• Numero 2/2009 ­ Jos tallukat hajoavat, on apu lähellä, naureskeleen Reijo Siimes, suutari kolmannessa polvessa Jyväskylään myös suutarit ja Tallukat Jyväskylän kesäkisat ja 50-vuotiisjuhlat ovat lähestyvät nyt kukon askelin. Suurtapahtumaan on aikaa kolme kuukautta! Siinä ajassa ehtii vielä paljon. Musiikki-, voimistelu- ja tanssiesitysten alueelliset yhteisharjoitukset ovat alkaneet ja jatkuvat huhtikuun loppuun asti. Historiaa esitellään ja siitä kerrotaan monilla eri tavoilla. Tamperelainen Reijo Siimes kokoaa näyttelyä suutarien työkaluista, helsinkiläinen kansantanhuryhmä Tallukat kertoo historiasta tanssimalla. Jyväskylään valmistautumisesta kertovat Sivut 4­8 Teesejä ikäpolitiikasta Kirjailija Torsti Lehtinen: edustajakokoukselle Yksinäisyys on kotini Eläkeläiset ry:n 17. edustajakokouksessa Jyväskylässä päivitetään järjestön ikääntymispolitiikka. Toiminnanjohtaja Hannu Partanen kirjoitti teesit keskustelun virittämiseksi yhdistyksissä ja aluejärjestöissä. Niitä voi kommentoida myös aloitteilla edustajakokoukselle. ­ Jos uskaltautuu yksinäisyyteen, ei tarvitse perustaa moraaliaan sen varaan "mitä naapurit sanovat". Näin sanoo kirjailija Torsti Lehtinen, yksi tämän numeron Yksinäisyys-teemaan haastatelluista. Yksinäisyydestä ja onnesta Paluumuuttajan murhe: Pakottivat eläkkeelle Keskustelussa maahanmuuttajista on viittailtu työhaluttomuuteen ja sosiaalipummeihin. Inkerinsuomalaisen Maire Denisovan murhe on toinen. Hänet pantiin eläkkeelle, vaikka hän oli vasta 65-vuotias. Sivu17 Sivut 18­23 Sivut 26­27
• 2 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Kansa ja asiantuntijat vastaan hallitus K aksi kolmasosaa suomalaisista haluaa, että maan hallitus vetää takaisin ehdotuksensa eläkeiän nostamisesta 65 vuoteen ja käynnistää neuvottelut työmarkkinajärjestöjen kanssa asiasta. Tuoreen mielipidemittauksen linjoille kallistuvat myös useat eläkeasiantuntijat. Pitkän linjan eläkeasiantuntija Kari Puroa myöten he ovat julkisuudessa ihmetelleet hallituksen kiirettä rukata jo tässä vaiheessa vuoden 2005 työeläkeuudistuksen yhtä keskeisintä osaa, eläkeikää. Lakiin sisältyvä elinaikakerroin astuu voimaan vasta vuonna 2010. Sen lasketaan myöhentävän suomalaisten eläkkeelle siirtymistä. Samaan suuntaan ovat jo vaikuttaneet joustava eläkeikä ja iän mukaan porrastettu eläkkeen karttumisprosentti. Hallituksen kahden päivän politiikkariihen tulos puuttua työeläkejärjestelmään on saanut myrskyisän vastaanoton. Pikainen aikataulu ja hallituksen yksipuolinen ilmoitus ovat aiheuttaneet pelkoa ja ahdistusta erityisesti ikääntyneissä työntekijöissä. Hallituksen toimet ovat raivostuttaneet työmarkkinajärjestöt. Eläkejärjestelmän kehittäminen on pitkäjänteistä työtä, ja siihen tehtävät muutokset ulottuvat kymmeniksi vuosiksi eteenpäin ja koskettavat jokaista kansalaista. Poukkoilu ja yllätykset linjassa eivät vahvista järjestelmän uskottavuutta eivätkä yhteiskunnallista vakautta. Osa asiantuntijoista jo ennakoi, että hallituksen esitys eläkeiän nostamiseksi ei ainakaan lyhyellä aikavälillä myöhennä ikääntyneiden työntekijöiden eläkkeelle siirtymistä, vaan päinvastoin aiheuttaa poikkeuksellisen joukkopaon työelämästä. Meillä eläkejärjestelmä ja siihen tehtävät muutokset on perinteisesti valmisteltu kolmikannassa ja sitä kautta järjestelmän peruslinjoista on vallinnut myös melko laaja poliittinen yhteisymmärrys. Tästä linjasta Vanhasen hallitus haluaa tehdä nyt näyttävän irtioton. Hallitus laskee sen varaan, että taloudellisen taantuma ja kansainvälinen talouskriisin synnyttämä epävarmuus yhdessä eduskunnan vahvan porvarienemmistön turvin tarjoavat poikkeuksellisen mahdollisuuden muuttaa yhteiskunnan rakenteita ja toimintamekanismeja. Kansalaisille hallituksen kaavailemat muutokset merkitsevät eläketurvan heikennyksiä. Suomalaisen eläkejärjestelmän ongelma ei ole alhainen eläkeikä, vaan alhainen eläkkeellejäämisikä. Nyt suomalaiset jäävät eläkkeelle keskimäärin 59,4 vuoden iässä. Yli 50-vuotiailla keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on 61,4 vuotta. Se että iso osa suomalaisista jää eläkkeelle ennen varsinaista 63-68 vuoden vanhuuseläkeikää, kertoo enemmän suomalaisesta työelämästä, työmarkkinoista ja väestön terveydentilasta kuin eläkejärjestelmän puutteista. Koko yhteiskunnan kannalta on hyvä tavoite, että ihmiset jaksaisivat työssä nykyistä pidempään ja että työelämän arki ja työmarkkinoiden toimivuus tukisi aidosti tätä tavoitetta. Eläkeiän asteittainen myöhentäminen on ollut myös vuoden 2005 eläkeuudistuksen yksi keskeisistä tavoitteista. Uudistuksen taustalla olevissa ennusteissa ja laskelmissa näin on myös osoitettu käyvän. Poliitikoilta on nyt edellytettävä malttia odottaa jo toteutetun uudistuksen tuloksia ja niiden puolueetonta ja kattavaa arviointia. Eläkejärjestelmää ei pidä muuttaa hetkellisten taloudellisten sen enempää kuin poliittistenkaan suhdanteiden mukaan. Hallituksen on syytä tarjota kansalaisille kepin sijaan eläkepolitiikassa porkkanoita ja keskittyä todellisiin toimiin, joilla ihmisten työssä jaksamista kyetään pitkäjänteisesti auttamaan. Kolmikantayhteistyön jatkaminen eläkejärjestelmän kehittämisessä on tarpeel- lista. Neuvoteltujärjestelmää on kuitenkin syytä avarrettava niin, että myös eläkeläisjärjestöillä edunsaajien edustajina on mahdollisuus osallistua ja tulla kuulluksi ratkaisuja valmisteltaessa. Hallituksen synnyttämässä eläkepoliittisessa kriisissä eläkeläisjärjestöjen paikka on ammattijärjestöjen ja muiden kansalaisjärjestöjen rinnalla, jotka kamppailevat eläkejärjestelmään tehtäviä heikennyksiä vastaan. Nyt on kansalaistoiminnan aika. Tämän päivän eläkeläisille on osaltaan huoli ja vastuu myös tulevista eläkkeistä ja eläkejärjestelmän kehittämisestä. Sananen toimittajalta Kommunistisia päätöksiä ja muita visioita NYT SAA RIITTÄÄ, hanskat tiskiin, oli myös minun ensimmäinen reaktioni, kun pääministeri Matti Vanhanen ja valtiovarainministeri Jyrki Katainen kertoivat hallituksen päätöksestä nostaa vanhuuseläkkeen alaikärajan takaisin 65-vuoteen. Tunsin itseni petetyksi. Olin jo ehtinyt mielessäni päättää, että jos K. J. Lång, työnantaja ja terveys sallivat, jään eläkkeelle 63-vuotiaana eli heti, kun se on vuoden 2005 alusta voimaan tulleiden eläkelakien mukaan mahdollista. K.J Lång -vainaja on tuossa kuriositeetin vuoksi: kerrotaan, että Oulun lääninvankilan asukit vannoivat häneen Jumalan sijasta silloin, kun hän oli vankeinhoitolaitoksen ylijohtaja. Työnantaja ja terveys ovat maallisempia eläkeaikomusten ehdollistajia, toinen toiseen ja toinen toiseen suuntaan. Pakkolaitospäätökseltä hallituksen eläkepäätös kyllä tuntui, niin että olkoon Långkin joukossa, niin liberaali ja humaani ihminen kuin olikin. Oloa ei yhtään helpottanut tieto, että hallituksen aikomuksena on nostaa ikärajaa vaiheittain. Minun tapauksessani eläkeikä nousisi puoli vuotta. Se ei ole pitkä aika, mutta periaatehan tässä sapettaakin. Keinottelijat, talousgurut ja poliittinen eliitti ovat sörssineet asiat sekaisin. Nyt eliitti käyttää omia virhelaskelmiaan ja arvioitaan tekosyynä muuttaa eläke- ja sosiaaliturvajärjestelmää. Siitähän päätöksessäkin oli kysymys, ja vähän siitäkin, että Vanhanen käveli vapaaehtoisesti kokoomuksen näppärien poikien virittämään miinaan. Ärtymystä ei yhtää helpottanut se, että myöhemmin selvisi, kuinka huonosti valmisteltu päätös oli, tai eihän sitä ollut valmisteltu lainkaan. Päinvastoin se kertoi, kuinka ylimielinen hallitus todella on. Tätä ei muuta se, että kansan, asiantuntijoiden ja ay-liikkeen reaktiot saanevat hallituksden perääntymään. Siltä ainakin tätä kirjoitettaessa näyttää. ALOIN SUUTUSPÄISSÄNI jo laskeskella ja netistä katsellakin, kuinkas on työttömyyseläkeputken laita. Se on siinä ja siinä. Jo aikaisemmat päätökset ovat minun ikäisiltäni siirtäneet putken pään taivaanrantaan. Se etääntyy sitä mukaa, kun sitä kohti kulkee ­ niin kuin kommunismi aina siinsi, mutta vain siinsi reaalisosialismin horisontissa. Tällä kerralla en ole ollut ärtymyksineni yksin. Meitä on muutama satatuhatta muutakin vähitellen eläkeikää lähestyvää ­ sillä varauksella, että koko eläkejärjestelmä ei muutu samanlaiseksi kommunistiseksi ilmiöksi kuin eläkeputki. Laiha lohtu, kovin laiha, on ollut tieto siitä, että minua nuoremmat ovat vielä pahemmassa jamassa. Monet heistä olivat 1990-luvulla ensimmäiseksi irtisanottujen joukossa työsuhteiden lyhyyden vuoksi. Silloin vielä sanottiin irti käänteisessä taloontulojärjestyksessä. Heidän kohtalonsa työelämän ja eläkepolitiikan syövereissä tuo mieleen erään Laguksen panssarijääkärin kertomuksen, kuinka nuorimpia ikäluokkia kohdeltiin sodassa. Hyökkäysvaiheen aikana ja kesäkuun 1944 taisteluissa nuorillle miehille sanottiin, että menkää te eteen, kun teillä ei ole perhettä. Sodan jälkeeen rintamiestontteja jaettaessa heille tiuskaistiin, että pysykääs pojat takana, kun teillä ei ole perhettäkään. HYVÄ YSTÄVÄNI Sirpa Niskanen ennusti 1990-luvun laman aikana, että me 1950-luvulla ja myöhemmin syntyneet emme sitä päivää näe, että meille eläkkeitä maksettaisiin. Silloinkin puhuttiin eläkeiän nostamisesta Tuohon en vielä usko. Sen sijaan uskon visioon, jonka esitti toinen hyvä ystäväni, toimittaja Maija Aalto, samoina vuosina. Hän kuvitteli, minkälainen on tiedotustilaisuus sitten, kun eläkeikää on nostettu ja toimittajien keski-ikä on 69 vuotta ja risat. Mutta sitäpä en kerrokaan, vaikka hauska se kaikessa raadollisuudessaan oli. Työnantaja pian sulloo semmoisten juttujen kertojan johonkin putkeen, sopi hän sinne tai ei. PEKKA ISAKSSON
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 3 Kunniakirja Tasapainoista elämää -hankkeelle; hanke päättyi, liikunta jatkuu Eläkeläiset ry koulutti 40 vertaisohjaajaa ja tuotti ohjausaineistoa Ikäihmisten terveysliikuntaohjelman Voimaa vanhuuteen toisen hankeryhmän (2006-2008) päätösseminaari pidettiin Helsingissä 3.2. Tilaisuuteen osallistui yli 220 kutsuttua juhlavierasta. Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen ja koulutussihteeri Tiina Rajala edustivat Eläkeläiset ry:n Tasapainoista elämää- hanketta. Voimaa vanhuuteen -ohjelman toisen hankeryhmän kaikki 14 paikallishanketta palkittiin kunniakirjalla iäkkäiden terveysliikunnan kehittämisestä. Kunniakirjassa mainitaan, että se on myönnetty hankeorganisaatiolle "ansiokkaasta työstä kotona asuvien, liikkumiskyvyltään heikentyneiden ikäihmisten voima- ja tasapainosisältöisen terveysliikunnan hyväksi vuosina 2006-2008". Hankkeissa on kehitetty iäkkäiden liikuntamuotoja sekä ohjattu iäkkäitä harrastamaan liikuntaa. Kehitetyllä liikuntatoiminnalla on monelta osin edellytykset jäädä pysyväksi. Seminaarissa palkittiin vielä erikseen kolme ansioitunutta paikallishanketta: Voimaa vanhuuteen Kerimäellä, Kirkkonummen Toimintakykyä tulevaan ja Voimaa lappeenrantalaisten vanhuuteen. Paikallishankkeet esittäytyivät sekä Hilla Blombergin johtamassa hanketyöntekijöiden paneelikeskustelussa että posteriesityksin. Eevi Kaasinen piti posteriesityksen Tasapainoista elämää -hankkeesta. Voimaa vanhuuteen - ohjel- Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen kertoi päätösseminaarissa Tasapainoista elämää -hankkeesta. ­ Kuva: Tapani Romppainen. majohtaja Elina Karvinen kertoi puheenvuorossaan ohjelman toimintatavoista. Karvisen mukaan uusia tapoja ikäihmisten liikuntapalveluiden tuottamiseen löytyy, kun yhdistetään tutkimustieto sekä hanketoimijoiden ja iäkkäiden oma kokemustieto. Tutkija Janne Sallinen Jyväskylän yliopistosta esitelmöi siitä, miten iäkkäiden voimaharjoittelu vaatii kunnon ruokaa. Sallinen muistutti, että tavoitteellisessa voimaharjoittelussa on tarpeen monipuolinen ja säännöllinen ravinto, jossa on riittävästi proteiinia. Sallisen mielestä iäkkäät kaipaavat asiantuntevaa ravitsemusneuvontaa. Tasapainoista elämää -hanke on nyt päättynyt, mutta ikäihmisten terveysliikunta Eläkeläiset ry:n toiminnassa jatkuu. Hankkeessa on koulutettu yli 40 vertaisohjaajaa, jotka ovat jatkuvuuden kannalta avainasemassa. Eläkeläiset ry:n yhdistyksille toimitetaan luettelo hankkeessa koulutetuista vertaisohjaajista, joita on ympäri Suomea. Vertaisohjaajia voidaan pyytää ohjaamaan lähialueiden yhdistysten liikuntatilaisuuksia. Hankkeessa tuotettiin vertaisohjaajien tueksi ja yhdistysten tarpeisiin myös materiaalia: video tasapainoharjoittelusta sekä kaksi kuvallista ohjevihkosta. Toinen vihkonen sisältää kuminauhaohjelman lihasvoiman kehittämiseksi. Toinen vihkonen sisältää tasapainoohjelman. Materiaaleja voi tilata Eläkeläiset ry:n toimistosta. Liikuntaneuvos Eevi Kaasinen toimi vertaisohjaajien pääasiallisena kouluttajana ja tuotti myös ohjausmateriaalin sisällön. TIINA RAJALA Eläkeläiset ry tyrmistyi eläkepäätöksestä Taantumaa käytetään eläkejärjestelmän muuttamiseksi M atti Vanhasen ja Jyrki Kataisen hallitus ilmoitti, että se aikoo nostaa vanhuuseläkkeen ikärajan 65 vuoteen. Samalla puututaan varhais-, osa-aika- ja lisäeläkkeisiin. Eläkepäätökset ovat osa toimista, jolla suomalaisten työuraa pyritään pidentämään. Hallitus perustelee sitä tarpeella varmistaa, että valtion varat riittävät taloustaantuman aikana syntyvän valtion lisävelan maksamiseen. Valtakunnallisena eläkeläisjärjestönä Eläkeläiset ry on tyrmistynyt hallituksen päätöksestä. Hallitus maksattaa kansainvälisen talous- taantuman ja omat virhearvionsa eläkeikää lähestyvillä työntekijöillä, jotka ovat elämässään ja työurallaan kärsineet jo 1990-luvun lamasta ja sen aiheuttamista kielteisistä muutoksista työelämässä. Nyt heidän odotetaan jatkavan yhä kiireisemmäksi ja rasittavammaksi käyvässä palkkatyössä mahdollisesti jopa 70vuotiaiksi asti. Vielä ennen viime syksyn kunnallisvaaleja johtavat ministerit vakuuttivat, että Suomi säästyy finanssikriisistä vähin vaurioin. Joulun alla hallitus ajoi budjettiin miljardiluokan veronkevennykset, jotka suosivat rik- kaita. Tammikuussa valtiovarainministeri Katainen kehotti repimään miljardin euron aukon Kansaneläkelaitoksen rahoitukseen poistamalla työnantajien kansaneläkemaksut. Hallituksen päätös sivuuttaa vuoden 2005 alussa voimaan tulleen työeläkejärjestelmän uudistuksen, joka oli suuren työn takana. Jo siinä eläkejärjestelmää muutettiin niin, että todellinen eläköitymisikä on noussut ja varhais- ja osa-aikaeläkkeelle pääsy vaikeutunut. Nyt tehty päätös yhdessä kela-maksujen poistamisen kanssa murentaa suomalaisen eläke- ja sosiaaliturva- järjestelmän perusteita. Samalla hallitus ilmoittaa jatkavansa tuloverojen alentamista. Hallituksen johtavat ministerit joko toimivat asiantuntemattomasti viime syksynä tai valehtelivat tietoisesti. Kumpikaan vaihtoehto ei ole kunniaksi heille. Kuntorannan leirintäalue sai neljä tähteä Kuntoranta Camping on saanut Leirintäalueyhdistykseltä virallisesti neljän tähden tasoluokituksen Luokitukseen vaikuttavat yleisen tason lisäksi matkailuajoneuvopaikat, palvelut ja niiden toteutus. Kuntoranta Camping aloitti toimintansa viime vuoden heinäkuussa. Se hyvän hyvän vastaanoton heti alusta. Jo heinäkuussa vaunuja oli keskimäärin yli 40 joka vuorokausi. Alueen erikoisuuksia ovat n. 100 neliön loosipaikat, joista suurimmassa osassa on järvinäköala. Kaikki paikat on varustettu sähköllä. Alueella onasukkaille ilmaiset nopeat WLAN- liittymät. Alueen ainutlaatuisuutta korostavat kylpylähotellin korkeatasoiset ravintola-, kylpylä, hoito-, ja viihdepalvelut. Eläkeläiset ry:n hallitus 25.2.2009
• 4 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Täältä tulevat Tallukat ­ Jyväskylään, totta kai yhteisesityksiin. Kittilän kesäpäivien jälkeen helsinkiläiset tanhuajat halusivat jatkaa yhdessä tanssimista muulloinkin kuin kesäpäivillä. Koska mukana oli jäseniä useista yhdistyksistä, päätettiin pyrkiä aluejärjestön tanhuryhmäksi. ­ Aluejärjestön johto ei jostakin syystä innostunut aluksi ollenkaan, mutta kun kauniisti silitimme ja selitimme, niin tulimme vihdoin hyväksytyksi aluejärjestön ryhmäksi. Tallukoihin kuuluu nykyään 21 jäsentä. Heistä peräti 17 lähtee esiintymään myös Jyväskylään. Ryhmän säestäjä on Eläkeläiset ry:n tilaisuuksista tuttu Tapani Luhtaranta. Ajatus kavalakadista syntyi viime kesänä. Silloin esitystä alettiin myös suunnitella ja kirjoittaa sille käsikirjoitusta. ­ Varsinaisiin harjoituksiin päästiin joulun jälkeen, kertoo ryhmän ohjaaja Hilkka Lyytikäinen. Tallukat osallistuu Jyväskylässä historiaesityksiin muutenkin kuin tanssimalla. ­ Vaikka historiamme on lyhyt, teemme oman historialakanan. Tavoitteena on tehdä siitä niin vetävä, että sitä voidaan käyttää ryhmän mainostamiseen ja esitysten rekvisiittana, Lyytikäinen ja Kuivala kertovat. PEKKA ISAKSSON Oma lakana Jyväskylään Piirileikkien ja kansantanhujen lisäksi kavalkadiin kuuluu Eevi Kaasisen ja Heli Laaksosen runoja, Veikko Lavin lauluja ja juontajien lyhyitä kertomuksia. Hilkka Lyytikäinen ohjaa Tallukoita. E läkeläiset ry:n Helsingin aluejärjestön kansantanhuryhmä Tallukat valmistautuu Jyväskylän suurtapahtumaan omaperäisellä, mutta ryhmälle hyvin sopivalla tavalla. Tallukat esittää eläkeläisten, Suomen ja vähän omaakin historiaansa tanssimalla. Tanssikavalkadi nähdään ensimmäisen kerran Kina- porin palvelukeskuksessa lauantaina 28. maaliskuuta. ­ Oma historiamme on tosin kovin lyhyt. Tallukat perustettiin kolme vuotta sitten, kertoo ryhmän jäsen Sirkka Kuivala. Tanssikavalkadi sopii Tallukoille siksikin, että ryhmä on syntynyt helsinkiläisten tanhuajien osallistumisesta Eläkeläiset ry:n kesäpäivien ­ Hauskaa on, varsinkin harjoituksissa, sanovat tallukat.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 5 Reijo Siimes valmistelee Jyväskylään näyttelyä suutarin työstä "Suutarit ovat olleet monessa asiassa edelläkävijöitä" S uutari pysyköön lestissään, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, vähäneulainen kuin suutarin joulukuusi. Räjähtämätöntä kranaattia kutsutaan suutariksi, Reino Helismaa laulaa miten suutarin tyttären pihalla kasvaa kaunis pihlajapuu.Kansansatu kertoo suutarin akasta ja kuninkaan rouvasta. Suutarikin, suuri viisas -runokokoelmassa vuodelta 1961 Lauri Viita irtautui perinteisistä runokaavoista ja otti vaikutteita sekä modernista vapaamittaisesta runoudesta että kansanrunoista Tamperelainen vuonna 1936 syntynyt Reijo Siimes oli nuoruudessaan suutari kolmannessa polvessa. Siimeksen mukaan suutarit ovat olleet monessa asiassa edelläkävijöitä. ­ Pappani, Turussa 1881 syntynyt Aution Jussi oli suutari ja myös äitini oli suutari. Äitini on 92vuotias, hän on Koukkuniemen vanhainkodissa, mutta vielä erittäin hyvässä kunnossa. Vaimoni oli suutari. Reijo Siimes rakentaa Jyväskylässä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlille suutarin työstä kertovan näyttelyn. Reijo muistuttaa, että Tampereen jalkinetyöntekijöiden ammattiosasto nro 1. oli ensimmäinen suutarien ja jalkinetyöntekijöiden ammattiosasto Suomessa. Parhaimmillaan Tampereella kuului 60 jalkinetehdasta ammattiosaston piiriin. Jalkinetyöntekijöitä oli enimmillään Tampereella viitisen tuhatta. Tamperetta kutsuttiinkin suutarien kaupungiksi. Kerrotaan, että 19-vuotiaana kenkien koneellisen valmistamisen aloittanut suutari Emil Aaltonen (1869-1949) ei saanut lupaa perustaa kenkätehdasta Hämeenlinnaan, koska porvarilliseen virkamieskaupunkiin ei haluttu tehdastyöläisiä. Aaltonen perusti tehtaansa Tampereelle vuonna 1905. ­ Pappani Aution Jussi osallistui Tampe- reella kansalaissotaan. Hän joutui vangiksi ja hänet vietiin Kalevankankaan vankiparakkeihin. Pappa oli pienikokoinen mies, ja kun valkoiset tulivat hakemaan parakista vankeja ammuttavaksi, onnekseen pappa jäi oven taakse saranapuolelle piiloon. Hän ei hiiskahtanutkaan eivätkä vartijat häntä huomanneet, kun komensivat kaikki muut ulos parakista. Näin pappa selvisi hengissä ja hän eli 94-vuotiaaksi. Hän kuoli vuonna 1975. Liian herkkäluonteinen kaupparatsuksi Reijo Siimes työskenteli ensin korjaussuutarina ja sitten tehdassuutarina vuosina 1952­65. ­ Pelkästään Attilassa ja Aaltosella oli parhaimmillaan yhteensä yli 2 000 jalkinetyöntekijää, Reijo muistelee. Kun Suomi tuli Euroopan vapaakauppaliitto EFTAn liitännäisjäseneksi vuonna 1961, siitä alkoi Siimeksen mukaan suomalaisen jalkineteollisuuden alasajo. ­ EFTAn myötä katosivat Tampereen kenkätehtaat. Naiset alkoivat ostaa hienoja italialaisia kenkiä, eikä suomalainen suunnittelu ja hintataso pysynyt perässä. Itse ostan edelleen aina suomalaiset kengät Vuonna 1965 Reijo vaihtoi jalkinealalta kaupparatsuksi myymään kassakaappeja. ­ Mielestäni olen vilkasluonteinen, mutta olin liian helläluonteinen kaupparatsuksi. Niinpä menin töihin Tampereen Puhelinosuuskunnalle, jossa työskentelin 3,5 vuotta. Vuonna 1968 siirryin Tampereen kaupungin palvelukseen. Alun perin piti mennä puhelinasentajaksi, mutta jouduinkin sähköasentajaksi. Siimes jäi eläkkeelle kaupungin hommista vappuna 1994. ­ Vappu on minulle vasemmistolaisena tärkeä, koska olen vasenkätinen, tyttäreni on syntynyt vappuna ja ensimmäinen eläkepäiväni sattui juuri vappuun. Laulan Tampereen Eläkeläiset ry:n Taipumattomat-kuorossa. Olen toiminut kauan myös Tampereen Eläkeläisneuvostossa. ­ Vasenkätiselle suutarille vappu on tärkeä juhla, sanoo Reijo Siimes. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Suutari Salin Reijo Siimes arvelee, että kenties Eetu Salin (18661919) on edelleen Suomen kuuluisin suutari. Suutari Salin liittyi työväenliikkeeseen 1885 ja tuli pian tunnetuksi taitavana agitaattorina ja puhujana. Salinilla oli johtava rooli wrihgtiläisyydestä irrottautumisessa 1890-luvun lopulla. Salinin asema oli vahvimmillaan Turun (1899) ja Forssan (1903) kokousten jälkeen. Salin julkaisi Porissa 1906­08 Sosiaalidemokraatti-nimistä sanomalehteä. Hänet valittiin valtiopäiville 1909 ja uudelleen 1917. Vuonna 1918 Salin toimi kansanvaltuuskunnan julkaiseman Tiedonantajan päätoimittajana. Kansalaissodan jälkiselvittelyissä Salin tuomittiin kuolemaan, mutta tuomio muutettiin myöhemmin vankeusrangaistukseksi. Vuonna 1919 Salin kuoli vankeudessa. Näsinsuutarin liikettä pitävä Kalle Jokinen (oik.) kertoo, että Tampereella tällä hetkellä 12 korjaussuutaria ja koko Suomessa noin 300
• 6 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Konsertissa esiintynyt Bäckströmin nuorempi polvi: miniä Essi Luttinen sekä pojat Petri ja Jouni. Kerran näinkin: Reino Bäckström salin puolella syntymäpäiväkonsertissaan. Onnitteluvuorossa Hannu Partanen ja Tiina Rajala Eläkeläiset ry:stä. Maestro täytti 60 vuotta, luottaa lujasti Jyväskylän suurtapahtumassa musisoiviin ja ennustaa: " Kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry rokkaa" ­ Kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry:ssä rokataan ­ ja rokataan kovasti. Näin arvelee Eläkeläiset ry:n musiikkimaestro Reino Bäckström, joka meni helmikuussa täyttämään 60 vuotta. Syntymäpäiviä vietettiin Vantaalla Martinus-salissa, jonne Bäcströmin pojat Petri ja Jouni ja muu perhe olivat järjestäneet upean konsertin. Musiikki oli Satumaaversiota lukuun ottamatta päivänsankarin tekoa. Reino Bäckströmin työt taisivat keskeytyä vain siksi päiväksi: kohta hän oli taas harjoituttamassa kuorojaan, suunnittelemassa ja toteuttamassa monia konsertti- ja muita hankkeitaaan ja opettamassa Jyväskylään kokoontuneita Eläkeläiset ry:n soittajia ja laulajia. sanoo. ­ Kun saan puhutuksi Jounin suurkuoron johtajaksi, niin eipä hätää mitään. Jouni on todellin en ammattimies. Semmoista tarvitaan, kun instrumenttina on 250­300 laulajaa ja muutamia kymmeniä soittajia, Bäckström sanoo pojastaan. kin, että omien tekemiä töitä arvostettaisiin enemmän. ­ Suitsutusta annetaan avokätisesti niille, jotka ovat onnistuneet muuttamaan taitonsa rahaksi, mutta samalla unohdetaan ne, jotka tekevät samoja asioita aatteen palosta. ­ Huomaamattomuutta, ei niinkään kateutta, Bäckström vastaa kysymykseen moisern syystä. ­ Ja onhan siinä tekijöidenkin vaatimattomuutta. Kun kuoro tai joku yksittäinen tekijämies tai -nainen tekee omakustannelevyn , sitä ei enää osata markkinoida. Ollaan tyytyväisiä, kun tutuille ja sukulaisille on saatu myydyksi sen verran, että saadaan omat pois. Rokkihemmot ulos kaapista Pitkä kokemus Eläkeläiset ry:n musiikkimaestrona antaa hyvän pohjan arvioida myös sisltöön lyyttiviä tarpeita ja kehityssuuntia. ­ Eläkeläiset ry:n kuorojen ja ryhmien taidot ovat hyvät, mutta seuraavaksi musiikkitoiminnassa ­ ja muutenkin Teokset maailman turuilla Bäckström on ohjannut Eläkeläiset ry:n musiikkitoimintaa runsaat kymmenen vuotta. Sinä aikana hän on muun muassa vetänyt vuosittain kaksi isoa musiikkikurssia ja johtanut Vaasan ja Kittilän kesäpäivien musiikkesitykset. ­ Yksitoista vuotta, 22 kurssia, ja jokaiselle kurssille olen säveltänyt ja/tai sovittanut vähintään 10 laulua. Sehän tekee yli 200 kappaletta. Missähän nekin mahtavat olla, kun ei tullut alusta asti arkistoiduksi, mies laskeskelee ja harmittelee. ­ Se on yleisempikin ongelma Eläkeläiset ry:ssä. Harrastajien töitä ei ole kunnolla koottu yhteen ja arkistoitu. Siinä olisi iso ja hedelmällinen tehtävä järjestölle. ­ on kiinnitettävä huomiota yksilöesiintyjiin. Musiikkiharrastus Eläkeläisety ry:ssä pohjautuu osittain kansan- ja työväenlauluperinteeseen, mutta ennen kaikkea 40- ja 50-luvun tanssi- ja iskelmämusiikkiin. ­ Musiikkimaussa ja musiikin harrastamisessa nuoruuden kokemuksilla ja elämyksillä on valtava merkitys. Ne tunteet ja tunnelmat ovat unohtumattomia. Niinpä Bäckström ennustaa, että kymmenen vuoden päästä Eläkeläiset ry:ssä rokataan. ­ Muutos ei odotettavissa aivan lähitulevaisuudessa, mutta kymmenen vuoden päästä 60-lukulaiset kaivavat vanhat kitaransa kaapeista ja antavat palaa. Ensin tulee Paul Ankan ja Beatlesien kausi ja sitten ruvetaan rokkaamaan tosissaan. Elämyksiä ja ystäviä Bäckström sanoo musiikin olevan hänelle elämänmuoto. Se on niin tyhjentävä määritelmä, että eipä ole tarpeen ruveta luettelemaan miehen töitä, jotka ulottuavat musiikin ja sen tekemisen joka kolkkaan. ­ Upeita elämyksiä ovat olleet muun muassa sinfoniorkesterin avustaminen haitarilla ja musiikin sovittaminen isolle sinfoniaorkesterille. Unohtumaton oli sekin hetki, jolloin Reinoo Bäckström ja Reijo Frank totesivat olevansa kahdestaan lavalla Urho Kekkosen ja 20 000 muun ihmisen edessä. Niin tapahtui Hämeenlinnassa, kun vuoden 1918 punaisten muiistomerkki paljastettiin. ­ Ystäviä olen saanut paljon kaikkialta Suomesta. Heidän joukossaan on paljon eläkeläisiä. PEKKA ISAKSSON Jyväskylä on haasteellinen Jyväskylän tapahtuma on Bäckströmin mukaan todella haasteellinen. Koskaan aikaisemmin ei kesäpäivien suurkuoro ole esiintynyt sisätiloissa ja vielä messuhallissa, jossa on hankalasti kaikuvia pintoja. ­ Tila vähän jännittää, mutta toisaalta suurkuoron ja orkesterin innokkuus ja taidot luovat uskoa, että hyvinhän se menee, Bäckstöm Arvostusta aatteen palolle Bäckströn toivoo muutenKonsertissa esiintyi myös syntymäpäivänsankarin pitkäaikainen ystävä ja työtoveri Reijo Frank.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 7 Pukeudu tyylikkäästi, ota kuva ja voita Iltamapuku Eläkeläiset ry:n kesäpäivien juhlailtamat pidetään 16.6. vuoden 1959 tyyliin. Iltamien ohjelma, etenkin musiikki, on laadittu ajan hengen mukaiseksi. Myös juhlayleisöä pyydetään pukeutumaan tyyliin sopivasti. Voit käyttää vapaasti mielikuvitustasi. Voit muistella, millaisia vaatteita sinä itse ­ tai vaikkapa naapurin rouva noihin aikoihin käytti. Asun ei tarvitse olla juhlapuku vaan esimerkiksi tuon ajan työasu. Mikään ei estä pukeutumasta yhtä hyvin lapseksi kuin vanhukseksi. Pukukilpailu Valmistaudu ajoissa, pukeudu jo nyt iltamavetimiin ja kuvauta itsesi. Voit osallistua kilpailuun ja voittaa. Kuvan tulee olla kokovartalokuva. Toimita kuva Eläkeläiset ry:n toimistoon viimeistään 15.5. mennessä. Kuva voi olla paperikuva tai digitaalinen. Liitä mukaan yhteystietosi. Kirjoita nimesi ja yhteystietosi lyijykynällä paperikuvan taakse ja lisäksi erilliselle paperille. Kilpailun esikarsintaa varten on valittu pukeutumistyylin asiantuntijaraati, johon kuuluvat toimistonhoitaja Tuija Aali, toimistosihteeri Erja Peitsaho, kuvataideopettaja Raili Laitinen sekä Kansan arkiston valokuvayksikön tutkija Marita Jalkanen. Raati valitsee kuvien perusteella kaksikymmentä parasta asua sekä naisten että miesten sarjasta. Loppukilpailuun valituista kuvista tehdään suurennokset ja ne asetetaan näytteille messupaviljonkiin yleisöäänestystä varten. Yleisöäänestyksessä kummastakin sarjasta valitaan kolme parasta asua, jotka palkitaan. Voittajien on osallistuttava palkintojen jakoon kilpailuasuun pukeutuneina. Vain iltamiin osallistuvat voivat voittaa. Kilpailuohjeet vielä kertaalleen: ­ pukeudu vuoden 1959 tyyliin ­ teetä itsestäsi kokovartalokuva ­ lähetä kuva Eläkeläiset ry:n toimistoon viimeistään 15.5. mennessä ­ kirjoita paperikuvaan nimesi ja yhteystietosi - sekä kuvan taakse lyijykynällä että erilliselle paperille ­ lähetä paperikuva osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki ­ kirjoita kirjekuoreen sana PUKUKILPAILU ­ digitaalinen kuva lähetetään osoitteeseen pekka.isaksson@elakelaiset.fi ­ ilmoita myös digitaalisessa kuvalähetyksessä nimesi ja yhteystietosi ­ raati valitsee kuvien perusteella loppukilpailuun 20 parasta asua sekä naisten että miesten sarjasta ­ loppukilpailussa valitaan yleisöäänestyksellä kolme parasta asua kummastakin sarjasta ­ kesäpäivien juhlailtamissa 16.6. parhaat asut palkitaan ­ palkintojen jakoon on osallistuttava kilpailuasuun pukeutuneena ivillä säpä an! Ke illa kilpa Jyväskylän kesäpäivien ohjelmaan kuuluu kaksi ankaraa, mutta iloluonteista kilpailua. Aluejärjestöittäin valittavat tarinankertojat kilvoittelevat Eläkeläiset ry:n parhaan tarinaniskijän tittelistä. Kolmehenkiset joukkueet kilpailevat Suomen historiaa koskevilla tiedoilla. Molemmat kilpailut järjestetään päätapahtumapaikalla, Paviljonki-messuhallissa ja tarkemmin sanoen kesäpäivien historiasalissa. Tietokilpailuun voivat ilmoittautua kolmehenkiset joukkueet, jotka edustavat jotakin yhdistystä, yhdistyksen kerhoa tai alkuejärjestöä ta i muodostuvat vapaasti ystävyys- tai tuttavuussuhteiden pohjalta.Tietokilpailun alkukarsinnat ovat maanantaina 15.6. kello 13.30 eli heti avajaisten jälkeen. Loppukilpailuun pääsee kolme parasta joukkuetta, jotka ottavat yhteen samana päivänä kello 15.30. Parhaan tarinaniskijän löytäminen on hieman mutkikkaampi juttu. Mikä tahansa tarina ei käy. Kilpailussa ker- Kesäpäivillä kisataan tarinaniskennässä ja historiatiedoissa rottavien tarinoiden on liityttävä eläkeläisten elämään tai eläkeläistoimintaan. Aluejärjestöt voivat joko valita edustajan kilpailuun tai järjestää alueellisen karsinnan. Kesäpäivillä aluejärjestöjen edustajat kilpailevat tiistaina 17.6. ensin kahdessa alkuerässä, josta kummastakin valitaan kolme parasta jatkoon. Samana päivänä kello 17 järjestettävässä loppukilpailussa on siis kuusi osanottajaa. Alkukilpailujen aikataulu ilmoitetaan myöhemmin. Molemmissa kilpailuissa suoritukset/ vastaukset arvioi asiantuntijoista koostuva raati/tuomaristo. Ilmoittautumisia pohdittaessa ja tarinaiskijöitä valittaessa on syytä huomata, että edustajakokoukseen valittavat eivät voi kokousaikataulun vuoksi osallistua kilpailujen alkukarsintoihin ja -eriin eivätkä siten myöskään loppukilpailuihin. Sekä tietokilpailun alkukarsintoihin että tarinajiskentäkilpailuun alkueriin on ilmoittauduttava kirjallisesti 30.4.2009 mennessä Eläkeläiset ry:n tiedotussihteerille Pekka Isakssonille. Osoite on Eläkeläiset ry Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kilpailuihin ilmoittaudutaan erikseen, joten samaan kirjekuoreen ei saa panna ilmoittautumista molempiin kilpailuihin. Kirjeessä on kerrottava tietokilpailujoukkueen kokoonpano/tarinaniskijän nimi ja yhteystiedot sekä se mitä yhdistystä, aluejärjestö tai muuta yhteisöä kilpailijat edustavat. Kirjekuoreen on kirjoitettava kilpailulajista riippuen joko sana TIETOKILPAILU tai TARINAKILPAILU. Lisätietoja antaa Pekka Isaksson Puh. 040 742 2754 Sähköposti: pekka.isaksson@elakelaiset.fi
• 8 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhlien kunniaksi postimerkki Eläkeläiset ry on julkaissut 50-vuotisjuhliensa kunniaksi juhlapostimerkin. Merkin ennakkomyynti alkaa välittömästi, tämän lehden takasivculla julkaistavalla tilauslomakkeella.. Kesäpäivien osanottajat voivat saada Jyväskylässä juhlapaikalla kortteihinsa ja kirjeisiinsä myös leiman, joka nostaa postimerkin keräilyarvoa. Postimerkki on Itellan Omakuvamerkki. Se on tarrapohjainen ikimerkki, ja sitä voi käyttää 1. luokan postimerkin tapaan. vaaralta. Postikortissa on muuten kuvia Kittilän kesäpäiviltä ja Tahkon retkeilypäiviltä. Valokuvat Tapiovaaran työstä ovat varkautelaisen valokuvaajan Harri Erosen ottamia. Postikortin muut kuvat ovat omasta takaa, Eläkeläinen-lehden arkistosta. Postimerkin ja postikortin on saattanut painokuntoon järjestön tiedotussihteeri Pekka Isaksson toimiston muiden työntekijöiden hyväntahtoisten kommenttien ja terävien neuvojen saattelemana. VarsinaisSuomessa lakanakurssi Varsinais-Suomen aluejärjestöllä on tavoitteena saada jokaiselta paikallisyhdistyksestä oma historianlakana Jyväskylän Kesäpäiville. Valmistelut ovat jo hyvässä käynnissä. Joku yhdistys suunnittelee lakanaansa tilkkutäkin muotoon, joku toinen taas suunnittelee valokuvien ja matkakertomusten hyödyntämistä työssään. Vauhdittaakseen ja varmistaakseen lakanoiden valmistumisen aluejärjestö on päättänyt järjestää "lakanakurssin" Turussa T-talolla tiistaina 21.4. klo 10-15. Paikalle toivotaan pari kolme ihmistä joka yhdistyksestä omien lakanoiden ja aineiston kera. Muut tarvikkeet paikalle hoitaa aluejärjestö. Yhtään yhdistystä ei jätetä pulaan, lupaa aluejärjestön sihteeri Eira Nurmi, joka odottelee innokkaita ilmoittautumisia maaliskuun ajan. Ulla Kurka Tapiovaaran mosaiikin lyhde Postimerkin kuvassa on yksityiskohta taiteilija Tapio Tapiovaaran suunnittelemasta ja vuonna 1978 silloisessa Leningradissa toteutetusta mosaiikkityöstä Aurinko ja kukkivat kunnaat. Työ on tuttu varmasti lähes kaikille Eläkeläiset ry:n jäsenille : juhlistaahan se Kylpylähotelli Kuntorannan ravintola- ja ruokailutilan seinää. Postimerkin kuvassa on työn lyhdeteema, joka on meille tuttuakin tutumpi Eläkeläiset ry:n logosta. Myös postikortissa käytetään Tapiovaaran työn yksityiskohtaa alaornamentin tapaan. Eläkeläiset ry on saanut luvan Tapiovaaran töiden käyttämiseen hänen puolisoltaan ja tekijänoikeuksien haltijalta Tyyne Tapio- Innostuneesti vastaan Postimerkistä kerrotiin jo edellisessä lehdessä. Tieto siitä on otettu innostuneesti vastaan. ­ Yhdistykset voivat tilata merkkiä ainakin juhlavimpiin lähetyksiinsä, kuten vuosipäiväkutsuihin, sanoo Iisalmen Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Aimo Mursu. Postimerkkiä myydään ennakkotilaajille 8:n ja 24:n ja niiden kertalukujen erissä. Kappaleittan niitä voi saada Jyväskylän kesäpäivillä. ­ Postimerkkit painetaan kahdeksan kappaleen sarjaan ja näitä sarjoja on yhdessä vihkossa kolme. Siitä määrät, sanoo Eläkeläsiet ry:n taloussihteeri Anitta Koski. ­ Yhdistyksien suuremmille tilauksille on räätälöity omat erikoistarjouksensa. Nekin näkyvät takasivun tilauslomakkeessa. Ulivilasta vähintään 30 Jyväskylään Ulvilan Eläkeläiset ry keskittyy jäsenhankintaan ja Jyväskylän suurtapahtumaan. Sinne osallistumme vähintään 30 jäsenen voimin. Viime vuosikin oli toiminnallinen. Helmikikuun iloisessa iltapäivässä oli väkeä vieraineen 150 henkeä. Kirjapaino Allatumiin meitä oli tutustumassa 22 henkeä. Kesäretkellä ja teatterimatkalla Kivitippuun Lappajärvelle meitä oli 19 henkeä ja Kuntorannassa elokuussa 5 henkeä. Elojuhlilla oli 11 henkeä ja Tukholman-matkalla 8 henkeä. Pikkujoulujuhlassa oli 33 henkeä ja perinteisen yhdistyksen puurojuhlan järjestimme ennen joulua 53 jäsenen voimin. Otimme yhteyttä kaupunkimme päättäjiin maalis- ja marraskuussa, asiana ikäihmisten ja sairaiden hoitopaikat sekä omaishoito. Puheenjohtajana jatkaa Alpo Myllymäki, varapuheenjohtajana Rainer Raitaniemi, sihteerinä Tuulikki Pihlajamäki, taloudenhoitajana Jouko Vuohiniemi ja jäsenasianhoitajana Sinikka Fallström. Alpo Myllymäki Postimerkin kuva. Painosta on tullut myös postikortti.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 9 Runokuvia, kuvarunoja Lenkillä Ovella puhaltaa viima pakkasta alle kympin alkumatkalla vähän viluttaa katu soittaa askelten alla Hiljaisen Pojan valssia kilometri takana hyvä ja lämmin olo kolme takana samanverran edessä sisältä kuuluu yks, kaks, kolme istu isän polveen tuossa kadun vieressä seisoo Palvelutalo siellä äitikin viimepäivänsä sinne minäkin sitten sisältä kuuluu jaksaa jaksaa varpaat valittavat kiukkuisena vielä kaksi jäljellä sauvat naputtavat tasaiseen tahtiin varpaat uikuttavat sisältä kuuluu yks kaks kolme istu isän polveen henki vinkuu sydän yskii viimeinen mutka hitaat jalat varpaat jo luovuttaneet kuolemankielissä sisältä kuuluu jaksaa jaksaa Runot ja kuva: ANNELI NIKULAINEN ovi auki sauna tervehtii lämpimästi varpaat suolataan kellariin. Täydellistä huuhaata O Arkinen katu arkinen tämäpäivä huokaavat askeleet Työvoimatoimistoon Kelalle Alepaan jos taskunpohjalta löytyy muutama sentti niillä HK:n sinistä parasta ennen jo mennyttä aikaa isät ja äidit siskot ja velipuoletkin. otsassa tulikirjaimin IRTISANOTTU ikeistolaista veropolitiikkaa voimakkaasti ajava Veronmaksajain Keskusliitto äityi äskettäin päästämään julkisuuteen sammakkojen sammakon. Täydellistä huuhaata on, että meidän työeläkettä saavien ostovoima kuluvana vuotena kasvaisi jopa kuusi prosentti yksikköä. Perustelut olivat samaa huuhaata, kuin ostovoiman kasvu. Näitähän oli, työeläkkeiden korotus vuoden alussa ja ns. verotuksen kevennykset kuukautta myöhemmin. Totuus on aivan toinen kuin millaisena sen Veronmaksajain järjestö julkisuuteen esitti. Ensiksi on syytä muistuttaa mitä eläkeläisten ostovoimalle tapahtui vuonna 2008. Tällöin työeläkkeet nousivat vajaat 2,5 prosenttia ja kansaneläkkeet 2,5 prosenttia. Viimevuoden yleinen inflaatio oli lähes viisi prosenttia, mutta elintarvikkeiden hintojen korotukset huomattavasti tätä enemmän. Vuosi 2008 merkitsi siis eläkeläisille huomattavaa ostovoiman heikkenemistä. Entäpä sitten kuluvan vuoden kehitys. Sitähän ei tiedä vielä kukaan. Tiedämme toki sen, että työeläkkeitä korotettiin vuoden alussa 4,9 prosenttia ja kansaneläkkeitä 4.6 prosenttia. Näillä jyvitettiin viimevuoden inflaatio vaikutukset. Hinnat ovat nousseet ja nousevat edelleen. Esimerkiksi vuokrien korotukset vuodenvaihteessa olivat pääsääntöisesti merkittävät. Monet kunnat joutuivat nostamaan kuluvan veroprosenttia. Ynnäsi miten tahansa työeläkettäkään saavien ostovoima ei tule lähellekään kuutta prosenttia kuluvan vuotena nousemaan. Mitä sitten ostovoiman lisäämisellä tarkoitetaan? Tässä lienee Veronmaksajien järjestöllä kummallinen käsitys. He pitävät ostovoiman kasvuna sitä mitä keskimääräinen veron kevennys ja työeläkkeiden nousu ainoastaan työeläkettä saaville yhteensä merkitsivät. Mutta eihän se näin ole. Todellinen ostovoiman kasvu on sitä, kuinka paljon enemmän eläkkeellä saa tuotteita ostettua tänä vuonna, vuoteen 2008 verrattuna. Tämän tiedämme vasta, kun lasketaan paljonko mahdollisesti eläkkeet vuoden 2010 alkaessa nousevat. Kalevi Väisänen Porvoo Näin Iissä Raha, se raha... mutta rukiit ovat jumalanviljaa ja eläkeläistoiminta päivien sisältöä R aha on paskaa, mutta rukiit ovat Jumalanviljaa, sanottiin täälläpäin ennen vanhaan. Monet kerrat elämän varrella on mieleen tullut tuo sanonta, kun rahasta on ollut nuusaa. Ensimmäinen muisto rahan mahdista on 30-luvun alkupuolelta. Silloin oli koti mennä vasaran alle, kun isä sairastui ja häneltä halvaantui oikea puoli kehosta. Jouduttiin kunnan eläteiksi. Jollakin konstilla saatiin sen verran rahaa kokoon, että kyettiin pienen tilan ostoon otettu laina maksetuksi. Poimittiin ja myytiin marjoja, kiskottiin parkkeja, kasvatettiin juurikasveja ja perunaa. Jokainen kynnelle kykenevä teki töitä voimiensa mukaan. ylän poliisi oli se, joka peri lainana lyhennykset ja korot. Kuinkas ollakaan, tämä olikin pistänyt rahat omaan pussiinsa! Isä oli kuitenkin tallettanut visusti kuitit. Kun pakkohuutokauppa jo uhkasi, kuitit löytyivät. Arvatkaapa joutuiko poliisi vastuuseen kavalluksesta? Ei suinkaan, vaan asia painettiin villaisella ja poliisi jatkoi toimessaan! Myöhemmin, kun aloin olla "juoksuiässä", tein työtä kotona karjan ja nuorempien sisarusten hoitajana, sekä kesäisin pöllien sekaanpanossa, maatalous- ja metsätöissä ym. Työ oli urakkaluontoista, isä kuittasi tilit, rahaa en saanut käteen juuri koskaan. Kun velipojat pääsivät tienestiin, sain palvella heitä, että sain jonkun markan iltamiin menoa varten. Siinä tuli eräänkin kerran paidat pestyä ja housut prässättyä. Yksi veljistämme hukkui työmatkallaan. Hän oli sanonut, että hänen seuraavalla tilillään maksetaan kauppavelat. Niin tehtiin, vaikka rahaa hautajaisten pitoon ei tahtonut löytyä. tuivat. Koulumaksutkin oli maksettava. Mieheni oli saanut periä koneita edesmenneeltä isältään ja päässyt niillä urakkatöihin, joten rahaakin tuli vähän enemmän. Hoitelin kirjanpidon ja olin kesäisin uittotöissäkin. O K K un menin naimisiin, sulhaseni kustansi häät, minulla ei ollut siihen varaa. Alkuun elettiin miehen ansioilla. Asuttiin anoppilassa ja rakennettiin omaa mökkiä sitä mukaan kun oli varaa. Lapsia tuli ja tiukoilla oltiin, mutta kun tehtiin kaikki mahdollinen itse, niin toimeen tultiin. Lapset kasvoivat, kävivät koulua ja aikuis- lin nuoresta asti toiminut työväenliikkeessä, ollut nuorisoosastossa sihteerinä, rahastonhoitajana, ohjelma- ym. toiminnassa mukana. Kai sen takia minut valittiin 60-luvulla Iin Osuuskaupan toimielimiin ja sosiaalilautakuntaan, myöhemmin sen puheenjohtajaksi. Se aika oli opettavaa. Siinä näki, mitä kaikkea köyhyys voi ihmisille aiheuttaa. Ehkä oman puutteenalaisen menneisyyteni takia ymmärsin tavallista enemmän ihmisten vaikeuksia ja jouduin puolustamaan heitä parempiosaisten lautakunnan jäsenten, joskus julmiakin päätösesityksiä vastaan. jana. Olin ollut kymmenen vuotta demokraattisten järjestöjen toimitalon talonmiehenä ja hoitanut kioski ­ sekä bingotoimintaa. Siitä pois jäätyäni en saanut ammattiliitolta työttömyyskorvausta, koska palkkani oli ollut liian pieni! Tein tilapäisiä siivoustöitä, olin päiväapulaisena jne. Minut laitettiin työttömyyseläkkeelle 58 -vuotiaana. Samaan aikaan Iijoen uitto lopetettiin ja miehenikin jäi eläkkeelle. Eläkkeet olivat pieniä, mutta toimeen tultiin, kun ei ole koskaan makeaan elämään tottunut, ei sitä osaa kaivatakaan. E K atsoin vuonna 1988 maksaneeni velkani yhteiskuntaa kohtaan ja kieltäydyin jatkamasta sosiaalilautakunnan puheenjohta- läkeläistoiminnasta olen löytänyt sisältöä päiviini. Jokaviikkoinen toiminta on tyydyttänyt virkistymistarpeeni. Sain toteuttaa itseäni kirjoittelemalla, näyttelemällä, opiskelemalla ja kuntoilemalla. Silloin tällöin, pari kertaa vuodessa, teimme pieniä matkoja, jotka eivät liikaa kukkaroa rasittaneet. Ulkomaanmatkat ovat kyllä jääneet haaveeksi. Vuonna 2000 vietettiin kultahäi- tä lasten, lastenlasten ja sisarusten kanssa. Pian sen jälkeen mieheni sairastui Alzhaimerin tautiin. Jouduimme omaishoitajiksi pojan kanssa, joka vielä asui kotona. Kaksi ja puoli vuotta sitä kesti, kunnes tuli pakko viedä hänet laitokseen. Sain sydäninfarktin ja jouduin ohitusleikkaukseen. Vielä yli kolme vuotta kuljin hoivaosastolla katsomassa ja syöttämässä, kunnes kuolema tuli. Nuo kuusi vuotta olivat elämäni raskaimmat. Voimaa jaksamiseen sain toiminnasta eläkeläisyhdistyksessä tuttujen tovereiden parissa. Vieläkin käyn jumpassa ja kokouksissa vointini mukaan, vaikka diabetes vaivaa ja liikuntakyky heikkenee. R aha, se raha se sittenkin rajoittaa elämää, mutta rukiit ovat Jumalanviljaa. Kaikesta huolimatta olen saanut elää rikkaan elämän! Eevi Viinamäki
• 10 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Sirkka Holmer (vas.) ja Marja-Leena Ahonen kuvailevat Planin postituspalvelun tunnelmaa lämpimäksi ja ihmisiä huumorintajuisiksi Kartta postituspalvelun seinällä osoittaa, että tapua annetaan ympäri maailmaa. Raija Inkisellä on kummityttö Vietnamissa. ­ Meillä on globaalinen vastuu auttaa heikoimpia, Inkinen sanoo. Eläkeläiset pyörittävät kummijärjestö Planin postituspalvelua Vapaaehtoistyö on sosiaalinen side ja vastuuta heikommista K ummijärjestö Planin postituspalvelu pyörii vapaaehtoisvoimin. Eläkeläisistä koostuva vapaaehtoisryhmä on tärkeä linkki suomalaisten kummien ja heidän erimaalaisten kummilapsiensa välillä. Maanantaiaamuna lumimyräkän yllättämät helsinkiläiset tarpovat töihin, mutta Planin postituspalvelussa Pasilassa vallitsee lämmin ja kiireetön tunnelma. Pääosin eläkeläisistä koostuva vapaaehtoisten ryhmä on tuttuun tapaansa koolla ja lajittelee, kääntää sekä punnitsee maailmalta saapunutta ja sinne suuntaavaa kummipostia. Vapaaehtoisia on vajaa parikymmentä, joista tänään paikalla on neljä. Kahvintuoksuisessa huoneessa puhe soljuu naurun siivittämänä eteenpäin. ­ Vapaaehtoistoiminta on tärkeä sosiaalinen side. Täällä tapaa ihania ihmisiä, joiden kanssa vaihdamme kuulumisia työnteon lomassa, pari vuotta mukana ollut Marja-Leena Ahonen kertoo. Terveysalalla työskennellyt Ahonen kääntää suomalaisten kummien kirjoittamia kirjeitä englanniksi. Nuo- rena hän haaveili kehitysmaatyöstä, mutta perheen perustaminen siirsi suunnitelmia. ­ Planin kautta voin toteuttaa nuoruuden unelmaani. Kansainvälisen järjestön avulla saan olla ihmisiin yhteydessä yli maarajojen." Ahonen vieraili kummityttärensä luona Ecuadorissa ja näki, että apu todella menee perille. ­ Kummiuteni syveni, kun sain pitää tyttöä polvellan. Eläinaiheisia jatkokertomuksia Vapaaehtoiset kokoontuvat postitoimistoon kerran tai pari viikossa. Helsingissä postit käydään läpi, tiedot tallennetaan järjestelmään ja paketit lajitellaan maan tai alueen mukaan. Toimiston seinät on vuorattu lattiasta kattoon laatikoilla, joiden kyljessä lukee maan nimi ja tunnus. Karttaan on kiinnitetty nuppineuloja niiden maiden kohdille, joissa Plan toimii. Tiuhaan asetellut neulat kertovat, että tärkeää kummi- ja kehitystyötä tehdään lähes joka maailmankolkassa. Kohdemaassa vapaaehtoiset lajittelevat kirjeet ja kääntävät ne edelleen vastaan- ottajan kielelle. Paikalliset vapaaehtoistyöntekijät kuljettavat kirjeet perille usein aasin selässä, kanootilla tai jalkaisin. He auttavat kirjeen lukemisessa ja vastauksen kirjoittamisessa. Lapset lähettävät kummeilleen piirustuksia ja tervehdyksiä, joista välittyy ilo avusta. ­ Eräs kummi kirjoitti eläinaiheisia jatkokertomuksia, Raija Inkinen muistelee. Yleensä suomalaiset kirjoittavat arkisista asioista, kuten vuodenajoista ja säästä. Sateinen kesä tai lumeton talvi mainitaan lähes jokaisessa postissa. ­ Viime viikolla matkaan lähti 2700 pakettia, Inkinen laskee. kohdemaissa on kehitetty terveys- ja hygieniapalveluja sekä lisätty koulutusta. Planin kautta apu ei mene ainoastaan kummilapselle, vaan koko yhteisölle. Plan on Suomen suurin kummijärjestö. Postituspalvelu pyörii yli seitsemänkymmenen vapaaehtoiskääntäjän voimin. Osa heistä on alan opiskelijoita, toiset taas Ahosen ja Inkisen tavoin eläkeläisiä. ­ Jo työelämässä päätin, että eläkkeellä osallistun vapaaehtoistyöhön ­ onhan meillä globaalinen vastuu auttaa heikompia, Inkinen kertaa. Hänellä on vietnamilainen kummityttö. Kummitoiminnan turvin kaikki kylän lapset pääsivät esikou- luun. ­ Uskon, että tytön lukutaidosta on apua koko kyläyhteisölle. Vapaaehtoinen nro 2 Heikki Ollinkangas on ollut postituspalvelussa mukana alusta asti. ­ Liityin mukaan, sillä vaimo pelkäsi, että jään keinutuoliin kiikkumaan, Ollinkangas vitsailee. Hän on vapaaehtoinen numero 2 ­ toisena toimintaan liittynyt planilainen. ­ Alkuaikoina kirjasimme kaiken käsin. Tietokoneiden myötä toiminta on paisunut kuin pullataikina." Ollinkankaan perhe sai Apua koko kyläyhteisölle ­ Kumman jätän paketista pois ­ pöytäliinan vai pyyhkeen? yksi vapaaehtoisista kysyy. ­ Liinan: eihän vastaanottajalla välttämättä edes ole pöytää, toinen järkeilee. Kumit voivat lähettää painorajan puitteissa pieniä lahjoja kummilapsilleen. Maailmalle postitetaan muun muassa piirustusvälineitä ja koulutarvikkeita. Kummitoiminnan turvin Plan lyhyesti Kansainvälinen kehitysyhteistyöjärjestö Plan toimii 66 maassa. Plan on Suomen suurin kummijärjestö, joka puolustaa ja edistää lasten oikeuksia. Plan tarjoaa suomalaisille mahdollisuuden osallistua kehitysmaissa elävien lapsien elämään sekä parantaa heidän elinolojaan ryhtymällä kummeiksi. Kummien lahjoittaman rahan turvin kehitetään muun muassa terveyspalveluja sekä lisätään koulutusta. Apu menee koko kyläyhteisölle. Plan Suomi Säätiö täytti viime vuonna 10 vuotta. aikoinaan sota-apua Amerikasta. ­ Yhdessä purkissa oli jauhoa, jonka söimme saman tien. Myöhemmin selvisi, että se oli hammastahnaa. ­ Minä taas muistan elävästi kitalakeen tarttuneen maitopulverin maun. Sitä lähetettiin sota-aikoina Ruotsista, Sirkka Holmer sanoo. Holmerin mielestä vapaaehtoistyö antaa tekijälleen hyvän miele ja mahdollisuuden seurata kummilapsen kehitystä. Hänellä on kouluikäinen kummityttö Brasiliassa. Holmer on ollut postituspalvelun pyörittämisessä mukana miehensä kuolemasta lähtien ­ jo puolen vuosikymmenen ajan. Postipalvelu pyörii päivisin, mikä sopii eläkeläisille. Joskus apuna on koululaisia, jotka tutustuvat Planin kautta työelämään. ­ Ei tämä ole suljettu eläkeläisklubi, vaan nuoret ovat tervetulleita mukaan, vapaaehtoiset vakuuttavat. Keskustelu keskeytyy, kun Ahosen puhelin pirahtaa tutuin sävelin. ­ Mummon Nightwish soi, hän hihkaisee. Teksti ja kuvat: KATJA NYKÄNEN
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 11 Järvenpään Eläkeläiset ry: Säästäminen hoidossa vie lääkkeiden yliannostukseen Yhteiskunta on asettanut tavoitteekseen hoitaa yli 90 prosenttia vanhuksista kotona. Samaan aikaan kunnat etsivät kaikilta toimialoiltaan kustannussäästöjä. Mikäli nyt säästetään kotisairaanhoidossa, omaishoidon tuessa ja vastaavissa, se tuo jatkossa laitoshoitoon entistä huonokuntoisempia vanhuksia. Jos vielä laitoshoidonkin kustannuksissa tingitään, on vaarana, että keskeiseksi hoitotavaksi tulee ylisuurten uni- ja rauhoittavien lääkkeiden käyttö. Lääkkeiden käyttö yleensä on huolestuttavasti lisääntynyt. Poliittisten päättäjien on huolehdittava että vanhusten ja vammaisten palveluissa on riittävästi henkilökuntaa, niin julkisella kuin yksityiselläkin puolella. Raskaan lääkityksen sijaan on hoitoa kehitettävä fyysisesti ja henkisesti kuntouttavaan ja virikkeelliseen suuntaan. Samalla kun hallituksen asettamassa Sata-komiteassa valmistellaan historialliseksi mainostettua sosiaaliturvan kokonaisuudistusta, siltä viedään pohjaa pois suurituloisten tulo- ja omaisuusverotusta keventämällä. Viimeksi poistettiin työnantajien Kela-maksu. Sosiaaliturvan uudistamisen linjasta ja yksityiskohdista on keskustelua jatkettava. Ei myöskään saa unohtaa kamppailua eläkkeiden indeksiehdon palauttamisesta ns. puoliväli-indeksiksi. Järvenpään Eläkeläiset ry on kantanut huolta kaupungilta käyttöönsä saamiensa tilojen saatavuudesta myös jatkossa. Nykyisissä tiloissa toiminnan laajentaminen alkaa olla vaikeaa. Onnittelemme keskusjärjestöämme, Eläkeläiset ry:tä, joka kesäkuussa viettää 50 v juhliaan. Samassa yhteydessä pidetään myös 17. edustajakokous, jossa henkilövalintojen lisäksi käsitellään mm. yhdistysten aloitteita ja saatetaan Ikääntymispoliittinen asiakirja ajan tasalle. Järvenpään Eläkeläiset ry Kevätkokous 25.02.2009 TUULA-LIINA VARIS Hei työelämää! H Juhani Kolppanen jatkaa Pekka Peltosen työtä Halikon Eläkeläisissä Lausuimme kiitoksemme pitkäaikaiselle puheenjohtaja Pekka Peltoselle hyvästä työstä yhdistyksessämme. Uudeksi puheenjohtajaksi vuodelle 2009 valittiin Juhani Kolppanen, varapuheenjohtajana jatkaa Jarmo Jokinen, sihteerinä ja jäsensihteerinä Sirpa Koski, taloudenhoitajana Vilho Mäkelä, matkavastaavana Jarmo Jokinen, tilintarkastajina Veikko Vennonen ja Onni Rannikko, varalla Ritva Vennonen ja Tyyne Rannikko. Johtokuntaan valittiin uutena jäsenenä Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen, edelleen jatkavat Maija Lehtonen, Paula Jokinen, Tuovi Hyypiä, Yrjö Hyypiä ja Tuula Saari. Varalla Uolevi Vennonen, Terttu Vennonen, Ulla Mäkelä, Pekka Peltonen ja Lilja Lehtonen. Aluejärjestön kevätkokoukseen edustajiksi valittiin Juhani Kolppanen ja Maija-Liisa Pohjonen-Kolppanen varalle Terttu ja Uolevi Vennonen. aluetoimikuntaan jäseniksi valittiin Vilho Mäkelä ja Jarmo Jokinen varalle Ulla Mäkelä ja Paula Jokinen. Emännäksi ja isännäksi Tellervo Järvinen ja Kauno Koukonen, jotka hoitavat muonitukset ja kahvinkeitot juhlissa ja kerhoissa. Kevät- ja syyskaudella kokoonnumme joka toinen keskiviikko kerhon merkeissä, juodaan kahvit, lauletaan, keskustellaan ajankohtaisista asioista ja luetaan murrejuttuja, runoja, vitsejä ym. ja tietenkin pienet arpajaiset. Järjestämme juhlia ja käymme vierailuilla eri yhdistyksissä. Meillä on toimiva lauluryhmä ja liikuntaryhmää viritellään uudelleen. Johtokunta kokoontuu kerran kuussa. Tammikuussa jatkamme taas toimintaa. Tervetuloa uudet ja vanhat jäsenet mukaan. allituksen päätös nostaa yleinen eläkeikä 65 vuoteen on nostanut ansaitsemansa kalabaliikin sekä asiantuntijoiden että kansalaisten keskuudessa. Asiaa sopinee vilkaista senkin onnellisen, jolla jo on 63-vuotiaana saatu työeläkekortti. Ensimmäistä kertaa ei kansalainen joudu ihmettelemään, missä todellisuudessa korkeimmat poliittiset päättäjät elävät. Eivätkö he koskaan lue kansalaisten elämän todellisuutta kartoittavia tilastoja ja tutkimuksia? Eikö heille päätöksenteossa merkitse mitään se tosiasia, että vain yksi kymmenestä suomalaisesta jää vanhuuseläkkeelle, kuten eräs asiantuntija päätöstä koskevan uutisoinnin yhteydessä televisiossa totesi? On aloja, joilta juuri kukaan ei jää vanhuuseläkkeelle, ja kaikki tämän tietävät. Suomessa yleisin eläköitymisikä on alle 60 vuotta. Vaikka työkyvyttömyyseläkkeelle on vaikea päästä, sille hakeutuvien määrä kasvaa. Eläkeiän nostaminen ei hakemuspinoa ainakaan madalla. Asiantuntijat ovat myös aiheellisesti kyselleet, mikä mahtaa olla sellaisen työntekijän tuottavuus, joka viimeiset kaksi vuotta roikkuu pakosta työpaikalla, vaikka olisi sekä fyysisen että henkisen kuntonsa puolesta kypsää kauraa. Suomessa viihdytään huonommin työelämässä ja eläköidytään varhemmin kuin muissa pohjoismaissa. Tästä ei voi tehdä muuta johtopäätöstä kuin että suomalainen työelämä on stressaavampaa, rassaavampaa ja kuluttavampaa kuin muualla Pohjolassa. Pimeyttä ja kyl- myyttäkään ei voi syyttää, kun naapurissa on yhtä kylmää ja pimeää. Eikä varsinkaan työntekijöiden laiskuutta, sillä samanlainen ankara luterilainen työmoraali vallitsee koko Pohjolassa. Ahkeruus on ilomme! Pahemmin ei suomalaista voi herjata kuin nimittämällä häntä laiskaksi tai työn vieroksujaksi. Suomalaiset taitavat olla vielä ankarammin luterilaisia kuin naapurinsa. Puurramme liikaa, alistumme hiostukseen, vedämme itsemme piippuun niin, että keski-iän ylitettyämme olemme kaput. Työuupumustilastot kertovat tästä karua kieltä. Työelämästä on toki tehty tutkimuksia, painavimpana parin vuoden takainen Juha Siltalan teos Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Ehkä se on liian kamalaa luettavaa poliittisille päättäjille. Jos ei olisi, katseet työuran pidentämisen asiassa olisi eläkeiän noston sijasta käännetty työelämän epäkohtiin. Äitini äiti siivosi kotikauppalansa toria ja sen reunalla sijainnutta maidontarkastamoa 80-vuotiaaksi asti. Silloin äitini, joka oli kauppalan virassa, onnistui hommaamaan hänelle pienen kunnallisen eläkkeen, kuulemma ensimmäisen koko kauppalassa ­ tämä tapahtui vuonna 1957. Mamma oli oikein supermamma, todellinen työn sankari. Eläkkeelle jäätyään hän ei suinkaan jäänyt toimettomaksi vaan rahtasi pirttiin vanhat kangaspuunsa ja alkoi louskuttaa hantuukikangasta ja mattoja. Kahden vuoden kuluttua hän kuoli. Koko suku kunnioitti mammaa suuresti ja ihaili hänen suunnaton- ta työteliäisyyttään. Hän oli esimerkki meille kaikille, varsinkin tytöille ja naisille. Minulta meni vuosia, vuosikymmeniä, ennen kuin tajusin, ettei mamma suinkaan paiskinut raskasta työtä pelkkää suunnatonta ahkeruuttaan. Hänen oli pakko! Se mikä oli näyttäytynyt mamman sankaruutena alkoikin näyttäytyä vanhan, väsyneen ihmisen rääkkäämisenä työssä, jota sen ikäisen ei mitenkään enää olisi pitänyt tehdä. Tositarinoita suomalaisista työn sankareista kymmeniä ja satoja tuhansia. Vaikka ajat ovat muuttuneet, niitä riittäisi kerrottavaksi kymmeniä ja satoja tuhansia myös nykyajasta. Hallituksessa näköjään ajatellaan, että keppiä tarvitaan, koska kansalaiset ovat laiskoja, eivät vain viitsi jatkaa työelämässä, vaikka hyvin jaksaisivat. Siinä paljastuu masentava, epäluulolle ja arvostuksen puutteelle perustuva ihmiskuva. Joka on perusteellisen väärä tässä työn sankareiden maassa. Haapajärven Eläkeläiset retkeilee ja virkistää Haapajärven Eläkeläiset ry:n toiminta jatkuu suurin piirtein entisellä kokoonpanolla ja toiminnalla. Syyskokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa on teatteri-, kesä- ja luontoretkiä sekä vierailuja toisissa eläkeläis-järjestöissä. Osa jäsenistä on mukana varttuneitten lauluryhmässä ja osa käy senioritanssissa. Kun lähdetään reissuun, voidaan kyytimaksuihin antaa avustusta kahvituksista jäävillä varoilla. Puheenjohtajana jatkaa Annikki Kieleväinen ja varapuheenjohtajana Kauko Raappana. Johtokunnan jäseninä jatkaa Laura Parkkinen, Eino Kananen, Helvi Kananen, Annikki Larm, Terttu Jämsä, Alpo Epäilys, Enni Aho ja Taina Hakala. Varajäseninä ovat Eeva Tikkanen, Irja Matikainen ja Aira Karjalainen. Aluejärjestön kokouksissa haapajärvisiä edustaa Kauko Raappana ja Laura Parkkinen. Tilintarkastajiksi valittiin Terttu Reponen ja Veikko Saukko. Johtokunnan järjestäytymiskokouksessa sihteeriksi valittiin Laura Parkkinen, taloudenhoitajaksi Terttu Jämsä ja matkavastaavaksi Alpo Epäilys ja Annikki Larm. Yhdistyksen jatkon todettiin näyttävän valoisalta, uusia jäseniä on saatu, vaikka vanhoja onkin poistunut Pateniemessä asiat mallillaan Yhdistyksen puheenjohtajaksi kaudelle 2009 on valittu Raimo Mustikainen ja varapuheenjohtajaksi Esa Mahosenaho.Johtokunnan varsinaiset jäsenet ovat t Erkki Jaatinen, Reini Järvelä jäsenrekisterin hoitaja, Paavo Kilvelä matkavastaava, Saara Manninen, Marjatta Mettovaara, Pirkko Mäkelä, Aarno Saarela rahastonhoitaja, Tyyne Vallioniemi ja Aili Vehkaperä sihteeri sekä varajäsenet Matti Kilvelä, Kaarin Logren ja Taisto Pietilä. Jokilaaksojen Aluejärjestöön valittiin edustajiksi Raimo Mustikainen, Aili Vehkaperä, Aarno Saarela, Marjatta Mettovaara ja Lea Vuoti varalle Hanna Mahosenaho. Aluetoimikunta: Esa Mahosenaho varalle Raimo Mustikainen.Eläkeläisten Neuvottelukunta: Esa Mahosenaho varalle Raimo Mustikainen. TYJ:n kokousedustajat: Paavo Kilvelä (varalle Esa Mahosenaho), Aarno Saarela (Raimo Mustikainen) ja Eila Possakka (Annikki Myllyaho). TYJ:n johtokunta: Reino Järvelä (Raimo Mustikainen).Suur-Pateniemen Yhteistyöryhmä: Aarno Saarela. Kerran viikossa toistuvia harrastusmuotoja jatketaan. Myös matkoja tehdään entiseen tapaan. Aarno Saarela Sirpa Koski
• 12 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN ULLA LEHTONEN Syö ja viljele vihreää, pysyt terveempänä K aikki tietävät nykyisin, kuinka tärkeää on huolehtia luuston hyvinvoinnille välttämättömien kalkin ja D-vitamiinin saannista. Viime vuosina on ryhdytty puhumaan myös K-vitamiinista ja sen merkityksestä luuston kunnolle. Yleensä K-vitamiinia on pidetty välttämättömänä vain veren hyytymistekijöiden muodostumiselle, eli kun saamme haavan, verenvuoto loppuu itsestään. Tutkijat ovat viime vuosina havainneet, että K-vitamiinin riittävällä saannilla on kuitenkin paljon laajempi merkitys: Kvitamiini vähentää luun huokoistumista, osteoporoosia, ja pienentää diabetesriskiä. Tutkimusten mukaan luuntiheydellä ja elimistön K-vitamiinitasolla on suora yhteys. K-vitamiini ehkäisee myös verisuonten kalkkeutumista, pienentää syöpäriskiä ja myös aivot siitä hyötyvät. Epäillään, että monet saavat ravinnostaan liian vähän Kvitamiinia. K-vitamiini on rasvaliukoinen ja sitä on kahta tyyppiä: K1-vitamiinia on kasviperäisissä elintarvikkeissa; noin 90 % länsimaisen ravinnon K-vitamiinista onkin K1-vitamiinia. Bakteerit puolestaan valmistavat K2-vitamiinia, ja sitä on pieniä määriä maitotuotteissa, juustossa, munissa ja lihassa. Myös suolistobakteerit muodostavat hiukan K2-vitamiinia. Vihreät lehtivihannekset ovat K1-vitamiinin tärkein lähde ravinnossamme. Mitä vihreämpi kasvi on, sitä enemmän siinä on K1-vitamiinia. Hyviä lähteitä ovat salaatit, pinaatti, lehtikaali, parsakaali, kurttukaali, ruusukaali, nokkonen ja mangoldi. Sadassa grammassa lehtikaalia K1-vitamiinia on 618 mikrogrammaa, pinaatissa 350, mangoldissa, nokkosessa, persiljassa ja tuoreessa tillissä 232,50 mikrogrammaa. Myös kasviöljyissä, majoneesissa ja levissä on K1-vitamiinia. Ruotsalaisen tiedon mukaan sitä on runsaasti rapsiöljyssä, jota Ruotsissa pääasiassa viljelläänkin sekä soija- ja kurpitsansiemenöljyssä. K2-vitamiinia on maitotaloustuotteissa, myös juustoissa ja kesossa, mutta K2-vitamiinimäärät vaihtelevat juustokohtaisesti. Ruotsalaisen tiedon mukaan emmenthal- ja jarlsberg-juustot ovat hyviä K2vitamiinin lähteitä. Erityisen runsaasti K2-vitamiinia on nattossa, japanilaisessa hapatetuista soijapavuista valmistetussa tuotteessa. Japanissa nattoa syödään osteoporoosin ehkäisyyn. Muissa soijatuotteissa, esimerkiksi tofussa ja tempehissä ei ole sanottavia määriä K2-vitamiinia. sut, valkeat lehtiruodit, ja satoa voi käyttää pienenä ja isona jopa yli kilon painoisena. Kiinassa pinaattikiinankaali on ollut tärkeä lehtivihannes jo 400-luvulta lähtien. Se on mainio salaatti-, keitto-, pataja laatikkovihannes. Lehtiruoteja voi tarjota parsan tapaan ja myös wokattuna. Myös kukkavanat ja nuput ovat herkullisia. P Pinaattikiinankaali. Batavian salaatti Victoria. lihappoa, boria, kaliumia ja magnesiumia. Näin viljelykauden lähestyessä kannattaa miettiä, mitä vihreitä vihanneksia omalla palstalla kannattaisi viljellä. Salaateissa muun muassa on sellaisia lajikkeita, joita ei kaupasta voi ostaa. SIDESALAATEISSA eli ROOMAN-, eli COSSALAATEISSA on hyviä lajikkeita. Sidesalaatit ovat erittäin suosittuja Välimeren maissa, Englannissa ja Suomessakin ne ovat alkaneet yleistyä. Näitten salaattien lehdet muodostavat löyhän, pystylehtisen kerän ja lehdet ovat tanakampia kuin lehtisalaateilla. Jääkaapissa sidesalaatti säilyy lehtisalaattia paremmin. LITTLE GEM-sidesalaatti on yksi maailman arvostetuimmista salaattilajikkeista. Sitä on viljelty jo 1870-luvulta lähtien. Se on kaunis, maukas ja noin 15 cm korkea. Minä kylvän 3-4 siementä paikkaansa noin 20 cm:n välein. Annan kaikkien taimien kasvaa ja syön harventaen niin, että syyspuolella vain yksi salaatti kasvaa enää ryhmässään. KERÄSALAATEISSA on pehmeälehtisiä ja rapealehtisiä ns. jenkki- tai jäävuorisalaatteja. Pehmeälehtiset varttuvat nopeammin ja ovat muutenkin helpommin viljeltäviä. RUKOLASALAATTI eli SINAPPIKAALI on ruukkuviljeltynä muotikokkien ja ruokalehtien vakio vihreä. Se on nopeakasvuinen, sinappinen/pippurinen salaat- Little Gem -sidesalaatti. ti- ja maustekasvi. Avomaalla viljeltynä maku on ruukkuviljeltyä huomattavasti voimakkaampi ja maustemaisempi. Ruotsalaisten rukolalle antama nimi "italiankrassi" kuvaa hyvin sen makua. Viljele varsinkin alkukesällä harson alla, sillä tuholaiset rakastavat sitä. Tee uusintakylvöjä. AASIALAISISSA KEITTIÖKASVEISSA on useita herkullisia vihreitä lehtivihanneksia. MITZUNA eli japaninkaali on yksi kauneimmista ja maukkaimmista. Maku on mukavan mieto, ja mitzunaa onkin helppo oppia käyttämään. Ensimmäinen kylvö tehdään jo varhain keväällä ja suojataan harsolla tuholaisilta. Varkauden korkeudella toinen kylvö tehdään jo pian juhannukselta, muuten sato jää pieneksi. Mizuna sopii salaatiksi, keittoihin, patoihin, wokkiruokiin, piiraisiin ja kasvislaatikoihin. inaattikiinankaalin kasvuaika on vain 60 vrk. Se on hyvin kylmänkestävä. Pääsato kylvetään vasta heinäkuun puolenvälin maissa. Toukokuulla kylvettynä pinaattikiinankaali kukkii lähes aina. Pidä kasvustot harson alla ja tarkkaile etanoita! Opettele syömään, viljelemään, pakastamaan ja kuivaamaan LEHTIKAALIA Tämä vanhuudenhöperyydeltä suojaava aivojen hoitaja on satoisa, erittäin vitamiinipitoinen, kalkkia ja kuituja sisältävä vihreä vihannes. Varaa sille tilaa vaikka kukkapenkissäsi! Lehtikaali on hieno raakaravintovihannes. Se kuivuu parhaiten ilman lehtiruoteja. Pakasta lehdet pusseissa. Jäisinä niitä on helppo pusseissa musertaa ja sekoittaa silppua salaatteihin, keittoihin, piiraisiin ja laatikoihin. Kun käytät kaalikasveja K-vitamiinin lähteenä, saat samalla muitakin arvokkaita ravintoaineita. aikki kaalit ovat läheistä sukua keskenään ja kuuluvat ristikukkaisiin eli kaalikasveihin. Kaikissa niissä on glukosinolaatteja, ryhmä sellaisia rikkipitoisia suoja-aineita, joita ei ole muissa kasveissa. Niitä on löydetty yli 120 erilaista. Kaalikasvit muodostavat niitä suojautuakseen tuholaisilta, sieniltä ja bakteereilta, mutta samat aineet näyttävät suojaavan ihmistä syövältä. Yhdysvalloissa parsakaali on terveellisyyden vertailussa ykkössijalla, mutta lehti- ja ruusukaali ovat liki samanarvoisia. Onko pihallasi lämmintä, pohjoistuulilta suojaisaa seinustaa? Viljele silloin SALAATTI- ja KANELIBASILIKAA. Molemmat tuottavat hyvän sadon vielä Varkauden korkeudellakin. Tuoreessa basilikassa on runsaasti eli sadassa grammassa 414,80 mikrogrammaa K-vitamiinia. Kuivattu basilika (100 grammassa 1714,50 mikrogrammaa K-vitamiinia) on yksi kodin hienoimmista ja monikäyttöisimmistä mausteyrteistä. Älä unohda NOKKOSTA! Jos pihallasi on hiukankin tilaa, niin perusta pieni nokkosmaa. Kitke paikka perusteellisesti, lannoita hyvin niukasti ja siirrä sinne luonnosta nokkosen juurakoita. Saat ilmaista satoa 3-4 kertaa kesässä. K H V ihreitä vihanneksia kannattaa suosia myös siksi, että K-vitamiinin lisäksi niissä on muitakin luustoa vahvistavia aineita kuten C-vitamiinia, foo- yötykasviyhdistys myy tänä keväänä maultaan mitzunaa muistuttavaa toista lehtivihannesta NAMENIA. Se on kaikkialla Saksassa erittäin suosittu, ja sitä voi kasvattaa myös ikkunalla. Nameniasta käytetään lehdet hyvin nuorina ja niissä on runsaasti vitamiineja ja kivennäisaineita. Yksi voimakkaan vihreistä itämaisista lehtivihanneksista on PINAATTIKIINANKAALI eli PAKSOI . Se muistuttaa salaattikiinankaalia ja mangoldia. Sillä on pak-
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 13 Runopysäkki Rakkaus Rakkaus - tunteista voimakkain se ihmisen rinnalla kulkee ain. Ensin rakastetaan äitiä ja isää, heiltä rakkautta odottaa lisää. Kun ihmiselle ikää karttuu ja aikuisikään hän varttuu, on vuorossa rakkaus puolisoon, siinä joutuu joskus kuin vuoristoon. Jos rakkaus lapsia maailmaan saa, niin heitä voi sitten rakastaa, kunnes he kotoa lähtevät pois, on kuin se aika unta ollut ois. Rakkaus kuitenkin jäljelle jää, voi rakastaa edelleen ystävää. Kun lapsenlapsia elämään ilmaantuu, niin heihin sitä sitten rakastuu. Ja kun ihminen itsensä vanhaksi kokee, joskus ehkä rakkauden puutetta potee. Jos läpi elämän on joku jota rakastaa, niin aina toinenkin sitä rakkautta saa. Niin - se rakkaus - tunteista voimakkain se ihmisen rinnalla kulkee ain. Inkeri Myllymäki Haukipudas Viimeiset jäähyväiset Mä vietin monta unetonta yötä luona sairaan vaimon toivoen et onni olis vielä kerran myötä ja saisin vaimon kotiin itsellein ilta huhtikuun kun toisin kävi tuli enkeli ja hänet vei vain vähän ennen enkelinsä näki ja poistui enkeliinsä luottaen On ilta huhtikuun on eron aika on aika murheen sekä kyynelten Mut lohdutti se hiukan meitä et pääsi kotiin luokse enkelten Hän siellä oottaa meitä toivoen et loppumatka olis yhteinen Aare Pärttyli Parviainen Kuopio Pumpulipilvi Vuoren laella pieni pumpulipilvi. Juoksen sen läpi ja maistan palan taivasta. Tuulten taikaa Tuulia minä kiitän, toiveiden tuulia. Ne puhalsivat poskiltani polttavat kyyneleet ja kuiskivat suunnan ilon lähteille. Aira Röntynen Haukipudas Vastahyökkäys Aamunkoitossa he tulivat näkyviin, siemenpuut avorivissä paljaaksi hakatulla harjulla, tehtävänään valloittaa alue takaisin metsälle Syysmyrskyn jälkeisenä aamuna olivat kaatuneet viimeiseen mieheen. Tulevaisuus näyttää onnistuivatko tehtävässään. Moottorisaha soitti hymnin heidän muistolleen. Rudolf Lindblad Helsinki Omin sanoin M itä kaikkea voikaan rakastaa? Aamukahvihetkeä, kesämökkirituaaleja, mullan tuoksua... lista on loputon. Inkeri Myllymäen runossa käydään läpi rakastamista ihmisen eri elämänvaiheissa. Usein emme ehkä vain huomaa kiintymyksemme määrää, ellei jokin muutu elämässä. Rakkaus-runo kuvaa hyvin rakastamisen eri muotoja. Riimittelykin sujuu, kuten tekstin ääneen lukeminen paljastaa. Riimittelyssä pääsee pitkälle, kun muistaa, ettei riimitä painottomia ja painollisia tavuja keskenään, ja että riimi alkaa aina painollisella tavulla. Aare Pärttyli Parviaisen runo Viimeiset jäähyväiset kuvaa koskettavasti suurta surua ja kaipuuta. Tuntuu melkein mahdottomalta edes "kajota" runoon millään tavalla, sen sijaan mieleen nousee hiljaisuus elämän rajallisuuden ja luopumisen edessä. Jos runoa kuitenkin miettii muodon ja rakenteen kautta, tuntuu, että viidennestä säkeestä (" ilta huhtikuun kun toisin kävi") taitaa puuttua "olla"-verbi. "Ilta huhtikuun" toistuu kaksi kertaa, hyvä niin, toisto tuo runoon ryhtiä. Neljännessä säkeessä "itsel- lein"-sanan voisi ehkä jättää pois. Runo alkaa minän kokemuksena ja etenee pitkään minämuodossa. Neljänneksi viimeisessä säkeessä tulee mukaan muoto "me" Mietin toiseksi viimeistä säettä: "Hän siellä oottaa meitä toivoen". Selkiytyisikö runon viesti, jos sanan "meitä" jättäisi tuosta pois? Nämä ovat toki vain muotoseikkoja, mutta toisaalta miksi ei hioa hyvää runoa vieläkin kirkkaammaksi. Jo nykyasussaan Viimeiset jäähyväiset on pysähdyttävä, ja aivan varmasti moni pyyhkii silmäkulmaansa sitä lukiessaan. Inhimillistämistä Aira Röntysen kaksi pientä runoa laajenevat lukijan mielessä suuriksi. Pumpulipilvessä runon kokija saa osansa taivaasta pienen pilven kautta. Selittelemätön runo muodostaa kuvan, joka synnyttää lukijan päässä uusia kuvaketjuja. Tuulten taikaa tekee kunniaa runon rakastetulle kuvalle: tuulelle. Tuulten taikaa -runossa ei myöskään selitellä, vaan näytetään. Tuulesta tulee inhimillinen, se personoidaan, inhimillistetään. Runossa pieneen mahtuu paljon. Rudolf Lindblad paljastaa Vastahyökkäys-runonsa syntyhistoriaa saatesanoissaan. "Sovimme kirjoittajakerhossa, että tehdään runoja, joissa ihminen esineellistetään ja esine inhimillistetään." Vastahyökkäys-runo synnyttää jylhän ja karun kuvan. "Viimeiseen mieheen kaatuminen" ja "he"-pronomini inhimillistävät puut tehokkaasti. Runo on napakka kokonaisuus ja hyvin aisteihin vetoava. Moottorisahan soittama hymni on piste iin päälle. Ihmisen esineellistävä runokin Limpulla oli, mutta se jää nyt tilanpuutteen vuoksi odottelemaan toista julkaisukertaa. Kirjoittajan doping Tämä runopysäkki on hieman supistettu versio normaalista. Jotta runopysäkki palvelisi hyvin jatkossakin ja jotta saisimme lukea aina uusia runoja, on hyvä palata perusasioiden ääreen hetkeksi. Runopysäkin runojen ei tarvitse olla täydellisiä, ne saavat olla reilusti vaikka vain puolivalmiita, eikä pieniä kauneusvirheitä kannata pelätä. Mutta ehdottoman tärkeää on, että runot ovat omia. Me kirjoitamme aina toisten tekstien varassa ja niihin viitaten ­ tästä tekstienvälisyydestä, intertekstuaalisuudesta, olen runopysäkillä kirjoittanut aiemminkin. On hienoa, jos kirjoittaja saa inspiraation toisen kirjoittamasta runosta. On hienoa, jos sama teema innostaa monta kirjoittajaa. Mutta plagiointi, toisen tekstin omiin nimiinsä ottaminen, on ehdottomasti ja absoluuttisesti kielletty. Jokainen varmaan ymmärtää eron näiden kahden asian välillä. Helkavirsissään Eino Leino inspiroituu Kantelettaresta, Kantelettareen aiheita on taas tullut muun maailman tarustoista ja niin edelleen. Mutta yksiselitteinen toisen tekstin kopiointi on tietenkin kuin doping: kielletty. Jatketaan runopysäkin yhteistä työtä yhtä hyvässä hengessä kuin ennenkin. Pysytään omissa sanoissa, sanotaan omin sanoin. Runoja vastaanotan mielelläni, vaikka melko paljon on jemmassakin. Ja ajatelkaa, kevätpäiväntasaus on ihan kohta! Anteeksipyyntö Viime lehteen oli päässyt livahtamaan jyväskyläläisen Toivo Tuukkasen runo väärällä kirjoittajanimellä ja hieman eri versiona kuin hän on sen kirjoittanut jo 1980luvulla. Tuukkasen runo julkaistiin joulukuussa 2007 myös Runopysäkissä. Lehti pahoittelee tapahtunutta ja pyytää anteeksi Tuukkaselta. Samalla haluamme kunnioittaa hänen tekijänoikeuttaan julkaisemalla runon uudestaan oikeassa muodossa ja oikealla nimellä. PEKKA ISAKSSON Lumikukka Lumikukkanen kädelle lensi, vain hetken sen nähdä sain. Sen syntymä lumesta ensi, nyt lentonsa tehnyt kai. Niin kauniina kimmellys loisti, pois hetkeksi mukaansa vei. Multa arjen aatokset poisti, kun katselin, kirkkaus ne vei. Lumikukkanen kädelle lensi, en hennonut heittää pois. Sen syntymä lumesta ensi, ei kauan se kestää vois. Vain hetken ja pisaraksi muuttuu, sen loiste ja kimmellys tuo. Multa hetkeksi aatokset poistaa, ja silmääni kauneuden suo. Toivo Tuukkanen Jyväskylä Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Näkyykö EU eläkeläisen rahapussissa? Eläkeläinen-lehti selvitti, miten Euroopan unioni vaikuttaa suomalaisiin eläkkeisiin. Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Kyösti Suokas sanoo, että EU:ssakin työntekijöiden ja eläkeläisten edut kulkevat käsi kädessä. Vaikka EU ei päätä sosiaaliturvasta, sen toimet vaikuttavat välillisesti suomalaisiin eläkkeisiin. "Kun jäsenmaiden eläkepolitiikkaan ei voida suoraan puuttua, käytetään suostuttelua", Eteran hallituksen varapuheenjohtaja Kyösti Suokas selvittää: "Se on vähän kuin tökittäisiin narulla, jonka sisässä on rautalanka." Jäsenmaat raportoivat EU:lle kolmen vuoden välein eläketurvansa sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä. Unionissa maakohtaiset ilmoitukset vedetään yhteen ja paluupostissa jäsenmaat saavat suosituksia eläkesysteemien sosiaalisesta ja taloudellisesta kehittämisestä. Hyviä kokemuksia kierrätetään. Systeemiä kutsutaan avoimeksi koordinoinniksi. Suomi on saanut kehuja siitä, että yli 55-vuotiaiden työllisyysaste on kasvanut nopeasti. Sapiskaa on tullut esimerkiksi iäkkäiden naisten köyhyydestä. tamaan sosiaaliturvaansa, se tarkoittaa Suomessa heikennyksiä. Suokkaan mielestä tästä ei ole pelkoa ainakaan lähitulevaisuudessa. Silti pitää olla tarkkana, sillä vaikka eläkkeiden suuruus ei muuttuisikaan, on niiden maksutavallakin merkitystä. "Suomalainen eläkejärjestelmä on niin erilainen, etteivät keskieurooppalaiset tahdo sitä ymmärtää. Esimerkiksi koska meillä on kaikkia koskeva lakisääteinen eläketurva, vapaaehtoisten lisäeläkkeiden merkitys on edelleen vähäinen. EU puolestaan on toistuvasti suositellut näiden yksilöllisten järjestelyjen suosimista." Toinen suomalaisille tärkeä asia on periaate, eli että eläkkeiden suuruus määrätään laissa ja maksuja sitten kerätään tarvittava määrä. Euroopassa leviää koko ajan systeemi, jossa maksut määrätään ennalta ja eläkkeitä maksetaan sen verran kuin rahaa riittää. antajan kansaneläkemaksun poistuminen ei helpota työllisyyttä. "Hallitus aikoo korvata poistuvan summan ensin velkarahalla ja myöhemmin energiaverolla. Oikeampi maksuosoite löytyisi kuitenkin pääoma- ja omaisuusveroa nostamalla." Uhkaako taantuma eläkkeitä? Suokas korostaa, että EU:ta suurempi riski suomalaiselle eläketurvalle on tällä hetkellä taantuma. Pörssikurssien romahdettua työeläkerahastojen arvo aleni viime vuonna 122 miljardista 105 miljardiin euroon. Pudotus on hurja, mutta kiitos pitkän nousukauden tilanne ei ole vielä kriittinen. Lisäksi Suomen tapaan osittain rahastoivat järjestelmät selviävät taantumasta yleensä paremmin kuin sellaiset, joissa eläkkeet rahoitetaan pelkästään vuosittain kerättävillä veroilla tai maksuilla. "Toistaiseksi työeläketurvan rahoitus on hyvin hallinnassa, mutta jos taantumasta tulee pitkä, on edessä kaksi vaihtoehtoa: joko maksuja korotetaan aiottua enemmän tai sitten eläkkeitä leikataan." Suokkaan mielestä leikkausten tielle ei pidä lähteä. Hän kehottaa myös eläkeläisiä ja eläkeläisjärjestöjä olemaan valppaina ja torjumaan taantuman varjolla esitettävät heikennykset. Rikkaiden pääomaveroa nostettava Eurooppa on ihmeissään, kun kansalaisten elinikä nousee odotettua nopeammin ja sotien jälkeiset suuret ikäluokat eläköityvät. Eläkeläis- ­ Leikkausten tielle ei pidä lähteä eläketurvassakaan, Kyösti Suokas sanoo. ten suhteellisen osuuden kasvu on käynnistänyt viime vuosina monissa maissa eläkeuudistuksia. Suomessa muutokseen on varauduttu jo 1960-luvulta lähtien rahastoinnilla. Noin joka neljäs eläke-euro tulee meillä näistä rahastoista. Suokas on toiminut vuosia SAK:n edustajana Eteran hallituksessa. Työhön Rakennusliiton toisena puheenjohtajana kuuluu paljon EU-yhteistyötä. "Sen voi sanoa, että vakautta EU lisää. Siinä missä eduskunta voi tehdä nopeitakin päätöksiä, EU on niin byrokraattinen, että mikään ei valmistu hetkessä." Myös EU-tasolla työntekijöiden ja eläkeläisten asiat kulkevat käsi kädessä, sillä työeläkkeiden säilyttäminen edellyttää korkeaa työllisyyttä ja kansaneläkkeet rahoitetaan pääosin verovaroilla. Suokas epäilee, että työn- Suomen eläkkeet keskitasoa Suomessa on moniin muihin maihin verrattuna kattava eläkejärjestelmä. Pieneksi jäänyttä työeläkettä täydentää kansaneläke ja turvan taso on EU-maiden keskitasoa. Jotkut epäilevätkin, että kun EU pyrkii yhdenmukais- Kyösti Suokas Varatuomari Rakennusliiton toinen puheenjohtaja Keskinäisen Eläkevakuutusyhtiö Eteran hallituksen varapuheenjohtaja ANNA KONTULA Ida Pesonen johtaa Savonrantaa Viime vuonna 25 vuotta täyttäneen Savonrannan Eläkeläiset ry:n puheenjohtajaksi valittiin Ida Pesonen ja varapuheenjohtajaksi Juhani Ahola. Johtokuntaan valittiin lisäksi Taimi Rinne, Elvi Pärrssinen, Paula Makkonen ja varalle Kauko Hyvönen, Eeva Niskanen, Martti Laamanen. Matka- ja ohjelmavastaavaksi ja sihteeriksi valittiin Juhani Ahola. Vanhusneuvostoon valittiin Ida Pesonen. Vuosia täyttäneitä jäseniämme muistetaan vuosikortilla ja käydään onnittelemassa. Osastomme ikärakenne vanhenee päivä päivältä. Martti Laamanen Hyvä toimintavuosi takana Jouni Rautiainen johtaa puhetta Pohjois-Karjalan aluejärjestössä Pohjois-Karjalan aluejärjestön puheenjohtajaksi valittiin Jouni Rautiainen Juuasta ja varapuheenjohtajaksi Anneli Nevalainen Lieksasta. Sihteeriksi valittaiin Laina Rautiainen Juuasta ja taloudenhoitajaksi Olavi Nevalainen Lieksasta. Aluetoimikunnan muut jäsenet ovat Ossi Haatainen Joensuusta, Teuvo Oinonen Joensuusta, Hilkka Korhonen Joensuusta, Maija Saharinen Uimaharjulta, Irja Puumalainen Lieksasta, Reino Määttä Nurmeksesta ja Kauko Halonen Juuasta.. Toimintakertomuksessa pohjoiskarjalaiset totesivat totutelleensa vuoden 2008 aikana aivan uuteen tilanteseen. Onhan vetovastuu valtakunnan johdossa hiukan muuttunut, kun kokoomus tuli kepun kanssa johtoon suurine lupauksineen. Ja kyllä vuoden aikana on asioita muuttunutkin kovasti. Luvattiinhan ruuan hintaan alennusta.Valitettavasti seuraus on ollut vain sen raju nousu, samoin kuin polttoaineiden, joskin aivan vuoden lopulla polttoaineiden hinta notkahti maailman taloustilanteen vuoksi. On Suomen eduskunnassa saatuaikaan jotain hyvääkin, m.m. eläkeläisten verotus helpottunut ja muutama roponen saatu lisäystäkin. Jakoperuste on ollut vain se tavanomainen: pieneläkkeisiin vähän ­ suureläkkeisiin suurlisä. Mutta näistä pienistäkin on vain jotenkin revittävä edes hyvää mieltä jaksaa päivästä toiseen. Aluejärjestömme alueen yhdistykset ovat vuoden aikana toimineet todella ahkerasti ja kiitettävästi monella eri tavoin, pitämällä muun muassa laulu-, liikunta- ja askartelukerhoja. On pidetty juhlia kutsuen niihin vieraita yli yhdistysrajojen, jopa yli järjestörajojen ja käyty myös vierailuilla kutsuttuina muiden juhlissa vieden ja viihdyttäen omilla ohjelmillamme kellä mitäkin sattuu olemaan. Onpa tehty vierailuja vanhainkoteihinkin ja muihin laitoksiin.On annettu vuoden aikana julkilausumia ja otettu kantaa eläkeläisten toimeentulon ja hyvinvoinnin säilyttämiseksi vähintäinkin tällä tasolla ,joten täydellä syyllä voimme todeta että olemme hoitaneet varsin kohtuullisesti edunvalvontavastuumme. Kun on vielä tehty matkoja yhdessä ja erikseen erilaisiin kohteisiin ja kun nämä kaikki toiminnat ynnätään yhteen, niin kulttuuritoiminta on yhdistyksillä aluejärjestömme alueella hyvällä mallillaan. Jokioisten valinnat Vuosikokouksessamme päätimme, että Antti Friman hoitaa edelleen puheenjohtajan tehtävä. Sihteerinä jatkaa Terttu Takala ja Heikki Sirén vastaa rahoistamme. Matkavastaavamme on vaihtunut: Pirjo And jatkaa Terttu Viljasen töitä. Hilkka Helenius vetää huvitoimikuntaa. Lauluryhmäämme säestää Sakari Helsten. Uusia jäseniä saimme kaksi, ja kaksi jäsentämme siirtyi manan majoille.Olemme toimineet viime vuoden ahkerasti ja jatkamme samaan malliin. Pirjo ja Terttu
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 15 LIMPAN Husbondens röst och rådgivning för pensionärer D e av er som läser finska kanske uppmärksammade min insändare i tidningens föregående nummer. Den handlade om ett beslut i Helsingfors pensionärsorganisationers samorganisation. Vi konstaterade, att vi pensionärer utgör en rätt stor procent av dem som röstar in beslutsfattarna i stadsfullmäktige och, att det därför vore skäl, att i stället för skrivelser till olika insranser, i fullmäktigegruppernas storleksordning inkalla gruppordförandena till våra månatliga möten för att lyssna på husbondens röst. Vår kallelse blev hörd och vårt februarimöte ställde samlingspartiets gruppordförande Risto Rautava upp. Han inledde sitt anförande med att berätta om hur kommunens inkomster enligt beräkningar skulle minska med 300 miljoner euro. Därför såg han bara tre alternativ till att balansera budgeten: utgiftssänkning enligt osthyvelprincipen, låna pengar eller höja av skattöret. Hans grupp ville inte höja skatteprocenten, som ju också skulle drabba oss pensionärer, därför återstod enligt honom bara de två förstnämnda alternativen. I diskussionen genmälde jag att han glömde en viktig princip, prioriteringen och att åldringsvården i Helsingfors redan nu var så underbudgeterad, att osthyveln skulle reda till rena katastrofen. Som vanligt blev det ingen diskussion om denna stora fråga, Inledaren konstaterade bara, att ingen kommer att lämnas vind för våg. I en massa mindre frågor, i och för sig viktiga, fick vi mycket mera förståelse: ­ En av dem var återinförandet av pensionärsbiljetter i den kommunala trafiken ock rollatorernas jämställdhet med de gratisåkande barnvagnarna. ­ De stora skillnaderna på hyrorna i möteslokalerna verkar bero på de höga barriärerna mellan sektorerna i den kommunala byråkratin. Utredning pågår och en bättring lär vara på väg, får man hoppas. ­ Ifråga om kulturen fick vi medhåll på att teatrarnas dagsföreställningar borde återupptas, men någon kommunalsponsorering av biljettpriserna verkar inte vara att vänta. Det förstår åtminstone lilla jag mer än väl. De små bidrag som vi, som sysslar med frivillig kulturverksamhet har fått verkar nu för tiden smälta som snön i vårsolen. ­ Köerna till den lokala sjukvården är fortfarande långa, men inledarens exempel på hälsovårdsbyråkrati var i mitt tycke litet opassligt för en fattig pensionär. Han ondgjorde sig nämligen över att en privat läkare inte lyckades få in en patient till en specialdiagnos, som inte fanns att tillgå i den privata sektorn.. Nåja, kanske jag härvidlag är ute i ogjort väder. När det är nästan omöjligt att få tid till Gårdsbackas hälsocentral brukar jag själv också gå till Diacors privata läkarcentral. ­ Vår framställning om att vi Helsingforspensionärer skulle få fritt inträde till stadens simhallar som tex. Esbopensionärerna verkade inte ta eld det heller. Vår gäst poängterade att gratistjänster inte finns. Allt kostar pengar, det är bara frågan om vem som betalar. En annan sak är sedan att motion är nyttig för hälsan och därmed en viktig investering för kommunen. ­ Att en åldring som behöver kommunal service tvingas springa från lucka till lucka beror oftast på de skarpa gränserna mellan de kommunala sektorernas revirer. Inledaren slängde över bollen till vår sida: " Om ni hittar de visas sten i den här, frågan vore jag mycket tacksam om ni slängde den till mig." Innan han hastade iväg till följande möte tackade han för vår inbjudan och poängterade, att den här personliga kontakten gav honom en mycket bättre information i frågor som är viktiga för oss pensionärer än de digra pappersbuntar man får på pulpeten före fullmäktigesammanträdet. Som den gamla politruk jag själv är, kunde jag bara konstatera att han klarade sig fint och hoppas, att han verkligen menade det han sade. I den påföljande livliga diskussionen konstaterade jag bl.a. att vi alla på slutrakan blir barn på nytt. När det en gång finns rådgivningsbyråer för barnavård så vore det väl skäl att starta rådgivningsbyråer också för pensionärer. Nu för tiden kan man ju sköta det mesta genom datanätet. Därför kunde rådgivningslucka med en datorförsedd specialist kanske vara den vises sten som beslutsfattaren efterlyste, och som vi gamlingar skulle behöva Rätt ofta blir sociala förmåner outnyttjade på grund av, att den till förmånen berättigade inte vet om den. Detta kan ske också för yngre människor som ännu har huvu- det på skaft. Till slut ett exempel från fornstora dar, när jag ännu jobbade som facklig ombudsman: En elev kunde inte ställa upp på förbundets socialkurs. Jag ringde till huvudförtroendemannen på ett stort bryggeri. Han var en man som kunde det mesta och var litet tveksam till mitt förslag att åka på en kurs som han knappast behövde, men lät sig i alla fall övertalas. Efter kursen kom han upp på kansliet för ett tacka mig: ­ Du skall ha ett stort tack. Jag förtjänar ju ganska bra, men med tre barn och hemmafru har jag faktiskt rätt till bostadsbidrag. För en gångs skull skickade du mig på någonting jag har personlig förmån av, skrattade han. Pyhäjärven Eläkeläisten puheenohtajana jatkaa Anto Tapaninaho Pyhäjärven eläkeläiset ry:n puheenjohtajana jatkaa Anto Tapaninaho, varapuheenjohtajana Pentti Aho. Sihteeriksi valittiin Terttu Öyttenmaa, taloudenhoitajaksi Liisa Lapinkoski. Johtokunnan muiksi jäseniksi, Anna Marjoniemi, Arvo Kauranen, Helena Laitinen, Kauko Ahola, Impi Laukkanen, Pekka Lohvansuu, Sakari Tuoriniemi ja Kauko Korpimäki (tiedottaja). Varalle Raili Tuoriniemi ja Vuokko Manninen. Jäsenasiahenkilöksi Impi Laukkanen, matkavastaavaksi Helena Laitinen ja varalle Anto Tapaninaho sekä kerhoemännäksi Jenny Parhankangas ja varalle Raija Kauranen. Kesänviettoalue Luotorannan vastaavaksi Pekka Lohvansuu. Keskusteltiin Eläkeläiset ry:n kesäjuhliin osallistumisesta Jyväskylässä, järjestelyt annettiin johtokunnan tehtäväksi. Keskusteltiin myös kesän retkistä, joista johtokunta tekee esitykset. Jyväskylään laulajia ja tanssijoita Markus Dahl luotsaa edelleen kokkolalaisia Kokkolan Eläkeläisiä johtaa kuluvananakin vuonna Markus Dahl, joka valittiin yksimielisesti jatkamaan. Varapuheenjohtajana toimii Pirkko Kultalahti, sihteerinä jatkaa Marja-Leena Nurmi, rahastonhoitajana niin ikään Juhani Jäntti. Johtokuntaan valittiin edellisten lisäksi Aira ja Paavo Vuorinen, Fanny Kniivilä, Dagny Leinonen, Irja Heikkinen, Kaarina ja Veikko Tikkakoski, Marja-Liisa Prittinen, Margit Saario, Ulla Nordlund, Erkki Rajajärvi, Tarmo Jutila, Aaro Myllymäki. Kaupungin vanhusneuvostossa edustajana toimii Eila Ahonen. Jäsenasioita hoitaa Kullervo Kultalahti. Lisäksi johtokunta valitsi kerhojen- ja erityisryhmien vastuuhenkilöt. Piirijärjestön edustajiksi ehdotetaan Markus Dahlia ja Pirkko Kultalahtea varalla Tarmo Jutila ja Juhani Jäntti. Piirijärjestön kevätkokousedustajat ovat MarjaLiisa Nurmi ja Marja-Liisa Prittinen. Historian hanketoimikuntaan Elvi Tofferi, Fanny Kniivilä, Aaro Myllymäki, Marja-Liisa Prittinen, Erkki Rajajärvi ja Marja-Leena Nurmi (kokoonkutsujana). Tämän vuoden päätapahtuma on kesäkuun 15 - 17 päivinä järjestettävä Eläkeläiset ry:n 50-vuotisjuhla Jyväskylässä. Juhlille on tarkoitus osallistua sankoin joukoin. Lähdössä on laulu- ja kansantanssiryhmät, jotka osallistuvat juhlien yhteisesityksiin. Yhteiskuljetuksesta ja muista juhliin liittyvistä asioista ollaan yhteistyössä Ykspihlajan ja Himangan eläkeläisten kanssa. Kokkolan Eläkeläiset ry toimii Snellman-kodissa kahtena päivänä viikossa. Yllätyksiä Haukiputaan Eläkeläisten valinnoissa Haukiputaan Eläkeläiset ry;n syyskokous pidettiin 27 11-08,ennätys osanottaja määrin,vaikka yleensä pelko tulla valituksi rajoittaa osallistumista. Rutiiniasioiden kohdalla toimintasuunnitelman runsaus aiheutti paljon keskustelua. Tosi kiivas keskustelu käytiin talousarviosta ja rahan käytöstä. Jonkun mielestä säästöjä ei saisi olla, kun taas taloudenhoitajan mielest puskuri rahaa yllättävien menojen varalle pitää olla. Häntä tuki enemmistö . Puheenjohtaja nuiji taitavasti rahan käytön johtokunnan päätettäväksi .Huumorisävytteinen johtokunnan jäsenten valinta päätyi tuttuun ja turvalliseen. osin vanhaan. Ensimmäinen yllätys oli kahden pitkäaikaisen vahvan jäsenen jääminen rannalle. Valituksi tulivat Taisto ja Raili Korvala, Aili ja Timo Vilppula sekä Veli Kurkela, Anja Väyrynen, Anja Piukkula, Martti Nisula ja Taisto Sutela,varalle Eila Korvala, Raili Kärenaho ja Leena Elovirta. Toinen yllätys oli puheenjohtaja Leena Elovirran poisjäänti henkilökohtaisista syistä. Yksimielisesti uudeksi puheenjohtajaksi tuli valittua kunnallisvaaleissa vasemmistoliiton varavaltuutetun paikan saanut Reima Ritapuu. Uusi puheenjohtaja aikoi jatkaa edeltäjänsä linjalla. Tuttu ja turvallinen Matti Nisula jatkaa varapuheenjohtajana. Sihteerinä jatkaa luotettava Kaarina Nisula. Reijo Elovirta Kauko Korpimäki Kullervo Kultalahti
• 16 - Nro 1 helmikuu 2004 ELÄKELÄINEN En pensionärs återblick M ina första barndomsminnen börjar när jag var som krigsbarn i Sverige. Jag är uppväxt i en ganska barnrik småbrukarfamilj i nuvarande Korsholm, och under krigstiden fick byarna kvoter på att skicka barn till Sverige. Min äldre syster som var tolv år fick skulle få åka iväg och jag lär ha varit så pastridig att om hon fick fara till Sverige så skulle jag också, och så blev det. Vi hamnade till en liten stad i höjd med Vasa, Sollefteå heter den, det fanns ett regemente där, min fosterfar var yrkesmilitär, hans fru var hemmafru, deras enda son var utflugen. Jag kunde inte fått det bättre, jag har ingen trauma från den tiden, jag blev verkligen bortskämd. Jag minns att min foster mor hade stora tankar om mej, ja hon trodde till och med att jag kunde bli professor. Någon sådan blev jag ju inte, men när Finland skulle ha hem sina krigsbarn så var jag en utav de 70 000 som blev hemskickad. Närmare 10 000 barn lämnade ju dit men det har skrivits så mycket om dem och gjorts film om dem att jag går inte närmare in på det. Jag väckte nog uppståndelse i byn när jag kom hem, nästan alla byns barn vallfärdade till oss, jag talade rikssvenska och hade många fina leksaker som de aldrig hade sett. Men det tog inte länge förrän jag talade byns dialekt och få var jag inte så intressant för mina kamrater längre. ga lärarinnan i skolan om hon kunde tänka sig att ta emot mig trots att jag var för ung, och det kunde hon. Jag var vänsterhänt, men på den tiden var det inget pjosk med vänsterhänta barn jag blev tvingad att lära mej skriva med hägerhand och de har jag inte tror jag tagit skada av. I J ag lär ha varit ganska livlig som barn hemma så mina föräldrar såg sig ingen annan råd än att frå- krigets slutskede och lågt efter var det ju brist på allt, på landsbygden fanns ju i alla fall något så när mat, men det var ju brist på läder och tyg, cykelringar och gummistövlar m.m. Det hände ju att bönderna ibland höll undan något djur i smyg, och huden som de fick förde de till någon som var skicklig att garva hudar, och sedan fördes till skomakaren. Mitt starkaste minne från den tiden är nog den gången när vintern hade överraskat en fiskare så båten hans hade frusit fast i isen, han bad min far om hjälp för han hade ingen häst. Min far ställde förstås upp och jag följde med, men när vi höll på med båten kom en av grannarna som också var fiskare och garvade hudar åt andra. Han hade många hudar på stranden som kom emot oss, men när fiskaren med hudarna såg dem så satte han fart, Främligarna ropade hon om vid namn men till min förvåning stannade han inte, då tog en av männen fram en pistol och sköt i luften men fiskaren for iväg, de hade inte en chans att hinna fatt honom för det var fint spark före på isen. Hur det sen gick för honom vet jag inte för de visste ju hans namn men de är ju uppfinningsrika på landet så han klarade det säkert. I slutskedet av kriget kom karelare till vår by, de inhystes i gårdar som stod tomma eller i sådana gårdar där det bodde endast få människor. De flesta hade ju husdjur med och de inhystes ofta i bybornas ladugårdar där det fanns extra utrymme, en del av karelarna kunde få ganska lång väg på det sättet till sina husdjur. Vi hade inte mycket kontakt med karelarebarnen, dels var det språkförbistringen och de höll sig mest för sej själva. De skulle ju också ha skolundervisning och vi barn gick i skola i skift, vi svenskspråkiga gick i skola på förmiddagen och karelarebarnen gick på eftermiddagen, de hade egen lärarinna. Endast ett år kunde den finska undervisningen hållas igång, för så småningom försvann karelarna fån byn, några ungdomar hade hittat sina partner och gifte sig och lämnade kvar i byn. V år far var en s.k. Amerika socialist, liksom många andra som återvänt därifrån, han var aktiv i den folkdemokratiska föreningen i byn, han satt många perioder kommunfullmäktige. Många är de möten och studiecirklar som hållits i vårt hem, på den tiden diskuterades mycket politik jämfört med i dag. Vår far som var jordbrukare hade en kusin som var arbetare och socialist, många är de söndagar när de satt och diskuterade sina visioner om hur de ville världen skulle se ut, de var mycket kritiska till de senaste krigen och de som hade ställt till dem. Deras visioner om hälsovården, åldringsvården, skolsystemet, pensionerna och socialskyddet är ju i dag förverkligat, men deras vision om att förstatliga apoteksväsendet har inte fått i uppfyllelse, istället har vi ju fått allmän sjukförsäkring som inte ens finns i de rika Amerika. Vår far var också socialist i praktiken, han aktiv i de flesta föreningar och sammanslutningar som tex..olika maskinandelsslag, kontrollförening, tjurföring, handelslaget fredsförening etc. I vår by fanns också en backstugubebyggelse, där många ensamma kvinnor bodde, de kunde ha en ko som de tog foder i sjön åt, de kunde gå på dagsverke åt bönderna på somrarna men på vintrarna hade de endast sin ko som utkomst. Värst var de när kon skulle till tjuren och betäckas, många gånger var det halt väglag och för det mesta fick jag rycka ut och leda kon och det var nog spännande mången gång, för det mesta gick det ju bra, det skulle ha varit katastrof för dem om kon skulle ha brutit något ben. De flesta av kvinnorna var varmt religiösa och det var kanske deras böner som hjälpte. De ensamma kvinnorna hade ju ingen skog, men på somrarna samlade de ris på olika hyggen, de skulle ju hemköras på vintern och få fick vi ju ställa upp, många gånger när der var snörika vintrar kunde det hända att det låg en meter snö över rishoparna. Till varje större helg blev jag skickad dit för att hugga sönder ved åt kvinnorna där, deras yxor och sågar var ju i bedrövligt skick och de vedklubbar som de inte hade orkat få sönder var ju lämnade. Det började gå bättre när jag kom på det att ta med egen yxa och såg. Vår mor var också en mycket varmhjärtad kvinna, hon kom från fattiga förhållande, men hon glömde inte de ensamma kvinnorna. Varje gång när vi slaktat något djur, en ko kalvat eller hon hade ett större bak på gång blev jag skickad dit och jag glömmer inte den tacksamhet de visade mig. Ett exempel: Någon gång i början på 50-talet hade de en flyguppvisning på isen, byborna fick ju flyga och se byn uppifrån, jag minns inte vad en flygtur kostade men jag kunde ju bara drömma om det. Då samlade de samma kvinnorna ihop till en biljett av sin hårt förvärvade pengar och jag fick göra en flygtur. Sånt glömmer man aldrig. U ngdomstiden var en fin tid. Jag var ung på 50-talet, och var med överallt där det hände någonting. Det kanske finaste minnet är när jag var med i det volleybollag som vann en turnering i svenska Österbotten. Folkdemokraterna hade en landskapsfest i byn och introducerade då volleyboll, det var så intressant att ungdomsföreningen tog det till sig och der blev en av huvudsporten på 50talet. Det fanns mycket ungdom i min hemby och ungdomsföreningen var mycket aktiv inom många områden, också inom det kulturella, det var många fester och danser på den tiden. Det var regelbundna månadsmöten, vy kulturella, det var många fester och danser på den tiden. Det var regelbundna månadsmöten, byn var uppdelad i olika grupper och turvis skulle vi ha program på månadsmötena, jag hade skaffat ett dragspel och höll på att lära mej spela. Mina kamrater hade inte undgått att få höra om det så när det var vår grupps tur att ha program så ombads jag att spela lite, det kändes ju bra när de hade sånt förtroende för mej. Jag övade flitigt, det var väl några enkla stycken men min debut blev nog inte riktigt vad jag hade tänkt mej, när jag skulle uppträda blev jag så nervös så jag gjorde bort mej helt, så den debuten minns jag så länge jag lever. Så småningom blev jag ju bättre på att spela, på somrarna kunde ofta ungdomarna där helt spontant ställa till dans på söndag kvällarna det var ju enkelt då att gå dit, lokalen behövde ju inte värmas då på sommaren. Jag hade blivit så skicklig då så jag kunde spela dansmusik och för det mesta vad det jag som stod för den, om jag blev trött någon gång och ville sluta samlade de ihop lite slantar. Om någon tror att en spelman hade lätt att få flickor så gällde det inte mig, för det mesta var det över skott på pojkar så när jag packade ner dragspelet då var alla flickor försvunna, om jag nu ändå skall vara ärlig så visst hände det någon gång att någon flicka väntade på mej men det var ju inte så ofta. Det får räcka för den här gången, kanske blir det en fortsättning någon gång framöver från arbetslivet, musiklivet och det politiska livet. BENGT VESTERGÅRD Korsholm Alavieskalaiset risteilymatkalla Pärnuun Alavieskan Eläkeläiset ry:n perinteinen kylpylämatka Pärnuun alkoi myrskyn merkkien edellä. Taivas oli musta ja yö pimeä, kun kuljettaja Pentti Niemelä napsautti Aniaksen bussin vilkun Helsinkiin päin. Tunnelma oli iloisen odottava., sillä onnistunut matka on yhtä tärkeä kuin perille pääsy. Eteläsatamaan saavuttaessa oli matkaan kertynyt kolmekymmentäkahdeksan matkalaista. Tulli oli lähinnä muodollisuus niin mennessä kuin tulessa. Passia ei tarvinnut esittää kenellekään. Helsingissä Veikko Kiimamaa luovutti matkanjohtajan viran Ruotsista perheineen mukaan tulleelle tyttärelleen Eeville. M/s Nordlandia imaisi matkustajat uumeniinsa. Bussi matkatavaroineen ajettiin ruumaan. Laivan dieselit jyrähtivät käyntiin ja orkesteri tanssisalissa viritti merimiesvalssin. Kahden ja puolen tunnin päässä häämötti Tallinna. Toisin kuitenkin kävi, sillä merenkäynti ja lumipyry yltyivät niin voimakkaaksi, että matka kesti kolmetoista tuntia. Laiva ajoi ympyrää Tallinnan sataman edustalla yhdeksän tuntia ennen kuin sää salli rantautumisen. Matkalaiset saivat samaan hintaan myös risteilymatkan. Laivayhtiö tarjosi virvokkeita ja ruokaa, kuten risteilymatkaan kuuluukin. Bussimatka Tallinnasta Pärnuun taittui kuudenkympin vauhdilla lumisateen piiskatessa autoa. Veljeskansan aurauskalusto antoi odottaa itseään ja pyryn laantumista. Autoja oli tiellä poikittain Tallinnan lievealueella. Lyhyeksi jääneen unen jälkeen Viiking-kylpylän hoidot tuntuivat liiankin rentouttavilta. Parafiinihoidossa olevan silmät menivät kiinni heti hoitajan poistuttua. Matka ei ole mitäänilman kulttuuria ja siitä saatiin nauttia Tervis-kylpylässä, jossa Eesti entise sojamiehet eli sotaveteraanien kuoro esiintyi. Ohjelman kaksi viimeistä esitystä, Satumaa ja Kultainen nuoruus kirvoittivat raikuvat aplodit. Ohjelman juontaja Linda Matissen esiintyi itsekin ja sanoi pitävänsä erikoisesti suomalaisista lauluista. Torstaina matkalaiset kokoontuivat Veikko Kiimamaan kutsumina puolimatkan kahveille Victoria-saliin, jossa todettiin porukan kokonaisvahvuus yli neljäkymmeneksi. Leena ja Jari Suonvieri olivat päässeet hekin perille tiistaina odotettuaan Arlandan lentokentällä myrskyn laantumista kolmekymmentä tuntia. Illan aikana suunniteltiin jo uutta kylpylämatkaa. Porukan yhteinen toive oli, että matka järjestetään ensi vuonna samaan aikaan. Veikko Kiimamaa arveli, että matka on mahdollinen keväälläkin pienemmällä joukolla. Kaikki olivat olleet tyytyväisiä matkan antiin ja myrskykin oli koettu lähinnä ylimääräisenä ohjelmana vakiovieraille. ­ Paikallinen väestö oli mielissään lumisateesta, vaikka siitä vähän häiriötäkin oli, Kiimamaa oli huomannut. Lumi suli nopeasti pois vihreän nurmen päältä. Lauantaina oli konserttiilta Pärnun konserttisalissa. Paluumatka sujui aikataulun mukaisesti ja viimeiset matkalaiset pääsivät kotiin aamupuurolle kuuden aikoihin. Timo Takkunen
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2004 - 17 Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen: Kohti 17. edustajakokousta ­ kääntymispolitiikkaa ihmisten arjesta Vuoden 2003 edustajakokous hyväksyi järjestölle ensimmäiSen Ikääntymispoliittisen asiakirjan. Ikääntymispolitiikka kirjattiin myöhemmin myös järjestön uusiin sääntöihin: "Tarkoituksensa toteuttamiseksi järjestö luo ikääntymispolitiikkaa yhdessä jäsenistönsä kanssa." Tavoitteemme on yhteiskunnan kehittäminen niin, että se turvaa kaikille ikäihmisille aidosti hyvän elämän mahdollisuudet. Ikääntymispolitiikkaa rakennetaan ihmisten kanssa heidän arjessaan ja sillä pyritään vaikuttamaan yhteiskunnan kaikkiin päätöksenteon tasoihin. Ihmisten arki on kansalaisjärjestön vahvinta osaamisen ja asiantuntijuuden aluetta. Tehtävämme on tunnistaa myös ikäihmisten arkeen liittyvät "heikot signaalit" ja välittää niistä tietoa päätöksentekoon. Tehtävämme on tehdä ikäihmisten elämä ja sen kirjo yhteiskunnassa näkyväksi, kuuluvaksi ja arvostetuksi. Ikääntymispolitiikan historiallinen merkitys järjestöllemme on se, että sen avulla järjestö laajensi edunvalvonnan selkeästi perinteistä eläkepolitiikkaa laajemmaksi. Toimeentulokysymysten rinnalle nousivat eläkeläisten arjessa tärkeät sosiaali- ja terveyspalvelut, asuminen, ympäristö, kulttuuri, sivistys ja erilaiset elämäntapoihin ja arvoihin liittyvät kysymykset. Keskeisiä arvojamme ovat ­ elämän ja ihmisarvon kunnioittaminen sekä jakamattomat ihmisoikeudet ­ luottamus ihmisen kykyyn kasvaa ja kehittyä ­ vanhuuden ja elämänkokemuksen kunnioittaminen ­ sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja solidaarisuus heikoimpia kohtaan ­ yhdessä toimiminen ja kumppanuus ­ tasa-arvoisuus ja demokraattisuus ­ kestävän kehityksen periaatteet Ikääntymispolitiikkaa ja toimintaa Eläkeläiset ry:n vuoden 2006 edustajakokousta edelsi laaja jäsenkeskustelu järjestön perustehtävistä, arvoista ja säännöistä. Itse kokous vahvisti järjestölle uudet säännöt ja hyväksyi asiakirjan Ikääntymispolitiikkaa ja toimintaa. Asiakirjoissa Eläkeläiset ry määritteli itsensä puolueisiin sitoutumattomaksi, kaikille avoimeksi kansalaisjärjestöksi. Tehtäväkseen se asetti toimimisen eläkeläisten ja ikääntyneiden valtakunnallisena edunvalvojana ja yhteenliittymänä. Se ilmaisi tahdokseen olla jäsenistönsä yhteiskunnallisen vaikuttamisen kanava ja omaehtoisten harrastusten ja itseilmaisun areena. Järjestömme luonne on aidosti kaksijakoinen, kuten asiakirjoissakin korostetaan. Toinen puoli korostaa eläkeläisten yhteiskunnallista edunvalvontaa ja toinen jäse- nistön keskinäistä yhdessäoloa erilaisten kokoontumisten ja harrastusten parissa. Edunvalvonta ja yhdessäolo eivät ole toisiaan poissulkevia vaan moni-ilmeisessä eläkeläistoiminnassa tarvitaan molempia. Kulloisestakin tilanteesta ja toimijoista riippuu, kumpi osa toiminnassa painottuu ja näkyy kirkkaammin järjestön ulkopuolelle. Järjestötoiminnan tulee olla tekijöidensä näköistä. Perussääntö on ollut, että edunvalvonnan merkitys korostuu erityisesti järjestön toiminnassa ja harrastukset ja erimuotoinen sosiaalinen yhdessätekeminen painottuvat enemmän jäsenyhdistyksissä. Jäsenyhdistysten perustoimintaa ovat juuri erilaiset kerhot, harrastukset ja vapaa kokoontuminen. Järjestön ikääntymispolitiikan tekemistä ohjaa asia- kirjojen ja päätöslauselmien rinnalla järjestön yhteiset arvot. Uusia näkökulmia ja toiminnallisia askeleita Kun valmistaudumme nyt kesäkuussa pidettävään järjestön 17. edustajakokoukseen, on jäsenyhdistyksissä hyvä arvioida olemassaolevia asiakirjoja ja miettiä yhteistä toimintalinjaa ja konkreettisia tehtäviä tulevalle kolmen vuoden toimintajaksolle ja pidemmällekin. Katseen tulee yltää vähintäänkin vuoteen 2012. Tulevaan toimintajaksoon mahtuu vuonna 2010 virittäytymistä toimintaa yhteisen matkailun merkeissä, syksyllä 2011 toiminnalliset "syystärräykset" Kuntorannassa ja sääntömääräinen edustajakokous keväällä Ikääntymispolitiikka on: ­ näkökulma yhteiskuntapolitiikkaan, ­ tapa tuoda ikääntyneiden ihmisten tarpeet päätöksentekoon, ­ keino aktivoida ikääntyneitä yhteiskunnalliseen toimintaan ja ­ keino yhteiskunnan uudistamiseen. 2012. Valtakunnalliset kesäpäivät ovat vuorossa kesäkuussa 2013. Toimintakauteen sisältyy myös kolmet vaalit, jotka ovat edunvalvonnan kannalta aina merkityksellisiä. Eduskuntavaalit ovat keväällä 2011 ja presidentinvaalit sekä kunnallisvaalit vuonna 2012. Edunvalvontaa on syytä tarkastella valtakunnallisesta, alueellisesta ja paikallisesta näkökulmasta. Valtakunnallinen edunvalvonta ja yhteistyö ja edunvalvonnan kehittäminen EETUssa on ennen muuta valtakunnallista toimintaa. Alueellisen edunvalvonnan kehittäminen kuuluu ensisijassa aluejärjestöille yhdessä alueen yhdistysten kanssa ja paikallinen, kuntatason, vaikuttaminen, yhdistyksille. Valtakunnallisessa toiminnassa painottuvat eläkepolitiikka ja vaikuttaminen lainsäädäntöön, resursseihin ja viranomaisohjaukseen. Paikallis- ja aluetyössä painottuvat erityisesti sosiaali- ja terveyspalvelut, vanhustenhuolto ja muut palvelut. Alue- ja paikallistasoilla on hyvä pohtia eläkeläisjärjestöjen yhteistyön kehittämistä ja organisoimista. Paikallistasolla kunta ja vanhusneuvosto ovat aina edunvalvonnan keskiössä. Eläkepolitiikan, verotuksen ja muun toimeentulon rinnalle nousevat valtakunnalliseen kamppailuun mm. vanhuspalvelulaki, vanhusasiamiehen toimi ja resurssit ja kuntien vanhusneuvostojen lakisääteistäminen. Kamppailu palveluista tulee korostumaan entisestään. Esille nousevat palvelujen järjestämisvastuun, vaihtoehtoisten järjestämistapojen, laadun, valvonnan, resurssien ja hinnoittelun kysymyksiä. Liikettä ja kulttuuria monikulttuurisessa maailmassa Monikulttuurisuus on uusi haaste ja näkökulma koko yhteiskunnalle. Järjestön monikulttuurinen Yhdessä ­hanke jatkuu Rayn rahoituksella ainakin kevääseen 2010. Hankkeen teemoja ja uusia toimintatapoja jatketaan varsinaisen projektin päätyttyäkin. Järjestön tavoite on kasvaa monikulttuuriseen toimintaa. Kuluneen edustajakokousjakson yhtenä keskeisenä toiminnallisena asiana on ollut terveysliikunta. Tavoitteena on ollut vakiinnuttaa ja vahvistaa erimuotoisen terveysliikunnan osuutta yhdistystoiminnassa. Samalla teema on haluttu kytkeä myös yhdistysten paikalliseen edunvalvontaan mm. toimitila- ja resurssikysymyksissä. Terveysliikunnan painotus kannattaa edelleen säilyttää ja laajentaa se koskemaan erimuotoista kulttuuri- ja harrastustoimintaa. Järjestöohjauksessa painotetaan edelleen jalkautuvaa ja voimauttavaa työmuotoa. Koulutus on resurssi toiminnan kehittämiseen ja uudistamiseen. Tarvitsemme lisää uusia yhdistysaktiiveja niin yhdistysten hallintoon kuin erilaisten harrastusten ohjaajiksikin. Eläkeläinen -lehti on edelleen tärkeä yhdysside jäseniin. Oman järjestön vahvistaminen edellyttää myös järjestötaloudesta huolehtimista. Toimivat jäsenet ratkaisevat Järjestön tulevaisuus on liikkeessä ja sen toimivissa jäsenissä. On tärkeää, että tulevia haasteita pohditaan avoimesti eri areenoilla, niin virallisissa kokouksissa kuin vapaamuotoisissa kerhoissa ja muissa kokoontumisissa. Tärkeää myös on, että jäsenyhdistykset ovat edustajakokoukseen valmistautumisessaan aloitteellisia, kriittisiä ja rakentavia.
• 18 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Onnellisuutta tutkinut psykologian professori Markku Ojanen ihmettelee Miten ihmeessä ihmiset ennen selvisivät ilman kaiken maa E ntäpä jos itsensä onnelliseksi tuntevat ihmiset ovat onnellisia vain siksi, että he ovat odottaneet elämältä vähemmän, mitä elämä on heille antanut. Ja ovat siksi vähemmän pettyneitä. Onnellisuus saattaa syntyä yksinkertaisesti siitä, että osaa lyödä juuri oikealla hetkellä turpiin eteen tulevia ongelmia. Tätä mieltä on ainakin vuonna 1944 syntynyt, sotaorpona Laihialla ja Tammelassa kasvanut Markku Ojanen. Hän siirtyi vastikään eläkkeelle Tampereen yliopiston psykologian professorin virasta. Saattaa tietenkin olla myös niin, että 196senttinen mies näkee väkijoukossa muita kauemmas, eivätkä pienet murheet ehdi hetkauttaa. Markku Ojanen alkoi tutkia onnellisuutta, koska halusi tietää, millä eväillä ihminen selviytyy ja onko onni suhteellista. Ojasta on häirinnyt psykologiassa se, että esimerkiksi masennuksen syyt kyllä tiedetään aika hyvin, mutta syistä, jotka tekevät ihmisen onnelliseksi, ei olla niinkään hyvin selvillä. Olisiko psykoanalyysin negatiivisuudessa heijastusta kristinuskon kielteisestä, jopa synkästä ihmiskäsityksestä. Masennusta on Ojasen mukaan tutkittu paljon ja sen syistäkin tiedetään paljon, mutta edelleen on arvoitus se, miksi jotkut kestävät niin paljon ja miksi joillekin tämä maailma muodostuu niin raskaaksi. ­ Koko masennus-käsite on ongelmallinen. Miten voi masennus lisääntyä 10-kertaiseksi sadan vuoden aikana, kuten tieteellisissä tutkimuksissa on esitetty? Ilmeisesti normaaleja suru- ja menetysreaktioita on alettu nimittää masennukseksi. Kautta historian on tunnettu melankoliamasennus, jota ei ole koettu normaaliksi, sillä se puhkeaa hyvän elämän keskellä. Ojanen huomauttaa, että onnea edistävät tekijät tiedetään jo aika hyvin, mutta niitä on tutkittu tarkemmin vasta noin 15 vuotta. ­ Itse asiassa teologit ja filosofit kirjoittivat onnellisuudesta aivan järkeviä asioita jo lähes 3 000 vuotta sitten. Psykologiassa nämä kirjoitukset eivät aikaisemmin kiinnostaneet. Positiivinen psykologia sen sijaan ottaa nämä kirjoitukset vakavasti ja palaa siis hyvän elämän juurille. Sen piirissä tutkitaan teologien ja filosofien kirjoituksia. Psykoanalyysin juurista on kirjoitettu paljon. Freudin juuret olivat juutalaisuudessa, vaikka hän suhtautui hyvin kriittisesti uskontoihin. Ojasen mukaan Freudin ihmiskuva oli hyvin synkkä, sillä hän ei lainkaan uskonut ihmiseen. -Syynä tähän oli hänen vakavat sairautensa ja persoonallisuutensa, sekä aikakauden ahdistavuus. Freud ei uskonut ihmisen muuttuvan käden käänteessä, vaan muutos edellytti vuosien terapiaa. Freudilla oli mielenkiintoisia ajatuksia, mutta monet hänen ideansa ovat osoittautuneet virheellisiksi. Ulkoa tulevat ohjeet ärsyttävät Ojasen mielestä kristinuskon ihmiskäsitys ei ole synkkä vaan pikemminkin myönteinen ja samalla realistinen. ­ Kun katsoo vaikkapa hakusanojen perusteella, millaisia sanoja Uudessa testamentissa käytetään, yksi yleisimpiä sanoja on toivo. Myös muista myönteisistä tunteista puhutaan paljon. Kun Raa- matun mukaan ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, miten on mahdollista puhua synkästä ihmiskäsityksestä? ­ Eri asia sitten on, jos kristityt ovat synkkää joukkoa, mitä he usein varmasti ovat olleetkin. Onhan kristinuskoa käytetty ties minkälaisten tarkoitusperien ajamiseen. Varsinkin länsimaista ihmistä ärsyttävät ulkoa tulevat ohjeet, vaikka ne olisivat järkeviäkin. Hänen täytyy saada päättää asioistaan itsenäisesti ­ mikä tietenkin on myytti, sillä jostakin ne mielipiteet ja käsitykset tulevat. Ojasta miellyttää se, että tämä on tajuttu positiivisen psykologian piirissä. Pääasiassa ateistien tekemä tutkimus osoittaa, että uskovaiset ovat onnellisempia, terveempiä ja pitkäikäisempiä muuhun väestöön verraten. ­ Synkkiä ihmiskuvia sen sijaan löytyy nykyajan tieteestä. Varsinkin evoluutiobiologit kirjoittavat kauhistuttavan synkästi ihmisestä. Ihminen on kuin hiekanjyvänen, joka ei tiedä, mistä on tullut ja mihin on menossa. Elämällä ei ole mitään tarkoitusta ja ihmisen geenit ovat itsekkäitä. Lainauksia voisi ottaa vaikka kuinka paljon. Ojanen huomauttaa, että kristinusko ei takuulla olisi levinnyt, jos sen ihmiskäsi- tys olisi ollut synkkä. Martti Luther oli aikamoinen huumoriveikko ja puhui paljon elämänilosta. Pöytäpuheissaan Luther käytti ronskia kieltä ja kuvasi niissä arkailematta elämän nautintoja. ­ 51-vuotias Luther kirjoitti vuonna 1534 masennuksesta kärsivälle nuorelle prinssi Joachim von Anhaltille: "Koska elätte hiljaista elämää, melankolia ja surulliset ajatukset voivat olla tällaisen pahoinvoinnin syynä; jonka vuoksi neuvon teidän armoanne nuorena miehenä olemaan iloinen, ratsastamaan, metsästämään ja etsimään hyvää seuraa. Sillä yksinäisyys ja surullisuus ovat yksinkertaisesti myrkkyä ja kuolemaa, varsinkin nuorelle miehelle ... Kukaan ei tiedä kuinka nuorta miestä vahingoittaa ilon välttäminen ja yksinäisyyden ja melankolian vaaliminen... Ilo ja hyvä huumori on parasta lääkettä nuorelle miehelle ja kaikille ihmisille. Minä, joka olen tähän asti kuluttanut elämäni surussa ja alakuloisuudessa, nyt etsin iloa sieltä, missä sitä voin löytää..." Kohtuullisuutta ja intohimoja Filosofi Epikuroksen mukaan ihmisten vapauttaminen turhista peloista ja mielenrauhan saavuttaminen oli filosofian tärkein tehtävä. Tavoiteltavaa on kohtuullinen ja rauhallinen elämä, jossa turhat addiktioriippuvuudet eivät ole sotkemassa arjen elämää. Hän varoitti tuskaa tuottavista intohimoista ja piti henkisiä nautintoja ruumiillisia arvokkaampina. Oletko filosofisessa mielessä epikurolaisen keskitien kannattaja? ­ Mielenrauhan saavuttaminen ja turhista peloista vapautuminen on hyvä asia. Arvostan myös kohtuullisuutta ja rauhallisuutta. Ei kuitenkaan ole hyvä, jos ruumiillisia nautintoja väheksytään. Kyllä ne kuuluvat hyvään elämään, kunhan kohtuullisuus ja muiden ihmisten hyvinvointi muistetaan. En kauheasti varottaisi tuskaa tuottavista intohimoistakaan, sillä mitä olisi elämä ilman niitä? Rakkaus kai eniten tuottaa ihmisille tuskaa ainakin silloin, kun elämä muuten on turvallista. Rakkaudesta emme halua luopua, vaikka se tuottaa onnen ohella myös paljon tuskaa. Mielenterveyden keskusliiton puheenjohtaja Pekka Sauri totesi joulun jälkeen, että Yksin eri mieltä Totuus ja rakkaus eivät ole sama asia, eikä rakkaus ja ystävyys. Ystävyyttä on maailmassa suunnilleen saman verran kuin tasaarvoisuutta. Todellinen onnellisuus ei maksa yleensä mitään, mutta sen väärennökset tulevat kalliiksi. Filosofiaa on perinteisesti kutsuttu totuuden rakkaudeksi. Totuuden etsijällä on kuitenkin ainaisena vaarana ajautua yksinäisyyteen. Filosofian historia tuntuu kertovan enimmäkseen yksinäisistä ajattelijoista. Filosofin tehtävänä on kumota toisten ajatuksia. Susanna Lindberg kuvaa kirjassaan "Filosofien ystävyys" (Tutkijaliitto), miten täydellinen ystävyys on sitä, että ystävät haluavat toinen toisilleen hyvää ja itse kullekin on mieleistä, että kukin ystävistä ilmaisee teoillaan omaa luontoaan ja luonnettaan. Filosofi rakastaa totuuttaan enemmän kuin ystäviään. Jos hän epäilisi oman totuutensa paikkansa pitävyyttä, silloin hänen totuutensa olisi pelkkä uskomus ja epävarma mielipide. Lindbergin mukaan filosofi ei kilpaile toisten filosofien kanssa totuudesta ahneesti, eikä halua omia totuutta itselleen. Hänellä ei ole mitään sitä vastaan, että muut jakavat mukisematta nimenomaan hänen esittämän totuuden. Kiista on etäisyyttä kahden ajattelun aiheen välillä. Jos yksimielisyys ystävyyden ehto, silloin erimielisyys on askel kohti yksinäisyyttä ja eristäytymistä samanmielisten yhteisöstä. Toisen läpikotaisin tunteminen ei ole vielä ystävyyden tae. Se voi olla pahimmillaan pelkkää uteliasta kyttäämistä. Vaikka ystävykset ovat yksimielisiä, ymmärtävät toisiaan, kummallakin on oma tapansa suhtautua asioihin ja molemmilla on omat ajatuksensa, huolensa ja ilonsa aiheet. Filosofian historia tuntee lukuisia katkeriin välirikkoihin johtaneita ystävysten kiistoja. Lindberg kuitenkin huomauttaa, että on erotettava opettaja-oppilassuhteet ystävyyssuhteista. Itsenäistyminen vaatii etäisyyden ottamista opettajiinsa ja vanhempiinsa. Jos yksilön itsenäistymisen ainoana vaihtoehtona on pelkkä kiittämättömyys vanhempiaan ja opettajiaan kohtaan, seurauksena on yksinäisyys. Sillä tavalla me jokainen olemme yksinäisiä, että lopultakaan meillä ei ole mahdollista tehdä ystävän puolesta sitä, mikä ystävän on itse tehtävä. Emme voi kantaa ystävän puolesta hänen elämänsä velvollisuuksia, huolta ja vastuuta. Kukaan ei voi olla toisen paikalla joku toinen. Ja juuri tämän vuoksi me kukin olemme ainutkertaisia ja pohjimmiltaan toistemme tavoittamattomissa. Mitä syvemmin tunnemme toisemme, sitä tutkimattomampia olemme toisillemme. Lindberg kiteyttääkin tämän niin, että avaudumme toisillemme vain sana sanalta. Sen nopeampaa reittiä meillä ei toistemme tuntemiseen ole olemassa. Toisin sanoen kuumaverisen kiihkeä totuuden etsijä ja totuuden saarnaaja yrittää ikään kuin päästä nopeasti oikotietä vedenpitävien totuuksien lähteille. Siellä totuus tarjottaisiin valmispakettina. Silloin kai puhuminen kävisi tarpeettomaksi. Juttukaveriakaan ei enää tarvittaisi. Se olisi totaalista yksinäisyyttä. -Arkiset ongelmat saava piaan, pohdiskeli psykol mikuuta. Jyväskylässä h JUHA DRUFVA tehokas lääke epävarmuutta vastaan on pitkän aikavälin tavoitteiden asettaminen ja määrätietoinen työ niiden saavuttamiseksi. Epävarmuuden vaikutus on yleensä päinvastainen. Kun tulevaisuuden näkymä on hämärän peitossa, aikajänne lyhenee ja epävarmuus alkaa ruokkia itseään. Tavoitteet luovat tulevaisuutta. Ellei ole tavoitteita, ei ole tulevaisuuttakaan enempää yksilöillä kuin yhteiskunnallakaan. Allekirjoitatko Saurin näkemyksen? ­ Kyllä. Eräs tutkija puhuu aikaperspektiivin pituudesta. Jos tulevaisuus on musta aukko, mitä sen eteen kannattaa tehdä. Jos taas siellä on vaikka minkälaisia kiinnostavia ja tärkeitä asioita, se antaa elämään kummasti ryhtiä.
• ELÄKELÄINEN Nro 2 maaliskuu 2009 - 19 ailman terapeutteja? elämässä. Ennen ihmisiä jalostettiin sankaritarinoilla, mutta nyt ihmistä lyödään päähän hänen itsekkyydellään. Kumpikin menee liiallisuuksiin. Yksin vai yhdessä? Eläkeläiset ry kertoo verkkosivuillaan, että se on eläkeläisten etujen puolustaja ja yhdessäolojärjestö. Etujen puolustamiseksi järjestö ja sen paikallisyhdistykset tekevät töitä jatkuvasti. Myös yhdessäololle rakennetaan mahdollisuuksia kerhoissa, kursseilla ja erilaisissa tapahtumissa. Joukossamme on kuitenkin ihmisiä, jotka tuntevat olevansa aivan yksin. Asialla ei välttämättä oli tekemistä sen kanssa, onko ihmisellä seuraa. Yksinäisyyden tunteita voi kokea, vaikka ympärillä olisi muita ihmisiä. Tällaista ihmistä on joskus verrattu kanarianlintuun; hän on kuin häkkiinsä suljettu eikä voi paeta omaa yksinäisyyttään. Suru ja ikävä voivat kokonaan estää yksinäisyyttä potevaa lähtemästä toisten luo, kerhoon tai kokoukseen. Näin hän jää todella yksin. Luultavasti me kaikki tunnemme itsemme välillä yksinäisiksi. Yksinäisyys on tila ihmisen tietoisuudessa, yksilön oma tuntemus, johon sosiaalisten suhteiden odotukset vaikuttavat. Yksin olo ja yksin eläminen voi olla oma valinta, mutta yksinäisyyden on todettu aiheuttavan kärsimystä. Siitä seuraa masennusta, tarpeettomuuden tunnetta ja sosiaalista eristäytymistä. Yksinäisyyttä on tutkittu ja yritetty selvittää, miten sitä ja sen vakavia seurauksia voisi lievittää. STAKES:in kyselytutkimuksen mukaan yksinäisyyden kokeminen Suomessa vähentyi työllisyyden ja terveyden parantuessa (1994-2006). Työttömät ja ne, jotka kokivat terveytensä huonoksi, kertoivat muita useammin tuntevansa itsensä yksinäisiksi. Myös ikääntyneet, erityisesti yksinasuvat, tunsivat itsensä usein yksinäisiksi. Ikääntyneet maahanmuuttajat voivat joutua erityisen helposti yksinäisyyden ahdistamiksi. Vanhustyön Keskusliiton mielenterveyshankkeessa tehtiin myös laaja kyselytutkimus iäkkäiden yksinäisyydestä (2004). Tässäkin tutkimuksessa löydettiin selvä yhteys yksinäisyyden ja heikentyneen toimintakyvyn ja välillä. Yksinäisyyttä lisää sairastaminen, huono kuulo ja laitoshoitoon joutuminen. Leskeksi jääminen, läheisen menettäminen tai ero voi tehdä ihmisestä yksinäisen. Masennus aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta ja yksinäisyys masennusta. Yksinäisyyden torjumiseksi on kehitetty ryhmätoimintaa, jotta yhdessä voitaisiin harrastaa liikuntaa ja kokea taide-elämyksiä. Juuri sellaista tekemistä, joka on perinteistä ja tuttua Eläkeläiset ry:n toiminnassa. Ryhmään kuuluminen on iso asia. Filosofi Maija-Riitta Ollila sanoo kirjassaan Lauman valta, että yksinäisyyden ja yksin yrittämisen aika on ohi. Ihmiset haluavat taas kuulua joukkoon. Ollilan mukaan ihmiset valitsevat itse laumansa mutta he tarvitsevat yhteisön turvaa. Ihminen oppii kielenkin lauman jäsenenä. Kielitieteilijä ja psykologi Lev Vygotski on tutkinut kielen ja ajattelun suhdetta. Pieni lapsi oppii käyttämään kieltä kommunikaation välineenä jo ennen, kuin hän ymmärtää sanojen merkityksen. Kieli kehittyy ajattelun välineeksi vain ihmisten välisessä kanssakäymisessä, yhteisessä työssä ja toiminnassa. Kieli, ajattelu ja tunne kuuluvat yhteen. Kieli kehittyy ja muuttuu. Jos ihminen joutuu laumasta eroon pitkäksi aikaa, ehkä hän ei enää tunne osaavansa yhteistä kieltäkään. Eläkeläinen-lehden tässä numerossa puhutaan paljon yksinäisyydestä. Yksinäisyys antaa ajattelemista monelta kannalta: uskallammeko ottaa yksinäisen mukaan joukkoomme, vai pelkäämmekö, että yksinäisyys tarttuu; onko yksinäisen helppo tulla yhdistyksen toimintaan, aukeaako sen kieli kaikille; tahtooko leski, eronnut tai muualta muuttanut tuttavamme olla yksin vai pitäisikö kysäistä, haluaako hän tehdä jotain meidän kanssamme yhdessä. Tarvitaan mielikuvitusta, innostusta ja hulluttelua Löytyisikö onnellisuuden avain esimerkiksi siitä, että oppisi arvostamaan vakavuutta ja nauramaan tosikkomaisuudelle? Juha Lehtola tarjoaa asioiden psykologisoinnin ja vatvomisen tilalle reipasta mielikuvituksen käyttöä. ­ Arvostan mielikuvitusta, innostusta, hulluttelua ja lämminhenkistä huumoria. Nautin Buster Keatonista, Ohukaisesta ja Paksukaisesta ja monista muista hulluttelijoista. Elämän traagisuudesta ei selviä ilman lapsenomaista huumoria. Huumorin on kuitenkin oltava sellaista, että sillä ei lyödä toista ihmistä vielä entistä syvemmälle traagisuuteen. Meidän ihmisparkojen on vaikea löytää tasapainoa paljon mistään. Elämässä tarvitaan vastuullisuutta, sitä vakavuutta, mutta se nujertaa ihmisen, jos siihen ei tule mukaan myös keveyttä, rönsyjä ja jopa aika ajoin huolettomuutta. ­ Kyllä Martti Luther sopii tässä esikuvaksi. Hän jos kuka tajusi ihmiselämän traagisuuden, mutta oli valmis hulluttelemaan sopivassa porukassa. Hiljattain kuollut psykoterapeutti Albert Ellis uskalsi tarkastella vakaviakin ongelmia huumorin näkökulmasta. Hän saattoi esimerkiksi sanoa asiakkaalleen: "Vaihdetaanko rooleja. Minun ongelmani ovat paljon pahempia kuin sinun." Tai: "Kuinka kehtaat valittaa minulle noin mitättömiä ongelmia!" Mitä mahtaisi suomalainen tuumia tällaisesta? Markku Ojanen on julkaissut mm. teokset "Ilo, onni, hyvinvointi", "Elämän mieli ja merkitys", "Persoona ­ Persoonallisuuspsykologia", "Onnen etsijät," "Onnellisuus," sekä "Hyvä, paha ihminen." at hienoja nimikkeitä, joiden perusteella ihmisiä ohjataan lääkehoitoon tai teraogian professori Markku Ojanen Tampereen rautatieasemalla 12. päivänä helhaluttiin kuulla "onnellisuusprofessorin" näkemyksiä hyvästä elämästä. Arkisille ongelmille keksitään hienoja nimikkeitä Aikaamme vaivaa eräänlainen psykologisoinnin ja terapoinnin mania. Teot ja tapahtumat ovat irronneet ihmisten arkitodellisuudesta jonnekin virtuaalimaailman sumuihin. Selvitäänkö tästä mittakaavansa ja suhteellisuudentajunsa kadottaneen aikakauden hälinästä helpoilla henkisillä vippaskonsteilla, kuten dieeteillä, horoskoopeilla ja luomuravinnolla? Ojasen mielestä aikakauttamme luonnehtii medikalisaatio, psykologisointi ja terapiakulttuurin vahvistuminen. ­ Ihmisten arkiset ongelmat saavat hienoja nimikkeitä, joiden perusteella sitten ihmi- siä ohjataan lääkehoitoon tai terapiaan. Miten ihmeessä ihmiset ennen selvisivät ilman kaiken maailman terapeutteja? Jokin haurastuminenko on tapahtunut? Vai vaadimmeko me elämältä paljon enemmän? Ojanen on juuri saanut valmiiksi kirjan "Hyvinvoinnin käsikirja," joka perustuu satoihin tutkimuksiin. Hän myöntää, että kaiken maailman vippaskonstit tuottavat ainakin mielihyväpiikkejä ihmisen elämään. ­ Onnellisuuden kohottaminen pysyvästi on tietenkin paljon vaikeampaa. Se vaatii sitkeyttä, olipa kysymys meditaatiosta, liikunnasta, kiitollisuudesta tai ystävällisyydestä. Ravinnolla ei onnellisuuden suhteen taida olla merkitystä. Teatteriohjaaja Juha Lehtola totesi HS:ssa (19.1.), että psykologinen realismi synnyttää tunteen maailmasta, johon kaikki voivat osallistua, eikä se kuitenkaan ole tämä maailma, jossa elämme. Kun henkilöiden motiivit ovat yhä hämärämpiä, on psykologian kautta niitä myös yhä vaikeampi arvioida ja selittää. Oletko itse törmännyt tämän kaltaisiin ilmiöihin? ­ Tämä on niin hienosti sanottu, etten oikein käsitä, mitä siinä on ajettu takaa. Teatteri-ihmisillä on kova halu paljastaa ihmisten kurjuutta. Minulle on arvoitus, miksi ihmiset haluavat mennä katsomaan ihmisten ilkeyttä vielä teatteriin, koska sitä on ihan riittävästi arki- Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA TIINA RAJALA
• 20 - Nro 2 maaliskuu 2009 ELÄKELÄINEN Hyvinkään Eläkeläisten ystävärenkaan neuvo työikäisille Älkää uurastako itseänne yksinäisiksi ­ Ikäihmisten yksinäisyys lisääntyy. Se saa alkunsa jo varhemmilla vuosilla ja erityisesti työelämässä. Se on muuttunut yhä kiireisemmäksi. Mitä ahkerampi ihminen on, sitä varmemmin hän on vanhana yksinäinen. Sellaiset ovat hyvinkääläisen Pekka Kaihevaaran teesit. Kaihevaara kuuluu Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärenkaaseen. Kaihevaaran väitteeseen sisältyy myös ohje nuoremmille ja erityisesti eläkeikää lähestyville. ­ Hankkikaa harrastuksia, älkää uhratko kaikkea työelämälle. Kaihevaaran väitteeseen ja ohjeeseen yhtyvät muut Hyvinkään järjestötalolle kokoontuneet ystävärenkaan jäsenet. Yhdistyksen keskiviikkokerhoon osallistumisen ohella on hyvä pohtia ystävä- ja vertaistukitoimintaa. Liisa Leminen täydentää Kaihevaaran arviota sanomalla, että yksinäisyys on lisääntynyt myös sen vuoksi, että ihmisten keskimääräinen elinikä on lisääntynyt. ­ Leskeksi jääminen, liikkumisvaikeudet, sairaudet ja siteiden katkeaminen entisiin työtovereihin luovat yksinäisyyttä. ­ Yksinäisyyden lievittäminen on meidän toinen päätehtävämme. Toinen on auttaminen pienissä arkiaskareissa ja ongelmissa, joissa ei tarvita ammatillista osaamista, Leminen ja muut ystävärenkaan jäsenet kertovat. Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärengas on toiminut syksystä 2005, jolloin yhdistys järjesti halukkaille jäsenilleen koulutusta vanhusten vertaistukihenkilöinä toimimisesta. Monet yhdistyksen jäsenet olivat jo sitä ennen aivan luonnostaan auttaneet huonompikuntoisia ystäviään ja yhdistyksen toiminnasta pois jääneitä. Ystävätoiminta ei ratkaise kokonaisuutta Tukihenkilöiden koulutukseen sisältyi neljä lähikoulutuspäivää. Luennoitsijat saatiin Hyvinkään vanhusten- ja terveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta sekä Eläkeläiset ry:stä. ­ Koulutukseen ja myöhemmin toiminnan arviointitilaisuuksiin on osallistunut 36 henkilöä. Kymmenen henkilö on antanut yhteystietonsa eli sitoutunut ryhmän toimintaan. Osa on jäänyt pois ja mukaan on tullut uusia ihmisiä. Ydinryhmän koko on edelleen noin 10, joista puolet on alkuperäisiä, kertoo ryhmän yhdyshenkilö Jouko Parkkonen. ­ Kokemukset koulutuksesta ja työstä ovat olleet yleensä myönteisiä. Toiminta on ollut melko matalaprofiilista, ja se lienee eläkeläistoimijoille sopivaa. Yhdellä henkilöllä on yleensä yksi vanhus ystävänä. Useampi saattaisi olla jo taakaksi. Hyvinkääläiset eivät ole tavoitelleet mahdottomia toiminnassaan. Parkkonen sanoo, että ystävätoiminnalla ei vanhustenhuollon kokonaisuuden kannalta ole suurta merkitystä. ­ Se on pikemminkin osa järjestötoimintamme ja soveltuu parhaiten siihen tarkoitukseen, josta lähdimme liikkeelle, eli pitämään yllä yhteyksiä niihin henkilöihin, jotka ovat vireämmän elämänsä aikana olleet toiminnassa, mutta ovat kunnon heikentyessä jääneet pois. Merkittävää yksilöille Muut ystävärenkaan jäsenet ovat Parkkosen kanssa samaa mieltä, paitsi yhdestä asiasta: ­ Emmehän me sitä katso, onko ystävän tarpeessa oleva ihminen meidän jäsen vai ei. Sillä ei ole mitään merkitystä. Ei tässä kysytä, kuka olet! Hyvinkääläisillä on kerrottavana hyviä esimerkkejä monenlaisista vertaistukisuhteista. Tuettavina on ollut järjestötovereita, vuosien varrella tutuksi tulleita ja ennestään tuntemattomia, joiden tarpeesta saada tukea ovat soittaneet vanhusten- huollon työntekijät, niin kuin koulutusta annettaessa sovittiin. Parkkonen on eittämättä oikeassa, mitä tulee ystävätoiminnan osuuteen vanhustenhuollon kokonaisuudessa. Siitä riippumatta sillä on suuri merkitys sekä tukihenkilöille että tuettaville. Toinin ystävä ­ Minä olin tutustunut ystävääni jo ennen kuin toiminta alkoi. Tunsin hänet oikeastaan kymmenien vuosien ajalta. Hän työskenteli Rkioskissa, jonka asiakas olin, kertoo Toini Parkkonen. Ystävärenkaan alkaessa Toinin nyt 88-vuotias ystävä asui palvelutalossa, nyt vanhainkodissa. Toini käy tapaamassa häntä kerran viikossa. ­ Enimmäkseen juttelem- me ja käytän häntä ulkona, kun säät sallivat. Kaikesta näkee, että hän on käynneistä todella iloinen. Ystävä on yksinäinen neiti-ihminen. Ainoa sisar asuu Tanskassa, eikä muita sukulaisia ole. ­ Minulla on sikäli helppoa, että käyn laitoksessa: kaikki muut asiat kuin seuranpito ovat henkilökunnan vastuulla, Toini Parkkonen arvelee. Liisan ystävä Liisa Leminen on ollut tukihenkilönä nyt 80-vuotiaalle rouvalle, josta hänelle soitettiin kunnan kotiavusta kolme vuotta sitten. ­ Ensin vähän jännitti, kun hän oli minulle ennestään vieras. Minä vähän vierastin hänen kotiinsakin menemistä, mutta oikein hyvin meillä on mennyt: keskustelemme, puhumme paljon kirjoista, teen pieniä askareita, käymme yhdessä asioilla. Olen ollut kaksi kertaa saattajana, kun hän on käynyt Helsingissä silmäleikkauksissa. Ystävää on tarvittu hieman vakavammassakin paikoissa. Puolitoista vuotta sitten ystävä jäi leskeksi, kun hänen vanhainkodissa ollut miehensä kuoli. Aivan hiljattain ystävä soitti Liisalle illalla ja kertoi aikaisemmin päivällä kaatu- Arkista ystävyyttä Hyvinkään Eläkeläiset ry:n ystävärenkaan yhdyshenkilö Jouko Parkkonen on järjestänyt tapaamisen ystävärenkaan jäsenten kanssa ja totta kai luvannut tulla itsekin paikalle. Niin hän tuleekin hieman ennen sovittua aikaa, esittelee ystävärenkaan muut jäsenet ja sanoo sitten: ­ Te tulette hyvin toimeen ilman minua. Minä lähden ostamaan arkkua ystävälleni. Hänen leskensä soitti ja sanoi, että nyt on hänelle sopiva hetki. Semmoistakin ystävätoiminta on. Aamukorva Hyvinkäällä on paneudettu muutenkin tukitoimintaan. Eläkeläis- ja vammaisjärjestöjen yhteistyössä ja muun muassa seurakunnan tuella ollaan parhaillaan käynnistämässä Aamukorva-puhelinpalvelua. ­ Nyt haetaan vapaaehtoisia, jotka joka aamu soittavat tietylle vanhukselle ja kysyvät, onko aamu hyvä. Sillä halutaan varmistaa, että yön aikana ei ole tapahtunut mitään yllättävää ja että vanhus on kunnossa aloittamaan uuden päivän, kertoo Hyvinkään Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Olavi Kanerva. Kuulun johonkin ­ olen olemassa Y leinen väittämä on, että vanhat ihmiset ovat yksinäisiä. Sinänsä yksin oleminen ei vielä merkitse kokemusta yksinäisyydestä. Kuitenkin ihmisen perusoikeus olla jotakin voi toteutua parhaiten vuorovaikutussuhteessa toisiin ihmisiin ja koko yhteiskuntaan. Silloin se on paitsi fyysisiä voimavaroja ja terveyttä myös ihmisen henkisiä voimavaroja. Elämänlaatua on tuntea itsensä arvostetuksi yhteisössä ja yhteiskunnassa. Ikääntyvät haluavat tuntea turvallisuutta, saada hoivaa läheisiltä ja luottaa yhteiskunnan tukeen. Oikeus tulla joksikin merkitsee ikäihmiselle mahdollisuutta toteuttaa omia elämänsuunnitelmia, harrastaa ja osallistua yhteisölliseen toimintaan. Moni odottaa eläkkeelle pääsyä ja vapautta toteut- taa pitkäaikaisia haaveita. Yksinäisyys kytkeytyy erityisesti oikeuteen kuulua johonkin, olla yhteisön, naapuruston jäsen ja ylläpitää siten sosiaalisia suhteita. Iäkkäät ihmiset kokevat elämän tarkoituksellisuuden liittyvän etenkin läheisiin ihmisiin (Read & Suutama 2008). Yksinäisyyden voi kokea ikääntymiseen kuuluvana asiana varsinkin, jos on menettänyt elämänkumppaninsa tai jos nuoremmilla sukupolvilla oma perhe vaatii kaiken huomion. Elämässä pysyy paremmin kiinni yhdessä kuin yksin. Yksin olemista Joku haluaa tietoisesti olla ja asua yksin. Silloin se on itse valittua, ja ihminen on tyytyväinen elämäntapaansa. Yksin olo voi olla pysyvää tai tilapäistä kaipuuta omaan aikaan ja tilaan. Elämänlaatu tulee silloin itse- määräämisestä, kodista, luonnosta, harrastuksista omannäköisestä elämästä. Yksin oleminen voi olla myös olosuhteiden pakkoa, jos oma sukupolvi on harvennut, eikä sukuakaan ole enää ympärillä. Uusien ihmissuhteiden luominen myöhäisellä iällä voi vaikeutua, jos on vähän paikkoja tavata oman ikäpolven ihmisiä. Kotona asuvista yli 60vuotiaista miehistä asuu yksin joka neljäs ja naisista joka toinen. Yksin asuminen yleistyy iän myötä: 85 vuotta täyttäneistä miehistä on yksin asuvia liki kaksi viidestä ja naisista valtaosa - melkein yhdeksän kymmenestä. Näin ollen naisten yksin asuminen lisääntyy erityisesti vanhoissa ikäluokissa. Nuoremmissa ikäluokissa - 60-64-vuotiaat - asuu miehistä yksin noin joka viides ja naisista joka neljäs. Yksin asuminen ei merkitse silti yksinäisyyden kokemista. Joku nauttii omasta vapaudesta, mutta toinen kaipaa kumppania rinnalleen. Koettua yksinäisyyttä Yksinäisyydestä voidaan puhua ihmisen kokemuksena, tunnetilana. Yksinäiseksi itsensä kokevan elämänlaatu heikkenee, ja hän tuntee olevansa tarpeeton, yhteisön ulkopuolella ja syrjässä. Koettu yksinäisyys ei näytä ainakaan kolmannessa iässä niin pahalta kuin mitä yleisestä keskustelusta voi päätellä. Eläkkeelle siirtyneistä alle 80-vuotiaista kolme neljästä kokee harvoin tai ei koskaan yksinäisyyttä . Vajaa viidennes tuntee itsensä yksinäiseksi joskus ja noin 6 % melko usein tai jatkuvasti. Kolmasikäläisten ­ työelämän jälkeistä aikaa elävät alle 80-vuotiaat kokema hyvinvointi on eri ulottuvuuksilla hyvä. Koettu yksinäisyys lisääntyy iän myötä ja kotona asuvilla naisilla useammin kuin miehillä. Sekä kotona asuvilla 80 vuotta täyttäneillä naisilla että 85 vuotta täyttäneillä miehillä yksinäisyys näyttäytyy ongelmana, ja se vähentää elämään tyytyväisyyttä. Yksinäisyyttä voi torjua rohkaisemalla ihmisiä mukaan toimintaan. Toisaalta järjestöt ja julkinen sektori voivat yhdessä huolehtia siitä, että kansalaisilla on lähiyhteisössä paikkoja kohdata toisiaan ja mahdollisuutta toimia yhdessä. Tilaa toimia ja oikeus tulla joksikin Ikäihmisillä on sekä kollektiivisia että yksilöllisiä voimavaroja, jotka on hyvä saa- da näkyviksi ja käyttöön (Hakonen 2008). Kollektiivisia voimavaroja ovat taloudelliset voimavarat, työ- ja elämänkokemus inhimillisenä pääomana sekä mahdollisuus osallistua ja vaikuttaa yhteisössä ja yhteiskunnassa. Taloudelliset voimavarat merkitsevät arjen perusteiden ylläpitämistä, mahdollisuutta osallistua yhteisön toimintaan ja harrastaa. Nuoruutta ihannoivassa yhteiskunnassa jäävät usein huomioimatta ikäihmisten taidot ja osaaminen. Heillä on pitkän elämänkulun varrella kertynyttä elämänasiantuntijuutta, joka voi rikastaa yhteisöä ja luoda eri sukupolvien välille vastavuoroisuutta, ei vastakkainasettelua. Osallistumalla yhteisön toimintaan ikäihminen antaa osaamisensa ja kokemuksensa yhteiseen käyttöön. Yhteiskunnallinen osallistu-