Q Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 Pöly laskeutukoon D ä ä l c i r i o i f c U S / ^ ä s s ä peen. Kaatuilevat tietokoneohjelmat ja « > « •• T n • Jylkkäkaikenlainen muu hässäkkä ovat taanAnna-Maija Tuunainen r i s s ; Halonen kivittää rahavaltaa Sivut 8-9. Kehojen aaminen Sivu 12. j u u r i mikään ei ole sitä, miltä vielä vuoden alussa näytti. Pääkirjoitusta ei laadi Tommi Pitenius eikä juttuja kirjoita Sari Summanen, vaikka heidät ehdittiin jo esitellä viime vuoden viimeisessä numerossa uusina työntekijöinä. Kumpikin sai töitä muualta. Uusi miehitys aloitti työnsä maanantaina 14. tammikuuta ex-päätoimittaja Juha Kauppisen, ex-toimittaja Annakaisa Vääräniemen ja sivari-toimittaja Lassi Toivasen korvaamattoman avun turvin. Tästä kiireestä j o h t u e n lehti, jota luet, on poikkeuksellisen ohut, vain 16 sivua. Kiirettä on pitänyt vuoden ensimmäistä Jylkkäriä kootessamme yli oman tarneet sen, ettei alku ole ollut helppo. Kova paine on kuitenkin synnyttänyt niin hyvän tsemppihengen, että tämän jälkeen selviämme mistä vain. O m a n mausteensa soppaan toi myös toimiltajavalinta (ks. mielipidekirjoitus sivulla 15). Keskustelu on aina tervetullutta, mutta työrauhaa toivon, jotta voisimme keskittyä tekemään vähintään yhtä hyvää Jylkkäriä kuin tähänkin asti. Pöly laskeutukoon. Rauhaa! JYYlfBB Kampus Kirjaan Sivu 7. Jyväskylä goes Popcity Sivu 1 1 . Rumuutta on kestettävä KANNEN KUVA: H T T P : / / W W W . A L E K S I S K I V I . C O M (KUVAN KÄSITTELY JYLKKÄRI) Jyväskylän Ylioppilaslehti »wjyu.fi/iyllfai Toimitus Keskussoirootantie 2 40600 Jyväskylä (014)2603360 jylkkori@ccjyu.fi Fox (014)2603928 Päätoimittaja ^fina-Moijo Tuufiainen (014)2603359 040581 4972 onirtu@ccjyu.fi Toimittajat Johanna Salmela 044 5414405 jomasalm@cc.jyu.fi lossi Toivanen 0405902710 tatoivan@cc.jyu.fi Taloudenhoitaja ja toimistosihteeri ftjgla Rouhianen (014)60 7226 JYYri jäsenille koliin kannettuna 3 euroa. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu. Ilmestyy lukukausien aikana, 16 kertaa vuodessa. Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ty.:n jäsen. Osoitteenmuutokset JYYn keskustoimisto, (014)2603355 Ilmoitusmyynti tmi Martti Mikkonen (014)272166,0400642533 Fox (014) 272 163 Ylioppilaslehtien valtakunnallinen ilmoitusmyynti Pirunnyrkki Oy, (02) 2331 222 llmoituksenvalmistaja Grafiikka Rutanen (014)216315,0505962444 grafiikko.njlanen@co.inet.fi Painopaikka Lehtisepät Oy, Pieksämäki (015)723 4212. ftjinos 8 000 ISSN 0356-7362 W mJmam " / ::._ -.-. —— . . — ^ — J .... ^ ^ U : . . Ilmestymispäivät keväällä 2002 ilmestyy deadline 23.1. 16.1. 6.2. 30.1. 20.2. 13.2. 6.3. 27.2. 20.3. 13.3. 3.4. 27.3. 24.4. 17.4. 8.5. 2.5. Järjestö moitusten deadline päivä ä oikaise nmin!! Ilmoitushinnat tekstissä 1,00 euroa/pmm takasivu 1,20 euroa/pmm määräpaikkalisä 0,12 euroa/pmm etusivu /pmm (etusivu myydään ainoostoon kokonaan) värilisä 0/4 euroa/pmm Jytkkän ei ole arvonlisäverollinen, joten hintoihin ei lisätä veroa. vieraasta päästä/ [Iti Tuomas Viskari E£ Ien rumia taloja. Niitä on rakennettu Suomeen 1960-luvulta alkaen, ja 70-luku lienee ollut niiden kultaisinta aikaa. Pitkin metsiä piti rakentaa nopeasti pienoisneuvostoliittoja, jotta saataisiin asutettua ensimmäisen maaltapaon jälkeen juurettomiksi jääneet ihmispolot. Samaisia taloja syytetään nyt siitä, että suomalaiset oirehtivat kosteusvaurioiden vuoksi. Jossain vaiheessa niistä luotuja kokonaisuuksia keksittiin ryhtyä kutsumaan lähiöiksi. En muista kenenkään kehuneen sitä, kuinka kauniisti, mutta silli käytännöllisesti Keltinmäki, Jakomäki tai joku muu lähiö olisi rakennettu. En ole kuullut, koska niitä ei ole rakennettu kauniisti eikä käytännöllisesti. Harvoin niitä muutenkaan kehutaan. Rumissa taloissa asuu rumia ihmisiä syrjäytyneitä, alkoholisteja, pitkäaikaistyöttömiä, rasisteja, niitä, jotka eivät koskaan äänestäjä herra paratkoon -jopa opiskelijoita. Näyttää siltä, että kaikki opit puutarhakaupungista ja sen semmoisista eivät sittenkään toteutuneet. Näiden talojen ensimmäinen aalto on nyt alle 40 vuotia vanha. Se ei ole vielä mitään rakennuksen iäksi. Ne ovat meidän keskellämme tai me olemme niiden keskellä vielä pitkään, ja jollain tavalla niihin olisi kai suhtauduttava. Ehkä niitä pitäisikin ajatella kulttuurikerrostumina, osana historiaa, eikä ainoastaan kiusallisina rupina maapallon kyljessä. Ne kertovat muutoksesta ja sopeutumisesta siihen. Ne ovai eläviä sosiaalihistoriallisia dokumentteja. Sitä paitsi niissä asuu kaikkeen kirjoitteluun nähden uskomattoman paljon onnellisia ihmisia. Useat minun ikäiseni ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa rumissa taloissa. He ovat oppineet asumaan niin. Minä muutin pois kuusivuotiaana silloin, kun rumien talojen kyljessä vielä pystyi pitämään tavallista ruokakauppaa, kioskia, päiväkotia sekä ainakin kahden eri pankkiryhmän konttoreita. Ja siinä meidän pankissa kävi kerran vuodessa taikuri esiintymässä lapsille. Nyt näitä ihmisiä kuuluu muuttavan tyytyväisinä takaisin synlymälähiöönsä, kun harharetket kaupungin keskustoihin on tehty. Siinä pesii lähiöromantiikan nousu. Odotan vain sitä aikaa, kun keltinmäkiä ympäri Suomen käydään katsomassa rakennushistoriallisina kohteina tai lapsuuden muistoina samalla tavoin kuin nyt kirkkoja, vanhoja kaupunkeja tai mökkiä keskellä autioituvaa maaseutua. Matkatoimistot kenties jopa järjestävät Tallinnan matkoilla opastettuja kiertoajelutta Lastumäkeen, jos ei muuten, niin osoituksena, että jossain on vielä huonommin. Tai sitten päivämatkoja Kostamukseen. Auttaisikohan se meitä kestämään.
Tutorkoulutus uudistuu JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON tutorkoulutus muuttuu. Tutoreille järjestetään luentojen sijasta viikonloppuleiri, ja koulutuksesta saa opintoviikkoja. Lisäksi tutoreille suunnattua tukitoimintaa tehostetaan. Jokakeväinen tutoreiden metsästys on taas alkamassa. Tutoreita eli pienryhmänohjaajia tarvitaan yhteensä noin 130. Jokainen tutor saa ohjattavakseen viitisentoista fuksia. Tungos tutoreiksi on ollut varsin laitoskohtaista. Suosituimpia tutorin tehtävät ovat olleet humanistisessa tiedekunnassa, kun taas esimerkiksi bioja ympäristötieteiden laitoksella on ajoittain ollut vaikeuksia löytää riittävästi tutoreita. UUDET OPISKELIJAT eivät ole nykyään mitään tasaista massaa. Osa opintonsa aloittavista tulee suoraan lukiosta, osa on pitänyt välivuoden työskennellen ui ulkomailla, osa on suorittanut opintoja avoimessa yliopistossa tai ammattikorkeakoulussa. Jotkut eivät välttämättä tunne edes tarvitsevansa tukitoimintaa tai ohjausta. Moni tulee kuitenkin edelleen uuteen ympäristöön uusien ihmisten ja tapojen keskelle. Fuksin kulttuurisokin pehmentäminen onkin tutorin tärkeimpiä tehtäviä, kuten on myös laitosyhteisöön sopeutumisen helpottaminen. Tutorin merkitys uudelle opiskelijalle on usein keskeinen. Tutor ja tutorryhmä tarjoavat monelle ensimmäiset ihmiskontaktit yliopistoyhteisössä, ja varsinkin ensimmäisenä syksynä kaveripiirin ja sosiaalisen verkoston muodostuminen alkavat usein juuri tutorryhmästä. Hyvä tutor on fuksille auttaja, kuuntelija ja kaveri. Tutorinsa kautta uusi opiskelija pääsee myös helposti tutustumaan muihin vanhempiin opiskelijoihin. TUTORRYHMÄN VETÄMINEN on tutorille itselleenkin hyvin antoisaa. Ryhmän kanssa toimiminen tutustumiskäynteineen ja illanviettoineen mahdollistaa luontevan tutustumisen uusiin ihmisiin ja luo pohjaa hyvän yhteishengen rakentumiselle. JYY teki syksyllä vuoden 2001 tutoreille gallupin, johon vastanneista 74 tutorista peräti 70 piti tutorointia arvokkaana kokemuksena. Monessa vastauksessa oltiin iloisia uusista ystävistä ja hauskoista hetkistä ryhmän kanssa. Vuonna 2001 tutorkoulutuksen JYY1le kuuluvan osuuden järjesti projektityöntekijä Jutta Laino, joka toteutti koulutuksen lennokkaasti draamaryhmän kanssa. Kokemukset "erilaisesta" koulutustavasta olivat rohkaisevia. Tänä vuonna tutorkoulutuksen järjestäminen on annettu kokonaisuudessaan ylioppilaskunnan vastuulle. Tutorkoulutuksen uudistamisia on valmisteltu ylioppilaskunnassa koko viime vuosi. JYYn hallitus asetti 10.1. työryhmän suunnittelemaan ja valmistelemaan koulutusta. Koulutus tulee aikaisempiin vuosiin verrattuna painottumaan enemmän itse asiaan, eli ryhmän ohjaamiseen, ongelmatilanteiden tunnistamiseen ja ratkaisujen itsenäiseen löytämiseen. Luvassa on lisäksi mm. rantasauna ja liikunnallista oheisohjelmaa. TUTORINA TOIMIMISESTA on aikaisemmin saanut rahallisen korvauksen. Tällä kertaa yleistä rahapalkkiota ei makseta, mikä on herättänyt paikoitellen voimakastakin kritiikkiä. Joillakin laitoksilla on oltu huolissaan siitä, saadaanko nyt tutoreita ollenkaan, kun rahallista korvausta ei makseta. Laitoksille on kuitenkin jätetty edelleen mahdollisuus maksaa tutoreilleen palkkio. Rahapalkkioista säästyneillä rahoilla järjestetään tehokas ja motivoiva koulutus, joka tarjoaa hyvät eväät pienryhmän vetämiseen ja luo aikaisempia vuosia paremmin edellytyksiä myös tutoreiden yhteistoiminnalle. JYYn toteuttamassa tutorgallupissa kaksi kolmesta vastaajasta ilmoitti, että olisi lähtenyt tutoriksi myös ilman tiedossa olevaa rahapalkkiota. Ylioppilaskunta onkin luottavainen sen suhteen, että tutoreiksi löydetään tarpeeksi väkeä.» ANTTI VESALA MITEN TUTORIKSI PAASEE * Tutorhakulomakkeita saa hallinnon opiskelijapalveluista ja ainelaitosten kanslioista, * 1-lakulomakkeet jätetään 1.3. mennessä kahtena kappaleena hallinnon opiskelijapalveluihin Tuula Maijaselle (hallintorakennuksen 2. kerros, huone 215). * Tutorleiri järjestetään 4.-5.5.2002; leirille ja takaisin bussikuljetus. * Elokuussa tutoreille järjestetään kertaustilaisuus, jossa jaetaan mm. alkuviikkojen ohjelmat ja ajankohtaiset tiedot aikatauluista. Lisätietoja: Korkeakoulupoliittinen sihteeri Antti Vesala (jyy-koposihieeri@cc.jyu.fi) Opintohallintopäällikkö Tuula Maijanen (maijanen@admiral.jyu.fi) Työnimenä tutor Kofi Lappeteläinen luotsaa musiikkitieteen fukseja opintien alussa. MUSIIKKITIEDETTÄ opiskeleva 22-vuotias Kati Lappeteläinen viettää parhaillaan ensimmäisiä tutor-vuottaan. Yksi koulutukseen hakeutumisen syistä oli halu tutustua uusiin ihmisiin. 'Tutoreille pidettiin huhtikuun lopussa viikon mittainen koulutus. Viimeisenä päivänä pääsimme ylioppilasteatterin avustuksella käsiksi kuviteltuihin käytännön tilanteisiin, joita tutor saattaa tiellään kohdata. Se oli ehkä koko koulutuksen paras anti monessakin mielessä. Samalla kun sai tuntumaa käytännön tilanteisiin, tulivat myös muut tutorit tutuiksi." TUTORIN ROOLI on olla eräänlainen muistuttaja, joka varmistaa sen, että uudet opiskelijat saavat opintojen lisäksi myös käytännön elämän järjestykseen. "Kaikkea ei tietenkään voi itsekään tietää, mutta siinä vaiheessa voi sitten neuvoa, mistä opiskelija pystyy tarvittavan tiedon löytämään." Tehtävä on myös vastuullinen. Ensimmäisen opiskeluviikon kuluessa fuksit muodostavat mielipiteensä muun muassa oppiaineesta, laitoksesta ja yliopistosta hyvin pitkälti sen pohjalta, mitä tutor heille kertoo. "Olisi väärin esimerkiksi lähteä mustamaalaamaan joitakin luennoitsijoita fukseille, jos omat kokemukset ovat huonoja", Lappeteläinen huomauttaa. YHDEKSI TÄRKEÄKSI tutorin tehtäväksi Kati Lappeteläinen katsoo sen, että opiskelijoille annetaan heti ensimmäisen vuoden kuluessa selkeä kuva siitä, millaisiin ammatteihin heillä on tulevaisuudessa mahdollisuus päätyä. Epävarmuus opintojen tärkeydestä saattaa joskus johtaa pääaineen vaihtamiseen. Katin mielestä tutoreilla on valta muuttaa tätä kehitystä. "Mitä pikimmin opiskelijalle saadaan luotua päämääriä opiskelun suhteen, sitä paremmin heille alkaa rakentua tietynlainen ammatti-identiteetti. Moni opiskelija ci yliopistoon tullessaan aina tiedä, mitä kyseinen aine pitää sisällään." Kati Lappeteläisen mielestä tutorin vastuu ei lopu ensimmäiseen opiskeluviikkoon. "Tutor on tutor koko ensimmäisen vuoden ajan. Pidimme vielä kevätlukukauden alettua yhteisen session tutoroitavien kanssa, ja se osoittautui hyvinkin tarpeelliseksi. Syksyllä uutta informaatiota tuli kuitenkin niin runsaasti, että hyvin suuri osa siitä oli jo päässyt unohtumaan. Muutenkin fuksit tuntuvat sen verran omilta lapsilta, että heitä auttaa mielellään kaikessa missä voi", Kati naurahtaa. POSITIIVISET KOKEMUKSET tutor-ajasta ovat Kati Lappeteläisen mielessä päällimmäisinä. "Olen oikeastaan yllättynyt siitä, kuinka hyvin kaikki on mennyt. Iso osa siitä on tietenkin fuksien itsensä ansiota. Periaatteessa olisin valmis lähtemään tutoriksi toisenkin kerran", hän toteaa.» JOHANNA SALMELA
Q Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 kahvipöytävisailiL OJASSA on helpompia kysymyksiä, joista voi edetä ALLIKKOON. BONUSkysymys on luonteeltaan leikkimielinen ja sinkeä. 1. Kuinka monella henkilöllä Jyväskylän väkiluku kasvoi vuonna 2001? 2. Mikä on Jaska Jokusen isän ammatti? 3. Kuinka monta terveyskeskuslääkärin virkaa on Suomessa avoinna tällä hetkellä? 4. Mikä on ainoa NHL-joukkue, jonka molemmat maalivahdit ovat mukana Salt Lake Cityn olympialaisissa? 5. Kenen säveltämä on Miami Vice -televisiosarjan tunnusmelodia? ALLIKKO 6. Kuka oli ensimmäinen nainen eduskunnan puhemiehistössä? 7. Kuinka moni Yhdysvaltain varapresidentti on myöhemmin valittu vaaleilla presidentiksi? 8. Kuka palkittiin Vuoden puhuja -palkinnolla vuonna 1985? 9. Kuinka monta intialaista menehtyi I maailmansodassa taistellessaan IsoBritannian joukoissa? 10. Kenen kotimaisen taitelijan teoksia myytiin lukumääräisesti eniten suomalaisissa taidehuutokaupoissa vuosina 1994-2000? Miksi loppuvuoden G00Mristeilyllä ei esitetty joulukuvaelmaa? ejj/siiau e>(!8 ejsaiuj BISBSHA eaw|o>i lAuAjAgi 18 ueeiSM :$nN08 U3)|SO>to>jony UBUl|Bp' o l OOZEt' 6 'U9uie>inson eajJH 8 (iduisquBA usng e[ UOXJN 'uatng UBA 'uosjajjar 'suiepv) ISMA ' L '8Z61-9Z61 euisonA seiujanndeiBA uau -loi 'e|o>|un esin-euuv' 9 uuauimeH uer' g (lujons 'uaue)|)|je|Aj issnp el |S)ony OJBS ^ -IUOJJ SJ3|!0 uoiuoujpg f "92'8 "tJniJEy z wmt\' t (-tarjolla tänään t a r i n l l n t ä n ä ä n o n Jylkkärin osasto, jolla kerrotaan vinkkejä L d l J O U d L d l l d d l l jyväskylän ajankohtaisesta kulttuurija meininkielämästä. kuten musiikkitarjonnasta, teatterista, taidenäyttelyistä ja bileistä. Osansa saavat myös JYYn valiokunnat. Anna oma menovinkkisi osoittceseenjylkkari-tanaan@co.jyu.fi lossi Toivonen TEATTERIT Kaupunginteatteri: Suuri näyttämö: Särkelä itle la 26.1. klo 19, su 27.1. klo 14, Kotiopettajattaren tarina pe 1.2. (ennakko), la 2.2. (ensi-ilta) klo 19, Kissa kuumalla katolla ma 4 2. klo 19 (Kansallisteatterin vierailuesilys). ti 5.2. klo 13. Pieni näyttämö: Ollaanko vai eikö olla? la 26.1. klo 19. Maija Hapuoja: Keski-iässä villinä. vapaana ke 30.1., to 31.1., pe 1.2. klo 19. Huoneteatteri: Bochumin nuorisoteatteri: Der Kuss Der Spinnenjrau ke 23.1. klo 13. Lasinen eläintarha pc 25.1., la 26.1. (viimeinen) klo 19. Tyköistuva tango su 27.1. klo 17. su 3.2. klo 15, ke 6.2. klo 19. Anna-Liisa ke 30.1. klo 19.45. (ennakko), pe 1.2. klo 19 (ensi-ilta), la 2.2. klo 19. NÄYTTELYT Taidemuseon Holvi: 5.12.-31 3. 2002. Tuntemattomat mestarit. Yksityisen keräilijän kokoelma. Suoja: 15.12. 17.2. 2002. Matti VVaskilampi Maalauksia 1990-luvulta tähän päivään Kaupunkielämää -teoksia Suomen taidcgraafikoiden kokoelmasta 18.1. alkaen. Keski-Suomen museo: Bruno Maximus: Esihistoriallinen jäätclötöttcrö 12 1 17.2. 2002. Asko Salmi: Valokuvia 19.1.-17.2.2002. Alvar Aalto -museo: 1.11. 2001 19.5. 2002 Kultakello ja Mehiläispesä. Alvar ja Aino Aallon valaisimia. Yliopiston museot: Seminarium: Opiksi ja huviksi -näyttely yliopiston museon kulttuurihistoriallisella osastolla vuoden 2002 loppuun 100 vuotisjuhlanäyttely esittelee museon kulttuurihistoriallisten ja luonnontieteellisten kokoelmien vaiheita. Avoinna ti-pe 9-16. la-su 12-15. Suomen Käsityön museo: 8.1-10.2. Kuumamassa. Vapaasti puhallettua lasia Alma Jantuselta ja Johannes Rantasalolla. 7.1.-4.2 Nahkavaatcprojekli. 17.1.-17.3. Kansallispukuja Uudeltamaalta. Galleria Becker 13.-31 1 Matti Kuronen Galleria Harmonia: 10 13.2 Elli Manninen. Puita Heiniä KLASSINEN/KAMARIMUSIIKKI/KUORO Jyväskylä Sinfonia: Nuon Mozan -sana. ke 23.1. klo 19 Jyväskylän teatteritalo. Markus Lehtinen, kapellimestari. Solisteina Jyväskylän ammattikorkeakoulun musiikin opiskelijat. 15/12/7 euroa (90/70/40 mk). Nuori Mozan -sarja, ke 30.1. klo 19 Taulumäen kirkko. Markus Lehtinen, kapellimestari ja piano. 15/12/7 euroa (90/70/40 mk). Ke 23.1. Hokivi goes alternalive 4 euroa / 2103 Discore, Crappy Clovvn & Ali In Me. Pc 25.1. Pian B 2 euroa/ 21-03. Art goes alakerta! La 26.1 Trap presents PIMIÖ 5 euroa / 21-04. Rave & Hardlrance classics. POP/ROCK/JAZZ/KLUBIT Lutakko: pe 25.01. Dozcr (SWE), Sunridc. liput 5/0 IE], pc 01.02. Hardcore Superslar (SVVE) liput 8/7 |E), la 02.02. Popcity 2002 -avaus: BetoniHank. Dynamo, Georgic Pickct In Colours, liput 4/0 |E] Bar 68: pe 25.1. Maj Karman Kauniit Kuvat, la 26.1. Garage 13, pci.2., la 2.2. varmistumatta Ilmainen yleisöluentosarja Jyväskylän kaupungin työväenopiston luentosarja Uskonto ja politiikka Lähi-Idässä käynnistyy Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa ti 22.1.2002 kello 18-19.30. Ensimmäisenä luennoi professori Tapani Harviainen aiheenaan "Juutalaisia taustoja luvatulle maalle" Sarjan muut luennot: ti 29.1. Al-Quds: islamilaisten tunnusten käyttö Lähi-iddn konfliktissa. professori Heikki Palva (kaupunginkirjaston pieni luentosali). Ti 5 2 Juutalais-palestiinalaisen kriisin historiallinen tausta, dosentti Pertti Multanen (Minnansali). Ti 12.2. Uskontoja politiikka Israelin ja arabien vdlisessd konfliktissa, dosentti Hannu Juusola (Minnansali). Lisätietoja: Olli Kaikkonen, p 626 598. olli. kaikkoncn@j ld.fi r-iyy KV-VALIOKUNTA Nyt etsitään ehdokkaita Kchitysyhteistyöasiain neuvottelukuntaan. Innokkaat ehdokkaat ottakaa yhteyttä kv-sihteeriin Päätämme kv-valiokunnan kokouksessa 23.1. keitä JYY esittää KENKKUUn. KULTTUURIVAUOKUNTA Kulttuurivaliokunnan kokous Ilokiven takaosassa 29.1 klo 16.30 Leijuvaa taidetta. kuvia kaupungista DYNAAMISET kaupunkinäkymät vetävät huomion puoleensa ja kiireisen kaupungin hälyäänet kuuluvat taustalla. Taidemuseon Holvissa avattiin torstaina 17. tammikuuta grafiikkanäyttely otsikolla Kaupunkielämää. Näyttely kertoo kuvin ja sanoin kaupungistumisesta ja kaupunkikulttuurin kehittymisestä: asumisesta, vapaa-ajan vietosta, työstä, liikkumisesta ja rakentamisesta. Näyttely pitää sisällään yli 60 teosta Suomen Taidcgraafikoiden kokoelmasta sekä irlantilaisen Joy Gerrardin Jyväskylä-aiheisen installaation ja Jyrki Markkaselta näyttelyyn tilatun vedossarjan. "Näyttelyn teemoja ovat esimerkiksi rakennettu ympäristö, kaupunkikulttuurin synty ja kaupungin monet kasvoi. Näyttelyssä on mukana myös äänimaailma kuvien ja tekstin ohella", kertoo intendentti Jukka Partanen. Kiinnostus grafiikkaa kohtaan on kasvussa ja sen hankkiminen on mahdollista tavallisillekin ihmisille. Grafiikantekeminen on muuttunut vuosien mittaan esimerkiksi digitaalitekniikan mukaantulon vuoksi. Vanhat tekniikat eivät ole silti jääneet taka-alalle, ja ne kiinnostavat myös nuoria grafiikantekijöitä. "Grafiikka on taiteenlajeista demokraattisin", siteeraa näyttelyn avannut Suomen Taidegraafikot ry:n toiminnanjohtaja Seppo Heiskanen Akseli Gallen Kallelaa LASSI TOIVANEN Kaupunkielömöä -teoksia Suomen ioidegroofikoiden kokoelmosto Jyväskylän Taidemuseon Holvissa 18. tammikuuta aikoen. 13S)MviSvA news in english EURO UPDATES TO THE FINNISH STUDENT HEALTH SERVICE FEES The fces of the Finnish Student Health Service (FSHS) vvere updatcd to euros at the lurn of the year. A consultation vvith a specialist, as well as a consultation vvith a psychologist and psychiatrist after the first counselling period vvith a psychologist, and a visit to speech therapist are ali priced at 3.50 euros. Dental treatment is 4.50 euros (half time 3.00 euros) and consultation of special dental nurse is 3.00 euros. Consultation vvith general practitioner or nurse, X-ray examinations and laboratory tests on FSHS referral, health check-ups and dental chek-ups on FSHS invitation, first mental health counselling period (1-5 first sessions) are ali free of charge. You vvill bc charged 1.68 • in case FSHS has to send you a bill conceming an unpaid payment. SHORT FLICKS FOR THE FIFTH TIME Kettupäivät (Fox-days) offers for the fifth time a chance to seenevvest Finnish documents and short fiction movies, not forgettinganimations and childreas films either. The festival takcs place onjanuary 29.-31. and it is arranged by the Cultural Activity Centre of Jyväskylä. During me diree day festival the publie has a chance to see a total of 65 movies, and uSe selection, chosen from the repertoire of Kettupäivät held in Helsinki at the tum of last November and December, indudes, among odiers, the best ones from the Helsinki festival. Kettupäivät' January 29.-31. in Minnansoli of Jyväskylä City Ubrary (Vapaudenkatu 39-41) http://www.jkl.fi/kulttuuri/kettupoivat/ (only in Finnish) TREUNION GATHERS THE BANDS FROM THEIR HIDEOUTS TreUnion is a Tampere-based band collective vvith a mission, although die three founding members; Antti Hietala, Maarik Leppä and Jussi Kahola, say that they are not doing any missionary \vork. Their aim is to bring together the people listening and playing the music of their own genre, vvhich is, at the moment, quite broad, ranging from punk and grunge to numetal. The broad musical spectrum of TreUnion is offered by the collective.s 33 member bands who hail from ali over Finland. TreUnion is not onevvay action though. Being a member in the collective does not offer any band an casy access to siardom. for TreUnion vvishes to keep a disiance to ; the vvorking methods of record companies. The main thing is not money, but good feeling. VVed 23.1. In Hokivi (the Student Union Building): Iloj kivi goes atternotive 4 euros The bands: Discore (Teuva), Crappy Clown (Tampere) & Ali In Me (Vaasa) NEWS BY ANTTI AIRAKSINEN, MIKA PUUKKO
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 Q Vasemmalla (puu-) päätoimittaja Tuulianen, oikealla toimittaja Salmela. Jylkkäriin naisvalta JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTEEN saatiin uutta verta ja samalla vuosien tauon jälkeen naisvalta, kun päätoimittajan pallille istui maanantaina 14. tammikuuta journalistiikkaa opiskeleva Anna-Maija "Ansku" Tuuliainen, 29. "Olen tällainen kaaho ja jokapaikan häslä. Päätoimittajan paikkaa tulin hakeneeksi, kun halusin oman alan hommiin. Paikka kiinnosti, ja se oli samalla työnhaun harjoittelua." Tuuliainen pääsi opiskelemaan journalistiikkaa -93, mutta opinnoi ovat vielä hieman kesken. Tuuliainen kertoo asuneensa vaikka missä, kuten Skotlannissa seka kahden vuoden ajan Saksassa. Jyväskylässä asumisvuosia tulee nettona kaikkiaan neljä ja puoli vuotta. Työkokemusta uudelta päätoimittajalta löytyy alalta ja alan vierestä. "Kesätoimittajuuksia olen tehnyi Karjalaisessa, Joutseno-lehdessä, Etelä-Saimaassa sekä Hesarissa. Saksassa asuessani työskentelin kustannusja pr-firmassa. Olen ollut lisäksi muun muassa kioskimyyjänä, suomen opettajana Saksassa sekä pelinhoitajana. Olin Kortepohjan vapaa-aikasihteerinä 2000-2001." Tuuliainen kenoo vapaa-aikanaan harrastavansa musiikkia. Itse aikoinaan useampia vuosia oboeta soittanut toimittaja sanoo olevansa musiikin suurkuluttaja. "Pidän hyvästä, ajatuksella ja tunteella tehdystä musiikista. Esimerkiksi brittipop on lähellä sydäntäni. Luen myös paljon, pidän erityisesti Kettusen eli Markus Kajon messevän sirkcistä pakinoista." Lähitulevaisuudessa ei näköpiirissä ole uuden työn lisäksi suurempia elämänmuutoksia. "Viimeiset kymmenen vuolta ovat olleet niin yllätyksellisiä, etiä toivon alkaneesta vuodesta seesteistä ja tasaista", Tuuliainen kertoo. TOINEN UUSI TULOKAS toimiiuksessa on yhteisöviestinnän fuksi, kohia 21 vuotta täyttävä Johanna Salmela. "Viime talvena lueskelin Jylkkäriä eräässä kahvilassa ja huomasin ilmoituksen toimittajan paikasta. Päätin sitten laittaa hakemuksen", kenoo Salmela. Työkokemusta tuoreella toimittajalla on Suur-Jyväskylän lehdestä, jossa hän oli toimittajaharjoittelijana viime kesän. Lehtityötä hän on aikaisemmin opetellut myös Korpilahden Alkio-opiston journalismin linjalla. Salmela on kotoisin Pohjanmaalla Nivalasta. Kolmilapsisen perheen kuopus kenoo, ettei tätä nykyä ehdi harrastamaan mitään niin paljon kuin haluaisi. "Haluaisin lukea ja kuunnella musiikkia enemmän. Olen myös päättänyt, että hankin jonkun säännöllisen liikunnallisen harrastuksen." Jylkkärivuodeltaan Salmela odottaa työkokemuksen ohella uusien asioiden oppimista sekä uusiin ihmisiin tutustumista. Haasteet eivät raikkaaksi tuulahdukseksi luonnehdittua toimittajaa pelota. "En minä kuitenkaan mitään radikaalia muutosta elämässäni tämän työn osalta odota. En osaa vielä sanoa, haluanko jatkossakin tehdä tämän alan hommia, saa nähdä. Eniten pelkään paikoilleen jämähtämistä. Ei minua haittaisi, jos olisin kymmenen vuoden päästä tarjoilijana, jos olisin muuten elämääni tyytyväinen." "On parempi kalua tehtyjä kuin tekemättömiä asioita", on Salmelan motto.» LASSI TOIVANEN Uusia kasvoja Ilokiveen JYYn tiedotusja järjestösihteeri Sanna Ryynänen JYLKKÄRIN MIEHITYKSEN lisäksi Ilokiveen marssi viime maanantaina töihin myös muutama muu uusi kasvo. Sanna Ryynänen aloitti työnsä tiedotusja järjestösihteerin tehtävässä. "Oman alan töihin oli mukava päästä. Halusin nuorekkaaseen ja energiseen työympäristöön, ja sitä tämä on ollut", Ryynänen kiittelee. Sanna Ryynäsen viimeisin työ oli Metso-paperin viestintäassistenttina. Sitä ennen hän on pääasiassa opiskellut. "Opiskelin ensin tradenomiksi ammattikorkeakoulussa, ja sen jälkeen olen opiskellut yliopistossa pääaineenani puheviestintä. Tällä hetkellä viimeistelen gradua sukupuolisesta häirinnästä ja ahdistelusta." Ryynänen suhtautuu mielenkiinnolla tuleviin työtehtäviinsä. "Suurin haaste tulee varmaan olemaan ensi syksyn fuksioppaan suunnitteleminen." ANNA MARIA TOIVONEN toimii Ylioppilastalolla kulttuuriharjoittelijana. Maaliskuun lopulle kestävä harjoittelujakso liittyy Anna Marian opintoihin Korpilahden humanistisessa ammattikorkeakoulussa. "Opiskelen toista vuotta kulttuuripalvelujen tuottamisen koulutusohjelmassa. Ylioppilastalolle hain harjoitteluun siksi, että halusin saada käytännön kokemusta kulttuunsihteeerin työstä. Toimin myös ylioppilasteatterin tiedottajana, joten tässä pääsen helposti hoitamaan myös niitäkin hommia." Ensimmäiset työpäivät ovat sujuneet ilman suurempia vaikeuksia. "Asiat ovat olleet tuttuja jo ennestään ja mukavaa on ollut", Anna Maria toteaa kokemuksistaan. JUSSI PITKÄNEN on toinen viime maanantaina alottaneista kulttuuriharjoittelijoisia. Ennen tätä Jussi on muuan muassa opiskellut Virroilla kaupallista musiikkia. "Minulla oli liikaa vapaa-aikaa, ja niinpä tulin sitten työvoimatoimiston kautta liakeneeksi tätä harjoittelupaikkaa." Työharjoittelujakso kestää toukokuun loppuun. Vaikka takana on vasta ensimmäinen työviikko, Jussi kenoo viihtyneensä hyvin. 'Tämä ei ole ihan tavallinen työpaikka, saan tehdä sellaisia hommia, mitkä kiinnostavat. Musiikkipuoli kiehtoo varsinkin, vapaa-ajalla soitan useassa eri bändisssä eri soittimia." Jussin työtehtäviin kulttuuriharjoittelijana kuuluu muun muassa Ilokiven varauskirjan hoitaminen. "Myöhemmin keväällä muun muassa Jyrockin järjestäminen työllistää minut aika tiiviisti",Jussi kertoo. JOHANNA SALMELA Hermoja ei saanut turvapaikkaa ENSIMMÄINEN SUOMALAINEN poliittista turvapaikkaa hakenut totaalikieltäytyjä. Jyväskylän yliopiston opiskelija Jussi Hermaja, on saanut kielteisen turvapaikkapäätöksen Belgian pakolaiskomissiolta. Viime lokakuussa Suomesta paennut Hermaja ei ollut osannut odottaa negatiivista päätöstä, vaikka Belgian ulkomaalaisvirasto oli tehnyt kielteisen päätöksen turvapaikkahakemuksen läpäisykelpoisuudesta. "Päätöstä ei kummemmin perusteltu, todettiin vain, että komission mielestä Suomen asepalvelusaikaan verrattuna yli puolet pidempi siviilipalvelusaika ei ole riittävä syy turvapai-, kan saamiseen", puhelimitse Belgiasta tavoitettu Hermaja sanoi. I tyvin mielenkiintoinen perustelu hylkäämiselle on väite. ettei kohteluni ole poliittista syrjintää, koska kaikki totaalikieltäytyjät vakaumuksen olemassaolosta riippumatta tuomitaan samaan 197 päivän vankeusrangaistukseen. En ole kyllä koskaan kuullut, että joku ryhtyisi totaaliksi huvikseen tai laiskuuttaan", Hermaja pohtii. Hermaja itse pitää pakolaiskomission päätöstä "poliittisena, niin kuin ne aina ovat". Kielteisestä päätöksestä huolimatta Hermaja ei aio lähiaikoina palata Suomeen. "En todellakaan aio tulla sinne vankilaan, ja etsintäkuulutuskin on päällä. Olin jo ehtinyt valmistautua ajatukseen, että pysyn täällä ja jatkan vapaaehtoistyötä For Mother Särmissä." Seuraavaksi Hermaja aikoo valittaa päätöksestä korkeimpaan oikeuteen, ja tämä prosessi kestää hänen mukaansa 2-3 vuotta. "Nyt päästään ensimmäisiä kertaa puimaan asiaa oikeudessa juridisin argumentein ilman suuria poliittisia väliintuloja", Hermaja sanoo. Harkinnassa on myös valitus Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen Hermajan Suomessa saamasta tuomiosta. ANNA-MAIJA TUULIAINEN Suhteelliset oikeudet KUINKAKOHAN KAUAN ihmiset vielä uskovat tai haluavat uskoa niiden suomalaisten kirkassilmäisten nykypoliitikkojen puheita, jotka kenovat kansalle Euroopan Unionista itsenäisten valtioiden liittona? Unioni ottaa jatkuvasti askeleita federalistisen Euroopan luomiseksi kaikilla politiikan osa-alueilla: talousja rahapolitiikan tulokset ovat euron myötä kansalaisille kaikkein näkyvimpiä. Ulkopolitiikassakin on nähty jäsenmaiden noudattavan hyvinkin yhtenäistä linjaa eikä sotilaspoliittisissakaan keskusteluissa todellinen euroarmeija ole enää kaukana. ja tokihan unionilla on oma erityinen uikoja turvallisuuspoliittinen edustajansakin. Kaikkein selvimmin pyrkimyksestä Euroopan laajuisen liittovaltion luomiseen kertovat silti ehkä unionin sisäpoliittiset linjaukset. Määrittelemällä Amsterdamin sopimuksessa toisensa "turvallisiksi maiksi" ja kieltäytymällä näin käsittelemästä toisista EU-maista tulevien turvapaikkahakemuksia unioni kaventaa eurooppalaisten ihmisoikeuksia ja paljastaa näin heikkoutensa. Koko käsite turvallisista maisia on käsittämätön. Logiikka menee niin, että koska EU väittää olevansa demokraattinen, myös sen jäsenvaltiot orat väistämättä demokraattisia, eikä demokratioissa voi koskaan esiintyä ihmisoikeuksien loukkauksia. Toinen juttu onkin sitten se, että EU-maiden turvallisuusluokitukset ovat jo sinänsä ristiriidassa YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa. Julistuksen mukaanhan jokaisella on oikeus pyytää turvapaikkaa, ja hakemukset tulee käsitellä yksilöllisesti hakijan kansallisuudesta riippumatta. YK:n ihmisoikeusjulistus on ihmisen perusoikeuksia koskevana asiakirjana ainutlaatuinen sen allekirjoittaneiden valtioiden asukkaiden yhteenlasketussa lukumäärässä mitattuna. Harmi vain, ettei julistuksella ole enää mitään arvoa, jos kaikki maailman valtiot katsovat subjektiiviseksi oikeudekseen noukkia rusinat pullasta, cli valita yleismaailmallisista ihmisoikeuksista vain ne kohdat, jotka sattuvat kulloinkin tukemaan vallitsevia politiittisia linjauksia ja rakenteita. Ihmisoikeusjulistuksessa ei oikeuksia ole arvotettu järjestykseen. On siis aivan yhtä väärin ja sopimuksen vastaista rangaista armeijasta kieltäytynyttä ylipitkällä siviilipalvelusajalla kuin kiduttaa rikoksesta epäiltyä. Ensimmäisen hyväksyminen oikeuttaa jälkimmäisen teon ja toisinpäin. JUSSI HERMAJA
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 KUUTOSSIVUNKUVA Lopulta kaikki tiet vievät kotiin. C edari ja hallitus EDUSTAJISTO KOKOONTUI ensimmäisiä kertaa vuonna 2002 torstaina 10. tammikuuta 36 cdaattorin vahvuisena. Kiireellisenä käsiteltävien asioiden listalla oh Jyväskylän Ylioppilaslehden uuden toimituskunnan valitseminen loppuvuodesta 2001 valittujen Tommi Pileniuksen ja Sari Summasen tilalle Pilenius valittiin päätoimittajaksi ja Summanen toimittajaksi, mutta kummatkin ilmoittivat tulleensa estyneiksi vastaanottamaan paikkojaan. Aiemmin samana päivänä Jylkkärin johtokunta päätti esittää toimittajaksi yhteisövicstinnän fuksi Johanna Salmelaa Hallitus vahvisti esityksen. Kokouksessa tuli ratkaistavaksi, valitaanko uusi päätoimittaja aikaisempien hakijoiden joukosta vai julistelaanko paikka uudelleen hakuun. Päätoimittaja päätettiin valita paikkaa jo hakeneiden Miira Rauhamäen. Anna-Maija Tuuliaisen ja Riitta Koikkalaisen joukosta Eniten ääniä, 23. sai Tuuliainen Rauhamäen saadessa 11 ja Koikkalaisen 2 Varalle äänestettiin Rauhamäki 19 äänellä Kokouslistalla oli myös edustajiston jakaantuminen valiokuntiin, muita asia pöydätliin käsiteltäväksi seuraavassa cdarikokouksessa. Edustajisto nimesi KOAS:n valtuuskuntaan vuoden 2002 loppuun jalkavien Else Turtiaisen (varalla Veli-Matti Seppälä). Anna Kainulaisen (Pekka Hytinkoski), Jaana Arkon (Johanna Kentala) ja Teemu Jaatisen (Santeri Heinonen) lisäksi Simo Pöyhösen (Tuomas Koskinen), Simo Salmelan (Merja Berg), Matti Matinlaurin (Taru Haapala) sekä Anastasia Leikaksen (Arto Alajoutsijärvi) kaudelle 2002 2004. Ero edusiajistosla myönnettiin Leena Isoaholle aikavälille 11.1. 30.5. 2002, jolloin Jyrki Lukkari nousi varanaiseksi ja Merja Leppäaho varajäseneksi kyseiselle ajanjaksolle. LASSI TOIVANEN AGORA CENTER PERUSTETTIIN Jyväskylän yliopistoon on perustettu erillisenä laitoksena verkostoperiaatteella toimiva Agora Center. Sen tehtävänä on monitieteinen, ihmislähtöinen tietoja viestiniäteknologinen tutkimusja kehittämistyö, joka ottaa huomioon elämänkaaren eri vaiheet. Agora Centeriä kuvataan laajan asiantuntijaverkon ydinsolmuksi. Se ei ole sidottu Agoraan fyysisenä rakennuksena, vaan kokoaa yhteen Agoran yksiköiden ja tutkimushankkeiden lisäksi myös muualla toimivia ihmisiä ja ryhmiä, joiden työhön sisältyy ihmiskeskeinen näkökulma teknologiaan ja tietoyhteiskunnan kehitykseen. Agora Centeriin yhdistyy myös Psykocenter, monitieteisten tutkimusryhmien sateenvarjo-organisaatio, jonka ytimenä on "Ihmisen kehitys ja sen riskitekijät" huippututkimusyksikkö. Määräaikaiseksi eli neljäksi vuodeksi perustettu Agora Center on yhteistoimintaorganisaatio, jonka toimintaa ohjaaja valvoo enintään 11-jäseninen, monitieteinen johtokunta. YTHS:N KAYNTIMAKSUIHIN EUROPÄIVITYKSET Opiskelijoiden maksut YTHS-käynneistä muuttuivat vuoden alussa. Euroiksi muutetut käyntimaksut ovat himpun verran korkeampia kuin vanhat maksut. Ylioppilaskunnan jäsenmaksun yhteydessä perittävä terveydenhoitomaksu koko lukuvuodelta on nyt 31.62 euroa. Erikoislääkärillä käynti maksaa 3,50 euroa, samoin mielenterveyspalveluissa käynti neuvonnan ensikäyntijakson jälkeen sekä puheterapiakäynti. Hammaslääkärin käyntimaksu on noussut 20 markasta 4.50 euroon. Puolikäynti hammaslääkärillä on kolmen euron hintainen samoin kuin erikoishammashoitajan vastaanotolla käynti. Lääkärintodistuksista veloitetaan säätiön hallituksen vahvistamat maksut. Toimitusmaksu, 1,68 euroa, veloitetaan, jos maksamatta jäänyt maksu joudutaan perimään maksukehotuksella. Maksua ei peritä muun muassa yleislääkärin ja terveydenhoitajan vastaanotolla käynnistä, mielenterveysneuvonnan ensikäynneistä (1-5 käynnin jakso), säätiön lääkärin tai hammaslääkärin määräämästä laboratorioja röntgentutkimuksesta, fysioterapiasta säätiön lähetteellä, kutsusta tehtävistä terveystarkastuksista eikä kutsusta tehtävistä hammastarkastuksista. Ennen ajanvarausta YTHS:lle kannattaa tutustua säätiön verkkosivuihin (http://www.yths.fi), joilta löytyy ajankohtaisia terveysvinkkejä sekä itsehoitoja hoitoonhakeutumisohjeita. uutisia Yllättävänkin kätevä palvelu sivuilla on Terveysinfo, josta löytyy aakkosjärjestyksessä tietoa jos jonkinlaisista terveysasioista skaala ulottuu hiirijumppaohjeista huumeisiin ja syylistä sukupuolitauteihin. Lääkärien puoleen voi kääntyä myös sähköpostitse osoitteessa laakari@yths.fi. Sähköpostipalvelussa YTHS:n yleislääkärit antavat terveyteen ja sairastamiseen liittyviä ohjeita ja neuvoja. KOLME UUTTA PROFESSORIA Jyväskylän yliopistoon on nimitetty kolme uutta professoria. Heidän virkakautensa alkaa helmikuun alussa. Liikuntatieteiden tohtori, dosentti Taru Lintunen on nimitetty liikuntapsykologian professoriksi. Liikuntatieteiden tohtori, dosentti Martti Silvennoinen aloittaa liikuntapedagogiikan professorina. Filosofian tohtori, dosentti Pauline von Bonsdorff on nimitetty taidekasvatuksen professoriksi Jyväskylän yliopiston humanistisessa tiedekunnassa, Lisäksi filosofian tohtori Maili Pörhölä on nimitetty puheviestinnän professoriksi vuoteen 2005 kestäväksi määräajaksi. LÄHDE VAIHTOON! Paikat kahdenvälisiin opiskelijavaihtokohteisiin ensi lukuvuodeksi ovat nyt haettavissa, haku päättyy 15.2. Euroopan kohteet ovat Espanjassa Universidad de Santiago de Compostela, Itävallassa Karl Franzens-Universität Graz, Ranskassa Universite" de la Sorbonne Nouvelle Paris III, Saksassa Reinischc Friedrich-Wilhelms-Universität Bonn sekä Universität Osnabruck, Unkarissa Debrecenin yliopisto, Venäjällä Herzenin pedagoginen yliopisto, Pietari sekä Jaroslavlin valtionyliopisto ja Virossa Tallinnan pedagoginen yliopisto sekä Tarton yliopisto. Lisähakukohde Yhdysvalloissa on Pittsburg State University, Kansas. Vaihtoon voi hakea lukukaudeksi tai -vuodeksi. Yliopisto myöntää vaihtoon valituille matka-apurahan, ja vaihtoa varten voi hakea kotimaisen opintotuen. Opiskelijoiden ei tarvitse maksaa lukukausimaksuja vaihtoyliopistossa. Huoml Pittsburgiin hakevien tulee toimittaa kv. opintoneuvojalle tieto TOEFL-testin suorittamisesta vähintään 550/213 pisteellä 4.3.2002 mennessä. Lisätietoja: http://www.iyu.fi/intl/opiskeliiovoihto/index.html. Hakulomakkeen soo osoitteesta http://www.iyu.li/intl/lomokkeet/index.html loi kv. palveluista hallintorakennuksen 2. kerroksesto, jonne se myös liitteineen palautelaan. Väärennä gradusi huolellisesti NELOSEN UUTISET kaivoi ulkomaankauppaministeri Jari Vilenin (kok) gradusta uusia epäselvyyksiä. Gradunsa lähdeluettelon mukaan Vilen on käynyt Oulun maakunta-arkistossa, Simon kunnan arkistossa ja seurakunnan arkistossa sekä lukion arkistossa. NELONEN KERTOO tonkineensa Oulun maakunta-arkiston tutkijapäiväkirjoja, mutta Vilenistä ei löydy tietoa sinä aikana, kun gradu tehtiin. Nelonen kävi sadat tutkijoiden nimet läpi päivä päivältä. Uudet epäselvyydet eivät johda Oulun yliopiston rehtorin Lauri Lajusen mukaan lisäselvityksiin. YLEISRADION Aamu-tv:lle torstaina antamassaan haastattelussa Lajunen sanoi, että asia Vilenin gradun tiimoilta on "loppuunkäsitelty". "AIEMMIN JULKI TULLEEN Simon kunnan historiikin lisäksi Vil£n on kopioinut graduunsa myös muita, muiden kirjoittajien tekstejä. Lisäksi hän on antanut väärää tietoja gradunsa lähteistä", väittää Nelonen. GRADUN VÄÄRENTÄMINEN on kehittynyt omista opiskeluajoistani. Silloin Tampereella paljastui tapaus, jossa maisteriksi haluava oli kopioinut laitoksensa gradun ja tarjosi sitä omanaan. Pelkkä kopiokoneen käyttö on äärimmäisen typerää. Tutkijat tuntevat toisensa ja tieto toisten yliopistojenkin gradujen nimistä kulkee samojen aihepiirien lähdeluetteloissa. Samasta syystä on turha kopioida ulkomaisia artikkeleja netistä. VILEN ON KEHITTÄNYT kopiointia mielestäni hyvään suuntaan. Itse asiassa sitaattikokoelma olisi mennyt täydestä parilla pienellä kikalla: tiukemmalla lähdeviitteistöllä, sekoittamalla muutaman oman mielipiteen eli tulkinnan Simon kunnan koululaitoksesta ja lisäämällä sitaatteja valtakunnallisesta koululaitoksen historiasta. Itse asiassa kukaan ei olisi voinut kyseenalaistaa työn arvoa opinnäytteenä. MIETIN ITSEKIN hyvin tarkkaan erään kansanedustajaksi pyrkivän (ja sittemmin päässeen) gradulausuntoa kirjoittaessani: Kestääkö tämä iltalehtien lööpeissä? Vilenin gradun jälkeen suosittelen sitä jokaisen tarkastajan yhdeksi kriteeriksi. PAKINOITSIJA ELÄÄ kovia aikoja. Todellisuus käy yhä absurdimmaksi. Sen jälkeen kun Yhdysvaltain presidentti George W Bush yritti tukehtua suolakeksiin, on ollut vaikea keksiä mitään, jolla lukijoita voisi yllättää. Vauhkonen YRITIN KUITENKIN. Tein tämän pakinan Vilenin metodilla. Kopioin useat lauseet kokoomuksen Verkkouutisten sivuilta miltei sellaisenaan. Saan siis Jylkkäriltä rahaa siitä hauskuudesta, että väärän puolueen ihmisenä kopioin kokoomuksen lehteä, joka puolestaan on tehnyt uutisensa STT:n, Ylen ja Nelosen uutisten perusteella. Ne taas ovat syntyneet siitä, että graduntekijä Vilen on kopioinut toisten tekstejä. Siteeraus tuottaa ja kannattaa! JOUNI VAUHKONEN
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 yarjopääkkäi Paheita paossa Jälleen on vuosi vaihtunut ja uudenvuodenlupaukset tehty juhlinnan lomassa. Tipattomana tammikuuna lopetetaan myös röökinpoltto, roskaruoan ahmiminen sekä kanssaihmisille ilkeilyjä aloitetaan jooga, spinning sekä sauvakävely. Tietenkin omaksutaan positiivinen asenne ja hymyillään jatkuvasti. Näin ainakin periaatteessa. Todellisuudessa uusi reipas elämä kestää monilla suurinpiirtein kymmenen päivää, jolloin jonkin tekosyyn varjolla vedetään lärvit, jatketaan tupakointia sekä lopetetaan rasittava mukavana oleminen. Elämäntapojen tarkistaminen ja niiden realistispohjainen muuttaminen on erittäin hyvä idea, jota itse kunkin olisi syytä toisinaan harkita. Mutta kuka helvetti on määrännyt, että sen täytyy tapahtua väkinäisesti nimenomaan vuoden vaihtuessa? Tipattomalle tammikuulle saattaa olla vielä hyvänä perusteena pikkujouluista uudenvuodenaattoon jatkunut dokausputki, muita onko järkeä yrittää päästä eroon kaikista pahoista tavoista yhtä aikaa? Ja vieläpä muutenkin masentavan tylsän ja ankean tammikuun aikana. Tarkoittaako tervehenkinen tammikuu sitä, että loppuvuoden voi hyvällä omallatunnolla sonua paheisiin? Kuukauden pinnistelyssä ei välttämättä ole järkeä, jos päätöksistä ei loppuvuonna jakseta pitää kiinni. Minä ainakin yritän elää paremmin ja terveellisemmin sitten kun on vähän valoisampaa ja lämpimämpää. Aion myös jättää huonot tavat yhden kerrallaan enkä hypätä löysäilystä tiukkaan itsekuriin ja reipasteluun kertaheitolla. Siihen ei ainakaan minun henkinen selkärankani riitä. Toki arvostan suuresti ja jopa kadehdin sellaisia oman elämänsä sankareita, jotka radikaalin elämänmuutoksen kykenevät tekemään kertaheitolla. Onnistuminen on mielestäni todennäköisempää, jos ei yritä liikaa kerralla ja vääristä syistä. Hyvä lähtökohta tai peruste ei ole sellainen ajattelutapa, että "kyllä minä kun muutkin" tai "nyt on jälleen se virallinen hetki tehdä näin". Joku voisi joskus osoittaa omaperäisyyttään viettämällä vaikka tipattoman huhtikuun. Vuodenvaihteen jälkeen, raadannan jälleen jatkuessa, kannattaa ottaa rennommin. Kyllä ne kinkut ehtii kesään mennessä sulattaa. LASSI TOIVANEN JYY-tuotteet # Kampus Kirj AIEMMIN YLIOPPILASTALOLTA on voinut ostaa erilaista JYY-tavaraa, kuten t-paitoja, pinssejä ja opiskelijahintaisia elokuvalippuja. Vuoden 2001 syksyllä muun muassa Finnkinon leffalippujen myynti siirtyi Kampus Kirjaan Kauppakadulle. Nyt Ylioppilaskunta on päättänyt, että kaiken JYY-sälän myynti loppuu Ylioppilastalolla. Miksi näin? "Aiemmin tehdyistä muutoksista on saatu positiivista palautetta. Kirjamyynti siirtyi sinne aikoinaan heti kun liike tuli osaksi organisaatiotamme. Nyt päätettiin siirtää Kampus Kirjaan myytäväksi kaikki mahdollinen JYY-tavara, sillä opiskelijat löytävät ne sieltä paremmin. Tuotteet ovat lisäksi helpommin saatavilla, sillä liike on pidempään auki. Sieltä saa myös kaikkea opiskelussa tarvittavaa, se on opiskelijoiden oma kirjakauppa", kertoo kulttuuri-ja projektisihteeri Marjo Kokkonen. Kokkosen mukaan tärkeimpänä asiana muutoksessa on Finnkinon ja Kampus Kinon sekä Jyväskylän ylioppilasteatterin ennakkolippujen myynnin siirtäminen Kampus Kirjaan. Kokkonen muistuttaa, että kaikki myytävät liput ovat nimenomaan opiskelijalippuja, joten niitä ostaessa tulee esittää voimassaoleva opiskelijakortti. LASSI TOIVANEN fuksin matkassa JYLKKARI SEURAA KULUVAN LUKUVUODEN AIKANA LIIKUNTAPEDAGOGIAAN ENSIMMÄISEN VUODEN OPISKELIJAN KIRSI HYVÄRISEN FUKSIELÄMÄÄ. ENSIMMÄISESTÄ KESKUSTELUTUOKIOSTA KIRSIN KANSSA KERROTTIIN JYLKKÄRISSÄ 9/2001. VUODENVAIHDE SUJUI Kirsi Hyvärisellä rauhallisissa merkeissä. Joulunajan hän vietti puoliksi omien ja puoliksi poikaystävänsä vanhempien luona, uuttavuotta vastaanotettiin leppoisasti omassa asunnossa pienellä porukalla. Joululahjoja Kirsi kertoi saaneensa runsaasti, ja niistä tarpeellisin oli kenties leivänpaahdin. "Sitä tulee käytettyä paljon", Kirsi toteaa. Lomanviettoon fuksimme pääsi joulukuun puolenvälin tienoilla, syksyn viimeisen tentin jälkeen. Ensimmäisen opiskeluvuoden tähänastinen tenttimenestys on ollut hyvä. Tenttikirjojen haalimisessa oli syksyn mittaan toisinaan hieman vaikeuksia, mutta niistäkin Kirsi on selvinnyt. "Kirjat olen saanut lopulta jostain hommattua, välillä on ollut pakko momstella joitakin osia. Seuraavaan tenttiin, johon ajattelin mennä helmikuussa, on onneksi paljon kirjoja saatavilla." Keväällä Kirsi aikoo jatkaa reipasta opiskelua. Uusia urheilulajeja, kuten hiihtoa ja laskettelua, on myös ohjelmassa. "Nyt on taas aika pitkiä päiviä. Joulun alla ehti tottua lyhyempiin päiviin, joten nyt on ollut hieman tuskallista nousta aikaisin", Kirsi naurahtaa. Mennyt syksy oli Kirsin mielestä mukava ja odotuksia vastaava. "Hyvin olen viihtynyt. Hauskaa on myös se, että on saanut liikkua paljon." LASSI TOIVANEN puhekuplat tmi TE. T>ftKK4*iM öfn^hJ ÖLETT£ &*4H AlKAAti JjALUtofcStS» HILAHHJS? r' hämeenaho eiih! TALLA PALSTALLA JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNNAN K O R K E A K O U L U P O L I I T T I N E N SIHTEERI JA SOSIAALISIHTEERI TUOVAT ESILLE JA PUIVAT EPÄKOHTIA, JOITA TYÖSSÄÄN KOHTAAVAT. Kannustavuutta? Ministeri Suvi Lindön on havainnut, että akateeminen vapaus voi viedä voiton kurinalaisesta opiskelusta. Turun Sanomien (18.12.) mukaan opiskelijat ovat tottuneet "runsaisiin saavutettuihin etuihin", ja ajamalla opiskelijoiden etuuksien tason nostamista pyritään opiskelu rinnastamaan palkkatyöhön. Tämän vuoksi ei pidä antaa enempää rahaa opiskelijoille, jotka vuosikausia elelevät ruhtinaallisilla etuuksillaan. Kuitenkin köyhyysrajan alapuolella elää 38% opiskelijoista. Opintorahaa ei ole korotettu 10 vuoteen, ja opiskelijat ovat ainoa ryhmä, jolla ei ole oikeutta ympärivuotiseen asumisen tukeen. Lindenin mielestä opintotukeen oikeuttavien opintoviikkojen määrää voidaan nostaa, koska opiskelijoilla näyttää olevan aikaa käydä opiskelun ohella töissä. Hän myös ehdottaa, että osa opintolainasta muutetaan stipendiksi. jonka perusteena olisi tutkinnon suorittaminen tietyssä ajassa. Tällöin järjestelmän liian vähäisiä rahoja käytettäisiin palkinnoksi niille, jotka valmistuvat alle tavoiteajan. Ajatusta kiittänevät esim. taloustieteiden opiskelijat, jotka valmistuvat jo nyt nopeasti ja työllistyvät valmistumisen jälkeen ilman ongelmia. Monilla humanististisilla aloilla valmistuminen on hidasta, 2,5 opintoviikon saavuttaminen kuukaudessa lähes mahdotonta. Lisäksi monia valmistuneita odottavat velkataakan lisäksi määräaikaiset, huonosti palkatut työsuhteet. PIIA JÄRVENPÄÄ-KANSIKAS JYYn soposihteeri ÖLErft«£ JO TCLKAiLft H Ä H M H E S T pSlATÖJJTeN JUST JOO Vihreä Lanko 18.1.2002 Kavereicien kesken vain ?ee Vaikka mitä kavereita minulla nyt olisi ..suurin osa m«ista syntyy vain syöfcyjhMi kuluvaan hirimu\&tei\_ fL/^än anteefsji. MpsaMan toijfnaan yatecrfofn ftmoilmiuden puolelle. mi [m asiasy elän vam'ri rikasta elämää. Harmvan paIjan. m g bir>. b«nf san kärpislajikkeitaT) "Sehän on Tampereen yliopiston tutkijat Timonen ja Borg, jotka olivat pahimpia juoppoja aikoinaan, ja ovat sellaisia vasemmistotaustan omaavia ääliöitä." PERTTI "VELTTO" VIRTANEN HELSINGIN SANOMIEN ARTIKKELISTA, JOSSA HÄNTÄ NIMITETTIIN PRESIDENTTIVAALIEN PELLE-EHDOKKAAKSI. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI 1/1994 (27.1.1994) En ofc kovin erifeHAi kuin muutkaan. TsMfimeä väsyttää',kaip»n kw84' [ javireämpVa eliökuntaa. se«ol€ hflpFM-olen pääasiassa ylijäämakuona* ja siksi' tavaan suht hitaasti'. kovin herkkä 3Urfn4»>f/ek»n . joskus jhmet+Wi?r\ että mifä' j f t f c $ T3553 erämacsä'or» Mutta f^kaako •faVa Valrfönvaan.
Jyväskylin Vlioppilisletrti 1/2M2 Kiven %ova Mies TEKSTI JA KUVA: MIIRA RAUHAMÄKI '"Kohottakaamme maCja 'Afeksis OCiveffeja suomafaisuuden syntyfietkeCCe, joka on if.Y.T', nytl" (^Efoduvassa "'Afeksis Kiven efämä", Fredrik Cygnaeus sanoo Aleksis Kiveffe, tämän voitettua 'Runebergin vaftion ensimmäisessä &irja((isuuskifpai(ussa) K uhinaa. Odotusta. Milloin olisit odottanut näkeväsi esimerkiksi Radio Keski-Suomen toimituspäällikkö Arvo Vuorelan ahtautuneena alakulttuurien ja laiteiden harrastajien asuttamaan Baari Vakiopaineeseen? Juuri ensi-iltansa saaneen Aleksis Kiven eldma -elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja sivuroolin näyttelijä Jari Halonen puhuttaa ja puhuu. Paljon. Häntä väki on valmis odottamaan, toimituspäälliköltä myöten. Kysytäänpä muutamalta yleisön edustajalta, miksi he kuluttavat baarin jakkaroita juuri nyt: "Tulin tuopille", heittää Jukka-Pekka. Jaahas. Sekö niistä "kultturelleista" jyväskyläläisopiskelijoista? Yritetäänpä seuraavaa: "Jari Halosen takia. Lähinnä se oli se Jumalan leatteh. 1 lalonen on älykäs, hyvä puhuja. Hänellä on hyviä mielipiteitä. Mies on mahtava pioneeri, hän omistautuu mielettömästi asioille, sitä mä ihailen", kiteyttää Jukka. "Oon lukenu Halosen antamia haastatteluja ja kattonut niitä televisiosta. Hänellä on mielipiteitä. Aleksis Kivestä ja kulttuurista ylipäänsä", tuumaa Katja. M uutaman viikon tiiviin yleisötilaisuusrumban luulisi syövän miestä. Halosen tiimi on kierrellyt Suomen maata Savosia Pohjanmaalle ja sieltä alaspäin näytättämässä elokuvan ennakkoa ja hehkuttamassa "Suomen kulttuurin kantaisää Kiveä" jo parisen viikkoa. Eikä loppua näy Mutta ainakin Jyväskylän kohdalla rumba näyttää syöneen vain aikaa: Halosen sanainen moottori alkaa jyrätä heti tämän porhaltaessa sisään baarin ovista. Niin, saapuvathan paikalle myös elokuvan päänäyttelijät Marko Tiusanen, Karoliina Kudjoi sekä sivuroolin vetäjä Esa Valkila, puhumattakaan Halosen savunkitkerästä apulaisohjaajasta Jan Ijäksestä. Ijäs kohautti jyväskyläläistä kansaa kesän korvilla filminpoltollaan, mutta nyt ei hänellekään juuri sanan sijaa löydy, kun Kiven kova mies Halonen pääsee vauhtiin. Jyväskylän varalle hän on ladannut sanaisen arkkunsa muuhunkin tarkoitukseen kuin leffan ja sen herättämien ajatusten puffauksecn. Taiteilijuus kun merkitsee Haloselle muutakin. On oltava sanottavaa. "Hieno paikka tämä on. Jyväskylä. Kulttuurin paikka. 20 vuotta mä olen yrittänyt tehdä suomalaista kulttuuria muista lähtökohdista kuin annetun viran tai rahan puolesta. Rakentaa suomalaista yhteiskuntaa. mitä jokainen tekee isosti tai pienesti." "Sellainen kulttuurin tekeminen oli Helsingissakin mahdollista vielä 10-15 vuotta sitten. Enää ei. Sanoisin, että täältä Jyväskylästä sitä löytyy. Täällä on se henki, että taidetta tehdään sydämellä. Ehkä ihmiset ovat täällä samanarvoisempia, ei ole sellaista pullistelua ja nokkimistaktiikkaa kuin Helsingissä", perijuurin stadilainen Halonen puuskaisee ja kostuttaa sanatulvaansa vesihörpyllä. Leffan tekijäkaartista suurin osa onkin jyväskyläläisiä tai heillä on joitain kytköksiä kaupunkiin. Esimerkiksi Tiusanen on nykyään Jyväskylän kaupunginteatterin palkkalistoilla, jonne hän hakeutui suoraan Teatterikorkeasta. Tällöin häneen oli suhtauduttu ihmettelcvästi: eikö mies jääkään muiden kyseisestä koulusta valmistuneiden kanssa stadiin vahtaamaan televisiorooleja. "Suomi on joka paikassa muualla paitsi Helsingissä. Helsinki ei kuvaa suomalaisuutta, se on ihan oma saarekkeensa". Halonen pauhaa Tiusasen jatkaessa: "Helsingissä ollaan kulttuurikielteisiä. Kun siellä annetaan pala kulttuuria, vastaanottaja menee vessaan sitä miettimään ottamatta kantaa." E lokuvan teko Aleksis Kivestä oli harkittu juttu. Ei ultrapohittista halosmaiseen tyyliin kuten esimerkiksi useammassa hänen aiemmista leffoistaan. 10 miljoonaa markkaa nielleen Kiven tarinan on auettava muillekin kuin leffa-ja teatterihörhöille. Mutta friikkeys ei olekaan se, mitä mies ajaa takaa. Hän kertoo olevansa helvetin tyytyväinen elokuvaan, sekä omien että muun kaanin kätten jätkiin. Seitsemän vuolta, jonka leffan teko useampine michistönvaihdoksineen ja rahasammon tyssäyksineen vei, on aika pitkä aika. "Takana on raskas projekti. Mutta olen kasvanut sen aikana perkeleesti, ollut oikealla asialla. Miksikö? Koska olen tajunnut tän aiheen kautta vitun paljon enemmän. Kiven kautta oon tajunnut, mitä suomalainen yhteiskunta on. Mulla on tarkoituksena välittää elokuvan kautta jotain, mitä mä olen keksinyt elämästä. Toivon, että se herättää ajatuksia muissakin." Mutta miksi juuri Kivi? Eihän kyseessä ole vain jatkumo kansallisilla legendoilla pakattujen massaetokuvien liukuhihnatuotannolle? Ei todellakaan, jos Halosta on uskominen. Takana on taas Asiaa.Halosen mielestä aika on nyt jos koskaan osuvin Kivelle: "Markka meni ja me olemme koko ajan entistä enemmän keskellä erilaisia kulttuureja. Nyt on olennaista katsoa, keitä me olemme." "Elokuva ei anna yhtä totuutta. Se yrittää antaa ihmisille energiaa niistä lähtökohdista, joissa he ovat. Voimistaa heidän omaa kulttuuriaan." Tällä Halonen ei tarkoita vain suomalaisuutta, vaan myös maakunta-, kaupunkitai pitäjäkohtaisuuttakin. Oman kulttuuri-identiteetin ymmärtäminen on hänen mielestään tärkeää.: "Kun oma pakka on kunnossa on ylpeä mistä on kotoisin voidaan ottaa vastaan myös muiden kulttuurien edustajat. Jos on epäilyksiä omassa kulttuurissa, seuraa kyräilyä ja suvaitsemattomuutta muita kohtaan." H alosen mielestä Aleksis Kivi uhrasi oman terveytensä ja nahkansa luodessaan ei sen vähempää kuin suomalaisen yhteiskunnan perustan. "Kivi oli vapaustaistelija. Kynä aseenaan hän loi sen, mitä me olemme nyt." "Siihen aikaan ei ollut yhtenäisiä Suomea eikä edes yhteistä kieltä. Oli vain savolaisia, pohjalaisia, hämäläisiä ja niin edelleen, joista ei väittämältä olisi tullut yhtä valtiota. Ilman Kiveä koko valtiosysteemi todennäköisesti olisi toinen. Esimerkiksi pohjalaiset olisivat saattaneet todeta, että meillähän on jo edellytykset omaan maahamme, Ostrobotniaan, Pohjaan, Pohjanmaahan. Tämä olisi tuottanut myös Savonmuan, Karjalan ja niin edelleen." "Kivi kirjoitti Setsemän veljestä -kirjan tavalliselle kansalle, josta valtaosa ei edes osannut lukea. Kivi kirjoitti siihen suomalaisen kansan kehityskuvan." "Samalla hän loi kuvan suomalaisesta yhteiskunnallisesta toimijasta. Kivihän oli äärimmäisen poliittinen kirjoittaessaan kansalle, jolla ei vielä ollut kapasiteettia kirjallisuudelle. Juoni oli siinä, ettei tämä poliittisuus näkynyt tekstistä: se oli kirjoitettu piilotajuisesti henkilöiden luonteisiin. Tätä kautta suomalaiset tajusivat mahdollisuutensa." Elokuvassa nostetaan pöydälle tuon ajan kielikiistat. Eihän suomeksi voinut ennen Kiveä kirjoittaa runouttakaan. Halonen on leffan esittelykierroksella yllättynyt siitä, että kielikiista näyttää edelleen olevan olemassa Pohjanmaalla. "Musta se tulehtuneisuus tuntui täysin käsittämättömältä. Äidinkielen opettajat oli siellä elokuvan esityksissä kädet pystyssä, mutta ruotsinkieliset olivat aivan järkyttyneitä." N yt Halonen paasaa jo täysillä, jos ei aiemmin. Kun puhutaan laiteesta, jonka markkinatalous on hotkaissut kitusiinsa. "Kivi loi taiteen yhteiskunnallisen roolin. Yhteiskunta koostuu aina tietyistä elementeistä. Tässä meidän järjestelmässämme markkinavoimat edustavat aina kovia arvoja. Mitä enemmän yhteiskunta alkaa toimia markkinoiden varassa, sitä enemmän yhteiskuntaan tulee kovuutta. Tämän vastapuoli on se. minkä Kivi loi: taide. Se tuo yhteiskuntaan humanismia tasapainottamaan markkinatalouden kovia arvoja. Meillä ei ole kuninkaallista teatteria vaan kansan teatteri." "Nyt se taide-elementti on siirtynyt yhteiskunnan keskiöstä muualle. Tästä on todisteena se. ettei 90-luvun Suomessa ole tehty yhtään päätöstä muuten kuin taloudellisin perustein. Aleksis Kiven luoma on hajonnut." Halosen mielestä nykytaidetta ohjaa raha. Tästä seuraa, että sillä ei ole sanottavaa. Esimerkiksi teatterista yleisesti on tullut vain viihdyttävä harrastus, jolla ei edes pyritä vaikuttamaan yhteisön asioihin. "Minä korostan, että poliittisuus ei tarkoita puoluepoliittista vaan sitä, että tekijällä on jokin yhteiskunnallinen päämäärä. Abstraktit taiteet aina nostavat päätään kun ajat kovenevat. Niiden poliittisuutta ei nae. Esimerkiksi taidemusiikki nosti 90-luvulla päätään. Yhtäkkiä ollaan rakentamassa miljardi markkaa maksavaa musiikkitaloa Helsinkiin. Poliitikkojen on niin helppo pyöriä esapekkasalosten kanssa, nämä kun eivät edusta mitään." Sorvaisunsa saa myös median "käärmeenpesä": "Media on bisnes, jonka ensisijainen tarkoitus on tehdä omistajilleen rahaa, vasta kaukana tulevat journalismin jalot tarkoitukset. Oikeaan journalismiin kuuluu aina kommentti. Nyt näyttää siltä, että median työntekijöiltä ollaan riistämässä mahdollisuus kommentointiin, joten journalismista tulee vain tiedottamista. Median luoma yleinen mielipide ajautuu entistä enemmän markkinatalouden ohjailtavaksi." ME istä sitten ratkaisu pattitilanteeseen? Mistä voisi humaani jälleen kuulua? "En tiedä, mikä voisi ottaa taiteen roolin. Tuleeko uusia sukupolvia, jotka tekevät taidetta pienellä rahalla, epäitsekkäästi, kivimäisesti. Aloite saattaa olla periferiassa, jossain globaalin talouden vastustamisessa." "Siellä missä on vaarallisuuden tuntu, saattaa olla mahdollisuus. Suomessa 90luvun merkittävin aloite oli kettutytöillä. Sukupolvensa voisiko sanoa älymystöön kuuluvat tytöt liki tuhosivat elämänsä elämän puolesta. Se on jotain sellaista, jota ei olisi pitänyt sivuuttaa, oli tarhauksesta mitä mieltä tahansa." Mitä pidemmälle Halonen puhuu, sitä enemmän tuntuu, että tätähän hän yritti selittää jo vuonna 1987. Niin, juuri se tapahtuma, jota Halonen ei halua enää juurikaan kommentoida. Ei sillä, etteikö hän siitä edelleen olisi ylpeä, Jumalan teatterista ja paskan viskomisesta paikalla olleiden teatterintekijöiden päälle. Jo tuolloin Halonen otti kantaa siihen, millaisia pumpuliin käärittyjä ajatuksia taide nykyaikoina ulostaa. Jos edes niitä, vaan pelkästään ulostaa.»
Jyväskylän Ylioppilaslehti 15/2001 Q Halonen ei halua "pidätellä pierua" TALOUDEN globalisaatiota kritisoiva liikehdintä on saanut Jari Halosesta, 39, kannattajansa. Mies pauhaa Aleksis Kiven elämä -elokuvansa yleisö tilaisuudessa riistokapitalismin vastustamisesta. Siitä, kuinka niin taide, media kuin pitkälti tavallinen kansakin kulkee rahavallan talutusnuorassa. Tämä tapahtuu hänen mielestään pitkälti siksi. ettei taiteessa enää ole pehmeitä arvoja esille luovaa vastavoimaa kovalle markkinavoimien maailmalle. EI YLLÄTÄ, että tämä reikäkorttilävisiäjänä työskennelleen yksinhuoltajaäidin poika näytti jo varhain perseitä rahavallalle. Se yllättänee, että hänen viikonloppuilojaan oli rokkarijengissä punkkareiden hakkaaminen. Tunnustaapa hän 18-vuotiaana äänestäneensä itseään Ben Zyskoviczia. Hän kun luuli, että vasemmisto edustaa järjestelmää ja poliisia, oikeisto taas vapautta eli pillua ja bileitä. Kibbuisielämä Israelissa ja harrastajaieatteriajat käänsivät pojan lipunheiluttajaksi reilusti vasemmalle päin. Hän opiskeli puhelinasentajaksi ennen kuin pääsi Teatterikorkeaan Turkan oppiin. Politiikka lunki päänsä Halosen tekemään taiteeseen jo nuorena. Jumalan teatterilaisten mielestä paskaa yleisölle tarjoava teatteriväki sai itse kirjaimellisesti maistaa ulosteita Oulun teatteripäivillä vuonna 1987. Halonen ja muut klopit saival skandaalista ehdolliset vankeustuomiot. Mies on työstänyt useamman jykeväsanaiscn, minibudjetilla tehdyn maksimaalisen kokoisen elokuvan. Back to ihe USSR Takaisin Kyssiin -filmi iski säilänsä keskelle sosialismin romahdusta. Upton Cockton in the shadows ofSodoma puolestaan kauhisteli ihmisen toiminnoista ja toimimattomuudesta seuraavaa ekokatastrofia tulevaisuuden kauhuskenaarion muodossa. Linnasta vapautuneesta kundista kertovaJoulubileet-lefta oli ohjaajansa mielestä väliiyö, muita senkin taustalta voi aistia suvaitsevaisuus-teeman . VIIME VIIKOLLA ensi-iltansa saanut elokuva Aleksis Kiven elämä näyttääkin pintapuolisesti jopa pliisulta aiempiin teemoihin verrattuna. Multa alla kuhisee asiaa niin taiteen kuin koko suomalaisen identiteetinkin pelastamisesta. Sanoo Halonen sanottavansa muutenkin kuin taiteen kautta. Hän kirjoittaa kolumneja Likeuutiset -lehteen ja joskus jopa yleisönosastokirjoituksia Hesariin. Joskin hänen Israelin vastainen mielipidekirjoituksensa oli ilmeisen liikaa 1 lesarin sivuille ja jäi mappi ö:hön. Viime syksynä hänet saattoi bongata Afganistanin sodan vastaiselta rauhanmarssilla. "Mulla on kauhea larve haastaa itseäni hyviin lekoihin. Sillä mä menin sinne rauhanmarssillekin. Noissa tapahtumissa ois niin terveellistä nähdä tavallisia ihmisiä, jotka loteais, että oli mikä oli, niin jonkun poliittisesta agendasta johtuva sola ei ole koskaan ratkaisu." "Toi itsensä haastaminen ilmenee paremmin esimerkiksi vaikka rasismista. Mä oon varmasti yhtä suvaitsematon ajatuksissani kuin tavallinen perussuomalainen. Mutta kun mä sanon julkisesti, että en ole rasisti, niin mä samalla haastan itseni. Sinen mun on pakko toimia sitä omaa rasistisuuttani vastaan." HALOSELLA on oma mottonsa, jonka siivittämänä hän yrittää elää arkeaan: "Mitä enemmän sulia on, niin sitä enemmän pitäisi antaa niille, joilla ei ole." Yhteiskuntaa vaivaa miehen mielestä itsekkyys: "No mietitään esimerkiksi ydinperhettä. Loppupelissä siinä ajatellaan vain omaa perhettä ja persettä. Sillä eihän esimerkiksi oman lapsen hoitaminen ole epäitsekkyyttä se on normaalia. Mutta että pyrit tekemään niitä hyviä töitä myös naapurillesi, niin se on epäitsekästä, kivimäistä." Puoluepolitiikkaankin miestä on pyydetty, mutia hän on kuitannut aiheen naurahduksilla. "Mun vahvuudet on taiteessa. Uskallan olla kriittinen ja repiä omasta selkänahastani. Vaikka kaikki ei sitten ookaan mun kavereita, kun sanon suoraan. Tässä nykyisessä pumpulisysteemissä ei voi tuoda asioita esiin. Jos meet mukaan politiikkaan, niin joudut jatkuvasti 'pidättelemään pierua'. Mä en halua sellaisia elämää." •
( Q Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 L O U N A S 1 1 1 1 6 flft L Myös vceaanivaihtoehto joka päivä. Ruokalalla on oikeus muuloksiiii. Opiskelijahinta 2,35 e sisältää leivän, levitteen ja juoman. MUUT 4,40 e JATKO-OPISKELIJA 3.60 e J H B MA 21.1. KE 23.1. PE 25.1. MA 28.1. TI 29.1. TO 31.1. Kesäkurpitsaherkku Kasvissosekeitto Kasviskiusaus Mausteinen broilerpata Kasviswokki Kuorrutettu kasvismureke Kesäkurpitsa vuoka Paistettu kala, purjokasukc Juustoinen kirjolohikastike Porsaanleike, sinappikastike Kalagratiini Täytetyt jauhelihaohukaiset Silakkapihvit, kermaviiliBroilerkiusaus Lindströminpihvi Kinkkukastike, spaghetti Kalkkunakastike TO 24.1. kastike Curry-porsaspata TI 22.1 Kasvisjuustokeitto KE 30.1. PE 1.2. Porkkanasosekeitto Gratinoidut tonnikalakääröt Punajuuripihvit, vihannesKalamurekepihvi UhapyöryKät Q [ O • ' O 1 O Kasvisjuustokastike, remoulade Chili con came l l O K I V I spaghetti Nakkipannu l l O K I V I Jauhelihapihvi, tomaattiMaksaa kermakastikkeessa l l O K I V I kastike Jauhelihakeitto JYVÄSKYLÄN YLIOPISTON YLIOPPILASKUNTA Savukalakastike, spaghetti Klassikoita euroaikaan Viitala: Suuri suomalainen setelikirja (WSOY) Raatimme vanhin jäsen muistaa hyvin taiteilija Aleksandr Fadejevin suunnitteleman kolmen markan setelin vuodelta 1870. Muistatko sinä? 69,80 euroa Berlin: Vapaus, ihmisyys ja historia (Gaudeamus) Klassikko. 28 euroa Puuronen ja Välimaa (toim.): Nuori ruumis (Gaudeamus) Akateemista ruumiskulttuuria. 26,07 euroa Kierkegaard: Päättävä epätieteellinen jälkikirjoitus, 4 p. (WSOY) Kirjassaan Climacus epäilee, löytyykö koko kuningaskunnasta kymmentäkään sellaista, joiden henkinen kestokyky riittäisi Päättävän epätieteellisen jälkikirjoituksen lukemiseen. 16 euroa Valtonen: Latinalaisen Amerikan historia (Gaudeamus) Hyvä kirja, vaikka yksikään raatimme jäsen ei ole tätä vielä lukenut. 41,04 euroa Opiskelijan K a m p u s Kauppakatu 9 puh 260 3157 akateeminen kirjakauppa [ g f f i j j f } , kirjamyynti@kampusdata.fi MEILTÄ SAAT SUOLAISTA JA MAKEAAPALVELUMME LÄHELLÄ SINUA . Ruokalistamme löytyvät osoitteesta sivun vasemmasta yläkulmasta ja samasta osoitteesta löydät meistä myös muita tietoja. Lähesty meitä risuilla ja ruusuilla toiminnastamme internetin kautta (www.sonaatti.fi, Palaute). Tiesitkö, että meidän kautta voit myös järjestää juhliesi tarjoilun. Ovatko JUHLAT tiedossa??? toteutamme etämuf^siä niin pieniin kuin suuriinlqn juhta titaisuuksiinne. Kysy ehdotelmia suoraan toimipisteistämme tai saat myös yhteyden meihin: N Sonaatti Juhlat puh. 260 3910 tai 050 581 8350 tai (Tilaus) Toivotamme Sinulle onnellista alkanutta vuotta ja tervetuloa käyttämään jälleen palveluitamme. TERVETULOA TERVETULOA www.sonaatti.fi Terveisin A r t o Maijala P:S. S o i t t e l e jos kysyttävää. Puh. 4 5 3 3 2 5 4 Mika Terävä: KOHTI KADOTETTUA (osa IX) Näin Ropposen ilmeestä, että hän halusi puhua tanaan vielä jostakin henkilökohtaisemmasia. kahden kesken. Minua hieman pelotti tuo ilme. suu aavistuksen hymyssä ja silmissä huolta. Muistin nähneeni saman ilmeen Ropposen kasvoilla aiemmin. Silloin kun han kymmenvuotiaana sai tietää äitinsä sairastuneen syöpään. Isänsä oli käskenyt puremaan hammasta ja hymyilemään, mitä tahansa elämässä tapahtuisikin. Yksi henkilö pikkukaupungistamme oli jäänyt jostain syystä erityisen hyvin kollektiiviseen tajuntaamme. Kaine ra-Karppanen, kaupunkimme virallinen nuorisorikollinen. Sympaattinen, rauhallinen, periksiantamaton ja luonnottoman tyhmä. Lempinimensä hän oli saanut murtokeikastaan paikalliseen Sokokseen. Elettiin kahdeksankymmentäluvun puoliväliä. Kotikylämme oli juuri saanut kaupunkistatukscn. joka varsinkin meitä penskoja lähinnä nolotti. Kaupungistumisen myötä myös moderni teknologia oli rantautunut maisemaan ensimmäisten hissillisten kerrostalojen hahmossa. Paikallinen Sokos-marketti entinen Mikkolan valinta halusi elää ajan hermolla ja hommasi turvakameran kauppaansa. Hn tiedä kuinka yleisiä ne muualla maassa siihen aikaan olivat, multa meidän kylässä se herätti seka hilpeyttä että jonkinlaista ahdistusta. Isoveli oli alkanut valvomaan. Turvakameran hilpeämpi luonne sulatti asukkaiden sydämet, kun Karppanen pääsi avittamaan.Multipikkurikolllncn oli pinnistänyt aivonsa äärimmilleen ja päättänyt oikein suunnitella keikkansa. Ristin tietä rakennetaan taas! Huoneteatteri ja kaupunkiseurakunta toteuttavat pääsiäisperjantaina 29.3. katunäytelmän Ristin tie. Siihen tarvitaan talkoolaisia nyt on vapaaehtoisilla teatterimiehillä ja -naisilla näytön paikka! Ristin tie -katunäytelmän esityspaikat ovat Jyväskylän keskustassa. Lähtö on kompassilta, josta yleisö siirtyy tapahtumien kulkua ja näyttelijöitä seuraten Harjulle. Näytelmän on käsikirjoittanut Raili Kivelä, joka myös ohjaa kokonaisuuden. Raili Kivelä on huoneteatterin puheenjohtaja. Mittava projekti ei synny ilman suunnatonta määrää talkootyötä. Tarvitaan laulajia kuoroon, tarvitaan soihdunkantajia, roomalaisia sotilaita, pilkkaajanaisia, vadinkantajanaisia. Tarvitaan rakentajia, ompelijoita, sähkömiehiä. Tehtäviin voit ilmoittautua Riitta Ratilaiselle, puh. 050 595 3948 tai riittara@luukku.com. Esitykseen osallistuvista kuoroista kiinnostuneet voivat ilmoittautua Anne Federleylle (014) 607539 tai sähköpostitse anne.federley@jyu.fi Talkoolaisten ja esiintyjien ensimmäinen tapaaminen on 5.2. klo 18 Keskusseurakuntatalon juhlasalissa (Yliopistonkatu 12). KANSAINVÄLINEN HARJOITTELU Kiinnostaako opintoihin liittyvä harjoittelu ulkomailla? Hakuaika CIMOn harjoitteluohjelmiin päättyy 15.2.2002. Haettavana on 1-6 kuukauden mittaisia eri alojen harjoittelupaikkoja eri puolilla maailmaa.Tekniikan alan IAESTE-ohjelmaan haetaan 11.22.2.2002. Lisätietoja saat korkeakoulusi uraja rekrytointipalvelusta, työvoimatoimistoista sekä CIMOsta. Kansainvälisen h e n k i l ö v a i h d o n keskus C I M O • Tietopalvelu Hakaniemenkatu 2, 5 3 Helsinki m a t o kello 12-16 Puhelinneuvonta 1 8 6767 m a t o kello 10-12 ja 13-15 • wvAV.cimo.fi | Kansainvälinen harjoittelu | Harjoittelupaikat Ä^CIMO +
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 j f l M a a i l m a n h i s t o r i a n t o i n e n suomalainen r p n P C I T Y JYVÄSKYLÄ VALITTIIN ennen vuodenvaihdetta vuoden 2002 Popcityksi, kuten jo Jylkkärin edellisessä numerossa (nro 16/2001) kerrottiin. Viime vuonna titteliä piti hallussaan Joensuu, joka on myös maailmanhistorian ensimmäinen suomalainen Popcity Valinta kulloisenkin vuoden poppikaupungista tehdään Suomalaisen musiikin tiedotuskeskuksessa MICssä. "Valintakriteerinä on se, että kaupunki on monella lapaa vireä pop-ja rock kaupunki. Popcityn idea on siinä mielessä kopioitu, että vastaavanlaista on toteutettu jo vuosia esimerkiksi Englannissa.ja Ruotsissa. Tarkoituksena on nostaa valtakunnalliseen tietoisuuteen yksi kaupunki tyypillisten popja rockkeskittymien ulkopuolelta. Halusimme perustaa ei-kaupallisen, suomalaista musiikkia ja sen tunnettavuutta edistävän instanssin", kertoo kevyen musiikin tiedottaja Jutta Jaakkola MIGstä. Jaakkolan mukaan vasta toista vuotta käynnissä oleva projekti on lähtökohtaisesti kotimaahan keskittyvä, vaikka MICssä on paljon ulkomaanvientiin liittyviä projekteja. Olennaista on, että paikalliset toimijat ovat aktiivisesti mu"TÄYTYY OLLA hyviä tyyppejä ja tahoja, jotka ovat kiinnostuneita asiasta. Tämähän ei ole varsinaisesti bisnestoimintaa. Se ei olisi loogista, että me Helsigjstä käsin sanottaisiin, mitä jyväskyläläisten pitää tehdä. Tärkeä Popcityn valintaperuste on se, että kaupungissa on paljon hyviä bändejä ja että rockja pop-osaaminen on korkeatasoista. Yhteistyökumppaneita ei kukaan varsinaisesti valitse eikä kyse ole mistään suljetusta piiristä. Mukana olevat ihmiset tekevät asioita, jotka luontevasti soveltuvat heidän omiin duuneihinsa. Erittäin suuna roolia näyttelevät Jelmu ry eli Jyväskylän Elävän Musiikin Yhdistys ja Lutakon porukka. Yhtenä tavoitteena on saada paikallisia bändejä ja musiikkielämää tunnetuksi myös Jyväskylän ulkopuolella. Tämäntyyppinen Jyväskylän seudun popja rock-musiikin edistäminenhän on myös Jelmun yhtenä lähtöajatuksena", Jaakkola sanoo. JYVÄSKYLÄN PÄÄSSÄ Popcityhankkeessa on mukana useita tahoja. Osaamista ja kokemusta löytyy eri aloilta, sillä taustavoimissa on ihmisiä muun muassa Jyrockin ja Yläkaupungin Yön takaa. MIC:n ohella myös Jyväskylän kaupunki on tukenut projektia taloudellisesti sekä käytännön avun muodossa. Viralliset Popcity-nettisivut, jotka avataan tammikuun lopussa, löytyvät Jyväskylän kaupungin sivujen alta. Lisäksi JYKES on osallistunut hankkeeseen avustussummalla. Ylioppilaskunta on mukana esimerkiksi toisen avajaistapahtuman järjestämissä Ilokivessä. Konservatorio ottaa osaa tapahtumajärjestäjille, musiikintekijöille ja muusikoille vuoden mittaan tarjottavan koulutuksen organisoimiseen. "Tässä on paljon kaikkia pienempiä tekijöitä. Kun ne saadaan yhteisen Popcity-sateenvarjon alle, niin tästä tulee iso juttu. On hyvä, kun on yksi, laajempi teema." VUODEN 2002 POPCITYN valumaan Suomalaisen musiikin tiedotuskeskus otti yhteyttä Jelmuun, jossa vuodenvaihteen jälkeen päätettiin, mitkä jyväskyläläisbändit valitaan Popcity-nimikkeen alle. Valituilta kokoonpanoilta ilmestyy vuoden mittaan yksittäiset sinkut. Popcity-yhtyeiksi valikoituivat Sunride, Dynamo, Purity, Georgie Picket In Colours sekä BetoniHank. Myös muille yhtyeille pyritään järjestämään esiintymistilaisuuksia vuoden mittaan. "Kesällä me alettiin tätä sumplimaan. Missään ei varsinaisesti ole määritelty, että Jelmu olisi jotenkin ensisijainen verrattuna muihin mukana oleviin tahoihin. Meillä on kuitenkin ihmisiä, jotka on palkattu tekemään tämäntyyppisiä hommia. Meidän on ehkä jollain tapaa helpompi hoitaa tällaista kuin niiden, jotka järjestelevät näitä asioita muiden töiden ohella. Tämä on samanlaista työtä, mitä Jelmun tulisi tehdä muutenkin, mutta nyt taloudelliset resurssit ovat paremmat", kertoo Jonna Paananen Jelmusta. Paananen korostaa, että Popcityn ainoana tavoitteena ei ole yksinomaan viiden bändin tunnetuksitekeminen, vaan ideana myös on Jyväskylän popja rock-ympyröiden esiinnostaminen entistä laajemmin valtakunnalliseen tietoisuuteen. Paanasen mukaan valitut yhtyeet kuitenkin antavat melko monipuolisen käsityksen siitä, mitä Jyväskylällä on muille paikkakunnille tarjota. "KAIKKI YHTYEET edustavat tavallaan eri genrejä, joten esimerkiksi keikkojen järjestäminen on helpompaa. Bändit antavat aika kattavan kuvan meidän meiningistä", Paananen toteaa. Popcity 2002 -avajaiset ovat kaksipäiväiset: perjantaina 1. helmikuuta Ilokivessä esiintyvät Laulurastas, Le Kimono ja Dr. Robotnik, lauantaina 2. helmikuuta Lutakossa rokkaavat BetoniHank, Dynamo sekä Georgie Picket In Colours. "Haluttiin vähän isommat bileet. Ohjelmat ovat hyvin erilaisia, mikä on aika hyvä juttu." Alkanut vuosi on monella tapaa merkittävä kaupungin musiikkielämän edistämiselle. Paananen toivoo, että kaupungin päättäjät huomaisivat entistä paremmin popja rock-musiikin arvon. Nyt esimerkiksi kaupungin taloudellinen tuki on tärkeää hankkeen eteenpäinviemiseksi. "Muualla Jyväskylän rokkielämää arvostetaan. Toivottavasti täälläkin alettaisiin pitämään sitä yhtenä kaupungin vetovoimatekijöistä. Lutakon talossa, joka on purku-uhan alla, treenaa useita bändejä. Meille on tavallaan luvattu uudet lilat, mutta treenikämpistä tulee pulaa. Eihän puusepästäkään tule puuseppää, ellei se voi jossain harjoitella. Tällaisiin perustarpeisiin tulisi kiinnittää huomiota. Tässä on kyse hienosta asiasta, eikä mistään kähmäisestä puuhastelusta", sanoo Paananen. LASSI TOIVANEN http://www.jyvoskyla.li/popcity http://www.jklroclccity.net TreUnion kokoaa bändit pois piiloistaan Helsinkiläinen Dovvnbound on yksi Treönion-bändeisfä. TEKSTI JA KUVA: JESSICA RISTIMÄKI VUODENVAIHTEESSA alkoi vaihtoehtoisen rockin esiinmarssi Jyväskylässä. Jouluja tammikuun aikana kaupungissa on vieraillut neljä bändiä, joiden taustalla häärii bändikollektiivi TreUnion. Jatkoa seuraa Ilokivessä, kun lavalle nousee kolme rankkaa rypistystä, Discore Teuvalta, Crappy Clown Tampereelta ja AH In Me Vaasasta. Jälleen yhdistävä tekijä on jäsenyys mystisessä Treunionissa. Antti Hietala, Maarik Leppä ja Jussi Kahola tietävät millaista on soittaa vaihtoehtoisessa rockbändissä Suomen kokoisessa maassa. Levy-yhtiöt kiinnostuvat harvoin marginaalisesta musiikista. Rahaa on vähän. Ääntään on vaikea saada kuuluville. Bändit soittavat vuodesta toiseen treenikämpällään omaksi ilokseen ja naapurien harmiksi. Parikymppiset musiikkimiehet päättivät tehdä asialle jotain kesällä 2000. Kolmikko perusti bändikollektiivi Treunionin. Näkyvimmin TreUnion toimii intemet-sivujensa kautta, jossa kaikki sen jäsenbändit ovat esillä. Säännöllisesti järjestettävällä TreUnion-klubilla bändit pääsevät näyttämään livekuntoaan. Jo ennen TreUnionia Tampereella oli useita vaihtoehtoista musiikkia soittavia yhtyeitä. Nyt voimat on koottu yhteen bändikollektiivin avulla. "Puolentoista vuoden aikana olemme yhdistäneet paljon ihmisiä ja löytäneet Suomesta loistavia bändejä", summailee Antti Hietala. Jäsenbändit järjestävät yhteisiä keikkoja eri paikkakunnille ja vaihtavat mielipiteitä musiikista. Kukaan ei kehity yksikseen kellarin nurkassa. TreUnion ei kuitenkaan ole yksisuuntaista toimintaa. Bändikollekuivi ei petaa kenellekään valmiiksi paikkaa julkisuuteen, vaan on linkki en bändien välillä. TreUnion haluaa pysytellä kaukana levy-yhtiöiden toimintatavoista. Hyvä fiilis ratkaisee, ei raha. MYÖS KRITIIKKIÄ on tullut, muun muassa Tampere-keskeisyydestä. "Kaikki asiat lähtevät jostain. Me luonnollisesti Tampereelta, koska koko perustajaryhmä asuu siellä", Hietala kuittaa. Tosin Maarik Leppä viihtyy nykyisin enemmän Helsingissä työnsä vuoksi. Tällä hetkellä TrcUnioniin kuuluu 33 bändiä eri puolilta Suomea. Musiikillinen kirjo on laaja, mukana on niin punk-, emokuin grungevaikutteitakin. Selkeästi suurin ryhmä on rankahkoa englannin kielistä uusiometallia soittavat yhtyeet. TreUnion ei niinkään pyri arvottamaan jäsenbändejä musiikillisesti, vaan hakee ryhmän henkeen sopivia ihmisiä yhteen. "Tavoitteena on hyvät bileet", yksinkertaistaa Hietala. Jäsenyys bändikollektiivissa kertoo yleisölle ja keikkojen järjestäjille, millaista meininkiä on luvassa. Tällöin oikeaan paikkaan saapuvat oikeat ihmiset. Usein keikoilla käyvät samat ihmiset, jotka itsekin soittavat samantyylistä musiikkia. Antti ei näe sitä ongelmana. TREUNION PYRKII yhdistämään oman musiikkigenrensä kuulijat ja toimijat, ei tekemään lähetystyötä. Kuulijakunta on marginaalinen ja se on otettu huomioon. Vaihtoehtoisen rockbändin on turha elätellä Anssi Kela -unelmia. Tuskin kukaan sellaista toivookaan. Halutessaan bänditoimintaan saisi upotettua loputtomasti aikaa, mutta Antti Hietala, Maarik Leppä ja Jussi Kahola tekevät hommia löysin rantein. TreUnion-toiminnan lisäksi Hietala soittaa rumpuja kolmessa bändissä ja suorittaa siviilipalvelusta ala-asteella. Jyväskyläläisiä bändejä ei TreUnionissa vielä ole, mutta kaikki kiinnostus kollektiivia kohtaan otetaan positiivisesti vastaan. Hietala ei panisi pahakseen, vaikka Suomeen perustettaisiin muita samanlaisia organisaatioita. "Silloin se tietysti on väärin, jos kollektiivin avulla halutaan eristäytyä muusta musiikkimaailmasta täysin omaksi piiriksi", Hietala kuitenkin pohtii.»
LiJ Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 Lukukauden avajaisiksi Jyväskylän Taidetanssiyhdistys järjesti kontakti improvisaatiokurssin Sepänkeskuksessa. Paikalla oli kymmenkunta innokasta tanssilajiin tutustujaa, suurin osa yliopiston opiskelijoita. TEKSTI: HELENA RATINEN, KUVA: UUVE SODOR Kontakti-improvisaatio etsii kehon liikeratoja KONTAKTI-IMPROVISAATIO on vapaamuotoinen tapa liikkua yhdessä toisten ihmisten kanssa. Sen tähden laji sopii kaikille, jotka rohkenevat liikkeelle lähteä. Omaa painoa antamalla ja toisen painoa kannattelemalla tanssijat saavat 1 ii— keimpulsseja, jotka vievät tanssia eteenpäin. Fyysisen kontaktin kauna koniakli-improvisaatio kehittää lihasvoimaa ja kchotietoisuulta, oman kehon hahmottamista ja sen tietoista hallintaa. Laji kehittää myös mielikuvitusta, kykyä ratkaista luovasti ongelmia ja kommunikointia muiden kanssa. Kontakti-improvisaatiossa tulkitaan niitä liikeratoja, joita kehot muodostavat kohdatessaan ja erotessaan. Lajin filosofia lyhykäisyydessään on kysymään oppimista. Tämä kysyminen ei ole mielen ja kielen kautta tapahtuvaa, vaan kehollista avautumista. Harjoitusten jälkeen usein kyllä keskustellaan ja etsitään myös sanallista ilmausta koetulle, mutta ensimmäinen kysymys liikkumisessa tapahtuva kysyminen on aina kehollista. Mitä minulle tapahtuu, kun kiinnitän huomioni painovoimaan, maahan ja tanssikumppaniini? OSALLA VIIKONLOPUN kurssilaisista oli jo jonkin verran tuntumaa lajiin, osalle tekemisen tapa oli uutta. Kontakti-improvisaaiiokurssin ohjaajana loimi tanssija Anna-Kaisa Hirvanen, joka itse on saanut oppinsa uuden tanssin koulutuksesta. Viikonlopun kurssi oli intensiivinen ja vaati fyysistä ponnistelua, mutta toisaalla naurunpyrskähdysten määrä ja osallistujien kommentit antoivat ymmärtää, että liikkuminen luotti myös hyvää mieltä. Kontakti-improvisaatio alkoi kehittyä Yhdysvalloissa jo 1970-luvulla, jolloin lajin oppi-isänä pidetty Steve Paxton alkoi tehdä liikekokeiluja yliopisto opiskelijoiden kanssa. Paxionilla oli tanssin Iisaksi aikidoja voimistelutausta. Tämän rikkaan liikemateriaalin pohjalta hän alkoi oppilaillensa kanssa etsiä kehosta itsestään tulevia orgaanisia liikeratoja. LAJI KULKEUTUI vähitellen Eurooppaan ja tuli Suomeen 80-luvun puolivälissä. Lajia ovat Suomessa harjoittaneet mm. Jaana jajaap Klevcring, joiden oppilas Anna-Kaisa Hirvanen on. Kontakti-improvisaatio on tanssilajina vielä melko tuntematon Jyväskylässä, mutta nyt Outokummun, Helsingin, Lahden ja Tampereen jälkeen Jyväskylä on saamassa omat säännölliset kontaktijaminsa. Jamil ovat kontakti-improvisaation vapaamuotoinen harjoittamisen tapa. Jameihin voi osallistua ilman kurssin käymistäkin, mutta Taidetanssiyhdistyksellä on tarkoitus järjestää vielä toinen intensiiviviikonloppu keväämmällä. Anna-Kaisa Hirvanen ohjaa kevään jamit ja niihin mahtuu vielä lisää osallistujia. Anna-Kaisa kuvailee lajia pitkälti Paxtonin linjausten suuniaisesti. "Kontakti-improvisaatio on sitä, että oppii luottamaan kehonsa älykkyyteen, siihen että keho osaa sekä periytyneet että elämän varrella oppimansa liikeradat ja reagointitavat, vaikkemme itse olisi niistä edes tietoisia. Tämä kyvykkyys auttaa meitä selviytymään, kohtaamaan ja leikkimään, olemaan elävässä suhteessa itsen ja ympäristön kanssa." • JAMIT 1.2.-26.4.2002, perjantaisin klo 17-20 Sepänkeskus, Kyllikinkatu 1. Hinla yhdistyksen jäsenille 2 euroa, ei-jäsenille 4 euroa/krt, Tiedustelut Anna-Kaisa Hirvanen 050-364 9000
Jyväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 E KIE-LI-OP-PI-KI-SAS-TA opiskelupaikka M H TEKSTI JA KUVA: MATTI MÄKINEN "KIELIOPPI ON älyllinen seikkailujulistaa Jyväskylän yliopiston Matti Leiwo -kielioppikisasta laadittu tiedote. Kilpaa venataan Mai Lind -pianokilpailuihin tai fyysikkojen olympialaisiin, ja palkintona parhaille on ei enempää eikä vähempää kuin kolme opiskelupaikkaa. Ennakkoluuloton idea on suomen kielen laitoksen henkilökunnan 60-vuotislahja professorilleen, jonka tutkimusalueena on ollut muun muassa pedagoginen kielioppi. Matti Leiwo -kielioppikisan alkukilpailut järjestetään kouluissa ympäri maan 31. tammikuuta 2002, ja osallistua voivat kaikki Suomen lukiolaiset. Loppukilpailuun Jyväskylän yliopiston suomen kielen laitokselle kelpuutetaan 20 parasta taistelemaan kielioppimestaruudesta. Torstaina 18. huhtikuuta 2002 pidettävässä finaalissa koolla on siis todellisia suomen kielen osaajia, joista tulevaisuuden kiclivaikultajammc todennäköisesti löytyvät. "OLO OLI onnellinen ja hämmentynyt", kuvaa päivänsankan Matti Leiwo tunnelmiaan lahjansa johdosta, vaikka alunperin halusi merkkipäivänsä menevän suuremmitta kohuitta ohitse. Kysyttäessä, mihin laitos kisan järjestämisellä tähtää, hän myöntää, että totta kai kisalla haetaan näkyvyyttä laitokselle ja sen opetukselle. "Äidinkielen opetuksen kehittäminen ja kouluissa saatavaan kielitietoon paneutuminen ovat keskeisiä asioita laitoksen toiminnassa", Leiwo täsmentää. Kielioppi kisa on siis suomen kielen laitoksen käyntikortti abiturienteille päin. Kisassa eivät pärjää ne. jotka osaavat kielenhuollon suositukset ulkoa. Voittajat löytyvät niiden joukosta, jotka kykenevät tuomaan esiin kykyään oivaltaa seikkoja kielen rakenteesta ja käyttötilanteista. Minkälaisia opiskelijoita kisan kautta sitten toivotaan löytyvän? "Opettajaksi haluavat osaavat jo hakeutua tänne, joten toivottavasti saamme nyt kielioppinörttejä". vastaa Leiwo ja korostaa, että vanhan humanistisen tradition ja tietotekniikan yhdistämiselle olisi oikeasti tilausta. Kielioppikisan yksi päämäärä on korostaa, ettei kielioppi ole vain luokittelemista ja nimeämistä. "Oleellisempaa on pohti;!, miten merkitykset muodostetaan kussakin tilanteessa lauseiksi, miten kielen kautta jäsennämme maailmaa", hän tiivistää. Leivvo on iloinen siitä, että kyseinen lapa opettaa kieltä on vihdoin leviämässä kouluihinkin. "Kielitietoa lisätään nykyisin kouluissa kytkemällä sen opetus teksiien tuottamiseen ja ymmänämiseen, eikä yhtä yksittäistä kielioppia nähdä enää autonomisena rakenteena, ja se on oikea suunta", hän toteaa. SUOMEN KIELEN laitosten aseman yliopistoissa Leiwo näkee turvatuksi. Puhuuhan yli 90 prosenttia Suomen asukkaista äidinkielenään suomea, joten opettajia ja kielen kehittämistä tarvitaan. "Mutta tässä yhteydessä olisikin syytä muistaa, että samoin kuin toivomme suomea kielenä kohdeltavan EU:ssa, pitäisi meidän kohdella täällä Suomessa vähemmistökieliämme ruotsia, saamea, viittomakieltä ja romanikieltä sekä myös maahanmuuttajien kieliä". "OPETTAJAKSI HALUAVAT OSAAVAT JO HAKEUTUA TÄNNE, JOTEN TOIVOTTAVASTI SAAMME NYT KIELIOPPINÖRTTEJÄ." Professori Matti Leiv/on syntymäpäivän kunniaksi järjestetään kielioppikisa Suomen lukiolaisille. Englannin kielen kasvava asema kansainvälistyvässä maailmassa on haaste eikä uhka suomen kielen ammauilaisille. "Englanti valtaa alaa johtavissa yrityksissä ja yhteiskunnassa, ja kun ainakaan vielä läheskään kaikki eivät ole valmiita siihen, on kaksikielisyyteen valmentaminen tulevaisuudessa haaste niin suomen kielen kuin muidenkin kielten opetukselle kouluissa". Leiwo haluaa muistuttaa. Hyvä käsityskyky äidinkielestä ja sen kieliopista on oleellinen perusta vieraan kielen omaksumiseen. Osaavalla kieliopin opetuksella voidaan parhaiten luoda eväitä "kaksikielisyyteen". ONKO KIELIOPPIKISA sitten herättänyt kiinnostusta? "No ilmoittautumisia on tullut akselilta Utsjoki-Helsinki ja Pori-Outokumpu, joten hyvältä näyttää", toieaa Leiwo tyytyväisenä. Turhaan hän ei siis joudu 60-vuotisjuhlaansa julkistamaan. Uudet ja yllättävät ideat suomen laitoksella eivät loppune tähän. Laitos on nimittäin mukana Jyväskylään perustetussa äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen instituutissa, ja kielen omaksumisen tutkimisessa laitos tekee yhteistyötä psykologian laitoksen kanssa. Lisäksi Leiwo haluaa nähdä yhteistyön muiden kielten laitoksien kansssa vielä syvenevän. Kielioppi ja sen opetus suomen kielen laitoksella tuntuu todella olevan älyllinen seikkailu. "Vaikka laitos kouluttaa opiskelijoita äidinkielen opettamiseen, niin mitään ammattitutkintoa opiskelun kautta ei saa. Eihän mitenkään voida antaa valmista reseptiä, jolla kielen opettamisessa pärjäisi. Voimme opettaa kielitieteelliseen analysointiin välineitä, joilla kielitiedon opettamisessa pysyy ajan tasalla", toteaa Leiwo. Seikkailu saattaa siis kestää koko loppuiän, jos Matti Leiwo -kielioppikisan kautta yliopistoon valikoituva on valmis ottamaan haasteen vastaan. • Esseitä vain kuolleen ruumiin yli? 90-LUVUN ALUN suomen opiskelijat muistavat Fennicuminsa kielihistorian tyyssijana, jossa akateemisia perinteitä todella vaalittiin. Opintokirjoihinkin haettiin suoritusmerkintöjä vielä silloin, kun useimmat laitokset olivat koko opintokirjoista jo luopuneet. Jos joku tuolloin olisi visioinut, että suomea opiskelemaan pääsee tulevaisuudessa kielioppikilpailun kautta, olisi idea päätynyt vitsiksi vappulehteen. Kiersihän huhuna opiskelijoiden keskuudessa, että kurssien suoritus esseinä oli laitosneuvostossa tyrmätty sanoin "vain kuolleen ruumiini yli". Meno on kuitenkin muuttunut vuosien saatossa ja Matti Leiwo -kielioppikisa kuvaa hyvin laitoksella vallitsevaa ennakkoluulottomuutta. Nyky-sfennicumin kaltaista asennetta ja uusia ideoita tarvitsee koko yliopistomme. Liian usein yliopistoyhteisön sisällä kuulee vain nurinaa ja valitusta, vaikka esimerkiksi pienten ja perinteisten laitosten pärjääminen määrärahoja jaettaessa on pääasiassa laitoksista itsestään kiinni. Suomen kielen laitoksen kielioppikisa osoittaa omalla lavallaan, ettei pienen humanistisen laitoksen tarvitse informaatioteknologian ja muiden muotialojen varjoon suosiolla jäädä. Kevään kilpailun ansiosta suomen kielen laitos muistetaan varmasti abien keskuudessa, kun tulevaa opiskelupaikkaansa iise kukin heistä pohtii. Kisa sinällään vaikuttaa koko Jyväskylän yliopiston julkikuvaan positiivisesti. Ja omalla tavallaan Matii Leivvo -kielioppikisa muistuttaa siitäkin, että löytyy yliopistoista vielä humanisteja! MATTI MÄKINEN
J H Jfväskylän Ylioppilaslehti 1/2002 Kampus Kinon kevät a l k a a hurjissa tunnelmissa KAMPUS KINO on pitänyt penaatteenaan tuoda näytille vanhempaa laadukasta katsottavaa, mutta ainakin tämän kevään kohdalta tuo ajatus on painunut taka-alalle. Ohjelmistoa joulun tienoilla pohtineet ihmiset totesivat valintoja tehdessään, ettei vanhassa periaatteessa ole sinänsä mitään vikaa, mutta koska Fred Kamras ei ole vielä toistaiseksi löytänyt uutta elokuvateatterin paikkaa Jyväskylästä, on jonkun tahon aiheellista tuoda tännekin näytille myös uudempaa, ei aivan niin valtavirtaan kuuluvaa seitsemännen taiteen satoa. Joukossa on toki pari kumarrusta vanhemmankin filmin suuntaan. Tunnelmiltaan kevään liistai-illai ovat enimmiltään tummahkoa tylytystä, mutta myös kaunista kuulasia kosketusta tarjotaan. Kaikista näytettävistä elokuvista voi sanoa, ettei yhtäkään voi käyttää pääntyhjennykseen. Jokaista katsottaessa ajatus lähtee liikkeelle, väkisinkin. Tämän lehden ilmestyessä on jo nähty ranskalaisen Catherine Breillat'n vuonna 2000 ohjaama Sisarelleni A ma soeur. Ohjaaja tunnetaan rankanpuoleisista seksuaalisuulta ja naiseutta käsittelevisiä töistään. Esimerkiksi Romance koetteli jo rajoja, jotka Sisarelleni-elokuvassa ylitetään. Elokuvan motoksi sopii sanonta c'est fini, depasse. TAMMIKUUN viimeinen tiistai-ilta, 29.1, kuluu varsin toisenlaisissa tunnelmissa kuin edellinen. Tuolloin nähtävän elokuvan In the Mood of Love (Hong Kong, Ranska 2000) ohjaajasta Kar-vvai Wongista on sanottu, että hän on yksi viimeisistä, joiden töihin voidaan liittää ranskalaisen uuden aallon termi cinema d'auter. Sanonnalla viilataan ohjaajan elokuvaan: tekemiset eivät rajaudu näyttelijöiden saati yleisön tahdon mukaan. In the Mood for love on kevään kuvista mielestäni kaunein, ja se on sitä kaikilla tasoillaan. Kamera kulkee huomaamatta, hyväillen, kohteilleen kunniaa tehden. Näyttelijät tekevät työnsä pienieleisesti mikä voima voikaan olla yhdessä käden liikkeessä, kun se taltioidaan niin kuin se on tässä elokuvassa taltioitu. Kokonaisuudessaan kahden yksinäisen tarina kerrotaan niin taiten, että uudelleen katsottaessa kokemus vain syvenee. Klassikon merkki. RIITTA KOIKKALAINEN Unelmien sielunmessu DARREN ARONOFSKYN toinen elokuva Unelmien sielunmessu (Requiem for a Dream, 2000) alkaa heroiiniaddikti Harryn (Jared Leto) raahatessa äitinsä televisiota kanikonttoriin, josta äiti käy sen rutiininomaisesti lunastamassa. Elokuva muodostuu kahdesta rinnakkaisesta, Brooklyniin sijoittuvasta tarinasta: Harryn ja hänen tyttöystävänsä Marionin (Jennifer Connelly) sekä parhaan ystävänsä Tyronen (Marion Wayans) heroiinihuuruisesta arjesta, ja toisaalta Harryn äidin Saran (Ellen Burstyn) yksinäisestä, televisiontäyteisestä elämästä. KUKIN TARINAN henkilöistä tavoittelee omalla tavallaan amerikkalaista unelmaa nopeaa rikastumista, kuuluisuutta, parempaa elämää, mutta elokuvan sanoma on selvä: pikaista oikotietä unelmien toteuttamiseen ei ole. Harry, Marion ja Tyrone sortuvat lisääntyvässä määrin itse kuluttamaan hankkimaansa suurta heroiinierää, joka heidän tulisi rikastuakseen myydä. Myös Sara vajoaa aineiden epätodelliseen maailmaan odotellessaan luvattua pääsyä tv-ohjelmaan ja napsiessaan sen vuoksi kiihtyvällä tahdilla laihdutuslääkkeitä. Unelmien sielunmessussa elokuvan henkilöiden todellisuus saadaan vaikuttamaan hyvin ahdistavalta, paikoin pelottavalta tai yököttävältä. Saran todellisuudessa tv-shovv täyttää koko huoneen ja jääkaappi herää kauhuelokuvanomaisesti eloon. Nopeat leikkaukset ja toistuvat lähikuvat suoneen pistetyistä neuloista, pilleripulloista ja suurentuneista pupilleista vaikuttavat voimakkaasti skatsojan aisteihin ja kuvaavat turruttavasti kunkin henkilön kiihtyvää syöksykierrettä omanlaiseensa helvettiin. Unelmien sielunmessun selkeä sanoma kuuluu: riippuvuus on pahasta ja huumeet eivät kannata. ALINA SURAKKA Kettupäivien uutuutena alle kolmen minuutin elokuvia KETTUPÄIVÄT ON uuden kotimaisen elokuvan tapahtuma, joka järjestetään Jyväskylässä viidennen kerran 29.-31. tammikuuta. Kettupäivien ohjelmisto koostuu viime vuonna valmistuneista kotimaisista dokumenteista, lyhyistä fiktioelokuvista, animaatioista ja lastenelokuvista. Kettupäivien järjestäjänä toimii Jyväskylän kaupungin kulttuuritoimen keskus. Jyväskylän kaupunginkirjaston Minnansalissa nähdään kolmen päivän aikana yhteensä 65 elokuvaa, jou<a on valittu Helsingissä marras-joulukuun vaihteessa järjestettyjen Kettupäivien ohjelmistosta. Mukana ovat muun muassa Helsingissä vuoden parhaina elokuvina palkitut teokset. Ensimmäistä kertaa Jyväskylän Kettupäivillä esitetään myös alle kolmeminuuttisten elokuvien kilpailuun osallistuneet työt. Kilpailun teemana oli "Kupla". KETTUPÄIVILLÄ esiteltävät dokumentit edustavat uutta kotimaista elokuvaa terävimmillään. Rostislav Aallon ohjaama Clcaning Up! Seuraa pyykkitelineitä instrumenttcinaan käyttävän Cleaning Women -yhtyeen vaiherikkaan Baltianja Venäjänkiertueen tapahtumia. Mika Ronkaisen Autobonus puolestaan on elokuva suomalaisesta lamasta ja pienyrittäjän amerikkalaisesta unelmasta. Kettupäivien palkitut -esityksessä torstaina 31.1. nähtävä Jouko Aaltosen pitkä dokumentti Kusum kertoo 14vuotiaan intialaistytön Kusumin elämästä Delhissä. Se on samalla tarina pahoista hengistä, sairaudesta ja parantumisesta. Tapahtuman ohjelmassa on myös runsaasti lyhyitä fiktioelokuvia, joista monet paneutuvat ihmissuhteiden kiemuroihin. Nuorta ohjaajasukupolvea edustava Lenka Hellstedt (jonka esikoispitkä Minä ja Morrison sai vastikään ensi-iltansa) on ohjannut tunnin mittaisen draamakomedian Kuka lohduttaisi Viiviä?, jonka esityspäivä on 30.1. Se kertoo tuoreella otteella 17-vuotiaan nuoren naisen kasvukivuista epäluotettavan poikaystävän ja hippiäidin välissä. Aleksi Salmenperän Onnenpeli 2001 on jo ehtinyt kerätä palkintoja ja kiitosta niin kotikuin ulkomaisillakin elokuvafestivaaleilla. Tarinan päähenkilö on sinkkuna elävä Reetta, jolle parisuhdekuviot näyttäytyvät laivaristeilyn aikana kaikessa tragikoomisuudessaan. KETTUPÄIVIEN animaatiotarjonta sisältää runsaasti laadukkaita elokuvia sekä aikuisille että lapsille. Ismo Virtasen ja Mariko Härkösen käsialaa oleva 13-osaisen animaatiosarja Turilas ja Jäärä nähdään Kettupäivillä kokonaisuudessaan. Sympaattisen hyönteiskaksikon seikkailut ovat ihastuttaneet arkipäivän kapinallisuudellaan ja huumorillaan kaikenikäisiä katsojia. Niinpä sarjan jaksoja esitetään sekä Kettupäivien lastenelokuvaesityksissä 29. ja 30.1. että aikuisille suunnatuissa iltanäytöksissä. Helsingin Kettupäivillä vuoden parhaana elokuvana palkittu Christian Lindbladin vaha-animaatio Eläköön markkinatalous on purevalla mustalla huumorilla herkutteleva poliittinen satiiri, pääosassaan pitkäaikaistyötön Kete. Elokuva esitetään tapahtuman päättävässä Kettupäivien palkittujen näytöksessä torstaina 31.1. klo 19.00. • Lisätietoja: http://www.jkl.li/kultluuriAeMupaivot Love is a flovverfie/d esitetään Kettupäivillä torstaina tammikuun 31. päivä.