• • * «• m a • _ * * • • * . , • • • . , • • • • • • • * , • _ * • • • * « • • • * . . « . . • / • • • • • • • • , " • a * * * * \ % f # • • _ * • • • • • • > • * • • * » • » • • • • a . • • V . V . V . V A V A V . V .•»<•.•.•.y.v.v.v.v.v • * • • • • * * • • • • • • • • . • • • • * a * * • » • • • • • • . V . % W . v y . v » . v . y . v , • . • . • . • . • • • . • . • . • . ' . • . • . • . • . • . • . • . W A ? , W i W W . V « • ' • • • • • • • • • • • • _ • • • ! . • • • • • * • • . | . . . . . I I I • • -•_< • "« • • . • • • » « : • : • : • '•"»"^»Sy SR» V . Kavahtakaa, infantiilit tulev . « * • : • • • • « ' i&yyyyyyyyyy mmx ^m^MyyW i i V « • O i » • • > . • M^^:Ä: : : '^' : ':*::* > r _ * * 0Jt a • • • a a • a a • • • • JTm » • • • • [ * • a a • # a a a • a • a a a a • a ( • a a • • . • ^ v . " . . < v . v . ' . v . v . v . . a , v . \ . ** 1 _ * B « e i » a * a a . a a » ' -**• * • " • " • • " • a a"a a a • " . " . * . • • a a • a • • . < 'yyyyyy '•'.•'.•'.•'•'.''.•'.•yyy.-y. • ! • » ; • ; • ; . • • : • > : • : • : • •:• : : : : : : v ! : ' X < y : : :•:•:-:•:•:•:•:•:•: : : : : : : ; :v:-: ; : : : : : : ::: : : : :':-v->;>v. : :-:>: : yöy:x-'y:yox-Y.fi^y:>y>:v: •% .%• • • • « *:wx*:x:vx-: >.y . . . v , y . w , y . \ v » v ^ I V V » " , v r • * « ' • M.!' ,V,VJ ?vv. % VMC-Xf.*.V < : ^ ••v m V W •>!>WV .&#£ ' • • a • • • * . • . • • • * J V » V K : :%..y:-:.:^::>: : :>-:-: : :W r . ' . ' . y . ' . ' . . y . v . w . . . . v . \ y :y^.ym^SSÄy* ä& i i • . • . , • . . , > • . • f a • a • • •i # * a k&ft&faxfö >.y:yv 23.1.1985 Numero 1 25. vuosikerta :: X v : * » * y;^y:*:*x*.*v r , ' ; . . ,«•.».•:•;' * ' • , r V . V « y . ' , . V .
• 2 Suomalaisen arkielämän inferno Anssi Mänttärin elokuvissa kiteytyvät monet suomalaisen nykytodellisuuden perusteemat modernissa ankaruudessa ja sielullisessa kiduttavuudessa. Inhimillinen kärsimys elää uusien roolien ja naamioiden takana. Kokemus arkipäivästä välittyy usein yhtä mauttoman johdonmukaisena ja katkeamattomana kuin tv:stä tulviva kuvien virta. Jos uskomme psykologien ja muiden nykyajan auguurien tieteelliseen ja perinpohjaiseen hienotunteisuuteen ovat ihmisten enemmistön asiat ja ihmissuhteet melko lailla kunnossa meidän yhteiskunnassamme. Keskiluokkaisten elämänarvojen dynamo on himmentänyt tunteiden sävyjä ja supistanut niiden skaalaa niin. että irrationaaliset tunteen viritykset kaikuvat enää väliinputoajien ja marginaalissa elävien anakronistisissa puheenvuoroissa. Mitä tapahtuu seinien sisällä? Mutta onneksi emme elä niin patologisessa horteessa, ettei myös muunkaltaisille silmäyksille olisi sijaa suomalaisen arkielämän mustan huumorin ja masokismin täyttämiin kuvitelmiin elämästä pikkuporvarillisena keitaana. Neutraalisti puhuminen ihmissuhteista ei yleensä tarjoa kuin haalean vesiväriakvarellin siitä mitä tapahtuu todella neljän seinän sisällä. On raapaistava pintaa, mutta ei missään nimessä heti sukellettava pintaa syvemmälle. Yksi perustelu tähän löytyy Nletzschelti: Meillä on taide jotta emme kuolisi todellisuudesta. Sillä pinnallakin kelluu monenlaista dokumenttia (purkkeja, pulloja ja muuta rekvisiittaa), joka havainnollistaa monta ihmisen toimintaan liittyvää motiivia. Anssi Mänttärin elokuvissa (nimimerkillä Suvi-Marja Korvenheimo tehdyssä trilogiassa ja myös Kellossa sekä Rakkauselokuvassa) kiteytyy moni suomalaisen nykytodellisuuden perusteema kaikessa modernissa ankaruudessaan ja sielullisessa kiduttavuudessaan. Modernin urbaanin yhteisön ihmissuhteiden traagisuus ei ole samalla tavalla suurten tunteiden peliä kuin 1800-luvun romaanien ja oopperoiden romanttinen näyttämöllisyys: inhimillinen kärsimys elää uusien roolien ja naamioiden takana, ehdollistettujen reaktioiden ja modernien naamiaishuvien egoistisessa maailmassa. Mutta myyttisellillä varustuksilla ja suojaavilla naamioilla on edelleen varma tehtävänsä: ne legitimoivat suuren tunteettomuuden ja kontaktittomuuden osaksi arkielämän kuvioita. eys Mänttärin Totossa suomalaisen miehen elämäntuska saa suomalaisen mentaliteetin kannalta traditionaalisen tulkinnan: kyseessä on irtonainen muotokuva kolmesta sovinistisesta keskiikäisestä miehestä, joita avioliitosta siinneen tyhjiön ja arkityön rutiinin seurauksena yhdistää unelma viinasta, laulusta ja naisista. Totossa liikutaan hyvin luontevasti ja uskottavasti synnytyslaitoksen, kodin, kapakan ja työpaikan väliä. Hyvin konkreettisessa mielessä Mänttärin Toto syventää tuota viinan, laulun ja naisten kolmiyhteyttä elämykselliseen suuntaan — juuri siihen pisteeseen, mistä naisten tavanomaisissa kahvikeskusteluissa ei mainita halaistua sanaa. Toto ei esitä sen paremmin teesiä kuin antiteesiäkään Irstaiden Sällien Hymnille: Ryypätä, huorata, se on tosi elämää! Ryypätä, huorata, yksin se on elämää! Mänttärin trilogian toisessa osassa Regina ja miehet tarkastellaan hyvin suurella ironisella vakavuudella muotitietoista feminismiä loismaisen naistenlehtijournalistin välityksellä. Kyseessä on Strindbergin katkerasti hellimä naistyyppi Hullun puolustuspuheenvuorossa. Kun aviomies saapuu nälkäisenä kotiinsa ja huomaa mehevän pihvin lautasella ovenpielessä, kiiruhtaa salamannopea aviovaimo toteamaan: ei se ole sinulle vaan koiralle päivälliseksi? Reginassa on juuri tämänkaltaista henkistä julmuutta, joka ei liene niin harvinaista meidänkään ajallemme. teiden t Eräänlaisena häijyjen teemojen yhteenpunomisen tilinpäätöksenä voidaan pitää Mänttärin trilogian kolmatta osaa, Huhtikuu on kuukausista julmin -elokuvaa. Siinä tiivistyy modernien ihmissuhteiden tuhoavuus kaikessa alkuvoimaisuudessaan taiteilijapiirien rämettyneessä maailmassa. Mänttäri luo vaikuttavia, sosiaalipsykologisesi täsmällisiä sisäkuvia suomalaisesta todellisuudesta: pintatodellisuuden rikkirepiviä raapaisuja avioliiton rooleista, keskiluokkaisen arvomaailman henkisestä köyhyydestä, ihmissuhteiden esineellistymisestä ja ideologisesta tyhjiöstä. Kello on itse asiassa elimellinen jatko-osa Mänttärin trilogiaan; se on vain muodoltaan ehjempi, dramaattisesti kurinalaisempi, sattuman ja päähänpiston episodimainen kuvaus. Paavo Piskonen Mänttärin vakinäyttelijänä esittää sosiologian dosenttia, joka kyllästyy arkisiin kuvioihinsa, isonenäisen vaimonsa loputtomaan lörpöttelyyn ym. vastaaviin ilmiöihin. Hän tekee siis syrjähypyn Riitta Havukaisen esittämän Maritan luokse: väljähtyneen viettelyn jälkeen seuraa n. vuorokauden kestävä henkien taistelu. Ja taistelun jälkeen on maa autio ja tyhjä: epätoivoinen ripustautuminen toiseen, lähimmäiseen, on niistänyt molemmat kuiviin. Paavo Piskonen sosiologian dosenttina on muistettava henkilöhahmo, joka on jäänyt omaan teoreettisesti punottuun ansaansa. Piskonen on suomalai
• sen elokuvanäyttelemisen harvoja taitajia: pienten vivahteiden hallitsija, älykkäästi itseironinen tyyppi. Loppuun saakka rehellinen Kaikesta objektiivisesta kerronnallisesta viileydestä huolimatta Mänttärin Rakkauselokuvan pinnan alla elää voimakkaasti tunteiden maailma. Rakkauselokuvassa ihmisiä tarkkaillaan ilman ennakkoasenteita, valintojen ja päätösten risteyksessä, suunnistamassa kohti epävarmaa tulevaisuutta: kolmiodraama Markku Toikan, Liisa Halosen ja Antti Litjan välillä näytellään hillitysti, ilman teatraalisia niskavuorelaisia elkeitä. Pienimuotoisena tarinana Mänttärin Rakkauselokuva palauttaa mieleen Kafkan sanat: "Rakkaus on yhtä ongelmaton kuin jokin kulkuneuvo. Ongelmallisia ovat vain kuljettaja, matkustajat ja tiet." Mitä opimme tästä? Suomalainen avioliitto, suomalainen arkielämä sisältää omat pinnanalaiset surrealistiset ulottuvuutensa niin kauan kuin tunteilla on merkitystä ihmisten elämässä. Kysymys ihmissuhteiden salatusta logiikasta onkin vielä onneksi psykologisten oppikirjojen tuolla puolen. Yksilöllisen kilvoittelun ja sosiaalisen mielenlaadun moraalisena kohtauspaikkana voisi hyvinkin olla Strindbergin vaatimus: Oikeudenmukainen tarve pestä ruumiinsa ennen kuin se tungetaan arkkuun. Mänttärin elokuvissakin on kysymys juuri tästä säädyllisyydestä — säädyllisyydestä, joka murskaa klisheitä parantamatta muuten maailmaa kuin olemalla loppuun saakka rehellinen. Hannu V/aarala Mänttärin koko elokuvatuotanto nähdään helmikuun alussa Jyväskylän Talven elokuvatapahtumassa. Talven seminaarissa "Suomalaisen arkielämän roolit ja naamiot" puhutaan erityisesti Mänttärin tuotannosta ja suomalaisesta nykytodellisuudesta. Pikkupojat valtaavat Hollywoodin Ghostbusters-Haamujengi ei elokuvana ole keskinkertaista parempi, mutta kuitenkin varsin vauhdikas. Ghostbustersin ja senkaltaisten elokuvien suosio on kuitenkin osoitus amerikkalaisen viihdeteollisuuden ehkä vähimmän valtasuonen, infantllismin (epä-älylllsyyden, lapsen omaisuuden, kypsymättomyyden) uudesta tulemisesta. Pojat on poikia -myytti on länsimaissa vanha, mutta missään sillä ei ole ollut niin vahvaa asemaa kuin Yhdysvalloissa. Seikkailukirjoissa se on aina elänyt, sarjakuvissa pysynyt muistissa, mutta television ja elokuvien myötä on koittanut varsinainen infantilismin kulta-aika. Ghostbusters, Blues-brothers, Deltajengi, Kadonneen aarteen metsästäjät, Tähtien sota. Liekehtivät kadut, James Bond, ja Jurtit ovat kaikki erilaisia elokuvia, mutta kuitenkin varsin hyviä esimerkkejä viime aikojen elokuvien infantilismista. Televisiossa infantilismi on vielä vahvempi suuntaus. Noiden elokuvien sisällöstä löytyy paljonkin yhteistä: latistetut myytit, miehisyys ( = poikuus), tekniikka peniksen jatkeena, nainen nautinnon tuojana, mutta toiminnan tiellä, taiteen banalisointi, anarkisuus. Varsinkin komedioiden kohdalla tulee anarkisuus avainkysymykseksi kun mietitään näiden infantiilisia asenteita tulkitsevien elokuvien arvoa. Todella anarkistiseen kapinaan tarvitaan nimenomaan lapsenmielisyyttä, ja vain lapsenmielisillä on oikeus kapinaan. Delta-jengissä revitään yliopisto melkein maan tasalle kun infantiilit, mutta rehelliset opiskelijat kyllästyvät jäykkään instituutioon. Tai elokuvassa Blues Brothers, jossa päähenkilöt vastustavat virkavaltaa niin rajusti, että tuhoavat 42 poliisiautoa, mutta ovat kuitenkin hyvällä asialla. Peter Pan-ilmiöt peitä vitsiniekkoja. Kileyn mukaan he peittävät suruaan. Heidän suhteensa naisiin ovat lyhyitä ja epärealistisia. Kiley sanoo, etteivät he muunlaiseen kypsymättömyyttään pysty. Kaiken huipuksi heidän yliopistouransa ovat epämääräisiä: he tutkivat paranormaaleja ilmiöitä: Kiley: he eivät osaa päättää mitä haluaisivat. Tekniikka tulee usein kykenemättömän infantiilin avuksi. James Bondilla on tekniset ihmelaitteensa, Ritari Ässällä autonsa, Blues Brothersilla Blues-Mobile ja jopa Indiana Jonesillakin on ruoskansa. Haamujenginkin miehillä on omat vempaimensa, joista hienoimpana protoni-ruiskut haamujen vangitsemista varten. Nämä super-penikset, jokamiehen toiveunet taltuttavat aaveen kuin aaveen. Aaveparkojen vangitseminen vain vaikuttaa enemmän murhalta tai raiskaukselta. Naista ei tarvita Mitä nämä infantiilit asenteet sitten ovat? Esimerkiksi elokuvan Ghostbusters sankarit ovat infantiilisankareita parhaimmillaan (= huonoimmillaan). He ovat kuin suoraan Kileyn Peter Pan -ilmiö -kirjan alkulehdiltä. Tuossa kirjassa kuvataan miehiä jotka eivät koskaan aikuistu. Haamujengin sankarit ovat hilNaisen kuva on tietystikin infantiilisissa elokuvissa perinteinen. Naisen pahin vika elokuvassa on, että hän sotkee toimintaa, mutta tarpeeksi paha on, jos nainen on aktiivinen seksissä. Fellaatio sallitaan, sehän on miehen sanelemaa ja siinä ei sitäpaitsi tarvitse näyttää tapahtumaa lapsikatsojille. Mutta jos nainen haluaa muutakin on hän pahan riivaama (kuten Ghostbusterissa) tai muuten vain huono nainen. Kiehtova tietenkin. mutta infantiilimiestä se kuitenkin enemmän pelottaa. Blues-Brothers -elokuvassa seksuaalisuhteet kielletään kokonaan veljeyden varjolla ja elokuvan ainoa naishenkilö päätyy viemäriin heti kun on saanut sanottua rakkaudentunnustuksensa Jake Bluesille. Naista ei toiminta tarvitse. Toinen suosittu elokuva, rockenroll fantasia Liekehtivät kadut taas esittää perinteisen sankaritarinan. Kaunis Helena, päähenkilön entinen rakastettu, on ryöstetty. Sankarin tehtävä on tuoda tämä takaisin, mutta uuden poikaystävän syliin. Sankari ei voi sitoutua, senhän meille ovat todistaneet lukemattomia kertoja James Bond ja pari kertaa Indiana Jones. Nämä järkähtämättömät seksuaalisankarit. joihin naiset eivät voi olla rakastumatta. Ei pidä unohtaa näiden elokuvien vaihtoehtoisia ihmistyyppejä rohkeiden miesten ja kauniiden naisten rinnalla. Vaihtoehtomies on se rillipäinen tunari. joka löytyy melkein joka elokuvasta ja joka aina tyrii naisten kanssa, Vaihtoehtonainen taas on ruma. kovaääninen "knovv-it-all". Kummallekin käy aina hassusti ja katsoja saa ajatella: "Tuollainen minä en ainakaan ole, olen siis varmasti sankari tai sankaritar". Ystävyys Ystävyys on aina tärkeää infantiilielokuvissa. James Bond ja Indiana Jones ovat tosin liian vahvoja ystävyyteen muiden kuin varmasti eriarvoisempien, kuten lasten kanssa. Ghostbusterin huipennuksena on hellyttävä ystävyydenosoitus: Kun tavaomainen neljän miehen yhteisraiskaus ei onnistu itse pääpirun vangitsemisessa tarvitaan vanha pikkupoikien ystävyysriitti: ristiin pissaus. Kun miehet ruiskuttavat protoniruiskunsa ristiin, piru katoaa sinne mistä se on tullutkin. alitajunnan syövereihin. Tärkeää on myös huomata, että tuo piru oli naispuolinen, joten samalla pelastuu poikien ylivalta maailmassa! Liekehtivissä kaduissa ystävyys syntyy naisen ja miehen välille. Mutta ei huolta, nainen on sotilas, jolla on miehen nimi ja joka käyttäytyy kuin mies. Elokuvallisesti infantiilielokuvissa on tärkeintä nopeus, ei kameralla estetisointi. Ghostbusterista päätellen lähestytään tulevaisuuden elokuvissa hyvin paljon musiikkivideoita. Menevä musiikki yhdistettynä nopeisiin kuviin luo halpoja trillejä. Katsoja hämätään luulemaan, että kyseessä on jotakin uutta, mutta lumous haihtuu viimeistään teatterista ulos tultaessa. Mutta hämättäväksihän ihmiset teattereihin tulevat. Henkilöohjaus jää usein vähiin, sillä kyseessä ovat hyvät ja vahvat koomikot. Infantiilikomedian ylittämättömiä tähtiä ovat epäilemättä tv-ohjelmista Saturday Night Live tulleet Dan Aykroyd. John Belushi ja Bill Murray. Nyt jo keski-ikäisinä, mutta niin poikamaisena. (Paitsi Belushi, joka kuoli). Sitä mukaan kun infantiiliset elokuvat saavuttavat suurempaa suosiota, ne tietysti vievät pohjaa ns. vakavammalta elokuvalta. Dialogin alentaminen one-liner -vitsien tasolle ei ole rohkaisevaa. Kun toimintaa korostetaan dialogin yläpuolelle. täytyy uudemmissa elokuvissa luoda yhä hurjempaa toimintaa. Ja se taas kysyy rahaa, joka on pois muista elokuvista jne. Mutta niin kauan kuin muutakin tarjotaan ne puolustavat paikkaansa. Ää rimmäiset asenteet tekevät kuitenkin lopulta pilaa itsestään, niinkuin tarkoitus onkin. Eero Leppänen
• Hyvä ylioppilaskunnan jäsen! Komu ja Leskelä puheenjohtajiksi Uusi edustajisto on pitänyt järjestäytymiskokouksensa, saanut valituksi hallituksen ja saanee valituksi tällä viikolla myös pääsihtee rin. joten varsinainen toiminta pääsee jälleen vauhtiin. Hallituksen alaiset valiokunnat, joiden puitteissa toiminta suureita osaltaan pyörii, ovat avoimia kaikille. Sääntöjemme mukaan voidaan muodostaa kuusi valiokuntaa, jotka ovat hallinto . kulttuuri-, opintoja tiede-, sosiaali-, liikuntaja ulkoasiainvaliokunta. Jos Sinua kiinnostaa osallistuminen jonkun em. instanssin toimintaan. ilmoittaudu pääsihteerille joko henk.koht. käymällä talolla, puhelimellakin voit sen tehdä (p. 612509). Kulttuuriporukkaan voi ilmoittautua myös suoraan kulttuuriohjaajalle Arto Hietakankaalle, jonka löytää yo-talon yläkerrasta. Sosiaaliasioista ja korkeakouluja tiedepoliittisista jutuista innostuneet voivat kääntyä opintoja sosiaalisihteerin postia helmi kuun loppuun saakka hoitavan Arto Tiihosen puoleen. Hän pitää toimistoaan samassa vanhassa opintoja sosiaalisihteerin työhuo neessa Talon alakerrassa ja vastaa soitettaessa numeroon 617063. Joten ottakaa yhteyttä, ettei toimintaan osallistuminen jää ajattelemisen asteelle. Halukkuus olisi ilmaistava helmikuun alkuun mennessä. Kuten valiokunnat ovat myös edustajiston kokoukset avoimia ylioppilaskunnan jäsenille. Seuraava edustajiston kokous on tiistai na 29. tammikuuta klo 16.00 Talolla. Ylioppilastalon käytöstä muistin virkistämiseksi jokunen seik ka. Talon yläkertaa voivat halvalla käyttää yokunnassa toimivat järjestöt (esim. ainekerhot). Se varataan Keskustoimistosta Mirja Ritvoselta. Myös opintoja sosiaalisihteerin työtilan vieressä olevaa kokoustilaa voivat mainitut järjestöt käyttää ilmaiseksi, varaukset suoraan Tiihosen Artolta tai merkitsemällä varaus suoraan ko. tilan ovessa olevaan listaan. Tätä tilaa voi käyttää op.& sos.sihteerin virka-ajan jälkeen päivittäin. Tiedoksi vielä palveluista: Ylioppilaskunnan vippikassa sijaitsee edelleenkin talolla keskustoimistossa, lainasumman korkein määrä on 800 markkaa, vuotinen korko edelleenkin 10 % ja laina-aika enintään neljä kuukautta. Maksutonta lakiasiainneuvontaa ylioppilaskunnan jäsenille antaa asianajaja Pekka Järvinen (p. 618211). Onnellista alkanutta ylioppilaskuntavuotta 1985 ja menestyksellistä kevätlukukautta! Kaisu Pöyliö vs. pääsihteeri Niin siinä sitten kävi. Ainakin yksi toimituksen joulunalusarvailuista (Joulupähkinät 12.12.84) osui oikeaan: Markus Komu (Pörssi) valittiin ylioppilaskunnan puheenjohtajaksi. Uusi edustajisto oli viime torstaina Komun takana konsensushengessä. Myös ylioppilaskunnan varapuheenjohtajan Lasse Hakalan (kokoomus) valinta sujui samaan malliin. Lassekin voi onnitella itseään. Hallituksesta ei uusi, rajusti saneerattu edustajisto enää päässytkään yksimielisyyteen: ""Hallitusneuvotteluja" käytiin vielä kokouksen tauollakin. Veli-Pekka Turpeisen (sosdem) esitys ei tyydyttänyt Aggrahoggaa ja varsinkin sen Päivi Leskelää, joka toistamiseen kiisti kuvanneensa mitään kun Lasse Hakala syytti häntä sanojensa syömisestä. No, hallitus valittiin ja niin vieläpä alkuperäisen ehdotuksen mukaan: Katri Hypen (Honkaliitto), Kai Kerminen (Honkaliitto), Terhi Ekola (sosdem), Pekka Kauhanen (sosdem), Päivi Leskelä (Aggrahogga), Erkki Fadjukoff (Aggrahogga), Jukka Rusanen (Pörssi), Tuomo Yli-Huttula (kokoomus), Susanna Uusitalo (kokoomus) ja Ismo Laitinen (Keskustapuolue). Ylioppilaslehden johtokunnasta kun jouduttiin äänestämään. Tulos oli: Hannu Hokka, Kyösti Norrena, Jyrki Hirvensalo, Kirsi Rasilainen ja Jouni Pänkäläinen. Ravintopäällikkö Jouko Utriaisen apulaisiksi?) yritystoimen valittiin johtokuntaan neljä miestä, joilla on varmasti talousasiat kunnossa: Peter Holm. Ari Miettinen, Heikki Lohivaara ja Matti Tanskanen. Valittiin kokouksessa muutakin, mm. asukkaidenottolautakunta, kirjakauppatyöryhmä ja julkaisusarjan toimitusneuvosto. Viikkoa ennen joulua tuntui siltä, ettei pääsihteerikilpaa oltukaan käyty loppuun. Edustajisto yritettiin saada päätösvaltaiseksi vielä 18. joulukuuta. Mutta ei saatu, kuten arvata saattoikin. Pääsihteerin hakuaikaa jatkettiin tämän vuoden puolelle. Saatiin yksi ehdokas entisten lisäksi. Onko hän — Susanna Uusitalo (kokoomus) — se sopiva? Helmikuun loppuun saakka pääsihteerin tuolilla istuu Kaisu Pöyliö, joka valittiin vuoden alussa toiseksi kaudeksi opintoja sosiaalisihteeriksi. Pöyliön viransijaisuutta hoitaa Arto Tiihonen. Uusi hallitus ehti kokoontua viime tiistaina (22.1.). Puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti — mutta hieman yUättäin — Päivi Leskelä (Aggrahogga). Eikö hän ollut se predestinoitu uusi pääsihteeri? Hallituksen varapuheenjohtajaksi valittiin Kai Kerminen (Honkaliitto). Terhi Ekolaa (sosdem) ehdotettiin, mutta hän kieltäytyi kunniasta!?). Valiokuntien kokoonpanoista ei hallitus päättänyt, mutta muutama puheenjohtaja valittiin: Veikko Ahola opintoja tiedevaliokuntaan, Pekka Penttinen liikuntavaliokuntaan ja Asko Peuraniemi ulkoasiainvaliokuntaan. Hallituksen listalla oli myös pääsihteerikysymys. Kantaa hakijoiden paremmuudesta tai sopivummuudesta se ei ottanut. Asiasta päättää edustajisto 29.1. Elämä. Kuvat. Taidekuvat. r i?mm : ' * & 9» • . • v : • • ' • . • : . ' • • • • . • • • • • • : • • . * j f e ' ' ' i V. f l ,».'i", ', , • • •: • • • . • ' . I S g S M u • • / : ; . ^ r . • • • • • • • • • • • . • • ' • '*• • ••"i Kun pakkanen hetkeksi hellitti, avasi Kapa valokuvanäyttelyn Harmoniassa, lähellä juna-asemaa. Nuo harmoniaa tavoittelevat valokuvat katsoivat jokaista avajaisten kulttuuripersoonaa. Tosin kaikkia tuo katse ei tavoittanut. Klassisen valokuvan pehmeä terävyys saattoi ajoittain hukkua sosiaalisen ja välttämättömän alle. Avajaiset olivat tapaus sinänsä ja illan mittaan keskustelu tavoitti ja tavoitteli sekä olennaisuuksia että lämminhenkistä jutustelua. Mutta avajaisten eloisuus ja elämä loi tunnelman, jota ihmiset, ihmisen taimet ja heidän teot syvensivät. Laulu ja erityisesti lapset sävyttivät valosta hehkuvan harmonian lämpöä. Martti Kapasen valokuvanäyttely ilmaisee sen, että valokuva on kehityskykyinen ja kehittyvä taidemuoto. Se mihin valokuva menee ja mitä valokuvasta tulee, sitä ei kukaan onneksi tiedä. Luovuudelle on tilaa. Toiseksi Harmonian näyttely kertoo sen, että valokuva liittyy muihin taidemuotoihin. Tämä liittyminen ei ole apurin asema, välineenä oleminen, kuten on ollut ja kuten yhä on tavallista, vaan eri taidemuotojen rajat ovat häilyviä. Sitäpaitsi myös valokuvan työstämisessä sivellin voi nostaa esille asioita tai häivyttää niitä. Valokuvaan liittyy teknisyys. Niinpä ajatellaan, että negatiivista voidaan työstää samanlaisia valokuvia, kopioita kopioiden jälkeen. Ehkä myönnetään joskus sävyjen vaihtelevan. Kapan valokuvista monet ovat ainutkertaisia. Tänään grafiikka taiteena hengittää tavarayhteiskunnan höyryjä, se elää toistettavuutensa ansiosta. Sen sijaan taidevalokuvaus tavoitellessaan taidetta on vapautumista monistamisen idean välttämättömyydestä. Valokuva etsii uusia ajatusmuotoja, silloin kun etsii. Sellaista on elämä. Sellaisia ovat kuvat. Taidekuvat, Adorno Hakkarainen
• Jyväskylän ylioppilaslehti 23.1. P i a p i a p i r s k a t t i L iortepohjan Luppoaikaputki sihteerin Virasto tiedottaa: uppoajan putkitustoimikunta järjestää l u i s t e l u k i l p a i l u n B-talon pihajäätiköllä perjantaina 21.2. fcklo 18. Luisteluvälineiksi kelpuutetaan vain aidot aggraariset hoggarit, jotka valmistetaan perinteisesti katkaisemalla justeerinterä neljään osaan, kaksi terää kummankin hollannikkaan pohjaan. O hjelmassa on vain pakolliset kuviot, koska vapaavalintaisen ohjelman on todettu aiheuttavan osanottajissa ahdistusta ja alemmuudentunteita. Pakollinen koostuu kahdesta osasta, jotka ovat: päin lasia ja käänteinen lasia päin. Ohjelmassa on myös korttelipoliisin kukitus ja osallistuminen Asukkaidensuojeluskunnan partiointiin. I llalla sieppoilutilaisuus Lillukassa. Asu vapaa, kunhan pysyy juntinharmaan ja populistinruskean puitteissa. Eksentrikkojen ulosheittäjänä toimii isällinen hotellimagnaatti Pertti "Se siitä ja Olvin uusista trikoista" Timonen, joka tarttuu takkiin ellei jotain tartu takkiin. Uuden edustajiston predestinoitu Piäjusteerikantitaatti kunnioittaa tilaisuutta läsnäolollaan Timo Kantolan käsjpuolessa. E päpohjalaaset, epäarjalaaset. veministit. punavihreät ja kirjoittelijaklikin ryhmärumarullaluistelua harrastavat urbaanijormat älkööt vaivautuko.
• Kuittuuriharhaa on luulo, että kysymykset elämän tarkoituksesta ja päämäärästä ovat oman aikamme, oman kulttuurimme keksintöä. Vanhat intialaiset ajattelijat tiivistivät ongelman jo lähes 5000 vuotta sitten yhteen kysymykseen: Kuka minä olen? Suomalaisesta hyvinvointinäkökulmasta Intia on kehitysmaa. Mutta olisiko meillä jotain opittavaa intialaisilta? Minkälaisia virikkeitä intialainen ajattelu voi antaa? Miten voimme sitä yleensä ymmärtää? Muun muassa näitä kysymyksiä pohtii filosofi Unto Tihlinen uudessa kirjassaan Miksi elät? Unto Tähtinen lähti vuonna 1954 In tiaan taskussaan menolippu ja 60 puntaa rahaa. Neljä vuotta myöhemmin hän väitteli filosofian tohtoriksi Banarasin hinduyliopistossa. Intian "suuri sielu" Mahatma Gandhi on ollut Tähtiselle "ideaalipersoona" jo kolmekymmentä vuotta. Itse asiassa juuri Gandhin omaelämäkerran lukeminen vaikutti Tähtiseen niin paljon, että hän lähti Intiaan: "Halusin tutustua Gandhin ajatteluun ja hänen seuraajiinsa", kertoo Tähtinen. Tähtinen on asunut Intiassa useaan otteeseen ja julkaissut siellä viisi englanninkielistä kirjaa oikeusja arvofilosofiasta. Hän on intialaisen kulttuurin, hindulaisuuden ja erityisesti Gandhin ajattelun tuntija. Intialaiselle ja erityisesti hindulaiselle ajattelulle on luonteenomaista keskittyminen ihmiseen. Jo vanhojen kirjallisten lähteiden — Upanisadien — tekijät ajattelivat, että ihmisen minä on identtinen maailmankaikkeuden kanssa. Intialaisen ja länsimaisen ajattelun rinnastaminen, vertaaminen ei tee oikeutta kummallekaan. Jotakin olennaista kulttuuriemme eroista kertoo silti se, mihin kysymyksiin vastauksia on etsittyTähtinen kertoo: "Ensimmäiset filosofimme — kreikkalaiset — olivat luonnonfilosofeja. Heitä kiinnosti ihmisen ulkopuolinen aineellinen olemassaolo ja sen selittäminen. Länsimainen ihminen suuntautuu ulospäin: hän ajattelee, toimii ja tuntee suhteessa ulkoisiin tapahtumiin." Varhaisten intialaisten ajattelijoiden suhtautuminen ihmiseen ja filosofiaan oli toisenlainen. He ihmettelivät ihmistä ja vastasivat miksi elät -kysymykseen toisella. He kysyivät: Mikä ihminen todella on? Tieteellinen tieto alempaa Intialaisessa ajattelussa kysymykseen elämän tarkoituksesta ei vastata ennen kuin on arvioitu ihmisen nykyinen tila. Se on itsen analysointia, olemisen pohdintaa ja maallisten sidonnaisuuksien selvittämistä. Tien vapautumiseen valaisee filosofia. Maallinen olemassaolo ja lopullinen vapautuminen ovat elämän kaksi napaa. Ne ovat vastakkaisia, mutta myös suhteessa toisiinsa. Ihmisen toimintaa ohjaa vastakohtien pari ja elämässään ihminen pyrkii toteuttamaan arvoja ja välttämään epäarvoja. Unto Tähtinen arvelee, ettemme voisi ilman arvojen kahtiajakoa olla tietoisia mistään päämääristä: Silloin ihmisen tila ei muuttuisi. "Ihmisenä olemisen erinomaisuus ja tragiikka on siinä, että olemme tyytymättömiä vallitsevaan ja tavoittelemme parempaa", Tähtinen sanoo. Toimiakseen oikein ihminen tarvitsee tietoa siitä mikä on oikeaa ja siitä mikä on väärää. Intiassa filosofia tarkoittaa todellisuuden suoraa näkemistä, näkemistä itse todellisuuden läpi. Intialaisessa järjestelmässä tieteellinen tieto luokitellaan alemmaksi(l): sen avulla tulemme toimeen elämässä, mutta vasta korkeampi, henkinen tieto valaisee maallisen olemassaolon sidonnaisuudet. Intialaisessa ajattelussa yhteiskunnan, kulttuurin ja kaikkien tieteiden päämäärä on arvojen toteuttaminen ja epäarvojen välttäminen. Silti Nyky-Intia on vaikeuksissa, jotka Unto Tähtisen mukaan ovat pohjimmiltaan moraalisia: ne johtuvat arvopäämäärien ristiriidoista. Unto Tähtisen mukaan hindulaisuus ja perinteiset elämänarvot vaikuttavat edelleen voimakkaasti kouluttamattoman, suuren kansan keskuudessa. Silti Tähtisen mielestä oman perinteen kunnioitus ja sitä kautta syntyvä asioiden ymmärrys on ratkaisevasti heikentynyt sitten 50-luvun. 50-luvulla ahimsa (ei-väkivalta) ja Gandhi olivat ne "seesamit", joilla nuori tutkija avasi ovet. Ihmisten vieraanvaraisuus ja ystävällisyys oli tuolloin loputonta. Nyky-Intiassa omat perinteet on Tähtisen mielestä kylmimmin hyljännyt uusi ja länsimaisesti koulutettu keskiluokka: maan virkamiehet, byrokraatit. "Keskiluokka on joutunut tyhjiöön. Se on jossakin saarella Intian ja Lontoon välillä, juuriltaan temmattuna ja länsimaiseen kulttuurimuottiin ulkoisesti sopivana, mutta henkisesti isänmaattomana, orpona", tiivistää Tähtinen. Uskontokin on Intiassa maallistunut länsimaiseen tapaan: "Siitä on tullut vain tapa, rituaali vaikka sen olennainen puoli on moraalinen ja henkinen:" Nyky-Intian johtajien tulevaisuuden horisontissa välkkyy teknis-taloudellisen rationaliteetin ja hyvinvoinnin kiintotähti. Tähtisen tuoreiden kokemusten mukaan myös hallintokoneistosta on kehittynyt valtava taakka kansan harteille. "Moraalinen rappio on kiihtynyt entisestään. Virkamiehiä — itsenäisyystaistelijoiden lapsia ja lastenlapsia — kiinnostaa vain oma etu. Melkein kuka tahansa on ostettavissa lahjuksilla." l i Vanhat sosiaaliset järjestelmät on Intiassa korvattu uusilla, länsimaisvaikutteisilla. Tähtisen mukaan näin on tehty suurta vahinkoa. "Se on jo nyt aiheuttanut suuria onnettomuuksia, johtanut ihmisiä yhä suurempaan henkiseen tyhjiöön", sanoo Tähtinen ja lisää, että myös kastilaitoksen murentaminen oli virhe. Sen kastittomuuden räikeimmät epäkohdat olisi hänen mielestään voitu korjata ilman koko henkisen perustan murentamista. "Kastilaitos oli myös ammattikoulutuslaitos, mutta nyt ei käden työ ole enää arvossa. Tiedollinen koulutus on johtanut massakoulutukseen, josta ihmiset päätyvät ei-mihinkään. Ei ole töitä kuten kyläteollisuuden aikana, jolloin jokaisella oli mahdollisuus tehdä jotakin. Gandhihan ajoi desentralisointia: jokainen kylä olisi tuottanut tarvitsemansa." Intialaisesta 50-luvun idealismista ei ole enää jäljellä kuin rippeet. Poliittinen tilanne on kärjistynyt ja ihmisen tila kurjistunut. Intian arvostelijoita Unto Tähtinen haluaa silti muistuttaa, että kritiikki voi osua omaan nilkkaan. "Monia nykyisiä vaikeuksia ei ollut ennen eurooppalaisten vaikutusten maihinnousua", hän sanoo. Onko väestön kasvu, puute, työttömyys, kurjuus juuri länsimaisen kulttuurin Intiaan viemää pahoinvointia? Harri Uusitorppa •
• V o i a n l ä h t e i l l ä s Ja sitten liikkeelle ystävät, hop hop! Parikymmentä ihmistä nousee salin seinämiltä ja alkaa ravata piirissä, ympäri ympäri. Jalat tuntuvat raskailta, joulukinkku painaa. Huohotus yltyy läähätykseksi. Eteenpäin eteenpäin, vauhtia tytöt! Kuvitelkaa, että alianne on korskuva hevonen, joka kiidättää teitä huimasti eteenpäin. Impulssi lantioon, noin! ja vetäjä näyttää todella ratsastavan, vaikkei hevosesta ole tietoakaan. Mikä on tämä lönkyttävä karjalauma, joka taistelee löytääkseen tulisen ratsastajan elkeet? Se on joukko eri-ikäisiä ja kokoisia ihmisiä fyysisen ilmaisun kurssilla, jonka Jyväskylän Talvi järjesti tammikuun ensimmäisenä viikonloppuna Puistokoululla. Mukana oli monenlaista väkeä: liikunnan, tanssin, teatterin harrastajia, lasten kanssa työtä tekeviä, muuten vaan kiinnostuneita. Lauman paimenena ja innostavana opettajana toimi näyttelijä Jyrki Nousiainen Helsingin Kaupunginteatterista. Nykyihminen on hapero. Hän elää ulkoisesti, tavaroiden kautta; hän pelkää kokea ja näyttää tunteitaan, on hajallaan ja tutisee. Haperoitunut ihminen on näkevinään, mutta ei näe, kuulevinaan, tuntevinaan; hänen aistinsa ovat surkastuneet, hänen voimansa on kadonnut. Täällä pyritään irti valheesta, puhdistautumaan, olemaan tosia. Jyrki ei pihistele määritelmässä: ryysinen ilmaisu on ihmisenä olemista tässä maailmankaikkeudessa. Sulavasti kuin eläin Hengähdämme, unohdumme kuuntelemaan. Jyrki syttyy, palaa, tuohtuu, ilkamoi. Hän kiroaa aikaa jota elämme. sen lukemattomia valheita ja naamioita: matkii riemastuttavan osuvasti tyhjäpäistä bodaajaa, sipsuttavaa muotinukkea. apaattista lenkkeilijää, jonka pystyynkuivanutta yläruumista jalat kuljettavat pururataa pitkin. Liikunta voi muuttua valheen jatkeeksi, jos se jää ihmisen sisäisyydestä irralliseksi ulkoi seksi suorittamiseksi. T.iikp on saatava sisälle, osaksi ihmisen kokonaisuutta, jossa ruumista ja sielua ei voi erottaa toisistaan. Ja sitten taas vauhtiin, hop hop! Harjoittelemme pantomiimijuoksua: juoksemme paikallamme pysyen. Kun ihminen juoksee, elää koko ruumis. Keskusta lähettää voimaa tasaisesti joka puolelle, sinulla on mielikuva vaihtuvasta maisemasta, juoksun ajatus on sisälläsi. Hyvä ajatus siellä, jatka kulta! Älä tee mitään koukeroita, totuus asuu yksinkertaisuudessa. Etenet sulavasti kuin eläin... Näet kaukana ystävän, lisäät vauhtia: odota, minä tulen! Siirrymme pantomiimikävelyyn. Jalat rullaavat alla. Muuntelemme teemaa: kulkiessasi vedät jotakin, työnnät jotakin. Kävelet pellolla, sylissäsi on vakka josta kylvät jyviä, sinua laulattaa: kalliolle kukkulalle... Tämä on vaikeaa: joko jalat sotkeentuvat rytmissään, laulu juuttuu kurkkuun tai jyvä lentää omaan silmään. Tärkeintä on yritys, ei osaaminen. muurille, vedät köyttä. Liike lähtee keskustasta, navan seudulta. Siellä asuu se voimakas, peloton, primitiivinen kehtominä, jota Jyrki haluaa meidän etsivän. Tässä persoonallisessa minässä piilee voima, jota pyrimme itsestämme vapauttamaan. Tie on rankka ja hikinen, mutta sen päässä häämöttää luovuuden niitty, jolle jokainen tahtoo päästä edes reunalta kurkistamaan. Kaivamme voimaa esiin. Hakkaat tappia kovaan maahan. Leka on raskas, sinun on iskettävä kaikin voimin. Ota aggressio mukaan, se auttaa. Lapioit maata, ajattele liikkeen vaiheet. Nostat painavaa multaa — painavaa, kuulitko, et höyheniä! Liikkeessä on aina rytmi ykskaks, älä tee sitä yks-yhteen. Heität kiekkoa, liike on yhtaikaa rento ja voimakas. Älä pysäytä kättä. hyvä, siellä on ajatusta! Sali ähkii ja puhisee, hikinorot valuvat naamaa pitkin. Sinussa asuu voima... niinköhän vaan. Olen läkähtymäisilläni, suu on paperia, vettä... Heilua nyt täällä pyhäpäivänä lekan kanssa, ja vielä kuvitellun lekan, naisihminen... Nauran ja itken itselleni, en minä osaa. en minä jaksa. Ja silti jatkan, juon vettä ja jatkan. Olet sidottu käsistäsi, yritä vapautua. Otsasi, polvesi, nenäsi on liimautunut lattiaan, irrota itsesi. Älä tanssi, taistele! Missä ovat silmät, hurjat silmät? Roikut niskastasi kuin märkä rätti. Älä tee koreografiaa. rakas ystävä: roikut narun jatkona ja se on vakava paikka! Tähän harjoitukseen voin samastua helpompi, sillä en ole enempää kuin märkä rätti. silti. Väliin lyhyitä taukoja, vettä, naurua, juttua; sitten taas hikeä ja puserrusta. Kun oikein väsyttää, heitetään matolla keveitä kuperkeikkoja kuin lentäisi. Vähitellen ihmisissä alkaa syttyä. Enää ei jaksa pingottaa, arastella muiden katseita, nyt laittaa itsensä kokonaan peliin. Hyvä, sinä löysit sen! Katsokaa, miten hän hiihtää. Olen saanut sen sisälle, jatka jatka! Nosta itsesi muurille. Miten noin korkealle muurille voi nousta, vaikeroi eräs katsoen ilmaan epäluuloisena. Sali helähtää nauruun. Jyrki tulee luo. halaa ja pussaa: olet saanut jujun, sinulla on elävä mielikuva! Jokainen löytää jotakin: kuka saa leukansa heilumaan, kuka heponsa huimaan laukkaan. Naama loistaa hetken ilosta — siinä on hikisen ähellyksen palkka. jota parempaa ei voi toivoa. Esteitä on raivattu ja voimaa vapautettu sen verran, että viimeisillä tunneilla pääsemme kurkistamaan sydämen alueelle, tunteisiin, nauruun ja itkuun. Kun luulee, että on lopussa, onkin vasta alussa: fyysinen rasitus vapauttaa tunteita, voimankäyttö antaa lisää voimaa. Kotiin kurssilta lähtee lopen uupuneita ja ylen tyytyväisiä ihmisiä. Kotiin tultuani jään ajattelemaan. Avaan radion ja sieltä kuuluu Tsaikovskin musiikkia, sitä ei lie sävelletty navanseudulla — luovuus voi olla myöskin vain hengestä peräisin. Paluu voimansa tuntevaan primitiivi-ihmiseen voi olla vapauttavaa nykyihmiselle, mutta tuo vapaus saattaa kääntyä vaaralliseksi toisia kohtaan, jos siihen ei liity kykyä ja tahtoa hallita ja ohjata voimiaan. Teitä ihmisen kasvuun on lukemattomia; mitkä harjoitukset kasvattavat moraalista voimaa? Etsimme liikeratoja, maistelemme tuntoja: mitä sinussa tapahtuu kun hiihdät, luistelet, kävelet vedessä, hyppäät Etsivä löytää Jään kuunteler tta minussa luk Tätä kolmena päivänä, ja paljon muuta. Aamuisin ruumis on kipeä, pohkeet tuskin kantavat, mutta ihmiset tulevat J0~ Tiina Tikkanen
• 8 E s t e e t t i n Jokin aika sitten yritin tässä lehdessä puolustaa tietyntyyppistä käsitystä filosofiasta. Reaktiot ovat osoittaneet, etten ole onnistunut vakuuttamaan montakaan kantani oikeudesta. Epäonnistuminen ja väärinymmärretyksi tuleminen voi tietysti perustua monenlaisiin syihin — myös sellaisiin, joiden poistamiseen en voi vaikuttaa. (Esimerkiksi sellaisia pikku-uusranskalaisia, joille väärinymmärtäminen on jo sinänsä kaiken keskustelun päämäärä, on turha yrittää vakuuttaa mistään.) Miksi vain harvat olivat valmiita yhtymään kantaani? Keskeinen syy oli kai se, etten kehittänyt ja perustellut ajatuksiani , tarpeeksi selkeästi. Nyt yritän. Voimme lähteä liikkeelle filosofian ja taiteen välisestä erosta. Ajattelen erityisesti sitä eroa, että taideteokset eivät voi samalla tavalla joutua ristiriitaan toistensa kanssa tai täydentää toisiaan kuin filosofiset teoriat. Voimme pitää mitä erilaisimpia taideteoksia kauniina ja syvinä eikä meidän tarvitse vetää yhteyksiä eri taideteosten välille — mutta filosofisten teorioiden on joko täydennettävä toisiaan tai suljettava toisensa pois. Tai sanottuna länsiberliiniläisen filosofian E. Tugendhatin kuvalla: Voimme perusteluja antamatta tanssia samana iltana peräkkäin valssin, breakdancen ja tangon, mutta emme voi vaihtaa filosofisia kantoja samaan tahtiin ilman perusteluja. Miksi emme voi niin tehdä on? Siksi. että filosofinen kanta vaatii itselleen totuutta. että se 'nostaa totuudenvaatimuksen'. Filosofinen kanta nostaa totuudenvaatimuksen myös silloin, kun se väittää, ettei totuutta olisi, että tahto totuuteen olisi vain tahto valtaan jne., sillä myös totuus totuudesta jää totuudeksi. Jokaiselle varmaan tulee mieleen vastaväite, että on enemmän kuin vain yksi totuus. Väite tuntuu vakuuttavalta ja itsestäänselvältä ja sen hyväksyminen näyttää olevan moraalinen vaatimus. Mutta uskon, että vastaväite ei ole niin vahva. Ensi näkymältä ei ole lainkaan selvää mitä se voisi tarkoittaa. Se voi esim. tarkoittaa, että useampi kuin vain yksi teoria tai lause on tosi. Näin ymmärrettynä väite on kuitenkin triviaali. Lause '2 + 2 = 4' on tosi ja tosi on myös lause 'Mauno Koivisto on Suomen presidentti'. Mutta jos joku sanoisi 'Ahti Karjalainen on Suomen presidentti", ja jos hän vastaisi meidän korjaukseemme 'on kai enemmän kuin vain yksi totuus'. niin tuskin hyväksyisimme sitä. Tosin tätä 'useiden totuuksien' väitettä käytetään useimmiten toisella tavalla. Sillä halutaan sanoa, että on enemmän kuin yksi perspektiivi, josta käsin annettua asiaa voidaan tarkastella ja että totuus on aina riippuvainen valitusta, tietystä perspektiivistä. Nykyään on juuri muodissa korostaa kaikkien totuuksien perspektiivisyyttä. Tähän yhtyvät mm. neonietschenismi ja Kuhn-Feyer-abendRorty -kopla. Mutta onko teesi, jonka mukaan totuus on riippuvainen perspektiivistä. tosi? — Jo tämän kysymyksen mahdollisuus osoittaa, ettei tämä väite ole lainkaan niin selvä kuin sen kannattajat haluaisivat. Epäilemättä on toisiaan täydentäviä filosofisia kantoja, esim. etiikka ja historianfilosofia täydentävät toisiaan melko selvästi. Mutta tässä on tärkeää, että täydentäminen tapahtuu vain koska molemmat kannat ovat irrallisina vääriä. Ylihistoriallisten, abstraktisten periaatteiden konstruktioon tyytyvä etiikka on väärä, sillä se menettää sen mihin en ja f i l o se pyrkii: reaalisen käytännön siveelliseen parantamiseen. Ja historianfilosofia ilman etiikkaa on väärä, sillä historiankulkua ei voi ymmärtää ilman kärsimysten ja sorron huomioonottamista. Toinen argumentti totuuden perspektiivisyyttä vastaan: Kun huomaamme. että jokin kannanotoistamme on tosi vain perspektiivimme suhteen on meillä velvollisuus asettaa sekä tämä kannanotto että sitä kantava perspektiivi kyseenalaisiksi. Kun huomaan, että moraalinen arvostelmani perustuu asemaani jossakin ryhmässä, luokassa, valtiossa jne. on minun yritettävä ylittää tämä perspektiivi. Se ei varmasti onnistu täysin, mutta ei pidä sekoittaa loppupisteen todennäköistä saavuttamattomuutta loppupisteeseen johtavan tien kulkukelvottomuuden kanssa. Haluan tehdä eron esteettisen ja filosofisen asenteen välillä. Ensimmäinen on tavallinen sekä filosofiassa että elämässä ylipäätänsä: Joko pysähdytään erilaisten kantojen eteen kontemplatiivisesti ikään kuin ne olisivat taideteoksia tai katsellaan vain yhtä ainoaa kantaa, koska päämäärä ei ole totuus vaan perspektiivinen nauttiminen. Tämä jättää kaiken siksi, mitä se on. Filosofinen kanta pyrkii yhä uudestaan löytämään omaa perspektiivisyyttään ja ylittämään sen. Se tähtää konfrontaatioon eri koulukuntien kanssa ja niiden kritisoimiseen, koska vain sellaisessa konfrontaatiossa voi paljastua se, mikä omassa 'totuudessa' on pelkkää perspektiivisyyttä. Siksi filosofinen asenne ei voi koskaan tyytyä olemaan neostrukturalistinen, marxilainen, steinerilainen jne., sillä yksinään jokainen filosofinen kanta on pelkästään esteettinen. Esteettisen asenteen äärimmäisyysmuotoja on se kanta, jota Jyväskylässä edustaa Kari Turunen. Hänen mukaansa on tärkeää irtautuminen kaikista annetuista teorioista ja niiden sanastoista, oppiminen filosofioimaan omien kokemusten ja elämysten perusteella. En toista tarkemmin Jari Niemisen oikeaan osuvan vasta-argumenttia, jonka mukaan kokemuksia ja elämyksiä on ilmaistava ja kuvattava kielellä. Haluan sen sijaan viitata siihen äärimmäisen narsistiseen esteettisyyteen, joka ilmenee omien kokemuksien palvomisena ikään kuin ne olisivat taideteoksia. Karin kanta on äärimmäinen perspektiivisyys ja narsismi, koska hän tietoisesti asettaa omat ennakkoluulonsa yhteenottojen ja siten korjauksen ulkopuolelle. Yksittäinen subjekti tulee totuuden lähteeksi. Tämä kanta sopii hyvin sivilisaatiomme nykytilaan, jossa yksilön tuho peitetään yksilön palvonnalla. Edelleen: Kuinka voimme panna niin paljon todistusvoimaa omiin 'sisäisiin' kokemuksiimme, jos emme edes periaatteessa voi tietää, ovatko ne hullun vai skitsofreenikon kokemuksia? On tietysti hyvin epätodennäköistä koskaan saavuttaa perspektiivitöntä totuutta. absoluuttista tietoa. Tässä meillä ei nykyään ole enää Hegelin optimismia. Mutta on myös mahdollista, että yhä kasvavassa määrin oppisimme löytämään väitteidemme ja kantojemme perspektiivisyyden, että oppisimme rajoittamaan perspektiivisyyden ongelmaa yhä enemmän. Tästä näkökulmasta ehkä selviää myös kalassikoiden rooli filosofiassa. Niiden käsitteleminen ei ole itseisarvo, vaikka nerokkaan ajattelijan kohtaaminen on aina myös suuri esteettinen elämys. Niiden avulla mahdollistuu ennaka s e n n e koluulojemme ja perspektiivimme tiedostaminen. Ja tämä taas on mahdollista vain, jos luemme klassikoita kriittisesti, valmiina hylkäämään ja valmiina oppimaan. Kyse ei ole kahden rajallisen perspektiivin liimaamisesta yhteen. On varoitettava siitä naiivisuudesta, joka uskoo tällä tavalla voivansa varmistaa totuuden. Tämä on harhatie, sillä aina jokin perspektiivi voi olla myös täysin väärä. Kahden perspektiivien kohtaaminen voi aina johtaa myös siihen, että vain toinen niistä osoittautuu jatkossa mahdolliseksi. Tähän mennessä kehitelty liittyy läheisesti maailmankatsomusja tunneproblematiikkaan. Ymmärrän maailmankatsomuksella (vastakohtana maailmankuvalle) sellaista asennetta, joka uskonnollisesta tarpeesta ja lapsellisesta varmuudentarpeesta pitää dogmaattisesti kiinni yhdestä perspektiivistä ja joka autonomisuutta peläten torjuu ja ignoroi kaiken sen, mitä voisi osoittaa tämän perspektiivin pelkäksi perspektiiviksi. Tässä mielessä joillakin jyväskyläläisillä 'uusranskalaisilla' on paljon yhteistä steinerilaisten kanssa. Tarkoittaako tähän asti sanottu, etten anna ihmisen tunteille tilaa? Puhunko minä ruumiin sortamisen, tunteiden kieltämisen ja rakkaudettomien ja intohimottomien ihmissuhteiden puolesta? En puhu. Arvostelen vain sitä. että tunteita tuodaan filosofiaan väärällä tavalla. Jokin tunne tai elämys ei sinänsä voi toimia väitteen tai teorian todistuksena. Meillä ei koskaan voi olla varmuutta siitä, onko tämä elämys ehkä illuusio tai itsesuggestio. Arvosteluni ei tarkoita sitä, ettei tunteella olisi sijaa filosofiassa. Sillä, jota kärsimys ja epäoikeudenmukaisuus eivät kosketa emotiivisesti, tulee tuskin kehittymään tarvetta etsiä rationaalisesti keinoja pienentää ja poistaa kärsimystä ja epäoikeudenmukaisuutta. Ja se, joka ei intohimoisesti etsi totuutta, tuskin tulee sitä löytämään. Mutta jos koskettavuuden ja rakkauden tunteista käsin harjoitetaan filosofiaa intohimoisesti on pyrittävä olemaan intohimoisesti rationaalinen. Annan tässä vain ei-filosofisen triviaalin esimerkin: Jos haluan auttaa rakastamaani ihmistä tilastotieteen tehtävässä, niin minun on intohimoisesti laskettava. intohimoinen rakkauteni ei yksin auta vähääkään. Ja jotta tehtävä todella tulisi ratkaistua, minun on pyrittävä laskemaan 'kylmästi'. Jokaisella alalla on tavallaan oma tapansa ilmaista intohimoja. Intohimo rakkaussuhteessa ilmenee tyystin eri tavalla kuin intohimo filosofiassa. Olisi siis tyhmää asettaa niiden välille yhtäläisyysmerkki. Haluaisin ehdottaa, että intohimo filosofiassa on intohimoa rationaalisuuteen, t.s. se on intohimoista perustelujen etsimistä, loputonta yritystä voittaa perspektiivisyys. Martin Kusch
• 10 Asia, joi \sia, jota kuvittelin useiden henkilöhistoriallisten sattumien summaksi näyttää omaavan melkoisen yleispätevyyden: Oulu on kohtalo; ne jotka tämän omalaatuisen kaupungin vaikutuspiiriin ovat kerran joutuneet eivät hevin siitä irtaannu. Ja mitä enemmän kaupunkia vihaat — jopa inhoat — sitä pahempi: vain kirjoittaminen näyttää ulospääsyltä arkisten hysterian aiheuttamasta mielenkliikutuksesta. Kirsti Simonsuuri — kirosana monelle oululaiselle nurkkapatriootille — kirjoitti pohjoisen yökirjan kolmesta Oulun-vuodestaan. Onko joku nähnyt tilitystä, jota tämä suomalainen kosmopoliitti olisi kirjoittanut vuosistaan Edinbourghissa, Cambridgessa tai Lontoossa? Oulu on kova kaupunki. Tässä yhteydessä on syytä unohtaa "Karun pinnan alla sykkii..." -tyyliset sentimentaalisuudet. Oulu on raaka ja brutaali, uhkaavan hiljaisuuden, tukahdutettujen intohimojen. tylyn suvaitsemattomuuden kaupunki. Mutta entä klisee "kirjailijoiden kaupungista"? Esitin Kalevan kulttuuritoimituksen päällikölle Kaisu Mikkolalle hypoteesin hiljaisuuden ja kirjoittamisen suhteesta: epäretorisessa kulttuurissa kirjoittaminen on ainoa tapa luoda muotoa hahmottomille ja ahdistaville elämyksille. Mikkola näki ehdotukseni lähinnä spekulaationa. Mutta voisi väittää, että maakunnan valtalehden kulttuuriosasto pikemminkin tukee väitettä: avustajia — monet valtakunnallisesti nimekkäitä kirjoittajia — on lähes yhtä paljon kuin Hesarilla, kirjallisuusarvostelijoita useita kymmeniä. "Tulin Ouluun keskellä talvea 1978 ja asuin Messeniuksen kuolinkaupungissa kolmisen vuotta. Se mikä tässä kirjassa on pohjoista ja pimeää, on oikeastaan Oulua. Mutta on huomattava, että minun ultima thuleni on puolittain mielikuvituksellinen paikka, jossa tärkeintä ei ole sen sijainti, vaan suunta: vanhan maailman ydinkentästä pois." Oulu ei suinkaan ole pohjoinen uudisasutus vailla menneisyyttä. Kustaviaanisella ajalla pohjoisen tervakaupan keskus koki pienen provinsiaalin renessanssinsa: kaupungista lähti piispa Franzen, Mikael Toppelius maalasi fantastiset näkynsä lähiseudun kirkkoihin, kaupungissa vaikutti luonnontieteilijä apteekkari Julin, jonka ilmapallokokeen 200-vuotisjuhlia vietettiin viime elokuussa. Aikana, jolloin meret yhdistivät ja mantereet erottivat, syntyi merikaupunki Oulussa jopa jonkinlainen Oulun kieli, jossa oli muualla maassa tuntemattomia vieraita vaikutteita. Bussimatka Jyväskylästä Ouluun kestää vieläkin kuusi uuvuttavan yksitoikkoista tuntia. Niinpä oululaisten maailmankuva on kaksinapainen: vastapuoli Etelä, jonka pääkaupunki on Helsinki — me pohjoisesta, pääkaupunki Oulu. Vieras saa useamminkin vastata kysymykseen, oletko etelästä vai pohjoisesta. Intellektuellikapakka Haarikka. Paikalla joukko nuorempaa oululaisälymystöä. 'Tämä ei ole luopujien, kakkosmiesten eikä nelosketjun porukan kaupunki", minulle kerrotaan, "tulemme mainiosti toimeen ilman Helsingin yliopistoa. Tänne tullaan olemaan erilaisia." Kaisu Mikkola — hänkin oululainen patriootti — ei valita provinsiaalisuutta: "PohjoisSuomessa etäisyydet mielletään toisin kuin tiheään asutussa etelässä. Oululaiset itse pitävät kontakteja yllä, ja Oulu on kuitenkin osakeskus — koko Pohjois-Suomen pääkaupunki — joten tulemme kyllä omillamme toimeen." Muualla maassa näkyvin oululaisen paikallistunteen ilmaus lienee Oulun kouluksi ristitty jälkimoderni arkkitehtuurisuuntaus Funktionalismille on sanottu määrätietoisesti hyvästit, Dekoratiivisuus, traditio, fantasia on palautettu kunniaan. Yllätys oli melkoinen kun sain paikan päällä kuulla hyvinkin kitkeriä kommentteja uudesta tyylistä. 'Texasilaista", murahti erä Haarikan intellektuelleista. "Kansallisen tai paikallisen perinteen uudelleentulkinnan kanssa Oulun koululla ei ole enää paljonkaan tekemistä. Pitäisin koko tyyliä lähinnä populistisena provinsialismina; vanhempi polvi on valitettavasti mennyt retkuun, ja niinpä suuntauksesta on tullut osa Oulun ja ympäristökuntien virallista taidepolitiikkaa." Yhdysvalloista löysi Kaisu Mikkolakin uuden arkkitehtuurin esikuvat. Mikkola: "Disneylandia! Koulukunta on viime vuosina sortunut funktiottomaan koristeellisuuteen. Tärkein tautahahmo Reima Pietilä sanoutui joku aika sitten koko touhusta irti." Mikkola lieventää arviotaan antamalla tunnustusta arkkitehti Taskisen suunnittelemalle Oulun Norssille. Kuvataiteet saavat sekä Mikkolalta että Haarikan porukalta sapiskaa: provinsialismi, näyttelytilojen puute ja lähinnä keskinäisiin riitoihin paneutunut kuvataidelautakunta ovat ikuisena riesana. Mikkola näkee jonkinlaista nousua uusfiguratiivisessa kuvataiteessa. Hän ei välttämättä kytke ilmiötä paljonpuhuttuun uuseksperssionismiin eikä muihinkaan kansainvälisiin virtauksiin: 'Taide on enemmänkin sidoksissa pohjoisen valoon ja täkäläiseen lakeuden ja meren maisemaan." "Ouluun tullessani ajatus vuosisatojen siirtymisestä taaksepäin oli suhteutettava siihen tekniseen kehitystasoon joka Oulussa on varsin korkea. Oulu on pohjoisessa mutta rannikolla, joten varsinaista kehitysaluetta se ei ole. Onpa professori Tiurikin tulevaisuudenvisioissaan sisällyttänyt Oulun korkean teknologian vyöhykkeeseen. Amerikkalaisista on sanottu, että he kätkevät varsin primitiivisen luonnonihmisen olemuksensa sofistikoidun teknologian taakse. Simonsuuri toteaa, että villin lännen mytologia vetoaa erityisesti pohjoisen ihmisiin: "Yksityisen ihmisen myytti voi siirtyä yhteiseksi omaisuudeksi, mutta myös toisen kansan, toisen kulttuuripiirin myytti voi siirtyä muuanne, jos sillä on otollinen maaperä." Oulussa on teknologiakylä ja Siperialaiseksi karkkitehtaaksi luonnehdittu yliopisto, joka on hyvin varustautunut informaatiovallankumoukseen. Tekninen tiedekunta on vahvassa asemassa ja opiskelijoiden yleinen mentaliteetti on suorituskeskeinen ja ammattisuuntautunut. Oululla on suomalaisittain pitkä historia, mutta moderni kaupunki on epäorgaanisessa suhteessa menneisyyteensä: nykyaika on brutaalisti paiskattu vanhan tapulikaupungin päälle. Kuitenkin eräs kulttuurin määritelmä voisi olla kyky nähdä asiat ajallisessa perspektiivissä, suhteellisina, tällöin "nykyisyyden" vaatimukset eivät näyttäytyisi itsestäänselvinä pakkoina. Peruskoululaisena itseään pitävä Kaisu Mikkola näkee Oulun viime vuosikymmenten kehityksen traagisessa valossa: "Muuttoliike ja tulokkaiden nousukashenki ovat yhä jatkuvan miljöön tuhoamisen taustalla. Uudisasukkaat eivät ole piitanneet vanhasta puuarkkitehtuurista, eivätkä vanhan Oulun hengestä ja arvoista." Rantakadun puutalomiljöö on osittain säilynyt, mutta kirjaston, teatterin ja hotelli Vaakunan massiiviset hahmot rikkovat merinäköalan. Ainoastaan maakrapu voi keksiä tällaista. Olisiko pohjoisessa luonnonromantiikalla vähemmän romanttinen kääntöpuolensa? Luonnon glorifiointi — eikä tämä koske vain Oulua tai Pohjois-Suomea — on johtanut piittaamattomuuteen kaupunkikulttuurin arvoista ja näin käsitys kaupungista epäinhimillisenä ja mekaanisena ympäristönä on muuttunut itseään toteuttavaksi ennustukseksi. "Kuitenkin kulttuuri tarvitsee elääkseen ja kehittyäkseen ihmisten yhteentörmäyksiä. järjestettyjä tilaisuuksia. joissa ihmiset voivat avoimesti väitellä. pyöritellä, maiskutella, mietiskellä ajatuksiaan — sanalla sanoen pitoja." Alkoholinkäyttö on pohjoisen maanisuuden kuvaava ilmaus. Suomea voisi juomakulttuurin suhteen luulla melko homogeeniseksi, samaa porsastelua joka paikassa. Alkoholi nähdään voimakkaiden estojen laukaisijana, katalysaattorina, joka mahdollistaa kulttuurievoluutiossa jälkeen jääneiden kommunikaation. Pohjoisessa alkoholista haetaan infernoa, ei yhteisyyttä. Olisiko samaa juurta lestadiolaisuuden kanssa. Ainoastaan totaalinen ja väkivaltainen kokemus voi tempaista irti kaamoksen turtumuksesta. Ilta Haarikassa lähenee loppua, konventiot ovat murtuneet, kommunikaatio on päättynyt. Alkuillasta olin kuullut, että Oulussa ei järjestetä jatkoja eikä myydä pimikoita. Niitä ei tarvita. "Oulu on hyvä paikka syntyä, mutta huono elää." Mene ja tiedä. Omalta kohdaltani asia ratkesi — ainakin niin luulen — jo 60-luvun alussa. Markku Kekäläinen
• L a h j K i t u n n a s i a Varsin suosittu tapa saada apua yliopistojen toisinaan krooniseen resurssija henkilökuntapulaan on ollut kautta aikojen erilaisten lahjoitusten ja lahjoitusvirkojen vastaanottaminen. Ja näin on moni kipeästi kaivattu uudistus saatu toteutettua aiottua nopeammin. Vasta viime vuosina on tällaisen käytännön haittapuoliin alettu kiinnittää huomiota, sillä lahjoitusvirat ovat joskus osoittautuneet kaksiteräisiksi miekoiksi: ne ovat voineet ohjata korkeakoulupolitiikkaa ohi virallisesti hyväksyttyjen suunnitelmien. Lahjoitukset ovat loppuneet aikanaan, ja tämän jälkeen ovat virat olleet syömässä mahdollisuuksia niiltä suunnitelmilta, jotka eivät ole tukijoita löytäneet. Opetusministeriö tiukensikin otettaan lahjoitusvirkoihin viime vuonna ja nyt virat otetaan mukaan korkeakoulujen normaaleihin kehittämissuunnitelmiin. Lahjoitettavat virat eivät siis enää aja muiden hankkeiden edelle. Tästä säännöstä johtuen jäi viime vuonna seitsemän lahjoitusvirkaa käyttämättä. Mutta lahjoitusvirkoja on voitu ja voidaan käyttää myös muuhun kuin tieteellisen tutkimuksen edistämiseen. Lahjoittajien motiivit eivät aina ole samat kuin vastaanottajien. Lahjoitusvirkoja on käytetty niin poliittisten kuin taloudellistenkin etujen ajamiseen. Tiedotusoppia jyväskyliin Vaikka opetusministeriössä vasta pohditaan mahdollisuuksia laajentaa toimittajakoulutusta Tampereella tai mahdollisesti johonkin muuhun yliopistoon, ovat Jyväskylässä suunnitelmat olleet jo pitkään valmiita. Viime kesäkuussa Keskisuomalaisen päätoimittaja Erkki Laatikainen kutsui koolle pääasiassa yliopiston, kaupungin ja Keskisuomalaisen edustajista muodostuneen kokouksen. Kokouksessa Laatikainen kertoi jäsenyydestään toimittajien koulutustarvetta pohtivassa työryhmässä. Jo tällöin Laatikainen esitti, että alalle on syntymässä toimittajapulaa ja että koulutusta ollaan lisäämässä. Lisäksi hän mainitsi, että nykyisin toimittajakoulutusta annetaan vain Tampereella, ja tällöin on syntynyt vaara, että yhdessä paikassa tapahtuva koulutus yksipuolistaa alan. Kun mietintö syksyllä julkaistiin löi Jyväskylä jo kesällä valmistelemansa valtit pöytään: kaupunki, yliopistoyhdistys ja Keskisuomalainen ovat valmiita lahjoittamaan perustettavalle toimittajakoulutukselle professuurin, lehtoraatin ja niistä aiheutuvat kulut viiden vuoden ajalta aivan kuin opetusministeriön asiaa koskevat ohjeet edellyttävät. Ja kaikki tämä, jos opetus tulee Jyväskylään. Ja toki tiedotusala virkansa ansaitsee, Vz. Mutta mitä on tämä Erkki Laatikaisen mainitsema yksipuolisuus ja mitä Keskisuomalaisen ilmeinen valmius toimia hankkeen täkäläisenä puuhamiehenä? Asian taustoja valaisee omalta puoleltaan Suomen Sanomalehtimiesten Liiton puheenjohtajan Antero Laineen lausunto: "Laatikainen ja hänen takanaan olevat kustantajapiirit pelkäävät, että Nordenstreng kumppaneineen kouluttaa Tampereen opiskelijoista liian vasemmistolaisia." Saman asian ilmaisee yliopistomiehen hieman siistimmällä kielenkäytöllä viestintäalan helsinkiläinen guru Osmo A. Wiio Uudessa Suomessa: 'Tampereen yliopiston tiedotusopin näkyvimmät opettajat ovat edustaneet vasemmistolaisia viestintänäkemyksiä. Suomen lehdistön pääosa on joko puhtaita liikeyrityksiä tai edustavat poliittiselta kannaltaan porvarillisia puolueita. Siten lehdistön kustantajapuoli on tuntenut syvää epäluuloa Tampereen koulutusta kohtaan." Toimitiajapula onko sitä Edellä esitettyjä väitteitä tukee se, että vielä muutamia vuosia sitten maahamme oltiin innolla puuhaamassa muun muassa puolueopistojen mutta myös muitten kansanopistojen yhteyteen erityisiä tiedotusopin linjoja. Tällöin näissä hankkeissa nähtiin yritys murtaa Tampereella annettavan koulutuksen asemaa. Yksivuotisia tiedotusalan linjoja on nyt seitsemässä suomenkielisessä kansanopistossa ja niistä valmistuu vuosittain 150 opiskelijaa. Kansanopistothan eivät voi antaa suoraan ammattiin tähtäävää koulutusta, mutta toimittajienkaan pätevyysvaatimuksia ei ole missään kirjattu. Suomen kansanopistojen liiton mukaan opiskelijat tulevat kansanopistoihin ammatti mielessään. Nyt nämä tiedotusalan linjat ovat ilmeisesti tehtävänsä täyttäneet. Nykyiset suunnitelmat tiedotusalan koulutuksen laajentamisesta pohjautuvat journalistien koulutustarvetoimikunnan mietintöön, eikä toimikunta ottanut laskelmissaan lainkaan huomioon opistotasoista koulutusta. Suunnitelmien pohjana ollut arvio 250—300 toimittajaan vuotuisesta tarpeesta on saanut kritiikkiä osakseen niin Tampereen yliopistosta kuin sanomalehtimiestenliitostakin. On vaikea olla yhtymättä Osmo A. Wiion näkemykseen asiasta: "Jos on kysymys PELKÄSTÄÄN toimittajakoulutuksen lisäämisestä, niin silloin kaikin tavoin edullisin ratkaisu olisi ollut Tampereen ohjelman laajentaminen. Siellä on jo olemassa kaikki se tietorakenne, jota tehokas koulutus edellyttää." Jouko Turkka Tampereelle? Vastaavanlainen esimerkki löytyy viime keväänä korkeakouluja vähän muitakin piirejä kuohuttaneesta hankkeesta siirtää teatterikorkeakoulu Tampereelle. Tällöin Tampereen kaupunki käytti porkkanana kahden professuurin lahjoitusta palkinnoksi siirtymisestä Tampereelle. Lisäksi Tampere olisi ollut valmis luovuttamaan koulutukseen tarvittavat tilat valmiiksi kunnostettuina teatterikorkean käyttöön. Hankkeeseen sijoittamansa rahat kaupunki olisi saanut taatusti takaisin verotuloina ajan kuluessa. Lisäksi kaupunki olisi ratkaissut kiusalliseksi kääntyneen kysymyksen Työväen Teatterin entisen suuren näyttämön tulevasta käytöstä. Hankkeen todellinen luonne paljastuu, kun muistaa, että Tampereella on valmiiksi yliopiston yhteydessä erityinen näyttelijäkurssi, joka myös on kaivannut lisää tiloja ja opettajavoimia. Hankkeen kaatumisen jälkeen sen enempää viroista kuin tiloistakaan ei ole kuulunut mitään. Laskelmat toimittajien tulevasta tarpeesta perustuvat useitten asiantuntijoitten mielestä liialliseen optimismiin viestintäalan kehityksestä. Pelkästään siinä hurmassa, että saadaan sisällöllinen vaihtoehto Tampereen opetukselle, saatetaan olla luomassa koulutusyksikköä, joista valmistuville opiskelijoille ei olekaan enää tarjolla luvattuja työpaikkoja. On myös muistettava, että aikanaan sekä paradigmat että tutkijat vaihtuvat todennäköisesti myös Tampereella. Vieläkö silloin kehitetään yhtä innokkaasti Jyväskylän koulutusta? Kysymys on myös koulutukseen tarvittavista tiloista. Tampereella on tiedotusalan koulutusta annettu jo vuosikymmeniä, mutta edelleen siellä leikitään lehden tekemistä saksien ja liimapullon kanssa. Näinköhän molempiin laitoksiin ollaan valmiita hankkimaan tarvittavat sanomalehtialan ja sähköisen viestinnän harjoitustilat. Myös joukkotiedotuksen tutkimuksen kehittämissuunnitelmat herättävät huomiota. Vaikka Jyväskylään ollaan jo kovaa vauhtia perustamassa professuuria, mainitsee asiaa Jyväskylän yliopistossa pohtinut työryhmä mietinnössään, että tiedotusalan koulutusta annettaisiin ainoastaan sivuaineopintoina, siis jonkinlaisena ammattiinpätevöittämiskoulutuksena. Teatterikorkeakoulun opiskelijoilta olisi viety edellytykset välttämättömään eri taiteenalojen väliseen vuorovaikutukseen ja mahdollisuus yhteisiin projekteihin, sillä muun muassa tanssitaiteen sekä taideteollisessa olevien elokuvaja tv-alojen koulutus olisi jäänyt Helsinkiin. Helkki Tunkkarl M m toukrtos Jyviskylaii? Täysin epävirallisten tietojen mukaan Jyväskylä on saamassa suunnitellun viestintäalan koulutuksen laajennuksen. Asiasta saadaan varmuus mahdollisesti jo tällä viikolla, kun opetusministeriön kanta asiaan tulee julkisuuteen. Opetus alkaisi suunnitelmien mukaan vuonna 1987. Mikäli näin käy, alkaa yliopistossa mitä todennäköisimmin kiista viestintäkäsitteen sisällöstä ja sitä kautta tulevasta opetuksesta ja tutkimuksesta. J o opetuksen sijoittaminen tiedekuntarajoihin ratkaisee osan kysymystä. Mikäli päädytään yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan, tulee tutkimus ja opetus painottumaan joukkotiedotusihstituutioihin ja niiden asemaan yhteiskunnassa. Vahvasti on ollut esillä 5nyös humanistinen tiedekunta. Tällöin tutkittaisiin enemmän sanoman lähettämistä, välittymistä ja vastaanottamista. •• Samojen epävirallisten tietojen mukaan Tampere qn saamassa näyttelijä-.,, kurssilleen rinnakkaiskurssin. Mikäli molemmat vaihtoehdot toteutuvat, on meillä muutaman vuoden kuluttua mahdollisuus todeta, miten annetut lupaukset on pidetty. Myönteisimmässa tapauksessa ratkaisut ovat eduksi niin opetukselle, tutkimukselle kuin opiskelijoillekin. Kielteisimmässä tapauksessa kannattaa muistaa vuosi sitten Jyväskylässä kohulla aloitetun musiikkiterapiakoulutuksen nykytilanne: opetusta ei anneta eikä sivuaineopinto-oikeuksia myörihetä varojen puutteessa.
• Vallan kahvaan vuosikymmeniksi Älilli Uuden hallintojohtajan valinta tuntuu hirvittävän yliopiston hallitusta, niin suuressa hiljaisuudessa päätöksiä on (23.1.). Itse asiassa yliopiston hallitus ei valitse hallintojohtajaa. Se tekee esityksensä opetusministeriölle ja tiedeministeri Gustav Björkstrand esittelee asian nimityksestä vastaavalle tasavallan presidentille. hallitus sekä muut monijäseniset hallintoelimet vaikuttavat kaksi vuotta, mutta hallintojohtaja istuu virassaan tavallisesti eläkeikään asti. Yliopistosta annetun asetuksen mukaan hallintojohtaja on hallintoviraston päällikkö ja rehtorin lähin apulainen. Hän ohjaa ratkaisuillaan ja toiminnallaan yliopiston suhteita ulospäin mm. tärkeinpiin ministeriöihin ja virastoihin. Hallintojohtaja on keskeisin päätöksentekijä silloin kun yliopiston oman hallin non käytännön profiilia luodaan ja hän ohjaa keskeiseltä paikaltaan yliopiston sisäisiä ratkaisuja. (Asetuksen mukaan mm. huolehtii yliopiston monijäsenisten valmistelusta, esittelystäpä useimmissa tapauksissa toimeenpanosta). Yliopistosta annettu asetus sanoo hallintoviraston ja sen päällikön tehtävistä lisäksi mm. sen. että ne valvovat yliopiston omaisuuden ja tilojen asianmukaista ja taloudellista käyttöä. Hallintojohtaja huolehtii myös tarpeellisista rekistereistä ja tiedostoista, huolehtii tilinpidosta ja talousarvion noudattamisesta. vastaa hankinnoista ja tekee esityksiä yliopiston toimintaa ja varsinkin sen hallintoa koskeviksi uudistuksiksi. Osa näistä tehtävistä on käytännössä annettu hallintoviraston muitten virkamiesten murheeksi. Nyt eläkkeelle siirtyvä. 16 vuotta hallintojohtajana istunut Matti Hietala kuvasi Keskisuomalaiselle antamassaan haastattelussa hallinnon roolia yliopiston varsinaisen työn tukitoimiksi. Tarkoitus on luoda puitteet itsenäiselle tutkimukselle ja opetukselle, sanoi Hietala. Samaisessa haastattelussa Hietala korosti, että yliopistohallinto eroaa tavanomaisesta virastoelämästä. Toimittajan kärjistyksen mukaan: "Yliopistoa ei johda kukaan, ja näin täytyykin olla." Miten se lopultakin on, sen määrää tion virkamiehet ovat korkeakoululaikaisseeksi. Vieras vara ia omat koirat Hallintojohtajan virkaan pyrkii 15 ha kijaa. joista kaksi kolmasosaa on tavalla tai toisella yliopiston omia miehiä. Mukana on esimerkiksi kolme neljästä toimistopäälliköstä sekä täydennyskoulutuskeskuksen ja kesäyliopiston pää miehet. Runsas vuosi sitten tilanne oli Tam pereella kutakuinkin vastaava. Silloin valituksi tuli ulkopuolinen ja TaY:n halu*.**™**\,n.ia alUoi aiipta nnnpaan tahtiin. Turussa hallintojohtajaksi nimitettiin ehdokas sikäläisen hallituksen laatiman listan puolivälistä. Ehkä täälläkin voi olla luvassa yllätyksiä: eri ministeriöissä on virkakierron hitauteen kyllästyneitä byrokraattiohjuksia. Toisaalta kotikenttäetu ei aina ole etu. Yleisenä kelpoisuusehtona yliopiston virkaan on, että hakijalla on "sellainen taito ja kyky. jota kysymyksessä olevan viran, toimen tai tehtävän menestyksellinen hoitaminen edellyttää. Tarvittaessa yliopiston hallitus määrää, miten täi: to ja kyky on osoitettava. Tästä hallitus ' ei ainakaan ulospäin ole antanut täsmennystä. Hallintojohtajan virassa keskeiset kri» teerit ovat korkeakoululaitoksen tuntemus sekä kokemus hallintotehtävistä. Eli toisaalta toimiminen tutkijana, opet organisoinnista ja päätöksenteosta. Yhdeksi kriteeriksi opiskelijat ovat nostaneet tiedeyhteisön tuntemuksen. mikä käsitteenä pitää sisällään enemmän kuin (hallintovirkailijana saavutettu) korkeakoululaitoksen tuntemus. Näin asiaa katsoen hallintojohtajan pitäisi tietää yhteisöstään muutakin kuin miten sitä johdetaan. Tärkeää on tieto siitä mitä siellä tehdään, miten ja ennen kaikkea miksi. Korkeakoululaitos on muutosten edessä, rahan saanti vaikuttaa tutkimuksen vapauteen, vapaaseen tieteenharjoitukseen liittyvä ylin opetus on yhä enemmän riippuvainen elinkeinoelämän «>*:<./>i<9+9 ;a tinl/ontuu» talnndpllinen tilanne (ainakin eräillä budjettilohkoilla) asettaa yliopiston autonomian kyseenalaiseksi. Jyväskylän yliopistolla on lisäksi kesken useita merkittäviä hank keitä, esimerkiksi Ylistönrinteen rakentaminen sekä monet muut kehittämistoimet. Tarvitaan toisaalta tehokasta, toisaalta oman tiedeyhteisön etuja tunteva ja ajava hallintojohtaja. Toivottavasti valinta osuu oikeaan. YLIOPISTO on hallinnollinen yksikkö. paata tutkimusta ja ns. tieteellistä sivis tystä sekä mahdollisuuksien mukaan antaa siihen perustuvaa ylintä opetusta yliopistossa edustettuina olevilla yhteiskunnan kannalta tarpeellisiksi katsottavilla aloilla. REHTORIN tehtävä on valvoa, että yliopistossa noudatetaan järjestystä sekä yliopistoa koskevia säännöksiä ja mää räyksiä. että opetusta ja laitoksia hoidetaan asianmukaisesti ja että henkilökunta täyttää tehtävänsä. HALLINTOVIRASTO päättää valtion ja kunnan viranomaisten sekä yksityisten ja yhteisöjen tilaamia tieteellisiä tutkimuksia ja muita palvelutehtäviä koskeHALLINTOJOHTAJAN velvollisuus on pi tää asianmukaista rekisteriä yliopistoon kuuluvista henkilöistä ja opiskelijoiden arvioidusta opintomenestyksestä sekä muita valtion edun ja turvallisuuden kannalta tarpeelliseksi katsottuja tie dostoja. Lisätietoja: Laki Jyväskylän yliopistosta 899/81 Asetus Jyväskylän yliopistosta 515/81 ^%v>s . 1 ^
• • Viimeiset verovinkit 13 V b Vielä on viikko alkaa miettiä, miten täyttää veroilmoitus. Varotuksessa et pääse vaikuttamaan siihen, mihin veromarkkojasi käytetään, niillä voidaan ostaa yhtä hyvin aseita kuin poliorokotteita. Verotuksen määrään sinulla sen sijaan on mahdollisuus vaikuttaa. Verotettavan kannalta veroilmoituksen tarkoitus on ensisijaisesti erilaisten vähennysten saaminen verotukseen, sillä yleensä verottaja tietää jo etukäteen, kuinka paljon olet ansainnut. Sen sijaan se ei tiedä sinulle aiheutuneita kuluja tai muita vähennyksiä. Nykyään on olemassa myös Pohjoismaitten kesken yhtenäinen verotussopimus, jonka perusteella myös muissa Pohjoismaissa saadut ansiot tulevat verottajan tietoon. Yleinen harhaluulo on, että veroilmoitusta ei kannata täyttää, ellei ole tuloja tai kaikki tulo on ollut verovapaata vuoden aikana. Veroilmoitus kannattaa kuitenkin täyttää aina. sillä vaikka sinua ei verotettaisikaan kyseisenä vuonna. voit käyttää saamasi vähennykset hyväksesi myöhemmin. Tällaisesta kutsutaan tulovuoden tappioksi. Vahvistettu tappio voidaan vähentää valtion ja kunnallisverotuksessa seuraavien viiden vuoden aikana sitä mukaa kuin tuloja kertyy. Tappion huomioonottaminen edellyttää kuitenkin sitä, että olet ilmoittanut ne kyseisen vuoden verotuksessa, jälkikäteen niitä ei myönnetä. Tärkeimmät verottajan huomioonottamat vähennykset opiskelijoille ovat opiskelijaja perusvähennykset. Lisäksi voit saada vähennyksiä myös mm. tulonhankkimis-, matkaja sairauskuluista, tulolähteen tappioista ja velkojen koroista. H Jokainen, joka on saanut täyttä ja säännöllistä opetusta verovuoden aikana vähintään seitsemän kuukauden ajan, voi tehdä kunnallisverotuksessa opiskelijavähennyksen. Viime vuonna se oli 2 850 markkaa. Tämän saamiseksi riittää, että voit todistaa opiskelleesi vähintään vaaditun ajan. Ongelmia on ollut lähinnä niissä tapauksissa, joissa opiskelija on ollut osapäivätöissä myös opiskeluaikanaan tai gradunteon yhteydessä. Mikäli on odotettavissa mainitunlaisia ongelmia, kannattaa hankkia joko opintotoimistosta tai vaikkapa gradunohjaajalta todistus opiskelusta. Joissakin tapauksissa verolautakunnat eivät ole hyväksyneet graduntekoa opiskelijavähennykseen kelpaavaksi. Tällaisissa tilanteissa kannattaa aina tehdä valitus veronäyttelyn yhteydessä marraskuussa. Lisäksi verottaja ottaa kunnallisverotuksessa huomioon pienituloisille myönnettävän perusvähennyksen, joten sitä ei tarvitse erikseen ilmoittaa verotuksessa. Perusvähennyksen suuruus on 4 000 markkaa, ja se pienenee asteittain verotettavan tulon kasvaessa. Mikäli sinulla ei ole opiskelijavähennyksen lisäksi muita vähennyksiä, ei perusvähennystä saa, jos tulot ylittävät 11 670 markkaa. ien k OfOI Velkojen koroista on vähennyskelpoista 400 markan rajan ylittävä osa. Puolisoilla tämä omavastuu on yhtä suuri kuin yksinäisilläkin. Korot on kuitenkin merkittävä veroilmoitukseen kokonaisuudessaan, sillä omavastuuosuuden ottaa verottaja huomioon laskelmissaan. Koroista on oltava liitteenä joko kuitit tai pankista saatava erillinen selvitys koroista. Avoliitossa eläville huomautettakoon, että teidät voidaan katsoa puolisoiksi, jos olette eläneet yhdessä vähintään kyseisen verotusvuoden. Sairauskuluja ovat lääkärin, myös hammaslääkärin maksut, lääkekulut sekä sairaala-, tutkimusja laboratoriomaksut. Vähennyskelpoisia ovat myös silmälasien tai kuulolaitteen hankkimisesta aiheutuneet menot. Myös Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön maksut kelpaavat tähän luokkaan. Myös henkivakuutusmaksut ja matkavakuutuksen henkivakuutusosa ovat vähennyskelpoisia. Omavastuuosuus sairauskuluissa on 200 markkaa, ja enintään vähennyksiä voi saada 1 600 markan edestä. Verottaja ottaa omavastuun huomioon viran puolesta, joten kaikista kuluista on liitettävä mukaan kuitit. Ilman niitä on turha yrittää. Veronmaksukyvyn atentumisvähennys Tällaista kutsutaan sosiaaliseksi vähennykseksi, ja sitä saa harvoin, mutta erityistapauksissa tätä kannattaa yrittää. Vähennystä voidaan myöntää, mikäli verotettavan veronmaksukyky on erityisistä syistä alentunut. Näitä erityisiä syitä voivat olla työttömyys, sairaus, asevelvollisuuden suorittaminen. useamman eri asunnon ylläpitäminen opiskelujen takia eri paikkakunnalla tai jokin muu vastaava syy. Tätä vähennystä voi yrittää ainakin silloin, jos joutuu opiskelujen takia asumaan eri paikkakunnalla kuin perhe. Enintään tätä vähennystä voi saada 5 300 markkaa ja sen saamiseksi täytyy esittää erillinen selvitys veronmaksukyvyn alentumisesta. Yleisenä periaattena on, että matkakulut asunnon ja työpaikan välillä korvataan, tosin halvimman mahdollisen kulkuneuvon taksojen mukaan. Halvin tarkoittaa tässä tapauksessa julkista kulkuneuvoja. Opiskelijoitten osalta tässä kysymyksessä on tiettyjä vaikeuksia, sillä vakituiseksi asunnoksi katsotaan yleensä asunto siellä paikkakunnalla, jossa opiskelija on henkikirjoilla. Näin muualla kesätöissä oleva voi vähentää matkakuluja myös kotona käymisistään. Näissä säädöksissä on kuitenkin jonkin verran kirjavuutta, sillä joissakin paikoin hyväksytään kulut kotimatkoista vain kerran kuukaudessa, joissakin taas kerran viikossakin. Kannattaa muistaa, että sääntö halvimmasta kulkuneuvosta tarkoittaa halvinta käytettävissä olevaa. Niinpä esimerkiksi taksilaskut tai oman auton käyttö voidaan hyväksyä, jos voit osoittaa, ettei muita tätä halvempia mahdollisuuksia ole ollut käytettävissä. Matkakulujen vähentämisessä kuittien liittäminen mukaan ei julkisten kulkuneuvojen osalta ole välttämätöntä, mutta mikäli ne tallella ovat, kannattaa ne mukaan liittää. Matkakuluja hyväksytään enintään 15 000 markkaa. Matkakulut kannattaa eritellä ja perustella tarkemmin erillisellä liitteellä. 1 » Kirjallisuus p s , kulut Vähennyksiä voi saada myös ammattikirjallisuuden tai omien työvälineiden hankkimisesta. Niitä myönnetään kuitenkin ainoastaan siinä tapauksessa, että olet ollut töissä ja voit osoittaa, että kyseiset hankinnat liittyvät tekemääsi työhön ja ne ovat olleet työn kannalta välttämättömiä. Hankitun kirjallisuuden tulee olla ammattikirjallisuutta, esimerkiksi tietosanakirjat tai muut yleisteokset eivät oikeuta vähennykseen. Lisäksi verottaja yleensä harkitsee, olisivatko työvälineet tai kirjat kuuluneet työnantajan hankittaviin. Työhuonekuluja voi vähentää silloin. kun olet joutunut kotonasi tekemään työhön kuuluvia tehtäviä. Tällaisia ovat mm. opettajan viransijaisuudet tai työskentely freelancetoimittajana. Verotuksessa kannattaa ilmoittaa työhuoneen pinta-ala sekä se, käytetäänkö huonetta myös muihin tarkoituksiin. s a a Mikäli veroilmoituksen täyttäminen tuottaa ongelmia on apua saatavilla — ainakin periaatteessa. Verotoimistoilla ön velvollisuus opastaa verotukseen liittyvissä kysymyksissä. Käytäntö on kuitenkin osoittanut, että tammikuussa neuvonta saattaa jumiutua lukuisten muittenkin kyselijötten takia. Tällöin on. aina mahdollista turvautua Veronmaksajien keskusliittoon. Myös SYL on valmistelemassa opasta opiskelijoitten veroilmoitusten täyttöä varten mutta siitä on apua aikaisintaan ensi vuonna. Ylioppilaskuntakin olisi tietysti voinut järjestää neuvontaa kuluvalla viikolla, mutta eipä vain järjestänyt. Kun ei vielä tiedetä edes päätai sosiaalisihteeristä niin sellaiset pikkuseikat kuin opiskelijat saattavat unohtua, toivottavasti ei sentään iäksi. Heikki Tunkkari Ville Porkola
• Pohjanmaan osakunta Hyvää jatkoa alkaneelle vuodelle ja rutistusta tämän kevään opiskelujen parissa Pohjanmaan osakunta aloittaa kevään torstaina 31.1. Toiskassa. Silloin keskustellaan osakunnan sääntömuutoksista, klo 20 alkaen. Hallituksen jäsenten lisäksi sekä vanhat että uudet osakunnan jäsenet ovat tervetulleita. Toiskahan on Kortepohjassa. M-talon alakerrassa. Pohjanmaan osakunnan jäsenmaksu on lukukaudella 84—85 10 mk, ainaisjäsenmaksu on 70 mk. Osakunnalla on lisäksi oma sählyvuoro tiistaisin klo 17.00—18.00, U2:ssa, jonne kaikki urheiluhenkiset ovat tervetulleita. Kuohu Olutja reikäpalloseura Kuohu jatkaa reipashenkistä toimintaa tärkeimpien vapaa-ajankäyttömahdollisuuksien parissa. Kokoontumiset pääsääntöisesti maanantaisin 18.00 U1:ssa ja 19.30 Voionmaankatu 32:ssa Ykän luona. Muusta toiminnasta halun ja harkinnan mukaan, "seuraa" ilmoitustauluja. Ropo röpö! Kuohu etsii valmentajaa. Vaatimuksena vastaava tutkinto pääaineena joku muu kuin liikuntatiede, anabolien asiantuntemus katsotaan silti eduksi. Myös maskoteiksi haluavat huomioidaan. Hakemuksia maksukuitteineen voi noutaa seuran vuorolta maanantaisin. Keskuskomitea Risti ruutuun! Ma 28.1. klo 19 ELÄMÄN TANSSI K-S:n kesk.ammattikoululla Liikuntaja musiikkiryhmä Kosketus. Ti 29.1 klo 19 JUKKA LEPPILAMMEN KONSERTTI K-S:n Kesk.ammattikoululla. Ke 30.1. klo 19.00 ELÄMÄ ON — puheenvuoroja opiskelijamaailmasta NNKY:n sali Puistotori 4. To 31.1. klo 19.00 JEESUS-FILMI Liikunta L304. Pe 1.2. klo 19.00 JEESUS-FILMI Liikunta L 304. La 2.2. klo 19.00 TRIBUTE-DRAAMA liikunnan opiskelijat Musicalla. Ma 4.2. klo 19.00 ELÄMISEN TARKOITUS, Kalevi Lehtinen Yliopisto S 212. Ti 5.2. klo 19.00 RAUHANLIIKKEEN SEURAAVA ASKEL, Kalevi Lehtinen S 212. To 7.2. klo 19.00 PELON VAI TOIVON TULEVAISUUS, Pekka Jokiranta S 212. Pe 8.2 klo 19.00 USKALLANKO USKOA, Pekka Jokiranta S 212. La 9.2. klo 18.00 MULTIVISIO NUORISOKULTTUURISTA paikka kts. ilmoitustauluilta. Su 10.2. klo 16.00 GOSPEL-BALETTI K-S:n Kesk.ammattikoululla. Tervetuloa! Kristilliset Opiskelijajärjestöt Tosine Historian opiskelijoiden ainejärjestö Tosine kokoontuu valitsemaan uutta hallitusta ja pj:tä vuosikokoukseen Ilokiven takaosaan tiistaina 29. 1. 85 klo 18.30. Tutkaillaan menneen vuoden tapahtumia ja ideoidaan yhdessä vuotta -85. Kaikki mukaan! Opintoja tiedevaliokunta Aloitetaan tämä vuosi kokoontumalla HUOMENNA, TORSTAINA (24.1.) klo 14.00 YO-TALON KOKOUSTILASSA (op. sos. siht. huone). Kaikki OPISKELUUN LIITTYVISTÄ ASIOISTA kiinnostuneet ovat tervetulleita; niin uudet kuin vanhat jäsenetkin. Hahmotellaan tulevan vuoden ohjelmaa ja keskustellaan vaikkapa hallintoympyröistä ja opiskelijoiden välisestä yhteistyöstä yli tiedekuntaja ylioppilaskuntarajojen. Jos et sattumalta pääse ensimmäiseen kokoukseen, niin käy moikkaamassa opintoja sosiaalisihteeriä tai soita p. 617063. Sosiaalivaliokunta Ollaan taas sosiaalisia ja kokoonnutaan yhteen MAANANTAINA 28. 1. KLO 14.00 YLIOPPILASTALON KOKOUSHUONEESSA (op. sos. siht huone). Ensimmäisenä hommana on verenluovutuksen organisointi — avustajia tarvitaan. Tehdään myös suunnitelmia tätä nuorison vuotta varten ja ideoidaan valiokunnan asioita. UUDET KUIN VANHATKIN JÄSENET OVAT TERVETULLEITA: Olemmehan hyvin sosiaalisia. Jos kokousaika ei sinulle sovi, mutta haluat tulla mukaan, niin käy juttelemassa opintoja sosiaalisihteerille tai soita p. 617063. VERENLUOVUTUKSEEN YO-TA LOLLE KESKIVIIKKONA 6:s HELMI KUUTA KLO 9 1 5 . Tule antamaan korkean paikan (yli opisto-opiskelun) harjoittelun rikastutta ma veresi yleiseksi hyödyksi. Saat hy vän mielen, koska elämän nesteesi me nee eettisesti hyväksyttyihin tankkauk siin niille, jotka kamppailevat suoritus kykynsä äärirajoilla. Palkkioksi pienestä uhrauksestasi saat pullakahvit ja verenluovutuskortin, josta näet oman veriryhmäsi. Kaikki joukolla VERTA LUOVUTT A M A A N YLIOPPILASTALON (Ilokiven) Y L Ä K E R T A A N KESKIVIIKKONA 6:s HELMIKUUTA KLO 9 1 5 . Lisätietoja Arto Tiihoselta p. 617063 tai Kaisu Pöyliöltä p. 612 509. MUKAVASTI SAATAVISSA YLIOPPILAIDEN HAMMASHOITOLASTA. AJANVARAUS P. 213011
• 15 Suomalainen rockkavalkadi Klubiolosuhteissa toteutettava kahden illan ja kahden kerroksen Jyrock'85-kavalkadi tarjoaa uutta suomalaista rockia Ylioppilastalolla helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Lauteille marssitetaan yhteensä kaksitoista bändiä siten, että soitto soi tauolta. Perjantaina illansuussa tarjoaa alkurytinät Suomen "hardcore" -punkin kärkinimi TERVEET KÄDET, joiden rujo ja raju rappaus on noteerattu aina Saksaa ja USA:ta myöten. Toinen kerros tarjoaa ensimmäisenä kuultavaksi uudemman hardcore-ryhmän Oulun suunnalta. nokkelan nimen valinneen Kansan TurvaMusiikkiKomission eli KTMK:n. Rankkoja aloitusbändejä seuraavat nopeaa ja hyvin tanssittavaa rock Yi rollia soittavat CARTOON ROCKERS ja BACKSL1DERS pääkaupunkiseudulta. Edellistä voidaan luonnehtia "Suomen Rämöiksi", jäiPaikkoja avoinna SYLssa Keskustelua tarvitaan. Ihmisiä etsitään. Kyse on Suomen ylioppilaskuntien liiton jaostopaikoista. Laajennetut jaostot kaipaavat ihmisiä keskustelemaan ja pohtimaan syntyjä syviä kuluvan vuoden toiminnan luotsaamiseksi. Jaostot kokoontuvat noin kerran kuussa. Kasvatusja tiedejaosto keskittyy korkeakouluja tiedepolitiikan kysymyksiin. Tärkeimmät kuluvan vuoden kysymykset tältä alalta ovat korkeakoulujen kehittämislain uudistaminen, syksyn korkeakoulukonferenssin valmistelut sekä vuoden 1986 kansainvälisen korkeakoulukonferenssin valmistelut. Ulkoasiainjaosto hoitaa SYL:n kansainvälisiä yhteyksiä ja kehitysyhteistyötä ja rauhantyötä. Tärkeitä kysymyksiä tänä vuonna ovat kehitysyhteistyökeräys. maailmanfestivaalit, taksvärkki ja pohjoismainen jäsenyhteistyö. Opintososiaaliseen jaostoon kuuluvat opiskelijoiden sosiaaliset kysymykset. Vuoden aikana paneudutaan opiskelijoiden asunto-ongelmiin, tutkimustoimintaan ja op ; ntotukiremonttiin. Järjestöa tiedotusjaoston tehtäväkenityän kuuluvat yhteydenpidot jäsen-ym. järjestöihin. Vuoden ohjelmassa on mm. naiskysymyksiä pohtiva seminaari ja tiedotusja yhteydenpitotoiminnan roima parantaminen. Jos olet kiinnostunut em. asioista lähetä vapaamuotoinen hakemuksesi SYL:oon, osoite Mannerheimintie 5 C 4. krs, 00100 Helsinki, 6. 2. 1985 klo 16 mennessä. Lisätiedusteluja ottaa vastaan pääsihteeri Jaana Palojärvi puh. 90-661 8 5 1 . kimmäiselle on taas tarjottu Hurriganesien manttelia. Perjantai-illan päättävät BAD S1GN ja HEFTY LOAD. molemmat liian vähän huomattuja ammattiryhmiä. Lauantain musiikkitarjonta on hieman kevyempää, tanssittavaa rockia kuitenkin. Aloitusryhminä kuullaan ANKARAA Tampereen suunnalta ja keuruulaista kitarabändiä KOKOONPANOA. Molemmat ovat vielä tuiki tuntemattomia mutta sitäkin lupaavampia. Takavuosien Rock-SM ympyröistä ovat tuttuja voittaja 22 PISTEPIRKKO ja vuoden takainen kolmonen CLIFTERS. Piristävä ilmiö kakskakkonen tekee uutta tulemistaan entistä rokkaavimmin kuvioin. Clifters on erikoistunut nykyään vähemmän harrastettuun 60-luvun mersey-beatiin, jota se tekee maulla ja taidolla. Päätösbändeinä kuullaan raahelaista, kaikilta tahoilta kehuttua, poikkeuksellisen valmista tulokasta STALKERIA sekä harvoin ja valitusti keikkailevaa SIG1Ä, jonka uutuusbiisit ovat järjestään hittejä erilaisiin mittareihin. Kesäfestivaaleista poiketen on JYROCK:issa kumpanakin iltana vielä jamimahdollisuus vauhtiin päässeille. Kahdesta kerroksesta huolimatta tilaa on vain 400 ensimmäiselle pääsylipun lunastaneelle. Lippuja (40 mk/ilta) saa ennakkoon Travelasta. KUOLEVAN JÄRJEN K R I T I I K K I Kuusi luentoa Marlin Kusch Vuoden 1985 voi aina panna järjestykseen: NAISTEN RAUHANKALENTERI, mutta myös jättää huomiotta: TAIDEHALLI 84/POSTKULTTUURl. Musiikin avaraan maailmaan voi heittäytyä kahta kautta: DAHLHAUS |a REMU ovat laatineet omat musiikin estetiikkansa. Vuoden huippu on tietysti se, että vuoden ensimmäinen JYYMI julkaisusarjan julkaisu on Ilmestynyt: MARTIN KUSCH, KUOLEVAN JÄRJEN KRITIIKKI. Tärkein on kulienkin tassi: Kampus-kirjan valikoima el ole suuri, mutta siinä on ulottuvuutta Kompostikäymäläoppaasta Politiikan teorian klassikoiden kautta Johdatukseen tähtitieteestä. Eli: maailma on hallussa. ALOHAI AMPUS IRJA Lozzin alakerta, avoinna ma—pe 10—15 Risti Ruutuun! OPISKELiJAPASTORI ARVI TUOMI on tavattavissa varmimmin ti—pe klo 1 — 1 2 P-talon alakerrassa (läpikulkukäytävän varrella), p. 291 211/2906. Voit ottaa yhteyttä myös kotinumeroon 254 082. HYVAA OPISKELUVUOTTA 1985 Jatketaan edelleenkin yhteistyötä hiusasioiden merkeissä. KORTEPOHJAN KAMPAAMO IRJA AHOLAINEN OSTOSKESKUS puh. 252415 TERVETULOA Tuula, Anne, Birgitta ja Irja XVII Työväen kulttuuritapahtuma JYVÄSKYLÄN TALVI 85 26. 1.—10. 2. 1985 • Työväenkulttuuri vastakulttuurina — valtakunnallinen työväenperinnetapahtuma 2 6 . 2 7 . 1. 1985. Paikka: Jyväskylän Työväentalo, A-sali. • Toimintaoikeus työpaikalla — kansalaisoikeus -kongressi 2.— 3.2.1985. Paikka: Jyväskylän yliopisto, liikunnan laitos. • Raha ja valta -seminaari 9. 2. 1985. Paikka: Jyväskylän kaupunginkirjasto, Minnansali. K O N S E R T I T La 26. 1. klo 20.00 Jyväskylän yliopiston juhlasali. Työväenmusiikin toivekonsertti • Solisteina Sinikka Sokka ja Eino Grön • Jyväskylän Talviorkesteri, joht. Jyrki Heikkilä. Liput 30 ja 25 mk. Su 3. 2klo 19.30 Jyväskylän ammattikoulu. Talven sinfoniakonsertti • Savonlinnan Oopperakuoro • Jyväskylän kaupunginorkesteri, joht. kapellimestari Kyösti Häätänen. Liput 20 ja 10 mk. Ma 4. 2. klo 18.00 ja 21.00 Jyväskylän kaupunginteatteri. Oli kuu oli ilta -rockhappening. Nuorisomusiikkia 50-luvulta nykypäivään • Vesa Enne, Muska, Eero, Jussi ja The Boys, Pate Mustajärvi ja Popeda • Ohj. Risto Nykänen. Liput 40 mk. Ke 6 . 2 . klo 19.00 Taulumäen kirkko. Epäilijän messu »Jaakko Löytty yhtyeineen • Musica-kuoro. Liput 30 mk. La 9. 2. klo 19.00 Jyväskylän ammattikoulu. Kalevainen (kantaesitys) Kalevalan juhlavuoden konsertti • Koiton laulu, joht. Antti Äärimaa • Helsingin Helkanuoret " H u i t u k a t " • Karelia-yhtye, joht. Seppo " P a r o n i " Paakkunainen. Liput 40 mk. Su 10. 2. klo 19.00 Jyväskylän yliopiston juhlasali. Kamarikonsertti • Varsovan kamariorkesteri, joht. Miroslavv Lawrynowicz • Soi. Krystyna Makowska (piano). Liput 30 mk. Liput: Travela, Musiikkitalo, Centrum (puh. 615 160). T E A T T E R I A , T A N S S I A , L A U S U N T A A Ma 29. 1. klo 19.00 Jyväskylän yliopiston juhlasali. Tikkurilan Carmen • Tanssiteatteri Raatikko. Liput 25 mk. Ti 3 . 1 . klo 19.00 Jyväskylän työväentalo. A-sali. Huone • Tanssiteatteri Raatikko. Liput 25 mk. Pe 1.2. klo 19.00 Huoneteatteri. Cabaret (ensi-ilta) • J y v ä s k y l ä n Huoneteatteri. Liput 40 mk. La 2. 2. klo 13.00 Alvar Aalto museo. Taulumannekiini. • Tanssitaiteilija Reijo Kela. Liput 10 mk. Su 3. 2. klo 13.00 Alvar Aalto -museo. Tanssia teille Suomen kansa • Tanssitaiteilija Reijo Kela. Liput 10 mk. Ti 5 . 2 . klo 18.00 ja 21.00 Jyväskylän kaupunginteatteri, PN. Riisuminen • Tampereen Työväen Teatteri. Liput 50 mk. Ti 5. 2. klo 19.00 Jyväskylän työväentalo, A-sali. Työväen teatteriiltamat • Varttitunti enkelin seurassa (ensi-ilta) Jyväskylän Työväenteatteri • Musiikkiesityksiä. Liput 20 mk. To 7. 2. klo 19.00 kaupunginkirjasto, Minnansali. Äidin kasvot lausuntailta • Vellamo Mattila. Liput 20 mk. Pe 8. 2. klo 19.00 Huoneteatteri. Cabaret • Jyväskylän Huoneteatteri. Liput 40 mk. Työväenopisto, näyttämösali klo 19.00. Kyllä Anna auttaa (ensi-ilta) • VR:n Näyttämö. Liput 20 mk. La 9. 2., su 10. 2. klo 13—15 Alvar Aalto -museo. Unohdettu huone • Tanssiteatteri Hurja Ruuth. Myymme KALUSTEET, HELLAT, JÄÄKAAPIT, KIRJAT yms. TOSI EDULLISESTI. OSTOJA MYYNTILIIKE KEIJO HURMERINTA G u m m e r u k s e n k a t u 5, p u h . 6 1 8 5 6 5 j a 6 1 4 7 6 6 Suomen ylioppilaskuntien liitto julistaa haettavaksi JAOSTOPAIKAT kasvatusja tiede-, ulkoasiain-, opintososiaalipoliittisessa ja järjestöja tiedostusjaostossa. Hakijoilta edellytetään asiantuntemusta, kiinnostusta ja kokemusta kyseisillä aloilla. Vapaamuotoiset hakemukset tulee toimittaa S Y L o o n , osoite Mannerheimintie 5 C 4. krs, 00100 Helsinki, 6. 2. 1985 kello 16.00 mennessä. Lisätietoja saa pääsihteeri Jaana Palojärveltä puh. 90-661 851. JYVÄSKYLÄN YLIOPPILASLEHTI • Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu • Toimitus Keskussairaalanne 2 40600 Jyväskylä, puh. 617 288 D Päätoimittaja Harri Uusitorppa. Toimittajat Markku Kekäläinen, Heikki Tunkkari • Ilmoituspalvelu Kari Johansson, Mika Molander Siljonkuja 1 D 40600 Jyväskylä, puh. 617 599 • Toimistosihteeri ja taloudenhoitaja Paula Rouhiainen puh. 252 211/2113 D Pankit KOP-Mattila Keski-Suomen Sp, SYP-Jyväskylä Kauppakatu 3, Nisulan Op, postisiirtotili TA 74517-4 • Tilaushinnat koko vuosi 80 markkaa, puoli vuotta 40 markkaa • Ilmoitushinnat tekstissä 2,75, etusivulla 3,85, takasivulla 3,50, värilisä 0,63, määräpaikkalisä 0,65. D Ilmestyy 20 kertaa vuodessa. • Osoitteenmuutokset toimitukseen tai taloudenhoitajalle. ISSN 0356-7362 Seuraava numero ilmestyy 6.2. Lehteen tarkoitettu aineisto toimitukseen viimeistään ilmestymistä edeltävänä perjantaina. Jämsässä 1985 — Jämsän Lehti Oy
• 16 YLIOPPILAIDEN TERVEYDENHOITOSÄÄTIÖ 1984 — 85 JYVÄSKYLÄN TERVEYDENHOITOASEMA Keskussairaalanne 4, 40600 Jyväskylä 60 Puhelin 213011 (vaihde) Terveydenhoitoasema on avoinna lukukausien aikana (ei lauantaisin). Kesän toiminnasta ilmoitetaan erikseen ylioppilaslehdessä ja ilmoitustauluilla. Lakisääteiset keuhkokuvaukset (laki 142/58): Kuvaukseen osallistumisvelvollisuus: — Toisena tai myöhempänä lukuvuotena ilmoittauduttaessa tai uudelleen läsnäolevaksi kirjoittauduttaessa tulee opiskelijan osoittaa käyneensä kerran keuhkotarkastuksessa. S A I R A A N H O I T O Puhelin 213093 ja 619995. Sairaanhoitaja (käynti maksuton) ma—pe klo 8.00— 16.00. Yleisja erikoislääkärit ajanvaraukset yllämainittuina aikoina. Yleislääkärin käynti on maksuton. Erikoislääkärin käyntimaksu 5 mk. H A M M A S H O I T O Ajanvaraukset (ma—pe klo 8—16) joko puhelimitse 213011 tai henkilökohtaisesti. Käyntimaksu mk 50. Ensimmäisen vuoden opiskelijat voivat tulla hakemaan ajan maksuttomaan hammastarkastukseen välittömästi. M I E L E N T E R V E Y S T Y Ö Neuvontapsykologi, terapiapsykologit ja psykiatri, vastaanotot Hämeenkatu 3. Ajantilaus klo 9.00—11.00 ja klo 12.00—15.00. Puhelin 619852. Yksilöterapia 10 mk Neuvonta maksutonta T E R V E Y S T A R K A S T U K S E T Ensimmäisen vuoden opiskelijat kutsutaan terveystarkastukseen henkilökohtaisesti. Mikäli osoitteenne on muuttunut yliopistoon ilmoittautumisenne jälkeen, niin ilmoittakaa siitä välittömästi terveydenhoitoasemalle joko kirjallisesti tai puhelimitse 213011/16. Näin varmistatte kutsun saannin. Oppilaitokseesi läsnäolevaksi ilmoittautuneena ja opetusministeriön vahvistaman terveydenhoitomaksun (65 mk lukukausi) maksaneena sinulla on oikeus käyttää ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) kaikkien terveydenhoitoasemien palveluksia. Ota ylioppilaskuntakortti, kuitti tai todistus terveydenhoitomaksun maksamisesta sekä sairausvakuutuskortti mukaan terveydenhoitoasemalle. JYVÄSKYLÄN KAUPUNGINTEATTERI Kevään ensimmäiset ensi-illat nuorisovuoden alkaessa: 2 3 . 1 . 85 klo 18.15 (kantaesitys) p i e n e l l ä näyttämällä • HIEKKAPRINSESSA JA KEITAAN AARRE n u k k e n ä y t e l m ä Kirj. P i r k k o J a a k o l a O h j . , l a v a s t u s , puvut j a nuket Rainer K a u n i s t o M u s i i k k i J y r k i H e i k k i l ä 3 1 . 1 . 8 5 klo 19.00 suurella näyttämöllä > ROBIN HOOD Kirj. David N e i l s o n O h j . J a r m o I n k i n e n L a v a s t u s T i m o M a r t i n k a u p p i P u v u t Kaija S a l a s p u r o M u s i i k k i J y r k i H e i k k i l ä Ohjelmistossa lisäksi: S u u r i n ä y t t ä m ö ' ETTE VOI OTTAA SITÄ MUKAANNE • KULTAINEN VASIKKA < KIRSIKKAPUISTO • IRMA LA DOUCE m u s i k a a l i Pieni n ä y t t ä m ö • HYVÄÄ YÖTÄ, ÄITI > "MINUNKIN SISÄLLÄ S O I " l a u l u o h j e l m a • HEVONEN e q u u s i ROUVA DULSKAN MORAALI L i p p u m y y m ä l ä : t i — p e 14—19.15. la—su 12—19.15, ma sulj. P u h . 294 990 suuri näyttämö, p u h . 294 991 pieni näyttämö. Sanomain toimittajakoulun 11. kurssi alkaa 6. 5. 1985 Toivotko tulevasi toimittajaksi Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu aloitti toimintansa 1967. Tähän mennessä koulusta on valmistunut 208 toimittajaa. Etsimme lehtialasta kiinnostuneita nuoria, jotka haluavat oppia kirjoittamaan luettavaa ja luotettavaa tekstiä oman maan ja maailman ihmisistä, ilmiöistä ja tapahtumista. Toimittajan työ on myös tiedon hankintaa ja arviointia, toisten tekemän tekstin ja kuvan kriittistä käsittelyä. Toimittajiksi aikovien lisäksi oppilaiksi otetaan myös uutiskuvaajiksi ja kuvatoimittajiksi pyrkiviä. Koulussa ei silti ole linjajakoa, vaan kaikille annetaan sama toimittajan peruskoulutus. Kurssi kestää 20 kuukautta. Journalismin ohella opetusohjelmaan kuuluvat suomalaisen yhteiskunnan toiminta ja Kansainväliset kysymykset. Luokkaopetuksen lisäksi opetus sisältää ohjattua ja valvottua harjoittelua Sanoma Osakeyhtiön lehtien toimituksissa. Koulutusta valvoo ammattikasvatushallitus. Toimittaiakouluun valitaan ensisijaisesti 20—28 -vuotiaita harkintakykyisiä, vireitä nuoria, jotka hallitsevat kirjallisen ilmaisun. Koulussa menestyminen edellyttää ylioppilastasoista tietopohjaa. Kouluun otetaan noin 20 oppilasta. Oppilaat saavat kouluajalta palkan ja vuosiloman. Kirjallinen harioittelusopimus ei sido osapuolia yli koulutusajan. Kurssin hyväksyttävästi suorittaneet saavat todistuksen. Kurssi alkaa esiharjoittelulla, joka on vielä valinnan molemminpuolinen tarkistusvaihe. Kouluun lopullisesti hyväksytyt aloittavat opiskelun heinäkuussa 1985. Kurssi päättyy joulukuussa 1986. Koulun lomakkeelle laaditut hakemukset mahdollisine työnäytteineen, joita ei palauteta, on lähetettävä 31. 1. 1985 mennessä osoitteeseen Sanoma Osakeyhtiön toimittajakoulu, PL 240, 00101 Helsinki 10. Tieto esiharjoitteluun hyväksytyistä julkaistaan Helsingin Sanomissa 4. 4. 1985. Hakemuslomakkeita saa Helsingin Sanomain asiakaspalvelukonttoreista tai kirjeitse toimittajakoulun toimistosta (osoite yllä, puh. 90-1222 411). Lisätietoja antavat toimittajakoulun johtaja Antero Okkonen, pun. 90-1222 410, ja assistentti Olli Ainola, puh. 90-1222 413. SANOMA OSAKEYHTIÖN TOIMITTAJAKOULU KESKISUOMALAINEN OPISKELIJAHINTAAN 2 kk 67:3 kk 90:4 kk 119:O p i s k e l i j a t i l a u k s e n v o i t t e h d ä v a i n ajalle 1 . 9 . 3 1 . 5 . Oppilaitoksen n i m i Tilauksen alkamispäivä Sukunimi E t u n i m i * Lähiosoite ^ Posti no Postitoimipaikka ^ T I L A A J A N ALLEKIRJOITUS Tilaus alkaa Tilaajatunnus Tilaus päättyy Jakelutapa T Kimppu Nippu Uusi "1 Maksutapa T Hinta mk Ta no n M OL Käsittelijät Keskisuomalainen maksaa postimaksun Voidaan lahetlaa postimerkit! omana kaikista pohjoismaisia V A S T A U S L A H E T Y S J K L 10 LUPA 6 6 KESKISUOMALAINEN PL 159 40101 JKL 10