• NUMERO 3/2013 Tässä numerossa: Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustoiminnalle kiitosta s. 3 Keskustelu vanhuspalvelulaista jatkuu s. 4?6 Kari Kuuva ? laulutarinoiden mestari s. 8 Anneli Kanto kirjoitti Alzheimerin taudista s. 15 Pispalan mummuja ja punikkeja Aira-Liisa Suorsa ohjaamassa senioritanssijoita Kuntorannassa pidetyssä kurssilla. Kuva: Pertti Puustinen. s. 16 Eläkeläiset ry:n matkavastaavat Lapissa s. 22?24 Oulun osallistujatavoite toteutuu Avajaisten senioritanssikin suunniteltu sopimaan kesäpäivien teemaan ? Emme ole tahdottomia hyrriä, vaan voimme vaikuttaa asioihin, luonnehtii Juhani Suorsa kesäpäivien avajaisissa esitettävien senioritanssien sanomaa. Oulun kesäpäiville asetettu tavoite, vähintään 2 000 osallistumisranneketta ennakkoon varannutta, toteutuu reippaasti. Kun varausaika meni umpeen, oli varauksia kertynyt yli 2 100. Eikä siinä kaikki. Oulussa pidetyssä tiedotustilaisuudessa isäntäaluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen arvioi, että lähiseudulta tulee pääjuhlaan ja kesäpäiväkulkueeseen pikemminkin 1 000 kuin 500 osallistujaa. Kesäpäivien teema on Oikeus arvokkaaseen elämään. Se näkyy ja kuuluu sekä tilaisuuksissa että kesäpäivien päätöspäivänä 27.6. Oulun keskustan kiertävässä rotestikulkueessa. Myös avajaisten uutuus, senioritanssin kenttäesitys, on suunniteltu sopimaan teemaan. Esityksen ohjelman suunnitelleet ja kenttäesityksen muokanneet alan suomalaiset gurut Aira-Liisa ja Juhani Suorsa kertovat, että tanssissa näkyy sekä suomalaisuus että kansainvälisyys. ? Ensimmäinen tanssi Ihanasti rempallaan on sekä koreografialtaan että musiikiltaan perin juurin suomalainen. Se kuvaa elämämme epäkohtia sillä asenteella, että rempallaan olo ei ole toivotonta, vaan voimme lähteä liikkeelle ja korjaamaan sitä, Juhani Suorsa sanoo. ? Toinen ja kolmas tanssi kertovat, että globaalissa pyörityksessäkään emme ole tahdottamia hyrriä, vaan voimme vaikuttaa asioihin. Viimeisessä tanssissa joukko yhdistää voimansa ottamalla toisiaan kädestä kiinni ja puolustaa oikeuksiaan. Kesäpäivistä s. 18?20 Eila Nevaranta on suosittu esiintyjä palvelukeskuksissa ja eläkeläisyhdistyksissä. Kuvassa hän esiintyy Kinaporin palvelukeskuksessa Helsingissä. Räppimummon ura alkoi tuohtumisesta roskaajiin Oulun kesäpäivien avajaisissa eiiintyvän räppimummo-Eilan, Eila Nevarannan, ura alkoi tuohtumisesta puiston roskaajiin. Hän kirjoitti Roska-rapin. Nyt hänen Yuotube-videollaan on käyty muutamassa kuukaudessa puoli miljoonaa kertaa. s. 20
• 2 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Moni kunta pettyi yksityistämiseen K unnallisten palvelujen yksityistäminen ja ulkoistaminen eivät ole säästäneet kustannuksia, vaan päinvastoin jopa lisänneet niitä. Tämän seurauksena useat kunnat ovat pyörtäneet päätöksensä ja palauttaneet palveluja omalle vastuulleen. Tiedoista kertoo vapun alusviikolla julkaistu Sosiaalibarometri 2013. Barometri selvitti kuntien sosiaali- ja terveysjohtajien kokemuksia palvelujen kilpailutuksesta. 86 prosenttia sosiaalijohdosta ja 81 prosenttia terveyskeskusjohdosta pitää ostopalvelujen laatua vähintään melko hyvänä. Korkeista prosenteista huolimatta yli puolet kertoo laatuun liittyvistä ongelmista. Noin puolet sosiaali- ja terveysjohtajista toteaa palvelujen ostamisen lisänneen kustannuksia neljän viime vuoden aikana. Vain runsaan kymmenesosan mukaan ostopalvelujen avulla on säästetty. 13 prosenttia ilmoittaa ostopalvelujen aluksi tuottaneen säästöjä ja myöhemmin nostaneen palvelukustannuksia. Palvelujen kilpailuttamista perustellaan säästöillä, mutta kustannusvaikutuksista ei ole tietoa. Vain harvat johtajat osaavat sanoa, mitkä olivat palvelujen hankintaprosessin liitännäiskustannukset viime vuonna. Lähes puolet terveyskeskusten johtajista ja joka kolmas sosiaalijohtaja kertoo oman alansa palveluissa tapahtuneen keskittymistä suurille yksityisille palveluntuottajille. Toimet keskittymisen estämiseksi eivät kuitenkaan ole kovin yleisiä. Kolmannes kunnista on palauttanut ostopalveluja omaksi tuotannokseen. Yleisin peruste palauttaa ostopalvelut kunnan tai kuntayhtymän tuotettavaksi ovat laatu- ja kustannushyödyt. Yleisimpiä palautettuja palveluja ovat sosiaalipalveluista vammaisten, mielenterveys- ja päihdekuntoutujien sekä vanhusten asumispalvelut ja terveyspalveluista lääkäri- ja terveysasemapalvelut. Yksityistämistä on ajettu kuin käärmettä pyssyyn ennen muuta poliittisen oikeiston laidalta ulkomaisten esikuvien mukaan. Vasemmisto on taas suhtau- tunut julkisten palvelujen ulkoistamiseen jo ideologisistakin syistä varsin varauksellisesti. Järjestömme edustajakokous linjasi: Ulkoistaminen ja kilpailutus sopivat erityisen huonosti sosiaali- ja terveyspalveluihin. Kilpailutus johtaa hinnan yksipuoliseen korostumiseen palvelun laadun kustannuksella. Tästä kärsii asiakkaiden lisäksi henkilökunta. Kilpailutuksen mahdolliset lyhyen aikavälin kustannussäästöt menetetään yleensä muutamassa vuodessa, kun markkinaja kilpailutilanne yksipuolistuu. Voittajia ovat keskittymällä kasvua hakevat, aggressiivisesti voittoa tavoittelevat liikeyritykset ja kansainvälisessä omistuksessa olevat monialaiset pörssiyhtiöt. kuudessa tasavertaisesti yksityisten yritysten kanssa, eikä kunnan tarvitse lisätä todellisten kustannusten päälle sitä voittomarginaalia, jonka yksityiset väistämättä vaativat. Kokemus on myös osoittanut, että sosiaali- ja terveysalan yksityiset palvelujen tuottajat eivät tyydy aivan pieniin voittomarginaaleihin. Vuosittaisen sosiaalibarometrin toteuttaa SOSTE Suomen sosiaali ja terveys ry. Sosiaali- ja terveyspalvelujen yksityistämiseen kielteisesti suhtautuvat saavat uudesta sosiaalibarometristä henkistä tukea näkemyksilleen. Tavallisen kansalaisenkin on helppo ymmärtää, ettei yksityistäminen ole oikotie onneen. Kunnat ovat joutuneet viimeistään rahapulassaan ottamaan mahdolliset löysät pois omassa palvelutuotannossaan. Niiden tuotanto kilpailee tehok- Sananen toimittajalta Autuas aina? KUINKAHAN  MONESSA jutussa olen kirjoittanut myönteisesti elinikäisestä oppimisesta. Tietysti kävi niin, että sitä saa mitä tilaa. Vuosi ennen vanhuuseläkeiän alarajaa jouduin taas opinsaunaan. Kun toimistoon uusittiin tietokoneet, niin samalla vaihdettiin taitto-ohjelma. Osittain säästösyistä, mutta ennen kaikkea siksi, että tämä uusi on yleisemmin käytössä kuin se vanha, josta minulla oli reilun 20 vuoden kokemus. Ei mitään, oppi kaatui kaaliin eikä kaivoon. Ainakin osa, vaikka täytyy tunnustaa, että tiukkaa teki. Suhtaudun elinikäisen opinsaunan autuuteen hieman varovaisemmin, jos joskus vielä kirjoitan siitä. TÄMÄ  LEHTI  on tehty uudella taitto-ohjelmalla. Lehden ulkoasua on rukattu muutoksen yhteydessä jonkin verran. Otsikoiden ja kolumnien kirjasintyyppiä on muutettu, juttujen perusteksin kokoa on karvan verran suurennettu, samoin riviväliä ja palstojen väliä. Tavoitteena on hieman väljempi taitto ja parempi luettavuus. Uusia väripohjiakin kokeillaan. Tuloksen näette lehdestä. Paha siitä on tekijän mitään sanoa, ainakaan vielä nyt, kun tulosta katsoo tietokoneen ruudulta ja toimiston tulostimella tulostettuina koesivuina. Niissä jälki näyttää aina paremmalta kuin huokoisemmalla sanomalehtipaperilla. Palaute on suotavaa, jopa välttämätöntä. PEKKA ISAKSSON Puheenjohtajan palsta KALEVI KIVISTÖ Penkki rikki Sanojen alkuperän selvittäminen antaa joskus havainnollisen kuvan siitä, mistä itse asiassa on kysymys. Jokainen meistä tietää, mitä sana pankrotti merkitsee, vaikka se ei mikään mielekäs suomen kielen sana olekaan. Mutta sillä on aivan mielekäs alkuperä. Pääsiäisen mentyä monien mielessä ovat varmaan kertomukset kahden vuosituhannen takaa. Yhdessä niistä kerrotaan, että Jeesus ?paiskasi vaihtajien rahat maahan ja kaatoi heidän pöytänsä? (Joh. 2:15). Rahat piti vaihtaa, koska temppelin alueella saattoi ostaa uhrieläimiä vain yhdellä valuutalla. Rahan vaihtajilla oli siihen aikaan todella pöydät, penkit, joilla oli nipuissa erilaisia valuuttoja. Italiaksi penkki on banco ja siitä tulee meidänkin kieleemme sana pankki. Penkki voi mennä rikki ja rahaniput hajota, jolloin penkki-pankki ei enää toimi. Rikkinäinen on italiaksi rotta ja rikkinäinen penkki on banca rotta, pankrotti. Silloin täytyy hankkiutua sellaisen penkin luo, joka on pysynyt ehyenä ja toimintakykyisenä. * * * Eläkkeiden rahoituksesta julkaistiin dramaattisia uutisia, kun laskelmat osoittivat, että eläkemaksuista kertyvä raha on ensimmäistä kertaa työeläkejärjestelmän aikana pienempi kuin ulos maksettavien eläkkeiden määrä. Uhkaako eläkejärjestelmän penkki mennä rikki eli uhkaako pankrotti? Ei uhkaa. Yksityisalojen työeläkkeitä maksetaan tänä vuonna 13,1 miljardia euroa, josta hallintokuluja oli 0,3 mrd. Eläkemaksuja kertyy 12,7 miljardia, josta työttömyysvakuutusrahastosta 0,5 mrd. Vakuutusmaksuilla kustannetaan eläkkeitä 10,3 miljardilla eurolla ja rahastoista 2,8 miljardilla. Työeläkejärjestelmäänhän on viidenkymmenen vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä kertynyt 150 miljardia euroa. Uutisten mukaan niiden tuotto oli viime vuonna 7,5 miljardia euroa. Mikäli tuotto pysyy viime vuoden tasolla, on kertyneiden maksujen ja tuottojen yhteissumma 20,2 miljardia eli maksettujen eläkkeiden jälkeen jää vielä 7,1 miljardia euroa rahastojen kartuttamiseen. Vaikka tuotto pienenisikin ? niin kuin se suhdanteiden myötä aina välillä tekee ? jäisi ylijäämää edelleen. Eläkejärjestelmän ?penkki? on siis edelleen vankasti pystyssä. Pitkän tähtäimen laskelmat osoittavat, että järjestelmä toimii myös tulevaisuudessa , mikäli rahoitussuunnitelmasta pidetään kiinni. Maksuissa on muutaman prosenttiyksikön nousupaine vuoden 2030 tienoille asti, minkä jälkeen maksupaine hellittää. Siksi on tärkeää, että maksujen osalta pidetään kiinni sovituista suunnitelmista. Oli hyvä, ettei ammattiyhdistysliike suostunut EK:n vaatimuksiin palkankorotusten maksattamisesta eläkemaksuja alentamalla. Näillä ehdoilla eläkejärjestelmän ?penkki? kestää siis myös tulevien sukupolvien alla.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 3 ELÄKELÄINEN SPR:n Savo-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Heikki Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Suvi Hirvonen luovuttivat tunnustuspalkinnon Joensuun Eläkeläisten puheenjohtajalle Ossi Haataiselle ja tuki- ja yhteyshenkilölle Timo Hiltuselle. ? Kuva Juri Podkopajev. Tunnustusta monikulttuuriselle toiminnalle myös muualla Joensuun Eläkeläiset ry sai SPR:n edelläkävijä-palkinnon P unaisen Ristin Savo-Karjalan piiri on palkinnut Joensuun Eläkeläiset ry:n Ennakkoluuloton edelläkävijä -tunnustuksella. Palkinto luovutettiin yhdistykselle SPR:n rasisiminvastaisen viikon tilaisuudessa Joensuussa maaliskuussa. Joensuun Eläkeläiset ry on osallistunut vuodesta 2010 Eläkeläiset ry:n valtakunnallisiin Yhdessä-hankkeisiin, jotka ovat tukeneet ikääntyneiden maahanmuuttajien arkea ja kotoutumista ja luoneet yhteyk- siä kanta- ja uussuomalaisten ikäihmisten välille. Eläkeläiset ja maahanmuuttajat ovat harrastaneet Joensuussa yhdessä muun muassa liikuntaa ja musiikkia. Palkinnon vastaanottivat yhdistyksen puheenjohtaja Ossi Haatainen ja yhdistyksen aktiivi Timo Hiltunen, joka on keskeisesti osallistunut monikulttuurisuustyöhön. Palkinnon luovuttivat toiminnanjohtaja Heikki Koistinen ja monikulttuurisuustoiminnan kehittäjä Suvi Hirvonen Savo-Karjalan SPR:n pii- ristä. Tilaisuudessa oli mukana runsaasti ikämaahanmuuttajia sekä Joensuun kaupungin ylintä johtoa.  Arvostetun tunnustuksen sai Joensuun Eläkeläisten lisäksi Sonkajärven osuuspankki. Joensuun eläkeläisten tärkeänä yhteistyökumppanina toimii SPR:n monikulttuurinen toimintakeskus Vatakka. ? Palkinto kertoo, että Yhdessä-hankkeeet ovat tuottaneet hyviä tuloksia ja ne on huomattu paikallisesti, kuten tavoite onkin. Kiitos kuuluu myös ja erityisesti hankkeiden koordinaattorille Eva Rönkölle ansiokkaasta ja pitkäjännitteisestä työstä hankkeissa, Timo Hiltunen sanoo. Tampereella lisäavustus Eläkeläiset ry:n paikallisyhdiustysten monikulttuurisuustyö on huomattu myös muualla. Tampereen kaupunki on korottanut Tampereen Eläkeläiset ry:n vuosiavustusta juuri sillä perusteella, että yhdistys tekee merkittävää työtä ikämaahan- muuttajien parissa. Vaasassa puolestaan kaupungin sosiaali- ja terveystoimin työntekijät ovat kiittäneet paiakallista yhdistystä työstä, jota mikään muu järjestö ei tee. Eläkeläiset ry:llä on ollut Yhdessä-hankkeita vuodesta 2007 alkaen. Toiminta on ollut niin tuloksekasta, että Raha-automaatiyhdistys on myöntänyt järjestölle kahdeksi vuodeksi kohdennettua toiminta-avustusta monikulttuurisen toiminnan jatkamiseen ja vakiinnuttamiseen. (P.I.) Eläkeläiset ry jakaa kokemuksia monikulttuurisesta toiminnasta Eläkeläiset ry:n Teemm yhdessä -hankkeen edustajat ovat mukna suunnittelemassa ja toteuttamassa Invalidiliiton koulutusta monikulttuurisuuskummeille. Invalidiliitto ry:n hallitus oli päätti viime vuoden lopulla nimetä vuoden 2013 toiminnan painopisteeksi monikulttuurisuuden. Liiton jäsenyhdistysten maahanmuuttajatoiminnan aloittamiseksi kutsuttiin asiasta kiinnostuneita aktiiveja monikulttuurisuuskummien koulutukseen. Koulutuksen suunnitteluun pyydettiin mukaan Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä -hankkeen koordinaattori Eva Rönkkö erityisesti kertomaan, minkälaista yhteistoiminta on ollut Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksissä. Suunnittelijoita kiinnosti Teemme yhdessä -hankkeen tukihenkilökoulutus.i Invalidiliiton koulutukseen osallistui 17 innokasta toimi- jaa ympäri Suomea. Työväen Sivistysliiton Kouluttaja Päivi Vartiainen-Ora avasi kuulijoille maahanmuuton taustoja. Hän herätteli osallistujia tutkimaan omia ennakkoluuloja maahanmuuttajista ja penkomaan laajemminkin käsityksiä vähemmistöistä. Vammaisten maahanmuuttajien Tukikeskus Hilman koordinaattori Tiina Oikarinen kertoi monenlaisista tilanteista joita vammaiset maahanmuuttajat Suomeen kotoutumisessa kohtaavat. Kontulan Eläkeläiset ry:n Sirkka Kuivala jakoi kokemuksia siitä, miten kontulalaiset ovat saaneet inkeriläisiä ikäihmisiä mukaan omaan toimintaan ja mitä hän puheenjohtajana on kontaktienpyysyvyyden hyväksi tehnyt. Sirkan esitys tempaisi kuulijat mukaan siihen tilanteiden kirjoon, mitä monikulttuurinen toimintaa parhaim- vuosi sitten yhteistyön Metropolia AMK:n kanssa sosiaali- ja terveysalan oppilaille suunnatun monikulttuurisuuskurssin suunnittelussa. Siinä räätälöitiin ensimmäisen kerran koulutus, jossa järjestöjen edustajat opettivat monikulttuurisessa työssä saatuja kokemuksia tuleville ammattilaisille. Oppilaat pääsivät tutustumaan monikulttuuristen lapsiperheiden arkeen, kuulemaan maahanmuuttajamiesten erityiskysymyksiin ja pohdiskelemaan haitallisia kulttuuriperinteitä. Eläkeläiset ry:n Teemme yhdessä hanke kertoivat nuorille, kuinka aktiivisia ikäihmiset järjestötoiminnassa voivat olla ja miltä elämä näyttää vieraalla maalla ikääntyvästä. milla tuo tullessaan. Vaikka aina yhteistä kieltä ei löydy, ei yhteistoiminta siihen pysähtyy. Myös Metropolia Ammatti- korkeakoulu hakee oppia järjestöiltä Eläkeläiset ry oli yksi kuudesta järjestöstä, jotka aloittivat EVA RÖNKKÖ Kuva: TIINA OIKARINEN
• 4 ? Nro 3 toukokuu 2013 ?Mainettaan parempi laki? puhuttaa ja epäilyttää Eläkeläinen-lehden edellisessä numerossa julkaistiin kansanedustaja Erkki Virtasen laaja haastattelu vanhuspalvelulaista, joka astuu voimaan heinäkuun alussa. Haastattelussa Virtanen luonnehti lakia mainettaan paremmaksi. Haastattelu herätti huomiota ja sai lehden lukijat tarttumaan puhelimeen ja kynään. Tässä lehdessä julkaistaan Vantaan vanhusneuvoston jäsenen Pertti Vuorion laaja arvio laista. Hänen mukaansa lakien ei pitäisi olla sellaisia, että ne toteutetaan vain, jos niitä vahtii ja ja niistä valittaa. Vuorio oli toivonut lain olevan selvästi velvoittavampi ja ikääntyneiden oikeudet määrittelevämpi. Lehden avustaja Juha Drufva kävi kysymässä laista Ylä-Savon sote-kuntayhtymän luottamushenkilöiltä. Hän yritti saada kommentteja myös viranhaltijoilta, mutta sepä ei onnistunutkaan. EETU teki ohjeet vanhusneuvostoista Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry. on tehnyt vanhusneuvostoista ohjeet, jotka postitetaan EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille huhti-toukokuussa. Vanhusneuvosto on suosituksen mukaan osallisuus- ja vaikuttamiselin, joka ei tee hallintopäätöksiä, mutta sen merkitys voi kasvaa huomattavasti lakimääräisten tehtävien vuoksi. Heinäkuussa voimaan tuleva vanhuspalvelulaki hyväksyttiin eduskunnassa viime joulukuussa. Ohjeissa selitetään lain tarkoitusta, kannustetaan yhteistyöhön ja annetaan ohjeita vanhusneuvostojen toimintaan. EETU edellyttää, että paikkakunnalla toimivat keskeiset eläkeläisjärjestöt saavat edustuksensa vanhusneuvostoon. Ohjeissa todetaan, että vanhusneuvostoilla on kaksi keskeistä tehtävää: suunnitelma ikääntyneen väestön tukemiseksi ja vaikuttamistehtävä. EETUn suositusta edelsi EETU-järjestöjen paikallisyhdistyksille viime vuonna tehty kysely ja yhteinen kuntavaaliesite. ELÄKELÄINEN Vanhuspalvelulaista ruohonjuuritasolta K ansanedustaja Erkki Virtanen korosti haastattelussaan Eläkeläinen-lehdessä vanhuspalvelulain toteuttamiseksi neljän V:n tärkeyttä, jotka ovat valistakaa, vaatikaa, vahtikaa ja valittakaa. Tosin lakien ei pitäisi olla sellaisia, että ne toteutetaan vain jos niitä vahtii ja niistä valittaa! Työelämässä opin, että sitä säätelevien lakien tehtävänä oli turvata työsuhteen ehtojen minimivaatimukset työnantajan yksinvaltaa vastaan. Nyt säädetyssä vanhuspalvelulaista on vaikea löytää minimivaatimuksia, vaikka erityisesti hoivaa tarvitsevat ikäihmiset ovat monesti melko alistetussa asemassa. Vanhuspalvelulakia on viritelty lähes neljäkymmentä vuotta. On käyty vilkasta keskustelua ja esitetty keskeisiä vaatimuksia, kuten minimivaatimukset tehostetun hoidon henkilöstönmäärästä, vanhuspalveluasiamiehen tehtävän perustamisesta ja hoivahenkilöstön oikeudesta ilmoittaa havaitsemistaan epäkohdista. Erityisesti tarve lain säätämiseen on syntynyt valvontaviranomaisten vanhustenhuollossa havaitsemista laiminlyönneistä ja virheistä. Lisäksi on todettu, etteivät nykyiset laatusuositukset riittävästi ohjaa toimintaa vanhustenhuollossa. Kesään mennessä tavoitteena on laatia uudet laatusuositukset, jotka eivät nekään olisi sitovia. Luettelemani keskeiset vaatimukset on kuitenkin ?unohdettu? lakia säädettäessä. Vanhuspalvelulain mukaisessa kunnan laatimassa suunnitelmassa ikäihmisten selviytymisen ja hyvinvoinnin tukemisesta tulee huomioida yksilöiden tarpeet, mikä tietysti tarjoaa mahdollisuuksia kehittää vanhuspalveluja. Löytyykö siihen poliittista tahtoa ja sen myötä voimavaroja vai siirtyvätkö palvelut pian kokonaisuudessaan markkinavoimille? L aissa korostetaan ikäihmisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä suunnitelmien ja toimenpiteiden toteutuksessa, mikä on hyvä asia. Kuitenkin vanhusneuvostojen rooli jäi laissa määrittelemättä. Nyt edellytetään vain sen perustamista tai tehtävien liittämistä jonkin muun kunnassa olevan luottamuselimen tehtäviksi. Vanhusneuvostoilla tulee olemaan pääasiassa seuranta- ja lausunnonantotehtävä ikäihmisten hyvinvointiin ja kehittämiseen liittyvissä kysymyksissä, niin kuin nytkin. Olisi ollut tärkeä, että olisi varmistettu lausuntojen merkitys. Esimerkiksi valtuustojen päätöksissä tulisi mainita onko ja miten vanhusneuvostojen lausunnot on huomioitu. Lisäksi, laissa ei mainita, että valtuuston tulisi nimittää vanhusneuvostot. Nyt käytäntö lienee ainakin osassa kuntia, että hallitukset nimittävät vanhusneuvostot oman toimikauden pituiseksi ajaksi. Valtuuston nimittämänä vanhusneuvosto rinnastuisi lähinnä lautakuntiin, mikä lisäisi sen vaikutusvaltaa. I käihmisten hoivan kannalta on hyvää, että saatiin laki, jossa velvoitetaan kuntia laatimaan tavoitteet ja palvelusuunnitelma ikäihmisten hyvinvoinnin tukemiseksi. Hoivan toteuttamiseksi tehtävä palvelutarpeen arviointi on sitä vastoin ongelmallisempi asia. Laissa edellytetään palvelutarpeen arvioinnissa monniammatillista yhteistyötä. Selkeät kriteerit sellaiselle kuitenkin puuttuvat. Palvelutarvetta määriteltäessä on taloudellisilla tekijöillä liian suuri merkitys, minkä olen nähnyt toimiessani vanhusneuvostossa Vantaalla. Neljän vuoden aikana ovat omaishoitajatuen kriteerit Vantaalla kiristyneet kahdesti ja poikkeavat selvästi asiantuntijoiden määrittelemistä jatkuvan hoivan tarpeen kriteereistä. Kaiken kukkuraksi poliittisessa päätöksenteossa on tiukennukset tehty yksimielisesti. Kun rahan puute ei saa olla este palveluiden järjestämiselle, käytetään leikkaamisen työkaluna myöntämiskriteereitä. Omaishoitajatuki on tähänkin asti ollut lakisääteinen, budjettisidonnainen, ei subjektiivinen oikeus. Se on mahdollistanut ns. säästötoimenpiteiden kohdentaminen siihen myös Vantaalla, jossa kaikki omaishoitosopimukset viime syksynä irtisanot- K tiin ja arvioidaan uudelleen kuten Jyväskylässä. Vanhuspalvelulain keskeinen tavoite on, että ikäihmisten kotona selviytymistä tuetaan mahdollisimman pitkään ja laitoshoitoa järjestetään vain tiettyjen edellytysten täyttyessä. Tätä tavoitetta tulee tukea kaikin olemassa olevin keinoin. Pelkkä palvelutarpeen arviointi ei taida silloin riittää? Nykyisinkin kotona selviytymistä tuetaan melko niukasti, lähinnä lääkejakelulla, hygienia palveluilla kerran viikossa ja valmisruokapalvelulla, joka on vaihtoehdoton. Pelkään, että olemassa olevaan käytäntöön ei laki taida tuoda merkittäviä muutoksia. Tarvitessaan kotona asumista helpottavia kodinhoitopalveluja, henkilön tulee kääntyä yksityisten palvelun tarjoajien apuun edellyttäen tietenkin, että hänellä on siihen varaa. Juhlapuheissa on korostettu kuntien velvollisuutta peruspalvelujen turvaamisessa. Kehityssuuntana tehostetun hoivan palveluissa näyttää kuitenkin olevan, että yksityiset yrityk- set enenevässä määrin hoitavat palvelut. Yksityinen sektori, lähinnä suuret tai ylikansalliset yritykset investoivat voimakkaasti kodinomaiseen asumiseen ja tehostettuun hoiva-asumiseen. Tiedossani ei ole, että esimerkiksi kotikaupungissani Vantaalla olisi suunnitelmia kodinomaisen tai tehostetun hoivapalvelun lisäämiseksi kaupungin toimesta. Väestö ikääntyy, Vantaalla yli 75-vuotiaiden osuus nousee vuoteen 2020 mennessä lähes viiteentoistatuhanteen. Tutkimusten mukaan erityisen hoivan tarve lisääntyy voimakkaasti niissä ikäryhmissä. Lisääntynyt tarve katetaan täysin yksityisillä palveluilla. Tämä kehityssuunta johtaa eriarvoisuuden lisääntymiseen. Varakkaammat ostavat yksityisiä palveluja, muut joutuvat tyytymään siihen, mitä vielä sattuu olemaan jäljellä. Erityisesti tästä kehityksestä joutuvat kärsimään yksinäiset pientä eläkettä saavat naiset, joilla on ollut pirstaleinen tai lyhyt työura työiässä. Yksityistäminen on ollut jo pitempään selvä kehityssuunta, kunnat eivät enää investoineet lisäpaikkojen tarpeeseen. äytäntöjen muotoutuminen lain soveltamisessa on pitkälti riippuvainen kuntien poliittisten päättäjien asenteesta. Vanhuspalvelu ei ole ollut tavoitteiden keskiössä tähänkään asti. Lieneekö tulevaisuudessa. Nyt hyväksytyn lain olisin suonut olevan selvästi velvoittavampi ja ikääntyneiden oikeudet määrittelevämpi. Vanhusneuvostoilla on vaativa tehtävä löytää keinoja seurata lain vaikutusta ja itse vaikuttaa ikäihmisten hyvinvoinnin ja palveluiden kehittämiseen, Uskon kuitenkin, että nyt meillä on paremmat mahdollisuudet vaikuttaa ikäihmisten palveluiden hyvinvoinnin edistämiseen kunnissa. PERTTI VUORIO Kirjoittaja on toiminut Vantaan vanhusneuvoston jäsenenä vuodesta 2009 saakka.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 5 ELÄKELÄINEN Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen: Vanhuspalvelulaissa luvataan toista ja toteutetaan toista M iten Ylä-Savon Sotessa on valmistauduttu tulevaan vanhuspalvelulain voimaan tuloon? Onko henkilökuntaa ja luottamushenkilöitä asiasta valmennettu ja valistettu? Vai otetaanko koko laki olankohautuksella, koska siitä ei seuraa sanktioita? Soten hallituksen varapuheenjohtaja ja Kiuruveden kaupunginhallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen (vas) sanoo pelkäävänsä, että vanhuspalvelulaki menee nykyisen lain mukaisesti, koska uudessa laissa ei ole selvää ohjeistusta aiempaan verrattuna. ? Jos se olisi ollut selkeä ja selvä laki, sitä olisi ollut helppo noudattaa nykyisessäkin taloudellisessa tilanteessa. Olisi ollut helppo neuvotella jäsenkuntien kanssa, mutta kuten sanottu, entiseen malliin meno jatkuu. Lisääntyykö riitely kuntalaisten, päättäjien ja virkamiesten välillä? ? Pelkään, että tässä menee kuntalaisten luottamus, kun luvataan toista ja toteutetaan toista, koska tässä on kaksi eri toimijaa, valtio käskynhaltijana ja kunnat käskyjen toteuttajina. ? Kyllä me Sotessa teemme joko yksimielisiä tai äänestyspäätöksiä. Mutta kun luvataan toista ja realiteetit ovat toiset, niin tällaista tilannetta ei pitäisi tulla. Pikkaraisen mielestä Kuntayhtymä Sote on ollut Kiuruveden, Vieremän, Sonkajärven ja Iisalmen kuntien talouden kannalta ainoa oikea ratkaisu. Menot on saatu pysymään 2,5-3,5 prosentin kasvussa kun aiemmin kasvu oli jopa yhdeksän prosenttia.h ? Sote olisi pitänyt aloittaa aiemmin, mutta kolme vuotta meni luottamusmiespaikoista taistellessa. Yhteislautakunta on ni on hoitoalalla töissä ja tiedän, että henkilökunnan osalta tämä suositus tekee tiukkaa vaikka meillä onkin henkilöstöä yli suositusrajan. ? Varsinkin isoissa yksiköissä ongelmana on tämä suositus, joka ei velvoita esimerkiksi palkkaamaan sijaisia lyhyille sairaslomille. Siksi henkilöstömäärän raja pitäisi olla ainakin hivenen korkeampi kuin mitä suositus edellyttää. Ja näihin isompiin yksiköihin eli näiden ongelmien piiriin hallituksen esityksillä ollaan sosiaali- ja terveyshuoltoa ajamassa. Vastuu jätetty yksittäisille kuntalaisille ? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että vanhuspalvelulain tarkoitus ja henki joudutaan hakemaan hallinto-oikeuksien päätöksillä, sanoo Ylä-Savon Soten hallituksen varapuheenjohtaja Rauno Pikkarainen. purettu, jolloin väheni 22 jäsentä ja 22 varajäsentä. Perusturvalautakunnasta tehtiin jaos, jossa on kahdeksaan jäsentä. Uudistusten jälkeen on karsiutunut 60 luottamusmiespaikkaa. Myös esimiesporrasta on harvennettu. Pikkaraisen mielestä kolmen vuoden kokemuksen jälkeen kuntayhtymä-malli on demo- Pakkosoteilua ja sotepakoilua Pääsiäisen jälkeisellä viikola olin Iisalmessa tekemässä juttua Eläkeläinen-lehteen heinäkuun alusta voimaan tulevan vanhuspalvelulain vaikutuksista Kuntayhtymä Ylä-Savon Soten päätöksentekoon ja toimintamalleihin. Samalla kyselin kuntarakenne- ja soteuudistuksesta. Olin sopinut haastattelut muun muassa vt. sosiaalijohtaja Tarja Huttusen sekä palveluohjaaja Tarja Ryhäsen kanssa. Ensin perui Tarja Ryhänen tyystin haastattelun, ja vähän ennen haastattelua vt. sosiaalijohtaja Huttunen ilmoitti sairastuneensa äkillisesti. Huttunen siirsi haastattelun viranhaltijalle, joka ei ehtinyt perehtyä aiheeseen, eikä hänellä ole suorittavana viranhal- tijana päätäntävaltaa kyseisiin asioihin. Vammaispalvelun päällikkö Ritva Pääkkönen ei vastannut soittopyyntöihin. En tiedä, kuinka tulenarkoja aiheita viranhaltijoiden haastattelusta kieltäytymisen ja vaikenemisen taustalla on, mutta vääjäämättä heidän käyttäytymisestään mieleen tuli Charles Dickensin 158 vuotta sitten kuvaama kaikennielevä ja -hallitseva Verukevirasto. Verukevirasto kehottaa asiakasta kirjoittamaan anomuksensa määrättyjen kaavojen mukaan. Asiakkaan on myös itsensä otettava etukäteen selko siitä, milloin hän saa luvan kirjoittaa anomuksensa kyseiselle osastolle seuraavanlaisen kaavan mukaan: ?Jos saatte luvan (mikä on mahdollista jonkin ajan ku- luttua), niin on tämä anomus annettava tuohon osastoon, lähetettävä kirjoihin merkittäväksi tähän osastoon, takaisin leimattavaksi tuohon osastoon, varmennettavaksi tänne, ja sitten sitä aletaan säännönmukaisesti käsitellä tuossa osastossa. Saatte tietää millä asteella asia milloinkin on, jos kyselette kummastakin osastosta siksi, kunnes he vastaavat, jos vastaavat.? Verukevirasto päättää kuinka ei ole tehtävä. Se ei ohjeista mitä ja miten on tehtävä, koska virastossa asioiva on aina väärässä. Eli koittaako pakkosoteilun myötä myös sotepakoilu? JUHA DRUFVA kratian toimivuuden kannalta parempi kuin Kataisen hallituksen ajama isäntäkuntamalli. ? Koska kuntarakennelakia ei ole vielä lyöty lukkoon, isäntäkuntamallia vastaan kannattaa taistella. Kuntarakennelain varjolla tehdään vain laatikkoleikkejä ja perusasia eli kuntalainen unohdetaan. Soteen kunta valitsee edustajansa ja kunta tekee Soten kanssa palvelusopimuksen. Henkilöstösuositus tekee tiukkaa Vanhuspalvelulain valmistelun yhteydessä eduskunnan perustuslakivaltiokunta totesi, että asetukselle ei voida antaa kuntia sitovaa normia, eli määrätä sanktioita. Eläkeläisten puheenjohtaja Kalevi Kivistö on korostanut, että henkilökunnan palkkaamisesta päättää kunta ja valtio voi viime kädessä uhkasakolla uhaten vaatia kunnalta päätöstä. Miten vanhuspalvelulaki tulee muuttamaan Soten päätöksentekoa ja toimintamalleja? ? Ylä-Savon Sotessa henkilöstömäärän suositus on 0,55 henkilöä hoidettavaa kohti. Vaimo- Vanhuspalvelulain mukaan kunta ei voi perustella rahanpuutteella palvelujen järjestämisen laiminlyöntejä. ? Toivoisin, että sosiaalihuoltolain mukaan esimerkiksi kuljetuspalvelut olisivat subjektiivinen oikeus. Tällä hetkellä se on määrärahaperusteinen. ? Koska vanhuspalvelulaki ei määrää sanktioita, niin toivoisin, että tästä tulisi samanlainen keskustelu kuin aikoinaan, kun keskustan eduskuntaryhmän puheenjohtaja Kalli vaalirahajupakan yhteydessä totesi, että laki on tämmöinen, ettei puolue saa ottaa ulkopuolista rahaa, mutta koska siitä ei seuraa sanktioita, sitä ei tarvitse noudattaa. Kyseinen keskustelu tuotti tulosta ja samanlaista keskustelua odotan vanhuspalvelulain nostattavan. Täyttyvätkö hallinto-oikeudet valituksista ensi syksynä ja ensi vuoden alkupuolella? ? Minusta tämä on ollut huonoa lain valmistelua, että lain tarkoitus ja henki joudutaan hakemaan hallinto-oikeuksien päätöksillä. Se vaatii aktiivisia kansalaisia, lähiomaisia, sukulaisia, tuttavia ja naapureita, jotka pystyvät nämä valitukset ja kantelut vanhusten puolesta tekemään ja avustamaan pulmatilanteissa. Vastuu on jätetty yksittäisille kuntalaisille. ? Päättäjinä kuntien huonon taloudellisen tilanteen vuoksi joudumme huonoimman vaihtoehdon mukaan päätökset tekemään. Nyt ei ole kuin kurjuutta jaettavana. Yhä tiukemmaksi näyttää kuntatalous jatkossakin menevän. Ylä-Savon Soten tämän vuoden budjetti on 131 miljoonaa euroa, josta puolet menee palvelujen ostoon ja puolet henkilöstökuluihin. Henkilöstöä on 1 300. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA
• 6 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Ylä-Savon Soten valtuutettu Pirjo Laitinen: Kuntalaisten on patistettava päättäjiä vanhuspalvelulain toteuttamisessa ? Voi kysyä, tietääkö tällä hetkellä kukaan, missä mennään sote- tai kuntarakenneuudistuksessa, sanoo Ylä-Savon Soten valtuutettu Pirjo Laitinen. S osiaali- ja terveydenhuollon uudistuksen isäntäkuntamallissa yksi vahva kunta ottaisi päävastuun palveluiden järjestämisestä, ja muut kunnat ostaisivat siltä palveluita. Tätä on perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Johannes Koskisen (sd) mukaan äärimmäisen vaikea sovittaa yhteen perustuslain turvaamien yhdenvertaisten perusoikeuksien sekä kuntalaisten itsehallinnon kanssa. Iisalmelainen kaupunginvaltuutettu Pirjo Laitinen (vas) on ollut Kuntayhtymä Ylä-Savon Soten valtuuston jäsen vuodesta 2010. Hänen mielestään Ylä-Savon Sotessa isäntäkuntamalli olisi selkeämpi kuin nykyinen kuntayhtymämalli. Mutta jos Kuopiosta tulee isäntäkunta koko Pohjois-Savoon, silloin laita-alueet jäävät huutolaispojan asemaan. ? Ylä-Savon Soteen kuuluvissa Iisalmen, Kiuruveden, Vieremän ja Sonkajärven kunnissa on 40 000 asukasta. Pielavesi ja Keitele käyttävät Iisalmen aluesairaalan palveluja. Lapinlahti näyttäisi liputtavan Kuopioon päin. Mikä sitten on lopullinen Ylä-Savon Soten kuntakoostumus, on vielä avoin kysymys. On veikkailtu, että heinäkuun alusta voimaan tuleva vanhus- palvelulaki sytyttää kunnissa sotesodan, kun laki joudutaan testaamaan hallinto-oikeuden päätösten kautta, koska laki ei sisällä kunnille sanktioita. Miltä tilanne Ylä-Savon Sotessa näyttää, tapahtuuko näin? ? Tehostetussa palveluasumisessa sekä hoitolaitoksissa on henkilökuntakiintiö 0,55 hoidettavaa kohti, ja suositus on 0,5, joten siltä osin asia on kunnossa, eikä lain voimaan astuminen aiheuta suurta hämminkiä. Joka yksikössä on lähihoitaja ja päivisin sairaanhoitaja. Keikkatyöntekijöitä ei käytetä, vaan kaikki ovat päteviä ammattilaisia. Kunhan viranhaltijat saavat tarkemmat ohjeet, lain mukaisia toimenpiteitä ryhdytään tarkentamaan. Vanhuspalvelulaki ei ole lottovoitto Laitisen mukaan jokaisessa Ylä-Savon Soten kunnassa on jo vanhusneuvosto. Palvelusuunnitelmat tehdään jo nykyään Soten kautta, jossa omaiset ovat mukana viranhaltijoiden kanssa suunnitelmaa laatimassa. Kun äitini joutui vuosi sitt? en käyttämään palveluja, hoitosuunnitelma tehtiin, kuten vanhuspalvelulaki tulee edellyttämään. Eli tästäkin on jo kokemusta, joten osa vanhuspalvelulain edellyttämistä toimista on jo hyvällä mallilla. Ikäpilottihanke on Ylä-Savon Sotessa lopuillaan. Sille jatkoa on Hehko, eli hyvinvointia edistävät kotikäynnit. ? Kotiapua ei ole ollut eikä ole käyty vanhusten luona. Nyt Hehko tuo tullessaan nämä käynnit, jotka tehdään kaikissa Ylä-Savon Soten kunnissa, jolloin kotona asumiseen tarvittavaa tukea tarkistetaan. Miten itse näet, millaisia parannuksia vanhuspalvelulaki tuo, vai tuoko mitään, kuten on myös ennakoitu? ? Meitä luottamushenkilöitä ei vanhuspalvelulaista ole vielä ohjeistettu. Soten valtuuston kokouksen jälkeen 26. huhtikuuta laista järjestetään seminaari. Toivottavasti aiheeseen jotain tarkempaa valaisua silloin saamme. Laitinen korostaa, että vanhuspalvelulaki ei ole mikään lottovoitto, joka jaetaan täysimääräisenä heinäkuun 1. päivänä, vaan laissa on siirtymäaika. ? Asiat on laitettava tärkeysjärjestykseen siten, että mitkä seikat ovat eniten retuperällä, niitä korjataan ensin. Niin luottamushenkilöiden, eläkeläisjärjestöjen sekä kaikkien vanhuspalvelulain piirissä olevien on hyvä olla kartalla, miten lain toteutus lähtee sujumaan. Kuntalaisten pitää patistella luottamushenkilöitä asiasta, että to- dellinen käytännön tieto kulkee kuntalaisilta luottamushenkilöille ja virkamiehille. Sote-palvelut koskettavat meitä jokaista Laitisen mukaan kunta olisi yksinkertaisempi ja virtaviivaisempi päätöksenteon ja demokratian kannalta. Suuri yksikkö lisää byrokratiaa, kaventaa demokratiaa ja lisää kitkaa päättäjien kesken. ? Toinen asia on se, syntyykö kuntayhtymän avulla todellisia säästöjä? Sitä on hyvin vaikea todistaa puoleen tai toiseen. Jos jokin asia tehdään toisin ja todistellaan siten saatavan säästöjä, se on usein vain puhetta ja arvailua. ? Kuntayhtymässä on hirveästi projekteja, ostetaan tilaustöitä konsulteilta niin kuin omassa organisaatiossa ei olisi pätevää ja koulutettua asiantuntevaa väkeä. Laitisen mukaan ulkopuolinen rahoitus on se uusi pyhä lehmä, jonka varjolla mitä erilaisempia projekteja järjestetään. Miten neuvoisit kuntalaisia lähestymään näitä Soten kuvioita, jotta jokainen meistä pysyisi uudistuvassa palvelutarjontaviidakossa ajan tasalla? -Kuntalaisen tai nykytermein ?asiakkaan? näkökulmasta on varmaan sama kuka palveluja järjestää, kunhan ne ovat saatavissa oikeaan aikaan ja kohtuuhintaisina. Päättäjien kannalta jatkuva lyhytjänteinen ja nopeatempoinen visiointi on erittäin ongelmallista pitkän tähtäimen suunnitelmia ratkottaessa. Siinä ei millään ehditä tutkia, onko muutoksille todellista tarvetta vai ei. -Kun pakkaa sekoitetaan koko ajan, se vaikeuttaa pitkäjänteistä päätöksentekoa ja estää syvällisemmän harkinnan. Voi kysyä, tietääkö tällä hetkellä kukaan, missä mennään Sotetai kuntarakenneuudistuksessa. Miten jaksat vaivautua 23 kilometrin päästä Ruotaanlahden kylältä Iisalmeen luottamushenkilönä kokouksiin ja perehtyä esityslistavuoriin? Olethan ollut yhtäjaksoisesti Iisalmen kaupunginvaltuustossa vuodesta 1996 alkaen ja nyt olet toista kautta Soten valtuustossa. -On tässä oma mielenkiintonsa. Sosiaali- ja terveyspalvelut koskettavat meitä jokaista ja se on rahaa viepää touhua, joten on tärkeää huolehtia siitä, että verorahoja käytetään sosiaalija terveyspalveluissa juuri niin, että ne menevät sinne, missä eniten todellista tarvetta on. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 7 ELÄKELÄINEN Pateniemen Eläkeläiset juhlisti puolta vuosisataansa 50 vuoden ikään 7.4. ehtinyt oululainen Pateniemen Eläkeläiset Honkapirtillä. Sali pullisteli yleisömäärästä: 130 henkeä oli yhdistyksen puheenjohtaja Raimo Mustikaisen mukaan positiivinen yllätys järjestäjillekin. - Saimme hyvää palautetta sekä ohjelmasta että tarjoiluista. Talkoissa oli mukana yli kolmekymmentä aktiivia ja tarjoilun takana oli meidän oma kahdeksanhenkinen naisporukka, Mustikainen sanoo. Syrjäytymistä vastaan Jokilaaksojen aluejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen kertoi puheessaan, että yksi suurimmista ongelmista ikäihmisten keskuudessa on yksinäisyys ja syrjäytyminen. ? Valtakunnalliset jäsenhankintakilpailumme ovat hyvä työkalu saada uusia ihmisiä toimintaan mukaan ja käydä siten syrjäytymiskehitystä vastaan. Mikko Raudaskoski toi Pateniemen Työväenjärjestöjen tervehdyksen juhlaan. Pateniemen Eläkeläiset on yksi sen viidestä jäsenyhdistyksestä. Hän kiitteli eläkeläisten aktiivista toimintaa. - Yhteisöllisyydestä puhutaan nykyään tärkeänä asiana, mutta eläkeläisillä sitä on jo valmiiksi. Juhlan valmistellut 32-henkinen talkooporukka kukitettiin ruusuin. Vanhuspalvelulaista pidettävä kiinni Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö ei päässyt paikalle juhlaan, joten häntä paikkasi järjestön hallituksen jäsen Maija Nurminen. -? Vanhuspalvelulaista on pidettävä kiinni ja Oulussa aloittanut vanhusneuvosto otettava vakavasti. Vanhuspalveluissa hoitosuhde on saatava paremmaksi. Puheessaan Nurminen kehotti kaikkia osallistumaan Oulussa järjestettäville kesäpäiville. Juhlassa annettiin ansiomerkki Matti Kilpeläiselle ja kukitettiin tapahtuman koko 32-henkinen talkooporukka. Virike-kuoro ja soitinryhmä Segnoset tarjoilivat juhlan jälkeen tunnin verran musiikkia konsertin muodossa. Virkeä viisikymppinen Raimo Mustikainen. 7. huhtikuuta 1963 perustettu Pateniemen Eläkeläiset ry. on tänä päivänä virkeä viisikymppinen. Puheenjohtajansa Raimo Mustikaisen mukaan moni, aluejärjestön puheenjohtajaa myöten, on ihmetellyt yhdistyksen aktiivista toimintaa. Pateniemen Eläkeläisten toiminta painottuu liikuntaan, mutta monenlaista muutakin tekemistä on tarjolla. - Segnoset-haitariporukassa on 14-17 henkeä, Virike-sekakuorossa 30-35. Lisäksi meillä on näytelmäpiiri, liikuntaryhmä, jumppaa, myynti- ja keittiötoimintaa. Tapahtumiimme pullatkin leivotaan itse. Lisäksi vielä viikottaiset kerhot, retkeilytoimintaa koti- ja ulkomaanretkineen. Mustikaisen mukaan Pateniemessä on pyritty välttämään puoluepolitiikan tuomista tilaisuuksiin. - On osattava erottaa politiikka ja puoluepolitiikka. Tavoitteena on lisätä toimintamuotoja vielä yhteistyön muodossa. Se tarkoittaa sitä, että vierailuja muiden eläkeläisjärjestöjen suuntaan on suunnitteilla. - Siihen pitäisi vielä päästä. Kun yhdistys perustettiin, silloin vierailuja muualle oli. Päi- vän reissu on nyt tulossa Iin Eläkeläisten tykö, Mustikainen sanoo. Perustamiskokouksessa oli mukana 250 henkilöä, joista suurin osa Oulun Eläkeläiset ry:n jäseniä. Nykyisin Pateniemen yhdistyksessä on 260 jäsentä. Määrä on vuosien saatossa pienentynyt. - Eläkeläisiä on hankala saada mukaan toimintaan. Moni jää kotiin, ja syyksi kuulee usein sanottavan, että ?kun minua ei haettu?. 75 prosenttia eläkkeellä olevista ei kuulu mihinkään järjestöön, Mustikainen tietää. Pateniemen Eläkeläiset val- mistautuu Kesäpäiviin kannustamalla jäseniään ostamaan tapahtumarannekkeen, jolla pääsee kolmen päivän aikana kaikkiin tilaisuuksiin ja ruokailuihin. - Ajankohta on kuitenkin hankala. Koko ajan puhumme asiasta, mutta moni ei vielä tiedä, pääseekö mukaan. Porukkamme on ollut vähän passiivista. Joukolla olemme toki marssimassa Kesäpäivien päätöspäivänä, Mustikainen lupaa. Teksti ja kuvat: TERO KAIKKO
• 8 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Laulutarinoiden mestari Kari Kuuvan kynästä on syntynyt monen monta Suomi-klassikkoa ? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista tangokliseillä.? ? En ole mikään seestynyt mies. Seestyn vasta sitten, kun on ihan pakko, Kari Kuuva, 67, sanoo Legendaarinen Kari Kuuva pääsi pinnalle kuusikymmentäluvulla iskelmäparodialla Tango Pelargonia. Sittemmin hän on levyttänyt musiikkia monipuolisesti gospelista kantrirockiin ja levytysura jatkuu yhä. Elettiin ikimuistoista rock´n roll-kesää 1965. Suomen silloinen ykkössolisti Kari Kuuva oli pestattu brittisensaatio The Rolling Stonesin lämmittelijäksi Yyterin juhannusjuhlille. Konserttipaikka keskellä satakuntalaista hiekkaerämaata oli valtoimenaan villisti juhlivaa väkeä, kun Kuuva kapusi lavalle ja esitti tyynen rauhallisesti suuret hittikappaleensa Tango Pelargonia ja Pikku Nina. Rollareitten maailmanmaine ei miestä Yyterin keikalla pahemmin haitannut. ? Eipä haitannut. Olin kova Beatles-fani, ja rollareita pidin lähinnä sellaisena puolivillaisena amatööribändinä, Kuuva muistelee. Tango Pelargonian soidessa Yyterin kesäillassa 1965 konserttialueen eturivit olivat tupaten täynnä tyttöjä, joiden puseroiden rintamuksiin oli tekstattu: I Love Kari. ? Kun lauloin Pelargoniaa, vilkaisin sivusilmällä taakseni. Pistin merkille, miten Mick Jagger tuijotti siellä taustalla haavi auki esitystäni. Hän oli vähän sen näköinen, että hei, minne me ollaan oikein tultu. Kuuva päätti Yyterin keikkansa Elviksen klassikkoon Jailhouse rock. ? Höystin esitystäni Elviksen kaikilla jalkaliikkeillä ? rockkari kun kuitenkin olin. Silloin Jaggerin ilme kuulemma hieman kirkastui. Kun setti oli ohi, palailin lavan taakse pieneen puuliiteriin, joka toimi pukuhuoneena. Siellä Jagger kopautti minua olalle ja sanoi, että hyvä poika. Mainospiirtäjän oppiin Kari Kuuva vietti elämänsä ensimmäiset kuusitoista vuotta Tampereella. Hän kävi kaupungissa klassillista lyseota, Clasua, missä häneen iskostui palava kiinnostus latinan kieleen ja antiikin kulttuuriin. ? Kiinnostukseni antiikkiin ja Roomaan jatkuu yhä tänä päivänä ja siitä saan kiittää nuoruuteni innostavaa koulua, Clasua, muusikko sanoo. Partiotoimintaan tuleva rockkari osallistui Tampereella 1950-luvulla maineikkaassa Hiipan pojissa. ? Ensimmäinen partionjohtajani oli Jukka Paarma. Olen onnellinen, kun sain viettää kukkeimman nuoruuteni juuri Tampereella, joka on kaupungeista parhaimpia. Hämeensilta, Keskustori, Tempon talo, Kauppahalli. Paljon on Tampereella sellaistakin, mikä ole muuttunut juuri miksikään sitten nuoruuteni. Kuuva sattui näkemään 1950-luvun lopulla Elviksen elokuvan Jailhouse rock ja se muutti hämäläispojan elämässä kaiken. ? Nyt musiikista tuli minulle tärkein asia maailmassa ? rakkaiden vanhempieni suureksi suruksi. Kauhean ruinaamisen jälkeen sain heiltä rahat kitaran ostoa varten. Kuuva muutti vanhempiensa kanssa Pirkanmaalta Helsinkiin kesällä 1962. ? Kävin Helsingissä Normaalilyseota, mutta koulunkäynti ei innostanut. Soitin jo bändissäkin. Willy and the Wanders oli bändin nimi. Hieman yllättäen pääsin kuitenkin harjoittelijaksi Jaakko Jahnukaisen toimistoon, ja tarkoitukseni oli valmistua mainospiirtäjäksi. Muusikko tekee päätöksiä Hienoja muistoja gospelkaudesta Kari Kuuvasta ei sittemmin tullut mainospiirtäjää Suomen yritysmaailmaan. Syyskesällä 1964 radiossa alkoi nimittäin soida päivittäin hänen kappaleena Tango Pelargonia, ja laulaja teki tästä omat johtopäätöksensä. ? Päättelin, että olin tehnyt ison hitin ja oli aika toimia. Jätin Jaakko Jahnukaisen mainostoimiston ja ryhdyin muusikoksi, Kuuva kertoo. Hän ei julkaissut Tango Pelargoniaa syksyllä 1964 pilkatakseen Suomen kansaa - kuten kappaleen Musiikki Fazerilla aikoinaan hyllyttänyt levymoguli Toivo Kärki tuohtuneena oletti. Kuuvan mielestä laulu on jotain aivan muuta. ? Tango Pelargonia on hyväntahtoista yliampumista tangokliseillä. Laulutekstissä kukkuu tuonen käki. Eräs tutkija lähetti minulle kirjeen kauan sitten. Hän kertoi, että pohjoisen mytologiassa esiintyy todella tuonen käki. Silloin ajattelin, että voi kamalaa! Onko laulu sittenkin totta? Kuuva on säveltänyt ja sanoittanut urallaan satoja lauluja myös muille artisteille. Niistä tunnetuin on Sammy Babitzinin esittämä Daada-da daada-da. Kappale voitti Syksyn sävelen 1972 ja laulu soi radioissa yhä. Tanssilavoilla se on monen bändin illan päätöskappale. ? Ystäväni Sammy oli loistava ihminen. Meillä oli sama musiikkimaku, ja sauhusimme yhdessä Helsingin yössä. Aina meillä oli jokin laulunpätkä mielessä. Kuuva otti erittäin raskaasti Sammy Babitzinin kuoleman huhtikuussa 1973. ? Alkoi hirvittävä surutyö, jolle ei näyttänyt tulevan loppua lainkaan. Kirkakin soitti minulle ja sanoi, että lopeta jo ihmeessä tuo sureminen. Elämää monelta kantilta pohdiskeleva Kari Kuuva kiinnostui 1980-luvulla gospelista ja julkaisi kaksi hengellistä albumiakin: Se avautuu (1982) ja Minä menen Jumalan muistiin (1983). ? En tarvinnut näiden levyjen tekoon mitään hurmosta tai erityistä uskoon tuloa. Minua on aina kiinnostanut uskonto, ja tuohon aikaan olin täysin kyllästynyt tekemään omasta mielestäni tyhjänpäiväisiä iskelmiä, hän kertoo. Muusikko muistelee lämmöllä kokemuksiaan luterilaisen Kansan Raamattuseura-säätiön gospellaulajana 1981-1986. ? Se oli mahtavaa aikaa. Sain kiertää maata mukavien ihmisten kanssa ja tehdä samalla sellityötä vankiloissa. Gospelkautta pidän yhtenä elämäni upeimmista vaiheista. Kuuva joutui syksyllä 1991 Keski-Suomessa pahaan auto-onnettomuuteen, mistä toipuminen kesti kymmenkunta vuotta. ? Selkäni murtui ja kärsin pitkään kovista hermosäryistä. Jouduin käyttämään vahvoja kipulääkkeitä vuosia, mutta kun toivuin murtumasta, kappaleita rupesi taas syntymään entiseen malliin, tapaturmaeläkkeellä oleva lauluntekijä kertoo. Hausjärven Oitissa asuva Kari Kuuva piti levynteossa luovaa paussia peräti 22 vuotta, mutta tämän vuoden alussa häneltä ilmestyi vihdoin uusi studiolevy. Tällä tyylipuhtaalla kantrirockalbumilla on muun muassa rytmikäs Iltatuulen leidi, joka on Kuuvan kunnianosoitus nuoruuden suurelle ihanteelle, Annikki Tähdelle. Kari Kuuva Syntynyt Tampereella 20.2. 1946. Asuu Hausjärvellä Oitin kylässä. Laulaja, lauluntekijä. Tapaturmaeläkkeellä. Levyttänyt lukuisia hittejä, kuten Lärvätsalo go go, Pikku Nina, Kitarain ja Rupsahda rauhassa rakkaani mun. Tekee jatkuvasti lauluja myös muille artisteille, esimerkiksi Frederikin Suomi-klassikko Jos jotain yrittää (Harva meistä on rautaa) on Kuuvan käsialaa. Intohimoinen elokuvien katsoja ja keräilijä. Haaveili jo pikkupoikana isosta elokuvakoneesta, jolta voisi katsella kaikki lempielokuvat. Teksti ja kuvat: KARI KUMPULAMPI
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 9 ELÄKELÄINEN Vain tuhannen jäsenen rajan ylittämisen aika on epävarma Rauman Eläkeläiset jatkaa kasvu-uralla R Rauman Eläkeläiset muisti ansiomerkillä ja ruusulla aktiivisesti yhdistyksen toiminnassa mukana olleita. auma ei ole suuri kaupunki, mutta siellä on paljon sellaista, jolla on kokoa ja näköä. Yksi sellainen on Rauman Eläkeläiset ry, jonka tekemiset tunnetaan laajalti. Kun yhdistys täytti 50 vuotta, juhlien pitopaikaksi piti löytää riittävän suuret tilat. Urheilutalo Ooperia pienempään rakennukseen ei juhlaväki olisi mahtunutkaan. Viime vuonna raumalaisten tavoitteena oli hankkia vain 100 uutta jäsentä, mutta heillä on tapana ylittää tavoitteet. Uusia jäseniä yhdistykseen liittyi 120. Tällä hetkellä Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on 867, eikä se siihen jää. Ennen pitkää ylitetään 1 000 jäsenen raja, se on varma. eräästä toukokuun päivästä vuonna 1966. Silloin 45 eläkeläisten toimeentulosta huolestunutta järjestöaktiivia Raumalta, Porista, Pihlavasta ja Reposaaresta piti yhteisen kokouksen. Tuossa palaverissa syntyi päätös aluejärjestön perustamisesta. Alussa oli hankalaa Rauman Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa kuultiin yhdistyksen sihteerin Mauri Laineen laatima historiikki. Yhdistyksen perustamista varten koolle kutsuttu kokous pidettiin 27.1.1963, mutta valmista tuli vasta helmikuun puolella. Tuossa kokouksessa valittu johtokunta joutui kuitenkin riitojen takia jättämään paikkansa ja uusi saatiin valittua syyskuussa 1963. Alkutaival olikin sen verran kivistä, että yhdistyksen rekisteröinti onnistui vasta maaliskuussa 1971. ? Olemme käyneet useita kertoja mielenosoituksissa eduskunnan edessä. Kaikki tämä on tehty pienituloisten eläkeläisten etujen parantamiseksi. Sitä varten Eläkeläiset ry on perustettu, luki Laine kirjoittamastaan historiikista. Muitakin laillisen vaikuttamisen keinoja ovat raumalaiset vuosikymmenten aikana ahkerasti käyttäneet. Omalta osaltaan hekin ovat vaikuttaneet siihen, että neljä vuosikymmentä vaatimuslistalla olleesta laista tuli lopulta totta. Vanhuspalvelulaki tulee voimaan heinäkuun alussa, mutta ei tuostakaan laista täydellistä tullut. Siihen jäi yksi paha valuvika. ? Henkilöstömitoituksen jääminen avoimeksi riskeeraa myös palvelujen laadun. Laa- dun varmistus edellyttää riittävää valvontaa ja valvonnan voimavarat ovat tarpeisiin nähden niukat, huomautti juhlapuheen pitänyt Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Vastuu vanhuspalvelulain toimeenpanosta on kunnilla. Kivistö pitikin välttämättömänä, että eläkeläisjärjestöt seuraavat tarkasti kuntien toimia, jotta ne hoitavat velvoitteensa. Teksti ja kuva: KARI KUISTI Toiminta ja Urhola vetävät väkeä Pauli Liekarin puheenjohtajakauden aikana Rauman Eläkeläisten jäsenmäärä on kasvanut ja toiminta lisääntynyt. Viime vuonna yhdistyksen järjestämiin tapahtumiin osallistui 4 038 henkilöä. Liekari on siis oikea mies vastaamaan kysymykseen, mikä selittää raumalaisyhdistyksen jatkuvan kasvun? ? Toiminta ja se meidän kesänviettopaikka Urhola, Liekari vastasi. Hän kertoi puheenjohtajuuden vievän jo niin paljon aikaa, että luottamustoimi on käytännössä kokopäiväistä työtä. Mutta ei se harrastukselleen omistautunutta Liekaria haittaa. ? Minähän olen eläkkeellä, hän naurahti ja siirtyi huolehtimaan juhlavieraista. Raumalaisilla oli tärkeä rooli, kun Eläkeläisten maakunnallista toimintaa Satakunnassa käynnistettiin. Aluejärjestön puheenjohtaja Martti Anttonen muistutti tervehdyspuheessaan Kalevi Kivistö sai juttuseuraa Jorma Uusitalosta, joka toimi 12 vuotta Rauman Eläkeläisten puheenjohtajana. Nykyinen puheenjohtaja Pauli Liekari.
• 10 ? Nro 3 toukokuu 2013 Arpaonnella kesäpäiville Eläkeläiset ry:n toimistossa on arvottu kolme osallistumispakettia Oulun kesäpäiville. Jäsenmaksunta 31.3. mennessä maksaneiden kesken on jo perinteisesti arvottu jokin hyvä palkinto. Niin nytkin. Arpaonnis suosi Paavo Ylimattilaa Ylivieskasta. Hän saa kesäpäiväpaketin, johon kuuluu majoitus, ruokailut ja osallistumisranneke. Hieman laajemmat osallistumispaketit saavat Yksi uusi jäsen -kampanjan arvonnassa menestyneet, sillä niihin kuuluu edellisten lisäksi myös matkat kotipaikkakunta?Oulu? kotipaikkakunta. Uuden jäsenen hankkineiden arvonnassa onnetar suosi Pekka Karttusta Hyvinkäältä. Uusien jäsenten kesken arvotun osallistumispaketin saa Alli Rautiainen Paltamosta. Eläkeläiset ry onnittelee voittajia. EETU vaatii: Palvelut turvattava kaikkialla Eläkelaisliittojen etujarjesto EETU ry vaatii turvaamaan eläkeläisten hyvinvointipalvelut ja erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, jotka ovat eläkkeensaajille ja ikääntyneille tärkeitä. ? Valtiovalta on perustuslakimme mukaan viime kädessä vastuussa hyvinvointipalveluista. Edellytämme, että lähipalveluista huolehditaan kaikkialla Suomessa, korostaa Eläkeliiton puheenjohtaja Hannes Manninen, joka on tänä vuonna myös EETUn puheenjohtaja. Tutkimuksen mukaan ikäihmiset kokevat lähipalvelujen heikentyneen erityisesti kuntaliitosten yhteydessä. Näin ei saa tapahtua enää tulevaisuudessa. Hyvinvoinnin perusedellytyksenä on toimiva asunto. Merkittävä osa ikäihmisistä asuu edelleen hissittömissä taloissa. EETU esittää, että valtion kehysbudjetissa ja vuoden 2014 talousarviossa korotettaisiin vanhoihin taloihin asennettavien hissien avustuksiin varattua summaa. Se parantaisi myös rakentajien työllisyyttä. ELÄKELÄINEN Tuleeko nanotuotteista uusi asbestin kaltainen uhka? Biolääketieteellä suuria tutkimushaasteita ? Hei, ostetaanpa tuosta nuo uudet vetimet. Lika ei tartu ja jos tahriutuvat, niin puhdasta tulee yhdellä pyyhkäisyllä! Näin houkuttelee mainos kuluttjaa. Mikä on se ihmeaine, joka tekee vaatteesta näin helppohoitoisia? Se on nanotuotteesta valmistettu kangas. Ja mikä on tämän tuotteen salaisuus? Kankaat on tuotettu nanotekniikalla, ne koostuvat pienen pienistä synteettisistä mikrohiukkasista, joihin tavalliset käytettävissä olleet mittaukset eivät päde. Sehän on upea juttu, sen on havainnut myös liike-elämä. Nanotekniikalla valmistettujen tuotteiden määrä on aivan viime vuosina moninkertaistunut ja siinä samassa myös liikevoitot kasvaneet. Eivätkä uudistukset rajoitu suinkaan vaateteollisuuteen. Eniten uudella tekniikalla on kasvanut terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien tuotteiden määrä., elintarvikkeetkin ovat tilaston kärkiryhmässä. pidetyssä esitelmässä. Nanohiukkasten arviointi edellyttää työympäristöjen tuntemusta. tutkijat ovatkin esittäneet, että vaarat voivat olla suurimmat pienissä yrityksissä, joissa ei ole riittävää tietoa suojautumisen tarpeesta. Mutta yhtä hyvin kuluttaja voi altistua näille hiukkasille aurinkovoiteita käyttäessään, kuten myös niiden valmistajat! Tutkimus avainasemassa Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Kai Savolainen korostaakin tutkimuksen vastuuta synteettisten nanohiukkasten vaikutusten selvittämisessä. Sen tulee olla monitieteellistä ja kansainvälistä. Jo nyt tiedetään, että eräiltä osin hiukkaset saattavat aiheuttaa samoja seurauksia kuin asbesti aikanaan. - Asbestin haittojen havaitsemisesta laajaan käyttökieltoon kului kymmeniä vuosia, toteavat tutkijat. Asiaa koskevasta tutkimuksesta ja kirjallisuudesta päätellen torjunta on jo hyvässä vedossa. Tietojen hyödyntäminen ja toteutus vaatii kuitenkin myös saumatonta yhteistyötä ainakin kolmen eri ministeriön toimialalla ja niiden kesken. Viimeaikaisten suomalaisten kokemusten valossa se saattaa muodostaa uuden uhkakuvan. Suuria edistysaskeleita ? Nanoteknologia mahdollistaa uudenlaiset kevyet ja lujat materiaalit, puhtaan veden huokean tuotannon, puhtaan energian, monikäyttöisemmän ?älykkään? paperin, paremmat tietokoneet sekä uudenlaiset lääkkeet, totesivat tutkimusprofessori, FT Kai Savolainen ja Työterveyslaitoksen pääjohtaja, LKT Harri Vainio Biolääketieteen päivillä maaliskuussa. Synteettisten nanohiukkasten ominaisuudet voivat olla aivan erilaisia kuin vastaavien perinteisten aineiden. Niinpä esim. hiilinanoputkien vetolujuus on parempi kuin teräksen ja sähkönjohtokyky parempi kuin kuparin. Kuluttajien käytössä on jo kolmisensataa niitä hyödyntäviä yrityksiä ja tuhansia nanoteknologiaan perustuvia tuotteita. Suomessa tätä teknologiaa käyttävien yritysten lukumäärä on kasvanut nopeasti. Sen liikevaihto on arvioitu kasvavan tänä vuonna jo 1,2 miljardiin euroon. Myös vakavia uhkia Nämä teollisesti tuotetut nanohiukkaset eivät ole kuitenkaan ongelmattomia. Jotkin näistä hiukkasista voivat aiheuttaa todella vakavia terveyshaittoja. Pienten nanohiukkasten mahdollisuus tunkeutua niiden kanssa tekemisiin joutuville voi tuottaa suuria yllätyksiä ja vakavia sairauksia.. Pelkästään näille hiukkasille altistuvien työntekijöiden määrä nousee jo kansainvälisesti miljooniin ja kuluttajien satoihin miljooniin. Terveyshaitat voivat esiintyä ryhmissä, joita ovat esim. keuhkotulehdus ja keuhkojen arpeutuminen, vaikutukset Työterveyslaitoksen tutkimusprofessorin Kai Savolaisen esitelmä nanotekniikan eduista ja uhkista herätti biolääketieteen päivillä ansaittua huomiota. verenkiertoelimistöön ja aivoihin ja syöpä. ? Järjestelmälliset tiedot synteettisten nanohiukkasten myr- kyllisyydestä ovat niin niukat, että niiden luotettava arviointi ei ole toistaiseksi mahdollista, todettiin biolääketieteen päivillä SAKARI SELIN Sairauksien hoidosta terveyden ylläpitoon ? Tutkimuksessa ovat edessä suuret muutokset, ennakoitiin Helsingissä pidetyillä kaksipäiväisillä biolääketieteen päivillä.  Näin ainakin, jos lääketieteen aparaatti on aikansa tasolla. Tässäkin asiassa syntypukki on löytynyt väestön vanhenemisesta. ?Väestön vanhetessa ja huonojen elintapojen vuoksi hoitoja lääkekustannukset nousevat ellemme siirrä terveydenhuollon painopistettä terveyden ylläpitoon ja sairauksien ennalta ehkäisyyn?, todettiin päivien erääksi pääaiheeksi. Jotta tätä painopistettä voidaan muuttaa, siihen tarvittaisiin kuitenkin aivan uusia työkaluja, sanotaan päivien tiedotteessa. Mitä ihmettä? Eivätkö vuosi- kymmenien tavanomaisimpina keinoina olleet liikunta ja terveellinen ruoka enää riitä? Eivät toki. Kysymys on suurista arvoista. Terveydenhuoltoon käytetään Suomessa vuosittain 16 miljardia euroa eli 9,2 prosenttia kansantuotteesta. Kun siihen lisätään yhä uudet rapistuvat vanhukset, ollaan helisemässä. Mikä neuvoksi? Sehän on yksinkertaista. Kas näin sanotaan muutoksesta: ?Henkilökohtaisessa terveydenhuollossa potilaan kudoksen molekyylitason ominaisuudet selvitetään ja saatua tietoa käytetään apuna hoitopäätöksissä. Yhdistämällä molekyylitason tieto yksilölliseen kliiniseen ja elintapatietoon voidaan poti- laalle räätälöidä sopiva hoito tai lääkeannos. Genomitiedon soveltamisella voitaisiin välttää tehottomien tai jopa potilaalle vaarallisten lääkkeiden määräämistä.? Tähän luo mahdollisuuden tietotekniikan valtava kehitys ja massiivisten tietomäärien tuottaminen. Näin siis mennään eteenpäin terveyden ylläpidossa. Kyllä siitä liikunnan autuudesta on-kin puhuttu jo kylliksi asti! Se olisi kyllä puoliksi ilmaista. Vakavasti puhuen: Genomianalyysi mahdollistaa perinnöllisten sairauksien riskien selvittämisen ja ennaltaehkäisevän lääkkeen valinnan. Pitää kai kertoa terveyskeskuksen tehokkaalle omalääkärille. ? SSe.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 11 ELÄKELÄINEN Aurinkoa, pakkasta ja paljon kaloja Keski-Suomen kisassa Kolarin voittajajoukkueesta kuvassa Reino Hietala ja Seija Uusitalo. Joukkueen kolmas jäsen oli Voitto Vaattovaara. Kemin Eläkeläiset isännöi Lapin talvipäiviä koleassa tuulessa Kemin Eläkeläiset järjesti Lapin aluejärjestön talvipäivät maaliskuun alkupuolella Keminmaan koulukeskuksessa. Päivillä osallistui parisataa henkeä, kauimmaiset Kittilästä, Sodankylästä ja Kolarista. Sää ei tällä kerralla suosinut talvipäiviä. Vaikka pakkasta ei ollut paljon, ulkona järjestettyjen kilpailujen osanottajia riepotteli kylmä tuuli. Silti kilpailut vietiin kunnialla läpi. Hiihtäjiä oli lähes 30. Sekä miehiä että naisia löytyi kolmeen sarjaan, yli 60-, 65- ja 70-vuotiaisiin. Sekaviestissä voittaja oli jälleen Kolarin yhdistys. Toiseksi tuli Kittilän joukkue ja kolmanneksi Kolarin kakkosjoukkue. Työttömien tuvan rannassa Kemijoella käydyssä pilkkikisassa saatiin saalista juuri sen verran, että kolme parasta voitiin palkita. Koulukeskuksessa oli ohjelmaa koko päivän. Kello kymmeneltä aloitettiin kilpailut: kettin- ginheitto, mölkky ja lappilainen erikoisuus, luutapallo. Pelivälineinä ovat vanhan kansan koivunvarpuluudat ja tietysti pallo. Kolme yhdistystä, Rovaniemi, Tervola ja Aavasaksa olivat saaneet pystyyn joukkueen. Parhaaksi osoittaui Rovaniemi. Iltapäivällä alkoi palkintojen jako ja talvipäivien juhla. Kemin Eläkeläiset esittivät ohjelmaa, ja loppuksi tanssittiin niin ahkerasti, että bileet päättyivät kello 18. Keski-Suomessa on paljon isompia ja pienempiä järviä, joissa on runsaasti kaloja. Niinpä kalastaminen sekä kesällä että talvella on varsin suosittua myös eläkeläisten keskuudessa. Eläkeläiset ry:n Keski-Suomen aluejärjestö ry onkin järjestänyt joka vuosi pilkkimestaruuskilpailut. Tänä vuonna nämä pilkkikisat järjestettiin 20.3.2013, ja järjestämisvastuussa oli Jyväskylän Eläkeläiset ry. Kisapaikkana oli Jyväskylän Säynätsalo, ja tukipaikkana Salorinne Kisaan osallistui 11 eri yhdistyksestä yhteensä reilut 80 henkilöä. Sää oli keväisen kaunis, mutta talvisen kylmä. Kalaa tuli yhteensä 165 kiloa. Naisten sarjassa suurimman saaliin,4,478 kg, sai, ehkä odotetusti, Eeva Autio Palokan Eläkeläiset ry:stä. Eeva, samoin kuin hänen miehensä Antero, ovat tunnetusti innokkaita kalastajia. Toiseksi naisten sarjassa tuli Eila Närhi Sumiaisten Eläkeläiset ry:stä tuloksella 4,133 kg. ja kolmanneksi pääsi järjestävän yhdistyksen Jyväskylän Eläkeläiset ry:n edustaja Raakel Savolai- Sää ja saaliit suosivat keskisuomalaisia. nen 2,922 kg saaliilla. Miesten sarjassa suurimman saaliin, 9,883 kg, sai Leo Pihlainen Palokan Eläkeläiset ry:stä, toiseksi pääsi Harri Haustola Sumiaisten Eläkeläiset ry:stä tuloksella 7,785 kg, ja kolmannen sijan nappasi Kalevi Piekäinen Säynätsalon Eläkeläiset ry:stä 7,408 kg tuloksellaan. Joukkuekisassa oli yh- teensä 22 joukkuetta, ja ensimmäiselle sijalle pääsi Palokan Eläkeläiset ry:n 1. joukkue tuloksella 17,265 kg, toiseksi ylsi Sumiaisten Eläkeläiset ry:n 1. joukkue 14,970 kg tuloksella, ja kolmanneksi Vaajakosken Eläkeläiset ry:n 1. joukkue 11,384 kg:lla. TAHVO ERONEN Tuula-Liina Varis K aiken mediasynkistelun keskellä olen viime viikkoina lukenut ihmiskunnan, suomalaisen yhteiskunnan ja suomalaisten vanhusten kannalta myös harvinaisen hyviä uutisia. Aloitetaan suurimmasta, siis ihmiskunnasta. Huhtikuun Tiede-lehti todistaa, että globaali väestökatastrofi on peruutettu. Olemme ainakin viimeiset 50 vuotta eläneet siinä uskossa, että väestöräjähdys on edessä eikä maapallon kantokyky kohta enää riitä pitämään hengissä holtittomasti sikiävää ihmislajia. Väestön arveltiin kasvavan räjähdysmäisesti varsinkin kehitysmaissa. Meitä on 7 miljardia, mutta uusien tutkimusten mukaan väestönkasvu on hiipumassa, ja YK:n ennusteiden mukaan se näyttäisi pysähtyvän 9-10 miljardiin jo tällä vuosisadalla. Lasten määrä synnytysikäistä naista kohden on laskenut kaikkialla maailmassa, myös katolisissa ja islamilaisissa maissa sekä jättivaltio Intiassa. Japanissa ja Venäjällä väestömäärä on jo reippaassa laskusuunnassa. Väestön uusiutumisen tasapainossa pitävä kokonaishe- Hyviä uutisia delmällisyysluku on 2,1 lasta jokaista synnytysikäistä naisten kohden. Maailmanlaajuisesti luku on nyt 2,5. Iloitkaamme siitä, että maapallo riittää tulevillekin sukupolville, eikä niiden tarvitse etsiä siirtolaisuuteen sopivia planeettoja ulkoavaruudesta. Suomessa on voihkittu väestörakenteen vinoutumista ja huoltosuhteen heikkenemisestä ainakin koko 2000-luku. Erityisen huolestuttavana on nähty tilanne Pohjois-Karjalassa ja muissa korpiprovinsseissa. Mutta tilastojen valossa hätä ei olekaan tämän näköinen, kertoo sanomalehti Karjalainen (13.4.). Pohjois-Karjala on paljon luultua nuorempi. Asukkaiden keski-ikä pääkaupungissa Joensuussa on 41 vuotta. 65 vuotta täyttäneitä on vähemmän kuin alle 18-vuotiaita. Kovin huonosti ei mene pienemmilläkään paikkakunnilla. Kontiolahdella on alle kouluikäisiä vain pari prosenttiyksikköä vähemmän kuin eläkeikäisiä, ja asukkaiden keski-ikä on 37 vuotta. Vanhin väestö on Ilomantsissa, jossa keski-ikä on 51 vuotta. Maakunnan keski-ikä on 43 vuotta, kun se koko maassa on 41 vuotta. 20 prosenttia Pohjois-Karjalan asukkaista on alle 18-vuotiaita, koko maassa 21 prosenttia. Siis lopetettakoon voihke ja valitus vanhusväestön aiheuttamasta taakasta. Tulevaisuudessakin meillä riittää lapsia huollettaviksi ja työikäisiä pitämään huolta niistä, jotka aikanaan ovat pitäneet huolta heistä. Ilta-Sanomat (12.4.) raportoi vanhusten ihmeparantumisista, joihin ei muuta tarvittu kuin turhien lääkkeiden poisto. Käytännön kokemusta on saatu mm. kuopiolaisesta hoitolaitoksesta, joka kuuluu uudenlaisten lääkitystapojen kokeiluverkostoon. Apaattiset ovat piristyneet ja ruvenneet puhumaan, eristäytyneet alkaneet ottaa kontaktia, sänkyyn syötetyt syödä itse, liikuntakyvyttömät kävellä. Ylilääkityksen vaaroista ovat varoittaneet maamme parhaat gerontologit Sirkka-Liisa Kivelästä lähtien jo pitkään, mutta nyt on myös lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus Fimea herännyt ja aloittanut hankkeen, jonka tarkoituksena on järkeistää vanhusten lääkehoitoa ja kokemusten pohjalta laatia uudet kansalliset ohjeet lääkehoidon järjestämisestä. Jo olikin aika. Iloitkaamme siitä, että ehkä jo lähitulevaisuudessa vanhat ihmiset saavat pitää persoonallisuutensa ja säilyttää kaikki heillä vielä olevat henkiset ja fyysiset kyvyt ilman, että ne liioilla mömmöillä tuhottaisiin.
• 12 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Yhdistyksen puheenjohtaja Sakari Sundellia ei 50 vuotta sitten paljon hetkauttanut ajatus eläkkelle jäämisestä. Mielessä olivat pikemminkin Beatles ja Dave Broebeck. Juhlassa muistettuja veteraaneja. Järvenpään Eläkeläiset muisteli hauskasti historiaa Järvenpään Eläkeläisten 50-vuotisjuhlassa muisteltiin hauskasti ja vähän vakavamminkin mennyttä, mutta puhuttiin myös nykypäivästä: vanhuspalvelulaista, ikääntyneiden kohtelusta sekä kunta- ja soteuudistuksista. Iloa juhlaa viritti yhdistyksen omien esiintyjien lisäksi muusikko, kupletisti Mikko Perkoila lauluillaan ja omaperäisillä soittimillaan, kuten imupilleillä ja palloilla. Yhtä hauskasti kuin Perkoila lauloi, muisteli yhdistyksen puheenjohtaja Sakari Sundell 1960-luvun alkua, jolloin Järvenpään Eläkeläiset ry perustettiin. Siitä hän ei mitään silloin tiennyt. ? Ei paljon hetkauttanut sekään, että vuosien 1962 ja 1963 vaihteessa tehtiin rahauudistus, jolla sadasta markasta tehtiin markka. Olin 17-vuotias ja sen mukaisesti aivan muuta ajateltavaa. ? Minua kiinnosti ennen muuta Beatles ja erityisesti John Lennon ja Ringo Starr sekä Dave Broebeck ja Glenn Miller, ei työeläkelakien säätäminen. En ollut koskaan jäämässä eläkkeelle enkä sairastumassa. Sundellille ne vuodet eivät olleet ankeita aikoja. Parasta oli yhteisöllisyys, tehtiin paljon yhdessä, kyläiltiin, sukuloitiin. ? En väitä, että emme nyt olisi yhteisöllisiä, Sundell armahti nykymenon. Vakavampaa, tai ainakin vakavammassa äänilajissa esitettyä sanottavaa oli kaupungin tervehdyksen esittäneellä kaupunginjohtaja Erkki Kukkosella ja juhlapuhujaksi kutsutulla Elä- keläiset ry:n puheenjohtajalla Kalevi Kivistöllä. ? Eläkeläiset ovat yhä hyväkuntoisempia, varakkaampia ja koulutetumpia. Tapa olla vanha on muuttunut. Nyt yli 65-vuotiaista yli puolet elää niin sanottua kolmatta ikää, on siis vireitä ja aktiivisia toimijoita, Kukkonen sanoi. Ikäihmisten määrän kasvu aiheuttaa kuitenkin suuria haasteita vanhustenhuollolle. Tästä näkökulmasta Kukkonen sivusi myös kuntauudistusta. Hänen mukaansa ikääntymiseen vastaaminen on yksi niistä tekijöis- tä, jotka perustelevat kuntauudistuksen tarpeellisuutta. Keskiviikkokerholla pitkä perinne Järvenpään Eläkeläisten keskiviikkokerho on todella perinteinen. Se kokoontunut koko kuluneen puolen vuosisadan ajan. Eri aikoina on ollut mm. askartelukerhoja, sekakuoroja, miesten lauluryhmä, lauluryhmä Mummelit sekä ohjelma-, näytelmä- ja sketsiryhmiä; voimisteluryhmä, sauvakävelijöitä, tanhuryhmä ja yhteiskunnalli- Yhdistyksen kuoro lauloi kahteenkiin otteeseen juhlassa. nen keskustelukerho. Nykyisin keskiviikkokerhossa on oman ohjelman lisäksi silloin tällöin kutsuttuna asiantuntijoita jäsenistöä kiinnostavista asioista. Sosiaalista yhdessäoloa ja liikuntaa edustavat talvella boccia sekä kesäisin petankki ja mölkky. Muutaman kerran vuodessa järjestetään Seurojentalolla päiväiltamat, joihin kutsutaan vieraita muista eläkeläisyhdistyksistä. Koko toimintansa ajan yhdistys on järjestänyt bussi-, risteily- ja teatterimatkoja. Eläkeläiset ry:n ansiomerkin saivat juhlassa Erkki Haavisto, Leonid Hramoff, Aino Koponen, Reino Lahti, Saara Lahti, Reino Niinikoski, Antero Nylund, Ella Nylund, Taisto Putous, Nils Saarikangas, Sylvia Vainionpää ja Reino Åman. Ansiomerkin saajien lisäksi kukitettiin Olavi Hartikainen, Väinö Huhtamäki, Lassi Johansson, Aino Rehn, Siiri Salmi, Anna-Liisa Sunvall, Soini Sunvall, Kalervo Särkelä ja Annikki Virtanen. PEKKA ISAKSSON
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Päivät Mitä on onni? Puheenvuoro Päiviä on ihmisellä monenlaisia, synkkiä ja valoisia. Välillä myrskyää ja sataa, joskus aurinko kirkkaana paistaa. Onni, mikä liekään kohtalon oikku. Lottovoitto? syntyä suomalaiseksi? ? ja vielä mitä! Keväisenä päivänä torilla orvokintaimien aikaan pikkuinen mummo tummassa takissa Tuuli, joka kauniita muistoja kantaa, myötäistä viriä purjeille antaa. Aina ei riepota elämänmyrskyt, joskus rantaan lipuvat mielihyvän tyrskyt. Onni on saada Elää terveenä, tehdä Työtä, joka miellyttää, ja jossa viihtyy. Auringon kimallus laineilla keinuu, usvana illan hämyyn haihtuu. Uutena aukeaa aamuinen lehti, energiaa levosta, keho kerätä ehti. Pertti Korhonen Helsinki Savolaisessa saunassa Kun tuolla saanassa kahtelin kultaan päen, minum mielessän aatokset risteel näen: ?Voe, ku on kullalla muovot nii uppeet, on näpläkät nännit ja kuhtuvat kuppeet. Kumpa saes ijästää vuosija poes, että vielä tuosta herkusta naattija voes.? Olavi Viikki Hankasalmi Onnea on jakaa elämän ilot Ystävien kanssa, voittaa Vaikeudet ja kohdata Surut tuntien ystävien myötätunnon ja tuen. Keväisenä päivänä orvokintaimien aikaan pikkuinen mummo tummassa takissa maassa, rauha kasvoilla, vierellään kevään viimeinen ostos, kaksi orvokin tainta. Onko ketään, tuleeko apu Irja Pesonen Helsinki Hauras vene Hauras vene liikkuu virrassa, harmaus loistaa auringon hyväilessä vesirajaa. Elon polku Mitä muuta kaipaat Elämältä? Takana karikot,ulapan uhat, mieleen liikkeet,väsymykset. Hakee lepopaikkaa. Elon polku mutkittelee nykyisyydessä kiertelee menneisyydestä tulossa tulevaisuuteen menossa polun päässä aina on menneisyys loppumaton Oiva Björkbacka Helsinki Salli Kajosmäki Rudolf Lindblad Helsinki Lisää luovuutta! M onelle kevät on luovaa aikaa. Mutta mitä luovuus oikeastaan on? Luin vastikään paljon luovuuteen liittyvää kirjallisuutta erästä luentoa varten. Ymmärsin, että ?luovuus? on yhtä vaikea sana kuin ?rakkaus? tai ?aitous?. Sanat saavat aina merkityksensä vasta tietyssä yhteydessä. Niinpä monet luovuusmääritelmät kumisevat tyhjyyttään. Kirjailija Irja Sinivaaralla on kuitenkin mielestäni erittäin hyvä lause aiheesta: ? Luovuus on uteliaisuuden ahkeruutta, tila, josta ajattelu alkaa.? Vaikka luovuus usein liitetään nimenomaan taiteeseen, on arkiluovuus aivan yhtä hienoa. Niksi-Pirkka onkin mainio arkiluovuuden esimerkki. Ihmiselämän lohdullisimpia ajatuksia lienee, että jokainen päivä on uusi alku. Aina voi elää uuden päivän paremmin ja luovemmin. Siitä kertoo Pertti Korhosen runo. Päiviä-runo koostuu ilmauksista, jotka ovat tuttuja runouden ja laulujen perinteestä ja (ehkä myös kirkonmiesten puheista). Myrskyt ja auringot ovat hyväksi havaittua runouden metritavaraa. Mutta kyllä Päiviä-runossa on myös vähemmän tuttuja ilmauksia: vaikkapa ?mielihyvän tyrskyt?. Viimeinen säkeistö näyttää hienosti ajankulun illasta aamuun. Säkeistö kuvaa, miten virkistäytyneenä herääminen on aina yhtä ihmeellistä. Luovuuskin tarvitsee lepoa! Sekä Salli Kajosmäki että Rudolf Linblad ovat olleet filosofisella tuulella runojaan kirjoittaessaan. Hauras vene -runossa puhutaan symbolisesti ihmiselämästä. Karikot ja ulapat ovat myös runouden perinteistä kuvastoa ? siitä huolimatta runon kokonaisuus on persoonallinen. Salli Kajosmäen runo on hyvin visuaalinen. Voi nähdä, kuinka aurinko ko- rostaa veneen lautojen harmautta. Runon tulkinta jää lukijalle. Hauras vene on helppo ymmärtää symbolisesti; runoilija on onnistunut kirjoittamaan yhtä aikaa avoimen ja monitulkintaisen runon. Rudolf Lindbladin runo (joka on kuulemma syntynyt yöllä valvoessa) kuvaa ajan kulumisen mysteeriä. Minua viehättävät erityisesti runon säkeet: ?polun päässä aina on/menneisyys loppumaton? Kirjoittaja tavoittaa hienovaraisesti olemassaolon salaperäisyyden. On kiehtovaa, että menneisyys kuvataan loppumattomaksi. Menneisyys ei lakkaa olemasta, vaan on aina läsnä. Orvokkeja ja savolaista saunaa Irja Pesosen Puheenvuoro on hieno runo. Hienoksi sen tekee muun muassa se, että kirjoittaja uskaltaa luottaa lukijan tulkintakykyyn. Irja Pesonen käyttää luontevasti runouden ilmaisukeinoja, kuten toistoa ja ellipsiä (eli aukkoisuutta). Runon vaikuttavuus syntyy siis siitä, että kaikkea ei selitetä puhki. Runossa näkyvä ja tärkeä elementti on orvokki, josta syntyy monenlaisia mielikuvia. Yhtäältä orvokki tuo runoon kevään tunnun, toisaalta kertoo jotain mummosta. Mummo on ostanut kaksi orvokin tainta ? vaatimattoman määrän. Tavallaan noista kahdesta taimesta tulee mummon elämän symboli. Lauseen ?Onko ketään, tuleeko apu? voi lukea totta kai itse tilanteeseen liittyvänä, mutta myös filosofisena, koko elämään laajentuvana kysymyksenä. Vaikuttava runo, jossa muoto, keinot ja sisältö ovat harmoniassa. Olavi Viikin runo Savolaisessa saunassa on mainio pläjäys. Murteella kirjoitetut runothan ovat olleet kovasti suosiossa, toki ennen kaikkea Heli Laaksosen runouden myötä, mutta muutoinkin. (Kalevalakin on kuulemma savonnettu.) 1800-luvulla syntyneet Kalle Väänänen ja H. J. Nortamo ovat olleet murrerunouden tienraivaajia. Eroottista haaveilua savolaiseen tapaan ? sitähän Olavi Viikin runo on. Hyväntuulinen, yhtä aikaa huumoria ja haikeutta sisältävä runo kannattaa lähettää heti kisaamaan, jos jokin eroottisten runojen kilpailu lanseerataan! Murteiden kirjoitusasu on asia, josta usein kiistellään. Tein kerran lehtijuttua murrerunoista, ja Heli Laaksonen lausui siinä näin: ?On näitä murteenomistajia, jotka vahtivat, että murretta varmasti käytetään oikein, ja jotka löytävät kahdesta virkkeestä kahdeksan väärää sanaa. Heidän mielestään murre menee käytössä pilalle, Laaksonen ihmettelee. ? Ja vaikkei murrekartalla olekaan Turun ja Porin yhdistelmämurretta, niin ihmisessä voi olla.? Mitä onni on? Petri Tamminen on nimennyt yhden kirjansa nimellä Mitä onni on. Oiva Björkbackan runon otsikko on puolestaan Mitä on onni? Pidän runon ihmettelystä ja kyseenalaistuksesta; vanha lottovoittoklisee nostetaan ironisesti esille. Itse en välttämättä kaipaisi isoja kirjaimia korostamaan asiaa. Runossa riittää potkua muutenkin. Vaihtaisin myös lauseenvastikkeen ?tuntien? suoraan verbimuotoon ?tuntea?. Oiva Björkbackan runosta mieleen Sigmund Freudin kuuluisa mielenterveyden määrittely: kyky rakastaa ja tehdä työtä. Palataan vielä hetkeksi pohtimaan luovuutta. Claes Andersson on kuvannut kirjoittamisen luomis- ja editointivaiheita kovin erilaisiksi: luomiseen kuuluu mystiikkaa ja epärationaalisuutta: Andersson puhuu ?ainokassismaisesta? alkuvaiheesta. Vasta myöhemmin mukaan tulee virkamiesmäinen puurtaminen. Joskus me kirjoittajat ajattelemme, että pitäisi olla täydellistä rauhaa ja aikaa kirjoittamiseen. Kirjassaan Luova mieli Andersson kertoo kokemuksestaan, kun hän jäi kirjoitusvapaalle: kirjoittamisesta ei kerta kaikkiaan tullut mitään. Kun kolmen kuukauden lomasta oli jäljellä kaksi viikkoa, Andersson päätti luovuttaa. Silloin tekstiä alkoi syntyä. Omaa luovuutta voi auttaa monella tavalla. Aivotutkija Matti Bergströmin mukaan luovuus vaatii ilmetäkseen aivojen vapautta liiallisesta valintapaineesta ja ohjauksesta. Kaikenlainen hulluttelu (esimerkiksi sanaleikit), hyvien rutiinien luominen (päivittäinen kirjoittaminen), fyysinen toiminta (vaikkapa halkojen hakkuu, puutarhatyöt) ja tietenkin riittävä lepo ovat parasta luovuuslääkettä. Luovaa kevättä kaikille Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Vauhti päällä Piikkiössä Kaarinassa on monta eläkeläisyhdistystä, vanhin niistä on Piikkiön Eläkeläiset ry. Se juhli näyttävästi 50-vuotistaivaltaan 25.4. kutsuvieraiden täyttämässä nuorisotalo Pontelassa. Eläkeläiset ovat aktiivisia kulttuurin harrastajia, mikä näkyy myös heidän tilaisuuksissaan. Piikkiöläisten juhlassa laulaneet ja tanssineet olivat omaa väkeä, yhdistyksen jäseniä. Jotkut yhdistykset huolehtivat kirjallisen materiaalinsa taltioinnista, mutta monen pitkään toimineen yhdistyksen menneisyys elää paljolti vain toiminnassa mukana olleiden muistitiedon varassa. Piikkiössä tämä asia on hoidettu. Eläkeläisten 50-juhlassa julkistettiin yhdistyksen nykyisen puheenjohtajan Tapio Mannisen kirjoittama Vauhti päällä! -historiikki, joka on myös pieni siivu paikallishistoriaa. ? Tämäntyyppinen työ tehdään siitä materiaalista mitä on tarjolla. Perusaineistona käytin pöytäkirjoja ja muita Kansan Arkistossa olevia asiakirjoja. Piikkiön Eläkeläisten ensimmäisistä toimintavuosista ei kirjallisia lähteitä löytynyt, koska yhdistyksen omia asiakirjoja on tallessa vasta vuodesta 1967 alkaen. Ihan varmaa tietoa ei ole edes yhdistyksen perustamispäivästä, mutta Manninen päätteli sen olleen 14.7.1963. Tuona päivänä pidettiin paikallislehdessä olleen ilmoituksen mukaan Eläkeläiset ry:n Piikkiön osaston kaikille avoin yleinen kokous. Jäsenkaappaus 1970-luvulla Ensimmäisen toimintavuoden aikana yhdistykseen tiedetään liittyneen 22 jäsentä, vuonna 1975 jäseniä oli jo 152. Vuoteen 1976 saakka Piikkiön Eläkeläiset oli kunnan ainoa eläkeläisyhdistys, mutta saman vuoden joulukuussa perustettiin Piikkiön Eläkkeensaajat ry. Sen perustamisessa tapahtui omalaatuinen operaatio. ? Meidän jäsensihteerimme loikkasi Eläkkeensaajiin jäsenluettelo mukanaan ja sen myötä meiltä hävisi neljäsosa jäsenistä. Siitä selvittiin ja vuosien aikana toimintamme on ollut varsin monipuolista ja aktiivista. Toivottavasti se sellaisena myös Naisten lauluryhmä ei pelkästään laulanut, se pisti myös tanssiksi. jatkuu, Manninen sanoi. Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö puuttui juhlapuheessaan suomalaisen eläkejärjestelmän kestävyyteen. EK:han yritti suostutella ay-liikettä ratkaisuun, jossa palkankorotukset olisi maksettu alentamalla eläkemaksuja. Tähän ei ay-liike kuitenkaan suostunut. ? Työeläkejärjestelmään on 50 vuoden ajan rahastoitu varoja, joita on tähän mennessä kertynyt noin 140?150 miljardia euroa. Kun yksityisalojen eläkkeitä maksetaan tänä vuonna 13,1 miljardia ja tuloja kertyy 20,2 miljardia, jää vielä 7,1 miljardia euroa rahastojen edelleen kartuttamiseen. Eläkejärjestelmämme kestää myös tuleville sukupolville, korosti Kivistö. Juhlivaa Piikkiön Eläkeläisiä Katajaiset-kuoroa johti Irene Seppä ja säesti Armas Johansson. muistettiin monin eri tavoin. Kaarinan kaupungin tervehdyksen toi kaupunginjohtaja Harri Virta. Teksti ja kuva KARI KUISTI Onni Lehtonen toimi Piikkiön Eläkeläisten puheenjohtajana 13 vuotta. Kalevi Kivistön puheenjohtajakausi Eläkeläiset ry:ssä ei ole vielä kestänyt ihan niin pitkään. Moni halusi historiikkikirjaan sen kirjoittajan Tapio Mannisen nimikirjoituksen
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 15 ELÄKELÄINEN Pala palalta pois Läheisen Alzheimerin tauti nostattaa psyykkisen myrskyn Toimittaja ja kirjailija Anneli Kanto on kirjoittanut koskettavan ja avoimen kirjan omista ja muidenkin kokemuksista ja tunnevyöryistä Alzheimerin taudin tummassa vanavedessä. Kirja käsittelee tautia sekä omaisten ja omaishoitajien kipeää ja hämmästyttävän vaiettua asemaa laajemminkin. Pala, palata pois kirjan (Gummerus 2013) kirjoittaminen oli hänelle henkisesti rankka, mutta myös terapeuttinen prosessi. Anneli ei osannut kuvitellakaan, miten raskas tauti Alzheimer läheiselle henkisesti on. ? Potilaan ja käytännön asioiden hoitaminen on väsyttävää ja vie paljon aikaa. Pahinta on psyykkinen pyörremyrsky. Oma elämä muuttuu. Siitä katoaa ilo, tilalle tulee huoli ja ahdistus. Kirjalla on tärkeä tehtävä vertaistuen antajana. ?Totuus vapauttaa, vaikka se olisi pahakin. Toivon, että kirjasta on vertaistukea ihmisille, jotka jauhautuvat samassa myllyssä. Halusin kertoa rehellisesti tästä taudista ja tehdä näkyväksi omaisten aseman. Dementian rumat kasvot Kirja nostaa rohkeasti esiin vaikeita asioita, joista ei aikaisemmin ole juurikaan kirjoitettu, sillä dementiasta ja erityisesti sairastuneen omaisten asemasta on usein vaikea puhua. ? Dementia on valtava, ajoittaista väsymistä, jopa raivoa aiheuttava koettelemus. Usein dementikkoa hoitava omainen kuitenkin saa sädekehän päänsä päälle. Hänet esitetään rakastavana, kestävänä ja uhrautuvana. Halusin nostaa esille dementian rumat kasvot. Kun omainen väsyy eikä apua ole missään, kärsivällisyys rapisee ja epätoivo valtaa mielen. Omasta todellisuudesta kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja vapauttavaa. ? Sain asiat pois sydämeltäni ja sanottua, kuinka kurjaa on ollut ja kuinka kurja olen itse ollut. Olen saanut paljon hyväksyvää palautetta, että olen tehnyt omaisille palveluksen. Jotkut tosin ovat paheksuneet, että näin alentavasti ja rumasti puhutaan dementiasta, ketä sellainen muka auttaa. Äitinsä sairastumista Anneli kuvaa kirjassaan riipaisevasti. ? Äitini alkoi puhua samat asiat moneen kertaan. En halunnut uskoa dementian mahdollisuutta, suljin silmäni tosiasioilta. Aloin huolestua, kun äidin taidot katosivat. Hän lakkasi soittamasta puhelimella, ei osannut ostaa ruokaa, ei ottaa kesämökille mukaan tarvittavia tavaroita. Silloinkin ajattelin, että äitiä vaivaa vain masennus. Olen eksynyt itseeni Kun diagnoosi äidin sairastumista dementiaan varmistui, ? On täysin kohtuutonta, että kahdeksankymmpinen tai jopa yhdeksänkymppinen joutuu hoitamaan samanikäistä dementikkoa, Anneli Kanto sanoo. Kuva: Milka Alanen. tyttären päällimmäinen tunne oli kauhu. ? Se oli hirveä järkytys, kuin olisi uponnut kylmään veteen. Lohduttauduin toiveella, että 85-vuotiaan äitini tauti etenisi hitaasti. Pätkiköön muisti, kyllä tässä nämä viimeiset vuodet pärjäillään kunnes luonnollinen kuolema korjaa. Mutta ei pärjätty, tauti nujersi äidin kahdessa vuodessa. Kesällä 90 vuotta täyttävä äitini elää edelleenkin hoivakodissa. Kauheinta Annelista oli katsoa tutun, rakkaan ihmisen katoamista ja huomata toivovansa, että äiti kuolisi. Katsoa vieressä, miten fiksu, lämmin ihminen hiipuu pois. Niin kuin valokuvasta voidaan pestä harmaan sävyt pois ja jäljellä jäävät vain musta ja valkoinen. ? Olen toivonut äidilleni luonnollista kuolemaa. En siksi, että itse pääsisin helpommalla, vaan koska pelkään taudin viimeistä vaihetta. Sitä en millään äidilleni soisi. Kun suru ja ahdistus vain kestävät ja kestävät vuodesta toiseen, niin mieleen hiipii ajatus, että miksei tämä jo lopu, miksei hän jo kuole. Se ihminen, joka on jäljellä, on minulle outo. Äidikseni en häntä tunne. Pala palata pois kirjan ensimmäisessä osuudessa Anneli kuvaa äitinsä sairastumista tämän oletettujen tuntojen kautta yrittäen vierailla äidin sairastumisensa alkuvaiheiden ja nykyisen vaitiolon tunnelmissa. Kuvaus on kipeän surkuhupaisaa ja ahdistavaa, ja hyvin kirjoitettua, kuten koko kirja. Kuka söi saippuan Annelin äidin tarinan lisäksi kirjassa on muitakin tragikoomisuudessaan rosoisen julmia dementikko-tarinoita. ? Tuntuu, että kaikilla on jokin dementiatarina. Joku karkasi saunasta hankeen, toinen söi salaa lastenlasten väriliidut, kolmas piiloutuu peiton alle ryssän hyökkäyksen pelossa jne. Tarinoita on tuhansia. Kirja on myös humoristinen, mutta saako näin vakavalle asialle nauraa? ? Jos vain pystyy, niin hyvä on. Tragikomiikkaa tässä hommassa on. Asia, joka on läheltä traaginen, on kauempaa koominen. Kun jahdataan lumihangessa saunasta karannut alastonta dementikkoa, ei naurata yhtään. Muutaman kuukauden kuluttua asiassa paljastuu jo huvittavia piirteitä. Dementia on samantapainen sairaus kuin alkoholismi. Se säteilee pitkälle lähipiiriin. Entisestä hoivaajasta tulee hoivattava. Dementikon luonne muuttuu. Mukavasta ihmisestä voi tulla ilkeä, mustasukkainen tai jopa väkivaltainen. Läheishoitajaksi ryhtyminen merkitsee aina raskasta vastuuta. ? Usein vastuullinen ja jo entisestään valmiiksi kuormittunut omainen joutuu hoitovastuuseen. Läheiset joutuvat tekemään ammatti-ihmisen työtä ilman ammattilaisen koulutusta, tukiverkkoa tai vapaapäiviä. Kun kahdeksankymppinen tai jopa yhdeksänkymppinen hoitaa samanikäistä dementikkoa, se on täysin kohtuutonta. On hirveätä, että yhteiskunta vaatii sitä. On häpeällistä, että yhteiskunta ei tue riittävästi omaishoitajien työtä. ? Me säästämme yhteiskunnan rahoja 4 ? 5 miljardia vuodessa. Silti ei myönnetä edes muutamia satoja euroja omaishoidon tukea, ei järjestetä vapaapäiviä, eikä tueta henkistä jaksamista. Omaishoitajien työ otetaan itsestäänselvyytenä. Mitä tapahtuisi sinä päivänä, kun omaishoitajat ryhtyisivät lakkoon? Kun suru saapuu Kirjan kolmannessa osassa Anneli kertoo oman tarinansa. ? Olen lukenut ohjeen, että mieti, onko sinusta läheishoitajaksi. Monellakaan ei ole sitä ylellisyyttä, että voisi valita. On vain pakko. Minunkin oli pakko. Se merkitsi, että minulta katosi elämästä kolme vuotta, joiden aikana en jaksanut tehdä muuta kuin hoitaa työni televisiossa ja äitini. Kaikki mukava oli karsittava elämästä pois. Ei ollut muuta kuin dementikko. Vuonna 2008 kirjoitin romaanin Veriruusut, ja äiti sai Alzheimer-diagnoosin. Sen jälkeen en ole pystynyt kirjoittamaan mitään aikuisille, ennen tätä Pala palalta pois -teosta. Viisi vuotta Alzheimer on ollut elämässäni joka päivä. Kirjassa kerrotaan avoimesti myös niistä omaishoitajan tunteista, joista yleensä ei kehdata puhua. ? Ajattelin, että nyt kissat pöydälle ja asiat halki. Koen, että kun kerron omista oloistani ja tunteistani niin rehellisesti kuin pystyn, se antaa minulle oikeuden kertoa myös äidistäni yhtä suoraan. Olen todellakin saanut tarpeekseni näennäisempaattisesta ?haastava tilanne? ? puheesta. Tunsin jatkuvasti voimattomuutta ja vihaa. Kun mitään ei voinut tehdä. Riipaisevinta ovat kuvaukset siitä, kuinka äidin katseesta katoaa lämpö, eikä vastaan enää huou rakkaus. ? Joskus rakastaminen jopa syvenee. Jotkut dementikot pehmenevät ja muuttuvat helliksi. Minulla ei ollut tuuria. Rakastavasta äidistä tuli apaattinen ja tyhjä. Nopeasti hän lakkasi välittämästä minusta tai tuntemasta ylipäänsä tunteita. Hän vain oli. Ei iloinnut, ei surrut, ei mitään. Hän ei ole tuntenut minua enää pariin, kolmeen vuoteen muuta kuin aivan satunnaisesti. ? Kun ei saa mitään vastakaikua, rakkaus haihtuu hiljalleen. Vastuu ja sääli jäävät. Oli kova paikka, että kadotin äidin, jonka kanssa minulla oli aina ollut hyvät välit. Käyn hänen luonaan kerran viikossa. Se päivä on aina raskas. Minun pitää patistaa itseni liikkeelle ja äidin kohtaaminen ottaa voimille. Suru hulahtaa päälle. Kun tulen hoitokodilta, olen aina kuolemanväsynyt. Suru ei sammu. SISKOTUULIKKI  TOIJONEN Anneli Kanto: Pala palalta pois. Kertomuksia Alzheimerin taudista. Gummerus, 2013.
• 16 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Pispalan mummuja, vaareja ja punikkeja tiaaksi asti vaarin rakentamassa, romaanissakin kuvatussa talossa Pispalanharjun pohjoisrinteellä. Talossa oli kolme asuntoa ja mummun maitokauppa alakerrassa. Sisävessoja ei ollut, mutta kraanasta tuli lähdevettä. Se pumpattiin alhaalla harjun juurella olevasta Tahmelan lähteestä. Pispalassa asuttiin tiiviisti, unnot olivat ohutseinäisiä. Ovia ei juurikaan pidetty lukossa. Kaikki tiesivät kaikkien asiat, ja yhteishenki oli kova. Niin murheet kuin ilotkin jaettiin. ? Yhteenkuuluvuus oli täällä leimallista. Kun oli tiiviisti rakennettuna paljon taloja, köyhää väkeä ja upeat maisemat harjulta, jolta näkee kauas, kai se muokkaa ihmisen mieltä, Harjula pohtii. Punikkien Pispala Harjula arvelee, että yhteishengellä on juuret syvällä kansalaissodassa saakka. Kun hän oli pieni tyttö, hän aisti sodan tapahtumien olevan edelleen vahvasti läsnä pispalalaisten elämässä, mutta niistä asioista vaiettiin tai puhuttiin vain ohimennen ja vihjaillen. Köyhälistön Pispala oli hedelmällistä maaperää työväen aatteelle, ja erivärisiä punaisia asui lähes joka mökissä. Kansalaissodan loppumetreillä puhuttiin, että Pispala oli henkipattojen turvapaikka, kun täällä koluttiin kellareita ja etsittiin punikkeja. Harjulan vaari Iivari Huvi oli kaiken ja sai monien anomuskirjeiden jälkeen vihdoin Mannerheimilta armahduksen. Mannerheimia kutsuttiin Pispalassa yleisesti Murha-Kustaaksi, ja häntä pidettiin syypäänä kaikkiin vastoinkäymisiin. ? Vasta opiskelijana 1960-luvulla minulle valkeni, että Mannerheim olikin hyvin monen mielestä sankari. Pispalassa se oli ollut vain lahtarien päällikkö. Olipa mikä asia hyvänsä, vaikka räntää olisi räiminyt, niin kaikki oli sen syytä. Sivistystä arvostettiin Kun Iivari vangittiin, piti myös Iivarin vaimon, eli Kristiinan mummun, lähteä pakosalle. Iivarin sisko oli läheisessä Varalan urheiluopistossa keittäjänä ja piilotti opiston kellariin mummun, jolla oli jo pieni vauva. ? Mummu oli synnyttänyt kaksoset, joista toinen oli kuollut. Voi olla, että hän oli pystynyt ruokkimaan vain toisen, Harjula arvelee. Iivari oli jo ennen kansalaissotaa päässyt Tampereen teknilliseen opistoon opiskelemaan rakennusmestariksi ja valmistunut sieltä parhain arvosanoin. Hän oli käynyt vain pari luokkaa kansakoulua, mutta oli synnynnäinen matikkanero. Mummu oli haaveillut opettajan ammatista ja ehtinyt aloittaa opiskelut Hämeenlinnan seminaarissa. Punikin vaimon ura katkesi kuitenkin lyhyeen, ja niin mum- ? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin sivistystä ja sillä lailla pois ryysyläisten kastista. T ampereen Pispala on ehtymätön tarinoiden lähde. Niin myös tuoreen pispalalaiskirjailijan, eläkkeelle jääneen toimittajan Kristiina Harjulan esikoisromaanissa Pispalan kiviä. Pispalan kiviä perustuu kirjailijan omiin lapsuuden kokemuksiin 1950-luvun Pispalasta. Romaanissa Harjula ihmettelee elämää kymmenvuotiaan tytön silmin. Isän ja äidin avioliitto rakoilee, kun naapuriin muuttaa suuresta maailmasta enemmän tietävä taiteilijatar Eedit. Äidin mielenterveys horjuu, kun Eedit pistää isän pään pyörälle. Onneksi pienen tytön ottaa hoitaakseen mummu, joka omistaa maitokaupan. Mummu ja naapurin naiset pitävät pienen tytön maailman koossa. Kristiina Harjula asuu edelleen Pispalassa, nyt miehensä Jukan kanssa 1990-luvulla rakentamassaan omakotitalossa. Harjula on miehensä omaishoitaja ja kahden lapsenlapsen mummi. ? Kun tulin mummuksi, ajattelin heti, että tän mää osaan, tää sujuu. Ehkä siksi, että minulla on niin hyvät kokemukset mummuista, Harjula sanoo. Köyhälistön mahtavat maisemat Kristiina Harjulan lapsuuden Pispala 1950-luvulla oli vielä köyhälistön kaupunginosaa. Mitä köyhempi oli, sitä korkeammalle paikalle harjulle piti rakentaa, koska se oli hankalinta. Tontit olivat pieniä, ja vuok rataloissa monta yhden huoneen ja keittiön tai hellahuoneen kokoista asuntoa. Mutta maisemat kahden järven välistä nousevalta harjulta olivat ? ja ovat edelleen ? ainutlaatuiset. ? Kuulin kerran bussissa, kuinka eräs pispalalainen mummo sanoi katsellessaan tänne muuttaneiden rikkaiden uudistaloja, että kai ne meiltä vanhoilta alkavat kohta periä maisemalisää. Kristiina asui kymmenvuo- Pispalan punakaartin esikunnassa. Hänet vangittiin pakomatkalla Näsijärven jäällä ja vietiin Hennalaan ja sieltä Suomenlinnaan. Harjulan mukaan Iivari oli todellisuudessa pasifisti, joka ei tarttunut aseisiin ja jonka mielestä siitä ei mitään hyvää seuraa, jos rupusakit alkavat riehua. ? Kerrottiin, että kun Iivarilta kysyi tunnussanaa, hän vastasi, että riippuu siitä, kuka kysyy. Kuulusteluissa Iivari kielsikin mu alkoi pitää maitokauppaa. Mummu oli viisas ja humaani ihminen. Sitä kuvasivat muun muassa kaupan ?liikelahjat?. ? Jouluksi mummu laittoi aina asiakkailleen paketteja. Mitä köyhempi perhe oli, sitä isomman paketin se laittoi: rusinoita, omppuja, karkkeja ja muuta. Oli ihanaa saada viedä niitä pienenä tyttönä asiakkaille. Vaikka Iivari joikin lopulta itsensä hengiltä, on Harjulan mielestä yleinen harhaluulo, että
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 17 ELÄKELÄINEN Roimaa menoa Himangalla Pispalassa vain myytiin pimeää viinaa, ryypättiin ja rällättiin. Mummu ja vaari olivat sivistyneitä ja lukivat paljon. He olivatkin eräänlaisia paikallisia intellektuelleja. Iivari luki Tolstoita ja filosofoi lukemisiaan naapureille. Mummu lausui Eino Leinoa ulkoa. ? Pispalassa oli yleistä, että haluttiin sivistystä ja sillä lailla pois ryysyläisten kastista. Pispalalaiset kävivät paljon teatterissa ja täällä oli vireää kulttuuritoimintaa. Siitä Lauri Viitakin imi varmaan itseensä runoilemisen palon. Talvi- ja jatkosodastakin Pispalassa vaiettiin Harjulan lapsuudessa visusti. Aivan kuin olisi hävetty ?väärää? sotaa. Se olikin pispalalaisten mielestä porvareiden sota. ? Pispalassa ei kerta kaikkiaan uskottu, että Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen, koska se olisi ollut liian ristiriitaista. Täällä oikeasti ajateltiin siten kuin Salama kirjoittaa romaanissaan Siinä näkijä missä tekijä, että ei Staalini Pispalaa pommita. Harjulan mukaan toisinajatelijoita, jotka kieltäytyivät lähtemästä rintamalle ja joutuivat siksi vankilaan, pidettiinkin Pispalassa enemmän sankareina. Vahvojen naisten mäki Kristiina Harjulan romaanissa pienen tytön ympärillä elävät naiset nousevat esiin vahvatahtoisina ja määrätietoisina selviytyjinä. Harjulan mukaan myös oikeassa elämässä naiset pitivät Pispalassa arjen pystyssä niin rauhan kuin sotienkin aikana. Kansalaissodassahan Pispalan naiset osallistuivat myös taisteluihin. ? Puhuttiin, että naiskaartinsa puolustamana Pispala antautui viimeiseksi valkoisille. Harjula kertoo, että hänen lapsuudessaan Pispalassa asui paljon yksinäisiä naisia, joilla oli niin sanottu avioliiton ulkopuolinen lapsi. Täällä ei kuitenkaan sitä häpeilty. Nämä naiset olivat Harjulan mukaan arvonsa tuntevia ihmisiä. He olivat itsenäisiä ja ympäristönsä mittapuun mukaan hyvin toimeentulevia, sillä he kävivät töissä läheisellä Suomen Trikoolla. Nämä naiset olivat pienen tytön silmissä kaikkein vahvimpia ja itsevarmimpia. Naimisissa olevat naiset olivat paljon hermostuneempia ja epävarmempia. Varsinkin jos jaloissa pyöri juoppo mies. Vaikka Kristiina Harjula kirjoitti esikoisromaaninsa vasta jäätyään eläkkeelle, hän kertoo pyörittäneensä aihetta päässään parikymmentä vuotta. ? En ole päässyt koskaan Pispalasta ja sen tunnelmasta irti. Eihän se lapsuuden Pispala ollut pelkkää onnelaa, mutta se oli turvallinen saareke. Harjula kertoo halunneensa kirjoittaa ennen kaikkea siitä, millaista lapsen on olla keskellä aikuisten intohimojen tyrskettä, kun kaikesta vaietaan. Pääteemaksi romaanissa nousee kuitenkin armahdus: me kaikki haemme rakkautta, mutta olemme vajavaisia, emmekä siksi myöskään voi tuomita toisten tekemisiä. ? Kyllähän se työväenliikkeenkin onnettomuus on, jos se perustuu vihaan. Rakkaus on isoin asia, oli punikki tai ei ja asui Pispalassa tai ei. IITA KETTUNEN Kristiina Harjula: Pispalan kiviä (Karisto, 2013) Roiman majasta Himangalla on tullut Pohjanmaan eläkeläisille kevättalven kokoontumispaikka. Pohjanmaan Eläkeläiset ry:n aluejärjestön tämän kevään retki järjestettiin maaliskuun 15. päivä. Roiman maja on alkuaan aito tukkikämppä, joka on siirretty Lestijärveltä Himangalle, sen jälkeen kun koneet korvasivat miehet metsätöissä. Rakennus on lähes alkuperäisessä asussa. Kolmessa isossa takassa roihusi tuli omalla tavallaan kertoen menneestä. Sähkö Roiman majaan on toki saatu, niin kuin vesi ja viemärikin. Vanhoja öljylamppuja ei kuitenkaan ollut kokonaan hävitetty. Eläkeläisten talviliikuntapäivän ohjelmaan ovat vakiintuneet viisi kisaa: pilkkikilpailu, tikanheitto, kettinginheitto, lumikenkäjuoksu ja tandemhiihto. Arpajaiset ovat runsaat ja päiväkahvin aikaan tanssitaan ennen palkintojenjakoa. Tanssimusiikista vastasivat himankalaiset haitarinsoittajat Jorma Pöyhtäri, Heikki Potinoja ja Maarit Luikku. Eläkeläisten liikuntapäivään osallistui toista sataa ?vanhaa ja vireää? Vappu Taipaleen ilmaisua käyttääkseni. Raili Rantala pilkkikuningatar Kilpailujoukkueiden kokoonpanossa noudatetaan tasa-arvolakia: miehiä ja naisia tasapuolisesti. Pilkkikalastuksen joukkuekilpailussa voiton vei ennakkosuosikki Jurva, jonka saalis oli 370 grammaa. Toiseksi tuli Pietarsaaren joukkue, 198 Pilkkikisan voittaneet Jurvan pilkkijät Raili Rantala, Kalevi Männikkö ja Mauri Rantala. grammaa ja kolmanneksi Kokkola, 71 grammaa. Henkilökohtaisessa pilkkikilpailussa miesten ykkönen oli Seppo Pietilä 165 grammaa, mutta varsinainen mestari oli naisten kisan voittaja Raili Rantala, 298 grammaa. Tikanheiton voitti Jurvan joukkue, 98 pistettä, toiseksi tuli Kokkola 80 pistettä, kolmanneksi Himanka 66 pistettä. Kettinginheitossa Himangan Heikki Spak ja Heino Mukari saivat molemmat 50 pistettä. Kolmanneksi tuli Iiska Rahkola Nurmosta, 45 pistettä. Lumikenkäkisan voitti Vaasan kakkosjoukkue Senja Honkonen ja Martti Urpiola, 33 sekuntia, toiseksi tuli Himanka ykkönen Erkki Vähärautio ja Kerttu Thorén 34 sekuntia. Saman ajan sai Himangan kakkosjoukkue Heikki Spak ja Mervi Pöyhtäri. Tandemhiihtoon tarvittiin neljän hengen joukkueet. Kokkola, Marja Seppälä, Viihtyisät kisat Pudasjärvellä Jokilaaksojen aluejärjestön pilkkimestaruuskilpailut pidettiin Pudasjärvellä Havulan rannassa.Puolisensataa pilkkijää sekä runsas kannustajajoukko saivat kyllikseen aurinkoa ja ulkoilua. Pudasjärven Eläkeläiset järjestivät jälleen erinomaisen viihtyisän tapahtuman. Pilkkimisen lisäksi oli runsaasti oheisohjelmaa ja kisailua. Auejärjestön puheenjohtaja Teuvo Näätänen näytti esimerkkiä voittamalla saappaanheiton runsaas 19 metrin letkautuksella ja myös tikanheiton. Tarjolla oli tietenkin makkaranpaistoa nuotiolla, lettukahvit ja muuta mukavaa. Palkinnoista pääsi osalliseksi myös 0 gramman saaliilla. Sen jälkeen oli arpajaisissa jaettavaa ylen runsaasti. V.M. Ritva Timonen Pudasjärven eläkeläisistä sai saalista vasta kahden tunnin jälkeen. Tuula Syrjälä, Tenho Syrjälä, Göran Forström, voitti ajalla 1,04. Jurva, Anita Peltola, Reima Lyyluoma, Jarmo Kalliomäki, Ritva Niemelä, oli toinen ajalla 1,47. Vaasan kolmosjoukkue, Risto Vainionpää, Riitta Vainionpää, Kullervo Lahtinen ja Irmeli Mandell, sai ajan 2,17. SIRPA SAINIO Oulu ovella -tapahtuma Kontulan ostarilla Kontulan Eläkeläiset ry järjestää Kontulan ostarilla 22.5.2013 Oulu ovella-tapahtuman kello 11.00 ? 12.30 ? Ohjelma on kotikutoista. Ryhmät ovat kevätkauden harjoitelleet ja nyt taitojaan esittävät muun muassa zumba-ryhmä, lauluryhmä Kipakat, jumpparyhmä Rytmikkäät sekä senioritanssiryhmä, kertoo yhdistyksen puheenjohtaja Sirkko Kuivala. ? Tarjolla on kahvia, ja samalla esittelemme yhdistyksen toimintaa unohtamatta Oulun kesäpäiviä. Helsingin aluejärjestön kulkueväri kesäpäivien rotestikulkueessa, oranssi, sekä banderolli ovat saaneet oman paikkansa tapahtumassa.
• 18 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN 3 4 Eläkeläiset ry:n kesäpäivät Oulussa 25.?27.6.2013 Keskustan hotellit, H1?H8, katso ylälaatikosta Hotelli Samantta Haukiputaalla: 4/E75 pohjoiseen Oulusta Hotelli Airport Vihiluoto: 4/E75 etelään Oulusta, lentokentäntie Hotellit Eden ja Pohto Hietasaaressa, Koskikeskuksen kautta Punaiset ympyrät 1. Pohjankartano, tapahtumatori, toimisto 2. Jäähalli, avajaiset, rotestijuhla 3. Ainolan puisto, rotestikulkue, päättäjäiset 4. Rautatieasema ? radan alitus (jalankulkijat) jäähallille myös Asematunnelin kautta asemarakennuksen eteläpuolelta Ensiapu SPR:n ensiapuryhmä päivystää sekä Pohjankartanon koululla että Oulun jäähallissa. Tunnistat ensiapuryhmän jäsenet SPR:n merkillä varustetuista liiveistä. Apua pikaisesti Yleinen hätänumero 112 1. Kerro kuka olet, mistä soitat ja mitä on tapahtunut. 2. Vastaa sinulle esitettyihin kysymyksiin. 3.Toimi sinulle annettujen ohjeiden mukaan. 4. Sulje puhelin vasta luvan saatuasi. 5. Soita uudelleen mikäli tilanne muuttuu. Terveyskeskus Oulun keskustassa Saaristonkatu 22 Avoinna arkisin klo 8-16 1 Pohjankartanon koululta jalkaisin jäähallille, matkan pituus n. 700 metriä Reitti 1. Koululta ulos Suvantokaudun puoleisista ovista, ovelta katsottuna Suvantokatu suoraan edessä. Lähdetään Suvantokatua oikealla kunnes Suvantokadulta erkanee alikulku vasemmalle Kainuuntien alitse. Alikulun jälkeen jatketaan Teuvo Pakkalan katua suoraan eteenpäin kunnes jäähalli tulee vastaan oikealla. Reitti 2. Koululta ulos Suvantokadun puolei- sista ovista. Lähdetään Suvantokatua vasemmalle Lintulammentielle ja kohti Kainuuntietä. Ylitetään Kainuuntie liikennevaloristeyksessä ja käännytään heti suojatien jälkeen oikealle. Jatketaan kunnes vasemmalle kääntyy Teuvo Pakkalan katu, jota seuraten jatketaan kunnes jäähalli tulee vastaan oikealla. Huomio! Yleisö ei pääse seuraamaan jäähallissa pidettäviä harjoituksia. Huomio harjoittelijat! Jäähallissa voi ostaa pientä välipalaa. Myynnistä vastaa Kärppä-Klubi.
• Nro 3 toukokuu 2013 ? 19 ELÄKELÄINEN Ohjeita kesäpäiville tulijoille Iloisesti Oulussa -ohjelmatori Pohjankartanon koululla Avoinna tiistaina 25.6. klo 10-18 ja keskiviikkona 26.6. klo 9-18 Ohjelmatorilla voi seurata Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistysten esityksiä, tutustua järjestön kumppaneiden ja yhteistyötahojen esittelytelttoihin sekä ostaa kesäpäiväarpoja. Mukana torilla ovat mm. Kylpylähotelli Kuntoranta, Kansan Sivistystyön Liitto KSL, Lapland Hotels, Kaleva ja Solaris-lomat. Pohjankartanon koulun auditoriossa on myös ohjelmaa, mm. liikuntaneuvos Eevi Kaasisen runoesitys. Tarkemmat ohjelmatiedot julkaistaan kaikille rannekkeen lunastaneille jaettavassa käsiohjelmassa. Eläkeläisen arki -valokuvakilpailuun osallistuneet kuvat ovat lisäksi esillä Pohjankartanon koululla. Yleisö voi äänestää suosikkiaan näyttelytöistä. Ohjelmatorilla sijaitsevat myös kesäpäivätoimisto (käsiohjelmien nouto, Konffan päivystys, tapahtumainfo) ja Työväen Oulu -kiertoajelun toimipiste. Ruokailut Pohjankartanon koululla Ruokaa on tarjolla kaikkina tapahtumapäivinä klo 11-17 välisenä aikana, torstaina käytännössä Rotestikulkueen jälkeen. Ruokailu edellyttää ennakkoon hankittua aterialippua. Aterialippuja ei myydä ta- pahtumapaikalla. Koulun aulatilassa on pieni yksityinen kahvio, josta voi ostaa pientä haukattavaa. Avajaiset Oulun jäähallissa 25.6. klo 19.30?21.00 Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy- dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa. Rotestijuhla (pääjuhla) ja -tanssit jäähallissa 26.6. klo 19.00?24.00 Jäähallin ovet avataan tuntia ennen avajaisten alkua. Katsomot ovat jyrkät. Pyy- dämme varovaisuuteen katsomossa liikuttaessa. Rotestikulkue torstaina 27.6. Järjestäytytyminen alkaa klo 9.00 Ainolan puistossa, katso kartta. Järjestäytymisaluetta rajaavat Mannenkatu ?Isokatu- Myllytullin koulu ? ?oja?. Järjestäytymisalueen puistokäytävillä opasteet mihin kukin aluejärjestö paikallisyhdistyksineen asettuu. Kulkue lähtee liikkeelle klo 10. Mikäli ryhmä tulee bussilla järjestäytymisalueelle, voi bussi jättää kulkueeseen osallistujat Isokadun/ Kasarmintien varteen. Odotuspysäköinti esim. Tietomaan tai Oulun kansainvälisen koulun P-alueille. 2 Rotestikulkueen reitti Ainolanpuisto-Kirkkokatu-Rotuaa- ri-Kauppurienkatu-Isokatu-Linnankatu-Kirkkokatu-Ainolanpuisto. Reitin pituus 1400 metriä, miltei vain tasamaata. Jalkaan tukevat kävelykengät tai lenkkarit ja mukaan kulkuerekvisiittaa, kukkia, lintuja, perhosia ja banderolleja! Rotestikulkueen päätös Ainolan puistossa Kulkueen ottaa vastaan ministeri Merja Kyllönen. Ministeri Kyllöselle luovutetaan kesäpäivien osallistujilta koottu ?pulloposti?. Ministeri Kyllösen tervehdys, musiikkia, kesäpäivien päätössanat. Työväen Oulu -kiertoajelu: katso seuraava sivu Citybussin B-linjan aikataulu Toripakalta Tunti Klo 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 21 Minuutit 35 05  35 05 35 05 35 05 35 05 35 05 35 05 41 17 53 29 05 35 05 35 05 35 05 35 05 Medipoliksesta Tunti 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 17 18 19 20 Minuutit 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 20 50 23 59 35 11 47 20 50 20 50 20 50 20 50 Jäähalli Pohjankartano
• 20 ? Nro 3 toukokuu 2013 ELÄKELÄINEN Eila-mummo räppää ikäihmiset liikkeelle Mummojen kansallislaulu on vihdoin syntynyt! Sen ihmeen on tehnyt rap-mummo Eila Mummo-räpillään. Sitä on netin ?juutuupissa? klikattu muutamassa kuukaudessa lähes 500 000 kertaa. Kaiken takana on nainen: Eila Nevanranta, 77 vuotta. Hän on innolla tulossa Eläkeläiset ry:n Oulun kesäpäivien avajaisiin. Eila Nevaranra on monella tavalla aivan tuikitavallinen helsinkiläismummo. Poikkeava hän on esiintymisillään räppilaulajana. Suoranainen keräilyharvinaisuus hän on älyä aktivoivien ja mielenkiintoisesti kantaaottavien laulujensa ansiosta. Kuinka kaikki alkoi? Helsingin Punavuoressa asuvana hänelle on ollut tärkeänä virkistyspaikkana läheinen puisto. Muutama vuosi sitten, erään kesäillan päätteeksi, hän tuskaantui ja turhaantui puistonsa roskaisuuteen. Eila kirjoitti puistonsa puolesta Roska-rapin, jossa hän ihmettelee, ?mikä siinä mättää, ku ne roskat pitää jättää?. Rap-Mummon esikoisalbumi Skolioosi sai alkunsa vuosi sitten, kun Eila tutustui Flashback-ohjelman kuvauksissa Pablo Filmsille äänitöitä tekevään Totte Rautiaiseen. Myös The Irrationals -yhtyeessä vaikuttava Rautiainen innostui Eilan musiikista ja päätti tuottaa tämän levyn. ? Eila on mahtava esimerkki ennakkoluulottomasta ihmisestä, joka uskaltaa hypätä uusiin haasteisiin vielä tuossakin iässä. Kunpa minulla olisi sama asenne hänen iässään, nuori Rautiainen sanoo. Vuodenvaihteeksi ilmestyneellä levyllä Eila räppää muun muassa suvaitsevaisuudesta, yksinäisistä mummoista, asunnottomuudesta ja koulukiusaamisesta. Hänellä on yksinäisyyteen lääke: ?Anna halaus tänään / ota kädestä toista / ei ole terapiaa toista samanmoista. Netistä löytyy Mummo-räpistä tehty video, jossa Eila Räppimummo-Eilan menestyksen yksi salaisuus: hän menee ihmisten luo ? ihan lähelle ? sydämellisesti esiintyen, helposti halattavana. (Kuva: Johanna Erjonsalo/EHYT ry) muistuttaa tärkeästä aiheesta suorasukaisesti: ?Mee tsiigaa mummoos ennen kun se delaa?. Tätä videota on siis klikattu netissä lähes puoli miljoonaa kertaa! Paleface räppi-Eilan lämppärinä Kohtasin Eilan viime lokakuussa, kun hän oli menossa Duudsonien 100 tapaa tylistymistä vastaan -kirjan julkistamiseen. Teki huiman vaikutuksen, kun mummo oli vallata päähuomion huomionherättämisen mestareilta eli Duudsoneilta. Kyselin tuolloin mummolta mitä hän toivoisi uraa luovana räppärinä. Hän kertoi toivovansa joskus pääsyä kuuluisan Palefacen eli Karri Miettisen ?lämppäriksi?? Kiertueella eläkeläisjärjestöissä Sattumoisin olin taas YK:n köyhyyden ja syrjäytymisen vastaiseksi päiväksi 17.10. järjestämässä Asunnottomien yö -tapahtumaa Helsinkiin Hakaniemen torille. Olin jo saanut Palefacen sinne pääesiintyjäksi ja yötulen sytyttäjäksi, koska nykyinen Tasavallan presidentti ei halunnut tai voinut tulla edeltäjänsä tavoin tutustumaan vähäväkisempään kansanosaan. Arvaatte varmaan jatkon. Suostuttelin Eilan yökeikalle, jossa Paleface olikin Eilan lämppäri eli lämmittelijä eli esiesiintyjä ennen tähteä! Lisäksi he sytyttivät yötulet, kun nykypressaa ei saatu paikalle. Syksyllä saatoin avustaa em. mummoräpistä tehtyä supersuosittua nettivideota, kun siihen löydettiin muista mummoista mainio rytmiryhmä. Eläkeläiset ry on mukana Ehkäisevä päihdetyö EHYT ry:n Onks´uutta tietoo? -ikähankkeessa. Siinä käsitellään monesti kiusalliseksi koettuja ja vaikeasti käsiteltäviä alkoholinkäyttöasioita. Vuosikymmenien aikana olen oppinut, ettei näissä asioissa voi edetä suoraan ?pullo edellä?. Mutta ?mummo edellä? homma toimii, jonka osoitti Innostava vanhuus? -tilaisuutemme marraskuussa, jossa mummo pääsi esiintymään yli kolmisatapäiselle vanhustolle! Tämän vuoden aikana olen ilokseni ja ikähankkeemme ansioksi voinut tehdä jo viitisentoista keikkaa. Ne ovat olleet pääkaupunkiseudulla, eniten Helsingissä, jossa kaupungin kulttuuritoimi tukee tällaista sananlevitystä. Erityisen mukavia keikkoja ovat olleet vierailut mm. Kaarelan, Kallio-Vallilan, Kontulan, Malmin, Raision ja Vartiokylän eläkeläisyhdistykjsissä Ja juhannuksen jälkeen tämä tavallista suurempi ihme-Eila on Oulussa kesäpäivillänne! ANTTI HONKONEN Tietoja Työväen Oulu -kiertoajelusta Työväen Oulu-kiertoajelu on herättänyt huomattavan suurta kiinnostusta. Kymmenet eri puolilta maata saapuvat linja-autot osallistuvat ajelulle, ja lisäksi käytössä on paikallisia autoja. Kiertojelu kestää noin tunnin ja sille kertyy pituutta parisenkymmentä kilometriä. Ajelulla esitellään sekä oululaisen työn että työväen historiaa, paikallisia vaikuttajia ja annetaan tietoja nykyisestä Oulusta. Työväen Oulu -kiertoajelun toimipiste pitää majaa tapahtumapäivinä Pohjankartanon koulun aulassa oman tunnuksen alla. Tästä pisteesta lunastetaan kiertoajeluun oikeuttavat liput ennen ajelulle lähtöä: 5 euroa/henkilö kun käytetään ryhmän omaa bussia, 10 euroa/henkilö kun käytetään oululaista bussia. Maksamisen nopeuttamiseksi pyydämme keräämään ryhmän maksut ennakkoon ja yhtä henkilöä hoitamaan maksamisen toimipisteessämme. Ryhmillensä varauksen tehneisiin matkavastaaviiin ollaan vielä ennen kesäpäiviä yhteydessä kiertoajeluun liittyvissä asioissa: aikataulut, maksut, lähtöpaikka. Kiertoajeluun osallistuvien linja-autojen lähtöpaikka on Pohjankartanon koulun takana olevalla paikoitusalueella, jonne ajetaan Lintulammentieltä. Mikäli et ole tehnyt ennakkovarausta kiertoajelulle ja kuitenkin haluaisit sille osallistua, olethan pikimmin Ouluun saavuttuasi yhteydessä ajelun toimipisteeseen Pohjankartanon koululla. Tervetuloa! Veikko Meriläinen Jokilaaksoejn aluejärjestön tiedottaja Veikko Meriläinen esittelee kiertoajelureittiin kuuluvaa Åströmin entistä nahkatehdasta.