• Numero 8/2010 Joulukorttirahat mapuchevanhusten tukemiseen Eläkeläiset ry on lahjoittanut joulukorttirahat Auta mapuche-vanhusta -kampanjaan. Keräystilin numero on 101230-71470. Viite on Auta mapuche-vanhusta. Rauma voitti Kontulan ja Kontula Rauman Eläkeläiset ry:n jäsenet keräsivät joulunumeroon tervehdyksiä yhtä paljon kuin aikaisempinakin vuosina, vaikka tervehdys maksoi nyt enemmän. Tervehdysten keräämiseen saattoi innostaa Kontulan Eläkeläiset ry:n syksyllä esittämä haaste Rauman Eläkeläiset ry:lle. Se tähdensi tervehdysten merkitystä lehden taloudellekin. Kuinka haastekilpailussa kävi? Jos lasketaan kappale kappaleelta, niin raumalaiset voittavat. Jos tervehdysten määrä suhteutetaan yhdistyksen kokoon, niin kontulaiset taitavat voittaa. Eläkeläinen-lehdelle kaikki tervehdykset ovat samanarvoisia. Lehti kiittää kaikkia kerääjiä oivasta työstä lehden hyväksi. Musta kissakaan ei kiitoksella elä: Kontulaan ja Raumalle lähetetään kirjapalkinnot vaikkapa arpajaisissa käytettäviksi. Kiitoksia!!! Eläkeläiset ry ja Eläkeläinen-lehti toivottavat Hyvää Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta! Tampereen Eläkeläiset ry ehti täyttämään 55 vuotta Eläkeläiset ry:n monet yhdistykset ovat viime ja tänä vuonna täyttäneet pyöreitä vuosia, monet 50 vuotta. 1950- ja 1960-luvun vaihde oli eläkeläistoiminnan suuren kasvun aikaa. Kasvua vauhditti 1950-luvun puolivälissä alkanut kamppailu uudesta kansaneläkelaista. Eläkeläisten järjestäytyminen johti ensimmäisen valtakunnallisen eläkeläisjärjestön, Eläkeläiset ry:n, perustamiseen vuonna 1959. Tampereella pantiin paremmaksi. Tampereen Eläkeäiset ry vietti lokakuun alussa 55-vuotissyntymäpäiväänsä. Mikäpä oli viettäessä: yhdistyksessä on 600 jäsentä ja lukuisia harrastekerhoja ja -ryhmiä. Sivu 19 Tervehdykset sivuilla 22­43
• 2 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Köyhyysongelma on suuri poliittinen haaste K uluva vuosi on ollut EU:ssa ja myös Suomessa köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuosi. Tavoitteena on ollut tunnustaa köyhyydessä elävien oikeus ihmisarvoiseen elämään ja osallistumiseen yhteiskunnalliseen toimintaan sekä korostaa kaikkien vastuuta köyhyyden ja syrjäytymisen torjunnassa. Stop köhyys! -teeman puitteissa on köyhyydestä tuotettu uutta tutkimusta ja tietoa ja järjestetty eri puolilla maata runsaasti seminaareja ja tapahtumia. Kansalaisjärjestöjen rooli teeman esillä pitämisessä on ollut merkittävä. Valtiovallan, jolla on halutessaan keinot köyhyyden lieventämiseen ja poistamiseen, teot ovat kuitenkin jääneet merkillepantavan vähäisiksi. Ministerien seminaarien avauspuheet eivät vielä sellaisenaan ole poliittisia teko- ja. Esimerkiksi kovan julkisuuskohun saattelema Sata-komitea ei yltänyt köyhyyden rakenteiden murtamiseen. Osa komitean myönteisistä toimenpide ehdotuksista päätyi suoraan arkistoon pölyyntymään. Sosiaali- ja terveydenhuollon nykyisten ja tulevien ammattilaisten sekä muiden köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen avainryhmien keskuudessa toteutetussa teemavuoden nettikyselyssä köyhyyden yleisyys tunnistetaan selvästi. Vastaajista 88 prosenttia oli sitä mieltä, että köyhiä on heidän asuinpaikkakunnallaan jonkin verran tai paljon. 91 prosenttia allekirjoitti väittämän, että köyhyys on ongelma, jolle hallituksen on tehtävä pikaisesti jotakin. Siihen, että köyhyys katoaisi taloudellisen kasvun myötä automaattisesti, uskoi vain neljä prosenttia. 89 prosenttia vastaajista torjui väittämän, että köyhyyttä vastaan ei ole mitään järkeä yrittää kamppailla, koska köyhyyttä tulee aina olemaan. Köyhyyden ongelmien torjuminen on poliittisen kamppailun kysymys ja suuri poliittinen haaste. Nykyinen poliittinen valta on hylännyt väestöryhmien välisten erojen tasaamisen, sosiaalisen tasaarvon rakentamisen ja yhteisvastuun suuren linjan. Tilalle on tullut väestöryhmien välisten jakojen ja erojen aktiivinen kasvattaminen ja yksilövastuun korostaminen kannustuksen nimissä. Väestöryhmien välisten erojen ja sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymisen myötä köyhyyden ongelmat on kadotettu yhteiskuntapolitiikan suuresta linjasta. Perinteisen sosiaalipolitiikan asema on heikentynyt ja siitä on tullut osa kilpailukykypolitiikkaa. Samalla köyhyyden ongelmat on siirretty politiikan reunalle, marginaaliin. Niitä käsitellään irrallaan, kaukana yhteiskuntapolitiikan valtalinjoista rajattuina köyhyyspaketteina ja erillisinä toimenpiteinä. EU:n ruoka-. avusta, kasvavista leipäjonoista ja muista köyhyyden näkyvistä merkeistä on tullut kuin vaivihkaa osa vauraan Suomen arkipäivää. Kun asiat arkipäiväistyvät, niistä tulee huomaamattomia. Köyhyyden teemavuoden suurin merkitys on ollut, että se on osaltaan tehnyt suomalaista köyhyyttä ja sosiaalista syrjäytymistä näkyväksi. Teemavuoden päättyessä ja eduskunnan vaalikauden lopun häämöttäessä on selväksi käynyt, ettei köyhyys poistu eikä edes lievity nykyistä politiikkaa jatkamalla. Hyvää tahtoa vuoteen 2011 K iitos kuluneesta toimintavuodesta järjestön kaikille jäsenille ja ystäville, kaikille toiminnassamme mukana olleille ja toimintaamme tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana on aina jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu jäsenistön vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Hyvin ansaitun joululoman jälkeen otamme järjestössä yhteisen suunnan kesäkuun 7.-9. päivinä pidettäville Savonlinnan kulttuuri- ja retkeilypäiville. Uuden vuoden käynnistää tammi-helmikuussa toteutettavat alueelliset Ikääntymispolitiikan työpäivät. Päivillä otetaan vauhtia Ikääntymispoliittisen ohjelmaluonnoksen järjestökäsittelyyn. Tavoitteena on, että uusi ohjelma hyväksytään toukokuun 17.-18. päivinä pidettävässä järjestön valtuuston kokouksessa. Joulu on perinteitä ja juhlaa. Jokaisella suomalaiselle jouluun liittyy lapsuuteen asti ulottuvia muistikuvia ja tapoja. Joulu tuo parhaimmillaan valoa ja toivoa sekä rauhaa ja lepoa keskelle kaamosta. Toivottavasti tämän vuoden joulu tarjoaa jokaiselle meistä mahdollisuuden irtaantua hetkeksi arjen huolista ja joulun kaupallisesta hälystä nauttimaan joulun herkistä tunnelmista ja elämän suurista kysymyksistä. Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ­ siinä on tavoitetta ja suuntaa meille jokaiselle, ihmiselle. Sananen toimittajalta Puheenjohtajan Suomalainen pikku-Stasi palsta Kalevi Kivistö Lunta ja lukuhaluja TERVEISIÄ SINNE VÄHÄLUMISEEN Pohjois- ja Itä-Suomeen täältä Helsingistä, jonka hyvät haltijat ovat päättäneet toisena vuonna peräkkäin koristella ylen anteliaalla lumivaipalla. Kaikki eivät ole siitä yhtä onnellisia kuin lapset, lapsenmieliset ja koneurakoitsijat. Kun eilen illalla kävelin töistä lumen hukuttamalle autolle, törmäsin polulla lopen uupuneeseen isään. "Onnea vaan", hän toivotti kolme-nelivuotialleen, joka varmaan oli vaatinut isää viidettäkymmenettä kertaa vetämään pulkan mäen päälle ja lopulta isän kylmäkiskoisuuteen suivaantuneena oli lähtenyt itse hilaamaan pulkkaa ylös. Tunsin syvää, jos kohta syntistä myötätuntoa isää kohtaan. VUODEN VIIMEINEN lehti on tässä paketissa, yhtä tuhtina kuin aina ennenkin. Siitä kuuluu suuri kiitos joulutervehdysten kerääjille ja yhtä suuri kiitos yhdistysten tiedottajille ja lehden avustajille. Hyvää joulua ja onnellista utta vuotta kaikille ­ ja lukuhaluja! Mutta vähemmän lunta tänne etelään, jos sopii. PEKKA ISAKSSON Helsingin Sanomat kertoi 17.10.2010 laajahkossa jutussaan Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS), jonka tutkija Jari Leskinen toi esille tutkimuksessaan marraskuussa 2004. Täytyy kiittää valpasta mediaa, merkittävän tiedon julkaiseminen vain kuusi vuotta sen esittämisen jälkeen on todella ihailtavaa. Mihin me joutuisimme ilman ajan hermolla toimivaa tutkivaa journalismia? Välillä on ehtinyt tulla tarkempaakin tietoa VKTS:n toiminnasta. Jyväskyläläinen tutkija Sakari Suutarinen julkaisi mielenkiintoisen artikkelin asiasta Kasvatus & Aika ­lehdessä (2/2008). Sen mukaan säätiön toiminnassa oli mukana kaikkiaan noin 300 porvarillisesti ajattelevaa henkilöä opetusministeriöstä, kouluhallinnosta ja yliopistoista, joiden tehtävänä oli tiedottaa ministeriön ja hallinnon asioista toimeksiantajilleen. Toimintaa johti pieni ydinryhmä, jonka koostumusta suurin osa mukana olijoista ei tuntenut. Erityisryhmiä oli kaikkiaan kymmenkunta eivätkä niissä mukana olleet tienneet muista ryhmistä ja niiden osanottajista. Toiminnanjohtaja kutoi langat yhteen ja kopioi salaiset asiakirjat johdolle. Maanalaista toimintaa tyypillisimmillään. Tavoitteena oli saada aikaan lista kouluhallinnon henkilöistä, yliopistojen opettajista ja tutkijoista. Listalla henkilöt piti luokitella kolmen kriteerin mukaan: onko henkilö (1) selvästi vasemmistolainen, (2) neutraali, vai (3) varmasti porvarillinen. Tämän luokituksen mukaan piti "portinvartijoiden" pitää huolta siitä, ketä nimitettiin ja keille annettiin mahdollisuus edetä tieteellisellä uralla. Toiminta oli tehokasta, esimerkiksi Jyväskylän yliopiston opettajanvalmistuslaitokselta hyväksyttiin ensimmäinen väitöskirja vasta vuonna 1992. Väitellä piti kasvatustieteen laitoksella, jota johti säätiön ydinryhmään kuuluva professori. Toisena keskeisenä tavoitteena oli vaikuttaa kouluopetuksen sisältöön. Silmätikkuna oli erityisesti yhteiskuntaoppi ja historia. Sen osuutta pienennettiin huomattavasti 1980-luvulta eteenpäin. Johdonmukaisesti sama taho pyrki kouludemokratian itujenkin kitkemiseen pois koulun elämästä ­ vaikka kokoomuksella oli kouluneu- vostovaaleissa suurin kannatus. Kouluneuvostot katosivat, eivätkä vain ne. Pian katosivat myös oppilaskunnat ja niiden jälkeen kouluihin ei tarvinnut enää perustaa johtokuntia ja eikä kuntiin koululautakuntaa. Suomalainen peruskoulu on menestynyt kansainvälisissä tutkimuksissa hyvin ­ lukuun ottamatta yhtä asiaa. Suomalaisten koululaisten kiinnostus yhteiskunnallisia asioita ja yhteiskunnallista vaikuttamista kohtaan on erittäin heikko. Se näkyy äänestysprosenteissa, ja se näkyy kansalaistoimintamme heikkoutena verrattuna muihin Pohjoismaihin. Siltä osin säätiö on saavuttanut tavoitteensa. Talouselämän eliitti voi aikaisempaa suvereenimmin ohjailla yhteiskunnan kehitystä. Mustien listojen moraalinen paheksuminen johti siihen, että niiden laatiminen kiellettiin lailla vuonna 1999. Siihen asti niitä oli laadittu koko itsenäisyyden ajan. Yleisesti paheksuttu Stasi laati niitä aikanaan omassa ympäristössään. Meillä Supo sai huilia, koska homman tekivät vapaaehtoiset.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 3 Eläkeläiset ry:n hallitukselta tiukka vaalijulistus Eläkeläiset ry:n hallitus on hyväksynyt järjestölle vaalijulistuksen. Julistuksessa todetaan, että eläkeläiset ovat yhteiskunnan merkittävä voimavara ja kehotetaan heitä äänestämään huhtikuussa pidettävissä eduskuntavaaleissa. Julistuksessa esitetään napakka seisemänkohtainen vaaliohjelma tavoitteista, joita Eläkeläiset ry pitää tärkeimpinä tulevalla vaalikaudella. Niihin kuuluvat kunnollinen vanhuspalvelulaki, työeläkeindeksin korjaaminen, kansaneläkkeiden tason tuntuva korottaminen ja niiden sitominen työeläkeindeksiin sekä verotuksen korjaaminen. Eläkeläinen-lehti julkaisee ohessa julistuksen kokonaisuudessaan. Julistuksen pohjalta laaditaan tammikuun alussa lentolehtinen, jota yhdistykset voivat jakaa eläkeläisille ja kaikille eläkeläisten asioista kiinnostuneille. Eläkeläinen, äänestä! Suomessa on 1,4 miljoonaa eläkeläistä. Suuret ikäluokat ovat jäämässä eläkkeelle. Eläkeläiset ovat yhteiskunnan merkittävä voimavara. Vaadi ehdokkaaltasi, että tulevan vaalikauden aikana · säädetään vanhuspalvelulaki, joka takaa vanhuksille oikeuden hyviin palveluihin ja mää rittelee palvelujen järjestämisvastuun, rahoituksen, valvonnan ja rangaistukset lain rikkomisesta · eläkeikää ei nosteta eikä eläkelakeihin tehdä muitakaan heikennyksiä · työeläkeindeksiä korjataan niin, että palkkaindeksin painoa lisätään merkittävästi nykyi sestä 20 prosentista · korotetaan tuntuvasti kansaneläkkeen tasoa ja sovelletaan korjattua työeläkeindeksiä myös kansaneläkkeisiin · eläkkeensaajien asumistukea korotetaan ja tuen saantia helpotetaan · verotuksen perusvähennystä ja eläketulovähennystä korotetaan niin, että pienet eläkkeet saadaan verottomiksi · kiristetään suurituloisten ja pääomatulojen verotusta ja palautetaan varallisuusvero Sinun ääntäsi tarvitaan, koska · kaikki päättäjät eivät arvosta eläkeläisiä ja ikäihmisiä, vaan pitävät meitä rasitteena · hyökkäykset yhtenäistä lakisääteistä eläketurvaa vastaan kiihtyvät · puolet eläkeläisistä saa eläkettä alle 1200 euroa kuukaudessa ja alle 1000 eurolla joutuu elämään puoli miljoonaa eläkeläistä · valtio huolehtii huonosti eläkeläisten ja ikääntyneiden hoivasta ja hoidosta Ennakkoäänestys kotimaassa 6.-12.4.2011 o Ennakkoäänestys ulkomailla 6.-9.4.2011 o Vaalipäivä 17.4.2011 Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen : Sukupolvia ei pidä asettaa vastakkain ­ Maan poliittisessa johdossa on ihmisiä, joiden asenne ikäihmisiin ei ole enää terve, sanoo Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Marja Leena Makkonen. ­ Osa poliitikoista valittaa jatkuvasti, kuinka eläkemenot kasvavat, eläkeikää pitää nosta, hoidon tarve lisääntyy ja tulee kestävyysvaje Makkonen sanoo, että hänellä veri kohisee sellaisia puheita kuunnellessa. Hän toivoo, että lähestyvät eduskuntavaalit saavat puolueet arvioimaan uudelleen ja paremmin yhteiskunnan ikääntymisen asettamat haasteet ja tarttumaan eläkeläisten ongelmiin. ­ Tässä lehdessä julkaistava Eläkeläsiet ry:n hallituksen valaiohjelma antaa hyvän pohjan nostaa eläkeläisten asiat esille eduskuntavaaleissa, Makkonen sanoo. vakavasti huomioitava suuri ryhmä aktiivisia ja monipuolisesti perheitään tukevia kansalaisia. Meillä on huoli eläkkeiden riittävyydestä, sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden riittävyydestä sekä yksinäisyydestä. Me pelkäämme, että 10 vuoden kuluttuakin eläkeläisillä on samat huolet ja ongelmat. ­ Eläkeläisten ääni kuuluu heikosti yhteiskunnan poliittiselle huipulle, vaikka kokoomuspuolue mainosti taannoin,että sillä on kyllä korvat. lä pitämään tätä esillä niin kuin jäsenistökin, Makkonen sanoo. Makkonen ei pidä kestävinä perusteluja, joita vasemmistoliiton valtuustossa esitettiin vaaliohjelmaluonnoksen muuttamiselle. ­ Väitettiin, että eläindeksin ja elinaikakertoimen muuttaminen tulee kalliiksi ja vedottiin sukupolvien väliseen solidaarisuuteen: maksajina olisivat nuoret ja tulevat sukupolvet tai nykyiset työikäiset riippuen siitä, miten muutos ajoitetaan. Kolmas perustelu oli tulonjaon oikeudenmukaisuus. Ilmassa oli myös kysymys, onko EK valmis nostamaan työeläkemaksua indeksimuutoksen verran. ­ Olen sitä mieltä, että sukupolvia ei tule laittaa vastakkain. Nykyisistä eläkeläisistä suurin osa on pienellä työeläkkeellä sekä kansaneläkkeellä. He ovat tehneet pitkän ja raskaan työuran. Useat heistä ovat aloittaneet sen jo lapsena. Makkonen sanoo, että eläkeläisten on esitettävä puolueille paitsi kysymyksiä myös vaatimuksia. ­ Pelkät vastaukset eivät riitä, vaan teot näyttävät, mihin suuntaan ikäihmisten asema kehittyy. (.P.I.) Omatkin töpeksivät Marja Leena Makkonen on itsekin aktiivinen Jyväskylän kunnallispoltiikassa ja kuuluu myös Vasemmistoliiton puoluevaltuustoon. Omankaan puolueensa linjauksiin eläkeasioissa ja ikääntymispolitiikassa hän ei ole aina tyytyväinen. Vasemmistoliiton puoluevaltuusto oli koolla lokakuun lopussa puolueen vaaliristeilyllä. Valtuusto hyväksyi vaaliohjelman, jossa on 14 kohtaa. ­ Vaaliohjelma on hyvä, mutta siitä puuttuu eläkeindeksien ja elinaikakertoimen korjaaminen. Se poistettiin pohjaesityksestä. Olin todella pettynyt, että niin kävi. Eläkeläisjärjestöt tulevat kyl- EETU:n tutkimus läksyksi puoluejohtajille Laajempana tausta-aineistona voi käyttää Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n teettämää Huomisen kynneksellä -tutkimusta 55­79 vuotiaille suomalaisille. Tutkimuksessa kysyttiin muun muassa eläketurvan riittävyydestä, tulevaisuutta koskevista peloista ja odotuk- Eläkeläiset ry:n varapuheenjohta Marja Leena Makkonen ja toimistosihteeri Erja Isaksson esittelemässä järjestöä Vasemmistoliiton vaaliristeilyllä. sista ja palvelujen riittävyydestä. ­ Tutkimus kertoo, että ikäihmiset tuntevat olonsa tyytymättömäksi ja riittämättömäksi. Epäilen, että siihenkin vaikutaa suureksi osaksi hallituspuolueiden ja median valitus, että eläkeläiset ja ikäihmiset lisäävät yhteiskunnan menoja, Makkonen sanoo. Makkonen kehottaa puoluejohtajia lukemaan hyvin Huomisen kynneksellä -tutkimuksen. Siitä heille selviää, mitä ikäihmiset miettivät ja nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. ­ Me emme ole pelkkää vaalikarjaa, vaan todella
• 4 - Nro 8 joulukuu 2010 Turun yliopiston hoitotieteen laitos mukana suuressa EU-hankkeessa ELÄKELÄINEN Oikeaa hoitoa oikeaan aikaan oikeassa paikassa muistisairaille T urun yliopiston hoitotieteen laitos on mukana suuressa EU-tutkimushankkeessa, jonka tarkoituksena on määrittää tekijöitä, jotka edistävät muistisairaiden mahdollisuuksia selviytyä pitempään omassa kodissaan. Tutkimushankkeessa haastatellaan sekä kotona että laitoshoidossa hoidettavia muistisairaita ja heidän läheisiään Turun ja sen lähikuntien alueella. Tutkimushankkeeseen osallistuvat Suomen lisäksi Ruotsi, Viro, Saksa, Ranska, Hollanti, Englanti ja Espanja sekä Saksa, joka toimii hankkeen koordinaattorina professori Gabriele Meyerin johdolla. Hanke kestää vuoden 2013 loppuun asti. Tulosten pohjalta luodaan suositukset hyville käytänteille muistihäiriöisten hoidossa. Hankkeeseen liittyy useita väitöskirjoja ja opinnäytetöitä eri maiden yliopistoissa. Tutkimushankkeen suomalainen projektiryhmä koostuu hoitotieteen ja vanhustyön ammattilaisista. Mukana ovat professori Matti Viitanen, professori (ma) Riitta Suhonen, dosentti Seija Arve, vanhempi lehtori Maija Hupli, tohtorikoulutettava Minna Stolt sekä TtMopiskelijat Susanne Hakala, Susanna Lehtiranta ja Elisa Pessi. Professorit Helena Leino-Kilpi (vas.) ja Riitta Suhonen sekä TtM Jaana Koskenniemi osallistuvat EU-tutkimushankkeeseen, jonka tavoitteena on auttaa muistisairaita selvieytymään pitempään omassa kodissa. Hankkeen vastuuhenkilönä toimii professori Helena Leino-Kilpi sekä tutkijana TtM Jaana Koskenniemi. Eläkeläinen-lehdessä kerromme Oikeaa hoitoa oikeaan aikaan oikeassa paikassa -hankkeesta tarkemmin helmikuun lehdessä. Tuolloin haastateltavina ovat hankkeeseen osallistuvat tutkija Jaana Koskenniemi sekä professorit Helena Leino-Kilpi ja Riitta Suhonen. Suomessa on yli 120 000 muistihäiriöistä kärsivää, joista 85 000 on keskivaikeaa tai vaikeaa dementiaa sairastavaa. Vuosittain diagnostisoidaan 13 000 uutta tapausta. Palveluasumisessa ja säännöllisen kotipalvelun tai kotisairaanhoidon piirissä oli vuoden 2005 lopussa 32 500 asiakasta, joilla oli dementoiva sairaus. JUHA DRUFVA Lounais-Suomessa kysytään: Kymen Eeva teki kantelun indekseistä Kymenlaakson eläkeläispiirien edunvalvontatoimikunta eli Kymen Eeva on tehnyt oikeuskanslerille kantelun eduskunnan työeläkeindeksiä koskevistä päätöksistä vuosina 1995­2010. Eduskunta muutti työeläkeindeksiä vuoden 1996 alusta ns. taitetuksi indeksiksi. Laki astui takautuvana voimaan niin, että se koski jo työeläkkeellä oleviakin. ­ Sittemmin eduskunta on säätänyt työeläkkeiden laskentaperusteisiin lukuisia eläkeläisten talouteen vaikuttavia heikennyksiä ja on vuosittain hyväksynyt 80/20-työeläkeindeksin, kannanottossa todetaan. Työeläkkeet jäävät indeksiratkaisun vuoksi yhä enemmän jälkeen ansiotasosta. Kymen Eevan mielestä eduskunta on toiminut väärin, sillä työeläke on aktiiviajalta siirrettyä palkanmaksua, jolla on perustuslain takaama omaisuuden suoja. Niinpä työeläke tulisi laskea käyttäen indeksejä, jotka ovat olleet voimassa työaikana. Kantelussa Kymen Eeva toivoo oikeuskansleri tekevän esitykset perustuslain vastaisen työeläkeindeksilain kumoamisesta. Tunteeko ympäristö meidät Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan aluejärjestöt jatkavat hyvin käynnistynyttä yhteistyötä vuoden 2011 aikana. Painotus tulee olemaan erityisesti aluejärjestöjen ja yhdistysten näkyvyydessä toimintaympäristöissä. Se merkitsee monia aktiviteettejä ja osallistumista mm. ikääntyvän väestön elämänolosuhteiden paikalliseen kartoitukseen, puutteiden toteamiseen ja niiden viestittämiseen vastuunalaisille päättäjille. Olemmeko vaikuttamisen keskiöissä ? Eläkeläiset ry:n aluejärjestöt ja yhdistykset voivat olla ja niitä täytyykin pitää osaajina ikäpolitiikan monilla alueilla. Käytännön järjestötyö on osallistumista, järjestön periaatteiden soveltamista toimialueella, totesivat lounaisen Suomen aluejärjestöt syksyisessä kokouksessaan. Lounais-Suomessa ensi vuonna huomio kiintyy järjestön kehittämiseen ja vahvistamiseen mm. perustamlla uusia yhdistyksiä sinne, mistä löytyy riittäviä edellytyksiä. Valkoisia läiskiä on vielä, eikä kuntien kasvava yhteen liittäminen ole mitenkään esteenä. Tähän, kuten myös uusien jäsenten tuloon liittyy aina tunnettavuus, tiedottaminen ja esilläolo yleensäkin. Ensi vuonna tämän toimialueen vahvistamiseen suunniteltiin mm. koulutuksen järjestämistä. Aluejärjestöt kysyvät vanhusneuvostojen valtuuksien perään ja vaativat niiden saamista lakisäädellyiksi elimiksi. Todettiin kuitenkin, että mikään ei nytkään estä neuvostojen profiilin nostamista. Vanhusneuvostoihin pitäisi saada kuntien elimissä jo ennen toimineita, siis "valmiita" asiantuntijoita. Maakunnallisia vanhusneuvostoja tulisi perustaa Satakunnan tapaan. TUL:n kanssa tehtyä yhteistoimintasopimusta ryhdytään toteuttamaan, sekämaakunna että kuntien tasoilla. Tavoitteena on saattaa yhdistykset ja TUL: seurat kohtaamaan toisensa. Vaihtovuoroisuuden mukaan vuoden 2011 kokous -ja koulutustilaisuuksista vastaa Satakunta, Varsinais-Suomi syksyn perinteisestä juhlasta ja Pirkanmaa on aktiivisesti ns. lepovuorossa. Turun Työväen Eläkeläiset juhlatunnelmissa Yhdistys täytti tänä vuonna 35 vuotta. Synttäreitä vietettiin 3.12.2010. Yhdistyksessä oli alkuvuosina perjantaikerhossa T-Talolla 200­250 osallistujaa. Oltiin aktiivista ammattiyhdistysväkeä, ja niin jatkettiin sitten eläkeläisyhdistyksissä aktiivista toimintaa. Ei tarvinnut paljon vihjaista, kun oltiin päättäjien luona Helsingissä ja kaupunkin valtuustossa vaatimassa oikeuksia eläkeläisille. Uutena puheenjohtajana olen joutunut kysymään, olemmeko liian hiljaisia vaatimuksissamme. Väkihän on vähentynyt yhdistyksissä, mutta yhdessä muiden kanssa kaikki on mahdollista. Samat toiminnat on TTalolla tänäkin päivänä kuin 35 vuotta sitten. On tanhua, laulua, käsitöitä, tasapainokerhot ja yhteiskunnallisista asioista alustajia tilanteen mukaan. Väkeä vain on vähemmän kerhoissa. Yhdessä toimimalla pystymme paremmin puolustamaan oikeuksiamme yhteiskunnassa. Kiitokset kaikille niille VarsinaisSuomen aluejärjestön yhdistyksille, jotka muistivat juhlaamme. Kurt Laine Martti Anttonen
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 5 Yhteistä harrastustoimintaa ja parempaa tiedonkulkua päällekkäisyyksien karsimiseksi TUL, Eläkeläiset ry ja EKL solmivat yhteistyösopimuksen Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto ja TUL ovat solmineen yhteistyösopimuksen. Sen tavoitteena on kehittää sekä kunkin järjestön omaa liikunta- ja kulttuuritoimintaa että luoda sopivia yhteistyöhankkeita. Tavoitteena on myös välttää päällekkäisyyksiä erityisesti isojen valtakunnallisten tapahtumien järjestelyissä. Sopimuksen allekirjoittivat eduskunnan Pikkuparlamentissa järjestetyssä tilaisuudessa TUL:n puheenjohtaja Sirpa Paatero, Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Eläkkeensaajien Keskusliiton varapuheenjohtaja Matti Hellsten, TUL:n pääsihteeri Janne Ollikainen, Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen ja Eläkkeensaajien Keskusliiton talouspäällikkö Marja-Leena Lehtimäki. Sopimuksen perusteella järjeströt voivat yhteistyössä tuottaa valtakunnallisia ja alueellisia liikunta ja kulttuuritapahtumia. Niitä ovat muun muassa kahden vuoden välein järjestettävä valtakunnallinen kulttuurikatselmus sekä avoimet boccian ja petanquen mestaruuskilpailut. Ensimmäinen yhteinen kulttuurikatselmus järjestetään syksyllä 2011 ja sen järjestelyvastuu on TUL:lla. Yhteistyötä harjoitetaan myös koulutuksessa ja matkailussa. Koulutusta järjestetään kunkin järjestön kurssipaikoissa sekä valtakunnallisesti että alueellisesti. Sopimukseen kirjattiin myös tiedossa olevat järjestöjen valtakunnalliset tapahtumat v. 2011­2014. Niitä ovat TUL:n veteraanipäivät Joensuussa 6­7.6.2011, Eläkeläiset ry:n kulttuuri- ja retkeilypäivät Savonlinnassa miltei samanaikaisesti eli 7.­9.6.2011, EKL:n 50vuotisjuhlat 22.­23.5. 2012 sekä vuonna 2012 järjestettävät Eläkeläiset ry:n kesäpäivät ja seuraavana vuonna järjestettävä TUL:n 95-vuotisjuhla. Eläkeläiset ry ja EKL ovat jo TUL:n yhteisöjäseniä. Yhteistyösopimusta allekirjoittamassa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö (vas.), TUL:n puheenjohtaja Sirpa Paatero ja EKL:n varapuheenjohtaja Matti Hellsten. jakamiseen. Kaikki osallistuvat jäsenhankintaan. Jokaiselle uudelle yhdistyksen tilaisuuteen tulijalle nimetään oma vastaanottaja. Jäsenhankinnassa järjestetään joskus kilpailuja, joissa menestyneet saavat pieniä palkintoja. Yhdistys huolehtii jäsenistään muun muassa tarjoamalla heille mahdollisuuden osallistua Eläkeläiset ry:n kursseille. Paavo lupasi viedä yhdistykseen myönteiset uutiset TUL:n ja eläkeläisjärjestöjen välisestä yhteistyöstä. Yhteistyön tiivisty,miseen oli tyytyväinen myös Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen ja Varsinais-Suomen aluejärjestön puheenjohtaja Ulla Kurka, jonka TUL-seura on Liedon Luja. Hän on TUL:n veteraanijaoston jäsen ja jatkaa tehtävässään uudellakin kaudella 2010­2013. Monet Eläkeläiset ry:n jäsenet toimivat Kurkan tavoin myös TUL:n seuroissa ja veteraanijaostossa. Heihin kuuluvat risteilyllä mukana olleet Karkkilan Eläkeläiset ry:n jäsenet Eino ja Seija Puukkunainen. Heillekin sekä liikunta- että kulttuurharrastusten kehittäminen yhteistyössä on mieluista. Eläkeläiset ry:n Syystärräysten karaokekilpailussa pariskunta nappasi toisen ja kolmannen sijan. (T.R ja P.I.) Yhteistyötä hiottiin jo veteraaniristeilyllä TUL:n perinteinen veteraaniristeily järjestettiin lokakuussa. Eläkeläiset ry:n edustajina risteilylle osallistuivat Raision Eläkeläiset ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja Paavo Penttinen sekä järjestön koulutussihteeri Tiina Rajala. Myönteistä oli, että pienen neuvottelun jälkeen TUL:n veteraanit päättivät yksimielisesti aikaistaa Joensuun Veteraanipäiviä pidettäväksi 6.-7.6., jotta halukkaat ehtivät myös Eläkeläiset ry:n Kulttuuri- ja retkeilypäiville Savonlinnaan. Paavo Penttinen on juuri jättänyt Raision Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan tehtävät hyvillä mielin seuraajalleen Matti Mäkiselle. Yhdistys voi hyvin ja toimii aktiivisesti. Paavo kertoo, että hyvinvointi perustuu sitoutumiseen ja tehtävien Paavo Penttinen Raisiosta. Ulla Kurka toimii aktiivisesti sekä Eläkeläiset ry:ssä että TUL:ssa. Risteilyllä hän ehti myymään TUL:n veteraaniarpoja.Ullan asiakkaina ovat Seija ja Eino Paakkunainen Karkkilan Eläkeläiset ry:stä.
• 6 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Liikuntakurssilla hiottiin yhteisesitystä Savonlinnaan Eläkeläiset ry:n esiintyjät ja kirjoittajat harjoittelivat yhteistyötä Kuntorannan kursseilla Kehäkukkia vai pinaattia? Eläkeläiset ry:n yhdistysten näyttelijät ja Eläkeläiset ry:hyn kuuluvat kirjoittajat harjoittelivat yhteistyötä loka-marraskuun vaihteessa Kuntorannassa pidetyillä kursseilla. Kokemukset olivat niin hyvät, että sitä toivottiin jatkettavan. Esiintyjillä ja kirjoittajille oli molemmilla omat kurssit, mutta esiintyjät saivat kirjoittajilta sketsien hahmotelmia ja valmiimpiakin versioita, jotka he muokkasivat Aune Lindin ja Hilkka Hyttisen johdolla esittämiskuntoon. Näin muokattuja sketsejä nähtiin kurssiviikon lopulla järjestetyissä iltamissa. Yhtä aikaa ja toistensa kanssa vuorovaikutuksessa järjestettävien esiintyjä- ja kirjoittajakurssien äiti on Eläkeläiset ry:n kulttuuriohjaaja Aune Lind. Hänen mukaansa sketsi- ja näytelmäryhmät potevat kroonista ja pahenevaa tekstipulaa. Siksi samat vanhat sketsit nähdään niin moneen kertaa Eläkeläiset ry:n yhdistysten tilaisuuksissa. Myös tiedotussihteeri Pekka Isakssonin ja sanataideopettjana Kristiina Wallinin vetämät kirjoittakurssilaiset innostuivat yhteistyöstä. Tavoitteena on julkaista mahdollisesti jo ensi vuonna kokoelma uusi sketsejä. Navigaattorin uhri. Kaunis Veera esillä ensi kertaa Iltamissa esiintyi myös Eva Rönkön vetämä liikuntakurssi, joka esitti Savonlinnassa todennäköises nähtävän yhteisesityksen. Sen työnimi on Kaunis Veera. Veerasta. Kepeän iloiselta se näytti iltamayleisöstäkin. Liikuntakurssi osallistui muuten kin yhteiseen kurssiviikkoon. Kaikkien kurssilaisten päivät käynnistyivät reippaasti, kun na Wallin on monipuolinen taiteilija: hän kirjoittaa runoja ja kuunnelmia ja taitaa myös kirjansidonnan jalon taidon. Monipuolinen taiteilija ja opettja on myös esiintyjiä opettanut ilmaisutaidon opettaja Hilkka Hyttinen, joka on suorittanut näyttelijätyön tutkinnon Århusissa Tanskassa ja opiskellut draamaa myös Tampereen yliopistossa. Näyttelijänä ja ohjaajana hän on työskennellyt useissa laitos- ja ryhmäteattereissa. Alaa hän on opettanut useissa opinahjoissa Teatterikorkeakoulusta alkaen. ... ja kurssilaisia Ilahduttavaa oli sekin, että kursseille osallistui konkareiden rinnalla ensikertalaisia. Heidän tuntojaan kuvannee Malmin Eläkeläiset ry:hyn kuuluvan Pertti Korhosen runo: Seisoin tyhjin käsin puun juurella. Sain kurssilta metrinmittaiset tikapuut avukseni, niillä kiipesin kirjoittajapuuni alimmalle oksalle. Täältä näen paremmin runoni niitylle. Tuleva aika näyttää, minkälaisia kukkia niitylläni kasvaa? PEKKA ISAKSSON Kolmen kursin yhteisissä iltamissa nähtiin ensimmäistä kertaa Kaunis Veera, Savonlinnan retkeily- ja kulttuuripäivien yhteisesitys. Raija Puumalainen veti tunnin aamujumpan. Eva Rönkkö oli suunnitellut ja harjoitutti liikuntakurssilla kaksi yhteisesitystä, joista kurssilaiset pitivät enemmän juuri Kauniista Uusia ohjaajia Kursseilla tutustuttiin uusiin ohjaajiin. Kirjoittajia ohjannut Kristii-
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 7 Eeva Siirtola Sodankylästä ­ monena nainen eläessään Sompion saamelaisalueelta Tuloman ja Helsingin kautta vanhainkodin ja tunturimajojen emännäksi, vasemmistovaltuutetuksi ja kirjoittajaksi Kirjoittajakurssin ensikertalaiisiin kuului Eeva Siirtola Sodankylän Eläkeläiset ry:stä. Eläkeläinen-lehti kysyi häneltä kurssikokemuksista ja pyysi samalla kertomaan itsestään. Näin Eeva kirjoitti: Saldo oli suurempi kuin osasin odottaa. Runon ja proosen kirjoittamisen teoria ja harjoittelu tulivat todella tarpeeseen. Kurssi selvensi käsitystäni erilaisista kirjoitustyyleistä. Kuulin ensi kerran sanaparin runon maisema. Uusi asia oli myös miettiä runon alussa ääntä, liikettä ja tunnetta ja niiden pohjalta kirjoittaa runo. Sain ohjeita tunnelman, paikan ja tilanteen kuvaamisessa. Paikallaan olivat nekin harjoitukset, joissa kartettiin kuluneita sanontoja. hainkodissa, joka myöhemmin muuttui palvelutalo Hannuksenkartanoksi.Viihdyin siellä yli kaksikymmentä vuotta. Aloin miettiä, onko elämä tätä eläkkeelle asti,edessä paluu takaisin Hannunkartanoon, vain eri siipeen. Ajattelin, että täytyyhän elämää olla vanhainkodin ulkopuolellakin. Metsähallitus haki tunturimajoille emäntää, joka huolehtii ruokailujen lisäksi majojen siivouksesta ja muusta huollosta. Siinä taas minulle se paras paikka. Siirtymistä Metsähallitukseen en koskaan joutunut katumaan. Pääsin näköalapaikalle. Sain laittaa ruokaa hienoista illallisista koulutuspäivien kotiruokiin. Metsäkeikat olivat mieleisiä: Paistaa hankien keskellä loimulohta kuusten humistessa ympärillä. Syksyllä ruskamaisemassa järjestää cocktailtilaisuuksia, illan hämärtyessä , kynttilöiden salaperäisessä valossa. Kesän metsäkeikoilla taas sai marjat ja sienet suoraan ympäriltä pöytään. Puhumattakaan luonnon antamista kattauksien koristeista. käytettävänä puheenjohtajaksi. Haluan jättää aikaa harrastuksille. Sukututkimus on jäissä, ei ole ollut aikaa. Olen ollut mukana antamassa tietoja kahteen sukukirjaan. Kirjoittamista olen harrastanut alakoulusta asti, jolloin voitin ensimmäiset palkinnot. Kirjoittamista on vähän sotkenut se, että lapsuudessani oli kolme kieltä, oikeastaan neljäkin: saamen kieli, jota kurujärviläiset puhuivat, sitten inarinsaame, jonka sanat tulivat äitini suvun kautta , suomen kieli ja ruotsin kieli, joka tuli sisarieni mukana heidän palattuaan sairaalasta Ruotsista sodan jälkeen. Nuorin heistä ei osannut suomea ollenkaan. Myös isän sanoissa oli paljon lainoja ruotsista. Lehtiin kirjoitan siksi, että saan nostettua tärkeitä asioita keskusteluun. Runoilla tulee joskus paremmin kuulluksi. Lapin historia on aina kiinnostanut minua. Papit ovat tallentaneet paljon paikallista tietoa ja vanhaa kulttuuria. He ovat olleet hyvin värikkäitä persoonia. Öljyväritkin ovat jääneet kaapinpohjalle kuivumaan. Tauluja ei ole syntynyt pitkään aikaan. Kaikkeen täytyy sanoa: ehkä huomenna. EEVA SIIRTOLA Eeva Siirtola (vas.) ihailemiensa ja kauhistelemiensa kirjoittakonkareiden, Ada Juvosen ja Rudolf Lindbladin seurassa saan. Huomasin saavani toisilta kurssilaisilta neuvoja ja kannustusta. Kannatti mennä kursseille, vaikka meriitti puuttui. Harrastus ja kiinnostus riittivät. Yhteistyöstä esiintymiskurssilaisten kanssa en oikein pitänyt. Tässä pitää paikkansa sanonta: keskeneräistä työtä ei saa näyttää hulluille eikä herroille. kylässä 1762. Äitini puolelta olen Suikkia. Äitini ukki Antti Suikki (Pikku-Antti ) muutti nimensä Pokuriksi mentyään naimisiin maahan kiinnitetyn Ara-Pekan tyttären Brita-Stiinan kanssa. Myös isäni juuret onvat syvällä Sompion Mustat- ja Korvat-suvuissa, vaikka hänen äitinsä isä tulikin Muoniosta. Minulla on aviomies ja kolme lasta ja yksi lapsenlapsi. Lähdin kotoa kansakoulun käytyäni,kuten monet muutkin lapset silloin. Sompion hukuttua Lokan tekoaltaan alle sinne ei enää ollut paluuta. Töitä onneksi oli aina tarjolla. Aloin säästää rahoja ammattikoulua varten. Menipä yksi kesä Tulomallakin. Olin siellä ensin miehistöparakilla siivoamassa, mutta kun esimies huomasi papereistani alaikäisyyteni, sain siirron koululle ja myöhemmin sairaalaan laitosapulaiseksi. Syksyllä pääsin emäntäkouluun ja koulun jälkeen Pohjolan Voiman kerholle tarjoiljiaksi. Sieltä hain Hotelli- ja ravintolakouluun Helsinkiin. Taas onnisti. Koulun jälkeen kiersin eri ravintoloissa, hain sitä parasta paikkaa. Silloinen paras paikka tuli vastaan emännän paikkana Sodankylän van- Pyörtyä vai häipyä? Esittelykierroksella kuuntelin toisten saavutuksia ihailun ja kauhun sekaisin tuntein. En osannut päättää, pyörrynkö pystyyn vai häivynkö kotiin. No, kotia en voinut lähteä, koska Sodankylästä oli tullut samalla autolla osallistujia muillekin kursseille. Päätin olla vain oma itseni ja ottaa kurssista irti mitä Sompion lappalaisia Olen syntynyt Sodankylässä. Juuriltani olen Sompion lappalaisia. Ensimmäinen rekistereihin lappalaiseksi merkitty esi-isä oli Kemin- Nyt olen eläkkeellä Menin mukaan politiikkaan. Olen vasemmistoliiton valtuutettu ja kunnallisjärjestön puheenjohtaja. Ensi vuonna en enää ole Kotisivukurssit Kuntorannassa ja atk-kurssi Vaasassa Oppia myös tietokoneiden käyttämisessä Eläkeläiset ry järjesti tietotekniikan peruskurssin yhdessä Pohjanmaan aluejärjestön kanssa Vaasassa. Kurssi pidettiin lokakuussa Vaasa-opistossa, josta oli myös kouluttaja Saija Alanko. Kurssi oli osa opiston Atk:n perusteet senioreille opintokokonaisuutta. Päivän mittainen kurssi oli räätälöity Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan aluejärjestön jäsenille, joita oli paikalla 12 henkeä. Päivän aikana ehdittiin tehdä käytännön tuttavuutta tietokoneen kanssa: miten kone avataan ja miten käytetään hiirtä. Samalla harjoiteltiin tekstinkäsittelyä, piirtotyökalujen käyttöä ja tulostamista. Lopuksi ehdittiin vielä etsiä joitakin kiintoisia osoitteita internetistä sekä ihailla Vaasan Eläkeläiset ry:n omia kotisivuja. Eläkeläiset ry:n jäsenistö tarvitsee yhä enemmän tietotekniikkaa, mutta perustaidot puuttuvat vielä monelta. Yksi keino tilanteen helpottamiseen on järjestää alueellisia kursseja yhteistyössä kansalaisopistojen kanssa. Eläkeläiset ry on tehnyt sopimuksen Ideakone Oy:n kanssa. Yhdistykset voivat tilata yritykseltä haluamansa laajuisen kotisivupalvelun edulliseen sopimushintaan. Kotisivuprojektin tarkoituksena on helpottaa yhdistysten ja aluejärjestöjen kotisivujen hankkimista. Kotisivukoulutukseen on saatu tukea KSL:ltä. Koulutusta jatketaan ensi keväänä ja yhdistyksille lähetetään lyhyt tietopaketti, kuinka toimia, jos haluaa solmia sopimuksen Ideakone Oy.n kanssa kotisivujen tekemisestä ja julkaisemiseen sen julkaisujärjestelmässä, johon kuuluu myös kunnollinen asiakastuki ja -neuvonta. TIINA RAJALA Yhdistykselle kotisivut Vain harvalla Eläkeläiset ry:n aluejärjestöllä tai paikallisyhdistyksellä on tällä hetkellä omat kotisivut. Asiaan on kaivattu parannusta muun muassa järjestölle tehdyissä jäsenaloitteissa. Omat kotisivut internetissä ovat hyödyllinen tiedotuskanava, jonka kautta sekä nykyiset että uudet jäsenet saavat tietoa yhdistyksen toiminnasta. Kotisivujen kaut- Eläkeläiset ry:n ensimmäinen kotisivukurssi järjestettiin marrasakuun alussa Kuntorannassa. ta voi esimerkiksi löytää haluamansa yhteystiedot ja hakeutua jäseneksi. Jäsenaloitteiden mukaisesti Eläkeläiset ry tukee jäsenyhdistyksiään omien kotisivujen hankkimisessa. Tänä syksynä on Kuntorannassa järjestetty kaksi kolmen päivän kotisivukurssia. Kurssilla on tutustuttu Kotisivukoneen palveluihin, joista
• 8 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Vieremällä todettiin Eläkeläisten äänen ei pidä antaa mennä sivuraiteelle Vieremän eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Orvokki Partanen valittelee, että järjestön jäsenistö on sen verran korkeassa iässä, että esimerkiksi retkille ei löydy tarpeeksi lähtijöitä. -Uutta verta ei ole entisten tilalle oikein löytynyt. Yhdessä iisalmelaisten ja kiuruveteläisten kanssa on kuitenkin reissuja heitetty ja Kuntorannassa säännöllisesti käyty. Olemme osallistuneet aktiivisesti PohjoisSavon ringin toimintaan. Kiuruveden kursseille 12.10. meiltä osallistui yhdeksän henkeä. Vieremän eläkeläisissä on tällä hetkellä 115 maksavaa jäsentä, joista 15-20 osallistuu säännöllisesti yhdistyksen toimintaan. Orvokki arvioi, että yhdistyksen jäsenistön keski-ikä on 80 vuoden paikkeilla. -Suoraan sanottuna meiltä puuttuu nuoremmat, eli 65-70-vuotiaat jäsenet. Viime vuosina on yritetty monta kertaa reissuja vaikka minne päin, niin emme ole saaneet riittävästi lähtijöitä. Esimerkiksi teatteriretkille ei enää omasta porukasta riitä lähtijöitä. Olemme keränneet lähtijät yhdessä iisalmelaisten ja kiuruveteläisten kanssa. Orvokin mukaan mitään varsinaista jäsenhankintakampanjaa ei yhdistyksessä ole vielä tehty. Ideoita kuitenkin esitettiin 24. marraskuun toimintapäivänä Huvitorpalla. Ensinnäkin askarrutti se, että eläkeläisten ääni keläiset ry:ssä on viritelty keskustelua siitä, että järjestössä siirryttäisiin ns. kolminhuoltajajärjestelmään, kun mies täyttää 70 vuotta. Tuolloin vähintään kolme naista pitäisi huolta yhdestä miehestä, ja mies saisi elää nuo kuusi vuotta ikään kuin etukäteen, jotka nainen saa elää luonnollisesti pitempään. -Täytyy kyllä sanoa sekin, että miehet heittäytyvät vanhoiksi liian aikaisin. Monesti iltamissamme pitkät rivit miehiä istuu seinustoilla, eivätkä hae tanssimaan, saatikka etteivät lähde tanssimaan. Vieremällä toimii myös Eläkeliitto, mutta samat ongelmat Orvokin mukaan jäsenistön ikääntymisen kanssa on heilläkin. Vuonna 1941 syntyneelle Orvokki Partaselle kertyi Vieremän kunnan palveluksessa työvuosia reilut neljäkymmentä, kun hän jäi seitsemän vuotta sitten eläkkeelle. -Pisimpään työskentelin koulukeskuksen keittiöllä, sen jälkeen Sotkan helmessä ja lopussa olin päiväkodin keittiöllä. Lauri Turunen (vas.), Toivo ja Kaarina Martikainen, Leena Nissinen, Leila Partanen, Marjatta ja Esko Martikainen, Risto Pyykkönen, Orvokki Partanen, Irja Lappalainen sekä Irene Rönkä. on jäänyt jonnekin sivuraiteille, kun valtakunnan politiikassa on asetettu vastakkain työssäkäyvät ja eläkeläiset. Että eläkeläiset olisivat ikään kuin syömässä työssäkäyvien ja muiden pöydästä. Työelämä on nykyään niin raadollisen uuvuttavaa, että eläkkeelle jäävät eivät halua ottaa esimerkiksi eläkeläisjärjestön puheenjohtajan suitsia käteensä. Lisäksi ihmiset ovat nykyään sitoutuneet hyvin moniin muihin asioihin ja toimintoihin. Eläkeläisen profiili on muuttunut harmajahapsesta aktiiviseksi minihameiseksi ikinuoreksi tanssii tähtien kanssa ­tyypiksi. Mieluummin mennään vaikka Marttoihin kuin virsipuolelle. tömyys, kuten naapureiden ja tuttavien luona pistäytyminen on hävinnyt. Harrastuksista on tullut yhä enemmän erityisharrastuksia. Kuntorannan ongelmaksi kirjattiin tosiasia, että Kuntorannan vaihtoehtona voi käydä samalla rahalla vaikkapa Virossa ja tuoda sen lisäksi vaikka säkillisen viinaa sen päälle. Järjestöllisen toiminnan kuntoutusehdotuksiksi kirjattiin Vieremällä yhdistysten laajempi yhteistyö. Esimerkiksi sellainen, että kerätään porukka tiettyjen pitempien reittien varrelta kulloisillekin retkille sen sijaan, että joku yksittäinen yhdistys vain omiensa kanssa järjestää reissun. Myös ehdotus "nuorisojaoston" perustamiseksi sai kannatusta. Eli uudet eläkeläiset sisään ajettaisiin pehmeästi eläkeläisjärjestön toimintaan nuorisojaoston kautta. Reittivarsijärjestelmä Toisaalta Orvokki Partanen ja tapaamiseen osallistuneet totesivat, että kiiltävän ulkokuoren alta löytyy saamattomuutta, jonka passiivinen television tuijottelu aiheuttaa yhdessä kiireisen työelämän kanssa. -Tietynlainen elämän välit- Miesten avuksi kolminhuoltajajärjestelmä Suomalaismiehen elinajanodote on 77 vuotta ja naisilla 83 vuotta. Vieremän eläTeksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Palvelut turvataan S uomen työikäinen väestö vähenee 150 000:llä kymmenen vuoden kuluessa. Vuonna 2030 arvioidaan olevan sataa työikäistä kohti neljäkymmentä yli 64-vuotiasta. Itä-lapin, Pielisen karjalan ja Joutsan seutukunnissa sataa työikäistä kohti on tuolloin yli 64-vuotiaita. Vieremän kunnansihteeri Eija Tolonen-Mannisen mukaan Vieremällä on 3992 asukasta. Viimeisin tilastotieto vuodelta 2008 kertoo, eläkeläisiä on 32,2 prosenttia, eli 1307 henkilöä. Vuonna 2006 oli eläkeläisiä 29,5 prosenttia. Vieremäläisten keski-ikä oli viime vuonna 44,4 vuotta, iisalmelaisten 43,2 vuotta. Kerroit, että tänä vuonna Vieremälle syntyy 56 lasta, kun normaalivuoden saldo on n. 30 lasta. Syntyvyyspiikki johtuu kunnansihteerin mukaan todennäköisesti 2008 syk- syllä alkaneesta lamasta, sama ilmiö oli nähtävissä 90 -luvun alkuvuosien laman aikana. -Yritystoiminta on jälleen vilkastunut ja kärkiyritys Ponsse on rekrytoinut v. 2009 irtisanomisten ja lomautusten jälkeen jälleen lisää väkeä. Myös kumppanuuskylän muut metallialan yritykset rekrytoivat väkeä. Töihin tulee lapsentekoiässä olevaa väkeä ja sitä mukaa toiveena on, että syntyvyys kunnassamme edelleen nousee. Onko odotettavissa, että Vieremältä muuttaa eläkeläisiä esimerkiksi naapurikuntiin esimerkiksi parempien palveluiden yms. toivossa? Vai onko odotettavissa, että Vieremälle muuttaa paluumuuttajina osa suurista ikäluokista, jotka 60-70-luvuilla muuttivat Ruotsiin ja Etelä-Suomeen? -Jonkin verran on muuttoliikettä eläkeläisten osalta mm. Iisalmeen. Samoin on jonkin verran muuttoliikettä myös Vieremälle. On vaikea arvioida paljonko suurista ikäluokista palaa takaisin Vieremälle. -Vieremän kuntalaisten ikärakenne on hieman nuorempi kuin vastaavien maaseutumaisten naapurikuntien. Johtuu teollisista työpaikoista, joka vetää kuntaan nuoria työikäisiä. Ovatko ikäihmisten palvelut Vieremällä turvattu esimerkiksi seuraavan kymmenen vuoden aikana vai onko olemassa karsimistarpeita? Jos on, niin mistä? -Ikä-ihmisten palvelut on turvattu. Palveluita kehitetään kotihoitoa tukeviksi. Hoidon porrastukseen on erityisesti panostettu. Palvelut tuottaa Ylä-Savon sosiaali-ja terveydenhuollon kuntayhtymä. (JD) -Vieremän Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Orvokki Partanen
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 9 Kevään 2011 alustava kurssikalenteri Kurssit Kuntorannassa Kansantanssikurssi 3.-6.1. 3 vrk, 185 euroa ph / 210 euroa th. Ohjelmistokurssi, tarkoitettu sekä ohjaajille että tanssijoille tanssipareineen. ILMOITTAUTUMISET VÄLITTÖMÄSTI. Yhdistykselle kotisivut 21.-23.3. 2 vrk, 140 euroa ph / 160 euroa th. Kurssilla tutustutaan helppokäyttöisten kotisivujen laatimiseen. Lisäksi tekstinkäsittelyä. Kurssi on tarkoitettu atk:n perustaidot osaaville. Peruskurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille 7.-11.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa. Yhdistystoiminnan perusteet, yhdistyslain muutos ja toiminnantarkastus. Atk-tutoreiden kurssit 23.-25.3. ja 25.-27.3. 2 vrk, 140 euroa ph / 160 euroa th. Kurssilla koulutetaan vertaisohjaajia yhdistysten atk:n perustaitojen kouluttajiksi. Kurssi on tarkoitettu tietokoneen peruskäyttötaidot osaaville. ILMOITTAUTUMISET MAALISKUUN KURSSEILLE 11.2. MENNESSÄ Peruskurssi yhdistyksen taloudenhoitajille 7.-11.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th. Taloudenhoidon perusteet, yhdistyslain muutos ja toiminnantarkastus. Musiikkikurssi 11.-15.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th. Kurssin yhtenä teemana on Savonlinnan Kulttuuri- ja retkeilypäivät sekä kevyt musiikki. Yksin- ja karaokelaulun kurssi 4.-6.4. 2 vrk, 140 euroa ph / 160 euroa th. Esiintymistaitoa ja laulutekniikkaa leppoisasti. Seuratanssien kurssi 4.-6.4. Esiintymistaitoa ja ohjelmia 11.-15.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th. Kurssin yhtenä teemana on Savonlinnan Kulttuuri- ja retkeilypäivät. Kurssi on tarkoitettu kaikille esiintymisvarmuutta kaipaaville. 2 vrk, 140 euroa ph / 160 euroa th. Tanssitaitoa kaikille. ILMOITTAUTUMINEN HUHTIKUUN KURSSEILLE MAALISKUUN ALKUUN MENNESSÄ Tarkemmat kurssitiedot ilmoitetaan myöhemmin. Kursseille pyydetään ilmoittautumaan kirjallisesti joko oheista lomaketta käyttäen tai sähköisellä lomakkeella Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta. Pienet ja vähävaraiset yhdistykset voivat hakemuksesta saada kurssitukea, joka kattaa puolet kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan aina ennen kurssia. Vapaamuotoisen hakemuksen voi kirjoittaa vaikka kurssi-ilmoittautumislomakkeeseen. Matkavastaavien peruskurssi 11.-15.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten uusille matkavastaaville. Teemana on kulttuurimatkailu sekä Savonlinnan Kulttuuri- ja retkeilypäivät. Kokoustekniikkaa ja vuorovaikutustaitoja 15.-19.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th. Kokous- ja vuorovaikutustaitoja yhdistysten jäsenille. Alueelliset kurssit ­ Kolme kahden päivän kulttuurikuntopiirien ohjaajakurssia: pääkaupunkiseutu ja Varsinais-Suomi maaliskuun lopussa ja Rovaniemi huhtikuun lopussa. ­ Kaksi yhden päivän tiedottajakurssia ­ Kansantanssi- ja liikuntakurssit tarpeen mukaan ­ Atk-peruskursseja (projektirahoituksesta riippuen) Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 15.-19.2. 4 vrk, 245 euroa ph / 280 euroa th). Kurssin aiheena ovat Savonlinnan Kulttuuri- ja retkeilypäivien ohjelmat. ILMOITTAUTUMISET HELMIKUUN KURSSEILLE 12.1. MENNESSÄ Tarkemmat tiedot aluekursseista ilmoitetaan myöhemmin. Mennäänkö myö vielä sitä kujasampoo? Eläkeläiset ry järjesti Kiuruvedellä lokakuussa Tanssillista liikuntaa -kurssin. Kurssi järjestettiin yhteistyössä Ylä-Savon ringin kanssa. Varkautelainen Arja Lehto veti senioritanssia leppoisaan tyyliin vähän yli 30 savolaiselle. Ohjelmistossa oli muiden tanssien muassa kujasambaa, tuolitansseja sekä Tarantellaa. Kurssin opettaja Arja Lehto kertoi, että senioritanssi on saanut alkunsa vanhusten laitoskuntoutuksesta. Tanssi on pehmeä liikuntamuoto, joka sopii sekä huonokuntoisille että ketterämmin liikkuville. Arja yhdisti tanssiin pieniä runotuokioita. Myös iisalmelainen Pentti Leppänen luki näytteen omasta runokirjastaan ja Kiuruveden teatterissa toimiva Elsa-Helena Sivonen esitti pienen teatterikatkelman. T.R. Martinniemen Eläkeläiset kohti merkkivuottaan Martinniemen Eläkeläiset ry:lle alkava toimintavuosi on voimien keräämistä 2012 pidettäviä 50 -vuotisjuhlia varten. Tulevan kauden toiminnoista mainittakoon alueen Eläkeläisten neuvottelukunnan retket ja kesäpäivät, omat jäsentilaisuudet ja tiivis viikkokerho-ohjelma. Sen lisäksi yhdistys tekee viikonmittaisen lomaretken tarkoituksena viritellä jäsenistöä tulevan juhlavuoden toimintoja varten. Juhlavuoden viettoon kerätään varat talkoilla ja kerhotoiminnalla. Yhdistyksen vuosikokouksen henkilövalinnat sujuivat yksituumaisesti. Alkavalla kaudella yhdistystä luotsaavat puheenjohtajana Elma Vesala, varalta Aino Timonen ja sihteerinä Irma Kiventerä. Jäsenasioista vastaa Pirkko Jakku. Johtokunnassa ovat Raili Järvelä, Hannu Vesala, Antero Jakku ja Irma Kiventerä, sekä varalta Eira Mehtälä, Helga Huhtamäki ja Aatos Pussinen. Askartelua vetää Antero Jakku. Taloudesta ja yhteyksistä lehtiin vastaa Pentti Pussinen. Pentti Pussinen
• 10 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Pitkä ja kivinen tie toimivaan ratkaisuun Menumat-automaatti valmistaa aterian asiakkaan haluamaan aikaan Tumma miesääni ilmoittaa keittiöstä, että ateria on valmis ja toivottaa hyvää ruokahalua. Se on nykyajan sisäkkö helsinkiläisessä kerrostaloasunnossa: ruokapalveluautomaatti Menumat on valmistanut broileria currykastikkeella, lisäkkeinä keitetty riisi ja vihannessekoitus. Rauni Railio, 88, on tyytyväinen. ­ Erinomainen laite ja hyvä palvelu. Ruuat maistuvat. Ainoa vika on kalaruokavalikoiman niukkuus. Raulio on käyttänyt Menumatia puolen vuoden ajan, ensin kokeilukäyttäjänä, heinäkuun alusta vakinaisena käyttäjänä. Kokemukset ovat niin hyvät, että hän rohkenee suositella automaattia muillekin. ­ Kun en ole mikään kotitalousihminen, korvasin lämpimät ateriat yleensä leivillä ja leikkeleillä tai kävin silloin tällöin syömässä ravintolassa, sanoo yksin asuva Railio. todella yksinkertainen. Siihen kuuluu pakastin ja kiertoilmauuni. Pakastimessa on tilaa 18 aterialle, jotka asiakas on tilannut Menumatin ateriapalvelusta. Sekaannuksien välttämiseksi asiakas voi sekä lukea aterioiden nimet listalta hyllyn reunanumerojen perusteella että kuulla saman tumman miesäänen kertovan aterian sisällön. ­ Jos haluaa kuunnelle mieluummin naisääntä, niin sekin käy, Penttinen sanoo. Asiakkaan tehtävä on nostaa ateria hyllyltä kiertoilmauuniin ja sulkea sen kansi. Yksi vihreä nappi Laitteessa on yksi ainoa painike. Se on iso vihreä nappi. Kun sitä painaa, kertoo tumma miesääni ­ tai heleä naisääni ­ mitä se on tekemässä tai mitä se on valmis tekemään. ­ Laite on suunniteltu mahdollisimman helppokäyttöiseksi. Se sopii myös näkövammaisille. Ainoat ryhmät, joille se ei käy, ovat pitemmälle ehtinyttä muistisairautta potevat ja mielenharhaisuutta aiheuttavaa sairautta potevat, Penttinen sanoo. ­ Tavoitteena on tarjota ateriapalvelu niille, jotka pystyvät ja haluavat toimia itsenäisesti Rauni Railio pitää automaattia helppokäyttöisenä ja aterioita maukkaina. rioiden suurvalmistaja. Palveluun kuuluu tilausten vastaanotto ja täyttöpalvelu kahden viikon välein. Automaatit ovat Internetin kautta yhteydessä Menumatin keskustietokoneeseen, joten lisäpalveluna voi saada turvapalvelut. Niihin kuuluu tällä hetkellä ilmoitus asiakkaan omaiselle, jos asikas ei ole syönyt suositeltuun aikaan mennessä tai jos ruoka on jäänyt uuniin kuumennuksen jälkeen. Menumat tarjoaa laitteitaan vain vuokralle, koska niin niitä ei jää makamaan turhan panteiksi, jos asiakas kuolee tai luopuu palvelusta. Keksijän kivinen tie Menumat on samannimisen yrityksen kehittelemä ruokapalveluautomaatti, jonka Helsingin kaupungin kotihoito otti käyttöön heinäkuun alussa. Sitä ennen yritys ja kotihoito testasivat laitetta ja siihen kuuluvaa palvelua 60 asiakkaan kanssa. Menumatin kehittely on kuitenkin vienyt paljon enemmän aikaa. ­ Paljon enemmän, 18 vuotta, ja se on ollut pitkä ja kivinen tie, sanoo Menumatin toimitusjohtaja ja laitteen kehittäjä, automatiikkainsinööri Jukka Penttinen. Edellinen kokeiluun päässyt versio kaatui ja kaatoi Penttisen yrityksenkin 2000luvun alussa liian monimutkaiseen automatiikan vuoksi. Jatkokehittelyssä virheet otettiin opiksi ja nyt laite on Ateriat Finncateringiltä Menumatin valikoimassa on tällä hetkellä 32 pääruokaa ja 16 jälkiruokaa. Listaa uusitaan jatkuvasti. ­ Listaa laajennetaan ja erityisesti kalavaihtoehtoja lisätään, koska muutkin asiakkaat kuin rouva Railio ovat siitä huomauttaneet, Penttinen lupaa Ateriat Menumat tilaa valmiina Finnairin tytäryhtiöltä Finncateringilta, joka on muun muassa lentokoneate- Vuokrineen vajaat 300 euroa/kk Pääruokien hinnat vaihtelevat tällä hetkellä 4,46 Tolkun härveli On helppo uskoa Menumatin kehittäjää Jukka Penttistä, kun hän arvioi laitteestaan tulevan suosittu vaihtoehto muille ateriapalvelujen tuotanto- ja jakelutavoille. Niin siitä huolimatta, että Penttinen on luonnollisesti yrittäjänä myös omalla asiallaan. En ole mikään hyvinvointiteknologian kannattaja, mutta Menumat vaikutti ainakin ensi tutustumiselta tolkun härveliltä. Se sopii pieneen tilaan ja on yksinkertainen. Erityisesti minua miellyttää, että koko vempeleessä on yksi ainoa nappula, jota painamalla saa kuulla selväkielisen ilmoituksen, missä mennään. Muita nappuloita ei ole, ja niinpä ei tarvita monisivuista vaikeaselkoista käyttöohjettakaan. Koko palvelukopnseptikin on yksinkertainen ja siten todennäköisesti toimiva, jos ja kun laitteita on muutama tuhat tai muutama kymmenen tuhatta ympäri Suomea. Penttisen optimismi ei välttämättä ole perusteetonta. Entä sosiaaliset kontaktit, ihmisen läsnäolo? kysyy sisäinen epäilijäni. No, jos vaihtoehto on kunnan kotihoidon ulkoistetun kuljetuspalvelun rasittuneen palkollisen oven raosta hätäisesti ojentama, neljän tunnin viipeen kohmettama ateria, niin valitsisin hetkeäkään epäröimättä Menumaijan ­ siis Menumatin heleä-äänisen sisaren. Laitteen kehittjä Jukka Penttinen esittelee pakastinta. eurosta 4,97 euroon aterialta, jälkiruuat 0,68:sta 1,02:een. Koko palvelu laitevuorineen, täyttöpalveluineen ja jokapäiväisine lämpimine ja jälkiruokineen maksaa kuukaudessa vajaat 300 euroa, jos käyttäjiä on yksi. Siitä vuokran ja huoltosopimuksen osuus on noin 100 euroa. Henkilöä kohti laskettu hinta pienenee noin 50 euroa kuukaudessa, jos käyttäjiä on kaksi. Helsingin kotihoito on tehnyt Menumatin kanssa kolmen vuoden sopimuksen. Laitteita o n kaupungilla tällä hetkellä noin 200. Yksityisillä on muutamia laitteita Espoossa ja Vantaalla. Espoossa yksi ryhmäkoti suunnittelee sellaisen ottamista käyttöön. ­ Kyselyjä on tullut kymmeniltä kunnilta ja myös ulkomailla, muun muass a Norjassa ja Ruotsissa, ollaan siitä kiinnostuneita. Vastaavaa laitetta ei ole toistaiseksi kehitelty missään muualla kuin Suomessa, Penttinen sanoo. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 11 Mikä hinku kotouttaa ulkolaisia? K unta­alueemme pohjoisosien toimijana Martinniemen yhdistyksessä ollaan kovasti huolestuneita tulevasta suur-Ouluun liittymisestä ja siitä miten ns. lievealueita jatkossa kohdellaan. Kokemukset ovat kovasti peloittavia, muistissa on muun muassa Martinniemen tehtaan lopetus ja palvelujen poisvetäminen alueeltamme. Niinpä yhdistyksessä ihmetelläänkin, mikä ihmeen "hinku" on eläkeläisjärjestölläkin ja ns. entisillä työväenjärjestöillä "kotouttaa" ulkolaisia tänne, jossa eläkeläisten kohtelu ja palvelukset ovat yhä enempi vaakalaudalla. Tehtaita suljetaan ja yhtiöt vetäytyvät mikä Intiaan ja Kiinaan vieden ne työpaikat pois kansan ulottuvilta, sitten tänne hankitaan vain lisää huollettavia ja joutilaita elätettäviä, ei tämä meidän elintasomme sillä ainakaan parane! Kun lisäksi hallituksemme on sitouttanut meidät useiden Eu-maan velkojen takuumieheksi, joille lankeaa melkoisella varmuudella aikanaan isot laskut maksettaviksi, eivät tämän "onnelan" asiat hyvältä näytä. Pentti Pussinen, Martinniemi Mikä uhkaa Euroopan ja Suomen kansoja? K Eläkeläiset valtiovelan maksajiksi T oistuuvatko jälleen 1990-luvun puolenvälin linjaukset, jolloin eläkkeensaajia kuritettiin oikein olan takaa kaksinkertaisella kansaneläkkeen pohjaosan poistolla ja taitetulla indeksillä. Työeläkkeiden leikkaus oli suoranaista ryöstöä. Näiden toimenpiteiden jälkeen on se 60 prosentin "ansaittu" eläke tuskin enää 40 prosentin luokkaa. Nyt ovat sitten alivaltiosihteeri Martti Hetemäen johtama verotyöryhmä ja Elinkeinoelämän keskusliiton veroasiantuntija Tero Honkavaara iskekeet silmänsä eläkkeensaajiin kurittaakseen jälleen meitä. Honkavaaran mukaan "ei ole hullumpi idea eriyttää palkansaajan ja eläkeläisten verotus. Palkkatyön kevyempi verotus kannustaisi työntekoon ja pidempiin työuriin". Hänen mukaansa hyvinvointivaltion rahoitus voidaan turvata vahvalla talouskasvulla, joka edellyttää pikemminkin palkansaajien ja yritysten verojen alennuksia kuin korotuk- sia. Alivaltiosihteeri Hetemäki on täysin samoilla linjoilla. Että ei kun eläkeläiset taas alijäämän ja talouskasvun maksumiehiksi! Eikö meillä ole samat perusoikeudet ostaa, kuluttaa, huolehtia hyvinvoinnistamme kuin muillakin kansalaisilla. Tämä on jo suoranaista rasismia eläkeläisiä kohtaan! Kokoomus oli silloinkin hallituksessa, kun 90-luvulla edelliset leikkaukset tehtiin Sauli Niinistön toimiessa valtiovarainministerinä. Nyt on kokoomus asialla jälleen ja valtiovarainministerinä ammattiselittäjä Jyrki Katainen, jonka johdolla valtionvelka on suorastaan räjähtänyt suomalaisten käsiin, ja näiden alijäämien maksumiehiksi eläkeläisiä ollaan jälleen laittamassa. Risto Suolanen Kouvola eskiajalta peräisin oleva myytti tuon ajan Robin Hoodeista antaa kuvan vapaudesta ja oikeudenmukaisuuden unelmasta tavalla, joka kiehtoo myös tämän päivän ihmistä. Myytti kertoo miten Robin Hood rosvosi rikkailta ja antoi köyhille. Tämän päivän Robin Hoodit toimivat toisin, he ottavat kansalta ja antavat rikkaille ja siitä hyvästä rikkaat palkitsevat heidät ruhtinaallisesti. Köyhät elävät kuten ennenkin yhteiskunnassa alamaisina, työttöminä, syrjäytettyinä, turvattomina, koneiden lisäkkeinä ja inhimillisen koneiston rattaina, mutta "Robin" elää ja kuolee suoraselkäisenä. "Robin Hood" jopa kaikkein perinteisimmässä muodossaan merkitsee tämän päivän maailmassa yhä jotain. Heitä on paljon! Olen lukenut hiljattain mielenkiintoisen kirjanTuhokapitalismin nousu, jonka on kirjoittanut kanadalainen toimittaja Naomi Klein. Kirjassa kerrotaan historiallisesta kapitalismin noususta alkaen Chilen vallankaappauk- sesta 11.9.1973 ja sen jälkeen tapahtumista Latinalaisessa Amerikassa ja muissa maissa. Kirja kertoo, miten yhteiskunnallisia kriisejä käytetään hyväksi muutoksien toteuttamiseksi. Miten sokkihoitoa käytetään talouspolitiikan muuttamiseksi. Kuka oli tämän ajatuksen luoja. Missä maissa sitä kokeiltiin ensin ja millaisia tuloksia se tuotti. Oliko järjestelmällä yhteyttä Neuvostoliiton kaatumisessa. Miten se liittyy 1980 luvun lopun talouskriiseihin. Miten ammattiliitot menettivät hampaansa. Miten valtiot velkaannutettiin ja valtion yhtiöt yksityistettiin viimeisimpien hallituksien aikana meillä ja myöskin muualla ja miten hallitukset menettivät päätösvaltansa, myöskin Suomessa. Miten korruptio julkishallinnossa liittyy yhteiskunnalliseen toimintaan, mikä on ajankohtainen kysymys tällä hetkellä. Tuhokapitalismin nousussa tekijä haastaa myytin kapitalistisen liberalismin demokraattisuudesta ja vapaudesta. Tekijä kertoo, miten todellisuudes- sa markkinat toimivat pienen poliittisen eliitin ja suurten monikansallisten yritysten liittona. Tekijä selvittää myöskin mielikuvan kapitalistisen politiikan rauhanomaisuudesta. "Tuhokapitalismin nousu" on todella lukemisen arvoinen, se hälventää niitä näkemyksiä yhteiskunnasta ja maailmasta , joita meille syötetään median kautta. Kirjasta nousee mieleeni myöskin näkemys, onko sokkihoito menossa parhaillaan Euroopassa ja myös maassamme? Minulle nousee kysymys siitä, miten tämä meneillään oleva eurooppalainen sokkihoito tulee vaikuttamaan koko Eurooppaan Se näyttäytyy nyt Kreikan, Irlannin ja mahdollisesti yhä useamman maan pankkien / keinottelijoiden tukemisena tulevaisuuteemme? Kuinka alas nykyiset valtioiden hallinnot ajavat kansojen hyvinvoinnin tukiessaan tuhokapitalismia? Raimo Väisänen TUULA-LIINA VARIS Ihmisen mitta K irjoitin kohtuuden joulun julistuksen Pohjois-Karjalassa nousseelle kansalaisliikkeelle nimeltä Kohtuus vaarassa. Mitä ihminen tarvitsee todella, kysyin ja vastasin. Ravinnon, suojan ja lämmön. Turvallisuuden tunteen. Yhteyden toisiin ihmisiin. Kokemuksen omasta tarpeellisuudestaan. Perspektiivin menneisyyteen. Näköalan tulevaisuuteen. Unohdin listasta yhden perusasian: yhteyden luontoon. Unohdus on moka, varsinkin kun elämäntavan muutosta ajava epäpoliittinen kansalaisliike on syntynyt juuri ekologisten uhkien aiheuttamasta huolesta. Pohjois-Karjalassa liikkeen ytimessä ovat ihmiset, joiden asuinympäristöjen elinkelpoisuus on vakavassa vaarassa uraanikaivossuunnitelmien takia. Ei kai syvällistä muutosta maailman pelastamiseksi voi ajaakaan muu kuin sellainen ihminen, jolla on tiedostava suhde luontoon, taju siitä, että muillakin kuin ihmisellä on olemassaolon ja nautinnan oikeus tällä planeetalla. Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta rajatonta kasvua. Ekosysteemi ei sitä kestä. Tämä näkemys on aivan muuta kuin se teollisuusmaissa yleinen itsepetoksellinen usko, että juuri jatkuva talouskasvu tekee mahdolliseksi resurssien suuntaamisen myös maapallon pelastamiseen. Ihmisen todelliset tarpeet tyydyttyvät teollistuneessa maailmassa huonosti. Mielihyvän ja ahneuden kulttuurissa voi haluja sen sijaan tyydyttää inhoon ja oksetukseen asti. Rikas maailma sairastaa bulimiaa, jonka kustantavat köyhän maailman nälkäiset. Maailman voi pelastaa riittävyyden filosofia ja kohtuuden ihanne. Vain siitä lähtökohdasta aukeaa näköala tulevaisuuteen. Kaikkea on kylliksi. Kaikkea riittää kaikille. Mutta meidän on opittava jakamaan. Joulun alla on otollinen aika opiskella kohtuuden filosofiaa. Kunnia olkoon Jumalalle korkeuksissa, maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto ­ raamatullinen joulurauhan julistus saakoon ekofilosofisen tulkinnan. "Kunnia Jumalalle" avaa kosmisen näkökulman planeettaamme ja sen elonkehään. "Maassa rauha" kehottaa lopettamaan järjettömän tuhlauksen aseisiin ja toistemme tappamiseen. "Hyvällä tahdolla" edistetään ilon jakautumista vähän oikeudenmukaisemmin maailmassa. Lapsuuteni joulut olivat niin yltäkylläisiä, että mitään niihin verrattavaa en ole myöhemmin kokenut. Ei siksi, että kotini olisi ollut varakas, vaan nimenomaan siksi, ettei se ollut. Ympärivuotisesta niukkuudesta joulu kohosi käsittämättömään ylenpalttisuuteen. Oli valoa! Oli herkkuja! Oli lahjoja! Nykyajan näkökulmasta tuo ylenpalttisuus oli hyvin kohtuullista. Pöydässä kinkku, laatikot, rosolli, luumukiisseli, tortut ja piparit. Lahjapaketeissa yöpaita, kerrasto, jokin lelu tai peli, kirja, namipussissa muutama suklaakarkki ja omena. Perheessämme julistettiin sisäinen joulurauha: ei riitaa, ei kiukuttelua, ei mökötystä, ei yhtään ainutta pahaa sanaa. Sekin oli harvinaista, juhlavaa. Vanhempieni avioliitto ei ollut kovin onnellinen emmekä me lapset olleet mitään kullannuppuja. Mutta rikkumattoman harmonisen joulun vanhempani osasivat tehdä. Ehkä juuri siksi lapsuuden joulujen muistot uivat kuin kaukaiset onnen saaret, sitä kirkkaampina, mitä etäämmäs menneisyyteen ne ovat liukuneet. "En minä paljoa tarvitse", kirjoittaa Eeva Tikka runossaan. "Mutta tottumus kouluttaa minua / ajan ahneeseen virtaan / vaa- timaan enemmän, yli ihmisen mitan." Aika ojentaa meille yhä suurempia jalkineita, yhä suurempia jalanjälkiä, kuluttamaan maata, omaa sydäntämme, vaikka ihmisen mitta on yksinkertainen ja kaunis kuin vanha jyväkappa riihen nurkassa, Eeva Tikka kirjoittaa. Kohtuusliike muistuttaa, että ihmiset kuluttivat 21.8. mennessä loppuun kaikki maapallon tänä vuonna tuottamat uusiutuvat luonnonvarat. Loppuvuoden ihmiskunta elää yli varojensa. Tämä on hyvä muistaa joulun alla, kun meistä monen henkilökohtainenkin talous on vaarassa luiskahtaa yli varojen elämisen puolelle.
• 12 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Leena Koistinen viimeistelee muottivalmisteisen pöytäkynttilän siveltimen avullA. Kalle Levälä esittelee leirikoululaisten suosimaa pallokynttilää, joka voidaan myös koristella kastelemalla. Kynttilän valmistajalla on vain mielikuvitus rajana Joulun kynttilämarkkinoita hallitsevat harvat, isot teolliset kynttilän valmistajat. Joukkoon mahtuu jokunen persoonallinen kynttiläntekijäkin, kuten outokumpulaiset Leena Koistinen ja Kalle Levälä. Leena Koistinen valmistaa kynttilöitä neljännesvuosisadan kokemuksella yhdessä avopuolisonsa ja tuotekehittelijän Kalle Levälän kanssa Kallen kotipaikalleen Outokummun Alavaan rakentamassa kynttiläpajassa. He ovat toivoneet löytävänsä kynttiläpajalle tai ainakin osatoiminnoille jatkajaa. Katsojia onkin käynyt Etelä-Suomesta asti. "Kiinnostusta on, mutta haluaisimme että toiminta jatkuisi jossain muodossa täällä lähempänä Itä-Suomen alueella. Emme ole kiirehtineet, kun olemme molemmat vielä sen verran hyväkuntoisia, että jaksamme vielä näin eläkeiässäkin touhuta." Leena Koistinen kertoo, että perinteisellä kastelumenetelmällä valmistuvilla antiikki- ja alttarikynttilöillä on oma vankka kannattajajoukkonsa. Joensuun seudun seurakunnissa käytettävät alttarikynttilät ovat pääosin tehty Outokummussa. "Niin ihmeelliseltä kuin se kuulostaakin, syntyvyyden nousu Etelä-Suomessa näkyi täällä meillä asti, esimerkiksi Vantaan seurakuntaan on toimitettu kastekynttilöitä aiempaa enemmän." Pöytäkynttilöiden mallien kehittelyssä ja koristelussa vain mielikuvitus on rajana. tarvitse olla metallia tai muovia vaan muotin raaka-aineena voidaan käyttää kovetettua silikonia." Pöytäkynttilöitä voidaan koristaa jouluaiheiden lisäksi Lapin teemoilla poroilla, tuntureilla ja taivaalla tuikkivilla tähdillä. Kynttilöiden koristukset syntyvät väreistä tai vaikka siirtokuvista. Kastelumenetelmällä valmistettavien antiikki- ja alttarikynttilöiden rinnalle ovat vuosien mittaan tulleet muottivalmisteiset pöytäkynttilät. Levälä on ideoinut myös sydänlangalla varustetun sytytyspalan ja sytytystikun. "Taantuman vaikutus näkyi paikallisesti, mutta esimerkiksi leirikoulujen kiinnostus kynttilöiden myyntiin on lisääntynyt", Levälä kertoo. Leena Koistisen mukaan leirikoulujen ehdoton ykkössuosikki on muottivalmisteinen pallokynttilä Alkuun valkoinen pallokynttilä valloittaa nyt myös joulunpunaiseksi värjättynä. Outokummussa valmistuneita kynttilöitä voi tavata Lapin lomakeskuksissa. Rajalliset resurssit markkinointiin Ennen paluumuuttoa Outokumpuun Kalle Levälä ennätti tehdä työuran Etelä-Suomessa metallimiehenä ja yrittäjänä. Käytännön työhön tottuneelle toimettomaksi jääminen ei maistu eläkeiässäkään. "En voisi kuvitellakaan olevani toimettomana. Täällä on mukava puuhastella omaan tahtiin." Levälän mukaan sytytyspaloilla olisi kysyntää ja markkinoita. Ongelmana on, ettei pienellä yrityksellä ole resursseja markkinointiin. "Markkinoilla on erilaisia halpoja sytytyspalatuotteita, joiden toimivuus on huono. Meidän sytytys- Jouluaika pääsesonki Pöytäkynttilöiden muotit itse suunnitellut Kalle Levälä kertoo, että erilaisia kynttilämalleja voi kehittää loputtomiin. Joulu on edelleenkin kynttilän valmistajien ehdoton pääsesonki ja toinen pienempi piikki on pääsiäisen alla. "Vain mielikuvitus on kynttilämalleissa rajana. Ei muotinkaan Kaksivuotias Mio-poika ihastui heti valkoiseen pallokynttilään. pala syttyy, vaikka se olisi lionnut päivän vedessä", hän lupaa. Joulunsa Levälä ja Koistinen viettävät aina kotona: "Mielestämme perinteinen kynttilä, joulukuusi ja piparin tuoksu tekevät joulun." ILPO PAANANEN
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 13 Runopysäkki Lemmen liekki Metsurillakin saa joskus romanttinen olotila olla, moottorisaha kädessäkin voi hempeästi runoilla. Unelmoidessaan metsässä, voi rotkoon horjahtaa, saapassukka siinä kastuu, nuotion lämmössä se kuivahtaa. Sinun keväistä kauneuttasi nuotion äärellä ihannoin, olet kuin keltainen leskenlehti, loisteessa auringon. Pannukahvi nokipannussa kiehuu, tervastuli lämpöä tuo, taitaa lemmenliekki rinnassani palaa, kaipaan sinun luo. Kuin lihaliemikuutio keittoon makua tuo, sinun keväinen tuoksusi, vetää emisi luo. Kirjasto, jonka nurkalla kauniina kukoistit, kevään hehkuvissa väreissä iloisena loistit. Pertti Korhonen Helsinki Tahdon kirjoittaa Sinulle runon, en osaa, auttaisiko kirjasto. Sekin on kaukana, en jaksa lähteä. On kuin moottorisaha raastaisi sieluani, vaikka on kevät ja ensimmäinen leskenlehti on avannut kukkansa. Minulla on nälkä ja jano, janoan Sinua. Ei auta pannukahvi, eikä lihaliemikuutio keitossani. Pakenen metsiin, jalkaani hiertää rikkoontunut saapassukka kengässäni. Tätäkö elämä on? Martti Heikkinen Koirakoski Joulun odotusta Kohta joulun aika saa vielä nyt on sula maa. Sais se tulla lumihuntu, niin me saatais joulun tuntu. Leivotaanko piparkakut, puistellaan myös pölyt maton. Kyllä kaikki järjestyy, kauppias myös kinkun myy. Sitten kinkku paistumaan, näin alkaa joulu maistumaan. Kaarina Logrén Oulu Muisto lapsuuden sotajoulusta 1939 On kirkas pakkasaamu, jouluaatto, odotamme iltaa, tuvassa lämmintä, turvaisaa, jouluntuoksu, joulukuusi, vanhat koristeet, pari parafiinikynttilää. Ikkunat pimennetty, valoa ei saanut näkyä mistään. Tontut tuoneet pienet paketit kuusen alle, ei kuulu pukin koputusta, ei tuttua kysymystä kilteistä lapsista On poron pitelijät kaukana rintamalla. Yksi toivomus oli meillä pysy piilossa jouluntähti tämä aattoyö pilviverholla taivas peitä. Terttu Niinikoski Järvenpää Miksi täytyy täytyy taasen sytyttää kynttilä täytyy nyt syödä pari piparia täytyy keittää ihan riisipuuro täytyy laittaa pieniä lahjoja täytyy valmistaa joulukala täytyy viedä linnuille makupala Miksi täytyy tämä kaikki Kun on maassa rauha Kun on pimeää Kun pitää piristyä Kun täytyy elää Joulu Kaarina Mähönen Raahe Moottorisaha, saapassukka, rakkaus ­ ja joulu V iime runopysäkillä haastoin kirjoittamaan rakkausrunon, jossa ei kertaakaan mainittaisi sanaa rakkaus. Sen sijaan runossa tuli olla seuraavat sanat: lihaliemikuutio, moottorisaha, saapassukka, leskenlehti, pannukahvi ja kirjasto. Ja tietysti muita sanoja tarpeen mukaan. Pertti Korhonen vastasi haasteeseen ensimmäisten joukossa: " --- entinen metsuri sai sotkea fiktiot ja faktat sekaisin saadakseen rakkausrunon syntymään, ilman rakkautta. Ennestään tuttuja välineitä olivat moottorisaha ja nokipannu, totta kai nämä muutkin pakolliset sanat", kuvailee Pertti Korhonen saatekirjeessään. Ja mainio runo metsurin rakkaudesta tällä hieman epätavallisella metodilla syntyikin. Kokonaisuudesta tulee raikas, kun ikivanhaa teemaa höystetään tuoreilla ja yllättävillä sanavalinnoilla. Olen usein aiemminkin kirjoittanut riimeistä tällä palstalla. Täysin puhtaat riimit eivät aina ole tarpeen, eikä minusta Lemmen liekki-runokaan sellaisia vaadi (esim. riimipari olla ­ runoilla ei rimmaa ihan täysin). Lemmen liekki on huumorin sävyttämä rakkausruno. Pari pilkkua nappaisin pois: "unelmoidessaan metsässä " jälkeen pilkkua ei tarvita eikä myöskään ennen ilmaisuja "loisteessa auringon" & "vetää emisi luo". Kahta viimeistä säettä voisi kenties vähän muokata. En tietenkään halua kirjoittajan puolesta tehdä valmiita ehdotuksia, mutta tuli mieleen, että rakkauden kohdetta voisi hyvin verrata kirjastoon. Siis vaikkapa: olet kuin kirjasto, täynnä lukemattomia kirjoja... Kaikkiaan Lemmen liekki osoittaa todeksi viimekertaisella pysäkillä mainitsemani teesin: mistä tahansa pääsee mihin tahansa. Havainnollisuus on voimaa Martti Heikkinenkin vastasi haasteeseen peräti kahdella runolla. Valitettavasti vain toinen mahtuu nyt mukaan. Vaikka kirjoittaja piti melkein mahdottomana saada annetuista sanoista aikaan lyyristä runoa, niin lopputuloshan on paitsi onnistunut ja hauska, myös lyyrinen. Harjoitukset, joissa on yllättäviä elementtejä, saattavat olla todella hyviä, koska kirjoittaja joutuu luopumaan tutuista elementeistä ja sanavalinnoista. Lähes jokainen meistä nimittäin urautuu käyttämään tiettyä sanastoa. Martti Heikkisen runossa on raikkautta ja paljon persoonallisia ilmauksia: "On kuin moottorisaha raastaisi sieluani,/vaikka on kevät..." Moottorisaha ja sielu yhdistyvät samaan säkeeseen ­ näin syntyy jännitettä Taitava kirjoittaja luonnostaan yhdisteleekin ristiriitaisia tai keskenään erilaisia aineksia harmoniseksi kokonaisuudeksi, moottorisahan rujo voima saa lisäpontta leskenlehdestä. "Minulla on nälkä ja jano, janoan Sinua", kirjoittaa Martti Heikkinen ja tulee käyttäneeksi yhtä runon hienoimmista keinoista keinoa; nopeaa siirtymää mielleyhtymästä toiseen. Runo päättyy synteesiin. Täällä runopysäkilläkin olen moneen otteeseen kirjoittanut konkreettisuuden ja havainnollisuuden merkityksestä, ja siitähän tässäkin runohaasteessa oli kyse. Siteeraan tähän pätkän Natalie Golbergilta: "Kirjoittajan on ansaittava abstraktien väittämien esittämisoikeus. Se ansaitaan käyttämällä konkreettisia yksityiskohtia. Kun täsmällisiä tosiseikkoja on tarpeeksi, voi tehdä pienen harppauksen, ottaa etäisyyttä ja esittää väitteen ­ elämä on kaunista, elämä on paskamaista". Ja juuri näinhän Martti Heikkinen runonsa lopuksi tekee. Monenlainen joulu Terttu Niinikosken runossa muistellaan sotajoulua. Saatekirjeessään Terttu Niinikoski kirjoittaa, että runon tuomat muistot tulevat mieleen aina joulun lähestyessä. Tiihentynyt tunnelma välittyy runosta hienosti aistien kautta. Terttu Niinikoski noudattaa kirjoittajan perussääntöä: "näytä, älä selitä." Runon vaikuttavuus syntyy juuri tästä: kirjoittaja ei sorru yleisiin ilmauksiin vaan pysyy tarkkuudessa. Runonsa myötä Terttu Niinikoski toivottaa onnellista joulun aikaa kaikille lukijoille ja lähettää myös erityisterveisiä Hilja Mörsärille. Joulu on inspiroinut muita kirjoittajiakin. Kaarina Logrén riimittelee joulun odotuksesta perinteiseen tyyliin. Riimeistä olikin jo aiemmin puhetta, eikä tässäkään runossa haittaa, vaikka "piparkakut" ­ "maton" ei muodostakaan täydellistä riimiparia. Runossahan saa ottaa kieliopillisia vapauksia, joten siis "alkaa maistumaan" on ihan mahdollinen muoto, ja ymmärrän toki, että sitä on käytetty riimin vuoksi. Omaa korvaani miellyttää kuitenkin enemmän oikeaoppinen "alkaa maistua". Kaarina Logrénin Joulun odotusta on hyväntuulinen runo, jonka voisi hyvin kuvitella kuulevansa vaikkapa pikkujouluissa esitettynä. Toinenkin Kaarina, Kaarina Mähönen, on kirjoittanut joulusta runossaan Miksi täytyy. Saatteessaan kirjoittaja kirjoittaa, että "vanhan mummonkin täytyy joskus yrittää tätä runoutta harrastaa". Ja oikein hyvin harrastus sujuukin. Runossa on mielenkiintoinen rakenne, ja siinä käytetään yhtä lyriikan tärkeintä tehokeinoa: toistoa. Pidän siitä, että kirjoittaja käyttää ikään kuin vajaita lauseita. Runo etenee erilaisten "täytymisten" varassa. Rivien väleistä voi lukea, että runossa kyseenalaistetaan kaikenlaisia täytymisiä ja pakkoja. Sitten noin puolen välin jälkeen kysytään: "Miksi täytyy tämä kaikki." Kysymys toimii kuin u-käännös, epäilyt vaihtuvat hyväksymiseen. Runossa hyväksytään se tosiasia, etteivät meidän ihmisten motiivit ja toiminta ole aina rationaalisia. Kriittisen epäilevänä alkava runo päättyy siis lempeästi; kaiken tekemisemme ei tarvitse olla järkevyyden mittarilla mitattavissa, vaan riittää, jos saamme tekemisistämme iloa ja tyydytystä. Nautitaan joulun ajasta siis kukin omalla tavallamme, joku perinteitä vaalien ja toinen niitä kaihtaen. Onnellista loppuvuotta kaikille, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Viialassa vilkasta Viialan Eläkeläiset ry:n syyskokous valitsi yhdistyksen uudeksi puheenjohtajaksi "sapattivuotta" viettäneen Timo Heinon. Varapuheenjohtajana jatkaa Anja Mäkelä. Johtokuntaan valittiin Liisa Haapalehto (taloudenhoitaja), Pirkko Sulander (sihteeri), Pirkko Halonen (jäsensihteeri), Tuomo Huhtala (tiedottaja), Eila Kuusinen (matkavastaava), Allan Heino, Raili Huhtala, Erkki Lahti, Sirkka Lahti, Paula Toivola ja Vento Töppärä. Varajäseniksi valittiin Helvi Helin, Terttu Laaksonen ja Eeva Rantala., Kerho-ohjaajina toimivat¨ Anja Mäkelä (tiistai- ja laulukerho), Raili Huhtala (askartelu), Erkki Lahti ja Allan Heino (boccia /petanque)ja Pirkko Halonen (liikunta). Viialan Sampolassa kokoontuvat tiistaisin lyhdistyksen aulukerho ja tiistaikerho, torstaisin askartelu ja boccia. Kesällä pelataan "petankia" Sampolan ulkoalueella ja tehdään vihtoja talven myyjäisiin. Boccia-pelissä järjestetään Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan yhdistyksille turnaus vuodenvaihteen jälkeen. Tuettu lomamatka tehdään syyskuussa Kuntorantaan. Savonlinnan kulttuuri- ja retkeilypäiville mennään yhdessä Lempäälän Eläkeläisten kanssa. Uutena toimintana on yhdistyksen syntymäpäivänä 27.2. avointen ovien päivä. Silloin tarjotaan Viialan Sampolassa kaikille kiinnostuneille synttärikahvit ja mahdollisuus tutustua yhdistyksen toimintaan. Vieraat voivat vaikkapa kokeilla boccia peliä. Tuomo Huhtala Pietarsaaressa juhlittiin komeasti Pietarsaaren Eläkeläiset ry juhli 50-vuotistaipalettaan komeasti Toimitalossa. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja, ministeri Kalevi Kivistö viestitti juhlapuheessaan, että on hyvä antaa tulevaisuuden haasteista realistinen kuva, mutta väestörakenteen muutos ei anna aihetta paniikkiin. Eläkeläiset ry:n ansiomerkin ahkerasta toiminnasta yhdistyksessä saivat Anna Koskela, Aino Hakola, Aino Valkonenm, Terttu Backlund, Alli Bro ja Reino Tuikkanen. Laulavaisten esitykset Yksinäinen harmonikka ja Balalaikka sekä Annan laulama Yksinäinen pihlaja soivat kauniisti. Laulajia säesti hanurilla Reino. Vasabygdens Pensionärer -yhdistyksen laulutervehdys ­ neljä miestä ja hanuri ­ oli mahtava. Oli meillä liikuntaesityskin. Senioritanssijamme esittivät neljä tanssia. Kevyesti jalka nousi. Työväenopiston kymmenjäseninen hanuripiiri Mia Billnäsin johdolla kajautteli alku- ja taukomusiikit. Mahtava oli orkesterin ja yleisön yhteisesti esittämä Eläkeläisten juhlamarssi. Kiitokset teille kaikille juhlaamme eri tavoin osallistuneille Tyyne Ahonen Laulavaiset säestäjänä Reino Tuukkanen lauloi mahtavasti. Senioritanssijoiden jalka nousi kepeästi. Perinteitä kunnioittaen Kallaveden valinnat Kallaveden eläkeläiset ry:n puheenjohtajana jatkaa Sirkka Jeulonen ja varapuheenjohtajana Erkki Nissinen. Sihteerimme Hilkka Iivarisen pyydettyä vapautusta valittiin sihteeriksi Seppo Räsänen.Taloudenhoitaja­ jäsensihteerinä jatkaa Kirsti Joki ja matkavastaavana Sirkka Jeulonen. Johtokunnan muut jäsenet ovat Hilkka Iivarinen, Asta Kauppinen, Taimi Tilles Maria Räsänen, Olavi Joki ja Eija Tuovinen.Varajäsenet Elma Räsänen, Pauli Iivarinen, Aarne Holopainen ja Seppo Räsänen. Sirkka Jeulonen Jämsänkoskella talkoillaan, puhutaan asiaa, vieraillaan vanhainkodissa ja virkistäydytään Nyky-Suomen eläkeläisillä on monenlaisia vaikeuksia, joista pieni eläke ei ole vähäisin. Aina pitäisi kuitenkin etsiä ilonaiheita vaikka kuinka vähäisiä. Jämsänkoskella ainakin on eläkeläisille järjestetty tapahtumia ja seuratoimintaa. Eläkeläisjärjestöjä on useita, kukin löytänee omien vakaumustensa mukaisen yhdistyksen. Taannoinen kuntaliitos toi epävarmuutta kokouspaikkoista, mutta nyt asia alkaa olla järjestyksessä. Tosin liikuntarajoitteisten päääsy Kyöpelin alasaliin on enemmän kuin vaikeaa. Kokouspaikat myös muuttuivat maksullisiksi, mutta kiitollisina eläkeläiset kantavat kortensa köyhän kaupungin velkakassaan, unohtamatta silti Kreikan ja Irlannin köyhiä. Jämsänkosken Eläkeläisten johtokunta kokoontuu varajäsenineen kuukauden ensimmäisenä tiistaina kesäkautta lukuunottamatta.Torstaisin on tähän asti jumpattu, mutta nyt näyttää jumpanvetäjän saanti tuottavan ylivoimaisia vaikeuksia. Vierailevia luennoitsijoita on saatu tilaisuuksiimme kiitettävästi vuosien aikana. Viimeisimpiä olivat Nordeapankin edustajan selvitykset edunvalvontavaltuutuksesta ja kaupunginjohtaja Salmisen käynti kertomassa näkemyksiään Jämsän nykyisyydestä ja tulevaisuudesta. Vierailuilla käydään muitten yhdistysten luona, viimeksi 17.11 Nokian Eläkeläisten vieraana. Vierailuilla ja esiintymässäkin käydään vanhainkodissa ja perinteenä on syksyinen vanhainkodin asukkaiden ulkoiluttaminen. Kellokalliolla on käytetty vanhuksia virkistymässä kahvin ja makkaranpaiston avulla. UPM:n Jämsänkosken tehtaalla on myös yksi perinne, jolle nostan hattuani: eläkeläiset saavat järjestää tanssit Ilveslinnassa ilman vuokraa. Muut perinteethän ovat kadonneet tehtaalta. Nokialla käydessämme iski mieleen pieni kateuden poikanen. Meidän on toimintarahat itse hankittava. Nykyaikana harvinainen talkootyö on vielä voimissaan yhdistyksessämme. Kesällä on vihdantekotalkoot, nyt syksyllä olimme Lammilassa luutatalkoissa ja aiemmin Seija järjesti kranssintekokurssin. Joulun lähestyessä osallistutaan myyjäisiin. Luutien ja vastojen ohella myydään käsitöitä ja erilaisia askartelutuotteita. Ilveslinnan tanssien aikana myydään arpoja ja kohtuullisella tuotolla jopa. Ahkeruudella on talous aivan kohtuukunnossa mutta tulevaisuus hiemanpelottaa. Aktiivitoimijat ikääntyvät ja nuoria ei ole tulossa mukaan edes yhdessä rivissä joukottaisesta tulosta puhumattakaan. Tuleva vuosi 2011 on meille merkkivuosi. Jämsänkosken Eläkeläiset täyttää 40 vuotta ja taphtumaa juhlitaan Ilveslinnassa 14.04.2011 Loppukaneettina kaipaan enemmän yhteistoimintaa eri eläkeläisjärjestöjen kanssa. Pitää muistaa ettei meidän etuamme muut aja kuin eläkeläiset itse. Eläkeläiset ovat tärkeitä puolueille vain kaksi viikkoa ennen vaaleja.Silloin meille luvataan kymmenen hyvää ja seitsemän kaunista.Sekin on perinne, että vaalilupaukset unohdetaan kaksi tuntia vaalituloksen selviämisen jälkeen. Reino Welling Karhulan valinnat Karhulan Eläkeläiset r.y. on valinnut seuraavat jäsenet johtokunnaksi vuodelle 2011 Raimo Väisänen puheenjohtaja, Matti Lehtinen varapuheenjohtaja, Pirkko Poka sihteeri, Aulikki Väisänen taloudenhoitaja/ jumppavastaava / jäsenkirjuri, Sirpa Karppi matkavastaava, Liisa Kaikkonen keittiövastaava, Aili Heikkilä, Aira Leppänen, Raija Muuri. Varajäsenet: Irja Tikkanen ja Tauno Tikkanen . Haapaveden valinnat Puheenjohtajaksi edelleen Teuvo Näätänen ja varapuheenjohtajaksi Timo Kallio. Muut johtokunnan jäsenet ovat Matti Raudaskoski, Lea Rautio, Rauni Kytölä, Erkki Anttila, Helpi Murto ja Veikko Makkara. Vanhusneuvostoon nimettiin Teuvo Näätänen.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 15 Vaalan Eläkeläiset ry:tä juhli 300 kainuulaista ja pohjoispohjalaista Vaalan eläkeläiset vietti 30 vuotisjuhlaa Vaalan urheilutalolla, jonne oli saapunut juhlijoita Kainuusta ja Pohjois-Pohjanmaalta liki 300. Vaalan eläkeläiset ry:n syntysanat lausuttiin vuonna 1980 paikallisessa ravintolassa ja nuijittiin tarpeelliset päätökset pöytään. Nyt 30 vuotta myöhemmin yhdistyksen toiminta on vireää, jäsenet osallistuvat innokkaasti monenlaisiin toimintoihin. Juhlan ohjelmassa esiintyi muun ohjelman lisäksi oma lauluryhmämme. Vierailijana ohjelmassa esiintyi mahtava bassolaulaja Erkki Vanhatalo, säestäjänä Pekka Peltola. Muutama viikko juhlamme jälkeen Vanhatalo voitti bassojen sarjassa seniorilaulajien Suomen mestaruuden. Pekka Peltola ja Aila ja Pojat yhtye hoitivat tanssimusiikin. Vaalan kunnan tervehdyksen juhlaan toi kunnanjohtaja Tytti Määttä, hän täytti samana päivänä 30 vuotta. Puheen jälkeen hänet kukitettiin ja Erkki Vanhatalo lauloi hänelle serenadin. Määttä kiitteli eläkeläisten panosta Vaalan asioiden hoitamiseen. ­ Jatkossa tarvitaan yhä enemmän käsiä vanhustyössä. Toisaalta meillä on suuri nuoriso työttömyys. Kysymys kuuluukin, kuinka saamme nuoret jäämään tänne ja tekemään töitä täällä, Määttä pohti. Juhlapuheen piti kansanedusta- Vaalan Eläkeläiset ry:tä juhli liki 300 yhdistyksen jäsentä ja juhlavierasta muista yhdistyksistä. ja Merja Kyllönen,joka paneutui puheessaan köyhyyteen ja eläkeläisten asemaan. Suomalaisten eläkeläisten ostovoima on viidenneksi huonoin, kun verrataan EU:n vanhoja jäsenmaita.Onko välittämistä se, että jokainen saa nykyään kantaan vastuunsa itse. Kyllönen kehotti omaishoitajia kapinaan asemansa parantamiseksi. Omaishoidon tukea on laskettu, eikä tarpeellisia vapaapäiviä saa. ­ Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassapuuttuu kokonaisnäkemys siitä, kuinka sosiaalista tukiverkkoa pitäisi kehittää. Nyt kun toinen käsi antaa, niin toinen ottaa. Ei tällainen malli toimi. Vaalan eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Taisto Paloniemen mielestä on parempi toimia ja ajaa vanhusten asioita yhdessä kuin vain muistella niin sanottuja vanhoja hyviä aikoja. Eläkeläiset ry on oman toiminnan ohella mukana Vaalan vammais- ja vanhusneuvostossa, Paloniemi kertoi. Yhdistyksen oma toiminta on hyvässä kunnossa virkeiden vetäjien ja innokkaiden jäsenten ansiosta.Yhdistyksessä toimii soitto ja lauluryhmä sekä karaokelaulajat. Juhlan ohjelma osuuden lopussa muistettiin Vaalan Eläkeläisten ansioituneita aktiivi jäseniä kultaisilla ansiomerkeillä.Tämän jälkeen alkoivat tanssit. Arvi Moilanen LIMPAN Kverulantsoppa med nubbar I år inföll svenska dagen på samma dag som alla helgons dag. Dagen då man brukar tända ljus på sina anhörigas gravar. Hur som helst så är ju också svenska dagen en dödsdag. Den firas ju till åminnelse av Gustav den andre Adolfs död. Som vi alla säkert minns från skolans historieundervisning stupade han den sjätte november 1636 i slaget vid Lutzen. Detta skedde ju på den gamla dåliga tiden, då svenska hjältekungar härjade i Europa och kämpade tappert till sista finne, som jag alltid brukade jäklas om åt mina svenska vänner på FFC:s skandinaviska sommarskola. Dethär, det sk. trettioåriga kriget var ju - såsom så många krig ännu i dag - kamouflerat till ett troskrig för att försvara vår protestantiska tro mot påvliga ränker. Hur som haver så började slaget vid Lutzen med psalmsång Psalmen som sjöngs "Förfäras ej du lilla hop" är ännu i dag en viktig ingrediens i det finlandssvenska firandet av svenska dagen. Kanske det är för att ge vår finlandssvenska folkspillra mod att motstå stormen mot tvångssvenskan. Faktum är ju att vårt antal hela tiden växer nedåt som kosvansen. Här i Helsingfors är det nog till mångt och mycket vårt eget fel. Vi gifter oss i allmänhet över språkgränsen och sedan följer vi minsta mots- tåndets lag och talar finska med våra barn, oberoende om svenskan är modersmål eller fadersmål. Trots det kommer vi knappast att under överskådlig tid behöva tända ljus på finlandssvenskhetens grav. Språket lever och mår bra. Fast gamla ord och uttryck går hädan föds det nya hela tiden. Årets nyord nummer ett var utan tvekan könsneutraliteten. Alla medier följde andäktiga höstens kyrkomötes diskussion om könsneutrala äktenskap. Diskussionens vågor gick höga före omröstningen. Då darrade bergen, jorden rämnade och musen föddes: inga äktenskap, ingen välsignelse, men en frivillig bön med de könsneutrala. Bönens text till punkt och pricka skall ännu utformas av biskoparna. Jag kände mig stolt över att ha gått ut ur en sådan velig organisation redan under förra århundrades femte årtionde. Vi finlandssvenska vänstermänniskor har inte tagit firandet av svenska dagen så allvarligt. Några gånger har vi firat en svängsk dag med glimten i ögat, litet på samma sätt som vi firade en jämlikhetens Luciafest, i vilken sankta Lucia ersättes av en manlig Salta Lucifer och tärnorna av lussegubbar. Det oaktat tar jag nog det svenska modersmålet på allvar På det sade jag mina första ord och om man får tro sakkunskapen - och varför skulle man inte det - så kommer jag troligen också att säga mitt sista ord på svenska. Det man lärt som ung sitter ju i. Modersmålets sång, som också år ett viktigt inslag i firandet av svenska dagen sitter ännu kvar i mitt minne från första versens början: "Hur häligt sången klingar på älskat modersmål" till andra versens slut: "ljud högt, ljud friskt från strand till strand i tusen sjöars land". En av orsakerna till att den sitter så hårt i min skalle kan vara, att den övades i skolans gosskör inför vareviga svenskdagfest. Jag hatade kören. Inte för att jag inte skulle ha tyckt om att sjunga, utan för att kören, som övade efter skoltid, hindrade mig från att hinna i tid till mitt eftermiddagsjobb som springpojke. Jag läste nånstans att Albert Einsteins sista ord aldrig nådde eftervärlden. Trots att des store fysikern levde största delen av sitt liv på engelska sade den dem på sitt modersmål tyska och hans sköterska kunde bara engelska. När denhär tidningen kommer ut har vi också firat självständighetsdagen, som också råkade vara min sjuttiosjunde födelsedag. Också firandet av självständighetsdagen har vi vänstermänniskor oftast överlåtit åt högern. Det oaktat är vi säkert jäkla mycket mera fosterländska än de kapitalägare, som i dag placerar pengar fört- jänade på finska arbetares flit i länder där arbetskraften är billigare. Sedan har de ännu mage att tala om att sitta i samma båt ock bära samhällsansvar. Fy tusan! När jag hade läst igenom ovanstående var jag tvungen att konstatera, att det trots allt inte blev en klassisk spiksoppa, utan hellre en äkta kverulantsoppa kryddad med en nypa nubbar. Nu skall jag ännu avreda soppan i samma stil med att tillönska er alla en fröjdefull jul och ett gott nytt år, med god mat, goda drycker och vänligt bemötande. Det sistnämnda håller tyvärr på att bli bristvara i den nedskurna, privatiserade och konkurrensutsatta kommunala åldringsvården.
• 16 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Tampereen yliopiston geriatrian professori Jaakko Valvanne: Yhteisöllisyys on elämän eliksiiriä Tampereen yliopiston ensimmäisenä geriatrian eli vanhustenhoitoopin professorina aloitti tänä syksynä Jaakko Valvanne, joka painottaa sosiaalisuuden merkitystä ikäihmisen terveyden ylläpitäjänä. Poikamaisesti hymyilevä professori Valvanne on iloinen uudesta työpaikastaan. Hän ehti nimittäin jo jäädä osa-aikaiselle eläkkeelle Espoon kaupungin vanhuspalveluiden johtajan tehtävistä. Tosiasiassa hän halusi lähteä pois, koska ei voinut eettisistä syistä hyväksyä säästötoimenpiteitä, joita kaupunki vaati tehtäväksi vanhuspalveluissa. Mutta nyt mies onkin siis palannut takaisin kokopäiväiseen työhön. Tällä kertaa yliopistoon, joka on hänelle täysin uudenlainen työympäristö. ­ Kaikki täällä oli aivan uutta. Jopa pukeutuminen. Voin kulkea täällä villapaita päällä ja farkut jalassa ja ajaa töihin polkupyörällä, Valvanne ihastelee. Hän kertoo lähettäneensä kollegalleen innostuneen sähköpostiviestin, kuinka proffana on kiva olla. ­ Kollegalta tuli tyly vastaus: "Kyllä se arki vielä koittaa.", Valvanne nauraa. mään keskenään psykoterapeuttisia keskusteluja, ja jotkut pitivät päiväkirjaa edistymisestään. Tulosten mukaan yksinäisyys lievittyi, elämänlaatu parani ja sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttö väheni. Osa ryhmistä jatkoi hankkeen jälkeen toimintaa itsenäisesti. Espoossa on vastikään toteutettu masennuksen hoidon tutkimus- ja kehittämishanketta, jossa kotona asuvien iäkkäiden masennuksen hoitoon käytettiin samanlaisia eilääkkeellisiä hoitomuotoja ja tarvittaessa myös psykoterapiaa. Alustavat tulokset vaikuttavat Valvanteen mukaan lupaavilta. ­ Yksinäisyyshän on lähes masennukseen verrattavissa oleva ilmiö. Joskus ne kulkevat yhdessä, mutta eivät aina. Aina ei yksinäinen ihminen ole masentunut, mutta yksinäisyyskin voi altistaa toimintakyvyn heikkenemiselle ja laitoshoitoon siirtymiselle. Leikkimielisyyttä elämään Valvanne viittaa tutkimukseen, jonka mukaan suomenruotsalaisten keskimääräinen elinikä on pidempi kuin muilla suomalaisilla, minkä on päätelty johtuvan sosiaalisesta pääomasta ja kulttuurisesta yhteisöllisyydestä. Valvanteen mukaan yhteisöllisyyden parantavasta voimasta on selvästi saatu näyttöä, ja pehmeistä asioista, kuten yhdessä liikkumisesta, laulamisesta ja tanssimisesta onkin nyt tullut kovaa faktaa, sillä ne kiistattomasti parantavat ikäihmisen hyvinvointia ja terveyttä. Kun Valvanne täytti kuluneena vuonna 60 vuotta, hän katsoi tilastokirjasta, että vuonna 1950 syntyneillä suomalaismiehillä on keskimäärin 20 vuotta elinaikaa jäljellä. Jos pitää hyvin huolen itsestään. Tässä on liikunta ykkösasia ja siinä rinnalla sosiaalisuus ja sopiva ravitsemus. Valvanne evästää pitämään huolen siitä, että lihakset saavat valkuaisainetta ja pysyvät hyvässä kunnossa. Iäkkäänä täytyy syödä rasvapitoista ruokaa ja proteiineja, ettei kuivuisi ja haurastuisi liian aikaisin. ­ Pitäkää myös huolta läheisistä, läheissuhteista ja ystävyyssuhteista. Ne pitävät yllä terveyttä ja tuovat iloa elämään. Kannattaa itse olla aktiivinen, että ei syrjäydy. Yhdessä tekeminen on hirveän hauskaa, ja elämään tarvitaan leikkimielisyyttä ja iloa, professori neuvoo. Geriatria kiinnostaa myös nuoria Professorin nauru on tarttuvaa, kuten myös hänen innostuksensa geriatriaan. ­ Geriatria on äärimmäisen mielenkiintoista, koska se ei ole yksiselitteistä. Edes laboratoriokokeet iäkkäillä eivät käyttäydy samalla lailla kuin muilla. Mutta tärkeintä on, että iäkkäiden kanssa työskennellessäsi opit itse aina elämästä uutta, ja saat sillä tavalla siitä hirveän paljon. Geriatriasta onkin lyhyessä ajassa tullut Tampereen yliopistossa hämmästyttävän suosittu lääkäreiden erikoistumisala. Vielä pari vuosikymmentä sitten se oli kaikkein vähiten suosittu, ja nyt se on jo muutaman suosituimman joukossa. ­ Tällä on varmaan yhteys siihen, että isovanhemmista on tullut tärkeitä henkilöitä. Mummoja ja pappoja tarvitaan hoitamaan lapsenlapsia, että vanhemmat saavat elää aktiivista aikuisen elämää. Monien nuorten lääkäriksi opiskelevien elämässä on nykyisin paljon iäkkäitä ihmisiä, sillä heitähän on nyt paljon ja kaikkialla. Jaakko Valvanne päätti aloittaa aktiivisen liikunnan harrastamisen täytettyään 60 vuotta. Reippaan professorin työmatkat taittuvat nykyisin polkupyörällä. ta ei myöskään koe tarvitsevansa ambulanssia? Valvanne kertoo kartoittaneensa työryhmänsä kanssa Espoossa iäkkäiden palvelujärjestelmää. Kuviosta tuli niin suuri, että ei löytynyt riittävän isoa paperia, mihin se olisi mahtunut. Loppujen lopuksi yhteen teipatut paperit peittivät koko seinän. Kaavio on esillä edelleen muistuttamassa, että järjestelmä on saatava johdonmukaisemmaksi ja selkeämmäksi. ­ Myös Tampereella on tarvetta kehittää akuuttihoitoketjua iäkkäiden äkillisissä sairastumistilanteissa, ja tähän kannattaa kytkeä tutkimus mukaan. Tutkimme järjestelmää ja sovimme parannuskeinoista. Sitten seuraamme, kuinka parannukset ovat muuttaneet palveluiden tavoitettavuutta. Tämä tutkimus on Valvanteen mukaan 80-prosenttisesti palvelujärjestelmän ja 20-prosenttisesti kliinistä kehittämistä, eli esimerkiksi kuinka osataan havaita ja hoitaa geriatrisia oireyhtymiä kuten aliravitsemustilaa, depressiota tai muistisairautta. ­ Esimerkiksi alkoholin käyttö on lisääntynyt iäkkäillä ihmisillä, mutta liikakäyttö voi jäädä piiloon monen epäselvän oireen, kuten kaatuilun tai aliravitsemuksen taakse. Valvanteen mukaan muistisairauksia on kuitenkin vähemmän kuin mitä ennakoitiin 20 vuotta sitten. ­ Se on kuitenkin tavattoman yleistä ja siihen liittyy usein masennusta, joten se on raskasta myös lähipiirille. Masennuksen hoidossa on viime vuosina alettu kiinnittää entistä suurempi huomio sosiaalisen ympäristön ja yhteisön merkitykseen. Valvanne kertoo muutama vuosi sitten tehdystä Vanhustyön keskusliiton geriatrisen kuntoutuksen tutkimus- ja kehittämishankkeesta, jossa hankkeeseen osallistuneille kehiteltiin yhteisöllisiä ryhmätoimintamuotoja. Kolmen kuukauden ajan ikäihmiset kokoontuivat yhdessä joko liikkumaan, harrastamaan taidetta tai vaikkapa käy- Iäkkäiden palvelujärjestelmää parannettava Entä mistä uusi proffa aikoo aloittaa työsarkansa Tampereella? ­ Meillä on monissa kaupungeissa palvelujärjestelmän hahmottaminen iäkkäille ja heidän läheisilleen vaikeata. Jos iäkäs ihminen kaatuu kotonaan, eikä pääse itse ylös, niin mihin hän voi soittaa, jos hänellä ei ole turvaranneketta, mut- Masennusta hoidetaan sosiaalisuudella Iäkkäiden määrän kasvaessa kasvaa myös muistisairaiden määrä. Teksti ja kuvat: IITA KETTUNEN
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 17 Pitkän linjan osuuskauppamiehet aikovat kirjoittaa elämäntyöstään ­ Luulen, että nykyinen kvartaalitalous aiheuttaa niin suuria ongelmia, että osuustoimintakin saattaa nousta uudelleen yhdeksi merkittäväksi vaihtoehdoksi raa´alle kapitalismille, sanoo iisalmelainen Aimo Mursu. Martti Heikkinen Sonkajärvelttä suhtautuu osuustoiminnan tulevaisuuteen epäilevämmin. ­ Työväenliikkeen sadan vuoden aikana kerätty omaisuus on kerran tuhottu, tuskin se enää toista kertaa nousee, Heikkinen sanoo. Tosin SOK on luopunut tuotannostaan. Eikä halpamaissa tuotteiden teettäminen kuulu osuustoiminnan periaatteisiin. Martti arvioi, että kehitysmaissa osuustoiminta varmastikin toimii, mutta kehittyneessä kapitalismissa se näyttää olevan ongelmallista. ­ Työväenliikkeen sadan vuoden aikana kerätty omaisuus on kerran tuhottu, tuskin se enää toista kertaa nousee. Lisäksi nykyinen mainonta on niin räikeää ja kovaa, että se saa ihmiset juoksemaan kaupoissa mainosten mukaisesti. Olemme kuluttajia, emme toimijoita. Tietenkin tulevaisuudessa häämöttävä raaka-ainepula saattaa kääntää asioita moneenkin suuntaan. Aimon mielestä ei pidä unohtaa, että ihmiset joutuvat kuitenkin aina miettimään, miten he saavat toimeentulonsa ja miten yhteiskunta toimii heidän etujensa kannalta. -Osuustoiminnan on herätettävä ihmisissä kiinnostusta. Sitä ei voi ylhäältä ohjailla kuten mainontaa. Saattaa olla niinkin, että kvartaalitalous joutuu umpikujassaan etsimään uusia keinoja vanhoista eväistä, eli puhaltamaan pahimpia paineita pois osuustoiminnallisten periaatteiden avulla. Martin ja Aimon mielestä muisteluksia elämäntyöstä E-osuusliikkeen palveluksessa olisi aika kirjata ylös. Miten ajat ja arvot ovat 60 vuoden aikana muuttuneet suhteessa ruohonjuuritason osuustoimintaan. -Kova ja raaka kilpailu ei välttämättä motivoi ketään tekemään paremmin. Korkeintaan se pakottaa tekemään asiat tietyllä yhdellä kaavamaisella tavalla. JUHA DRUFVA Martti Heikkinen syntyi Kotkassa 1930, iisalmelainen Aimo Mursu Posiolla 1936. Aimo on kiertänyt Eosuusliikkeen palveluksessa lähes koko Suomen, Martti Itä-Suomen. Toisena yhdistävänä tekijänä heillä on kirjoittaminen. Eläkeläiset ry:n julkaisema Rukiista leipää -kokoelma yhdisti heidät muistelemaan elämäänsä ja kommentoimaan myös osuustoiminnan tulevaisuutta. Aimo on sotaorpo, äiti meni uusiin naimisiin 1946. Aimo oli isäpuolensa kanssa savotoilla kymmenvuotiaasta lähtien kunnes 1952 meni Rovaniemelle kauppakouluun. Valtio maksoi opinnot sotaorvoille. Muuten ei olisi ollut varaa lähteä opintielle. Martti kertoo joutuneensa isänsä kanssa pöllimehtään jo 6-vuotiaana. ­ Kävin häthätää pakollisen kansakoulun, todistuskin oli kohtalainen, vaikka olin pöllimetsässä joka toinen päivä sekä yöt ja pyhät. Kotkan sahateollisuuskouluun teki mieli pyrkiä, mutta ne haaveet tyssäsivät rahattomuuteen. Koulun jälkeen varsinkin Sotkamon ja Sonkajärven metsät tulivat tutuiksi. Martin elämässä tapahtui suuri käänne 15. marraskuuta 1956, kun hänet tempaistiin suoraan pöllimetsästä myymälänhoitajaksi. ­ Rautavaaran Rasinmäen osuuskaupanhoitajana aloitin E-liikkeen palveluksessa. Sitten 1962 siirryin Rautavaaran Rannankylän kaupanhoitajaksi. ­ Kaupparakennus oli vanha riihi. Kaljapullot halkeilivat tiskillä pakkasöinä. Oli Lapsuus- ja nuoruusmuistojen ylöskirjaamisen jälkeen Martti Heikkinen (oi.) ja Aimo Mursu aikovat kirjoittaa elämäntyöstään E-osuusliikeen palveluksessa. ne siihen aikaan vielä melkoisia hotelleja E-osuusliikkeenkin sivumyymälät. Martti valmistui myymälänhoitajaksi 1969 ja lihamestariksi 1971. Nurmeksessa hän toimi myymälänhoitajana vuosina 1966­77. Sitten vietiin myymälä alta. Hän joutui siirtymään alakerrassa sijaitsevan ravintolan vahtimestariksi. Meno ravintolassa oli sen verran railakasta ja asiakaskunta värikästä, että Martin aikana yli 50 vahtimestarikokelasta kävi testaamassa hermojaan, mutta jokaiselta ura katkesi lyhyeen. Puolen tunnin työsuhde oli lyhyin. ­ Tarkalleen ottaen olin Eliike Rajakarjalan omistamassa Nurmeksen Porokylän Kellariravintolassa vahtimestarina 19 vuotta 6 kuukautta ja 14 päivää. Porokylä-nimi tulee siitä, että koko kylä on aikoinaan palanut poroksi. Aimo valmistui keväällä 1954 Rovaniemen kauppakoulusta merkantiksi. Hän ei ehtinyt käydä koulun jälkeen edes kotonaan Posiolla äitiään tervehtimässä, koska myymäläapulaisen paikka odotti 17.5.1954 Sodankylässä Osuusliike Lapinmaan myymälässä. Aimo jäi eläkkeelle 1993 Iisalmen EKA-Marketin johtajan paikalta. Tuolloin alasajossa ollut E-osuuskunta laittoi vanhempia työntekijöitä eläkeputkeen. Aimon työtodistukseen merkittiin sittemmin työmarkkinoilla tutuksi tullut lause: Työsuhteen päättymisen syynä tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Martti kertoo ostaneensa Aimolta EKA:n viimeisen aukiolopäivän viimeisinä tunteina radion. Aimo on ollut 12 vuotta Iisalmen Eläkeläiset ry:n puheenjohtajana. Kahden vuoden kuluttua yhdistys täyttää 50 vuotta ja parhaillaan kerätään aineistoa mahdollisen historiikin julkaisemiseen mm. jäsenistöä haastattelemalla. Aimo on koonnut 30-sivuisen pohjamateriaalin. Vuonna 1963 perustetun yhdistyksen alkutaipaleelta pöytäkirjoja löytyy, mutta sitten vasta vuodesta 1970 lähtien. Martti valittelee, että Sonkajärven Eläkeläisten kuten SKDL:n, SKP:n ja ayjärjestöjen aineistoa ei ole juurikaan säilynyt. Kadoksissa ovat jopa yhdistysten liput. kaupassa olisi tulevaisuudessa paljoakaan toivoa menestyä. Siwat eivät pysty nytkään kilpailemaan hinnoissa toisten suurkauppaketjujen kanssa. Aimo toteaa, että osuustoiminta alkoi Englannissa 1840-luvulla, koska työläisillä oli kova tarve saada kunnon tuotteita kohtuulliseen hintaan. Kankurit lähtivät ensimmäisinä toteuttamaan osuustoimintaa. ­ Hyöty tulee käytön, ei sijoituksen mukaan. Tämä periaate sai valtavan kannatuksen. Luulen, että nykyinen kvartaalitalous aiheuttaa niin suuria ongelmia, että osuustoimintakin saattaa nousta uudelleen yhdeksi merkittäväksi vaihtoehdoksi globaalille raa´alle kapitalismille. ­ Osuustoimintahan lähtee paikallisuudesta, se on ihmisen lähellä olevaa toimintaa. Osuustoiminta voi vielä nousta Martti ei jaksa oikein uskoa, että vasemmistolaisella osuustoiminnalla vähittäis- Osuustoiminnan Rochdalen säännöt Osuustoiminta käynnistyi menestyksellisesti Englannissa Rochdalen pikkukaupungissa 1844, kun 28 kankuria perusti ruokatarvikekaupan. Yhteistoiminnan pohjaksi kankurit laativat ns. Rochdalen säännöt. 1. Tarvittava pääoma kerätään jäseniltä, ja he saavat osuudestaan sovitun koron. 2. Hintojen on oltava normaalilla tasolla, ja velaksimyynti on kiellettyä. 3. Ylijäämä on jaettava jäsenten kesken heidän ostojensa mukaisessa suhteessa (hyvitys). 4. Jokaisella jäsenellä on yksi ääni. 5. Tietty prosenttimäärä nettoylijäämästä on käytettävä neuvonta- ja valistustyöhön. .Työväki perusti Suomen ensimmäiset kulutusosuuskunnat Tampereella 1900-01. Kulutusosuuskuntain osuus vuoden 1952 kulutustavarain tukkukaupasta oli peräti kolmannes. Kulutusosuuskuntain keskusliitolla (KK) oli 1959 230 omaa tuotantolaitosta, meijereitä, leipomoita, makkara- ja virvoitusjuomatehtaita, teurastamoja, myllyjä, konekorjaamoita, eines-, jäätelö- ja säilyketehtaita. OTK:lla oli 30 tuotantolaitosta elintarvike-, vaatetus- ja rakennustarviketeollisuuden alalla. Löytyi sellaisia kuin kalanjalostamo Kontio& Kontio Oy, perunajauho- ja mallastehdas Oy Peruna Tampereella, vanutehdas Keru Oy Hyvinkäällä. Vuonna 1904 perustetun SOK:n edustajakokouksessa Väinö Tanner julisti osuuskauppaliikkeen olevan perustarkoitukseltaan sosialismia ja tähtäävän samaan tarkoitukseen kuin sosialismi. Keskusosuusliike OTK perustettiin 12. joulukuuta 1917. Taide on kuulunut kiinteänä osana edistyksellisen E-osuusliikkeen toimintaan perustamisesta lähtien. Osuuskunta Tradekalle on periytynyt eri puolilta Suomea monipuolinen kokoelma taidetta käsittäen lähes 600 taideteosta yli 200 taiteilijalta. Kuvataidetta on hankittu edistysmielisten osuuskuntien tiloihin ­ konttoreihin, myymälöihin, kahviloihin ja ravintoloihin. Teoksia on hankittu paikallisesti ja paikallisiin aikalaistaiteilijoihin painottuen. Vuonna 2007 Tradeka julkaisi Petja Hovinheimon toimittaman teoksen "Kokoelma kotimaista taidetta," jossa esitellään taidekokoelman teokset ja taiteilijat. Tradekan taidekokoelmaa kartutetaan edelleen. (JD)
• 18 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Kesän muistoja Ylöjärveltä Viime kesää kannattaa muistella vieläkin. Pitkästä aikaa upea kesä, ehkä liiankin kuuma. Kaunis ilma oli silloinkin, kun vietimme Varsinais-Suomen, Satakunnan ja Pirkanmaan aluejärjestöjen kesäjuhlaa Ylöjärvellä Toivolan lavalla elokuun alussa. Yöllä satoi, mutta päivästä tuli kaunis. Kauniilla paikalla järven rannalla oleva Toivolan lava on vanha ja pelkästään tanssipaikka. Siksi Ylöjärven työväentalolta tuotiin sinne kahdella peräkärryllä tuoleja, jotta juhla ei menisi pelkäksi seisoskeluksi. Aikaisesta aamusta ahkerat emännät olivat jo työn touhussa, ja niin tarjoilut ja hernekeitot olivat hyvissä ajoin kaikkien halukkaiden saatavilla. Pihaan oli pystytetty suuri teltta ja sinne pöytä tuoleineen. Sielläkin oli mukavaa syödä tai vain istuskella juttelemassa. Sateella se olisi ihan ehdoton. Meitä eläkeläisiä tuli paljon. Pihalla oli useampikin linja-auto. Ulkona sai lättyjä hillolla ja hernekeittoa sekä kuumia makkaroita. Sisällä oli kahvitarjoilu, kaikille siis maun mukaan. Musiikista huolehti Dementitos, solistina Arvi Saarinen haitarinsa kera. Tervehdyspuheen piti Pirkanmaan aluejärjestön puheenjohtaja Matti Tolvanen. Juhlapuheen piti Kalevi Kivistö. Ohjelma oli hauskaa ja kepeää. Blondeilla oli taas pohdittavaa mielestään tärkeistä asioista. Pistäytyi siellä Kurun Santrakin pohtimassa, kuuluuko hän nyt pukunsa käännettyään samaan porukkaan kuin takinkääntäjät. Oli liikuntaesitys ja vitsejäkin kuulimme. Kyllä sai nauraa ja ääneen naurettiinkin, kun Hämeen hitaat saivat taas osansa: kertoja oli Porista. Lopuksi tietysti tanssittiin hyvän musiikin tahdissa tai nautittiin ulkona kauniista ilmasta ystävien seurassa. Ensilumen musiikkikurssi voimaannutti Kemijärvellä L okakuun puoliväliä lähestyttäessä satoi ensilumi eteläiseen Lappiin. Silloin kokoontui pohjoisen eläkeläisyhdistyksistä musiikin harrastajia Kemijärvelle Raahen ja Sodankylän väliltä 35 laulajaa ja 13 soittajaa alueelliselle musiikkikurssille, opettajinaan, monille eri työväenjärjestöissä toimineille tutut, musiikin ammattilaiset Reino Bäckström ja Pentti Ilmonen. Noiden päivien aikana monet eläkeläisyhdistyksissä musiikkitoiminnasta vastaavat, tai vain harrasteryhmissä mukana olevat, saivat asiantuntevia vinkkejä kehittää ryhmänsä toimintaa. Harjoiteltiin mm. äänenavausta, sanojen oikeaa ääntämistä ja painotusta sekä oikeaa hengitystä laulaessa, tutustuttiin erilaisiin rytmeihin, nuottien aika-arvoihin ja vähän niitä muuttaviin lisämerkkeihinkin nuottikuvassa. Antoisinta kuitenkin oli itse laulaminen suurella joukolla osaavan orkesterin säestyksellä ammattilaisten johtamana. Suuri joukko mahdollisti myös monien tuttujen kappaleiden kuulemisen neliäänisinä kuoroversioina, mihin ei pienemmissä yhdistyksissä ole aina riittävästi eri äänialaisia harrastajia. Perinteisten kuorolaulujen lisäksi kappalevalikoimassa näkyi myös ensi kesän retkeily- ja kulttuuripäivien teema, Saimaaseen liittyvät laulut. urssin musiikillinen anti ei kuitenkaan jäänyt Työväentalolla vedettyyn viralliseen kurssiohjelmaan, vaan mieleenpainuvimmat ja harrastajajoukkoa tunnetasolla yhdistävimmät musisoinnit ja laulamiset jatkuivat myös Lohiportissa, Esiintymässä Hormoonisiskot yhteisessä majapaikassa. Kemijärven työväenjärjestöjen musiikin voimamies, Lauri Luttinen, oli nimittäin onnistunut järjestämään kurssilaisten yöpymiset rakennukseen, jossa ei ollut muita vieraita. Soitto ja laulu saattoi näin jatkua vielä iltapalan jälkeen pikkutunneille asti. Meitä kotoa kulkeneita siitä paitsi jääminen harmittaa tietysti vieläkin. Torstai-illaksi kurssilaiset järjestivät lisäksi Lohiportin ravintolasalissa yleiset tanssit, joissa kaikki halukkaat soittajat ja laulajat pääsivät hankkimaan esiintymiskokemusta yleisön edessä. Tuotto meni Lapin Aluejärjestölle, jonka maksamana oli myös kaksi kurssilaista, joiden vastuulla on suunnitella ohjelmaa kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteisille kesäpäiville, jotka järjestetään Levillä ensi vuoden kesäkuussa. Perinteistä tanssimusiikkia soittava suuri hanuriorkesteri, rytmiryhmän ja Pentti Ilmosen saksofonin vahvistamana, monien osaavien laulusolistien kera, sai monen tanssijalan kepeäksi ­ jopa orkesterin soittajia haettiin tanssimaan, mutta ison orkesterin menoa se ei haitannut. Lappilaisten kanssa syystärräyksillä Kuntorannassa olleet muistanevat tanssien taukomusiikin aikana vallinneen hurmoksen, kun soitosta vastasi hanuriorkesteri. Illan aikana sai myös lappilaisen kantaesityksensä Maxi Kaukosen sanoittama ja Reino Bäckströmin säveltämä "Viimeinen savu", joka kertoo sellutehtaan lopettamisesta ja kosketti kemijärveläisiä erityisesti, mikä kuului myös suosionosoituksissa. Torstainakaan soitto ja laulu ei päättynyt vielä edes tanssien loppumiseen, vaan se jatkui majapaikan aulassa ­ tällä kertaa myös opettajat mukana. Laulettiin erilaisia, kullekin paikalla olleelle kurssilaiselle tärkeitä lauluja. Suurinta suosiota saivat kuitenkin perinteiset työväenlaulut, joiden syntytaustojakin saimme kuulla Reinolta. Näiden yhteisten laulujen ja keskustelujen pohjalta syntyi lopulta ajatus, että Reinon tietämys työväenlaulujen syntyhistorioista pitäisi hyödyntää aivan omana kurssinaan ­ niin kurssilaiset kuin Reinokin olivat heti valmiita sellaisen järjestämiseen, ainakin Lapissa. Me Rovaniemeltä kulkeneetkin ymmärsimme tällä kertaa jäädä yöksi ja päästä osalliseksi näistä elämyksistä. V K iimeisenä kurssipäivänä, perjantaina, palauttelimme päivän aikana opittua mieleemme ja kävimme palautekeskustelua, jossa totesimme yhteisen halun jatkaa esim. edellisenä iltana (yönä) esiin nousseen työväenlaulujen historian kurssin merkeissä. Totesimme lisäksi Kemijärven Työväentalon ravintolasalin toimivaksi kurssipaikaksi ja haluamme vielä tässä kiittää Kemijärven Eläkeläisten keittiöryhmää kahvien ja välipalojen järjestämisestä. Kuva ja teksti: KARI PUOLAKKA Puikulat ja mustat Kiitoksia Martti Taunonpojalle syksyisestä perinneruokaohjeesta ja venejärviläisestä murteesta (Eläkeläinen 5/22010). Kaikki varmaan huomasivat, että se oli kirjoitettu lappilaisella kielellä. Onhan niitä puikuloita joskus tullut maistetuksi ja huomasin tässä eräänä päivänä, että niitä saa myös täältä etelän kaupoista. Siitä vaan etelän ihmiset nauttimaan. Eivät ne teitenkään ole niin makeita kuin vasta kuokitut. Mutta miksi puutuin tähän pottuasiaan ­ tai näin etelessä kasvaneella potaattiasiaan. Syy on se, että on niitä hyviä pottuja muitakin lajeja. Minun mieleeni muistuvat mustat perunat. Niitä oli meilläkin ennen jokunen muiden perunoiden seassa. Kun kolmisenkymmentä vuotta sitten asuimme Kajaanin maalaiskunnassa, ostimme niitä torilta ja haimme niitä myös Vuoreslahden kylästä naapurimme Heikkisen Helmin entiseltä tilalta Parkkisilta. En tiedä, vieläkö niitä Kainuussa kukaan viljelee. Kainuulaiset varmaan tietävät. Yritin etsiä netistä tietoja, mutta en löytänyt tietoja koko mustasta perunasta. Koska ne olivat hyvin säilyviä, niitä syötiin vasta kevätpuolella. Eräs hupaisia juttu mustasta perunasta. Oltiin jo muutettu Vantaalle ja meidän nuoremmat lapsemme olivat Sotungin koulussa. Siellä oli ruokailussa kuoriperunoita ja eräs oppilas oli sattunut saamaan mustan perunan. Kauhuissaan oli huutanut, mikä tämä on. Meidän Taina sattui kuulemaan ja näkemään perunan. Hän huutamaan, että "minulle se", koska varsinkin hän piti niistä mustista perunoista. Perunahan se oli ennen köyhien tavallisin ruoka ja muistan, kuinka lapsena maistui hyvältä, kun pöydässä oli keitettyjä perunoita, vastaleivottua leipää, vastakirnuttua voita ja piimää sekä suolasilakoita. Juhlaa oli sekin, kun perunannoston aikaan tehtiin pellolle nuotio ja hiilloksessa paistettiin perunoita. Nokisia olivat, mutta maistuivat hyvältä. Muistan myös sota-ajalta yhden kesän sekä sitä seuraava talven. Kesä oli niin sateinen ja kylmä, että perunatkaan eivät kasvaneet peukalonpäätä isommiksi, eikä satoa saatu senkään vertaa kuin simentä oli maahan pantu. Sitä en muista, mistä saatiin seuraavan kevään siemenperunat. Vilja ei ehtinyt kypsyä ja se lakosi ja iti pellossa ennen korjuuta. Tuli niistä tunkkaantuneita jauhoja, joten leipä maistui tosi pahallle. Kaupasta ostettu korttivoi oli vanhaa ja härskiintynyttä. Voileivän syönti ei ollut makuelämys. Pakko oli kuiteniin syödä, kun ei muutakaan ollut. Ritva Pajunen Sirkka Tervonen
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2010 - 19 Juhlakansaa riitti Tapiolassa Tampereen juhlissa kysyttiin sitäkin, minkä ikäisenä saa ihminen toista rakastaa Tampereen Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhlat vetivät Kissanmaan Tapiolan salin täyteen. Enemmän kuin puolet järjestön 600 jäsenestä oli paikalla. Yhdistyksessä toimivien yhdentoista harrastekerhon kädenjälki näkyi juhlissa. Tampereen Eläkeläisten kuoro Taipumattomat esiintyi Aune Miettisen johdolla, säestäjänä Antti Huusari. Naisten liikuntaryhmä, sketsiryhmä, kuoro, itämainen tanssiryhmä sekä salonkitanssiryhmä esiintyivät. Kyröskosken 126 vuoden ikäinen VPK:n soittokunta viihdytti. Varapuheenjohtaja Taavi Lintunen toimi juontajana. Tampereen kaupungin sekä ikäihmisten lautakunnan tervehdyksen toi tilaajapäällikkö Eeva Päivärinta. Hänen mukaansa yhteisöllisyyden merkitys kasvaa. Tavoitteena on, että jokaisella on ainakin yksi läheinen ihmissuhde, josta voi sanoa, että juuri tuo ihminen on minua varten, hän on minulle tärkein. ­ Toivon, että Tampereen kaupunki voi myös tulevaisuudessa olla yhdistyksenne yhteistyökumppani. Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Timo Mustosen sanoin vireä ja aikaansa seuraava järjestö on maan vanhin eläkeläisjärjestö. ­ Vuoden 1956 alusta kansaneläkelaki muutti kansaneläkkeen kaikille kuuluvaksi. SKDL kannusti eläkeläisiä yhdistämään voimansa etujensa ajamiseksi, ja Tampereella viesti otettiin vastaan. Viimeisen 15 vuoden aikana on tamperelaisia ikäihmisiä puhuttanut toimeentulon heikentyminen sekä vanhustenhuollon tilan heikentyminen, Mustonen totesi. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän tervehdyksen tuoneen Minna Sirnön mukaan keinutuolivallankumous tapahtui 50-luvulla. Siitä lähtien eläkeläinen on ollut hyvin toisenlainen kuin Olavi Virran tulkitsema rantamökissä istuva vanhus harmajapää. ­ Eläkeläinen on aktiivinen, vaik- Sketsiryhmä kuvasi elämää palvelutalossa. ka köyhyys, eriarvoisuus ja avuntarve eivät ole mihinkään kadonneet. Nykypäivän köyhällä on 20vuotiaan työttömän nuoren miehen sekä yksinään asuvan vanhemman naisen kasvot. Takuueläkkeen ulkopuolelle jää iso joukko pieneläkeläisiä. Vasemmistoliitto vaatiikin, että takuueläke on nostettava vähintään 750 euroon kuukaudessa. Sirnön mukaan meillä jokaisella on oikeus iästä riippumattomaan hyvään elämään. nen ja työurien pituus, vanhustenhuollon resurssien riittävyys sekä eläkeläisten toimeentulo. Eläkeiän nostamista perustellaan eliniän pidentymisellä. Kivistö muistutti, että eläkkeellä olevien eliniän piteneminen ei ole sama asia kuin koko väestön eliniän piteneminen. ­ Meidän sukupolvemme on 57 vuotta pitempään eläkkeellä kuin vanhempamme tai isovanhempamme. Sadan vuoden aikana keskimääräinen elinikä on noussut 40 vuodella. Samaan aikaan reaalikansantalous on kasvanut kymmenkertaisesti. Väestön ikärakenteen muutos ei anna Kivistön mukaan minkäänlaista aihetta paniikkiin. Suomalaiset vanhukset ovat yhä paremmassa kunnossa, joten toisten avun varassa eläminen koko ajan lyhenee. Kivistö arvioi valtiovarainministeri Kataisen tuntevan huonosti pieneläkeläisten arkea. Kataisen mielestä verotuksen painottuminen kulutukseen antaa jokaiselle mahdollisuuden valita, maksaako veroa vai ei. ­ Yli 700 000 eläkeläistä saa kuukaudessa vähemmän eläkettä kuin 1040 euroa. Pieneläkeläinen on vaikean valinnan edessä miettiessään, ostaako vai ei, jos haluaa pysytellä hengissä. Pirkanmaan vasemmistonaisten tervehdyksen tuonut Ulla-Leena Alppi korosti myös, että lähes miljoona suomalaista elää köyhyysrajalla tai sen alapuolella. ­ Heistä paljon on juuri pieneläkeläisiä. toista rakastaa: "Jos liian nuori oot, pitää odottaa. Vanhanako pitää lupaa lapsiltansa anella." Kalevi Kivistö muistutti myös, että päättäjät jättävät usein huomioimatta, kuinka tärkeää on eläkeläisten tekemä monipuolinen vapaaehtoistyö. Punainen Risti on laskenut, että yhden vapaaehtoistyötä tekevän kansalaisen vapaaehtoistyön arvo on vuosittain noin tuhat euroa. ­ Suomessa meitä eläkeläisiä on 1,4 miljoonaa. Voi vain arvailla, millainen voimavara me olemme vapaaehtoistyönkin kannalta katsottuna, Kivistö totesi. Eläkeläiset ry:n hallituksen myöntämät kultaiset ansiomerkit luovutettiin Tampereen juhlassa Tuulikki Lindenille, Pekka Ruohoselle, Tuula Tuomelle, Tuula ja Raimo Siimekselle, Pirkko Lindholmille, Vuokko Mikkolalle, Kirsti Edmanille, Rauno Jokiselle, Eila Mathlinille ja Pekka Luodekselle. Vanhukset yhä paremmassa kunnossa Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö totesi juhlapuheessaan kolmen asian olevan pinnalla: kansalaisten eläkeiän nostami- Harley Parkinsson ja vapaaehtoistyö Sketsiryhmä riemastutti ajankohtaisuudellaan. Sketsissä käsiteltiin niin ikäihmisten rakkausasioita kuin suhdetta omiin lapsiin ja lasten suhdetta ikääntyviin vanhempiinsa. Tytär halusi maksattaa palvelutalossa asuvalla isällään rintaimplanttinsa ja kieltää isältään seurustelusuhteen nuoruuden rakastettuunsa. Rollaattori sai uuden nimen Harley Parkinsson sekä kuulolaitetta kutsuttiin korvakoruksi. Kalevi Kivistö puolestaan totesi, että Pohjanmaalla rollaattoria kutsutaan Laihian mersuksi. Sketsin lopussa laulussa kysyttiin, minkä ikäisenä saa ihminen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, Pirkanmaan Vasemmistonaisia edustanut Ulla-Leena Alppi sekä Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Timo Mustonen. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
• 20 - Nro 8 joulukuu 2010 ELÄKELÄINEN Konstan jylhillä jäljillä Teimme kulttuuri- ja terveysretken Kaustisen terveyskylpylään. .Meitä oli 55 savolaista, mutta saimme erittäin lämpimän vastaanoton. Meidät tutustutettiin hyvin taloon ja sen tavoille Illalla järjestetyssä tilaisuudessa matkailuopas Terttu Hanhikoski kertoi meille hyvin yksityiskohtaisesti Konsta Jylhän elämästä ja musiikista. Esittely eteni jaksoittain, ja saimme jaksojen välissä kuulla Jylhän musiikkia huipputaitavien Kaustisen purppurapelimannien esittämänä. Meiltä monelta vierähti kyynel silmäkulmaan, kun kuuntelimme Vaiennutta viulua ja hänen muitakin upeita kappaleitaan. Toisena päivänä tutuistuimme aivan ruumiillisesti Kaustisen tarjontaan. Kaikki saivat osansa jäsenten korjaamisesta. Illalla jalka oli parketilla kevyt. Kaikki olivat mukana ja hauskaa oli. Sanotaan, että matkailu avartaa. Ainakin sosiaaliset kontaktit lisääntyvät ja se on meille ikääntyville ihmisille erittäin tärkeää. Palautteena tuli kiitosta, että vaihteeksi oli järjestetty tällainen matka. Raimo Heikkinen Himangalla kukoistaa kulttuuri Himangan Eläkeläiset ry:n juhla kertoi harrastustoiminnan roimasta voimasta Himangan Eläkeläiset ry Keski-Pohjanmaalta tunnetaan vireästä ja monipuoliesta harrastustoiminnastaan. Siitä saatiin oiva näyte yhdistyksen 45-vuotisjuhlassa Roiman talolla lokakuun puolivälissä. Koko ohjelma oli luonnollisesti yhdistyksen omien ryhmien ja esiintyjien tuotantoa. Juhlaan tulleet saivat nauttia esittävän taiteen kaikista lajeista. Juhlassa esiintyivät yhdistyksen hanuristiryhmä, lauluryhmä ja tanssijat, lausujista Kaino Grönqvist ja Rauni Ontronen sekä puheenjohtaja paitsi puhujana myös soololaulajana. ­ Meillä on toimeliaita jäseniä ja ohjaajia, jotka saavat paljon aikaan, sanoo yhdistyksen puheenjohtja Heikki Spak harrastustoiminnan taustasta. Spak kertoo, että yhdistykseen alkoi kymmenkunta vuotta sitten tulla pikkuisen nuorempia jäseniä, jotka ovat saaneet harrastustoimintaan uutta eloa. Himangalla, kuten koko alueella, on perinteisesti harrastettu työväenkulttuuria ja erityisesti musiikkia. ­ Kun yhdistyksessä tehdään monenmoista, on siihen alkanut pikkuhiljaa tulla uusia ihmisiä. Näin toiminta on saatu säilytetyksi vireänä, Spak sanoo. Yhdistyksen harrastustoiminnassa vankka sija on musiikilla ja laululla, mutta myös yhdistyksen lausujat ja lausuntaryhmä sekä tanssijat niin ikään ovat tunnettuja taidoistaan. esiintymään. ­ En ole sen kummemmin opetellut laulamista. Oikastaan se alkoi työssä rehunvalmistuksessa. Kun iltasella pestiin laitteita ja paikkoja, niin rupesin lauleskelemaan. Spak antaa harrastuksestaan tunnustusta myös Liisa Varjoselle Yksipihlajan Eläkeläiset ry:stä. ­ Kun tulin eläkeläisiin ja aloin kulkea yhdistyksen reissuilla, veti Liisa minut bussimatkoilla mukaan lauluköörikin. Olin niin ujo, että istuskelin bussin alapenkillä ja lauloin siellä. Sittemmin laulusta on tullut yhä suurempi osa Spakin elämää. Nykyään hän vetää myös kunnan koululla yhteislaulua yhdessä veljensä kanssa. Heikki Spak lauloi Kulkuriveljeni Jan -balladin Täydennystä kannuksesta Himangan Eläkeläisissä on hieman vajaa 200 jäsentä. Sitä voi pitää hyvänä saavutuksena, kun entisessä Himangan kunnassa, nykyisessä Kalajoen kaupunginosassa, on 3 100 asukasta. Liki seitsemän prosenttia väestä siis kuuluu yhdistykseen. Yhdistys on saamassa ensi vuoden alussa täydennystä Kannuksen eläkeläisistä. Siellä toimiva yhdistys siirtyy ainakin toistaiseksi lepäämään ja suuri osa jäsenistä siirtyy Himangan Eläkeläiset ry:n jäseniksi. Valkeakosken valinnat Valkeakosken Eläkeläiset ry valitsi syyskokouksessaan puheenjohtajaksi ensi kaudelle Jouko Pesosen ja varapuheenjohtajaksi Martta Kurosen. Johtokuntaan tulivat puheenjohtajien lisäksi Sirkka Helenius, Tuure Hietanen, Raija Isoherranen, Paavo Järvenpää, Raili Kivikko, Hellin Lahti, Sisko Manninen, Markku Petterqvist, Pirkko Rantala, Vesa Ruskeeniemi ja Martti Vartiainen. Varajäseniä ovat Eeva Tamminen, Raili Rantala ja Tauno Perttala. Matkavastaavana jatkaa Martti Vartiainen, kuoroa johtaa Tuure Hietanen ja emäntiä vetää Arja Toivonen. Salimestariksi valittiin Kari Saukkonen. Käsityökerhoa vetää Raili Kivikko ja senioritanssijat kutsuu koolle Arja Toivonen. Arpajaistoiminnasta vastaavat Hellin Lahti ja Greetta Laukka. Yhdistystä edustavat Pirkanmaan aluejärjestön kokouksissa Paavo Järvenpää, Jouko Pesonen, Pirkko Rantala, Vesa Ruskeeniemi ja Martti Vartiainen. KSL:n Valkeakosken opintojärjestössä yhdistystä edustaa Paavo Järvenpää, Rauhanpuolustajien Hämeen piirissä Martta Kuronen. PAAVO JÄRVENPÄÄ Laulava puheenjohtaja Myös yhdistyksen puheenjohtaja harrastaa laulamista. Hän lauloi juhlassa veljensä Mauri Spakin säestämänä Kulkuriveljeni Janin ja Heimo Anttiroikon, yhdistyksen edesmenneen aktiivijäsenen ja maineikkaan musiikkimiehen, Laulajan laulun. Lauluryhmässäkin hän ehti PEKKA ISAKSSON Kaino Gröngvist kuuluu yhdistyksen oiviin lausujiin Laulajilla on vahva sija yhdistyksen harrastustoiminnassa. Yhdistyksen oma hanuristiryhmä aloitti 45-vuotisjuhlan.