• Numero 8/2012 Helsingin aluejärjestön kansantanssiryhmä Tallukat teki onnistuneen kiertueen Keski-Eurooppaan. Tallukat hurmasi yleisönsä S. 45 Saksassa ja Itävallassa Suuri manifestipaja vauhditti kesäpäivävalmisteluja S. 14?15 Askartelunohjaaja Terhi Martikainen (oik.) näytti manifestipajassa muun muassa,kuinka tehdä kukkia rotestikulkueeseen. Lämpimät kiitokset tervehtijöille ja tervehdysten kerääjille! Eläkeläiset ry on lahjoittanut joulukorttirahat Parasta Lapsille ry:n Auta Mapuche lasta - kampanjaan ja esittänyt toivomuksen, että rahat menevät lasten perheille. Monet lapsista ovat isovanhempiensa huollettavina. Rahat auttavat samaa kylää, johon järjestön solidaarisuuskampanja kohdistui. Joulutervehdyksistä Eläkeläinen-lehdessä on muodostunut perinteinen ja lämminhenkinen tapa osoittaa yhteenkuuluvuutta. Niillä on suuri merkitys myös lehden taloudelle. Tässäkin joululehdessä on jälleen paljon, peräti 16 sivua, joulutervehdyksiä järjestön jäseniltä ja ystäviltä sekä yhteistyökumppaneilta. Eläkeläiset ry ja lehti kiittävät lämpimästi kaikkia tervehtijöitä ja tervehdysten kerääjiä! Joulutervehdykset sivuilla 22?27 ja 30?39 Kuva: Raimo Vahtera Eläkeläiset ry toivottaa hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta! Risteilykin todisti: aina pinnalla ja sukupolvien ketjussa Vaari menee ja mummo tekee ja käy heiltä myös rock ?n?roll S. 5?11
• 2 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Vanhuspalvelujen toteutus ja laatu ratkaistaan kunnissa E duskunnan käsittelyssä olevan vanhuspalvelulain tarkoitus on tukee ikääntyneen väestön hyvinvointia sekä parantaa sen mahdollisuutta osallistua elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lisäksi lain tarkoitus on parantaa ikääntyneen henkilön mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja sekä vahvistaa hänen mahdollisuuttaan vaikuttaa hänelle järjestettävien palvelujen sisältöön ja toteuttamiseen. Laki säätää yleiset puitteet vanhuspalveluille. Lain käytännön toteutus ratkaistaan kussakin kunnassa erikseen. Vastuun siitä kantavat valitut kuntapäättäjät. Ensi vuoden heinäkuussa voimaan tuleva laki nostaa vanhuspalveluihin liittyvän edunvalvonnan uudelle tasolle. Samalla se siirtää edunvalvonnan painoa kuntiin. Tämä on valtava haaste eläkeläisjärjestöille ja erityisesti niiden paikallisyhdistyk- Kehvelikutvoset MEISTÄ, eläkeläisistä ja eläkeikää lähestyvistä, ei ole kuin pelkkää huolta ja murhetta, jos on kuunnellut vastaanottavaisin korvin viime kuukausina jälleen vilkastunutta keskustelua vanhushuoltosuhteesta, työurien pidentämisestä, eläkeiän korottamisesta, eläkemenoista ja vanhuspalveluista. Viimeisimmän naulan tähän kurjuuden ylipursuavaan arkkuun ovat iskeneet suuret ikäluokat, kuinkas muuten. Nuo kehvelikutvoset, joita Suomi on ollut pullollaan 40-luvun lopulta saakka ja joille piti aikoinaan perustaa lisää neuvoloita ja rakentaa lisää kouluja ja yliopistoja ja palkata kätilöitä ja neuvolatätejä ja terveydenhoitajia ja opettajia, ovat nyt keksineet jäädä mellastamaan työpaikoille yli-ikäisinä sen sijaan että olisivat siististi siirtyneet eläkkelle viimeistään vanhuuseläkkeen alarajalla. Tai ymmärtäneet ajoissa juopotella itsensä hengiltä, maineikkaaseen kosteaan sukupolveen kun kuuluvat. Näin kertovat tilastot ja tilastomiehet. Työpaikkoja ei ole vapautunutkaan suurten ikäluokkien jälkeen sitä tahtia kuin on laskettu. Monet pätkätyöläisiksi jääneet nuoremmat joutuvat katsomaan vierestä, kun suurten ikäluokkien viriilit sedät ja tädit rulettavat. Sääliksi käy sekä työpaikkaa odottelevia että Suomen herroja, jotka näyttävät joutuvan kantamaan tämänkin huolen ja murheen hennoilla harteillaan entisten lisäksi YRITETÄÄN kuitenkin nauttia joulun ajasta ? unohtamatta suuria ikäluokkia, jotka aina väijyvät kavaline aikeineen siellä, missä sitä vähiten odottaisi. Hyvää joulua kaikille Eläkeläinen-lehden lukijoille ja ystäville ? paitsi... PEKKA ISAKSSON myötä lakisääteisiksi tulevat ja aiempaa vahvempaan asemaan kunnallishallinnossa nousevat vanhusneuvostot ovat luontevia foorumeita tälle yhteistyölle. Tärkeää on, että uusia vanhusneuvostoja valittaessa niiden kokoonpanossa huomioidaan kullakin paikkakunnalla toimivien keskeisten eläkeläisyhdistysten merkittävä edustus. Juuri eläkeläisyhdistykset edustavat jäsenistönä ja heidän erilaisten verkostojensa kautta ikääntyneiden arjen parasta tuntemusta kotipaikkakunnallaan. Kuntien on alusta alkaen turvat- tava uusille vanhusneuvostoille hyvät toiminnalliset resurssit ja todelliset vaikuttamisen mahdollisuudet ikääntyneiden ihmisten elämänpiiriin liittyvien kunnallisten päätösten tekemisessä. Näillä edellytyksillä kuntien uudet vanhusneuvostot voivat lunastaa paikkansa ja suoriutua tehtävistään ikääntyneen väestön osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien varmistamisessa, vanhuspalvelujen suunnittelussa, toteutuksen arvioinnissa ja laadun varmentamisessa. Iloa ja vireyttä vuoteen 2013 L ämmin kiitos kuluneesta toimintavuodesta järjestön kaikille jäsenille ja ystäville, kaikille toiminnassamme mukana olleille ja toimintaamme tukeneille ja avustaneille. Eläkeläistoimin- Puheenjohtajan Sananen toimittajalta sille. Selvää on, ettei yksikään eläkeläisjärjestö tai sen jäsenyhdistykset yksin selviä vanhuspalvelulain käytännön toteutuksen valvomisesta ja ikääntyneiden oikeuksien puolustamisesta Suomen kunnissa. Tähän tehtävään tarvitaan eläkeläisjärjestöjen ja niiden jäsenyhdistysten rohkeaa, tavoitteellista ja pitkäjänteistä yhteistyötä. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETUn hallitus on kehottanut jäsenjärjestöjensä paikallis- ja alueyhdistyksiä lisäämään keskinäistä yhteistyötään. Vanhuspalvelulain ta on tekijöittensä näköistä, kotikutoista ja sen lähtökohtana ovat jäsenistön tarpeet ja toiveet. Toiminta perustuu yhdistysaktiivien vapaaehtoiseen työhön ja yhdessä tekemiseen. Solidaarisuutta kehiin! Kalevi Kivistö palsta Talouden kestävyysvajetta ja vanhushuoltosuhteen muutosta päiviteltäessä syyllistetään monissa puheenvuoroissa suuria ikäluokkia. Mutta mitä jos suuria ikäluokkia ei olisi syntynyt? Kalle Elo (Yhteiskuntapolitiikka 4/2011) on tehnyt mielenkiintoiset vaihtoehtoiset laskelmat siitä mahdollisuudesta, että suuret ikäluokat olisivat aikoinaan syntyneet ?normaalin kokoisina?. Laskelmat osoittavat syytökset perusteettomiksi. * * * Oletetaanpa siis, että sodan jälkeiset ikäluokat eivät olisi olleet suuria ja että syntyvyys olisi silloin ollut suunnilleen sillä tasolla, jolla se sen jälkeenkin on Suomessa keskimäärin ollut. Ensinnäkin meitä suomalaisia olisi paljon vähemmän. Mikäli hedelmällisyysikäiset ikäluokat olisivat 1960-80-luvuilla olleet ?normaalin kokoisia?, olisi suomalaisia nyt noin 4,2 miljoonaa eli miljoona vähemmän kuin toteutuneessa kehityksessä. Käsipareja työssä olisi ollut samaan vähemmän. Niinpä vanhushuoltosuhde, josta nyt kannetaan niin kovin huolta suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, olisi alkanut heikentyä jo 1980-luvulla. Se olisi ollut toteutunutta ja lähivuosina toteutuvaa kehitystä ongelmallisempi. Elinikä olisi todennäköisesti pidentynyt niin kuin nytkin, mutta niitä paljon puhuttuja sosiaali- ja eläketurvan maksajia olisi ollut paljon vähemmän, koska työiässä olevia olisi silloin ollut vähemmän. Vastaavasti eläkemeno suhteessa palkkasummaan olisi ollut noin 5 %-yksikköä toteutunutta suurempi. Tilanne olisi tasoittunut 2030-luvulle tultaessa, josta eteenpäin eläkemeno olisi sama kuin nykyisissä ennusteissa. Tämä tarkastelu osoittaa, miten heppoisilla perusteilla suuria ikäluokkia syyllistetään. Suuret ikäluokat ovat maksaneet suurimmalta osalta heitä vanhempien ikäluokkien eläkkeet ja rahastoineet merkittävän osan maksuista myös omaan eläketurvaansa. Niinpä eläkemaksujen kohoaminen pysyy hyvin maltillisena nyt suurten ikäluokkien siirtyessä eläkkeelle, maksujen nousu on paljon hitaampaa kuin se olisi pelkästään eläkeläisten määrän lisääntymisen ja eliniän pitenemisen vaikutuksesta. Ilman suuria ikäluokkia vanhushuoltosuhteen haasteet olisivat tulleet aikaisemmin, haasteisiin vastamassa olisi ollut vähemmän työikäisiä ja kansantaloutemme olisi työvoiman vähäisyydestä johtuen ollut heiveröisempi ne kohtaamaan. Tältäkin kannalta katsoen sukupolviristiriidan lietsominen ja suurten ikäluokkien syyllistäminen on perusteetonta. * * * Hyvinvointivaltiomme kantaviin periaatteisiin kuuluu ns. vakaan toimeentulon periaatteen noudattaminen. Siihen perustuu suurin osa sosiaalipoliittista ajatteluamme. Sen mukaan myös ikäryhmien välisen tulonjaon tulee olla kohtuullisen tasainen. Perhepolitiikalla pyritään takaamaan, ettei lapsiperheiden toimeentulo olisi muuta väestöä huonompi. Keinona ovat tulonsiirrot lapsiperheille, joilla pyritään takaamaan se, ettei lasten hankkimisesta rankaistaisi toimeentulovaikeuksien muodossa. Tulonsiirrot eivät takaa täyttä kompensaatiota lasten aiheuttamista lisämenoista, mutta niillä pyritään kuitenkin estämään kuilun laajeneminen liian suureksi. Muut yhteiskunnalliset eriarvoistavat tekijät aiheuttavat kuitenkin sen, että osa lapsiperheistä putoaa köyhyysrajan alle. Eläkepolitiikassa vakaan toimeentulon periaate merkitsee sitä, että eläkkeellä toimeentulon tason ei liian voimakkaasti putoaisi aktiiviajan tasosta. Tähän pyritään ns. vakuutusperiaatteen soveltamisella eläkemaksuihin ja aikanaan eläkkeisiin. Eläkkeet ovat käytännössä noin puolet eläkkeen perusteena olevasta palkasta. Toisaalta lasten huoltovelvollisuudet ovat eläkeikään tultaessa yleensä helpottaneet niin, että hyvinvointieroja ei voi mitata suoraan eläkeprosentilla. Eläkkeet rahoitetaan aikanaan työiässä kerätyillä maksuilla ja osittain työssä nyt olevien maksamilla maksuilla. Tämä periaate siirtyy eräänlaisena viestikapulana sukupolvelta toiselle. Nyt työiässä oleva sukupolvi on aikanaan saanut meidän sukupolvemme maksamat perhepoliittiset tulonsiirrot, lasten koulutuksen ja terveydenhoidon, jotka vanhemmat ovat rahoittaneet maksamillaan veroilla. Aikanaan eläkkeelle siirtyessään nyt työiässä olevat saavat osan eläketurvastaan silloin työiässä olevien rahoittamana. Sukupolvien välillä on siis vahva solidaarisuuden side, jonka katkaiseminen johtaisi arvaamattoman suuriin riskeihin. Sukupolvien välistä solidaarisuutta on syytä kaikin tavoin vaalia.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 3 Oulun kesäpäivien mausteeksi hersyvää huumoria Kesäpäiväkuume nousee Jokilaaksojen aluejärjestössä, joka isännöi kesäkuista suurtapahtumaa. Marraskuun puolivälissä pidettiin Kempeleen työväentalossa alueellinen esiintyjäkurssi. Kurssilla aloitettiin Jokilaaksojen ohjelmaryhmien , kuorojen ja muiden esiintyjien ohjelmien hiominen. Kurssille osallistui peräti 100 jokilaaksolaista. Jonkin verran oli väkeä tullut hyvästä naapuristakin, Kainuusta. Kurssilaisia yhteiskuvassa. Hilkka Hyttinen eturivissä kolmas vasemmalta, Reino Bäckström haitareineen oikealla. ?Eihän kesäpäivien juhlaohjelma sisätiloissa voi pelkkää puhetta olla, heittää Hilkka Hyttinen Kempeleen työväentalon kahviossa. Hyttinen vastaa Oulun 2013 kesäpäivien ohjelmien suunnittelusta ja ohjauksesta. Isännöivän aluejärjestön, Jokilaaksojen ensimmäiseen ideapalaveriin osallistui kymmenkunta Jokilaaksojen eläkeläisyhdistysten edustajaa. ? Löytyisikö tämän alueen yhdistyksistä esimerkiksi sketsejä, huumoria tai muuta pienimuotoista esitettävää? Jotain paikallista kieleen tai kulttuuriin liittyvää, Hyttinen avittaa. Kahvion ideointipöydissä on hiljaista, on vain pelkkiä odottavia katseita, mutta oven takana salin puolella kuorolaiset availevat äänialojaan ja rentouttavat koko- Juhlatoimikunnan puheenjohtaja Raimo Mustikainen kaappasi kainaloonsa Ritva Mörösen (vas.) ja Helmi Hartikaisen. naisvaltaisesti kehoaan Reino Bäckströmin ohjauksessa. ? No, onhan meillä sketsejä, uskaltautuu eräs ideapalaverin naishenkilöistä sanomaan painokkaasti. Ja tästä uskaliaan avauksesta se lähti soljumaan; pidättäväisyys murentui ja homma hoitui. ? Iin eläkeläiset toivat esille, että heillä olisi huumorikylläinen ohjelmanumero ?Kaikkea sitä kuulee?, sanoo ideapalaveriin osallistunut Ritva Mörönen. ? Myös Suomussalmen eläkeläisyhdistyksestä tuotiin esille että heiltäkin löytyy kutakuinkin varmasti valmis ohjelmanumero esitettäväksi kesäpäivillä. ? Paljon hyvää Kempeleessä nousi esille, mutta paljon uutta vielä tarvitaan. Nyt vaaditaan yhdistyksiltä läpi koko maan aloitteellista aktiivisuutta, Hyttinen patistelee ja osoittaa Eläkeläiset ry:ssä yhteyshenkilöksi Tiina Rajalan. Rajala ottaa vastaan esiintyjien ilmoittautumisia. Kuvat ja teksti HEIKKI KIRSTINÄ ... yksi uusi ... toivoo Eläkeläiset ry Seuraa ilmoitteluamme!
• 4 - Nro 6?7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Valokuvauskilpailun päätuomari: KUTSU Veteraanien kulttuurikilpailut 2.-3.11.2013 Porissa Valokuvaamisen tärkein väline on kuvaajan silmä Eläkeläiset ry:n valokuvauskilpailun raadin puheenjohtaja, valokuvaaja ja valokuvauksen opettaja Martti Lintunen sanoo, että tärkein väline valokuvaamisessa on silmä. ? Kaikki riippuu siitä, mitä oivallat ja onnistut näkemään. Kamera on vain laite johon tallennat näkemäsi. Näkeminen ei silti tarkoita ymmärtämistä. ? Juuri siksi kamera on mainio väline etsijälle. Siihen voi tallentaa kaikenlaisia näkemyksiään, muistojaan ja säilyttää ne omina aarteinaan tai näyttää niitä muille. Samalla voi kysellä kavereilta, mitä eri valokuvissa olevat ilmiöt tarkoittavat. ? Sommittelu on tärkeä osa valokuvaamista. Sommittelu tarkoittaa sitä miten kuvan eri osa-alueet sijoittuvat valokuvan pinnalle. Sommittelua tarvitsee harjoitella, Lintunen sanoo ja kehottaa kaikkia valokuvaamista harrastavia Eläkeläiset ry:n jäseniä osallistumaan kilpailuun. Kilpailun teema on Eläkeläisen arki. Kilpailuun halutaan siis kuvia, jotka kertovat eläkeläisten elämästä ja asemasta, asumisesta ja asuinympäristöstä eläkeläisten kannalta sekä aivan arkisista toimista. Kilpailun ulkopuolelle rajataan tällä kerralla kaikki kuvat Eläkeläiset ry:n ja sen jäsenjärjestöjen toiminnasta. Kilpailu päättyy 31.3.2013. Kilpailuun hyväksytään tuohon päivämäärään mennessä Eläkeläinen- Suomen Työväen Urheiluliitto TUL ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Eläkeläiset ry, Työväen Näyttämöiden liitto TNL ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto STM ry, TUL:n veteraanijaosto ja TUL:n Satakunnan piiri ry järjestävät toisen valtakunnallisen veteraanien kulttuurikilpailun 2.3.11.2013 Porissa. Kilpailupaikat Porin Promenadisali; tanssi, ohjelmaryhmät ja loppunäytös Porin Lyseo; musiikki Porin nuorisotalo; lausunta Kulttuurikulma: karaoke Majoitus Lajit Raadin puheenjohtaja Martti Lintunen tähdentää silmän ja sommittelun merkitystä kuvaamisessa. lehden postiosoitteeseen tai sähköpostiosoitteeseen toimitetut kuvat. ? Kilpailutöistä rakennetaan Oulun kesäpäiville näytteyl. Jos haluaa kilpailuun lähettämiensä kuvien pääsevän myös näyttelyyn, on digikamerassa suositeltavaa käyttää kameran mahdollistmaa parasta kuvanlaatua. Tulostettujen kuvien suositeltava koko on A4, sanoo raadin sihteeri Pekka Isaksson. ? Kilpailuun osallistuville kuville ei ole kuitenkaan asetettu miään teknisiä vaatimuksia, koska haluamme, että kaikki voivat ja uskaltavat osallistua eläkeläisen arjen kuvaamiseen. Tanssi: ryhmätanssi, kansantanssi, senioritanssi, kantritanssi, rivitanssi ja vanhat salonkitanssit Musiikki: yksinlaulu; viihdemusiikki ja klassinen musiikki Lauluryhmät: yksiääniset pienet 2?8 laulajaa ja isot yli 8 laulajaa Lauluyhtyeet: moniääniset 2?10 laulajaa Kuorot: moniääniset yli 10 laulajaa Karaoke Soitinsolistit Soitinyhtyeet (max 10 soittajaa) Orkesterit (yli 10 soittajaa) Lausunta: yksin tai ryhmässä Ohjelmaryhmät; sketsit, ohjelmakokonaisuudet, pienoisnäytelmät jne. Osanottomaksu Ryhmät 25e, parit 15e, yksinesiintyjät 10e ja toisen tai useamman yksilölajin osallistumismaksu on 5e. Osallistumismaksu tulee suorittaa TUL:n Satakunnan piiri ry:n tilille 554254-22019 ma 30.9.2013 mennessä. Ilmoittautuminen Ilmoittautuminen tulee tehdä erillisellä lomakkeelle ma 30.9.2013 mennessä Lomakkeen saa lähetettyä www.veteraanikilpailu.fi sivustolta. Majoituksen jokainen varaa suoraan hotelleista ja maksaa pois lähtiessä. Varauksen yhteydessä mainittava ?Veteraanien kulttuurikilpailu?. Sokos Hotelli Vaakuna Gallen-Kallelankatu 7, Pori, puh. 0201234625. Hotelli Cumulus Yrjönkatu 24, Pori, puh. 02550900. Hotelli Scandic Itsenäisyyden katu 41, Pori, puh. 02-624900. Ruokailu Lounas la-su, paikka ilmoitetaan myöhemmin. Illallinen Sokos Hotelli Vaakunassa klo 19-21, jonka jälkeen kisatanssit klo 21 alkaen. Ruokailut tilataan TUL:n Satakunnan piiri ry:n toimistolta puh. 02-6306900 tai tiedotus(at)tulsatakunta.com ma 30.9.2013 mennessä.. Ruokailut maksetaan ilmoittautumisen yhteydessä TUL:n Satakunnan piiri ry:n tilille 554254-22019 ma 30.9.2013 mennessä. Lisätietoja TUL:n Satakunnan piiri ry Päivi Luontola tapahtumavastaava puh. 0400-817114 paivi.luontola(at)tulsatakunta.com Tervetuloa! TUULA-LIINA VARIS Kaamoksen rauhaa M arraskuussa otettiin tv-uutisissa esille valosaaste ?niminen ongelma. Hätkähdin, nimittäin mielihyvästä. Jo vuosia olen syksyn harmaiden ja mustien kuukausien aikana miettinyt suhdettani hämärään ja pimeään ja toisaalta siihen voimakkaaseen keinovaloon, jossa joudumme elämään. Vihdoin joku asiantuntijakin kyseenalaistaa ajatuksen, että ns. kaamosmasennusta aiheuttaa valon puute. Ehkä sitä aiheuttaakin liika keinovalo. Pohjoinen ihminen on elänyt vuosituhansia vuoroin hyvin kirkkaassa luonnonvalossa, vuoroin syvässä harmaudessa ja pimeydessä. Hänen kehonsa ja psyykensä on sopeutunut vuodenaikojen dramaattisiin vaihteluihin. Vaikka hän ei nukukaan talviunta, hämärä ja pimeä kausi on hänen niin kuin koko pohjoisen luonnon lepoaikaa. Sähkö on merkinnyt menneisyyden perspektiivistä katsoen äkkinäistä ja väkivaltaista muutosta: keinovalo muuttaa koko elämisen tempon. Vaadimme sekä itseltämme että hyötyeläimiltämme täyttä tehoa kesät talvet. Luonnonmukaisesti elävä kana lopettaa munimisen pimeän kauden ajak- si, mutta kirkkaiden keinovalojen avulla tuotanto saadaan jatkumaan vuoden ympäri. Ihminen on sopeutettu samaan tehotuotantoon, vuoden viimeistä päivää kohti vauhti vain kiihtyy. Luonnon kalenteri ei tällaista kalenteripäivämäärää tunne. Minutkin on sopeutettu. Loppuvuonna poden huonoa omaatuntoa, kun viihtyisin sängyssä lukemassa, haluaisin herätä myöhään ja lukea lehtiä aamuisin pitkään hiljaisuudessa. Saan hepulin, jos mies erehtyy avaamaan radion aamutuimaan uutisille, jotka syöksevät maailman ongelmineen vielä suojattomiin aivoihini. Kirkasvalolamppu aamiaispöydässä on ajatuksenakin painajainen, puhumattakaan korvaan työnnettävästä keinovalosta. Kaamosmasennusta podetaan erityisesti kirkkaasti valaistussa etelässä, pohjoisen ihmiset eivät semmoisia vaivoja tunne. Monenkin Lapin eläjän olen kuullut sanovan, että kaamos on vuoden parasta aikaa ? ?on kuin villakopassa eläisi?. Lappilaisilla on sitä paitsi kaamosaikaankin omat luonnonvalot: revontulet, tähtitaivas. TV:ssä haastateltu tutkija toivoikin, että etelässäkin valot sijoitettaisiin niin, että ne valaisisivat maata eikä taivasta. Turun kirjamessuilla olin mukana keskustelussa, jossa aiheena olivat unohtumattomat kirjat. Otin esille itselleni erityisen tärkeän kirjan, japanilaisen Nobel-kirjailijan Junihiro Tanizakin pienen teoksen Varjojen ylistys. Kirjailija käsittelee siinä japanilaista estetiikkaa, jossa pimeydellä ja hämäryydellä, mustuudella ja varjoilla on suuri merkitys. Tähän estetiikkaan kuuluvat valoa läpäisevät paperiovet ja ?ikkunat, huoneet, joiden nurkat haipuvat pimeyteen, vähävaloiset kuva-alkovit, puolipimeässä esitettävä no-teatteri. Kaikki tuo on häviämässä japanilaisesta arkipäivästä, ja tilalle on tullut länsimainen kirkas, varjoton valo, kiilto, välke ja kimallus. Hämyä, varjoja ja yltäkylläistä pimeyttä rakastavalle Tanizakille ne ovat elotonta alastomuutta. Japanilainen estetiikka ei tunnu olevan kaukana suomalaisesta perinteestä, johon kuuluvat harmaat mökit, hämyiset, pieni-ikkunaiset pirtit ja saunat, varjoisat lehdot, pimeät ikikuusikot, kesäyön hento valo, syksyn villanharmaus, hankien pitkät siniset varjot. 1800-luvun lopulla syntynyt Tanizaki kirjoitti kirjasensa jo 30-luvulla. Sen jäl- keen valo on vain lisääntynyt sekä idässä että lännessä, kuten hän ennustikin: liian valon tuottamia ongelmia yritetään korjata lisäämällä valoa. Ehkä toimimmekin kuin hölmöläiset: kannamme valoa säkillä pirttiin näkemättä sen tuloksena maailmaamme yhtään sen paremmin. Hämyisää ja hiljaista joulun aikaa ja mielenrauhaa uudelle vuodelle! Kynttilä on paras kirkasvalolamppu!
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 5 Hauskalla ja tunnelmallisella risteilyllä pysyttiin pinnalla, ensi kesänä mennään Ouluun Tallinnan-kävijät rentoutuivat, tapasivat tuttuja ja miettivät sukupolvien ketjun kestävyyttä P ysyttiin pinnalla -risteilyn 1 000 osanottajaa olivat tyytyväisiä risteilyn ohjelmaan, tunnelmaan ja tiedolliseen antiin. ? Rentoudutaan ja tavataan tuttuja ympäri maata. Heidän joukossaan on monta Eläkeläiset ry:n jäsentä ja jäsenpariskuntaa, jotka ovat tulleet tutuiksi aikaisemmissa valtakunnallissa tapahtumissa, kuten kesäpäivillä Levillä ja retkeilypäivillä Tahkolla. Oikein mainio tapahtuma muutenkin Näin kertoivat tunnelmistaan Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsenet, jotka Eläkeläinen-lehti bongasi Baltic Princessin kannelta. Risteilyllä pysyttiin muutenkin pinnalla ja ajan hermolla. Kiinnostavassa paneelissa pohdittiin sukupolvien välistä solidaarisuutta. Oulu vakuutti Eläkeläiset ry:n seuraavan valtakunnallisen tapahttuman, vuoden 2013 kesäpäivien, emäntäkaupunki Oulu sai paljon uusia ystäviä. Niin vakuuttavasti Oulun yhdistysten jäsenet, Jokilaakson aluerjärjestön edustajat ja Oulun Konffan henkilökunta esittelivät kaupunkia. Päiville ilmoittautuminen lähti käyntiin ripeästi. Majoitusvarauksia tehtiin peräti 700 muutamassa tunnissa. Kulttuurianti oli yhtä hyvä kuin aina Eläkeläiset ry:n tapahtumissa. Risteilyn kohokohtiin kuului yhteislaulutilaisuus. Sen ohjelmiston oli koonnut Reino Bäckström, joka myös veti tilaisuuden yhdessä Sauli Malisen kanssa. Pekka Luodes, Tauno Järvelä, Marita Kanerva, Pirkko Lindholm, Timo Mustonen ja Maria-Leena Järvelä olivat tulleet risteilylle Tampereelta. Uunituoretta omaa ohjelmistoa Päättäjäisissä kuultiin uunituoretta omaa tuotantoa. Reino Bäckström oli ehtinyt säveltää Sonkajärven Eläkeläiset ry:hyn kuuluvan sanasepon Martti Heikkisen sanoittaman Ollaan suomalaisia, joka tuli toiseksi järjestön protestilaulukilpailussa. Risteilyllä oli esillä myös järjestön yhteistyökumppaneita ja kaupallisia toimijoita. Laivan kokouskannen aulassa ja saleissa riitti toisinaan väkeä tungokseen asti, kun osallistujat tututustuivat näytteilleasettajien tarjoamiin tietoihin ja tuotteisiin. ? Tältäkin osin erittäin hyvät järjestelyt. Olen ollut työssäoloaikanani monessa laivaseminaarissa ja -konferenssissa, joissa vastaavien osastojen anti oli pikemminkin kostea kuin antoisa. Täällä oli koko ajan hyvä tunnelma, kehui Oulun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Veikko Kettunen. (P.I.) Martti Heikkinen (oik.) sai kuulla protestilaulukilpailussa menestyneen sanoituksensa sävellettynä ja Reino Bäckströmin ja Sauli Malisen esittämänä.
• 6 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Ritva Mörönen lausui risteilyn avajaisissa Elvi Sinervoa. Teuvo Näätänen toivotti risteilyväen ja kaikki eläkeläiset tervetulleiksi Ouluun Oulun poijaat lauloivat (yllä) ja Veikko Meriläinen esitteli Oulun osastolla muun muassa kiertoajelua (oik.).
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 7 Karoliina Pirhonen (vas.) Konffan osastolla otti vastaan kesäpäivävarauksia ja kertoi Oulusta. Oulusta oon ja kehtaan sanua Kesäpäivien emäntäkaupunki esittäytyi tyylikkäästi Eläkeläiset pinnalla -risteilystä avautui myös loppusuora Oulussa ensi kesänä pidettävien kesäpäivin valmistelussa. Se näkyi sekä risteilyn ohjelmassa, tunnelmassa että näyttelyosastolla. Risteilyn aikana tehtiin peräti 700 majaitusvarausta. Monien yhdistysten matkavastaavat ja puheenjohtajat kertoivat jo tehneensä tarjouspyynnöt myös kuljetuksista. ? Ilman muuta tulemme Ouluun, todennäköisesti Nurmeksen yhdistyksen kanssa yhteiskuljetuksessa. Se on meillä perinteenä, sanoi Lieksan Seudun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Tauno Nevalainen. Myös Pohjois-Savosta ollaan Ouluun lähdössä joukolla ja yhteistuumin. Näin vakuuttivat Iisalmen yhdistysken puheenjohtaja Aimo Mursu ja Lapinlahden Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja AnnaLiisa Juutistenaho. Eikä huonompia olla eteläisessäkään Suomessa. Oulussa nähdään niin Tampereen Eläkeläiset ry:n kuin Kontulan Eläkeläiset ry:n jäseniä ? pari satunnaisesti suuresta joukosta poimittua yhdistystä vain mainiten. Risteilyn avajaiset oli omistettu kokonaan kesäpäiville ja Oululle. Koko ohjelma lukuun ottamatta Eläkeläiset ry puheenjohtaja Kalevi Kivistön avauspuhetta oli oululaisten yhdistysten tuottamaa ja esittämää. Kivistökin tnnustautui Oulun ystäväksi ja järjestön puo- lesta toivotti niin riteilyllä olleet kuin muut järjestön jäsenet tervetulleiksi Ouluun. Jokilaaksojen aluejärjestöjen puolesta saman teki järjestön puheenjohtaja, Eläkeläiset ry:n hallituksen varajäsen Teuvo Näätänen. Avajaisten muusta napakasta ja hyvin toteutetusta ohjelmasta vastasivat Oulun poijaat -trio ja lausuja Ritva Mörönen. Näyttelyosastolla oululaiset esittelivät sekä omaa kaupunkiaan ja yhdistyksiään että laajemmin Joki- laaksojen aluejärjestön toimintaa. Kiinnostusta herätti myös kesäpäivien erikoisuus, kesäpäivävieraille varta vasten suunniteltu Työväen Oulu -kiertoajelu. jonka toteuttaa Jokilaaksojen aluejärjestö yhdessä Yrjö Mäkelin -seuran kanssa. Viereisellä osastolla Oulun majoitus- ja ruokailujärjestelyistä kertoivat ja varauksia vastaanottivat Konferenssikeskus Konffan työntekijät toimitusjohtaja Pia Hanskin johdolla.(P.I.) Kesäpäivien ohjelmassa ainutlaatuinen Työväen Oulu -kiertoajelu ? Opastetun kiertoajelun kesto on n. 1 tunti ? Hinta on 5?/henkilö kun kiertoajelu toteutetaan ryhmän omalla bussilla tai ? 10?/henkilö kun se toteutetaan oululaiselle tilausbussilla ? Hintaan sisältyy jokaiselle osallistujalle jaettava yhteenveto kiertoajelun keskeisimmistä kohteista, esitellyistä henkilöistä ja tapahtumista Kesäpäivillä voit kokea upean kiertoajelun! Tutustut kaupunkiin ja saat oppaan tarjoamaa tietoa perinnerikkaista oululaisista työpaikoista ja työväenliikkeen aktiivihenkilöistä ja heidän vaikutuksestaan mm. itsenäisyytemme synnyn alkuvaiheisiin. Kiertoajelun on suunnitellut Jokilaaksojen aluejärjestö yhteistyössä Yrjö Mäkelin -seuran kanssa. Se on ainutlaatuinen, vain kesäpäivävieraillemme valmisteltu kokonaisuus. Myös oppaat ovat omia jäseniämme ? tähän tehtävään varta vasten valmennettuja! Kiertoajeluista kerättävät maksut ohjautuvat Jokilaaksojen aluejärjestön jäsenyhdistysten toimintaan lyhentämättöminä. Ilmoittautuminen, maksaminen ja aikataulut: ? Kiertoajelulle ilmoittaudutaan Oulun kesäpäivien VARAUSLOMAKKEELLA. Se on postitettu jokaiseen yhdistykseen 4.10.2012. ? Kiertoajelu maksetaan oppaalle bussissa paikan päällä käteisellä. ? Kiertoajelujen aikatauluista ja lähtöpaikoista ilmoitetaan huhti-toukokuussa kaikille ilmoittautuneille. Ajeluja toteutetaan sekä 25.6. että 26.6.2013. Ohje matkavastaavalle: Kun varaat Oulun reissua varten linja-auton, on liikennöitsijälle hyvä mainita myös kiertoajelusta: ajelu kestää n. tunnin ja reitille tulee pituutta n. 15-20 km. TERVETULOA OULUUN JA TIETOKIERROKSELLE! Eläkeläiset ry:n Jokilaaksojen Aluejärjestö ry Yrjö Mäkelin -seura ry Eläkeläiset ry
• 8 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Panelistit yhtä mieltä: hyvinvointiyhteiskunnan ja eläkejärjestelmän pitää kestää Solidaarisuus syntyy arvoista ja arjen teoista ? kun kutsu käy, ? Ajattelemme, että solidaarisuus tuottaa hyvinvointiyhteiskunnan. Pikemminkin on niin, että hyvinvointiyhteiskunta tuottaa solidaarisuutta. Ehkäisevän päihdetyö EHYT ry:n järjestösihteeri Jiri Sironen ravisteli itsestään selvinä pidettyjä ajatusluutumia risteilyn paneelissa. Paneelissa kysyttiin, kuka tarvitsee sukupolvien välistä solidaarisuutta. Sironen oli paneelin nuorin osanottaja. Hanttiin eivät panneet vanhemmatkaan, Tampereen Eläkeläisten jäsen Pirjo Rosengren , Kuopion Eläkeläisten puheenjohtaja Mervi Höylä ja Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Sironen tarkensi väitettään hyvinvointiyhteiskunnan ja solidaarisuuden suhteesta sanomalla, että hyvinvointiyhteiskunnassa ihmisillä on mahdollisuus kokera, että kaikissa pidetään huolta. Se on solidaarisuutta synnyttävä ja ylläpitävä kokemus. Sukupolvien suhteista puhuttaessa nostetaan usein esille eläkejärjestelmän ja laajemmin hyvinvointiyhteiskunnan kestävyys. Niistä kysyttiin myös panelisteilta. Vastaus oli yksinkertainen ja tiukka: niiden pitää kestää. Muita vaihtoehtoja ei otettu käsiteltäväksi. ? Ajatellaanpa hyvinvointiyhteiskunnan rakentajia. Mitä siitä olisi tullut, jos he olisivat alkaneet epäillä, kestääkö tämä, kuinka tässä käy, Pirjo Rosengren summasi. Yhtä yksimielisesti keskustelijat tyrmäsivät jaon aktiivi- ja passiiviväestöön. ? Jonkin ryhmän, esimerkiksi eläkeläisten tai työttömien, sanominen passiiviäestöksi on suorastaa leimaavaa, Sironen sanoi. ? Työ ei määritä ihmistä. Ainakin meidän eläkeläisten pitäisi huomata se, Rosengren totesi. Paneeli oli risteilyn ainoa vakava ohjelma, mutta viihdyttävä sekin aiheen haastavuudesa huolimatta. Keskustelijat ja paneelin vetäjä Hannu Partanen pysyttelivät kannella ja kertoivat arkisista kokemuksista. Elettiin ennenkin Pirjo Rosengren muisteli, että 60ja 70-luvun nuorisoliittolaisvuosina solidaarisuus-sana kuulosti hänestä kovin juhlalliselta. Nyt se on saanut hyvin arkisen, mutta vähintään yhtä tärkeän sisällön. ? Kun lapsenlapset tarvitsevat, niin mummo menee. Ja toisinpäin: kun minä tarvitsen apua esimerkiksi raskaammissa töissä, niin voin soittaa lapsille, että tulkaapa käymään. Sukupolvien ketjuakin panelistit katsoivat mieluummin läheltä kuin vuosisataisesta näkökulmasta. Sekä Pirjo Rosengren että Mervi Höyä kertoivat,että heitä on alkanut kiinnostaa, kuinka ennen elettiin. ? Mutta valitettavasi se tapahtui vasta vanhempien kuoleman jälkeen, Höylä kertoi. Samoin oli käynyt Rosengrenille.. ? Olen kuitenkin huomannut, kuinka tärkeä vanhempien työ ja heidän edustamansa arvot ovat minulle olleet. Niitä arvoja olen yrittänyt siirtää lapsilleni. He eivät ole niistä koskaan puhuneet minulle, mutta kautta rantain olen saanut tietää, että niillä on ollut merkitystä, Rosengren sanoi. Kalevi Kivistö kertoi , kuinka toinen hänen isoisistään meni viime vuosisadan alun siirtolaisaallossa Amerikkaan. Palatessaan hän toi tuliaisina sosialismin aatteen perheeseen ja laajemminkin kotikylälleen. ? Isovanhemmat ja vanhemmat osallistuivat koululaitoksen luomiseen. Minä olin sukuni ensimmäinen yliopilas. Ne ? sosialismi ja koulutus ? olivat hieno perintö. Kuiluja kaivetaan tietoisestikin Panelisteilta kysyttiin myös sukupolvien mahdollisesta kuilusta. Ihan säröttömänä he eivät ei sukupolvien yhteyttä pitäneet. Jos kohta kukaan ei nähnyt kui- lua, niin pienempiä murtumia kyllä,. Niiden todettiin kuuluvan luonnostaan elämän menoon. ? Se missä ketju pätkii, on historiatieto. Me eläkeläiset tuomme historian esille, mutta kuunnellaanko meitä? Höylä kysyi. ?Tämä pätee toisinkin päin. Kaikki ikäihmiset eivät halua tietää, mitä nuorempien maailmaan kuuluu. Esimerkiksi tietokoneet ovat monelle tabu, kielletty aihe, josta ei saa edes puhua, jotta ei loukkaannuta. Höylä kertoi todenneensa, että esimerkiksi tuolloin vielä edessä olevissa kuntavaaleissa ehdokkaik- si asetetut nuoret ja iäkkäämmät puhuvat kummatkin tärkeistä asioista, mutta eivät kuuntele herkin korvin, jos lainkaan, toisiaan. Sironen lainasi vastikään 95-vuotiaana kuollutta brittihistorioitsijaa Eric Hobsbawnia, jonka mukaan historiallinen muisti on kuollut. Se liittyy yltiöyksilölllisyyteen. ? Siihen kuuluu pysyvä nykyhetkessä eläminen. Siksi on syytä miettiä, mitkä rakenteet voivat välittää historiatietoisuutta. Kivistökin nosti esille historian, mutta vähän toisin. ? Jo 4 000 vuotta vanhoissa egyptiläisissä kirjoituksissa valitettiin Kolmanteen sukupolveen Tampereen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Timo Mustonen seurasi kiinnostuneena paneelia. Hän on itsekin miettynyt sen teemoja viime vuosina paljon. ? Erityisesti olen miettinyt, miksi meitä seuraava sukupolvi, siis meidän lapsemme, sisäistivät niin huonosti meidän hyvät vasemmistolaiset arvomme. Paria vastaustakin Mustonen on kypsytellyt. ? Taisi käydä niin, että meillekään ne arvot eivät riittäneet, vaan piti vielä niska punaisena puolustaa Neuvostoliittoa ja tapella kaverien kanssa siitä, kuka on paras Neuvostoliiton ystävä. Lapset näkivät sen pelin läpi. Mustonen ei usko raamutulliseen puheeseen isien pahojen tekojen ulottumisesta kolmanteen ja neljänteen sukupolveen. ? Minusta lapsenlapsien sukupolvessa on näkyvissä taas merkkejä solidaarisuuden ja oikeudenmukaisuuden kasvusta. Uskotaan siihen. ? Toivottavasti he aikaa myöten myös huomaavat, että tämmöisessä vanhanaikaisessa järjestäytymisessä myös reaalimaailmassa on oma ideansa.Vaalitaan me siihen asti näitä arvoja ja hieman vähäisiksi käyneitä voimavarojakin. (P.I.) Jiri Sironen esitteli EHYT ry:n ikähanketta ja osallistui paneeliin sukupolvien solidaarisuudesta.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 9 mummo menee Timo Mustonen uskoo kolmanteen sukupolveen Yleisö osallistui keskusteluun koeäänestämällä. Tässä kannatetaan elinaikakertoimen remontoimista. nuorison kurittomuutta. Ilmiö ei ole uusi, eikä se onneksi lopu. ? Kuiluja yhteiskunnasssa kyllä on olemassa, mutta ne kulkevat sukupolvien sisällä, eivät niiden välissä. Näin on laita esimerkiksi elämäntavan sekä koulutus- ja tuloerojen. Eläkeläisköyhyyden rinnalla on lapsiperheiden köyhyyttä ja työttömien syvää köyhyyttä, Kivistö sanoi. Pirjo Rosengren huomautti, että kuiluja myös kaivetaan. ? Kunnallisvaalien alla esimerkiksi kysytään, pitäisikö supistaa lapsperheiden palveluja vai vanhusten palveluja. Mikä kysymyk- senasettelu tämä on? Pitää kysyä, leikattaanko palveluja vai siirretäänkö investointeja,, meillä Tampereella esimerkiksi sitä kuuluisaa tunnelia. Kärsivällisyyttä ja yhteisiä tilaisuuksia Sironen näki sukupolvien välissä ohipuhumista ja eriaikaisuutta. ? Nuoremmilla yhteisöllisyys ei ole paikkaan sidottua, koska heillä on tottumus ja taito käyttää sosiaalista mediaa yhteisön luomiseen ja ylläpitämiseen. Muiden panelistien tavoin Siro- nen uskoi, että sukupolvien välistä vuropuhelua voidaan edistää. ? Se vaatii kärsivällisyyttä, kuten kaikki erilaisten kulttuurien kohtaamiset. Kalevi Kivistön mielestä juuri ristelypaneelin kaltaiset tilaisuudet ovat hyvä tapa edistää vuoropuhelua. ? Myös perustasolla olisi hyvä keskustella nuorten ja työikäisten kanssa, Kivistö vihjaisi Eläkeläiset ry:n yhdistyksille. PEKKA ISAKSSON Anna-Liisa Juutistenaho (vas.) ja Marja-Leena Leppälä nauttivat mahdollisuudesta rentoutua ja irrotella. Ihanuudestakin pitää rentoutua Välillä mummo lähtee lentoon Lapinlahden linnuiksi lentoon lähdössä esittäytyivät Anna-Liisa Juutistenaho ja Maija-Leena Leppälä pähkäillessään ensimmäisen risteilypäivän iltana, oliko sen tanssiravintola keulassa vai perässä. Naisten railakas meno oikeutti kysymyksen, onko Lapinlahdellakin aina noin hauskaa. ? Ei sentään, vaikka toiminta Lapinlahden Eläkeläisissä mukavaa onkin, sanoi Anna-Liisa Juutistenaho. Juutisenaholla oli aivan erityinen syy vaihtaa vapaalle. ? Sunnuntaina syntyi uusi lapsenlapsi kahdeksan muun joukkoon. Viikonloppuna heistä viisi oli kylässä mummolassa. Ihanaa oli, mutta viiden pienen lapsen kanssa koetun ihanuudenkin jälkeen tekee mieli hieman rentoutua ja irrotella. Yhdessä Ouluun Eläkeläiset ry:n maahanmuuttajahanke Teemme yhdessä oli näyttävästi ja kiinnostavasti esillä. Juutistenaho on yhdistyksen varapuheenjohtaja. Lapinlahden Eläkeläisissä hän on toiminut kol- matta vuotta. ? Tulin mukaan jouduttuani työkyvyttömyyseläkkkeelle. Teki mieli harrastaa erilaisia asioita yhdessä muiden kanssa. Harrastusten kirjo saisi Juutistenahon mielestä olla yhdistyksessä laajempikin. Hän sanoo toisinaan toivovansa yhdistyksessä vähän herkempää tarttumista uusiin toimintamuotoihin. Lapinlahden yhdistyksessä on runsaat sata jäsentä, jotka kerhoilevat, laulavat, liikkuvat ja retkeilevät yhdessä. Viimekesäinen retki tehtiin Pohjanmaalle, Kokkolaan, Vaasaan ja Seinäjoelle. ? Lauluryhmäkin on, muttei miesääniä. Niitä kun vielä saataisiin. Lapinlahtelaiset olivat risteilyllä yhdessä iisalmelaisten ja kiuruvetisten kanssa. Todennäköisesti samanlaisella kokoonpanolla lähdetään ensi kesänä Ouluunkin. Uteliaille kerrottakoon, että löytyi se tanssiravintolakin. PEKKA ISAKSSON
• 10 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Myös näytteilleasettajat tyytyväisiä Fenno Medicalin kasseja ja EHYT:n elämyspelejä Tuotepäällikkö Sanna Lipasti (oik.) jakoi osallistujille messukasseja, joissa oli Fenno Medicalin tämänvuotinen kuvasto. Toimitusjohtaja Jarmo Ikäheimosella (oik.) oli hauskaa Kylpylähotelli Kuntorantaa esitellessään. Projektipäällikkö Antti Honkonen (vas.) poikkeuksellisen vakavana, kun hän esittelee Onks´uutta tietoo -hankkeen kommervenkkejä Paula ja Martti Vaattovaaralle. Päässä tietysti kihokypärä. ? Eläkeläiset pinnalla -risteily oli mainio tapa tavata tuotteiden mahdollisia käyttäjiä, kertoa heille tarjolla olevista tuotteista sekä kuulla, mihin suuntaan tuotevalikoimaa voisi jatkossa kehittää, sanoo Fenno Medical Oy:n tuotevalikoimaa esitellyt yhtiön tuotepäällikkö Sanna Lipasti. Näyttelyosastolla vieraili runsaasti aktiivisia eläkeläisiä ja keskusteluja käytiin erilaisista terveyteen ja hyvinvointiin liittyvistä kysymyksistä. Arvontaan osallistui yli 200 risteilijää ja palkinnot (verenpainemittari, lämpöpeite sekä ensiapulaukku) arvottiin risteilyn päätöstilaisuudessa. Fenno Medical Oy on parinkymmen vuoden ajan myynyt monentyyppisiä perusterveydenhuollon sekä erikoissairaanhoidon ja laboratorioalan tarvikkeita ja laitteita. Asiakkaat ovat laitoksia ja organisaatioita julkisista sairaaloista yksityisiin vanhusten asumispalveluyksiköihin. ? Myynti yksityishenkilöille on lähtenyt käyntiin tarpeen ja kysynnän kautta: kun sairaalassa tai kotihoidossa on käytetty tuotteitamme, ovat yksityishenkilöt halunneet ostaa niitä myösomalla kustannuksellaan, Lipasti kertoo. Yritys aloitti pienimuotoisen kuluttajakaupan postimyyntikuvaston kautta kuutisen vuotta sitten. ? Yksityispuolen myynti on vielä pientä, mutta odotamme myynnin kasvua mm. väestön ikääntymisen johdosta. Kuluneen vuoden aikana olemme satsanneet tuotevalikoiman laajentamiseen ja Fennokaupan tunnettuuden lisäämiseen. Ajatuksena on, että samoja ammattikäytössä hyväksi havaittuja tuotteita tarjotaan yksityishenkilöille kuluttajapakkauksissa. ? Perustuotevalikoimamme on laitoksillekin toimitettavia tuoteryhmiä: haavanhoito, hygienia, inkontinenssi sekä kuitukangastuotteet. Näiden ympärille olemme koonneet tuotteita, jotka sopivat juuri ikääntyville arjessa selviytymiseen, terveydentilan seurantaan ja ylläpitoon sekä kotihoitoon. Esimerkkinä verenpainemittarit, kävelykepit, erilaiset arjen pienapuvälineet ja tuet sekä toimintakyvyn ylläpitoon sopivat kuntoilutuotteet. Monella pienellä paikkakunnalla apteekki on ainut tämäntyyppisten tuotteiden myyntipiste. Siksi kuvaston kautta tilaaminen ja suoraan kotiovelle toimittaminen on monelle hyvä vaihtoehto. Fenno Medical on yksi suurimmista ellei suurin suomalaisessa omistuksessa oleva alan yritys. Julkisella puolella alalla on erittäin kova kilpailu. Tietoa, elämyksiä EHYT ry:n Onks´uutta tietoo? -ikähanke oli risteilyllä tosi- ja vekkulitarkoituksella. Totisempana asiana oli eläkeläisjärjestöistä hyviä käytäntöjä etsivän hankkeen esittely. Komean tammipöydän reunoille oli laitettu tietoiskuja ja valokuvia niin ehkäisevän päihdetyön perusasioista kuin hankkeen arkitoiminnoista, muun muassa. Oulun Työväen Eläkeläisten ja Raision Seudun Eläkeläisten parissa. Tärkeänä Tietovisa-kysymyksenä oli "terveille +65-vuotiaille" laadituista alkoholinkäytön riskirajoista. ?Tieto oli vielä melko vähäistä, mutta tiedonlisäyksen kasvattamiseksihan ikähanke toimii, hankkeen projektipäällikkö Antti Honkonen sanoo. ? Kukaan ei halua olla saarnailun kohteena. Siksi on kehitetty jo olemassa olevan toiminnan tueksi elämyksellisiä pelejä, joissa osallistujakynnys madaltuu, sukupuolten tasa-arvo kasvaa ja silti ne ovat kehittäviä ja hauskoja. ? HupSpeli-pallot ovat sisäboccia-palloja pehmeämpiä. Tarkkuutta heitettäessä sattumalla on melkoinen osuus eli taitavinkaan boccisti ei aina pärjää, eikä kehnoinkaan voi aina epäonnistua. Laivalla heitettiin pehmopalloin tarkkuutta ikäbonuksella. Täytetyistä vuosista oli etua, sillä ikä muutettiin senteiksi ja vähennettiin kahden pallon yhteisetäisyydestä heittopisteestä. Tunnelmaa kohotti viikinkikypärä, jollainen oli kullakin heittäjällä vuorollaan päässä. Tasaisen kisan ykköseksi nousi Lohjan Seudun Eläkeläisten Sakari Lehtinen. Hän heitti pallot vain 33 sentin päähän ja kun hänellä oli 67 ikäbonussenttiä, tuli plusmerkkinen lopputulos +34. Ikähanke kiertää talvikauden pilottikumppaneidensa tilaisuuksissa ja on ensi kesäkuussa Oulussa mukana kyselyjen lisäksi erilaisilla virityksillä.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 11 Ykspihlajan ja Kokkolan sinkkunaiset Rhodoksella Rauman Eläkeläiset ry:n tanhuryhmä esiintyi muistuttaakseen, että veteraani- ja eläkeläisjärjestöjen seuraavat kulttuurikilpailut ovat ensi vuonna Satakunnassa. Tiina Huhtala (keskellä vasemmalla) esitteli KSL:n opintotoimintaa. Ritvan ja Irmelin ansiosta meitä lähti Ykspihlajan eläkeläistä 14 naista ja Kokkolan eläkeläisistä 2 naista Rhodokselle. Matkamme oli hyvin järjestetty, Tilataksi nouti jokaisen läheltä kotiovea ja vei suoraan Oulun lentokentälle. Matkaeväinä meillä oli iloinen mieli ja tasokas huumori. Kokonaisuutena matka onnistui hyvin. Viikko kului nopeasti. Päivisin olimme neljän henkilön porukoissa rannalla tai altaalla sekä kiertelimme vanhassa kaupungissa. Iltasella lähdimme syöntireissulle isommalla porukalla ja merkillepantavaa oli se, että muut suomalaiset turistit kyselivät, oletteko te sitä 16 hengen porukkaa Kokkolasta ja onko Ritva mukana? Oletettavasti se näkyi ja kuului meistä niin selvästi. Loman alkuvaiheessa eräänä iltana hotelli ja Apollo-matkat tarjosivat meille tervetuliaistilaisuuden, jossa tarjottiin shampanjaa ja huoneisiin tuotiin 2 ouzopulloa. Muutamat meistä tutustuivat lähellä olevaan merielävien akvaarioon, lähinnä siellä oli kaloja. Samoin Ellin baariin ,joka oli vuosien saatossa muuttunut nuorison paikaksi. Ritvalla on ollut monta vuotta ystävänä paikallinen suutari , mutta sitähän ei kaikille esitelty? Yhtenä päivänä olimme kaupungin kiertoajelulla kaksikerroksisella bussilla, siihenkin piti yrittää useamman kerran ennen kuin kaikki sovimme samaan bussiin.Yhdeksällä eurolla/henkilö sai ajella vaikka koko päivän. Löhöilimme rannalla muutaman tunnin ja lähdimme bussilla illaksi syömään. Ruoka oli hyvää jokaisessa ravintolassa missä kävimme. Palattuamme hotelliimme istuimme terassilla ja otimme yömyssyt, kuten matkatapoihin kuuluu. Yhtenä iltana erään matkaajan ehdotetuksesta ostimme räiskyvän ja maukkaan drinkin, joka tummuvassa Rhodoksen illassa oli todella kaunis näky. Toivottavasti valokuvaus onnistui? Olimme taas eräänä päivänä vanhassa kaupungissa, kun kahdeksan sinkkumatkaajaa kohtasi kadunkulmassa ja joitakin alkoi hiukoa ja janottaa. Ei päässyt jano yllättämään, kun tilaajalle tuotiin litran lasisaapas täynnä olutta, siinä iloa riitti, ei tarvitse ihmetellä, että moni tiesi, keitä on taasen liikkeellä. Tarjoilija toi kokin ja muuta henkilökuntaa jakamaan yhteistä iloamme. Tästä tapahtumasta sain positiivista palautetta Helsingistä saakka. Olimme rannalla, Ainolla oli hienosti hattu päässä ja sen vei tuuli mereen. Oululainen pariskunta istui lähellä, mies haki pari kertaa hatun merestä ja hekin tiesivät , että olemme sinkkujen matkalla Kokkolasta. Viimeisenä iltana puolet porukasta oli kreikkalaisessa illassa, sekin oli ihan mukava ilta, varmaankin lähes 200 henkilöä meitä pohjoismaalaisia. Oli monenlaista syötävää ja juotavaa. Kaksi meidän naisista oli niin rohkeita, että osallistuivat kreikkalaiseen tanssiin. Paluulennolla olivat samat lentoemännät ottamassa meitä vastaan, kyselivät miten loma meni. Onhan se jotenkin vähän uutta, että 16 eläkeläisneitoa lähtee lomalle yhdessä tuumin. Haluan kiittää matkan järjestäjiä, tulkin tehtäviä hoitaneita ja muita mukana olleita! Anna-Liisa Fagernäs Juhlat 4.5. Ykspihlajan Eläkeläiset täyttää 50 vuotta ensi vuonna Ykspihlajan eläkeläiset viitoitti syyskokouksessa tulevaa vuotta niin, että päätapahtuma on keväällä pidettävä 50-vuotisjuhlat. Juhlat pidetään 4.5.2013 Ykspihlajan Toimitalossa. Myös Eläkeläisten kesäpäivät Oulussa 25.?27.6 on merkittävä tapahtuma, johon osallistumme isolla joukolla. Jäsenhankinta kirjattiin toiminnan keskeiseksi painopistealueeksi. Vanhusneuvosto koettiin nyt erityisen tärkeäksi välineeksi, jotta sieltä voitaisiin kiinteästi tarkkailla ja valvoa,miten uutta vanhuspalvelulakia aletaan kaupungisReino Bäckströmin kokoamassa yhteislaulutilaisuudessa oli mukava j tunnelma. sa toteuttaa. Yhdistyksen puheenjohtajana jatkaa Mikko Vehniäinen ja varapuheenjohtajana uudelleen kiinteästi toimintaan mukaan nousee Anna-Liisa Fagernäs. Sihteerinä jatkaa Aila Tuominen, matkavastaavana melkein uusi tulokas Irmeli Anttiroiko. Mikko Vehniäinen
• 12 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Sukupolvien yhteinen juhla Pateniemessä Perinteinen sukupolvien välinen juhla vietettiin Oulun Pateniemen Honkapirtillä 11.10. Sali täyttyi ääriään myöten osanottajista: eläkeäisiä satakunta sekä päiväkotilaisia johtajineen toista sataa. Juhlan järjestelystä vastasivat Pateniemen suuralueen Yhtestyöryhmä, Pateniemen Eläkeläiset, Pateniemen Martat ja alueen päiväkerhot, jotka olivat myös järjestäneet salin seinille piirustusnäyttelyn. Juhlan juontajana ja organisaattorina toimi Yhteistyöryhmän sihteeri Nina Himsworth. Juhla aloitettiin kaupungin tervehdyksellä, jonka toi hyvinvointipalvelujen palveluesimies Miia-Maria Kuokkanen. Tervehdyksessään hän käsitteli meneillä oleen vanhusten viikon merkitystä ikääntyville ihmisille. Pateniemen Eläkeläisten Virike-kuoro johtajanaan Mauri Kinnunen esitti ?Lämmöllä lähekkäin?, ?Tupakkarullan? sekä ?Täällä Pohjantähden alla?. Seuraavana olivatkin vuorossa alueen päiväkodit: Honkapirtin sali oli täynnä nuoria ja varttuneita juhlijoita. Sukupolvien yhteisestä juhlasta on tullut jo perinne, jota jatketaan mielellään tulevinakin vuosina. Pateniemen, Rajakylän, Herukan, Riekonmarjan ja Palokan päiväkoti. Päiväkotilaiset esittivät antaumuk- sella lauluja ja loruja. Ohjelman lopuksi paikallisilla seniorotanssijoilla oli kaunis tanssiesitys. Pateniemen Martat valmistivat jälleen maittavan aterian ja kahvit ikäihmisille. Lapset saivat puolestaan omat pussinsa pullineen ja pillimehuineen. Juhlat kokonaisuudessaan olivat onnistuneet ja läm- minhenkiset. Perinne jatknee myös tulevina vuosina. Aarno Saarela Vuosikymmenien perinne jatkuu Syysjuhla Muhoksella omin voimin Lokakuun 17. päivänä Muhoksen Eläkeläiset järjesti Syysjuhlan Ravintola Muhos-Kellarin tiloissa. Juhla oli näyttävä läpileikkaus yhdistyksemme harrastekerhojen toiminnasta: Musiikkikerho Iltalyhty vetäisi alkutahtina Paul Norrback:n valssin Varisevat lehdet. Puheenjohtaja Anna Nilosaari toivotti runsaslukuisen yleisön lämpimästi tervetulleeksi. Anna totesi, että yhdistyksen 40vuotuisen historian aikana on syysjuhla järjestetty lähes joka vuosi. Muhoksen kunnanjohtaja Jukka Syvävirta toi kunnan tervehdyksen kertomalla mm. hallitusta kasvukehityksestä, mikä on osoittautunut hyvin toimivaksi strategiaksi kunnan voimavarojen tasapainottamisessa. Oulu? Kajaani -valtatie 22:n luvattu perusparannushanke on välttämätön joustavien liikenneyhteyksien ylläpitämisessä. Lauluryhmä Sortinsakki esitti kolme ikivihreää laulua. Sketsikerho saapui estradille kahden sketsin voimin, Kaupustelijoita ja Ammattimies. Sketsit olivat hauskoja ja hyvin esitettyjä. Tanhukerho esitti tanhut Valssikatrilli ja Vanha ruotsalainen ?Tanssiin Tätien kanssa? nähtyään olisi Jorma Uotinenkin todennut, että se oli kyllä täyttä törinää alusta loppuun saakka. Iltalyhtyn laulusolisteina olivat upeaääniset Voitto Koukkari ja Helena Rekilä. Työväentalosta Muhos-Kellari Ravintolana toimiva Työväentalo on kokenut melkoisen muodonmuutoksen. Viikonloppuisin salin valtaavat nuoret, jotka viettävät diskoiltojaan. Ravintolayrittäjä, entinen mestaripainija Tapio Sipilä kertoi, että ravintolatoiminta on saavuttanut erinomaisen suosion alueella, väkeä tulee laajalta alueelta. Nuorten suosimia tähtiartisteja keikkailee säännöllisin väliajoin, salin akustiikka on saanut esiintyjiltä kiitosta. Sketsiryhmä esitti sketsit Kaupustelijoita ja Ammattimies. Koko ohjelma oli yhdistyksen omien esiintyjäryhmien tuotantoa. valssi. Ohjelmatarjonnan helmiä olivat Elna Oikarisen esittämä erinomainen monologi Kirje ja Helena Rekilän tulkitsemat Juha Vainion lauluntekstit Yksinäinen saarnipuu ja Kun päättyy työ. Erityiskiitokset ansaitsee keittiöväki, homma pelasi kuin ajatus, lihakeitto, kahvit, voileivät jne. tekivät kauppansa, eikä tähän tarvittu edes EU:n tukiaisia. Käsityökerholaiset olivat monessa mukana: touhusivat arvottavat, järjestivät ja siivosivat salin. Lopuksi iltapäivää jatkettiin tanssien merkeissä. Seppo Alalauri
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 13 Runopysäkki Joulu Kun synnyin maailma oli toisenlainen. Pienet tilat elättivät kaksi sukupolvea. Kaupungin työläisten lapsilla juhlakuvissa oli parsitut sukanpolvet. Vasta myöhemmin tajusin eriarvoisuuden, kun eron myötä äitini tuli keittäjäksi kaupunkiin. Minä sopeuduin. Muiden mielestä nostin sosiaaliluokkaa opiskelemalla ammattiin. Maailma oli toisenlainen: Tuli metallin lakko ja solidaarisuus, ihmiset yhdessä yrittämässä parempaa elämää. Kun vihdoin sain töitä Urho Kekkonen nimitti hätätilahallituksen. Taas on joulu, seimi, joulunlapsi Joosef ja Maria paimenet sauvoineen. Mutta miksi niin paljon siipirikkoja enkeleitä? Lepattavin siivin vartiovat lasta. Jaksavatko? Jaksaako Josef ja Maria? Maassa rauha hyvä tahtoko ihmisillä? Miksi tähdetkin itkevät kyyneleitä? Terttu Niinikoski Järvenpää Mielen talvi Lunta kylmempi tämä mielen talvi. Eivät lämmitä kesien muistot, suudelmat iholla. -Vain puhelinsoitto, pyörryttävä, uskomaton, vieläkin silmissäni kuolleet siniset kasvosi. Tänne minä sinut kätken lumeen. Sytytän nuotion että näkisit sen loiston sinne missä sielusi vaeltaa. Anna minulle mielen kesä. Sirpa Aaltonen-Veikkolainen Turku Vielä maailma oli toisenlainen. Talot rakennettiin talkootyönä, naapurit olivat ystäviä. Työ toi rytmin elämään ja koko elämän kirjo pyörähti käyntiin perheessä. Ja nyt kolmenkymmenenkuuden vuoden jälkeen maailma on taas toisenlainen. Naapurit linnoittautuneet kesämökeilleen, tietotekniikalla pidetään yhteyttä tai sitten ei. Raha puhuu, lomautetaan ja irtisanotaan. Ja minä istun tässä. Minun maailmani on taas toisenlainen. Tarvitsen paljon aikaa. Maarit Elomaa-Solkio Lahti Talvi Venesatamassa punaiset ankkuripallot liikkumatta, tuuliviiri turhanpanttina pakkasessa Ahti Sala Oulu Vuoden viimeiset T ämän vuoden viimeisellä runopysäkillä julkaistaan neljä runoa, jotka ovat keskenään hyvin erilaisia. Maarit Elomaa-Solkion proosamainen runo kartoittaa minän ja yhteiskunnan muutosta, kun taas Sirpa Aaltonen-Veikkolaisen runo keskittyy tunteen kuvaamiseen. Terttu Niinikosken jouluaiheisessa runossa esitetään kysymyksiä, ja Ahti Sala on kirjoittanut miniatyyrin. Maarit Elomaa-Solkio aloittaa runonsa sanoin ?Kun synnyin?. Aloitus on kiinnostava, se vetää lukijan heti mukaan runon maailmaan. Elomaa-Solkion runo kuuluu kertovan runon perinteeseen. Voimme melkein kuulla runon minän puhuvan meille. (Esimerkiksi Toivo Laakson tuotannosta löytää tämäntapaisia, puhelevia runoja.) Runossa ei käytetä kielikuvia, vaan ilmaisu on yksinkertaista. Silti runo on monitulkintainen. Toisto on runossa tärkeä retorinen keino. Se muodostaa rungon, jonka varaan runo rakentuu. Maarit Elomaa-Solkio kirjoittaa konkreettisesti ja yksityiskohtien kautta, mutta samalla (ja juuri siksi) hän onnistuu luomaan laajan kaaren lähihistoriaan. Jos runoa haluaa vielä hioa, voisi ehkä seuraavaa säeparia vielä miettiä: ?Vasta myöhemmin /tajusin eriarvoisuuden.? Koska kirjoittaja hallitsee näyttämisen taidon selittämisen sijaan, tuohonkin varmaan löytyisi jokin sellainen ilmaus, josta lukija saisi itse oivaltaa eriarvoisuuden. Kaiken kaikkiaan Maarit Elomaa-Solkio saa hyvin kuvatuksi yhteiskunnan muutoksen sekä sen, miten vaikeaa yksilön on sopeutua siihen ja pysyä aina mukana kaikessa muuttuvassa. Runo puhuu surusta Sirpa Aaltonen-Veikkolaisen runo Mie- len talvi kuvaa vaikuttavasti surua ja järkytystä sekä sitä hetkeä, jolloin saa tiedon rakkaan ihmisen kuolemasta. Mielen talven runoilmaisu on hallittua, tulee tunne, että kirjoittaja on jo varsin pitkällä runoharrastuksessaan. Aaltonen-Veikkolainen osaa käyttää runon mahdollisuuksia; yhtä aikaa on läsnä elämä ja kuolema, tämä hetki ja mennyt. Sirkka Turkan Voiman ääni-runokokoelman ensimmäinen runo kertoo surusta. Runon viisi viimeistä säettä kuuluu näin: ? Ja yöllä liukui uneen,/ aivan ikkunani taakse, suuri hirvi,/kuin suuri suru, viestintuoja,/siitä, että jokin on vain loppunut,/ja jokin vain nyt alkaa?. Jollain tavalla Sirpa Aaltonen-Veikkolaisen runo toi Sirkka Turkan runon mieleeni. Runossa on erityisen hyvää sen rytmi sekä sanotun ja sanomatta jätetyn suhde. Säkeet ?Tänne minä sinut kätken/lumeen? ovat vaikuttavat yksinkertaisuudessaan ja toteavuudessaan. Samalla ne ovat monikerroksisia, lumeen kätkeminen assosioituu paitsi konkreettisesti hautaan myös suruun ja ? paradoksaalista kyllä ? lohtuun. Puhun tuossa toki omista mielleyhtymistäni, jokainen lukija seuraa omia assosaatiopolkujaan. Mutta hyvä runo mahdollistaa polun syntymisen. Mielen talvi-runossa kirjoittaja pelaa taitavasti vastakohdilla, lämpö ja kylmyys vuorottelevat runossa. Assosiaatio ja konnotaatio Kun sana ?assosiaatio? tuli kerran otettua esiin, on hyvä muistella toistakin termiä, joka liittyy läheisesti runojen tulkintaan. Vaikka sivistyssanoja ei kannata ryöstöviljellä, on niillä joskus paikkansa. Kun haluamme vaikka yhdessä puhua jostakin kaunokirjallisesta tekstistä, voivat tietyt termit olla hyvinkin käyttökelpoisia. Onhan rakennustalkoissakin helpompi olla, jos tietää työkalujen nimet. Assosiaation lisäksi toinen käyttökelpoinen termi on ?konnotaatio?. Konnotaatio tarkoittaa tekstin herättämää piilomerkitystä tai sivumiellettä. Runo ja erityisesti runon kielikuvat herättävät usein runsaasti näitä piilomerkityksiä. Piilomerkitykset ovat samalla askeleita kohti runon tulkintaa. Jos vielä hetki viivytään käsitteiden parissa, niin assosiaatio eli mielleyhtymä eroaa konnotaatiosta eli sivumielteestä olemalla henkilökohtaisempi ja yksityisempi. Sivumielteet perustuvat usein kaikille olemassa olevaan tietoon (esimerkiksi kulta-jalometallin piilomerkityksinä nousevat helposti esiin ?rakas? ja ?arvokas?), kun taas mielleyhtymät, assosiaatiot perustuvat henkilökohtaisiin kokemuksiin eikä niitä voi aina välttämättä jakaa toisten kanssa. Voikin olla mielenkiintoista kokeilla porukalla pohtia joistakin sanoista nousevia sivumielteitä, jotka siis yleensä ovat yhteisesti jaettavia. Sen jälkeen kukin voisi kirjoittaa samoista sanoista omia, yksityisiä mielleyhtymiään. Näitä voisi sitten porukalla vertailla. hyvin. Koko runo on pysähtynyt. Vaikka lyhyessä runossa ei kuvata kylmyyttä suoraan kuin yhdellä sanalla, runo suorastaan hohkaa talvea ja kylmää. Ahti Sala on kuin graafikko, joka muutamin vedoin herättää henkiin kokonaisen maiseman. Runossa usein vähän on paljoa enemmän. Toivon, että vuosi 2013 on runojen suhteen satoisa, että saamme taas lukea monenlaisia runoja. Muistutan jälleen, että jos olette lähettäneet runon kauan sitten, eikä sitä ole lehdessä näkynyt, kannattaa lähettää sama uudestaan. Kun postia tulee paljon, on täysin mahdollista ihan vain unohtaa jokin runolähetys, joka ansaitsisi päästä lehteen. Rauhallista ja runollista loppuvuotta kaikille. Runopysäkin yhteystiedot ovat tutut, entiset: Talvisia tunnelmia Terttu Niinikosken runo Joulu tarkastelee hieman epäillen tuota kristillistä juhlaa. Kirjoittaja käyttää erästä hyvin tehokasta retorista keinoa: kysymystä. Runo muodostuukin lähes kokonaan kysymyksistä. Niinikosken runo ei ole niinkään kriittinen tai syyttävä, vaan ennen kaikkea murheellinen. Ristiriita suuren juhlan ja vallitsevan todellisuuden välillä on suuri. Runo kysymyksineen jää pitkäksi aikaa mieleen. Ahti Salan Talvi on pieni tunnelmapala. Runo välittää talvisen, jäisen tunnelman Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Rotestikulkueeseen iskulauseita, banderolleja, lintuja, kukkia,liinoja, perhosia ? ja yksi itsepäinen lohi Suuri manifestipaja käynnisti ison pyörän kesäpäivien valmisteluissa Pertti Hellgren, Kirsti Immonen ja Paavo Rinne näyttävät, kuinka liki ikäihmisten palvelut pitää järjestää. Kirsti Immonen Tikkurilan Eläkeläisistä on innoissaan. ? Aivan mielettömän hyvä juttu, ohjaajat ja kaikki. Kirsti Immonen pääsi tähän tunnelmaan jo ensimmäisenä iltana, kun Suuren manifestipajan osanottajat tutustuivat toisiinsa Kuntorannassa. ? llmaisun ohjaaja Hilkky Hyttinen pani meidät kättelemään toisiamme niin, että otetta ei saanut irrottaa, edellisesgtä ennen kuin uudesta käteltävästä sai otteen. Siinä mentiin näin ja näin ja näin (NÄYTTÄÄ, KUINKA MONELLA MUTKALLA LOPULTA OLTIIN). ? Ja sitten istuttiin ja taakse tuli pari, joka kosketti ja vähän vaikka hieroi hartioista ja päästä.Kierrettiin ringissä ja vaihdettin osia. Lopulta tunne oli aivan uskomaton. Pieni tuplajättipotti Kirsti Immonen on Tikkurilan yhdistyksen uusia jäseniä. Hän on ollut Eläkeläiset ry:n toiminnassa vuoden ja enimmäistä kertaa järjestön kurssilla ja Kuntorannassa. Heti sattui pieni tuplajättipotti á la Eläkeläiset ry, mieluinen ja sytyttävä kurssi, hyvät opettajat ja mainiot kurssitoverit. Tästä on hyvä jatkaa, muidenkin kuin Kirsti Immosen. Näin voi esittää iskulauseen Eläkeläiset yhtykää! Suuri manifestipaja järjestettiin lokakuun puolivälissä. Siihen osallsitui 35 käden taitajaa ja esiintyjää ympäri Suomea. Pajalla oli vain yksi, mutta sitäkin tärkempi tavoite: ensi kesäkuussa Oulussa järjestettävien kesäpäivien ja erityisesti niiden rotestikulkueen onnistuminen. Pajan ilmaisutaidon työryhmässä keksittiin ja muokattiin iskulauseita ja kokeiltiin, kuinka ne pitäisi huutaa ja esittää rotestikulkueessa. Jo ensimmäisen aamun anti oli lupaava. Ulos asti kuului, kun Eevan kabinetissa huudettiin, että ELÄKELÄISET, YHTYKÄÄ! ElÄKKEET TASAN! VOIMAA NAURUSTA! ELETÄÄN UHALLAKIN! IKÄIHMISTEN PALVELUT LIKELLE! Rotestilohi Askartelupajoissa maalattiin banderolleja ja ommeltiin
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 15 Lopuksi laulettiin yhdessä Juhlmarssi. Pirkanmaan aluejärjestö juhli nelikymppisiään Askartelupajassa syntyi kukkia, lintuja ja perhosia (kuvat yllä ja viereisellä sivulla. Pirkanmaan Aluejärjestön juhlavuosi huipentui Tampereen Tapiolan työväentalossa syyskuussa järjestettyyn pääjuhlaan. Ennen juhlan ohjelmallisen osuuden alkua aluejärjestö otti vastaan onnitteluita ja huomionosoituksia. Aluejärjestöä tervehtivät siihen kuuluvat yhdistykset ja muut aluejärjestöt. Juhlakahvien jälkeen juhla jatkui Kyröskosken VPK:n torvisoittokunnan esityksellä. Tervehdyssanat esitti aluejärjestön puheenjohtaja Matti Tolvanen. Ylöjärven yhdistyksen lauluryhmä säestäjänään Arvi Saarinen esitti näytteen monipuolises- ta osaamisestaan ja tilaisuuteen hyvin sopivia lauluja. Eläkeläiset ry:n tervehdyksen toi ja juhlapuheen piti järjestömme toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Hän korosti aluejärjestöjen merkitystä Eläkeläiset ry:n koko maan kattavassa järjestötyössä. Aluejärjestöt yhdistävät alueiden yhdistykset ja luovat yhteyden järjestön ja perusyhdistysten välille. Erinomaisessa juhlapuheessa Hannu Partanen käsitteli eläkeikäisten ja vanhusväestön asemaa viimeisten vuosikymmenien aikana. Hän arvioi myös ensi vuonna voimaan tulevan vanhuspalvelulain merkitystä koko yhteiskunnallemme. Eläkeläiset ry on tehnyt sitkeästi työtä vanhuspalvelulain säätämisen puolesta vuosikymmeniä. Laki mahdollistaa ja velvoittaa kunnat parantamaan vanhusväestölle tarjottavia palveluit. Se lisää tasa-arvoa muiden kuntalaisten keskuudessa ja turvaa vanhuutta. Airi Vaske esitti riemastuttavan pakinan testamentin tekemisestä. Yleisö palkitsi esityksen raikuvin kättentaputuksin. Tampereen Eläkeläisten salonkitanssiryhmä ohjaajanaan Pirkko Rastas päätti ohjelmallisen esityksen juhlan arvoisesti. Timo Mustonen Oulun Eläkeläiset toivottaa kaiken väen tervetulleiksi kesäpäiville Maija Lehtonen (vas.) ja Annikki Niiranen ovat Nokian Eläkeläisistä. Niinpä heidän huiveissaan on Pirkanmaan kulkueväri, keltainen. liinoja, leikattiin, taivuteltiin ja liimattiin kukkia, muovailtiin jänisverkkopohjalle sanomalehtipaperista ja liimasta perhosia ja lintuja. ? Ja ainakin yksi lohi, naurahtaa Airi Mantovaara-Puolakka Rovaniemen Eläkeläsistä. Hänen kätensä eivät halunneet muovailla lintua, vaan ottivat ohjat omiin käsiin. ? No, lohi siitä tuli. Mutta haitanneeko tuo, kun entisen lohijoen suulla ollaan. Eipä haittaa, kun on vielä loheksikin noin itsepäinen vastavirran kulkija. Kyllä rotestikulkueeseen yksi semmoinen lohi sopii? oikastaan sen pitääkin siellä olla. Keksiä se olisi pitänyt, jos ei olisi itse mukaan väkevästi tunkenut. Askartelemaan Kirsti Immosenkin teki mieli, vaikka ilmaisupajassa oli niin mahdottoman mukavaa. ? Minä olen askartelija. Kun meillä on lapsenlapsia, niin varmaa valtaosa ajasta heidänkin kanssaan kuluu askarrellen. Kirsti Immonen pääsi askartelemaan, sillä ideana pajoissa oli, että kaikki tekivät ensin kaikkea ja päättivät sitten, mihin pajaan mieluimmin jäivät. Maija Lehtonen ja Annik- ki Niiranen Nokian Eläkeläistä leikkaavat kangasta. Siitä syntyy huiveja kulkueeseen ja muuhunkin kesäpäiväkäyttöön Kangas on kirkkaan keltainen. Se on Pirkanmaan, Varsinais-Suomen ja Satakunnan kulkueväri. ? Kyllä meiltä ainakin yksi bussilastillinen lähtee Ouluun, nokialaiset kertovat leikkaamisen ohessa. Ohjeet reksivisiitan teosta on lähetetty yhdistyksille marraskuussa ja ne löytyvät myös Eläkeläiset ry:n kotisivuilta netistä. PEKKA ISAKSSON Oulun Eläkeläisten syyskokous valitsi äänestämällä puheenjohtajaksi vuodelle 2013 Olavi Peltoniemen ja varapuheenjohtajaksi Ritva Mörösen. Johtokuntaan valittiin kahdeksan varsinaista ja kolme varajäsentä. Johtokunnan jäsenistössä tapahtui jonkin verran vaihtuvuutta ja valituiksi tulivat seuraavat jäsenet: Erja Kaijankoski, Toini Väyrynen, Pirjo Kumpulainen, Pentti Erkkilä, Ritva Stahl, Aino Kuusiniemi,Reijo Rautio, Jaakko Holappa. Varajäseniksi valittiin Taisto Hämälä, Eila Leinonen sekä Linnea Erkkilä. Oulun eläkeläiset ry toivottaa menestyksekästä vuotta 2013 ja toivottaa kaikki Oulun eläkeläisiä liikunnallisissa harrastuksissa. eläkeläisyhdistykset tervetulleiksi ensi kesän kesäjuhliin Ouluun juhlimaan iloisella mielellä. Olavi Peltoniemi Toini Väyrynen
• 16 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Ikä saattaa M Kesäpäivien ilmoittautumislomakkeet ja hotelliesitteet käytiin tarkkaan läpi. Matkavastaavat kohensivat Oulu-tietouttaan ja oppivat niksejä toisiltaan Samaan aikaan manifestipajan kanssa olivat Kuntorannassa koolla Eläkeläiset ry:n matkavastaavat. Kurssille oli tullut peräti 35 matkavastaavaa eri puolilta Suomea. Oulun kesäpäivät olivat tiiviin ohjelman itsestään selvä ykkösasia, mutta yleisemminkin ehdittiin keskustella matkavastaaville ja sitä myöten yhdistyksille tärkeistä asioista. ? Hyvä kurssi ja hyvä henki, sanoi kurssille osallistunut Hyvinkään Eläkeläiset ry:n matkavastaava Raimo Kantola. Kantola kertoi, että yhdistys on jo ennättänyt tekemään majoitusvarauksen Ouluun. Lähdössä on täysi bussilastillinen yhdistyksen jäseniä. Heistä suuri osa on esiintyjiä, mutta mukana on myös tarvittava määrä kannustus- ja huoltojoukkoja. ? Meillä on valmiit pasmat siitä, kuinka yhdistys tukee matkalle lähtijöitä. Tuki kohdistuu hieman eri tavalla esiintyjille ja muille matkalaisille. Tällainen hyvin selvä päätös jo varhaisessa vaiheessa on osoittaunut hyväksi, Kantola kertoo. delle muutakin kiinnostavaa kuin kesäpäivät. Laplan Hotels -ketjun ja Eläkeläiset ry:n yhteistyö näkyy muun muassa matkavastaaville järjestettävällä tutustumismatkalla ketjun hotelleihin ja palveluihin Lapissa. Tutustumismatkan aikakin on mitä mainioin, tällä tietoa huhtikuun loppupuolella, jolloin hanget ovat hohtavimmillaan. (P.I) Toimitusjohtaja Pia Hanski Konffasta kertoi varausjärjestelyistä ja Oulusta. Oulu-huuma kasvaa Muutenkin kurssilla saatettiin todeta, että Oulu-huuma on nousemassa. Heti kurssin jälkeen jo ennestään hyvä varaustilanne koheni vielä niin, että lokakuun loppuun mennessä majoitusvaraus oli tehty peräti 1 700:lle Ouluun tulijalle. Matkailussa on tiedossa ensi vuo- aahanmuuttajat suhtautuvat liikuntaan ja harrastavat sitä hyvin monilla erilaisilla tavoilla, jotka eroavat harrastajien etnisen taustan, sukupuolen ja iän mukaan. Kantaväestöön verrattuna maahanmuuttajien liikunnassa on eroja, jos kohta yhtäläisyyksiäkin. Iästä johtuvat elämäntilanteet voivat yhdistää ikäihmisiä liikunnassa enemmän kuin etninen tausta erottaa. Niinpä ikämaahanmuuttajia on ilmeisesti syytä pitää pikemminkin ikäihmisten liikunnan erityisryhmänä kuin osana monikultuurista liikuntaa. Tällaista tutkimuksilla hankittua ja kokemusperäistä tietoa kuultiin Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä -hankkeen järjestämässä laajapohjaisessa ikämaahanmuuttajien liikuntaseminaarissa. Seminaari järjestettiin Helsingissä marraskuun puolivälissä. Ensimmäistä kertaa koolla oli näin edustava joukko tutkijoita, kentällä toimivia liikuntaihmisiä, ikämaahanmuuttajien kanssa työskenteleviä kuntien ja järjestöjen työntekijöitä ja aktiiveja sekä rahoittajien, kuten Opetus- ja kulttuuriministeriön edustajia. ? Erityisen iloinen olen siitä, että ohjelma onnistuttiin kokomaan niin monipuoliseksi. Sosiaalityötä tekevät saivat uutta liikuntatietoa ja liikuntaihmiset kuulla, mitä ikämaahanmuuttajat tarvitsevat. Liikunnan kentällä on omat käytännöt ja sosiaalityössä omansa. Maailmat eivät aivan kohtaa, siksi syrjäytyneet / näkymättömät ikäihmiset jäävät herkästi järjestetyn liikunnan ulkopuolelle, sanoo seminaarin järjestäjä, Teemme yhdessä -hankkeen hankekoordinaattori Eva Rönkkö. Opetus- ja kulttuuriministeriön suunnittelijan Kari Koivumäen mukaan monikulttuurisen liikunnan painopisteet ovat ohjanneet toimintaa enemmän lasten ja nuorten suuntaan. Ikäihmisten monikulttuurinen liikunta on jäänyt selvästi pienemmälle huomioller. ? Tätä taustaa vasten Eläkeläiset ry:n hanke on varsin turvetullut lisä, Koivumäki sanoi. Sosiaalista ja rentouttavaa Kurssille osallistui 35 matkavastaavaa eri puolilta Suomea. Tutkimustietoa toivat tutkija Tuomas Zacheus Turun yliopistosta ja tutkijalääkäri Mulki Mölsä Terveyden
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 17 liikunnassa yhdistää enemmän kuin kansallisuus ja kulttuuri erottavat Näin vauhdikkaasti aloitti alustuksensa hankekoordinaattori Eva Rönkkö. ja hyvinvoinnin laitoksesta. Zacheus kertoi laajasta maahanmuuttajien liikuntaa ja kotoutumista käsitteellestä tutkimuksesta. Sen tulokset hän tutkijatovereidensa kanssa on julkaissut tänä vuonna kirjana. Maahanmuuttajat harrastavat yleensä liikuntaa vähemmän kuin kantaväestö. Ikäryhmittäin tarkasteltuna maahanmuuttajissa nuoret ja iäkkäät harrastavat liikuntaa enemmän kuin keski-ikäiset, aivan samalla tavalla kuin kantaväestössäkin. ? Lajit ovat suurin piirtein samat, jalkapallo toki yleisempää kuin kantaväestöllä ja hiihtäminen ? venäläistaustaisia lukuun ottamatta ? luonnollisesti vähäisempää, Zacheus kertoi. ? Ikäryhmittäin on kuitenkin isoja eroa: ikääntyneet maahanmuuttajanaiset harrastavat kävelyä, nuoret miehet jalkapalloa. Etnisten ryhmien välilläkin on isohkoja eroja. Suomeen naapurimaista muuttaneet ikäihmiset liikkuvat enemmän. Kauempaa, kuten Lähi-idästä ja Afrikasta tulleet, melko vähän. Samansuuntaisia tuloksia on saatu THL maahanmuuttajien terveystutkimuksessa. Erityisesti pakolaistaustaisille maahanmuuttajille liikunta on ensijaisesti sosiaalista toimintaa, ei yksinäistä puurtamista tai kilpailua. ? Monet kokevat liikunnan terveyden ja hyvinvoinnin lähteeksi. Erityisesti ikään- Rönkkö sai myös seminaariyleisön taukojumppaan. Etualalla Titta Reunanen (vas.) Kontulan lähiöasemalta ja Inkeri-keskuksen Eila Klykova. Tutkija Tuoma Zacheus (vas.) ja seminaarin juontaja, monikulttuurisen liikuntaliiton Fimu:n varapuheenjohtaja Kaj-Erik Fohlin. tyneille naisille liikunnassa tärkeää on sen rentouttava vaikutus. Arvostetun ei sovi huhkia Zacheuksen mukaan ikääntyneiden maahanmuuttajien liikuntaa saattavat estää myös kulttuuriset tekijät, kuten ikäkäsitys ja puutteellinen tieto liikunnan terveysvaikutuksista. Tutkijalääkäri Mulki Mölsä Terveyden ja hyvinvoiniin laitokselta tarkensi, että muun muassa afrikkalaisessa kulttuurissa ikäkäsitys voi liittyä nimenomaan iäkkäiden arvostamiseen ja arvok- kuuteen. Siihen ei liikunta välttämättä kuulu. ? Jo 50-vuotias kokee itsensä ikääntyneeksi, ja niin tekee hänen ympäristönsäki, Mölsä sanoi. Myös luonnonympäristöön liittyvillä peloilla voi olla osansa. Suomalainen metsä voi olla sen verran pelottava paikka afrikkalaistaustaiselle naiselle, että hän ei sinne yksin lähde lenkkeilemään. ? Kun naiset liikkuvat miehiä vähemmän, saatetaan arvella, että miehet kieltävät vaimojaan harrastamasta liikuntaa. Tosiasiassa syynä onkin naisten suhtautuminen miehensä ja perheensä Tutkijalääkäri Mulki Mölsä tutustuu seminaarin aineistoon. hyvinvointiin.Hän ei voi sallia itselleen liikuntahetkeäkään ennen kuin miehellä ja perheellä on kaikki hyvin. Tarvitaan siis kannustusta terveeseen itsekkyyteen, Mölsä sanoi. Iäkkäät kotoutuvat helpommin Maahanmuuttajilta kysyttiin Zacheuksen tutkimuksessa myös liikunnan merkityksestö kotoutumisessa. Noin 45 prosenttia koki liikunnan edistäneen sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Saman verran oli vastaajia, joilla ei tällaista kokemusta ollut. ? Jotkut pitävät liikuntaa ainoana keinona saada yhteys kantaväestöön. Suomalaiset ovat heidän mielestään muuten niin sulkeutuneita. Ikääntyneet ja yli 50-vuotiaat maahanmuuttajat uskoivat nuoria yleisemmin liikunnan ja urheilun edistävän kansojen välistä ystävyyttä, suomalaiin tutustumista ja kielen oppimista sekä ehkäisevän rasismia. ? Tässä saattaa olla kysymys todella vain uskomuksesta, mutta toisaalta erityisesti ikääntyneillä oli liikunnasta myönteisiä omakohtaisia kokemuksia, Zacheus sanoi. ? Ehkä yleisiä uskomuksia romuttava oli tulos, että ikääntyneet yleensä kokivat kotoutumisen ja sopeutumisen helpommaksi kuin nuoremmat. Siinä saattaa olla taustalla se, että hankalin ikä muuttaa maahan on teini-ikä ja nuori aikuisuus. Siinä joutuu kovaan kotouttamismyllyyn. Rasismiakin nuoremmat olivat kokeneet enemmän, mutta sitä selittää, että nuoremmat maahanmuuttajat ovat yleensä pakolaistaustaisia ja vanhemmat esimerkiksi Inkeristä tulleita paluumuuttajia, Zacheus arvioi. PEKKA ISAKSSON
• 18 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Seminaarin pitkissä istunnoissa yleisö pääsi pohtimaan ja tenttaamaan alustajilta, missä jamassa pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on. Eläkeläisten pohjoismaisessa seminaarissa huoli kansalaisten Kuinka pahoin pohjoismainen hyvinvointiyhteiskunta on murentunut? Yksi vastaus kysymykseen saatiin Eläkeläisjärjestöjen pohjoismaisen yhteistyökomitean, NSK:n, seminaarissa, joka tänä vuonna järjestettiin Ruotsissa. Semmoisessa jamassa ollaan, että seminaarissa alustaneet tutkijat olivat kaivaneet esille luokkayhteiskunnan käsitteen, pyyhkineet siitä vuosikausien pölyt ja käyttelivät sitä reippaasti alustuksissa. Useiden tutkijoiden sanoma oli, että luokkayhteiskunnan paluusta näkyy enemmän tai vähemmän vahvoja merkkejä. Näin erityisesti Ruotsissa ja Suomessa. Tanskassa ja Norjassa kehitys on ollut hieman parempi. Seminaarissa oli tavallista enemmän osallistujia. Seminaarin järjestäjä, Ruotsin 400 000-jäseninen PRO, oli yhdistänyt siihen oman vuosittaisen tapaamisensa, GysingeAkademin. Se on PRO:n piirien puheenjohtajien ja muiden aktiivien tapaaminen tutkijoiden kanssa. Osanottajien määrän lisäksi kahden seminaarin yhdistäminen näkyi sisällössä. Asioita tarkasteltiin ehkä hieman normaalia enemmän ruotsalaisesta näkökulmasta. Suomesta NSK:n toimintaa osallistuvat Eläkeläiset ry ja Eläkeläisten Keskusliitto EKL ry. Säästöistä uhka tasa-arvolle Ruotsille ja Suomelle on viime vuosikymmeninä ollut yhteistä resurssien vähentäminen hyvinvointipalveluista ja niiden yksityistäminen. ? Yli 80-vuotiaille suunnattujen palvelujen julkisista resursseista on Ruotisssa karsittu v. 1990?2000 noin 15 prosenttia ja v. 2000?2010 noin 8 prosenttia, kertoi Tukholman yliopiston sosiaalityön professori Martha Szebehely. Resurssien karsiminen on johtanut omaishoidon lisääntymiseen, vaikka vain 10 prosenttia ruotsalaisista ikäihmisisistä haluaa lastensa olevan ensisijaisia hoitajia. Samalla yksityiset, usein kansainvälisten sijoittajien omistamat yritykset ovat saaneet yhä merkittävämmän aseman hyvinvointipalveluissa ja vanhusten hoivassa myös Ruotsissa. Kaksi suurinta, Attendo Care ja Carema, ovat vallanneet 10 prosenttia kaikesta vanhustenhoidosta ja puolet yksityisten osuudesta. ? Tämä merkitsee uhkaa tasa-arvolle, koska palvelut eriytyvät. Kehitykseen liittyy toinenkin tasa-arvon vaarantumiseen liittyvä piirre, jota harvoin edes huomataan: 100 000 naista on joko kokonaan menettänyt työpaikkansa tai joutuu työskentelemään osa-aikaisesti, Szebehely sanoi. Pessimismiä Seminaarissa eräänlaisen yhteenvetoalustuksen käyttänyt ruotsalainen taloustieteilijä, dosentti Stefan de Vylder on tutkinut nelisenkymmentä vuotta talouskriisejä ympäri maailmaa. Kriisitutkijaa huolestuttivat Pohjoismaiden kehityksessä kansanliikkeiden mureneminen, poliitiikan sääntelyn lisääntyminen ja luokkaerojen kasvu sekä kuluttajien erottautuminen tai erottaminen tuottajista. ? Kansanliikkeillä on ollut valtava merkitys pohjoismaisen mallin syntymisessä. Samalla kun markkinat ovat vapautuneet sääntelystä, on politiikan sääntely lisääntynyt muun muassa EU:n Maailman kauppajärjestön ja OECD:n asioihin puuttumisen vuoksi. ? Luokkaeroja ovat kasvattaneet esimerkiksi päätökset omaisuus- ja varallisuusverojen alentamisesta ja poistamisesta, de Vylder murehti. Kuluttajat ovat erottautuneet tuottajista niin, että esimerkiksi Ericssonin puhelimia tekevät asuvat Kiinassa ja ovat aivan eri ihmisiä kuin ne, jotka kännyköitä ostavat. Kun tuotanto ja kuluttaminen eriytyvät, on palkat alet- tu nähdä vain kustannustekijöinä. ? Aikaisemmin järkevät teollisuusyrittäjät pitivät niitä myös ostovoimaa lisäävänä tekijänä, de Vylder sanoi. Kun de Vylder lisäsi uhkien listaansa vielä luopumisen ilmapiirin ja politiikan ammattilaistumisen, niin hänellä olivat koossa ei enempää eikä vähempää kuin uhkat demokratiallekin. Erikoistutkija Kirsi-Marja Lehtelä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta komppasi de Vylderiä muu- tamissa kohdin toteamalla, että myös Suomessa on viitteitä luokkayhteiskunnan paluusta, nuorten jakautumisesta ja sosiaalisen liikkuvuuden vähenemisestä. ? Suomessa on nähtävissä työssäkäyvien naisten köyhyyttä. On syytä kuitenkin huomata, että esimerkiksi Saksassa on 4 miljoonaa kokoaikatyössä olevaa köyhää. Pientä toivoa Uppsalan yliopiston profes- Gysingen ruukille kuuluneissa tiloissa on muitakin toimijoita kuin PRO. Gysingen käsityöliike järjestää vanhassa pajassa lyhyitä taontakursseja.
• ELÄKELÄINEN Nro 8 joulukuu 2012 - 19 Dosentti Agneta Stark (vas.), PRO:n Örebron piirin puheenjohtaja Gunnel Forsberg ja Islannin eläkeläisjärjestön puheenjohtaja Unnar Stefansson. Professori Martha Szebehely. muuttumisesta kuluttajiksi ja luokkayhteiskunnan paluusta sorille Joakim Palmeelle oli esitetty alustuksen otsikossa provosoiva kysymys, onko pohjoimaisella mallilla kukoistavin tulevaisuus jo takanaan. Palme aloitti vastauksensa kahdesta läpitunkevasta kehityspiirteestä. Niistä ensimmäinen, väestön vanheneminen, lisää paineita sukupolvien väliseen jakopolitiikkaan. ? Toinen, talouden globalisoituminen, lisää verotuspohjan liikkuvuutta. Palmen mukaan vanhene- van yhteiskunnan sosiaalipolitiikkaa ei pidä pyrkiä ohjaamaan liian eläkekeskeisesti tai säästöjä painottaen. ? Huomattavasti tärkeämpiä asioita myös vanhustenhuollon tulevaisuuden kannalta ovat syntyvyys, työllisyys ja koulutus. Niillä luodaan se pohja, jolla hyvinvointipalvelut voivat rakentua. Pohjoismaisen mallin vahvuus saattaa lopulta olla siinä, että se on monessa suhteessa tehokkaampi kuin esi- merkiksi enemmän miehen huoltajuuteen perustuva keskieurooppalainen ja perhekeskeinen eteläeurooppalainen malli. Vähiten tehokkuus ei näy syntyvyysluvuissa. Ne ovat ? ja tämä saattaa olla monelle yllätys ? selvästi korkeammat Pohjoismaissa kuin pahoin kriisiytyneissä eteläeurooppalaisissa maissa. Tähän viittasi Palmeen lisäksi myös dosentti Agneta Stark, joka esitteli tiukan paketin väestökehityksestä kertovia kalvoja. Ne osoitti- vat, että pitemmällä aikavälillä vanhushuoltosuhde on kaikissa Pohjoimaissa Suomi mukaan lukien eurooppalaista kärkitasoa: yli 65vuotiaiden osuus työikäisestä väestöstä on tulevaisuudessa selvästi pienempi kuin Euroopassa keskimäärin. ? Työmarkkinat ratkaisevat. Jos niillä on hyvä tilanne, syntyvyys kasvaa, Stark totesi Eläkeläisistä ei taida syntyvyyden lisäämisessä olla suurta apua, ja hitaastikin sen tulokset kypsyvät luon- nonmenetelmällä. Tuloksia odotellessa voi yhteiskuntaa yrittää kangeta Uppsalan valtioviisaan viittoilemaan suntaan. Palmen mukaan hyvinvoinpolitiikan pitää olla kestävää sekä ekologisesti, taloudellisesti että sosiaalisesti ? Se edellyttää universaaleja, kaikille tarkoitettuja etuja ja tulosidonnaista sosiaalivakuutusta. Hyvinvointipalvelut on nähtävä yhteiskunnan infrastruktuurina samalla tavalla kuin tiet, sähköverkot jne. Investointeja on suunnattava erityisesti koulutukseen ja koko ajan on tähdättävä työllistymiseen. Poliittista rohkeuttakin tarvitaan. Palme kehotti pitämään verotuksen riittävän korkealla tasolla tulevaan veropohjaan sijoittamiseksi. Niille, jotka tätä nurkuvat, voi todeta, että sosiaalista yhteenkuuluvuutta ei luoda ilmaiseksi. PEKKA ISAKSSON Kurssikeskus 1600-luvun ruukkimiljöössä NSK:n tämänvuotinen seminaari pidettiin Ruotsin suurimman eläkeläisjärjestön, Pensionärernas Riksorganisationin, PRO:n, kurssikeskuksessa Gysingen herraskartanossa. Kartano on kuulunut alunperin 1600-luvun lopussa perustetulle rautaruukille Dalaeli Taalainjoen alajuoksulla. Seutu kuuluu nipin napin Norrlannin eteläosiin ja on siis Keski-Ruotsia. PRO osti autioituneen ja purku-uhan alle joutuneen kartanon ja osan siihen kuuluneita rakennuksia vuonna 1970 ja saneerasi ne kurssikeskukseksi. Vuonna 1982 kurssikeskus sai kansanopiston aseman. Sen myötä saadut valtionavut kohensivat tuntuvasti suurten korjaus- ja ylläpitokustannusten rasit- taman kurssikeskuksen taloutta. Nyt Gysingessä järjestetään vuosittain kymmeniä lyhytkursseja PRO:n jäsenille. Kurssiohjelman runko on samantyyppinen kuin Kuntorannassa, mutta erojakin on. Gysingessä on huomattavasti enemmän harrastusalan kursseja bridgestä zumbaan ja sukututkimukseen. Englantiakin voi opiskella. . Kansanopiston 15 viikon mittaisella pitkällä kurssilla opiskellaan aina ruotsia, yhteiskuntaoppia, historiaa ja englantia. Opetusohjelmaan sisältyy vaihtelevasti kursseja muun muassa taide- ja musiikin historiasta, ympäristöopista,aate- ja kulttuurihistoriasta ja maailmankatsomustiedosta Kurssikeskuksen päärakennuksena toimiva herraskartano on rakennettu v. 1832?1839,
• 20 - Nro 8 joulukuu 2012 ELÄKELÄINEN Orfförandens Solidaritet efterlyses! Kalevi Kivistö Översättning: Anne Lindfors-Shaban kolumn När man beklagar sig över hållbarhetsunderskottet i ekonomin och förändringarna i den s.k. äldreförsörjningskvoten (antalet pensionerade i proportion till antalet personer i arbetsför ålder) lägger man ofta skulden på de stora årskullarna. Men tänk om det aldrig hade fötts några stora årskullar? Kalle Elo har presenterat några intressanta alternativa kalkyler (Yhteiskuntapolitiikka 4/2011) utgående från den eventualiteten att de stora årskullarna inte varit stora utan ?normalstora?. Kalkylerna påvisar att beskyllningarna saknar grund. Låt oss alltså anta att de efterkrigstida årskullarna inte hade varit stora och att nativiteten legat på ungefär samma nivå som i genomsnitt i Finland därefter. Allra först skulle det förstås finnas färre finländare. Om de fertila åldersklasserna på 1960?80-talen hade varit av ?normal storlek? skulle finländarnas antal i detta nu uppgå till cirka 4,2 miljoner, d.v.s. en miljon färre än i den faktiska utvecklingen. Färre händer hade alltså utfört samma arbete. Äldreförsörjningskvoten, som man nu oroar sig för då de stora årskullarna går i pension, skulle ha försvagats redan på 1980talet. En försvagad försörjningskvot då hade varit mer problematisk än den utveckling som vi genomgått och kommer att genomgå under de närmaste åren. Livslängden hade antagligen ökat precis som nu, men de ofta omtalade betalarna av socialoch pensionsskyddet hade varit betydligt färre, eftersom antalet personer i arbetsför ålder varit mindre. På motsvarande sätt skulle pensionsutgifterna i förhållande till lönesumman varit cirka 5 procentenheter högre än den faktiska nivån. Läget skulle ha stabiliserats på 2030-talet, och efter det skulle pensionsutgifterna vara ungefär i nivå med de nuvarande prognoserna. Den här betraktelsen påvisar att de stora årskullarna anklagas på mycket lösa boliner. De stora årskullarna har betalt merparten av de äldre åldersklassernas pensioner, och samtidigt har de betalt in en betydande del av avgifterna för sitt eget pensionsskydd. Höjningen av pensionsavgifterna hålls nu på en mycket moderat nivå då de stora årskullarna går i pension, avgiftshöjningen är mycket långsammare än vad den vore enbart på basis av det ökade antalet pensionärer och en längre livslängd. Utan de stora årskullarna skulle äldreförsörjningskvotens utmaningar kommit tidigare, det hade funnits färre personer i arbetsför ålder som tagit sig an utmaningen, och p.g.a. den knappa arbetskraften skulle vi nationalekonomiskt varit i en sämre ställning då det gällt att möta utmaningarna. Även ur denna synvinkel är det omotiverat att uppvigla till generationskonflikter och att skuldbelägga de stora årskullarna. I de bärande principerna för vår välfärdsstat ingår att efterfölja den s.k. principen om en säker utkomst. En stor del av det socialpolitiska tänkandet i vårt land grundar sig på denna princip. I enlighet med principen ska även inkomstfördelningen mellan åldersgrupperna vara relativt jämn. Med familjepolitiken strävar man efter att garantera att inte barnfamiljernas utkomst är sämre än hos befolkningen överlag. Detta uppnås genom inkomstöverföringar till barnfamiljer. Med överföringarna försöker man se till att de som skaffar sig barn inte bestraffas med utkomstsvårigheter. Inkomstöverföringarna garanterar inte en full kompensation för de extra utgifter barnen för med sig, men med överföringarna strävar man dock efter att förhindra att klyftan växer till sig och blir alltför stor. Andra sociala faktorer som verkar i riktning mot större ojämlikhet för ändå med sig att en del av barnfamiljerna faller under fattigdomsgränsen. I pensionspolitiken innebär principen om en säker utkomst att utkomstnivån för pen- sionärer inte faller alltför kraftigt under den nivå man hade under den aktiva tiden i arbete. Man eftersträvar detta genom att tillämpa den s.k. försäkringsprincipen för pensionsavgifterna och i sinom tid för pensionerna. Pensionerna är i praktiken ungefär hälften av den lön som ligger till grund för pensionen. Å andra sidan har försörjningsplikten för barnen för det mesta avtagit då man uppnått pensionsåldern och välfärdsskillnader kan inte direkt mätas med pensionsprocenten. Pensionerna finansieras med de avgifter som insamlats under tiden i arbetslivet och delvis med de avgifter som de som nu arbetar betalar. Denna princip är ett slags budkavle som förs från generation till generation. Den generation som nu är i arbetsför ålder har på sin tid fått familjepolitiska inkomstöverföringar, barnens utbildning och hälsovård som vår generation bekostat genom de skatter som föräldrarna betalt. Då de som nu arbetar i sinom tid går i pension kommer en del av deras pensionsskydd att finansieras av dem som då är i arbete. Det finns alltså ett starkt solidaritetsband mellan generationerna. Att klippa av detta band skulle föra med sig oanat stora risker. Det finns allt skäl att på alla sätt värna om solidariteten mellan generationerna. LIMPAN Om att skriva S jälva skrivprocessen är ju inte särskilt svår. Den lärde vi oss redan i småskolan. Det är ju bara att sätta bokstäver och skiljetecken efter varandra, så att de bildar meningar. Med tillräkligt många meningar efter varandra - eller som man förr i tiden sade i Sibbotrakten: baketter varader - kan man fast skriva en bok. Med innehållet brukar det sen bli litet svårare. Int kan jag och jag har ju ingenting att skriva om, får jag ofta få höra när jag försöker värva deltagare till helsingforspensionärernas skrivarklubb. Till det påståendet brukar jag genmäla, att vi alla i den här åldern har nog har upplevt mycket, som vi ibland brukar berätta för varandra när vi sitter och dricker kaffe, eller ännu bättre när vi tar oss en styrketår. När jag på grund av skrala bakben inte mera kunde vara till sjöss, skrev jag i något kåseri att jag känner mig som andra versen i svenska nationalsången. Ni vet den där som börjar ?du tronar på minnen från fornstora dar?. Minnen kan man också kalla livets efterrätt, Av den jag har på senaste tid avnjutit rätt många portioner, med att samla ihop och bearbeta en del de texter som sett dagens ljus i skrivarklubben. De skall inom en snar framtid bli min tredje kåseribok, som till skillnad från de två tidigare nästan snuddar vid någon slags memoarer. Boken blir på finska, vilket närmast beror på att ytterst få av tjocka släkten kan svens- ka, och jag tänkte slippa julklappsbekymren med att paketera in en bok åt de vuxna. Så mycket har jag själv blivit barn på nytt, att jag gärna strövar omkring i en leksaksnbutik och letar efter passliga julklappar åt de minsta barnbarnsbarnen. En liten baktanke angående marknadsföringen har jag också fått av mina finskapråkiga pensionärsvänner, som ofta frågar varför jag inte skriver mina kåserier på finska. För er som läser svenska, kan jag rekommendera Svanvit Björkqvists bok Skomakar-Lasses dotter. Boken skildrar en arbetarfamiljs liv i 30-talets Helsingfors, barättad av en flicka under skolåldern. Författtaren har lyckats förflytta sig åttio år tillbaka i tiden, och se det hela med barnaögon. Som hon själv skriver i bokens förord, har hon knackat på sin barndoms dörr, stigit in och sett sig omkring. Det hon såg var bekant också från mina ungdoms verkstäders lärofäders berättelser om förkrigstidens depression, och själva omgivningen lärde jag känna som sexåring, när vi efter vinterkriget flyttade från Hangö till Helsingfors. Beskrivningarna av gamla Rödbergen och Hagnäs var hemlandstoner från ett Helsingfors, som inte mera finns. Texten spelade i mångt och mycket också på känslens strängar. Särskilt kapitlet om Pappa-Lasses bror Ivar gjorde stort intryck på mig själv. Han var född på samma dag som Svanvit och kom alltid med god bulla på födelsedagen. Det påminde mig om min egen morfar Anton. Vi var båda födda på sjävständighetsdagen, och brukade alltid gå ut på stan för att se hur de flaggade för oss. Jag fick svälja en tår när jag läste om farbror Ivars död, och mindes hur jag själv kastade en blomma i Mofas öppna grav. Boken tar slut strax före vinterkrigets och skolans början, och jag hoppas Svanvit skall orka fortsätta. Det vore intessant att veta om hennes skolgång och hur hon kom med i vänsterrörelsen. Den välskrivna boken finns att få till självkostnadspris, och kan beställas av författaren per telefon 041-5061094. Men nu tillbaka från trettiotalet till nutiden. I början på mars var jag med på Pensinärsförbundens intresseorganisations - som vi kanske känner bättre som EETU - pensionärsparlament. Vi satt på andelbanken OP:s auditorium och lyssnade på visdomsord av bl.a. minister Guzenina-Richardsson. Det som gav mig en kick att skriva om, var i alla fall bankens generaldirektör Reio Karvinens översikt av bankväsendets utveckling. Vi pensionärer blir ju ofta stämplade som en belastning för samhället, som den stackars verkasamma andelen av befolkningen måste ta hand om. Enligt den statistik som Karvinen kom med är det alldeles tvärtom. Av dem som har pengar på banken är ca. 80% i pensionsåldern, medan största delen av låntagarna är i arbetsför ålder. Medelräntan på depositioner ligger under 1 % och räntan på tex. bostadslån ligger på knappa 2 %. När därtill inflationen på i medeltal tre procent bestraffar dem som har pengar på banken, och hjälper dem som är skyldiga kan man ställe den elaka frågan: - Vilka är de som snyltar och vilka betalar? Dessutom kan man ännu tillägga, att våra pensionspengar bara är en rättmätig andel av det mervärde vi pensionärer skapade under vårt eget verksamma liv. Ja go vänner, det var allt för den här gången, ja egentligen för det här året. Nu återstår bara att tillönska er alla en god jul och ett gott nytt år.