• J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI NUMERO 8/2005 4. TOUKOKUUTA – 30. ELOKUUTA 46. VUOSIKERTA UUTISET Latinan kohtalo Jyväskylässä ratkeamassa 2 NÄKÖKULMIA Huuto palaa! 4 KULTTUURI Galleria Pinacotheca lopetetaan 18 MENOT Yö saapuu yläkaupungille 23 H A N S -P E T E R W E C K M A N
• 2 UUTISET 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI L ATINAN KIELEN valtakunnallistakin huomiota kerännyt kohtalo Jyväskylän yliopistossa on saamassa ratkaisun vuoden kestäneen väännön jälkeen. Humanistinen tiedekunta ja rehtori ovat huhtikuun puolivälissä sopineet, että kielten laitoksessa säilyy edelleen latinan kielen lehtorin virka, mutta vuodesta 1999 täyttämättä ollut latinan professorin virka lakkautetaan ja samalla perustetaan historian ja etnologian laitokselle antiikin tutkimuksen professuuri. Uusi virka nivelletään osaksi tiedekunnan Mielen historia -huippututkimusyksikköä, josta kunnian jakaa myös Helsingin yliopisto. Tärkeänä pidetään, että virkaan valittavalla henkilöllä on latinan ja mieluiten myös kreikan kielen taito. Sekä aineen pääedustaja, latinan kielen lehtori Anne Helttula että latinan kielen ainejärjestö ovat edelleen kriittisiä ehdotetulle ratkaisulle. Heidän mukaansa kokonaisuus toimisi parhaiten, jos täyttämättömänä ollut latinan kielen professuuri yksinkertaisesti täytettäisiin. Uuden professuurin perustamista toiselle laitokselle he eivät ymmärrä. H UMANISTINEN TIEDEKUNTA esitti latinan virkojen lakkauttamista virkasuunnitelmassa keväällä 2004. Lakkautusesitys oli osa tiedekunnan suurempaa vuosia täyttämättä olleiden virkojen uudelleenarviointia, joka lähti liikkeelle hallintoviraston aloitteesta syksyllä 2003. ”Tiedekunnassa oli ollut pitkään ilman rahoitusta eli täyttämättä runsaat kymmenen erilaista virkaa. Niille päätettiin sitten tehdä jotain, ettei epämääräinen tila jatkuisi ja tiedekunnassa pystyttäisiin suunnittelemaan virkarakennetta pidemmälle”, humanistisen tiedekunnan dekaani Maarit Valo kertoo. Laitos esitti alunperin tiedekuntaneuvostolle latinan kielen virkojen muuttamista tiedekunnan yhteisiksi antiikin kielen ja kulttuurin viroiksi. Laitosneuvoston päätökseen oli liitetty myös eriäviä mielipiteitä. Hallintoviraston porkkanana tiedekunnalle ja laitokselle oli, että jos kielissä pystytään lakkauttamaan virkoja, niin samalla sinne voidaan saada uusia, paremmin laitoksen nykyvaatimuksiin soveltuvia paikkoja. Rehtori Aino Sallinen hyväksyi muuten muutokset, mutta latinan kielessä ehdotus tyssäsi. Olihan Sallinen julkisuudessa useaan otteeseen todennut, että latinaa ei hänen aikanaan Jyväskylässä lopeteta. Rehtori kehottikin tiedekuntaa etsimään muita ratkaisuja, joilla latinan kielen opetus säilytetään yliopistossa. N YT tiedekunnan ja rehtorin välisissä neuvotteluissa on hahmoteltu sopimus, jonka molemmat osapuolet voivat hyväksyä. ”Nyt on löytynyt kokonaisratkaisu, jolla latinan kieli säilyy, mutta samalla pystytään tarjoamaan antiikin tutkimuksen opetusta laajemmille opiskelijajoukoille. Antiikki kiinnostaa varmasti latinistien lisäksi myös muita humanisteja sekä yhteiskuntatieteilijöitä. Kyse ei ole vain latinasta, mutta myös latinasta”, rehtori Aino Sallinen kiteyttää. ”Ratkaisu ei ole vain tyydyttävä, vaan optimaalinen lähtötilanteeseen verrattuna.” Dekaani Maarit Valonkin mukaan sovintoratkaisu tuntuu hyvältä, ja se otetaan syksyllä tiedekuntaneuvostossa tarkempaan käsittelyyn. Valo pitää kuitenkin edelleen myös tiedekunnan alkuperäistä lakkautusesitystä perusteltuna. ”Tiedekuntaneuvosto esitti lakkauttamista yksimielisesti. Voidaan miettiä esimerkiksi, mikä on opiskelijahalukkuus kieleen, kun pääainelukijoiksi ilmoittautuneita on toistakymmentä. Professuuri tällaiselle määrälle olisi vähän ylellisyyttä nyky-yliopistossa”, Valo sanoo suoraan. Dekaania silti edelleen mietityttävät asioiden mittasuhteet, sillä latinaa opetetaan erittäin monessa Suomen yliopistoista. ”Rehtori tekee tässä kulttuuritekoa, mutta me täällä tiedekunnassa koetamme vain olla realisteja ja panostaa vahvuuksiimme.” L ATINAN KIELEN LEHTORIN Anne Helttulan mukaan nyt neuvoteltu lopputulos on pahimpiin kauhukuviin nähden erittäin positiivinen. ”Jossain vaiheessa kun väläyteltiin molempien virkojen lakkauttamista sekä alkeisja peruskurssiopetuksen siirtämistä kielikeskukseen”, Helttula kertoo. ”Esitelty hahmotelma on mallina hyvin mahdollinen, mutta epäilen sen käytännön toimivuutta.” Latinan kielen lehtori näkee, että nykyisen järjestelmän ainoa toimimattomuuden syy on, että professorin virkaa ei täytetty vuoden 1999 jälkeen. ”Nykyisillä viroilla olisi mahdollista muodostaa toimiva tiimi, jossa töitä ja vastuuta pystyttäisiin jakamaan tarkoituksenmukaisesti. Myös yhteistyö toimisi samalla laitoksella orgaanisemmin”, Helttula toteaa. Helttula kuitenkin uskoo, että yhteistyö varmasti onnistuu myös historian ja etnologian laitoksen kanssa, jos antiikin tutkimuksen virka sinne perustetaan. Latinan lehtorin mukaan oppiaine on koko prosessin ajan yrittänyt tarjota asiaa selvittäneelle työryhmälle yhteistyötä sekä eri toimintamalleja, ja se on toivonut, että myös virkojen sisältöihin liittyviä asioita pohdittaisiin. Helttulan mukaan työryhmä ei tähän ollut halukas. ”Olen kysellyt perusteita virkarakenteessa olevan tiimin rikkomiselle, mutta en ole ymmärtänyt kerrottuja perusteluja.” Helttula pitää kuitenkin selvänä, että kielen ja kulttuurin seminaareja ei antiikin professori pidä. ”Tuleva professori on historian laitoksella aika yksin, oli viran yksityiskohtainen kuvaus minkälainen tahansa.” Latinan lehtorin viranhoidon tulevaisuutta Helttula ei pidä huonona. Ainoastaan aineen professorittoman tilanteen vuoksi työmäärää on kertynyt kohtuuttomasti lehtorille. Helttula ei usko, että ongelmaksi muodostuu hänen eläkkeelle siirtymisensä jälkeen uusien pätevien hakijoiden löytäminen. ”Palkkaluokka ja koulutuksellinen vaatimustaso ei kuitenkaan tuo vuorokauteen lisää tunteja. Opetuksesta, kuulusteluista ja opinnäytetöiden ohjaamisesta kaikilla tasoilla muodostuu suuri työmäärä.” R EHTORI S ALLINEN korostaa, että hän on yrittänyt tarkastella asiaa koko yliopiston, ei vain yhden aineen kannalta. ”Ymmärrän toki, että latinaa puolustetaan, ja nimenomaan tällä ratkaisulla kielen asema Jyväskylässä turvataan. Myös latinan pääainestatus säilyy. Luotan myös siihen, että ajattelevat ihmiset ymmärtävät realiteetit. Muuten palattaisiin lähtöruutuun, mikä olisi pahin mahdollinen lopputulos kaikille osapuolille.” Maarit Valo ymmärtää myös kritiikin, mutta toteaa, että kompromisseja ja yhteistyötä tarvitaan nykyajan työelämässä, yliopistoyhteisössäkin. Valon mukaan nykyajan yliopistossa ei pärjää, jos neuvotteluissa ajaa vain omaa asiaansa, ilman kokonaiskuvaa. ”Tässä ei lakkauteta mitään, mitä olisi ollut olemassa moneen vuoteen.” Uuden professuurin perustaminen tulee humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston käsiteltäväksi syksyllä 2005. Valo pitää tärkeänä sitä, että pidetään kiinni siitä, mitä nyt on sovittu uudesta professorin virasta. ”Tiedekunta varmasti katsoo erittäin tarkasti, että professuuriin todella saadaan rehtorin lupaama erillinen rahoitus, joka ei vaikuta historian ja etnologian laitoksen tai tiedekunnan muuhun budjettiin.” Toni Peltonen päätoimittaja@jyy.fi Kirjoittaja on toiminut humanistisen tiedekunnan tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsenenä vuodesta 2002. Latinan professuuri siirtynee historiaan Lehtoraatti ja pääainestatus säilyvät kielissä, professuurista antiikin tutkimuksen virka J YLKKÄRI KYSYI latinan kielen opiskelijoiden ainejärjestön, Taberna Latinan, kantaa tiedekunnan ja rehtorin sopimiin muutoksiin. Puheenjohtaja Miika Kuha vastasi. 1. Mitkä asiat ovat syynä latinan kielen virkojen muutoksiin? ”Tiedekunta haluaa lopettaa latinan opetuksen Jyväskylän yliopistossa. Tavoitteen takana on suppea tulosajattelu ja puhtaasti yliopistopolitiikka.” 2. Onko ainejärjestö tyytyväinen sovittuun ratkaisuun? ”Ainejärjestö ei ole tyytyväinen lopputulokseen. Päätös on huono ja toimimaton, koska sillä hajotetaan täysin toimiva kokonaisuus kielten laitokselta, mikäli vain latinan kielen professuuri olisi täytetty.” ”Nyt perustetaan byrokraattisin perustein historian laitokselle professuuri, joka ei tue antiikin tutkimuksen opetusta yliopistossa, eikä varsinkaan paranna mahdollisuuksia opiskella latinaa. Siksi emme pysty täysin yhtymään tiedekunnan ja rehtorin riemuun.” 3. Ymmärrätkö muiden osapuolien esittämät näkökannat ratkaisuun? ”En ymmärrä ratkaisuja, koska niihin ei ole koskaan perusteita ainejärjestölle kerrottu. Tiedekunnan latinatyöryhmä ei ole pystynyt käymään järkeviä keskusteluja ainejärjestön kanssa. Opiskelijoita on kuultu silmänlumeeksi ja ainejärjestön argumentteja latinan kielen professuurin täyttämisen puolesta ei ole kommentoitu millään tavalla. Myös tietoa työryhmän toiminnasta on pitänyt lypsää tiedekunnasta.” Ainejärjestö pitää ratkaisua latinan kielen alasajona H ANS -P ETER W ECKMAN
• 3 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI MM-mestaruus uusintana Kortepohjan vapaa-aikatoimikunta esittää kymmenen vuoden takaisen jääkiekon MM-finaaliottelun Suomi–Ruotsi keskiviikkona 4.5. klo 18. Ottelua voi seurata yo-kylän D-talon videotilassa (9.kerros). Ilta jatkuu klo 20 alkaen Suomi-bileillä Rentukassa, jossa katsotaan jääkiekon tämänvuotisten MM-kisojen Suomi–Ruotsi-ottelu klo 21.15 alkaen. Ottelun jälkeen ilta jatkuu Suomi-naamiaisilla. Iltaa säestää Dj Ljubovski. Sohwi palkitsi Teemu Vesterisen Ravintola Sohwi jakoi vappuna 14. kerran kulttuuripalkintonsa, jonka tänä vuonna sai Ilokiven Seisomapaikka-klubin perustanut stand up -koomikko Teemu Vesterinen. Vesterisen juttuja on lähiaikoina mahdollisuus kuulla Ilokivessä useampaankin otteeseen: perjantaina 6.5. mies vetää soolo-show’n, keskiviikkona 11.5. luvassa on Bettina Sucks -nimen alla kulkeva esitys ja lauantaina 14.5. kevään viimeinen Seisomapaikka-klubi. Yliopistosäätiölle 100 000 euroa Jyväskylän yliopistosäätiön valtuuskunnan väistyvä puheenjohtaja Pekka Salojärvi teki viimeisessä kokouksessaan 100 000 euron henkilökohtaisen lahjoituksen yliopistosäätiölle. ”Lahjoituksen takana on pitkä yhteistyö yliopiston kanssa eri tasoilla. Yliopistoyhdistys on synnystään vuodesta 1918 lähtien ollut erityisen tärkeä Gummerukselle ja perheellemme”, filosofian tohtori h.c. Salojärvi totesi ennen kokouksen alkua. Säätiötä edeltäneen yliopistoyhdistyksen ensimmäiseen valtuuskuntaan kuului muiden muassa Jaakko Gummerus, joka monin tavoin edisti Jyväskylän yliopistohanketta. Pekka Salojärvi on jatkanut perinnettä ja vaikuttanut yliopistosäätiön eri hallintoelimissä 24 vuotta. Lahjoitusvaroilla rahoitetaan suomalaisen kaunokirjallisuuden tutkimusta Jyväskylän yliopistossa. Sadalla tonnilla tuetaan erityisesti opinnäytetöiden tekemistä ja kansainvälisesti korkeatasoista tieteellistä tutkimusta. Samassa yliopistosäätiön kokouksessa valitiiin valtuuskunnan uudeksi puheenjohtajaksi toimitusjohtaja Keijo Manner ja varapuheenjohtajaksi kaupunginjohtaja Heli Orenius. Toni Peltonen lyhyet S YKSYLLÄ kaikkien opiskelijoiden yliopisto-opiskelu muuttuu, kun tutkintorakenne kaksiportaistuu, opintoviikot muuttuvat opintopisteiksi ja kurssien arvosteluasteikko muuttuu kolmeportaisesta 1–5 -arvosanoihin. Muutokset johtuvat elokuun alusta voimaa astuvista uudesta yliopistolaista ja tutkintoasetuksesta. Tässä vaiheessa etenkin vanhempien opiskelijoiden kannattaa hengähtää, sillä paperilla muutos näyttää radikaalimmalta kuin se käytännössä vielä ensi syksynä on. 1. S UOMALAINEN yliopiston perustutkinto on nykyisessä järjestelmässä ylempi korkeakoulututkinto, joka useimmiten tunnetaan nimellä maisteri. Uuden järjestelmän keskeisin muutos on, että nykyiseen maisterin tutkintoon sisältyvät opinnot on jaettu selvästi kahteen erilliseen tutkintoon. Maisterin tutkinto suoritetaan siis kandidaatin tutkinnon päälle. Kandidaatti ei ole osa maisterin tutkintoa kuten nykyään, vaan oma erillinen ja itsenäinen tutkinto. Kuitenkin käytännössä edelleen suurin osa uusista opiskelijoista saa heti oikeuden pääsykokeissa opiskeluun maisteriin saakka. Kandidaatin ohjeellinen laajuus on määritelty kolmen lukuvuoden kokopäiväisen opiskelun työmäärää vastaavaksi. Maisteri on laajuudeltaan kaksivuotinen. Valmis kandidaatti voi tietyillä edellytyksillä siirtyä maisteriopintoihin toiseen pääaineeseen tai kokonaan toiselle alalle. 2. N YKYINEN OPINTOVIIKKO määritellään keskimäärin 40 tunniksi opiskelijan työtä. Uusi mitoitus, opintopiste, perustuu täysipäiväisen opiskelijan keskimääräiseen vuosityömäärään, joka on määritelty 1600 tunniksi. Yksi vuosi kokopäiväistä opiskelua on määritelmällisesti 60 opintopistettä. Uuden järjestelmän kurssit on myös mitoitettu opintopisteinä. Laskennallisesti kolmevuotiseksi suunniteltu kandidaatin tutkinto on näin laajuudeltaan 180 opintopistettä, ja sen päälle suoritettava kaksivuotinen maisterintutkinto 120 opintopistettä. Kyse on minimilaajuuksista kuten nykyisessäkin järjestelmässä, eli kukin opiskelija voi edelleen opiskella niin paljon kuin sielu sietää, jos opintotuki sen kestää. Vanhojen tutkintovaatimusten mukaisesti aloittaneilla on vuoteen 2008 saakka aikaa suorittaa tutkintonsa vanhan mallin mukaisena. Vanhan järjestelmän opiskelijat voivat kuitenkin siirtyä opiskelemaan uusien vaatimusten mukaisesti. 3. OPINTOSUORITUSTEN arvosteluasteikko myös muuttuu Jyväskylässä. Yliopiston hallitus päätti huhtikuun kokouksessaan ottaa käyttöön viisiportaisen arvosteluasteikon. Opintojaksot arvostellaan elokuun alusta lähtien kokonaislukuina 1–5. Puolikkaat ja miinukset poistuvat. Opintorekisteri muuntaa vanhojen asteikkojen mukaisesti arvioidut opintosuoritukset viisiportaiseen asteikkoon automaattisesti. Tutkintoon kuuluvien opinnäytteiden, esimerkiksi pro gradu -tutkielmien arvosteluun muutos ei vaikuta. Antti Vesala koposihteeri@jyy.fi Uusissa tutkinnoissa yliopiston perinteiset rajat rytisevät Kaksi tutkintoa, opintoviikot pisteiksi ja arvosteluasteikoksi 1–5 Lukuvuosi jaetaan viiteen Samaan aikaan tutkinnonuudistuksen kanssa Jyväskylässä jaksotetaan lukuvuosi uudelleen viiteen periodiin. Sekä syysettä kevätlukukausi jaetaan kahteen periodiin, joiden välissä on mahdollista pitää opetuksesta vapaa viikko. Kesäopetus muodostaa erillisen periodinsa. Heinäkuu on pääsääntöisesti opetuksesta vapaa, mutta joka kuukausi pitää järjestää vähintään yksi tenttipäivä. V IIDAKOSSA on mukava olla. Lämpö ja purevat hyönteiset voivat tosin käydä hermoille, jos ei ole kunnolla varustautunut. Opetusministeriössäkään ei enää haluta yliopistojen teroittavan viidakkoveitsiään sadoilla erillisillä valintakokeilla, vaan lähtevän mieluummin käsi kädessä pois villieläinten joukosta – avaraan ja viileämpään yhteishakujärjestelmään. Erilaiset työryhmät ovat jo 1960-luvulta lähtien viritelleet erilaisia yhteistoimintamalleja, ja raportteja on kirjoiteltu, mutta opetusministeriö on vasta viime vuosina herännyt todella toimimaan. Myös yliopistoista on löytynyt pitkästä aikaa laajempaa kehittämishenkeä. O PETUSMINISTERIN asettama yliopistojen yhteishakujärjestelmän käytännön toteutusta suunnitteleva projektiryhmä on saamassa työnsä päätökseen. Ryhmän tehtävänä oli myös laatia esityksiä yhteisvalinnan edistämiseksi yliopistoissa. Ryhmän puheenjohtajana toimiva Jyväskylän yliopiston emeritusprofessori Kari Sajavaara sanoo olevansa optimistinen valintaviidakon selvittämisessä. ”Yliopistoissa pitäisi ajatella enemmän hakijaa. Valtakunnallinen yhteishaku tai jopa alatai ainekohtainen yhteisvalinta helpottaisivat tilannetta”, Sajavaara toteaa. ”Kirjojen luettamisesta pitäisi päästä eroon. Pitäisi siirtyä soveltaviin ja aineistopohjaisiin kokeisiin. Voitaisiin myös miettiä, olisiko yliopistossa mahdollista tehdä yhteiskoetta, joka mittaisi käytännön opiskelussa edellytettäviä taitoja.” Sajavaaran mielestä yleisemminkin äidinkielen ylioppilaskokeen arvosanoja pitäisi painottaa nykyistä enemmän valintapisteissä, koska koe kuvaa yllättävän hyvin nuoren ylioppilaan ajattelun kehittymistä. Englannin kielen professorin tittelillä yliopistouransa tehnyt Sajavaara korostaa, että valintokoeviidakko myös viestii kymmenille tuhansille hakijoille jotain. Hän kysyy, onko yliopisto valintakokeidensa kaltainen: hajanainen, epälooginen ja mitattavien asioiden suhteen sattumanvarainen. Näin saattavat vuodesta toiseen järjettömiltä tuntuviin valintakokeisiin osallistuvat hakijat ajatella ja siirtyä esimerkiksi ammattikorkeakouluun. ”Ensin pitäisi vähentää merkittävästi hakijoiden kokonaisjoukkoa. Nyt yliopistojen valintakoneistossa pyörii vuodesta toiseen yli 60 000 hakijaa”, Sajavaara kertoo. ”Tiedekuntatason yhteistyössä olisi paljon kehittämistä. Valtakunnallisella tasolla pitäisi sopia, missä aineissa ja millä aloilla kannattaisi ryhtyä yhteisiin valintakokeisiin tai edes yhteisiin valintaperusteisiin.” T ÄLLÄ HETKELLÄ Suomen yliopistoissa on Kari Sajavaaran mukaan 539 opiskelijavalinnoista vastaavaa yksikköä ja tilanne on kehittynyt valtakunnallisestikin sattumanvaraisesti. Yliopistoihin lähetetään joka vuosi yli 60 000 hakemusta. Ahkerimmat hakevat pariinkymmeneen paikkaan. Nykyisillä opetusministeriön asettaman projektiryhmän suunnitelmilla alkaen vuoden 2008 valinnasta yliopistoihin haettaisiin yhdellä elektronisella hakemuksella, jossa hakijat laittavat paremmuusjärjestykseen korkeintaan yhdeksän hakukohdetta. Kaikkien yliopistojen hakuajat yhtenäistettäisiin. Itse valinta tehtäisiin yliopistoissa vanhalla systeemillä. Vuoden 2010 yliopistovalinnoissa mukaan tulisi valtakunnallinen tietotekninen sijoitussajo, joka tehtäisiin hakijoiden asettamien hakukohteiden paremmuusjärjestyksen mukaan. Uudella järjestelmällä hakija voisi aina vastaanottaa korkeimmalle sijalle priorisoimansa opiskelupaikan, johon valintamenestys oikeuttaa. Lisäksi hän voisi jäädä jonottamaan ylemmäksi valitsemaansa paikkaa. Vapautuneet paikat voitaisiin sitten heti jakaa samassa hakujärjestelmässä uudelleen. P ROFESSORI K ARI S AJAVAARA näkee hyvänä, että yliopistoon pyrkivien jonossa on tulevaisuudessakin joku raja ja valintaprosessi. ”Ylioppilaaksi tulee paljon nuoria sellaisilla papereilla, joilla ei ole yliopisto-opintoihin edellytyksiä.” Professorin mukaan tärkeätä olisi myös nostaa ylioppilastodistuksen arvoa valintavaiheessa. Yhtenä turhana valintakoe-esimerkkinä hän mainitsee kielet, joissa hakijoilta testataan kielitaitoa heti yo-kokeen jälkeen uudelleen. ”Käytännön syistä valintakokeet ovat järkeviä. Se on yksi motivaation mittari. Aineissa, joihin pääsee pelkällä ylioppilastodistuksella, on ongelmana usein suuri keskeyttävien määrä.” Sajavaara ei kuitenkaan näe pulmallisena valtion suuria tavoitteita kansansa korkeakouluttamisessa. ”Olen jonkinlainen idealisti ja uskon, että korkeampi koulutus takaa yhteiskunnassa jotain. Yliopistojen ongelmana ei ole opiskelupaikkojen suuri kokonaismäärä tai suuri sisäänpääsyprosentti, vaan olemassa olevien yksiköiden pienuus.” Toni Peltonen Yliopistoissa pyritään yhteishakuun 2008 Opetusministeriö ajaa yliopistoja ulos valintakoeviidakosta Pekka Salojärvi. Kari Sajavaara haluaisi painottaa valintakokeiden soveltavuutta. H ANS -P ETER W ECKMAN
• reuna huomautus Jari Peltola T ELEVISION KOKKIOHJELMAT ovat varmasti lisänneet ihmisten innostusta ruoanlaittoon. Tämä on hyvä asia, sillä kyllähän itse kokattu ateria aina kaupan einekset voittaa. Muutama varoituksen sana on silti paikallaan, sillä kotikokin kannalta olennaista on se, mitä näissä kokkiohjelmissa ei näytetä tai sanota. E NNEN KAUPASSA KÄYNTIÄ on hyvä muistaa, että juuri ne ainekset, joita ilman jotakin ruokaa ei voi tehdä, on yleensä myyty loppuun, tai aineksia kuljettava jakeluauto on kaapattu Kuubaan. Siksi on hyvä kirjoittaa ruokalistaan parin kolmen eri ruokalajin ainekset. Rahaa kannattaa varata mukaan riittävästi, sillä jos reseptiin tarvitaan puolikas maustekurkku, toimitusvaikeuksien vuoksi myytävänä on juuri silloin ainoastaan aamin kurkkutynnyreitä. Myöskään reseptissä mainittu pieni purjo ei kuulu kauppojen valikoimiin, vaan pienimmilläkin hyllystä löytyvillä purjoilla voi helposti piiskata matot ennen kokkaamisen aloittamista. Kotikokin pitää myös olla vähintäänkin kohtuullinen matemaatikko, ellei hän sitten halua omistaa paria sataa erilaista mitta-astiaa. Maailmassa näyttää olevan salaliitto, jonka mukaisesti ainesosat merkitään resepteihin desilitroina, mutta kauppojen paketeissa ainesmäärät ovat grammoina. Saman tien voisi luoda ihmisten kiusaksi reseptin, johon tarvitaan kolme kyynärää riisiä tai vaikkapa puoli jaardia jauhoja. J OS RUOAN VALMISTAMISEEN tarvitaan uunia, on hyvä tietää, että uunin sisällä ei suinkaan vallitse se lämpötila, mitä uuni itse väittää. Tämän asian saa selville laittamalla uunin sisään erillisen sisälämpömittarin. Uunin oman mittarin ja sisälämpömittarin lukemat eroavat yleensä niin paljon toisistaan, että toinen on ilmiselvästi väärässä. Tosin on aina mahdollista, että uuni onkin oikeassa, ja sisälämpömittari on rikki. Varmaa on ainoastaan se, että esimerkiksi uunipellillistä lihapullia paistettaessa köttipullat joko palavat karrelle tai saavat vaihtoehtoisesti flunssan. Sinnikäs kotikokki voittaa silti vastoinkäymiset, ja lopulta ruoka on valmista tarjottavaksi vieraille. Kokkiohjelmissa vieraana on nälkäisiä palomiehiä tai muita kiitollisia syöjiä. Tosielämässä illalliselle kutsutun perheen isä on marinoinut etukäteen itseään viinissä ja menettänyt samalla ruokahalunsa. Hänen puolisonsa on uudella naistenlehdissä mainostetulla dieetillä, jossa syödään ainoastaan raakaa jamssia, ja perheen uushippitytär ei syö eettisistä syistä mitään. Ja vaikka vieraiksi olisikin onnistunut kutsumaan aivan kunnollista porukkaa, he toteavat pöytään kutsuttaessa, että voi, ei meillä ole nälkä kun just syötiin ennen kuin lähdettiin. K AIKESTA HUOLIMATTA ruoanlaitto on hyvä harrastus, jossa oppii jatkuvasti uusia asioita. Vai tiedättekö te, mitä maksaisitte kaupan vihannesvaa’an mukaan, jos olisitte artisokka? jari.peltola@jyu.fi Tuntematon kokkisota Politiikka (laji). Jos oma tylsä elämä alkaa kyllästyttää, lähde politiikkaan. Siinä saat sorkkia vapaasti kaikkien ihmisten elämää ja turpaankin tulee vain joka neljäs vuosi. Puu (lämmitysmuoto). Uusiutuva luonnonvara rätisee rauhoittavasti. Eikä sen vuoksi tarvitse lähteä sotimaan Lähi-itään. Mielikuvitus (ajatusprosessi). Vanha kunnon kaksiteräinen miekka jättää aina pulaan, kun sille olisi tarvetta, ja kirmaa valtoimenaan, kun sille ei ole aikaa. Poikkeuksetta. 4 NÄKÖKULMIA 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI alkukirjoitus 4. toukokuuta 2005 toimitus suosittelee: Suomen työilmapiirissä olisi kirveellä töitä k u v a tu k si a Jyväskylän Ylioppilaslehti Toimituksen yhteystiedot: Opinkivi, I kerros Keskussairaalantie 2, 40600 Jyväskylä Puhelin: (014) 260 3360 Faksi: (014) 260 3928 Sähköposti: jylkkari@jyy.fi Nettisivut: www.jyy.fi/jylkkari Päätoimittaja Toni Peltonen (014) 260 3359 / 044 531 1099 / paatoimittaja@jyy.fi Toimittaja Juha Mäkinen (014) 260 3360 / 050 369 8285 / toimittaja@jyy.fi Visualisti Hans-Peter Weckman (014) 260 3973 / 040 568 3696 / weckman@cc.jyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri Paula Rouhiainen (014) 60 7226 Jylkkärin vuositilaus maksaa JYYn jäsenille 8 euroa ja muille 25 euroa. Osoitteenmuutokset ilmoitetaan ylioppilaskunnan keskustoimistoon, puh. (014) 260 3355. Ilmoitusmyynti: Vexi Virtanen, Veximedia 050 592 3696 / Fax: (014) 618 633 Valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy (02) 233 1222 Ilmoituksenvalmistus Grafiikka Rutanen (014) 216 315 / 050 596 2444 / grafiikka@rutanen.fi Jyväskylän Ylioppilaslehti on Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Lehti ilmestyy 16 kertaa vuodessa lukukausien aikana. Kaupunkinumeron painos 53 000 kpl. Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015) 348 1200 ISSN 0356–7362 Tutkija: Jääkiekon MM-voittoa ei ehkä tapahtunut Suomi ei ehkä voittanutkaan jääkiekon maailmanmestaruutta vuosikymmen sitten, väittää Jyväskylän yliopiston nollatutkimusyksikön johtaja piispa Henrik. ”Kollektiivinen alitajunta. Arkkityyppi. Fallos. Ratkaisematon oidipaalinen kriisivaihe”, emeritusprofessori Henrik sanoi. Mikäli väite pitää paikkansa, esimerkiksi Turun tuomiokirkossa pyhäinjäännöksenä säilytettävä Timo Jutilan laminoitu haima olisi väärennös. Pelaajia uutinen ei hätkähdyttänyt. ”Taas lähdetään pelaamaan täydet 58 minuuttia”, sanoi Tanja Karpelan hotellihuoneesta aamuyöllä tavoitettu Suomen maajoukkue. Asiasta kuultuaan Marty McFly matkusti ajassa taaksepäin ja auttoi isäänsä viettelemään äitinsä lukion päätöstansseissa. Totuuden tietotoimisto http://lehti.samizdat.info Lehti TTT:n uutisia R uotsalainen Dagens Nyheter (DN 12.4.2005) kertoo tutkimuksista, joiden mukaan työpaikan avoimempi ja rakentavampi ilmapiiri pyyhkisi pois noin 90 prosenttia naisten sairauspoissaoloista ja saman verran miesten pitkäaikaisista sairauslomista. Tulos kertoo maalaisjärjelläkin tavoitettavissa olevan asian, että huonossa työpaikassa ei ole kiva olla. Eikä se välttämättä liity itse työntekoon, vaikka huono ilmapiiri taatusti vaikuttaa työn lopputulokseen. Tämä suomalaistenkin työterveysasiantuntijoiden saarnaama asia tuntuu olevan pimennossa edelleen laajassa osassa työelämää. Työterveyslaitoksen kartoituksissa työtyytyväisyyttä eniten lisääväksi tekijäksi on havaittu työn hallittavuus. Mitä enemmän työntekijä kokee olevansa ”tehtäviensä tasalla” ja pystyvänsä vaikuttamaan työtapoihinsa, sitä tyytyväisempi hän on, ja sitä vähemmän hän on poissa töistä. Erityisesti pahaa oloa lisää, jos työntekijän työtapoja parantavat ehdotukset menevät esimiestasolla kuuroille korville. Preppauksen paikka olisi myös yliopistolaitoksella. Monissa laitoksissa Jyväskylänkin yliopistossa henkilökunta sairastaa jatkuvasti, kun työilmapiiri oirehtii käytävien poikki lähetettävistä kirjattuista kirjeistä ja moni ei koe hallitsevansa omaa työtaakkaansa. O sallistuin männäviikolla Johtaminen toimituksessa -esimieskoulutukseen, ja sieltä jäi käteen hyvien ideoiden lisäksi havainto, miten monen sortin tallaajaa sitä esimiehinä on. Erään suuren sanomalehden uutispäällikkö avautui ahdistuksestaan, jota hän koki vanhan esimiehensä aikana. Esimies oli aina työn tuoksinassa heittänyt toimittajille vitsintynkää, eikä ”oikeaan työntekoon” pystynyt keskittymään. Esimieheksi noussut avautuja kertoi, että nyt tämä peli on loppunut. Se siitä avokonttorin ilmapiiristä. Samaa virttä jatkoi kouluttaja. Hän selitti kädestä pitäen reikäleipäesimerkillä, miten työpaikalla usein se ”oman elämän asioiden” -reikä leivässä kasvaa ja kasvaa, ja pian ei varsinaisesta leivästä eli työstä ole mitään jäljellä, kun työpaikoilla vaan vatvotaan yksityisasioita. Käsittämättömän vanhanaikaista ja lyhytnäköistä työsaarnaa siis. Tietenkin myös esimiesten pitäisi olla ihmisiä ja tukea työkaveria tarvittaessa. Muutenkin kuin vain toteamalla, että privaattireikä on liian suuri ja takaisin sorvin ääreen. M inun henkilökohtaista työssä jaksamistani ovat eniten helpottaneet menneen syksyn ja kevään aikana oivat työkaverit Juha Mäkinen ja Hans-Peter Weckman. Molemmat hyvät miehet jättävät Jylkkärin kesän aikana. Kiitos jaksamisesta. Tuntemattomaan syksyyn täytyy suunnistaa uusien työkavereiden kanssa ja yrittää taas luoda sitä työilmapiiriä. Onneksi työhuoneessani on aina näköpiirissäni lehtiotsikko: ”Huono esimies pilaa hyvänkin työpaikan”. Tämä tosiasia muistaen, hauskoja kesätöitä tai kesälomia kaikille Jylkkärin lukijoille. Kiitos aktiivisuudesta. Palataan syksyllä. Toni Peltonen
• jyy pää Juha Koskinen 5 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Sini Vänni, 26, musiikkikasvatus: ”En ehkä pakolliseksi sitä haluaisi, mutta kyllä sitä varmaan olisi hyödyllistä lukea muuten. Olisi ihan hyvä tietää esimerkiksi sanojen alkuperästä.” Juho Kallio, 21, liikuntapedagogiikka: ”Ei. Jos sitä tarvitsee opinnoissaan, niin hyvä että sitä voi opiskella. Meilläkin latinaa pitäisi jonkin verran opiskella esimerkiksi anatomian opinnoissa, mutta ei siitä käytännön hyötyä ole.” Mari Kantola, 22, kasvatustiede: ”En itse näe siinä järkeä, koska sillä ei kuitenkaan ole mitään käyttöä.” Paavo Kuukasjärvi, 22, yhteiskuntapolitiikka: ”En usko. Ehkä jos se nidottaisiin johonkin historiaopintoihin.” Pitäisikö latinan olla yliopistossa pakollinen? kuvattua Ylioppilaskunnan vapunvietto käynnistyi perinteiseen tapaan Minna Canthin patsaan lakituksella. Kunniallisesta tehtävästä huolehti tänä vuonna JYY-cupin voittanut miesryhmä Black Mambas. Alkoholillakin oli tiemmä osuutta asiaan. Kuka suojelisi Lapin aikamiespoikia? Viime aikoina on ollut muotia kerätä nimilistoja Lapin metsien suojeluhankkeiden puolesta. Jopa Greenpeace on ryhtynyt Lapin metsien ylimmäksi ystäväksi. Metsien suojelu on kannatettava asia, mutta kuka suojelisi Lapin aarniometsien viimeisiä asukkaita – aikamiespoikia? Itä-Lapissa sijaitsevan Savukosken pinta-alasta on suojeltu erilaisin toimenpitein kolmasosa. Työttömyysprosentti on 30. Työttömistä valtaosa on peräkylien ’vanhoja poikia’, jotka ovat jääneet pitämään taloja lämpiminä. Naimaikäiset naiset ovat ajat sitten lähteneet etelään opiskelun ja työn perässä. Apua vaimojen puutteeseen ei tuo edes rajantakainen Venäjä. Mielenkiintoinen piirre Lapin metsien suojelussa on se, että väestö vähenee koko ajan luontaisen poistuman ja muuttoliikkeen ansiosta. Luonto valtaa takaisin ihmisen asuttamia alueita. Miksi suojella erikseen Lapin metsiä, kun EU:n ja Suomen aluepolitiikka hoitaa homman meidän puolestamme? Suomalaiset ovat muuttamassa takaisin keskiaikaisille asuinalueilleen. Muutaman vuosikymmenen päästä Lapissa ei asu juuri ketään. Esimerkiksi Pelkosenniemellä syntyi viime vuonna vain neljä lasta. Ei sellaisella väestönkasvulla saada tuhoa aikaan. Metsäpinta-ala kasvaa, kun asukkaita ei enää ole. Metsien suojelun toimenpiteet tulisi kohdentaa ensisijaisesti Etelä-Suomeen. Lappia on suojeltu jo ihan tarpeeksi. Metsien sijaan Lapin aikamiespojat voisivat olla seuraava suojelukohde. Arto Alajoutsijärvi Draamakasvatus – yliopistomme valttikortti Ainejärjestöjemme opiskelijat ovat huolestuneita muiden kuin opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoiden mahdollisuudesta opiskella tulevaisuudessa draamakasvatusta sivuaineena. Draamakasvatuksen opinto-oikeutta hakee vuosittain noin 100 eri tiedekuntien opiskelijaa, joista noin puolet on humanistisen tiedekunnan opiskelijoita. OKL on ilmoittanut, ettei se enää jatkossa järjestäisi draamakasvatuksen opintoja muille kuin omille opiskelijoilleen, jos humanistinen tiedekunta ei osallistu opintojen rahoitukseen. Tätä kirjoitettaessa on vielä epäselvää, miten tilanne ratkeaa. Jyväskylän yliopisto on profiloitunut vahvasti opettajankoulutukseen ja sen kehittämiseen. Olisi tärkeää, että näihin panostettaisiin myös jatkossa. Monenlaisten opetusmenetelmien oppiminen on tärkeää opettajille, että he voisivat ottaa huomioon erilaiset oppijat ja heidän oppimistyylinsä. Draama tarjoaa oppilaille mahdollisuuden oppia toiminnan, kokemusten ja elämysten kautta ja tuo oppimiseen myös taiteen ja esteettisyyden näkökulman. Draamaa voidaan käyttää opetusmenetelmänä monien eri oppiaineiden opetuksessa. Ilmaisutaitoa opetetaan koulukohtaisena aineena lukiossa ja peruskoulun luokilla 7–9. Siellä sitä opettavat nimenomaan aineenopettajat. Draamakasvatuksen aineopinnot suorittamalla esimerkiksi äidinkielen ja kirjallisuuden opettajat ovat saaneet pätevyyden opettaa myös ilmaisutaitoa. Jos ilmaisutaidon opettajien koulutus loppuu, mistä saadaan perusopetuksen 7.–9. luokille ja erityisesti lukioon päteviä ilmaisutaidon opettajia? Opettajan työn lisäksi draama on arvokas työväline myös monissa muissa ammateissa, kuten psykologin tai viestintäkouluttajan työssä. Draamakasvatuksen sivuaineopinnot mahdollistavat työskentelyn esimerkiksi draamakouluttajana, draamapedagogina, opistotason kurssien ohjaajana, yrittäjänä, yliopistonopettajana tai tutkijana. Moni opiskelija on hakeutunut Jyväskylän yliopistoon juuri draamakasvatuksen sivuainemahdollisuuden vuoksi. Toivomme, että Jyväskylän yliopisto näkee draamakasvatuksen opinnot edelleen valttikorttinaan erottua positiivisesti Suomen yliopistojen joukosta ja mahdollisuutenaan tarjota opiskelijoilleen monipuolisia ja tulevaisuuden työelämässä sopivia tutkintoja. Tarvitaan tahtoa ja yhteistyötä, jotta sivuaineopintojen jatkuminen voitaisiin turvata myös muille kuin opettajankoulutuslaitoksen opiskelijoille sekä ensi syksynä että jatkossa. Toivomme myös, että opiskelijoita koskevia asioita käsiteltäisiin jatkossa avoimemmin, tiedotettaisiin suunnitelluista muutoksista opiskelijoita ja kuultaisiin heitä päätöksiä tehtäessä. Humanistisen tiedekunnan ainejärjestöistä: Magna Carta, Opus, Pedaali, Trioli, Parku, Stimulus, Sane, Rana, Sputnik Esko Ahon Sitra on parempiosaisten asialla Viime viikolla julkaistu Suomen itsenäisyyden juhlarahaston eli Sitran raportti Suomi innovaatiotoiminnan kärkimaaksi esittää yliopisto-opiskelun muuttamista maksulliseksi. Kyseessä on masentava esimerkki siitä, miten hyvinvointivaltion keskeisimpiä rakenteita, julkista ja opiskelijalle maksutonta korkeakoulutusta, pyritään siirtämään markkinoiden piiriin. Koulutus on Suomen tärkein kilpailuvaltti, minkä raportti myös toteaa. On kummallista, että Sitra haluaa romuttaa hyvin toimivan järjestelmän kulmakiven, tasa-arvon. Yrittäjyysvajetta sillä ei ratkaista. Maksuttomalla korkeakoulutuksella on useita etuja koko kansakunnan lahjakkuusreservin hyödyntämisen näkökulmasta. Korkeakoulutuksen maksullisuus vähentäisi vähävaraisten nuorten koulutukseen hakeutumista ja ehkäisisi sosiaalista liikkuvuutta. Monimutkaiset opintosetelijärjestelmät eivät näitä ongelmia ratkaisisi. Sitra mainostaa verkkosivuillaan olevansa Suomen ja suomalaisten asialla. On vaikea nähdä, miten suomalaisen yhteiskunnan keskeisimmän voimavaran, koulutuksellisen tasa-arvon, murentaminen palvelee tavallisten suomalaisten etua? Esko Ahon aikana Sitran iskulause olisi aika vaihtaa muotoon: Etelärannan ja parempiosaisten asialla. Esa Suominen puheenjohtaja Sosialidemokraattiset Opiskelijat Mielipidekirjoitukset sähköpostitse osoitteeseen jylkkari@jyy.fi. Kirjoita lyhyesti. Toimitus varaa oikeuden lyhentää ja käsitellä kirjoituksia tarvittaessa. O LETTEKO JO KUULLEET saman huhun kuin minä: Suuri Liitto natisee liitoksissaan. Tämä nykyinen konservatismin ja saavutettuihin etuihin tarrautumisen malliliitto oli joskus aikoinaan rohkea yritys maailman parantamiseksi. Tarkoitan siis SYL:iä eli Suomen ylioppilaskuntien liittoa. Parhaillaan ylioppilasliike tekeekin SYL:n johdolla strategiatyötä, jonka lopputuloksena toivottavasti revitään vanha nahka ja luodaan uusi. Opetusministeri Tuula Haatainen (sd) heitti taannoin, että alueelliset yliopistot pitäisi hallinnollisesti yhdistää. Jyväskyläkin naitettaisiin Vaasan kanssa Keski-Suomen yliopistoksi. Ministerin suunta on oikea, mutta yliopistot voisivat omalla toiminnallaan tehdä kaavailut tarpeettomiksi. Nyt yliopistot opettavat monia aloja, joilla heidän opetuksensa ja tutkimuksensa eivät ole korkeimmalla tasolla. Ikävä kyllä, kun kaikki tekevät kaikkea, niin kukaan ei tee mitään kunnolla. Järkeistämiseen ei päästä ilman yliopistojen itsetutkiskelua vahvoista ja toisaalta karsittavista aloista. Työn pitää alkaa tänään jokaisessa yliopistossa. Myös ylioppilaskuntien pitäisi vahtia yliopistojensa koulutuksen laatua. Jokaiselle opiskelijalle kuuluu sen arvoinen koulutus, että hänen kannattaa käyttää mahdollisuutensa korkeakoulutukseen juuri siihen. Suomalaiset ylioppilaat ansaitsevat parasta mahdollista koulutusta. Työelämänkin näkökulmasta vain paras on kyllin hyvää. M UTTA KUKA olisi aloitteellinen? Ajaisiko henkilökunta oman laitoksensa lopettamista? Varmistaisiko rehtori lopettamispäätöksillään kautensa olevan viimeinen? Vai voisivatko ylioppilaat ymmärtää sen mikä on parasta? Tähän asti ylioppilasliike on ollut yhtä jämähtänyt kuin ympäröivä yhteiskunta. Uudet ideat ovat harvassa ja 140 000 opiskelijan liike ei pääse tavoitteistaan helposti sopuun. Opiskelijat kiintyvät omiin aloihinsa ja puolustavat laitoksiaan kuin professorit. SYL:n strategiatyön harteilla onkin raskas pelastajan viitta. Missä voisi käydä keskustelua, jossa sovittaisiin ylioppilasliikkeen oppiaineiden alasajolistasta? Kirjoittaja on JYYn edustajiston ja Suomen ylioppilaskuntien liiton hallituksen jäsen. Jähmettyneet ylioppilaat liikkeelle vapaa sana J UHA M ÄKINEN
• J YVÄSKYLÄN S INFONIA valmistautuu konserttiinsa yleisön valuessa sisään Taulumäen kirkkoon. Osa muusikoista odottelee sivummalla, osa ottaa vielä tuntumaa soittimiinsa. Viulisti Igor Ostrovski tapailee Rossinin alkusoittoa yhdessä kollegansa Marjaana Holvan kanssa. Ostrovski on soittanut Jyväskylän Sinfoniassa vuodesta 1991 lähtien. Kotoisin hän on Ukrainasta, ja viimeiset kahdeksan vuotta ennen Suomeen muuttoaan hän asui Valko-Venäjällä. Tuolloin molemmat maat olivat vielä osa Neuvostoliittoa. Ostrovskin ex-vaimo ja tytär asuvat yhä Minskissä, mutta Igor ei entistä kotimaataan kaipaile. Suomeen tulonsa jälkeen hän on käynyt Valko-Venäjällä vain kerran, ja siitäkin on yli kymmenen vuotta. Suomen kansalaisuuden hän sai seitsemän vuotta sitten. Ostrovskin perhetaustalla olisi ollut ihme, jollei pojasta olisi tullut viulistia. Hänen isänsä oli kapellimestari ja viulisti, äiti taas viulunsoiton professori. Pikku-Igorin käteen viulu lyötiin ensimmäisen kerran kuusivuotiaana. ”Äiti sanoi: ’Ota viulu’ eikä minulla ollut valinnan varaa. Se on sekä hyvä että huono asia. Olen saanut musiikista ammatin, mutta en osaa tehdä mitään muuta, esimerkiksi korjata autoa.” Autot ovat musiikin ohella Ostrovskin toinen intohimo. Suomessa viettämiensä 15 vuoden aikana hänellä on ollut jo kahdeksan autoa. Olohuoneessaan hänellä on vaikuttava pikkuautojen kokoelma. J YVÄSKYLÄN S INFONIAN nykyinen ylikapellimestari Patrick Gallois saa Ostrovskilta kiitosta ikkunoiden avaamisesta ulkomaailmaan. ”Kymmenen vuotta sitten soitimme Jyväskylän ohella vain Mikkelissä ja Suolahdessa. Nyt olemme käyneet muun muassa Puolassa, Japanissa ja Ranskassa.” Kotikaupungissaan sinfonia soittaa vuoroin kaupunginteatterissa ja Taulumäen kirkossa. Kummankin akustiikka jättää toivomisen varaa. Ostrovski muistelee kaihoten japanilaisia konserttisaleja – niiden akustiikka oli ”zzzuper!” Säveltäjistä kaksi on ylitse muiden: klassinen Mozart ja romanttinen Tshaikovski. Jälkimmäisen kehumisessa eivät Ostrovskilla tahdo sanat eivätkä eleet edes riittää. ”Tshaikovskin romantismi ilmentää venäläistä luonnetta. Hänen musiikkinsa käy kaikille – vaikka joku ihminen ei ymmärtäisi mitään musiikista, Tshaikovski osuu heti sydämeen. Kun soitamme Tshaikovskia, yleisö ei voi nukkua!” Myös klassinen rock maistuu viulistille. Auton cd-soittimeen hän kelpuuttaa vain kaksi suursuosikkiaan: Deep Purplen ja Chicagon. Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi 6 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI End for professorship of Latin? The destiny of Latin teaching in the Jyväskylä University is set after a year long debate. The episode also received national attention, because of Jyväskylä’s reputation as being Finland’s Athens. The Faculty of Arts and principal Aino Sallinen have agreed in midMay that the position of lecturer of Latin still remains in the Department of Languages but the professorship of Latin that has been vacant since 1999 will be abolished. At the same time a professorship of Antiquity will be established for the department of History and Ethnology. The new professorship will be linked as a part of the History of Mind Research unit. According to the agreement it is important that the person chosen for this professorship has knowledge of Latin, and most preferably of Greek, too. Both the general agent of the subject, Anne Helttula, lecturer of Latin and the students’ association of Latin are still critical towards the proposed resolution. According to them, it would work best if the vacant professorship of Latin would simply be filled. They do not accept the creation of the new professorship to another department. New degrees rattle the university Next autumn, the university studies of all students will change in Finland as the degree structure becomes twophased, study weeks turn into study points and the evaluation grades change from three grades to one to five scale. These changes are due to a new university law and degree statute that come into effect in beginning of August. The changes looks more radical on paper than it really is in practice. The main change is that present Master’s degree is divided clearly into two different degrees: Bachelor’s and Master’s. The Bachelor’s degree, that is estimated to take three years, is worth 180 study points. In addition to that a two-year Master’s degree which is worth 120 study points. Also starting from next August, study modules will be graded on a scale from one to five. Museum meets the public The university museum has, besides its actual exhibition space, departmental exhibitions in various buildings of the university. The exhibitions that are arranged by students of museology tell about different phases of the buildings and departments functioning in them and also present both people and phenomena of university’s history. In the corridor of Sports Department there is the office of Lauri “Tahko” Pihkala, the father of Finnish baseball and in the lobby of sports hall U2 one can experience the atmosphere of wintery sports class. In the exhibitions of Educa, Historica and Oppio there is information about the life of student teachers in boarding school. Translated by Antti Airaksinen news in brief u u d e t s u o m a la is e t Sarjassa jutellaan Jyväskylässä asuvien maahanmuuttajien kanssa. Viulistiperheen vesa soittaa Sinfoniassa H ANS -P ETER W ECKMAN Jyväskylän Kesän avajaiskonsertissa heinäkuussa Igor Ostrovski pääsee soittamaan suursuosikkinsa Tshaikovskin sinfonian nro 5. M AAHANMUUTTAJAT ovat tuoneet merkittävän lisän suomalaiseen kulttuurielämään. Pelkästään Jyväskylän Sinfoniassa soittavat Igor Ostrovskin ohella puolalainen Jerzy Hoffman, englantilainen Gary Littler ja venäläinen Dmitri Vasilevsky. Ylikapellimestari Patrick Gallois on Ranskasta. Suomalainen rock sai kasvuvaiheessaan kansainvälistä maustetta muun muassa Jim Pembroken ja Frank Robsonin myötä. Monet nuoremman polven popparit ovat saaneet nauttia Nick Trianin tuottajantaidoista. Suomen tunnetuin maahanmuuttajakulttuurintekijä on varmasti Neil Hardwick. Vuonna 1969 Suomeen muuttanut Hardwick on luonut mittavan uran suomalaisen teatterin ja tvviihteen parissa. Maahanmuuttajat rikastuttavat kulttuurielämää E NSIKSI minä haluaisin sanoa, että tämä vaihto-opiskelijakokemus on ollut paras aikaa minun elämässäni. Kokemuksen alussa minä en ole tienyt mitä tapahtuisi. Minun mielestä minä on muuttunut moneissa erillaisissa tavoissa. Esimerkiksi suomeen tulostani alkaen, minä on aloittanut joskus juoda olutta. Minua hävettää siitä koska yhdysvalloissa minä en ole juonut olutta ollenkaan. Se on totta, että suomessa oluen juominen on erittäin suosittua. Minusta suomessa kaikki on enemmän kallista kuin USA:ssa erityisesti olutta. Saunominen ja alastomien lumien hyppääminen ovat olleet ehdottomasti muistettavia kokemuksia. Se on myös totta, että suomessa on tosi kylmä ilmasto. Kuitenkin, minä pidän kylmästa säästä ja lumesta. Suomessa minä opin mennä mäkeä alas lumilautalla ensimmäisen kerran. Minä osaan tietysti todellakin puhua suomea paremmin nyt. Se on ollut vaikea joskus puhua suomea suomalaisten kanssa, koska he haluavat harjoitella englantia minun kanssa. Kuitenkin, se on ollut helppo harjoitella suomea kauppoissa ja kaupungissa, koska molemmissa paikoissa ihmiset puhuvat suomea minun kanssa. Näennäisesti suomalaisten mielestä, heille minä näytän suomalaiselta. Se on ollut myös helppo harjoitella suomea minun kavereiden kanssa koska he tietävät että haluan puhua suomea paremmin. M INULLA OLI neljä päämäärää kun minä tulin suomeen: 1. löytää monia ystäviä – suomalaisia ja ulkomaalaisia 2. opiskella suomea 3. järjestää bändi 4. etsiä ja löytää minulle suomalainen vaimo. Minä on vienyt loppuun kaikkia päämääriä paitsi neljäs päämäärä. Minun täytyy löytää vielä vaimo suomesta tai toisesta maasta. Minä luulen, että minusta tulee vaimo toisesta maasta niin kuin tshekistä. Minulla on tshekkiläinen tyttöystävä, joka minä tapasin suomessa. Hän on minun paras matkamuisto suomesta. Minun kokemuksen lopussa minusta tuntuu tyytyväiseltä ja onnelliselta. Minulla on nyt monia muistoja suomesta ja minä olen tosi kiitollinen molemmille suomalaisille ja ulkomaalaisille ystäville ja kannattajille. Teidän hyvyys on aina ajatuksissani. Minulla on ollut menestyksiä ja epäonnistumisia, mutta nämä ovat tärkeitä koska ne ovat auttaneet minua kasvaa aikuiseksi. Minä olen lähdössä tästä frigidistä maasta pian heinäkuussa, mutta minusta Suomi on aina kaunis ja erikoinen maa. Nähdään jossakin tulevaisuudessa! Jeremy Sharp js3978@students.armstrong.edu Jeremy on the finnishing line Jeremy writes his last column heroically in Finnish. Ask your finnish friends to translate.
• 7 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Part 1 3x180 Rihto Ky 3x180 R OMANIT OVAT työttömiä pummeja ja sosiaalietuuksien väärinkäyttäjiä. Tätä usein toistettua mielikuvaa vastaan taistelee Jyväskylässä romanien työllistymisen parantamiseen tähtäävän projektin pomo Merja Lehtiharju. ”Ennakkoluuloja on edelleen, asenteet ovat tosielämää itse kussakin.” Romanit ovat olleet alusta alkaen aidosti ja aktiivisesti mukana, ja kohderyhmästä on tullut paljon kyselyjä. Aihe tuntuu Lehtiharjun mukaan olevan tällä hetkellä jotenkin in. Myös yritykset ja oppilaitokset ovat lähteneet muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta innolla mukaan. ”Kysehän on yksittäisistä ihmisistä ja heidän kokemuksistaan romaneista. Siitä riippuu aika pitkälti, miten he tämän hankkeen hyväksyvät.” Merja Lehtiharjulla ei ollut romanien kanssa työskentelystä aiempia kokemuksia, kun hän aloitti uudessa pestissään marraskuussa. ”Nykyinen esimieheni teki projektista kertoessaan minuun vaikutuksen. Tämä on kyllä yksi urani mielenkiintoisimpia hankkeita.” P ROJEKTIN SUUNNITTELUVAIHE päättyi vappuun, ja nyt odotetaan enää rahoituksen varmistusta käytännön työn aloittamiseen. Varsinainen urakka onkin vasta edessä. ”Ensin kartoitamme hankkeesta kiinnostuneet romanit henkilökohtaisilla tapaamisilla ja selvitämme heidän tarpeitaan.” Samalla alkaa myös kontaktien luominen mahdollisiin työnantajiin ja tiedottaminen heidän ja romanien välillä. Tarpeiden määritteleminen ja henkilökohtaisten toimintasuunnitelmien rakentaminen luo pohjaa tiellä kohti koulutusta, työllistymistä ja yrittäjyyttä. Projektityöntekijöiden tuki auttaa matkan varrella. ”Kysymys on tavallisista ihmisistä, joihin pätevät samat keinot kuin muihinkin. Näitä ovat esimerkiksi henkilökohtaiset tapaamiset, kannustaminen, välittäminen ja yhdessä tekeminen.” Tarkoituksena on myös organisoida teatteritoimintaa komedian keinoin. Ovet ovat kaikille sketsien tekemisestä kiinnostuneille auki, myös valkolaisille. ”Teatteritoiminta on vielä alkuvaiheessa. Varsinkin ohjajaa kaivataan.” R OMANINUORET ovat muihin verrattuna suuremmassa vaarassa syrjäytyä valtaväestöstä. Nuoriso onkin Romanit työelämään -projektissa etusijalla. ”Nuorista kannattaa aloittaa. Etenkin pitää kannustaa heitä, jotka eivät heti alusta lähtien ole innostuneita.” Lehtiharjun mielestä paikallisilla romaneilla on intoa saada asioihin muutosta. Projektin kautta he pääsevät mukaan työelämän kuvioihin, mikä tuo mahdollisuuksia vaikuttaa. ”Jyväskylässä on hyviä romanityöntekijöitä, ja romanit myös omistavat yrityksiä.” Jotkut tuomitsevat turhaan koko romaniväestön yhdenkin huonon yksittäisen ihmisen aiheuttaman kokemuksen perusteella. Romaneita on vähän, joten valtaväestön harjoittama syyllistäminenkin on helppoa. Lehtiharju toivookin enemmän ihmisten välistä suvaitsevaisuutta. Suurimmat ongelmat romanien ja potentiaalisten työnantajien välillä on tiedon puute. ”Romanien kulttuuri hyväksytään, mutta samalla sitä päivitellään. Ihmisiä ehkä pelottaa, kun heillä ei ole tarpeeksi tietoa asioista.” Myös romanien koulutuksessa on puutteita. Lehtiharjulla harjoittelijana työskentelevän Miska Florinin mukaan romanit hakevat aktiivisesti koulun penkille ”Romanivanhemmat kannustavat nykyisin lapsiaan opiskelemaan, koska ilman sitä ei elämässä pärjää. Töitä on muutenkin tosi vaikeaa saada ja ilman pätevää koulutusta se on lähes mahdotonta.” Florinin tähänastiset kokemukset työelämästä ovat rajoittuneet harjoittelupaikoihin. Niidenkin saaminen on ollut työn ja tuskan takana. Florin on ollut aktiivinen työnhaussa, mutta vastauksena on tarjottu poikkeuksetta eioota. Kunnes ensimmäisestä ulkomaisesta ravintolasta paikka löytyi heti. ”Mäkkärissä sanottiin suoralta kädeltä, että meille et tule, koska olet romani.” Jyväskylässä järjestettiin pari vuotta sitten Jyvässeudulle levittyvän Romanit työelämään -hankkeen kaltainen projekti. Ihmisten pitäisikin saada lisää hyviä kokemuksia romaneista ja myös tiedottaa niistä eteenpäin. Vuoden 2007 loppuun mennessä tässä ollaan varmasti menty taas askel eteenpäin. ”Tavoite on, että projektin loputtua romaneja on enemmän koulutuksessa ja töissä. Koulutusta löytyy, ja osa on lähtenyt mukaan yritystoimintaankin. On tärkeää saada positiivisia kokemuksia ja levitettyä niitä muualle”, Lehtiharju tietää. Riku Roslund jylkkari@jyy.fi Asenteista eroon puolin ja toisin Romanit työelämään -hanke pääsee kunnolla käyntiin toukokuussa ESR-rahoitteinen projekti Romanit työelämään -hanke kuuluu Euroopan Sosiaalirahaston (ESR) projekteihin. Samalla se on osa Työministeriön Equal-yhteisöaloiteohjelman työllistymishankkeita. Projekti saa rahoituksensa ESR:lta, Työministeriöltä ja Jyväskylän kaupungilta. Vuosina 2000–2006 ESR:n osittain tai kokonaan rahoittaman toiminnan kokonaisbudjetti on Suomessa noin 3 miljardia euroa, josta EU:n maksama osuus on 873 miljoonaa euroa. Miska Florinilla ja Merja Lehtiharjulla pitää kiirettä. Romanien työllistymisprojekti on herättänyt paljon kiinnostusta ja kyselyjä. H ANS -P ETER W ECKMAN
• Microsoft 206x300 pirunnyrkki Tule tekemään edullisia löytöjä! Palvelemme ma-pe 10-18 ja la 10-15 Otamme vastaan lahjoituksia. Puhdasta ja ehjää kiitos! Jyväskylä Seppälä Ahjokatu 10 • 014 665 289 Jyväskylä Keskussairaalantie 1 • 014 216 200 Palokka Kirri Kirrinkuja 1 • 014 665 911 Viitasaari Porthanintie 4 • 014 571 220 Äänekoski S -Marketin alakerta • 014 241 153 Jyväskylä neljäs SYL:n yliopistovertailussa J YVÄSKYLÄN YLIOPISTO sijoittui neljänneksi Suomen ylioppilaskuntien liiton tekemässä vertailussa. Edelle menivät Tampereen teknillinen yliopisto, Turun yliopisto ja Helsingin kauppakorkeakoulu. Vapun alla julkistettu Opiskelijan yliopisto 2005 -tutkimus vertailee Suomen yliopistoja opiskelijan näkökulmasta. Tutkimuksessa pyritään tarkastelemaan yhtäältä yliopistoja opiskeluympäristönä ja toisaalta kuntien suhtautumista opiskelijoihin. Vertailu perustuu yhteensä 50 eri mittariin, joita ovat arvioineet ylioppilaskuntien kopoja soposihteerit. Kokonaisuutena ottaen yliopistot olivat hyvin tasaväkisiä, vaikka yksittäisten mittarien kohdalla oli suuriakin eroja. Jyväskylä erottuu edukseen esimerkiksi kielikurssien saatavuudessa. Heikomman sijoituksen Jyväskylä sen sijaan saa esimerkiksi opiskelijoiden käytössä olevien tietokoneiden määrää vertailtaessa. Kun useimmissa yliopistoissa tietokoneita on tuhatta opiskelijaa kohden reilut sata, Jyväskylässä päästään vain hieman yli 50:n. Niukemmin koneistettuja ovat ainoastaan Tampereen yliopisto ja Turun kauppakorkeakoulu. ”Kun perinteisesti yliopistot kilpailevat samoista resursseista, ovat tässä selvityksessä tarkastellut asiat sellaisia, joita yliopistot voivat kehittää omatoimisesti, ilman että kehitykseen käytetyt resurssit ovat pois muusta toiminnasta tai toisilta yliopistoilta”, huomauttaa SYL:n puheenjohtaja Arttu Laasonen. Juha Mäkinen Jylkkäri jää kesätauolle. Syksyn ensimmäinen lehti ilmestyy 31. elokuuta.
• J YVÄSKYLÄN NORMAALIKOULULLA on käytössä noin 7700 euroa valtion rahaa kutakin koululaista kohti, kun taas kaupungin kouluissa joudutaan nuukailemaan noin 5700 eurolla vuodessa. Yksi syy Normaalikoulun suurempaan budjettiin on, että lähes puolet Jyväskylän yliopiston opiskelijoista kouluttautuu opettajiksi harjoittelemalla siellä. Koulutus näkyy koulun palkkakuluissa, joita maksetaan opettajille harjoittelijoiden ohjaamisesta. Viime vuonna Jyväskylästä valmistuneista maistereista yli 450:llä on opettajan pätevyys. Jokainen heistä on opettanut valtion rahoittamassa normaalikoulussa, ja suuri osa on viettänyt siellä koko harjoitteluvuotensa. Kaupungin koulut ovat ylipäätään köyhempiä, vaikka ei tilanne helppo ole myöskään valtion kouluissa. Normaalikoulun äidinkielenopettajan Mari Mäki-Paavolan mukaan suurempi budjetti ei kuitenkaan näy yksittäisen opettajan arjessa, ja kuten muidenkin, heidän pitää taistella määrärahoistaan. V IIME VUONNA opettajaharjoittelun tehnyt Riina Pulkkinen arvioi normaalikoulun suuremman budjetin näkyvän siinä, että koulussa on käytettävissä enemmän välineitä ja oppimateriaaleja. Nyt Pulkkinen opettaa maahanmuuttajia Pupuhuhdan ala-asteella, ja hänen mukaansa normaalikoulun harjoittelusta ei saanut riittäviä valmiuksia kurinpitoon ja levottomien oppilaiden käsittelyyn. ”Suuri ero on myös siinä, että kaupungin kouluissa tunneilla on yksinkertaisesti enemmän erityisoppilaita.” N o r m a a l i k o u l u n opettaja on Pulkkisen kanssa samaa mieltä erityisoppilaiden tilanteesta. Mari Mäki-Paavolankin mukaan normaalikoulun keskeisimpiä etuja ovat erityisopetuksen lisäresurssit. ”Oppilaat pääsevät erityisopetukseen aina kun on tarvetta.” K UN H ANNA Keskitalo siirtyi syksyllä normaalikoulun lukioon Kilpisen yläasteelta, hän tiesi etukäteen jo koulussa pyörivistä opettajaharjoittelijoista ja siitä, että taso on varsinkin lukiossa kovempi kuin muualla. ”Tämä on erilainen maailma. Koulu on isompi, joten välitunnit menevät siirtymiseen. Tunneilla edetään vähän nopeammin, ja pitää huolehtia itse, että oppii asiat.” Keskitalon mukaan normaalikoulun lukiolla on kovatasoisen ”hikukoulun” maine: keskiarvorajat nousivat viime vuonna lähes yhdeksään. Tilanne on samanlainen muissakin kaupungin kouluissa, mutta norssi on Lyseon ohella jo pitkään kantanut eliittikoulun leimaa. Koulussa seitsemättä vuotta opettajana työskentelevä Mäki-Paavola arvelee, että maine johtuu koulun historiasta. ”Yliopiston työntekijät asuivat ennen tällä alueella ja laittoivat oppilaansa normaalikouluun. Nykyään peruskoululaiset tulevat siihen kouluun, joka on lähimpänä.” N ORMAALIA tässä koulussa on opetusharjoittelijoiden ainainen läsnäolo. Hanna Keskitalon mukaan siinä on tosin se huono puoli, että joskus harjoittelija selittää uuden asian vaikeasti ja opettaja joutuu paikkailemaan sitä seuraavalla kerralla. Lukiota kolmatta vuotta käyvän Joonas Kiilin mukaan joskus yliopistolta tulevat harjoittelijat unohtavatkin kääntää tieteen kielen sellaiseksi, että lukiooppilaiden olisi helppo sitä ymmärtää. Toisaalta harjoittelijat tuovat yliopistomaailmaa lähemmäksi. Kiilin mukaan yliopisto ei tunnu enää yhtä kaukaiselta, koska esimerkiksi biologian kurssilta on käyty yliopistolla tekemässä laboratoriotöitä. Opettaja Mäki-Paavola nauttii myös jatkuvista kontakteista yliopistomaailmaan. ”Opiskelijoilta saa tietoa siitä, mitä omalla tieteenalalla tapahtuu. Heidän takiaan kurssisuunnitelmat tulee tehtyä kunnolla, koska omia valintojaan joutuu perustelemaan.” Harjoittelijoiden tunnit saa sovitettua omaan opetukseen Mäki-Paavolan mukaan hyvin, vaikka omia tunteja tulee pidettäväksi vain noin kolmasosa kurssista. Äidinkielenopettaja toivoo eniten, että harjoitteluvuodesta tarttuisi tuleville opettajille vuorovaikutustaitoja ja kykyä kohdata erilaisia oppilaita. Ilona Noponen jylkkari@jyy.fi Tavallista normaalimpi koulu Harjoittelukoulun budjetti on selvästi kaupungin kouluja suurempi 9 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Suomen harjoittelukoulut I Valtion rahoittamia harjoittelukouluja on Suomessa 13. Niissä opiskelee vajaa kahdeksan tuhatta koululaista ja opiskelijaa. Rahoitus ei tule kaupungin kautta, vaan suoraan opetusministeriöltä. I Jyväskylän normaalikoulu on Suomen toiseksi suurin. Siellä opiskelee tällä hetkellä noin 940 oppilasta, joista yläasteen ja lukion puolella reilut viisisataa. Lähes puolet oppilaista viettää normaalikoulussa koko kouluaikansa. I Jyväskylän normaalikoulussa harjoittelee vuosittain lähes tuhat tulevaa opettajaa, joista noin puolet alaasteella. VVO-kotikeskus, Vapaudenkatu 60, 40100 Jyväskylä, puh. 020508 4172 ja 020508 4192 Avoinna ma, ti, to, pe 8.30-14 ja ke 10-17 www.vvo.fi VVO-kodissa voit asua myös opiskelun jälkeen Keskusta osoite huoneistotyyppi m 2 vuokra, €/kk Vaihdekuja 6 3 h+k+s 71,0 777,00 • Vapaa 4 h+k+s 83,5 816,00 • Vapaa • Tulo-ja varallisuusrajat Asemakatu 12 2 h+kk 47,5 583,00 • Vapaa 3 h+k+s 69,0 849,00 • Vapaa 3 h+k+s 71,5 776,00 • Vapautuu 1.6. • Ei tulo-eikä varallisuusrajoja Ainolanranta osoite huoneistotyyppi m 2 vuokra, €/kk Lehtorannantie 18 3 h+k+s 74,5 788,00 • Vapaa • Ei tuloeikä varallisuusrajoja Sulku osoite huoneistotyyppi m 2 vuokra, €/kk Kaakonpyrstö 1 3 h+k 80,0 568,00 • Vapaa 2 h+k 60,0 467,00 • Vapautuu 1.6. • Kulutussähkö sisältyy vuokraan. • Tuloja varallisuusrajat Pupuhuhta osoite huoneistotyyppi m 2 vuokra, €/kk Pupuhuhdantie 12 3 h+k 80,0 549,00 • Vapaa 2 h+kk 52,5 384,00 • Vapaa • Tuloja varallisuusrajat. Kaikissa asunnoissa: • Asunnon vuokraan sisältyy vesimaksu. • Mahdollisuus tilata edullinen laajakaistaliittymä, VVO-verkko. • Vakuusmaksu 250 €. Ei välityspalkkiota! Katso myös muita esimerkkejä vapautuvista kohteistamme, www.vvo.fi ja täytä hakemus! Haku kirjoittamisen perusopintoihin Monipuolista kirjoittamisen koulutusta tavoitteellisille kirjoittajille jo vuodesta 1992! Haku syksyllä 2005 alkaviin kirjoittamisen perusopintoihin (30 op) 17.5.2005 saakka, katso lisää verkosta http://www.avoin.jyu.? /kirkou/haku/ Haku draamakasvatuksen opetukseen lv. 2005-2006 Draamakasvatuksen perusopinnot (25 op) alkaen syksyllä 2005 Helsingin palvelupisteessä, haku 26.8.2005 mennessä ja tammikuussa 2006 Jyväskylässä, haku 20.1.2006 mennessä. Draamakasvatuksen aineopinnot (35 op) alkaen syksyllä 2005 Jyväskylässä, haku opintoihin 28.8.2005 mennessä. Hakuohjeet 1.5. alkaen verkosta: http://www.avoin.jyu.? /oppiaineet/draamakasvatus/ Ilmoittautuminen kesäopintoihimme on käynnissä Tarjolla opintoja psykologiasta, perheopinnoista, tietojenkäsittelystä, matematiikasta, kemiasta, fysiikasta, kansantaloustieteestä, sisäisestä yrittäjyydestä, tilastotieteestä, kieliopinnoista (englanti, ruostsi ja saksa) sekä erityispedagogiikasta (peruskurssin luennot ajalla 6.6. 9.6.) A ik u is ko u lu tu ks en la at u yl io p is to 2 4 2 6 Avoin yliopisto www.avoin.jyu.? Yliopisto-opintoja joustavasti ja monimuotoisesti Jyväskylän yliopiston avoin yliopisto puh. (014) 260 3697, avoneuvo@avoin.jyu.? Katso opinnoistamme lisää verkkosivuiltamme tai ota yhteyttä opiskelijapalveluumme! Lisäksi oppiainetarjonnassamme on paljon ajasta ja paikasta riippumattomia opintoja. Sijoita tulevaisuuteen osta läheisellesi tai tuttavallesi lahjakortti avoimen yliopiston opintoihin. H ANS -P ETER W ECKMAN
• 1. päivä: Naarajärven avovankila Tänään aloitin vankeustuomioni. Vaikka kaikki on mennyt hyvin, ottaa vähän päähän. Sain aikanaan ulosottomieheltä junaja bussiliput vankilaan, mutta kämppis tarjoutui kyytimieheksi, ja pääsin autolla portille saakka. Matkalla Pieksämäelle pysähdyimme hetken mielijohteesta huoltoasema JariPekkaan kahville, niin kuin Itä-Suomen reissuilla pitääkin. Nyt en vaan ollut liftimatkalla Ilosaareen. Liekö harmaa sää vai mikä, mutta ilmapiiri oli hiljainen ja jatkettiin nopeasti matkaa, vaikka aikaa oli reilusti. Saattoväki ei päässyt sähköllä aukeavaa porttia pidemmälle. ”Vangiksi pitäis päästä”, mutisin mikrofoniin vastauksena kaiuttimesta kuuluneelle ärähdykselle. Iltaan mennessä ehdin odottelemaan vajaan tunnin putkamaisessa matkasellissä, yllättymään ruokalan kasvisvaihtoehdosta ja saunomaan osaston tyhjässä saunassa. Vakuutin myös allekirjoituksella etten tuo enkä valmista vankilassa aseita tai huumeita. Juttuseuraa ei ole vielä juuri löytynyt, mutta osastolla on korttipuhelin, johon voi myös vastaanottaa puheluita. Parakki on valoisa ja tilava, hyvin varusteltu ja laitosmainen. Sellikaveri on kohtelias, hiljainen, lukee Alibia ja askartelee könninkelloa pajalla vapaa-aikanaan. 4. päivä: Kangasniemi, Suomen kallein kunta Toimeton viikonloppu takana, eikä arkikaan kovin aktiiviselta näytä. Talvi on alkanut kunnolla, eikä ulkoilu kiinnosta, joten olen lähinnä makoillut sängyllä ja lukenut romaaneja ja tenttikirjoja. En ole aiemmin huomannut, kuinka suuri osa tv-sarjoista ja elokuvista sijoittuu vankiloihin. Laitosmainen tunnelma on vain vahvistunut. Oman vessan peili on terästä, mutta saunalla lasia. Paikat pidetään siisteinä ukaaseilla, joihin vangit näyttävät mukautuvan hyvin. Sinänsä viihtyisän huoneen seinässä on puhelin, jolla pitää ilmoittaa, jos menee esimerkiksi kuntosalille tai askarteluun, ja tiettyinä kellonaikoina kaiuttimesta ilmoitetaan tarkastus. Silloin pitää seistä käytävällä sellin edessä, jotta nähdään, että kaikki ovat paikalla ja selvin päin. Pitäisi varmaan alkaa käydä salilla, jotta tutustuisi muihin asukkaisiin. Toisaalta voi olla hyväkin, että uusi asukas jätetään rauhaan, mutta asiallinen vaitonaisuus antaa vankilaelämästä aika epäsosiaalisen kuvan. Tänään kävi kauppa-auto. Auton kyljessä oleva mainoslause on ilmoitustaulun hinnastossa vääntynyt: Suomen kauneimmasta kunnasta on tullut Suomen kallein. Autoon laskettiin sisään neljä vankia kerralla, viides sai lämmitellä ovensuussa, mutta hinnoista ja parinkin tunnin jonottamisesta huolimatta suurin osa laitoksen sadasta vangista kävi ostoksilla. En ihmettele. Vaikka aamiainen, lounas ja päivällinen ovat kelvollista laitosruokaa, iltapalaksi saatavat leipäviipaleet ja hedelmä eivät riitä edes minulle, saatikka sitten fyysistä työtä tekeville vangeille. Ostin mehua, kahvia, juustoa ja suklaata. Jäätelö, makkara ja donitsit näyttivät myös käyvän hyvin kaupaksi. Kauppa-auton jonossa tuli juteltua joidenkin osastolla asuvien kanssa. Melko nuorta porukkaa tuntuivat olevan. Tuomioiden syistä ei tullut puhetta, enkä onneksi ole muiden rikoksia juuri ajatellutkaan. 6. päivä: Kusiputka Olen anonut siirtoa Laukaan vankilaan, josta käsin voisin käydä yliopistolla päivisin opiskelemassa. Näyttää rutiinijutulta, ja sosiaalityöntekijä oli optimistinen, mutta varoitti, ettei Laukaaseen pääse saman tien. Vankilat ovat tähän aikaan vuodesta täynnä. Koska siirto on kuitenkin työn alla, minua ei ohjata ainakaan vielä töihin täällä, joten turhauttava löhöily jatkuu. Nyt olen sentään kirjoittanut jotain rästiintyneitä koulutöitä. Eilen sain luvan opiskella laitoksen kirjastossa, jossa voin käyttää tietokonetta. Nettiyhteys on tietenkin kielletty. Iltapäivällä kävin vessassa, ja samassa kaiuttimesta kuului kutsu valvontaan. Virtsatesti. Minut vietiin erilliseen putkaan kalterioven taakse, käskettiin riisuutumaan ja annettiin liian pieni kylpytakki, mukillinen vettä ja näytekippo. Odottelin lukkojen takana paineen kerääntymistä, ja kun olin valmis, minun piti kutsua vartija summerilla valvomaan. Tyhjä ja ujo rakkoni piti minut viileässä sellissä toista tuntia, ja huumori alkoi jossain vaiheessa olla vähissä. 7. päivä: Siirto? Näyttää siltä, että pääsen jo ylihuomenna Laukaaseen. Odotan sitä innolla. Matkasellin seinässä oli viesti vangilta joka ”lensi Laukaan rantahotellista Pelson vankilaa kohti”. Henkilökunta on suhtautunut hyvin positiivisesti siirtoon täällä ja Laukaassa. Opiskelujeni järjestyminen Laukaasta käsin helpottaa ilmeisesti Vankeinhoitolaitoksen toimintaa, enkä ole kovin paha turvallisuusriskikään. Itse asiassa joku vartijoista tai muusta henkilökunnasta kyseenalaisti koko rikollisuuteni, vaikka siitä on käräjäoikeuden päätös. Se, ettei totaalikieltäytymisestä tule rikosrekisteriä, tukee tietysti vartijan ajattelua. Päätin käyttää siirtymiseen puolikkaan vähistä lomistani (jotka normaalisti alkaisivat juosta vasta kahden kuukauden jälkeen). Muussa tapauksessa olisin päässyt vankikuljetuksella ensin viikonlopuksi Kuopion lääninvankilan matkaselliin ja vasta maanantaina Laukaaseen. Sekin olisi ollut kiinnostavaa, mutta varmaan ankeaa. Vankilaan joutumiseni on ilmeisesti ollut läheisilleni vaikeampaa kuin itselleni. Täällä on kuitenkin kohtuullisen helppoa olla, mutta sitä saa puhelimessa vakuutella huolestuneille. Yllättäen ruoan laatu (ok) ja määrä (välttävä) on erityisen kiinnostuksen kohteena, samoin kuin muiden vankien suhtautuminen rikokseni laatuun (asiallinen). Pelkään että tyttöystävän kanssa molemmat pakottaudutaan ylireippaiksi, ettei toinen joutuisi kantamaan toisesta liikaa huolta. 8. päivä: Lähtöruudun kautta vankilaan Pakkasin jo illalla, sillä pelkäsin, ettei siirtolomahakemukseeni suostuta ja joudun lähtemään tänään Kuopioon matkaselliin. Aamupäivällä kävi kutsu, ja johtaja kysyi, josko suostuisin lähtemään siirtolomalle jo tänään. Matkasellissä oli kuulemma kuusi miestä odottamassa vapautuvia punkkia. Ei tarvinnut suostutella. Viikon aikana Naarajärven vankilassa keskustelin henkilökunnan kanssa puolen tusinaa kertaa, muiden vankien kanssa kolme kertaa. Saunassa kävin kolmesti, romaaneja luin 16 kappaletta ja koulukirjoja muutaman. Suklaata meni puoli kiloa, samoin kahvia. Puhelinkorttia käytin koko 20 euron edestä, lähinnä koska en ollut varma, olisiko sille käyttöä enää Laukaassa. Puolilta päivin istuin junassa. Olo oli melko absurdi. Viikko meni nopeasti vaikka kummallisesti. Tällä vauhdilla vapaus koittaa yllättävän pian. Absurdi saattoi olla myös tunnelma kotona, kun ilmestyin sinne iltapäivällä. Vankeuteni taitaa olla kämppiksille vähän antikliimaksi, varsinkin kun ensi viikolla alan näkymään päivittäin yliopistolla. Illalla sain kyydin Laukaan Vuonteelle. Paikka oli minulle vanhastaan tuttu – harva vanki varmaan käy ennen tuomion alkua tutustumassa tulevaan kotiinsa. Olin kuitenkin tavannut vain sosiaalityöntekijän, ja nyt minulle näytettiin osasto. Edellinen osastoni Naarajärvellä oli moderni ja laitosmainen, mutta Laukaa näyttää enemmän kansanopistolta. Ei verkkoaitoja, hieman nuhjuinen opiskelija-asuntolamainen käytävä keittiöineen. Täällä vangit ottivat minut puheliaammin vastaan, arvasivat heti tuomion syyn (mistä se oikein näkyy?). He kysyivät mistä tulen, ja naureskelivat, että täällä on ”pahemmat konnat”, kun tänne tullaan vain muista vankiloista, ei siviilistä. Huone on pieni mutta oma, mikä on hyvä juttu. Osastolla on toinenkin aseistakieltäytyjä, ja muualla talossa vielä kaksi, kaikki yliopisto-opiskelijoita. Asettauduttuani soitin muutaman puhelun, etteivät ihmiset soita Naarajärvelle ja hätäänny, kun puhelimeen vastaavat vangit murahtelevat, etten ole enää siellä. Panu Väänänen Kirjoittaja istuu Laukaan vankilassa 181 päivän tuomiotaan siviilipalvelusrikoksesta. Ensimmäiset 8 päivää – vangin päiväkirja 10 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Edellinen osastoni Naarajärvellä oli moderni ja laitosmainen, Laukaa näyttää enemmän kansanopistolta. Ei verkkoaitoja, hieman nuhjuinen opiskelijaasuntolamainen käytävä keittiöineen. H ANS -P ETER W ECKMAN
• K IRKKAANPUNAINEN , metallihohtoinen harmaa ja tummansininen olivat tutkimuksen mukaan suomalaisten suosituimmat auton värit vuosituhannen vaihteessa. Miten on käynyt suosikkien vuosikymmenen edetessä? Kenttätutkimus paljastaa, että perusvärit ovat kertakaikkisen out. Metallihohtosävyt ovat nousseet auton värien kärkeen. Volvoja ja Renaulteja Tampereella myyvä Mikko Mäki-Äijö kertoo hopeanharmaan olevan jo kestosuosikin asemassa. Opeleita ja Saabeja maahantuova Rolf Berg komppaa: hopea on heidänkin liikkeissään ykkösväri. E I LIENE YLLÄTYS , että tutkimustulokset näyttävät auton värivalinnan olevan tarkasti harkittua: jokaisen perheenjäsenen mielipidettä kuunnellaan – tosin vain, jos päädytään suosituimpiin väreihin. Mitä erikoisempi väri, sitä harvempien mielipide on huomioitu. Kirkuvan pinkin auton omistaja on siis todennäköisesti valikoinut värisävyn yksin. Tutkimus romuttaa myös käsitykset naistyranniasta. Miehet ajelevat naisia selvästi useammin autolla, jonka pintaa koristaa juuri oikea sävy. Värivalinta riippuu myös korimallista ja muista autokohtaisista seikoista. Rolf Berg kertoo, että yksi tämän hetken yllätyssuosikeista on metallihohtoinen musta. Sävyä valitaan kuitenkin yksinomaan tiettyyn korimalliin, jota se erityisimmin pukee. Useimmiten suomalaisten värivalintojen syy on – hieman tylsästi – sää. ”Metallihohtoisen mustan valitsijat kyllä tietävät saaneensa työlään värin, kun taas hopeanharmaa on Suomenkin keleissä aina puhtaan näköinen”, Berg selittää. Metallinhohto on muutenkin tänä keväänä pop. Uusia välilanseerauksia yritetään myös markkinoida esittelyautojen avulla. ”Liikkeeseen tuleva auto on usein maalattu juuri uutuusvärillä. Asiakas näkee uutuusauton, kiinnostuu ja haluaa itselleenkin samanlaisen”, Mikko Mäki-Äijö valottaa. V ÄRITYKSEEN VAIKUTTAVAT lisäksi auton status ja hintaluokka. Jos alta löytyy Mitsubishi, auton väri mukailee todennäköisemmin uusimpia muotivirtauksia. Jos menopelinä on Mercedes Benz, halutaan maalipinnallakin useimmiten viestiä arvokkuutta tai korkeaa asemaa. Pekka Virolainen Porscheja valmistavasta Valmet Automotivesta kuvailee autotehtaalla valmistuvien menopelien väriskaalaa. ”Uusia värejä ei tule valikoimaan edes joka mallivuotena, sillä värin lanseeraamista edeltää aina kallis ja aikaa vievä kehitystyö.” Uudenkaupungin tehtaalla kasataan Porscheja kahdessatoista sarjavärissä ja viidessä erikoisvärissä. Trendivärin pintaansa saa vain murto-osa autoista. Jopa 60 prosenttia Porscheista maalataan metallihohtoiseksi mustaksi, vaaleanhopeaksi, tummansiniseksi tai tavalliseksi mustaksi. E NTISET SUOSIKKIVÄRIT löytyvät nyt vaihtoautojen osastolta. Yleisimpiä vaihdokkien värejä ovat valkoinen ja kirkkaanpunainen, sillä näitä sävyjä tarjoaa jokainen automerkki. Metallihohtoiset napataan käytetyistäkin ensimmäisten joukossa. Kirkkaanpunainen ei enää kuluttajille kelpaa. Mikko Mäki-Äijön mukaan sitä saattaa mennä kerralla suurempi erä vain autonvuokrausfirman uusiessa kalustoaan. Vaihtoautojen inhokkiväriksi MäkiÄijö nimeää tummansinisen. Se jää usein ilman uutta omistajaa vaikeiden puhtaanapito-ominaisuuksiensa vuoksi. Tummansinisen vaihtoauton pinnassa kun näkyvät menneistä harjapesuista muistuttavat ikävät naarmut, ja lika loistaa kauas. Iisa Pajula jylkkari@jyy.fi Mies ja keli päättävät Suomessa auton värin Tummansininen vaihtoauto jää useimmiten ilman uutta omistajaa 11 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI KOFF pirunnyrkki 5x190 H ANS -P ETER W ECKMAN
• 12 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI ”M UMMON LUONA syötiin Pihlajakarkkeja, Omareita tai Fazerin Parhaita. Niitä hän toi myös mukanaan, kun tuli käymään.” ”Kun kävimme katsomassa mummoani vanhainkodissa, joka kerta pöytälaatikosta löytyi Pihlajakarkkeja. Taitavat olla pop niissä piireissä.” Kuulostaako tutulta? Miten mummon kassista aina ilmestyi niitä samoja karkkeja, joita loppujen lopuksi kukaan ei välttämättä edes syönyt? Usein parasta ennen -päiväyskin oli ohitettu. Makeisvalmistajista sekä Fazer ja Panda sanovat, ettei erityisiä ”mummokarkkeja” ole. Pandalla kuitenkin esimerkiksi lakritsia on valmistettu 1930luvulta lähtien. ”Tutkimme sitä, millaisissa tilanteissa ihmiset ostavat makeisia. Kun mennään kylään, mukaan tarttuu yleensä suklaarasia. Koti-iltaa varten ostetaan suklaalevy. Suklaapatukka taas syödään parhaassa tapauksessa matkalla kaupasta kotiin. Tällaisissa tutkimuksissa ei varsinaisesti tule ilmi se, minkä ikäiset mitäkin ostavat”, kertoo suklaasta vastaava tuotepäällikkö Kati Salo Pandalta. On kuitenkin yleistä, että vanhemmat ihmiset suosivat klassikkokarkkeja, joita on valmistettu jo pitkään. Näitä makutottumuksia halutaan kantaa eteenpäin ja siksi klassikot pysyvät valikoimissa. Esimerkiksi Pihlajat tulivat markkinoille jo vuonna 1895, kun Fazer oli vasta neljä vuotta vanha yritys. Resepti oli Fazerin omien sokerileipurimestarien kehittelemä, vaikka tuolloinkin jo vaihdettiin kansainvälisesti reseptejä ja Karl Fazer toi suklaamestareita Pietarista. Noihin aikoihin suklaa ja marmeladi olivat suosituimpia makeisten raaka-aineita. Kovia karkkeja alettiin valmistaa vasta myöhemmin, esimerkiksi Fazerin Parhaita vuonna 1935. Reseptit ovat säilyneet muuttumattomina tähän päivään. Valmistuksessa on tosin siirrytty käsityöstä koneisiin. ”Fazerin Parhaat olivat mummojen nuoruusajan irtomakeisia, joita sai ostaa kappalehintaan. Vasta myöhemmin niitä sai pusseissa valmiina sekoituksina”, kertoo Fazerin tiedottaja Anita Laxén. ”Makutottumukset syntyvät lapsuudessa, mikä selittää sen, miksi isovanhemmat ostavat mielellään karkkeja, joita lapsenlapset eivät välttämättä itse ostaisi”, Laxén jatkaa. F AZERIN TIEDOTTAJAN näkemykset saavat vastakaikua parikymppisiltä opiskelijoilta. ”Meillä isoisoäiti tarjosi aina Toscakarkkeja ruskeissa kääreissä. Kukaan muu ei ole koskaan niitä tarjonnut. Isoisä taas tarjosi aina Fazerin Parhaita, joita en ikinä ostaisi”, vannoo Tuomas. ”Jostain ihmeen syystä mummot suosivat käärepaperiin pakattuja karkkeja. En voisi kuvitella, että mummot ostaisivat esimerkiksi Ässämixejä. Ne ovat aivan liian nuorisokarkkeja”, Mette toteaa. ”Minulle selvisi vasta lukioiässä, että mummon tarjoamat Omarit, Vihreät kuulat ja Kettukarkit (Pihlajakarkkien lempinimi) ovat oikeasti pehmeitä karkkeja. Vihreiden kuulien osalta oivallukseni tapahtui jouluna, kun siskoni kanssa avasimme kuulalaatikon. Lähes yhtä aikaa hihkaisimme, että miten nämä ovat näin pehmeitä”, kertoo puolestaan Maija. Makeisvalmistajien mukaan vallitseva piirre on se, että lapset pitävät makeammista karkeista kuin vanhemmat ihmiset. Myös salmiakki kelpaa lähes poikkeuksetta vain nuoremmalle sukupolvelle. Fazerilla makeisten kohderyhmä ovat nuoret, mutta nuoriin tosin lasketaan kaikki alle 40-vuotiaat. Kuitenkin on tutkittu, että Fazerin Sinistä aletaan syödä vasta parikymppisenä. ”Toisaalta nykyiset nelikymppiset, tulevaisuuden mummot ja vaarit, ovat tottuneempia karkinsyöntiin kuin vanhemmat sukupolvet, joten tulevaisuudessa karkkien kohderyhmä saattaa laajentua”, Fazerin Laxén arvelee. ”Jo nykyäänkin, kun tehtaillamme käy eläkeläisryhmiä, he syövät makeisia yhtä innokkaasti kuin lapset. Karkin syömisen tuottama mielihyvä ei näytä katoavan iän myötä.” U USIA KARKKIMAKUJAKIN kehitellään karkkiyhtiöissä. Pandan tuotepäällikön Kati Salon mukaan uutuusmaut eivät ole kuitenkaan täysin uusia, sillä loppujen lopuksi ihmisten makumieltymykset pysyvät samoina. ”Uusia makuja voi tulla vaikka jostain toisesta tuoteryhmästä. Voidaan kokeilla, miten joku jäätelöissä käytetty maku sopisi karkkeihin. Tai sitten vain kehitellään jotain todella villejä yhdistelmiä, kun lakritsin terästämistä chilillä.” Ei taitaisi chililakritsi maistua mummoille. Vielä toistaiseksi Fazerin Parhaiden asema yrityksen myymien karkkien ykkösenä ei ole uhattuna. Niitä myydään vuodessa noin miljoona pussia. Pandan Juhlapöydän Konvehteja suomalaiset puolestaan kantavat koteihinsa vuosittain kolme miljoonaa rasiaa, joten selvää on, että niitä taitavat ostaa muutkin kuin mummot. Mutta entä tulevat mummot, nykyiset parikymppiset? Mitkä ovat ne tulevaisuuden klassikot, joita mummot vievät lapsenlapsilleen joskus vuonna 2050? “Uusia klassikoita varmasti tulee. Esimerkiksi 1980-luvulla syntyneen Dumlen suosio on nyt todella räjähtänyt”, Fazerin Laxén sanoo. Ilona Turtola jylkkari@jyy.fi Mummojen karkkisuosikit eivät herkästi muutu Viime vuosituhannella kehitettyjä karkkeja ostetaan yhä eniten Aino Lehtonen poimi karkkikasasta oman suosikkinsa hetkeäkään epäröimättä: Kettukarkki sen olla pitää. ”Näitä minä annan lapsillekin, kun tulevat käymään.” ”Minulle selvisi vasta lukioiässä, että mummon tarjoamat Omarit, Vihreät kuulat ja Kettukarkit ovat oikeasti pehmeitä. Vihreiden kuulien osalta oivallukseni tapahtui jouluna, kun siskoni kanssa avasimme kuulalaatikon. Lähes yhtä aikaa hihkaisimme, että miten nämä ovat näin pehmeitä.” Maija, opiskelija H ANS -P ETER W ECKMAN
• Petäjäveden kulttuuripäivät 2005 27.-29.5 LLAAUULLUUYYHHTTYYEE RRAAJJAATTOONN PE Auditorio Miilu klo 19:00: Teatteriyhdistys Kulissi: tangoa ja katkelmia Onnen maa musikaalista Merkityksiä konsertti Trio Lindström, Ainali, Björninen Liput 5 EUR (vain ovelta) LA-PÄIVÄ Petäjäveden tori klo 10-13 : Lasten toritapahtuma: Ratsastusta, ongintaa Taikuri Herra Hölynpöly Merirosvo Jim Petros Musiikkiesityksiä Myyjäiset Vapaa pääsy! LA-ILTA Petäjäveden kirkko klo 19:00: Tähtiesiintyjä Lauluyhtye Rajaton Liput 17 EUR Ovet auki klo 18:00 SU Petäjäveden kirkko klo 10:00: Pelimanni jumalanpalvelus kirkkokahvit luento Vanhan kirkon historiasta Heikki Hanka LIPPUJEN ENNAKKOMYYNTI: Petäjäveden Osuuspankki Petäjäveden kirkkoherranvirasto PETÄJÄVEDEN SEURAKUNTA YHTEISTYÖSSÄ: Tapahtuman tuottaa Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö Savion tanssilava 3x100 suoraan painoon VALMIUKSIA JATKO-OPINTOIHIN! TAUKOA TYÖELÄMÄSTÄ! KOULUTUSTARJONTAMME • Perustutkinto • Ammattitutkinto • Oppisopimuskoulutus • Näyttötutkinnot • Perusopetus Kasvunpaikka • Yleissivistävä ja vapaa sivistystyö • Lyhytkurssit www.jko.org Opettajaksi haluavalle! • KASVATUSJA OPETUSTYÖ 15.8.2005-20.5.2006 Luoville ihmisille! • KÄDENTAIDOT JA KUVATAIDE • SISUSTUSSUUNNITTELU • TEATTERIJA ELOKUVAILMAISU • VIESTINTÄ JA MEDIA 1.8.2005-20.5.2006 Perehdy sielunhoidon kysymyksiin! • PASTORAALIPSYKOLOGIA 15.8.2005-20.5.2006 Sulkulantie 28, 40520 Jyväskylä puh. (014) 3348 000, fax (014) 3348 001, toimisto@jko.org Haku koulut uksiin 23.6.20 05 menne ssä. punaniska 1x75 suoraan painoon
• J YVÄSKYLÄN 8/2005 14 J O KAUKAA miehen tunnistaa. Keskustalainen kauppaja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen astelee puvuntakki lepattaen kohti yliopiston päärakennusta. Korvalla on kännykkä, johon puhumisen hän lopettaa kaksi minuuttia sen jälkeen, kun saapuu lähelle. Myöhemmin selviää, että ministerillä on myös autoon jätetty kommunikaattori, johon sihteeri automaattisesti päivittää kalenteria. Sihteerin tehtävä ei ole varmasti helppo, sillä Pekkarinen on nuoresta klopista saakka ollut tapaamisistaan myöhässä. Ei ole harvinaista, että Helsingin-aamukone odottaa Tikkakoskella kiltisti ministerin aamutoimia. Ministerillä löytyy selkeästi energiaa maanantai-aamuna. Kahvilan emäntä pitää kätellä ja vaihtaa muutamat muistot yliopistoajoista. Nyökkäyksiä ja hymyjä vasemmalle ja oikealle matkalla pöytään. Poliitikko ei pilkuistaan helposti pääse. Ja pakkohan se on itseään markkinoida Keski-Suomessa, kun Keskisuomalainen ei sitä tee. Päinvastoin, leimallisesti keskustalaisen maakuntalehden palstoilla Pekkarista lyödään harva se viikko avoimesti ja suoraan keskeltä – joko päätoimittaja Erkki Laatikaisen toimesta tai sitten ihan uutissivuilla vaikkapa rividemarikansanedustajan suulla. Ministerin mukaan tilanne Keskisuomalaisen kanssa on nyt parempi. 1990-luvun alussa nyrkkiä tuli hartaammin ja useammin. Pekkarinen kuitenkin myöntää, että hankalaksi se kansanedustamisen tekee. ”Monet ihmettelevät, miten selviän, kun omassa vaalipiirissä vielä.” Tilanteeseen on vuosien varrella totuttu, eikä se ministeriä enää haittaa. Pekkarinen nimittää sitä ”historialliseksi paradoksiksi” ja ”erikoissuhteeksi”, ja korostaa pitävänsä Keskisuomalaista laadukkaana lehtenä, jossa on hyviä toimittajia. ”Lapsellista jännitettähän se päätoimittajan kanssa on. Viimeksi olen käynyt Keskisuomalaisessa vuonna 1983.” ”Minun puolestani Laatikainen saa olla Keski-Suomen keisari. Minulla ei ole mitään sitä vastaan. Saan onneksi myös valtakunnallista julkisuutta, josta on osittain hyötyä omassa vaalipiirissäkin.” Ministerin mukaan suhteen ongelmat kumpuavat 1970-luvulta, jolloin jo Keskisuomalaisen johtotehtäviin nousemassa ollut Laatikainen oli hyvin poliittinen henkilö, joka ajoi muita henkilöitä kuin Mauria puolueen johtopaikoille. ”Mutta niin kauan kun tämä suhde tuottaa yli 10 000 ääntä, saa se minun puolestani olla ennallaan”, Pekkarinen nauraa. P ORVARIYHTEISTYÖ on sujunut paikallisia mediasuhteita sujuvammin, vaikka kauppaja teollisuusministeri taannoin leimattiin puolueenkin sisällä vastarannan kiiskeksi. Pekkarisen mukaan monet keskustalaiset olivat jo jakamassa valtaa uuden porvariyhteistyön nimissä, mikäli yhteinen porvariehdokas nousisi toisella kierroksella presidentiksi. ”Meno alkoi haiskahtaa valtapolitiikalta, joten huomautin puoluevaltuustossa, että ei puhuta lainkaan siitä, missä määrin keskusta on asiatasolla kokoomuksen kanssa samaa mieltä. Mielestäni sitä kautta syntyisi luonnollisempi yhteistyö”, ministeri arvioi. Valtuustossa oli koolla paljon ihmisiä, jotka miettivät, millainen valtakoalitio rakennetaan, eivätkä enää halunneet Pekkarisen esille tuomista asioista puhua. Ministerin mukaan on selvää, että presidentinvaalissa yhteistyö toimii. ”Ei ole epäilystäkään, etten äänestäisi ei-sosialistia, oli sitten ehdolla kuka eisosialisti tahansa.” Sitten ministeri siirtyykin kielikuvissaan ”seksologian” sanastoon. ”Asiapohjalta pitää lähteä liikkeelle, vähän kuin avioliitossakin. Ensin taputellaan ja tutustutaan, vaikka yhteistyön päämäärä onkin kummallekin selvä.” ”Jos seksologian termein puhutaan, kannatan aina esileikkejä, en heti suoraan asiaan menemistä.” Pekkarinen suhtautuu kuitenkin varauksella tätä suurempaan yhteistyöhön. Onhan joku puhunut oikeistopuolueiden yhdistämisestäkin. ”Ei keskusta voi yhdistyä ainakaan nykykokoomuksen kanssa. Yrittäjyyden puolella ei puolueiden välillä ole niinkään eroja, mutta pelkästään sen varaan ei yhtä puoluetta voida rakentaa.” ”Ja ylipäätään on parempi, ettei Suomessa kehitys mene kaksipuoluejärjestelmään. On hyvä, että politiikkaa pitää monipuoluejärjestelmässä rakentaa kompromissien kautta. Hintana tästä on tietenkin se, että kansan silmissä saattavat puolueiden erot hämärtyä.” H AASTATTELUN KESKEYTTÄÄ kahden naisen fanitapaaminen. Yliopiston kalustoon kuuluville naisille 57-vuotias Mauri Pekkarinen on tuttu kasvo Jyväskylän yliopiston ja ylioppilaskunnan käytäviä aktiivisesti vuosia kulutettuaan. Yhteiskuntatieteiden opinnot hän aloitti vuonna 1969 ja putkahti ulos vuonna 1974 papereissaan laajimmat arvosanat pääaineen lisäksi taloustieteistä. Ministerin CV tosin väittää valmistumisvuodeksi 1979. ”Yhteys yliopistoon on koko ajan säilynyt. Pientä kaihomieltä aina kokee, kun täällä kulkee. Opiskeluajat ovat täysin vilpittömästi todeten ihmisen elämässä parasta aikaa, joten koittakaa nyt siitä nauttia”, Pekkarinen kehottaa hymyillen. Ylioppilaspolitiikasta hän nousi nopeasti Keskustaopiskelijoiden puheenjohtajaksi vuonna 1971. Hallituskumppanina KOL:ssa oli tuolloin satakuntalainen, myöhemmin maaja metsätalousministeriksi noussut Juha Korkeaoja ja muuan Jorma Ollila, josta myöhemmin leivottiin Suomen ylioppilaskuntien liiton puheenjohtaja. 1960-luvun lopun ”vasemmistolainen rynnistys” oli Pekkarisen mukaan yksi tärkeä poliittisen keskustalaisuuden katalysaattori. Mutta teki hän muutakin, olipa hiihdossakin nuorempana ikäluokkansa parhaimpia. Haastattelun väliin tulleet naiset höpöttelevät hermostuneesti, ”kun on näin arvovaltainen vieras tänne saatu”, ja kehuvat tuoretta Eeva-lehden haastattelua, jossa Pekkarinen kertoi pitkän avio-onnensa salaisuuksia. Toinen naisista niiaa huomaamattaan ministerin edessä tasaisin lauseen väliajoin. Niin arvovaltainen 25 vuotta keskisuomalaista kansaa edustanut ministeri on näillä leveysasteilla. Pekkarinen myös muistuttaa pariin kertaan olleensa JYYn tilintarkastajana ministerivuosia lukuun ottamatta. Samassa tulee pakollinen sidosryhmämuistutus toimittajalle. Niin ja poikakin on melkein toimittajan ikäinen ja opiskelee täällä Jyväskylän yliopistossa. Kun keskustelu taas jatkuu, pohdinta siirtyy taas tuleviin presidentinvaaleihin. On mielenkiintoista, mutta ehkä triviaalia pohtia, kuka keskustasta nousisi pääministeriksi, jos Matti Vanhanen äänestetään valtakunnan keulakuvaksi. Pekkarisen vastaus suoraan kysymykseen, olisiko hänessä ainesta pääministeriksi, kertoo jotain. Puolueen puheenjohtajaksi hän ei kuitenkaan halua. ”Voisi minussa olla ainesta, mutta tarpeetonta sillä on spekuloida. Hyvin monella nykyisistä ministereistä on potentiaalia pääministeriksi – tai muutamalla ainakin. Erittäin todennäköistä on, että pääministeri tulisi nykyisten ministerien joukosta”, Pekkarinen mietiskelee ääneen. ”Ellet sitten tarkoita Anneli Jäätteenmäkeä”, ministeri havahtuu hetkeksi, mutta jatkaa: ”Epätodennäköistä Annelin valinta kyllä olisi.” Ministeri vastaa heti miettimättä provosointiin äänikuningatar Jäätteenmäen syrjäyttämisestä puolueessa Euroopan vaihtopenkille. ”Ei Jäätteenmäki missään nimessä predestinoitu ole, mitenkään lopullisesti määrätty sivuun.” Pekkarinen lähtee kuitenkin avoimesti pohdiskelemaan presidentin vaikutuksia tämän päivän politiikkaan, verrattuna esimerkiksi Vanhasen aikakauden pääministerin valtaan. ”Presidentin valta on puhumisen ja esiintymisen kautta tulevaa. Presidentillä ei ole enää juurikaan tehtäviä sisäpolitiikassa, mikä on oikein.” Ministeri pitää kuitenkin tärkeänä presidentin valtaa ulkopolitiikan johtamisessa. ”Jos jossakin vaiheessa loputkin sisäpolitiikan asiat otetaan presidentiltä pois, pitäisi ulkopolitiikan vallasta silti pitää kiinni. Ilman ulkopoliittista valtaa ei presidentin instituutiossa ole enää mitään. Tästä asiasta en kuitenkaan ole mitään ehdotusta tekemässä. Kun nyt kysyit, niin vastasin”, Pekkarinen toistaa pariinkin kertaan. H AASTATTELUMAANANTAIN ja lehden julkaisun välissä kauppaja teollisuusministeri ehtii käydä jo kolmessa maassa, joten matkustuspäiviä kertyy. Pekkarinen kuitenkin kehuu kuntoaan ja kertoo, että rankka työ ei rasita liikaa. Cooperissa meni ministerillä muutama vuosi sitten yli 3000 metriä ja hän uhoaakin, etteivät metrit nytkään paljon vähemmäksi jäisi. Pakko se on uskoa. Eläkepäiville tai pois politiikasta ei Mauri Pekkarisella ole kiire, vaikka kansanedustajaeläke onkin jo aikaa sitten ansaittu. ”Aika näyttää mitä tapahtuu. Minulla on ollut onni saada aina uusia ja haastavampia tehtäviä eteen. Katsotaan nyt. Seuraavissa eduskuntavaaleissa olen ehdolla.” Maurin ja Erkin lapsellinen jännite Keskustan toiseksi vaikutusvaltaisimmalla ministerillä on ongelma julkisuuskuvassaan. Maakunnan ykköslehti lyö omaa poikaansa surutta pääkirjoitussivun lisäksi myös uutisosastolla. Televisiossa ja eduskunnan kyselytunnillakin viitataan terrierimäisen taistelijan pituuteen tai hiuskuontaloon. Jylkkärin haastattelussa ainakin selvisi, että Mauri Pekkarinen on mainettaan hauskempi. Ministeri jutteli seksologian termeillä porvariyhteistyöstä, ja siitä miten yksi Keski-Suomen mediakeisari ei saa häntä lannistumaan. Teksti: Toni Peltonen Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen ”Kannatan aina esileikkejä, en heti suoraan asiaan menemistä. Ensin pitää suhteessa lämmitellä.”
• 8/2005 Y LIOPPILASLEHTI 15
• Ekolo 2x100 suoraan painoon Sirkus Finlandia 2x130 suoraan painoon Turun VMPpalvelu 83x100 pirunnyrkki painoon Viestintävirasto (1) tv-maksuhallinto 83x60, pirunnyrkki painoon Oranssi 2x50 suor.painoon
• 18 KULTTUURI 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Näyttelytoiminta päättyy Pinacothecassa Korvaavaa tilaa ei ole yliopistokampuksella tiedossa K OLME VUOSIKYMMENTÄ Musica-rakennuksessa toiminut galleria Pinacotheca lopettaa toimintansa. Viimeinen tilassa esiteltävä taiteilija on kuvanveistäjä Tiina Laasonen, jonka näyttely on esillä 19. toukokuuta alkaen elokuun puoliväliin saakka. Vapautuvan tilan käytöstä ei ole vielä tehty virallisia päätöksiä, mutta todennäköisesti Musican aulassa toimiva Sonaatin kahvila siirtyy näyttelytilan puolelle. ”En ole vielä saanut vahvistusta yliopiston puolelta tilan suhteen, mutta epävirallisesti Musican kahvilan asioista on vuosien varrella keskusteltu useampaan kertaan”, toteaa Sonaatin toimitusjohtaja Arto Maijala. Pinacothecan näyttelytyöryhmän opiskelijat kertovat, että kahvilan pöydät ovat nykyisinkin toistuvasti hivuttautuneet näyttelytilaa kohti. Kiinteistöpäällikkö Esko Korhonen yliopiston tilapalvelusta kertoo, että pidemmällä aikavälillä pohdittavaksi tulee koko aulatilan käyttö. ”Musicallehan on kaavailtu peruskorjausta ja laajennusta. Siinä yhteydessä arvioidaan, olisiko osa aulasta muunnettavissa opetuskäyttöön. Ravintola siinä varmaan tulisi säilymään ja keittiötilakin voisi ehkä laajeta”, Korhonen toteaa. P INACOTHECAN TOIMINNAN loppu iskee ikävän loven Jyväskylän niukkaan näyttelytilatarjontaan. Menetys on sitäkin suurempi, kun Pinacotheca on ollut taiteilijoille ilmainen. Mitään korvaavaa tilaa ei näillä näkymin ole tiedossa. Toiveet kohdistuvat siihen, että Seminariumin peruskorjauksen yhteydessä voitaisiin sen kellariin rakentaa näyttelytila. Rahoituksesta ei kuitenkaan ole tietoa, ja vaikka mammonaa löytyisikin, toteutukseen menisi vielä pitkä aika. Taideaineiden ja museologian opiskelijoille Pinacotheca on ollut keskeinen paikka harjoitella näyttelytoiminnan järjestämistä. Yliopiston museon intendentti Pirjo Vuorisen vetämä näyttelytyöryhmä jatkaa toimintaansa, mutta jatkossa sen toiminta painottuu kulttuurihistoriallisiin laitosnäyttelyihin. Pinacotheca oli aikaisemmin silloisen taidehistorian laitoksen hoidossa, mutta siirtyi vajaat kymmenen vuotta sitten yliopiston museon hoidettavaksi. Hallinnollisesti se on kuitenkin ollut Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitoksen alaisuudessa, ja lakkautuspäätös tehtiin Taikun laitosneuvostossa. Pirjo Vuorinen kertoo, että Pinacotheca on ollut monella tavalla ongelmallinen näyttelytila. Tekniset puutteet ovat vetäneet pinnoja kireälle näyttelyiden pystytyksissä. ”Galleria on toiminut 30 vuoden ajan, eikä sähköjä tai mitään ole mitenkään uusittu. Tänä päivänä taiteilijat haluavat käyttää paljon tietokoneita ja muita sähkölaitteita.” Toinen keskeinen ongelma on Vuorisen mukaan valvonta. Näyttelytila kun on auki yhtä pitkään kuin Musican pääovi, eikä siellä ole valvontakameraa. Voisi kuvitella, että puutteellinenkin näyttelytila olisi parempi kuin ei tilaa ollenkaan. Vuorinen on kuitenkin eri mieltä. ”Se on kauhea rasite, kun tila ei toimi. Asiassa on myös taloudellisia paineita: kun Taiku maksaa tilasta ison summan vuokraa, se edellyttäisi, että pitäisi saada kustannuksia takaisin, eli tila pitäisi kenties muuttaa maksulliseksi. Mutta ei sitä voi muuttaa maksulliseksi, jos ei se toimi. Se vaatisi ison korjauksen.” Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi Pinacothecan toiseksi viimeinen näyttely, Sakari Holman Löytöjä ja kontrasteja avattiin huhtikuun lopulla. L IIKUNNAN KIRJASTOSSA käyneet ovat matkalla ehkä ihmetelleet, kenen työhuone on käytävän lasiseinän takana. Ja mikä mies siellä istuu lattialla? Lähempi tarkastelu osoittaa, että kyseessä on Lauri ”Tahko” Pihkala. Mutta mitä tekemistä miehellä on täällä? ”Tahko on majaillut Liikunnalla jo yli kymmenen vuotta”, kertoo yliopiston museon intendentti Pirjo Vuorinen. Yliopisto sai Pihkalan perikunnalta lahjoituksena Tahkolle kuulunutta esineistöä, joista päätettiin tehdä näyttely. Myöhemmin näyttelyä on laajennettu liikunnanopetuksen historiasta kertovalla osuudella. Vastaavanlaisia laitosnäyttelyitä on myös muissa yliopistorakennuksissa. Näyttelyissä kerrotaan kyseisten rakennusten ja niissä toimivien laitosten vaiheista sekä esitellään yliopiston historiaan kuuluvia ihmisiä ja ilmiöitä. Yliopiston museolle näyttelyt ovat osa sen opetusmuseotoimintaa, sillä museologian opiskelijat ovat toteuttaneet näyttelyitä harjoitustöinään. Niiden kautta museo on myös tietoisesti levittäytynyt ympäri kampusta. ”Museo päätti mennä yleisön luo, eikä päinvastoin kuten yleensä. Näyttelyt vietiin sinne, missä ihmiset päivittäin liikkuvat”, Vuorinen kertoo. V ÄLÄHDYKSIÄ HISTORIASTA on ilmestynyt myös kaupungin keskustaan ja rantaraitille. Kävelykadun ja kirkkopuiston mainostauluissa on viime kesästä asti ollut mainosten sijasta historiatauluja, joissa kerrotaan Jyväskylän katukuvan muutoksista. ”Kaupungin katuja puisto-osasto halusi tuoda kaupungin historiaa kaupunkilaisten nähtäville”, kaupungin yleissuunnitteluhortonomi Sirkka-Liisa Sikiö kertoo. Myös Jyväsjärveä kiertävällä rantaraitilla valaisinpylväät valaisevat seudun historiaa. Matkan varrella kerrotaan muun muassa tulitikkutehtaan toiminnasta, Ainolan tansseista ja Jyväsjärven maalareista. Pylväissä on myös Hannele Huovilta tilattuja runoja. Sirkka-Liisa Sikiön mukaan pylväiden sisältöjä tullaan ajan mittaan vaihtamaan ja uusia tehdään lisää sitä mukaa kun Rantaraitti pitenee. Sekä kaupungin että yliopiston museon kannalta keskeisenä ajatuksena on kertoa historiasta asianomaisilla paikoilla ja elävöittää siten paikan henkeä. Seminaarinmäellä on liikuntahalli U2:n eteiseen luotu talvisen liikuntatunnin tunnelmaa. Educan, Historican ja Oppion näyttelyissä kerrotaan seminaarilaisten elämästä. Oppiossa esitellään kahden kerroksen väen elämää: yläkerrassa oli seminaarin johtajan asunto, jossa pidettiin hienoja kutsuja. Kellarikerroksessa taas miesasuntolan asukkaat keittivät salaa kahvia ja puuroa, sillä ruoanlaitto asuntolassa oli ehdottomasti kiellettyä. Joskus joku onnekas pääsi yläkerran kutsuille oppiakseen seuraelämän tapoja. Arja Turunen jylkkari@jyy.fi Museo tulee yleisön luo J UHA M ÄKINEN Näyttelyitä laitosten uumenissa: Tahko Pihkalan työpöytä, Seminaarin loistoa Oppion yläkerrassa sekä kielikeskuksen historiasta kertova vitriini. H ANS -P ETER W ECKMAN
• 19 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI V AIKKA VIIMEISET TENTIT olisivat jo takana, ihan vielä ei kannata karata kampukselta. Jyväskylän Ylioppilasteatteri tuo kevätkautensa lopuksi lavalle vielä Antti Marjakankaan ohjaaman pienoisnäytelmän Fandango! Marjakangas on nähty lavalla monessa JYT:n näytelmässä, mutta Fandango! on hänen esikoisohjauksensa. Samalla se on kirjoittajansa, Saku Lillukan, ensimmäinen näytelmäteksti. Kyse on siis debytanttien näytönpaikasta. Pitääkö katsojaparan nyt varautua tekotaiteelliseen maailmantuskan vyörytykseen? ”Olemme yrittäneet tiedostaa kaikki riskit. Meillä on tässä tietoisena lähtökohtana, että sanotaan yksi asia, ja sanotaan se kunnolla”, Marjakangas rauhoittaa. Ohjaajan mielestä perusrealismia ei kannata teatterilavalle tehdä, koska teatterissa kerran on mahdollisuus luoda omanlaisensa maailma. Fandangon kohdalla maailman rakennuspalikoiden joukossa on ainakin absurdismi. Ohjaajan pallille siirtyminen on ollut Marjakankaalle mieluisa kokemus. ”Ohjaaminen minua enemmän kiinnostaakin kuin näytteleminen. Siinä saa tehdä töitä kokonaisuuden kanssa. Mulla on käynyt siinä mielessä hyvin, että näyttelijät tarjoavat paljon ideoita. Heitä ei ole tarvinnut juuri vauhtiin potkia.” T EKIJÄT KUVAILEVAT Fandangoa ”dialogiseksi monologinäytelmäksi parittelusta ilman kosketusta”. Ymmärrettävämmin ilmaistuna kyse on rakkaustarinasta ja kommunikoinnin vaikeudesta. Marjakankaan mielestä näytelmän teemat voi kiteyttää kysymykseen siitä, käymmekö sittenkin aina vain yksinpuhelua, kun puhumme toisten kanssa. ”Taatusti jokainen, joka on jonkinlaisessa parisuhteessa elänyt, löytää tästä samaistumiskohteita”, Marjakangas toteaa. Lavalla nähdään vain mies, nainen ja muusikko. Myös punaisella kumiankalla on tarinassa ilmeisen merkittävä rooli, mutta siitä tekijät kieltäytyvät puhumasta sen lähemmin. Saku Lillukka kertoo näytelmän perusidean syntyneen hänen runojensa pohjalta. Omakohtaiset kokemukset ovat nekin vaikuttaneet tekstiin, mutta liiallista miesnäkökulmaisuutta Lillukka sanoo pyrkineensä välttämään. ”Mä väittäisin, että tämä on pikemminkin feministinen näytelmä”, toteaa ohjaaja Marjakangas. Marjakangas toimi tekstin dramaturgisena karsijana, mutta on kuitenkin jättänyt kirjoittajalle vapaat kädet tarinan loppuratkaisua myöten. Lillukka kuvailee kirjoitusprosessia ”saakelin suureksi oppimismatkaksi”. Tarinan pariskuntaa näyttelevät Jaakko Junttila ja Lotta Roukala antavat esikoisnäytelmäkirjailijalle tunnustusta. ”Minulla olisi muutenkin ollut tälle keväälle paljon tekemistä. Innostuin kuitenkin Sakun tekstistä. Se on minusta aika hiottu”, arvioi Junttila. ”Tässä on aika kiintoisa asetelma. Yleensä parisuhdekuvauksissa on aina neuroottinen nainen, mutta tässä se on käännetty toisinpäin”, huomauttaa Roukala. ”Jos Freud katsoisi tätä näytelmää, se ei olisi innoissaan, vaan siitä tuntuisi, että sille vittuillaan”, Junttila heittää. Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi Fandangon ensi-ilta Ilokivessä torstaina 12.5. klo 19. Muut esitykset 15.5., 16.5., 19.5., 23.5., 26.5. ja 29.5. Lisätietoja: http://fandango.jyvaskylanylioppilasteatteri.fi Yksinpuhelua kahdelle JYT:n kevään päättävä Fandango! kertoo kommunikoinnin vaikeudesta Lotta Roukala kylpyammeessa shakkipelin ja kumiankan kanssa. Fandangon maailmassa on enemmän kuin hyppysellinen absurdismia. S AKU L ILLUKKA
• killeri 6x380 suoraan painoon
• Jos sinulla on Osuuspankin verkkopalvelusopimus, saat hakemasi opintolainan käyttöösi parissa päivässä käymättä pankissa. Voit hakea opintolainaa verkossa myös ilman verkkopalvelusopimusta. Saat lainan käyttöösi, kun käyt allekirjoittamassa laina-asiakirjat Osuuspankissa. Tervetuloa asiakkaaksi Osuuspankin Internetpalveluun. www.op.fi Hae opintolainaa verkossa. Akiri 6x45 suoraan painoon Naissaaren näyttämö 3x100 suoraan painoon turotim 3x45, suoraan painoon Viestintävirasto (2) tv-maksuhallinto 83x60, pirunnyrkki painoon Jylkkäri toivottaa kaikille lukijoille hyvää kesää!
• André Wickström: Das Humoristische Manifest. Kirja stand up -komiikasta. Suomentanut Viia Järvinen. WSOY 2005. On vain ajan kysymys, milloin stand up -komiikan suosio vyöryy isommin myös kirjamarkkinoille. Markku Toikka ja Maritta Vento julkaisivat viisi vuotta sitten stand upin käsikirjan, ja nyt kansien väliin on talletettu André Wickströmin ajatuksia aiheesta. Wickström on hauska mies. Tämä tuli todistettua viimeksi huhtikuun alussa Ilokiven Seisomapaikka-klubilla. Wickström ei ole onneksi kuitenkaan tehnyt mitään vitsikirjaa, vaan hän tarjoaa yleiskatsauksen siitä, mitä stand up on ja mitä sen hänen nähdäkseen tulisi olla. Tarjolla on pikakelaus seisomahuumorin historiasta ja analyysia sen suhteesta muihin esiintyviin taiteisiin. Näyttelijätaustainen Wickström korostaa eroa stand upin ja teatterin välillä. Sukulaisuutta hän löytää jazz-musiikkiin; siinäkin samat biisit esitetään joka kerta hieman eri tavalla, tunnelmaan reagoiden. Yhtenä kirjan funktiona on toimia oppaana aloitteleville koomikoille. Huumori on kuitenkin niin intuitiivisesti tajuttava asia, että tuntuu hieman oudolta lukea ohjeita vitsien oikeaoppisesta rakentamisesta. Jollei ihmisellä ole sisäsyntyistä ymmärrystä huumorista, tokkopa hän sitä tämän kirjan lukemalla saa. Tarkemmalle kustannustoimittamiselle olisi ollut tarvetta. Nyt tekstiin on jäänyt todella paljon toistoa ja suorastaan turhia lauseita (”Nyt yritän selittää, mitä tarkoitan”). Juha Mäkinen Stand up on huumorin jazzia arviot 22 8/2005 J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Mikko Reitala: Päähenkilö. Otava 2005. Mikko Reitalan esikoisteos kertoo helsinkiläisestä duunariyksinhuoltajan pojasta, nousukkaasta ministerinvävystä, joka haparoi rikkaan roolissaan. Terho, kiltti ja lepsu mies, ei hallitse elämäänsä tai hemmoteltua vaimoaan vaan päinvastoin. Vieraana hän seuraa sivusta rahakkaiden kolmekymppisten temmellystä setelilaatikossa. Päähenkilö katsookin kirjan alussa avuttomana elämänsä kulkua. Terhon etsikkoaika alkaa, kun kultalusikka tippuu näiden uusrikkaiden suusta, ministeriappi kuolee ja likaisen pesän selvitys alkaa. Päähenkilön teksti on tiivistä, vievää ja nyansseilla rikastettua. Reitalan dramaturginen ammattitaito näkyy, ja henkilökuvaus rakentuu nimenomaan dialogille ja toiminnalle. Vaimo-Milenan keskenkasvuisuutta Reitala kuvaa hersyvästi, kuten muitakin materialistipiireissä. Päähenkilönä Terho muuttuu hitaasti hellyttävän ärsyttävästä juoksupojasta omasta elämästään päättäväksi mieheksi. Ihmettelijä alkaa kritisoida muita ja tapahtumia. Tämä esikoinen on valmis, hiottu, sekä lempeä että pureva. Huumori syntyy paljossa joko aran Terhon haparoinnista tai hemmotellun materialistipiirin toilailuista. Reitala ei ole vain yksi nimeään hyödyntävä näyttelijä, joka laajentaa alaansa kirjailijaksi. Dekkarin piirteet korostuvat loppua kohti. Kuinka rikas ministeri kuoli? Kuka kuolemasta hyötyy? Vastauksia tarjoaa lopulta jämäkämpi, selvänäköinen päähenkilö, Terho. Päähenkilö joka hallitsee valitsemaansa elämää. Minna Pöyhönen Nahjus kasvaa käskytettävästä Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Muodonmuutos. Kirjoittanut Franz Kafka, ohjaus Panu Pitkänen ja Eeri MäkiTähkänen. Franz Kafkan Muodonmuutoksen lähtötilanne on vähintäänkin erikoinen: kauppamatkustaja Gregor Samsa huomaa eräänä aamuna muuttuneensa valtavaksi syöpäläiseksi. Absurdissa tarinassa on koomisetkin piirteensä, mutta JYT:n versiossa painottuu sen traagisuus: lyötyä lyödään niin, että katsomossakin koskee. Surullisen muodonmuutoksen kokenut Gregor menettää läheistensä rakkauden. Vanhemmat suhtautuvat kylmästi poikaansa, joka vain hetkeä aiemmin on huolehtinyt koko perheen elättämisestä. Greta-sisko yrittää vielä pitää veljestään huolta, mutta alkaa hänkin lopulta kammota ”tuota oliota”. Yksi mahdollisuus tekstin tulkitsemiseen on juuri tässä: sen, kuinka suvaitsevia me yksilöinä ja yhteiskuntana lopulta olemme, määrittää kykymme välittää itseämme heikommista. Gregor Samsan tilan voi hyvin nähdä vertauskuvana vammaisuudelle. Pääroolia näyttelevä Mika Partanen tekee komeaa työtä ryömiessään ja laahustaessaan nelin kontin pitkin lavaa. Muista näyttelijöistä erityismaininnan ansaitsee pienen prokuristin roolin tekevä Jari Tuunanen, jonka sliipattu markkinamiehen olemus toimi täydellisenä vastakohtana Gregorin surkeudelle. Koko esityksen ajan dialogikohtaukset kärsivät lievästä patsastelun mausta. Sen sijaan tanssikohtaukset olivat alusta loppuun vaikuttavia. Kun näytelmän lavastus oli muuten hyvin minimalistinen, koreografialla otettiin tila haltuun. Juha Mäkinen Gregor Samsan absurdi ja traaginen kohtalo A SKEL NÄYTTELIJÄSTÄ dramaturgiksi tai ohjaajaksi ja siitä edelleen prosaistiksi ei ole tavattoman pitkä. Suomessa on lukuisa joukko kirjailijoita, joiden tausta on teatterilavalla tai lavan reunalla. Kun otetaan näyttelijöiden rinnalle kirjailijoiksi ryhtyneet dramaturgit (muun muassa Riikka Ala-Harja, Sami Parkkinen, Jusa Peltoniemi ja Maria Peura), voidaan todeta, että Teatterikorkeakoulu on maan tärkeimpiä kirjailijantuotantolaitoksia. Kova koulutus voi jättää jälkensä. Ville Virtasen Menkää mielenhäiriöön ja Anna-Leena Härkösen Sotilaan tarina sijoittuvat teatterikouluun, ja molemmissa huseeraa kovasti Jouko Turkan oloinen opettaja. Huomattavaa on, että teatteritaustaiset kirjailijat ovat lähes yksinomaan romaanikirjailijoita. Yhden runokirjan julkaissut dramaturgi Tuomas Timonen on poikkeus sääntöön. Nimenomaan näyttelijä-kirjailijoille on sadellut huomattavan paljon merkittäviä kirjallisuuspalkintoja. Vuoden parhaan esikoiskirjan palkinnon ovat aikanaan saaneet niin Pirkko Saisio, Anna-Leena Härkönen kuin Reidar Palmgren. Saisio ylsi lisäksi Punaisella erokirjallaan vuonna 2003 Finlandiapalkintoon. Kira Poutanen puolestaan sai esikoisteoksellaan Ihana meri Finlandia Juniorin. P IRKKO S AISIO toimi dramaturgian professorina Teatterikorkeakoulussa vuosina 1997–2001, ja monet uusista teatteritaustaisista kirjailijoista ovatkin hänen entisiä oppilaitaan. Saisio itse valmistui näyttelijäksi vuonna 1975, ja samana vuonna hän julkaisi esikoisromaaninsa. Teatterikoulutuksella hän kertoo olleen huomattavan vaikutuksen omaan kirjoittamiseensa. ”Mun ensisijainen päämäärä ja haave oli lapsesta saakka tulla kirjailijaksi, ja vasta toissijaisesti näyttelijäksi. Siihen aikaan ei ollut mitään kirjoittajakouluja, mutta teatterikoulu oli minulle sellainen. Olin opiskellut yliopistossa kirjallisuutta, mutta se ei innostanut mua yhtään – se oli niin ulkokohtaista ja intohimotonta.” Saision urassa näyttelijätausta näkyy sikäli hauskalla tavalla, että hän on ottanut erilaisia kirjailijan rooleja: 1980ja 1990-luvulla muutamia romaaneja julkaisseet Jukka Larsson ja Eva Wein olivat Saision salanimiä. ”Opettaessani olen käyttänyt sellaista metodia, että luodaan sivupersoona, vaatetusta ja elämäntarinaa myöten. Se on selvästi toiminut vapauttavana tekijänä monelle nuorelle kirjoittajalle.” Uusin lisä näyttelijä-kirjailijoiden luetteloon on helsinkiläinen Mikko Reitala, jonka esikoisromaani Päähenkilö on mukana kilvoittelemassa Helsingin Sanomien kirjallisuuspalkinnosta. Reitala kävi teatterikorkeansa Jouko Turkan aikana. Hänen mukaansa Turkka oli ylilyönteineenkin loistava opettaja. ”Kyllä se aika oli ainakin mulle hedelmällistä. Siitä sai voimaa, itseluottamusta ja rohkeutta.” Reitala on jo useamman vuoden ajan tehnyt päätyökseen käsikirjoituksia televisiolle, esimerkiksi Isänmaan toivoihin ja Me stallareihin. Näyttämöllä häntä ei ole viime vuosina nähty. ”Olen tehnyt pitkällisiä tv-tilausrupeamia, mutta kovasti olisi tarkoitus palata teatterin pariin. Se on se varsinainen sorvi, mun kotipesäni.” M UTTA ONKO tällainen luokittelu ylipäänsä mielekästä? Onko teatteritaustaisten kirjailijoiden teksteillä jotain olennaisesti yhteistä? Erottaako jokin piirre ne muiden kirjailijoiden teksteistä? Mikko Reitala arvelee, että näyttelijän työn konkreettisuus ja suora kontakti yleisöön voi heijastua myös kirjoitustapaan. ”Sitä ei suhtaudu proosaan vain kielellisesti, vaan tulokulma on ihmisten kautta. Näyttelijöiden kirjoittamat kirjat eivät ole niitä kaikkein mystisimmin vaikeita. Näyttelijä yrittää vaistomaisesti tehdä asioista helposti lähestyttäviä.” Pirkko Saisio puolestaan huomauttaa, että draamassa tärkein elementti on aina jonkinlainen konflikti. ”Olisi loogista, että teatteritaustaiset prosaistit kirjoittaisivat jännitteisempää tekstiä kuin kirjailijat yleensä. Mutta onko niin, sitä en osaa sanoa.” Juha Mäkinen toimittaja@jyy.fi Teatteri tekee kirjailijan Näyttelijöiden romaanit ovat kahmineet palkintoja Syöpäläisenä on synkkä olla. Mika Partanen JYT:n Muodonmuutoksessa. H ANS -P ETER W ECKMAN
• 23 8/2005 MENOT J YVÄSKYLÄN Y LIOPPILASLEHTI Tiistaina 10.5. kello 19 Michael Haneken: Suden aika (Itävalta, Ranska, Saksa 2003) K-15 Suden hetkeksi tavataan nimittää sitä aikaa, jolloin ihminen on kaikkein suojattomimmillaan, eikä pakopaikkaa ahdistukselta, pelolta ja kauhulta kerta kaikkiaan löydy. Michael Hanekenin Suden aika ei ole aivan niin paoton kuin nimi antaa olettaa, mutta ankara ja kaunistelematon kuitenkin. Maailma on sekasorron tilassa: on tapahtunut jotain niin mullistavaa, että sen seurauksena yhteiskunnalliset rakenteet ovat murentuneet ja jokainen, myös elokuvan keskusperhe, joutuu pärjäämään miten parhaiten taitaa. Perhe lähtee hakemaan turvaa maaseutuasunnolta, mutta huomaa sen vallatuksi. Isä saa surmansa. Muu perhe joutuu muiden yhtä lailla eksyksissä olevien ihmisten joukkoon, ja huomaa, ettei ihmisen välttämättä ole toiseen luottaminen hädän hetkellä. Vaikka Haneken pehmentääkin kertomustaan aivan lopussa hivenen, ei tuotostansa voi hömppäviihteeksi luokitella. Suden aika on älykäs katastrofielokuva. Suden ajan myötä Kinon kevätkausi päättyy ja syksyn 2005 suunnittelu alkaa. Työhön voivat osallistua myös Kinon katsojat: Perusteltuja ehdotuksia syksyn ohjelmistoksi voi lähettää ylioppilaskuntaan (kulttuurisihteeri@jyy.fi), josta ne viedään edelleen Kinon toiminnasta vastaavan raadin ruodittavaksi. Sitä, mikä idea menee läpi ja mikä ei, ei voi ennalta ennustaa. Kaikista kuitenkin keskustellaan, perusteellisesti. Riitta Koikkalainen Valtakunnallista pyöräilyviikkoa – tai oikeammin viikkoja – vietetään 7.–21. toukokuuta. Jyväskylän pyöräilyseura järjestää päivittäin erilaisia pyöräretkiä sekä maastossa että maanteillä. Luvassa on myös puhetta pyöräilystä. Maanantaina 9.5. klo 18 järjestetään kaupunginkirjaston Minnansalissa kevyen liikenteen seminaari, jossa keskustellaan erityisesti Kävelykadun jatkamisesta yläkaupungille. Ja jos voro vei pyörän tai sakilaiset puhkoivat renkaan, niin kannattaa suunnata poliisin perinteiseen pyörähuutokauppaan, joka järjestetään keskiviikkona 11.5. klo 14 poliisitalolla. Juha Mäkinen Tarkemmat tiedot: www.jyps.info Pyörällä pääsee maastoon ja maakuntaan Jyväskylän taiteilijaseura juhlii 60-vuotista olemassaoloaan juhlanäyttelyllä, joka on esillä taidemuseon Holvissa pitkälle kesäkuuhun. Seuran jäsenet ovat valinneet näyttelyyn suosikkinsa omasta tuotannostaan. Äskettäin on myöskin avattu verkkosivut Sixty Files (http://personal.inet.fi/ taide/jkl/60files), joilla esitellään taiteilijaseuran historiaa sekä keskeisten keskisuomalaisten kuvantekijöiden uraa. Näyttelyyn kannattaa pistäytyä perjantai-iltapäivänä. Museoon on tuolloin vapaa pääsy, ja perjantaisin klo 17 järjestetään opastettuja esittelykierroksia. Juha Mäkinen Jyväskylän taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlanäyttely Jyväskylän taidemuseossa 19.6. asti. Paikallisen kuvataiteen kuusi vuosikymmentä Äkkiväärää, tarttuvaa, suloista, rumaa. Suomen kriitikotkin toisella levyllään positiivisesti yllättänyt PMMP saapuu historiansa toisella Jyväskylän keikalle Ravintola Feveriin lauantaina 7.5. Neidot on asetettu kiihkeään bändiviikkoon, kun Keskimaan uudelleenjärjestetty yökerhokompleksi yrittää laittaa kampoihin naapuriin vappuviikonloppuna avatulle Restelin Giggling Marlinille. Ja mitä tekee Elohuvi. Samalla viikolla Feverin lavalle astelevat myös keskiviikkona Tiktak ja perjantaina Martti Servo ja Napander, sekä torstaina Memphiksen puolella Indica. Kevään loppu antaa Jyväskylän keskustan muuttuneesta isojen yökerhojen kilpailutilanteesta jotain osviittaa, mutta vasta syksyn uudet opiskelijamassat kertovat selvästi, missä tanssidrinkit pysyvästi kaadetaan. Toni Peltonen Pimpit valloittavat taas kaupungin Maallako mukavaa? Ei ainakaan Suden aikaan. tekemistä J O 13. KERRAN järjestettävä Yläkaupungin Yö panee kampuksen kuhisemaan toukokuun lopulla. Kaupunkifestivaali keskittyy Seminaarinmäen alueelle, mutta tapahtumia on tarjolla myös Mattilanniemessä ja Kirkkopuiston kulmilla. Tänä vuonna vietettävä muotoilun teemavuosi näkyy laajasti Yön ohjelmistossa aina muotinäytöksistä vanhojen moottoripyörien kulkueeseen. Myös Kauppakadulla liikkeiden ikkunoissa on esillä keskisuomalaisten muotoilijoiden töitä, ja yliopiston kampusoppaat tutustuttavat ihmisiä Alvar Aaltoon. Muutoin Yön ohjelmisto on totutun runsas kattaus. Tasavallan Alueteatteri jatkaa monivuotista perinnettä järjestämällä konservatorion pihalla hämmentävän esityksen minuuttia yli puolenyön. Tämänvuotisen spektaakkelin nimi ainakin lupailee suuria: Ilmailun historia – Moirislammen ylilento. Toissavuotiseen tapaan yö jatkuu vielä aamuun asti ja sitkeimmät juhlijat voivat tervehtiä aurinkoa Vesilinnan terassilta aamuviidestä lähtien. Tätä Aamukaste-klubia lukuun ottamatta kaikkiin Yön tapahtumiin on vapaa pääsy. Toni Peltonen paatoimittaja@jyy.fi Yläkaupungin Yö lauantaina 21.5. Lisätietoja www.ylakaupunginyo.fi. Muotoiluvuosi esillä Yläkaupungin Yössä Pop/Rock/Jazz/Klubit Ilokivi: Ke 4.5. Hevikaraoke, Pe 6.5. Teemu Vesterinen Soolo, La 7.5. Operaatio Live: Beautiful Betrayal + Soulfallen + Down Under, Ke 11.5. Bettina Sucks, Pe 13.5. Vinylo vs. Wake Up, La 14.5. Seisomapaikkaklubi, Ke 18.5. Ässiä hihasta improklubi, Pe 20.5. JKL Hardcore Punk: Combat Rock Industry + Manifesto Jukebox + Wasted + Unkind, Pe 27.5. Mr. Reverend’s Riff Raff Club 2: Oriental Jam + Veikko Pilvi & Pilviveikot + This Fall of Mine, La 28.5. Club Kaappi. Bar 68: Pe 6.5. Garage 13, La 7.5. Au Pair, Pe 13.5. Ruoska, Pe 20.5. Swallow the Sun, Pe 27.5. Private Line + Bloodpit, La 28.5. Sweatmaster + Sewergrooves. Jazz Bar: Ke 4.5. Let’s Eppelin + U. Pasanen Band, To 5.5. Five Corners Quintet, Pe 6.5. Kaustinen Jyväskylässä, La 7.5. Surftones, To 12.5. Juha Räisänen & Round Corners, Pe 13.5. Järvisen Lentokone + Radius X, La 14.5. Ernie Payne (USA), Ma 16.5. Jammaus ry:n Meidän Ilta, To 19.5. Annibal, Pe 20.5. Ninni Poijärvi, La 21.5. Kkane & Hoedown, Ti 24.5. Jyväskylän Big Band + Pepe Ahlqvist, Ke 25.5. Jkl Jazz Brotherhood & Emma Salokoski, To 26.5. Good Morning, Pe 27.5. Rannankari Oy, La 28.5. Purple-iltamat. Redneck: Pe 6.5. Pelle Miljoona & Rockers, Pe 13.5. The Barnshakers, To 19.5. Dave Lindholm. Blaze: To 12.5. Red Bull Music Academy Info: DJ Marco Passarani (ITA) + Juho Kahilainen LIVE + DJ Bad Passion. Vakiopaine: La 7.5. Lahko, Su 15.5. Alipaineklubi. Klassinen musiikki Suomalainen Konservatorio: Sanna Snellman-Junnan päättökonsertti ti 10.5. klo 14. Lauri Lähteenkorvan valmentava konsertti to 12.5. klo 17. Auri Niskasen valmentava konsertti to 12.5. klo 19.30. Juha Räisäsen valmentava konsertti pe 13.5. klo 14. Jaan Jaansonin valmentava konsertti ke 18.5. klo 14. Katri Mäkeläisen valmentava konsertti to 19.5. klo 17. Konsertit Konservatorion Siltasalissa. Konservatorio soi! ma 23.5. klo 18 JAMKn kamarimusiikkisalissa. Konsta Niskavaaran päättökonsertti ke 25.5. klo 20 Siltasalissa. Matias Haaviston valmentava konsertti to 26.5. klo 17 Siltasalissa. Jyväskylän Sinfonia: Jyväskylän kitarakilpailu ti 10.5. klo 19 kaupunginkirkossa. Näyttelyt Keski-Suomen museo: Taiteilija kuvassa – Kuvataiteen keskusarkiston kiertonäyttely 5.6. saakka. Ilmassa – Jyväskylän kaupungin kuvataidekoulun kevätnäyttely 7.5. alkaen. Rauhan julisteita – naiset rauhan rakentajina 20.5. alkaen. Kapa: Potsdam 27.5. alkaen. Alvar Aalto -museo: Perusnäyttely Alvar Aalto – arkkitehti. Saunakulttuurisauna 22.5. saakka. Toteutumattomat unelmat 24.5. alkaen. Keski-Suomen luontomuseo: Perusnäyttely Perintönä ympäristö. Kultakuumetta – Kullankaivuu ammattina ja harrastuksena 31.8. saakka. Suomen käsityön museo: Perusnäyttelyt Käsityössä elämän tuntu, Aikamatka ja Komeasti juhlaan. Latentista patentti – keksintöjen maailma 12.5. alkaen. Kaislapunoksia 12.6. saakka. Koriko? Matkalla tulevaisuuteen 15.5. saakka. Jyväskylän taidemuseo: Suojassa Veikko Hirvimäki 19.6. saakka. Tähdenlento 15.5. saakka. Holvissa Jyväskylän Taiteilijaseuran 60-vuotisjuhlanäyttely 19.6. saakka. Galleria Becker: Krister Gråhn 18.5. saakka. Stefan Nyström 21.5. alkaen. Galleria Harmonia: Mirka Johansson: Veren sokeri 8.5. saakka. Hanna Oinonen & Elina Hannula 12.5. alkaen. Galleria Mystic: Olga de Vitte-Juutinen 19.5. saakka. Lilia Fedorova 20.5. alkaen. Galleria Pinacotheca: Sakari Holma: Löytöjä ja kontrasteja 13.5. saakka. Tiina Laasonen 19.5. alkaen. Vakiopaine: Paula Kouki ja Terhi Hänninen 8.5. saakka. Suvi Toivoniemi 9.5. alkaen. Ilokivi: Minja Revonkorpi: Alkupaloja – Starters 31.5. saakka. Hans-Peter Weckman: Sofie Richt on kuollut 1.6. alkaen. Slovakialaista nykygrafiikkaa yliopiston päärakennuksen aulassa 16.5. alkaen. Teatterit Jyväskylän kaupunginteatteri: Liisa Ihmemaassa ke 4.5. klo 18, pe 6.5. klo 13, la 7.5. klo 13, ma 9.5. klo 13 ja 18, ma 16.5. klo 13 ja 18, ke 18.5. klo 13, to 19.5. klo 13, ti 24.5. klo 13 ja 18. Arkkienkeli Oulussa la 7.5. klo 19, pe 13.5. klo 19, la 14.5. klo 13, to 19.5. klo 19. Napakymphimatka Lemphäälään la 7.5. klo 19, la 14.5. klo 19. Totuus vai tehtävä? ke 11.5. klo 19, pe 13.5. klo 19, ma 16.5. klo 19, ti 17.5. klo 19, ke 18.5. klo 19, ma 23.5. klo 19, ti 24.5. klo 19. Juurakon Hulda pe 13.5. klo 13, ke 25.5. klo 19. Mobile Horror to 12.5. klo 19, ke 25.5. klo 19. Sydämen käärin silkkiliinaan – vauvateatteria ma 16.5. klo 10.30, ti 17.5. klo 10.30, ke 18.5. klo 10.30, to 19.5. klo 10.30, pe 20.5. klo 10.30, ma 23.5. klo 10.30, ti 24.5. klo 10.30, ke 25.5. klo 10.30. Jyväskylän Ylioppilasteatteri: Fandango! ensi-ilta to 12.5. Muut esitykset su 15.5., ma 16.5., to 19.5., ma 23.5., to 26.5., su 29.5. Kaikki esitykset Ilokiven alakerrassa klo 19. Jyväskylän Huoneteatteri: Naisen voima ke 4.5. klo 19, pe 6.5. klo 19, la 7.5. klo 19, su 8.5. klo 15, pe 13.5. klo 19, la 14.5. klo 19. Flamencoyhdistyksen kevätnäytös pe 20.5. klo 19, la 21.5. klo 18. Muut Lavarunouden (Poetry Slam) SM-kilpailun Jyväskylän karsinnat järjestetään Vakiopaineessa sunnuntaina 8.5. klo 16 alkaen. Ilmoittautuminen paikan päällä. Cuenta Cuentos -tarinailta maanantaina 9.5. klo 20 Vakiopaineessa. Mika Taanilan mainio Futuro-dokumentti nähdään Yläkaupungin Yössä.
• Saat Bonusta Elisa Laajakaistan kuukausimaksuista. Lisätietoa, mukana olevat osuuskaupat ja rekisteröitymisohjeet löydät osoitteesta www.elisa.fi/edut. Laajakaistan vauhdilla kohti kesää. Uuden Elisa Laajakaistan avaajalle tuplanopea 1) yhteys kesän ajaksi. Microsoft langaton näppäimistö ja optinen hiiri 39¤ Wireless Optical Desktop 1000 HP DeskJet 3745 mustesuihkutulostin 49¤ (Norm. 69 ¤). Pienikokoinen muotoilu sopii pienimmällekin pöydälle ja taitettava paperialusta säästää vielä enemmän tilaa HP Pavilion ZE2025EA kannettava tietokone 799¤ (Norm. 899 ¤). Intel Celeron M 360, 1,4 Ghz prosessori, 512 Mt keskusmuisti, kirjoittava DVD+-RW asema, 15.0" TFT-näyttö, LI-ION-akku, 40 Gt kiintolevy, verkkokortti, MS Windows XP Home Edition (FIN/SWE) -käyttöjärjestelmä, vuoden noutoja palautustakuu. Kaikkia tarjoustuotteita rajoitettu erä. Myymälä Jyväskylä: Yliopistonkatu 28: ma–pe 9-17, la suljettu. Puhelimitse Elisan Myyntipalvelu 0800 46 46 46. Yritysasiakkaat Elisa Yrityspalvelu myymälässä sekä puhelimitse 0800 915 777. Internet www.elisa.fi 1) Tuplanopeus-tarjous koskee niitä asiakkaita, jotka avaavat Elisa ADSL:n 512 kbit/s tai 1M. Asiakas saa tilaamaansa nopeusluokkaa yhtä ylemmän nopeusluokan käyttöönsä kytkentähetkestä alkaen 31.8.2005 asti. Nopeus laskee tilattuun nopeusluokkaan 1.9.2005. Mikäli asiakkaan liittymän nopeutta ei teknisistä syistä johtuen voida tuplata, saa asiakas tilaamansa nopeuden normaalihinnalla. Tarjous on voimassa 25.4-30.6.2005. Tarjous on voimassa alueellisesti. Varmista tarjouksen saatavuus osoitteeseesi myymälästä Tarjous voimassa seuraavilla paikkakunnilla: Jyväskylä, Jyväskylän mlk, Laukaa ja Muurame. Mikäli asiakas muuttaa kampanjan aikana tarjousalueen ulkopuolelle tai muuttaa liittymänsä nopeutta, purkautuu tuplanopeus automaattisesti. 2) Elisa Laajakaistan käyttöön tarvitset tietokoneen, jossa on verkkokortti, ADSL-modeemin sekä palomuurija virustorjuntaohjelmiston. Jos käytössäsi on analoginen puhelin, tarvitset myös analogisuotimen. Elisa ADSL alk. 19,90 ¤/kk, nopeusluokat alk. 256/256 kbit/s. Saatavilla olevat nopeusluokat ja kk-hinnat vaihtelevat alueellisesti. Ilmoitetut nopeudet ovat liittymätyypin mahdollistamia enimmäisnopeuksia. Varmista nopeus/hinta sekä saatavuus osoitteeseesi myymälästä. Kk-hinta ei sisällä tietoturvapalvelua. Hinta voimassa 1.5.2005 alkaen. Avaimet käteen -asennuspalvelu norm. 169 ¤ sis. A-Link Roadrunner 44c ADSL-modeemin (norm. 59¤), ADSL-yhteyden ja modeemin asennuksen sekä yhden käyttäjän sähköpostija selainasetusten tekemisen, testauksen ja opastuksen. Palvelu saatavilla rajoitetusti. Tarjoukset eivät koske ennen tarjousaikaa tehtyjä, peruttuja ja samalle henkilölle/talouteen uudelleen tehtyjä tilauksia. Elisa ADSL:n avausmaksu norm. 78 ¤. Elisa Tietoturvapalvelun avaus norm. 8,24 ¤ ja kk-maksu 5,89 ¤. Elisa Tietoturvapalvelun veloitukseton käyttö syyskuun 2005 loppuun koskee asiakkaita, jotka avaavat uuden Elisa Laajakaista liittymän ja Elisa Tietoturvapalvelun. Lapsilukko lisäpalveluna Elisa Tietoturvapalveluun 2 ¤/kk. Elisa Kotipostin virustarkistus 1¤/kk/postiltk ja Elisa Kotipostin Roskapostinsuodatus 2¤/kk/postiltk. Liittymän avauslahja modeemi A-link Roadrunner koskee Elisa ADSLtai Elisa Kotiportti -liittymän avaavia asiakkaita. Liittymän avauslahjaa (A-Link Roadrunner modeemi) ei myönnetä Avaimet käteen –asennuspalvelun tilaajille. Tarjoukset ovat voimassa 25.4.-30.6.2005. 3) Tarjous on voimassa 3.1-30.6.2005. Tarjous myönnetään yhteen olemassa olevaan Elisa Matkapuhelinliittymään (koskee kaikkia liittymätyyppejä) tai uuteen Elisa Vapaa-aika, Elisa Aito, Elisa Reilu tai Elisa Pro –matkapuhelinliittymään mikäli asiakas avaa uuden Elisa Laajakaistaliittymän ja solmii Elisa Etusopimuksen. Matkapuhelinja laajakaistaliittymän omistajan on oltava sama henkilö, jotta Elisa Etusopimus voidaan solmia. Puheaika annetaan yhdessä erässä, seuraavan laskun yhteydessä. Puheaikatarjous koskee normaalihintaisia kotimaan matkapuheluja, tekstiviestejä ja kuvaviestejä. Tähän puheaikatarjoukseen sovelletaan Elisa Etusopimuksen erityisehtoja. Avaa edullinen, laadukas ja turvallinen Elisa Laajakaista alk. 19,90¤ /kk 2) Laajakaistan avaajalle modeemi ¤. Avaus 0¤ (norm. 78 ¤). Elisa Laajakaistan avaajalle puheaikaa 30¤ 3). Tarvittaessa voit myös ottaa netin käyttöön vaivattomasti ja edullisesti: Avaimet käteen -asennuspalvelu nyt vain 59 ¤ (norm. 169 ¤). Lapsilukon käyttö syyskuun loppuun asti ¤. Tietoturvan käyttö syyskuun loppuun saakka ¤. Sähköpostin virustarkistuksen ja roskapostisuodatuksen avaus ¤. Tele puolikas sivu Pirunnyrkki
• ravintola Vesilinna 3x180 suoraan painoon Altia oyj 5x190 pirunnyrkki painoon
• LOUNAS PÄIVITTÄIN KLO 11–16 Myös vegaanivaihtoehto joka päivä. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. Jatko-opiskelijat 4,05 e – muut 4,80 e 10 kappaleen ruokaliput: opiskelijoille 22,50 e, jatko-opiskelijoille 40,50 e, muille 48,00 e. Katsoin vapun alla televisiosta Itä-Saksan historiaa käsitelleen dokumentin. Tarjolla oli tylyä tarinaa: toisinajattelijat pantiin telkien taakse, muurin yli pyrkineet ammuttiin – ja kaikkialle levisi pelon ilmapiiri, koska naapurit tai jopa omat perheenjäsenet saattoivat olla salaisen poliisin urkkijoita. Dokumentti sai minut jälleen kerran päätäni pyöritellen ihmettelemään, miten tämä oli – ja on monissa valtioissa myös tänään – mahdollista. Olisi ylimielistä syyttää diktatuurien kansalaisia siitä, etteivät he nouse vastarintaan. Harva lopulta haluaa oman henkensä uhalla ryhtyä vaikeaan ja epävarmaan toimeen. Mukautuminen on hengissä pysyttelemistä. Passiivisten mukautujien lisäksi jokainen tyrannia tarvitsee ison joukon ihmisiä, jotka aktiivisesti kannattavat järjestelmää ja pitävät sitä yllä. Uskoakseni kyse on tietystä ihmistyypistä, tai tarkemmin sanoen tietystä ihmisen ominaisuudesta: vallanhimosta. Häikäilemättömiä ja vallanhimoisia paskiaisia on jokaisessa yhteiskunnassa, järjestelmästä riippumatta. Oli kyseessä sitten vasemmistotai oikeistodiktatuuri, täsmälleen sama porukka haluaa hallita muita ja pitää vastustajansa hiljaisena, vaikka väkivalloin. Natseilla ja kommunisteilla oli eri symbolit, mutta sama tapa hallita – ja vain se on olennaista. Ei myöskään pidä kuvitella, että tämä ihmisryhmä puuttuisi Suomesta vain koska maassa vallitsee sananvapaus ja demokratia. Keskuudessamme koko joukko potentiaalisia tyranneja. Toisissa olosuhteissa kadulla vastaan kävelevä henkilö saattaisi olla kiduttajasi tai teloittajasi. Väitän, että suurin osa näistä henkilöistä on tälläkin hetkellä korkeissa poliittisissa viroissa tai johtavissa asemissa liike-elämässä, koska demokratiassakin näihin tehtäviin päätyvät vallanhimoiset ihmiset. Valtaa saa se, joka sitä tarpeeksi ahnaasti tavoittelee. Jokaisten vaalien yhteydessä kauhistelen sitä, miten ehdolle asettuukin niin paljon pyrkyrihenkistä väkeä. Soisin valtaan nousevan niiden, jotka valtaa vähiten halajavat, mutta he eivät tietenkään koskaan edes asetu ehdolle. Kun politiikan maailma muuttuu yhä yhdenmukaisemmaksi, yhä harvempi toisenmukainen edes harkitsee siihen mukaan lähtemistä. Ne, joilla olisi tuoreita ajatuksia annettavanaan yhteiskunnalle, hakeutuvat muille aloille, kuten tieteen ja taiteen palvelukseen. Valtarakenteet kyseenalaistavia vallankäyttäjiä on valitettavan vähän. Joka jaksaa likaisen pelin keskellä säilyttää oman idealisminsa, ansaitsee kaiken arvostuksen. Viitala: Vapaasta tahdosta? – käyttäytymisen evolutiivinen perusta (Atena) Ei me olla apinoita, laulussa lauletaan. Mutta mitä sanoo tähän Viitalan Jussi? Tämä kirja on ehdoton lukupaketti näin kevään auetessa kauneuteensa. 31,00 e Debord: Spektaakkelin yhteiskunta (Summa) ”Sitä mukaa kun välttämättömyydestä tulee yhteiskunnassa unelma, tulee unelmasta välttämättömyys. Spektaakkeli on kahlehditun nyky-yhteiskunnan painajainen...” 19,90 e Maier: Tervetuloa laiskuus – Taidosta ja välttämättömyydestä tehdä työssä mahdollisimman vähän (Tammi) Maier kysyy, miksi yritysten työntekijöiden pitäisi sitoutua kaiken maailman yritysarvoihin, kun itse yritykset eivät niin tee. Toisin sanoen: miksi sinun pitäisi hymyillä esimiehellesi kun samaan aikaan sinut on jo potkittu pois! 11,00 e Opiskelijan akateeminen kirjakauppa Kauppakatu 9 puh 260 3157 kirjamyynti@kampusdata.fi Potentiaaliset diktaattorit jälkikirjoitus Juha Mäkinen TI 3.5. Kasvispizza Savukalakastike, spaghetti Riistapyörykät KE 4.5. Kesäkurpitsavuoka Silakkapihvit, kermaviilikastike Karjalanpaisti, perunasose Helatorstaina 5.5. Ilokivi suljettu PE 6.5. Perunakuorukat, keitetyt kasvikset Kalkkunarisotto Nakkipannu MA 9.5. Kasviskääryleet Currykala Mausteinen broilerpata TI 10.5. Kesäkurpitsarisotto Kirjolohipastapaistos Possustroganoff KE 11.5. Porkkanasosekeitto Täytetyt jauhelihaohukaiset Kalkkunakastike TO 12.5. Perunaohukaiset, porkkanamuhennos Yrtti-porkkanasei Kinkkukiusaus PE 13.5. Feta-pinaattipiirakka Kalakeitto Tulinen lihapata MA 16.5. Kasvislasagne Lihakeitto Broilerjuustokebakot Ilokivi on avoinna koko kesän arkisin klo 11–16. Ruokalistat netistä: www.jyy.fi/ruokalista.php
• Helsingin yliopisto maaseudun tutkimus 3x200 pirunnyrkki painoon yksityisten työttömyyskassa 2x100 pirunnyrkki painoon latokartanosäätiö 2x25, pirunnyrkki STA Travel 2x60, pirunnyrkki painoon Keskustan opiskelijaliitto 3x150 pirunnyrkki Mainos Jylkkäriin? Soita: Vexi Virtanen / 050 592 3696
• Nisulankulma kalenteri 3x100 takasivu suoraan painoon If 3x180 suoraan painoon