• Numero 3/2010 Juhlissa, matkoilla, tapahtumissa, kursseilla ja ikääntymispolitiikassa Eläkeläiset ry:n jäsenet luovat ja pohtivat kulttuuria Eläkeläiset ry:n toimintatunnus edustajakokouskaudella 2009­2012 on Liikettä ja kulttuuria eläkeläisten parissa. Järjestön jäsenet harrastavat, luovat ja pohtivat kulttuuria. Tekemisellä on vankat perinteet sadoissa laulu-, näytelmä-, lausunta- ja tanssiryhmissä. Eläkeläiset ry:ssä kulttuuri käsitetään laajasti. Siihen kuuluu itsestään selvästi myös liikunta. Eläkeläinen-lehden tämän numeron teemana on kulttuuri. Sitä pohditaan ikäpoliittisessa virikeaineistossa. Kulttuuriharrastuksesta kertoo kuvajuttu Helsingin aluejärjestön ja Pieksämäen yhdistyksen juhlista sekä pirkanmaalaisten kevätkarkeloista. Juttukoosteessa on myös tutkijan näkökulma eläkeläistoimintaan ja keskisuomalaisen kulttuurimiehen Heikki Mikkosen haastattelu. S. 16­21 ­ Kansojen kulttuuria, vastasi Sirpa Rossi Varkauden Eläkeläisistä Joensuun Kulttuurikunto-kurssilla kysymykseen, mitä kulttuuri on. Apuna pohdiskelussa olivat postikortit, joista kurssilaiset sai vat valita mielestään parhaiten kulttuurin käsitettä kuvaavan. Toinen painos tulossa Rukiista ruokaa -kirja maistuu mainiolta Eläkeläiset ry:n juhlakirjasta Rukiista ruokaa ­ eläkeläisten tarinoita otetaan toinen painos. Kirjan ensimmäinen painos myytiin loppuun jo huhtikuun puolivälissä. Uudesta painoksestakin on tehty runsaasti tilauksia. Kirjan hinta on 18 euroa. Jos tilaus ylittää 5 kappeletta, on kappelehinta 15 euroa. Kirjaa voi tilata järjestön toimistonhoitaja Tuija Aalilta, puh. 020 743 3610 tai edellisessä lehdessä julkaistulla tilauslomakkeella. Mänttä-Vilppulan yhdistyksen kirjoittapiiriläiset saivat kirjaan useita tarinoita. Saini Etumäki (vas.), Armi Vähä-Koskela, Pirkko Helander ja Ada Juvonen pitivät Mäntässä oman julkistamistilaisuuden kansainvälisenä naistenpäivänä. Kuva: Ali Heikkilä Eläkeläiset ry:n jäsenyyttä voi hakea nyt myös netissä Sivu 28
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 3 Joka kolmas käy työssä Lähes puolet Viron eläkeläisistä sinnittelee köyhyysrajan alapuolella ­ Suurin ongelma on eläkkeiden pienuus ja siitä aiheutuva eläkeläisten köyhyysriskin kasvaminen. ­ Lähes puolet eläkeläisistä sinnittelee köyhyysrajan alapuolella. Vuonna 2002 köyhyysrajan alapuolella oli 20,3 prosenttia eläkeläisistä, vuonna 2007 peräti 43,7 prosenttia. Näin kertoo Viron Eläkeläisyhdistyksen liiton puheenjohtaja Arne Kitsing, joka yhdessä liiton hallituksen jäsenen Enn Kallikormin kanssa vieraili Suomessa Eläkeläisten Helsingin Aluejärjestön vieraana. Kitsing kertoo, että ilman työsskäyntiä eläkeläisten tulotaso olisi vielä heikompi. Peräti 95 prosenttia olisi köyhyysrajan alapuolella, jos kaikki joutuisivat elämään pelkällä eläketulolla. ­ Työssä käy noin 30 prosenttia eläkeläisistä eli varsin suuri määrä. Palkansaajien enemmistö on Viroakin kohdanneesta lamasta huolimatta pysytellyt kutakuinkin pinnan yläpuolella. Köyhyysrajan alapuolella on nyt vain hieman enemmän tulonsaajia kuin 2000-luvun alussa, noin 18­19 prosenttia. Keskieläke on Virossa 4 800 kruunua eli 300 euroa. Se on 35 prosenttia keskitulosta. ­ Tavoiteena on on nostaa Liittoon kuuluu 39 aluejärjestöä ja 89 paikallisyhdistystä. Toiminta on hyvin pitkälle samanlaista kuin suomalaisilla eläkeläisjärjestöillä, Liitolla on viisi työntekijää, jotka itsekin ovat eläkkeellä, mutta saavat työstään nimellistä, 100 euron palkkiota kuukaudessa. ­ Käytännössä liitto pyörii kokonaan vapaaehtoistyön varassa, sanoo hallituksen jäsen Enn Kallikorm, liiton entinen puheenjohtaja ennen Kitsingiä. Valtio tukee liittoa 20 000 euroa vastaavalla kruunumäärällä vuodessa. Aikaisemmin, nousukauden aikana, avustus oli 30 000 euroa. Avustus ei tule liitolle automaattisesti, vaan se täytyy hakea projektiluonteisiin tehtäviin. Viron Eläkeläisliiton valtuuskunta neuvotteli Helsingin-vierailullaan yhteistyön jatkamisesta Helsingin aluejärjestön kanssa sekä tapasi Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partasen ja tutustui järjestön toimistoon. Valtuuskunnalla oli tapaaminen myös Helsinhin eläkeläisjärjestöjen yhteistyöjärjestön HEJ:n ja Helsingin vanhusneuvoston kanssa. PEKKA ISAKSSON Puheenjohtaja Arne Kitsing (vas.) ja hallituksen jäsen Enn Kallikorm tutustuivat myös Eläkeläiset ry:n toimintaan. eläke noin 60 prosentiin palkkatulotasosta. Tällä hetkellä se on vaikea tehtävä, koska tiedämme, että eihän sitä rahaa ole, Kitsing sanoo. teen 2026 mennessä 65 vuoteen. Nyt miesten eläkeikä on 63 vuotta ja naistensyntymävuodesta riippuen 58,5­63 vuotta. ­ Oppositio kerää jo adressia uuden päätöksen tekemiseksi ja eläkeiän palauttammiseksi nykyiselleen vaalien jälkeen. Hallituspuolueet pitävät kynsin hampain kiinni eläkeiän nostamisesta, sanoo Kitsingin, jonka oma kanta sallii eläkeiän nostamisen vaikka 70 vuoteen, sen ohjaamalla ensin paikallisyhdistyksensä yhteen. Kaksi vuotta sitten liitotkin yhtyivät. ­ Ulkopuoella on vain Tallinnan suuri eläkeläisyhdistys. Kun se piakkoin liittyy jäseneksi, on sulautuminen saatettu loppuun ja meillä on 30 000 jäsentä. Eläkeläisiä Virossa on 295 000, joten noin 10 prosenttia on järjestäytyneitä. Joka kymmenes eläkeläinen liitossa Viron Eläkeläisyhdistysten Liito on nykymuodossaan nuori, vain parivuotias. Aikaisemmin maassa toimi kaksi valtakunnallista järjestöä. Ne aloittivat yhdistymi- Eläkeiästä toraa Virossakin Myös Virossa käydään keskustelua eläkeiästä. Hallitus teki juuri päätöksen eläkeiän nostamisesta asteittain vuo- Taloussihteerin tarinoita taloudesta H uhtikuu on jo puolessa välissä tätä kirjoitettaessa ja kevät kovasti koettaa rynniä eteenpäin.Sinivuokot seinustalla jo kukkivat ja peipposet laulelevat iloisesti. Talouspalstan kolmas kirjoitelma on luettavissa, ja ajattelin sen käyttää edelleen meitä kaikkia pankkiasioita hoitavia koskevaa "Sepaan". SEPA (Single Euro Payments Area) eli yhtenäinen euromaksualue lähestyy päivä päivältä. Sepaan kuuluvat 27 EU-maata sekä ETA-maat. Kuluttajan kannalta vaikutukset ovat pieniä, mutta kuitenkin merkittäviä. Kuten aiemmissa talouden tarinoissa jo raapustelin, yksi muutos koskee maksukortteja. Sepamaksukorteissa on käytön turvallisuutta lisäävä standarsoitu EMV-siru. Pankkien asiakkailleen myöntämät maksukortit vaihtuvat asteittain uusiin sirullisiin, aiempaa turvallisempiin SEPA-maksukortteihin. Pankit huolehtivat puolestasi miltei kaikista yhtenäisen euromaksualueen mukanaan tuomista muutoksista ja kertovat käyttöönoton aikatauluista. Kannattaa seurata oman pankin SEPA-tiedotusta. Pankkikirjoista oli aiemmissa tarinoissa myös mainintaa ja Nordea Pankki on lopettamassa pankkikirjojen käytön. Tiedustellessani asiaa Helsingin Osuuspankista ja Keski-Uudenmaan Osuuspankista sain tiedon, etteivät varsinaisesti ole kirjoja poistamassa, mutta uusia vastakirjoja ei enää avata. Viimeisin kohta missä SEPAan törmää, lienee huhti- kuussa postiluukusta kolahtava verohallinnon kirje eli veroehdotelma. Iäkäs isäni on jo ehdotelman saanut ja lukenut sitä ymmärtäen mitä ehdotelmassa olevat muutamat luvut kertoivat, mutta yksi asia oli, mikä häntä jäi vaivaamaan ja se oli tilinumero, jolle hänen muutaman kymmenen euron veronpalautus piti tuleman. Hänestä tilinumero oli sangen erilainen kuin aiemmin. Toisin sanoen tilinumero oli uudessa IBAN-muodossaan, jonka jokainen löytää tiliotteestaan, verkkopankistaan tai kysymällä omasta pankistaan. Suomessa IBAN on FI-alkuinen ja 18 merkkiä pitkä. Järjestön pankkitilit näyttävät seuraavanlaisilta uudessa muodossaan: FI11 8000 1800 3273 56 (vanha 800018-327356) FI11 1012 3000 0714 70 (vanha 101230-71470) FI80 8000 1900 1086 56 (vanha 800019-108656) Melkoisia numerohirvityksiä, mutta näihin meidän on jatkossa tottuminen hoitaessamme pankkiasioita. Myös yhdistysten taloudenhoitajien on muistettava, että 1.7.2010 alkaen tilisiirtolomakkeissa näkyy IBAN että BIC. Pankin BIC (Bank Identification Code) on nähtävissä myös tiliotteella ja koodit näyttävät seuraavanlaisilta: NDEAFIHH = Nordea Pankki DABAFIHH = Sampo Pankki TAPIFI22 = Tapiola pankki SBANFIHH = S-Pankki OKOYFIHH = Pohjola Pankki HELSFIHH = Aktia Pankki Tämä varmasti näyttää kovasti vaikealta, mutta olemme me tähänkin asti pankkiasiat ja maksamiset oppineet, kyllä nämäkin pikkuhiljaa mieliimme jäävät ja maksut sujuvat ongelmitta. Myös saapuvissa maksuissa oma tilinumero on kirjoitettava oikein, jotta raha löytää oikealle tilille. Olen käyttänyt Finanssialan Keskusliiton sivustoilta saatua tietoa tähän tekstiini ja sieltä voi käydä lukemassa lisää, jos kotona on tietokone ja nettiyhteys. (www.fkl.fi <http://www.fkl.fi/> ) Myös oman pankin nettisivustot kertovat lisää tietoa ja tietenkin oman pankin virkailijat ovat varmasti valmiita auttamaan. Nyt sitten tutustumaan omaan tiliotteeseen ja etsimään sieltä oma IBAN-tilinumero tai veroehdotelmaan, josta myös useimmista tilinumero löytyy, mikäli sen aikanaan on verohallinnolle ilmoittanut. Kesä ja kärpäset ovat jo ovella, olethan valmis. ANITTA KOSKI
• 4 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Vastauksia etelähämäläisille ja muillekin Yli 800 000 eläkkeensaajalla kuukausieläke jäi alle 1 200 euron Uusimmatkaan tilastot eläkeläisistä ja eläkkeistä eivät paljasta suuria uutisia. Suomalaisten eläkeläisten suuri enemmistö saa todella pientä tai pienehköä eläkettä: noin 600 000 eläkkeensaajalla kokonaiseläke jää alle 1 000 euron kuukaudessa. Huolestuttavin kehityssuunta on kaikkein vanhimman väestönosan köyhyysriskin kasvu. Eläketuloiltaan puolet eläkeläisistä on on suhteellisen tasa-arvoista väkeä. Äärilaidoilla erottuvat todella pienituloiset ja suurituloisten harva joukko. Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö on lähettänyt Eläkeläinen-lehdelle kirjeen, jossa se pyytää vastausta kysymykseen, paljonko Suomessa on eläkeläisiä, jotka saavat kuukaudessa eläkettä alle 500 euroa, alle 1 000 euroa, alle 1 500 euroa ja niin edelleenm 500 euron jaolla. Julkistetuissa tilastoissa ei käytetä aivan samoja rajoja. Oheinen taulukko on laskettu käyttämällä Eläketurvakeskuksen tilastoa kokonaiseläkejakautumasta. Sen perusteella voi laskea esimerkiksi, että 31.12.2008 Suomessa asui 165 898 eläkkeensaajaa, joiden kuukausieläke oli alle 600 euroa. Alle 1 000 euron kuukausieläkkeen saavia oli 605 414. Todella kiinnostava ja hälyttävä on tieto, että peräti 833 211 eläkkeensaajalla kokonaiseläketulo kuukaudessa jäi alle 1 200 euron. Näille main asettuu nimittäin suomalaisten yksineläjien pienituloisuusraja eli köyhyysriskiraja, kun se vedetään käyttämällä Euroopan tilastoviraston Eurostatin käyttämää laskentatapaa.Tilastokeskuksen laskema yksin elävän henkilön pienituloisuusraja vuonna 2008 oli Suomessa 1 147 euroa kuukaudessa. On huomattava, että pienituloisuusraja määritellään nettotuloina, mutta oheisen taulukon eläketulot ovat bruttoeläkkeitä. Samalla on huomattava, että näissä taulukoissa ovat mukana vain eläketulot. Kolmas varaus koskee yksinasumista. Köyhyysriskiraja on usemman hengen talouksissa suh- Suomalaisten eläkeläisten enemmistö on tuloiltaan suhteellisen samanlaista, köyhyysriskin tuntumassa sinnittelevää joukkoa. Kuva on Eläkeläiset ry:n jäsenten saapumisesta Jyväskylän kesäpäiville kesäkuussa 2009. teellisesti matalampi kuin yksinelävillä. Tämä merkitsee, että kaikki 800 000 alle 1200 euroa kuukaudessa eläketuloa saavat eivät ole köyhyysrajan alapuolella. Köyhyys- ja pienituloisuusrajoja käytettäessä on muistettava sekin, että ne ovat suhteellisia. Ne lasketaan koko väestön mediaanitulosta. Siinä väestö pannaan tulojen mukaan janalle ja mediaani on se luku, jonka molemmilla puolilla on yhtä paljon ihmisiä tai kotitalouksia. Vuonna 2009 mediaanitulo oli noin 1800 euroa kuukaudessa. Pienituloisia olivat ne ihmiset, joiden tulot olivat 60 prosenttia mediaanitulosta tai sen alle. Tämä merkitsee muun muassa sitä, että tilastojen valossa köyhyysriskissä elävien osuus näyttää vähenevän kovan laman aikana. Näin kävi esimerkiksi vuoden 1990luvun laman aikana. Se johtui väestön mediaanitulon rajusta pienemisestä, jolloin myös pienituloisuusraja lasii. Varmasti voidaan siis sanoa se, että vanhimpien ikäluokkien tulotaso suhteessa muuhun väestöön on yleensä laskenut voimakkaasti. euroon. Sitä suurempaa kuukausieläkettä sai vuoden 2008 viimeisenä päivänä hieman runsaat 57 000 eläkeläistä. Suurista eläkkeistä saa jonkinlaisen kuvan Eläketurvakeskuksen tutkijoiden laatimasta eläkekattoselvityksestä. Se tehtiin sosiaaslija terveysministeriön pyynnöstä vuonna 2009 ja on julkaistu Eläketurvakeskuksen katsauksisa sarjassa (2009:14) Katsaukseen sisältyy tilostollinen selvitys suurista lakisääteisistä eläkkeistä. "Korkea eläke" on selvityksessä sen suuruinen eläke, jota saa yli 10 prosenttia eläkeläisistä eli ns. ylin eläkedesiili (desiili = kymmenys, kymmenyspiste). Vuonna 2008 eläkkeensaajien ylimpään desiiliin pääsi noin 2 060 euron kuukausieläkkeellä. Tämän suuruista tai sitä suurempaa kuukausieläkerttä sai 124 567 Suomessa asuvaa eläkkeensaajaa. Selvityksessä ylin kymmenes jaettiin vielä pienempiin osiin. Suomessa asui vuoden 2008 lopussa 24 898 sellaista eläkkeensaajaa, joiden kuukaiseläke oli 3 218 euroa tai enemmän. 12 444 eläkkeensaajaa sai kuukaudessa eläkettä 3 851 euroa tai enemmän. Tämä on ylin prosentti eli sadasosa eläkkeensaajista. Vanhimpien ikäluokkien köyhyysriski kasvanut Luotettavammin pienituloisuudesta kertovat Tilastokeskuksen tulonjakotilastot. Niistä viimeisin on julkaistu 26.1.2010. Sen mukaan pienituloisiin kotitalouksiin kuului vuonna 2008 lähes 700 000 henkilöä eli 13,2 prosenttia väestöstä. Yli 65-vuotiaista miehistä pienituloisiin kuului 9,3 prosenttia eli lähes joka kymmenes. Ikääntyvistä naisista pienituloisia oli huomttavasti enemmän eli 18,3 prosenttia. Tilaskeskus toteaa katsauksessaan, että pienituloisuus on kasvanut voimakkaasti 75 vuotta täyttäneiden (ennen vuotta 1934 syntyneiden) ikäluokassa. Vanhimman väestönosan pienituloisuusriski väheni vuoden 1990 korkealta tasolta vuoteen 1997 asti, jolloin se oli melko lähellä väestön keskimääräistä pienituloisuusastetta. Sen jälkeen 75 vuotta täyttäneiden köyhyysriski on kasvanut nopeasti. Noin 80 000 henkilöä, kaikkiaan 20 prosenttia 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä, jäi pienituloisuusrajan alapuolelle vuonna 2008. Yksin asuminen lisää köyhyysriskiä. Huipulla harvenee Entäpä suuret eläkkeet? Eläketurvakeskuksen tilastot päättyvät 2600 Tiettyjen eläketulorajojen alittavien ja ylittävien eläkkeensaajien määrä 31.12.2008 Tuloraja Alle 600 euroa Alle 1000 euroa Alle 1 200 euroa Alle 1600 euroa 2062 euroa tai enemmän 3 851 euroa tai enemmän Eläkkeensaajien määrä 165 898 605 414 833 211 1078 231 124 567 12 444 Lähteenä käytetty Eläketurvakeskuksen tiloastoa (ks. viereinen sivu). PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 5 Kaikki eläkkeensaajat eläkelajin ja iän mukaan 31.12.2008 Eläkettä saavia Eläkettä saavia ikäryhmittäin Eläkelaji 0­19-vuotiaita 20­44-vuotiaita 45­54-vuotiaita 55­59-vuotiaita 60­64-vuotiaita 65­ EETU patisteli parempaan laadunvalvontaan Eläkeläisjärjestöt vaativat vanhustenhuollon laadunvalvonnan tehostamista. Asia oli esillä, kun Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n johto ­ puheenjohtaja Ole Norrback, varapuheenjohtaja Kalevi Kivistö ja sihteeri Veronica Fellman ­ tapasi sosiaali- ja terveysministeri Liisa Hyssälän. Ministeri Hyssälä totesi, että asenteet henkilötasolla vaikuttavat asioiden käytännön hoitamiseen kunnissa. Laadunvalvontaan liittyvät kysymykset tulevat lähemmin harkittavaksi muun muassa käynnissä olevan uuden vanhustenhuoltolain valmistelun yhteydessä. Ministeri painotti myös aktiivisen kansalaistoiminnan merkitystä laadunvalvonnan kannalta. EETU painotti kannanotossaan, että valtiovallalla edelleen on vastuu samanarvoisten palvelujen tarjoamisesta asuinpaikasta riippumatta, vaikka vanhustenhuolto nykyisin ensisijaisesti hoidetaankin kunnallisella tasolla. Kannanotossa todetaan, että ostavat yhä enemmän palveluja yksityisiltä palvelujen tuottajilta ja että tämä on johtanut tilanteisiin, joissa hinnalle on annettu liian suuri paino laadun kustannuksella. Pitkän kokemuksen omaavat ja laadukkaaseen hoitoon kykenevät pienet palvelujen tuottajat eivät aina pärjää kilpailussa. Erityisryhmien kuten esimerkiksi kielelliseen vähemmistöön kuuluvien vanhusten hoito kärsii, kun ostopalvelut lisääntyvät ilman että erityistarpeet otetaan huomioon. EETU on luovuttanut kirjelmän laadunvalvonnasta myös peruspalveluministeri Paula Risikolle. Risikko piti kirjelmää tärkeänä kannanottona. Hän lupasi vastata kirjelmään kirjallisesti lähiaikoina. EETU aikoo lähiaikoina lähestyä myös kuntien vanhusneuvostoja vanhustenhuollon laadunvalvontaa koskevalla kirjeellä. Tarkoituksena on kehottaa neuvostoja vaatimaan kunnallisilta viranomaisilta tietoja siitä miten hoidon laatua on kehitetty. Kaikki eläkelajit Vanhuuseläke - varhennettuja Työttömyy-seläke Työkyvyttömyyseläke - yksilöllisiä Osa-aikaeläke 1 414 200 23 377 46 099 71 159 93 067 246 113 934 385 1 005 277 82 240 45 1 409 3 226 29 72 229 12 089 928 368 70 122 50 770 49 930 840 272 878 525 1 494 42 885 61 403 71 912 93 935 281 1 249 244 29 140 6 147 22 752 241 Maatalouden erityiseläkkeet Perhe-eläke ­ lesket ­ lapset 27 850 287 404 263 512 23 893 21 910 1 21 909 3 647 2 173 1 474 9 448 9 095 353 1906 12 925 12 852 74 7 057 22 139 22 108 31 18 887 217 335 217 283 52 Kaikki yli 55-vuotiaat eläkkeensaajat ikäryhmittäin Ikä Eläkkeensaajia Kaikkien Suomessa asuvien eläkkeensaajien kokonaiseläkejakauma 31.12.2008 Kokonaiseläke euroa kuukaudessa 0­399 400­599 600­799 Lukumäärä 47 529 118 369 183 738 255 778 227 797 245 020 218 081 57 348 Prosenttiosuus kaikista eläkkeensaajista 3,5 8,7 13,6 18,9 16,8 18,1 16,1 4,2 55­59-vuotiaita 93 067 60­64-vuotiaita 246 113 65­69-vuotiaita 266 351 800­999 70­74-vuotiaita 230 343 1 000­1 199 75­79-vuotiaita 190 052 1200­1 599 80­ Yhteensä kaikki yli 55-vuotiaat 247 639 1 600 ­ 2 599 2 600­ 1 273 565 Tilastot Eläketurvakeskuksen nettisivuilta. Keskimääräinen kokonaiseläke oli viime vuonna 1 344 euroa kuussa E Miesten keskieläke olir unsaat 300 euroa naisten keskieläkettä suurempi. Kuva ei liity juttuun, vaan on arkistokuva Jyväskylän kesäpäiviltä. läkkeensaajien keskimääräinen kokonaiseläke oli 1 344 euroa kuukaudessa vuoden 2009 lopussa. Vuotta aiemmin vastaava luku oli 1 263 euroa kuukaudessa. Luvuissa ovat mukana Suomessa asuvat työ- tai kansaneläkettä saavat perhe- tai osa-aikaeläkettä saavia lukuun ottamatta. Tiedot ovat Eläketurvakeskuksen ja Kelan tilastojen ennakkotietoja. Miehet saavat keskimäärin selvästi suurempia eläkkeitä kuin naiset. Miehille maksettiin eläkettä viime vuo- den lopussa keskimäärin 1 530 euroa kuukaudessa. Naisten vastaava eläke oli 1 196 euroa. Miesten ja naisten eläkkeiden ero johtuu pääosin työurista. Eläkettä saavien naisten työurat ovat lyhyempiä kuin miesten. Naisista löytyy miehiä enemmän niitä, jotka eivät ole olleet lainkaan työelämässä. He elävät usein pelkän kansaneläkkeen varassa. Myös miesten ja naisten väliset palkkaerot alentavat naisten työeläkkeitä. Eläkettä sai vuoden 2009 lopussa 1 443 200 henkilöä, eli noin joka neljäs suomalainen. Työeläkettä sai 1 338 100 henkilöä. Suurin osa, 1 048 400 henkilöä, oli jo vanhuuseläkkeellä. Työkyvyttömyyseläkkeellä oli 272 300 henkilöä. Työttömyyseläkettä sai 46 600 ja osaaikaeläkettä puolestaan 27 900 henkilöä. Lakisääteisiä eläkkeitä maksettiin vuonna 2009 kaikkiaan lähes 22 miljardia euroa.
• 6 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Pohjoisen eläkeläiset syyskesällä koolle Ouluun Kainuusta jyrkkä ei sosiaaliturvavakuutuksille ­ Ei. Ehdottomasti ei. Köyhillä ei ole niihin varaa ja seurauksena yhteiskunnan eriarvoisuus vain kasvaisi, tuomitsi Eläkeläiset ry:n Kainuun aluejärjestön sihteeri Erkki Koskelo Suomeen kaavaillut sosiaaliturvavakuutukset aluejärjestön kevätkokouksessa. Koskelon mielestä "Amerikan malli" rapauttaisi entisestään suomalaista julkista sosiaaliturvaa. Muutkin yhtyivät Koskelon arvioon. Kuhmolainen Onni Heikkinen (vasemmalla) ja Kajaanin Eläkeläisten puheenjohtaja Eeli Väisänen olivat huolissaan eläkeläisten oman kylpylän, Kuntorannan tulevaisuudesta. Paltamon Paltahovissa pidetyssä kokouksessa puhutti myös omaishoidontuki. Paltamolainen Olavi Leinonen kummasteli, miksi tuki maksetaan palkkiona eikä palkkana, sillä seurauksena on tiukempi verotus. Suomussalmen Eläkeläisten puheenjohtaja Matti Hyttinen kertoi asioiden selvinneen paljon kuin kainuulaisten sosiaali- ja terveydenhoidosta vastaavan maakunta-kuntayhtymän edustaja oli käynyt pitämässä yhdistyksessä parin tunnin alustuksen omaishoidosta. Hyttinen suositteli vastaavaa muuallekin. Kun omaishoito on järjestetty maakunnallisesti niin sitä myönnetään joka kunnassa samoin perustein eikä tilanne vaihtele kuntarajan mukaan kuten muualla Suomessa. ­ Omaishoidontukeen pitäisi saada yhtenäiset perusteet ja summat koko maahan niin, että tarve ratkaisee eikä asuinpaikka, Olavi Leinonen sanoi. Maakunnallistaminen on tuonut Kainuun ikäihmisille sellaisen edun, että maakuntahallinto antaa jokaiselle rintamatunnuksen omaavalle tai hänen leskelleen palvelusetelin, jolla voi ostaa esimerkiksi kotisiivouksen. Yhdellä setelillä saa noin kolmen tunnin siivoustyön. Viime vuonna palvelusetelin sai yli 700 kainuulaista ikäihmistä noin kerran kuukaudessa, mutta tälle vuodelle hakemuksia on tullut reilusti yli tuhat, joten yksi asiakas voi saada vain kuusi palveluseteliä koko vuodelle. jestettyjä niin eläkeläistenkin pitää pystyä vaikuttamaan yhdessä maakunnan mitassa. Olla uskottava neuvottelukumppani, hän kommentoi. Erkki Koskelo arvioi, että maakunnallinen yhteistoimintayhdistys on vasta alkua ja vastaavia syntyy vielä paikallisesti. ko täynnä. Suurin koko Pohjois-Suomen yhteinen koitos on kolmen aluejärjestön kesäjuhla Oulun Urheilutalossa 3. elokuuta Oulun katuja kiertävine juhlakulkueineen. Ouluun tulee puhujaksi Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Kalevi Kivistö, joka nähdään Kainuussa jo alkukesästä. Kajaanin Eläkeläisillä on nimittäin yhdistyksen 50vuoisjuhla jo 10. kesäkuuta kaupungin liikuntahallilla eli Kajaanihallilla. Kajaani ei ole yhdistyksistä Kainuun ainoa pyöreiden täyttäjä vaan Vaalan Eläkeläisten 30-vuotisjuhla on 23. syyskuuta. Liikkeellä ollaan kuitenkin jo ennen kesää. Aluejärjestön kevätjuhla on nimittäin Kuhmossa 22. huhtikuuta ja perinteinen kulttuurikatselmus Paltamossa 20. toukokuuta. Syksyllä juhlitaan Sotkamossa 19. elokuuta ja Hyrynsalmella kyläyhdistyksen talolla 28. lokakuuta. Reissuunkin ehditään, sillä Kainuun aluejärjestö aikoo käyttää koko kiintiönsä ja lähettää 50 henkilön porukan Eläkeläiset ry:n omassa kylpylässä Varkauden Kuntorannassa syyskuun alussa oleville valtakunnallisille Syystärräyksille. Kuntorannassa on kilpailuja käsitöistä järjestön karaokemestaruuteen ja vaikka ilmoittautumisaikaa on rutkasti järjellä, niin Kainuussa on jo positiivinen ongelma. Karaoke-kisaan kun voi osallistua vain kolme kainuulaista ja halukkaita on jo nyt paljon enemmän. Jos Kuntorantaan liittyy mukavia muistoja niin huoliakin. Paltamon kokouksessa kannettiin huolta Kuntorannan käyttöasteesta. Eläkeläiset ry on joutunut tukemaan omistamaansa kylpyläyhtiötä huomattavilla velkojen kuittauksilla eikä näin uskottu voitavan loputtomasti jatkaa. Tv-maksu budjetista, paikallista yhteistyötä Kokouksessa puhutti myös kaavailtu mediamaksu, vaikka se lieneekin siirtymässä eduskuntavaalien yli. ­ Pitää pommittaa koko ajan ettei se toteudu, korosti Kajaanin Eläkeläisten puheenjohtaja Eeli Väisänen. Kainuun aluejärjestön mielestä kotitalouksien tasasuuruinen mediamaksu kohtelisi liki miljoonaa pienituloista kotitaloutta epäoikeudenmukaisesti kun vaikkapa 6 000 euron vuosituloilla sinnittelevä maksaisi saman kuin 100 000 euron tuloilla porskuttava. ­ Hyötyjiä olisivat maksukyiset monipuolisesti Ylen palveluita käyttävät perheet, joiden lupamaksun alennuksen maksaisivat köyhät palveluja saamattomat pakkomaksajat, puuskahti aluejärjestön puheenjohtaja Vesa Huotari. Hänen mukaansa ainoa oikea ja oikeudenmukainen tapa Yleisradion rahoitukseen on valtion budjettirahoitus. Vesa Huotari toimii puheenjohtajana kahdeksan eri eläkeläisjärjestön muodostamassa koko Kainuun kattavassa yhteistoimintajärjestössä. ­ Kun Kainuussa peruspalvelut ovat pääosin maakunnallisesti jär- Kajaanissa 50-vuotisjuhla kesällä Eläkeläiset ry:n toiminnassa riittää vientiä, sillä Kainuun aluejärjestönkin toimintakalenteri on mel- ­ Ei missään tapauksessa yksityisiä sosiaaliturvavakuutuksia Suomeen, vannotti Erkki Koskelo. Takana Kainuun aluejärjestön puheenjohtaja Vesa Huotari. AKI RÄISÄNEN
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 7 Legenda suosionsa huipulla Reijo Taipaleen satumaan etsintä jatkuu tanssilavoilla Reijo Taipale kuuluu suomalaiseen elämänmenoon kuin voisilmä puurolautaselle. Hän on viihdyttänyt lavoilla viisikymmentäluvulta lähtien ja hänen suosionsa tanssipaikoilla on yhä huima. ­ Laulamisen polte on kova, hän sanoo. Suomalaisuuden suuri tulkki Reijo Taipale esiintyi ensi kerran julkisesti seitsenvuotiaana koulun juhlissa Kymenlaaksossa Miehikkälässä talvella 1947. Kolmisen vuotta myöhemmin hän osallistui Kouvolassa pidettyihin Kymenlaakson koulujen kulttuurikilpailuihin. Hän edusti Miehikkälää ja esitti kisassa komeasti kappaleet Metsän poika tahdon olla ja Miks leivo lennät Suomehen. ­ Tuula Siponen Elimäeltä voitti kilpailun ja minä olin hyvä kakkonen. Tuulalla oli säestäjä, sen muistan. Minä sen sijaan löin tahtia monolla. ­ Hävisin voittajalle puoli pistettä. Minulla oli tuomariston mukaan liian hitaat tempot, Taipale toteaa hymyssä suin. Hän esiintyi hanuristin kanssa Kymenlaaksossa ja Etelä-Karjalassa monissa eri tilaisuuksissa jo ennen äänenmurrosta. Hääkeikkoja hänellä oli 1950-luvun alkupuolella paljon, mutta tutuiksi tulivat myös perinteiset tanssipaikat, kuten Tervaniemen lava Haminassa ja Kannuskosken lava Luumäellä. lussa on hyvä melodia, eikä teksti ole joutava renkutus tyyliin älä jätä, älä petä. Laulu on silkkaa kaukokaipuuta. Tulkitsen Satumaan aina sydämestäni laulunsanoja ahnehtien. Eläkemies keikkailee kesäisin Reijo Taipaleen levyttämä Satumaa käynnisti Suomessa 1960luvulla hurjan tangobuumin, jota kesti kymmenkunta vuotta. Taipale, Esko Rahkonen, Taisto Tammi ja kumppanit komeilivat maan myynti- ja soittolistoilla tasavertaisesti Beatlesin ja Rolling Stonesin kanssa. Tango myi Suomessa hyvin pitkään. Sitten myynti hiipui rockin, popin ja diskon valtakaudella, mikä ei ole silti vähentänyt tangomusiikin suosiota kansan parissa. ­ Kun tango soi lavalla, kundit lähtevät kuin gasellilauma etsimään partneria, Taipale sanoo. Hän jäi työeläkkeelle viisi vuotta sitten ja esiintyy lähinnä vain kesäaikaan viikonloppuisin. ­ Laulaminen on verissä. Kun tulen kesän viettoon Suomeen Espanjan kämpiltä, tekee jo kovasti mieli esiintymään. Miehikkälästä järven rannalta on mukava lähteä ajelemaan kesälavoille. ­ Kukapa voisi vastustaa tanssilavojen tunnelmaa! Ihmisiä on liikkeellä runsaasti, ilmeet ovat aurinkoisia, syntyy romansseja, Taipale hehkuttaa. Kymenlaakson tanssipaikoilla häntä käy kuuntelemassa erityisen paljon väkeä. ­ Kymenlaaksossa olen selvästikin omieni parissa. Lavoilla tuttuja vilistelee ympärillä ja moni tulisi juttelemaan, kun vain ehtisin jupista. Eivät nämä vuodet ole minua muuttaneet. Olen yleisön palvelija, enkä kulje kukkona tunkiolla. Taipale tuntee olevansa terve mies ja hyvässä kunnossa. ­ Kaikki arvot ovat kohdallaan. Röökin poltonkin lopetin viime marraskuussa. Se kävi helposti. Mietin asioita ja tajusin, että olin vain tottumusteni orja. Teksti ja kuvat: KARI KUMPULAMPI Kuinka siivet kantavat Ikää tuli lisää ja Reijo Taipale painoi nuoruuden innolla metsä- ja peltotöitä kotikunnassa Miehikkälän mailla. Vapaa-ajallaan hän kuunteli radiosta hartaasti Lauantain toivottuja levyjä ja Metsäradiota, ihaili iskelmätaivaan suuria suosikkeja Olavi Virtaa ja Henry Theeliä. Eräs kesäinen viikonloppu 1950luvulta on jäänyt hänen mieleensä erityisesti. ­ Miehikkälän lavalla lauloi itse Olavi Virta. Miten mahtavaa oli nähdä mestari paikan päällä ja vielä parhaassa iskussa! Viisikymmentäluvun lopulla Taipale osallistui laulukilpailuihin Lappeenrannassa, Haminassa ja Imatralla. Hän voitti ne kaikki. ­ Vähitellen teki mieli kokeilla, kuinka pitkälle omat siivet kantavat musiikissa todella. Viihteen ikoni Reijo Taipale on esiintynyt kaikilla mahdollisilla lavoilla Hangosta Käsivarren Lappiin. Hän tuntee yhä kovaa laulamisen paloA. nusmiehen töitä tutussa kymenlaaksolaisessa porukassa ja otti iltaisin laulutunteja Tuure Aralta ja Eero Väreeltä. ­ Opiskelin laulamisen perusasioita, kuten oikeaa palleahengitystä. Vuoden 1961 loppuun asti Taipale esiintyi pääkaupungissa suositun naisorkesterin Rytmi-Tyttöjen solistina. Seuraava vuosi mullistikin sitten jo nuoren laulajan elämän täysin. Keväällä 1962 Taipale julkaisi esikoissinglensä Ailatangon ja syksyllä Unto Monosen Satumaan, josta tuli Suomen kansallistango. " Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa/ missä onnen kaukorantaan laine liplattaa/ missä kukat kauneimmat luo aina loistettaan/ siellä huolet huomisen saa jäädä unholaan. " Satumaa siivitti Taipaleen ammattilaulajan tielle ja Monosen tangon hän arvelee esittäneensä lavoilla yli seitsemän tuhatta kertaa. Entä mikä tässä kappaleessa kiehtoo solistia aina vaan? ­ Tätä kysytään usein. No, lau- Satumaa muutti kaiken Armeijan jälkeen, syksyllä 1960, parikymppinen Reijo Taipale muutti työ- ja lauluhommien perässä Kymenlaaksosta Helsinkiin. Kohteliaana nuorena miehenä hän kysäisi kuitenkin ensin muuttolupaa Ida-äidiltään. ­ Totta kai saat muuttaa Helsinkiin, mutta saat sinä tulla takaisinkin, äitini sanoi. Se oli hienosti sanottu. En ole unohtanut noita kauniita sanoja, Taipale kertoo. Helsingissä hän teki aluksi raken- Reijo Taipale Syntynyt 9.3. 1940 Miehikkälässä Taipaleen kylässä. Tangon lähettiläs, laulanut mm. Espanjassa, Uruguayssa, Islannissa ja Venäjällä. Asuu Helsingissä ja Miehikkälässä, talvet Espanjassa. Naimisissa vuodesta 1964 lähtien, vaimo Anita, kolme aikuista lasta. Suuria hittejä esimerkiksi Satumaa, Tähdet meren yllä, Kangastus ja Elämän parketeilla. Kullervo Linna-säätiön palkinto 1990. Julkaisi hiljattain sadan laulun boxin Taipaleen tie. Boxi sisältää laulajan suosikkisävelmiä, kuten Satu ruskeista silmistä, Monika ja Syysunelmia. Spesiaalitieto: vanhan liiton miehiä, ei ole koskenut sormellakaan tietokoneeseen.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 9 Eläkeläiset ry:n kampanja Auta mapuche-vanhusta sai keräysluvan Maaanjäristyksen jälkeinen tsunami kurjistiTirúan asumisoloja entisestään Ajatuksiamme Kuntorannasta N yt on toivoa paremmasta, kun Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja ja Kuntorannan hallituksen puheenjohtaja ovat huolissaan Kuntorannan tulevaisuudesta. Me Ykspihlajan Eläkeläiset olemme jo vuosia olleet huolissamme, puhuneet ja kirjoittaneet, mutta turhaan. Mielestämme niiden,jotka ovat vastuussa Kuntorannan toiminnasta, on syytä katsoa peiliin ja hakea vikaa sieltä. Vaikka kuinka eletään markkinataloutta, toimintamuotoja on monia. Tänä päivänä ei voida puhua eläkeläisten omasta Kylpylähotelli Kuntorannasta. Sitä on jo vuosia tietoisesti ohjattu pois eläkeläisten omistuksesta. Ihan muutamia esimerkki: Jokunen vuosi sitten tehtiin miljoonasauna markkinointimielessä, ei eläkeläisille. Ovet ovat lukossa, saunapolulla lappu "varattu", viikkoon ei näkynyt ketään. Ei ole tainnut netota? On teetetty golfin simulaattori alakertaan, ei näkynyt maksavia käyttäjiä? Ehkä johtaja nauttii viheriöistä? Polkupyöriä voi vuokrata, pari oli ajokuntoista. Ei varmaan olisi ollut kallis investointi korjauttaa talven aikana. Käyttäjien kautta osa kuluista olisi palautunut. Pihakalusteet ovat "ihanasti" rempallaan, vanhoja ei korjata ja uusiin ei ole varaa. Vuosi sitten lukuhuone loppui, kirjat myynnissä alehintaan. Myynnissä myös Kuntorannan vieraskirjat, vuosien aikana kertyneet. Onneksi pelastimme ne Kuntorannan arkistoon. Ei ole moneen vuoteen näytetty uusille eläkeläislomailijoille talkoo-ja rakennusvaiheista tehtyjä kasetteja. Uudemmat työntekijätkään eivät tiedä Kuntorannan historiasta mitään. Näin arvostetaan eläkeläisten aikaansaannosta. Kuntoranta on eläkeläisistä vieraantunut paikka, emme tunne tulevamme kotiin? Edesmennyt Eino Puumalainen oli hyvä johtaja, hän näkyi lomalaisten keskuudessa joka päivä, oli yksi heistä. Toivotti tervetulleeksi ja lähtiessä toivotti hyvää kotimatkaa. Elämä on niin pienistä asioista kiinni, eikä maksa rahallisesti mitään, mutta antaa paljon. Puumalaisen aikaan Varkauden eläkeläiset hoitivat pihatyöt, istutukset ym. Vuosiin tämä ei ole toiminut ja pihapiiri on sen näköinen. Vanhalla puolella kaikki seurusteluaulat on putsattu tyhjäksi. Nämä paikat olivat eläkeläisille tärkeitä seurustelupaikkoja. On ollut myös sellainen aika, että eläkeläisten aikoja on rajoitettu, maksavien asiakkaiden takia. Eläkeläisetkin ovat maksavia asiakkaita. Kuntoranta on eläkeläisten talkoilla ja erilaisilla rahankeräyksillä toteutettu, sillä on menneisyys. Nykyisyyttä pitää olla se, että toimitaan siten, että eläkeläiset tuntevat olevansa tervetulleita, ei rahastusmielessä, vaan empaattisesti. Kuunnellaan eläkeläisten pieniä toiveita. Ehkä sitten ulkopuolisetkin löytävät lomakohteen. Tulevaisuutta on myöskin se, että toimitaan siten , että Kuntoranta täyttää Kylpylähotellin vaatimukset, niin sisällä kuin pihapiirissäkin, sillä yleiskuva on tulijalle tärkeä. Vanha sanonta pitää vielä tänäänkin paikkansa: talo on sellainen kuin on sen isäntä! Chilen maanjäristys ei Tirúassa aiheuttanut suurta vahinkoa. Sen teki tsunami, joka vei mennessään ison osan Tirúan rakennuksista, tuhosi vesi- ja viemäriverkostot ja katkaisi kulkuyhteydet Tirúan kylän mapuche-vanhukset Chilessä tarvitsevat apua kipeämmin kuin koskaan. Maanjäristyksen jälkeinen tsunami tuhosi miltei kaikki talot ja tiet alueella. Eläkeläiset ry on käynnistänyt projektin, jonka tarkoituksena on tukea kylässä asuvien vanhusten asuintalojen kunnostamista. Nyt hankkeelle on saatu keräyslupa ja rahojen keruu yhdistyksissä voidaan aloittaa. Eläkeläiset ry:n hanke laajentaa suomalaisen lastensuojelujärjestön Parasta Lapsille kummihankkeen koskemaan myös vanhuksia. Parasta Lapsille on tukenut Tirúan kylässä asuvien mapuche-alkuperäiskansan lasten koulunkäyntiä. Hanke on toiminut yhteistyössä chileläisen PIDEE-lastensuojelusäätiön kanssa ja saanut avustusta Suomen ulkoministeriöltä. Eläkeläsiet ry:n avustustoiminnan kohteeksi oli valittu kymmenen taloutta, jossa asuu vanhus. Projektin tarkoituksena on myös tukea vanhuksia välttämättömien varusteiden, kuten vaatteiden hankinnassa. Auta mapuche-vanhusta -projekti on esitelty Eläkeläinen-lehdessä 8:2009. säätiö on käynnistänyt ruoka- ja vesiavustustoiminnan kylässä. Parasta Lapsille -järjestö osallistuu avustamiseen ja vetoaa yksittäisiin ihmisiin sekä yhteisöihin lisäavun saamiseksi. Tähän mennessä on järjestetty kaksi onnistunutta tukikonserttia hätäavun keräämiseksi. tina, Bautista, Belisario, Carmen, Dominica, José H., José M., Josefina, Pascual ja Rosamel. Yhdistykset voivat ryhtyä vanhuksille "kummeiksi" ja osallistua sopivaksi katsomallaan summalla välittömään avustustyöhön. Avustussummasta kannattaa päättää johtokunnassa. Yhdistykset voivat kerätä rahaa jäsentilaisuuksissaan tai järjestää vaikkapa jonkin tempauksen rahojen keräämiseksi. Jotta avustusmäärästä olisi helpompi päättää, kerroimme Eläkeläinen lehdessä 8:2009, että esimerkiksi katon korjaus maksaa arviolta 120 euroa, sänky patjoineen ja vuodevaatteineen n. 123 euroa. Villatakin saa noin 12 eurolla. Eläkkeen määrä 92 euroa. Projektin kokonaistalousarvio on 9 200 euroa. Summaan sisältyy tarvikehankinta, rakentaminen, kuljetus sekä selvitys- ja valvontatyö. Luotettava chileläinen PIDEE-säätiö vastaa avun perille menosta. Eläkeläiset ry huolehtii varainhankinnallaan keräyskuluista. Eläkeläiset ry on avannut projektia varten rahankeräystilin, jolle yhdistykset voivat suorittaa sopivaksi katsomansa summan "kummiavustuksena". Keräyslupa (POHADno2010/73) on voimassa 1.3.2010-31.1.2012 koko Suomessa Ahvenanmaata lukuun ottamatta. Keräyksen nimi ja tunnus on Auta mapuche-vanhusta. Rahankeräystilin numero on 101230-71470. TIINA RAJALA Miten me voimme auttaa? Eläkeläiset ry kehottaa jäsenyhdistyksiään aloittamaan tukikampanjan alueen vanhusten avustamiseksi. Avun kohteena on edelleenkin projektin alussa valitut kymmenen vanhusta: Agus- Talot tuhoutuivat, talvi tulossa Chilessä 27.2.2010 tapahtuneen maanjäristyksen jälkeen kylän viereisestä järvestä nousi tsunami, joka huuhtoi koko kylän rakennuksineen. Ihmishenkiä ei onneksi menetetty mutta miltei kaikki talot ja tiet ovat tuhoutuneet ja Tirúan kylä on eristyksissä, ilman vettä ja elintarvikkeita. Chilessä on syksy ja ilma on viilenemässä talvea kohti, joten ihmiset kaipaavat pikaisesti lämpöä ja suojaa.Tirúan alueella talvi tarkoittaa runsaita sateita ja joskus jopa pakkasen puolelle laskevaa lämpötilaa. Chileläinen PIDEE -lastensuojelu- Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n kevätkokous Anna-Liisa Fagernäs Avustettaviin kuuluu Pascual Huenupil, joka on myös kolmen lapsenlapsensa pääasiallinen huoltaja. Kuvassa yksi heistä. Kuvia Tirúan alueen tsunamituhoista löytyy Internetistä osoitteesta: http://www.elranco.cl/2010/03/fotosdel-maremoto-en-tirua/
• 10 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Anni Heikkilä lauloi koskettavasti Punavangin laulun. Pieni ja pippurinen Kerttu Vuolo-Äärilä lausui Eino Leinon runon Musta. Vampulan yhdistys juhli hyvien ystävien kanssa Vampulan Eläkeläiset ry on pieni, mutta toimelias Eläkeläsiet ry:n yhdistys Satakunnan ja VarsinaisSuomen rajalla. Yhdistyksen vireyden todisti myös sen 35-vuotisjuhla maaliskuun puolivälissä Jukolatalossa Vampulassa. Viisikymmenjäsenisen yhdistyksen juhlapäivä oli koonnut talon täyteen yleisöä. Vieraiksi oli tullut bussilasteittain väkeä naapuriyhdistyksistä ja kauempaakin. ­ Pienelle yhdistykselle tämmöinen juhla ruokatarjoiluineen ja kahvituksineen on iso ponnistus. Onneksi talkoohenkeä vielä on, sanovat yhdistyksen puuhanaiset, puheenjohtaja Kerttu Ojaniitty ja sihteeri Tuovi Siili. Juhlan napakka ohjelma oli Turun Työväen Eläkeläisten ohjelmaryhmillä täydennettyä omaa tuotantoa. Puhujaksi oli kutsuttu Vampulassa syntynyt Kauko Aaltonen, joka on monelle juhlaan tulleelle tuttu jo kansakouluvuosilta. Vampula liittyi vuosi sitten Huittisiin. Yhdistyksen uuden kotikaupungin tervehdyksen juhlaan toi perusturvajohtaja Timo Kaaja. Hänen mukaansa kuntaliitos on onnistunut hyvin. Palveluja voidaan jopa kehittää. ­ Kaupungin talous on kohtuullisen vahva, jopa ylijäämäinen, kertoi Kaaja kuntataloudessa harvinaiseksi käyneestä ilmiöstä. Huittinen ei ole toistaiseksi saanut aikaan Paras-hankkeen edellyttämää palvelujen yhteistoiminta-aluetta. Neuvotteluja käydään edelleen vain Loimaan kaupungin kanssa. Kaaja huomautti keskusteluun niin sanotusta eläkepommista ja huoltosuhteesta, että työeläkelaitosten rahastoissa on reilut 100 miljardia euroa, joita hän toivoi käytettävän eläkeläistne hyväksi. kertoi lyhyessä historiikissa Vampulan Eläkeläisten taipaleesta, joka alkoi helmikuun loppupuolella 1975. Silloinen kansanedustaja Aulis Juvela tuli puhumaan Vampulan Demokraattisten Naisten tilaisuuteen ja viritti keskustelun myös eläkeläisyhdistyksestä. Asiaan tarttui tarmokkaana naisena Lempi Korpela, josta tuli 21.3.1975 pidetyssä perustavassa kokouksessa yhdistyksen ensimmäinen sihteeri. ­ Alku oli hankalaa, koska rahattomana on paha rehkiä. Jo kuukauden päästä saatiin kokoon ensimmäinen tilaisuus. Siellä alkoi myös kahvirahakeräys, kun jäsenet järjestivät talkoilla kahvitukset. ­ Alusta pitäen ryhdyttiin pitämään tiiviitä yhteyksiä lähiyhdistyksiin ja Kuntorantakin tuli tutuksi, Tuovi Siili kertoi. Tilaisuus toimia Siili kertoi, että toiminta oli vilkasta ja lähtijöitä riitti kaikenlaisiin tilaisuuksiin. ­ Olihan vanhemmelle väelle nyt annettu tilaisuus toimia. Oli monenlaisia kursseja ja retkiä ympäri maata. Myös valtakunnallisissa Eläkeläiset ry:n juhlissa käytiin jo silloin. Eduskuntaa lähestyttiin vetoomuksilla eläkeläisten olojen parantamiseksi ja suuriin mielenosoituksiin Helsingissä osallistuttiin. ­ Yksinäisyyttä on torjuttu: vieraita on käynyt paljon ja Metsäpirtillä on monet hauskat humpat hoilattu ja ystävyyden solmittu. Nyt toimimme paljolti samalla tavalla kuin alkuvaiheessa. Juvela viritti, Korpela tarttui toimeen Yhdistyksen sihteeri Tuovi Siili Tiedä, kenen kelkkaan istut Siili lainasi myös Lempi Korpelaa, yhdistyksen perustajäsentä ja ensimmäistä sihteeriä, joka vuonna 1985 linjasi yhdistyksen ja järjestön toimintaa näin: " Olemme varmaan kaikki samaa mieltä, että Eläkeläiset ry:n toiminta on sa työväenliikettä ja sen eteenpäin viemistä. Eikä se voi muut ollakaan, koska meidän eläkemarkkamme ovat työtätekevien omilla vaatimuksilla ja taistelulla saavutettu etuus. Ei vastapuoli ole niitä sovinnolla hyväksynyt. Joten eläkeläisten on myös edelleen huomioitava se kenen kelkkaan istuu ­ kenen lauluja laulaa ja kenelle numeronsa vaaleissa piirtää." Vieraita oli tulluit myös Varsinais-Suomesta. Turun Työväen Eläkeläisten tanhuryhmä esiintymässä. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 11 Pilkkikisat Jurvassa kokosi väkeä yli kaikkien rajojen Jurvan Kivi-ja Levälammella järjestetyt pilkkikilpailut onnistuivat useammallakin mittapuulla tarkastellen. Pilkkijöiden määrä nousi 70:een. Kun tähän lisätään työssä olleet toimihenkilöt ja paikalle saapuneet "turistit", päästään sadan henkilön määrään. Väriä ja mielenkiintoa lisäsivät paikalle saapuneet Vaasan yliopistossa opiskelevat kiinalaistytöt. Tytöille haluttiin tarjota uusia elämyksiä, ja niitä he kyllä saivatkin. Jurvan Eläkeläiset vastaanottivat tytöt miellyttävästi ja se kuului vielä kotimatkallakin käydyssä keskinäisessä keskustelussa. Uskon että yliopistollakin tytöt puhuvat asiasta toisten kiinalaisten kanssa. Kilpailun ulkopuolella tytöille tarjottiin tilaisuus kokeilla pilkkimistä. Jokainen sai vuorollaan liikutella pilkkiä avannossa, tosin kalat ottivat vain kilpaijoiden pilkkiin, mutta sekin kuuluu luonnollisena asiana pilkkijän kokemuksiin. Tytöt halusivat kauttani esittää kiitokset tilaisuuden järjestäjille saamastaan vastaanotosta, kohtelusta paikalla sekä muistamisesta. Kiitos Jurvan Eläkeläiset ry:lle! 6) Satu Palomäki 450 g. Veteraanit, naiset: 1) Pirkko Ristimäki 765 g, 2) Raili Rantala 650 g, 3) Eija Sjöblom 500 g, 4) Terttu Hasunen 290 g. Veteraanit, miehet: 1) Matti Mikkola 2455 g, 2) Ilmari Saarikoski 1820 g, 3) Mikko Soini 1075 g, 4) Eero Saarivaara 985 g, 5) Pentti Saarivaara 925 g, 6) Erkki Haapala 730 g. Sarjassa 20 tuloksen saajaa Yleinen sarja: 1) Esa Kuja-Kyyny 2690 g, 2) Riku Koski 2020 g, 3) Petteri Mantere 1795 g, 4) Esko Nieminen 1540 g, 5) Ari Torsti 1475 g, 6) Juhani Vaskivuori 1420 g, 7) Heikki Korpela 1350 g, 8) Tero Myllymäki 1140 g. Sarjassa 22 tuloksen saajaa. Tulokset Suurimman saaliin sai yleisen sarjan Esa Kuja-Kyyny 2690 g Nuoret alle 16 v: 1) Ville Markku Heinonen 600 g, 2) Tero Hakala 250 g. Naiset yleinen sarja: 1) Tuula Järvistö 1055 g, 2) Satu Kettula-Pihlaja 650 g, 3) Eija Saarela-Mäkynen 590 g, 4) Raija Sakko 540 g, 5) Raija Petäys 455 g, Kansakoulukaverit kohtasivat, kun Kauko Aaltonen ojensi järjestön ansiomerkin Vampulan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajalle Kerttu Ojaniitylle. Kauko Aaltonen tervehti erityisesti kansakoulukavereitaan Kainojen ja hiljaisten rinnalle eläkeläisköyhyyttä vastaan Juhlalle antoi hienon aromin juhlapuhujan valinta. Yhdistys oli kutsunut puhujaksi oman pitäjän pojan, myös Eläkeläiset ry:n monissa tehtävissä ansioituneen Kauko Aaltosen Helsingistä Aaltonen tervehti puheensa aluksi erityisesti kansakoulukavereitaan, joita juhlassa oli useita. ­ Mitä vanhemmaksi ihmine tulee, sitä läheisemmiksi tulevat lapsuuden muistot. Muistamme kontanneemme sokerijuurikaspellolla 12 tuntia päivässä. Monelle ovat tuttuja myös suopursulta tuoksuvat metsät, joihin meidät raahattiin jopa ennen kävelyikäämme. Puute ja niukkuus olivat aina läsnä. ­ Välillä on ollut parempia aikoja ja on ollut muotia puhua pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskunnasta. Nyt noin 700 000 suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella. Heistä runsaat 100 000 on yli 75-vuotiaita. ­ Pelkällä kansaneläkkeellä toimeentulevia ikääntyneitä on nimitetty kainoiksi ja hiljaisiksi köyhiksi. Monet heistä ovast yksin eläviä naisia. Eläkeläisjärjestöjen tehtävänä on nousta kaijen ja hiljaisten rinnalle ja puolesta eläkeläisköyhyyttä vastaan. anoa. ­ Asia olisi korjattavissa siirtämällä toimeentulotuen perusosa Kelan maksettavaksi. Se maksaa jo nyt suurimman osan tulonsiirroista, ja sillä on käytössään maan tarkimmat rekisterit ihmisten käytössä olevista tuloista. Miksi esimerkiksi työntekijärjestöt vastustavat toimeentulotuen maksatuksen siirtämistä Kelalle? Toisena ajankohtaisena vaatimuksena Aaltonen nosti esille vanhuspalvelulain. ­ Lain voimalla on saatu lapsille päivähoito ja sairaille pääsy hoitoon määräajassa. Vanhuksilta puuttuu ääntä ajaa omaa etuaan, joten heidän hoitonsa on jäänyt retuperälle. Terveidcen aikuisten on nyt syytä ryhdistäytyä ja säätää vanhuksille oikeus ihmisarvoiseen hoitoo, Aaltonen sanoi. Väinö Lajunen Uudenmaan aluejärjestö Omaishoitoa on kehitettävä pikaisesti Eläkeläiset ry:n Uudenmaan aluejärjestö piti kevätkokouksen 29.3. Puistokulmassa Vantaalla. Alueemme 25:stä yhdistyksestä 20 oli lähettänyt paikalle edustajansa, yhteensä 46 edustajaa ja 7 seuraajaa, joten kattavuus oli varsin hyvä ja tiedot kokouksesta leviävät laajalle yhdistyksiin. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen kertoi järjestön kuulumiset kokousväelle ja sai myös eväitä Uudeltamaallta vietäväksi päättäjien käsittelyyn. Huolestuneina ikäihmisten hoivan tilasta kokous päätti julkaista tiedotteen "Omaishoitoa on kehitettävä pikaisesti". Kokouksessa päätettiin myös vielä kevään aikana ilmaista päättäjille huoli kotihoidontukien saatavuudesta. ­ Suomen väestön ikärakennemuutos on otettava huomioon ikäihmisten hoito- ja muita palveluja järjestettäessä. Yksi niistä on omaishoito. Nykyisellään omaishoito ei tuo läheskään kaikkia niitä myönteisiä tuloksia, joita sillä on saatavissa. Taso ja saatavuus on jätetty kuntien vapaaehtoiseen harkintaan. Lakisääteiseen omaishoidon tuen piiriin pääsy pitää säätää lailla kuntia velvoittavaksi. Sama koskee hoitajan ja hoidettavan oikeuksia ja korvauksia, kokous totesi. Sekä hoidettava että hoitaja huomioon Kehitettäessä omaishoitajalainsäädäntöä on otettava huomioon hoidettava ja hoitaja. Hoidettavan etuuksia määriteltäessä on otettava huomioon hänen terveydellinen tilansa ja tämän perusteella se, onko omaishoito oikea ratkaisu. Tätä perusasiaa ratkaistaessa on arvioitava, pystyykö omaishoitajaksi esitetty henkilö tehtävästä kohtuudella suoriutumaan. Inhimillisten tekijöiden ja asianomaisten oman tahdon on kuitenkin oltava omaishoidossa korkeasti arvostettuja perusarvoja. Omaishoitoon siirtymisen yhteydessä on tehtävä hoidettavaa koskeva kuntoutuskartoitus. Kuntoutusmahdollisuudet on toteutettava kartoituksen osoittamalla tavalla. Kuntien velvoitteena tulee olla hoidettaville ja hoitajille virikkeellisen, terveyttä ja muuta hyvinvointia ylläpitävän toiminnan järjestäminen. Omaishoitajan oikeuksia on lainsäädännöllä lisättävä. Hoidosta maksettavaa korvausta tulee korottaa ja sen verotusta lieventää. Lakisääteisten lepopäivien Hallitus laiminlyö köyhät Aaltonen totesi, että hallitus antaa eriarvoisuuden kasvaa vielä köyhienkin keskuudessa. Kaikilla suomalaisilla tietyn tulorajan alittavilla on oikeus toimeentulotukeen. Kaikki niin sanotut normiköyhät eivät sitä saa, koska eivät osaa, jaksa tai kehtaa pitäminen on turvattava mm. järjestämällä laitospaikkoja hoidettaville tätä varten tarvittava määrä. Omaishoitajan terveydestä tulee huolehtia mm. siten, että he ovat oikeutettuja käyttämään kunnan työterveyspalveluja. Järjestöjen yhteinen asia Omaishoidon merkittävien puutteiden poistaminen ei toteudu ilman painostustoimenpiteitä. Eläkeläiset ry:n ja sen jäsenjärjestöjen tulee olla asiassa aloitteellinen ja aktiivinen valtakunnallisella ja kunnallisilla tasoilla. Tulosten saaminen edellyttää kaikilla tasoilla hyvää yhteistyötä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. Kuntatasolla merkittävän yhteistyö- ja vaikuttajafoorumin muodostavat vanhusneuvostot. Niissä tulisikin käynnistää toimintaa omaishoitajien ja hoidettavien etuuksien ja oikeuksien lisäämisestä. Tuula Kivijärvi Turun Työväen Eläkeläisten kuoro toi laulutervehdyksen Turusta.
• 12 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Puheenjohtaja Mirja Arajärvi valmiina ottamaan vastaan onnitteluja. Yhdistyksen "vanhat" aktivistit kukitettiin. Kallio-Vallilan Eläkeläiset ry juhli 50-vuotistaivaltaan Kinaporissa 13.3.2010. Juhlassa oli mukana sata jäsentä, ystävää ja onnittelijaa. Yhdistyksen vaiheista kertoi Ritva Kyyrö. Juhlapuheen piti Outi Ojala. Hän kehotti eläkeläisiä seuraamaan aktiivisesti yhteiskunnallista kehitystä ja vaikuttamaan siihen. Ojala oli pahoillaan useista puutteista, muun muassa siitä, että vanhuspalveluohjelmaa ei ole saatu. Ojala kertoi, että Kinaporin toiminta siirtyy syksyllä Käenkujalle vuokralle entiseen OTK:n pääkonttoriin Hämeentien kulmaan. Hertta Pöllänen hauskutti yleisöä runoillaan. Kallio-Vallilan Eläkeläiset ry täytti 50 vuotta Leif Söderlund Helokkien onnittelut ja laulutervehdys. Loppulaulu: Eläkeläisten juhlamarssi. Sumiaisten kisoissa kalat huonotuulisia Sumiaisten Eläkeläiset ry järjesti yleiset pilkkikilpailut Veteraanipirtin rannoilla maaliskuun lopulla. Sää oli pilvinen, tihkusateinenkin. Olosuhtee t olivat muutenkin vaikeat: kohvakerroksen vesi tukki kairaamisen ankaraksi työksi ja kalatkin olivat huonolla ottituulella. "Yleiset naiset" olivat monien yhteensattumien vuoksi jääneet kotiin, mutta muutamia nuoriakin oli innostunut lähtemään kisaan. Kovin suuria saaliita ei saanut kukaan. Voittajalle kuuluvan kirjeen nappasi 3,670 kg:n saaliilla vetraani Arto Kääriäinen Laukaalta. Hernekeitto tykötarpeineen maistui. Esillä olleen kirjalohen painon arvioivat 12 gramman tarkkuudella Esteri Roininen ja Vilho Savolainen. Tasapeli soviteltiin ilman leikkauksia. Kilpailun suurimman kalan, 315 gramman painoisen ahvenen, taikoi pussiinsa taukuri Pentti Wacklin. jatta Häkkinen, 1,160, 6) Marjatta Vilhunen, 1,040, 7) Eila Nuutinen, 0,985, Elli Mäkelä, 0,615, Miehet, yleinen: 1) Jouko Riihimäki, 2,655, 2) Esko Naukkarinen, 2,440, 3) Teemu Häkkinen, 2,355, 4) Janne Pitkänen, 1,615, 4) Reijo Häkkinen, 1,615, 6) Risto Kilpioja, 0,965. Miehet +60v: 1) Arto Kääriäinen, 3,670, 2) Urho Liimatainen, 2,995, 3) Pentti Wacklin, 2,675, 4) Markku Ilves, 2,335, 5) Esko Haustola, 2,020, 6) Markku Kangas, 1,945, 7) Kalervo Hytönen, 1,880, 8) Heino Kautto, 1,395, 9) Vilho Savolainen, 1,395, 10) Mauri Maukonen, 1,230. Lappilaiset Syystärräyksiin Eläkeläisten Lapin Aluejärjestö ry:n väki otti kevätkokouksessa kantaa kuluvan toimintakauden tapahtumiin. Keskustelussa suunnattiin katseet elo-syyskuun taitteessa Kuntorannassa pidettäviin Syystärräyksiin. Porukalla päätettiin lähteä mukaan. Päätös sisältää myös osallistumisen ohjelmaosuuteen ja kilpailuihin. Yhdistyksiä kehotettiin kerhoissa käsittelemään järjestön ikääntymispoliitiikan virikeaineistoja. Aineistot käsittelevät omaishoitoa, eläkepolitiikkaa, verotusta, kulttuuritarjontaa, ikäihmistä ja mediaa sekä ikäihminsiä yhteiskunnallisina vaikuttajina. Yhdistyksillä on aikaa ensi kevääseen, jolloin uusi asiakirja hyväksytään järjestön valtuustossa keväällä 2011. Kansanedustaja Markus Mustajärvi käsitteli alustuksessaan valtion lisäbudjetin sisältöä, nuorten työllistymistä, kuntien talouden kurjistumista ja peruspalvelutason purkamista. Uusia lakiesityksiä on tulossa: kaivos-, vesi- ja rajajokilaki sekä lait Pallas-ylläspuistosta ja ydinvoimasta. Keskustelussa kannettiin huolta Lapin ihmisten toimeentulosta ja asumismahdollisuuksista kotimaakunnassa. Kaarina Kapraali Tulokset Nuoret, alle 16v: 1) Miika Kovanen, 0,165 kg, 2) Joonas Häkkinen, 0,405, 3) Joonas Orupold, 2 nykyä. Naiset +60v: Eila Närhi, 2,700 kg, 2) Tarja Martikainen, 1, 7490, 3) Kaija Kangas, 1,685, 4) Marja-Liisa Pulkkanen, 1, 175, 5) Mar-
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 13 LIMPAN Oulun Vaaskelassa pilkittiin ja kisailtiin förklaring om mamma kon som kalvar när pappa tjuren betäcker den. Jag nickade att jag förstod, men några dagar senare, när vi var på folkets hus i Halmstad och tittade på hallansmästerskapet i brottning, visade det sig att jag nog hade missförstått en hel del. Två tungviktare stod på mattan och försökte få grepp på varandra. Det ville inte riktigt lyckas och domaren blåste i sin visselpipa och kommenderade den ena av brottarna ned på alla fyra. Sedan blåste han på nytt i visselpipan, och han som blivit stående kastade sig över den som kurade på mattan. Det såg så spännande ut att jag upphov min gälla pojkröst och skrek: ­ Sidu Oskar, han blev tjurgalen och nu betäcker han! Först blev det alldeles tyst. Brottarna och domaren stelnade till saltstoder, som Lots arma hustru i bibelns berättelse om den ogudaktiga staden Sodoms förgörelse. Sedan brakade det löst. Publiken vrålade av skratt och Oskar tog mig i handen och sade bestämt: ­ Nu lilla Rudolf går vi hem. På hemvägen försökte jag ännu tala om olika slags galenskaper, men Oskar var inte riktigt på humör för den diskussionen. Han mumlade bara någonting om, att om jag inte slutar med mina galna funderingar, så blir han själv bindgalen och hamnar på dårhuset. Ett par dagar senare skrattade han i alla fall gott, när vi läste i Hallandsposten att den tjurgalne hade vunnit mästerskapet. Oulun Eläkeläiset ry:n talvipäivät ja pilkkikisat olivat Vaaskelassa. Osanotto oli runsas, pilkillekin muutama uskalias osallistui. Jää oli jo vähän haurastunut. Makkaraa paistettiin ja kahvia juotiin, vietettiin mukvasti aikaa yhdessä kevätsäässä. Emännät keittivät hyvän kalakeiton jälkiruokineen ja kahveineen. Reijo Raution hankki kilpailumeteriaalin Vaaskelaan. Kiitokset kaikille osanottajille ja toimihenkilöille hyvästä yhteistyöstä. Tandem-hiihtossa matka oli vajaa kilometri, ja hiihtäjiä yhksillä suksilla oli peräti kolme. Galenskaper D en första gången, såvitt jag kan minnas, som jag började fundera över begreppet galenskap var som åttaårigt krigsbarn i Sverige. Jag bodde då hos tant Selma och farbror Johan i den halländska byn Snöstorp, tre kilometer norr om Halmstad. Galenskap, brukade farbror Johan allt son oftast ryta, när han lyssnade på krigsnyheterna radion. Ja, ja, krig är alltid rena galenskapen, brukade tant Selma ackompanjera honom. Sedan dess har det alltid funnits en liten pacifistisk hörna i min röda själ. På andra sidan bygatan snett emot mitt dåvarande hem låg byns småskola, där fröken Gyllenstein undervisade klasserna ett och två. Jag gick i tvåan. Ettan, som jag hann börja Vallgårds svensk folkskola gick jag ut någonstans i Dalarna, där jag bodde på ett barnhem i väntan på utplacering i någon familj. Den såkallade storskolan, där jag också hann börja i tredje klassen, låg bakom handelsboden vid stora landsvägen mitt emot kyrkan. Mitt i skolans julfestförberedelser fick jag åka hem. Det finska fortsättningskriget var då inne i sitt lugna skede och fronten långt borta, så jag kon hem och gick andra halvan av trean i Vallgårds skola. Efter Helsingfors stora bombardemang bar der av igen. Den här gången till Halmstad, där jag gick resten av trean och hela fjärde klassen. Den som tror att jag var ett olyckligt krigsbarn, som kastades från plats till plats, tror fel. Jag träffade bara trevliga vuxna och jämnåriga och trivdes bra var än jag hamnade. När jag senare läste Astrid Lindgrens böcker Alla vi barn i Bullerbyn och Emil från Lönneberga, kände jag mig på något sätt hemmastadd. Allt var alldeles som i mitt Sverige. En av mina vuxna vänner i Snöstorp var Oskar. Han var bonde och hans gård låg vid kröken ned mot handelsboden mitt mot emot småskolans port. När vi träffades första gängen satt jag i diket bakom hans loge med tårar i ögonen och perklade. Moster Nanna, som skötte mig som liten i Hangö, hade en gång sagt att den finska svordomen perkele är mycket effektivare än den svenska fan anamma, och att det lönade sig bättre att perkla om någonting gick åt skogen. Nu hade det skett. Jag hade stickor i vänstra handen, blodiga skråmor i högra knät och styrstången på tant Selmas cykel var alldeles snedvriden. Jag hade nämligen försökt lära mig köra cykel i utförslutet och inte klarat kurvan utan dunsat i logväggen. Oskar, som råkade vara i logen för att hämta halm åt korna, hade hört dunsen och kom ut för att se vad som stod på. Han fick sig ett gott skratt, när jag berättade vad det där perkele, som jag snyftade fram betydde. Sedan reste hjälpte han upp mig, lyfte cykeln ur diket ur diket och sa: ­ Styrstången är lätt att rätta till, men du behöver nog litet plåster du också. Nu går vi in till mej, så rätter jag till styrstången och Tyra får plåstra om dej. Oskars fru Tyra tog fram en pincett, drog ut stickorna från handen, lade ett plåster på mitt knä och bjöd på saft och bulle. När jag sedan kom ut på gården va cykeln i skick och Oskar visade mig ladugården, med fyra kor, kätten med får och stallet med ardennerhästen Brunte. En bamse till häst som jag först var litet rädd för, men när den med mjuka läppar snappade en sockerbit, som Oskar lade på min handflata, var jag inte mera rädd. ­ Nu skall jag lära dig cykla såsom pappa lärde mig när jag var liten, sade Oskar. Sedan sprang han bredvid och stödde mig, när jag trampade runt brunnen, som låg mitt på gården. Jag trampade på för brinnskära livet, runda efter runda tills jag såg Oskar sitta på brunnslocket. Jag bromsade utan att falla omkull och ledde cykeln fram till brunnen. ­ Nu kan du. Du har redan kört fem varv medan jag har suttit här, skrattade han. Det var en lyckad dag. Jag hade lärt mig köra cykel och fått nya vänner. Efter det fick jag ofta följa med Oskar när han var ute på körslor med Brunte. En dag när vi på hemväg från slakteriet, dit vi hade fört ett par får, såg vi hur herrgårdens kor släpptes ut på grönbete. Korna lunkade sakta, men kvigorna hoppade och skuttade. En hoppade t.o.m. upp på en annans rygg. Jag frågade varför den gjorde så, och sade Oskar att den var tjurgalen. När jag frågade vad tjurgalenskap betydde, fick jag en lång Tulokset Pilkkikisa: 1) Vilho Nevala, 922 g, 2) Toimi Nissinen, 160 g. 3) Esko Tervo, 100 g. Muut pilkkijät jäivät saaliitta, mutta eihän se saalis ollut pääasia, vaan yhdessä vietetty aika. Tandem-hiihto: 1) Joukkue Pentti Erkkilä, Ritva Savilaakso ja Tuula Halonen, 1.37, 2) Joukkue Ritva Savilaakso, Ritva Siivola ja Tuula Halonen (valmentaja Seppo Heinonen oli mukana antamassa neuvoja), 3.27, 3) Joukkue Veikko Rytkönen, Olli Huttula ja Vilma Högglund, 4.03, 4) Joukkue Pirjo Annunen, Elma Alajarva ja Yrjö Dahl, 4.14. Pingispallo ämpäriin: 1) Velsi Siivola, 2) Reijo Rautio, 3) Seppo Heinonen. Osanottajia oli kolmisenkymmentä. Golf: 1) Ulla Hassila, 2) Pentti Erkkilä, 3) Jakko Holappa, 4) Esko Lipponen. Osanottajia oli runsaasti. Ritva Märönen Hyvinkään Eläkeläiset keskusteli jäsenhankinnan keinoista Hyvinkään Eläkeläiset ry:n kevätkokouksessa käytiin keskustelu mm. toimintakertomuksen sisällöstä. Sen arvioitiin kohtuullisen hyvin vastaavan toiveita, joita eläkeläiset omalta järjestöltään odottavatkin. Suurelta osin toiminta on ollut jopa erittäin vilkasta. Vieraita mm. on käynyt toimintakauden aikana ainakin kolmestakymmenestä yhdistyksestä. Vastavierailujakin kertyi joka kuukaudelle, parhaimmille kaksikin matkaa. Myös ohjatun liikuntaharrastuksen todettiin vetäneen hyvin jäseniä. Osoituksena tasokkaasta harrastuksesta yhdistyksen kuoroilla ja tanhuryhmillä on ollut jatkuvasti myös ulkopuolisia esiintymisiä. Erilaisia harrastuskerhoja on ollut toiminnassa yli kymmenen. Muutamia kertoja on ehditty ottaa kantaa myös kunnalliseen päätöksen tekoon koskien vanhusten palveluja. Valittujen edustajien välityksellä on lähetetty terveisiä Hyvinkään Vanhusneuvostolle. Sellaisia lähti myös kevätkokouksesta koskien omaishoidon kehittämistä ja vanhusten kotihoidon tukea. Kitkerän sävyisiä terveisiä lähti siitä, että Hyvinkäälläkin vanhusten hoito on osin liukumassa yksityisten, liikevoittoon pyrkivien yritysten käsiin. Kokouksen mielestä tällainen kehitys ei palvele vanhusten hyvän hoidon tavoitetta. Uskottavana ei pidetty sitä, että alalle voiton tavoittelun mielessä sijoittanut tuntisi huolta vanhusten hoidon inhimillisestä tasosta. Tämä ongelma nähtiin koko maan laajuisena, jollaisena siihen myös tulisi puuttua. Niin ikään maanlaajuisena ongelmana voi pitää sähkön jatkuvasti nousevaa hintaa, joka jäytää varsinkin vähävaraisen eläkeläisen taloutta. Myös palvelusetelien käytön laajentuminen katsottiin kyseenalaiseksi julkisten palvelujen kehittämisen kannalta. Yhdistyksen jäsenmärän todettiin vilkkaasta toiminnasta huolimatta polkeneen viime vuodet samalla tasolla. Suurena haasteena koetaan suurten ikäluokkien jääminen eläkkeelle. Pohdittavaksi kysymykseksi jäi, miten heitä pystytään vetämään eläkeläisjärjestön jäseneksi ja toimintaan mukaan. Talouslama saattaa hyvinkin laittaa eläkeläiset kokonaisuudessaan haastavaan tilanteeseen eläkkeiden ostovoiman kuin myös muiden, eläkeläisille tarjolla olevien palvelujen kehityksen suhteen. Tehokas toiminta tässä suhteessa edellyttäisi eläkeläisväestön hakeutumista mukaan järjestötoimintaan ja sitä kautta vahvemmaksi poliittiseksi voimatekijäksi. Toiminnoista tiedottaminen nykyistä tehokkaammin nähtiin tärkeänä jäsenhankinnan keinona. Toisaalta arveltiin, että mukaan eläkeläisjärjestöihin pitäisi saada alkuaikojen tapaan myös vielä työssä käyviä jäseniä. Toiminta-ja tilikertomusten hyväksymisen lisäksi valittiin edustajat Eläkeläiset ry:n Uudenmaan aluejärjestöön. Valituksi tulivat Veikko Ceder, Sirpa Aalto, Maire Kauppinen, Matti Ojanen ja Raimo Kantanen. Varalle valittiin Lauri Muistola ja Pekka Kaihevaara. Aluejärjestön kevätkokouksen hyväksymä kannanotto Omaishoitoa on kehitettävä pikaisesti vahvistettiin myös Hyvinkään kevätkokouksen kannaksi. Hyvinkään Vanhusneuvostossa yhdistystä edustavat Veikko Ceder ja Lauri Muistola vievät kannanoton neuvostoon tavoitteena, että se vietäisiin sieltä kaupungin päättävien elinten tietoon. Vierailevana tähtenä Hyvinkään kevätkokouksessa puhui Laurea ammattikorkeakoulun yliopettaja Eija Mattila. Hän kertoili uudesta eläkeläisille tarkoitetutusta Seniorimyllystä, sekä opettajan näkökulmaa muihinkin eläkeläisiä liippaaviin asioihin. Jouko Parkkonen
• 14 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN ULLA LEHTONEN Herkkuja luonnosta ja kotipihalta L uonnonkasvien käyttö- ja keruuaika ovat pian parhaimmillaan. Toki koivua on voinut hyödyntää jo pitkin kevättalvea. Kun koivun oksia pidetään vedessä maljakossa, niin pian hiirenkorvat putkahtavat esille. Pieninä ne maistuvat pihkaisilta, mutta pian maku mietonee. Koivun nuoret lehdet ovat herkkua salaateissa tuoreen kurkun, idätetyn vehnän ja sinimailasen ja tuoreitten pienten ananaspalojen kanssa. Pienet lehdet maistuvat raasteiden kanssa, voileivillä ja teejuomina. Kevään edetessä nuoria lehtiä voi kerätä suoraan kasvupaikaltaan. Koivun tuoreita ja kuivattuja lehtiä käytetään yrttijuomissa. Yhdessä muiden yrttien kanssa niistä saadaan hyvänmakuisia juomia. Lehdet sopivat tuoreina ja pakastettuina salaatteihin ja muihinkin ruokiin. Kuivattuja lehtiä voi lisätä lehtivihreäjauheeseen ja maustesuolaseoksiin. Hiirenkorvaviina tunnetaan presidentti Urho Kekkosen Lapin juomana. Se tehdään maustamattomasta viinasta ja aukeamaisillaan olevista koivun lehdistä, hiirenkorvista. Seos saa tekeytyä vuorokauden ennen kuin se siivilöidään. Muutama tippa tätä voimakasta, vihreää juomaa riittää ruokaryypyn mausteeksi. Koivun mahla on keväinen herkkujuoma. Mahla on yleisimmin lehtipuiden varren haavasta tihkuva neste, jossa on sokeria ja muita hiilihydraatteja sekä valkuaisja kivennäisaineita. Koivu varastoi kesän aikana juuriinsa ravintoa seuraavan kasvukauden alkua varten. Keväällä mahla nousee runkoa ylös ja sitä kautta oksiin. Koivun mahlassa on hedelmä- ja rypälesokeria. Mahlan hapoista omenahappoa on eniten. Hivenaineista on erityisesti kaliumia, kalsiumia ja magnesiumia. Mahlassa ei ole natriumia, jonka tiedetään olevan osasyy verenpainetaudin syntyyn. Monet pohjoisen Euraasian kansat ovat käyttäneet koivun mahlaa ravinnokseen. Lappalaiset käyttivät mahlaa janojuomana ja kahvivetenä. Siihen keitettiin myös puurot ja vellit. Olen kokeillut mahlaa kahvivetenä, mutta huonolla menestyksellä. Kahvin ystävien mielestä mahlan sokerit häiritsevät kahvinautintoa. Marjakiisseleissä ja mehukeitoissa mahla on parhaimmillaan. Ravinteikasta se on myös leipien, sämpylöitten ja pullien nesteenä. Suomessa mahla on ollut kaskenpolttajien juomaa; kylmää kuin lähdevesi ja sokerisena ravinteikasta. Maltaista tai ruisleivän paloista mahlaan tehty ja hiivalla käytetty mahlakalja on vanha perinnejuoma. Venäjällä mahla on ollut rohtoa jo ammoisista ajoista. Paitsi keuhkosairauksissa mahlaa pidetään tehokkaana myös niveltaudeissa, kihdissä, ihottumissa ja paiseitten sekä rohtumien hoidossa. Alkukesä on koivuvastan eli vihdan aikaa. Suomalaiset ovat vuosisatoja kylpeneet ja kylvettäneet. Sauna ja vasta ovat ria, kuparia ja fluoria. Nokkonen on nitraattikasvi, joten kerää sitä laihoilta kasvupaikoilta tai ryöppää lehdet ennen käyttöä. Perusta oma nokkosmaa! Älä lannoita typellä, sillä nokkonen tuottaa satoa lannoittamattakin. Viljele valoisalla paikalla ja vaihtele kasvupaikkaa muutaman vuoden välein. Opettele leipomaan nokkosleipää. Se on herkkua sekä kahvi- että ruokaleipänä. Kokeile myös edes kerran nokkoskeittoa! NOKKOSKEITTO 6 perunaa 1 pieni purjo vihreine osineen 3 dl vettä 4 dl maitoa 1 dl kermaa 1 l (noin 50-60 g) tuoreita nokkosia kie- Voikukan lehtiä kuivumassa. hautettuna (suolaa) muskottipähkinää tai korianteria Perunat ja purjo keitetään vedessä pehmeiksi. Nokkoset lisätään ja seos soseutetaan. Maito, kerma ja mausteet lisätään ja keiton annetaan kiehahtaa. Kuuma keitto höystetään keittolautasella persiljasilpulla ja auringonkukan siemenillä. LEIPURIN TYTTÄREN AAMIAISLEIPÄ 7 dl haaleaa maitoa tai vettä 2 dl ryöpättyjä ja silputtuja nokkosia 2 tl kuminoita 1-2 tl suolaa 50 g hiivaa 5 dl ohrajauhoja 3 dl ruisjauhoja tai kauraryynejä 12 dl hiivaleipäjauhoja Maito, nokkoset, kuminat, suola ja hiiva sekoitetaan. Jauhot lisätään ja taikina alustetaan. Kohotetaan, vaivataan uudelleen ja leivotaan kolme pitkää leipää. Leivät kohotetaan, voidellaan haluttaessa piimällä ja paistetaan kypsiksi. Tämän leivän voi leipoa myös pelkästään hiivaleipäjauhoista. Koivun mahlan tiputusta. olleet myös parantajien ja loitsijoiden hoitovälineitä. Uudenkuun aikaan vihdottiin kiukaalla haudotulla, kolmen tien risteyksessä kasvaneesta koivusta taitetulla vastalla pois ihottumia - milloin surkein milloin paremmin tuloksia. Koivun, pajun ja pihlajan lehvistä taitetulla vastalla kylvetettiin vanhaksi piiaksi jääneitä tyttöjä; heitä paha silmä oli lapsena katsonut. Taika karkotettiin saunassa vastan ja loitsun avulla. Koivuvasta on terveyden ja hyvänolon välikappale. Kuulun kansanparantajan Tyrvään Mantan tytär Hulda Maria Jokinen neuvoo saunomaan seuraavaan tapaan: Saunavihta on tehtävä rauduskoivusta ja sen on oltava lyhyt ja tuuhea, ei mikään ruoska. Sitä ei saa laittaa kiukaalle eikä heittää vettä päälle, kuten yleensä tehdään. Vesi on heitettävä kiukaalle ja vihtaa haudotaan kiukaasta nousevassa höyryssä. Samalla hengitetään höyryä ja ennen kaikkea vihdan tuoksua. Vihtaa haudotaan vain sen verran, että se ei tunnu terävältä iholla; sillä ei tarvitse piiskata itseään. Vihdalla hivutellaan ihoa kevyesti ja jos välttämättä haluaa sillä itseään lyödä, se tapahtuu ripsuttelemalla. Kun vihtaa on kerran näin käytetty, se heitetään pois, koska se on menettänyt ter- veyttä edistävät ominaisuutensa. Kesän korvilla nokkonen ja voikukka ovat parhaimmillaan. Nokkosta pidetään yhtenä Pohjois-Euroopan merkittävimmistä kasveista. Vuosisatoja se oli erittäin tärkeä taika-, lääke-, -tekstiili ja ravintokasvi. Nimet nokkoskaali, viholaiskaali, vihantakaali ja vehreäkaali kuvaavat sen keittiökäyttöä. Nokkosta kannattaa todella opetella käyttämään. Se on monipuolinen ravintokasvi. Siinä on runsaasti A-vitamiinin esiastetta karoteenia, E-vitamiinia ja kivennäisaineista erittäin runsaasti kaliumia, fosfo-
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 15 Runopysäkki Lentokyvytön Elämme kuin kaikki olisi itsestään selvää ja valmista, emme välitä tekojemme tuomista ongelmista. Kilpailu ja voiton maksimointi meitä viehättää, miten kaiken itselleni saan, se mietityttää.? Emme välitä meriemme saastumisesta, hengitysilmamme pilaantumisesta, kauniin luontomme turmeltumisesta, yhdestä linnusta, öljyn tahraamasta. Milloin meille soivat hälytyskellot? Kasvimyrkyt ja teholannoitteetko ravitsevat pellot? Milloin meillä olisi aikaa hetki hengähtää? Koska huomaamme, ettei siipemme jaksa enää lennättää? Silloin heräämme, kun luontoäiti meidät pysäyttää, tulivuorenkraaterista tuhkat ilmakehään rysäyttää. Tekniikan huipputuotteiltakin siivet katkaisee, lentokyvyttöminä ihmisten kanssa ne kentillä norkoilee. Pertti Korhonen Helsinki Harrastamisesta Koulupoikana harrastin kaikenlaista, urheilua, onkimista, tappelemista, ennen kaikkea Zane Greyta ja Tarzania. Greyn kirjoista minä opin, että Amerikassa asuu intiaaneja ja Tarzanilta että Afrikassa on apinoita. Maailmankatsomus avartui. Kaksikymppisenä huomasin, ettei tarvitse hosua liikaa. Yksi hyvä harrastus riittää. Kävin joka ilta tanssimassa, milloin Kulttiksella, Alppilavalla, Bottalla. Yöllä juoksi kotiin ja aamulla töihin. Maailmankatsomus avartui lisää. Vanhempana olen huomannut, että harrastus voi olla hirmu rauhallinen. Nyt harrastan vain valomerkkejä. Niitä saa, kun jaksaa istua ravintolassa. Minulla on valomerkkejä pahvilaatikossa makuuhuoneessa sängyn alla. Maailmankatsomukseni on lähes täydellinen. Osa merkeistäni on hyvinkin arvokkaita, Mutta, mitäpä nykyään saa ilmaiseksi. Olen merkeistäni hyvin ylpeä. Ja mikä tässä kaikessa on parasta. Kadonnut ruokahaluni on palannut. Mikään ei aamulla maistu paremmalta kuin tukeva sillivoileipä. Toivo Berg Helsinki Haikuja Aikainen aamu päivä vielä kaukana unet häipyvät. Odotus pitkä kukon askel lyhyt vaaleisiin öihin.Kauralyhteessä varpuset iloisesti talven keskellä. Leskenlehtikin lumen alla tuloaan kevättä kohti. Tänäänkin, matkalla kevääseen, aina jonnekin. Terttu Niinikoski Järvenpää Lintujen kevätvisertelyä Lapsena laskimme: kuu kiurusta kesään, puolikuuta peipposesta. västäräkistä vähäsen, pääskystä ei päivääkään. Ei se aina päivälleen näin mennyt, Mutta järjestys on oikea sanovat lintujen bongaajat. Pääsiäisenä se alkoi. Pihapuuhun lennähti visertäjä - titi thiu thiu - onko täällä ketään? Kohta kauempaa vastattiin - titityy tii - minä tulin jo eilen! Miten matkasi sujui? Oletko väsynyt? - Kiitos kysymästä hyvin sujui, lepäilimme meren tuolla puolen viikon pari, kun täältä puhalsi kylmää, mutta nyt on kaikki hyvin. - Tsip titi tsip tsip - löytyykö täältä jo ruokaa? - Tsitsi thiu thui ­ kyllä vain ja kohta lumet sulaa. Mutta tämä on vasta alkua. Kohta tulevat rastaat silloin alkaa varsinainen juoruilu ja kosiskelu, joka jatkuu pesänrakentamiseen saakka. Pesässään hautovat linnut lakkaavat visertämästä. Ei ole järkevää kaikille kuuluttaa missä pesäni on ja munat ja untuvaiset. Oiva Björkbacka Helsinki Yllätyksiä runouden pahvilaatikossa "Runoja opetetaan ikään kuin runoilija olisi piilottanut sanoihinsa salaisen avaimen, ja lukijan tehtävänä olisi löytää se. Runot eivät ole dekkareita. Sen sijaan meidän pitäisi mennä yhä lähemmäs tekstiä---". Näin kirjoittaa amerikkalainen kirjailija Natalie Goldberg, ja on mielestäni aivan oikeassa. Runolla on lajirasitetta. Runoa pidetään usein vaikeana tai sitten vain pelkkään juhlaan kuuluvana koristeena. No onneksi tämänkin runopysäkin kattaus osoittaa, että nuo ovat vääriä uskomuksia. Runo voi olla hyvin monenlainen: runo voi ottaa kantaa ajankohtaisiin asioihin (Pertti Korhosen runo lentämisongelmista), runo voi kertoa välittää tietoa tarinamuodossa (Oiva Björkbackan linturuno), runo voi tarinoida huumorihöystöin (Toivo Bergin runon harrastamisesta) ja runo voi kiteyttää havaintoja pieneen tilaan (Terttu Niinikosken haikut). Brittiläinen tutkija ja kirjailija Gillie Bolton on puhunut siitä, miten runoudella on tiettyjä etuja proosaan verrattuna. Hän kirjoittaa, että "runous on nopeaa, se osuu asian ytimeen suoraan. Ilmaisuna runous on vapaata, monet kielioppisäännöt saa unohtaa ja lause toimii ilman verbiäkin." Aikamoisia etuja. nykymenoon, tuhoon tuomittuun "jatkuvan kasvun" ajatukseen. Lentokyky ja siivet toimivat monitasoisena kuvana. Lentokyvytön-runo käyttää riimejä. Jos riimitaitojaan haluaa hioa lisää, on uusimpana uutuutena saatavilla riimittelyyn oiva apuväline. Muusikko-sanoittaja Heikki Salo on nimittäin laatinut Riimirenki-ohjelman. Riimirenki löytyy Elvis ry:n eli säveltäjien ja sanoittajien kotisivuilta kohdasta "biisinikkari". Ohjelmaan voi syöttää haluamansa sanan ja sille voi etsiä erilaisia riimivaihtoehtoja. Sivuille pääsee osoitteella www.elvisry.fi. Jos riimin hionta kiinnostaa, suosittelen Riimirenkiä, joka on siis varsin tuore ja lajissaan ainoa tämäntyyppinen palvelu. Onneksi linnuilta ei ole lentokyky kuitenkaan mennyt, tästä kirjoittaa Oiva Björkbacka runossaan Lintujen kevätvisertelyä. Sympaattisessa runossa lähdetään lapsuuden lintukokemuksista ja päädytään nykyhetkeen. Hauskaa, että linnut itse pääsevät runossa "ääneen". Lopun oivallus on hyvä. Ihan pientä muutosta ehdottaisin: "Ei ole järkevää kaikille kuuluttaa/missä pesäni on/ja munat ja untuvaiset" ­ napsaisisin tuosta "ni"-päätteen pois, näin loppu tuntuisi vielä paremmalta. Voi tuntua hiusten halkomiselta, mutta joskus runossa jopa pilkun paikka saattaa muuttaa koko merkityksen. "Ja"-sanan toisto viimeisessä säkeessä on hyvä, se tuo runoon rytmiä ja tunnelmaa. Runoilija Ilpo Tiihonen kertoi kerran runostaan, johon hän oli kirjoittanut lauseen "äiti jyystää tahrattua taivaansineä". Painovirhe oli iskenyt, ja lause oli muuttunut muotoon "äiti jyystää tahrattuaan taivaansineä". Merkitys muuttui täydellisesti kahden ylimääräisen kirjaimen myötä. Runo lomauttaa mielen poliisin Toivo "Topi" Berg on selvästi kirjoittanut runonsa Harrastamisesta pilke silmäkulmassa. Pienen kertomuksen muodon saanut runo on kiinnostava ja hauska ­ eikä ihme ­ käyttäähän kirjoittaja runossaan tehokkaita yksityiskohtia. Runon lempeä ironia näkyy esimerkiksi siinä, miten maailmankatsomuksen kehittymistä kommentoidaan. Voisikohan viimeiseenkin säkeistöön vielä mahduttaa jotain maailmankatsomuksesta? Yksi lempikohtani on runon kolmannessa säkeistössä: "Minulla on valomerkkejä pahvilaatikossa/makuuhuoneessa sängyn alla." Runossa voi todellakin pahvilaatikossa olla ihan mitä tahansa, juuri tässä on runon mahdollisuus ja hienous. Claes Andersson on kirjoittanut runouden ja unimaailman yhtäläisyyksistä. Sekä unessa että runossa syyn ja seurauksen kausaalilaki kumoutuu: kivet eivät ole kastetta painavampia. Mielen poliisina toimiva yliminä joutuu lomautetuksi silloin kun runoa kirjoitetaan. Harrastamisesta on kerrassaan mainio runo! Terttu Niinikoski on lähettänyt runopysäkille haikuja ja toivottaa niiden myötä kaunista kevättä kaikille lukijoille. Haikut ovat välähdyksiä, hetken pysäytyksiä, ne tuovat mieleen runoilija Helvi Juvosen ajatuksen pisarasta, jossa kimaltaa taivas tuulta pidättäen. Viime pysäkillä taisinkin juuri kerrata haikurunon kaavan. Niinikosken haikurunoissa on elämäniloa ja energiaa, ne ovat kuin pieniä virkistäviä vesipisaroita. Haikurunouden kirjoittaminen muistuttaa neulanreikäkameralla kuvaamista. Ensimmäinen runo-opettaja Aivan lopuksi haluaisin vielä muistella hyvää ihmistä. Kirjailija ja Suomen elämäntarinayhdistyksen perustaja Anja Vähäaho menehtyi vaikeaan sairauteen pääsiäisenä. Anja oli ensimmäinen runo-opettajani, olin hänen kurssillaan teini-ikäisenä oppilaana 80-luvulla. Anja siis tavallaan vaikuttaa runopysäkinkin taustalla niiden oppien kautta, joita silloin hänen kurssillaan imin itseeni. Elämäntarina-lehti, jota Anja Vähäaho toimitti, on todella hyvä lehti. Jos et vielä tunne kyseistä lehteä, kannattaa tutustua. Lehdessä on kiinnostavia artikkeleita, tarinoita ja myös runoja. Runollisen väkevää ja elähdyttävää kevättä kaikille! Runoja voi lähettää entiseen tapaan, entisiin osoitteisiin. Riimiapua ja runon viilausta Pertti Korhonen kirjoitti saatekirjeessään lähettävänsä tosi ajankohtaisen runon. Tätä juttua kirjoittaessani lentoliike on vielä suuressa osassa Eurooppaa täysin pysähdyksissä. Lentokyvytön -runo muistuttaa, että ihmisen on turha pitää itseään kaikkivoipaisena ja että itse asiassa olemme varsin haavoittuvia. Tulivuori estää yhtä lailla presidentin kuin reppureissarinkin matkan. Korhosen runo ottaa terävästi kantaa Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 16 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Ikääntymispolitiikan virikeaineisto 2/2010 Eläkeläiset ry uudistaa Ikääntymispolititisen asiakirjan, joka on tärkein järjestön toimintaa ohjaava ohjelmallinen asiakirja. Uuden asiakirjan hyväksyy järjestön valtuusto keväällä 2011. Uusi ohjelma valmistellaan demokraattisesti ja keskustellen. Keskustelun pohjaksi laaditaan virikeaineistoja, jotka lähetetään yhdistyksille yhdistyspostissa ja julkaistaan hieman lyhennettyinä Eläkeläinen-lehdessä. Aineistoja laaditaan muun muassa omaishoidosta, koulutuksesta, eläkepolitiikasta, verotuksesta, kulttuuritarjonnasta, liikunnasta, ikäihmisistä mediassa ja ikäihmisistä yhteiskunnallisena voimavarana. Ohessa julkaistaan virikeaineistoista kolmas. Aineisto on jo lähetetty yhdistyksille, jotka ovat saaneet myös tarkemmat ohjeet sen käsittelystä. Yhdistykset voivat lähettää mielipiteensä ja esityksensä Eläkeläiset ry:n toimistoon. Jos haluat osallistua keskusteluun, seuraa yhdistyksesi ilmoituksia ja käy kerhoissa ja muissa tilaisuuksissa. Voit lähettää mielipiteesi ja esityksesi myös suoraan Eläkeläiset ry:hyn sähköpostitse osoitteella anu.maki@elakelaiset.fi tai kirjeessä osoitteella Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki. Kuoreen tulee kirjoittaa sana Ikäpolitiikka. ten opasteiden ja moniaistillisen viestinnän avulla. Näin helpotetaan muun muassa näkö- tai kuulovammaisten osallistumista. Taloudellista saavutettavuutta voidaan parantaa esimerkiksi hintoja porrastamalla. Monissa taidelaitoksissa on jo nyt alennetut pääsymaksut eläkeläisille. Kirjastojen saavutettavuus on ikääntyneiden kannalta tärkeä, sillä he käyttävät ahkerasti kirjastopalveluja. Kirjastot tuottavat sekä tieto- että kulttuuripalveluja ja toimivat samalla sosiaalisina tiloina ja kohtaamispaikkoina. Musiikin, ääni- ja isotekstisten kirjojen kysyntä on suuri. Monilla paikkakunnilla kirjastoissa on mahdollista käyttää tietokonetta ja saada sen käytön perusopetusta. Saavutettavuuteen on myös sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma: vähemmistö- tai erityisryhmät voivat kokea, ettei kulttuuritai taidelaitosten tuottama ohjelma liity heidän kokemusmaailmaansa tai historiaansa. Sama pätee esimerkiksi Yleisradion tuottamaan ohjelmaan tai kulttuuria koskevaan tiedotukseen. 75-vuotiaisiin ikäihmisiin, joiden toimintakyky on alkanut alentua. harrastamista. Senioriliikuntatutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein seniorit harrastavat jonkinlaista liikuntaa terveyden, kunnon tai virkistyksen vuoksi. Tuloksena oli, että 84 % harrastaa ainakin jotain liikuntaa kahdesti viikossa ja 61 % vähintään neljästi viikossa. Päivittäin liikkuvia on 46 % senioreista. Tästä tuloksesta ei kuitenkaan ilmennyt, onko liikunta terveyden kannalta riittävää. Iäkkäät seniorit harrastavat liikuntaa useammin kuin nuoremmat, 50-65-vuotiaat mutta heidän lajivalikoimansa on suppeampi. Kolmasosa senioriväestöstä harrastaa liikuntaa riittävästi, jos kriteereiksi otetaan terveysliikunnan suositukset. Liikuntaharrastus nousee kasvuun 50 vuoden iässä ja 70vuotiaana kääntyy taas laskuun. Jos liikunnallisen monipuolisuuden kriteeriksi asetetaan vähintään kahden lajin harrastaminen, selvä enemmistö, eli 64 % harrastaa liikuntaa riittävän monipuolisesti. Miesten ja naisten välillä ei liikuntaharrastuksessa ole suuria eroja. Kokonaan liikuntaa harrastamattomia on eniten iäkkäimpien, eli 75-79-vuotiaiden joukossa. Suosituin senioriliikuntalaji on kävely, jota harrastetaan lähes päivittäin. Kävelyä harrastaa 76 % senioreista. Viisi seuraavaksi suosituinta lajia ovat pyöräily, sauvakävely, hiihto, voimistelu ja uinti. Enemmistö senioreista eli 84 % harrastaa liikuntaa omatoimisesti. Ryhmässä sitä harrastaa 43 %. Urheiluseuroissa liikuntaa harrastaa 5 %, muissa seuroissa 7 %, kansalais- ja työväenopistoissa 5 %. Kiinnostavaa on, että eläkeläisjärjestöissä liikuntaa harrastetaan enemmän kuin urheiluseuroissa. Ikääntyneet harrastusten, kulttuurin ja liikunnan parissa Ihmisen elämänlaatu koostuu monista osatekijöistä. Terveys ja toimintakyky ovat tärkeällä sijalla, koska ne vaikuttavat muihin osatekijöihin. Eläkeläisten osallistumista kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan on tutkittu monesti terveyden edistämisen näkökulmasta. Useimpien tutkimusten mukaan sosiaalinen toiminta vaikuttaa myönteisesti eläkeläisten terveyteen ja hyvinvointiin. Kuluvan vuosituhannen alussa tehdyssä suomalaisessa vapaaehtoistoimintaa koskevassa kyselyssä selvitettiin, että eläkeläiset ja yli 50-vuotiaat käyttävät aikaansa vapaaehtoistoimintaan muita enemmän. Toinen, vuonna 2000 viittä Euroopan maata vertaillut tutkimus osoittaa, että Suomessa yli 55-vuotiaat osallistuivat yhdistystoimintaan enemmän kuin samanikäiset muissa vertailluissa maissa. Huomisen kynnyksellä ­kyselytutkimuksen perusteella mielekkäinä pidettyjä harrastuksia on paljon. Liikunta- ja kuntoiluharrastus on niistä selvästi suosituin. Seuraavaksi suosituimpia ovat ystävien kanssa yhdessäolo, puutarhaja pihatyöt sekä matkailu ja mökkeily. Kirjallisuus, musiikin kuuntelu ja käsityö on melko suosittua. Eläkeläisten harrastustoimintaan osallistuu enemmän naisia kuin miehiä. On arveltu, että eläkkeellä miehille mielekkään tekemisen löytäminen on vaikeampaa. Naiset ovat eläkeläis- ja naisjärjestöaktiiveja. Naiset osallistuvat myös erilaiseen auttamistyöhön sekä kulttuuri- ja muihin harrastuksiin. Miehiä on runsaasti puolueaktivistien joukossa sekä vapaaehtoisina urheilujärjestöissä. liikuntapaikkoja. 69 % yli 60-vuotiaista asettaa taiteen ja viihteen tärkeimmäksi mielenkiinnon kohteekseen heti perheen jälkeen. Seniorit ovat kulttuuripalvelujen käyttäjinä aktiivisia: erityisesti teatteri, konsertit ja näyttelyt vetävät heitä puoleensa. Kirjallisuus ja musiikki ovat mieluisia harrastuksia. Tähän kannattaa edelleen aktivoida ikääntyneitä, sillä kulttuuriharrastusten täyttämä elämä on terveellistä. Ikääntyneitä ei pidä nähdä ainoastaan kulttuurin käyttäjinä vaan myös tuottajina ja välittäjinä. Huomisen kynnyksellä -tutkimuksen perusteella halu itse tuotettuun kulttuuriin, kuten soittamiseen ja tanssimiseen näyttäisi kuitenkin olevan vähenemässä. Muistot ja muistaminen ovat tärkeä osa kulttuurin välittämistä. Kulttuuriharrastuksella on tärkeä tehtävä sosiaalisten suhteiden ylläpitäjänä. Iäkkäiden liikunnasta tehdyt selvitykset Kuntien edellytykset tarjota laatusuositusten mukaista liikuntaa vaihtelevat huomattavasti. Liikuntapaikkojen saavutettavuudesta on tehty kyselyselvitys, jonka tulokset kootaan tämän kevään aikana yhteen lääneistä saatujen raporttien pohjalta. Kunnat ovat vaikuttaneet iäkkäiden liikuntamahdollisuuksiin muun muassa liikuntapaikkojen käyttömaksupolitiikalla. Kunnasta riippuen iäkkäille, 7075-vuotiaista alkaen, on myönnetty kortti tai sitä vastaava, joka oikeuttaa uimahallin tai kuntosalin käyttöön joko alennettuun hintaan tai ilmaiseksi. Suomen Kuntoliikuntaliitto ry ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry ovat teettäneet Senioriliikuntatutkimuksen (2007-2008). Tutkimus kohdistuu 66-79-vuotiaisiin ja täydentää neljän vuoden välein toteutettavaa kansallista liikuntatutkimusta, jonka kohderyhmänä ovat 1965-vuotiaat kansalaiset. Senioriliikuntatutkimuksen tuloksia on soveltuvin osin verrattu Suomen Ladun vuonna 2003 teettämään tutkimukseen, joka kohdentui liikuntaharrastuksen useuteen sekä eri lajien harrastamiseen. Senioriliikuntatutkimuksen tulosten perusteella niukka enemmistö, eli 54 % senioreista sekä harrastaa liikuntaa että on lisäksi aktiivinen arkiliikunnassa. Runsas kolmannes, eli 33 % ei varsinaisesti harrasta liikuntaa, mutta liikkuu muuten paljon, esimerkiksi kodin askareissa tai liikkuessaan paikasta toiseen. Kuusi prosenttia harrastaa liikuntaa mutta ei tule liikkuneeksi arjen askareissa. Kuusi prosenttia senioreista ei harrasta juuri minkäänlaista liikuntaa. . Liikunta katsotaan terveyden kannalta riittäväksi, jos sitä toteutetaan vähintään neljästi viikossa ja puoli tuntia kerrallaan. Liikunnan tulee olla riittävän kuormittavaa ja monipuolisuus edellyttää enemmän kuin yhden liikuntalajin Lisätietoja: Haarni, Ilka: Kolmas elämä ­ Aktiiviset eläkeikäiset kaupungissa. Ikäinstituutti 2010. Huomisen kynnyksellä 2007 ­ Kysely 55-79-vuotiaiden tulevaisuudennäkymistä. EETU:n jäsenjärjestöjen TNS-gallupilla teettämä kyselytutkimus. Taiteen ja kulttuurin saavutettavuus ­ Opetusministeriön toimenpideohjelma 2006-2010. Opetusministeriön julkaisuja: 2006:6 Tervaskari, Hilkka: Senioreiden sosiaalinen ympäristö ja itsenäisyyttä tukevat palvelut. Osa Tulevaisuuden senioriasuminen -projektin loppuraportista. Tampereen yliopisto, hoitotieteen laitos 2006. Senioriliikuntatutkimus 20072008. Suomen Kuntoliikuntaliitto, Kunto ry 2008. Ikääntyneiden ihmisten ohjatun terveysliikunnan laatusuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2004:6. Valtioneuvoston periaatepäätös terveyttä edistävän liikunnan kehittämislinjoista 2002. Fyysinen aktiivisuus iäkkäiden henkilöiden hyvinvoinnin edistäjänä. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 2008: 212. Kulttuurin saavutettavuus Taiteen ja kulttuurin saavutettavuutta eritellään Opetusministeriön toimenpideohjelmassa 20062010. Kulttuuritarjonta on saavutettavissa, kun eri yleisöt voivat käyttää sitä ja osallistua siihen mahdollisimman helposti ja esteettömästi. Jos palvelu on hyvin saavutettava, se on kaikkien ulottuvilla ja se tarjoaa mahdollisuuden osallistumiseen ja elämyksiin yksilöiden erilaisuudesta riippumatta. Saavutettavuus on myös ihmisten yhdenvertaista kohtelua. Ketään ei saa asettaa muita huonompaan asemaan syntyperän, iän, sukupuolen, vamman tai muun henkilön ominaisuuden perusteella. Saavutettavuutta voi parantaa osallistumisen esteitä poistamalla. Nämä voivat liittyä esimerkiksi aisteihin, tiedotukseen tai fyysisiin tai taloudellisiin tekijöihin. Fyysisiin esteisiin on kiinnitetty eniten huomiota: kulkuyhteyksien ja -reittien parantaminen helpottaa esimerkiksi liikuntaesteisten tai ikääntyneiden ihmisten osallistumista. Aistillista saavutettavuutta voidaan parantaa esimerkiksi selkeit- Liikunta, terveys ja toimintakyky Vain noin puolet aikuisväestöstä liikkuu terveytensä kannalta riittävästi. Liikunnan puute lisää tuntuvasti monien sairauksien vaaraa. Liikunnallisesti passiiviset ovat vaarassa sairastua sepelvaltimotautiin, aivohalvaukseen ja liikalihavuuteen kaksi kertaa todennäköisemmin kuin liikuntaa harrastavat. Liikunnan puuttuessa kasvaa monen muunkin sairauden riski huomattavasti, esimerkiksi aikuisiän sokeritaudin ja verenpainetaudin. Iäkkäillä ihmisillä liian matala fyysinen aktiivisuus aiheuttaa toimintakyvyn heikkenemistä. Itsenäinen arkisten asioiden hoito vähenee ja ennenaikainen hoivan tarve kasvaa. Lihasvoima ja tasapaino ovat tärkeitä iäkkäiden kaatumisriskiä vähentäviä tekijöitä. Voimaa vanhuuteen ohjelma kohdistettiin ensisijaisesti niihin yli Kulttuuriharrastus Seniorien sosiaalinen ympäristö ja itsenäisyyttä tukevat palvelut TSA-hankkeen loppuraportista käy ilmi, että ikääntyneet pitävät toimintakykynsä kannalta merkittävimpinä asioina harrastusmahdollisuuksia, kulttuuripalveluja, matkailua, opiskelumahdollisuutta sekä
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 17 Kurssilla kysyttiin ­ ja vastattiin: Mitä se on, se kulttuuri? ­ Kulttuuria on melkein koko elämä, tiivistää Joensuussa Kulttuurikunto-kurssilla ollut Sirpa Rossi vastauksen kysymykseen, joka on askarruttanat ja askarruttaa muitakin kuin Eino Leinoa. Leinohan kyseli runossaan, mikä se on se kyldyyri, josta Suomessa huuto on syyri. Niin kysyttiin kurssillakin, mutta vakavissaan eikä ivaten niin kuin Leino, joka oli tympääntynyt aikansa poroporvarillisiin kyldyyrisnobeihin. Joensuussa osallistujat saivat valita kurssin vetäjän Tiina Huhtalan pöydälle levittämistä postikorteista sen, joka heistä parhaiten vastasi kysymykseen. Vastaus piti kertoa muille kurssilaisille. Vastauksien kirjo oli lavea taiteesta maanviljelyyn ja kansojen kulttuurista matkailuun, olletikin kulttuurimatkailuun, elokuvasta liikuntaan. KSL:n järjestämä kurssi oli tarkoitettu Eläkeläiset ry:n kulttuurikuntopiirien ohjaajille ja muillekin opintokerhojen ohjaajille. Tavoitteena oli oppia ymmärtämään kulttuuria omassa ja kanssaihmisten elämässä. Samalla saatiin tiivis tietopaketti YLE:n Kulttuurikuntokampanjasta, johon järjestö osallistuu. Vastaava kurssi on järjestetty aikaisemmin Oulussa, ja syksyllä niitä järjestetään lisää, ensimmäinen todennäköisesti Pellossa. ­ Mutta mitä se on? Koskettava Puhdistus Joensuussa kurssilaisia oli 22. Sirpa Rossi kertoi olevansa ensikertalainen tämmöisellä kurssilla, mutta ihastui heti sekä kurssin antiin että muihin osallistujiin. ­ Mainio kurssi ja hyvä yhteishenki. Suosittelen muillekin. Kurssin ohjelmaan kuului Sofi Oksasen romaaniin perustuva Puhdistus-näytelmä Joensuun kaupunginteatterissa. ­ Koskettava, mutta rankka, sitä ei pysty heti sulattamaan. Muutama päivä myöhemmin Rossi kertoo miettineensä erityisesti sitä, kuinka koville naiset joutuvat Tämän ryhmän pitäisi näytellä yrityksen hallitusta, joka ilmoittaa työntekijöiden joukkoirtisanomisista. hakiessaan omaa paikkaansa yhteiskunnassa. Sirpa Rossi on ollut pitkään Eläkeläiset ry:n kannatusjäsen, Kuntorannan työntekijä kun oli ja kun äiti vielä oli erittäin aktiivinen jäsen. ­ Pari vuotta sitten jäin eläkkeelle ja sen jälkeen rupesin varsinaisesti toimimaan yhdistyksessä. Nyt valitsivat sitten varapuheenjohtajaksi ja puhuvat, että pitää ryhtyä liikuntaa ohjaamaan, Rossi kertoo harrastavansa teatterai ja käyvänsä myös konserteissa., mutta arveleesuosikkinsa sittenkin olevan ruumiinkulttuurin. ­ Se on mun juttu. Jumppaan ahkerasti yhdistyksen jumpparyhmässä ja käyn keilaamassa. Meitä on kuusi Varkauden Eläkeläiset ry:n jäsentä, neljä naista ja kaksi meistä, jotka olemme tänä talvena ruvenneet keilaamaan. ­ Varmaan monelle muullekin olisi yllätys, kuinka tehokasta kuntoliikuntaa keilailu on. Siinä hiki lentää, Rossi sanoo. palautetaan kulttuurisuoritusmerkinnöillä täytettynä järjestön toimistoon 15.5. mennessä. Kulttuurisuoritukset voi merkitä lokakuusta 2009 alkaen. Henkilöjäsenten kulttuurikuntokortit lähetetään toukokuun loppuun mennessä suoraan Yleisradioon. Henkilöjäsenille tarkoitettuja kortteja voi tilata Yleisradiosta tai eri kulttuuritoimijoiden pisteistä, kuten museoista, kirjastoista ja teattereista. Kuntokortit palautettava Yhdistyksille lähetetyt kulttuurikuntokortit, joissa on Eläkeläiset ry:n nimi ja logo, Tiina Rajala antaa ohjeita ryhmätyöhön. Kurssilla käytettiin toiminnallisia menetelmiä. PEKKA ISAKSSON
• 18 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Pieksämäki 20.4.2010 Kinapori 16.4.2010 Edellisillä sivuilla pohditaan kulttuuria ja liikuntaa ikääntymispolitiikan näkökulmasta ja kysytään, mitä se kulttuuri oikein on. Kun kääntää si-vua, niin pohdinta jatkuu sosiologi Ilka Haarnin kirjan esittelyllä ja keskisuomalaisen pitkän linjan kulttuurmie­ Halusimme kokoontua ja koota yhteen mahdollisimman suuren joukon Pirkanmaan eläkeläisiä. Niin syntyi matkavastaavien kurssilla Kuntorannassa viime syksynä ajatus Pirkanmaan kevätkarkeloista, kertoo Tampereen Eläkeläiset ry:n matkavastaava Elisa Nordberg. ­ Pidimme tärkeänä, että hen Heikki Mikkosen haastattelulla. Mikäpä on pohtiessa: Eläkeläiset ry:ssä on vankka kulttuuri- ja harrastustoiminnan perinne. Eikä kulttuuri ole järjestössä perinnekamaa, vaan kuuluu jokaiseen päivään kuin rukiinen ruoka. kukseen huhtikuun alussa. Mukana oli puolet aluejärjestön 14 yhdistyksestä. Vaikka kevätkarkeloita ei ehkä sellaiseksi alunperin suunniteltukaan, niistä tuli myös spontaani kulttuurikatselmus. Yhdistykset toivat mukanaan ohjelmaryhmiään, laulajiaan, lausujiaan, tanssijoitaan, näyttelijöitään. Yht´äkkiä koossa oli pitkäh- yhdistysten väki saa tavata toisinaan, Nordberg ja hankkeen toinen puuhaihminen, Valkaeakosken yhdistyksen matkavastaava Martti Vartiainen sanovat. Ajatus toteutui niin hyvin, että se yllätti ideoijatkin. Yhteinen virkistyspäivä kokosi heti ensi yrittämällä liki 300 pirkanmaalaista eläkeläistä Laukaan lomakes- kö iltamatyyyppinen ohjelma, keskelle kirkasta päivää ­ kahtena esityksenä, koska yleisö ei mahtunut kerralla saliin. Niin kiinteä osa harrastukset ja kulttuuri ovat Eläkeläiset ry:n yhdistysten jokapäiväistä toimintaa. Yhteys on niin vahva, että toisinaan se itsestäänselvyytenä muuttuu näkymättömäksi. Silloin on hyvä havahtua miettiämään, mitä kulttuuri oikein on. Helsingin Aluejärjestö juhlii 40-vuotispäiväänsä huhtikuun puolivälissä perinteik- käässä kokoontumispaikassa Kinaporin palvelukeskuksessa. Se on Helsingin työläiskaupunginosien Kallion, Vallilan ja Sörnkan leikkauspisteessä, siellä mistä nyt alkaa Tuomari Nurmion ja Alamaailman Vasaroiden kuvitteelliner Kinaporin kalifaatti. Juhlassa esiintyvät Helsingin aluejärjestön ja sen yhdistysten ryhmät, joita taitavat vetäjät ovat ohjanneet ja johtaneet pitkään. On esiintymiskokemusta ja vuosien tuomaa varmuutta:se juontuu kauaksi vuosiin ja vuosikymmeniin ennen elä- keiän alkamista, 1940-luvun lopun ja 1950-luvun nuorisoliiton ohjelmaryhmiin ja TUL:n voimistelu- ja liikuntaesityksiin. Sanotaan, että kulttuurissa on aina symbolinen, merkkeinä ja merkityksinä välittyvä elementti, joka on tiedollinen, mutta myös vertauskuvallinen. Nyt sitä ei tarvitse etsiä etymologisen sanakirjan kanssa: se on ihoa ja mieltä hivelevän ilmeinen. Eläkeläiset ry:n kulttuuri- ja harrastustoiminnan juuret ovat kansan-, iskelmä- ja työväenkulttuurissa. Lähivuodet näyttävät,löytyykö Elisa Nordberg. Pieksämäki 20.4.2010 Laukaa 8.4.2010
• ELÄKELÄINEN Nro 3 toukokuu 2010 - 19 Pieksämäki 20.4.2010 Kinapori 16.4.2010 Pieksämäellä, Helsingissä Pirkanmaalla, kaikkialla Kulttuuri kuuluu Eläkeläiset ry:n toiminnassa jokaiseen päivään niiden lomassa sijaa rockille ja 1960-luvun populaarikulttuurille. Pieksämäen Eläkeläiset ry:n voimavarat ovat pienet verrattuna Helsingin Aluejärjestön voimavaroihin ja yhteyksiin. Silti yhdistyksen 45-vuotisjuhla kestää vertailun. Omin ja lähiyhdistyksistä lainatuin esiintyjin on luotu viihdyttävä ja hauska ohjelma. Voi kuvitella, kuinka paljon työtä se on vaatinut yhdistykseltä, jonka joukko on parhaista vuosista harvennut, vanhentunutkin. ­ 1990-luvulla yhdistyksessä oli 400 jäsentä. Se oli paljon näin pienessä kaupungissa. Mummoja ja pappoja on kuollut, nuorempia ei kiinnosta. ­ Mutta me pidämme toisistamme huolta, sanoo yhdistyksen puheenjohtaja Sirkka Tikkanen. "Pidämme toisistamme huolta": Ruotsalainen aatehistorioitsija Ronny Armbjörnsson on tutkinut tätä asennetta vanhoissa ruotsalaisissa työläisyhteisöissä ja nimennyt sen kantajan käsitteellä den skötsamma arbetaren ­ huolehtivainen työläinen. Käsite tarkoittaa ihmistä, joka piti huolta tovereistaan, läheisistään ja kanssaihmisistään, mutta myös ympäristöstään ja näin loi perustan työläisyhteisöjen elämäntavalle ja kulttuurille. Yksilön asenteen ankuroi yleisempiin maailmankatsomuksiin joko kristillinen elämänkatsomus, työväenliike tai raittiusiike ­ tai monesti ne kaikki yhdessä. Suomessa ilmiötä ei ole samalla tavalla tutkittu, vaikka se on kyllä tunnistettu. Huolehtimista, huolen pitämistä, joka kuuluu niin selvästi Eläkeläiset ry:n yhdistysten elämään, ei aina mielletä ja osata sanoa kulttuuriksi. Sitäkin kulttuuri on. Mutta yhteys syntyy myös toisin päin. Huolehtiminen laajimmissa muodossaan on hyväksymistä yhteisöön ja yhdessä elämistä. Järjestöissä se on mielihyvää ja virikkeitä luovaa yhdessäoloa, viihtrymistä. Siinä kulttuuriharrastukset ja harrastustoiminta ovat korvaamattomia. PEKKA ISAKSSON Kinapori 16.4.2010: Rudolf Lindblad kronikoi. Laukaa 8.4.2010 Laukaa 8.4.2010
• 20 - Nro 3 toukokuu 2010 ELÄKELÄINEN Sosiologi Ilka Haarni havainnoi ja tutki myös Eläkeläiset ry:n yhdistyksessä Aktiivinen kolmas elämä voimavarana Ilka Haarni: Kolmas elämä. Aktiiviset eläkeläiset kaupungissa. Gaudeamus, 2009. Sosiologi Ilka Haarni toteaa tutkimuksessaan Kolmas elämä ­ aktiiviset eläkeikäiset kaupungissa, että kansalais- ja vapaaehtoistoiminta näyttää olevan merkittävä eläkeikäisten hyvinvointia, varsinkin itse koettua terveyttä, edistävä tekijä. Haarni seurasi eläkeikäisten toimintaa eräässä pääkaupunkiseudun kaupunginosassa. Yksi hänen havainnointi- ja tutkimuskohteistaan oli Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistys. Sen nimeä hän ei kuitenkaan paljasta, kuten ei paljasta muidenkaan kohteittensa nimiä. Havainnoinnin ja haastatteluiden pohjalta haarni esittelee ikääntyvien kaupunkilaisten osallistuvaa elämäntapaa: harrastuksia, omaehtoista toimintaa, vapaaehtoistyötä sekä yhdistys- ja vertaistoimintaa. Eläkeläisjärjestöt ovat vain osa monipuolisen toiminnan kentässä, jossa niiden on osattava puolustaa paikkaansa. Kaikenlaisen vapaaehtoisen eläkeläistoiminnan kannalta tärkeänä kysymyksenä Haarni nostaa esiin kokoontumisja toimitilat. Seuraavassa on muutamia poimintoja kirjasta, lähinnä eläkeläisjärjestötoimintaa silmällä pitäen. Haarni erottaa suomalaisten yli 50-vuotiaiden joukosta kolme aktiiviryhmää: puolueaktiivit, eläkeläis- ja naisjärjestöaktiivit sekä keskiverto-osallistujat. Puolueaktiiveissa on paljon miehiä ja luokkatausta ohjaa usein heidän kiinnostustaan. Naiset hakeutuvat puolestaan nais- ja eläkeläisjärjestöihin. Heitä näyttää kiinnostavan myös auttamistyö ja kulttuurin harrastaminen. rastavat enemmän puutöitä ja naiset tekstiilitöitä. Osallistujien nuoruudesta on periytynyt joitakin tapoja, jotka liittyvät sukupuolirooleihin. Monenlaisessa tekemisessä on mukana enemmän naisia kuin miehiä. Naisenemmistö saattaa olla joillekin miehille osallistumisen esteenä, vaikka erityisen miesmäistä toimintaa ei kaivattaisikaan. Haarnin havaintojen mukaan paikalla, asuinalueella ja kaupunginosalla on merkityksensä eläkeläisten vapaaehtoistoimintaan osallistumiselle. Eläkeikäisten omat kohtaamispaikat ovat tärkeitä areenoita, joissa voi tuntea kuuluvansa omaan sukupolveen, omaan paikkaan sekä muistella. Kohtaamispaikoissa syntyy tekemisen ja tapaamisen yhteisöjä. Tätä varten tarvitaan paikka tai tila. Tilat mahdollistavat kasvokkaisen vuorovaikutuksen. misellaan. Haarnin haastattelemat vastuuta kantavat eläkeläiset kokevat toiminnan rikkautena sen raskaudesta huolimatta. Vastuun jakamista ja vuoron vaihtamista pidetään hyvänä ratkaisuna toiminnan jatkuvuuden kannalta. Vapaaehtoistyö Suomessa kunniassa Haarni toteaa, että vapaaehtoistoiminnaksi määritellään tavallisesti palkaton organisoitu toiminta. Kapeammin määriteltynä vapaaehtoistoiminta tarkoittaa vapaaehtoista auttamistyötä. Haarni käyttää kirjassaan laveampaa määritelmää, joka käsittää myös vapaaehtoisen kansalaisjärjestötyön sekä vertaistoiminnan. Haarni rajaa tutkimuksensa eläkeläisten kodin ulkopuoliseen osallistumiseen ja toimintaan, mutta huomauttaa, että kodeissakin voidaan toteuttaa aktiivista ja merkityksellistä toimintaa. Suomessa eläkeläiset ja yli 50vuotiaat käyttävät aikaansa vapaaehtoistoimintaan muita enemmän. Viittä Euroopan maata vertaillut tutkimus osoittaa, että Suomessa yli 55-vuotiaat osallistuivat yhdistystoimintaan enemmän kuin samanikäiset muissa vertailluissa maissa. Tutkimuskyselyyn vastanneista suomalaisista osallistui yhdistystoimintaan 37 %. Ikäinstituutin koordinoimassa vapaaehtois- ja vertaistoiminnan Vavero-hankkeessa tehtiin kysely muutamien järjestöjen yli 60-vuotiaille jäsenille. Vastaajista melkein 65 % kuului useampaan kuin kahteen yhdistykseen ja 65 % osallistui toimintaan vähintään viikoittain. 45 prosenttia totesi eläkkeelle jäämisen lisänneen heidän osallistumistaan vapaaehtoistoimintaan. Sosiaalinen toiminta vaikuttaa myönteisesti eläkeläisten terveyteen ja hyvinvointiin. Kansalaisja vapaaehtoistoiminta näyttää olevan merkittävä eläkeikäisten hyvinvointia, varsinkin itse koettua terveyttä, edistävä tekijä. On toki mahdollista, että kansalais- ja vapaaehtoistoimintaan valikoituu useimmin hyvä- kuin huonokuntoisia eläkeläisiä. Haarni toteaa tutkimusten valossa näyttävän, että osa eläkeläisistä on hyvin aktiivisia ja suurin osa huolehtii hyvinvoinnistaan liikunnan avulla. Aktiivisten ja passiivisten eläkeläisten väliin mahtuu lisäksi kolmas joukko, sellainen joka osallistuu aktiivisia vähemmän mutta kuitenkin säännöllisesti erilaiseen toimintaan, kuten harrastuksiin, yhdistystehtäviin tai auttamistyöhön. Haarnin haastattelemat eläkeläiset tuntuvat olevan valveutuneita. He tietävät kokemuksesta sen, mitä tutkimuksetkin osoittavat: osallistumisella on myönteinen merkitys heidän hyvinvoinnilleen. Vastuunkantajia vaikea löytää Eläkeläisten vapaaehtoistyötä tehdään Haarnin mukaan joko ihmisten auttamiseksi tai asioiden edistämiseksi. Toiminnalla pyritään siis toisten tai yhteiseen hyvään. Vapaaehtoistyöhön hakeudutaan sen mukaan, mitä itselle pidetään antoisimpana. Haarni havaitsee ongelmaksi, että vastuun ottajia on vaikea löytää. Ongelma näyttää koskevan muutakin kuin eläkeläisten vapaaehtoistoimintaa. Monet Haarnin haastattelemat eläkeläiset yhdistävät tämän ongelman nuorempiin ihmisiin. Ongelma on uhka paikallisen toiminnan jatkuvuuden kannalta. Jos vastuullisiin tehtäviin ei saada vaihtuvuutta, vetovastuussa olevat saattavat väsyä. Miten tilanne kehittyy tulevaisuudessa? Haarni jättää pohdittavaksi, kaipaavatko ihmiset muutosta yhdistystoimintaan vai onko kyse siitä, että he mieluummin maksavat järjestetystä toiminnasta kuin panostavat siihen omalla sitoutu- Epäluuloja "mummokerhoja" kohtaan Eläkeläisjärjestöihin kuuluu vain noin neljännes eläkeikäisistä. Haarni sai useaan kertaan huomata, että kolmatta ikää elävät tunsivat ennakkoluuloja eläkeläisyhdistyksiä kohtaan. Eräs Haarnin haastattelema eläkeläinen kuvasi aiempaa suhtautumistaan eläkeläistoimintaan näin: "Ehkä just sillon, kun mä jäin eläkkeelle, niin tuli semmonen, että mummokerho, et eläkeläisten, että en mä semmosiin mene." (Nainen, 70 vuotta) Kielteinen suhtautuminen voi Haarnin mukaan olla merkki muutostarpeesta. Yhdistysten toiminta saattaa vaikuttaa vanhanaikaiselta ja edellisille sukupolville tarkoitetulta. Nykyaikaa ja uusien eläkeläisten elämäntapoja seuraavat yhdistykset tuntuvat puuttuvan kokonaan. Näin eläkeläisyhdistysten toiminta mielletään vanhuksille tarkoitetuksi, jollaisia aktiiviset kolmatta ikää elävät eivät vielä koe olevansa. Haarnin mukaan kaikki eläkeläiset eivät halua osallistua muuten- kaan ikään perustuvaan toimintaan. Vanhenemisen leimaa saatetaan vierastaa. Toisaalta ikään perustuvaa toimintaa on runsaasti tarjolla. Eläkeläisjärjestöjen lisäksi on esimerkiksi veteraanijärjestöjä; iän perusteella voi opiskella vaikkapa työväenopiston seniorikurssilla tai harrastaa senioriliikuntaa. Suomessa suurilla eläkeläisjärjestöillä on oma poliittinen taustansa. Haarnin havaintojen mukaan paikallisyhdistysten toiminta on kuitenkin samankaltaista taustasta riippumatta. Tärkeää on järjestää virkistystä ja yhdessäoloa jäsenistölle. Tärkeitä yhdessäolon muotoja ovat liikunta, kulttuuririennot ja retket. Yhdistykset tarjoavat jäsenilleen tietoa eläkeläisiä koskevista asioista ja toisinaan tilaisuuksiin kutsutut alustajat edustavat järjestön poliittista taustaa. Erottavimpana tekijänä Haarnin mukaan näyttää olevan jäsenten sosiaalinen tausta: toiseen yhdistykseen kuuluu enemmän jäseniä, joilla on työväenluokkainen tausta, toisen jäsenistö taas on keskiluokkaisempaa ja jäseninä on enemmän yrittäjiä. Eläkeläisten toimintamuodot ovat enimmäkseen sukupuolesta riippumattomia, esimerkiksi sekä puheenjohtajina ja sihteereinä on kummankin sukupuolen edustajia. Osa toiminnasta on perinteisen mies- tai naistapaista: miehet har- Järjestöillä on vaikeuksia löytää vastuunkantajia. Eläkeläiset ry tarjoaa avuksi monipuolista koulutusta. Taloussihteeri Anitta Koski opettaa taloudenhoitajia Kuntorannassa. TIINA RAJALA