NUMERO 8/2013 Pertti Vuorio Karhean kaunis kirja Koverharista Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Pertti Vuorio palkittiin viime keväänä kirjastaan, joka kertoo Koverharin raudan- ja teräksentekijöistä. Sivut 8–9 Punainenkaan lanka ei kadonnut Turun liikuntapäivän virkkuuviestissä. Tuomaripa olikin Suomen Punaisesta Rististä. Virkkuviestikin lajina Turun liikuntapäivillä Puunaisen Ristin vapaaehtoisista löytyi pätevää tuomarointiapua, kun Turun liikuntapäivän virkkuuviestin tulokset piti ratkoa. Ja mikä ettei, kuuluuhan SPR:n arvoihin inhimillisyyden lisäksi tasapuolisuus ja puolueettomuus, kuten liivikin kertoo. Virkkuuviesti oli lajiuutuus tapahtumassa, jonka Eläkeläiset ry järjesti yhdessä kumppaniensa kanssa Turun Kupittaalla. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, samanlainen tapahtuma järjestetään ensi syksynä Jyväskylässä. Sivu 21 Matti Virtanen. Eläkeläiset ry toivottaa rauhallista joulua ja onnellista uutta vuotta! Tänä vuonna olemme lahjoittaneet joulukorttirahan Suomen Punaisen Ristin Hyvä joulumieli -keräykseen. Eläkeläiset ry:n toimisto on kiinni 24.–26.12.2013 ja 31.12.2013–1.1.2014 Pitkä pesti Kaarina Eläkeläiset ry täytti 40 vuotta. Matti Virtanen oli puolet siitä ajasta yhdistyksen puheenjohtajana. Sivut 40–41 Tuhdisti tervehdyksiä Eläkeläinen-lehti kiittää kaikkia joulutervehdysten kerääjiä ja tervehtijöitä. Sivut 22–39
2 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN T Eläkejärjestelmä avoimeksi ja yhtiöiden lähipiirikaupat julkisiksi yöeläkeyhtiöiden ja -laitosten johdon toistuva kompurointi julkisuudessa syö eläkeyhtiöiden uskottavuutta ja luottamusta eläkejärjestelmään. Kyse ei ole eläkeyhtiöiden julkisuuden hallinnan pettämisestä, vaan paljon vakavimmista rakenteellisista ongelmista yhtiöiden toiminnassa, hallinnossa ja niiden valvonnassa. Julkisuuden ryöpytyksessä ovat useaan kertaan olleet niin työeläkeyhtiöiden johdon muhkeat palkat, bonukset ja sivutulot, räätälöidyt eläke- ja muut työsuhde-edut kuin myös yhtiöiden johdon lähipiirikaupat ja hallinnon sidonnaisuudet. Ryöpytys ei ole rajautunut yksin yhtiöiden palkkajohtajiin, vaan osansa siitä ovat saaneet myös yhtiöiden hallinnon jäsenet. Tuorein kohu käytiin Kuntien eläkevakuutus Kevan ympärillä. Julkisuuden synnyttämän epäluottamuksen seurauksena toimitusjohtaja Merja Ailus joutui jättämään paikkansa. Lähtiessään hän kuittasi runsaan 300 000 euron erorahan eläkelaitokselta. Ailuksen tapauksessa kyse ei ole vain teknisesti virheellisesti hoidetuista ja johdolle etua tuottaneista palkitsemisista, vaan palkitsemisen mittasuhteiden hämärtymisestä. Perinteisesti Kevan hallituksen ja toimivan johdon välit ovat olleet poikkeuksellisen kiinteät. Hallituspaikka on ollut tie eläkelaitoksen johtajaksi. Näin oli Ailuksenkin kohdalla. Hallituksen jäsenet ovat vuorollaan palkinneet eläkeyhtiön johtajia runsas- kätisesti, selvästi yli huippuvirkamiesten työsuhteiden tason. Lakisääteistä tehtävää monopoliasemassa hoitavan julkisen eläkelaitoksen johdolle ei pidä mittavan rahapalkan päälle kuulua enää miljoona-asunnot eivätkä loistoautot. Perusteluksi ei sovi, että Kevan johdon palkkaedut ovat kaukana yksityisten eläkevakuutusyhtiöiden johdon työsuhde-eduista. Yksityisten työeläkeyhtiöidenkin sijoitusvarallisuus on peräisin lakisääteisistä eläkemaksuista ja yhtiöt hoitavat lakiin perustuvaa eläkkeiden hallinnointia. Yhtiöiden hallinnoimat eläkevarat ovat yksiselitteisesti tarkoitettu lakisääteisten eläkkeiden maksamiseen eivätkä eläkeyhtiöiden johdon ylimitoitettuihin etuihin. Ailukselle kertyi vuoden 2012 eläkejohtajan työstä ansioita bonuksineen yhteensä 285 000 euroa. Vastaavasti Varman toimitusjohtaja Vuorian työ arvostettiin 757 000 ja Ilmarisen Sailaksen 612 000 euroon. Lisäksi Vuorian kukkaroa paisutti Ailuksen vuosiansion suuruiset palkkiot pörssiyhtiöiden hallituspaikoista. Keväällä 2012 julkisuuteen nousseet Ilmarisen ja Varman johdon sisäpiirikaupat ja asuntojärjestelyt pakottivat eläkejärjestelmän toimintaa valvovan sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikon ja maan hallituksen ryhdistäytymään. Työeläkevakuutusyhtiöitä koskevan lainmuutoksen valmistelu laajennettiin koskemaan yhtiöiden johdon muita hallitusjäsenyyksiä ja eturistirii- Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Muistatte varmaan, että järjestömme osallistui kehitysmaan vanhusten auttamiseen järjestämällä keräyksen Chilen mapuche –intiaaniheimon vanhusten hyväksi. Keräys toteutti sellaista kansainvälistä yhteisvastuuta, jota me haluamme arvojemme pohjalta edistää. Suomalais-ruotsalaisen suuryrityksen Stora Enson toiminta on myös entistä kansainvälisempää, mutta kokonaan toisella tavalla. Toimillaan niin meillä Suomessa kuin muualla maailmassa yhtiö toteuttaa omaa näkemystään globalisaatiosta. Näillä kahdella näkemyksellä on ero kuin yöllä ja päivällä. Suomessa Stora Enso on järjestänyt useammalle paikkakunnalle, viimeksi Kemijärvelle, melkoisen ongelman lopettamalla sieltä kannattavan sellutehtaan. Samalla se toimii aktiivisesti mm. Etelä-Amerikassa yhdessä sikäläisten suuryritysten kanssa. Ystäväni, kirjailija Antti Tuuri kirjoitti viimeksi ilmestyneeseen Ydin-lehteen (3/2013) mielenkiintoisen artikkelin, joka osoitti, millä tavoin yhtiön toiminta sivuaa myös meil- le tutun mapuche-kansan kohtaloa. Suhtautumisessa juuri tähän kansaan kulminoituu kahden globalisaatiota koskevan näkemyksen ero. Stora Ensossa Suomen valtio on suurin omistaja ja sen lisäksi myös meille eläkeläisille tärkeä Kansaneläkelaitos omistaa siitä osan. Globaaliksi, maailmanlaajuiseksi yhtiöksi kehityttyään se on siirtänyt tuotantoaan ”synnyinseuduiltaan” kehitysmaihin eli nykykielellä kehittyviin maihin, pienempien palkkojen ja alhaisempien kustannusten alueille. Samalla se voi toimia siellä vapaammin vailla niitä ympäristö- ja yhteiskuntavastuuseen liittyviä rajoituksia, joita se kohtaa kehittyneissä maissa. Uruguayssa yhtiö omistaa yhdessä chileläisen Arauco-yhtiön kanssa 225 000 hehtaaria maata, jolla se viljelee geenimuunneltua, nopeasti kasvavaa eucalyptus-puuta. Se on käynnistämässä kumppaninsa kanssa Montes del Platan selluloosatehdasta, jonka vuosituotanto on 1,3 milj. tonnia sellua. Yhtiö solmi Uruguayn hallituksen kanssa salaisen tatilanteiden ehkäisyä. Lainmuutoksen valmistelu tehtiin yhteistyössä työmarkkinaosapuolten kanssa. Ministeriön lakiluonnos sisältää myönteisiä asioita ja toteutuessaan se edistää työeläkeyhtiöiden toiminnan julkisuutta ja läpinäkyvyyttä. Luonnokseen ei ole kuitenkaan sisällytetty alaa valvovan Finanssivalvonta Fivankin aiemmin vaatimaa velvoitetta lähipiirikauppojen julkistamista. Myös sosiaali- ja terveysministeriö esitti aiemmin, että eläkeyhtiön ja muun johdon osakekaupat pitää julkistaa. Nyt ministeriö on valmistellut luonnoksen lakiesitykseksi, josta tämä oleellinen asia puuttuu. Helsingin Sanomien (5.11.) tiedon mukaan työeläkejohtajien osake- ja lähipiirikauppojen julkistamisen sisällyttäminen lakiluonnokseen kaatui Elinkeinoelämän keskusliito EK:n vastustukseen. Palkansaajajärjestöt eli SAK, STTK ja Akava olisivat halunneet julkistaa kaupat. Maan hallitukselta pitää nyt edellyttää ryhtiä muuttaa lakiluonnosta niin, että eduskunnalle annettavaan lakiesitykseen sisällytetään velvoite julkistaa kaikki työeläkeyhtiöiden lähipiirikaupat. Mikäli hallitus jää asiassa hampaattomaksi ja suostuu työnantajapatruunoiden veto-oikeuteen, on eduskunnalta syytä odottaa jämäkkyyttä toteuttaa nämä eläkejärjestelmän avoimuuden kannalta välttämättömät muutokset. Lain tavoitteita eläkejärjestelmän läpinäkyvyyden ja avoimuuden lisäämisestä tukisi myös eläkkeensaajien edustus eläkeyhtiöiden hallintoneuvostoissa, kuten Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry ja sen jäsenjärjestöt ovat vaatineet. Iloa ja vireyttä vuoteen 2014 L ämmin kiitos kuluneesta toimintavuodesta järjestön kaikille jäsenille ja ystäville sekä kaikille toiminnassamme mukana olleille ja sitä tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana ovat jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu yhdistysaktiivien vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Yhteinen toimintamme jatkuu hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Mapuche-kansa ja globalisaation vaihtoehdot sopimuksen. Sopimuksella se sai luvan toimia erityisellä vapaakauppa-alueella, jossa yhtiö voi toimia verokarhun kämmenen ulottumattomissa. Uruguayn valtio sitoutui sopimukseen myös siltä varalta, että poliittiset voimasuhteet muuttuvat, ja valtio sitoutui korvauksiin, jos muutokset johtaisivat sopimuksesta poikkeamiseen. Ja sitten, mikä mielenkiintoista: Stora Enson yhtiökumppani Arauco on tunnettu yleisesti siitä, ettei se pahemmin piittaa laeista eikä aiheuttamistaan mittavista ympäristövahingoista. Etelä-Amerikassa yhtiö tunnetaan Chilen suurimman alkuperäisväestön, Mapuche intiaanien, maiden anastamisesta ja brutaalista väkivallasta maiden anastamista vastustavia Mapuche kansan jäseniä kohtaan. Stora Enson ja Araucon yhteisyrityksen toiminta ei näytä juuri sen paremmalta. Geenimuunneltu eucalyptus kasvaa vuodessa viiisimetriseksi ja viidessä vuodessa 25 metriä korkeaksi. Se imee tehokkaasti maaperän vesivarat ja ravinteet. Ja jos ja kun sellua ei aikanaan enää tehtaan markkina-alueella tarvita, tehdään tehtaalle samoin kuin Kemijärvellä ja moniaalla muualla: tehdas hylätään ja jätetään jäljelle raiskattu maa ja köyhä kansa. Ellei tämä ole siirtomaapolitiikkaa, niin mikä sitä on. Mapuche-kansan kohteluun tiivistyvät ne tavat, joilla tämän päivän globalisaatio ymmärretään. Yhtäällä se käsitetään, kuten Stora Enso kumppaneineen, kaikkien rajojen ja pidäkkeiden poistamisena voitontavoittelulta. Globalisaatio voitaisiin ymmärtää myös toisin: sosiaalisen vastuun laajenemisena globaalille tasolle. Tämän ymmärryksen pohjalta järjestömme on toiminut pyrkiessään tukemaan mapuche kansan vanhuksia. Sama arvopohja on ollut myös Parasta Lapsille ry:llä, kun se on tukenut saman kansan lapsia. Järjestöjemme arvomaailmassa on kansainvälinen solidaarisuus keskeinen arvo. Siksi meille on alusta alkaen ollut selvää, että haluamme edistää sellaista globalisaatiota, joka toteuttaa kansainvälistä solidaarisuutta.
Nro 8 joulukuu 2013 – 3 ELÄKELÄINEN Timo Typpö vuoden eläkeläiseksi Espoossa Piikkarit-palkinnon sai Suunnistusliiton puheenjohtaja Kirre Palmi ja tunnustuspalkinnon Eva Rönkkö (oik.). Kuva: Tiina Rajala. Eläkeläiset ry:n Eva Rönkkö sai tasa-arvotyön tunnustuspalkinnon: Maahanmuuttajien asema tunnustetaan puheissa, mutta käytäntö raahaa jäljessä – Maahanmuuttajien asema Suomessa on kaksijakoinen. Heille tunnustetaan tasa-arvo puheissa, mutta käytäntö niin liikunta- kuin muidenkin palvelujen järjestämisessä laahaa pahasti jäljessä, sanoo Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö. Opetus- ja kulttuuriministeriö palkitsi Rönkön liikunnan tasa-arvon edistämisestä Piikkarit-tunnustuspalkinnolla. Kulttuurija urheiluministeri Paavo Arhinmäki luovutti Piikkarit-palkintolautakunnan esityksestä myönnetyn tunnustuksen Rönkölle marraskuun puolivälissä. Urheiluopisto Kisakeskuksen maahanmuuttajanaisten vertaisohjaajakoulutuksissa ja on pyrkinyt laajemminkin edistämään monikulttuurisuusteemaa liikunnan alan koulutuksessa.?? Kunnat aktiivisemmiksi Liikkeelle paneva voima Rönkkö sai palkinnon järjestelmällisestä ja vaikuttavasta työstä maahanmuuttajanaisten ja ikääntyvien maahanmuuttajien terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi liikunnan avulla. Hän on työskennellyt eri organisaatioissa liikuntaryhmien vetäjänä, kouluttajana sekä lukuisissa yhteyksissä asiantuntijana. Eläkeläiset ry:n Palkintolautakunnan mukaan Eva Rönkkö on tehnyt työtään suurella sydämellä. Kuvassa hän vetää taukojumppaa Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä -hankkeen liikuntaseminaarissa syksyllä 2012. maahanmuuttajahankkeissa hän on työskennellyt vuodesta 2007. Rönkkö on palkintolautakunnan mukaan ollut liikkeellepaneva voima myös Rönkkö toivoo kunnilta aktiivisempaa otetta erityisesti ikääntyneiden maahanmuuttajien palvelujen järjestämisessä. – Se on ryhmä, joka helposti jää huomaamatta palveluja järjestettäessä, vaikka maahanmuuttajat nykyään jo yleensä tunnistetaan ja tunnustetaan tasa-arvoisiksi sekä valtion että kuntien erilaisissa ohjelmissa ja strategioissa, siis puheen tasolla. – Meidän keskuudessamme on myös ikäihmisiä, jotka eivät ulkonäöltään erotu maahanmuuttajiksi, mutta jotka eivät kuitenkaan osaa käyttää palveluja ilman opastusta ja tukea. Tällaisia ovat muun muassa inkeriläiset paluumuuttajat, joita on Suomessa useita kymmeniä tuhansia, Rönkkö sanoo. Rönkkö sanoo silmiensä avautuneen, kun hän Virosta muutettuaan opetti liikuntaa uussuomalaisille Helsingin kaupungin liikuntavirastossa. – On todella paljon meille liikuntaihmisille itsestään selviä asioita, jotka tuntuvat muualta tulleista vierailta. Keveältä hanketyöltä tuntunut hanketyö muuttuikin pitkän matkan juoksuksi ja sitten ultramaratoniksi. – Nyt seitsemättä vuotta Eläkeläiset ry:ssä monikultuurisuustyötä tehneenä on alkanut kirkastua, että tässä työssä ei ole maalia. Paikallakin merkitystä Piikkari-palkinnot jaettiiin Valtakunnallisen liikuntaja urheiluorganisaatio Valon toimitiloissa. Silläkin oli erityinen merkitys. – Suunnistaja-lehti haastatteli vuonna 1991 minua Eestin hiihtosuunnistusmaajoukkueen jäsenenä tämän talon edessä. Talo edusti minulle suomalaista urheiluelämää. En olisi voinut kuvitellakaan, että jonakin päivänä saan täällä tällaisen tunnustuksen, Rönnkö sanoo. (P.I.) Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n monitoimimies Timo Typpö on valittu vuoden 2013 eläkeläiseksi Espoossa. Vuoden Espoon eläkeläisen valitsee Espoon Eläkeläisten Keskusliitto ry, joka halusi valinnallaan muistaa nimenomaan tavallista rivijäsentä, jonka pyyteetön toiminta on tuottanut iloa ja hyötyä ikäihmisille. Timo Typpö on esimerkillisellä tavalla edistänyt ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämistä ja mielekkään elämän säilyttämiseen liittyviä tavoitteita, valitsijat totesivat. Timo Typöllä on ollut tärkeä osa Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n kotisivujen luomisessa ja ylläpitämisessä. Timo on perehdyttänyt jäseniä tietotekniikkaan. Sen ansiosta yhdistyksen jäsenten tietotekniikan käyttö on yleistynyt. Timo Typpö vetää yhdistyksessä myös musiikkiin liittyviä harrastusryhmiä. Hän perusti muutama vuosi sitten yhdistyksen ELMUSKA-kerhon. Se on synnyttänyt yhteislaulua ja karaokea sekä pienimuotoista kuoro- ja orkesteritoimintaa. Hän on osallistunut eri kokoonpanoissa moniin tapahtumiin ja siten tuottanut iloa laajemmaltikin, valintaa perusteltiin. Liikunnasta voimaa seminaarit keväällä Ikäihmisten liikunnan toimenpideohjelma järjestää ensi vuonna alueseminaarit teemalla Liikkeellä voimaa vuosiin. Eläkeläiset ry on mukana hankkeessa yhteiskumppanina. Nyt on tiedossa seminaaripaikkakunnat ja päivät. Seminaareista kerrotaan tarkemmin järjestön ensimmäisesäs yhdistyspostissa keväällä. Seminaarit ovat seuraavasti: 17.3. Tampere, Juvenes kokouskeskus 29.4. Oulu, AVI:n rakennuksen kokoustilat 6.5. Joensuu, Tiedepuisto 14.5. Vantaa, Heureka 16.9. Turku, Paikka avoin 2.10. Rovaniemi, Lapin AVI:n juhlasali
4 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Pirkanmaan Omaishoitajat ry:n Hoito-Veljet -hanke onnistui hyvin Suurin osa miesomaishoitajistakin tukien ulkopuolella S uomessa noin 300 000 kansalaista pitää päivittäin huolta läheisistään., joilla on vaikeuksia selvitä yksin arjessa. Tällä hetkellä omaishoidontukea saa 40 000 omaishoitajaa, eli suurin osa ympärivuorokautisesti henkisesti ja fyysisesti raskasta sekä erittäin vastuullista hoivatyötä tekevistä omaishoitajista on kaikkien tukien ulkopuolella. Sitran selvityksen mukaan omaishoitajien vapaaehtoistyön ansiosta vuosittain säästyy yhteiskunnan varoja yli tuhat miljoonaa euroa. Halpaa ja hyvää hoitoa Omaishoidontuen hoitopalkkion vähimmäismäärä on 374 euroa kuukaudessa. raskaan siirtymävaiheen aikana maksettava verotettava hoitopalkkio on vähintään 749 euroa kuukaudessa. Pirkanmaan Omaishoitajat ry:n eli PIONIn puheenjohtaja Aarre Alasen mukaan yhden omaishoitajan kulut ovat noin 13 200 euroa vuodessa. – Eli se on kaikkein halvin ja laadukkain hoitomuoto. Kun täytin syyskuun 20. päivänä 68 vuotta, Ilmariselta ilmoitettiin juhlallisesti, ettei minulle maksettavasta omaishoidontuesta peritä enää eläkemaksua. Yli kymmenen vuoden omaishoitajuuteni aikana syntynyt eläkekertymä lipsahtaa nyt minun eläkkeeseeni. Raha-automaattiyhdistys rahoitti PIONIn vuosina 2011-13 organisoiman Pirkanmaan Hoito-Veljet -hankkeen. Hankkeessa miesomaishoitajille on jaettu tietoa erilaisista etuisuuksista, sairauksien ja tapaturmien hoidosta sekä päivitettiin ruoanlaitto- ja kodinhoitotaitoja. Alanen kertoo, että Hoito-Veljet-hanke on ensimmäinen vain miesomaishoitajille suunnattu projekti koko Suomessa. Ikaalisten Kylpylässä on järjestetty – Kunnollisten tilapäishoitopaikkojen puute hoidettaville on pahin este miesomaishoitajien osallistumiselle yhdistyksemme toimintaan, sanovat PIONIn puheenjohtaja Aarre Alanen (vas.) ja projektipäällikkö Pertti Lahti. projektin puitteissa 12 Voimaviikkoa, joille on osallistunut 144 miesomaishoitajaa. – Neljän päivän virkistysjaksolla miesomaishoitajilla on ollut mahdollisuus irtiottoon arjesta keskusteluryhmien, asiantuntija-alusten, liikunnan ja kylpylässä rentoutumisen lomassa. Kaikkiaan Hoito-Veljet -hankkeessa on ollut mukana lähes 200 miesomaishoitajaa. Projektipäällikkö Pertti Lahti kertoo, että Pirkanmaalla on 700 virallista miesomaishoitajaa, Tampereella tarkka luku on 252. Virallisten miesomaishoitajien lisäksi Pirkanmaalla on tuhansia läheistään hoitavia miehiä, joista ei tiedetä. –Tukijärjestelmän ulkopuolella on ylivoimainen enemmistö omaishoitajista. Pirkanmaalla kuten koko maassa miehiä on omaishoitajista neljäsosa. Jokaiselle Ikaalisten kylpylän Voimaviikolle on osallistunut keskimäärin 12 miesomaishoi- tajaa. Aarre sanoo, että meinasi usein itku tulla, kun kuunteli pirkanmaalaisten miesomaishoitajien tarinoita. – Osallistujina oli useita miehiä, jotka olivat hoitaneet vaimoaan yli kymmenen vuotta, ja olivat nyt ensimmäistä kertaa lomalla koko omaishoitoaikanaan, kuntoutuksesta puhumattakaan. Jotkut sanoivat, että he olisivat voineet olla pitempäänkin, jos vain olisi kunnon hoitopaikka hoidettavalleen. Aarren mukaan pahin este omaishoitajien osallistumiselle kodin ulkopuoliseen toimintaan on se, että hoidettavalle ei ole kunnollisia hoitopaikkoja, jossa hoidetaan eikä pelkästään makuuteta hoidettavaa. Suurin syy siihen, etteivät omaishoitajat saa tukea on tiedon puute. Alanen ja Lahti sanovat, että kunnat eivät tiedota avoimesti omaishoitajille siitä, millaiseen tukeen omaishoitajat ovat oikeutettuja. Tutkija Sari Kehusmaa, Kelan tutkimusosasto: Omaishoito säästää 2,8 miljardia euroa vuodessa Yllä olevassa jutussa kerrotaan Sitran tutkimuksesta, jonka mukaan omaishoitajien vapaaehtoistyö säästää yhteiskunnan varoja yli miljardi euroa vuodessa. Tutkija Sari Kehusmaa Kansaneläkelaitoksen tutkimusosastolta on arvioinut, että summa on vielä suurempi pelkästään ikääntyneiden vanhusten hoidossa. Tässä tilastolaatikossa olevat keskimääräiset Toimintakyvyltään ja terveydeltään samankuntoisen henki- kustannukset Säästö verrattuna lön hoidon keskimääräiset kokonaiskustannukset eri vaihtovain virallisia vuodessa ehdoissa (2010 omaishoidontuki minimi 4164 euroa/vuosi) (2010 rahana) palveluja saaviin tiedot ja kuviot ovat Sari Kehusmaan esitelmästä Kelan eläkeasiain neuvottelukunnan kokouksessa 20.9. Omaisten avulla saavutettu säästö – 140 000 ikääntynyttä henkilöä Vain omaishoitoa, yksinasuja 6 000 19 300 – keskimääräinen säästö/henkilö/vuosi 20 000 euroa Vain omaishoitoa, yhteistalous 4 900 20 400 – säästöä yhteensä 2,8 miljardia euroa vuodessa Sekä virallisia palveluja että omaishoitoa saava 22 300 3 000 Vain virallisia palveluja saava 25 300 – vertaa: vanhuuden palvelumenot yh teensä sosiaalimenolaskelmassa 2,1 miljardia euroa (vuonna 2010)
Nro 8 joulukuu 2013 – 5 ELÄKELÄINEN Huomisen kynnyksellä -tutkimus: – Esimerkiksi sairaalasta kotiuttamisen yhteydessä pitäisi omaishoitajalle kertoa kaikista niistä eduista, mitä hänellä on oikeus hakea. Käymme näistä asioista jatkuvaa valitussotaa, koska maksatukset ovat yhtä sillisalaattia. – Kaikilla Pirkanmaan kunnilla on omaishoitajien tukien suhteen omat käytäntönsä. Sosiaali- ja terveysministeriö on antanut ainoastaan suositukset alimmista omaishoidon tuista. Eri kunnissa kaikki tukien määrät ja luokat vaihtelevat paljonkin, Lahti sanoo. Roolijako hiertää PIONI:ssa on noin 250 jäsentä. Kahden vuoden aikana jäsenmäärä on nelinkertaistunut. Melkein puolet jäsenistä on miehiä. Miesomaishoitajien perusongelmana on Lahden mukaan tietämättömyys eduista, yksin jääminen sekä kynnys tulla mukaan omaishoitajien toimintaan, koska se on hyvin naisvaltaista. Tässä suhteessa kynnys on yhtä korkealla kuin opetuspuolella tai seurakuntien toiminnassa. – Olemme käyneet mm. seurakunnan ryhmissä esittelemässä PIONIn toimintaa ja kaikki osanottajat ovat järjestään olleet pelkästään naisia. Sukupuolten roolijako näkyy yli 60-vuotiaiden miesten keskuudessa. Sama on kaveri, joka houkuttelee toimintaan mukaan. Tekstiviesteillä on saatu aika hyvin porukkaa liikkeelle. Kaikissa julkisissa paikoissa pitäisi olla informaatiota esillä. Maakunnissa on helpompaa saada omaishoitajia mukaan toimintaan kuin Tampereella. Etsivän työn merkitys on todella suuri. VR:n tavara-asemasta Villa Pioni? Aarre haaveilee, että VR:n vanhaa, vihreää tavara-asemaa ei pureta vaan siitä tehdään Villa Pioni, eli pirkanmaalaisten omaishoitajien toimintakeskus. – Kun Voiman kiinteistö meni alta, katseemme kohdistuu toiveikkaana VR:n makasiiniin. Lumppulinnasta, eli makasiinin vieressä olevasta punaisesta tiilitalosta voisi kunnostaa omaishoitajien hotellin. MoPO eli monikulttuuriset omaishoitajat on vuoden 2016 loppuun asti kestävä hanke, jonka kohderyhmänä ovat entisen Neuvostoliiton alueelta Pirkanmaalle muuttaneet venäjän- ja vironkieliset omaishoitajat mukaan lukien inkeriläiset paluumuuttajat. – Hankkeen avulla pyrimme tekemään ymmärrettäväksi, mitä etuuksia omaishoitajat ovat oikeutettuja maassamme saamaan. – Tavoitteena on auttaa ja tu- Ikääntyneiden ääntä ei kuulla Ikääntyneet eivät mielestään saa ääntää kuuluviin yhteiskunnassa. Enemmistö on enemmän tai vähemmän tyytymätön. Eläkeläisjärjestöjen toivotaan keskittyvän erityisesti iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen. Tiedot ilmennevät Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n lokakuussa julkistamasta Huomisen kynnyksellä -kyselystä. Valtaosa 55–79-vuotiaista kokee olevansa melko tyytyväinen omaan elämäänsä nykyisin. Yleistyytyväisyys omaan elämään on suurempaa kuin tyytyväisyys taloudellisiin olosuhteisiin tai vaikutusmahdollisuuksiin. Vähiten tyytyväisiä ikääntyneet ovat siihen, missä määrin he tulevat kuulluksi yhteiskunnassamme. Enemmistö on enemmän tai vähemmän tyytymätön. Työelämässä vielä mukana olevat ovat aiempaa tyytymättömämpiä. Työssä olevien usko omiin mahdollisuuksiin vaikuttaa elämänsä kulkuun on heikentynyt. – Valtaosa vastaajista sanoo, että suomalaisessa yhteiskunnassa on paljon ikään perustuvaa syrjintää. Nuoruutta ihannoidaan liiaksi. Ikääntyneitä kohdellaan toisen luokan kansalaisina. Viesti on yksiselitteinen, TNS Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkonen arvioi. Palveluista huolta – Nykyisin koetaan suurimmiksi ongelmiksi eläkkeiden pienuus, yksinäisyys ja sosiaali- ja terveyspalvelujen riittämättömyys, Pehkonen selosti. Kyselyyn vastanneet arvioivat, että kymmenen vuoden päästä sosiaali- ja terveyspalvelujen riittämättömyys korostuu nykyistä enemmän. Eläkeläisjärjestöjen pitäisi Pehkosen mukaan erityisesti keskittyä ikääntyneiden sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseen. Yksinäisyys vaivaa Pihtiputaalaisen Maire Variksen kuva Omaishoitajan arkea sai kunniamaininnan kesäpäivien valokuvakilpailussa. roolijaon ongelma pätee myös siinä, miksi niin vähän miehiä on sairaanhoitajina tai päiväkotien tehtävissä, Lahti sanoo. Aarren mukaan valoisa puoli on se, että kun kerran ukko-omaishoitaja astuu omaishoitajien toiminnan kynnyksen yli, jatkossa hänen on paljon helpompi tulla ja osallistua toimintaan, koska toiminnan ohessa hän saa paljon arvokasta tietoa vastuulliseen työhönsä. Projekteja hoitaessaan Pertti on törmännyt jatkuvasti tiedottamisen ongelmaan. – Pelkkä ilmoitus paikallislehdessä ei riitä. Se on kallista houkuttelua puskaradioon verrattuna. Tehokkainta on se, jos kea kohderyhmän perheitä jatkamaan keskellämme omaa perinnettään, johon olennaisena osana kuuluu lähimmäisten hoito perhepiirissä. Esimerkiksi Virossa on edelleen velvollisuutena, että perheet hoitavat vanhuksensa fyysisen elämän loppuun saakka. Lahti muistuttaa, että kaikilla Suomessa asuvilla on yhdenvertaiset oikeudet saada omaishoidontukea.Aarre huomauttaa, että Hoito-Veljet -hankeen päätyttyä miesomaishoitajatoiminnalle on odotettavissa jatkoa. Lisätietoja PIONIn hankkeista saa osoitteesta: www.pioniry.fi JUHA DRUFVA Ikääntyneiden henkilökohtaisista peloista yleisimmät ovat oma sairastuminen ja liikuntakyvyn menettäminen. Vaikka sairastuminen pelottaa, niin omaa kuo- TNS Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkosen mukaan yksinäisyys koetaan nyt suuremmaksi ongelmaksi kuin kolme vuotta sitten. lemaa ei pelätä. Yli 74-vuotiaita, tutkimuksen ikääntyneimpiä, huolestuttaa keskimääräistä useammin yksinäisyys. He kokevat yksinäisyyden uhkaksi, pelottavaksi asiaksi, siitäkin huolimatta, että eivät koe asiaa akuutiksi ongelmaksi tällä hetkellä. – Jos verrataan vuoden 2010 tuloksiin, niin näyttää siltä, että yksinäisyys olisi suurempi nykyhetken ongelma tai ainakin näin koetaan, Pehkonen pohti. Tulevaisuuden näkymiä selvittävä Huomisen kynnyksellä -kysely tehtiin nyt neljännen kerran. Se on tehty kolmen vuoden välein, edellinen vuonna 2010. Enemmistö 55–79-vuotiaista suomalaisista kokee lähes vastustamatonta tai melko suurta halua parantaa ystävyyssuhteita ja liikkua aktiivisemmin loppuelämänsä aikana. Moni tahtoo myös auttaa lähiomaisiaan taloudellisesti, muuttaa elintapojaan ja matkustella. Ansiotyö kiinnostaa Lähes joka toinen 55–79-vuotias on kiinnostunut tekemään ansiotyötä osa-aikaisesti tai koko- päiväisesti vanhuuseläkkeellä. – Kiinnostus on lisääntynyt vuodesta 2010, Pehkonen kertoi. Vain neljä prosenttia voisi harkita kokopäiväistä työtä, mutta osa-aikaista työtä voisi harkita lähes joka toinen. Yli 70-vuotiaistakin neljännes pitää osa-aikaista ansiotyötä mahdollisena omalla kohdallaan. Nykyistä 63 vuoden eläkkeellesiirtymisen alaikärajaa pitää hyvänä kolme neljästä vastaajasta. Liian alhaisena sitä pitää kuudesosa. Tutkimuksen kohdejoukkona on maan 55–79 vuotta täyttänyt väestö. Tutkimusaineisto kerättiin kirjekyselynä touko-kesäkuussa. Haastattelujen kokonaismäärä on 1 116. Väestörekisteri ei luovuta yli 80-vuotiaiden henkilötietoja tutkimuksiin, siksi vanhimman vastaajat ovat 79-vuotiaita. Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen raportti löytyy Internetistä: www.eetury.fi ja Ajankohtaista. Teksti ja kuva: VESA TOIKKA Suomessa on paljon ikäsyrjintää Suomalaisista kolme neljästä (75 %) yhtyy väittämään, jonka mukaan yhteiskunnassa on paljon ikään perustuvaa syrjintää. Selvä enemmistö (59 %) kansalaisista sanoo, että ikääntyneitä kohdellaan nykyisin toisen luokan kansalaisina. Nuorempi osa väestöä (15-30-vuotiaat) ei ole aivan yhtä vakuuttunut tästä asiasta kuin ikääntyneemmät kansalaiset. Kuitenkin myös nuorista lähes joka toinen yhtyy väittämään. Tutkimuksen teki TNS Gallup Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n toimeksiannosta. Tutkimuksessa tehtiin 912 haastattelua. Vastaajat olivat 18–74-vuotiaita. – Suomalaisista 2/3 (67 %) arvioi, että nyky-yhteiskunnassa ihannoidaan liiaksi nuoruutta. Etenkin ikääntyneemmät kansalaiset ovat valmiita allekirjoittamaan väittämän. Nuorista joka toinen on sitä mieltä, että nuoruutta ihannoidaan liiaksi. Kaksi viidestä nuoresta torjuu ajatuksen, TNS Gallupin toimialajohtaja Juhani Pehkonen kertoo.
6 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Nyt on tietoa tarjolla roppakaupalla Eläkeläiset ry:n kierros yhdistyksistä lähidemokratian tukena, EETU:n ja Sitran seminaarit vahvoista vanhusneuvostoista Eläkeläiset ry:n yhdistysten toimihenkilöille ja jäsenille on ensi vuonna tarjolla runsaasti tietoa vanhuspalvelulaista ja siitä, kuinka yhdistykset ja yksityiset ihmiset voivat edistää sen toteuttamista kunnissa. Eläkeläiset ry aloittaa tammikuun lopulla aluekierroksen, jonka teemana on eläkeläisyhdistystys lähidemokratian tukena. Kierroksen tilaisuuksissa käsitellään muiden ajankohtaisten asioiden rinnalla sitä, kuinka yhdistykset voivat tukea ja valvoa vanhuspalvelulain toteuttamisesta alueellaan. Aluekierroksen tilaisuuksiin kutsutaan yhdistysten puheenjohtajat sekä yhdistyksiin kuuluvat vanhusneuvostojen jäsenet ja varajäsenet. Lisäksi jokaisesta yhdistyksestä kutsutaan vielä yksi toimhenkilö tai jäsen, jonka yhdistys voi valita. Kierros ulottuu jokaiseen aluejärjestöön. Se alkaa Pohjanmaalta ja päättyy maaliskuun alussa. – Aluekirroksella tarkastellaan myös vanhuspalvelulakia järjestön ja yhdistysten toiminnan näkökulmasta. Vanhuspalvelulaki on väline, jolla voimme edistää ikäihmisten oikeuksien toteutumista, sanoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Partanen tähdentää, että Eläkeläiset ry:n aluekierros ja sen kanssa osittain samaan aikaan järjestettävä EETU:n ja Sitran Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikierros eivät ole toisiaan poissulkevia, koska niiden näkökulma on erilainen. – Yhdistysten tulee osallistua myös EETU–Sitra-hankkeen seminaareihin, koska niistä saa varmasti paljon uutta tietoa vanhuspalvelulaista ja vanhusneuvostojen työstä. Partanen huomauttaa, että seminaarikierroksen paikkakunnat eivät käy aivan yksiin Eläkeläiset ry:n aluejärjestörakenteen kanssa. – Tarkoituksena onkin, että yhdisatykset valitsevat lähinnä itseään olevan paikkakunna, helsinkiläiset yhdistykset esimerkiksi Vantaan. Eläkeläiset ry osallistuu Vahvat vanhusneuvostot -tapahtumien järjestelyyn yhdessä toisten EETUn jäsenjärjestöjen ja Sitran (Suomen itsenäisyyden juhlarahasto) kanssa. Seminaarit ovat keskeinen osa EETU:n hanketta Aktiivinen ja hyvinvoipa ikäihminen, joka alkoi viime syksynä ja jatkuu vuoden 2015 maaliskuun loppuun. Eläkeläisyhdistys lähidemokratian tukena Päivämäärä ja aika Aluejärjestö Paikka 27.1. klo 10-15 Pohjanmaa Nurmon kirjasto, Nurmontie 20, Nurmo 28.1. klo 10-15 Etelä-Häme Wanha Herra, Laaksokatu 15, Lahti 30.1. klo 10-15 Kainuu hotelli Kajaani, Onnelantie 1, Kajaani 3.2. klo 10-15 Satakunta Länsihovi, Korpraalintie 1, Pori 4.2. klo 10-15 Savo Kuntoranta 5.2. klo 10-15 Savo Puistonkulma, Asematie 16, Kiuruvesi 6.2. klo 10-15 Uusimaa Puistokulma, Vantaa 7.2. klo 11-16 Lappi Rovaniemen työväentalo, Lapinkatu 2 14.2. klo 10-15 Helsinki Hermannin-kerho, Helsinki 17.2. klo 10-15 Keski-Suomi Valorinne, Kyllöläntie 16, Jyväskylä 18.2. klo 10-15 Varsinais-Suomi Verkatehdas, Verkatehtaankatu 4, Turku 26.2. klo 10-15 Pohjois-Karjala Palvelutalo Kotiranta, Välskärintie 9, Eno 27.2. klo 10-15 Jokilaaksot Kempeleen tt, Koskelantie 24, Kempele 28.2. klo 10-15 Jokilaaksot Korkatin kartano, Pulkkilantie 810, Haapavesi 6.3. klo 10-15 Pirkanmaa Tapiola, Karhukatu 71, Tampere 7.3. klo 10-15 Kaakkois-Suomi Monitoimitalo, Pormestarinkatu 10, Lappeenranta Sitran Aktiivinen kansalainen – kaiken ikäisenä -avainalue EETUn Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen -hanke VAHVAT VANHUSNEUVOSTOT Ääni kuuluviin – osaaminen näkyväksi 16.1. Turku (Puutarhakatu 1) 20.2. Tampere (Aleksis Kiven katu 14 – 16) 5.3. Jyväskylä 26.3. Joensuu 27.3. Kuopio 9.4. Porvoo 13.5. Kajaani (Koskikatu 2 – 4) 14.5. Oulu 15.5. Rovaniemi 17.9. Seinäjoki 18.9. Kokkola 2.10. Vantaa 23.10. Kouvola 12.11. Vaasa Seminaarin tarkoitus Keräämme seminaarissa kokemuspohjaista tietoa vanhusneuvostotyöskentelystä. Vanhusneuvostotyön edelleen kehittämiseksi etsimme uusia ajatuksia ja toiveita vuorovaikutteisella ryhmätyöskentelyllä ja alustuksilla. Kohderyhmä Kaikki vanhusneuvostojen toiminnasta ja vaikuttamisesta kiinnostuneet, kuten esimerkiksi - entiset ja nykyiset vanhusneuvostojen jäsenet - EETUn jäsenjärjestöjen jäsenet - kuntien viranhaltijat ja luottamushenkilöt Kaksikielisyys Vaasan seminaarin ohjelma järjestetään ruotsinkielisenä. Lisäksi Turun, Tampereen, Porvoon, Kokkolan ja Vantaan seminaareissa on mukana ruotsinkieliset ryhmät ryhmätyöosioissa. Tervetuloa vaikuttamaan! Järjestämme ideoivan seminaarikiertueen yhteistyössä Sitran sekä Sitran Turun ja Tampereen hankkeiden kanssa. Kokoamme osallistujien kanssa kokemuksia van-husneuvostotyöstä. Tältä pohjalta kehitämme uusia toimintatapoja ja -malleja vanhusneuvostojen toiminnan kehittämiseksi. Ilmoittautumiset vähintään 2 viikkoa ennen kirjallisesti – jari.latvalahti@eetury.fi Tarvittavat tiedot – Etu- ja sukunimi – Organisaatio ja tehtävänimike – Puhelinnumero ja sähköposti Muuta huomioitavaa – Seminaari on maksuton! – Emme ota vastaan varauksia – Seminaariin otetaan 100 osallistujaa Peruutukset viimeistään 1 viikkoa ennen Lisätietoja: jari. latvalahti@eetury.fi, 050 312 0298
Nro 8 joulukuu 2013 – 7 ELÄKELÄINEN Vanhusneuvosto kaipaa valtaa Tampereella Tampereella on toiminut vanhusneuvosto jo 25 vuotta, mutta valtaa sillä ei juuri ole. Vanhuspalvelulaki antaa selkänojaa, mutta vaikuttaminen vaatii paljon työtä. Vanhuspalvelulakia on pilotoitu kahdeksalla alueella eri puolilla Suomea. Yksi pilotointipaikoista on ollut Tampere, jossa on mietitty mm. vanhusneuvoston toimintaa. – Vanhusneuvon kehittämistyö alkoi puolitoista vuotta sitten analysoimalla nykytilannetta, Tampereen kaupungin suunnittelija Kirsi Nurmio kertoo. Hän toimii vanhusneuvoston esittelijäsihteerinä. Tampereen kaupunki on mukana Sitran rahoittamassa ”Aktiivinen kansalainen – kaiken ikäisenä” -avainaluekehitystyössä. Maaliskuuhun 2015 jatkuvassa hankkeessa mietitään mm. vanhusneuvostojen toiminnan kehittämistä. Uusia toimintamalleja etsivään kehitystyöhön osallistuvat myös Turun kaupunki ja Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. – Eniten työtä vaatii nyt vaikuttaminen. Miten päästäisiin tarpeeksi vaikuttamaan ajoissa ja tarpeeksi laajasti. Tässä on paljon tekemistä. Paljon on edistytty, mutta vielä tämä on työtä edessä. Tampereella on toiminut vanhusneuvosto jo 25 vuotta. – Yhä koetaan, että vanhusneuvostoa ei tunneta. Ikäihmisten järjestöt toki sen tuntevat. Mutta muut ikäihmiset tai kaupungin virkamiehet tuntevat huonosti. Vanhusneuvoston työ on keskittynyt sosiaali- ja terveyspuolen ikäihmisten palveluihin. – Aika vähän on keskusteltu - kuten laki nyt edellyttää - kaupunkisuunnittelusta, joukkoliikenteestä, kulttuurista, liikunnasta tai toimintakyvyn ylläpitämisestä. Vanhusneuvosto on Nurmion Puheenjohtaja Arja Ojala (oik.) ja esittelijäsihteeri Kirsi Nurmio haluavat kehittää vanhusneuvoston vaikuttamista. mukaan usein päässyt hyvin myöhään käsittelemään asioita. Monesti asiat on ollut käytännössä jo valmiita, jolloin vanhusneuvosto on voinut saada niihin vain vähäisiä muutoksia. – Tavoitteena on, että vanhusneuvoston edustajat pääsisivät mukaan toimikuntiin ja tapaamaan virkamiehiä, jolloin he voisivat paremmin vaikuttaa asioihin. Poliittinen kokoonpano Tampereen vanhusneuvostossa on 11 jäsentä. Kokouksia on noin kerran kuussa. Kokoukset eivät voi Nurmion mukaan kestää useita tunteja, mitä hän ensin yritti. Asiamäärä täytyy olla aika vähäinen, jotta jäsenillä on aikaa keskusteluun. – Vanhusneuvoston nimittää kaupunginhallitus toimikaudekseen poliittisista eläkeläisjärjestöistä. Tämä on aiheuttanut polemiikkia, miksi muut järjestöt eivät ole mukana. Meillä on Elonpolkujen verkostossa yli 70 erilaista järjestöä, joista monet haluaisivat osallistua vanhusneuvoston työskentelyyn. Mistä löydettäisiin rajat, miten valittaisiin, mitkä niistä pääsisivät mukaan vanhusneuvostoon. Jos olisi kiertävä systeemi, ei pitkäjännitteinen työ onnistuisi, Tampereen vanhusneuvoston puheenjohtaja Arja Ojala arvioi. Tapahtumat huomataan Vanhusneuvoston lausunnot eivät mene läpi mediassa läheskään aina. Vähän kevyemmät uutiset voivat mennä paljon paremmin läpi. Lokakuun lopulla julkistettiin vanhusneuvoston valitsema Vuoden 2013 vanha vaikuttaja. Se huomioitiin hyvin tiedotusvälineissä. – Tammelan torilla järjestimme vanhustenviikolla lettutilaisuuden, Nurmio kertoo. Media huomioi hyvin tämän tapahtuman. – Lettutilaisuudessa tuli ilmi, että ihmiset mieltävät meidät herkästi kaupungin etäispäät- teeksi, joka kertoo ja selittää kaupungin puolesta asioita. Näinhän ei asia ole ja siksi emme ole valinneet vanhusneuvostoon valtuutettuja ja luottamushenkilöitä vanhusneuvoston jäseniksi. Roolit pysyvät näin paremmin selkeinä, Arja Ojala selittää. – Nettisivut on etusijalla, vaikka toki kaikki eläkeläiset eivät niitä käytä. Mutta ne täytyy olla kunnossa. Siellä pitää olla ajantasaista tietoa ja tarpeeksi. Tampereen vanhusneuvostolla on oma budjetti. Varoja käytetään toimintasuunnitelman mukaan. VESA TOIKKA Projektipäällikkö kutsuu vaikuttamaan Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen -hankkeen projektipäällikkönä aloitti syyskuun puolivälissä Jari Latvalahti. EETUn hanke on keskeinen osa Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran Aktiivinen kansalainen – kaiken ikäisenä avainaluetta. – Tehtäväni on toimia tiiviissä yhteistyössä EETUn työvaliokunnan ja Sitran avainalueen kanssa, uusi projektipäällikkö kuvailee työtään. Jari Latvalahti on toiminut edelliset kymmenen vuotta julkishallinnon alalla toimivassa kehityskonsultointiyhtiössä, erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollon sekä tietoyhteiskunta-asioiden parissa. EETUn hankkeen päätavoitteena on luoda uusia toimintamalleja ikäihmisten kuulluksi Projektipäällikkö Jari Latvalahti toivoo runsasta osallistumista hankkeen toimintoihin. Kuva: Hannele Vuori. tulemisen lisäämiseksi ja juurruttaa käytäntöön lähidemokratiaa edistäviä toimintatapoja. - Hanke kestää maaliskuun 2015 loppuun, ja siihen mennessä on saatava paljon aikaiseksi. Aikaa ei siis ole hukattavaksi, Jari jatkaa. Heinäkuun alussa voimaan astunut vanhuspalvelulaki velvoittaa kunnat asettamaan vanhusneuvostot 1.1.2014 lukien. EETUn hankkeessa huomioidaan erityisesti kunnalliseen päätöksentekoon vaikuttaminen vanhusneuvostojen kautta. - Vaikka vanhusneuvosto löytyy jo lähes joka kunnasta, on neuvostojen toimintaedellytyksissä vielä parannettavaakin. Muutakin kehitettävää varmasti on, ja siksi toivommekin, että saamme mukaan omien palveluidensa todelliset asiantuntijat – kansalaiset. EETUon avannut Facebook-profiilin, joka toimii kaikille avoimena kansalaisfoorumina. EETU toivottaa kaikki asiasta kiinnostuneet tervetulleiksi ideoimaan, keskustelemaan ja vaikuttamaan. Eri kanavia ja keinoja – sähköisiä ja ei-sähköisiä – on tarkoitus käyttää monipuolisesti yhteisen keskustelun ja ideoinnin varmistamiseksi. - Vuoden alusta käynnistyy myös laaja seminaarikierros. Näihin vuorovaikutteisiin tilaisuuksiin toivomme paljon osallistujia, jotta mahdollisimman monen ääni pääsee kuuluville, Jari kutsuu. EETUn hankkeesta tulee pian lisätietoa muun muassa osoitteeseen www.eetury.fi. Enemmän tietoa Sitran avainalueen kokonaisuudesta on osoitteessa www.sitra.fi. MARJO PALOMÄKI Viime numerossa kerrottiin että Kansallista senioriliitto edusti vanhusneuvostopäiville Auli Väisänen. Oikeasti edustjaa oli Auli Raunio.
8 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Työsuojeluvaltuutettu Pertti Vuorio (vas.), pääluottamusmies Esko A Sukuvaara ja ammattiosaston puheenjohtaja Arnold Dahlen strategiapalaverissa. Kuva: Pekka Pajuvirta. Vuorion historia Koverharista kertoo työsuojelusta hyvinv P ertti Vuorion kirjoittama Koverhar. Raudan- ja teräksentekijöiden historia 1961–2011 on hyvä historiakirja. Se kertoo yhden ammattiosaston 50-vuotishistorian ja nostaa samalla asiantuntevasti esille vähän käsitellyn osan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentamisesta: kamppailun työolosuhteiden ja erityisesti työsuojelun kehittämiseksi. Työväenperinne ry palkitsi Koverhar-kirjan ansiot viime keväänä Vuoden työväentutkimus -palkinnolla. Palkintoraati arvosti Vuorion karun todellista kuvaa rakennemuutoksen Suomen työoloista ja kirjan monipuolisuutta. Vuorio kertoo myös naisten tulosta rauta- ja terästeollisuuteen sekä suomen- ja ruotsinkielsiten työläisten erilaisista tavoista ja jännitteistä Koverharin tehtailla Hangon Lappohjassa. Vuorio pitää työsuojelun sivuuttamista historiankirjoituksessa kiinnostavana ja outona piirteenä. – Siitä on kirjoitettu yllättävän vähän teollisuus- ja ay-historioissa. Kuitenkin 1970-luvulla tapahtui niin suuri murros, että se joka siirsi työsuojelun aivan uudelle tasolle. Mukana murroksessa Vuorio osallistui alusta alkaen murrokseen. Hänet valittiin vuonna 1974 uuden työsuojeluasetuksen mukaiseksi työsuojeluvaltuutetuksi Koverhariin. Siinä tehtävässä hän toimi 12 vuotta. Valinta osui taitekohtaan. Edellisenä vuonna oli säädetty työsuojelun valvontalaki ja perustettu työsuojeluhallitus. Työsuojelutoimikunnat lakisääteistettiin, ja syksyllä 1974 työmarkkinajärjestöt solmivat sopimuksen valtuutetun ajankäytöstä. – Seuraavana kymmenvuotiskautena työsuojelu kehittyi huimasti.Koverharissa yksi sen tuloksista oli synkkien tapaturmatilastojen saaminen vuoteen 1985 mennessä erinomaiselle tasolle. Rahoituksen ohuus kärjisti rajuja oloja Työturvallisuuden kur- jaan jamaan vaikuttivat myös silkka välinpitämättömyys ja tietämättömyys, sitkeät perinteet, tuotantotavoitteiden ylivalta kaikesta muusta ja rakentelliset seikat, kuten tilojen ahtaus, valaistuksen ja ilmastoinnin kehnous ja suojarakenteiden puuttuminen. – Koverharin hirveät tapaturmaluvut johtuivat osittain kahdesta sille ominaisesta erityispiirteestä, jotka kärjistivät valimoteollisuuden yleisiä tekijöitä. Ne olivat tehdasta perustamisvaiheesta asti vaivannut rahoituksen ohuus ja työntekijärakenne. – Rahoituksen ohuuden vuoksi tehdas oli aina hieman keskeneräinen ja korjaukset pikemminkin tilapäis- kuin pysyviä ratkaisuja. Rahoituksen ohuuteen Koverhar lopulta kaatui vuonna 2012. – Kun rautatehtaan viereen rakennettu terästehdas käynnistyi 1970-luvun alussa, sille tuli paljon työntekijöitä Itä- ja Pohjois-Suomesta. Heillä ei ollut minkäänlais- ta kokemusta teollisesta työstä, saati raudan tai teräksen tekemisestä. – Olosuhteet tehtaalla olivat useille raju yllätys, suorastaa shokki. Moni lopetti työnsä heti ensimmäisen valun jälkeen. Ne taas, jotka jäivät. jäivät hyvin pysyviksi työntekijöiksi. Vaikka olosuhteet olivat karut, oli palkkataso vuorolisineen suhteellisen hyvä. Kokemattomuudesta ja vaarallisista työoloista maksettiin Koverharissa kova hinta v. 1972–1973. Vuoden sisällä menehtyi neljä työntekijää työtapaturmissa. Kesäseisokin aikana vuonna 1974 sattui vielä yksi kuolemaan johta- nut työtaparturma puhdistus- ja huoltotöissä. Uudistus oli monen tekijän summa Uuden lainsäädännön ohella työturvallisuuden kohenemiseen vaikuttivat Vuorion mukaan monet tekijät. Niitä olivat yhteistyö sekä työnantajan että asiantuntijalaitosten kanssa, työntekijöiden ja esimiesten koulutus ja Koverharin ruotsalainen osaomistus sekä Ruotsista palanneiden ja siellä parempaa nähneiden ja siihen tottuneiden suuri määrä tehtaalla. Vuorio mainitsee ertiyisesti toimitusjohtaja Henrik Öhlqvistin tarkastuskäynnin tehtalla syksyllä 1974. Ennen tarkastusta hän tapasi työsuojeluvaltuutetuun ja pääluottamusmiehen. – Tarkastuksessa hän kiinnitti huomiota niihin asioihin, jotka nousivat esille keskusteluissa meidän kanssa. Tarkastus muutti johtajienen ja osastopäälliköiden suhtautumista työsuojeluluun. Työsuojelutoimikuntien kokoukset käynnistyivät välittömästi ja tehtaan työsuojeluorganisaatio uudistettiin. Karun kaunis Koverhar on ulkonäöltäänkin karun kaunis kirja. Siitä kuuluu ansio Vesa Vuoriolle, joka on suunnitellut kirjan ulkoasun ja taittanut sen. Kuten nimestäkin voi arvella, on Vesa kirjoittajan lähisukulainen: graafikoksi opiskeleva poika. Muutenkin kirjaa on tehty lähes koko perheen voimin. – Ritvaa on kiittäminen kirjan oikeakielisyydestä, Vuorio kiittää vaimoaan, jonka kanssa hän on aikaisemminkin tehnyt kirjallisia töitä yhdessä, muun muassa kirjottanut TSL:n kustantaman työterveydenhuollon oppaan Terveenä työssä.
Nro 8 joulukuu 2013 – 9 ELÄKELÄINEN Pertti Vuorio (ylh.) kulki työsuojeluvaltuutettuna kamera taskussa. Kristian Sundströmiä hymyilytti onnettomuuden jälkeen: suojalasit säästivät silmän vaurioilta. Suurin osa kirjan kuvista on ammattiosastoon kuuluneen Sauli Hannulan ottamia. Niin myös kuva Tauno Parkkisenniemestä senkan huoltotöissä 1970-luvulla. vointivaltion rakentamisessa Evakkopoika tuli Muhokselta Suuri ansio työolosuhteiden kohentumisesta kuuluu ammattiosaston ja työntekijöiden valmiudelle tiukkoihin neuvotteluihin ja painostustoimiin. Monta uudistusta ja korjausta jouduttiin uudenkin lain aikana ajamaan läpi puoliväkisin. – Turvajalkineista piti vääntää vuosikausia. Osalle työntekijöistä työnantaja ne kustansi, mutta ei terästehgtaan valajille. Vasta vihjaukseno synnyttämän perseet penkkiin -uhkauksen jälkeen päästiin neuvotteluihin, jotka johtivat tulokseen, Vuorio kertoo. Pitkää jouduttiin neuvottlemaan myös näkökyvyn mukaisista suojalaseista. Ne saatiin erikseen määritellyissä tehtävissä työskenteleville vuonna 1984 tehdyllä sopimuksella. Valtakunnallisiin työmarkkinasopimuksiin oikeus laseihin tuli vasta 1990-luvulla. Samanlaista vääntöä käytiin ilmastoinnista, valaistuksesta, työpisteiden lämpötiloista työnantajien maksettaviksi jo sovituista virvokkeista kuumissa töissä. Asbestia ja kovia kaasuja Yhteistyö työsuojelupiirin ja muiden asiantuntijaorganisaatioiden kanssa oli Koverharissa tiivistä. Se oli tarpeen muun muassa terveydelle vaarallisten häkä- ja muiden kaasujen mittauksissa ja niiden edellyttämien toimien valvonnassa. Työntekijöiden terveyttä uhkasi Koverharissa altistuminen asbestille ja savukaasujen vaarallisille yhdisteille, kuten häkäkaasulle ja PAH-yhdisteille, joita on valuhuuruissa. Niiden yhtenä osana on aine, jolla on syöpää aiheuttava ominaisuus. – Vuonna 1976 kysyin työterveyslaitokselta, onko valuhuurissa terveydelle vaarallisia aineita. Sitä ei ollut vielä silloin tutkittu. 1980-luvun alussa Oulun aluetyöterveyslaitos teki tutkimuksen, jossa huurujen PAH-pitoisuus selvisi. – Helsingin yliopiston Tvärminnen tutkimuslaitoksen tutkijoilta saatiin tieto, että masuuniprosessissa syntyy syanidia, supermyrkkyä. Siitä ei ollut kerrottu työntekijöil- le. Ympäristöön se saattoi joutua kaasun puhdistusjärjestelmästä. Varhaiskuntoutusta ja työkykyprojekteja Merkittävimpiä saavutuksiaKoverharissa oli varhaiskuntoutushanke, joka alkoi niinkin varhain kuin 1990. Sitä oli edeltänyt vuonna 1987 kokeilu, jossa Metalliliitto luovutti ammattiosaston käyttöön yhden kuntolomajaksoistaa Siuntion kylpylässä. Työterveyshuolto valitsi osallistujat ja työnantaja korvasi ansionmenetykset. – Korverharilaiset osallistuivat ikäänmtyminen kunniaan -projetkiin, jonka toteutti työterveyslaityos. Molemmat hankkeet olivat kattavuudeltaan ainutlaatuisia Suomen työmarkkinoilla, ja ne saivat osakseen suurta huomiota Vuorio kertoo. – Yhtestyön ansiota kuntouttuksenkin käynnistyminen oli: vaimo työskenteli silloin SAK:ssa juuri kuntoutusasioiden parissa. PEKKA ISAKSSON Ruotsin kautta Koverhariin K un Pertti Vuorio oli palannut seitsemänvuotiselta Ruotsin keikaltaan, moni kysyi, miksi hän palasi. – Minulla oli tapana vastata, että opin ruotsin kielen liian hyvin. Vastaus on Vuorion kommentti myös keskusteluun maahanmuutosta. – Ammattiosasto koulutti minut ruotsin kielen tulkiksi suomalaisille. Siinä tutustui maahanmuuton hankalaan siivuun. Vuorio lähti syntymäkunnastaan Muhokselta Ruotsiin 1960-luvun lopulla, kuten kymmenet tuhannet muutkin suomalaisnuoret. Hänellä on syvempikin näkökulma siirtolaisuuteen. Hän syntyi Muhoksella evakkoperheeseen vuonna 1944. Perhe oli lähtenyt taipaleelle Salmista. – Suvun siirtolaishistoria ulottuu vielä syvemmälle. Tutkimus on vahvistanut perämätiedon, että sukuni on tullut Salmiin 1700-luvun puolivälissä Bakun lähistöltä. Etnisesti tulijat olivat azereja. – Muhoksellakaan ei siirtolaisilla ollut helppoa. Tutuksi tuli hokema, että, menkää takaisin sinne, mistä lähdittekin. Ruotsissa Vuorio työskenteli aluksi tiilitehtalla, mutta siirtyi pian kuudeksi vuodeksi SKF:n Hoforsin terästehtaalle Falunin länsiopuolelle. Alue on teräsja metalliteollisuuden ruotsalaisia keskittymiä. Siellä ovat muun muassa Sandviken ja Fagersta. Siellä hikoili moni suomalainen 60- ja 70-luvulla. – Hoforsissa sain sekä ammattini peruskoulutuksen että työsuojelukoulutuksen, josta oli paljon etua Koverharissa, samoin ruotsin kielen taidosta kaksikielisellä paikkunnalla ja kaksikielisessä tehtaassa, Vuorio sanoo. Vuorio ei ollut ainoa paluumuuttaja. Koverhariin tuli 1970-luvun alussa 50– 60 Ruotsissa käynyttä metallimiestä. – Sillä oli valtava vaikutus. Tultiin huipputerästehtaist,a ja työsuojelussa Ruotsi oli silloin valovuosia Suomea edellä. Vuorio ehti olla Koverharissa töissä vain puoli vuotta, kun hänet valittiin varapääluottamusmieheksi. Tehtaan työsuojeluvaltuutettuna hän toimi vuoteen 1986, jolloin hän siirtyi Uudenmaan työsuojelupiiriin. Sitä ennen hän toimivapaalla Koverharista opetti kaksi vuotta työsuojelua SAK:n Kiljavan opistolla. Työturvallisuuskeskuksen työhyvinvoinnin kouluttajana hän on työskennellyt Suomen lisäksi Slovakiassa ja Ukrainassa. Työsuojelun asiantuntemus näkyy ansiokaasti Koverhar-kirjassa. Etua on ollut myös siitä, että kirjoittaja on tuntenut käytännössä kaikki koverharilaiset, tiennyt keltä kysyä ja mitä kysyä. Koverhar-kirja on kaksikielinen. Sen on ruotsintanut Birgit Kvarnström. Se on julkaistu myös netissä. Se löytyy hakusanoilla koverhar nettiversio. (P.I.)
10 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Kalevi Kivistö Uudenkaupungin Eläkeläisten vuosijuhlassa Vapaaehtoiset eivät voi korvata ammattityötä vanhusten – Vapaaehtoistyö on erinomainen ja korvaamaton ammatillisen hoitotyön täydentäjä ja tukija myös vanhusten hoidossa. Se ei voi korvata varsinaista ammatillista työtä eikä sitä saa sellaisena käyttää, varoittaa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Kivistö puhui vapaaehtoistyön merkityksestä ja asemasta Uudenkaupungin Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlassa marraskuun alussa. Yhdistys juhli hotelli Aquariuksessa ja tarjosi napakan ohjelman ryytimeksi maukkaan kalakeiton ja herkulliset kakkukahvit noin 150 juhlijalle. Iloinen ja vireä joukko – Olemme aikaansaava, iloinen ja vireä joukko, hehkutti yhdistyksen puheenjohtaja Eila Lehti tervehdyssanoissaan. Juhlakin sen todisti. Kaikki ohjelma juhlapuhetta ja tervehdyspuheita lukuun ottmatta oli omaa tuotantoa. Tervehdyssanojen jälkeen Iltarusko-kuoro lauloi viisi ikivihreää johtajanaan Juhani Alkio ja sästäjänään Keijo Rantanen. Juhani Alkio oli myös toinen näyttelijä sketsissä, jossa hänen vastanäyttelijänsä oli Liisa Salo. Ansiomerkkien ja viirienb jaon jälkeen hän vielä esitti Spoon River Anttologia -henkiset Vanhan miehen tuumailut. Tiiviin, mutta kattavavan historiikin oli koonnut yhdistyksen entinen puheenjohtaja Tauno Lehtinen. Ennen yhteisesti laulettua Juhlamarssia nähtiin vielä Kaislojen vauhdikasta tanhuamista. Seurakunnan tervehdyksen juhlaan toi kappalainen Samuel Mäkinen. Kaupungin puolesta juhlivaa yhdistystä tervehti sosiaali- ja terveysjohtaja Helvi Heiniö. Jaksamisellakin on rajansa Juhlan juontaja Harto Forss oli kaivanut esille tiedon, kuka Kurikan ryhtiä edustava moukarinheittäjä aloitteli kasvatustieteen opintojaan Jyväskylän yliopistossa syksyllä 1963, jolloin Uudenkaupungin Eläkeläiset ry perustettiin. No, kukapa muu kuin juhlapuhujaksi saatu Eläkeläiset ry:n puheenjohta- Juhani Alkio (etualalla) oli 50-vuotisjuhlassakin monena: kuoronjohtajana, näyttelijänä, tarinaniskijänä. Tässä hän kiittää yhdistystä ja järjestöä ansiomerkin ja viirin saaneiden puolesta. jaja Kalevi Kivistö. Hän puhui muun muassa vapaaehtoistyöstä. – Vapaaehtoisia on kaivattu entistä enemmän apuun, kun yritetään vastata lisääntyvän vanhusten hoidon tarpeisiin. Järjestöt tekevätkin asiassa parhaansa. Punaisen Ristin ystävätoiminnassa on jo lähemmäs 10 000 aktiivista ystävää. Eläkeläisjärjestöt tekevät niin ikään parhaansa ystävien rekrytoimisessa yksinäisille vanhuksille., Kivistö totesi. Varsinaisina ystävätoiminnan arjen sankareina Kivistö piti omaishoitajia, joita hän kiitti mitatavsta työstä läheistensä auttamisessa. – 1,2 miljoonaa suomalaista auttaa läheisiään ainakin satunnaisesti, 300 000 toimii omaisten- sa pääasiallisena auttajana, 60 000 antaa jokseenkin säännöllisesti raskasta ja sitovaa omaishoitoa, ja heistä vain puolet, 37 000, saa kunnaltaan omaishoidon tukea. Yli puolet omaishoitajista on itse eläkkeellä, neljäsosa on jo 75 vuotta täyttäneitä, ja vain puolet pystyy pitämään hoidosta minkäänlaisia vapaapäiviä. – Omaishoitajien tilanne osoittaa, että vapaaehtoistyöhön turvautumisellakin on rajansa. Omaishoitajat jos ketkä törmäävät siihen, että jaksaminenkaan ei ole ehtymätön luonnonvara. Jo aikanaan Punaisessa Ristissä toimiessani saimme usein viestejä siitä, että sitoutuneilla ja hyvää työtä tekevillä vapaaehtoisilla ovat jaksamisen rajat tulleet vastaan, Kivistö sanoi. Yhteinen huoli Pohjoismaissa Kivistö viittasi myös Tanskassa ja Norjassa käytyyn keskusteluun käsitellessään vapaaehtoistyön ja ammatillisen työn rajoja. Niistä puhuttiin Pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyötoimikunnan NSK:n vastikään järjestetyssä yhteisessä seminaarissa
Nro 8 joulukuu 2013 – 11 ELÄKELÄINEN hoidossa Tauno Lehtonen on ikäihmistenneuvoston varapuheenjohtaja. Toimiva malli ulkoiluystävistä Uudenkaupungin ikäihmistenneuvosto sai Vuoden vanhusteko -palkinnon Yhdistyksen harrastus- ja kulttuuritoiminta on vireää. Juhlassa esiintyi myös Kaislat-ryhmä Norjan Drammenissa. Suomesta NSK:n toimintaan osallistuvat Eläkeläiset ry ja Eläkeläisten keskusliitto EKL ry. – Rajat on syytä pitää kirkkaina monestakin syystä. Ammatillinen työ vaatii ammattitaitoa ja siihen liittyy olennaisena osana myös ammatillinen vastuu. Nämä asiat eivät ole noin vain siirrettävissä ainakaan niille vapaa- ehtoisille, jotka eivät ole saaneet alalle koulutusta. Kivistö muistutti, että ammatillinen vastuu on hoitoa saavalle oikeusturvakysymys. Millä tavoin mahdollisista hoitovirheistä koituva vastuu kannetaan, jos hoito on delegoitu ilman ammatillista asemaa ja sen myötä tulevaa virkavastuuta toimivalle vapaaehtoiselle? Kivistö kysyi. (P.I.) Iltarusko-kuoro lauloi juhlan alussa viisi laulua. Yhdistyksen puheenjohtaja Eila Lehti (kuva oikealla). Yleisö silmin nähden viihtyi juhlassa. Uudenkaupungin ikäihmistenneuvoston kehittämä toimintamalli yhdistysten jäsenistä ikääntyneiden ulkoiluystävinä palkittiin tänä vuonna Vuoden vanhusteko- palkinno1la. Neuvosto teki muutama vuosi sitten ikäihmisille kyselyn, jonka tulokset kertoivat yksinäisyydestä ja tarpeesta saada ystäviä kuuntelijoiksi ja virikkeiden välittäjiksi sekä tueksi ja seuraksi ulkoiluun ja liikuntaan. Neuvosto tarttui toimeen ja alkoi järjestää ulkoiluystävien kurssitusta ja järjestää toimintaa. Mukaan tuli eläkeläisjärjestöjen lisäksi muita vapaaehtoistoimijoita. – Vuonna 2010 ulkoiluystäviä oli 16, ryhmiä oli 4 ja toimipaikkoja oli 2. Vuosittain on tullut sekä paikkoja että ystäviä lisää.Tänä vuonna on ulkoiluystäviä jo 62, ryhmiä 9, toimipaikkoja 3. Kaikki ovat edelleen vapaaehtoisia, kertoo ikäihmisten- neuvoston varapuheenjohtaja Tauno Lehtonen. Uudenkaupungin Eläkeläiset ry ollut mukana toiminnassa alusta alkaen. Lehtosen mukaan ystävätoiminta on lisännyt myös muuta kanssakäymistä eläkeläisjärjestöjen välillä. – Ikäihmistenneuvosto on muutenkin aloitteellinen. Pyrimme pitämään yhteyttä päättäjiimme ja saamaan tietoja jo asioiden valmistus vaiheessa. Tällä hetkellä olemme vahvasti ajamassa Senioritalon rakentamista kaupunkiin. Merkittävänä saavutuksena pidän vanhusneuvolan saamista kaupunkiin neuvoston aloitteesta, Lehtonen sanoo. Vuoden vanhustekopalkinnon myöntävät Vanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa.(P.I.)
12 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n alustava koulutuskalenteri keväällä 2014 Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Peruskurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille (4 vrk) 10.-14.2. Muistikerhojen ohjaajakurssi (2 pv) 10.2. ja 24.2. Yhdistystoiminnan perusteet toimihenkilöille: toimihenkilöiden tehtävät, yhdistyslaki, asiakirjojen laadinta. Vetäjänä Anu Mäki. Hinta 250 € (ph), 290 € (th). Ilmoittautuminen 13.1. mennessä. Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi (4 vrk) 10.-14.2. Yhdistyksen taloudenhoidon perusteet taloudenhoitajille.Vetäjänä Anitta Koski. Hinta 250 € (ph), 290 € (th). Ilmoittautuminen 13.1. mennessä. Senioritanssin kurssi (3 vrk) 12.-15.2. Uusia istumatansseja ja muita senioritansseja kansanlaulujen tahdissa Opettajina Airaliisa ja Juhani Sorsa. Hinta 190 € (ph), 220 (th). Ilmoittautuminen 15.1. mennessä. Musiikkikurssi laulajille ja soittajille (4 vrk) 13.-17.2. Yksin- ja kuorolaulajille sekä soittajille. Sauli Malinen ja Jari Martikainen. Hinta 250 € (ph), 290 € (th). Ilmoittautuminen 15.1. mennessä. Liikuntakurssi (4 vrk) 13.-17.2. Ensisijaisesti uusille ohjaajille: ohjaustaitoja, musiikin kanssa työskentelyä, monipuolista liikuntaa. Opettajina Eva Rönkkö ja Raija Puumalainen. Hinta 250 € (ph), 290 € (th). Ilmoittautuminen 15.1. mennessä. Kotisivut yhdistykselle (3 vrk) 24.-27.2. Kurssilla perehdytään helppokäyttöisten kotisivujen laatimiseen. Hinta 190 € (ph), 220 (th). Ilmoittautuminen 27.1. mennessä. Yhdistyksen matkavastaavan peruskurssi (4 vrk) 10-14.3. Matkavastaavan tehtävät ja vastuut. Retki- ja matkajärjestelyjen perusteet. Opettajana: Anu Mäki. Hinta 280 € (ph), 320 € (th). Ilmoittautuminen 10.2. mennessä. Ohjelmatoiminnan kurssi (4 vrk ) 13.-17.3. Kurssi ohjelmaryhmien vetäjille ja jäsenille sekä yksilöesiintyjille. Uusia ohjelmaideoita eri tilaisuuksiin. Kurssi järjestetään vuorovaikutuksessa kirjoittajakurssilaisten kanssa. Vetäjänä Hilkka Hyttinen. Hinta 280 € (ph), 320 € (th). Ilmoittautuminen 10.2. mennessä. Kirjoittajakurssi (4 vrk) 13.-17.3. Kurssi tähtää erityisesti esitettävien tekstien tuottamiseen: sketsit, pienoisnäytelmät, runot, pakinat. Kurssi järjestetään vuorovaikutuksessa ohjelmakurssilaisten kanssa. Hinta 280 € (ph), 320 € (th). Ilmoittautuminen 10.2. mennessä. Tiedottajakurssi (2 vrk) 17.-19.3. Kurssi yhdistyksen tiedotuksesta vastaaville sekä muuten tiedotustaitoja tarvitseville. Uutisointi lehteen, tiedotteen laatiminen, sähköinen tiedonvälitys. Vetäjänä Pekka Isaksson. Hinta 140 € (ph), 160 € (th). Ilmoittautuminen 15.2. mennessä. Katrilleja kaikille -kansantanssikurssit (1 pv) Teemakurssi, joka on tarkoitettu sekä kansantanssin ohjaajille tanssipareineen sekä kaikille halukkaille tanssijoille. Opettamassa kansantanssin opettaja Sinikka Mäkelä ja säestämässä pelimanni Tapani Luhtaranta. – Lauantai 22.2. klo 10-16 Vantaa, Hiekkaharjun Puistokulma – Lauantai 8.3. klo 10-16 Kajaani, Kainuun Kansan Pirtti – Lauantai 22.3. klo 10-16 Ykspihlaja, Ykspihlajan Toimitalo Liikumme yhdessä –hankkeessa järjestettävistä kurssipäivistä ilmoitamme kevätkauden alussa. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Satu Rautio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: satu.rautio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/ kurssihakemus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Kurssien hinnat Kurssi hinnat ilmoitetaan jokaisen kurssin kohdalla. Alueellisten kurssien hinnat ilmoitetaan myöhemmin. Kurssituki Vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteri on alustava ja siihen voi tulla vielä muutoksia. Arkistointikurssi (2 vrk) 19.3.-21.3. Kurssi sihteereille, tiedottajille sekä muille arkistoinnista vastaaville tai muuten kiinnostuneille. Perinteisten asiakirjojen ja kuvien arkistointi sekä digitaalinen arkistointi. Kansan Arkiston kouluttaja. Hinta 140 € (ph), 160 € (th).I lmoittautuminen 15.2. mennessä. Myöteisiä tuulia Ray:n avustuspolitiikassa Raha-automaattiyhdistys toi tänä syksynä järjestöille haettavaksi uuden kohdennetun toiminta-avustuksen, joka kulkee nimellä toimintatonni. Näiden ns. toimintatonnien tarkoituksena on vahvistaa erityisesti pienimuotoisen vapaaehtoisuuteen perustuvan kansalaistoiminnan jatkuvuutta. Eläkeläiset ry haki Ray:ltä 14 000 euroa tätä kohdennettua toiminta-avustusta käytettäväksi jäsenyhdistystensä viikkokerhojen ja ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen, näiden toimintamuotojen kehittämiseen sekä toiminnan vetäjien ja toteuttajien voimavaraistamiseen. Kurssi muistikerhojen ohjaajiksi aikoville. Sopii myös niille, jotka vastaavat yhdistysten viikkokerhojen ohjelmasta sekä muillekin kiinnostuneille. Kurssin ohjelmassa mm. aivojen terveydenhuolto, muistiin vaikuttavat tekijät, käytännön toiminta ikääntyneiden kanssa. Kouluttajana Merja ruotsalainen Vantaan Muistiyhdistyksestä. Mikäli Eläkeläiset ry saa ko. avustusta ohjaa se sen kokonaisuudessaan hakemusten perusteella paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille. Jäsenyhdisten saamat avustukset voivat olla nimensä mukaisesti enimmillään 1000 euron suuruisia. Nyt odotamme jännittyneinä Ray:n avustuspäätöstä, josta ennakkotieto tulee ennen kuin kannamme joulukuusen sisälle. Mikäli tuuli on meillekin suotuisa ja saamme rahaa, tulemme lähettämään tammikuun 2014 yhdistyspostin mukana kaikille jäsenyhdistyksille hakuohjeet ja -lomakkeet toimintatonnista. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Omaishoitajien jaksaminen ja ikälain toteutuminen huolenaiheina Keravalla Keravan Eläkeläiset ry:n syyskokouksessa puhuttivat omaishoitajien raskas työ ja vastuu sekä huoli ikä- eli vanhuspalvelulain toteutumisesta Keravalla. Sosiaali- ja terveystoimi käyttää tiukkaa seulaa, kenet se hyväksyy omaishoitajaksi. Usein seula koetaan liian tiukaksi. Monia askarruttaa lisäksi, miten kaupunki järjestää hoidettavien ja yksinäisten vanhusten virkistystoiminnan ensi vuonna. Vanhuspalvelulakiin on perusteellisesti paneuduttava, kokouksessa todettiin ja päätettiin, että jäsenille järjestetään aiheesta koulutusta. Maila Hölttä jatkaa puheenjohtajana Yhdistyksen puheenjohtaksi valittiin edelleen Maila Hölttä. Varapuheenjohtajana jatkaa Kaisu Mäkinen. Muiksi jäseniksi johtokuntaan valittiin Ulla Karppinen, Anja Parviainen, Erkki Pennanen, Eila Tallus, Reino Timonen, Jukka Toikander ja Ritva Vallius sekä varalle Aila Kuusela ja Ritva Pennanen. Uudenmaan aluejärjestön kevätkokouksessa yhdistystä edustavat Taimi Ollilla, Unto Sorvisto, Maila Tukiainen ja Osmo Varinen sekä varaedustajana Anja RaninenVanhusneuvoston jäseneksi on ehdolla Kari Kuulas, varalla Seppo Ronkonen.
Nro 8 joulukuu 2013 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Minun mummoni Puuskutin, kun soitin mummon ovikelloa. Hän asuu viidennessä, eikä talossa ole hissiä Avaa mummo! Minä täällä. Oven takaa kuului tassuttelua, turvalukko rapisi, ovi aukesi, Mummon kasvot pilkistivät ovenraosta, silmät räpyttelivät. Sinäkö? Etpä ole käynyt pitkään aikaan. On ollut kaiken maailman kiireitä, mutta nyt tulin. Toin sinulle jallua, ihan kolmen tähden. Ole hyvä! Mummo heräsi ja kaiveli esiliinansa taskua. Siinä on muutama kymppi. Minä tarjoan nyt. Osta yksintein mäyräkoira, ja koskis ettei heti lopu! Kiitos! Kyllä sinä olet maailman paras mummo. Topi Berg, Helsinki Mummo tarkasteli pulloa hymyillen. Tätä se sinun vaarivainasikin joi. Avaa sinä pullo, minä haen lasit! Nyt otetaankin kunnon naukut. Kerro mummo taas siitä, kun vaari keittti viinaa ja sinä möit. On hirveän mukavaa tietää asioita menneisyydestä. Jäi taakse metsät, pellot ja talot ja sadat ja tuhannet jouluvalot. Pukki mutusti takana iltapalaa kun lähestyttiin Sastamalaa. Mummo kertoi, kunnes nukahti sänkyynsä. Esiliina räpsähti silmille. Minä käperryin pöydän alle, ihan kuin ennen pienenä. No päästiinpä sentään perille sanoi kuski ja hymyillä jaksoi. Tais tulla perusumus verille sanoi pukki ja kyytiä maksoi. Sade taukosi, pukki lahjoineen lähti kiireesti sateenrakoon. Lapsiperheelle toiseen kerrokseen pääsi vihdoinkin lahjojen jakoon. R Toivo ”Topi” Bergin runo mummosta on lämminhenkinen, suorastaan rakkaudentäyteinen. Tässä mummorunossa ei ainakaan ole kliseitä! Mummon ja jo aikuisen lapsenlapsen suhde on mutkaton, eikä kumpikaan sylje lasiin. Voisipa jopa sanoa heillä olevan yhteinen harrastus. Runo kannattaisi kirjoittaa kokonaan nykyajan aikamuotoon, preesensiin. Se on yleensä runossa tehokkain aikamuoto. Muuten Minun mummoni on täydellinen sellaisenaan. Emme me runouden lukijat tarvitse kiiltokuvia, vaan runoja, joissa elämä kaikkine rosoineen saa näkyä. Tavaratalojen tungoksissa ihmiset ryntäilevät, joulun sanomaakohan sieltä etsinevät? Megafooneista kaikuvat joululaulut ja -mainokset, stressi vaivaa, paistamatta ovat kakut ja leivokset. Pertti Korhonen, Helsinki Vietämme taas joulun aikaa, joulurauhaa kaupat kaikaa. Vaarien nenät punoittaa, malta vähän, mummot huokaa. Kaupasta nyt ruokaa tuokaa! Vielä tarviis sitä ja tätä, älä viime tinkaan jätä. Ensi jouluna en viitsi, kyllä tämä nyt jo riitti. Selkää aivan pakottaa, uunin luukkua kun raottaa. Antti Järvensivu, Sastamala Pekka Paappanenkin on lähettänyt joulurunon. Hänen runossaan on niin kriittisyyttä kuin huumoriakin, mutta noin puolivälistä lähtien sävy muuttuu ja runo jatkuu perinteisenä joulurunona. Tarkoitan tässä perinteisellä joulurunolla sellaista joulu- ja puurojuhlissa ääneen luettavaa runotyyppiä, josta löytyvät tietyt tutut ainekset kuin joulukuvaelmasta tai lanttulaatikosta konsanaan. Paappasen runo edustaakin kunniakasta käyttö- tai tilannerunoutta, joka on kirjoitettu tiettyä tilannetta ja ”sisäpiiriä” varten. Pekka Paappanen kirjoittaa saateviestissään, että Keravan Eläkeläisten kerhon naisväki on inspiroinut runoa sekä myös päässyt mukaan runoon: ”Kaisun pullat mielessä ja kielenpäässäkin, kutkuttamassa. Ulla tanssi loppusointuihin, kuin itsestään, uinumaan.” Viestissään hän vielä kertoo olevansa kerhonsa lauluryhmästä se, ”joka hoitaa ne nuotin vierestä lauletut kohdat”. Mihin on unohtunut joulun vietossa seimi ja talli? Tilalle on tullut teitä tukkiva autoralli. Turbomoottorit jyrisevät matelevissa autojonoissa, ihmiset matkaavat jouluostoksille liikenneruuhkissa. Väsymys ottaa ihmisestä mittaa, jäikö jotain ostamatta, mieltä askarruttaa? Tämäkö on nykyajan joulurauhaa? Kaipaan kovasti lapsuusajan joulusaunaa. Joulupukki ilmastonmuutoksessa Oli sateinen aamu, ei loistanut tähti kun pukki Lapista etelään lähti. Keskisuomessa reki jo juuttui santaan piti porokin jättää Kuntorantaan ja valita toinen kulkupeli. Sastamalaanko? – taksi ihmetteli. unopysäkillä näkyy joulun läheisyys. Niin Pertti Korhosen kuin Antti Järvensivunkin joulurunoissa kuuluu kriittinen sävel. Korhosen Jouluhässäkkä kuvaa joulunvieton nykytodellisuutta. Runo kuuluu samaan perinteeseen kuin Arvo Turtiaisen runo Ra(u)han juhla, joka ilmestyi hänen 60-luvun lopun Hyvää joulua - kokoelmassaan. Jouluhässäkkä-runossa kysytään paljon – kysymyksethän ovat runoilijan retorinen työkalu. ”Kaipaan kovasti lapsuusajan joulusaunaa” on hyvä viimeinen säe, joulusauna on kuvana tehokas vastakohta markettien ja moottoriteiden ruuhkille. Kun Pertti Korhosen runossa otetaan kantaa kiireeseen ja kulutushysteriaan, niin Antti Järvensivun Joulupukki ilmastonmuutoksessa -runo keskittyy ilmasto-ongelmiin. Toki nämä kaksi teemaa ovat suoraan yhteydessä toisiinsa, jälkimmäinen seurausta ensimmäisestä. Järvensivun runossa joulupukin matka ei suju toivotusti, koska maa on lumeton eikä talvi käyttäydy niin kuin sen pitäisi. Runo etenee hyvin ja käyttää huumoria polttoaineenaan. Runo voisi ehkä vielä yhden säkeistön verran jatkua. Nyt se loppuu kenties turhankin sävyisästi: pukki pääsee jakamaan lahjoja. Mutta mitä sitten tapahtuu? Onko sade kastellut lahjat? Miten pukin matka jatkuu, kun alkuperäinen kulkupelikin on Kuntorannassa? Lopussa voisi vielä palata ilmastonmuutoksen teemaan. Muuten huumorilla ryyditetty runo kyllä toimii satiirisessa tyylilajissaan. Jouluhässäkkä Aamulla heräsin, suuta kuivasi. Herää mummo, janottaa! Onko meillä yhtään olutta? Pari bisseä ei olisi pahitteeksi. Vaan kun sieltä tulee piparin tuoksu heti kohta alkaa juoksu, kaikki vaivat unhoittuu suppuun ihan menee suu! Annetaan siis joulun tulla, kyllä maistuu kinkku, pulla. Pulleana vatsa mulla; tyytyväisenä nukkuu Kaisu, Ulla. HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE! Pekka Paappanen, Kerava Kun porokin jäi Kuntorantaan Etsi oma ryhmä Vuosi vaihtuu kohta. Kansioni (niin sähköinen kuin pahvinenkin) pursuilee teiltä saamiani runoja. Tämä runopalsta on yksi tapa saada runolleen lukijoita ja palautetta. Kirjoittajaryhmät ja -piirit ovat toinen tapa. Kun yhdessä kokoonnutaan tekstien äärelle, syntyy sellaisia keskusteluja, joita ei korvaa mikään. Ihan vastikään on ilmestynyt kokeneen kirjoittajaohjaajan Taija Tuomisen kirja Minusta tulee kirjailija. Vauhdikkaassa kirjoittajaoppaassa Tuominen kertoo siitä, mitä kirjoittavien ihmisten seura on niin hänelle kuin monelle muullekin merkinnyt. Esikoiskirjailija Meri Kuusiston sanoin: “Kirjoittajakoulutus on antanut minulle henkisen kodin ja työvälineitä kirjoittamiseen. Toisin sanoen minulla on käytössäni työkalupakki, jota ei tarvitse kannatella yksin. Olen saanut vasaran, sahan, innoittajia ja kannustajia sekä elämänmittaisia ystäviä.” Kirjoittamisella on todistettuja terveysvaikutuksia. On syvästi tyydyttävää saada ajatukset mietittyyn ja itseä miellyttävään muotoon. Vuoden alku on hyvä aika uuden aloittamiseen. Jos siis et vielä ole osallistunut mihinkään kirjoittajaryhmään, kannattaa pistää toimeksi. Ainahan voi myös muutaman ystävän kanssa perustaa oman ryhmän. Tällaiset omatoimiporukat voivat kokoontua vuoron perään kaikkien ryhmäläisten kodeissa tai vaikka kahviloissa. ”Hirvittää ajatellakin mitä minulle olisi elämässäni tapahtunut, jos en olisi kohdannut Mörsärin Hiljaa. Taide yksinkertaisesti pelasti elämäni. Yksi runo, yksi lehti, yksi teksti, yksi hetki, yksi kohtaaminen voi olla käännekohta elämässä”, Taija Tuominen kirjoittaa merkityksellisestä kohtaamisestaan lukio-opettajansa kanssa. Tämän lehden ja palstan lukijoille kirjallisuusvaikuttaja Hilja Mörsäri onkin tuttu. Myös ohjaaja Kristian Smeds on kertonut, miten hänen elämänsä sai uuden suunnan, kun hän yllättäen teini-iässä löysi Väinö Linnan Tuntemattoman Sotilaan. Lapsuuden kodissa ei kirjoja ollut, Apu-lehdet olivat ainoa lukemisto. Tässä lehdessä on juttu iäkkäänä aloittaneista kirjailijoista. Koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa, hankkia omaa mukavaa ryhmää ja nauttia kirjoittamisesta ja lukemisesta täysin palkein. Onnellista loppuvuotta ja valoisaa, tekstientäyteistä alkavaa vuotta kaikille. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Käsityö- ja askarteluoppia Kuntorannassa; liikuntaa, Vähän toistakymmentä yhdistysten käsityökerhojen vetäjää osallistui lokakuun lopussa Kuntorannassa järjestetylle käsityö- ja askartelukurssille. He saivat uusia ideoita ja harjoittelivat uusia tekniikoita omille kerholaisilleen opetettaviksi. Vetäjänä toimi jo kolmatta kertaa Sisko Rönkkö Iisalmesta. Käsityökursseja on järjestetty Kuntorannassa vuosittain syyskaudella. Kestävän kehityksen käsitöitä Sisko oli suunnitellut kurssilaisille käsitöitä, jotka syntyvät melko helposti ja lisäksi huokeista tarvikkeista, enimmäkseen luonnon- ja kierrätysmateriaalista. Kurssilla opeteltiin muotoilemaan paperinarusta ruusuja ja taittelemaan paperista erilaisia koristeita. Opettajan ja yhden kurssilaisen tuomista pajunoksista muotoiltiin koristepalloja. Kurssiteemoihin sisältyi myös pienimuotoisia painotöitä. Sisko kertoi, että keittiöpyyhkimet eli ihan tavalliset tiskirätit ovat painettuina viimeistä huutoa. Painokuvioita niihin voi tehdä sapluunan tai leimasimen avulla. Neula- ja märkähuovutus oli kurssin mieluisimpia hommia. Sisko oli tuonut malliksi monenlaisia villasta huovutettuja esineitä: joulutonttuja, helmiä, huiveja, pannunalusia ja kännykkäpusseja. Kurssilaiset olivat tuoneet mukanaan myös itse kehittämiään tuotteita. He esittelivät niitä ja opettivat toisilleen niiden valmistusta. Mukana oli monenlaisia kahvipusseista punottuja käyttöesineitä, vanhoista videonauhoista virkattuja laukkuja, neulottuja palloja eri tarkoituksiin sekä helmikoristeita. Mielikuvituksesta näillä ohjaajilla ei ainakaan ole puutetta. Kurssilla tehtiin monenlaisia käsitöitä. tuaan itse pajunoksia hän arveli, että tehtävä saattaa olla liian vaativa, kun iäkkäällä ihmisellä käsivoimat alkavat heiketä. Onneksi kevyempiä vaihtoehtoja on, esimerkiksi huovutus. Käsityökerhot tarjoavat toiminnallista osallistumista niille, jotka eivät jaksa harrastaa esimerkiksi tanssia. Kaikki eivät ole samoista asioista kiinnostuneitakaan. Kurssilaiset näyttivät esimerkillään, että ainakin keskustelu sujuu käsitöitä tehdessä. – Me parannamme samalla maailmaa, he sanoivat naureskellen. Käsityökerhot hankkivat yhdistyksille lisää toimintarahaa, joka tulee aina tarpeeseen, kertoi Kaarina Jokelainen Etelä-Vantaan Eläkeläiset ry:stä. Käsityökerhot valmistavat tehokkaasti monenlaisia tuotteita Kierrätyksessä arvotavaraa Sisko ja kurssilaiset seuraavat tiiviisti aikaansa: kaikki olivat selvillä siitä, että juoma- ja säilyketölkkien avausklipsit ovat varsinaista arvotavaraa. Klipseistä tehdään melkein mitä vain, sekä käyttö- että koriste-esineitä. Sisko kertoi, että keksintö on lähtöisin Brasiliasta. Hän nauratti kurssilaisia kommentoimalla, että oli nähnyt tulomatkallaan eräässä liikkeessä klipseistä tehdyn pienen käsilaukun, jonka hinta oli 199 euroa. Kurssilaiset kerkisivät kaiken muun ohessa perehtymään vielä klipsien yhdistämistekniikkaan. Kerhojen vetäjät tietävät kokemuksesta, että jokaiselle pitää olla sopivaa tekemistä, sellaista mihin pystyy ja mistä tulee onnistumisen kokemus. – Ohjaajan pitää ottaa huomioon kerholaisten ikä ja kunto, totesi Vappu Miinalainen Lohjan Seudun Eläkeläiset ry:stä. Taivutel- Käsityökurssilla opetti tuttuun tapaan Sisko Rönkkö. yhdistysten myyjäisiin. Nyt on joulumyyjäisten aika ja tältäkin kurssilta saatiin apua tuotekehittelyyn: huovutettuja joulukoristeita ja erilaisia punonta- ja painotöitä. Kaikki irti kurssista Käsityökurssilaiset olivat motivoituneita ja ottivat kurssista kaiken irti. – Koko ajanhan nämä olivat töissä kiinni, opettaja kertoi tyytyväisenä. Kurssilaiset eivät malttaneet pitää kokonaista lounastaukoa hommistaan ja jäivät vielä päivän päätteeksi ylitöihin. Kurssipalautteesta päätellen kaikki palasivat tyytyväisinä kotiinsa. TIINA RAJALA Kuvat: KAARINA JOKELAINEN
Nro 8 joulukuu 2013 – 15 ELÄKELÄINEN laulua ja tietokonetaitoja palkintokursseilla Suomussalmella opeteltiin uusia tietokonetaitoja ja verestettiin vanhoja. Kuva: Martti Juntunen. Kurssipalkintoja osataan arvostaa Eläkeläiset ry on palkinnut viime vuoden jäsenhankintakilpailussa parhaiten pärjänneitä yhdistyksiä kurssipalkinnoilla. Kilpailun voittajayhdistykset ovat saaneet toiveensa mukaisen kahden päivän kurssin omalle paikkakunnalleen. Toiselle sijalle asettuneet ovat saaneet yhden päivän kurssin ja kolmanneksi tulleet ovat saaneet lähettää yhden jäsenensä Kuntorannan kurssille. Kurssipalkintoja osataan arvostaa. Yhdistykset ovat hoita- neet järjestelyt mallikelpoisesti .Osallistujat ovat olleet tyytyväisiä. Oman sarjansa voittajayhdistys Suomussalmen Eläkeläiset ry alkoi suunnitella tietokonekurssia jo ennen kesää. Puuhanaisena toimi Tuula Heikkinen. Kahden päivän kurssi järjestettiin lokakuun lopussa Suomussalmen kansalaisopistolla. Järjestelyt toimivat mainiosti. Kurssille osallistui 15 henkeä, joista osalla oli jo perustaidot ja osa aloitti aivan alusta. Opetta- jina olivat Petra Åhlström Kansan Sivistystyön Liitosta sekä Matti Ruokolainen Lieksan seudun Eläkeläiset ry:stä. – Kaikki kurssiohjelmaan kuuluvat asiat käytiin läpi, porukka on innokasta ja oppii nopeasti, kertoi Petra. Myös Matti oli tyytyväinen kurssilaisiin: kehityskelpoista väkeä, hän totesi. Kurssi sisälsi tietokoneen käytön perusteita: tekstin kirjoittaminen ja korjaus, rivitys, kappaleen vaihto, muotoilut sekä kuvan liittäminen asiakirjaan. Internetin käytössä opittiin tiedonhakua eri menetelmin sekä postin lähettämistä ja vastaanottamista. Suurimman järjestelytyön tehnyt Tuula Heikkinen kehaisi, että opetus oli paljon parempaa kuin kansalaisopistossa. Vaikuttaa siltä, että suomussalmelaiset haluavat hankkia vielä lisää tietokoneen käyttötaitoja. Etelä-Espoon Eläkeläiset ry voitti pääpalkinnon eli kahden päivän kurssin. Hekin aloittivat kurssijärjestelyt hyvissä ajoin. Timo Typpö teki suuren työn, jotta kurssi onnistuisi hyvin – ja se myös onnistui. Kurssille osallistui 20 henkeä Enemmänkin olisi ollut halukkaita. Palkintokurssien osallistujamäärä on rajattu 20 henkeen. Opettajat Sauli Malinen ja Jari Martikainen olivat tyytyväisiä: näin innokkaita ihmisiä on ilo opettaa. Yhdistyksellä on sekakuoro Ruislinnut. Siihen kuuluu 20 henkeä, puolet miehiä, puolet naisia. Se on viime aikoina harjoitellut kaksiäänistä laulua ja haluaisi kehittää sitä lisää. Toistaiseksi se on harjoitellut enimmäkseen yksiäänisiä kappaleita. – Minusta on hienoa, että kuoro uskaltaa asettaa itselleen kehittymistavoitteita, kommentoi Sauli. Kurssi sisälsi enimmäkseen perinteistä viihdemusiikkia. Osa oli kuorolle uutta, osa sen omaa ohjelmistoa. Oli tuttuja kappaleita kuten Iloinen Amsterdam, Valoa ikkunassa ja Kotkan poikii. Kesäpäiväohjelmistosta tuli mukaan Vanhaa viiniä. Niin kuin viini vanhetessaan, myös laulu harjoitellen paranee. Sauli Malinen (vas.), Jari Martikainen ja Timo Typpö espoolaisten kurssilla. Tiina Rajala Jurvalaisille liikettä Jurvan Eläkeläiset ry voitti jäsenhankinnassa kakkossijan ja sai palkinnoksi yhden päivän kurssin. Yhdistys valitsi liikuntaa. Järjestön liikuntahankkeen asiantuntija Eva Rönkkö kävi hyppyyttämässä jurvalaisia. Tässä heidän tervehdyksensä. ”Tervehdys Jurvan Eläkeläiset ry:ltä Lähdin kirjoittelemaan muutaman sanan liikunta/ tanssikurssista josta saimme nauttia iloisin mielin. Kurssi pidettiin Jurvan Teatteritalolla 31.10.2013, jonka ohjas Eva Rönkkö. Ohjaaja oli tosi hyvä, pirteä ja eloisa joka sai kaikki innostuneesti mukaan ja saimme paljon uutta tietoa jota nyt saamme harjoitella ja opetella sitten vain omassa ryhmässä, toivottavasti saamme jotain esityskuntoon, että voimme mennä jonnekin esiintymään. Meitä oli 22 osanottajaa, jotka jaksoimme olla harjoittelussa mukana. Aluksi oli ruokailu, ruuanlaitosta vastasi keittiömme emännät ja päivällä myöhemmin juotiin kahvit. Vielä kiitokset mainiolle ohjaajalle, joka jaksoi opettaa ja innostaa meitä mukaan oppimaan uusia ideoita !!!! Jurvan Eläkeläiset ry:n puolesta Airi Lyyluoma”
16 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Veteraanien kulttuurikilpailut julistivat kulttuurin P yhäinpäivänä Porissa pidetty veteraanien kulttuuriharrastusten suurkatselmus yllätti ja ylitti kaikki odotukset niin osallistuja- ja yleisömäärällään kuin esitysten tasollaankin. Mukana kisassa oli viisitoista eri lajia ja lähes tuhat esiintyjää. Kilpailuissa nähtiin kaikkiaan 135 eri esitystä. Tuomaristo totesi esitysten tason huimasti nousseen kaksi vuotta sitten Seinäjoella pidettyjen ensimmäisten Veteraanien kulttuurikilpailujen jälkeen, vaikka taso oli sielläkin jo erittäin hyvä. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell totesi kilpailujen loppunäytöksessä, että Seinäjoella toteutui Eläkeläiset ry:n, TUL:n Veteraanijaoston ja Eläkkeensaajien Keskusliiton yhteinen haave ikäihmisten kulttuurikilpailujen järjestämisestä. Mukaan liittyivät silloin myös Työväen Näyttämöiden liitto sekä Työväen Musiikkiliitto. Toimivathan näiden järjestöjen kulttuuriharrastusyhteisöt kiinteässä yhteistyössä eri puolilla Suomea. Seinäjoella esitettiin toive, että tapahtuma uusittaisiin ja siitä tehtäisiin perinne, joka toteutettaisiin kahden vuoden välein. – Toive on toteutunut täällä Porissa näiden kahden päivän aikana upeana katselmuksena ikäihmisten järjestöissään tuottaman omaehtoisen ja runsaan kulttuuriharrastuksen ansiosta. Kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki totesi taannoin, että huonoinakaan aikoina ihmiset eivät halua luopua eivätkä kar- Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n Vipeltäjät voiti salonkitanssien sarjan. sia kulttuurista. Tämä yhteinen tapahtumamme todistaa asian olevan ainakin meidän ikäihmisten parissa täyttä totta. Kulttuuri tuo valoa elämäämme Mandell huomautti, että kulttuuri tuo valoa jokapäiväiseen elämäämme, vaikka emme aina arkisten kiireidemme ja huoliemme keskellä huomioikaan, miten tiiviisti elämme kaikenlaisen kulttuurin ympäröimänä. – Ilman musiikkia, kirjallisuutta, teatteria, kuvia tai luovuutta elämämme olisi mustavalkoista tai pahimmassa tapauksessa synkän harmaata. Kulttuuri luo hyvinvointia, avartaa maailmaa ja edesauttaa ymmärtämään elä- män ja yhteiskunnan monimuotoisuutta. Porin kaupungin tervehdyksen tuonut kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Diana Bergroth-Lampinen korosti, että kulttuuritoiminnalla ja taiteella on osoitettu olevan selkeä yhteys hyvään elämään sekä työja toimintakyvyn ylläpitoon.. Eläkkeensaajien Keskusliiton järjestösihteeri Erkki Partanen peräänkuulutti ennaltaehkäisevää työtä niin julkisen-, yksityisen kuin kolmannen sektorin välillä, jotta kulttuuri- ja liikuntaharrastusten osallistumisen esteenä ei koskaan voisi olla rahan puute. – Pienet teot arkipäivänä voivat tuottaa hyvää mieltä ja elämän vireyttä. Runot ja kulttuuri kantavat elämää – Tämä oli elämäni ensimmäinen julkinen runonlausuntatilaisuuteni ison yleisön edessä, eikä minua jännittänyt juuri lainkaan, totesi malmilainen Hilja Kettunen. Toisen kerran järjestetyissä Veteraanien kulttuurikilpailuissa Kettunen mitteli lausuntataitojaan kolmenkymmenen muun lausujan kanssa. Hän lausui Aulikki Oksasen ”Aleksandriaan.” – Malmin Eläkeläisten -kerhossa olen toki joitakin kertoja lausunut muutaman runon. Kettusen mielirunoja ovat luontorunot, joissa kuvataan miten eläimet luonnossa ihmisen katsantokannan mukaan käyttäytyvät tai miten eläimiä voi luonnehtia. Myös ihmissuhteisiin liittyvät runot ovat mieluisia. – Luonnonajat ja koko luonnon kiertokulku erilaisuuksineen ja omine hienovaraisuuksineen on se, minkä runoudessa voi oivaltaa. Runossa tunteet siivittävät tekstiä toisin kuin esimerkiksi tosiasioihin pohjau- tuvissa lehtiuutisissa. Kettusen mielestä runo on juttelua toisen ihmisen kanssa, kun taas uutisteksti on aina tietynlainen ilmoitusasia, johon ei voi vastata eikä reagoida. Malmin eläkeläisten kerhojen ohjaaja Eevi Kaasinen sai Hilja Kettusen lähtemään runon lausumisen tielle. – Eevin työ meidän eläkeläisten kulttuuriharrastusten parissa on niin merkittävää, että tämä ensiesiintymiseni on pieni kunnianosoitus hänen työlleen Runot ja kaikki kulttuurityö kantavat elämää eteenpäin Malmin Eläkeläiset ry:ssä on 480 jäsentä. Tänä syksynä yhdistyksen jäsenmäärä on kasvanut neljälläkymmenellä jäsenellä. Yhdistyksen eri ohjelma- ja kerhotoiminta on niin runsasta, että jäsenillä on hikinen urakka yrittää pysyä mukana kaikissa niissä riennoissa, mitä tarjolla yhdistyksessä on. Yhdistyksen jäsen Kyllikki Montonen oli myös ensimmäistä kertaa grillaamassa itseään runonlausujana suuren yleisön edessä. – Aloitin koko homman vasta tämän vuoden tammikuun alussa. Alan kuitenkin jo ymmärtää, että runoissa voidaan kuvata koko rakkauden kirjoa siten, että ensin on suuri rakkauden palo, sitten koittaa katkeruus ja pettymys. Kaiken jälkeen voi toivokin pilkahdella. Lausumani Aulikki Oksasen runo ”Sain sulta kuutamon” kuvaa näitä tunnetiloja erittäin hyvin ja koskettavasti. – Oksanen puhuu totta rakkaudestya tämän ikäisen naisen näkökulmasta. Vielä en osaa sanoa kuka olisi aivan ehdoton suosikkirunoilijani. Olen oppinut, että runojen lausuminen on aivan erilaista kuin runojen lukeminen. – Olen runojen maailmasta aivan haltioissani lausumisharrastukseni myötä. Mitä enemmän osaan runoja tulkita, sitä enemmän tiedän kaikesta, varsinkin itsestäni, Kyllikki Montonen toteaa. (J.D.) Kyllikki Montonen (vas.) ja Hilja Kettunen osallistuivat ensimmäistä kertaa runonlausuntakisaan.
Nro 8 joulukuu 2013 – 17 ELÄKELÄINEN voimaa Tulokset Tanssi ja ohjelmaryhmät Vanhat Salonkitanssit 1. Vipeltäjät, Ykspihlajan Eläkeläiset ry, Kokkola 2. Vanhat tanssit kerho, Turun Eläkkeensaajat ry, Turku Ryhmätanssit 1. Kipakat, Malmin Eläkeläiset ry, Helsinki 2. Katajaiset, Turun Eläkkeensaajat ry, Turku 3. Ikinuoret, Rauman Eläkeläiset ry, Rauma Pienoisnäytelmä 1.Iättömät, Vuosaaren Eläkkeensaajat ry, Helsinki Musiikki Kuorot 1. OTK:n Naislaulajat, STM:n Uudenmaan piiri ry, Helsinki 2. Porin Työväen Naiskuoro, Porin Työväen Naiskuoro ry, Pori 3. Varttuneet kuoro, Oulun Työväen Eläkeläiset ry, Oulu Veteraanien kulttuurikilpailujen järjestäjinä olivat TUL:n veteraanijaosto ja TUL:n Satakunnan piiri, sekä Eläkeläiset ry., Eläkkeensaajien Keskusliitto ry., Työväen Näyttämöiden liitto ja Suomen Työväen Musiikkiliitto JUHA DRUFVA Soitinsolistit 1.Talon Tytöt ja Kuukkeli, Kemijärven Eläkeläiset ry, Kemijärvi 2.Raimo Vahtera, Vaasan Eläkeläiset ry, Vaasa 3.Erkki Vainionpää, Vaasan Eläkeläiset ry, Vaasa Soitinyhtyeet 1.Reposaaren Rantaparlamentin soitinyhtye, Reposaaren Kunto ry, Pori 2.Talon Tytöt ja Kuukkeli, Kemijärven Eläkeläiset ry, Kemijärvi 3.Harmonikkaduo Jukka ja Mikko, Köyliön-Säkylän Eläkkeensaajat ry Orkesterit 1.Kemijärven Työväen Viihdeorkesteri, Eläkeläiset ry, Kemijärvi Karaoke 1.Veikko Kettunen, Oulun Työväen Eläkeläiset ry, Oulu 2.Mirjami Kilponen, Pirkanmaan Eläkkeensaajat ry, Nokia 3.Veikko Hedman, Nokian Eläkeläiset ry, Nokia Lausunta ja sketsit Lausunta 1.Edvin Mattila, Oulun Työväen Eläkeläiset ry, Oulu 2.Hanna Jokela, Leppävaaran Sisu ry, Espoo 3.Airi Vaske, Nokian Eläkeläiset ry, Nokia Sketsit 1.Airi & Eila, Nokian Eläkeläiset ry, Nokia 2.Heinolan Humoristit, Heinolan Eläkkeensaajat ry, Heinola 3.Iättömät, Vuosaaren Eläkkeensaajat ry, Helsinki Yksinlaulu, klassinen musiikki 1.Mirjami Kilponen, Pirkanmaan Eläkeliitto ry 2.Risto Björkman, Oulunkylän Eläkkeensaajat ry Lauluryhmät 1.Flika ja Poja, Rauman Eläkkeensaajat ry, Rauma 2.Nuotittomat, Rauman Eläkeläiset ry, Rauma 3.Piikkiön Eläkkeensaajien lauluryhmä, Piikkiön Eläkkeensaajat ry, Kaarina Lauluyhtyeet 1.Lauluyhtye Misets, Kuopion Liikealan Eläkkeensaajat, Kuopio 2.Talon Tytöt ja Kuukkeli, Kemijärven Eläkeläiset ry, Kemijärvi 3.Duo Kauko ja Mikko, Köyliön-Säkylän Eläkkeensaajat ry Kansantanssi 1.Piikkiön Eläkkeensaajien Ohjelmaryhmä, Piikkiön Eläkkeensaajat ry, Kaarina 2.Virkeät, Kokkolan Eläkeläiset ry, Kokkola 3.Tallukat, Eläkeläiset ry Helsingin aluejärjestö ry, Helsinki Kantritanssi 1.Seinäjoen Eläkkeensaajien Kantrikerho, Seinäjoen Eläkkeensaajat ry, Seinäjoki Musiikki Rivitanssi 1.Jazzbox, Ety ry, Tampere Yksinlaulu, viihdemusiikki 1.Ulla-Maija Lehtokumpu, Vaasan Eläkeläiset ry, Vaasa 2. (jaettu) Kauko Aalto, Köyliön-Säkylän Eläkkeensaajat ry ja Timo Hietanen, Vuosaaren Eläkkeensaajat ry, Helsinki Kunniamaininnan sai Eila Luusalo, Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset ry, Eura Senioritanssi 1.Tallukat, Eläkeläiset ry Helsingin aluejärjestö ry, Helsinki 2.Seinäjoen Eläkkeensaajien Senioritanssijat, Seinäjoen Eläkkeensaajat ry, Seinäjoki 3.Viike, Malmin Eläkeläiset ry, Helsinki Surujen kitaralla voitto Vaasaan V aasan Eläkeläiset ry:n Ulla-Maija Lehtokumpu ja Raimo Vahtera esittivät klassisen viihdesävelmän Surujen kitara (Johnny Guitar) ja pokkasivat viihdemusiikin yksinlaulun ensimmäisen sijan. Raimo säesti Ulla-Maijaa kitaralla. Lisäksi Raimo esitti Repe Helismaan kupletin ”Etana asialla” ja pokkasi toisen sijan soitinsolistisarjassa soittamalla huuliharpulla iskelmäsikermän. Orkesterissa soittamisesta Raimolla on kokemusta. Hän kiersi 23 vuotta Heikki Luoman yhtyeen kanssa soittamassa tanssimusiikkia. – Tuli Pohjanmaalla kierrettyä jokainen tanssipaikka moneen kertaan. Mutta näin yksin esiintymisessä tämä oli debyyttini, varsinkin näin ison yleisön edessä. Ulla-Maija nappasi kerhoista Raimon säestäjäkseen. – Olen aina tykännyt tästä Surujen kitara -kappaleesta. Näin sen elokuvan jo ihan penskana ja siitä saakka se on ollut yksi mielikappaleistani. Kaksi vuotta sitten esitin Seinäjoella Veteraanien kulttuurikilpailuissa La Paloman, mutta silloin jännittämisen takia meni hieman senat sakaisin. Nyt tämä esitys meni mielestäni ihan nappiin. Olen esittänyt myös karaokea ja kerhossa lauletaan paljon yhdessä. taas kahden vuoden päästä pidettäviin kulttuurikilpailuihin. Oulun kesäpäivät olivat myös aivan mahtava tapahtuma. Raimo toivoo, että seuraavissa veteraanien kulttuurikilpailuissa huomioidaan myös valokuvaus. -Meillä on Vaasan Eläkeläisissä yli 400 jäsentä, ja tavoitteenamme on lisätä eläkeläisten parissa valokuvaharrastusta. Seuraaviin veteraanien kulttuurikilpailuihin pitää järjestää valokuvakilpailu sekä valokuvanäyttely. Veteraanikilpailut tärkeä tapahtuma Ulla-Maija Lehtokumpu ja Raimo Vahtera Vaasan Eläkeläisistä esittivät klassisen viihdesävelmän Kitara soi ja sillä irtosi ensimmäinen sija viihdelaulujen sarjassa. Molemmat ovat yksimielisiä siitä, kuinka tärkeitä nämä Veteraanien kulttuurikilpailut ovat. -Varmasti osallistumme JUHA DRUFVA
18 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Tanskalaisten iskulause sopii muihinkin Pohjoismaihin ”Vapaaehtoistyö elää ilosta ja kuolee pakkoon” T anskalainen eläkeläisjärjestö LO faglige seniorer on nostanut esille iskulauseen, jhoka sopii muihinkin pohjoismaihin.Järjestö käyttää iskulausetta ”Vapaaehtoistyö elää ilosta ja kuolee pakkoon”, kun se vastustaa ammattityön korvaamista vapaaehtoisilla hoitotyössä Vanhusten hoito oli esillä Norjan Drammenissa järjestetyssä Pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen yhteistyökomitean NSK:n hallituksen kokouksessa. Kokouksessa käsiteltiin osanottajamaiden maaraportit. Raportit keskittyivät tällä kertaa enimmäkseen vanhusten hoitoon. Tanska: tietotekniikka ja vapaaehtoistyö Tanskassa ajankohtainen aihe on vanhusten ongelmat tilanteessa, jossa palvelut siirtyvät yhä enemmän tietotekniikkaa soveltaviksi. LO faglige seniorer vaatii siksi vanhemmille ikäluokille suunnattua, digitaalisia valmiuksia parantavan koulutuksen lisäämistä. Järjestö on ollut mukana komiteassa, joka valmistelee kotiin tarjottavien palvelujen turvaamista ja omavastuuosuuden poistamista palveluista perittävistä maksuista. Hallitus on luvannut antaa ikäpoliittisen selonteon ja siihen liittyvät uudet lakiesityksen En kamp maa begynde – Taistelu alkakoon. Veistos esittää norjalaisen työväenliikkeen merkkihenkilöä Marcus Thranea. Hän perusti Norjan ensimmäisen työväenyhdistyksen Drammeniin vuonna 1848. Kuva: Anu Mäki. ensi vuonna. Kuntien on huolehdittava kuntoutusmahdollisuuksien parantamisesta. Tanskan kaikissa kunnissa toimii vanhusneuvosto, joka valitaan vaaleilla. Se on suhteessa kunnanhallitukseen neuvoa-antava elin, jota on kuultava kaikissa ikääntyviä koskevissa asioissa. Keskeinen keskustelunaihe on vapaaehtoistyön osuus vanhus- ten hoidossa. Ongelmaksi on koettu, että vapaaehtoiset korvaavat palkattua työtä. Järjestö yhdessä ammattiliittojen kanssa vastustaa tätä kehitystä. Suomi: kotipalvelut ja vanhuspalvelulaki EKL:n Ralf Friberg raportoi lähinnä Suomen yleispoliittisesta tilanteesta. Myös kotipalvelut, Teknologia, hoitotyön tukija vai tukahduttaja K okouksen yhteydessä järjestettty syysseminaari pohti teknologian käyttöä hoivatyössä. Seminaarissa kuultiin tutkijoiden maalaavaan levälle pensselillä teknologian etuja, mutta kertovan myös sen herättämistä kysymyskistä ja epäilyistä. Seminaari järjestettiin lokakuussa Norjassa NSK:n hallituksen kokouksen yhteydessä. Sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisestä kantavat vastuun niin Suomessa kuin muissakin Pohjoismaissa yleensä kunnat. Kuntaloudet ovat tiukoilla palveluhaasteisiin vastatessaan: niiden pitää toteuttaa yhä niukemmin talous- ja henkilöresurssein kasvavan ikäväestön palvelut. Nykytiedot vahvistavat lisäksi, että muistisairaiden määrä kasvaa yhdessä ikäväestön määrän kasvun kanssa. Voisivatko hyvinvointiteknologet sovellukset tuoda huojennusta haasteisiin, joita aiheuttavat väeöstön ikääntyminen, rahojen niukkuus ja muistisairaiden lisääntyminen. Voidaanko hoitoteknologisilla sovelluksilla korvata ihmisten tekemää työtä? Tuoko hoitoteknologian käyttö säästöjä? Millaisin eettisin edellytyksin teknisiä apuvälineitä voidaan käyttää? Näitä kysymyksiä pohdittiin pohjoismaisten eläkeläisjärjestöjen lokakuisessa syysseminaarissa Norjassa. Hyvinvointiteknologian asema vanhusten hoidossa -seminaari järjestettiin Buskerudin yliopiston terveystieteen laitoksella. Laitoksella toimii erityinen keskus, Vitensenteret, joka on erikoistunut hyvinvointiteknologiaan. Keskuksessa tutkitaan teknologiaa hoito- ja hoivatyössä ja hyvinvointiteknologian käytön etiikkaa. Lisäksi keskus kehittää teknologisia sovelluksia yhteistyössä kaupallisten toimijoitten kanssa. Keskus tarjoaa myös sairaanhoidon opiskelijoille mahdollisuuden tutustua ja käyttää sairaanhoitoon kehitettyjä hoitoteknisiä sovelluksia. ”Teknologia tukee ihmisten kohtaamista” Seminaarin avaaja terveystieteen laitoksen dekaani Janne Dugstad maalasi lavealla pensselillä kuvan (lähi) tulevaisuudesta jossa hyvinvointiteknologiset sovellukset ovat ikäihmisten hoidon ja hoivan arkipäivää: sovellukset ovat käyttäjäystävällisiä, so. helppokäyttöisiä, teknisiä sovelluksia on runsaasti ja vaivattomasti näistä sovelluksista on kehitetty alkujaan johonkin muuhun käyttöön, kuten navigaattorit ja ajastimet, ja sittemmin niiden käyttökelpoisuus hoitotyöhönkin on havaittu. Ruotsissa on käyty kiivasta keskustelua siitä, voidaanko dementiaa sairastavat varustaa laitteilla, jotka hälyttävät, jos ”potilaat” siirtyvät tietyn ennalta määrätyn liikkuma-alueen ulkopuolelle: missä kulkee itsemääräämisen ja yksilöä turvaavan toimenpiteen raja? saatavilla, ja hoidon ja hoivan ammattihenkilöstön koulutuksen sisältöihin on liitetty teknologian käyttö ja sen etiikka. Teknologiamyönteistä kuvaa Dugstad perusteli sillä, että teknologioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa kohtaavat monenlaiset intressit: yhtäältä palvelujen tuottajat (kunnat ja valtiot) hakevat taloudellisesti tehokkaita ratkaisuja palvelujen tuottamiseen, toisaalta teknologiayritykset näkevät sovelluksilleen yhä kasvavan määrän potentiaalisia ostajia, niin julkistahoja kuin yksityisiäkin henkilöitä. Dugstad painotti, että oikein käytettynä teknologia vapauttaa hoito- ja hoiva-ammattilaisten resursseja kaikkein täkeimpään – ihmisten kohtaamiseen. Rajanvetoa Professori Kirsti Skovdal kertoi teknologisten sovellusten käytöstä muistisairaiden hoidossa. Muistisairauksien ja -sairaiden määrä kasvaa rajusti. Suomessa oli diagnosoituja muistisairaita 36 000 vuonna 2009. Jo nyt on tarjolla melkoisen runsaasti sovelluksia, joita voidaan käyttää dementikkojen hoidon apuna, esimerkiki muistisairaan sijainnin paikantavat laitteet, kodinkoneitten automaattiset virrankatkaisijat, aikakytkimellä ja hälytysäänellä toimivat lääkedosetit. Monet Käytännöllisiä ratkaisuja Terveystieteen laitoksen amanuessi Helke Falkenberg kuvasi seminaarin luento-osuuden päätteeksi hyvin käytännönläheistä tutkimusta, jossa oli selvitetty valaistuksen vaikutusta ikääntyneen toimintakykyyn. Tutkimuksen aluksi koeryhmän jäsenten kotien valaistus oli mitattu (kodin valaisimien antama valon määrä) ja lisäksi tutkittavilta oli kysytty tyytyväisyyttä valaistukseen. Seuraavassa vaiheessa kotien valaistuksen tehoa oli lisätty joko hankkimalla lisävalaisimia tai lisäämällä olemassa olevien valaisimien valotehoa. Lisäksi kaikki valaisimet oli kytketty yhteen kaukosäätimeen, josta
Nro 8 joulukuu 2013 – 19 ELÄKELÄINEN netin käytön ongelmat, käteisrahan käytön vähentäminen ja arvonlisävero olivat esillä. Meidän järjestömme raportissa selvitimme vanhuspalvelulain keskeistä sisältöä ja voimaansaattamista. Raportoimme myös eläkeikää koskevasta keskustelusta ja eläkkeiden rahoitusnäkymistä pitkällä tähtäimellä. Fär-saaret: köyhyysrajalla Fär-saarten järjestö ei esittänyt kirjallista raporttia. Suullisesta raportista jäi mieleen erityisesti, että 40 % eläkeläisistä elää köyhyysrajan alapuolella. Eläkeasiat ovat kuuma poliittinen kysymys ja poliittinen kenttä elää murroskautta. Maahan on syntynyt uusi puolue, jolla on noin 20 % kannatus. Islanti : sairaalabudjetteja karsittu Islannissa on eläkkeiden (ja muden sosiaalietuuksien) ostovoima voimakkaasti laskenut talouskriisin seurauksena. Eläkeläisjärjestö on yhdessä vammaisjärjestöjen kanssa järjestänyt parlamenttitalolla voimakkaan mielenosoituksen. Nykyisen hallituksen muodostaneet puolueet lupasivat vaalitaistelussa parantaa kaikkien – myös eläkeläisten – oloja ja järjestö vakuuttaa muistavansa lupauksen. Ongelmana ovat erityisesti sairaaloiden budjetteihin kohdistuneet leikkaukset. Seurauksena on olut mm. sairaanhoitajien joukkopako Norjaan. Politiikkana on lisätä kotihoidon osuutta, mutta kotiin ei kuitenkaan saada tarvittavia palveluja. Hallitus siirtää vastuuta valtiolta kunnille. Eläkeläisjärjestö toimii aktiivisesti eri puolilla maata ja on pyrkinyt osoittamaan ikääntyvien keskuudessa tekemänsä työn taloudellisen arvon päätöksentekijöille, koska ”rahan kieli” on ainoa, jota he ymmärtävät. Hoitopaikkoja muutetaan palveluasumisen yksiköiksi. Varsinaisten (ympärivuorokautisten) hoitopaikkojen puute johtaa siihen, että ihmisiä joudutaan pitämään pitempään sairaaloissa. Järjestö pyrkii yhdessä ammattiyhdistysliikkeen kanssa kampanjoimaan parempien palkkojen ja eläkkeiden puolesta. Järjestön konferenssin teemana on vanhustenhoidon tulevaisuus ja sitä edeltää järjestön johdon maan laajuinen kiertue. Norja: joka neljäs eläke on minimieläke Norja (ja Ruotsi) sijoittuu kärkeen verrattaessa ikääntyneiden elinoloja maailman eri maiden väillä. Siitä huolimatta 25 % eläkeläisistä saa minimieläkettä ja monet heistä – erityisesti naiset - elävät EU:n köyhyysrajaa pienemmillä tuloilla. Yksinäisyys, masennus, eristyneisyys ja jopa itsemurhat lisääntyvät norjalaisten vanhusten keskuudessa. Eläkeläisjärjestön (Pensjonistforbundet) toiminnan teema tänä vuonna on ollut yksinäisyyden torjuminen. Ikääntyvät on nähtävä yhteiskunnan voimavarana. Erityinen huomio kiinnitetään yhteiskunnan luokkajaon heijastumiseen ikääntyvien elämässä. Myös kamppailu vanhusten palvelujen kaupallistumista vastaan tulee entistä ajankohtaisemmaksi hallituksen vaihduttua porvarillisten puolueiden muodostamaksi. Muita kampanja-asioita ovat mm. lakisääteinen oikeus sairaalahoitoon, dementoituneille oikeus päivittäiseen hoitoon ja vanhusten hoidon laadun parantaminen. Norjan järjestöllä on todennäköisesti ainoana maailmassa neuvotteluoikeus hallituksen kanssa kaikkia ikääntyviä koskevissa asioissa. Ruotsi: verot, hoito ja eläkkeet Ruotsissa käytiin parhaillaan keskustelua budjetista. Yksi keskeinen kysymys on verotus. Budjettiehdotukseen sisältyy esitys palkansaajien verotuksen keventämisestä, joka edelleen lisää eroa eläkeläisten ja palkansaajien verotuksessa eläkeläisten tappioksi. Ehdotuksen mukaan keskituloisen eläkeläisen verotus on 860 Ruotsin kruunua (97 euroa) tiukempaa kuukaudessa verrattuna samansuuruisista tuloista maksettuun palkkaveroon. Ehdotuksella palataan kuuden vuoden takaiseen tilanteeseen, josta veroeroa lähdettiin aikanaan pienentämään. Samalla ruotsalaisten eläkkeet, jotka on sidottu rahastojen tuottoon, laskevat 15 000 kruunun (1 690 euron) eläketasolla noin 400 kruunua (45 euroa) kuukaudessa. Ruotsissa käydään aktiivista keskustelua vanhusten hoidosta. Taustalla ovat eräät järkyttävät yksittäistapaukset. Vanhusten hoitoon tarvittaisiin lisää resursseja työolojen ja palkkojen parantamiseen, alan koulutukseen ja lääkäreille aikaa monia lääkkeitä saavien lääkityksen kokonaisarviointiin. Järjestö kampanjoikin virheellisten ja liiallisten lääkkeiden määräämistä vastaan. Ruotsissa on päädytty perustamaan eettinen lautakunta (plattform) varmistamaan hoidon laatua julkisesti rahoitetuissa Keskuksen hoioteknisellä klinikalla on kehitetty sovelluksia sairaanhoitajien kouluttamiseen. Seminaari tutustui muun muassa hoitonukkeen. kaikkia kodin valaisia saattoi säädellä: valojen sytyttäminen ja sammuttaminen, valojen himmentäminen tai kirkkauden lisääminen. Kohderyhmän jäsenet kertoivat valaistuksen lisäämisen saaneen heidät huomaamaan, kuinka niukasti koti oli ollut valaistu aikaisemmin. Lisäksi he kertoivat oman toimeliaisuutensa lisääntyneen oleellisesti lisävalon myötä. Valojen kytkeminen kaukosäätimeen koettiin myös hyväksi: valojen sytyttäminsen ja hoitolaitoksissa. Osapuolet sitoutuvat allekirjoituksin toteuttamaan hoidon laatuvaatimukset. Toimenpide on sinänsä myönteinen askel hoidon laadun parantamiseen. Se ei kuitenkaan riitä, ellei hoitoon saada riittävästi resursseja. Yksi eläkeläisjärjestön (PRO) esille nostamista kysymyksistä on vanhuksiin kohdistuva väkivalta, josta kärsii 65 vuotta täyttäneistä naisista 16 % ja samanikäisistä miehistä 13 %. Eläkepolitiikassa käydään keskustelua nk. rahastoeläkkeestä, jonka kartuttamiseen käytetään 2,5 prosenttiyksikköä 18,5 prosentin eläkemaksusta. Eläkkeen tämän osan rahoitukseen varattujen varojen sijoittamisesta maksaja voi itse päättää ja valittavana on noin 850 erilaista rahastoa. Järjestelmä on kallis ja huonosti toimiva. Varat pitäisi käyttää työeläkejärjestelmän saamiseen vakaammaksi. Ruotsissa keskustellaan myös ns. premiumeläkkeestä (PPM), joka on eräänlainen takuueläke niille, joille työeläkettä ei kerry tai sitä kertyy niukasti. Myös demarit vaativat sen lakkauttamista. Eläkeläisjärjestö PRO on tiukasti järjestelmän säilyttämisen kannalla. KALEVI KIVISTÖ sammuttamisen helppous lisäsi valojen käyttöä. Tutkimuksen sivutulos oli, että erityisesti yksin asuvat naiset käyttävät sangen niukasti valoa. Myös ne naiset, joilla aikaisemmin oli ollut asuinkumppani, käyttivät sittemmin yksin asuessaan valoa huomattavasti aikaisempaa säästeliäämmin. Seminaarin alustukset valottivat mielenkiintoisella ja konkreettisellakin tavalla, millaisia mahdollisuuksia nykyteknologia tarjoaa ikäväestön hoitoon ja hoivaan. Parhaimmillaan se lisää turvallisuutta ja asumismukavuutta, mahdollistaa kotona asumisen laitoksen sijasta, ehkäisee tapaturmia ja onnettomuuksia ja jopa lisää aikaa, jonka hoitotyöntekijä voi käyttää ikäihmisen kanssa keskusteluun tai muuhun toimintaan. Teknisten apuvälineitten käyttöön liittyy monia avoimia eettisiä ja taloudellisia kysymyksiä: kuka lopulta päättää apuvälineitten käytöstä, kuka laitteet ja apuvälineet maksaa, milloin hoitaja tai hoidettava voi kieltäytyä teknologian käytöstä, miten turvataan laitteiden käyttäjien yksityisyydensuoja ja itsemääräämisoikeus. ANU MÄKI
20 – Nro 8 joulukuu 2013 ELÄKELÄINEN Solaris-lomien järjestölomavastaava Ritva Pyykkö: Eläkeläiset ovat mukavia asiakkaita – Eläkeläiset ovat mukava ja hyvä asiakasryhmä. Palvelen heitä todella mielelläni, sanoo Solaris-lomissa eläkeläisten tuettuja lomia hoitava järjestölomavastaava Ritva Pyykkö. Raha-automaattiyhdistys muutti eläkeläisten tuettujen lomien rakennetta niin, että tämän vuoden alusta ne on siirretty eläkeläisjärjestöiltä lomajärjestöjen hoidettaviksi. Solaris-lomien ja Eläkeläiset ry:n tekemän sopimuksen mukaisesti Eläkeläiset ry:n kautta kulkenut osuus lomista siirtyi Solaris-lomien hoidettavaksi. Uudesta järjestelystä alkaa nyt olla sen verran kokemuksia, että on aika kysyä, kuinka se on sujunut. – Uuden aloittamisessa on aina totutteluvaihe. Se on näkynyt muun muassa niin, että eläkeläisryhmien vastaavilla ja lomien hakijoilla on ollut paljon kysyttävää, Pyykkö sanoo. Tuetuille lomille hakeneiden ja pääsevien määriin järjestely ei ole vaikuttanut. Ei myöskään lomien kysyntään: se on edelleen suuri. – Eläkeläiset ry:n yhdistykset saivat viime keväänä kirjeen ensi vuodelle tehtävistä varauksista. Ei kulunut aikaakaan, kun ryhmävarauksia oli tullut toista- sataa. Valinta olikin sitten vaikea, mutta sitä ohjaavat selvät kriteerit. Rekisteri muistaa karenssivuoden Pyykkö muistuttaa, että kukaan ei voi päästä tuetulle lomalle peräkkäisinä vuosina. Välissä on oltava vähintään yksi niin sanottu karenssivuosi. – Tämä koskee myös muiden lomajärjestöjen kautta saatuja lomia. Meillä on yhteinen rekisteri loman saaneista. Jos hakija ei ole muistanut olleensa lomalla edellisenä vuonna, niin rekisteri sen kyllä muistaa ja tietokoneen näytölle ilmestyy punaisella huomautus siitä. Karenssi koskee siis yksittäisiä hakijoita, ei yhdistyksiä. Raha-automaattiyhdistys on kiinnittänyt erityisesti huomiota siihen, että sosiaalisille lomille saadaan enemmän ensikertalaisia. RAY maksaa yli puolet loman hinnasta, joten sen sana ei ole kaino toive. Tieto varauksista huhtikuun alussa Ryhmälomalle – lomaryhmän koko vähintään 20 henkeä – Kuntorantaan pääsee ensi Ritva Pyykkö kertoo palvelevansa mielellään eläkeläisiä ja toivoo vielä huolellisemmin täytettyjä hakulomakkeita. vuodeksi noin 600 eläkeläistä. Yksittäiset hakijat on ohjattu Kuntorannassa järjestettäville ikäihmisten lomaviikoille, joita on kahdeksan. Ryhmälomille päässeiden ryhmien koot vaihtelevat 20:n minimistä noin 40 henkeen. Tämänvuotinen hakukierros on opettanut kaksi tärkeää seikkaa. Ryhmälomahakemus lähetetään tästä eteenpäin Eläkeläiset ry:n yhdistyksiin huhtikuun aikan. Näin haku- ja valintaprosessille saadaan enemmän aikaa. – Toinen opiksi otettava asia koskee hakulomakkeita. Toi- von, että lomakkeet täytetään vielä huolellisemmin. Nyt esimerkiksi yhteystiedot saattavat olla puutteelliset. Vaillinaisten hakemusten täydentäminen teettä vie aikaa. Ryhmäkoon alaraja, 20 henkeä, merkitsee myös sitä, että tällaisen ryhmän vastaava saa ilmaisen loman ryhmän mukana. – Ryhmävastaavat tekevät arvokasta työtä. Yleensä varsinkin kokeneemmat vastaavat osaavat ja haluavat auttaa lomalle pyrkiviä jo hakemusten täyttämisessä. Tiedän, että monissa paikoissa kokoonnutaan yhteen täyttämään lomakkeita. Näin nekin pääsevät mukaan, jotka ovat kokemattomia tällaisessa paperisodassa. – Vastaavat myös osallistuvat monilla tavoilla ryhmäloman ohjelman toteuttamiseen, joten he ovat pienen palkintonsa ansainneet, Pyykkö sanoo. PEKKA ISAKSSON Tuula-Liina Varis F ilosofi Pekka Himasen tulevaisuusraportin julkistamisen yhteydessä nousi keskusteluun suomalaisten kateus, joka on tiemmä erityisen vahingollista kansakunnan menestyksellisen tulevaisuuden kannalta. Teema osui sopivasti samaan saumaan kuin kohu Kevan toimitusjohtajan Merja Ailuksen työsuhde-eduista. Se ei tietenkään ollut yllätys, sillä aina kun joidenkin ylenpalttisia tuloja ansaitsevien ahneutta kritikoidaan, puolustavat äänet alkavat jankuttaa siitä, miten kateellisia suomalaiset ovat. Kateus on tunne, jonka ytimessä on kadehtijan halu saada itselleen se, mitä toisella on. Jos kateelliselle annettaisiin tilaisuus kahmia kateutensa kohteen tavoin, hän ilman muuta käyttäisi tilaisuutta hyväkseen. Himoitsemmeko me kaikki eläkeyhtiöitten johtajien ökytuloista pöyristyneet miljoonaluokan asuntoja ja luksusautoja ja bonuksineen lähes puolen miljardin euron vuosituloja, jotka esimerkiksi eläkeyhtiö Varman toimitusjohtajalla Matti Vuorialla on? Kadehdimmeko me tosiaan näitä superrikkaita? En minä ainakaan, kiellän jyrkästi. Enkä usko, että kovin moni muukaan niistä tavallisista suomalaisista, jotka kohua ovat mediasta seuranneet. Ky- Kateutta vai oikeudentuntoa symys ei ole kateudesta vaan oikeudentunnosta, oikeudenmukaisuuden tajusta, joka suomalaisilla tässä markkinadiktatuurissa ja jättimäisten tuloerojen maailmassa vielä on. Kansa kaiken maksaa, muistutti Erno Paasilinna. Niinpä se perille mennen maksaa myös Nokian Stephen Elopin erorahamiljoonat ja ylipäätään kaiken sen rahan, joka bisnesmaailmassa kasaantuu muutaman harvan tilille. Katastrofin tullen kansa maksaa myös tappiot, niin kuin esimerkiksi opimme USA:n taannoisesta finanssikriisistä ja omasta 90-luvun lamastamme. Enemmän ne köyhää koskivat kuin superrikkaita. Kansa kustantaa eläkeyhtiöiden johtajien miljoonat. Eläkeyhtiöitten toiminta rahoitetaan eläkemaksuilla, lakisääteisesti ja veroluontoisesti. Näillä rahoilla yhtiö sitten harjoittaa sijoitustoimintaa, mutta huomattavasti vähemmin riskein kuin ne yritykset, joilla ei tällaista veroluontoista rahoituspohjaa ole. Koska rahat on koottu meiltä, meillä on ehdoton oikeus nostaa meteli johtajien hillittömästä kahminnasta meidän kustannuksellamme. Medialla on ehdoton velvollisuus paljastaa eläkeyhtiöissä pesivä omaan pussiin saa- listus. Sitä velvollisuutta on esimerkiksi Helsingin Sanomat suorastaan esimerkillisesti noudattanut. Kysymys on oikeudenmukaisuudesta ja oikeudentajusta, ei kateudesta. Himasen raportissa otettiin esille myös häpeä. Suomalaiset häpeävät epäonnistumista, vaikka siinä olisi ennemminkin nähtävä uusi alku. En oikein usko tuohonkaan piirteeseen, se on liiaksi ristiriidassa kuuluisan suomalaisen sisun kanssa. ”Mua täit syä ja mailma vihaa, mutta minä painan vaan”, sanoi Täällä Pohjantähden alla – romaanin Laurilan Anttoo, jolle totisesti kertyi kokemusta epäonnistumisista. Myötähäpeää me kyllä tunnemme. Ainakin minä tunsin kiusaantunutta myötähäpeää, kun Kevan toimitusjohtaja yritti vähätellä etujaan ja kääntää parhain päin tekemisiään. Huippu oli ”tietämättömyys” sekä Norjassa että Suomessa maksetuista lapsilisistä. Toimitusjohtajalta edellytetään aika tarkkaa tietämystä suuren firmansa raha-asioista. Miten hän voi muka olla tietämättä tuon vertaa edes omistaan? Vielä muutama vuosi sitten ylpeilimme Suomen asemasta yhtenä maailman vähiten korruptoituneista maista. Enää ei ylpeilemisen aihetta ole. Ahneus ja hybris saastuttavat yhteiskun- taa. Ahneus panee kahmimaan, hybris eli ylimielisyys saa kuvittelemaan, ettei siitä jää kiinni. Ei ole kuin yksi oikea ratkaisu. Luontaisedut, bonukset ja kaikkinaiset erorahat, ylimääräiset palkkiot ja eläkkeet eivät kuulu veroluontoisilla maksuilla toimiviin eläkeyhtiöihin eivätkä myöskään Yleen. Johtajille kunnon palkka, joka on jossain järjellisessä suhteessa yhtiön muun henkilöstön palkkatasoon. Asuntonsa ja autonsa hankkikoon kukin ihan itse.