• 21. MARRASKUUTA – 5. JOULUKUUTA 52. VUOSIKERTA NUMERO 14/2011 KESKIAUKEAMA Hetki henkimaailmassa Ines ei itke Mutta mitä tapahtui ?llarille? Rehtorihaastateltavat valittu Kutsun sai neljä Jyväskylän yliopiston ”omaa poikaa”. Uutiset 2 Pekka Mannisen kutkuttava novelli Sivut 14–15 Löytötavaratoimisto siivoa taloyhtiöitä polkupyöristä. Vapaalla 10–11
• UUTISET TULOSSA 21.11.2011 2 Sin?ksellä elokuvamusiikin konsertti JYVÄSKYLÄN yliopiston sinfoniaorkesteri Sin?s aloittaa syyskauden elokuvatunnelmissa lauantaina 26. marraskuuta kello 17 Musica-rakennuksen salissa M 103. Valkokankaan säveliä -konsertissa kuullaan elokuvamusiikin helmiä eri vuosikymmeniltä ja tunnelmointia aina James Bondista Pirates of the Caribbeaniin. Konsertin johtaa Miikka Laihonen. Liput maksavat opiskelijoille kuusi euroa, muille 12. Ylioppilasteatteri esittää Hallitusta JYVÄSKYLÄN ylioppilasteatterin kantaesitys Hallitus on näytelmä vallasta, vastustuksesta ja oman ajattelun löytämisestä. Näytelmässä seurataan kuvitteellisen valtion hallituksen kokousta, jossa ongelmia ei ratkota pöydän ääressä saati aivan tavanomaisimmalla tavalla. Ensi-iltansa Hallitus saa 20. marraskuuta. NÄYTELMÄN käsikirjoittaja ja ohjaaja on Joanna Haapalainen Lavalla ja sen takana nähdään ylioppilasteatterin vanhoja ja uusia jäseniä. Hallituksen sääntömääräiset kokoukset: su 20.11. (ensi-ilta) to 24.11. su 27.11. to 1.12. su 4.12. to 8.12. su 11.12. Kokoukset alkavat klo 19. Kokouspaikkana toimii Ilokivi (Keskussairaalantie 2). Kokouksen kesto on noin tunti. Liput 8/5 euroa. Kelan takaisiperintäpäätös järkyttää Ulosottovirasto on lähettänyt perintäpostia takaisinperinnän piirissä oleville opiskelijoille, vaikka he olisivat hoitaneet opintotukien takaisinmaksun Kelan kanssa sovitussa aikataulussa. Valtakunnalliset opiskelijajärjestöt Ammattiin Opiskelevat SAKKI, Suomen Lukiolaisten Liitto, Suomen ammattikorkeakouluopiskelijakuntien liitto SAMOK ja Suomen ylioppilaskuntien liitto (SYL) ovat järkyttyneitä Kelan päätöksestä ulosmitata opiskelijoiden veronpalautukset osana opintotuen takaisinperintää. Rehtoriksi haastatellaan neljää Petri Karonen (s. 1966) Suomen historian professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani Jyväskylän yliopistossa. Kiinnostunut erityisesti Ruotsin vallan ajan historiasta. Karonen on kirjoittanut Jyväskylän yliopiston historiikin yhdessä Toivo Nygårdin ja Piia Einosen kanssa Rehtoriksi haastateltavat on valittu. Kaikki ovat Jyväskylän yliopiston ”omia poikia”. JYVÄSKYLÄN ylioppilaslehden tietojen mukaan yliopiston hallitus haastattelee rehtoriehdokkaista Kalle Lyytisen, Petri Karosen, Pekka Neittaanmäen ja Matti Mannisen. Ainoastaan Lyytinen kertoo saaneensa haastattelukutsun. Muut kolme vetoavat siihen, että yliopiston hallitus on luvannut tiedottaa haastateltavien nimistä myöhemmin. Rannalle jääneet viisi hakijaa sanovat suoraan, etteivät ole saaneet haastattelukutsua. YHDYSVALLOISSA Case Western Reserve -yliopistossa tietojärjestelmätieteen professorina toimivan Kalle Lyytisen mukaan on kansainvälinen käytäntö, että yliopiston rehtorivalinta sujuu avoimesti eikä haastattelukutsun saamista tarvitse salailla. ”Jyväskylän yliopisto ei ole kieltänyt minua kertomasta haastattelukutsusta”, hän sanoo. Lyytinen on entinen Jyväskylän yliopiston informaatioteknologisen tiedekunnan dekaani. Hän sai kutsun Yhdysvaltoihin vuoden 2001 alusta alkaen, mutta on jatkanut osa-aikaisena professorina Jyväskylän yliopistossa. SUOMEN HISTORIAN professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani Petri Karonen toteaa, että kaikki yhdeksän hakijaa ovat kelpoisia, eikä halunnut kommentoida haastattelukutsuja. Hän ohjaa kysymykset yliopiston hallituksen puheenjohtajalle Jorma Rantaselle. Tietotekniikan professori ja informaatioteknologian tiedekunnan dekaani Pekka Neittaanmäki ei myöskään halua kertoa, onko hän saanut kutsun haastatteluun. Hän sanoo, että yliopisto on ilmoittanut tiedottavansa haastattelukutsuista 23. marraskuuta. Tätä ennen hän ei asiaa kommentoi. Soveltavan fysiikan professori ja yliopiston vararehtori Matti Manninen vetoaa myös hallituksen ilmoittamaan päivämäärään, jota ennen hän ei voi vastata kysymyksiin. HAKIJOISTA viisi kertoo, etteivät he ole saaneet haastattelukutsua. He ovat markkinoinnin professori Kimmo Alajoutsijärvi (JY), tietotekniikan professori ja informaatioteknologian tiedekunnan varadekaani Timo Tiihonen (JY), oikeushistorian ja roomalaisen oikeuden professori Jukka Kekkonen (Helsingin yliopisto), biofarmasian professori ja terveystieteiden tiedekunnan dekaani Jukka Mönkkönen (Itä-Suomen yliopisto) sekä professori ja koulutuksen tutkimuslaitoksen johtaja Jouni Välijärvi (JY). YLIOPISTON hallituksen puheenjohtajan Jorma Rantasen mukaan tällä hetkellä yliopiston hallitus arvioi hakijoita. Lopullinen päätös uudesta rehtorista saadaan vuoden loppuun tai viimeistään tammikuun 2012 loppuun mennessä. Rehtorin valintaprosessi on Rantasen mukaan pitkä, koska rehtorin paikkaa havittelee näinkin monta hyvää ehdokasta. ”Jyväskylän yliopistolle haetaan hyvää rehtoria. Hyvä rehtori on pätevä, kokenut, monipuolinen ja laaja-alainen kehittäjä”, Rantanen kertoo. Rehtorin paikkaa haki yhdeksän professoria, joista kuusi on yliopiston sisältä ja kolme sen ulkopuolelta. Rantasen mielestä hakijoiden taustat ovat tasapainossa: ”On hienoa, että oma väki on halukas laittamaan itsensä likoon yliopiston kehittämiseksi. Ulkopuoliset hakijat taas osoittavat, että muuallakin on mielenkiintoa tasokasta Jyväskylän yliopistoa kohtaan.” Noora Penttinen Jyväskylän yliopistoon haetaan rehtoria viideksi vuodeksi. Hakuaika alkoi 28. elokuuta ja päättyi 17. lokakuuta. Tehtävää haki yhdeksän miesprofessoria. Rehtorin valitsee yliopiston hallitus. Uusi rehtori aloittaa työnsä 1. elokuuta 2012. Kalle Lyytinen (s. 1953) Tietojärjestelmätieteen professori Case Western Reserve -yliopistossa Clevelandissä Ohiossa Osa-aikainen tietotekniikan professori Jyväskylän yliopistossa. Valmistunut kauppatieteiden tohtoriksi v. 1986 Jyväskylässä. Työskennellyt tutkijana myös Tukholman yliopistossa ja London School of Economicsissa Matti Manninen (s. 1950) Soveltavan fysiikan professori ja vararehtori Jyväskylän yliopistossa. Valmistunut tekniikan tohtoriksi vuonna 1980. Työskennellyt muun muassa Michigan Institute of Technologyssä, Swiss Institute of Nuclear Researchissä ja Cornellin yliopistossa. Tutkimusala teoreettinen materiaalifysiikka. Pekka Neittaanmäki (s. 1951) Tietotekniikan professori ja informaatioteknologian tiedekunnan dekaani Jyväskylän yliopistossa. Valmistunut ?loso?an tohtoriksi vuonna 1978 Jyväskylän yliopistosta. Toiminut vierailevana tutkijana mm. Bonnin ja Hampurin yliopistoissa. Saanut tänä vuonna Leonhard Euler -mitalin elämäntyöstä laskennallisten tieteiden alalla.
• Suomen yliopistokenttää muokataan nyt kahdenvälisillä sopimuksilla. YLIOPISTOT haluavat karsia päällekkäisyyksiä koulutustarjonnasta ja lisätä yhteistyötä opetuksen järjestämisessä. Tähän tulokseen tulivat yliopistojen rehtorien asettamat neljä työryhmää, joiden tehtäväksi annettiin pureutua yliopistojen rakenteelliseen kehittämiseen kesän ja alkusyksyn aikana. Opiskelijat voivat kuitenkin huokaista helpotuksesta, sillä konkreettisia karsintaehdotuksia työryhmillä oli tarjota varsin vähän. Yliopistojen keskinäistä yhteistyötä ja kahdenvälisiä kumppanuussopimuksia halutaan kuitenkin lisätä. Jyväskylän yliopisto on jo aiemmin sopinut kumppanuussopimuksen ItäSuomen yliopiston kanssa liikuntaja terveystieteiden alalla. Kumppanuussopimuksen mukaan yliopistoilla voi olla esimerkiksi yhteisiä professoreja, tiloja ja laitteita. TYÖRYHMIEN raporteissa Jyväskylän yliopiston tilanne nähdään yleisesti ottaen melko hyvänä ja sen asema yliopistokentällä vahvana. Keskustelua kansantaloustieteen kohtalosta kuitenkin käydään, ja raportissa väläyteltiin tarvetta Tampereen ja Jyväskylän yksiköiden yhdistämiselle. Työryhmän jyväskyläläisedustajan, vararehtori Jaakko Pehkosen mukaan Jyväskylässä ei kuitenkaan ole syytä huoleen. ”Jos se jommastakummasta lähtee, niin Tampereelta. Jyväskylän yliopiston kansantaloustiede on vahvempi”, Pehkonen arvioi. Yhteiskuntatieteiden työryhmässä pohdittiin myös yliopistojen yhteisten peruskurssien mahdollisuutta. Samalla tohtorikoulutusta oltaisiin valmiita lisäämään jopa kandidaattija maisterikoulutuksen kustannuksella. Pienistä maisteriohjelmista halutaan eroon. NÄKYVIMPIÄ muutoksia Jyväskylässä on luvassa luonnontieteiden alalla, kun ympäristötieteen opiskelijavalinta yhdistetään biologiaan vuonna 2013 ja aloituspaikkoja muilta aloilta vähennetään. Lisäksi pienten oppiaineiden alojen sisällä jouduttaneen Suomessa käymään keskustelua niiden tulevaisuudesta vielä jatkossa, toteaa työryhmässä mukana ollut vararehtori Matti Manninen. ”Laitosten lakkauttamista tai muuta sellaista ei joka tapauksessa raportissa esitetty”, Manninen jatkaa. Leikkuri käy luonnontieteissä ennen kaikkea aloituspaikkoihin. Opetusja kulttuuriministeriön tavoittelemia, jopa neljänneksen vähennyksiä työryhmä ei kuitenkaan kannata. Sen sijaan esimerkiksi fysiikan, kemian ja matematiikan aloituspaikkoja ehdotetaan vähennettäväksi kymmenellä prosentilla valtakunnallisesti. Ainoastaan tietojenkäsittelytieteet jätettäisiin rauhaan. SUOMEN YLIOPISTOT -yhdistyksen eli UNIFI:n alla toimineiden työryhmien tarkastelussa olivat humanistinen, yhteiskuntatieteellinen, luonnontieteellinen ja kasvatustieteellinen ala. Informaatioteknologian tiedekuntaa käsiteltiin luonnontieteellisessä työryhmässä. UNIFI on käytännössä Suomen yliopistojen johdon keskustelufoorumi, jonka avulla yliopistot neuvottelevat mm. yhteistyön kehittämisestä. Riikka Valtonen 3 LIIKUNNAN rakennuksen mentyä reilu vuosi sitten remonttiin, yliopisto-opiskelijoilta poistui mahdollisuus käyttää kuntosalia ilmaiseksi. Monitoimitalon kuntosalin käyttöön vaadittiin jo tuolloin liikuntatarra, mutta kulunvalvontaa ei ollut. Monnarille kuitenkin asennettiin viime keväänä kulunvalvontaportit. Yliopistoliikunnan liikuntapäällikkö Anneli Mörä-Leino, ovatko punttisalikävijät rynnänneet ostamaan liikuntatarroja? ”Kyllä vain! Liikuntatarroja on mennyt noin 200 enemmän kuin viime syksynä. Tarralla saa lunastettua itselleen myös Kortepohjan kuntosalin avainkortin. Niitä on annettu syksyn aikana peräti 800 kappaletta.” Ovatko miehet hakeneet tarroja enemmän kuin ennen? ”Mekin luulimme, että punttisalilla käy enemmän miehiä kuin naisia. Kortepohjan kuntosalikorttien hakijoista kuitenkin niukka enemmistö oli naisia ainakin viime keväänä. Ohjattujen liikuntatuntien pitäjät kertovat, että poikia on nyt näkynyt selvästi enemmän esimerkiksi venyttelyissä ja kuntopiireissä. Ovatko naisopiskelijat valitelleet ohjatun liikunnan vähentymistä tilan puutteen vuoksi? ”Eivät juurikaan. Viikkotuntimäärämme on kutistunut noin viidestäkymmenestä 43:een. Ilmeisesti sisällön tasapainotus on onnistunut. Vain muutama 800:sta Kortepohjan salikortin hakijasta on valittanut hintaa.” Miksi ohjattuja liikuntoja varten on hankittava tarra, mutta esimerkiksi palloiluvuoroilla voi käydä ilmaiseksi? ”Valvonta yleisillä vuoroilla olisi mahdottomuus. Ohjatuilla tunneilla osallistujien tarrat on helppo tarkistaa.” Jussi Karhunen ? Toiko punttis ryntäyksen? KYSYN VAAN Järjestöt ovat tiukalla kannalla: opintotuen takaisinperintä ei saa aiheuttaa perusteetonta ulosottomerkintää. Ulosottoviraston perintä jättää jälkeensä julkisen ulosottomerkinnän. ”Kelalle asetetut tehokkuusvaatimukset menevät liian pitkälle. Merkintä ulosottorekisteriin on räikeä oikeusmurha etenkin niitä opiskelijoita kohtaan, jotka ovat noudattaneet Kelan kanssa sopimaansa maksuaikataulua”, opiskelijajärjestöjen edustajat jyrähtävät. Ulosottomerkintä vaikeuttaa opiskelijan elämää, sillä se voi esimerkiksi hankaloittaa asunnon vuokraamista. VYYn jäsenmaksu nousee 15 eurolla Vyyn jäsenmaksu nousee 15 eurolla, mikä tarkoittaa, että Vaasan yliopiston ylioppilaskunnan jäsenmaksu on 125 euroa lukuvuodessa. Korotus tulee voimaan ensi vuoden syksynä. Korotuksella pyritään tervehdyttämään VYYn taloutta. Aiemmin jäsenmaksu on ollut 110 euroa. Vaasan ylioppilaslehden mukaan jäsenmaksun nostosta huolimatta VYYn kassavirta tulee ensi vuonna olemaan 48 000 euroa pakkasella. VYYn jäsenmaksu on ollut jo ennestään ylioppilaskuntien korkeimpia. Yliopistojen yhteistyö lisääntyy FA K TA Raporttien keskeinen anti: G Humanistinen: – Pro?loitumista selkeytettävä. -Saksan kielen ja kulttuurin opetuksen tarvetta yhteensä kahdeksassa yliopistossa on pohdittava. – Laaja-alaisempien kokonaisuuksien muodostaminen ja monialaisten, integroitujen tutkintojen kehittäminen nähdään tarpeellisena. G Yhteiskuntatieteellinen: – Kansantaloustieteen tutkimukselle olisi eduksi muodostaa isompia yksiköitä. – Tohtorikoulutusta halutaan lisätä jopa kandidaattija maisterikoulutuksen kustannuksella. – Sosiaalityön koulutusta tarvitaan lisää, mutta sitä ei olla halukkaita lisäämään muiden alojen tai aineiden kustannuksella. G Luonnontieteellinen: -Aloituspaikkoja leikataan, mutta koulutuksen läpäisevyyttä pyritään tehostamaan. – Ympäristötieteen opiskelijavalinta yhdistetään biologiaan vuonna 2013, ja pienien koulutusohjelmien lakkauttamista tulee pohtia. – Ainelaitosten osallistumista aineenopettajakoulutukseen vahvistetaan. G Kasvatustieteellinen: – Kelpoisuusvaatimukset täyttäviä luokan-, erityisja lastentarhanopettajia ei ole riittävästi, ja koulutuspaikkoja tulee lisätä. – Koulutuspaikkoja lisätessä tulee tasoittaa alueellisia eroja. -Haasteena hyvien edellytyksien rakentaminen tutkimukselle. Jyväskylän yliopisto on solminut kumppanuussopimuksen Itä-Suomen yliopiston kanssa liikuntaja terveystieteiden alalla. Laitosten lakkauttamista tai muuta sellaista ei joka tapauksessa raportissa esitetty. ” Matti Manninen
• TOIMITUS SUOSITTELEE K aupungin pysäköinninvalvonta on monissa kaupungeissa alimiehitettyä. Uudet työntekijät, paitsi maksaisivat oman palkkansa, toisivat myös lisätuloja kaupungille. Ilmeisesti pakkomielteenomaisen julkisen sektorin supistamisen nimissä rekrytointeja ei ole haluttu tehdä. Niinpä meille on syntynyt lain harmaalla vyöhykkeellä toimiva yksityisen pysäköinninvalvonnan toimiala. E pävarmalla juridisella pohjalla oleva toimiala on vetänyt mukaansa kaikenlaisia hämärä?rmoja, jotka tähtäävät nopeisiin voittoihin. Pysäköinninvalvontaa ovat alkaneet harjoittaa sivutoiminimellä niin pitsalähetti, turva?rma kuin leikkipaikka-auditoijakin. Tilanne on muuttunut farssiksi. Tänä syksynä helsinkiläinen pysäköintivalvontayritys sakotti toista pysäköinninvalvojaa. S akotettu Parkkiturva-niminen yritys lähetti sakottajalle laskun. Sakotetussa autossa nimittäin oli lappu, jossa kerrottiin pysäköintikieltokylttien hengessä, että kaikenlaisen materiaalin kiinnittämisestä tai jättämisestä autoon peritään 350 euron siivouskorvaus. "Kiinnittämällä sakkolapun hyväksyt ehdot". Korkeimman oikeuden päätöstä, joka tulkitsi "pysäköimällä hyväksyt ehdot" -kyltin päteväksi sopimukseksi, voi toki loogisesti tulkita noinkin. Tällaiseen naurettavuuteen päästään, kun julkisia tehtäviä avataan yksityiseksi bisnekseksi epäselvän lainsäädännön pohjalta. J yväskylässä on viime vuodesta toiminut löytötavaratoimisto, joka on laajentanut bisnestään taloyhtiöiden pyörien siivoamiseen. Taloyhtiöt ovat perinteisesti poistattaneet hylätyt polkupyörät joko kaatopaikalle tai antaneet ne jollekin, joka kunnostaa pyörät edelleen myytäväksi. Löytötavaratoimisto tekee saman, mutta sillä on toinenkin ansaintalogiikka. Ne jotka ovat taloyhtiön kehotuksista huolimatta unohtaneet merkitä pyöränsä, joutuvat maksamaan siitä löytöpalkkion ikään kuin kotipihasta luvatta viety polkupyörä olisi löytötavaraa. Tässä lehdessä kerrotaan, miten löytötavaratoimiston toimintaa säätelevä laki on niin epäselvää, ettei poliisikaan tiedä, miten pitäisi toimia. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? JOULULAHJAT (antamisen hillitöntä iloa.) Kannattaa ostaa lahjat pian, ettei hankintoja tarvitse tehdä pahimmassa hässäkässä. TUURI (villi seikkailu.) Kauhua kyläkaupassa joulun alla. Laulavia pukkeja ja innokkaita ihmisiä. VERONPALAUTUSTEN HUPULOINTI (ilo.) Jos palautuksia saa, niin ehkä niistä kannattaa vähän nauttia. 4 Kimmo Mäkilä KUULKAAS, minä olen yksi niistä ihmisistä, jotka hakkaavat päätään seinään. Olette varmaan lukeneet tästä ilmiöstä paljon viime aikoina, ja miettineet, mistä oikein on kyse, ja eikö pään seinään hakkaaminen ole jopa epäterveellistä? No niin minäkin ensin ajattelin, että eihän tämä voi toimia, kun käytännössä kaikki viralliset suositukset ja koululääketiede eivät ollenkaan kannusta hakkamaan päätä seinään. Mutta jo parin viikon jälkeen huomasin, miten paljon virkeämpi olo oli. ENKÄ MINÄ ole suinkaan ainoa. Netissä olen lukenut monia menestystarinoita ihmisistä, jotka ovat tehneet pään seinään hakkaamisesta elämäntavan. Eräskin viitasaarelainen nainen laihtui kymmeniä kiloja, kun alkoi hakata päätä seinään ja juosta 20 kilometrin lenkkejä päivittäin. Kannattaa kokeilla pään seinään hakkaamista itse. Voin luvata että elämäsi muuttuu. Täällä yhden totuuden Suomessa ei kuitenkaan ihmisen rehellistä henkilökohtaista kokemusta tunnuta arvostavan. Kun kerran on vastaansanomattoman selvää, että pään seinään hakkaaminen on auttanut minua, miksei siitä voi tehdä pakollista muillekin? Vai luulevatko ne että minä valehtelen? Mutta on kuin tuuleen huutaisi. Julkisuuteen marssitetaan kaikenmaailman ”professoreja" ja "tutkijoita" väittämään, että pään seinään hakkaaminen voi olla vaarallista, varsinkin pienille lapsille. Mitä muuta näyttöä heillä muka tästä on kuin nämä "tutkimukset", joihin he jatkuvasti viittaavat? Mitä he muka tietävät siitä, miltä minusta tuntuu? KYSYN VAAN , kenen etua sillä ajetaan, että pään seinään hakkaamisen positiivisista vaikutuksista vaietaan? Ettei vain olisi tapettija seinämaaliteollisuuden. Ajatelkaas vain, miten niille kävisi, jos kansa yhtäkkiä alkaisikin ajatella kriittisesti ja hakata päätään seinään. Niinpä. Onneksi mädättyneessä mediassa on sentään vielä muutamia omilla aivoillaan ajattelevia toimittajia, jotka ymmärtävät, että ihmisen henkilökohtainen kokemus on paljon arvokkaampi kuin näiden kummallisten "koehenkilöiden". Keitä he muka ovat? Minä sentään uskallan rohkeasti kertoa asioista omalla nimellä ja naamalla. Ja minulla on oma kolumnipaikka! Ikään kuin kotipihasta luvatta viety polkupyörä olisi löytötavaraa. ” pääkirjoitus 21. marraskuuta 2011 Bisnestä tekemään Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jarno Liski 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Elina Mäenpää 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Tommi Puska 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Tommi Puska Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS Hakkaan päätäni seinään
• Jylkkäri uutisoi nettisivuillaan valtiontalouden tarkastusviraston hyväksyneen selvitykset, jotka JYY, Jyvioni ja Jyviva antoivat keskustaopiskelijoiden Joonas Köntän tekemän kantelun johdosta. Aihe puhutti verkossa: ”Hyvää duunia Könttä. Tätä se näköjään juuri on tuo poliittisten ryhmien pelleily, kunhan vain yritetään tehdä kiusaa, vaikka varsin hyvin tiedetään tulos jo etukäteen. Kuinkahan paljon tähän paloi verorahoja, jotta saadaan ihan vaan jonkun pikkusieluisen kepulaisen skandaalinälkä tukahdutettua?” Herra X ”Könttä haki selvyyttä siihen mikä on rajanveto. Könttä ei hakenut julkisuutta asialle, vaan jylkkäri nosti valituksen esiin ilman Köntän yhteydenottoa. Sitoutumattomia aihe ei kiinnosta, koska aihe ei koske niitä. helppo nostaa kädet ilmaan ja leikkiä tietämätöntä, kun ei voi itse mitään voittaa. Samanlaisia pelailijoita kaikki JYYssä toimivat on!” Herra Y Viime lehdessä uutisoitiin keskitetyn haun repivän rakastavaiset erilleen. Tämäkin herätti pohdintoja netissä. ”Minusta tuo vouhkaaminen pariskuntien joutumisesta eri paikkakunnille on kohtuutonta. Me opiskelemme vaimoni kanssa kumpikin toista akateemista tutkintoa eri paikkakunnilla ja meillä on lapsia. Ei se yliopistoopiskelu niin sitovaa ole, ettei normaali perhe-elämä onnistuisi, vaikka yliopistojen välillä on 150 km. Vaatiihan se toki sopeutumista, mutta jos haluaa jonkun koulutuksen, pitää silloin nähdä sen eteen vaivaa. Pääpiirteissään tuo muutos vaikuttaa ?ksulta. Kyllä kaikki jo ennen pääsykokeita tietävät, minkä paikan ottavat vastaan, jos sen saavat. Nykyisessä systeemissä paikkoja jaetaan uudelleen koko kesä, kun hakijat ilmoittavat viimeisenä mahdollisena päivänä, etteivät ota paikkaa vastaan tai jättävät ilmoittamatta kokonaan. Uudessa systeemissä kaikki tietäisivät tulevan opiskelupaikkansa viimeistään heinäkuun puolessa välissä. Erityisaloista kilpailemisen jättämisessä yliopistoon on monta puolta. Hyvää siinä olisi se, että opiskelijoilla olisi jo muodostunut käsitys siitä, haluavatko he alalle. Huonoa olisi ilmapiirin kiristyminen opiskelijoiden välillä, koska kaikki olisivat toistensa kilpailijoita, kunnes pääaineet olisi jaettu.” Markus Kiili ”Eri paikkakunnilla opiskelu on kyllä oikeasti melkoinen isku parisuhteelle jo ihan taloudellisten realiteettien takia. Auton omistaminen kun on opiskelijalle aika tiukka paikka, ja julkinen liikennekään ei ole kovin halpaa huvia. Yhden kevään kun kuljin Jyväskylän ja Porin väliä melkein joka viikonloppu, niin kyllä siihen sai aika monta euroa palamaan. VR kyllä kiitti, mutta ei mulla olisi ollut mitään mahdollisuutta tuota pitempään harrastaa.” Ville Qvist Ja vaalithan ne aina saavat kielenkannat laulamaan: ”Vaalirenkaalla tuskin on kauheasti merkitystä tulevaisuudessa –Ylistönmäkeä tuskin pienten humanistiaineiden ongelmat kiinnostaa. Voin profetoida, että YK ja LuoTi tulevat ottamaan ensi kaudella yhteen ja kovaa kun kielten asema uhkaa heikentyä.” Pirre En tiedä, mistä Pirre vetää johtopäätöksensä siitä, että Luonnontietelijät eivät voisi toimia YKn kanssa yhdessä. Renkaassa olevien ryhmien välillä on ollut todella hyvä henki, ja kaveria on jelpattu joka käänteessä. Kielten aseman heikennyksestä pitää vielä sanoa se, että vastahan eilisen Keskisuomalaisessa oli juttua, miten saksan kieli on tärkeä osa JY:n opetusta ja ympäristötieteissä pitäisi tehdä rajauksia ISY:n kanssa. Ville Qvist En näe mitään syytä tehdä vastakkainasettelua kielten ja luonnontieteiden, tai ylipäätään minkään muunkaan pääaineen välille. Minusta pikemminkin jos kieltenlukijoille tulee ongelmia kielten aseman kanssa niin me autamme heitä parhaamme mukaan, ja olettaisin, että kieltenlukijat vastavuoroisesti auttavat meitä, jos Ylistöllä tai Mattilanniemessä syntyy kiistoja. Luonnontieteilijöillä ja Yhdistyneillä Kieltenlukijoillahan on ollut aivan loistava yhteishenki heti alusta lähtien. Jos jokin pettää niin viimeisenä se on Luonnontieteilijöiden ja YK:n linkki. Ylistönrinteellä ei tähän asti tosiaan ole ollut mitään yhteyttä Seminaarinmäkeen, ja sen vaikutukset on tunnettu. Aika mielenkiintoinen tuo näkemys, että Ylistönrinnettä ei kiinnosta pienten humanistiaineiden asema, kun tuntuu että asetelma on ollut tähän asti pikemminkin toisinpäin. Toivottavasti nyt viimein onnistuttiin viimein luomaan kommunikaatioväylä Ylistönrinteen, Mattilanniemen ja Seminaarinmäen välille. Tätä kauttahan meillä juuri on mahdollisuus vaikuttaa positiivisesti myös Seminaarinmäen asioihin ja harrastaa yhteistyötä siellä toimivien järjestöjen sekä ryhmittymien kanssa. Itse näen lähinnä hyvän tulevaisuuden luonnontieteilijöiden ja Seminaarinmäen asukkien kanssa nyt kun ei ole enää syytä tehdä sitä pienintäkään vastakkainasettelua, sillä Ylistönrinne tuli Seminaarinmäelle kuudella paikallaan ja on siellä pysyäkseen. Antti Väisänen Opiskelijoiden asumistilanteen ratkaisun ajat käsillä Lähivuosina ratkeaa paljonkin opiskelijoiden asumistilanteesta. Ratkeaa paljon joko hyvään tai huonoon suuntaan. Opintotukeen nähden vuokrat ovat korkeita, velat ahdistavat asuntoloita, kesäajalta ei saa asumistukea, vaikka vuokrat on maksettava. Positiivisiin ratkaisuihin olisi mahdollista päästä, jos opiskelijat pyrkisivät vaikuttamaan enemmän valtion päätöksiin. Näin sanoo Jori Saaristo, asukasaktiivi, joka on vaikuttanut Jyväskylässä useita vuosia ja vaikuttaa nyt myös valtakunnallisesti Suomen opiskelija-asunnot Oy:n kautta. Jyväskylän ylioppilaslehti (5.5.1982) 5 GALLUP Kellastuneet sivut Minä olen Anders Behring Breivik, Norjan vastarintaliikkeen sotilaskomentaja. Joukkomurhaaja Anders Breivik (Iltalehti 14.11.2011) LYHYESTI Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA IR TO K U V A A Nyt piisaa poikakalentereita. Liikunnan herrat ovat tehneet tempun jo kolmena vuonna, nyt innostui myös Ynnä. Aapo Autio liikunnan ja terveystieteiden tiedekunnasta toteaa teon olevan hauskaa, eikä iloa syö fysiikan, matematiikan ja tietotekniikan poikien vastaava tempaus. ” Viime vuonna sitä myytiin 500 kappaletta. Tähtäämme opiskelijoiden EM-kisoihin. Se on iso projekti, ja kalenteri on tärkeimpiä varainkeruumuotojamme. Tänä vuonna meitä on kuvannut ammattivalokuvaaja Jouni Kallio”, Autio kertoo. Ladies: tässä esimakua. JOUNI K ALLIO Henri Pitkänen 23, puheviestintä ”Ei itseltäni, mutta monilta läheisiltä.” Heidi Kosonen 25, taidehistoria ”Ei varastettu, mutta tihutöitä on tehty.” Kimmo Korhola 32, erityispedagogiikka ”Ei.” Onko sinulta varastettu polkupyörää? Tessa Horila 22, puheviestintä ”On parikin kertaa.”
• 6 Vilkaisu valtion talousarvioon vuodelle 2012 on karua luettavaa yliopistojen koulutuksen ja tutkimuksen kannalta. Perverssiä on se, että hallitusohjelman kirjaukset sekä valtion talousarvion opetusja kulttuuriministeriön (OKM) hallinnonalan selvitysosa ovat jyrkässä ristiriidassa käytännön toimien kanssa. Hallitusohjelman avaussanoissa lausutaan seuraavaa: ”Suomi tähtää kansainväliseen kärkeen niin ammattiosaamisessa, korkeakoulutuksessa kuin tutkimus-, kehittämisja innovaatiotoiminnassa.” VALTION talousarvion OKM:n hallinnonalan selvitysosa on linjassa hallitusohjelman ylevän tavoitteen kanssa: ”Opetuksen ja tutkintojen korkea laatu on koulutuksen vaikuttavuuden, tehokkuuden ja tuottavuuden edellytys.” Hallituksen oikea käsi ei taida tietää, mitä vasen käsi tekee ja toisinpäin. Niin kummallisia ovat keinot näiden tavoitteiden toteuttamiseksi. Ensinnäkin hallituksen budjettiriihessä päädyttiin toteuttamaan yliopistoindeksin jäädyttäminen kuuden kuukauden ajaksi. Konkreettisesti tämä tarkoittaa 27 miljoonan euron leikkauksia yliopistojen rahoituksesta. Toiseksi perustutkimusta rahoittavalta Suomen Akatemialta leikataan vuosien 2012–2015 tekniseen kehykseen (valtiovarainministeriön arvio vaalikauden menoille) nähden yhteensä 81,9 miljoonaa euroa. PERUSTUTKIMUKSEN rahoituksesta leikkaaminen on yhtä kestävää koulutusja tiedepolitiikkaa kuin kasvin kasvattaminen ilman vettä ja ravinteita. Kun kymmenen vuoden kuluttua katsomme suomalaisten yritysten kilpailukykyä, Suomen työllisyystilannetta ja suomalaisen tieteen ja tutkimuksen tilaa, palaamme tänä päivänä tehtyihin päätöksiin. Historian lehdiltä on myöhemmin helppo viisastella, mutta kuka olisikaan läheltä viisas? Ei ainakaan maan hallitus, valitettavasti. Koulutukseen ja tieteeseen kohdistuvat leikkaukset ovat olleet niin merkittäviä, että Helsingin yliopiston rehtori Thomas Wilhelmssonkin äityi kritisoimaan, että indeksileikkuri tekee tyhjäksi yliopistojen varainhankinnalla saavutetun uuden pääoman ja puheet koulutuksen ja tutkimuksen vahvistamisesta ovat pelkkiä myyttejä (Verkkouutiset, 5.9.2011). LISÄÄ KYLMÄÄ kyytiä voi hyvinkin olla luvassa jo pian, sillä hallitusohjelmassa on sitouduttu uusiin lisäsopeutustoimiin, jos ja kun sovitut toimet eivät tasapainota taloutta ja vähennä valtion velkaantumista. Ensinnäkin hallituksen budjettiriihessä päädyttiin toteuttamaan yliopistoindeksin jäädyttäminen kuuden kuukauden ajaksi. ” Touko Aalto K irj oi tt aja on ma akun t aja k aupun gin valt uu te ttu . Touko Aalto Koulutusja tiedepolitiikka vastatuulessa JYVÄSKYLÄN yliopiston kulttuurin tutkimuksen professori, emeritus FT Erkki Vainikkala piti perjantaina 4. marraskuuta jäähyväisluentonsa ”Nostetta perusarvoista, voimaa kaunasta: populismi kansan ja kulttuurin puolustuksena”. Vainikkala lähestyi luennossaan populismia argentiinalaisen ?loso?n Ernesto Laclaun teorioiden pohjalta. Laclau hahmottaa populismin suhteiksi, joissa tietyt asiat tiivistyvät ja kärjistyvät. Yhteiskunnassa ihmiset kokevat jäävänsä vaille edustusta erilaisista syistä. Kun tyytymättömien joukko kasvaa riittävän suureksi, se on mahdollista koota yhteen vastakkainasettelun avulla: jakamalla yhteiskunta valtaapitäviin ja altavastaaviin. Jotta eri asioihin tyytymättömät on mahdollista ketjuttaa yhden asian alle, asian täytyy olla merkitykseltään riittävän tyhjä. Esimerkiksi ”protesti” ja ”muutos” ovat asioita, joiden nimissä tyytymättömät voi koota yhteen tehokkaasti. Laclaun teorioihin tukeutuvan Vainikkala esitti, että populismi ei ole suoraan sidoksissa mihinkään tiettyihin arvoihin tai aatteisiin. Se on mekaniikka, jonka avulla voidaan ajaa niin oikeistolaista kuin vasemmistolaistakin politiikkaa. Näin on myös tehty. Ajankohtainen tapauskertomus populismista Suomessa on perussuomalaiset, joka onnistui viime eduskuntavaaleissa asettamaan itsensä ”kansan asialle”. Perussuomalaiset pyrkii kiistämään perinteisen oikeisto-vasemmisto-jaon, ja tässä se on onnistunut ilmeisen hyvin. Tutkija Juho Rahkonen selvitti Yhteiskuntapolitiikka-lehden artikkelissaan ”Perussuomalaisten ruumiinavaus”, kuinka perussuomalaisten kannatus on merkittävää niin työväenluokan kuin yrittäjienkin keskuudessa. TUTKIJANA Vainikkalan tausta on kirjallisuuden tutkimuksessa. Nykykulttuurin tutkimuksen puolellakin hän on työskennellyt muun muassa kertomuksen teorian parissa. Populismi on tutkijalle aiheena uusi, mutta valinta ei tullut yllättäen. ”Politiikan ja kulttuurin välinen kytkentä on kiinnostanut minua aina. Kulttuurin tutkimuksessa kulttuuri ymmärretään suhteessa politiikkaan ja talouteen. Populismissa nämä yhdistyvät”, Vainikkala kertoo. Jäähyväisluennollaan Vainikkala nosti Laclaun teorian lisäksi esiin muun muassa Jussi Halla-ahon suvaitsevaistoa kohtaan esittämät syytökset ja vertasi niitä Friedrich Nietzschen ajatuksiin kristittyjen orjamoraalista. Nietzschen mukaan kauna syntyy nöyristelevän orjamoraalin seurauksena. Halla-aho on syyttänyt suvaitsevaistoa nöyristelystä. Toisaalta myös halla-aholaista vihapuhetta voi pitää kaunan virittämänä. KOSKA POPULISMI perustuu ulkoiseen vastakkainasetteluun ja sisäisten erojen tasoitteluun, populististen liikkeiden on ollut yleensä vaikea pysyä pitkään koossa. Vainikkala kertoo seuraavansa mielenkiinnolla, miten tilanne perussuomalaisten kohdalla etenee. ”Perussuomalaisille oli selvästi tilausta. On tuhannen taalan kysymys, miten käy jatkossa.” Rauli Karjalainen Populismi saa voimansa vastakkainasettelusta Professori Erkki Vainikkalaa on aina kiinnostanut politiikan ja kulttuurin välinen kytkentä. TOMMI PUSKA JÄLKIKIRJOITUS
• Villa Rana tyhjennetään käyttäjistä löytyneen kreosootti-haitta-aineen vuoksi. Ainejärjestö Nefan jäsenet häipyvät huoneestaan Historicalle. SInne lähtee myös Helan henkilökunta. Osassa ainejärjestötiloista kärsitään yhä sisäilmaongelmista. AINEJÄRJESTÖTILA Kivijalassa Villa Ranassa majaileville nefalaisille tuli hoppu ja hätä pari viikko sitten. Historian ja etnologian laitoksen, Helan, johtaja Jari Ojalalta pamahti sähköpostiviesti, joka kehotti tyhjentämään Kivijalan välittömästi. Syyksi häätöön luettiin lattioiden mahdollinen avaus viikon sisällä. Viimeiset hetket tilassa on nyt istuttu. YLIOPISTOKIINTEISTÖT tutkii Villa Ranaa rakennuksesta löytyneen kreosootti-haitta-aineen takia. Paulaharjun salissa, jossa korjataan vesivahinkoa, on kantavana aineksena kivihiili-piki, joka sisältää kreosoottia. Villa Ranan tilat tyhjennetään käyttäjistä terveyden ja turvallisuuden takaamiseksi ennen kuin tutkimustyötä jatketaan. Parikymmentä Helan henkilökunnan jäsentä muuttaa Villa Ranasta Historican tiloihin. Kivijalan osalta tutkimus on vasta suunnitteilla. Nefan rahastonhoitaja Antti Kiviranta kertoo, että aiheesta on ehditty pitää jo yksi jos toinenkin kriisipalaveri. ”Laitoksen johtaja Ojala muistutti, että Kivijalka ei ole ollut laitoksen tila enää moneen vuoteen, ja se on annettu Nefalaisten epäviralliseen käyttöön silloisen tilapalveluiden päälliköiden lupauksella, kunnes tila menee remonttiin”, Kiviranta sanoo. Mutta toki tilanne harmittaa. ALKUJAAN Kiviranta lähetti huolestuneen viestin Jylkkärille ja mainitsi erityiseksi huoleksi Kivijalan tieteellisen kirjaston ja muun esineistön säilytyksen. Selvisi kuitenkin, että tilapalvelut huolehtii tilapäisvaraston. Nyt nefalaiset menevät Historicalle Tosine-huoneena tunnettuun huoneeseen H101, jota käyttävät myös tosinelaiset (historian opiskelijat). ”Onhan se meille aika pieni, mutta käytännön tilanne on nyt se, että sinne on sullouduttava”, Kiviranta sanoo. Villa Ranaan palataan vasta, kun rakennus on korjattu. Silloin aloitetaan neuvottelu siitä, miten tilat jaetaan ja otetaan käyttöön. Historian ja etnologian laitoksella on tilalle tarvetta, mutta Villa Ranan palautuminen Helan käyttöön ei ole itsestään selvää. Toive on, että opiskelijapalvelut ja tilapalvelut pystyisivät tulevaisuudessa tarjoamaan yliopiston pääkampukselta opiskelijoille käyttötilaa. ”Tiedustelin, kestääkö remontti kaksi kuukautta vai kaksi vuotta. Annettiin ymmärtää, että ennemmin kaksi vuotta”, Kiviranta sanoo. JYLKKÄRISSÄ oli juttu ainejärjestötilojen ahtaudesta ja sisäilmaongelmista keväällä 2010. Vähän on muuttunut. Tuolloin kasvatustieteen opiskelijoiden Emile oli saanut huoneen D-rakennuksesta vuosi sitten. Nyt Emile on uudessa ainejärjestötilassa C-rakennuksella. Tila on nimikilpailun tuloksena nimetty Kasvistoksi. Siellä ovat myös Abakus ry (erityispedagogiikka), Varkaat ry (varhaiskasvatus), Jano ry (aineenopettajaksi opiskelevat) ja Pedago ry (luokanopettajaopiskelijat). EMILE RY:N opintoja tiedevastaava Annika Mäkeläinen kertoo, että tila on ahkerassa ryhmätyö-, kokousja oleskelukäytössä. Yhteinen tila on lisännyt yhteistyötä näiden viiden ainejärjestön välillä. ”C:llä on kuitenkin sisäilmaongelmia, joista osa opiskelijoista kärsii kovasti. Pyrimme siihen, että meille löytyisi uusi ainejärjestötila jostakin muualta ja pääsisimme muuttamaan sinne kevätlukukaudella 2012”, Mäkeläinen toivoo. Pedagon tila sijaitsi aiemmin C-rakennuksessa avoimella käytävällä. Pedagon hallituksen puheenjohtaja Reetta Pulli sanoo tilatilanteen parantuneen, mutta hän nostaa esiin myös sisäilmaongelmat. ”Moni opiskelijoista oirehtii Cja X -rakennuksilla, mutta silti suurin osa opetuksestamme järjestetään edelleen niissä. Myös kyseinen uusi aj-tila oli poissa opetuskäytöstä pitkään sen takia, ettei opettaja voinut siellä työskennellä. Tämänhetkinen tavoitteemme on siis saada opetusta siirrettyä pois näistä rakennuksista ja myös uudet ainejärjestötilat”, Pulli kertoo. ”Se täytyy kuitenkin sanoa, että nykyinen tilamme on ollut erittäin suosittu ja toimiva. Eri alojen opiskelijat viettävät siellä paljon aikaa, ja myös hallitusten kokoukset järjestetään pääsääntöisesti siellä.” MAGNA CARTALLA on edelleen hallussaan huone, Pikku-Britannia, P-rakennuksella. Tila on avoin myös kaikille laitoksen muille opiskelijoille. ”Tilassa on kaksi tietokonetta ja pari sohvaa. Se on usein täynnä, sillä neliöt eivät päätä huimaa, ja englannin opiskelijoita on laitoksellamme melkoinen joukko. Pikku-Britanniaan on kuitenkin onnistuttu luomaan viihtyisä taukopaikka”, Magna Cartan ympäristöja kehyvastaava Petra Niskanen kertoo. Niskasen mukaan tila on mahdollistanut opiskelijoiden kohtaamisen arjen keskellä. "Siellä keskustellaan avoimesti ja käydään välillä läpi myös opiskeluun liittyviä ongelmakohtia, jolloin ne tulevat helpommin meidän ainejärjestötoimijoidenkin tietoon." Dumpin (tietojärjestelmäja tietojenkäsittelytiede) tilat ovat yhä Agoralla. Hallituksen puheenjohtaja Taavi Laukkanen kertoo Agoralle tosin tulevan tilamuutoksia keväällä. ”Meidän ja Linkin toimistot siirtyvät mahdollisesti uusiin tiloihin, ehkä Agoran ATK-tiloihin.” Esimerkiksi Lööpin, Imagon ja Parkun ainejärjestötila sijaitsee nykyään C-rakennuksessa lukusali Aallon yläkerrassa huoneessa C263. Tilastotieteen opiskelijoiden Tiltin vapaa-aikatila Akvaario sijaitsee MaD-rakennuksen 3. kerroksessa. Sieltä löytyy myös taloustieteiden opiskelijoiden, pörssiläisten, Selkkari. Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? 77 TOMMI PUSKA Hiiteen Kivijalasta Nefalaiset ovat kriisipalaveeranneet Kivijalan kohtalon vuoksi. Tilapalvelut huolehtivat onneksi omaisuuden tilapäissäilytyksen. Villa Rana valmistui 1900-luvun alkuvuosina. Rakennuksessa sijaitsevat etnologian oppiaineen tilat ja Blomstedtja Paulaharju-luentosalit.
• Kauppakadulla Pekka Ervast -temppelissä avattiin henkimaailman portit. Jopa Kirka innostui laulamaan meediolaulaja Aulikki Plaamin kautta. SIVUASKEL Kauppakadun vilinästä johdattelee toisenlaiseen maailmaan. Paikkaan, jota ei kuunaan kuvittelisi löytävänsä sieltä, Makuunin läheltä kerrostalon takaa. Sisäpihalla on mystinen Pekka Ervast -temppeli. Astuttaessa sisään vanhaan puurakennukseen, hoikka nainen hymyilee ja nyökkää, tulee halaamaan kuin vanhaa tuttua. Nainen on Aulikki Plaami, meediolaulaja. Hän takaa sen, että temppelissä on kohta jäätävä meno: Aulikin kautta esiintyy tänäkin iltana usea ajasta ikuisuuteen poistunut artisti. Kerrotaan, että sata henkimaailmaan siirtynyttä laulutaiteilijaa on tulkinnut Aulikin avulla. Ääneen ovat päässeet ainakin Edith Piaf ja Elvis Presley. Ehkä kuningas elää tänä iltana. JA MITÄ TÄSTÄ pitäisi ajatella? Onko nyt mahdollista kokea jotain maallisesta poikkevaa, vai onko Jylkkärin toimittaja tullut keskelle freak showta? Aulikki silittelee ennen tilaisuutta käytävällä miehensä Sepon päätä. Seppo on silitykset ansainnut, sillä hänellä on tärkeä rooli. Mies saa tuonpuoleisesta sävelmiä, joiden takana ovat muun muassa Chopin, Sibelius ja Beethoven. Seppo säestää Aulikin esiintymistä. TEMPPELIN etuosassa lepattavat kynttilöiden liekit. Tunnelma on huumaava ja paikka lämmin. Penkkirivien vieressä seinällä olevien taulujen herrat tuijottavat läpitunkevasti. Paikalla on väkeä kourallinen. Sen arvellaan johtuvan ”toisesta tilaisuudesta”, joka Jyväskylässä on samaan aikaan. Toljottavat taulut unohtuvat pian, kun tulee aika avata Pyhän Marian kappelin portin ovet. Kun väki ristii kätensä Isä meidän -rukoukseen, Aulikki leijuu syvään transsiin. Seppo siinä puhelee, ettei ohjelmaa koskaan voi varmaksi tietää. Aulikki taas on muuttunut enkelityttö Carmeniksi, iloiseksi 9-vuotiaaksi, joka juontaa tilaisuuden. Juontaminen on Carmenin suosikkipuuhaa. Parin ensimmäisen laulun jälkeen Aulikki, tai siis Carmen, sanoo vuorossa olevan What a wonderful world -biisin. Eli Louis Amstrong laulaa meille kohta. Ja niin enkelitytön ääni muuttuu rosoisen komeaksi miehen ääneksi. Aulikin äänessä on jotain samaa. Lisäksi ilmeet ja eleet ovat hyvin amstrongmaisia. On sihinää ja hyväntuulista irvistelyä. Ja ääni on miehen. Jos ihmisiä vedätään höplästä, niin saavat he ainakin hyvää viihdettä. Ja Seppo soittaa pianoa komeasti. KUN AULIKKI -instrumentin kautta esiintyy Kirka, alkaa otsa mennä kurttuun. Sä surun pyyhit silmistäni pois ei taivu kuin mestarilta itseltään. Mutta Aulikki kyllä rokkaa. Asennetta on täyttämään yhden Pekka Ervast -temppelin. Eleet ovat jälleen hyvin kirkamaisia. Sauli Lehtosen koskettava Mun aika mennä on kajahtaa kohti kaarevaa kattoa, samoin suurtulkitsija Andrea Bocellin Con te Partiro. Aulikki laulaa taitavasti, mutta ei tulkinta Bocellilta tai Lehtoselta kuulosta. Jos ei ole vakuuttunut, on ainakin hämillään. Jotain yliluonnollista hommassa on. KONSERTIN jälkeen kutsutaankin paikalle Abbedissa. Hän tulee kertoakseen viestejä paikalla olijoille. Abbedissa vaeltelee keskikäytävällä ja odottelee saavansa viestin. Ensimmäisenä hän kuulee nimen, joka loppuu ”ini”. Ja kas, takarivissä nainen huikkaa siskonsa nimeksi Sinin. Tosin Abbedissan ini-loppuinen on vanhempi naishenkilö, Sini taas ei ole vanha. Abbedissa vaihtaa paikkaa ja kertoo saaneensa viestin valokuva-albumista. Ja pian hän osoittaakin minua, toimittajaa. Säikähtäneenä nostan pääni lehtiöstä. Ömisen, että juu, minulla on tietokoneella valokuvakansioita. Abbedissa kysyy, olenko yrittänyt kuvia selaamalla selvittää jotain. Epämääräisesti mumisen, että en oikeastaan. Abbedissa koskee kättäni ja kertoo pian näkevänsä nimen Allu. Oikein harmittaa sanoa, että Allu ei nyt äkkiseltään sano mitään. ”Pyrin selvittämään”, Abbedissa sanoo. Seuraavaksi hän näkee nimen Ulla. Mutta kun ei tärppää. Nimi on kuitenkin kirjoitettu kultaisella kynällä. Minun kohdallani ei viesti auennut, mutta hakemalla Abbedissa saa sanomia, jotka jotkut paikalla olijat ymmärtävätkin. Eräs herra saa vanhemmalta mieheltä viestin. Se kertoo, että hän löytää vielä sopivat kengät. Mies ymmärtää tämän. Mutta entä Allu? ABBEDISSA poistuu, mutta ei siinä vielä kaikki. Paikalle saapuu eräs Saksassa toiminut sotilaslääkäri tohtori Fritz Hermann. Elviskin eli Aulikin kehossa Vuonna 1927 rakennettu Pekka Ervast -temppeli on teoso?s-kristoso?nen temppeli, joka sijaitsee kerrostalojen sisäpihalla.Talon rakennutti aikoinaan Teoso?sesta seurasta haarautunut Ruusu-Ristiseura ja sitä käytetään edelleen henkisen toiminnan keskuksena. Seppo Plaami herättelee henkimaailman instrumentti Aulikki Plaamin tra taan on tullut. Aulikki pystyy antamaan näin kehonsa henkien käyttöön jo kuutti, ettei ole. Edesmenneet artistit esiintyvät Aulikki Plaamin kautta.
• AULIKKI Plaamilla avautui vuonna 1981 kanava henkimaailmaan. Hän alkoi kehittyä syvätranssimeedioksi ,mikä tarkoittaa sitä, että Aulikin maallinen tietoisuus väistyy ja hän luovuttaa kehonsa henkimaailman ystävien ja auttajien käytettäväksi. Aulikin kehittäminen ja kouluttautuminen kesti kolme vuotta. Julkisen esiintymisen hän aloitti vuonna 1984 . Aulikki ja Seppo Plaami ovat perustaneet Yhdysvalloissa asuessaan kirkon nimeltä Gate of Heaven Chapel. Kirkon tarkoituksena ei ole tuoda mitään uutta uskontoa, vaan auttaa ihmisiä kasvamaan heidän omassa uskossaan siten, että heissä vahvistuisi lähimmäisenrakkaus ja toisten auttamishalu. Aulikin ja Sepon ajatuksen kautta on perustettu Suomeen Kaariporttiystävät -niminen yhdistys. Lähde: gateofheavenchapel.com M IKKO J AKONEN Hermann sitten kertoo asioita ihmisen mielestä ja elämästä. Erästä naista askarruttavat vuodesta 2012 tehdyt ennustukset. Tapahtuuko jotain mullistavaa? Tuleeko maailmanloppu? Hänen kanssaan Herman keskustelee tovin jos toisenkin maapallosta sun muusta. Seppo alkaa huomautella ajan loppumisesta. Neljä tuntia on vierähtänyt. Lopuksi esiintyvät vielä Elvis ja Kari Tapio. Miehekkäästi ja vaikuttavin elein, mutta eivät legendojen itsensä kuuloisesti. Elvis laulaa Love Me Tenderin ja komeasti polvistuukin erään yleisössä istuvan naisen eteen. Enkelityttö Carmenin mukaan moni muukin edesmennyt olisi halunnut laulaa. TILAISUUDEN jälkeen tuntee olonsa vähän höynäytetyksi. Juttutuokio Aulikin kanssa saa taas uskomaan pieneen mahdollisuuteen, että jotain käsityskyvyn ylittävää on ehkä tapahtunut. Transsista herännyt meediolaulaja on mukavan ja täysipäisen oloinen nainen, joka kertoo, ettei ole koskaan edes osannut laulaa. Hän sanoo, ettei tiedä, mitä äsken on tapahtunut. Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? a nssista. Herttaisilla Plaameilla on takanaan 30 vuotta esiintymistä. Kun Aulikki herää syvästä transsitilasta, hän ei muista mitään esityksestä tai informaatiosta, mitä hänen kautopa kolmeksi tunniksi. Herättyään hän on hyvin väsynyt. Toimittaja kysyi Aulikilta esityksen jälkeen, vakuuttako hän todella, ettei kyse ole vain artistien imitoinnista. Aulikki vaTOMMI PUSKA FA K TA
• Ti 22.11. klo 19 Julian silmät / Los ojos de Julia (Espanja 2010) Espanjassa vuoden katsotuimmaksi elokuvaksi noussut Julian silmät on espanjalaisen Guillem Moralesin esikoisohjaus. Romanttinen kauhutrilleri Julian silmät kertoo sairauden myötä hiljalleen näkökykyään menettävästä Juliasta. Julian kaksoissisko Sara löytyy asunnostaan hirttäytyneenä. Vaikka merkkejä rikoksesta ei löydy, on Julia vakuuttunut, ettei tapaus ole itsemurha. Pian päähenkilöä alkaakin piinata varjoissa lymyilevä, valokuvia räpsivä hahmo. Ti 29.11. klo 19 Hyvät, pahat ja rumat (Italia, Espanja, Saksa 1966) Länkkäriklassikko Hyvät, pahat ja rumat on ohjaaja Sergio Leonen spagettitrilogian huipennus. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain sisällissodan pyörteissä olevaan 1860-luvun New Mexicoon. Miltei kolmituntinen eepos seuraa kolmea päähenkilöä: meksikolaista lainsuojatonta, kylmäveristä palkkamurhaajaa ja tunnettua seikkailijaa, jotka yhdessä tuumin tavoittelevat Etelävaltioiden armeijalta varastettuja rahasäkkejä. Elokuva on restauroitu ja varustettu digitaaliäänin, joten Ennio Morriconen säveltämä elokuvamusiikki pääsee entistä paremmin oikeuksiinsa. KAMPUS KINO 10 VAPAALLA Elastisen hitti "Anna soija" sopii myös vegaaneille. Yö juhlakirtueella Jos Yö-yhtye kolahtaa, niin bändin 30-vuotisjuhlakiertue saapuu Paviljonkiin 25. marraskuuta. Lisäksi lavalla nähdään Suvi Teräsniska, Annika Eklund ja Miina Mikkonen. Ovet konsertteihin avataan klo 18.30. Löytötavaratoimisto siivoa taloyhtiöitä polkupyöristä. Yliopistonkadulla jopa yli neljännes poistetuista pyöristä oli käytössä olevia. Pyörien omistajilta peritään mielivaltaisia löytöpalkkioita. HYLÄTYT polkupyörät ovat ongelma monissa taloyhtiöissä. Ongelmia on ollut myös Yliopistonkatu 4:ssä, jossa taloyhtiön hallitus ottikin ilolla vastaan isännöitsijän vinkin ratkaisusta, joka ei ole ongelmaton sekään. Keski-Suomen löytötavaratoimisto Oy on yksityinen yritys, joka taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Ulla Virran mukaan ”muutaman satasen”maksua vastaan lupasi siivota taloyhtiön telineet ja pyörävaraston hylätyistä polkupyöristä. Löytötavaratoimisto toimitti ilmoitustauluille ja asuntoihin ilmoituslaput, jossa pyörät käskettiin merkitsemään kahden viikon kuluessa tai ne vietäisiin pois. Taloyhtiön hallituksen määräsi yhtiön mukaan määräajan. Moni pyörän omistaja unohti merkitä pyöränsä. Löytötavaratoimiston hallituksen puheenjohtajan Antti Harjulan ja toimitusjohtaja Mikko Myllymäen mukaan he noutivat yhtiöstä "viitisenkymmentä" polkupyörää. Niistä 10-20 haettiin takaisin, koska ne eivät olleet hylättyjä, vaan käytössä olevia. Muun muassa Saara Kojunen ei muista nähneensä lappua. Hän huomasi pyöränsä hävinneen ja joutui maksamaan 25 euroa löytö-, säilytysja muita palkkioita saadakseen pyöränsä takaisin. Hänen naapuriltaan Antti Poikolalta vietiin lukitusta varastosta kolme merkitsemätöntä pyörää. Poikolalta vaaditaan pyöristä yhteensä 100 euron palkkiota. ISÄNNÖITSIJÄLIITON lakimies Marina Furuhjelm pitää menettelyä lainvastaisena. Hänen mielestään kotipihasta tai taloyhtiön pyörävarastosta oikeudetta viedyt pyörät eivät voi olla löytötavaraa. Furuhjelmin mukaan taloyhtiöt voivat poistattaa hylättyjä pyöriä, mutta silloin pitää varmistua siitä, että pyörät todella ovat hylättyjä. "Kahden viikon ilmoitusaika on aivan liian lyhyt. Ihmisethän voivat olla matkoilla sen kaksi viikkoa", hän sanoo. Jakoipa taloyhtiö millaisia lappuja tahansa, pyörät ovat kuitenkin omistajiensa omaisuutta. Niinpä taloyhtiö voi joutua korvausvastuuseen hävitetyistä pyöristä, ja siksi olisi tärkeää todella varmistua siitä, että pyörät ovat hylättyjä. Furuhjelmin mukaan maalaisjärkeä käyttämällä asioista on yleensä selvitty. YKSI POIKOLAN pyöristä oli päivittäisessä käytössä oleva yli 1 000 euron retkipyörä. Sellaisia Furuhjelmin mukaan taloyhtiöistä ei normaalisti viedä pois, vaan ne siirretään omaan varastoon ja odotetaan, tulisiko joku niitä kyselemään huomattuaan, että pyörä on hävinnyt. Myös taloyhtiön hallituksen jäsen Panu Forsman on sitä mieltä, että hylättyjä pyöriä tunnistettaessa ei ole käytetty järkeä tai sitä on käytetty vääriin tarkoitusperiin. ”Jos ajattelee sitä retkipyörää, niin ei ole mitään järkeä, että joku lähtee sitä varastosta viemään pois sillä perusteella, että siinä ei ole lappua”, Forsman sanoo. Poikolan mukaan maalaisjärjelle ei ole käyttöä, kun löytötavaratoimisto perii sitä korkeampia löytöpalkkioita, mitä arvokkaammasta pyörästä on kyse. Forsman moittii sitä, että ilmoituslapuissa ei kerrottu, että merkitsemättä jääneiden pyörien noutamisesta perittäisiin maksu. Isännöitsijäliiton lakimies Marina Furuhjelm sanoo, ettei maksuja voida vaatia pyörien omistajalta. Jos jonkun tulee korvata löytötavaratoimiston turha työ, voi se olla taloyhtiö. Tosin Furuhjelm on sitä mieltä, että korvauksen vaatiminen taloyhtiöltä olisi hankalaa, sillä löytötavaratoimiston olisi ammattilaisena pitänyt osata arvioida, miten tunnistetaan todella hylätyt pyörät. Taloyhtiön hallituksen puheenjohtaja Ulla Virta sanoo, että taloyhtiö ei tule korvaamaan vaadittuja löytöpalkkioita asukkaille, joiden pyörät on viety. ”Joskus elämässä vaan pitää nuolla haavojaan. Ei aina voi olettaa, että joku toinen tekee sinun puolestasi ja joku toinen hoitaa sinun asiasi”, Virta toteaa. Taloyhtiön hallituksen jäsen Panu Forsman kritisoi palkkioita ja sanoo, että löytötavaratoimiston bisnekseksi pitäisi riittää se, että se saa myydä oikeasti hylätyt pyörät eteenpäin. Löytöpalkkioiden perimistä hän ei pidä hyväksyttävänä. ”Jos mietitään, että joku pitää polkupyöriänsä vuorokauden jossain, niin ei siitä nyt jumalauta pidä satasta maksaa kenellekään”, Forsman puhkuu. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? Löytöpalkkio omasta pyörästä Poliisi ei osannut sanoa, ovatko Antti Antti Poikolalta vietiin kolme merkitsemätöntä pyörää pyörävarastosta. Löytötavaratoimisto vaatii niistä sadan euron löytöpalkkiota.
• Jouluhössötystä Paviljongissa Jouluhörhoillle on luvassa kaupallisuuden iloja ja ehkä perinteitäkin Paviljongin joulumarkkinoilla. Markkinoilla voi shoppailla käsitöitä, kirjoja, koruja, leluja ja jouluherkkuja. Markkinat lauantaina ja sunnuntaina 3.–4. joulukuuta. Krampin juhlagaala Jyväskyläläinen tanssiteatteri Kramppi juhlistaa 15 vuoden taivaltaan juhlagaalalla. Gaalasta järjestetään kaksi näytöstä maanantaina 21. marraskuuta kello 18 ja 20.30. Krampin esitykset nähdään Jyväskylän kaupunginteatterin suurella näyttämöllä. Gaalassa on mukana valikoituja paloja mm. teoksista Sua vain... (2003), Liisa Ihmemaassa (2005), Kalevala (2006), Montparnasse 0522 (2008), Dracula (2010) ja Järvi (2011). Lisäksi gaalassa esitetään kantaesityksenä Kirsi Keisasen tilausteos Krampin nuorille lupauksille. Stratovarius Lutakossa Power metallin suurlähettiläs Stratovarius pyrähtää Lutakkoon keskiviikkona 23. marraskuuta Jörg Farewell -kiertuunsa merkeissä. Kiertue on bändin jättävän, pitkäaikaisen rumpali Jörg Michaelin viimeinen. 11 REISSU päättyi poliisipartion käyntiin. Poliisi toivoo tutkintapyyntöä, sillä laintulkinta on epäselvää. Löytötavaratoimiston tiskin takana seisova mies esittäytyy: ”Antti Harjula” Hän on Jyväskylän löytötavaratoimiston kaupparekisteriin merkitty hallituksen puheenjohtaja. ”En ole.” On hän. ”Eikun niinpäs olenkin ja Mikko on toimitusjohtaja”, Harjula toteaa. Olemme tulleet hakemaan Antti Poikolan polkupyöriä takaisin. Isännöitsijäliiton lakimiehen Marina Furuhjelmin mukaan asia on selkeä. Polkupyörät eivät ole olleet kadoksissa, joten ne eivät ole myöskään löytötavaraa. Hänen ohjeensa on mennä pyytämään pyöriä takaisin oikealle omistajalleen ja pyytää poliisit hakemaan pyöriä, mikäli niitä ei luovuteta. Harjula soittaa löytötavaratoimiston toimitusjohtajalle. ”Täällä on nyt joku lehtimies paikalla ja joku räpsii kuvia”, hän kertoo. Hän ojentaa puhelimen minulle. Toimitusjohtaja Mikko Myllymäki vaatii 100 euroa löytö-, säilytys, ja muina palkkioina kolmesta pyörästä. Hinnoittelun perusteet eivät tahdo selvitä. Toisaalta Myllymäen mukaan pyörän käypä arvo vaikuttaa hintaan, jolla hän selittää sitä, että naapuri on saanut pyöränsä takaisin 25 eurolla. Toisaalta Poikolan yli tuhannen euron retkipyörästä ja tandemista vaaditaan samaa 33,33 euron korvausta kuin Terässiipi-mummopyörästäkin. POIKOLA soittaa poliisin paikalle. Poliisipartio selvittelee asiaa, ja konstaapeli soittaa esimiehelleen. Esimies toivoo, että asiasta tehtäisiin tutkintapyyntö. Poliisin mukaan Suomesta puuttuu ennakkotapauksia siitä, miten löytötavara tai hylätty ajoneuvo muuttuu löytötavaraksi tai hylätyksi. Tutkija ja konsultti Antti Poikolaa voisi kuvailla pyöräilyaktivistiksi. Hän toivoo, että tässä jutussa muistutettaisiin siitä, että hylätyt pyörät ovat aivan todellinen ongelma niin Suomessa kuin maailmallakin. ”Eivät pyörät saa missään nimessä olla mitään pyhiä lehmiä, joihin ei saa koskea”, sanoo Poikola. Hän tarjoutuu myös maksamaan saadakseen pyöränsä takaisin, mutta sataa euroa hän pitää kohtuuttomana etenkin, kun ei pyynnöistään huolimatta saa Myllymäeltä kunnollista erittelyä palkkion määräytymisperusteista. Poliisit lähtevät, ja Poikola yrittää vielä sopia korvaukseksi 60 euroa. Se ei käy Myllymäelle, joka ilmoittaa säilyttävänsä pyöriä kolme kuukautta ja realisoivansa ne sen jälkeen. Poikola aikoo pyytää taloyhtiön hallitusta hankkimaan pyöränsä takaisin. Mikäli se ei auta, on vuorossa tutkintapyyntö. Myllymäen vastaus hinnoitteluperusteisiin on kuunneltavissa Jyväskylän ylioppilaslehden verkkosivuilla: http:// www.jylkkari.? tämän jutun verkkoversion yhteydessä. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? Poliisi toivoo tutkintapyyntöä Poikolan (oik.) pyörävarastosta siivotut pyörät löytötavaraa, kuten löytötavaratoimiston toimitusjohtaja Mikko Myllymäki väittää vai eivät. TOMMI PUSKA
• Tintin seikkailut Yksisarvisen salaisuus Ohjaus: Steven Spielberg Tintti on ilmiönä niin leimallisesti ranskankieliseen maailmaan kuuluva, että vaikea on kuvitella Hollywoodin voivan Hergén maailman henkeä tavoittavan. Pystyykö siihen edes nykyaikaisen seikkailuelokuvan ylikeisari? Teknisesti elokuva on moitteeton. Motion capturella päästään sinne, minne ihmisnäyttelijöillä ei olisi ikinä onnistuttu. Eloja sarjakuva löytävät toisensa läpikotaisessa toiminnallisuudessa. Hahmot eivät ole hetkeäkään paikoillaan. Maisemat vilistävät silmissä valtavalla vauhdilla. Ja ne ovat vieläpä komeita. Valitettavasti elokuva törmää niihin karikoihin, jotka Hergé taitavasti väisti. Kaikesta paistaa ikävä muovisuus ja laskelmallisuus. Mutkissa on oiottu, hergéläinen pakoton ja spontaani komiikka poissa. Muutamat yksittäiset kuvat on kerta kaikkiaan korneja ja päälleliimattuja. Elokuva saattavat vedota ihmiseen, jolle sarjakuva ei ole tuttu, mutta fanit tuskin jaksavat aidosti innostua. Lasse Ranta ”Elokuva, joka saattaa aloittaa motion capture -aallon.” Kumisaappaat: Jaana & Kai (Allstars 1980) NUORISON seksivalistus on vuosikymmenestä toiseen yhtä vaikea mutta tärkeä aihe. Välillä ehkäisyn sanoman perille saamiseksi on turvauduttu myös musiikin keinoihin. Mahdollisesti ensimmäinen suomalainen aihetta käsittelevä täyspitkä levy on Kumisaappaat-projektin Jaana & Kai, jonka yhteistyökumppanina toimi Väestöliitto. LEVYN taustamuusikot ovat levynkannen mukaan tanskalaisia, ja selvitystyö paikallisten levynörttien kanssa paljastaa, että Jaana & Kai on alunperin grönlantilaisille teineille suunnattu seksivalistuskasetti. Tanskalaissoittajien joukossa on muun muassa Laid Backin kitaristi John Guldberg, joten tälle julkaisulle ei otettu mukaan mitään harrastelijoita. Sen takia Jaana & Kai on valistuslevyksi musiikillisesti yllättävän laadukas. KUN VALISTUSLEVY päätettiin julkaista Suomessa, kappaleiden kääntäjiksi kiinnitettiin aikansa huippusanoittajia eli Pertti Reponen, Juice Leskinen ja Vexi Salmi. Kahdentoista kappaleen jakaminen kolmelle tekstittäjälle oli viisas ratkaisu, sillä paatuneinkaan ammattisanoittaja ei ehkä saa sukupuolisuhteiden aihepiiristä kahtatoista laadukasta laulutekstiä aikaan. JAANA & KAI sisältää takakannen esittelytekstin mukaan ”todella hyvää ja menevää musiikkia”. Paikoin tämä pitääkin paikkansa. Esimerkiksi Ihanaa rakkautta? -kappale on hieno, mutta jos teksti kertoo abortin tekemisestä kaavintoineen, se rajoittaa jonkin verran kappaleen käyttöyhteyksiä. DJ-keikoilla levyä on siis vaikea kuvitella soittavansa, ellei halua valistaa illan päätteeksi samaan osoitteeseen poistuvia pareja. Koska kappaleiden taustat on tehty Tanskassa, niitä ei ole suunniteltu laulajien äänialoille. Niinpä miespuolisella laulajalla on paikoin melkoisia vaikeuksia suoriutua melodioiden matalalla kulkevista kiemuroista. Laulajien oikeita nimiä ei mainita levyn kansiteksteissä, joten heidän henkilöllisyytensä jäävät selvittämättä. JAANA & KAI onnistuu valistuksen vaikeassa tehtävässä yllättävän hyvin. Kymmenen vuotta myöhemmin seksivalistuksen aihepiirissä julkaistiin sellaisia limboja kuten Midas-yhtyeen Ehkäisyrap, joten Kumisaappaille pitää antaa asiaankuuluva tunnustus. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä 12 ARVIOT DIVARIN HELMI V Va alliissttu usstta a rro occk kiin n k kiie elle ellllä ä Pekka Manninen Äänislinna Helsinki-kirjat Jyväskyläläisen Pekka Mannisen kolmas romaani Äänislinna sijoittuu jatkosodan alkupuolelle. Upseeri Emmanuel Wolff lähetetään suomalaisten valtaamaan Petroskoihin. Hän odottaa rintamakomennusta, mutta päätyy johtamaan venäläissiviilien keskitysleiriä. Taistelu suomalaisen rodun puolesta on vänrikki Wolf?lle ristiriitaista, sillä hän on juutalainen. Äänislinna voisi olla perinteinen sotaromaani aroista aiheista, sillä suomalaisten keskitysleireistä ja antisemitismistä vaietaan oppikirjoissa. Vielä tänäkin päivänä peruskouluissa kiistetään, että Suomi ja Saksa olisivat olleet liittolaisia. Manninen ei kuitenkaan tyydy helppoon ratkaisuun. Sota Suur-Suomesta vaikuttaa taustalla, mutta suurimmat taistelut käydään päähenkilön mielessä. Emmanuel Wolff pohtii uskoaan ja rakkauselämäänsä jännitteiden keskellä. Kirjan heittäytyminen hengelliseksi yllättää lukijan. Pitkät aikaharppaukset sekä toden ja harhan sekoittuminen tekevät tarinan seuraamisesta toisinaan turhan hankalaa. Onneksi kerronta on sujuvaa. Teos on pääosin onnistunut, vaikka juonenkäänteistä löytyy parannettavaa. Usein tapahtumat vaikuttavat enemmän näytelmän kärjistetyiltä kohtauksilta kuin aidoilta tilanteilta. Arimo Kerkelä ”Rohkeasti erilainen sotakertomus.” Johanna Vehkoo Painokoneet seis! Kertomuksia uuden journalismin ajasta Teos Tämä nykyjournalismin kriisiä ruotiva pam?etti on kiinnostava puheenvuoro näinä potentiaalisina jokamiehen sisällöntuotannon aikoina. Journalismin murrostila on ikuinen, mutta nyt julistukselle on poikkeuksellisen paljon katetta: median kaupallistumiskehitys on tullut pisteeseen, jossa journalismin rappio on toisinaan jo häiritsevän näkyvää. Toimittajissa on yhä enemmän copy-peistaavia apinoita, jotka syytävät nettiin vauhdilla tavaraa keräämään mahdollisimman paljon klikkauksia. Yhtenä pontimena muutoksessa on medialukutaitoinen yleisö, joka digitaalisesta kehityksestä voimaantuneena haastaa journalismia. Siksi olisi hyvä, että mediayhtiöt ymmärtäisivät kehittyä parempaan suuntaan itse, satsaten laatuun: kilpailu määrästä on jo internetin myötä hävitty. Vehkoo vaatii mediataloja hylkäämään pörssiyhtiöiden logiikan eli lyhyen aikavälin voitontavoittelun osakkeenomistajille. Vaatimus ei ole uusi, mutta sitäkin kannatettavampi. Myös perustelut ovat pääosin uskottavasti ja innostavasti esitetty. Kirjan otsikko ei ole osuva: laadukkaan journalismin pitäisi elää jatkossa paperillakin. Muuten laadun ulkopuolelle jäävät kansalaiset, jotka harkitsevat pikemminkin tietokoneiden seisauttamista tai eivät ole niitä koskaan käynnistäneetkään. Jaana Siljamäki ”Hyviä ideoita journalismin parantamiseksi.” A A
• Cross Currents näyttely yliopistolla Yliopiston päärakennuksen seiniä koristavan Cross Currents – paikkasidonnaista taidetta -näyttelyn teokset kertovat väkivallasta ja sen seurauksista, kolonialismin nykytilasta, ihmisten välisestä kontaktista ja ilosta. Näyttely on toteutettu yhteistyössä Jyväskylän yliopiston järjestämien kansainvälisten ETMUpäivien Cross-Currents in Language and Culture kanssa. Se on esillä 28. marraskuuta asti. Mukana on kolme taiteilijaa: meksikolainen Mercedes Alba, unkarilainen György Gáti ja suomalainen Stefan Nyström. Lisäksi mukana kulttuurintutkimuksen laitoksen opiskelijoista koostuva ryhmä. Näyttelyn kuraattorina on toiminut galleristi ja kuvataiteilija Kaisa Lipponen. Näyttelyssä pyritään korostamaan teoksia, ei taiteilijoiden alkuperää. Opiskelijahinta 2,50 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,80 e, muut 5,40 e, 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 24,00 e, jatko-opiskelijoille 48,00 e, muille 54,00 e. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 MA 21.11. Kesäkurpitsakeitto Sitruunainen turskaleike Jauhelihalasagne TI 22.11. Pinaattikeitto Uunimakkara Kiinalainen lihapata KE 23.11. Täytetyt kasvisherkkusieniohukaiset Lohikiusaus Intialainen lihapata TO 24.11. Kavispyttipannu Pestobroileri Pippuripihvi PE 25.11. Kasviskaalilaatikko Kirjolohimurekepihvit Kaalilaatikko MA 28.11. Kasvisgratiini Sitruunasei Lindströminpihvi TI 29.11. Papurisotto Barbequekalkkunakastike Kinkkukiusaus, Kalakeitto KE 30.11. Kasvispihvit, tomaattitimjamikastike Silakkaherkku Burgundin lihapata TO 1.12. Aurajuustopunajuurikiusaus Sitr.kananpojanleike Riistakäristys PE 2.12. Falafelpyörykät, tomaattikastike Savukalakastike, spagh. Kinkkupizza Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Sielun veljet Lutakossa Legendaarinen Sielun veljet ulottaa kiertueensa Herätysliike tienpäällä Jyväskylän Lutakkoon 1. joulukuuta. Liput keikalle maksavat 26 / 25 euroa, ja ennakot on odotettavastikin jo loppunmyyty. Ismo Alanko perusti Sielun Veljet Hassisen Koneen jälkeen vuonna 1982. Yhtye teki comebackin ja esiintyi Ilosaarirockin 40-vuotisjuhlissa heinäkuussa. Viime viikolla konkareilta ilmestyi Maallinen vaellus 1983-2011 -tupla-cd. Jos ei ehdi Lutakkoon, Sielun Veljet on mahdollista nähdä muun muassa Jämsässä (9.12.) Tampereella, Turussa, Kuopiossa tai Helsingissä. Jylkkäri on luettu. Mainokset lehteen myy Heli Uusi-Uitto e-mail: heli.uusi-uitto@opiskelijamediat.fi puh: 044 5000 460 www.jylkkari.fi Jyväskylän yliopiston opiskelijoista 58% tarttuu Jylkkäriin heti sen ilmestyttyä. MENOT
• KINNUS oli sulkea television, mutta kuvassa oli hänen oma Audinsa ja räntäsateessa värjötteleviä uteliaita. ”Onnettomuuden uhri on kriittisessä tilassa.” Risteys oli elokuvan maailmasta. Yliopistonkatu avautui kuin Nevski Prospekt; Puistokatu oli Park Avenue. Kuvan rajaus ja yleistävä kieli... Kinnus olisi voinut katsella sukkulan laukaisua. ”Joka neljäs kuljettaja ajaa päin punaista.” Oliko hän joka neljäs? Lukiko se hänen otsassaan? Alle jääneen spurgun pipossa luki: ”Täällä määrää emäntä”. Toisella kanavalla pulleaposkinen juontaja kysyi naureskellen: ”Kuinka moni suomalainen syö koiranruokaa?” Näyttö tummui kysymysmerkiksi. Kinnus keskittyi votkamartiniin, iltarukoukseensa. Hän kuuli vaiInes ei itke Novelli: monsa, Mary-Annen, askeleet takanaan. Tämä viimeisteli meikkiään seinän kokoisen peilin edessä. Kodin Kuvalehti kävi, Mary-Ann sanoi. – Onneksi Ines ehti siivota. Kuka on Ines? Kotiapulainen. Yhy. Maksa Inekselle ja lue Eliakselle, vaikka Peppi Pitkätossua. Peppi Pitkätossu on näsäviisas, röyhkeä friikki! Mä lähden nyt Helinän kanssa ulos. Älä soita. Kinnus helpottui. Ei tarvinnut puhua onnettomuudesta ja tappiollisesta osavuosikatsauksesta. Hän luopui iltalenkistään. Tavallisesti hän juoksi ja antoi endor?inin jyllätä. Runner's high nosti hänet pilveen. Liiketuttavat arvostelivat hänen kuntoiluaan proletaariseksi. Hikoilu oli ruumiillista, sana ruumis muistutti kuolemasta. Mutta golf ei kiehtonut. Hän sekoitti vahvemman ryypyn. Pöydällä oli Hannah Arendtin The Human Condition. Kinnus selasi sitä hajamielisesti. Hän yritti ajatella, että se oli siivoojan kirja. Hän hiipi rappuja ylös, kuunteli oven takana ja kuuli Ineksen äänen. Se oli aikuisen naisen kuulas altto. Kinnus koputti. Iltaa. Tuomas Kinnus, Eliaksen isä. Ines Tammisaari. Jaha. Sinä olet se Ines. Tämä nainen siis näki avatun vuoteen, likaiset lakanat, sperman tahrat, veren ja oksennuksen kylppärissä, likaisen wc-pytyn, unija psyykelääkkeet ja tyhjien viskipullojen saattueet. RAPPUSISSA Kinnus katsoi Inestä takaa; lantion keinahdusta, pakaroita, reisiä, pitkiä sääriä, puhtaita sukkia... Ineksessä oli pehmeyttä ja kimmoisuutta kuin Cathrine Larsåsenissa. Ineksen kävely oli älykästä. Sellainen tuli heti esiin tanssissa, mutta kävely tarvitsi hienovaraisen rekisterin. Millaista olisi naida Ineksen kanssa? Ajatus teki pikavisiitin Kinnuksessa joka naisen kohdalla; olisiko aloitteellinen, estoton, huutaisiko riettauksia, kävisikö suuseksi? Ei väliä, oliko nainen kaunis, ruma, nuori, vai vanha, vammainen tai hullu. Mielikuva oli häpeämätön ja perinpohjainen. Jos nainen oli vastenmielinen, rupi huulessa, karvoja säärissä, isot jalat, lihava, tyylittömästi pukeutunut, söi rumasti, röyhtäili, tai piereskeli, Kinnus koki inhon sekaista paniikkia. Hän sanoi olevansa ”herkkä mies”. Kinnus pyysi Inestä jäämään: – Kerrotte hiukan itsestänne. Ei minussa ole mitään kiinnostavaa. Ines jäi iltapalan vuoksi. Kinnus laittoi rullia, täytteeksi poroa, purjoa, ja Koskenlaskijaa, viherpippuria, paprikaa ja juustoraastetta. Ines varoi ahnehtimasta. Hän ei halunnut paljastaa, miten nälkäinen oli. Oluesta hän kieltäytyi, kun pelkäsi nälän nälväisevän iltayöstä. SIIVOTESSAAN Kinnuksella Ines tapasi tehdä muutaman kinkkuvoileivän. Isännät eivät huomaisi lovea runsauden sarvessa. Ines oli yksityinen kotiapulainen. Siivoustyönantaja oli äskettäin sanonut Ineksen irti. Työtoveri oli sujauttanut olkalaukkuunsa vajaan wcrullan. Vartija oli tarkastanut laukun ja ilmoittanut. ”Se oli jo roskiksessa”, tyttö oli
• nyyhkyttänyt. Työmaalta ei viedä edes käytettyä paskapaperia, esimies oli sanonut. Minä en tehnyt mitään, Ines oli sanonut. Et kertonut minulle varkaudesta. Myöhemmin Kinnus ehdotti: – Etkö viipyisi? Ines olisi ehkä jäänyt, mutta hänellä oli vielä keikka ja kotona Innu hoiti Arttua, nelivuotiasta. Kinnus ei luovuttanut, vaan yritti lähennellä. Hän työnsi Ineksen nojatuoliin ja availi sepalustaan. – ”Pidä minua hetki!” hän sanoi. ”Ole kiltti!” SAMULINNIEMESSÄ asui kauniita ja rohkeita. Jotkut olivat syntyneet hopealusikka suussa, joku oli keikkunut keinottelun kiikkulaudalla. Joillekin riitti onnen tuulentupa, täyttymyksen illuusio. Sen jälkeen unhola ei koskaan ollut niin synkkä, ettei muisto onnettaren kosketuksesta sitä valaisisi. Ines asui Myllyjärvellä. Se oli huonossa maineessa, kuten Keltinmäki, Pupuhuhta ja Huhtasuo, jota sanottiin ghetoksi. Kauppareissulla voi törmätä deekuun tai somaliin. Saattoi sattua veriteko tai ilkityö. Köyhimykset laskivat senttejä Siwan kassalla, mäyräkoiria kannettiin, kerrostalossa asui ”mustalaisia”. Kinnus antoi työpalkkion lisäksi taksirahan. Ines säästi sen muuhun; hänellä oli polkupyörä. Ilta oli ollut tuottoisa. Ilo läikkyi Ineksen hengen matalikoilla. Hän oli bongannut Pelastusarmeijan kirpparilla talvikengät. Kuokkalan sillalla hän soitti Innun numeroon, mutta ei vastausta. Jotain oli vialla. Artun piti olla jo unten mailla. Innu aina nukutti Artun laulamalla: ”Nuku nuku nurmilintu, väsy väsy västäräkki...” Vihuri sieppasi polkupyörästä ja oli paiskata Ineksen Jyväsjärveen. Vanha rukki vapisi ja kolisi. Vesi oli mustaa alhaalla jossakin kuin Hectorin laulussa. VALOVIIKKOJEN ilmatorjuntavalot halkoivat pilvihöyryä. Ines ajoi Kirkkopuiston kulmaan. Lauma opiskelijoita marssi ohi olutpullot käsissään. He hoilasivat renkutuksia ja hihkuivat inside-kaskuja. Lauma valui Seminaarinmäkeä kohti. Haalareissa luki Nokia, Outokumpu, Sonera, Elqotec... Nordean rappusilla seisoi nukkavieru saarnamies kädessään pahvilappu: ”Jesus loves you”. Lauma hidasti ja jäi kuuntelemaan englanninkielistä todistamista. ”Drinkin leads you to Hell! ” Jesus transformed water into wine, vastasi eräs opiskeloijoista. But the wine was non-alcoholic, sanoi saarnamies. Juhlijat katselivat toisiaan suu ammollaan. He odottivat, että joku sanoisi jotain, lopettaisi neuvottomuuden. Teologinen keskustelu päättyi lyhyeen. Vittu, mikä ääliö! Puhelin soi. ”Lastensuojelusta, iltaa. Olemme noutaneet Artun, kyseessä on kiireellinen sijoitus.” ”Mitä, miksi?” ”Olitte jättänyt Artun yksin”, naapurit ilmoittivat. Punaisessa Lyhdyssä Ines vaihtoi vaatteita. Hän yritti taas Innun numeroon. Puhelin hälytti pitkään. Innu ei ollut koskaan pettänyt häntä. ”Tämä on potilaan puhelin, terveydenhoitaja puhelimessa.” Onko Innu sairaalassa? ”Pipossa lukee: Täällä määrää emäntä”. INES KULKI huimaavissa koroissaan parkettikäytävää, nousi estradille ja kietoutui teräksen värisen tangon ympäri. Musiikki takoi tanssista sielun. Mutta Ineksen kävely oli karismaattinen. Kinnus istui ring side paikalla. Jäät sulivat hänen viskilasissaan. Privaatissa Kinnus antoi Inekselle 500 euroa ja tarjosi työtä. ”Millaista työtä?” Ines kysyi. ”Sisätyötä”, Kinnus sanoi. Ines lupasi harkita, lisensiaattiseminaarin jälkeen. Hänellä oli nyt varaa taksiin. Pekka Manninen
• Valokuvaaja Matti Salmen promootioaiheiset valokuvat esittelevät akateemisen promootiojuhlaperinteen alkuvaiheita Jyväskylän yliopistossa. Promootiot 1969-1984 -näyttely on avoinna tammikuun loppuun asti S-rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa näyttelytilassa. IR TO K U V A