NUMERO 7 – JOULUKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry ”Elämän merkityksellisyys on onnea suurempaa” Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen toivoo, että ihmiset löytäisivät humauksessa ohi menevän onnellisuuden sijaan merkityksellisyyttä elämäänsä. Eläkeläinen-lehden perinteiset joulutervehdykset sivuilla 19–29. ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Sivu 18 Kuva: Vesa Laitinen
2 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Olin käymässä Japanissa, maan pääkaupungissa Tokiossa. 27 miljoonan ihmisen suurkaupunkiin tutustui yhden viikon aikana pintaraapaisulla, mutta monia mielenkiintoisia havaintoja siinäkin ajassa ehti tehdä. Tokion valtava koko ja samanaikainen pienuuden tunne on ällistyttävä yhdistelmä. Taivaanraapijoiden vieressä voi olla pikkuruinen, satoja vuosia vanha teehuone, kauppa tai vastaava. Oli elämys käydä kahvilla pilvenpiirtäjän 54. kerroksessa – eikä se suinkaan ollut talon ylin kerros. Asukaslukuunsa verrattuna Tokio on myös hämmentävän hiljainen kaupunki. Suuria alueita on jätetty puistoiksi, joissa sijaitsevat temppelialueet, museot jne. Historia on lähellä jokapäiväistä elämää. Myös puhtaus on mukava yllätys. Autot ovat uusia, sähköja hybridiautoja on paljon, pakokaasut eivät juurikaan haise ja maistu eikä äänimaailma jyrise. Japanissa meikäläisen kokoinen ihminen ymmärsi, miltä norsusta on mahtanut tuntua posliinikaupassa. Peilistä näki itsensä noin rinnan korkeudelle, lavuaarit olivat niin alhaalla että oikeasti oli jo hiukan hankala peseytyä, ovet matalia ja suihkuhuone miniatyyrikokoa. Wc:t olivat huippuunsa asti koneellistettuja ja nappeja oli ainakin kymmenen rivissä. Varovainen sai olla, kun jokainen painallus aiheutti uuden toimenpiteen – pikkupesun tai ison, kuivatuksen, hajustamisen jne. Rehellisyys on myös Tokiolle tunnusomaista. Siellä ei tarvitse koko ajan olla varuillaan eikä huolissaan siitä, kuka varastaa tai huijaa. Maan kulttuuri pitää tämän sisällään , ja se on satunnaiselle matkailijalle todella iso asia. Mieleen jäi vahvana myös ajatus yhteisvastuusta. Se näkyi monella tavalla: yleisenä kohteliaisuutena, ystävällisyytenä, suhteessa vanhuksiin. Mutta ehkä selvimmin vastuun huomasi työllistämisenä. Minulla ja ehkä monella muullakin on kuva äärimmäisen tehokkaasta teollisesta Japanista. Sekin kuva on varmaan oikea. Mutta yhteiskunta kokonaisuutena työllistää ja pitää kaikki ihmiset mukana. Ravintoloissa, kaupoissa ja hotelleissa on työntekijöitä todella paljon, erikoistuneita kivijalkakauppoja on runsaasti. Silmiinpistävintä oli liikenteenohjaukseen käytetty väkimäärä. Yhden kaivannon ohi ohjaamiseen käytettiin 6–8 ihmisen työpanos. Sujuvamman liikkumisen ohjaajia on paljon myös mm. metrossa, tavarataloissa ja asemilla. Tuli tunne, että kaikki se työ ei ehkä ollut täysin välttämätöntä, ja että pienemmälläkin väellä olisi pärjännyt. Mutta uskoisin työllistämisen taustalla olevan sen, ettei ketään pudoteta yhteiskunnasta ja rakenteista ulos. Ihmisen annetaan kokea olevansa osa kokonaisuutta jossa jokaisella on paikkansa ja merkityksensä. Meillä Suomessa on liian usein toisin: Tehokkuuden (todellisuudessa ahneuden) nimissä ihmisiä syrjäytetään ja annetaan syrjäytyä. Tämä on viimeinen kolumni vuodelle 2018. Käytän tilaisuutta kiittääkseni teitä kaikkia kuluneesta vaiherikkaasta vuodesta ja innokkaasta toiminnasta. Toivotan myös teille kaikille ja läheisillenne hyvää joulua ja uutta vuotta. Yhteisvastuun henkeä Tokiossa E läkeikään liittyy usein myös asunnon vaihto. Ikäihmisten muuttoliike on yhteiskunnallisesti ja kansantaloudellisesti merkittävä ilmiö, joka on ehkä jäänyt hiukan työn perässä tapahtuvan muuttoliikkeen varjoon. Eläkeläinen ei ole enää työpaikan vuoksi sidottu jäämään aloilleen, vaan asuinpaikan valinnassa painottuvat muut tekijät. Joillekin tärkeää on lasten, sukulaisten tai ystävien asuinpaikka, toisille lämpimämpi ilmasto. Moni muuttaa pienemmältä paikkakunnalta suurempaan, kaupungin palveluihin ja vilinään, toisille tärkeää on maaseudun rauha. Usein muuton saa aikaan oman tai puolison terveydentilan ja toimintakyvyn heikkeneminen. Tällöin kyseeseen voi tulla muutto palveluasuntoon tai johonkin välimuotoiseen asumisen ja palveluiden yhdistelmään. Palvelutarpeet vaihtelevat iän, toimintakyvyn, ja omien halujen mukaan. Ikääntyneiden asuminen on kasvava palveluiden markkina. Tutkimusten mukaan ihmiset arvostavat asumisessa yhteisöllisyyttä. Talkoot, naapuriapu ja yhteiset juhlat ja tapahtumat eivät kuitenkaan onnistu, jos ihminen ei tunne naapureitaan. Kuinka yhteisöllistä asumista voisi sitten edistää, kun osallistumistahtoa on, mutta aika harva on valmis itse toimintaa järjestämään? Vastausta tähän kysymykseen hakenut yritys esitteli Ouluun rakennettavan asuinalueen mallia Eläkeläiset ry:n valtuuston jäsenille Vantaan Puistokulmassa järjestetyssä seminaarissa. Mallissa yhdistetään eri sukupolvia edustavia asukkaita ja tuetaan yhteisöllisyyttä palkatun henkilökunnan ja monipuolisten yhteisten tilojen avulla. Asukkaiden käytössä on myös erilaisia yhteiskäyttöpalveluita, kuten yhteinen auto, sekä monipuolista tiedonvälitystä. Yksityisillä asumispalveluilla on tietenkin hintansa. Niihin pääsy edellyttää usein omistusasunnon myymistä ja uuden asunto-osakkeen ostamista, sekä kuukausittaista maksullista palvelupakettia. Tähän ei läheskään kaikilla ole mahdollisuuksia. Toivottavasti Suomeen syntyy uusia yhteisöllisen asumisen muotoja. Olennaista tasa-arvoisen yhteiskunnan kannalta on kuitenkin kysyä, kuinka saadaan julkiset palvelumme siihen kuntoon, että tulotasosta riippumatta ihmisillä olisi mahdollisuus elämäntilanteensa ja toimintakykynsä edellyttämään asumiseen ja palveluihin? Eläkeläiset ry ajaa yhteiskuntaa, jossa palvelut määräytyvät kunkin tarpeen mukaan, ei lompakon paksuuden mukaan. Asuminen on tärkeänä osana Eläkeläiset ry:n uudessa ikääntymispoliittisessa tavoiteohjelmassa, joka on tarkoitus hyväksyä valtuuston kokouksessa ensi vuoden kesäkuussa. Ikäihmisille asumisessa tärkeää on paitsi esteettömyys ja erilaiset palvelut, myös sosiaalisten suhteiden merkitys yksinäisyyden torjujana ja turvallisuuden tuojana. L ämmin ja turvallinen koti on asia, jota moni arvostaa erityisesti näin talven tullessa ja joulun ja vuodenvaihteen lähestyessä. Kiitän kaikkia Eläkeläinen-lehden lukijoita kuluneesta vuodesta ja toivotan kaikille oikein hyvää joulua ja vuodenvaihdetta. Ensi vuoden alusta lehti ilmestyykin ulkoasultaan uudistettuna, ja sisällöltään entistäkin ajankohtaisempana! Oma koti kullan kallis
Nro 7 joulukuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Kansan Sivistystyön Liitto KSL kutsui järjestömme Sivistyssilta-hankkeeseen. Siihen kuului muun muassa vuoden 1918 tapahtumien muistaminen rauhantyön ja vuorovaikutuksen merkeissä ”paiskaa-tassua” -tunnuksella. Eläkeläiset ry osallistuu käsityöaktivismiin valmistamalla ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kursseillaan muun muassa tauluja ristipistotekniikalla. Muutkin ompelutekniikat sopivat hyvin. Teemana on kulttuuri ja sivistys rauhantyön välineenä sekä kestävä kehitys. Järjestömme 60-vuotisjuhlavuosi on helppo kytkeä tähän mukaan. Eräs otsikoista on ”sukupolvet yhdessä, ihminen edellä”. Ainakin osa tauluista on tarkoitus saada näytteille juhlavuoden päätöstilaisuuteen Helsingin Kulttuuritalolle. Tutustu ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kursseihin ja Eläkeläiset ry:n juhlavuoden 2019 muuhun koulutustarjontaan sivuilla 34– 35. Käsityöaktivismia ristipistoin ja paljon muita kursseja KSL-opintokeskuksen kulttuurituottaja Kai Artes oli viime keväänä mukana Lapin eläkeläisten Ristipistoja – sivistyneesti -kurssilla Kolarissa.
4 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Kun yhdyskuntasuunnittelua tehdään kaikille mahdollisena eli esteettömänä, palvelee ympäristö koko väestöä. – Yhdyskuntasuunnittelussa ja rakentamisessa tulisi huomioida esteellisyys ja saavutettavuus, jolloin samalla huolehditaan siitä, että ikääntyväkin väestö pystyy liikkumaan arkiympäristössään asiointiliikkumiset turvallisesti kävellen tai rollaattorin avulla. Toimintakykyisyyden ylläpitäminen on olennainen osa hyvää elämää ja lisää kotona asumisen mahdollisuuksia. Näin pohtii opetusja kulttuuriministeriön ylitarkastaja Sari Virta sitä, kuinka Suomessa tulisi varautua väestön ikääntymiseen. Hän muistuttaa, että huonommankin toimintakyvyn omaava tarvitsee virikkeitä, sosiaalisuutta ja arkiasiointireiteillekin tulisi miettiä mahdollisuuksia tavata muita ihmisiä, eri ikäisiä eli erilaisia luontevia kohtaamispaikkoja. –Lisäksi pienilläkin asioilla saadaan reiteistä ja ympäristöstä viihtyisiä. Silmäniloakin siis tarvitaan. Liikkumista on hyvä tauottaa, jos reiteillä on riittävästi penkkejä. Kaikenikäiset ja -kuntoiset myös mukaan suunnitteluun Arkiympäristön suunnitteluun tulee kaupungeissa ottaa kaikenikäisiä ja kaiken kuntoisia. Kokemusasiantuntijuutta tarvitaan. –Emme osaa vielä ehkä riittävästi edes arvioida sitä, millaiseksi ympäristöjä tulisi muuttaa, jotta se parhaiten palvelee kaikenikäisiä. Esteettömyys, helppokulkuisuus ja turvallisuus palvelevat kuitenkin kaikenikäisiä ja kaiken kuntoisia. Virta huomauttaa, että rakennettua todellisuutta tulee luoda myös ikäihmisiä ajatellen. –Paljon kaupungeissa jo tehdäänkin ulkokuntoilupuistoja, jotka palvelevat kaikenikäisiä tai sitten niitä on tehty erikseen ikäihmisille esimerkiksi palvelutalojen pihoihin. Virta haastaa rohkeammin vielä miettimään, miten puistoissa, toreilla tai torien laidoilla, jokivarsilla tai muilla paikoilla, joissa ihmisiä liikkuu, olisi mahdollisuuksia erilaiseen kohtaamiseen tai tekemiseen. – Ärsykkeitä positiivisessa mielessä tarvitsemme kaikille aisteillemme. TUOMAS TALVILA ”Esteettömyys, helppokulkuisuus ja turvallisuus palvelevat kaikenikäisiä ja -kuntoisia” Sari Virta on ylitarkastaja opetusja kulttuuriministeriön nuorisoja liikuntapolitiikan osastolla, liikunnan vastuualueeella. Hän alusti Eläkeläiset ry:n valtuuston ja hallituksen yhteisessä seminaarissa aiheesta Liikunta ja yhdenvertaisuus. Kuva: Tuomas Talvila Seminaari pureutui ikääntymispoliittiseen ohjelmaan, asumiseen ja liikuntaan Eläkeläiset ry:n valtuuston ja hallituksen yhteisen seminaari pidettiin marraskuun puolivälissä Puistokulmassa Vantaalla. Teemoina olivat asuminen, liikunta ja Eläkeläiset ry:n uuden ikääntymispoliittisen ohjelman valmistelu. Viimeksi mainitusta alusti valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Sari Virran (katso juttu ylhäällä) aiheena oli Liikunta ja yhdenvertaisuus. Toimitusjohtaja Jari-Pekka Kelhä esitteli asumisen Kotikatu365-konseptia, jonka ensimmäinen kohde on Oulun Lipporannassa. Asumisen teemoihin palataan Eläkeläinen-lehden ensi vuoden ensimmäisessä numerossa, joka ilmestyy 7. helmikuuta 2019. Kuvassa: Ikääntymispolitiikan teemoja pohdittiin seminaarissa työryhmissä.
Nro 7 joulukuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä N uorena yliopiston opettajana tehtävänäni oli luennoida mm. tutkimusmenetelmistä. Ensimmäinen opetus oli kertoa, että alkeellisin tapa hankkia tietoa on ns. auktoriteettimenetelmä. Menetelmä perustuu siihen, että joko korkeassa asemassa oleva tai jollakin alalla ansioitunut kansalainen olisi luotettavan tiedon lähde kaikissa asioissa, joista hän mielipiteensä esittää. Tiedon hankinnan menetelmänä keino on alkeellinen eikä sen avulla saadun tiedon totuusarvosta ole mitään takeita. Maaherra-aikani yksi vakioasiakkaista oli itsevarmana esiintyvä, hyvin pukeutunut herrasmies, joka aina käydessään jätti tyylikkään käyntikortin. Siinä oli hänen nimensä kirjoitettuna huolellisesti valituin kirjasimin. Nimen alla oli titteli: kaikkien alojen asiantuntija. Sellaisena hän myös esiintyi. Itsetunnossa löytyi. ••• Meilläkin julkisuuteen poimitaan mielellään varsinkin talousviisaita antamaan lausuntoja milloin mistäkin asiasta. Milloin Nordean pääekonomisti leimaa omastaan poikkeavat käsitykset talouspolitiikassa ”vastuuttomiksi”. Milloin taas omalla erikoisalallaan kunnostautunut, Ruotsin keskuspankin palkitsema taloustieteilijä lausuu viisauksia yliopistojen määrärahojen leikkauksista – hyvä! – milloin taas maalaten kauhukuvia eläkepolitiikasta, jota hän tuntee huonosti. Näin voi päätellä ainakin siitä, että vast’ikään kansainvälinen eläkeasioiden asiantuntijajoukko arvioi Suomen eläkejärjestelmän kolmanneksi parhaaksi maailmassa. Eräs nobelistimme edeltäjistä, vuonna 1974 palkittu Friedrich A. von Hayek toteaa, että ”ei ole mitään syytä, miksi henkilö, jonka aikaansaannokset taloustieteessä ovat huomattavat, olisi yleistietävä kaikissa yhteiskunnan ongelmissa”. Palkinnon tuomaa auktoriteettia hänen mielestään ”taloustieteessä ei kenelläkään tulisi olla”. Paradoksaalista on, että von Hayekista itsestään on tehty auktoriteetti, johon uusliberalismin talouspolitiikka nojaa. Politiikkavalinnat ovat aina viime kädessä arvovalintoja, jotka politiikan tekijöiden on tehtävä. Taloustiede antaa parhaimmillaan reunaehtoja, jotka politiikan tekijöiden on syytä ottaa huomioon. Kun ilmiöt ovat toistuvia ja niitä on runsaasti, voidaan tehdä ennusteita tulevasta kehityksestä. Mutta rajansa kaikella: presidentti Koivisto totesi ennusteista aikanaan, että kun ne tehdään prosentin kymmenesosien tarkkuudella, niin todellisessa elämässä heittävät kokonaisluvut, joskus jopa etumerkitkin. Ja poikkeuksellisten tapahtumien ennustaminen on vielä vaikeampaa, kuten vaikkapa vuoden 2008 finanssikriisi osoitti. Niiden ennustamisessa ei hänen mielestään ”yhteiskuntatieteilijöillä ole mitään etua ennustajaeukkojen edellä”. Joku pilapiirtäjä totesikin, että Koivisto mollasi ennustajaeukkoja rinnastamalla heidät yhteiskuntatieteilijöihin. ••• Erikoisalan asiantuntija saattaa toki osua myös oikeaan lausuessaan mielipiteitä oman alansa ulkopuolelta. Siinä hän on samassa asemassa kuin kuka tahansa kansalainen: joskus osuu oikeaan, joskus tulee huti. Asiantuntija voi tietenkin myös perehtyä oman alansa ulkopuolelle meneviin asioihin, kuten vaikkapa fyysikko Syksy Räsänen kirjoittaessaan Lähi-idän ongelmista. Niin voi tehdä myös asiasta kiinnostunut kansalainen, vaikka ei taustalla olisikaan akateemisia huippusaavutuksia. Oman alansa ulkopuolella esiintyessään akateeminen viikunanlehti tai muu auktoriteettiasema ei anna asiaan perehtyneeseen kansalaiseen nähden erityisetua. Julkisuudessa auktoriteettiaseman ylikorostaminen tuo pikemminkin mieleen turvautumisen tiedonhankinnan menetelmistä alkeellisimpaan. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Kaikkien alojen asiantuntijat Keväthanget kutsuvat Tunturikeimiöllä on tarjolla viihtyisää majoitusta, maittavaa kotiruokaa sekä yli 250 km liukkaita latuja maan kauneimman latuverkoston äärellä Muoniossa. Tervetuloa nauttimaan Tunturikeimiön rauhasta ja rennosta tunnelmasta! Puh. 0500 209 630 www.tunturikeimio.fi Olemme myös Facebookissa! TK_elakel2016_84x100.indd 1 2.8.2016 9:55:32 Tiedot Eläkelänen-lehden ”Syntymäpäiviä”ja ”Poisnukkuneita” palstoille Eläkeläinen-lehden ”Syntymäpäiviä”-palstalla julkaistaan maksutta paikallisyhdistysten lehdelle toimittamia merkkipäivätietoja. Julkaisemisen edellytyksenä on, että yhdistys tai muu tietojen lähettäjä on kysynyt merkkipäivän viettäjältä luvan tiedon julkaisemiseen lehdessä. ”Poisnukkuneita”-palstalla tiedot julkaistaan omaisten/ läheisten luvalla. Tällä käytännöllä Eläkeläiset ry haluaa vaalia jäsentensä tietosuojaa. Palstoille tarkoitetut tiedot pyydämme lähettämään lehdelle hyvissä ajoin sähköpostilla osoitteeseen: anu.maki@elakelaiset.fi Numero Ilmestyy (to) 1 helmikuu 7.2. 14.1. 2 maaliskuu 7.3. 11.2. 3 huhtikuu 4.4. 11.3. 4 syyskuu 12.9. 19.8. 5 lokakuu 17.10. 23.9. 6 joulukuu 19.12. 25.11. Aineisto lehdelle viimeistään Aineisto lehdelle viimeistään Eläkeläinen-lehden ilmestymisaikataulu 2019 Lehtiuudistus on työn alla! Tämä jäsenlehtemme Eläkeläinen alkaa ilmestyä ulkoasultaan ja sisällöltään uudistuneena järjestön 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Ensimmäinen ”uusi Eläkeläinen” on siis numero 1/2019. Tahdomme tarjota entistäkin monipuolisemman ja mielenkiintoisemman lukupaketin jokaiselle eläkeläiselle, eläkeikää lähestyvälle ja muillekin eläkeläisten ja ikäihmisten elämän ehdoista kiinnostuneille. Eläkeläiset ry:n jäsenille lehti tulee tuttuun tapaan jäsenmaksuun sisältyvänä jäsenetuna. Mutta Eläkeläistä kehtaa kyllä kaupata myös muille, tutuille ja tuntemattomimmillekin. Yhdistyksen jäsenet voivat esimerkiksi tilata sen joulutai syntymäpäivälahjaksi ystävilleen. Useat yhdistykset ovat tilanneet lehteä palvelutaloihin, vanhainkoteihin, terveyskeskuksiin ja kirjastoihin (vuosikerran hinta on 30 euroa). Parhaat kiitokset tästä ! Eläkeläinen-lehti ilmestyy vuonna 2019 kuusi kertaa. Lisäksi teemme Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlanumeron (se ilmestyy toukokuun puolivälissä 2019) , eli lehtiä tulee vuoden aikana yhteensä seitsemän. Lehden ilmestymisaikataulu on alla. Uudistunut Eläkeläinen tarjoaa paikallisyhdistysten ja aluejärjestöjen käyttöön samat palvelut kuin nytkin: maksuttomat ”Syntymäpäiviäja ”Poisnukkuneita”-palstat (katso ohjeet tämän sivun oikeasta yläkulmasta) sekä osaston yhdistysten ja aluejärjestöjen kevätja syyskokousilmoituksille. Kokousilmoituksen hinta on vanhaan tapaan 50 euroa. Kevätkokousilmoitukset 2019 julkaistaan lehden numeroissa 1 ja 2. Ottakaa kokousilmoitusten suunnittelussa ystävällisesti huomioon allaolevat päivämäärät, jolloin kokoustiedot viimeistään on ilmoitettava lehdelle (osoitteeseen anu.maki@elakelaiset.fi) Uudistuva Eläkeläinen-lehti valmina palvelemaan
6 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Yhdistysverstaita, Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksille tarjottavia ideointikoulutuksia, on kuluneen vuoden aikana järjestetty miltei 40 tilaisuutta. Lukuisissa tilaisuuksissa on mietitty uusia ideoita kerhotoiminnan kehittämiseksi – ja kaivettu naftaliinista myös vanhoja suosikkeja. Ideoista monet on varsin vähällä vaivalla toteutettavissa: esimerkiksi runonlausuntaesitykset, matkakertomukset, kaskut, tietoiskut kulloinkin ajankohtaisista kansalaisaloitteista, korttipelit, murrekisat ja tietovisat on mahdollista toteuttaa ilman mittavia ennakkovalmisteluja. Verstaissa osallistujat ovat myös päässeet kertomaan, miksi eläkeläistoiminta on juuri heille henkilökohtaisesti tärkeää. Sanamuodot vaihtelevat, mutta suurimmalle osalle tärkein syy on ystävät, niin uudet kuin vanhatkin sellaiset. Toiminnan uudistamista Tekstit ja kuvat: ANNA ESKOLA Kerhotoiminnan uudet kuviot Rovaniemen Eläkeläiset pohtivat kerhotoiminnan kehittämistä ja ideoita uusiksi harrasteryhmiksi. Utajärven Eläkeläiset suunnittelivat erilaisia tapahtumia tulevan vuoden toimintasuunnitelmaan. Vaajakosken Eläkeläiset (kuva vasemmalla) laativat uutta ”lukujärjestystä”, jonka avulla olisi helppo pitää kiinni kerho-ohjelman vaihtelevuudesta. Tervolan Eläkeläiset hahmottelivat kerhon osaksi niin erilaisia visailuja kuin esimerkiksi tupen peluutakin. Rajakylän-Länsimäen Eläkeläiset suunnittelivat, miten voisivat erottautua kilpailevista lähialueen yhdistyksistä muun muassa tarjoamalla tietoiskuja kiinnostavia luentoja. Imatran Eläkeläiset keräsivät kokoon ideoita siitä, millaisia uusia yhteistyökuvioita voisi toteuttaa naapuriyhdistyksen kanssa. Kolarin Eläkeläiset hahmottelivat sitä, miten kerho-ohjelmasta kannattaa kertoa eteenpäin, jotta ideoiden avulla voitaisiin saada myös uusia jäseniä paikalle. koskevat pohdinnat kietoutuvatkin monin paikoin sen ympärille, että toiminta olisi sopivan kotoisaa ja mukavaa vanhoille konkareille, mutta samalla kiinnostavaa niille tuleville ystäville, tuoreille eläkeläisille. Yhdistysverstastiedustelut: aluetyön suunnittelija Anna Eskola (anna.eskola@elakelaiset.fi, p. 044 751 1031).
Nro 7 joulukuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry viettää 60-vuotisjuhliaan ensi vuonna. Juhla huipentuu 4.12. 2019 Helsingin Kulttuuritalossa järjestettävään juhlaan. Mutta jo sitä ennen aluejärjestöjen muodostamat yhteistyöringit ja paikallisyhdistykset järjestävät alueellisia juhlatilaisuuksia ja tapahtumia. Juhlavuoden ohjelmat ja tapahtumat avataan oman jäsenistön lisäksi kaikille kiinnostuneille: toiminta saakoon kertoa puolestaan hienosta järjestöstämme, sen kestävistä arvoista ja upeista aktiiveistamme. Osana juhlavuotta järjestö tekee kiertävän valokuvanäyttelyn, jolle toivomme näkyvyyttä esimerkiksi kirjastojen ja muiden julkisten laitosten näyttelytiloissa. Näyttelyssä tulee olemaan 8–10 seinälle ripustettavaa A3-kokoista tauluparia Näyttely esittelee yhdistystemme jäsenten kautta järjestömme historiaa ja toimintaa. Teemme näyttelystä ennakkokysynnän mukaan useampia kopioita, joten sitä voidaan samanaikaisesti kierrättää useammilla paikkakunnilla eri puolilla maata. Haluaisitteko näyttelyn omalle paikkakunnallenne? Kannustamme paikallisyhdistyksiä ja aluejärjestöjä: varatkaa näyttelylle tila ja aika oman paikkakuntanne kirjastosta tai muusta julkisesta näyttelytilasta. Varauksen tehtyänne ilmoittakaa Eläkeläiset ry:n toimistolle, milloin tarvitsette näyttelyn paikkakunnallenne: anu.maki@elakelaiset.fi, puh. 040 839 7699 Näyttely on valmis ja asetettavissa näytteille 1. maaliskuuta 2019 lähtien ja sen jälkeen kierrätettävissä juhlavuoden 2019 loppuun saakka. Myös muun muassa tätä on luvassa: –Eläkeläiset ry valmistelee juhlavuotta varten yhteislauluvihkon ja käsikirjoituksen yhteislaulutilaisuuden vetämistä varten. – Olemme mukana laulamassa myös Työväen Musiikkitapahtumassa Valkeakoskella. Musiikkitapahtuma järjestetään 25.–28.7.2019, Eläkeläiset ry:n osuuden tarkempi ajankohta selviää tuonnempana. –Juhlavuosi päättyy 4.12.2019 Kulttuuritalolla Helsingissä järjestettävään koko päivän kestävään juhlatapahtumaan. –Aluejärjestöissä järjestettävät seminaarit/keskustelutilaisuudet: Löytyykö paikkakunnaltanne sopiva tila näyttelyllemme? Synttärit tulossa 2019 – valmistaudu juhlaan! Eläkeläiset ry 60 vuotta -tunnus tulee kulkemaan mukana juhlavuoden valmisteluissa ja läpi vuoden 2019. Tunnusta voivat yhdistykset ja kaikki muutkin vapaasti käyttää juhlavuoteen liittyvissä yhteyksissä. Ladattava versio löytyy kotisivultamme www.elakelaiset.fi kohdasta ”Aineistopankki.” Tämän numeron mennessä painoon tiedossa olivat jo seuraavat alueilla järjestettävät tapahtumat ja juhlat: • 16.5.2019 Heinolan Hopearanta – Eläkeläiset ry:n Etelä-Hämeen Aluejärjestö juhlii 60 vuotiasta järjestöä. Juhlapuhujana Eläkeläiset ry:n puheenjohtaja Martti Korhonen. • 22.5.2019/Helsinki: Kontulan Eläkeläiset (HUOM. Tapahtuman uusi päivämäärä 22.5.) – kaikille avoin ohjelmallinen tapahtuma Kontulan ostoskeskuksessa: laulaa Eino Grön • 6.6.2019/Nokia: Pirkanmaa+Satakunta+Varsinais-Suomi – juhla Nokian Kerholassa • 8.-9.6.2019/Varkaus: Kaakkois-Suomi+Pohjois-Karjala+Savo – kaikille avoin tilaisuus Varkauden torilla, iltajuhla Kuntorannassa, jossa mahdollisuus myös yöpyä • 6.-7.8.2019 / Oulu: Jokilaaksot+Kainuu+Lappi – 6.8. kaikille avoin tilaisuus kävelykatu Rotuaarilla, lappilaisten ohjelmaa Toppilan Möljällä, Oulun Eläkeläiset ry: n juhlatanssit Vaaskelassa – 7.8. pääjuhla Toppilan Möljällä • 9.9. 2019/Vaasa: Keski-Suomi+Pohjanmaa – juhla Vaasan kaupungintalolla • 3.10.2019/Kerava: Helsinki+Uusimaa – juhla klo 11.00 alkaen Kerava-salissa Elämänlanka sukupolvien ketjussa -sanoitusja sävellyskilpailun kilpailutyöt veivät aikamatkalle suomalaiseen musiikkiin, totesi Sauli Malinen, toinen kilpailutuomareista. Musiikkivalikoima oli todella monipuolinen: siinä olivat edustettuina kansanlaulut, työväenlaulut; oli iskelmämusaa, bluesia ja jazzia, oli humppaa ja valssia, oli vanhaa ja uutta. Skaala oli niin laaja, ettei töitä voinut asettaa paremmuusjärjestykseen. Sauli ja toinen kilpailutuomari, sanoituksia arvioinut Niina Hakalahti, löysivät muutaman yhteisen suosikin. Kolme kilpailutyötä valikoitui palkintosijoille ja niiden lisäksi tuomaristo myönsi kaksi kunniamainintaa. Palkintosijoille valitut kilpailutyöt ja niiden tekijät töitä ei siis asetettu paremmuusjärjestykseen, siksi ne ovat tässä aakkosjärjestyksessä: Mummonpäivät: Auli Räsänen (sanat) ja Kari Huttunen (sävel), Varkaus Mummot surffailee: Sauli Alipirjelä (sanat ja sävel), Lieto Sahojen jänishousut: Tapani Rissanen (sanat ja sävel), Varkaus Kunniamaininnat: Elämän kulku: Marika Sarja (sanat ja esittäminen), Jari Eeva (sanat), Raikke Westerberg (sävel ja sovitus), yksi tekijöistä Valkealasta, muiden paikkakunta ei tiedossa Kippurakärkiset lapikkaat: Kari Huttunen ja Auli Räsänen (sanat ja sävel), Varkaus Tuomariston luonnehdintoja Mummonpäivät -kappaleessa oli lämmintä huumoria ja itseironiaa. Tekstin loppuosaa voi pitää erityisen onnistuneena. Kappaleen sovitus oli monipuolinen ja laulu hyvä. Mummot surffailee -kappale oli hauska ja ajankohtainen. Sitä voi luonnehtia raikkaaksi ja viisaaksi; semmoiseksi, joka näkee ihmisyyden ytimeen. Hyvä melodia mukaan luettuna kappale täyttää menevän hitin tunnusmerkit. Erilaista, kantaaottavaa työväenlaulua kilpailussa edusti Sahojen jänishousut . Tämä kappale on pilkkalaulujen perinteessä kiinni, siitä tuli tuomariston mieleen vertaus ”vanhan ajan Paleface”. Kahdesta kunniamaininnan saaneesta kilpailutyöstä Elämän kulku sai kiitosta musiikillisista ansioistaan. Sävellys oli soinnullisesti kehittynyt. Hienon laulutulkinnan myötä mieleen tulee jokin vaikkapa Laila Kinnusen esittämistä. Toinen kunniamainituista kappaleista Kippurakärkiset lapikkaat erottui sanoituksensa perusteella. Siinä on balladimaisuutta; se kertoo ison tarinan yksilöllisen tapauksen kautta. Kilpailusta tuli suosittu Elämänlanka sukupolvien ketjussa -kilpailusta tuli suosittu. Siihen lähetettiin 74 kilpailutyötä 35 osallistujalta. Töistä 59 oli sävellyksiä. Joidenkin kilpailutöiden laatijoina oli useampikin henkilö – ja vastaavasti jotkut osallistujat lähettivät useita kilpailutöitä. Kilpailu liittyy väljästi Eläkeläiset ry:n vuonna 2019 vietettävään 60-vuotisjuhlaan. Eläkeläiset ry kiittää kaikkia kilpailuun osallistuneita. TIINA RAJALA tuomariston sihteeri Kuuntele näyte kilpailun sadosta! Mummot surffailee (Sauli Alipirjelä) on Eläkeläiset ry:n YouTube-kanavalla. Video löytyy netistä linkillä www.bit.ly/Elakelaiset tai YouTubesta (youtube.com) hakusanoilla ”Mummot surffailee” Elämänlanka sukupolvien ketjussa -sanoitusja sävellyskilpailun tulos Tuomaristo on tehnyt ratkaisunsa Eläkeläiset ry kokoaa juhlavuotta varten listan kiinnostavista asiantuntijoista ja muista henkiöistä, jotka ovat valmiita käytettäväksi luennoitsijoina tai keskusteluun osallistujina/vetäjinä seminaarissa tai keskustelutilaisuudessa. Tällä Eläkeläinen-lehden palstalla, Eläkeläinen-lehden uudessa sähköisessä uutiskirjeessä sekä järjestön kotisivuilla tulemme kertomaan juhlavuoden valmistelujen etenemisestä.
8 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeikäiset ovat jopa yllättävän hyväkuntoisia ja tyytyväisiä elämäänsä. Tällaisia tuloksia ovat saaneet Tampereen yliopiston tutkijat, jotka ovat selvitelleet tamperelaisten ikäihmisten ajatuksia elämästään ja kunnostaan. –Nyt ovat eläkkeellä ensimmäiset rock-sukupolven ihmiset. Nykyisten 60–69-vuotiaiden nuoruus osui 1960-luvun loppuun ja 70-luvun alkuun, joten he ovat jo ehtineet käydä rock-festivaaleilla ja kuuntelevat yhä rokahtavaa musiikkia eivätkä enää vanhaa tanssimusiikkia, kuten takavuosien eläkeläiset. –Käyköhän tässä niin, että minä aikanaan kuusikymppisenä kuuntelen sitten teknoa, naurahtaa tamperelaisia kuusikymppisiä tutkinut Johanna Surakka. Töihin paluuta voisi harkita Tamperelaisista 60–69-vuotiaista miehistä ja naisista 58 % on eläkkeellä ja 22 % työelämässä. Loput ovat joko työttöminä tai sekä eläkkeellä että töissä. Suurin osa heistä on eläkkeellä mielellään. Silti vajaa kolmannes heistä olisi valmis harkitsemaan töihin palaamista, mikäli siihen tarjoutuisi tilaisuus. Kun toisinaan sanotaan, että ihminen on niin vanha kuin miksi hän itsensä tuntee, niin tamperelaiset kuusikymppiset ovat sitten ikäänsä nuorempia – mieleltään. Yli puolet tuntevat itsensä nuoremmaksi kuin mitä heidän virallinen ikänsä näyttää. Eikä tässä vielä kaikki: monet ajattelivat myös muiden pitävän heitä todellista ikäänsä nuorempina. –Kyllä kuusikymppisten elämä on muuttunut. Kun ennen vanhaan heille annettiin lahjaksi keppi tai keinutuoli, niin nyt annetaan lahjakortti syvämerensukelluskurssille, tiivistää tutkija Kirsi Lumme-Sandt. Tamperelaisista 60–69-vuotiaista noin 60 % pitää toimintakykyään erittäin hyvänä tai melko hyvänä. Vastaavasti huonona tai melko huonona toimintakykyään pitää vain joka kymmenes. Ja jos kysytään tyytyväisyyttä elämään yleensä, niin peräti 78 % ilmoittaa olevansa tyytyväisiä. Kuusikymppisten harrastuskirjo on monipuolinen. Lehtiä lukee 83 %, kevyttä kuntoilua kuten kävelyä, hiihtoa tai pyöräilyä harrastaa niin ikään 83 %. Ystäviään tapailee 77 %, kirjoja lukee kaksi kolmesta. Kuusikymppisistä puolet kuoputtaa puutarhaansa ja saman verran kalastaa, marjastaa, metsästää tai sienestää. –Eikä kuusikymppisten kuntoilu rajoitu vai keveään kunnon ylläpitoon vaan monet harrastavat jopa kilpaurheilua, tamperelaistutkijat kertovat. Tutkijoiden havainnot entistä paremmin voivista eläkeläisistä saavat tukea myös tilastoista. Kun vielä kolmisenkymmentä vuotta sitten 60-vuotiaiden eliniänodote oli laskennallisesti 20 vuotta, on se nyt kohonnut 24:ään vuoteen. Tamperelaiset tervaskannot Tampereella on tutkittu myös yli 90-vuotiaiden toimintakykyä ja ajatuksia omasta tilanteestaan. Ja tutkittavaa riittää, koska yhdeksänkymppisiä asuu kaupungissa entistä enemmän: vuonna 1996 heitä oli vain noin 700, mutta nykyään jo 2 500. – Ennusteiden mukaan vuonna 2065 näitä tervaskantoja on peräti 5 000, kertoo gerontologian professori Marja Jylhä. Joka neljäs yli yhdeksänkymppinen tamperelainen pitää terveyttään melko tai erittäin hyvänä. Näin arvioivat monet Kuusikymppiset pärjäävät hyvin, samoin monet yhdeksänkymppiset Tamperelaiset eläkeläiset tutkittiin: Tamperelaiset kuusikymppiset ovat hyväkuntoisia ja pitävät itseään ikäänsä nuorempina, kertoo tutkimus. ”Nyt ovat eläkkeellä ensimmäiset rocksukupolven ihmiset.”
Nro 7 joulukuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN sellaisetkin, joilla on sairauksia tai ongelmia toimintakyvyssä. –Erikoista on se, että ikäryhmässä 90+ miehet ovat paremmassa kunnossa kuin naiset. Miehet elävät keskimäärin lyhyemmän elämän, mutta vanhimmassa ikäluokassa he ovat parempikuntoisia kuin naiset. Kun yli 90-vuotilailta kysyttiin heidän tyytyväisyyttään elämään, vastasi 25 % olevansa hyvin tyytyväisiä ja 59 % jokseenkin tyytyväisiä. Ei kovinkaan tyytyväisiä oli 13 % ja ei lainkaan tyytyväisten osuus oli vaatimattomat 3 %. Yli 90-vuotiaita tervaskantoja on vuosien varrella tullut lisää, mutta heidän toimintakykynsä ei ole 2000-luvun alkuun verrattuna parantunut. Professori Marja Jylhän mukaan Suomeen tulee yhä enemmän aktiivisesti osallistuvia, toimintakykyisiä tervaskantoja, mutta myös hoivaa ja palveluja tarvitsevien määrä kasvaa. Yhdeksänkymppisten mielestä vanhusten asema on nykyisin parempi kuin mitä se oli heidän omassa nuoruudessaan. Tosin aivan viime vuosina näin arvioivien määrä on kääntynyt laskuun, missä näkynevät nykyiset vanhuspalveluiden ongelmat. Tamperelaisista tervaskannoista 70 % pitää nykyistä kotiaan parhaana asuinpaikkana. Joka viides tarvitsisi enemmän apua voidakseen asua kotona ja joka kymmenes sanoo tarvitsevansa ympärivuorokautista hoivaa. Miksi sitten jotkut elävät yli yhdeksänkymppisiksi kun taas toiset kuolevat paljon aikaisemmin? –Tutkimusten mukaan noin neljännes eliniän eroista selittyy geeneillä. Loput kolme neljännestä tulee ympäristötekijöistä kuten elinoloista ja elintavoista sekä puhtaasta sattumasta, kertoo professori Marja Jylhä. – Kuusikymppiset ovat keskimäärin hyväkuntoisia ja elämässä kaikin tavoin kiinni. Yhdeksänkymppisissäkin on paljon niitä, joilla menee hyvin, vetää Jylhä yhteen tutkimusten pääsanoman. Teksti ja kuvat: ESA TUOMINEN J uha Sipilän hallituksen suurin hanke on soteja maakuntauudistus. Se alkoi mennä pieleen jo alkumetreistä alkaen. Syynä oli Kokoomuksen ja keskustan kuuluisa lehmänkauppa, jossa keskusta sai maakunnat ja kokoomus ”valinnanvapauteen” verhotun laajan julkisten palveluiden yksityistämisen. Samalla hylättiin edellisen eduskunnan yhdessä sopima periaate parlamentaarisesta valmistelusta, johon osallistuvat niin hallituskuin oppositiopuolueet. Se on kuitenkin ainoa järkevä tapa tehdä näin mittava, yli vaalikausien ja vuosikymmenten päähän vaikuttava uudistus. Ongelma syntyi siitä, että molemmat hallituspuolueet saivat diilissä ikään kuin liian paljon: keskusta liian laajan maakuntahallinnon ja kokoomus liian laajan yksityistämisen. Asiantuntijoiden kritiikki on ollut murskaavaa, mutta molemmat puolueet ovat kahlinneet itsensä omaan ”päävoittoonsa”. Sote-sotaa on käyty siitä lähtien. Valmistelu ei ole mennyt normaalisti asiantuntijoiden näkemyksiin luottaen, vaan poliitikot ovat sekaantuneet syvälle yksityiskohtaiseen valmisteluun. Tuloksena on ollut huonoa lainsäädäntöä, jossa lain alkuperäiset tavoitteet palveluiden integraatiosta, saatavuudesta ja kustannusten hillinnästä on yksi kerrallaan kuopattu. Pahimmillaan esitykset ovat olleet perustuslainvastaisia. Sote-uudistuksen kuolinkellot alkoivat soida kun perustuslakivaliokunta rajasi erikoissairaanhoidon laajan valinnanvapauden ulkopuolelle. Ratkaisevia ovat olleet myös oikeuskanslerin lausunto maakuntavaalien ajankohdasta sekä Korkeimman hallinto-oikeuden vaatimus EU-notifikaatiosta, eli selvyydestä siitä ettei uudistus ole ristiriidassa EU-lainsäädännön kanssa. Matkan varrella ennen kaikkea Kokoomus on joutunut tinkimään tavoitteistaan. Tai oikeastaan Kokoomuksen tavoitteet laajasta yksityistämisestä jouduttiin hylkäämään toteuttamiskelvottomina ja pahimmillaan perustuslainvastaisina. Viime aikoina sotea onkin jaksanut puolustella lähinnä pääministeripuolue Keskusta, kun taas Kokoomus on pikkuhiljaa vaiennut. Kolmannen hallituspuolue Sinisten mielipide ei taida kovin monia enää edes kiinnostaa. Kokoomukselle tarjoutui kuitenkin pelastusrengas yllättävältä taholta: tiedustelulakipaketissa voi aueta eduskunnan ”sote-veteraaneille” kunniallinen perääntymistie. Tiedustelulait haluttiin välttämättä ja kansalliseen turvallisuuteen vedoten kiirehtiä vielä tämän eduskunnan käsittelyyn, vaikka vaaleihin on aikaa enää muutama kuukausi. Lieneekö kiirehtimisen syy sittenkin sote ja sen ”sopiva” lykkääntymien tiedustelulakien tieltä? Halutessaan puolueille jää nyt aikaa pohtia mitä rakennetaan vaalien jälkeen ennakoidun vaalivoittaja SDP:n kanssa sote-sodan raunioille. On selvää, että työ jatkuu, ja sosiaalija terveyspalvelujen järjestämisvastuu tulee siirtymään nykyisiltä kunnilta suurempien alueiden vastuulle. Tärkeä opetus puolueille on ainakin se, että suuret uudistukset kannattaa toteuttaa vaalikauden alussa, eikä lopussa. Parlamentaarinen, hallitus-oppositiorajat ylittävä valmistelu on järkevintä, jos uudistuksen halutaan kantavan pitkälle tulevaisuuteen. Sote-sodan suurin opetus on kuitenkin, että lainsäädännön ja eduskunnan päätöksenteon uskottavuuden palauttamiseksi on välttämättä palattava normaaliin demokraattiseen menettelyyn, jossa päätöksentekijöiden, virkamiesten ja asiantuntijoiden työnjako on selvä: poliitikot eivät sotkeudu valmistelun yksityiskohtiin, vaan virkamiehet valmistelevat ja asiantuntijoiden näkemykset otetaan vakavasti. Näin poliitikot pääsevät päättämään hyvistä esityksistä. JAN KOSKIMIES Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Gerontologian professori Marja Jylhä kertoo, että miehet kuolevat yleensä nuorempina, mutta yli yhdeksänkymppiset miehet ovat jostain syystä paremmassa kunnossa kuin naispuoliset ikätoverinsa. Tampereen yliopiston tutkijat Johanna Surakka (vas.) ja Kirsi Lumme-Sandt ovat perehtyneet tamperelaisten 60–69-vuotiaiden käsityksiin omasta tilanteestaan. Sote-sodan rauniot Näkökulma Vantaan kaupunki selvittää laajalla kyselytutkimuksella yksin kotona asuvien ikäihmisten kokemuksia yksinäisyydestä. Kyselyn ja haastatteluiden perusteella kehitetään vanhusten päivätoimintaa, jonka tarkoitus on saada yksinäiset vanhukset ulos kodeistaan harrastuksiin ja sosiaalisiin suhteisiin. Yksinäiset vanhukset Vantaalla -hanke käynnistyi elokuun alussa Ensimmäisessä vaiheessa kerätään tietoa yksinäisyyden kokemuksista sekä sitä lievittävistä keinoista kyselyllä, jossa kohderyhmänä ovat vantaalaiset yli 75-vuotiaat, jotka asuvat yksin kotona. Kyselylomake lähetetään satunnaisotannalla yhteensä 1030 henkilölle. Toisessa vaiheessa tarkemmin haastateltaviksi valitaan 10 vapaaehtoista ensimmäisen vaiheen kyselyyn vastannutta. Hankkeen aikana tullaan haastattelemaan myös työntekijöitä, jotka kohtaavat työssään yksinäisyyttä kokevia ikääntyneitä . Aloitteen tutkimuksesta tehnyt kaupunginvaltuutettu Antero Eerola (vas.) sanoo oman ajatuksensa olleen kritiikki nykyistä vanhustenhoidon ideologiaa kohtaan. – Idea on, että ikäihmisten pitää asua mahdollisimman pitkään kotona maksoi mitä maksoi – ja mieluummin tietysti mahdollisimman vähän. Kodista ei saa kuitenkaan tulla häkkiä, erityisesti vaikeasti liikkuville. Yksinäisyys ei edistä pitkää ikää, Eerola toteaa. Vantaa selvittää kyselytutkimuksella yksin kotona asuvien vanhusten kokemuksia – Tämän päivän ikäihmiset osallistuvat monella eri tavalla yhteiskunnan ja talouden toimintaan. Siksi ikäihmisten ja heidän tarpeittensa huomioon ottaminen on kaikkien yhteinen etu. Kunnollinen, yksilön huomioon ottava, riittävä kotipalvelu, sekä mahdollisuu saada ajoissa palveluasunto, olisi tärkeää, totdetaan Porvoon Eläkeläsiet ry:n syyskokouksen kannanotossa. – Samoin terveydenhoidosta huolehtiminen niin, etteivät palveluja hoitomaksujen taso tule esteeksi hoitoon hakeutumiselle. Tähän liittyy lääkkeiden omavastuuosan pienentäminen. Myös hammashoidon ottaminen terveydenhoidon maksukaton piiriin olisi suotavaa. Pienimpiin eläkkeisiin tarvittaisiin Porvoon Eläkeläisten mielestä reilu tasokorostus ja eläkkeiden indeksitarkastusten leikkaukset olisi lopetettava. Porvoon Eläkeläiset: Ikääntyminen otettava huomioon kaupungin kehittämisessä
10 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Y hteiskunnan kommunikointivälineistön ja -tapojen muutos koskettaa kaikkia väestöryhmiä. Vanhojen ihmisten asioiden hoitamisessa digitalisoituminen näkyy ja tuntuu. Enää ei ole varmaa, miten ottaa yhteyttä julkisiin ja yksityisiin organisaatioihin. Miten lähettää veroilmoitus tai hakea palveluita? Tietokonekaan ei tähän enää riitä lähitulevaisuudessa. Pitää alkaa käyttää mobiililaitteita eli älypuhelinta tai tablettia, näin suunnitellaan virallisessa digipolitiikassa. Yksityiset ja julkiset organisaatiot olettavat kaikkien väestöryhmien sopeutuvan kiltisti digimaailman muutoksiin. Muutoksen kattaessa yhä laajemmin koko kommunikointia vastaan tulee ongelmia, jotka haittaavat yhteiskunnan toimintoja. Ryhmät, joilla on vaikeuksia sopeutua muutoksiin, aiheuttavat hankaluuksia tekniselle edistykselle. Vanhat ihmiset ja myös ne alaorganisaatiot, joiden tehtävänä on viedä asiakastasolla muutosta käytännössä eteenpäin, reagoivat kolmella eri tavalla. Ensimmäinen tapa on vastustus: Ei uutta tekniikkaa meille. Haluamme, että kaikki vanhat toimintatavat säilyvät. Toinen tapa on yrittää vaikuttaa muutoksen sisältöön ja tunkeutua niihin organisaatioihin sisään, joissa muutosta valmistellaan ja toteutetaan uusin ideoin. Esimerkiksi yritetään heti teknisen muutoksen alussa saada vanhoja ihmisiä helpottavia kommunikaatiokeinoja sisällytetyksi muutoksen alkuvaiheisiin. Kolmas tapa on mukautua muutokseen ja yrittää sinnitellä sen mukana, vaikka se olisi vaikeata. Tällöin yritetään kurssittaa niitä, joiden on vaikea omaksua uusia kommunikaatiotapoja. Heille laaditaan oppaita ja myös neuvotaan kädestä pitäen ja rohkaistaan selviytymään itse. Joskus tämä tuottaa tulosta, joskus ei. Kenen ehdoilla digitalisaatio tapahtuu ja millaiseksi digipolitiikka muodostuu? Miten otetaan huomioon ne, joilla ei enää ole suoraa yhteyttä poliittisen vallan ytimeen, kuten yli 74-vuotiailla, joista tilastokeskuksen mukaan vain 44 % on edes käyttänyt tietokonetta. Tytti Suojanen on väitöskirjassaan 2018 tutkinut kodinkoneiden käyttöohjeita, jotka kuvastavat tekniikan suhdetta käyttäjäänsä yleisemminkin. Suojanen toteaa: ”Ohjeiden tehtävänä on ollut vakuuttaa käyttäjää uuden koneen hankinnan järkevyydestä, auttaa uuden teknologian hyväksymisessä ja kesyttämisessä sekä suostutella käyttäjä uskomaan, ettei koneen käytön opettelu ole vaikeaa. Tuloksista muodostuu käsitys, että mitä uudempi käyttöohje on kyseessä, sitä persoonattomampi ohje on ja sitä enemmän ohje on myös irrallaan käyttäjästä ja hänen käyttötilanteestaan. Siitä tulee niin sanottu katsojan ohjekirja.” Ihmisiä houkutellaan ja suostutellaan muuttamaan vanhoja tapojaan uuteen tekniikkaan. Mitä vanhemmista ja huonommassa kunnossa olevista ihmisistä on kysymys, sitä ongelmallisemmaksi asia käy, jos oletetaan, että ihmisen tulee itse pitää huolta itsestään. Tämähän on tämän päivän tunnuslause: Ei alistaa ihmisiä laitoksiin. Heidän on parempi sinnitellä omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista – useimmat niin tekevätkin. Ympäristön suuret muutokset vaikuttavat ratkaisevasti kykyihin selviytyä. Digitalisaatio voi sujuvoittaa elämää mutta myös hankaloittaa sitä tuntuvasti. Parempaan tulokseen päästään, jos muutosta mietitään heti alusta alkaen heikompien ryhmien ehdoilla. Digipolitiikan valtakunnantason suunnitelmien huoli kohdistetaan siihen, miten eri hallinnonhaarat ja -tasot julkisessa hallinnossa selviytyvät itse muutoksesta. Keskitytään siihen, miten maakunnista tulee digipolitiikan toteuttamisen keskuselimiä suhteessa ylöspäin ja alaspäin. Vain sivussa mainitaan, että pitää ottaa huomioon myös esim. ikääntyneet asiakkaina. Digipolitiikkaa voitaisiin lähteä suunnittelemaan ja edistämään myös toisin. Tällöin byrokratialinjan ohella suunnittelussa olisi mukana koko ajan toinen linja, joka kuvaisi kehitystä alhaalta ylöspäin. Tällöin kysytään, mitkä ovat eri väestöryhmien tarpeet, selviytymiskyvyt ja intressit? Miten pitäisi toimia alhaalta ylöspäin ajatellen, jotta päästäisiin tavoitteisiin eli kaikkien kansalaisten osallistamiseen? Jokaisella pitäisi olla oikeus omien kansalaisoikeuksiensa ja -velvoitteittensa toteuttamiseen mahdollisimman joustavasti, kuten veroilmoitusten täyttämiseen, asiointiin Kelassa tai erilaisten valitusten ja oikaisujen tekemiseen. Digiyhteiskunta ja -politiikka, kenen ehdoilla? Tekoäly toimii jo vakuutusalan asiakaspalvelussa. IF-vakuutusyhtiön johtajan Asko Mustosen mukaan robotiikka ja tekoäly vaikuttavat työvuorosuunnitteluun, – Meillä otettiin ensimmäiset askelet tähän suuntaan jo vuonna 2016. Ajatuksenamme on, että robotit ja tekoäly auttaisivat asiakkaita löytämään oikean tiedon ja palvelun ympäri vuorokauden, Mustonen kertoo. Suomen robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano ei ole ihan varma, ymmärtääkö langan päässä oleva puhuvansa tekoälyn kanssa. – Riippuu siitä, osaako vakuutusyhtiössä puhuva ohjelmisto taivuttaa suomen kieltä ihan oikein. Saattaa olla, että lauseet ovat pikkuisen yksinkertaisia. Ei asiakas välttämättä huomaa puhuvansa robotin kanssa, Latokartano sanoo. Empaattinen Emma Asko Mustosen mukaan hänen yhtiölleen on ollut alusta asti tärkeää, että asiakas tietää, asioiko hän ihmisen vai robotin kanssa. If-yhtiöllä on tällä hetkellä kolme palvelurobottia: asiantuntijoita palveleva Suvi, yritysasiakkaita palveleva Alvari ja yksityisiä vakuutusasiakkaita palveleva Emma. – Emman osuus palveluista on kasvanut. Asiakkaiden mukaan parasta Emman palveluissa ovat nopeus, helppous ja saatavuus, tyytyväinen Mustonen kertoo. – Olemme tyytyväisiä. Asiakas saa Emmalta palvelunsa jonottamatta ja oikeat ihmiset voivat keskittyä vaativampiin kysymyksiin. Robottiyhdistyksen puheenjohtaja Latokartano ei suosittele varauksetta tekoälyn avulla toimivaa, robottiavusteista vakuutusmyyntiä asiakkaille, joilla on esimerkiksi kuulon kanssa ongelmia. – Kaikki pienet nyanssit on mietittävä tarkasti. Osaako kone ottaa niitä huomioon tai ymmärtääkö se kysyä elävältä virkailijalta apua, jos ei ole varma. Uskooko Robottiyhdistyksen puheenjohtaja, että tekoäly osaa kysyä asiakkaalta, mitä tämä tarkoitti? – Tuskin. Kone saattaa osata sanoa, että en ymmärrä. Silloin asiakkaan pitää selittää uudelleen. Palvelualalla toimivan tekoälyn pitää Latokartanon mielestä toimia samoilla säännöillä kuin ihmisenkin. – Robotti ei saa myydä vakuusyhtiössä vääriä tai liian kalliita vakuutuksia. If-yhtiön Asko Mustonen tietää Emma-robottiin liittyvästä gradututkimuksesta, että ylivertainen tekoälykokemus edellyttäisi Emmalta paitsi teknistä toimivuutta, ongelmanratkaisukykyä myös empaattisuutta. – Meillä If:ssä paras vakuutuspalvelu syntyy tekoälyn ja tunneälyn oikeasta yhdistelmästä. UP/MIKA PELTONEN Palveleva tekoäly tuli vakuutusyhtiöön Täydellistä robottia ei ole vielä keksitty Aika moni ikäihminen hankkii tietokoneen, jonka avulla saa tilattua itselleen palveluita. ”Ei asiakas välttämättä huomaa puhuvansa robotin kanssa.” Suomen robotiikkayhdistyksen puheenjohtaja Jyrki Latokartano
Nro 7 joulukuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Palveluiden organisoinnin pitäisi sujua vaivattomasti. Esimerkiksi kotipalveluiden maksuperusteiden määräytymisen pitäisi olla niin selvää, ettei asiakkaan tai hänen edushenkilönsä pitäisi taistella siitä, että saa oikeata tietoa, kuten nyt suurissa kaupungeissa tapahtuu. Digitalisaatiota käytetään jo nyt määrättäessä tällaisia maksuja, mutta kömpelöllä ja asiakkaan oikeuksia sortavalla tavalla, koska hänen on vaikea saada tietoa perusasioista. Digipolitiikka pitäisi järjestää kokonaan uudella tavalla ja ottaa kansalaisten oikeudet ja velvollisuudet sekä mahdollisuudet politiikan toiseksi perustaksi byrokratian tarpeiden ohella. BRIITTA KOSKIAHO sosiaalipolitiikan professori emerita Tampereen yliopisto Ihan pihalla? -kansalaistutkimus 2018–2019 Apukäsi tulee tarpeeseen Tulevaisuudessa tekoäly tai robotti valjastetaan yhä useammin auttamaan ikäihmisiä. Tavoitteena on, että he pystyvät asumaan kotona mahdollisimman kauan. Mihin ikäihminen tarvitsee robottia, Jyrki Latokartano? – Jos apua ei muuten löydy tai ihmisiä ei asiakaspalvelijoina ole tarpeeksi, robotti on mielestäni hyvä apulainen. Maailmalla kehitetään paljon liikkuvia robotteja, jotka avustavat yksin asuvia. Mitä robotti osaa tehdä ikääntyneen puolesta? – Robotit ovat hyviä apukäsiä ikääntyneille. Ne pystyvät auttamaan mekaanisissa jutuissa, kuten sängystä nousemisessa tai osaavat hakea tavaroita. Onko roboteissa tekoäly? – Robotit osaavat tehdä sen asian, joka niille on opetettu. Kun tulee uusi tilanne, siihen tarvitaan tekoälyä, joka pystyy aiemmin kokemansa avulla oppimaan uutta. – Avustavissa roboteissa on vielä paljon kehiteltävää. Mitä huomisen robotti tekee? – Tekoälyä käyttävällä robotilla saatetaan vähentää ihmistyövoimaa myös laitoksissa. Jos kone pystyy hoitamaan rutiinihommat, ihmisille jää enemmän aikaa läsnäoloon. UP/MIKA PELTONEN Marraskuun alussa kokoonnuttiin Jyväskylän kaupungin juhlasaliin keskustelemaan siitä, mitä kuuluu niille iäkkäille, jotka eivät kuulu valtaväestön joukkoon. Tilaisuuden järjestivät yhteistyössä Eläkeläiset ry, Monikko ry:n Paloma-toiminta ja Jyväskylän kaupunki. Tavoitteena oli pohtia palvelutarjontaa moninaistuvalle ikäväestölle, keskustella iäkkäiden vähemmistöjen, erityisesti maahanmuuttajien tarpeista ja palvelupoluista sekä miettiä julkisten palveluiden muuttumista niin, että palvelut olisivat hyödynnettävissä myös silloin, kun oma osaaminen tai elämäntapa ei ole ”normimummon” mukainen. Tilaisuuteen osallistui useita Jyväskylän Eläkeläiset ry:n jäseniä. Yhdistyksen puheenjohtajan Jorma Muhosen mukaan kunnassa ei olla vielä tarpeeksi herätty ottamaan vähemmistöjen näkökulmia huomioon. Puheenvuoroja käytettin tilasiuudessa runsaasti, mutta niissä sivuttiin vain hieman keskustelutilaisuuden aihetta. Osoittautui, että vieraskielisten haasteet eivät ole päällimmäisenä, kun vanhuspalveluita kehitetään. Ilahduttava oli Suomen Romaniyhdistystä edustavan Päivi Majaniemen lämmin ja selkeä puhe Suomen omaan etniseen vähemmistöön kuuluvista iäkkäistä. Monenlaista syrjintää kokeneena eivät romanivanhukset vieläkään näy vanhuspalveluissa. Vieraskielisten iäkkäiden tilannetta Keski-Suomessa avasi Paloma-toiminnan koordinaattori Alina Ahtamo. Paloman uraauurtava työ Keski-Suomen kunnissa on tehnyt Suomeen muuttaneita iäkkäitä näkyväksi. Heitä on alueella jo yli tuhat. Paloma-toiminta on tuttu Jyväskylän Eläkeläiset ry:lle, kun yhteistä tekemistä suomalaisten iäkkäiden kanssa on järjestetty jo monta vuotta. Keskustelutilaisuus antoi potkua myös siihen, että yhteistä tekemistä halutaan järjestää myös ensivuonna. Tilaisuuden läpäisevänä teemana oli yhdenvertaisuus, erityisesti viranomaisten velvollisuus edistää kaikkien iäkkäiden tosiasiallista yhdenvertaisuutta palveluiden käytössä. Tärkeää on pohtia eroa muodollisen yhdenvertaisuuden (samanlaiset palvelut kaikille) ja toteutuneen yhdenvertaisuuden (palveluja käytetään taustasta tai lähtökohdista huolimatta) välillä. Kysymys on pohjimmiltaan oikeudenmukaisuudesta. EVA RÖNKKÖ Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Suomi tarvitsee vanhusasiainvaltuutetun, toteaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Vaasassa eläkeläisten yhteisessä Seniorijuhlassa puhunut Kivistö sanoi toivovansa että asia pysyy esillä, vaikka kansalaisaloite vanhusasiainvaltuutetun viran perustamiseksi ei saanutkaan tarpeeksi allekirjoituksia edetäkseen eduskunnan käsiteltäväksi. – Ajankohta nimien keruulle ei ollut paras mahdollinen, koska eduskunnalle olisi jäänyt hyvin vähän aikaa sen käsittelyyn; käsittelemättä jääneet kansalaisaloitteethan raukeavat vaalikauden vaihtuessa. Varminta olisi, että hallitus antaisi asiasta esityksen. Siitä voitaisiin sopia tulevien hallitusneuvottelujen yhteydessä. EU:n eurooppalaisesta ihmisoikeussopimuksesta ja sen ikääntyviä ihmisiä koskevasta asiakirjasta saa aloitteen toteuttamiselle vahvan selkänojan. Vanhusasiainvaltuutetun valvottaviin asioihin kuuluisi Kivistön mukaan se, että kenenkään tulotaso ei, myöskään eläkkeellä, jäisi EU:n hyväksymän toimeentulon vähimmäisrajan alle. – Alkukesällä julkaistu Eläketurvakeskuksen tutkimus osoitti, että kymmenes osa eli kaikkiaan 150 000 eläkeläistä kärsii vakavista toimeentulo-ongelmista. EU:n pienituloisuusrajan alle jää vielä suurempi joukko, 174 000 eläkeläistä. – Ongelman kohdentumisen voi kiteyttää sanomalla, että toimeentulo-ongelmista kärsivät erityisesti iäkkäät naiset ja nuoret miehet. Edellisillä työura on jäänyt lyhyeksi ja katkonaiseksi matalapalkkaisessa työssä, jolloin työeläkettä on kertynyt vähän. Jälkimmäiset ovat nuorina työkyvyttömyyseläkkeelle joutuneita, yhden hengen talouksissa eläviä. Eläkeläisten toimeentulo-ongelmien korjaaminen ja eläkeläisköyhyyden torjuminen ovat jatkuvasti ajankohtaisia tehtäviä. Niinpä eläkeläisjärjestöjen yhteinen etujärjestö EETU esittikin eduskuntaryhmille erityisen eläkeläisköyhyyden vähentämisohjelman laatimista. – Muutama viikko sitten kansainvälinen tutkijaryhmä julkaisi eri maiden eläkejärjestelmien vertailun. Suomi menestyi vertailussa hyvin, eläkejärjestelmämme arvioitiin vertailumaista kolmanneksi parhaaksi. Kehittämistä vaativaksi kohdaksi tutkijat arvioivat vähimmäiseläkkeittemme pienuuden. Eläkeläisköyhyys on siis ulkopuolistenkin arvioiden mukaan suurin ongelmamme. Valitettavasti tämä ongelma indeksijäädytysten vuoksi viime vuosina vain entisestään syventynyt. Kalevi Kivistö: Vanhusasiainvaltuutettu tarvitaan puolustamaan eläkeläisten toimeentuloa Jyväskylässä keskusteltiin vähemmistöihin kuuluvista iäkkäistä Päivi Majaniemi Suomen Romaniyhdistyksestä (etualalla) totesi, että romanivanhukset eivät vieläkään näy vanhuspalveluissa. Kalevi Kivistö puhui Vaasassa eläkeläisten yhteisessä Seniorijuhlassa 23. marraskuuta. Kuva: Raimo Vahtera
12 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Onko suurin osa Suomea palaamassa korpimaaksi? Enää 900 000 suomalaista asuu varsinaisella maaseudulla. Viisi suomalaista kuudesta asuu alueella, joka on 2,2 prosenttia Suomen koko pinta-alasta. Parin vuosikymmenen aikana maaseutu tyhjenee vielä useilla sadoilla tuhansilla ihmisillä. Tampereen Työväen Teatterissa esitettävä näytelmä Kylä on musiikillinen komedia kuvitteellisen Rutakon kylän kolmesta viimeisestä asukkaasta vuonna 2040. Kuuteen vuoteen Pärttyli, Kiisseli ja Amelia eivät ole nähneet kylässä muita ihmisiä. Onko tämä kolmikko rohjennut jäädä kylään vai eivätkö he rohkene lähteä sieltä pois? Se selviää näytelmän kuluessa. Pärttyli Liuttu (Marika Heiskanen) on kerran Helsingissä käynyt 44-vuotias aikamiespoika, hänen äitinsä Amelian (Tuukka Huttunen) muisti pätkii. Kiisseli (Juha Junttu) on kunnaneläinlääkäri, joka traumatisoitui joutuessaan lopettamaan kaikki kylän yli 500 eläintä. EU:sta tuli niin paljon säädöksiä, ettei kukan pystynyt niitä enää toteuttamaan. Eläimistä on jäljellä yksi possu. Muutokset, päätökset ja muutot on tehty. Edes maaseudun näkymätöntä väestöä, eli kesämökkiläisiä ei enää raitilla näy enempää kuin retkeilijöitä tai metsästäjiä. Esimerkiksi Lieksassa on kesämökkien määrä 50 vuoden aikana lisääntynyt 800:sta peräti 2 700:aan. Rutakon kylätie on lopullisesti hiljentynyt. Kolmikko pysyy henkisesti kasassa tarkkojen päivittäisten rutiinien avulla. Joka päivä tehdään eri asioita. Kaikki palvelut on yli 300 kilometrin päässä. Elämään tarvittavat perustarvikkeet tulevat kerran viikossa pienessä paketissa. Kylän käsikirjoittajista Marika Heiskanen on kotoisin Kuopiosta, Tuukka Huttunen Sonkajärveltä, eli Rutakon pitäjästä. Juha Junttu on tamperelainen. Käsikirjoittajat toteavatkin, että ihminen voi lähteä Savosta, mutta Savo ei lähde ihmisestä. Mikäli ennusteet viljelykelpoisen maan hupenemisesta kaupungistumisen myötä pitävät paikkansa, Rutakon kylä ei kenties 22 vuoden kuluttua olekaan tyhjentynyt? Aika näyttää. Kylä tarjoaa kuitenkin mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen. Leikkimielisen absurdi komedia on TTT:n yhteistuotanto Teatteri Siperian kanssa. Se on tekijöiden kunnianosoitus kuolevalle maaseudulle, sekä kaikille henkisesti tai fyysisesti maalaisille. Katsomisen arvoinen pienoisnäytelmä. JUHA DRUFVA Leo Tolstoi (1828–1910) piti vuonna 1877 ilmestynyttä Anna Kareninaa parhaimpana romaaninaan ja aloitti sen lauseella: Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan. Tolstoin avioliittoja rakkausromaani kysyy, mihin ihmisellä on lupa ryhtyä rakkaudettomassa avioliitossa. Se on kuvaus langenneen ylimystönaisen asemasta yhteisönsä moraalin näkökulmasta sekä hänen asemastaan lain edessä. Tampereen Teatterissa Marika Vapaavuoren ohjaamassa uutuusnäytelmässä tämä perusasetelma saa raikkaan uusiokäsittelyn. Pia Piltz Anna Kareninana havainnollistaa näyttämöllä, miten rakkaus nostaa esiin yksilön hyvät ja huonot puolet. Petetyksi ja hylätyksi tullut toinen osapuoli voi verhota häpeänsä katkeruuteen ja kostoon, kun uuteen rakkauteen langennut osapuoli hehkuu onnensa kukkuloilla. Tarinan perusasetelma kysyy, onko yksilö vapaa valitsemaan itselleen elämänkumppaninsa, ja jos on, millä ehdoilla. Annan rakastajan Vronskin (Marc Gassot) viileä etäisyys ja Annan lääninkuvernööri-aviomiehen (Turkka Mastomäki) jääräpäinen kylmäkiskoisuus korostavat Annan yhä ristiriitaisemmiksi käyviä tunteita rakastumisen, menettämisen pelon ja ilkeämielisten seurapiirijuorujen ristipaineissa. Hyveellistä luonnonmukaista elämää korostava Levin (Lari Halme) yrittää toimia eräänlaisena tunteiden välimiehenä. Aviorikokseen syyllistyneen Annan psykologista kuvausta pidettiin ilmestymisajankohtanaan uskottavana ja myötätuntoa herättävänä. Kulttuurisen murrosajan kuvauksena Anna Karenina sopii myös suuntaansa etsivään omaan aikaamme. Anna elää uuden ajan kynnyksellä. Vanhat moraaliarvot eivät enää käytännössä toimi vaan ahdistavat, eivätkä uudet eettiset arvot ole vielä tulleet yleisiksi käytännöiksi. Anna Kareninan ilmestyessä naisen asemaa rankasti ruotinut Minna Canth (1844–97) ei ollut vielä julkaissut mitään. Anna Karenina osoittaa 140 vuoden takaa monia yhtymäkohtia yhteiskunnallisten ja ihmissuhdeongelmien syihin, joiden parissa edelleenkin painiskelemme. Kuinka pitkällä vapautumisemme todellisuudessa on? Onko meille päivittäin tarjoiltava vapaus sittenkin todellisen vapauden ja vapaan ihmisyyden täydellinen vastakohta, sen irvikuva. Syksyn teatteritapaus! JUHA DRUFVA Naisen asema 140 vuoden takaa nähtynä Tampereen Teatteri: Anna Karenina Tampereen Työväen Teatteri, Kellariteatteri: Kylä. Pitkät jäähyväiset maaseudulle Anna (Pia Piltz) ja Vronski (Marc Gassot). Kuva: Harri Hinkka Kylän koko väki. Juha Junttu (edessä), Tuukka Huttunen (oik.) ja Marika Heiskanen (takana). Kuva: Kari Sunnari.
Nro 7 joulukuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Valppaat lukijat – kiitos L okakuun Runopysäkillä Jarmo Merisen nimissä julkaistu runo Meren aallot kirvoitti yhteydenottoja kolmelta eri lukijalta. Plagiointi on aina vakava asia, ja on hyvä, että valppaat lukijat tunnistivat vanhan sanoituksen. ”Kuuntelin 1930-luvulla tätä valssia naapurin poikain gramofonin levyltä! Äitini kertoi minun laulaneen 2–3-vuotiaana lapsen kielellä: ”Kun melen allot pauvaa ja tuuli vaikeloi”. Laulun sanat ovat kirkkaina muistissani, vaikka täytän jo joulukuussa 90 vuotta”, kirjoittaa Eevi Viinamäki, joka antoi luvan sekä nimensä että tarinansa julkistamiseen. Toinen yhteydenottaja osasi kertoa, että Antti Kosolan säveltämä ja Leo Kaupin sanoittama Meren aallot on eniten myyty amerikansuomalainen äänilevy. New Yorkissa vuonna 1927 levytettyä ”rekordia” myytiin yli 40000 kappaletta. ”Leo Kauppi oli Kotkasta lähtenyt merimies, painija ja trumpetin soittaja, joka jäi 1920-luvulla laivasta Kanadaan, josta muutti USA:n puolelle New Yorkiin. Hän tunsi merimiehen kovan työn ja ikävän”, lukija kirjoittaa. Sama lukija antoi myös vinkin, että äänite Meren aallot on kuunneltavissa Ylen Elävästä arkistosta, osiosta ”suomalais-amerikkalaisia rekordeja”. Kävin kuuntelemassa, käykää tekin. Kolmas lukija tiesi, että valssista on useita eri levytyksiä, kuulemma ainakin George Malmstenilta ja Arttu Suuntalalta. Hän kertoo oppineensa sanat 50-luvun alussa, kun hänen isänsä lauleli kyseistä laulua. Runopysäkillä oli vastaava tapaus parisen vuotta sitten. Silloin plagiaattirunossa oli vain osittain samoja säkeitä kuin eräässä tunnetussa laulussa – ja lukijat huomasivat asian. Vuosien varrella onkin käynyt ilmi, että Runopysäkkiä luetaan tarkkaan ja kiinnostuneesti, mikä on tietysti aivan erinomainen asia. Ihan tavallista toki on, että jokin yksittäinen ilmaus, lause tai säe on sama kuin jollakin toisella kirjoittajalla. Jos yhteneväisyys kuitenkin on huomattava tai peräti sataprosenttinen, ei voi olla kyse sattumasta. Näin ollen Merisen omiin nimiinsä ottama Meren aallot on ikävä kyllä plagiaatti. Suosittelen kaikille Sanna Nyqvistin ja Outi Ojan teosta Kirjalliset väärennökset. Huijauksia, plagiaatteja ja luovia lainauksia. Kahden kirjallisuudentutkijan teos on kiinnostava katsaus muun muassa siihen, kuinka paljon taiteellisen vapauden nimissä saa lainata. Teosta lukee kuin dekkaria, sen verran erikoisia ja villejä tapauksia siinä esitellään. Marraskuussahan tuli muuten ilmi, että Rauli Badding Somerjoen Kuihtuu kesäinen maa -sävellys on plagiaatti. ”Elämän koreudesta minä laulaisin” Irja Pesosen Muisto on saanut kipinänsä palvelutalovierailusta. Runo piirtyy vähistä aineksista. Tauot ovat tärkeitä, ne luovat viipyilevän tunnelman. Ensimmäisessä säkeistössä kuvataan runon päähenkilö ulkopuolisen näkökulmasta, mutta toisessa ja kolmannessa säkeistössä päähenkilö pääsee itse ääneen. Muisto on vähäeleisyydessään onnistunut, raikas runo, kuin elävä muotokuva. Hieman tulevat Maila Pylkkösen runomonologit mieleen. Pesonen osaa poimia sopivat sanat, joiden kautta kokonainen ihmiselämä avautuu lukijan eteen. Olavi Leinosen Oikea runoilija on mainio runo paradoksisuudessaan. Säe säkeeltä Leinonen todistaa olevansa mitä oikein runoilija. Runossa on lorcamaista uljautta, mikä sopiikin hyvin Espanjassa talvehtivalle runoniekalle. Toisto ja kuvailevat sanat tuovat runoon erityisen tunnelman. ”Lauha kesäpäivä” on kiinnostava sanapari, onhan sana ”lauha” totuttu liittämään yleisesti talveen. Sisko Laukkasen runo kuvaa (iso) mummouden iloja. Runosta voisi ehkä jättää pois sanat ”herkästi” ja ”avoimesti”, nuo tunnelmat välittyvät jo muutenkin. Lapsen avulla aikuinenkin oppii huomaamaan itsestäänselvyyksiksi muuttuneita asioita ja iloitsemaan niistä. Halusin palstalle mukaan myös Sisko Laukkasen runon opiskelusta. Viisaan tekstin soisi leviävän kaikkialle: kahvihuoneisiin, taukotiloihin, opettajanhuoneisiin… Teksti on ehkä jotakin runon ja aforismin väliltä, kenties sitä voisi kutsua vaikka mietelmärunoksi. Elinikäinen oppiminen on aina ajankohtaista. Lea Niemisen runo Kohtaamisia rakentaa kalevalaiseen henkeen kiinnostavan asetelman: on iso ja on pieni, mutta ei ole lainkaan selvää, kumpi on vahvempi. Vastakohta-asetelma on usein runossa toimiva, niin tässäkin. Runo ei anna vastausta, vaan esittelee tilanteen ja jättää lukijankin pohtimaan. Jollain tavalla runo tuo myös mieleen vanhat kunnon faabelit. Tällä tyylillä voisi hyvin luoda myös runosarjan erilaisista sattumuksista ja tilanteista. Vanhaa ja uutta Eläkeläinen-lehti uudistuu alkavana vuonna ja Runopysäkki sen mukana. Runopysäkki itse asiassa laajenee, koska paperilehden palsta jatkuu myös nettiin. Tämä mahdollistaa yhä useamman runon julkaisemisen. Toisin sanoen, kun paperilehden runot on luettu, lukija voi jatkaa halutessaan Eläkeläiset ry:n kotisivustolle, josta löytää muutaman runon lisää. Sähköisessä muodossa julkaistavat runot saavat yhtä lailla lyhyet kommenttinsa kuin paperilehdenkin runot. Ja mikä parasta, myös lukijat pääsevät jakamaan lukukokemuksiaan tai julkaistun runon kirjoittaja voi kertoa runonsa syntyprosessista. Mielipiteitään ja ajatuksiaan voi esittää kaikista runoista, niin paperilehden palstalla kuin netissäkin julkaistuista. Esimerkiksi Helsingin Sanomien mielipideosastolla on ainakin välillä ollut käytäntö, että osa mielipiteistä on luettavissa vain verkosta. Paperi-Hesarissa kerrotaan aiheet ja otsikot, mutta mielipide löytyy internet-sivulta. Näin useampi pääsee ääneen. Vuoden ensimmäisessä lehdessä kerron sitten tarkat ohjeet ja uudistuneen Runopysäkin ”käyttöliittymän”. Vanha, hyväksi havaittu siis säilyy, mutta uudistus tuo siihen sähköistä lisäbonusta. Nyt toivotan kaikille hyvää loppuvuotta pyhineen sekä erinomaista alkavaa vuotta. Lähetelkäähän runojanne ahkerasti, jatkossa niille on yhä enemmän tilaa. Onnea on olla isomummo lapsi, juuri kävelemään oppinut hymyilee herkästi, kikattaakin katselee avoimesti leikittelee mummon kanssa: pöydän alle, piiloon, esille posket punoittavat innosta pienistä iloista opittavaa meillekin! Sisko Laukkanen, Paltamo/Costa del Sol Oikea runoilija Jos minä olisin oikea runoilija laulaisin kotimaani lauhoista kesäpäivistä sen lempeistä öistä koivujen vihreydestä honkien uljaudesta pihlajan punaisista marjoista. Laulaisin Andalusian lämmöstä Välimeren sinestä palmurantojen komeudesta ja vuorten jylhyydestä. Elämän koreudesta minä laulaisin. Olavi Leinonen, Paltamo/Costa del Sol Kohtaamisia Kaksi kovaa kohtasin kesän kauniin kynnyksellä, metsän mahti mesikämmen punkki pihan piipertäjä, mökkitiellä metsän kunkku pusikosta pelmahti, toisiamme tuijoteltiin silmästä silmään katsottiin, karhu karvainen nappisilmä metsään meni menojaan, punkki pieni pirulainen jostain kaulalle kapsahti, verta vainosi vahvasti voimakeinoja vaadittiin, kumpi kahdesta kovempi vaarallinen vehkeinensä, punkki pieni piikkeinensä karhu isokokoinen. Lea Nieminen, Inkeroinen Muisto Istut rauhaisna, arvosi tuntevana. Oletkos nähnyt minut uudessa leningissä, kanelyssä. Kun pojat olivat pieniä, teetin musliinikankaiset puvut. Kyllä eukot kehuivat. Irja Pesonen, Helsinki Ihmettelyihin miksi iäkkäinä opiskellaan vastaan, ihmisemmiksi! Riittääkö siihen yksi elämä? Sisko Laukkanen, Paltamo/Costa del Sol Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi
14 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Hugo Simberg (1873–1917) loi pikkupirujen, tonttujen, enkeleiden, enkelien siipien, käärmeiden ja alastomien poikien kautta taiteellisen kuvaston, joka on edelleen kestävää koko kansan taideja kulttuuriperintöä. Vuonna 2006 Ateneumin järjestämässä äänestyksessä Haavoittunut enkeli valittiin Maamme tauluksi. Simbergillä on keskeinen asema varsinkin tamperelaisten sydämissä vuosina 1904–06 Tampereen tuomikirkkoon maalaamiensa freskojen ansiosta. Ne puhuttelevat pelkästään koollaan. Lehterikaide on 52 metriä pitkä ja sitä kiertävät kuvat parin metrin korkuisia. Teokset Kuoleman puutarha ja Haavoittunut enkeli luovat mielenkiintoisen kontrastin Magnus Enckellin alttarifreskolle Ylösnousemus . Tietokirjailija ja äidinkielenopettaja Helena Ruuskalta ilmestyi syyskuussa yli 400-sivuinen teos Hugo Simberg – pirut ja enkelit (WSOY). Teos oli Tieto-Finlandia-ehdokkaana. Ruuskan mukaan Simbergin töiden suosion salaisuus piilee niiden salaperäisyydessä. –Eri ikäisenä, erilaisissa mielialoissa ja elämäntilanteissa ne näyttäytyvät hyvin erilaisina. Outoja fantasiamaailmoja kuvaavista teoksista löytää aina jotain uutta. Esimerkiksi Haavoittunut enkeli -teos on puhdasta fantasiaa. Silti se on juureva, ja sen voi paikantaa Tampereelle tai Helsinkiin Töölönlahdelle. Köyhät rahvaan lapset ja ylimaallinen enkeli sulautuvat luontevasti toisiinsa. Simberg maalasi omat rakkauspettymyksensä piruihin ja kuolleessa pirussa hän halusi tappaa itsestään oman pirullisuutensa. –Simbergin piruparat ovat liikuttavan epätäydellisiä, koko ajan vereslihalla olevia hahmoja. Niistä puuttuu amerikkalainen korskeus. Noissa kuvissa kamppaillaan koko ajan itsensä kanssa, toki Simbergiltä löytyy myös iloisia piruja. Ruuskan mukaan Simbergin teosten piru-hahmoja karsastettiin aluksi pelottavina kummajaisina. – Syksyllä 1904 Simberg ei asettanut näyttelyyn yhtään piruaiheista teosta. Kriitikot kaipailivat piruja peläten, että taiteilija on kasvanut ulos mielikuvitusrikkaasta huumoristaan. Tonttukuningas nukkuu Mikael Agricola kirjoitti vuonna 1551, että ”tonttu huoneen menon hallitsi, kuin piru monta villitsi.” Tonttu on kääpiömäinen kodinhaltija, joulutonttu, koti-, mylly-, aitta-, riihija saunatonttu. Sillä tarkoitetaan myös tomppelia, tonttuilua ja tyhmästi menettelyä. Ruuska muistuttaa, että kansanperinteessä tonttu on usein myös kiusaaja, ovela ja kavala pahantekijä. Jos keittiötä ei pidetty järjestyksessä tai unohdettiin jättää tontulle yöksi puurokuppi, saattoi keittiöhaltijatonttu lähteä vihaisena talosta pistettyään ensin koko keittiön remonttiin. Helena Ruuskaa on lapsesta saakka kiinnostanut Simbergin työ Tonttukuningas nukkuu. – Vanhempani olivat kotoisin Kuusankoskelta. Kun Kymi-yhtiö täytti 25 vuotta vuonna 1899, yhtiö tilasi Simbergiltä grafiikan lehtiä juhlateokseensa. – Vanhempani olivat intohimoisia Kymenlaakso-faneja, joten he ovat varmaan näyttäneet minulle Simbergin kuvia ja myös Tonttukuninkaan kuvan. Se ei ole auennut minulle kokonaan. Simbergin teoksen salaperäisyys säilyy. Simberg maalasi Tonttukuninkaan Pariisissa 1896. Se on etsauspaperille liimattu guassimaalaus. Pienehkössä maalauksessa tonttukuningas makaa notkelmassa iso rotta päänalusenaan. Rotta saattaa Ruuskan mukaan viitata siihen, että tonttukuningas tekee kuolemaa. Ruttoa levittävä rotta kuului kuoleman kuvastoon 1300-luvun puolivälin mustasta surmasta lähtien. Aasian laivoilla tulleet mustat rotat kantoivat paiseja keuhkoruttobakteeria kirpuissaan. – Tonttukuninkaan vieressä on komea piippalakki – kuin vallan symboli – ja grafiikan kaiverrin. Kuvan reunassa on häveliäästi liinalla peitetty kuninkaallinen potta. Nukkuva tai kuoleva kuningas on kuin näyttämöllä ja Hugo Simbergin erilaiset tontut, enkelit ja piruparat – Hugo Simbergin outoja fantasiamaailmoja kuvaavista teoksista löytää aina jotain uutta, Helena Ruuska sanoo. Kuva: Juha Drufva Hugo Simberg: Tonttukuningas nukkuu, 1896. Ateneumin taidemuseo. Kuva: Kansallisgalleria
Nro 7 joulukuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Mitä on pintti? Mitä mänki, posti ja koopa? Se selviää Tommi Kinnusen kolmen päivän ja kolmen näkökulman romaanista, joka kertoo pienestä lasitehtaan elättämästä ja hallitsemasta kylästä Länsi-Suomessa sodanjälkeisinä vuosina. Näkökulmahenkilöinä ovat Tyynelän aikuiset sisarukset, isoveli Jussi ja sisaret Helmi ja Raili, lasitehtaan työläisiä jo toisessa polvessa. Kukin saa romaanissa oman päivänsä, Jussin päivä on 21.6.1949, Helmin tiistai 31.1.1950 ja Railin torstai 13.9.1951. Sodan raskaat muistot hiipuvat hiljalleen, kun olot paranevat, ja 50-luvulle käännyttäessä kaikki muuttuu – on tullut uusi aika sekä lasitehtaalle ja sen omistajille että kylälle ja sen ihmisille. Jussi kasvaa ikää, mutta taidot eivät juuri kehity. Hänellä on erityinen suhde luontoon ja sen eläimiin, ihmiskontaktit ovat vaikeita, mutta maailman hän näkee tarkasti, omalla tavallaan. Helmi kokee suuren menetyksen, kun hänen elämänkumppaninsa ja Saara-tytön isä, taitava Ranskasta tullut lasinpuhaltaja Gregory eli Reko kuolee juuri kun elämän piti olla parhaimmillaan, ja vanhan torpan kylkeen rakennettava oma koti on valmistumassa. Helmi jumittuu menneeseen, tulevaisuutta hän ei halua edes ajatella. Raililla on takanaan arveluttava ja traaginen menneisyys pääkaupungissa, hänestä juorutaan ja kuiskutellaan, mutta reipas Raili, joka tarttuu mihin tahansa työhön, jättää kuiskuttelijat omaan arvoonsa. Railin ajatusmaailma on aivan toista kuin Helmin. Helmi ei halua muistella rankkaa lapsuuttaan, ja äiti vaikenee menneistä asioista kokonaan. ”Vaatii enemmän vaivaa tehdä jotain kuin olla tekemättä. On helpompi jäädä kuin lähteä, yksinkertaisempi vaieta kuin puhua. Raili itse tahtoo mieluummin kulkea päin kuin ohi, sillä paikalleen pysähtyneitä ei yksikään vaivaudu nostamaan ylös eikä kaatuneita kukaan kannattele.” Kylä on kiinteä yhteisö, jolle Vanhaksi harmaaksi kutsuttu kartano, jota Vanha armo johtaa, edustaa aivan toista maailmaa. Sinne mennään vain töihin, jos kutsutaan, ja Vanha armo tapaa tehtaan työläisiä rituaalinomaisesti vain ylen harvoin. Salaisuuksia pinnan alla Tehdasmiljöössä sosiaalinen hierarkia on tärkeää, ylempiarvoisilla työntekijöillä on omat talonsa tai vuokra-asuntonsa, alempiarvoiset asuvat omissa, tehtaan maille rakennetuissa torpissaan. Entisajan patruunavetoisten tehdasmiljöiden tapaan työläisille on rakennettu myös yhteisiä tiloja, kuten työväentalo, yhteissauna ja leivintupa. Työt on määritelty myös sukupuolten kesken. Naisista ei ole lasinpuhaltajiksi ennen kuin sodan miesmenetykset on pakko korvata naisilla. Hyvin he selviävätkin lasinpuhaltajina ja vieläpä reippaina, yhteishengessä ja iloisin mielin – toisin kuin sodan kauhujen rikkomat miehet. Kyläyhteisö elämä on rankkaa arkea, mutta arjen takana on suuria draamoja, sillä jokaisella on kohtalonsa. Lasitehtaan toiminnasta Kinnunen on ottanut tarkkaan selvää, hyvä kun lasinvalmistukseen perehtymätön lukija pysyy kärryillä sen toiminnasta, työvaiheista ja teknologiasta. Työ on raskasta, hikistä, likaista ja vaarallista, mutta tuottaa kauneutta ja ylellisyyttä, jota sen luojat eivät omissa talouksissaan tunne. Tosin on melkein tapana varastella yksittäisiä esineitä, ja torppien väelläkin voi olla pöydällään koristeellinen lasikannu, malja taikka lautanen. Tyynelän sisarustenkin elämässä on salaisuuksia. Kamarissa on lasikuvun alla kivettynyt pettuleivän palanen, äidin muisto sisällissodan vankileiriltä. Mitä oikeasti tapahtui isälle, jolta tulee säännöllisesti Amerikan kirjeitä Jussille? Mutta tuliko raivoavasta ja ryyppäävästä isästä se Amerikkaa kiertävä, poikaansa rakastava ja elämänmyönteinen isä, joka kirjeistä paljastuu? Mitä isä teki tyttärilleen lukittujen ovien takaa ulkorakennuksessa? Miksi äiti oli vaitonainen koko loppuelämänsä? Kuka sytytti tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1950 lasitehtaan palamaan? Työläiset yrittivät pelastaa, mitä pelastettavissa oli, mutta lopputulos oli selvä: vanhan tehtaan tarina oli lopussa, se myytiin ja uudet ostajat rakensivat uuden lasitehtaan uusin tuottein ja menetelmin. Maantiesillalta Raili näkee, kun kartanon vapaaherra ja vanha armo matkaavat jokea alas vitivalkoisessa veneessä. Heidän perässään tulee veneissään koko kartanon väki. Kuumat uunit, lämpimät ihmiset Tommi Kinnusella on ainutlaatuinen taito luoda erityistä lämpöä romaaneihinsa, esikoisesta Neljän tien risteyksestä lähtien. Hänen kyläläisensä tekevät virheitä, kiusaavat heikompiaan, miehet ryyppäävät ja naiset juoruavat, ja kaikki varastelevat tavaraa tehtaalta. Vanhaa armoa ja disponenttia lukuun ottamatta he ovat köyhiä pieneläjiä, mutta he ovat hyviä ihmisiä eikä kenenkään ihmisen elämä ole pieni. Kirjoittajan empatia surusta ylös ponnistavaa Helmiä ja rempeseydestään huolimatta itsensä araksi, elämän ulkoreunalla asujaksi tuntevaa Railia kohtaan on aitoa. Jussi, epileptikko, jota sisaret kaikin tavoin yrittävät pitää luottavaisena ja tyynenä ja varjella raaoilta totuuksilta, on heistä ehkä onnellisin. Mitä sitten on pintti? Se on poltossa epäonnistunutta lasia, jätettä, joka kumotaan pinttisaaviin. Mänki on hienojakeista lasin raaka-ainetta, jonka pääaineksina ovat kvartsihiekka, sooda, kalkkikivi, arsenikki sekä väriä antavat metallioksidit. Posti on pillin kärkeen sulasta lasimassasta muotoiltu aloitus, josta uutta esinettä aletaan puhaltaa. Koopa on valmistettuun esineeseen puhalluspillistä jäänyt kuppimainen ylimääräinen lasi, joka poistetaan hiomalla tai kuumakatkaisemalla. Lisäoppia saa Tommi Kinnusen mainiosta kirjasta. TUULA-LIINA VARIS Lasitehtaan varjossa Tommi Kinnunen: Pintti, romaani. WSOY 2018. katsomona on nuokkuva tonttukansa. Punaiset piippalakit tasoittuvat yhtenäiseksi pinnaksi mitä kauemmaksi mennään. –Eturivistä erottuvat kuitenkin tonttujen kasvot – joku on jo heräämässäkin. Ristihämähäkki on kutomassa verkkoaan nukkuvan tonttukansan ympärille. Kovin kauaa se ei ole ehtinyt ahertaa, sillä verkko on vasta alullaan. –Ovatko rotta ja ristilukki seitteineen kuoleman kuvia, ja onko valkoisen liinan alla lepäävä kalpeaihoinen tonttukuningas todella kuollut? Vai odottaako tonttukansa kohteliaasti hallitsijansa heräämistä, Ruuska pohdiskelee. Onko Tonttukuningas Venäjän tsaari? Voisiko tästä Tonttukuninkaan symboliikasta vetää esimerkiksi yhteiskunnallisia johtopäätöksiä? Eliväthän suomalaiset tuolloin vielä keisarillisen Venäjän alamaisina ja ns. sortovuodet olivat ovella? Tai voisiko ajatella, että perinteinen suomalainen tonttu joutui väistymään, kun 1800-luvun lopulla joulupukin apurina häärivä joulutonttu ilmestyi suomalaisten uskomuksiin? Tonttukuningas joutuu väistymään uuden ajan tieltä ja tonttukansa saa uuden hallitsijan? –Todennäköisesti tonttukuningas on vain satukuva, ehkä jonkun sadun kuvitusta tai nähdyn satukuvan edelleen kehittelyä. Jos maalausta tarkastelee suhteessa omaan aikaansa, siinä voi toki nähdä todellisia valtasuhteita. Onko tonttukuningas Venäjän tsaari, jonka mielenliikkeitä tonttukansa, suomalaiset, seuraavat. Osa valvoo varovaisesti, osa nukkuu pelottomasti. Ruuska muistuttaa, että Tonttukuningas syntyi Pariisissa 1896, jolloin varsinaiset routavuodet eivät olleet vielä alkaneet, mutta ennakoivasti vuonna 1890 oli astunut voimaan Aleksanteri III:n allekirjoittama postimanifesti, jonka mukaan postilaitosta alettiin venäläistää. –Selvää on, että tästä eivät suomalaiset pitäneet. Ehkä myös Simberg kommentoi satukuvassaan tätä vääryyttä. Maassa pysyttelevät enkelit Kustantaja halusi Simberg-elämäkerran alaotsikoksi pirut ja enkelit. Ruuska muistuttaa, että enkeleitä Simbergin töissä piruihin verrattuna on hyvin vähän haavoittuneen enkelin lisäksi. Tampereen tuomikirkon kattoa koristavat enkelien siivet, eivät kokonaiset enkelit. Hartaus sekä Unelma -teoksessa on ainoat Simbergin enkelit. Haavoittunut enkeli dominoi mielikuvaa Simbergin enkeleistä. –Simbergin enkelit eivät koskaan lennä vaan pysyttelevät maassa. Ruuskan mukaan Simbergissä oli paljon viatonta ja intohimoista luonnonlasta. –Nykyihmisen rationaalinen tietoisuus rajoittaa mielikuvitusta, jopa alle 40 vuotta vanhat talot puretaan. Mitä jää? Mitä lapsenlapseni voi tästä päivästä ihailla 60 vuoden kuluttua? Kaiken krääsän keskellä on vaikea keskittyä oleelliseen. Simbergin ajan taiteilijat ihailivat ja arvostivat perinteistä käsityötä, varsinkin tekstiilitaidetta. Simbergin töiden kautta Tampereen tuomiokirkossa rahvas osallistui ensimmäisen kerran laajaan julkiseen taidedebattiin lehdistön ja makumieltymysäänestysten kautta. –Nähtävästi 1902 maalatussa Veljekset -teoksessa kaksi rahvaan poikaa katsoo telineellä olevaa maalausta. Pojat katsovat kenties Haavoittunut enkeli -teoksen ensimmäistä versiota, jonka malleina he olivat kantamassa haavoittunutta enkeliä. Pojat siis näkevät maalauksessa itsensä. Aiheena on siis taiteen katsominen. Ruuskan mukaan maalauksesta henkii simbergiläinen ajatus siitä, että taide kuuluu kaikille, jopa työväen lapsille, jotka arasti lähestyvät maalaustelineellä olevaa taiteilijaherran tekemää kuvaa. –Jokaisella on oikeus tulkita näkemäänsä omista lähtökohdistaan. Vuoden 1903 näyttelyluetteloon Simberg merkitsi maalauksen nimen kohdalle pitkän viivan, joten nimen Haavoittunut enkeli työ sai myöhemmin. Taiteilija piti itse tätä suurta maalausta rakkaimpana ja tärkeimpänä työnään. Ruuska huokaa, että mitähän Hugo ajattelisi hänen kirjassaan esittämistä tulkinnoista. –Nauraisiko Hugo, etten minä ainakaan tuota tarkoittanut. Teksti ja kuva: JUHA DRUFVA Hugo Simberg • Syntyi 24.6.1883 Haminassa. Hän oli 12. lapsi 18-lapsisessa sisaruskatraassa. • 1895 Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan oppilaana. • 1896 matkusti Lontooseen ja sieltä Pariisiin. • Niemenlautta Viipurin lähistöllä oli suvun rakas kesäpaikka. • 1903 Haavoittunut enkeli esillä Ateneumissa. • Kuoli Ähtärissä 12.7.1917.
16 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Juha ”Watt” Vainio (1938– 1990) on lauluistaan – sanoittajana ja tulkitsijana – suomalaisille hyvin tuttu. Pitkänhuiskea kotkalainen löi läpi huumoriralleillaan, kunnes 1970-luvun lopulta lähtien ilmeni seestyneempää tyyliä. Kun ”Junnun” alkoholipitoinen pintamelske vuonna 1976 päättyi, laulut paranivat ja syvenivät. Alkoi syntyä klassikkoja, kuten Albatrossi, Käyn ahon laitaa ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Kotkalaistaustaisten Petri Pietiläisen ja Juha Metson uutta Sellaista elämä on -teosta voi kutsua Vainion osaelämäkerraksi. Kynänjälki on Pietiläisen ja uudet kuvat Metson. Päälähteenä ovat haastattelut, joista kirja enimmäkseen koostuukin. Valtaosa yli 80 haastatellusta tunsi Vainion läheltä tai melko läheltä, mutta teksti vaatisi rankkaa karsimista, sillä seassa on paljon jonninjoutavaa jorinaa. Kirjaa on mainostettu sensuroimattomaksi – ja sitähän se on, sensaatiokylläisyyteen asti. Kun alkoholi kuljetti päähenkilöä parin vuosikymmenen ajan, ja erittäin vahvasti, niin tuossa ajassa hän ehti sikailla yllin kyllin. Julkisesti ja yksityisesti. Mutta mihin mittaan saakka näitä arvostelukyvyttömän juopon temppuja on aihetta seurata? Lukiessa kysymys herää aivan itsestään, ilman moralisointeja. Nuoresta Vainiosta korostuu pari piirrettä. Hänellä oli kova hinku ja tunku esille. Kotkassa se merkitsi lukiolaispojan tuppautumista ravintola Fennian jazzpainotteiseen muusikkorinkiin, puoliväkisin, varsin vajavaisin pianistinkyvyin. Siellä oppi myös ryyppäämään. Omaperäisen riimittäjän taidot kehittyivät yhtä varhain – kiintoisaa sinänsä, että samaista Unto Kupiaisen Lyhyttä runousoppia olivat innolla tavailleet jo mm. Reino Helismaa ja Tapio Rautavaara. Kirjasta käy ilmi isän ja pojan ristiriita. Tauno Vainio oli jämpti puritaani, Enso-Gutzeitin kuljetuspäällikkö ja ex-suojeluskuntapomo, joka ei sietänyt esikoispoikansa boheemia menoa. Välit tulehtuivat mutta eivät täysin katkenneet, ja isä avittikin poikaa tämän taloushuolissa 1970-luvulla. Rämäpäinen elämä jatkui pääkaupungissa. Levy-yhtiön kuukausipalkkaisena sanoittajana Junnu suolsi pikapikaa tekstejä lähes kaikille laulutähdille, ja musiikinlajit vaihtuivat notkeasti valssista poppiin, tangosta laulelmiin. Hän oli huippunopea sanakanuuna. Junnun sanoitusten lukumäärä on yli kahdentuhannen, omien levytysten joitakin Tampereen Työväen Teatterin suurmusikaalin Billy Elliotin käsikirjoittaja, Newcastle Upon Tynessä vuonna 1966 syntynyt Lee Hall teki aikoinaan samantapaisen urakehitysratkaisun kuin musikaalin Billy Elliot. Sen sijaan, että hän olisi jatkanut isänsä työtä mattojen puhdistajana, hän hakeutui muutaman opettajansa kannustamana Cambridgen yliopistoon opiskelemaan kirjailijan uralle. Musikaalin Billy (Jiri Rajala) puolestaan haluaa tanssia, mutta isä (Jyrki Mänttäri) ja isoveli Tony (Jussi-Pekka Parviainen) kunnon mainareina pitävät moista hinttarien hommana. Nyrkkeily on työväenluokan pojalle ainoa sopiva harrastuslaji. Sattuma kuitenkin tarttuu ohjaksiin määräten Billyn elämän askelkuviot totutusta poikkeaviksi ja raottaa samalla näkymää luokkaraja-aidan vihreämmälle puolelle. Musikaali on 11-vuotiaan äidittömän pojan kehityskertomus. Herkkiä hetkiä ei puutu, jos ei myöskään työläisten karheaa kielenkäyttöä ja kolkkoja ihmiskohtaloita. Billyn kehitystarinan taustana on tulokseton, vuoden kestänyt Britannian kaivoslakko 1984– 85, johon Billyn isä ja isoveli osallistuvat. Lakkolaisille kirosana numero yksi on silloinen pääministeri Margaret Thatcher (1925–2013) ja hänen ajama uusliberalistinen säästökuurija yksityistämispolitiikka. Sanonta, että muna ei voi opettaa kanaa, kääntyy tässä musikaalissa päälaelleen. Harvemmin näytelmässä asetelma menee koko esityksen ajan niin, että lapsi on pääosassa ja aikuiset sivuroolissa. Puhumattakaan, että aikuiset oppisivat ja taipuisivat lapsen oppimisen mukaisesti. Billyn ja Michaelin (Ilmari Kujansuu) naisvaatekokeilu ja sen mukainen tanssahtelu steppaamisineen irrottaa jo katsojat penkeistään. Mikset voisi ilmaista itseäsi kuin vapaa ihminen, pojat laulavat tyttöjen tamineissa, sen jälkeen ilmestyy värikkäät karnevaalikuvastot tanssijoineen. Billyn tanssi mellakkapoliisien ympäröimänä tuo katsojien eteen synkän uusliberalistisen luokkayhteiskunnan. Tätäkö tulevaisuus on tuova tullessaan? Jokainen on tyyppisensä, niin se on, usko yksilön ainutkertaisuuteen, on musikaalin perussanoma. Tosin Billyn isoveli Tony toteaa: ”Meitä poispotkittuja hiilikaivostyöläisiä on 200 000. Ei me kaikki voida elättää itseämme tanssimalla”. Jo viidellä mantereella kiertäneen vuonna 2005 Lontoon West Endissä ensi-iltansa saaneen Elton Johnin säveltämän musikaalin on nähnyt 12 miljoonaa ihmistä. Siitä huolimatta se kannattaa käydä katsomassa. Railakasta ja taidokasta menoa, hauskoja ja koskettavia hetkiä riittää. JUHA DRUFVA Tampereen Työväen Teatteri: Billy Elliot-musikaali. Tanssi yli luokkaennakkoluulojen Billy Elliotin kehitystarinan taustana on tulokseton, vuoden kestänyt Britannian kaivoslakko 1984– 85. Kuva: Kari Sunnari Sanataiturin hurja ja kurja elämä Junnu Vainiosta syntyi paisuteltu teos, jota haastattelut kuljettavat liikaa. Petri Pietiläinen & Juha Metso: Junnu Vainio – Sellaista elämä on. Docendo. satoja. 1960-luvulla nuoruus suojeli sikäli, että Junnu kykeni tekemään sovitut työt. Deekiksen pahetessa kaverien kuten Vexi Salmen ja Jaakko Salon piti usein paikata laiminlyöntejä, ja kuukausipalkkaisista töistä Vainio potkaistiin 1970-luvun alussa. Häneltä oli siedetty paljon yli normin, ja kauan, ja kirjassa moni kertoo miten sietämättömäksi juopunut Junnu itse asiassa äityi. Hauskuus katosi hauskanpidosta. Haastatteluista piirtyy se, kuinka tolkutonta juomista monet huippuartistit ylipäätään harjoittivat ainakin 1970-luvulle saakka. Viihdettä tehtiin mutta viihteellä myös oltiin. Vainion elämänmuutos oli lääkärin määräämä, ainoana vaihtoehtona pikainen hautaanmeno. AA-kerhon ja psyykelääkkeiden tuella hän raitistui, erosi riitaisasti neljän lapsensa äidistä, ja meni uuteen avioon 1980-luvun alussa. Tuli kerran vielä isäksikin. Kirjassa puhuvat molemmat vaimot. Heistä ensimmäinen, Taina Vainio, puhuu varsin suoraan ilman pahantahtoisuutta, mutta yksityisestä Junnusta ei kirja silti anna oikeastaan mitään lähempää kuvaa. Mies pysyy edelleen etäällä. Kaksi Junnun lapsista on äänessä, Ilkka aivan liiaksi, mutta heistä kenties kaltoinkohdelluin, Sami, ei ole mukana. Juha Vainion jotkut kasvatusmetodit toisivat tänään oitis lastensuojelun paikalle. Ilkka Vainiolla on kuitenkin leppymätön tarve höpöttää auvoisesta lapsuudesta – ja sitä täytyy vain kummastella, kun samaan aikaan voi lukea kirjasta jotakin jyrkästi päinvastaista. Juha Vainio loi noin tusinan verran kestävimpiä omia laulelmiaan. Iskelmäsanoituksiin hän painoi kattavan ja syvän jäljen, ja se kaikuu joka päivä korvissamme. Sellaista elämä on -teos olisi antoisampi muokattuna puhtaaksi haastattelukirjaksi: turhat pois ja parhaat pintaan. Nyt lukukokemus jää puolitiehen, sillä turhaa painolastia on kymmenien ellei satojen sivujen verran. VELI-PEKKA LEPPÄNEN
Nro 7 joulukuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis Rutiini ”I lman rutiineja ei tulisi mistään mitään”, sanoi korkean iän saavuttanut, Ruotsin ja koko Euroopan kuulu ohjaaja Ingmar Bergman televisiohaastattelussa. Ohjelmasta on jo aikaa ja taidan olla ainakin parikymmentä vuotta Bergmania nuorempi, mutta lause kolahti heti. Ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että ilman rutiineja ei todellakaan tulisi mistään mitään. Mitä rutiini on? Näin sanoo sivistyssanakirja: Tottumuksen avulla saavutettu taitavuus, tottumus. Rutinoitunut ihminen on sanakirjan mukaan tottunut, taitava. Ei siis pahaa sanaa, vaikka nykymaailman menossa rutinoinutta usein pidetään tapoihinsa juuttuneena, vähintään yksitoikkoisen tylsänä ihmisenä. Nykyäänhän kaikkien tapojen, tekojen ja tottumusten pitää kaiken aikaa muuttua ja ”kehittyä”, mitä vilkkaammin ja yllätyksellisemmin, sitä parempi. Elämässä pitää olla käänteitä kuin vekkihameessa, muutokset pitävät nuorekkaana ja ”ajassa kiinni”. Muka. Mutta kun ihminen tulee vanhaksi, alkaa elämänhallinta todellakin edellyttää rutiinien noudattamista. Ingmar Bergmanilla taisi Fårön saaren talossaan olla useitakin ihmisiä, jotka hoitivat talouden jokapäiväisiä rutiineja hänen puolestaan, mutta kaikkeen ei toisen ihmisen apu auta. Bergmanin oli esimerkiksi ihan itse käytävä sillä päivittäisellä kävelylenkillä, joka kuului hänen rutiineihinsa, kuten myös säännöllinen musiikin kuuntelu, lukeminen ja tietysti kirjoittaminen jo antiikista perityllä periaatteella: Nulla deis sine linea eli Ei päivää ilman riviä. Mitä säännöllisempiä nuo tekemiset olivat, sitä paremmin elämä pysyi ”hanskassa”. Omat päiväni alkavat olla hyvin rutiininomaisia. Säännöllinen elämä on ihan itsestään tehnyt senkin tempun, että herään yleensä aina samaan aikaan ja myös uni tulee samaan aikaan. Syömiseenkin tulee oman kehon kutsu noin neljän tunnin välein. Aamulla istun pitkään aamiaisella – aina samanlaisella – ja luen perusteellisesti kaksi meille tulevaa sanomalehteä. Aina samassa järjestyksessä: ensin maakunnan valtalehti, sitten valtakunnan. Aamiaisen jälkeen noin tunnin joogaharjoitus kuutena päivänä viikossa. Rutiineihin kuuluu myös seuraavan päivän suunnittelu; jo edellisenä päivänä käyn mielessäni läpi seuraavan päivän hommat. Kauppaan ei mennä joka päivä vaan joustavan viikkosuunnitelman mukaan. Ja aina lista mukana, jotta muistaisi kaiken eikä tekisi heräteostoksia. Joka päivä on kuunneltava klassista musiikkia ainakin Faunin iltapäivän verran, ja antiikin viisauslause sopii minunkin rutiineihini: joka päivä on kirjoitettava. Eikä nukkumisesta tule mitään, jos ei vähintään tuntia lue kirjaa sängyssä. Talous pysyy kuosissa omatekoisen kirjanpidon avulla. Lääkedosetti täytetään joka toinen viikko ja aina sunnuntaina. Oma lukunsa on siivous. Siitä en pidä, en varsinkaan imuroinnista. Siksi olen luonut helpottavan järjestelmän: joka päivä tehdään jokin siivoushomma, vaikka kuinka pieni, mutta välttämätön. On mukavampaa esim. imuroida vain yksi huone päivässä kuin koko talo kerran viikossa. Uuvuttavia siivouspäiviä ei tällä menetelmällä ole ollenkaan. Luultavasti panisin hanttiin, jos joku toinen yrittäisi määrätä minun rutiinini. Eläkeläinen on vapaa persoona ja saa suunnitella aikataulunsa, tekemisensä ja rutiininsa ihan itse. Vanhuus on oikeastaan ainoa ihmiselämän kausi, jossa ei ole sidottu toisten määrittelemiin aikatauluihin ja toisten laatimisiin työlistoihin. Lapsena ajankäytön määräsivät vanhemmat ja opettajat, työelämässä pomot, ruuhkavuosina kotona lapset melkein aikuistumiseensa asti. Jos pysyy terveenä, ei joudu lääkärinkään ohjaukseen. Rutiineillaan ei kannata elvistellä, tietysti niihin tulee poikkeamia, asiat tuppaavat menemään sekaisin ja kämppä myös, tulee muutoksia ja yllättäviä esteitä, mutta kun kaoottisia tilanteita joka tapauksessa tulee, ehkä nekin pystyy hoitamaan vanhalla rutiinilla. –Palveluista ja lääkkeistä perittävät asiakasmaksut rasittavat erityisesti eläkeläisten taloutta, maksaahan niitä kolme neljästä 75 vuotta täyttäneestä. Ne vaikuttavatkin ratkaisevasti pienillä eläkkeillä sinnittelevien toimeentuloon, toteaa Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö. Iisalmen Eläkeläiset ry:n 55 vuotisjuhlassa puhunut Kivistö huomautti, että uudessa sotessa rahoitus kulkee valtion kautta. Lakiesityksen mukaan valtio ei kuitenkaan aio antaa sote-palveluihin lisärahoitusta. –Päinvastoin: valtio sanoo pienentävänsä rahoitusta 3 miljardilla eurolla siitä tasosta, joka nykyisellä palvelutasolla toteutuisi. Lopputuloksena olisi rahoituskriisi. Ja mikä olisi kriisin ratkaisu: asiakasmaksujen korottaminen, vaikka ne jo nyt ovat Suomessa Pohjoismaiden korkeimmat, totesi Kivistö. –Asiakasmaksujen nousu romuttaisi jälleen yhden keskeisen perusoikeuden ja sote-uudistukselle alun perin asetetun tavoitteen: palvelujen saatavuuden parantamisen. Nykyhallituksen poliittinen kaupankäynti uhkaa Kivistön mukaan romuttaa sote-uudistuksen muutkin tavoitteet. –Sosiaalija terveyspalveluja ei voida liittää alkuperäisen tavoitteen edellyttämällä tavalla yhteen, koska sosiaalipalveluihin kuuluvia, virkavastuulla hoidettavia viranomaistehtäviä ei voida antaa yksityisille. Ja kun perusterveydenhoidon ja erikoissairaanhoidon tuottaminen voidaan osoittaa eri tahoille – perusterveydenhoito myös yksityisille erikoissairaanhoidon pysyessä julkisen vallan hoitamana – menetetään mahdollisuus yhdistää ne saumattomaksi hoitoketjuksi, totesi Kivistö Kivistö sanoi, etteivät ”Pörriäiset” ja muut suuryritykset ole myöskään kiinnostuneita alueista, joissa on pieni ja paljon palveluja tarvitseva, vähävarainen väestöpohja. –Siksi myös alueiden välinen eriarvoisuus kasvaa eikä supistu, kuten alun perin piti tapahtua. Kivistö Iisalmessa: Sote-uudistus uhkaa nostaa asiakasmaksuja Tervehdysten esittäjät painottivat eläkeläisyhdistysten toiminnan merkitystä jäsenistönsä terveydelle ja hyvinvoinnille, osallistumisen mahdollistajana ja yksinäisyyden poistajana, toimintaa ja vaikuttamista sukupolvirajat ylittäen, ikäihmisten toimintaa paremman ja oikeudenmukaisemman hengen puolesta ja aktiivista vaikuttamista muun muassa vanhusneuvostojen kautta. Iisalmen Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhla Iisalmen Työväentalolla 17.10. Juhlaväkeä saapui Oulun, Kempeleen, Kajaanin, Sotkamon, Kuopion, Iisalmen ympäristön ja Iisalmen alueilta ja työväentalo täyttyi ääriään myöten. Alkuun oli ruokailu ja juhlaohjelma aloitettiin laululla Arvon mekin ansaitsemme. Juhlapuhuja, Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja Kalevi Kivistö mainitsi laulun sopivan erinomaisesti juhlan tunnelmaan. Juhlivaa yhdistystä onnittelivat Iisalmen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Juho Pulkka, pastori Risto Huotari Iisalmen seurakunnasta ja Eläkeläiset ry:n Savon Aluejärjestön puheenjohtaja Sirkka Jeulonen. Yhdistyksen lauluryhmä ja senioritanssiryhmä esiintyivät. Juhlayleisöä nauratti kovasti Tolokun tyttöjen tarinat vitseineen. Ohjelmaosuus päättyi Juhlamarssin yhteislauluun. Kakkukahvien jälkeen päästiin juhlatanssiaisten pyörteisiin, musiikista vastasi Unikuva-yhtye. Aimo Mursu
18 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN Ihmiskunta on etsinyt onnea koko olemassaolonsa ajan. Neuvoja onnen saavuttamiseen on vaikea antaa, koska onni on yksilöllistä ja useimmiten hetkellistä. Toinen tuntee itsensä onnelliseksi menestyessään, toinen vaikkapa takkatulen ääressä. Itä-Suomen yliopiston apulaisprofessori Arto O. Salonen toivoo, että ihmiset löytäisivät onnellisuuden sijaan merkityksellisyyttä elämäänsä. – Kokemus elämän merkityksellisyydestä rakentuu vähän toisin kuin onnellisuus. Suomalaisilla ei ole elämässään parasta mahdollista merkityksellisyyden tunnetta, hän toteaa. Merkityksellisyyden puutteesta kertovat esimerkiksi masentuneiden sekä yksinäiseksi itsensä kokevien suuri määrä. – Kuuma peruna on, mistä saisimme entistä parempia syitä herätä uuteen päivään. Mikä saisi elämän kipinöimään voimallisemmin kuin aikaisemmin? Onni on hetkellistä Salosen mukaan onni ja onnellisuus lähtevät rakentuvat vertailusta muihin. Jos elämässä kokee asioiden menevän keskivertoa paremmin, siitä saattaa seurata onnen humaus. – Seuraavana päivänä tämä humaus saattaa olla jo mennyttä, Salonen kertoo. Onni on Salosen mukaan itsekästä. – Onnellisen ajatukset ovat minä, minä ja minä. Onni ei professorin mielestä kuitenkaan ole harhaa. Kokijalleen se on todellinen, minä-lähtöinen kokemus. – Mutta onnellisuus on heikko päämäärä. Se menee ja tulee, Salonen sanoo. – Jos löydän hyviä syitä olemassa olooni, se on paljon enemmän kuin se, että koen aika ajoin olevani onnellinen. Tekoja pyritään mittaamaan Merkityksellisyyden tunne on suurempaa kuin onni. Merkityksellisyys on syy olla olemassa, Salonen väittää. Hänen mukaansa onnen tunteen saa rakennettua kestävämmäksi, merkitykselliseksi, jos sen jakaa. Suomessa onnen jakamista haittaa kilpailuyhteiskunta, jossa kaikkea yritetään mitata numeroin. – Äärimmilleen viritetty kilpailullisuus aiheuttaa kateutta. Salonen kertoo, että Kanadassa kansalaisten arvioima turvallisuuden tunne yhteisössä on arvioitu kolme kertaa suuremmaksi kuin kotitalouksien rahallinen vauraus. – Kysymys on kansalaisten luottamuksesta yhteisöönsä, mikä on keskeinen hyvinvointia mittaava arvo. Myös menneet sukupolvet ansaitsevat arvostuksen, sillä ne ovat välittäneet tärkeitä kulttuurillisia arvoja. Juuriensa tunteminen ja tunne kuulumisesta sukupolvien ketjuun on merkityksellistä. – Tämä kytkös on meillä rikki, Salonen toteaa. Rohkeasti omalle polulle Vaatii uteliaisuutta ja rohkeutta astua uuteen, merkitykselliseen elämään. Salonen kannustaa oman, yksilöllisen polun etsimiseen. – Omanäköisen elämän eläminen suurella sydämellä jättää yleensä poikkeuksellisen myönteistä jälkeä. Uudet näkemykset voivat syntyä omista kokemuksista mutta myös keskusteluista toisten ihmisten kanssa. Ennakkoluulottomuus uusille näkökannoille ja hyväksyvä asenne myös itseään kohtaan saattavat avata uusia näköaloja. Salonen toteaa, että rohkeassa ajattelussa on uudistavaa ja maailmaa muuttavaa voimaa. – Oikea suunta on olennaisempaa kuin vauhti, jolla elämässä edetään. ”Sitoudun hyvään joka päivä” Jokainen voi olla ratkaisijan roolissa. Salonen on omien sanojensa mukaan päättänyt sitoutua hyvään jokapäiväisessä elämässä. – Pohdin aktiivisesti, mitä tarvitaan enemmän ja mitä vähemmän hyvän elämän elämiseksi. Suosin kotimaisia tuotteita, sillä haluan tukea maamme elinvoimaisuutta. Maailmaan voi Salosen mukaan kytkeytyä muutenkin kuin ihmissuhteiden kautta. Hän kannustaa huolehtimaan ympäristöstä, kasveista ja eläimistä. Luonnossa voi kokea olevansa osa jotakin itseään suurempaa. Jokainen voi kokea merkityksellisyyttä rakentamalla omalta osaltaan parempaa tulevaisuutta jälkipolville. – Käytännössä tämä voi olla kohtuullista ja todellisiin tarpeisiin keskittyvää kuluttamista mielihalujen sijasta. Tulevien sukupolvien elämän mahdollisuuksien varmistaminen on kuukausi kuukaudelta tärkeämpää, Salonen toteaa. Teksti: UP/MIKA PELTONEN Kuva: VESA LAITINEN Elämän merkityksellisyys on onnea suurempaa Suomen kansaa on väitetty maailman onnellisimmaksi. Tutkija Arto O. Salosen mukaan onnen sijaan tulisi tavoitella elämän merkityksellisyyttä. ”Jokainen voi kokea merkityksellisyyttä rakentamalla omalta osaltaan parempaa tulevaisuutta jälkipolville.”
Nro 7 joulukuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Etelä-Häme Heinola HEINOLAN ELÄKELÄISET RY Hämeenlinna Erkki Kumpulainen Sinikka Kumpulainen Alpo Timonen Airi Kalinainen Jarmo Röksä Salme Saarinen Maila Lahtinen Raili Kuosa Anne Kallioportti Veijo Klemm Terttu Klemm Jokioisten seutu Heikki Sirén Pentti Kirkkola Eeva Kirkkola Kari Lepistö Valma Lepistö Hilkka Helenius Helena And Terttu Takala Eila Sederholm Pirkko Aronen Aila Mäntyvaara Terttu Palmu Jukka Palmu Ritva Myllyoja Matti Laakso Silja Kallio Jaana Pylkkönen Päivi Lähteenmäki Merja Kallio-Nygård Markku Hakamäki Jukka Heinämäki Sirkka-Liisa Ågren Ari Kettunen perheineen Sirkka Ylander Charlotte Nummenranta Maire Ahonen Veijo Ahonen Risto Ahonen Mirja Ahonen Hilkka Reko Eini Puolakainen Terttu Viljanen Mervi Hacklin Heikki Kulju Pirkko Kulju Jaana Heinimäki Jasu Heinimäki Susanna Palmu Kiveriö-Kärpänen KIVERIÖ-KÄRPÄSEN ELÄKELÄISET RY Lahti Anja Rautaporras Pekka Rautaporras Vieno Suominen Aarne Suominen Eeva Marin Markku Järvinen Terttu Heikkilä Kari Heikkilä Viljo Pitkänen Ensio Saarinen Teuvo Keinänen Irma Åstedt Into Saira Hannu Kokkonen Antti Holopainen Loppi Paula Uotila Reino Salminen Sirkka Toivonen Sirkka Sainio Sirkka Salo Liisa Forsman Liisa Uotila Kirsti Siltanen Raimo Vainio Leena Vainio KULTAISEN LYHTEEN ELÄKELÄISET RY TOIVOTTAA HYVÄÄ JOULUA JÄSENILLEEN! Jakomäki Mirjam Alanko Anneli Färm Liisa Hyvärinen Marja-Liisa Isoniemelä Irja Siren Tyyne Finne Terttu Hytönen Taina Seppälä Ulla Halonen Eira Aarnio Pirkko Pöri Raija Sokura Pirjo Tanttu Taisto Rossinen Reino Könönen Suoma Kainulainen Aira Vellonen Kaarela Helena ja Alvar Risberg Heimo Luoto Niilo Luoto Helena ja Aimo Niiranen Kauko Sivén Nina Sankelo Kyllikki Sirén Leena Virta Ritva Pekkola ja Ville Schuvalow Veikko Savolainen Hessu Hietanen Tarja Hietanen Irma Jantunen Raija AntikainenHaralambiev Leena Timoskainen Kallio-Vallila Pirkko Kaskikorpi Mirja Arajärvi Marjatta Lindholm Marja Ylitapio Olli Salin Toivo Koivisto Sisko Salonen Kyllikki Niemi Ritva Sairanen Kati Peltola Maija Halenius Eila Laakso Kauko Hakola Irja Pesonen Pirjo Kivilinna Hilkka Vauhkonen Kaarina Gustafsson Hannele Salava Erkki Tolonen Tuula Laitinen Ulla-Liisa Aaltonen Kauko Aaltonen Sylvi Luoma Kontula KONTULAN ELÄKELÄISET RY Aulikki Mustonen Salme Pelkonen Risto Pelkonen Inkeri Nupponen Kalevi Nupponen Seija Hirviniemi Kauko Hirviniemi Pekka Rikberg Irja Haanpää Lilli Savinainen Maija Rosma Anneli Lepistö Olavi Lepistö Leila Rajamäki Tellervo Pulkkinen Kari Seppälä Kyllikki Hynninen Salme Pusa Mirja Pulkkinen Inkeri Hämäläinen Rudolf Lindblad Raija Virtanen Ulla Suomalainen Marita Sorvali Kerttu Koivunen Marjo Hänninen Pekka Saarnio Sirkka Kuivala Ismo Kuivala Riitta Lindholm Anja Ventti Risto Ventti Elsa Keinänen Marja Leena Keinänen Riitta Väisänen Veikko Väisänen Meeri Hämäläinen Pirkko Helenius Sirkka Korhonen Martti Korhonen Verna Mustonen Elli Juntunen Raija Åberg Seija Malmikumpu Erkki Malmikumpu Maija Laaksonen Leena Vilonen Sirkka Aaltonen Toini Juntunen Helga Laakso Maili Kouhi Oili Eronen Sinikka Kyngäs Pirkko Toland Eija Heiskanen Maire Sirkkala Kristiina Lindberg Pirkko Lindholm Leila Juola Minna Rinki Helsinki Eläkeläinen-lehden perinteisiä Joulutervehdyksiä on toivotettu jälleen kerran komea määrä. Tämä kuvastaa aktiivista ja osallistuvaa koko maan kattavaa eläkeläistoimintaa. Kuinka monta tuttua nimien joukosta tällä kertaa löytyy? Ensimmäistä kertaa tänä vuonna tervehdyksiä saattoi välittää nettilomakkeen kautta, mitä mahdollisuutta myös hyödynnettiin vilkkaasti. Valtaosa tervehdyksistä välitettiin kuitenkin edelleen paperipostilla, joka perinteisyydessään ja kiireettömyydessään sopii oivallisesti joulunaikaan. Tervehdykset ovat tärkeitä Eläkeläinen-lehdelle ja Eläkeläiset ry:lle taloudellisena tukena. Jäsenistömme on se voima, jonka avulla ja tuella ajamme yhteiskunnassa ikääntyneen väestön asiaa. Lämmin kiitos ja hyvää joulua kaikille joulutervehdysten kerääjille ja toivottajille! Jan Koskimies toiminnanjohtaja, Eläkeläinen-lehden päätoimittaja Jouluinen tervehdys! Tarja Kirkkola-Helenius JOKIOISTEN APTEEKKI JOKIOISTEN KUNTA ELÄKELÄISTEN HELSINGIN ALUEJÄRJESTÖ RY JOKIOISTEN VEDENHANKINTA OY
20 – Nro 7 joulukuu 2018 ELÄKELÄINEN HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA! Malmi MALMIN ELÄKELÄISET RY Paavo Kettunen Hilja Kettunen Pauli Halonen Seija Halonen Soile Kaarnajärvi Pentti Kaarnajärvi Elina Kettunen Elle Heikkinen Esko Airasmaa Anneli Järvinen Pirjo Karjukoski Kalle Karjukoski Lars Elonen Anja Niemi Pirkko Miettinen Taimi Taskinen Sirkka Arvola Martti Leinonen Toini Leinonen Saara Pajunen Annikki Luukkonen Vilho Koskinen Kauko Räsänen Oili Välitalo Risto Suitiala Maija Tiittanen Terttu Koivunen Maikki Esko Marja-Leena Tuominen Liisa Kosonen Teija Tamsi Paula Storström Liisa Väisänen Ilmari Väisänen Rauni Lappalainen Kaj Blomberg Irja Kortelainen Riitta Kainulainen Erkki Mattila Aune Kana-Aho Anja Kokko Seija Voutilainen Jonas Mithiku Pertti Korhonen Anni Vahlström Eeva-Maija Haapala Mirja Leppälä Kaija Tolvanen Reijo Töyrylä Saara Laine Helena Leskinen Lea Mendolin Ritva Sulanterä Timo Hämäläinen Veijo Kärkkäinen Aino Kärkkäinen Toivo Aamuranta Jouko Ellonen Pirjo Saari Lasse Tiainen Eero Taipale Helena Haapavaara Aila Laitinen Ritva Juuti Maila Mirjami Styrman Myllypuro Kati ja Vilho Möykkylä Ritva Idman Maija Julin Kaarina Kangas Britta Mollgren Olavi Helin Jouni Harju Juha Hämäläinen Eila Aronranta Osmo Tolvanen Helli Tolvanen Pirkko Rajamäki Eila Kortelainen Seija Manninen Seija Roivainen Sirpa Juoksukangas Jussi Juoksukangas Matti Heino Paula Harju Pihlajamäki-Pihlajisto Aira Hiltunen Vilma Kaukinen Devi Kaukinen Kaisa Puumalainen Reijo Pitkänen Aulikki Huovinen Maire Kulmala Lisbet Olonen Liisa Riippi Irma Kurunsaari Seija Ylönen Mira ja Juhani Haanpää Eila Sarkki Eeva-Liisa Kankainen Eila Sundvall Helena Hyppönen Marja-Liisa Suuronen Helka Alanen Toivo Lindroos Marja-Leena Viuhkonen Tapuli TAPULIN ELÄKELÄISET RY Vartiokylä VARTIOKYLÄN ELÄKELÄISET RY Haapajärvi HAAPAJÄRVEN ELÄKELÄISET RY Haukipudas HAUKIPUTAAN ELÄKELÄISET RY Veli-Pekka Anttila Taisto Sutela Kaarina ja Matti Nisula Paula ja Pekka Sarkkinen Leena ja Edvin Mattila Enne-Liisa ja Tapio Soininen Elsa ja Veli Kurkela Irja Sipola Raili ja Taisto Korvala Armi ja Esa Laine Anna-Maija ja Tapio Barck Tapio Kärenaho ja Eila Pekka Talonen ja Anna-Liisa Helena ja Rauno Kurkela Pirkko ja Esko Kanniainen Aino ja Antti Timonen Tuulikki ja Kalevi Siltala Helena ja Esko Tuomaala Pirjo ja Aulis Kropsu Valte Peltoniemi Taisto Tammela Aili ja Timo Vilppola Airi ja Reima Ritapuu Ii Eila Alasimoinen Eija Teppo Eero Teppo Seija Teppo Tapani Teppo Rauha Piukkula Niilo Piukkula Helga Siurua Juhani Siurua Kaarina Niskanen Eeva Isosomppi Kaarina Paaso Erkki Saimalahti Esko Paaso Helvi ja Ossi Junes Terttu Mäntyniemi Väinö Mettovaara Kirsti Mustakangas Elsi Taskinen Anja Mäkipaaso Pauli Paaso Aini Autio Jussi Piippo Hellevi ja Seppo Kurttila Eila ja Eero Fäldt Impi Perttula Paula Parkkila Esko Peltola Paavo Tolonen Kauko Goman Marja Keränen Tuula ja Paavo Halonen Juhani Miettunen Aini Hanhisalo Eila Jämsä Orvokki Väätäjä Irene Laurinaho Raija Heinikoski Reijo Ruotsalainen Urpo Ronkainen Maija-Liisa Kemppainen Eevi Pernu Meeri Taskinen Hellevi ja Seppo Kurttila Kalajoki KALAJOEN ELÄKELÄISET RY Jorma Männikkö Sauli Konu Rauni Heininen Eliisa Koivisto Esko Koivisto Martta Lahtinen Terttu Hietala Teuvo Hietala Toini Ketola Eila Huhtala Leena Vatunki Airi Vierimaa Aino Myllykangas Heli Alho Raili Hietala Väinö Hietala Hilkka Hietala Raimo Hietala Laura Siironen Pekka Siironen Ulla Heininen Seppo Heininen Inkeri Luoto Hilkka Siironen Inkeri Lounatjoki Lauri Seikkula Matti Ekonkari Aarne Samanen Raili Samanen Sakari ja Raija Siironen Raija Luoto Eila Himanka Kempele KEMPELEEN ELÄKELÄISET RY Mauno ja Leena Penttilä Eila Alaräihä Meeri ja Pekka Joensuu Anna-Liisa ja Matti Lassila Veikko Keränen Erkki Hyvärinen Niina Liimatainen Paula Kerttula Seija ja Jouni Siekkinen Eila Pietilä Kaisa ja Seppo Pekkala Eino + Pirkko Neuvonen Mirja Aho Elsi Kouvalainen Leena Laava Kaino ja Esko Rauni Henell Olavi ja Leena Hyvärinen Auli ja Jaakko Penttilä Hille ja Eeva Kauttio Elvi ja Osmo Hilli Jorma Mikkola Anna-Liisa Toropainen Malla ja Penna Veikko Kylmänen Sonja ja Pauli Hepo-oja Erkki Holappa Pirjo ja Matti Myllylä Kiiminki Pirkko ja Kalevi Herukka Juhani Varpenius Sylvi Haarahiltunen Eeva Eskola Lahja ja Jorma Hanhela Marketta ja Eero Timonen Ulla ja Reijo Timonen Salli ja Matti Kaukoranta Sirpa Ämmänpää Sirkka Vengasaho Liisa Vesa Arto Kouri Marianne ja Tauno Honkanen Aili ja Matti Mätäsaho Sinikka ja Raimo Piri Anna-Liisa ja Timo Heikkinen Sisko Kuopusjärvi Kuusamo Elli ja Taisto Heikkinen Irma ja Kauno Moilanen Seppo Veteläinen Aulis Saapunki Aira ja Pentti Kyyhkynen Marjatta ja Tarmo Polojärvi Eila ja Leevi Uhlbäck Suoma ja Veikko Ervasti Aili ja Veele Pesonen Irene ja Pentti Käsmä Ilmari Määttä Irja ja Unto Saapunki Mauno Ronkainen Sinikka Leinonen Elli ja Hannu Hietala Esko Karjalainen Kaarina ja Paavo Salo Impi ja Pekka Kultanen Martinniemi MARTINNIEMEN ELÄKELÄISET RY Raija Kurikka Veijo Kurikka Veikko Nikkinen Eira Mehtälä Jyrki Mehtälä Pirkko Sihvonen Oiva Sihvonen Aini Katiska Sylvi Hannus Pauli Hannus Mauno Sipola Tuula Hannus Pekka Hannus Tuula Utriainen Erkki Utriainen Toivo Kiventerä Irma Kiventerä Heino Luukinen Laila Luukinen Eine Mustonen Elli Ukkola Lauri Hellsten Hely Enckell Helka Huhtamäki Alpo Ojala Rauni Ojala Aatos Pussinen Marjatta Pussinen Pentti Pussinen Tellervo Pussinen Muho s Sirkka Raappana Kirsti ja Ossi Airaksinen Tuulikki ja Arvo Erkkilä Irja ja Toivo Lotvonen Asta ja Tauno Laihiainen Aune Touru Kerttu Leskelä Eeva Jokitalo Terttu ja Seppo Leinonen Eino Pudas Tuomo Suikkanen Pekka Ojamaa Eino Siekkinen Reino Kukkonen Eine Manninen Esko Jaukka Helena ja Reino Tapio Marjatta Säävälä Oulainen Mauri Mäyrä Terttu Härö Martti Mäkelä Kirsi Ruuska-Mäntyniemi Raune Mäntyniemi Niilo Nikumatti Anneli Rajaniemi Airi Juusola Toini Lund Ritva Kilpeläinen Osmo Törmäkangas Helinä Törmäkangas Vieno Vuoti Sulevi Salmi Aira Kotka Eila Laurila Tellervo Isokangas Maire Kalliokuja Bertta Malmberg Aimo Malmberg Ilmari Tikkanen Heleena Hyytiäinen Urho Hyytiäinen Jokilaaksot MUHOKSEN SOSIALIDEMOKRAATTINEN TY