa valtavaksi. ”Taiderikoksista on tärkeää ymmärtää se, että taiderikollisuus on piilorikollisuutta. Hyvin usein uhrit tulivat tietoisiksi rikoksesta vasta siinä kohtaa, kun poliisit tulevat ovelle koputtelemaan. Se vaatii poliisilta erityistä aktiivisuutta, jotta rikokset tulevat ilmi.” Taideväärennökset olivat laiton miljoonabisnes, joka pyörii kaikkien silmien edessä. ”Kauppoja ei voida tehdä salassa, kuten huumekauppaa, vaan tilisiirroista jää jäljet. Haastavaa on se, että teokset saadaan todistettua väärennöksiksi”, Nokkonen kuvaa. SUOMESSA TAIDERIKOKSIA ei nähdä omaksi rikossektorikseen, niin kuin esimerkiksi huumerikoksia tai ympäristörikoksia, vaikka taideväärennösten markkina on valtava maailmanlaajuisesti. ”Taideväärennökset on nähty lähinnä rikkaisiin ihmisiin kohdistuvina rikoksina. On ajateltu, että jos ne ovat niin hölmöjä että menevät sellaisia ostamaan niin kärsikööt.” Nokkonen huomauttaa, että kuvataideväärennöksissä kyse ei ole kuitenkaan vain rahasta, vaan suomalaisen kulttuuriperinnön suojelemisesta. ”Jos ajatellaan, minkälaisen työn meidän kultakauden maalarit tekivät tämän maan identiteetin rakentamiseen sata vuotta sitten, niin voidaan sanoa, että Suomi maalattiin maailmankartalle. Ei pelkästään juostu.” Kun Suomen keskeisten kuvataitelijoiden töitä väärennetään, rikos kohdistuu teoksen omistajan lisäksi suomalaiseen kulttuuriperintöön. Jokainen väärennetty Gallen-Kallela nakertaa meille jätettyä kulttuuriperintöä, Nokkonen painottaa. Kulttuuriperinnön suojeleminen on määrätty kaikkien suomalaisten tehtäväksi perustuslaissa. ELÄKKEELLÄ NOKKOSESTA on tullut tietokirjailija. Hänelle oli selvää, että ensimmäinen teos käsittelisi taiderikollisuutta. ”Olisin voinut varmasti kirjoittaa oppaan poliiseille, mutta näin jo, miten se pölyttyisi arkistossa. Koin, että kirjoittamalla tietokirjan voisin kuitenkin jakaa tietoa eteenpäin. Se on ainut keino ehkäistä rikoksia.” Ensi vuonna ilmestyy Nokkosen toinen kirja, joka käsittelee vuoden 2001 Lahden dopingskandaaliin liittynyttä oikeusjuttua. Yleisestä käsityksestä poiketen Nokkonen ei tutkinut itse dopingia, vaan niin sanotun STT:n jutun oikeuskäsittelyiden aikana tuomioistuimissa tapahtuneita rikoksia. Tulevaisuudessa Nokkonen kertoo olevansa kiinnostunut tunnustelemaan myös fiktiopuolta, seuraava kirja saattaa siis olla jopa dekkari. Mutta kuka oikeastaan on Kimmo Nokkonen? Teetkö muuta kuin ratkot rikoksia ja kirjoitat niistä? ”Kimmo Nokkonen on vanha mies, minulla on kaksi tytärtä. Olin toisen häissä Italiassa juuri. Asun tyytyväisenä täällä Jyväskylässä ja lähellä on myös kesämökki. Tykkään puuhastella siellä. Sienestän myös paljon, se on minulle intohimoharrastus.” TEKSTI JA KUVA: ALIISA JÄRVINEN KA S V O 47
• d kahvila Belvedere Seminaarinkatu 15 (C-rakennus) Jyväskylä JOULUPUUROA TALVISIA JUOMIA JOULUHERKKUJA Aukioloajat ja sijainnit: www.semma.fi @semmarestaurants JOULUPUOTIIN Tervetuloa 24.11.–12.12. JOULUPUURO 2.12. alkaen Perinteinen kaneli-sokeri & Kaneli-omena-valkosuklaa