NUMERO 13/2011 7. MARRASK UUTA – 21. MARRASK UUTA 52. VUOSIKER TA
Opetusministeriö mullistaa yliopistohakuja kaikessa hiljaisuudessa. Jatkossa opiskelijat eivät voisi enää pääsykokeiden jälkeen valita, minkä paikan ottavat vastaan. SUUNNITTEILLA oleva uusi korkeakoulujen hakuja valintajärjestelmä suunnitellaan siten, että opiskelijalle tarjotaan ainoastaan yhtä opintopaikkaa, vaikka hän pääsisi sisään kaikkiin hakukohteisiin. Tähän asti opiskelijat ovat voineet päättää pääsykokeiden jälkeen, minkä opiskelupaikan he ottavat vastaan, mikäli he ovat päässeet sisään useampaan yliopistoon. Muutos liittyy korkeakoulujen sähköisen hakujärjestelmän (KSHJ) kehittämiseen. Vuonna 2013 käyttöön otettavaksi tarkoitettu järjestelmä korvaa useita nykyjärjestelmiä. Tarkoitus on, että ammattikorkeakouluihin ja yliopistoihin haetaan ja paikka vastaanotetaan keskitetysti KSHJ:ssä. Järjestelmässä opiskelija voi hakea enintään kuuteen kohteeseen. Hakukohteet listataan tärkeysjärjestyksessä, jota ei voi muuttaa enää pisteidenlaskun jälkeen. Järjestelmä tarjoaa opiskelijalle ainoastaan yhtä paikkaa, jonka voi ottaa vastaan tai hylätä. Paikka on omalla listalla korkeimmalla sijalla ollut paikka, johon pisteet riittävät. Uudistus tekee mahdottomaksi esimerkiksi sen, että pariskunnat voisivat hakea eri paikkakunnille haluamiinsa kohteisiin ja lopulta ottaa vastaan opiskelupaikat sellaiselta paikkakunnalta, jonne molemmat ovat saaneet mieluisaN opiskelupaikan. OPETUSNEUVOS Birgitta Vuorinen opetusministeriöstä kertoo, että järjestelmän tavoitteena on nopeuttaa opiskelijoiden siirtymistä toiselta asteelta korkeakouluihin. Tätä tavoitetta ajatellen on suunniteltu myös järjestelmän toinen merkittävä uusi ominaisuus, jossa hakijoiden tietoihin merkitään, hakevatko he ensimmäistä opiskelupaikkaansa korkeakoulusta vai ovatko he jo aiemmin saaneet jonkin paikan. ”Yliopistot voivat itse päättää, miten he haluavat näitä kiintiöitä käyttää”, Vuorinen sanoo . Jyväskylän yliopistolla on oltu kiintiöistä huolissaan. Koulutusjohtaja Kari Pitkänen sanoo Vuorisen Jylkkärille kertoman olevan ristiriidassa hänen käsityksensä kanssa. ”Hallitusohjelmassahan sanottiin niinkin jyrkästi, että kevään päähaku varataan kokonaan ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakeville opiskelijoille” Pitkänen muistuttaa. Hän arvelee tätä taustaa vasten, että kiintiöiden käyttäminen ei varmaankaan lopulta jäisi täysin yliopistojen vapaan harkinnan varaan. SUOMEN Lukiolaisten Liitto on kiintiöistä hyvillään. Liitto ei ole lausunnossaan myöskään huolissaan siitä, että valintarobotti rikkoisi parisuhteita. ”Tällainen ei keskusteluissamme ainakaan vahvasti noussut esiin. Katsoimme asiaa enemmänkin yksilön oman kouluttautumishalun näkökulmasta”, sanoo liiton edunvalvontaasiamies Joonas Mikkilä. Mikkilän mukaan jatkossa voidaan kiinnittää enemmän huomiota järjestelmän joustavuuteen opiskelijan näkökulmasta. Lukiolaisten liitolle tärkeintä on kuitenkin kannanoton perusteella varmistaa mahdollisimman helppo pääsy lukion penkiltä korkeakouluun. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? UUTISET TULOSSA 7.11.2011 2 Gerhard Schr ö der yliopistolla SAKSAN entinen liittokansleri Gerhard Schröder pitää Martti Ahtisaari -luennon yliopistolla tiistaina 8. marraskuuta kello 18-20. Luennon otsikko on Current Situation and Challenges for European Politics in the 21st Century. Kommenttipuheenvuoron tilaisuudessa pitää entinen pääministeri ja puhemies Paavo Lipponen. Itikaisesta Kiroilevaan siiliin PROFESSORI Itikaisen tutkimusretki oli ensimmäinen suomalainen sarjakuvateos. Se julkaistiin 21. marraskuuta vuonna 1911. Yliopiston kirjasto juhlistaa sarjakuvan 100-vuotisjuhlavuotta kokoelmanäyttelyllä, jossa on esillä sarjakuvia eri aikakausilta, keskisuomalaisia piirtäjiä ja aiheita sekä alan tutkimusta. Teokset kuuluvat kirjaston fennicaarkistokokoelmaan. Näyttely on esillä yliopiston kirjastossa 24. marraskuuta asti. Ilokivessä viimeinen Hulinaklubi KAIKKIEN aikojen viimeinen Hulinaklubi tulla tömähtää Ilokiveen eeppisenä päivä eli perjantaina 11.11.11. Tapahtumalla on takana kolme vuotta hulinointia, 23 klubia, kasa live-esiintyjiä ja toinen kasa vierailevia DJ:Itä. Lauteille astuu perjantaina koko HulinaDJ:iden kööri, mutta sen lisäksi esimerkiksi Flow-festivaaleilla ihmisiä tanssittanut Michael Cassette. Yliopistot voivat itse päättää, miten he haluavat näitä kiintiöitä käyttää ” Birgitta Vuorinen Keskitetty haku rep rakastavaiset erillee Hannu Järvistöstä sosiaalisihteeri Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan sosiaalisihteerin tehtäviä hoitaa Hannu Järvistö vakituisena työskentelevän sosiaalisihteeri Karoliina Vainikaisen jäätyä äskettäin opintovapaalle. Opiskelijat voivat kääntyä sosiaalisihteerin puoleen kaikissa asumiseen, toimeentuloon ja terveydenhoitoon liittyvissä ongelmissa. Sosiaalisihteeri Järvistön työhuone löytyy ylioppilastalo Ilokiven oikeanpuoleiselta käytävältä.
3 JYLKKÄRISSÄ on jo kahdessa numerossa kyselty Nikolai Vaalea Lager ja Nikolai Tumma Lager -oluiden erojen perään. Tuoteselosteessa niitä erottaa toisitaan ainoastaan tumman Nikolain lisäainekoodi E160. E160 on sokerikulööri, eli ruskea sokeriliemi, jota käytetään elintarviketeollisuudessa ruskeana väriaineena. Tiettävästi maailmalla tehdään halvempia tummia lagereita niin, että vaalea lager vaan värjätään tummaksi. Erinäisten vaiheiden kautta Jylkkäri sai Sinebrychof?lta tiedon, että väriä tummaan Nikolaihin antaa karamellimallas. Sokerikulööriä taas lisätään maun pyöristämiseksi. Tästä heräsi luonnollisesti kysymys, käytetäänkö mahdollisesti myös vaaleassa Nikolaissa karamellimallasta pilsnermaltaan lisäksi, jolloin edelleen tumma väri tulisi väriaineesta. Viime numerossa soitimme kuluttajapalveluun, jossa vastausta ei kyetty antamaan suoralta kädeltä. Nyt vastaus on saatu. Sain tiedon, että tummassa Nikolaissa käytetään karamellija pilsnermallasta. Olisin kysynyt, käytetäänkö vaaleassa Nikolaissa samoja maltaita vai jotain muita? ”Kiitoksia mielenkiinnosta tuotteitamme kohtaan, ja pahoittelen vastauksen viipymistä. Panimomestarimme mukaan Vaaleassa Nikolaissa käytetään vain pilsnermallasta.” Jyväskylän ylioppilaslehti kiittää vastauksista ja pahoittelee epäluuloisuuttaan. Se nyt jäi vielä kysymättä, että kuinka merkittävä määrä sitä karamellimallasta siihen tummaan olueen tulee. Jos tämän nyt joku siellä lukee, niin voi soittaa. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? ? Niin, se tumma Nikolai? KYSYN VAAN pii en On sellaisia erillisiä putkia, joista valmistuu eri aloille erikoistunutta väkeä. ” Kari Pitkänen SKP palaa puoluerekisteriin Suomen kommunistinen puolueon jättänyt oikeusministeriölle yli 5 000 kannattajakorttia ja hakemuksen SKP:n merkitsemiseksi uudelleen puoluerekisteriin. Lain mukaan puolueen piti kerätä kannattajakortit, koska se ei saanut kaksissa edellisissä vaaleissa edustusta eduskuntaan. SKP:n Jyväskylän piirijärjestö on kerännyt Keski-Suomessa noin 450 kannattajakorttia. Piirijärjestö pyrkii asettamaan ensimmäiset kunnallisvaaliehdokkaat tänä vuonna. Tähtipääaineiden sisäänoton niputtaminen muihin voi tarkoittaa opintojen pitkittymistä edelleen. OPETUSNEUVOS Birgitta Vuorinen sanoo, että uuden hakujärjestelmän tuomaa joustamattomuutta helpottaa osaltaan se, että hallitusohjelman mukaisesti eri alojen sisäänottoa yhdistellään. ”Esimerkiksi tekniikan alalla on tästä hyviä esimerkkejä. On sellaisia erillisiä putkia, joista valmistuu eri aloille erikoistunutta väkeä. Tavoitteena on, että nämä voitaisiin valita yhtenä joukkona ja erikoistuminen tapahtuisi vaikkapa vasta vuoden jälkeen.” Jyväskylän yliopiston koulutusjohtaja Kari Pitkänen suhtautuu ajatukseen suurin varauksin. Yliopistolla on erittäin suosittuja pääaineita, joiden naapuripääaineet eivät ole niin houkuttelevia. Vuorinen myöntää, että käytännössä taistelu suosituimmista opiskelupaikoista siirtyisi valintakokeista oppilaitosten sisälle. ”Odottaisin, että oppilaitokset tarjoavat opiskelijoille tiettyjä näkymiä siitä, mitkä mahdollisuudet heillä on erikoistua haluamaansa alaan.” ESIMERKIKSI viestintätieteissä journalistiikka on ylivoimaisesti suosituin hakukohde, siihen haki viime vuonna 715 hakijaa, joista 16 valittiin. Puheviestintään ja yhteisöviestintään hakee vuosittain noin pari sata opiskelijaa. Molempiin aineisiin otetaan kymmenen opiskelijaa. Keskiarvoilla laskien tämä johtaisi tilanteeseen, jossa vuoden opintojen jälkeen erikoistumisalaa valitessa sisällä olisi 23 journalistiksi haluavaa, joista seitsemän pitäisi joko lopettaa opinnot tai tyytyä alaan, jolle eivät halunneet. ”Järkevintä olisi, että vaikka opiskelijoilla olisi yhteisiä opintoja, olisi suosituimpien alojen paikat jaettu jo hakuvaiheessa”, sanoo Kari Pitkänen. Yhdistetty sisäänotto ongelmallista Kovasydämiset byrokraatit uhkaavat lempiväisiä. Opetusministeri vaikenee ja Päivi Räsänen on Luxemburgissa. KORKEAKOULUJEN läpäisyn nopeuttamisen nimissä ollaan valmiit hirmuisiin tekoihin. Ystäväpiirit revitään rikki ja teini-ikäiset rakastavaiset raastetaan erilleen. Lukiolaisten liitossa sydämet on kylmetetty kiintiöpaikat silmissä kiiluen. Opetusministeriössä "perhekysymykset on huomioitu, mutta päätetty jatkaa valmistelua nykyiseltä pohjalta". Mutta mitä sanoo opetusministeri Jukka Gustafsson (sd.)? No ei sano yhtään mitään. Soitan sihteerille ja esitän kommenttipyyntöni. Erityisavustaja soittaa ja pyytää soittamaan sihteerille seuraavana päivänä ja esittämään kommenttipyynnön. Lähetän sen saman tien vielä sähköpostilla ja soitan seuraavana päivänä sovittuun aikaan. Sihteeri on lounaalla. Lähetän sähköpostia erityisavustajalle, joka soittaa ja sanoo, että puhelinhaastattelu ei onnistu. Pyydän lähettämiini kysymyksiin vastausta vaikka sähköpostilla. Aikaa on monta päivää. Kysymykset makaavat avustajan ja sihteerin sähköpostilaatikoissa: ”Pitääkö ministeri tällaisen järjestelmän inhimillistä hintaa kohtuullisena?” ”Onko ministerin mielestä vaarana, että järjestelmän joustamattomuus heikentää sisäänotettujen keskimääräistä opiskelumotivaatiota tai hidastaa toiselta asteelta korkea-asteelle siirtymistä?” Ei kommenttia. Me jäämme vaille vastauksia kysymyksiimme. MUTTA onhan sentään Päivi Räsänen (kd.)! Sisäministeri perhearvojen puolesta. Hänellä on valta lähettää ratsupoliisiosasto pysäyttämään tällaisen raakalaismaisuuden. Eihän rakastavaisia voida riistää toisiltaan juuri, kun on päästy lukiosta ja pitäisi alkaa tehdä lapsia. ”Päivi Räsänen on Luxemburgissa, joten ei kerkiä paneutumaan asiaan”, kertoo puoluesihteeri Asmo Maanselkä. ”Olisi tietysti ihanteellista, että puolisot saavat opiskelupaikan samalta paikkakunnalta, mutta tärkeimpänä kriteerinä on tietty oltava soveltuvuus ja kyvykkyys alalle. Uudistuksen tavoitteena on saada nopeutta siirtymisessä toiselta asteelta korkeakouluihin. Nykyinen hakurumba pidentää työelämään siirtymistä”, vastaa Maanselkä. Toivo ei ole kuitenkaan menetetty. Opetusneuvos Birgitta Vuorinen kertoo, että hankkeeseen voidaan vielä vaikuttaa. Kenties Päivikin vielä ehtii avuksi. ”Perehdymme aiheeseen, kun esitys tulee valtioneuvoston käsittelyyn. Perhenäkökulmat voidaan huomioida monella tavalla esim. helpottamalla siirtymisteitä korkeakoulujen välillä opiskelun jo alettua”, lupaa Maanselkä. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? Kuka pelastaa rakastavaiset? Sallinen tuloillaan kärkikolmikkoon Rehtori Aino Sallinen oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suurituloisin yliopiston rehtori. Vuotta aiemmin hän oli sijalla seitsemän. Sallista paremmin ansaitsivat ainoastaan Helsingin yliopiston ja Svenska Handelshögskolanin rehtorit. Sallisen tulot kasvoivat muita yliopistojen rehtoreita enemmän vuonna 2010, kun uuden yliopistolain mukaiset rehtorisopimukset tulivat sovellettaviksi. Sallinen neuvotteli oman sopimuksensa jo eläkkeelle jääneen hallintojohtajansa Erkki Tuunasen sekä yliopiston nykyisen hallituksen puheenjohtaja Jorma Rantasen vastapuolena. Sallisen ansiotulot kasvoivat vuodesta 2009 vuoteen 2010 noin 62 prosenttia. Keskimäärin yliopistojen rehtorien tulot kasvoivat samalla aikavälillä 23 prosenttia.
TOIMITUS SUOSITTELEE H allituksella on nyt riuskat otteet, kun se tahtoo nopeuttaa ”korkeakoulutuksen läpäisyä”. Korkeakoulutuksen yhteydessä sana ”läpäisy” kuulostaa jotenkin vanhojen sivistysihanteiden vastaiselta, mutta siitä kai on vanhanaikaista puhua. O pintotuki kaksiportaistettiin elokuussa. Kandin tutkintoon saa korkeintaan 37 opintotukikuukautta. Maisteriksi jatkava saa lisäkuukausia enintään 55 kuukauteen asti. Niitä kuitenkin saa vasta kandin paperit taskussa. K orkeakoulujen sähköinen hakujärjestelmä tuo käyttöön uusien opiskelijoiden kiintiöt. Yliopistoille lupaillaan vapaata päätösvaltaa sen suhteen, minkä verran jos yhtään ensimmäistä opiskelupaikkaansa hakevia halutaan hauissa suosia. T oisaalta maata johtaa hallitus, joka on hallitusohjelmassa sitoutunut varaamaan ”opiskelijavalinnan päävalinnat” ”hakijoille, joille ei ole aiempaa vastaavan tasoista tutkintoa tai opinto-oikeutta”. Haku on syytä saada oikein kerralla. Tilannetta ei helpota se, että hallitus haluaa yhdistellä opiskelijavalintoja niin, että pääaineisiin erikoistutaan vasta opintojen aikana. Pahimmassa tapauksessa opiskelija tuhlaa tukikuukausia todetakseen, ettei pääsekään haluamaansa pääaineeseen. Uudessa haussa hän on jo vanhojen kiintiössä. J yväskylässä yläkaupungin kohtaloa puidaan työryhmässä, joka kehittää keskustan liikennesuunnitelmaa. Suunnittelupöydällä on myös Kauppakadun yläpään shared space -katu, jossa jalankulkijat ja pyöräilijät saisivat haltuunsa koko väylän ja autot joutuisivat sovittamaan liikkumisensa kevyen liikenteen ehdoilla. N ykyisellään keskustan kehittämistä ohjaavat mummojen valitukset. Näin on osin siksi, että päätöksenteossa taloyhtiöitä kuullaan kyllä, mutta taloyhtiöissä eivät päätä kaikki asukkaat, vaan ainoaastan omistajat. Toinen ongelma on se, että asukastilaisuuksiin tai asukaskyselyjen vastaajiksi vaivautuu ani harva opiskelija. Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? KEVYT LIIKENNE (pyörä ja jalat). Kannattaa nauttia poikkeuksellisen lämpimästä syyssäästä vielä ehtiessään. VALLANKUMOUS (leffat). Elokuva-arkiston syksyssä vielä viisi leffaa, joiden taustalla on kommunisteja. PIPO (asuste). Osta pipo. Tupsupipo, korvaläppäpipo, munapipo. Pipo. 4 Fidel Castro TÄSTÄ brutaalista sotilasliitosta on tullut kavalin alistamisen työkalu ihmiskunnan tunnetussa historiassa. Nato otti tämän globaalin alistajan roolin heti, kun Neuvostoliitto, joka oli ollut USA:n veruke järjestön luomiselle, katosi. Sen rikolliset tarkoitusperät tulivat selviksi Serbiassa, slaavilaistaustaisessa maassa, jonka kansa sankarillisesti taisteli natseja vastaan toisessa maailmansodassa. Maaliskuussa 1999, kun tämän rikollisen organisaation maat yrittäessään hajottaa Jugoslavian Josip Broz Titon kuoleman jälkeen lähettivät joukkoja tukemaan kosovolaisia separatisteja, he kohtasivat vahvaa vastarintaa maan kokeneilta joukoilta, jotka pitivät puolensa. Jenkkihallinto, jota Espanjan oikeistolainen José María Aznarin hallitus neuvoi, iski serbialaisiin televisiokanaviin, Tonava-joen siltoihin ja Belgradiin, maan pääkaupunkiin. Kiinan kansantasavallan lähetystö tuhoutui jenkkien pommeista ja monia virkailijoita kuoli. Tämä ei voinut olla vahinko, kuten vastuulliset väittivät. Suuri määrä serbialaisia patriootteja menetti henkensä. Presidentti Slobodan Milosevic taipui hyökkäjien ylivoiman ja Neuvostoliiton katoamisen vuoksi Naton vaatimuksiin ja päästi tämän liittouman joukot Kosovoon YK:n johdolla, mikä lopulta johti hänen poliittiseen tappioonsa ja sitä seuranneeseen oikeudenkäyntiin vähemmän kuin puolueettomassa Haagin oikeusistuimessa. Hän kuoli epäselvissä olosuhteissa vankilassa. Jos serbijohtaja olisi jatkanut vastarintaa vielä muutaman päivän, Nato olisi joutunut vakavaan kriisiin, joka oli purkautumaisillaan. Nyt imperiumilla oli kuitenkin enemmän aikaa käytettävissään levittääkseen hegemoniaansa organisaation sisällä alati kasvavaan alamaisten joukkoon. Kirjoittaja on kuubalainen vapaa kirjoittaja. Ongelma on se, että asukastilaisuuksiin tai asukaskyselyjen vastaajiksi vaivautuu ani harva opiskelija. ” Pääkirjoitus 7. marraskuuta 2011 Läpäiskäämme korkeakoulu Opinkivi, I kerros, huoneet 119–120 Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Faksi (014) 260 3928 Sähköposti jylkkari@jyy.?, nettisivut www.jylkkari.? Päätoimittaja Jarno Liski 010 423 4509, paatoimittaja@jyy.? Toimittaja Elina Mäenpää 010 423 4510, toimittaja@jyy.? Siviilipalvelusmies Tommi Puska 010 423 4511, sivari@jyy.? Kannen kuva: Tommi Puska Painos 7 000 kpl. Painopaikka I-print Oy, Seinäjoki, puh (06) 418 6750. ISSN 0356–7362. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI NÄKÖKULMIA REUNAHUOMAUTUS Naton genosidaalinen rooli
Nimimerkki Ihmettelen pohtii Jyväskylän ylioppilaslehdessä 12 / 2011 julkaistussa mielipidekirjoituksessaan Kortepohjan vapaa-aikatila Lillukan sunnuntaikäyttöä. Tilan varauskalenteri on nykyisin nähtävillä Internetissä, ja kalenteriin merkitty säännöllinen sunnuntain päiväkäyttö näyttää tehneen mahdottomaksi koko viikonlopun kestävien tapahtumien järjestämisen Lillukassa. Nimimerkki on myös hämmentynyt sunnuntaikäytön mahdollisesta uskonnollisesta luonteesta. Lillukassa voidaan järjestää kaikenlaista toimintaa ainejärjestöjen tapahtumista kaveriporukan tapaamisiin ja myyjäisistä illanviettoihin. Ainoana ehtona tilan käyttöön on sen varaajan jäsenyys JYYssä tai voimassaoleva vuokrasuhde Kortepohjan ylioppilaskylässä. Tähän asti Lillukan säännöt eivät ole rajoittaneet yksittäisellä henkilöllä kerrallaan hallussaan olevien varausten määrää, vaan niitä on voinut halutessaan tehdä useitakin jo hyvissä ajoin etukäteen. Sähköisen kalenterin käyttöönotto on helpottanut jatkuvien tai toistuvien varausten tekoa ja vähentänyt kyläsihteerin työmäärää. Lillukan käyttöä kuitenkin pyritään kehittämään jatkuvasti käyttäjien tarpeiden ja saadun palautteen mukaan. Niinpä Lillukan uusissa käyttösäännöissä määritelläänkin tarkemmin, miten kauan etukäteen varauksia voi tehdä. Yksittäisen varauksen voi tehdä halutessaan jopa 12 kuukautta etukäteen. Pitkäkestoiset varaukset taas voi tehdä yhdeksi lukukaudeksi kerrallaan. Lillukan käyttöoikeuteen tai tilassa järjestettävän toiminnan luonteeseen uudetkaan säännöt eivät sen sijaan puutu. Mari Lähteenmäki, Kortepohjan kyläsihteeri Jukka Ruokanen, JYYn hallituksen kylävastaava Edustajistokausi säilyy yksivuotisena Ylioppilaskunnan edustajistovaalit pidetään tulevaisuudessakin Jyväskylässä vuosittain, vaikka muissa ylioppilaskunnissa vaalit pidetään vain joka toinen vuosi. Myös suurin osa edustajiston jäsenistä oli kaksivuotisen kauden kannalla, mutta vaalikauden pidennys ei äänestyksessä saanut läpimenoon vaadittavaa 3/4 enemmistöä. Kaksivuotista kautta kannatti 21 edustajaa paikallaolleista. Näin kaksivuotinen kausi jäi kolmen äänen päähän. Jyväskylän ylioppilaslehti (12.11.1992) 5 Kellastuneet sivut Minä viittasin, että voinko tulla korjaamaan, ja hän nyökkäsi, minä menin ja sanoin jotenkin siihen tapaan, että minä katsoinkin jo, että tuon mielellään korjaan, koska tuo on ihan väärässä paikassa. Mauri Pekkarinen (Yle.? 26.10.) Jylkkäri haluaa tietää, mitä lukijat ajattelevat. Lähetä mielipiteesi sähköpostitse osoitteella jylkkari@jyy.? tai tekstiviestillä p. 045 137 1957. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. VAPAA SANA TOMMI PUSKA Lillukassa voidaan järjestää kaikenlaista toimintaa ainejärjestöjen tapahtumista kaveriporukan tapaamisiin ja myyjäisistä illanviettoihin. ” IR T O K U V A Didgeridoo-jamit pidettiin kaupunginkirjastolla 25. lokakuuta. Didgeridoo on Pohjois-Australian aboriginaalien puhallinsoitin. Se on maailman vanhimpia ellei vanhin puhallinsoitin. Didgeridoohon puhaltelivat Jussi Ristonmaa (vas.) ja Juha Sillman (kesk.). Djembe-rumpua soitti Lotta Karppi. Sillman esiintyy Jyväskylän yliopiston Australia-teemapäivillä 25. tammikuuta. Kortepohjan Lillukka muuntuu moneksi Kira Väätäinen 23, johtaminen ”En osaa sanoa.” Juuso Tommola 21, sosiologia ”En osaa vastata.” Samuli Haimi 21, sosiologia ”Che Guevara. Vastaan hänet persoonan, en poliittisten kannanottojen vuoksi.”” Kuka on suosikkivallankumouksellisesi? GALLUP Viivi Ali-löytty 23, puheviestintä ”Minna Canth.”
Liikennesuunnitelma muuttaisi Kauppakadun yläpään yhteisen liikenteen tilaksi. Viimeinen sana on päättäjillä, joista kahdeksan vastasi Jylkkärin kyselyyn yläkaupungin kehittämisestä. Kuusi kannattaa lisätilaa terasseille, mutta eivät kadunvarsipaikkojen kustannuksella. Kävelykatumaisuus saa kannatusta. JYVÄSKYLÄN liikennesuunnitelmaan näyttää nyt jäävän malli, joka muuttaisi Kauppakadun Kilpisenkadulta Vaasankadulle saakka yhteisen liikenteen tilaksi. Tuleeko jalankulkijoista ja pyöräilijöistä yläkaupungin herroja? Suunnitelman laadintaa ohjannut liikenneinsinööri Timo Vuoriainen kertoo, että yhteisessä liikennetilassa käyttäjien kesken vallitsee vuorovaikutus. Kanssakulkijat otetaan huomioon tasavertaisina. ”Esimerkkinä tällaisesta katutilasta Jyväskylään valmistuu tänä syksynä Asemakadun yläosa Yliopistonkadun ja Kauppalaispihan välillä.” Ajatuksena on keskustan ympärille tuleva kaksisuuntainen kehä: Kalevankatu, Yliopistonkatu, Vaasankatu ja Hannikaisenkatu. Autoilijat eivät käyttäisi ydinkeskustan katuja läpiajoon, vaan kiertäisivät keskustan kehän kautta. Kehän sisäpuolella nopeusrajoitukset laskettaisiin kolmeenkymmeneen kilometriin tunnisssa. ”Kadunvarsipaikkojen määrää voisi tarkastaa uusien pysäköintitalojen toteutumisen myötä. Niiden vähentyessä voisi katutilaa mahdollisesti vapautua esimerkiksi kahviloiden ja ravintoloiden terasseille. Asiaa katsottaisiin tietty tapauskohtaisesti”, Vuoriainen kertoo. Kun Jyväskylän liikennesuunnitelma valmistuu vuoden lopulla, kaupungin päättäjät saavat sananvallan. Suunnitelma matkaa kaupunkirakennelautakunnan siunattavaksi tai tyrmättäväksi. JYLKKÄRI LÄHETTI kaupunkirakennelautakunnan jäsenille kyselyn, jossa tiedusteltiin, tarvitaanko Kauppakadun yläpäässä tienvarsipysäköintiä, mihin suuntaan Kauppakadun yläpäätä tulisi kehittää, pitäisikö Kauppakadun yläpäähän saada tilaa kahviloiden ja ravintoloiden terasseille ja hyväksyykö vastaaja poikkikatujen kaksisuuntaistamisen. Lisäksi vastaajien oli mahdollista kertoa omia ajatuksiaan yläkaupungin kehittämisestä. Kaikille 13 jäsenelle lähetettyyn kyselyyn vastasi kahdeksan. Jukka Järviniemi (kok.), Rita Marttinen (kesk.), Reijo Savolin (kok.), Hannu Hokkanen (vas.) ja Raimo Kinnunen (sd) ovat sitä mieltä, että tienvarsiparkkipaikkoja tarvitaan nykyinen määrä. Salla Saarasen (sd) ja Tuija Elina Lindströmin (vihr.) mukaan niitä ei tarvita nykyistä määrää. Kinnunen ja Järviniemi pitäisivät Kauppakadun yläpään nykyisellään, Rita Marttinen on oman pyöräkaistan kannalla. Minna Kilpala (vihr.) ja Saaranen kehittäisivät yläpäätä kävelykaduksi. Kävelykatumaisuutta kaipaavat myös Lindström ja Savolin. Savolin kehittäisi yläkaupunkia vaiheittain kävelykaduksi. ”Ensin Gummeruksenkatuun saakka ja kokemusten mukaan mahdollisesti yliopistolle saakka”, Savolin sanoo. Hokkanen kannattaa yhteisen tilan katua. Saarasen mukaan kaupungin keskustassa pyöräilyn reiteistä on tehtävä selkeämmät. ”Autoliikenteen suosiminen kevyen liikenteen kustannuksella on saatava loppumaan" , hän kirjoittaa. Kaikkien paitsi Kinnusen ja Lindströmin mukaan Kauppakadun yläpäähän pitäisi saada lisätilaa kahviloiden ja ravintoloiden terasseille. Lindström kommentoi ei-vastauksensa lisäksi, että kahvilat kävelykadulla ovat ok, anniskelupaikat eivät niinkään. ”Poliisin ja asukkaiden mukaan anniskelupaikat aiheuttavat jo nykyisellään alapäässä "ikävyyksiä". Kävelykatualueen tulisi olla koko perheen aluetta, koko kaupungin yhteinen olohuone”, Lindström kirjoittaa Kilpala vastaa kyllä, mutta kommentoi, että juottolat saavat pysyä sisätiloissa. Saarasen mukaan terassit ja katukahvilat loisivat elinvoimaa ja tervettä kilpailua. Hokkanen ja Savolin muistuttavat, että opiskelijat ja alueen asukkaat tulee ottaa huomioon suunnittelutyössä VUORIAINEN kertoo, että Ruusupuiston alueelle, keskustan eteläpäähän on suunnitteilla isompi kiertoliittymä, johon kaikki kadut saataisiin yh6 Kävelykatualueen tulisi olla koko perheen aluetta, koko kaupungin yhteinen olohuone. ” Tuija Elina Lindström Mitä tapahtuu yläkaupungi Jyväskylän kaupungin liikennesuunnitelman piti alunperin valmistua lokakuun lopulla, mutta suunnitelman laadintaa ohjannut liikenneinsinööri T menee sen jälkeen kaupunkirakennelautakunnan syynättäväksi. Juottolat saavat kyllä pysyä sisätiloissa. ” Minna Kilpala
77 TOMMI PUSKA Kattoterasseille ei ja kyytiä röökipenkille MYÖS YLÄKAUPUNGIN kuppiloilla on ollut aatoksia asiakasviihtyvyyden lisäämiseksi, mutta suunnitelmille on noussut seinä vastaan. Vakiopaineen tupakkapenkki on saanut kyytiä jo parina kesänä, Ylä-Ruthin terassi oli taistelun takana ja Sohwin torpatun kattoterassisuunnitelman piirrokset ovat yhä olemassa. Vakiopaineen Veli-Matti Perälä tuumii terassihaaveiden toteutumisen näyttävän aika epätodennäköiseltä liikennesuunnitelmasta huolimatta. ”Positiivinen pitää olla. En mä suorilta käsin menetä uskoani ja sano, ettei moinen ikinä toteudu. Voihan se olla mahdollista, mutta kovin varma en olisi. Kadunvarsipaikat taitavat olla niin tärkeitä ihmisille.” Perälä kertoo, että viimeksi viitisen vuotta sitten kyseltiin mahdollisuutta saada Vakiopaineen eteen terassi. Silloin vastaus oli suoraan ei. ”Sinänsä hauskaa, että jos on missä tahansa muussa kaupungissa, terasseja on joka baarin edessä. Kyllä meillekin joku pieni tohon mahtus.” Tupakkapenkki laitettiin kadulle ensimmäisen kerran toissa kesänä. ”Se oli sellainen 30 senttiä leveä penkki. Kaupungin virkamies otti yhteyttä ja kertoi, että siitä on tullut valituksia. Otimme penkin pois, ei viititty sen takia reuhata. Viime kesänä laitettiin se taas, ja ajateltiin, että pidetään kunnes joku narisee.” Ja joku narisi. ”Meillä on vahva epäilys, että syyllinen löytyy vastapäisestä talosta. On sanottu, että penkki kerää tupakoitsijoista, mutta joka tapauksessahan ihmiset polttaa ulkona, kun sisällä ei saa. Laitamme penkin taas ensi kesänä. Katsotaan miten käy.” Jos pieni penkki saa huutia, lienee terassin saamiseen pitkä matka... YLÄ-RUTHIN toimitusjohtaja Ari Routi kertoo taloyhtiössä olleen sellaisen kannan, että Ruutin terassista olisi häiriötä. Nyt, kun terassi on paikallaan, ei siitä ole nuristu. "Ohjaamme ihmiset sinne tupakalle. Se on heille mukava paikka, eivätkä he siellä häiritse ohikulkijoita." Routin mukaan 40 vuotta sitten oli olemassa piirrokset kattoterassia varten, mutta eihän siitä mitään tullut. Eikä hommaa ole sen jälkeen ajateltu olihan terassinkin saanti työn takana. "Yläkaupunkiin on muuttanut nuorempaa ja avarakatseisempaa porukkaa. Yläkaupunki on kivijalka, erilaisten baarien alue verrataessa keskustaan", Routi sanoo. Hän toivoo, että liikennesuunnitelman myötä tarkastettaisiin tienvarsipysäköinnin tarvetta ja Kauppakadun yläpää muuttuisi jaetun liikenteen tilaksi. "Että tulisi sellainen yhtenäinen ja viihtyisä alue. Yläpään aukio olisi tosi hieno juttu." Routi muistele Ruutin vanhaa ja mukavaa mainetta yliopiston sivukirjastona. ”Nyt me oikein kaipaamme nuorten ideoita Ruutin kehittämiseksi.” SOHWIN toimitusjohtaja Juha Oksanen muistelee myös 1990-luvun alun kattoterassiajatusta. ”Yksi naapuritalon asukki vastusti ajatusta voimakkaasti ihan periaatteesta. Hän tuntui vastaustavan kaikkea. Virkamiehen pitikin esittää ajatusta julkisivulautakunnalle, mutta naapuri oli niin kovasti vastaan, että lopulta hänkin esitti kielteisen kannan.” Oksanen miettii, että kattoterassiasia pitäisi ottaa uudelleen esille. "Kaiken turhan vastustamisen pitäisi poistua. Jos muuttaa keskustaan asumaan, pitää tietää, että siihen liittyvät keskustaan kuuluvat äänet. Jos ei niitä kestä, voi muuttaa maalle." Oksasen mielestä kävelykadun pitäisi jatkua yläkaupunkiin asti. ”Yläkaupungin hankkeet ovat jäänet Lutakon ja Väinönkadun jalkoihin. Nyt olisi yläkaupungin vuoro, joten liikennesuunnitelmaan sisältyvä ajatus Kauppakadun yläpäästä jaetun liikenteen tilana kuulostaa hyvältä.” Hän muistuttaa, että yläkaupungin erikoislaatuisuuteen pitää panostaa ja antaa sille se tunnustus, mikä sille kuuluu. "Siihen kuuluu nuorekkuus." Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? ille? Timo Vuoriainen arvelee sen nyt valmistuvan ennen joulua. Suunnitelma distettyä. ”Se tarkoittaisi sitä, että Vapaudenkadusta tulisi kaksisuuntainen väylä uuteen kiertoliittymään saakka Vaasankadusta lähtien. Hannikaisenkatu liittyisi kiertoliittymään, ja sitä olisi mahdollista kehittää kaksi plus kaksi -kaistaisena väylänä Vaasankadun liittymään saakka. Keskussairaalaan tie liittyisi samaan kiertoliittymään. Tämä selkeyttäisi eteläpään liikenneverkkoa aika paljon.” Vuoriainen sanoo, että mikäli Vapaudenkatu olisi kaksisuuntainen, se mahdollistaisi joukkoliikenteen reittien tarkastamisen. Hän pohtii joukkoliikennepainotteista Vapaudenkatua. ”Seminaarinkadun osalta voisi harkita, että se rauhoitettaisiin läpikulkevalta liikenteeltä”, Vuoriainen sanoo. Kaupunkirakennelautakunnan jäsenet Salla Saaranen, Tuija Elina Lindström ja Rita Marttinen eivät hyväksy poikkikatujen kaksisuuntaistamista. Raimo Kinnunen hyväksyy kaksisuuntaistamisen kaikilla poikkikaduilla. Kilpalan mukaan kaksisuuntaistamiselle ei nyt ole tarvetta, mutta tilanteen muuttuessa sitä on harkittavta. Jukka Järviniemi ja Hannu Hokkanen hyväksyvät kaksisuuntaistamisen Vaasankadun osalta. Reijo Savolinin mukaan Vaasankatu tai Cygnauksenkatu voisi olla kaksisuuntainen. Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? Sinänsä hauskaa, että jos on missä tahansa muussa kaupungissa, terasseja on joka baarin edessä. ” Veli-Matti Perälä KAUPPAKADUN alapäässä Aren aukiolla sijaitseva Gringos Locos sai kaupunkirakennelautakunnalta kieltävän päätöksen terassihakemukseensa. Texmex-ravintola olisi halunnut 43paikkaisen terassin aukiolle. Gringos Locosin naapurilla, Osuuskauppa Keskimaan Amarillo-ravintolalla, on 150-paikkainen terassi. Kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtaja Tom Nevanpää (kok.) sanoo, että kävelykadun käyttösuunnitelman terasseja tarkastellaan kokonaisuutena vuoden–kahden päästä. Onko Amarillonkin terassi siis uhattuna? "Ei sellaista tahtotilaa ole, että kukaan joutuisi kokemaan terassilupiensa olevan uhattuna. Tietysti siellä Amarillo tai Old Brick's Inn ovat suunnitelleet sisätilansa ja toimintonsa sen mukaan, että ne terassit siinä ovat", sanoo Nevanpää. Nevanpää sanoo, että yrittäjien tasapuolinen kohtelu tulee tarkasteluun siinä vaiheessa. "Myös edellinen yrittäjä Gringos Locosin paikalla haki terassilupia, mutta niitä ei myönnetty. Siinä suhteessa lautakunnan päätöksenteko on ollut linjakasta", sanoo Nevanpää. Gringos Locos haki aiemmin huomattavasti suurempaa terassi, joka olisi pelastuslaitoksen mukaan haitannut pelastusreittejä. Pienempään terassiin pelastuslaitoksella ei ollut huomauttamista. Sen sijaan poliisilaitos vastusti terassia vedoten kaupungin kanssa sovittuun linjaukseen vedoten. Taloyhtiö vastusti terassia, "koska se aiheuttaa asukkaille jätepusseja viedessä kiertomatkaa, tuo mahdollisesti mukanaan häiriöitä ja meteliä", eikä sen "koeta olevan hyväksi Pelastusarmeija pääsisäänkäynnin vieressä". Jarno Liski paatoimittaja@jyy.? Gringos Locos ei saa terassia
8 Ajatus korkeakoulujen demokratisoinnista saavutti laajan kannatuksen opiskelijoiden keskuudessa 1960ja -70 -luvuilla. Mies ja ääni -periaatetta tuettiin runsaasti sen ajan Jylkkäreissä. Entinen päätoimittaja Lauri Perkki uskoo edelleen, että demokraattinen hallinnonuudistus olisi kannattanut toteuttaa. ”YLIOPPILASLEHTEÄ luettiin silloin varsin tiiviisti kampuksella. Se oli kyllä jokaisen kädessä. Jos jotain halusi opiskelijalle kertoa, niin Jylkkäri oli paras väline siihen, Jylkkärin päätoimittajana 1970–1972 toiminut Lauri Perkki kertoo. Tuolloin opiskelijat olivat varsin poliittisesti järjestyneitä, ja päätoimittajan puoluetausta näkyi lehden kirjoituksissa. Sosialistiseen opiskelijaliittoon kuulunut Lauri Perkki sanoo kuitenkin noudattaneensa hallinnonuudistuksessa ylioppilaskunnan hallituksen vallitsevaa linjaa. ”Tämä mies ja ääni -juttu oli sellainen että oikeastaan kaikki poliittiset järjestöt olivat siitä samaa mieltä. Siinä ei ollut opiskelijoitten kesken mitään poliittista erimielisyyttä. Rajalinja kulki tavallaan opiskelijoiden ja yliopiston opettajien ja henkilökunnan välillä. Tosin yliopisto-opettajissakin oli paljon sellaisia, joiden mielestä mies ja ääni voisi olla ihan hyvä juttu.” KAMPANJOINNISTAAN huolimatta Jylkkärin päätoimittaja Perkki ei uskonut, että mies ja ääni -periaatteen mukainen hallinnonuudistus toteutuisi. Hän olikin yllättynyt, kun opetusministeri Johannes Virolainen teki eduskunnalle periaatetta noudattavan lakiesityksen. Perkki tosin arvelee, ettei Virolainenkaan olettanut esityksensä toteutuvan. ”Se oli tavallaan poliittista taktikointia. Toisaalta Virolainen antoi ymmärtää, että hän oli opiskelijoiden asialla, mutta toisaalta hän tiesi, että tämä asia tulisi kaatumaan vaaleissa.” Vaalien jälkeinen uusi lakiesitys perustui puhtaan demokratian sijaan eri osapuolten kiintiöihin hallinnossa. Perkin mielestä demokraattinen uudistus tyssäsi kuitenkin lopulta johonkin aivan muuhun – nimittäin vuonna 1972 säädettyyn opintotukilakiin. Uudessa laissa opintotuki sidottiin suorituspisteisiin. ”Vaikka ihmiset istuivatkin laitosneuvostoissa ja yrittivät vaikuttaa, niin loppujen lopuksi hallintoasiat olivat niin työläitä, että ihmisiltä loppui into. Kukaan ei oikeastaan halunnut mukaan niihin, koska niissä meni niin paljon aikaa. Luulen, että siihen se loppujen lopuksi kaatui”, entinen päätoimittaja arvioi. LAURI PERKIN mielestä korkeakoulujen demokraattinen hallinto voisi toimia tänäkin päivänä. ”Nyt jälkikäteen ajatellen, kun olen itsekin toiminut opettajana ammattikorkeakoulun hallintoelimissä, olen edelleen sitä mieltä ettei mies ja ääni periaate tuottaisi sen huonompia tuloksia kuin tällainen virkamiesja opettajahallinto. Opettajat ovat nykyJylkkäri taisteli opintodemokratian puolesta 1960-luvun lopulla korkeakouluihin alettiin kaavailla demokraattista hallinnonuudistusta. Toteutuessaan uudistus olisi antanut professoreille ja opiskelijoille yhtäläisen äänioikeuden yliopiston johtoa valitessa. JYVÄSKYLÄN yliopisto vuonna 1968: Kortepohjan ensimmäiset rakennukset valmistuvat, ja opiskelijat saavat ensimmäistä kertaa edustajiaan yliopiston hallintoelimiin. Kuitenkin osa opiskelijoista kokee vaikutusmahdollisuutensa edelleen liian pieniksi, sillä todellinen valta säilyy professoreilla. Esiin nousee ajatus opintodemokratiasta, jossa kaikki yliopistojen jäsenet päättäisivät yhteisönsä asioista tasa-arvoisina. SUOMEN ylioppilaskuntien liitto lähti nopeasti ajamaan hallinnonuudistusta yliopistoissa ja korkeakouluissa. Ehdotuksessa ylin päättävä elin olisi ollut valtuusto, jossa olisi niin professoreita ja muuta henkilökuntaa kuin opiskelijoita. Valtuuston jäsenet valittaisiin yleisillä ja yhtäläisillä vaaleilla, jossa jokaisella yliopistolaisella olisi käytössään yksi ääni. Työntekijällä ja opiskelijalla olisi siis yhtä paljon valtaa. Mies ja ääni -periaatteen mukainen uudistus sai kannatusta presidentti Kekkoselta ja opetusministeri Johannes Virolaiselta asti. Jyväskylän yliopistolla hallintokollegio vastusti ajatusta, joka heidän mukaansa ”merkitsisi asiantuntemuksen ja tieteellisen pätevyyden syrjäyttämistä päätöksenteossa”. ”Meidän vasta-argumentti oli se, että eipä tuo tieteellinen asiantuntemuskaan näytä kauhean hyviä tuloksia tuottavan opetuksessa ja yliopistohallinnossa”, 1970-luvun alussa Jylkkäriä päätoimittanut Lauri Perkki muistelee. Hallinnonuudistus saapui eduskunnan käsiteltäväksi joulukuussa 1969. Lex Virolaiseksi kutsuttu lakiesitys perustui pitkälti mies ja ääni -periaatteeseen. Esityksellä oli silloisten hallituspuolueiden eli Keskustapuolueen, SDP:n ja SKDL:n enemmistöjen tuki. Eduskunnan enemmistön kannattama laki oli enää hyväksymistä vaille valmis. Mies ja ääni -periaate kuumen
9 Kun yliopistoissa tavoiteltiin opintodemokratiaa, ajoivat työväenliikkeet demokratiaa yrityksiin. Oli vain ajan kysymys, että kaksi ryhmää löysivät toisensa. MIES JA ÄÄNI -periaatteen mukainen yliopistojen hallintouudistus olisi antanut opiskelijoille ja laitosten työntekijöille yhtäläisen äänivallan. Kun uudistuksesta tehtiin lakiesitys vuonna 1969, vastustettiin sitä erityisesti oikeistopuolueissa. Jylkkärissä nimimerkki Jaska Joku arveli, että vastarinan taustalla oli pelko demokratisoinnin laajenemisesta korkeakoulujen ulkopuolelle: ”Yksi tärkeimmistä syistä siihen, miksi oikeistolehdistössä oikeistolaiset vastustavat korkeakoulujen demokratisointia, lienee pelko, että korkeakoulujen demokratisoinnista saatavat myönteiset kokemukset tulevat voimistamaan yritysdemokratian vaatimuksia. Työläisetkin alkaisivat vaatia mies ja ääni -periaatteen käyttöön ottamista yritysten hallinnosta.” Opiskelijat ja ammattiyhdistykset tekivätkin yhteistyötä 1970-luvulla ajaessaan etujaan. Selkeimmin tämä näkyi vuoden 1971 metallityöläisten lakon aikana. Parhaimmillaan parituhatta jyväskyläläisopiskelijaa osoitti mieltä metallityöläisten puolesta. Lakon aikana ylioppilaskunnan delegaatio kävi Valmetilla esittämässä tervehdyksen lakkoileville työntekijöille. Jyväskylän ylioppilaslehden silloinen päätoimittaja, taistolainen Lauri Perkki antoi lakkolaisille runsaasti palstatilaa lehdessään. Valmetin tehtaan työskentelyolosuhteista raportoitiin Jylkkärissä näyttävällä otsikolla ”Valmetti – helvetti”. Tukea tuli myös toiseen suuntaan. ”Mies ja ääni -opiskelijalakon aikana Valmetin pääluottamusmiehet saapuivat yliopiston päärakennukseen ja toivat tervehdyksen lakkoileville opiskelijoille. Se oli ilmeisesti monille todella suuri järkytys, kun rasvanahkaduunarit kävelivät sisään Alvar Aallon suunnittelemaan yliopistorakennukseen ja marssivat suoraan juhlasalin puhujapönttöön”, Perkki naureskelee nyt. Useat ammattiyhdistykset osoittivat kannatustaan mies ja ääni -periaatetta ajaneille opiskelijoille. Opintoja yritysdemokratiaa sekä muita tavoitteita ajettiin yhdessä. Kampanjoinnista huolimatta demokratia jäi kummallakin taholla haaveeksi. Arimo Kerkelä nsi tunteita Yhteisessä rintamassa ään vaikka minkälaisten hallinnollisten tehtävien kuormittamia.” Myöskään puhdas virkamieshallinto ei Perkin mielestä toimisi. Opiskelijoiden osallistumisen päätöksentekoon ei tulisi kuitenkaan haitata liikaa opintoja. ”Se edellyttäisi tietysti opiskelijoiden osalta sitä, että opiskelijoilla olisi aikaa ja mahdollisuuksia osallistua siihen hallintoon. Se pitäisi rinnastaa opiskeluun, niin kuin aikanaan rinnastettiin”, Jylkkärin entinen päätoimittaja huomauttaa. Arimo Kerkelä MUTTA hyväksymättä jäi. Lain pääosin kokoomuslaiset vastustajat jarruttivat päätöksentekoa niin kutsutussa Operaatio papukaijassa. Juuri perustettu Professoriliitto toimitti oikeistopoliitikoille sivukaupalla puheita, joilla päätöstä pitkitettiin yli vaalien. ”Kun tuli uusi eduskunta, niin siinä ei radikaalia voimaa enää valitsemassa ollutkaan, että olisi voinut edes kuvitella lain menevän läpi”, Lauri Perkki kertoo. Vitkastelu raivostutti uudistusta ajaneita opiskelijoita. Jo ennen eduskuntavaaleja, helmikuussa 1970 yliopisto-opiskelijat ympäri Suomen menivät luentolakkoon. Päivän pituisella lakolla pyrittiin vauhdittamaan eduskunnan toimintaa. Lakkoja ja mielenosoituksia seurasi lähivuosina lisää. Lakiesitys raukesi seuraavana vuonna maan hallituksen ja eduskunnan kaatuessa. Samoihin aikoihin Jyväskylän yliopistolla syntyi sopimuksenvaraisia laitosneuvostoja. Näistä kolmessa – psykologian, tietojenkäsittelyopin ja yhteiskuntapolitiikan laitosneuvostoissa – sovellettiin mies ja ääni -periaatetta. Neuvostoilla ei kuitenkaan ollut laillista päätösvaltaa. ESITYS hallinnonuudistuksesta kaatui eduskunnassa vuonna 1973. Pikkuhiljaa usko opintodemokratian toteutumiseen hiipui. Jylkkärin silloinen päätoimittaja Pauli Suuniitty purki turhautumistaan helmikuussa 1975 seuraavasti: ”Ylioppilaspolitikoinnilla on joskus sanottu olevan kolme yhteistä piirrettä norsujen paritteluun: ensinnäkin sitä tehdään jumalattoman kovalla rytinällä ja melulla, toiseksi kaikki tapahtuu hyvin korkealla tasolla, ja kolmanneksi – tuloksia saadaan odottaa äärettömän kauan.” Kaikki korkeakoulut kattava hallintouudistus kariutui, joten lakiesityksiä alettiin tehdä yksi korkeakoulu kerrallaan. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus väistyi muiden muutosten tieltä. Jyväskylän yliopiston hallinnonuudistus oli vuorossa vasta 1979. Päätösvaltaa siirrettiin keskushallinnosta tiedekuntiin. Hallinto selkeytyi, mutta opintodemokratia vaipui unholaan. Arimo Kerkelä
Internationaalin elok ”KAIKISTA taiteista elokuva on meille tärkein.” Tähän Leninin kuuluisaan lausahdukseen vuodelta 1922 on viitattu usein nuorissa sosialistisissa maissa. Monesti tuloksena on ollut kyseisen valtion elokuvataiteen kohoaminen avainasemaan koko maailman mittakaavassa, oli kyse sitten Neuvostoliiton 1920-luvusta, Puolan 1950-luvusta tai Kuuban 1960-luvusta. Tänä päivänä, kun taantumuksen voimien hetkellisestä voitosta eli valtiollisen eurososialismin kaatumisesta on kulunut kaksikymmentä vuotta, olisi tuo lausahdus aika kaivaa esille, mutta käänteisessä muodossa. Se kuuluisi: ”Kaikista ideologioista sosialismi on elokuvalle tärkein.” TUSKIN voidaan olla eri mieltä siitä, että kapitalismi toimi elokuvan kätilönä ja kasvatti sen täyteen taloudelliseen mittaansa. Mutta kapitalismi ei ole koskaan suhtautunut elokuvaan vakavasti muuten kuin tuotteena. Disneyyhtiölle on aivan sama, kääriikö se voittonsa Aku Ankka -elokuvien vaiko pehmolelujen muodossa. Sosialisteille elokuva puolestaan on aina ollut – ehkä juuri Leninin sanojen ansiosta – taidetta ylitse muiden taidemuotojen. Eikä nyt kyse ole vain sosialistisesta tuotantoympäristöstä, joka vapauttaa luovat kyvyt pääomapiirien terrorista. Vasemmistolainen vakaumus on johtanut seitsemännen taiteen suurimpiin voittoihin myös porvariston kahlitsemissa maissa. Todisteiksi voimme palauttaa mieliin vaikkapa italialaisen neorealismin ja Ranskan uuden aallon, jotka molemmat muuttivat koko elokuvataiteen suunnan taistelevien vasemmistolaisten johdolla. Puhumattakaan Hollywoodin kulta-ajan mustasta listasta, jonka oman hysteerisen logiikan mukaan joka toisella amerikkalaisella huipputekijällä oli jonkinlainen kommunistimenneisyys. Kenties Hollywoodin historian legendaarisin käsikirjoittaja. Yhdysvaltain antikommunististen vainojen aikana 1940–50-luvuilla Trumbo joutui mustalle listalle, eikä kertaakaan taipunut ”ystävällismieliseksi todistajaksi” eli tovereidensa ilmiantajaksi. Päinvastoin, Trumbo väänsi väsymättömästi käsikirjoituksia peitenimillä koko synkän vuosikymmenen, johti taistelua mustaa listaa vastaan ja liittyi jopa uudelleen puolueeseen 1954. Hän voitti kaksi oscaria väärillä nimillä (Loma Roomassa ja Hiljainen sankari). Trumbon kreditoiminen Spartacuksen (1960) käsikirjoittajaksi merkitsi mustan listan murtumisen alkua; vallankumouksellisista näkemyksistään ei sankariskenaristi tässäkään yhteydessä tinkinyt. Trumbon tavoin mustalistattu käsikirjoittajakuuluisuus, jonka ?lmogra?a hakee vaikuttavuudessa vertaistaan: Ihmeellinen on elämä, Paikka auringossa, Kwai-joen silta, Apinoiden planeetta... Vuonna 1953 hän lyöttäytyi yhteen muiden demokraattisesti ajattelevien elokuvantekijöiden kanssa, ja valmisti kansainvälisen kommunistisen ayliikkeen tuella underground-klassikon asemaan kohonneen työtaistelukuvauksen Maan suola. Wilsonin uralle mahtuu oikeastaan vain yksi häpeätahra: ensimmäinen Hollywood-elämäkerta Che Guevarasta, joka sai ensi-iltansa puolitoista vuotta vallankumoussankarin teloittamisen jälkeen. Elokuva mainitaan yleensä silloin, kun kaikkien aikojen alituksia yritetään määritellä – heti Ed Woodin tekeleiden jälkeen. Ukrainan kuuluisin elokuvaohjaaja, ja tärkeimpiä nimiä koko neuvostomaan kulttuurihistoriassa ylipäätään. Lokakuun vallankumouksen jälkeisessä sisällissodassa Dovzhenko taisteli puna-armeijan riveissä. Elokuvantekijäksi hän ryhtyi 1920-luvun puolivälissä. Hänen kuuluisin teoksensa, on maatalouden kollektivisaatiota lyyriseen sävyyn tarkasteleva Maa (1930). Spektakulaarisilla lentokohtauksilla höystetty Siperia-eepos Aerograd (1935) valmistui itsensä Stalinin suorassa suojeluksessa. Dovzhenkon ideologiaan sekoittui aina jonkin Aleksander Dovzhenko Dalton Trumbo (1905–1976) Michael Wilson (1915–78) Che Guevara Spartacus
kuvantekijät KANNATTI asiantunteva cine?ili mitä tahansa poliittista ideologiaa, hänen eteensä avautuva todistusaineisto on musertava: vasemmistolaisesti suuntautuneet tekijät ovat yksinkertaisesti luoneet valtaosan viime vuosisadan merkittävistä elokuvista. Heidän luomustensa vilpitön intomieli, viiltävä älykkyys ja viime kädessä myös puhdas ihmisrakkaus tarjoavat himmentymättömän esimerkin kaikille tulevillekin elokuvantekijöille, jotka etsivät teoksiinsa sydäntä ja sielua ulkokultaisen spektaakkelin sijasta. VIIME VUOSINA edistyksellisiä elokuvahelmiä on yritetty siivota pois niin television tarjonnasta kuin ihmisten muististakin. Elokuvan historiaa on alettu kirjoittaa uusiksi siten, että monet vakaumukselliset mestarit (kuten Dudow tai Àlvarez) sivuutetaan vähin äänin, ja sosialistisissa maissa työskennelleiden tekijöiden koko ura nähdään taisteluna epädemokraattiseksi koettua järjestelmää vastaan. Elokuva-arkiston syyssarja puhaltaa hieman elämää tähän ummehtuneeseen tilanteeseen, ja marssittaa kankaille viisi kommunistista kestoklassikkoa. TEOSTEN TAKANA seisoo viisi kunnon kommunistia: käsikirjoittajat Trumbo ja Wilson, sekä ohjaajat Dovzhenko, Gómez ja Widerberg. Sarja muistuttaa sosialistisen elokuvan ainaisesta ajankohtaisuudesta ja välttämättömyydestä – ja saa jokaisen taantumuksen kannattajan näkemään punaista! Petteri Kalliomäki Elokuva-arkiston vallankumoussarja sunnuntaisin klo 18.00 11.12. asti Dynamon auditoriossa (Piippukatu 2) Sarjan ohjelmisto netissä: Ennen Castron valtaannousua kuubalaista elokuvaa oli tuskin olemassakaan, ja Gómezin kaltaiset marxilaiset ?lmihullut elättelivät turhia toiveita Meksikonlahden Hollywoodista elokuvakerhojensa pimennoissa. Vallankumouksen jälkeen Kuuba kohosi kuitenkin nopeasti kolmannen maailman johtavaksi elokuvamaaksi, ja Tomas Gutiérrez Alean ja Santiago Álvarezin kaltaisista radikaaliohjaajista tuli art house -suosikkeja myös länsimaissa. Gómezin Ensimmäinen machete-taistelu (1969) oli uudenlainen, rohkea aluevaltaus: historian oletettavasti ensimmäinen tietoinen ja vakavahenkinen pseudodokumentaari, joka kuvasi 1800-luvun lopun vapaustaistelua ikään kuin uutiskamerat olisivat olleet jo tuolloin paikalla tallentamassa tapahtumia. Widerbergin antibergmanilainen kritiikki lietsoi ruotsalaisen elokuvan uuteen kukoistukseen 1960-luvun alussa. Hän vaati ohjaajia tekemään elokuvia ihmisten todellisuudesta, eikä pelkästään metafyysisistä ongelmista ja Jumalasta. Widerbergiin henkilöityy yksi osallistuvan elokuvan kuuluisimmista ”mainostempauksista”. Häntä ei päästetty Cannesissa oman Ådalen 31 -elokuvansa näytökseen villapaidassa, joten hän jäi esityksen ajaksi brittiohjaaja Lindsay Andersonin kanssa teatterin aulaan hoilaamaan työväenlauluja. Perimmäinen ideologia Widerbergillä lienee kuitenkin ruotsalaiskansalliseen tyyliin lähempänä sosiaalidemokratiaa kuin varsinaista kommunismia. Manuel Octavio Gómez (1934–88) (1894–1956) Bo Widerberg (1930–97) verran patriottiishenkistä epämääräisyyttä, minkä takia hän joutui epäsuosioon ensin kotitasavallassaan ja lopulta myös Stalinin silmien edessä. 1940-luvun lopulla hän joutui ohjaajana loppuelämäkseen karanteeniin. Ensimmäinen machete-taistelu Aerograd Ådalen 31 GRAFIIKKA: ANTTI PEKKALA/JARNO LISKI TEKSTI: PETTERIKALLIOMÄKI
12 Ti 8.11. klo 19 Viimeinen sirkus/ Balada triste de trompeta (Espanja/Ranska 2010) Sisällissodan aikaiseen Espanjaan ja sirkuksen värikylläiseen maailmaan sijoittuva Viimeinen sirkus on espanjalaisen kulttiohjaaja Álex de la Iglesian mustalla huumorilla ryyditetty romanttinen toimintatragedia. Tragediaa sekä mustaa huumoria piisaa kerrakseen, kun sirkusklovni pakotetaan osallistumaan sotaan. Vuosia myöhemmin sotilasklovnin poika, Javier, saa työtä sirkuksen surullisena pellenä. Javier tutustuu sirkuslaisten monenkirjavaan joukkoon ja toiseen klovniin Sergioon. Kaveruksilla on yhteinen tavoite, sillä he molemmat haluavat voittaa sirkuksen kauneimman ja julmimman naisen sydämen. Ti 15.11. klo 19 Jumalista ja ihmisistä / Des hommes et des dieux (Ranska 2010) Xavier Beauvois´n tositapahtumiin perustuva Jumalista ja ihmisistä kertoo seitsemästä sodan keskellä elävästä munkista Algerian vuoristossa. Munkit tarjoavat kyläläisille lääkintähoitoa ja apua asioiden hoidossa, mutta kieltäytyvät tarjoamasta lääkintäapua muslimisisseille. Yhtä jyrkästi munkit kieltäytyvät armeijan tyrkyttämästä suojeluksesta. He uskovat voivansa pysyä konfliktin ulkopuolella. Cannesin elokuvajuhlien Grand Prix -palkinnon voittanut ja Ranskassa yli kolme miljoonaa katsojaa elokuvateattereihin kerännyt elokuva on puhutellut katsojia laidasta laitaan. KAMPUS KINO VAPAALLA Lisko laski kaiken varaani. Yksiöön en äitee ota Sirkku Peltolan Yksiöön en äitee ota -näytelmän ensi-ilta on Huoneteatterissa (Sammonkatu 4) lauantaina 12. marraskuuta. Esityksen on ohjannut Anna-Mari Laulumaa. Yksiöön en äitee ota on nähtävissä 17. joulukuuta asti. HEAR RY järjestää monipuolisen festivaalin Ilokivessä. Yhdistyksen puheenjohtaja Kyösti Ylikulju suosittelee järjestämään omat bileet, jos valmis tarjonta ei miellytä. ”Ajatus siitä, että syksylläkin pitäisi olla jokin kunnon festivaali mitä odottaa, oli muhinut kauan. Meillä oli paljon ideoita jostain aivan erilaisesta kuin mitä Jyväskylän muut tapahtumat kokemuksemme mukaan ovat olleet.”, Kyösti Ylikulju sanoo. Ylikulju näkee uuden festivaalin tuovan eloa Jyväskylän tapahtumakentälle. Uusi toimija, jolla on uudet periaatteet, varmasti herättelee vanhojakin toimijoita. HEAR RY:N porukoiden nyt kolmatta kertaa järjestämä Höstfest tarjoaa mahdollisuuden tehdä outojakin asioita. ”Kuten aikaisempinakin vuosina, toteutamme sen mitä itse haluamme, emmekä sitä mitä jokin yleisö haluaa nähdä. Tekemisemme takana on innostus eikä tapa”, Ylikulju sanoo. Festivaalia vietetään Ylikuljun mukaan festivaalin vuoksi: ”Teemme tätä järjestämisen ilosta ja otamme riskejä. Järjestäminen itsessään on jo festivaali, ja tapahtumapäivät sen huipentumia, joina muut tulevat tarkastamaan työn hedelmät” HÖSTFESTIN järjestäminen tapahtuu Hear ry:n periaatteiden mukaisesti. ”Kaikki saavat tehdä eikä tarvitse edes osata! Tekemällä oppii ja kehittyy, vähitellen vastuu kasvaa”, Ylikulju sanoo. Kovin selkeitä roolejakaan ei tarvitse ottaa. Samat ihmiset valitsevat esiintyjiä, askartelevat Hear-eläimiä ja puuhapusseja sekä tekevät tekemisistään radio-ohjelmaa. ”Hearin toimintaan ei liity tuottopaineita, sen ei tarvitse olla hyödyllistä ja laskettavissa”, sanoo Ylikulju. Hän kertoo, että välillä tavoitteellisuus tuo paineita, mutta tavoitteet voi Hearissa määrätä mahdollisimman pitkälle itse. ”Teemme vahvasti omaa juttuamme myös siinä mielessä, että emme mieti mitä muut ajattelevat. Sen sijaan pyrimme tekemään mahdollisimman hyvin!” Yhteistyökumppaneiksi Hearille ovat kelvanneet vain sellaiset tahot, joiden arvomaailma on samansuuntainen kuin Hearilla. Raha ei ratkaise, eikä lavoja ole nimetty olutmerkkien mukaan. Kassit ja paidat ovat reilun kaupan puuvillaa, ja Hear-tuotteet on tehty hamahelmikoruja lukuunottamatta kierrätetyistä materiaaleista. ”Ei jatkuvasti okseta, että tulosta saavuttaakseen pitäisi myydä oma moraalinsa”, Ylikulju sanoo. ”Jyväskylässä suuri osa tapahtumisHöstfest kasvo i i so ANNA KALLUNKI
M IKKO J AKONEN 13 Huomenna hän tulee Vakiopaineessa Jyväskyläläinen harrastajateatteri AdAstra esittää Samuel Beckettin romanttista komediaa Huomenna hän tulee Vakiopaineessa. Ensi-iltansa esitys saa lauantaina 12. marraskuuta kello 18. Tulkinnassa absurdin teatterin klassikko sukeltaa syvälle ihanankamalaan ihmisyyteen ja nauraa lämpimästi ennakkoluuloille marssittamalla näyttämölle niin homokuin heterokulttuurinkin stereotypioita laidasta laitaan. Näytelmän on ohjannut Erika Hast. Teatterielämyksestä voi nautiskella tammikuulle asti Vakiopaineen teatteritilassa. My way or the highway Hipposhallissa järjestetään My Way -messut 15.–16. marraskuuta. Tapahtuman tarkoituksena on esitellä nuorille erilaisia vaihtoehtoja niin opiskeluja työpaikkoihin kuin harrastuksiin ja vapaa-aikaan. Kohderyhmä on 14–25-vuotiaat ja nuorten parissa toimivat aikuiset, joten tekemistä kaipaavat: ahteri ylös sohvalta. Vuosittain tapahtumaan on osallistunut 4000–6000 nuorta ympäri Keski-Suomen. Tapahtuman järjestävät vapaaehtoiset, korkeakouluissa opiskelevat nuoret. My Way on ilmaistapahtuma. Tänä vuonna teemana on kansainvälisyys. Vallankumouksellisia mielipiteitä on kautta aikain ilmaistu graf?teissa ja nykyään myös wcseinäkirjoituksissa. Kyteekö akateeminen vallankumous Jyväskylän yliopiston vessoissa? WC-KIRJOITUKSET ovat osa yliopistoyhteisön keskustelukulttuuria. Kirjoitukset puuttuvat vain uusimmista miestenhuoneista sekä esimerkiksi yliopiston pääkirjaston toisen kerroksen vessoista, joissa kirjoituksia on maalattu viime aikoina peittoon. Yksi luonnollisimmista wc-tekstien aiheista tuntuu olevan itse tarpeiden toimittaminen. ”Alvar (Aalto) ei koskaan ymmärtänyt, että paskominen on yksi elämän suurista nautinnoista”, valittaa nimimerkki Ark. yo C-rakennuksen ahtaahkossa miesten vessassa. ”Eilen tuntui vielä hyvältä ajatukselta syödä pari habaneroa”, tuskailee eräs seinäraapustaja. JOIDENKIN tiedekuntien toaleteista voi lukea sisäpiirin vitsejä. Esimerkiksi Historican miesten vessan muokattu kieltolappunen kehottaa heittämään wc-pönttöön (Eero ja Erkki) Fredriksonin karttoja. ”Minä vahingossa koko karttakokoelman, onko tämä paha?”, kommentoi seuraava kirjoittaja. Vessan seiniin puretaan myös turhautumista: ”Ei taia meikästä musiikkitieteilijää tulla” (Musican vessa). Mattilanniemen matematiikan rakennuksen wc:n seinään rustatun analyysitaulukon perään on vuodatettu väärän oppiainevalinnan tuskaa: ”Mitä vittua mä täällä teen?!!” MATTILANNIEMEN analyysitaulukon lisäksi myös Ylistön vessassa on matemaattinen kaava. Luonnontieteilijät vaikuttavatkin olevan ylpeitä taidoistaan. Humanistit sen sijaan tyytyvät C-rakennuksen vessassa populaarikulttuuriviittauksiin: ”Me olemme (huma)nistit, jotka sanovat NI!” Entäpä se vallankumouksellisuus ja yhteiskunnalliset kannanotot? On niitäkin. Useisiin kampuksen vessoihin on esimerkiksi liimattu tarroja, joissa lukee: ”Tämä on Opetusministeriön ja Hallintoviraston TULOSMITTARI. Jos et tuottaa voi suuria määriä, sinun turha on pöksyjäs kääriä. Tulosvastuuta turpaan -vastarintaliike.” YKSI mieleenpainuvimmista wc-kannanotoista puolestaan on vessaremontin mukana kadonnut teksti, jossa kirjoittaja ilmoitti lopettaneensa yliopisto-opinnot. Jotkut wc-kävijät kommentoivat kirjoitusta, osa hyväksyvästi ja osa syyllistäen. On yliopiston vessakirjoituksissa ai nakin jotain eroa baarien wc-kirjoitteluun. ”Akateemista wc-seinäkeskustelua – hienoja sanoja”, tiivistää C-rakennuksen aulan miestenvessan kirjoitus. Juho Takkunen Vessavitsejä ja vastarintaa Ilokiven wc-paperitelineeseen on ikuistettu mielipide akateemisen tutkinnon arvosta. oks i ta on yliopisto-opiskelijoiden järjestämiä. Alakaupungin ketjupaikat pyrkivät haalimaan nämä tapahtumat, koska ne tuovat pienellä vaivalla tuvan täyteen. Porukkaa tulee paikalle juomaan ja tuomaan rahaa, vaikkei ohjelmaa eikä mitään persoonallista olisikaan. Riittää että sanotaan tapahtuman olevan tietyn porukan ja että porukka tulee paikalle", Ylikulju valittelee. Ravintolat tekevät ainejärjestöille tarjouksia, joihin sisältyy sitoumus järjestää kaikki tapahtumat kyseisessä baarissa. Vastineeksi sitoutumisesta ravintolat tarjoavat rahaa tai juomalippuja ainejärjestön hallitukselle. ”Tällaisessa diilissä etu jää pieneksi rivijäsenelle. Suoraan voi sanoa huijaukseksi tai korruptioksi ennemminkin”, hän sanoo. Ongelmaksi Ylikulju nimeää myös sen, että tapahtuman järjestäjät eivät saa poiketa baarin omasta linjasta. ”Olen kahdesti ollut soittamassa levyjä humanistien yhteisissä syysbileissä ja lentänyt pihalle! Yleisöltä ei kysytty. Tästä voi päätellä, että järjestäjä merkitsee baarille vain rahaa”, Ylikulju sanoo. Hän sanoo tietävänsä kaksi muutakin levynsoittajaa, joille on käynyt yhtä kehnosti. KYÖSTI YLIKULJU tietää miten tapahtuman järjestämiseen saa vapaammat kädet. ”On todella helppoa järjestää tapahtuma itse, myydä lippuja, päättää musat ja buukata. Ainejärjestö tai muu ryhmä voi järjestää vähän kuin kotibileet, mutta yökerhon hyvillä puolilla. Erityisiä iltoja, jotka jäävät mieleen erityisinä muistoina”, hän neuvoo. Yksi ravintola nousee ylitse muiden siinä, että se antaa järjestäjälle vapaat kädet. Ylioppilaskunnan omassa Ilokivessä ei pelata pelkästään taloudellisella mittarilla, vaan järjestäjillä on mahdollisuus epäonnistua ja oppia virheistään. ”Joku toinen paikka olisi sanonut että ette tule koskaan enää ja olisi silloin itsekin hävinnyt. Senkin jälkeen jos tapahtuma menee huonosti, ollaan valmiita keskustelemaan, miten ensi kerralla onnistuttaisiin paremmin”, Ylikulju toteaa. HEAR JÄRJESTI vuonna 2007 ensimmäisen tapahtumansa, joka veti tosi vähän porukkaa, mutta siinä oli sisältöä, jonka vuoksi halu jatkaa oli suuri. Ylikulju kertoo maksaneensa oppirahansa: ”Innostuminen johtaa epäonnistumisiin, mutta sitten kun saa jatkaa, se johtaa parempiin onnistumisiin kuin mikään muu!” Anna Kallunki Täysipainoiseksi sisäilmafestivaaliksi kasvanut Hear ry:n Höstfest esittää yli 30 artistia Suomesta ja ulkomailta. Jyväskylän ylioppilastalo Ilokivessä 18.–19. marraskuuta on luvassa huuruisen psykedeelista bluesia, garagerokkia, noise-folkkia, äänitaide-poppia, afrobeattia, underground-runoutta, nykysirkusta, musavideoita sekä kuoromusiikkia. Festivaalin lisäksi luvassa on kolme ennakkoklubia, päiväklubi ja Hearnäyttely. Ennen varsinaista tapahtumaviikonloppua festivaalin järjestämistä voi seurata Radio Hearilta osoitteessa hear.?. Festivaalit järjestetään talkoohengellä, ja kuka tahansa voi osallistua. F A K T A On todella helppoa järjestää tapahtuma itse, myydä lippuja, päättää musat ja buukata. Ainejärjestö tai muu ryhmä voi järjestää vähän kuin kotibileet, mutta yökerhon hyvillä puolilla. ” Kyösti Ylikulju JUHO TAKKUNEN
Va llan ku mo us ku ulo sta a yle väl tä, ko ska se ei ole jär in mu rte elli nen san a. Sii nä val ta me rki tse e val tak un taa tai val tio ta, jok a kaa det aan nu rin . Va llan ku mo ussana a ede lsiv ät mm . Eli as Lö nn rot in via tto ma ntu ntu ine n val lan hä iriö ja Pa avo Ti kk ase n val tak um ou s. 14 PERÄSSÄHIIHTÄJIEN luvatulla maalla Suomella on ainakin yhdessä valtaan liittyvässä asiassa aivan oma, itsenäinen linja. Olemme pitäneet päämme vallankumouksen suhteen. Meillä nimittäin on täysin omaperäinen sana kuvaamaan vallankumousta. Lähisukukielemme viro ja monet muut eurooppalaiset kielet ovat lainanneet vallankumouksen nimityksen ranskasta. Ranskalainen yhteiskunta?loso? Montesquieu antoi 'takaisin palaamista tai kiertymistä' merkitsevälle révolution-sanalle uuden, poliittisen sisällön. Vallankumouksen käsite on nuoressa sivistyskielessämme uusi juttu. Vasta 1800-luvun puolivälissä syntyi tarve kehittää uudissana kuvaamaan hallinnon kumoamista. Euroopan hulluna vuonna 1848 lehtimiehillä riitti kirjoitettavaa, kun silloin tapahtui useita kapinoita ja vallankumouksia. Sen ajan suomalainen ykkösmedia, yksivuotias Suometar-lehti, pyrki asiallisesti seuraamaan ajan melskeitä. Lehdessä kirjoitettiin ensin vallanhäiriöstä ja myöhemmin valtakumouksesta. Moiset uutuustermit oli syytä selittää lukijoille mainitsemalla sulkeissa sana revolutioni. Suomen kielen kehittäjillä oli kova työ etsiä sopivia sanoja kuvaamaan muista kielistä tunnettuja asioita ja käsitteitä. Muotoutuva sivistyskieli tarvitsi sellaista sanastoa, jota kuka tahansa suomalainen saattoi ymmärtää. Vaikka osa uudissanoista oli ”tekemällä tehtyjä”, kirjallisiin julkaisuihin otettiin mieluusti myös kansankielessä esiintyneitä vanhempia ilmauksia. Tavallista oli, että ennestään olemassa olleesta sanasta löytyi uuden käsitteen aihe. Ennen vallankumous-sanan keksimistä Suomessa puhuttiin kapinasta, joka tarkoitti kovaa ääntä ja metelöintiä sekä kaikenlaista riitaa ja eripuraa. Kapina merkitsi niin ikään hiljaisempaa ääntelyä: esimerkiksi lehdet tai kuivuneet nahanpalat saattoivat kapista. Ranskan vallankumouskin oli Franskan kapina, mikä kuulostaa aika kuivalta ilmaukselta – sananmukaisesti. Kapina nimittäin johtuu sanasta kapa, joka tarkoittaa kuivaa tai kuivattua. Kapakala saattaa olla nykyihmisillekin tuttu juttu. Voisi myös spekuloida, lieneekö venäläistä alkuperää oleva kapakka samaa kuivuussanastoa: eikös kapakkaan mennä kostuttamaan kuivaa suuta ja sammuttamaan janoa. Euroopan kiehuessa 1800-luvun puolivälissä havahduttiin Suomessakin siihen, ettei pelkkään ääneen viittaava kapina riitä kuvaamaan yleviä vallankumouksia. Valtakunnallisia järkytyksiä ja kumouksia oli 1600-luvulta alkaen nimitetty länsisuomalaisella mulkkaus-sanalla. Kansankielessä mulkata merkitsee 'kaatua, kaataa, siirtää, sekoittaa, vaihtaa'. Kun vallankumouksista rohjettiin ruveta kirjoittamaan lehdissä suomeksi, sattui niin, että ensimmäisten kirjoittajien mieleen tuli juuri vallanmulkkaus. Kirjoitettiin myös valtakunnan mulkkauksesta. Heli Hämäläinen SANOILLA ON käyty henkilökohtaista valtataistelua. Suomen kieltä kehittänyt sivistyneistö kilpaili keskenään siitä, kenen sananiekan ilmaisu sai eniten tuulta alleen. Eri julkaisujen välillä oli suuriakin riitoja siitä, mikä uudissana milloinkin katsottiin sopivaksi. Makuasioista kiisteltiin. Suometar-lehden nokkamies, savolainen Paavo Tikkanen inhosi pohjalaista mulkkaus-sanaa. Jos hänen mieltymyksensä eivät olisi vaikuttaneet poliittisen suomen kielen tärkeimmällä foorumilla, saattaisimme edelleen puhua vallanmulkkauksesta vallankumouksen sijaa. Tikkanen rakensi vähemmän murteellisen termin valtakumous, joka levisi laajaan käyttöön. Myöhemmin Daniel Europaeus yleistytti muodon vallankumous. Molemmat sanat tarkoittavat samaa kuin valtionkumous– valta ei merkinnyt käskytai hallitusvaltaa, vaan valtakuntaa tai valtiota. Vallankumous on siis aineksiltaan täysin sama kuin valtakunnan mulkkaus, mutta kielimiesten henkilökohtaisten mieltymysten takia se näyttää erilaiselta. Yhtä kaikki, sana tuonee mieleemme kapinaa suuremman tapauksen, metelöivät väkijoukot ja kaiken kaatamisen kumoon, nurin, ylösalaisin. Heli Hämäläinen Syrjäytetty vallanmulkkaus Län sisu om alain en mulk kau s tark oitta a 'kaat um ista, kaat am ista, siirtä mistä, seko ittam ista, vaih tam ista'. Mu lkka ukse en törm ää nyk yään lähin nä tuijotta mist a tark oitta vass a mulk oilla tai mulk aista -verb in yhte ydes sä. Tok i mulk aisu kin mer kitse e (vih aisen ) kats een siirtä mist ä koh teese en ja pois . Lisä ksi aiva n tuttu sana luon non mull istu s kuu luu mulk kau ksie n kan ssa sam aan sana pesu eese en. Valla nm ulkk auk sessa kaad etaa n valta eli valti o. Ka pin a on me rki nn yt mo nen lais ia tav alli suu des ta po ikk eav ia ään iä ask elis ta san aha rkk aan . Ke ng änk ann at kap ise vat , sam oin tor ais at aka t. 150 0-, 160 0ja 170 0-l uk uje n jum ala np alv elu ksi ssa ruk oil tiin , ett ä ”so dat , riid at, kap ina t ja tap pel uk set ” py syi siv ät po iss a kri stin usk ois ten kes ku ud est a. Ka pin alla ei ruk ou kses sa tar ko ite ttu 'vä kiv alt ais ta no usu a esi val taa vas taa n' vaa n rau hat tom uu tta eli me tel iä tai häl inä ä. En nen pit kää kap ina vak iin tui me rki tse mä än kan san ko ko on tum ista ja me tel öin tiä hy ök käy sja ku mo usm iele ssä . Sivistyneistö kilpasilla Kapinalla ei rukouksessa tarkoitettu väkivaltaista nousua esivaltaa vastaan' vaan rauhattomuutta eli meteliä tai hälinää. ” Vallankumous on siis aineksiltaan täysin sama kuin valtakunnan mulkkaus, mutta kielimiesten henkilökohtaisten mieltymysten takia se näyttää erilaiselta. ” Artikkelin lähteenä on käytetty Martti Rapolan kirjaa Kielen kuvastimessa. WSOY 1962.
15 MOTELLI SKRONKLE on rakennettu neljän peruskiven varaan. Rakennelmasta tuli viriili ja seestynyt, monipuolinen ja yksinkertainen. Romanttinen ja vittuuntunut. Yltiönopealla kaahauksella ja äärimmilleen viedyllä rauhalla, rujolla kauneudella ja herkällä rivoudella Motelli on piristävä väriläiskä täällä harmaiden, matalien laatikoiden keskellä. LASKEVA AURINKO värjää. Esko Varonen etsii pihalla elämänsä naista. Hannu Raatikainen hieroo kaljuaan. Petteri Rajanti syö soppaa. Varonen hipsii paikalle ja... kuin huomaamatta kaikki on kaunista. Kitara on vielä kotelossa ja leipä pöydällä. Meillä on siinä rauhallista. Motelli Skronkle on kokonaisvaltainen, hengittävä yhteisö, kuin vanha kyläkoulu. Välillä kasvatetaan perunaa, välillä kierretään dieselinkatkuisella bussilla ympäri Eurooppaa. Välillä poltetaan tupakkaa, välistä hakataan halkoja kuun hohteessa. Tärkein raja on siinä, ettei rajoja ole. Soitanta on usein mahtipontista, basso jytisee, mutta sanat ovat pieniä ja hentoja, kuin yössä kulkeva koi. Perinteistä humppakaavaa Motelli rikkoo luihin ja ytimiin uppoavalla, rytmisellä toistolla. Tai sitten soitto on hiljaista kuin hämähäkin kuiskaus, ja laulu möreää luolan uumenista kajahtavaa. Tai sitten käärmemäistä sihinää tai jotain edellisten sekoitusta. Hämmentävää joka tapauksessa, ja herättävää. NELJÄNNESVUOSISATA sitten Motelli rullasi bussillaan läpi Jyväskylän. Raatikainen purskautti henkilökohtaisen vitutuksensa paperille. Syntyi Aids. Biisi on itseironista tajunnanvirtaa räikeimmillään, positiivista nihilismiä, jossa osoitetaan, muttei lyödä. Tulkitkaa miten tahdotte: ”löysimme kymmenen penniä likaisen porttikongin perältä, ehkä siinä on Aids. Mä revin perseeni ihan muuten vaan”. Motelli riemuitsee soitolla ja leikittelee sanoilla. Näin laulusta tulee yksi instrumentti muiden joukossa. Yksinkertaisimmillaan Motellin estetiikka on typistetty Umzaga-biisissä yhteen sanaan. Kun se puhalletaan torvien läpi, musiikki, liike ja rytmi yhtyvät. Kouvolan liepeillä Jättömaa-festareilla tänä vuonna tehosteena oli höyryävän lumenkaatopaikan lisäksi valtava kokko. Ja soppa oli valmis. Syntyi shamanistinen riitti, jossa aika menetti merkityksensä. Hilpeimmillään sanat ovat herkkiä kuin kieli, mieli tekisi lipaista. Ja kun värisevään otteeseen lisätään hipaus kantaaottavuutta, saadaan jotain ristiriitaista mutta sopusointuista: ”Housut ylös, housut alas, se on pikapano. Vaan kuinka pääset taivaaseen, on vaikeempi jo sanoo. Kuolivat sademetsät, näet sä vai et sä.” MOTELLI SKRONKLE on aina ollut tiivis kollektiivi, mutta samalla myös ilmavan laaja, kuten kyläkoulu. He ovat ehdottomia, ja ehdottoman rakastavia. Linkolaa peesaillen he julistavat: ”Ampua teidät pitäis luomakunnan kruunut . te tuhoatte maailman jota rakastan”. Markku Peltolan, ryhmän tuleentuijottelijan, poismenon johdosta on yksi Motellin neljästä peruskivestä hukassa, mutta yhä heillä on hallussaan liekki sekä ajatus. Yhä kaikuu siellä ja täällä heidän surkea sotahuutonsa: kroaak kurk kurk... Kirkastavan Motelli-vierailuni päättyessä ilta on pimeä, kohtapuoliin sysimusta. Enää yhdestä olen ehdottoman varma: Motelli Skronkle on kaksisilmäinen ja yksinaamainen lauma. Kuten he itse ilmaisevat: ”Leopardi on ylpeä pilkuistaan ja puhveli sarvistaan. Suden voima on laumassaan.” Ja vielä tämä lauma vaeltaa. Matti Tulla Eläimille soikoon laulu sekä säästäväisyydelle Taidekollektiivi Motelli Skronkle ei koskaan ole varsinaisesti murtautunut suuren yleisön tietoon mutta kiemurrellut harvojen ja valittujen kuulijoiden korvakäytävissä jo 80-luvulta asti. Motelli Skronklen alkutahdit lyötiin vappuna 1983, kun Kajaanin kaupunginteatterissa työskennellyt Han-nu Raatikainen (kitara, laulu) sai vierelleen multitalentit Markku Peltolan (basso ja kitara) ja Esko Varosen (lyömäsoittimet, laulu). Kaikilla oli vankka teatteritausta ja -koulutus, mikä näkyikin sitten esiintymisissä rohkeina kokeiluina ja tinkimättömyytenä: parin soinnun hypnoottiset junnaukset soitettiin vaikkapa sinisiksi maalattuina ketsuppia valuen. 80-luvun lopulla porukkaan vakiintui myös Petteri Rajanti (basso,kitara) Skronklen asenne teki vaikutuksen sielunveljiinsä, Sielut Veljet -yhtyeeseen joka kiinnitti Motellin Seal On Velvet -levymerkilleen. Yhtye äänitti aktiivisimpana ajanjaksonaan kolme pitkäsoittoa Ismo Alangon ja kumppaneiden yhtiölle: Motelli Skronklen (´91), Susien Lain (´92) ja Koin (´94). Skronkle sai aikaan myös TV:n ja teat terin puolella, mainittakoon esim. Alhola (MTV3 ´91) ja Iso yksinäinen naurava shamaani -teatteriesitys (1988 alkaen n. 700 esitystä) Markku Peltola poistui ajasta ikuisuuteen vuoden 2007 viime hetkinä, mutta trio jatkaa satunnaista keikkailua ja neljännen levyn äänitystä. Ja niin, Skronklehan on pyörivän kivi pyörän äänitehoste Pulteri-sarjakuvasta. Mikä ihmeen Skronkle? Motelli Skronklen intensiivinen vaellus seisautti Vakiopaineen kellot ja yleisön. Petteri Rajanti soittaa bassoa, Hannu Raatikainen kitaraa ja Esko Varonen lyömäsoittimia. MATTI TULLA
Eka Vekara: Kukkulan kuningas / Tehtaassa on tanssit (Baby Records 1991) TÄLLÄ PALSTALLA arvioitiin jo muutama vuosi sitten Spraykaalien Spray-LP, joka edustaa jokseenkin ainutlaatuista genreä suomalaisen musiikin historiassa. Ainakaan vielä ei ole tullut vastaan toista levyä, jossa 12-13-vuotiaat lapset räppäävät aikuisten kirjoittamia rasistisia ja seksistisiä tekstejä. Lapsiräppäreinä Spraykaalit sen sijaan eivät olleet ainoita lajissaan. ENSIMMÄISTEN suomalaisten raplevyjen joukosta löytyy lahtelaisen Eka Vekaran omakustannesingle, joka julkaistiin jo vuonna 1991. Arviolta vähän toisella kymmenellä oleva artisti poseeraa levynkannessa oikeaoppisesti graf?tin edessä ja kellarissa. Räppärin kaulassa roikkuvassa ketjussa näyttäisi killuvan cd-levy. JOS SPRAYKAALIT edusti suuren levy-yhtiön setien suojassa tehtyä lapsiräppiä, Eka Vekaran levyllä on viehättävän kotikutoinen tunnelma. Kaikesta päätellen artisti on kirjoittanut kappaleiden tekstit itse, ja myös kappaleiden tuotanto lienee hoidettu kotistudiossa senaikaisella alkeellisella tekniikalla. Valistunut veikkaus on, että soundit ja rytmit ovat lähtöisin Amiga-tietokoneesta, mutta varmuutta asiasta ei ole. Levyn tuottajana on häärinyt Aladin Ace-K -nimimerkki. TEKNISESTÄ yksinkertaisuudesta huolimatta musiikki osoittautuu ihan toimivaksi. Eka Vekaran räppäys ei herätä samanlaista myötähäpeää kuin Spraykaalit, koska tekstien aiheet sopivat äänenmurrosta odottelevan pojan suuhun. A-puolella Eka Vekara antaa oman panoksensa räppigenrestä tuttuun omakehuun, B-puoli taas kertoo 1990-luvun alussa suosituista tehdasreiveistä. Erityisesti soundimaailman takia Eka Vekaran singleä voi suositella kaikille tietokonenostalgikoille, joita kiinnostavat 1990-luvun alun Amigat ja muut sen ajan laitteet. EKA VEKARAN äänitetuotanto jäi tähän yhteen singleen, mutta nyt kolmikymppinen mies vaikuttaa edelleen Lahden seudulla. Hänen rap-uransa myöhemmistä aktiviteeteista ei ole tietoa. Mikko Mattlar Sarjassa esitellään unohtuneita kulttilevyjä 16 ARVIOT DIVARIN HELMI L La ap pssiirrä äp pp piiä ä m ma ak ku uh hu uo on ne e-ssttu ud diio osstta a Easy rider -Matkalla Ohjaus: Dennis Hopper Onko vielä pitkä matka jonnekin? Klassikkoleffassa Easy Rider motoristit Wyatt (Peter Fonda) ja Billy (Dennis Hopper) hyppäävät pyöriensä selkään ja aloittavat pitkän taipaleen Yhdysvaltojen halki. Päämääränä on Mardi Gras -karnevaali New Orleansissa, mutta taival on kohdetta tärkeämpi. Reitiltä poiketaan niin hippikommuunissa kuin putkassakin. 60-luvulla tehty Easy Rider on selvinnyt vuosikymmenistä kunnialla, vaikka ajat ovatkin muuttuneet. Hippiaate valjuuntui, eikä elokuvan huumekuvaus säväytä enää entiseen tapaan. Aikoinaan arkoja aiheita on käsitelty valkokankaalla sittemmin turtumiseen asti. Sanoma vapauden tavoittelusta vetoaa kuitenkin edelleen. Matkakertomus etenee vuorokausirytmin tahdissa. Päivisin ajetaan jylhissä maisemissa. Illan hämärtyessä päähenkilöt etsivät yösijan ja keskustelevat henkeviä. Tarina kaartelee kohtauksesta toiseen joskus turhankin verkkaisesti. Onneksi erinomaiset näyttelijäsuoritukset pitävät mielenkiintoa yllä. Peter Fondan tulkitsema surumielinen Wyatt on elokuvan sielu. Myös ohjaaja Dennis Hopper tekee loistavan roolityön riehakkaampana Billynä. Vielä kun kyytiin poimitaan mainiot musiikit, on tuloksena oman aikansa merkkiteos. Arimo Kerkelä ”Tie vie edelleen mallikkaasti” Sallisen kausi 1992–2012 Näytelmä lähtee liikkeelle kaksintaistelusta, jossa kaksi tasaväkistä soturia kamppailee kampuksen hallinnasta. Tiiviin taiston jälkeen näytelmän päähenkilö Sallinen peittoaa sotaväeksi värvättyjen opiskelijoiden avustuksella vastustajansa ”pienimmällä mahdollisella marginaalilla”, ja julistautuu kampuksen kuningattareksi kansan hurratessa. Talousvaikeudet ja lama syöksevät kuitenkin päähenkilön heti uuteen selviytymiskamppailuun, jonka seurauksena tästä kehkeytyy yhä vahvempi johtaja. Itseluottamuksen vahvistuminen kääntyy pian itseään vastaan, ja lopulta yksinvaltias johtaa yliopistoa ”lähes sotatilaorganisaatiolla”. Näytelmä pyörittelee vakuuttavasti kaunokirjallisuuden klassikkoteemaa vallan turmelevasta vaikutuksesta. Se vangitsee katsojan mukaansa kuin tämä olisi yksi opiskelijoista ja henkilökunnasta, jotka ajetaan suorastaan nerokkaan ovelasti yhä ahtaammalle. Loppukohtauksessa rappeutuvia rakennuksia käytetään taidokkaasti vääristyneen vallankäytön symbolina, kun yliopisto joutuu pakenemaan yhä kauemmas palavien palkkakuittien ja Visa-laskujen hehkusta loistavasta rehtoraatista, jonka ikkunasta Sallinen jää maanisesti hymyille heittelemään Student Life –armopaloja tyhjälle näyttämölle. Riikka Valtonen ”Pelottavan aito tulkinta” A Ari Tikka Helsinki Zen Centeristä pitää yleisöluennon aiheesta ”Mitä on zen?” Jyväskylän pääkirjaston pienessä luentosalissa lauantaina 12. marraskuuta kello 13. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Tervetuloa! www.jklzen.net JÄRJESTÖT Jos et tiedä mitä tehdä, lue Jylkkäriä. Jylkkäri on luettu. Mainokset lehteen myy Heli Uusi-Uitto e-mail: heli.uusi-uitto@opiskelijamediat.fi puh: 044 5000 460 www.jylkkari.fi Jyväskylän yliopiston opiskelijoista 58% tarttuu Jylkkäriin heti sen ilmestyttyä.
IN ENGLISH WILLIE’S LESSON Let’s face it, when it comes to customer service, VR sucks. Willie Lahti Finnish revolution THE WORD revolution, according to Merriam-Webster, can be de?ned as “a sudden, radical, or complete change”. A revolution can be political, socioeconomic, intellectual or technological. Revolution can be seen as positive or negative, depending upon whose eyes are making the observation. While to some, a particular revolution may offer hope, to others revolution is seen as a threat. Finland has had its share of revolutions, both large and small. The Club War of the 1590’s, the Finnish Socialist Worker’s Republic of 1918, The Mäntsälä rebellion of 1932, and the electoral uprising staged by the Rudimentary Finns in 2011, are all examples of peasant uprisings in Finland which can be interpreted in radically different ways, depending upon your own personal worldview. Finland could use any number of small-scale revolutions in the near future. Please allow me to make a few humble suggestions. Proposed Finnish Revolution #1: Boycott restaurants that don’t prepare their food on-site I’ve always had my suspicions concerning particular national chain restaurants and their kitchen operations. These suspicions were con?rmed by an article that was recently published on the YLE ( the Finnish Broadcasting Company) website. In a nutshell, the article states that most of the meals served in the kitchens of said restaurants are produced in factories and then reheated and arranged on plates by Food Warming Technicians before being served to the customer (Ravintolaruokaa valmistuu einestehtaissa, Yle.?). Apparently these corporate practices exist because consumers like their food to be uniform and consistent and served quickly? Served quickly? Have these corporate shills ever eaten at their own restaurants incognito? With the chronic understaf?ng which is the norm in the modern corporate environment, quick service doesn’t exist even at the fast-food level in Finland. Let’s show our support for the personal touch by doing our occasional dining out at locally owned restaurants, establishments with personality that choose to employ cooks who actually know their way around a kitchen. Proposed Finnish Revolution # 2: Do something, almost anything with the VR Group Let’s face it, when it comes to customer service, VR sucks. Winter comes as a surprise to the Finnish State Railway year after year and trains struggle to keep the timetables. Executives remain baf?ed as to why trains designed for use in southern Europe are physically challenged by the icy climate of the subarctic. New ticketing systems are introduced before the sales infrastructure is equipped to deal with them. One set of trains the Intercity 2 operates without restaurant cars, and will continue to do so, at least for the next few years. Conductors are overworked to the point of stress-induced illnesses until they have no option but to go on sick leave. Tickets are ridiculously overpriced when you consider that our society claims to encourage its members to use mass transit. Perhaps the most annoying thing about this lame-duck company is that it’s very operations are reliant on our tax money. I’m not suggesting that we privatize the rail system, but there must be some way that it can be made to operate more ef?ciently and economically in a way that it would bene?t its owners – meaning we the taxpayers. This revolution should not be achieved through cuts in quality or means of service, but through a comprehensive long-term plan with a bit of common sense thrown in. Proposed Finnish Revolution #3: Let’s take over the S Group If you have one of those green bonus cards you are a shareholder in the S Group, the monstrously huge cooperative retailing association that has woven itself into the fabric of Finland from north to south and in between. If you are a shareholder you have the right to vote in the elections for the Council of Representatives. Through participating in these elections, which virtually nobody does, we could have a say in how the cooperative operates. As the S Group states on its own website “You can actively affect the development of your own cooperative by standing as a candidate in the Council of Representatives election or by ?elding your own candidate. The Council of Representatives is the highest decision-making body in a cooperative. It decides on, for example, the cooperative's pro?t distribution.” By ?elding and voting for our own candidates, we could put a stop to the cancerous spread of the lifeless and mind-numbingly identical service stations, hypermarkets, and chain restaurants that are ruining our landscapes and cutting down on our options in more ways than one. Proposed Finnish Revolution #4: Take care of the dreadlock problem How about we all agree to get rid of the dreadlocks already? They look ridiculous and they don’t smell that great either. You will never be Bob Marley, an orc, or a warrior in Braveheart. Think of the potential reductions in strained neck injuries! Hat sales will increase as more and more people are able to wear headgear other than shapeless wool sacks. Underemployed hairdressers will be experience an increase in clientele. The list of potential positive effects of this proposed revolution just goes on. The most effective revolutions are rarely carried out through violent means. Change is inevitable whether it be for the better or for worse. As members of this society, whether temporary or permanent, we all have the ability to implement this change through peaceful transition, either at the ballot box, or through creative discussion with acquaintances, friends, and peers. What sort of Finland would you like to live in? Willie Lahti
Höstfest Ilokivessä Höstfest 2011 järjestetään perjantaina 18. ja lauantaina 19. marraskuuta Ilokivessä. Undie-festivaali elää jo kolmatta kertaa. Viikonlopun aikana esiintyy reilusti yl parikymmentä artistia, kuten Gaspard Oil, Goathound, Hapanjuuri, Harmaa Getto, Ignatz, J. K. Ihalainen & Ryan Francesconi, Rytque, Kamarikuoro Cantinovum, Muuan mies, Laitasaaren keisari, Yona ja Orkesteri Liikkuvat pilvet, Congo Love Show, DJ Bongo Man ja Lucie Niemelä. Luvassa on bluesia, garagerokkia, noise-folkkia, äänitaidepoppia, afrobeattia, underground-runoutta, nykysirkusta ja kuoromusiikkia. Höstfest esitetään myös suorana internetradiossa osoitteessa www. hear.? Ylä-Ruthilla nautitaan lauantaina kello 12–18 päiväbrunssista, jolloin kuullaan Surunmaata, Joose Keskitaloa ja Jari-Matti Nurmista. Luvassa on myös yllätyksiä. MENOT Opiskelijahinta 2,50 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,80 e, muut 5,40 e, 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 24,00 e, jatko-opiskelijoille 48,00 e, muille 54,00 e. LOUNAS P Ä IVITT Ä IN KLO 11–16 MA 7.11. Kasvispizza Paistettua kalaa Kalkkunakastike TI 8.11. Kasvismakar onilaatikko Makaronilaatikko Nakkikastike KE 9.11. Pinaattiohukaiset Kalamurekepihvi Broilerkookoskeitto Lihakastike TO 10.11. Porkkanasosekeitto Gratinoidut tonnikalakääröt Lihapyörykät PE 11.11. Bolognan soijakastike Jauhelihakastike, spaghetti Pyttipannu MA 14.11. Juustoinen linssikeitto Currykala Jauhelihapihvi, kermapippurikastike TI 15.11. Kasvispata Lohikeitto Kebabkiusaus KE 16.11. Sienirisotto Silakkapihvit Curryporsaspata TO 17.11. Kasvishernekeitto, pannari Hernekeitto, pannari Broilerpyörykät PE 18.11. Kasviskolmiot, tomaattisalsa Tonnikalakastike, spagh. Nakkipannu Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalistat netistä: www.jyy.?/ruokalistat Jarkko Ahola vetää Queenia Queen-konsertissa Ilmavoimien ja Merivoimien edustusorkesterit valtaavat Paviljongin yhdessä Teräsbetonin laulaja Jarkko Aholan kanssa. Aholalla on täytettävänä saappaista suurimmat. Taipuvatko Queen-klassikot läheskään niin kuin Freddie Mercuryllä? Danko Jones Lutakossa Kanadalaisrokkari Danko Jones tuo trionsa Jyväskylään tanssisali Lutakkoon sunnuntaina 20. marraskuuta. Lippuja myy poikkeuksellisesti myös Tiketti. Yhtye julkaisi uusimman levynsä Below The Beltin vuonna 2010. Bändi nähdään myös Joensuussa, Tampereella, Turussa ja Oulussa. ”I live by the code of the road..”
19. SIVUN KASVOT OLEN AINA halunnut kirjailijaksi. Julkaistut kirjat syntyvät tähän maailmaan. Mä olen tilauksesta kirjoittanut yhden jatkosarjan, joka oli viihteelliseksi tarkoitettu. Kyllä kirjailija pakon edessä ja rahapulassa kirjottaa mitä vaan, mutta se oli hyvin hankalaa. Oli vaikea motivoida itseään siihen työhön. Siksi kunnioitan viihdekirjailijoita. Kirjailijan pitää reagoida siihen, mitä maailmassa tapahtuu. Kirjallisuus, joka on täysin irrallaan maailmasta, ei ole kauhean kiinnostavaa. Jo perusluonteeltani olen sellainen, että epäoikeudenmukaisuus ärsyyttää hyvin paljon. Suosio on vaikuttanut ajanpuutteena. Mitä tulee kirjoittamiseen, on täysin turha lähtee metsästämään jotain. Täytyy kirjoittaa, kuten itse kokee tai tarina vaatii. Jokin asia voi olla omasta mielestä hirveän hyvä, mutta ei suuren yleisön mielestä. Joillain lukijoilla on kauhean selvä käsitys siitä, mikä on mun paras kirja ja joillain ajatus, että tietty kirja on kaikkien mielestä paras. Eri asiat liikuttaa eri ihmisiä. Se, mitä olen kirjoillani saanut aikaiseksi, riippuu maasta. Eri maissa pidetään eri asioita tärkeinä. Suomessa Viron historia oli enemmän tapetilla. Olin odottanut, että täällä ihmiskauppa herättäs enemmän kiinnostusta, mutta se oli toisarvoinen asia. Olin jo unohtanut oman ihmetykseni, kun alkoi ilmestyä käännöksiä, joissa ihmiskauppa oli tärkeämpänä pidetty aihepiiri. Siis muualla kuin Suomessa. SUOMESSA ja länsimaissa ylipäänsä on ollut Neuvostoliiton ja kommunismin ihannointia, romantisointia. Se on vaikuttanut siihen, miksi Neuvostoliiton ihmisoikeuskysymyksiin ei ole kiinnitetty niin paljon huomiota. Miksi gulag ei ole yhtä tunnettu kuin holokausti Euroopassa tai koko maailmassa? Mitkä syyt vaikuttavat siihen, että yhdestä kansanmurhasta tulee se dominoiva kansanmurha. En tarkoita sitä, ettei holokaustista pitäisi kirjoittaa, mutta monet muut ovat unohtuneet. Mielenkiintoista sikäli, että Suomessa on enemmän gulagin kuin holokaustin uhreja ja heidän jälkeläisiään. TÄÄLLÄ ON nyt hyvä sananvapauden tilanne verrattuna moneen muuhun maahan. Meillä on lähimenneisyydessä asioita, jotka ovat sananvapaudenvastaisia. Syntyy sukupolvi, jonka mielestä Che Guevara on tosi cool. Se on totalitaristi, joka on cool, ja sit on totalitaristeja, jotka eivät ole cool. Suomalaiset ovat tosi rauhallista kansaa, jos ajatellaan vaikka ranskalaisia, jotka oppivat lakkoilun lapsena. Ranskassa lukioikäiset voivat olla barrikaadeilla eläkkeensä puolesta, joka tuntuu erittäin kaukaiselta. Mutta ajatellaan rekisteröityjen parisuhteiden ja kirkon välistä kiistaa. Se sai kuitenkin yli 30 000 eroamaan kirkosta, mikä on todella poikkeuksillista aktiivisuutta millä tahansa mittakaavalla. Se oli piristävä esimerkki siitä, että suomalaiset reagoivat, jos on tarvetta. Suomalaiset eivät ole barrikadeille menevää porukkaa. Mielenosoitukset eivät ole niin massiivisia kuin voisivat olla. Jos suomalaisille sopii paremmin nettiaktivismi, sehän on ihan hyvä asia. Jos ajatellaan koko maailmaa, Wikileaksin toiminta on tämän päivän vallankumousta. Se tapahtuu jossain muualla kuin fyysisessä todellisuudessa. Se on piristävää ja sellainen vallankumouksen muoto, jota ei osattu ennustaa. SANANVAPAUDESTA on Itä-Euroopan ja Baltian maissa on erilainen käsitys kuin Suomessa tai Pohjoismaissa yleensä. Kaiken voi sanoa -tyyppinen ajattelu ei kuulu länsimaiseen sananvapauskäsitteeseen, johon kuuluu myös vastuu. Rikollisen toiminnan, kuten rasismin, pitää pysyä rikollisena, jotta voimme kunnioittaa ihmisarvoa. Joissain maissa sanavapaus käsitetään niin, että rasismi on sallittu. Sitten tullaan uuden ongelman eteen. Jos ajatellaan romanitilannetta, se on aika kamalaa settiä mitä tapahtuu esimerkiksi Unkarissa. Sananvapaus ilman vastuuta, ihmisoikeuksien kunnioittamista, on aika vaarallista, koska siitä seuraa sellaisia toimenpiteitä, jotka aikoinaan johtivat valtaannousuun. Itsellekin on joskus raskasta seurata, miten sananvapauden sanana voi käsittäää monella tavalla. Neuvostoliiton hajotessa ei tullut mieleenkään, että jouduttaisiin miettiin, että voi jummijammi, pitäisikö sananvapautta rajottaa. Sananvapaudesta netissä on tullut tuomioita, eikä ihmiset ymmärrä sitä. Ei ymmärretä, koska ajatellaan, että se on sananvapauden rajoittamista. Se on hankalaa. MITÄ TULEE suvaitsevaisuuteen, koko maailma on siirtymässä konservatiivisempaan suuntaan. On hämmentävää huomata, että maailma oli omassa lapsuudessa suvaitsevaisempi. Suomi noudattelee yleiseurooppalaista trendiä: ollaan menossa komservatiivisempaan suuntaan. Yhä nuoremmat kannattaa niitä arvoja. Perussuomalaisten kannatus kertoo siitä. Suomessa on pitkään suhtauduttu suoranaiseen rasismiin, joka verhoillaan erilaisiin asioihin, liian suvaitsevaisesti. Reissatessa olen huomannut, että he, jotka jotain Suomesta tietävät, miettivät, miten suvaitsevaisesti Suomessa suhtaudutaan Jussi Hallaahoon. Tai sitten Teuvo Hakkaraisen neekeri-kommentteihin. Ulkomaalaiset ovat kysyneet, miksi hän ei mene vankilaan? Se nähdään rikollisena ja rasistisena toimintana, ja monen ulkomaalaisen mielestä ois normaalia, että Hakkarainen saisi puheistaan tuomion. NEUVOSTOLIITTOteemaan ja suomalaiseen sananvapauteen liittyvän julkaisen keväällä Aleksandr Solzhenitsyn Vankileirien saariston, joka on symboli suomettumiselle. Teoksen julkaisuhistoria on niin mielenkiintoinen. Se vaikuttaa siihen, miksi itse halusin julkaista kirjan ja hankin ne oikeudet Silberfeldt-kustantamolleni. Kyseinen kirja on niin vanha, että se alkaa kadota kirjastoista. Sitä on vaikea saada. Kyseessä on teos, joka kuuluu suomalaisten historiaan. Sen kuuluu olla saatavilla. JA JYVÄSKYLÄ . En mä juuri käy siellä. Olin kirjamessuilla keväällä. Ylipäänsä vierailuni kaupungeissa ovat työpanotteisia. Ei Jyväskylä tunnu enää kodilta. Elina Mäenpää toimittaja@jyy.? Soraääni suvaitsemattomuudelle So? Oksasen mielestä kansanmurhia jää holokaustin varjoon, rasismiin suhtaudutaan Suomessa liian suvaitsevaisesti ja maailma menee konservatiivisempaan suuntaan. Epäoikeudenmukaisuus ärsyttää kirjailijaa suunnattomasti. K UVA : T ONI H ÄRKÖNEN