• NUMERO 3 – HUHTIKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee, sanoo eläkkeelle jäänyt Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula. Kuva: Turun Messukeskus Kirjojen lumo Marjo Niemen Runebergpalkittu romaani Siinä näkijä, missä tekijä Sivu 14 Sivu 15 Sivu 23 Kuva: Niina Vatanen/ TEOS Kuva: Aki Loponen / Tampereen teatteri
• 2 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Eläkeläiset ry perustettiin vuonna 1959. Tunnuksemme – kultainen lyhde – kertoo ajasta, jolloin Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta. 1950-luvulla luokkaerot olivat selvät ja ihmiset järjestäytyivät joukkoliikkeisiin. Sana kulki työpaikoilla, työväentaloilla ja järjestötoiminnassa. Eläkeläiset ry vaati kaikille riittävää kansaneläkettä. Nyt elämme vuotta 2018. Vaatimus kansaneläkkeen riittävyydestä on yhä ajankohtainen. Muuten Suomi on hyvin erilainen yhteiskunta. Nykyaikana järjestötoiminta ei ole enää samalla tavalla luonteva osa ihmisten elämää kuin ennen. Ihmisten työelämä ja vapaa-aika ovat moninaistuneet ja sirpaloituneet. Sana kulkee vilkkaasti netissä. Mitä tämä muutos tarkoittaa eläkeläisille ja eläkeläistoiminnalle? Pari viikkoa sitten Ylen ykkösaamussa professori Kari Enqvist kehotti eläkeläisiä klikkaamaan. Hän oli huolestunut etenkin television kulttuuritarjonnan heikentymisestä. Enqvist kysyi, ohjaako median tarjontaa liikaa se, kuinka moni käy netissä tykkäämässä eri ohjelmista – kuinka moni niitä klikkaa. Enqvist kehottikin eläkeläisiä käymään joukolla klikkaamassa lempiohjelmiaan. Käyttämään klikkaamiseen pienen hetken, ja palaamaan sitten vaikka hyvän kirjan pariin. Kaikki ihmiset eivät ole netissä. Missä näkyvät niiden mielipiteet, jotka eivät netissä viihdy, eivätkä somesta perusta? Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikille on riitettävä tilaa toimia juuri siellä, missä itse haluaa ja niillä tavoilla, jotka ovat itselle sopivimpia. Pääsiäisen jälkeen palautin Eläkeläiset ry:n puolesta Sosiaalija terveysministeriölle raportin nimeltä TVS – tuloksellisuusja vaikuttavuusselvitys. Ministeriö halusi muun muassa tietää eläkeläistoimintaan osallistuvien vapaaehtoisten määrän. Kerroin sen heille. Heitä on yli 6200. Tämä on suuri joukko. Tuhansien vapaaehtoisten työ eläkeläistoiminnan järjestämisessä, yhdistysten johtokunnissa, matkavastaavina, emäntinä ja isäntinä, harrastusryhmien vetäjinä – he ovat eläkeläistoiminnan selkäranka. Eläkeläiset ry huolehtii vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudesta muun muassa järjestämällä koulutuksia yhdistysten luottamushenkilöille ja muille vapaaehtoisille. Tällaisia koulutuksia yhdistysaktiiveille suunnatut järjestötoiminnan, edunvalvonnan, tiedotuksen ja taloudenpidon kurssit. Jatkossa näihin koulutuksiin osallistuminen on myös osallistujille edullisempaa, kun saamme toimintaan Tradekalta tukea (katso juttu viereisellä sivulla). Suomalaiseen demokratiaan oleellisesti kuuluva järjestötoiminta on koko itsenäisen Suomen historian ajan ollut sadoille tuhansille ihmisille oleellinen vaikutuskanava. Kansalaisjärjestöjen ja –liikkeiden kautta monet uudet ajatukset ovat saaneet kaikupohjaa ja myös kantautuneet päätöksentekijöille. Suomen nykyisen hallituksen tapa sivuuttaa kansalaisjärjestöjen ja muiden asiantuntijoiden näkemykset on demokratian kannalta huolestuttava. Erityisesti sote-uudistukseen liittyvää ns. ”valinnanvapautta” viedään nyt eteenpäin asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta. Edessä on vaarallinen hyppy tuntemattomaan. Vapaaehtoiset – eläkeläistoiminnan selkäranka K ävin pääsiäisen aikaan Espanjan Malagassa. Tarkoituksena oli viettää rauhallista kaupunkilomaa kävellä kaupungilla, käydä museoissa ja taidehalleissa ja muuta mukavaa. Matkaohjelmassa oli myös junamatka katsomaan Sevillan parturin ja tupakkatehtaan Carmenin kotikulmia. Katolilainen pääsiäinen yllätti kuitenkin täysin, kun ei tullut etukäteen perehdyttyä paikalliseen juhlaperinteeseen. Meno oli kuin meikäläinen juhannus ja vappu yhteen liitettynä ja korotettuna volyymiltaan potenssiin 10. Malagan kadut täyttyivät ihmisistä jo alkuillasta, ja meno vain kiihtyi pikkutunteja kohti. Ja Sevillassa vieläkin suuremmat kulkueet valtasivat keskustan pääkadut, joilla raitiovaunuliikenne oli seis. Malagassa on kymmeniä katolisen kirkon veljeskuntia ja jokaisella veljeskunnalla on omat pyhimyksensä. Palmusunnuntaista lähtien koko piinaviikon ajan veljeskunnat järjestävät kulkueita, joiden keskellä kulkee tuhansia kiloja painava, lavan päälle rakennettu kuvaelma pääsiäisen tapahtumista. Kantajia tarvitaan pari sataa, tämän tehtävän saaminen on suuren ylpeyden aihe. Kulkueen menoa tahdittaa yhtenäiseen univormuun pukeutunut satapäinen soittokunta vaskipuhaltimineen ja rumpuineen. Suitsukkeita ja pitkiä kynttilöitä polttavat veljeskunnan jäsenet ovat pääsääntöisesti pukeutuneet kaapuihin ja lakkeihin, joita olemme tottuneet näkemään pahamaineisen Ku Klux Klanin jäsenillä. Jokaisella veljeskunnalla oli oma värinsä, piippalakkeja oli valkoisia, punaisia, violetteja, sinisiä, mustakeltaisia... Kauppojen kassoilla ja kahviloiden tiskeillä oli aikataulut veljeskuntien kulkueiden liikkumisesta reitteineen. Etenkin vanhassa kaupunki hiljaisuus oli kaukainen haave viikon aikana, sillä majapaikkamme sijaitsi yhden keskeisen reitin varrella. Ensimmäiset kulkueet lähtivät liikkeelle alkuillasta ja kunkin kierros kesti 4–9 tuntia! Kuvaelmien kantaminen on raskasta, kulkue eteen hitaasti ja pysähtyy välillä. Katujen varret olivat jakkaroita täynnä, syrjäisemmille kaduille ihmiset olivat ottaneet omat tuolinsa mukaan. Aukiot oli muutettu valtaviksi katsomoiksi. Koululaisilla oli lomaa, todennäköisesti myös töistä oli vapaata, ei viikon kestävä juhla olisi muuten mahdollinen. Vaikka kyse oli uskonnollisesta juhlasta, päällimmäisenä siitä huokui yhteisöllisyys. Vanhempia ihmisiä tuettiin ja annettiin tilaa. Perheet olivat liikkeellä usean sukupolven voimin, teinit ja pikkulapset olivat tiiviisti mukana juhlassa. Minun silmissäni tämä oli selkeästi parasta koko tapahtumassa. Toki myös musiikin opetuksen on oltava vahvalla pohjalla, sillä kulkueisiin tarvitaan nopeasti laskettuna yli 4 000 soittajaa! Vain kiirastorstaina olivat kaupat ja museot kiinni. Viikon aikana ehdimme nauttia taiteesta ja kulttuurista monessa muodossa. Malagan automuseo on todella näkemisen arvoinen. Se sijaitsee vanhassa, hienosti kunnostetussa tehtaassa. Kokoelmassa on kunnioittaen säilytetty sellaista kalustoa, jota ei juurikaan enää muualla näe. Picasson synnyinkaupunki esittelee suuren poikansa elämäntyötä kahdessakin museossa. Satamaan on rakennettu maan alle vaikuttava pariisilaisen Pompidou-keskuksen pikkusisko. Sen ulkopuolella on esillä nykytaidetta avoimessa katutilassa baareineen, teknomusiikin säestyksellä. Kulttuuri elää ihmisissä ja kaupunkiympäristössä. Perinteen kunnioittaminen ei merkitse kehityksen pysähtymistä. Yhteisöllisyys, ilo ja luovuus synnyttävät uutta vanhan rinnalle. Yhteisöllisyys on kulttuurin sielu
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Julkaisemme ensi syksyn alustavan kurssikalenterin tämän lehden sivulla 27. Järjestöllisten ja harrasteaineiden kurssien lisäksi tarjolla on pari kurssiuutuutta. Harrasteaineiden kursseilla teemana on järjestömme 60-vuotisjuhlavuosi. Iloisena uutisena kerromme, että voimme tarjota jäsenillemme kursseja alennettuun hintaan osuuskunta Tradekalta saamamme avustuksen ansiosta. Avustus käytetään seuraaviin järjestöaineiden ja edunvalvonnan kursseihin: matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät, tiedottamisen ja järjestöviestinnän kurssi, ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät, yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon jatkokurssit sekä yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen kurssi. Uutuutena järjestöaineiden joukossa on vuorovaikutukseen ja hyvään yhteistoimintaan johdattava kurssi. Yhdistystoiminta tuntuu välillä vaativan paljon vapaaehtoisilta toiminnan pyörittäjiltä. Siksi pysähdymme miettimään, miten voimme parhaiten toimia toisiamme kannustaen ja tukien. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus -kurssi on osa yhdistystoiminnan kurssia, mutta sopii hyvin myös omana kurssinaan yhdistystoimijoille. Juhlaohjelmaa ja muuta mukavaa Järjestämme ilmaisutaidon, musiikkija liikuntakurssit samaan aikaan. Kaikilla on tilaisuus harjoittaa ilmaisuja tulkintataitojaan muun ohjelman ohessa. Mukaan kurssilaisia ohjaamaan tulee uutena vetäjänä näyttelijä ja ohjaaja Katriina Hyvärinen. Ensi vuonna vietettävän 60-vuotisjuhlan ohjelmat ovat pääosassa ilmaisuja ohjelmatyön kurssilla sekä musiikissa ja liikunnassa. Musiikissa ja liikunnassa harjoittelu aloitettiin jo kevään kurssilla, mutta syksyn kurssi on juuri oikea hetki tulla mukaan. Kaikki ehtivät vielä oppia! Tämän lisäksi kaikilta kursseilta löytyy muutakin ohjelmaa ja uusia virikkeitä yhdistystoimintaan. ”Synttäripaja” on nimensä mukaan kurssi, jossa voi valmistaa ohjelmia ja aineistoa juhlavuottamme varten. Tanssipajassa voi kokeilla erilaisia tansseja ja halutessaan opetella pieniä esitysohjelmia. Kädentaitojen pajassa tehdään muun muassa ”ristipistoja sivistyneesti”. Ristipistoja ja muita kirjailutekniikoita käyttäen valmistamme tauluja. Jos jäsenemme innostuvat taulujen teosta, voi olla, että saamme koottua hienon näyttelyn 60-vuotisjuhlamme kunniaksi – kuten saimme upean tilkkupeiton Vuokatin kesäpäiville. Osaksi ”Synttäripajaa” pystytämme mediapajan, jossa opettelemme kuvausta ja kuvan käsittelyä. Harjoittelemme tarinointia ja haastattelutekniikkaa. Yleisradion toimittaja Tiina Harpf tulee perehdyttämään dokumentin tekoon. TIINA RAJALA Järjestöaineiden kurssit alennettuun hintaan Iloisia uutisia syksyn kurssikalenterista Joensuussa huhtikuussa järjestetyllä ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kurssilla harjoitettiin kulttuuriaktivismia kädentaitojen parissa. Lisää tästä kurssista sivulla 26. Kuva: Kai Artes Järjestötiedotuksen kurssi pidettiin maaliskuussa Kuntorannassa. Kuvan Kiuruveden Eläkeläisten Elsa Sivonen ja Marja-Leena Kärkkäinen ja kahdeksan muuta kurssilaista tutustuivat muun muassa sähköisen viestinnän mahdollisuuksiin. Kuva: Tuomas Talvila Rytmimusiikin kurssi pidettiin maaliskuussa Espoon Matinkylässä. Siellä laulettiin ja soitettiin yhdessä bändin kanssa. Kuva: Tiina Rajala
• 4 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN TAVOITE OHJELMA Eläkeläiset ry käynnisti ikääntymispolitiikkaa koskevan jäsenkeskustelun vuoden alussa. Jäsenkeskustelussa erityisesti yksinäisyys ja sen ehkäiseminen keräsi runsaasti kommentteja. Kommenttien valossa piirtyy esiin jäsenistön kantama huoli syrjäkylällä yksin asuvasta pienituloisesta vanhuksesta, joka ei julkisen liikenteen rapautumisen myötä pääse hoitamaan pankkiasioitaan tai osallistumaan elämään iloa tuovaan harrastustoimintaan. Jäsenkeskustelussa on nostettu esiin yksinäisyyteen liittyviä riskejä monista eri näkökulmista. Aktiivinenkin ihminen voi ajautua yksinäiseksi puolison kuoleman tai läheisen tai oman sairastumisen myötä. Myyjät ja huijarit voivat olla ainoat ihmiset, joiden kanssa vanhus pääsee päivän aikana juttusille. Puhelinhuijareiden kohdalla yksinäisyyden lisäksi myös selkärankaan juurtuneet käytöstavat voivat lisätä huijatuksi tulemisen riskiä. ”Et loukkaa ketään, jos et kuuntele!” kyselyvastauksessa muistutetaan. Yksinäisyyden ehkäisemisessä järjestötoiminta nähdään tärkeänä. Keskustelussa on kuitenkin esitetty huoli siitä, että kipeimmin seuraa tarvitsevat ihmiset eivät välttämättä osaa hakeutua mukaan järjestötoimintaan. ”Eläkeläistoiminnan merkityksestä pitää kertoa enemmän julkisuuteen ja uusille eläkeläisille,” kommentoitiin jäsenkeskustelussa. Jäsenkeskustelut osa ikääntymispoliittista työtä Jäsenkeskustelu on osa ikääntymispoliittisen tavoiteohjelman laatimiseen tähtäävää työtä. Jäsenkeskustelu käynnistettiin aluekierroksella, lisäksi kommentteja kerättiin verkon välityksellä ja postitse. Yhdistyksiltä toivottiin myös edustajakokousaloitteita ikääntymispoliittisista teemoista. Aluekierroksella osallistujat äänestivät ryhmätöissä tärkeimpinä pitämistään kysymyksistä. Verkkokyselyssä vastaajia pyydettiin asettamaan eri teemat tärkeysjärjestykseen. Erityisesti yksinäisyys, eläkkeet, vaikuttaminen (mm. eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneuvostojen kautta) sekä sotepalvelut keräsivät runsaasti ääniä. Toimeentuloa koskevissa kommenteissa tuotiin toistuvasti esiin, se, kuinka riittävä toimeentulo auttaa eläkeläisiäkin sopeutumaan yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Kääntäen tämä kuitenkin näkyy huolena pientä eläkettä saavien tulevaisuudesta muutosten keskellä. Sote-palveluita koskevissa kommenteissa mm. tuodaan esiin, että päätöksenteon etääntyminen palvelujen tarvitsijoista heikentänee palveluiden laatua. ”Etäisyyksien kasvaessa ambulanssikuolemat tulevat lisääntymään”, keskustelussa ennustettiin. Yhdistykset vastasivat toiveeseen lähettää edustajakokousaloitteita ikääntymispoliittisista teemoista kiitettävän aktiivisesti. Aloitteita tuli runsaasti mm. eläkkeisiin, sosiaalija terveyspalveluihin ja vanhuspalveluihin liittyen. Tavoiteohjelmatyön seuraavat askelmerkit Jäsenkeskustelun ja ikääntymispolitiikkaa koskevien edustajakokousaloitteiden pohjalta laaditaan seuraavaksi esitys edustajakokousta varten. Kun esitys on käsitelty edustajakokouksessa, käynnistyy ohjelmarungon valmistelu. Myös ohjelmarungon työstämisessä jäsenistön kommentit ovat jälleen tervetulleita ja jäsenkeskustelu aiheen tiimoilta avataankin seuraavan kerran syksyllä 2018. ANNA ESKOLA Yksinäisyyteen liittyvät riskit nousseet selkeästi esiin Jäsenkeskustelu käynyt vilkkaana Jäsenkeskustelu käynnistettiin aluekierroksella, jossa käytiin läpi Eläkeläiset ry:n 14 aluejärjestöä. Aluetyöpäivien tilaisuuksissa osallistujat pohtivat ikääntymispolitiikkaa neljän pääteeman kautta. Ne olivat Arvokas vanhuus, demokratia, toimeentulo ja palvelut. Alla olevat kaaviot kertovat, mitkä asiat nousivat vahvimmin esiin näiden neljän pääteeman sisällä. Aluekierrosäänestys 47% 8% 8% 21% 16% Arvokasvanhuus Yksinäisyys Väkivalta Tasa-arvo Huijaukset Puhdasympäristö 35% 15% 23% 3% 5% 19% DemokraHa VaikuIaminen Eläkeläistoiminnantukija toimiHlat It-esteeIömyys MaakunnallinendemokraHa Kestäväkehitys KehityspoliHikka 32% 8% 12% 4% 9% 26% [PROSENTTI] Toimeentulo Eläkkeet Muusosiaaliturva SukupuoliIunutköyhyys Tulevateläkeläiset Kohtuuhintainenasuminen Lääkekorvaukset,ruoan hinta,sote-maksut Verotuksen oikeudenmukaisuus 46% 7% 14% 11% 15% 7% Palvelut Sote-palvelut Palvelujenkaupanvapautus Liikenne KulIuuri Liikunta YhteiskuntasuunniIelu ”Eläkeläistoiminnan merkityksestä pitää kertoa enemmän julkisuuteen ja uusille eläkeläisille” Kommentti jäsenkeskustelussa
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry hakee 15.8.2018 alkaen tai sopimuksen mukaan Siviilipalvelusmiestä Siviilipalvelusmiehen työtehtävät koostuvat toimistotyöstä, kuten jäsenkirjeiden ja sähköisen uutiskirjeen postitus, kurssija tapahtuma-ilmoittautumisten käsittely, verkkokaupan hallinnointi, tilaustuotteiden postitus ja varastosta huolehtiminen, sekä osallistuminen järjestön 60-vuotisjuhlavuoteen liittyvien tapahtumien järjestelyihin. Työtehtävät tarkentuisivat valittavan henkilön omien valmiuksien mukaan. Tehtävät eivät vaadi erityistä työkokemusta tai koulutusta, mutta kokemus järjestötyöstä ja yhdistystoiminnasta katsotaan eduksi. Työaika on 36 tuntia viikossa. Pääasiallinen työskentelypaikka on Eläkeläiset ry:n toimisto (Mechelininkatu 20 A, Helsinki). Työ voi aika ajoin edellyttää matkustamista kotimaassa. Eläkeläiset ry sitoutuu vastaamaan siviilipalveluspaikan velvoitteista. Korvaamme siviilipalvelusvelvolliselle päivärahat sekä majoituksesta, työmatkakuluista ja ruokailusta aiheutuvat kustannukset. Siviilipalvelusmies saa myös työntekijöille kuuluvan työterveyshuollon. Hakemukset pyydetään ti 30.4. mennessä sähköpostitse osoitteeseen: jan.koskimies@elakelaiset.fi Lisätietoa: Jan Koskimies, toiminnanjohtaja, p. 040 7470776, jan.koskimies@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry on puolueisiin sitoutumaton, Suomen vanhin, vuonna 1959 perustettu valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Se toimii eläkeläisten edunvalvojana, sosiaalisena yhteenliittymänä ja erilaisen kansalaistoiminnan foorumina. Sillä on eri puolilla maata 14 aluejärjestöä, 220 paikallisyhdistystä ja noin 29 000 henkilöjäsentä. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell tunnistaa jäsenkeskustelussa voimakkaasti esille nousseen huolen eläkeläisten yksinäisyydestä (juttu viereisellä sivulla). – Yksinäisyyden uhka oli selkeästi näkyvissä myös pari vuotta sitten toteutetussa Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksessa.. Teema on toistuvasti esillä myös ikäihmisten palveluista vastaavien kaupungin edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa, vaasalainen Mandell huomauttaa, Järjestöillä, eläkeläisja muillakin, on osaltaan iso tehtävä yksinäisyyden torjunnassa. – Toiminnan pitää olla riittävän houkuttelevaa, jotta ihmiset lähtevät mukaan, Mandell sanoo. Eikä sekään yksin riitä, vaan toiminnasta olisi myös kyettävä tiedottamaan niin, että se tavoittaa myös jo kotiinsa ja yksinäisyyteensä unohtuneen ihmisen. – Se on iso haaste. Eläkkeelle siirtyminen voi monelle olla tässä mielessä vaikea siirtymävaihe. – Jos tuttavaja ystäväpiiri on jäänyt sinne jonnekin työelämän puolelle, voi uusien kontaktien hakeminen olla vaikeaa. Tästä päästään myös eriarvoisuuden teemaan. Mandell huomauttaa, että sosiaalisen kanssakäymisen puute syrjäyttää ja eriarvoistaa ihmisen totaalisesti. – Tiedonsaantikin jää sitten enemmän sattuman varaan, eikä ihminen pääse tuomaan omia mielipiteitään esiin. Digitalisaatio luo myös eriarvoisuutta Teemasta on keskusteltu, kun professori Juho Saaren johtama, eriarvoisuutta käsitellyt työryhmä taannoin jätti loppuraporttinsa. Kriitikoiden mukaan tuossa – sinänsä tärkeässä – raportissa ei eläkeläisten eriarvoisuutta ole juurikaan nostettu esille. Irmeli Mandellin mukaan esimerkiksi yhteiskunnan digitalisaatiossa on suuri eriarvoistamisvaara. – Kun tieto ja palvelut enemmän ja enemmän kulkevat netissä, se syrjäyttää ison osan ihmisiä. Tässä ikäihmset eriarvoistuvat todella pahasti tänä päivänä. – Juuri eläkkeelle siirtyneet hallitsevat jo aika hyvinkin nettimaailmaa. Mutta moni yli seitsemäntai kahdeksankymppinen suorastaan pelkää koneita, ja älypuhelintakin. Ja vaikka ei pelkäisikään, niin vapisevin käsin ei pysty kosketusnäytöllisiä puhelimia edes käyttämään, Mandell huomauttaa. Hänen mielestään digiloikkaan on hypätty liian nopeasti, tekniikka edellä, ja iso osa käyttäjistä on unohdettu. – Järjestöthän, Eläkeläiset ry mukana, tekevät tässä hirveän paljon hyvää työtä, on koulutusta ja vertaisohjausta. Mutta sekään ei tavoita ehkä juuri heitä, jotka kipeimmin tukea tarvitsisivat. Järjestöjen vastuulle ei asiaa myöskään voi kokonaan sysätä. – Kyllä valtion ja kuntien vastuulla olisi järjestää tarvittava koulutus ja pitää huolta siitä, että ketään ei tässä syrjäytetä. Omaishoitajat eriarvoisessa asemassa Irmeli Mandellia huolestuttaa suuresti myös omaishoitajien tilanne. – Se on eriarvoistamista, että omaishoitajien saama korvaus on harkinnanvaraista, ja että kunnat eivät toimi yhtenäisten periaatteiden mukaan. Samat kriteerit täyttävä henkilö voi toisessa kunnassa saada tukea, toisessa jäädä ilman. – Ja kun suurin osa omaishoitajista on vanhuksia, jotka hoitavat puolisoaan tai vammaista lastaan. Olisi korkea aika siirtää omaishoidon tuki Kelan maksettavaksi ja saada koko maahan yhtenäiset kriteerit tuelle. Mandell painottaa, että taloudellinen eriarvoisuus hiertää eläkeläisiä, eikä sitä nyt luvattu pieni takuueläkkeen korotus vielä oikaise. – Kun lasketaan, kuinka paljon esimerkiksi indeksijäädytyksillä ja -leikkauksilla on jo viety, niin kyllä eläkeläiset ovat tässä miinuspuolella. TUOMAS TALVILA ”Sosiaalisen kanssakäymisen puute syrjäyttää ja eriarvoistaa” ”Tiedonsaantikin jää enemmän sattuman varaan, eikä ihminen pääse tuomaan omia mielipiteitään esiin.” Irmeli Mandellia huolestuttaa suuresti myös omaishoitajien tilanne. – Se on eriarvoistamista, että tuki on harkinnanvaraista ja että kunnat eivät toimi yhtenäisten periaatteiden mukaan. Kuva: Raimo Vahtera
• 6 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Yhdistysverstaissa pureudutaan yhdistysten toiminnan kehittämiseen Uudenkaupungin Eläkeläisten luona Yhdistysverstaassa paikallaolijat keskittyivät pohtimaan yhteistyötä alueen muiden järjestöjen kanssa, jäsenhankintaa ja uudenlaisen talkooapupiirin perustamista. Iin Eläkeläisten verstaspäivässä keskityttiin suunnittelemaan yhdistyksen 50-vuotisjuhlia. Päivän aikana työstettiin aikataulutettua suunnitelmaa vuodelle 2019 osuvan merkkipäivän valmisteluista. Kurussa jäsenhankintaa lähestyttiin muun muassa suunnittelemalla ulkopuolisillekin avoimen toiminnan monipuolistamista ja sitä, miten toiminnasta voisi tehokkaasti tiedottaa myös esimerkiksi alueen kesäasukkaille. Muuramen Eläkeläisten kanssa pidetyssä verstaassa pureuduttiin varainhankintaan, jäsenhankintaan ja siihen, miten uudet kasvot otetaan kerhoissa vastaan. Muuramelaiset esimerkiksi päättivät selvittää kirpputoritoiminnan mahdollisuuksia varainhankinnassa. Kuvat ja tekstit: Anna Eskola Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksilleen järjestämät Yhdistysverstaat ovat tiiviitä koulutuksia, jotka rakentuvat keskustelun ja yhteisen ideoinnin pohjalta. Painopisteinä Yhdistysverstaassa voi olla esimerkiksi harrastustoiminnan, viestinnän, jäsenhankinnan tai edunvalvonnan kehittäminen. Yhdistysverstastiedustelut: aluetyön suunnittelija Anna Eskola, 044 751 1031, anna.eskola@elakelaiset.fi
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä J ari Sillanpään onnettomien huumesekoilujen käsittely julkisuudessa on tuonut mieleen oman työurani loppuvaiheita. Jouduin nimittäin paneutumaan tähän ongelmaan vähän vastentahtoisesti vetämällä useampaakin aihepiiriin liittyvää toimikuntaa. Tehtävä oli haastava, mutta omalla tavallaan antoisa opintomatka. Ainakin sen oppi, että ongelma on monenkirjava: ”pönttöä” sekoittavat aineet ovat moninaisia ja tuloksia tuottavat ehkäisytoimet eri yhteyksissä erilaisia. Sama sapluuna ei pure eri kohderyhmissä samalla tavalla. ° ° ° Päihteitä on tuttuja ja tuntemattomia, laillisia ja laittomia. Maailman eri osissa valtapäihde on eri aine ja ajan kuluessa suhtautuminen eräisiin niistä on muuttunut. Niinpä esimerkiksi Preussissa oli aikanaan ammattikunta, jonka tehtävänä oli kulkea haistelemassa ikkunoiden alla, tulisiko asunnosta kahvin tuoksua – kahvi kun oli kielletty ”huume”, piriste vähän samaan tapaan kuin nykynuorison ns. ”bilehuumeet”. Alkoholia yritettiin kitkeä niin meillä kuin Amerikassakin kieltolailla, kieltämällä niin sen myyminen kuin käyttökin. Viimeisin yritys oli Gorbatsovin radikaali yritys kitkeä alkoholi venäläisten elämästä. Suomessa kieltolaki aikanaan kumottiin ja viina laillistettiin. Sen käytön aiheuttamia haittoja pyritään torjumaan hillitsemällä kulutusta alkoholin hintaa ja sen saatavuutta säätelemällä. Uusi aika ja kansainvälisen kanssakäymisen lisääntyminen on tuonut perinteisten päihteiden rinnalle kasvavaksi ongelmaksi laittomat huumeet. Valikoimaan on ilmestynyt uusia tuotteita, viimeisimpinä keinotekoiset muuntohuumeet, jotka ovat käyttäjälleen kaikkein vaarallisimpia. Oma ryhmänsä ovat vielä lääkkeet, esim. kipuja unilääkkeet, ja niiden väärinkäyttö. Sodassa rintamamiehille syötettiin amfetamiinia (pervitiiniä) taisteluvireen ylläpitämiseksi. Yksi päihteiden pahimpia ongelmia on niiden koukuttavuus. Voimakkainta se on nikotiinilla, niin kuin jokainen tupakkalakkoa yrittänyt tietää. Samaa tasoa on metamfetamiinin koukuttavuus. Alkoholin kanssa samassa sarjassa painii heroiini ja amfetamiini. Kofeiini ja kokaiini koukuttavat keskenään suunnilleen yhtä voimakkaasti. ° ° ° Päihteiden ja huumeiden käytön ongelmat näkyvät joko käyttäjään itseensä kohdistuvina ja/tai laajemmin ympäristöön ja yhteiskuntaan vaikuttavina. Vaikutusten laajuudessa ja päihteen käytön aiheuttamissa yhteiskunnallisissa vaikutuksissa ylivoimaisesti ongelmallisin on alkoholi. Se aiheuttaa vuosittain yhteiskunnalle noin 1,5 miljardin euron välittömät kustannukset. Muiden huumeiden käytön taloudelliset seuraukset ovat lähes puoli miljardia euroa. Laittomien huumeiden vaikeimmat yhteiskunnalliset ongelmat liittyvät rikollisliigojen organisoimaan huumekauppaan, jolla on laajat kansainväliset kytkennät. Suoranaisimmin päihteiden käyttö vaikuttaa käyttäjiin itseensä. Alkoholin osalta se näkyy erilaisina alkoholiperäisinä sairauksina, ja alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia on noin 1700 vuodessa. Vahvojen laittomien huumeiden käyttäjiin itseensä kohdistuvat vaikutukset näkyvät pahimmillaan huumekuolemina, joita tapahtuu n. 150 vuodessa. ° ° ° Miten huumeiden käytön ongelmia sitten voitaisiin vähentää? Mietoja huumeita vuoden aikana on tilastojen mukaan käyttänyt 15–34 -vuotiaista miespuolisista vähän yli 10 % ja saman ikäisistä naispuolisista vähän alle 10 %. Päivittäin huumeita käyttää noin 3 % ja vahvoja huumeita puoli prosenttia aikuisväestöstä. Ongelma on yritetty ratkaista kieltämällä lailla sekä huumeiden myynti että käyttö. Tulisiko myynnin lisäksi myös huumeiden käytöstä rangaista vai tulisiko käyttäjä ohjata hoitoon ilman muita seuraamuksia? Tärkeintä on madaltaa hoitoon hakeutumisen kynnystä. Rangaistuksen pelko saattaa sitä nostaa ja merkintä rikosrekisterissä sysää helposti liikkeelle syrjäytymisen kierteen. Vaikka käyttö säilyisi laissa kiellettynä, voitaisiin rangaistus jättää tuomitsematta. Toisena mahdollisuutena olisi poistaa käytön rangaistavuus laista ja keskittää rangaistukset huumeiden myyntiin. Tärkeintä olisi löytää keino, jolla huumeita käyttävien ongelmia päästäisiin hoitamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja vähentämään näin sitä inhimillistä kärsimystä, jonka huumeet aiheuttavat. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Rangaista vai hoitaa Eläkeläiset ry:n toimisto palvelee ELÄKELÄISET RY Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15 Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita: Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri, materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija –yhdistysverstastiedustelut 044 751 1031 Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala Koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimitussihteeri Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen 044 751 1032 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke
• 8 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry on käynnistänyt kaksivuotisen tanssiliikuntahankkeen opetusja kulttuuriministeriön tuella. Liikumme tanssien -hanke jatkuu kevääseen 2020 saakka. Hankkeen aikana järjestämme tanssin työpajoja sekä vertaisohjaajien koulutusta. • järjestämme osallistujille maksuttomia tanssin työpajoja kaikissa aluejärjestöissämme. • Tanssipajoissa voi kokeilla eri tanssilajeja sekä erilaisia tanssityylejä, kuten esimerkiksi luovaa ja itämaista tanssia. • Pajoihin osallistuminen ei edellytä aiempia opintoja tai erityistaitoja, liikkuminen on pääasia. • Pajoihin mahtuu noin 30 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. • Pajoista tehdään kuvakoosteet yhdistysten tanssiharrastuksen tueksi. • Järjestämme ohjaajakoulutusta yhdistysten vapaaehtoisille vertaisohjaajille. • Ohjaajakoulutus perehdyttää musiikkiliikuntaan ja ohjaustaitojen kehittämiseen. • Liikumme tanssien -hankkeessa tehdään yhteistyötä Työväen Urheiluliitto TUL ry:n, Suomen Voimisteluliitto SVOL ry:n Ikiliike-hankkeen ja Länsi Uudenmaan Tanssiopisto Hurja Piruetin kanssa. • Ensimmäinen tanssin työpaja järjestetään 23.5. kello 12.30 – 16.30 Urheiluopisto Kisakeskuksessa yhteistyössä Hurja Piruetin kanssa. Tanssipajan kuvaus: Iloa tanssista! Mukaansa tempaavaa musiikkia ja ilmaisuvoimaista liikekieltä yhdistellään showja nykytanssin elementteihin. • Eläkeläiset ry:n verkkosivuille on tulossa lomake tanssipajoihin ilmoittautumiseksi. • Kerromme lisää tanssiliikunnan hankkeesta muun muassa verkkosivuillamme ja liikuntavastaavien verkoston kautta. TIINA RAJALA Liikumme tanssien – Tanssin maailmaan kannattaa tulla mukaan avoimin mielin. Tanssi on kaikille ja kaikki voivat tanssia ja ilmaista itseään liikkeen keinoin, sanoo Länsi-Uusimaan tanssiopisto Hurja Piruetin rehtori, tanssinopettaja Katja Köngäs. Hurja Piruetti on yksi Eläkeläiset ry:n yhteistyökumppaneista Liikumme tanssien -hankkeessa. Katja Köngäs on opettajana hankkeen ensimmäisessä työpajassa, joka järjestetään 23.5. Urheiluopisto Kisakeskuksessa. Köngäs kutsuu kaikkia mukaan tanssimaan, virkistäytymään ja inspiroitumaan. – Tarjoamme työpajassakin matalan kynnyksen toimintaa, johon jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan käsin. Hurja Piruetin perustaja Katja Köngäs aloitti tanssiopetuksen Karjaalla vuonna 1995. Hänellä on vankka kokemus eri-ikäisten, -tyylisten ja -tasoisten ryhmien opettamisesta. Tällä hetkellä hän ohjaa opistossa muun muassa viikottaista senioreille suunnattua 60+ -ryhmää. –Todella innokaita tanssivia daameja, hän kiittää. Köngäs painottaa, että tanssin ja taiteen maailma on kaikille yhteinen, iästä ja muista tekijöistä riippumatta. – Totta kai iän ja kunnon tuomat rajoitukset otetaan huomioon. Mutta liikkeitä pystytään aina soveltamaan. Tarvittaessa niitä voidaan harjoitella vaikka tuolilla istuen. Mikä tanssissa kiehtoo? Toimittajan kysymys on epäilemättä höpsö, mutta Katja Köngäs (joka vuonna 2014 valittiin Vuoden raaseporilaiseksi) vastaa siihen iloisesti. – Kun olen itse niin täysin hurahtanut tanssiin, en tietysti voi nähdä siinä kuin positiivisia puolia, hän nauraa. – Tanssissa yhdistyy liikunta luovaan ilmaisuun ja musiikkiin. Puvustus, maskeeraus ja lavastus tekevät siitä kokonaistaideteoksen. Köngäs muistuttaa, että lisäksi tanssi on tutkimustenkin mukaan ikäihmisille tärkeä myös aivoterveyden ylläpidon kannalta. Hurja Piruetti tekeekin yhteistyötä mm. Muistiliiton kanssa. – Tanssin avulla aktivoidaan! Vähäinen ei ole myöskääm tanssiharrastuksen sosiaalinen merkitys. – Tanssin merkeissä tavataan ja vaihdetaan kuulumiset. Moni tästäkin 60+-ryhmästä on saanut uusia ystäviä. Se on parhainta saldoa mitä tässä opettajan työssä voi saada. Katja Köngäs korostaa myös oman kehon tuntemisen tärkeyttä, myös ikäihmisille. – Sitä seuraa kehollinen itsevarmuus. Kuten tanssista seuraa hyvä ryhti. Kun esimerkiksi tässä senioriryhmässä nyt harjoittelemme Carmenia, tanssijoiden selkä suoristuu kuin itsestään. TUOMAS TALVILA ”Tanssi on kaikille ja kaikki voivat tanssia” Tanssiopisto Hurja Piruetin Carmen-ryhmä vauhdissa. Kuva: Tuomas Talvila Katja Köngäs on opettajana Liikumme tanssien -hankkeen ensimmäisessä työpajassa, joka järjestetään 23.5. Urheiluopisto Kisakeskuksessa.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Sali täynnä iloisia naisia ja reipasta menoa. Niin alkoi Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan tanssileiri Urheiluopisto Kisakeskuksessa. Tanssileiri oli varaslähtö järjestön tanssiliikunnan hankkeelle. Kisakeskuksen leirille tuli tanssimaan kiinanja venäjänkielisiä naisia, yhteensä 25 uteliasta liikkujaa. Kevätaurinko hohtavine hankineen houkutteli ryhmän heti ulos kävelylle ja sai aivot tanssilliseen vireystilaan. Leirin tavoitteena oli oppia esiintymisnumeroita, koska ryhmämme oli saanut esiintymiskutsun Maunula-taloon huhtikuun alussa. Esiintymisnumeroiden lisäksi nautimme luovasta tanssista sekä Etelä-Espoon yhdistyksen ohjaajan Hannele Pitkä-Liukkosen vetämistä rytmiharjoituksista. Kiinalaistenkin keskuudesta löytyi tanssiopettaja ja saimme hieman makua myös kiinalaisesta koreografiasta. Yhteinen tanssi sujuu vaikka toistemme puheista emme paljon selvää saaneet. Tanssileirillä oli mukana Suomessa jo 28 vuotta asunut Li Xhang. Tällainen ikäihmisten tanssileiri oli hänelle ensimmäinen vastaava kokemus. – On kiva olla kaikki yhdessä ja samalla harjoitella liikuntaa tai tanssia. Se on hauskaa ja samalla voi oppia suomalaista kulttuuria ja kuulla vanhoja tarinoita, joista illalla keskustelimme. – Kisakeskus oli oikein kiva paikka, rentouttava sauna, metsä ja koko järvimaisema. Vaikka olen jo lähes 70 vuotias, eivät tanssiharjoitukset tuntuneet väsyttävältä kun oli niin hauska. Itse tanssitkaan eivät olleet vaikeita vaikka heti kaikkea ei oppinut. Aivot saivat tanssiessa tehdä töitä. Li kertoi, että ei entuudestaan tuntenut kovinkaan monta mukana olleista kiinalaisista naisista. Useimmat asuvat oman perheensä kanssa eivätkä helposti tapaa muita, saatikka suomalaisia. – Huomasin että kaikki olivat innoissaaan ja tykkäsivät tanssista sekä muutenkin liikkumisesta. Tällaiseen paikkaan ja toimintaan ei helposti pääse ja moni oli täällä ensimmäistä kertaa. – Olen huomannut että monet pitkään Suomessa asuneetkin puhuvat suomea huonosti, eivätkä tiedä suomalaisista tavoista. Joskus olen kertonut jonkun suomalaisen tavan tai tarinan ja he ovat ihmetelleet, kun sellaiset asiat eivät ole tuttuja. – Paikallisen kulttuurin tunteminen antaa voimaa, ja sitä kautta ymmärtää paremmin, miten suomalaiset elävät ja ajattelevat. – Kiinalainen kulttuuri on vanha kulttuuri. Mies on meillä päähenkilö ja naiset kuuntelevat mitä mies sano. Tässä ryhmässä tuntuu, että naiset saavat olla vapaasti, puhua toisilleeen niin, että kukaan ei komentelee ja määrää. Suomessa naiset ovat vahvoja ja tekevät monia sellaisia töitä, jotka Kiinassa luetaan miesten töiksi. Kunnioitan sellaisia naisia ja meillä on siitä opittavaa, totea Li. Kiinalaisten ryhmä jatkaa suomeen kulttuuriin tutustumista yhdessä Kontulan Eläkeläiset ry:n jäsenten kanssa. EVA RÖNKKÖ Tanssileiri Kisakeskuksessa otti varaslähdön ”Yhteinen tanssi sujui vaikka toistemme puheista emme paljon selvää saaneet.” Yläkuva: Harjoittelua Kisakeskuksessa. Kuva: Eva Rönkkö Alakuva: Esitys Maunula-talossa. Kuva: Matti Lankinen
• 10 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pietari on venäläisessä kirjallisuudessa hyvin mystinen kaupunki. Pietari on rakennettu sumuiselle suolle, joka häilyväisyydessään ruokkii maailmanlopun mielikuvia. Pietarista haluttiin tehdä eurooppalainen kaupunki, kulttuurin ja sivistyksen keskus. Samalla kuitenkin ajateltiin, että antautuminen eurooppalaiselle ajattelulle on askel kohti tuhoa. Niinpä kaupungin rakentaminen oli askel kohti tuhoa. Kaupunki oli rakennettu tyhjän päälle ja sinne sen tuli myös kadota. Kirjailija Aleksandr Belyi kirjoitti vuonna 1916 kirjan Peterburg , missä hän toteaa: ” Jos Pietari ei ole pääkaupunki, silloin – Pietaria ei olekaan. On pelkkää kuvittelua, että se on olemassa.” Pietari oli Venäjän pääkaupunki vuosien 1712 ja 1918 välisen ajan. Pietarista ovat kirjoittaneet niin runoilijat Aleksandr Pushkin kuin Anna Ahmatova. Venäläisten klassikkojen isät Nikolai Gogol ja Fjodor Dostojevski ovat asuneet Pietarissa ja omistaneet kirjojaan tälle ”kaupungille luiden päällä”. Pietaria oli rakentamassa ruotsalaisia ja suomalaisiasotavankeja ja talonpoikia. Kymmenet tuhannet miehet menehtyivät vaarallisissa rakennustöissä, mistä siis tämä karmaiseva vertauskuva juontaa. Pushkinin mahdollisesti tunnetuin runoelma on omistettu Vaskiratsastajalle, jolle on sittemmin tehty patsaskin. Vaskiratsastaja kertoo miehestä, joka kiroaa kaupungin perustajaa huonosta paikan valinnasta. Kaupunkia koettelivat lukuisat tulvat ja Vaskiratsastajan morsian menehtyi niistä yhdessä. Pietari tosiaan on rakennettu alle neljä metriä meren pinnasta ja vuonna 1824 suuri tulva vei mukanaan niin taloja kuin kaupungin asukkaitakin. Nykyään Pietarin tulvia tarkkaillaan, eikä vastaavaa pääse enää käymään. Anna Ahmatova puolestaan kuuluu vallankumouksen ja neuvostoajan kulttuurieliittiin. Hän tapasi muita taiteilijoita 1910-luvulla Kulkukoira-nimisessä ravintolassa, joka on avattu uudelleen 2000-luvulla. Ravintola sijaitsee Mihailovskin teatterin vieressä Taiteiden aukiolla. SaHinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan L isäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. VARAUSAIKA KÄYNNISSÄ! Ohjeet varausten tekemistä varten on lähetetty yhdistyspostissa 15.3. ja yhdistysten matkavastaaville viikolla 12. Ohje (”Ryhmänkerääjän ABC”) löytyy myös osoitteesta www.elakelaiset.fi / Toiminta / Jäsenmatka Pietariin Ryhmät voivat nyt varata matkaa. (Huom. Aikaisemmin lähetetty vastaus kiinnostuksesta lähteä matkalle ei ole varaus!) Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Hyvä matkavastaava/ryhmän kokoaja, Jotta ryhmäsi voi tehdä matkavarauksen, tulee sen valita koko ryhmän yhteiset retket. Alla olevista retkikohteista on siis valittava kaksi: • Erarta, upea nykytaiteen museo (esitelty Eläkeläinen-lehdessä 7/2017) • Loistokas Eremitaasi (esitelty Eläkeläinen-lehdessä 1/2018) • Jokilaivaristeily Nevalla • Faberge-museo, jossa on tsaarille tehtyjen munien lisäksi paljon muutakin. Retket eivät mene päällekkäin, ne järjestetään eri päivinä. Ruokailuista ja kuljetuksista kaikkialle on huolehdittu! Kaikissa matkaan liittyvissä asioissa voi soittaa Satu Koposelle numeroon 045 77345552 (arkisin klo 10-16), tai laittaa hänelle viestin osoitteeseen satu.koponen@venajaseura.com HUOMIO! Mikäli haluaisit matkalle mukaan, mutta yhdistyksesi ei kokoa ryhmää, ole yhteydessä Satuun. Varausaika päättyy 31.5. Lasku lähetetään ryhmän kokoajalle = matkavastaavalle. Ryhmän matka erääntyy maksettavaksi elokuussa. Varauksen tehneille ryhmän kokoajille = matkavastaaville lähetämme erikseen ohjeet viisumien hankinnasta. Jo nyt tiedoksi, että matkalle lähtijällä täytyy olla myös passi, joka on voimassa kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen (ainakin 4.4.2019 asti). Vastaava matkanjärjestäjä : Nähtävää ja koettavaa Pietarissa: Kirjallinen Pietari malla aukiolla sijaitsee myös Valtiollinen musiikkikomedian teatteri. Kiven heiton päässä Kulkukoirasta sijaitsee Kirjatalo, joka tunnetaan myös Singerin talona. Kirjatalo on seitsenkerroksinen kirjakauppa, jonka avarista ikkunoista voi ihailla Kazanin katedraalia Nevskin paraatipaikalla. Aiemmin talo oli Singerin ompelukonetehtaan omistuksessa ja siinä sijaitsi useita eri liikehuoneistoja. Gogolin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu kirja Nevan valtakadulla , jossa hän kuvaa Nevskiä näin: ”Ei ole olemassa mitään Nevskij prospektia parempaa, ei ainakaan Pietarissa, jolle se on kaikki kaikessa.” Niin Gogol kuin Dostojevskikin elävät kaupungissa edelleen. Molemmille on omat opastetut kävelykierroksensa. Dostojevskin Pietari keskittyy Heinätorin eli Sennajan ympärille ja Gogolin Pietaria on ennen kaikkea Nevski. Lisäksi Gogolin Nenä vaeltaa ympäri kaupunkia – lokakuisella matkalla sinäkin voit törmätä siihen! Gogol kirjoitti novellinsa Nenä vuonna 1836. Tarinassa parturi löytää leivän sisältä nenän. Samaan aikaan kollegioasessori Kovaljov huomaa nenänsä kadonneen. Nenä huvittelee ajelemalla ympäri kaupunkia univormuun pukeutuneena. Nenälle on tehty pieni patsas, joka vaihtaa paikkaa. Kukaan ei koskaan tiedä, mistä nenän seuraavaksi löytää. Teksti: VENÄJÄNMATKAT Pushkinin Vaskiratsastajalle on tehty patsaskin. Kuva: Sirpa Pääkkönen
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis J oskus leikittelen kuvitelmalla, että äitini – kuollut kauan sitten – tulisi kylään ja saisin esitellä hänelle kotini. Minkä vaikutuksen äitiin tekisi se huima teknologinen kehitys, joka alkoi vauhdilla jo 60-luvulla eli aika pian hänen kuolemansa jälkeen? Ällistelisikö hän ihaillen kaikkia niitä hienouksia, jotka tekevät minun huushollin pidostani niin paljon keveämpää kuin hänen oli? Mitä hän pitäisi turhakkeina, mitä tarpeellisina? Juuttuisiko hän telkkarin ääreen kanavasurffaamaan vai tuhahtelisiko mokomalle paljon roskaa työntävälle lootalle? Innostuisiko hän – vai suorastaan pelkäisikö – sitä kaikkea hurinaa, murinaa, korinaa, tärinää ja piipitystä, mikä nykyajan laitteista tulvisi menneinä aikoina niin vähin äänin hoidettuihin koteihin? Äiti oli virkanainen, ammatilleen omistautunut, hän olisi varmasti iloinnut kotityötä helpottavista vehkeistä, mutta hänen äitinsä taatusti ei. Töissä mammakin kävi eli puuhaa riitti sekä kodissa että sen ulkopuolella. Mutta toisaalta hän hallitsi kaiken paremmin kuin nykyajan nainen, jonka hienot vehkeet saavat vähän väliä vikoja, joita kotikonstein ei pysty korjaamaan, ja vanhentuvat nopeasti. Niiden elinikä on lyhyt verrattuna entisajan kapineisiin, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Mamma hallitsi jokaisen käyttämänsä kapineen, tiesi sen paikan, mökissä ei ollut tavaraa eikä paikkaa, jota hän ei olisi perin pohjin tuntenut. Nykyinen kotitaloni on vanhempi kuin se vastikään valmistunut puukerrostalo, johon sodan jälkeen muutimme. Se oli kotikauppalan ensimmäinen kunnallinen vuokratalo, ja kauppalan työntekijöitä sen melkein kaikki asukkaat olivatkin. Se oli jykevä lautavuorattu hirsitalo, jossa oli seitsemän keittiön ja kamarin asuntoa, joista yksi hellahuone ja yksi 2 h+k. Sen isoimman sai meidän viisihenkinen perheemme, ja yksinäinen äiti poikansa kanssa sai tyytyä hellahuoneeseen. Piharakennuksessa olivat puuseet ja varastot ja kulman takana kaatopaikka, jolle tyhjennettiin lajittelematta kaikki asukkaiden jätteet. Muutaman kerran vuodessa tuli kauppalan hevoskuski tyhjentämään huussinalusen. Pihalla oli pumppukaivo, mutta sitten saatiin asuntoihin kylmävesihana. Kellarissa olivat sauna, puuliiterit ja kellarit. Olihan meillä ajan huipputeknologiaa: radio, puhelin ja sähkölevy, jolla äiti kiehautti kahvit ennen töihin lähtöä. Ei niitäkään herkkuja kaikilla asukkailla ollut. 1950-luvun lopulla muutimme omaan rintamamiestaloon, joka edusti asumisteknologian huippua: keskuslämmitys, vesijohto, sisävessa ja sähköhella. Ostettiin pesukonekin, pulsaattorikone vääntökahvoineen oli vahva kuin pentele, käytössä seuraavalla sukupolvellakin. Isä, meidän joulukinkkumaakarimme, vaati silti kellarikerrokseen puuhellan – hänen mielestään joulukinkun voi paistaa vain puu-uunissa. Jääkaappiin ja pölynimuriin emme modernisoinnissa edenneet. En usko, että äitini ja mammani koskaan ajattelivat asuvansa hankalasti. Ei ihminen haaveile siitä, mitä ei ole. Vasta kun kapine tulee markkinoille ja mainontaan, se alkaa tuntua tarpeelliselta, jopa välttämättömältä. Monet pitäytyivät silti vanhassa, meidän mamma ainakin olisi pitäytynyt – hänelle ei kodinkoneista kelvannut kuin radio, ja sekin olisi saanut pysyä enimmäkseen kiinni. Menetin vanhempani aivan huiman teknologia-aallon kynnyksellä. Vain muutama vuosi lisää elinaikaa äidille ja isälle ja meidänkin huushollissa ehkä olisi hurissut jääkaappi ja murissut pölynimuri. Kenties olisi hankittu jopa televisio, jos oikein ajanhenkisiksi olisi heittäydytty. Mutta vanhempani jäivät ”vanhaan maailmaan”, niihin vuosisataisiin menetelmiin, joilla huushollia oli ”aina” hoidettu. Jos saisin nuo kauan sitten kuolleet ihmiset kotiini kyläilemään, he varmaan kokisivat joutuneensa toiselle planeetalle. Jotain tuttua he vanhan talomme pihalta sentään löytäisivät: maakellarin ja puilla lämpiävän, kertalämmitteisen ulkosaunan. Kotona Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistykset ovat tehneet aikaisempaa enemmän aloitteita toukokuussa koolle kutsutulle 20. edustajakokoukselle. Tämä on erittäin ilahduttavaa. Kaikkiaan kokouksen käsittelyyn tulevia aloitteita on 181. Edellisessä edustajakokouksessa kolme vuotta sitten vastaava luku oli 138. Suurimpia huolenaiheita aloitteissa ovat eläkeläisköyhyyden torjuminen ja eläkkeitten riittävyys kohtuulliseen toimeentuloon myös tulevaisuudessa (40 aloitetta). Toimeentulokysymysten rinnalla aloitteentekijät nostavat esille epävarmuuden sosiaalija terveyspalveluiden saatavuudesta sekä niihin kohdistuvista maksuista ja palveluiden laadusta (38 aloitetta). Myös vanhuspalveluiden resursseista ja laadusta (18 aloitetta) sekä omaishoidon epäkohdista (8 aloitetta) kannetaan huolta. Kuusi aloitteentekijää nostaa esille vanhusasiamiehen viran perustamisen tärkeyden. Nopeasti yhteiskunnassa etenevästä digitalisaatiosta ja sen vaikutuksesta palveluiden saatavuuteen sekä palvelujärjestelmän esteettömyydestä puhutaan 20 aloitteessa. Eläkeläiset ry:n jäsenpalveluja ja etutoimintaa halutaan kehittää 15 aloitteessa. Sääntöihin kaivataan muutosta tai selkiyttämistä kuudessa aloitteessa. Kunnallisille vanhusneuvostoille toivotaan jatkoa ja vahvempaa roolia kunnallisessa päätöksenteossa ja tuleviin maakunnallisiin vanhusneuvostoihin toivotaan saatavan eläkeläisjärjestöjen edustus (4 aloitetta). Kaikki jäsenyhdistysten lähettämät aloitteet käsitellään edustajakokouksen aloitevaliokunnissa. Aloitteista tehdyt päätökset ohjaavat Eläkeläiset ry:n edunvalvontaa, edustajakokouksessa käynnistettävää ikääntymispoliittista ohjelmatyötä sekä toiminnan strategista suunnittelua. ANU MÄKI Runsaasti aloitteita edustajakokoukselle – toimeentulo ja palveluiden saatavuus huolettavat Eläkeläiset ry:n 20. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 28.-29.5. Kylpylähotelli Kuntorannassa, Varkaudessa. Kolmen vuoden välein pidettävä edustajakokous on Eläkeläiset ry:n ylin päätöselin. Päätösvaltaa siellä käyttävät jäsenyhdistysten edustajat. Edustajakokouksessa on äänivaltainen edustusoikeus paikallisyhdistysten valitsemilla edustajilla. Aluejärjestön edustajalla on puheja esitysoikeus. Paikallisyhdistykset saavat lähettää edustajakokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa 300 jäsentä kohden, kuitenkin enintään kolme edustajaa. Aluejärjestöt saavat kukin yhden edustajan. Edustajakokous mm. valitsee hallituksen ja samalla koko järjestön puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä hallituksen ja valtuuston jäsenet. Ylin päätöselin Edustajakokous pidetään Kylpylähotelli Kuntorannassa. Kuva kokoussalista on edellisestä edustajakokouksesta keväältä 2015. Kuva: Eläkeläinen-lehden arkisto
• 12 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Ruotsalaiset Jens Jacobsen, 76, ja Ann-Marie Jacobsen, 71, jättivät työelämän hyvissä ajoin ennen kuin viimeinen takaraja tuli vastaan. – Olin ollut töissä melkein 40 vuotta. Tärkeintä oli, että sain kolme ylimääräistä kesää itselleni, 62-vuotiaana eläkkeelle siirtynyt Jens sanoo. Vasta 64 vuoden iässä eläköitynyt Ann-Marie olisi voinut olla töissä vielä vuoden. – Jens oli kuitenkin ollut jo pitkään eläkkeellä. Myös ympärilläni tapahtui tuolloin paljon. Läheisiä sairastui ja kuoli. Mietin, että on parempi olla yhdessä vapaalla, hän sanoo ja kaataa kahvia suomalaiselle vieraalle. Ruotsalaiseen tapaan kylällisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lisää pullaa. Tilavassa asunnossa on paljon kahden tyttären ja viiden lapsenlapsen kuvia. Nykyisessä osoitteessaan Solnassa Tukholman pohjoispuolella he ovat asuneet viimeiset 20 vuotta. Jens teki pitkän työuran toimihenkilöja asiantuntijatehtävissä Ruotsin pankkimaailmassa. Ann-Marie työskenteli sihteerinä eri yritysten työterveyshuollossa. Hommiin tuli kuitenkin vuosien tauko, kun hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. – Mitään tukea lasten kotona hoitamiselle ei tuolloin ollut vanhempainpäivärahojen päätyttyä. Saimme vain lapsilisät. Sen jälkeen hän oli osa-aikaisissa töissä, 60 prosenttia täydestä työajasta. Varhaisempi eläkkeelle siirtyminen söi kummaltakin vanhuusvuosien tuloja, mutta valinta oli tietoinen. Naisilla eläkeansa Jensin eläke on verojen jälkeen 20 000 ja Ann-Mariella 13 000 kruunua kuussa. Se tarkoittaa yhteensä noin 3 300 euroa. Asumiskulut tilavasta asumisoikeusasunnosta haukkaavat 5 000 kruunua eli viitisen sataa euroa kuussa. He arvioivat, että saman verran menee ruokaan. – Meille eläke riittää. Kun meitä on kaksi, tämä on helpompaa esimerkiksi asunnon kannalta. Kaikki eivät silti ole yhtä onnekkaita. Pariskunta sanoo, että jopa vauraassa Ruotsissa on liian paljon köyhiä eläkeläisiä. He kertovat naispuolisesta tuttavastaan, joka jäi eläkkeelle lastenhoitajan työstä. Yksineläjänä hänellä on taloudellisesti vaikeaa. Syyksi he nimeävät ilmiön nimeltä naisansa (ruotsiksi kvinnofällan ). Se tarkoittaa, että lastenhoidon takia naisilla on vähemmän työvuosia kuin miehillä. Heillä on usein myös matalammat palkat, mikä johtaa pienempiin eläkkeisiin. Heidän mielestään eläkkeet jakautuvat Ruotsissa epätasaisesti. – Tätä kritiikkiä on ilman muuta, ennen kaikkea se liittyy siihen, että on paljon pienituloisia, Ann-Marie pohtii. – Sitten on tietysti yritysjohtajia, joilla on hirvittävän hyvät sopimukset. Mutta en oikein usko, että kenelläkään tavallisissa töissä olleilla olisi liian suuret eläkkeet, Jens lisää. ”Onneksi terveys on säilynyt” Jacobsenit sanovat elämässään olleen myötätuulta. – Taloudellinen tilanne on hyvä siinä mielessä, että jokaista kruuNaapurin eläkeläiset 2/3 Toimittaja Antero Eerolan juttusarjassa tutustutaan siihen, millaista on eläkeläisten elämä Suomen naapurimaissa. Eläkeläinen-lehden numerossa 2 vierailtiin Venäjällä, ensi numerossa on vuorossa Viro. Vauraassa Ruotsissa eläkeläiset kantavat huolta köyhistä ikäihmisistä Ruotsissa eläkeläisten asema lepää vakaalla pohjalla. Tukholman liepeillä Solnassa asuvat Jens ja Ann-Marie Jacobsen sanovat eläneensä työvuosien jälkeen kuten ovat aina halunneet. Isona ongelmana he pitävät sitä, että vauraassakin maassa on liian paljon köyhiä ikäihmisiä. Jens ja Ann-Marie Jacobsenin tilavassa asunnossa on paljon kahden tyttären ja viiden lapsenlapsen kuvia. Nykyisessä osoitteessaan Solnassa Tukholman pohjoispuolella he ovat asuneet viimeiset 20 vuotta.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Miehillä ja naisilla suuret erot Ruotsissa eläkejärjestelmä on joustava ja eläkkeisiin voi itse vaikuttaa enemmän kuin Suomessa. Työelämän voi jättää 61 – 67 vuoden iässä. Ruotsissa eläkkeet koostuvat useasta eri elementistä. Suomalaista kansaneläkettä vastaavan yleiseläkkeen maksaa valtio. Se on silti sidottu ansioihin, joita ihminen on aiemmin saanut. Lisäksi vuoden 1953 jälkeen syntyneet voivat sijoittaa pienen siivun tulevasta eläkkeestään rahastoihin. Ansioeli sopimuseläke puolestaan kertyy suunnilleen samoin kuin työeläke Suomessa. Tämän päälle voi kukin vielä säästää yksityistä lisäeläkettä varten. Keskimääräinen eläke Ruotsissa on tällä hetkellä 19 265 kruunua. Myös länsinaapurissa erot sukupuolten välillä ovat tuntuvia. Naisten keskieläke on 16 417 ja miesten 22 597 kruunua kuussa. Eurosummat saa, kun ottaa kustakin luvusta nollan pois lopusta. Eläkkeiden verotus on hiukan korkeampi kuin palkkatuloilla. Ruotsissa pidetään syyskuussa vaalit. Siksi ei olekaan ihme, että kaikki kahdeksan valtiopäivillä edustettua puoluetta haluaa laskea eläkkeiden verotusta. Kaikkiaan eläkkeensaajia on Ruotsissa noin 2,2 miljoonaa. Lähteet: työntekijöiden ja työnantajien eläkevakuuttaja AMF, Sveriges Pensionärförbund nua ei tarvitse miettiä. Rakkain paikka pariskunnalle on Tukholman kauniissa saaristossa sijaitseva kesämökki, jonka Jacob peri aikanaan omalta isoisältään. – Se on varmaankin meidän tärkein harrastuksemme. Muitakin ajanvietteitä löytyy. Ann-Marie kunnostaa vanhoja huonekaluja, käy usein teatterissa ja tekee vapaaehtoistyötä. Jens pelaa sulkapalloa ja bridgeä kahdesti viikossa. – Me voimme tehdä oikeastaan kaikkea, mitä haluamme, myös matkustaa ulkomaille, Jens sanoo. Myös terveys on pysynyt lähes moitteettomana. Paitsi kun täytin 70, olimme Lontoossa, jouduin siellä sairaalaan. Kun täytin 75, olimme Portugalissa ja jouduin sielläkin sairaalaan. Mutta vaivat hoidettiin, Jens muistelee. Jos jotain kuitenkin tulisi, on senkin suhteen asiat kunnossa. Paikallinen terveysasema näkyy olohuoneen ikkunasta. Solnassa terveydenhoitokulujen omavastuu on 1 100 kruunua eli päälle sata euroa vuodessa. Sen jälkeen laukeaa oikeus maksuttomaan hoitoon. Julkisessa liikenteessä – metrossa, junissa ja linja-autoissa – eläkeläiset saavat alennusta saman verran kuin opiskelijat. Vanhainkotiin vaikea päästä Mikäli voimat joskus loppuvat, ei vanhainkotiin lähteminen innosta kumpaakaan. – Jos joutuu vanhainkotiin, pitää olla jo vakavasti sairas, Ann-Marie kuvaa. – Niihin on myös erittäin vaikea päästä, koska ne maksavat yhteiskunnalle paljon. Ruotsissa yritetään ihmisille saada hoitoa kotiin niin pitkään kuin mahdollista, Jens sanoo. Eteenpäin on kuitenkin suunniteltu vielä monta onnellista vuotta. Jens ja Ann-Marie Jacobsen uskovat, että hyvä elämä on rakennettu monesta palasta. Ensimmäisenä ovat lapset ja lapsenlapset. – Hyvät ystävät ovat tärkeitä. Niin, ja olethan sinäkin tärkeä, Ann-Marie naurahtaa ja taputtaa miestään olalle. Teksti ja kuva: ANTERO EEROLA ”Meille eläke riittää. Kun meitä on kaksi, tämä on helpompaa esimerkiksi asunnon kannalta.” Eläkeläisille kaikki kahvit Ärrältä 1 50 Kahvi 0,5-4,5 dl (3,33-30,00/l), norm. 1,80-2,50 € (5,56-36,00/l). Tarjous koskee myös isoa kuppia ja erikoiskahvia sekä teetä ja kaakaota. Edun saa näyttämällä työeläkekortin, kansaneläkkeen saajan kortin tai henkilötodistuksen, josta näkee, että henkilö on vähintään 65-vuotias. Tarjous voimassa 31.12.2018 asti. Kahvin etuhinta 1,50 €/kuppi koskee myös opiskelijoita ja varusmiehiä. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset jäivät työeläkkeelle viime vuonna keskimäärin 61,2-vuotiaana, noin kuukauden myöhempään kuin vuonna 2016. Työeläkkeelle siirtyi 75 000 henkilöä, joista kolme neljästä jäi vanhuuseläkkeelle. Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on noussut vuosituhannen alusta 2,4 vuotta. Tavoitteena on, että vuonna 2025 eläkkeelle siirryttäisiin keskimäärin 62,4 vuoden iässä. Tavoitteen saavuttamiseksi eläkkeellesiirtymisiän olisi noustava reilun kymmenyksen joka vuosi. Eläkkeellesiirtymisiän odotetaan nousevan enemmän ensi vuonna, kun eläkeuudistuksen vaikutukset alkavat näkyä. Vuoden alusta vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi kolme kuukautta. Alaikäraja nousee vuosittain kolmella kuukaudella vuoteen 2027, jolloin alhaisin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Sen jälkeen ikäraja kytketään elinajan keskimääräiseen kehitykseen. – Vanhuuseläkkeen alaikäraja eli 63 vuotta on ollut jo pitkään suosituin ikä jäädä eläkkeelle. Nyt, kun ikäraja alkaa nousta, myös todellinen eläkkeellesiirtymisikä todennäköisesti nousee, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto Eläketurvakeskuksesta. Vuonna 2017 eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaalle oli 61,2 vuotta ja 50-vuotiaalle 62,8 vuotta. Eläkkeellesiirtymisiän odote kuvaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, jos eläkealkavuus ja kuolevuus säilyvät tarkasteluvuoden tasolla. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä vakiintunut Vuonna 2017 työeläkkeelle siirtyi 75 000 henkilöä, hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Heistä vanhuuseläkkeelle jäi kolme neljästä, yhteensä 57 000 henkilöä, kuten vuotta aikaisemminkin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on vakiintunut vajaan 19 000 henkilön tasolle viime vuosina. Samaan aikaan yhä suurempi osa työkyvyttömyyseläkkeistä alkaa osaeläkkeinä. Ikääntyneiden työllisyysaste jatkaa nousua Tilastokeskuksen mukaan ikääntyneiden työllisyysasteet ovat nousseet. 55–59-vuotiaiden työllisyysaste on jo peräti 76 prosenttia ja 60–64-vuotiaidenkin 49 prosenttia. Molemmat ovat nousseet 10 prosenttiyksikköä reilussa vuosikymmenessä. – Viime vuosina erityisesti yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on noussut reippaasti. Keskeisiä syitä lienevät muutokset työttömyysputkessa ja varhaiseläkereittien karsiminen. Myös osa-aikatyön lisääntyminen on nostanut työllisyysastetta, kertoo Kannisto. Suomalaisten eläkkeellesiirtymisikä nousi hieman
• 14 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Kesäkuussa 1988 Turun ja Porin läänin kirjallisuuden ohjaava läänintaiteilija Kari J. Kettula meni Turun Messukeskuksen toimitusjohtajan puheille ja kertoi haluavansa perustaa kirjamessut Turkuun. Hän ei saanut kieltävää vastausta, vaan hänelle myönnettiin puoli vuotta virkavapautta koota ohjelmaa ja syksyllä 1990 ensimmäiset Turun kirjamessut avasivat ovensa yleisölle. Kettula oli järjestänyt läänintaiteilijana maakunnallisia kirjallisuuspäiviä, joissa alueen kustantajat, kirjailijat sekä kirjastot esittäytyivät. Syksyllä 1987 Kettula tutustui 1985 aloittaneisiin Göteborgin kirjamessuihin. – Hahmotin asian niin, että tapahtuma olisi kuin Sherwoodin metsä, jossa eri heimot, eli kirjailijat, kustantajat ja lukijat kohtaisivat. Like-kustantamo oli vastikään perustettu, se tuli mukaan, mutta isot kustantajat eivät alussa innostuneet asiasta. Kuitenkin messuilla oli yli 8 000 kävijää, Kettula muistelee. Heti ensimmäisten messujen jälkeen puhkesi lama, ja päätettiin, että kirjamessut järjestetään joka toinen vuosi. Toiset messut olivat syksyllä 1992 ja kolmannet 1994, joihin kustantajat lähettivät jo ulkomaalaisia kirjailijoita kuten Arundhati Royn, Margaret Atwoodin ja John Irvingin. Otavalla ja Tammella ei vielä tuolloin ollut osastoja. Kirjakaupat osallistuivat. Kettulan mukaan seuraava iso hyppy oli vuonna 2000, jolloin Helsinki alkoi järjestää omia kirjamessuja. Olihan Kirjakauppaliitto ja Kustannusyhdistys harjoitellut kymmenen vuotta Turun kirjamessuilla. – Mietimme, miten meidän käy, kun Helsinki alkoi rynniä. Meillä oli kuitenkin hyvä pohja, ja keskimäärin messuillamme on ollut tasaisesti reilut 20 000 kävijää. Nykyisiin tiloihin ei mahdu kuin 8 000 kävijää päivässä. Ennätys 25 000 kävijää tehtiin vuoden 2012 messuilla. – Meillä on näiden 27 vuoden aikana käynyt noin puoli miljoonaa kirjallisuuden ystävää, joista 75 000 on koululaisia. Yksi kävijä jättää noin 50 euroa, joten noin 25 miljoonaa euroa on rahaa pyörinyt messuilla. Yleensä kustantajat saavat kulunsa takaisin, muut toimijat tulevat imagosyistä esittelemään toimialaansa Jenni Haukio seuraajaksi Kari J. Kettula toimi Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä vuoteen 2012 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Viimeiset kirjamessut hän järjesti Jenni Haukion kanssa, joka toimi Kettulan seuraajana. Haukion seuraajaksi valittiin Yleisradion eläkkeelle jäänyt kulttuuritoimittaja Seppo Puttonen. Kettula kertoo halunneensa näyttää alusta saakka kirjallisuuden moninaisuuden. Messujen teemamaina ovat olleet muun muassa Japani, Slovenia, Turkki, Intia, Wales. – Halusimme ottaa kirjallisuuden teemat angloamerikkalaisen kirjallisuuden ulkopuolelta ja osoittaa, että kirjallisuutta tehdään muuallakin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Messuillamme tapasivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa niin kustantajat, kirjailijat, kirjakauppiaat, arvostelijat ja kirjastoväki. Tämä perinne jatkuu vahvana. Paljon on myös muuttunut 27 vuodessa. Kirjallisuuden kenttä on sirpaloitunut ja isoja kirjallisia tapauksia on vähän. Kettula arvioi, että Suomessa on kymmenkunta kirjailijaa, jotka kattavat koko kansakunnan. – Näyttää siltä, että enemmän halutaan kirjoittaa kuin lukea. Kirjakone kyllä toimii, mutta välillä tuntuu, että vain ilmaiskappaleet saavat arvostelijat lukevat kirjoja. Tee siinä sitten kirjabisnestä. Lukemisen aika on vähentynyt kännyköiden maailmassa. Tunnin yhtämittainen lukuhetki on jo vaativaa. Valoa kirjallisuudessa Kettula näkee muun muassa lisääntyneissä lukupiireissä. Turussa on jo yli 30 lukupiiriä, joissa on 10–30 aktiivijäsentä. Myös kirjallisuusblogien pitäjiä on paljon. Tässä eräänlaisessa kirjallisuuden välimaastossa bloggareilla on aivan oma lukijakuntansa. Myös Turun kirjamessuille kutsutaan kirjallisuusblogien pitäjiä. – Olen ajatellut, että tietynlainen empaattisuus häviää, kun kirjoittaa itsestään eikä lue toisten tekstejä. Ei tule ajatelleeksi, mitä se elämä voi toisella olla. On paljon eläkeläisiä, jotka kirjoittavat esimerkiksi pitäjäja sukuhistorioita. Ifocolor-valokuvakirjojen tekeminen on myös hurjasti lisääntynyt eläkeläisten keskuudessa. Ihmiset taittavat kirjan ja kirjoittavat kuvatekstit itse, haastattelevat sukulaisiaan, millainen oli juhannus 1956, Kari J. Kettulalle Turun kirjamessut ovat pörssi ja katedraali, sirkus ja yliopisto ”Messuillamme tapasivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa niin kustantajat, kirjailijat, kirjakauppiaat, arvostelijat ja kirjastoväki. Tämä perinne jatkuu vahvana.” TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Turun kirjamessuilla on keskimäärin ollut vuosittain tasaisesti reilut 20 000 kävijää. Kuva: Turun Messukeskus
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN jolloin kuva on otettu. Näiden kirjojen tekeminen on helppoa. Voisi sanoa, että kirjallisuus on siirtynyt pois julkisuudesta arkipäivän yksityisyyteen. Kirjahyllyt kadonneet kodeista Kettula huomauttaa, että alle 40-vuotiaiden kodeissa ei ole enää kirjahyllyjä, eivätkä kirjahyllyt mene nykyään kaupaksi, kuten 70-luvulla, jolloin kodeissa oli paljon kirjoja ja LP -levyjä. Nyt voi tietokoneella imuroida niin musiikin kuin kirjatkin pienille muistitikuille. – Tämä on iso muutos. Esimerkiksi lapset eivät enää huomaa, millaisia kirjoja tai äänilevyjä sinulla on, eli millainen musiikkija kirjallisuusmaku sinulla on, mistä pidät. Lapsille ei siirry edes omista vanhemmista kirjallisia ja musiikillisia mielikuvia. Tämä perinteen siirtovastuu siirtyy kirjastoille. Messujen järjestäjien ja äidinkielenopettajien pitäisi myös miettiä, miten tämä siirto voidaan hoitaa. Mark Twainin mukaan ihmisellä, joka ei lue kirjoja, ei ole mitään etua verrattuna ihmiseen, joka ei osaa lukea. Suomessa on rekisteröity yli 6 000 peruskoulun käynyttä poikaa, jotka eivät osaa lukea. Heillä on vaikeuksia oman elämänsä motivoinnissa. Lukeminen on Kettulan mielestä kasvun ja vastarinnan väline. Kännykkä on tietynlainen henkinen tutti tai tutin korvike, joka antaa turvaa kovassa maailmassa. – Kännykän avulla annetaan merkkejä, missä olen tai missä sinä olet. Vapauden käsite on tässä suhteessa muuttunut. Samuel Beckett vielä kehotti, että piiloudu ennen kuin sinua edes etsitään. Kirjoja tuodaan esiin henkilöiden kautta. Reijo Mäki tai Panu Rajala vetävät kirjamessuilla lavakatsomon täyteen, muilla on vaikeuksia. Kettula korostaa, että kirjamessut ovat samanaikaisesti pörssi ja katedraali, sirkus ja yliopisto. –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee. JUHA DRUFVA Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti. Romaani. Teos 2017 Mona, aikuinen nainen, ajautuu työpaikkansa varastosta mystiselle mustalle näyttämölle, jossa tyhjän tilan keskellä on pöytä ja pöydällä hänen äitinsä ruumis. Hätkähdyttävä tilanne saa Monan purkamaan auki menneisyyttään, suhdettaan äitiin, joka ei hellinyt eikä koskettanut. Kosketuksen puute ja kokemus, ettei äiti rakastanut eikä hyväksynyt, on synnyttänyt Monassa kaikenkattavan häpeän ja mitättömyyden tunteen. Ja nyt tämä ”kaikkien menetysten äiti” on mennyt kuolemaan eikä enää ole tavoitettavissa. Mona on itsekin pienen tytön äiti ja hyvän miehen vaimo, ja pelkää jatkavansa äitinsä perinnettä, sillä ”geenit muistaa traumat” ja äidin traumat ovat hänen traumojaan. Ei Monakaan osaa koskettaa eikä helliä, ei ilmaista myönteisiä tunteita tytärtään ja miestään kohtaan – tai ainakin hän pelkää, ettei osaa. Hän on itsensä silmissä huono ihminen, joka ei ansaitse perhettään eikä ainakaan sen kiintymystä. Niemen romaani on alusta loppuun monologia, pieneksi lapseksi taantuvan Monan valtava raivon, häpeän ja turhautumisen huuto, josta ei saatanoita, perkeleitä ja v-sanoja puutu. Kieltämättä ahdistavaa luettavaa, vaikka lopussa Monan saavuttamasta itseymmärryksestä lankeaakin helpottava armo sekä äitiä että itseä kohtaan. Vaikka ahdistuin, koin kirjan tärkeäksi, sillä äitien ja tytärten välinen suhde on ikuinen turhautumien lähde: sukupolvesta toiseen kaikkien menetysten äiti on oma äiti. Mietin omaa sukupolveani, sodan aikana ja sodan jälkeen syntyneiden, 50-luvun niukkaan aikaan lapsuutensa eläneiden naisten kohtaloa ja mielenmaisemaa. Äitimme joutuivat elämään kovaa elämää juuri silloin, kun olivat nuoria, lapset pieniä ja eniten äitiä tarvitsevia. Isät olivat rintamalla, tuhannet heistä kaatuivat ja tuhannet vammautuivat joko fyysisesti tai henkisesti – henkisesti nekin, jotka säilyivät ulkonaisesti ehjinä. Ruoka oli huonoa ja sitä oli niukasti, vuosi, jona synnyin oli varsinainen nälkävuosi. Kun miehet olivat tappotöissä, naisten harteilla oli huoli elämän jatkumisesta. Heistä tuli karuja kasvattajia tyttärilleen. Kosketuksen, hyväksynnän ja hellyyden puutteesta sekin lapsisukupolvi kärsi, ja useimmissa kodeissa myös ruumiillinen kuritus oli käytössä. Ainakin meillä oli. Lapsia ei juuri kiitelty, lapsuuden kotiseudullani oli noloa, jos äiti erehtyi ”kehumaan omia mukuloitaan”, semmoinen oli sopimatonta. Tunnistin kyllä äitini ominaisuudet itsessäni, kun oli nuori äiti. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun tyttäreni oli samassa iässä kuin minä hankalimmillani. Romaania lukiessani suorastaan heräsin siihen samaan häpeään, huonommuuden tunteeseen ja pelkoon kuin Mona, vaikka samanlaisena kiroilevana raivona ne ”äidin geenit” eivät minussa purkautuneet. Näin me siirrämme tekomme, tunteemme, turhautumamme ja ahdistuksemme sukupolvesta toiseen – ”muistojen vankilassa” me kaikki elämme, tahtomattammekin. Marjo Niemi sai romaanistaan tämän vuoden Runeberg-palkinnon ylistävin lausunnoin: ”Marjo Niemen käsissä moninäyttämöinen, rinnakkaisissa maailmoissa etenevä tarina on suurta kirjallisuutta. Etäännytykset kasvattavat romaanin tulkintapintaa upeasti, kaikki lähisuhteittemme esitykselliset elementit nousevat kerronnasta taitavasti tyylitellyn monologin voimalla. Musta huumori ja niin kutsutut kipeät ironia ovat romaanin elämännäyttämön tyylilajeja, jotka kuljettavat naishahmoa kohti puhdistavaa itseymmärrystä.” Kaikkien menetysten äiti on Marjo Niemen viides romaani. Lisäksi tuotannossa on lukuisia näytelmiä, sillä Niemi on koulutukseltaan dramaturgi. Tämäkin romaani on varmaan onnistuneesti vietävissä näyttämölle. Ainakin minussa syntyi ”teatteriperspektiivi”: koin lukiessani istuvani yksin suuren teatterin tyhjässä katsomossa, kokemassa elämännäytelmää, joka kipeällä tavalla koskee omaakin elämääni. TUULA-LIINA VARIS TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Häpeää ja raivoa elämännäyttämöllä –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee, sanoo Kari J. Kettula. Kuva: Juha Drufva Tämän vuoden Turun kirjamessut pidetään 5.–7. lokakuuta. Vuoden 2018 maateema on itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa viettävä Viro. Toinen suuri kirjatapahtuma, Helsingin Kirjamessut , järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 25.–28.10. Mukana myös antikvariaatit ja levyt. Lisätietoja: turunmessukeskus.fi kirjamessut.messukeskus.com Kirjamessut jälleen lokakuussa
• 16 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Ida syntyy 1866 Pudasjärvellä katovuosien runtelemaan Suomeen. Hän joutuu muutaman kuukauden ikäisenä kauppamiehen mukana Pohjois-Norjaan Vesisaareen ottolapseksi Hansin ja Marthan kauppiasperheeseen. Marthan kuoltua hän ajautuu Kåfjordin kuparikaivoskylään toiseen kauppiasperheeseen. Tuula Väisäsen (s. 1964) esikoisromaanin Idan tarina on kertomus juurettomuuden aiheuttamasta ulkopuolisuudesta. Väisänen kertoi romaaninsa julkistamistilaisuudessa äitinsä tunteneen Karjalan evakkona samanlaista ulkopuolisuutta kuin Ida. – Aina oli joku ulkopuolinen taho tullut muuttamaan suunnitelmat, joka oli estänyt oman elämän ja omien kykyjen toteuttamisen. Näin käy myös Idalle, joka haluaisi intohimoisesti piirtää, mutta piian ainainen työ estää sen. – Tänäkin päivänä miljoonat ja taas miljoonat ihmiset joutuvat elämään kodittomina pakolaisina elämän sattumanvaraisuuden varassa. Tämä olisi hyvä muistaa, Väisänen totesi. Väisänen kertoi asuneensa 13 vuotta Turussa ja ohjanneensa viisi kertaa Turun keskiajan markkinat -näytelmän. Se sytytti innon historiallisiin aiheisiin. Vuonna 2003 hän ohjasi Vesisaaressa näytelmän 1860-luvulla Ruijaan ja Vesisaareen muuttaneista suomalaisista. – Olin Lapissa esittävien taiteiden läänintaiteilijana 2007–2011 sekä nuorempana Norjassa kalatehtaalla töissä, nykyään asun Rovaniemen kupeessa Sinetässä. Suomalaiset veivät maanviljelysja rakennustaidon kolkolle rantakaistaleelle Jäämeren rannalle, ja halusin kirjoittaa tästä aiheesta romaanin. Uskonnollis-siveellinen tyrannia Romaanin henkilögalleria on aika suppea. Väisänen piirtää kuitenkin muutamalla vedolla teräviä henkilökuvia, kuten kuvatessaan sulkeutuneen Idan piirtämishalua: ”Kynälle saattoi helposti kertoa ajatuksistaan. Joskus hämmensi, kuinka sujuvasti kynä muotoili esille jotain uutta, kuin itsestään, miltei kuin kynäkin ajattelisi ja kertoisi tarinaan jotain sellaista, mitä Ida ei ollut nähnyt.” Romaanin perusteema Idan kohtalon rinnalla on kahden pariskunnan lapsettomuus ja sen aiheuttamat ristiriidat puolisoiden välillä sekä pariskuntien suhtautuminen Idaan. Myös uskonnollisuuden aiheuttamat traumat ja vääristymät tulevat voimakkaasti esiin, eletäänhän 1860–80-luvuilla. Toisen ottoisän Gunnarin omaatuntoa kalvaa nuoruuden synti, kun hän oli suudellut ikäistään nuorta miestä ja hurmioitunut siitä enemmän kuin vaimonsa kanssa yhtymisestä. Gunnar kiroaa nöyristelyään ja muiden edessä mielistelyään. Hän tajuaa eläneen elämänsä kulkemalla sen ohi. Hän ei koskaan uskaltanut seistä keskellä tietä piittaamatta siitä, mitä muut ihmiset ajattelisivat. Hän alistui vaimonsa uskonnollis-siveellisen tyrannian valtaan. Suomalaiset arvaamattomia kuin meri Romaanin syvin säie syntyy Idan ja ensimmäisen ottoisän, kauppias Hansin välille. Heidän kauttaan hahmottuu Jäämeren rannalla Vesisaaressa luonnon ankarien ehtojen alla eläminen ja siitä syntyvät luokkasuhteet. Suomalaisia siirtolaisia Hans kuvailee viinaan meneviksi, häilähteleviksi ja arvaamattomiksi kuin meri: ”Mutta armottomia työmiehiä, kääntyivät myrskyn tullessa viimeisenä rantaan, oikein uhmaamalla uhaten ja kuin uhalla vaaraa hakien menivät veneissään kohti aina vaan suurempaa aaltoa.” Hans ihmettelee myös suomalaisten outoa himoa hakata puita. Altassa suomalaiset olivat hakanneet osan tuntureista kokonaan paljaiksi puista, ja lopulta oikeus määräsi suomalaisille ikuisen puun hakkaamiskiellon. Kåfjordissa eli Kaavuonossa norjalaisten kuparikaivostyöläisten keskuudessa naurettiin, että suomalaiset olivat oppineet norjan lisäksi mongertamaan jopa englantia: ”Suomalaisille kielten oppiminen ei ollut helppoa. Yleisesti oli tiedossa, että jopa englantilaiset ruukinpatruunat olivat joutuneet opiskelemaan jonkin sanan suomea tullakseen toimeen näiden kanssa.” Tuula Väisäsen esikoisromaanin aihepiiri suomalaisista siirtolaisista Pohjois-Norjassa on varmaan monelle erikoinen yllätys, ja siksi romaaniin kannattaa ehdottomasti tutustua, varsinkin näinä maahanmuuttokeskustelujen aikoina. JUHA DRUFVA TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Elämän sattumanvaraisuuden armoilla Ida-romaanissa kuvattu vuoden 1866 nälänhätä johtui ns. pienestä jääkaudesta, kun sääolot näyttivät suistuneen täysin raiteiltaan. Varsinaisiksi katovuosiksi Suomessa luetaan vuodet 1862, 1865 ja 1867. Ristiinalainen talonpoika Mikko Nuutilainen merkitsi muistikirjaansa helluntaina 11. kesäkuuta 1867: ”Järvet ja lammet ovat vielä jäässä ja luntakin on vielä paikoin eikä puissa näy vielä edes lehtien alkuja. Vasta kauraa on hieman kylvetty. Helmikuun 2. päivänä elohopea hyytyi pesäänsä ja täysi talvi tuli jo lokakuussa. Vielä vapunpäivänä ei ollut merkkiäkään kesästä ja toukokuun lopussa ajettiin hevosilla jäillä.” Kato kohtasi syksyllä 1867 koko Pohjois-Euroopan lisäksi myös Pohjois-Venäjällä sekä Espanjassa ja Portugalissa. Suomalaiset lihan ja voin tuottajat myivät tuotteensa halpaan hintaan ulkomaille saadakseen viljaa. Leipäviljaa koetettiin korvata petulla, vehkajuurilla, puimajätteillä, oljilla ja akanoilla. Sammalja jäkäläleivän valmistus sekä sienten kerääminen arveluttivat. Syyskuun alun pakkasyöt tuhosivat sienisadonkin. Kehitysmaan tasolla rimpuilevan vaivaistalo-Suomen rakenteellisten ongelmien taustalla vaikuttivat mm. köyhien alueiden voimakas väestönkasvu, riippuvuus tuontiviljasta, huonot kulkuja viestintäyhteydet, valtiontalouden ainainen epävakaus, yksipuolinen elinkeinorakenne, alkeellinen avustusja hätäapujärjestelmä, heikko sivistystaso, karjatalouden vähäisyys ja alkeellisuus, ruokaviljan salapoltto, yksipuolinen ja tehoton viljelyskulttuuri, kaskiviljelyn kriisiytyminen itäisessä Suomessa, jyrkät elintasoja luokkaerot sekä täydellinen epädemokraattisuus. Laki kielsi loismiehiltä ja naisilta kättensä tuotteiden myynninkin ja vuonna 1866 kiellettiin jopa viinan kotipolttokin! Elinkeinovapauslaki astui voimaan 1879. Nälkävuodet 1866 68 tappoivat arviolta 140 000 suomalaista. JD Vaivaistalo-Suomen 1800-luvun rakenneongelmat Tuula Väisänen: Ida. Nordbooks 2017 Teatteritoimintaa Kylpylähotelli Kuntorannassa pyörittävä Teatterituotannot.fi lähtee kesäteatterikauteen kahden näytelmän voimin. Varkauden Kesäteatterin kausi käynnistyy Mummonmökki -komedialla 24.5. Mummonmökistä on 11 näytöstä, joista viimeinen juhanusaattona. Hittikomedia Valelääkär i aloittaa Varkauden Kesäteatterissa 7.6. ja jatkaa 29.8. saakka. Varkauden Kesäteatteri tulee toimimaan nyt ensimmäistä kesää Kuntorannan rantamaisemassa. Kuntorannan ulkoilmakatsomo, joka on ollut viime vuosina käyttämätön, on kevättalven aikana rakennettu uusiksi. Istumapaikkojen määrää on lisätty kahdestasadasta kolmeensataan ja näyttämökin on saneerattu uuteen uskoon. – Lähdemme kesäetatterissa isosti liikkeelle, luottaen palautteeseen ja viesteihin, että Varkaus kaipaa kipeästi lisää kesätapahtumia, ohjaaja ja Teatterituotantoa yhdessä miehensä Hannu Lappalaisen kanssa pyörittävä Eeva Eloranta sanoo. Kuntorannan ulkokatsomo on avoin, mutta oikukkaiden kesäkelien varalle Valelääkärin naiskaartia. Helena Lindgren (vasemmalla) , ohjaaja Eeva Eloranta ja Matleena Mannerto. Kuva A.&E. Ylönen Mummonmökki ja Valelääkäri vetonauloina Varkauden Kesäteatterissa Kuntorannassa
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Suuren yleisön rakastama näyttelijä Sylvi Salonen oli määrätietoinen jo nuorena tyttönä availleissaan Porin teatterin ovia. Teatterin johdon määritelmä hänestä ei ollut mitenkään imarteleva, mutta hän pääsi vakituiseksi avustajaksi. ”Ei erityisen siro tai sulokas, mutta niin tosissaan. Tyttö on laiha ja vähän kömpelö, silti hänessä on ilmiselvästi sitä jotain.” Tästä ja pienistä sivurooleista alkoi, vaatimattomista oloista kotoisin olevan Pro Finlandia -palkitun, teatterineuvos Sylvi Salosen (1920–2003) pitkä ja maineikas teatteriura. Nuorempana hän kunnostautui operettilaulajana ja tanssijana. Sodan aikana hän tuli Tampereelle, ensin näyttelijäksi Tampereen Teatteriin. Vuonna 1949 Salonen siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin ja teki myös suosittuja vierailuja maakuntateattereihin. TTT:stä hän jäi eläkkeelle vuonna 1985, mutta jatkoi näyttelijän uraansa sen jälkeenkin. Näyttelijänä hän oli itseoppinut, mutta tavattoman lahjakas ja muuntautumiskykyinen komediennesta vakavampiin rooleihin. Hän syventyi vaativimpiakin teksteihin tarkkaan ja ylsi moniin hienoihin, unohtumattomiin roolisuorituksiin. Tampereen Työväen Teatterin itseoikeutetun valtiattaren paikan hän lunasti moninkertaisesti. Veikko Sinisalon kanssa he kilpailivat yleisön suosiosta. Voittajiksi selvisivät molemmat. Tampereella ja valtakunnallisestikin ylväsryhtinen, näyttävästi pukeutunut, diivaksikin markkeerattu näyttelijä huomattiin, minne ikinä hän saapuikin. Suuren yleisön suosikiksi Sylvi Salonen tuli suosittujen tv-sarjojen myötä. Hän näytteli Tuliportaiden kovana liikenaisena, Heikin ja Kaijan vanhana, napakkana Lahtiskana ja Tankki täyteen -sarjan hienostelevan, nousukkaan Emilia Vilénin koomisen roolin pitelemättömän herkullisesti. Sylvi Salonen – Viimeinen diiva -elämäkerrassa Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa kurkistavat esiripun eteen ja taakse sekä Sylvi Salosen yksityiselämän valoihin ja varjoihin kohdettaan kunnioittavassa ja ihailevassa kirjassa. Elämäkerrassa Salosta muistelevat teatterineuvoksen työtoverit ja hänen siskonpoikansa. Teos on ansiokas myös teatterija kulttuurihistorian kuvaajana. Roolien seikkaperäinen luettelointi on hieman puuduttavaa luettavaa, mutta muuten kirja on varsin sujuvasti kirjoitettu ja päästää kiinnostavasti ja huumorillakin lähelle kohdettaan. Yksityisyyttään vaaliva Sylvi Saloinen oli säteilevä persoona, mutta hän osasi olla myös varsin kulmikas ja sanoa pamautteli hyvinkin suorasukaisesti, mitä ajatteli. Kun poliisit pysäyttivät ylinopeutta ajaneen Sylvi Salosen ja huomauttivat, että nyt on tainnut viisikymppiä ylittyä. Sylvi vastasi, että pojat pojat, tämä hattu vain vanhentaa. Hän oli tuolloin 65-vuotias. Hän pysytteli saavuttamattomana maailmannaisena, vaikkakin ihastui usein vastanäyttelijöihinsä: ”En minä aina aamiaista yksin syö”, hän napautti yksityiselämästään kyselleille. Mika Waltari ja Urho Kekkonen kuuluivat Salosen ystäväpiiriin, huhuttiin jopa suhteesta Waltarin kanssa. Intohimoisesti Salonen ainakin paneutui Waltarin kirjoittamien näytelmien rooleihinsa. Sylvi Salosen hohdokkaan teatteriuran ja sosiaalisten verkostojen kääntöpuolella oli, erityisesti elämän loppupuolella, yksinäisyys ja rakkauden kaipuu. Hän antoi mielellään haastatteluja ottaen yleisönsä myös näyttämön ulkopuolella. Vain kaikkein lähimmät ihmiset tunsivat Salosen usein epävarman, yksinäisen ja rakkaudenkipeän ihmisen roolissa hänen yksityiselämässään. Kirja suomalaisen näyttämötaiteen viimeisestä todellisesta diivasta saa ikävöimään niitä monia hienoja esityksiä, joissa Sylvi Salonen teki, teatteritaidetta parhaimmillaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa: Sylvi Salonen – Viimeinen diiva. Minerva kustannus 2017 TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Isot kevyesti rullaavat pyörät Tilava kori Reilusti jalkatilaa Pituus vain 112 cm Kantavuus 150 kg Kotimainen valmistaja vuodesta 1928 E.S. Lahtinen Oy, Seinäjoki p. (06) 4299 400 | esla@esla.fi |Lähin ESLA-liikuntavälineiden jälleenmyyjä ja verkkokauppa osoitteessa www.esla.fi /esla /esla.fi matti.heino56@gmail.com Hyvää Kesää! TOVERILLISIN HINNOIN! LVIS Kylmähuolto HEINO 045 693 7656 • Sähkötyöt,putkityöt • Ilmalämpöasennukset • Maalämpöasennukset Toivottu teos ”Juhannusjuhlaa”, kustantaja Mediapinta. Tanka, haiku ja hai(na)ku -runokirjaa voi tilata tekijältä p. 040 553 6647 tai taisto@taistotammela.fi 25€ postikulujen kanssa. Taisto Tammela Kysy myös kirjakaupasta ja varaa kirjastoosi. Eläkeläinen-lehden aikataulut 2018 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (ke) Kesäkuu nro 4 4.6. 20.6. Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. Ihana Sylvi Salonen Teatterineuvos on vihdoinkin saanut ansaitsemansa elämäkerran Varkauden Kesäteatterilla on sateenja kylmänpitävä ratkaisu. – Sään niin vaatiessa siirrämme esityksen ulkoa Kuntorannan Eevansaliin. Se onnistuu vaikka kesken esityksen, sillä salissa meillä on valmiina tuplalavasteet ja salissa istumapaikat koko yleisölle, Eloranta kertoo. – Esitys jatkuu viivytyksittä, matkaa ulkonäyttämöltä hotellin pääovellehan on vain viitisenkymmentä metriä. Teatterituotannot aloitti esitykset Kuntorannassa vuoden alusta. Ensimmäisen kevätsesongin näytelmistä erityisesti Valelääkäri on osoittautunut erittäin suosituksi. – Se on lippulaivamme, Eloranta hehkuttaa. Kyseessä on kokeneen komediantekijän ja tv:n reality-ohjelmassakin nähdyn Olli Tolan farssikomedia hotelli Kieppiin saapuvasta Erkistä, joka esiintyy lääkärinä saadakseen naisseuraa. Kun paljastuu, että muillakin hotellin asukkailla pilkottaa ketunhäntä kainalossa, on soppa valmis. Rooleissa nähdään tangokuningas Petri Hervanto (pankinjohtaja Yrjö Meteli) , Helena Lindgren (Erkin ex-vaimo Liisa Autere), sekä värikäs galleria muita hahmoja, Valelääkärinä häärii kokenut komediakonkari Opa McLees . Eeva Eloranta toteaa aloituskauden olleen teatterille myös innokasta uuden toimintaympäristön opiskelua. – Olemme saaneet Kuntorannassa paljon uusia katsojia ja ruhtinaallisen hyvää palautetta. Kiitosta on tullut niin ovilipunmyyjille, näyttelijöille, minulle kuin suoraan Kuntorantaankin. Samalla on Elorannan mukaan tehty katsojien parissa galluppia siitä, minkälainen ohjelmisto kiinnostaa. Esimerkiksi päivänäytöksiä on toivottu, ja tämä toive on jo otettu huomioon ensi syksyn ohjelmistokalenterissa, Eloranta kertoo. Nyt keskitytään kesäteatteriin, mutta syksyn ensimmäinen ensi-iltakin on jos selvillä. Se on Mika Waltarin Myöhästynyt hääyö 13. syyskuuta klo 19. TUOMAS TALVILA
• 18 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Runoja ja ruisleipää Kevät on tullut On tullut kevät Erkylään metsätyömaalle miehiä tulee, toisia lähtee, liikkuvuus on tärkeä se on paremman ajan tuloa, ei alakuloa on kevättä rinnassa, kevättä ilmassa ja maalla On muuttoparvien vuoro, on metsässä sekakuoro Saha puree puuta, ensimmäinen moottorisaha opettelua hevosvoimiin, tosi toimiin paneutua vielä vähän lunta on sahauksen tiellä, tulee jälkeä Helsinkiläinen Viljo Liimatainen, Rantalainen Riksusta Paavolainen Palopurolta, ovat hehkussa mitä on uusissa morsiamissa, avoliitoissa asuvat avoliitoissa yönsä, päivällä tekevät työnsä Kevät on enne kesästä, reippautta reissumiehissä niitä tulee, heitä menee päivät pitenee metsä huokailee Ei pulaa puheen aiheista, aina naisista puhumista Ei rivoutta, on kauneutta jopa hiljaisuutta Oman elämän mukautumista, itsensä ymmärtämistä lumisen talven jälkeen, pimeän poistumista nurkista Elättirotta saa pojat, on vikinää, on elämää kevään 1969: sään, saan elämään, rotta hoitaa poikiaan Mauno A. Kumpulainen, Riihimäki Vappukanki Meillä unohtui syksyllä pihaan kanki Sillä tukenaan pitkään paksu hanki Oli kanki siis hangen vanki! Kevät aurinko tuen voitti Tuuli kankea kaataa koitti Kanki tuulen laulua soitti! Vappu-aatto keväästä nousi Maa roudassa paksussa sousi Kanki pihassa sojottaa yhä Ja huomenna on pyhä! Aatto innostaa isäntää ottamaan yli On viinassa isännän syli! Sitten emäntä alkaa loimia Nyt tarvitsee isäntä voimia Saa kanki tukena toimia! Ei mennyt siis kangen seisonta hukkaan Näin Vappuna viina kun nousee tukkaan Voi kangenkin elämä puhjeta kukkaan Leena Salo, Varkaus Asemalla Istun matkalaukkuni päällä Olen lähdössä matkalle En tiedä junani aikataulua Muitakin on istumassa odottamassa he vain odottavat. Eikö heillä ole enempää tavaroita mukana Minä istun vain elämäni kokemukset eväinäni Niin toisetkin Ei muuta Anneli Kukkonen, Jääli M etsätyömaan kevättunnelmia, pikkutuhmuutta ja erotiikkaa sekä matkalle lähdön tunnelmaa – taitaa olla kevät runopysäkilläkin. Mauno A. Kumpulaisen Kevät on tullut -runo kuvaa eloisasti kevättä työmaalla ja esittelee meille Liimataisen, Rantalaisen ja Paavolaisen kavereineen. Kiivastempoinen rytmi sopii runoon, jossa tapahtuu paljon, puhujalla on ikään kuin kiire kertoa: ”Saha puree puuta, ensimmäinen moottorisaha/ opettelua hevosvoimiin, tosi toimiin paneutua/vielä vähän lunta on sahauksen tiellä, tulee jälkeä.” Säkeet jäävät hieman kesken, vaillinaisiksi, kaikkea ei millään ehdi kertoa – tämä ratkaisu sopii runon sisältöön. Runossa metsä huokailee, ja muutenkin kirjoittaja taitaa runokielen. Kevät on tullut taipuu herkkyyteen: ”Ei rivoutta, on kauneutta jopa hiljaisuutta.” Rottaäiti poikasineen tuo runoon lisäulottuvuuden, ihmisja eläinmaailman perheet ja puuhat siinä kauniisti rinnastetaan toisiinsa. Ainoa kohta, jota jäin miettimään, oli runon viimeinen säe. En aivan ymmärrä siinä yhteydessä sanoja ”kevään 1969: sään, saan elämään”. Ilman niitä kaikki on selvää ja kirkasta. Kevät on tullut -runo on myös hieno lähihistoriallinen dokumentti! Leena Salon Vappukanki sopii vapun perinteisiin mitä mainioimmin. Riimittelykin ilmentää runon humoristisuutta: ”Oli kanki siis hangen vanki!” Varsinkin alkupuolella lakonisuus ja napakka riimi tuovat mieleen Einari Vuorelan Vävy -runon eleettömyyden. Salo käyttää sanoja nokkelasti ja persoonallisesti ”Vappu-aatto keväästä nousi/Maa roudassa paksussa sousi.” Viimeisessä säkeistössä viljellään hyväntuulisesti ja -tahtoisesti pikkutuhmuutta tai ainakin annetaan siihen ainekset lukijan mielikuvitukselle. Kirjoittajalla on havainnoinnin ja huomaamisen kyky – siitähän luovuus kirjoittamisessa lähtee. Mielikuva kukkaan puhkeavasta kangesta on riemullinen… vain taitava kirjoittaja saa kangenkin kukkimaan! Lähtemistä ja rakastamista Jukka Luukkosen Silmiin piirtyvä kuva on eroottissävyinen rakastumisja rakastamisruno, joka palkitsee lukijan yllätyksellä. Runo on kertova, mutta samalla se hyödyntää säejaon mahdollisuuksia. Runo saattaisi hyötyä tiivistyksistä. Nyt säkeet ovat usein proosalauseen logiikkaa noudattavia: ”Muistelin ulkomuistista kauniita piirteitäsi. /Kankaalle piirtyvä kuva alkoi hahmottua tunnistettavaksi. /Ihailin aikaansaannostani/josta ei mitenkään voinut erehtyä.” Runon ”kielioppi” sallisi vaikkapa tällaisen: Muistelin piirteitäsi. Kuvasi alkoi syntyä kankaalle. Sinä, sinä se olit. Ei voi erehtyä. Tai vaikkapa tällaisenkin: Piirteesi mielessäni. Nyt kankaalla. Sinä. Tarkoitus ei ole tässä besserwisseröidä, vaan yksinkertaisesti osoittaa, että runo hyötyy siitä, jos ilmaisu tehostuu. Nuo kyhäämäni esimerkit eivät ole ”oikeita vastauksia”, vaan toivon mukaan ne houkuttelevat miettimään vaihtoehtoja. (Ja muistutettakoon vielä, että lyhentäminen ei aina tarkoita tiivistämistä.) Kaikkiaan Silmiin piirtyvä kuva on yhtenäinen ja ehjä balladi, joka säästää hienosti paukkuja loppuun. Koko runo avautuu uudella tavalla, kun viimeinen säe on luettu. Anneli Kukkosen Asemalla -runo kuvaa ajattomasti (ja samalla kevääseen sopivasti) lähtemistä ja matkustamista ja niihin liittyvää filosofiaa. Omnia mea mecum porto -ajatus tulee ilman muuta kirjallisena viittauksena mieleen – kaiken mitä omistan, kannan mukanani. Samoin eräs Arto Lapin runo, jossa pohditaan, miksi matkalle tarvitaan niin paljon tavaraa. Runon puhujalla on nimittäin taskussaan reikä, ja ”sinne mahtuu kaikki”. Runo on pohdiskeleva ja avoin. Minulla on siihen vain yksi ehdotus: jättäisin pois viimeiset kaksi sanaa. Runo loppuisi hienosti sanoihin ”niin toisetkin”. Olen ennenkin kirjoittanut isojen & pienten alkukirjainten ja välimerkkien roolista runoissa. Esimerkiksi Vappukanki -runossa osa säkeistä päättyy välimerkkiin, osa ei. Tätä voisi vielä miettiä uusiksi, tai ainakin sitä, kannattaako säettä aina aloittaa isolla alkukirjaimella. Sehän tavallaan katkaisee ajatuksen. Sama pohdinta pätee myös Asemalla -runoon. Ja korostan, että kysymys ei tietenkään ole oikeasta ja väärästä, vaan kutakin runoa parhaiten palvelevan ilmaisun löytämisestä. Arkirunous kunniaan Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aika sitten Hanna Lindistä, joka elättää itsensä runoja kirjoittamalla. Lindin ura alkoi oikeastaan sattumalta, kun hän huomasi, että hänen Facebookissa julkaisemistaan runoista pidettiin. Nyt Lind kirjoittaa tilausrunoja, pitää runoiltoja ja harjoittaa muitakin runoaktiviteetteja. Pystyn oikein näkemään, kuinka elitistien suupielet vääntyvät inhosta – sama eliitti on aina inhonnut Heli Laaksosen runoutta (ja varsinkin sitä, että se myy). Varmaan on totta, että Lindin runous on niin sanottua käyttörunoutta eikä sen kaunokirjallinen arvo ehkä kohoa kovin suureksi. Mutta ilmiössä on jotakin todella viehättävää! Runouden ei tosiaankaan pitäisi olla vain pienen eliitin harrastus, vaan osa arkea, jokaiselle kuuluvaa. Arvostamme kansanrunoutta, mutta harva pysähtyy kuulostelemaan sanaa. Kansan… runous, siis kansa on runoillut! Monella on jääkaapin ovessa muiden magneettien seassa sanamagneetit, joilTEEMA: KIRJAT JA TEATTERI
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN la voi tehdä jääkaappirunoja. Arkirunoilu tuottaa iloa ja pitää aivot aktiivisina. Vallataan siis runous ja tuodaan runot arkeen ruispalojen ja perunakattiloiden äärelle. Nykykansanrunous kunniaan! ITE-taidekin on jo arvostettua. Äsken tuosta pihan poikki juoksi pystykorvan kokoinen rusakko. Ei se kysellyt lupaa, ja tuli pian uudestaankin. Rusakko sopii hyvin paitsi aiheeksi arkirunoon, myös muistutukseksi ja symboliksi siitä, että itse me päätämme, millaisia polkuja kuljemme. Runojanne odotellen, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Silmiin piirtyvä kuva Maalasin taulua. Väripaletti kädessäni sekoitin maaleja. Muistelin ulkomuistista kauniita piirteitäsi. Kankaalle piirtyvä kuva alkoi hahmottua tunnistettavaksi. Ihailin aikaansaannostani josta ei mitenkään voinut erehtyä. Ihailin taulussa olevia kasvojasi. Ripustin taulun sänkyni päätyyn. Pääpuolelle seinään. Siihen vesivärityön ja hiilipiirroksen väliin. Katselin kolmea taulua. Katselin sinua, kolmea kuvaa sinusta. Nauravia silmiäsi. Olutta valuttaessaan baaritiskin tyttö hymyili minulle. Maksoin vaahtoavan olueni, hymyilin takaisin. Tyttö oli nuori, vaalea, lyhythiuksinen. Sinä tummahko, pitkät hiukset. Olitte täysiä vastakohtia toisillenne. Istuin lähellä baaritiskiä. Riisuin baaritiskin tytön katseillani. Maalaisinko hänet? Hänen piirteensä, hänen kasvonsa, hiukset, nännit, hänen pitkät sormensa. Baaritiskin vaalea tyttö. Kirjoittaisinko hänestä runon? Olutta laskeva baarin kaunis tyttö. Ikkunasta lankesi iltapäivän auringonsäteet. Divaanilla maatessaan tyttö näytti kauniilta. Taustalla soi Leonard Cohen. Illan hämärtyessä piirrokseni tytöstä oli valmis. Ripustin kuvan baaritiskin tytöstä sänkyni päätyyn. Pääpuolelle seinään. Katselin neljää kuvaa seinälläni. Kaunista baarin tyttöä ei ollut missään. Ei niistä kuvista voinut erehtyä. Niissä kaikissa kuvissa olit Sinä. Jukka Luukkonen, Helsinki Taisto Tammela: Juhannusjuhlaa. Mediapinta, 2018. Taisto Tammelan Juhannusjuhlaa on mitallinen runokokoelma. Lukijalle-johdannossaan Tammela kertoo käyttämistään haiku ja tanka mitoista sekä monelle tuntemattomasta, amerikkalaisrunoilijan kehittämästä, tuoreesta hainaku -mitasta. Juhannusjuhlaa on hyvän mielen kokoelma. Runot ovat kuin kirkkaita erälammen pisaroita. Aistit ovat vahvasti läsnä: Tulenloimu/ syleilee nokipannua/ kahvi tuoksahtaa jokiuomaan/. Kirjoittajalla on äänteiden ja sointuisuuden tajua (esim. ”Auer leikkii kutreilla”). Joissakin välimerkittömissä tankarunoissa Tammela käyttää isoa alkukirjainta paitsi ensimmäisessä säkeessä myös jonkin toisen säkeen alussa. Tankan pienimuotoisuudessa jokainen välimerkki tai iso alkukirjain merkitsee. Niinpä rytmin kannalta olisi ehkä parempi, että säe alkaisi pienellä alkukirjaimella, jos edellisen säkeen lopussa ei ole pistettä. On hauska idea, että vanhojen japanilaismittojen rinnalle on otettu uusi hainaku-mitta mukaan. Kenties seuraavassa teoksessa voisi kokeilla haibunia , proosan pienoismuotoa. Haibun kirjoitetaan haikun hengessä ja usein nimenomaan haikun yhteyteen. Lajiin voi tutustua esimerkiksi Harhojen maja -teoksessa, jonka on kirjoittanut 1600-luvulla elänyt japanilaisrunoilija Bashoo. Tammelan lämminhenkiset ja luontoa kunnioittavat miniatyyrit tuovat mieleen Arto Lapin tankat ja haikut. Marrasaurinko/ lämmittää selkääni/ katsoo minua silmiin/ Tammelan monessa muussakin runossa on käytössä personifikaatio, elollistaminen. Kointähti pitää puoliaan, aamuaurinko syleilee mäntyä, varjot aloittavat leikkinsä, suo kiittää… Tämä saduistakin tuttu keino sopii hyvin Tammelan runoihin, joissa luonto onkin aktiivinen toimija maagisuudestaan huolimatta. NIINA HAKALAHTI Hyvän mielen runoja Taisto Tammela on Oulun Haukiputaalla asuva lappilaistaustainen kirjoittaja, joka on aiemmin julkaissut novellikokoelman Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia. Kuva: Eläkeläinen-lehden arkisto TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI
• 20 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen kirjoitti elämäkerran isoisästään Aarne Orjatsalosta. Kuva: Annina Mannila