• Numero 3/2011 Claes Andersson tähdentää julkisia palveluja . ­ Eläkeläisille ne ovat elintärkeitä. Claes Andersson: Rytikarissa tehtiin ainutlaatuinen aineisto Rytikarin Eläkeläiset ry:n opintokerho on tehnyt talvella ikääntyvän naisen seksuaalisuutta käsittelevän opintoaineiston yhdessä KSL:n kerhosihteeri Tiina Huhtalan kanssa. Aineisto on ainutlaatuinen suomalaisessa opintotoiminnassa, mutta samaa työtaspaa ryhdytään soveltamaan myös Nokian Eläkeläiset ry:ssä. Aineiston tavoitteena on tukea keskustelua sellaisista aiheista, jotka jäävät vaille huomiota tai koetaan vaikeiksi puhua asiantuntijan kanssa. Aiheet ulottuvat seksuaalisuuden historiasta orgasmiin, intohimon syntymisestä kauneimpiin tarinoihin seksuaalisuudesta. On kulttuurin ja taiteen aika Entinen kulttuuriministeri ja Vasemmistoliiton puheenjohtaja Claes Andersson on eläkkeelläkin aktiivinen kulttuurikentän toimija. Hän sanoo. että nyt on kulttuurin, taiteiden, viestinnän ja muun ei-materiaalisen tuotannon aika. Tavaratuotantoon panostaminen on hänen mielestään tullut tiensä päähän. Hän muistuttaa, että rahaa liikkuu kulttuurissa ja viestinnässä kolme kertaa enemmän kuin autoteollisuudessa Yhdysvalloissa. Andersson pitää eläkeläisten kannalta elintärkeänä,että julkisista palveluista pidetään hyvää huolta. ­ Useimmat eläkeläiset ovat täysin riippuvaisia julkisista palveluista: terveydenhoidosta, kirjastoista, vanhuuspalveluista, kotihoidosta jne. Vanhenemiseen saattaa liittyä yksinäisyyttä, vetäytymistä, ehkä masennustakin tai alkavaa muistisairautta. ­ Elämä on annettu meille lahjaksi. Vaalikaamme tätä lahjaa ja iloitkaamme jokaisesta hetkestä sen loppuun saakka, Andersson sanoo. S. 9 S. 4­5 Ohjeita ja vinkkejä Savonlinnaan lähteville S. 15­18
• 2 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Lupausten lunastaminen testaa poliittisen uskottavuuden Ä änestämisellä oli vaikutusta. Eduskunta uusiutui ja puolueiden valtasuhteet muuttuivat poikkeuksellisen voimakkaasti. Tässä toteutui kansan tahto. Vaalien todellinen vaikutus ja demokratian toimivuus testataan kuitenkin vasta arjessa, politiikan toimintatapoina, sisältöinä ja itse päätöksinä. Vaaleista on aina poliittinen matka lupauksista tekoihin. Äänestäjien onkin syytä olla tarkkoina ja kysyä oman kuluttajansuojansa perään. Äänestysaktiivisuus kääntyi nyt neljän vuoden takaisista alamaista nousuun. Koko maan äänestysprosentti ylsi piirun yli 70 prosenttiin. Saavutus jää kuitenkin vielä selvästi jälkeen äänestysaktiivisuudella mitattuna historian parhaista vaaleista. Äänestysvilkkaus vaihteli merkittävästi maan eri osissa ja äänestysalueittain. Kun Helsingissä äänestysprosentti ylti 75 prosenttiin, jäätiin Pohjois-Karjalassa 65 prosenttiin. Yhteiskunnallinen tilanne herätteli tällä kertaa vaalityöhön ja poliittiseen vaikuttamiseen myös aiemmin hiljaisina pysyneitä ihmisiä ja väestöryhmiä. Ihmiset osoittivat olevansa kiinnostuneita yhteisistä asioista ja kykenevänsä halutessaan yhdistämään voimansa ja ryhmittymään poliittisesti myös uudella tavalla. Tämä on hyvä merkki kansanvallalle ja samalla iso haaste luutuneille poliittisille rakenteille. Lisääntyneestä aktiivisuudesta huolimatta runsas 1,2 miljoonaa äänioikeutettua jätti äänestämättä. Nukkuvien puolue on puolueista edelleen selvästi suurin. Yhteiskunnallinen tyytymättömyys ja erityisesti protesti räikeälle eriarvoistumiselle kanavoitui nyt perussuomalaisiin. Puolue lisäsi kannatustaan huimat 15 prosenttiyksikköä, mikä nosti sen pienimmästä eduskuntapuolueesta maan kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Puolue sai 39 kansanedustajan paikkaa. Perussuomalaisten "jytky-voitto" merkitsi, että kaikki muut eduskuntapuolueet menettivät kannatustaan edellisiin eduskuntavaaleihin verrattuna. Tappiot kohdistuivat raskaimmin hallitusrintamaan. Vastuu vaalilupausten lunastamisesta korostuu erityisesti tulevien hallituspuolueiden kohdalla, koska niillä on todellinen poliittinen valta. Etulyöntiasemassa on nyt suurin eduskuntapuolue kokoomus, joka johtaa uuden hallituksen muodostamista. Suomalaisille tärkein poliittinen linjakysymys ei julkisesta hälystä huolimatta ole EU:n tukipaketti Portugalille vaan täysin kotikutoisen sosiaalisen eriarvoisuuden kasvun ja hyvinvointivaltion rapauttamisen nopea pysäyttäminen. Tämä vaatii vahvaa tahtoa ja perusteellista käännöstä viime vaalikaudella toteutettuun poliittiseen linjaan. On tärkeää, että vaalikamppailussa orastanut ja esiin noussut eri kansalaisryhmien toimintaan nojaava poliittinen aktiivisuus jatkuu ja vahvistuu vaalien jälkeen. Vain kansalaistoiminta voi tarjota uskottavan vaihtoehdon rahaan nojaaville ja korruptiolle alttiille kaupallisille vaalimarkkinoinnille. Käydyt vaalit lisäsivät uskoa siihen, että muutos vaaleissa on mahdollinen ja että muutoksen suunnasta kannattaa kamppailla. Helsingin Sanomat on ottanut sydämen asiakseen taitetun indeksin korjaamisen vastustamisen. Esiteltyäni taannoin EETUn tavoitteita lehdessä kirjoitti lehden eduskuntatoimittaja Teija Sutinen seuraavana päivänä laajan artikkelin, jolla hän vastusti indeksin korjaamista. EETUhan esitti, että ansiotasoindeksin painoa työeläkeindeksissä kasvatettaisiin ja että kansaneläkkeet sidottaisiin samaan indeksiin työeläkkeiden kanssa. Vaalikeskustelua kommentoidessaan (15.4.) toimittaja Piia Elonen meni vielä pidemmälle. Juttunsa kainaloon liitetyn kolumnin loppuhuipentumana hän esitti retorisen kysymyksen, "pitäisikö palkkojen painoarvoa työeläkkeiden vuosikorotuksissa pienentää". Kas kun toimittaja ei ehdota indeksikorotuksia luopumista kokonaan. Silloin palattaisiin 1950-luvulle, jolloin vuonna 1938 säädetyn kansaneläkelain etuudet kuihtuivat olemattomiksi, minkä vuoksi eläkejärjestelmään piti tehdä täysremontti. * * * Elosen esittämät käyrät osoittavat, että edes vanha puoliväli-indeksi ei olisi pitänyt työeläkkeiden kehitystä läheskään palkkojen tahdissa. Kun ansiotasoindeksi nousi vuosien 1995-2010 välillä 36 %, olisi puolivä- Puheenjohtajan Populistit liikkeellä palsta Kalevi Kivistö li-indeksi antanut eläkkeisiin nimensä mukaan puolet eli 17 %. Todellisuudessa työeläkkeisiin tuli tuona ajanjaksona vain 6 %:n reaalinen nousu. Ilman tasokorotuksia kansaneläkkeisiin ei olisi tullut sitäkään. Selvitellessään puoliväli-indeksin kustannuksia toimittaja jättää kertomatta, millaisiin olettamuksiin reaaliansioiden kehityksestä ne perustuvat. Vuosina, joina reaaliansiot laskevat, on taitettu indeksi tosiasiassa hintavampi kuin puoliväli-indeksi. Ja sellaisiakin vuosia on, mm. parhaillaan elettävä. Kustannusten osalta ratkaisevassa asemassa ovat eläkemaksut, kuten jutussa toisaalla todetaan. Vaikka taitettu indeksi korjattaisiinkin, alkaa työeläkkeiden meno suhteessa palkkasummaan laskea vuoden 2035 jälkeen. Kun maksu on verotuksessa vähennyskelpoinen, jää se nettovaikutus maksajalle pienemmäksi . Ja kun taustalla on olettamus reaaliansioiden noususta, maksetaan eläkemaksut suuremmasta palkasta. * * * jalkana työ, jota eläkkeellä oleva sukupolvi on työelämässä tehnyt rakentaessaan taloutemme perustan. Eikä toimittaja ota liioin huomioon pääosin nykyisten eläkeläisten kartuttamien rahastojen tuottoa. Viime vuonna sijoitusten tuotto oli noin 16 miljardia euroa ja eläkemaksut ja muut tulot tuottivat yhteensä 20 miljardia eli yhteensä tulopuolelle tuli 36 miljardia. Työeläkkeitä maksettiin ulos 18.6 miljardia euroa, eli rahastoihin jäi huomattava kasvu. Sijoitustuotot ovat eläkkeelle siirtyneiden sukupolvien "tuottavuutta" koska tuottoja ei syntyisi ilman aikanaan maksettuja maksuja. Miksi rahastojen tuotoista ei kuuluisi edes osa ne aikanaan maksuillaan kerryttäneille? Rahastot ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin vuosittain maksettava palkkasumma. Niinpä jo puolen prosentin muutos rahastojen tuotossa pienentää eläkemaksujen tarvetta prosenttiyksiköllä . * * * Tässä yhteydessä ei voi olla kommentoimatta myös paria Jyrki Kataisen puheenvuoroa. Ensinnäkin hän sanoi, että nykyiset rahastot riittäisivät seitsemän vuoden eläkkeiden maksuun. Laskennallisesti niin, mutta kuka vastuullinen keskustelija voi lähteä siitä, että eläkemaksut yhdellä iskulla lopetettaisiin? Niistähän jää osa vielä kartuttamaan rahastoja samoin kuin niiden tuotto kokonaisuudessaan. Olisiko Kataisen väite sitä itseään populismia, koska kukaan ei esittänyt, että rahastojen maksu- ym. tuloja lakattaisiin keräämästä ja että rahastot samaan aikaan tyhjennettäisiin. Toinen esimerkki koskee rahastojen arvon alenemista vuoden 2008 pankkikriisin seurauksena. Katainen antoi ymmärtää, että rahastot menettivät kerralla 17 miljardia euroa. Taas vain kirjanpidollisesti ja väliaikaisesti, koska kukaan ei voi olla niin tyhmä, että lähtisi myymään arvopapereitaan niiden hintojen ollessa alhaisimmillaan. Tilannehan korjaantuikin parissa vuodessa. * * * Toimittaja kysyy myös, kuuluuko eläkeläisille ollenkaan osuutta ansiotason noususta, koske "se perustuu tuottavuuden parantumiseen yrityksissä". Väite on kovin pinnallinen. Tuottavuus ei nouse tyhjästä, sen kivi- Jos puhutaan sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta, on myös muistettava elinaikakerroin, jota leikkaa uusien sukupolvien eläkkeiden lähtötasoa vielä odotettuakin enemmän. Miksi ne, jotka yrittivät tehdä indeksiasiasta sukupolvitaistelua, "unohtivat" tämän asian?
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 3 Tietoa Savonlinnan rannekkeista Itse tehty Zutin Meeri Reutsalo maalasi järjestölle uuden onnittelukortin Meeri Reutsalo on silmin nähden tyytyväinen. Miksei olisi. Hänen vesivärityönsä kedon kukista on valittu Eläkeläiset ry:n uuden onnittelukortin kansikuvaksi. Kun tämä lehti tulee lukijoille, on kortti jo ehtinytt painosta ja päässyt myyntiin. Korttia saa Eläkeläiset ry:n toimistosta. Puhelinnumero on se tuttu 020 743 3610. Uuden kortin tarve syntyi, kun Kittilän kesäpäivien perhostunnuksesta tehty kortti loppui. Se palveli hyvin aikansa, mutta nyt haluttiin uutta ja itse tehtyä. Uuden kortin aihiot löytyivät helposti: Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestön kuvataidekerho Zuti on tehnyt tänä talvena kukka- ja kasviaiheisia vesiväritöitä. Kerhon ohjaaja, eläkkeellä oleva kuvaamataidon opettaja ja Eläkeläiset ry:n jäsen Raili Laitinen toi näytteille muutaman työn. Nyt homma muuttui vaikeammaksi. Kaikki Laitisen ehdottomat työ olivat hyviä omalla tavallaan. Meeri Reutsalon työ todetrtiin raikkaaksi ja ilmaisutavaltaan sopivaksi Eläkeläiset ry:n korttiin. Reutsalon kukkatyössä näkyy hienosti myös elokuvaohjaaja Jean Renoirin kaikessa taiteessa tähdentämä käsityöllinen jälki: lämmin ja karhea. 7­8 Eläkeläisety ry:n jäsentä. Osanottajamäärä on vaihdellut hieman vuosittain, mutta perusjoukko on pysynyt hyvin yhdessä. ­ Kerhossa on ollut erittäin hyvää se, että lähdimme liikkeelle aivan perusteista, väreistä ja materiaaleista. Olemme kuitenkin voineet samalla perehtyä moniin tekniikoihin, Reutsalo kertoo. Uutta on luvassa ensi syksynäkin, kun kerho taas kesätauon jälkeen kokoontuu Hermannin kerholla, Helsingin Eläkeläisten Aluejärjestön kokoontumistiloissa. Silloin ryhdytään tutustumaan öljyvärimaalaukseen. Zuti hyötyy Meeri Reutsalon työn valitsemisesta onnittelukorttiin. Tekijälle itselleen se tuo ehkä mainetta ja hyvää mieltä, mutta hänen kasvattajaseuransa Zuti saa Eläkeläiset ry:ltä pienehkön rahasumman materiaali- ja välinehankintoihin. ­ Se tulee tosi tarpeeseen, sillä öljyväritekniikka on aika kallista, Laitinen sanoo. Savonlinnan kulttuuri- ja retkeilypäiville osallistuvien on hyvä tietää, että tapahtyumassa on kahdenvärisiä rannekkeita. Niillä on muuten samat oikeudet, mutta niillä pääsee eri aikoina Suvi-illan runoja ja lauluja -tilaisuuksiin ja iltamiin. Tilaisuudet ovat samansisältöiset, mutta alkavat siis eri aikaan. Keltaisen rannekkeen saaneet pääsevät sillä · tiistaina 7.6. klo 18.00 alkavaan Suvi-illan runoja ja lauluja ­tilaisuuteen Savonlinnasaliin · keskiviikkona 8.6. klo 17.30 (-19.00) alkaviin iltamiin sekä n. klo 21.15 alkaviin iltamatansseihin Sinisen rannekkeen saaneet pääsevät sillä · tiistaina 7.6. klo 20.00 alkavaan Suvi-illan runoja ja lauluja tilaisuuteen Savonlinnasaliin · keskiviikkona 8.6. klo 19.30 (-21.00) alkaviin iltamiin sekä n. klo 21.15 alkaviin iltamatansseihin Meeri Reutsalo (vas.) maalasi ja Raili Laitinen ohjasi työn, josta syntyi uuden onnittelukortin kansi (alh.). "Naamat on mun juttu" Meeri Reutsalo kertoo, että hän ei ole ennen Zutiin liittymistään harrastanut kuvataiteita, muuta kulttuuria sen sijaan yllin kyllin ­ onhan hän ollut muun muassa pitkään aluejärjestönHelokitkuoron puheenjohtajakin. ­ Kuvataide on hyvä harrastus ja Zutissa on leppoisa ja hyvä henki. Vaikka Reutsalo menestyi kukillaan, hän väittää, ettei oikein ole niiden kuvaamisessa omimmillaan. ­ Naamat, ne on mun juttu. Niitä olen piirtänyt myös hiilellä. Isona rupean muotokuvamaalariksi. Sanoo Meeri Reutsalo ja nauraa niin, että koko laajan elämänkokemuksen kartuttama elämänilo ja huumori puhkeavat kukkaan. Savonlinnapaketti meni Kaarinaan Veijo Suominen Kaarinasta voitti Eläkeläiset ry:n arvonnassa Savonlinnan-paketin. Arvonta järjestettiin niiden järjestön jäsenten välillä, jotka olivat maksaneet jäsenmaksunsa maaliskuun loppuun mennessä. Pakettiin kuuluu järjestön maksama majoitus aamiasineen Savonlinnan kulttuuri- ja retkeilypäivillä, osallistumisranneke sekä yksi ruokailu tapahtumapäivää kohti. Eläkeläiset ry onnittelee voittajaa ja toivottaa iloisia päiviä Saimaan rannalla. Zuti ja Raili Esitellessäään työtään Meeri Reutsalo tähdentää moneen kertaan, kuinka suuri ansio senkin onnistumisesta kuuluu kuvataidekerho Zutin ohjaajalle Raili Laitiselle. Laitinen kuuntelee korvat punaisina ja yrittää vähän toppuutella. ­ No, tosihan se on. Raili on osannut ottaa huomioon zutilaisten ominais- ja erityispiirteet, myös iän. Hän on kannustanut ja saanut meistä paljon ulos, Reutsalo sanoo. Kuvataidekerho Zuti on toiminut viisi vuotta. Tänä keväänä mukana on ollut Korttilaukset toimistosta Korttia voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistosta, kuten kaikkea muutakin järjestön myyntimateriaalia. Puhelinnumero on tuttu 020 743 3610. Kortin hinta on valkoisine kuorineen 4 euroa kappaleelta. PEKKA ISAKSSON
• 4 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Marja Ristimäki (vas.), Mirja Paavola, Sirkka Mäkivuoti, Aune Hautala, Arja Ihalainen ja Aili Virtala ovat osallistuneet opintoaineiston tekemiseen. Opintotoiminnan historiaan lämpimästi ja juurevasti Rytikarin Eläkeläiset ry:n kerho teki opintoaineiston ikääntyvän naisen Rytikarin Eläkeläiset ry:n naiskerho on tehnyt suomalaisen opintotoiminnan historiaa. Viime talvena sen synnytti yhdessä Kansan Sivistystyön Liitto KSL ry:n kanssa ikääntyvien naisten seksuaalisuutta käsittelevän opintoaineiston. Aineiston nimi on Intohimon punainen. Sen kätilö ­ aineiston tuottaja ja kirjottaja ­ on ollut kerhosihteeri Tiina Huhtala KSL:stä. ­ Hieno kokemus ja vastaanottokin on ollut hyvä, sanoo hankkeen ideoijiin kuuluva Rytikarin Eläkeläiset ry:n opintovastaava Aili Virtala. Hän on myös vetänyt yhdistyksen kerhoa, joka on ideoinut yhdessä Tiina Huhtalan kanssa aineiston aiheet ja testannut valmiit aineisto-osiot käytännön opintotoiminnassa. Aineistolle on ollut ilmiselvä tarve. Lyhyessä ajassa sitä on lähtenyt KSL:stä 200 kappaletta, sekä Eläkeläiset ry:n yhdistysten että muiden järjestöjen opintokerhoille. Rytikarilaisten tiedossa on, että ainakin Tornionseudun Eläkeläiset ry:n ja Varkauden Eläkeläiset ry:n kerhoissa sitä opiskellaan jo. Aili Virtala arvelee, että ajatus tällaisen aiheen käsittelemisestä on ollut ilmassa pitempään. Hänelle se napsahti mieleen, kun hän osallistui vuosi sitten keväällä Rovaniemella järjestetylle Ikääntyvä nainen ja alkoholi -kurssille. ­ Siellä kysyin, koska KSL ryhtyy tekemäänm tällaista aineistoa. Ajatus otti tulta ja Tiina Huhtala ryhtyi omalta puolelltaan valmistelemaan sitä niin, että syksyllä kokoontui puolenkymmenen naisen ryhmä tänne Rytikarin työväentalolle. Oikeus puhua ja oikeus vaieta Kaikki kerhoon ja opintoaineiston tekemiseen osallistuneet rytikarilaiset ovat tyytyväisiä ja iloisia osallistumisestaan hankkeeseen. Työn edetessä mahdolliset epäilykset aiheen hankaluudesta ovat hälvenneet. ­ Iso tekijä siinä on ollut luottamus. Mitään kerhossa puhuttua ja kuultua ei ole viety ylkopuolelle, sanoo Sirkka Mäkivuoti. Toinen tärkeä asia on ollut keskinäinen arvostus. Jokaisella on ollut oikeus puhua, mutta myös vaieta, jos siltä tuntuu. ­ Jos ei ole halunnut osallistua jonkin aiheen käsittelyyn, on saanut olla hiljaa. Mutta koskaan kerhossa ei ole ollut hiljaista, kertoo Arja Ihalainen. Kerholaiset tähdentävät, että mitään sänkykamarijuttuja ei ole puhuttu. Se mitä vällyjen alla todella tapahtuu, on jokaisen intimiteettiin kuuluva asia. Seksuaalisuus on paljon laajempi ja moniuloitteisempi asia kuin seksi. Määrätietoinen aiheiden käsittely on todettu hyväksi keinoksi edistää keskustelua, hyvää yhteishenkeä ja oppimista. ­ Jokainen aihe on käsitelty läpi aineiston mukaisesti ja yksityiskohtaisesti, asiasta toiseen edeten, Aili Virtala sanoo. Vaikka kerholaiset ovat kokeneet kaikki opintokerhossa käsitellyt aiheet tärkeiksi, on yhden aiheen käsittelytapa koettu erityisen hyväksi. Se on orgasmi, jolle sopivaa käsittelytapaa myös kerhosihteeri Tiina Huhtala sanoo miettineensä pitkään. ­ Sitten välähti, että kerholaiset voisivat kirjoittaa aiheesta vanhemman ja kokeneemman naiset näkökulmasta kirjeen läheisen ystävän tyttärelle. Tämä haaveilee häistä ja parisuhde on muuten hyvä, mutta seksielämä ei suju toiveiden mukaan. Tyttö kysyy neuvoa äitinsä ystävältä, koska ei uskalla puhua asiata kenenkään muun kanssa. ­ Me suomalaiset olemme hyviä neuvomaan muita, siitä se idea syntyi, Huhtala kertoo. ­ Kaikki kirjoittivat kirjeen, joka sitten luettiin kerhossa. Sitten mietittiin, miltä kirjeen kirjoittaminen Keskustelun herättäjä ja tukija Suomessa ei ole puutetta kirjoista ja aineistoista, jotka käsittelevät seksuaalisuutta. Intohimon punaisen tekee ainutlaatuiseksi sen näkökulma, ikääntyvän naisen seksuaalisuus hänen omasta näkökulmastaan. Aiuneisto ei ole vähimmässäkää määrin tekninen seksiopas, joita kyllä maailmassa riittää. Sen näkökulma ei ole myöskään niin sanotun asiantuntijan näkökulma, vaikka heidänkin tekstejään ja näkemyksiääön aineistossa on käytetty. Aineiston tavoitteena on tukea keskustelua sellaisista aiheista, jotka jäävät vaille huomiota tai koetaan vaikeiksi puhua asiantuntijan kanssa. Aiheet ulottuvat seksuaalisuuden historiasta orgasmiin, intohimon syntymisestä kauneimpiin tarinoihin seksuaalisuudesta. Aineistossa käsitellään vielä omana osionaan ikääntyvän naisen seksuaalisuutta, vaikka se on opintoaineiston nimen mukaisesti lähtökohta kaikkien aiheiden käsittelyssä. Miehen ja naisen seksuaalisuutta käsitellään niin ikään ja parisuhde saa paljon aikaa ja tilaa, mutta myös yksin elävät on muistettu, samoin laitoksissa asuvat. Aineiston alkusanoissa tähdennetään, että seksuaalisuus ja seksi ovat aiheita, jotka jakavat mielipiteitä. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa mielipidettä. Tarkoituksena ei ole muuttaa kenenkään suhtautumista ja ajattelutapaa, ellei hän ensin itse halua niin tehdä. Tärkeitä asioita ovat kuunteleminen, vaitiolovelvollisuus ja toisten mielipiteiden kunnioittaminen ­ aivan kuten muitakin asioita käsiteltäessä. Aineisto voi tilata Tiina Huhtalalta, puh. 050 5900 709, sp. tiina.huhtala@ksl.fi Osoite KSL/Opintokerhot, Mieslahdentie 8 B 3, 91910 Tupos.
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 5 Nokialla aletaan tehdä aineistoa yhdistystoiminnasta "Eläkeläiset osaavat sanoa, mitä tahtovat, ja osaavat olla tekemättä, mitä eivät tahdo" KSL:n opintoaineistojen tekeminen Eläkeläiset ry:n opintokerhoissa ei pääty Intohimon punainen aineistoon. Kerhosihteeri Tiina Huhtala kertoo ryhtyvänsä tekemään seuraavaksi Nokian Eläkeläiset ry:n kanssa aineistoa yhdistystoiminnan kehittämisestä. ­ Nokialaiset ovat hyvin innostuneita aiheesta, ja siellä on jo tehty hyvää työtä yhdistyksessä. Aineisto keskittyy toiminnan sisältöihin, ei yhdistyslakiin. Tärkeää on sekin, että yhdistystoiminta on paljon muutakin kuin edunvalvontaa, Huhtala sanoo. Tavoitteena on saada uusi aineisto valmiiksi vuoden 2012 alkuun mennessä. Aineistosta tulee sellainen, että sitä opiskelevat kerhot voivat saada korotettua valtionapua. Sitä saavat myös Intohimon punainen -aineistoa opiskelevat kerhot. ­ KSL:n ajatuksena on, että ne kerhot, jotka opiskelevat yhdistystoimintaa kehittäviä aineistoja, saavat korotettua valtionapua. Huhtala sanoo, että parhaimmilaan opintokerhon toiminta on juuri sitä, että tehdään uusia aineistoja. Kun huomataan, että aineistot voi tehdä itse eivätkä ne tule jostakin ylhäältä, niin oivallus ja tekeminen tukevat oppimista. Tavoitteena on tukea yhdistyksiä tilanteessa, jossa niihin on tulossa uusia toimijoita, osaavia ihmisiä, joilla on monesti erityistaitoja esimerkiksi tietojen käsittelyssä atk:lla. ­ Mutta on huomattava, että työkseen atk-alalla ollut tai tietokonetta paljon käyttänyt ei eläkeläistoiminnassa välttämättä halua ruveta tekemään juuri sitä samaa kuin hän työkseen teki. Siksikin monipuolinen yhdistystoiminnan kehittäminen ja sitä tukeva opiskelu on tarpeen. sa mukana, enkä sitten ollutkaan, mutta seurasin muuten kerhon edistymistä. Huhtala on tyytyväinen sekä tulokseen että rytikarilaisten työtapaan. Hän sanoo havainneensa, että niissä painottuivat naisille tärkeät asiat, läheisyys ja parisuhde. ­ Ei miesten tarvitse olla huolissaan, kun naiset rupeavat puhumaan seksuaalisuudesta. Lämmöstä, läheisyydestä ja niiden tuntetemisesta siihen rakkaaseen puolisoon siinä on kysymys. ho-ohjaajasta, joka ohjasi käsitöitä. Kun kerholaiset valittivat, että tuo ja tuo on liian vaikeaa ja kädetkin ovat menneet tämmöisiksi, niin ohjaaja sanoa paukautti: "Jos pystyt perseesi itse pyyhkimään, pystyt käsitöitäkin tekemään." Vuorovaikutus avointa Huhtala on työskennellyt 20 vuotta Kansan Sivistysön Liitossa. Siitä ajasta suuri osa on kulunut Eläkeläiset ry:n kerho-ohjaajien ja järjestön muiden jäsenten kanssa. ­ Eläkeläisten kanssa on helppo toimia, vuorovaikutus on avointa, suhteet lämpimät. He osaavat sanoa mitä tahtovat ja osaavat olla tekemättä sitä, mitä eivät tahdo. Olen oppinut Eläkeläiset ry:n ohjaajilta ja jäseniltä valtavan paljon. Huhtala toivoo nokialaisten kanssa tehtävän uuden aineiston tavoittavan Eläkeläiset ry:n toiminnan erityispiirteet. Niiden kuvaaminen Eläkeläiset ry:ssä luovia ohjaajia Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä toimii noin 250 opintokerho-ohjaajaa. Heitä on joka yhdistyksessä, joissakin yhdistyksissä useampiakin. Huhtala kiittelee, että ohjaajissa on paljon todella taitavia ihmisiä, jotka ovat hankkineet paljon seksuaalisuudesta tuntui ja mitä se antoi kirjoittajlle itselleen. Puhuttiin myös siitä, onko orgasmi tärkeä parisuhteessa, Virtala kertoo. Kirje oli niinkin hyvä juttu, että erään kerholaisen kummitytär pyysi sitä häneltä häälahjaksi. ­ Tätä käsiteltäessä tuli esille semmoinenkin tapaus, että eräs 80-vuotias rouva rakastui, meni naimisiin ja koki elämänsä ensimmäisen orgasmin, kerholaiset kertovat. Koskaan ei ole liian myöhäistä: toivoa on, naiset hymyilevät. Toinen mieliinpainuva kokemus oli käynti seksikaupassa. Ilman kerhoa se olisi jäänyt jokaiselta kokematta. ­ Se oli yllättävää ja romutti ennakkoluuloja tämmöisistä kaupoista tai ainakin tästä nimenomaisesta kaupasta, joka oli varsin asiallinen. Sen omisatja sattui vielä olemaan seksuaaliterapeutti ja keskustelu hänen kanssaan oli todella hyvä. Hän on lupautunut käymään kerhossakin alustamassa, jos sitä toivomme. Aukkojakin käsittelyyn on jäänyt. Mirja Paavola arvelee, että homoja lesbopareihin suhtautumisesta olisi voinut puhua enemmän. ­ Nimenomaan suhtautumisesta, koska muuhun emme heteroina voisikaan sanoa mitään. Aili Virtala arvelee, että kerholle olisi hyväksi, jos mukana olisi suhteellisen tasaisesti sekä vakiintuneessa parisuhteessa että yksin eläviä. Se monmipuolistaa aiheiden käsittelyä ,mikä on todettu Rytikarissa, vaikka siellä kaikki yhtä lukuunottamatta ovat parisuhteessa. ­ No ehkä asia korjaantuu, jos ja kun jatkamme syksyllä. Kyselyjä on jo tullut, ja on kysytty sitäkin, miksi "minua ei otettu mukaan" Kaikki kiinnostuneet pääsivät kyllä viime syksynä kerhoon, mutta ehkä joku koki sen aiheet liian intiimeiksi, Virtala sanoo. Rytikarista saa ohjaajia kerhoihin Rytikarin kerholaisilla kokemukset opintoaineiston tekemisestä ja käsittelemisestä ovat niin hyvät, että he ovat lupautuneet toimimaan ohjaajina myös muiden eläkeläisyhdistyksen vastaavissa kerhoissa. Ohjaajaa voi pyytää KSL:n kerhosihteeri Tiina Huhtalalta, puhelin (08) 378 209 tai 050 5900 709. Sähköpostitse hänen tavoittaa osoitteesta tiina.huhtala@ksl.fi Entä miehet, koska saamme opintoaineiston ikääntyvän miehen seksuaalisuudesta? ­ Jaa, vaikea sanoa. Se riippuu miehistä, ja ehkä siitä tulisi erilainen. Meillä on toiminut hyvin tämä tapa, että kerhossa on vain naisia. ­ Meidän miehemme ovat kyllä suhtautuneet kerhoon hyviin, olleet kiinnostuneita siitä, mutta eivät tunkeilleet, ja tarvittaessa ovat kuskanneet kerhoon, rytikarilaiset sanovat. Aineistolle tilaus Tiina Huhtala kertoo, että Intohimon punainen -aineisto syntyi eläkeläisyhdistyksissä ja muuallakin koetusta tarpeesta. ­ Tämänkaltaisen aineiston tekemisestä tuli esityksiä monelta taholta. Itsekin olin mielessäni kysellyt, miksi ikääntyvien seksuaalisuudesta ei puhuta, miksi ollaan hiljaa. Rytikarin innostuneiden naisten kanssa tuli sitten tilaisuus aineiston tekemiseen. ­ Olin itse juuri opiskellut PBLmenetelmää eli ongelmakeskeistä oppimista, ja aineisto sitten syntyi sillä menetelmällä. Otin rytikarilaisten tarjoamat aiheet ja mietin, kuinka käsitellä niitä. Rytikarilaiset sitten kokeilivat ja antoivat palautetta. Välillä kävin kerhossa ja olin mukana muun muassa, kun kerhossa purettiin orgasmiin liittyvää kirjettä nuorelle ystävälle. ­ Rytikarilaiset esittivät toiveen, että minä en ole kaikissa kerhois- Tiina Huhtala toivoo myös yhdistysten huomaavan, kuinka paljon osaamista kerho-ohjaajilla on. koulutusta ja osaavat toimia luovasti. Lisäoppi on kuitenkin aina tarpeen, ja sitä KSL ja Tiina Huhtala ilomielin järjestävät. ­ Ohjaajakoulutuksessa keskitytään jatkuvuuden ohjaamiseen, harjoitellaan käytännön tilanteita ja ihmissuhdetaitoja. Toivon, että myös eläkeläisyhdistykseet huomaavat, kuinka hienoja ihmisiä kerho-ohjaajat ovat: heillä on paljon osaamista. Kerho-ohjaajina eläkeläiset osaavat katsoa asioita sellaisinaan ja sanoa asiat laittamattomasti halki. Esimerkkinä Huhtala kertoo 90. ikävuottaan lähestyneestä kerja eritteleminen on hänen mielestään nokialaisten tehtävä. Siksi hän ei halua ryhtyä niitä avaamaan muilta kuin yhdeltä osalta. ­ Ihmisten v äliset suhteet Eläkeläiset ry:n yhdistyksissä ja koko järjestössä ovat hyvin tiiviit ja läheiset, kun niitä vertaa esimerkiksi ay-väen keskinäisiin suhteisiin. PEKKA ISAKSSON Teksti: PEKKA ISAKSSON Kuva: OLLI SYDÄNMAA/KSL
• 6 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö Turussa: Ikääntyneiden hoiva ja toimeentulo ovat ihmisoikeusongelmien ytimessä Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistön mukaan ikääntyvien hoiva ja toimeentulo ovat ihmisoikeusongelmien ytimessä. ­ Perusoikeudet koskevat aivan yhtä sitovasti ikääntyviä ja myös hoivan tarpeessa olevia kuin muutakin väestöä. Ikääntyvien kannalta niiden punaisena lankana on täysivaltaisen kansalaisuuden tunnustaminen myös vaiheessa, jossa omat voimat ehtyvät, Kivistö sanoi puheessaan Eläkeläiset ry:n VarsinaisSuomen Aluejärjestön 40vuotisjuhlassa. Eläkeläinen-lehti julkaisee Kivistön puheen perusoikeuksia käsittelevän osan hieman lyhennettynä. Puheen työeläkeindeksiä koskeva osa on seuraavalla sivulla. Väliotsikointi on toimituksen. Ihmisoikeuksista puhuttaessa vedotaan meillä Suomessa nykyisin usein EU:n ja Euroopan neuvoston laatimiin, ihmisoikeuksia ja perusoikeuksia koskeviin sopimuksiin ja julistuksiin. Eurooppalaisten ihmisoikeussopimusten lisäksi hyväksyttiin EU:n piirissä tämän vuoden kesäkuussa vielä erityinen julistus hoivan tarpeessa olevien vanhusten oikeuksista ja velvollisuuksista. Eläkepolitiikasta EU:n komissio valmistelee Vihreää kirjaa. Kannattaa seurata tarkkaan, mitä "mallioppilas Suomelle" Brysselistä tarjoillaan. Perusoikeudet koskevat aivan yhtä sitovasti ikääntyviä ja myös hoivan tarpeessa olevia kuin muutakin väestöä. Ikääntyvien kannalta niiden punaisena lankana on täysivaltaisen kansalaisuuden tunnustaminen myös vaiheessa, jossa omat voimat ehtyvät. Yhdenvertaisuus edel-lyttää tietyissä tilanteissa myös erilaista kohtelua: parempaa kohtelua ja vahvempaa tukea niille, jotka ovat muita enemmän tuen tarpeessa. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU on teettänyt säännöllisin väliajoin tutkimuksia, joissa on selvitetty eläkkeellä olevan ja eläkeikää lähestyvän väestön tuntoja. Viime syksynä julkistetun tutkimuksen mukaan huolen aiheita on erityisesti kahdella suunnalla. Yhtäältä ollaan huolestuneita toimeentulosta ja pelätään taloudellisten vaikeuksien lisääntymistä. Toisaalta ollaan huolestuneita sosiaali- ja terveyspalvelujen, niiden mukana vanhusten hoidon, riittävyydestä ja tasosta tulevaisuudessa. Kysymykset niin hoivasta kuin toimeentulostakin ovat ihmisoikeusongelmien ytimessä. Eläkeläiset ry olikin aikanaan aikaansa edellä, kun se ryhtyi vaatimaan eläkeläisalennuksia joukkoliikenteeseen, mikä sitten toteutuikin. Elämän suojelu velvoittaa hoivaan Toiseen huolenaiheeseen, sosiaali- ja terveyspalvelujen riittävyyteen ja laatuun, antavat ihmisoikeussopimukset myös vastauksen. Edellä käsitelty elämän suojelun periaate velvoittaa järjestämään myös asianmukaiset sosiaali- ja terveyspalvelut niitä tarvitseville. Yhteiskunnan on taattava palvelujen saatavuus, jotta elämää uhkaavat sairaudet voidaan mahdollisuuksien mukaan ehkäistä ja hoitaa. Oikeus omaan asuntoon ja asumisen tukeminen johtuu myös suoraan ihmisoikeuksia koskevasta sopimuksesta. Asumisen tukijärjestelmä on jäänyt varsinkin vuokra-asunnoissa asuvien osalta jälkeen. Vuokrat ovat varsinkin asutuskeskuksissa nousseet rutkasti yli sen rajan, johon asti asumistukea maksetaan. Erityisen kohtuutonta on, että eläkeläispariskunnan takuueläkkeen korotuksesta leikkautuu 50 euroa kuukaudessa pois asumistuen alenemisen johdosta. Siksi Eläkeläiset ry ovaatii, että asumistuen omavastuuta lasketaan, tuettavan vuokran enimmäismäärää nostetaan ja tukiprosentti nostetaan 85:stä 95:een. Asumista tuettaessa on myös erityisesti otettava huomioon ikääntyvien tilanteen asettamat vaatimukset asumisen laadulle ja asunnon varustetasolle. Tältäkin osin ihmisoikeussopimukset takaavat eläkeläiselle hänen toimintakykynsä edellyttämän tuen. Niin kauan kuin toimintakyky on hyvä, kuuluu eläkeläiselle oikeus valtavirran palveluihin tarvittaessa niiden hintaa alentamalla. Kun toimintakyky alkaa heiketä, kuuluu eläkeläiselle oikeus tuettuihin Elävä jukeboksi, Kirsti ja Eero Leppänen. Takuueläke kaukana minimitavoitteesta Kaikkien oikeuksien perustana oleva elämän suojelu velvoittaa yhteiskuntia järjestämään turvalliset olot kansalaisilleen. Sosiaalisen ja taloudellisen turvattomuuden ehkäiseminen toteuttaa oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Se velvoittaa yhteiskuntia takaamaan elämälle välttämättömän toimeentulon myös eläkeiässä. Vähimmäisvaatimus on puolet yhteiskunnan keskimääräisestä tulotasosta, mikä meillä merkitsisi reilun 1200 euron bruttotuloa kuukaudessa. Kenenkään tulotaso ei saisi jäädä alle 40 %:n yhteiskunnan mediaanitulosta, mikä merkitsisi noin 960 euron kuukausituloa. Takuueläkkeen 687 euroa jää vielä kauas tästä minimitavoitteestakin. Ihmisoikeussopimusten mukaan toimeentulon turvaamistavoitetta voidaan toteuttaa myös alentamalla ikäperusteilla palvelujen hintaa. Eiar Nurmi (vas.) ehti myös tanssimaan Säpinöissä Varsinaissuomalaiset juhlivat Eläkeläiset ry:n Varsinais-Suomen Aluejärjestö juhli Turun T-talossa 40-vuotsisyntympäiväänsä napakasti. Alueen mainiot ohjelmaryhmät ja yksinesiintyjät virittivät lämpimän tunnelman. Juhlan järjestäjät olivat paneutuneet myös ankeahkon juhlasalin elävöittämiseen. Salin takaseinää kiersivät Jyväskylän kesäpäiville tehdyt historialakanat ja pieni näyttely, jotka kertoivat värikkääästi yhdistysten ja aluejärjestön monipuolisesta toiminnasta. Juhlaan syntyi mukava tunnelma jo varsinaisen juhlan alkua odotellessa. Kirsti ja Eero Leppänen soittivat ja lauloivat elävänä jukeboksina yleisön toivomia ikivihreitä. Lämmin hetki koettiiin myös Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistön puheen jälkeen. Juhlassa esiintyneen Uudenkaupungin Eläkeläisten kuoron johtaja Juhani Alkio nostati yleisön seisomaan ja laulatti kuorolla ja yleisöllä onnittelulaulun vastikään 70-vuotismerkkipäiväänsä viettäneelle Kivistölle. Kivistön puheen keskeiset kohdata on julkaistu yllä ja seuraavalla sivulla. Monikulttuurista toimintaa Aluejärjestön puheenjohtaja Ulla Kurka luonnehti tervetuliaispuheessa aluejärjestöä myös monikulttuuriseksi. Aluejärjestöön kjuuluu Eläkeläiset ry:n ensimmäinen monikulttuurinen yhdistys, Daisy Eläkeläiset. Alueella toimii myös ruotsinkielinen yhdistys, Dragsjärds Uudenkaupungin Eläkeläisten tanhuryhmä.
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 7 Kuoro ja yleisö lauloivat Kalevi Kivistölle onnittelulaulun. Vasemmalla Varsinais-Suomen Aluejärjestön puheenjohtaja Ulla Kurka, oikealla Satakunnan Martti Anttonen. palveluihin, mm. kotihoitoon. Ja kun toimintakyky heikkenee niin, että tulemme riippuvaiseksi jokapäiväisestä avusta, takaavat sopimukset meille kokoaikaisen hoidon. Silloinkin on kunnioitettava jokaisen ihmisarvoa ja perusoikeuksia. misesta. Siksi me tarvitsemme nopeasti vanhuspalvelulain, jossa vanhusten hoidon laatua koskevat normit säädetään lailla niin sitovasti, että niitä on noudatettava ja niiden rikkomisesta ran-gaistaan. Lakiluonnos julkistettiin maaliskuun alussa. Nyt tarvitaan vain poliittinen tahto sen sisällön parantamiseksi ja esityksen antamiseen pian valittavan eduskunnan käsiteltäväksi. Sisältö todella kaipaa parannusta. Lakia on toivottu erityisesti turvaamaan vanhustenhoidon laatua, jossa ilmenevistä puutteista saamme lukea tavan takaa tiedotusvälineistä. Kolme vuotta sitten annetut laatusuositukset eivät ole tilannetta korjanneet, koska ne ovat vain suosituksia eikä niiden noudattamatta jättämisestä seuraa mitään. Lakia on toivottu korjaamaan juuri tämä epäkohta. Julkistettu lain luonnos ei kuitenkaan toisi tätä korjausta. Lakitekstissä ei puhuta mitään henkilöstön laatusuosituksissa määritellystä mitoituksesta vaikka juuri henkilöstön määrästä hoidon laatu riippuu. Laadun valvonta sälytetään yksityisten työntekijöiden vastuulle. Menettely on kohtuuton työntekijöitä kohtaan. Epäkohdasta ilmoittamiseen saattaa sisältyä työpaikan menettämisen pelko. Suurin puute lakiluonnoksessa on rahoituksen jääminen täydelliseksi kysymysmerkiksi. Ilman rahaa hyvätkään suunnitelmat eivät toteudu. Kuntien taloudelliset mahdollisuudet lain tavoitteiden toteuttamiseen tulee turvata valtion rahallisella tuella, joka on ohjattava vanhusten palveluihin. Nöyryyttävä kohtelu kielletty sopimuksissa Ihmisoikeussopimukset kieltävät vielä erityisesti ihmisten epäinhimillisen ja nöyryyttävän kohtelun. Tämä tulisi muistaa erityisesti tämän päivän vanhustenhuollossa, jossa on liiankin kanssa esimerkkejä tämän ihmisoikeuden rikko- Ikääntyminen ei ole talousongelmin syy Ihmisiä pelotellaan julkisessa keskustelussa vanhusten hoidon kustannuksilla. Annetaan ymmärtää, että eliniän piteneminen johtaa niin suuriin hoitokustannuksiin, että kunnat eivät niistä selviä. Kuinkahan on? Ensinnäkään eliniän piteneminen ei suoraviivaisesti mer- kitse hoitoaikojen pitenemistä. Eläkkeelle tulevat lapsuutensa ja työikänsä yhä terveempinä eläneet, joiden toimintakyky mahdollistaa itsenäisen elämän aikaisempaa pidempään. Keskimäärin intensiivistä hoitoa tarvitaan kahtena viimeisenä elinvuotena. Kunnat saavat valtionosuutta jokaista 85 vuotta täyttänyttä asukasta kohti noin 20 600 euroa vuodessa. Eläkeläisen nettotulosta peritään hoitomaksua 85 % ja sitä ennen eläkeläinen on maksanut kunnallisveron. Jo keskimääräisellä eläketulolla yhteissumma nousee varsin lähelle laitoshoidon kokonaiskustannuksia. Ja kun osa vanhuksista on vielä 85 vuotta täytettyäänkin hyvässä kunnossa ja kykenee itsenäiseen elämään, ei kunnalla heidän palveluihinsa mene läheskään tuota valtionosuuden määrää. Valtionosuusmenoja ikääntyvimpien ikäluokkien lisääntyminen kasvattaa, mutta ei läheskään niin paljoa kuin esimerkiksi KELA maksun poisto yrityksiltä vähensi valtion tuloja. Julkisen talouden ongelmien syitä onkin etsittävä viime vuosien veropolitiikasta eikä suinkaan vanhusväestön määrän kasvusta. Vanhuspalvelulain, ikälain, säätämisen yhteydessä on parannettava ratkaisevasti omai-hoitajien tilannetta. Suomen noin 320 000 omaishoitajasta yli puolet on puolisoaan hoitavia eläkeläisiä ja heistä vain noin 10 % saa jonkinlaista omaishoidon tukea. Tuen taso vaihtelee kunnittain ja useimmat omaishoitajat jäävät kokonaan ilman tukea. Siksi Eläkeläiset ry vaatii omaishoidon tuen maksamisen siirtämistä KELAlle, jotta sen maksaminen olisi yhdenmukaista koko maassa. Samalla on taattava omaishoitajille riittävät mahdollisuudet lomapäiviin ja virkistäytymiseen. Siinä yhteydessä on muistettava, että iäkkäillä voimien palautuminen vaatii enemmän aikaan kuin nuoremmilla. napakasti ja lämpimästi Arbetarpensionärer. Kurka toi juhlaa terveiset TUL:n risteilyltä ja erityisesti sen veteraanijaostolta. ­ On ilahduttavaa, että Eläkeläiset ry, Eläkekeensaajien Keskusliitto EKL ja TUL ovat solmineet yhteistyösopimuksen. Näin Eläkeläiset ry on saanut uuden yhteistyökumppanin tärkeällä toimintasektorilla, kunto- ja terveysliikunnassa. Kurka muistutti, että yhteistyö ei rajoitu vain liikuntaan. TUL isännöi ensi syksynä Seinajoella kolmen järjestön yhteistä kulttuurikilpailua. Uudenkaupungin Eläkeläisillä oli juhlassa näyttävä osuus. Yhdistyksen kuoron lisäksi yleisöä viihdyttivät tanhuryhmä sekä Liisa Salo ja Juhani Alkio sketsillään. Turun Eläkeläisten Säpinä tanssi valssit Padesban ja Tähtisilmä. Iiris Veranen kertoi juttuja Turun murteel. Juhlan juontanut Simo Martin Kaarinan Eläkeläisistä lausui taattua Lauri Viitaa ja Urho Syrjälä Loimaan ja ympäristön Eläkeläisistä musisoi haitarilla ja huuliharpulla. Aluejärjestön entinen puheenjohtaja Onni Lehtonen esitti tiiviin katsauksen aluejärjestön historiaan. Ansiomerkkejä jaettiin säästeliäästi todella ansioituneille aluejärjestön toimijoille, puheenjohtaja Ulla Kurkalle ja sihteeri Eira Nurmelle, joka on kymmenen vuoden ajan hoitanut myös aluejärjestön taloutta. PEKKA ISAKSSON Yleisökin pääsi mukaan esityksiin.
• 8 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN "Indeksien tulo- ja kustannusvaikutuksia pitää arvioida pitkällä aikavälillä" Uudenmaan Aluejärjestö juhli tyylikkäästi 40-vuotistaivaltaan ­ Indeksin taittamista on yritetty puolustella kahdella varsin ristiriitaisella perustelulla: toisaalta sanotaan, ettei se merkitse juuri mitään ja toisaalta, että puoliväliindeksiin palaaminen romahduttaisi eläkeyhtiöiden talouden ja veisi tulevien sukupolvien eläketurvalta maton alta, totesi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö puhuessaan Uudenmaan aluejärjestön 40-vuotisjuhlassa Tikkurilan Puistokulmassa. Aluejärjestö vietti syntymäpäiväänsä kutsuvierasjuhlassa. Edustettuina olivat järjestön jäsenyhdistykset ja yhteistyökumppanit. Tyylikkäässä juhlassa pohdittiin myös eläkeläisten ajankohtaisia ongelmia, erityisesti Kivistön juhlapuheessa. Kivistö muistutti, että omaisuuden suoja oli aikanaan perustuslakeja uudistettaessa kuuma kysymys. ­ Silloin oli kyse lähinnä suurten omistusten ja yleisen edun yhteentörmäyksistä. Euroopan ihmisoikeussopimukset kiinnittävät tähän asiaan huomiota toisesta näkökulmasta. Jokaisella on oikeus saada turva säästöilleen myös silloin, kun ne on tehty tulevan sosiaaliturvan ja eläketurvan takaamiseksi. ­ Keskustelu taitetusta indeksistä koskee juuri tätä asiaa. Meillähän työeläkkeet on rahoitettu siirtämällä osa palkansaajille kuuluvasta palkasta säästöön työeläkerahastoihin ja eläkkeen taso sidottiin ansiotason kehitykseen, jotta eläkesäästöjen arvo säilyisi ja eläkeläiset saisivat osuutensa elintason noususta. Sittemmin siirryttiin ns. puoliväli-indeksiin, jossa ansiotaso vaikuttaa 50 %:n painolla työeläkkeen kehitykseen. Indeksin "taittaminen" pienentämällä ansiotason osuus viidesosaan aikaisemmasta 50 %:sta rikkoo tätä Euroopan ihmisoikeussopimuksen periaatetta. Indeksin taittamista on yritetty puolustella kahdella varsin ristiriitaisella perustelulla: toisaalta sanotaan, ettei se merkitse juuri mitään, koska korotus tänä vuonna olisi vain 2 20 c kuukaudessa. Ja samaan hengenvetoon sanotaan, että puoliväli-indeksiin palaaminen romahduttaisi eläkeyhtiöiden talouden ja veisi tulevien sukupolvien eläketurvalta maton alta. Mitätön etuko maksaa noin paljon? ­ Puoliväli-indeksin antama lisä eläkkeeseen riippuu kokonaan siitä, mikä on reaaliansiokehitys, kuinka Työläislaulajat johtajanaan Reino Bäckström. paljon enemmän ansiotaso nousee suhteessa elinkustannusindeksin nousuun. Nämä vuodet ovat siltä osin olleet huonoja ja siksi esimerkiksi tämän vuoden indeksitarkistus oli 1,35 %, kun puoliväli-indeksillä olisi tullut 1,57 %. Erotus on pieni, koska reaaliansioiden nousu oli vähäinen. Viime vuoden alussa indeksi nousi vain 0.26 %, mutta vanha puoliväli-indeksi olisi antanut 1,76 %. Kivistö arvion mukaan tilanne saattaa ensi vuoden alussa tilanne olla jopa sellainen, että taitettu indeksi tuottaa hivenen paremman tuloksen kuin vanha, koska reaaliansioiden muutos jäänee pakkasen puolelle, hinnat noussevat enemmän kuin ansiotaso. Vuodet eivät todellakaan ole veljeksiä, siksi yhden vuoden lukuihin tuijottaminen johtaa harhaan. ­ Tällaisissa asioissa pitää asioita arvioida pidemmällä tähtäimellä. Pitkällä aikavälillä reaaliansiot ovat kehittyneet keskimäärin noin puolentoista prosentin vauhdilla. Kun siitä taitetun indeksin mukaan tulee eläkkeisiin elinkustannusindeksin päälle vain 0,35 %, tulisi puoliväli-indeksin mukaan lisää 0,88 %. Kun eläkkeellä ollaan keskimäärin 24 vuotta ja kun vaikutus lasketaan koko ajalle korkoa korolle menetelmällä, olisivat eläkkeet keskimäärin 6 % korkeammat vanhalla puoliväli-indeksillä tarkistettuna kuin taitetulla korjattuina. Keski-määräisellä eläketasolla erotus olisi noin 1000 euroa vuodessa eli 84 euroa kuukaudesa. Ei siinä eläkeläisen kannalta ihan pienestä asiasta ole kyse. Entä sitten uusien sukupolvien eläkemaksut? Kivistö kysyi. ­ Maksut nousevat laskelmien mukaan vuoteen 2030 noin 4 %-yksikköä. Indeksin palauttaminen puliväliindeksiksi nostaisi vähitellen maksutasoa suhteessa palkkasummaan pari prosenttiyksikköä. Samalla on huomattava, että vuoden 2030 jälkeen, eläkkeelle tulevien ikäluokkien pienetessä, maksupaine hellittää ainakin prosenttiyksiköllä. Yhden prosentin nousu sijoitustuotoissa laskee maksujen painetta kaksi prosenttiyksikköä, koska eläkeyhtiöiden varallisuus on palkkasummaan verrattuna kaksinkertainen. Toisin sanoen pitkällä aikavälillä nousu- ja laskupaineet kompensoivat toisensa. Kyse on ennen kaikkea poliittisesta tahdosta. Juhlassa esiintyviät dir.mus. Reino Bäckström, hänen johtamansa Työläislaulajat-kuoro, Birgit Hast säesytäjänään Mauno Vuorinen sekä Vantaan työttömien ryhmä Joutavat. Juhlassa muistettujen aktiivitoimijoiden komea rivi.
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 9 Kulttuuri ja peruspalvelut kuuluvat kaikille jolti rahojen ohjaamista mahdollisimman viisaasti ja taiteilijoiden työmahdollisuuksia parantaen. ­ Valtion ei tule toimia jo menestyneiden taiteilijoiden mesenaattina, vaan rahoja tulisi ohjata nuorille ja uusia ilmaisutapoja etsiville taiteilijoille. Taiteita tukiessa täytyy pitää mielessä, ettei ole olemassa mitään "varmoja" sijoituksia, sillä taiteeseen kuuluu aina epävarmuus ja epäonnistumisen mahdollisuus. Ilman riskinottoa ei synny mitään uutta ja merkittävää. Anderssonin tähdentää, että meidän on huolehdittava siitä, etteivät oikeiston pyrkimykset eriarvoistaa koulutusta toteudu. Hän näkee sivistysvaltion suurena uhkana oikeiston yritykset tehdä opiskelun ja kirjastojen kirjalainat maksullisiksi. ­ Tärkeänä pitäisin kulttuuribudjetin laajentamista niin, että rahoitukseen osallistuisivat kaikki ministeriöt niiden toimialaa koskevissa hankkeissa. Myös tietyt verohelpotukset kulttuurilahjoituksiin ja elokuvuntuotantoon olisivat tärkeitä, kuten Ruotsissa ja Norjassa on tehty. Eläkeläisten kannalta on elintärkeää että julkisista palveluista pidetään hyvää huolta. ­ Useimmat eläkeläiset ovat täysin riippuvaisia julkisista palveluista: ·terveydenhoidosta, kirjastoista, vanhuuspalveluista, kotihoidosta jne. Vanhenemiseen saattaa liittyä yksinäisyyttä, vetäytymistä, ehkä masennustakin tai alkavaa muistisairautta. Andersson haluaisi kehittää monipuolista kansalaisyhteiskuntaa, missä jokaiselle tarjoutuisi luontevat yhteydet johonkin ystävään tai läheiseen ihmiseen. Hänen poliittisesti aktiivisen persoonansa lyyrisempi puoli ja herkkyys elämän väistämättömään kulkuun, vanhenemiseen ja kuolemaan ­ ihmisen osaan ­ kulminoituu kauniisti alla olevassa runossa. Kirjassaan Jokainen sydämen lyönti (WSOY 2010, suom. Liisa Ryömä) hän kirjoittaa "... elettyäni elämän, jossa minulla on ollut ilo ja onni olla mukana niin monessa...voisinko olla muuta kuin iloinen ja kiitollinen?" ­ Elämä on annettu meille lah- Minä olen väärinkäytettyjen ideologioiden hautausmaa Minä olen ajan sydän, maan syvyys ja haihtuva rakkaus E duskuntavaalien tulos saa entisen kulttuuriministerin ja vasemmistoliiton puheenjohtajan Claes Anderssonin, s. 1937, mietteliääksi. ­ Vaalitulos oli odotettu gallupien perusteella. Perussuomalaisten menestys näin yläkanttiin oli kuitenkin yllätys. He onnistuivat herättämään nukkuvaa kansaa. Ei voi kun onnitella. Hän on harmissaan vasemmiston huonosta menestyksestä. ­ Se oli huono, vaikka demarit ajoivatkin itsensä hallitusasemaan. Jukka Gustafsson olisi hyvä kulttuuriministeri, Andersson täräyttää kulttuuriväen seuratessa miltei kauhun valtaamana hallitusneuvotteluja. Persujen kulttuuriohjelma on hänen mielestä kovin ahdasmielinen ja taaksepäin katsova. ­ Toki vanhaa kansallista kulttuuria pitää arvostaa, mutta se ei vie meitä eteenpäin. Suomessa on myös aika hyvin tyydytetty ja tuettu populaarikulttuurin tarpeita. On tangomarkkinat, pop- ja rockfestarit, ·saappaanheittokisat, akankantokisat ym. suuret kesätapahtumat. Ne ovat ·kaikki tärkeitä. Mutta on hienoa, että tarjolla on myös hyvää musiikkia, ja kirjallisuustapahtumia, esimerkiksi Wammalan wanhojen kirjojen ·päiviä. Elokuvajuhlia, kamarimusiikkiviikkoja ynnä muita tapahtumia, kulttuurin suurkuluttaja iloitsee. Vaikkapa Kuhmon kamarimusiikkijuhlilla hän istuu kirkon penkissä kamarimusiikista nauttien kesästä toiseen. Uhkana Andersson pitää perussuomalaisten vaatimuksia olla rahallisesti tukematta uutta taidetta ja taidekoukutusta. ­ Meidän ei pidä huonontaa, vaan parantaa koulutus- ja ·apurahajärjestelmiämme ja Suomen kansainvälisiä verkostoja. seksi rahasta ja taiteen markkinoinnista. Edellisen hallituksen kulttuuripolitiikka saa Anderssonilta kiitostakin. ­ Voimme olla suhteellisen tyytyväisiä nykyisestä kulttuuritilanteesta. Puutteita on edelleen taiteilijoiden toimeentulossa ja sosiaaliturvassa. Myös tekijänoikeusasiat tulisi saada kuntoon, jotta kansalle tarjoutuisi mahdollisimman vapaata kulttuurin tarjontaa, ja samalla taiteilijoille ja kulttuurityöntekijöille taattaisiin toimeen- 6. Toisinaan puhuimme lastenlapsista ja ilosta Joskus saimme pitää heistä huolta omin päin Ei sellaisia rusinoita tai luottamusta tarjota joka päivä ­ Aina ennen vaaleja eläkeläisillä mene hyvin. Kansanedustajaehdokkaat ja puolueet lupaavat paljon hyviä asioita, jotka vaalien jälkeen siten unohtuvat. Anderssonin mielestä tärkeintä olisi perustoimeentulon vähimmäistuen nosto 750 euroon kuukaudessa. ­ Tärkeää olisi myös, että noin 300 000 omaishoitajana toimivaa henkilöä saisi palkkaa työstään. Nykyään vain joka kymmenes heistä saa rahallista korvausta läheisensä hoitamisesta. jaksi. Vaalikaamme tätä lahjaa ja iloitkaamme jokaisesta hetkestä sen loppuun saakka. ...Puserra viimeiset pisarat vääryyden sitruunasta ja nipistä itseäsi kädestä! Lyö otsaasi! Pidätä henkeä! Eläkkeelläkin aktiivinen kulttuurikentän toimija muistuttaa, että nyt on kulttuurin, taiteiden, viestinnän ja muun ei-materiaalisen tuotannon aika. Tavaratuotantoon panostaminen on hänen mielestään tullut tiensä päähän. Hän muistuttaa, että rahaa liikkuu kulttuurissa ja viestinnässä kolme kertaa enemmän kuin autoteollisuudessa USA:ssa. Nykyisin kulttuuripolitiikka, niin kuin kaikki muukin politiikka keskittyy Esko Seppäsen sanoin "vain kansallisomaisuuden ryöstöön". Taide- ja kulttuurikeskustelu on muuntunut yhä enemmän puhumitulo. Pitäkäämme myös hyvää huolta kirjastoista - tärkeimmistä ·kulttuurilaitoksistamme! Valtion kulttuuripolitiikka on pal- SISKOTUULIKKI TOIJONEN Kuva PEKKA ISAKSSON Runot ovat Jyrki Kiiskisen suomentamasta Claes Anderssonin kokoelmasta Pimeän kirkkaus (WSOY 2010) · Minun nimeni on Claes. Ota minut. Vie minut kotiin tai pois. Älä viivyttele, sillä minulla on kaikki maailman aika. Mihin ikinä jätät minut, jätä mieluiten veden ääreen, pari pilveä taivaalle, niitty jos vain sopii, ja mustarastaan tai kalalokin ääntelyä, mikäli se vain passaa Jos on tilaa vielä ystävälle, kirjalle ja flyygelille lupaan, etten vaadi muuta; mielellään hiljaisuutta, ja vähän hyvää jazzia
• 10 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Nakkilan Pojat on ikämiesten henkireikä On torstaiaamupäivä, kello kymmenen kieppeillä ja treenit alkamassa. Kaksi vartoilee rappusilla kolmea muuta, joista yksi jää tulematta. Hän makaa sairaalassa, mutta on hyvää vauhtia toipumassa. Tällä kerralla Nakkilan Pojat harjoittelee neljän laulajan ja säestäjän kokoonpanolla. Poikien treenikämppä löytyy entisestä lääkäritalosta, jossa nykyisin toimii lasten kuvataidekoulu. Laulavat ikämiehet ja kuvataiteilevat lapset näyttävät mahtuvan sopuisasti samoihin tiloihin. ­ Pojat kirjoitetaan sitten isolla P:llä. Olemme jo sen verran vanhoja, että meillä on varaa isotella. Meidän yhteenlaskettu ikämme on 420 vuotta, mainostaa Antti Alisaari. Kun tuo hänen mainitsemansa vuosimäärä jaetaan kuudella, jakojäännös paljastaa, että nämä laulavat pojat ovat hyvinkin aikuisen miehen iässä. Poikaiässäkin he lauloivat, yhdessä ja erikseen. Nykyisessä kokoonpanossa Nakkilan Pojat on toiminut vuodesta 1998 alkaen, mutta suurin osa porukasta aloitti esiintymisen 57 vuotta sitten. Urheiluseura Nakkilan Visa (TUL) järjesti ohjelmallisia iltamia, joissa oli puolitoista tuntia tanssia. Ohjelmaa näihin tanssitilaisuuksiin ympättiin siksi, että vältyttiin huviverolta. Alisaaren, Tuomo Tarkkasen, Altti Heinosen ja Miika Rintalan kontolle jäi ohjelmapuolesta huolehtiminen. ­ Siihen aikaan me olimme eräänlainen kisälliporukka. Nykyinen ohjelmistomme koostuu laulelmista ja vanhoista iskelmistä, Alisaari sanoo. Vaikka paljon on yhdessä esiinnytty, niin välillä pitää Nakkilan Poikien eli Antti Alisaaren, Tuomo Tarkkasen, Miika Rintalan, Matti Niemisen ja Altti Rintalan vähän harjoitellakin. Kuvasta puuttuu Altti Heinonen. kut tässä ajassa elävistä musiikintekijöistä tarttuvat hyvinkin tiukasti suomalaisen yhteiskunnan epäkohtiin. kin on paremmin tarjolla. sissa ympäri Satakuntaa. TUL:n laivaristeilylläkin on oltu mukana. Moneen lähiseudun kuoroon Nakkilan Poikien laulajat olisivat tuoneet paljon kaivattua vahvistusta, mutta niin isoissa porukoissa laulaminen ei ole heitä innostanut. Sen sijaan heidän säestäjänsä harjavaltalainen Altti Rintala soittaa Harjavallan pelimanneissa, Nakkilan seudun harmonikoissa ja tarvittaessa säestää yksittäisiä laulajia. Hän on myös vakioesiintyjä Harjavallan Eläkeläiset ry:n tilaisuuksissa. ­ Ollaan me hautaankin ihmisiä laulettu, joten ei meidän ohjelmisto pelkästään kevyttä ole, Miika Rintala huomauttaa. Hän on monta kertaa aikonut jättää lauluharrastuksensa kokonaan Alzheimerin tautia sairastavan vaimonsa takia. Vaimon hoidossa mukana olevan kunnan sosiaalitoimen taholta on kuitenkin estelty hyvästä harrastuksesta luopumista. ­ Ovat sanoneet, että et missään nimessä jätä laulamista, vaan pidät sen henkireikänä. Vaimolle on luvattu paikka, johon voin hänet reissujeni ajaksi viedä. Vaalityötä laulamalla Työväenliikkeessä on laululle löytynyt aina tilaa. Kun Tarja Halosesta tehtiin presidenttiä, Nakkilan Pojat oli aktiivisesti siinäkin mukana. Altti Rintala teki uudet sanat tuttuun humppaan, jota ryhmä esitti ahkerasti eri tilaisuuksissa. Laulu tallennettiin kasetille, joka toimitettiin myös Haloselle. ­ Tarjalta tuli kiitoskortti oikein kuvan kanssa, kertoo Rintala ylpeänä. Ryhmä esiintyy paljon laitoksissa, vanhainkodeissa, palvelutaloissa ja erilaisten järjestöjen tilaisuuk- Ikäviä muistoja kansakoulusta Kansakoululaitos onnistui vahingoittamaan monen lapsen lauluintoa. Ihme kun suomalainen lauluperinne elää näinkin vahvana. Tietysti oli niitäkin, joiden laulamisen halua ei edes kansakoulu kyennyt tukahduttamaan. ­ Minä kävin jopa neljä vuotta huippuopettajan luona laulutunneilla Porissa. Sain opetusta oikein diplomilaulajalta, paljastaa Miika Rintala nuoruutensa saloja. Mutta huonoja muistoja on hänelläkin 1940-luvun lopun ja 1950luvun alun koululaitoksesta. Jos kansakoulun harmonista erehtyi välitunnilla ottamaan äänenkin, heti tuli arestia. Tämänsorttinen omaaloitteisuus oli ehdottomasti kielletty. Se rassasi musiikista kiinnostunutta lasta, koska tuohon aikaan soittopelejä oli myynnissä vielä niukasti. Huuliharppujen lisäksi ei juuri muunlaisia instrumentteja ollut tarjolla. ­ Silloin kun meikäläiset kävivät koulua, ei musiikin opetusta ollut oikeastaan lainkaan. Virsiä veisattiin ja isänmaallisia lauluja laulettiin. Se oli siinä, Matti Nieminen tokaisee. Antti Alisaari muistaa sen hetken suorastaan pirullisena, kun joutui laulunkokeissa laulamaan muiden kuulleen luokan edessä. Hän sanoo nykyajan opettajien musiikillisten ja muiden ammatillisten valmiuksien olevan aivan eri tasolla kuin hänen lapsuudessaan. Tänä päivänä lapset pääsevät helpommin harrastamaan musiikkia ja soittimia- Sanoituksella on merkitystä Kisällilaulut olivat oman aikansa protestilauluja. Kisällilauluhan oli laulu, jossa oli omatekoiset sanat ja lainattu sävel. Enää ei Nakkilan Pojilla omaa tuotantoa ole, nyt hyödynnetään muiden tekemää. ­ Vaikka me laulamme yksiäänisesti, niin jonkin verran lainaamme myös Kippari-kvartettia, Miika Rintala toteaa. Kisällilauluja sanoittaneet olivat yhteiskunnallisesti valveutuneita, joilla oli taito pukea joku ajan ilmiö tai epäkohta laulun muotoon. Altti Rintala oli 1960-luvulla mukana demokraattisten nuorten kisälliporukassa, jolle hän teki laulun tuohon aikaan kuumana käyneestä margariinikeskustelusta. ­ Esitimme sen Harjavallan kulttuurikilpailussa, mutta ne hylkäsivät koko laulun. Muualla siitä kyllä tykättiin. Aktiivisena osallistujana Rintala kaipaakin yhteiskuntakriittisempää otetta nykymenoon. Siinä riittää sarkaa kynnettäväksi myös taitaville sanoittajille. Sellaisille kuin Jaakko Teppo, jonka huumorilla höystetyt laulut upposivat hyvin kansaan. Tosiasiassa kisällilaulujen perinne on jatkunut ja jatkuu edelleen, mutta muuttuneessa muodossa. Jot- Teksti ja kuvat KARI KUISTI Antti Alisaaren uuden nuottitelineen kokoamiseen tarvittiin myös hanuristi Altti Rintalan notkeita sormia.
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 11 Mapuche-vanhusten tukitili karttuu Kalevi Kivistön 70-vuotispäivän merkeissä sekä muutoin Mapuchekeräykseen osallistuneet ajalla 1.12.201031.3.2011 Ivalon Eläkeläiset Varkauden Eläkeläiset Sirkka-Liisa Korhonen Kolarin Eläkeläiset Marja-Liisa Laitinen ja Lahja Leino Jyväskylän Eläkeläiset Valkeakosken Eläkeläiset Yrjö Tirri Vampulan Eläkeläiset Väinö Tervo Lieksan Seudun Eläkeläiset Unto Lappalainen Saarijärven Eläkeläiset Kalle Kasurinen Juhani Kirjonen Vammalan Eläkeläiset Riitta ja Jaakko Huttunen Savonlinnan Eläkeläiset Jyrki Loukola Kittilän Eläkeläiset Rauman Eläkeläiset Eura-Säkylä-Köyliön Eläkeläiset Aavasaksan Eläkeläiset Eläkeläiset ry:n Pohjanmaan Aluejärjestö Jyväskylän Eläkeläisistä seuraavat henkilöt: Raija ja Paavo Pietiläinen Tahvo Eronen Sauli Rantala Pauli Lindgren Marjatta ja Kari Jokinen Eero Peutere Leila Aro Mirja Kohonen Riitta Hokkanen Eläkeläiset ry:n KeskiSuomen Aluejärjestöstä seuraavat henkilöt: Seija Liius Matti Lindqvist Veikko Räsänen Tuula Nieminen Viljo Kumpulainen Anja Renlund Toivo Heinonen Veikko Häkkinen Liisa Markkanen Osmo Vilokkinen Jorma Muhonen Raakel Savolainen Anneli Silvennoinen Arvo Oranen Raimo Koivunen Aura Peltonen Martti Meriläinen Teuvo Vuorenpää Tahvo Eronen Kerttu Korhonen Marja Leena Makkonen Lauri Hautanen Aimo Miettinen Eero Kovanen Helena Tammelin Liisa Vuorenpää Eino Aksela Rauno Lepistö Olavi Kauranen Terttu Siekkinen Irja Vääränen Tuula Palmamäki Keravan Eläkeläiset Sorsakosken Eläkeläiset Eläkeläisten Satakunnan Aluejärjestö Kuopion Eläkeläiset Tikkurilan Eläkeläiset Kauko Oksanen Iisalmen Eläkeläiset Anita ja Lasse Kangas Lauritsalan Eläkeläiset Jämsänkosken vasemmistoliitto ja Jämsän seudun vasemmistoliitto Mänttä-Vilppulan Eläkeläiset Marketta Korhonen Piikkiön Eläkeläiset Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestö Terttu ja Markku Möttönen Mikko Antero Lohikoski Riitta Jaakkola Jarkko Mänttäri Vaasan Eläkeläiset Pietarsaaren Eläkeläiset Kurikan Eläkeläiset Eläkeläiset ry:n PohjoisKarjalan Aluejärjestö Rovaniemen Eläkeläiset Seinäjoen Eläkeläiset Oulun Työväen Eläkeläiset Etelä-Vantaan Eläkeläiset Myllypuron Eläkeläiset Auta mapuche-vanhusta Eläkeläiset ry:n rahankeräys 1.3.2010-31.12.2012 Keräystilin numero 101230-71470 Viite: Auta mapuchevanhusta TUULA-LIINA VARIS Mitä siitä tulisi, jos kaikki... A amun lehti (HS 20.4.) kertoi, että Helsinki "armahti" kahvilayrittäjät. Se tarkoittaa kahta rakennusviraston tyrmäämää tapausta. Toinen koski kahvinmyyntiautoa, jota kiellettiin liikkumasta kaupungin keskustassa liikenteen sujumiseen vedoten. Toinen koski Töölönlahdella sijaitsevaa kesäkahvilaa: sen maanvuokrasopimusta ei jatkettu "vedenottoon liittyvien epäselvyyksien" vuoksi. "Epäselvyys" oli yksi maanpinnalla kiemurtava vesiletku. Helsinkiä kiertelevän jäätelöauton ulkomaalaislähtöistä omistajaa ammuttiin kovemmin panoksin: kiinteistövirasto teki miehestä rikosilmoituksen, koska auto oli neljä kertaa nähty luvattomalla kierroksella. Käräjäoikeus oli joustavampi eikä tuominnut iäkästä yrittäjää rangaistukseen, koska piti myönteisenä sitä, että hän pyrki hankkimaan elantonsa työnteolla. Kauan ei ole siitä, kun katajanokkalaiset menettivät suositun pikku ulkoilmakahvilan jonkin hygieniaan liittyvän pikkutarkan säännöksen takia. Ainakin osa Helsingin päättäjistä haluaisi kehittää pääkaupungin kieltämättä tylyä ilmapiiriä ihmisystävällisempään suuntaan, mutta byrokraatit haraavat vastaan ja torppaavat jopa luottamuselinten lailliset päätökset. "Onhan tämä ihan pönttöä", sanoo kaupunginhallituksen puheenjohtaja Risto Rautava haastateltaessa. Näkemykseen yhtyy kymmeniin tuhansiin nouseva kaupunkilaisten joukko sosiaalisen median keskusteluissa. Byrokraattinen jäykkyys ei ole vain Helsingin vaan koko Suomen ongelma. Byrokraattisielu pelkää, että kaupunki/ maa/ maailma ajautuu kaa- okseen ilman yksityiskohtaisia kieltoja, määräyksiä ja kontrollia. Perustelu kiteytyy lauseeseen: Mitä siitä tulisi, jos kaikki... Mitä siitä tulisi, jos kaikki hankkisivat kahvila-auton ja alkaisivat pörrätä muun liikenteen tukkona kaupunkikeskustoissa? Mitä siitä tulisi, jos kaikki kahvilanpitäjät jättäisivät vesiletkunsa kiemurtelemaan maahan ja kaikki asiakkaat kompastuisivat niihin ja loukkaisivat itsensä ja kaupunki joutuisi maksumieheksi? Mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat kierrellä myyntiautoilla ja luvitta, lisensseittä kaupata niistä vaikka mitä? Mitä siitä tulisi, jos kaikki Romanian romanit tulisivat Suomeen? Mitä siitä tulisi, jos kaikki talloisivat nurmikoita? Rupeaisivat paistamaan munkkeja myyntiin kuppiloissa ja kojuissa? Kiipeäisivät puihin? Kysymysten lista on loputon. Koskaan ei voi olla liian varuillaan. Pohjimmiltaan kysymys on kielteisestä ja epäluuloisesta ihmiskuvasta. Sen mukaan kansalainen on aina valmis pahantekoon, jos häntä ei siitä ehdottomasti kielletä ja kieltoa tarkkaan valvota. Jos byrokraattinen valvonta pettää, pettää heti myös sen kohde: heittäytyy lintsariksi, siipeilijäksi, systeemin väärinkäyttäjäksi, ansiottomien etuuksien kohvoijariksi. Kielteinen ihmiskuva dominoi myös politiikassa, varsinkin sosiaalipolitiikassa. Ajatellaanpa kahta isoa asiaa: perustuloa ja ns. kannustinloukkuja. Vasemmistoliitolla ja vihreillä on molemmilla omat perustulomallinsa, joiden päämääränä on toimeentulominimin turvaamisen lisäksi byrokratian vähentäminen ja kansalaista nöyryyttävän luukulta luukul- le juoksuttamisen lopettaminen. Lähtökohta on usko ihmiseen ja hänen toimintakykyynsä ja ­haluunsa. Kukapa jäisi muutaman satasen perustulon varassa lavitsalle makaamaan; päinvastoin pieni varma turva innostaa työhön ja oma-aloitteisuuteen. Perustulon vastustajat taas uskovat, että "ilmainen" raha laiskistaa. Ja mitä siitä tulisi, jos kaikki ihmiset jättäisivät työt ja rupeaisivat perustulolla köllöttelemään? Kannustinloukkujen purkamisesta on puhuttu 80-luvulta asti, ja kaikki puolueet ovat yhtä mieltä niiden vahingollisuudesta: ansiotyö ei houkuttele, jos lyhytkin työnpätkä vie suuren osan välttämättömistä sosiaalisista tuista. Mutta loukkuja ei vain saada puretuksi. Se johtuu epäluuloisesta ihmiskuvasta: mitä siitä tulisi, jos kaikki alkaisivat palkkansa päälle vielä tukia saamaan? Ihminen on luonnostaan ahkera ja aktiivinen, yhteisöjä muodostava ja niiden ehdoilla elävä otus, jolla voimakas halu kokea itsensä tarpeelliseksi. Laiskuus on poikkeustila, usein määrätietoisen lannistamisen seurausta. Mitähän siitä tulisi, jos kaikki omaksuisivat piirun verran myönteisemmän ihmiskuvan? Järvenpään Eläkeläiset: Oulun Työväen Eläkeläiset: Toimeentulosta on pidettävä huolta Keskeisenä asiana Järvenpään Eläkeläiset ry:n kevätkokouksessa esille nousi eläkeläisten taloudellisen toimeentulon ja palvelujen turvaaminen tulevina vuosina. Eläkkeisiin saatu pieni korotus on jo syöty hintojen, maksujen ja verojen korotuksina. Kokouksessa muistutettiin, että jo 15 vuoden ajan on eläkkeiden sitominen ns. taitettuun indeksiin vähentänyt eläkkeiden ostovoimaa verrattuna palkansaajiin. Kevätkokous päättikin tehdä Eläkeläiset ry:n toukokuussa kokoontuvalle valtuustolle esityksen yhteistyön tiivistämisestä ammattiyhdistysliikkeen kanssa. Eläkkeiden ostovoiman kehityksen turvaaminen parantaisi jatkossa kotimaista työllisyyttä varsinkin palvelualoilla. Myös kansaneläkkeiden tasoa on parannettava oleellisesti. Sensijaan pankkipalvelumaksuja on alennettava radikaalisti! Kaupungille esitettiin toivomuksena että avustus yhdistykselle jatkuisi. Myös toimintatilojen saaminen kaupungilta yhdistyksen käyttöön on edellytys toiminnan laajentamiselle.Järvenpään Eläkeläiset ry:n lähiajan toimintaa ovat mm. yhdistyksen esitteleminen Järvenpää-päivänä kävelykatu Jannella, osallistumme aluejärjestön ulkoilupäivään Rusutjärvellä, teemme kesäretken Keravajärvelle kesäkuun lopussa, käymme kesäteatterissa jne. Sään salliessa kokoonnumme tiistaisin ja perjantaisin klo 11 rantapuiston kentälle pelaamaan "petankkia". Hyvää kevättä ja kesää! Kaupunki tehnyt huonoja päätöksiä hoidosta Oulun Työväen Eläkeläiset ry:n kevätkokous keskusteli sääntömääräisten asioiden lisäksi muun muassa terveydenhuollon palveluista. Oulun kaupunki on tehnyt huonoja päätöksiä karsimalla laboratoriotoimintoja ja siirtelemällä asukkaita mielivaltaisesti eri terveyskeskuksiin ja näin vaikeuttanut asiointia niissä. Ihminen joutuu sairauden kohdatessa asioimaan jopa kahdessa terveyskeskuksessa ja maksamaan matkakustannukset kahteen kertaan. Ajan varaaminen terveyskeskuksista niin lääkäreille kuin laboratorioonkin on tosi vaikeaa, kun vastaanotossa henkilökuntaa on liian vähän. Puhelimitse ajanvaraus on lähes mahdotonta, on mentävä paikan päälle jonottamaan. Vanhusneuvostosta ei ole saatu vieläkään päätöksiä kaupungilta, vaikka Eläkeläistyön Neuvottelukunta on tehnyt kaupungin edustajien kanssa määrätietoista työtä sen aikaansaamiseksi. Mitään ei tapahdu. Mikä viivyttää päätöksentekoa? Uuden eduskunnan on saatava käsittelyyn vanhuspalvelulaki ja sen myötä myös vanhusasiamiehen viran perustaminen. Laissa tulee olla selvät kriteerit auttavien käsien määrästä ja kontrollin tulee olla riittävä. Määräysten laiminlyönneistä tulee määrätä sanktiot. Emme halua lukea lehdestä vanhuksen paleltumiskuolemasta. Se ovat järkyttävä esimerkki vanhustenhuollon puutteista, eikä varmaan kuulu hallituksenkaan ihailemaan hyvinvointiyhteiskuntaan. Takuueläke tuli voimaan 1.3.2011. Onhan se toki pieni korjaus pienituloisille eläkeläisille. Kokous oli sitä mieltä, että eiköhän se ole jo etukäteen syöty. Terttu Siekkinen Veikko Laine
• 12 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Rovaniemen Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla veti salin täyteen Teemalla "Etukamppailuja ja elämän eliksiiriä" järjestetty juhla Saarenkylän Nuorisoseuran talossa kiinnosti lappilaista eläkeläisväestöä siinä määrin, että talon suurempi sali täyttyi juhlivan yhdistyksen harrastajaryhmien ohjelmia ja valtakunnallisen Eläkeläiset ry:n puheenjohtajan, Kalevi Kivistön, juhlapuhetta seuraamaan tulleista ikäihmisistä. Olipa muutamia onnittelujen tuojia Oulusta asti. Rovaniemen kaupungin edustaja, valtuuston varapuheenjohtaja Jaakko Huttunen, Rovaniemen Eläkeläisjärjestöjen yhteisjärjestön puheenjohtaja Unto Silvennoinen ja Eläkeläiset ry:n Lapin Aluejärjestön puheenjohtaja Kaarina Kapraali esittivät onnittelut juhlivalle yhdistykselle. Huttunen puhui eläkeläisjärjestöjen merkityksestä ikäihmisten toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kaupunki on satsannut siihen hankkimalla ensi syksyksi eläkeläisjärjestöille paremmat ja suuremmat tilat. Silvennoinen puolestaan halusi tuoda esiin juhlivan yhdistyksen monipuolisen kulttuuritoiminnan. Kapraali taas kannusti saapumaan kolmen pohjoisen aluejärjestön yhteisille kesäpäiville Leville juhannusviikolla. Kalevi Kivistö oli usean juhlaan saapuneen eläkeläisen odottama puhuja. Hän käsitteli puheessaan mm. EU:n köyhyysnormeja ja totesi miljoonan suomalaisen eläkeläisen elävän niiden alapuolella. Takuueläke ei paljon parantanut tilannetta. EU:n tavoite tarkoittaisi n. 1000 euron minimieläkettä nykyisellä rahan arvolla, joten siitä ollaan vielä kaukana. Rovaniemen Eläkeläiset ry:n pöytäkirjoista selviää jo 60-luvun alkuvuosista asti, että maan porvarihallitukset ovat aina pyrkineet manipuloimaan indeksiä eläkeläiselle epäedullisella tavalla ­ silloin ns pisteostoilla ja myöhemmin muilla keinoin, totesi yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Kari Puolakka. Kivistön puheesta voi nostaa esiin myös ajatuksen, että eläkeläiset ovat kansakunnan voimavara, eivät taakka. Omaishoitajista, joita on noin 300 000, on suuri osa puolisoa tai muuta läheistä hoitavia eläkeläisiä, jotka eivät saa työstään minkäänlaista korvausta yhteiskunnalta. Tuesta osalliseksi pääsee vain joka kymmenes omaishoitaja. Kolmas suuri kysymys oli vanhuspalvelulaki, jolla tavoitellaan normeja ikäihmisten terveys- ja hoivapalveluille, joiden taso vaihtelee nyt suuresti eri kunnissa. Laissa määriteltäisiin palvelujen vähimmäistasot ja rahoitusvastuut sekä sanktiot normien rikkomisesta. Näiden toivotaan turvaavan ihmisarvoisen elämän myös vanhuuden päivinä. Ennen tansseja arvottiin vielä kaikkien oviarvan lunastaneiden kesken pääpalkinto, joka oli Hotelli Sirkantähden luovuttama lahjakortti kahdeksi vuorokaudeksi kahdelle hengelle saunallisessa superior-huoneessa sekä kolme lohdutuspalkintoa. Arpaonnen suosi- ossa oli Hilkka Kangas, Rovaniemen Eläkeläisten jäsensihteeri. KARIPUOLAKKA Käsityökerho oli koonnut töistään myyntinäyttelyn juhlan yhteyteen. %:n eläkeläisalennuksesta matkalippuihin rautateillä vuonna 1963, mikä tuli hyväksytyksikin ja voimaan jo seuraavan vuoden alusta. Myöhemmin alennusta esitettiin ensin valtion postiautoihin ja myöhemmin se saatiin 30 %:n suuruisena myös muihin linja-autoihin. äidin kehto-laulu", jonka Maija Fagerström solistina esitti koltankielellä. Kuoroa johti Ossi Riipi, joka vastasi ohjelman jälkeen seuranneiden tanssien musiikistakin. Käsityökerho puolestaan oli koonnut "historiasaliin" tuotoksistaan näyttelyn, josta juhlavieraat saivat myös ostaa tuliaisia kotiin tai lahjaksi, erityisenä teemana olivat kuviolliset lapaset eli "vanthut", joita oli tarjolla eri puolelta Suomea olevilla kuvioilla. Ennen Juhla- paikalle tuloa näyttely oli ollut esillä toista viikkoa kaupungintalon aulassa. Liikettä ja väriä juhlaan toivat, myös 60-luvulta asti toimineen, "Tanhuntallaajien" esityk- set, joita on pyydetty usein myös kaupungin ja Lapin Aluejärjestön kesäjuhliin. Näytelmäkin olikokonaan omaa tuotantoa, käsikirjoituksesta, puvustuksesta ja kulisseista lähtien. Käsikirjoittaja Pentti Huttunen oli antanut sille nimen "Korppi Lainaan yllä" ja siinä katseltiin sodassa tuhotun Rovaniemen elämää lintuperspektiivistä juhannusaattona heti sodan jälkeen. Rooleissa nähtiin alun toistakymmentä vuotta toimineen "Komeljanttarit"- näytelmäkerhon harrastajia, jotka tietysti matkan varrella vaihtuneet, mutta ohjaajana on pysynyt edelleen Maija Ylänen. Lohiparin pukuihin oli saatu apua käsityökerholta, jossa ne oli ideoinut ja toteuttanut Raija Kittilä. Muut olivat tehneet tai valinneet oman roolinsa asun itse. Rempseiden ja hauskojen esitysten jälkeen juhlan kuuluttaja Jaakko Ylitalo kutsui uudelleen juhlalliseen tunnelmaan yleisön palauttamaan Kyllikki Vilanderin, joka lausui Raili Malmbergin runon "Rakkaudentunnustus isänmaalle". Historiaa opiksi ja viihteeksi Talon pieneen saliin oli koottu yhdistyksen vaiheista historianäyttelyä lakanoiden ja seinälehtien muotoon. Esillä oli myös elävää kuvaa parin viimeisen vuosikymmenen ajalta, kun tapahtumissa on ollut mukana joillakin jäsenillä jo videokamerakin. Puheenjohtaja Kari Puolakka kertoi etukamppailuista avauspuheessaan ja myöhemmin katsauksessaan yhdistyksen merkittävistä tai hauskoista tapahtumista vuosien varrella. Mainituiksi tulivat muun muassa kamppailu eläkeläisten maksukyvylle sopivista vuokraasunnoista 60-luvulta lähtien, rovaniemeläisten eduskunta- aloite 50 Monipuolinen ohjelma omasta takaa Etukamppailujen lisäksi juhlivan järjestön toimintaan ovat kuuluneet alkuvuosista asti harrastuskerhot , joita kuluneena talvenakin on ollut yhdeksän erilaista. Niistä vanhimmat ovat laulu- ja käsityökerhot, jotka ovat jatkaneet toimintaansa alkuvuosista lähtien. Lauluryhmä saikin sekä aloittaa, että lopettaa ohjelmaosuuden ja esiintyä myös välillä, jopa näytelmässä sillä oli osuuksia. Erikoisuutena oli laulajien esitys "Lapin Jäyhät ja pitkät miehet perustivat Suolahden Eläkeläiset Suolahden Eläkeläiset ry:n 50-vuotijuhla pidettiin 19.4 hienolla Suolahtisalilla. Paikalla olirunsaasti eläkeläisiä eri puolelta Keski-Suomea. Juhla aloitettiin laulamalla yhteisesti " Keiteleen Rannat ". Tervehdykset juhlivalle järjestölle toivat Äänekosken kaupunginjohtaja Hannu Javanainen sekä seurakunnan tervehdyksen kirkkoherra Jukka Kuparinen. Järjestömme puheenjohtaja Kalevi Kivistö selvitti puheessaan mm, taitettua indeksiä, eläkkeiden jälkeenjääneisyyttä, omaishoitajien asemaa sekä elinaikakertoimien vaikutusta tuleviin eläkkeisiin. Musiikkia oli juhlassa kokous oli Kansantalolla keväällä 1961. Talo oli täynnä innostuneita ja vakaumuksellisia eläkeläisiä. Kokouksen päätteeksi rustattiinvetoomuksia mm. eduskuntaryhmille.Vaadittiin korotusta kansaneläkkeeseen, joka oli tuolloin 100 markkaa kuukaudessa. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin jäyhä ja isokokoinen Kalle Jämsen Keikalanmäeltä. Sihteeriksi valittiin totinen ja isokokoinen mies, Pitkä Anttoni eli Oskari Anttonen Sörkänmäeltä. Rahastonhoitajan tyhjää salkkua joutui vartioimaan aina myhäilevä Juho Makkonen Tippatehtaalta. Tomerasti tämä porukka aloitti toiminnan. Äänitaiteilija Pekka Karttunen toi osastomme 50vuoisjuhlaan mukanaan mm. Mauno Koiviston, Martti Ahtisaaren, Tarja Halosen sekä monia muita julkisuuden henkilöitä. Sisko Koivuvirta esitti Aino Suholan kirjoittaman pakinan. Sumiaisten Pelimannit vauhditti tanssijoita hanurimusiikillaan. Kiitoksia emännille maukkaasta tarjoilusta ja muille juhlan valmisteluissa mukana olleille sekä kaikille juhlassa mukana olleille. Juhlassa esiintyi muun muassa Iltatähdet-kuoro Jyväskylästä. monenlaista. Jyväskylän hieno kuoro " Iltatähdet " esitti kolme kaunista laulua tunnetulla ammattitaidollaan. Kansanpelimanni Eero Lahti esitti musiikkia viululla. Valto Holopainen ja Eero Lahti esittivät mandoliineilla kaksi venäläistä sävelmää.Lauluyhtye " Vanhat Tikat " lauloi mm. Veikko Lavin "Linbergin Hilman". Osaston historiaa selvitti allekirjoittanut. Suolahden Eläkeläiset ry:n perustava Erkki Lehtinen
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 13 Runopysäkki Kevät Kaamoksen harmaus on kadonnut, kevätaurinko silmänsä jo avannut, puiden lomasta kauniisti hymyilee, keväisiä hankia hellien sulattelee. Luonto herää talviunestaan, pajunkissat valkoturkeissaan työntyvät ulos kuoristaan. Linnut innostuvat laulelemaan. Kevät lumen alta kaiken paljastaa, jääpadot vuolaita puroja valjastaa. Tunnekuohut myös ihmisillä jyllää, luonnon mullistus tunteitamme myllää. Pertti Korhonen Helsinki Leskenlehti Tulitko taas lainaamaan ukkovainajan moottorisahaa vaiko muuten vain norkoilemaan? Vai tekisi mielesi pannukahvia, olisko myös pullaa ja saisiko päälle vielä sitä yhtä? Jaa, että varpaita paleltaa, enkä lainaa saapassukkia. Nekin on ukon peruja. ne on minulla jalassa kesälläkin, paremmat ne on kuin Ainot. Olisit jäänyt kirjastoon! Vai on lesken syli lämpöinen, ja lempeä on silmäin loiste!. Ellet nyt häivy, teen sinusta selvää, siihen soppaan ei lihaliemikuutiota tarvita. Saat olla iloinen, jos edes vaivainen leskenlehti kukkii haudallasi. Topi Berg Helsinki Sininen taivas. Puun silhuetti sineä vasten. Oksat ojentuvat ylös kuin kädet. Ei anoen vaan vastaanottaen. Tahtoisin minäkin seisoa vielä ryhdikkäänä, antaa ja saada. Jaksanko? Sisko Laukkanen Paltamo Muurahainen kupissa Minä illalla sokerin kuppiin jätin sen kimpussa näin aamulla murkun nätin, se viimeistä palaa siinä hotki pian iloissaan kohti reunaa potki. Jalat reunasta lipes, se putosi alas vaan uudella vauhdilla takaisin palas, ei antanut periksi murkku tuo yhä uudelleen palasi reunan luo. Sille apuni annoin kun hätänsä näin kaadoin vettä kuppiin mä vähittäin. Veden pinta siinä kun ylemmäs nous tuo murkku helposti rantaan sous. Päivän hyvä työ tehdyksi tuli nyt pien murkku-marka ei menehtynyt. Inkeri Nuutinen Talluskylä Muistathan keinun lehmusten alla, jasmiinin tuoksun, sireenin siniset kukat, kukkaseppeleet hiuksissamme, sadun ja leikin maailma vei meitä, me kevättä keinuttiin. Terttu Niinikoski Järvenpää Hyvät kirjoittajatoverit, olette lähettäneet mahtavan paljon runoja. Kiitos ja anteeksi! Kiitos siitä, että olette runoilleet ja halunneet jakaa ajatuksenne toisten kanssa tarjoamalla runojanne lehteen. Anteeksi siitä, että läheskään kaikki runot eivät mahdu lehteen, vaikka kuinka niin toivoisin. Kevät on todellakin myös runoversojen aikaa, postimäärästä päätellen. Aika moni kirjoittaja on myös ottanut kevään aiheekseen. Näin tekee esimerkiksi Pertti Korhonen, joka on nimennyt runonsa yksinkertaisesti ja paljon puhuvasti Kevääksi. Runoon onkin kerätty paljon keväisiä asioita ja tunnelmia. Runossa kevätaurinko hymyilee kauniisti. Itse tunnen kyllä kevätauringon irvistyksenkin, kun kaikki lika paljastuu... Runopysäkillä olen usein kirjoittanut riimeistä. Kevät-runossa riimitys on luontevaa, vaikka riimipari "Luonto herää talviunestaan/ pajunkissat valkoturkeissaan" ei ihan täysriimiä muodostakaan. Runon lopussa ihminen ja luonto rinnastetaan. Moni saa keväällä kotiinsa kutsumattomiksi vieraiksi muurahaisia. Inkeri Nuutisen runossa muurahaisvieraaseen suhtaudutaan kuitenkin lempeästi. Muurahainen kupissa -runo on hyväntahtoisuuden juhlaa! On hyvä, että runonkirjoittaja huomaa uusia näkökulmia ja valitsee aiheensa ennakkoluulottomasti. Mikään aihe ei ole liian pieni runoon. Monet tunnetut runoilijat ovat zoomanneet runokameransa mikrokosmokseen, tulee mieleen vaikkapa Lauri Viidan Kapina ("Nuoren riuskan urosluteen mieli paloi vapauteen...") tai Helvi Juvosen Pikarijäkälä-runo. Muurahainen kupissa on yksinkertaisesti ihanan humaani runo. "Ei anoen vaan vastaanottaen" Viime lokakuussa heitetty runohaaste (rakkausruno, jossa ei mainita sanaa rakkaus mutta sen sijaan monia muita sanoja, kuten moottorisaha ja saapassukka) poiki enemmän tuloksia kuin olisin osannut ikinä kuvitella. Kun tämän vuoden ensimmäisessä numerossa julkaistiin Ada Juvosen haasteen mukaan kirjoittama runo, kuvittelin sen olevan tätä lajia viimeinen. Mutta nyt on kyllä vielä kerta kaikkiaan pakko julkaista Toivo Bergin versio. Bergin Leskenlehdeksi nimeämä runo ei ehkä ole varsinainen rakkausruno, mutta rakkaudentorjuntaruno sitäkin enemmän. Leskenlehti-runo on mainio ja ärhäkkä yksinpuhelu. Vaikka moottorisahan lainaaja ei runossa pääse lainkaan ääneen, tilanne tulee täysin selväksi. Runon puhuja, äkeä leski ei ole valmis mahdollisiin vokotteluyrityksiin. Soppaakin leski uhkaa miespolosta tehdä. Loppusäe ja otsikko pelaavat hyvin yhteen, ja näin kokonaisuuden tuntu vahvistuu. Toivo Bergin humoristinen "äijänmanausruno" osoittaa jälleen kerran, miten moneksi runo oikein venyy. Sisko Laukkasen runo Toive edustaa puolestaan aivan toisenlaista runomaailmaa. Toive on tiivis ja moniulotteinen runo, jossa puusymboliikan kautta tutkaillaan ihmiselämää. Runo esittää lopuksi retorisen kysymyksen ­ ja antaa lukijalle pohdittavaa. Sisko Laukkanen taitaa runokielen keinot, tästä kertoo mm. kahden ensimmäisen säkeen verbittömyys sekä vahvaan kuvailmaisuun luottaminen. Juuri näin runon ilmaisu latautuu ja tiivistyy. Sanajärjestyksistä olen runopysäkillä usein kirjoittanut. Runopysäkillä usein sanajärjestyksistä kirjoittanut olen. Usein olen kirjoittanut sanajärjestyksistä runopysäkillä. Kuten edellisestä kokeilustakin huomaa, suomen kielen sanajärjestys on näennäisesti vapaa, mutta merkityseroja syntyy painotusten muuttuessa. Joskus on vaikea päättää, mikä vaihtoehto olisi toimivin. Sisko Laukkasen runon säe "Oksat ojentuvat ylös kuin kädet" on hyvä nykyisessä muodossaan. Se voisi kuitenkin toimia myös järjestyksessä: "Oksat kuin kädet ojentuvat ylös." Kaikkiaan lyhyt runo saa syviä ulottuvuuksia: "Ei anoen vaan vastaanottaen" ­ säkeeseen kiteytyy paljon elämän merkityksellisyydestä. Runo ja iättömyys Tältäkin palstalta tuttu kirjoittaja Terttu Niinikoski lähetti omakustannerunokirjansa Lapsuuden sillat. Onnea tuoreesta kirjasta! Kirjassa on runoja ja yksi proosamuotoinen tarinakin sekä valokuvia. Alaotsikkona onkin "Kuvia ja muistoja lapsuusvuosilta 1931-1941". Tekijä on erityisesti ajatellut lapsuusajan ystäviään, heitä myös kirjan nimilehdellä kiitetään. Lapsuuden sillat kokoaa muistoja kauniisti. Juuri viime runopysäkillä kirjoitin, miten elämäkertaa voi kirjoittaa myös runomuodossa. Näytepalana julkaistava runo osoittaa hyvin, miten yksityiset muistot muuttuvat yleisinhimillisiksi. "Me kevättä keinuttiin" pitää paikkansa tänäkin keväänä jokaisen keinujan elämässä. Tällainen kattaus mahtui runopysäkille tällä kertaa. Ja jos oikein runoiluttaa, niin kesällähän järjestetään monissa eri opistoissa runokursseja. Esimerkiksi Oriveden opistossa on perinteisesti ollut tarjolla viikon mittaisia kursseja. Luin vastikään Otavan tänä keväänä julkaiseman Martta Rossin esikoisrunokokoelman Upoksissa pilvet. Kokoelma on varsin hallittu ja harmoninen, eikä todellakaan mitään kertakäyttörunoutta. Asiaan saattoi vaikuttaa se, että tällä esikoisrunoilijalla on melko paljon elämänkokemusta takanaan. Martta Rossi on nimittäin syntynyt vuonna 1929. Oman elämänfilosofiani mukaan me ihmiset olemme pohjimmiltamme hyvin samanlaisia, ja on paljon mielekkäämpää nähdä yhtäläisyytemme kuin eroavaisuutemme. Ikä on vain yksi tekijä, kuin vaate, jonka alta löytyy iätön ihminen. Martta Rossin sanoin: "aika jätti meidät tähän/unohti." Ihanaa kevättä ja kesän odotusta! Ja vinkkinä, että runoja voi kirjoittaa myös metsässä, mökin pihalla tai vaikkapa huussissa. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Oulun Eläkeläisten talvipäivät Vaaskelassa Oulun Eläkeläiset ry:n talvipäivä ja pilkkikisat olivat Vaaskelassa. Osanotto oli runsasta, pilkillekin muutama uskalias osallistui, meren jää oli jo vähän haurastunut. Makkaraa paistettiin ja kahvia juotiin, vietettiin mukavaa yhdessäoloa kauniissa kevätsäässä. Pilkkikisan tulokset: 1. Vilho Nevala 922 gr, 2. Toimi Nissinen 160 gr, 3. Esko Tervo 100 gr Muut pilkkijät jäivät saaliitta, mutta eihän se saalis ollut pääasia, vaan yhdessä vietetty aika. 4. Pirjo Annunen, Elma Alajarva, Yrjö Dahl: valmentajana Veikko Rytkönen Pingispallo ämpäriin: 1. Veli Siivola, 2. Reijo Rautio, 3. Seppo Heinonen, 4. Paavo Raappana: osanottajia oli kolmisenkymmentä Golf: 1. Ulla Hassila, 2. Pentti Erkkilä, 3. Jaakko Holappa, 4. Esko Lipponen : osanottajia oli runsaasti Emännät keittivät taasen hyvän kalakeiton jälkiruokineen ja kahveineen. Kiitokset kaikille osallistujille, kilpailijoille, järjestäjille sekä keittiöhenkilökunnalle hyvästä yhteistyöstä. Reijo Rautio hankki kilpailumateriaalin Vaaskelaan. Hyvää alkavaa kevättä kaikille eläkeläistovereille toivottaa Oulun Eläkeläiset ry Mäeltä tuulee Saimaan rannalle ­ vaan ei ruikuttamaan! R Talvipäivien kilpailujen tulokset Matka oli vajaa kilometri: Tandem-hiihto: ( yksi suksija kolme hiihtäjää peräkkäin samaan tahtiin ) 1. Pentti Erkkilä, Ritva Savilaakso, Tuula Halonen; 2. Ritva Savilaakso, Ritva Siivola, Tuula Halonen, valmentaja Seppo Heinonen oli mukana antamassa neuvoja 3. Veikko Rytkönen, Olli Huttula, Vilma Högglund eilu vuosi on kulunut siitä, kun kulttuuri- ja retkeilypäivien valmistelu alkoi. Maalis-huhtikuussa 2010 vielä selviteltiin, mikä paikkakunta olisi soveltuvin tarkoituksiimme. Varsinainen lähtölaukaus tapahtumalle olivat Kuntorannassa järjestetyt syystärräykset syyskuussa. Siellä paljastettiin tapahtumapaikka. Myönteisyys, jolla Savonlinnaan tapahtumakohteena suhtauduttiin lupasi hyvää. Ja niinhän siinä kävi, että tapahtuma "loppuun myytiin" jo ennen joulua. Valmisteluun on kuulunut mm. tapahtuman runko-ohjelman hiominen. Runsaan tuhannen osallistujan tapahtumassa erityisesti aikataulun laatiminen tuottaa melkoista päänvaivaa, monen ihmisen liikkumisesta kun on kyse. On mietittävä, miten iso joukko saadaan melko pienen kaupungin kaduilla ongelmitta siirtymään paikasta toiseen ja miten esiintyjät ehtivät sekä nauttimaan kauniista kaupungista että ilahduttamaan taidoillaan toisia. Ja ruokailuillekin pitää varata aikaa, onhan ruokahetki omassa porukassa tärkeä osa matkustamisen iloa. Savonlinnalaiset ovat monin tavoin olleet apunamme valmisteluissa. Tulemme kaupunkiin juuri sopivasti ennen varsinaisen kesäsesongin alkua. Kun 1600 eläkeläisen joukko pyrähtää kolmeksi päiväksi kaupunkiin, näkyy ja kuuluu tuo joukko monella tavalla kaupungissa. Nyt voimme vain toivoa, että säitten haltijat ovat puolellamme ja pääsemme nauttimaan poutasäästä. Iso osa Savonlinnan viehätystä on kaupungin kaikkialle ulottuva järvimaisema ­ Saimaa. Osa kulttuuri- ja retkeilypäivien osallistujista onkin jo varannut etukäteen risteilyn kesäisille vesille. Tarjoushintaiselle risteilylle pääsevät kaikki halukkaat osallistumisrannekkeen esittämällä ja ihan vain tökkäytymällä lähtevään laivaan. Iloisia ja tunnelmallisia kulttuuri- ja retkeilypäiviä kaikille! ANU MÄKI Ritva Mörönen LIMPAN Borde man vara ångerfull? I väntan på bypassoperationen blir min kondis allt sämre. När jag för några dagar sedan gick till närbutiken kände jag mig lika andfådd som jag var, när jag på en fjällvandring i mina krafts dagar nådde toppen på Saanafjället. Man borde kanske ångra sig att jag, när jag litet under sextio blev tvungen att äta blodtrycksmedicin och därmed blev av med segelflygcertifikatet, mistade intresset för att springa min morgonlänk. Hur som haver så är det inte den sorts ånger som rubriken syftar på. När man, som jag i dag, för det mesta motionerar med att sitta i gungstol framför televisionen, kan man bland alla repriser ibland se något som väcker ens egna tankegångar. Den här gången var det en intervju med min gamla vän och kamrats dotter Sirpa Kähkönen. Hon har skrivit en bok on sin morfar, som var kommunist och på Lappo-tiden satt i Dragsviks ökända fångläger. För en gammal kommunist som jag var det ju ingenting nytt. Jag har personligt känt många som blev misshandlade i de gamla kasernerna på trettiotalet. Det som fick mig att fundera var programledaren Maarit Tastulas sista fråga, om hennes morfar hade ångrat att han var kommunist. Efter Sovjetunionens fall har också jag fått svara på samma fråga rätt många gånger. Mitt svar har alltid varit, att vi finska kommunister inte har någonting att ångra eller att skämmas för. Åt mina socialdemokratiska vänner i norden brukade jag ibland på fanstyg säga, att jag ansluter mig till socialdemokraterna några dagar innan jag dör. Sedan kan jag dö lycklig över att partiet, som i min ungdom splittrade facket, har en medlem mindre. När Estland blev kapitalistiskt var det estniska broderförbundet litet vilset över hur man skall jobba nu, när staten inte mera äger företagen. Vi åkte över på några förtroendemannakurser med min kollega Kauko för att föreläsa om det finska systemet. Jag började en föreläsning med en vits, som jag hört på småtimmarna i Ryssland för länge sedan: "Det fanns bara en människa i Ryssland som förstod Marx teorier. Det var Lenin och han missförstod dem". Ryska fackgubbar var bra på galghumor, och sådan humor behövde också vi finska fackliga kommunister på våra resor i landet. Men för att övergå till mera personliga funderingar: I min andra bok, som jag knåpade ihop strax efter sekelskiftet, finns en prosadikt om min inställning till det jag hållit på med under hela mitt vuxna liv. Den är på finska och översättningen verkar kanske ännu mera patetisk än originalet, men låt gå. En gammal revolutionär Vad blev det av dem? De unga revolutionärerna, som sjöng kampsånger och marscherade bakom de röda fanorna? Av funktionärerna, som i Gösta Ågrens dikt i Ny Tid skyfflade kol i revolutionens eld? Vet du? Jag vet. Jag frågade en ,som jag träffade imorse. När jag borstade tänderna stod han där i badrumsspegeln. Ja, sade han, den blev litet annorlunda, min revolution. Inte marscherade jag särskilt mycket och inte blödde jag heller. Nåja, kanske litet, ur magsår och hemorrojder. Det man behövde, var en akter av betong, för att orka sitta på möten, bakom skrivbordet, hundratusentals mil i bilen, på tåg, båtar och flyg. Man behövde också lång stubin för att orka skriva och läsa; tusentals protokoll och cirkulär, uttalelser, rapporter och pamfletter. Tala, tala och tala på all slags möten och i telefon. Dagarna i ända, från morgon till kväll. Ibland till och med på natten. Svåra samtal, lätta samtal, men alltid viktiga samtal, för den som ringde. Mina revolutionära vapen var papper och penna, lagar och avtal. Gedigna kunskaper om arbetslivet och någonstans i bakgrunden de revolutionära tankarna om rättvisa och jämlikhet. Kampen då, framgångarna och förlusterna? Nåja, ibland fick man vara nöjd om man kunde behålla de gamla ställningarna, men ibland stupade vi nog framåt. Det visar statistiken, hur vi levde förr och hur vi lever nu. Jag har min revolution bakom mig. Förbi är stressen och vetskapen om, att det huvud en misslyckad funktionär bankar i väggen inte ar det egna, utan medlemmens på arbetsplatsen. Vad blev kvar i handen? Mycket minnen och en bättre levnadsstandard än pensionärerna i min ungdom, sade mannen i spegeln, han med akter av betong.
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 15 Tervetuloa Savonlinnaan Kulttuuri- ja retkeilypäivät 7.­9.6.2011 Eläkeläiset ryn kulttuuri- ja retkeilypäiville Savonlinnassa osallistuu 1 600 järjestön jäsentä ympäri Suomea. Päivillä liikutaan Savonlinnan kauniissa kesäluonnossa ja harrastetaan monipuolisesti kulttuuria. Ryhmillä on mahdollisuus tehdä myös omatoimiretkiä. Savonlinnassa ja sen lähiympäristössä on niille monia mainioita kohteita. Päivien erikoisuus ovat kulttuurikatselmukset, joissa ryhmillä ja yksin esiintyvillä on tilaisuus esitellä taitojaan ja saada asiantuntevaa palautetta tekemisistään. Keskiaukeamalla ja sitä seuraavilla sivuilla kerrotaan päivistä ja annetaan ohjeita niille tuleville.
• 16 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Kasinon saari 7 2 1 A 6 9 3 4 8 10 14 12 11 19 18 13 17 15 16 B Savonlinnan kartta 5 Tapahtumapaikat 1. Wanha Kasino/Savonlinnasali/Spa 2. Kävelysilta Kasinon saarelle 3. Tori 4. Satama, lähdöt risteilyille (Matkustajasatama) 5. Kyrönniemen kenttä 6. Kaarisali Ensiapu SPR:n ensiapuryhmä päivystää sekä Kyrönniemessä että Savonlinnasalissa järjestettävissä tapahtumissa. Tunnistat ensiapuryhmän jäsenet SPR:n merkillä varustetuista liiveistä. Hyvä tietää Kyrönniemen kentällä, Savonlinnasalissa ja Spassa on pukeutumistiloja esiintyjille ja katselmuksiin osallistuville. Wanha Kasino ja Savonlinnasali ovat samassa rakennuksessa, Spa on niitä vastapäätä Kasinonsaarella. Torilta on matkaa saarelle noin 250 meträ. Kyrönniemen kentällä on sekä tiistaina että torstaina välipalamyyntiä (kahvia, virvokkeita, voileipiä, pullaa, makkaraa). Myynnistä vastaa Savonlinnan Eläkeläiset ry. Savonlinnan torilta on matkaa Kyrönniemen kentälle jalkaisin noin 1,7 km ja maanteitse noin 3 km. Kesähotelli Operasta on matkaa Kyrönniemeen noin 400 metriä. Apua pikaisesti yleinen hätänumero 112 poliisin hätänumero 100 22 Savonlinnan poliisi 071 875 5200 Hotellit 7. Spa Casino ja Vuorilinna 8. Seurahuone 9. Villa Aria 10. Tott 11. Hospitz 12. Lossiranta 13. Tavis Inn 14. Pietari Kylliäinen 15. Opera Vaikean tapaturman tai sairauskohtauksen sattuessa totea ensin, hengittääkö potilas ja sykkiikö hänen sydämensä. tee sitten hätäilmoitus lähimmällä puhelimella hätänumeroon 112. Muuta 16. Ajo Kyrönniemeen 17. Kävelysilta keskustasta Kyrönniemeen 18. Olavinlinna 19. Riihisaari ja museolaivat Kun soitat numeroon 112 1. Kerro, kuka olet, mistä soitat ja mitä on tapahtunut. 2. Vastaa sinulle esitettäviin kysymyksiin. 3. Toimi sinulle annettavien ohjeiden mukaan 3. Älä sulje puhelinta ennen kuin saat luvan. 3. Soita uudelleen, mikäli tilanne muuttuu. Esiintyjille Suvi-illan runoja ja lauluja sekä Iltamien ohjelmaosuus joudutaan kumpainenkin järjestämään kahtena peräkkäisenä samansisältöisenä kokonaisuutena. Tämä siksi, että Savonlinnasaliin mahtuu kerralla "vain" 800 katsojaa ja tapahtumaamme tulee kuitenkin kaikkiaan 1 600 osallistujaa. Yleisö siis vaihtuu esiintymisrupeaminen välillä, mutta esiintyjät ovat samat. Teiltä esiintymään lupautuneilta odotetaan siis melkoista esiintymisvalmiutta ja paikallaoloa. Lämmin kiitos panoksestanne tapahtuman onnistumiseksi! Ajoväylät A. Valtatie 14 länsi: Kuopio, Varkaus, Mikkeli, Helsinki Huom! Kesähotelli Malakias tämän ajoreitin varrella B. Valtatie 14 itä: Imatra, Joensuu, Kerimäki, Punkaharju (Lusto, Retretti) Tärkeät puhelinnumerot Ambulanssi 112 Savonlinnan pääterveysasema 015 5811 (Pihlajavedentie 8) Poliisi 071 875 5200 (Tottinkatu 3) Tapahtuman johtaja Anu Mäki 040 839 7699
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 17 Ohjelma Tiistai 7.6. Vielä ehtii harjoitella Savonlinnan ohjelmia Liikettä! Klo 10.00­20.00 Wanha Kasino: Tapahtumatoimisto auki ­ Käsiohjelmien ja tilattujen T-paitojen jako matkavastaaville ­ Savonlinnan Matkailun edustaja paikalla (mahdolliset majoitus- ja muut ennakkovarauksiin liittyvät kysymykset) ­ Eläkeläiset ry:n aineistomyyntiä ­ Taidenäyttelyyn tulevien töiden vastaanotto Klo 11.00 alkaen Wanha Kasino ja Kaarisali: Ruokailu (ennakkovarauksilla) Klo 11.00 alkaen Kyrönniemen kenttä: Kansantanssin harjoitukset Klo 12.00 alkaen Kyrönniemen kenttä: Kuoron ja orkesterin harjoitukset, sound check Klo 14.00 alkaen Kyrönniemen kenttä: Avajaiset ja liikunnallista iloittelua Klo 17.00 Savonlinnasali: Illan esiintyjät harjoittelevat Klo 18.00­19.30 Savonlinnasali: Suvi-illan runoja ja lauluja 1 Klo 20.00­21.30 Savonlinnasali: Suvi-illan runoja ja lauluja 2 Huom. Hotelleihin pääsee majoittumaan klo 14.00 alkaen, käytännössä siis Kyrönniemen avajaisten jälkeen. Musiikki- ja esiintymistaidon kurssi Kuntorannassa 18.-20.5.2011 Kurssin opettajina ovat Aune Lind, Sauli Malinen ja Reino Bäckström. Vielä on tilaisuus harjoitella yhdessä Savonlinnan kulttuuri- ja retkeilypäivien ohjelmia 18.-20.5. Kuntorannassa. Kolmen päivän kurssi on tarkoitettu tapahtuman tilaisuuksissa tai katselmuksissa esiintyville laulajille, soittajille, lausujille ja muille esiintyjille. Ohjaaja Aune Lind kannustaa kaikkia Savonlinnan esiintyjiä osallistumaan kurssille! Kaikki musiikin ja runon ystävät sekä esiintymishaluiset ovat tervetulleita harjoittelemaan ja viihtymään yhdessä, riippumatta siitä, osallistuvatko Savonlinnan tapahtumaan vai eivät. Kurssi alkaa keskiviikkona klo 18 ja päättyy perjantaina klo 12 mennessä. Kurssin hinta on 140 (puolihoito) tai 160 (täysihoito). Kurssille pyydetään ilmoittautumaan kirjallisesti joko ilmoittautumislomaketta käyttäen tai sähköisellä lomakkeella Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta: www.elakelaiset.fi / koulutus. Myös sähköpostitse voi ilmoittautua: tuija.aali@elakelaiset.fi Lisätietoja antavat: Tuija Aali, puh. 040 743 3610 ja Tiina Rajala, puh. 040 582 4319. Keskiviikko 8.6. Kulttuuria! Aamiaiset majoituskohteissa Klo 6.30­7.00 Savonlinnan tori: Aamujumppa! (vapaa pääsy) Klo 9.00­19.30 Wanha Kasino: Tapahtumatoimisto auki ­ Tilattujen T-paitojen jako matkavastaaville ­ Eläkeläiset ry:n aineistomyyntiä Klo 9.00 alkaen Savonlinnasali: Kulttuurikatselmusten harjoitukset (kuorot, orkesterit, laulajat) Klo 9.00 alkaen Spa: Kulttuurikatselmusten harjoitukset (kansantanssi, voimistelu- ja senioritanssiryhmät, lausujat, sketsit) Klo 9.00­ 21.00 Savonlinnasalin Onnellisten Ateljee: Taidenäyttely Klo 9.00­21.00 Seurahuoneen ala-aula Valokuvanäyttely Klo 11.00 alkaen Savonlinnasali ja Spa: Kulttuurikatselmukset ­ Osallistumisrannekkeen lunastaneet pääsevät seuraamaan katselmuksia Savonlinnasaliin Klo 11.00 alkaen Wanha Kasino ja Kaarisali: Ruokailu (ennakkovarauksilla) Klo 12.00­14.00 Savonlinnan tori: Ohjelmaesityksiä (vapaa pääsy) Klo 16.30 Savonlinnasali: Illan esiintyjät harjoittelevat Klo 17.30­ 19.00 Savonlinnasali: Iltamat 1 Klo 19.30­21.00 Savonlinnasali: Iltamat 2 N. klo 21.15­0:00 Savonlinnasali: Iltamatanssit Torstai 9.6. Kulttuuria! Aamiaiset majoituskohteissa Klo 8.00-13.00 Wanha Kasino: Tapahtumatoimisto auki ­ Taidenäyttelyssä esillä olleiden töiden palautus ­ Eläkeläiset ry:n aineistomyyntiä Klo 8.00 alkaen Kyrönniemen kenttä: Päätösjuhlan harjoitukset (kaikki esiintyjät) Klo 10.00-11.30 Kyrönniemen kenttä: Päätösjuhla Klo 11.00 alkaen Wanha Kasino ja Kaarisali: Ruokailu (ennakkovaraukset) Mustalla ohjelmaan merkityt tapahtumat ovat esiintyjien harjoituksia. Punaisella merkityt ovat avoimia kaikille rannekkeen lunastaneille. Huom! Wanhan Kasinon ja Kaarisalin ruokailut ennakkovarauksilla.
• 18 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Lusto tekee kunniaa raatajakansalle Metsämuseo on hyvä omatoimiretken kohde Savonlinnan-kävijöille P unkaharjulla toimiva Lusto on monipuolinen ja kiinnostava kohde. Valtakunnallinen metsämuseo kertoo kaiken oleellisen siitä kuinka kovalla työllä, pääasiassa metsien talouskäytön ansiosta Suomi on kehittynyt ja vaurastunut. Museossa vakuuttuu, että kehityksen taustalla on ollut raaka työ, raadanta. Myös se käy selväksi, että metsäalalla on tehty runsaasti työtä helpottavia ja tuottavuutta kohentaneita keksintöjä. Lusto on metsäalan erikoismuseo ja yksi maan kuudesta tiedekeskuksesta. Se on perustettu 1994. Näyttelytilat tuplannut laajennus valmistui 2008. Museo tallentaa, tutkii ja asettaa nähtäville suomalaista metsähistoriaan, -perinteeseen ja -kulttuuriin liittyvää aineistoa. Lustolla on laajat esine-, valokuva-, filmi-, kirja- ja arkistokokoelmat. Lustossa on sekä pysyviä että vaihtuvia näyttelyjä. Siellä järjestetään erilaisia metsäkulttuuriin liittyviä tapahtumia. Museo on hyvä ympärivuotinen käyntikohde, mutta parhaimmillaan koko Punkaharjun kansallismaisema on tietysti kesällä. Näyttelyt on koottu pääasiassa esineistä ja kuvista, mutta varsin paljon niissä on käytetty myös filmimateriaalia ja muuta uudempaa tekniikkaa. Tällaista auraa ei enää käytetä. Taustan kuva kertoo millaista jälkeä se teki. Jotkut ovat sitä mieltä, että näin on tuhottu suomalaista luontoa. Toisten mielestä on luotu pohjaa kansantalouden kehitykselle ja hyvinvoinnille. Lustossa kerrotaan mitä on tehty ja millä keinoin. ainutlaatuinen virtuaalinen luontoelämys, huone jossa voi kuulla kuinka kala polskahtaa rannan kaislikossa ja kuikka huutaa järvellä. on tehty yhdessä Suomen käsityömuseon kanssa. Se on esillä vielä marraskuun puoliväliin saakka. Näyttely on koottu niin, että 50 tunnettua puualaan eri tavoin juurtunutta henkilöä pyydettiin kertomaan suhteestaan puuhun ja valitsemaan omasta mielestään kolme parasta suomalaista puuesinettä. Vastaukset saatiin 37 henkilöltä, kertomuksista tehtiin julkaisu ja esineistä näyttely. Mukana on arkkitehtejä, tutkijoita, virkamiehiä, taiteilijoita, jopa poliitikkoja. Osa esineistä on kuvina, valtaosa esineinä. Kävijä voi myös osallistua itse parhaan puuesineen valintaan joko äänestämällä parhaaksi jonkun esillä olevan esineen tai määrittämällä sellaisen itse. on ulkosalla: tukkilais- ja sahauskisoja, metsätori- ja markkinameininkiä, työnäytöksiä ja opastettuja retkiä. Kesäkaudella Lusto järjestää useita teemapäiviä ja työnäytöksiä. Niistä löytyy tarkempia tietoja metsämuseon verkkosivuilta. Kansallismaiseman ja metsämuseon ohella Punkaharjulla, kävelymatkan päässä Lustosta sijaitsee Metsäntutkimuslaitoksen tutkimus- ja puulajipuisto. Sieltä löytyy erilaisia ulkomaisia puulajeja, mutta myös Suomen pisimmät puut. Nähtävillä on yli sata puulajia ja puun erikoismuotoa, vanhimmat viljelmät ovat 1870-luvulta. Puistoihin tehdään yhtä lailla opastettuja kierroksia kuin museon näyttelyihin. Lusto on avoinna joka päivä toukokuun alusta syyskuun loppuun. Muina aikoina se on maanantaisin suljettu. Ikoneista metsäkamppailuihin Huhtikuun lopulla avautui kolme uutta erikoisnäyttelyä. "Suomalaisten metsät" kertoo moniarvoisesta metsästä. Metsällä on ollut ja on yhä enemmän muutakin merkitystä kuin raaka-aineen tuotto. Näyttely jatkuu ensi vuoden puolelle. "Koko luomakunta ikoneissa" näyttely on avoinna syyskuun lopulle. Siihen on koottu piispa Arsenin, Tuula Ahosen ja Ritva Koverolan maalaamia ikoneita. "Koijärvi, Kessi ja Kuusamon metsät" on nimenä suomalaisen ympäristöliikkeen vaiheista kertovalle näyttelylle. Se on Lustossa ensi vuoden tammikuun 8. päivään Näyttely on toistaiseksi laajin esitys kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen luontokamppailuista. Parasta puusta Nostalgiaa Museon pysyvät perusnäyttelyt on uusittu 2010. Niitä on kolme. Vähänkään varttuneempi kävijä ei voi olla törmäämättä tuttuihin esineisiin, sellaisiin joita on itsekin käyttänyt. Iäkkäimmillä on kokemuksia esineistä, joita nuoriso ei edes nimeltä tunne. "Vanha Savotta" kertoo tukkijätkien, pokasahojen, suomenhevosten ja uiton kultakaudesta. Uuteen konehalliin sijoittunut "Koneaika" kuvaa puunkorjuun, metsätalouden ja -teollisuuden koneistumisen kehityskaaren sadan vuoden takaisista ensimmäisistä konevoimin käyneistä sahoista nykypäivään saakka. "Metsänparantajien vuosisata" keskittyy siihen, miten ihminen on vaikuttanut metsä- ja suoluontoon tavoitteenaan luonnonvarojen käytön tehostaminen. Pysyviin näyttelyihin voidaan lukea myös museon "Hiljaisuuden huone." Se on Vaihtuvat erikoisnäyttelyt täydentävät perusnäyttelyjen antia. "Parasta puusta" näyttely Verkossa toinen Lusto Metsämuseo Lusto pitää yllä kantapuu.fi museotietokantaa. Siinä voi selata kymmeniä tuhansia erilaisia suomalaisesta metsäkulttuurista kertovia esineitä, valokuvia, arkistoaineistoja, kirjakokoelmia sekä niihin liittyviä tietoja. Ainutlaatuisen tietokannan kautta voi myös tilata kuvista kopioita tai antaa aineistoista lisätietoa ja palautetta. Tietokantaan tutustuminen voi myös avartaa varsinaiseen museoon tutustumista. Kantapuun kokoaminen on vaatinut museon henkilökunnalta jättityön. Kesällä vilkasta toimintaa Vuoden päätapahtuma Lustossa on 17.-19. kesäkuuta pidettävä Metku ­ Metsäkulttuuripäivät, jolloin museotoiminnan ohella kaikenlaista vilskettä ja vipinää Konehallin sahatorniin on ripustettu kymmeniä erilaisia moottorisahoja kuin koristeita joulukuuseen. MATTI RONKAINEN
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2011 - 19 Pohjanmaan eläkeläiskokous löysi uudesta ikälaista paljon korjattavaa Jo tilaisuuden avaussanoista voi päätellä, että Härmässä koolla olleessa eläkeläisten suurkokouksessa taitettuakin indeksiä puhutummaksi asiaksi nousisi uusi vanhuspalvelulaki. Avaaja nosti lain tärkeimmäksi asiaksi tulevat kuntien vanhusneuvostot. Kokouksen pääalustuksessa laista haluttiin tiukemmat vanhushoidon laadunvalvontakeinot. Samaa mieltä olivat päivän paneeliin osallistuneet kansanedustajat, jotka halusivat kunnille rahaa lain toteuttamiseen. Pohjanmaan eläkeläisjärjestöjen neuvottelukunnan edunvalvontapäivä kokosi runsaat kaksisataa kuulijaa Härmän kuntokeskukseen. Päivän paneeliin oli kutsuttu vaalipiirin kaikkia 17 kansanedustajaa, joista paikalle oli päässyt neljä edustajaa. Muut olivat valittaneet esteistä, joita olivat nostaneet käynnistyvät hallitusneuvottelut. Sosiaaliministeriö sai maaliskuussa valmiiksi luonnoksen ikälaiksi joka on nyt lausuntokierroksella. Päivän avaussanat esittänyt neuvottelukunnan puheenjohtaja Mikko Myllymäki vertasi lain kuntiin lupaamia vanhusneuvostoja kunnallisiin lautakuntiin. Hän toivoi, että neuvostot päästään valitsemaan heti seuraavien kunnallisvaalien jälkeen. Kansanedustajien puheista päätellen laki lupauksineen on vielä monen mutkan takana. Ensimmäiseksi ikälaki pitää saada hallitusohjelmaan. Ja mitä lupauksiin tulee, lakiteksti on saatava tiukemmaksi. Edunvalvontapäivän paneeliin osallistuivat Pohjanmaan kansanedustajista Miapetra Kumpula (etualalla), Janne Sankelo, Peter Östman ja Lars Gästgivars. takia tällaisesta kiellosta ei voi puhua, Kumpula-Natri perusteli. Östman oli sama mieltä ja arvioi, että lain toteuttamiseen tarvitaan rahaa 150­200 miljoonaa. Gästgivars haluaa laista pois säädöksen, jonka mukaan kunta saa päättää vanhushuollon tasosta. ­ Tämä johtaa eriarvoisuuteen, koska kunnat ovat varallisuudeltaan hyvin erilaisia. Köyhät kunnat päättäisivät eri tavalla kuin varakkaammat kunnat, Gästgivars sanoi. Sankelo ja Östman lisäisivät lakiin selvää tekstiä siitä, kuinka paljon vanhusten hoitolaitoksissa on oltava henkilökuntaa suhteessa hoidettaviin. Östmanin mielestä sitäkään ei voi jättää kuntien päätettäväksi, kuten luonnoksessa esitetään.Sankelo muistutti, että henkilökunnan määrästä on olemassa suositukset, mutta niitä ei kunnissa noudateta. ­ Selvät määräykset ovat tärkeitä hoidon laadun valvonnan kannalta. Lisäksi tarvitaan valtion panostusta ja vahvoja kuntia lain taakse, että kunnat kykenevät selviämään lain velvoitteista, Sankelo jatkoi. Päivän ensimmäinen yleisökysymys koski rahoja. Mistä kansanedustajat ovat valmiit tinkimään rahojen saamiseksi ikälain toteuttamiseen? Kumpula-Natri tinkisi puolustusmenoista. Sankelo ja Östman siirtäisisivät rahaa lain taakse yritystuista. Lisäksi Sankelo korottaisi arvonlisäveroa. ten viime vuosien puheenaihe, taitettu eläkeindeksi. Sauli Majaharju muistutti, että 1960-luvun alkupuolella säädetyissä työeläkelaissa lähdettiin siitä, että työeläke on 60 prosenttia palkasta. Taitetun indeksin käyttö on 16 vuoden aikana painanut työeläkkeet 46 prosenttiin palkasta. Gästgirvars muisteli taitetun indeksin käyttöön ottoa perustellun sillä, että muutoin eivät eläkerahat riitä tulevien polvien eläkkeiden maksuun. Hän piti perustelua epäoikeudenmukaisena, koska nykyiset eläkerahat ovat eläkeläisten itse keräämiä. Gästgivarsin mielestä jokaisen sukupolven pitää itse kerätä oma eläkevarantonsa. Östman väläytti eläkeläisindeksin käyttöön ottoa nykyisen palkka- ja hintaindeksien rinnalle. Eläkkeiden indeksikorotukset laskettaisiin tämän kolmannen indeksin mukaan. Näin siksi, että vanhusten menoista isompi osa menee lääkkeisiin ja saurauskuluihin. Eläkeläisten etujärjestön EETU:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö asettui edunvalvontapäivän loppupuheenvuorossa varovasti samalle kannalle. Eläkeläisten kulutuskori on Kivistön mukaan erilainen. Kivistö viittasi Eläketurvakeskuksen laskelmiin, jonka mukaan eläkeläisindeksin käyttö toisi toisi jollain aikavälille eläkkeisiin vähemmän korotuksia. ­ Mutta pidemmällä ajalla korotukset tasoittuisivat, Kivistö lisäsi. Lakiluonnoksessa paljon korjattavaa Jos paneeliin osallistuneet kansanedustajat Lars Gästgivars (rkp), Miapetra Kumpula-Natri (sd), Janne Sankelo (kok) ja Peter Östman (krist.) voivat vaikuttaa, laki sisältyy seuraavan hallituksen ohjelmaan. Kumpula löysi lakiluonnoksesta vielä paljon korjattavaa. Ensimmäiseksi hän poistaisi siitä ohjeen, ettei lailla saa olla kustannusvaikutuksia. ­ Ei tule tällä tavalla onnistumaan. Vanhushuoltoon tarvitaan selvästi lisää voimavaroja. Sen Eläkeläisindeksille vihreää valoa Päivän toisessa yleisökysymyksessä nostettiin pöydälle ikäihmis- Teksti ja kuvat: REIMA LUUKKANEN Kivistö kehotti kriittiseen arviointiin Edunvalvontapäivän pääalustuksen pitänyt EETU:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö uskoo ikälain olevan yhtenä tavoitteena uudessa hallitusohjelmassa. Hän kehotti kaikkia lain sisällön kriittiseen arviointiin. Kivistö nimesi itse heti muutaman seikan, joka kaipaa laissa korjaamista. Kivistö muistutti, että kaikki puoluejohtajat ovat vakuuttaneet kannattavansa ikälain säätämistä. Tästä hän päätteli, että laki kirjataan uuden hallituksen ohjelmaan riippumatta siitä, mistä puolueista uusia hallitus kootaan. ­ Onkin korkea aika säätää laki. Tämän päivän vanhustenhuollossa on paljon esimerkkejä vanhusten hyvästä hoidosta, mutta aivan liian paljon esimerkkejä myös tämän ihmisoikeuden rikkomisesta, Kivistö sanoi. Kivistön mukaan viime kuussa valmistunut lakiluonnos ei toisi kuitenkaan nykytilanteeseen korjausta. Siinä ei puhuta mitään henkilöstön mitoituksesta, vaikka hoidon laatu riippuu juuri henkilöstön määrästä. Suurena puutteena Kivistö piti sitäkin, että lain rahoitus on jätetty täydelliseksi kysymysmerkiksi. ­ Ilman rahaa hyvätkään suunnitelmat eivät toteudu, Kivistö muistutti. EETU:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö selvitteli alustuksessaan tulossa olevaa ikälakia sekä mahdollisuuksia työurien pidentämiseen. Vieressä Eläkeläisten Pohjanmaan piirien puheenjohtaja Heikki Lilja (oik.) ja Eläkkeensaajien piirin puheenjohtaja Niilo Hamari.
• 20 - Nro 3 toukokuu 2011 ELÄKELÄINEN Lieksan Eläkeläiset ­ täyttä elämää susirajalla Pielisen rannalla sijaitseva Lieksa on vireä kaupunki, jonne aikoinaan työn perässä muualle muuttaneet palaavat mielellään takaisin eläkkeelle päästyään. Lieksan Seudun Eläkeläiset ry täytti laskiaisena 45 vuotta. Vuosimuistiosta päätellen keski-ikäisen yhdistyksen meno on hengästyttävää: on tanhu- ja keskustelukerhoa, kuntosali- ja tasapainojumppaa, uinti- ja voimisteluryhmiä, kesäleirejä ja marja- ja sieniretkiä. Yhdistyksessä on noin 130 jäsentä ja johtokuntaan kuuluu puheenjohtaja Tauno Nevalaisen lisäksi kymmenen varsinaista ja viisi varajäsentä. ­ Toimintamme ei ole ryppyotsaista, mutta vakaviakin asioita käsitellään, kuten torstaisin kokoontuvassa "maailmanparantajien" kerhossa. Sieltä on lähtenyt kuntapäättäjillekin eläkeläisten asioiden ja vanhuspalveluiden parannusehdotuksia, selvittää puheenjohtaja Nevalainen. Ehdotuksia ohjelmaluonnokseen Viime viikkoina on lieksalaisten keskustelukerhossa paneuduttu Eläkeläiset ry:n ikääntymispoliittiseen poliittiseen ohjelmaluonnokseen ja tehty siihen muutosehdotuksia. Taloudenhoitaja Matti Ruokolaisen mielestä ohjelmaluonnos on hyvä, vaikka se on edelliseen verrattuna yleisluontoisempi. Ruokolainen kiittelee, että sitä valmisteltaessa on kuunneltu perusyhdistyksiä. ­ Siitä päätellen esityksiä kannattaa tehdä, Nevalainen lisää. Lieksalaiset ovat esittäneet ohjelmaluonnokseen kaksi lisäystä. Ensiksikin he haluavat kirjattavaksi ohjelmaan vaatimuksen, että myös eläkeläisillä täytyy olla oikeus kansantuotteen kasvuun. Lieksan Seudun Eläkeläiset ry:n hallituksen jäseniä kokoontui päiväkahville puheenjohtajan luokse. Vasemmalta oikealle taloudenhoitaja Matti Ruokolainen, tiedotusvastaava Raili Pylkkönen, keittiövastaava Helmi Leinonen, varapuheenjohtaja Irja Puumalainen, sihteeri Bertta Eskelinen, tanhuohjaaja Tyyne Räisänen ja puheenjohtaja Tauno Nevalainen. Toinen ehdotus liittyy elämäntapaa käsittelevään kohtaan. Siihen he haluavat lisätä, että myös eläkeläisillä on oltava oikeus valita asuinpaikkansa. ­ Se on viime vuosina ollut vähän kyseenalaista erityisesti laitoksissa asuvilla vanhuksilla. Myös heillä täytyy olla oikeus muuttaa esimerkiksi lastensa asuinkuntaan, Nevalainen täsmentää. Yhdistyksen tiedotusvastaava Raili Pylkkönen kertoo äidistään, joka muutti aikoinaan poikansa luokse toiseen kuntaan. ­ Äitini joutui tuolloin maksamaan kuntaosuuden itse, Pylkkönen päivittelee. Lieksa ei ole syrjäkylä Vuoden alussa eräs iltapäivälehti teetti selvityksen, mikä Suomen kunnista on ikäihmisen kannalta paras. Lieksa oli tuossa selvityksessä noin kolmassadas. Huonon sijoituksen perusteena oli mainittu muun muassa kaupungin syrjäinen sijainti. ­ Lieksa ei varmaan ole paras mahdollinen mutta ei huonoinkaan paikka ikäihmisille asua. Emmekä me koe olevamme millään tavalla syrjässä. Täällä on valtavat ulkoilualueet, on sieni- ja marjametsät ja puhdas ja villi luonto, jopa karhut viihtyvät kaupungissa, Tauno Nevalainen nauraa. Yhdistyksen tanhuohjaaja Tyyne Räisänen kertoo pyöräilleensä kaupungin laidalla sijaitsevalla teollisuusalueella ja lukeneensa seuraavan päivän lehdestä, että karhu oli nähty tallustamassa juuri siellä. ­ Ajattelin, että samoja polkujapa kuljemme sen kanssa, Räisänen sanoo. Monet etelään muuttaneet lieksalaiset palaavat eläkkeelle päästyään takaisin kotiseudulleen. Johtokunnan jäsenistä Raili Pylkkönen ja Helmi Leinonen ovat paluumuuttajia. Helmi palasi Lieksaan asuttuaan Lahdessa 36 vuotta. Myös Raili lähti Lahteen töihin vuonna 1963. Lahdesta hän muutti perheineen Muurameen, josta palasi Lieksaan viime vuoden heinäkuussa. ­ Olen sopeutunut tänne äärettömän hyvin, enkä ole hetkeäkään katunut paluutani, Pylkkönen vakuuttaa. Palveluista pulaa Vaikka Lieksa on täkäläisten mielestä hyvä paikka asua, löytyy toki puutteitakin. Matti Ruokolainen kertoo, että vanhusten laitospaikoista on kaupungissa ollut pula sen jälkeen kun vanhainkoti lakkautettiin. Siihen perustettiin palvelukoti ja jätettiin muutamia huoneita huonokuntoisemmille. Lisäksi vanhuksia varten on perustettu Klaukkalassa suosi sääkin Klaukkalan Eläkeläiset viettivät 40-vuotisjuhliaan kauniina keväisenä keskiviikkona 13.4.2011. Toista sataa henkeä täytti Työväentalon penkit, heistä noin 60 oli kutsuvieraita. Ensin oli kahvitarjoilu, ja sen jälkeen alkoi ohjelma, jonka juontajana ja musikanttina toimi Antero Tiainen yhden miehen orkestereineen. Ohjelman aluksi esiintyi lauluryhmä Elohopeat ja sitten puheenjohtaja Allan Hyytiäinen toivotti vieraat tervetulleiksi. Jo perinteeksi muodostunut "Seitsemän siskoo" esittäytyi ja sen jälkeen Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen piti juhlapuheen. 12 maakuntaa esiintyi edustajineen, ovathan useimmat jäsenistä kotoisin eri puolelta Suomea. Yhdistyksen historiikin luki Erkki Lehtinen. Klaukkalan Eläkeläiset ry. muisti myös aktiivisia ja pitkäaikaisia jäseniään ansiomerkeillä ja ruusuilla. Vierailijoista käyttivät puheenvuoroaan Nurmijärven kunnanjohtaja Kimmo Behm sekä seurakunnasta kirkkoherra Ari Tuhkanen mainiosti laululla maustettuna. Yhdistys sai runsaasti onnitteluja, jotka luettiin yleisölle. Ohjelma päättyi juhlamarssiin yhteisesti laulaen. Lopuksi pantiin jalalla koreasti Tiaisen bändin tahdittamana. Kotiin lähdettiin tyytyväisin mielin, tästä on hyvä aloittaa uusi vuosikymmen uusin haastein. Juhla oli onnistunut, vierailtakin tuli vain myönteistä palautetta. Juhla aloitettiin perinteiden mukaisesti kahvitarjoilulla. Sirkka Itäniemi