• NUMERO 3 – HUHTIKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee, sanoo eläkkeelle jäänyt Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkö Kari J. Kettula. Kuva: Turun Messukeskus Kirjojen lumo Marjo Niemen Runebergpalkittu romaani Siinä näkijä, missä tekijä Sivu 14 Sivu 15 Sivu 23 Kuva: Niina Vatanen/ TEOS Kuva: Aki Loponen / Tampereen teatteri
• 2 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES Eläkeläiset ry perustettiin vuonna 1959. Tunnuksemme – kultainen lyhde – kertoo ajasta, jolloin Suomi oli vielä maatalousyhteiskunta. 1950-luvulla luokkaerot olivat selvät ja ihmiset järjestäytyivät joukkoliikkeisiin. Sana kulki työpaikoilla, työväentaloilla ja järjestötoiminnassa. Eläkeläiset ry vaati kaikille riittävää kansaneläkettä. Nyt elämme vuotta 2018. Vaatimus kansaneläkkeen riittävyydestä on yhä ajankohtainen. Muuten Suomi on hyvin erilainen yhteiskunta. Nykyaikana järjestötoiminta ei ole enää samalla tavalla luonteva osa ihmisten elämää kuin ennen. Ihmisten työelämä ja vapaa-aika ovat moninaistuneet ja sirpaloituneet. Sana kulkee vilkkaasti netissä. Mitä tämä muutos tarkoittaa eläkeläisille ja eläkeläistoiminnalle? Pari viikkoa sitten Ylen ykkösaamussa professori Kari Enqvist kehotti eläkeläisiä klikkaamaan. Hän oli huolestunut etenkin television kulttuuritarjonnan heikentymisestä. Enqvist kysyi, ohjaako median tarjontaa liikaa se, kuinka moni käy netissä tykkäämässä eri ohjelmista – kuinka moni niitä klikkaa. Enqvist kehottikin eläkeläisiä käymään joukolla klikkaamassa lempiohjelmiaan. Käyttämään klikkaamiseen pienen hetken, ja palaamaan sitten vaikka hyvän kirjan pariin. Kaikki ihmiset eivät ole netissä. Missä näkyvät niiden mielipiteet, jotka eivät netissä viihdy, eivätkä somesta perusta? Demokraattisessa yhteiskunnassa kaikille on riitettävä tilaa toimia juuri siellä, missä itse haluaa ja niillä tavoilla, jotka ovat itselle sopivimpia. Pääsiäisen jälkeen palautin Eläkeläiset ry:n puolesta Sosiaalija terveysministeriölle raportin nimeltä TVS – tuloksellisuusja vaikuttavuusselvitys. Ministeriö halusi muun muassa tietää eläkeläistoimintaan osallistuvien vapaaehtoisten määrän. Kerroin sen heille. Heitä on yli 6200. Tämä on suuri joukko. Tuhansien vapaaehtoisten työ eläkeläistoiminnan järjestämisessä, yhdistysten johtokunnissa, matkavastaavina, emäntinä ja isäntinä, harrastusryhmien vetäjinä – he ovat eläkeläistoiminnan selkäranka. Eläkeläiset ry huolehtii vapaaehtoistoiminnan jatkuvuudesta muun muassa järjestämällä koulutuksia yhdistysten luottamushenkilöille ja muille vapaaehtoisille. Tällaisia koulutuksia yhdistysaktiiveille suunnatut järjestötoiminnan, edunvalvonnan, tiedotuksen ja taloudenpidon kurssit. Jatkossa näihin koulutuksiin osallistuminen on myös osallistujille edullisempaa, kun saamme toimintaan Tradekalta tukea (katso juttu viereisellä sivulla). Suomalaiseen demokratiaan oleellisesti kuuluva järjestötoiminta on koko itsenäisen Suomen historian ajan ollut sadoille tuhansille ihmisille oleellinen vaikutuskanava. Kansalaisjärjestöjen ja –liikkeiden kautta monet uudet ajatukset ovat saaneet kaikupohjaa ja myös kantautuneet päätöksentekijöille. Suomen nykyisen hallituksen tapa sivuuttaa kansalaisjärjestöjen ja muiden asiantuntijoiden näkemykset on demokratian kannalta huolestuttava. Erityisesti sote-uudistukseen liittyvää ns. ”valinnanvapautta” viedään nyt eteenpäin asiantuntijoiden kritiikistä huolimatta. Edessä on vaarallinen hyppy tuntemattomaan. Vapaaehtoiset – eläkeläistoiminnan selkäranka K ävin pääsiäisen aikaan Espanjan Malagassa. Tarkoituksena oli viettää rauhallista kaupunkilomaa kävellä kaupungilla, käydä museoissa ja taidehalleissa ja muuta mukavaa. Matkaohjelmassa oli myös junamatka katsomaan Sevillan parturin ja tupakkatehtaan Carmenin kotikulmia. Katolilainen pääsiäinen yllätti kuitenkin täysin, kun ei tullut etukäteen perehdyttyä paikalliseen juhlaperinteeseen. Meno oli kuin meikäläinen juhannus ja vappu yhteen liitettynä ja korotettuna volyymiltaan potenssiin 10. Malagan kadut täyttyivät ihmisistä jo alkuillasta, ja meno vain kiihtyi pikkutunteja kohti. Ja Sevillassa vieläkin suuremmat kulkueet valtasivat keskustan pääkadut, joilla raitiovaunuliikenne oli seis. Malagassa on kymmeniä katolisen kirkon veljeskuntia ja jokaisella veljeskunnalla on omat pyhimyksensä. Palmusunnuntaista lähtien koko piinaviikon ajan veljeskunnat järjestävät kulkueita, joiden keskellä kulkee tuhansia kiloja painava, lavan päälle rakennettu kuvaelma pääsiäisen tapahtumista. Kantajia tarvitaan pari sataa, tämän tehtävän saaminen on suuren ylpeyden aihe. Kulkueen menoa tahdittaa yhtenäiseen univormuun pukeutunut satapäinen soittokunta vaskipuhaltimineen ja rumpuineen. Suitsukkeita ja pitkiä kynttilöitä polttavat veljeskunnan jäsenet ovat pääsääntöisesti pukeutuneet kaapuihin ja lakkeihin, joita olemme tottuneet näkemään pahamaineisen Ku Klux Klanin jäsenillä. Jokaisella veljeskunnalla oli oma värinsä, piippalakkeja oli valkoisia, punaisia, violetteja, sinisiä, mustakeltaisia... Kauppojen kassoilla ja kahviloiden tiskeillä oli aikataulut veljeskuntien kulkueiden liikkumisesta reitteineen. Etenkin vanhassa kaupunki hiljaisuus oli kaukainen haave viikon aikana, sillä majapaikkamme sijaitsi yhden keskeisen reitin varrella. Ensimmäiset kulkueet lähtivät liikkeelle alkuillasta ja kunkin kierros kesti 4–9 tuntia! Kuvaelmien kantaminen on raskasta, kulkue eteen hitaasti ja pysähtyy välillä. Katujen varret olivat jakkaroita täynnä, syrjäisemmille kaduille ihmiset olivat ottaneet omat tuolinsa mukaan. Aukiot oli muutettu valtaviksi katsomoiksi. Koululaisilla oli lomaa, todennäköisesti myös töistä oli vapaata, ei viikon kestävä juhla olisi muuten mahdollinen. Vaikka kyse oli uskonnollisesta juhlasta, päällimmäisenä siitä huokui yhteisöllisyys. Vanhempia ihmisiä tuettiin ja annettiin tilaa. Perheet olivat liikkeellä usean sukupolven voimin, teinit ja pikkulapset olivat tiiviisti mukana juhlassa. Minun silmissäni tämä oli selkeästi parasta koko tapahtumassa. Toki myös musiikin opetuksen on oltava vahvalla pohjalla, sillä kulkueisiin tarvitaan nopeasti laskettuna yli 4 000 soittajaa! Vain kiirastorstaina olivat kaupat ja museot kiinni. Viikon aikana ehdimme nauttia taiteesta ja kulttuurista monessa muodossa. Malagan automuseo on todella näkemisen arvoinen. Se sijaitsee vanhassa, hienosti kunnostetussa tehtaassa. Kokoelmassa on kunnioittaen säilytetty sellaista kalustoa, jota ei juurikaan enää muualla näe. Picasson synnyinkaupunki esittelee suuren poikansa elämäntyötä kahdessakin museossa. Satamaan on rakennettu maan alle vaikuttava pariisilaisen Pompidou-keskuksen pikkusisko. Sen ulkopuolella on esillä nykytaidetta avoimessa katutilassa baareineen, teknomusiikin säestyksellä. Kulttuuri elää ihmisissä ja kaupunkiympäristössä. Perinteen kunnioittaminen ei merkitse kehityksen pysähtymistä. Yhteisöllisyys, ilo ja luovuus synnyttävät uutta vanhan rinnalle. Yhteisöllisyys on kulttuurin sielu
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Julkaisemme ensi syksyn alustavan kurssikalenterin tämän lehden sivulla 27. Järjestöllisten ja harrasteaineiden kurssien lisäksi tarjolla on pari kurssiuutuutta. Harrasteaineiden kursseilla teemana on järjestömme 60-vuotisjuhlavuosi. Iloisena uutisena kerromme, että voimme tarjota jäsenillemme kursseja alennettuun hintaan osuuskunta Tradekalta saamamme avustuksen ansiosta. Avustus käytetään seuraaviin järjestöaineiden ja edunvalvonnan kursseihin: matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät, tiedottamisen ja järjestöviestinnän kurssi, ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät, yhdistystoiminnan ja taloudenhoidon jatkokurssit sekä yhteistoiminnan ja vuorovaikutuksen kurssi. Uutuutena järjestöaineiden joukossa on vuorovaikutukseen ja hyvään yhteistoimintaan johdattava kurssi. Yhdistystoiminta tuntuu välillä vaativan paljon vapaaehtoisilta toiminnan pyörittäjiltä. Siksi pysähdymme miettimään, miten voimme parhaiten toimia toisiamme kannustaen ja tukien. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus -kurssi on osa yhdistystoiminnan kurssia, mutta sopii hyvin myös omana kurssinaan yhdistystoimijoille. Juhlaohjelmaa ja muuta mukavaa Järjestämme ilmaisutaidon, musiikkija liikuntakurssit samaan aikaan. Kaikilla on tilaisuus harjoittaa ilmaisuja tulkintataitojaan muun ohjelman ohessa. Mukaan kurssilaisia ohjaamaan tulee uutena vetäjänä näyttelijä ja ohjaaja Katriina Hyvärinen. Ensi vuonna vietettävän 60-vuotisjuhlan ohjelmat ovat pääosassa ilmaisuja ohjelmatyön kurssilla sekä musiikissa ja liikunnassa. Musiikissa ja liikunnassa harjoittelu aloitettiin jo kevään kurssilla, mutta syksyn kurssi on juuri oikea hetki tulla mukaan. Kaikki ehtivät vielä oppia! Tämän lisäksi kaikilta kursseilta löytyy muutakin ohjelmaa ja uusia virikkeitä yhdistystoimintaan. ”Synttäripaja” on nimensä mukaan kurssi, jossa voi valmistaa ohjelmia ja aineistoa juhlavuottamme varten. Tanssipajassa voi kokeilla erilaisia tansseja ja halutessaan opetella pieniä esitysohjelmia. Kädentaitojen pajassa tehdään muun muassa ”ristipistoja sivistyneesti”. Ristipistoja ja muita kirjailutekniikoita käyttäen valmistamme tauluja. Jos jäsenemme innostuvat taulujen teosta, voi olla, että saamme koottua hienon näyttelyn 60-vuotisjuhlamme kunniaksi – kuten saimme upean tilkkupeiton Vuokatin kesäpäiville. Osaksi ”Synttäripajaa” pystytämme mediapajan, jossa opettelemme kuvausta ja kuvan käsittelyä. Harjoittelemme tarinointia ja haastattelutekniikkaa. Yleisradion toimittaja Tiina Harpf tulee perehdyttämään dokumentin tekoon. TIINA RAJALA Järjestöaineiden kurssit alennettuun hintaan Iloisia uutisia syksyn kurssikalenterista Joensuussa huhtikuussa järjestetyllä ”Ristipistoja – sivistyneesti” -kurssilla harjoitettiin kulttuuriaktivismia kädentaitojen parissa. Lisää tästä kurssista sivulla 26. Kuva: Kai Artes Järjestötiedotuksen kurssi pidettiin maaliskuussa Kuntorannassa. Kuvan Kiuruveden Eläkeläisten Elsa Sivonen ja Marja-Leena Kärkkäinen ja kahdeksan muuta kurssilaista tutustuivat muun muassa sähköisen viestinnän mahdollisuuksiin. Kuva: Tuomas Talvila Rytmimusiikin kurssi pidettiin maaliskuussa Espoon Matinkylässä. Siellä laulettiin ja soitettiin yhdessä bändin kanssa. Kuva: Tiina Rajala
• 4 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN TAVOITE OHJELMA Eläkeläiset ry käynnisti ikääntymispolitiikkaa koskevan jäsenkeskustelun vuoden alussa. Jäsenkeskustelussa erityisesti yksinäisyys ja sen ehkäiseminen keräsi runsaasti kommentteja. Kommenttien valossa piirtyy esiin jäsenistön kantama huoli syrjäkylällä yksin asuvasta pienituloisesta vanhuksesta, joka ei julkisen liikenteen rapautumisen myötä pääse hoitamaan pankkiasioitaan tai osallistumaan elämään iloa tuovaan harrastustoimintaan. Jäsenkeskustelussa on nostettu esiin yksinäisyyteen liittyviä riskejä monista eri näkökulmista. Aktiivinenkin ihminen voi ajautua yksinäiseksi puolison kuoleman tai läheisen tai oman sairastumisen myötä. Myyjät ja huijarit voivat olla ainoat ihmiset, joiden kanssa vanhus pääsee päivän aikana juttusille. Puhelinhuijareiden kohdalla yksinäisyyden lisäksi myös selkärankaan juurtuneet käytöstavat voivat lisätä huijatuksi tulemisen riskiä. ”Et loukkaa ketään, jos et kuuntele!” kyselyvastauksessa muistutetaan. Yksinäisyyden ehkäisemisessä järjestötoiminta nähdään tärkeänä. Keskustelussa on kuitenkin esitetty huoli siitä, että kipeimmin seuraa tarvitsevat ihmiset eivät välttämättä osaa hakeutua mukaan järjestötoimintaan. ”Eläkeläistoiminnan merkityksestä pitää kertoa enemmän julkisuuteen ja uusille eläkeläisille,” kommentoitiin jäsenkeskustelussa. Jäsenkeskustelut osa ikääntymispoliittista työtä Jäsenkeskustelu on osa ikääntymispoliittisen tavoiteohjelman laatimiseen tähtäävää työtä. Jäsenkeskustelu käynnistettiin aluekierroksella, lisäksi kommentteja kerättiin verkon välityksellä ja postitse. Yhdistyksiltä toivottiin myös edustajakokousaloitteita ikääntymispoliittisista teemoista. Aluekierroksella osallistujat äänestivät ryhmätöissä tärkeimpinä pitämistään kysymyksistä. Verkkokyselyssä vastaajia pyydettiin asettamaan eri teemat tärkeysjärjestykseen. Erityisesti yksinäisyys, eläkkeet, vaikuttaminen (mm. eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneuvostojen kautta) sekä sotepalvelut keräsivät runsaasti ääniä. Toimeentuloa koskevissa kommenteissa tuotiin toistuvasti esiin, se, kuinka riittävä toimeentulo auttaa eläkeläisiäkin sopeutumaan yhteiskunnassa tapahtuviin muutoksiin. Kääntäen tämä kuitenkin näkyy huolena pientä eläkettä saavien tulevaisuudesta muutosten keskellä. Sote-palveluita koskevissa kommenteissa mm. tuodaan esiin, että päätöksenteon etääntyminen palvelujen tarvitsijoista heikentänee palveluiden laatua. ”Etäisyyksien kasvaessa ambulanssikuolemat tulevat lisääntymään”, keskustelussa ennustettiin. Yhdistykset vastasivat toiveeseen lähettää edustajakokousaloitteita ikääntymispoliittisista teemoista kiitettävän aktiivisesti. Aloitteita tuli runsaasti mm. eläkkeisiin, sosiaalija terveyspalveluihin ja vanhuspalveluihin liittyen. Tavoiteohjelmatyön seuraavat askelmerkit Jäsenkeskustelun ja ikääntymispolitiikkaa koskevien edustajakokousaloitteiden pohjalta laaditaan seuraavaksi esitys edustajakokousta varten. Kun esitys on käsitelty edustajakokouksessa, käynnistyy ohjelmarungon valmistelu. Myös ohjelmarungon työstämisessä jäsenistön kommentit ovat jälleen tervetulleita ja jäsenkeskustelu aiheen tiimoilta avataankin seuraavan kerran syksyllä 2018. ANNA ESKOLA Yksinäisyyteen liittyvät riskit nousseet selkeästi esiin Jäsenkeskustelu käynyt vilkkaana Jäsenkeskustelu käynnistettiin aluekierroksella, jossa käytiin läpi Eläkeläiset ry:n 14 aluejärjestöä. Aluetyöpäivien tilaisuuksissa osallistujat pohtivat ikääntymispolitiikkaa neljän pääteeman kautta. Ne olivat Arvokas vanhuus, demokratia, toimeentulo ja palvelut. Alla olevat kaaviot kertovat, mitkä asiat nousivat vahvimmin esiin näiden neljän pääteeman sisällä. Aluekierrosäänestys 47% 8% 8% 21% 16% Arvokasvanhuus Yksinäisyys Väkivalta Tasa-arvo Huijaukset Puhdasympäristö 35% 15% 23% 3% 5% 19% DemokraHa VaikuIaminen Eläkeläistoiminnantukija toimiHlat It-esteeIömyys MaakunnallinendemokraHa Kestäväkehitys KehityspoliHikka 32% 8% 12% 4% 9% 26% [PROSENTTI] Toimeentulo Eläkkeet Muusosiaaliturva SukupuoliIunutköyhyys Tulevateläkeläiset Kohtuuhintainenasuminen Lääkekorvaukset,ruoan hinta,sote-maksut Verotuksen oikeudenmukaisuus 46% 7% 14% 11% 15% 7% Palvelut Sote-palvelut Palvelujenkaupanvapautus Liikenne KulIuuri Liikunta YhteiskuntasuunniIelu ”Eläkeläistoiminnan merkityksestä pitää kertoa enemmän julkisuuteen ja uusille eläkeläisille” Kommentti jäsenkeskustelussa
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry hakee 15.8.2018 alkaen tai sopimuksen mukaan Siviilipalvelusmiestä Siviilipalvelusmiehen työtehtävät koostuvat toimistotyöstä, kuten jäsenkirjeiden ja sähköisen uutiskirjeen postitus, kurssija tapahtuma-ilmoittautumisten käsittely, verkkokaupan hallinnointi, tilaustuotteiden postitus ja varastosta huolehtiminen, sekä osallistuminen järjestön 60-vuotisjuhlavuoteen liittyvien tapahtumien järjestelyihin. Työtehtävät tarkentuisivat valittavan henkilön omien valmiuksien mukaan. Tehtävät eivät vaadi erityistä työkokemusta tai koulutusta, mutta kokemus järjestötyöstä ja yhdistystoiminnasta katsotaan eduksi. Työaika on 36 tuntia viikossa. Pääasiallinen työskentelypaikka on Eläkeläiset ry:n toimisto (Mechelininkatu 20 A, Helsinki). Työ voi aika ajoin edellyttää matkustamista kotimaassa. Eläkeläiset ry sitoutuu vastaamaan siviilipalveluspaikan velvoitteista. Korvaamme siviilipalvelusvelvolliselle päivärahat sekä majoituksesta, työmatkakuluista ja ruokailusta aiheutuvat kustannukset. Siviilipalvelusmies saa myös työntekijöille kuuluvan työterveyshuollon. Hakemukset pyydetään ti 30.4. mennessä sähköpostitse osoitteeseen: jan.koskimies@elakelaiset.fi Lisätietoa: Jan Koskimies, toiminnanjohtaja, p. 040 7470776, jan.koskimies@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry on puolueisiin sitoutumaton, Suomen vanhin, vuonna 1959 perustettu valtakunnallinen eläkeläisjärjestö. Se toimii eläkeläisten edunvalvojana, sosiaalisena yhteenliittymänä ja erilaisen kansalaistoiminnan foorumina. Sillä on eri puolilla maata 14 aluejärjestöä, 220 paikallisyhdistystä ja noin 29 000 henkilöjäsentä. Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Irmeli Mandell tunnistaa jäsenkeskustelussa voimakkaasti esille nousseen huolen eläkeläisten yksinäisyydestä (juttu viereisellä sivulla). – Yksinäisyyden uhka oli selkeästi näkyvissä myös pari vuotta sitten toteutetussa Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry:n Huomisen kynnyksellä -kyselytutkimuksessa.. Teema on toistuvasti esillä myös ikäihmisten palveluista vastaavien kaupungin edustajien kanssa käydyissä keskusteluissa, vaasalainen Mandell huomauttaa, Järjestöillä, eläkeläisja muillakin, on osaltaan iso tehtävä yksinäisyyden torjunnassa. – Toiminnan pitää olla riittävän houkuttelevaa, jotta ihmiset lähtevät mukaan, Mandell sanoo. Eikä sekään yksin riitä, vaan toiminnasta olisi myös kyettävä tiedottamaan niin, että se tavoittaa myös jo kotiinsa ja yksinäisyyteensä unohtuneen ihmisen. – Se on iso haaste. Eläkkeelle siirtyminen voi monelle olla tässä mielessä vaikea siirtymävaihe. – Jos tuttavaja ystäväpiiri on jäänyt sinne jonnekin työelämän puolelle, voi uusien kontaktien hakeminen olla vaikeaa. Tästä päästään myös eriarvoisuuden teemaan. Mandell huomauttaa, että sosiaalisen kanssakäymisen puute syrjäyttää ja eriarvoistaa ihmisen totaalisesti. – Tiedonsaantikin jää sitten enemmän sattuman varaan, eikä ihminen pääse tuomaan omia mielipiteitään esiin. Digitalisaatio luo myös eriarvoisuutta Teemasta on keskusteltu, kun professori Juho Saaren johtama, eriarvoisuutta käsitellyt työryhmä taannoin jätti loppuraporttinsa. Kriitikoiden mukaan tuossa – sinänsä tärkeässä – raportissa ei eläkeläisten eriarvoisuutta ole juurikaan nostettu esille. Irmeli Mandellin mukaan esimerkiksi yhteiskunnan digitalisaatiossa on suuri eriarvoistamisvaara. – Kun tieto ja palvelut enemmän ja enemmän kulkevat netissä, se syrjäyttää ison osan ihmisiä. Tässä ikäihmset eriarvoistuvat todella pahasti tänä päivänä. – Juuri eläkkeelle siirtyneet hallitsevat jo aika hyvinkin nettimaailmaa. Mutta moni yli seitsemäntai kahdeksankymppinen suorastaan pelkää koneita, ja älypuhelintakin. Ja vaikka ei pelkäisikään, niin vapisevin käsin ei pysty kosketusnäytöllisiä puhelimia edes käyttämään, Mandell huomauttaa. Hänen mielestään digiloikkaan on hypätty liian nopeasti, tekniikka edellä, ja iso osa käyttäjistä on unohdettu. – Järjestöthän, Eläkeläiset ry mukana, tekevät tässä hirveän paljon hyvää työtä, on koulutusta ja vertaisohjausta. Mutta sekään ei tavoita ehkä juuri heitä, jotka kipeimmin tukea tarvitsisivat. Järjestöjen vastuulle ei asiaa myöskään voi kokonaan sysätä. – Kyllä valtion ja kuntien vastuulla olisi järjestää tarvittava koulutus ja pitää huolta siitä, että ketään ei tässä syrjäytetä. Omaishoitajat eriarvoisessa asemassa Irmeli Mandellia huolestuttaa suuresti myös omaishoitajien tilanne. – Se on eriarvoistamista, että omaishoitajien saama korvaus on harkinnanvaraista, ja että kunnat eivät toimi yhtenäisten periaatteiden mukaan. Samat kriteerit täyttävä henkilö voi toisessa kunnassa saada tukea, toisessa jäädä ilman. – Ja kun suurin osa omaishoitajista on vanhuksia, jotka hoitavat puolisoaan tai vammaista lastaan. Olisi korkea aika siirtää omaishoidon tuki Kelan maksettavaksi ja saada koko maahan yhtenäiset kriteerit tuelle. Mandell painottaa, että taloudellinen eriarvoisuus hiertää eläkeläisiä, eikä sitä nyt luvattu pieni takuueläkkeen korotus vielä oikaise. – Kun lasketaan, kuinka paljon esimerkiksi indeksijäädytyksillä ja -leikkauksilla on jo viety, niin kyllä eläkeläiset ovat tässä miinuspuolella. TUOMAS TALVILA ”Sosiaalisen kanssakäymisen puute syrjäyttää ja eriarvoistaa” ”Tiedonsaantikin jää enemmän sattuman varaan, eikä ihminen pääse tuomaan omia mielipiteitään esiin.” Irmeli Mandellia huolestuttaa suuresti myös omaishoitajien tilanne. – Se on eriarvoistamista, että tuki on harkinnanvaraista ja että kunnat eivät toimi yhtenäisten periaatteiden mukaan. Kuva: Raimo Vahtera
• 6 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Yhdistysverstaissa pureudutaan yhdistysten toiminnan kehittämiseen Uudenkaupungin Eläkeläisten luona Yhdistysverstaassa paikallaolijat keskittyivät pohtimaan yhteistyötä alueen muiden järjestöjen kanssa, jäsenhankintaa ja uudenlaisen talkooapupiirin perustamista. Iin Eläkeläisten verstaspäivässä keskityttiin suunnittelemaan yhdistyksen 50-vuotisjuhlia. Päivän aikana työstettiin aikataulutettua suunnitelmaa vuodelle 2019 osuvan merkkipäivän valmisteluista. Kurussa jäsenhankintaa lähestyttiin muun muassa suunnittelemalla ulkopuolisillekin avoimen toiminnan monipuolistamista ja sitä, miten toiminnasta voisi tehokkaasti tiedottaa myös esimerkiksi alueen kesäasukkaille. Muuramen Eläkeläisten kanssa pidetyssä verstaassa pureuduttiin varainhankintaan, jäsenhankintaan ja siihen, miten uudet kasvot otetaan kerhoissa vastaan. Muuramelaiset esimerkiksi päättivät selvittää kirpputoritoiminnan mahdollisuuksia varainhankinnassa. Kuvat ja tekstit: Anna Eskola Eläkeläiset ry:n paikallisyhdistyksilleen järjestämät Yhdistysverstaat ovat tiiviitä koulutuksia, jotka rakentuvat keskustelun ja yhteisen ideoinnin pohjalta. Painopisteinä Yhdistysverstaassa voi olla esimerkiksi harrastustoiminnan, viestinnän, jäsenhankinnan tai edunvalvonnan kehittäminen. Yhdistysverstastiedustelut: aluetyön suunnittelija Anna Eskola, 044 751 1031, anna.eskola@elakelaiset.fi
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä J ari Sillanpään onnettomien huumesekoilujen käsittely julkisuudessa on tuonut mieleen oman työurani loppuvaiheita. Jouduin nimittäin paneutumaan tähän ongelmaan vähän vastentahtoisesti vetämällä useampaakin aihepiiriin liittyvää toimikuntaa. Tehtävä oli haastava, mutta omalla tavallaan antoisa opintomatka. Ainakin sen oppi, että ongelma on monenkirjava: ”pönttöä” sekoittavat aineet ovat moninaisia ja tuloksia tuottavat ehkäisytoimet eri yhteyksissä erilaisia. Sama sapluuna ei pure eri kohderyhmissä samalla tavalla. ° ° ° Päihteitä on tuttuja ja tuntemattomia, laillisia ja laittomia. Maailman eri osissa valtapäihde on eri aine ja ajan kuluessa suhtautuminen eräisiin niistä on muuttunut. Niinpä esimerkiksi Preussissa oli aikanaan ammattikunta, jonka tehtävänä oli kulkea haistelemassa ikkunoiden alla, tulisiko asunnosta kahvin tuoksua – kahvi kun oli kielletty ”huume”, piriste vähän samaan tapaan kuin nykynuorison ns. ”bilehuumeet”. Alkoholia yritettiin kitkeä niin meillä kuin Amerikassakin kieltolailla, kieltämällä niin sen myyminen kuin käyttökin. Viimeisin yritys oli Gorbatsovin radikaali yritys kitkeä alkoholi venäläisten elämästä. Suomessa kieltolaki aikanaan kumottiin ja viina laillistettiin. Sen käytön aiheuttamia haittoja pyritään torjumaan hillitsemällä kulutusta alkoholin hintaa ja sen saatavuutta säätelemällä. Uusi aika ja kansainvälisen kanssakäymisen lisääntyminen on tuonut perinteisten päihteiden rinnalle kasvavaksi ongelmaksi laittomat huumeet. Valikoimaan on ilmestynyt uusia tuotteita, viimeisimpinä keinotekoiset muuntohuumeet, jotka ovat käyttäjälleen kaikkein vaarallisimpia. Oma ryhmänsä ovat vielä lääkkeet, esim. kipuja unilääkkeet, ja niiden väärinkäyttö. Sodassa rintamamiehille syötettiin amfetamiinia (pervitiiniä) taisteluvireen ylläpitämiseksi. Yksi päihteiden pahimpia ongelmia on niiden koukuttavuus. Voimakkainta se on nikotiinilla, niin kuin jokainen tupakkalakkoa yrittänyt tietää. Samaa tasoa on metamfetamiinin koukuttavuus. Alkoholin kanssa samassa sarjassa painii heroiini ja amfetamiini. Kofeiini ja kokaiini koukuttavat keskenään suunnilleen yhtä voimakkaasti. ° ° ° Päihteiden ja huumeiden käytön ongelmat näkyvät joko käyttäjään itseensä kohdistuvina ja/tai laajemmin ympäristöön ja yhteiskuntaan vaikuttavina. Vaikutusten laajuudessa ja päihteen käytön aiheuttamissa yhteiskunnallisissa vaikutuksissa ylivoimaisesti ongelmallisin on alkoholi. Se aiheuttaa vuosittain yhteiskunnalle noin 1,5 miljardin euron välittömät kustannukset. Muiden huumeiden käytön taloudelliset seuraukset ovat lähes puoli miljardia euroa. Laittomien huumeiden vaikeimmat yhteiskunnalliset ongelmat liittyvät rikollisliigojen organisoimaan huumekauppaan, jolla on laajat kansainväliset kytkennät. Suoranaisimmin päihteiden käyttö vaikuttaa käyttäjiin itseensä. Alkoholin osalta se näkyy erilaisina alkoholiperäisinä sairauksina, ja alkoholin käyttöön liittyviä kuolemia on noin 1700 vuodessa. Vahvojen laittomien huumeiden käyttäjiin itseensä kohdistuvat vaikutukset näkyvät pahimmillaan huumekuolemina, joita tapahtuu n. 150 vuodessa. ° ° ° Miten huumeiden käytön ongelmia sitten voitaisiin vähentää? Mietoja huumeita vuoden aikana on tilastojen mukaan käyttänyt 15–34 -vuotiaista miespuolisista vähän yli 10 % ja saman ikäisistä naispuolisista vähän alle 10 %. Päivittäin huumeita käyttää noin 3 % ja vahvoja huumeita puoli prosenttia aikuisväestöstä. Ongelma on yritetty ratkaista kieltämällä lailla sekä huumeiden myynti että käyttö. Tulisiko myynnin lisäksi myös huumeiden käytöstä rangaista vai tulisiko käyttäjä ohjata hoitoon ilman muita seuraamuksia? Tärkeintä on madaltaa hoitoon hakeutumisen kynnystä. Rangaistuksen pelko saattaa sitä nostaa ja merkintä rikosrekisterissä sysää helposti liikkeelle syrjäytymisen kierteen. Vaikka käyttö säilyisi laissa kiellettynä, voitaisiin rangaistus jättää tuomitsematta. Toisena mahdollisuutena olisi poistaa käytön rangaistavuus laista ja keskittää rangaistukset huumeiden myyntiin. Tärkeintä olisi löytää keino, jolla huumeita käyttävien ongelmia päästäisiin hoitamaan mahdollisimman aikaisessa vaiheessa ja vähentämään näin sitä inhimillistä kärsimystä, jonka huumeet aiheuttavat. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Rangaista vai hoitaa Eläkeläiset ry:n toimisto palvelee ELÄKELÄISET RY Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi Henkilökunnan sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15 Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita: Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri, materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkanlaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija –yhdistysverstastiedustelut 044 751 1031 Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala Koulutussuunnittelija 040 582 4319 – kulttuurija koulutustoimintaan liittyvät asiat (ilmoittautumiset jäsenpalvelun kautta) Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 – Eläkeläinen-lehden toimitussihteeri Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen 044 751 1032 – Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke
• 8 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry on käynnistänyt kaksivuotisen tanssiliikuntahankkeen opetusja kulttuuriministeriön tuella. Liikumme tanssien -hanke jatkuu kevääseen 2020 saakka. Hankkeen aikana järjestämme tanssin työpajoja sekä vertaisohjaajien koulutusta. • järjestämme osallistujille maksuttomia tanssin työpajoja kaikissa aluejärjestöissämme. • Tanssipajoissa voi kokeilla eri tanssilajeja sekä erilaisia tanssityylejä, kuten esimerkiksi luovaa ja itämaista tanssia. • Pajoihin osallistuminen ei edellytä aiempia opintoja tai erityistaitoja, liikkuminen on pääasia. • Pajoihin mahtuu noin 30 osallistujaa ilmoittautumisjärjestyksessä. • Pajoista tehdään kuvakoosteet yhdistysten tanssiharrastuksen tueksi. • Järjestämme ohjaajakoulutusta yhdistysten vapaaehtoisille vertaisohjaajille. • Ohjaajakoulutus perehdyttää musiikkiliikuntaan ja ohjaustaitojen kehittämiseen. • Liikumme tanssien -hankkeessa tehdään yhteistyötä Työväen Urheiluliitto TUL ry:n, Suomen Voimisteluliitto SVOL ry:n Ikiliike-hankkeen ja Länsi Uudenmaan Tanssiopisto Hurja Piruetin kanssa. • Ensimmäinen tanssin työpaja järjestetään 23.5. kello 12.30 – 16.30 Urheiluopisto Kisakeskuksessa yhteistyössä Hurja Piruetin kanssa. Tanssipajan kuvaus: Iloa tanssista! Mukaansa tempaavaa musiikkia ja ilmaisuvoimaista liikekieltä yhdistellään showja nykytanssin elementteihin. • Eläkeläiset ry:n verkkosivuille on tulossa lomake tanssipajoihin ilmoittautumiseksi. • Kerromme lisää tanssiliikunnan hankkeesta muun muassa verkkosivuillamme ja liikuntavastaavien verkoston kautta. TIINA RAJALA Liikumme tanssien – Tanssin maailmaan kannattaa tulla mukaan avoimin mielin. Tanssi on kaikille ja kaikki voivat tanssia ja ilmaista itseään liikkeen keinoin, sanoo Länsi-Uusimaan tanssiopisto Hurja Piruetin rehtori, tanssinopettaja Katja Köngäs. Hurja Piruetti on yksi Eläkeläiset ry:n yhteistyökumppaneista Liikumme tanssien -hankkeessa. Katja Köngäs on opettajana hankkeen ensimmäisessä työpajassa, joka järjestetään 23.5. Urheiluopisto Kisakeskuksessa. Köngäs kutsuu kaikkia mukaan tanssimaan, virkistäytymään ja inspiroitumaan. – Tarjoamme työpajassakin matalan kynnyksen toimintaa, johon jokainen osallistuu omista lähtökohdistaan käsin. Hurja Piruetin perustaja Katja Köngäs aloitti tanssiopetuksen Karjaalla vuonna 1995. Hänellä on vankka kokemus eri-ikäisten, -tyylisten ja -tasoisten ryhmien opettamisesta. Tällä hetkellä hän ohjaa opistossa muun muassa viikottaista senioreille suunnattua 60+ -ryhmää. –Todella innokaita tanssivia daameja, hän kiittää. Köngäs painottaa, että tanssin ja taiteen maailma on kaikille yhteinen, iästä ja muista tekijöistä riippumatta. – Totta kai iän ja kunnon tuomat rajoitukset otetaan huomioon. Mutta liikkeitä pystytään aina soveltamaan. Tarvittaessa niitä voidaan harjoitella vaikka tuolilla istuen. Mikä tanssissa kiehtoo? Toimittajan kysymys on epäilemättä höpsö, mutta Katja Köngäs (joka vuonna 2014 valittiin Vuoden raaseporilaiseksi) vastaa siihen iloisesti. – Kun olen itse niin täysin hurahtanut tanssiin, en tietysti voi nähdä siinä kuin positiivisia puolia, hän nauraa. – Tanssissa yhdistyy liikunta luovaan ilmaisuun ja musiikkiin. Puvustus, maskeeraus ja lavastus tekevät siitä kokonaistaideteoksen. Köngäs muistuttaa, että lisäksi tanssi on tutkimustenkin mukaan ikäihmisille tärkeä myös aivoterveyden ylläpidon kannalta. Hurja Piruetti tekeekin yhteistyötä mm. Muistiliiton kanssa. – Tanssin avulla aktivoidaan! Vähäinen ei ole myöskääm tanssiharrastuksen sosiaalinen merkitys. – Tanssin merkeissä tavataan ja vaihdetaan kuulumiset. Moni tästäkin 60+-ryhmästä on saanut uusia ystäviä. Se on parhainta saldoa mitä tässä opettajan työssä voi saada. Katja Köngäs korostaa myös oman kehon tuntemisen tärkeyttä, myös ikäihmisille. – Sitä seuraa kehollinen itsevarmuus. Kuten tanssista seuraa hyvä ryhti. Kun esimerkiksi tässä senioriryhmässä nyt harjoittelemme Carmenia, tanssijoiden selkä suoristuu kuin itsestään. TUOMAS TALVILA ”Tanssi on kaikille ja kaikki voivat tanssia” Tanssiopisto Hurja Piruetin Carmen-ryhmä vauhdissa. Kuva: Tuomas Talvila Katja Köngäs on opettajana Liikumme tanssien -hankkeen ensimmäisessä työpajassa, joka järjestetään 23.5. Urheiluopisto Kisakeskuksessa.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN Sali täynnä iloisia naisia ja reipasta menoa. Niin alkoi Eläkeläiset ry:n monikulttuurisen toiminnan tanssileiri Urheiluopisto Kisakeskuksessa. Tanssileiri oli varaslähtö järjestön tanssiliikunnan hankkeelle. Kisakeskuksen leirille tuli tanssimaan kiinanja venäjänkielisiä naisia, yhteensä 25 uteliasta liikkujaa. Kevätaurinko hohtavine hankineen houkutteli ryhmän heti ulos kävelylle ja sai aivot tanssilliseen vireystilaan. Leirin tavoitteena oli oppia esiintymisnumeroita, koska ryhmämme oli saanut esiintymiskutsun Maunula-taloon huhtikuun alussa. Esiintymisnumeroiden lisäksi nautimme luovasta tanssista sekä Etelä-Espoon yhdistyksen ohjaajan Hannele Pitkä-Liukkosen vetämistä rytmiharjoituksista. Kiinalaistenkin keskuudesta löytyi tanssiopettaja ja saimme hieman makua myös kiinalaisesta koreografiasta. Yhteinen tanssi sujuu vaikka toistemme puheista emme paljon selvää saaneet. Tanssileirillä oli mukana Suomessa jo 28 vuotta asunut Li Xhang. Tällainen ikäihmisten tanssileiri oli hänelle ensimmäinen vastaava kokemus. – On kiva olla kaikki yhdessä ja samalla harjoitella liikuntaa tai tanssia. Se on hauskaa ja samalla voi oppia suomalaista kulttuuria ja kuulla vanhoja tarinoita, joista illalla keskustelimme. – Kisakeskus oli oikein kiva paikka, rentouttava sauna, metsä ja koko järvimaisema. Vaikka olen jo lähes 70 vuotias, eivät tanssiharjoitukset tuntuneet väsyttävältä kun oli niin hauska. Itse tanssitkaan eivät olleet vaikeita vaikka heti kaikkea ei oppinut. Aivot saivat tanssiessa tehdä töitä. Li kertoi, että ei entuudestaan tuntenut kovinkaan monta mukana olleista kiinalaisista naisista. Useimmat asuvat oman perheensä kanssa eivätkä helposti tapaa muita, saatikka suomalaisia. – Huomasin että kaikki olivat innoissaaan ja tykkäsivät tanssista sekä muutenkin liikkumisesta. Tällaiseen paikkaan ja toimintaan ei helposti pääse ja moni oli täällä ensimmäistä kertaa. – Olen huomannut että monet pitkään Suomessa asuneetkin puhuvat suomea huonosti, eivätkä tiedä suomalaisista tavoista. Joskus olen kertonut jonkun suomalaisen tavan tai tarinan ja he ovat ihmetelleet, kun sellaiset asiat eivät ole tuttuja. – Paikallisen kulttuurin tunteminen antaa voimaa, ja sitä kautta ymmärtää paremmin, miten suomalaiset elävät ja ajattelevat. – Kiinalainen kulttuuri on vanha kulttuuri. Mies on meillä päähenkilö ja naiset kuuntelevat mitä mies sano. Tässä ryhmässä tuntuu, että naiset saavat olla vapaasti, puhua toisilleeen niin, että kukaan ei komentelee ja määrää. Suomessa naiset ovat vahvoja ja tekevät monia sellaisia töitä, jotka Kiinassa luetaan miesten töiksi. Kunnioitan sellaisia naisia ja meillä on siitä opittavaa, totea Li. Kiinalaisten ryhmä jatkaa suomeen kulttuuriin tutustumista yhdessä Kontulan Eläkeläiset ry:n jäsenten kanssa. EVA RÖNKKÖ Tanssileiri Kisakeskuksessa otti varaslähdön ”Yhteinen tanssi sujui vaikka toistemme puheista emme paljon selvää saaneet.” Yläkuva: Harjoittelua Kisakeskuksessa. Kuva: Eva Rönkkö Alakuva: Esitys Maunula-talossa. Kuva: Matti Lankinen
• 10 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Pietari on venäläisessä kirjallisuudessa hyvin mystinen kaupunki. Pietari on rakennettu sumuiselle suolle, joka häilyväisyydessään ruokkii maailmanlopun mielikuvia. Pietarista haluttiin tehdä eurooppalainen kaupunki, kulttuurin ja sivistyksen keskus. Samalla kuitenkin ajateltiin, että antautuminen eurooppalaiselle ajattelulle on askel kohti tuhoa. Niinpä kaupungin rakentaminen oli askel kohti tuhoa. Kaupunki oli rakennettu tyhjän päälle ja sinne sen tuli myös kadota. Kirjailija Aleksandr Belyi kirjoitti vuonna 1916 kirjan Peterburg , missä hän toteaa: ” Jos Pietari ei ole pääkaupunki, silloin – Pietaria ei olekaan. On pelkkää kuvittelua, että se on olemassa.” Pietari oli Venäjän pääkaupunki vuosien 1712 ja 1918 välisen ajan. Pietarista ovat kirjoittaneet niin runoilijat Aleksandr Pushkin kuin Anna Ahmatova. Venäläisten klassikkojen isät Nikolai Gogol ja Fjodor Dostojevski ovat asuneet Pietarissa ja omistaneet kirjojaan tälle ”kaupungille luiden päällä”. Pietaria oli rakentamassa ruotsalaisia ja suomalaisiasotavankeja ja talonpoikia. Kymmenet tuhannet miehet menehtyivät vaarallisissa rakennustöissä, mistä siis tämä karmaiseva vertauskuva juontaa. Pushkinin mahdollisesti tunnetuin runoelma on omistettu Vaskiratsastajalle, jolle on sittemmin tehty patsaskin. Vaskiratsastaja kertoo miehestä, joka kiroaa kaupungin perustajaa huonosta paikan valinnasta. Kaupunkia koettelivat lukuisat tulvat ja Vaskiratsastajan morsian menehtyi niistä yhdessä. Pietari tosiaan on rakennettu alle neljä metriä meren pinnasta ja vuonna 1824 suuri tulva vei mukanaan niin taloja kuin kaupungin asukkaitakin. Nykyään Pietarin tulvia tarkkaillaan, eikä vastaavaa pääse enää käymään. Anna Ahmatova puolestaan kuuluu vallankumouksen ja neuvostoajan kulttuurieliittiin. Hän tapasi muita taiteilijoita 1910-luvulla Kulkukoira-nimisessä ravintolassa, joka on avattu uudelleen 2000-luvulla. Ravintola sijaitsee Mihailovskin teatterin vieressä Taiteiden aukiolla. SaHinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan L isäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. VARAUSAIKA KÄYNNISSÄ! Ohjeet varausten tekemistä varten on lähetetty yhdistyspostissa 15.3. ja yhdistysten matkavastaaville viikolla 12. Ohje (”Ryhmänkerääjän ABC”) löytyy myös osoitteesta www.elakelaiset.fi / Toiminta / Jäsenmatka Pietariin Ryhmät voivat nyt varata matkaa. (Huom. Aikaisemmin lähetetty vastaus kiinnostuksesta lähteä matkalle ei ole varaus!) Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Hyvä matkavastaava/ryhmän kokoaja, Jotta ryhmäsi voi tehdä matkavarauksen, tulee sen valita koko ryhmän yhteiset retket. Alla olevista retkikohteista on siis valittava kaksi: • Erarta, upea nykytaiteen museo (esitelty Eläkeläinen-lehdessä 7/2017) • Loistokas Eremitaasi (esitelty Eläkeläinen-lehdessä 1/2018) • Jokilaivaristeily Nevalla • Faberge-museo, jossa on tsaarille tehtyjen munien lisäksi paljon muutakin. Retket eivät mene päällekkäin, ne järjestetään eri päivinä. Ruokailuista ja kuljetuksista kaikkialle on huolehdittu! Kaikissa matkaan liittyvissä asioissa voi soittaa Satu Koposelle numeroon 045 77345552 (arkisin klo 10-16), tai laittaa hänelle viestin osoitteeseen satu.koponen@venajaseura.com HUOMIO! Mikäli haluaisit matkalle mukaan, mutta yhdistyksesi ei kokoa ryhmää, ole yhteydessä Satuun. Varausaika päättyy 31.5. Lasku lähetetään ryhmän kokoajalle = matkavastaavalle. Ryhmän matka erääntyy maksettavaksi elokuussa. Varauksen tehneille ryhmän kokoajille = matkavastaaville lähetämme erikseen ohjeet viisumien hankinnasta. Jo nyt tiedoksi, että matkalle lähtijällä täytyy olla myös passi, joka on voimassa kuusi kuukautta matkan päättymisen jälkeen (ainakin 4.4.2019 asti). Vastaava matkanjärjestäjä : Nähtävää ja koettavaa Pietarissa: Kirjallinen Pietari malla aukiolla sijaitsee myös Valtiollinen musiikkikomedian teatteri. Kiven heiton päässä Kulkukoirasta sijaitsee Kirjatalo, joka tunnetaan myös Singerin talona. Kirjatalo on seitsenkerroksinen kirjakauppa, jonka avarista ikkunoista voi ihailla Kazanin katedraalia Nevskin paraatipaikalla. Aiemmin talo oli Singerin ompelukonetehtaan omistuksessa ja siinä sijaitsi useita eri liikehuoneistoja. Gogolin tunnetuimpiin teoksiin kuuluu kirja Nevan valtakadulla , jossa hän kuvaa Nevskiä näin: ”Ei ole olemassa mitään Nevskij prospektia parempaa, ei ainakaan Pietarissa, jolle se on kaikki kaikessa.” Niin Gogol kuin Dostojevskikin elävät kaupungissa edelleen. Molemmille on omat opastetut kävelykierroksensa. Dostojevskin Pietari keskittyy Heinätorin eli Sennajan ympärille ja Gogolin Pietaria on ennen kaikkea Nevski. Lisäksi Gogolin Nenä vaeltaa ympäri kaupunkia – lokakuisella matkalla sinäkin voit törmätä siihen! Gogol kirjoitti novellinsa Nenä vuonna 1836. Tarinassa parturi löytää leivän sisältä nenän. Samaan aikaan kollegioasessori Kovaljov huomaa nenänsä kadonneen. Nenä huvittelee ajelemalla ympäri kaupunkia univormuun pukeutuneena. Nenälle on tehty pieni patsas, joka vaihtaa paikkaa. Kukaan ei koskaan tiedä, mistä nenän seuraavaksi löytää. Teksti: VENÄJÄNMATKAT Pushkinin Vaskiratsastajalle on tehty patsaskin. Kuva: Sirpa Pääkkönen
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis J oskus leikittelen kuvitelmalla, että äitini – kuollut kauan sitten – tulisi kylään ja saisin esitellä hänelle kotini. Minkä vaikutuksen äitiin tekisi se huima teknologinen kehitys, joka alkoi vauhdilla jo 60-luvulla eli aika pian hänen kuolemansa jälkeen? Ällistelisikö hän ihaillen kaikkia niitä hienouksia, jotka tekevät minun huushollin pidostani niin paljon keveämpää kuin hänen oli? Mitä hän pitäisi turhakkeina, mitä tarpeellisina? Juuttuisiko hän telkkarin ääreen kanavasurffaamaan vai tuhahtelisiko mokomalle paljon roskaa työntävälle lootalle? Innostuisiko hän – vai suorastaan pelkäisikö – sitä kaikkea hurinaa, murinaa, korinaa, tärinää ja piipitystä, mikä nykyajan laitteista tulvisi menneinä aikoina niin vähin äänin hoidettuihin koteihin? Äiti oli virkanainen, ammatilleen omistautunut, hän olisi varmasti iloinnut kotityötä helpottavista vehkeistä, mutta hänen äitinsä taatusti ei. Töissä mammakin kävi eli puuhaa riitti sekä kodissa että sen ulkopuolella. Mutta toisaalta hän hallitsi kaiken paremmin kuin nykyajan nainen, jonka hienot vehkeet saavat vähän väliä vikoja, joita kotikonstein ei pysty korjaamaan, ja vanhentuvat nopeasti. Niiden elinikä on lyhyt verrattuna entisajan kapineisiin, jotka siirtyivät sukupolvelta toiselle. Mamma hallitsi jokaisen käyttämänsä kapineen, tiesi sen paikan, mökissä ei ollut tavaraa eikä paikkaa, jota hän ei olisi perin pohjin tuntenut. Nykyinen kotitaloni on vanhempi kuin se vastikään valmistunut puukerrostalo, johon sodan jälkeen muutimme. Se oli kotikauppalan ensimmäinen kunnallinen vuokratalo, ja kauppalan työntekijöitä sen melkein kaikki asukkaat olivatkin. Se oli jykevä lautavuorattu hirsitalo, jossa oli seitsemän keittiön ja kamarin asuntoa, joista yksi hellahuone ja yksi 2 h+k. Sen isoimman sai meidän viisihenkinen perheemme, ja yksinäinen äiti poikansa kanssa sai tyytyä hellahuoneeseen. Piharakennuksessa olivat puuseet ja varastot ja kulman takana kaatopaikka, jolle tyhjennettiin lajittelematta kaikki asukkaiden jätteet. Muutaman kerran vuodessa tuli kauppalan hevoskuski tyhjentämään huussinalusen. Pihalla oli pumppukaivo, mutta sitten saatiin asuntoihin kylmävesihana. Kellarissa olivat sauna, puuliiterit ja kellarit. Olihan meillä ajan huipputeknologiaa: radio, puhelin ja sähkölevy, jolla äiti kiehautti kahvit ennen töihin lähtöä. Ei niitäkään herkkuja kaikilla asukkailla ollut. 1950-luvun lopulla muutimme omaan rintamamiestaloon, joka edusti asumisteknologian huippua: keskuslämmitys, vesijohto, sisävessa ja sähköhella. Ostettiin pesukonekin, pulsaattorikone vääntökahvoineen oli vahva kuin pentele, käytössä seuraavalla sukupolvellakin. Isä, meidän joulukinkkumaakarimme, vaati silti kellarikerrokseen puuhellan – hänen mielestään joulukinkun voi paistaa vain puu-uunissa. Jääkaappiin ja pölynimuriin emme modernisoinnissa edenneet. En usko, että äitini ja mammani koskaan ajattelivat asuvansa hankalasti. Ei ihminen haaveile siitä, mitä ei ole. Vasta kun kapine tulee markkinoille ja mainontaan, se alkaa tuntua tarpeelliselta, jopa välttämättömältä. Monet pitäytyivät silti vanhassa, meidän mamma ainakin olisi pitäytynyt – hänelle ei kodinkoneista kelvannut kuin radio, ja sekin olisi saanut pysyä enimmäkseen kiinni. Menetin vanhempani aivan huiman teknologia-aallon kynnyksellä. Vain muutama vuosi lisää elinaikaa äidille ja isälle ja meidänkin huushollissa ehkä olisi hurissut jääkaappi ja murissut pölynimuri. Kenties olisi hankittu jopa televisio, jos oikein ajanhenkisiksi olisi heittäydytty. Mutta vanhempani jäivät ”vanhaan maailmaan”, niihin vuosisataisiin menetelmiin, joilla huushollia oli ”aina” hoidettu. Jos saisin nuo kauan sitten kuolleet ihmiset kotiini kyläilemään, he varmaan kokisivat joutuneensa toiselle planeetalle. Jotain tuttua he vanhan talomme pihalta sentään löytäisivät: maakellarin ja puilla lämpiävän, kertalämmitteisen ulkosaunan. Kotona Eläkeläiset ry:n jäsenyhdistykset ovat tehneet aikaisempaa enemmän aloitteita toukokuussa koolle kutsutulle 20. edustajakokoukselle. Tämä on erittäin ilahduttavaa. Kaikkiaan kokouksen käsittelyyn tulevia aloitteita on 181. Edellisessä edustajakokouksessa kolme vuotta sitten vastaava luku oli 138. Suurimpia huolenaiheita aloitteissa ovat eläkeläisköyhyyden torjuminen ja eläkkeitten riittävyys kohtuulliseen toimeentuloon myös tulevaisuudessa (40 aloitetta). Toimeentulokysymysten rinnalla aloitteentekijät nostavat esille epävarmuuden sosiaalija terveyspalveluiden saatavuudesta sekä niihin kohdistuvista maksuista ja palveluiden laadusta (38 aloitetta). Myös vanhuspalveluiden resursseista ja laadusta (18 aloitetta) sekä omaishoidon epäkohdista (8 aloitetta) kannetaan huolta. Kuusi aloitteentekijää nostaa esille vanhusasiamiehen viran perustamisen tärkeyden. Nopeasti yhteiskunnassa etenevästä digitalisaatiosta ja sen vaikutuksesta palveluiden saatavuuteen sekä palvelujärjestelmän esteettömyydestä puhutaan 20 aloitteessa. Eläkeläiset ry:n jäsenpalveluja ja etutoimintaa halutaan kehittää 15 aloitteessa. Sääntöihin kaivataan muutosta tai selkiyttämistä kuudessa aloitteessa. Kunnallisille vanhusneuvostoille toivotaan jatkoa ja vahvempaa roolia kunnallisessa päätöksenteossa ja tuleviin maakunnallisiin vanhusneuvostoihin toivotaan saatavan eläkeläisjärjestöjen edustus (4 aloitetta). Kaikki jäsenyhdistysten lähettämät aloitteet käsitellään edustajakokouksen aloitevaliokunnissa. Aloitteista tehdyt päätökset ohjaavat Eläkeläiset ry:n edunvalvontaa, edustajakokouksessa käynnistettävää ikääntymispoliittista ohjelmatyötä sekä toiminnan strategista suunnittelua. ANU MÄKI Runsaasti aloitteita edustajakokoukselle – toimeentulo ja palveluiden saatavuus huolettavat Eläkeläiset ry:n 20. sääntömääräinen edustajakokous pidetään 28.-29.5. Kylpylähotelli Kuntorannassa, Varkaudessa. Kolmen vuoden välein pidettävä edustajakokous on Eläkeläiset ry:n ylin päätöselin. Päätösvaltaa siellä käyttävät jäsenyhdistysten edustajat. Edustajakokouksessa on äänivaltainen edustusoikeus paikallisyhdistysten valitsemilla edustajilla. Aluejärjestön edustajalla on puheja esitysoikeus. Paikallisyhdistykset saavat lähettää edustajakokoukseen yhden edustajan kutakin alkavaa 300 jäsentä kohden, kuitenkin enintään kolme edustajaa. Aluejärjestöt saavat kukin yhden edustajan. Edustajakokous mm. valitsee hallituksen ja samalla koko järjestön puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan, valtuuston puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan sekä hallituksen ja valtuuston jäsenet. Ylin päätöselin Edustajakokous pidetään Kylpylähotelli Kuntorannassa. Kuva kokoussalista on edellisestä edustajakokouksesta keväältä 2015. Kuva: Eläkeläinen-lehden arkisto
• 12 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Ruotsalaiset Jens Jacobsen, 76, ja Ann-Marie Jacobsen, 71, jättivät työelämän hyvissä ajoin ennen kuin viimeinen takaraja tuli vastaan. – Olin ollut töissä melkein 40 vuotta. Tärkeintä oli, että sain kolme ylimääräistä kesää itselleni, 62-vuotiaana eläkkeelle siirtynyt Jens sanoo. Vasta 64 vuoden iässä eläköitynyt Ann-Marie olisi voinut olla töissä vielä vuoden. – Jens oli kuitenkin ollut jo pitkään eläkkeellä. Myös ympärilläni tapahtui tuolloin paljon. Läheisiä sairastui ja kuoli. Mietin, että on parempi olla yhdessä vapaalla, hän sanoo ja kaataa kahvia suomalaiselle vieraalle. Ruotsalaiseen tapaan kylällisellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin ottaa lisää pullaa. Tilavassa asunnossa on paljon kahden tyttären ja viiden lapsenlapsen kuvia. Nykyisessä osoitteessaan Solnassa Tukholman pohjoispuolella he ovat asuneet viimeiset 20 vuotta. Jens teki pitkän työuran toimihenkilöja asiantuntijatehtävissä Ruotsin pankkimaailmassa. Ann-Marie työskenteli sihteerinä eri yritysten työterveyshuollossa. Hommiin tuli kuitenkin vuosien tauko, kun hän jäi kotiin hoitamaan lapsia. – Mitään tukea lasten kotona hoitamiselle ei tuolloin ollut vanhempainpäivärahojen päätyttyä. Saimme vain lapsilisät. Sen jälkeen hän oli osa-aikaisissa töissä, 60 prosenttia täydestä työajasta. Varhaisempi eläkkeelle siirtyminen söi kummaltakin vanhuusvuosien tuloja, mutta valinta oli tietoinen. Naisilla eläkeansa Jensin eläke on verojen jälkeen 20 000 ja Ann-Mariella 13 000 kruunua kuussa. Se tarkoittaa yhteensä noin 3 300 euroa. Asumiskulut tilavasta asumisoikeusasunnosta haukkaavat 5 000 kruunua eli viitisen sataa euroa kuussa. He arvioivat, että saman verran menee ruokaan. – Meille eläke riittää. Kun meitä on kaksi, tämä on helpompaa esimerkiksi asunnon kannalta. Kaikki eivät silti ole yhtä onnekkaita. Pariskunta sanoo, että jopa vauraassa Ruotsissa on liian paljon köyhiä eläkeläisiä. He kertovat naispuolisesta tuttavastaan, joka jäi eläkkeelle lastenhoitajan työstä. Yksineläjänä hänellä on taloudellisesti vaikeaa. Syyksi he nimeävät ilmiön nimeltä naisansa (ruotsiksi kvinnofällan ). Se tarkoittaa, että lastenhoidon takia naisilla on vähemmän työvuosia kuin miehillä. Heillä on usein myös matalammat palkat, mikä johtaa pienempiin eläkkeisiin. Heidän mielestään eläkkeet jakautuvat Ruotsissa epätasaisesti. – Tätä kritiikkiä on ilman muuta, ennen kaikkea se liittyy siihen, että on paljon pienituloisia, Ann-Marie pohtii. – Sitten on tietysti yritysjohtajia, joilla on hirvittävän hyvät sopimukset. Mutta en oikein usko, että kenelläkään tavallisissa töissä olleilla olisi liian suuret eläkkeet, Jens lisää. ”Onneksi terveys on säilynyt” Jacobsenit sanovat elämässään olleen myötätuulta. – Taloudellinen tilanne on hyvä siinä mielessä, että jokaista kruuNaapurin eläkeläiset 2/3 Toimittaja Antero Eerolan juttusarjassa tutustutaan siihen, millaista on eläkeläisten elämä Suomen naapurimaissa. Eläkeläinen-lehden numerossa 2 vierailtiin Venäjällä, ensi numerossa on vuorossa Viro. Vauraassa Ruotsissa eläkeläiset kantavat huolta köyhistä ikäihmisistä Ruotsissa eläkeläisten asema lepää vakaalla pohjalla. Tukholman liepeillä Solnassa asuvat Jens ja Ann-Marie Jacobsen sanovat eläneensä työvuosien jälkeen kuten ovat aina halunneet. Isona ongelmana he pitävät sitä, että vauraassakin maassa on liian paljon köyhiä ikäihmisiä. Jens ja Ann-Marie Jacobsenin tilavassa asunnossa on paljon kahden tyttären ja viiden lapsenlapsen kuvia. Nykyisessä osoitteessaan Solnassa Tukholman pohjoispuolella he ovat asuneet viimeiset 20 vuotta.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Miehillä ja naisilla suuret erot Ruotsissa eläkejärjestelmä on joustava ja eläkkeisiin voi itse vaikuttaa enemmän kuin Suomessa. Työelämän voi jättää 61 – 67 vuoden iässä. Ruotsissa eläkkeet koostuvat useasta eri elementistä. Suomalaista kansaneläkettä vastaavan yleiseläkkeen maksaa valtio. Se on silti sidottu ansioihin, joita ihminen on aiemmin saanut. Lisäksi vuoden 1953 jälkeen syntyneet voivat sijoittaa pienen siivun tulevasta eläkkeestään rahastoihin. Ansioeli sopimuseläke puolestaan kertyy suunnilleen samoin kuin työeläke Suomessa. Tämän päälle voi kukin vielä säästää yksityistä lisäeläkettä varten. Keskimääräinen eläke Ruotsissa on tällä hetkellä 19 265 kruunua. Myös länsinaapurissa erot sukupuolten välillä ovat tuntuvia. Naisten keskieläke on 16 417 ja miesten 22 597 kruunua kuussa. Eurosummat saa, kun ottaa kustakin luvusta nollan pois lopusta. Eläkkeiden verotus on hiukan korkeampi kuin palkkatuloilla. Ruotsissa pidetään syyskuussa vaalit. Siksi ei olekaan ihme, että kaikki kahdeksan valtiopäivillä edustettua puoluetta haluaa laskea eläkkeiden verotusta. Kaikkiaan eläkkeensaajia on Ruotsissa noin 2,2 miljoonaa. Lähteet: työntekijöiden ja työnantajien eläkevakuuttaja AMF, Sveriges Pensionärförbund nua ei tarvitse miettiä. Rakkain paikka pariskunnalle on Tukholman kauniissa saaristossa sijaitseva kesämökki, jonka Jacob peri aikanaan omalta isoisältään. – Se on varmaankin meidän tärkein harrastuksemme. Muitakin ajanvietteitä löytyy. Ann-Marie kunnostaa vanhoja huonekaluja, käy usein teatterissa ja tekee vapaaehtoistyötä. Jens pelaa sulkapalloa ja bridgeä kahdesti viikossa. – Me voimme tehdä oikeastaan kaikkea, mitä haluamme, myös matkustaa ulkomaille, Jens sanoo. Myös terveys on pysynyt lähes moitteettomana. Paitsi kun täytin 70, olimme Lontoossa, jouduin siellä sairaalaan. Kun täytin 75, olimme Portugalissa ja jouduin sielläkin sairaalaan. Mutta vaivat hoidettiin, Jens muistelee. Jos jotain kuitenkin tulisi, on senkin suhteen asiat kunnossa. Paikallinen terveysasema näkyy olohuoneen ikkunasta. Solnassa terveydenhoitokulujen omavastuu on 1 100 kruunua eli päälle sata euroa vuodessa. Sen jälkeen laukeaa oikeus maksuttomaan hoitoon. Julkisessa liikenteessä – metrossa, junissa ja linja-autoissa – eläkeläiset saavat alennusta saman verran kuin opiskelijat. Vanhainkotiin vaikea päästä Mikäli voimat joskus loppuvat, ei vanhainkotiin lähteminen innosta kumpaakaan. – Jos joutuu vanhainkotiin, pitää olla jo vakavasti sairas, Ann-Marie kuvaa. – Niihin on myös erittäin vaikea päästä, koska ne maksavat yhteiskunnalle paljon. Ruotsissa yritetään ihmisille saada hoitoa kotiin niin pitkään kuin mahdollista, Jens sanoo. Eteenpäin on kuitenkin suunniteltu vielä monta onnellista vuotta. Jens ja Ann-Marie Jacobsen uskovat, että hyvä elämä on rakennettu monesta palasta. Ensimmäisenä ovat lapset ja lapsenlapset. – Hyvät ystävät ovat tärkeitä. Niin, ja olethan sinäkin tärkeä, Ann-Marie naurahtaa ja taputtaa miestään olalle. Teksti ja kuva: ANTERO EEROLA ”Meille eläke riittää. Kun meitä on kaksi, tämä on helpompaa esimerkiksi asunnon kannalta.” Eläkeläisille kaikki kahvit Ärrältä 1 50 Kahvi 0,5-4,5 dl (3,33-30,00/l), norm. 1,80-2,50 € (5,56-36,00/l). Tarjous koskee myös isoa kuppia ja erikoiskahvia sekä teetä ja kaakaota. Edun saa näyttämällä työeläkekortin, kansaneläkkeen saajan kortin tai henkilötodistuksen, josta näkee, että henkilö on vähintään 65-vuotias. Tarjous voimassa 31.12.2018 asti. Kahvin etuhinta 1,50 €/kuppi koskee myös opiskelijoita ja varusmiehiä. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan suomalaiset jäivät työeläkkeelle viime vuonna keskimäärin 61,2-vuotiaana, noin kuukauden myöhempään kuin vuonna 2016. Työeläkkeelle siirtyi 75 000 henkilöä, joista kolme neljästä jäi vanhuuseläkkeelle. Keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on noussut vuosituhannen alusta 2,4 vuotta. Tavoitteena on, että vuonna 2025 eläkkeelle siirryttäisiin keskimäärin 62,4 vuoden iässä. Tavoitteen saavuttamiseksi eläkkeellesiirtymisiän olisi noustava reilun kymmenyksen joka vuosi. Eläkkeellesiirtymisiän odotetaan nousevan enemmän ensi vuonna, kun eläkeuudistuksen vaikutukset alkavat näkyä. Vuoden alusta vanhuuseläkkeen alaikäraja nousi kolme kuukautta. Alaikäraja nousee vuosittain kolmella kuukaudella vuoteen 2027, jolloin alhaisin vanhuuseläkeikä on 65 vuotta. Sen jälkeen ikäraja kytketään elinajan keskimääräiseen kehitykseen. – Vanhuuseläkkeen alaikäraja eli 63 vuotta on ollut jo pitkään suosituin ikä jäädä eläkkeelle. Nyt, kun ikäraja alkaa nousta, myös todellinen eläkkeellesiirtymisikä todennäköisesti nousee, kertoo kehityspäällikkö Jari Kannisto Eläketurvakeskuksesta. Vuonna 2017 eläkkeellesiirtymisiän odote 25-vuotiaalle oli 61,2 vuotta ja 50-vuotiaalle 62,8 vuotta. Eläkkeellesiirtymisiän odote kuvaa keskimääräistä eläkkeellesiirtymisikää, jos eläkealkavuus ja kuolevuus säilyvät tarkasteluvuoden tasolla. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä vakiintunut Vuonna 2017 työeläkkeelle siirtyi 75 000 henkilöä, hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna. Heistä vanhuuseläkkeelle jäi kolme neljästä, yhteensä 57 000 henkilöä, kuten vuotta aikaisemminkin. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden määrä on vakiintunut vajaan 19 000 henkilön tasolle viime vuosina. Samaan aikaan yhä suurempi osa työkyvyttömyyseläkkeistä alkaa osaeläkkeinä. Ikääntyneiden työllisyysaste jatkaa nousua Tilastokeskuksen mukaan ikääntyneiden työllisyysasteet ovat nousseet. 55–59-vuotiaiden työllisyysaste on jo peräti 76 prosenttia ja 60–64-vuotiaidenkin 49 prosenttia. Molemmat ovat nousseet 10 prosenttiyksikköä reilussa vuosikymmenessä. – Viime vuosina erityisesti yli 60-vuotiaiden työllisyysaste on noussut reippaasti. Keskeisiä syitä lienevät muutokset työttömyysputkessa ja varhaiseläkereittien karsiminen. Myös osa-aikatyön lisääntyminen on nostanut työllisyysastetta, kertoo Kannisto. Suomalaisten eläkkeellesiirtymisikä nousi hieman
• 14 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Kesäkuussa 1988 Turun ja Porin läänin kirjallisuuden ohjaava läänintaiteilija Kari J. Kettula meni Turun Messukeskuksen toimitusjohtajan puheille ja kertoi haluavansa perustaa kirjamessut Turkuun. Hän ei saanut kieltävää vastausta, vaan hänelle myönnettiin puoli vuotta virkavapautta koota ohjelmaa ja syksyllä 1990 ensimmäiset Turun kirjamessut avasivat ovensa yleisölle. Kettula oli järjestänyt läänintaiteilijana maakunnallisia kirjallisuuspäiviä, joissa alueen kustantajat, kirjailijat sekä kirjastot esittäytyivät. Syksyllä 1987 Kettula tutustui 1985 aloittaneisiin Göteborgin kirjamessuihin. – Hahmotin asian niin, että tapahtuma olisi kuin Sherwoodin metsä, jossa eri heimot, eli kirjailijat, kustantajat ja lukijat kohtaisivat. Like-kustantamo oli vastikään perustettu, se tuli mukaan, mutta isot kustantajat eivät alussa innostuneet asiasta. Kuitenkin messuilla oli yli 8 000 kävijää, Kettula muistelee. Heti ensimmäisten messujen jälkeen puhkesi lama, ja päätettiin, että kirjamessut järjestetään joka toinen vuosi. Toiset messut olivat syksyllä 1992 ja kolmannet 1994, joihin kustantajat lähettivät jo ulkomaalaisia kirjailijoita kuten Arundhati Royn, Margaret Atwoodin ja John Irvingin. Otavalla ja Tammella ei vielä tuolloin ollut osastoja. Kirjakaupat osallistuivat. Kettulan mukaan seuraava iso hyppy oli vuonna 2000, jolloin Helsinki alkoi järjestää omia kirjamessuja. Olihan Kirjakauppaliitto ja Kustannusyhdistys harjoitellut kymmenen vuotta Turun kirjamessuilla. – Mietimme, miten meidän käy, kun Helsinki alkoi rynniä. Meillä oli kuitenkin hyvä pohja, ja keskimäärin messuillamme on ollut tasaisesti reilut 20 000 kävijää. Nykyisiin tiloihin ei mahdu kuin 8 000 kävijää päivässä. Ennätys 25 000 kävijää tehtiin vuoden 2012 messuilla. – Meillä on näiden 27 vuoden aikana käynyt noin puoli miljoonaa kirjallisuuden ystävää, joista 75 000 on koululaisia. Yksi kävijä jättää noin 50 euroa, joten noin 25 miljoonaa euroa on rahaa pyörinyt messuilla. Yleensä kustantajat saavat kulunsa takaisin, muut toimijat tulevat imagosyistä esittelemään toimialaansa Jenni Haukio seuraajaksi Kari J. Kettula toimi Turun kirjamessujen ohjelmapäällikkönä vuoteen 2012 saakka, jolloin hän jäi eläkkeelle. Viimeiset kirjamessut hän järjesti Jenni Haukion kanssa, joka toimi Kettulan seuraajana. Haukion seuraajaksi valittiin Yleisradion eläkkeelle jäänyt kulttuuritoimittaja Seppo Puttonen. Kettula kertoo halunneensa näyttää alusta saakka kirjallisuuden moninaisuuden. Messujen teemamaina ovat olleet muun muassa Japani, Slovenia, Turkki, Intia, Wales. – Halusimme ottaa kirjallisuuden teemat angloamerikkalaisen kirjallisuuden ulkopuolelta ja osoittaa, että kirjallisuutta tehdään muuallakin kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Messuillamme tapasivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa niin kustantajat, kirjailijat, kirjakauppiaat, arvostelijat ja kirjastoväki. Tämä perinne jatkuu vahvana. Paljon on myös muuttunut 27 vuodessa. Kirjallisuuden kenttä on sirpaloitunut ja isoja kirjallisia tapauksia on vähän. Kettula arvioi, että Suomessa on kymmenkunta kirjailijaa, jotka kattavat koko kansakunnan. – Näyttää siltä, että enemmän halutaan kirjoittaa kuin lukea. Kirjakone kyllä toimii, mutta välillä tuntuu, että vain ilmaiskappaleet saavat arvostelijat lukevat kirjoja. Tee siinä sitten kirjabisnestä. Lukemisen aika on vähentynyt kännyköiden maailmassa. Tunnin yhtämittainen lukuhetki on jo vaativaa. Valoa kirjallisuudessa Kettula näkee muun muassa lisääntyneissä lukupiireissä. Turussa on jo yli 30 lukupiiriä, joissa on 10–30 aktiivijäsentä. Myös kirjallisuusblogien pitäjiä on paljon. Tässä eräänlaisessa kirjallisuuden välimaastossa bloggareilla on aivan oma lukijakuntansa. Myös Turun kirjamessuille kutsutaan kirjallisuusblogien pitäjiä. – Olen ajatellut, että tietynlainen empaattisuus häviää, kun kirjoittaa itsestään eikä lue toisten tekstejä. Ei tule ajatelleeksi, mitä se elämä voi toisella olla. On paljon eläkeläisiä, jotka kirjoittavat esimerkiksi pitäjäja sukuhistorioita. Ifocolor-valokuvakirjojen tekeminen on myös hurjasti lisääntynyt eläkeläisten keskuudessa. Ihmiset taittavat kirjan ja kirjoittavat kuvatekstit itse, haastattelevat sukulaisiaan, millainen oli juhannus 1956, Kari J. Kettulalle Turun kirjamessut ovat pörssi ja katedraali, sirkus ja yliopisto ”Messuillamme tapasivat ensimmäistä kertaa yhtä aikaa niin kustantajat, kirjailijat, kirjakauppiaat, arvostelijat ja kirjastoväki. Tämä perinne jatkuu vahvana.” TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Turun kirjamessuilla on keskimäärin ollut vuosittain tasaisesti reilut 20 000 kävijää. Kuva: Turun Messukeskus
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN jolloin kuva on otettu. Näiden kirjojen tekeminen on helppoa. Voisi sanoa, että kirjallisuus on siirtynyt pois julkisuudesta arkipäivän yksityisyyteen. Kirjahyllyt kadonneet kodeista Kettula huomauttaa, että alle 40-vuotiaiden kodeissa ei ole enää kirjahyllyjä, eivätkä kirjahyllyt mene nykyään kaupaksi, kuten 70-luvulla, jolloin kodeissa oli paljon kirjoja ja LP -levyjä. Nyt voi tietokoneella imuroida niin musiikin kuin kirjatkin pienille muistitikuille. – Tämä on iso muutos. Esimerkiksi lapset eivät enää huomaa, millaisia kirjoja tai äänilevyjä sinulla on, eli millainen musiikkija kirjallisuusmaku sinulla on, mistä pidät. Lapsille ei siirry edes omista vanhemmista kirjallisia ja musiikillisia mielikuvia. Tämä perinteen siirtovastuu siirtyy kirjastoille. Messujen järjestäjien ja äidinkielenopettajien pitäisi myös miettiä, miten tämä siirto voidaan hoitaa. Mark Twainin mukaan ihmisellä, joka ei lue kirjoja, ei ole mitään etua verrattuna ihmiseen, joka ei osaa lukea. Suomessa on rekisteröity yli 6 000 peruskoulun käynyttä poikaa, jotka eivät osaa lukea. Heillä on vaikeuksia oman elämänsä motivoinnissa. Lukeminen on Kettulan mielestä kasvun ja vastarinnan väline. Kännykkä on tietynlainen henkinen tutti tai tutin korvike, joka antaa turvaa kovassa maailmassa. – Kännykän avulla annetaan merkkejä, missä olen tai missä sinä olet. Vapauden käsite on tässä suhteessa muuttunut. Samuel Beckett vielä kehotti, että piiloudu ennen kuin sinua edes etsitään. Kirjoja tuodaan esiin henkilöiden kautta. Reijo Mäki tai Panu Rajala vetävät kirjamessuilla lavakatsomon täyteen, muilla on vaikeuksia. Kettula korostaa, että kirjamessut ovat samanaikaisesti pörssi ja katedraali, sirkus ja yliopisto. –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee. JUHA DRUFVA Marjo Niemi: Kaikkien menetysten äiti. Romaani. Teos 2017 Mona, aikuinen nainen, ajautuu työpaikkansa varastosta mystiselle mustalle näyttämölle, jossa tyhjän tilan keskellä on pöytä ja pöydällä hänen äitinsä ruumis. Hätkähdyttävä tilanne saa Monan purkamaan auki menneisyyttään, suhdettaan äitiin, joka ei hellinyt eikä koskettanut. Kosketuksen puute ja kokemus, ettei äiti rakastanut eikä hyväksynyt, on synnyttänyt Monassa kaikenkattavan häpeän ja mitättömyyden tunteen. Ja nyt tämä ”kaikkien menetysten äiti” on mennyt kuolemaan eikä enää ole tavoitettavissa. Mona on itsekin pienen tytön äiti ja hyvän miehen vaimo, ja pelkää jatkavansa äitinsä perinnettä, sillä ”geenit muistaa traumat” ja äidin traumat ovat hänen traumojaan. Ei Monakaan osaa koskettaa eikä helliä, ei ilmaista myönteisiä tunteita tytärtään ja miestään kohtaan – tai ainakin hän pelkää, ettei osaa. Hän on itsensä silmissä huono ihminen, joka ei ansaitse perhettään eikä ainakaan sen kiintymystä. Niemen romaani on alusta loppuun monologia, pieneksi lapseksi taantuvan Monan valtava raivon, häpeän ja turhautumisen huuto, josta ei saatanoita, perkeleitä ja v-sanoja puutu. Kieltämättä ahdistavaa luettavaa, vaikka lopussa Monan saavuttamasta itseymmärryksestä lankeaakin helpottava armo sekä äitiä että itseä kohtaan. Vaikka ahdistuin, koin kirjan tärkeäksi, sillä äitien ja tytärten välinen suhde on ikuinen turhautumien lähde: sukupolvesta toiseen kaikkien menetysten äiti on oma äiti. Mietin omaa sukupolveani, sodan aikana ja sodan jälkeen syntyneiden, 50-luvun niukkaan aikaan lapsuutensa eläneiden naisten kohtaloa ja mielenmaisemaa. Äitimme joutuivat elämään kovaa elämää juuri silloin, kun olivat nuoria, lapset pieniä ja eniten äitiä tarvitsevia. Isät olivat rintamalla, tuhannet heistä kaatuivat ja tuhannet vammautuivat joko fyysisesti tai henkisesti – henkisesti nekin, jotka säilyivät ulkonaisesti ehjinä. Ruoka oli huonoa ja sitä oli niukasti, vuosi, jona synnyin oli varsinainen nälkävuosi. Kun miehet olivat tappotöissä, naisten harteilla oli huoli elämän jatkumisesta. Heistä tuli karuja kasvattajia tyttärilleen. Kosketuksen, hyväksynnän ja hellyyden puutteesta sekin lapsisukupolvi kärsi, ja useimmissa kodeissa myös ruumiillinen kuritus oli käytössä. Ainakin meillä oli. Lapsia ei juuri kiitelty, lapsuuden kotiseudullani oli noloa, jos äiti erehtyi ”kehumaan omia mukuloitaan”, semmoinen oli sopimatonta. Tunnistin kyllä äitini ominaisuudet itsessäni, kun oli nuori äiti. Ja varsinkin siinä vaiheessa, kun tyttäreni oli samassa iässä kuin minä hankalimmillani. Romaania lukiessani suorastaan heräsin siihen samaan häpeään, huonommuuden tunteeseen ja pelkoon kuin Mona, vaikka samanlaisena kiroilevana raivona ne ”äidin geenit” eivät minussa purkautuneet. Näin me siirrämme tekomme, tunteemme, turhautumamme ja ahdistuksemme sukupolvesta toiseen – ”muistojen vankilassa” me kaikki elämme, tahtomattammekin. Marjo Niemi sai romaanistaan tämän vuoden Runeberg-palkinnon ylistävin lausunnoin: ”Marjo Niemen käsissä moninäyttämöinen, rinnakkaisissa maailmoissa etenevä tarina on suurta kirjallisuutta. Etäännytykset kasvattavat romaanin tulkintapintaa upeasti, kaikki lähisuhteittemme esitykselliset elementit nousevat kerronnasta taitavasti tyylitellyn monologin voimalla. Musta huumori ja niin kutsutut kipeät ironia ovat romaanin elämännäyttämön tyylilajeja, jotka kuljettavat naishahmoa kohti puhdistavaa itseymmärrystä.” Kaikkien menetysten äiti on Marjo Niemen viides romaani. Lisäksi tuotannossa on lukuisia näytelmiä, sillä Niemi on koulutukseltaan dramaturgi. Tämäkin romaani on varmaan onnistuneesti vietävissä näyttämölle. Ainakin minussa syntyi ”teatteriperspektiivi”: koin lukiessani istuvani yksin suuren teatterin tyhjässä katsomossa, kokemassa elämännäytelmää, joka kipeällä tavalla koskee omaakin elämääni. TUULA-LIINA VARIS TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Häpeää ja raivoa elämännäyttämöllä –Tavoitteena on, että kirjamessut yhdistävät arkista ja pyhää. Niinhän hyvä kirjallisuus aina tekee, sanoo Kari J. Kettula. Kuva: Juha Drufva Tämän vuoden Turun kirjamessut pidetään 5.–7. lokakuuta. Vuoden 2018 maateema on itsenäisyytensä 100-vuotisjuhlaa viettävä Viro. Toinen suuri kirjatapahtuma, Helsingin Kirjamessut , järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 25.–28.10. Mukana myös antikvariaatit ja levyt. Lisätietoja: turunmessukeskus.fi kirjamessut.messukeskus.com Kirjamessut jälleen lokakuussa
• 16 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Ida syntyy 1866 Pudasjärvellä katovuosien runtelemaan Suomeen. Hän joutuu muutaman kuukauden ikäisenä kauppamiehen mukana Pohjois-Norjaan Vesisaareen ottolapseksi Hansin ja Marthan kauppiasperheeseen. Marthan kuoltua hän ajautuu Kåfjordin kuparikaivoskylään toiseen kauppiasperheeseen. Tuula Väisäsen (s. 1964) esikoisromaanin Idan tarina on kertomus juurettomuuden aiheuttamasta ulkopuolisuudesta. Väisänen kertoi romaaninsa julkistamistilaisuudessa äitinsä tunteneen Karjalan evakkona samanlaista ulkopuolisuutta kuin Ida. – Aina oli joku ulkopuolinen taho tullut muuttamaan suunnitelmat, joka oli estänyt oman elämän ja omien kykyjen toteuttamisen. Näin käy myös Idalle, joka haluaisi intohimoisesti piirtää, mutta piian ainainen työ estää sen. – Tänäkin päivänä miljoonat ja taas miljoonat ihmiset joutuvat elämään kodittomina pakolaisina elämän sattumanvaraisuuden varassa. Tämä olisi hyvä muistaa, Väisänen totesi. Väisänen kertoi asuneensa 13 vuotta Turussa ja ohjanneensa viisi kertaa Turun keskiajan markkinat -näytelmän. Se sytytti innon historiallisiin aiheisiin. Vuonna 2003 hän ohjasi Vesisaaressa näytelmän 1860-luvulla Ruijaan ja Vesisaareen muuttaneista suomalaisista. – Olin Lapissa esittävien taiteiden läänintaiteilijana 2007–2011 sekä nuorempana Norjassa kalatehtaalla töissä, nykyään asun Rovaniemen kupeessa Sinetässä. Suomalaiset veivät maanviljelysja rakennustaidon kolkolle rantakaistaleelle Jäämeren rannalle, ja halusin kirjoittaa tästä aiheesta romaanin. Uskonnollis-siveellinen tyrannia Romaanin henkilögalleria on aika suppea. Väisänen piirtää kuitenkin muutamalla vedolla teräviä henkilökuvia, kuten kuvatessaan sulkeutuneen Idan piirtämishalua: ”Kynälle saattoi helposti kertoa ajatuksistaan. Joskus hämmensi, kuinka sujuvasti kynä muotoili esille jotain uutta, kuin itsestään, miltei kuin kynäkin ajattelisi ja kertoisi tarinaan jotain sellaista, mitä Ida ei ollut nähnyt.” Romaanin perusteema Idan kohtalon rinnalla on kahden pariskunnan lapsettomuus ja sen aiheuttamat ristiriidat puolisoiden välillä sekä pariskuntien suhtautuminen Idaan. Myös uskonnollisuuden aiheuttamat traumat ja vääristymät tulevat voimakkaasti esiin, eletäänhän 1860–80-luvuilla. Toisen ottoisän Gunnarin omaatuntoa kalvaa nuoruuden synti, kun hän oli suudellut ikäistään nuorta miestä ja hurmioitunut siitä enemmän kuin vaimonsa kanssa yhtymisestä. Gunnar kiroaa nöyristelyään ja muiden edessä mielistelyään. Hän tajuaa eläneen elämänsä kulkemalla sen ohi. Hän ei koskaan uskaltanut seistä keskellä tietä piittaamatta siitä, mitä muut ihmiset ajattelisivat. Hän alistui vaimonsa uskonnollis-siveellisen tyrannian valtaan. Suomalaiset arvaamattomia kuin meri Romaanin syvin säie syntyy Idan ja ensimmäisen ottoisän, kauppias Hansin välille. Heidän kauttaan hahmottuu Jäämeren rannalla Vesisaaressa luonnon ankarien ehtojen alla eläminen ja siitä syntyvät luokkasuhteet. Suomalaisia siirtolaisia Hans kuvailee viinaan meneviksi, häilähteleviksi ja arvaamattomiksi kuin meri: ”Mutta armottomia työmiehiä, kääntyivät myrskyn tullessa viimeisenä rantaan, oikein uhmaamalla uhaten ja kuin uhalla vaaraa hakien menivät veneissään kohti aina vaan suurempaa aaltoa.” Hans ihmettelee myös suomalaisten outoa himoa hakata puita. Altassa suomalaiset olivat hakanneet osan tuntureista kokonaan paljaiksi puista, ja lopulta oikeus määräsi suomalaisille ikuisen puun hakkaamiskiellon. Kåfjordissa eli Kaavuonossa norjalaisten kuparikaivostyöläisten keskuudessa naurettiin, että suomalaiset olivat oppineet norjan lisäksi mongertamaan jopa englantia: ”Suomalaisille kielten oppiminen ei ollut helppoa. Yleisesti oli tiedossa, että jopa englantilaiset ruukinpatruunat olivat joutuneet opiskelemaan jonkin sanan suomea tullakseen toimeen näiden kanssa.” Tuula Väisäsen esikoisromaanin aihepiiri suomalaisista siirtolaisista Pohjois-Norjassa on varmaan monelle erikoinen yllätys, ja siksi romaaniin kannattaa ehdottomasti tutustua, varsinkin näinä maahanmuuttokeskustelujen aikoina. JUHA DRUFVA TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Elämän sattumanvaraisuuden armoilla Ida-romaanissa kuvattu vuoden 1866 nälänhätä johtui ns. pienestä jääkaudesta, kun sääolot näyttivät suistuneen täysin raiteiltaan. Varsinaisiksi katovuosiksi Suomessa luetaan vuodet 1862, 1865 ja 1867. Ristiinalainen talonpoika Mikko Nuutilainen merkitsi muistikirjaansa helluntaina 11. kesäkuuta 1867: ”Järvet ja lammet ovat vielä jäässä ja luntakin on vielä paikoin eikä puissa näy vielä edes lehtien alkuja. Vasta kauraa on hieman kylvetty. Helmikuun 2. päivänä elohopea hyytyi pesäänsä ja täysi talvi tuli jo lokakuussa. Vielä vapunpäivänä ei ollut merkkiäkään kesästä ja toukokuun lopussa ajettiin hevosilla jäillä.” Kato kohtasi syksyllä 1867 koko Pohjois-Euroopan lisäksi myös Pohjois-Venäjällä sekä Espanjassa ja Portugalissa. Suomalaiset lihan ja voin tuottajat myivät tuotteensa halpaan hintaan ulkomaille saadakseen viljaa. Leipäviljaa koetettiin korvata petulla, vehkajuurilla, puimajätteillä, oljilla ja akanoilla. Sammalja jäkäläleivän valmistus sekä sienten kerääminen arveluttivat. Syyskuun alun pakkasyöt tuhosivat sienisadonkin. Kehitysmaan tasolla rimpuilevan vaivaistalo-Suomen rakenteellisten ongelmien taustalla vaikuttivat mm. köyhien alueiden voimakas väestönkasvu, riippuvuus tuontiviljasta, huonot kulkuja viestintäyhteydet, valtiontalouden ainainen epävakaus, yksipuolinen elinkeinorakenne, alkeellinen avustusja hätäapujärjestelmä, heikko sivistystaso, karjatalouden vähäisyys ja alkeellisuus, ruokaviljan salapoltto, yksipuolinen ja tehoton viljelyskulttuuri, kaskiviljelyn kriisiytyminen itäisessä Suomessa, jyrkät elintasoja luokkaerot sekä täydellinen epädemokraattisuus. Laki kielsi loismiehiltä ja naisilta kättensä tuotteiden myynninkin ja vuonna 1866 kiellettiin jopa viinan kotipolttokin! Elinkeinovapauslaki astui voimaan 1879. Nälkävuodet 1866 68 tappoivat arviolta 140 000 suomalaista. JD Vaivaistalo-Suomen 1800-luvun rakenneongelmat Tuula Väisänen: Ida. Nordbooks 2017 Teatteritoimintaa Kylpylähotelli Kuntorannassa pyörittävä Teatterituotannot.fi lähtee kesäteatterikauteen kahden näytelmän voimin. Varkauden Kesäteatterin kausi käynnistyy Mummonmökki -komedialla 24.5. Mummonmökistä on 11 näytöstä, joista viimeinen juhanusaattona. Hittikomedia Valelääkär i aloittaa Varkauden Kesäteatterissa 7.6. ja jatkaa 29.8. saakka. Varkauden Kesäteatteri tulee toimimaan nyt ensimmäistä kesää Kuntorannan rantamaisemassa. Kuntorannan ulkoilmakatsomo, joka on ollut viime vuosina käyttämätön, on kevättalven aikana rakennettu uusiksi. Istumapaikkojen määrää on lisätty kahdestasadasta kolmeensataan ja näyttämökin on saneerattu uuteen uskoon. – Lähdemme kesäetatterissa isosti liikkeelle, luottaen palautteeseen ja viesteihin, että Varkaus kaipaa kipeästi lisää kesätapahtumia, ohjaaja ja Teatterituotantoa yhdessä miehensä Hannu Lappalaisen kanssa pyörittävä Eeva Eloranta sanoo. Kuntorannan ulkokatsomo on avoin, mutta oikukkaiden kesäkelien varalle Valelääkärin naiskaartia. Helena Lindgren (vasemmalla) , ohjaaja Eeva Eloranta ja Matleena Mannerto. Kuva A.&E. Ylönen Mummonmökki ja Valelääkäri vetonauloina Varkauden Kesäteatterissa Kuntorannassa
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN Suuren yleisön rakastama näyttelijä Sylvi Salonen oli määrätietoinen jo nuorena tyttönä availleissaan Porin teatterin ovia. Teatterin johdon määritelmä hänestä ei ollut mitenkään imarteleva, mutta hän pääsi vakituiseksi avustajaksi. ”Ei erityisen siro tai sulokas, mutta niin tosissaan. Tyttö on laiha ja vähän kömpelö, silti hänessä on ilmiselvästi sitä jotain.” Tästä ja pienistä sivurooleista alkoi, vaatimattomista oloista kotoisin olevan Pro Finlandia -palkitun, teatterineuvos Sylvi Salosen (1920–2003) pitkä ja maineikas teatteriura. Nuorempana hän kunnostautui operettilaulajana ja tanssijana. Sodan aikana hän tuli Tampereelle, ensin näyttelijäksi Tampereen Teatteriin. Vuonna 1949 Salonen siirtyi Tampereen Työväen Teatteriin ja teki myös suosittuja vierailuja maakuntateattereihin. TTT:stä hän jäi eläkkeelle vuonna 1985, mutta jatkoi näyttelijän uraansa sen jälkeenkin. Näyttelijänä hän oli itseoppinut, mutta tavattoman lahjakas ja muuntautumiskykyinen komediennesta vakavampiin rooleihin. Hän syventyi vaativimpiakin teksteihin tarkkaan ja ylsi moniin hienoihin, unohtumattomiin roolisuorituksiin. Tampereen Työväen Teatterin itseoikeutetun valtiattaren paikan hän lunasti moninkertaisesti. Veikko Sinisalon kanssa he kilpailivat yleisön suosiosta. Voittajiksi selvisivät molemmat. Tampereella ja valtakunnallisestikin ylväsryhtinen, näyttävästi pukeutunut, diivaksikin markkeerattu näyttelijä huomattiin, minne ikinä hän saapuikin. Suuren yleisön suosikiksi Sylvi Salonen tuli suosittujen tv-sarjojen myötä. Hän näytteli Tuliportaiden kovana liikenaisena, Heikin ja Kaijan vanhana, napakkana Lahtiskana ja Tankki täyteen -sarjan hienostelevan, nousukkaan Emilia Vilénin koomisen roolin pitelemättömän herkullisesti. Sylvi Salonen – Viimeinen diiva -elämäkerrassa Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa kurkistavat esiripun eteen ja taakse sekä Sylvi Salosen yksityiselämän valoihin ja varjoihin kohdettaan kunnioittavassa ja ihailevassa kirjassa. Elämäkerrassa Salosta muistelevat teatterineuvoksen työtoverit ja hänen siskonpoikansa. Teos on ansiokas myös teatterija kulttuurihistorian kuvaajana. Roolien seikkaperäinen luettelointi on hieman puuduttavaa luettavaa, mutta muuten kirja on varsin sujuvasti kirjoitettu ja päästää kiinnostavasti ja huumorillakin lähelle kohdettaan. Yksityisyyttään vaaliva Sylvi Saloinen oli säteilevä persoona, mutta hän osasi olla myös varsin kulmikas ja sanoa pamautteli hyvinkin suorasukaisesti, mitä ajatteli. Kun poliisit pysäyttivät ylinopeutta ajaneen Sylvi Salosen ja huomauttivat, että nyt on tainnut viisikymppiä ylittyä. Sylvi vastasi, että pojat pojat, tämä hattu vain vanhentaa. Hän oli tuolloin 65-vuotias. Hän pysytteli saavuttamattomana maailmannaisena, vaikkakin ihastui usein vastanäyttelijöihinsä: ”En minä aina aamiaista yksin syö”, hän napautti yksityiselämästään kyselleille. Mika Waltari ja Urho Kekkonen kuuluivat Salosen ystäväpiiriin, huhuttiin jopa suhteesta Waltarin kanssa. Intohimoisesti Salonen ainakin paneutui Waltarin kirjoittamien näytelmien rooleihinsa. Sylvi Salosen hohdokkaan teatteriuran ja sosiaalisten verkostojen kääntöpuolella oli, erityisesti elämän loppupuolella, yksinäisyys ja rakkauden kaipuu. Hän antoi mielellään haastatteluja ottaen yleisönsä myös näyttämön ulkopuolella. Vain kaikkein lähimmät ihmiset tunsivat Salosen usein epävarman, yksinäisen ja rakkaudenkipeän ihmisen roolissa hänen yksityiselämässään. Kirja suomalaisen näyttämötaiteen viimeisestä todellisesta diivasta saa ikävöimään niitä monia hienoja esityksiä, joissa Sylvi Salonen teki, teatteritaidetta parhaimmillaan. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Pirkko Vekkeli ja Ismo Loivamaa: Sylvi Salonen – Viimeinen diiva. Minerva kustannus 2017 TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Isot kevyesti rullaavat pyörät Tilava kori Reilusti jalkatilaa Pituus vain 112 cm Kantavuus 150 kg Kotimainen valmistaja vuodesta 1928 E.S. Lahtinen Oy, Seinäjoki p. (06) 4299 400 | esla@esla.fi |Lähin ESLA-liikuntavälineiden jälleenmyyjä ja verkkokauppa osoitteessa www.esla.fi /esla /esla.fi matti.heino56@gmail.com Hyvää Kesää! TOVERILLISIN HINNOIN! LVIS Kylmähuolto HEINO 045 693 7656 • Sähkötyöt,putkityöt • Ilmalämpöasennukset • Maalämpöasennukset Toivottu teos ”Juhannusjuhlaa”, kustantaja Mediapinta. Tanka, haiku ja hai(na)ku -runokirjaa voi tilata tekijältä p. 040 553 6647 tai taisto@taistotammela.fi 25€ postikulujen kanssa. Taisto Tammela Kysy myös kirjakaupasta ja varaa kirjastoosi. Eläkeläinen-lehden aikataulut 2018 NUMERO AINEISTO LEHTI toimitukseen ilmestyy (ke) Kesäkuu nro 4 4.6. 20.6. Syyskuu nro 5 27.8. 13.9. Lokakuu nro 6 1.10. 17.10. Joulukuu nro 7 20.11. 5.12. Ihana Sylvi Salonen Teatterineuvos on vihdoinkin saanut ansaitsemansa elämäkerran Varkauden Kesäteatterilla on sateenja kylmänpitävä ratkaisu. – Sään niin vaatiessa siirrämme esityksen ulkoa Kuntorannan Eevansaliin. Se onnistuu vaikka kesken esityksen, sillä salissa meillä on valmiina tuplalavasteet ja salissa istumapaikat koko yleisölle, Eloranta kertoo. – Esitys jatkuu viivytyksittä, matkaa ulkonäyttämöltä hotellin pääovellehan on vain viitisenkymmentä metriä. Teatterituotannot aloitti esitykset Kuntorannassa vuoden alusta. Ensimmäisen kevätsesongin näytelmistä erityisesti Valelääkäri on osoittautunut erittäin suosituksi. – Se on lippulaivamme, Eloranta hehkuttaa. Kyseessä on kokeneen komediantekijän ja tv:n reality-ohjelmassakin nähdyn Olli Tolan farssikomedia hotelli Kieppiin saapuvasta Erkistä, joka esiintyy lääkärinä saadakseen naisseuraa. Kun paljastuu, että muillakin hotellin asukkailla pilkottaa ketunhäntä kainalossa, on soppa valmis. Rooleissa nähdään tangokuningas Petri Hervanto (pankinjohtaja Yrjö Meteli) , Helena Lindgren (Erkin ex-vaimo Liisa Autere), sekä värikäs galleria muita hahmoja, Valelääkärinä häärii kokenut komediakonkari Opa McLees . Eeva Eloranta toteaa aloituskauden olleen teatterille myös innokasta uuden toimintaympäristön opiskelua. – Olemme saaneet Kuntorannassa paljon uusia katsojia ja ruhtinaallisen hyvää palautetta. Kiitosta on tullut niin ovilipunmyyjille, näyttelijöille, minulle kuin suoraan Kuntorantaankin. Samalla on Elorannan mukaan tehty katsojien parissa galluppia siitä, minkälainen ohjelmisto kiinnostaa. Esimerkiksi päivänäytöksiä on toivottu, ja tämä toive on jo otettu huomioon ensi syksyn ohjelmistokalenterissa, Eloranta kertoo. Nyt keskitytään kesäteatteriin, mutta syksyn ensimmäinen ensi-iltakin on jos selvillä. Se on Mika Waltarin Myöhästynyt hääyö 13. syyskuuta klo 19. TUOMAS TALVILA
• 18 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Runoja ja ruisleipää Kevät on tullut On tullut kevät Erkylään metsätyömaalle miehiä tulee, toisia lähtee, liikkuvuus on tärkeä se on paremman ajan tuloa, ei alakuloa on kevättä rinnassa, kevättä ilmassa ja maalla On muuttoparvien vuoro, on metsässä sekakuoro Saha puree puuta, ensimmäinen moottorisaha opettelua hevosvoimiin, tosi toimiin paneutua vielä vähän lunta on sahauksen tiellä, tulee jälkeä Helsinkiläinen Viljo Liimatainen, Rantalainen Riksusta Paavolainen Palopurolta, ovat hehkussa mitä on uusissa morsiamissa, avoliitoissa asuvat avoliitoissa yönsä, päivällä tekevät työnsä Kevät on enne kesästä, reippautta reissumiehissä niitä tulee, heitä menee päivät pitenee metsä huokailee Ei pulaa puheen aiheista, aina naisista puhumista Ei rivoutta, on kauneutta jopa hiljaisuutta Oman elämän mukautumista, itsensä ymmärtämistä lumisen talven jälkeen, pimeän poistumista nurkista Elättirotta saa pojat, on vikinää, on elämää kevään 1969: sään, saan elämään, rotta hoitaa poikiaan Mauno A. Kumpulainen, Riihimäki Vappukanki Meillä unohtui syksyllä pihaan kanki Sillä tukenaan pitkään paksu hanki Oli kanki siis hangen vanki! Kevät aurinko tuen voitti Tuuli kankea kaataa koitti Kanki tuulen laulua soitti! Vappu-aatto keväästä nousi Maa roudassa paksussa sousi Kanki pihassa sojottaa yhä Ja huomenna on pyhä! Aatto innostaa isäntää ottamaan yli On viinassa isännän syli! Sitten emäntä alkaa loimia Nyt tarvitsee isäntä voimia Saa kanki tukena toimia! Ei mennyt siis kangen seisonta hukkaan Näin Vappuna viina kun nousee tukkaan Voi kangenkin elämä puhjeta kukkaan Leena Salo, Varkaus Asemalla Istun matkalaukkuni päällä Olen lähdössä matkalle En tiedä junani aikataulua Muitakin on istumassa odottamassa he vain odottavat. Eikö heillä ole enempää tavaroita mukana Minä istun vain elämäni kokemukset eväinäni Niin toisetkin Ei muuta Anneli Kukkonen, Jääli M etsätyömaan kevättunnelmia, pikkutuhmuutta ja erotiikkaa sekä matkalle lähdön tunnelmaa – taitaa olla kevät runopysäkilläkin. Mauno A. Kumpulaisen Kevät on tullut -runo kuvaa eloisasti kevättä työmaalla ja esittelee meille Liimataisen, Rantalaisen ja Paavolaisen kavereineen. Kiivastempoinen rytmi sopii runoon, jossa tapahtuu paljon, puhujalla on ikään kuin kiire kertoa: ”Saha puree puuta, ensimmäinen moottorisaha/ opettelua hevosvoimiin, tosi toimiin paneutua/vielä vähän lunta on sahauksen tiellä, tulee jälkeä.” Säkeet jäävät hieman kesken, vaillinaisiksi, kaikkea ei millään ehdi kertoa – tämä ratkaisu sopii runon sisältöön. Runossa metsä huokailee, ja muutenkin kirjoittaja taitaa runokielen. Kevät on tullut taipuu herkkyyteen: ”Ei rivoutta, on kauneutta jopa hiljaisuutta.” Rottaäiti poikasineen tuo runoon lisäulottuvuuden, ihmisja eläinmaailman perheet ja puuhat siinä kauniisti rinnastetaan toisiinsa. Ainoa kohta, jota jäin miettimään, oli runon viimeinen säe. En aivan ymmärrä siinä yhteydessä sanoja ”kevään 1969: sään, saan elämään”. Ilman niitä kaikki on selvää ja kirkasta. Kevät on tullut -runo on myös hieno lähihistoriallinen dokumentti! Leena Salon Vappukanki sopii vapun perinteisiin mitä mainioimmin. Riimittelykin ilmentää runon humoristisuutta: ”Oli kanki siis hangen vanki!” Varsinkin alkupuolella lakonisuus ja napakka riimi tuovat mieleen Einari Vuorelan Vävy -runon eleettömyyden. Salo käyttää sanoja nokkelasti ja persoonallisesti ”Vappu-aatto keväästä nousi/Maa roudassa paksussa sousi.” Viimeisessä säkeistössä viljellään hyväntuulisesti ja -tahtoisesti pikkutuhmuutta tai ainakin annetaan siihen ainekset lukijan mielikuvitukselle. Kirjoittajalla on havainnoinnin ja huomaamisen kyky – siitähän luovuus kirjoittamisessa lähtee. Mielikuva kukkaan puhkeavasta kangesta on riemullinen… vain taitava kirjoittaja saa kangenkin kukkimaan! Lähtemistä ja rakastamista Jukka Luukkosen Silmiin piirtyvä kuva on eroottissävyinen rakastumisja rakastamisruno, joka palkitsee lukijan yllätyksellä. Runo on kertova, mutta samalla se hyödyntää säejaon mahdollisuuksia. Runo saattaisi hyötyä tiivistyksistä. Nyt säkeet ovat usein proosalauseen logiikkaa noudattavia: ”Muistelin ulkomuistista kauniita piirteitäsi. /Kankaalle piirtyvä kuva alkoi hahmottua tunnistettavaksi. /Ihailin aikaansaannostani/josta ei mitenkään voinut erehtyä.” Runon ”kielioppi” sallisi vaikkapa tällaisen: Muistelin piirteitäsi. Kuvasi alkoi syntyä kankaalle. Sinä, sinä se olit. Ei voi erehtyä. Tai vaikkapa tällaisenkin: Piirteesi mielessäni. Nyt kankaalla. Sinä. Tarkoitus ei ole tässä besserwisseröidä, vaan yksinkertaisesti osoittaa, että runo hyötyy siitä, jos ilmaisu tehostuu. Nuo kyhäämäni esimerkit eivät ole ”oikeita vastauksia”, vaan toivon mukaan ne houkuttelevat miettimään vaihtoehtoja. (Ja muistutettakoon vielä, että lyhentäminen ei aina tarkoita tiivistämistä.) Kaikkiaan Silmiin piirtyvä kuva on yhtenäinen ja ehjä balladi, joka säästää hienosti paukkuja loppuun. Koko runo avautuu uudella tavalla, kun viimeinen säe on luettu. Anneli Kukkosen Asemalla -runo kuvaa ajattomasti (ja samalla kevääseen sopivasti) lähtemistä ja matkustamista ja niihin liittyvää filosofiaa. Omnia mea mecum porto -ajatus tulee ilman muuta kirjallisena viittauksena mieleen – kaiken mitä omistan, kannan mukanani. Samoin eräs Arto Lapin runo, jossa pohditaan, miksi matkalle tarvitaan niin paljon tavaraa. Runon puhujalla on nimittäin taskussaan reikä, ja ”sinne mahtuu kaikki”. Runo on pohdiskeleva ja avoin. Minulla on siihen vain yksi ehdotus: jättäisin pois viimeiset kaksi sanaa. Runo loppuisi hienosti sanoihin ”niin toisetkin”. Olen ennenkin kirjoittanut isojen & pienten alkukirjainten ja välimerkkien roolista runoissa. Esimerkiksi Vappukanki -runossa osa säkeistä päättyy välimerkkiin, osa ei. Tätä voisi vielä miettiä uusiksi, tai ainakin sitä, kannattaako säettä aina aloittaa isolla alkukirjaimella. Sehän tavallaan katkaisee ajatuksen. Sama pohdinta pätee myös Asemalla -runoon. Ja korostan, että kysymys ei tietenkään ole oikeasta ja väärästä, vaan kutakin runoa parhaiten palvelevan ilmaisun löytämisestä. Arkirunous kunniaan Helsingin Sanomat kirjoitti jokin aika sitten Hanna Lindistä, joka elättää itsensä runoja kirjoittamalla. Lindin ura alkoi oikeastaan sattumalta, kun hän huomasi, että hänen Facebookissa julkaisemistaan runoista pidettiin. Nyt Lind kirjoittaa tilausrunoja, pitää runoiltoja ja harjoittaa muitakin runoaktiviteetteja. Pystyn oikein näkemään, kuinka elitistien suupielet vääntyvät inhosta – sama eliitti on aina inhonnut Heli Laaksosen runoutta (ja varsinkin sitä, että se myy). Varmaan on totta, että Lindin runous on niin sanottua käyttörunoutta eikä sen kaunokirjallinen arvo ehkä kohoa kovin suureksi. Mutta ilmiössä on jotakin todella viehättävää! Runouden ei tosiaankaan pitäisi olla vain pienen eliitin harrastus, vaan osa arkea, jokaiselle kuuluvaa. Arvostamme kansanrunoutta, mutta harva pysähtyy kuulostelemaan sanaa. Kansan… runous, siis kansa on runoillut! Monella on jääkaapin ovessa muiden magneettien seassa sanamagneetit, joilTEEMA: KIRJAT JA TEATTERI
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN la voi tehdä jääkaappirunoja. Arkirunoilu tuottaa iloa ja pitää aivot aktiivisina. Vallataan siis runous ja tuodaan runot arkeen ruispalojen ja perunakattiloiden äärelle. Nykykansanrunous kunniaan! ITE-taidekin on jo arvostettua. Äsken tuosta pihan poikki juoksi pystykorvan kokoinen rusakko. Ei se kysellyt lupaa, ja tuli pian uudestaankin. Rusakko sopii hyvin paitsi aiheeksi arkirunoon, myös muistutukseksi ja symboliksi siitä, että itse me päätämme, millaisia polkuja kuljemme. Runojanne odotellen, Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Silmiin piirtyvä kuva Maalasin taulua. Väripaletti kädessäni sekoitin maaleja. Muistelin ulkomuistista kauniita piirteitäsi. Kankaalle piirtyvä kuva alkoi hahmottua tunnistettavaksi. Ihailin aikaansaannostani josta ei mitenkään voinut erehtyä. Ihailin taulussa olevia kasvojasi. Ripustin taulun sänkyni päätyyn. Pääpuolelle seinään. Siihen vesivärityön ja hiilipiirroksen väliin. Katselin kolmea taulua. Katselin sinua, kolmea kuvaa sinusta. Nauravia silmiäsi. Olutta valuttaessaan baaritiskin tyttö hymyili minulle. Maksoin vaahtoavan olueni, hymyilin takaisin. Tyttö oli nuori, vaalea, lyhythiuksinen. Sinä tummahko, pitkät hiukset. Olitte täysiä vastakohtia toisillenne. Istuin lähellä baaritiskiä. Riisuin baaritiskin tytön katseillani. Maalaisinko hänet? Hänen piirteensä, hänen kasvonsa, hiukset, nännit, hänen pitkät sormensa. Baaritiskin vaalea tyttö. Kirjoittaisinko hänestä runon? Olutta laskeva baarin kaunis tyttö. Ikkunasta lankesi iltapäivän auringonsäteet. Divaanilla maatessaan tyttö näytti kauniilta. Taustalla soi Leonard Cohen. Illan hämärtyessä piirrokseni tytöstä oli valmis. Ripustin kuvan baaritiskin tytöstä sänkyni päätyyn. Pääpuolelle seinään. Katselin neljää kuvaa seinälläni. Kaunista baarin tyttöä ei ollut missään. Ei niistä kuvista voinut erehtyä. Niissä kaikissa kuvissa olit Sinä. Jukka Luukkonen, Helsinki Taisto Tammela: Juhannusjuhlaa. Mediapinta, 2018. Taisto Tammelan Juhannusjuhlaa on mitallinen runokokoelma. Lukijalle-johdannossaan Tammela kertoo käyttämistään haiku ja tanka mitoista sekä monelle tuntemattomasta, amerikkalaisrunoilijan kehittämästä, tuoreesta hainaku -mitasta. Juhannusjuhlaa on hyvän mielen kokoelma. Runot ovat kuin kirkkaita erälammen pisaroita. Aistit ovat vahvasti läsnä: Tulenloimu/ syleilee nokipannua/ kahvi tuoksahtaa jokiuomaan/. Kirjoittajalla on äänteiden ja sointuisuuden tajua (esim. ”Auer leikkii kutreilla”). Joissakin välimerkittömissä tankarunoissa Tammela käyttää isoa alkukirjainta paitsi ensimmäisessä säkeessä myös jonkin toisen säkeen alussa. Tankan pienimuotoisuudessa jokainen välimerkki tai iso alkukirjain merkitsee. Niinpä rytmin kannalta olisi ehkä parempi, että säe alkaisi pienellä alkukirjaimella, jos edellisen säkeen lopussa ei ole pistettä. On hauska idea, että vanhojen japanilaismittojen rinnalle on otettu uusi hainaku-mitta mukaan. Kenties seuraavassa teoksessa voisi kokeilla haibunia , proosan pienoismuotoa. Haibun kirjoitetaan haikun hengessä ja usein nimenomaan haikun yhteyteen. Lajiin voi tutustua esimerkiksi Harhojen maja -teoksessa, jonka on kirjoittanut 1600-luvulla elänyt japanilaisrunoilija Bashoo. Tammelan lämminhenkiset ja luontoa kunnioittavat miniatyyrit tuovat mieleen Arto Lapin tankat ja haikut. Marrasaurinko/ lämmittää selkääni/ katsoo minua silmiin/ Tammelan monessa muussakin runossa on käytössä personifikaatio, elollistaminen. Kointähti pitää puoliaan, aamuaurinko syleilee mäntyä, varjot aloittavat leikkinsä, suo kiittää… Tämä saduistakin tuttu keino sopii hyvin Tammelan runoihin, joissa luonto onkin aktiivinen toimija maagisuudestaan huolimatta. NIINA HAKALAHTI Hyvän mielen runoja Taisto Tammela on Oulun Haukiputaalla asuva lappilaistaustainen kirjoittaja, joka on aiemmin julkaissut novellikokoelman Suon neljä vuodenaikaa ja muita kertomuksia. Kuva: Eläkeläinen-lehden arkisto TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI
• 20 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennanen kirjoitti elämäkerran isoisästään Aarne Orjatsalosta. Kuva: Annina Mannila
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 21 ELÄKELÄINEN Teatteriohjaaja Jotaarkka Pennasen yli viisi vuotta kestänyt suururakka, elämäkerta hänen värikkäästä isoisästään, karismaattisesta näyttelijä, ohjaaja ja sosialisti Aarne Orjatsalosta (1883–1941) on vihdoinkin julkaistu. Orjatsalo – Taiteilija politiikan kurimuksessa (Sanasato 2017) on huikea matka tuon hurmaavan kosmopoliitin seurassa. Se tarjoilee myös kiinnostavaa kulttuurija poliittista historiaa tuon palvotun ja kiistellyn teatterimiehen myötä. Jotaarkka Pennanen on tehnyt valtavan taustatyön käydessään läpi kaiken mahdollisen materiaalin, mitä hänen isoisänsä vaiheista on saatavilla. Myös kirjan kuvitus on hieno. Auta armias, kuinka komea ja karismaattinen Aarne Orjatsalo olikaan. Ei ihme, että hän oli suosittu niin näyttelijänä kuin naistenkin intohimojen kohteena. Pennaselle isoisä on antanut henkisesti paljon, jos kohta ärhäkkäitäkin piirteitä. – Tärkein häneltä saamani perintö on omaksumani samankaltainen eettinen maailmankatsomus, jota olen pyrkinyt työssäni ja muutenkin elämässäni noudattamaan. Häneltä olen saanut myös rohkeutta elämääni. Valitettavasti olen osittain perinyt myös hänen äkkipikaisuutensa, Pennanen hymähtää. Nimiä miehellä riitti, niin myös huikeita elämänvaiheita. Hänet tunnettiin Aarne Riddelinin, Aarne Orjatsalon ja Alaric Arneen nimillä. Pennasesta on häpeällistä, että hänen isoisänsä elämänvaiheista ja erityisesti hänen merkityksestään suomalaisessa teatterihistoriassa on kirjoitettu vain vähän ja kovin ylimalkaisesti. – Hänet on nonseleerattu lähes täysin. Niinpä teatteriohjaajana ja sosialistina, teatterin ja työväenliikkeen historiaa hyvin tuntevana päätin ryhtyä tähän tutkimusja kirjoitustyöhön. Pennanen myöntää olevansa vasemmistolainen, mutta pyrkineensä erityisesti sisällissodan kuvauksissa kertomaan tapahtumista molempien osapuolten näkökulmasta. Tärkeän sysäys kirjan saattamiseen julkaisukuntoon oli Pennasen kohtaaminen historioitsija Heikki Ylikankaan kanssa Anne Flinkkilän toimittamassa Ylen Inhimillinen tekijä -ohjelmassa. Sisällissodasta puhuttaessa Ylikangas yllätti Pennasen kertomalla uutta tietoa hänen isoisänsä toimista sisällissodassa. Orjatsalon sanottiin olleen mukana ns. Orjatsalon joukossa, joka paetessaan valkoisten saartoa oli monien kertojien mukaan surmannut useita ihmisiä. Tämä ei Ylikankaan tutkimuksissa kuitenkaan pitänyt paikkaansa. Orjatsalo ei ollut Tampereen lähimaillakaan tuolloin, vaan Viipurissa pitämässä puhetta. Näin ollen legenda Orjatsalon joukosta haihtui ilmaan. Laaja julkisuus koitui kohtaloksi Aarne Orjatsalo oli lähes kaksimetrinen, kuuluisa ja komea. Hän oli aikansa julkkis, joka tunnettiin kiertueiden ja lehtijuttujen välityksellä kaikkialla. Laaja julkisuus koitui Orjatsalon kohtaloksi. Hänet leimattiin sisällissodan punapäälliköksi ja murhaajaksi. Perättömät tiedot hänen toimistaan levisivät pysyen sitkeästi ”totuutena”. Näitä vääriä tietoja Pennanen ansiokkaasti oikoo kirjassaan. Punaisilla ei ollut kovinkaan karismaattisia johtajaehdokkaita, joten oli loogisempaa nimetä johtajaksi tunnettu, komea näyttelijä värittömien punapäälliköiden sijaan. – Maineestaan huolimatta Orjatsalo oli ollut pikemminkin sodan vastustaja kuin suuri sotapäällikkö. Hän oli selkeästi pasifisti, Jotaarkka Pennanen sanoo. – Se on havaittavissa vaikkapa tarkasteltaessa sitä, minkälaisen ohjelmiston hän ollessaan Tampereen Työväen Teatterin ohjaajana rakensi juuri ennen sisällissotaa. Hän otti ohjelmistoon mm. Hamletin ja Kesäyön unelman , mutta torjui muun muassa näytelmän Suurpäivän aattona , jossa soitettiin verikelloja. – Mielenkiintoisin oli Hermann Sudermannin Johannes, jonka perussanoma on se, että Johannes tavattuaan Jeesuksen halusi rauhoittaa kansaa, eikä suinkaan johdattaa aseellisen kapinaan. Tämä kertoo paljon Orjatsalon väkivallan vastaisesta asenteesta. Hyvä esimerkki hänen pasifismistaan on myös kuvaus siitä, kuinka Orjatsalo nakattiin työväentalon ikkunasta ulos, hänen vastustaessaan kapinaan ryhtymistä. Säätyläiskodista sosialistiksi Aarne Alarik Riddelin syntyi 13. lokakuuta 1883 Simossa. Hän painoi reippaasti yli kuusi kiloa. Simon rovastilan rouvat taivastelivat moista kummajaislasta: ”Tänk om han blir så stor, att han måste visas för pengar.” Riddelinin lapsuudenkoti oli uskonnollinen. Kristillinen tausta vaikutti voimakkaasti siihen humaanin maailmankatsomukseen, mikä Orjatsalolla oli kautta koko hänen elämänsä. Aarne Orjatsalon isä ei kiljunut riemusta poikansa uravalinnalle, mutta erityisesti isän ja pojan välejä koetteli se, että sosiaalidemokraattiseen puolueeseen liittynyt Aarne liittyi punaisiin sisällissodan puhjettua. Säätyläisnuorukainen näki elämän varjopuolia ja köyhyyttä, kun hänet lähetettiin tapoja ja kuria saamaan enonsa Hjalmar Braxénin luo Helsinkiin. Braxen oli herännäissaarnaaja ja Helsingin vieraskodin perustaja. Enon katsannossa ihmiset ovat jumalan edessä yhdenvertaisia. Vasemmistolaisen liikkeen eetos siitä, että myös yhteiskunnan tulisi kohdella ihmisiä yhdenvertaisesti, alkoi kiinnostaa nuorta Riddeliniä. Hän karkasi enon huomasta ja ryhtyi luomaan teatteriuraansa. Hurmata hän osasi Sisällissodan syttymiseen mennessä yleisönsä kerta toisensa jälkeen hurmannut Aarne Orjatsalo oli ehtinyt meritoitua teatterintekijänä. Hän oli näytellyt Kansallisteatterissa, Tampereen molemmissa isoissa teattereissa ja tehnyt kiertueita. Tampereen Teatterin johtajaksi hänet valittiin vain 23-vuotiaana. – Kausi oli ansiokas, kunnes tapahtui se hirveä skandaali, jonka Jotaarkka Pennanen kirjoitti isoisästään väkevän elämäkerran Teatterimies ja sosialisti Aarne Orjatsalo oli legenda jo eläessään TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI ”Kuuluisa ja komea. ” Aarne Orjatsalo noin 40-vuotiaana. Orjatsalo – Taiteilija politiikan kurimuksessa -teoksen kuvitusta. Lontoon näyttämöllä. Orjatsalo ja Leslie Hensson Winter Garden Theatressa. Orjatsalo – Taiteilija politiikan kurimuksessa -teoksen kuvitusta. Jatkuu seuraavalla sivulla
• 22 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN seurauksena minä tässä kanssasi juttelen, pojanpoika vitsailee. –Orjatsalon naisseikkailut ovat legendaarisia, mutta myös vahvasti liioiteltuja. Suhtaudun hieman skeptisesti hänen maineeseensa kovana naistenmiehenä. Suhteita kyllä oli, mutta eri aikoina. Vaimoilleen hän kaiketi oli uskollinen. Kansan silmissä Orjatsalon roolija todelliset hahmot sekoittuvat pahan kerran, hän oli niin suggestiivinen näyttelijä. Ollessaan näyttelijänä Tampereen Teatterissa Ain’Elisabet Pennanen tapasi Orjatsalon. Heillä oli lyhyt suhde, josta syntyi vuonna 1906 Jotaarkka Pennasen isä Jarno Pennanen. Tapauksesta syntyi skandaali Tampereella, koska Ain’Elisabet kieltäytyi menemästä naimisiin Orjatsalon kanssa ja kasvatti poikansa yksinhuoltajana. – Jos tuolloin olisi ollut iltapäivälehtiä, he olisivat taatusti komeilleet lööpeissä. Juorulehtiä ei ollut, joten tuloksena oli kolme kirjaa. Ain´Elisabeth kirjoitti heti suhteen jälkeen romaanin Voimaihmisiä , sekoituksen fantasiaa ja avainromaania, jossa heidän suhdettaan puretaan. Orjatsalo vastasi huutoon seuraavana vuonna avainromaanillaan Viettelijä . Kolmannen kirjoitti Fanny Davidson. Sisällissodan tehdessä tuloaan Orjatsalo toimi ansiokkaasti Tampereen Työväenteatterin johtajana. – Orjatsalon kausi Työväen Teatterin näyttelijänä ja ohjaajana oli loistokas. Tietysti hän toivoi voivansa jatkaa työtään siellä. Erityisesti Aamulehden ja muidenkin lehtien arvostelut olivat erittäin kiittäviä aina kansalaissodan alkuun asti, Jotaarkka Pennanen kertoo. Orjatasalo oli syvästi sivistynyt ja lukenut ja tunsi paljon kirjailijoita ja muuta taideväkeä. Upseerin rooli Orjatsalo ei mennyt naimisiin ensimmäisen lapsensa äidin kanssa, mutta monta kertaa sen jälkeen. Hurjimpaan pyöritykseen näyttelijämiehensä rinnalla joutui hammaslääkäri Hellin Orjatsalo. Valkoisten voitettua sisällissodassa pariskunta pakeni Venäjälle ja päätyi Muurmanskin alueelle, jossa piti tukikohtaansa Britannian pohjoinen laivasto. Sinne perustettiin suomalaisista ns. Muurmannin legioona. Ajat olivat kaoottiset. Neuvosto-Venäjä otti ensiaskeliaan. Ensimmäinen maailmansota oli yhä käynnissä ja Suomen valtio vasta muotoutumassa. Muurmanskiin pakeni tuolloin paljon suomalaisia punaisia. Osa odotti Britannian joukoilta apua, jotta punakaarti voisi palata Suomeen. Osa pohti liittymistä Venäjää hallitseviin bolsevikkeihin. Yläluokkainen Orjatsalo ei kuitenkaan miellyttänyt bolševikkeja. Muurmannin legioonaan hän ei varsinaisesti kuulunut, mutta hänestä tehtiin brittiupseeri ja hän toimi tiedustelussa ja koulutti suomalaisia. Upseeri hänestä kehkeytyi ehkäpä loistavan näyttelijäntaitonsa vuoksi. Muurmannista Aarne ja Hellin kotiutettiin Englantiin. Se johti Hellinin mielenterveyden järkkymiseen. Orjatsalo pääsi aloittelemaan uraansa uudelleen Wintergarden teatterissa nimellä Alaric Arnee. Siellä hän tapasi muun muassa Charles Chaplinin, mutta Orjatsalo ei suostunut Chaplinin tarjoamaan roiston roolin. Suunnitelmat oman teatterin perustamisesta olivat nekin vähällä onnistua, mutta kaatuivat kuitenkin lamakauteen. Viimeinen näytös Sivistynyt ja kielitaitoinen Orjatsalo vaihtoi sujuvasti mantereilta toiseen asioiden niin vaatiessa. Englannista hän muutti Yhdysvaltoihin uuden puolisonsa kanssa. Näyttelijänä hän törmäsi rapakon takana erikoislaatuiseen pulmaan, hän kun oli silloisessa katsannossa liian pitkä draamanäyttelijäksi. Niinpä hänelle olisi langennut vai koomikon rooleja. Siihen Orjatsalo ei suostunut, koska ei halunnut nauliintua vain yhden fakin mieheksi. Vuonna 1929 Orjatsalo palasi Suomeen. Hänet pidätettiin kuulusteluja varten, mutta päästettiin pian vapaaksi. Punapäällikkönä tunnetun näyttelijän esityksiä sabotoitiin, mutta yleisöä riitti. Oikeistolaiset heittelivät savupommeja ja häiritsivät esityksiä. Hän perusti vielä Helsingin Työväen Teatterin, mutta ei saanut sinne haluamiaan ammattinäyttelijöitä. Vuonna 1931 hän palasi New Yorkiin, muutta näytteli enää harvakseltaan tehden kaikenlaisia muita töitä. Hän sairastui syöpään ja joutui köyhien sairaalaan, jonne kirjautui nimellä Aleksei Wolkow. New Yorkin suomalaisen työväennäyttämön jäsenet jäljittivät huonokuntoisen sankarin sieltä. He osoittivat ystävällisyyttään puristamalla appelsiinimehua potilaalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Aarne Orjatsalo menehtyi tammikuussa 1941 vain 57-vuotiaana. Itsetuntoaan hän ei kadottanut. Kysyttäessä, eikö hän pelkää kuolemaa, Orjatsalo oli vielä viimeisillä voimillaan vitsaillut: ”Kuulkaas poijaat, jos te olisitte eläneet edes puolet minun elämästäni, tekin olisitte jo valmiit lähtemään!” SISKOTUULIKKI TOIJONEN TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI ”Tärkein isoisältä saamani perintö on eettinen maailmankatsomus, jota olen pyrkinyt työssäni ja muutenkin elämässäni noudattamaan. Häneltä olen saanut myös rohkeutta elämääni. Valitettavasti olen osittain perinyt myös hänen äkkipikaisuutensa.” ”On häpeällistä, että Aarne Orjatsalo on nonsaleerattu lähes täysin.” ”Maineestaan huolimatta hän oli ollut pikemminkin sodan vastustaja kuin suuri sotapäällikkö. Hän oli selkeästi pasifisti. ” Kuvat: Annina Mannila Jotaarkka Pennanen isoisästään Aarne Orjatsalosta:
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 23 ELÄKELÄINEN – Miten tämä maailma, jolta niin paljon odotin, on mennyt tällaiseksi? Vai oliko sitä edes olemassa. Tähän asianajaja Claes ”Klabben” Thunen (Timo Tuominen) kysymykseen päättyy Kjell Westön romaaniin perustuva Kansallisteatterin näytelmä Kangastus 38. Muistimme enempää kuin ajattelukaan ei ole puhtaasti omasta tahdostamme kiinni. Siksi menneisyys seuraa yksilön tahdosta riippumatta mukana minne hän ikinä meneekin. Menneisyys ei kuitenkaan työnnä yksilöä takaapäin vaan kävelee aina yksilöä vastaan edestä päin koko hänen elämänsä ajan. Tähän pätee vanha kansanviisaus, minkä taakseen jättää sen edestään löytää. Vuoden 1918 vankileirit kokenut päähenkilö rouva Wiik (Cécile Orblin) työskentelee asianajaja Thunen asianajotoimistossa toimistonhoitajana. Hän on muuttanut nimensä ja karistanut synkät tapahtumat ulkoisesta olemuksestaan ja esiintyy jopa yliasiallisen viileästi tekemällä työnsä tunnollisesti. Mutta menneisyys kävelee rouva Wiikiä fyysisesti vastaan hänen työpaikallaan eräänä maaliskuun päivänä 1938 entisen keskitysleirin vartijan hahmossa ja menneisyyden haavat repeytyvät. Nykyään on mediassa muodikasta esitellä muuntautumisleikkejä, jolloin ikään kuin taikurin taikasauvan kosketuksesta ihminen voisi vaihtaa persoonallisuutensa sellaiseksi kuin haluaa. Että hän voisi muuntua keneksi tahansa, milloin tahansa. Tämä on Kangastus 38 -näytelmän yksi peruskysymys, eikä se kolmituntisen esityksen aikana täydellisesti ratkea. Monta kysymystä jää avoimeksi. Kangastus 38 kuvaa historiallista murtumakohtaa niin entisen punavangin rouva Wiikin kuin koko Euroopan historiassakin. Asianajaja Thunen ystäväpiiriläiset ovat innostuneita fasismin noususta Italiassa ja Saksassa. Itävallan liittämistä Saksaan 12.3.1938 juhlitaan riehakkaasti. Psykiatri Lindemark (Antti Pääkkönen), lääkäri Arelius (Esa-Matti Long) ja liikemies Grönroos (Petri Liski) suorastaan puhkuvat intoa, miten eurooppalaisuus palaa jälleen eräänlaiseen Rooman ajan kukoistukseen. Asianajaja Thunen lisäksi epäilevällä kannalla on runoilija, näyttelijä ja juutalainen Joachim Jary (Kristo Salminen), joka yrittää turhaan harata vastaan kertomalla kauheuksista, jotka ovat jo Euroopassa meneillään juutalaisia ja muita vähemmistöjä kohtaan. Milja Matilda Wiikin hahmo on toteutettu kolmen näyttelijän voimin, Milja-neidin (Noora Dadu), Matildan (Edith Holmström) sekä rouva Wiikin (Cécile Orblin). He esittävät Wiikin eri puolia ja sisäisiä tuntoja, mikä on erinomaisen toimiva ratkaisu ja tuo sisäiseen kerrontaan syvyyttä. Timo Tuominen asianajaja Thunena on niin vakuuttava, että välillä unohtaa, että hän näyttelee, vaan on oikeasti kyseinen asianajaja. Sisäisesti ahdistava 30-luvun henki tulee näytelmässä esiin niin konkreettisesti, että katsoja siirtyy todellakin ajassa 80 vuotta taaksepäin. Näytelmä tuo 30-luvun tapahtumat katsojan arvioitavaksi taiteellisesti korkeatasoisesti. Harvoin romaanin dramatisointi onnistuu näin hyvin. JUHA DRUFVA Kansallisteatteri, pieni näyttämö: Kangastus 38. Kevätkauden viimeinen esitys on 22.5. Kun Hannu Salaman (s.1936) romaani Siinä näkijä missä tekijä ilmestyi 1972, se nosti esiin koko suomalaisen todellisuuden perustan samaan tapaan kuin reilut kymmenen vuotta aikaisemmin Väinö Linnan romaanitrilogia Täällä Pohjantähden alla. Salaman romaani kertoi toisesta todellisuudesta, sodanaikaisesta vaietusta pispalalaisesta vastarintaliikkeestä. Sodanjälkeinen sukupolvi oli pidetty asiasta pimennossa niin oikeiston kuin vasemmiston taholta, että oli ollut miehiä ja naisia, jotka olivat joutuneet sodan aikana poliisien takaa-ajamiksi ja kiduttamiksi kuulumisestaan muun muassa Suomi–Neuvostoliitto-seuraan. Tamperelaisen Teatteri Siperian ja helsinkiläisen Projektori-ryhmän yhteistyössä valmistama uusi näytelmäsovitus Siinä näkijä missä tekijä -romaanista sai ensi-iltansa 27.2. Tampereen Teatterin Frenckell-näyttämöllä. Tätä ennen Salaman teosta on esitetty ammattiteattereissa vain kaksi kertaa, joista viimeisin vuonna 1988 Jorma Kairimon dramatisoimana ja Ossi Räikän ohjaamana Tampereen Työväen Teatterissa. Jouko Turkan ohjaus oli Helsingin Kaupunginteatterissa vuonna 1976. Kari Paljakan elokuvasovitus valmistui 2012. Siinä näkijä missä tekijä -romaani palkittiin 1975 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnolla. Näytelmän keskiössä on kysymys, ovatko toivo ja petos sisaruksia, saman mitalin kaksi puolta? Kirjailija Harri Salminen haastattelee vanhempiaan Santtua ja Maijaa maanalaisen vastarintaliikkeen toiminnasta Tampereen Pispalassa jatkosodan aikana. Kirjailija etsii vastausta kysymykseen, miksi minusta kasvoi tällainen ihminen? Ilmassa on paljon kysymyksiä. Pettikö aate vai toveri, vai minä itsekö ne molemmat hylkäsin? Esitys kertoo myös laajemmin toisinajattelijoiden vaientamisesta eilen ja tänään. Näytelmässä kuvataan myös päähenkilö kirjailija Salmisen kyvyttömyyttä kohdata vaimoaan ja lapsiaan: ”Siitä se on kiinni, ketkä osaa olla veljet keskenään myös neljän seinän sisällä.” Sisäkkäiset tarinat Ohjaaja Juha Luukkosen mukaan kahden ammattiteatterin yhteistyönä toteutettava näytelmä syntyi siitä ahdistuksesta ja närästyksestä, mikä syntyy tätä nykymenoa katsellessa. – Tämän näytelmän kautta haluamme kuvata nykypäivää tulkiten sitä menneisyyden kautta, minkä puolesta elää ja olla olemassa. Kuka tai mikä meitä tänään johtaa ja hallitsee, mistä löytyy nykypäivän solidaarisuus, mistä toisinajattelijat? Mihin Suomi on tänään matkalla? – Jos raha ja fasismi jätetään aatteiden listalta pois, mikä voisi olla tänä päivänä se aate, jonka puolesta elää ja taistella. Salaman tematiikka on syntynyt halusta käsitellä näitä asioita. Minusta ne ovat tärkeimpiä kysymyksiä, mitä pitäisi pohtia tämän lyhyen ihmiselon aikana. Luukkosen mukaan se, joka ei ymmärrä historiaa, joutuu elämään sen aina uudelleen. – Aatteen mitta on se, mitä ei ensimmäisten vastoinkäymisten jälkeen heitetä pois eikä vaihdeta helpompaan elämäntapaan tai ajatteluun. Asioiden suuruusluokka on tämä, ei sen enempää eikä vähempää. Luukkosen mukaan näytelmä on puolustuspuheenvuoro niille, joita ei juhlapuheissa mainita. Esitys rakentuu tunnustuksellisten monologien ja tiheän dialogin välisille leikkauksille ja keskenään ristiriitaisten näkökulmien jatkuvalle vaihtelulle. – Turkan dramatisointi perustui dialogiin, se oli enemmän juonellinen ja simultaaninen. Oli hyvä ja nasakka sattuma, että näytelmän ensi-ilta sattui juuri vuoden 1918 tapahtumien satavuotispäiviin. Näyttelijöiden mukaan näytelmä ei ollut heille mikään aikahyppy henkilöiden sisäiseen ristivetoon tai toiseen aikakauteen, vaan ristiriidat tuntuvat hyvin jokapäiväisen tutuilta. – Henkilöt yrittävät paljon ja ovat samalla hyvin onnettomia. Näytelmän esityksiä on kevätkaudella kuusi ja syyskaudella seitsemän. JUHA DRUFVA Siinä näkijä missä tekijä Frenckell-näyttämöllä TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Menneisyyden painajaiset eivät irrota otettaan Siinä näkijä missä tekijä -työryhmä: Ohjaus: Juha Luukkonen, dramatisointi: Ari-Pekka Lahti ja Juha Luukkonen, pukusuunnittelu/visualisointi: Noora Salmi, valoja äänisuunnittelu: Saija Raskulla/ Jouhikko; Pekka Käppi. Näyttelijät: Hanna Gibson, Marika Heiskanen, Tuukka Huttunen, Juha Lagström, Sami Lanki, Satu Turunen, Riikka Papunen, Jukka Peltola, Sakari Tuominen. Kuva: Aki Loponen / Tampereen teatteri
• 24 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Asukastalo Myllärissä Helsingin Myllypurossa nähtiin naistenpäivänä 8.4. näyttelijä Kati Outisen käsikirjoittama ja esittämä monologi Niin kauas kuin omat siivet kantaa . Se kertoo työikäisestä Allista, joka on muistisairas. Mukana asukastalolla oli esittelemässä toimintaansa myös Myllypuron Eläkeläiset ry. Kati Outisen monologi Niin kauas kuin omat siivet kantaa valmistui vuonna 2014 Oulun Seudun Muistiyhdistyksen juhlaseminaariin, ja alunperin se oli tarkoitus esittää vain siellä. – Mutta sain palautetta, että kannattaisi esittää muuallakin. Ja näin olen tehnyt. En nykyisin tosin kovin usein, sillä teen muutakin työtä. Outinen kertoo esittäneensä monologia ”Juhlasaleissa, omatoimihalleissa, asumisyksiköiden erilaisissa tiloissa, keittiöissä, olohuoneissa, auditorioissa, merkillisissä seminaaritiloissa ja meren rannalla.” Pari vuotta sitten Outinen hän esitti monologin teatteriversiota helsinkiläisessä Teatteri Jurkassa. Kuten useimmiten, Myllärissäkin käytiin esityksen jälkeen keskustelua esityksestä ja muistisairaan kohtaamisesta. Keskustelua, hyvää sellaista, on Outisen mukaan aina myös syntynyt. – Tämä on semmoinen aihe, että jos on yksikin ihminen, joka uskaltaa kommentoida, sanoa, kertoa, se inspiroi muutkin puhumaan. Ja esitystapani on nimenomaan tarkoitus rohkaista keskusteluun. Muistisairaudesta – vakavasta asiasta – kertova monologi ei ole vailla huumoriakaan. – Huumori auttaa selviytymään. Jos vaikeasta asiasta löytää huumoria, se pienenee niin että se on kestettävissä, ja elämänlaatu paranee, Outinen sanoo. Kevään aikana Niin kauas kuin omat siivet kantaa nähdään vielä Rovaniemellä ja Puumalassa. Syksyllä esityskalenteri saa jatkoa. TUOMAS TALVILA Kati Outinen esitti muistisairaudesta kertovan monologinsa asukastalo Myllärissä naistenpäivänä. Kuva: Eva Rönkkö TEEMA: KIRJAT JA TEATTERI Suomalainen hoivatyö vaikuttaa olevan noidankehässä: asiakkaat tarvitsevat yhä monipuolisempaa hoivaa ja kotihoidossa asiakkaiden määrä on kasvanut nopeasti. Tämän seurauksena hoitajat kokevat työpaineidensa lisääntyneen ja hoivatyön laadun heikentyneen. Tämä aiheuttaa monenlaisia riskejä niin asiakkaille kuin työntekijöille ja on myös johtamassa työntekijöiden pakoon alalta. Asia käy ilmi maaliskuun alussa julkaistusta NORDCARE2-tutkimushankkeen raportista. – Jollei tätä syöksykierrettä pystytä oikaisemaan, suomalainen vanhuspalvelujärjestelmä on vaarassa juuri nyt, kun sitä tarvittaisiin vastaamaan nopeasti ikääntyvän väestön kasvaviin hoivatarpeisiin, Jyväskylän yliopiston professori Teppo Kröger sanoo yliopiston tiedotteessa. Kröger johtaa Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikköä. Väkivalta ja sen uhka sekä seksuaalinen häirintä ovat nousseet Suomen kotija laitoshoidossa selvästi muita Pohjoismaita yleisemmiksi. Työntekijöiden riittämättömyyden tunteet ja ylityöt ovat lisääntyneet samalla, kun vaikutusmahdollisuuksien ja esimiehiltä saadun tuen koetaan heikentyneen. Suomessa myös laitoshoidon henkilökuntamitoitus on Pohjoismaiden matalin. Muiden Pohjoismaiden laitoshoitoyksiköiden henkilöstömitoitus on esimerkiksi arkisin päivävuorossa 26–65 prosenttia Suomen yksiköitä korkeampi. Työolosuhteiden heikentymisestä johtuen kotija laitoshoidon työntekijöistä noin kaksi viidestä harkitsee työnsä lopettamista. Niin ikään kaksi viidestä laitoshoidon työntekijästä ei itse haluaisi vanhana ottaa vastaan oman yksikkönsä tarjoamaa apua asiakkaalle aiheutuvien riskien ja yksilöllisen hoidon puutteiden vuoksi. Yksityistäminen ei takaa säästöjä ja laatua Professori Marta Szebehely Tukholman yliopistosta on tutkinut vanhustenhoidon yksityistämisen seurauksia Pohjoismaissa. Szebehelyn mukaan erityisesti Suomessa ja Ruotsissa on havaittavissa selkeää laskua palveluiden kattavuudessa. Ruotsissa tämä on johtanut sekä omaishoidon että yksityisten palveluiden käytön lisääntymiseen. Tässä on nähtävissä myös selkeä luokkaero: iäkkäämpien ja vähemmän koulutettujen omaishoito on lisääntynyt, kun taas yksityisiä palveluja käyttävät erityisesti korkeammin koulutetut ja varakkaammat. Suomessa ja Ruotsissa yksityiset yritykset tarjoavat muita Pohjoismaita enemmän julkisin varoin rahoitettuja palveluita. Sektori on erittäin tuottava, ja se onkin houkutellut suuria ja nopeasti laajenevia yhtiöitä erityisesti Suomessa. Ruotsin pidempi kokemus vanhuspalvelujen markkinoistamisesta osoittaa, että toiveet kilpailun kautta saatavista säästöistä ja paremmasta laadusta eivät ole toteutuneet. Markkinavoimien roolin kasvusta on seurannut tarve lisätä raskasta ja kallista kontrollijärjestelmää, mikä puolestaan on heikentänyt sekä hoidon että työelämän laatua niin julkisten kuin yksityisten hoivapalveluiden piirissä. Toinen Ruotsista saatu kokemus paljastaa, että suuret yhtiöt ja niiden etujärjestöt lobbaavat aktiivisesti suojatakseen voitontekomahdollisuuksiaan vanhustenhoidolla ja muilla terveyspalveluilla. NORDCARE2-tutkimushanke on pohjoismaisen tutkijaryhmän vuonna 2015 toteuttama uusintatutkimus kymmenen vuotta aiemmasta tutkimuksesta, joka tuotti ensimmäistä kertaa vertailukelpoista tietoa hoivatyön työtehtävistä ja työolosuhteista eri Pohjoismaissa. Vuoden 2015 tutkimustulokset julkaistiin 2.3. Ikääntymisen ja hoivan tutkimuksen huippuyksikön avausseminaarissa Helsingissä. Pohjoismaisessa vertailututkimuksessa huolestuttavia uutisia hoivatyön kehityksestä Niin kauas kuin omat siivet kantaa
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 25 ELÄKELÄINEN Suomen köyhyyden ja syrjäytymisen vastainen verkosto EAPN-Fin on laittanut vireille kansalaisaloitteen, jonka tavoitteena on nostaa syyperusteisten toimeentuloturvaetuuksien vähimmäistasoa sekä takuueläkettä noin tuhanteen euroon kuukaudessa. Suomalainen köyhyys näkyy muun muassa leipäjonojen pidentymisenä ja toimeentulotukihakemusten kasvuna. Perusturva on jäänyt jälkeen ansioja hintakehityksestä, ja viimeaikaiset leikkaukset ja indeksijäädytykset perusturvaan ovat aiheuttaneet kansalaisille kasvavaa tarvetta turvautua toimeentulotukeen. Kansalaisaloitteessa ehdotetaan säädettäväksi laki takuutulosta, joka olisi noin tuhat euroa kuukaudessa. Takuutulo turvattaisiin kaikille syyperustaisia perusturvaetuuksia saaville. Näitä ovat päiväraha sairauden, äitiyden, vanhemmuuden ja isyyden johdosta, kuntoutusraha, peruspäiväraha, työmarkkinatuki ja ansiosidonnaisen työttömyysturvan päiväraha. Perusturvaetuuksista jäisi verojen jälkeen käteen noin 790 euroa kuukaudessa. Myös takuueläke nousisi noin tuhanteen euroon ja siitä jäisi 2–3 % veron jälkeen käteen lähes sama summa kuukaudessa. Takuutulo-kansalaisaloitteen voi käydä allekirjoittamassa oikeusministeriön verkkopalvelussa osoitteessa www.kansalaisaloite.fi Kansalaisaloitteen julisteita ja esitteitä on mahdollista tilata jaettavaksi kampanjakoordinaattori Marjo Rinteeltä, sähköposti marjo.rinne@ehyt.fi, puh. 050 301 5210. Lisätietoja aloitteesta löytyy verkkosivuilta www.takuutulo.fi Suomen 2,6 miljoonasta kotitaloudesta runsaat kymmenen prosenttia on ilman tietokonetta ja internetyhteyttä. Käytännössä netittömyys koskettaa päivittäin noin 600 000 suomalaista, eli saman verran kuin Helsingissä on asukkaita. Jo 28 vuotta yli 70 kilometrin päässä Sodankylän kirkonkylältä asunut monialayrittäjä ja tietokirjailija Riitta Lehvonen, 52, on kirjoittamassa tietokirjaa ”Elämä ilman internetiä.” Hän kokoaa teokseen sekä omia että muiden kokemuksia siitä, minkälaisia haasteita ja vaikeuksia internetittömyys aiheuttaa. – Kirjani lähtökohta on se, että yhteiskunnan on taattava kansalaisille myös vaihtoehtoinen väylä hoitaa asiat niin valtionhallinnon, kuntien, pankkien kuin yritystenkin osalta meille, joilla syystä tai toisesta ei ole mahdollisuutta käyttää internetiä. Lehvosen mielestä tämä täysin turha syrjäytymiskehitys voidaan pysäyttää, mikäli kyllin moni tuo asiassa äänensä kuuluviin. – Siksi tarvitsen kaikkien niiden tarinoita kirjaani, jotta päättäjät ymmärtäisivät esimerkkien avulla, minkälaisia hankaluuksia tai jopa kohtuuttomia tilanteita koituu, kun koko maailma pyritään viemään internetin ihmemaahan. – Koska emme pysty perustamaan nettiin vertaistukiryhmiä jakaaksemme kokemuksemme, miten elämästä voisi selvitä hengissä ilman internetiä, tarvitsemme toistemme tarinoita ja kirjan, jonka kautta kokemuksemme välittyvät. Riitta Lehvonen toivoo myös Eläkeläinen-lehden lukijoilta kommentteja, minkälaisia ongelmia on joko itse tai läheinen kohdannut internetittömyyden takia. – Missäpäin Suomea asut? Minkälaista työtä teet? Mitkä ovat syysi siihen, ettet käytä internetiä? Miten muut ihmiset suhtautuvat netittömyyteesi? Minkälaisia konsteja olet keksinyt selviytyäksesi asioista? Mitä ikäluokkaa edustat? Ja kaikkea mihin netitön päivittäin törmää. Riitta Lehvonen toivoo runsasta palautetta asian tiimoilta. Koska hänelle ei voi vastata sähköpostilla, on kirje lähetettävä postitse osoitteeseen: Riitta Lehvonen Siltaharju 99600 Sodankylä JUHA DRUFVA Vuonna 2018 on kulunut 100 vuotta Suomen sisällissodan tapahtumista. Kansan Arkisto kerää keräysnimellä ”Pappa oli punakaartilainen” 1918-aiheista aineistoa kokoelmiinsa. Kansan Arkiston vuoteen 1918 liittyviin aineistokokonaisuuksiin kuuluu tällä hetkellä muun muassa muistelmia, äänitteitä, valokuvia, kirjeitä, postikortteja, leikkeitä, luetteloita ja muita asiakirjoja. Aineistot ovat jatkuvasti kysyttyjä ja niitä käyttävät niin historiantutkijat, media, taiteilijat kuin sukututkijatkin. Vuoden 2018 keruun painotus on vuoteen 1918 liittyvästä perheiden ja yhteisöjen muistitiedosta. Minkälaisia tarinoita suvussa liikkuu? Onko vuoden 1918 tapahtumista keskusteltu perheessä vai onko se ollut tabu? Mitä lapsille, lastenlapsille ja lastenlastenlapsille on kerrottu? Miten vuoden 1918 tapahtumia on suvussa tai yhteisössä muistettu? Onko surmansa saaneiden sukulaisten haudoilla käyty? Entä muistomerkeillä? Ovatko muistelut muuttuneet ajan mittaan? Mitä koulussa on sodasta opetettu? Juhlavuoden keruussa arkisto on kiinnostunut kiinnostuneita myös kaikesta muusta vuoteen 1918 liittyvästä, kuten kirjeistä, valokuvista, päiväkirjoista, äänitteistä ja muusta asiakirja-aineistosta. Lisäksi kuulemme mielellämme myös niihin liittyvistä tarinoista. Kansan Arkisto ottaa lisäksi vastaan vuoteen 1918 liittyvien paikallishistoriaprojektien aineistoja, myös keskeneräisten tai kesken jääneiden. Keruuaikaa on vuoden 2018 loppuun. Yhteyshenkilö: Tutkija Reetta Laitinen Kansan Arkisto Vetehisenkuja 1, 00530 Helsinki reetta.laitinen@kansanarkisto.fi 044-721 0302 Salin täyteisessä Haukiputaan Eläkeläiset ry:n kevätkokouksessa todettiin toiminnan entisestään vilkastuneen ja monipuolistuneen. Kiitos tästä lankeaa uutteralle johtokunnalle ja heidän ohella usealle kymmenelle aktiiville, jotka toimintaa pyörittävät. Perinteisiä toimintoja, kuten erilaisia liikuntaja kulttuurimuotoja on kehitelty. Tästä on osoituksena lukuisat näihin liittyvät matkat eri puolille Pohjois-Suomea, mutta myös Kuntoranta on tullut useille tutuksi, todetaan toimintakertomuksessa. Kuorotoimintaa on perinteisesti vahvistettu yhteistyössä Martinniemen eläkeläisten kanssa. Yhdistyksen oma Haukiputaan pitkää kisälliperinnettä jatkava ExTempore -lauluryhmä on monipuolistanut skaalaansa ja lisännyt esiintymisiään Oulun alueen tilaisuuksissa. Toiminta on monipuolistunut erityisesti viikoittain pidettävissä kerhoissa. Perinteisen sosiaalisen yhdessä olon lisäksi kerhot perustuvat teemoihin, joissa käsitellään Oulun kaupungin sosiaalija terveyspalvelujen tarjonnan lisäksi myös käytännön kotiasioita, kuten paloturvallisuutta ja kotisiivouspalvelujen käyttömahdollisuutta. Neljänkymmen osallistujan määrä saavutetaan usein kerhokokoontumisissa. Vaikka edelliset toiminnat ovat lisänneet suosiota, niin haukiputaalaiset ovat huomanneet, ettei kannata mennä merta edemmäs kalaan. Vetonaulaksi on kehittynyt eläkeläisten oman jäsenen, Jorma Jämsän itsehoitotunnit. Jorman monitaitoisuus hanuristina, kirvesmiehenä, ammattihierojana on toki tunnettu, mutta nyt eläkeläiset saavat vähintään kerran kuussa Jorman käytännön opastusta omaehtoisen terveyden ja hyvinvoinnin kehittämiseen. Taustalla on ammattihierojan perehtyneisyys erityyppisten kurssien avulla kiinalaiseen lääketieteeseen, jota hän on itse kokemusperäisesti kehittänyt. Tätä kokemusta me saamme hyödyntää omatoimisesti viikkokerhojen jälkeen kotonamme vaikka televisiota katsellessa. TAISTO TAMMELA Haukiputaan Eläkeläisten toiminta monipuolistuu Tutun laulun sanoja varioiden ”meissä oli muurareita, maalareita…”. Haukiputaan eläkeläisten puheenjohtaja, entinen sähköasentaja, Antti Timonen saa akupunktiohoitoa eläkeläisten omalta tohtorilta, entiseltä kirvesmieheltä, ammattihierojayrittäjä Jorma Jämsältä. Kuva: Taisto Tammela Maksut oikeille tileille Muistattehan: Eläkeläiset ry:n jäsenmaksut tilille FI11 8000 1800 3273 56 kaikki muut maksut tilille FI11 1012 3000 0714 70 Kansalaisaloite takuutulosta ja takuueläkkeen korottamisesta ”Pappa oli punakaartilainen” Kansan Arkisto kerää perheiden ja yhteisöjen muistoja vuodesta 1918 Toisin kuin Eläkeläinen-lehden helmikuun numerossa sivun 22 lomajärjestöjen listassa mainittiin, Palkansaajien hyvinvointi ja terveys PHT ry ei järjestä tuettuja lomia Kuntorannassa. Oikaisu Netittömien kokemukset talteen
• 26 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Nykyään kaikki asiat ovat menossa nettiin. Tähän asiaan on havahduttu myös Oulussa. Oulun kaupungin vanhusneuvosto on käynnistänyt hankkeen, jossa ikäihmisille annetaan opastusta netin käytössä ja muussakin tietotekniikassa. Lähtölaukaus ammuttiin Oulun kaupungintalolla 14.3. Meitä oli koolla 17 aktiivista henkilöä eri eläkeläisjärjestöistä. Tilaisuuden vetäjänä toimi Eläkeliiton Netikäs-projektista Marja Pakarinen. Seuraava koulutustilaisuus järjestetään huhtikuussa, jolloin kouluttaja tulee Eläkkeensaajien Keskusliitosta. Mukaan opastustoimintaan toivotaan myöhemmin lisää asiasta kiinnostuneita eläkeläisiä. Pankit ja vakuutusyhtiöt antavat koulutusta omista kaupallisista lähtökohdistaan. On kuitenkin suuri tarve saada myös näistä laitoksista riippumatonta opastusta netin käytössä. Vapaaehtoisia nettiavustajia koulutetaan nyt eläkejärjestöjen saaman, veikkauksen tuotoista tulevan valtakunnallisen Stea-rahoituksen turvin. Tämän hankkeen tarkoitus on kouluttaa riittävä määrä nettiavustajia, jotka voisivat toimia ”vapaina” opastajina. Koska Oulu taannoisen kuntaliitoksen (Oulu, Yli-Ii, Haukipudas, Kiiminki ja Oulunsalo) myötä on varsin laaja kaupunki, totesimme olevan tarpeen perustaa Oulun keskustan lisäksi opastuspisteitä myös liitosalueille tiloihin, joissa eläkeläiset kokoontuvat muissakin asioissa kuten kerhoissaan. Ajatuksena on perustaa ”päivystyspisteitä” sopiviin paikkoihin. Näissä pisteissä on aikataulun mukaan opastaja paikalla neuvomassa eri ongelmissa. Koska opastajia on eri järjestöistä, on monelle varmaan helpompi lähestyä oman järjestön nettiavustajaa. Toiminta on kuitenkin kaikille eläkeläisille avointa riippumatta siitä, kuuluuko mihinkään järjestöön. Tälle keväälle sovimme jo kaksi tilaisuutta, joissa syvennytään varsinaiseen opastustyöhön. Aloituskokous loi suuntaviivoja tulevalle toiminnalle. Loppukeskustelussa totesimme tilaisuuden olleen hyvä ja antavan hyvän pohjan jatkolle. Myös totesimme ol.evan tarpeellista saada netin käyttöön mukaan meidän ”nettiuskovaisten” lisäksi ne ihmiset, jotka pitävät tietotekniikkaa tarpeettomana ja jopa pelkäävät sitä. Monien asioiden hoitaminen on kuitenkin hyvin nopeasti menossa siihen, että ilman netin käyttöä se ei onnistu. Vastuun jättäminen vapaaehtoistooiminnan varaan ei osallistujien mielestä ole reilua. Myös yhteiskunnan tuki toiminnalle tilojen ja laitehankintojen muodossa on tarpeellista. MATTI VIRKKUNEN Oulun Eläkeläiset ry:n tiedotussihteeri Eläkeläiset ry:n Ristipistoja – sivistyneesti-käsityökurssi pidettiin sateisessa Joensuussa, joten oli hyvää aikaa olla sisätiloissa ja tehdä ristipistoja. Yhdeksän naista oli kiinnostunut asiasta. Opastamassa olivat kulttuurituottaja Kai Artes KSL-opintokeskuksesta sekä Elvi Pitkänen ja Eeva Surakka ompelusta. Alkajaisiksi jokainen kurssilainen sai oman sloganin ja alkoi etsiä mallia, minkälaisilla kirjaimilla sen toteuttaa. Seuraavia tekstejä oli tulossa: ”Eläkeläiset rauhan asialla”, ”Sinä ja Minä, sivistyneesti”, ”Ei vihapuheille”, ”Ollaan ihmisiksi”, ”Ei, Ei, Vihapuheet pois”, ”Sivistys-Silta”, ”Sinä, Minä = Me”, ”Tämä ei toistua saa” ja ”Ei uutta -18-kevättä”. Opettajamme Kaikin oppi tekemään ristipistoja, slogan oli ”Paiskaa kättä”. Näiden parissa vierähti monta tuntia, tekstejäkin jäi, jatketaan ja tehdään lisää käsityökerho-Näprääjässä ja lähetetään Kaille eteenpäin vietäväksi. Hilkka-emäntä hoiti tarjoilupuolen, ettei nälkä yllättänyt. Oli oikein mielenkiintoista, päivä innosti positiivisuudella ja iloisella mielellä olleilla osallistujilla. Kiitokset. EEVA SURAKKA Nettiavustajien aktiivinen joukko ”luokkakuvassa” Oikealla kokoonkutsuja Juhani Suopanki ja hänen vieressään Marja Pakarinen Eläkeliitosta Nettiavustajakoulutukselle lähtölaukaus Oulussa Ristipistoilla otettiin kantaa Joensuussa ”Eläkeläiset rauhan asialla” ”Sinä ja Minä, sivistyneesti”, ”Ollaan ihmisiksi” ”Sivistys-Silta” ”Sinä, Minä = Me” ”Tämä ei toistua saa” Ristipistoja – sivistyneesti -kurssin iskulauseita.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 27 ELÄKELÄINEN Tee yhdistykselle kotisivut – peruskurssi 29. -31.10. (2 vrk) Kurssilla perehdytään helppokäyttöiseen Kotisivukoneen kotisivutyökaluun. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). llmoittautuminen 10.10. mennessä. Kotisivujen päivityskurssi 31.10.2.11. (2 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille ja Kotisivukoneen työkalua käyttäneille. Kurssilla päivitetään ja kerrataan peruskurssin tietoja. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). llmoittautuminen10.10. mennessä. Ikääntymispolitiikan opintoja neuvottelupäivät 31.10. -2.11. (2 vrk) Kurssi on tarkoitettu ennen kaikkea vanhusneuvostojen jäsenille mutta sopii myös kaikille eläkeläisten edunvalvonnasta kiinnostuneille. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). Ilmoittautuminen 10.10. mennessä. Yhdistystoiminnan jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muutoin kokeneille yhdistyskonkareille: yhdistyksen johtokunnan jäsenet ja toiminnantarkastajat. Kurssilla perehdytään yhdistyslakiin, yhdistystoiminnassa tarvittaviin asiakirjoihin ja kokouskäytäntöihin. Lisäksi teemana on hyvä vuorovaikutus ja kannustaminen yhdistystoiminnassa. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa taloudenhoidon kurssina kanssa. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Taloudenhoidon jatkokurssi 5.-10.11. (5 vrk) Kurssi sopii peruskurssin käyneille tai muuten tottuneille taloudenhoitajille sekä toiminnantarkastajille. Kurssilla kerrataan taloudenhoidon perusteita ja etsitään vastauksia mahdollisiin ongelmatapauksiin. Teemoina ovat myös toiminnantarkastus sekä yhdistyksen Y-tunnus ja verotuskysymykset. Kurssilla on yhteistä ohjelmaa yhdistystoiminnan kurssin kanssa. Alennettu hinta: 150 € (ph) ja 175 (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistyksessä 8.-10.11. (2 vrk) Kurssilla pysähdytään pohtimaan, mitä on hyvä yhteistoiminta ja vuorovaikutus yhdistystoiminnassa; miten voimme parhaiten kannustaa toisiamme. Kurssi on osa yhdistystoiminnan jatkokurssia, mutta siihen voi osallistua myös erikseen. Alennettu hinta: 70 € (ph) ja 80 € (th). Ilmoittautuminen 15.10. mennessä. Alueelliset kurssit Eläkeläiset ry:n syksyn 2018 alustava kurssikalenteri Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä. On tärkeätä, että ilmoittautuminen kursseille tulee ajoissa, jotta emme turhaan joudu peruuttamaan kurssia liian pienen osallistujamäärän vuoksi. Ilmoittautuminen tehdään osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset. fi Voit ilmoittautua lisäksi Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/ kurssihakemus. • Ilmoittautuessa on aina ilmoitettava kurssilaisen yhteystiedot: osoite ja puhelinnumero. • Ilmoittautumislomakkeessa on mainittava, maksaako kurssilainen itse osallistumisensa vai maksaako sen yhdistys. • Kuntorannan kurssien osalta on ilmoitettava, valitseeko kurssilainen puolivai täysihoidon. • Ilmoittautumisen yhteydessä on syytä mainita mahdollisista ruoka-aineallergioista tai erityisruokavalioista. • Lisämaksu yhden hengen huoneesta on 25 € / vuorokausi. • Eläkeläiset ry:n kursseilla on käytössä 20 euron peruutusmaksu. Sen joutuu maksamaan, jos peruuttaa kurssin myöhemmin kuin kaksi viikkoa ennen kurssia ilman lääkärintodistusta. Kurssilaisille maksetaan matkakorvausta halvimman matkustustavan mukaisesti 20 euroa ylittävältä osalta (Kuntorannan kurssit). Taksikuluja emme korvaa. Matkakorvaus maksetaan jälkikäteen kurssilaisen ilmoittamalle tilille. Maksamista varten kurssilaisen on merkittävä pankkiyhteystietonsa sekä henkilötunnuksensa matkakorvauslomakkeeseen. Korvausten maksupäivä on kuukauden 14. ja korvaushakemus on toimitettava 10. päivään mennessä Eläkeläiset ry:n toimistolle. • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. • valmiiksi alennettuun hintaan järjestettäville kursseille ei myönnetä kurssitukea. Kursseille ilmoittautuminen ja muita ohjeita Kurssituki Kansantanssin ohjelmistokurssi 1. 4.9. (3 vrk) Eri alueiden tansseja Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoden merkeissä. Vetäjinä Sinikka Mäkelä ja Antti Huusari. Kurssin hinta: 210 € (ph) ja 243 € (th). Ilmoittautuminen 10.8. mennessä. Matkavastaavien opintoja neuvottelupäivät 15. -19.10. (4 vrk) Sopii peruskurssin käyneille tai muuten kokeneille matkanjärjestäjille. Tietoa verotuksesta ja matkan järjestämisen käytännöistä; katse järjestön tulevaan toimintaan, muun muassa järjestömme 60-vuotisjuhlavuoteen. Anu Mäki on vetäjänä. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 24.9. mennessä. Miten viestimme toisillemme – tiedottajakurssi 15. -19.10. (4 vrk) Tiedottamisen peruspilarit, yhdistys ja ympäristö viestinnässä, sähköinen media. Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille mutta sopii myös kaikille viestinnästä kiinnostuneille. Vetäjinä ovat Tuomas Talvila ja Jouni Ahonen. Alennettu hinta: 140 € (ph) ja 160 € (th). Ilmoittautuminen 24.9. mennessä. Ilmaisutaitoa ja ohjelmantekoa kurssi 18. -22.10. (4 vrk) Kurssi kaikenlaisille esiintyjille: lausujille, puhujille ja muun ohjelman esittäjille. Kurssilla voi ideoida ja harjoitella järjestön 60-vuotisjuhlavuoden ohjelmistoa. Vetäjänä on Katriina Hyvärinen. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Musiikkija esiintymistaidon kurssi 18. -22.10. (4 vrk) Kurssi soittajille ja laulajille. Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua sekä uutta ohjelmaa kuoroon ja kerhoon. Sauli Malinen ja Ahti Sepp ovat vetäjinä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. Liikuntaryhmien ohjaajakurssi 18. -22.10. (4 vrk) Juhlavuoden ohjelmiston harjoittelua, kuntoliikuntaa ja uutta ohjelmaa kerhoon. Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen ovat vetämässä. Kurssin hinta: 275 (ph) ja 318 (th). Ilmoittautuminen 28.9. mennessä. ”Synttäripaja” 22. -24.10. (2 vrk) Monipuolinen kurssi, jonka teemana on järjestön 60-vuotisjuhlavuosi. Voit kokeilla tanssipajaa, kädentaitojen pajaa sekä mediapajaa. Tanssipajassa voi kokeilla eri tansseja; kädentaitojen pajassa tehdään muun muassa ”ristipistoja sivistyneesti”; mediapajassa voit harjoitella haastattelutekniikkaa, dokumentointia ja digikuvausta. Vetäjinä muun muassa Riitta Kallio, Eeva Surakka, Elvi Pitkänen ja Tiina Harpf. Kurssin hinta: 140 € (ph) ja 162 € (th). Ilmoittautuminen 27.9. mennessä. Kurssit Kuntorannassa Ilmoitamme alueellisista kursseista myöhemmin. Voimme aluejärjestöjen tai paikallisyhdistysten aloitteesta alueellisia kursseja muun muassa seuraavissa aiheissa: – yhdistystoiminta ja talous sekä tiedottaminen – liikunta – koulutukset vapaaehtoisille ääneen lukijoille sekä muistikerhojen ohjaajille Koulutusaloitteissa pyydetään olemaan yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan. Tietoteknisestä koulutuksesta vastaa Verkko ja vempaimet hallintaan -hankkeen koordinaattori Petra Åhlström, puh. 050 308 0560, sähköposti petra. ahlstrom@elakelaiset.fi ja työntekijä Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kurssikalenteriin voi tulla vielä muutoksia. Kalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 020 743 3617 tai 040 582 4319, sähköposti tiina.rajala@elakelaiset.fi Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa.
• 28 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Ylä-Savon rinki on Eläkeläiset ry:n Keiteleen, Kiuruveden, Vieremän, Sonkajärven, Rautavaaran, Lapinlahden ja Iisalmen yhdistysten vapaamuotoinen yhteenliittymä. Kauniin aurinkoisen pakkassään vallitessa kokoonnuttiin maaliskuun puolivälissä viettämään liikunnallista ulkoilutapahtumaa Iisalmen Paloisvuoren ulkoilualueelle. Valmisteleva ryhmä tuli paikalle hyvissä ajoin tulen ja pannukahvin valmisteluun. Talvinen oli ympäristö, kentän lumipinnat koneella tasoitetut ja ladut latukoneella ajetut. Hiihtäjiä ja laskettelijoita saapui laduille ja kelkkamäkeen, kodalle kokoontui ulkoilupäivän viettäjiä, joten menoa ja hyörinää syntyi. Nokipannukahvi maistui ja makkaroiden paistaminen pääsi hyvään vauhtiin. Iisalmen yhdistyksen Kaarina toivotti tervetulleeksi, kertoi Iisalmen yhdistyksen kuulumisia ja toivotti viihtymistä tapahtumassa. Kisailtiin huopikkaan heitossa naisten, miesten ja lasten sarjoissa ja tietysti kunkin sarjan kolme parasta palkittiin. Kuulimme terveisiä myös Keiteleen, Kiuruveden ja Sonkajärven yhdistysten toiminnasta. Näin aikaa kului rattoisasti useita tunteja ja lopuksi kiiteltiin, toivoteltiin hyvää ja vilkasta toimintaa ja jälleentapaamista. AIMO MURSU Kuva: Ylä-Savon ringin ulkoilupäivässä makkara paistui ja tarina kävi. Ylä-Savon rinki ulkoili kauniissa pakkassäässä Näyttävä joukko porilaisia eläkeläisiä vieraili maaliskuussa pääkaupungissa tutustumassa eduskuntataloon. Nakkilalaisen kansanedustajan Jari Myllykosken (vas.) vieraana olleet eläkeläiset kuulivat ajankohtaisista asioista ja pääsivät kahteen ryhmään jakautuneina myös opastetulle tutustumiskierrokselle täysremontin vastikään saaneeseen parlamenttitaloon. Kuvan ryhmä oli tutustumiskierroksella eduskuntaopas Lotta Myllymäen johdolla. Iltapäivällä porilaiset vierailivat Teollisuusliitossa, jossa saivat tietoiskun uuden, Suomen suurimman teollisuuden ammattiliiton toiminnasta. – Palaute reissusta on ollut kovasti myönteistä, väki tykkäsi. Mukana oli useita henkilöitä, jotka eivät olleet aikaisemmin eduskuntatalossa käyneetkään, kertoo Porin Eläkeläiset ry:n varapuheenjohtaja Kalevi Mäkelä. Mäkelän mielestä erilaiset matkat ovat oiva tapa aktivoida eläkeläisyhdistyksen toimintaa. – Me Porin Eläkeläisissä käymme muun muassa laivareissuilla, ja teatterissa vierailemme säännöllisesti niin kesällä kuin talvellakin. Kuva ja teksti: TUOMAS TALVILA Porilaiset tutustuivat remontoituun eduskuntataloon
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 29 ELÄKELÄINEN
• 30 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN – Eläkeläisyhdistyksen tärkeimpiä tehtäviä on aina ollut yksinäisyyden torjuminen. Siihen kannattaa kaikkien panostaa. Näin toteaa 60-vuotisjuhliaan kesäkuussa viettävän Kotkan Eläkeläiset ry:n pitkäaikainen puheenjohtaja Jorma Ahvenainen. Ahvenainen toimi Kotkan yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1999–2010 Nykyinen puheenjohtaja Pertti Hellberg vahvistaa. – Ihmiset tulevat viikkokerhoon kerhoon mielellään. Toisten kerholaisten tapaaminen, rupattelu ja kahvittelu on erittäin tärkeää. Jäsenten vaatimuksesta jatkammekin tätä tiistaikerhoa läpi koko kesänkin, emme malta viettää edes taukoa, Hellberg mainostaa. – Kyllä eläkeläisyhdistyksellä töitä riittää, Jorma Ahvenainen lisää. Yhdistysten toimitila-asia on Kotkassa Pertti Hellbergin mukaan hoidettu mallikkaasti. – Kumppanuustalo Viikari on kotkalaisten yhdistysten oma kokoontumisja toimintakeskus, jonka kaupunki on antanut käyttöön, pientä käyttäjämaksua vastaan. Järjestötalolta se alkoi 60-vuotisen historian aikana on moni muukin paikka ollut merkittävä Kotkan Eläkeläisten toiminnalle. Ensimmäinen niistä oli Kotkan järjestötalo, jonne joukko eläkkeellä olevia kotkalaisia järjestöaktiiveja keväällä 1958 kokoontui keskustelemaan eläkkeisiin vaadituista parannuksista. ”Oli meitä eläkeläisiä kymmenkunta, jotka suuremmista eläkkeistä näimme unta. Me eduskunnalle kirjeitä sorvattiin ja eläkkeiden korotusta vaadittiin. Keskusjärjestö me perustettiin, niin meillekin valtakirja annettiin.” Näin kuvaili jälkikäteen noita yhdistyksen alkuhetkiä ja eläkeläisten tunnelmia sihteeri Aino Mattila. Vuoden 1958 keskustelujen tuloksena oli Kotkan yhdistyksen perustaminen. Järjestötalossa pidetyssä kokouksessa 10. elokuuta 1958 oli läsnä 26 eläkeläistä. ”Kun työeläkelaki tuli voimaan parantuivat eläkeläisten asiat hiljalleen, mutta pelkän kansaneläkkeen varassa elävät olivat ja ovat edelleenkin huonossa asemassa. Tästä syystä edunvalvonta on eläkeläisyhdistyksen jatkuva ja tärkein tehtävä”, todetaan Jorma Ahvenaisen ja Hilppa Kimpanpään kymmenen vuotta sitten laatimassa yhdistyksen 50-vuotishistoriikissa. ”Kotkan Eläkeläiset on vanhimpana kotkalaisena eläkeläisjärjestönä alun alkaenkin kantanut huolta ikääntyneitten, pieneläkeläisten ja huono-osaisten toimeentulosta, palvelujen saatavuudesta ja huolenpidosta, mitä kaupungin lakisääteisiin tehtäviin kuuluu.” Rakentaja ja hänen työnsä Yksi Kotkan Eläkeläisten tärkeistä pakoista on kesäja virkistyspaikka Mäenpää Mussalossa. Sitä edelsi kesäpaikkana Koivulahti, joka vuonna 2002 jäi asuntomessualueen alle. Mäenpään kunnostamisessa ja piharakennusten rakentamisessa oli rakentamisen ammattilaisilla Jorma Ahvenaisella ja Pertti Ämmälällä, mutta myös monella muulla talkoolaisella, merkittävä rooli. ”Olen rakentanut leikkimökistä atomivoimalaan ja kaikkea siltä väliltä”, on Jorma Ahvenainen (s. 1935) todennut. Kirvesmies hänestä tuli enonsa Eino Kuuselan opissa. – Kirjekurssinkin kävin, hän naurahtaa. Yli kahdenkymmenen vuoden pituisen työuran aikana hän rakensi monta omakotitaloa ja kerrostaloa. Hän oli kirvesmiehenä muun muassa Kotkan kaupungin satamarakennusosastolla, Saimaan kanavatyömaalla ja Loviisan ydinvoimalatyömaalla. Eläkkeelle hän jäi Rakennusliiton Kymen Aluejärjestön aluesihteerin toimesta vuonna 1995. Sitä seurannut yhdentoista vuoden puheenjohtajuus Kotkan Eläkeläisissä merkitsi hänelle paljon. – Se antoi jatkoa kaikelle muulle järjestötoiminnalle jossa olen ollut mukana, pitkäaikainen kaupunginvaltuutettu, Kotkan Kirin ja TUL:n luottamustehtävissä ja ay-liikkeessä vaikuttanut Ahvenainen tuumii. – Sain toimia ihmisten parissa ja yhteistyössä eläkeläisille tärkeiden asioiden ajamiseksi. Yhtenä merkittävänä juonteena yhdistyksen historiassa Jorma Ahvenainen nostaa ystävyyskaupunkitoiminnan Tallinnan Piritan eläkeläisten kanssa. Vierailuja on tehty vuorotellen Tallinnassa ja Kotkassa. Ja nyt on piritalaiset kutsuttu vieraiksi kesäkuussa Kotkassa pidettävään 60-vuotisjuhlaan. – Tallinnalaisilla ystävillä on aina hyvät ohjelmat, hienoa laulua ja tanssia, Ahvenainen kehuu. Oman työntäyteisen elämänsä vaiheet hän on kirjannut muistiin, ja tuloksena on elämäkerta valmistumassa painokuntoon. Elämäkerran Jorma Ahvenainen – Rakentaja on toimittanut Ahvenaisen serkku Tytti Riita. Lauluryhmä ja monikulttuurista toimintaa – Mitäs Kotkan Eläkeläisissä nyt tehdään kun täytetään 60-vuotta, puheenjohtaja Pertti Hellgren kysyy, ja vastaa itse. – Meillä on aktiivinen johtokunta, ja on päätetty laajentaa yhdistyksen toimintaa. – Nyt toimivien käsityöja kädentaitokerhon ja liikuntaryhmän lisäksi on keväällä aloitettu lauluryhmä. Mukana on jo toistakymmentä laulajaa, ja he ovat lupautuneet esiintymään juhlassammekin. Toinen iso harppaus on monikulttuurisen toiminnan käynnistäminen. Sitä on valmisteltu yhdessä Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelijan Eva Rönkön kanssa. – Ensimmäinen monikulttuurinen tapaaminen on 9. toukokuuta. Ja se todennäköisesti tuo jatkoa, sillä tuohon tilaisuuteen on jo nyt ilmoittautunut yli 40 ihmistä, omien jäsentemme lisäksi. Syksylle on jo suunniteltu leiriä. Kaiken kaikkiaan kotkalaisten porukka on ottanut yhdistyksen juhlavuoden innoissaan ja tosissaan, Hellgren kiittää. – Juhlaohjelmia harjoitellaan ahkerasti. Eivätkä emäntämme tyydykään pelkkään kahvipullatarjoiluun. He tuumasivat, että pitäähän noin isoissa juhlissa olla kunnon täytekakku, ja sellainen on nyt tulossa. TUOMAS TALVILA Kotkan Eläkeläisten 60-vuotisjuhla on tiistaina 14.6. klo 11. Karhuvuoren urheilutalolla. Tämän jutun kursivoidut lainaukset ovat Jorma Ahvenaisen ja Hilppa Kimpanpään kokoamasta historiikista ”50 vuotta eläkeläisten hyvinvoinnin puolesta – Kotkan Eläkeläiset 1958–2008”. Otteet Jorma Ahvenaisen elämänvaiheista ovat käsikirjoituksesta ”Jorma Ahvenainen – Rakentaja” (toimittanut Tytti Riita). 60 vuotta täyttävä Kotkan Eläkeläiset laajentaa toimintaansa ”Kyllä eläkeläisyhdistyksellä töitä riittää” Kotkan Eläkeläisten liikuntaja esiintymisryhmä kokoontuu keskiviikkoisin seuratalo Kirilässä. Tarjolla on kuntoa ylläpitävää, kevyttä jumppaa musiikin tahdissa. Juuri nyt on harjoittelussa myös yhdistyksen lähestyvien 60-vuotisjuhlien esitys. – Kotkan Eläkeläisten puheenjohtajuus antoi jatkoa kaikelle muulle järjestötoiminnalle, sanoo Jorma Ahvenainen. Hän toimi yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1999–2010
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 31 ELÄKELÄINEN Liikkeitä joka lähtöön Aurinko paistaa jo korkealta ja nyt on aika nostaa kevätkuntoa. Huhtikuun taukoliikunnassa käytämme puolen litran vesipulloja, niistä saa pientä lisäpainoa. Liikkeet ovat helppoja, saavat veren kiertämään. Tee harjoituksia seisten tai istuen, pullolla tai ilman, sisällä tai ulkona, yksin tai isommassakin porukassa. Tee liikettä niin monta kertaa kuin tuntuu hyvältä ja mahdollisemman laajasti. Keksikää yhdessä lisää liikkeitä! 1. Kävele tai juokse paikallasi. Liikuta käsiä reippaasti. 2. ”Hauiskääntö”. Koukista käsiä ja lisää kantapään kosketus vuorotellen eteen. 3. ”Istu tuolille” eli kyykisty. Nouse, taivutus sivulle ja työnnä vesipullo yläviistoon. Tee taivutus vuorotellen molemmille puolille. 4. Nyrkkeile ja lisää liikkeeseen varvasjuoksu. LIIKKEET: EVA RÖNKKÖ PIIRROKSET: ENE RÖNKKÖ Leikkaa talteen, sarja jatkuu! Liikkeitä joka lähtöön -sarjan aikaisemmat osat löytyvät osoitteesta www. elakelaiset.fi/liikunta Kesäpaikka on tärkeä Kotkan Eläkeläisille. Tallinna on Kotkan ystävyyskaupunki ja Piritan eläkeläiset mieluisia vieraita Kotkassa (kuva vasemmalla). Alakuvassa kotkalaisia vastavierailulla Virossa. Johtokunta, Jorma Ahvenaisen (eturivissä toinen oikealta) aloitus puheenjohtajana, vuosi oli 1999. Ikäihmisten puolesta, tunnukset kunnossa. Kotkan Eläkeläisten kuva-albumista
• 32 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Osanottomaksu 13 € sisältäen keiton ja kahvitarjoilun. Arpajaiset. Perinteisesti juhlassa on nautittavana myös maukkaita muurikkalettuja. www.kaakonelakelaiset.com Pohjois-Karjalan, Savon ja Kaakkois-Suomen aluejärjestöjen juhla Ohjelma: klo 11.00 Onnittelujen vastaanotto Mahdolliset muistamiset tilille FI79 1539 3000 1004 89 klo 12.30 Juhlaohjelma salissa. Juhlapuhe: Eläkeläiset ry:n toiminnanjohtaja Jan Koskimies klo 14.00 Aluejärjestöjen ohjelmaa klo 15.00-16.00 Lähtötanssit, soittaa Tanssiorkesteri Hummerit Tiistaina 14.6. 2018 klo 11.00 Karhuvuoren urheilutalo, Ututie 4, 48350 Kotka Juhlan yhteydessä vietetään Kotkan Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhla Tervetuloa Kotkaan! TERVETULOA KOLMEN JUHLAAN! Porilainen Pihlavan Eläkeläiset vietti helmikuun viimeisen päivän kerhopäivänsä levyraadin merkeissä. Levymusiikin raadin ruodittavaksi oli laatinut jäsenemme Matti Nissi. Matilla on oikein vanhan ajan levysoitin ja levyjä on laidasta laitaan, paljon vanhoja alkuperäisiä versioita. Levykokoelmaa on kertynyt hänen arvionsa mukaan noin 300 kappaletta. pl. Musiikin lisäksi nautimme tietenkin kahvit sämpylän kera ja täytekakku kruunasi kerhopäivän nautinnot. Pihlava on yksi Porin kaupunginosista, matkaa kaupungin keskustaan on viitisentoista kilometriä ja merenrantaan Yyterin sannoille noin 7 kilometriä. Yhdistyksemme jäsenet kokoontuvay kahdesti kuukaudessa yhdistyksen omaan tapahtumapäivään. Kuukauden puolessa välissä on iloinen iltapäivä keskiviikkona, ja kuukauden viimeisenä keskiviikkona on kerhopäivä Tapahtumapäiviin päivien järjestämmme vaihtelevaa ohjelmaa, vieraaksi mm. eri alojen asiantuntijoita. Teemapäivää vietämme toukokuussa äitienpäivän merkeissä ja marraskuussa on sitten isäinpäivän vietto. Joulukuussa juhlistamme joulujuhlan vietolla. Jäseniä kokoontuu keskimäärin paikalle 30–40, ikäjakauma tapahtumapäivissä on 62–90 vuotta. ERJA HELLMAN Pihlavan Eläkeläisten levyraati pyöritettiin vanhan ajan soittimella Vuonna 2019 sekä Eläkeläiset ry että Työväen Urheiluliitto TUL ry viettävät juhlavuotta. Järjestömme täyttää 60 vuotta ja TUL 100. Juhlavuoden suunnittelussa on hyvä ottaa huomioon, että osa jäsenistöstämme toimii kummassakin järjestössä ja haluaa osallistua juhlallisuuksiin sekä niiden valmisteluihin. Juhlavuoden aikana tavoitteena on alueellinen yhteistyö. TUL kutsuu yhteistyökumppaneitaan osallistumaan kesän 2019 juhlallisuuksien liikunnallisiin ohjelmiin. Juhlavuoden tapahtumien ja muunkin yhteistyön suunnittelemiseksi laitamme muistiin muutamia ajankohtia: • TUL:n valtakunnalliset veteraanipäivät 4.-5.6.2018 Porin Yyterissä • TUL:n veteraanien liikunnalliset virkistyspäivät 24. 26.9.2018 Kisakeskuksessa • TUL:n juhlaan liittyvä liikuntagaala Helsingin kaupunginteatterissa ja veteraanien valtakunnallinen tilaisuus 14.6.2019 • TUL:n pääjuhlatilaisuus Helsingin jäähallissa 15.6.2019 • Eläkeläiset ry:n alueellisia juhlatapahtumia ympäri Suomen vuoden 2019 aikana • Veteraanien kulttuurikatselmus Turussa 16. -17.11.2019 (Eläkeläiset ry, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry, Suomen Työväen Musiikkiliitto ja Työväen Näyttämöiden liitto) • Eläkeläiset ry:n juhlavuoden päätöstapahtuma Helsingin Kulttuuritalolla 4.12.2019 TIINA RAJALA Pihlavan Eläkeläiset nauttivat kerhopäivässään musiikista ja kakkukahveista. Onnittelujen vastaanotto klo 11.00 Juhlapuhujana Martti Korhonen Mahdollisuus omakustanteiseen ruokailuun, johon ilmoittautumiset 4.6.2018 mennessä Eijalle puh. 045 1318181 tai eija.emmes@anvianet.fi Sydämellisesti Tervetuloa! KUTSU Lauantaina 9.6. 2018 klo 13.00 Ykspihlajan Toimitalolla Ykspihlajan Eläkeläiset ry:n 55-vuotisjuhla Järjestöt juhlivat Myös Työväen Urheiluliitto TUL viettää ensi vuonna juhlavuotta.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 33 ELÄKELÄINEN Limpan Ordförandes kolumn MARTTI KORHONEN Översättning: Anne Lindfors-Shaban I skrivande stund för snart tre veckor sedan vaknade jag en natt med stora svårigheter att andas. Det lättade litet när jag satte mig på sängkanten, men när jag satt där och flämtade gick tankarna tillbaka till valborgsmässoaftonen 1982. Då skulle jag förstamajtala i Lovisa, och satt hemma vid skrivmaskinen och jobbade med den svenska versionen av mitt tal när telefonen ringde. Det var mamma som berättade att de hade ringt från Kvarnbäckens sjukhem, där pappa låg på långvården, och sagt att om vi ännu vill se honom levande vore det hög tid att besöka honom så fort som möjligt. En knapp timme senare satt vi vid pappas sjukbädd, där han låg och andades lika flämtande som jag just nu. Det vore kanske litet dramatiskt sagt att jag greps av någon slags dödsångest, men kusligt kändes det. Jag kom i alla fall på fötter och letade mig stödande på dörrpost och tamburväggar till min överrock i vars bröstficka jag alltid sedan min bypassoperation har burit en burk nitrotabletter, lade en under tungan och satte mig i min gungstol i vardagsrummet. Andningen gick litet bättre när det av nitron förtunnade blodet strömmade lättare genom min förträngda hjärtklaff, som jag stod i kö till HUS Triangelsjukhus för att få åtgärdad. När jag försökte lägga mig på nytt kom andningsnöden tillbaka, så jag tog en nitro till och satte mig på nytt i gungstolen. Vid den tredje nitron vaknade frugan, som såg att jag var rätt illa däran och tyckte, att jag borde ringa 112 och beställa en läkarambulans. Det gjorde jag och en kvart timme senare ringde två män i vita rockar på dörren. De undersökte mig och konstaterade att nu bär det iväg till Malms sjukhus. I ambulansen fick jag sitta upprätt fastspänd i en stol med en syrgasmask för ansiktet och blev framme vid sjukhuset inburen i akuten, avklädd, lagd i en säng, undersökt av en läkare, fick en injektion och en katet för droppflaska i vänstra handen. Efter en stund kom en sköterska som sade att hon tar ett influenssaprov och började rota i mina näsborrar med långa trästickor. Det kändes rätt jäkligt, men sedan fick jag vara i fred en stund, fick lunch, korvsås och potatis, som annars var den smakligaste maten på hela sjukhusvistelsen, vilket troligen berodde på att köket inte kunde få bort saltet ur korven såsom ur den övriga sjukhusmaten. Sedan fick jag ligga i fred en stund, tills en sjuksköterska började samla mina civilkläder i en stor plastpåse och sade att jag har influenssa och lunginflammation, och nu skall in på avdelning nummer fyras isoleringsrum. Sedan kom en stadig vitklädd gubbe som kuskade mig med säng och klädpåse via hiss och i mitt tycke ändlösa korridorer till avdelning fyras rum nummer ett, vilket jag delade med en annan patient som låg bakom en skärm på rummets fönstersida. Först tyckte jag att det skulle vara trevligt att ha någon att tala med, men sedan märkte jag ett hen troligen var värre däran än jag och låg och yrade, för det verkade vara varken rim eller reson i vad han pratade. Jag hade hunnit lyfta sängens ryggstöd och på så sätt göra den litet bekvämare när en grönklädd manlig skötare kom in med en droppflaska och andra attiraljer i en liten vagn. Han sade sig vara läkemedelutdelare och att droppflaskan innehöll Tamiflulösning som först skulle ta kål på min influenssa, och sedan skulle jag få mera dropp bl.a insulin, som skulle bita på lunginflammationen och få ut vattnet ur mina lungor. Sedan kom en sköterska som mätte blodtrycket och tog ett blodprov. Sist kom en annan sköterska som bad mig sitta i en vit hjulförsedda stol med vilken hon mätte min vikt, som då var 98 kilo, men minskade dag för dag så att den när jag efter fem dagar blev friskförklarad, och hade blivit av med allt överlopps vatten i kroppen, vägde bara 91 kilo. När allt detta, som skulle bli rutin varje morgon, var överstökat slöt jag ögonen och tänkte ta mig en liten tupplur, men som salig mormor brukade säga: Det går ju inte alltid som man tänker. Jag hade nämligen något som läkarna kallar akut urineringsbehov och vi vanliga strumpslitare jäkla pissbrått. Vad hjälpte? Stödande på den hjulförsedda droppställningen hasade jag mig till rummets wc för att uträtta mitt behov. Detta blev sedan en rutin vareviga timme under hela den fem dagar långa sjukhusvistelsen. Det blev långa dagar och nätter. Först hade jag svårt att somna när den yrande patienten pratade på mest hela tiden, och när jag äntligen hunnit somna måste jag nästan genast upp och pinka igen. Visst blev min rumsgranne omskött hela tiden, men när han tredje kvällen började ropa på sköterska ringde jag på knappan som hängde vid min säng, och när sköterskan kom sade jag att han verkar behöva hjälp. Sköterskan pratade med honom, gick sin väg, kom snart tillbaka med en läkare och efter en stund flyttades mannen någonstans, troligen för vård och kom inte mera tillbaka. Följande morgon fick jag en ny rumskamrat, som genast frågade vad jag var för en gubbe. När jag sade att jag kallades Limpan och berättade att jag var pensionerad fackföreningsfunktionär från livsmedelsarbetarförbundet, sade han att han hette Ilmari och hörde till byggnadsarbetarförbundet, men egentligen jobbat inom vänster-rörelsen och FKP. Han var några år äldre än jag, och det visade sig att vi egentligen hade travat, såsom man i Sibbo säger baketter varader, genom hela vänstern. Vi hade så många gemensamma bekanta ock upplevelser att prata om, att tiden egentligen tog slut när jag nästa dag fick åka hem. Vi beslöt hålla kontakt och bytte adresser. Ett par dagar senare postade jag mina två senaste böcker och en del texter, som eventuellt skall vara med i min nästa bok, till Ilmari. Ja go vänner, det känns fint att överleva. Nu återstår bara att tacka Malmsjukhusets, och särskilt avdelning D-fyrans personal, för god vård och vänligt bemötande. Jag trodde nästan att jag skulle dö Under påsken besökte jag Malaga i Spanien. Jag hade tänkt fira stadssemester i lugn och ro – promenera runt i stan, besöka museer och konstutställningar och annat intressant och trevligt. I resans program ingick också en tågresa för jag ville bekanta mig med barberaren i Sevilla och tobaksfabrikens Carmen i deras hemknutar. Det katolska påskfirandet bjöd dock på en hel del överraskningar eftersom jag inte på förhand bekantat mig med de lokala påsktraditionerna. För firade gjorde man, det kändes som midsommar och valborg och första maj, allt samtidigt, med ljudvolymen i tionde potens. Malagas gator fylldes redan tidigt under kvällen av människor och det blev allt stimmigare ju närmare småtimmarna man kom. Och i Sevilla var processionerna än mer mäktiga och de tog helt över huvudgatorna i centrum medan spårvagnstrafiken stod stilla. I Malaga finns det tiotals katolska brödraskap och varje brödraskap har sina egna helgon. Hela passionsveckan, som inleds med palmsöndagen, arrangerar brödraskapen processioner, och processionernas mittpunkt är en tablå med scener ur Jesu liv och påskens händelser. Tablån har byggts upp på en plattform som väger flera ton. Det behövs flera hundra personer för att bära upp plattformarna, men att bli utvald är en stor ära. Processionen rör sig framåt till takterna av en blåsorkester med bleckblåsinstrument och trummor, och ett hundratal medlemmar iklädda uniformer. Brödraskapens medlemmar som bär på rökelse och långa ljus är för det mesta klädda i kåpor och spetsiga huvor som vi främst förknippar med medlemmar i den beryktade organisationen Ku Klux Klan. Varje brödraskap hade sin egen färg och det fanns huvor i alla möjliga färger, vita, röda, violetta, blå, svartgula huvor... Vid butikskassorna och på kafédiskarna fanns tidtabeller för brödraskapens processioner med rutterna angivna. Framför allt i gamla stan var det helt lönlöst att längta efter tystnad under passionsveckan för vi bodde alldeles intill en av de viktigaste rutterna. De första processionerna satte igång tidigt under kvällen och varje procession räckte 4–9 timmar! Det är tungt att bära plattformarna med tablåerna, processionen rör sig långsamt och stannar emellanåt upp. Längsmed gatorna fanns det pallar att sitta på och på de mer avlägsna gatorna hade folk tagit med sig sina egna stolar. Torg och öppna platser hade förvandlats till enorma salonger. Skoleleverna hade ledigt, och troligtvis hade människor kunnat ta ledigt från jobbet, annars vore det inte möjligt med en fest som varar en hel vecka. Trots att det var fråga om en religiös fest var det ändå gemenskapen som var det mest tydligt märkbara. Man hjälpte och stödde äldre människor, man gav plats. Familjerna var representerade i flera generationer och tonåringarna och familjens minsta hade sin givna plats i firandet. I mina ögon var detta det avgjort bästa med hela evenemanget. Visserligen måste också musikundervisningen hålla god nivå för jag räknade snabbt att det behövdes över 4 000 musiker för processionerna! Butikerna och museerna höll stängt bara under skärtorsdagen. Under veckan hann vi njuta av konst och kultur i alla dess former. Malagas bilmuseum är verkligen värt ett besök. Museet huserar i en gammal, pietetsfullt restaurerad fabrik. Man har med högaktning sparat materiel som man knappt ser någon annanstans. Malaga är Picassos födelsestad och staden presenterar den egna sonens livsverk i två museer. Nere i hamnen har man under jorden byggt ett imponerande centrum, lillasyster till parisarnas Centre Pompidou. Kulturen lever i och bland människorna mitt i stadsmiljön. Respekt för traditionen innebär inte att utvecklingen stannar upp. Gemenskapen, glädjen och kreativiteten skapar något nytt vid sidan om det gamla. Kulturens själ finns i gemenskapen
• 34 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Mielipiteitä Helsingissä kaupunki on perinteisesti avustanut eläkeläisjärjestöjen toimintaa sillä perusteella, että järjestöjen toiminta täydentää kaupungin omaa sosiaalitoimintaa. Viime vuosiin saakka avustuksia myönsi sosiaalivirasto. Avustusten hakemisessa ja niiden käytön raportoinnissa oli melkoinen paperisota, mutta avustusten käyttö oli joustavaa ja avustusten saaminen oli hyvin ennakoitavissa, mikä helpotti toiminnan suunnittelua. Tilanne muuttui täysin, kun sosiaalija terveysvirastot yhdistettiin. Avustusta myönnettiin aluksi vain vuokrakuluihin. Muiden toimintakulujen osalta virasto arveli, että eläkeläiset voivat itse ne kustantaa. Lisäksi virasto halusi lisätä järjestöjen omaa vastuuta varainhankinnasta. Pienituloisille eläkeläisille tällaiset vaatimukset voivat olla jopa esteenä toimintaan osallistumiselle. Avustusten hankkimiseksi Helsingin eläkeläisjärjestöjen yhteistyöjärjestö HEJ ry kehitti mallin, jossa eläkeläisjärjestöjen piirijärjestöt ja niihin kuuluvat yhdistykset hakevat avustusta yhteisellä hakemuksella. Tällöin hakemus on niin suuri, että siitä ei päätä virastopäällikkö vaan sote-lautakunta. HEJ on vedonnut kaikkiin sote-lautakunnan jäseniin puoluekantaan katsomatta, ja avustusten tasoa on saatu jonkin verran nostettua viraston esittämästä. Avustusten käytön reunaehdot ovat kuitenkin tiukemmat kuin ne olivat sosiaaliviraston aikana. Virastoa johtavat lääkärit eivät ymmärrä kerhojen, ”virkistystoiminnan” ja ystävätoiminnan terveellisyyttä. Helsingissä kuten muuallakin eläkeläisten taloudellisissa ja muissa resursseissa on suuria eroja. Siitä huolimatta helsinkiläisillä eläkeläisjärjestöillä on hyvää yhteistyötä ja yhteisiä pyrkimyksiä. Yhteinen huoli on sekin, miten saadaan säilytettyä yhteistyöllä luodut paikalliset palvelut, jos soteja maakuntauudistus toteutuu. Mirja Arajärvi Helsinki Eläkeläisjärjestöt yhteistyössä Suomalaisessa yhteiskunnassa toimintojen ja kilpailutusten suunnitelmissa ei oteta juurikaan huomioon eläkeläisiä, vaikka tarvetta tähän kyllä olisi. Ihan jo siitäkin syystä, että nykyiset eläkkeellä olevat ovat työllään nostaneet 100 vuoden kuluessa Suomen yhdeksi parhaaksi maaksi maailmassa. Näistä hyvistä saavutuksista voidaan mainita yhdet maailman parhaat sosiaalija muut palvelut, joista voivat nauttia niin vanhat kuin nuoretkin. Niinpä olisi aika palkita eläkeläisiä vielä silloin, kun niistä on heille hyötyä. Näin tapahtuu ani harvoin, käytännössä ei koskaan. Kiittämättömyys kohdistuu ikänsä työtätehneisiin eläkeläisiin. Heitä pidetään ahneina ja pelkkänä kulueränä. Joidenkin mielestä eläkeläisillä ei ole enää mitään annettavaa Suomalaiselle yhteiskunnalle! Suomessa on yli 300 000 eläkeläistä, joilla ei ole tietokonetta ja yli 40 000:lla ei ole minkäänlaista kännykkää. Tämäkin on henkilökohtainen valinta, jota pitää kunnioittaa. Näidenkin ihmisten täytyy pärjätä tässä kovassa maailmassa. Kohtuullista olisi, että he voisivat hoitaa elämänsä loppuun asti talousja muut jokapäiväiset velvoitteensa käyttäen perinteisiä paperikaavakkeita ja -rahoja. Tämä tarkoittaa myös sitä, että joka pankista on saatava ihmisarvoista asiallista palvelua ja paperirahaa. ATK-uskoon hurahtaneet eivät edellämainttuja tarpeita ymmärrä tai hyväksy. Juhlapuheissa kyllä puhutaan, kuinka kaikki kansalaiset ovat tärkeitä. Käytännössä kuitenkin esim. HSL suunnittelee aikatauluja, lipunmyyntejä, ja muita matkoihin liittyviä palveluita vain ripeäjalkaisille, hyväkuntoisille, tietokoneita ja kännyköitä omistaville kansalaisille. Tässä kohtaa on pakko kysyä, miksi lähijunissa ei enää myydä matkalippuja? Miksi eläkeläiselle matka junalla Keravalta Helsinkiin maksaa enemmän, kuin matka Järvenpäästä Helsinkiin? Miksi lähijuna lähtee liikkeelle kesken vaunuun nousun? Nämä kysymykset pitäisi tietysti osoittaa HSL:lle, mutta kysynkin HSL:n osaomistajalta Keravan kaupungilta, milloin se käynnistää osaltaan toimet eläkeläisten juna-asioiden kuntoon saattamiseksi? Edellä mainituista ja muista vaikeuksista huolimatta eläkeläiset ovat Suomen rakentava voima! Kari Kuulas, 76 v. Kerava Miksi palvelut suunnitellaan tietokoneiden ja kännyköiden ehdoilla? Minä, niin kuin muutkin fiksut eläkeläiset sijoittavat 18 euroa tänä vuonna Eläkeläiset ry:n jäsenmaksuun. Toivoen tietenkin saavansa katetta sijoitukselleen. Kun oli kevätkokous, niin jotkut valittivat, että viimevuodelta sijoitus ei kattanut toiveita, oli muutama kahvikupponen jäänyt miinuksen puolelle. Miten tuo 18 euroa jaetaan vuonna 2018, siitä seuraavassa: Ensinnäkin, kun 18€ jaetaan jokaiselle päivälle, se tekee peräti 0,049€/päivä. Eläkeläiset ry saa tuosta 18 eurosta 10,90 € Tuotto-odotukseni tuosta summasta: Uskon ja toivon, että hyödyn siitä, että järjestö ajaa minun asioitani valtakunnallisesti Saan Eläkeläinen lehden seitsemän kertaa vuodessa. Lehdestä saan lukea tärkeitä asioita. Lisäksi lehteen saan kirjoittaa runojani. Minulla on mahdollisuus osallistua Kuntorannan kursseihin ja tilaisuuksiin. Minulla on oikeus osallistua valtakunnallisiin eläkeläisjuhliin ja–tapahtumiin. Aluejärjestö saa tuosta 18 eurosta 2,60 €. Tuotto-odotukseni aluejärjestöltä: Saan osallistua erilaisiin aluejärjestön juhliin ja tilaisuuksiin. Jos haluan, minulla on mahdollisuus osallistua ilmaisiin koulutustilaisuuksiin, jossa muuten saan juoda kahvia ja syödä voileipiä ilmaiseksi, kukaan ei laske montako kuppia ja leipää pistän poskeeni. ja mikä tärkeintä, saan olla itseäni fiksummassa seurassa. Yhdistykseni Malmin Eläkeläiset ry saa tuosta 18 eurosta 4,50 €. Tärkein ja rakkain tietenkin on, että saan osallistua kuoromme MALMIN METKAT toimintaan. Yksin se jo kattaa tuotto-odotukseni. Minulla on mahdollisuus osallistua melkein joka päivä erilaisiin harrastusryhmiin. Joka kuukausi saan osallistua johtokunnan kokouksiin ja pääsen tekemään tärkeitä päätöksiä. Minulle on suotu tilaisuus olla jopa yhdistyksen sihteeri. Ja vielä se tärkeä asia, kokouksessa saan nauttia ilmaiset kahvit, pullaakin saisin, mutta kun nuo verensokeriarvot??? Yksi, melkein ylitse muiden on nuo torstaitanssit, siellä saan joka kolmas viikko olla ottamassa daamien vaatteita narikkaan ja nauttia heidän läsnäolostaan. Jopa minulla on lupa viedä heitä parketille, kunhan ujouteni antaisi sille sijaa. Niin, ja vielä, silloinkin saan nauttia ilmaiset kahvit ja leivät. Tässä muutamia tuotto-odotuksiani ja toiveitani vuodelle 2018. Yritän olla kevätkokouksessa 2019 skarppina, että olenko saanut tarpeeksi kahvia juodakseni. Ystävällisin terveisin, Pertti Korhonen toiveikas sijoittaja Sijoitukseni tarkkailu vuodelle 2018 Sotesotkun tausta Vallassaolijat ja sinne pyrkivät ovat aina yrittäneet jakaa alueita omien etujensa mukaisesti. Viimeisin, ja varsin juonikas sellainen, ovat Kepun ajamat sotemaakunnat. Vanha Maalaisliittohan pyrki kaupunkeihin muuttumalla Kepuksi, mutta mihin vanha pukki sorkistaan ja sarvistaan pääsisi lupasipa miten paljon villoja tahansa, Kokoomuksen laariinhan ne pinnat ropisivat, ja kun kikka kakkonen ei onnistunut oli siirryttävä konsti kolmoseen eli vanhan Maalaisliiton bravuurpeliin lehmänkauppoihin: Annetaan kokoomuslaisille vallinnanvapaus ja otetaan meille ne sotemaakunnat, joissa on paljon helpompaa saada vallankahvasta kiinni kuin kaupungeissa… Näin kulkivat Sipilän ajatukset Kepun Apollokadun puoluetoimistossa kun mielikuvitukseni kärpänen istui kuulolla sen katossa. Vanha kansa sanoo, että joukossa tyhmyys tiivistyy. Toivottavasti se ei kuitekaan tässä asiassa ylitä sitä kriittistä massaa joka päästäisi tämänkin katalan juonen toteutumaan. Rudolf Lindblad Helsinki Sijoitus Eläkeläiset ry:n jäsenyyteen tuottaa lukuisia myönteisiä puolia, muistutetaan kirjoituksessa. Kuva: Eläkeläinen-lehden arkisto
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 35 ELÄKELÄINEN Laitoin otsikkoon tietoisesti sanan juksu, koska tuo sana on katoavaa kansanperinnettä. Älkäämme siis unohtako hyviä ilmaisuja, joiden ilmaisuvoima voi nostaa mieleen omien isiemme, äitiemme, ukkiemme ja mummojemme kalareissut, joissa saimme ehkä olla osallisina. Savon Aluejärjestön pilkkikilpailut järjestettiin 4.4. Leppävirralla Kallioniemessä. Järjestelyistä ja tarjoilusta vastasi Varkauden Eläkeläiset. Sää suosi, koska se oli tilattu aurinkoiseksi jo alkuvuodesta. Pilkkijöitä oli parisenkymmentä ja muita osallistujia viidenkymmenen paremmalla puolella. Pilkkimisen lisäksi ohjelmaan kuului yhteislaulua, kortin peluuta. Nuotiolla sai savun tuoksun vaatteisiinsa ja makkaransa mustaksi tai lämpimäksi – kukin halujensa mukaan. Ahti ei ollut kovin suosiollinen mutta voittajat pilkkivät yli kilon saaliin ja koko porukan saaliiksi tuli rapiat kolme kiloa. Vehmersalmi tempaisi joukkuevoiton ja kaikki osallistujat palkittiin aina kahden ja kolmen nykäisyn saaneista ruskettuneisiin poskiin. OILI SALO Lumisateisena lauantaina 24.3. Kemiin kerääntyi Lapin aluejärjestön talvipäiville noin 120 eläkeläistä eri puolilta Lappia. Kaukaisimmat tulivat vähän yli 400 kilometrin päästä Ivalosta. Tapahtuman järjestämisestä huolehti Kemin Eläkeläiset ry. Suurin osa tapahtumista oli perinteikkäällä Kemin entisellä työväentalolla. Tapahtumia oli tietysti myös ulkona, talvipäivillä kun oltiin. Osallistujia löytyi sekä luutapallo-otteluihin että pilkkija hiihtokilpailuihin. TAPIO SIIRILÄ Kemin Eläkeläiset ry:n tiedottaja Savon Aluejärjestöllä juksukilpailut Kallioniemessä Lapin Aluejärjestön talvipäivät olivat lunta tulvillaan Pentti Natunen esitteli saamansa kalan silmien väliä. Kiertopalkintoa joukkuevoitosta vietiin Vehmersalmelle. Laulu toi läheisyyttä. Kelikin suosi. Pilkkikilpailu oli osa Lapin Aluejärjestön talvipäivien ohjelmaa. Suurin osa tapahtumasta oli Kemin perinteisellä työväentalolla. Sisätiloissa jumpattiin. Kettinginheitto on tarkkuuslaji. Sukset ulos survaiskaa. Lapin Aluejärjestön talvipäivät vietettiin lumisessa kelissä.
• 36 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Helmikuun alkupäivinä lähti liki parisataa eri eläkeläisjärjestöjen jäsentä yhteiselle matkalle Pärnuun Estonia Spa -hotelliin. Neljä linja-autoa starttasi eri puolilta Pohjanmaata samaan päämäärään. Matkalaisia tuli lisää eri paikkakunnilta, viimeisimmät olivat tulleet omin neuvoin Helsingin Länsisatamaan. Niinpä lähdettiin Estonia-laivalla kohti Estonia-hotellia. Tallinnassa oli pakkasta sen verran, että kävely sadan metrin päässä olevaan bussiin sujui reippaasti. Perille päästiin illalla niin, että kioskista oli mahdollisuus hankkia pientä purtavaa, mutta suurin osa matkalaisista tuntui olevan sen verran matkasta väsyneitä, että siirtyivät vähin äänin huoneisiin ja yöpuulle. Matka oli sentään kestänyt joillakin yli 12 tuntia, joten kyllä siinä tahtoo ikäihminen väsähtää. Aamulla alkoi aamiaisen jälkeen hyörinä. Lääkärissä käynnin jälkeen alkoivat viikon kestävä käynnit, hoitovihko kädessä hoidosta toiseen ja ruokailusta toiseen. Viikon aluksi esiteltiin talo niille, jotka olivat ensikertaa matkalla mukana. Samoin kiertoajelu oppaan kanssa kaupungilla. Viikko sujui rattoisasti ja uusia tuttavuuksia tuli runsaasti alakerran euron kahvilassa ja ruokailuissa, koska pöytäseura vaihtui lähes jokaisessa ruokailussa. Iltaohjelmaa oli ylimmän kerroksen ravintolassa, jokaisena iltana oli tanssia, musisointia, virolaisten vauhdikkaita tanssiesityksiä sekä viimeisenä iltana Kurikan pelimannien esityksiä sketseillä ryyditettynä. Yhtenä iltana kävi aikamoinen taksiliikenne hotellin ja Konserttitalon välillä kun epälukuinen joukko kävi kuuntelemassa jazz-/blues-esityksiä. Oli kyllä lipun ja taksimatkan arvoinen esitys. Paluumatka alkoi lauantaiaamuna sangen aikaisin, joka johtui tietenkin laivojen aikatauluista. Väsyneinä matkasta mutta hyvillä mielin saavuimme illansuussa kotikonnuille. MARKKU MÄKINEN Pohjalaiset eläkeläiset isolla joukolla Pärnussa Hakunilan Eläkeläiset onnittelee toukokuun loppuun mennessä tänä vuonna 85, 80, 75 ja 70 vuotta täyttäneitä/täyttäviä jäseniään. Tervetuloa kerhotapahtumaan torstaina 3.5 2018. 85 vuotta Aavikkola Pentti, Jämsén Inkeri, Ranta Kerttu 80 vuotta Aavikkola Tanja, Hakkarainen Veikko 75 vuotta Hakkarainen Veijo, Lindfors Meri, Riekkinen Heikki, Teräs Ritva, Uotinen Elina, Viuhkonen Onni 70 vuotta Akrén Arja, Savolainen Paula Joogakurssi-ilmoitus Eläkeläinen-lehdessä julkaistussa Kylpylähotelli Kuntorannan mainoksessa alkoi kiinnostaa raisiolaisia. Sovimme aluejärjestön kanssa yhteisestä ilmoittelusta joogamatkasta. Niin siinä kävi että Uudestakaupungista, Halikosta, Kaarinasta ja Raisiosta lähti täysi bussillinen joogasta ja rentoutumiskurssista kiinnostuneita matkaan. Kuntorannan kaikki palvelut saivat yksimielisesti kiitettävät arvosanat. Jooga oli odotetusti kysymys: voiko siitä olla apua ikäihmisille? Vastaus: Ohjaus oli varmasti ammattitaitoista, mutta Eevansalin kaikuva tila ja vetäjän hiljainen puhe oli monille ongelmallinen. Myös lattiamakuu ja siitä ylösnouseminen koettiin liian raskaaksi. Osa lähti seuraavina päivinä ulkoilemaan ja kiertämään kahden kilometrin kanavalenkkiä. Osalle jooga sopi ja ohjaus oli ammattitaitoista. Venyttelyja rentoutuskurssin osuus oli kaikille sopivaa. Palaute oli hyvää. Olimme yksimielisesti samaa mieltä että olemme arkielämässä liian jännittyneitä fyysisesti ja psyykkisesti ja tarvitsemme taitoa mielen ja lihasten rentouttamiseen ja venyttelyyn. Ulkopuolella varsinaisen ohjelman hieronta sai kiitettävät 10+ arvosanat, samoin uimala ja sauna. Kylmässä uima-ulkoaltaassa kukaan ei käynyt mutta allas osoittaa, että Kuntorannan kylpylän tarjonta täyttää vaativampienkin kuntoilijoiden vaatimukset. Viestejä järjestäjille: Raisiosta tulee Kuntorantaan 470 km ja ajoaikaa kuluu taukoineen seitsemän ja puoli tuntia. Ehdotamme, että ohjelman suunnittelua olisi syytä muuttaa niin, että päivien ohjelmien yhteenvedot tehtäisiin edellisinä päivinä ja kotiinlähtö voisi tapahtua heti seuraavana aamuna aamupalan jälkeen. Nyt uusikaupunkilaiset olivat kotona sunnuntaina klo 19.30! Tiedottaja Anja Kontio ja matkavastaava Pentti Levonen Raision Seudun Eläkeläiset ry Joogaa ja rentoutusta Kuntorannassa Uudestakaupungista, Halikosta, Kaarinasta ja Raisiosta oli iso joukko Kuntorannan järjestämällä joogakurssilla, ja kuvasta vielä puuttuukin kymmenen matkalaista. Jokaisena iltana oli musisointia ja tanssia. Matkalaiset viihtyivät hyvän ohjelman parissa.
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 37 ELÄKELÄINEN Jäsenmaksut ja tukimaksut: IBAN FI11 8000 1800 3273 56 Muut maksut: IBAN FI11 1012 3000 0714 70 Jan Koskimies toiminnanjohtaja 040 747 0776 jan.koskimies@elakelaiset.fi Anna Autio jäsenvastaava 044 751 1030 anna.autio@elakelaiset.fi – jäsenrekisteri, yhdistysrekisteri materiaalitilaukset Heli Grönroos henkilöstöja talousvastaava 050 529 0399 heli.gronroos@elakelaiset.fi – kirjanpito, laskutus, ostoja myyntireskontra, palkankaskenta Anna Eskola aluetyön suunnittelija 044 751 1031 anna.eskola@elakelaiset.fi Anu Mäki järjestösuunnittelija 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi – Eläkeläinen-lehden syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset Tiina Rajala koulutussuunnittelija 040 582 4319 tiina.rajala@elakelaiset.fi Eva Rönkkö monikulttuurisuustyön suunnittelija 040 501 3599 eva.ronkko@elakelaiset.fi Tuomas Talvila tiedottaja 050 570 9716 tuomas.talvila@elakelaiset.fi Jouni Ahonen hankekoordinaattorin sijainen, Verkko ja vempaimet hallintaan -hanke 044 751 1032 jouni.ahonen@elakelaiset.fi Kuntorannantie 14 78400 Varkaus Myyntipalvelu 017 560 1403 tai 0400 403 669, myynti@kuntoranta.fi Martti Korhonen puheenjohtaja Irmeli Mandell varapuheenjohtaja Julkaisija: Eläkeläiset ry Päätoimittaja: Jan Koskimies Toimitussihteeri: Tuomas Talvila Tilaukset ja osoitteenmuutokset: Anna Autio, puh. 020 743 3610, anna.autio@elakelaiset.fi Lehti ilmestyy 7 kertaa vuodessa Tilaushinta kotimaahan 26 euroa/vsk Muu Eurooppa 36 e/vsk, muut ulkomaat 40 e/vsk Ilmoitushinnat: 2,00 euroa / pmm Toimitus ja toimisto: Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Puh. 020 743 3610 elakelainen-lehti@elakelaiset.fi Ilmoitusmyynti: Marja-Leena Laitinen, 050 5323 444 m-leena.laitinen@kolumbus.fi Maauunintie 14 D 34 01450 Vantaa Syntymäpäivät ja poisnukkuneet, syysja kevätkokousilmoitukset: Anu Mäki, 040 839 7699 anu.maki@elakelaiset.fi ISSN-L 0355-8290 ISSN 0355-8290 (Painettu) ISSN 2242-3338 (Verkkolehti) Suomalainen Lehtipaino Oy Kajaani 2018 Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki elakelaiset@elakelaiset.fi www.elakelaiset.fi Toimisto palvelee arkisin kello 9-15 Jäsenpalvelun soittoaika kello 9-12, puhelin 020 743 3610 – jäsenmaksut, osoitteenmuutokset, kurssienja jäsentapahtumien ilmoittautumiset, Eläkeläinen-lehden tilaukset. Muina aikoina pyydämme käyttämään henkilökunnan suoria puhelinnumeroita: Etelä-Espoon Eläkeläiset Sulo Suojoki Haukiputaan Eläkeläiset Tauno Johannes Ritapuu Hyrylän Eläkeläiset Sinikka Stellberg Jämsän Eläkeläiset Simo Ilmari Perälä Kajaanin Eläkeläiset Kaarle Martti Sutinen Kolarin Eläkeläiset Juho Iisakki Hietanen Kuhmon Eläkeläiset Olavi Anselmi Kinnunen Lohjan Eläkeläiset Maire Unelma Aaltonen Malmin Eläkeläiset Pentti Rainio Mietoisten Eläkeläiset Arto Kauko Kalervo Salminen Muhoksen Eläkeläiset Erkki Karjalainen Eino Sakari Kukkonen Toivo August Lippo Oulaisten Eläkeläiset Taisto Väinö Henrikki Kiviniemi Oulun Eläkeläiset Teuvo Olavi (Olli) Peltoniemi Oulun Työväen Eläkeläiset Arja Kinnunen Martti Kyrönlampi Pihlavan Eläkeläiset Irja Paulakangas Posion Eläkeläiset Asla Antero Pesiö Pudasjärven Eläkeläiset Lauri Hemmilä Seppo Pöykiö Yrjö Tuohimaa Rauman Eläkeläiset Lasse Metsätahti Pentti Vilhelm Mäkelä Reisjärven Eläkeläiset Varma Annikki Ranimo Sallan Eläkeläiset Vilma Ikäläinen Anja Salli Vaarala Sodankylän Eläkeläiset Viljo Anteri Heinikoski Ykspihlajan Eläkeläiset Ritva Anneli Heikkilä Paavo Laukkonen 102 vuotta 21.4. Toivo Tirri Jyväskylä 95 vuotta 15.5. Vilho Tauriainen Suomussalmi 94 vuotta 16.4. Martta Mattola Jyväskylä 9.6. Esko Tamminen Loimaa 93 vuotta 9.4. Heikki Parviainen Vaasa 92 vuotta 22.6. Sirkka Santala Pihlava 91 vuotta 30.4. Lahja Mutanen Jyväskylä 12.5. Voitto Santala Pihlava 90 vuotta 18.4. Hilkka Liisa Alakorpela Ykspihlaja 21.4. Elsa Nevakoski Pihtipudas 22.4. Bror Haga Ykspihlaja 8.5. Timo Toivonen Kuusankoski 8.6. Veikko Salo Vammala 85 vuotta 8.5. Anna Juntunen Suomussalmi 23.5. Inkeri Juntunen Suomussalmi 4.6. Anja Huttunen Kajaani 80 vuotta 25.4. Maire Varis Pihtipudas 1.5. Vappu Tervo Kajaani 2.5. Anja Juntunen Kajaani 18.5. Lilli Savinainen Kontula 31.5. Kirsti Leskinen Kontula 7.6. Veli Väisänen Kajaani 8.6. Anja Tauriainen Suomussalmi 11.6. Niilo Karppinen Kajaani 16.6. Seppo Nyholm Kallio-Vallila 28.6. Aili Koskinen Pihlava 75 vuotta 24.3. Annikki Koli Malmi 29.3. Virva Takala Hyrylä 24.4.Vuokko Sorsa Jyväskylä 26.4. Terttu Ruohonen Pihtipudas 28.4. Eila Ahola Porvoo 14.5. Veijo Haatainen Kajaani 14.5. Pekka Ikävalko Lohja 25.5. Marjatta Rosenqvist Hyrylä 26.5. Antero Kärki Kajaani 31.5. Jorma Salminen Pihlava 4.6. Mauno Soro Vammala 10.6. Marita Lousaari Kotka 70 vuotta 19.2. Eero Akolahti Himanka 16.4. Leila Mäkinen Porvoo 5.5. Pirjo Laaksonen Kajaani 11.5. Matti Rinne Pihlava 19.5. Ritva Sorri Jyväskylä 25.5. Raili Myllylä Kajaani 65 vuotta 20.3. Sirpa Joronen Jyväskylä 7.4. Ari Sopanen Jyväskylä 6.5. Merja Koski Pihlava 13.5. Jarmo Lahtinen Pihlava 13.5. Leila Moilanen Suomussalmi 15.5. Hannu Simonaho Jyväskylä 25.5. Ismo Stenros Pihlava 22.6. Paula Heikkinen Suomussalmi 60 vuotta 10.3. Merja Lauriainen Salpakangas 17.4. Hannu Glad Jyväskylä 30.6. Päivi Kuparinen Pihlava 55 vuotta 15.6. Tara Karhu Vammala
• 38 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n Pirkanmaan Aluejärjestö järjesti vuoden 1918 tapahtumista seminaarin tiistaina 6.3. Työväenmuseo Werstaalla Tampereella. Tilaisuudessa filosofian tohtori ja tutkija Tuomas Hoppu luennoi Suomen tiestä 1918 ja ohjaaja-kirjailija Sirkku Peltola Tytöt 1918 -musikaalin tekemisestä vuoden 1918 tapahtumien pohjalta Tampereen Työväenteatteriin. Miksi Suomessa ajauduttiin sisällissotaan? Hopun mukaan Venäjän 1917 maaliskuun vallankumous aiheutti Suomessa valtatyhjiön ja erimielisyyden siitä, kuinka Suomea pitäisi rakentaa. – Vuoden 1899 Helmikuun manifestista aloitetut sortotoimet lopetettiin, ja alettiin pohtia, kenelle kuuluu suuriruhtinaan, eli Venäjän keisarin valta? Väliaikaishallituksen valtaa epäiltiin. Vuoden 1916 eduskuntavaleissa SDP sai 103 paikkaa ja Oskari Tokoi oli maailman ensimmäinen sosialistinen eduskunnan puhemies. – Kysyttiin, kuuluiko ylin valta eduskunnalle vai senaatille? Venäjän väliaikaishallitus ja Suomen oikeisto eivät hyväksyneet elokuussa 1917 hyväksyttyä valtalakia ja väliaikaishallitus hajotti eduskunnan. Venäjän kenraalikuvernööri Stahovitsilla oli myös äänivalta. – SDP syytti eduskunnan hajottamisesta porvareita petturuudesta. Elintarvikepula paheni, kun Venäjä ei suostunut tuomaan viljaa. Samaan aikaan ay-liike vaati 8-tuntista työpäivää, mustanpörssin kauppa rehotti ja työttömyys paheni. Kunnallishallinto oli edelleen harvainvaltaa eikä virallista järjestysvaltaa juurikaan ollut. – Kunnallisvaaleissa äänestettiin varallisuuden mukaan. Kirkkoherralla saattoi olla 20 ääntä, eikä köyhällä työmiehellä yhtään. Tampereella piiritettiin valtuustosali kaksi kertaa työväen toimesta. Kun vuodesta 1907 lähtien oli mies ja ääni -periaate eduskuntavaaleissa, samaa vaadittiin myös kunnallishallintoon. Lukuisten tapausten yhteissuma Hopun mukaan työväen järjestyneet ammattiosastot perustivat Tampereelle, Helsinkiin ja Turkuun Venäjän tsaarin poliisin tilalle miliisin. Armeija ei ollut enää järjestystä pitämässä. Punakaartit ja suojeluskunnat perustettiin. – Suojeluskunnille tuli syksyllä 1917 Saksasta 6 500 kivääriä. Samaan aikaan oli punakaartilla Helsingissä 25 komppaniaa. Lokakuun 1917 vaaleissa SDP sai vain 92 paikkaa, ja 14. marraskuuta ammattijärjestöt julistivat yleislakon. Etelä-Suomessa punakaarti otti vallan käsiinsä. – Yleislakko päättyi 19. marraskuuta lupaukseen työväenhallituksen perustamisesta, kahdeksan tunnin työpäivästä sekä kunnallislain uudistamisesta. Svinhufvudin porvarillinen senaatti asetti 26.11. tavoitteeksi Suomen itsenäisyyden, jonka ilmoituksen eduskunta hyväksyi 6.12. Saksan ja Venäjän aselepo astui voimaan 15. joulukuuta. Rauhanneuvotteluissa bolsevikit lupasivat tunnustaa Suomen itsenäisyyden. Hopun mukaan ensimmäiset punaisten ja valkoisten kahakat tapahtuivat 6.1.1918 Sipoossa, jossa kaksi punaista kaatui. Helsingissä oli kahakoita koko tammikuun ajan. Tammikuussa Mannerheim nimitettiin sotilaskomitean johtajaksi ja 25. tammikuuta suojeluskunnat julistettiin hallituksen joukoiksi. – Puuttui maltti ja arvovaltaiset rauhan puolestapuhujat molemmilta osapuolilta. Ali Aalto valittiin punakaartin johtajaksi. Suojeluskuntalaiset valmistautuivat Pohjanmaalla ja Karjalassa riisumaan venäläiset aseista. Suojeluskunnat saivat 5 000 kivääriä venäläisjoukoilta aseriisunnan yhteydessä. Lenin lähetti punaisille 15 000 kivääriä ja 27. 28. tammikuuta 1918 punakaarti otti vallan Helsingissä. Naiskaartin keski-ikä oli alle 19 vuotta Tamperelainen ohjaaja Sirkku Peltola on kirjoittanut 30 näytelmää ja kolme on tekeillä. Uusin musikaalinäytelmä Tytöt on vetänyt Tampereen Työväen Teatterin suuren näyttämön katsomon täyteen tammikuun ensi-illasta lähtien. Peltola kertoi, että historian tuntemisen kautta pääsee irti itsekeskeisestä maailmankuvasta. Siksi vuoden 1918 tapahtumien hyväksyminen osaksi omaa historiaa on ollut hänelle välttämätöntä. – On oltava selvillä historian tapahtumien syistä. Katsomme menneisyyttä aina tästä päivästä käsin, emme voi katsoa sitä ei mistään. Missä suhteessa olemme nyt esimerkiksi sadan vuoden takaisiin tapahtumiin? – Itse tarkastelen sitä naisena, vaimona, tyttärenä, äitinä, siskona ja isoäitinä. Siksi halusin tehdä juuri tämän näytelmän, jonka pohjana on Anneli Kannon 2008 ilmestynyt romaani Veriruusut. Kyseisen naiskaartin ensimmäinen kokous oli samassa rakennuksessa, jossa itse nykyisin työskentelen. Tuolloin hiustenleikkuu, housut ja ase olivat iso manifesti naisilta. Peltola kertoi miettineensä tarkkaan, mistä tehdastyöläistytön ajatusrakennelma muodostui. Hänellä oli oma asunto, oma elintaso ja omat haaveet, kun pää ei ollut enää isännän vallan alla, kuten maaseudulla. Hänellä oli myös haaveet paremmasta elämästä. – Kaartin palkka oli myös motiivi osallistua taisteluihin kun tehtaat oli suljettu. Oli myös hurmoksellinen alttius yhteiseen tekemiseen. Naiskaartin keski-ikä oli alle 19 vuotta. Hurmoksesta aseeseen tarttumiseen aikamatka on pitkä. Uskon, että ihminen kuitenkin radikalisoituu hyvin nopeasti. Koominen ja traaginen kulkevat käsi kädessä Peltola huomautti, että taide ei historiantutkimuksen tavoin pyri yleispätevyyteen. Siitä voi tulla yleispätevää niiden tunteiden kautta, joista se vastaanottajassa synnyttää. – Teatteri on aina ihmisen mittaista, se ei suurenna ihmistä kuten elokuvan valkokangas, se on lihallista ja fyysistä. Teatteri tapahtuu aina tässä ja nyt, se ei toistu eikä se ole tallennettavissa, silloin siitä tule yksiulotteista. –Teatteri voi tiivistää tai venyttää fiktiivistä aikaa. Mikä tärkeintä, se on yhteisesti koettua aikaa, vaikka historiallinen ajanjakso kertomuksessa voi olla kuinka pitkä tahansa. Se on yhdessä jaettu kokemus, jolloin mitä tahansa voi tapahtua, se luo jännitteen näyttämön ja katsomon välille. Peltola totesi Tytöt -näytelmänsä olevan osa rauhanprosessia, ja kolme vuotta sitten hän päätti sijoittaa näytelmän tapahtumat Tampereelle. – En näe mitään ongelmaa yhdistää viihteellisyyttä ja vakavaa aihetta, koska koominen ja traaginen ovat aina käsi kädessä. Musikaali on niin vaativa laji, etten halua rakentaa sitä heppoisten aiheiden varaan. Siinä on oltava suuria tunteita ja vahvaa draamaa, muuten se ei onnistu. Peltola korosti, kuinka vaivalloinen on ihmisen elämän alku ja miten nopea ja vaivaton on ihmisyksilön elämän tuhoaminen. – Halusin kysyä, mikä minä olen tämän historian seurauksena? Tämä kaikki sisältyy mielestäni Samuli Parosen aforismiin: Ihminen kasvaa hitaammin kuin tappaja. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Siskotuulikki Toijosen arvio Tytöt 1918 -musikaalista on julkaistu Eläkeläinen-lehden numerossa 2/2018. Molemmilta osapuolilta puuttui 1918 maltti ja arvovaltaiset rauhan puolestapuhujat Vuoden 1918 tilaisuus Tampereella Werstaalla: – Katsomme menneisyyttä aina tästä päivästä käsin, emme voi katsoa sitä ei mistään, ohjaaja Sirkku Peltola totesi. Historiantutkija Tuomas Hopun mukaan ensimmäiset punaisten ja valkoisten kahakat tapahtuivat 6.1.1918 Sipoossa, jossa kaksi punaista kaatui. ”On oltava selvillä historian tapahtumien syistä.”
• Nro 3 huhtikuu 2018 – 39 ELÄKELÄINEN Leskirouva Katiska Ristikon 2/2018 ratkaisu Krypto 3/2018 Ratkaisijan nimi:.......................................................................................................... Osoite:........................................................................................................................... ...................................................................................................................................... Postitoimipaikka:......................................................................................................... Ristikon 2/2018 oikein ratkaisseiden joukosta onnetar nosti seuraavat nimet: Sisko Poikkipuoli, Karkkila ja Kalervo Haapaniemi, Jurva. Onnittelut voittajille ! Krypton 3/2018 ratkaisut on lähetettävä 1. kesäkuuta mennessä osoitteella: Eläkeläinen-lehti Mechelininkatu 20 A 1 00100 Helsinki Kuoreen ei saa panna tehtävän ratkaisun lisäksi muuta postia järjestölle tai lehdelle. Kuoreen on kirjoitettava sana KRYPTO.
• 40 – Nro 3 huhtikuu 2018 ELÄKELÄINEN