• NUMERO 3/2013 Tässä numerossa: Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustoiminnalle kiitosta s. 3 Keskustelu vanhuspalvelulaista jatkuu s. 4?6 Kari Kuuva ? laulutarinoiden mestari s. 8 Anneli Kanto kirjoitti Alzheimerin taudista s. 15 Pispalan mummuja ja punikkeja Aira-Liisa Suorsa ohjaamassa senioritanssijoita Kuntorannassa pidetyssä kurssilla. Kuva: Pertti Puustinen. s. 16 Eläkeläiset ry:n matkavastaavat Lapissa s. 22?24 Oulun osallistujatavoite toteutuu Avajaisten senioritanssikin suunniteltu sopimaan kesäpäivien teemaan ? Emme ole tahdottomia hyrriä, vaan voimme vaikuttaa asioihin, luonnehtii Juhani Suorsa kesäpäivien avajaisissa esitettävien senioritanssien sanomaa. Oulun kesäpäiville asetettu tavoite, vähintään 2 000 osallistumisranneketta ennakkoon varannutta, toteutuu reippaasti. Kun varausaika meni umpeen, oli varauksia kertynyt yli 2 100. Eikä siinä kaikki. Oulussa pidetyssä tiedotustilaisuudessa isäntäaluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen arvioi, että lähiseudulta tulee pääjuhlaan ja kesäpäiväkulkueeseen pikemminkin 1 000 kuin 500 osallistujaa. Kesäpäivien teema on Oikeus arvokkaaseen elämään. Se näkyy ja kuuluu sekä tilaisuuksissa että kesäpäivien päätöspäivänä 27.6. Oulun keskustan kiertävässä rotestikulkueessa. Myös avajaisten uutuus, senioritanssin kenttäesitys, on suunniteltu sopimaan teemaan. Esityksen ohjelman suunnitelleet ja kenttäesityksen muokanneet alan suomalaiset gurut Aira-Liisa ja Juhani Suorsa kertovat, että tanssissa näkyy sekä suomalaisuus että kansainvälisyys. ? Ensimmäinen tanssi Ihanasti rempallaan on sekä koreografialtaan että musiikiltaan perin juurin suomalainen. Se kuvaa elämämme epäkohtia sillä asenteella, että rempallaan olo ei ole toivotonta, vaan voimme lähteä liikkeelle ja korjaamaan sitä, Juhani Suorsa sanoo. ? Toinen ja kolmas tanssi kertovat, että globaalissa pyörityksessäkään emme ole tahdottamia hyrriä, vaan voimme vaikuttaa asioihin. Viimeisessä tanssissa joukko yhdistää voimansa ottamalla toisiaan kädestä kiinni ja puolustaa oikeuksiaan. Kesäpäivistä s. 18?20 Eila Nevaranta on suosittu esiintyjä palvelukeskuksissa ja eläkeläisyhdistyksissä. Kuvassa hän esiintyy Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingissä. Räppimummon ura alkoi tuohtumisesta roskaajiin Oulun kesäpäivien avajaisissa eiiintyvän räppimummo-Eilan, Eila Nevarannan, ura alkoi tuohtumisesta puiston roskaajiin. Hän kirjoitti Roska-rapin. Nyt hänen Yuotube-videollaan on käyty muutamassa kuukaudessa puoli miljoonaa kertaa. s. 20
• 2 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Moni kunta pettyi yksityistämiseen K unnallisten palvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät ole säästäneet kustannuksia, vaan päinvastoin jopa lisänneet niitä. Tämän seurauksena useat kunnat ovat pyörtäneet päätöksensä ja palauttaneet palveluja omalle vastuulleen. Tiedoista kertoo vapun alusviikolla julkaistu Sosiaalibarometri 2013. Barometri selvitti kuntien sosiaali- ja terveysjohtajien kokemuksia palvelujen kilpailutuksesta. 86 prosenttia sosiaalijohdosta ja 81 prosenttia terveyskeskusjohdosta pitää ostopalvelujen laatua vähintään melko hyvänä. Korkeista prosenteista huolimatta yli puolet kertoo laatuun liittyvistä ongelmista. Noin puolet sosiaali- ja terveysjohtajista toteaa palvelujen ostamisen lisänneen kustannuksia neljän viime vuoden aikana. Vain runsaan kymmenesosan mukaan ostopalvelujen avulla on säästetty. 13 prosenttia ilmoittaa ostopalvelujen aluksi tuottaneen säästöjä ja myöhemmin nostaneen palvelukustannuksia. Palvelujen kilpailuttamista perustellaan säästöillä, mutta kustannusvaikutuksista ei ole tietoa. Vain harvat johtajat osaavat sanoa, mitkä olivat palvelujen hankintaprosessin liitännäiskustannukset viime vuonna. Lähes puolet terveyskeskusten johtajista ja joka kolmas sosiaalijohtaja kertoo oman alansa palveluissa tapahtuneen keskittymistä suurille yksityisille palveluntuottajille. Toimet keskittymisen estämiseksi eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä. Kolmannes kunnista on palauttanut ostopalveluja omaksi tuotannokseen. Yleisin peruste palauttaa ostopalvelut kunnan tai kuntayhtymän tuotettavaksi ovat laatu- ja kustannushyödyt. Yleisimpiä palautettuja palveluja ovat sosiaalipalveluista vammaisten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä vanhusten asumispalvelut ja terveyspalveluista lääkäri- ja terveysasemapalvelut. Yksityistämistä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn ennen muuta poliittisen oikeiston laidalta ulkomaisten esikuvien mukaan. Vasemmisto on taas suhtau- tunut julkisten palvelujen ulkoistamiseen jo ideologisistakin syistä varsin varauksellisesti. Järjestömme edustajakokous linjasi: Ulkoistaminen ja kilpailutus sopivat erityisen huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kilpailutus johtaa hinnan yksipuoliseen korostumiseen palvelun laadun kustannuksella. Tästä kärsii asiakkaiden lisäksi henkilökunta. Kilpailutuksen mahdolliset lyhyen aikavälin kustannussäästöt menetetään yleensä muutamassa vuodessa, kun markkinaja kilpailutilanne yksipuolistuu. Voittajia ovat keskittymällä kasvua hakevat, aggressiivisesti voittoa tavoittelevat liikeyritykset ja kansainvälisessä omistuksessa olevat monialaiset pörssiyhtiöt. kuudessa tasavertaisesti yksityisten yritysten kanssa, eikä kunnan tarvitse lisätä todellisten kustannusten päälle sitä voittomarginaalia, jonka yksityiset väistämättä vaativat. Kokemus on myös osoittanut, että sosiaali- ja terveysalan yksityiset palvelujen tuottajat eivät tyydy aivan pieniin voittomarginaaleihin. Vuosittaisen sosiaalibarometrin toteuttaa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen kielteisesti suhtautuvat saavat uudesta sosiaalibarometristä henkistä tukea näkemyksilleen. Tavallisen kansalaisenkin on helppo ymmärtää, ettei yksityistäminen ole oikotie onneen. Kunnat ovat joutuneet viimeistään rahapulassaan ottamaan mahdolliset löysät pois omassa palvelutuotannossaan. Niiden tuotanto kilpailee tehok- Sananen toimittajalta Autuas aina? KUINKAHAN  MONESSA jutussa olen kirjoittanut myönteisesti elinikäisestä oppimisesta. Tietysti kävi niin, että sitä saa mitä tilaa. Vuosi ennen vanhuuseläkeiän alarajaa jouduin taas opinsaunaan. Kun toimistoon uusittiin tietokoneet, niin samalla vaihdettiin taitto-ohjelma. Osittain säästösyistä, mutta ennen kaikkea siksi, että tämä uusi on yleisemmin käytössä kuin se vanha, josta minulla oli reilun 20 vuoden kokemus. Ei mitään, oppi kaatui kaaliin eikä kaivoon. Ainakin osa, vaikka täytyy tunnustaa, että tiukkaa teki. Suhtaudun elinikäisen opinsaunan autuuteen hieman varovaisemmin, jos joskus vielä kirjoitan siitä. TÄMÄ  LEHTI  on tehty uudella taitto-ohjelmalla. Lehden ulkoasua on rukattu muutoksen yhteydessä jonkin verran. Otsikoiden ja kolumnien kirjasintyyppiä on muutettu, juttujen perusteksin kokoa on karvan verran suurennettu, samoin riviväliä ja palstojen väliä. Tavoitteena on hieman väljempi taitto ja parempi luettavuus. Uusia väripohjiakin kokeillaan. Tuloksen näette lehdestä. Paha siitä on tekijän mitään sanoa, ainakaan vielä nyt, kun tulosta katsoo tietokoneen ruudulta ja toimiston tulostimella tulostettuina koesivuina. Niissä jälki näyttää aina paremmalta kuin huokoisemmalla sanomalehtipaperilla. Palaute on suotavaa, jopa välttämätöntä. PEKKA ISAKSSON Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Penkki rikki Sanojen alkuperän selvittäminen antaa joskus havainnollisen kuvan siitä, mistä itse asiassa on kysymys. Jokainen meistä tietää, mitä sana pankrotti merkitsee, vaikka se ei mikään mielekäs suomen kielen sana olekaan. Mutta sillä on aivan mielekäs alkuperä. Pääsiäisen mentyä monien mielessä ovat varmaan kertomukset kahden vuosituhannen takaa. Yhdessä niistä kerrotaan, että Jeesus ?paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä? (Joh. 2:15). Rahat piti vaihtaa, koska temppelin alueella saattoi ostaa uhrieläimiä vain yhdellä valuutalla. Rahan vaihtajilla oli siihen aikaan todella pöydät, penkit, joilla oli nipuissa erilaisia valuuttoja. Italiaksi penkki on banco ja siitä tulee meidänkin kieleemme sana pankki. Penkki voi mennä rikki ja rahaniput hajota, jolloin penkki-pankki ei enää toimi. Rikkinäinen on italiaksi rotta ja rikkinäinen penkki on banca rotta, pankrotti. Silloin täytyy hankkiutua sellaisen penkin luo, joka on pysynyt ehyenä ja toimintakykyisenä. * * * Eläkkeiden rahoituksesta julkaistiin dramaattisia uutisia, kun laskelmat osoittivat, että eläkemaksuista kertyvä raha on ensimmäistä kertaa työeläkejärjestelmän aikana pienempi kuin ulos maksettavien eläkkeiden määrä. Uhkaako eläkejärjestelmän penkki mennä rikki eli uhkaako pankrotti? Ei uhkaa. Yksityisalojen työeläkkeitä maksetaan tänä vuonna 13,1 miljardia euroa, josta hallintokuluja oli 0,3 mrd. Eläkemaksuja kertyy 12,7 miljardia, josta työttömyysvakuutusrahastosta 0,5 mrd. Vakuutusmaksuilla kustannetaan eläkkeitä 10,3 miljardilla eurolla ja rahastoista 2,8 miljardilla. Työeläkejärjestelmäänhän on viidenkymmenen vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä kertynyt 150 miljardia euroa. Uutisten mukaan niiden tuotto oli viime vuonna 7,5 miljardia euroa. Mikäli tuotto pysyy viime vuoden tasolla, on kertyneiden maksujen ja tuottojen yhteissumma 20,2 miljardia eli maksettujen eläkkeiden jälkeen jää vielä 7,1 miljardia euroa rahastojen kartuttamiseen. Vaikka tuotto pienenisikin ? niin kuin se suhdanteiden myötä aina välillä tekee ? jäisi ylijäämää edelleen. Eläkejärjestelmän ?penkki? on siis edelleen vankasti pystyssä. Pitkän tähtäimen laskelmat osoittavat, että järjestelmä toimii myös tulevaisuudessa , mikäli rahoitussuunnitelmasta pidetään kiinni. Maksuissa on muutaman prosenttiyksikön nousupaine vuoden 2030 tienoille asti, minkä jälkeen maksupaine hellittää. Siksi on tärkeää, että maksujen osalta pidetään kiinni sovituista suunnitelmista. Oli hyvä, ettei ammattiyhdistysliike suostunut EK:n vaatimuksiin palkankorotusten maksattamisesta eläkemaksuja alentamalla. Näillä ehdoilla eläkejärjestelmän ?penkki? kestää siis myös tulevien sukupolvien alla.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 3 ELÄKELÄINEN SPR:n Savo-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Heikki Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Suvi Hirvonen luovuttivat tunnustuspalkinnon Joensuun Eläkeläisten puheenjohtajalle Ossi Haataiselle ja tuki- ja yhteyshenkilölle Timo Hiltuselle. ? Kuva Juri Podkopajev. Tunnustusta monikulttuuriselle toiminnalle myös muualla Joensuun Eläkeläiset ry sai SPR:n edelläkävijä-palkinnon P unaisen Ristin Savo-Karjalan piiri on palkinnut Joensuun Eläkeläiset ry:n Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksella. Palkinto luovutettiin yhdistykselle SPR:n rasisiminvastaisen viikon tilaisuudessa Joensuussa maaliskuussa. Joensuun Eläkeläiset ry on osallistunut vuodesta 2010 Eläkeläiset ry:n valtakunnallisiin Yhdessä-hankkeisiin, jotka ovat tukeneet ikääntyneiden maahanmuuttajien arkea ja kotoutumista ja luoneet yhteyk- siä kanta- ja uussuomalaisten ikäihmisten välille. Eläkeläiset ja maahanmuuttajat ovat harrastaneet Joensuussa yhdessä muun muassa liikuntaa ja musiikkia. Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Haatainen ja yhdistyksen aktiivi Timo Hiltunen, joka on keskeisesti osallistunut monikulttuurisuustyöhön. Palkinnon luovuttivat toiminnanjohtaja Heikki Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Suvi Hirvonen Savo-Karjalan SPR:n pii- ristä. Tilaisuudessa oli mukana runsaasti ikämaahanmuuttajia sekä Joensuun kaupungin ylintä johtoa.  Arvostetun tunnustuksen sai Joensuun Eläkeläisten lisäksi Sonkajärven osuuspankki. Joensuun eläkeläisten tärkeänä yhteistyökumppanina toimii SPR:n monikulttuurinen toimintakeskus Vatakka. ? Palkinto kertoo, että Yhdessä-hankkeeet ovat tuottaneet hyviä tuloksia ja ne on huomattu paikallisesti, kuten tavoite onkin. Kiitos kuuluu myös ja erityisesti hankkeiden koordinaattorille Eva Rönkölle ansiokkaasta ja pitkäjännitteisestä työstä hankkeissa, Timo Hiltunen sanoo. Tampereella lisäavustus Eläkeläiset ry:n paikallisyhdiustysten monikulttuurisuustyö on huomattu myös muualla. Tampereen kaupunki on korottanut Tampereen Eläkeläiset ry:n vuosiavustusta juuri sillä perusteella, että yhdistys tekee merkittävää työtä ikämaahan- muuttajien parissa. Vaasassa puolestaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimin työntekijät ovat kiittäneet paiakallista yhdistystä työstä, jota mikään muu järjestö ei tee. Eläkeläiset ry:llä on ollut Yhdessä-hankkeita vuodesta 2007 alkaen. Toiminta on ollut niin tuloksekasta, että Raha-automaatiyhdistys on myöntänyt järjestölle kahdeksi vuodeksi kohdennettua toiminta-avustusta monikulttuurisen toiminnan jatkamiseen ja vakiinnuttamiseen. (P.I.) Eläkeläiset ry jakaa kokemuksia monikulttuurisesta toiminnasta Eläkeläiset ry:n Teemm yhdessä -hankkeen edustajat ovat mukna suunnittelemassa ja toteuttamassa Invalidiliiton koulutusta monikulttuurisuuskummeille. Invalidiliitto ry:n hallitus oli päätti viime vuoden lopulla nimetä vuoden 2013 toiminnan painopisteeksi monikulttuurisuuden. Liiton jäsenyhdistysten maahanmuuttajatoiminnan aloittamiseksi kutsuttiin asiasta kiinnostuneita aktiiveja monikulttuurisuuskummien koulutukseen. Koulutuksen suunnitteluun pyydettiin mukaan Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä -hankkeen koordinaattori Eva Rönkkö erityisesti kertomaan, minkälaista yhteistoiminta on ollut Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksissä. Suunnittelijoita kiinnosti Teemme yhdessä -hankkeen tukihenkilökoulutus.i Invalidiliiton koulutukseen osallistui 17 innokasta toimi- jaa ympäri Suomea. Työväen Sivistysliiton Kouluttaja Päivi Vartiainen-Ora avasi kuulijoille maahanmuuton taustoja. Hän herätteli osallistujia tutkimaan omia ennakkoluuloja maahanmuuttajista ja penkomaan laajemminkin käsityksiä vähemmistöistä. Vammaisten maahanmuuttajien Tukikeskus Hilman koordinaattori Tiina Oikarinen kertoi monenlaisista tilanteista joita vammaiset maahanmuuttajat Suomeen kotoutumisessa kohtaavat. Kontulan Eläkeläiset ry:n Sirkka Kuivala jakoi kokemuksia siitä, miten kontulalaiset ovat saaneet inkeriläisiä ikäihmisiä mukaan omaan toimintaan ja mitä hän puheenjohtajana on kontaktienpyysyvyyden hyväksi tehnyt. Sirkan esitys tempaisi kuulijat mukaan siihen tilanteiden kirjoon, mitä monikulttuurinen toimintaa parhaim- vuosi sitten yhteistyön Metropolia AMK:n kanssa sosiaali- ja terveysalan oppilaille suunnatun monikulttuurisuuskurssin suunnittelussa. Siinä räätälöitiin ensimmäisen kerran koulutus, jossa järjestöjen edustajat opettivat monikulttuurisessa työssä saatuja kokemuksia tuleville ammattilaisille. Oppilaat pääsivät tutustumaan monikulttuuristen lapsiperheiden arkeen, kuulemaan maahanmuuttajamiesten erityiskysymyksiin ja pohdiskelemaan haitallisia kulttuuriperinteitä. Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä hanke kertoivat nuorille, kuinka aktiivisia ikäihmiset järjestötoiminnassa voivat olla ja miltä elämä näyttää vieraalla maalla ikääntyvästä. milla tuo tullessaan. Vaikka aina yhteistä kieltä ei löydy, ei yhteistoiminta siihen pysähtyy. Myös Metropolia Ammatti- korkeakoulu hakee oppia järjestöiltä Eläkeläiset ry oli yksi kuudesta järjestöstä, jotka aloittivat EVA RÖNKKÖ Kuva: TIINA OIKARINEN
• 4 ? Nro 3 toukokuu 2013 ?Mainettaan parempi laki? puhuttaa ja epäilyttää Eläkeläinen-lehden edellisessä numerossa julkaistiin kansanedustaja Erkki Virtasen laaja haastattelu vanhuspalvelulaista, joka astuu voimaan heinäkuun alussa. Haastattelussa Virtanen luonnehti lakia mainettaan paremmaksi. Haastattelu herätti huomiota ja sai lehden lukijat tarttumaan puhelimeen ja kynään. Tässä lehdessä julkaistaan Vantaan vanhusneuvoston jäsenen Pertti Vuorion laaja arvio laista. Hänen mukaansa lakien ei pitäisi olla sellaisia, että ne toteutetaan vain, jos niitä vahtii ja ja niistä valittaa. Vuorio oli toivonut lain olevan selvästi velvoittavampi ja ikääntyneiden oikeudet määrittelevämpi. Lehden avustaja Juha Drufva kävi kysymässä laista Ylä-Savon sote-kuntayhtymän luottamushenkilöiltä. Hän yritti saada kommentteja myös viranhaltijoilta, mutta sepä ei onnistunutkaan. EETU teki ohjeet vanhusneuvostoista Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. on tehnyt vanhusneuvostoista ohjeet, jotka postitetaan EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille huhti-toukokuussa. Vanhusneuvosto on suosituksen mukaan osallisuus- ja vaikuttamiselin, joka ei tee hallintopäätöksiä, mutta sen merkitys voi kasvaa huomattavasti lakimääräisten tehtävien vuoksi. Heinäkuussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki hyväksyttiin eduskunnassa viime joulukuussa. Ohjeissa selitetään lain tarkoitusta, kannustetaan yhteistyöhön ja annetaan ohjeita vanhusneuvostojen toimintaan. EETU edellyttää, että paikkakunnalla toimivat keskeiset eläkeläisjärjestöt saavat edustuksensa vanhusneuvostoon. Ohjeissa todetaan, että vanhusneuvostoilla on kaksi keskeistä tehtävää: suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi ja vaikuttamistehtävä. EETUn suositusta edelsi EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille viime vuonna tehty kysely ja yhteinen kuntavaaliesite. ELÄKELÄINEN Vanhuspalvelulaista ruohonjuuritasolta K ansanedustaja Erkki Virtanen korosti haastattelussaan Eläkeläinen-lehdessä vanhuspalvelulain toteuttamiseksi neljän V:n tärkeyttä, jotka ovat valistakaa, vaatikaa, vahtikaa ja valittakaa. Tosin lakien ei pitäisi olla sellaisia, että ne toteutetaan vain jos niitä vahtii ja niistä valittaa! Työelämässä opin, että sitä säätelevien lakien tehtävänä oli turvata työsuhteen ehtojen minimivaatimukset työnantajan yksinvaltaa vastaan. Nyt säädetyssä vanhuspalvelulaista on vaikea löytää minimivaatimuksia, vaikka erityisesti hoivaa tarvitsevat ikäihmiset ovat monesti melko alistetussa asemassa. Vanhuspalvelulakia on viritelty lähes neljäkymmentä vuotta. On käyty vilkasta keskustelua ja esitetty keskeisiä vaatimuksia, kuten minimivaatimukset tehostetun hoidon henkilöstönmäärästä, vanhuspalveluasiamiehen tehtävän perustamisesta ja hoivahenkilöstön oikeudesta ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista. Erityisesti tarve lain säätämiseen on syntynyt valvontaviranomaisten vanhustenhuollossa havaitsemista laiminlyönneistä ja virheistä. Lisäksi on todettu, etteivät nykyiset laatusuositukset riittävästi ohjaa toimintaa vanhustenhuollossa. Kesään mennessä tavoitteena on laatia uudet laatusuositukset, jotka eivät nekään olisi sitovia. Luettelemani keskeiset vaatimukset on kuitenkin ?unohdettu? lakia säädettäessä. Vanhuspalvelulain mukaisessa kunnan laatimassa suunnitelmassa ikäihmisten selviytymisen ja hyvinvoinnin tukemisesta tulee huomioida yksilöiden tarpeet, mikä tietysti tarjoaa mahdollisuuksia kehittää vanhuspalveluja. Löytyykö siihen poliittista tahtoa ja sen myötä voimavaroja vai siirtyvätkö palvelut pian kokonaisuudessaan markkinavoimille? L aissa korostetaan ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä suunnitelmien ja toimenpiteiden toteutuksessa, mikä on hyvä asia. Kuitenkin vanhusneuvostojen rooli jäi laissa määrittelemättä. Nyt edellytetään vain sen perustamista tai tehtävien liittämistä jonkin muun kunnassa olevan luottamuselimen tehtäviksi. Vanhusneuvostoilla tulee olemaan pääasiassa seuranta- ja lausunnonantotehtävä ikäihmisten hyvinvointiin ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä, niin kuin nytkin. Olisi ollut tärkeä, että olisi varmistettu lausuntojen merkitys. Esimerkiksi valtuustojen päätöksissä tulisi mainita onko ja miten vanhusneuvostojen lausunnot on huomioitu. Lisäksi, laissa ei mainita, että valtuuston tulisi nimittää vanhusneuvostot. Nyt käytäntö lienee ainakin osassa kuntia, että hallitukset nimittävät vanhusneuvostot oman toimikauden pituiseksi ajaksi. Valtuuston nimittämänä vanhusneuvosto rinnastuisi lähinnä lautakuntiin, mikä lisäisi sen vaikutusvaltaa. I käihmisten hoivan kannalta on hyvää, että saatiin laki, jossa velvoitetaan kuntia laatimaan tavoitteet ja palvelusuunnitelma ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Hoivan toteuttamiseksi tehtävä palvelutarpeen arviointi on sitä vastoin ongelmallisempi asia. Laissa edellytetään palvelutarpeen arvioinnissa monniammatillista yhteistyötä. Selkeät kriteerit sellaiselle kuitenkin puuttuvat. Palvelutarvetta määriteltäessä on taloudellisilla tekijöillä liian suuri merkitys, minkä olen nähnyt toimiessani vanhusneuvostossa Vantaalla. Neljän vuoden aikana ovat omaishoitajatuen kriteerit Vantaalla kiristyneet kahdesti ja poikkeavat selvästi asiantuntijoiden määrittelemistä jatkuvan hoivan tarpeen kriteereistä. Kaiken kukkuraksi poliittisessa päätöksenteossa on tiukennukset tehty yksimielisesti. Kun rahan puute ei saa olla este palveluiden järjestämiselle, käytetään leikkaamisen työkaluna myöntämiskriteereitä. Omaishoitajatuki on tähänkin asti ollut lakisääteinen, budjettisidonnainen, ei subjektiivinen oikeus. Se on mahdollistanut ns. säästötoimenpiteiden kohdentaminen siihen myös Vantaalla, jossa kaikki omaishoitosopimukset viime syksynä irtisanot- K tiin ja arvioidaan uudelleen kuten Jyväskylässä. Vanhuspalvelulain keskeinen tavoite on, että ikäihmisten kotona selviytymistä tuetaan mahdollisimman pitkään ja laitoshoitoa järjestetään vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tätä tavoitetta tulee tukea kaikin olemassa olevin keinoin. Pelkkä palvelutarpeen arviointi ei taida silloin riittää? Nykyisinkin kotona selviytymistä tuetaan melko niukasti, lähinnä lääkejakelulla, hygienia palveluilla kerran viikossa ja valmisruokapalvelulla, joka on vaihtoehdoton. Pelkään, että olemassa olevaan käytäntöön ei laki taida tuoda merkittäviä muutoksia. Tarvitessaan kotona asumista helpottavia kodinhoitopalveluja, henkilön tulee kääntyä yksityisten palvelun tarjoajien apuun edellyttäen tietenkin, että hänellä on siihen varaa. Juhlapuheissa on korostettu kuntien velvollisuutta peruspalvelujen turvaamisessa. Kehityssuuntana tehostetun hoivan palveluissa näyttää kuitenkin olevan, että yksityiset yrityk- set enenevässä määrin hoitavat palvelut. Yksityinen sektori, lähinnä suuret tai ylikansalliset yritykset investoivat voimakkaasti kodinomaiseen asumiseen ja tehostettuun hoiva-asumiseen. Tiedossani ei ole, että esimerkiksi kotikaupungissani Vantaalla olisi suunnitelmia kodinomaisen tai tehostetun hoivapalvelun lisäämiseksi kaupungin toimesta. Väestö ikääntyy, Vantaalla yli 75-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä lähes viiteentoistatuhanteen. Tutkimusten mukaan erityisen hoivan tarve lisääntyy voimakkaasti niissä ikäryhmissä. Lisääntynyt tarve katetaan täysin yksityisillä palveluilla. Tämä kehityssuunta johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen. Varakkaammat ostavat yksityisiä palveluja, muut joutuvat tyytymään siihen, mitä vielä sattuu olemaan jäljellä. Erityisesti tästä kehityksestä joutuvat kärsimään yksinäiset pientä eläkettä saavat naiset, joilla on ollut pirstaleinen tai lyhyt työura työiässä. Yksityistäminen on ollut jo pitempään selvä kehityssuunta, kunnat eivät enää investoineet lisäpaikkojen tarpeeseen. äytäntöjen muotoutuminen lain soveltamisessa on pitkälti riippuvainen kuntien poliittisten päättäjien asenteesta. Vanhuspalvelu ei ole ollut tavoitteiden keskiössä tähänkään asti. Lieneekö tulevaisuudessa. Nyt hyväksytyn lain olisin suonut olevan selvästi velvoittavampi ja ikääntyneiden oikeudet määrittelevämpi. Vanhusneuvostoilla on vaativa tehtävä löytää keinoja seurata lain vaikutusta ja itse vaikuttaa ikäihmisten hyvinvoinnin ja palveluiden kehittämiseen, Uskon kuitenkin, että nyt meillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ikäihmisten palveluiden hyvinvoinnin edistämiseen kunnissa. PERTTI VUORIO Kirjoittaja on toiminut Vantaan vanhusneuvoston jäsenenä vuodesta 2009 saakka.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 5 ELÄKELÄINEN Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen: Vanhuspalvelulaissa luvataan toista ja toteutetaan toista M iten Ylä-Savon Sotessa on valmistauduttu tulevaan vanhuspalvelulain voimaan tuloon? Onko henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä asiasta valmennettu ja valistettu? Vai otetaanko koko laki olankohautuksella, koska siitä ei seuraa sanktioita? Soten hallituksen varapuheenjohtaja ja Kiuruveden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen (vas) sanoo pelkäävänsä, että vanhuspalvelulaki menee nykyisen lain mukaisesti, koska uudessa laissa ei ole selvää ohjeistusta aiempaan verrattuna. ? Jos se olisi ollut selkeä ja selvä laki, sitä olisi ollut helppo noudattaa nykyisessäkin taloudellisessa tilanteessa. Olisi ollut helppo neuvotella jäsenkuntien kanssa, mutta kuten sanottu, entiseen malliin meno jatkuu. Lisääntyykö riitely kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten välillä? ? Pelkään, että tässä menee kuntalaisten luottamus, kun luvataan toista ja toteutetaan toista, koska tässä on kaksi eri toimijaa, valtio käskynhaltijana ja kunnat käskyjen toteuttajina. ? Kyllä me Sotessa teemme joko yksimielisiä tai äänestyspäätöksiä. Mutta kun luvataan toista ja realiteetit ovat toiset, niin tällaista tilannetta ei pitäisi tulla. Pikkaraisen mielestä Kuntayhtymä Sote on ollut Kiuruveden, Vieremän, Sonkajärven ja Iisalmen kuntien talouden kannalta ainoa oikea ratkaisu. Menot on saatu pysymään 2,5-3,5 prosentin kasvussa kun aiemmin kasvu oli jopa yhdeksän prosenttia.h ? Sote olisi pitänyt aloittaa aiemmin, mutta kolme vuotta meni luottamusmiespaikoista taistellessa. Yhteislautakunta on ni on hoitoalalla töissä ja tiedän, että henkilökunnan osalta tämä suositus tekee tiukkaa vaikka meillä onkin henkilöstöä yli suositusrajan. ? Varsinkin isoissa yksiköissä ongelmana on tämä suositus, joka ei velvoita esimerkiksi palkkaamaan sijaisia lyhyille sairaslomille. Siksi henkilöstömäärän raja pitäisi olla ainakin hivenen korkeampi kuin mitä suositus edellyttää. Ja näihin isompiin yksiköihin eli näiden ongelmien piiriin hallituksen esityksillä ollaan sosiaali- ja terveyshuoltoa ajamassa. Vastuu jätetty yksittäisille kuntalaisille ? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että vanhuspalvelulain tarkoitus ja henki joudutaan hakemaan hallinto-oikeuksien päätöksillä, sanoo Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen. purettu, jolloin väheni 22 jäsentä ja 22 varajäsentä. Perusturvalautakunnasta tehtiin jaos, jossa on kahdeksaan jäsentä. Uudistusten jälkeen on karsiutunut 60 luottamusmiespaikkaa. Myös esimiesporrasta on harvennettu. Pikkaraisen mielestä kolmen vuoden kokemuksen jälkeen kuntayhtymä-malli on demo- Pakkosoteilua ja sotepakoilua Pääsiäisen jälkeisellä viikola olin Iisalmessa tekemässä juttua Eläkeläinen-lehteen heinäkuun alusta voimaan tulevan vanhuspalvelulain vaikutuksista Kuntayhtymä Ylä-Savon Soten päätöksentekoon ja toimintamalleihin. Samalla kyselin kuntarakenne- ja soteuudistuksesta. Olin sopinut haastattelut muun muassa vt. sosiaalijohtaja Tarja Huttusen sekä palveluohjaaja Tarja Ryhäsen kanssa. Ensin perui Tarja Ryhänen tyystin haastattelun, ja vähän ennen haastattelua vt. sosiaalijohtaja Huttunen ilmoitti sairastuneensa äkillisesti. Huttunen siirsi haastattelun viranhaltijalle, joka ei ehtinyt perehtyä aiheeseen, eikä hänellä ole suorittavana viranhal- tijana päätäntävaltaa kyseisiin asioihin. Vammaispalvelun päällikkö Ritva Pääkkönen ei vastannut soittopyyntöihin. En tiedä, kuinka tulenarkoja aiheita viranhaltijoiden haastattelusta kieltäytymisen ja vaikenemisen taustalla on, mutta vääjäämättä heidän käyttäytymisestään mieleen tuli Charles Dickensin 158 vuotta sitten kuvaama kaikennielevä ja -hallitseva Verukevirasto. Verukevirasto kehottaa asiakasta kirjoittamaan anomuksensa määrättyjen kaavojen mukaan. Asiakkaan on myös itsensä otettava etukäteen selko siitä, milloin hän saa luvan kirjoittaa anomuksensa kyseiselle osastolle seuraavanlaisen kaavan mukaan: ?Jos saatte luvan (mikä on mahdollista jonkin ajan ku- luttua), niin on tämä anomus annettava tuohon osastoon, lähetettävä kirjoihin merkittäväksi tähän osastoon, takaisin leimattavaksi tuohon osastoon, varmennettavaksi tänne, ja sitten sitä aletaan säännönmukaisesti käsitellä tuossa osastossa. Saatte tietää millä asteella asia milloinkin on, jos kyselette kummastakin osastosta siksi, kunnes he vastaavat, jos vastaavat.? Verukevirasto päättää kuinka ei ole tehtävä. Se ei ohjeista mitä ja miten on tehtävä, koska virastossa asioiva on aina väärässä. Eli koittaako pakkosoteilun myötä myös sotepakoilu? JUHA DRUFVA kratian toimivuuden kannalta parempi kuin Kataisen hallituksen ajama isäntäkuntamalli. ? Koska kuntarakennelakia ei ole vielä lyöty lukkoon, isäntäkuntamallia vastaan kannattaa taistella. Kuntarakennelain varjolla tehdään vain laatikkoleikkejä ja perusasia eli kuntalainen unohdetaan. Soteen kunta valitsee edustajansa ja kunta tekee Soten kanssa palvelusopimuksen. Henkilöstösuositus tekee tiukkaa Vanhuspalvelulain valmistelun yhteydessä eduskunnan perustuslakivaltiokunta totesi, että asetukselle ei voida antaa kuntia sitovaa normia, eli määrätä sanktioita. Eläkeläisten puheenjohtaja Kalevi Kivistö on korostanut, että henkilökunnan palkkaamisesta päättää kunta ja valtio voi viime kädessä uhkasakolla uhaten vaatia kunnalta päätöstä. Miten vanhuspalvelulaki tulee muuttamaan Soten päätöksentekoa ja toimintamalleja? ? Ylä-Savon Sotessa henkilöstömäärän suositus on 0,55 henkilöä hoidettavaa kohti. Vaimo- Vanhuspalvelulain mukaan kunta ei voi perustella rahanpuutteella palvelujen järjestämisen laiminlyöntejä. ? Toivoisin, että sosiaalihuoltolain mukaan esimerkiksi kuljetuspalvelut olisivat subjektiivinen oikeus. Tällä hetkellä se on määrärahaperusteinen. ? Koska vanhuspalvelulaki ei määrää sanktioita, niin toivoisin, että tästä tulisi samanlainen keskustelu kuin aikoinaan, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli vaalirahajupakan yhteydessä totesi, että laki on tämmöinen, ettei puolue saa ottaa ulkopuolista rahaa, mutta koska siitä ei seuraa sanktioita, sitä ei tarvitse noudattaa. Kyseinen keskustelu tuotti tulosta ja samanlaista keskustelua odotan vanhuspalvelulain nostattavan. Täyttyvätkö hallinto-oikeudet valituksista ensi syksynä ja ensi vuoden alkupuolella? ? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että lain tarkoitus ja henki joudutaan hakemaan hallinto-oikeuksien päätöksillä. Se vaatii aktiivisia kansalaisia, lähiomaisia, sukulaisia, tuttavia ja naapureita, jotka pystyvät nämä valitukset ja kantelut vanhusten puolesta tekemään ja avustamaan pulmatilanteissa. Vastuu on jätetty yksittäisille kuntalaisille. ? Päättäjinä kuntien huonon taloudellisen tilanteen vuoksi joudumme huonoimman vaihtoehdon mukaan päätökset tekemään. Nyt ei ole kuin kurjuutta jaettavana. Yhä tiukemmaksi näyttää kuntatalous jatkossakin menevän. Ylä-Savon Soten tämän vuoden budjetti on 131 miljoonaa euroa, josta puolet menee palvelujen ostoon ja puolet henkilöstökuluihin. Henkilöstöä on 1 300. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
• 6 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Ylä-Savon Soten valtuutettu Pirjo Laitinen: Kuntalaisten on patistettava päättäjiä vanhuspalvelulain toteuttamisessa ? Voi kysyä, tietääkö tällä hetkellä kukaan, missä mennään sote- tai kuntarakenneuudistuksessa, sanoo Ylä-Savon Soten valtuutettu Pirjo Laitinen. S osiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen isäntäkuntamallissa yksi vahva kunta ottaisi päävastuun palveluiden järjestämisestä, ja muut kunnat ostaisivat siltä palveluita. Tätä on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen (sd) mukaan äärimmäisen vaikea sovittaa yhteen perustuslain turvaamien yhdenvertaisten perusoikeuksien sekä kuntalaisten itsehallinnon kanssa. Iisalmelainen kaupunginvaltuutettu Pirjo Laitinen (vas) on ollut Kuntayhtymä Ylä-Savon Soten valtuuston jäsen vuodesta 2010. Hänen mielestään Ylä-Savon Sotessa isäntäkuntamalli olisi selkeämpi kuin nykyinen kuntayhtymämalli. Mutta jos Kuopiosta tulee isäntäkunta koko Pohjois-Savoon, silloin laita-alueet jäävät huutolaispojan asemaan. ? Ylä-Savon Soteen kuuluvissa Iisalmen, Kiuruveden, Vieremän ja Sonkajärven kunnissa on 40 000 asukasta. Pielavesi ja Keitele käyttävät Iisalmen aluesairaalan palveluja. Lapinlahti näyttäisi liputtavan Kuopioon päin. Mikä sitten on lopullinen Ylä-Savon Soten kuntakoostumus, on vielä avoin kysymys. On veikkailtu, että heinäkuun alusta voimaan tuleva vanhus- palvelulaki sytyttää kunnissa sotesodan, kun laki joudutaan testaamaan hallinto-oikeuden päätösten kautta, koska laki ei sisällä kunnille sanktioita. Miltä tilanne Ylä-Savon Sotessa näyttää, tapahtuuko näin? ? Tehostetussa palveluasumisessa sekä hoitolaitoksissa on henkilökuntakiintiö 0,55 hoidettavaa kohti, ja suositus on 0,5, joten siltä osin asia on kunnossa, eikä lain voimaan astuminen aiheuta suurta hämminkiä. Joka yksikössä on lähihoitaja ja päivisin sairaanhoitaja. Keikkatyöntekijöitä ei käytetä, vaan kaikki ovat päteviä ammattilaisia. Kunhan viranhaltijat saavat tarkemmat ohjeet, lain mukaisia toimenpiteitä ryhdytään tarkentamaan. Vanhuspalvelulaki ei ole lottovoitto Laitisen mukaan jokaisessa Ylä-Savon Soten kunnassa on jo vanhusneuvosto. Palvelusuunnitelmat tehdään jo nykyään Soten kautta, jossa omaiset ovat mukana viranhaltijoiden kanssa suunnitelmaa laatimassa. Kun äitini joutui vuosi sitt? en käyttämään palveluja, hoitosuunnitelma tehtiin, kuten vanhuspalvelulaki tulee edellyttämään. Eli tästäkin on jo kokemusta, joten osa vanhuspalvelulain edellyttämistä toimista on jo hyvällä mallilla. Ikäpilottihanke on Ylä-Savon Sotessa lopuillaan. Sille jatkoa on Hehko, eli hyvinvointia edistävät kotikäynnit. ? Kotiapua ei ole ollut eikä ole käyty vanhusten luona. Nyt Hehko tuo tullessaan nämä käynnit, jotka tehdään kaikissa Ylä-Savon Soten kunnissa, jolloin kotona asumiseen tarvittavaa tukea tarkistetaan. Miten itse näet, millaisia parannuksia vanhuspalvelulaki tuo, vai tuoko mitään, kuten on myös ennakoitu? ? Meitä luottamushenkilöitä ei vanhuspalvelulaista ole vielä ohjeistettu. Soten valtuuston kokouksen jälkeen 26. huhtikuuta laista järjestetään seminaari. Toivottavasti aiheeseen jotain tarkempaa valaisua silloin saamme. Laitinen korostaa, että vanhuspalvelulaki ei ole mikään lottovoitto, joka jaetaan täysimääräisenä heinäkuun 1. päivänä, vaan laissa on siirtymäaika. ? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen siten, että mitkä seikat ovat eniten retuperällä, niitä korjataan ensin. Niin luottamushenkilöiden, eläkeläisjärjestöjen sekä kaikkien vanhuspalvelulain piirissä olevien on hyvä olla kartalla, miten lain toteutus lähtee sujumaan. Kuntalaisten pitää patistella luottamushenkilöitä asiasta, että to- dellinen käytännön tieto kulkee kuntalaisilta luottamushenkilöille ja virkamiehille. Sote-palvelut koskettavat meitä jokaista Laitisen mukaan kunta olisi yksinkertaisempi ja virtaviivaisempi päätöksenteon ja demokratian kannalta. Suuri yksikkö lisää byrokratiaa, kaventaa demokratiaa ja lisää kitkaa päättäjien kesken. ? Toinen asia on se, syntyykö kuntayhtymän avulla todellisia säästöjä? Sitä on hyvin vaikea todistaa puoleen tai toiseen. Jos jokin asia tehdään toisin ja todistellaan siten saatavan säästöjä, se on usein vain puhetta ja arvailua. ? Kuntayhtymässä on hirveästi projekteja, ostetaan tilaustöitä konsulteilta niin kuin omassa organisaatiossa ei olisi pätevää ja koulutettua asiantuntevaa väkeä. Laitisen mukaan ulkopuolinen rahoitus on se uusi pyhä lehmä, jonka varjolla mitä erilaisempia projekteja järjestetään. Miten neuvoisit kuntalaisia lähestymään näitä Soten kuvioita, jotta jokainen meistä pysyisi uudistuvassa palvelutarjontaviidakossa ajan tasalla? -Kuntalaisen tai nykytermein ?asiakkaan? näkökulmasta on varmaan sama kuka palveluja järjestää, kunhan ne ovat saatavissa oikeaan aikaan ja kohtuuhintaisina. Päättäjien kannalta jatkuva lyhytjänteinen ja nopeatempoinen visiointi on erittäin ongelmallista pitkän tähtäimen suunnitelmia ratkottaessa. Siinä ei millään ehditä tutkia, onko muutoksille todellista tarvetta vai ei. -Kun pakkaa sekoitetaan koko ajan, se vaikeuttaa pitkäjänteistä päätöksentekoa ja estää syvällisemmän harkinnan. Voi kysyä, tietääkö tällä hetkellä kukaan, missä mennään Sotetai kuntarakenneuudistuksessa. Miten jaksat vaivautua 23 kilometrin päästä Ruotaanlahden kylältä Iisalmeen luottamushenkilönä kokouksiin ja perehtyä esityslistavuoriin? Olethan ollut yhtäjaksoisesti Iisalmen kaupunginvaltuustossa vuodesta 1996 alkaen ja nyt olet toista kautta Soten valtuustossa. -On tässä oma mielenkiintonsa. Sosiaali- ja terveyspalvelut koskettavat meitä jokaista ja se on rahaa viepää touhua, joten on tärkeää huolehtia siitä, että verorahoja käytetään sosiaalija terveyspalveluissa juuri niin, että ne menevät sinne, missä eniten todellista tarvetta on. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 7 ELÄKELÄINEN Pateniemen Eläkeläiset juhlisti puolta vuosisataansa 50 vuoden ikään 7.4. ehtinyt oululainen Pateniemen Eläkeläiset Honkapirtillä. Sali pullisteli yleisömäärästä: 130 henkeä oli yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Mustikaisen mukaan positiivinen yllätys järjestäjillekin. - Saimme hyvää palautetta sekä ohjelmasta että tarjoiluista. Talkoissa oli mukana yli kolmekymmentä aktiivia ja tarjoilun takana oli meidän oma kahdeksanhenkinen naisporukka, Mustikainen sanoo. Syrjäytymistä vastaan Jokilaaksojen aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen kertoi puheessaan, että yksi suurimmista ongelmista ikäihmisten keskuudessa on yksinäisyys ja syrjäytyminen. ? Valtakunnalliset jäsenhankintakilpailumme ovat hyvä työkalu saada uusia ihmisiä toimintaan mukaan ja käydä siten syrjäytymiskehitystä vastaan. Mikko Raudaskoski toi Pateniemen Työväenjärjestöjen tervehdyksen juhlaan. Pateniemen Eläkeläiset on yksi sen viidestä jäsenyhdistyksestä. Hän kiitteli eläkeläisten aktiivista toimintaa. - Yhteisöllisyydestä puhutaan nykyään tärkeänä asiana, mutta eläkeläisillä sitä on jo valmiiksi. Juhlan valmistellut 32-henkinen talkooporukka kukitettiin ruusuin. Vanhuspalvelulaista pidettävä kiinni Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö ei päässyt paikalle juhlaan, joten häntä paikkasi järjestön hallituksen jäsen Maija Nurminen. -? Vanhuspalvelulaista on pidettävä kiinni ja Oulussa aloittanut vanhusneuvosto otettava vakavasti. Vanhuspalveluissa hoitosuhde on saatava paremmaksi. Puheessaan Nurminen kehotti kaikkia osallistumaan Oulussa järjestettäville kesäpäiville. Juhlassa annettiin ansiomerkki Matti Kilpeläiselle ja kukitettiin tapahtuman koko 32-henkinen talkooporukka. Virike-kuoro ja soitinryhmä Segnoset tarjoilivat juhlan jälkeen tunnin verran musiikkia konsertin muodossa. Virkeä viisikymppinen Raimo Mustikainen. 7. huhtikuuta 1963 perustettu Pateniemen Eläkeläiset ry. on tänä päivänä virkeä viisikymppinen. Puheenjohtajansa Raimo Mustikaisen mukaan moni, aluejärjestön puheenjohtajaa myöten, on ihmetellyt yhdistyksen aktiivista toimintaa. Pateniemen Eläkeläisten toiminta painottuu liikuntaan, mutta monenlaista muutakin tekemistä on tarjolla. - Segnoset-haitariporukassa on 14-17 henkeä, Virike-sekakuorossa 30-35. Lisäksi meillä on näytelmäpiiri, liikuntaryhmä, jumppaa, myynti- ja keittiötoimintaa. Tapahtumiimme pullatkin leivotaan itse. Lisäksi vielä viikottaiset kerhot, retkeilytoimintaa koti- ja ulkomaanretkineen. Mustikaisen mukaan Pateniemessä on pyritty välttämään puoluepolitiikan tuomista tilaisuuksiin. - On osattava erottaa politiikka ja puoluepolitiikka. Tavoitteena on lisätä toimintamuotoja vielä yhteistyön muodossa. Se tarkoittaa sitä, että vierailuja muiden eläkeläisjärjestöjen suuntaan on suunnitteilla. - Siihen pitäisi vielä päästä. Kun yhdistys perustettiin, silloin vierailuja muualle oli. Päi- vän reissu on nyt tulossa Iin Eläkeläisten tykö, Mustikainen sanoo. Perustamiskokouksessa oli mukana 250 henkilöä, joista suurin osa Oulun Eläkeläiset ry:n jäseniä. Nykyisin Pateniemen yhdistyksessä on 260 jäsentä. Määrä on vuosien saatossa pienentynyt. - Eläkeläisiä on hankala saada mukaan toimintaan. Moni jää kotiin, ja syyksi kuulee usein sanottavan, että ?kun minua ei haettu?. 75 prosenttia eläkkeellä olevista ei kuulu mihinkään järjestöön, Mustikainen tietää. Pateniemen Eläkeläiset val- mistautuu Kesäpäiviin kannustamalla jäseniään ostamaan tapahtumarannekkeen, jolla pääsee kolmen päivän aikana kaikkiin tilaisuuksiin ja ruokailuihin. - Ajankohta on kuitenkin hankala. Koko ajan puhumme asiasta, mutta moni ei vielä tiedä, pääseekö mukaan. Porukkamme on ollut vähän passiivista. Joukolla olemme toki marssimassa Kesäpäivien päätöspäivänä, Mustikainen lupaa. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
• 8 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Laulutarinoiden mestari Kari Kuuvan kynästä on syntynyt monen monta Suomi-klassikkoa ? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista tangokliseillä.? ? En ole mikään seestynyt mies. Seestyn vasta sitten, kun on ihan pakko, Kari Kuuva, 67, sanoo Legendaarinen Kari Kuuva pääsi pinnalle kuusikymmentäluvulla iskelmäparodialla Tango Pelargonia. Sittemmin hän on levyttänyt musiikkia monipuolisesti gospelista kantrirockiin ja levytysura jatkuu yhä. Elettiin ikimuistoista rock´n roll-kesää 1965. Suomen silloinen ykkössolisti Kari Kuuva oli pestattu brittisensaatio The Rolling Stonesin lämmittelijäksi Yyterin juhannusjuhlille. Konserttipaikka keskellä satakuntalaista hiekkaerämaata oli valtoimenaan villisti juhlivaa väkeä, kun Kuuva kapusi lavalle ja esitti tyynen rauhallisesti suuret hittikappaleensa Tango Pelargonia ja Pikku Nina. Rollareitten maailmanmaine ei miestä Yyterin keikalla pahemmin haitannut. ? Eipä haitannut. Olin kova Beatles-fani, ja rollareita pidin lähinnä sellaisena puolivillaisena amatööribändinä, Kuuva muistelee. Tango Pelargonian soidessa Yyterin kesäillassa 1965 konserttialueen eturivit olivat tupaten täynnä tyttöjä, joiden puseroiden rintamuksiin oli tekstattu: I Love Kari. ? Kun lauloin Pelargoniaa, vilkaisin sivusilmällä taakseni. Pistin merkille, miten Mick Jagger tuijotti siellä taustalla haavi auki esitystäni. Hän oli vähän sen näköinen, että hei, minne me ollaan oikein tultu. Kuuva päätti Yyterin keikkansa Elviksen klassikkoon Jailhouse rock. ? Höystin esitystäni Elviksen kaikilla jalkaliikkeillä ? rockkari kun kuitenkin olin. Silloin Jaggerin ilme kuulemma hieman kirkastui. Kun setti oli ohi, palailin lavan taakse pieneen puuliiteriin, joka toimi pukuhuoneena. Siellä Jagger kopautti minua olalle ja sanoi, että hyvä poika. Mainospiirtäjän oppiin Kari Kuuva vietti elämänsä ensimmäiset kuusitoista vuotta Tampereella. Hän kävi kaupungissa klassillista lyseota, Clasua, missä häneen iskostui palava kiinnostus latinan kieleen ja antiikin kulttuuriin. ? Kiinnostukseni antiikkiin ja Roomaan jatkuu yhä tänä päivänä ja siitä saan kiittää nuoruuteni innostavaa koulua, Clasua, muusikko sanoo. Partiotoimintaan tuleva rockkari osallistui Tampereella 1950-luvulla maineikkaassa Hiipan pojissa. ? Ensimmäinen partionjohtajani oli Jukka Paarma. Olen onnellinen, kun sain viettää kukkeimman nuoruuteni juuri Tampereella, joka on kaupungeista parhaimpia. Hämeensilta, Keskustori, Tempon talo, Kauppahalli. Paljon on Tampereella sellaistakin, mikä ole muuttunut juuri miksikään sitten nuoruuteni. Kuuva sattui näkemään 1950-luvun lopulla Elviksen elokuvan Jailhouse rock ja se muutti hämäläispojan elämässä kaiken. ? Nyt musiikista tuli minulle tärkein asia maailmassa ? rakkaiden vanhempieni suureksi suruksi. Kauhean ruinaamisen jälkeen sain heiltä rahat kitaran ostoa varten. Kuuva muutti vanhempiensa kanssa Pirkanmaalta Helsinkiin kesällä 1962. ? Kävin Helsingissä Normaalilyseota, mutta koulunkäynti ei innostanut. Soitin jo bändissäkin. Willy and the Wanders oli bändin nimi. Hieman yllättäen pääsin kuitenkin harjoittelijaksi Jaakko Jahnukaisen toimistoon, ja tarkoitukseni oli valmistua mainospiirtäjäksi. Muusikko tekee päätöksiä Hienoja muistoja gospelkaudesta Kari Kuuvasta ei sittemmin tullut mainospiirtäjää Suomen yritysmaailmaan. Syyskesällä 1964 radiossa alkoi nimittäin soida päivittäin hänen kappaleena Tango Pelargonia, ja laulaja teki tästä omat johtopäätöksensä. ? Päättelin, että olin tehnyt ison hitin ja oli aika toimia. Jätin Jaakko Jahnukaisen mainostoimiston ja ryhdyin muusikoksi, Kuuva kertoo. Hän ei julkaissut Tango Pelargoniaa syksyllä 1964 pilkatakseen Suomen kansaa - kuten kappaleen Musiikki Fazerilla aikoinaan hyllyttänyt levymoguli Toivo Kärki tuohtuneena oletti. Kuuvan mielestä laulu on jotain aivan muuta. ? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista tangokliseillä. Laulutekstissä kukkuu tuonen käki. Eräs tutkija lähetti minulle kirjeen kauan sitten. Hän kertoi, että pohjoisen mytologiassa esiintyy todella tuonen käki. Silloin ajattelin, että voi kamalaa! Onko laulu sittenkin totta? Kuuva on säveltänyt ja sanoittanut urallaan satoja lauluja myös muille artisteille. Niistä tunnetuin on Sammy Babitzinin esittämä Daada-da daada-da. Kappale voitti Syksyn sävelen 1972 ja laulu soi radioissa yhä. Tanssilavoilla se on monen bändin illan päätöskappale. ? Ystäväni Sammy oli loistava ihminen. Meillä oli sama musiikkimaku, ja sauhusimme yhdessä Helsingin yössä. Aina meillä oli jokin laulunpätkä mielessä. Kuuva otti erittäin raskaasti Sammy Babitzinin kuoleman huhtikuussa 1973. ? Alkoi hirvittävä surutyö, jolle ei näyttänyt tulevan loppua lainkaan. Kirkakin soitti minulle ja sanoi, että lopeta jo ihmeessä tuo sureminen. Elämää monelta kantilta pohdiskeleva Kari Kuuva kiinnostui 1980-luvulla gospelista ja julkaisi kaksi hengellistä albumiakin: Se avautuu (1982) ja Minä menen Jumalan muistiin (1983). ? En tarvinnut näiden levyjen tekoon mitään hurmosta tai erityistä uskoon tuloa. Minua on aina kiinnostanut uskonto, ja tuohon aikaan olin täysin kyllästynyt tekemään omasta mielestäni tyhjänpäiväisiä iskelmiä, hän kertoo. Muusikko muistelee lämmöllä kokemuksiaan luterilaisen Kansan Raamattuseura-säätiön gospellaulajana 1981-1986. ? Se oli mahtavaa aikaa. Sain kiertää maata mukavien ihmisten kanssa ja tehdä samalla sellityötä vankiloissa. Gospelkautta pidän yhtenä elämäni upeimmista vaiheista. Kuuva joutui syksyllä 1991 Keski-Suomessa pahaan auto-onnettomuuteen, mistä toipuminen kesti kymmenkunta vuotta. ? Selkäni murtui ja kärsin pitkään kovista hermosäryistä. Jouduin käyttämään vahvoja kipulääkkeitä vuosia, mutta kun toivuin murtumasta, kappaleita rupesi taas syntymään entiseen malliin, tapaturmaeläkkeellä oleva lauluntekijä kertoo. Hausjärven Oitissa asuva Kari Kuuva piti levynteossa luovaa paussia peräti 22 vuotta, mutta tämän vuoden alussa häneltä ilmestyi vihdoin uusi studiolevy. Tällä tyylipuhtaalla kantrirockalbumilla on muun muassa rytmikäs Iltatuulen leidi, joka on Kuuvan kunnianosoitus nuoruuden suurelle ihanteelle, Annikki Tähdelle. Kari Kuuva Syntynyt Tampereella 20.2. 1946. Asuu Hausjärvellä Oitin kylässä. Laulaja, lauluntekijä. Tapaturmaeläkkeellä. Levyttänyt lukuisia hittejä, kuten Lärvätsalo go go, Pikku Nina, Kitarain ja Rupsahda rauhassa rakkaani mun. Tekee jatkuvasti lauluja myös muille artisteille, esimerkiksi Frederikin Suomi-klassikko Jos jotain yrittää (Harva meistä on rautaa) on Kuuvan käsialaa. Intohimoinen elokuvien katsoja ja keräilijä. Haaveili jo pikkupoikana isosta elokuvakoneesta, jolta voisi katsella kaikki lempielokuvat. Teksti ja kuvat: KARI KUMPULAMPI
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 9 ELÄKELÄINEN Vain tuhannen jäsenen rajan ylittämisen aika on epävarma Rauman Eläkeläiset jatkaa kasvu-uralla R Rauman Eläkeläiset muisti ansiomerkillä ja ruusulla aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa mukana olleita. auma ei ole suuri kaupunki, mutta siellä on paljon sellaista, jolla on kokoa ja näköä. Yksi sellainen on Rauman Eläkeläiset ry, jonka tekemiset tunnetaan laajalti. Kun yhdistys täytti 50 vuotta, juhlien pitopaikaksi piti löytää riittävän suuret tilat. Urheilutalo Ooperia pienempään rakennukseen ei juhlaväki olisi mahtunutkaan. Viime vuonna raumalaisten tavoitteena oli hankkia vain 100 uutta jäsentä, mutta heillä on tapana ylittää tavoitteet. Uusia jäseniä yhdistykseen liittyi 120. Tällä hetkellä Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on 867, eikä se siihen jää. Ennen pitkää ylitetään 1 000 jäsenen raja, se on varma. eräästä toukokuun päivästä vuonna 1966. Silloin 45 eläkeläisten toimeentulosta huolestunutta järjestöaktiivia Raumalta, Porista, Pihlavasta ja Reposaaresta piti yhteisen kokouksen. Tuossa palaverissa syntyi päätös aluejärjestön perustamisesta. Alussa oli hankalaa Rauman Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa kuultiin yhdistyksen sihteerin Mauri Laineen laatima historiikki. Yhdistyksen perustamista varten koolle kutsuttu kokous pidettiin 27.1.1963, mutta valmista tuli vasta helmikuun puolella. Tuossa kokouksessa valittu johtokunta joutui kuitenkin riitojen takia jättämään paikkansa ja uusi saatiin valittua syyskuussa 1963. Alkutaival olikin sen verran kivistä, että yhdistyksen rekisteröinti onnistui vasta maaliskuussa 1971. ? Olemme käyneet useita kertoja mielenosoituksissa eduskunnan edessä. Kaikki tämä on tehty pienituloisten eläkeläisten etujen parantamiseksi. Sitä varten Eläkeläiset ry on perustettu, luki Laine kirjoittamastaan historiikista. Muitakin laillisen vaikuttamisen keinoja ovat raumalaiset vuosikymmenten aikana ahkerasti käyttäneet. Omalta osaltaan hekin ovat vaikuttaneet siihen, että neljä vuosikymmentä vaatimuslistalla olleesta laista tuli lopulta totta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan heinäkuun alussa, mutta ei tuostakaan laista täydellistä tullut. Siihen jäi yksi paha valuvika. ? Henkilöstömitoituksen jääminen avoimeksi riskeeraa myös palvelujen laadun. Laa- dun varmistus edellyttää riittävää valvontaa ja valvonnan voimavarat ovat tarpeisiin nähden niukat, huomautti juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Vastuu vanhuspalvelulain toimeenpanosta on kunnilla. Kivistö pitikin välttämättömänä, että eläkeläisjärjestöt seuraavat tarkasti kuntien toimia, jotta ne hoitavat velvoitteensa. Teksti ja kuva: KARI KUISTI Toiminta ja Urhola vetävät väkeä Pauli Liekarin puheenjohtajakauden aikana Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on kasvanut ja toiminta lisääntynyt. Viime vuonna yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin osallistui 4 038 henkilöä. Liekari on siis oikea mies vastaamaan kysymykseen, mikä selittää raumalaisyhdistyksen jatkuvan kasvun? ? Toiminta ja se meidän kesänviettopaikka Urhola, Liekari vastasi. Hän kertoi puheenjohtajuuden vievän jo niin paljon aikaa, että luottamustoimi on käytännössä kokopäiväistä työtä. Mutta ei se harrastukselleen omistautunutta Liekaria haittaa. ? Minähän olen eläkkeellä, hän naurahti ja siirtyi huolehtimaan juhlavieraista. Raumalaisilla oli tärkeä rooli, kun Eläkeläisten maakunnallista toimintaa Satakunnassa käynnistettiin. Aluejärjestön puheenjohtaja Martti Anttonen muistutti tervehdyspuheessaan Kalevi Kivistö sai juttuseuraa Jorma Uusitalosta, joka toimi 12 vuotta Rauman Eläkeläisten puheenjohtajana. Nykyinen puheenjohtaja Pauli Liekari.
• 10 ? Nro 3 toukokuu 2013 Arpaonnella kesäpäiville Eläkeläiset ry:n toimistossa on arvottu kolme osallistumispakettia Oulun kesäpäiville. Jäsenmaksunta 31.3. mennessä maksaneiden kesken on jo perinteisesti arvottu jokin hyvä palkinto. Niin nytkin. Arpaonnis suosi Paavo Ylimattilaa Ylivieskasta. Hän saa kesäpäiväpaketin, johon kuuluu majoitus, ruokailut ja osallistumisranneke. Hieman laajemmat osallistumispaketit saavat Yksi uusi jäsen -kampanjan arvonnassa menestyneet, sillä niihin kuuluu edellisten lisäksi myös matkat kotipaikkakunta?Oulu? kotipaikkakunta. Uuden jäsenen hankkineiden arvonnassa onnetar suosi Pekka Karttusta Hyvinkäältä. Uusien jäsenten kesken arvotun osallistumispaketin saa Alli Rautiainen Paltamosta. Eläkeläiset ry onnittelee voittajia. EETU vaatii: Palvelut turvattava kaikkialla Eläkelaisliittojen etujarjesto EETU ry vaatii turvaamaan eläkeläisten hyvinvointipalvelut ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka ovat eläkkeensaajille ja ikääntyneille tärkeitä. ? Valtiovalta on perustuslakimme mukaan viime kädessä vastuussa hyvinvointipalveluista. Edellytämme, että lähipalveluista huolehditaan kaikkialla Suomessa, korostaa Eläkeliiton puheenjohtaja Hannes Manninen, joka on tänä vuonna myös EETUn puheenjohtaja. Tutkimuksen mukaan ikäihmiset kokevat lähipalvelujen heikentyneen erityisesti kuntaliitosten yhteydessä. Näin ei saa tapahtua enää tulevaisuudessa. Hyvinvoinnin perusedellytyksenä on toimiva asunto. Merkittävä osa ikäihmisistä asuu edelleen hissittömissä taloissa. EETU esittää, että valtion kehysbudjetissa ja vuoden 2014 talousarviossa korotettaisiin vanhoihin taloihin asennettavien hissien avustuksiin varattua summaa. Se parantaisi myös rakentajien työllisyyttä. ELÄKELÄINEN Tuleeko nanotuotteista uusi asbestin kaltainen uhka? Biolääketieteellä suuria tutkimushaasteita ? Hei, ostetaanpa tuosta nuo uudet vetimet. Lika ei tartu ja jos tahriutuvat, niin puhdasta tulee yhdellä pyyhkäisyllä! Näin houkuttelee mainos kuluttjaa. Mikä on se ihmeaine, joka tekee vaatteesta näin helppohoitoisia? Se on nanotuotteesta valmistettu kangas. Ja mikä on tämän tuotteen salaisuus? Kankaat on tuotettu nanotekniikalla, ne koostuvat pienen pienistä synteettisistä mikrohiukkasista, joihin tavalliset käytettävissä olleet mittaukset eivät päde. Sehän on upea juttu, sen on havainnut myös liike-elämä. Nanotekniikalla valmistettujen tuotteiden määrä on aivan viime vuosina moninkertaistunut ja siinä samassa myös liikevoitot kasvaneet. Eivätkä uudistukset rajoitu suinkaan vaateteollisuuteen. Eniten uudella tekniikalla on kasvanut terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien tuotteiden määrä., elintarvikkeetkin ovat tilaston kärkiryhmässä. pidetyssä esitelmässä. Nanohiukkasten arviointi edellyttää työympäristöjen tuntemusta. tutkijat ovatkin esittäneet, että vaarat voivat olla suurimmat pienissä yrityksissä, joissa ei ole riittävää tietoa suojautumisen tarpeesta. Mutta yhtä hyvin kuluttaja voi altistua näille hiukkasille aurinkovoiteita käyttäessään, kuten myös niiden valmistajat! Tutkimus avainasemassa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kai Savolainen korostaakin tutkimuksen vastuuta synteettisten nanohiukkasten vaikutusten selvittämisessä. Sen tulee olla monitieteellistä ja kansainvälistä. Jo nyt tiedetään, että eräiltä osin hiukkaset saattavat aiheuttaa samoja seurauksia kuin asbesti aikanaan. - Asbestin haittojen havaitsemisesta laajaan käyttökieltoon kului kymmeniä vuosia, toteavat tutkijat. Asiaa koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta päätellen torjunta on jo hyvässä vedossa. Tietojen hyödyntäminen ja toteutus vaatii kuitenkin myös saumatonta yhteistyötä ainakin kolmen eri ministeriön toimialalla ja niiden kesken. Viimeaikaisten suomalaisten kokemusten valossa se saattaa muodostaa uuden uhkakuvan. Suuria edistysaskeleita ? Nanoteknologia mahdollistaa uudenlaiset kevyet ja lujat materiaalit, puhtaan veden huokean tuotannon, puhtaan energian, monikäyttöisemmän ?älykkään? paperin, paremmat tietokoneet sekä uudenlaiset lääkkeet, totesivat tutkimusprofessori, FT Kai Savolainen ja Työterveyslaitoksen pääjohtaja, LKT Harri Vainio Biolääketieteen päivillä maaliskuussa. Synteettisten nanohiukkasten ominaisuudet voivat olla aivan erilaisia kuin vastaavien perinteisten aineiden. Niinpä esim. hiilinanoputkien vetolujuus on parempi kuin teräksen ja sähkönjohtokyky parempi kuin kuparin. Kuluttajien käytössä on jo kolmisensataa niitä hyödyntäviä yrityksiä ja tuhansia nanoteknologiaan perustuvia tuotteita. Suomessa tätä teknologiaa käyttävien yritysten lukumäärä on kasvanut nopeasti. Sen liikevaihto on arvioitu kasvavan tänä vuonna jo 1,2 miljardiin euroon. Myös vakavia uhkia Nämä teollisesti tuotetut nanohiukkaset eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Jotkin näistä hiukkasista voivat aiheuttaa todella vakavia terveyshaittoja. Pienten nanohiukkasten mahdollisuus tunkeutua niiden kanssa tekemisiin joutuville voi tuottaa suuria yllätyksiä ja vakavia sairauksia.. Pelkästään näille hiukkasille altistuvien työntekijöiden määrä nousee jo kansainvälisesti miljooniin ja kuluttajien satoihin miljooniin. Terveyshaitat voivat esiintyä ryhmissä, joita ovat esim. keuhkotulehdus ja keuhkojen arpeutuminen, vaikutukset Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Kai Savolaisen esitelmä nanotekniikan eduista ja uhkista herätti biolääketieteen päivillä ansaittua huomiota. verenkiertoelimistöön ja aivoihin ja syöpä. ? Järjestelmälliset tiedot synteettisten nanohiukkasten myr- kyllisyydestä ovat niin niukat, että niiden luotettava arviointi ei ole toistaiseksi mahdollista, todettiin biolääketieteen päivillä SAKARI SELIN Sairauksien hoidosta terveyden ylläpitoon ? Tutkimuksessa ovat edessä suuret muutokset, ennakoitiin Helsingissä pidetyillä kaksipäiväisillä biolääketieteen päivillä.  Näin ainakin, jos lääketieteen aparaatti on aikansa tasolla. Tässäkin asiassa syntypukki on löytynyt väestön vanhenemisesta. ?Väestön vanhetessa ja huonojen elintapojen vuoksi hoitoja lääkekustannukset nousevat ellemme siirrä terveydenhuollon painopistettä terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennalta ehkäisyyn?, todettiin päivien erääksi pääaiheeksi. Jotta tätä painopistettä voidaan muuttaa, siihen tarvittaisiin kuitenkin aivan uusia työkaluja, sanotaan päivien tiedotteessa. Mitä ihmettä? Eivätkö vuosi- kymmenien tavanomaisimpina keinoina olleet liikunta ja terveellinen ruoka enää riitä? Eivät toki. Kysymys on suurista arvoista. Terveydenhuoltoon käytetään Suomessa vuosittain 16 miljardia euroa eli 9,2 prosenttia kansantuotteesta. Kun siihen lisätään yhä uudet rapistuvat vanhukset, ollaan helisemässä. Mikä neuvoksi? Sehän on yksinkertaista. Kas näin sanotaan muutoksesta: ?Henkilökohtaisessa terveydenhuollossa potilaan kudoksen molekyylitason ominaisuudet selvitetään ja saatua tietoa käytetään apuna hoitopäätöksissä. Yhdistämällä molekyylitason tieto yksilölliseen kliiniseen ja elintapatietoon voidaan poti- laalle räätälöidä sopiva hoito tai lääkeannos. Genomitiedon soveltamisella voitaisiin välttää tehottomien tai jopa potilaalle vaarallisten lääkkeiden määräämistä.? Tähän luo mahdollisuuden tietotekniikan valtava kehitys ja massiivisten tietomäärien tuottaminen. Näin siis mennään eteenpäin terveyden ylläpidossa. Kyllä siitä liikunnan autuudesta on-kin puhuttu jo kylliksi asti! Se olisi kyllä puoliksi ilmaista. Vakavasti puhuen: Genomianalyysi mahdollistaa perinnöllisten sairauksien riskien selvittämisen ja ennaltaehkäisevän lääkkeen valinnan. Pitää kai kertoa terveyskeskuksen tehokkaalle omalääkärille. ? SSe.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 11 ELÄKELÄINEN Aurinkoa, pakkasta ja paljon kaloja Keski-Suomen kisassa Kolarin voittajajoukkueesta kuvassa Reino Hietala ja Seija Uusitalo. Joukkueen kolmas jäsen oli Voitto Vaattovaara. Kemin Eläkeläiset isännöi Lapin talvipäiviä koleassa tuulessa Kemin Eläkeläiset järjesti Lapin aluejärjestön talvipäivät maaliskuun alkupuolella Keminmaan koulukeskuksessa. Päivillä osallistui parisataa henkeä, kauimmaiset Kittilästä, Sodankylästä ja Kolarista. Sää ei tällä kerralla suosinut talvipäiviä. Vaikka pakkasta ei ollut paljon, ulkona järjestettyjen kilpailujen osanottajia riepotteli kylmä tuuli. Silti kilpailut vietiin kunnialla läpi. Hiihtäjiä oli lähes 30. Sekä miehiä että naisia löytyi kolmeen sarjaan, yli 60-, 65- ja 70-vuotiaisiin. Sekaviestissä voittaja oli jälleen Kolarin yhdistys. Toiseksi tuli Kittilän joukkue ja kolmanneksi Kolarin kakkosjoukkue. Työttömien tuvan rannassa Kemijoella käydyssä pilkkikisassa saatiin saalista juuri sen verran, että kolme parasta voitiin palkita. Koulukeskuksessa oli ohjelmaa koko päivän. Kello kymmeneltä aloitettiin kilpailut: kettin- ginheitto, mölkky ja lappilainen erikoisuus, luutapallo. Pelivälineinä ovat vanhan kansan koivunvarpuluudat ja tietysti pallo. Kolme yhdistystä, Rovaniemi, Tervola ja Aavasaksa olivat saaneet pystyyn joukkueen. Parhaaksi osoittaui Rovaniemi. Iltapäivällä alkoi palkintojen jako ja talvipäivien juhla. Kemin Eläkeläiset esittivät ohjelmaa, ja loppuksi tanssittiin niin ahkerasti, että bileet päättyivät kello 18. Keski-Suomessa on paljon isompia ja pienempiä järviä, joissa on runsaasti kaloja. Niinpä kalastaminen sekä kesällä että talvella on varsin suosittua myös eläkeläisten keskuudessa. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestö ry onkin järjestänyt joka vuosi pilkkimestaruuskilpailut. Tänä vuonna nämä pilkkikisat järjestettiin 20.3.2013, ja järjestämisvastuussa oli Jyväskylän Eläkeläiset ry. Kisapaikkana oli Jyväskylän Säynätsalo, ja tukipaikkana Salorinne Kisaan osallistui 11 eri yhdistyksestä yhteensä reilut 80 henkilöä. Sää oli keväisen kaunis, mutta talvisen kylmä. Kalaa tuli yhteensä 165 kiloa. Naisten sarjassa suurimman saaliin,4,478 kg, sai, ehkä odotetusti, Eeva Autio Palokan Eläkeläiset ry:stä. Eeva, samoin kuin hänen miehensä Antero, ovat tunnetusti innokkaita kalastajia. Toiseksi naisten sarjassa tuli Eila Närhi Sumiaisten Eläkeläiset ry:stä tuloksella 4,133 kg. ja kolmanneksi pääsi järjestävän yhdistyksen Jyväskylän Eläkeläiset ry:n edustaja Raakel Savolai- Sää ja saaliit suosivat keskisuomalaisia. nen 2,922 kg saaliilla. Miesten sarjassa suurimman saaliin, 9,883 kg, sai Leo Pihlainen Palokan Eläkeläiset ry:stä, toiseksi pääsi Harri Haustola Sumiaisten Eläkeläiset ry:stä tuloksella 7,785 kg, ja kolmannen sijan nappasi Kalevi Piekäinen Säynätsalon Eläkeläiset ry:stä 7,408 kg tuloksellaan. Joukkuekisassa oli yh- teensä 22 joukkuetta, ja ensimmäiselle sijalle pääsi Palokan Eläkeläiset ry:n 1. joukkue tuloksella 17,265 kg, toiseksi ylsi Sumiaisten Eläkeläiset ry:n 1. joukkue 14,970 kg tuloksella, ja kolmanneksi Vaajakosken Eläkeläiset ry:n 1. joukkue 11,384 kg:lla. TAHVO ERONEN Tuula-Liina Varis K aiken mediasynkistelun keskellä olen viime viikkoina lukenut ihmiskunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten vanhusten kannalta myös harvinaisen hyviä uutisia. Aloitetaan suurimmasta, siis ihmiskunnasta. Huhtikuun Tiede-lehti todistaa, että globaali väestökatastrofi on peruutettu. Olemme ainakin viimeiset 50 vuotta eläneet siinä uskossa, että väestöräjähdys on edessä eikä maapallon kantokyky kohta enää riitä pitämään hengissä holtittomasti sikiävää ihmislajia. Väestön arveltiin kasvavan räjähdysmäisesti varsinkin kehitysmaissa. Meitä on 7 miljardia, mutta uusien tutkimusten mukaan väestönkasvu on hiipumassa, ja YK:n ennusteiden mukaan se näyttäisi pysähtyvän 9-10 miljardiin jo tällä vuosisadalla. Lasten määrä synnytysikäistä naista kohden on laskenut kaikkialla maailmassa, myös katolisissa ja islamilaisissa maissa sekä jättivaltio Intiassa. Japanissa ja Venäjällä väestömäärä on jo reippaassa laskusuunnassa. Väestön uusiutumisen tasapainossa pitävä kokonaishe- Hyviä uutisia delmällisyysluku on 2,1 lasta jokaista synnytysikäistä naisten kohden. Maailmanlaajuisesti luku on nyt 2,5. Iloitkaamme siitä, että maapallo riittää tulevillekin sukupolville, eikä niiden tarvitse etsiä siirtolaisuuteen sopivia planeettoja ulkoavaruudesta. Suomessa on voihkittu väestörakenteen vinoutumista ja huoltosuhteen heikkenemisestä ainakin koko 2000-luku. Erityisen huolestuttavana on nähty tilanne Pohjois-Karjalassa ja muissa korpiprovinsseissa. Mutta tilastojen valossa hätä ei olekaan tämän näköinen, kertoo sanomalehti Karjalainen (13.4.). Pohjois-Karjala on paljon luultua nuorempi. Asukkaiden keski-ikä pääkaupungissa Joensuussa on 41 vuotta. 65 vuotta täyttäneitä on vähemmän kuin alle 18-vuotiaita. Kovin huonosti ei mene pienemmilläkään paikkakunnilla. Kontiolahdella on alle kouluikäisiä vain pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin eläkeikäisiä, ja asukkaiden keski-ikä on 37 vuotta. Vanhin väestö on Ilomantsissa, jossa keski-ikä on 51 vuotta. Maakunnan keski-ikä on 43 vuotta, kun se koko maassa on 41 vuotta. 20 prosenttia Pohjois-Karjalan asukkaista on alle 18-vuotiaita, koko maassa 21 prosenttia. Siis lopetettakoon voihke ja valitus vanhusväestön aiheuttamasta taakasta. Tulevaisuudessakin meillä riittää lapsia huollettaviksi ja työikäisiä pitämään huolta niistä, jotka aikanaan ovat pitäneet huolta heistä. Ilta-Sanomat (12.4.) raportoi vanhusten ihmeparantumisista, joihin ei muuta tarvittu kuin turhien lääkkeiden poisto. Käytännön kokemusta on saatu mm. kuopiolaisesta hoitolaitoksesta, joka kuuluu uudenlaisten lääkitystapojen kokeiluverkostoon. Apaattiset ovat piristyneet ja ruvenneet puhumaan, eristäytyneet alkaneet ottaa kontaktia, sänkyyn syötetyt syödä itse, liikuntakyvyttömät kävellä. Ylilääkityksen vaaroista ovat varoittaneet maamme parhaat gerontologit Sirkka-Liisa Kivelästä lähtien jo pitkään, mutta nyt on myös lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea herännyt ja aloittanut hankkeen, jonka tarkoituksena on järkeistää vanhusten lääkehoitoa ja kokemusten pohjalta laatia uudet kansalliset ohjeet lääkehoidon järjestämisestä. Jo olikin aika. Iloitkaamme siitä, että ehkä jo lähitulevaisuudessa vanhat ihmiset saavat pitää persoonallisuutensa ja säilyttää kaikki heillä vielä olevat henkiset ja fyysiset kyvyt ilman, että ne liioilla mömmöillä tuhottaisiin.
• 12 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Yhdistyksen puheenjohtaja Sakari Sundellia ei 50 vuotta sitten paljon hetkauttanut ajatus eläkkelle jäämisestä. Mielessä olivat pikemminkin Beatles ja Dave Broebeck. Juhlassa muistettuja veteraaneja. Järvenpään Eläkeläiset muisteli hauskasti historiaa Järvenpään Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa muisteltiin hauskasti ja vähän vakavamminkin mennyttä, mutta puhuttiin myös nykypäivästä: vanhuspalvelulaista, ikääntyneiden kohtelusta sekä kunta- ja soteuudistuksista. Iloa juhlaa viritti yhdistyksen omien esiintyjien lisäksi muusikko, kupletisti Mikko Perkoila lauluillaan ja omaperäisillä soittimillaan, kuten imupilleillä ja palloilla. Yhtä hauskasti kuin Perkoila lauloi, muisteli yhdistyksen puheenjohtaja Sakari Sundell 1960-luvun alkua, jolloin Järvenpään Eläkeläiset ry perustettiin. Siitä hän ei mitään silloin tiennyt. ? Ei paljon hetkauttanut sekään, että vuosien 1962 ja 1963 vaihteessa tehtiin rahauudistus, jolla sadasta markasta tehtiin markka. Olin 17-vuotias ja sen mukaisesti aivan muuta ajateltavaa. ? Minua kiinnosti ennen muuta Beatles ja erityisesti John Lennon ja Ringo Starr sekä Dave Broebeck ja Glenn Miller, ei työeläkelakien säätäminen. En ollut koskaan jäämässä eläkkeelle enkä sairastumassa. Sundellille ne vuodet eivät olleet ankeita aikoja. Parasta oli yhteisöllisyys, tehtiin paljon yhdessä, kyläiltiin, sukuloitiin. ? En väitä, että emme nyt olisi yhteisöllisiä, Sundell armahti nykymenon. Vakavampaa, tai ainakin vakavammassa äänilajissa esitettyä sanottavaa oli kaupungin tervehdyksen esittäneellä kaupunginjohtaja Erkki Kukkosella ja juhlapuhujaksi kutsutulla Elä- keläiset ry:n puheenjohtajalla Kalevi Kivistöllä. ? Eläkeläiset ovat yhä hyväkuntoisempia, varakkaampia ja koulutetumpia. Tapa olla vanha on muuttunut. Nyt yli 65-vuotiaista yli puolet elää niin sanottua kolmatta ikää, on siis vireitä ja aktiivisia toimijoita, Kukkonen sanoi. Ikäihmisten määrän kasvu aiheuttaa kuitenkin suuria haasteita vanhustenhuollolle. Tästä näkökulmasta Kukkonen sivusi myös kuntauudistusta. Hänen mukaansa ikääntymiseen vastaaminen on yksi niistä tekijöis- tä, jotka perustelevat kuntauudistuksen tarpeellisuutta. Keskiviikkokerholla pitkä perinne Järvenpään Eläkeläisten keskiviikkokerho on todella perinteinen. Se kokoontunut koko kuluneen puolen vuosisadan ajan. Eri aikoina on ollut mm. askartelukerhoja, sekakuoroja, miesten lauluryhmä, lauluryhmä Mummelit sekä ohjelma-, näytelmä- ja sketsiryhmiä; voimisteluryhmä, sauvakävelijöitä, tanhuryhmä ja yhteiskunnalli- Yhdistyksen kuoro lauloi kahteenkiin otteeseen juhlassa. nen keskustelukerho. Nykyisin keskiviikkokerhossa on oman ohjelman lisäksi silloin tällöin kutsuttuna asiantuntijoita jäsenistöä kiinnostavista asioista. Sosiaalista yhdessäoloa ja liikuntaa edustavat talvella boccia sekä kesäisin petankki ja mölkky. Muutaman kerran vuodessa järjestetään Seurojentalolla päiväiltamat, joihin kutsutaan vieraita muista eläkeläisyhdistyksistä. Koko toimintansa ajan yhdistys on järjestänyt bussi-, risteily- ja teatterimatkoja. Eläkeläiset ry:n ansiomerkin saivat juhlassa Erkki Haavisto, Leonid Hramoff, Aino Koponen, Reino Lahti, Saara Lahti, Reino Niinikoski, Antero Nylund, Ella Nylund, Taisto Putous, Nils Saarikangas, Sylvia Vainionpää ja Reino Åman. Ansiomerkin saajien lisäksi kukitettiin Olavi Hartikainen, Väinö Huhtamäki, Lassi Johansson, Aino Rehn, Siiri Salmi, Anna-Liisa Sunvall, Soini Sunvall, Kalervo Särkelä ja Annikki Virtanen. PEKKA ISAKSSON
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Päivät Mitä on onni? Puheenvuoro Päiviä on ihmisellä monenlaisia, synkkiä ja valoisia. Välillä myrskyää ja sataa, joskus aurinko kirkkaana paistaa. Onni, mikä liekään kohtalon oikku. Lottovoitto? syntyä suomalaiseksi? ? ja vielä mitä! Keväisenä päivänä torilla orvokintaimien aikaan pikkuinen mummo tummassa takissa Tuuli, joka kauniita muistoja kantaa, myötäistä viriä purjeille antaa. Aina ei riepota elämänmyrskyt, joskus rantaan lipuvat mielihyvän tyrskyt. Onni on saada Elää terveenä, tehdä Työtä, joka miellyttää, ja jossa viihtyy. Auringon kimallus laineilla keinuu, usvana illan hämyyn haihtuu. Uutena aukeaa aamuinen lehti, energiaa levosta, keho kerätä ehti. Pertti Korhonen Helsinki Savolaisessa saunassa Kun tuolla saanassa kahtelin kultaan päen, minum mielessän aatokset risteel näen: ?Voe, ku on kullalla muovot nii uppeet, on näpläkät nännit ja kuhtuvat kuppeet. Kumpa saes ijästää vuosija poes, että vielä tuosta herkusta naattija voes.? Olavi Viikki Hankasalmi Onnea on jakaa elämän ilot Ystävien kanssa, voittaa Vaikeudet ja kohdata Surut tuntien ystävien myötätunnon ja tuen. Keväisenä päivänä orvokintaimien aikaan pikkuinen mummo tummassa takissa maassa, rauha kasvoilla, vierellään kevään viimeinen ostos, kaksi orvokin tainta. Onko ketään, tuleeko apu Irja Pesonen Helsinki Hauras vene Hauras vene liikkuu virrassa, harmaus loistaa auringon hyväilessä vesirajaa. Elon polku Mitä muuta kaipaat Elämältä? Takana karikot,ulapan uhat, mieleen liikkeet,väsymykset. Hakee lepopaikkaa. Elon polku mutkittelee nykyisyydessä kiertelee menneisyydestä tulossa tulevaisuuteen menossa polun päässä aina on menneisyys loppumaton Oiva Björkbacka Helsinki Salli Kajosmäki Rudolf Lindblad Helsinki Lisää luovuutta! M onelle kevät on luovaa aikaa. Mutta mitä luovuus oikeastaan on? Luin vastikään paljon luovuuteen liittyvää kirjallisuutta erästä luentoa varten. Ymmärsin, että ?luovuus? on yhtä vaikea sana kuin ?rakkaus? tai ?aitous?. Sanat saavat aina merkityksensä vasta tietyssä yhteydessä. Niinpä monet luovuusmääritelmät kumisevat tyhjyyttään. Kirjailija Irja Sinivaaralla on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä lause aiheesta: ? Luovuus on uteliaisuuden ahkeruutta, tila, josta ajattelu alkaa.? Vaikka luovuus usein liitetään nimenomaan taiteeseen, on arkiluovuus aivan yhtä hienoa. Niksi-Pirkka onkin mainio arkiluovuuden esimerkki. Ihmiselämän lohdullisimpia ajatuksia lienee, että jokainen päivä on uusi alku. Aina voi elää uuden päivän paremmin ja luovemmin. Siitä kertoo Pertti Korhosen runo. Päiviä-runo koostuu ilmauksista, jotka ovat tuttuja runouden ja laulujen perinteestä ja (ehkä myös kirkonmiesten puheista). Myrskyt ja auringot ovat hyväksi havaittua runouden metritavaraa. Mutta kyllä Päiviä-runossa on myös vähemmän tuttuja ilmauksia: vaikkapa ?mielihyvän tyrskyt?. Viimeinen säkeistö näyttää hienosti ajankulun illasta aamuun. Säkeistö kuvaa, miten virkistäytyneenä herääminen on aina yhtä ihmeellistä. Luovuuskin tarvitsee lepoa! Sekä Salli Kajosmäki että Rudolf Linblad ovat olleet filosofisella tuulella runojaan kirjoittaessaan. Hauras vene -runossa puhutaan symbolisesti ihmiselämästä. Karikot ja ulapat ovat myös runouden perinteistä kuvastoa ? siitä huolimatta runon kokonaisuus on persoonallinen. Salli Kajosmäen runo on hyvin visuaalinen. Voi nähdä, kuinka aurinko ko- rostaa veneen lautojen harmautta. Runon tulkinta jää lukijalle. Hauras vene on helppo ymmärtää symbolisesti; runoilija on onnistunut kirjoittamaan yhtä aikaa avoimen ja monitulkintaisen runon. Rudolf Lindbladin runo (joka on kuulemma syntynyt yöllä valvoessa) kuvaa ajan kulumisen mysteeriä. Minua viehättävät erityisesti runon säkeet: ?polun päässä aina on/menneisyys loppumaton? Kirjoittaja tavoittaa hienovaraisesti olemassaolon salaperäisyyden. On kiehtovaa, että menneisyys kuvataan loppumattomaksi. Menneisyys ei lakkaa olemasta, vaan on aina läsnä. Orvokkeja ja savolaista saunaa Irja Pesosen Puheenvuoro on hieno runo. Hienoksi sen tekee muun muassa se, että kirjoittaja uskaltaa luottaa lukijan tulkintakykyyn. Irja Pesonen käyttää luontevasti runouden ilmaisukeinoja, kuten toistoa ja ellipsiä (eli aukkoisuutta). Runon vaikuttavuus syntyy siis siitä, että kaikkea ei selitetä puhki. Runossa näkyvä ja tärkeä elementti on orvokki, josta syntyy monenlaisia mielikuvia. Yhtäältä orvokki tuo runoon kevään tunnun, toisaalta kertoo jotain mummosta. Mummo on ostanut kaksi orvokin tainta ? vaatimattoman määrän. Tavallaan noista kahdesta taimesta tulee mummon elämän symboli. Lauseen ?Onko ketään, tuleeko apu? voi lukea totta kai itse tilanteeseen liittyvänä, mutta myös filosofisena, koko elämään laajentuvana kysymyksenä. Vaikuttava runo, jossa muoto, keinot ja sisältö ovat harmoniassa. Olavi Viikin runo Savolaisessa saunassa on mainio pläjäys. Murteella kirjoitetut runothan ovat olleet kovasti suosiossa, toki ennen kaikkea Heli Laaksosen runouden myötä, mutta muutoinkin. (Kalevalakin on kuulemma savonnettu.) 1800-luvulla syntyneet Kalle Väänänen ja H. J. Nortamo ovat olleet murrerunouden tienraivaajia. Eroottista haaveilua savolaiseen tapaan ? sitähän Olavi Viikin runo on. Hyväntuulinen, yhtä aikaa huumoria ja haikeutta sisältävä runo kannattaa lähettää heti kisaamaan, jos jokin eroottisten runojen kilpailu lanseerataan! Murteiden kirjoitusasu on asia, josta usein kiistellään. Tein kerran lehtijuttua murrerunoista, ja Heli Laaksonen lausui siinä näin: ?On näitä murteenomistajia, jotka vahtivat, että murretta varmasti käytetään oikein, ja jotka löytävät kahdesta virkkeestä kahdeksan väärää sanaa. Heidän mielestään murre menee käytössä pilalle, Laaksonen ihmettelee. ? Ja vaikkei murrekartalla olekaan Turun ja Porin yhdistelmämurretta, niin ihmisessä voi olla.? Mitä onni on? Petri Tamminen on nimennyt yhden kirjansa nimellä Mitä onni on. Oiva Björkbackan runon otsikko on puolestaan Mitä on onni? Pidän runon ihmettelystä ja kyseenalaistuksesta; vanha lottovoittoklisee nostetaan ironisesti esille. Itse en välttämättä kaipaisi isoja kirjaimia korostamaan asiaa. Runossa riittää potkua muutenkin. Vaihtaisin myös lauseenvastikkeen ?tuntien? suoraan verbimuotoon ?tuntea?. Oiva Björkbackan runosta mieleen Sigmund Freudin kuuluisa mielenterveyden määrittely: kyky rakastaa ja tehdä työtä. Palataan vielä hetkeksi pohtimaan luovuutta. Claes Andersson on kuvannut kirjoittamisen luomis- ja editointivaiheita kovin erilaisiksi: luomiseen kuuluu mystiikkaa ja epärationaalisuutta: Andersson puhuu ?ainokassismaisesta? alkuvaiheesta. Vasta myöhemmin mukaan tulee virkamiesmäinen puurtaminen. Joskus me kirjoittajat ajattelemme, että pitäisi olla täydellistä rauhaa ja aikaa kirjoittamiseen. Kirjassaan Luova mieli Andersson kertoo kokemuksestaan, kun hän jäi kirjoitusvapaalle: kirjoittamisesta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Kun kolmen kuukauden lomasta oli jäljellä kaksi viikkoa, Andersson päätti luovuttaa. Silloin tekstiä alkoi syntyä. Omaa luovuutta voi auttaa monella tavalla. Aivotutkija Matti Bergströmin mukaan luovuus vaatii ilmetäkseen aivojen vapautta liiallisesta valintapaineesta ja ohjauksesta. Kaikenlainen hulluttelu (esimerkiksi sanaleikit), hyvien rutiinien luominen (päivittäinen kirjoittaminen), fyysinen toiminta (vaikkapa halkojen hakkuu, puutarhatyöt) ja tietenkin riittävä lepo ovat parasta luovuuslääkettä. Luovaa kevättä kaikille Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Vauhti päällä Piikkiössä Kaarinassa on monta eläkeläisyhdistystä, vanhin niistä on Piikkiön Eläkeläiset ry. Se juhli näyttävästi 50-vuotistaivaltaan 25.4. kutsuvieraiden täyttämässä nuorisotalo Pontelassa. Eläkeläiset ovat aktiivisia kulttuurin harrastajia, mikä näkyy myös heidän tilaisuuksissaan. Piikkiöläisten juhlassa laulaneet ja tanssineet olivat omaa väkeä, yhdistyksen jäseniä. Jotkut yhdistykset huolehtivat kirjallisen materiaalinsa taltioinnista, mutta monen pitkään toimineen yhdistyksen menneisyys elää paljolti vain toiminnassa mukana olleiden muistitiedon varassa. Piikkiössä tämä asia on hoidettu. Eläkeläisten 50-juhlassa julkistettiin yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Tapio Mannisen kirjoittama Vauhti päällä! -historiikki, joka on myös pieni siivu paikallishistoriaa. ? Tämäntyyppinen työ tehdään siitä materiaalista mitä on tarjolla. Perusaineistona käytin pöytäkirjoja ja muita Kansan Arkistossa olevia asiakirjoja. Piikkiön Eläkeläisten ensimmäisistä toimintavuosista ei kirjallisia lähteitä löytynyt, koska yhdistyksen omia asiakirjoja on tallessa vasta vuodesta 1967 alkaen. Ihan varmaa tietoa ei ole edes yhdistyksen perustamispäivästä, mutta Manninen päätteli sen olleen 14.7.1963. Tuona päivänä pidettiin paikallislehdessä olleen ilmoituksen mukaan Eläkeläiset ry:n Piikkiön osaston kaikille avoin yleinen kokous. Jäsenkaappaus 1970-luvulla Ensimmäisen toimintavuoden aikana yhdistykseen tiedetään liittyneen 22 jäsentä, vuonna 1975 jäseniä oli jo 152. Vuoteen 1976 saakka Piikkiön Eläkeläiset oli kunnan ainoa eläkeläisyhdistys, mutta saman vuoden joulukuussa perustettiin Piikkiön Eläkkeensaajat ry. Sen perustamisessa tapahtui omalaatuinen operaatio. ? Meidän jäsensihteerimme loikkasi Eläkkeensaajiin jäsenluettelo mukanaan ja sen myötä meiltä hävisi neljäsosa jäsenistä. Siitä selvittiin ja vuosien aikana toimintamme on ollut varsin monipuolista ja aktiivista. Toivottavasti se sellaisena myös Naisten lauluryhmä ei pelkästään laulanut, se pisti myös tanssiksi. jatkuu, Manninen sanoi. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö puuttui juhlapuheessaan suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyteen. EK:han yritti suostutella ay-liikettä ratkaisuun, jossa palkankorotukset olisi maksettu alentamalla eläkemaksuja. Tähän ei ay-liike kuitenkaan suostunut. ? Työeläkejärjestelmään on 50 vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä kertynyt noin 140?150 miljardia euroa. Kun yksityisalojen eläkkeitä maksetaan tänä vuonna 13,1 miljardia ja tuloja kertyy 20,2 miljardia, jää vielä 7,1 miljardia euroa rahastojen edelleen kartuttamiseen. Eläkejärjestelmämme kestää myös tuleville sukupolville, korosti Kivistö. Juhlivaa Piikkiön Eläkeläisiä Katajaiset-kuoroa johti Irene Seppä ja säesti Armas Johansson. muistettiin monin eri tavoin. Kaarinan kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Harri Virta. Teksti ja kuva KARI KUISTI Onni Lehtonen toimi Piikkiön Eläkeläisten puheenjohtajana 13 vuotta. Kalevi Kivistön puheenjohtajakausi Eläkeläiset ry:ssä ei ole vielä kestänyt ihan niin pitkään. Moni halusi historiikkikirjaan sen kirjoittajan Tapio Mannisen nimikirjoituksen
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 15 ELÄKELÄINEN Pala palalta pois Läheisen Alzheimerin tauti nostattaa psyykkisen myrskyn Toimittaja ja kirjailija Anneli Kanto on kirjoittanut koskettavan ja avoimen kirjan omista ja muidenkin kokemuksista ja tunnevyöryistä Alzheimerin taudin tummassa vanavedessä. Kirja käsittelee tautia sekä omaisten ja omaishoitajien kipeää ja hämmästyttävän vaiettua asemaa laajemminkin. Pala, palata pois kirjan (Gummerus 2013) kirjoittaminen oli hänelle henkisesti rankka, mutta myös terapeuttinen prosessi. Anneli ei osannut kuvitellakaan, miten raskas tauti Alzheimer läheiselle henkisesti on. ? Potilaan ja käytännön asioiden hoitaminen on väsyttävää ja vie paljon aikaa. Pahinta on psyykkinen pyörremyrsky. Oma elämä muuttuu. Siitä katoaa ilo, tilalle tulee huoli ja ahdistus. Kirjalla on tärkeä tehtävä vertaistuen antajana. ?Totuus vapauttaa, vaikka se olisi pahakin. Toivon, että kirjasta on vertaistukea ihmisille, jotka jauhautuvat samassa myllyssä. Halusin kertoa rehellisesti tästä taudista ja tehdä näkyväksi omaisten aseman. Dementian rumat kasvot Kirja nostaa rohkeasti esiin vaikeita asioita, joista ei aikaisemmin ole juurikaan kirjoitettu, sillä dementiasta ja erityisesti sairastuneen omaisten asemasta on usein vaikea puhua. ? Dementia on valtava, ajoittaista väsymistä, jopa raivoa aiheuttava koettelemus. Usein dementikkoa hoitava omainen kuitenkin saa sädekehän päänsä päälle. Hänet esitetään rakastavana, kestävänä ja uhrautuvana. Halusin nostaa esille dementian rumat kasvot. Kun omainen väsyy eikä apua ole missään, kärsivällisyys rapisee ja epätoivo valtaa mielen. Omasta todellisuudesta kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja vapauttavaa. ? Sain asiat pois sydämeltäni ja sanottua, kuinka kurjaa on ollut ja kuinka kurja olen itse ollut. Olen saanut paljon hyväksyvää palautetta, että olen tehnyt omaisille palveluksen. Jotkut tosin ovat paheksuneet, että näin alentavasti ja rumasti puhutaan dementiasta, ketä sellainen muka auttaa. Äitinsä sairastumista Anneli kuvaa kirjassaan riipaisevasti. ? Äitini alkoi puhua samat asiat moneen kertaan. En halunnut uskoa dementian mahdollisuutta, suljin silmäni tosiasioilta. Aloin huolestua, kun äidin taidot katosivat. Hän lakkasi soittamasta puhelimella, ei osannut ostaa ruokaa, ei ottaa kesämökille mukaan tarvittavia tavaroita. Silloinkin ajattelin, että äitiä vaivaa vain masennus. Olen eksynyt itseeni Kun diagnoosi äidin sairastumista dementiaan varmistui, ? On täysin kohtuutonta, että kahdeksankymmpinen tai jopa yhdeksänkymppinen joutuu hoitamaan samanikäistä dementikkoa, Anneli Kanto sanoo. Kuva: Milka Alanen. tyttären päällimmäinen tunne oli kauhu. ? Se oli hirveä järkytys, kuin olisi uponnut kylmään veteen. Lohduttauduin toiveella, että 85-vuotiaan äitini tauti etenisi hitaasti. Pätkiköön muisti, kyllä tässä nämä viimeiset vuodet pärjäillään kunnes luonnollinen kuolema korjaa. Mutta ei pärjätty, tauti nujersi äidin kahdessa vuodessa. Kesällä 90 vuotta täyttävä äitini elää edelleenkin hoivakodissa. Kauheinta Annelista oli katsoa tutun, rakkaan ihmisen katoamista ja huomata toivovansa, että äiti kuolisi. Katsoa vieressä, miten fiksu, lämmin ihminen hiipuu pois. Niin kuin valokuvasta voidaan pestä harmaan sävyt pois ja jäljellä jäävät vain musta ja valkoinen. ? Olen toivonut äidilleni luonnollista kuolemaa. En siksi, että itse pääsisin helpommalla, vaan koska pelkään taudin viimeistä vaihetta. Sitä en millään äidilleni soisi. Kun suru ja ahdistus vain kestävät ja kestävät vuodesta toiseen, niin mieleen hiipii ajatus, että miksei tämä jo lopu, miksei hän jo kuole. Se ihminen, joka on jäljellä, on minulle outo. Äidikseni en häntä tunne. Pala palata pois kirjan ensimmäisessä osuudessa Anneli kuvaa äitinsä sairastumista tämän oletettujen tuntojen kautta yrittäen vierailla äidin sairastumisensa alkuvaiheiden ja nykyisen vaitiolon tunnelmissa. Kuvaus on kipeän surkuhupaisaa ja ahdistavaa, ja hyvin kirjoitettua, kuten koko kirja. Kuka söi saippuan Annelin äidin tarinan lisäksi kirjassa on muitakin tragikoomisuudessaan rosoisen julmia dementikko-tarinoita. ? Tuntuu, että kaikilla on jokin dementiatarina. Joku karkasi saunasta hankeen, toinen söi salaa lastenlasten väriliidut, kolmas piiloutuu peiton alle ryssän hyökkäyksen pelossa jne. Tarinoita on tuhansia. Kirja on myös humoristinen, mutta saako näin vakavalle asialle nauraa? ? Jos vain pystyy, niin hyvä on. Tragikomiikkaa tässä hommassa on. Asia, joka on läheltä traaginen, on kauempaa koominen. Kun jahdataan lumihangessa saunasta karannut alastonta dementikkoa, ei naurata yhtään. Muutaman kuukauden kuluttua asiassa paljastuu jo huvittavia piirteitä. Dementia on samantapainen sairaus kuin alkoholismi. Se säteilee pitkälle lähipiiriin. Entisestä hoivaajasta tulee hoivattava. Dementikon luonne muuttuu. Mukavasta ihmisestä voi tulla ilkeä, mustasukkainen tai jopa väkivaltainen. Läheishoitajaksi ryhtyminen merkitsee aina raskasta vastuuta. ? Usein vastuullinen ja jo entisestään valmiiksi kuormittunut omainen joutuu hoitovastuuseen. Läheiset joutuvat tekemään ammatti-ihmisen työtä ilman ammattilaisen koulutusta, tukiverkkoa tai vapaapäiviä. Kun kahdeksankymppinen tai jopa yhdeksänkymppinen hoitaa samanikäistä dementikkoa, se on täysin kohtuutonta. On hirveätä, että yhteiskunta vaatii sitä. On häpeällistä, että yhteiskunta ei tue riittävästi omaishoitajien työtä. ? Me säästämme yhteiskunnan rahoja 4 ? 5 miljardia vuodessa. Silti ei myönnetä edes muutamia satoja euroja omaishoidon tukea, ei järjestetä vapaapäiviä, eikä tueta henkistä jaksamista. Omaishoitajien työ otetaan itsestäänselvyytenä. Mitä tapahtuisi sinä päivänä, kun omaishoitajat ryhtyisivät lakkoon? Kun suru saapuu Kirjan kolmannessa osassa Anneli kertoo oman tarinansa. ? Olen lukenut ohjeen, että mieti, onko sinusta läheishoitajaksi. Monellakaan ei ole sitä ylellisyyttä, että voisi valita. On vain pakko. Minunkin oli pakko. Se merkitsi, että minulta katosi elämästä kolme vuotta, joiden aikana en jaksanut tehdä muuta kuin hoitaa työni televisiossa ja äitini. Kaikki mukava oli karsittava elämästä pois. Ei ollut muuta kuin dementikko. Vuonna 2008 kirjoitin romaanin Veriruusut, ja äiti sai Alzheimer-diagnoosin. Sen jälkeen en ole pystynyt kirjoittamaan mitään aikuisille, ennen tätä Pala palalta pois -teosta. Viisi vuotta Alzheimer on ollut elämässäni joka päivä. Kirjassa kerrotaan avoimesti myös niistä omaishoitajan tunteista, joista yleensä ei kehdata puhua. ? Ajattelin, että nyt kissat pöydälle ja asiat halki. Koen, että kun kerron omista oloistani ja tunteistani niin rehellisesti kuin pystyn, se antaa minulle oikeuden kertoa myös äidistäni yhtä suoraan. Olen todellakin saanut tarpeekseni näennäisempaattisesta ?haastava tilanne? ? puheesta. Tunsin jatkuvasti voimattomuutta ja vihaa. Kun mitään ei voinut tehdä. Riipaisevinta ovat kuvaukset siitä, kuinka äidin katseesta katoaa lämpö, eikä vastaan enää huou rakkaus. ? Joskus rakastaminen jopa syvenee. Jotkut dementikot pehmenevät ja muuttuvat helliksi. Minulla ei ollut tuuria. Rakastavasta äidistä tuli apaattinen ja tyhjä. Nopeasti hän lakkasi välittämästä minusta tai tuntemasta ylipäänsä tunteita. Hän vain oli. Ei iloinnut, ei surrut, ei mitään. Hän ei ole tuntenut minua enää pariin, kolmeen vuoteen muuta kuin aivan satunnaisesti. ? Kun ei saa mitään vastakaikua, rakkaus haihtuu hiljalleen. Vastuu ja sääli jäävät. Oli kova paikka, että kadotin äidin, jonka kanssa minulla oli aina ollut hyvät välit. Käyn hänen luonaan kerran viikossa. Se päivä on aina raskas. Minun pitää patistaa itseni liikkeelle ja äidin kohtaaminen ottaa voimille. Suru hulahtaa päälle. Kun tulen hoitokodilta, olen aina kuolemanväsynyt. Suru ei sammu. SISKOTUULIKKI  TOIJONEN Anneli Kanto: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista. Gummerus, 2013.
• 16 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Pispalan mummuja, vaareja ja punikkeja tiaaksi asti vaarin rakentamassa, romaanissakin kuvatussa talossa Pispalanharjun pohjoisrinteellä. Talossa oli kolme asuntoa ja mummun maitokauppa alakerrassa. Sisävessoja ei ollut, mutta kraanasta tuli lähdevettä. Se pumpattiin alhaalla harjun juurella olevasta Tahmelan lähteestä. Pispalassa asuttiin tiiviisti, unnot olivat ohutseinäisiä. Ovia ei juurikaan pidetty lukossa. Kaikki tiesivät kaikkien asiat, ja yhteishenki oli kova. Niin murheet kuin ilotkin jaettiin. ? Yhteenkuuluvuus oli täällä leimallista. Kun oli tiiviisti rakennettuna paljon taloja, köyhää väkeä ja upeat maisemat harjulta, jolta näkee kauas, kai se muokkaa ihmisen mieltä, Harjula pohtii. Punikkien Pispala Harjula arvelee, että yhteishengellä on juuret syvällä kansalaissodassa saakka. Kun hän oli pieni tyttö, hän aisti sodan tapahtumien olevan edelleen vahvasti läsnä pispalalaisten elämässä, mutta niistä asioista vaiettiin tai puhuttiin vain ohimennen ja vihjaillen. Köyhälistön Pispala oli hedelmällistä maaperää työväen aatteelle, ja erivärisiä punaisia asui lähes joka mökissä. Kansalaissodan loppumetreillä puhuttiin, että Pispala oli henkipattojen turvapaikka, kun täällä koluttiin kellareita ja etsittiin punikkeja. Harjulan vaari Iivari Huvi oli kaiken ja sai monien anomuskirjeiden jälkeen vihdoin Mannerheimilta armahduksen. Mannerheimia kutsuttiin Pispalassa yleisesti Murha-Kustaaksi, ja häntä pidettiin syypäänä kaikkiin vastoinkäymisiin. ? Vasta opiskelijana 1960-luvulla minulle valkeni, että Mannerheim olikin hyvin monen mielestä sankari. Pispalassa se oli ollut vain lahtarien päällikkö. Olipa mikä asia hyvänsä, vaikka räntää olisi räiminyt, niin kaikki oli sen syytä. Sivistystä arvostettiin Kun Iivari vangittiin, piti myös Iivarin vaimon, eli Kristiinan mummun, lähteä pakosalle. Iivarin sisko oli läheisessä Varalan urheiluopistossa keittäjänä ja piilotti opiston kellariin mummun, jolla oli jo pieni vauva. ? Mummu oli synnyttänyt kaksoset, joista toinen oli kuollut. Voi olla, että hän oli pystynyt ruokkimaan vain toisen, Harjula arvelee. Iivari oli jo ennen kansalaissotaa päässyt Tampereen teknilliseen opistoon opiskelemaan rakennusmestariksi ja valmistunut sieltä parhain arvosanoin. Hän oli käynyt vain pari luokkaa kansakoulua, mutta oli synnynnäinen matikkanero. Mummu oli haaveillut opettajan ammatista ja ehtinyt aloittaa opiskelut Hämeenlinnan seminaarissa. Punikin vaimon ura katkesi kuitenkin lyhyeen, ja niin mum- ? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin sivistystä ja sillä lailla pois ryysyläisten kastista. T ampereen Pispala on ehtymätön tarinoiden lähde. Niin myös tuoreen pispalalaiskirjailijan, eläkkeelle jääneen toimittajan Kristiina Harjulan esikoisromaanissa Pispalan kiviä. Pispalan kiviä perustuu kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin 1950-luvun Pispalasta. Romaanissa Harjula ihmettelee elämää kymmenvuotiaan tytön silmin. Isän ja äidin avioliitto rakoilee, kun naapuriin muuttaa suuresta maailmasta enemmän tietävä taiteilijatar Eedit. Äidin mielenterveys horjuu, kun Eedit pistää isän pään pyörälle. Onneksi pienen tytön ottaa hoitaakseen mummu, joka omistaa maitokaupan. Mummu ja naapurin naiset pitävät pienen tytön maailman koossa. Kristiina Harjula asuu edelleen Pispalassa, nyt miehensä Jukan kanssa 1990-luvulla rakentamassaan omakotitalossa. Harjula on miehensä omaishoitaja ja kahden lapsenlapsen mummi. ? Kun tulin mummuksi, ajattelin heti, että tän mää osaan, tää sujuu. Ehkä siksi, että minulla on niin hyvät kokemukset mummuista, Harjula sanoo. Köyhälistön mahtavat maisemat Kristiina Harjulan lapsuuden Pispala 1950-luvulla oli vielä köyhälistön kaupunginosaa. Mitä köyhempi oli, sitä korkeammalle paikalle harjulle piti rakentaa, koska se oli hankalinta. Tontit olivat pieniä, ja vuok rataloissa monta yhden huoneen ja keittiön tai hellahuoneen kokoista asuntoa. Mutta maisemat kahden järven välistä nousevalta harjulta olivat ? ja ovat edelleen ? ainutlaatuiset. ? Kuulin kerran bussissa, kuinka eräs pispalalainen mummo sanoi katsellessaan tänne muuttaneiden rikkaiden uudistaloja, että kai ne meiltä vanhoilta alkavat kohta periä maisemalisää. Kristiina asui kymmenvuo- Pispalan punakaartin esikunnassa. Hänet vangittiin pakomatkalla Näsijärven jäällä ja vietiin Hennalaan ja sieltä Suomenlinnaan. Harjulan mukaan Iivari oli todellisuudessa pasifisti, joka ei tarttunut aseisiin ja jonka mielestä siitä ei mitään hyvää seuraa, jos rupusakit alkavat riehua. ? Kerrottiin, että kun Iivarilta kysyi tunnussanaa, hän vastasi, että riippuu siitä, kuka kysyy. Kuulusteluissa Iivari kielsikin mu alkoi pitää maitokauppaa. Mummu oli viisas ja humaani ihminen. Sitä kuvasivat muun muassa kaupan ?liikelahjat?. ? Jouluksi mummu laittoi aina asiakkailleen paketteja. Mitä köyhempi perhe oli, sitä isomman paketin se laittoi: rusinoita, omppuja, karkkeja ja muuta. Oli ihanaa saada viedä niitä pienenä tyttönä asiakkaille. Vaikka Iivari joikin lopulta itsensä hengiltä, on Harjulan mielestä yleinen harhaluulo, että
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 17 ELÄKELÄINEN Roimaa menoa Himangalla Pispalassa vain myytiin pimeää viinaa, ryypättiin ja rällättiin. Mummu ja vaari olivat sivistyneitä ja lukivat paljon. He olivatkin eräänlaisia paikallisia intellektuelleja. Iivari luki Tolstoita ja filosofoi lukemisiaan naapureille. Mummu lausui Eino Leinoa ulkoa. ? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin sivistystä ja sillä lailla pois ryysyläisten kastista. Pispalalaiset kävivät paljon teatterissa ja täällä oli vireää kulttuuritoimintaa. Siitä Lauri Viitakin imi varmaan itseensä runoilemisen palon. Talvi- ja jatkosodastakin Pispalassa vaiettiin Harjulan lapsuudessa visusti. Aivan kuin olisi hävetty ?väärää? sotaa. Se olikin pispalalaisten mielestä porvareiden sota. ? Pispalassa ei kerta kaikkiaan uskottu, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen, koska se olisi ollut liian ristiriitaista. Täällä oikeasti ajateltiin siten kuin Salama kirjoittaa romaanissaan Siinä näkijä missä tekijä, että ei Staalini Pispalaa pommita. Harjulan mukaan toisinajatelijoita, jotka kieltäytyivät lähtemästä rintamalle ja joutuivat siksi vankilaan, pidettiinkin Pispalassa enemmän sankareina. Vahvojen naisten mäki Kristiina Harjulan romaanissa pienen tytön ympärillä elävät naiset nousevat esiin vahvatahtoisina ja määrätietoisina selviytyjinä. Harjulan mukaan myös oikeassa elämässä naiset pitivät Pispalassa arjen pystyssä niin rauhan kuin sotienkin aikana. Kansalaissodassahan Pispalan naiset osallistuivat myös taisteluihin. ? Puhuttiin, että naiskaartinsa puolustamana Pispala antautui viimeiseksi valkoisille. Harjula kertoo, että hänen lapsuudessaan Pispalassa asui paljon yksinäisiä naisia, joilla oli niin sanottu avioliiton ulkopuolinen lapsi. Täällä ei kuitenkaan sitä häpeilty. Nämä naiset olivat Harjulan mukaan arvonsa tuntevia ihmisiä. He olivat itsenäisiä ja ympäristönsä mittapuun mukaan hyvin toimeentulevia, sillä he kävivät töissä läheisellä Suomen Trikoolla. Nämä naiset olivat pienen tytön silmissä kaikkein vahvimpia ja itsevarmimpia. Naimisissa olevat naiset olivat paljon hermostuneempia ja epävarmempia. Varsinkin jos jaloissa pyöri juoppo mies. Vaikka Kristiina Harjula kirjoitti esikoisromaaninsa vasta jäätyään eläkkeelle, hän kertoo pyörittäneensä aihetta päässään parikymmentä vuotta. ? En ole päässyt koskaan Pispalasta ja sen tunnelmasta irti. Eihän se lapsuuden Pispala ollut pelkkää onnelaa, mutta se oli turvallinen saareke. Harjula kertoo halunneensa kirjoittaa ennen kaikkea siitä, millaista lapsen on olla keskellä aikuisten intohimojen tyrskettä, kun kaikesta vaietaan. Pääteemaksi romaanissa nousee kuitenkin armahdus: me kaikki haemme rakkautta, mutta olemme vajavaisia, emmekä siksi myöskään voi tuomita toisten tekemisiä. ? Kyllähän se työväenliikkeenkin onnettomuus on, jos se perustuu vihaan. Rakkaus on isoin asia, oli punikki tai ei ja asui Pispalassa tai ei. IITA KETTUNEN Kristiina Harjula: Pispalan kiviä (Karisto, 2013) Roiman majasta Himangalla on tullut Pohjanmaan eläkeläisille kevättalven kokoontumispaikka. Pohjanmaan Eläkeläiset ry:n aluejärjestön tämän kevään retki järjestettiin maaliskuun 15. päivä. Roiman maja on alkuaan aito tukkikämppä, joka on siirretty Lestijärveltä Himangalle, sen jälkeen kun koneet korvasivat miehet metsätöissä. Rakennus on lähes alkuperäisessä asussa. Kolmessa isossa takassa roihusi tuli omalla tavallaan kertoen menneestä. Sähkö Roiman majaan on toki saatu, niin kuin vesi ja viemärikin. Vanhoja öljylamppuja ei kuitenkaan ollut kokonaan hävitetty. Eläkeläisten talviliikuntapäivän ohjelmaan ovat vakiintuneet viisi kisaa: pilkkikilpailu, tikanheitto, kettinginheitto, lumikenkäjuoksu ja tandemhiihto. Arpajaiset ovat runsaat ja päiväkahvin aikaan tanssitaan ennen palkintojenjakoa. Tanssimusiikista vastasivat himankalaiset haitarinsoittajat Jorma Pöyhtäri, Heikki Potinoja ja Maarit Luikku. Eläkeläisten liikuntapäivään osallistui toista sataa ?vanhaa ja vireää? Vappu Taipaleen ilmaisua käyttääkseni. Raili Rantala pilkkikuningatar Kilpailujoukkueiden kokoonpanossa noudatetaan tasa-arvolakia: miehiä ja naisia tasapuolisesti. Pilkkikalastuksen joukkuekilpailussa voiton vei ennakkosuosikki Jurva, jonka saalis oli 370 grammaa. Toiseksi tuli Pietarsaaren joukkue, 198 Pilkkikisan voittaneet Jurvan pilkkijät Raili Rantala, Kalevi Männikkö ja Mauri Rantala. grammaa ja kolmanneksi Kokkola, 71 grammaa. Henkilökohtaisessa pilkkikilpailussa miesten ykkönen oli Seppo Pietilä 165 grammaa, mutta varsinainen mestari oli naisten kisan voittaja Raili Rantala, 298 grammaa. Tikanheiton voitti Jurvan joukkue, 98 pistettä, toiseksi tuli Kokkola 80 pistettä, kolmanneksi Himanka 66 pistettä. Kettinginheitossa Himangan Heikki Spak ja Heino Mukari saivat molemmat 50 pistettä. Kolmanneksi tuli Iiska Rahkola Nurmosta, 45 pistettä. Lumikenkäkisan voitti Vaasan kakkosjoukkue Senja Honkonen ja Martti Urpiola, 33 sekuntia, toiseksi tuli Himanka ykkönen Erkki Vähärautio ja Kerttu Thorén 34 sekuntia. Saman ajan sai Himangan kakkosjoukkue Heikki Spak ja Mervi Pöyhtäri. Tandemhiihtoon tarvittiin neljän hengen joukkueet. Kokkola, Marja Seppälä, Viihtyisät kisat Pudasjärvellä Jokilaaksojen aluejärjestön pilkkimestaruuskilpailut pidettiin Pudasjärvellä Havulan rannassa.Puolisensataa pilkkijää sekä runsas kannustajajoukko saivat kyllikseen aurinkoa ja ulkoilua. Pudasjärven Eläkeläiset järjestivät jälleen erinomaisen viihtyisän tapahtuman. Pilkkimisen lisäksi oli runsaasti oheisohjelmaa ja kisailua. Auejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen näytti esimerkkiä voittamalla saappaanheiton runsaas 19 metrin letkautuksella ja myös tikanheiton. Tarjolla oli tietenkin makkaranpaistoa nuotiolla, lettukahvit ja muuta mukavaa. Palkinnoista pääsi osalliseksi myös 0 gramman saaliilla. Sen jälkeen oli arpajaisissa jaettavaa ylen runsaasti. V.M. Ritva Timonen Pudasjärven eläkeläisistä sai saalista vasta kahden tunnin jälkeen. Tuula Syrjälä, Tenho Syrjälä, Göran Forström, voitti ajalla 1,04. Jurva, Anita Peltola, Reima Lyyluoma, Jarmo Kalliomäki, Ritva Niemelä, oli toinen ajalla 1,47. Vaasan kolmosjoukkue, Risto Vainionpää, Riitta Vainionpää, Kullervo Lahtinen ja Irmeli Mandell, sai ajan 2,17. SIRPA SAINIO Oulu ovella -tapahtuma Kontulan ostarilla Kontulan Eläkeläiset ry järjestää Kontulan ostarilla 22.5.2013 Oulu ovella-tapahtuman kello 11.00 ? 12.30 ? Ohjelma on kotikutoista. Ryhmät ovat kevätkauden harjoitelleet ja nyt taitojaan esittävät muun muassa zumba-ryhmä, lauluryhmä Kipakat, jumpparyhmä Rytmikkäät sekä senioritanssiryhmä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sirkko Kuivala. ? Tarjolla on kahvia, ja samalla esittelemme yhdistyksen toimintaa unohtamatta Oulun kesäpäiviä. Helsingin aluejärjestön kulkueväri kesäpäivien rotestikulkueessa, oranssi, sekä banderolli ovat saaneet oman paikkansa tapahtumassa.
• 18 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN 3 4 Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Oulussa 25.?27.6.2013 Keskustan hotellit, H1?H8, katso ylälaatikosta Hotelli Samantta Haukiputaalla: 4/E75 pohjoiseen Oulusta Hotelli Airport Vihiluoto: 4/E75 etelään Oulusta, lentokentäntie Hotellit Eden ja Pohto Hietasaaressa, Koskikeskuksen kautta Punaiset ympyrät 1. Pohjankartano, tapahtumatori, toimisto 2. Jäähalli, avajaiset, rotestijuhla 3. Ainolan puisto, rotestikulkue, päättäjäiset 4. Rautatieasema ? radan alitus (jalankulkijat) jäähallille myös Asematunnelin kautta asemarakennuksen eteläpuolelta Ensiapu SPR:n ensiapuryhmä päivystää sekä Pohjankartanon koululla että Oulun jäähallissa. Tunnistat ensiapuryhmän jäsenet SPR:n merkillä varustetuista liiveistä. Apua pikaisesti Yleinen hätänumero 112 1. Kerro kuka olet, mistä soitat ja mitä on tapahtunut. 2. Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin. 3.Toimi sinulle annettujen ohjeiden mukaan. 4. Sulje puhelin vasta luvan saatuasi. 5. Soita uudelleen mikäli tilanne muuttuu. Terveyskeskus Oulun keskustassa Saaristonkatu 22 Avoinna arkisin klo 8-16 1 Pohjankartanon koululta jalkaisin jäähallille, matkan pituus n. 700 metriä Reitti 1. Koululta ulos Suvantokaudun puoleisista ovista, ovelta katsottuna Suvantokatu suoraan edessä. Lähdetään Suvantokatua oikealla kunnes Suvantokadulta erkanee alikulku vasemmalle Kainuuntien alitse. Alikulun jälkeen jatketaan Teuvo Pakkalan katua suoraan eteenpäin kunnes jäähalli tulee vastaan oikealla. Reitti 2. Koululta ulos Suvantokadun puolei- sista ovista. Lähdetään Suvantokatua vasemmalle Lintulammentielle ja kohti Kainuuntietä. Ylitetään Kainuuntie liikennevaloristeyksessä ja käännytään heti suojatien jälkeen oikealle. Jatketaan kunnes vasemmalle kääntyy Teuvo Pakkalan katu, jota seuraten jatketaan kunnes jäähalli tulee vastaan oikealla. Huomio! Yleisö ei pääse seuraamaan jäähallissa pidettäviä harjoituksia. Huomio harjoittelijat! Jäähallissa voi ostaa pientä välipalaa. Myynnistä vastaa Kärppä-Klubi.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 19 ELÄKELÄINEN Ohjeita kesäpäiville tulijoille Iloisesti Oulussa -ohjelmatori Pohjankartanon koululla Avoinna tiistaina 25.6. klo 10-18 ja keskiviikkona 26.6. klo 9-18 Ohjelmatorilla voi seurata Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistysten esityksiä, tutustua järjestön kumppaneiden ja yhteistyötahojen esittelytelttoihin sekä ostaa kesäpäiväarpoja. Mukana torilla ovat mm. Kylpylähotelli Kuntoranta, Kansan Sivistystyön Liitto KSL, Lapland Hotels, Kaleva ja Solaris-lomat. Pohjankartanon koulun auditoriossa on myös ohjelmaa, mm. liikuntaneuvos Eevi Kaasisen runoesitys. Tarkemmat ohjelmatiedot julkaistaan kaikille rannekkeen lunastaneille jaettavassa käsiohjelmassa. Eläkeläisen arki -valokuvakilpailuun osallistuneet kuvat ovat lisäksi esillä Pohjankartanon koululla. Yleisö voi äänestää suosikkiaan näyttelytöistä. Ohjelmatorilla sijaitsevat myös kesäpäivätoimisto (käsiohjelmien nouto, Konffan päivystys, tapahtumainfo) ja Työväen Oulu -kiertoajelun toimipiste. Ruokailut Pohjankartanon koululla Ruokaa on tarjolla kaikkina tapahtumapäivinä klo 11-17 välisenä aikana, torstaina käytännössä Rotestikulkueen jälkeen. Ruokailu edellyttää ennakkoon hankittua aterialippua. Aterialippuja ei myydä ta- pahtumapaikalla. Koulun aulatilassa on pieni yksityinen kahvio, josta voi ostaa pientä haukattavaa. Avajaiset Oulun jäähallissa 25.6. klo 19.30?21.00 Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy- dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa. Rotestijuhla (pääjuhla) ja -tanssit jäähallissa 26.6. klo 19.00?24.00 Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy- dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa. Rotestikulkue torstaina 27.6. Järjestäytytyminen alkaa klo 9.00 Ainolan puistossa, katso kartta. Järjestäytymisaluetta rajaavat Mannenkatu ?Isokatu- Myllytullin koulu ? ?oja?. Järjestäytymisalueen puistokäytävillä opasteet mihin kukin aluejärjestö paikallisyhdistyksineen asettuu. Kulkue lähtee liikkeelle klo 10. Mikäli ryhmä tulee bussilla järjestäytymisalueelle, voi bussi jättää kulkueeseen osallistujat Isokadun/ Kasarmintien varteen. Odotuspysäköinti esim. Tietomaan tai Oulun kansainvälisen koulun P-alueille. 2 Rotestikulkueen reitti Ainolanpuisto-Kirkkokatu-Rotuaa- ri-Kauppurienkatu-Isokatu-Linnankatu-Kirkkokatu-Ainolanpuisto. Reitin pituus 1400 metriä, miltei vain tasamaata. Jalkaan tukevat kävelykengät tai lenkkarit ja mukaan kulkuerekvisiittaa, kukkia, lintuja, perhosia ja banderolleja! Rotestikulkueen päätös Ainolan puistossa Kulkueen ottaa vastaan ministeri Merja Kyllönen. Ministeri Kyllöselle luovutetaan kesäpäivien osallistujilta koottu ?pulloposti?. Ministeri Kyllösen tervehdys, musiikkia, kesäpäivien päätössanat. Työväen Oulu -kiertoajelu: katso seuraava sivu Citybussin B-linjan aikataulu Toripakalta Tunti Klo 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Minuutit 35 05  35 05 35 05 35 05 35 05 35 05 35 05 41 17 53 29 05 35 05 35 05 35 05 35 05 Medipoliksesta Tunti 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Minuutit 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 23 59 35 11 47 20 50 20 50 20 50 20 50 Jäähalli Pohjankartano
• 20 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Eila-mummo räppää ikäihmiset liikkeelle Mummojen kansallislaulu on vihdoin syntynyt! Sen ihmeen on tehnyt rap-mummo Eila Mummo-räpillään. Sitä on netin ?juutuupissa? klikattu muutamassa kuukaudessa lähes 500 000 kertaa. Kaiken takana on nainen: Eila Nevanranta, 77 vuotta. Hän on innolla tulossa Eläkeläiset ry:n Oulun kesäpäivien avajaisiin. Eila Nevaranra on monella tavalla aivan tuikitavallinen helsinkiläismummo. Poikkeava hän on esiintymisillään räppilaulajana. Suoranainen keräilyharvinaisuus hän on älyä aktivoivien ja mielenkiintoisesti kantaaottavien laulujensa ansiosta. Kuinka kaikki alkoi? Helsingin Punavuoressa asuvana hänelle on ollut tärkeänä virkistyspaikkana läheinen puisto. Muutama vuosi sitten, erään kesäillan päätteeksi, hän tuskaantui ja turhaantui puistonsa roskaisuuteen. Eila kirjoitti puistonsa puolesta Roska-rapin, jossa hän ihmettelee, ?mikä siinä mättää, ku ne roskat pitää jättää?. Rap-Mummon esikoisalbumi Skolioosi sai alkunsa vuosi sitten, kun Eila tutustui Flashback-ohjelman kuvauksissa Pablo Filmsille äänitöitä tekevään Totte Rautiaiseen. Myös The Irrationals -yhtyeessä vaikuttava Rautiainen innostui Eilan musiikista ja päätti tuottaa tämän levyn. ? Eila on mahtava esimerkki ennakkoluulottomasta ihmisestä, joka uskaltaa hypätä uusiin haasteisiin vielä tuossakin iässä. Kunpa minulla olisi sama asenne hänen iässään, nuori Rautiainen sanoo. Vuodenvaihteeksi ilmestyneellä levyllä Eila räppää muun muassa suvaitsevaisuudesta, yksinäisistä mummoista, asunnottomuudesta ja koulukiusaamisesta. Hänellä on yksinäisyyteen lääke: ?Anna halaus tänään / ota kädestä toista / ei ole terapiaa toista samanmoista. Netistä löytyy Mummo-räpistä tehty video, jossa Eila Räppimummo-Eilan menestyksen yksi salaisuus: hän menee ihmisten luo ? ihan lähelle ? sydämellisesti esiintyen, helposti halattavana. (Kuva: Johanna Erjonsalo/EHYT ry) muistuttaa tärkeästä aiheesta suorasukaisesti: ?Mee tsiigaa mummoos ennen kun se delaa?. Tätä videota on siis klikattu netissä lähes puoli miljoonaa kertaa! Paleface räppi-Eilan lämppärinä Kohtasin Eilan viime lokakuussa, kun hän oli menossa Duudsonien 100 tapaa tylistymistä vastaan -kirjan julkistamiseen. Teki huiman vaikutuksen, kun mummo oli vallata päähuomion huomionherättämisen mestareilta eli Duudsoneilta. Kyselin tuolloin mummolta mitä hän toivoisi uraa luovana räppärinä. Hän kertoi toivovansa joskus pääsyä kuuluisan Palefacen eli Karri Miettisen ?lämppäriksi?? Kiertueella eläkeläisjärjestöissä Sattumoisin olin taas YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseksi päiväksi 17.10. järjestämässä Asunnottomien yö -tapahtumaa Helsinkiin Hakaniemen torille. Olin jo saanut Palefacen sinne pääesiintyjäksi ja yötulen sytyttäjäksi, koska nykyinen Tasavallan presidentti ei halunnut tai voinut tulla edeltäjänsä tavoin tutustumaan vähäväkisempään kansanosaan. Arvaatte varmaan jatkon. Suostuttelin Eilan yökeikalle, jossa Paleface olikin Eilan lämppäri eli lämmittelijä eli esiesiintyjä ennen tähteä! Lisäksi he sytyttivät yötulet, kun nykypressaa ei saatu paikalle. Syksyllä saatoin avustaa em. mummoräpistä tehtyä supersuosittua nettivideota, kun siihen löydettiin muista mummoista mainio rytmiryhmä. Eläkeläiset ry on mukana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Onks´uutta tietoo? -ikähankkeessa. Siinä käsitellään monesti kiusalliseksi koettuja ja vaikeasti käsiteltäviä alkoholinkäyttöasioita. Vuosikymmenien aikana olen oppinut, ettei näissä asioissa voi edetä suoraan ?pullo edellä?. Mutta ?mummo edellä? homma toimii, jonka osoitti Innostava vanhuus? -tilaisuutemme marraskuussa, jossa mummo pääsi esiintymään yli kolmisatapäiselle vanhustolle! Tämän vuoden aikana olen ilokseni ja ikähankkeemme ansioksi voinut tehdä jo viitisentoista keikkaa. Ne ovat olleet pääkaupunkiseudulla, eniten Helsingissä, jossa kaupungin kulttuuritoimi tukee tällaista sananlevitystä. Erityisen mukavia keikkoja ovat olleet vierailut mm. Kaarelan, Kallio-Vallilan, Kontulan, Malmin, Raision ja Vartiokylän eläkeläisyhdistykjsissä Ja juhannuksen jälkeen tämä tavallista suurempi ihme-Eila on Oulussa kesäpäivillänne! ANTTI HONKONEN Tietoja Työväen Oulu -kiertoajelusta Työväen Oulu-kiertoajelu on herättänyt huomattavan suurta kiinnostusta. Kymmenet eri puolilta maata saapuvat linja-autot osallistuvat ajelulle, ja lisäksi käytössä on paikallisia autoja. Kiertojelu kestää noin tunnin ja sille kertyy pituutta parisenkymmentä kilometriä. Ajelulla esitellään sekä oululaisen työn että työväen historiaa, paikallisia vaikuttajia ja annetaan tietoja nykyisestä Oulusta. Työväen Oulu -kiertoajelun toimipiste pitää majaa tapahtumapäivinä Pohjankartanon koulun aulassa oman tunnuksen alla. Tästä pisteesta lunastetaan kiertoajeluun oikeuttavat liput ennen ajelulle lähtöä: 5 euroa/henkilö kun käytetään ryhmän omaa bussia, 10 euroa/henkilö kun käytetään oululaista bussia. Maksamisen nopeuttamiseksi pyydämme keräämään ryhmän maksut ennakkoon ja yhtä henkilöä hoitamaan maksamisen toimipisteessämme. Ryhmillensä varauksen tehneisiin matkavastaaviiin ollaan vielä ennen kesäpäiviä yhteydessä kiertoajeluun liittyvissä asioissa: aikataulut, maksut, lähtöpaikka. Kiertoajeluun osallistuvien linja-autojen lähtöpaikka on Pohjankartanon koulun takana olevalla paikoitusalueella, jonne ajetaan Lintulammentieltä. Mikäli et ole tehnyt ennakkovarausta kiertoajelulle ja kuitenkin haluaisit sille osallistua, olethan pikimmin Ouluun saavuttuasi yhteydessä ajelun toimipisteeseen Pohjankartanon koululla. Tervetuloa! Veikko Meriläinen Jokilaaksoejn aluejärjestön tiedottaja Veikko Meriläinen esittelee kiertoajelureittiin kuuluvaa Åströmin entistä nahkatehdasta.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 21 ELÄKELÄINEN Vaari ei jätä koskaan 123456 K un tultiin aukiolle poika hieroi otsaansa, käsivarsia ja hinkkasi paljaita kinttuja vastakkain. Vaari nosti sahan korkealle kuusen oksantynkään. ?Ettet juokse terään pahki?, selitti Vaari. ?En minä olisi juossut pahki.? ?Eipä sitä sinusta aina tiedä?, sanoi Vaari. ?Täällä on sääskiä?, sanoi poika. ?Ja kun minä luulin että viime kesänä minä jo ne kaikki tapoin? Vaari sanoi. Poika liikahteli levottomasti. Piti vielä raapia hihan läpi käsivarsia ja kinttuja, kesän ensimmäiset sääskenpistot ja äskeiset polunvarren kanervien ja mustikanvarpujen viirut ja raapaisut kutisivat. ?Vaan eipä ole kärpäsiä?, poika sanoi. ?Tuo jo on miehen puhetta?, Vaari sanoi. ?Niin on?, poika sanoi. M etsästä, poluntapaiselta, sieltä mistä poika ja Vaari olivat äsken metsän läpi aukiolle tulleet, kuului katkeavien risujen ja kahisevien varpujen ääniä ja tuskastunutta parpatusta: ?Ei se poika sen vertaa malttanut että olisi minua odottanut. Missä te nyt olette?? ?Täällä me!? kailotti poika. Puhe ja rapina kuului jo läheltä: ?Kaikkia sitä pitää, jo on sääskiäkin, hyvä ettei käärmeitä.? Ja samassa Muori tuli aukiolle pyyheliinalla peitelty juurikori käsivarrella. Poika näki ettei Muorilla ollut paha olla vaikka äksyili ja huuteli. Muorin pää meni kallelleen kun näki mitä Vaari oli saanut metsässä aikaan. ?Jestas, täällähän on kuin sadussa, voi, kuin koti! Vaaripa onkin meille soman tehnyt ja meitä ajatellut. Kiitos nyt! ? Vaari oli sahannut kolme koivua lyhyelle kannolle istuimiksi ja jättänyt yhden pitemmän pöydäksi. Pienen hakkuuaukion laidassa oli tuohipäällisiä halkoja kahden elävän puun välissä. Ne olivat ne puut jotka ovat olleet tässä vielä äsken, ajatteli poika. ?Non-niin, aletaanpa me kahville?, sanoi Muori, ja poika ajatteli että nyt on kaikkien hyvä olla kun Muoria melkein naurattaa. M uori oli hieronut Kuskin kipeän selän terveeksi. Kuski oli tuonut mökille kahvia ja karamellia tuliaisina, Vaarillekin muutaman kerran tupakkaa. Mökin akkojen kipeät paikat hierottiin suolaisella meijerivoilla, mutta Kuskilla oli aina omat apteekista ostetut salvat ja voiteet mukanaan. Muorin naamasta oli voinut nähdä ennalta että kohta Kuski tulee. Keskellä viikkoakin saunaa lämmitettiin Kuskin lihasten pehmentämiseksi, ja Muori meni saunapolulla viivana Kuskia saunottamaan, niitä hyviä ja kalliita voiteita selästä pois pesemään. Kuskin iso ja riski sodan kolhima Kempsu oli tiellä mökin kohdalla parkissa läpi koko kevättalven. Ei nyt ihan aina, mutta usein, ainakin kerran viikossa. K uskin selkä parani sitä mukaa kuin tienvarren lumipenkat sulivat ja vajenivat. Sitten tuli sekin päivä että Kuski sanoi tulevansa, mutta eipä enää koskaan tullutkaan. Tietyömaa möyrysi vain muutaman kilometrin päässä. Muori meni Kuskin äkillisestä tulemattomuudesta mykäksi ja kun aukaisi lopulta suunsa, puhui että ?eiköhän tässä ole jo aika palata pojan kanssa kaupunkia asumaan?. Nyt Muori nosti korista keskimmäiselle kannolle kahvipullon, kolme emalimukia, pienen maitopullon ja nisu ?ja sokerinyytin. Posliinikorkkinen kahvipullo oli kahden paksun villasukan sisällä. ?Kaikille meille kahvia ja nisua, ja tässäpä olisi vielä Vaarille?, sanoi Muori ja ojensi Vaarille voipaperisen käärön. Vaari kallisteli ja kummasteli ja ryhtyi aukomaan ratisevaa pakettia. ?Ihanko meetvurstia?, Vaarilta pääsi. ?Kävin kylällä ja kaupassa, eikä se kallista ollut. Ajattelin että panen syrjään, ajattelin että isälle, teille tänne, sitten kun tuodaan pojan kanssa evästä.? Poika näki että nytpä Muori taitaa taas touhuta. Muori aloitti touhuamisen aina kun sillä oli jostain syystä erityisen hyvä olla. Jotain oli muorille sattunut tai tapahtunut, jotain aikuisille ominaista, outoa ja äkillistä. Mutta Vaari ei touhunnut eikä touhottanut. Vaari vain katsahti Muoriin oudon kysyvästi, leikkasi puukolla makkarasta palan ja nosti palan terän päällä harvahampaiseen suuhunsa, puraisi ja tuumasi: ?Jaa.? Meidän Vaari se ei höpöttele, poika ajatteli, joskus vaan, joskus Vaari nauraakin. Siihen vain pitää olla hyvä syy. M etsä kohisi ja huokui. Muori kaatoi kahvia mukeihin. Tämä on se syvä metsä, tämä se on, metsä josta Vaari puhui talvella, ajatteli poika. Sydänmaa. Poika katsoi ylös puiden latvoihin ja ohikin, siellä menivät pilvet. ?Syöhän nisua nyt kun on?, sanoi Muori. Poika söi nisua. Poika haistoi metsän tuoksut ja Vaarin hiestä märän paidan- Oulussa osataan Pitkä rivi vuosikymmeniä sitten Oululaiset sanoivat ylpeyttä tuntien, että Oulu on pohjolan valkea kaupunki. Nyt huhtikuun puolessa välissä se on sitä vieläkin. Tienoot peittää paksu, ei kylläkään valkea lumikerros. Kiitos liikenteen ja tehtaitten mutta luotetaan siihen, että lumet sulaa ja kesä tulee. Sehän on valtakunnallinen eläkeläisten juhlavuosi. Sen eteen tehdään kovasti töitä kaikilla tasoilla tavoitteena onnistuneet kesäjuhlat. Koska Oululaiset jäsenjärjestöt ovat juhlien keskipisteessä, toiveena on, että että juhlat olisivat onnistuneet ja Oulu näyttäisi parhaat puolensa ja sanonta ?Oulussa osataan?, toteutuisi. Vuoden alusta Ouluun liitettiin neljä uutta liitoskuntaa yhden aikaisemmin liittyneen kunnan lisäksi. Oulusta tuli väkiluvultaan Suomen viidenneksi suurin kaupunki. Se asettaa haasteita myös eläkeläisjärjestölle, varsinkaan kun liitoskuntien talous ei ole samalla tasolla, mitä kunnallisvero, kiinteistövero ja huoltosuhteen muutoksiin tulee. Liitoskunnille se on hyvä asia mutta ?kantaoululaiset? ovat sen saaneet jo kokea. Asetamme myös paljon toiveita vuoden alusta Ouluun perustettuun van- selän pistävän hajun, paljon väkevämmän kuin pihkan ja metsän hajut. Vaari oli sanonut että metsä se osaa olla julma ja väkevä, metsä vääntää riskistäkin miehestä mehut ulos. Muori siirteli hameenhelmoja polvien päälle ja huitoi sääskiä ja joi kahvia. Muorin keveässä kesähameessa oli isoja valkoisia kukankuvia, niistä pojalle tuli mieleen asia jota hän ei olisi halunnut muistaa eikä ajatella. ?Elä uneksi. Syö?. komensi Muori. ?Täältä on pitkä matka pois.? V aari laski kahvimukin kannolle. Vaari katsoi poikaa hetken kuin olisi ajatellut jotain erityistä asiaa erityisen tarkasti. Sitten Vaari nousi ja käveli keppi kourassa halkopinon viereen jonka oli äsken elävien koivujen väliin latonut. ?Eihän Vaari jätä meitä?, poika hätääntyi. Muori hymähti. Hän pyöräytti pojan hiuksia. ?Ei. Ei Vaari meitä jätä, ehei. Meidän Vaari ei edes kuole koskaan.? Vaari palasi pinon luota keppi ojossa. Kepin nokassa roikkui jotain. Muori kiljahti, kavahti seisomaan, sieppasi pojan itseään vasten. Kepin nokassa roikkui käärme. ?Tämmönen roikale tuli heti aamusta polulla vastaan, oikea vötköle?, sanoi Vaari. ?Tästä me teemme tupen pojan puukolle, sille messinkihelaiselle.? ?Hyi?, kammoksui muori vavahdellen. ?Ei minua pelota?. sanoi poika. Hän vetäisi itsensä Muorin käsistä irti ja kohenteli asentoaan isoksi mieheksi. ?Minua ei kuolleet käärmeet pelota?. Poika otti lujalla otteella käärmeestä kiinni. Musta käärme oli lämmennyt pinonjuuren auringonpaahteessa melkein kuumaksi. Käärme tuntui sormenpäissä pehmeältä ja elävältä, se tuntui kuin olisi kosketellut vieressä nukkuvan ihmisen ihoa. HEIKKI KIRSTINÄ husneuvostoon, joka tulee lakisääteiseksi vuoden 2014 alusta. Kansanedustaja Erkki Virtanen sanoo haastattelussaa koko asian hyvin selkeästi: Valistakaan, vaatikaa, vahtikaa ja valittakaa. Siinä hyvä ohje vanhusneuvostolle. Eräs ystäväni tapaa sanoa: ?Sitä ollaan ehtoopuolen ihmisiä.? Mutta minä sanon: Katsotaan luottavaisina tulevaisuuteen. Laulussa sanotaan: Elää olen saanut, elää päivän jokaisen, siitä kiitän jne. Mutta kyllähän meidän sisältörikkaaseen toimintaan mahtuu paljon muutakin kuin juhlien järjestelyt ja muu toiminnan pyörittäminen Kuudes päivä huhtikuuta vietimme keväisiä talvipäiviä ?Vaaskelassa? pilkkikilpailun ja erilaisten Mietteitä vanhana elämisestä O n tulossa tuo uusi vanhuspalvelulaki, joka varmaan on tosi hyvä asia, mutta.. Missään ei puhuta rahasta, mitä kaikki tuo hyvä ikä-ihmiselle maksaa? Jos nämä edes toteutuu, päättäjäi ovat niin monta kertaa pettäneen tavallisen pienituloisen ihmisen. Tällä hetkellä on pöyristyttävää, miten vanhustenhoidossakin puhutaan kustannustehokkudesta. Ulkoistetaan ja sillä varjolla nostetaan kaikkien palvelujen hintoja sekä aikaa palveluissa vähennetään. Kaikki vain nousee ? ei eläkkeet pysy perässä. Miten pienituloinen eläkeläinen pystyy maksamaan kaiken? Uusista vaatteista ei voi nähdä edes unta, kai se unennäkökin maksaa? Asiat pitää hoitaa netissä, jos omistaa koneen ja vielä osaa sitä käyttää. Läheisiinsäkin voi olla yhteydessä Facebookin kautta. Nuorilla ei ole aikaa käydä Muorin luona ja voi tulla huono omatunto, pitäisiköhän tota auttaa? Olen itse koettanut hakea tietoa mahdollisista palveluista. Mistä sitä saa yhdestä paikasta, siis tietoa? Kela on ilmoittanut palveluistaan, puhelinnumeroita eri palveluihin. Kuinka ollakaan, ne numerot ovat 020 takana, eikä hintaa puheluun näy missään... Eläkeläisistä suurin osa elää hyvin pienellä eläkkeellä, kokeilisivat nuo päättäjätkin elämistä alle 1000 eurolla kuukaudessa, että silmät avautuisi, ehkä. Nyt vielä ne taksimaksutkin lääkäriin nousee uudelleen tämän vuoden puolella! Johan ne nousivat 50 % vuoden alusta. Kaikki Suomen eläkeläiset liittykää yhteen! Joukossa on voimaa! Anja Kuuskoski akuuskoski@kolumbus.fi Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsen leikkimielisten kilpailujen merkeissä. Nollan kelit ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Pilkkisaaliit olivat heikkoja ja se pani miettimään, mitenhän niitä kaloja saisi siitä pienestä pilkki reiästä vaikka vängällä ylös. Eipä keksitty keinoa. Nevalan Ville sai suurimmam saaliin. Suurin osa pilkkijöitä jäi ilman saalista jasuurimman ja pienimmän saaliin ero oli 80 g. Suuhun pantavaa oli kattilasta ja tulilta. Se oli tilaisuus, jossa varmaan kaikki viihtyivät ja väkeä oli erittäin paljon. Se oli aurinkoisen talvipäivän juhlaa. Kesällä Oulussa tavataan. OLAVI PELTONIEMI
• 22 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Levillä matkavastaavat ja emännät järjestäytyivät perinteiseen ryhmäkuvaan vastasataneelle lumelle taustana kevätusvainen maisema. Tiivistahtinen turnee Lapin keikkuvassa keväässä Sekä matkavastaavat että Lapland Hotels -ketju tyytyväisiä L aplands Hotels -ketjun ja siihen kuuluvien hotellien markkinoinnista vastaavat ovat tyytyväisiä Eläkeläiset ry:n kanssa tekemäänsä yhteistyöhön, joka on jatkunut parin vuoden ajan. ? Se on ollut antoisaa sekä taloudellisesti että henkisesti, sanoo ketjun myyntipäällikkö Oona Kuru. ? Mitä siinä kaartelemaan, totta kai rahallinen puoli on meille tärkeä, hän lisää. Tyytyväisiä yhteistyöhön oli myös järjestön matkavastaavien yli 30-henkinen ryhmä, joka tutustui ketjun hotelleihin ja ohjelmapalveluihin Lapin-matkalla huhtikuun lopulla. Edellisen kerran vastaava matka tehtiin yhteistyön alkuvaiheessa vuonna 2011. Matkalle ehdittiin tutustua ainakin pikaisesti lähes kaikkiin ketjun hotelleihin Rovaniemel- tä Hettaan ja Ylläkseltä Luotsoon. Keskeinen paikka tällä kerralla oli Eläkeläiset ry:n vuoden 2005 kesäpäivien pitopaikka Kittilän Levi ja siellä hotelli Sirkantähti. Henkisellä annilla Kuru ja ryhmämatkojen myyntipäällikkö Milla Ylinampa tarkoittavat sekä yhteistyöstä saatuja opetuksia että yhteyksiä kokeneisiin ja maailmaa nähneisiin ihmisiin. ? Yhteydet ovat innostavia. Niistä saa hyviä vinkkejä, ja ne myös virkistävät, koska pääsee tekemisiin sellaisten ihmisten kanssa, jotka välittävät muista, Ylinampa sanoo. Oona Kuru kertoo, että yhteistyöstä saadun palautteen perusteella ketju on voinut kehittää palvelujaan. Muun muassa Ylläkselle on luotu senioripalveluja, joissa otetaan huomioon ikä ja liikkuminen. Lomamestari Timo Nikkinen (vas.) esitteli Levin tarjoamia mahdollisuuksia matkavastaaville. Levi on keskikokoisen kaupungin kokoinen: vuodepaikkoja 24 000.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 23 ELÄKELÄINEN Tyytyväisiä emäntiä: Oona Kuru (vas.), Milla Ylinampa ja Marjo Vaarala. yhteistyöhön ? Jo ensimmäisellä matkavastaavien tutustumismatkalla ketjun hotelleihin nousi esille hyvin tärkeä asia, peruutusturva. Matkavastaavat kertoivat, että vakuutusyhtiöt eivät myy tietyn iän ylittäneille jatkuvia matkavakuutuksia. ? Niinpä otimme käyttöön peruutusturvan, joka koskee esimerkiksi äkillistä sairastumista. Nyt iäkkäämmätkin voivat varata pelkäämättä hotellivarauksista aiheutuvaa taloudellista menetystä, jos matka peruuntuu. Myös Levin alueella on kehitetty esteettömiä ohjelmia, kertoi matkavastaavia kierrättänyt lomamestari Timo Nikkinen. Semmoinen on muun muassa gondolihissi, jolla rollaattorilla tai pyörätuolilla liikkuvat voivat nousta länsirinteen näköalatasanteelle. ? Toinen tällainen kohde on Sirkasta lähtevä pieni patikointireitti. Se on noin 2,5 kilometriä pitkä, mutta huonosti liikkuvat voidaan kyyditä autolla sen toiseen päähän. Sieltä he pääsevät 200?300 metrin päässä oleville tulistelupaikalle vaikkapa hörppäämään nokikahvit muiden ryhmäläisten kanssa. Matkavastaavat yöpyivät Länsi-Lapin hotelleihin ja palveluihin tutustuessaan kahtena yönä Levillä hotelli Sirkantähdessä. Hoptellipäällikkö Marjo Vaarala sanoi, että yhteyksien syntymisen ja vakiintumisen myötä ryhmille voidaan tarjota myös palveluja, joita ne eivät itse osaa kysyä. ? Otetaanpa esimerkki pääkaupunkiseudun matkavastaavasta. joka matkasta kysyessään aikoi ensin tuoda ryhmän Rovaniemelle ja varata sieltä linja-auton. Me saatoimme kysyä, että mitä turhia, juna tulee Kolariinkin ja me voimme täältä tulla hakemaan linja-autolla. No entäpä se muu henkinen anti kuin palautteista ja keskusteluista saadut vinkit? ? Tunnen suurta lukkarinrakkautta eläkeläisiä kohtaan, suureksi osaksi täällä Kittilässä eläkeläistoiminnassa mukana olleiden appivanhempieni ansiosta, Marjo Vaarala sanoo. Vaarala sanoo kunnioittavansa eläkeläisten elämänviisaut- ta, joka näkyy sekä isoissa että pienissä asioissa. He ovat suoria ja avoimia, ei tarvitse käydä läpi mitään kommervenkkejä, ja osaavat antaa suoraan myös myönteisen palautteen. ? Ja mikä parasta, eläkeläiset arvostavat aitoja asioita. ? Niin ja erottavat aidon valheellisesta, Oona Kuru täydentää. Milla Ylinampa kehuu eläkeläisiä small talkin mestareiksi. Siitä olisi matkailualankin ihmisillä opiksi ottamista. ? En tarkoita tyhjänpäiväistä jutustelua, vaan esimerkiksi varaustilanteissa puhetta, joka ylittää myyjä?ostaja-suhteen. On mukava puhua puhelimessa semmoisen ihmisen kanssa, joka kysyy mitä sinulle ja sinne kuuluu ja josta aistii, että hän todella on siitä kiinnostunut. Eläkeläiset ry:n ja Lapland Hotelsin tekemän sopimuksen perusteella järjestön jäsenet ja ryhmät saavat alennuksia majoitus- ja aterihinnoista sekä ohjelmapalveluista. PEKKA ISAKSSON Iltaisin oli omaakin aikaa.
• 24 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Lapinlahden konkari Leo Ruotsalainen: Matkavastaavan avut ovat rauhallisuus ja neuvottelutaito ? Lapland Hotels on hyvä neuvotteluosapuoli. Kaikesta voi keskustella, sanoo Lapinlahden Eläkeläiset ry:n matkavastaava Leo Ruotsalainen. Ruotsalainen osallistui huhtikuun lopulla Lapin-reisuun, jolla Eläkeläiset ry:n kanssa yhteistyötä tekevä hotelliketju esitteli Eläkeläiset ry:n matkavastaaville hotellejaan ja palvelujaan. Ruotsalaiselle on hyvin tuoreita kokemuksia yhteistyöstä. Hän on neuvotellut Savon aluejärjestön nimissä 40-henkisen ryhmän Lapin-matkasta ruska-aikaan. Savolaiset majoittuvat Ylläksellä Äkäshotelliin. Matka ajoittuu syyskuun puolenvälin jälkeiseen aikaan. ? Se on sesonkiaikaa ja siten kallimpaa kuin vielä syyskuun alkupuoli. Väki kuitenkin halusi varmistua mahdollisimman hyvin kunnon ruskan näkemisestä, joten tällainen valinta tehtiin, Ruotsalainen kertoo. Joukko vetää mukaansa epäröiviäkin Savolaiset eivät ole ensimmäistä kertaa yhdessä liikkeellä. Ruotsalainen on ollut järjestämässä muiden matkavastaavien kanssa useampiakin matkoja joko aluejärjestön tai Ylä-Savon ringin nimissä. Yhdessä käytiin Eläkeläiset pinnalla -risteilyllä ja yhdessä lähdetään Ouluunkin. ? Yhteistyöstä on monia etuja. Isompi joukko innostaa matkaan myös epäröiviä. Jos yhdistyksestä ei ole lähdössä kuin muutama, on vaikea puhua mukaan lisäporukkaa, ? Mutta jos lähtijöitä on enemmän, kiinnostuvat nekin, jotka muuten jäisivät kotiin. Yhteistyöstä on siis taloudellisen hyödyn lisäksi psykologistakin etua ? tai oikeastaan henkinen ja aineellinen tukevat mainiosti toisiin. ? Rahapuoli on ehdottomasti tärkeä varsinkin tämmöiselle miehelle, joka on tottunut laskemaan markat, ja sitten eurot, tarkkaan. Niin uskon olevan kaikille matkavastaaville, jotka ajattelevat matkalaisten ja yhdistyksensä etua. Ruotsalainen on ollut niin pitkään matkavastaavana, jos kohta muissakin luottamustehtävissä Eläkeläiset ry:ssä, että häneltä voi kysyä, mitä ominaisuuksia hyvällä matkavastaavalla on. ? Neuvottelutaitoa, yhteistyökykyä ja rauhallisuutta. Niillä pärjää pitkälle, Ruotsalainen vastaa hetken mietittyäänm. ? Jos 2?3 lauseen jälkeen tulee riita, ei tästä mitään tule. Pitää olla neuvotteukykyinen. Se on ehkä tärkeintä tässä hommassa. Ruotsalainen sanoo, että yhdistysten välinen yhteistyö matkailussa pelaa siellä, missä yhteistyötä on muutenkin. Niin on Savossa ja sen Ylä-Savon ringissä. Väljyyttä ohjelmaan Matkan suunnittelussa ja järjestelyssä on omat niksinsä. Niistä kärkisijoille Ruotsalainen nostaa kiireettömyyden, ehkä siksikin, että hän löysi vastakaikua ajatuksilleen Levin lomamestari Timo Nikkisen vihjeistä matkavastaaville. ? Matkan järjestämisessä iskee helposti semmoinen ahneus, että pitäisi nähdä ja kokea mahdollisimman paljon. Se saattaa kuitenkin kostautua. Kiirehditään tukka putkella paikasta toiseen, eikä mitään ehditä oikeasti katsomaan ja kokemaan. Matkalaiset vain väsyvät sen sijaan että virkistyisivät, artyvät sen sijaan että rentoutuisivat. ? Matka on suunniteltava riittävän väljäksi. Aina on otettava huomioon se, että kaikkeen kuluu herkästi enemmän aikaa kuin on ennakolta laskenut. Ennalta arvaamattoman varaltakin on hyvä varustautua väljentämällä ensin mielessä pyörivää aikataulua. PEKKA ISAKSSON Leo Ruotsalainen oli mukana matkavastaavien Lapin-reissulla. Kesäpäiviin ryhdyttiin valmistautumaan hyvissä ajoin Matkavastaavat joutuivat Lapin-matkallaan myös pieneen tenttiin. Järjestösihteeri Anu mäki esitti heille kokemusten kartuttamiseksi ja vaihtamiseksi kirjallisen kysymyksen Oulun kesäpäiviin valmistautumisesta. Eläkeläinen-lehti poimi vastausten joukosta satunnaisotannalla muutaman vastauksen. mistautminen viime elokuussa, heti kun syksyn kerhot alkoivat. Lähetimme myös liikuntaohjaajamme kurssille Oulun ohjelman opetteluun. Liikuntaohjelmaa olemme sitten harjoitelleet joka viikko. Kulkuetta varten olemme kerhotapaamisissa valmistaneet yhdessä punaisia kukkasia. nalla -risteilyllä varauksen Ouluun. Kallaveden Eläkeläisten kanssa kesäpäivistä oli puhetta jo ennen risteilyäkin. Liikuntaohjelmassa meiltäkin ollaan mukana ja sen harjoittelun olemme aloittaneet hyvissä ajoin viime vuoden puolella. Kukkaset kulkueeseen valmistamme nyt toukokuussa. Mirja Vaara, Sodankylän Eläkeläiset: Meillä aloitettiin Ouluun val- Mervi Höylä Kuopion Eläkeläiset: Heti teimme Eläkeläiset pin- Maila Huovari, Klaukkalan Eläkeläiset: Meidän porukka on osallis- tunut sekä Kuntorannassa että Vantaan Puistokulmassa askartelukursseille ja siellä saatujen ohjeitteen mukaan olemme valmistaneet rekvisiittaa kulkueeseen. Oranssit paidat olemme hankkineet kaikille lähtijöille. Oulussa olemme varautuneet esittämään yhden ohjelmanumeron jossain vanhusten palvelutalossa. Tuula Reponen, Jyväskylän Eläkeläiset: Kaikkiaan meillä on lähtijöitä 47. Alustavan varauksen teimme mekin syksyn risteilyllä. Viikkokerhoissa asiaa on pidetty esillä useita kertoja syksystä alkaen. Ilmoittautumisia alkoikin tulla ripeässä tahdissa. Kuljetukset Ouluun järjestämme yhteistyössä naapuriyhdistysten kanssa ja isolla porukalla osallistumme myös Työväen Oulu -kiertoajalulle, sen olemme varanneet 69 osallistujalle.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 25 ELÄKELÄINEN Myllypuron Eläkeläiset juhliikin omaäänisesti Helsinkiläinen Myllypuron Eläkeläiset täyttää tänä vuonna 35 vuotta. Juhlan yhdistys piti vähän etuajassa huhtikuun puolivälissä. Myllypurolaiset juhlivat yhtä omaäänisesti kuin toimivatkin, vaikka omaa kuoroa ei yhdistyksellä olekaan. Tai miten sen nyt ottaa: ? Puolestatoista kolmeen henkeen, sanoi juhlan mainio juontaja, yhdistyksen sihteeri Juha Hämäläinen. Mutta juhlimisessa myllypurolaiset ovat siis taitavia: nytkin viritettiin kodikas ilmapiiri, jossa samalla aisti yhdistyksen ja järjestön perinteiden kunnioituksen. Se oli sekä omien esiintyjien että Kontulan yhdistyksestä kutsuttn Kipakat-kuoron, mutta ennen kaikkea juontajan ansiota. Myllypurolaisten omaäänisyys on huomattu muuallakin kuin omassa kaupunginosassa ja Helsingin herroissa, joille yhdistys on vuosien mittaan tehnyt aimo tukun hyvin perusteltuja esityksiä ikäihmisten ja muidenkin kaupunkilaisten palvelujen parantamisesta. Juhlaan puhujaksi kutsuttu Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Pekka Isakssonkin intoutui kiittämään yhdistystä häneksi harvinaisen monisanaisesti. ? Myllypuro on osoittanut, että pienikin yhdistys, joka tahtoo ja osaa puuttua asioihin, on tärkeä paitsi jäsenilleen myös ympäristössään. Yhdistys ei ole suinkaan pysähtynyt paikalliseen toimintaa, vaan se on lähes ainoana Eläkeläiset ry:n yhdistyksenä jatkanut esimerkiksi rauhantyötä, jolla on ollut vankka sija järjestönkin toiminnassa erityisesti 1980-luvulla. Omaperäisestä huumorintajustaki Isaksson myllypurolaisia kehui. Esimerkiksi hän kertoi edellisen vuosijuhlan, jolloin rauhantyötä tekevä pieni itähelsinkiläisyhdistys reissasi Marskin majalle 35-vuotisynttäreitä viettämään. ? Ruokailun yhteydessä nostettiin malja ja toivotukset milläpä muulla kuin marskin ryypyllä. Historioitsijaa se kutkutti, vaikka ei lämmittänytkään, kun olin valitettavasti au- Yhdistyksen puheenjohtaja Osmo Tolvanen kukitti perustajäsen Irja Massisen. tolla liikkeellä, Isaksson kertoi. Pieni ja pieni, yhtä huonosti se ainakin nykyään kuvaa Myllypuron Eläkeläisiä kuin luuloteltu tosikkomaisuus. Se alkaa olla historiaa. Yhdistyksen edellisen sihteerin kronikan muotoon kirjoittamassa historiikissa ja juhlassa muutenkin mainittiin yhdistyksen toinen sija alle 100 jäsenen sarjassa järjestön jäsenhankintakilpailussa viime vuonna. Kunnioitettava saavutus. Mutta vaatimattomuusko esti kertomasta palkintosijaan oikeuttanutta tulosta: yhdistyksen jäsenmäärä kasvoi 47,9 prosenttia. Sille voi jo nostaa hattua. Jäsenmäärän kasvulle lie luonut otollisen tilaisuuden myös yhdisttysä vaivanneiden toimitilaongelmien ratkeaminen. Myllypurolaiset ovat olleet pitkään mieron tiellä: vuoden 2008 yhdistys on joutunut Juhlassa lauloivat niin yleisö kuin Kipakatkin. Sinikka Juvonen esitti katkelman Rosa Liksomin novellista Avajaisvieras. muutamaan neljästi, toisinaan aika nuhjuisiinkin tiloihin. Nyt yhdistyksellä on kunnon tilat asuintalo Myllärissä. Juhla järjestettiin Myllypuron entisen sairaalan, nykyisen vanhustenkeskuksen juhlasalissa. Juhlapaikkakin liittyy Juhlan kodikkuus oli myös mainion juontajan Juha Hämäläisen ansiota. yhdistyksen historiaan. Miltei ensimmäisiä yhdistyksen kamppanjoita oli vaatimusliike terveysaseman perustamisesta sairaalan yhteyteen. Kerättyään nimiä vetoomukseen yhdistys järjesti vielä kansalaiskokouksen. Kaupun- ginosa sai terveysaseman, ja vaikka se välillä lakkautettiin ja myllypurolaiset siirrettiin Itäkeskuksen terveyaseman asiakkaiksi, on se sittemmin saatu takaisin. PEKKA ISAKSSON
• 26 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Tanssiesityksessä pantiin jalalla koreasti täyden Lentuasalin edessä. Huoli palveluista kuului Kuhmossa Kuhmo-talon Lentuasali tuli vieraista täyteen Kuhmon Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa 18. huhtikuuta. Paikalle keskellä viikkoa ehtinyt liikenneministeri Merja Kyllönen muisteli puheessaan lämmöllä hetkiä omalta poliittiselta uraltaan Eläkeläisten tilaisuuksissa. ? Sain parhaat vinkit ja opit teidän tilaisuuksista. On hienoa, että olen teille yhä Merja. Uudistukset välttämättömiä Kyllönen avasi kuntapolitiikan kiemuroita sosiaalija terveysuudistuksen ja kuntauudistuksen näkökulmista. Kuntauudistus on hänen mukaansa välttämätön, jotta jokaiselle asukkaalle voidaan taata palvelut. Nykytilanne on vaikea. ? Nyt rahat eivät yksinkertaisesti riitä ja kunnat ovat eriarvoisia. Eriarvoisuus ei ole koskaan oikeudenmukaista. Hän kertoi, että kuntauudistuksessa suurimmat ongelmat liittyvät muutosvastarintaan ja valtataisteluun politiikassa. Oppositio pelottelee palveluiden keskittämisellä oman kannatuksensa nostamisen vuoksi. Kunta- ja soteuudistusten aikataulut ovat akuutisti ratkottava asia. ? Arjen lähipalvelut ovat tärkeimpiä. Pian ei ole mitään pelastettavaa yksi- Merja Kyllönen kiitteli puheessaan eläkeläisiltä saamiaan vinkkejä ja oppeja Kaukon ja Erkin esittämä kuulustelu-sketsi, jossa kuulusteltava vastasi poliisin kysymyksiin nokkelin lauluvalinnoin, sai yleisön tirskumaan naurusta. tyistämisbuumin vuoksi. Jos mitään ei tehdä, julkinen järjestelmä romuttuu. Kyllönen laittaisi yksityisen palvelutuotannon toimimaan omine riskeineen, ja suuntaisi yhteiset verovarat hyviin julkisiin palveluihin. ?Pirteä kuin peipponen? Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Hilkka Pulkkinen muistutti Kainuun olevan ikääntyvä maakunta. ? Mutta se on meille voimavara. Osallisuus edellyttää välittämistä, ja Kainuussa välitetään. Hän kertoi aluejärjestössä olevan liki 1700 jäsentä seitsemässä yhdistyksessä. ? Kuhmon yhdistys on eräs Kainuun vanhimmista ja pirteä kuin peipponen, Pulkkinen totesi ja toivotti menestystä yhdistyksen alkavalle uudelle 50-vuotiskaudelle. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö muistutti juhlapuheessaan paikallisyhdistysten tärkeästä tehtävästä valvoa vanhuspalvelulain noudattamista kunnissa. ? Pitkäjänteinen työ vanhuspalvelulain puolesta kantaa nyt hedelmää. Laissa on hyviä sisältöjä, mutta sillä ei vielä palkata henkilökuntaa, eikä järjestetä palveluja. Pallo on nyt kunnilla, Kivistö sanoi. Tasa-arvoa kohti, eläkkeissäkin Kivistön mukaan vanhuspalveluiden riittävyys ja laatu ovat avainasioita. Vanhuspalvelulain omavalvonta ei yksin riitä, vaan valtion tulisi valvoa sen toimeenpanoa. Hän kertoi kunnissa toimittavan monesti niin, että yksityisellä palveluasumisella korvataan kunnallisia vanhainkoteja. ? Jos yksityistämiseen pitää mennä, ulkomaisia suuryhtiöitä tulisi välttää. Kivistö sivusi puheessaan myös eläkepolitiikkaa ja eläkejärjestelmää. ? Tasa-arvotyö on järjestömme suuri tavoite. Tasa-arvoinen eläkepolitiikka on meille tärkeää. Hän totesi miesten ja naisten välisen eron eläkkeissä olevan viimeisimmän tutkimuksen mukaan 370 euroa. Sukupuolten välisen tasa-arvon eteen on vielä tehtävä työtä. Vanhus on arvonimistä hienoin Kalevi Kivistön mukaan nuoremman sukupolven eläkkeet eivät ole uhattuina, toisin kuin usein väitetään. - Työeläkejärjestelmään on varastoitu varoja pitkän aikaa. Meidän sukupolvemme eläkejärjestelmä toimii jatkossakin, jos tulevaisuudessa jo tehdyistä päätöksistä ja suunnitelmista pidetään kiinni. Kivistö lainasi puheensa loppuun arkkiatri Risto Pelkosta. - Vanhat ihmiset ovat yhä terveempiä ja omatoimisempia viisauden jakajia. Vanhus on hienoin arvonimi jonka ihminen voi saada. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 27 ELÄKELÄINEN Ordförandes kolumn Översättning: Anne Lindfors-Shaban KALEVI KIVISTÖ Söndriga bänkar? Att ta reda på ordens ursprung åskådliggör ibland vad det egentligen är fråga om. Vi vet alla vad ordet bankrutt betyder. Och trots att ordet på ren svenska inte egentligen har någon betydelsebärande mening har ordets ursprung både mening och betydelse. Under och efter påsk kom många säkert att tänka på berättelser om det som skedde för tvåtusen år sedan. I en berättelse får vi höra om hur Jesus ?slog ut växlarnas penningar och stötte omkull deras bord? (Joh. 2:15). Pengarna måste växlas eftersom man på tempelområdet bara kunde köpa offerdjur för en viss valuta. På den tiden hade penningväxlarna verkligen bord och bänkar, med pengar i olika valutor. Det svenska ordet bank kommer från italienskans banco och banca. Bänken kan gå sönder och sedelbuntarna kan bli trasiga, och då fungerar inte bänk-banken längre. Söndrig är på italienska rotta och en söndrig bänk banca rotta, alltså bankrutt. Då måste man söka sig till en bänk som är hel och funktionsduglig. * * * Nyligen publicerades dramatiska nyheter om finansieringen av pensionerna då kalkylerna visade att den penningsumma som pensionsavgifterna inbringar för första gången under arbetspensionssystemets tid var mindre än de pensioner som utbetalas. Håller pensionssystemets bänk på att gå sönder? Hotas vi av bankrutt? Ingalunda. Inom den privata sektorn utbetalas i år arbetspensioner för 13,1 miljarder euro, av vilka 0,3 miljarder i administrationsutgifter. I pensionsavgifter inflyter 12,7 miljarder, av vilka 0,5 miljarder från arbetslöshetsförsäkringsfonden. Med försäkringsavgifterna bekostas pensioner för 10,3 miljarder euro och med fondmedel för 2,8 miljarder. Under femtio års tid har ju medel fonderats i arbetspensionssystemet, och dessa medel uppgår i detta nu till 150 miljarder euro. Enligt nyheterna var avkastningen i fjol 7,5 miljarder euro. Om avkastningen kvarstår på fjolårsnivån är den sammanräknade summan av de ackumulerade avgifterna och avkastningen 20,2 miljarder euro, vilket innebär att det efter att pensionerna utbetalats ännu kvarstår 7,1 miljarder euro för fondökning. Även om avkastningen skulle minska ? vilket ibland sker beroende på konjunkturläget ? uppvisas fortfarande ett överskott. Pensionssystemets ?bänk? är alltså fortfarande stabil. De långsiktiga kalkylerna visar att systemet kommer att fungera även i framtiden om man håller fast vid finansieringsplanen. Fram till ungefär år 2030 finns det ett tryck på att höja avgifterna med några procentenheter, varefter höjningstrycket minskar. Det är därför viktigt att man för avgifternas del håller fast vid överenskomna planer. Det var bra att inte fackföreningsrörelsen gick med på näringslivscentralen EK:s krav på att bekosta löneförhöjningarna med sänkta pensionsavgifter. På dessa villkor kommer pensionssystemets ?bänk? också att bära upp kommande generationers tyngd. Limpan J ag var krigsbarn i Sverige vid fortsättningskrigets början, och bodde då hos farbror Johan och tant Selma i en liten by några kilometer norr om Halmstad. Nu för tiden skrivs det mycket om hur olyckliga de finska krigsbarnen var. Jag hade inga problen, tvärtom trivdes jag i Sverige, vilket kanske berodde dels på på mitt svenska modersmål, dels på att jag kom från en sjömansfamilj, där folk hela tiden kom och for. Nu var det bara min tur attt resa. I Sverige verkade människorna vara på något sätt snällare än i Finland, och till och med skolan var lättare. Fröken Gyllenstein, som var lärare i Snöstorps småskola, i vilken jag gick på andra klassen, hade mera tid för var och en av oss än den arma lärarinnan i Vallgårds svenska folkskolskola, som hade nästan förtio elever i sin klass. Vi fick tom. driva upp tulpaner och stöpa ljus till jul, och i stället för kalla sifror med rödpenna limmade fröken G in silver- och guldstjärnor i våra skriv- och räknehäften. Farbror Johan var pensionerad skutskeppare. En stadig rödbrusig gubbe med vita mustascher och dånande röst, som jag till en början var litet rädd för. Han berättade gärna historier, som tant Selma kallade skepparhistorier, om livet till sjöss. Särskilt minns jag hur han pekade på ett porträtt i gyllene ramaar av en barsk gubbe, med svart skägg och blå uniform med en massa medaljer på bröstet, och sade att den där Oskar är min kung. Jag fick porttättet när jag var furir på pansarskeppet Oskar den andre. Jag visste inte vad en furir var för nånting, men trodde nog att det var något viktigt, och var riktigt stolt över att porträttet av en riktig kung hänger på väggen i mitt eget vindsrum. Jag var också stolt ägare till två fåglar, som bodde i en gammal kaninbur. I ena Kung Oskar, kajan Kalle och ugglan Uu ändan av buren residerade kajan Kalle, som jag hade hittat för ett par veckor sedan, när den fallit ur boet, och matat med daggmask. Den kunde redan flyga, men var så tam att den inte flög sin kos utan satte sig på min axel och tiggde mask. Den bodde i buren bara för att inte kattan skulle ta den, som farbror Johan sade. Ugglan, som jag kallade Uu dunsade en natt mot mitt fönster och låg avsvimmad på gården när jag rusade ut. för attse efter vad det var. Farbror Johan, som hade vaknat av mitt springande i vindstrappan, sade att det var en kattuggla, och att den var en nytofågel som åt möss och sorkar. Ugglan var bara avsvimmad och när jag lyfte upp den kvicknade den till, öppnade näbben och stirrade på mig med stora kolsvarta pupiller i sina gula ögon. Farbror Johan sade, att när jag nu en gång samlar på fåglar så det vore bäst att lägga in den i buren bredvid kajan, så får vi se om det ännu blir fågel av den, annars måste man nog ta livet av den. Följande morgon satt ugglan i burens mörkaste knut och stirrade , men kom inte ut fast jag lämnade burdörren öppen. Jag lade in en skål vatten och en fläskbit i buren, om den skulle vara hungrig, och stängde dörren. Kajan tiggde först mask och sedan flög den runt och satte sig i ett äppelträd, och kom inte ned fast jag kallade på den. Tant Selma ropade in mig på frukost och när jag kom ut igen, flög kajan några varv runtom mig, innan den satte sig på min aksel och tiggde mask. Så höll den på hela dagen och på kvällen flög den självmant in i sin del av buren och stack huvudet under vingen. På kvällen när vi satt i finrummet och lyssnade på nyheterna lovade väderleksgubben åskväder till natten. Farbror Johan sade att pågen sover tryggare här nere när det åskar, så tant Selma får bädda i lädersoffan för mig. Jag tyckte att det lät konstig när han sade åskar, när kungen på tavlan också hette Oskar, men vågade inte säga det utan gick ut på gården för att se till attt mina fåglar i kaninburen vid brygghusväggen, hade det bra. Jag lyste på buren med min ficklampa och konstaterade att det säkert inte skulle gå någon nöd på dem fast det skulle regna småspik, som farbros Johan barättade om i en av sina skepparhistorier. Buren stod på nästan meterhöga stolpar och hade ett stadigt trätak täckt med tjärpapp. Kajan vaknade inte ens, utan satt med huvudet under vingen fast jag lyste på den med ficklampan. Ugglan satt i det mörkaste hörnnet i sin del av buren och stirrade. Den hade varken druckit vatten eller smakat på sin fläskbit. Kvällen kändes på något sätt kuslig. Naturen verkade hålla andan och åskan mullrade i fjärran när jag sprang in. Tant Selma, som redan hade bäddat åt mig i soffan, täckte in mig och önskade god natt innan hon gick in till sitt. Det hade varit en händelserik dag, så jag somnade nästan genast, men vaknade av en hiskelig åskskräll, som verkade komma från mitt eget rum på vinden. När jag skulle smyga upp för ett se vad som hänt, kom en väldig svart varelse, som på något sätt liknade kung Oskar, glidande ned för vindstrappan. Den stirrade på mig med ögon av glödande kol. Jag stod som paralyserad och kunde bara skrika, tills tant Selma ruskade om mig och sade: ? Vakna Rudolf, du har mardrömmar. När jag hade berättat om min dröm skrattade farbror Johan gott. Sedan förklarade han att åskan bara var elektrisk, och att vi bor så nära kyrktornets höga åskledare att den knappast slår ned hos oss. Tant Selma sastt ännu i sin gungstol och stickade tills jag somnade. När jag vaknade var vädret klart och vackert såsom det ofta är efter ett nattligt åskväder, men när jag gick ut för att se hur min fåglar hade klarat sig fick jag en chock. Kajan hälsade inte med sitt vanlig kja, som den nu för tiden brukade. Nätet mellan de två burarna var lösrivet och ugglan satt på det lilla som fanns kvar av kajan och rapade upp små svarta dunbollar. Jag sprang gråtande in och skrek åt farbror Johan att han måste komma ut och slå ihjäl ugglan som har ätit upp min Kalle. När vi kom ut till buren drog han på sig sina arbetshandskar, fattade ugglan i klorna och höll upp den vilt flaxande fågeln. Slå den i väggen, fodrade jag blodtörstigt, men han släppte taget och ugglan flög upp i samma träd som kajan brukade sitta i. Jag letade efter en sten till att kasta på den, och lyssnade inte als på hans förklaringar att ugglan är en rovfågel som jagar och äter levande djur, och att den inte har ätit upp kajan av elakhet. ? Nu tycker jag att vi skall begrava din Kalle där mellen vinbärsbuskarna och sedan går vi in på begravningskaffe,, tröstade farbror Johan och fortsatte: ? Jag förstår nog att du sörjer din kaja, men tycker också att du kan vara stolt över att du har räddat livet på en så fin fågel som ugglan Uu.
• 28 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN KYLPYLÄLOMAT ELÄKELÄISILLE alk. HOTELLILOMAT ELÄKELÄISILLE alk. 40,- yö/huone 20,- yö/huone PARI PÄIVÄÄ IHANAA LOMAA OSUUSKUNTA Tradeka-yhtymä ja Rantasipi-hotelliketju tukevat Eläkeläiset ry:n jäsenten loma- ja virkistystoimintaa ja tarjoavat Eläkeläiset ry:n jäsenille mahdollisuuden yöpyä poikkeukselliseen erikoishintaan. Tervetuloa rentoutumaan ja viihtymään! TUETUT LOMAYÖT HOTELLEISSA 20,-/yö/huone Airport, Vantaa l Forssa I Sveitsi, Hyvinkää Pohjanhovi, Rovaniemi I Rukahovi, Kuusamo TUETUT LOMAYÖT KYLPYLÄHOTELLEISSA 50,-/yö/huone 40,-/yö/huone Laajavuori, Jyväskylä I Tropiclandia, Vaasa I Siuntion Kylpylä, Siuntio Aulanko, Hämeenlinna I Eden, Nokia Ikaalisten Kylpylä, Ikaalinen Imatran Valtionhotelli, Imatra Sis. 1 yön majoituksen 1 tai 2 hengen standard-huoneessa, buffet-aamiaisen, saunan, kylpylähotelleissa kylpyläosaston ja kuntosalin vapaan käytön (Vaasassa ei kuntosalia). Voimassa Eläkeläiset ry:n jäsenille 26.3.-31.12.2013 hotellikohtaisin rajoituksin. Katso hotellikohtaiset voimassaolot www.rantasipi.fi/osk-tuki. Tarjoushintaisia huoneita on rajoitettu määrä/hotelli/päivä. Varaukset tuotetunnuksella OSKTUKI www.hotellimaailma.fi tai 020 055 055
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 29 ELÄKELÄINEN Seksuaali- ja sukupuolivähemmistötkin ikääntyvät ? onko yhdenvertaisuus taattu? Pian vuoden päivät käynnissä ollut Yhdenvertainen vanhuus -projekti on tuottanut tulosta. Projektikoordinaattori Salla-Maija Hakola on matkannut maan kolkasta toiseen kouluttaen vanhustyön ammattilaisia ja opiskelijoita kohtaamaan seksuaali- ja sukupuolivähemmistöön kuuluvia ikäihmisiä. ?Yhdenvertainen vanhuus toteutuu vain, jos ihminen saa ikääntyessään olla oma kokonainen itsensä ja kantaa hyvillä mielin koko elämänhistoriaansa mukanaan?, Salla-Maija Hakola aloittaa. Projektitavoittelee turvallista arkea niin transvestiittivaareille kuin lesbomummoillekin. Projektin takana ovat Seta ja sen kaksi jäsenjärjestöä Mummolaakso ja Suomen Karhut. Tiedoissa parantamisen varaa Homot, lesbot, biseksuaalit ja transihmiset ovat olleet pitkään näkymättömissä vanhustyössä. Näkymättömyydelle on useita historiallisia syitä, kuten homoseksuaalisuuden kriminalisointi vuoteen 1971 saakka. Myös Kuvateksti: Yhdenvertainen vanhuus -projekti on myös osa RAY:n Eloisa ikä -ohjelmakokonaisuutta, jossa luodaan edellytyksiä ikäihmisten hyvälle arjelle ja mielekkäälle tekemiselle. Kuva: Gettyimages. pelko epäasiallisesta kohtelusta vaikuttaa. ?Setan tekemässä kyselyssä yli puolet vanhustyön ammat- tilaisista kertoi, ettei heidän koulutuksessaan ole käsitelty sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin liittyviä asioita. 40 prosenttia taas ei kokenut tarvitsevansa lisätietoa aiheesta. Mielestämme vanhustyön ammattilaisten kuuluu tietää pe- rusasiat ihmisen moninaisuudesta, jotta kaikki voisivat elää vanhuuttaan omina itsenään?, Salla-Maija Hakola sanoo. Miten näkymättömiä ihmisryhmiä saadaan näkyviksi? Kyseessä on pienet asiat käytännöissä ja suuret muutokset ajattelutavoissa. ?Jos oletamme, että ikäihmiset koostuvat yksiselitteisesti vain naisista ja miehistä ja puoliso on aina eri sukupuolta, saatamme tehdä toisista näkymättömiä. Joku voi kokea olevansa sekä miehiä että naisia ja joillakin on ollut samaa sukupuolta oleva kumppani kymmeniä vuosia?, Hakola selittää. Moninaisuuden huomioon ottaminen ehkäisee myös syrjäytymistä ja terveysongelmia. ?Seksuaalinen suuntautuminen, sukupuolen ilmaisu ja sukupuoli-identiteetti ovat hyvän elämän kannalta merkittäviä asioita. ikäihmisillä on oikeus tulla kohdatuksi siinä sukupuolessa kuin haluaa ja tuoda esiin ihmissuhteitaan vailla pelkoa syrjinnästä?, Salla-Maija Hakola toteaa. ELIISA ALATALO Kaappi päreiksi! Matka Lappiin muutti Eveliinan elämän suunnan ja nyt hän haluaa auttaa muita kaltaisiaan. Eveliina on jo veivannut pyörällä 12 kilometriä Hyrynsalmen sulavia teitä. Päivittäin pyöräreissuilta kertyy mittariin parhaimmillaan jopa 30 kilometriä. Myös hiihtoharrastus on saanut tuulta alleen. ?Ettei ihan rappioituis aloilleen?, 69-vuotias Eveliina naurahtaa. ?En montaa vuotta kävele korkokengissä, mutta nautin niin pitkään kuin pystyn!? Eveliina on uurastanut elämänsä aikana muun muassa huoltoasemalla, kirjastoauton ja linja-auton ratissa ja eläkkeelle vuoteen 2007 saakka varastomiehenä. Eläkepäivät ovat täyttyneet kotihommista Hyrynsalmella ja 1,5 vuotta sitten poisnukkuneesta äidistä huolehtiessa. Merkittävä käänne Eveliinan elämässä tapahtui viime syksynä. Eläkeläinen otti matkailuvaunun alleen ja suuntasi viikoksi ruskan punertamaan Lappiin. Matkan jälkeen hän vihdoin myönsi itselleen, että on transvestiitti ? ihminen, joka haluaa ilmaista sekä miestä että naista itsessään. Ennen matkaa hän mietti kertoo. Vain hyviä kokemuksia Eveliina valmistautuu kokemuskouluttajakeikkaan Setan toimiston pukeutumishuoneessa. ? Kuva: Hanna Ruokanen. vuosia, onko hän normaali ja terve, sillä naisten vaatteisiin pukeutuminen ei ollut yhteiskunnassa hyväksyttävää. Myös ne kaikkein synkimmät ajatukset kävivät mielessä. Perheen perustaminen s eurus telukumppanin kanssa tyrehtyi. Kumppani ei osannut täysin hyväksyä Eveliinaa. ?Huulipunat meni mon- ta kertaa mettään ja yritin päästä tästä eroon. Koin, että vaikka haluaisin olla itseni, en saanut olla. Että ihmiset nauraisivat ja pelkäisivät. Nyt myönnän itselleni, että olen transvestiitti enkä halua tästä eroon. Pistin kaappini kokolailla päreiksi. Paineet ovat lähteneet pois ja minulla on paljon parempi olo nytten?, Eveliina Eveliina on sittemmin ollut tuttu näky kylänraitilla. Naapurit ja sukulaiset ovat jonkin verran ihmetelleet, mutta vastaanotto on pelkästään myönteinen. ?Olen näyttäytynyt naisen asussa kylillä muutamia kertoja. Kävin myös terveydenhoitajalla ja hän tuli katsomaan kellä oli aika varattuna. Huikkasin, että minulla on aika Ensio Nymanin nimellä. Hoitaja totesi vain, että ?uus lookki? on ja verikokeen jälkeen toivotti onnea tällä uudella tiellä?, Eveliina kertoo. Nyt Eveliina haluaa auttaa muita saman kokemuksen kanssa painiskelevia toimimalla kokemuskouluttajana ja vapaaehtoisena Setan Yhdenvertainen vanhuus -projektissa. Tietoa ja toimintaa tarjoavat myös transvestiittiyhdistys Dreamwear Club ja Setan Transtukipiste. Ainoa Eveliinaa harmittava asia on, että päätös olla avoimesti transvestiitti olisi pitänyt tehdä jo kymmeniä vuosia sitten. Transvestisuus lakkasi olemasta sairaus vasta vuonna 2011. ?Harva on tavannut henkilökohtaisesti transvestiitteja tai transsukupuolisia. Kun me olemme olleet piilossa, niin ei meitä ole nähty?. Omaan ikääntymiseen Eveliina suhtautuu mietteliäästi. Tulevaisuudessa hän toivoo vanhuspalveluilta avoimuutta. ?Jos joskus haluaisin tulla aamukahvipöytään huulet punattuna ja kynnet lakattuina, niin sitä ei pidettäisi outona vaan suhtauduttaisiin luontevasti. Saisi pitää röyhelöaamutakkia, eikä tarttisi olla kauhean maskuliininen koko ajan. Hoitajat voisivat kysyä minulta, että onko tänä aamuna herännyt Ensio vai Eveliina.? Ihminen on mahtavan moninainen Sukupuoli-identiteetti tarkoittaa henkilön kokemusta omasta sukupuolestaan tai sukupuolettomuudestaan. Transsukupuolinen henkilö kokee olevansa toista sukupuolta kuin mihin hänet on syntymän hetkellä määritelty. Suomessa on myös satoja intersukupuolisia henkilöitä, joiden keho ei syntyessä vastaa yksiselitteisesti naisen tai miehen kehoa. Osa heistä kokee olevansa miehiä, naisia tai vain intersukupuolisia. Ihminen voi myös elää nainen-mies -jaon ulkopuolella, välillä tai rajalla tai kokea itsensä sukupuolettomaksi. Sukupuolen ilmaisu käsittää ihmisen käyttäytymisen ja ulkoisen olemuksen, jolla hän viestii sukupuolestaan. Sukupuolen ilmaisun kirjo on laajempi kuin että miehet käyttävät housuja ja vain naiset hameita. Transvestiiteilla on tarve ilmaista persoonassaan olevaa toista sukupuolta esimerkiksi pukeutumalla. Seksuaalinen suuntautuminen kertoo siitä, keneen ihminen tuntee vetovoimaa: samaan vai eri sukupuoleen vai molempiin. Seksuaalista suuntautumista ei voi valita.
• 30 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n syksyn 2013 alustava kurssikalenteri ? Kuntoranta Kansantanssin ohjaajakurssi 26.-30.8.2013 (4 vrk) Yhdistystoiminnan jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk) Ohjaustaitoja uusille ohjaajille, ohjauksen tehostamista ennen ohjanneille. Sinikka Mäkelä ja Tapani Luhtaranta Hinta: 276 ? (ph) / 318 (th) Ilmoittautuminen 28.6.mennessä. Kokous- ja neuvottelutaitoja, yhdistyslaki, yhdistyksen tärkeät asiakirjat ja arkistointi. Hinta: 262 ? (ph) / 304 ? (th) Ilmoittautuminen 4.10. mennessä. Senioritanssipäivät 9.-11.9.2013 (2 vrk) Ohjaustekniikkaa joidenkin tanssien osalta, yhteinen osuus liikuntakurssin kanssa Aira-Liisa ja Juhani Sorsa Hinta: 146 ? (ph) / 166 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä. Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 9.-13.9. (4 vrk) Ohjaustaitoja uusille ohjaajille ja ohjauksen tehostamista ennen ohjanneille; asennot ja askeleet; musiikin kanssa työskentelyä; eri liikuntamuodot; tasapaino ja lihasvoima Raija Puumalainen ja Eva Rönkkö Hinta: 276 ? (ph) / 318 (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä. Musiikkikurssi 11.-14.9. (3 vrk) Sauli Malinen ja Reino Bäckström. Kurssi soittajille ja laulajille; musiikin teoriaa; ohjelmiston suunnittelu. Hinta: 210 ? (ph) / 242 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä. Ohjelmia yhdistyksiin 11.-14.9. (3 vrk) Esitettäviä ohjelmia yhdistyksiin: runot, näytelmät ja sketsit; esiintymistaitoa. Hinta: 210 ? (ph) / 242 ? (th) Ilmoittautuminen 5.8. mennessä. AJANKOHTAISTA! VANE: Vanhusneuvostojen jäsenten opinto- ja neuvottelupäivät 4.-7.10. (3 vrk) Vanhusneuvostojen muuttunut asema ja tehtävät, kunnallinen vaikuttaminen. Hinta: 214 ? (ph) / 250 ? (th) Ilmoittautuminen 6.9. mennessä. Käsityö- ja askartelukurssi 21.-24.10.2013 (3 vrk) Uusia ideoita kerhoihin; tuotteita yhdistysten joulumyyjäisiin. Hinta: 214 ? (ph) / 250 ? (th) Ilmoittautuminen 27.9. mennessä. Sosiaalinen media (SOME) ja blogikirjoittamisen kurssi 21.-23.10.2013 (2 vrk) Sosiaalisen median käyttö yhdistystoiminnassa; nettikeskustelut ja napakat blogit. Hinta: 142 ? (ph) / 164 ? (th) Ilmoittautuminen 27.9. mennessä Atk-tukihenkilökurssi 23.-25.10.2013 ( 2 vrk) Tietokoneen käyttötaitojen kertausta ja ohjaustaitoja vertaisohjaajille yhdistysten kerhoihin. Petra Åhlström. Hinta: 142 ? (ph) / 164 ? (th) Ilmoittautuminen 1.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 4.-8.11.2013 (4 vrk) Taloudenhoidon perusteiden kertausta, kysymyksiä, atk-pohjainen kirjanpito, yhdistyksen varainhankinta. Hinta: 262 ? (ph) / 304 ? (th) Ilmoittautuminen 4.10. mennessä. Matkavastaavien opinto- ja neuvottelupäivät 10.-13.12.2013 (3 vrk) Kurssi peruskurssin käyneille matkavastaaville. Hinta: 184 ? (ph) / 214 ? (th) Ilmoittautuminen 8.11. mennessä. Onnellinen yhdistys 10.-13.12.2013 (3 vrk) Yhdistyksen viikkokerhojen sisällön kehittäminen, tehtävien jako, ihmissuhdetaidot: kurssi toimihenkilöille, kerhojen vetäjille sekä muille yhdistysaktiiveille. Kouluttajina toimivat Mervi Höylä ja Veikko Väntänen. Hinta: 184 ? (ph) / 214 ? (th) Ilmoittautuminen 8.11. mennessä. Eläkeläiset ry järjestää kursseja myös eri alueilla. Niistä ilmoitamme myöhemmin. Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Satu Rautio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: satu. rautio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon . Kurssituki Pienet ja vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä ? tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Elä- keläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kurssitarjous liikuntaryhmien ohjaajille: kaksi yhden hinnalla Eläkeläiset ry tarjoaa jäsenyhdistyksilleen mahdollisuuden lähettää ensi syksyn kurssille Kuntorantaan kaksi liikuntaryhmien ohjaajaa yhden hinnalla. Tarkoituksena on, että ryhmän ohjaaja tuo kurssille mukanaan toisen ohjaajan, mielellään sellaisen, joka ei aiemmin ole osallistunut kursseille. Tarjous koskee kymmentä ensimmäistä kurssille ilmoittautunutta uutta ohjaajaa, joten kiinnostuneiden kannattaa toimia rivakasti. Yhdistyksissä on pulaa koulutetuista liikuntaohjaajista ja tarjouksella halutaan parantaa tilannetta. Tavoitteena on toiminnan jatkuvuus sekä tehtävien ja vastuun jakaminen. Järjestön tehtäviin kuuluu jäsentensä kunto- ja terveysliikunnan tukeminen. Liikunta on yhdistyksille tärkeä toimintamuoto ja liikuntaryhmät ovat niiden suu- rin kerhoryhmä. Syksyn kurssilla keskitytään erityisesti ohjaustaitojen oppimiseen ja niiden vahvistamiseen. Kurssilla opetellaan voimistelun perusasioita: asennot ja askelkuviot sekä musiikin avulla työskentely. Kurssin ohjausosa on yhteinen senioritanssikurssin kanssa. Lisäksi tutustutaan erilaisiin liikuntamuotoihin. Kurssitarjous on mahdollinen Opetus- ja kulttuuriministeriön tuella toteutettavan Eläkeläiset ry:n terveyttä edistävän Liikumme yhdessä - hankkeen ansiosta. TIINA RAJALA KUNTORANNASSA JUHLITAAN Kuntoranta täyttää ensi syksynä 45 vuotta ja juhlii merkkivuottansa 9.-15.9. Samalla viikolla järjestetään Kuntorannassa Eläkeläiset ry:n senioritanssi-, liikunta-, musiikki- ja ohjelmakurssit. Kurssilaisilla on mahdollisuus päästä esiintymään Kuntorannan järjestämiin tapahtumiin. Juhlaviikko huipentuu musiikkikurssin päätöspäivänä lauantaina pidettävään pääjuhlaan, johon kurssilta on hyvä jäädä viihtymään. Kuntorannan ohjelmista tiedotetaan jatkossa tarkemmin.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 31 ELÄKELÄINEN Konserttikiertue heinäkuussa ja debyyttialbumi Nuorten miesten kumarrus Olavi Virralle Hyvinkään Eläkeläiset: Suomalaisen iskelmäkuninkaan Olavi Virran elämä hakee vertaistaan niin koreudessaan kuin karuudessaankin. Huippusuosio, rock?n roll-elämäntavat, terveyden romahtaminen, paluu lavoille, bisnestoiminta, 50-luvun glamour ja ennen kaikkea kiistaton musiikillinen ylivoimaisuus omassa lajissaan. Nämä olivat omiaan herättämään nuorten musiikinopiskelijoiden kiinnostuksen suurta laulajalegendaa kohtaan. Pienistä puroista syntyvät suuret virrat: kolme vuotta sitten Sibelius-Akatemian lukuvuoden alkaessa toisiinsa tutustuivat musiikkikasvatuksen opiskelijat Juho Vanamo ja Joonas Mikkilä. Molemmat olivat juuri edeltävänä kesänä innostuneet Olavi Virran musiikista. ? Ensimmäinen kappale, jota heti muistelimme, oli Kylmä rakkaus. Jo silloin mietimme, että olisi mahtavaa tehdä Olan musiikista omia sovituksia tällaisella nuorella innolla ja miksei myös huumorilla? Vanamo toteaa. ? Ensin suunnittelimme paria pientä keikkaa Turkuun pienellä kolmen hengen kokoonpanolla mutta toisin kävi: 2012 keväällä olimme Juhon kanssa koonneet omista ystävistämme seitsen- A henkisen, lähestulkoon komean orkesterin, Mikkilä jatkaa. Sen lisäksi orkesterilla oli sovittuna kesäksi kuusi konserttia mm. Helsinkiin, Turkuun ja Tampereelle. Vanamo ja Mikkilä halusivat tuoda ihmisten tietoisuuteen Olavin taiteen lisäksi myös hänen onnelliset sekä traagiset elämänvaiheensa. Lähes täydellisen laulajan taakse kätkeytyi rikkinäinen ja epävarma ihminen, tavallaan kliseinen suomalaismiehen muotokuva. ? Sain Joonakselta idean kehittää roolihahmon, joka luulisi olevansa suurin koskaan elänyt iskelmälaulaja. Niin tutustuin huolellisesti Olavi Virran elämään ja tuotantoon, ja kehitin itselleni toisen persoonan, jolle annoin nimeksi oman toisen nimeni ja äitini tyttönimen. Niin syntyi August Saarinen, mies, joka luulee olevansa Olavi Virta, Vanamo myhäilee. Kesällä 2012 keikkailunsa aloitti orkesteri, jonka nimeksi lopulta tuli August Saarinen & Vuolas Virta. Orkesteri pääsi esiintymään suurille yleisölle ja vastaanotto oli juuri aloittaneelle porukalle vähintäänkin loistava. ? Hyvää palautetta tuli joka suunnasta, joten oli selvää, että hommaa pitää jatkaa. Puhumattakaan orkesterin sisäisestä toimivuudesta, joka on erinomainen, Mikkilä iloitsee. Onnistuneen vuoden jälkeen August Saarinen ja Vuolas Virta on tänä kesänä palaamassa lavoille ympäri Suomea ulottuvassa heinäkuun konserttikiertueessa. Keväällä 2013 orkesteri kävi myös nauhoittamassa debyyttialbuminsa ?Mestarin uudet vaatteet?. Levyn julkaisukonserteissa he esiintyvät yhdessä suomalaisen musiikkikulttuurin legendojen M.A. Nummisen ja Pedro Hietasen kanssa. ? Mahtavaa hommaa! Upeaa päästä soittamaan ihmisille musiikkia, joka koskettaa mielestäni aivan ketä tahansa ikään ja sukupuoleen katsomatta. Olavin musiikin erityisyys konkretisoituu siinä, että sen tunnelmassa on jotain liikuttavaa, jota ei sanoin pysty kuvaamaan. Kappaleiden lumovoimasta puhuttaessa ei voida unohtaa hänen kanssaan työtä tehneitä loistavia ammattimuusikoita. Meidän sovituksemme ovat oman aikamme luomuksia, mutta sen tärkeimmän sisällön ja tunteen olemme niissä pyrkineet säilyttämään, Vanamo kertoo. Terveyskeskusmaksu pois ikoinaan kun terveyskeskusmaksu poistettiin turvattiin perusterveyspalvelujen saanti tarvitsijan taloudellisesta tilanteesta riippumatta. Sittemmin maksu kuitenkin palautettiin. Keskeisenä perusteena julkisuudessa oli, että varattuja aikoja ei käytetty ja näin terveyskeskuksiin aiheutettiin tyhjäkäyntiä. Todellisempana perusteena lienee kuitenkin ollut se, että yksityisen terveydenhoidon markkinat eivät kehittyneet toivotulla tavalla. Terveydenhuollon saatavuuden turvaaminen tarvitsijan taloudellisesta tilanteesta riippumatta, on edelleen keskeinen ja tärkeä peruste sille, että maksu tulisi kokonaisuudessaan poistaa. Se loisi terveyspalveluita tarvitseville, ainakin taloudellisesta tilanteesta riippumattoman, tasa-arvoisen saatavuuden. Maksun poisto ei tietenkään poista niitä monia muita epäkohtia, joita nykyiseen terveydenhuollon järjestelmäämme liittyy. Maksun poisto kuitenkin loisi merkittävästi tasa-arvoa, joista hyötyisivät erityisesti vähävaraiset ja ikääntyneet kansalaiset. Huomionarvoista on myös se, että terveyskeskusmaksulla on kunnan taloudelle erittäin pieni merkitys. Sen pois jäämisen nettovaikutus vähäinen, kun vastapainona on kuntalaisten tasa-arvoisuuden lisääminen. Huomattakoon, että maamme pääkaupunki Helsinki päätti hiljattain poistaa terveyskeskusmaksun. Huomattava on myös se, että nyt Hyvinkään kaupunginvaltuustossa käsittelyssä olevan valtuustoaloitteen mukaan varatusta, mutta aiheetta käyttämättä jääneestä ajasta tulisi varaajalta periä maksu. Toivomme, että arvoisat kaupunginvaltuutetut päätyisivät terveyskeskusmaksun poistamiseen ja lisäisivät näiltä osin kansalaisten mahdollisuuksia käyttää terveyspalveluja taloudellisesta tilanteesta riippumatta.
• 32 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Kesä tanssien tulevi Kukonhiekan tanssiyö alk. 67,50 ? Tanssikausi jatkuu Suomen suosituimpien artistien johdolla, 4 km hotellilta. Hinta sis. tanssilipun, majoituksen 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Meno-paluukuljetus 4 ?/suunta. Kesäteatteriyö 69 ?/hlö Sis. lipun Teatteri Lumperon (4 km:n päässä) näytökseen Kilpakosijat, majoituksen 2 hh:ssa, aamiaisen ja kylpylän. Esitykset 20.6-4.8.13. Täyden palvelun toimisto Forum Hakaniemi Töölö Malmi Itäkeskus Leppävaara Tapiola Tikkurila Myyrmäki Kerava Hyvinkää puh. 010 76 66620 puh. 010 76 66500 puh. 010 76 66530 puh. 010 76 66630 puh. 010 76 66590 puh. 010 76 66610 puh. 010 76 66570 puh. 010 76 66560 puh. 010 76 66600 puh. 010 76 66550 puh. 010 76 66580 (0,0828 ?/puh + 0,1199 ?/min) Soita ja varaa (030 608 50 tai myynti@summassaari.fi Lanka 0,0835??/puh + 0,032 ?/min. Gsm 0,192 ?/min. Sis. alv 24%. OT TE EL LL L II ?- S SP PA A HHO KKYY LL PP YY LL ÄÄ HH O OTTEELL Summassaarentie 180, FI-43100 Saarijärvi +358 (0)30 6085 ? fax +358 (0)30 6085 200 Summassaarentie 180, Saarijärvi ? 100 www.summassaari.fi Iloisesti Oulussa VUOKRALLE TARJOTAAN Rukalla ja Levillä Loma-asunto p. 040 4189506 hok-elannonhautauspalvelu.fi perunkirjoitustoimisto.fi PÄIVYSTYS 24 h: 050 347 1555 Kontulalaiset Kuntorannassa Kontulan eläkeläisten iloinen porukka starttasi torstaina 11.4.2013 bussilla kohti Kuntorantaa. Matkan päätarkoitus oli Varkauden teatterin ?Tähdet, tähdet? esitys. Perille päästyämme torstai-iltana oli heti ruokailun jälkeen Kari Vepsän konsertti, missä olimme runsaslukuisina paikalla ja saimme myös esityksen jälkeen halata Kari Vepsää ja eikös meidän puheenjohtajamme Sirkka Kuivala kerkesi heti tekemään yhteistyötarjouksen syksyllä 2013 Kontulan kulmilla. Riehakkaan illanvieton jälkeen ? kyllä eläkeläiset osaavat ? seuraavana aamupäivänä tutustuimme aivan ihmeelliseen maailmaan eli mekaanisen musiikin museoon. Iltapäivällä oli vallan mainio iltapäivän vietto Varkauden eläkeläisten kanssa. Tilaisuudessa saimme lah- Savonmuan Hilima matkalla kotiin Kontulaan. jaksi mollamaijan, jonka ristimme Savonmuan Hilimaksi. Päivän kruunasi teatteriesitys ?Tähdet, tähdet? Varkauden teatterissa, aivan mahtava esitys. Lauantaina aamupalan jälkeen käänsimme nokan kohti Helsinkiä. Täytyy sanoa näin ei ihan vielä eläkeläisenä, että kyllä oli hauska reissu. KIITOS Varkauden eläkeläiset ja Kiitos myös Kuntoranta, Mekaanisen musiikin museo ja Varkauden teatteri, jotka ovat mainioita tutustumisen arvoisia paikkoja. Anne Ruikka
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 33 ELÄKELÄINEN 100 vuotta 12.3. Uuno Viljami Rajala Havukoski 16.5. Aili Tuomala Joensuu 95 vuotta 31.5. Matti Kauppinen Vieremä 91 vuotta 22.5. Sirkka Javanainen Porvoo 90 vuotta 20.4. Taimi Tähjä Raahe 18.5. Armi Vähä-Koskela Mänttä-Vilppula 18.5. Salli Emas Tornionseutu 30.5. Niilo Konttinen Kankari 1.7. Hilma Lerssi Kajaani 85 vuotta 27.4. Kalle Keränen Tornionseutu 31.5. Anna-Liisa Tuomas Pello 8.6. Veikko Salo Vammala 12.6. Impi Kanerva Porvoo 12.6. Marita Heinonen Pihlava 13.6. Terttu Lautamäki Pori 24.6. Maila Latvala Porvoo 25.6. Salme Laukkanen Salpakangas 2.7. Antti Matias Lahdenperä Seinäjoki 80 vuotta 5.5. Vappu Kemppainen Suomussalmi 11.5. Valma Vallin Porvoo 17.5. Aira Saarinen Salpakangas 22.5. Maila Piipponen Kajaani 25.5. Airi Ahlfors Pori 28.5. Aimo Turunen Haukipudas 4.6. Toivo Alaniva Pello 4.6. Kirsti Koivunen Palokka 25.6. Väinö Evert Kaunisvaara Halikko 25.6. Aira Vuorinen Kokkola 4.7. Ida Pesonen Savonranta 5.7. Reino Kuusiluoto Pihlava 75 vuotta 10.5. Keijo Uimonen Porvoo 13.5. Aino Juntunen Kajaani 14.5. Leila Sofia Partanen Vieremä 16.5. Ritva Mattila Pori 16.5. Sirkka Räsänen Hollola 17.5. Maija-Liisa Seppänen Kajaani 17.5. Pirkko Lairolahti Salo 21.5. Matti Marjetta Haukipudas 30.5. Tuula Loimijoki Kirkkonummi-Siuntio 30.5. Sakari Kallio Kaarina 2.6. Paavo Karen Porvoo 7.6. Veli Väisänen Kajaani 9.6. Erkki Alvar Perä Seinäjoki 11.6. Niilo Karppinen Kajaani 11.6. Martti Lettoniemi Kuru 12.6. Aili Pesonen Kuusamo 28.6. Aili Koskinen Pihlava 29.6. Pekka Mäki Kokkola 7.7. Hilkka Valta Pielavesi 70 vuotta 14.5. Veijo Haatainen Kajaani 14.5. Pekka Ikävalko Lohja 31.5. Jorma Salminen Pihlava 16.5. Elsi Suua Utajärvi 19.5. Anja Helskä Kirkkonummi-Siuntio 26.5. Antero Kärki Kajaani 28.5. Aino Tuovinen Kajaani 4.6. Mauno Soro Vammala 16.6. Matti Teppo Kokkola 19.6. Raija Karppinen Säräisniemi 21.6. Leena Palomäki Kuru 65 vuotta 10.5. Marjo Voipio Porvoo 11.5. Olavi Kovalainen Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki IBAN IBAN IBAN IBAN FI11 1012 3000 0714 70 BIC NDEAFIHH FI80 8000 1900 1086 56 BIC DABAFIHH FI89 5541 2820 0116 00 BIC OKOYFIHH FI11 8000 1800 3273 56 BIC DABAFIHH Jäsenmaksutili Puh. 020 743 3610 vaihde, fax. 020 743 3619 Sähköpostiosoite:elakelaiset@elakelaiset.fi Kotisivut osoitteessa:www.elakelaiset.fi Kalevi Kivistö puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja 020 743 3615; 0400?570 951 hannu.partanen@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösihteeri 020 743 3616; 040?839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi Tiina Rajala koulutussihteeri 020 743 3617; 040?582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Satu Rautio toimistonhoitajan sijainen jäsenrekisteri materiaalitilaukset 020 743 3610 satu.rautio@elakelaiset.fi Anitta Koski taloussihteeri laskutus maksatus osto- ja myyntireskontra 020 743 3611; 050?307 1952 anitta.koski@elakelaiset.fi Suomussalmi 11.5. Matti Rinne Pihlava 20.5. Hellevi Siekkinen Pihtipudas 30.5. Riitta-Liisa Laiho Pori 13.6. Raili Mikkonen Suomussalmi 18.6. Raimo Järvelä Porvoo 26.6. Veijo Puhjo Pori 26.6. Raili Salmelin Porvoo 1.7. Reijo Moilanen Suomussalmi 1.7. Eila Aarnos Kokkola 10.7. Birgit Hast Porvoo 60 vuotta 5.5. Riitta Korkea-aho Kokkola 55 vuotta 4.7. Kari Harri Pello 50 vuotta 15.6. Tara Karhu Vammala Kokkolan Eläkeläiset Anna Liisa Jokela Erkki Matias Sillanpää Matti Luokkala Rauman Eläkeläiset Tuula Tellervo Hätönen Antti Merenkivi Kirsti Helena Karenmaa Raili Eeva Heinonen Vieremän Eläkeläiset Veikko Sotikov Salpakankaan Eläkeläiset Aune Tiala Leevi Petrow Huittisten Seudun Eläkeläiset Eila Lampinen Pekka Kärki Raahen Eläkeläiset Aarne Mikael Aho Aarno Johannes Myllylä Porin Eläkeläiset Olavi Puhjo Myllypuron Eläkeläiset Anna Saarelainen Kalajoen Eläkeläiset Veikko Heikkilä Oulun Työväen Eläkeläiset Paavo Stålnacke Erkki Kemppainen Sievin Eläkeläiset Tauno Matias Honkala Kotkan Eläkeläiset Taisto Tyyskä Lahden Eläkeläiset Aune Saukko Paltamon Eläkeläiset Eelis Antero Laine Tornionseudun Eläkeläiset Helge Kuosmanen Tervolan Eläkeläiset Elsa Mirjam Kejonen Elma Puikko Valkeakosken Eläkeläiset Kauko Vilenius Aavasaksan Eläkeläiset Aimo Akseli Kallijärvi Pietarsaaren Eläkeläiset Alli Lehtonen Elmer Wik Ivalon Eläkeläiset Irja Moksunen Forssan Eläkeläiset Erkki Simola Himangan Eläkeläiset Taimi Aura Annikki Virta Malmin Eläkeläiset Annikki Leikoski Maire Jaakkola Eini Kokko Pihlavan Eläkeläiset Jorma Pietilä Tuure Laakso Kerttu Kangas Imatran Eläkeläiset Pentti Lehikoinen Seuraava lehti: Eläkeläinen 4/2013 ilmestyy 10.7. Aineisto lehteen on lähetettävä toimitukseen 17.6.2013 mennessä. Erja Isaksson toimistosihteeri yhdistysrekisteri syntymäpäivät ja poisnukkuneet syys- ja kevätkokous-ilmoitukset 020 743 3614 erja.isaksson@elakelaiset.fi Julkaisija Eläkeläiset r.y Päätoimittaja Hannu Partanen Toimitussihteeri Pekka Isaksson Tilaukset ja osoitteenmuutokset Satu Rautio puh. 020 743 3610; satu.rautio@elakelaiset.fi Pekka Isaksson tiedotussihteeri 020 743 3618; 040?742 2754 pekka.isaksson@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuutisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus puh. 017 560 1100/vaihde Myyntipalvelu ja info: Puh. 017 560 1403 myynti@kuntoranta.fi Lehti ilmestyy 8 kertaa vuodessa Tilaushinta 20 ?/vsk Pohjoismaat 30 ?/vsk Muut ulkomaat 35 e/vsk Ilmoitushinnat Mustavalkoinen 1,70 e/pmm Väri-ilmoitukset sopimuksen mukaan Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610, fax 020 743 3619 Sähköpostiosoite: elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen puh. 050 5323 444 sähköposti: m-leena.laitinen@kolumbus.fi; osoite: Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Järjestöaineisto: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti)
• 34 ? Nro 3 toukokuu 2013 U U TT A ! ELÄKELÄINEN Hemmottelua & tanssin taikaa! Tervetuloa lämpimään ? kylpylälomalle Kuntorantaan. Iloinen viihdeohjelma tansseineen tempaa mukaan lomatunnelmaan. Virkistäydy hellivissä hoidoissa ja rentoudu kylpylässä. Monipuolista toimintaa Saimaan rannalla, keskellä Itä-Suomea. Lomatarjoukset: KESÄLOMA 5 VRK aamiaisella alk. 189 ? / hlö / 2hh puolihoidolla alk. 274 ? / hlö / 2hh Elävää musiikkia keskiviikkoisin ja perjantaisin Eläkeläisten tapahtumakalenteri KESÄKUU ? Aktiviteettilomat 6 vrk alk. 329 ? / hlö / 2hh 5.-11.6. ja 31.7.-6.8. Sis. puolihoidon, kylpylän ja kuntosalin käytön aukioloaikoina, tanssiliput (ke+pe orkesteritanssit ja la karaoketanssit), ja maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. ? Pitkä Juhannusloma 6 vrk alk. 329 ? / hlö / 2hh 17.-26.6. Sis. puolihoidon, tanssiliput ja maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. HEINÄKUU ? Leirintäalueen mökit 1-4 hlöä 95,00 eur/vrk. voimassa 31.8.2013 saakka ELOKUU JÄRJESTÖLOMAT 3 VRK puolihoidolla 159 ? / hlö / 2hh HELLUNTAILOMA 4 VRK (8.-12.5.) aamiaisella alk. 120 ? / hlö / 2hh puolihoidolla 160 ? / hlö / 2hh KESÄTEATTERIPAKETTI 1 VRK puolihoidolla 67 ? / hlö / 2hh Näytös ?Hinthuaran Itoli?, ohjaaja Tuomo Salmela. Sis. teatterilipun kesäteatteriin. ? Eloloma 4 vrk alk. 149 ? / hlö Sis. aamiaiset, kylpylän ja kuntosalin käytön, maksuttoman vapaa-ajan ohjelman. SYYSKUU ? Juhlaloma 6 vrk 329 ? / hlö / 2hh 9.-15.9. juhlitaan. Kuntoranta täyttää 45 v. Sis. puolihoidon, juhlat 14.9. sekä ohjelmat. ? Juhlaloma 2 vrk 125 ? / hlö / 2hh 13.-15.9. tai 14.-16.9. Sis. Juhlat 14.9. sekä ohjelmat. (Pidätämme oikeuden ohjelmamuutoksiin.) Kts. näytöspäivät: www.kuntoranta.fi. TOUKOLOMA 6 VRK (27.5-2.6.) puolihoidolla 329 ? / hlö / 2hh Sis. tanssiliput ja maksuttoman vapaa-ajan ohjelman ma?la. Kuntorannantie 14, Varkaus myyntipalvelu (017) 560 1403 myynti@kuntoranta.fi www.kuntoranta.fi Vuoden 2013 tuetut lomat: Hyvinvoitilomat ry ? hyvinvointilomat.? Maaseudun Terveys- ja Lomahuolto ry ? mtlh.? Solaris-Lomat ry ? solaris-lomat.? Viikinsaaren valtaus Kiitos! Järvenpään Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi 50-vuotisjuhlaamme osallistuneita ja ohjelman suorittajia. Kiitos myös juhlapuhujalle, puheenjohtaja Kalevi Kivistölle, sekä kaikille teille, jotka muistitte onnitteluin ja lahjoituksin. Johtokunta Tampereen Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Tampereen Yhdistys ry ja Tampereen Kansalliset Seniorit ry eli 3-ELY järjestävät 4. Viikinsaaren Valtauksen tiistaina 11. kesäkuuta. Saareen pääsee Laukontorin rannasta täysin tunnein lähtevällä laivalla 6:lla eurolla, muuta sisäänpääsymaksua ei ole. Vaarala-Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/ täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan 23.5.2013 80 vuotta Aavikkola Pentti, Jämsèn Inkeri ja Onufriew Georgij 75 vuotta Aavikkola Tanja, Järvinen Vieno, Suutari Seija ja Wirman Salme 70 vuotta Hakkarainen Veijo, Niemi Nina, Riekkinen Heikki, Teräs Ritva, Uotinen Elina, Vainio Seppo ja Viuhkonen Onni Kiitos Kiitämme kaikkia osallistujia ja tukijoita osallistumisesta yhdistyksemme 35-vuotisjuhlaan. PALJON KIITOKSIA! Myllypuron Eläkeläiset ry
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 35 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Edellisen ristikon ratkaisu Krypto Onnetar suosi Ristikko 2/2013 oikein ratkaisseista Pirjo Välitaloa Ivalosta ja Jukka Hakalaa Kollasta. Yllätyspalkinnot ovat lähteneet ja tässä tulevat onnittelut. Seuraavaksi ratkotaan kryptoa. Sen ratkaisut on lähetettävä 17.6. mennessä osoitteella Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO. Kuoreen ei saa panna muuta postia lehdelle tai järjestölle. Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:.........................................................................................................
• 36 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN OSUUSKUNTA TRADEKA-YHTYMÄN JÄSENENÄ SINUN KANNATTAA NYT SEURATA POSTIASI ivinä ähipä Saat l ohtaisen ök henkil jeen. kir Aivan näinä päivinä postitamme sinulle jäsenkirjeen, jossa kerromme jäseneduista sekä tarjoamme sinulle ja läheisillesi mahdollisuuden säästää riihikuivaa rahaa! www.tradeka.fi Seuraa siis postiasi.