Jyväskylän Ylioppilaslehti 18.3.2012

5. JOULUKUUTA – 12. TAMMIKUUTA 52. VUOSIKERTA NUMERO 15/2011 KESKIAUKEAMA Ropposen murhaajat Jyväskylän kaduilla Vittumainen mies Laulaen maailmalla Kysymyksiä rehtorikokelaille Ylioppilaskunta selvitti neljän haastatteluun valitun mietteitä. Uutiset 2–3 Pekka Manninen kirjoitti esikoisromaaninsa vasta, kun oli saanut potkut. Sivu 15 Eva & Manu matkustivat maatiloilla ja tekivät keväällä ilmestyvää levyään. Vapaalla 10–11 Dekkariseikkailu
Opinto-ohjauksen tehtävänä on saada opiskelijat tietoisiksi ammatillisiavalmiuksia kehittävistä opintopoluista. Harjoittelu on yksi polku, joka johtaa opiskelijan työllistymiseen koulutustasoaan vastaaviin tehtäviin. Harjoittelua tulisi olla tarjolla kaikille halukkaille, jotta sitä ei tarvitsisi hakea varsinaisella työssäkäynnillä opiskelun aikana. Työharjoittelu on tärkeä osa opiskelua ja auttaa opiskelijaa myös taloudellisesti. Harjoittelupaikkojen saamiseksi yliopisto tehostaa yhteyksiään yritysmaailmaan ja julkisen hallinnon toimijoihin. Tutkintojen tulee itsessään sisältää tarvittavat työelämävalmiudet, jolloin kaikki opiskelijat saavat ne automaattisesti. Opinto-ohjauksen rooli on auttaa opiskelijaa Molemmat ovat tärkeitä ja oleellisia työhön sijoittumisen parantamiseksi. Kaikki ne toimenpiteet ja prosessit, joilla yhteyksiä työelämän kanssa kohennetaan, ovat tärkeitä vahvistamaan opiskelijoiden oppimiskokemusta ja parantamaan heidän työllistymismahdollisuuksiaan. Pelkkä perinteisen mallin opinto-ohjaus ei riitä. Tutorointijärjestelmää voidaan kehittää edelleen ja huomioida erityisesti esim. kansainvälisten opiskelijoiden tarpeet. Olen esittänyt, että jokaiselle opiskelijalle laaditaan henkilökohtainen urasuunnitelma. Työharjoittelu on työuran avautumisen kannalta avainasemassa. UUTISET TULOSSA 5.12.2011 2 Pikkujouluristeile JYYn kanssa JYYN pikkujoulua vietetään merellisissä tunnelmissa itsenäisyyspäivänä Ilokivessä. Villi meno alkaa kello 18. Illan kohokohta lienee Bat & Ryyd -kaksikon nousu lavalle. Jos joku ei tiedä, kyseessä on 80-luvulla toimintansa aloittanut elektronista huumori-, popja rockmusiikkia esittävä duo. Parivaljakon tunnetuimpia kappaleita ovat muun muassa Ehtaa tavaraa, Lentävä puliukko ja Fiilaten ja höyläten. RISTEILYLLÄ on luvassa on myös karaokea, bingoa, homotanssia ja reivipukin piipahdus. Linnan juhlat näkyvät screeniltä, joten niiden missaamista on turha pelätä. Paras merihenkinen asu palkitaan, joten nyt on syytä kaivaa sisäinen seilori esiin. Hou, hou, joululauluja laulamaan PERINTEINEN yhteislaulutilaisuus Seminaarinmäen kauneimmat joululaulut järjestetään Jyväskylän kaupunginkirkossa 7. joulukuuta kello 15. Luvassa on sitä mitä pitääkin eli yhteislaulua, musiikkiesityksiä, jouluisia sanoja ja lämmintä tunnelmaa. Jouluiset terveiset rapakon takaa SUOMALAISET siirtolaiset Pohjois-Amerikassa julkaisivat ahkerasti omia lehtiään 1800-luvun lopusta asti. Pääkirjaston kokoelmanäyttely esittelee siirtolaislehtien yhteiskunnallisesti valveutuneita joulunumeroita. Näyttely on esillä 15. tammikuuta saakka. Kaisa Nissistä Sytyn puheenjohtaja Suomen ylioppilasteatteriliitto Syty ry:n puheenjohtaksi on valittu Kaisa Nissi Jyväskylästä. Nissi on toiminut pitkään mm. Jyväskylän ylioppilasteatterissa ja Sytyn hallituksessa sekä harrastajateatterikentällä. Salliselle uusi luottamustehtävä Rehtori Aino Sallinen on valittu Institutum Romanum Finlandiaen säätiön valtuuskunnan jäseneksi vuoden 2012 alusta alkaen. Säätiön tehtävänä on mm. ylläpitää tieteellistä instituuttia Roomassa. JYY tenttasi rehtorieh Karonen Manninen Lyytinen Neittaanmäki 1. Millaisena näet opinto-ohjauksen ja työharjoittelun roolin opiskelijoidentyöelämävalmiuksien kehittämisessä? 3. Miten koulutuksen kehittämiseen voitaisiin panostaa enemmän? Tiedekunnissa on erivahvuisia opintotiimejä, joiden toimintaa voidaan koordinoiden tehostaa. Hallintokeskuksessa on myös oltava riittävät resurssit keskitettyjen tehtävien, kuten tiettyjen kansainvälisten toimintojen sekä opiskelijavalintoja koskevien järjestelmien ja markkinoinnin hoitoon. Koulutuksen käytännön kehittäminen tapahtuu tiedekunnissa ja laitoksilla. KTL:ssä ja kasvatustieteellisessä tiedekunnassa on asiantuntemusta, jota voidaan hyödyntää nykyistä enemmän koulutuksen kehittämisessä. Useilla laitoksilla on jo edistytty erinomaisesti opetuksen muuttamisessa massaluennoista pienryhmätyöskentelyksi. Rahoitusmallin on suurin piirtein seurattava OKM:n jakomallia. Hienosäätöä ja yliopiston omien strategisten painotusten mukaisia painotuksia tulee kuitenkin tehdä. Sivuainerahoituksessa suora korvaus suoritetuista pisteistä on tehokas ja näkyvin keino. Siihen voi olla yhdistettynä perusrahoitukseen sisältyviä velvoitteita. Sivuaineopetuksen turvaaminen on tärkeä osa tätä kokonaisuutta ja sen osuutta ensi vuoden rahanjaossa onkin kasvatettu. Yliopiston opetus on järjestettävä ja rahoittava siten, että tutkintoon kuuluvissa pakollisissa opinnoissa ei ole mitään opiskelua hidastavia esteitä. Vapaaehtoisten sivuaineopintojen kohdalla kannatan täydellistä valinnanvapautta. Opiskelijalla tulisi olla mahdollisuus ja oikeus opiskella yliopistoon päästyään vapaasti juuri niita aineita, joita hän haluaa, jos ja kun hän myös opiskelee jotakin pääainetta, johon hänet on valittu. Pidemmällä tähtäimellä pitäisi luoda ratkaisuja, joissa opiskelijoiden vapaalle valinnalle on mahdollisimman vähän esteitä. Looginen ratkaisu on jakaa tiedekunnille resurssit samalla mallilla kuin OKM on resurssit myöntänyt. Olen valmis avaamaan sivuaineissa sisäisen voucher-järjestelmän. Siinä perusja jatkotutkintoon kuuluvista sivuaineopinnoista maksetaan toteuman mukaan. Tällöin paljon sivuaineita antavat laitokset saisivat rahoituksen opintotarjontansa volyymin mukaan. 2. Miten yliopiston sisäistä rahoitusmallia tulisi kehittää? Miten varmistaisit sivuaineiden tarjonnan? En ole osallistunut viimeaikaiseen koulutuksen kehittämiseen yliopistossa, joten en voi vastata tahan yksityiskohtaisesti. Yleisesti ottaen yliopiston kehittämisen yksi painopiste tulee olla nimenomaan oppimisen kehittäminen ja tukeminen siten, että JY tunnistetaan johtavana oppimisymparistonä Suomessa. Huomiota voisi suunnata koulutuksen aikana ja sen jälkeisessä työelämässä erinomaisesti menestyneisiin ja kuulla heitä. Yliopiston alumnitoiminnan kehittäminen ulkomailta omaksuttujen käytäntöjen mukaisesti olisi hyvä väylä yhteistyön säilyttämiseksi yliopiston ja sieltä valmistuneiden opiskelijoiden välillä. Karonen Karonen Manninen Manninen Neittaanmäki Neittaanmäki Lyytinen Lyytinen
4. Miten opiskelijan tulisi mielestäsi rahoittaa opintonsa? Opintorahan ja opintolainan yhdistelmä olisi paras. Tiettyjä harkittuja taloudellisia riskejä on itse kunkin syytä toisinaan ottaa, ja yliopisto-opiskelu kuuluu niihin ehdottomasti. Keskittäisin työnteon opetuksen loma-aikoihin, jolloin opiskelusta on mahdollista tehdä varsin tehokasta. Opiskella tulee voida ilman samanaikaista osa-aikatyötä, siis opintorahalla ja lainalla. Työjaksot, jotka samalla ovat harjoittelua, tulisi ajoittaa kesäkuukausiin. Nopea valmistuminen mahdollistaa aikaisemmin hyvin palkatun työn ja sitä kautta vaurastumisen paremmin kuin osa-aikaisen työn hidastama opiskelu. Mielestäni nykyjärjestelmä on hyvä, ja vain pienet muutokset ovat tarpeellisia. Erityisesti pitäisi huolehtia siitä, että opiskelijoiden mahdollisuus täysipäiväiseen opiskeluun taataan, jotta valmistumine asetetussa määräajassa on mahdollinen. Jos tarkastelemme asiaa kansainvälisesti, ovat suomalaisten opiskelijoiden opintojen rahoituksen järjestelyt erinomaiset. Opintorahan ja -lainan sekä asumistuen tulisi kattaa opiskelijoiden kulut niin, että päätoiminen opiskelu olisi mahdollista. Kannatan opiskelutukien reipasta nostamista. Toisaalta myös työkokemuksen kartuttaminen on opiskelijoille tärkeää. Opiskelulle ja osa-aikatyölle pitää löytää tasapaino niin, ettei opiskelu merkittävästi kärsi. 3 JYLKKÄRI kertoi (14/11) KeskiSuomen löytötavaratoimiston vaativan löytöpalkkioita polkupyöristä, jotka he siivosivat pihoista ja pyörävarastoista. Isännöitsijäliiton mukaan menettely oli laitonta. Asiasta on tehty tutkintapyyntö poliisille. Menettelikö löytötavaratoimisto oikein, Länsija Sisä-Suomen aluehallintoviraston ylitarkastaja Jouko Nurmi? ”Minä tulen vähän esteelliseksi tutkimaan asiaa, jos otan siihen kauheasti kantaa.” Näittekö aihetta toimenpiteisiin? ”Kyllä me sitä katsotaan.” Miten toimistoja valvotaan? ”Ei niitä nyt kauhean tiiviisti valvota. Resurssitkin ovat hyvin vähäiset.” Milloin löytötavaratoimiston perustaminen mahdollistui? ”Muistaakseni vuoteen 2010 asti saimme käyttää tarveharkintaa. Jos toimistolle ei nähty tarvetta, lupa voitiin evätä. Nyt se on tullut vapaan kilpailun piiriin.” Mihin yksityisiä löytötavaratoimistoja tarvitaan? ”Sitä on vaikea sanoa.” Kuinka paljon toimisto saa veloittaa tavaran omistajalta? ”Vaikea sanoa. Tavaran käyvän arvon arvioiminen on vaikeaa ja lisäksi yhtiöt voivat veloittaa kulujaan.” Saisiko löytötavaratoimisto tarjota rahaa ravintoloille heidän löytötavaroistaan ja veloittaa senkin kuluina? ”Kai he sellaisen sopimuksen saavat tehdä. Jotenkin nämä yritykset sen veloittaisivat. Eiväthän he tappiolla hommaa tee.” Jarno Liski ? Miten löytötavaratoimistoja valvotaan? KYSYN VAAN YTHS:llä YT-neuvottelut Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön hallitus on päättänyt käynnistää yhteistoimintaneuvottelut säätiön vuoden 2012 talousarvion tasapainottamiseksi. YT-neuvotteluilla tavoitellaan noin 850 000 euron vuotuisia säästöjä, ja ne koskevat koko henkilöstöä. YTHS:n kulujen kasvu on hidastunut vuosina 2009–2011. Säätiö on rahoittajiensa tahdon mukaisesti sopeuttanut toimintaansa, koska yliopisto-opiskelijoiden lukumäärä on laskenut. Kansaneläkelai-tos säätiön toiminnan suurimpana rahoittajana on edellyttänyt YTHS:ltä aiempia vuosia selvästi tiukempaa kulutasoa. Kelan rahoitusosuus YTHS:n kokonaisrahoituksesta on nyt pienempi kuin viimeiseen kahteenkymmeneen vuoteen. YT-neuvotteluissa pyritään siihen, että YTHS:n asiakkaille koituisi mahdollisimman vähän haittaa. Virtanen yliopiston hallitukseen JYYn hallituksen puheenjohtajan tehtävät juuri jättänyt Joonatan Virtanen, 26, on valittu Jyväskylän yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi. Aiheesta voi lukea lisää lehden sivulta 7. hdokkaita 5. Mitä mieltä olet EU/ETA-maiden ulkopuolisten opiskelijoiden lukukausimaksukokeilusta ja koulutusviennistä? Kansainvälistymisen edellyttämään opiskelijasekä opettajavaihtoon on panostettava lisää. Lukukausimaksukokeilut ovat kannatettavia. JY on osallistunut varsin aktiivisesti koulutusvientiin, ja erityisesti on tärkeää olla mukana kehitysyhteistyössä sekä yhteyksien luomisessa Euroopan ulkopuolelle. En pidä lukukausimaksuja toistaiseksi tarpeellisina. Ne eivät ole merkittävä rahoituslähde yliopistolle. Kansainväliset maisteriohjelmat ovat tärkeitä rekrytointikanavia tohtoriohjelmiin. Ilman lukukausimaksuja tämä rekrytointipohja on laajempi. Koulutusvienti on kannatettava asia. Kannatan molempia, jos niiden avulla voidaan lisätä yliopiston näkyvyyttä ja resursseja. Lukukausimaksukokeilu epäonnistui mm. Ruotsissa, ja näen sen yrittämisen melkoisena riskinä. Antaa hyvin resursoidun Aalto-yliopiston kokeilla lukukausimaksuja. Suomella on hyvä maine, ja myös me voisimme perustaa sivukampuksia joihinkin maihin. Tämä myös lisäisi opiskelijoiden kansainvälistymismahdollisuuksia. 6. Miten kehittäisit Jyväskylän yliopiston sisäistä viestintää ja avoimuutta? Tärkeää on, että muutostilanteissa kaikki yksiköt pääsisivät mukaan suunnitteluun jo ideointivaiheessa. Viestintä ei saa olla pelkästään virallisia ilmoituksia tapahtuneista asioista. Sisäisen viestinnän ensisijaiset kanavat ovat hyvin toimivat verkkosivut (UNO ja ISA) mobiiliversioineen sekä sähköiset tiedotteet. Myös Jylkkäri voi toimia nykyistä paremmin yliopiston tiedotuskanavana. Hallinnon tulee olla avoin ja läpinäkyvä kaikkia sidosryhmiä kohtaan. Yliopiston sisäinen viestintä toimii käsittääkseni tällä hetkellä hyvin hallinnosta ulospäin. Toiseen suuntaan näyttää kokemus olevan usein toisenlainen. Tätä voidaan parantaa jalkautumalla ja kuuntelemalla tarkkaan, mitä opettajat, tutkijat ja opiskelijat odottavat johdolta. Jyväskylän yliopiston viestintästrategia eri ryhmille analysoidaan systemaattisesti ja sitä kehitetään tarkoituksenmukaisesti. Viestintää laitoksilla ja tiedekunnissa vahvistetaan sujuvan tiedonkulun edistämiseksi, ja Jyväskylän yliopiston monipuolista viestintäkoulutusta hyödynnetään kattavasti koko yliopistossa. Kysymykset ja vastaukset kokonaisuudessaan: jylkkari.? Karonen Karonen Karonen Manninen Manninen Manninen Neittaanmäki Neittaanmäki Neittaanmäki Lyytinen Lyytinen Lyytinen
TOIMITUS SUOSITTELEE T ämän ilmestyessä JYYn hallitus pitäisi olla valittu. Hallituksesta on tulossa suuri ja monenkirjava. Kymmenhenkisen hallituksen puheenjohtajaksi noussee Pörssi&Dumpin Kalle Jokinen, joka on kuluvan kauden istunut Jylkkärin johtokunnassa. Lyhykäisen tuttavuuden perusteella Jokinen vaikuttaisi olevan taustaryhmässään enemmän palestiinalaishuivikuin liituraitasiipeä. Kauppatieteilijöiden hallitusvaltaa kavahtavat helpottuvat tietäessään, että Agoran marmoriaulasta ei Opinkiven hallitusbunkkeriin marssi kiiluvasilmäinen nuorkauppakamarilainen aikeenaan panna haisemaan muodinmukaisimmin konsulttiopein. T uleva hallitus pääsee jo pohtimaan isoja kysymyksiä liittyen uudisja korjausrakentamiseen. Kortepohjan MNOP-talo, eli tuttavallisemmin DDR alkaa olla peruskorjauksen edessä. Soluhuoneistojen muuttaminen yksiöiksi ei tiettävästi tule oikein kysymykseen kantavien rakenteiden vuoksi. Niinpä jopa rakennuksen purkaminen on harkittavien vaihtoehtojen joukossa. Vaikka se osoittautuisi taloudellisesti perustelluksi, saattavat rakennushistorialliset arvot tulla esteeksi, sillä ylioppilaskylä on merkittävä suunnannäyttäjä suomalaisessa lähiörakentamisessa. Myös Ilokiven remontti on edessä. Suunnitelmissa lounasravintola laajenisi koko keskikerrokseen. Silloin työntekijöitä pitäisi sijoittaa esimerkiksi ylimpään kerrokseen tai jonnekin muualle. Joka tapauksessa se tarkoittaisi vuokratulojen menetystä. P ian tämän lehden ilmestyttyä pitäisi syntyä valinta myös Jyväskylän uudesta rehtorista. Ehdokkaat on tätä kirjoittaessa haastateltu ja passitettu psykologisiin testeihin. Petri Karonen tarjoaa itseään vahvana johtajana. Kalle Lyytisellä olisi Amerikan-kokemusta ja etäisyyttä nykyiseen hallintokulttuuriin. Toisaalta Matti Manninen on hakuprosessissa tiettävästi vahvistanut asemiaan. Neittaanmäen mahdollisuuksia pidetään yleisesti heikkoina. V oisi ajatella, että hallitus saa tuntuvasti vahvemman roolin, mikäli valituksi tulee Lyytinen, joka on viettänyt viime vuosikymmenen Yhdysvalloissa. Pidetäänkö Karosta liiankin vahvana johtajana, kun yliopisto viimein siirtyy pois Aino Sallisen komennosta? Vai olisiko Manninen hallitukselle tässä suhteessa mieluinen kompromissi edellisten väliltä? Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? JOULULAULUT (perinne). Jyväskylässä voi laulaa asenteella tai perinteisesti. Kynnyksessä tai kirkossa. PIKKUJOULUT (kemut). Hei tonttu-ukot tissutelkaa, nyt on pikkujoulukausi. MYYJÄISET (ostostelua). Joulumieltä ja lahjoja yhdellä piipahduksella. 4 John Pajunen VIRALLINEN terveysvalistus yrittää tunkea leipää kansalaisten kurkusta alas, ja ymmärrettävästi valistaja on ihmeissään kun leipä ei teekään ihmisiä tyytyväisiksi. Uskoakseni virallinen valistaja on lisäksi pahoittanut mielensä kun sen auktoriteetti ei olekaan riittävä perustelu leivän terveellisyydelle tai vastaavasti voin epäterveellisyydelle. Mutta eräänlaista sirkushuvia auktoriteettien haastamisesta sentään on saatu, jos ei muualla niin ainakin vertaisarvioidussa someissa ja niiden keskusteluita muka ansiokkaasti uutisoivissa lehdissä. TALOUDEN uutisointi on mahtavaa, koska siellä on jatkuvasti meneillään kriisi tai jotain muuta jännittävää. Taloudessa ei muinoin tuntunut koskaan tapahtuvan mitään yhtä mieltä kuohuttavaa. Markan kurssi suhteessa dollariin tai ruplaan ei hytkäytä. Mutta euron olemassaolon järkkyminen vastaa jännittävyydeltään elokuvaa, jossa maailma eli Yhdysvallat on tuhoutumassa, ja pelastavan sankarin onnistumista jännittäessä kynnet uppoavat käsinojaan. ENSI VUONNA edessä on taas vaalit, ja jo tänä vuonna on päässyt seuraamaan kamppailua kun ehdokkaat esittävät mielipiteitään. Toimittajatkin voivat olla innoissaan kun heidän ohjelmassaan tulee esiin mielipide-ero. Mahtavaa draamaa! Eivätkä ohjelmat ole liian pelottavia, presidentiltä kun on valtaoikeudet viety, ja presidentti valitaan suoralla kansanvaalilla. Silti on jännää kun voi olla valitsemassa arvojohtajaa. Ihmiset useinkin kokevat olonsa paremmaksi saatuaan plaseboa. JOILLAKIN lääkkeillä on silti todellinen vaikutus, siis lumevaikutusta voimakkaampi vaikutus. Vaikka vaalit ja niiden käsittely mediassa jäävätkin merkittävyydeltään hassujen kissavideoiden tai talousasiantuntijoiden tasolle, ja kansanterveyden vaalijoilla on vastassaan kansanasiantuntijoiden armeija, ei totuuden tavoittelu vakavassa mielessä ole mieletöntä. Todellinen lääke olisi kriittinen ajattelu. Jokinen vaikuttaisi olevan taustaryhmässään enemmän palestiinalaishuivikuin liituraitasiipeä. ” pääkirjoitus 5. joulukuuta 2011 Nähdään ensi vuonna Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jarno Liski 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Elina Mäenpää 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Tommi Puska 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Tommi Puska Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS Plaseboa kansalle
VIIME JYLKKÄRISSÄ ollut artikkeli ”Löytöpalkkio omasta pyörästä” herätti rutkasti ajatuksia Jyväskylän ylioppilaslehden verkkosivuilla. Tässä poimintoja: ”Tuossa on tehty homma myös väärinpäin. Järkevää on, että homman hoitaja (taloyhtiö tai se löytötavaratoimisto) merkitsee pyörät lapulla, jossa lukee ”taloyhtiö siivoaa hylättyjä pyöriä. Jos käytät pyörääsi, POISTA TÄMÄ LAPPU. Pyörät, joissa on lappu viedään varastoon xx.xx.2011, jonka jälkeen voit kysyä niitä paikasta y.” Ei ole mitään järkeä, että 100 henkeä kukin virittelee jotain erillisiä lappuja ja ehkä päivittäin käyttää pyörää, jossa pitäisi sen lapun pysyä kyydissä. Ne laputtaa kerran hyvin nopeasti, kun printtaa ja laittaa kuminauhalla sen lapun kiinni. Sitten 3–4 viikon jälkeen vie ne pyörät pois, joissa on lappu. Samoin ei jää homma siitä kiinni, katsooko ilmoitustaulua, vaan sen näkee stongassa. Sen kun nykäisee lapun roskiin (on se hyvä silti ilmoitustaulullakin mainita). Miten tämä on niin vaikeaa… Väärinpäin ”Joskus elämässä vaan pitää nuolla haavojaan. Ei aina voi olettaa, että joku toinen tekee sinun puolestasi ja joku toinen hoitaa sinun asiasi”, Virta toteaa. No jo on älytöntä touhua. Älkää nyt pyöräilijät vaan missään tapauksessa maksako mitään kenellekään varastetuista pyöristänne! Taloyhtiö järjesti massaoperaation, joten taloyhtiön kuuluu olla vastuussa. Tarpeeksi paljon tutkintapyyntöjä poliisille, niin eiköhän mene viesti perille. Varkaat kuriin Itse tekisin tuollaisessa tapauksessa rikosilmoituksen varkaudesta. Tilanne on verrattavissa siihen, että taloyhtiön pihaan jätetty vieraan pyörä käydään viemässä pois. Ei yksipuolinen ”merkkaa pyöräsi tai se varastetaan” -ilmoitus ole mikään sopimus, jonka perusteella voisi tehdä toisen omaisuuteen kajoavia toimenpiteitä. Laintuntija Kyllähän tässä on kyse selkeästä varkaudesta. Kaksi viikkoa käyttämättä olleet pyörät eivät todellakaan ole mitään löytötavaraa. Ja kyllä noihin ”elämässä saatuihin haavoihin” pitäisi olla jokin itseaiheutettu syy. Taloyhtiöhän tuossa niitä haavoja asiakkailleen tilaa. Pyöräkellarien siivoamisen suosittelisin taloyhtiön hoitavan itse, ja lahjoittamaan pyörät hyväntekeväisyyteen tai myymään ne itse. Ensimmäisen kommentin mukainen menettely on myös kannatettava tapa selvittää hylätyt pyörät. Joona Nuutinen Itse asun kyseiselle alueella, ja meikäläisen talossa tuo ilmoitus oli seinällä reilun viikon. Kolmena päivänä yritin huoltoyhtiöön soittaa ja kysellä että mitäköhän tämä pyörän ”merkitseminen” oikein tarkoittaa?” Neljäntenä päivänä huoltoyhtiöstä vastatattiin ja kerrottiin että jonkun sortin merkkiä nimeä yms., joita poliisilta muun muassa saa hankittua pyörään kiinni. Laitoin pyörän telineseen kahdella lukolla kiinni, ei lähteny varastoon. Onneksi. Sivustakatsoja Kapakat, ilon ja unohduksen hallit Kaljassa on unohdus. Opiskelijan elämä on köyhää mutta hauskaa, uskotaan. Ulkopuoliset eivät tiedä, että opiskelija elää niukkuuden taloudesta ja pitää hauskaa silloin kun pystyy. Ehkä kerran viikossa, keskimäärin; jotkut useammin. Hauskanpidolla tarkoitan kapakassakäymistä. Kapakkaan mennään ryyppäämään ja hakemaan petikaveria. Asumistiheyteen nähden Jyväskylässä on valtavasti ravintoloita, mutta onko sellaista, jossa opiskelija voi viihtyä? Toisaalta ihmiset luovat hengen paikkaan, jossa käyvät. Onko Jyväskylässä kulttuurikapakkaa? Mikä on kulttuurikapakka? Jyväskylän ylioppilaslehti (31.3.1982) 5 Kellastuneet sivut Päiväsaikaan sain positiivista palautetta, mutta yöllä ihmisten viha purkautui. Kerran jouduin nousemaan häkistä ulos, kun ympärillä ollut väki kävi liian aggressiiviseksi. Eläinaktivisti Matti Hetemäki kertoo hetkistään häkissä Jyväskylän kävelykadulla (Keskisuomalainen 17.10.) Niina , 24 , markkinointi ”Kaikki yhtä huonoja.” Chad Edwards , 26, corporate-environmental management ”En lue dekkareita. Lempikirjailijani on Paul Hawken.” Pauliina Tuomela , 21, suomen kieli ”Apua, en lue dekkareita. Pienenä luin Neiti Etsiviä.” Kuka on suosikkidekkaristisi? GALLUP LYHYESTI Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA IR T O K U V A Pikkuinen Tarja ja pikkuinen Pentti tervehtivät Suomen käsityön museon ikkunassa. Nukketaiteilijoiden perinteinen joulunajan näyttely on tänä vuonna Linnan juhlat. T OMMI P USKA Viivi Keikkala, 18, Puheviestintä ”Neiti Etsivien kirjoittaja.”
6 JYYPÄÄ PYÖRÄILIJÄT ja kävelijät niputetaan liian usein samaksi moottorittomaksi massaksi kevyen liikenteen nimikkeen alle. Tästä on tultava loppu. Keskustan liikennekehittämissuunnitelma antaa viitteitä turvallisuuden parantumisesta liikuttaessa kävellen ja pyöräillen sekä viihtyvyyden parantumisesta keskusta-alueella. Tämän saman työn tulee tulla vahvasti myös kampuksille, jotta kompaktista Jyväskylästä muotoutuu moderni kaupunki liikkua kätevästi kävellen ja pyörällä. Jyväskylään tulija kiinnittää heti huomiota pyöräilijöiden määrään. Tiiviinä ja opiskelijavaltaisena kaupunkina Jyväskylä on oivallinen paikka pyöräillä ja edistää sitä. Tämä luo Jyväskylän yliopistolle loistavat puitteet pro?loitua pyöräilykampukseksi. Pyöräily on olennainen ja näkyvä osa arjen opiskelijaelämää, jota yliopisto haluaa tukea Student Life -konseptillaan. Lisäksi kaikki kampukset, Seminaarinmäki, Mattilanniemi sekä Ylistönrinne ja -mäki, sijaitsevat polkaisuetäisyydellä toisistaan ja keskustasta, mikä tekee ekologisesti liikkumisen järjettömän houkuttelevaksi. EDISTÄMÄLLÄ pyöräilyn edellytyksiä luotaisiin helposti puitteet toiminnalliselle, viihtyisälle ja turvalliselle opiskeluympäristölle. Tällainen varsinainen pyöräilykampus elävöittäisi yläkaupunkia ja häivyttäisi kampusten ja keskustan rajaa yhteisen oleskelun tilaksi, jossa kaupunki on osa kampusta ja päinvastoin. Pyöräilykampus tarkoittaisi yliopistolle ja sen rakennukset omistavalle SYKille panostamista houkutteleviin ja turvallisiin pyöräparkkeihin sekä -reitteihin. Reittien tulee olla selkeitä ja niiden tunnuspiirteiksi ehdotan kaistoja, jotka huomioivat erilaiset liikkujat. Parkkien tulee olla runkolukitusmahdollisuudella ja katoksella varustettuja, riittävän väljiä ja silmälle iloa tuottavia. Esimerkiksi kaksikerroksiset telineet mahdollistavat tiiviin tilankäytön kompaktilla kampuksella. Tilankäyttöä puolustaen on huomattava, että pyörien parkkeeraaminen vie huomattavasti vähemmän tilaa kuin autojen. Silti kampuksella on riittämättömästi erilaisille ?llareille soveltuvia parkkipaikkoja. KAIKKI VIIME aikoina keskustassa toteutetut, hyvin sijoitetut pyöräpysäköintipaikat on otettu ilolla vastaan – ne tulevat tarpeeseen. Suuntaa tulee jatkaa. Pyöräreittien ja -parkkien parantamisella kampuksella, mikä olisi linjassa yliopiston julistaman autoton kampus -tavoitteen kanssa. Panostus ekologiseen pyörillä liikkumiseen on askel viihtyisäksi, turvalliseksi ja halutuksi opiskelupaikkakunnaksi, jonne halutaan tulla ja jäädä! Pyöräily on olennainen ja näkyvä osa arjen opiskelijaelämää, jota yliopisto haluaa tukea Student Life -konseptillaan. ” Heidi Kirkonpelto Ki rjo itta ja on JY Yn ha l litukse n jäse n. Heidi Kirkonpelto Polkaisuetäisyydellä
Ylioppilaskunnan hallitukseen valittujen kannattaa pitää hyvät välit vanhempiinsa ja rikkaisiin sukulaisiinsa, mikäli edellistä hallitusta on uskominen. Hallituslaisten palkkio on vähimmillään opintotukeakin pienempi. JYYN uusi hallitus saa pian laskea pennosiaan ja toivoa lottovoittoa tai muuta ratkaisua tuleviin toimeentulo-ongelmiinsa. Vastavalitun hallituksen palkkioihin on varattu 32 100 euroa. Summa jaetaan hallituksen 7–9 jäsenen kesken. Puheenjohtajan palkkio on erikseen. Vuoden 2011 hallituksessa oli vähimmäismäärä jäseniä. Heistä kukin tienasi vuoden työstä 4 500 euroa. PUHEENJOHTAJAN tehtävät juuri jättäneen Joonatan Virtasen mielestä hallituksessa olevilla ei tarvitse olla parempaa toimeentuloa kuin ”tavallisella opiskelijalla”. ”Palkkion tarkoitus on auttaa, ettei hallituslaisen tarvitsisi käydä töissä tai opiskella”, hän sanoo. Virtasen hallituksen sopovastaavan Fatim Diarran mielestä palkkio ei riitä mihinkään. ”Koko vuoden kestänyt persaukisuus jättää JYYstä paskan muiston”, Diarra lataa. ”Hallitusvuoden aikana on helvetisti duunia. Totta kai hallitukseen pyrkiminen on oma valinta, mutta me ollaan puoliorjia, väsyneitä ja köyhiä.” Hallituksen jäsenen nimellinen työaika on 25 tuntia viikossa. Ympäristöasioista vastanneen Heidi Kirkonpellon mukaan työtunteja kertyi vähän enemmän, noin 6 tuntia päivässä. ”Sen lisäksi saattaa päivittäin olla 2–6 tuntia hallitustyöskentelyyn liittyviä tapaamisia ja valmisteluja”, Kirkonpelto laskee. Virtasen talousvastaavan Jukka Ruokasen mielestä palkkio ei ole missään suhteessa työmäärään. ”Jotta korvaus työstä olisi edes jotenkuten kohtuullinen, sen pitäisi olla vähintään 1 000 euroa kuussa”, Ruokanen sanoo. ENTINEN kopovastaava Mikko Punkari ei pidä mahdollisena vähentää hallituslaisten työmäärää mutta ei myöskään korottaa palkkioita. ”Ylioppilaskunnan jäsenmaksua en halua nostettavan, ja moni muukin toiminnan osa-alue kaipaisi lisää pätäkkää.” Jylkkärin haastattelemista hallituksen jäsenistä ainoastaan Kirkonpelto oli ehtinyt opiskella lukuvuoden aikana. Lisäksi kesällä hän, Ruokanen ja Punkari olivat suorittaneet opintojaan hieman eteenpäin. Opintotukia ei kuitenkaan juuri nosteltu. Palkkatöissä kertoo olleensa vain Punkari, joka työskenteli kesällä päivän viikossa. Hallituslaisten lompakot ovat elokuun alusta entisestään keventyneet, kun asumislisän nostaminen on luettu opintotukikuukauden käyttämiseksi. Esimerkiksi Ruokasen ”kohtuullisen hyvä” taloudellinen tilanne huonontui, koska ei enää ollut järkevää nostaa pelkkää asumislisää. Fatim Diarran puolestaan oli pakko siirtyä yleisen asumistuen piiriin. ”On ollut hirveää pummia rahaa vanhemmilta ja kavereilta”, Diarra suree. JOONATAN VIRTANEN pitää hallituksen palkkioita ikuisuusongelmana. Hänen mukaansa kynnys tehdä toimeentulo-ongelmille jotain ei ylity, koska ”kyseessä ei ole mikään kriisi”. ”Kyllä hallituksessa pärjää, jos elää kuin opiskelija. Kannattaa suosia sosiaalista asumista, ruokailua ja liikuntaa. Hyödyntämällä Ilokiveä ja yliopistoliikuntaa säästää pitkän pennin”, hän neuvoo. Kokeilemisen arvoisia toimeentulovinkkejä uudelle hallitukselle – ja miksei muillekin opiskelijoille – antaa myös toinen kopovastaava Joachim Kratochvil . ”Ryhdy kesällä palstaviljelijäksi. Käy JYYn valiokuntien kokouksissa, koska niissä nopeakätinen ihminen saa sämpylöitä ja säästää iltapalakuluissa. Peri rikas sukulainen.” Heli Hämäläinen T OMMI P USKA Syökööt sämpylöitä Rikastuva Virtanen maksaa avovaimolle Spotifyn JYYN vuoden 2011 hallituksen puheenjohtaja Joonatan Virtanen on valittu yliopiston hallituksen opiskelijajäseneksi. Kaksivuotinen toimikausi alkaa ensi vuoden alusta. Valtio-oppia opiskeleva Virtanen, 26, on yliopiston hallituksen ainoa opiskelijajäsen – ja kohta rikas mies. JYYn hallituksen puheenjohtaja on ylioppilaskunnan johdon kovimmin palkattu luottamushenkilö. Hallituksen puheenjohtajan palkka on 8 400 euroa vuodelta. Virtanen nettosi lukuvuoden jokaisena yhdeksänä kuukautena 933,33 euroa. ”Tuloni nousivat jo hallituksen puheenjohtajan pestin aikana. Olihan se mukava summa verrattuna opintotukeen”, Virtanen toteaa. VASEMMISTOLAINEN Virtanen saa pian toden teolla taistella porvarillisen elämäntyylin houkutuksia vastaan, koska yliopiston hallituksen jäsenenä hänen tulonsa kaksinkertaistuvat. Yliopiston hallituksen opiskelijajäsenelle maksetaan samaa palkkiota kuin muille jäsenille: 1 200 euroa kuussa sekä 300 euron kokouspalkkioita. Kokouksia on vuodessa 14. Jäsenten palkkioita on vastikään korotettu. ”Mielestäni nykyinen palkkio on ylimitoitettu, enkä olisi halunnut sitä niin suureksi”, Virtanen muotoilee vaatimattomana. ”Toisaalta hallituksen opiskelijajäsenellä on niin paljon vastuuta ja vaikuttamisen mahdollisuuksia, että niihin suhteutettuna palkka on sopiva.” VIRTASEN mukaan toistaiseksi vain yksi toveri on kuittaillut tulojen kasvusta. ”Kaveri kysyi, onko ruvettu jo katselemaan autoa. No ei olla. Mutta kun haluaa vaikuttaa, täytyy kestää kuittailut”, hän sanoo. Palkkarahoja hän ei aio törsätä myöskään luksuslukaaliin. ”Asuntoni säilyy KOAS Ainolassa.” Rikastuva opiskelijoiden äänitorvi mainitsee nähneensä joskus uutisen lottovoittajasta, joka kertoi arkisesti aikovansa ostaa pesukoneen. Mihin Virtanen sitten suunnittelee kuluttavansa suuret tulonsa? ”Itselleni aion hankkia uuden tietokoneen entisen rämän tilalle. Avopuolisolle ajattelin ostaa Spotifyoikeudet, kun hän on niitä toivonut. Ja toki säästän tulevaisuuden varalle.” Heli Hämäläinen Joonatan Virtanen jätti äskettäin hallituksen puheenjohtajan tehtävät. Hänestä tulee yliopiston hallituksen opiskelijajäsen. Virtasen mielestä hallituksessa olevilla ei tarvitse olla parempaa toimeentuloa kuin tavallisella opiskelijalla. Koko vuoden kestänyt persaukisuus jättää JYYstä paskan muiston. ” Fatim Diarra 7
Jyväskylän dekkariseikkailussa ratkottavana ovat Markku Ropposen Kuhalaromaanien rikokset. Jylkkärin toimittaja ja kuvaaja lähtivät mysteerien maille pahan jalkajousisurmaajan perään. JALKAJOUSIMURHAAJA on rettelöinyt Jyväskylässä. Surmansa on saanut paikallinen ex-pariskunta. Murhatun vaimon tuohtunut Ainosisko uskoo mysteerin selvittämisen yksityisetsivä Otto Kuhalalle. Hän lupaa ruhtinaallisen palkkion. Aino kertoo Kuhalalle jalkajousia myyvästä asekauppias Kai Rajalasta, uteliaasta naapurinukko Tornaisesta, pariskunnan kymmenen vuotta sitten kadonneesta Petri-pojasta, Petrin kaverista Eerik Muukosesta ja siskon exmiehen katkeroituneestä työkaverista. Kuka on paatunut murhamies? Mysteeriä ei tänä alkutalven koleana keskiviikkoiltana selvitä Kuhala, vaan tehtävälle omistautunut dekkariseikkailun osanottajajoukko. RIKOKSEN taustat kerrotaan muutaman hengen ryhmiin jakautuneille seikkailijoille lähtöpaikka Old Bricksissä. Lisäksi saadaan kartat, joihin on merkitty viisi kohdetta, joissa ryhmien tulee vieraille. Pisteissä odottavat näyttelijät, hämärät ja vähemmän hämärät tyypit, joiden avulla synkkää ja sykkyräistä vyyhtiä rullataan auki. Ryhmät käyvät pisteissä eri järjetyksessä. Jylkkärin salapoliisit saavat seurakseen Jyväskylän ammattikorkeakoulussa työskentelevän yliopettaja Helena Koskimiehen ja miehensä taiteilija Repa Virolaisen. Suuntaamme ensimmäiseen pisteeseemme tapaamaan Kai Rajala. Hyvin epämääräiseltä vaikuttava asekauppias vastailee, kunnes tuntuu ärsyyntyvän Kuhalan kätyreihin. ”Menkää siitä.” Jalkajousia mies kuitenkin myy. Lähinnä nuorille miehille, kuulemma. KIRKKOPUISTON läheisessä baarissa päivystää kikkurapäinen suupaltti Oskari Tornainen. Ei hän toki uteliaisuuttaan entisiä, murhattuja naapureitaan kytännyt, mutta on kovin tietoinen heidän asioistaan. Tornainen voivottelee muistavansa menneet paremmin kuin nykyisen ja keskeyttää etsivien kyselyn välillä päivittelemällä pöydällä lojuvassa sanomalehdessä seisovia kauheuksia. SEURAAVAKSI etsiväryhmämme kohtaa luihun oloisen Eerik Muukosen. Häntä tentataan tovi, minkä jälkeen tie vie erääseen kahvilaan. Pöydässä siemailee juomaansa tyylikäs lady, Dolores Hallava. Hän on surmatun pariskunnan Petri-pojan entinen opettaja. Dolores on toki hyvin järkyttynyt perheen kuolemasta. Lopuksi raudanluja etsivänelikko tapaa poliisin. Kaljupäinen Nevakivi ei juuri hiisku tiedoistaan, mutta kaipaa kyllä uusia havaintoja. Kauppaamme niitä informaatiota vastaan, mutta jäämme aika kylmiksi. Ennen paluuta Old Bricksiin puhkumme mielessämme olevia epäilyjä ja ajatuksia. Epäiltyjen listalla vilahtelee kolmekin nimeä, joista yksi on ollut mukana alusta saakka. Lopulta osansa on myös intuitiolla. Jylkkärin terävä ryhmä ratkaisi arvoituksen ja murhaaja pannaan tilille. DEKKARISEIKKAILU on jyväskyläläisen yrittäjä Soili Vuorenmaan idea. Vuorenmaan yritys Centralia Oy järjesti ensimmäisen seikkailun jo kaksi vuotta sitten. ”Olen innokas dekkareiden lukija. Mietin, että olispa kiva tutustua Ropposen kirjojen rikospaikkoihin. Olisi paikallisen kirjailijan tarina ja näyttelijät”, Vuorenmaa kertoo. Muutaman tunnin kestävällä iltaseikkailulla on riittänyt suosiota. Se on laajentunut Jyväskylästä muuallekin: mukana on jo viisi kaupunkia, joissa seikkaillaan dekkaristien tarinoissa. Jyväskylässä on Markku Ropponen , Kuopiossa Marko Kilpi , Tampereella Seppo Jokinen , Hämeenlinnassa Tapani Bagge ja Helsingissä Jarkko Sipilä . Dekkariseikkailu rantautuu vielä myös Turkuun ja Hankoon. Seikkailu sopii esimerkiksi yritysten pikkujouluohjelmaksi. Se on ollut myös suosittua Tyky-päivien viihdettä. Seikkailun päätteeksi ryhmä pääsee nauttimaan illallista. Jyväskylässä seikkailuja on kahdesta kolmeen kertaa viikossa. OMA KOKEMUS seikkailusta oli positiivinen. Sisäinen etsivä huusi hallelujaa päästyään mysteerin ääreen kulmat kurtussa ja aivonystyrät solmussa. Toteutus oli harkittu ja onnistunut. Seikkailun aikama huomasi menevänsä täysin mukaan touhuun. Myös Koskimies ja Virolainen tuntuivat eläytyvän jännittäviin tilanteisiin. Vain harva sinä iltana paikalla olleista kertoi lukeneensa Kuhalan seikkailuja. Se ei haitannut. Seikkailijoilla ei ainakaan ollut ennakkotietoa juonikuvioista. Näyttelijät olivat mainioita. Vuorenmaa kertoi haeskelleensa heitä pitkään seikkailujen alkaessa. ”Se oli haastavaa, sillä Ropposen lukijoilla on selvät mielikuvat siitä, miltä dekkarihahmot näyttävät. Samoja näyttelijöitä on ollut mukana alusta asti”, Vuorenmaa kertoo. KIRJAILIJA Ropponenkin oli paikalla ennen varsinaisen seikkailun alkua. Murhaajan jäljillä Repa Virolainen (vas.) ja Helena Koskimies tenttaavat näyttelijä Jari Mansikkaviitaa. Seikkailu alkaa Old Bricksistä. Seikkailijoille kerrotaan murhasta.
KUVAT : T OMMI P USKA Hänestä dekkariseikkailuajatus on vaikuttanut hyvältä alusta saakka. Onhan se keino tehdä Kuhalaa tutuksi heillekin, jotka eivät etsivää tunne. ”Jyväskylä on hyvä ympäristö dekkarin tapahtumille. Olen keksinyt tänne itsekin katuja ja paikkoja. Fiktiostahan tässä on kyse", kirjailija kertoo. Hän lisää, ettei kotikaupunki ole mikään valtti ”En halua sen kummemmin mainostaa kotiseuturakkautta.” Soili Vuorenmaa tunnustaa miettineensä, että Ropponen on todellisuudessa kuin viilipytty: rauhallinen ja hillitty. Kirjoista taas huokuu hauskuus. ”Se rauhallisuus on vain pintaa”, Ropponen hymähtää. Kuhalassa ja Ropposessa taas ei kuulemma ole mitään samaa. Kirjailija ei ole luonut omakuvaa. Kirjastonkinhoitajanakin työskennellyt mies on nyt kirjoittanut kymmenen Kuhala-kirjaa. Ensi maaliskuussa ilmestyy jälleen uusi seikkailu. Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? Jylkkärin kuvaaja Tommi Puska (oik.) luopui toviksi kamerasta pohdiskellakseen mysteeriä. Timo Leinonen onnistuu olemaan hyvin salaperäinen. Joonas Kunnela eläytyy rooliinsa. R EPA V IROLAINEN
Eva Louhivuori ja hänen miehensä Manu matkustivat ja työskentelivät ympäri Eurooppaa puoli vuotta. Se elämä synnytti nettiblogin ja matkalaukullisen musiikkia. JYVÄSKYLÄSTÄ kotoisin oleva Eva Louhivuori tapasi Manunsa, ranskalaisen Manu Laudicin , kun pari opiskeli musiikkia samanaikaisesti Bostonissa. Heistä tuli pari, joka sairastui jenkkiähkyyn. He halusivat pois. ”Suunnittelimme muuttoa Lontooseen. Lähdimmekin sinne katselemaan asuntoja. Tuhlasimme ja söimme hyvin, mutta pian ?ilikset alkoivat laskea. Tuntui, että tämä ei ole se meidän juttu”, Eva aloittaa tarinansa ja hörppää kahvia Jyväskylän Salsa Orkidean pöydässä. MANU JA EVA suuntasivat Lontoosta Etelä-Ranskaan Manun isän luo. He pohtivat siellä, mitä tekisivät. Manun isä ehdotti, että pari lähtisi matkustelemaan. Mikään ei pidättelisi nuoria ja lapsettomia. ”Niin me sitten ostimme asuntoauton ja lähdimme.” Eva ja Manu matkasivat eurooppalaisilla luomumaatiloilla. He tekivät töitä ja saivat vastineeksi ruokaa ja yösijan. Matkasta syntyi lauluja, myös nettiblogi Travel in music, jonne Eva ja Manu päivittivät musiikkivideoita. Näin blogin seuraajat matkustivat heidän kanssaan. Näkivät, miten oliiviöljyä tehdään, miten maatiloilla eletään ja miten henkeäsalpaavia maisemia maailma tarjoaa. ”Blogista tuli ihmeen suosittu. Ensin lukijoita oli muutama kymmenen, lopulta satoja”, Eva kertoo. Lauluissa yhdistyvät tarinat ja ?ilikset. He tapasivat ihmisiä, jotka elivät Evan sanoin hurjalla tavalla. Oli mies, joka ei uskonut henkisiin asioihin. Hän oli Evan vastakohta, ja he tapasivat väitellä henkisyydestä. ”Hän mietti, että elämme vain elämämme, minkä jälkeen kaikki loppuu. Mies oikein hyökkäsi mun mielipiteitä vastaan. Siitä syntyi Feet in the water -biisin kohta ”He felt safe with a loaded gun.” EVA KERTOO , että maatiloilla heidät otettiin lämpimästi vastaan. Matkalta löytyi useita ystäviä, joihin Eva kertoo pitävänsä yhä yhteyttä. 10 VAPAALLA Yölliset soitot piinaavat Olli Lindholmin naapuria. Raskasta joulua Paviljongissa Jyväskylän Paviljongissa lauletaan joululauluja raskaasti perjantaina 15. joulukuuta kello 19. Tapahtuman kaartiin kuuluvat muun muassa Pasi Rantanen (Thunderstone), Marco Hietala (Nigthwish), Tony Kakko (Sonata Lauluja maatiloilta ”Kerran tosin olimme kummallisen naisen luona. Hän kutsui itseään hyvin ekologiseksi, vaikka eli suuressa kartanossa keskellä kaupunkia. Naisella oli pieni pläntti, jossa viljeli maissia ja käytti kemikaaleja. Hän korosti sitä ekologisuuttaan, kun osti vaikka luomujogurtin.” Eva muistelee erityisen lämpimästi Ranskan Pyreneillä elänyttä eläinsuojelijaa. ”Se oli sellanen James Bond -tyyppi”, hän nauraa. Evan mukaan miehen ansiosta Ranskassa on lopetettu yli 15 eläimiä huonosti kohdellutta sikatilaa. ”Hän meni tiloille ja oli ystävällinen. Tutustui tilallisiin ja pääsi näkemään, mitä tiloilla tehdään. Hän kuvasi salaa ja vei nauhat poliisille. Siisti tyyppi.” PARISKUNTA palasi Suomeen, Helsinkiin, viime huhtikuussa kierreltyään puolisen vuotta. ”Se tuntui niin oudolta. Oli kummallista, kun oli avaimet muuallekin kuin autoon”, Eva muistelee. Keväällä Evalta ja Manulta ilmestyy levyllinen tunnelmia matkalta. Eva piti koko reissun ajan päiväkirjaa, jonka merkintöjen pohjalta hän on kirjoittanut myös uusia biisejä. Nyt on ollut aikaakin eri lailla kuin tien päällä. ”Manun kanssa meillä on tosi kova luottamus nykyistä bändiämme kohtaana. Jengikin tykkää. Toivomme, että saisimme tehtyä hyvän levyn ja pääsisimme kiertämään ympäri maailmaa ja jakamaan musiikkiamme.” Kiikarissa on muutto Pariisiin. ”Ei me oikein malteta olla Suomessa.” Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? Kuvat: evamanu.com Eva Louhivuori ja Manu Laudic ovat opiskelleet Berklee College of Musicissa Bostonissa. Eva opiskeli taannoin vuoden musiikkikasvatusta Jyväskylän yliopistossa. Pariskunta lupaa tulla Jyväskylään esiintymään jälleen ensi keväänä. Kerran tosin olimme kummallisen naisen luona. Hän kutsui itseään hyvin ekologiseksi, vaikka eli suuressa kartanossa keskellä kaupunkia. ” Eva Louhivuori Se oli sellanen James Bond-tyyppi. ” Eva Louhivuori K ATJA T ÄHJÄ
11 Arctica), Ari Koivunen (Amoral), J. Ahola (Teräsbetoni), Ilja Jalkanen (ex-Kiuas) ja Antony Parviainen (Machine Men). Esiintyjät vaihtelevat paikkakunnittain, joten ihan koko tähtikaartia ei Jyväskylässä välttämättä nähdä. Raskasta joulua on vieraillut menneinä vuosina muun muassa Lutakossa. Club for Fiven rekiretkelle Club for Fiven Rekiretki-joulukiertue kaartaa Jyväskylän Paviljonkiin 9. joulukuuta. Konsertti alkaa kello 19. Club for Five on vuonna 2000 perustettu suomalainen uuden sukupolven a cappella-lauluyhtye. Runoja vartissa Runopalvelu Uusikuu lahjoittaa nuorten kirjoittamia runoja nonstoppina ja kirjoittaa myös asiakkaiden toivomusten mukaisia tekstejä kaupunginkirjastolla 12. joulukuuta kello 18.00–19.30. Yhden tekstin valmistuminen kestää noin 15 minuuttia. Joululauluja Kynnyksessä 68 browneyes feat. Sillimies esittää Kauneimpia joululauluja Mustassa Kynnyksessä perjantaina 16. ja lauantaina 17. joulukuuta. Menon kauneudesta ei sitten olekaan takuita – onhan kyseessä sentään Sillimies.
Farao Pirttikangas Kuhmalahden nubilaiset Helmi levyt Pekka ”Faarao” Pirttikankaan CV:stä löytyy Cosmo Jones Beat Machinen ja Astro Can Caravanin kaltaisia yhtyeitä. Kuhmalahden nubialaiset on ensimmäinen levy, jolla Pirttikangas esiintyy suomeksi. Ensikuulemalta Kuhmalahden nubialaisten musiikki hämmentää vaikutteidensa suorasukaisuudella. Erityisesti Käärmeen seurakunta on kuin suora sitaatti Tuomari Nurmion yhdessä Alamaailman vasaroiden kanssa tekemältä Kinaporin kalifaatti -albumilta. Tarkemman kuuntelun myötä levyn nyanssit paljastavat itsensä. Musiikki lainailee bluesiin aineksia eri kansanmusiikeista. Soitto soi läpi albumin orgaanisesti ja upeasti. Pirttikangas on saanut bändiinsä joukon taitavia muusikoita, joiden soitinvalikoima on peruspoljentoon verrattuna kiehtova. Esimerkiksi Kusti Vuorisen haitari tuo makeaa soundia letkeästi kulkevaan Amédé Ardoin -kappaleeseen. Pentti Dassumin soittimiksi on levyn kansivihkossa listattu ”romut”. Kokonaisuutena Kuhmalahden nubialaiset on ilmava, minkä takaa instrumentaaleille lohkaistu runsas tila. Levyn ?naali, etiopialainen kansansävelmä Minim aiakora, tarjoaa hypnoottisen seitsenminuuttisen. Rauli Karjalainen ”Orgaanista ja upeaa” Eki-setä: Kuningaskobra / Tiikerihai (Aloha Records 1981) JOSKUS pelkällä erikoisella harrastuksella pääsee kuuluisaksi, mikäli jatkaa toimintaa tarpeeksi pitkään. Nimikirjoitusten keräämistä harrastanut Erkki Rapo eli Eki-setä (1946–2004) on tästä hyvä esimerkki, sillä hän sai elämänsä aikana runsaasti palstatilaa pelkästään kyttäämällä julkkisten nimikirjoituksia eri paikoissa. 40 vuotta jatkunut harrastus alkoi Paul Ankan nimmarista ja jatkui The Beatlesin kautta muihin maailmantähtiin. EKI-SEDÄN hengailu musiikkialan ihmisten kanssa ei rajoittunut pelkästään nimikirjoitusten keräämiseen, sillä hän kokeili siipiään myös levytysstudiossa. Vuonna 1981 setä levytti Agents-yhtyeen kanssa singlellisen 1950-luvun ikivihreitä iskelmiä: levyn A-puolelta löytyy Kuningaskobra ja kääntöpuolelta Tiikerihai. Levyn kannessa Eki-sedän naama on sijoitettu vaatimattomasti faaraon päähineen sisään. Viittaus olisi helpompi ymmärtää, mikäli kappaleiden tekstit sijoittuisivat Egyptiin, mutta kummankaan laulun kohdalla näin ei ole. Levyllä Eki-setä avaa molemmat kappaleet englanninkielisellä puheosuudella, joiden jälkeen on itse laulun vuoro. EKI-SETÄÄ huonompiakin laulajia on päästetty levylle Suomessa aikoinaan. Ammattilaistasolle mies ei yllä, mutta karaokessa hänen laulutaitoaan kiiteltäisiin. Jos sedän suorituksesta haluaa etsiä jotain moitittavaa, ehkä kappaleiden äänityksessä olisi voinut pitää tekstilappuja mukana. Nyt mies sekoaa Kuningaskobran sanoissa niin, että ensimmäisen säkeistön jälkeen tulee viimeinen säkeistö ennen kuin kappale jatkuu tekstin keskimmäisellä osalla. Tämä ei ainakaan paranna tekstin draaman kaaren toimivuutta. Eki-sedän musiikki on noussut viime vuosina yllättäväksi keräilykohteeksi, sillä Kuningaskobra-singlestä saa maksaa suuria summia moniin muihin saman ajan musiikkioutouksiin nähden. Tämä saattaa toki johtua myös nimekkäästä taustayhtyeestä, mitenkään laulajan panosta vähättelemättä. Eki-sedän elämästä kiinnostuneille voi suositella miehestä kertovaa kirjaa Hei, anna nimmari! (2006). Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. 12 ARVIOT DIVARIN HELMI S Se että ä-e en ne er rg giia aa a Piippu Savumerkkejä Piipun ensilevytys Savumerkkejä tuo heti ensisävelillään mieleen suomalaisen rautalankarockin kulta-ajat. Erityisesti levyn kolme ensimmäistä kappaletta toimivat äänimaailmojensa puolesta Popedan ja Eppu Normaalin muistelona, ja muutenkin levyn tyyli tuo pyytämättä – tahallisesti tai vahingossa – mieleen kotimaisen kasarirockin. Savumerkkejä kärsii hieman koheesion puutteesta. Yksikään kappaleista ei erotu joukosta huonona, mutta sidosteisuus tuntuu jäävän saavuttamatta: levy ei muodosta eheää kokonaisuutta vaan tuntuu kostuvan ennemmin yksittäisistä kipaleista. Levyn toiseksi ongelmaksi kehkeytyy nopeasti myös kliinisyys. Kappaleiden sanoitukset ovat usein melko minimalistisia ja äänimaailma yllätyksetön, mikä johtaa siihen, etteivät kappaleet jää mieleen tai aiheuta kovinkaan suuria reaktioita kuulijassa. Savumerkkejä on kokonaisuutena varma: yksikään kappale ei välittömästi hyppää silmille heikoimpana lenkkinä tai kirkkaimpana helmenä. Äänimaailma on miellyttävä, mutta haipuu nopeasti taustamusiikiksi. Teppo Suominen ”Mukiinmenevää roadtripmusiikkia” Kate Bush 50 Words for Snow EMI Tämä vuosi on ollut poikkeus ilmiömäisen Kate Bushin tuotannossa. Keväällä ilmestyi Director’s Cut, nyt lumiteemainen 50 Words for Snow. Muuten Bush on jatkanut vanhalla hyvällä linjallaan. Hän laulaa kirkkaasti ja puhtaasti, useimmiten pianon johdattamana. Musiikki ei lämmitä millään ensimmäisillä kuuntelukerroilla, mutta pikku hiljaa se avautuu kuin lankakerä paljastaen sisällään olevan taideaarteen. Albumi koostuu vain seitsemästä kokonaisesta laulusta. Lyhyin on seitsemän minuuttia, ja jazzahtava Misty kestää lähes tuplasti pidempään. Tuntuu kuin Bushin uutuus olisi yhtä ja suurta upottavaa sumuista peltoa. Levy on eheä ja kirkas kokonaisuus. Avausbiisissä Snow?akes Bushin poika Albert McIntosh aloittaa laulun ennen äitiään. Jo muutaman tahdin jälkeen on selvää, että hän on tullut äitiinsä. Kiekkoa kuunnellessa ihmettelee, miten Bush rakentamaan jotain näin suurenmoista ja mahtavaa kuin 50 Words for Snow on. Jos autiolle saarelle saisi viisi levyä, lähtisi Bushin levy mukaan. Kyösti Hagert ”Ylittää villeimmätkin odotukset” Ad Astra -teatteri: Huomenna hän tulee Ohjaus: Erika Hast Samuel Beckettin tragikomedia Huomenna hän tulee taipui ensin Erika Hastin esseeksi, jossa hän analysoi näytelmää queer-tulkinnan kautta. Ad Astra -teatteri tarttui ajatukseen ja teki esityksen Vakiopaineen teatteriin. Näytelmän keskiössä on odotus. Vladimir (Matti Tulla) ja Estragon (Antti Suora) odottavat muuan Godota saapuvaksi puun juurella. He eivät kestä odotuksen tuomaa tylsyyttä. Ad Astra -teatterin tulkinnassa korostuu homous. Näyttämöllä on puu ja kaksi pyöreää kiveä, jotka yhdessä näyttävät penikseltä. Alapää vilahtelee, samoin takamus. Lisäksi syljeskellään ja oksennetaan. Näytelmä on mukavan ronski, virkistävän kaunistelematon. Homoutta kuitenkin alleviivataan turhan paljon. Homoeroottisuuden nosto näytelmän keskiöön on ok, mutta asia tulisi vähemmälläkin selväksi. Elinpuu on jo liikaa. Näyttelijöitä ovat ilmeikkäitä ja suoriutuvat hyvin. Etenkin Petteri Olkinuora on Pozzona loistava. Kaikki toimii kehonkielestä ja räpsyripsistä kerrassaan mainioon ilmaisuun. Vladimir ja Estagon onnistuvat tuomaan parisuhteen pienet ongelmat hyvin näyttämölle. Elina Mäenpää ”Liian alleviivaava” www.jylkkari.?
IN ENGLISH THE CITY of Jyväskylä was founded in 1837 by decree of Czar Nicholas I. The city center was built between Lake Jyväsjärvi and the Harju Ridge, pretty much where it is located right now. Finland’s ?rst Finnish-language teaching college was established in Jyväskylä in 1863 and students have been annoying local residents ever since. IN 1967 Pamela Anderson was born, John Coltrane passed away, Biafra declared itself independent from Nigeria, and Prince Bertil of Sweden visited Finland for ?ve days. During the same year, the teaching college became the University of Jyväskylä. We can ultimately thank Uno Cygnaeus for the educational institution that we have today. A product of the Universities of Turku and Helsinki, Cygnaeus was also an ordained Lutheran minister. He served in Viipuri as a prison chaplain before accepting a post in Sitka, Alaska located in the far eastern reaches of the Russian Empire. Five years later he transferred to a position in St. Petersburg. In 1858 the Russian senate assigned him to the task of researching the educational systems of Europe. After receiving his report, the senate presented him with the opportunity to write up a proposal for the establishment of general education in the Grand Duchy of Finland. As a result of his proposal, a law was passed in 1866 calling for the establishment of a school system in Finland as well as for the development of universities at which teachers for these schools could be trained. Perhaps the most important contribution Cygnaeus made to Finnish education was his advocating for the separation of the church from the schools. Responsibility for education was transferred from the Lutheran church to the Finnish public school system. IF YOU leave campus on Kauppakatu towards downtown you will run into the intersection of Cygnaeuksenkatu after of couple of blocks. Take a right and walk down the hill towards Vapaudenkatu. Across from the city library, on the right-hand side of the street, you will ?nd a little park named after Uno Cygnaeus. You’ll know you are there when you see his statue, which was put up in 1900. The park isn’t that peaceful these days with the construction of the “Karisma block” next door but it’s a nice little green space with benches and grass and trees that is worth checking out. Every now and then you might notice ?owers or wreathes at the base of Uno’s pedestal, left by grateful pilgrims wanting to show their appreciation for his contributions to the educational system that brought Finland to where it is today. Willie Lahti The writer aims to be the most overeducated bartender in the city of Jyväskylä WILLIE’S LESSON We can ultimately thank Uno Cygnaeus for the educational institution that we have today. Willie Lahti 13
Keskitalo ja Wagner Kynnyksessä Joose Keskitalo ja Mirel Wagner esiintyvät Mustassa Kynnyksessä lauantaina 10. joulukuuta. MENOT Opiskelijahinta 2,50 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,80 e, muut 5,40 e, 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 24,00 e, jatko-opiskelijoille 48,00 e, muille 54,00 e. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 MA 5.12. Porkkanaohukaiset Kalagratiini Jauhelihakastike TI 6.12. Itsenäisyyspäivä Ilokivi sujettu KE 7.12. Kasviskiusaus Paistettu kala Kebabwokki TO 8.12. Parsakaali-Chilikeitto Merellinen lasagne Broilerleike PE 9.12. Kasvispyörykät Paella Pippurinen härkäkastike MA 12.12. Kasvislasagne Siskonmakkarakeitto Broilerjuustokebakot TI 13.12. Kasvispapupata Lohipyörykät Chili Con Carne KE 14.12. Kasvisjouluateria Jouluateria Tomaattimozzarellakala TO 15.12. Kesäkurpitsaherkku Kalapihvit Jauhelihapihvi, herkkusienikastike PE 16.12. Tomaatti-sipulipiirakka Värikäs uunikala Keitetyt nakit, perunasose Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Vakiopaineessa joulumyyjäiset Vakkari täyttyy sunnuntaina 11. joulukuuta monenmoisista tuotteista kello 12–17. Luvassa on joulumyyjäset, joten jos mieli tekee pientä, jouluista hyvää, kannattaa askel suunnata sinne. Jylkkäri on luettu. Mainokset lehteen myy Heli Uusi-Uitto e-mail: heli.uusi-uitto@opiskelijamediat.fi puh: 044 5000 460 www.jylkkari.fi Jyväskylän yliopiston opiskelijoista 58% tarttuu Jylkkäriin heti sen ilmestyttyä. Tee se itse tai kuole Punk & Hardcore -night Tee se itse tai kuole vol. 1 villitsee Ilokivessä perjantaina 9. joulukuuta alkaen kello 21. Esiintyjinä venäläinen Komatoz, M.O.R.A., 1981, Rajat ja Vastustus. Luvassa on muun muassa myös punk-kirppis. Egotrippi Lutakossa Egotrippi esiintyy Lutakossa torstaina 8. joulukuuta. Bändi julkaisee uutta materiaalia ensimmäistä kertaa liki kolmeen vuoteen. Yhtyeen edellinen pitkäsoitto Maailmanloppua odotellessa julkaistiin syksyllä vuonna 2008. The Snow?akes tuo joulumielen Rockia ja rautalankaa sekoittavan The Snow?akesin biisit huokuvat joulutunnelmaa. Hiutaleet esiintyvät Popparissa 17. joulukuuta. Vieraana Sanna Pääkkönen ja Sari Johannala sekä Jyväskyläläinen ´59 Special. Ma 19.12 – to 22.12, katso ruokalista netistä. Pe 23.12. Ilokivi suljettu. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Palvelemme jälleen 9.1. 2012. Tervetuloa! Oikaisu Jylkkärin numerossa 13/2011 esiintynyt Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtaja Tom Nevanpää on keskustalainen, ei kokoomuslainen, kuten jutussa väitettiin.
”MEILLÄ OLI keskiluokkainen perhe Laihialla. Isä sähköinsinööri ja töissä Vaasan Strömbergin tehtaalla. Äiti oli postitoimihenkilö. Meillä oli vasemmistolle haiskahtava ilmapiiri. Meille esimerkiksi tuli Kansan Uutiset. Isä oli tämmönen aleniuslainen sosialisti, siis hyvin liberaali vasemmistolainen. Isällä oli ilmiselvä isäkapina ollut aikoinaan. Hän oli maanviljelijän poika hyvin maalaisliittolaisesta kodista, herännäisestä kodista. Hän oli irrottautunut sen aatteellis-uskonnollisesta viitekehyksestä, jota hän kuvaili usein hyvin angstiseksi. Tällainen herätyskokousten ja virrenveisuun tahdittama nuoruus. Varhaisessa teini-iässä mun ja isän tiet alkoivat aatteellisesti erota toisistaan. Meille tuli erittäin voimakas tappelu tästä taistolaisuudesta, jota se ei sulattanut ollenkaan. Mä jouduin oikeastaan lähtemään himasta tän ideologisen kiistan vuoksi. Siirryin asumaan Seinäjoelle Etelä-Pohjanmaan teiniyhdistyksen toimistoon. VUONNA 1970 tai 1971 ähtäriläisessä kurssikeskuksessa oli näitä taistolaisia teräviä tyyppejä vetämässä kursseja. Me istuttiin iltaa, kynttilä paloi, ja meillä oli pieni pullo roseviiniä. Minä ja Kimmo Rentola , joka on nykyään historian professori Turun yliopistossa, istuttiin vastakkain lootusasennossa. Mä en muista kumpi sanoi nää vuorosanat, mutta keskustelun sisältö oli tämä, että mitä me nyt tehdään. Pitääkö meidän liittyä noihin taistolaisiin? Jompikumpi sanoi, että musta tuntuu siltä, että se on ainoa porukka, joka tässä saa jotain oikeasti aikaan. Että jos haluaa oikeasti panna haisemaan, niin tämä on se remmi. Tällainen keskustelu käytiin kahden teinikunta-aktivistin kesken, jotka oli sellaisessa varovaisessa yleisvasemmistolaisessa tilassa. Me etsittiin kipeesti semmosta, että pääsisi niinku johonkin kunnon meininkiin, ettei tää ois vaan aina tätä, että niiden porvarien kanssa väitellään välitunnilla, että kumpi on parempi, Yhdysvallat vai Neuvostoliitto. Että niinku oikein kunnon vallankumous-jotain, hei! MÄ JÄTTÄYDYIN POIS Teiniliiton hallituksesta Jyväskylän liittokokouksessa 1974 ja siirryin takaisin lukioon. Se oli perkeleen vaikeeta, kun mä elin niinkuin aikuiset: tulin, kun huvitti, ja lähdin, kun huvitti. Kerran rehtori tuli Ähtärissä Etelä-Pohjanmaan maakuntaliiton syyspäivillä hotellin käytävällä vastaan, kun se oli kokoomuksen Vaasan läänin puheenjohtaja. Se kysyi, mitää sä Pekka täällä teet, kun sunhan pitäisi olla koulussa. Mä vastasin, että mä olen SKDL:n edustaja täällä maakuntapäivillä. Mä jättäydyin lopulta yksityisoppilaaksi ja kirjoitin ylioppilaaksi. Siinä vaiheessa 1976 mä olin lähes kokopäivätoiminen poliitikko. Mun tulevaisuuden näköala rupes hukkumaan horisonttiin. Siinä vaiheessa mä hyökkäsin Tampereelle, jossa mulla oli paikka kotimaisessa kirjallisuudessa. Aloin kuitenkin lukea tiedotusoppia. Pian mua rupesi vituttamaan koko tiedotusoppi. Lopulta mulla rupes olemaan jono approbatureita. Vuonna 1980 mä menin kesätoimittajaksi Yleisradioon. Sille tielle mä sitten jäin. Silloin Yleisradiossa oli taistolaisten ulosheittovaihe päällä. Minä pääsin vakinaiseksi toimittajaksi vain systemaattisesti ja taitavasti salaamalla poliittisen menneisyyteni. Sitten muutama vuosi myöhemmin – muthan vakinaistettiin 1986 – meillä oli joku toimittajien maasutustilaisuus Kettulan tilalla, joka oli MTK:n mallitila. Jostakin oli tullut keskustelussa esiin mun kuulumiseni taistolaiseen liikkeeseen. Siellä oli vaan Tänään iltapäivällä -toimituksen väkeä ja toimituspäällikkö Adolf Turakainen . Turakainen, joka oli nimittänyt mut toimitukseen, sai raivarin siellä semmoisessa hyvin familiäärissä – miltei perhetilanteessa. Se rupes huutamaan suu vaahdossa, että kuinka sä olet Pekka voinut pettää mut näin pahasti. Mä levittelin käsiä ja sanoin, että kuule Aatu, jos mä oisin kertonut, että mä olen ollut taistolaisissa, niin sä et ois ikinä nimittänyt mua toimittajaksi. Taustalla kuoro niinku kreikkalaisessa draamassa huoku, että: "Niin, Aatu! Niin, Aatu!" Mä olin manklannu sitä Tänään iltapäivällä -ohjelmaa toistakymmentä vuotta. Sitten yllättäen täällä Jyväskylässä tarjoutu tuottajan homma. Ne halusi, että mä olisin valmentanut tämän ajankohtaistoimituksen valtakunnallisen kanavan ajankohtaistoimitukeksi. Mä yritin ajaa niinku käärmettä pyssyyn sellaista asiaa, johon mä en ittekään uskonut. Mulla oli burnout ja mä olin pitkällä sairaslomalla. Sitten mä palasin rivitoimittjaksi. MÄHÄN OLIN täällä Jyväskylässä kunnallisvaltuuston jäsen 1996–2000 ja vähän aikaa myös vasemmistoliiton ryhmänjohtaja. Mun tapauksessa oli poikkeuksellista, että mä pystyin luomaan hyviä ihmissuhteita, enkä rikkonut välejä kenenkään kanssa. Paitsi vasemmistoliitossa, mutta sillä ei ollut niin suurta väliä. Sen takia mulla oli helvetin hyvät yhteydet ja puhelinsoiton päässä informaatiolähteitä, joilta mä sain pikkuisen narua. Olin vähän enempi perillä kuin mitä lehdistä lukemalla. Kun mä järjestin paljon esiintymismahdollisuuksia näille kunnallispoliitikoille, niin mä olin heidän kannaltaan kauheen tärkee. Näin mä sain vietyä omaa agendaani eteenpäin niin, että kaikki osapuolet ikään kuin olivat tyytyväisiä tilanteeseen. Sen perusteella, mitä yt-neuvotteluista on tihkunut, niin minun potkuissani varmaan taustalla oli niin sanottuja todellisia syitä, kuten nyt sitten ”vittumainen mies” ja ”äkkipikainen luonne”. Jollain perusteellahan valitaan ne ihmiset, jotka tuotannollisista ja taloudellisista syistä erotetaan. Mä olin tietenkin ykkössuosikki sillä listalla. Vuonna 2005 meitä lähti oliko nyt 18 aluetoimittajaa. Yleisradio hävisi kaikki näistä nousseet oikeusjutut tai luovutti ja sopi. Mun tapaukseni ei mennyt ihan saliin asti, sillä salin kynnyksellä tehtiin sopimus Helsingin käräjäoikeudessa. MÄ OLIN päättänyt noin kymmenenvuotiaana kirjoittaa kirjan. 1960-luvun lopussa lähetin Tammeen sata runoa, ja ne lähetettiin takaisin tietysti sieltä. Mä en silloin 15-vuotiaana tajunnut sitä, että kun Matti Suurpää kirjoittaa henkilökohtaisen kirjeen jossa se analysoi niitä runoja ja kehottaa jatkamaan ja hiomaan niitä, niin se ei ollut hylkäystuomio, vaan kannustus. Mutta kun mä en tullut sivistyneestä kodista EtuTöölöstä, niin mulla ei ollut tuttavia, jotka olis sanonut, että tämä tämä ei tarkoita sitä, että sut on hylätty, vaan sitä, että kun sä vähän työstät niitä, niin tämä voi lähteä tästä. POTKUJEN JÄLKEEN mä olin Italiassa Tuija Parvikon kanssa ja siellä se lähti kypsymään se ajatus vapaaksi kirjoittajaksi ryhtymisestä. Mä käänsin yhden kirjan italiasta. Sitten mä rupesin ajattelemaan, että vittu mitä mä toisten kirjoja käännän. Sitä paitsi siitä maksettiin huonosti. Loppukesästä 2008 mä lähetin ensimmäisen version Kiimakankaan käsikirjoituksesta. Sitä hierottiin pitkään. Sitten päätettiin, että se laitetaan ulos alkuvuodesta 2010 ja sehän oli loistava strategia. Helsingin Sanomissa tehtiin helvetin iso juttu, koska se oli vuoden ensimmäinen esikoisromaani vissiin.” Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? Radiomies teki läpimurron Pekka Manninen tuli Jyväskylään tekemään kriitistä kuntajournalismia, mutta sen sijaan hän paloi loppuun yrittäessään tehdä Keski-Suomen Yleisradiosta pomojen haaveilemaa valtakunnallista kanavaa. Saatuaan potkut hän kirjoitti lopulta esikoisromaaninsa. 15. SIVUN KASVOT T OMMI P USKA
Pää kolmantena häntänä oven välissä. Jylkkäri Vuoden 2012 ensimmäinen Jylkkäri ilmestyy 12. tammikuuta. Leppoisaa joulua!