• Numero 1/2013 Kaamoksen kaadosta kohti kesäpäiviä Kaamos kaatui rytisten Kuntorannassa tammikuun loppupuolella. Kahtia jaettuun tapahtumaan osallistui runsaat 230 Eläkeläiset ry:n jäsentä. Kuntorannassa harrastettiin liikuntaa ja kulttuuria ja opeteltiin leppoisasti tarinateatteria, kirjoittamista, liikuntaa ja espanjaakin. Mukava tunnelma, hyvät ystävät ja Kuntorannan palvelut saivat väen rentoutumaan. Uutta virtaa tarvitaan, sillä edessä on loppukiri Oulun kesäpäiville Raija Puumalaisen (edessä toinen oikealla) ohjaama liikuntapajan ohjelmaryhmä näytti, kuinka Ouluun voi mennä. S. 16?18 (Kuva: Kari Kumpulampi) Eläkeläiset ovat myös uudistuvan Kuntorannan ykkösryhmä ? Onko suomalaisilla oikeastaan enää muuta yhteistä kuin sauna ja järvimaisemat, kysyy kirjailija-toimittaja MikkoPekka Heikkinen. Hänen satiirisessa uutuusromaanissaan Terveiset Kutturasta potut ja citykanit ajautuvat sisällissotaan. Kylpylähotelli Kuntoranta voitti Solariksen tarjouskilpailun eläkeläisten sosiaalisten lomien pitopaikasta. Sosiaalisten lomien tukijärjestelmä muuttuu, mutta tuen määrä säilyy. Lomat on tästä lähtien haettava suoraan Solarikselta. Kuntoranta on loppusyksyn ja vuodenvaihteen aikana muuttanut ilmettään. Sen tavoitteena on tarjota nykyistä paremmat täsmäpalvelut ja -ympäristö eri käyttäjäryhmille. ? Eläkeläiset ovat uudistuvan Kuntorannan ykkösryhmä sanoo uusi hotellinjohtaja Harry Pirttimäki.Kuntorannassa paneudutaan myös tapahtumamarkkinointiin. S. 6?7 Sivut 3 ja 19 Mikko-Pekka Heikkisen mukaan pohjoisja eteläsuomalainen elämäntapa ovat erottautuneet jyrkästi toisistaan. Terveiset Kutturasta Eila Pienimäen Toivo Kärki-tulkinnat soivat yhä usein radiaalloilla. Eila Pienimäki: Kevyessä musiikissa hyvä suunta ? Idolsia ja muita kisoja seuratessani olen huomannut, että kaiken teknisyyden lisäksi arvostetaan välittömyyttä, sanoo foxin kuningattereksikin luonnehdittu Eila Pienimäki. Pienimäki nousi suomalaisten laulajien kärkikaartiin vuonna 1959 unohtumattomalla foxilla Vanhan veräjän luona. Pienimäki asuu kotiseudullaan Ikaalisissa, maalaa tauluja, kirjoittaa runoja ? viisi julkaistua runoteosta ? ja tekee laulu- ja esitelmäkeikkoja. S. 6?7
• 2 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus HANNU PARTANEN Ikääntyneiden työntekijöiden ristipaineet lisääntyvät N eljä vuotta velloneessa eläkeikäkeskustelussa sataa ehdotuksia sellaisella vauhdilla ja tyylillä, etteivät kansalaiset pysy enää perässä. Viimeksi Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (Etla) esitti vanhuuseläkkeelle siirtymisen ?normi-iän? pikaista nostamisesta 65 vuoteen. Linjaukset käyvät yksiin Elinkeinoelämän keskusliiton jo vuosia vaalimien tavoitteiden kanssa. Poikkeuksena kuitenkin se, että EK:n piiristä on totuttu kuulemaan heittoja eläkeiän alarajan korottamisesta myös huomattavasti korkeammalle, aina 70-ikävuoteen asti. Etla sallisi esityksessään myös eläkkeelle pääsyn jo 63-vuotiaana, kunhan eläkkeeseen tehtäisiin pysyvä noin 15 prosentin leikkaus. Etlan perustelujen mukaan ?varhennusvähennyksen tulisi olla riittävä niin, että se kompensoisi kaikki aikaisesta eläköitymisestä julkiselle taloudelle aiheutuvat rasitukset?. Näin henkilöllä, joka varhennetulle eläkkeelle joko vapaaehtoisesti tai useimmiten elämäntilanteen pakottamana jäisi, olisi täysimääräinen korvausvelvoite niihin rasituksiin, joita hänen kaltaisensa henkilö julkiselle taloudelle sälyttää. Eläkkeellä ei enää oltaisi vaan korvattaisiin julkisen talouden rasituksia. Normista poikkeava määritetään yhteiskunnan kustannuseräksi. Siinä missä Etla vaatii pikaisia toimia lakisääteisen eläkeiän alarajan nostamiseksi, jotta ikääntyneiden työurat pidentyvät nykyisestään, esittää Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen, että eläkeikää lähestyvän työntekijän palkkaa tulisi voida laskea. Uhkauksilla ikään perustuvista palkanalennuksista ei rohkaista joustavan eläkeiän alarajan saavuttavia työntekijöitä jatkamaan työelämässä. Päinvastoin. Uhkaukset ovat omiaan aiheuttamaan hämmennystä ja epävarmuutta ikääntyneiden työntekijöiden keskuudessa. Samalla ne lisäävät ikärasistisia ilmiöitä ja sukupolvien keinotekoista vastakkainasettelua yhteiskunnassa. Työurien pidentämistä ne eivät edistä. Jos palkkoja lähdettäisiin Vartiaisen esityksestä laskemaan, merkitsisi se myös ansioihin sidottujen eläkkeiden pienenemistä. Ikääntyneen työntekijän köyhdyttäminen on tulevan eläkeläisen köyhdyttämistä. Työntekijän ja eläkeläisen edut ovat yhteiset. Perusteluna esitykselleen Vartiainen sanoo, että työn tuottavuudella on tapana laskea eläkeiän kynnyksellä. Vartiaisen perustelut eivät saa vahvistusta tuoreista työelämän selvityksistä. Työn tuottavuus ei ole yksin yksilöstä eikä varsinkaan hänen ikääntymisestään kiinni. Siihen vaikuttavat suuresti työpaikan kulttuuri, johtaminen, organisointi ja ongelmien ratkominen. Ikääntyneet ovat tutkitusti usein nuo- ria sitoutuneimpia työhönsä eikä heidän sairauspoissaolotkaan ylitä oleellisesti nuorten poissaolojen määrää. Kun Vartiainen etsii oikeutusta alentaa ikääntyneiden palkkoja, kyseenalaistaa Elinkeinoelämän Keskusliiton työmarkkinajohtaja Lasse Laatunen ikääntyneiden työntekijöiden eläkekarttumat ja niiden kannustinvaikutukset työurien pidentämiseen. Eläkekarttumien heikentäminen johtaisi tulevien eläkkeiden pienenemiseen siinä kuin ikääntyneiden palkkojen alennuskin. Laatusen silmätikkunaan on erityisesti 53-62-vuotiaiden 1,9 prosentin karttuma verrattuna nuorempien 1,5 prosentin karttumaan. Tälle korotukselle hän ei näe minkäänlaista eläkepoliittista perustetta. Ei edes sitä, että 53 vuotta täyttäneet maksavat korotettua työeläkemaksua. Kritiikkiä Laatunen kohdistaa myös 63-vuotta täyttäneiden työntekijöiden eläkkeen 4,5 prosentin ns. superkarttuman kannustavuuteen. On vaikea nähdä, miten Laatusen kritiikki vahvistaa ikääntyneiden työmotivaatiota ja tukee työurien pidentämistä. Ilmeisesti EK:ssa on asiat linjattu niin, ettei työurien pidentämisessä ole enää porkkanoilla sijaa vaan nyt on raivokkaasti heiluvan kepin vuoro. Kun paineita ikääntyneiden työntekijöiden aseman ja eläke-etuuksien heikentämiseksi aktiivisesti taas lietsotaan, on Puheenjohtajan Eläkeläiset otsikoissa syytä muista, että vuodenvaihteessa tuli voimaan vanhoihin sopimuksiin ja päätöksiin perustuvia, julkisuuden jo unohtamia heikennyksiä: Mahdollisuus siirtyä varhennetulle vanhuuseläkkeelle poistui ja osa-aikaeläkkeen alaikäraja nousi 61 vuoteen. Samaan aikaan elinaikakerroin leikkaa voimistuvalla vauhdilla jokaisen eläkkeelle jäävän uuden ikäluokan eläkettä. Eläkepolitiikan eri osapuolet ajavat nyt itseään asemiin tuleviin koitoksiin, joissa väännön kohteena ovat eläkepolitiikan peruslinjat ja -kysymykset. Aikatauluna häämöttävät vuodet 2015 ja 2017. Ikääntyneiden työntekijöiden, eläkeläisten ja heidän järjestöjensä on tässä tilanteessa syytä olla erityisen tarkkana. Kalevi Kivistö palsta Eläkeläiset ovat viime aikojen keskustelussa olleet esillä entistä useammin. Vanhuspalvelulaista saatiin vihdoin kauan odotettu esitys. Keskustelu lakisääteisen vanhuuseläkeiän nostamisesta sen kun kiihtyy. Satakuntalainen kansanedustaja kapsahti Katajaan vaatiessaan perhe-eläkkeistä ainakin leskeneläkkeiden poistamista. Odotettu eläkeindeksiä pohtineen työryhmän työ saatiin vuoden vaihtuessa julkisuuteen . * * * Hoidon riittävyyden ja laadun turvaaminen on vanhuspalvelulain ydinkysymys. Ympärivuorokautisen laitoshoidon osuuden lähes puolittaminen 75 vuotta täyttäneiden hoidossa on tavoite, joka herättää kysymyksiä. Kotihoitoon suhtaudutaan tavalla, joka tuo mieleen ylistämällä alistamisen. Ellei kotihoidon voimavaroja lisätä, joudutaan ojasta allikkoon, pahempaankin. Yksi tilastoja ?kaunistava? keino on muuttaa vanhainkoteja tehostetun palveluasumisen yksiköiksi. Olen eri puolilla maata kulkiessani törmännyt useamman kerran tilanteeseen, jossa vanhainkodin oven yläpuolella oleva kyltti on muutettu tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Sen seurauksena muuttunut on lähinnä maksupolitiikka. Vanhus on parhaassa tapauksessa saanut hoitomaksuunsa kunnan maksusitoumuksen, mutta nimensä vaihtaneessa yksikössä ryhdytään hoitomaksun lisäksi perimään ?kalustevuokraa?, lääkekulut ja erikseen hoidossa tarvittavien tarvikkeiden hinnat sekä maksuja erilaisista palveluista. Asiakkaalle jäävä 15 % marginaali eläkkeestä kuluu niihin maksuihin, jos riittääkään. Kyse on enemmän maksupolitiikan kuin hoidon muutoksista. Tilastoissa muutos näkyy laitoshoidon osuuden pienemisenä. Uutiset vanhustenhoidon laadun ongelmista eivät ota loppuakseen. Valvonta ei selvästikään toimi. Kun aluehallintoa on pari vuosikymmentä myllerretty, on yhtenä iskusanana ollut, ettei kunnissa tapahtuvaa toimintaa tarvitse valvoa. Kunnallinen itsehallinto muka riittää ja korjaa omat ongelmansa. Niinpä valvonnan voimavarat nykyisissä aluehallintovirastoissa (AVI) ovat erittäin niukat. Valvira tarvitsee kuitenkin tuekseen lähempänä toiminnan tasoa olevaa valvontaa. Sen kokemukset ovat jo osoittaneet. Kun vielä hoitohenkilökunnan määrää koskeva normi jäi alkuvaiheessa säätämättä ja on ehdollisenakin riittämätön, vain 0.5, ovat hoidon laadun valvonta ja sen voimavarat entistäkin tärkeämpiä. litus on tehnyt perusturvaan joitakin parannuksia ja johdonmukaista olisi, että myös eläkkeellä olevien perusturva muistettaisiin. Varsinkin iäkkäämpien yksin elävien eläkeläisnaisten tilanne vaikeutuu sitä mukaa kuin heidän lukumääränsä kasvaa. * * * * * * Eläkkeiden indeksiä pohtiva työryhmäkin sai työnsä valmiiksi. Tulos oli pettymys, joskin odotettu. Pitkin matkaa tiedot työryhmästä kertoivat, että kaikki muuta tahot paitsi eläkeläisten omat edustajat, vastustivat indeksi parantamista. EETUn ja VENKin edustajat esittivät hyvin vaatimatonta parannusta: ansiotason osuuden nostamista 20:stä 30:een prosenttiin ja palaamista kaksi kertaa vuodessa tehtäviin tarkistuksiin. Niihinkään ei suostuttu. Erityisen ongelmallinen taitettu indeksi on pieniä työeläkkeitä saaville, koska ne nyt jo jättävät saajansa elintason köyhyysrajan alapuolelle. Jatkossa köyhyys vain syvenee, kun eläkkeen ja palkan erotus suurenee. Hal- Tähän kehityskuvaan sopii erittäin huonosti kansanedustaja Sampsa Katajan (kok) ehdotus leskeneläkkeiden lopettamisesta. Leskeneläke on turvannut osalle puolisonsa menettäneistä toimeentulon puolison kuoltua ? senkin vain siinä tapauksessa, että puolison eläke on ollut suurempi ja avioliitto on solmittu aikaisessa vaiheessa. Kärsijöinä olisivat voittopuolisesti ne naiseläkeläiset, joiden työura on ollut katkonainen tai sitä ei ole ollut. Epäsosiaalisin ehdotus pitkään aikaan! Eläkeläisten edunvalvonnassa riittää tekemistä. På svenska sidan 5
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 3 Tuo yksi uusi jäsen yhdistykseesi! Osallistu jäsenhankintaan! i t t e k a äp v i ä p ä a kes Voit Jäsen- ja arvontalomake Leikkaa tämä lomake lehdestä ja postita se viimeistään 30.4.2013 osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Uuden jäsenen tiedot (tähdellä merkityt pakollisia) * Yhdistys, johon haluan liittyä:___________________________ ____________________________________________________ *Sukunimi:__________________________________________ *Etunimi:____________________________________________ Syntymäaika_________________________________________ *Katuosoite:_________________________________________ Hyvä jäsen! *Postinumero________________________________________ Nyt Sinulla on mahdollisuus kantaa kortesi kekoon ja tuoda yksi uusi jäsen yhdistyksesi toimintaan mukaan! *Postitoimipaikka____________________________________ Katsohan siis lähiympäristöäsi ? kenelle ystävistäsi, tuttavistasi, omaisistasi, naapureistasi voit tarjota jäsenyyttä omassa mukavassa eläkeläisyhdistyksessäsi. * Haluaa Eläkeläinen-lehden kyllä ( ) ei ( ) Kaikki uuden jäsenen 30.4.2013 mennessä hankkineet osallistuvat Oulun kesäpäivien, 25.27.6.2013, osallistumispaketin arvontaan. Paketti sisältää hotellimajoituksen, tapahtumarannekkeen, kolmea aterialippua ja matkat kotipaikkakunta-Oulu-kotipaikkakunta. Puhelinnumero_______________________________________ *Allekirjoitus________________________________________ Jäsenhankkijan tiedot: *Sukunimi:__________________________________________ *Etunimi:___________________________________________ *Katuosoite:_________________________________________ Myös tällä lomakkeella 30.4.2013 mennessä liittyneet uudet jäsenet osallistuvat erilliseen arvontaan samanlaisesta paketista. *Postinumero________________________________________ *Postitoimipaikka:____________________________________ Tartu toimeen heti! Eläkeläiset ry kiittää! Puhelinnumero:_______________________________________ Ennakkotieto Eläkeläiset ry:n valtuuston kokouksesta Järjestön valtuuston sääntöjen 12 §:n mukainen varsinainen kokous pidetään 21.?22.5.2013 Kylpylähotelli Kuntorannassa Varkaudessa. Kokouksessa käsitellään sääntöjen 13 §:n asiat. Jäsenyhdistykset (paikallisyhdistykset ja aluejärjestöt) voivat tehdä esityksiä valtuustolle. Valtuustolle osoitetut kirjalliset esitykset pyydetään toimittamaan järjestön toimistoon 4.3. mennessä, kuitenkin viimeistään 20.3.2013 kello 16.00. Sääntöjen edellyttämä ennakkoilmoitus kokouksesta postitetaan jäsenyhdistyksille ja valtuuston jäsenille 14.2.2013. Varsinainen kokouskutsu ja kokousasiakirjat lähetetään valtuuston jäsenille 2.5.2013. Eläkeläiset ry:n hallitus 29.1.2013 Kalevi Kivistö puheenjohtaja Hannu Partanen toiminnanjohtaja RAY muutti järjestelmää, hakemukset suoraan Solarikselle Eläkeläisten tuetut lomat Kuntorannassa jatkuvat E läkeläisten tuettuihin sosiaalisiin lomiin tuli tämän vuoden alussa muutos. Se vaikuttaa kuitenkin vain järjestelmään, ei tuen määrään. Myös Kuntoranta säilyy lomakohteena. ? Tiedossamme on ollut RAY:n linjaus, että alkaneen vuoden alusta alkaen eläkeläisten RAY:n tukema sosiaalinen lomatoiminta toteutetaan lomajärjestöjen kautta. Tätä varten olemme tehneet yhteistyösopimuksen Solarislomien kanssa. Asiasta on tiedotettu lehdessä ja yhdistyspostissa, kertoo Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen. Partanen on tyytyväinen. tyytyväinen, että RAY:n tämän vuoden avustuspäätöksessä Solaris lomat saivat määrärahan korotuksena järjestöllemme aiemmin tulleen 190 000 euron avustuksen sosiaalilomien toteuttamiseen. Kuntorannan söilymisen eläkeläisten sosiaalisten lomien kohteena varmisti vielä sen ykkössija Solarikseneläkeläsilomien kilpailutuksessa. ? Olen todella iloinen myös siitä, että meidän Kuntorantamme pärjäsi lomapaikkana oikein hyvin Solariksen toteuttamassa ja RAY:n edellyttämässä lomapaikkojen kilpailutuksessa. Nyt ei pitäisi olla mitään erityisesteitä toteuttaa sosiaalilomatoiveensa eläkeläisten omassa Kylpylähotelli Kuntorannassa, Partanen sanoo. Lomia haettava ja niistä kerrottava Partanen kehottaa loman tarpeessa olevia ja avustusehdot täyttäviä yhdistysten jäseniä hakemaan lomia aktiivisesti yksin ja ryhminä. ? Kertokaa lomamahdollisuuksista myös muille eläkeläisille ja pyytäkää myös heitä mukaan omiin lomaryhmiinne. Hakemukset tulee osoittaa suo- raan Solaris-lomille, Partanen sanoo. Myös Kuntorannassa ollaan luonnollisesti tyytyväisiä kilpailutuksen tulokseen. Kuntorannan hotellijohtajana syksyllä aloittanut Harry Pirttimäki sanoon, että sosiaaliset lomat ovat edelleen todella tärkeä osa talon toimintaa. ? Niitä on kehitettävä niin, että ohjelmat ovat laadukkaita ja monipuolisia, jotta lomien tarkoitus toteutuu ja asiakasviihtyvyys on hyvä, Pirttimäki sanoo. Kuntoranta on uusinut ilmettään ja ohjelmiaan niin, että kylpylähotelli on entistä valmiimpi ottamaan vastaan sekä tuettujen lomien ryhmiä että muita kävijöistä. Hotellinjohtaja Harry Pirttimäen haastattelu s. 19
• 4 - Nro 6?7 lokakuu 2011 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Yhdessä-hankkeet ovat olleet merkittävä avaus Suomessa RAY:lta tuki monikulttuurisen toiminnan vakiinnuttamiseen Raha-automaattiyhdistys on myöntänyt Eläkeläiset ry:lle kahden vuoden rahoituksen, jonka avulla jatketaan ikääntyneiden maahanmuuttajien arjen tukemista. Tätä työtä on järjestömme Yhdessä-hankkeissa jo tehty pääkaupunkiseudulla, Turussa, Tampereella, Vaasassa, Rovaniemellä ja Joensuussa. Uusi rahoitus mahdollistaa paikallisen monikulttuurisen toiminnan jatkamisen ja sen laajentamisen sellaisille alueille, joissa asuu ikääntyneitä uussuomalaisia ja joissa on kiinnostusta tutustua maahanmuuttajiin. Mukaan tuleville järjestetään tukihenkilökoulutusta. Koulutukseen kutsutaan ensimmäisen tukihenkilökoulutuksen käyneet kertomaan omista kokemuksistaan. neiden avulla. Sähköisen keskustelufoorumin ylläpidossa auttoi yhteistyökumppani KSL:stä. Pysyvään toimintaan Kohti Oulua Uussuomalaisia ikäihmisiä on ollut Eläkeläiset ry:n tapahtumissa Jyväskylässä ja Savonlinnassa sekä veteraanien kulttuurikilpiluissa Seinäjoella. Osallistuminen tapahtumiin luo maahanmuuttajille tasavertaisen mahdollisuuden osallistua ikäihmisten kulttuuritoimintaan. Toivottavasti näemme myös Oulun kesäpäivillä uussuomalaisten ryhmiä esiintymässä. Toimimme sen eteen, että Oulun seudulla saadaan kontakteja maahanmuuttajaikäihmisiin ja heitä mukaan kesäpäiville. Ainakin Helsingistä on tulossa inkeriläisiä kesäpäivien kenttävoimisteluohjelmaan. Monikulttuurinen toiminta Eläkeläiset ry:ssä alkoi vuonna 2007 Yhdessä-hankkeella, johon RAY myönsi avustuksen kolmeksi vuodeksi. Pilottityössä etsittiin ja kokeiltiin uusia toimintatapoja. Pääkaupunkiseudun paikallisyhdistysten aktiiviset jäsenet ja ikääntyneet maahanmuuttajat kohtasivat ja tutustuivat toisiinsa. Uussuomalaisille ikäihmisille tarjottiin kiinnostavaa tekemistä, uusia tuttavuuksia ja suomen kieltä ja samalla tutustutettiin heidät suomalaiseen arkeen. Ensimmäisinä mukaan tulivat Malmin Eläkeläiset, Hakunila- Vaaralan Eläkeläiset, Etelä-Espoon Eläkeläiset, Viherlaakso-Karakallion Eläkeläiset, Kontulan Eläkeläiset, Tikkurilan Eläkeläiset ja Korson Eläkeläiset. Hyvin suosittuja olivat paikallisyhdistysten kanssa järjestetyt metsä- ja sieniretket. Yhdessä vierailtiin kult- Vaasassa järjestetyn monikulttuurisen leirin osanottajat tutustuivat toisiinsa näinkin. tuurikohteissa, joissa siivu Suomen kulttuurihistoriaa tuli tutukis uussuomalaisille ikäihmisille. Syvempään tuttavuuteen ja jopa ystävyyteen päästiin Yhdessä -pilottihankkeen järjestämillä leireillä. Kohti laajentumista Vaikka monikulttuuriseen toimintaa löytyi alusta alkaen vapaaehtoisia, oli ilmassa varovaisuuttakin. Mukana olevissa yhdistyksissä myös vastustettiin toimimista uussuomalaisten ikäihmisten kanssa. Se ei ollut yllätys, koska vuonna 2008 tapahtui käänne maahanmuuttokeskustelussa. Ennakkoluulojen esille tulossa oli se hyvä puoli, että kiihkeätkin keskustelut hanketyöstä mahdollistavat erilaisten näkemysten vuoropuhelua ja toivottavasti vaikuttivat ennakkoasenteiden tarkistamiseen. Aluekierroksella suuri osa järjestön jäsenistä, eritoten puheenjohtajista, oli sitä mieltä. että monikulttuurinen työ on luonteva osa meidän järjestöjemme perustyötä. Yhdessä-hanke sai vuoden katkon jälkeen uuden tuki- päätöksen. Uusia yhteistoimintamuotoja lähdettiin miettimään Tampereen, Vaasan, Rovaniemen ja Joensuun yhdistyksissä. Ne päättivät järjestää uussuomalaisten ikäihmisten kanssa yhteisleirejä ja kutsuivat tutuksi tulleita ikäihmisiä yhdistysten tapahtumiin. Tampereella järjestettiin onnistunut monikulttuurinen ikäihmisten päivä Ilolla ei ole ikää eikä kulttuurijajoja. t Turun maahanmuuttajayhdistyksen Daisy Ladies ry:n naiset olivat perustaneet ikäihmisten oman yhdistyksen Daisy Eläkeläiset ry:n .ja se oli tullut Eläkeläiset ry:n jäseneksi Uusien hankealueiden yhdistysaktiivien kanssa kokoonnuttiin jatkohankkeen aikana kolme kertaa Kuntorantaan tukihenkilökoulutukseen. Koulutuksessa jaettiin kokemuksia, miten uussuomalaisiin saatiin yhteyksiä, minkälaista yhteistoimintaa alueilla on järjestetty, mikä oli onnistunut ja mikä ei. Lähijaksoilta saatiin intoa lähteä omilla paikkakunnilla solmimaan kontakteja ikääntyneisiin maahanmuuttajiin ja uskoa siihen, että jokaiselle löytyy oma tapa järjestää yhteistoimintaa. Lähijaksojen välissä pidettiin yhteyttä tietoko- Pilottihankkeen alkuajoista on kulunut jo kuusi vuotta ja hanketyön vaikutus näkyy järjestön toiminnassa. Monikulttuurinen toiminta järjestössämme ei ole enää erillistä hanketyötä, jota vain siihen palkattu työntekijä hoitaa. Monissa yhdistyksissä on jäseniä jotka ottavat itsenäisesti uussuomalaisiin ikäihmisiin yhteyttä, kutsuen heitä mukaan paikallisiin tapahtumiin ja yhdistyksen kerhoon. Myös maahanmuuttajien omissa yhdistyksissä tunnetaan, ainakin hankealueilla, Eläkeläiset ry:n toimintaa ja meidän eläkeläisiä kutsutaan vastavierailulle. Hanketyön suorana vaikutuksena kahdella paikkakunnalla syntyivät yhdistysten maahanmuuttotyöryhmät. Näissä ryhmissä kokoonnutaan säännöllisesti miettimään, miten lähestyä sellaisia ikäihmisiä , jotka eivät vielä tunne suomalaista yhteiskunta ja a joiden suomen kieli kaipaa kohentamista. EVA RÖNKKÖ Kirjoittaja on Yhdessä ja Teemme yhdessä-hankkeiden projektikoordinaattori, joka maaliskuun alussa aloittaa uuden työtehtävän Eläkeläiset ry:ssä monikulttuurisen toiminnan suunnittelijana Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Hannu Partanen: Monikulttuurisuus on eläkeläistoiminnalle myönteinen haaste Suomi on muuttunut vuosikymmenen aikana entistä monikulttuurisemmaksi. Vaikka maahanmuuttajien enemmistö onkin nuoria työikäisiä ja heidän lapsiaan, kuuluu perheisiin usein isovanhempia ja muita sukulaisia. Lisäksi aika kypsyttää meistä jokaisesta eläkeläisiä riippumatta etnisestä taustasta, ihonväristä ja kulttuurista. 1970luvulla Suomeen tulleet kolmekymppiset Chilen pakolaiset ovat nyt vanhuuseläkeiässä. Suomessa asuvat ikäihmiset ovat Suomen eläkejärjestelmän ja vanhuspalvelujen piirissä taustastaan riippumatta. Järjestelmien antama tuki ja turva on kaikille yhteinen. Yhdessä sitä myös pitää puolustaa ja kehittää. Tähän tarvitaan kantasuomalaisten rinnalle uussuomalaisia. Uussuomalaiset ovat pysyvästi osa meidän yhteiskuntaamme ja he kohtaavat elämässään meille kaikille tuttuja ongelmia. Vaikeuksia lisäävät kielen ja kulttuurin erojen tuoma ulkopuo- lisuuden, vierauden ja osaamattomuuden tunteet ja erilaisten tukiverkostojen puute. Esimerkiksi työn ja koulutuspaikkojen saanti on kantaväestöä vaikeampaa. Järjestömme haluaa olla rakentamassa maata, jonka kaikki asukkaat kokvat omakseen. Se edellyttää eri taustasta tulevien ihmisten tutustumista toisiinsa ja toistensa kulttuureihin. Kansalaislähtöisellä vapaaehtoisella toiminnalla voi olla siinä merkittävä rooli. Erilaisten ihmisten tutustuminen on mahdollista kohtaamisten ja yhdessä tekemisen kautta. Yhdessä toimien väistyvät outouden ja vierauden tunteet ja murtuvat ennakkoluuloiset asenteet. Onnistuneet kohtaamiset rikastuttavat kaikkia mukana olevia ja avaavat uusia, usein arvaamattomiakin toiminnan mahdollisuuksia. Meidän yhdistyksistä ja toimintaryhmistä voi kasvaa luontevia paikkoja eläkeläisille kohdata moni- kulttuurisuus myönteisesti. Toimintaympäristön muutokset asettavat meille monikulttuurisessa työssä uusia tehtäviä. Näissä onnistuminen vaatii vanhojen toimintatapojen kriittistä arviointia ja toimintatapojen uudistamista. Uuden etsimisessä me voimme tukeutua Raha-automaattiyhdistyksen tuella tuteutettujen monikulttuurisuushankkeidemme kokemuksiin. RAY:n tuore määrärahapäätös tarjoaa järjestöllemme uusia mahdollisuuksia kehittää ajankohtaista ja haastavaa monikulttuurista toimintaa. Sen turvin lisäämme monikulttuurisen toiminnan osuutta ja painoa kaikilla toiminnan tasoilla. Pääpaino on yhdistyksissä, joissa on otollinen tilanne monikulttuurisuustoiminnan käynnistämiselle, vahvistamiselle ja juurruttamiselle osaksi muuta yhdistystoimintaa.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 5 Vanhushuollon laitospaikkojen vähentäminen huolettaa Vaasassa Kohti kesäpäiviä Kuvakilpailussakin alkaa loppukiri ? Oulun kesäpäiviin on aikaa enää vaivaiset viisi kuukautta. Valmistelut ovat käynnistyneet hyvin eri puolilla maata ja myös Eläkeläiset ry:n toimistossa, kertoo järjestösihteeri Anu Mäki. Nyt on siis loppukirin aika. Mitä voi vielä tehdä? ? No luonnollisesti varmistaa, että oma yhdistys on varannut majoituksen, rannekkeet ja ruokailut Oulun Konffasta ja samlla mahdollisesti varannut myös Työväen Oulu -kierotoajelun, Mäki vastaa. Mäki kehottaa yhdistyksiä olemaan tarkkoja varausaikojen kanssa. Varatut, mutta ylimääräiset paika pitää peruuttaa 28.2. mennessä. Ohjelmaryhmät ja esiintyjä harjoittelvatkin täysillä. Esityksissä riittää varmaan hiomista aivan kesäpäivien kynnykselle ja niiden aikanakin. ? Rostestikulkueeseen voi vielä tehdä banderolleja, kukkia, päähineitä, liinoja, lintuja ja muuta rekvisiittaa. Ääntä ei varmaankaan kannata aivan vielä aukaista iskulauseiden huutamiseksi niin, että toripolliiisikin vavahtaa, jos nyt ei aivan pelekää.Senkin aika tulee. Uutta kesäpäivillä on myös valokuvauskilpailu. Kuinka se on edennyt.? ? Tiedotussihteeri Pekka Isakssonille on jo tullut aika tukku kuvia, mutta lisää kuulemma sopii sekä tulostettuja kuvia varten hankittuun kansioon että sähköpostiin. Valokuvauskilpailun teema on Eläkeläisen arki. Kuvat tulee toimittaa maaliskuun loppuun mennessä joko sähköisesti tai tulostettuina (mieluimmin A4 koossa) Pekka Isakssonille Eläkeläinen-lehden postiosoitteeseen tai sähköpostiosoitteeseen Postiosoite on Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki 10 Sähköpostiosoite on eläkeläinen-lehti@elakelaiset.fi Vaasan Eläkeläiset ry ja sen edunvalvontatyöryhmä kutsui kaikki vaasalaiset eläkeläisyhdistykset ja omaishoitajat kuulemaan, mitä sosiaali-ja terveystoimen johtajalla Jukka Kentalalla on kerrottavanaan toimialansa tulevista uudistuksista. Erityisesti vanhusten laitospaikkojen raju vähentäminen ja omaishoitajien vaikea tilanne huolestuttivat salintäyteistä yleisöä. Kentala vakuutti, että ketään ei jätetä ilman hoitoa laitospaikkojen vähenemisestä huolimatta, vaan kaikille pitää löytyä sitä ennen uusi koti tai kotihoito. Siirtyminen ennaltaehkäisevään ja kuntouttavaan toimintaan on pitkä ja hidas prosessi ja riippuu rakennushankkeiden etenemisestä, sekä kaupungin taloustilanteesta. Yleisö kysyi?Miksi vanhukset ovat kunnille raskas taakka ja ongelma, vaikka heillä eläkkeistä rahat menevät hoitoon. Miksi ei puhuta tuloista, jotka vanhukset maksavat hoidostaan?. Vastaajan mukaan ne tulot ovat pieni osa kustannuksista.Tarvitaan myös yksityisiä Jukka Kentala kertoi sosiaali- ja terveystoimen uudistuksista Vaasan Eläkeläiset ry:n järjestämässä tilaisuudessa. Puhetta johti Irmeli Mandell. palveluja niille, jotka pystyvät niitä maksamaan. Omaishoitajien tilanne puhutti yleisöä kovasti. Vain pieni osa omaishoitajista saa tukea,tai voi ottaa sitä vastaan menettämättä omia tulojaan. Lomaa palvelusetelillä voi ostaa 2,5 tuntia kuukaudessa, kun oikeus olisi 3 lomapäivää kuukaudessa. Kaupungin laitosten intervallipaikoilla kolmen päivän loma on mahdollinen, jos paikkoja on tarjolla. Miten käy , jos kaikki haluavat intervallihoidon? Onko paikkoja? Lohdutuksen sana kuului, että palvelusetelin arvoa tullaan ehkä nostamaan. Budjettiin vuodelle 2013 ei kuitenkaan ole tulossa lisäystä uudistusten toteuttamiseen. Päätössanoissaan Kentala Orfförandens Pensionärerna skapar rubriker kiitti saamastaan kutsusta ja sanoi tulevansa mielellään uudelleen ja lupasi pyytää muutkin SOTE-alan johtavat virkamiehet mukaan. Arvokeskustelua näistä asioista tarvitaan jatkuvasti. Teksti: Leena Mäenpää Kuva: Antero Ainasoja Kalevi Kivistö Översättning: Anne Lindfors-Shaban kolumn På senare tid har pensionärerna allt oftare förekommit i debatten. Förslaget till lagen om äldreservice som vi så länge väntat på kom äntligen. Diskussionen om en höjning av åldern för den lagstadgade ålderspensionen blir allt mer intensiv. En riksdagsledamot från Satakunta, en viss Kataja, snubblade visst och miste nog halva (tanke)stycket då han krävde att av familjepensionerna borde åtminstone efterlevandepensionen slopas. Pensionsindexarbetsgruppens rapport som man sett fram emot offentliggjordes vid årsskiftet. * * * En kärnfråga i äldreservicelagen är vårdens tillräcklighet och tryggande av kvaliteten. Målet om att nästan halvera andelen institutionsvård dygnet runt för personer som fyllt 75 år väcker frågor. Man förhåller sig till hemvården på ett sätt som får en att tänka på tvång maskerat till lovsång. Utan en ökning av hemvårdens resurser hamnar vi från ett dåligt läge till ett ännu värre. Ett sätt att ?försköna? statistiken är att göra om åldringshem till enheter för effektiverat serviceboende. Då jag rört mig på olika håll i Finland har jag flera gånger stött på en situation där skylten ovanför dörren till åldringshemmet bytts ut till enhet för effektiverat serviceboende. Som en följd därav är det snarast avgiftspolicyn som ändrats. Åldringarna har i bästa fall fått kommunens betalningsförbindelse för vårdavgiften, men i den nya enheten som uppstått efter namnbytet börjar man utöver vårdavgiften att debitera för ?hyra för inventarier?, läkemedelskostnader och separat för de vårdartiklar som behövs samt avgifter för olika tjänster. Klientens 15 % marginal av pensionsbeloppet går åt till dessa avgifter och räcker kanske inte till. Det är snarare fråga om ändringar i avgiftspolitiken än i vården. I statistiken syns ändringen som en minskning av andelen institutionsvård. Det tycks inte bli någon ände på nyheterna om problem med vårdkvaliteten inom äldreomsorgen. Övervakningen fungerar helt uppenbart inte. Under några decennier av turbulens inom regionförvaltningen har ett ofta uttalat slagord varit att verksamheten i kommunerna inte behöver övervakas. Den kommunala självstyrelsen räcker till sägs det, den klarar av att rätta till de egna problemen. Alltså är resurserna för övervakning i de nuvarande regionsförvaltningsverken (RFV) mycket knappa. Valvira behöver dock stöd för övervakningen på ett plan som är närmare den operativa nivån. Detta har redan erfarenheterna påvisat. Då ännu normen för vårdpersonalens dimensionering inte bestämdes från början och den redan som villkorlig norm är otillräcklig ? bara 0,5 ? betyder det att övervakningen av vårdkvaliteten och vårdresurserna blir allt viktigare. * * sioner eftersom dessa pensionärers levnadsstandard redan nu är under fattigdomsgränsen. I fortsättningen blir fattigdomen bara djupare då skillnaden mellan löner och pensioner blir större. Regeringen har gjort vissa förbättringar i grundtryggheten och det vore konsekvent att man även skulle komma ihåg pensiontagarnas grundtrygghet. Det är speciellt äldre ensamboende kvinnliga pensionärers situation som blir allt svårare allt efter som deras antal stiger. * * Arbetsgruppen som dryftat pensionsindexen blev också klar med sitt arbete. Resultatet var en besvikelse, om än förväntad. Under arbetets gång visste uppgifterna om arbetsgruppen berätta att alla andra parter utom pensionärernas egna representanter motsatte sig en förbättring av indexet. Pensionärsorganisationerna PIO:s och VENK:s representanter förde fram en mycket anspråkslös förbättring: en höjning av inkomstnivåns andel från 20 till 30 procent och en återgång till justeringar två gånger per år. Inte ens dessa gick man med på. Det brutna indexet är speciellt problematiskt för de pensionärer som får små arbetspen- * * I denna utvecklingstrend passar riksdagsledamot Sampsa Katajas (saml) förslag om att slopa efterlevandepensionerna mycket illa. Efterlevandepensionen har för en del personer tryggat utkomsten efter det att maken/makan dött ? och även då bara i det fall att makens/makans pension varit större och att äktenskapet ingåtts i ett tidigt skede. De som blir lidande är för det mesta de kvinnor som haft en oregelbunden arbetskarriär, eller som inte alls förvärvsarbetat. Det mest osociala förslaget på en lång tid! Det finns gott om arbete då det gäller pensionärernas intressebevakning.
• 6 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Mikko-Pekka Heikkisen romaanissa potut ja citykanit aloittavat sisällissodan ?Helsinkiläinen kasvissyöjä ei välttämättä ymmärrä hirvenmetsästyksen sosiaalista merkitystä? Mikko-Pekka Heikkinen päätti tarttua kirjaimellisesti poroa sarvista ja kirjoitti epäonnistuneesta kuntauudistuksesta satiirisen romaanin ?Terveiset Kutturasta?. V uonna 1990 ilmestyneessä artikkelissaan ?Joko Lappi on loppu?? Erno Paasilinna piti Lapin ongelmana alueen laajuutta sekä pirullisen erilaisia väestöryhmiä ja siitä johtuvia loputtomia intressiristiriitoja: ?Eteläisimmän kunnan Simon maanviljelijöillä ja pohjoisimman kunnan Utsjoen saamelaisilla ei ole enempää tekemistä toistensa kanssa kuin gruusialaisilla ja jakuuteilla, mutta he kuitenkin sattuvat asumaan samassa läänissä...Enontekiöllä vallitsee tätä nykyä saamelaisten ja suomalaisten välillä melkein täysi sisällissota.? Suomussalmelta kotoisin oleva Helsingissä asuva toimittaja-kirjailija Mikko-Pekka Heikkinen (s.1974) päätti tarttua kirjaimellisesti poroa sarvista, ja kirjoitti epäonnistuneesta kuntauudistuksesta satiirisen romaanin Terveiset Kutturasta (Johnny Kniga, 2012).. Kuntauudistuksen jäljiltä kuntarajat on vedelty miten sattuu, palvelut on huiskittu kasvukeskuksiin, Sote-uudistus on ajanut karille ja Etelä-Suomi on sulkenut rajansa Pohjois-Suomesta tulevalta muuttoliikkeeltä. Suomeen on rakennettu Kiinan mallin mukainen siirtotyöläisjärjestelmä. Pohjois-Suomen julistautuessa itsenäiseksi, alkaa sisällis- sota. Saamen vapautusrintaman komentaja poromiesten päällikkö Oula ottaa sodanjohdon käsiinsä, pohjoisen moottorikelkkasoturit valloittavat Suomen pala palalta. Heikkisen mukaan niin ? Myönnän omaavani äkkivääryyttä ja ilkikurisuutta, jopa metsäläisyyttä.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 7 Kilpailu toi Eläkeläiset ry:n yhdistyksiin 2 160 uutta jäsentä kauan kuin Pohjois-Suomessa ei puhalleta yhteiseen hiileen, keskinäisellä riitelyllä peli varmasti hävitään. ? Oula ylittää tämän kyläpolitikoinnin rajan ja pystyy yhdistämään pohjoissuomalaiset yhteisen tulevaisuusvision taakse. Ei kannata riidellä siitä, onko Kuusamo Lappia vai ei tai kuka saa olla saamelainen. Heikkinen kysyykin, mistä löytyisi karismaattinen markkinajumala, joka yhdistäisi Lapin yhtenäiseksi brändiksi. Nuo Suomen parhaat erämaat, josta löytyy korpea, ettei viikon aikana välttämättä tule vastaan yhtään ihmistä. ? Se on täydellinen vastakohta Helsingin keskustalle, ja vastakohdathan rikastavat ja täydentävät toisiaan. Jos vastakohtaisuuksia ei tunne, ei tiedä mistään mitään. Urbaani marinadi ei huuhtoudu päivän piipahduksella rakovalkealla. Pohjoisen hiljaisuudessa voi kokea aivan uusia ulottuvuuksia kuin ainaisessa suurkaupungin hälinässä. ? Hälyn aikakaudella ärsykkeitä piisaa, mutta hiljaisuutta ei ole älytty tuotteistaa. Ja erämaata on vaikea tuotteistaa. Kun tokiolainen saapuu Ivaloon, hiljaisuus alkaa siitä.. Teltassa erämaatunnelma säilyy, mutta ei mukavuuksilla varustetussa mökissä. Lapista löytyy sosiaalisia ja kulttuurisia jännitteitä Heikkinen myöntää olevansa saman kulttuurialueen kasvatti kuin Veikko Huovinen. ? Myönnän omaavani äkkivääryyttä ja ilkikurisuutta, jopa metsäläisyyttä. Suomessa on niin paljon metsää, ettei se ole kaukana missään. Helsingin keskustasta Nuuksion kansallispuistoon pääsee seutulipulla. Käyn lenkillä keskuspuistossa, koska siellä on vihreää. Seurasaaressa on metsä sekä merinäköala. Heikkisen mielestä Lapissa on tilaa olla luontoihminen ja sekaan mahtuu kasinot ja kaivokset. Kainuun ja Itä-Lapin ongelmat ovat hyvin samanlaisia. ? Kittilän kaivostoiminta on ollut menestystarina. Mitä Savukosken, Sallan, Inarin ja Pelkosenniemen hengissä pitämiseksi keksitään? Miten hiljaisuutta ja syrjäseutuja voidaan tuotteistaa tuhoamatta niitä? Heikkisen mukaan toimittajan työn kannalta Lapista löytyy sosiaalisia ja kulttuurisia jännitteitä moneen suuntaan. ? Sallan kunnanjohtaja Kari Väyrynen on sitaattikone, erittäin suorapuheinen kaveri. Enontekiöllä ei tule poliisia tai korkeintaan hyvin hitaasti. ? Vuonna 2010 Kittilän kunnanjohtajaksi valittu Anna Mäkelä on vihreä feministi ja kotoisin Kauniaisista. Hän kertoi yllättyneensä, että Lapissa on samanlaista herravihaa kuin Väinö Linnan romaaneissa ja minä olen sen kohde. Onko muuta yhteistä kuin sauna ja järvimaisemat? Eteläsuomalaiset kutsuvat pohjoisen taistelijoita potuiksi ja lappilaiset eteläsuomalaisia cityukaneiksi. Ratkaisevan läpimurron pohjoisen moottorikelkkajoukot tekevät Iisalmessa Koljonvirralla. Ovatko Iisalmen puolustusasemat viittaus Suomen itsenäistymiseen johtaneeseen uuteen alkuun eli vuoden 1808 Koljonvirran taisteluihin? Meneekö Etelä- ja Pohjois-Suomen raja Iisalmessa, kuten romaanissasi todetaan? ? Kävi mielessä tuo historiallinen viittaus. Tarinan kannalta Iisalmi on hyvä paikka Savon ja Kainuun rajana. Citykanit kutsuvat Iisalmea pseudourbaaniksi autiomaaksi, jossa asukkaat poistuvat kotien tukikohdista ainoastaan, jos lauantaimakkaran kilohinta putoaa alle kolmen euron. Heikkisen mukaan köyhä pohjoinen ei ole kulttuurisesti suinkaan yhtenäinen. Pohjois-karjalaisen ja utsjokelaisen kulttuurin erot ovat suuret. ? Voisi sanoa, että Pähkinäsaaren rauhan raja on etelän ja pohjoisen erottava raja. Rajan molemmin puolin ennakkoluulot ovat suuret, elintavat hyvin erilaiset. Cityvihreyden, takapihojen palstaviljelyn ja metsästyskulttuurin erot ovat suuret. Helsinkiläinen kasvissyöjä ei välttämättä ymmärrä hirvenmetsästyksen sosiaalista merkitystä. ? Jos hirvenmetsästys kielletäisiin, se olisi pienissä kylissä sosiaalinen katastrofi. Yhteisöllisyys murenisi. Naisilla on omat hupinsa, miehillä omansa kuten metsästys ja kalastus. Heikkinen ei usko aluepoliittiseen salajuoneen vaikka kaikki on mennyt kulttuurisesti ja taloudellisesti pirstaleiksi, vaikka yhteiset ideaalit ovat kansakuntana kiven alla. ? Kun Suomea ja suomalaisuutta rakennettiin 1800-luvun lopulla, perusajatus oli, että maalataan taulut, sävelletään laulut, kirjoitetaan kirjat suomenkielellä ja ollaan sitten yhtä kansaa, jolla on yksi kieli ja yksi mieli. Onko suomalaisilla oikeastaan enää muuta yhteistä kuin sauna ja järvimaisemat, Heikkinen kysyy. Teksti: JUHA DRUFVA Kuvat: PEKKA ISAKSSON Jäsenhankintakilpailun 2012 tulokset Eläkeläiset ry:n yhdistykset kilpailivat vuonna 2012 jäsenhankinnassa neljässä sarjassa jäsenmääränsä mukaan (lähtötilanteena jäsenten lukumäärä 1.1.2012). Kilpailussa saavutettu tulos on prosentuaalinen kasvu suhteessa lähtötilanteeseen. Sarjan alle 100 jäsentä voittajayhdistykset: 1.Sonkajärven Eläkeläiset, uusia jäseniä 27, kasvua 55% (Savo) 2. Myllypuron Eläkeläiset, uusia jäseniä 23, kasvua 47,9% (Helsinki) 3. Paraisten Eläkeläiset, uusia jäseniä 25, kasvua 39% (Varsinais-Suomi) Sarjan 100-200 jäsentä voittajayhdistykset: 1. Etelä-Espoon Eläkeläiset, uusia jäseniä 35, kasvua 28,2% (Uusimaa) 2. Jurvan Eläkeläiset, uusia jäseniä 33, kasvua 26,6% (Pohjanmaa) 3. Kontulan Eläkeläiset, uusia jäseniä 43, kasvua 23,6% (Helsinki) Sarjan 201-300 jäsentä voittajayhdistykset: 1. Suomussalmen Eläkeläiset, uusia jäseniä 36, kasvua 16% (Kainuu) 2. Heinolan Eläkeläiset, uusia jäseniä 30, kasvua 13,1% (Etelä-Häme) 3. Joensuun Eläkeläiset, uusia jäseniä 24, kas- vua 11,4% (Pohjois-Karjala) Sarjan yli 300 jäsentä voittajayhdistykset: 1. Rauman Eläkeläiset, uusia jäseniä 120, kasvua 15,9% (Satakunta) 2. Oulun Eläkeläiset, uusia jäseniä 67, kasvua 14,1% (Jokilaaksot) 3. Vaasan Eläkeläiset, uusia jäseniä 42, kasvua 12,3% (Pohjanmaa) Voittajayhdistyksiin ollaan yhteydessä palkinnoista sopimiseksi. Palkinnot kilpailusarjojen voittajayhdistyksille 1. palkinto: kahden päivän kurssi yhdistyksen jäsenille yhdistyksen valitsemasta teemasta (voimistelu, musiikki, näyttämöilmaisu, zumba, käsityö/askartelu tms.) 2. palkinto: 1 päivän kurssi yhdistyksen jäsenille, ks. edellä 3. palkinto: yhdistys voi lähettää kaksi jäsentään valitsemalleen Kuntorannan kurssille vuoden 2013 aikana Kaikkiaan kilpailu toi paikallisyhdistyksiimme 2160 uutta jäsentä! Eläkeläiset ry kiittää lämpimästi kaikkia jäsenhankintatyöhön osallistuneita ja onnittelee sydämellisesti kilpailussa menestyneitä yhdistyksiä! Myllypurossa valmistaudutaan 35-vuotisjuhliin Syyskokouksen hyväksymässä toimintasuunnitelmassa korostuu valmistautuminen yhdistyksen 35vuotisjuhlaan. Toimintavuoden muita tärkeitä tapahtumia Myllypuron Eläkeläisillä ovat Eläkeläiset ry:n Oulun kesäpäivät, edustajakokouksen päätösten toteuttaminen ja eläkeläisten etujen ajaminen ja puolustaminen. Vanhuspalvelulaki, eläkeindeksin korjaus ja verolait ovat eduskunnan päätettävissä olevia keskeisiä eläkeläisten etuihin kuuluvia asioita. Yhdistys jatkaa sekä kansanedustajien kutsumista tilaisuuksiinsa että lähettämällä kirjelmiä eduskuntaryhmille. Aloitteellisesti eläkeläisten asialla Helsingin kaupunginvaltuusto päättää mm. vanhuspalveluiden rakenteista ja resursseista. Myllypuron Eläkeläisillä on elävä tuntuva palveluiden tilaan ja laatuun. Valtuuttuehdokkaita oli ennen kuntavaaleja kertomassa näkemyksiään ja he suhtautuivat myönteisesti yhdistyksen esittämiin tavoitteisiin. Helmikuussa samat henkilöt, nyt kaupunginvaltuutet- tuina tulevat selvittämään mm. Helsingin talousarviokäsittelyä sekä tavoitteiden ja toteutuksen suhdetta. Yhdistys on edelleen aloitteellinen mm. vanhus-, terveys-, kodinhoito- ja kuljetuspalveluasioissa. lä matkoilla ja tapahtumilla on omavastuuosuus, mutta yhdistys osallistuu myös niiden rahoittamiseen. Uusi toimipaikka, uusia jäseniä Syyskokous valitsi yhdistyksen puheenjohtajaksi Osmo Tolvasen. Uutena varapuheenjohtajana aloittaa Matti Heino. Järjestäytymiskokouksessa sovittin toimihenkilöiden tehtäväjaosta:sihteeri Juha Hämäläinen, varasihteeri Elle Heikkinen,taloudenhoitaja Liisa Lindroos, matka- ja jäsenvastaava Maija Julin,keittiövastaavat Annikki Moliis, Soila Sunikka ja Sinikka Vartiainen (uusi), joka toimii myös rauhanvastaavana sekä yleisvastaava Mirjam Puntanen. Toiminnantarkastajaksi valittiin Eeva Backman ja varalle Seppo Rantanen. Uusi toimipaikka, asukastalo Mylläri antaa mahdollisuuden uusiin toimintamuotoihin ja toimintaa alueen yhdistysten kanssa tullaan tiivistämään. Viikko-ohjelma luo toiminnan rungon ja sitä päivitetään tarpeen mukaan. Jäsenhankinta tuotti viime vuonna tuloksia ja tavoitteena on jatkaa samalla tavalla. Talousarvion mukaan keskeisiä rahoituslähteitä ovat arpajaiset, kahvitus ja myyjäistoiminta. Myllärin maksuttomuus on toimintaa edistävä ja kaupungin avustus on merkittävä apu. Jäsenistön keskuudessa risteily, teatteri- ja virkistysmatkat ovat erittäin suosittuja. Niitä tullaan tekemään toimintavuoden aikana 3 - 5 kertaa matkavastaavan esittämän ohjelman mukaan. Näil- Syyskokouksen valinnat Osmo Tolvanen Juha Hämäläinen
• 8 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Pampalla tuulee aina, kukot kiekuivat stadin friidun töihin Talkoomatkalla Uruguayhin oli mukana myös eläkeläisveteraaneja ? Milles hiton rantalomalle te sitten menette? Näin kysyi 15-vuotias poikani, kun kuuli, että olin marraskuussa menossa kuukaudeksi Suomen Ammattiliittojen Solidaarisuussäätiön SASK:n talkoomatkalle Uruguayhin 16 muun matkalaisen kanssa. Pienestä kateudesta huolimatta kysymys oli perusteltu, sillä hän tiesi, ettei maa ole läheskään maailman surkeimmassa jamassa eikä suurimman avun tarpeessa. Ammattiyhdistysliikkeen järjestäytymisprosentti on Uruguayssa Etelä-Amerikan korkein, yli 30 %. Maassa tuntuu muutenkin menevän aika hyvin: sosiaalipoliittisia uudistuksia on toteutettu ja työttömyys on laskussa. Talkoomeininki, vuorovaikutus ja oppiminen oli tärkeintä ? eikä siellä rannoilla paljon kerinnyt meistä kukaan loikoilemaan. Asiasta mahdollisesti kiinnostuneille lehden lukijoille vinkkinä: mukana oli myös pari eläkeläisveteraania eri liitoista. Menimme Uruguayhin maan ammattiliittojen keskusjärjestön PIT-CNT:n kutsusta. Varsinaisen talkootyön lisäksi tutustuimme ammattiyhdistystoimintaan sekä tavallisten ihmisten elämään ja työolosuhteisiin. Pääsimme vierailemaan myös teollisuuskohteissa, koulussa, lastentarhassa sekä erilaisissa hoitolaitoksissa: huumenuorten kuntoutuskeskuksessa, kehitysvammaisten toimintakeskuksessa ja vanhainkodissa. Eläkeläiset ry:n koulututussihteeri Tiina Rajala matkusti toiselle puolelle maapalloa talkootöihin SASK:n lähettämänä. Pampalla tuulee Talkookohteemme, Cerro Chaton kylä, sijaitsee Koillis-Uruguayssa, joka on maan takapajuisinta aluetta. Maa on karja- ja maatalouteen ihanteellista hedelmällistä kosteaa pampaa. Yksityiset laidunmaat ovat isoja: tilat ovat 3000? 22 000 heh- Pyörätuolissa istuva rouva, Rita Cenoz,oli voittanut valtakunnalliseen kuvataidekilpailun Tehtävänä oli suunnitella ja maalata joulukortti. taarin suuruisia. Muita elinkeinoja ja palveluita ei juuri ole eikä massiivinen lihantuotanto työllistä kaikkia. Cerro Chatossa on kylänraitin varrella hotelli, jossa asuimme, pari koulua, baaria, kauppaa ja apteekki - ja luonnollisesti jalkapallokenttä. Lisäksi on Metallityöväenliiton toimisto, jonka väki vastasi ohjelmastamme ? sekä itsenäisyyssankari José Artigasille nimetty koulukoti, joka oli talkootyöpaikkamme. Ympärillä oli vihreää ja kumpuilevaa pampaa sekä lehmiä ja lampaita, joita gauchot paimensivat. Koulukodin lapset olivat peruskouluikäisiä. Heidän lisäkseen oli ryhmä 15?18vuotiaita kehitysvammaisia nuoria, joita varten oli henkilökohtainen opetussuunnitelma. Suurin osa lapsista asuu koulukodissa perheidensä alkoholi- tai huumeongelmien vuoksi, osa on sijoitettu Artigasiin kehitysvammansa takia. Koulukoti toimii osin kansalaisjärjestöpohjalta ja osin julkisen koulutusjärjestelmän piirissä. Kaikesta on puute ja ylläpito- ja kunnostustyöt hoidetaan vapaaehtoisvoimin, muun muassa työttömät metallimiehet touhuavat vapaaehtoisina. Minusta ihminen nukkuu paremmin liikenteen melussa ja kerrostalon äänten keskellä kuin niin sanotussa maaseudun rauhassa. Kylän José Artigasin kouludin poikia. koirat räksyttivät, lehmät ammuivat ja hevoset hirnuivat. Huone oli täynnä iniseviä moskiittoja. Maatilan kukko alkoi rääkyä kolmelta ja jatkoi aamuun saakka. Viideltä alkoi kuulua kavioiden kapse, kun gauchot lähtivät kouluttamaan tilan hevosia. Kuudelta tulivat työmiehet lekoineen ja porineen remontoimaan viereistä huonetta, juuri sopivasti ennen kuin herätyskelloni soi puoli seitsemältä. Kahdeksaksi lähdimme pirteinä töihin koulukotiin. Työsuunnitelman jälkeen hommasimme maalit ja muut remonttitarvikkeet. Maalasimme yhden makuusalin ja luokkahuoneen. Kaksi miestä sai korjattua makuusalin sängyt, kaapit ja luokkahuoneiden pulpetit. Aikamme ja remonttibudjetti riitti vielä makuusalin verhoihin sekä tyynyjen hankintaan kaikille lapsille. Vietimme viimeisen illan aluksi lasten kanssa tanssien ja sitten ?asadon? parissa: kokonaisia lampaita paistettiin ainakin kaksi. Juhla huipentui kehitysvammaisen tytön 18-vuotisjuhlaan täytekakun ja onnittelulaulun parissa. Pois lähtiessä tuli tippa linssiin, kun lapset tulivat halaamaan ja kyselivät, koska tulemme takaisin. Vauraanpaan länteen Reissumme jatkui kohti seuraavaksi työkohteeksi suunniteltua Juan Lacazen kaupunkia, joka sijaitsee lännessä Río de la Platan varrella. Siellä vierailuamme isännöi Paperityöväenliiton väki. Nämä ?papelerot? olivat ylpeitä kaupungistaan, paperitehtaastaan sekä ennen kaikkea liitostaan. Vapaaehtoistyötä vanhusten parissa Mieleenpainuvia vierailukohteita olivat kehitysvammaisten toimintakeskus ?Toivon maatila? sekä vanhainkoti. Kehitysvammaiset hoitivat kasvitarhaa, hoiti- vat kanoja ja lehmiä ja valmistivat itse juustoa. Osa heistä sai luku- ja kirjoitustaidon opetusta. Maatilalla tutustuimme herra Juan Garcíaan, joka toimi innokkaana vapaaehtoisena sekä kehitysvammaisten parissa että läheisessä vanhainkodissa. Hän oli eläkkeellä tehtyään työuransa virvoitusjuomatehtaassa ja paperihommissa. Näiden takia hän oli 1990luvulla viettänyt pari viikkoa Suomessa hommaamassa paperikoneen osia. Hän oli ollut Kouvolassa keskellä helmikuista talvea ja ihaillut junien täsmällisyyttä (!). Kuultuaan, että työskentelen eläkeläisjärjestössä, Juan-herra järjesti meille yllätysvierailun kaupungin vanhainkotiin, joka oli päiväkodin lisäksi kaupungin toinen ylpeys ja malliesimerkki hyvästä vanhusten hoidosta. Saimme kuulla myös Uruguayn tuoreesta vanhuspalvelulaista. Vanhainkoti on osin erään kansalaisjärjestön ylläpitämä ja osittain valtion rahoittama. Kaikesta pitää kumminkin säästää, kuten esimerkiksi sähköstä. Sitä varten katolle oli asennettu aurinkopaneeli. Vanhainkoti pyrkii osittaiseen omavaraisuuteen viljelemällä kasviksia pikku puutarhassaan. Kodissa asuu 38 vanhusta vakituisesti ja neljä vanhusta käy siellä päivittäin kotoaan käsin. Kaikki tilat olivat vasta maalattua ja siistejä ja jokaisessa huoneessa asui vain kaksi vanhusta. Kylpyhuoneet olivat isoja ja niihin pääsi pyörätuolillakin. Paikassa oli oma pesula. Henkilökuntaa on 15 henkeä: lääkäri, fysio- ja toimintaterapeutti, keittäjä ja puutarhuri. Muu henkilökunta toimii hoito- ja ylläpitotehtävissä. Palkatun henkilöstön lisäksi keskuksessa puuhasi monenlaisia vapaaehtoistyöntekijöitä. TIINA RAJALA Vanhainkotivierailun järjestänyt Juan-herra ja Graciele-rouva esittelvät myös asuntonsa.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 9 Kevään 2013 koulutuskalenteri Kurssit Kuntorannassa Tulossa myös: Liikuntakurssi (3 vrk)12.?15.2. Maailma tanssii, Turku, yhteistyössä Daisy Eläkeläiset ry:n kanssa Pääosassa Oulun 2013 kesäpäiväohjelma. Kaikki esiintyjät mukaan, ensikertalaisetkin vielä oppivat! Lisäksi kuntoliikuntaa. Opettajina Eva Rönkkö ja Raija Puumalainen. Kurssin hinta: 185 ? (ph) / 215 ? (th). Ilmoittautuminen HETI ? Mahdollisesti atk-koulutusta joko Kuntorannassa tai alueellista ? Lisäksi järjestämme yhteistyössä KSL:n kanssa muun muassa Kulttuurikuntopiirien ohjaajakursseja. Musiikkikurssi laulajille ja soittajille (3 vrk)12.-15.2 Yksin- ja kuorolaulajille sekä orkestereille. Kaikki esiintyjät mukaan! Kesäpäivät 2013 pääosassa, lisäksi muuta mukavaa. Sauli Malinen ja Reino Bäckström vetäjinä. Kurssin hinta: 185 ? (ph) / 215 ? (th). Ilmoittautuminen HETI Esiintymistaidon kurssi (3 vrk) 12.-15.2. Oulun 2013 kesäpäiväohjelmat etusijalla. Esiintymistaitoa kaikille, esiintymistilanteeseen valmistautuminen. Kaikki Oulun ohjelmiin ilmoittautuneet mukaan! Opettamassa Aune Lind ja Hilkka Hyttinen. Kurssin hinta: 185 ? (ph) / 215 ? (th). Ilmoittautuminen HETI Senioritanssin ohjelmistokurssi (2 vrk) 18.-20.2. Oulun 2013 kesäpäiväohjelma. Kaikki Oulun kesäpäiväohjelmiin aikovat mukaan! Vasta-alkajatkin ehtivät vielä oppia. Opettajina Airaliisa ja Juhani Sorsa. Kurssin hinta: 140 ? (ph) / 160 ? (th). Ilmoittautuminen 15.2. mennessä Peruskurssi yhdistyksen johtokunnan jäsenille (4 vrk) 11.-15.3. Yhdistystoiminnan perusteet toimihenkilöille: toimihenkilöiden tehtävät, yhdistyslaki, asiakirjojen laadinta. Kurssin hinta: 275 ? (ph) / 320 ? (th). Ilmoittautuminen 8.2. mennessä Yhdistyksen taloudenhoidon peruskurssi (4 vrk) 11.-15.3. Yhdistyksen taloudenhoidon perusteet taloudenhoitajille. Kaipaatko kunnon kertausta kirjanpitoon? Oletko eksyksissä kirjanpito-ohjelmasi kanssa? Jos vastaat myöntävästi, tämä kurssi on juuri Sinulle. Vetäjänä Anitta Koski. Kurssin hinta: 275 ? (ph) / 320 ? (th). Ilmoittautuminen 8.2. mennessä Alueelliset kurssit: Oulun kesäpäivien ohjelmaharjoitukset 26.-27.2. Manifestityöpaja Kempeleen työväentalolla (26.2. klo 1317, 27.2. klo 10-16) ILMOITTAUTUMINEN HETI TUIJA AALILLE: YHDISTYSTEN NIMET JA OSALLISTUJIEN MÄÄRÄ. Voi osallistua vain toisena päivänä. 12.-13.3. Kemin Pirtti: soittajat ja laulajat (12.3. klo 12-17, 13.3. klo 9-15). Voi osallistua halutessaan vain yhtenä päivänä. 13.3. klo 9?15 Kemin Tervahalli: kansantanssi, liikunta, senioritanssi 20.3. klo 8?14 Helsingin Urheilutalo: kansantanssi, senioritanssi 22.3. klo 10?16 Helsinki, Malmin Työväentalo: soittajat ja laulajat sekä liikunta 26.3. klo 9?16 Varkaus, Kuntoranta: senioritanssi, liikunta, soittajat ja laulajat Kuopio, maaliskuu: kansantanssi (ilmoitamme paikan ja tarkan ajan myöhemmin) 2.4. klo 10-14 Tampereen Tapiola: liikunta, laulajat ja soittajat Kursseille ilmoittautuminen Kursseille ilmoittaudutaan kurssiilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä, viimeistään kuukautta ennen kurssia, osoitteeseen Eläkeläiset ry; Tuija Aali, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: tuija.aali@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puoli- vai täysihoidon. Kurssituki Pienet ja vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä ? tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläinen-lehdessä, josta näkee mahdolliset muutokset. Alueellisista kursseista ilmoitetaan myöhemmin. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussihteeri Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
• 10 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Foxin kuningatar Eila Pienimäki on levyttänyt ikimuistoisia lauluja 1950-luvulta Eila Pienimäki on viihdyttänyt yleisöä jo peräti seitsemällä eri vuosikymmenellä Suomessa ja maailmalla. Laulamisen lisäksi hän maalaa ja kirjoittaa. Työn alla on nyt omaelämäkerta ? Meidän laulajien tehtävä on viestittää ihmisille iloa, sanoo pitkän uran Suomessa ja Yhdysvalloissa tehnyt Eila Pienimäki. (Kuva: Kari Kumpulampi) Monen alan taiteilija, foxin kuningatar Eila Pienimäki on kotoisin Etelä-Pohjanmaan Töysästä, yhdeksänlapsisesta perheestä, jossa kaikki lauloivat ja soittivat jotakin instrumenttia. ? Meillä kotona arvostettiin musiikkia. Meillä laulettiin aina, ja ensi kerran esiinnyin julkisesti kolmivuotiaana Markus-sedän radio-ohjelmassa. Esiintyminen radiossa jännitti, sen muistan, laulaja kertoo. Tammikuussa 1955 Eila Pienimäki pääsi Mauno-veljensä tanssiorkesteriin vakituiseksi solistiksi. ? Yleisö piti äänestäni, ja minulle maksettiin oikein rahaakin laulamisesta. Veljelläni oli päivätyö, joten keikat olivat lähellä, EteläPohjanmaan ja Keski-Suomen lavoilla. ? Ennen vanhaan meininki Suomessa oli raikkaan reipasta. Elettiin hyvin kilttiä aikaa. Tiet olivat tosin huonossa kunnossa, mutta se ei haitannut keikkatahtia. Uraansa aloitteleva Eila Pienimäki voitti 1950-luvulla Pohjanmaalla useita iskelmälaulukilpailuja, joissa tuomarin pestiä hoiteli yleensä säveltäjämestari Toivo Kärki (1915?1992). ? Kärki etsi ääniä Fazerille, ja hän tiesi, että olin jäänyt juuri orvoksi. Hän ehdotti, että muuttaisin Helsinkiin siskoni luokse ja ryhtyisin ammattilaulajaksi. Ensi alkuun pääsisin mukaan kiertueelle, joka ulottuisi aina Lappiin asti. ? Kärki näki minussa laulajan idun ja hän tunnisti myös, että olen arka ja pelokas. Hänestä tuli minulle turvallinen, jämäkkä ja suojeleva isähahmo, Eila Pienimäki muistelee. Vuonna 1959 hän levytti Kärjen ja Reino Helismaan foxin Vanhan veräjän luona, joka oli heti suuri hitti ja sittemmin paljon soitettu ja toivottu ikivihreä. ?Silloin uskoin, että ainiaan/ meille kuutamo luo kultiaan/ että toisiamme tavataan/ luona vanhan veräjän ? Kaikkiaan Eila Pienimäki on levyttänyt toistaiseksi 27 Toivon Kärjen sävellystä. Niistä peräti kahdeksantoista on foxeja. ? Uskon, että Toivo Kärjen musiikin merkitys kasvaa tässä ajan myötä entisestään, hän sanoo. Floor showkeikkoja Amerikoissa Kuusikymmentäluvulle tultaessa Eila Pienimäki oli jo vakiinnuttanut asemansa iskelmätaivaalla monilla hiteillään. Sitten tapahtui jotakin yllättävää. Laulajan elämään astui Suomeen kilpailemaan saapunut amerikkalainen seiväshyppääjä ja tuleva, arvostettu yliopistovalmentaja John Cramer. Eila Pienimäki avioitui ja muut- Eila Pienimäki Syntyi Töysässä 18.2.1939. Asuu Ikaalisissa. Yksi lapsi, tytär. Laulaja, taidemaalari, runoilija. Julkaissut vuosina 1988?1999 viisi runoteosta, jotka on kustantanut kaikki Karisto. Voitti iskelmälaulun SM-kilpailuissa naisten sarjan 1958. Pääsi maineeseen vuonna 1959 maalaisromantiikkaa tihkuvalla foxilla Vanhan veräjän luona. Levyttänyt sittemmin yli 200 laulua. Lainasi uransa alussa ääntään Suomi- Filmien tähdille, mm. Tarja Nurmelle ja Leni Katajakoskelle. Asui Yhdysvalloissa vuodet 1966?1980 esiintyen eri osavaltioissa yökerholaulajana. Luennoi eri puolilla maata positiivisesta elämänasenteesta ja Ikaalisten artistikursseilla Toivo Kärjen musiikista. Eila Pienimäen Toivo Kärki-tulkinnat soivat yhä radioaalloilla usein ? eikä vähiten ikivihreät, kuten Vanhan veräjän luona. (Kuva: Kari Kumpulampi) ti Yhdysvaltoihin pysyväisesti suosionsa huipulla keväällä 1966. Pariskunta asettui asumaan aluksi Tyynen meren rannalle Washingtonin osavaltioon, Seattlen kaupunkiin. ? Meille syntyi ihana tytär ja elämä hymyili. Aloin tehdä Yhdysvalloissa floor show-keikkoja. Lauloin yökerhoissa jatsia, poppia, swingiä ja elokuvasävelmiä. ? Samalla opin kommunikoimaan yleisön kanssa. Puhin englantia, espanjaa ja saksaa. Suomessa minulla oli aina vetoketju suun edessä, kun olisi pitänyt jutella yleisölle jotakin mukavaa laulujen lomaan, laulaja kertoo. Eila Pienimäki asui perheineen vuosikaudet eri puolilla Yhdysvaltoja, muun muassa Minnesotassa ja Floridassa - ja myös kaksi vuotta Mexicon puolella, Mexico Cityssä. ? Mieheni valmensi ja luennoi yliopistoissa. Hän ei viihtynyt pit- kään yhdessä paikassa. Huolehdin äidin tehtävistä, lauloin ja opiskelin öljyvärimaalausta. Minusta piti tulla taiteen opettaja. ? Muistan, miten Mexicossa keskellä auringonpaistetta - maalasin tauluja, joissa kaikissa oli lunta. Silloin ymmärsin, että minähän podin kovaa koti-ikävää. Takaisin kotimaahan Avioliiton purkauduttua Eila Pienimäki muutti takaisin kotimaahan syksyllä 1980. ? Suomessa pistin heti merkille, että puhtoinen viattomuuden aika oli täällä ohi ja elämä oli muuttunut kovemmaksi kielenkäytöstä lähtien. Aluksi se kauhistutti, mutta kulttuurishokki hellitti pian. Iskelmiä rakastava tanssiyleisö otti paluumuuttajan avosylin vastaan ? aivan kuin laulaja ei olisi missään vuosikausia ollutkaan. ? Minun tehtäväni on välittää iloa. Jos on esiinnyttävä joskus kipeänä, pyydän voimia ylhäältä. Yleisön odotuksia ja toiveita en petä. Eila Pienimäen mielestä Suomessa on menty viime vuosina hyvään suuntaan kevyessä musiikissa. ? Idolsia ja muita kisoja seuratessani olen huomannut, että kaiken teknisyyden lisäksi arvostetaan välittömyyttä. Sitä arvostetaan, että laulaja pääsee laulullaan kuulijaa lähelle. Täyttä elämää kotipuolessa Ikinuori Eila Pienimäki asuu miehensä kanssa Ikaalisissa, missä hänen päiväohjelmaansa kuuluu taiteenteon ohella liikuntaa. Hän
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 11 TUULA-LIINA VARIS lähtien voimistelee päivittäin vähintään puoli tuntia ja lenkkeilee lähimaastossa kuudesti viikossa. ? Harrastan sauvakävelyä ja kävelen lumikengillä. Tiukkapipoisesti en kuntoile. Pysähdyn reitin varrella halaamaan kuusia, hän toteaa. Hyvästä kunnosta ja terveellisistä elämäntavoista on ollut laulajalle paljon apua vuosien varrella. ? Jouduin leikkaukseen joitakin vuosia sitten, mutta toivuin nopeasti ? kiitos hyvän kuntoni. Leikkauksen jälkeen en pystynyt heti laulamaan ja muistin taas, miten oleellista laulaminen onkaan minulle. Saan siitä valtavasti voimaa. Eila Pienimäki suosii Ikaalisissa lähiruokaa. ? Minulle on tärkeää, että ruoka tulee tutusta, biologisesta ympäristöstä. Silloin se on terveellisempää ja voin maksaakin siitä enemmän. Hän kokee elävänsä kotimaise- Ruoka on politiikkaa missaan täyttä elämää. ? Rakastan miestäni ja esiinnyn, koska se tuottaa mielihyvää minulle ja palautteesta päätellen yleisölle myös. Hän kirjoittaa runoutta ja proosaa Ikaalisten kodin saunan pukuhuoneessa, mistä avautuu maisema metsään päin. ? Siellä minä aina inspiroidun. Taannoin kirjoitin siellä elämäkertaa seitsemänkymmentä liuskaa kahdessa päivässä. Eila Pienimäeltä ilmestyi hiljattain tuplakokoelma Vanhan veräjän luona. Nimimelodian lisäksi levyllä on muitakin laulajan taitavia Kärki-tulkintoja, kuten Muistelen sua illoin, Tulenliekki ja Siks´ oon mä suruinen. Teksti: KARI KUMPULAMPI Tutkijan näkemys ? Isäni arvosti Eila Pienimäkeä paljon, mikä näkyy siinä, että hän sävelsi tälle keskimääräistä parempaa materiaalia, sanoo iskelmän tutkija Kalervo Kärki. (Kuva: Kalervo Kärjen arkisto) Suomalaisen iskelmämusiikin tutkija, Toivo Kärjen poika, Kalervo Kärki, pitää Eila Pienimäkeä erinomaisena ikivihreiden tulkitsijana. ? Eila Pienimäki osaa laulaa jatsilliset foxtrotit todella tyylikkäästi ja samoin tietysti herkkävireiset laulut. Hän on säilyttänyt taitonsa kaikki nämä vuodet ja parantanutkin niitä. ? Muutama vuosi sitten hän lauloi Kiuruvedellä parhaan tietämäni version tangosta Rakkauden rik- kaus. Hänen äänensä sopii isäni sävellyksiin mitä parhaiten; sävy on syvä ja lämmin. ? Eilan laulutyyli on eleetön, mutta ilmeikäs, Nilsiässä asuva Kalervo Kärki kertoo. Hän muistaa hyvin Lappeenrannassa vuonna 2003 pidetyn Helena Eeva-konsertin. ? Eila Pienimäki tulkitsi tässä konsertissa aivan loistavasti parikin harvinaisuutta, joita hän ei ollut koskaan aikaisemmin esittänyt. (K.K.) V uoden alussa tiedotusvälineet ovat täynnä laihdutuspropagandaa, ja läskitön tammikuu lienee monelle yhtä tärkeä kuin toisille tipaton. Televisiossa pyörii kirjava määrä laihdutusohjelmia, joissa lihavat henkilöt kauhealla rääkillä vapautuvat kiloistaan ja tuntevat saaneensa uuden elämän. Lihavuutta pidetään henkilökohtaisena ongelmana, joka ratkaistaan lujalla tahdolla. Mutta ei se niin mene. Väestön lihavuus on yhteiskunnallinen ongelma. Ruoka on politiikkaa. Kansa kaiken maksaa, mutta se ei voi päättää, mitä elintarviketeollisuus tuottaa ja mainostaa, minkälaisen ravinnon tuottamista yhteiskunta tukee, mitä kauppa myy. Eikä pysty ratkaisemaan ns. ravintoasiantuntijoitten oppiriitoja, joissa näyttää useammin olevan kysymys oman auktoriteetin säilyttämisestä kuin vakava huoli kansanterveydestä. Paras näkemäni tv-sarja lihavuudesta on Teemalla lähetetty amerikkalainen tiededokumentti Ylipainoinen Amerikka. Siinä esiteltiin kyllä suuri määrä yli äyräidensä paisuneita yksilöitä, lapsia ja aikuisia. Mutta syyttävä sormi ei osoittanut heitä vaan elintarviketeollisuutta, kauppaa, mainontaa, maatalouspolitiikkaa, koululaitosta ? perille mennen poliitikkoja, varsinkin niitä, jotka omien etujensa ja sidonnaisuuksiensa takia eivät halua puuttua huonon ruoan ylivaltaan. Yhdysvalloissa elää maailman lihavin kansa. Joissakin osavaltioissa yli puolet kansalaisista on ylipainoisia ja jopa 30 prosenttia sairaalloisen lihavia. Lihavuuden liitännäissairaudet lisääntyvät hurjaa vauhtia. Kakkostyypin diabetes on jo epidemian luokkaa sekä lapsilla että aikuisilla. Ja ravinto senkun huononee. Samaan aikaan liikunta on vähentynyt radikaalisti, monin paikoin koululii- Tornionseudun valinnat Tornionseudun Eläkeläisten puheenjohtajana jatkaa Kalle Keränen ja varapuheenjohta Sirpa Kallisisenaho. Yhdistyksen johtokuntaan valittiin sihteeriksi Veijo Tikkala, taloudenhoitajaksi ja jäsensihteeriksi Nanni Manninen, matkavastaaviksi Aino Kari ja Vuokko Turtiainen sekä jäseniksi Leila Haapakoski, Vappu Huuki, Irja Salmi ja Anja Unhola. Varajäseniksi valittiin Eila Tervo ja Teppo Yliviuhkola. kunta on lopetettu kokonaan. Tämä kaikki on politiikan seurausta. Maataloustuet ohjataan pääsiassa karjanrehun eli soijan ja maissin viljelijöille. Puutarhatuottajat eivät saa mitään. Etenkin köyhillä kaupunkialueilla jopa 80 prosenttia asukkaista ostaa elintarvikkeensa kaupoista, jotka eivät myy mitään tuoretta, ja ainoat ravintolat ovat pikaruokapaikkoja. Elintarviketeollisuus panostaa sekä tuotannossa että mainonnassa ravinto-opillisesti kaikkein kehnoimpaan ruokaan, jonka raaka-aineet ovat halvimpia ja josta saa parhaat katteet. Sokerin ja muiden ns. höttöhiilareiden kulutus on noussut pilviin. Moni lihava saa koko vuorokausikulutuksensa verran kaloreita pelkästään sokerijuomista. Kouluruoka pakataan liukuhihnalla muovirasioihin, ja se on sormin syötävää, siis hodareita, pitsasiivuja, hampurilaisia ja paksusti leivitettyjä nugetteja. USA:ssa on kyllä liittovaltiotason komitea taistelemassa paremman ravinnon puolesta. Sen konkreettiset vaikutusmahdollisuudet ovat olemattomat. Jos kouluruokaan saadaan määräykset kasviksista ja hedelmistä, niitä kierretään vaikka määrittelemällä pitsa kasvisruoaksi. Erityisen voimaperäisesti lapsiin kohdistuvaa roskaruoan mainontaa ei saa kuriin millään. Yletön lihavuus on köyhyysongelma. Monien kaupunkien köyhillä alueilla eliniän odotus on pudonnut 60 vuoden tietämille, kun se saman kaupungin varakkaissa osissa on yli 90 vuotta. Miksi meidän Suomessa pitäisi välittää amerikkalaisten läskistä? Siksi, että olemme itse kulkemassa hyvää vauhtia samaa tietä. Myös meillä on suunnattoman lihavia ihmisiä, jopa lapsia, vaikka muutama vuosikymmen sitten he olivat hyvin harvinaisia tapauksia. Sokerin kulutus on lyhyessä ajassa moninkertaistunut. Pika- ruokapaikkoja on joka kadunkulmassa. Sekä lapset että aikuiset ovat karkkikoukussa. Kauppojen höttöhiilaritarjonta kasvaa kasvamistaan. Meilläkin tv-mainonta keskittyy siihen, mistä saadaan kovimmat katteet. Kouluroassa säästetään, ja taannoin pidettiin kova rähinä koulujen ?oikeudesta? pitää tiloissaan limsa- ja karkkiautomaatteja. Naistenlehdet julistavat laihuuden ilosanomaa, mutta seuraavalla aukeamalla esitellään houkuttelevin värikuvin makeita herkkuja. Suosituimmat ruokabloggarit ovat omistaneet elämänsä täytekakuille. Ja meilläkin lihavuuden liitännäissairaudet lisääntyvät. Lapset sairastuvat diabetekseen, ja vuosittain noin tuhannelle sairaalloisen lihavalle ihmiselle tehdään mahalaukun ohitusleikkaus ? tarve olisi kuulemma kuusinkertainen. Ruoka on meilläkin politiikkaa, mutta sillä rintamalla ei roskaruoan efektiivisen markkinoinnin ehkäisemiseksi paljon tapahdu. Ruokapolitiikka on muutamien, keskenään erimielisten asiantuntijoitten puuhastelua, joka keskittyy lähinnä yksityisen ihmisen opastamiseen painonhallinnan karikkoisella tiellä. Ei se riitä. TV-dokumentin mukaan USA:ssa lihavuudesta johtuvien sairauksien hoitoon menee vuodessa noin 300 miljardia dollaria, ja summa on kovassa kasvussa. Kuinka paljon meillä suhteutettuna väkilukuun? Ja mikä on suunta? Mikko Kautto johtajaksi Eläketurvakeskukseen Osastopäällikkö, VTT, dosentti Mikko Kautto, 47, on nimitetty johtajaksi Eläketurvakeskukseen (ETK) 1.6.2013 lähtien. Kauton alaisuuteen kuuluvat suunnittelu-, tilasto- ja tutkimusosastot. Kautto on työskennellyt vuodesta 2007 lähtien osastopäällikkönä ETK:n tutkimusosastolla, ja sitä ennen hän on työskennellyt mm. Stakesissa ja Valtioneuvoston kansliassa. Johtaja, VTT, professori Hannu Uusitalo, 65, siirtyy 1.6.2013 lähtien johdon asiantuntijatehtäviin ja jää eläkkeelle vuoden 2013 lopussa.
• 12 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Sorsakoskella alkamassa vireä toimintavuosi Sorsakosken Eläkeläisten taulujen päivitykset käynnissä. Vasemmalla puheenjohtaja Voitto Sonninen, yhdistysaktiivi Esko Neuvonen ja päivityksen toteuttaja Pauli Pitkänen. Sorsakosken Eläkeläiset ry:n johtokunta piti järjestäytymiskokouksensa tammikuun alussa. Kokouksessa käsiteltiin toimintasuunnitelma ja toimikuntien kokoonpanot vuodelle 2013. Johtokunta kokoontuu 11 kertaa ja jäsenkokouksia pidetään 2 vuoden aikana. Jäsenmäärää pyritään kasvattamaan, tavoite on saada vuosittain 3 varsinaista jäsentä lisää. Juhlia ja ylei- sötilaisuuksia järjestetään 5 kertaa: äitienpäivä, syntymäpäivät, kesäjuhla, isänpäivä ja joulujuhla. Harrastuskerhoja ovat laulukuoro, askartelu, tanhu / senioritanssi, voimistelu / boccia ja näytelmä / sketsiryhmä. Kerhot kokoontuvat n. 10 kertaa keväällä ja 10 kertaa syksyllä. Yhdistyksen jäsenet esiintyvät juhlissa ja tarpeen vaatiessa muulloinkin. Osallis- tutaan pilkkikilpailuihin ja muihin tapahtumiin. Yhdistys järjestää virkistysretkiä teatteriin sekä muihin vierailukohteisiin. Niskaharjun lavalla on suunnitteilla sähköjen kartoitus, lattian lakkaus ja muuta pientä remonttia ja hankintaa. Tansseja lavalla järjestetään kesällä 18 kertaa sekä lopuksi lavakauden päättäjäiset. Johtokunnan jäsenet vuo- delle 2013 ovat Voitto Sonninen puheenjohtaja, Esko Neuvonen varapuheenjohtaja, Päivi Sainio sihteeri, Kyllikki Korhonen, Aini Salo, Outi Ahvenainen, Jouko Ahvenainen, Teemu Hynninen ja Paavo Nyyssönen. Varalla ovat Kari Havia, Esko Saastamoinen ja Terttu Lappalainen. Kerhoille oli valittu ohjaajat. Senioritanssi- ja voimistelukerho: Marjatta Sonni- nen. Askartelukerho: Tuula Kotilainen ja Esko Saastamoinen. Huvitoimikunta ja näytelmäpiiri: Kyllikki Korhonen, Paavo Nyyssönen ja Martta Nyyssönen. Kuoronjohtaja: Taisto Watjus. Jäsensihteerinä toimii Sinikka Kolehmainen, tiedottajana Päivi Sainio, matkavastaavana Kyllikki Kor- honen ja orkesterien tilaajana Raimo Kolehmainen. Talotoimikunnan jäsenet ovat Marja-Leena Lipponen ja Esko Neuvonen. Isännöitsijänä ja taloudenhoitajana Eeva Hirviniemi. Talonmiehen tehtävät hoitaa Markku Takkunen. Tilapäisasuntojen vuokrausasioista vastaa Raili Lappi. PAULI PITKÄNEN Yhdistys päivitti taulujaan Sorsakosken Eläkeläisillä on luetteloituna kaikkien puheenjohtajien kuvat ja toimivuodet yhdellä samalla taululla. Taulua ollaan päivittämässä nyt ajan tasalle yhdistyksen kerhohuoneella. Sen pääasiallinen sijainti on yhdistyksen omistaman Niskaharjun tanssilavan kahvion seinällä. Talviaikoina taulua voidaan käyttää tarvittaessa myös muissa tilaisuuksissa. Puheenjohtajien luettelossa on yhteensä 11 henkilöä. Sorsakosken Eläkeläiset ry on perustettu vuonna 1969. Puheenjohtajataulun lisäksi on hankittu vastaavanlainen lavan historiaa kuvaava taulu. Myös sen ajantasalle saattaminen on käynnissä. Onhan lavaa viime vuosina ehostettu. Lattiapinta on uusittu, valaistusta täydennetty, maalauksia suoritettu. Kuluneena kesänä oli lavan peltikatto maalattu. Niskaharjun Lava oli siirtynyt eläkeläisyhdistyksen omistukseen vuonna 1972. Lavan ovat alunperin rakentaneet Sorsakosken Urheilijat vuonna 1950 alkaneen vuosikymmenen alussa Hackmannin omis- tamalle tontille. Omistuksen siirtyessä eläkeläisille lavalla tehtiin huomattavat korjaukset talkootöinä. Sorsakosken Eläkeläisten puheenjohtajana toimii Voitto Sonninen. Puheenjohtajan toivomuksena olisi saada lisää uusia eläkeläisiä yhdistystoimintaan. Lavan työryhmissä on mielenkiintoista työskenneltävää. Sonninen ja yhdistyksen aktiivi Esko Neuvonen toteavat mielihyvällä, että jäsenmäärä onkin viime aikoina ollut kasvussa. P.P.
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 13 Runopysäkki Paha maa Basilikan tuoksu Istun bussissa matkalla kotiin. Paha maa, paha syksyn musta pelto; haalenneita nappikukkia, katkenneita syysastereita, Elämä on matka SE alkaa rakkaudesta hyppää lapsuudesta teini-ikään tuo kipeitä kasvuvuosia aikuisuuteen antaa tilaa tutustua kavereihin puolisoihin omiin taaperoihin ystäviin. Avaan basilikakäärön ostoskassissa. Ihana tuoksu leijaa ympärilläni! Halla saapuu saapuu pyytämättä vähitellen tuhoaa kesän rakentaman onnen maan; Usko loputtomaan kesään elokuu antoi toivoa väritteli kauniita lehtiä, loi varjoisia hymyjä pihlajien punaisuuteen lotulitti elosalamoilla, antoi ääntä synkällä varoittelulla; Olen tulossa pahaan maahan vihreys on mennyttä uskoitko muka jotain muuta? Tavoittaako tuoksu kanssamatkustajani: kaikki nuo ihmiset, niin eri-ikäiset, niin erilaiset, hiusten värien kirjokin niin laaja? Huomaan miettiväni millaisia he olivat aivan pieninä vauvoina. Nuori äiti lörpöttelee pienen pojan korvaan, pojan silmät loistavat. Kuulen hiljaista lauluakin. Heillä on hyvä yhdessä, sylikkäin. Lyhyt matkani tuntuu pitkältä, teen matkaa ihmisen alkuun. Maija-Liisa Kestilä, Oulu Samaa maata Soi rummut. Luotien raapimat seinät veren tahraamat kadut siviilit, kapinalliset, sotilaat, samaa sukua, samaa maata, ihmisiä eri mieltä ammutaan. Kuuluu rummutus, vuoren takaa. Rytmi epäsoituinen. Taipuvat puidenlatvat, linnut paenneet. Savu verhoaa maan, pöly ilmassa leijaillee. Luonto taakkaa kantaa, hiljaa valittaen. Kotona avaan uudelleen basilikakäärön. Ihana tuoksu leijaa kaikkialla. Tuula Nieminen Laukaa Leppävesi ? kuuluvia. Samaa maata -runo on tehokas niukkuudessaan. Kun on kyseessä suuri ja vaikea asia, tuntuvat vähät sanat paremmilta kuin paljot. Uhkaa ilmassa Runoja ihmisyydestä Tuula Nieminen antautuu hajuaistille runossaan Basilikan tuoksu. Runo rakentuu hauskasti tuoksun ympärille. Juuri näinhän tuoksut meihin vaikuttavat: ne kuljettavat ajatuksemme milloin minnekin. Runossa on hyvä, selkeä rakenne, jota määrittävät bussimatkan pituus sekä basilikan tuoksu. Tuoksusta tulee runossa jonkin suuremman symboli. Sama tuoksu tavoittaa kaikki bussimatkustajat: eriväriset ja -ikäiset, tuoksu yhdistää matkustajat toisiinsa. Runossa leijuukin paitsi basilikan tuoksu, myös lempeän hyväksynnän ja lähimmäisenrakkauden tunnelma. Jos runoa haluaa vielä muokata, voisi ehkä jättää kolmannen säkeistön alusta pois sanat ?Huomaan miettiväni?. Runossa voi aika usein jättää pois sellaiset verbit kuin ?nähdä?, ?huomata?, ?ajatella? jne. Aivan kuten Meren muijan runossa, tässäkin runossa alku ja loppu liittyvät yhteen. Runosta tulee ehjä paketti. Tuula Niemisen Basilikan tuoksu muistuttaa jollakin tapaa Wislawa Szymborskan runoja konkreettisuudessaan ja tarinamaisuudessaan. Lea Niemisen lyhyessä runossa on suuri asia: sodan mielettömyys. Tämäkin runo on helppo kytkeä ajankohtaisiin tapahtumiin, esimerkiksi Syyrian tilannetta ajatellen. Vaikka Samaa maata on aivan erilainen runo kuin Basilikan tuoksu, niissä molemmissa tärkeässä osassa on ihmisyys, joka yhdistää meitä kaikkia homo sapiens -lajiin SE tuo mummoilua antaa sylin pienokaisille. SE tuo ilon ja kiitollisuuden. SE päättyy rakkauteen. Runo lisää ymmärrystä Salli Kajosmäki, Keuruu maustaa jollakin pienellä ja arkisella sanalla, avata suuren käsitteen jonkin yksittäisen havainnon avulla. Mutta runo toimii nykyisessä muodossaankin hienosti. Erityiskiitos ihanasta omatekoisesta sanasta ?mummoilu?. SE tuo menetyksiä sairautta vanhuutta ystävyyden lujitusta. Meren muija Lea Nieminen, Inkeroinen Nähdään tiistaina kolmelta", huikkaamme toisillemme. Kuulostaa järkevältä ja mahdolliselta. Rationaalinen, normaali ihminen voi sanoa toiselle niin. Paitsi että tiistaita ei ole olemassa. Tuleva tiistai on fiktiota, ja sen olemassaolo on yhtä kiistanalaista kuin jumalan. Tiistai on sepitettä, mielikuvituksen tuotetta. Vaikka puhumme omasta mielestämme täyttä asiaa, lauseemme perustuu vain sokeaan luottamukseen ja oletukseen tiistain olemassaolosta. Eipä siis ihme, että tarvitsemme tarinoita, vertauskuvia ja metaforia, joilla saamme otteen todellisuudesta. Olen varmaan ennenkin siteerannut Leena Krohnin hienoa ajatusta, joka kuuluu: ?Elämä koetaan tarinoina, vaikka todellisuus on fragmentaarinen ja päättymätön.? Runot, aforismit ja tarinat ovat kuin piparkakkumuotteja, joiden avulla saamme todellisuudesta käsitettäviä ja käsiteltäviä paloja. Samasta syystä elämälle on keksitty niin paljon erilaisia vertauksia. Elämä voi olla tie, astia, polku, sukellus tai kulku päivästä iltaan. Nimimerkki Meren muijan runo on saanut otsikokseen yhden tutun elämän metaforan: matkan. Meren muija kokoaa runoonsa elämän kaaren. Samalla hän esittää meille lukijoille oman näkemyksensä elämän mysteeristä; elämä alkaa ja päättyy rakkauteen. Alkuja loppusäe kehystävät runon rauhallisesti. unon luettelomainen muoto toimii hyvin. Kun aihe on näin suuri, luettelomuoto tuo siihen hyvän pelkistyksen. Ymmärrän, että juuri pelkistyksen vuoksi runossa myös käytetään suuria käsitteitä kuten ?kasvuvuodet?, ?aikuisuus?, ?ruuhkavuodet?. Ehkä näitä suuria käsitteitä voisi paikoin SE kuljettaa ruuhkavuosiin väsyttää SILTÄ toivoo lepovuosia. Salli Kajosmäki kirjoittaa sähköpostin jälkikirjoituksessa: ?tuli mieleen Talvivaara?. Ehkä runo syntyi ensin, ja kirjoittaja sitten huomasi sen yhteyden ajankohtaisiin tapahtumiin? Tai toisin päin? Lopputuloksen eli runon kannalta sillä ei ole väliä. Runossa on uhkaava tunnelma, jopa eräänlaista maailmanlopun enteilyä. Runo on jäntevä ja selittelemätön, ja siksi tunnelma välittyy voimakkaana. Entä jos runon nimi olisi Talvivaara? Salli Kajosmäen runon tunnelmassa on jotakin samaa kuin Muumipeikko ja pyrstötähti -kirjassa. Painostavaa ja pahaenteistä? Maija-Liisa Kestilän runo Paha maa kuvaa kirjoittajan mukaan syysahdistusta, kesästä luopumisen tuskaa. Nyt olemme menossa kohti kevättä, mutta kaikki vuodenajat ovat aina läsnä mielessämme joko odotuksena, muisteluna, kaipuuna tai uhkana. Salli Kajosmäen runossa tunnelma oli uhkaava, mutta niin on Maija-Liisan Kestilänkin runossa. Paha maa -runossa ?pudotellaan? lukijan eteen erilaisia luopumisen ja kuoleman kuvia. Toisto on runossa hyvä tehokeino: ?halla saapuu, saapuu pyytämättä?. Koska runossa on hypnoottinen rytmi, ehdottaisin paria tiivistystä. ?Vähitellen tuhoaa kesän rakentaman onnen maan? voisi olla ehkä niukemmassa muodossa. Jo ?onni?-sanan poistamalla säe tiivistyisi. Lisäksi muuttaisin verbin ?väritteli? dynaamisempaan muotoon ?väritti?. Mietin myös, tarvitaanko lopun kysymystä lainkaan. Näillä pienillä tiivistyksillä runo paranisi entisestään. Hyvä se on tosin jo nyt; runoa lukiessa tuntee syksyn viileyden lähestyvän ja tummien varjojen levittyvän kaikkialle. Hieno tunnelma, vahva kieli ja muoto. Runon säkeiden asemointi tukee sisältöä. Iloa ja ymmärrystä Alussa kirjoitin, että runojen ja tarinoiden avulla saamme paremman otteen monimutkaisesta todellisuudesta. Kaunokirjallisuus ? sen lukeminen ja kirjoittaminen ? auttaa meitä elämän kaaoksen keskellä ja lisää ymmärrystämme. Tämä on ainakin minulla yksi tärkeä syy siihen, miksi luen ja kirjoitan. Toinen tärkeä syy on se ilo, jota nämä molemmat puuhat tuottavat. Toivon jokaiselle paljon merkityksellisiä ja ilontäyteisiä luku- ja kirjoitushetkiä. Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
• 14 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Symbolistien ja Eero Järnefeltin taiteen upeaa juhlaa Ateneumissa Suomen kultakauden mestarien, Eero Järnefeltin, Akseli GallenKallelan, Albert Edelfeltin ja Pekka Halosen taide takoi aikanaan maamme identiteettiä ja Suomikuvaa voimallisesti. Heidän teoksensa ovat kruunun jalokiviä yhteisessä kulttuuriperinnössämme, kuvataidetta, jota kansa rakastaa. Eero Järnefeltin syntymästä tulee tämän vuoden marraskuussa kuluneeksi 150 vuotta. Juhlan kunniaksi Ateneumiin on koottu näyttely hänen tunnetuista teoksistaan. Näyttelyn kiinnostavuutta lisää Järnefeltin taiteilijakuvaa avartaen hänen vähemmän tunnettujen, herkkien guassi- ja vesiväritöiden sekä ja grafiikkansa esilletuominen. Olivathan Eero Järnefelt, Akseli Gallen-Kallelan ja Hugo Simberg suomalaisen taidegrafiikan uranuurtajia. Järnefelt ilmeisesti hieman vähätteli näitä pienimuotoisia teoksiaan, koskapa ei juuri antanut niitä näyttelyihin. Juhlan kunniaksi on julkaistu Heikki Malmen toimittama ansiokas teos Eero Järnefelt taidegraafikkona (Ateneum, 2013) kirja ansiokkaine artikkeleineen. Kirjaan kuvattu Järnefeltin koko graafinen tuotanto. Se on taidekirja parhaimmillaan näyttelytuliaiseksi. Kuvataiteen kaanonissa Järnefeltin eittämättä jäi Gallen-Kallelan, ja miksei Schjerfbeckinkin varjoon. ?Hänellä ei oLlut Gallen-Kallelan ti Kolin seutuvia ja pilviä Hän tutki ja maalasi uupumatta. Pilvet, eri vuorokaudenaikoina ja säätiloissa kiehtoivat häntä läpi koko elämän. Näyttelyssä pilvi-aiheiset teokset on koottu 20 teosta käsittäväksi kokonaisuudeksi, aamun sarastuksesta iltaruskoon. Näyttelyn taivas- ja pilvi-tutkielmat ja maisemakuvat vaikuttavat äkkiseltään kovin samankaltaisilta ja toisteisilta, ei kovinkaan juhlallisilta mestariteoksilta. Niiden äärellä kannattaa kuitenkin viivähtää, sillä lähemmin tarkasteltuna niistä löytyy kiehtovia detaljeja, heijastuksia Järnefeltin herkän lyyrisestä suhteestaan luontoon. Henkilökohtaisempia tuntojaan ja elämäänsä hän kuvasi Tuusulanjärven rannalla sijaitsevan ateljeekotinsa Suvirannan miljöössä ja perheensä parissa. Hauskaa on myös löytää näyttelystä satiirikko Järnefelt, hän kun oivalsi senkin seikan, että ei taide niin vakava ja juhlallinen asia ole. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Eero Järnefelt: Raatajat rahanalaiset (Kaski) (1893). Ateneumin taidemuseo. Kuva: Valtion taidemuseo, Kuvataiteen keskusarkisto / Hannu Aaltonen tapaista suurta, repäisevää egoa?, Ateneumin näyttelyn toteutuksesta yhdessä Järnefelt-seuran kanssa vastaava taidehistorioitsija Leena Lindqvist tarkentaa. ?Järnefelt oli kaikin tavoin normaali, ja hänen taiteensa oli hieman pidättyväistä.? Erityisesti Järnefelt tuli tunnetuksi maisemakuvistaan ja ihmisten arjen kuvaajana realismin hengessä, mutta taitavimmillaan hän oli muotokuvamaalarina. Syvällisenä, ja herkkävireisenä ihmiskuvaajana hänestä kehkeytyikin eräänlainen, aikansa ?virallinen? muotokuvamaalari. Suomalaisia maisemia, erityises- Eero Järnefelt 150 vuotta juhlanäyttely 28.4.2013 asti Ateneumissa. Symbolismin maisemat hehkuvat maailman taiteen merkkiteoksissa Samanaikaisesti esillä oleva Symbolistista taidetta vuosilta 1880 ? 1910 esittelevä 52 sielun-näyttely on häkellyttävän hieno ja monisävyinen kattaus. Siellä ne riippuvat ylpeinä, maailmantaiteen merkkiteokset Claude Monet'sta Vincent van Goghiin ja Edvard Munchiin seuranaan suomalaisten taiteilijoiden teoksia. Ateneumin omista kokoelmista on mukana muun muassa kaksi Albert Edelfeltin työtä, jotka olivat taiteilijan kokeiluja symbolismin kontekstissa. Ainoana naistaiteilijana näyttelyyn on hyväksytty, herkkien, musikaalisten tuntojen ja tulkitsija Ellen Thesleff, joka irrottautui taiteessaan kepeän kauniisti, pastellisävyin arjen realismista. Symbolismi ei varsinaisesti ole mikään tyylisuunta vaan asenne, jossa taide ylittää todellisuuden pyrkien kuvaamaan tunnelmia ja tuntemuksia todellisuuden tuolla puolen. Symbolismi vapautti taiteilijat arkisten asioiden ikuistamisesta mielenmaisemien kuvaukseen, rajaton mielikuvitus muusanaan. Symbolismi ei kuitenkaan koskaan noussut miksikään taiteen valtavirraksi. Erityisesti tieteen kehitys muutti taiteilijoiden tietoisuutta taiteen tehtävästä ja siitä, mitä taiteen tulisi kuvata. Myös psykologiasta nousu tieteenalaksi innoitti taiteilijoita alitajunnan ja unimaailmoiden kuvaamiseen. hehkuu sinooperin punaisena uskon kiihkoa kuvaten. Kiehtovan näyttelyn tunnelmapaloja ovat symbolismin uranuurtajan, James McNeill Whistlerin tavattoman kauniit hämyiset, runolliset yömaisemat. Hänen mukaansa taiteen ei pitänyt ollakaan todellisuuden kuvausta, vaan taidetta taiteen vuoksi. Perusväreillä maalaamistaan neliöistä tunnetuksi tulleen Piet Mondrian tavoin monet olevat symbolistit päätyivät maalaamaan ei-esittävää taidetta, jota voi tarkkailla suhteessa herkkiin unikuviin tai muihin symbolismin mestariteoksiin. Näyt¬te¬lyn teosten ajankohta 1880-1910 on yhteiskunnallisten murrosten aikaa, johon liittyy teollistuminen, kaupunkien kasvu ja työväenliikkeen synty. Myös suuret keksinnöt, auto, sähkö tai vaikkapa lentokone mullistivat ihmisten maailmankuvaa. On kiinnostavaa tarkastella Ateneumin saleissa, kuinka ne heijastelevat symbolismin kuvastossa. Paul Gauguin: Näky saarnan jälkeen (Jaakobin paini) (1888). Scottish National Gallery, Edinburgh. Esimerkiksi Vincent van Gogh on kertonut ammentavansa teostensa aiheita unistaan. Symbolistitaiteilijat olivat kiinnostuneita vanhoista mytologioista, mutta kuvasivat myös löytämiään ja kuvittelemiaan maanpäällisiä paratiiseja. Monet heistä pake- nivat modernin maailman materialismia antiikin myyttiseen Arkadiaan, jossa vallitsi rauha ja sopusointu ympäröivän luonnon kanssa. Paul Gauguin, symbolisteista kenties merkittävin tutkii todellisuuden ja näkyjen suhdetta monissa teoksissaan. Hienoin esimerkki siitä on näyttelyssä esillä oleva koloristinen, viitteitä vilisevä, vahvatunnelmainen Näky saarnan jälkeen (Jaakobin paini). Symbolismin ja ekspressionismin yhtenä kulmakivenä pidetyssä, upeassa teoksessa ruoho ei ole vihreää, vaan SISKOTUULIKKI TOIJONEN 52 sielua ? Symbolismin maisema 1880?1910 17.2.2013 asti Ateneumissa
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 15 LIMPAN Ett skolminne O m någom efter min död skriver en nekrolog, kunde den också innehålla en stump om min utbildning. Där skulle kunna stå, att grunden för hans gedigna kunskaper från olika områden härstammar från ungdomens ambulerande studier västerländska läroverk. Efter sin återkomst till hemlandet studerade han bl.a musik under ledning av Erik Bergman och sin tekniska slutexamen tog han i Helsingfors tekniska högskola. Det låter fint och är dessutom sant. Som krigsbarn gick jag nämligen i svensk folkskola på tre olika orter och efter krigets slut var jag elev i Helsingfors svenska reallyceum, där den ännu okända stora kompositören Erik Bergman var sånglärare. Skolan, som i folkmun kallades Revan, var ett statsägt läroverk för svenskatalande sämre folks förhoppningfulla telningar och bättre folks gossar, som inte hade lyckats komma in i de bättre skolorna. Mina tekniska studier består i huvudsak av en treårig brevkurs, som gav mig rätten att använda titteln arbetstekniker. Kursen bekostades av Unilewers oljekvarn, där jag på den tiden var förtroendeman, och att jag hamnade på den berodde egentligen på en vadslagning med ett par sommarjobbande studerande. Hur som haver så hölls de årliga slutproven i den palatsliknande byggnaden vid Sandvikstorget, där den Teniska högskolan residerade innan den flyttade till Otnäs. När jag dessutom har nött skolbänken i såväl Sirola och Kiljava som andra fackliga skolor runtom i norden, så visst har man rätt många skolminnen i bagaget. I allmänhet kom jag bra överens med mina lärare och minns dem med tacksamhet, men en försökte jävlas med mig ännu tio år efter jag hade slutat skolan. Han var lektor Mikander. Revans lärare i tyska, som vi i lönndom kallade Mikko. Man skulle sitta som ljus på hans lektioner och hans frågor kom som piskrapp. När han dessutom pekade på sitt arma offer med en svart käpp var han en skrämmande uppenbarelse för oss småpojkar, som han troligen avskydde lika mycket som vi honom. När vi började läsa tyska hade vi först en trevlig rundlätt kvinlig lärare, som vi bakom ryggen kallade Frau Wursti. Trots att hon hade litet svårt att hålla ordning på klassen var hon en inspirerande lärare. Fast jag tyckte att tyskan var ett konstigt språk med sin bakvända ordföljd och artiklar fick hon mig att gilla den. Visst hade jag svårigheter med artiklarna framför substantiven, och att förstå varför de skulle vara antingen den maskulina der, feminina die eller neutriska das, och dessutom i olika omständigheter ersättas med des, dem, den eller Die med stor bokstav. När den trevliga tanten sedan byttes ut mot en man i svart kostym vars pedagodik i mitt tycke påminde om en SS Sturmbannfurers färhörsteknik ändrades mitt intesse för språket till målsättningen att klara det någorlunda utan villkor. När feme klassan började hade jag, trots mammas olika åsikt, beslutat att min skolgång slutar vid mellanskolan och jag söker arbete inom bilbranschen. Efter det behövde jag inte vara rädd för lärarna mera, utan kunde tom. ge tillbaka om de jävlades med mig. Mikko fortsatte att predika tysk grammatik och trots att jag hade lärt mig en jäkla massa radiramsor såsom die Axt, die Bank, die Braut, die Brust usw. utantill hade jag svårigheter med att välja rätt artikel. I ett prov på vårterminen beslöt vi med en kamrat, som hette Börje, lämna bort alla artiklar. I stället skrev vi dem i början på provpappret, med en uppmaning till Mikko att välja rätt artikel till platsen där vi lämnat utrymme till att skriva in dem. Detta skulle spara rödpenna, och dessutom lära oss använda språket bättre en predikandet om grammatiska regler på lektionrna, poängterade vi. Jag har aldrig blivit så utskälld som vi blev när provet lämnades tillbaka. Han hade ritat hängslen med rödpenna över hela texten och ett i under. Det betyder improbatur, underkänt på latin och så dåligt att att det inte går att betygsätta, röt han. Den värsta smällen kom ännu när vårteminens mellanbetyg delades ut. Då meddelede han med försmädlig röst, att två ljushuvuden har blivit av med sina fyror i tyska, ty jag har funnit för gott att giva dem treor. Trean steg till en fyra på vårbetyget, vilket betydde att jag, för att få ett godkänt mellanskolbetyg, var tvungen att tentera mina villkor. Jag ville ju inte öda bort min lediga tid efter jobbet med att plugga tyska, utan gick till villkorsprovet utan att ens öppna boken. Provet var i mitt tycke lätt och de svåraste artiklarna klämde jag dit litet som ett-kryss-två på en tippskupong. När jag sedan ringde till Mikko för att fråga hur det gick fick jag motfrågan om jag ämnade fortsätta skolan. När jag sade nej fortsatte han: ? I så fall skall jag låta nåd gå före rätt. Ni får en femma på dimissionsbetyget. Jag var glad och möjd med att ha skolan bakom mig och livet framför mig, men ännu en gång skulle jag råka ut för Mikkos spydigheter. Skolrådet Mikander representerade skolstyrelsen på Folkets Bildningsförbunds årsmöte, där jag var ledamot för FKP:s Helsingfors distrikt. Han höll ett högtravat tal om hur viktigt det var att sprida bildning också bland vanligt folk. Jag satt litet avsides, och hoppades att jag inte skulle behöva ha någonting med honom att göra, men på avslutningskaffet satte han sig vid samma bord. Jag nickade hövligt åt honom, och när vi inmundigat våra tårtbitar och kaffekoppar frågade han om jag inte var hans forna elev Rudolf Lindblad. Efter mitt jakande svar fortsatte han: ? Visst tyckte jag mig känna igen er redan i talarstolen, men sedan började jag fundera vad herr Lindblad kan ha med folkbildning att göra. Först tänkte jag be honom att dra så långt som pepparn växer, men sedan beslöt jag svara på samma försmädliga sätt: ? Jag har åkt runt i arbetarföreningarna och talat om fackliga och politiska ting, som en gammal lärarperuk som ni troligen förstår lika dåligt som jag den tyska grammatiken. Längre kom jag inte innan förbundets rektor Harri Edgren, som satt bredvid mig, sperkade mig på smalbenet och sade: ? Kamrat Lindblad, jag har ett papper på mitt arbetsrum som du borde skriva under. Vi kan ju göra det medan vi väntar på påtåren. När han hade dragit fast dörren till sitt arbetsrum hötte han åt mig med pekfingret och väste: ? Du skall inte bita en hand som föder oss. Utan statliga bidrag skulle vi gå i konkurs. Jag lovade sitta vackert och vifta på svansen för skolrådet, men när vi kom tillbaka hade han lyckligtvis försvunnit. Jag tröstade mig med en ny tårtbit till påtåren. PS: Trots allt har det nog blivit rätt mycket av tyskan kvar mellan mina öron. När jag nu för tiden tittar på tyska dekkare i TV:n behöver jag nämligen mycket sällan läsa texterna. Dessutom har jag lagt märke till att tyskarna nuförtiden mycket sällan använder artiklar, utan pratar något som Mikko föraktfullt kallade platt-tyska. Vi kanske var före vår tid, min kamrat Börje och jag Hämeenlinnalaiset viettivät pikkujoulua Lautsiassa Hämeenlinnan Eläkeläiset vietti pikkujouluaan Lautsian lomakylässä, joka sijaitsee Hauholla. Lähemmäs 40 kilometrin matka taitettiin sujuvasti linja-autolla. Pikkujoulut aloitettiin rattoisesti glögitarjoilulla ja yhteislaululla. Muuten ohjelma koostui muun muassa yhteislaulusta, joulupukin veirailusta sekä Tiernapoi- Hämeenlinnan Eläkeläisten puheenjohtajalta Jarmo Rönkältä käy myös keijuna keimaileminen. kien vierailusta ja lauluesityksistä. Juontajan tehtävät hoiti mallikkaasti Pentti Huumanen, joka sai kyseisen pestin vasta menomatkan aikana. Pikkujoulukansaa hauskuuttivat myös tontut ja keiju: keijuna keimaili lähes 90-kiloinen puheenjohtajamme Jarmo Rönkä. Välissä nauttiin maittava ja runsas joululounas, jonka jälkeen ohjelma jatkui joulupukin vieraiulla. Lopuksi juotiin vielä kahvit joulutorttujen kera ja sen jälkeen suunnattiin tyytyväisin mielin kohti Hämeenlinnaa Airi Kalinainen
• 16 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Kaamoksen kaato aloitti kesäpäivävuoden Liikunta ja kulttuuri taittoivat talvelta selän Eläkeläiset ry:n tapahtumat paljastavat jatkuvasti uusia kykyjä: Toivo Keränen lausuu Lauri Viitaa kaatajaisten Runohetkessä. E läkeläiset ry:n jäsenet kaatoivat kaamoksen Kuntorannassa tammikuun kolmannella ja neljännellä viikolla. Kahteen peräkkäiseen tapahtumaan osallistui yli 230 eläkeläistä ympäri Suomea. ? Mainio ajankohta tällaiselle yhteiselle tapahtumalle, sanoi Pyhtää Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Yrjö Kauris. ? Täällä sai virtaa kevään toimintaan ja kesäpäiviin valmistautumiseen, kehui Valma Autio Laukaan Eläkeläisistä. Kaamoksen kaatajaisissa oli perinteiseen tapaan sekä riittävästi monipuolista ohjelmaa että vapaata aikaa, jonka kukin sai käyttää haluamallaan tavalla. Eivätkä työpajatkaan sitoneet osallistujia. Niihin saattoi vain pistäytyä tai, jos mieli teki, osallistua toimintaan pitempäänkin. Pajoissa harrastettiin monipuolisesti liikuntaa, tarinateatteria, espanjan alkeita ja kulttuuria sekä monenlaista kirjoittamista runoista asiateksteihin. Välillä saattoi hoitaa kun- toaan ja terveyttään vaikkapa vesijumpassa tai rentoutua muuten vain kylpylässä. Iltaisin tanssittiin levyjen, karaoken ja elävän musiikin tahdittamina. Jokaisena iltana oli myös illanvietto, jonka ohjelman osallistujat olivat itse tehneet ja myös esittivät. Tietoniekatkin pääsivät loistamaan. Molemmissa tapahtumissa oli nelihenkisten joukkueiden välinemn tietokilpailu. Myös Kuntorannassa alkanut kasvojen kohennus ja remontointi saivat myönteisen vastaanoton. Ravintolasalin jakaminen useampaan tilaan, vastaanottoaulun kohentaminen ja aulabaari tuntuivat miellyttävän kävijöitä. Kaamoksen kaadosta on muodostunut jo perinteinen tapahtuma. Nyt talven selkää taitettiin kolmannen kerran. Väkeä ei ollut aivan yhtä paljon kuin kahdella aikaisemmalla kerralla, mutta sen kyllä selittää Oulun kesäpäivien läheisyys. Tuula Nieminen (vas.) ja Va maan. ?En olisi uskonut osa Kaamostapa L PEKKA ISAKSSON Mutta vielä ovat vanhat taitajatkin voimissaan. Sanelma Tauriainen ja Kalle Moilanen esiintyivät iltamissa aukaan Eläkeläisten puheenjohtaja Tuula Nieminen on kovin tyytyväinen osallistumisestaan Kaamoksen kaatoon. ? Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, ja onneksi tulin. Ohjelma on ollut monipuolinen ja olen tutustunut uusiin mukaviin ihmisiin. Erityisesti Tuula haluaa mainita iisalmelaisen pariskunnan, johon hän ystävystyi tapahtumassa. Yhtä tyytyväinen on Tuulan matkakumppani Valma Autio, niin ikään Laukaan Eläkeläis-
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 17 Raija Puumalaisen vetämä liikuntapaja oli väen suosiossa, ja jokainen päivä alkoi yhteisellä aamujumpalla (kuva). Tietovisailuissa tasaväkisiä kamppailuja Kaatajaisissa käytiin tuimat tietokilpailut. Toisessa tapahtumassa peräti kolme joukuetta jakoi voiton. Tilan puutteen vuoksi julkaisemme vain palkittujen joukkueiden tulokset 1. tapahtuma: 1) Kivisydän (Oulu) 50 pistettä (maksimipistemäärä 70 pistettä), 2) YKÄ (Kymenlaakso) 45 pistettä, 3) Team Pattijoki 32 pistettä. alma Autio olivat tulleet Laukaalta kaamosta kaata- 2. tapahtuma 1) Team Heinola I, Espoo?Heinola ja Jämpsäläiset. Lisäksi palkittiin vain yhden pisteen päähän voittajista jäänyt Ryhmä Rysäys. Tietovisassa kysyttiin, kuka presidenteistämme on asunut koko virkakautensa presidentinlinnassa. Oletuksena oli, että Mauno Koivisto olisi niin tehnyt. Tarkkaavaiset kilpailijat epäilivät tuota tietoa. Asiaan on nyt haettu tarkennus: Mäntyniemi valmistui marraskuussa 1993, ja Mauno Koiviston kausi presidenttinä päättyi 1.3. 1994. Hän myös muutti Mäntyniemeen ja ehti ensimmäisenä asukkaana asua siellä noin kolme kuukautta. Oikea vastaus on, että kukaan presidenteistämme ei ole asunut koko kauttaan linnassa. allistuvani tarinateatteriinkin? ahtuma tarjosi uusia kokemuksia ten jäsen. Yhdessä naiset ovat osallistuneet myös tapahtuman ohjelmaan. ? Kerrassaan mukava kokemus. Tämmöisestä saa terveyttä ja reippautta taas jaksaa arkisempaa toimintaa, Autio sanoo. Kaamoksen kaadon ohjelma oli suunniteltu niin, että osallistujat saattoivat valita monista eri vaihtoehdoista: oli liikuntaa, harrastuksia, kulttuuria ja sopivan kokoisina annoksia oppiakin, jos sellainen kiinnosti. Laukaalaisia kiinnostyi ? Juuri tapahtuman moni- puolisuus on sen vahvuus. Aivan erityisesti pitää kiittää tarniatetateria ja sen vetäjää Anu Mäkeä, joka todella hienosti sai meidät ilmaisemaan tunteita ja kokemuksia tarinateatterissa. Hänen taitava ohjaamisensa ansiosta toisilleen tuntemattomat ihmiset ylitivät ?huippusuorituksiin?. ?Suoritukset? lainausmerkeissä senkin vuoksi, että tarinateatteri ei ole mitään tulostavoitteista ahertamista ? kuten ei pitäisi olla muunkaan kulttuuri- ja harrastustoiminnan. Se ei merkitse, etteikö asioi- ta tehtäisi täysillä. Niemisen mielestä tarinateatteri vaati myös osallistujilta paneutumista ja antautumista tilanteeseen. ? Siinä voi olla sekä antavana että saavana osapuolena ? lopussa oli tosi väsynyt olo, mutta se ei haittaa. ? Kotona ei olisi voinut uskoa, jos joku olisi sanonut, että sinä menet kohta tarinateatteriin, Tuula Nieminen sanoo uudesta kokemuksesta. Nieminen on ollut eläkkeellä 2,5 vuotta. Hän on yhdistyksessään nuorimmasta päästä. ? On ollut mahtavaa tutustua vanhempiin ihmisiin. Heiltä voi oppia paljon. ? Olen tavannut esimerkiksi 85-vuotiaan naisen, joka osoitti kirjapinoa ja sanoi, että nämä kirjat pitää lukea ennen kuolemaa. Nieminen sanoo sen opettaneen hänelle, että niin kauan kuin on elemää, pitää olla tavoitteita. ? Sain kiinni sellaisesta punaisesta langasta, että jos luovuttaa eikä ole enää tavoitteita ja toiveita, silloin kaikki on loppu. Yhdessä on mukavaa ja edullista matkustaa lä oli haitari ja Veikolla mandoliini,meillä muilla kova halu laulaa. Eipä matkan pituutta siinä huomannut. Hyvin Maija ja Anja olivat asian järjestäneet. Idea on vapaasti käytettävissä. SuosittelemVeikko Kettunen (oik.) lauloi ja laulatti sekä bussissa että perillä. me. Kuntorantaan ajettaessa me raaheulun Työväen laiset menimme Oulun Eläkeläisten ja kautta. Takaisin tullessa liiRaahen Eläkeläiskennöitsijä lähetti toisen ten matkanjohtajat tiedotauton meitä raahelaisia tivat hyvissä ajoin matkasPulkkilasta hakemaan. ta Kuntorantaan KaamokNiin me olimme varhemsen kaatajaisiin. min rakkaassa Raahessa. Syksyllä intoa olikin Oululaiset huristelivat mutta kun talvi tuli, tuli nat omaa tietään kesätapahtumyös flunssat ja norovima kaupunkiin. Erotesrukset ja muut esteet. Niinsamme oululaiset toivottipä monen oli otettava pakit vat meidät tervetulleiksi lähtöönsä. Ouluun. Mutta viisaat naiset löiMe olemme vakaasti vät homman kasaan ottapäättäneet, että kesällä malla yhteisestiraahelaisen tavataan. liikennöitsijän uuden linMukavia matkakumppaja-auton. neita nuo oululaiset.Kiitos Matkanjohtajat Maija ja seurasta heille. Nähdään! Anja saivat lähtöesteen, niinpä Oulun Veikko Kettunen oli"keulassa". Homma hoitui. Kaarina Mähönen Raahen Paavo Eskelisel- O
• 18 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Pajalaiset tekstejä takomassa. Kaarina Mähönen on saanut omansa jo valmiiksii. Ahjo kuumana, nokka noessa ? ja syntyihän se tulinen rakkausrunokin Kirjoittajapajoissa taottiin tekstiä ja karkaistiin ideoita tä oli kotkalainen Markus Niemi. Hänkin yritti väittää, ettei osaa kirjoittaa. Kohta paljastui, että mieheltä syntyy raisuakia tarinaa. Se herätti yleisössä mukavaa hyrinää, kun pajalaiset lukivat tekstejään illanvietossa. Monipuolisuus yllätti Martti Heikkinen lukee kirjoittamaansa runoa Runohetkessä. Kaamoksen kimppuun käytiin myös kynin ja tekstein. Molemmissa tapahtumissa oli paja, jossa kirjoitettiin ja luettiin tekstejä ja puhuttiin kirjoittamisesta. ? On syntynyt tekstiä jokaiselta, keskusteluissa on taottu mielenkiintoisia aiheita. Kyllä on ollut ahjo kuumana ja seppien nokka noesssa, kuvasi raahelainen Kaarina Mähönen ensimmäisen tapahtuman kirjoittajapajaa. Yksi asia oli Raahen runotyttöä jäänyt vaivaamaan. Kunnon rakkausrunon kirjoittamista ei ollut opeteltu. Juuri kun Kaarina oli tämän sanonut, tuli nokinenäisten seppien seuraan kylvynraikas mies. Martti Heikkinen oli ehtinyt aamutui- maan vesijumppaan, kaivoi nyt takataskusta ryttyisen paperin ja luki edellisenä iltana kirjoittamansa runon Polttavaa laavaa. Runossa ei ollut yhtään rsanaa, mutta kaikille oli heti jäänkirkasta, mistä puhutaan, kun puhutaan tulisesta laavasta. Siinä se oli. Kirjoittajapajan maine oli pelastettu. Tekstejä oli innostavaa kuulla Pajaaan päästäkseen ja siellä pysyäkseen ei tarvinnut olla Heikkisen veroinen mestariamies. ? Aluksi ajattelin, että mitähän tästä tulee, kun en osaa kirjoittaa minkäänlaista runoa. Onneksi pian selvisi, Teksteillä oli muutenkin tärkeä sija Kaamoksen kaadossa. Kaarina Korhonen, armoitettu savolaisten murrejuttujen taitaja, esiintyi iltamissa. että on muutakin kirjoittamisen lajia, ihan oman kykynsäja tahtonsa mukaan. Oli todella innostavaa kuulla tekstejä, joita kirjoittamisen taidon omaavat tuotti- vat, kirjoitti Aimo Mursu palautejutussaan. Aimon kanssa samaa miel- ? Minulle tuli yllätyksenä, kuinka monipuolisia ihmisiä meidän yhdistyksissä on. Hyviä vinkkejä käytännön toimintaan jäi kotiin vietäväksi, tiivisti pajan annin Yrjö Kauris Pyhtäältä. Pajassa ideoitiin tekstien lisäksi yhdistysten toiminnan monipuolistamista lukutai runopiirillä. Muutamissa yhdistyksissä, muun muassa Vaasassa, Nokialla ja Varkaudessa, sellaisia piirejä jo toimiikin. ? Ajatukseen runo- tai lukupiiristä suhtaudutaan varmaan liian juhlallisesti. Osallistujien ei tarvitse olla vannoutuneita kirjallisuusihmisiä, saati kirjoittajia, sanoi Martti Heikkinen. Hänelle on kertynyt kokemusta monenlaisista kirjoittamisen kerhoista, pajoista ja piireistä, muun muassa iisalmelaisesta Sonetti-kirjoittaringistä. ? Ei sielläkään kaikkien tarvitse kirjoittaa, vaan piiriin voi osallistua myös keskustelijan ja kuuntelijana, Heikkinen kertoi. (P.I)
• ELÄKELÄINEN Nro 1 helmikuu 2013 - 19 Kuntorannan uusi pehtoori pani tuulemaan vanhaa kunnioittaen Ravintola toimivaksi, toimintasali eläkeläisille, tarjouskilpailussa voittopisteet ? Eläkeläiset ovat jatkossakin Kuntorannan tärkein asiakasryhmä. Talon ohjelma ja kaikki uudistukset suunnitellaan ja toteutetaan sitä silmällä pitäen, sanoo Kuntorannan uusi hotellinjohtaja Harry Pirttimäki. Pirttimäki aloitti Kuntorannassa lokakuun alusssa. Hänen vastuullaan on hotelli- ja ravintolatoiminnan käytännön johtaminen. Pirttimäki on työskennellyt alalla 41 vuotta ja kiertänyt työurallaan lähes koko Suomen. Savokaan ei ole vierasta seutua, sillä hän on työskennellyt ennen Kuntorantaan tulaoan muun muassa viisi vuotta Vesileppiksessä. paikat on siirretty päärakennuksen kellarikerroksen väestönsuojiin. Niissä on saanut hyvät tilat myös kuntosali. Kuntosalin entiset tilat on muutettu alle 8-vuotiaiden puuhapaikaksi. ? Uuta järjestystä on ehditty jo kokeillakin muun muassa joulun aikana, jolloin talo oli täynnä monenikäisiä vieraita. ? Järjestys todettiin hyväksi. Nyt eivät käyttäjäryhmä häiritse toisiaan,, kun nuorille mieluisat pelit ovat saaneet oman tilansa omassa rauhassaan. Pienimpien puuhahuone on valoisa ja aivan allashuoneen vieressä, Pirttimäki sanoo. Toimintasalin yhteyteen rakennellaan pieni museo esineistä, joita Kuntorannasta on tilojen siivoamisen ja järjestelyn yhteydessä löydetty. Esineet kertovat Kuntorannan historiasta ja ovat samalla osa Eläkeläiset ry:n toimintahistoriaa. Toimintasalissa eläkeläisryhmät voivat järjestää omia tapahtumiaan, tanssia, katsella elokuvia. Harrastajat voivat vaikakpa pelata shakkia. Ohjelma taiten, tilat tuottaviksi Miehen kädenjälki näkyy jo Kuntorannassa, sekä sen markkinoinnissa, ohjelmoinnissa että hyvin konkreettisestikin sisätilojen ulkoasussa ja ja niiden uudelleenjärjestelyssä. ? Vaikka eläkeläiset ovat ykkösryhmä, sopii Kuntoranta myös muille käyttäjäryhmille, kun ohjelmointi tehdään taiten ja eri ryhmien ominaispiireet otetaan huomioon, Pirttimäki sanoo. Käyttäjäryhminä Pirttimäki nostaa eläkeläisten lisäksi esille muut järjestöt ja yhteisöt ja edelleen myös perheet tiettyinä aikoina. ? Sinänsä tämä ei ole uutta, mutta nyt myös tiloja pyritään eriyttymään niin, että erilaiset vieraat sopivat tänne hyvin. Tilojahan täällä on todella hyvin, nykyhotellien mittapuulla liikaakin. Meidän haasteemme on saada ne tuottavaan käyttöön. Uusiakin käyttäjäryhmiä on etsitty ja myös saatu. Markkinoinnissa on lisätty panoksia erilaisten tapahtumien saamiseksi Kuntorantaan.. Vuodenvaihteessa kylpylähotellissa järjestettiin konedartsin SM-kisat. Dartshan on suomeksi sanottuna tikanheittoa. Mallihuone 205 testissä Harry Pirttimäen mielipaikkoja uusiutuvassa Kuntorannassa on aulabaari. ? Väki ihastui Kuntorantaan niin, että toukokuussa järjestetään vastaava tapahtuma. Syyskuussa on jälleen suuri dartsturnaus. Myös muista kiinnostavista aluevaltauksista neuvotellaan parhaillaan. Sen odotetaan tuovan kesällä Kuntorantaan peräti 1 500 hengen tapahtuman. Kuntoranta menestyi tarjouskilpailussa Kuntorannan iso käyttäjäryhmä ovat olleet sosiaali- sen lomatuen saajat. Eläkeläisten kohdalla järjestelmässä on tapahtunut suurehko muutos, kun Raha-automaattiyhdistys on suunnannut myös heidän lomatukensa lomajärjestöjen kautta haettavaksi. Eläkeläisten osuus lomatuesta ei ole pienenyt, sen kavavoimisessa tuen saajille vain on tapahtunut muutos. Niinpä Eläkeläiset ry:n osuus, 190 000 euroa, on siirtynyt Solaris-lomien kautta haettavaksi. Haastattelua tehtäessä oli vielä ratkeamatta, kuinka Kuntoranta yllätti jouluna jopa konkarin Eläkeläiset ry:n Satakunnan Aluejärjestön puheenjohtaja Martti Anttonen on vanha Kuntorannan-kävijä. Hän on viettänyt Kuntorannassa omatoimilomia, ollut mukana ryhmissä ja osallistunut siellä pidettäviin järjestön tapahtumiiin. Jouluna hän täydensi kokemuksiaan kylpylähotellista viettämällä Raili-vaimonsa kanssa juhlapyhät siellä. ? Aivan mainio juttu. Talo oli täynnä eri- ikäisiä joulunviettäjiä vauvoista meihin vaareihin jamummoihin. Oli myös teinejä ja nuoria aikuisia. ? Kaikki sopivat hyvin joukkoon. Mikään ryhmä ei häirinnyt toisia, ja talon jouluohjelma joulupöytineen oli aivan mahtava, Anttonen sanoo ja suosittelee muillekin arjesta irtaantumista eläkeläisten omassa lomapaikassa. Kuntoranta menestyy Solariksen tarjouskilpaikussa eläkeläisten sosiaalisten lomien järjestämisestä. Pian haastattelun jälkeen tuli tieto, joka sinänsä ei ollut yllättävä Kuntorannan historian tuntien. Se sai parhaat kokonaispisteet tarjouskilpailussa. Pirttimäen mukaan sosiaaliset lomat ovatkin edelleen todella tärkeä osa talon toimintaa. ? Niitä on kehitettävä niin, että ohjelmat ovat laadukkaita ja monipuolisia, jotta lomien tarkoitus toteutuu ja asiakasviihtyvyys on hyvä. Ravintolatilat uuteen uskoon Kuntorannassa on tehty myös silmiinpistäviä ? tai oikeastaan silmää helliviä ? uudistuksia uuden hotellinjohtajan tulon jälkeen. Vastaanottoaula on uusiutunut ja siistiytynyt. Entisen kioskimyymälän paikalla on nyt pieni, mutta viihtyisä ja näköjään myös suosittu aulabaari. Kioskimyynti on siir- retty aulan toiselle seinustalle. Aikamies-ravintola on jaettu kolmeen osaan niin, että pihanpuoleinen osa on erotettu väliseinällä omaksi tilakseen, joka voidaan vielä väliseinällä jakaa kahtia. Näin on saatu toisaalta tila orkesterille ja toisaalta rauhoitettu oma soppi keskusteluun ja jutusteluun silloinkin, kun suuremmassa tilassa soitetaan ja tanssitaan tai järjestetään tilaisuuksia. ? Seuraavaksi mietitään mitä Aikamiehen järvenpuoleiselle osalle tehdään. Parketti ainakin uusitaan. Yhtä eivät muutokset koske, Pirttimäki lupaa. Tapio Tapiovaaran mahtava mosaiikkityö ravintolasalin seinällä jää paikalleen. Kuntorannan kunnioitettava ikä näkyy myös hotellihuoneissa. Vaikka niitä on pyritty kunnostamaan tarpeiden mukaan, on niidenkin kohentaminen jälleen ajankohtaista. Hankkeeseen on tartuttu harkitusti. Yksi päärakennuksen huoneista, 205, on kunnostettu mallihuoneeksi. josta kerätään nyt majoittujien kokemuksia. Huone on käyty läpi, maalattu, purettu suihkutila rakenteisiin asti ja vesieristetty se nykystandardien mukaan ja laatoitettu uudelleen. Itse huoneessa on pienetty kaapistoa, rakennettu laskutilaa ja pienillä ratkaisuilla, muun muassa seinätangoilla, parannettu järjestystä. ? Nyt kuunnellaan, mitä mieltä käyttäjät ovat, Pirttimäki kertoo. Toimintasali takaisin eläkeläisille Eläkeläisille varmasti mieluinen muutos on myös rivitalon toimintasalin palauttaminen enemmän heidän käyttöönsä. Lasten puuha- PEKKA ISAKSSON
• 20 - Nro 1 helmikuu 2013 ELÄKELÄINEN Niinhän se joulu meni R auhaa, rauhaa julistettiin jouluna kaikkialta, niin Turusta, Roomasta kuin muualtakin, onhan rauhan julistamisella pitkä, pitkä perinne; rauha kuuluu jouluun. Toinen asia on sitten se, että oliko jouluna rauha. Eipä ollut, tykin jyskettä ja sodan pauhua kuultiin monesta monesta paikasta: Saharan erämaasta Algeriasta, Syyriasta, Jemenistä ja muualta. Levoton on tämä maailmamme; se ei rauhoitu edes rauhan julistamisen päivänä. Kun olen nuoruudessani nähnyt sodan, tiedän, että sota on kansaa kohtaava hirvittävä onnettomuus; kaikesta huolimatta sitä silti toivoo, että tulisipa maailmaan vihdoinkin rauhan aika. Mutta ei näytä tulevan: uusia aseita tulee joka vuosi lisää, aseiden tutkimuslaitokset ovat kekseliäitä ja uudet aseet ovat tuhovoimaltaan aikaisempia monin kertaisesti tehokkaampia. Media on julkaissut joitain tietoja maailmassa olevien aseiden määrästä. Ydinaseita sanotaan olevan yli 20 000 kpl, joista ?heti valmis laukaistavaksi? kunnossa on noin 6000 kpl. Erään ydinasesuurvallan taholta on ilmoitettu, että se on viidessä tunnissa täysin valmis ydinaseiden laukaisuun eli viidessä tunnissa pannaan ?täysi rähinä? päälle. Äiti Maa tulee todella itkemään, jos pommeja aletaan jysäyttelemään. Ne pommit kun eivät ole Hiroshiman pommien kaltaisia vanhanaikaisia pieniä pommeja, vaan jotain uutta uutta sorttia. Hiroshiman pommien jäljet tunnetaan; japanilaiset eivät ole vieläkään päässeet niistä eroon. Todella maailma tarvitsee rauhaa! Tarvitsemme rauhan taivasta! Eläkeläisten on korotettava äänensä todellisen rauhan maailman puolesta. Kokoontukaamme näissä rauhan puolustamisen merkeissä kesällä eläkeläisjuhlille Ouluun. Emme saa vaieta sodan ja rauhan kysymyksen suhteen. Kalle Kuittinen Kaikki vieraat eivät sopineet juhlasaliin, vaan osa yleisöstä seurasi ohjelmia kahvion ja aulan puolella. ? Kuvat: Kari Puolakka Kittilä juhli koko Lapin kanssa 40-vuotista toimintaansa ? Uskomatonta, kuinka paljon täällä on väkeä, totesi Kittilän kirkkoherra tullessaan tervehtimään Kittilän Eläkeläisiä sen viettäessä 40vuotisjuhlaansa Kittilän työväentalossa. Ja totta se oli. Jostakin ihanasta syystä olemme onnistuneet valloittamaan jäsentovereitamme aina Kemiä myönten juhlimaan kanssamme. Aavasaksa, Pello ja Kolari ovatkin jo uskollisa vieraitamme: 200?300 kilometriä / sivu ei merkitse mitään, kun ystäviä ollaan ? ajatelkaapa. Eikä siinä paina talvikaan, pakkasta oli reilusti päälle 200 astetta, ja osalla henkilöautot jäätyivät pihalle, mutta kaikki järjestyi. Keski- ja Itä-Lappi olivat myös paikalla sankoin joukoin aina Ivaloa, Kemijärven ja Ranuaa myönten, Rovaniemi ja Sodankylä suurilla linja-autoilla. Se on hienoa aluejärjestötoimintaa. Juhlan alkuosa oli yhdistyksen 40-vuotisen toiminnan lyhyttä kuvausta tekstein ja musiikkiesityksin, kuorolle erityiskiitos. Tähän osioon sisältyi aktivistien huomioiminen järjestön ansiomerkein, jotka arvokkaasti jakoivat ansioituneille Eläkeläiset ry:n hallituksen jäsen Kyllikki Vilander ja Lapin aluejärjestön puheenjohtaja Kaarina Kapraali. Kyllikki toi myös järjestön tervehdyksen ja onnittelut, ja erityistehtävänä hänellä oli pyydettynä juhlapuhujana. Kyllikiltä toivoimme puhetta kulttuurin merkityk- sestä eläkeläisten toiminnassa. Hienosti ja osaavasti Kyllikki aihetta lähestyi todeten, että olemme sitä suurta joukkoa, joka on taistellut leivän suurelle osalle kansaamme, sen jälkeen leivän päälle voitakin. Siinä ohessa on kulkenut koko ajan ihmisen luovuus lauluineen, runoineen, tansseineen eli yhteenkuuluvuuden ja itseilmaisun tarve.Kuinka komeaan kukkaan onkaan puhjennut usein vaatimattomissa oloissa itänyt kulttuurinkukka, kun ohjausta, koulutusta, toisten osaamista katsoen on innostuttu. Näin elämä on helpottunut myös kulttuurin harrastamisen myötä. Tämän kaiken painoimme sydämiimme ja ikään kuin vahvistukseksi kutsuimme Kittilän hanurikerhon kaikkine mandoliinin-, viulunja sahansoittajineen yleisön eteen mukaan liittäen vielä Kemijärven hanurimaestron Lauri Luttisen. Taas saivat Kyllikki ja Kaarina tehtäväksi ojentaa miehille ruusut ja vielä ? ajatelkaa ? halata kaikkia 12 miestä! Vielä ojensimme ruusut Kyllikille hienosta puheesta kiitoksena ja aluejärjestömme 6-vuotisen puheenjohtajan pestin jättäneelle Kaaarina Kapraalille ja toivotimme juhlassa mukana olleelle aluejärjestönm uudelle uudelle puheenjohtajalle Maija Ekorrelle ruusun kera lämmintä ja toimeliasta alkua meidän kaikkien tuella. Meitä oli paikalla 350 henkeä, ehkä enemmänkin. Juh- laosuuden lopuksi komennettiin tosikot penkkiin ja tontut lavalle ja alkoi pikkujoulu. Se olikin jo sellaista menoa, että kaikkien pää ei kestänyt! Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Kun saimme tanssia ihanassa lämmössä suuren orkesterin tunnelmallisessa ja rempseässä tahdissa, niin olipa mukava toislla köllähtää kultansa viereen ja toisilla ? itsensä viereen. Nimittäin suurin osa kaukaa tulleista olikin lähtenyt yökylään. Onnellista vuotta ihmisille ja me tapaamme Oulussa! Rauni Alina Kittilän hanuristit esiintyivät juhlassa Vihtori Huikurin johdolla, säestivät kuoron ja sketsiryhmien esityksiä sekä soittivat vielä tansseissa juhlien päätteeksi.