NUMERO 7 – JOULUKUU 2015 Sivu 18 Sivu 5 Sivu 38 ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Joulukorttirahat olemme tänä vuonna lahjoittaneet Hyvä joulumieli -keräykseen Eläkeläinen-lehden perinteiset joulutervehdykset sivuilla 20–35. Eläkeläiset ry ja lehti kiittävät lämpimästi kaikkia tervehtijöitä ja tervehdysten kerääjiä! Toimintatonnit Ai Weiwei Hertta Kuusinen Kuva: Raimo Vahtera
2 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN Hallinto ei ole itseisarvo mutta ilmankaan emme voi toimia. Siksi hallintoon kannattaa panostaa ja tehdä siitä sellainen, että se palvelee ihmisiä ja heidän tarpeitaan mahdollisimman hyvin. Maassamme on menossa suurin hallinnon uudistus sitten kuntaperusteisen järjestelmän luomisen 140 vuotta sitten. Katseet ovat kiinnittyneet soteen. Mutta sotekin on vain osa itsehallintouudistusta, kuten termi nyt kuuluu. Vahvat peruskunnat hylättiin lähinnä keskustapuolueen tahdosta, sillä se koki ne uhaksi kuntajaolle ja kuntien säilymiselle. Nyt mennään maakuntahallinto edellä. Mutta miten tässä leikissä käy kunnille ja ennenkaikkea lähidemokratialle ja läheisyysja itsemääräytymisperiaatteille? Isompia kuntia on vastustettu sillä perusteella, että päätöksenteko karkaa liian kauas. Se on ymmärrettävä huoli sinänsä, mutta mitä tilalle? Nyt ollaan synnyttämässä mammuttia. Kun valtaosa kuntien päätöksenteosta on menossa maakuntahallinnolle ja samalla itsehallintoalueelle siirrettäisiin maakuntaliiton, Elyn, Avin ja muiden toimijoiden tehtäviä, toteutuuko siinä lähidemokratia? Jatkossa valitaan todennäköisesti maakuntavaaleilla päätöksentekijät vaalipiirin kokoiselle alueelle. Nämä päätttäjät ovat vielä kauempana kuin kunnanvaltuutetut, joiden heidänkin sanotaan olleen liian etäällä. Voi myös kysyä, mitä läheisyysperiaatteella oikein tarkoitetaan. Mikäli meille tulee 18 tällaista hallintomammuttia,niin ainoa keino ohjata, valvoa sekä toteuttaa on tiukka valtion ohjaus. Se taas on melkoisen kaukana läheisyysperiaatteen mukaisesta toiminnasta. Luulenpa, että vahvat peruskunnat olisivat olleet paljon lähempänä ihmistä ja palveluja. Toki kunnat nytkin säilyvät, mutta ei niille juuri tehtäviä jää. Etenkään sen jälkeen kun niiltä lähitulevaisuudessa todennäköisesti on siirretty pois myös toisen asteen koulutus. Kuntien itsemääräytymisperiaatteen tunnusmerkkeinä ovat verotusoikeus ja vaalit. Nyt vaalit säilyvät, mutta päätettävä resussi eli raha menee. Samoin todennäköisesti menetetään itsehallinnon perustana ollut verotusoikeus niiden toimintojen osalta, jotka siirtyvät itsehallintoalueille. Toki kunnille edelleen jää muitakin tehtäviä kuin kilvenkiillotus ja lumitöiden teko. On kuitenkin harhaa kuvitella, että merkittäviä elinvoimatehtäviä voidaan jatkossa toteuttaa, kun resurssit viedään. Onko tämä uudistus kokonaisuudessaan sitten hyvä vai huono? Niin moni iso asia on auki, ettei lopullista johtopäätöstä voi vetää. Sitä kyllä ihmettelen, että on näin helppoa soten nimissä tehdä suurin kuntareformi sitten kuntien perustamisen. Keskushallinnon vahvistamisesta muualta saatujen kokemusten perusteella voi olla kriittinen. Ei se ole toiminut naapurimaassamme. Ei se oikein toimi kansalaisia palvellen EU: n tasollakaan. Demokratianäkökulmaa on mietittävä tarkoin. Voiko sama ihminen olla jäsenenä kaikilla kolmella tasolla: eduskunnassa, maakuntahallinnossa ja kunnanvaltuustossa? Minun mielestäni tällöin syntyy epäterveitä vallan keskittymiä. Entä miten löytyy ehdokkaita maakuntavaaleihin? Paljon on kysymyksiä mutta vähän toistaiseksi vastauksia. Tätä kirjoittaessa kuuluu taas eduskunnasta kummia. Hallitus pyörii kuin tuuliviiri eläkeläisten asumistuen kanssa. Mutta kaiken kaikkiaan vielä kerran kiitos kaikille aktiivisuudesta etenkin lokakuisessa Heikoimman puolella -mielenilmaisussamme. Me, eläkeläisjärjestöt, käänsimme hallituksen pään ja saimem torjuttua alkuperäisen leikkaussuunnitelman. Vääntö tästäkin asiasta todennäköisesti jatkuu. Kiitos kuluneesta vuodesta, Hyvää Joulunaikaa ja aktiivista toimintaa ensi vuonnakin. Kilvenkiillotusta ja lumitöitä M aan hallitus joutui perääntymään päätöksessään yhdistää eläkeläisten asumistuki yleiseen asumistukeen. Sosiaaliministeri Hanna Mäntylä (ps) ilmoitti hallituksen peruutuspäätöksestä 16. päivänä marraskuuta. Ministerin ilmoitus tuli vain muutama päivä sen jälkeen, kun hän oli vielä eduskunnassa kiivaillut hallituksen pienituloisimpia eläkeläisiä kurittavan leikkauspäätöksen puolesta vastatessaan opposition asiaa koskevaan välikysymykseen. Eläkeläiset ry:n ja Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry:n 8. marraskuuta Helsingin Kansalaistorilla järjestämän Heikoimman puolella – mielenilmauksen tuhatlukuisen osallistujajoukon yhteinen viesti päättäjille kuului äänekkäästi ja kirkkaasti: Hallituksen on peräännyttävä päätöksestään romuttaa eläkkeensaajien asumistuki. Samalla tilaisuuden osallistujat ilmaisivat laajemminkin vastustuksensa hallituksen leikkauspolitiikalle, jolla yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevat laitetaan maksamaan valtion talouden ongelmat. Hallituspuolueiden eduskuntaryhmien edustajat puolustivat eläkeläisiin kohdistuvia hallituksen leikkauksia ja opposition edustajat kertoivat vastustavansa asumistuen muutosta ja tekevänsä yhteisen välikysymyksen eläkkeensaajien asumistuesta. Järjestetty eläkeläisten mielenilmaisu, sitä edeltänyt ja sen jälkeen vahvistunut kriittinen julkinen keskustelu, kansalaisten aktiivisuus sosiaalisessa mediassa ja monentasoinen muu vaikuttamistyö tuotti nyt hyvää tulosta. Poliittisten päättäjien oli ryhdistäydyttävä yleisen mielipiteen edessä. Hallituksen oli vedettävä pois epäsuosittu päätös eläkkeensaajien asumistuen romuttamisesta. Hallituksen toiminta eläkkeen saajien asumistuen kohdalla on poikkeuksellisen vahva esimerkki siitä, miten huonosti Sipilän hallitus on suorittanut omien leikkaustoimiensa yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin eri väestöryhmiin. Jo pelkästään hallituksen suunnittelemien säästöjen suuruusluokka asumistukikysymyksessä on vaihdellut alun perin esitetystä 120-90 miljoonasta eurosta 60 miljoonaan euron vuosisäästöihin. Muutos olisi koskenut 195 000 pienituloista eläkeläistä. Hallituksen moneen kertaan vekslaama leikkausesitys olisi senkin jälkeen, kun siihen oli hätäpäissään keksitty 60 euron katto, tarkoittanut asumisen kallistumista vielä noin takuueläkkeen suuruisella summalla vuodessa. Se olisi eduskunnan tietopalvelun mukaan pudottanut runsaat 27000 eläkeläistä köyhyysrajan alapuolelle. Eläkeläisten iloa asumistuen peruutuspäätöksestä himmentää hallituksen esitys eläkkeensaajan asumistuesta annettuun lakiin niin, että ensi vuonna sovelletaan samoja lämmitys-, vesija kunnossapitokustannuksia, keskimääräisiä asumismenoja sekä asumismenojen enimmäismääriä kuin tänä vuonna. Eläkkeensaajien tukeen ei siis tule kustannustason nousun mukaista korotusta. Säästöä hallitus laskee saavansa tällä leikkauksella 4,6 miljoonaa euroa. Vastaava ratkaisu koskee myös yleistä asumistukea. Säästöä tästä kertyy 15 miljoonaa euroa. Valtion talouden kokonaisuudessa esitettyjen asumiskulujen leikkausten säästövaikutukset ovat pienet mutta asumistukea saaville pienituloisille ihmisille leikkaukset ovat äärimmäisen kipeitä. Marraskuun mielenilmauksen tunnus, Aina heikoimman puolella, on ajankohtainen vaikuttamistyön ja edunvalvonnan tavoite myös jatkossa. L ämmin kiitos kuluneesta toimintavuodesta järjestömme kaikille jäsenille ja ystäville sekä kaikille toiminnassamme mukana olleille ja sitä tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoiminta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana ovat jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu yhdistysaktiivien vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Kuluneeseen vuoteen sisältyi järjestön 19. edustajakokous ja Porin kulttuurija retkeilypäivät. Porista yhteinen suunta otettiin kesällä 2017 Sotkamon Vuokatissa järjestettäviin kesäpäiviin. Kesäpäiviin valmistaudutaan teemalla Suomi 100 – Työllä rakennettu. Välietappina Vuokattiin valmistautumisessa ovat ensi vuoden elo-syyskuussa toteutettavat perinteikkäät Syystärräykset Kuntorannassa. Rauhallista joulua ja iloista joulumieltä kaikille. Yhteinen toimintamme jatkuu hyvin ansaitun joululoman jälkeen. Eläkeläisten tuloksellista edunvalvontaa Iloa ja vireyttä vuoteen 2016
Nro 7 joulukuu 2015 – 3 ELÄKELÄINEN Elviksen rock-klassikko Hound Dog tuo menoa ja meininkiä espoolaiseen treenitilaan. Iso joukko laulajia tarttuu kappaleeseen innolla ja jo iänkin tuomalla kokemuksella. Rytmiä taputetaan kädet hellinä. – Kyllä tämä liikunnasta käy, kommentoi joku, kun kappale on saatu vedettyä maaliin. Meneillään on Eläkeläiset ry:n alueellisen koulutukseen kuuluva kurssi bändissä soittajille ja laulajille. Kaksipäiväisen kurssin vetäjinä toimivat Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen tempaisevat esille seuraavan numeron. Se on Frederikin aikaan tunnetuksi tekemä Olen kolmekymppinen . – Nyt muutetaan tekstissä tuo kolmekymppinen muotoon kuusikymppinen, seuraavassa säkeistössä seitsenkymppinen ja viimeisessä säkeistössä kahdeksankymppinen, Malinen ohjeistaa. Kurssilaisia naurattaa. You are my Destinyssä kuullaan myös Timo Typön alttosaksofonia. – Loistavaa kun on saatu kokoonpanoon saksofoni, puhaltimia on kursseilla yleensä turhankin vähän, Malinen sanoo. Etelä-Espoon Eläkeläisiä edustavalle Typölle tämä Matinkylän Treenis on tuttu paikka. Täällä soittaa ja laulaa myös Elmuska, Etelä-Espoon Eläkeläiset ry:n musiikkikerho, jonka kantaviin voimiin Typpö kuuluu. Tämäntyyppistä bändikurssia kokeiltiin Eläkeläiset ry:ssä nyt ensimmäistä kertaa. Kokemus oli myönteinen ja rohkaiseva kurssipalautteenkin perusteella. –Toivoittaavsti kurssi saa jatkoa, Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen sanovat. – Nyt ehdittiin käydä kahdessa päivässä läpi viitisentoista kappaletta, se on iso määrä, sillä osa biisivalinnoista oli aika haastaviakin, Malinen sanoo. – Tämä on mahdottoman aktiivista ja innostunutta porukkaa. Ja sopivaa rentouta tulee siitäkin, että täällä ei hiota ohjelmistoa esitykseen, vaan soitetaan ja lauletaan yhdessä. – Kiva huomata, että ihmiset ovat mukana hymyssä suin, Kari Kuivalainen komppaa. Sauli Malinen on monille Eläkeläiset ry:n jäsenille tuttu aiemmilta musiikkikursseilta. Kari Kuivalainen on näissä kurssiympyröissä tuore kasvo, mutta musiikin tekijänä ja esittäjänä raudanluja ammattilainen. Kurssin iltapäivän kohokohtiin lukeutuu radiosoittoakin saanut Kuivalaisen kappale Hanki mulle elämä , jossa koko kurssiporukka toimii taustakuorona. – Ammattitason meininki, teidän pitää tulla mukaan seuraavalle levylle, Kuivalainen kehuu kuorolaisiaan. “Oli kiva kuulla Karin sävellyksiä livenä ja laulaa niissä mukana,” todettiin kurssipalautteessa. “Tällä energialla mitä kurssista saatiin jatketaan ja jaksetaan talven tuiskut ja tuulet”, kuului toinen kurssipalaute. Ja: “Tulevilla kursseilla voisi olla jopa enemmän Rockia!” TUOMAS TALVILA Ja rokki soi – Eläkeläiset ry:n ensimmäinen bändikurssi oli menestys Hanki mulle elämä! Kari Kuivalainen (vasemmalla) ja Sauli Malinen kitaroissa, bändikurssilaiset taustakuorona. “Olen seitsenkymppinen”. Kurssin esitykset myös taltioitiin. You are my destiny. Timo Typpö ja alttosakosofoni. Eläkeläiset ry:n kevään 2016 kurssikalenteri sivulla 37
Nro 7 joulukuu 2015 – 5 ELÄKELÄINEN Toimintatonni toimii Varsin monet Eläkeläiset ry:n yhdistykset kipuilevat kun toimintaan käytettävät rahat niukkenevat; kuntien myöntämät jo entuudestaan vähäiset avustukset on joko karsittu minimiin tai poistettu kokonaan, ja samaan aikaan keinot oman varainhankinnan lisäämiseen ovat vähissä. Jäsenistölle pitäisi kuitenkin tarjota kiinnostavaa toimintaa, ja uusia toimintamuotojakin pitäisi mieluusti kehittää. Valoa tähän niukkuuteen tuo järjestöltä haettava kohdennettu toiminta-avustus. Eläkeläiset ry on saanut RAY:ltä tähän tarkoitukseen 20 000 euroa kohdennettua toiminta-avustusta. Koko avustus ohjataan hakemusten perusteella ns. toimintatonneina järjestön paikallisyhdistyksille ja aluejärjestöille, jotka voivat käyttää saamansa rahat joko viikkokerhojen tai ystävätoiminnan jatkuvuuden turvaamiseen, näiden toimintojen kehittämiseen, sekä toiminnan vetäjien ja toteuttajien kouluttamiseen ja voimavaraistamiseen. Toimintatonnien haku vuodelle 2016 on nyt meneillään. Hakulomakkeet ja -ohjeet on lähetetty yhdistyksiin yhdistyspostissa 15.10. 2015. Aluejärjestöjen puheenjohtajilla on myös ajantasaiset tiedot hakumenettelystä. He avustavat tarvittaessa yhdistyksiä hakemusten laadinnassa. Hakemukset tulee toimittaa Eläkeläiset ry:lle 15. 1. 2016 mennessä. Eläkeläiset ry:stä lisäopastusta antavat Anu Mäki, puhelin 020 743 3616 tai 040 839 7699 ja Anitta Koski puhelin 020 743 3611 tai 050 307 1952. Tilaisuutta toimintarahojen saamiseen ei varmasti kannata missään sivuuttaa. Järjestössä odotetaan jo innokkaasti yhdistysten hakemuksia. Rahaa paikallisen toiminnan kehittämiseen tai jatkuvuuden turvaamiseen Jokilaaksojen Aluejärjestöön kuuluva Haukiputaan Eläkeläiset ry sai tälle vuodelle toimintatonnirahaa liikuntatatoiminnan kehittämiseen. Jokatorstaisen, Oulun kaupungin liikunnanohjaajan vetämän jumpan osallistumismaksut on voitu poistaa, mikä on tuplannut jumpan kävijämäärät. Parhaimmillaan mukana Haukiputaan Heiton talolla on yli kaksikymmentä osallistujaa, kertoo Haukiputaan Eläkeläisten liikuntatatoimintaa järjestelevä Kaarina Nisula. Kuva: Tinja Repo, teksti: Tuomas Talvila Haukipudas kehitti liikuntatoimintaansa Kallion-Vallilan yhdistys loi tukija neuvontaverkoston Helsinkiläinen Kallion-Vallilan Eläkeläiset ry on tälle vuodelle saamansa toimintatonnin turvin kouluttanut ystäviä/vertaistukijoita kotona asuvien vanhusten neuvontaan ja fyysiseen avustamiseen. Seitsemän yhdistyksen jäsentä toimii nyt tukijoina, jotka ovat tavoittavissa myös puhelimitse ja päivystävät tiettyinä aikoina ystäväja vertaistoiminnan pysäkillä Hermannin kerholla. –Tänne on koottu myös tietopankkikansio, josta löytyy runsaasti informaatiota, esittelee toiminnan vastuuhenkilö Antti Henriksson (kuvassa). –Tehtävämme on saada tieto Helsingin kaupungin ja muiden tahojen tarjoamista palveluista ja tukimuodoista leviämään ihmisille. Tyypillinen kysymys voi olla esimerkiksi, kuinka haetaan omaishoidon tukea. Kuva ja teksti: Tuomas Talvila
6 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN Terveydenhuollon sosiaalityöntekijän palvelut on tarkoitettu kaikille terveydenhuollon asiakkaille sosiaalisesta tai taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Terveyssosiaalityöntekijä arvioi muun muassa, miten sairauden hoitoa ja kuntoutusta voidaan tukea ja mihin palveluihin ja sosiaaliturvaan potilaalla on oikeus hoitopolun eri vaiheissa. Sosiaalityöntekijä tekee yhteistyötä potilaan ja läheisten lisäksi eri viranomaisten ja toimijoiden kanssa asiakkaan tarvitsemien palvelujen ja tukimuotojen käynnistämiseksi. Sosiaalityössä huomioidaan ihmisen kokonaistilanne. Sosiaalityöntekijän kanssa on mahdollista keskustella yleisesti omasta elämäntilanteesta, sairastumisen tai vammautumisen aiheuttamista muutoksista sekä saada yksilöllistä ohjausta ja neuvontaa ja tarvittaessa apua palveluiden saamiseksi. Terveyssosiaalityöllä on laajat asiakasja viranomaisverkostot, ja se on erikoistunut paitsi sosiaalityön, myös terveydenhuollon alueen kysymyksiin. Sosiaalityöntekijän on tiedettävä sairauksien ja hoidon vaikutuksista ihmisen arkiseen selviytymiseen ja tunnettava sosiaaliturvan, palvelujen ja kuntoutuksen kenttä omalla työalueellaan. Hän voi vaikuttaa myös asiakasta koskeviin arviointeihin ja päätöksiin, sillä hän on alansa asiantuntija potilaan hoidossa ja kuntoutuksessa. Hän osallistuu myös potilaan asioita käsitteleviin moniammatillisiin työryhmiin. Terveyssosiaalityöntekijän palvelut ovat asiakkaille maksuttomia. Myös henkistä tukea Palvelujen leikkaukset ovat koskeneet myös sosiaalityöntekijöitä: joiltakin terveysasemilta ja terveyskeskuksista löytyy edelleen sosiaalityöntekijä, ja isommissa sairaaloissa erityisesti erikoissairaanhoidossa sosiaalityön palveluita on yleensä tarjolla kaikilla alueilla. Anni Vanhala on Pirkanmaan sairaanhoitopiirin johtava sosiaalityöntekijä ja työskentelee Tampereen yliopistollisessa sairaalassa. ? Täällä hoidetaan ihmisten elämän kriisejä, akuuttia sairastumista tai onnettomuuksia. Niissä ollaan hyvin isojen asioiden äärellä, jolloin tarvitaan kokonaisvaltaista apua. Vanhala muistuttaa, että potilaalla on oltava tietyt asiat järjestyksessä kotona ennen kuin hänet voidaan kotiuttaa, ja siihenkin voidaan tarvita sosiaalityöntekijää. Potilas itse voi olla suoraan yhteydessä sosiaalityöntekijään, mutta häneen ottavat usein yhteyttä myös potilaan omaiset, jos he ovat huolissaan potilaan pärjäämisestä yksin kotona. Lisäksi läheisille voi tulla huoli omasta voinnistaan, jos he kokevat, että eivät enää jaksa hoitaa läheisensä asioita. Ongelmien ei tarvitse liittyä taloudelliseen tilanteeseen, sillä terveyssosiaalityöntekijän puoleen voi kääntyä muissakin pulmissa. ? Avun tarve ei katso tulojen suuruuteen. Terveyssosiaalityöntekijän kanssa asiakas voi paneutua elämäntilanteeseensa syvemmin ja miettiä, mitä apua hän siinä tilanteessa voisi tarvita ja millaisia etuuksia tai palveluja siihen olisi tarjolla. Terveyssosiaalityöntekijä voi auttaa kotiavun järjestämisessä tai antaa neuvoja, mistä sitä voi saada. Hän voi olla yhteydessä Kelaan, kuntoutusta järjestävään tahoon tai asiakkaan omaan kuntaan ja selvittää, mitä palveluja kunta voi järjestää. ? Henkisenkin tuen kannalta keskustelu terveyssosiaalityöntekijän kanssa on usein tärkeää. Yleinen palveluohjaus ei tällaiseen tarpeeseen kykene vastamaan, Vanhala sanoo. Myös omaishoitaja voi olla yhteydessä terveyssosiaalityöntekijään, jos hän alkaa uupua, vaikka useimmat omaishoitajat hoitavat asioitaan oman kunnan työntekijän kanssa. Vanhala korostaa, että pulmien ei tarvitse olla suuria tavatakseen terveyssosiaalityöntekijää, ja tuki voi olla henkistäkin. ? Jo pelkästään se tieto, että avunsaanti ylipäätään on mahdollista, voi ehkäistä isompia ongelmia luomalla turvallisuuden tunnetta. Avun tarpeen kartoitus kuuluu kaikille Terveyssosiaalityöntekijällä on laajat kontaktit moneen suuntaan: viranomaisiin, potilasjärjestöihin, kuntien sosiaalityöhön, Kelaan ja kuntoutusta järjestäviin organisaatioihin. Ikääntyviä asiakkaita ja heidän läheisiään voidaan auttaa järjestämään vaikkapa ruokapalvelua, asunnon muutostöitä, kuljetuspalveluja mutta myös omaishoidontukitai toimeentulotukiasioita sekä muita kotona selviytymisen kannalta välttämättömiä asioita. Kotikunnan työntekijöiden kanssa selvitetään, kuinka kotikäynnit järjestetään. ? Autamme tarvittaessa tekemään hakemuksia vaikkapa eläkkeensaajan hoitotuen hakemiseksi. On tärkeää myös selvittää yhdessä asiakkaan kanssa erilaisten etuisuuksien kriteereitä, jotta turhilta hakemuksilta ja mahdollisesti pettymyksiltä vältytään, Vanhala sanoo. Taloudellinen tilanne voi kasvaa ongelmaksi, jos asiakkaalla ei ole tuloja tai ne ovat pienet, ja hänelle kertyy paljon sairaala-, lääkärija lääkelaskuja. Vanhalan mukaan ihmiset ovat joskus jättäneet ostamatta lääkkeensä, kun niihin ei ole ollut rahaa. ? Tällaisissa tilanteissa ohjaamme toimeentulotuen hakemisessa ja olemme yhteydessä oman kunnan sosiaalitoimeen ja tulevaisuudessa Kelaan, jolle toimeentulotukiasiat tulevat siirtymään. Tarvittaessa järjestetään kotikunnan työntekijän kanssa maksusitoumuksia, jotta asiakas kotiin päästyään saa lääkkeensä ulos apteekista, ellei asia muutoin ratkea. Jos asiakkaan muisti on heikentynyt siinä määrin, että hän ei pysty itse hoitamaan talouden pitoon liittyviä tai muita asioitaan, voidaan panna alulle edunvalvojan hakeminen joko lähiomaisista tai ulkopuolisista. Vanhala muistuttaa, että on aina tärkeää tehdä kunnollinen kartoitus, kun avun tarvetta alkaa ylipäätään olla. Sen voi panna alulle oman terveyskeskuksen hoitajat tai lääkäri, jos he huomaavat asiakkaan tilanteen vaativan sitä. Jos sitä ei ole tehty, sitä pitää uskaltaa vaatia. ? Terveyskeskuksessa tai paikassa, jossa asiakas saa terveydenhuollon palveluita, on jonkun otettava siitä vastuuta, ja siihen ovat oikeutettuja kaikki tuloista riippumatta. Jos itse haluaa alkaa selvittää omia oikeuksiaan eri palveluihin tai etuuksiin, voi olla yhteydessä oman kunnan palveluohjaajaan tai terveydenhuollossa asioidessaan voi sopia käynnin kyseisen paikan sosiaalityöntekijälle. ? Etuuksia ja palveluja on tarjolla paljon, mutta voi olla vaikeata löytää tietoa, mitkä niistä osuvat juuri sen hetkiseen elämäntilanteeseen. Siinä voimme me auttaa, Anni Vanhala sanoo. IITA KETTUNEN –Terveydenhuollon sosiaalityötä ei juurikaan tunneta, vaikka sen palvelut kuuluvat kaikille tuloista riippumatta, sanoo Anni Vanhala. Kuva: Iita Kettunen Sosiaalityön apu kuuluu kaikille ? antaa tietoa sosiaaliturvaan liittyvissä etuuksissa, kuten sairauspäiväraha, matkaja lääkekorvaukset, eläkkeet sekä vammaisetuudet ? ohjaa perheja sosiaalipalveluissa, kuten vammaispalvelut, toimeentulotuki, päihdepalvelut, kotipalvelu, lastensuojelu, omaishoidon tuki ? antaa tukea kriisitilanteissa osallistuu potilaiden, omaisten ja henkilökunnan kanssa selviytymistä tukevien palvelujen järjestämiseen, kuten asumisen tukipalvelut ? auttaa työkyvyn ja kuntoutusmahdollisuuksien selvittämisessä ? neuvoo potilaan oikeuksiin liittyvissä asioissa ? tekee yhteistyötä potilaan läheisten, viranomaisten ja järjestöjen kanssa Lähde: http://www. pshp.fi>Sosiaalityö Terveydenhuollon sosiaalityöntekijä ”Henkisenkin tuen kannalta keskustelu terveyssosiaalityöntekijän kanssa on usein tärkeää.”
Nro 7 joulukuu 2015 – 7 ELÄKELÄINEN EU on tehnyt selvityksen jäsenmaiden eläkejärjestelmien hyväksyttävyydestä ja kestävyydestä. Ennusteet on tehty vuodesta 2013 vuoteen 2053. Selvityksessä (The 2015 Pension Adequacy Report: current and future income adequacy in old age in the EU. Country Profiles. EU Social Protection Committee 2015) verrataan ensin jäsenmaita toisiinsa ja toisessa osassa tehdään kunkin jäsenmaan eläkepolitiikasta ns. maaprofiili. Ohessa on joitakin kiinnostavia poimintoja Suomen maaprofiilista verrattuna tietoihin EU-maiden keskimääriin. 1. Yksi Suomen eläkejärjestelmän suurimmista ongelmista on eläkeläisköyhyys. Köyhyysriski kasvaa voimakkaasti iän myötä niin, että 65 vuotta täyttäneiden osalta se on 16.8 % ja 75-vuotiaiden ja sitä vanhempien köyhyysriski 24.6 %. Riski on myös hyvin sukupuolisidonnainen: 75 vuotta täyttäneiden miesten riski on 15 % ja naisten vastaavasti 29 %. 85 vuotta täyttäneillä riskit ovat miehillä 25 % ja naisilla 40 %. 2. Yksin elävien miesten ja naisten köyhyysriski on suurin, erityisen suuri se on yksin elävillä naisilla. Sen hoitaminen riippuu poliittisista päätöksistä. 3. Takuueläke on yksi tapa pienentää riskiä. Koska sen hoitaa KELA, riippuu sen kehitys poliittisista päätöksistä. Takuueläkkeen suurin ongelma on se, että se ei huomioi niitä lyhyen työuran tehneitä, joiden kokonaiseläke jää suunnilleen takuueläkkeen tasolle tai ylittää sen vain vähän. Ellei tätä ongelmaa nähdä, se heikentää aikaa myöten niiden työskentelymotivaatiota, jos työura on katkonainen ja koostuu matalapalkkaisista töistä. Silloinhan työelämässä ansaitusta eläkkeestä ei jää käteen nettohyötyä, koska takuueläkkeellä saisi suunnilleen saman tulotason osallistumatta lainkaan ansiotyöhön. 4. Koska eläkejärjestelmän toimivuus riippuu yhä enemmän työeläkejärjestelmästä, ovat eläkeläisten suurimmat ongelmat heillä, joiden työura jää alle 40 työvuoden. 5. Miesten ja naisten keskimääräisten eläkkeiden välinen ero on Suomen eläkeläisillä 26 %, EU:ssa se on keskimäärin 14 %-yksikköä suurempi eli 40 %. Eron taustalla ovat sukupuolten mukaan eriytyneet työmarkkinat. Ero riippuu myös koulutustasosta ja kasvaa koulutustason nousun mukana: perusja keskiasteen suorittaneilla ero on 1821 %, korkea asteen koulutuksen suorittaneilla 33 %. 6. Vanhuushuoltosuhdetta raportissa on tarkasteltu vuoteen 2053. Vuonna 2053 Suomen vanhushuoltosuhde (economic old-age dependency ratio) on 57.1 %, EU-28:n keskiarvon ollessa silloin 66.2 %. Vuonna 2053 Suomen vanhushuoltosuhde jää EU:n keskiarvon alapuolelle: Suomessa sen lisäys vuodesta 2013 vuoteen 2053 on 14.4 %yksikköä, EU-28 maissa lisäys samana ajanjaksona on keskimäärin 24.6 %-yksikköä. 7. Ikääntyvien (55-64 v) työhön osallistuminen oli vuonna 2013 Suomessa selvästi yleisempää kuin EU:ssa keskimäärin. Suomessa työuran loppupuolella työhön osallistuvien osuus ikäluokasta on 62.7 %, kun se on EU:ssa keskimäärin 54.4 %. Osuuden odotetaan kasvavan vuoteen 2053 mennessä Suomessa 65.9 %:iin, EU:ssa 69.7 %:iin. EU:n muiden jäsenmaiden haaste on kova, lisäys olisi Suomeen verrattuna viisinkertainen, Suomessa +3.2 %-yksikköä ja EU:ssa keskimäärin +15.3 %-yksikköä. 8. Työelämästä eläkkeelle siirtymisikä (effective exit age) oli vuonna 2013 Suomessa 63.4 vuotta, miehillä 63.6 v ja naisilla 63.1 v. EU:ssa keskimäärin luvut ovat 63.1 v, miehillä 63.5 v ja naisilla 62.7 v. Suomen ja EU:n kesimääräinen eläkkeelle siirtymisikä ovat tällä mittarilla mitaten suunnilleen samat. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Suomen eläkejärjestelmä EU:n kuvastimessa Kalevin kynästä Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen johtaa Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:tä ensi vuoden. Korhonen valittiin kuuden järjestön yhteistoimintaorganisaation puheenjohtajaksi keskiviikkona 4.11. Helsingissä Eläkevakuutusyhtiö Ilmarisen tiloissa koolla olleessa EETUn syyskokouksessa. EETUn puheenjohtajuus vaihtuu vuosittain, ja puheenjohtajuusvuorossa olevan järjestön puheenjohtaja toimii EETUn puheenjohtajana ja toiminnanjohtaja sihteerinä. Kuluvana vuonna vetovastuussa ovat olleet Svenska pensionärsförbundet ja sen puheenjohtaja Ole Norrback. – Päätöksenteko yhteisistä linjauksista on EETUssa sujunut hyvässä yhteistyön hengessä, summasi Norrback syyskokouksen jälkeen. EETUn ensi vuoden toimintasuunnitelmaan sisältyy mm. vaikuttamistyön tueksi toteutettava uusi kyselytutkimus suomalaisten vanhuuseläkeikää lähestyvien ja jo eläkkeellä olevien tulevaisuuden näkymistä. Tutkimusraportti Huomisen kynnyksellä 2016 julkaistaan toimintavuoden syksyllä. Tutkimuksen ja raportin teossa ja niiden käytössä hyödynnetään järjestöjen vuosina 2007, 2010 ja 2013 toteuttamien vastaavien tutkimusten kokemuksia. Kiander: ”Eläkeläisten asema parantunut, pienituloisuus silti merkittävä ongelma” Ennen syyskokousta eetulaiset kuulivat Ilmarisen talouden ja eläkepolitiikan johtajan Jaakko Kianderin ajankohtaiskatsauksen. Esitys viritti myös vilkasta keskustelua muun muassa eläkerahastoista, indeksijärjestelmistä ja siitä, kuinka käy eläkeläisten elintason Kiander totesi, että indeksisäännöt turvaavat työeläkkeiden reaaliarvon. – Eläkeläisten todelliseen ostovoimaan ja elintasoon vaikutetaan kuitenkin poliittisilla päätöksillä kuten mahdollisilla indeksileikkauksilla, eläkkeiden verotuksen kiristämisellä ja välillisen verotuksen ja sosiaalietuuksien muutoksilla. Kiander totesi, että toistaiseksi eläkeläisten asema on tilastojen valossa parantunut. – Suurin osa tulee toimeen hyvin, ja keskimääräinen tulotaso on noussut jatkuvasti. Tärkein selittäjä on alkavien eläkkeiden korkea taso verrattuna vanhempiin eläkkeisiin – Pienituloisuus on silti merkittävä ongelma, erityisesti ikääntyneillä ja yksinäisillä. Eläkeläisten tuloerot ovat myös kasvaneet, sanoi Kiander viitaten Eläketurvakeskuksen tilastoon, jonka mukaan ylimmän viidenneksen eläketaso on yli kolminkertainen verrattuna alimpaan viidennekseen. ”Tyytyväisiä ja säästäväisiä” Eläkejohtaja Anne Koivula esitteli Ilmarisen teettämää, yli 20 vuotta eläkkeellä olleille suunnattua puhelinhaastattelututkimusta. Sen mukaan 80-vuotiaat ovat tyytyväisiä ja säästäväisiä. Yksinäisiksi tästä 500 eläkeläisen tutkimusjoukosta itsensä arvioi 11 prosenttia. Eläkkeelle jääviä puolestaan huolestuttaa tutkimusten mukaan eniten rahan riittävyys, sosiaalisen kanssakäymisen väheneminen sekä oma kunto ja jaksaminen, Koivula kertoi. TUOMAS TALVILA Martti Korhonen johtaa EETUa ensi vuoden Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU piti syyskokouksensa marraskuun alussa.
8 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN YKSINLAULU VIIHDE 1. Maija-Leena Vermas, Koillis-Lapin swingja kevyen sovitetun musiikin ry. Esitys: Odotusta Pariisissa 2. Tanja Zagalskaja, Kemijärven Eläkeläiset. Esitys: Kuinka voin tehdä toisin 3. Kari-Olavi Korhonen, Myyrmäen Eläkkeensaajat. Esitys: Perunan Kukka Muut esiintyjät: Markku Seppälä, Anne Kemppainen, Birgit Hast, Pekka Parpala, Tuula Laitinen, Esko Salonen, Raimo Vahtera, Pirkko Friman, Seija Planman, Yrjö Väyrynen, Ritva Kyllästinen, Mikko Ranta, Tuulikki Alaräihä. YKSINLAULU KLASSINEN 1. Veikko Kettunen, Oulun Työväen Eläkeläiset. Esitys: Kuiskettasi kaipaan Mariu. 2. Teemu Takkula, Oulun Eläkkeensaajat. Esitys: Far och mor (Vanhempani) 3. Osmo Kaveri, Rantalakeuden Eläkkeensaajat. Esitys: Elämän on lauluni LAULURYHMÄT 1. Sudarushka, Kemin Pyöräilijät. Esitys: venäläisiä kansanlauluja 2. Duo Mirja-Sinikka ja Ritva, Vaasan eläkeläiset. Esitys: Niin kuin meren hiekkaa 3. MmmM-laulajat (Melnikovan metkat miehet Malmilta), Malmin Eläkeläiset. Esitys: Saimaan valssi. Muut esiintyjät: Duo Kaija ja Aki, Duetto Ulla-Maija ja Raimo, Duo Mikko ja Tuulikki, Ex-Tempore, Virkeät LAULUYHTYEET 1. Talon Tytöt, Koillis-Lapin swing ja kevyen musiikin ry. Esitys: Kiiriminna 2. Lauluyhtye Misets, Kuopion Liikealan Eläkkeensaajat. Esitys: Hiljainen laulu / Jeepers creepers 3. Akanat, Vaasan Eläkeläiset. Esitys: Nocturne Muut esiintyjät: Sinitaivas, Iltarusko. KUOROT 1. Sekakuoro Ajan laulu, STM Pohjolan piirijärjestö. Esitys: Kangakudumise laul 2.(jaettu) Tähkä-kuoro, Vaasan Eläkeläiset. Esitys: Kostervalssi 2. (jaettu) Varttuneet, Oulun Työväen Eläkeläiset. Esitys: Quantanamera / Laulu Muut esiintyjät: Sekakuoro Äkkinäiset, Oulun Eläkkeensaajien kuoro, Vuokot ja Veikot. KARAOKE 1. Tytti Laakso, Riihimäen Eläkkeensaajat. Esitys: Sydäntango. 2. Voitto Leppänen, Haukiputaan Heitto. Esitys: Angelique 3. Risto Rautaporras , Lahden Eläkeläiset. Esitys: Myrskyn jälkeen. Muut esiintyjät: Aarno Järvinen, Matti Pälsynaho, Veijo Saarelainen, Teemu Takkula, Pekka Parpala, Valma Kuki, Anne Kemppainen, Paavo Koski, Päivi Kari, Marja Ahola, Aulis Laakso, KajOlof Engblom, Voitto Koukari, Aluis Kropsu, Maire Niemi, Raija Kiviniemi ja Heleena Rekilä. SOITINSOLISTIT 1. (jaettu) Tapio Jokela/klarinetti, Ykspihlajan Eläkeläiset. Esitys: Aamu lakeuksilla 1. (jaettu) Rainer Wahlstén, trumpetti, Koillis-Lapin swingja kevyen sovitetun musiikin ry. Esitys: Joshua fit the battle of Jericho 3. Raimo Vahtera, Vaasan Eläkeläiset. Esitys: Kerran ainoastaan Muut esiintyjät: Erkki Sivosuo. SOITINYHTYEET 1. Kuukkeli, Koillis-Lapin swingja kevyen sovitetun musiikin ry. Esitys: Careless Love ORKESTERIT 1. Kemijärven Työväen Viihdeorkesteri, Kemijärven Eläkeläiset. Esitys: Rempallaan. LAUSUNTA 1. Raili Tuovila, Haukiputaan Heitto/Vierivät Kivet. Esitys: Sikermä pieniä rakkausrunoja 2. Hilja Kettunen, Malmin Eläkeläiset. Esitys: Naisasiaa 3. Juhani Auranen, Myyrmäen Eläkkeensaajat. Esitys: Vanhan elämää Muut esiintyjät:Marketta Semi, Pekka Parpala, Paavo Koski, Aarno Järvinen, Edvin Mattila, Seija Tikkanen, Erkki Ojala. PIENOISNÄYTELMÄT (sketsitsarja yhdistetty) 1. Haukiputaan Heitto/Vierivät Kivet. Esitys: Temppu 2. Malmilaiset, Malmin Eläkeläiset. Esitys: Vaimolle jotain sievää 3. Oulun Eläkkeensaajien ohjelmaryhmä, Oulun Eläkkeensaajat. Esitys: Maalaistalon elämää. Nimellä neiti Sirén. Muut esitykset: Meeri Krikke ja Pirjo Koskinen, Vierivät Kivet, Kolurattaat, Miinan perilliset. SENIORITANSSI, PERINTEISET 1. Rimpparalli, Ylivieskan Seudun Eläkkeensaajat. Esitys: Yedid Nefesh. 2. Tallukat ry. Esitys: Illan hämärtyessä. 3. Senioritanssiryhmä Viike, Malmin Eläkeläiset. Esitys: 10+ Polkka Muut esiintyjät: Vipeltäjät KANTRIJA RIVITANSSIT 1. Jazzbox, Eläkkeensaajien Tampereen yhdistys. Esitys: Paluu 80-luvulle SENIORITANSSI OMAT KOREOGRAFIAT 1. Vipeltäjät, Ykspihlajan Eläkeläiset/Reima. Esitys: Pelimannin jäähyväiset 2. Askeltajat, Oulun Eläkeläiset. Esitys: Ilta Oulujoella 3.Vaasan Eläkeläiset ry:n senioritanssijat, Esitys: Ruusun aikaan KANSANTANSSI 1. Virkeät, Kokkolan Eläkeläiset, Kikari/Lanssi 2. Tallukat ry. Esitys: Röntyskää ja sukkelaa polkkaa 3. Kansantanssiryhmä Katajaiset, Turun Eläkkeensaajat. Esitys: Flattipolkasta Raatikkoon RYHMÄTANSSI 1. Komeetta, Kotkan Eläkeläiset. Esitys: Kotkan ruusu 2. Serafiina, Etelä-Espoon Eläkeläiset. Esitys: Siitä viis 3.Pohjan Akat, Oulun Tarmo. Esitys: Kuule meri Muut esiintyjät: Malmin Napakat, Oulun Työväen Eläkeläisten liikuntaryhmä, ETU:n Itämaisen tanssin ryhmä AMAR, Tertut. SALONKITANSSI 1. Turun Vanhattanssi-kerho, Turun Eläkkeensaajat. Esitys: Badespanista Wienin valssiin 2. Vipeltäjät, Ykspihlajan Eläkeläiset/Reima. Esitys: Poloneesi OHJELMAKOKONAISUUDET 1. Ykspihlajan Reima/Eläkeläiset. Esitys: Lumipyry Veteraanien kulttuurikilpailun 2015 tulokset Eläkeläiset ry:n yhdistysten esiintyjäryhmät ja solistit olivat mukana vahvalla panoksella ja hienolla menestyksellä 31.10.– 1.11. Oulussa järjestetyssä Veteraanien kulttuurikilpailussa. Kolmatta kertaa järjestettyä valtakunnallista veteraanien kaksipäiväistä kulttuurikilpailua isännöi TUL:n Oulun piiri. Tapahtuman toteuttamisessa olivat mukana TUL:n lisäksi Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto, Suomen Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden Liitto. Oulussa kilpaili pyhäinpäivän viikonloppuna lähes 800 eläkeläistä. Kisat vietiin läpi samanaikaisesti kahdessa esiintymispaikassa, Urheilutalolla ja Kastellin monitoimitalolla. Lisäksi karaokea päästiin runsaalla osanottajajoukolla laulamaan aidossa baariympäristössä. Ryhmätanssit tanssittiin UrVeteraanien kulttuurikilpailu tarjosi tunteikkaita tulkintoja ja esiintymisen riemua Kotkan Eläkeläisten Komeetta-ryhmän esitys Kotkan ruusu vakuutti ryhmätanssien sarjassa. Tuloksena sarjan ensimmäinen sija.
Nro 7 joulukuu 2015 – 9 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis S odan ensimmäinen uhri on totuus. Lause on tänä päivänäkin totta kuin mikä. Taistelevilla osapuolilla on aina propaganda-aseensa sekä sodassa että muissa kriiseissä. Molempien oma propaganda on kokonaan totta, vastapuolen pelkkiä valheita. Poliittinen propaganda on mahtava vaikuttaja, se on aina tehonnut ihmisiin ja nyt ehkä entistäkin enemmän, kun sen levittämistä helpottaa moderni teknologia. Mikä tahansa sota tuntuu helpommin käsitettävältä, jos sen voi mieltää hyvän ja pahan taisteluksi, jossa paha on vilpillinen, mutta hyvä puhuu totta. Suomalaisten kommunistien oli vaikea uskoa, mitä tapahtui Stalinin Neuvostoliitossa, vaikka tietoja ja todistuksia kantautui Suomeen. Yhtä vähän uskoivat Hitleriä ihailleet siihen, mitä tapahtui natsi-Saksassa, vaikka juutalaisvainot alkoivat jo paljon ennen sotaa. Saksalainen rotuoppi sai laajaa hyväksyntää Suomessakin. Hulluimmatkin väitteet juutalaisten salaliitoista ”sivistyneen” Euroopan tuhoamiseksi ja uljaan arjalaisen veren saastuttamiseksi nieltiin laajoissa kansalaispiireissä kritiikittä. ”Propagandassa ei tarvitse olla suurta älyllistä sisältöä”, sanotaan natsien propagandaministerin Joseph Goebbelsin todenneen. Hän sen tiesi, jos kuka. Suuri pasifistifilosofi Bertrand Russell puolestaan ihmetteli, miksi propaganda onnistuu niin paljon paremmin lietsoessaan meissä vihaa kuin yrittäessään lietsoa ystävällisiä tunteita. Sopii kysyä tässäkin maassa, juuri nyt, kun pakolaisia tulvii sadoin tuhansin Eurooppaan ja Suomen on hoidettava EU-jäsenyyden ja kansainvälisten sopimusten velvoittama osansa. Suomi ei tietenkään ole koskaan ollut mikään propagandavapaa vyöhyke. Propaganda ja kriisien aikana helposti syntyvät huhut rakentuvat jatkuessaan myyteiksi, joiden uskottavuutta jopa tutkimus on tukenut. Ja joita uudempi historiankirjoitus sitten murskaa, kuten meillä kansalaissodan, talvisodan ja jatkosodan myyttejä. Historian professori Henrik Meinanderin toimittamassa teoksessa Historian kosto – Suomen talvisota kehyksissään romutetaan talvisodan myytti urheasta pienestä kansasta, jonka armeija aivan yksin, saamatta apua edes Ruotsilta, puutteellisesti aseistettuna, kehnosti vaatetettuna ja huonosti ravittuna taisteli ylivoimaista vihollista vastaan. Uudessa teoksessa taloushistorian professori Ilkka Nummela todistaa toisin. Maanpuolustukseen käytettiin ennen sotaa 15–20 prosenttia valtion kokonaismenoista, itse asiassa enemmän kuin Iso-Britanniassa. Vaateongelma ratkaistiin heti sodan alussa, ja sotilaan päiväateria sisälsi yli 4000 kaloria. Ruotsi ei ollut ”epämiehekkäästi” passiivinen, vaan auttoi Suomea sekä aseilla että vapaaehtoisilla sotilailla. Ruotsalaisvapaaehtoiset kyllä leimattiin usein syypäiksi tappioihin, vaikka eivät olisi olleet taistelupaikallakaan. Nurjasti suhtauduttiin jopa Suomen omiin ruotsinkielisiin rintamamiehiin. Pakolaistulvat Syyriasta, Irakista ja Afganistanista ovat ajaneet Euroopan kriisiin. Noissa maissa on sota, mutta ei Euroopassa, vaikka Ranskan presidentti uhossaan niin väittikin. Ne, jotka pakenevat, eivät tule Eurooppaan tappaakseen vaan säilyäkseen hengissä. Terrori-iskut on estettävä, mutta se ei ikinä onnistu pakolaiskriisin uhreja syyllistämällä tai leimaamalla kokonaista maailmanlaajuista uskontoa. Terrorismiin johtaneita syitä löytyy myös niistä maista ja olosuhteista, joihin pakolaiset ovat tulleet ja jotka eivät ole pystyneet tarjoamaan heille sitä turvaa, johon luottaen he ovat kotimaistaan paenneet. Huhumylly pyörii villisti Suomessakin. Jokainen voi netissä levittää mielin määrin mitä tahansa. Sananvapaus on suuri asia, mutta tärkeä on myös Brechtin kysymys: ”Onko myös valheitten vapaus sallittava?” Suomessa ovat aggressiivisiin tekoihin toistaiseksi syyllistyneet vain suomalaiset – poliisin äskettäisen ilmoituksen mukaan hälytystehtävistä vain kaksi tuhannesta liittyy turvapaikanhakijoihin. Meillä tapahtuu paljon hyvää: ihmiset majoittavat pakolaisia koteihinsa, vapaaehtoisia avustajia ilmoittautuu vastaanottokeskuksiin, joista jotkut on saatu toimimaan todella hyvin, kieltä opiskellaan, lapset pääsevät kouluun. Mutta vihapropagandakin leviää, ei ainoastaan kansan keskuudessa vaan ikävä kyllä myös demokraattisen päätöksentekojärjestelmän eri portailla, joille muutama tunnettu persoona on juuri vihapropagandansa avulla päässyt kipuamaan. Jokaisen kannattaisi tehdä itselleen empatiatesti: Jättäisinkö kotimaani, antaisin vähän omaisuuteni salakuljettajalle päästäkseni kärvistelemään täpötäydessä kumiveneessä yli myrskyävän meren? Sietäisin nälkää, kylmää, unen puutetta, uuvuttavia kävelytaipaleita ja tylyä kohtelua, värjöttelisin lasteni kanssa aitausten ahtaudessa ja järjestelykeskusten metelissä? Ja vain saadakseni vastaanottokeskuksessa patjan ja peiton, 91 euron kuukausirahan ja outoa ruokaa – tai 310 euroa, jos ostan ja valmistan ruokani itse? Ja tullakseni kaiken tämän takia vielä haukutuksi elintasosurffariksi? Myytit ja tosiasiat Ykspihlajan Reiman/Eläkeläisten esitys Lumihiutaleet ihastutti ohjelmakokonaisuuksien sarjassa. Kuva kulttuurikilpailun loppunäytöksestä. Kemijärven Työväen Viihdeorkesterin ja Kemijärven Eläkeläisten esitys Rempallaan kajahti Kastellin monitoimitalon lavalla. Veteraanien kulttuurikilpailu tarjosi tunteikkaita tulkintoja ja esiintymisen riemua heilutalon parketilla. Ryhmien määrä tässä sarjassa oli kasvanut edellisiin kilpailuihin nähden. Tuomareilla oli mistä valita. Heidän mukaansa taso oli hyvä. Ryhmätanssien ykköstilan nappasi Kotkan Eläkeläiset ry:n Komeetta-ryhmän esitys Kotkan ruusu . Se sai korkeat arviot niin tekniikasta, koreografiasta kuin esittämisestäkin. ”Tanssijat eläytyivät koko sielullaan: tunteisiin vetoavaa katsottavaa!”, kuuluu yksi tuomariston kommenteista. Ryhmän ohjauksesta ja esityksen koreografiasta vastannut Terttu Hellgren kertoi esityksen jälkeen, että juuri tunteiden tulkitsemiseen ja esittämiseen on ryhmässä kiinnitetty erityishuomiota. Komeetan neljä tanssiparia ovat harjoitelleet kulttuurikilpailua silmälläpitäen vuoden alusta kerran viikossa. Tavoitteena oli siirtää viekoittelevan Kotkan ruusun idea parketille tunteellisen, hillityn hienovaraisen tanssin keinoin. – On osattava ja uskallettava rohkeasti näyttää tätä tunnetta ja nauttia, itsekin esityksessä tanssiva Hellgren sanoi. – Ryhmän kesken on selvästi löydetty tämä oivallus, Hellgren iloitsi. Tunteista puheen ollen: Kotikentällään esiintynyt Oulun Työväen Eläkeläisten liikuntaryhmän esitys Muistojen iltahetki palvelukodissa herätti liikutusta ja ihastunutta huomiota niin yleisössä kuin tuomaristossakin. Koskettava ja humoristinen tarina, hyvä eläytyminen ja rohkeus keräsivät kehuja. Yksi tuomareista kertoi liikuttuneensa esityksestä, koska hänen miehensä asuu palvelukodissa. TUOMAS TALVILA Paavo Koski Aavasakasan Eläkeläisistä vetäisi Bar Ihkun karaoke-estradilla Jätkän humpan. ”Tanssijat eläytyivät koko sielullaan: tunteisiin vetoavaa katsottavaa!”
10 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN – Tämä eläkkeellä olo on asia, jota minun edelleen täytyy vielä hieman tunnustella. –Aika ajoin koen edelleen itseni tytönhupakoksi joka ei aikuistu koskaan, Sirpa Kerman nauraa. Kerman, 65, jäi eläkkeelle helmikuussa 2015 Parasta Lapsille -järjestön toiminnanjohtajan tehtävistä. – Olin 29 vuotta töissä järjestössä, ja oma ratkaisuni oli siirtyä eläkkeelle juuri tuossa vaiheessa. Tietyllä tavalla kohtalokin puuttui peiin. Kun aikanaan ilmoitin järjestölle että olen lähdössä, en vielä tiennyt, että viime vuoden joulukuussa molemmat tyttäreni synnyttäisivät. Nyt olen ollut vakituinen lastenhoitaja, kerran viikossa minulla on jomman kumman tyttären lapsia hoidossa tai käyn heidän kotonaan. Sirpa Kermanin vanhemmalla tyttärellä on kaksi lasta, 3-vuotias ja vuoden ikäinen, nuoremmalla tyttärellä vuoden ikäinen esikoinen. Pojan lapset puolestaan ovat jo lukioikäisiä. – Siinä sitä mummelin piiri pieni pyörii, Kerman nauraa. Hän iloitsee siitä, että suhteet lapsiin ja lapsenlapsiin toimivat hyvin. – On ihana asia, kun saa seurata pienen ihmisen kasvua ja kehitystä ja huomata, kuinka luottamus, rakkaus ja välittäminen syntyvät. Olen onnellinen, kun minulla on tällainen mahdollisuus tässä kohtaa elämää. Lastenlasten kautta Sirpa Kerman on myös palannut rakkaaseen harrastukseensa, laulamiseen. – Aktiivi esiintyminen on jäänyt, mutta lauluääni ei ole häipynyt. Nyt pidän laulutunteja vauvoille, hän nauraa. –Aina kun nähdään, meillä on sellainen tunnin musiikkisessio. Järjestö voimissaan Sirpa Kerman sanoo olevansa hyvillään siitä, että pystyi Parasta Lapsille -uransa jälkeen jättämän seuraajalleen järjestön, joka on voimissaan ja jossa kaikkia asiat ovat kohdallaan. – Parasta Lapsille on selvinnyt hienosti yhteiskunnallisen murroksen ajoissa. Järjestö tarvitsee vuodessa liki 200 ihmistä tekemään asioita lasten ja perheiden kanssa. Koskaan ei ole ollut tilannetta, ettei vapaaehtoisia olisi ollut riittävästi. Tarve lasten hyväksi tehtävälle työlle ei ole vuosien aikana tainnut ainakaan vähentyä? – Ei todellakaan. Lapsuudelle on aiheutettu yhteiskunnassamme paljon pahaa, kun eriarvoistuminen niin lasten kun aikuistenkin maailmassa on lisääntynyt. – Järjestön toimintaan tullaan hakemusten kautta, ja on ollut paikoin aika lohdutonta luettavaa se, kuinka perheet kuvaavat tilanteita missä elävät. Sirpa Kerman ihmettelee sitä, että maan hallitus on valmis vieläkin ottamaan heiltä, jotka jo nyt ovat vaikeuksissa. – Kuka ottaa siitä vastuun? On ihan varma, että leikkausten jäljet tulevat olemaan rumia ja vaikuttamaan kauan. Kun elettiin 90-luvun lamaa, tutkijat sanoivat, että sen kaiut kantavat ainakin 15 vuoden päähän. Monen nykyisin tuntema paha olo on osittain jo sieltä kumpuavaa. Näköalapaikka maahanmuuttajien elämään Sirpa Kerman kertoo, kuinka Parasta Lapsille lähti jo 90-luvun puolessa välissä tarjoamaan palveluja myös maahanmuuttajalapsiperheille. Tämä on sittemmin kasvanut entistä isommaksi ja tärkeämmäksi kysymykseksi. – Maahanamuuttajien keskuudessa eivät nouse pintaan niinkään sosiaaliset ongelmat, vaan eristyneisyys. Me suomalaiset olemme aika omituisia siinä suhteessa, että emme uskalla lähteä kohtaamaan niitä ihmisiä, jotka ovat lähteneet apua hakemaan ja saaneet mahdollisuuden jäädä tänne – Parasta Lapsille -järjestön vapaaehtoisilla on tässä hyvä näköalapaikka ja mahdollisuus oppia ymmärtämään pakolaisuuden ja maahanmuuton syitä ja perusteita. – Mutta sitä ihmettelen kauhulla, minkälaisia ovat ne ihmiset, jotka heittelevät polttopulloja tai ilotulitusraketteja hädässä olevien turvapaikanhakijoiden joukkoon. Mistä senkaltainen viha kumpuaa? Mapuchet sydämessä – Joo, kyllä minulla on kova ikävä sinne, Sirpa Kerman sanoo. Puhumme Chilestä, ja vielä tarkemmin ottaen mapuche-kansasta, joka on suurin Chilen alkuperäiskansoista. Parasta Lapsille -järjestön laajan ja monien muidenkin yhteisöjen ja yksityisten ihmisten solidaarisuustoiminnan yhteydessä Sirpa Kerman vieraili neljä kertaa mapucheiden luona. Ne kohtaamiset ovat tehneet häneen lähtemättömän vaikutuksen. – Liki 13 prosenttia Chilen väestöstä kuuluu mapucheihin mutta he ovat köyhiä ja saappaan alla. Nuoret ovat radikalisoituneet, ymmärtävät oman alistetun asemansa ja haluavat oikeuksiaan. – Köyhyys siellä on käsinkosketeltavaa, mutta mapucheilla on ylpeytensä ja vieraanvaraisuutensa. Kun meni mapuchekylään, aina siellä tarjottiin lämmintä leipää ja teetä, Kerman muistelee. – Ensimmäisellä kerralla tietysti jännittikin, että miten siellä suhtaudutaan länsimaiseen ihmiseen. Mutta jo ensikohtaaminen oli niin sydämellinen. Ehkä se oli se, että mapuchet ovat pieniä ja pyöreitä ja mina olen pieni japyöreä, Kerman hymyilee. Yhteistyöllä voimaa Sirpa Kerman sanoo olevansa eläkeläisenä vielä sen verran noviisi, ettei lähde eläkeläisjärjestöjen toimintaa neuvomaan. Eläkeläiset ry:hyn järjestönä hänellä on jo suvun kautta voimakkaat siteet. – Äitini oli äärimmäisen aktiivi jäsen ja johti Lahdessa yhdistystä, osallistui toimintaan viime metreille saakka, kunnes vakava sairaus vei voimat. – Olen vakuuttunut, että eläkeläisjärjestöjen yhteistyö on hieno juttu ja sellaista tässä ajassa tarvitaan. Samalla kun jokainen järjestö on omanlaisensa ja kuljettaa mukanaan omaa, arvokasta historiaansa. – Eläkeläiset, vanhat ihmiset, ovat tehneet kaikkensa, että elämä suomalaisessa yhteiskunnassa olisi tasa-arvoista ja oikeudenmukasita. Ja nyt kaikki tuo ollaan romuttamassa. On sikamaista, että nyt annetaan maan hallituksen taholta kylmää kyytiä sille porukalle, joka on vaivojaan säästämättä yhteiskuntaa rakentanut. TUOMAS TALVILA Eläkeläisenä vielä noviisi Sirpa Kerman jäi vajaa vuosi sitten eläkkeelle Parasta Lapsille -järjestön toiminnanjohtajan tehtävistä. Nyt hän nauttii yhteisistä lauluhetkistä lastenlastensa kanssa. – Aktiivi esiintyminen on jäänyt, mutta lauluääni ei ole häipynyt. Nyt pidän laulutunteja vauvoille, Sirpa Kerman kertoo.
Nro 7 joulukuu 2015 – 11 ELÄKELÄINEN Runopysäkki On keko komea muurahaisilla ja muurahaisia niitä on niin valtavasti. Ne kekoa rakentaa, ahertaa, kohta kunnossa valmis työ on ja palkkakin varmasti huima on. Muita kuinka ollakaan ¬ – karhu on liikkeellä nälkäinen– verona se muurahaisten työn ja niin vaatimattoman palkan syöSe yhdellä kädellä huitaisee ja taas on aloitettava uudelleen. Mutta muurahaisia meitä on monta ja kohta on taas kunnossa kekoa monta. Mutta verokarhulla on huoletonta, kun muurahaisia meitä on monta. Seija R.A.Grönlund, Heinola Silloin kerran, ajanlaskun alussa paimenille ilmoitettiin, lapsi on tullut. Nyt meille jokaiselle on ilmoitettu, lapsia on tullut, vieraista maista. Pitkän matkan takaa. Kuka haluaisi jakaa, huoneensa lämmön Katseensa lämmön, sydämensä lämmön tai vaikkapa osan verorahoista? Tämä kansahan on verolle pantu. Ei ole aikaa odottaa tietäjien kultaa. Kaarina Mähönen, Raahe Kesäpäivä oli kaunis ja lämpöinen. Käsi kädessä kuljettiin. Kesän kauneimmat kukkaset poimittiin, niiden kauneutta ihailtiin. Ei kestänyt kauan ilomme, kun saimme huomata. Kukat ovat kuihtuneet ja lehdet varisseet. Entä sitten, kun linnut on lähteneet ja verkkaan virtojen juoksu. Entä sitten, kun päivät on viilenneet ja poissa on nurmien tuoksu. Sinä vieläkö viivyt mun vierelläin, tuuli tuiskuna lunta kun heittää. Yhä kuiskaatko hiljaa mun nimeäin. Paksu jää kun muistoja peittää. Kauko Knuutila, Rovaniemi Menneestä tulevaan Unohda menneet sanotaan Tyhjän päällekö uusia rakenteita Historia pois pyyhkäisten varustelua uuteen taistoon Eikö eletystä opita? Sisko Laukkanen, Paltamo Halla kosketteli Halla kosketteli kylmillä sormillaan puutarhaani. Huurre lehdillä kimalteli kuin timantit, kuljettaen valoa viimeisiin nuppuihin, jotka vielä toivoivat aurinkoa. Salli Kajosmäki, Keuruu Yltäkylläisyyden kurjuus Poissa puute on, vaan kurjuus jää se uhkaa miehen elämää jos liikaa syö ja juo viinaa se sydäntä ja maksaa piinaa ennen aikojaan lähestyy hautuumaa ja siellä kantajatkin valittaa on turhan paksu tämä vainaa hän aivan liian paljon painaa¨ mieti paksu poika tätä ja mässäilysi kohta jätä. Rudolf, ”Limppu”, Lindblad, Helsinki Olkoon runo osa arkea V iime runopysäkillä kyselin, minne kaikkialle runot sopivat. Kaarina Mähönen haluaisi nähdä runoja terveydenhuollon odotustiloissa, vanhainkodeissa, palvelutaloissa, huvitiloissa, yleisissä kulkuneuvoissa, näyteikkunoissa ja kahviloissa. Lisäksi Mähösen mukaan runot sopisivat ravintoloiden ruokalistoihin, ja sanomalehdissä voisi olla viikon runo -palsta. ”Meille jokaiselle runokalenteri seinälle”, Mähönen vielä kehottaa. Helena Koponen ehdottaa esimerkiksi makuuhuoneen seinälle korkkitaulua, johon voi kiinnittää runoja. Myös ikkunanpieliin runot sopisivat samoin kuin ulkohuussin seinille. Hyviä ehdotuksia – runothan sopivat kaikkialle. ”Runous ei ole posliiniastiasto, joka otetaan esiin, kun tulee hienoja vieraita”, on joku tuntematon todennut. Päinvastoin, runo olkoon osa arkea. Itselläni oli vuosia keittiön seinällä Pablo Nerudan runo Oodi sipulille . Sitä oli kiva lukea ruokaa laittaessa, erityisesti sipuleita pilkkoessa. Julkisissa liikennevälineissä runoja on kyllä näkynytkin, ainakin Helsingissä. Runoja raiteilla -projekti toi jokunen vuosi sitten runot ratikoihin. Seija Grönlundin runo kiteyttää monen työssä puurtavan tunnot. Allegorinen runo on toteavuudessaan kiinnostava. Runohan ei selkeästi vastusta tai puolusta aihettaan. Pienestä ironiasta huolimatta (”huima palkka”) päällimmäiseksi mieleen jäävät kuitenkin yhteisöllisyyttä ja joukkovoimaa korostavat säkeet: ”Mutta muurahaisia meitä on monta/ ja kohta on taas kunnossa kekoa monta.” Kaarina Mähönenkin kirjoittaa ajankohtaisessa runossaan verorahoista. Mähönen käyttää runossaan lähtökohtana jouluevankeliumia ja yhdistää siihen yhteiskunnallisen aiheen: turvapaikanhakijat. Hyvä runoilija toimii juuri näin; yhdistelee, muuntelee, käyttää tunnettuja tekstejä viitteenä. Ihan kohta on talvipäivänseisaus, ja katseet kääntyvät kohti kevättä ja kesää. Kauko Knuutilan runossa kesäpäivä symboloi ihmissuhteen onnea. Mutta tunnelma muuttuu ensimmäisen säkeistön lopussa; mukaan tulee huoli. Runon puhuja pohtii, kestääkö onni syksyn, talvesta puhumattakaan. Vuodenajat ovat olleet aina runouden keskeistä symboliikkaa, niin tässäkin runossa. Pidän erityisesti säkeistä: ” Entä sitten, kun linnut on lähteneet ja verkkaan virtojen juoksu”. Säkeet katkeavat, ne eivät ole täysiä lauseita. Tämä sopii hyvin runon sisältöön; onhan kyse epävarmuudesta ja epätietoisuudesta. Kaikkiaan runossa on vahvoja säkeitä, paksu jää muistoja peittämässä on yksi sellainen. Yltäkylläisyyden kurjuus ja muut paradoksit Salli Kajosmäen Halla kosketteli on latautunut, tiheä runo, joka alkaa vahvalla kuvalla hallan kylmistä sormista. Kajosmäen runo pohjautuu vastakohtiin ja rakentuu paradoksin varaan. Halla kosketteli -runossa ovat sulassa sovussa vierekkäin elämä ja kuolema, aurinko ja pakkanen. Yltäkylläisyyden kurjuus on Rudolf ”Limppu” Lindbladin runon nimi. Nimen paradoksaalisuus herättää heti kiinnostuksen. Paradoksihan yhdistää vastakkaisina pidetyt asiat, niin että syntyy yllätys, järjenvastaisuus, ristiriita, joka on kuitenkin näennäinen. (Kaukoidän ajattelussa vastakohtia ei pidetä toisensa poissulkevina.) Paradoksi ei ole vain pintaretoriikkaa, vaan sen taju on meissä syvällä: kykyä nähdä ristiriidan taakse. Risto Ahti ja Markku Toivonen kirjoittavat Runouden kuntokoulussa paradokseista. He toteavat, että paradoksit purkavat luutuneita ajatuskuvioita ja että paradokseja rakentaessamme käytämme kielen omia aseita sen kaavoittuneisuutta vastaan. ”Kultainen häkki” on tunnettu paradoksi, mutta yhtä tehokas on Rudolf Lindbladin ”Yltäkylläisyyden kurjuus”. Limpun runo tuo hyvin esiin sen ristiriidan, että ihminen tavoittelee mukavuutta ja nautintoja, mutta niiden maksimointi ei tuokaan pelkkää hyvää. ”Poissa puute on, vaan kurjuus jää”, ilmaisee tehokkaasti tämän ongelman ytimen. Riimittely sopii runoon ja korostaa sen ilkikurista huumoria: ” ja siellä kantajatkin valittaa/ on turhan paksu tämä vainaa/ hän aivan liian paljon painaa.” Sisko Laukkasen runo Menneestä tulevaan esittää kysymyksen, mikä on yksi runon keskeisistä retorisista keinoista. Laukkanen lähtee liikkeelle tutusta kehotuksesta ”unohda menneet” ja alkaa tutkia väitettä tarkemmin. Menneestä tulevaan lähestyy ilmaisussaan aforismia. Pieni, tiivis runo jättää lukijan pohtimaan. Laukkasenkin runossa käytössä on paradoksi: menneet pitäisi unohtaa, mutta historiasta tulisi kuitenkin oppia. Arvo Turtiasen hengessä Lukiessani tämänkertaisen runopysäkin runoja minulle tuli useaan otteeseen mieleen Arvo Turtiaisen runous. Turtiainen kirjoitti paljon kriittisiä ja yhteiskunnallisia runoja. Aiheeksi pääsivät niin joulu kuin ylensyöntikin (Kansallisia joulutapoja). Verotuksestakin Turtiainen runoili. Minulla on kansioissani (sekä sähköisissä että perinteisissä) jonkin verran runojanne odottelemassa julkaisuvuoroaan. Jos runo on kovin pitkä, se yleensä joutuu myös odottamaan pidempään – tila palstalla on rajallinen. Muistakaa myös aina lähettää runot suoraan minulle, ei siis Eläkeläinen-lehden toimitukseen. Käsinkirjoitettua runoa on joskus vaikea lukea, ja siihen saattaa tulla virheitä puhtaaksikirjoitukseni myötä. Koneella kirjoitetussa tämä riski on pienempi. Sanoja ja runoja tarvitaan aina – siispä kirjoittakaa lisää runoja. Muistutan taas, että jos omaa runoa ei lehdessä näy, kannattaa laittaa minulle viestiä ja tiedustella asiasta. Runoja, rauhaa ja rakkautta niin kuluvan vuoden loppuun kuin alkavaankin vuoteen. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
12 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN ”Tammikuun kolmantena päivänä 1925 syntyi Paavo ja Viliina Kaikkoselle poika Kiuruveden Himanganniemellä. Hän sai nimekseen Veikko Alfred, ja joka nyt 90-vuotiaana yrittää tuhertaa kirjoittaa jälkipolville muistiin, mitä matkan varrelta vielä muistaa. Isäni Paavo oli syntynyt 31.1.1897 pienen asutustilallisen eli mökin poikana. Äitini Viliina (os. Niskanen) syntyi 12.7.1900 Iisalmessa pienen asutustilallisen tyttärenä. Isäni ei ollut käynyt mitään ammattikouluja, mutta jostakin syystä oli veljiensä Alfredin ja Vilhon kanssa kohonnut ilmeisesti omien metsätietotaitojensa perusteella metsätyönjohtajaksi. Äitini oli käynyt koulun Kuopiossa, Puijonlaaksossa sijainneella Mallitalolla karjakoksi 1918. Hän kertoi, että talvella 1918 iltamyöhällä tuli ns. valkoisten sotilaita sanomaan, että tässä syntyy taisteluja oli siirryttävä metsään. Äiti kertoi, että kun he lyhty kädessä poistuivat polkua pitkin metsään, tipahteli luoteja lumihankeen.” Näin aloittaa nykyään Siilinjärvellä asuva ja Siilinjärven Eläkeläiset ry:n aktiivijäsen Veikko Kaikkonen muisteluksensa Veikon tarina . Veikon elämä on ollutkin sen verran monivaiheista, että siitä riittäisi jaettavaa useammallekin henkilölle. Kaikkonen kuului viimeiseen ikäluokkaan, joka joutui sotaan. Asepalvelus alkoi 13.4.1943 ja aselajiksi tuli radiosähköttäjä. Rintamalle tuli käsky vuoden 1943 lopussa ja palveluspaikkana oli muun muassa Äänislinna, eli nykyinen Petroskoi. Jo tätä ennen oli Veikon elämässä ehtinyt tapahtua paljon. Metsätyöt hän aloitti 12-vuotiaana setänsä kanssa. Kutsu valtion palvelukseen tuli välirauhan aikana, kun Veikko aloitti työt VR:n Ryönänjoen pysäkillä asemamiehenä. Vuodenvaihteessa 1941–42 tuli komennus Hyrynsalmelle vakinaiseksi asemamieheksi. Se oli vaativa pesti 17-vuotiaalle nuorukaiselle keskellä sotaa. VR:n raideliikenne päättyi Hyrynsalmelle ja siellä oli myös saksalaisten suuri sotilastukikohta. Suomalaisilla oli siellä myös suuri tukikohta, josta hoidettiin lähinnä Juntusrannan kautta Itä-Karjalassa olevien joukkojen huoltoa. Tästä syystä junaliikenne oli Hyrynsalmelle harvinaisen vilkasta. Onnettomuus, opiskelua ja järjestötoimintaa Sodan jälkeen Veikko opiskeli Sirola-opistossa, josta jatkoi Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun sosiaalihuoltajalinjalle. Hän valmistui Helsingin olympialaisten keväänä 1952. Traaginen tapaus sattui tammikuussa 1945, kun Veikko menetti oikean kätensä Kajaanin ratapihalla ollessaan VR:llä sota-ajan työkomennuksella Kahden viikon sairaalajakson jälkeen hän meni äitinsä luo Kiuruveden Kesävierteelle pieneen vuokramökkiin ja aloitti jokapäiväisen kirjoitusharjoittelun. – Samoin opettelin halkopinolla puiden pilkkomista ja veistelin uuden kirvesvarren, johon meni vasemmalla kädellä totutellessa pari päivää. Pyysin sitten setä-Einoa viimeistelemään varren ja asettamaan sen terään. Setä ei meinannut uskoa, että minä yhdellä, ja vielä vasemmalla kädellä olin saanut veisteltyä niinkin valmiin kirvesvarren. Vastaisuutta varten pidin tärkeänä opetella käyttämään ainoata kättäni mahdollisimman monipuolisesti. Jo tässä olisi kylliksi tarinaa yhden ihmisen elämän kohdalle yhtä lehtijuttua varten, mutta itse asiassa tästä kaikki vastaa alkaa. Heti sodan jälkeen Veikko Kaikkonen toimi aktiivisesti juuri perustetussa SKDL:ssa. Hänen Eila-vaimonsa oli Kuopiossa pitkään kaupunginvaltustossa sekä kaupunginhallituksessa. Veikko kirjoitti ahkerasti pakinoita Kansan Sanaan nimimerkillä Kulmuri. Sosiaalisihteerinä Veikko toimi muun muassa Rautavaaralla, Pihtiputaalla ja Kolarissa. Vuonna 1964 voimaan astuneen sairausvakuutuslain myötä Veikon ja hänen perheensä elämä siirtyi uusille raiteille, kun sen myötä urkeni uudet työtehtävät. Kansaneläkelaitos pani keväällä hakuun sairausvakuutustoimistojen johtajien virat vuoden 1964 syksyllä avattaviin sairausvakuutustoimistoihin. – Tulin valituksi Kemin sairausvakuutustoimiston johtajaksi. Kemin toimisto käsitti Kemin, Kemin maalaiskunnan sekä Tervolan ja Simon kunnat. Huhtikuussa 1966 Veikko aloitti Kelan Itä-Suomen aluekeskuksessa Kuopiossa sairausvakuutuksen aluetarkastajana. Tarkastuskohteena oli viitisenkymmentä sairausvakuutustoimistoa Itä-Suomen alueella. – Jäin eläkkeelle 1989. Alkuun oli vähän outoa, kun ei ollut säännöllistä tehtävää ja menemisiä. Melko pian tähän ”joutenoloonkin” kuitenkin tottui ja virikkeitä alkoi löytyä. Liityin muun muassa mieskuoroon, joka matkatöiden vuoksi ei aiemmin ollut mahdollista. Vain sukulaisille ja tuttaville Tässä on siis alustavasti kerrottu hieman tapausten kulusta Veikko Kaikkosen elämässä. Elokuussa julkaisemaansa muistelukseensa hän suhtautuu vaatimattomasti. – Lastenlapset sanoivat 90-vuotissynttäreilläni, että kyllä sinun ukki pitäisi kirjoittaa muistelmasi, koska on sinun elämässäsi niin paljon kaikkea tapahtunut. Vastustelin aluksi kiivaastikin, mutta sitten ajattelin, että jos kirjoitan jotain, niin se on sitten tarkoitettu vain sukulaisille ja tuttaville, ei kirjamarkinoille. – Keväällä sitten päätin istua koneen ääreen ja kirjoittaa ex tempore, mitä elämästäni muistan, mitkä tapahtumat nousevat mieleen. Kesäkuussa muistelus oli sitten valmis. Siitä otettiin 75 kappaleen painos. Olen jakanut sitä sukulaisille ja tuttaville ja antanut yhden kappaleen Siilinjärven kirjastolle. Oliko käytössäsi päiväkirjoja tai muuta dokumenttiaineistoa, jonka pohjalta muisteluksesi kirjoitit? – Ei ollut mitään dokumentteja. Puhtaasti muistini varassa kirjoitin. Tarkistin ainoastaan sotilaspassistani, milloin menin palvelukseen ja milloin sieltä vapauduin. Lisäksi tarkistin setäni syntymäajan varmistaakseni, että olihan se niin, että hän oli minua ainoastaan 13 vuotta vanhempi. Rintamalta opiskelemaan Veikko Kaikkonen on ehtinyt saada muistelmistaan jo palautetta. Hänelle on todettu, että muisteluksen sota-ajan ja sodan kuvaukset ovat koskettaneet, koska niissä kerrotaan sodasta todella yksilön näkökulmasta ilman hurmahenkeä tai kurjuuden liioittelua. – Minulle on sanottu, että kirjoitukseni on laajentanut näkemystä sodasta, koska se poikkeaa tavanomaisesta sotakirjallisuudesta, jossa vain tapetaan ja kiroillaan ja uhotaan. Veikkoa on jo kauan askarruttanut, miten kuva sodasta voi olla niin erilainen, vaikka sen tapahtumat olisi nähty vierekkäin rintamalla. – Eräässäkin sotaromaanissa kuvataan, miten kirottiin ja itkettiin, kun välirauha tuli voimaan 4. syyskuuta 1944. Ainakin siellä missä minä olin rintamalla, kyseisenä päivänä miehet kömpivät teltoista, seisoskelivat ja kuuntelivat hiljaisuutta aivan rauhallisina. Mitään uhoa, kiroilua tai itkua en havainnut. Itse en tykkää sotakirjallisuudesta, jossa uhotaan, miten ryssää vastaan rynnätään. Erilaista oli nykypäivään verrattuna myös opiskelijaelämäkin Helsingissä heti sodan jälkeen, kun Veikko meni ensin opiskelemaan Myllykalliolle Sirola-opistoon ja sen jälkeen Yhteiskunnalliseen Korkeakouluun. – Sarkahousuni haisivat tärpätille, kun yritin saada niistä putsattua pois maalitäpliä. Osa Myllykallion opiskelijoista asui Pelastusarmeijan yömajassa, koska ei ollut varaa vuokra-asuntoon. Veikon mukaan sosiaaliala valitsi hänet, ei hän niinkään sosiaalialaa. – Yhteiskunnallisessa Korkeakoulussa vaihtoehtoina olisi ollut kunnallistutkinto sekä toimittajalinja, mutta valitsin sosiaalihuoltajalinjan. Enkä ole tuota linjan valintaani katunut. Muisteluksessani yritän muutamien esimerkkien kautta kuvata sitä, millaista oli sosiaalityöntekijän arki 1950-60-luvun Suomessa. Aloitin Rau”Yritin tuhertaa minkä matkan varrelta muistan” Veikko Kaikkonen kirjoitti 90-vuotiaana muisteluksensa puhtaasti muistin varassa Nuoret rakastavaiset Eila Kaukonen ja Veikko Kaikkonen vuonna 1953.
Nro 7 joulukuu 2015 – 13 ELÄKELÄINEN tavaaran sosiaalisihteerinä 1952 ja voi sanoa, että siellä oli jälkeenjääneisyyttä monissa asioissa. Kolarin sosiaalisihteerinä aloitin 1956 ja Pihtiputaalla vuoden 1960 alussa. Vuosikymmenten yhteiselo ja jäähyväiset Se tärkein Veikon elämässä tapahtui Rautavaaralla heti hänen aloittaessaan työnsä kunnan sosiaalisihteerinä. – Jo harjoitteluaikanani olin tutustunut reippaaseen ja kaikin puolin puoleensa vetävän tyttöön, nimeltään Eila Kaukonen. Kun tarvitsin toimistoaapulaista, sain hänet hakemaan virkaa, ja oppikoulua käyneenä kunnanhallitus hänet valitsi. Prosessi ei jäänyt tähän, vaan perustettiin perhe, syntyi pojat, ja elämä sujui melkoisen auvoisesti. Vuonna 2011 Eila-vaimo menehtyi Alzheimerin tautiin. Sairausaika oli rankkaa, mutta Veikko jaksoi omaishoitajana. – Kun on vuosikymmeniä elänyt rinnakkain, niin tuntuu täysin luonnolliselta jatkaa yhteiseloa muuttuneissa ja muuttuvissa olosuhteissa. Asuessamme vielä Kuopiossa, ajoimme usein 25 kilometrin päässä Siilinjärvellä olevalle kesämökillemme. Kun matkanteko alkoi käydä rasittavaksi, ostin rivitaloasunnon täältä Siilinärveltä ja jatkoimme käyntejä kesämökillä. Minun 86-vuotissyntymäpäivänä 3. tammikuuta 2011 katkesi Eila-vaimoni elämänlanka. Askartelu puutöiden parissa työllistää Veikkoa edelleen monien muiden harrastusten, kuten kuorolaulun ohessa. – Olen tehnyt lähinnä lapsille tarkoitettuja leikkivälineitä kuten keinuhevosia, koiria, aarrearkkuja sekä nukkekoteja. Aloitin puutyöt autotallissa Kuopiossa ja olen jatkanut niiden tekemistä täällä Siilinjärvellä kerrostaloasuntoni parvekkeella. Olen jakanut tekemiäni leluja lastenlapsille, sukulaisille, tuttaville ja vähemmän tutuillekin. Maksua en niistä tietenkään ole ottanut. Veikko pohdiskelee muisteluksestaan saamaansa myönteistä palautetta. – Oliko parempi, että kirjoittaessani en ajatellut kirjoittavani mitään kirjaa julkisuuteen, vaan kirjoitin lähiomaisilleni ja tuttavilleni. Jos olisin kirjoittanut virallisemmin ja pönäkämmin suurelle yleisölle, eli heille, jotka eivät minua tunne, olisin kirjoittanut myös virallisemmin ja kuivemmin. Eräskin saarnamies soitti minulle, kun oli jostain saanut muistelukset käsiinsä, että muisteluksesi ansiosta hänen käsityksensä sodasta laajeni, vaikkei hän olekaan mikään sotaintoilija. Jotta Veikon kulttuuriharrastukset eivät jäisi varjoon, mainittakoon vielä näin lopuksi, että hän on laulanut kahdeksassa kuorossa. – Heti sodan jälkeen aloitin Iisalmessa Suomi-Neuvostoliitto-Seuran kuorossa ja laulan nyt veteraanien kuorossa. Onneksi ääni pelaa vielä hyvin, Veikko naurahtaa, mutta ei lupaa muistelukselleen jatko-osaa. JUHA DRUFVA – Muistelusta kirjoittaessani en ajatellut kirjoittavani mitään kirjaa julkisuuteen, vaan kirjoitin lähiomaisilleni ja tuttavilleni, Veikko Kaikkonen sanoo. Kuva: Juha Drufva
14 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN Siilinjärven Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Tuulikki Julkunen tuli lokakuun 27. päivänä miehensä Heikin sekä Enne Savolaisen ja Hilja Suhosen kanssa tervehtimään Veikko Kaikkosta tämän muistelusteoksen ilmestymisen johdosta (Kaikkosen teoksesta kerrotaan tämän lehden sivuilla 12–13). Samalla tarinoitiin yhdistyksen asioista ja tietenkin muisteltiin myös menneitä, koska keskustelu Veikon teoksesta sai mielet herkistymään muistelemiseen. Hilja Suhonen on ollut Siilinjärven Eläkeläiset ry:n jäsen vuodesta 1987 ja sitä ennen hän toimi Kallaveden yhdistyksessä. Nyt jäseniä Siilinjärven yhdistyksessä on noin sata, parhaillaan oli yli kaksisataa jäsentä. – Lauluryhmässäkin oli neljättäkymentä henkeä. Harjoiteltiin kolme kertaa viikossa. Silloin oli myös tanhuryhmä niin iso, että Levillä ja Vaasassa piti laittaa osa toiseen ryhmään. Viikatemies on niittänyt tiuhaan eikä tällä hetkellä ole lauluryhmälle säestäjää, kun pitkäaikainen säestäjämme Kosusen Unto nukkui pois. Rissasen Elvi oli kauan lauluryhmämme vetäjänä. Itse olen sopraanolaulaja, mutta ääni ei enää ole sopraano. Hilja oli töissä vaneritehtaalla yli 25 vuotta ja teki sitä ennen miehensä kanssa maanviljelystöitä. – Kuuden lapsen äitinä en ole ehtinyt muita perhepäivähoidokkeja hoitaa. Meillä oli neljän naisen kanssa vuosikausia korttipeliporukka. Kasinoa pelattiin, mutta ei rahasta, Hilja naurahtaa. Enne Savolainen oli perhepäivähoitajana Siilinjärven kunnalla. Tuulikki Julkunen oli ensin kymmenen vuotta yhdistyksen puheenjohtajana, välillä piti kahden vuoden paussin ja on ollut puheenjohtajana tämän vuoden alusta. Tuulikki oli perhepäivähoitajana sekä perhepäivähoitajien luottamusmiehenä. Hänen miehensä Heikki Julkunen työskenteli Savon Sellulla kolmivuorotöissä 37 vuotta. – Oli siinä aina Heikin yövuoron jälkeen melkoinen vuoronvaihto, kun Heikki tuli yövuorosta ja minulle tuotiin lapset päivähoitoon. Oli sovittelemista olla lasten kanssa niin, että Heikki sai nukkua. Mutta siitäkin vain selvittiin, Tuulikki muistelee. Sivutyönä Julkusilla oli maanviljelystä. –Vielä 1980-luvulla meillä oli lehmiä ja perunaakin ehdimme viljellä neljäkymmentä vuotta. Että on sitä tullut töitä tehtyä, harvat nykyihmiset niin raskasta työtä tekevät kuin meikeläinen on tehnyt, Heikki sanoo. Työkaverit haluavat toimia eläkkeelläkin yhdessä Eläkeläisyhdistysten jäsenkatoon on Heikin mielestä selkein syy ns. luonnollinen poistuminen, mutta siihen, että ihmiset eivät enää eläkkeelle siirryttyään ole kovin halukkaita tulemaan mukaan eläkeläisjärjestöihin, on montakin syytä. –Yksi on tietenkin se, että eläkkeelle jäätyään ihmiset ovat paljon paremassa kunnossa kuin eläkeläiset vaikkapa 40 vuotta sitten. Ihmisillä on useita harrastuksia, jotka vievät kaiken liikenevän ajan. On golfia, hiihtoa, matkustelua. Monilla suuremmilla työpaikoilla on omat eläkeläisporukkansa ja on metsästyseuroja. Esimerkiksi Savon Sellu tarjoaa eläkeläisilleen pikkujoulut, Paperiliiton osastolla on omaa eläkeläistoimintaa, on vanhojen työkavereiden kesken juoruporukoita ja kahvikekkereitä. Monet haluavat toimia yhdessä eläkepäivinään vanhojen työkavereittensa kanssa. Eli eläkeläiset ovat hajaantuneet monille eri tahoille. –Tuttu tutun viereen hakeutuu, vanhat työkaverit haluavat toimia eläkkeelläkin yhdessä, Hilja Suhonen sanoo. Veikko Kaikkonen arvelee, että enää ei ole niin akuuttia tarvetta ajaa eläkeläisten asioita kuten sodan jälkeen ja vielä 1960-luvulla oli. – Olosuhteet ovat muuttuneet, ettei ole niin akuuttia tarvetta tapella leivän puolesta kuin silloin. Tuulikin mukaan yhdistyksen maanantaikerhossa ei puhuta politiikkaa. Kuitenkin yhdistyksen jäsenet seuraavat politiikkaa tarkkaan ja tietenkin ollaan poikkiteloin ja hämmentyneitä, mitä hallitus suunnittelee eläkeläisiltä vievänsä. – Olimme Helsingissä mielenosoituksessa. Linja-auto täyttyi iisalmelaisten kanssa. Heikki sanoo savolaisittain, että niin kai se on, että mualima männöö rattaillaan niin kuin se männöö, eikä siihen paljon voi vaikuttaa vaikka haluja olisikin. – Mutta eletty ollaan ja eletään edelleen ja tilannetta seurataan tarkkaan, Heikki tiivistää. JUHA DRUFVA Siilinjärveläiset pohdiskelivat jäsenhankinnan haasteita Soita, niin sovimme tapaamisesta arviointi on maksuton Marko Salonen Puh. 09 662 281 tai 050 588 1105 Etsimme vanhoja rahoja, mitaleita tai kunniamerkkejä myytäväksi HUUTOKAUPPOIHIMME Suomen Numismaattinen Yhdistys ry -perustettu vuonna 1914 auctions@snynumis.fi www.snynumis.fi FENNOKAUPPA FENNO MEDICAL OY 09 276 360 fennokauppa.fi ? Terveyden ja hyvinvoinnin lahjat koko perheelle LIUKUESTEET 27 00 32,00 VERENPAINEMITTARI Havaitsee eteisvärinän 99 00 135,00 BPA6 PC AFIB Käsivoide 200 ml Kosteusvoide 500 ml IHONHOITOSETTI 7 00 10,70 Voimassa 6.1.2016 asti KATSO KAIKKI TARJOUKSET VERKOSSA Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 100 • fax +358 (0)30 6085 200 KYLPYLÄHOTELLI SPA HOTEL Summassaarentie 180, 43100 Saarijärvi www.summassaari.? Varaa nyt ? 030 608 50 myynti@summassaari.? Lanka 0,0835 /puh + 0,032 /min. Gsm 0,192 /min. Sis. alv 24%. Superedullinen loma … Kaksi yhden hinnalla 125 2 vrk/2 hlöä/2 hh Sis. aamiaiset, kylpylän, kuntosalin & lomaohjelmaa. Voimassa v. 2015 su-pe 11.12. asti sekä 13.12.–23.12. ja 27.12.–31.1.16. Uudenvuodenlisämaksu 25 /hlö 31.12. Vain uudet varaukset. Joululoma 324 3 vrk/hlö/2 hh Ajalle 23.-26.12.2015.sis. Päivi Kautto-Niemi ja Jussi Niemi jouluohjelman vetäjät, jouluruokailut ja kahvitukset, kylpylän. – Monet haluavat toimia yhdessä eläkepäivinään vanhojen työkavereittensa kanssa, eli eläkeläiset ovat hajaantuneet monille eri tahoille, sanovat siilinjärveläiset Enne Savolainen (vas.), Hilja Suhonen, Tuulikki ja Heikki Julkunen sekä Veikko Kaikkonen. Kuva: Juha Drufva ”Olimme Helsingissä mielenosoituksessa. Linja-auto täyttyi iisalmelaisten kanssa.”
Nro 7 joulukuu 2015 – 15 ELÄKELÄINEN Kaverina George Best Helsingin Jalkapalloklubi oli 1960-luvullakin yksi Suomen parhaista jalkapallojoukkueita. Vuonna 1965 HJK kohtasi Eurooppa Cupissa maailmankuulun Manchester Unitedin, jonka ehkä suurin tähti oli 19-vuotias pohjoisirlantilainen George Best. Ottelupari alkoi HJK:n kotiottelulla. Yksi syyskuussa Olympiastadionilla ManU:n kohdanneista pelaajista oli 18-vuotias Jarmo Lindahl. – Se oli minulle aikamoinen yllätys, koska en ollut pelannut aiemmin yhtään ottelua SM-sarjassa. Pelaaja-valmentaja Aulis Rytkönen oli nostanut vähän aiemmin minut ja kaksi muuta juniori-ikäistä eli Peltoniemen Markun ja Rislakin Leon ykkösjoukkueeseen junioreista. Myös Markku pelasi ManU:a vastaan. ManU oli selvä ennakkosuosikki, mutta mainion ottelun pelannut HJK hävisi vain niukasti lukemin 2-3. Maalintekijöinä kunnostautuivat Kai Pahlman ja Markku Peltoniemi. Lindahl pelasi ottelussa vasempana laiturina. ManU peluutti useita tähtiään, mutta George Best ei ollut kentällä. Hän oli kuitenkin paikalla ottelun jälkeen Kalastajatorpalla pidetyssä iltajuhlassa, jossa isännät tarjosivat europelien perinteen mukaisesti vierasjoukkueelle illallisen. Jarmo Lindahl tutustui illan mittaan Bestiin. – Juttelimme esimerkiksi jalkapallosta, tulevaisuudensuunnitelmista ja siitä, millaista on pelata nuorena edustusjoukkueessa. – George oli hymyilevä ujo kaveri, enkä itsekään ollut mikään shownpyörittäjä. Vanhemmat pelaajat jättivät herrasmiehinä vähän konjakkia lasien pohjalle. Keräsimme puoliksi juotuja laseja itsellemme ja juttelumme lisääntyi konjakin myötä. Meillä oli Kalastajatorpalla oikein hauskaa. Bestin pelipaita talteen Lokakuussa Manchesterissa pelatun toisen osaottelun ManU voitti selvästi 6-0 ja eteni jatkoon. Best teki kaksi maalia. ManU:n kotistadion ja ottelun tunnelma oli Lindahlille unohtumaton elämys. Lindahlin mukaan Old Traffordille mahtui tuolloin 40 000 ihmistä, kun Olympiastadionilla HJK:n pelaajat olivat tottuneet maksimissaan 15 000 hengen yleisöön. – Old Traffordilta löytyi upeat pukuhuoneet, uima-altaat ja parturit. Myös vierasjoukkueen pelaajien kengät kiillotettiin ja paidat silitettiin. Kotiyleisö oli fanaattista ja meteli hurja, kun astuimme kentälle. George Best oli Unitedin kannattajille Jumalasta seuraava ja he lauloivat ottelun kuluessa Georgen nimeä. Pelin päätyttyä pelaajat vaihtoivat merkittävien otteluiden käytännön mukaisesti paitoja keskenään. – George Best koputti olkapäätäni ja ehdotti paitojen vaihtoa. Paidanvaihto näkyi BBC:n ottelulähetyksessä. Tämän myötä hurja määrä keräilijöitä ja jalkapallofaneja tarjoutui ostamaan minulta Bestin paidan. Muutamat suomalaiset ehdottivat tätä vuosia myöhemminkin. Mutta minä en halunnut tehdä paidalla rahaa, vaan säilyttää sen muistona. Ottelun jälkeen HJK:n pelaajien kunniaksi järjestettiin hieno tilaisuus huippuhotellissa. – ManU:n omistajat olivat paikalla, hienoja puheita pidettiin ja saimme kultaiset solmioneulat ja kalvosinnapit. Vaihdoin illan mittaan muutaman sanan Bestin kanssa, meistä oli tullut ihan kaverit. ManU:n omisti tuohon aikaan lihakauppaketju Edwards. Lindahl istui juhlassa pääomistaja Edwardsin tyttären vieressä. – Hän oli kaunis kuin kuva. Olimme samanikäisiä ja aloitimme kirjeenvaihdon, jota kesti vuoden verran. Jossakin vaiheessa hän kertoi, että voisin tulla harjoittelemaan ManU:n organisaatioon. Lindahl pohti ehdotusta vanhempiensa kanssa, mutta päätti jäädä hoitamaan koulunsa loppuun Suomessa. – Ei täällä oikein tuohon aikaan tajuttu Englannin tarjoamia mahdollisuuksia. Myöhemmin pohdin, olisiko minun kuitenkin kannattanut lähteä Manchesteriin. Eri asia tietysti on, miten syvällisesti tytär oli puhunut asiasta isänsä kanssa. Joka tapauksessa tuo oli aika mairitteleva ja hauska episodi omassä elämässä. Viides Beatle loisti kentällä George Bestin uran huippuvaihe jatkui 70-luvun alkuvuosiin saakka. Vuonna 1968 ManU voitti Eurooppa Cupin ja Best valittiin vuoden parhaaksi eurooppalaiseksi jalkapalloilijaksi. – Best oli mielettömän nopea ja hän liikkui höyhenenkevyesti. Hän teki uskomattomia harhautuksia kovassa vauhdissa, osasi vetää loistavasti molemmilla jaloilla ja hänellä oli armottoman hyvä pelisilmä. Best meni rohkeasti tilanteisiin ja oli myös röyhkeä, Lindahl luonnehtii. – Bestillä oli ManU:ssa ympärillään muita suuria tähtiä, mikä helpotti pelaamista. Best oli Manchesterissa kaikkien suosikki. Jalkapallossa kaiken A ja O on se, että sinusta pidetään kentällä. Best oli joukkueessaan hyvin suosittu, hän sai paljon syöttöjä ja peliä pelattiin hänen kauttaan. George Best (1946-2005) pelasi ManU:ssa vuoteen 1974, jonka jälkeen ura jatkui Pohjois-Amerikassa, Skotlantissa ja muissa englantilaisseuroissa vuoteen 1984. Bestin ManU-uran loppupuolta ja sen jälkeisiä vuosia varjosti alkoholiongelma. Lindahl on saanut tyttäriltään ja tuttaviltaan lahjaksi Bestistä tehtyjä kirjoja. – Se on jäänyt vähän harmittamaan, etten ollut häneen ManU-pelien jälkeen yhteyksissä. Ehkä olisimme voineet ystävystyä enemmänkin. Boheemin Bestin lempinimi oli The Fifth Beatle eli Beatles-yhtyeen viides jäsen. – Best oli komea kuin mikä, todellinen hurmuripoika. Hänessä oli tyyliä viimeisen päälle. Luin Bestin sanoneen, että hän laittoi paljon rahaa naisiin, nopeisiin autoihin ja viinaan. Loput rahat hän sanoi tuhlanneensa. Bestiltä saatu pelipaita oli pitkään Lindahlilla kotona kaapissa. Parikymmentä vuotta sitten hän lahjoitti paidan Suomen Urheilumuseoon. Jarmo Lindahl,68, pelasi HJK:n lisäksi Helsingin IFK:ssa ja helsinkiläisessä Kiffenissä, jota hän edusti suurimman osan urastaan. Lähinnä ykkösdivarissa pelannut Lindahl siirtyi varhaisessa vaiheessa keskushyökkääjäksi. Nopea ja isokokoinen Lindahl teki urallaan runsaat sata sarjamaalia. – Kauppakorkeakoulusta valmistuttuani tein töitä bisnesmaailmassa. Jalkapallo oli minulle aina lähinnä kiva harrastus. Se antoi paljon hyviä ystäviä. – Varsinaisen jalkapallourani lopetin vuonna 1978, jolloin olin 31-vuotias. Sen jälkeen olen pelannut ikämiespelejä ja seurannut jalkapalloa aktiivisesti. Jalkapallo on edelleen osa sieluani, Lindahl toteaa. JUHANA UNKURI HJK:ssa pelannut Jarmo Lindahl tutustui nuorena miehenä pohjoisirlantilaiseen George Bestiin, joka oli aikansa parhaita jalkapalloilijoita maailmassa. George Best vauhdissa. Kuva on päivätty vuodelle 1968, jolloin Best valittiin vuodesn parhaaksi eurooppalaiseksi jalkapalloilijaksi. Kuva:Lehtikuva Juhani Lindahl ja hänen Urheilumuseolle lahjoittamansa George Bestin pelipaita. Kuvan ottamisen jälkeen Urheilumuseo on sulkenut ovensa Olympiastadionin peruskorjauksen ajaksi. Kuva: Tuomas Talvila
16 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN Ha-Joon Chang: TALOUSTIEDE – KÄYTTÄJÄN OPAS Mitä on taloustiede? Mitä se voi ja ei voi kertoa maailmasta? Tunnettu taloustieteilijä Ha-Joon Chang kertoo, miten globaali talous toimii. 26 € (ovh 29 €) Roman Sentšin: JELTYŠEVIT, ERÄÄN PERHEEN RAPPIO Perhe joutuu muuttamaan pieneen kyläpahaseen syrjäisellä maaseudulla. Venäläisen uuden realismin merkkiteos ei sääli ketään ja tuntuu sisuskaluissa asti. 24 € (ovh 27 €) Boris Akunin: ERIKOISTEHTÄVIÄ Herrasmiessalapoliisi Erast Fandorin jäljittää alamaailman viekkaimpia rikollisia. Boris Akuninin kaksi huikeaa tarinaa vievät lukijan tsaarinaikaiseen Moskovaan ja tarjoavat käänteitä, joissa Fandorinin suurenmoiset taidot joutuvat koetukselle. 26 € (ovh 29 €) Hannu Nyberg: OLAVI VIRTA HURMIOSTA TURMIOON Samettiääninen Olavi Virta on yksi Suomen kaikkien aikojen suosituimmista laulajista, mutta mikä mies Ola oikeasti oli? Tämä kirja sisältää kaiken sen tiedon Olavi Virran elämästä, jota ei ole aiemmin kerrottu. 25 € (ovh 32 €) Ville Iivarinen: RAHA – MITÄ SE TODELLA ON JA MITÄ SEN TULISI OLLA? Tiesitkö, että pankit eivät oikeasti lainaa rahaa? Entä tiesitkö, että jos kaikki maailman velat maksettaisiin, maailmassa ei voisi olla enää rahaa? Kirja kertoo kaiken, mitä et tiennyt rahasta. 23 € (ovh 26 €) Artemi Troitski: VENÄLÄINEN KARMAGEDDON Venäjällä 2000-luvun alkua sanottiin Putinin vakauden ajaksi. Kirja kertoo troitskilaisella huumorilla höystettynä, miten maan tilanne muuttui “karmageddoniksi”, joka lähentelee avointa sotatilaa. 24 € (ovh 27 €) Karim Maïche: MITÄS ME LÄNSI MAALAISET! Kirja pureutuu suomalaisuuden perus pilareihin ja mitä moninaisimpiin ajankohtaisiin kysymyksiin, Nato-jäsenyydestä rasismiin ja Ukrainan konfliktista jalkapallon MM-kisoihin. 23 € (ovh 26 €) Ulrike Herrmann: PÄÄOMAN VOITTO Mikä on modernin kapitalismin salaisuus? Miten historian oppeja voisi hyödyntää nykyisten ongelmien ratkaisemisessa? Silmät avaava talouskirja jokaiselle, joka haluaa ymmärtää miten pääoma toimii. 28 € (ovh 35 €) Veli-Pekka Lehtola: SAAMELAISKIISTA Sortaako Suomi omaa alkuperäiskansaansa? Ensimmäinen kokonaisesitys kiistasta, joka on pohjoisessa tulehduttanut ihmisten välejä jo vuosikymmeniä, mutta josta ei Etelä-Suomessa tiedetä juuri mitään. 23 € (ovh 26 €) Jera Hänninen & Jyri Hänninen SUOMALAINEN VELKAKIRJA Tämä kirja on kertomus siitä, miten velkavetoinen yhteiskunta ajaa Suomessa satoja tuhansia ihmisiä sosiaaliseen helvettiin. Samalla se on kuvaus maailmasta, joka on jakautumassa köyhien ja rikkaiden todellisuuteen. 23€ (ovh 26 €) Adam Hochschild: KUNINGAS LEOPOLDIN HAAMU 1800-luvulla Belgian kuningas Leopold II kaappasi siirtomaakseen alueen Kongojoen ympäristöstä. Teos on kronikka yhdestä lähihistorian synkimpiin kuuluvasta vaiheesta. 24 € (ovh 27 €) Heikki Hilamaa & Seppo Varjus: KUMOUKSEN ÄÄNET Kansalaisoikeus taistelu, Vietnamin sota, öljykriisi, Watergate-skandaali… Yhdysvallat kävi läpi suuria kriisejä 1960ja 1970-luvuilla. Miten ne heijastuivat rockissa, jazzissa, soulissa? 28 € (ovh 32 €) Anton Monti: PUNAISET PRIKAATIT – ITALIAN VÄKI VALLAN VUODET 1970–1988 Kirja kertoo Punaisten prikaatien historian vuodesta 1970 loppuun saakka vuoteen 1988. Traaginen kertomus sisältää jännityselokuvan elementit. 28 € (ovh 32 €) Friedrich Engels: TYÖVÄENLUOKAN ASEMA ENGLANNISSA Friedrich Engels kirjoitti vuonna 1845 teoksen Työväenluokan asema Englannissa järkyttyneenä työväestön huonosta kohtelusta. Vielä 170 vuotta ilmestymisen jälkeen se iskee kuin miljoona volttia. 30 € (ovh 34 €) Pentti Haanpää: KAUNEUDEN KIROUS Mestari Haanpään kadonnut romaani on väkevä kuvaus nuoresta naisesta nimeltä Anna Ansala, joka on ”kaunis, elävä ja liukas liikkeiltään”. Teos kertoo ihmisistä, joita ajavat pinnalliset arvot ja joille mikään ei riitä. 26 € (ovh 29 €) Teppo Eskelinen & Inari Juntumaa (toim.): KAPITALISMIN SANAKIRJA Kapitalismin sana kirjassa eri alojen tutkijat ja kansalaisaktivistit selittävät kapitalismin keskeiset käsitteet. Mistä ne ovat peräisin, mitä ne merkitsevät, miten niitä voisi ajatella toisin? 25 € (ovh 29 €) Naomi Klein: TÄMÄ MUUTTAA KAIKEN Unohda se, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Voimme kuitenkin muuttaa kaiken ja luoda jotain paljon parempaa. Tuho kapitalismin nousun ja No Logon kirjoittajan toistaiseksi toiveikkain teos. 29,90 € (ovh 37 €) KLEIN VS ILMASTO KAPITALISMI KAIKEN NAOMI MUUTTAA TÄMÄ ISBN 978-952-264-405-3 KL 36 & 50.1 www.intokustannus.fi UNOHDA SE, mitä luulit tietäväsi ilmastonmuutoksesta. Kaiken takana ei ole hiili vaan kapitalismi. Tulipalot, tulvat, myrskyt ja kuivuus ovat herätyshuuto. Nykyinen talousjärjestelmä käy sotaa maapallomme elämää vastaan. Voimme kuitenkin MUUTTAA KAIKEN ja luoda jotain paljon parempaa. Tämä muuttaa kaiken on Naomi Kleinin toistaiseksi toiveikkain kirja. Kapitalismin jälkeistä maailmaa rakennetaan jo innostavilla tavoilla. No Logon ja Tuhokapitalismin nousun kirjoittajalta. Tämä muuttaa kaiken on niin kunnianhimoinen ja merkityksellinen, että sitä on melkein mahdoton arvioida. – New York Times Book Review – saattaa olla ensimmäinen täysin rehellinen kirja ilmastonmuutoksesta. – Time – on yksi kaikkien aikojen huomattavimpia tietokirjoja. Se ei ole vain kirja. Se on tie pelastukseen. – Washington Monthly – Naomi Klein (s. 1970) on palkittu toimittaja, kolumnisti ja kirjailija. Hänen aiemmat kirjansa Tuhokapitalismin nousu ja No Logo olivat kansainvälisiä menestyksiä, joista on otettu yli miljoonan kappaleen painokset. Klein kuuluu ilmastokriisiä ratkaisevan, kansainvälisen 350.org-liikkeen hallitukseen. Tämä muuttaa kaiken palkittiin arvostetulla Hilary Weston Writers’ Trustin tietokirjapalkinnolla vuonna 2014. Kleinin teoksia on käännetty 34 kielelle. Ku va : Ko uro sh Ke sh iri
Nro 7 joulukuu 2015 – 17 ELÄKELÄINEN Hintoihin lisätään postikulut, 3,90 €/tilaus. Tilaajana saat myös Into Kustannuksen uutiskirjeen, joka sisältää mm. kutsuja tapahtumiin ja tietoa kirjatarjouksista. Nimi Osoite Postinro ja -toimipaikka EL ÄK EL ÄI NE N 7/ 15 Into Kustannus maksaa postimaksun Into Kustannus Oy Tunnus 5020570 00003 VASTAUSLÄHETYS Tilaan rastilla merkitsemäni kirjat Halutessasi useampia, merkitse lukumäärä kirjan kohdalle. Täytä yhteystietosi, irrota sivu, taittele, teippaa kiinni ja postita. Jos haluat tilata kirjan tai Diplon lahjaksi, täytä myös lahjatilauksen saajan yhteystiedot. Voit tilata myös netissä: www.intokustannus.fi tai puhelimellla: 040 179 5297 tai myynti@intokustannus.fi. Lahjatilauksen saaja: Nimi Osoite Allekirjoitus Postinro ja -toimipaikka Sähköposti Puhelin Naomi Klein: NO LOGO – TÄHTÄIMESSÄ BRÄNDIVALTIAAT Kansainvälinen bestseller, josta tuli ilmestyttyään maailmanlaajuinen ilmiö. Nykyisessä talous kriisissä Naomi Kleinin arvio yritysten ja brändien hallitsemasta maailmasta on yhä tuoreempi ja vaikuttavampi. 11 € (ovh 12 €) Timo Kalevi Forss: TOVERIT HERÄTKÄÄ Toverit herätkää kertoo poliittisen laulun tarinan 1900-luvun alun työväenlauluista nykypäivään. Haastateltavina ovat muun muassa 1970luvun keskeiset tekijät Kaj Chydenius, Pekka Aarnio, Sinikka Sokka, Atte Blom, M. A., Eero Ojanen ja Mikko Perkoila. 31 € (ovh 35 €) Naomi Klein: TUHOKAPITALISMIN NOUSU No Logon ansioista huolimatta Tuhokapitalismin nousua sanottiin ilmestyessään Naomi Kleinin merkittävimmäksi teokseksi. Kirja on vangitseva kertomus siitä, miten kapitalismi hyödyntää tuhon lamaannuttamia kansoja ja valtioita. 11 € (ovh 12 €) Le Monde diplomatique on maailman poliittinen aikakauslehti, jota on julkaistu ranskaksi vuodesta 1954, ja se ilmestyy nyt 30 kielellä ympäri maailman. Suomen kieliseen Diploon käänn etään artikkeleita myös riippumattomasta venäläisestä Novaja Gazeta lehdestä. TILAA NYT, SAAT TILAAJALAHJAKSI MAAILMANHISTORIAN KUKOISTAVIMMAT KAUPUNGIT -KIRJAN! ALKAEN 30 € VUOSI DIPLO AVARTAA NÄKÖKULMIA JA KAPINOI MUSTAVALKOISUUTTA VASTAAN! 30 € /vuosi 34 € /vuosi Tilaan Diplon: (toistaiseksi voimassa oleva tilaus, sisältää myös digilehden ja tilaajalahjan) (määräaikainen tilaus, sisältää myös digilehden) Ilkka Taipale: VENÄJÄ MON AMOUR Ilkka Taipaleen ensimmäiset muistelmat 50 vuoden ajalta naapurimaastamme kulkevat Vienanjoen rannoilta Arkangelista Kaliningradiin ja Pietarista Vorkutaan läpi vankiloiden ja mielisairaaloiden. Tarinoita on kuvernööreistä akateemikkoihin ja sotilasjohtajiin. 26 € (ovh 29 €) Jevgeni Vodolazkin: ARSENIN NELJÄ ELÄMÄÄ Suurenmoinen romaani rakkaudesta ja menetyksestä sijoittuu ruton riivaamalle keskiajan Venäjälle. 28 € (ovh 32 €) Jyrki LappiSeppälä: TUULIMYLLYJÄ PÄIN Kääntäjä Jyrki LappiSeppälän muistelmat on yhden miehen huikea matka vinhana pyöriviä tuulimyllyjä vastaan. 26 € (ovh 29 €) Sirpa Puhakka: VASEMMISTOLIITON SYNTY Vapun alla 1990 tehtiin Suomen poliittista historiaa. Tuhansia ihmisiä kokoontui Kulttuuritalolle perustamaan uutta puoluetta. Vasemmistolainen liike siirtyi uuteen vaiheeseen. Kirja kertoo uuden puolueen jännittävistä synnytystuskista. 24 € (ovh 27 €) Luke Harding: SNOWDEN Edward Snowdenin vuoto Yhdysvaltojen käyttämästä maailmanlaajuisesta vakoiluohjelmasta mullisti tietoyhteiskunnan. Tämä sisäpiirin tarina kertoo, mitä tapahtui. Tutkivan journalismin mestarinäytettä lukee kuin jännityskertomusta. 25 € (ovh 28 €) Koivuranta ym.: MARIMEKKO – SUURIA KUVIOITA Marimekon ihmeellinen historia. Kaunistelematta ja täynnä herkullisia tarinoita. Tutkivien toimittajien kirjoittama teos perustuu yli sataan haastatteluun ja kymmeniin arkistolähteisiin. 29 € (ovh 37 €)
18 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN – Hertta on kulkenut kainalossani pian kymmenen vuotta, kertoo kirjailija ja ohjaaja Heidi Köngäs ( s. 1954). Hän on myötäelänyt Hertta Kuusisen (1904–1974) tarinaa kirjoittaessaan tänä vuonna ilmestynyttä romaaniaan Hertta . Lisäksi hän on ohjannut draamasarjan Punainen kolmio , joka alkaa joulukuussa Ylellä. Nuoren Hertta Kuusisen osaa aatteen ja oman aikakautensa kuvastimessa seurataan vuosina 1934–48. Romaanin ja televisio-sarjan tekemisen ja niiden taustatyön myötä Köngäs alkoi ymmärtää myös nykyistä Venäjää. – Näiden töiden kautta olen syventänyt ymmärrystäni Suomen historian yhdestä taitekohdasta, sodan jälkeisistä vuosista. Olen oivaltanut sen, kuinka historia säteilee nykyhetkeen. Maailmaa ei voi ymmärtää, ellei tunne oman maansa historiaa. Kaikki, mitä on tapahtunut menneisyydessä säteilee yhä nykyhetkeen. Mennyttä ei pidä unohtaa. Kun Hertta Kuusinen tuli Suomeen Moskovasta vuonna 1934, kommunistien toiminta oli kiellettyä. Kaikki toiminta tapahtui salassa, maanalaisena. – Vaikka kuvaan mennyttä aikaa, kirjoitan kuitenkin nykyhetkelle. Kirjoittaessani menneistä julmuuksista, en voi olla tuntematta myötätuntoa näitä ihmisiä, vaikkapa mielipidevankeja kohtaan. Hertta Kuusinen sai liki viiden vuoden tuomion 1930-luvulla ja jatkosodan aikaan hän oli pidätettynä turvasäilössä, vailla varsinaista tuomiota. Herttaromaanin tapahtumat alkavat vyöryä vuodesta 1939, jolloin Kuusinen vapautuu kuritushuoneesta. Ihmeen omaisesti hän selvisi vastoinkäymisistään. – Hertan valoisa mielenlaatu varmaan auttoi, samoin vanhempien suoma ja hänen myöhemmin saavuttamansa sivistyneisyys sekä yhteískunnallinen tietoisuus. Hertta selvisi niin vankilavuosista kuin muistakin elämän raastavista vaiheista. Luulen, että Hertta ei kokenut itseään uhriksi vaikka kokikin kovia kommunistisen puoluekurin riepoteltavana. Neuvosto-Venäjälle 17-vuotiaana Hertan suhde isäänsä Neuvosto-Venäjälle kansalaissodan jälkeen paenneeseen kommunistijohtaja Otto Wille Kuusiseen oli luottamuksellinen, ihannoivakin. Hertta muutti 17-vuotiaana myös Neuvosto-Venäjälle. – Kirjeenvaihdosta päätellen Hertta haki hyväksyntää isältään. Tytär halusi olla jalo taistelija ja antaumuksellinen puoluetyöntekijä. Hän arvosti isänsä oppeja ja poliittisia käsityksiä, mutta ei hän Otto Wille Kuusista palvonut. Poliittisten olojen myllerryksessä yhteydet isään säilyivät katkeamatta Hertan tultua Suomeen 1934. Kun Hertta lähti Suomeen salaisiin tehtäviin, hän joutui jättämään poikansa Jurin Moskovaan. Hänen lohduton ikävä poikaansa kohtaan ja lopulta suunnaton suru Jurin menehtyHeidi Köngäs: Hertta. Romaani. Otava 2015. Heidi Köngäs ei pelkää poliittisia aiheita. Edellinen romaani Dora, Dora oli kirjaimellisesti hyytävä kuvaus natsi-Saksan varusteluministerin Albert Speerin ja hänen seurueensa vierailusta Petsamossa vuoden 1942 joulukuun tulipalopakkasissa. Uudessa teoksessaan Köngäs on tarttunut ehkä kiinnostavimpaan naiseen, joka koskaan on suomalaisessa politiikassa toiminut eli Hertta Kuusiseen. Dora, Dora oli Finlandia-palkintoehdokkaana, ja kysyä sopii, miksi Hertta ei tänä vuonna ollut. Romaani olisi sen todella ansainnut. Hertta on huolella taustoitettu ja syvällisesti ymmärretty sisäkuva kohteestaan, mutta pitää muistaa, että teos on romaani, fiktio, jolta ei pidä odottaa dokumentoitua ”totuutta”. Kirjailija on käyttänyt vapaata tulkintaoikeuttaan ja luonut poliittisten ristiriitojen ja voimakkaiden tunteiden raastaman, mutta silti kokonaisen ja lujan persoonan – hyvin uskottavan Hertan, joka oli toki poikkeusyksilö, mutta samalla normaali nainen ongelmineen, pelkoineen ja intohimoineen. Teos sijoittuu 30-luvun lopusta sodanjälkeisiin vuosiin, ja sen tarinaa kuljettaa kolme ihmistä, Hertta, hänen toinen miehensä Yrjö Leino ja Etsivän keskuspoliisin päällikkö Esko Riekki, joka ostaa rahavaikeuksien kanssa painivan Leinon ilmiantajakseen. Riekin tähtäimessä on nimenomaan Hertta, joka Leinon on vieteltävä suhteeseen. Mutta politiikkaa keskeisemmäksi teemaksi nousee kirjassa Hertan ja Leinon rakkaussuhde. Kirja alkaa vankilasta. Hertta on tullut vuonna 1934 Moskovasta organisoimaan illegaalisen Suomen Kommunistisen Puolueen toimintaa Helsingissä, jäänyt jo parin viikon päästä kiinni ja saanut viiden vuoden tuomion. On kevät 1939, ja vapaus koittaa. Mitä se Hertalle merkitsee? Yhä jatkuvaa huolta Neuvostoliittoon jääneestä pojasta Jurista, jonka olinpaikkaa Hertta ei tiedä, rahattomuutta ja pelkoa, mutta myös äidin lihapullia, puhtaita vaatteita, kylpyä ja ennen kaikkea vapautta vaeltaa pitkin Helsingin puistoja ja rantoja, nähdä puita ja lintuja, vetää sisäänsä raitista ilmaa. Hertta kokee vapautensa intohimoisen aistivoimaisesti, mutta jotain vielä intohimoisempaa astuu elämään komean Yrjö Leinon hahmossa. Leino on naimisissa, jopa toista kertaa, mutta mitä siitä, onhan Hertallakin takanaan avioliitto Ture Lehénin kanssa. Hertta on erotiikassaan suora ja vapaa. Yhdyntä on naiselle kuin joisi lasin vettä, oli Aleksandra Kollontai sanonut, ja Hertta on samaa mieltä. Ei siksi, että se olisi vähäpätöistä vaan siksi, että se on luonnollista. Kun on jano, on luonnollista juoda vettä. Sitten syttyy talvisota, jonka alkulaukaukset ja sotaa edeltänyt hyökkäämättömyyssopimus Neuvostoliiton ja Saksan välillä tyrmistyttävät Herttaa. Niitä on vaikea selittää lännen propagandaksi, niin kuin hän yrittää itselleen selittää Stalinin puhdistukset, joista koko ajan huhutaan. Kohtalona Hertta Kuusinen Heidi Köngäs: Kirjailijan tärkein tehtävä on myötätunnon herättäminen Herttakuningatar, sisäkuva Yle TV 1:llä nähtävässä Punainen kolmio -sarjassa Hertta Kuusista näyttelee Vappu Nalbantoglu (edessä vasemmalla) Kuva: Yle kuvapalvelu/ Hannu Kettunen
Nro 7 joulukuu 2015 – 19 ELÄKELÄINEN Moskovan hierarkiassa etenevä isä-Kuusinenkaan ei niitä tyttärelleen selvitä sen paremmin kuin Juri-pojan tilannettakaan, vaikka kirjeenvaihto on vilkasta. Hertan ja Leinon on sodan alettua paettava Helsingistä. He piileskelevät koko sodan ajan maaseudulla, näkevät nälkää ja vilua, palaavat nääntyneinä pääkaupunkiin vasta rauhan tultua. Jatkosodan aikana Hertta vangittiin, Leino piileskeli, mutta sodan loputtua ajat paranivat. Kommunistinen puolue pääsi maan alta, ja Leinosta tuli sisäministeri. Mentiin vihdoin naimisiin, saatiin iso huoneisto Ullanlinnasta, sinne otettiin asumaan myös Leinon tytär Lieko ja molemmat anopit. Rauhan tultua Hertta kokee, että nyt elämä vasta alkaa, ”se kaikki, mistä olin vuosikaudet vankilassa haaveillut, muuttuisi oudosta todeksi, kun me kaksi jakaisimme vihdoinkin kaiken, leivän, vuoteen ja yhteisen taistelun”. Mutta loiston aika oli lyhyt, Leinon suhteet Riekkiin paljastettiin SKP:ssa ja Hertta joutui kokouksessa itse tuomitsemaan miehensä ”petoksen”. Siihen loppui liitto, joka oli kestänyt nälkää, vilua, puutetta ja Leinon pahenevan juoppoudenkin. Mutta kun Hertta joutui tilanteeseen, jossa aate asetettiin henkilökohtaista elämää vastaan, aate voitti. Puolueen antamia tehtäviä vastaan ei niskuroitu. Hertalle pakko ääneen tuomita miehensä tämän läsnä ollessa oli valtava nöyryytys. ”Tänään nielin teoriaa käytännössä”, hän miettii kokouspäivän iltana yksin isossa lukaalissa. Ture Lehénin ja puolueen puheenjohtajan Aimo Aaltosen kannatushuudot puheenvuoron jälkeen ”osuivat kuin lyönnit avokämmenellä suoraan kasvoille”. Lehénin omahyväinen ilme oli pahinta. Hertta muistaa, miten hän oli suhteen alussa lapsellisuuksissaan kysynyt Lehéniltä olivatko he nyt rakastavaisia. Ja Lehén vastannut: ”Ei, Hertta, me olemme paljon enemmän, me olemme tovereita.” Silloin Hertta oli ymmärtänyt, että aatteen raudanluja tahto ylittää kaikki yksilön pienet pyrkimykset, sen rinnalla rakkaudella ei ole mitään merkitystä. Heidi Köngäksen lause on hiottu, rauhallinen, selkeä. Hertan osuudet kulkevat pääosin preesensissä, mikä korostaa läsnäolon tuntua, intiimiyttä. Vaikka kerronta on hillittyä, draamaa ja jännitettä ei tekstistä puutu. Eikä huumoriakaan, vaikka se tuodaankin esiin pidättyväisesti. Esimerkiksi Hella Vuolijoki on älykkään satiirisesti tehty hahmo, koomista on myös Leinon puhtaushysteria ja bakteerikammo, ja oma koomisuutensa on Hertan ja Leinon äitien reviiritaistelussa Ullanlinnan lukaalissa. Hertta Kuusisen poliittinen ura jatkui menestyksekkäänä kuolemaan asti. Leino ei ollut viimeinen rakkaus, sen jälkeen tuli pitkä suhde Olavi Paavolaisen kanssa. Hertan kirjeistä Paavolaiselle on Marja-Leena Mikkola koonnut kokoelman Hamlet ystäväni, joka ilmestyi vuonna 1999. Hertta Kuusinen oli karismaattinen puhuja, valloittava persoona, sivistynyt, huumorintajuinen, avaramielinen kulttuuri-ihminen. Hän ei menettänyt uskoaan aatteeseen. Pettymykset ja vastoinkäymiset politiikassa eivät häntä nujertaneet, mutta yhdestä surusta hän ei koskaan toipunut: oman pojan kuolemasta. Hertta sai tiedon siitä kaksi vuotta Jurin kuoleman jälkeen. Kaikki muut tiesivät, mutta Hertalle ei hennottu kertoa, että Juri oli kuollut työleirillä pohjoisessa. Edes isä ei kertonut, vaikka varmasti tiesi sekä työleirille joutumisesta että kuolemasta. Sen totuuden pimittäminen oli Hertan mielestä pahin teko, mikä häntä kohtaan oli ikinä tehty. TUULA-LIINA VARIS misestä työleirillä on Köngäksen kirjassa riipaisevaa luettavaa. Kuinka hän saattoi jättää poikansa? – Jurin osuutta Hertan elämässä ja tunnemaailmassa en voinut sivuuttaa. Kun Hertta lähti puoluetoimintaan Suomeen, hän ajatteli olevansa täällä vain muutaman kuukauden. Hän ei voinut ennakoida sitä, että hänet vangittaan ja ylipäätään tapahtumien kulkua Suomessa. Järkyttävää oli myös se, että Hertan lähipiiri salaili Jurin kohtaloa Hertalta. Poikansa menehtymisestä työleirillä hän sai kuulla vasta kaksi vuotta kuolemantapauksen jälkeen. Historiallinen kansansuosio Mutta Hertta ei murtunut, vaikka suru jäi. – Hän oli valovoimainen, lumoava nainen. Hertta Kuusinen oli erittäin huumorintajuinen, älykäs ja vahva valonsäde, joka alkoi toisille voimaa vankilavuosina ja muutoinkin. Hän oli ulkoisesti vahva, mutta haavoittuvainen ja suojaton sisäisesti. Juuri tämä ristiriita tekee Hertta Kuusisesta niin kiinnostavan henkilön. Hänen kansansuosionsa oli historiallinen. Vuoden 1948 eduskuntavaaleissa Kuusinen sai huikeat 58 770 henkilökohtaista ääntä. Tämän äänimäärän ylitti vasta Sauli Niinistö. Köngäs ihmetteleekin, miksi Skdl ei nimittänyt ministeriksi Herttaa vaan Yrjö Leinon. Kansanedustajana Hertta Kuusinen edisti tarmokkaasti sosiaalilainsäädännön uudistuksia muun muassa lapsilisiä ja lomaoikeuksia. Kovin mairittelevaa kuvaa Köngäs ei anna Hertan suuresta intohimoisesta rakastetusta, ministeriksi yltäneestä Yrjö Leinosta. Kiinnostavasti, moniin tutkimuksiin nojaten hän kuvaa Leinon myös kätyriksi. – Hän oli ristiriitainen, bakteerikammoinen ja äkkipikainen. Leino oli myös puoleensa vetävä, komea ja turhamainen. Hänet diskriminoitiin puolueesta kelvottoman kommunistina ja ministerinä hänestä tuli pelkkä, loppuvaiheessa pahasti alkoholisoitunut, kumileimasin. Hertta joutui tuomitsemaan Leinon SKP:n kokouksessa puoluetovereiden edessä. Pari päätyi eroon. Heidi Köngäs kuvaa mahdollisuuksien historiaa Heidi Köngäs nojaa Leinoa koskevissa faktoissa mm. Jukka Rislakin ja Ilkka Hakalehdon tekemiin kirjoihin ja tutkimuksiin. Lisäksi hän on tehnyt taustahaastatteluja ja käynyt arkistoissa penkomassa kuulustelupöytäkirjoja. – Kuvaan mahdollisen historiaa, aihepiiriä, johon liittyy paljon salattua ja kätkettyä. Mikäli joku tutkija pääsee NKP:n arkistoihin, niin moni kysymys ratkeaa. Heidi Köngäs otti teinivuosinaan kiihkeästi kantaa maailmanpolitiikan vääryyksiin. – Oikeudenmukaisuus ja tasa-arvo ovat edelleen vankkumattomia arvoja elämässäni. Valpastun heti kun havaitsen sortoa ja epäoikeudenmukaisuutta. En ole poliittinen ihminen, mutta seuraan toki maailman menoa. Se, mistä kirjoitan ja mitä näen aiheena, kertoo siitä, mitä ajattelen. ”Suomen kieltä ja kirjallisuutta pitää vaalia” Päivänpolitiikkaa Köngäs ei juuri seuraa mutta sitä tiitterämmin hän ottaa kantaa kulttuuripoliittisiin kysymyksiin. – On itsestään selvää, että pieni valtio tarvitsee oman kielen ja kirjallisuuden. Kieli yhdistää kansakuntaa erottaen sen muista. On ensiarvoisen tärkeää, että suomen kieli säilyttää asemansa, niin hienoa kuin englannin ja muiden kielten osaaminen onkin. Suomen kieltä ja kirjallisuutta pitää vaalia. Jos kieli menee, menee mieli ja kansa heikentyy. Suomalaisten pitäisi olla ylpeitä kielestään ja kirjallisuudestamme. Heidi Köngäs on huolissaan kaikkialla – kirjallisuuden kentälläkin – jylläävästä kaupallisuudesta. Kirjojen kun pitäisi myydä kuin häkää ja mieluusti voittaa jos minkälaisia kilpailuja. – Tämä ei ole kirjallisuuden tarkoitus, sillä kirjojen tulisi toimia lukijoiden sisäisenä vahvistuksena. Elämme vain yhden elämän, mutta kirjojen kautta voimme elää monta. Vasta lukija, sen vastaanottaja synnyttää romaanin, ei kirjailija yksin, Köngäs huomauttaa. – Kirjailijan – ainakin minun – tärkein tehtävä on myötätunnon herättäminen. Siitä maailmassa on aina puute. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Heidi Köngäs (s. 1954) on kirjailija ja Yle TV1:n toimittaja, tuottaja ja ohjaaja. Hertta on hänen kuudes romaaninsa. Sitä edeltävä Dora, Dora (2012) oli Finlandia-palkintoehdokkaana. Ohjannut televisioelokuviksi ja -sarjoiksi muun muassa Sisko Istanmäen, Laila Hirvisaaren ja Leena Lehtolaisen tekstejä. Heidi Köngäksen ohjaama ja hänen, Taina Westin sekä Leena Virtasen kirjoittama tv-sarja Punainen kolmio 13.12. alkaen Yle TV 1. Historiallisten aiheiden etevä kuvaaja Heidi Köngäs. Kuva: Otava/Jouni Harala
20 – Nro 7 joulukuu 2015 ELÄKELÄINEN Hämeenlinna Erkki Kumpulainen Sinikka Kumpulainen Meeri Suonpuro Eine Stolt Veikko Stolt Riitta-Liisa Stolt Tuula Maaniittu Marjatta Elo Jarmo Röksä Airi Kalinainen Alpo Timonen Raili Kuosa Anja Pulkkinen Maija-Liisa Niini Meeri Jalonen Maila Lahtinen Terttu Klemm Veijo Klemm Olavi Ruusunen Ritva Ruusunen Jokioisten Seutu RAKENNUSLIITON OSASTO 316, JOKIOINEN JOKIOISTEN KUNTAALAN AMMATTIYHDISTYS JHL JOKIOISTEN PIONEERIT ry NESTE JOKIOINEN Tarja Kirkkola-Helenius Pentti Kirkkola Eeva Kirkkoja Terttu Viljanen Hellin Reko Terttu Mäkelä Mirja Tuusa Pirkko Kulju Heikki Kulju M-V Ahonen Heikki Sirén Markku Rantanen Merja Kallio-Nygård Jaana Pylkkönen Jarmo Määttä Sirkka-Liisa Ågren Heikki Sillanpää Pirkko Aronen Mika T. Rantala Jouko Heinämäki Markku Hakamäki Terttu Palmu Jukka Palmu Kiveriö-Kärpänen KIVERIÖN-KÄRPÄSEN ELÄKELÄISET ry Lahti Martti Haverinen Pirjo Hirvonen Antti Holopainen Tauno Huotari Sinikka Jokinen Pekka Kautto Vuokko Kautto Teuvo Keinänen Helvi Korhonen Hannu Kokkonen Eeva Marin Tauno ja Eine Nieminen Anja Partanen Viljo Pitkänen Vuokko Pusenius Arja ja Pekka Rautaporras Helena ja Risto Rautaporras Pirjo Salomaa Anja Storlöpare Pirkko Vaittinen Salpakangas SALPAKANKAAN ELÄKELÄISET ry Jakomäki Mirjam Alanko Raija Sokura Liisa Hyvärinen Anneli Färm Ulla Halonen Pirkko Pöri Pirjo Töyrylä Tyyne Finne Taina Seppälä Irma Heino Marja-Leena Laitinen Terttu Hytönen Marja-Liisa Isoniemelä Taisto Rossinen Raili ja Aaro Taponen Reino Könönen Aira Vellonen Kaarela Helena ja Alvar Risberg Heimo Luoto Sulo Sirén Niilo Luoto Seppo Piiroinen Anna-Liisa Partanen Ritva Pekkola Ville Schuvalow Paavo Kekkonen HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Etelä-Häme JOKIOISTEN KUNTA Helsinki ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ www.elry-helsinki.org Kuva: Risto Peitsaro