Suomi-ura sopisi kv-opiskelijalle Halua on, töitä ei. Uutiset 2 Manninen sai lihaksistaan liikaa irti. Kasvot 15 Etusuoralta paikallispolitiikkaan Toimittaja matkusti peli?rman piikkiin. Keskiaukeama Rahapelimaailma laajenee 18. LOKAKUUTA – 31. LOKAKUUTA 51. VUOSIKERTA NUMERO 12/2010 Kampuksen keho SIVU 6
UUTISET TULOSSA 18.10.2010 2 Yliopisto vähentää sisäänottoa Jyväskylän yliopisto vähentää uusien opiskelijoiden sisäänottoa ensi vuonna. Yliopiston hallitus päätti pienentää muun muassa kauppakorkeakoulun ja humanistisen tiedekunnan uusien opiskelijoiden määriä. Vuonna 2011 yliopistoon voidaan valita 2 275 uutta opiskelijaa. Vähennystä viime vuoteen verrattuna 163 opiskelupaikkaa, eli kiintiö on noin seitsemän prosenttia aikaisempaa pienempi. Yliopiston tavoitteena on vähentää sisäänottoa kymmenellä prosentilla vuoteen 2015 mennessä. Vähennyksiä tehdessä otetaan huomioon valmistuneiden työllistyminen ja tuleva työvoimatarve. Lakiesitys toisi huumetestit yliopistoon SUUNNITELMAT opiskeluoikeuden peruuttamisesta mahdollisena turvatoimena ovat edenneet hallituksen lakiesitykseksi. Muun muassa yliopistolain kurinpitosäädöksiä halutaan tiukentaa. Jatkossa esimerkiksi kasvatustai sosiaalija terveysalan opiskelijan opinto-oikeus voitaisiin peruuttaa, jos tämä on toistuvasti vaarantanut toisen terveyden ja turvallisuuden. Alaikäisten parissa työskentelevien opinto-oikeuden voi vaarantaa myös vanha seksuaalirikos tai vähäistä vakavampi huumausainerikos. Opiskelija voitaisiin myös velvoittaa huumetesteihin, mikäli hänen epäiltäisiin olevan päihtyneenä tarkkuutta vaativissa käytännön opinnoissa tai harjoitteluissa. Lainmuutoksien on tarkoitus tulla voimaan vuoden päästä. Koulutusjohtaja Kari Pitkäsen mukaan Jyväskylän yliopistolla ei olla toistaiseksi valmistauduttu lain voimaantuloon. Pitkänen pitää kuitenkin positiivisena, että laissa on korostettu velvoitetta ohjata opiskeluoikeutensa menettänyttä uudelle alalle. Yliopisto jakaa erityisstipendejä JYVÄSKYLÄN yliopistossa opiskelevat vammaiset opiskelijat voivat saada yliopistolta rahallista tukea akateemiseen koulutukseensa. Apurahat jaetaan henkilökohtaisina stipendeinä perusja jatkokoulutuksessa oleville yliopiston varsinaisille opiskelijoille. Hakijan tulee olla myös ilmoittautunut läsnäolevaksi. Perustutkinto-opiskelijoille jaossa on kaksi 500 euron stipendiä, ja jatko-opiskelijoista yksi saa 1 000 euron apurahan. Stipendejä haetaan vapaamuotoisella hakemuksella, josta lisätietoa saa yliopiston opintohallintopäällikkö Tuula Maijaselta. Stipendien hakuaika päättyy 29. lokakuuta. Osaajat pääste Akateeminen työttömyys puree ulkomaalaisia vielä paljon suomalaisia kipeämmin. CLAUDINE AMBE istuu Roninmäen soluasuntonsa keittiössä ja pyyhkäisee väsyneitä silmiään. Uni painaa jo puolelta päivin, sillä aamu on alkanut ennen viittä, jolloin kamerunilainen on lähtenyt siivoamaan muutamaksi tunniksi Sokoksen Hesburgeria. Seuraavaksi on vuorossa nokoset, sitten opiskelua ja illalla lisää töitä. Päivärytmi on nyt erityisen kiireinen, sillä Ambe on tehnyt iltaisin myös ystävänsä työvuoroja. Ambe on malliesimerkki ulkomaalaisopiskelijasta, joka on saapunut Suomeen ilmaisen koulutuksen houkuttelemana. Kasvatustieteiden kandidaatti pääsi tiukan seulan läpi Jyväskylän yliopiston kansainvälisen kehitysyhteistyön maisteriohjelmaan, jossa hän opiskelee toista vuotta. Juuri sataneesta ensilumesta afrikkalainen ei innostu, kuten ei myöskään talven kylmyydestä ja pimeydestä. Suomalaisesta yliopistokoulutuksesta hänellä ei sen sijaan ole pahaa sanottavaa: luennot ovat hyviä ja tahti sopivan leppoisa, joten opinnot etenevät joutuisasti aikataulun mukaan. Gradunsa Ambe on suunnitellut kirjoittavansa hänelle läheisestä aiheesta, Suomessa opiskelevien ulkomaalaisten asemasta valmistumisen jälkeen. JOS AKATEEMINEN työttömyys on ongelma suomalaisille, ulkomaalaisille tilanne on vielä tukalampi. Elinkeinoelämän valtuuskunnan lokakuun alussa julkaiseman raportin mukaan harva työnantaja on valmis palkkaamaan kansainvälisiä osaajia. Raportin mukaan varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten olisi syytä tarkistaa asenteitaan, sillä koulutetut ulkomaalaiset auttaisivat yrityksiä esimerkiksi kansainvälistymisessä. EVA:n raportin mukaan myös ulkomaalaisten opiskelijoiden kouluttamiseen käytetyt rahat valuvat hukkaan, sillä heidän opintojensa jälkeistä työllistymistä ei mahdollisteta. Jääminen Suomeen valmistumisen jälkeen olisi myös Ambelle varteenotettava vaihtoehto, mutta tällä hetkellä se ei näytä todennäköiseltä. Huoli siitä, että ulkomaalaiset opiskelijat saapuvat Suomeen hakemaan pelkän ilmaisen korkeakoulututkinnon on Amben mielestä täysin väärä. ”Tekisin oikein mielelläni täällä töitä, mutta se on vaikeaa. Miksi Suomi ei halua ottaa ulkomaalaisia mukaan työelämään?” Suomen ulkopuolella muun muassa taloustieteen opettajana työskennellyt Ambe kertoo. JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON koulutuspalvelut teki viime keväänä kansainvälisille opiskelijoille kyselyn, johon vastanneista suurin osa opiskeli jossain Jyväskylän yliopiston englanninkielisistä maisteriohjelmista. Neljä viidesosaa 169 kyselyyn vastanneesta halusi ehdottomasti tai mahdollisesti jäädä Suomeen opintojensa jälkeen. ”Jos ulkomaalaisilta alettaisiin periä täällä lukukausimaksuja, miksi he tulisivat tänne opiskelemaan? Miten keen, jos vain löytää töitä.
3 81 JYVÄSKYLÄN yliopiston journalistiikan opiskelijaa irtisanoi syyskuussa avustajasopimuksensa sanomalehti Keskisuomalaisen kanssa. Opiskelijat olivat tyytymättömiä muun muassa siihen, että heidät oli velvoitettu kirjoittamaan toistaiseksi voimassa oleva avustajasopimus osana pakollista Lehtityö-kurssia, johon kuului muutaman päivän harjoittelu Keskisuomalaisella. Opiskelijat olivat pettyneitä myös sopimuksessa määriteltyyn palkkiotasoon sekä tekijänoikeusehtoihin. Miksi opiskelijoiden on pitänyt kirjoittaa vakituinen sopimus työnantajan kanssa osana yliopiston pakollista kurssia, viestintätieteiden laitoksen johtaja Pertti Hurme? ”Tässä on nyt olennainen pointti se, että meidän kannaltamme kyse on harjoittelusta, lehden kannalta toisesta asiasta. Keskisuomalainen ei halua tehdä poikkeuksia, vaan kaikki kirjoittavat sopimuksen, myös 15vuotiaat työelämäharjoitteluun tulevat. Yliopiston asia ei ole myöskään puuttua palkkioihin.” Miksi sopimus ei voi kattaa vain harjoitteluaikaa? ”Keskisuomalainen ei halua tehdä niin, se on heidän kantansa. Tämä on semmoinen asia, mihin voi tulevaisuudessa yrittää vaikuttaa, mutta nyt neuvotteluissa oli tärkeintä saada säilyttettyä harjoittelu. Jatkossa opiskelijoille painotetaan, että avustajasopimuksen voi halutessaan irtisanoa milloin tahansa.” Miten yhteistyö Keskisuomalaisen kanssa on sujunut? ”Harjoittelu on meille tavattoman tärkeä asia. Opiskelijat saavat tehdä oikeaa lehteä oikeassa ympäristössä oikeiden työntekijöiden kanssa.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? ? Miksi opiskelijoiden pitää kirjoittaa työsopimus? KYSYN VAAN J OHANNES K AARAKAINEN etään käsistä Sähköpostit uuteen järjestelmään Yliopisto suunnittelee siirtävänsä opiskelijoiden sähköpostit uuteen järjestelmään. Tarkoituksena on hyödyntää mahdollisesti jonkun kaupallisen palveluntarjoajan ilmaisjärjestelmää: varteenotettavia vaihtoehtoja ovat muun muassa Microsoftin yliopistoille tarjoama Live@Edu-palvelu sekä Googlen Apps-sovellus. Mahdollista on myös, että järjestelmän tarjoaisi edelleen yliopisto. Kaikissa vaihtoehdoissa sähköpostiosoitteet säilyisivät entisellään. Uuden järjestelmän käyttöönoton aikataulu selviää, kun se on valittu. Päätös pyritään valmistelemaan tämän syksyn aikana. Bussiliput kallistuvat jälleen Paikallisliikenteen opiskelijalippujen hinnat noussevat ensi vuonna. Kaupunki esittää talousarviossaan, että kaupunkilippujen hintoja nostettaisiin 4,5 prosentilla, jotta kaupunki saa pidettyä joukkoliikennemenonsa entisellään. Tällä hetkellä 40 matkan bussilippu maksaa Jyväskylässä kirjoilla olevalle opiskelijalle 45 euroa. Tulevana vuonna kaupunki aikoo ottaa myös entistä enemmän velkaa, ja vuoden lopulla tilien odotetaan olevan 13 miljoonan euron verran miinuksella. Veroprosentti sen sijaan pystyisi 19 prosentissa. Lopullisesti vuoden 2011 budjetin hyväksyy kaupunginvaltuusto kokouksessaan 29. marraskuuta. Yleisimmät syyt päätökseen muuttaa opintojen jälkeen muualle liittyivät huonoihin työnsaantimahdollisuuksiin Suomessa, vaikeuksiin oppia suomen kieltä riittävästi ja haluun antaa panoksensa oman kotimaansa kehittämiseen. ”Kieli on aivan liian vaikea ja on mahdotonta löytää työtä, jos et osaa kieltä”, eräs nimettömänä tehtyyn kyselyyn vastanneista kertoo kokemuksistaan. Valtaosalla koulutuspalvelun kyselyyn vastanneista opiskelijoista on ollut ainakin jossain vaiheessa opintojaan vaikeuksia kattaa elinkustannuksia Jyväskylässä asuessaan. Lähes puolet ei ollut työskennellyt ollenkaan kuluneen vuoden aikana. Eräs suurimpia haasteita Suomessa pärjäämiselle olikin heikko työnsaantimahdollisuus. Suomeen muuttavalla ulkomaalaisella täytyy olla tilillään 6 000 euroa, jotta saa asumisluvan. Opintotukeen ulkomaalaisopiskelija ei kuitenkaan ole oikeutettu, jos hänen oleskelunsa Suomessa perustuu pelkästään opiskeluun. Ambe kertoo, että hänen suomalaiset ystävänsä ovat usein ihmetelleet, miksi hän tekee niin paljon töitä. Saahan hän opintotukea. ”Kaikki ajattelevat, että saan rahaa. En saa yhteiskunnalta mitään tukea.” YRITYKSEN PUUTTEESTA Ambea ja muita hänen kaltaisiaan ei voi moittia. Ambe etsi töitä jatkuvasti kaikkialta, mutta työnantajat tyytyivät toteamaan selvällä englannilla, että ei onnistu, koska et puhu suomea. ”Miksi hotellin siivoojana pitää osata suomea? Sitä paitsi työelämässä paikallisten seurassa kieltä oppisi parhaiten.” Nykyiseen tilanteeseensa Ambe on kuitenkin tyytyväinen. Hän sai lopulta paikan siivoojana ja tienaa nyt tarpeeksi maksaakseen vuokransa, ruokansa ja muut pakolliset kulut. Vielä jokin aika sitten oli vaikeampaa. Ambe ehti jakaa työkseen mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä noin vuoden ajan, sillä se oli pitkään ainoa työ, johon hänet kelpuutettiin. Lehdenjakajien palkka sekä työehdot ja -olosuhteet ovat Amben mielestä uskomattoman huonolla tolalla. ”Se on kuin orjatyötä. Meillä ei ollut edes vessaa tai paikkaa, jossa juoda vettä. Pomo sanoi, että käytä yliopiston vessaa.” Siihen on monen kuitenkin pakko tyytyä. ”Lähes kaikki opiskelijakaverini jakavat lehtiä. Heillä ei ole muuta vaihtoehtoa.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Miksi hotellin siivoojana pitäisi osata suomea? ” Claudine Ambe he pärjäisivät”, Claudine Ambe kysyy. Itse hän kertoo jäävänsä Suomeen mielellään myös opintojen jäl
TOIMITUS SUOSITTELEE S yyskuun lopulla 81 journalistiikan opiskelijaa irtisanoi avustajasopimuksensa Keskisuomalaisen kanssa. Sopimukset oli kirjoitutettu fuksivuoden toimitusharjoittelupäivän yhteydessä. Niillä luovutettiin lehdelle joka ikisen tulevankin jutun oikeudet alan yleistä käytäntöä laajempina: Keskisuomalainen saisi esimerkiksi jakaa jutut yhteistyölehtiensä kanssa ilman erillistä korvausta. Vaikka maakuntalehti mielellään sivuillaan kannustaa nuoria aktiiviseen kansalaisuuteen, irtisanomisesta tulistuttiin. Ennen kuin osapuolet saatiin saman pöydän ääreen, ehtivät huhut lentää niin ”mustista listoista” kuin jo sovittujen työkeikkojen perumisista. Paisuteltua huolta asia aiheutti myös viestintätieteiden laitoksella, missä harjoitteluyhteistyön pelättiin kariutuvan. Oikeuksien puolustamisesta tuli kehujen sijaan toruja. Y liopisto korostaa mielellään, kuinka työelämäyhteyksien parantaminen takaa valmistuvien työllistymisen. Yhteiskuntasuhteitaan parantaakseen se on perustanut jopa yhteiskunnallisen vuorovaikutuksen neuvoston, jossa istuu muun muassa Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Liikenipä maakuntalehdeltä satatuhatta varainhankintakampanjaankin. Työelämäsuhteiden tärkeyttä ei saa väheksyä. Yrityksien kanssa ?irttaillessa soisi kuitenkin, että yliopiston mielessä pysyisivät myös opiskelijoiden oikeudet. Tutustumispäivät ja työharjoittelut ovat alalle pyrkiville elintärkeitä, mutta niiden varjolla ei saa polkea yhteisiä käytäntöjä. Epäreilun kohtelun varalta hereillä pitäisi olla myös harjoittelua koordinoivan laitoksen – etenkin jos kyse on ensimmäistä vuottaan alaan tutustuvista keltanokista. Mikäli yliopisto itse arvostaa antamaansa koulutusta ja työelämävalmiuksia, tulisi sen vaatia yhteistyökumppaneiltaan samaa. E päreilujen sopimusten ja palkattoman tai huonosti palkatun työn teettäminen ja tekeminen – opiskelijastatuksenkin nojalla – on vahingollista maakunnan työllisyystilanteelle ja kehitykselle. Siinä oman hautansa äärellä ovat lapio kourassa niin yritykset, yliopisto kuin kohtelunsa purnaamatta nielevä opiskelijakin. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Journalistiikan ainejärjestö Lööppi ry:n ikijäsen JEAVESTONE (yhtye). Iltalehteä kiusanneet lottovoittajajekuttajat tekevät myös kelpo musiikkia. LUKULAITE (vimpain). Uuden laitteen avulla Jylkkäri-telineet tyhjentyisivät sekunneissa. TECKTONIK (tanssija muotityyli). Näillä muuveilla takatukkakin on muodikas. 4 Tiina Piilola KERROTTAKOON HETI , ettei meillä ole autossa navigaattoria. Ajaminen on jännempää, kun on turvauduttava karttaan ja suuntavaistoon. Ja aina voi kysyä apua – mitä mieheni ei vieläkään usko. En silti ole teknologiavastainen. Itse asiassa minulla on idea, josta saattaa tulla megaluokan juttu. Ehdotan, että insinöörit kehittäisivät henkisen navigaattorin, joka auttaisi elämän hukkatilanteissa. Kun naapurin kanssa tulisi riitaa siitä, kaadetaanko tontin rajalla oleva omenapuu, molemmat napsauttaisivat päälle omat navigaattorinsa, ja heti tulisi ohje: lähestyt umpikujaa, tee henkinen u-käännös. Myönnän, että tässä on yksi ongelma: auktoriteettiuskovaisina suomalaisina molemmat tietenkin tottelisivat heti, ja kinaa tulisi lopulta siitä, kumpi antaa periksi. Jos navigaattoriin olisi vielä lätkäisty hammastahnatuubin tapaan merkki ”Suomen viranomaisliitto suosittaa henkisen navigaattorin päivittäistä käyttöä”, kuka uskaltaisi uhmata kapistuksen antamia ohjeita? Tähänkin löytyisi kyllä ratkaisu. Navigaattorit pitäisi suunnitella erilaisten henkisten topogra?oiden mukaan. Olisi navigaattoreita ylikilteille, kuumakalleille, jahkaajille… Omenapuuesimerkissä jääräpäisemmän naapurin navigaattori ilmoittaisi, että kyseessä on tyyppivika: ”Olet taas kiilamassa ohi, pysähdy heti ja päästä toinen menemään ensin.” Pehmeämielisemmän osapuolen opastinlaite muistuttaisi: ”Pysy tällä kaistalla, sinulla on etuajo-oikeus.” EI MUTTA HITTO! Mitä jos kuumakalle ottaisi korista jahkaajille tarkoitetun navigaattorin? Ylikiltti jyräluonteille tarkoitetun? Teknologia?rmojen palautepuhelimet pärisisivät yötä päivää, eikä poliisi ennättäisi ottaa kiinni ensimmäistäkään rattijuoppoa, kun joutuisi säntäämään henkisten navigaattoreiden aiheuttamasta nujakasta toiseen. Vedän ehdotukseni takaisin. Ehkä kaltaiseni keltanokkakirjailijan kannattaa vain keskittyä pohtimaan jälkistrukturalistisen narratologian viimeisiä käänteitä tai sitä, onko luvulle parempi otsikko: ”Visiitti rajan takaa” vai ”Vaarivainajan viimeinen visiitti”? Tilauksessa henkinen navigaattori Yrityksien kanssa ?irttaillessa soisi kuitenkin, että yliopiston mielessä pysyisivät myös opiskelijoiden oikeudet. ” pääkirjoitus 18. lokakuuta 2010 Kuin hautaasi kaivaisit Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Marja Honkonen 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Juha Korhonen 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Johannes Kaarakainen. 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Johannes Kaarakainen. Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS
Itketään yhdessä, veljet ja sisaret Liikkuessani kampuksella muun muassa ruokaloissa ja kirjastossa olen havainnut joissakin opiskelijoissa erään piirteen: he itkevät julkisilla paikoilla hyvin usein (itkeminen = armeijan slangia vrt. valittaa). Tämä on sinänsä ymmärrettävää ja jopa suotavaa, mutta usein valituksen aiheet ovat mielestäni mitättömiä, jopa koomisia. Minulla on tilanteeseen liittyen eräs kehittelemisen arvoinen idea. Olisikohan mahdollista järjestää yleisiä itkemistilaisuuksia esim. yliopiston kappelissa? -Parhaat itkijät voisivat pitää myös teematapahtumia, kuten ”Ryöstö opiskelijaravintolassa, minulta perittiin 50 penniä liikaa” tai ”Proffa vilkaisi ilkeästi pelatessani luennolla pasianssia”. Uskoisin tällaisen toiminnan palvelevan tiettyjen opiskelijoiden henkisen hyvinvoinnin kehittymistä positiiviseen suuntaan. Nimimerkki ”Huutavan ääni Alkon jonossa” Jylkkärissä 4/1998 5 Kellastuneet sivut ”Äkkiseltään eduskuntaan pääsy voi vaikutta itsemurhalta.” Eduskuntavaaliehdokas, opiskelija Sonja Kekkonen (sd.) (Keskisuomalainen 12.10.2010) Tukipalveluille resursseja, ei retoriikkaa Sakari Saukkonen kirjoitti Jylkkärissä (11/2010), että opiskelua voidaan tukea ilman opintopsykologia. On tärkeää, että keskustelua opintojen ohjauksen kehittämisestä käydään. Opintopsykologin palkkaaminen on ollut ylioppilaskunnissa, myös JYYssä, pitkäaikainen hanke. On katsottu, että opintopsykologi voisi tasoittaa opintojen ongelmia yliopistoissa. Korjaako yksi henkilö kaikkia ongelmia? Ei tietenkään. Harhoja kaikkivoipaisuudesta tuskin on kenelläkään. On syytä täsmentää, miksi tukipalvelut ja keskustelu opintopsykologista ovat nyt esillä ja korjata tiettyjä vääristyneitä käsityksiä opintopsykologin työnkuvasta. Opiskelijoiden kannalta tärkeintä on, että tukipalveluita on jatkuvaluontoisesti saatavilla ja ettei tukikontakteihin tule kuukausien ja vuosien katkoksia. Siksi järjestöissä onkin oltu huolissaan tukipalveluiden vähyydestä ja on ehdotettu niitä lisää. Realismia on, että joissain yliopistoissa opintopsykologeja on useampia, joissain tilanne on epävakaa määräaikaisuuksien vuoksi ja joissain edistämistyö on kesken. Ylioppilaskuntien yhteistyötapaamisissa asiasta on keskusteltu vuoden 2010 mittaan erittäin paljon ja niiden keskustelujen pohjalta opiskelijoiden kokemukset opintopsykologitoiminnasta ovat olleet varsin myönteisiä ja tarve tunnetaan. Opintopsykologin työnkuvaa hahmotellakseni siteeraan Helsingin yliopiston “Opiskelijan toimeentuloverkoston opasta” vuodelta 2006 kohdasta, jossa käsitellään opintopsykologitoimintaa: “Helsingin yliopistossa tutkimusta ja toimintaa on ollut 1990-luvulta alkaen. Se on perustunut oppimis-, motivaatioja tavoitetutkimukseen, jonka avulla opiskelijaa pyritään tukemaan oppijana yliopistoyhteisössä opiskelijalähtöisesti ja ratkaisukeskeisesti. Lisäksi opintopsykologit antavat konsultaatiotukea opettajille ja ovat mukana erilaisissa opetuksen kehittämiseen liittyvissä tehtävissä. Opintopsykologinen toiminta on valtakunnallisesti verkostoitunutta.” Opintopsykologi ei tee mielenterveystyötä, vaan on oppimisen ja opiskelujärjestelyjen ammattilainen. Parhaimmillaan opintopsykologi voi kuitenkin tunnistaa ongelmia ja siten vähentää painetta YTHS:n mielenterveyspalveluissa. Opintopsykologi ei vastaa kaikkiin mahdollisiin ongelmiin, kuten Saukkonenkin toteaa. On totta, että opintososiaaliset etuudet, nuorten arvostukset ja ylipäänsä elämisen kokonaisuus ovat yksittäisen ihmisen tai laitoksen ulottumattomissa. Tämä yhteiskunnallinen todellisuus ei poista sitä, että valmistuakseen opiskelijat tarvitsevat tällä hetkellä määrällisesti enemmän tukipalveluita – olivat ne opintopsykologin tai muun ohjaajan. On ongelmallista, että tukipalveluita koskevat ongelmat ohitetaan liian monimutkaisina tai vaativina. Vielä kummallisempaa on, että tämä tehdään sysäämällä vastuu epämääräisesti jollekin muulle, tässä tapauksessa opettajille tai laitosten henkilöstölle, joiden ajalliset resurssit eivät lisäänny tyhjästä. Tukipalvelut eivät kehity retoriikalla ja päämäärättömällä muiden vastuuttamisella vaan konkreettisilla teoilla. On myös turha tehdä opintojen tukemisesta vaikeampaa kuin se on. Opiskelijat eivät kaipaa hienouksia vaan konkreettisia resursseja tukipalveluihin. 1 376 ylioppilaskunnan jäsentä allekirjoitti loppukesästä 2010 vetoomuksen, jossa JYY ja YTHS allekirjoittaneiden kanssa vaativat opintopsykologin palkkaamista Jyväskylään. Tämä yksittäinen ehdotus on esitetty tiedostaen tukipalveluiden ja organisaatiorakenteiden monet ongelmakohdat sekä yliopisto-opiskelijoiden toimeentulon ja elämäntilanteiden moninaiset hankaluudet. Anna-Mari Kaján JYYn vihreä vasemmisto Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA On turha tehdä opintojen tukemisesta vaikeampaa kuin se on. On otettava härkää sarvista ja panostettava tukipalveluihin. ” Anna-Mari Kaján Mitä on tapahtunut Grönionin edustajistoaloitteelle yliopiston roskien lajittelun ja energia-asioiden kuntoon saamiseksi? Marraskuussa 2008 tehty aloite siirtyi silloisen JYYn hallituksen käsiteltäväksi, mutta konkreettista muutosta ei ole tähän päivään mennessä tapahtunut. Asia on jäänyt meidän, JYYn hallitukseen kuulumattomien, silmin taka-alalle. Mitä toimia JYY on tehnyt edistääkseen kierrätystä ja energiansäästöä yliopistolla? Voimme ylpeinä mainostaa Astérix ry:tä ainejärjestönä, jolle on myönnetty JYYn ympäristömerkki. Ympäristömerkin saadakseen ainejärjestön täytyy muun muassa nimittää ympäristövastaava, minimoida roskaaminen ja käyttää kestoastioita. Voimmeko kuitenkaan antaa merkille painoarvoa, jos JYY itse toimii kriteeriensä vastaisesti? JYYn järjestämissä tapahtumissa on tänäkin vuonna käytetty kertakäyttöastioita. Ympäristömerkki on hieno keksintö, joka on omiaan edistämään ympäristöystävällistä toimintaa. JYYn uskottavuuden kannalta olisi kuitenkin tärkeää, ettei se ole sääntöjensä yläpuolella. Me Astérixissä kannatamme moniosaisten kierrätysastioiden hankkimista. Yhdessä astiassa olisi lokeronsa mm. biojätteelle, paperille ja sekajätteelle. Esimerkiksi JAMKO on kierrätysasioissa JYYn edellä, sillä tänä syksynä ammattikorkeakoululaiset saivat kaikkien toimipisteidensä keskeisiin aulatiloihin biojäteastiat – seurauksena edustajiston keväällä tehdystä aloitteesta. Jylkkärissä 9/10 Antti Yli-Tainio kertoi, että viisi ympäristöjohtamisen opiskelijaa teki viime keväänä yliopistolle perustoiminnat kattavan ympäristöarvioinnin. Siinä selvisi, että järjestelmällinen ympäristöasioiden edistäminen on hankalaa, koska vastuu lankeaa yksittäisille ihmisille. Kysymmekin, mihin toimiin on ryhdytty, jotta muutos parempaan tapahtuisi? Yliopiston puolella tilannetta kenties seurataan aktiivisesti, mutta ilman konkreettista toimintaa edistystä ei tapahdu. On puhuttu erillisen ympäristösihteerin palkkaamisesta, mutta sellaista voimme joutua odottamaan pitkään. Siksi olisi hyvä, jos toimenpiteisiin voitaisiin ryhtyä jo olemassa olevin voimin. Tehtävän haasteellisuus ei saa olla este yrittämiselle. Ainejärjestö Astérix ry Jyväskylää kehitetään palveluja tietokykyalojen maakunnalliseksi keskukseksi. Kaupungin korkeakouluja ollaan valjastamassa prosessin vetojuhdiksi. Kehitystä vauhdittaa kesällä 2009 hyväksytty uusi yliopistolaki, joka mahdollistaa korkeakoulujen suoran hyödyntämisen alueellisen kasvun ja kilpailukyvyn hyväksi. Jyväskylän yliopiston strategian keskeisenä tavoitteena onkin alueellisen innovaatiokeskittymän rakentaminen ja elinkeinorakenteen uudistaminen. Samalla opiskelijoita, heidän opintojaan ja luovuuttaan sidotaan tiukemmin osaksi korkeakoulujen tuottavuutta. Vaikka opiskelijoita käsitellään yliopistossa yhä enemmän “asiakkaina”, ollaan heitä myös sitouttamassa JY:n varainhankintatyöhön (MTV3 3.9.2010). Visiontia yliopiston ja kaupungin uudesta suunnasta on kuultu loputtomasti, mutta muutoksen elinehdosta, Jyväskylän yli 23 000 korkeakouluopiskelijan osaavasta mutta joustavasta halpatyövoimareservistä, on järjestelmällisesti vaiettu. Jylkkärissä 10/2010 S-Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä teki poikkeuksen. Hänen mukaansa yliopisto ei voisi toimia ilman kaupunkia, jossa opiskelijat saavat lisätuloja palvelualojen silpputöistä, eivätkä palvelualat voisi toimia ilman opiskelijoiden työvoimaa ja kulutusta. Hän luonnehti tilannetta “symbioosiksi”. Opiskelijoiden on mahdollista ottaa askel eteenpäin Määtän kuvaamasta “symbioosista”. Elinkeinorakenteen ja yhteiskunnan muuttuessa he voivat ajatella poliittisen asemansa uusiksi. Oma elämä voi näyttäytyä muunakin kuin yhteiskunnan menoeränä ja epävarmasta tulevaisuudesta lainattuna aikana. Merkittävän yhteiskunnallisen panoksensa vastineeksi opiskelijoiden on perusteltua vaatia yhtä merkittäviä investointeja hyvinvointiinsa ja toimintaympäristöönsä. Jyväskylässä tämä tarkoittaisi aluksi vapaata kaupunginlaajuista tietoverkkoa, lisää avoimia harrasteja kulttuuritiloja sekä joukkoja pyöräilyliikenteen päivittämistä eurooppalaiselle nykytasolle. Kirjastoverkon karsimisen sijaan tietoyhteiskunnan kirjastopalveluja tulisi kehittää paremmin oppimiseen ja tiedon tuotantoon soveltuviksi. Selvää on myös, että yliopiston tulisi hälyttävän akateemisen työttömyyden aikana resursoida huomattavasti voimakkaammin omia opinto-ohjaus-, uraja rekrytointipalvelujaan. Opiskelijan hyvinvoinnin ja toimintaedellytysten paraneminen hyödyttää niin yliopistoa, kaupunkia kuin yrityksiäkin. Olosuhteiltaan maanja maailmanlaajuisesti kilpailukykyinen koulutuskaupunki vetäisi puoleensa laadukkaampaa ja kestävämpää osaamista, oppimista, työtä, kulutusta, kulttuuria ja elämää. Tämä kuitenkin vaatii, että opiskelijoihin investoidaan siinä missä korkeakouluihin ja yrityksiinkin. Joonatan Virtanen opiskelija Tero Toivanen jatko-opiskelija Opiskelijan hyvinvointia ei luoda ilman investointeja Minne unohtuivat ympäristöasiat?
6 Johannes Kaarakainen astuu Jylkkärissä askeleen lähemmäksi lehtikuvaajan ammattia. KUN SYKSYN ensimmäinen Jylkkäri saapui painosta, Johannes Kaarakainen, 19, suorastaan säteili onnesta. Lehti oli täynnä hänen ottamiaan kuvia. ”Hieno ?ilis! Aiemmin minulla ei ollut hirveästi julkaistuja kuvia, mutta nyt on kansi ja kaikki”, Kaarakainen iloitsi. Elokuun puolessa välissä Jylkkärissä aloittanut Kaarakainen on jo pidemmän aikaa suunnitellut uraa lehtikuvaajana. Sivarivuosi on porras kohti alan opintoja ja työelämää. ”Lehtikuvassa viehättää kuvien totuusarvo. Niillä voi vaikuttaa asioihin oikeasti”, opiskelupaikkaa Lahden Muotoiluinstituutista havitteleva Kaarakainen kertoo. Kuvallinen ilmaisu on kiinnostanut Kaarakaista pienestä pitäen. Aluksi hänen käsissään pysyivät kynät ja pensselit, mutta yläasteikäisenä kamera alkoi tuntua omimmalta välineeltä. Lopullinen into journalistisen kuvauksen pariin syttyi pari vuotta sitten vaihto-oppilasvuonna Japanissa. Ennen sivariaan Kaarakainen ehti opiskella yhden lukuvuoden valokuvausta Voionmaan opistossa Ylöjärvellä. Siellä hän oppi tekniikkaa, vaihtoi ajatuksia alasta kiinnostuneiden kanssa ja sai kontakteja tulevaisuutta varten. Säädöt ovat jo hyvin hallussa, joten sivarivuoden tavoitteena on oppia journalistista näkemystä. ”Vähitellen olen yrittänyt saada myös sisältöä kuviin, etteivät ne olisi pelkkiä nättejä kuvia.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? Johannes Kaarakaisen toiveissa on päästä dokumentoimaan elämää kehitysmaissa. Jylkkäri tapasi Pörssin puheenjohtajan Mikko ”Biisoni” Viitamäen kuntosalilla, missä juteltiin niin bodailusta kuin baarissa pokailusta. Vaikka Biisonilla on isot lihakset, hän joutuu joskus kävelemään yksin baarista kotiin. OLEMME SOPINEET tapaavamme Mikko Viitamäen Jyväskylän Monitoimitalon kuntosalilla. Pyörimme kuvaajan kanssa paikalla aikamme, mutta sitten meidän täytyy luovuttaa: kumpikaan ei löydä kuntosalia. Lopulta tapaamme ”Biisonin” ulkona. Hän johdattaa meidät salille, jossa haisee pinttynyt hiki. Paikalla ei ole ainuttakaan naista, täynnä paikka kuitenkin on. ”Yleensä tyttöjen pitää olla keskimääräistä motivoituneempia ja panostaa enemmän, jos ne käy kunnolla salilla. Ja täällä Monnarilla juttu on nostella painoja. Satsit ja muut ovat ne paikat, missä voi käydä aerobicissä ja sellaisissa”, Viitamäki valistaa. ”Yleensä pojat tulevat salille, kuten minäkin aikoinaan, toisen urheiluharrastuksen kautta parantamaan lihaskuntoa.” Reilut kymmenisen vuotta sitten Viitamäki pelasi jalkapalloa. Valmentaja suositteli joukkueen pojille salilla käymistä, että lihaksia tulisi enemmän. Samaan aikaan hän ja muut pojat joukkueessa kuvittelivat, että salilla käyminen helpottaa naisten saamista. ”Jostain syystä oli kaikenlaisia harhakuvitelmia, mitä lihaksilla saisi. Mutta kyllä ne vesittyivät jo silloin yläasteella. Että ei jäänyt paljon vääriä käsityksiä sitten myöhemmälle elämälle. Kai ne naiset pitää muuten oppia hurmaamaan?” ENÄÄ VIITAMÄELLÄ ei ole varsinaisia tavoitteita salilla käymisen ja lihasten kasvattamisen suhteen. Reilut kymmenen vuotta sitten haluja olisi ehkä ollut, muttei omien sanojensa mukaan rahkeita eikä lahjoja. Salilla Viitamäki käy silti nelisen kertaa viikossa. ”Biisoni” kuvaileekin bodaamista elämäntavakseen: se pitää niin fyysisen kuin henkisenkin puolen kunnossa. Jyväskylässä hän bodaa useimmiten Monnarilla sekä yliopiston salilla, joka on nyt siirretty remontin vuoksi Kortepohjaan. ”Tärkeimmät kriteerit minulle salin valinnassa on hinta ja että siellä on paljon irtopainoja. Eka salini oli koulun punttitila, turhan ronnkeli en ole koskaan ollut.” KALOREITA VIITAMÄKI ei ole koskaan laskenut, vaikka myöntääkin saliharjoituksen rajoittavan elämäänsä. Hän ei ole dietillä ruokavalionsa suhteen, mutta mitä tahansa ei suusta alas mene. Opiskelijaruokaloiden pöperöistä taloustieteiden ainejärjestön puheenjohtaja tykkää, ja hän kehuu niiden terveellisyyttä ja hyvää hinta-laatu-suhdetta. ”Tärkein mittari mulla on, mitä näkyy alaspäin katsoessa: maha vai jotain muuta. Syön enemmän lihaa ja vähemmän pastaa. Lisäksi yötä vasten en syö hiilareita ollenkaan. Heraproteiinia käytän palautusjuomassa, lisäksi silloin tällöin lisään ruokavalion tueksi vitamiineja, glutamiinia sekä kreatiinia.” YMPÄRILLÄMME kuuluu ähkintää ja puhkuntaa, kun painoja nostellaan. Ihmiset tulevat moikkaamaan Biisonia ja ihmettelevät kuvaajan lisäsalamoita, jotka ovat ympäri salia. Itse katson salivaatetuksia ja huomaan, että vaikka täällä ei olla iskemässä, lihaksia halutaan näyttää – tiukkoja hihattomia on lähes jokaisella. Biisoni kertoo puhkunnan ja ähkinnän olevan enemmän henkisen puolen juttuja. Kuulemma eniten tulee huudettua maastavedoissa, mutta penkiltä huutaminen ei ole niin yleistä. Selkeätähän se on, että isot painot saavat miehetkin huutamaan. Kyösti Hagert Ajattelija vapaalla -sarjassa tutustutaan Jyväskylän yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden harrastuksiin. Bodaus ei auta iskemisessä AJATTELIJA VAPAALLA Uran eka kansi Mikko ”Biisoni” Viitamäki on nostanut koko yliopistolla opiskeluajan penkistä 130 kiloa. ”Ei tämä ylioppilasja ainejärjestömaailma kaikkine juhlineen ole ainakaan parantanut minun kehitystäni tässä.” G Mikko Viitamäki, 25, toimii taloustieteiden opiskelijoiden ainejärjestön Pörssin puheenjohtajana. Viitamäki tuli alun perin Jyväskylän yliopistoon Helsingistä opiskelemaan venäjää. G Mielellään bileissäkin lihaksiaan esittelevän ”Biisonin” rinnanympärys on noin 107 cm, hauis noin 42 cm ja vyötärö noin 90 cm. G Biisonin käsitreeni: Hauiskääntö kulmatangolla 3 x 8–12 toistoa, ranskalainen punnerrus kulmatangolla 3 x 8–12 toistoa, hauiskääntö scott-penkissä käsipainoilla 3 x 6–10 toistoa, ojentajapunnerrus käsipainoilla 3 x 10–12 toistoa, ojentajapunnerrus taljassa 3 x 10–12 toistoa, hauiskääntö taljassa 3 x 10 toistoa ja hauiskääntö ristikkäistaljassa 2 x 12 toistoa. FA K TA Kai ne naiset pitää muuten oppia hurmaamaan? ” Mikko Viitamäki J UHA K ORHONEN J OHANNES K AARAKAINEN
7 K irj oi t t aja on J YYn h a l lituks e n jäs e n . Henna Lahti RAKASTAN PIMEITÄ syysiltoja kynttilän valossa, mutta samalla poden jokavuotista syysahdistusta. Mitä keväällä tapahtuu? Mitä haluan elämältäni? Kuka olen? Mikä on elämän tarkoitus? Tänä vuonna ahdistustani lietsoo mielestäni aivan liian aikaisin kauppoihin ilmestyvien joulusuklaiden lisäksi se, että viidennen vuoden opiskelijana keväällä edessä häämöttää gradu ja sitä lähes väistämättä seuraava valmistuminen. Akateeminen työttömyys on puhuttanut viime aikoina paljon, sillä sen sanotaan olevan korkeammalla tasolla kuin ikinä aiemmin. Yliopistotutkinto ei siis enää takaa automaattisesti työpaikkaa, niin kuin vielä vanhempiemme opiskeluaikoina, eikä siis ole ihme, että valmistumisesta ollaan innostumisen sijaan enemmänkin hieman huolissaan. FUKSISYKSYNÄ tuntui, että edessä oleva opiskelu-urakka on loputon ja kestää ikuisuuden. Vuodet ovat kuitenkin kuluneet silmänräpäyksessä, niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, mutta viidessä vuodessa olen myös opintojen lisäksi ehtinyt melkoisesti. Olen muun muassa ollut rakastunut, juonut punaviiniä auringonnousuun saakka hyvässä seurassa, laulanut kymmenissä konserteissa, käynyt vaihdossa, nauranut vedet silmissä sisäpiirivitsille, juhlinut juhannushäitä, marjastanut ja tutustunut kymmeniin ihaniin ihmisiin vain muutamia tähtihetkiä mainitakseni. Näistä pienistä helmistä kai koko elämän mielekkyys syntyykin. VALMISTUMISEN häämöttäessä en kuitenkaan ole vielä lainkaan vakuuttunut siitä, että olisin valmis luopumaan opiskelijahintaisista junalipuista ja siirtymään työelämään. Ehkä tässä alankin työpaikan hakemisen sijaan pohtimaan sitä, mihin hakisin seuraavaksi opiskelemaan ja samalla lunastaisin itselleni muutaman vuoden lisäaikaa pohtia sitä, mitä elämältäni haluan ja mikä minusta tulee isona. OMAN AHDISTUKSENI keskellä olen kuitenkin yrittänyt viljellä positiivista asennetta ja vakuutella yhdelle ja toiselle, itseni lisäksi, että kyllä asiat järjestyvät. Optimistisessa ajattelussa auttaa vaikkapa vanha viisaus: ”Jos ongelman voi ratkaista, sitä on turha murehtia. Ellei, murehtiminenkaan ei auta.” Positiivista syksyn jatkoa kaikille! Syysahdistusta ja positiivista ajattelua JYYPÄÄ Fuksisyksynä tuntui, että edessä oleva opiskeluurakka on loputon. ” Henna Lahti Ikinuori, 75-vuotias Toivo Tehokas neuvoo tällä palstalla nuorta polvea tietokoneiden ja sovellusten käytössä. Lähetä kysymyksesi osoitteeseen: palvelupiste@jyu.?. MIKSI IHMEESSÄ Webmail-sivulle kirjautuessa salasanaruudun alle ilmestyy kirjaimia sisältävä kuva ja tekstiruutu? Vaikuttaa siltä, että kuva näkyy vain silloin, kun yritän lukea sähköpostejani kotikoneelta. ”Sähköpostin hämmentämä” TUO MYSTINEN KUVA erottaa ihmiset roskapostia lähettelevistä tietokoneista, sillä tietokone ei osaa tulkita kuvan sisältöä yhtä hyvin kuin sinä. Kuvavarmistus näytetään ainoastaan niille käyttäjille, jotka kirjautuvat webmailiin yliopiston verkon ulkopuolelta. Varmistus toimii yksinkertaisesti: Kirjoita kuvassa näkyvät kirjaimet tekstiruutuun ja kirjaudu vasta sen jälkeen sisään sähköpostiin. Muista kirjoittaa kirjaimet samankokoisina kuin kuvassa, sillä vahvistuskoodia tarkastettaessa otetaan myös kirjainkoko huomioon. Terveisin, Toivo Tehokas, THK VINKISTÄ VAARI Kulttuurialan harjoittelupaikat ovat kotimaassa kortilla. Siksi saksan kielen lehtori Jürgen Matthies on jo vuosikaudet välittänyt suomalaisopiskelijoita Saksaan. JOS HARJOITTELUPAIKAN löytyminen Suomesta on hankalaa, katse kannattaa suunnata Itämeren yli. Jyväskylän yliopiston Kielikeskuksella on järjestetty vuodesta 1992 kurssia, jolla lehtori Jürgen Matthies kaitsee suomalaisopiskelijoita saksalaisiin työpaikkoihin. ”Meillä olisi enemmän paikkoja kuin opiskelijoita”, Matthies valittelee. Kynnyksenä on yleensä epävarmuus omasta kielitaidosta ja ensimmäisestä kieltävästä vastauksesta lannistuminen. Sitkeä saa kuitenkin aina paikan. ”Siihen tarvitaan vain vähän sisua”, Matthies lupaa. BETRIEBSPRAKTIKUM in Deutschland -kurssin tarkoituksena on tukea Saksaan harjoitteluun lähtevää opiskelijaa työnhaussa aina hakemuksen kirjoittamisesta paikan päällä pärjäämiseen. Paikkoja on kulttuurin ja kaupan aloilla hieman yli kolmekymmentä – ja joitakin nyt myös Venäjällä. Poikkeuksellisen kurssista tekee kuitenkin sen vetäjän henkilökohtainen paneutuminen harjoittelupaikkojen löytymiseen. Lehtori Matthies kiertelee yrityksissä ja kulttuuritaloissa solmimassa yhteistyösuhteita ja tiedustelemassa aikaisempien harjoittelijoiden menestystä. Projektia sponsoroi Jyväskylän Kauppalaisseura. ”Erityisesti kulttuuriala vaatii henkilökohtaisia suhteita”, Matthies selventää. ”Kyse on isoista taloista, joten täytyy tietää, kenelle hakemus tulee osoittaa.” Osa paikoista taas löytyy niin, että opiskelijat kertovat haluavansa tiettyyn ?rmaan, jonne Matthies sitten ottaa yhteyttä. ”On tärkeää, että ?rmat saavat etukäteen tietoa siitä, kuka on tulossa ja mikä on Jyväskylän yliopisto”, Matthies painottaa. VANKKA TUKI pienentää kynnystä ulkomaiseen harjoitteluun lähdölle. Esimerkiksi kuudetta vuotta musiikkitiedettä opiskeleva Miina Malkki sanoo, että olisi tuskin lähtenyt harjoitteluun juuri Saksaan, ellei Matthies olisi tullut pitämään laitokselle asiasta infoa. ”Muidenkin kielten pitäisi järjestää samanlaista kurssia. Ilman kontakteja on hankalaa lähteä etsimään paikkoja”, Malkki kertoo. Hän itse lähetti yhden ainoan hakemuksen Leipzigin oopperaan ja pääsi. ”Jürgen oli käynyt siellä, joten se varmasti vaikutti aika paljon”, Malkki pohtii. Erityisen hyödylliseksi hän koki muun muassa hakemuksen kirjoittamiseen liittyvät neuvot. Kurssilla varmistetaan, että hakemukset on täytetty virheettömällä kielellä ja niissä on oikeat liitteet. ”On erittäin tärkeää, että hakemukset ovat tip-top”, Matthies sanoo ja muistuttaa saksalaisen työnhakukulttuurin olevan Suomea muodollisempaa. OSA HARJOITTELUPAIKOISTA on palkallisia, mutta esimerkiksi Malkki joutui takaamaan toimeentulonsa Erasmus-apurahalla. Aluksi epävarmalta näyttäneen rahoituksen jälkeen Malkki ei juuri vaikeuksia kohdannut. Työ oli monipuolista ja vaativaa, ja viidennellä luokalla aloitettu, mutta jo pitkälti unohtunut saksan kieli muistui mieleen päivä päivältä paremmin. ”Aluksi oli vaikeaa, kun kaikki oli tietokoneohjelmia myöten saksaksi. Suosittelisin tätä silti kaikille”, Malkki vakuuttaa. Kielitaidon lisäksi Malkki kokee rohkaistuneensa ottamaan uusia haasteita vastaan. ”Jos olisin tehnyt harjoittelun Suomessa, olisin ehkä voinut saada jalan oven väliin jonnekin. Mutta mieluummin olin Sakssa ja mielelläni lähtisin sinne uudestaankin”, hän sanoo. Muutaman harjoittelijan lehtori Matthies tietää myös jääneen sille tielleen eli päässeen töihin Saksaan. MUTTA MITÄ harjoittelupaikkojen järjestämisestä saa saksan kielen lehtori? Saksaa kiertäessään Matthies on ainakin päässyt kuuntelemaan oopperoiden harjoituksia ja tapaamaan uusia ihmisiä. ”Ja saan myös uutta tietoa. Minusta on tärkeää, että tiedän, mitä opiskelijoitteni tulevaisuuden työpaikoilla tapahtuu”, Matthies sanoo. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? Tämän syksyn Betriebspraktikum in Deutschland -kurssin infotilaisuus pidetään 28. lokakuuta. Lisätietoja yliopiston Kielikeskuksesta. Kielikeskuksen kummisetä Saksan kielen lehtori Jürgen Matthies pitää henkilökohtaisesti yhteyttä saksalaisiin yrityksiin ja kulttuurialaan saadakseen opiskelijoilleen hyviä harjoittelupaikkoja. Musiikkia opiskeleva Miina Malkki pitää harjoitteluaan Leipzigin oopperassa erinomaisena cv-merkintänä. J OHANNES K AARAKAINEN
O nneksi olkoon olet voittanut Club Paf Secret Destination Quiz kilpailussa. Tällaisella otsikolla kirjattu sähköposti kolahti laatikkooni toukokuun puolessa välissä. Paf oli järjestänyt verkkosivuillaan kilpailun, jossa onni potkaisi. Luvassa oli kymmenen päivän loma salaisessa määränpäässä. En ollut ainoa onnekas. Viesti oli lähetetty 25 voittajalle, joista jokainen sai ottaa mukaan yhden matkaseuralaisen. K errottuani voitosta tuttavilleni suurin osa hämmästyi. Mistä ja miten tällaisia palkintoja voi oikein voittaa? Ja mikä ihmeen Paf? Paf eli Ålands Penningautomatförening perustettiin 1960-luvulla ahvenanmaalaiseksi vastineeksi Raha-automaattiyhdistykselle. Yhtiön nettotuotto jaetaan RAY:n tavoin yleishyödyllisiin, voittoa tuottamattomiin tarkoituksiin, kuten kulttuurin ja kansanterveyden edistämiseen. Yhtiöllä menee varsin mukavasti, joten se on tuonut alle 30 000 asukkaan Ahvenanmaalle reilusti hyvinvointia. Viime vuonna peli?rman tulos oli ”vain” kolmisen miljoonaa plussalla, mutta vielä vuonna 2008 liikevoittoa kertyi 27 miljoonaa euroa. Paf on rakennuttanut saarelle muun muassa kulttuurikeskuksen sekä uimahallin. Ja tietysti kasinon. Toisin kuin RAY, Paf on kehittänyt koko 2000-luvun ajan internetpalveluitaan. Se on tarjonnut nettipokeria ynnä muita kasinopelejä ja kasvanut sekä kansainvälistynyt. P af:n verkkopelitarjontaa Suomen lainsäätäjät ovat katsoneet nyreissään. Sisäasiainministeriö on pyrkinyt kieltämään muun muassa mannersuomalaisten rekisteröitymisen Paf:n sivustolle. Kotimainen rahapelikuvio on hyvin kaksijakoinen. Monopoliyritysten – RAY, Veikkaus ja Fintoto – toivotaan tietysti keräävän paljon rahaa valtion kassaan, mutta peliriippuvuus ja muut ongelmat, kuten kilpailijat, halutaan pitää kurissa. Koska verkossa pelattavien rahapelien on koettu aiheuttavan erityisen paljon ongelmia, vastusti RAY vuosikausia nettipokeria. Parhaillaan se on kuitenkin avaamassa omaa kasinoaan verkkoon. Ulkomaalaisille kasinoille pelattu eurovirta halutaan kanavoida takaisin Suomeen. S ecret Destination -kisan matkakohteet pidettiin salassa lähtöpäivän aattoon saakka. Etukäteen oli kerrottu, että luvassa on kolme lämmintä ja hauskaa kohdetta. Matkanjohtajat Raffe Lundberg sekä Mathias Slotte jakavat Arlandan lentokenttähotellilla jokaiselle kirjekuoren, josta selviää salaisen matkan määränpäät: Miami, Cancún ja Los Angeles. Aika kiva. Koko voittajakatras kutsuttiin koolle Tukholmaan, sillä Paf ei voi jakaa matkalippuja Suomen puolella. Paf on yksi espanjalaisen jalkapallojoukkueen Atletico Madridin päätukijoista, mutta Suomessa se ei saa markkinoida. Yhtiö tuomittiin viisi vuotta sitten korkeimman oikeuden päätöksellä arpajaislain rikkomisesta, kun se mainosti pelejään manner-Suomessa vuosina 2000–2001. M atkan aikana selviää, että osa ryhmästä on päässyt reissaamaan aiemminkin peliyhtiön piikkiin. Yksi pariskunta on pyörähtänyt Las Vegasissa, muutama Orlandossa ja osa on käynyt Euroopassa. Se yllättää, mutta vain vähän – matkoja arvotaan todella paljon. Slotte laskee, että vuosittain noin 700 Paf:n jäsentä pääsee ulkomaanlomalle. Lisäksi lähes tuhat asiakasta saa ilmaisen reissun Ahvenanmaalle. Hieman hymyilyttää, että Paf:n onnekkaaseen porukkaan osuu myös pari RAY:n työntekijää, eikä matka kilpailijan kustannuksella ole heistä kummallekaan ensimmäinen. Paf ei pihistele matkakuluissa, sillä reissut suuntautuvat usein Atlantin taakse ja asiakkaat saavat maistaa makeaa elämää yöpymällä laatuhotelleissa. Ohjattua tekemistä on lähes joka päivälle: pääsemme muun muassa veneretkelle Evergladesin kansallispuiston suoalueelle ja katsomaan Los Angeles Dodgersin ja San Diego Pedrosin välisen baseball-ottelun. Cancúniin saapuessa seurueemme on haltioissaan: turkoosin meren ympäröimä viiden tähden hotelli on all inclusive – buffet sekä a’la carte -ateriat ja myös alkoholijuomat ovat kolmen päivän ajan ilmaisia. ”Matkan pitää olla asiakkaalle elämys. Siksi teemme reissuja esimerkiksi Yhdysvaltoihin ja satsaamme hotelleihin”, Lundberg kertoo. ”Koska yhtiömme toiminta on enimmäkseen internetissä, on tärkeä tavata asiakkaita. Se luo turvallisuudentunnetta muuten kasvottomassa pelimaailmassa.” M atkojen järjestäminen paffilaisille ei tietenkään ole puhdasta hyväntekeväisyyttä. Jokuhan minunkin matkani on maksanut pyörittämällä rulettia laivalla tai pelatessaan hedelmäpelejä verkossa. Kun yhtiö ei voi mainostaa perinteisin keinoin, on se valinnut strategiakseen asiakaslähtöisyyden. ”Matkat ovat sellaisia, joista ihmiset tykkäävät ja puhuvat”, Paf:n pr-vastaava Christer Mattsson kertoo. Paf on kieltämättä oivaltanut hyvin puskaradion ja sosiaalisen median tehokkuuden nyky-yhteiskunnassa. Osallistuakseen kilpailuihin asiakkaan täytyy seurata aktiivisesti Paf:n sivustoa, blogia ja Facebook-ryhmää. Kalliit palkinnot ovat myös hyvää peeärrää. Epäilemättä yhtiölle taisi tulla muutama jäsen lisää myös tuttavapiiristäni, kun kerroin voitostani. Matkojen tarjoaminen asiakkaille kuulostaa silti holtittomalta tuhlailulta, mutta peliyhtiöt eivät pelaa senteillä. Kotimaisista monopoliyhtiöistä Veikkaus käytti viime vuonna tuotemainontaan yli 13 miljoonaa euroa. U lkomaalaisten peliyhtiöiden markkinointi on ollut Suomessa hankala aihe. Kielloista huolimatta Unibetin ynnä muiden pelisivustojen logoja on vilissyt niin lehdissä kuin televisio-ohjelmissa, mutta nyt asiaan on tulossa muutos. Lokakuun ensimmäisenä päivänä astui voimaan uusi rahapelilaki, joka kieltää kaikenlaisten ulkomaalaisten rahapelien markkinoinnin rahapelirikoksena. Maksimirangaistus kiellon rikkomisesta on kaksi vuotta vankeutta. Suomalainen rahapelimonopoli näyttää siis vankistuvan entisestään, vaikka sen on odotettu vähitellen murenevan EU:n myötä. ”Yleisesti Euroopassa kansalliset monopolit näyttävät vähenevän ja lisenssijärjestelmät lisääntyvän. Suomessa mennään toiseen suuntaan”, Mattsson kertoo ja sanoo, totta kai, kannattavansa pelialan monopolin sijaan vapaata kilpailua lisenssijärjestelmää käyttäen. Lisensseihin perustuvassa systeemissä valtio myöntäisi pelilupia yksityisille yrityksille ja valvoisi, että peliyhtiöt järjestävät pelejä vastuullisesti. Lisensseistä kertyvät tulot käytettäisiin hyvään tarkoitukseen aivan kuten nykyisten monopoliyhtiöiden tuotot. Euroopan unionin tuomioistuin julkisti syyskuussa tuomion, joka kyseenalaistaa sekä Saksan että Itävallan pelimonopolit. Vaikka lisenssijärjestelmän suuntaan ollaan menossa yhä useammassa Euroopan maassa, Mattsson ei halua sen kummemmin spekuloida monopolin tulevaisuudennäkymiä. ”Kymmenen vuotta sitten arveltiin, että Euroopan pelimonopolit loppuvat viiden vuoden päästä”, Mattsson muistelee. P alataan takaisin mantereelle. RAY:n pian avattavaan nettikasinoon on tulossa yli 150 peliä, kaikkea pokerista peliautomaatteihin. Luvassa on yhtiön mukaan laadukas pelintarjoaja, jonka palveluiden uskotaan pärjäävän kilpailussa muita sivustoja vastaan. Nettikasinon avaaminen juuri nyt on sikäli erikoista, että vielä tammikuussa 2007 nettikasino nähtiin vastuuttomana ajatukseTeksti: Juha Korhonen Kuvitus: Johannes Kaarakainen Tahtotila valtiolla on muuttunut vuosien varrella. ” Kari Hyttinen RAY:n oma nettikasino avautuu aivan lähiaikoina, vaikka yhtiö vastusti vielä pari vuotta sitten verkossa pela Euroopassa rahapelimonopolien on odotettu murtuvan, mutta Suomessa rahapelilaki tiukentuu entisestään. Matka tuntemattom Kymmenen vuotta sitten arveltiin, että Euroopan pelimonopolit loppuvat viiden vuoden päästä. ” Christian Mattsson
attavia rahapelejä. . maan na. RAY:n omassa tiedotteessaan toimitusjohtaja Sinikka Mönkäre tiivisti näin: ”Jos suomalaiset peliyhteisöt aloittaisivat nettipokerin tarjoamisen, peliongelmasta kärsivien määrä lisääntyisi, mutta terveysja sosiaalialan järjestöille, nuorisotyöhön, sotaveteraaneille, kulttuurille tai muuhun yhteiskunnalliseen hyvään ei kertyisi enempää rahaa.” Miksi mieli sitten kääntyi? ”Valtionhallinnolta tuli tilaus, että meidän tulee avata nettipelit. Tahtotila valtiolla on muuttunut vuosien varrella”, RAY:n internetpelitoiminnan johtaja Kari Hyttinen toteaa. Pelaamisesta aiheutuvia haittoja pyritään estämään vastuullisella pelintarjonnalla. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että pelitilille voi tallettaa maksimissaan 5 000 euroa, rahatalletuksia ei voi tehdä yöllä, ja jokaisen pelaajan henkilöllisyys varmennetaan väestörekisteristä verkkopankkitunnuksilla. Ulkomaalaisia nettikasinoita RAY ei pelota. Ne ovat ilmaisseet tyytyväisyytensä Suomen kansalliskasinon avaamiselle. Siellä ajatellaan, että kun suomalaiset oppivat rahapelien tavoille, siirtyvät he parempien tarjousten perässä myöhemmin muille sivustoille. ”Voi olla, että palvelun myötä osa uusista pelaajista siirtyy myöhemmin muualle. Uusi rahapelilaki vaikeuttaa kuitenkin laittomien peliyhtiöiden toimintaa Suomessa”, Hyttinen kertoo. M yös Paf:n lomalaisten on aika palata reissusta kotiin. Matkalla ollut jyväskyläläinen Anne Piesanen liittyi peliyhtiön jäseneksi kymmenisen vuotta sitten, kun hän Turussa asuessaan näki lehti-ilmoituksen. Silloin nettikasino oli jotain uutta. ”Alkuun pelasin blackjackia 56 kilobitin modeemilla. Sillä nopeudella kymmenen markkaakin riitti pitkäksi aikaa”, Piesanen naureskelee. Hän arvelee, että Suomen rahapelilaki tulee vielä joskus murtumaan. ”Monopoli ei välttämättä ole oikea ratkaisu missään asiassa.” Rahapelimonopolin tarkoitus on pitää pelihimo ja -riippuuvuus kurissa. Internetiä on kuitenkin vaikea suitsia, joten RAY:n nettikasinon voi ajatella lisäävän tarjontaa ja kiihdyttävän kilpailua. Hyötyjä on siis kuluttaja eli pelaaja. Entä ne peliongelmaiset?
10 VAPAALLA KAMPUS KINO Espoon kaatopaikalla on kilo mankkaa. Ti 19.10. klo 19 ja 21 Joonas Berghäll & Mika Hotakainen: Miesten vuoro (Suomi 2009) Reindeerspottingin kanssa tämän vuoden kohutuimman suomalaisdokumentin tittelistä taistelee Miesten vuoro. Oscar-ehdokkaaksikin pyrkivän saunadokumentin suosio on saanut lisää löylyä niin Suomessa kuin maailmalla keräämänsä ylistyksen myötä. Berghäll ja Hotakainen haastattelivat dokumenttiaan varten suomalaismiehiä kirjavine taustoineen erilaisissa saunoissa ympäri Suomen. Kuumassa ja rauhallisessa ympäristössä elokuvan miehet on vastoin yleistä myyttiä saatu puhumaan tunteikkaasti kipeistäkin asioista. Ti 26.10. kello 19 Wes Anderson: Fantastic Mr. Fox. (USA/Iso-Britannia 2009) Omalaatuisista komedioistaan, kuten Darjeeling Limited ja Steve Zissoun vedenalainen maailma, tunnetun Wes Andersonin viimeisin tekele on puhdas lastenelokuva. Roald Dahlin Kekseliäs kettu -kirjaan perustuva animaatio on siitä huolimatta älykäs ja uskollinen ohjaajansa tyylille. Jännittävän kanavarkaan menneisyytensä perään haikaileva Mr. Fox päättää yksinkertaisen opossumiystävänsä Kylien kanssa ryöstää lähistön kanankasvattajat. Tilanomistajat pillastuvat ryöstöstä ja valmistelevat varkaita varten ovelan juonen, mutta ovela on kettukin! Äänirooleista vastaa George Clooneyn ja Meryl Streepin ohella Andersonin elokuvista tuttu näyttelijäkaarti Owen Wilsonista Bill Murrayhin. Ti 26.10. kello 21 Joonas Neuvonen: Reideerspotting (Suomi 2009) Rovaniemeläisnarkkareista kertova dokumentti esitetään uusintanäytöksenä yleisön pyynnöstä. Tulossa: 2.11. Night Visions -kauhuelokuvafestivaali. 9.11. Freetime Machos. Jyväskylästä ponnistanut Erkko Lehtinen eli dj Erkko elää klubien järjestämisellä ja levyjen soitolla Helsingissä. NUORISTA KOOSTUNUT Niittykollektiivi järjesti Jyväskylässä konemusiikkitapahtumia 1990-luvun puolivälistä pitkälle 2000-luvun puolelle. Muun muassa Jyväskylän Kesän yhteydessä järjestetyt klubi-illat vetivät paikalle satoja tanssinnälkäisiä nuoria. Vähitellen toiminta hiipui, mutta joillekin niittyläisille klubien maailmasta tuli ammatti. Yksi heistä on Erkko Lehtinen eli dj Erkko. Klubi-innostus alkoi 1990-luvun puolivälissä Lutakon ikärajattomista konemusiikkitapahtumista, joissa myös Erkko Lehtinen ystävineen kävi asiakkaana. Kun bileiden järjestäjät muuttivat pois kaupungista, siirtyi vetovastuu Lehtisen Niittykaveriporukalle. ”Alussa yleisö oli tosi nuorta, sellaista meidän ikäistä. Räppi oli iso juttu silloin ja se, mitä me teimme, oli teknoa. Myöhemmin järjestimme suurempia ja säännöllisempiä juttuja”, Lehtinen kertoo. Lehtinen muistelee soittaneensa ensimmäistä kertaa levyjä Niityn tapahtumassa vuonna 1997. Vähitellen hän ryhtyi keikkailemaan myös muualla. ”Meidän porukka hajosi sitten ympäri maailmaa aina Hongkongia myöten. Jyväskylän skenen luovat ne ihmiset, jotka ovat siellä sen muutaman vuoden ja sitten se muuttuu. Se luo nahkansa aina muutaman vuoden välein, mikä tarkoittaa valitettavasti myös sitä, että välillä voi olla tosi kuivaa.” MYÖS LEHTINEN jätti Jyväskylän ja muutti Helsinkiin opiskelemaan 2000-luvun alussa. Pääkaupungissa tapahtumien järjestäminen alkoi pienimuotoisesti, mutta muuttui vähitellen päätyöksi. Vuonna 2007 Lehtinen starttasi Redrum-yökerhossa Misf*ts-torstaiklubin, joka pyöri joka viikko lähes kolme vuotta. Klubin musiikkilinja oli sekoitus uutta indietä ja elektronista tanssimusiikkia. ”Olimme aika skeptisiä torstaipäivän suhteen, kun silloin ei ollut oikein mitään aktiviteettia viikolla. Oli yllätys meillekin, kuinka hyvin se lähti toimimaan. Jotenkin saimme lanseerattua torstain yleisenä bailupäivänä.” Tällä hetkellä Lehtinen vetää Mellakka-torstaiklubia YK-yökerhossa, ja viikonloppuisin häntä työllistää pääasiassa Tavastian huippusuosittu Lauantaidisko. Vuosi sitten käynnistetty jokaviikkoinen klubi täyttää Tavastian puolenyön aikaan tanssikansalla sen jälkeen, kun illan live-esiintyjät ovat lopettaneet. ”Lauantaidisko toimii tosi hyvin, mutta muuten lama pistää aika koville koko alaa tällä hetkellä. Nuorilla ei ole oikein töitä eikä rahaa, ja ihmiset käyvät muutenkin vähemmän ulkona”, Lehtinen kertoo. ”Muutama vuosi sitten netti ja sosiaalinen media tulivat vahvasti mukaan klubien markkinointiin. Nyt se ei välttämättä enää toimi, joten olisi haaste keksiä jotakin todella uusia ja poikkeuksellisia viestintäkeinoja.” DJ-TYÖT ja tiivis musiikin seuraaminen veivät Erkko Lehtisen töihin myös Flow Festivaliin. Viimeiset viisi vuotta hän on metsästänyt mielenkiintoisia esiintyjiä festivaalille osana tapahtuman ohjelmaryhmää. Flow-uransa tähtihetkiin Lehtinen laskee Crystal Castlesin keikan vuoden 2008 festivaalilla. Bändin kiinnitys oli pitkälti hänen Laitiselle ympäristöpalkinto Ympäristöja tiedetoimittaja Jussi Laitinen on palkittu Suomen Messusäätiön Ympäristön hyväksi -tunnustuksella. Jyväskylässä journalistiikkaa opiskellut Laitinen julkaisi syksyllä energiatehokkaaseen asumiseen opastavan Pieni suuri energiakirja -oppaan. Yöelämästä tul Erkko Lehtinen eli dj Erkko innostui klubimusiikista Lutakon ikärajattomissa konemusiikkitapahtumissa 1990
11 Jukka Torikka JOKAISELLE opiskelijapirskeissä notkuneelle on tuttu se merkillinen hetki, kun leppoisat illanistujaiset muuttuvat Youtube-bileiksi. Tapahtumaketju on odottamaton ja kavala. Yksi illan soittolistasta puuttuva biisi on vielä kätevä soittaa tuubista, mutta saatuaan pikkusormen pirullinen videopalvelu vie koko käden. Yhden biisin soittaminen johtaa toiseen, ja pian onkin jo komiikan vuoro: ”Hei, ootteks te nähny tän, tää on tosi hauska!” Vanhojen kotimaisten sketsisarjojen, mauttomuudessaan hersyvien musiikkivideoiden ja absurdiudessaan nerokkuutta hipovien dokumenttipätkien vuo on loputon. Youtube on bileiden uusi hile: hetken se jaksaa kiinnostaa ja kimmeltää poskella, mutta kun samoja pikkujouluhileitä rapsuttaa irti sohvanpäällisistä vielä seuraavana juhannuksena, alkaa se jo ärsyttää. KUINKA SITTEN ylläpitää demokratia ja sopu tilanteessa, jossa jokainen sosiaalisen median sankari haluaisi näyttää juuri sen illan kaikkein hauskimman videon? Jos luottamusta löytyy, voidaan valita – tarvittaessa äänestäen – Youtube-vanhin, joka vastaa illan viihteestä. Oligarkian estämiseksi juhlayleisön on voitava vapauttaa diktaattori tehtävästään epäluottamuslauseella. Parlamentaarisempi, joskin vaivalloisempi tapa on keskustella seuraavasta videosta jo edellisen pyöriessä. Vintiöt-sketsin puolesta ja vastaan puhuminen on luovaa, retorisesti kehittävää ja antaa kaikille mahdollisuuden osallistua päätöksentekoon. Käytännössä se vie huomion kuitenkin videon seuraamiselta. JOS YHTEISTÄ SÄVELTÄ Youtuben maailmassa seikkailuun ei juhlaväen keskuudessa tahdo syntyä, eivätkä Alfred J. Kwakin ja Untergang-variaatioiden katsomista kannattavat puolueet löydä toisiaan, voidaan videoista päättää vuorotellen. Tämä menettelytapa alleviivaa youtube-bileiden anemisoivaa vaikutusta, kun jokainen odottaa vuoroaan katsoa se sama video, jonka on katsonut tuhanteen kertaan kotonakin. Poliittisesti korrektia olisi valita esitettävät videot yleisön etninen tausta huomioiden. Kuten esimerkiksi Fingerpori on osoittanut, natseista on suomalaisessa kulttuurissa helppo repiä huumoria. Tietty harkinta on kuitenkin paikallaan, ennen kuin näyttää afrikkalaisille vaihto-opiskelijoille esimerkiksi youtube-bileiden klassikon, Sieg Hail Suomidokumentin. YKSI VAIHTOEHTO on toki panna jämäkästi pää poikki Youtube-käärmeeltä sulkemalla tietokone ja viettämällä iltaa esimerkiksi pelaamalla lautapelejä tai keskustelemalla. On kuin olisi taas 1990-luvulla. Ki rjo itt aja on va l ti oopi n o p iske l ija . JÄLKIKIRJOITUS Youtube, bileiden kulahtanut hile ”Hei, ootteks te nähnyt tän, tää on tosi hauska!” ” Jukka Torikka Vakiopaineesta sirkusareena Nykysirkusryhmä Circus Uusi Maailma tuo Bass & Pole -kabareensa Baari Vakiopaineeseen. Kuppilan isojen ikkunoiden eteen syntyvälle näyttämölle marssitetaan yhdeksän esiintyjää, joiden instrumentteina ovat bassot, kiinalaiset akrobatiatolpat, harmonikka, kantele, perkussiot sekä ihmisääni ja -keho. Teos saa ensi-iltansa 8. marraskuuta. Circus Uusi Maailma tekee yhteistyötä myös saksalaisen taitelijaryhmän kanssa. Globally wanted -yhteisteosta esitetään ensi vuoden syksyllä Suomessa ja Saksassa. Kytölä ja Juvonen maajoukkueeseen Kampuksen Dynamoa edustavat Mikko Kytölä ja Matias Juvonen saivat kutsun futsalmaajoukkueeseen. Kaksikko matkasi Maltalle tuplamaaotteluun lehden ollessa painossa. Mikko korvasi joukkueessa veljensä Jukan, joka jäi loukkaantumisen vuoksi sivuun. Liigakautensa Kampuksen Dynamo avasi kahdella voitolla. Monitoimitalolla kotiottelunsa pelaava joukkue kaatoi avauskierroksella Valkeakoskelta saapuneen MadMaxin 2–0 ja seuraavana päivänä FT Kemi-Tornion 7–1. KaDy:n seuraava kotiottelu on marraskuun 13. päivä turkulaista TPK:ta vastaan. Ennen sitä joukkue kohtaa vieraissa TPK:n sekä GFT:n Espoosta. li päivätyö T UOMAS S ARPARANTA ansiotaan. ”Se keikka ei sujunut ihan kommervenkeittä, koska aloitus myöhästyi vaikka kuinka paljon ja ihmisiä pyörtyi yleisössä. Mutta saimme bändin tosi halvalla ja se oli valtavan suosittu juuri silloin.” Tänä vuonna mukavin yllätys oli syyrialainen Omar Souleyman. Lehtinen näki Souleymanin Barcelonassa Sonar-festivaalilla ja halusi sen jälkeen kokeilla artistin toimivuutta Flowssa. ”Kyllä sitä muualtakin ehdotettiin, mutta Barcelonassa totesin, että se toimi siellä mielettömän hyvin. Flowssa se toimi vielä paremmin kuin odotin.” ERKKO LEHTISEN kaikki työt liittyvät tällä hetkellä musiikkiin. Klubien järjestämistä ja dj-keikkoja tukevat satunnaiset musiikkitoimittajan työt. Yhden kortin varaan laskeminen voisi olla riski, jos kiinnostavalta tuntuva musiikki loppuisi maailmasta, mutta se ei onneksi näytä todennäköiseltä. ”Joskus uuden musiikin virta vaikuttaa niin älyttömältä, että kaikki tuntuu hukkuvan sellaiseen kohinaan. Aina uutta musiikkia kuitenkin löytyy, ja se on innostavaa ja yllättävää kuinka paljon. Välillä luulee, että kaikki on jo keksitty, mutta ei se kuitenkaan ole niin.” Mikko Mattlar Misf*ts-dj:t Erkko ja Marko Makelove NS. klubilla pe 5.11. Rumassa 0-luvun puolivälissä.
12 ARVIOT ARVIOT Päivi Mäkinen & Mökö: Rakkaudesta elämään (Ohjelmanaiset Oy 1993) KOIRA ON TIETTÄVÄSTI ensimmäinen eläin, jonka ihminen kesytti lemmikikseen. Ihmisen ja koiran yhteinen taival ulottuu jopa kymmenien tuhansien vuosien taakse, joten koirasta on ollut seuraksi mitä erilaisimmissa ihmisten aktiviteeteissa. Niinpä ei ole ihme, että koirat on kelpuutettu ihmisten seurassa myös ääntelemään levylle. Suomi-iskelmän historia tuntee esimerkiksi Tero Kyrölän Monza-albumin (1978), josta löytyy Monza-koiralle omistettu nimikappale. Laulun väliosassa itse Monza pääsee ääneen, mutta eläimen osuus rajoittuu haukkumiseen, joten musiikin kanssa sillä ei ole paljoakaan tekemistä. LAULAJA -näyttelijä Päivi Mäkinen tuli 1990-luvulla tunnetuksi esiinnyttyään Tampereen kaduilla Mökö-koiran kanssa. Mäkinen lauloi, ja Mökö liittyi sopivaksi katsomissaan kohdissa lauluun mukaan. Kymmenen uutisten loppukevennykseen pääsemisen jälkeen Mököstä tuli tunnettu myös Tampereen ulkopuolella. Mäkinen ja Mökö julkaisivat myös albumin 1990-luvun alun suosion vuosina. Levy tarjoilee klassikkokappaleita maltillisina sovituksina, ja Mäkinen tulkitsee laulut pääasiassa yksin. Hän laulaa pätevästi, mutta pelkin ihmisvoimin levy ei erotu monista kaltaisistaan millään tavoin. Tarvitaan ihmisen parhaan ystävän apua. Mökö pääsee ääneen vihdoin Kaj Chydeniuksen ikivihreän Nuoruustangon kajahtaessa soimaan. Koiran laulu kuulostaa lähinnä ulvonnalta, jota se ääntelee mielivaltaisiin kohtiin klassikkomelodiaa sävelkorkeuksista piittaamatta. Välillä ulvonta on niin kovaa, että orkesterin soitto peittyy sen alle. Päivi Mäkinen yrittää pysyä tahdissa, mutta koiran ulvonnan takia pokan pitämisessä on vaikeuksia. Nuoruustangon monista versioista Mäkisen ja Mökön tulkinta on ehdottomasti mieleenpainuvimpia. MÖKÖN PANOS albumin kahdellatoista raidalla rajoittuu lopulta vain Nuoruustangossa esiintymiseen. Se on sääli, sillä koiran tuoma yllätysmomentti olisi piristänyt kummasti esimerkiksi Killing Me Softly With His Songtai Sininen uni -tulkintoja. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä. DIVARIN HELMI Laulaminen on koiran hommaa Juha Itkonen: Seitsemäntoista Otava Seitsemäntoista ei ole Juha Itkosen vahvin teos, se on selvää. Huono se ei kuitenkaan ole, hämmentävä kylläkin. Takakansi mainostaa kirjaa monikerroksiseksi, mitä se on. Teksti on hyvää ja tarina kulkee ammattimaisesti. Ensimmäisessä osassa kuvitteellinen kolmikymppinen kiharahiuksinen Julius Ilonen kirjoittaa auto?ktiivisesti Henrikin nuoruudesta, muokaten yksityiskohtia ja kirjoitten niin kuin itse haluaa muistaa. Rinnalla Itkonen kuljettaa kertomusta viisikymppisestä Päivistä. Toisessa osassa Ilonen kirjoittaa kirjeita niin lehtien mielipidesivuille, kollegoille kuin kustannustoimittajalleen. Kolmannessa osassa Itkonen nivoo tarinat yhteen Lapin mökillä. Hermoromahduksen saavan kirjailijan tolkuttomat vastineet lehtiin ja hyökkäys mediaa ja kriitikoita vastaan ovat kirjan onnistuneinta antia yhdessä Henrikin tunteiden kuvailun kanssa. Vain 17vuotiaalle maailma voi olla niin auki ja kutsuva, vaikka itse olisi täynnä epävarmuutta. En tiedä, mitä Itkonen haluaa sanoa teoksellaan: kritisoida lööppijulkisuutta ja kirjojen myyntiä kirjailijoilla itsellään ja vastustaa julkaisupaineita? Vai oliko kyseessä vain pöytälaatikon tyhjennys aloitetuista romaaneista? Kyösti Hagert ”Itkosen heikoin teos.” Jyväskylän kaupunnginteatteri: My Fair Lady Ohjaus: Miika Muranen, Koreogra?a: Kira Riikonen, Rooleissa: Elina Korhonen, Matti Hakulinen Tarina kuvanveistäjä Pygmalionin rakkaudesta veistämäänsä naiseen oli pohjana irlantilaisen George Bernard Shawn samannimiselle näytelmälle vuodelta 1912. Sitä seurasivat Oscarpalkittu elokuva (1938) ja musikaaliversio nimeltä My Fair Lady (1956), joka myös filmattiin 1964. Kielitieteilijä ottaa kadulta koulutettavakseen kukkamyyjän muokatakseen tästä ladyn tuleviin seurapiiritanssiaisiin. Molemmat rakastuvat lopulta toisiinsa, mikä on kova paikka heistä etenkin öykkärimäiselle vanhapoikaprofessorille. Shawn väite, että eriarvoisuus olisi loppujen lopuksi kiinni ympäristövaikutuksista, on vallankumouksellinen mille tahansa luokkayhteiskunnalle. Murasen ohjaus kysyy myös, miten aikamme tosi-tv -kilpailujen voittajille käy, kun menestys on jo saavutettu. Esitys tarjoaa sujuvan ja kekseliäästi toteutetun musiikkiteatterielämyksen. Mikko Koivusalon uuskäännös tuo lisäpotkua etenkin taidokkaisiin lauluja tanssinumeroihin. Jari Kokkinen ”Sujuva ja kekseliäs.” Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät Atena Pasi Ilmari Jääskeläisen toinen romaani Harjukaupungin salakäytävät alkaa Facebookista. Tarina kertoo kadotetuiksi luultujen ihmisten ja salaisuuksien löytämisestä uudelleen, joten Facebook sopii loistavasti kirjan keskeiseksi areenaksi. Muuten teos sijoittuu Jyväskylän tuttuihin maisemiin, joiden pinnan alle kätkeytyy outoa fantastisuutta. Romaani kertoo kustantaja Olli Suomisesta, joka saa toimitettavakseen Jyväskylän maagisia pisteitä käsittelevän teoksen. Kirjailija Kerttu Kara jäljittää siinä elokuvaan kuuluvaa cinemaattisuutta: kuinka jokapäiväisen elämän käänteet voi muuttaa yhtä tiheän merkityksellisiksi kuin miltä ne klassikkoelokuvissa näyttävät. Parhaiten tämä onnistuu paikoissa, joissa merkityksellisyyshiukkassäteily on voimakkainta. Ajatus normaalielämän laimeudesta elokuvaan verrattuna on samaan aikaan sekä viehättävä että häiritsevä, ja Jääskeläinen saa siitä paljon irti. Kirjan alussa hän kuitenkin demonstroi kustantaja Suomisen normaalielämän hengetöntä apaattisuutta kyllästyttävän pitkään. Suurin osa kirjan runsaista elokuvaviitteistä toimii, mutta hehkutettu vaihtoehtoinen loppu on jo turhaa kikkailua. Oskari Rantala ”Maanalainen, maaginen Jyväskylä.” A Hew Strachan: Clausewitzin Sodankäynnistä Ajatus Kirjat Hew Strachanin kommentaari Karl von Clausewitzin Sodankäynnistä-teoksesta käsittelee klassikkoa kiitettävän asiantuntevasti, joskin ajoittain kuivahkosti. Clausewitz kytketään teoksessa kiinteästi omaan aikaansa. Hänen kirjoituksiaan luetaan auki niiden historiallisessa, yhteiskunnallisessa ja aattellisessa kontekstissa, mutta myös Clausewitzin omien elämänvaiheiden kautta. Esimerkiksi Clausewitzin poliittiset tavoitteet Preussissa ovat vaikuttaneet hänen näkemyksiinsä sodankäynnistä. Strachan ihailee Clausewitzin ajattelua, muttei anna tämän sumentaa kriittistä suhtautumistaan. Hän esimerkiksi paljastaa suuren kenraalin jämähtäneen tavan ryhmitellä sodankäyntiin vaikuttavia seikkoja kolmikoihin, vaikka esimerkiksi maastotyyppejä on enemmän. Sodankäynnistä-teosta on tulkittu lukuisilla keskenään ristiriitaisillakin tavoilla, ja Strachan tuo näitä tulkintoja monipuolisesti esiin. Lukija jää kuitenkin kaipaamaan asiantuntevaa viimeistä sanaa siihen, mitkä tulkinnat ovat oikeita ja mitkä vähemmän oikeita. Jukka Torikka ”Asiantunteva mutta ajoittain kuivahko.” A A VAALIKUULUTUS ASUKASNEUVOSTON ASUKASJÄSENTEN VAALI VUODELLE 2011 toimitetaan tiistaina marraskuun 23. päivänä 2010 ja ennakkoäänestys tiistaina marraskuun 16. päivänä 2010 seuraavasti: Ennakkoäänestys Tiistaina 16.11.Ylioppilaskylässä (Lillukka) kello 14.00-22.00 Varsinainen äänestys Tiistaina 23.11.Ylioppilaskylässä (Lillukka) kello 14.00-22.00 Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan Kortepohjan ylioppilaskylän asukasneuvoston asukasjäsenten vaalissa ovat äänioikeutettuja ja vaalikelpoisia kaikki Kortepohjan ylioppilaskylässä vakinaisesti asuvat kuusitoista vuotta täyttäneet henkilöt, kuitenkin siten, että asuntoloiden määräaikaiset tai vakinaiset työntekijät tai ylioppilaskunnan viranhaltijat eivät ole vaalikelpoisia asukasneuvoston jäseniksi. Ehdokasilmoituksien sekä vaaliliittojen ja vaalirenkaiden perustamisilmoituksien, joita on saatavilla ylioppilaskunnan keskustoimistosta sekä Kortepohjan ylioppilaskylän asukastoimis-tosta, on oltava jätettynä keskusvaalilautakunnalle viimeistään maanantaina 25.10.2010 klo 14.00 mennessä ylioppilaskunnan keskustoimistossa, osoite:Ylioppilastalo, Keskussairaalantie 2, 40600 JYVÄSKYLÄ. Vaaliasiakirjat vastaanottaa keskusvaalilautakunnan valtuuttamana ylioppilaskunnan pääsihteeri Minna Oinas. Lisätietoja ehdokasasetteluun liittyvissä kysymyksissä saa keskusvaalilautakunnan puheenjohtaja Antti Yli-Tainio (puh. 044 0212324, e-mail antti.yli-tainio@iki.fi). JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA KESKUSVAALILAUTAKUNTA
IN ENGLISH This year the University of Jyväskylä will be providing 22 scholarships for international degree students. Each stipend will be worth 1 000 euros. From next autumn on, foreign students will be able to get their own, special student overalls. THEY AREN’T that flattering, but even the university’s rector Aino Sallinen has a pair. No wonder that exchange students have felt left out when it comes to student overalls – a set of ”academic” party-clothing. Now the Erasmus Student Network in Jyväskylä is hoping to order ESN-overalls. The first order will be made next autumn. According to the ESN JYY president Marja Ojala, some Finnish ESN-sections already sell ESN’s own blue overalls. ”They have been very popular. Exchange students can seldom buy regular student overalls from the subject associations, because not all of them are offering overalls to exchange students”, she explains. For example in Oulu, the ESN section ran out of blue exchange student overalls. THE OVERALLS are not merely a nice and unique souvenir you can bring home from your exchange semester. According to ESN JYY’s vice president Maiju Mitrunen, they help to build group spirit. There are also practical implications: previously it hasn’t really made sense for ESN JYY to organized ”overall parties” for example, although they are common in many other student organizations. Having a own pair of overalls also lowers the threshold for exchange students to take part in Finnish parties where the dress code is ”haalarit”. Therefore the leading ladies of ESN JYY don’t believe getting their own overalls would encourage exchange student to only hang out with their own posse. ”It is more a question of trying to organize events, where Finns and foreigners can meet”, Ojala ponders. Marja Honkonen paatoimittaja@jyy.? ESN Plans to Clothe Students 13 Eric Clinton Buah ONE COULD IMAGINE the enviable smile that clouded the faces of the fresh students during the orientation day. It was a day to initiate them into the academic arena of University of Jyväskylä . I was extremely happy to be among these galaxies of prospective academicians who were all anxious to discipline their minds. Actually, the atmosphere at that time was an evident that everyone had a cause to be happy. The warm reception and the motherly love from the student tutors was enough to recount with relish. I HAVE OBSERVED that, this kind of social virtue rules the entire university campus. I can however throw a challenge that University of Jyväskylä should be the choice for international students. It’s a multicultural environment and such siren environment is a good place to build your career aspiration. This means that, if anyone is looking for a university where academic and social life can transform one’s life then University of Jyväskylä stand tall. University life is always fun if you think of importance of social life. One can argue that, social life on campus plays an important role in one’s life. It helps students to establish network to build their social capital. THIS KIND OF SOCIAL VIRTUE keeps me motivated. I must confess that every student I have interacted with, appears to be here as an agent for change. This sort of ambition really keeps me excited. I have noticed that I have not fallen into the wrong lion den. I feel motivated by even the presence of the academic staff at lectures. Their appearance and con?dence at lecture hall tells it all. I DON’T KNOW how others feel but personally, some of the staff had been my motivator and role model. Their intellect in my chosen ?eld continues to keep my spirit alive. I have participated in few lectures but I see a wide divergent of opportunities waiting for me to make an impact in my society. This means that if we allow the university to pass through us, without just passing through the university, we can surely achieve our aim of being here. I admit that everyone holds his or her own life and freedom. Yet we shouldn’t forget that a small trigger, as said by Professor Matti Koiranen in family business lecture, cause a bigger change. In this context, I can say, let give off our best and the end will be brighter. COLUMN Let’s allow the university to pass through us Every student I have interacted with, appears to be here as an agent for change. ” Eric Clinton Buah Th e w rit er i s a stu d e nt o f En tre p r en e ur s hi p i n Fa m i l y B u si n es s. L AURA I SOMÄKI Oscar Boije has been coordinating the project to get overalls for all Finnish ESN sections. ESN Turku already has their own.
POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: Ke 20.10. Sir Elwoodin hiljaiset värit. To 21.10. Michael Monroe. Pe 22.10. Entwine, Morian. La 23.10. Liekki, Minä ja Ville Ahonen. Tiistai 26.10. JKL-Punk-HC-Sessions: Time to Burn (FRA), I Pilot Daemon (FRA), Dead In The Water. To 28.10. Dark Tranquillity (SWE), Omnium Gatherium, Avatar (SWE). Pe 29.10. Polkabilly Rebels. Poppari: To 21.10. Otra Vez f. Patrick Gallois. Pe 22.10. Blow. La 23.10. Korpi Ensemble. 28.10. YOLK. La 30.10. Dead By You levynjulkaisukeikka. Su 31.10. Mikko Innanen & Innkvisitio levynjulkaisukeikka 1. Ilokivi: Pe 22.10. ”Rock on, fuck off!”. Pe 29.10. Paska kaupunki II: Kuolema taiteelle. La 30.10. Kehittyvien maakuntien disko. Vakiopaine: La 23.10. Sagolik. Ma 25.10. Cuenta Cuentos. La 30.10. Darlingbee. Red Neck: Pe 22.10. Dakota. Pe 29.10. Braineaters. Pub Katse: To 21.10. The Plastic Heels + Wastalause. Pe 22.10. Palava. La 23.10. Aida + Annie Mall. Su 24.10. Jamit. Pe 29.10. Ekspansio. La 30.10 Phoenix Effect. Su 31.10. Jamit. Jyväshovi: Ti 19.10. Janne Leino & Pendolino. Ke 20.10. – To 21.10. Tanssiorkesteri Sunset. Pe 22.10. Bileet: Tanssiorkesteri Syke. La 23.10. Antti Toivola & Tulinen trumpetti. Ti 26.10. Mia Leivo & Pequeno. Ke 27.10. – To 28.10. Trio Pohjalainen. Pe 29.10. Tomi Markkola & Fernet. La 30.10. Charlies. NÄYTTELYT Alvar Aalto -museo: Valovoimaa 24 h – Alvar Aalto & Viljo Hirvonen & Valaistustyö Ky, 2.1.2011 saakka. Jyväskylän Taidemuseo: Holvi: Prosessivaloteoksia ja -valaistussuunnitelmia, Jaakko Niemelä ja Helena Hietanen yhteistyössä Valon kaupunki -tapahtuman kanssa, 24.10. saakka. 26.10. – 7.11. Valon kaupunki -valokuvauskilpailun kuvia, yhteistyössä Valon kaupunki -tapahtuman kanssa. Suomen käsityön museo: Parasta puusta, 5.12. saakka. Pikkukarhun onnea Kristallivirran rannalla – Sirkka Muurelan kirjontoja, 5.12. saakka. Suomen kansallispukukeskus: Vuosisadan kuoromatka. Vaput 100 vuotta. 27.2.2011 saakka. Näytönpaikka-ikkuna (Kilpisenkau 12): Pauliina Ahonen: Heijastuksia –heijastin piilossa tekstiileissä, 24.10. saakka. 26.10. – 21.11. Naamiogalleria – Kaarina Pekkalan ja Ella Hämäläisen italialaisia karnevaalinaamioita. Keski-Suomen luontomuseo: Hetkiä ajassa. Ajan kulku luonnossa. 31.10. saakka. Galleria Harmonia: Mikko Hietaharju: (M)animalism, 31.10. saakka. Keski-Suomen museo: Jyväskylän Taiteilijaseuran 65-vuotisjuhlanäyttely, 21.11. saakka. Lyseon museo: Piirilääkäri Wolmar Schildtin opintomatka 1848. TEATTERIT Jyväskylän kaupunginteatteri: Heinähattu ja Vilttitossu: To 21.10. La 23.10. La 30.10. My Fair Lady: Pe 22.10. To 28.10. Pe 29.10. La 30.10. Faijat: To 21.1. La 23.10. La 30.10. Vaavin salattu elämä: Ti 26.10. To 28.10. Tanssiteatteri MD: Tanssiva Muumilaakso: Su 31.10.2010. Huoneteatteri: Bug: To 28.10. Pe 29.10. Home Sweet Home – Sisäilmastonmuutos: Pe 22.10. Su 24.10. La 30.10. Su 31.10. 14 MENOT MA 18.10. Falafelpyörykät, tomaattikastike Juustokala Keitetyt nakit, perunasose TI 19.10. Kasvissosekeitto Lohipurilaiset Kebabwokki KE 20.10. Ratatouille Paistettu kala Possustroganoff TO 21.10. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät PE 22.10. Kasvisbolognese, spagetti Jauhelihakastike, spagetti Pyttipannu MA 25.10. Kasviskiusaus Sinappi-hunajakala Jauhelihapihvi, tomaattikastike TI 26.10. Herkkusieni-kasvisrisotto Lohipyörykät Chili con carne KE 27.10. Kesäkurpitsaherkku Mausteinen broilerpata Porsaanleike, sinappikastike TO 28.10. Porkkanaohukaiset Gratinoidut tonnikalakääröt Lihapyörykät PE 29.10. Kasvispihvit, vihannesremoulade Currykala Kinkkukastike, spagetti Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Opiskelijahinta 2,60 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,70 e, muut 5,30 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 25,00 e, jatko-opiskelijoille 47,00 e, muille 53,00 e. Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 JÄRJESTÖT PEDAGO Pedago ry:n sääntömääräinen syyskokous pidetään 26.10.2010 kello 18.00. Kokouspaikkana Ilokiven takaosa. Kokouksessa hyväksytään talousarvio ja toimintasuunnitelma seuraavaa toimikautta varten sekä valitaan hallitus kaudelle 2011. Tarjolla kahvia, teetä ja pullaa! Tervetuloa! EVANKELISET OPISKELIJAT Joskus tarvitaan juhlaa arjen keskelle – sellaista on nyt luvassa lauantaisin kello 18.30 Lutherin kirkolla (Kansakoulukatu 5)! Tulossa 22.–24.10. Pieni SUURI Raamattukurssi Kolossalaiskirjeestä – opettajina Lasse Räty ja Petri Harju, 30.10. Lupauksia, ihmettelyä ja glooriaa – Pekka Laukkarinen in concert, järjestäjinä EO, OPKO, KL ja KRS. Olet tervetullut myös messuun kirkolle sunnuntaisin kello 12. *EXTRA* ”Toimiston” remontti on todellisuutta – jos tykkäät tehdä remppaa tai sisustaa, kysy lisää Päiviltä, eo.jkl.opiskelijatyontekija@gmail.com, 044 351 5570 tai osoitteesta www.sley.?/eo/jkl/ www.jylkkari.?
Johanna Mannisen sataset huipputasolla on loukkaantumisten takia juostu. Nyt hän on oppinut muistelemaan uransa hyviä hetkiä, kuten lukuisia junioreiden EM-mitaleita ja universiadien voittoa. Liikunta pysyy edelleen tärkeänä osana Mannisen elämää opinnoissa, politiikassa ja harrastuksena. Unelma jäi sentin päähän 15. SIVUN KASVOT ”LUOPUMINEN on kovaa. Kesälläkin kun katsoi arvokilpailuja, voi että, sitä olisi niin toivonut olevansa siellä. Isoin asia tässä on, että päätös ei tullut itseltä, vaan jalat eivät yksinkertaisesti kestäneet sitä treenimäärää, mitä vaaditaan tavoiteltaessa maailman huippua. Minun geenit altistaa loukkaantumisille ja oon muutenkin sähikäinen. Saan lihaksistani irti vähän enemmän kuin mihin ne pystyvät. Mulla on etureisi revennyt ensimmäisen kerran 11-vuotiaana. Aikaisemmat loukkaantumiset ei niin harmita, kun olen aina sisuuntuneena palannut paremmalle tasolle. Mutta tämä viimeisin, mikä tuli 2008, kun oli jo paikka olympialaisiin varmistunut: ensin repesi toinen takareisi ja siitä kuukausi sen jälkeen toinen takareisi. Sitten masensi. Tuli olo, että tää ei ole enää reilua. Mulla on aina urheilussa ollut haaveena päästä arvokilpailujen ?naaliin. Moni vähänkään urheilua seurannut tietää kotikatsomostakin sen tunnelman, mikä on ennen sadan metrin ?naalia: kuka on maailman nopein, kuka on Euroopan nopein? Niistä urheilijoista näkee, kuinka ne ovat keskittyneitä, ja koko katsomo on hiljaa ja odottaa. Aikuisten arvokisoissa en koskaan päässyt sinne, tuhannesosalla oon tippunut ?naalipaikasta. Vähän enemmän ois pitänyt kurottaa. Sitä ei voi enää tavoitella – piikkari ei enää lennä niin vauhdikkaasti. Onneksi junioreiden puolella sain vähän maistaa ?naalin tunnelmaa. HAAVE JÄI , mutta sen kanssa on pystyttävä elämään. Nyt on oppinut muistelemaan niitä muitakin hetkiä, mitä urheilu on tuonut – kuinka paljon se on tuonut sisältöä elämään ja opettanut. Miten onnekas sitä on, että on saanut kokea kaikki ne asiat. Tänä syksynä on tullut palattua usein ajatuksissa jonnekin Atlantan olympialaisiin, kun olin 16-vuotias. Siihen tunnelmaan, mikä oli ennen starttia. Usein tulee mieleen myös vuoden 2007 universiadit Bangkokissa. Ne olosuhteet ja tunnelma, kun on erittäin kuuma ja alla on jo seitsemän starttia. Koko meidän joukkue kannustaa. Se tahto, että tän kisan voitan. Koko juoksu oli helppoa. 2007 oli muutenkin mieletön vuosi. Minulla oli akillesjänne katkennut pari vuotta aiemmin, ja olin miettinyt, mitä tästä tulee. Onneksi en tiennyt, että se on viimeinen kausi. Sen jälkeen on kuusi kertaa revennyt takareidet ja molemmat leikattukin. POLITIIKASSA en halua niin korkealle kuin urheilussa. Mun poliitikonura pyörii tällä Jyväskylän ja Keski-Suomen akselilla. Minua kysyttiin mukaan eduskuntavaaleihin, mutta totesin, että en lähde. Valtakunnanpolitiikka ei ole sitä, mitä haluan tehdä. Näen itseni tämän alueen liikunnan kehittäjänä. Haluan vaikuttaa liikuntapaikkojen suunnitteluun sekä kehittämiseen ja hyvinvointimatkailuun. Kun oman ikäisten kanssa keskustelee, monilla on mielikuva, että politiikka on vallankäyttöä, juonittelua, kieroilua ja oman edun tavoittelua. En ihmettele, että näin ajatellaan, jos seuraa politiikkaa vain iltapäivälehdistä. Kun itse on ollut mukana ja on lukenut valtio-oppia sekä liikunnan hallintoa ja -politiikkaa, tietää, ettei se ole sellaista, vaan se on niitä käytännön töitä: laitetaanko kahden euron maksua Harjun kentälle, kun siellä käy juoksemassa vai ei? Politiikassa minut on otettu vastaan kannustavasti ja olen oppinut aivan hirveästi. Nyt tajuaa, kuinka vähän sitä onkaan ymmärtänyt asioista. Se tiedon tulva, mikä tulee, on uskomatonta. Minulla on kolmas vuosi kunnallispolitiikassa, ja nyt alan hahmottaa sen vuosiympyrän, mitä tapahtuu milloinkin. Arkipäivään liittyviä asioita osaa arvostaa, kun ymmärtää kokonaisvaltaisemmin, miten kaupunki toimii ja kuinka tärkeää työtä tehdään kuntalaisten hyväksi. Jyväskylässä meillä on paljon liikuntapaikkoja, mutta ne vaativat kehittämistä ja kunnostamista. Sinne pitäisi löytää rahaa. Vaikka kunta luo ne paikat, toivoisin, että myös yrityselämä tukisi liikuntapaikkarakentamista. TÄLLÄ HETKELLÄ viimeistelen opintojani, gradu on vielä kesken. Tavoitteena on valmistua tänä syksynä, ettei ihan kymmentä vuotta tule täyteen yliopistolla. Aloitin yhteiskuntapolitiikkaa lukemalla, mutta siirryin vuonna 2008 kokonaan liikunnan yhteiskuntatieteiden pariin. Olen odottanut sitä kristallipalloa, että mikä on se paikka, mikä mulle tulee. Toivon tulevalta työelämältä sopivasti haasteita, ja haluan laittaa itseni likoon ja osaamiseni peliin, mutta on haastavaa löytää työpaikka. Niitä ei ole paljon tarjolla tällä marginaalisella alalla. En tosiaankaan vielä tiedä, mikä musta tulee sitten isona.” Juha Korhonen toimittaja@jyy.? J OHA NNE S K AAR AKA INEN