NUMERO 2 – MAALISKUU 2018 www.elakelaiset.fi Seuraa meitä myös Facebookissa: www.facebook.com/elakelaisetry Seuraa meitä Instagramissa: @elakelaisetry TEEMA: AUTOT JA LIIKENNE Pietarilaisessa Devjatkinon lähiössä asuvilla Tatjana ja Viktor Bytškovilla on takana yhteisiä aviovuosia jo 49. Venäjällä eläkkeet ovat niukkoja. Jos takana on pitkä työura ja huolehtiva perhe, voi ikäihmisenäkin kuitenkin elää kohtuullisesti. Myös yhteiskunta tulee vastaan alennusten ja maksuttomien palveluiden kautta. Tässä numerossa alkavassa toimittaja Antero Eerolan kolmiosaisessa juttusarjassa tutustutaan siihen, millaista on eläkeläisten elämä Suomen naapurimaissa. Naapurin eläkeläiset Sivu 14 Sivu 10 Sivu 8 Sähköpyörät tulevat Hilkka Korhonen viihtyy auton ratissa Kuva: Antero Eerola
2 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Pääkirjoitus Puheenjohtajan palsta MARTTI KORHONEN JAN KOSKIMIES E läkeläisiä on Suomessa kohta 1,5 miljoonaa. Tämä on kolmasosa äänioikeutetusta väestöstä. Näin suuri joukko ei voi olla yhteiskunnasta irrallinen väestönosa, vaan sen on oltava yhteiskunnallisen kehityksen keskiössä. Eläkeläisiä koskevat päätökset vaikuttavat koko yhteiskuntaan merkittävästi ja kauaskantoisesti. Vaikutuksia on niin talouteen kuin yhteiskunnan rakenteisiin. Tämä on myös Eläkeläiset ry:n ikääntymispolitiikan näkökulma. Suomessa ajankohtaisen soteja maakuntauudistuksen alkuperäinen tavoite oli nimenomaan ikääntymispoliittinen. Tarkoitus oli parantaa paljon palveluita tarvitsevien ihmisten asemaa sovittamalla eri palveluita yhteen saman katon alle. Valitettavasti tavoite on nykyiseltä hallitukselta hukkunut, kun se on keskittynyt suojelemaan yksityisen terveysbisneksen etuja. Hallituksen toivoisi ymmärtävän nyt tehtävien ratkaisujen kauaskantoisuuden ja palaavan soten alkuperäisiin tavoitteisiin – ovathan he itsekin tulevia eläkeläisiä. Teknologian mahdollisuudet tulee hyödyntää käyttäjien näkökulmasta palveluiden parantamiseen, ei säästökeinona palveluiden karsimiseen. Esimerkiksi tämän lehden teemana oleva liikenne ja liikennepalvelut on viisasta suunnitella väestön ikääntymistä ajatellen. Nopeasti kehittyneet sähköpyörät voivat antaa ikäihmisille paljon lisää pyöräilyvuosia ja sähköavusteisuus voi laajemminkin tukea ikääntyneiden liikkumista. Millainen lienee tulevaisuuden rollaattori tai pyörätuoli? Tulevaisuuden ratkaisuja tehtäessä viisas päätöksentekijä ymmärtää eläkeläisväestön painoarvon äänestäjinä. Eläkeläisiä kannattaa kuulla, ja monet eläkeläiset myös toimivat vahvoina taustavaikuttajina. Eläkeläisten keskuudessa sana kulkee tehokkaasti tapaamisissa kaduilla ja kabineteissa, mutta yhä useammin myös internetin ja sosiaalisen median kautta. *** Eläkeläistoiminta on tärkeä osa satojen tuhansien suomalaisten elämää. Eläkeläistoimintaan mukaan vetävät ystävyyssuhteet, mielekäs yhdessä tekeminen, harrastukset ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen. Monilla eläkeläisillä on vuosikymmenten kokemus vaikuttamistyöstä ammattiyhdistysliikkeessä ja yhdistystoiminnassa. Toisille taas nimenomaan eläköityminen on merkinnyt aktivoitumista yhteiskunnalliseen vaikuttamistyöhön. Suomen vanhin valtakunnallinen eläkeläisjärjestö Eläkeläiset ry täyttää ensi vuonna 60 vuotta. Juhlavuosi 2019 on oiva tilaisuus tehdä eläkeläisiä, eläkeläisten asiaa ja eläkeläistoimintaa näkyväksi. Eläkeläiset ry kerää juhlavuoden tarpeisiin jäseniltään tarinoita eläkeläistoiminnasta. Niitä käytetään juhlavuoden materiaalien suunnittelussa ja näkyvyyden lisäämisessä. Tarinoita ja niiden otteita tullaan pitämään esillä juhlavuoden tiedotusmateriaaleissa ja julkaisemme niitä myös Eläkeläinen-lehdessä ja nettisivuilla. Mitä eläkeläistoiminta sinulle merkitsee ja mitä se on sinulle antanut? Millaista on olla eläkeläinen nyky-Suomessa? Millaista se oli menneinä vuosikymmeninä, kun omat vanhempasi tai kenties isovanhempasi olivat eläkeläisiä? Tarinoiden kautta tuodaan viestiä elävästä elämästä. Kerro meille oma tarinasi! Eläkeläiset näkyvät ja kuuluvat Iäkkäiden kuljettajien määrä liikenteessä nousee. Yli 70-vuotiaiden ajokortin uusijoiden määrä on selvässä ja nopeassa kasvussa. Autoilu ja liikenne ovat tämän Eläkeläinen-lehden numeron teemana. Samalla kun eläkeikäisen väestön terveys on kohentunut merkittävästi, muuttuvat liikkumistarpeet ja -tottumuksetkin. Suurimmalle osalle iäkkäistä ajokortin haltijoista henkilöauto on se tärkein liikkumisväline. Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi on tutkinut, mitkä ikääntyneiden kuljettajien omasta mielestä ovat suurimpia haasteita. Oman ajokunnon tarkkailu ja muutoksien vaikutus omaan ajamiseen tiedostetaan hyvin. Etenkin vanhimmissa ikäluokissa moni kertoi välttävänsä ajamista pimeässä ja vaikeissa olosuhteissa. 75–80-vuotiaiden ikäluokassa nousi vahvimmin esille uusien liikennesääntöjen tunnistaminen sekä reitin löytäminen uudessa tuntemattomassa ympäristössä. Käymättä tuloksia tässä nyt tarkemmin läpi (tietoa löytyy osoitteesta www.trafi. fi) voi todeta, että melkoisen hyvin kuljettajat tunnistivat oman ajokykynsä ja sen muutokset. Viimeisten vuosien aikaan on autoihin tullut iso määrä ajoa tukevia ja helpottavia laitteita. Ajonvakautusjärjestelmä on melkeinpä kaikissa nykyautoissa. Se korjaa kuljettajan tekemiä ajovirheitä ja estää luistoja säätämällä omatoimisesti mm. jarruja ja koneen tehoa . Automaattinen hätäjarrutus yleistyy nopeasti. Uusimmat mallit on jo varustettu risteysavustimella joka tunnistaa poikittaisliikenteen ja pyrkii ennakoimaan mahdolliset törmäystilanteet. Hätäjarrutustehostin tunnistaa tilanteen jossa sitä tarvitaan ja toimii automaattisesti. Jalankulkijan tunnistaminen havaitsee jalankulkijan pimeässäkin ja voi toimia hätäjarrutuksen kanssa samanaikaisesti toimien estää törmäämisen. Kaistavahti tarkkailee kaistaviivoja ja reagoi jos niitä lähestytään tai ne ylitetään. Kehittyneemmät versiot kääntävät ohjauspyörää tai jarruttavat. Kuljettajan vireyden valvontajärjestelmä käskee kahville, kun havaitsee kuskin väsymistä. Mäkilähtöavustimella varustetussa autossa jarrupolkimen painaminen lukitsee käsijarrun ja kaasun painaminen avaa sen automaattisesti. Navigaattori jossa on ääniohjaus ja tuulilasinäyttö yleistyy nyt nopeasti. Tässä muutama tekniikan antama mahdollisuus joka tukee ajamista sekä mahdollistaa yhä turvallisemman liikkumisen kaikille, ei pelkästään ikäkuljettajille. Hieno tekniikka toki maksaa. Turvallisuutta lisäävät varusteet olisikin vapautettava veroista jotka nostavat hintaa sekä hidastavat niiden yleistymistä. Samoin meidän on kuluttajina vaadittava näitä myös autokaupassa yhä selkeämmin esille. Alumiinivanteet eivät ole merkityksellisiä mutta turvavarusteet ovat. Selvittämisen arvoista, yhdessä esimerkiksi Liikenneturvan kanssa, olisi sekin, minkä verran olisi tarvetta koulutukseen. Tutkimuksessa nousi esille, että muuttuneet ja uudistuneet liikennesäännöt koetaan ongelmaksi. Myös uuden turvatekniikan käyttö voisi olla hyvä koulutuksen aihe. Jotta pystymme liikkumaan omatoimisesti ja toimimaan liikenteessä mahdollisimman kauan ja mahdollisimman turvallisesti. Turvallisesti auton ratissa
Nro 2 maaliskuu 2018 – 3 ELÄKELÄINEN Eläkeläiset ry:n perustamisesta tulee vuonna 2019 kuluneeksi 60 vuotta. Tätä lehteä lukiessasi Kuntorannan musiikkikurssilla jo harjoitellaan juhlavuoden ohjelmistoa. Musiikkikurssin teemana on Ystävyys, rauha ja rakkaus . Monipuolinen musiikkivalikoima on koottu eri vuosikymmeniltä. Tuotamme ohjelmistosta harjoitusäänitteen. Syyskauden kurssilla harjoitus jatkuu. Rytmimusiikin ystäville on luvassa oma kurssinsa, jolla harjoitellaan yhdessä soittamista ja laulamista. Kurssi pidetään Espoon Matinkylässä 18.–19.3. Kurssille on tulossa mukavasti porukkaa, mutta erityisesti soittajia mahtuisi vielä mukaan. Uusi voimistelun yhteisesitys on valmistumassa juhlavuoden kunniaksi. Sitä kokeillaan Kuntorannassa 12. – 16.3. Muutakin hyödyllistä ja mukavaa ohjelmaa kurssilla on luvassa yhdistyksiin vietäväksi. Esiintymistaidon kurssi on samaan aikaan. Ohjelmassa on improvisaatiota, ilmaisuja tulkintaharjoituksia. Kurssilla on hyvä mahdollisuus ideoida ja harjoitella ohjelmia alueellisiin juhlavuoden tapahtumiin. Molemmille kursseille ehtii vielä mukaan, kunhan ilmoittautuu heti. Juhlavuoden valmisteluista riippumatta tarjolla on erilaisia kursseja: viestintäkurssi, Ikiliikuttaja-kurssi, kakkuja kädentaitokurssi. Suosittelemme viestintäkurssia, joka pidetään Kuntorannassa 20.– 23.3. Kurssi on tarpeen erityisesti tiedottajille mutta on avuksi myös esimerkiksi sihteereille. Lisäksi siitä on iloa kaikille, jotka ovat tekemisissä tiedottamisen ja viestinnän kanssa. Katso kurssikalenterista tämän lehden sivulta 20. TIINA RAJALA 60-vuotisvalmistelut jo vauhdissa Näin harjoiteltiin Vuokatin kesäpäivien liikuntaesitystä kevättalvella 2017 – pian selviää, millainen esitys on 60-vuotisjuhlilla 2019. Eläkeläiset ry kutsuu jäseniään ja ystäviään osallistumaan sanoitusja sävellyskilpailuun. Kilpailu alkaa nyt ja jatkuu 7.9.2018 saakka. Kilpailu on osa valmistautumistamme ensi vuonna vietettävään Eläkeläiset ry:n 60-vuotisjuhlavuoteen. Juhlavuoden teemoissa on korostunut eri sukupolvien jatkumo sekä niiden välinen yhteenkuuluvuus ja vuorovaikutus. Kilpailun otsikko ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” valikoitui jäsenaloitteen pohjalta. Voit tehdä valmiin laulun eli sävelen ja sanoituksen. Voit osallistua myös lähettämällä pelkän tekstin, kuten esimerkiksi runon tai laululyriikaksi suunnittelemasi sanoituksen. Ohjeita: – Toimita kilpailutyösi nimimerkillä varustettuna. Liitä mukaan suljettu kirjekuori, jossa on erilliselle paperille Tarjolla liikuntaja esiintymistaitoa ja muita kursseja Lisää sisäsivuilla: Nyt alkaa sanoitusja sävellyskilpailu – tule mukaan! ”Elämänlanka sukupolvien ketjussa” kirjoitetut nimesi ja yhteystietosi. Kirjoita kuoren päälle käyttämäsi nimimerkki. Jos lähetät useampia kilpailutöitä, käytä kaikissa samaa nimimerkkiä. – Sanoitukset ja sävellykset voit lähettää paperille kirjattuina. Sävellykset voit lähettää myös cd-levyllä, muistitikulla tai mp3-muodossa sähköpostitse (suuria tiedostoja lähetettäessä kannattaa käyttää esimerkiksi WeTransfertai Dropbox-palvelua). Lähetä kirjeposti osoitteella Eläkeläiset ry / Tiina Rajala, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki ja sähköposti osoitteella tiina.rajala@elakelaiset.fi – Sanoitusten ja sävellysten tulee olla ennen julkaisemattomia. – Parhaat tuotokset palkitaan. – Voimme käyttää kilpailutuotoksia Eläkeläiset ry:n juhlavuoden ja muissa tapahtumissa. – Kilpailun järjestäjä varaa korvauksetta oikeuden kilpailutöiden ensiesitykseen ja -julkaisuun vuoden 2018 loppuun (esimerkiksi nuottivihkossa tai äänitteessä). Tarinat ja tarinankertojat esille Joko tilasitte yhdistyksellenne Juhlakuntoonkuntopassit? Sivu 21 Sivu 13
4 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Kohti edustajakokousta -aluekierros järjestettiin 15 eri paikkakunnalla, tapahtumiin osallistui yhteensä noin 300 henkilöä. Useat yhdistykset olivat lähettäneet aluekierrokselle vanhojen konkareiden lisäksi myös sellaisia osallistujia, jotka eivät ole aikaisemmin olleet mukana aluejärjestön toiminnassa. Tilaisuuksissa käsiteltiin edustajakokouksen lisäksi ikääntymispoliittista tavoiteohjelmaa, Yhdistysverstaita sekä järjestön 60-vuotisjuhlia. Ikääntymispoliittinen tavoiteohjelma Ikääntymispoliittisen tavoiteohjelman teemat synnyttivät vilkasta keskustelua. Erityisesti yksinäisyyteen puuttuminen, sosiaalija terveyspalvelut, vanhusneuvostojen toiminta, eläkkeet ja niiden verotus sekä yksinasuvien ikäihmisten taloudellinen tilanne puhuttivat osallistujia. Myös esimerkiksi julkisen liikenteen esteettömyys ja kuntien vaihtelevat käytännöt, mitä tulee maksuttomiin tai edullisiin liikuntamahdollisuuksiin puhuttivat osallistujia. Ikääntymispoliittista tavoiteohjelmaa koskevaan keskusteluun voi edelleen osallistua. Muutamien yhdistysten edustajat ideoivat jo aluekierroksella, että he voivat esitellä tavoiteohjelmalle luotua verkkosivua kerhoissaan. Näin mahdollisimman suuri osa yhdistysten jäsenistä pääsee tutustumaan mahdollisuuteen ottaa osaa tavoiteohjelmaa koskevaan keskusteluun. Verkkosivu löytyy osoitteesta elakelaiset.fi/tavoiteohjelma. Kommentteja voi lähettää myös sähköpostitse osoitteeseen elakelaiset@elakelaiset.fi tai postitse osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki (kuoreen merkintä ”Tavoiteohjelma”). Tavoiteohjelmatyöskentelystä ja jäsenkeskusteluun osallistumisesta on kirjoitettu tarkemmin Eläkeläinen-lehden numerossa 1/2018. Edustajakokous Erityisesti uusia kasvoja ajatellen aluekierroksella kerrottiin osallistujille toukokuun lopussa järjestettävän edustajakokoukseen valmistautumista – edustajien valitsemista sekä aloitteiden laatimisesta – sekä edustajakokoustyöskentelystä ja kokouksen tehtävistä. Yhdistysten toivotaan tekevän aloitteita myös ikääntymispoliittista tavoiteohjelmaa ajatellen. Edustajien valtakirjat, kokouspakettien tilaukset, aloitteet ja henkilöesitykset tulee toimittaa järjestön toimistoon viimeistään 28.3.2018. Yhdistysverstaat Yhdistysverstaat ovat uusi tapa, jolla järjestö pyrkii tukemaan yhdistyksiä. Verstaat ovat yhdistysten kehittämiseen pureutuvia koulutuksia. Aluekierroksella läsnäolijat pääsivät pohtimaan oman yhdistyksensä tämänhetkistä tilannetta; näitä pohdintoja käytetään apuna tulevien Yhdistysverstaiden sisältöjä mietittäessä. Muutamissa tilaisuuksissa Yhdistysverstaita koskeva keskustelu johdatteli osallistujat suunnittelemaan eri yhdistysten välisiä yhteistyömuotoja ja alueellisen yhteistyön lisäämistä. 60-vuotisjuhlat Eläkeläiset ry saavuttaa kunnioitettavan 60 vuoden merkkipaalun vuonna 2019. Juhlavuoden kunniaksi on suunniteltu alueellisia juhlia. Aluejärjestöjen muodostamat kimpat järjestävät juhlia eri puolilla Suomea ja järjestö tarjoaa rakennuspalikoita ohjelman valmisteluun mm. kurssien avulla. Juhlavuosi 2019 huipentuu 4.12. Helsingissä, Kulttuuritalolla järjestettävään päätöstapahtumaan. Päätöstapahtuma on myös tarkoitus videoida ja esittää netin kautta. ANNA ESKOLA Kohti edustajakokousta -aluekierroksen satoa Mot representantmötet – distriktsrundan ordnades nyligen på 15 orter, med sammanlagt ca 300 deltagare. Flera föreningar hade skickat förutom erfarna veteraner också nya deltagare utan tidigare erfarenhet av distriktsorganisationens verksamhet. På tillställningarna behandlades förutom representantmötet, också det åldrandepolitiska målprogrammet, “föreningsverkstäder”, och förbundets kommande 60-årsjubileum. Åldrandepolitiska målprogrammet Det kommande nya åldrandepolitiska målprogrammets teman skapade livlig debatt bland deltagarna. I synnerhet diskuterades ensamheten, socialoch hälsovårdstjänsterna, äldreråds verksamhet, pensionerna och deras beskattning, samt ensamboende äldre människors ekonomiska situation. Dessutom diskuterades bl. a. tillgänglighet på kollektivtrafik och kommunernas olika praxis angående gratis eller förmånliga motionsmöjligheter. Det går fortfarande att delta i den åldrandepolitiska debatten. Somliga deltagare på distriktsrundan tog upp tanken att presentera det åldrandepolitiska målprogrammets webbplats på sina egna möten. På det sättet får möjligast stor del av föreningarnas medlemmar möjligheten att delta i diskussionen kring programmet och dess målsättningar. Webbplatsen finns på elakelaiset. fi/tavoiteohjelma. Kommentarer kan också skickas per epost till elakelaiset@elakelaiset.fi eller per brev till Pensionärerna rf, Mechelingatan 20 A, 00100 Helsingfors. Arbetet kring målprogrammet och olika sätt att delta i medlemsdiskussionen beskrevs närmare i tidningen Eläkeläinen 1/2018. Representantmötet I synnerhet med tanke på nya deltagare på distriktsrundan gick man igenom förberedelserna till representantmötet – väljandet av ledamöter och förberedandet av motioner – samt arbetet och uppgifterna på själva mötet. Föreningarna uppmuntras att väcka motioner även med tanke på det åldrandepolitiska målprogrammet. Ledamöters fullmakter, beställningar av mötespaket, motioner och personförslag till förtroendeuppdrag bör skickas till förbundets kansli senast den 28.3.2018. Föreningsverkstäder Föreningsverkstäderna är ett nytt sätt på vilket förbundet erbjuder stöd åt föreningarna. Verkstäderna är egentligen utbildningstillfällen som fokuserar på utvecklandet av den enskilda föreningens verksamhet. På distriktsrundan fick deltagarna till uppgift att fundera på sin egen förenings aktuella situation; de funderingarna kommer att användas när man vidareutvecklar de kommande föreningsverkstädernas innehåll. Vid somliga tillfällen ledde diskussionen om föreningsverkstäder till att deltagarna började planera nya former av samarbete mellan föreningarna. 60-årsjubileum Pensionärerna rf når en viktig milstolpe år 2019 när förbundet fyller 60 år. Jubileumsåret till ära har regionala fester planerats. Distriktsorganisationerna ordnar gemensamma fester runtom i landet och förbundet ger stöd till festförberedelserna med bl. a. utbildning. Höjdpunkten för jubileumsåret är den 4.12. då slutevenemanget tar plats på Kulturhuset i Helsingfors. Tillställningen kommer också att spelas in på video och sändas live via internet. Översättning: Jan Koskimies Mot representantmötet – distriktsrundans skörd Aluekierroksen teemoja pohdittiin muun muassa Kainuun Aluejärjestön tilaisuudessa Kajaanissa (kuva vasemmalla) ja Pohjanmaan Aluejärjestön tilaisuudessa Vaasassa. Kuvat: Tuomas Talvila
Nro 2 maaliskuu 2018 – 5 ELÄKELÄINEN Kalevin kynästä V uoden 1918 sisällissodan merkkivuotena on ilmestynyt runsaasti sekä vuoden tapahtumista kertovia tutkimuksia ja tapahtumista virikkeensä saanutta kaunokirjallisuutta ja sen innoittamaa teatteria, elokuvaa, musiikkia ja jopa oopperaa. Aihepiiristä kirjoitetusta tutkimuksista osui käteeni myös Lasse Lehtisen ja Risto Volasen teos 1918, joka kuvaa lähinnä sisällissotaa edeltäneen SDP:n päätöksenteon kehittymistä. Puolueen sisäinen kädenvääntö johti vähitellen vallanottoon ryhtymiseen ja punaisen lyhdyn sytyttämiseen Helsingin työväentalon torniin. Keskustelun ja voimasuhteiden kehittymisen erittely katkeaa kuitenkin yht’äkkiä Väinö Linnan mollaamiseen. Kirjoittajien mukaan Pohjantähti-trilogian II-osan ”yleistäminen Suomen vallankumouksen selitykseksi on johtanut vakavasti harhaan kokonaisen sukupolven.” Minusta tämä lause antaa harhaanjohtavan kuvan sekä Linnan pyrkimyksistä että taiteen roolista inhimillisen ymmärryksen avartajana. ° ° ° Niin taide kuin tiedekin syventävät ymmärrystämme elämästä. Kumpikin tekee sen omilla keinoillaan. Tieteen tavoitteena on löytää tapahtuneesta yleistä tietoa, kun se kuvaa esimerkiksi sosiaalisten olosuhteiden osuutta yhteiskunnallisten vastakohtaisuuksien kärjistymisessä. Taide taas kuvaa kuvattaviensa ainutlaatuisia kokemuksia ja kertoo asioista inhimillisten kokemusten kautta sellaista, mitä tiede ei tavoita. Taide ja tiede voivat parhaimmillaan ristivalottaa todellisuutta ja syventää ymmärrystämme elämästä. ° ° ° 1960-lukun avarsi kummallakin tavalla vuoden 1918 tapahtumien ymmärtämistä. Väinö Linna toi Pohjantähti -trilogiassaan esille hämäläisessä maaseutuyhteisössä eläneiden ihmisten kokemuksia ja kertoi kuvattaviensa vilpittömistä pyrkimyksistä kohentaa olojaan. Linna ei pyrkinyt esittämään systemaattista kuvausta sodan osapuolten sosiaalisesta rakenteesta. Linnan suurin arvo on siinä, että hän palautti punaisten puolella taistelleiden ihmisarvon. Jaakko Paavolainen julkaisi samalla vuosikymmenellä tutkimuksensa niin punaisesta kuin valkoisestakin terrorista. Tätä tutkimusta on sen jälkeen jatkettu ja tarkennettu erityisesti sotasurmaprojektilla, jonka tulokset kertovat karua kieltään sodan ja sen seurausten uhrien määrästä. Sodan 38 000:sta uhrista kolme neljännestä oli punaisia. Sodassa lait vaikenivat puolin ja toisin. Sodan jälkeinen mielivaltainen oikeudenkäyttö ja vankileirikurjuus uhreineen on synkkä luku Suomen historiassa. Linna ja Paavolainen mursivat siihen asti vallinneen valkoisen Suomen ylläpitämän vapaussotamyytin ja punaisen puolen leimaamisen moraalisesti alamittaisiksi ja epäisänmaallisiksi hylkiöiksi. Tämä meidän 60-luvulla aikuistuneiden sukupolven avainkokemus teki mahdolliseksi sodan ja sen seurausten tutkimisen ilman hävinneen osapuolen demonisointia. Se teki mahdolliseksi myös sodan kokeneiden ihmisten kokemusten monipuolisen kuvaamisen taiteen keinoin. ° ° ° TV:ssa esitettiin pari kuukautta sitten ruotsalainen dokumentti aiheesta. Siinä yksioikoisesti väitettiin, että punainen puoli ei olisi halunnut Suomen itsenäistyvän Venäjästä. Tätä väärää käsitystä ei Suomessa juuri ole 60-luvun jälkeen enää viljelty. Todellisuudessa kummankin osapuolen tavoite oli itsenäinen Suomi. Sodan nimikiistan ratkaisseet tutkijat puhuvatkin sisällissodasta. Jälkiviisaassa spekuloinnissa voidaan tietenkin pohtia vaihtoehtoista historiaa. Olisiko punainen Suomi pysynyt erillään syntymässä olevasta Neuvostoliitosta? Ehkä ei, kuten esim. Tuomo Polvinen olettaa. Tai olisiko valkoisesta Suomesta tullut Saksan alusmaa, jos Saksa olisi selviytynyt maailmansodasta? Hyvää vauhtia Suomi oli ennen Saksan romahdusta sellaiseksi kehittymässä, kuten Seppo ja Marja-Liisa Hentilä ovat osoittaneet. Näitä kysymyksiä voidaan tietysti pohtia, mutta pohdintaa ei pitäisi sekoittaa sotaa käyneiden osapuolten motiiveihin. Se olisi sen lajin viisautta, jota Konsta Pylkkänen kuvaa sanomalla, että ”kaikista paras ja imelin viisauven laji on jälkiviisaus, sillä alalla saahaan eniten aikaan”. Jos halutaan saada käsitys siitä, millaista valtiomuotoa punainen Suomi tavoitteli, kannattaa lukea Kansanvaltuuskunnan perustuslakiluonnos. Sieltä nykyiseen perustuslakiimme otettiin 80 vuoden viipeen jälkeen mm. kansanäänestys ja kansanaloite. Myös presidentin ja eduskunnan valtasuhteita on kehitetty suunnassa, jonka jo mainittu luonnos viitoitti. KALEVI KIVISTÖ Kirjoittaja on Eläkeläiset ry:n valtuuston puheenjohtaja. Ristivaloa Osallistu keskusteluun ikääntymispoliittisesta ohjelmasta Eläkeläiset ry on aloittanut työn järjestön uudeksi ikääntymispoliittiseksi tavoiteohjelmaksi. Ohjelma on järjestön ja sen jäsenistön edunvalvonnan ja vaikutustyön tärkeä tuki suhteessa päätöksentekijöihin ja osallistuttaessa julkiseen keskusteluun. Tavoitteena on saada ohjelma järjestön valtuuston käsittelyyn 60-vuotisjuhlavuonna 2019. Tavoiteohjelman taustalla on vuonna 2011 hyväksytty Eläkeläiset ry:n ikääntymispoliittinen ohjelma ”Oikeus arvokkaaseen ikääntymiseen” ja sen periaatteet. Niiden pohjalta tullaan linjaamaan ajankohtaisia ja konkreettisia tavoitteita. Ohjelmatyössä hyödynnetään laajaa jäsenkeskustelua ja asiantuntijoita. Kerro mitä tavoitteita tai asioita Eläkeläiset ry:n on mielestäsi edistettävä: Jäsenkeskustelua käydään Eläkeläinen-lehdessä, järjestön nettisivuilla sekä järjestön tapahtumissa. Kaikki kommentit ovat tervetulleita! Vapaamuotoisia kommentteja voi lähettää: järjestön nettisivujen kautta osoitteessa www. elakelaiset.fi/tavoiteohjelma postitse osoitteeseen Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A, 00100 Helsinki. Kuoreen merkintä ”Tavoiteohjelma” sähköpostilla osoitteeseen elakelaiset@elakelaiset.fi Jäsenyhdistyksiltä toivotaan myös ohjelmaan liittyviä aloitteita 28.-29.5.2018 pidettävälle edustajakokoukselle. Edustajakokousaloitteiden jättöaika päättyy 28.3.2018. TAVOITE OHJELMA Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry vaatii, että kansaneläkeindeksiin vuonna 2017 tehty leikkaus ja indeksin jäädyttäminen perutaan. Samalla hallituksen tulee luopua vuodelle 2019 kaavailemastaan kansaneläkeindeksin jäädytyksestä. Eläkeindeksin leikkaus ja jäädytys ovat vaikuttaneet eniten pienituloisten, perusturvan varassa elävien toimeentuloon. Indeksin leikkaaminen on lisännyt vanhusten köyhyyttä. Kansaneläkeindeksin leikkausten vaikutukset ilmenevät 14.2. julkaistusta SOSTE Suomen sosiaalija terveys ry:n selvityksestä. Selvityksen mukaan esimerkiksi yksinasuvan, täyttä kansaneläkettä saavan tulot olisivat tänään 18 euroa kuukaudessa korkeammat ilman indeksileikkauksia. Kansaneläkkeen täysi määrä on nyt 628,85 euroa kuukaudessa. Tammikuussa 2018 kansaneläkkeen saajia ja työeläkettä kansaneläkkeellä täydentäviä oli yhteensä noin 604 000 henkilöä. EETU ry:n puheenjohtaja Eeva Kuuskoski muistuttaa, että eläkkeiden ohella indeksien jäädytys vaikuttaa muihinkin ikäihmisille tärkeisiin etuuksiin. – Kansaneläkeindeksin leikkaus heijastuu esimerkiksi eläkkeensaajan asumistukeen. Lisäksi eläkeläisten toimeentuloa vaikeuttavat lääkekorvausten leikkaukset sekä terveydenhuollon asiakasmaksujen korotukset, Kuuskoski tähdentää. Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry vaati perusturvan indeksijäädytyksen perumista jo viime syksynä valtion talousarvion käsittelyn yhteydessä. Myös Euroopan neuvoston sosiaalisten oikeuksien komitea on moittinut Suomen sosiaaliturvaetuuksien vähimmäistasoa riittämättömäksi. EETUn Jäsenjärjestöjä ovat Eläkeliitto, Eläkeläiset, Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL, Kansallinen senioriliitto, Kristillinen eläkeliitto ja Svenska pensionärsförbundet. Eläkeläisjärjestöt: Kansaneläkeindeksin leikkaus peruttava
6 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Tampereen kaupunki perusti vammaisja esteettömyysasiamiehen yhdistetyn viran ensimmäisenä Suomessa. Jukka Kaukola aloitti tehtävässään toukokuussa 2007 ja jäi eläkkeelle heinäkuussa. Lokakuun alussa aloitti Kaukolan seuraajana fysioterapeutti ja yhteiskuntatieteiden maisteri Hanna Karojärvi. Pahimmat esteettömyyden kipupisteet ovat Tampereella tällä hetkellä Karojärven mukaan vanhassa rakennuskannassa sekä meneillään olevassa suuressa ratikkahankkeessa, jossa kaupunkkiin rakennetaan kaksihaarainen raitiotie Pyynikintorilta Hervantaan ja Taysin alueelle vuosien 2017 – 2021 aikana.. – Muuten asenteet ovat meillä melko hyvin kohdallaan ja esteettömyyden tärkeyden tiedostaminen on hyvällä mallilla. Pääkirjasto Metsolle vammaisneuvosto myönsi remontin jälkeen kaupungin esteettömyyspalkinnon, aikaisemmin sen on saanut mm. Tampere-talo ja aseman seudun uusi tunnelikokonaisuus. Aseman seutu onkin mielenkiintoinen alue, mihin päin se lähtee esteettömyyden suhteen kehittymään. Vuoden alussa tuli voimaan esteettömyysasetus. Uudisrakentamisen on oltava esteettömyysvaatimukset täyttävä. Esteettömyysasiamies lausuu kaikki rakennusluvan alaiset julkiset rakennushankkeet ja esteettömyystyöryhmä käy tarkastamassa näistä merkittävimmät. Millaisia lisäkustannuksia esteettömyys uudisrakentamisessa ja peruskorjauksessa aiheuttaa? Karojärvi korostaa, että uudisrakentamisessa esteettömyyden huomioinen ei aiheuta lisäkustannuksia, jos suunnittelu on hyvää ja huolellista. – Tässä pätee vanha sanonta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Peruskorjaus on oiva paikka huomioida esteettömyys. Esimerkiksi hissittömien talojen peruskorjaukseen Asumisen rahoitusja kehittämiskeskus ARA myöntää hissiavustusta, samoin Tampereen kaupunki. Tutkimusten mukaan hissillisessä talossa vanhus voi asua 6–8 vuotta pitempään kuin hissittömässä. Hissien asentaminen on siis myös kansantaloudellisesti yksi merkittävimmistä peruskorjauskohteista. – Esteettömyys ja yhdenvertaisuus hyödyttää meitä kaikkia. Siksi se on tärkeä yhteinen asia. Ikäihmisten tarpeet kirjattu pormestariohjelmaan Esteettömyysasiamies on Tampereen lisäksi myös Helsingissä, Espoossa, Oulussa, Vaasassa ja Turussa. Tampereen tuore pormestari Lauri Lyly totesi 12. marraskuuta Veteraanien kulttuuripäivien päättäjäisissä Pyynikin palloiluhallissa, että Tampereen kaupunki ottaa kaikessa julkisessa rakentamisessa huomioon esteettömyyden ja ikäihmisten tarpeet. Karojärven mukaan tämä on kirjattu pormestariohjelmaan sekä vaihtelevasti palveluja vuosisuunnitelmiin. – Kaikki rakennusluvan alaiset suunnitelmat tulevat pöydälleni, josta osa niistä menee myös vammaisneuvoston esteettömyystyöryhmän käsittelyyn. Valitettavasti tämä vakanssi oli puoli vuotta täyttämättä, ja muutama rakennuskohde on jäänyt esteettömyyden osalta ennakkoarvioimatta. Harmittavia ratkaisuja ehdittiin toteuttaa, kun esimerkiksi Tesoman jäähallin rakentamisen yhteydessä ei esteettömyyden ennakkoarviointia toteutettu totutulla tavalla. – Jäähallin katsomon jyrkissä portaissa ei ole kaiteita, eikä apuvälineillä ole mahdollista päästä katsomon pitkälle sivulle. Hallin kuntosalille on mahdotonta päästä apuvälineillä, Karojärvi luettelee. Vaimoni jalkaleikkauksen jälkihoidossa tuli esiin, että esimerkiksi Tammelan terveysaseman hissiin ei mahdu paarit. Miten tämä on mahdollista? Karojärven mukaan vielä kymmenen vuotta sitten esteettömyys-näkökohtien huomioiminen on ollut vähäisempää, eivätkä rakennukset siksi täytä nykyisiä esteettömyysvaatimuksia. – Tammelan terveysasema rakennettiin lähes 30 vuotta sitten. Myös luiskat ja hissit sekä tasoerot saattoivat helposti suunnitteluvaiheessa unohtua. – Aina on myös hyvä muistaa, että siitä, mikä toiselle edistää esteettömyyttä, saattaa toiselle olla jopa haittaa. Esimerkiksi katukiveyksen reunus, eli tamperelaisittain rotvallin reuna, on rollaattorilla kulkijalle hankala, mutta välttämätön, jotta sokea havaitsee sen kepillään tai opaskoira tietää siinä kohtaa pysähtyä. Mutta ehdottomasti pääosin esteettömyysratkaisut hyödyttävät meitä kaikkia. Tuloksiin pääseminen vaatii pitkäjänteisyyttä Karojärven sydäntä lähellä ovat luonto ja sen saavutettavuus. Hänen tavoitteenaan on edistää Tampereelle esteettömien luontopolkujen rakentamista. Luontopolkujen, joiden varrella vähintäänkin on pyörätuolilla saavutettavissa olevia nuotiopaikkoja. Myös esteettömät uimarannat ja lintutornit ovat tavoitelistalla. – Esteettömästä ympäristöstä voivat nauttia myös muut, esimerkiksi vanhukset ja lastenrattaita työntävät vanhemmat. Vammaisja esteettömyysasiamiehen työviikkoon mahtuu monenlaisia tehtäviä, kuten rakennuslupien tarkastelua ja lausuntojen antamista. Lisäksi Karojärvi vammaisneuvoston kokousten esittelijänä ja sihteerinä valmistelee kokoukset ja laatii pöytäkirjat. – Lisäksi olen esteettömyystyöryhmän sihteeri, sekä teen raportteja ja esteettömyyskartoitusta. Vastaan myös mitä erilaisimpiin yhteydenottoihin, sekä koordinoin yhdenvertaisuussuunnittelun toteuttamista. – Mille tahansa kaupungin taholle on oltava tarvittaessa yhteydessä sekä tehtävä yhteistyötä kaikkien mahdollisten tahojen kanssa. Esimerkiksi ratikkahankkeeseen liittyviä työryhmiä on useita. Millaisia vaikutusmahdollisuuksia vammaisja esteettömyysasiamiehellä on epäkohtien korjaamisessa, kun vuoden alusta voimaan tullut esteettömyysasetus ei langeta sanktioita? – Pitkäjänteinen neuvottelu ja suunnittelu ovat parhaita keinoja, kuten pohdinnat ratkaisumalleista arkkitehtien ja kaikkien tahojen kanssa, että mihin vähintään voidaan päästä. – Kun korjaamisen paikka ilmaantuu, etsin tahon, jolle korjaaminen kuuluu. Tämä kaikki vaatii pitkäjänteistä työtä. Teksti ja kuvat: JUHA DRUFVA Esteettömyyden huomioiminen ei tuo lisäkustannuksia, jos rakentaminen suunnitellaan huolellisesti Tampereen ratikkahankkeeseen liittyviä työryhmiä on useita, eivätkä rauitiotien rakennusaikaiset näkymät ole silmiä hiveleviä eivätkä kulkureitit selkeitä. ”Esteettömyydessä pätee vanha sanonta, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.”
Nro 2 maaliskuu 2018 – 7 ELÄKELÄINEN Liisa Ahola on Tampereen Eläkeläiset ry:n jäsen, sekä ensimmäistä kautta vammaisneuvoston jäsenenä. Hän muistuttaa, että vammaisneuvostolla ei ole päätäntävaltaa, mutta toivottavasti sen asiantuntemusta arvostetaan ja otetaan se huomioon. – Hyvä suunnittelu ei ole kalliimpaa kuin huonokaan, ja hyvä suunnittelu ja esteetön rakentaminen palvelee kaikkia. Tosin konkarit ovat valistaneet minua, että esteettömyystyöryhmän näkemykset ja kannanotot otetaan päätöksenteossa huomioon niin kauan, kun ne eivät aiheuta lisäkustannuksia. – Valitettavasti on esimerkkejä, että mitään korjauksia esteettömyyteen ei tapahdu lukuisista muistutuksista huolimatta. Joku on letkauttanutkin, että vammaisneuvosto perustettiin, jotta vammaiset pysyisivät tyytyväisempinä. Aholan mukaansa kuuloja näkövammaisten sekä aistiyliherkkien esteettömyys on monessa asiassa vielä retuperällä. –Esimerkiksi kirkkaat vilkkuvat valot voivat aiheuttaa rajuja migreenikohtauksia sekä voimakkaat hajut pahoinvointia. Vanhusneuvosto on vammaisneuvoston sisarneuvosto. Se on tehnyt aloitteen, että rollaattorilla voisi mennä bussiin keskiovesta, ja maksulaite asennettaisiin myös keskiosaan. Joissain busseissa penkit ovat niin korkealla, ettei lyhytjalkainen pääse istumaan. Vammaisja vanhusneuvoston yhteiskokous pitäisi järjestää vähintään kerran vuodessa. Liikuntaesteet sulkevat ihmisiä koteihinsa kuin vankilaan Vammaisja esteettömyysasiamies Hanna Karojärven mukaan Tampereelle on juuri perustettu köyhyystyöryhmä, joka kartoittaa mm. erilaisten tukien varassa elävien kaupunkilaisten elinolosuhteita. Ahola huomauttaa, että 75 vuotta täyttäneistä naisista suurin osa elää köyhyysrajan alapuolella. – Heillä eläkekertymä alkoi vasta 23 ikävuoden jälkeen, he tulivat nuorina äideiksi, tekivät epämääräisiä pätkätöitä, kuten rappusiivousta tai jakoivat lehtiä. Pienviljelystilojen emännille ei karttunut juuri minkäänlaista eläkettä, asuihan vielä 1960-luvun lopulla yli puolet suomalaisista maalla. – Olen sanonut, että kun pysyy kotona, ei kulu rahaakaan. Aina kun laittaa kotioven kiinni, rahapussiin tulee reikä ja se tyhjenee, Liisa Ahola Ahola sanoo. Karojärvi tutki vuonna 2011 pro gradu -tutkielmassaan työolojen mukauttamisratkaisuja ja niiden käyttöä vammaisilla ja pitkäaikaissairailla työntekijöillä. – Tuolloin Suomessa oli työmarkkinoiden ulkopuolella noin 20 000 osatyökykyistä, mutta työhön halukasta henkilöä. Tähän ongelmaan ei ole merkittäviä parannuksia saatu, vaikka useimmiten esim. työajan joustoilla tai fyysisen työympäristön mukauttamisratkaisulla ne olisi ratkaistavissa. Pitäisi muistaa, että vammaiset ihmiset ovat yleensä erittäin motivoituneita työntekijöitä. Ahola muistuttaa, että vajaatyökykyisiä käytetään hyväksi yhdeksän euron työosuusrahalla työja toimintakohteissa. Tästä yhdeksästä eurosta vähennetään ateriakulut. – Köyhyys on kuin simpukka, joka sulkee kuorensa sisään. Liikuntaesteet sulkevat ihmisiä koteihin kuin vankilaan. Lapsilisältä eläkkeelle joutuvat on tuomittu ikuiseen köyhyyteen. Työnantajat eivät uskalla palkata vammaisia, kun pelkäävät runsaita sairauslomia, vaikka eiväthän vammaiset sairasta sen enempää kuin terveetkään, useimmiten päinvastoin. Päiväkodit ja koulut ovat erilaisten lasten kannalta tärkeitä, että heille avautuisi myöhemmin väylä työelämään, Ahola sanoo. Karojärven mukaan lapset ja nuoret ovat erilaisuuden suhteen suvaitsevaisempia kuin edelliset sukupolvet, ja se tulee heijastumaan myöhemmin myös myönteisesti työelämään. Aholan mukaan tieto ja ymmärrys parantavat maailmaa. – Ymmärrys kätkee asenteet. Maailma on kaikkia varten. JUHA DRUFVA ”Aistiyliherkkien esteettömyys vielä retuperällä” Tampere on ollut edelläkävijänä vammaisja esteettömyysasioissa – Pääkirjasto Metson sähkölämmitetty luiska ei jäädy eikä ole liukas, kiittelevät vammaisneuvoston jäsen Liisa Ahola ja esteettömyysasiamies Hanna Karojärvi.
8 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN TEEMA: AUTOT JA LIIKENNE Iäkkäät, harkintakykyiset kuljettajat osaavat kompensoida iän mukanaan tuomia muutoksia. He valitsevat heille helpoimmat reitit sekä välttävät ajamista vilkkaassa liikenteessä, pimeällä ja huonossa kelissä. Ihmiset elävät vanhemmiksi, joten myös terveys ja ajokunto säilyvät entistä pidempään. Ajokorttitilastojen mukaan Suomessa ajokortti löytyy myös muutamalta 100-vuotiaalta. ? Harkintakykyinen iäkäs, joka pitää yllä ajotaitoaan, pärjää pitkään. Ikä ei suoraan määrittele kuljettajan turvallisuutta, vaan terveys ja ajokyky ratkaisevat, toteaa Liikenneturvan toimitusjohtaja Anna-Liisa Tarvainen. Liikenteessä onnettomuusriski lähtee nousemaan noin 70 vuoden iässä, vahvemmin 75 ikävuoden jälkeen. Iäkkäillä kuljettajilla risteysonnettomuudet ovat yleisiä. Sivutieltä päätielle siirtymisen yhteydessä iäkkäille sattuu havaintoja arviointivirheitä. Myös vasemmalle kääntymisessä näkyvät havaitsemisongelmat ja reaktioiden hitaus. ? Ikä tuo mukanaan hidastumista, aistien heikkenemistä ja jäykkyyttä niveliin. Sairaudet ja lääkkeiden käyttö lisääntyvät, mistä syystä myös sairaskohtaukset ajon aikana yleistyvät. Ajotilanteessa esiin tullut sairaus voi olla peruste ajokortista luopumiselle. Mikäli poliisille tulee liikennevalvonnassa tai onnettomuustutkinnassa epäily siitä, että kuljettajan ajokyvyssä on puutteita, voi poliisi silloin pyytää kuljettajaa toimittamaan lääkärinlausunnon ajo-oikeuden säilyttämiseksi. Kaikki pitkäaikaissairaudet eivät kuitenkaan ole yksinään este ajamiselle ainakaan sairauden alkuvaiheessa. Hyvä hoito ja lääkitys lisäävät ajoturvallisuutta ja mahdollisesti myös ajovuosia. ? Kun ajaminen ei ole enää turvallista, kuljettajan kannattaa omaehtoisesti luopua ajamisesta. Kyse on sekä hänen että muiden tielläliikkujien hengestä ja terveydestä, Tarvainen painottaa. Joka viides suomalainen on täyttänyt 65 vuotta. Reilun kymmenen vuoden kuluttua 65 on täyttänyt jo joka neljäs. ? Monet heistä käyvät vielä töissä ja ovat ajokykyisiä. Toisaalta siinä vaiheessa, kun ajaminen ei ole mahdollista, pitäisi olla vaihtoehtoja liikkumiselle. Tarvitaan monipuolisia palveluita joukkoliikenteeseen, palveluliikenteeseen ja niihin liittyviin lippuja tilausjärjestelmiin. Myös koko liikennejärjestelmän pitäisi olla ikäystävällinen niin, että kaikenikäiset pääsisivät nauttimaan laajasta elinpiiristä. JANITA VIRTANEN Ikä ei välttämättä määrittele ajotaitoa 16.2.18 Lähde: Trafi, voimassa olevat ajokortit 50000 100000 150000 200000 250000 300000 350000 65-69 70-74 75-79 80-84 85-89 90-94 95Ajokor3t65+ Ajokor3t2010 Ajokor3t2016 2010 yhteensä kaikki 3579226 Yhteensä 65+ 505767 2016 yhteensäkaikki 3723184 Yhteensä 65+ 731774 Joensuulainen Hilkka Korhonen viihtyy ratissa. ”Tämän auton sain isännältä lahjaksi kun täytin seitsemänkymmentä. Nyt meillä on perheessä kaksi vanhaa autoa”. Tarkkaavainen lukija huomaa, että turvavyö ei ole kiinni, mutta kuvaushetkellä oltiin turvallisesti moottori sammuksissa parkkipaikalla. Kuva: Tuomas Talvila Hilkka Korhonen ajaa mielellään
Nro 2 maaliskuu 2018 – 9 ELÄKELÄINEN TEEMA: AUTOT JA LIIKENNE Ajokortti ja ikä Lisätuloja eläkepäiville! Tule ansaitsemaan lisätuloja eläkkeesi lisäksi tekemällä työtä sinun aikataulusi mukaan. Katso lähin toimistomme ja täytä hakemus nettisivullamme www.pasastar.fi Maksamme takuupalkan, alan parhaat provisiot sekä aloitusbonuksen. Ota yhteyttä heti! Lahti Alavus Heinola Helsinki Hyvinkää Joensuu Jyväskylä Kotka Kouvola Kuopio Kurikka Lohja Mikkeli Oulu Pieksämäki Pori Salo Savonlinna Seinäjoki Sulkava Tampere Turku Vantaa Varkaus Eläkeläisille kaikki kahvit Ärrältä 1 50 Kahvi 0,5-4,5 dl (3,33-30,00/l), norm. 1,80-2,50 € (5,56-36,00/l). Tarjous koskee myös isoa kuppia ja erikoiskahvia sekä teetä ja kaakaota. Edun saa näyttämällä työeläkekortin, kansaneläkkeen saajan kortin tai henkilötodistuksen, josta näkee, että henkilö on vähintään 65-vuotias. Tarjous voimassa 31.12.2018 asti. Kahvin etuhinta 1,50 €/kuppi koskee myös opiskelijoita ja varusmiehiä. Vuosina 2011-2015 liikennevahingoista 9,2 prosenttia oli yli 70-vuotiaiden aiheuttamia. Näistä noin puolet tapahtui pysäköintialueella 37 prosenttia vahingoista oli peruutusvahinkoja ja 14 prosenttia muita vahinkoja, jotka ovat tyypillisesti erinäisiä hitaassa vauhdissa tapahtuvia kolhuja. Yli 70-vuotiaiden kuolemaan johtaneista onnettomuuksista 31 prosenttia oli sairaskohtauksia. ? Sairaskohtausten osuus onnettomuuksissa ei kuitenkaan kasva iän myötä loputtomiin, vaan esimerkiksi 60-74 -vuotiailla sairaskohtausten osuus on suurempi kuin sitä vanhemmilla, kertoo Onnettomuustietoinstituutin yhteyspäällikkö Tapio Koisaari. Ikääntyminen näkyy ensimmäisenä havaintovirheinä. Erilaisten havaintovirheiden osuus yli 70-vuotiailla oli 30 prosenttia – näiden taustalla ovat muun muassa liikennevahingoissa esille tulleet risteysvahingot. Yksittäisiä virheitä sattuu kaikenikäisille, eivätkä ne johda ajokortin menetykseen. On syytä kiinnittää huomiota toistuviin ongelmiin. Esimerkiksi seuraavia asioita on hyvä seurata: • läheinen on huolissaan iäkkään turvallisuudesta • poliisi on pysäyttänyt liikenteessä ajamisen ongelmien vuoksi • liikenteessä ja pysäköintitilanteissa on sattunut useita läheltä piti –tilanteita tai kolhuja • arkiasioiden muistamisessa on selviä vaikeuksia JANITA VIRTANEN Ajokortti on voimassa 70-vuotiaaksi saakka, minkä jälkeen se uusitaan enintään viideksi vuodeksi kerrallaan. 70 ikävuoden jälkeen ajokortin uusimiseksi tarvitaan laajennettu lääkärinlausunto. Laajennetussa lääkärintarkastuksessa otetaan huomioon nimenomaan iän, sairauksien ja lääkitysten vaikutukset ajokuntoon. Tarkastuksessa tehdään erilaisia testejä muistin ja hahmottamiskyvyn selvittämiseksi. Eduskunnan käsiteltävänä on parhaillaan ajokorttilainsäädännön muutos, jossa ehdotetaan, että ajokortin hankkimiseen liittyvää sääntelyä kevennettäisiin ja ikään perustuvat määräajoin tehtävät ajoterveystarkastukset alkaisivat 70 ikävuoden sijasta vasta 75 ikävuodesta eteenpäin. JV Vahinkotilastot kertovat Vuoden 2017 lopussa Suomessa oli yhteensä noin 3,74 miljoonaa voimassa olevaa ajokorttia, eli 0,5 % enemmän kuin edeltävänä vuonna, kertovat Trafin tilastot. Iäkkäiden osuus jatkaa kasvua Kaikista ajokortin haltijoista 70-vuotiaita tai sitä vanhempia oli vuoden 2017 lopussa 12 %, kun osuus vuonna 2007 oli 7 %. Iäkkäistä kortin haltijoista suurin osa on miehiä, 60 %, kun vastaava luku kaikista kortin haltijoista on 53 %. –Suurien ikäpolvien määrä näkyy selkeästi myös ajokorttien lukumäärissä ja ajokortin omaavien ajokunto pysyy hyvänä, jolloin ajokortista luovutaan entistä vanhemmalla iällä, kertoo asiantuntija Marjo Immonen. Vuoden 2017 lopussa alle 18-vuotiaita ajokortin haltijoita oli 75 000, eli noin 43 % kaikista 15–17 -vuotiasta, kun osuus vielä 2010-luvun alkupuolella oli yli 50 % 3,7 miljoonalla suomalainen ajokortti Joensuulainen Hilkka Korhonen, 76, on kokenut autoilija ja ajaa mielellään. – Mukavasti se sujuu. Joensuun keskustassakin on entistä paremmat olosuhteet, kun kiertoliittymiä on tullut lisää. Ne selkiyttävät ja sujuvoittavat liikennettä mukavasti, ovat oikeastaan liikennevalojakin parempia. Jos liikenteessä joku Korhosta välillä arveluttaa, niin se on meno talvisilla maanteillä siellä, missä sadan kilometrin nopeusrajoitukset ovat voimassa. – Välillä tuntuu siltä, että kun itse ajat satasta, muut puhaltavat sataakahtakymppiä ohi. Hilkka Korhonen kävi autokoulun nelikymppisenä. Sen jälkeen kilometrejä on kertynyt runsaasti. Aikoinaan Huhtilammen kylässä asuessa oli työmatkaa 50 kilometriä suuntaansa. Nyt Korhosen pariskunta on jo pitkään asunut Joensuun kaupunkialueella, mutta autoa Hilkka tarvitsi myös työssään laitossiivoojana. – Kiersin Joensuuta ja vähän ympäristöäkin, kävin Lieksat, Nurmekset ja Juuat töissä. Myös Hilkan nykyisessä toimessa Joensuun Eläkeläiset ry:n emäntänä on auto osoittanut kätevyyetensä. – Pystyn kuskailemaan niin tavaroita kuin ihmisiäkin kerhoon kätevästi. Autoilu on sujunut kaiken kaikkiaan hyvin. – Yhden kerran aikoinaan tosin olen ajanut liukkaalla metsään. Ei käynyt kuinkaan, kuorma-autolla piti tosin auto hinata takaisin tielle. Ajokortin Hilkka Korhonen kävi jälleen uusimassa täyttäessään 75-vuotta. – Ei ole siinäkään ollut ongelmia, hän toteaa. TUOMAS TALVILA
10 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN TEEMA: AUTOT JA LIIKENNE Sähköavusteinen pyörä sijoittuu käyttöominaisuuksiltaan polkupyörän ja mopon välimaastoon. Tavanomaiseen polkupyörään verrattuna sillä voi ajaa kohtuullisen pitkiä ja mäkisiä matkoja rasittumatta ja hikoilematta. Se voi myös korvata osan autolla tehtävistä työmatkoista, joskin siirtymää sähköpyörän käyttäjiksi voi tapahtua myös joukkoliikenteestä, arvioi kestävän kehityksen yhtiö Motiva. Motivan mukaan sähköavusteisuus helpottaa myös ikääntyneiden pyöräilyä, kunhan pyöräilijän tasapainoaisti on vielä riittävän hyvä pyörällä ajamiseen eikä kaatumisriski ole kohonnut. ”Myös toipilasvaiheessa tai pitkään jatkuneen liikunnan laiminlyönnin jälkeen sähköpyörä voi olla hyvä tapa aloittaa kunnon kohentaminen”, Motivan verkkosivulla todetaan. Onko sähköpyörä sitten lähitulevaisuuden iso juttu, ehkä erityisesti kaupunkiliikenteen uusi ässä? Sähköpyörät ovat olleet markkinoilla jo pitkään mutta aivan viime vuosina tehneet vankempaa tulemista ,vahvistaa kauppias Aarne Kauhanen oululaisesta Jussin Pyöräpiste Oy:stä. – Sähköpyörää on ollut myynnissä meilläkin 16-17 vuotta. Nyt on mallisto laajentunut ja tekniikka kehittynyt. Vaihtoehtoja erilaisin käyttötarkoituksiin on saatavana. Viimeisimpien kolmen vuoden aikana on myynti kehittynyt selkeästi myönteiseen suuntaan. Pyöräilevälle ikäihmiselle sähköpyörä voi tarjota uusia mahdollisuuksia, Kauhanen sanoo. – Kun polkemista sopivasti avustetaan sähkömoottorilla, ajajan elinpiiri säilyy tai jopa laajenee, vaikka ikää tulee lisää. Ja liikuntaakin silti tulee. Fyysinen rasite ei lopu kokonaan. Hyväkuntoiselle eläkeläiselle on sitten valittavissa sähköpyörien koko mallisto, maantieltä maastoon. Erilaista tekniikkaa ja erilaisia hintoja Aarne Kauhanen muistuttaa, että kyseessä ei todellakaan ole moottoripyörä – Tämä helpottaa vaikeissa paikoissa, mutta eteenpäin et pääse tekemättä mitään. – Moni liikunnallinen ihminen erehtyy epäilemään, että tokko tuossa saa liikuntaa ensinkään. Halutessasi saat sillä maastossa hien pintaan ihan samalla tavalla kuin normaalipyörälläkin. Sähköpyörien tekniikoita ja myös hintoja on monenlaisia. Edullisimmissa malleissa avustava osa on etupyörässä. Halvimpien etuvetoisten hinnat ovat Kauhasen mukaan alta tuhannen euron ja siitä puoleentoista–kahteentuhanteen, varustelusta riippuen. Takakeskiössä olevalla avustuksella varustettujen pyörien hinnat liikkuvat puolentoista tuhannen molemmin puolin. – Uusinta ja kehittyneintä tekniikkaa on keskiömoottori joka jakaa voimaa ketjulle ja takapyörälle. Hintahaitari venyy meidän mallistossamme vajaasta parista tonnista neljään tuhanteen asti. Sähköpyöristä kiinnostuneelle Aarne Kauhanen suosittelee ehdottomasti koeajoa ja mallien vertailua. – Kannattaa kokeilla, tulisiko tällaisesta pyörästä kaveri. Toinen neuvo on, että pyörän valintaa kannattaa miettiä sen pääasiallisesta käyttötarkoituksesta käsin. – Jos esimerkiksi tietää ajavansa pyörällä enimmäkseen lyhyitä kaupunkisiirtymiä, kannattaa hankkia siihen tarkoitukseen hyvin sopiva pyörä ja antaa sitten tuotteelle vähän anteeksi, jos sillä välillä innostuukin ajamaan pitempää matkaa. Tekniikkaa sähkömalleissa on toki enemmän kuin tavallisessa pyörässä. Porrastus esimerkiksi voi olla sekä vaihteissa että avustuksen voimakkuudessa. – Jonkin aikaa vaatii tietenkin totuttelua, että oppii käyttämään tekniikkaa ja myös hyödyntämään sitä säästeliäästi, Kauhanen sanoo. – Tuotteet ovat pitkäikäisiä, mutta edullisempi pää on herkempi toimintahäiriöille. Akku lataukseen, pyörä asiantuntevaan huoltoon Akun lataus on tietysti se vakiotoimenpide, johon sähköpyöräilijän on varauduttava. Akku irrotetaan pyörästä ja ladataan verkkovirralla. Akkujen kestävyydestä on pyörä-alallakin monenlaisia käsityksiä ja tarinoita. Aarne Kauhasen mukaan pienetkin akut kestävät kolme-neljä vuotta. – Viisas käyttäjä tuosta vielä tuplaa käyttöiän. – Uusien keskiömoottorien akuille luvataan noin tuhat latausta, ja sata kilometriä yhdellä latauksella. Eli kyllä ne pitkäaikäisiä on. Haaverit, jos pyörä kaatuu, ovat sitten asia erikseen Sähköpyörän huollot kauppias suosittelee tekemään asiantuntevassa liikkeessä. – Silloin tulevat hoidetuksi tarpeelliset tarkastukset ja kaikki pysyy kunnossa. Huoltohinnat sinänsä eivät poikkea normaalipyörien vastaavista. Lopuksi sopii Aarne Kauhasen mietelmä siitä, miksi sähköavusteisten pyörien suosio kasvaa Suomessa sangen maltillisesti, verrattuna Keski-Euroopan satoihintuhansiin nouseviin myyntilukuihin. – Ehkäpä meidän suomalaisten kansanluonteessa edelleen elää se, että emme halua liiaksi helpottaa elämäämme. Teksti ja kuvat: TUOMAS TALVILA Kuski polkee, sähkö avustaa Sähköpyörä on ollut markkinoilla jo pitkään. Nyt mallisto on laajentunut ja tekniikka kehittynyt. – Sähkömoottori helpottaa polkijaa vaikeissa paikoissa, mutta eteenpäin et pääse tekemättä mitään, sanoo kauppias Aarne Kauhanen Jussin Pyöräpisteestä. Mikä on sähköpyörä? Sähköpyörään liittyvä terminologia ei ole (edelleenkään) täysin vakiintunut. Yleisen määritelmän – joka löytyy Motivan sivuilta – mukaan sillä tarkoitetaan sähköavusteista kaksitai kolmipyöräistä ajoneuvoa, joka täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin tyyppihyväksyntävaatimukset. Vaatimuksena on enintään 250 W:n tehoisella sähkömoottorilla varustettu ajoneuvo, jonka moottori toimii vain poljettaessa ja kytkeytyy pois toiminnasta viimeistään nopeuden saavuttaessa 25 kilometriä. Tällainen ajoneuvo luokitellaan Suomen ajoneuvolain mukaan polkupyöräksi. Asianmukaisella rengastuksella sähköpyörästä saa talvisen ajopelin.
Nro 2 maaliskuu 2018 – 11 ELÄKELÄINEN TEEMA: AUTOT JA LIIKENNE HYVÄÄ VUOTTA 2018! Isot kevyesti rullaavat pyörät Tilava kori Reilusti jalkatilaa Pituus vain 112 cm Kantavuus 150 kg Kotimainen valmistaja vuodesta 1928 E.S. Lahtinen Oy, Seinäjoki p. (06) 4299 400 | esla@esla.fi |Lähin ESLA-liikuntavälineiden jälleenmyyjä ja verkkokauppa osoitteessa www.esla.fi /esla /esla.fi Etelä-Hämeen Aluejärjestö Lahden Eläkeläiset ry Eeva Marin Aarne Suominen Vieno Suominen Helsingin Aluejärjestö Myllypuron Eläkeläiset Jussi Juoksukangas Keski-Suomen Aluejärjestö Jyskän Eläkeläiset toivottavat hyvää ja onnellista vuotta 2018! Pohjanmaan Aluejärjestö Jurvan Eläkeläiset ry Arja ja Sakari Kentta Ykspihlajan eläkeläiset ry Anna-Liisa Fagernäs Aili Tuominen Simo Patana Leena Patana Martta Olkkola Aino Jokela Aino Sundbäck Juhani Manner Ulla Tanttinen Tapani Tanttinen Aune Kettunen Matti Kettunen Eila Saalop Eira Ahola Tarja Vallin Hannu Vallin Aura Vallin Elvi Torppa Pirkko Hirvikoski Pentti Hirvikoski Ritva Nygren Fjalar Nygren Anja Auvinen Pertti Auvinen Anneli Koponen Lauri Koponen Irmeli Anttiroiko Heikki Anttiroiko Vuokko Kultalahti Runar Lillgvist Sirkka Hietala Seppo Hietala Kaino Railovaara Helena Nyberg Aino Raatikainen Jorma Raatikainen Heidi Sillanpää Rainer Sillanpää Hilkka Suonenlahti Eero Kamsula Veera Päivärinta Eino Päivärinta Kirsti Stranius Aino Koskela Aili Karjala Karjala Pauli Emmes Eija Emmes Pauli Raivio Pirkko Fagernäs Merja Pohjonen Maarit Vehniäinen Mikko Agnete Hietikko Eino Hietikko Uudenmaan aluejärjestö Kirkkonummi Aino Heiskanen Kalle Kettunen Keijo Karvinen Raija Mäki Olli Mäki Arto Timonen Helena Ruotsala Matti Ruotsala Tuula Loimijoki Julkaisemme alla ne Eläkeläiset ry:n jäsenten ja ystävien tervehdykset, jotka teknisten syiden takia jäivät pois Eläkeläinen-lehden Joulunumerosta 7/2017. Eläkeläinen-lehti pahoittelee tervehdysten viivästymistä ja toivottaa kaikille aurinkoista kevättalvea! Kuva: Heikki Saha Sähköpyörällä korttelin ympäri tai marjareissulle P ääsen ensimmäistä kertaa elämässäni kokeilemaan sähköavusteista polkupyörää helmikuisena maanantaiaamuna Oulun Tuirassa. Allani on tukeva, viimeisimmällä keskiömoottoritekniikalla varustettu menopeli, joka on varustettu luottamusta herättävillä leveillä nastarenkailla. Varsinaisesta koeajosta ei nyt toki voida puhua, pikemminkin pikaisesta tuntuman otosta. Kierrän pyörällä pari korttelia. Mutta kyllä siinä jo käsityksen asiasta saa. Ensivaikutelma on hymyilyttävällä tavalla hämmentävä. Lievimmälläkin avustusteholla (voiman voi valita kolmiportaisesta vivusta) poljen pyörän kevyesti 25 kilometrin tuntinopeuteen. Vauhtia ei oikeastaan edes tajuaisi, ellei pyörässä olisi nopeusmittaria. Nastarenkailla pyörä etenee lumista ja osin jäistäkin pyöräväylää kuin juna. Jarrut purevat tehokkaasti. Tämähän ei ole paha, totean itselleni. Samalla mietin, pyöräkauppias Aarne Kauhasen ohjeen mukaan, voisiko tällaisesta pyörästä tulla minulle kaveri? Vastaukseni on hieman varauksellinen kyllä. Mikromittaiselle kokeilureitilleni ei tietenkään osunut mitään mäen tapaistakaan, mutta voin kuvitella, että juuri vaihtelevassa maastossa sähköavun hienoimmat piirteet pääsevät oikeuksiinsa. Tekniikka ja akun lataaminen eivät minua huolestuta – ainakin tämän pyörän hallintalaitteet vaikuttavat oikein selkeiltä ja järkeenkäyviltä, ja erilaisten vempainten akkujen latailuunhan tässä on joutunut tottumaan jo pitkän ajan kuluessa. Toki tällaisen sähköpyörän hinta nousee kolmen tuhannen euron tuntumaan. Se on toki enemmän kuin peruspyörästä maksaisin, mutta saisihan rahalle epäilemättä teknistä vastinetta. Päädyn pyörimään peruskysymyksen äärelle: tarvitsisinko sähköpyörää? Mutta. Polkupyöräilevä kahdeksankymppinen isäni pohtii parhaillaan vakavasti sähköpyörän hankintaa keventääkseen ensi kesän marjareissujaan. Hänelle lähtee sähköpyörästä vahva suositukseni. TUOMAS TALVILA
12 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Pietarin metro täytti 60 vuotta kolmisen vuotta sitten. Kaupungissa oli tosin aloitettu tämä haastava rakennushanke jo 1880-luvun lopussa, mutta vetisestä maaperästä ja heikoista työkaluista johtuen rakennusprojektia jouduttiin lykkäämään aina vuoteen 1940. Ensimmäinen linja valmistui vuonna 1955 ja sen pääteasemina olivat Ploštšad Vosstanija (Kapina-aukio) sekä Avtovo (Autuansaari). Avtovon asemaa pidetään edelleen yhtenä kauneimmista asemista, ellei kauneimpana. Avtovon historia on suomalaisille mielenkiintoinen, sillä aluetta ovat asuttaneet inkeriläiset jo 1500-luvulta. Leningradin piirityksen aikaan rintamalinja kulki alueen eteläpuolelta. Ploštšad Vosstanijan metroasema puolestaan sijaitsee noin kilometrin päässä hotelli Moskovasta, joka on valittu Eläkeläisten lokakuisen jäsenmatkan majoituskohteeksi. Hotellin alakerrassa sijaitsee Ploštšad Aleksandr Nevskogo (Aleksanteri Nevskin aukion) metroasema, jolla risteytyy kaksi linjaa: vihreä ja keltainen. Jos haluaa tutustua eri tyyppisin metroasemiin, kannattaa Avtovon lisäksi käydä katsomassa Majakovskin metroasemaa, jossa junaa ei näe lainkaan. Raiteet sijaitsevat liukuovin varustetun seinän takana ja aina, kun metrojuna pysähtyy asemalla, aukeavat liukuovet automaattisesti. Tällaisia asemia ei ole Pietarin lisäksi missään muualla Venäjällä. Puškinskajan metroasemalle on tietenkin sijoitettu Venäjän kansallisrunoilija Puškinin patsas ja Teknisen instituutin asema on koristeltu venäläisten ja neuvostoliittolaisten tiedemiesten reliefein. Tällä hetkellä Pietarissa on lähes 70 metroasemaa ja lisää asemia tullaan avaamaan lähivuosina. Linjoja on kaikkiaan viisi. Ne on merkitty numeroja väritunnuksin, minkä lisäksi asemien nimet on merkitty venäjäksi ja englanniksi. Metrolinjan pituus on yhteensä noin 120 kilometriä. Useilla metropysäkeillä on mahdollisuus vaihtaa toisen linjan junaan ja asemat sijaitsevat osin päällekkäin. Pietarin metro on yksi maailman syvimmistä metroista ja monet asemista on rakennettu väestönsuojiksi eli niissä on pomminkestävät ovet ja ilmastointijärjestelmä. Metroasemilla ei uusimpia lukuun ottamatta ole lainkaan hissejä. Metrolippu eli poletti maksaa noin 65 senttiä ja sillä saa ajaa niin paljon kuin haluaa. Poletti sujautetaan portin pielessä olevaan pieneen aukkoon ja porttirivistön päädyssä päivystävä metron työntekijä auttaa mielellään, mikäli matkustaja ei ole varma, kuinka pitäisi toimia. Huomionarvoista on, että suurten matkalaukkujen kanssa voi metroon mennä ainoastaan ”portinvartijan” viereisestä sisäänkäynnistä. Se on leveämpi kuin muut portit ja täten suurikin laukku sujahtaa sisään helposti. Joskus metroasemalla saatetaan ohjata matkailija sivuun ja läpivalaista kaikki matkatavarat. Näillä satunnaistarkastuksilla halutaan taata matkustajien turvallisuus ja varmistaa, ettei mitään yleisölle vaarallista kuljetettaisi julkisissa liikennevälisessä. Matkustusoikeus metrossa päättyy silloin, kun matkustaja poistuu maan alta eli kävelee porttien läpi. Metrot liikennöivät klo 5.30-00.30 ja öisin metroliikennettä korvaa osin paikallisliikenteen bussit. Metro on suurkaupungissa nopein tapa liikkua paikasta toiseen ja tutustuminen erilaisiin metroasemiin käy taidenäyttelyvisiitistä. Teksti: VENÄJÄNMATKAT Nähtävää ja koettavaa Pietarissa: Metro kuljettaa nopeasti ja tarjoaa taidetta Eläkeläiset ry:n Jäsenmatka Pietariin 1.-3.10. 2018 Pietarin metrossa voi joskus kohdata Hämähäkkimiehenkin. Kuva: Nikolai Gontar Hinta 455€ – 475€ (riippuen lähtöasemasta) Hintaan sisältyy: • junamatkat Helsinki-Pietari-Helsinki 2. lk (Helsingistä matka-aika 3h 25 min) • majoitus hyvätasoisessa hotellissa • paikallisbussikuljetukset Pietarissa • päivittäinen lounas • kasakkashow ja illallinen 1.10. • kolme suomeksi opastettua tutustumiskohdetta ja kaupunkikiertoajelu • suomalaisten venäjänkielisten matkanjohtajien palvelut koko matkan ajan Lisäksi valinnaisia tutustumiskohteita. Junaan voi nousta myös Lahdesta, Kouvolasta tai Vainikkalasta. Lisätietoja: Yhdistyspostissa maaliskuun aikana. www.elakelaiset.fi /Toiminta /Jäsenmatka Pietariin Vastaava matkanjärjestäjä :
Nro 2 maaliskuu 2018 – 13 ELÄKELÄINEN Oi, Saaremaa niitude kastesed su¨led – kaikui Vartiokylän työväentalolla laulaessamme yhdessä virolaisten ystävien kanssa Vartiokylän Eläkeläiset oli kutsunut Helsingin Aluejärjestön jäseniä ja Suomessa asuvia virolaisia vieraakseen. Kerhojemme teemana keväällä on monikulttuurisuus Suomessa, josta tilaisuus oli ensimmäinen. Kerhoon kutsusta osallistui myös Eläkeläiset ry:n monikulttuurisuustyön suunnittelija Eva Rönkkö. Kahvituksen ja runsaan yhteisen tarjoilun jälkeen tilaisuudesta vastaava Aila Liukko esitteli väkeä ja toivotti tervetulleeksi vieraat ja kertoili paljon yleistietoa Virosta ja sen kulttuurista. Käytiin läpi monivaiheista ja rikasta maan kulttuuria maantieteellisestikin ja asutusta, eikä unohdettu lipun väritystäkään eikä kielen oikeaa muotoa. Kerrattiin tuttuja matkakohteita ja mitä kukin tiesi tai muisti Virosta. Vieraat kertoivat puolestaan, tarkensivat nimiä ja paikkoja tapahtumiin. Kertasimme yhdessä Viron tunnetuimpia vaikuttajia urheilunja kulttuurin aloilta. Tuttuja nimiä kerrattiin tapahtumittain ja kulttuurin, ennen kaikkea musiikin saralla monimuotoista yhteistyötä korostettiin. Maittemme välinen matkailuhan on ollut kasvavaa, ja vuosikymmenien myötä eteläinen naapurimaamme on tullut tutuksi, mutta eivät monet tärkeät maata kuvaavat ja rikastuttavat yksityiskohdat kuitenkaan ole jääneet aina mieleen. Kuulimme kuoromme esityksiä Liljan säestämänä ja vieraat puolestaan esittivät heille tuttuja lauluja viroksi. Viron kulttuurin voimana on laaja ja vahva lauluperinne, erikoisesti kuorolaulu. Pienen maan ja kansan perinnekulttuuri on asukaslukuun verrattuna huikea. Käsityö on arvossaan ja sitä osataan. Kävimme läpi mm saunaperinnettä, rakentamista ja vihdan tekoa Sanotaan että virolaisen ja suomalaisen ero on kulttuurin vaalimisessa: virolaiset elävät ja hengittävät kulttuuria ja suomalaiset kuluttavat sitä. Toivotimme onnea Viron kansalle ja presidentti Kersti Kaljulaidille työssään maansa hyväksi. Lopuksi porukalla pistimme piiritanssiksi ja harjoittelimme uusia askelia tuleville, yhteisille tapaamisille. Tapahtuman aihe kuuluu KSLn kevään kurssisuunnitelmaan: monikulttuurinen Suomi. RIITTA SUHONEN Laulut kaikuivat ja herkut maistuivat vartiokyläläisten ja virolaisten tapaamisessa Tarjoilupöydässä nähtiin sulassa sovussa virolaiset leivät ja suomalaiset korvapuustit. Joko yhdistyksenne on tilannut omat kuntopassinsa? Nyt ehtii vielä hyvin mukaan Eläkeläiset ry:n juhlavuoden Kuntopassi-tempaukseen ja kilpaluihin. Yhdistykset, jos ette ole vielä tilanneet Juhlakuntoon-kuntopasseja, se kannattaa tehdä NYT. Eläkeläiset ry täyttää 60 vuotta vuonna 2019. Juhlavuoden merkeissä kannustamme kaikkia jäseniämme ja muita ikäihmisiä saattamaan itsensä juhlakuntoon! Eläkeläiset ry painattaa JUHLAKUNTOON 2018–2019 -kuntopasseja, johon voi kerätä liikuntasuorituksia 60 viikon ajan. Yhdistykset voivat tilata veloituksetta kuntopasseja jäsenilleen ja muille liikunnasta innostuneille jaettavaksi. Näin tilaat passeja Lähetä tilaus sähköpostilla: anna.autio@elakelaiset.fi Tai osoitteella: Eläkeläiset ry, Mechelininkatu 20 A 1, 00100 Helsinki Ilmoita tilauksessa seuraavat tiedot: Tilattavien passien määrä (vähimmäistilaus 25 kappaletta), tilaajan nimi, tilaajan yhdistys ja postiosoite, johon tilaus toimitetaan Passit toimitetaan yhdistyksille veloituksetta. Mitä suorituksia passiin merkitään? Kuntoilla voi monella tavoin: soutaen, kävellen, pyöräillen, jumpaten, tanssien, haravoiden, mattoja tampaten, hiihtäen, uiden…ja mitä sitten keksittekään. Kuntopassin kilpailut Paikallisyhdistykset kisailevat keskenään kahdessa eri kilpailussa: 1. Hauskin ja eniten osallistujia keräävä liikuntatapahtuma – palkintona liikuntavälineitä 2. Eniten liikuntasuorituksia kerännyt yhdistys – palkintona liikuntailtapäivä tms. yhdistyksen kotipaikkakunnalla Kummassakin kilpailussa on kolme sarjaa: Yhdistykset alle 100 jäsentä / Yhdistykset 101-300 jäsentä / Yhdistykset yli 300 jäsentä Kilpailuissa palkitaan kunkin sarjan kaksi parhaiten menestynyttä yhdistystä. Yhdistykset jakavat ja keräävät Paikallisyhdistykset vastaavat passien jakamisesta, takaisin keräämisestä ja liikuntamerkintöjen tarkastamisesta. Passeja voi jakaa myös muille kuin oman yhdistyksen jäsenille ja ottaa heidät mukaan keräämään liikuntasuorituksia. Eläkeläiset ry toimittaa yhdistyksille valmiit lomakkeet kilpailutulosten kirjaamista varten. Tulokset pitää toimittaa Eläkeläiset ry:lle 30.9.2019 mennessä. Voittajat julkistetaan Eläkeläinen-lehdessä ja palkinnot jaetaan 60-vuotisjuhlavuoden päätöstapahtumassa Helsingin Kulttuuritalolla 4.12.2019. JUHLAKUNTOON – iloisin mielin, yhdessä! Kela tekee parhaillaan sote-valinnanvapauden hankkeeseensa liittyvää käyttäjätutkimusta. Kelan tavoitteena on kerätä tietoa siitä, mitä asiointikanavia on olennaisinta tarjota yli 70-vuotiaille, kun he ovat hakeutumassa terveydenhoitopalveluiden piiriin. Toisena tutkittavana asiana on, millä kriteereillä yli 70-vuotiaat valitsevat terveydenhoitopalveluita tarjoavan toimijan. Kela tulee käyttämään näiden tutkimusten tuloksia sote-palveluiden kehittämisessä sekä tarjoamaan tulokset myös sote-sidosryhmille. Kelan sähköiseen kyselyyn pääsee vastaamaan Eläkeläiset ry:n kotisivulla olevan linkin kautta. Linkki löytyy osoitteesta www.elakelaiset.fi/ajankohtaista Kela arpoo kyselyyn osallistuneiden kesken pienen tuotepaketin. Kela kysyy terveyspalveluiden valinnanvapaudesta
14 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Pietarilaiset Viktor Bytškov, 70, ja Galina Bytškova, 70, kehottavat suomalaista vierasta ottamaan vielä lisää blinejä, lohen mädillä tai vadelmahillolla. Kuuluisasta venäläisestä vieraanvaraisuudesta on vaikea kieltäytyä. Itse he juovat vain teetä. Bytškovit sanovat olevansa tyytyväisiä eläkkeellä, mutta yksi ongelma on. – Me ahmimme liikaa ja liikumme liian vähän, pariskunta pohtii. Päivän aikana he ovat näyttäneet kotikaupunginosan – Pietarin pohjoisimmassa kolkassa sijaitsevan Devjatkinon – korttelijuhlat ja oman kotinsa. Heidän tyttärensä Janan perheen keittiössä päästään vihdoin puhumaan eläkeasioista. He korostavat, että taloudellisesta riippuvuutta ei jälkikasvun kanssa ole. – Olemme tyytyväisiä siihen, että meidän ei tarvitse pyytää heiltä eivätkä he pyydä meiltä, Bytškovat vahvistavat nauraen. Ei isot tulot, mutta pienet menot Kummallakin on takana pitkä työura. Viktor jäi eläkkeelle työnjohtajan hommista rakennuksilla. Tatjana oli henkilöstöpäällikkö meijerialan yrityksessä. Vaikka kummatkin ovat venäläisiä, he ovat syntyisin Pohjois-Kaukasukselta, Tšetšenian pääkaupungista Groznyista. Yhteisiä aviovuosia on takana jo 49. – Sanoisin, että meidän eläkkeemme ovat melko normaaleja, Viktor Bytškov pohtii. Hän saa kuukaudessa 26 000 ruplaa eli noin 230 euroa ja Tatjana 15 000 ruplaa eli 215 euroa. Tämän päälle Viktor käy hommissa portinvartijana entisen työpaikkansa varikolla, mistä hän saa 12 000 ruplaa (170 euroa) kuussa käteen. Yhteenlasketut kuukausitulot Bytškovien perheessä ovat siis noin 615 euroa. Pariskunnalla on kuitenkin oma asunto, säästöjä sen verran, että voisi ostaa toisen ja auto. Heille tämä on tarpeeksi. – Kaiken, mitä haluan asuntoomme, pystyn ostamaan. Mutta ei tietysti massiivisessa määrin. Köyhyydessä ei tarvitse elää, Tatjana Bytškova kertoo. Huvijahteja ei toki hankita. – Mutta jos (venäläinen öljymiljardööri Roman) Abramovitš sellaisen lahjoittaa, ehkäpä otamme vastaan, pariskunta nauraa. Taloudellista tilannetta helpottaa se, että asumiskulut haukkaavat vain 2 500 ruplaa eli hiukan päälle 35 euroa kuussa. Se kattaa heidän mukaansa sähkön, veden ja lämmityksen. Herroilla jättitienestit Vaikka Bytskovit ovat tyytyväisiä omaan tilanteeseensa, Venäjän eläkejärjestelmää he haukkuvat epäoikeudenmukaiseksi. – On ihmisiä, jotka saavat täysin ansaitsemattaan kohtuuttomia tuloja, miljoonia ruplia päivässä. – Minulla on 50 vuotta työkokemusta. Siitä maksetaan nyt 16000. Mitä se sellainen on? Toisaalta eläke on vakaa ja se tulee Viktor ja Tatjana Bytškov tienaavat runsaat 600 euroa kuussa Venäjällä eläkeläiset pärjäävät, kun menot ovat pienet Venäjällä eläkkeet ovat niukkoja. Jos takana on pitkä työura ja huolehtiva perhe, voi ikäihmisenäkin elää kohtuullisesti. Myös yhteiskunta tulee vastaan alennusten ja maksuttomien palveluiden kautta. Naapurin eläkeläiset 1/3 Toimittaja Antero Eerolan juttusarjassa tutustutaan siihen, millaista on eläkeläisten elämä Suomen naapurimaissa. Ensimmäisenä on vuorossa Venäjä. Seuraavissa osissa käydään Virossa ja Ruotsissa. Tyttärensä Janan perheen keittiössä Bytškovit pohtivat, miten Venäjällä kohdellaan eläkeläisiä. – Eläkkeet ovat pienet, vaikka työvuosia on kymmeniä. Toisaalta ne ovat vakaat ja tulevat ajallaan, 1990-luvulla oli monta vuotta, kun eläkkeitä ei maksettu ajoissa.
Nro 2 maaliskuu 2018 – 15 ELÄKELÄINEN Tuula-Liina Varis …ja unohdin, että muistin. Otetaan nyt vaikka talon ulko-oven lukitsemisen yöksi. Yöpuulle asettuessa muistaa, että unohtui lukita ovi. Menee eteiseen, rynkyttää ovea, lukossa on. On siis unohtanut, että on muistanut. Samaa unohdusten muistamista ja muistamisten unohtamista alkaa olla vähän kaiken kanssa. Vanhetessa muisti heikkenee vääjäämättä, mutta sen ei tarvitse merkitä sitä, että herra Alzheimer olisi tullut asumaan. Ihmisen pää vain on kokemuksista ja muistoista raskas, teknologiakielellä: kovalevy alkaa täyttyä eikä siihen enää entiseen tapaan tallennu uusia asioita. Ja kukapa haluaisikaan luopua muistoista ja muusta rakkaasta sisällöstä vain sen takia, että ns. työmuisti virkistyisi. En minä ainakaan. Minua on aina huvittanut ja ärsyttänyt se, että vanhoista ihmisistä puhutaan ikääntyvinä. Elääkö tässä maailmassa joku, joka ei ikääntyisi? Ikääntyminen alkaa syntymästä. Eli kuten viisas amerikkalainen lääkäri Sherwin B. Nuland toteaa kirjassaan Kuinka kuolemme: sillä hetkellä, kun ilmestymme maailmaan, kaivetaan se kapea hauta, johon meidän aikanaan kätketään. Nulandin teos on varsin suorasukainen kuvaus kuoleman töistä ihmisruumiissa, mutta se ei ole yhtään ahdistava, päinvastoin viisaudessaan lohduttava. Suosittelen. Vanhuus ei ole sairaus eikä toisaalta ihminen välty sairaudelta missään iässä. Nuorena ei kuitenkaan voi ymmärtää, että vanhuus voi olla ihmisen paras elämänvaihe, jos hän on kohtalaisen terve ja ulkonaiset olosuhteet ovat kunnossa. Elämän aikana on käyty läpi kaikki peruskokemukset: rakkaus, menestykset ja menetykset, lapset, työura… Silloin on vielä kaksi peruskokemusta edessä: vanhuus ja kuolema. Ne ovat vääjäämättömiä asioita, pelätä niitä ei kannata. Niihin voi suhtautua samalla uteliaisuudella kuin on varhempiinkin elämänvaiheisiinsa suhtautunut. Itäisissä kulttuureissa ikä lisää ihmisen arvostusta, mutta länsimaisessa kulttuurissa vähentää. Vanhus on raakki, jota jossakin pitää säilyttää ja jotenkin hoitaa, ennen kuin kuolema korjaa. Ns. huoltosuhdetta lasketaan otsat kurtussa, ikään kuin vanhat, omat vuosikymmenensä yhteiskuntaa rakentaneet ihmiset olisivat sille samalle yhteiskunnalle pelkkä kuluerä, joka pitäisi painaa mahdollisimman alas. Kovien arvojen lännessä ihminen on täysiarvoinen vai tuottavassa vaiheessa. Sanotaan, että lapsi ei tiedä kuolevansa, nuori ei usko kuolevansa, keski-ikäinen tietää, mutta torjuu sen omalta kohdaltaan. Vasta vanhana tajuaa, että kuolema on totta ja se on edessä. Nuoret ja keski-ikäisetkään eivät tunnista vanhaa ihmistä omaksi tulevaisuuden kuvakseen. Ja kaikkea voidaan kysyä, varsinkin vanhalta naiselta. Eräältä työtoveriltani nuori nainen kysyi hänen 50-vuotispäivänään, eikö ole kamalaa tulla vanhaksi. Fiksu viisikymppinen vastasi iloisesti: ”Ei yhtään, koska koko minun sukupolveni vanhenee minun kanssani.” Tässä iässä sitä jo uteliaana lukee asiantuntijoiden teoksia vanhenemisesta ja eritoten siihen liittyvästä muistin heikkenemisestä. Pillerit, pulverit ja terveyskaupparohdokset saavat niissä kyytiä. Kaikki asiantuntijat korostavat elämäntapojen ja olosuhteiden merkitystä itsenäisyyden ja toimintakyvyn ylläpitämisessä. Kaikkein tärkeimpänä nousee esille yhteisöllisyys ja sosiaaliset kontaktit. Yksinäisyys näivettää, sulkee ihmisen omaan maailmaansa ihan missä iässä hyvänsä. Tämä voi tapahtua jo vauvana – ilman kontakteja muihin ihmisiin ei kehity. Kun tämä tosiasia on tiedossa sekä asiantuntijapiireissä että hoivaorganisaatioissa, miksi Suomessa vanhustenhoitoa määrätietoisesti kehitetään vanhuksen elämän näivettämisen suuntaan? Yhä tarmokkaammin pyritään siihen, että vanhus asuu yksin kodissaan niin pitkään kuin fyysinen kunto suinkin kestää. Henkistä puolta ei paljon ajatella. Eivät ovissa kiireisinä pyörivät kotiavustajat edusta yhteisöllisyyttä. Palvelutaloihin ja hoitokoteihin on jonotettava melkein kuoleman porteille asti. Vanhukset eivät suinkaan ole taloudellinen taakka; terveysyrityksille he ovat kukoistavaa bisnestä, ja yhä useammin vanhuksen rahat päätyvät kansainvälisten pörssikeinottelijoiden taskuun. Miten kehitys voikin Suomessa kulkea kaikkea asiantuntijatietämystä vastaan? Ei tarvitsisi pohjoismaita kauemmas mennä, oppiakseen jotain ihan muuta. Tanskassa vanhuus ei ole mikään syy panna ihmistä makaamaan. Siellä voi vaikka kivitalon rappukäytävästä tehdä kollektiivin, jossa asukkailla on koti ja paljon yhteistä tekemistä. Islannissa vanhukset pysyvät toimintakykyisinä harvinaisen pitkään. Mistä se johtuu? Olisiko tässä yksi tekijä: Reykjavikissa vanhukset kokoontuvat säännöllisesti meren rantaan naurujoogaamaan. Kyllä se aivoja friskaa, kun muutaman kerran kuussa nauraa porukalla oikein sydämensä pohjasta Atlantin aaltojen pauhussa. Muistin, että unohdin… ajallaan, Viktor sanoo. Eläkeikä on kaukana Suomen luvuista, naisilla 55 ja miehillä 60. – Sen nostamisesta puhutaan joka vuosi, mutta ei se mene läpi. Valtiovalta tulee eläkeläisiä vastaan myös erilaisten alennusten muodossa. Se tarkoittaa tukea asumiseen ja liikkumiseen. – Olen kakkosryhmän invalidi. Minulle esimerkiksi julkinen liikenne on kokonaan maksutonta, myös Moskovassa, Tatjana Bytškova kertoo. Myöskään julkisista terveyspalveluista ei tarvitse maksaa. – Jos jotain vakavampaa on, tarvitsee vaikka leikkausta ja haluaa sen ilmaiseksi, pitää mennä jonoon ja odottaa kuukausi tai kaksi. Mutta yksityiselle pääsee omalla rahalla saman tien. Yksinäisyys ja läheiset Elämä työvuosien jälkeen ei kuitenkaan ole vain toimeentulon laskemista. Hyvään elämään liittyvät puoliso, läheiset ja ystävät. Bytškovit ymmärtävät hyvin kysymyksen siitä, pidetäänkö vanhusten yksinäisyyttä Suomen tavoin ongelmana Venäjällä. – Ilman muuta näin on. Yksinäisyys on painajainen, jos lapset asuvat kaukana tai puoliso on kuollut. Syvälle maaseudulle ei kukaan ehkä tule käymään. Myös ystävät ovat monesti kuolleet, Viktor Bytškov miettii. Kaupungeissa on helpompaa, sillä niistä löytyy eläkeläisten kerhoja ja järjestöjä, jotka järjestävät toimintaa ikäihmisille. Vaikka Bytškovat asuvat mukavasti omassa kodissa, he miettivät myös, miten pitkään se voi jatkua. Mahdollisesti vanhainkotiin lähtemisestä ei synny yksimielisyyttä. – Minä olen sen puolesta. En haluaisi häiritä enää silloin lapsia, jos olisin huonossa kunnossa, Viktor Bytškov miettii. – Minä en haluaisi. Minulla on aina ollut oma tilani. Vieraassa paikassa, jossa sitä ei olisi, minä varmaan kuolisin, Tatjana Bytškova pohtii. Onnellisesta elämästä he löytävät yhteisen näkemyksen. – Kyllä se on läheisissä ja perheessä. Ettei vaan sitä suhdetta päästettäisi koskaan murtumaan. Teksti ja kuvat: ANTERO EEROLA Venäjän alueilla isot erot Eläkejärjestelmä Venäjällä on yhdistelmä useasta elementistä. Ensimmäinen on vakuutuspohjainen työeläke, jota työnantajat maksavat 16 prosenttia työntekijöidensä palkasta. Tällä maksetaan osittain myös nykyisiä eläkkeitä. Lisäksi venäläisillä on oma eläketili, johon kerätään varoja kuuden prosentin verran palkkasummasta. Eläketilejä hallinnoivat yksityiset vakuutusyhtiöt ja säätiöt tai valtion osalta Vnešekonombank – niminen finanssikonserni. Varat sijoitetaan arvopareihin, joiden tuotoista eläkkeitä maksetaan. Lisäksi on valtion maksamia eläkkeitä, joita saavat muun muassa virkamiehet, sotilaat ja työkyvyttömät. Näin eläkkeiden maksuun osallistuvat työnantajat, työntekijät ja valtio. Minimieläkkeiden määrä vaihtelee suuresti eri Venäjän alueilla. Pääsääntö on, että mitä vaikeampiin olosuhteisiin mennään pohjoisessa, sen korkeampia ovat vanhuusajan tulot. Matalin minimieläke on tällä hetkellä Moskovasta kaakkoon sijaitsevalla Tambovin alueella (noin 7 500 ruplaa eli 110 euroa) ja korkein Venäjän perimmäisessä Kauko-idässä, Alaskan vieressä sijaitsevalla Tšukotkan niemimaalla (19 000 euroa eli noin 275 euroa). Yhteensä eläkkeitä maksetaan Venäjällä 43 miljoonalle ihmiselle. AE Bytškoveilla päivän ohjelmaan kuuluu aina sanaristikkojen täyttäminen. –Se pitää aivot raksuttamassa, he sanovat.
16 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Runopysäkki Viimeinen jänkä Lapinkävijä kokenut lähti jälleen reppuinensa päiväretkelleen hiihtäen tutut ladut tutkiakseen tunturitkin katsoakseen. Kun ei tullut määräaikaan majapaikkaan odottavaan, lähti toiset etsiäkseen hiihtäjän tuon kadonnehen. Viimein löytyi kadonnutkin suuren jängän ladun päältä makaamassa suksillansa reppuvanhus tyynynänsä. Kädet oli rinnallansa ristittynä kaunihisti herkkä hymy huulillansa katse kohti tuntureita jängän takaa näkyviä. Nukkui siinä ikiuntaan Lapin kulkija ladullaan maisemassa rakkaimmassa jälkeen jängän ylitetyn. Kalervo Virta, Laukaa Vaikka kaikki muuttuu Nuoruus, haihtunut taivaan tuuliin. Hiukset jo harmaat, nahkakin rypistynyt. Vaan sisältä nousee voima: ”En ole vanha -mieli on nuori se riittää nyt. Ympäriltä pois kaikki kaverit tuonen tuville siirtyneet. Vain harmaaseen kiveen nimensä piirtyneet Metsät on hakattu – tuottavuutta? Jokainen niitty ja kallio rakennettu. Missä on se puu, jossa lapsena kiipeiltiin Missä se häkäpönttöauto, jonka perässä siipeiltiin. Metsä kasvaa betonia taloja, katuja, valoja. Ympärillä nuoria ihmisten kuoria ”Me tiedämme, me tahdomme” Mutta me vanhat me todella tiedämme, vaikka tahtomme on haudattu pykäliin. Pois silmistä, pois elämästä mutta me elämme vielä jos ei muuten niin piruuttaan. Pirkko Nuutinen, Espoo Valvoo Kuun kasvot utuisena, toivonkehrä vyötäisillä, valvoo kesän tuloa. Salli Kajosmäki, Keuruu Vanha Landola Istun sängyn laidalla Sylissä tuttu kitara, vanha Landola Korjattuna koppa Tällättynä talla Kielet vihdoin vireessä Sointi soma sointuva Sormet soitosta hellinä Äänihuulissa hyrinä Ahti Sala, Oulu Kurkotetaan kuuhun N aistenpäivä, Minna Canthin päivä & tasa-arvon päivä, kevätpäiväntasaus, kesäaikaan siirtyminen, pääsiäinen… Nämä kaikki mahtuvat tähän kuuhun. Kaikki valoisia, hienoja päiviä, kuten kevääseen sopiikin. ”Maaliskuu on sitä, että maalataan kuuta”, sanoi poikani pienenä. Eli nyt on sopiva aika kurkottaa kuuhun – ja sillä tarkoitan juuri runoilua sekä muutakin kirjoittamista. Kirjoittamalla mahdoton tulee mahdolliseksi, kuuhun kurkottelu (ja vaikka se kuun maalaaminenkin) on kirjoittamisessa sallittua ja toivottavaa! ”Kehittelin oheisen runon viime talvena hiihtoretkellä lähestyessäni Äkäslompoloa ja tunturien näkyessä jänkien ja metsän takana taivaanrannalla. Mieleen muistuivat ne laduilla vuosien aikana menehtyneet vanhat ja kokeneet lapinkävijät, jotka ovat niillä laduilla ylittäneet viimeisen jänkänsä”, Kalervo Virta kirjoittaa saatesähköpostissaan. Viimeinen jänkä kuvaa kauniisti luonnon ja eränkävijän suhdetta. Runo on myös kuvaus ihanteellisesta kuolemasta. Kuolla rakkaassa ympäristössä, niin sanotusti saappaat jalassa – tämä taitaa olla meidän useimpien toive. Ja kun tyynynä on vielä reppuvanhus, niin eipä mitään puutu. En ole kalevalamitan asiantuntija, mutta pitäisin Virran runon rytmiä ja poljentoa kalevalamittaan viittaavana, ei siis varsinaisena kalevalamittana. Olen aiemminkin täällä mainostanut trokeemankelia, jonka avulla voi tarkistaa, miten mitta sujuu. Trokeemankelin löytää osoitteesta: http://www.sci. fi/~alboin/trokeemankeli/. Jotenkin Virran runo toi mieleeni Oiva Arvolan teoksen Kultaisen kaivon saagat . Mielleyhtymä syntyi kenties pelkästään siksi, että niin Virran kuin Arvolankin runoissa jänkä on läsnä. Sodankylässähän muuten ilmestyy lappilainen kulttuurilehti nimeltään Jänkä. Oikein hyvä lehti onkin, minulla taitaa olla jemmassa pari vanhaa numeroa, joita en ole raaskinut heittää pois. Voimarunoa, elämänhalua Pirkko Nuutisen Vaikka kaikki muuttuu -runoa voisi kuvata voimarunoksi. Vaikka iho on ryppyinen ja moni kaverikin siirtynyt hautausmaalle, nousee voima, elämänhalu! ”Vaan sisältä nousee voima:/”En ole vanha -mieli on nuori se riittää nyt.” Nuo kaksi säettä sopisivat ehkä paremmin neljännen säkeistön jälkeen? Silloin runon rakenne vahvistuisi: ensin kerrotaan nykytila apeine faktoineen, sitten seuraa huippukohta, sisuuntuminen, ja siitä edetään ilkikurisella ironialla silattuun loppuun. Hieman jäin miettimään kohtaa ”ympärillä nuoria/ihmisten kuoria”. Synnyttääkö ilmaisu turhan jyrkän yleistyksen tietystä ikäryhmästä? Vaikka kaikki muuttuu -runo puolustaa vanhan ihmisen oikeutta elää täyttä elämää, eikä sen tarkoituksena varmaan suinkaan ole nuorten mollaaminen. Siksi ehkä jokin vähemmän jyrkkä ilmaus olisi paikallaan? Säkeistöjakoa voisi vielä miettiä. ”Mutta me vanhat…” voisi aloittaa oman säkeistönsä. Säeja säkeistöjakohan vaikuttaa sekä runon rytmiin että sisältöön. Vaikka kaikki muuttuu on tarpeellinen muistutus elämän arvokkuudesta. Landola, toivonkehrä ja kihomato Ahti Salan Vanha Landola on kuvaus flow-tilasta. Flow-tilahan on syvää ja mielekästä uppoutumista johonkin tekemiseen niin, että tekijä ja tekeminen ovat melkein kuin yhtä. Joskus flow -sana on käännetty auvoksi, mutta enpä tiedä, onko kyseinen käännös ihan osuva kuitenkaan. Mielihyvästä, mielekkyydestä ja syvästä keskittymisestä on kuitenkin kyse. Salan runon tiivis ja vähäeleinen ilmaisu toimii. Myös alkusointu tuo oman lisänsä runoon. Isot alkukirjaimet voisi säkeiden alussa vaihtaa pieniin. Lähes välimerkitön runo soljuu ja virtaa vielä paremmin, kun isot kirjaimet korvautuvat pienillä. Vanha Landola kuvaa paitsi soittohetkeä, myös yleensä sitä, kuinka arvokasta läsnäolo ja johonkin tekemiseen syventyminen on. Salli Kajosmäen Valvoo -runo on hieno miniatyyri. Valvominen on myönteistä, hyvän odottamista. Valvoo on jälleen yksi osoitus siitä, että runossa voi ilmaista vähällä niin paljon! Minimalismissa on voimaa – pieni runo, väkevä tunnelma. Ilmaus ”toivonkehrä” on persoonallisen viehättävä. Toivo ”Topi” Berg on kirjoittanut Erilaisen rakkausrunon . Rakkaudestahan on tunnetusti vaikeaa kirjoittaa, ja tätä tuskaa Berginkin runokin mainiosti kuvaa. Bergin runon huumori on vastustamatonta. Runo muistuttaa myös siitä, miten monia keinoja kirjoittajalla on; Berghän esimerkiksi kirjoittaa runoonsa dialogin. Kokonaisuus on kerrassaan riemastuttava. Vauhti vain kiihtyy loppua kohti ja runo muuttuu yhä absurdimmaksi; siinä ovat salvat, rakkaudet ja madot sulassa sovussa keskenään. Jo kolmattatoista vuotta Havahduin siihen, että pidän tätä palstaa jo kolmattatoista vuotta, aloitin tammikuussa 2006! Havahduin myös samalla siihen, että naamakuva on ollut koko ajan sama, vaikka rehellisyyden
Nro 2 maaliskuu 2018 – 17 ELÄKELÄINEN nimissä kohde on kyllä muuttunut. Uuden kuvan on ottanut tamperelainen valokuvaaja Suvi Roiko. Merkinneekö uuden kuvan lanseeraus, että jatkan palstalla vielä toiset kaksitoista vuotta… No vaikka olen viihtynyt hommassa erinomaisesti, niin tuskin ihan niin pitkälle kannattaa miettiä. Sen sijaan on hyvä muistaa, että uusi lehti ilmestyy taas huhtikuussa, ja siihen kaipaan runojanne! Joitakin runoja on arkistoissani odottamassa, erityisesti pitkät runot tai vuodenaikarunot saattavat joutua odottamaan vuoroaan melko kauankin. Muissakin lehdissä runopalstoja kyllä on, mutta en ole ainakaan törmännyt tällaiseen vastaavaan. Useimmilla palstoilla runot siis vain julkaistaan – ilman palautetta. Ehkäpä Eläkeläisen runopysäkki onkin ainoa lajissaan? Vai oletteko nähneet jossain muussa lehdessä vastaavaa? Tyhjän paperin tai ruudun ääressä kirjoittaja lähtee aina uudestaan matkalle ilman kompassia. Näitä uutuuksia taas odottelen... Niina Hakalahti Kukkolankatu 16 33400 Tampere niina.hakalahti@sci.fi Erilainen rakkausruno Mitä ihmettä sinä puhiset? Minä kirjoitan runoa rakkaudesta. Yritän tehdä ihan erilaista. Onko sitä erilaista paljonkin valmiina? Ihan vasta vähäsen alkua. Ei ole helppoa. Lue se alku ääneen, että päästään asiaan. Rakkaus on, rakkaus on... tuota, tuota. Sano selvästi, mitä tuota se on? En minä keksi enempää. Se vain on. Keksi sinä! Itsehän sanoit, että rakkaus on erilainen. Niin sanoin. Minkä värinen rakkaus on? Kävisikö purppura ihan kuin iltataivas? Liian romanttista! Sano joku toinen, arkisempi väri? Kelpaako herralle sitten harmaa, kun on niin harmaa ilmakin? Harmaa! Se on hyvä väri. Puolueeton! Voiko rakkaus siis mielestäsi olla harmaa? Totta kai voi. Ihan yhtä harmaata kuin harmaa salva. Harmaa salva! Mikä ihmeen salva? Sillä torjutaan kihomatoja, kun ollaan pieniä. Eikö muka sinun takapuoltasi ole sillä voideltu? Voi olla. Olet sinä mahtava sanaseppo, kun saat samaan runoon mahtumaan rakkauden, harmaa salvan ja kihomadon Minähän sanoin, että tästä tulee erilainen rakkausruno. Topi Berg, Helsinki Salin täydeltä kainuulaisia eläkeläisiä, noin 280 ihmistä kuunteli keskittyneesti Suomussalmen Eläkeläisten talventaittajaisten juhlapuhujan, Europarlamentaarikko Merja Kyllösen puhetta Ämmänsaaren Työväentalolla. Kyllönen kehotti meitä eläkeläisiä opettamaan nuoremmille sitä yhteisöllisyyttä, mikä meille on lapsuudesta asti ollut tuttua arkielämässä. Naapurista on huolehdittu, toisia on autettu, töitä on tehty yhdessä talkoilla. Tänä päivänä yhteisöllisyys on hukassa. Kyllönen: Eurokorotukset pieniin eläkkeisiin Eläkeläiset ry:tä eläkeläisten etujärjestönä juhlapuhuja kehotti ajamaan euromääräisiä korotuksia eläkkeisiin prosenttikorotusten sijaan, koska viimeksi mainitusta hyötyvät eniten isotuloiset. Rauhan asiaa ajaa mainiosti Merja Kyllösen mukaan matkailu naapurimaihin, josta asiasta kertoi Kainuun Aluejärjestön puheenjohtaja Antero Kyllönen tervehdyspuheessaan: kesäkuussa 2018 on suunnitteilla matka Kostamukseen ja lokakuussa Eläkeläiset ry:n matka Pietariin. Paljon parjatulle työttömien aktiivimallille Merja Kyllösellä oli positiivisempi vaihtoehto: ihmisiä tulisi aktiivisesti kannustaa osallistumaan ja hakemaan työtä. Mieluummin porkkanaa kuin piiskaa. Monipuolista ohjelmaa paikallisin voimin Kevyempää ohjelmaa juhlassa tarjosivat Suomussalmen Seniorilaulajat ja paikallinen näytelmäkirjailija ja näyttelijä Eero Schroderus. Eero kutkutteli yleisön nauruhermoja esittämällä pari Rosa Liksomin tarinaa ja muutaman pappisvitsin. Juhlassa saimme nauttia myös ”korkeammasta kulttuurista”, näimme katkelman Tsaikovskin baletista Joutsenlampi, Pienten joutsenten tanssin. Yleisön riemastuksesti tyllihamoset oli pukenut päälleen kaksi miestä ja kaksi naista. Kahvilan puolella saattoi nauttia maukasta palvilihakeittoa, joka oli talkoovoimin itse keitetty. Pääsylipun hinnalla sai kupposen kahvia ja pullan. Arpajaisilla keräsimme varoja yhdistyksen toimintaan. Juhlan kruunasi tanssit Suomussalmen Harmonikkakerhon tahdittamana. EIJA LAAKSO Pienten joutsenten tanssi riemastutti Suomussalmen Talventaittajaisissa Pienten joutsenten tanssi suomussalmelaisittain. Talventaittajaisten monipuolinen ohjelmisto miellytti Ämmänsaaren Työväentalolle kokoontuneita kainuulaisia eläkeläisiä. Juhlayleisö täytti Ämmänsaaren työväentalon.
18 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Tampereen Teatterin raa’assa ja koskettavassa Teatteri taistelussa -näytelmässä, kuten naapuriteatterissakin, keskitytään sisällissodan tapahtumiin Tampereella. Anna-Elina Lyytikäisen ohjaaman ja käsikirjoittaman esityksen keskiöön nousee kaunis Tampereen teatteritalo, joka toimi vuoden 1918 traagisten tapahtumien yhtenä näyttämönä. Teatteritalo oli yksi punakaartin tärkeimmistä tukikohdista, majoituspaikka, jossa komennusta odottavien joukkojen ruokahuolto hoidettiin. Siellä turhautuneet, tapahtumien kulusta tietoa odottelevat, ja lopulta häviön aavistavat kaartilaiset ryyppäsivät ja rällästivät, ja punakaartin johtohenkilöt yrittivät pitää taisteluiden lankoja käsissään. Teatteri toimi myös sodan viimeisten päivien raakojen taisteluiden näyttämönä valkoisten murtautuessa punaisten viimeiseen linnakkeeseen. Esitys päättyy järkyttävään taisteluun, kun talo ”puhdistetaan” punaisista ja Tampereen kaupungintalolle linnoittautuneiden punaisten on antauduttava. Lyytikäisen tositapahtumiin ja arkistomateriaaliin pohjaavan esityksen asiantuntijana on toiminut historioitsija Tuomas Hoppu. Tunteisiin ja muistiin voimakkaasti vetoava esitys on osittain niin sanottua immersiivistä, kokemuksellista teatteria, jossa yleisö otetaan mukaan esityksen tapahtumiin. Katsojat houkutellaan tunnelmaan jo heidän saapuessaan teatteriin. Hieman hieraisin silmiäni, mutta aivan oikein näin, keskustorin kiveyksellä teatterin edessä rouskutteli heinäannostaan kaksi komeaa hevosta. Niiden kohtalo ei ole niin karmaiseva kuin lajitoveriensa tällä paikalla sata vuotta sitten. Teatterin käytävillä on vähällä törmätä surmansa saaneisiin sisällissodan uhreihin ja rekvisiittaan, kun näyttelijät, avustajat ja teatterin henkilökunta roolivaatteissaan ohjailevat väkeä katsomoon. Esitys alkaa punaisten rynnätessä näyttämölle, jossa esitetään Sakari Topeliuksen satavuotisjuhlanäytelmää Regina von Emmeritz. Ja niin teatteri muuntuu sisällissodan interiööriksi. Tapahtumien kuvaamiseen tarvitaan yli neljäkymmentä roolia, todellisia historiallisia henkilöitä ja fiktiivisiä hahmoja. Näyttelijät tekevät kauttaaltaan hyvää työtä vaikean aiheen tulkitsijoina. Muun muassa aina yhtä mainio, näyttelijöiden valiokaartiin kuuluva Jukka Leisti tekee karskin, vastenmielisen öykkärin, “Suinulan teurastaja” Hyrskymurron roolin niin hyvin, että katsoja voi pahoin. Matti Hakulinen punapäällikkö Hugo Salmelana tekee myös roolinsa hyvin sisäistäneen punapäällikön näköiskuvan. Hänen, lopulta petettyä, vaimoaan Hilmaa esittää satuttavasti Elisa Piispanen. Esityksen kassamagneetiksi on värvätty vain venäjää näytelmässä puhuva, pitelemättömän hyvä näyttelijä, televisiostakin tuttu Ville Haapasalo venäläisen Georgi Bulatselin rooliin. Esa Latva-Äijö tekee hienoa näyttelijän työtä vaativassa kaksoisroolissa punapäällikkö Eino Rahjana ja pohjalaista, puhdistuksia hoitavana sotilaana. Traagiseen aiheeseen on upotettu myös, Väinö Linnan parhaita perinteitä noudattaen, huumoria, ja hyvä niin. Mari Turusen pelehtiminen suopeasti sulojaan tarjoavana huorana on mainiota, taattua turusta, mutta vähempikin koikkelehtiminen olisi riittänyt. Teatteri taistelussa perustuu pitkälle myös Lyytikäisen arkistoista löytämiin aikalaistarinoihin ja kirjeisiin, traagisiin ja hauskoihinkin. Niiden esilletuominen ajan tapahtumien juoksupoikina on hyvä, koskettavakin idea, mutta draaman kaarella näyttelijöiden lukemat kirjeet ja muistelut ajoittain tökkivät, vaikuttaen lukuharjoituksilta. Mutta upeasti valaistussa ja toimivasti lavastetussa esityksessä on monia todella hienoja, koskettavia kohtauksia, vaikuttavaa, julman historiamme kuvausta. Erityismaininnan ansaitsevat taiten kuvatut videot, jotka tuovat tapahtumat suoraan iholle. Kaikkea en kyennyt katsomaan. On karmaisevaa katsottavaa, kun loppukohtauksessa valkoiset ryntäilevät kaikkialla teatterissa etsimässä punakaartilaisia. Kuvaus taisteluista, jossa armotTampereella sisällissodan julmuudet koettiin rajuimmin kuin muilla sotatantereilla, olihan kaupunki punaisten keskeisin tukikohta. Ratkaisevat taistelut ja teloitukset, joissa ja noin 2000 henkeä sai surmansa, käytiin Tampereella. Pitää myös muistaa, että sisällissodan yhteydessä vankileireillä sai surmansa yhteensä arviolta 12 000 – 14 000 punavankia. Osa tapettiin, osa kuoli tauteihin ja nälkään. Tampereen vuoden 1918 tapahtumiin pureudutaan Tampereella molempien laitosteattereiden uutuustuotannoissa ja Olli Kortekankaan Veljeni vartija -oopperassa. Myös Museokeskus Vapriikin 1918 näyttely kuvaa koskettavasti tätä Euroopan ehkä verisintä sisällissotaa. Tampereen Työväen Teatterissa punaiset naiskaartilaiset nousevat näyttämölle Sirkku Peltolan ohjaamassa ja käsikirjoittamassa musikaalissa Tytöt 1918. Esitys pohjautuu lähinnä Anneli Kannon vuonna 2008 julkaistuun, koskettavaan romaaniin Veriruusut ja muihin lähteisiin. Kanto kuvaa väkevässä romaanissaan sisällissodan punaisten naiskaartilaisten traagisia kokemuksia. Tyttöjen ja nuorten naisten kohtaloita, kurjien olosuhteiden ja epäoikeudenmukaisuuden nostattaman aatteen palon syitä ja seurauksia. Kannon kirjan tavoin TTT:n musikaali ei kaikilta osin onnistu tulkitsemaan kovinkaan syvällisesti näitä ihmiskohtaloita. Sitäkin enemmän musikaalissa on menoa ja melskettä, tanssin ja musiikin eri lajien kirjoa. Kirjailija-ohjaaja Sirkku Peltola on askaroinut aiheen parissa kymmenkunta vuotta. Esityksen eetos kumpuaa hänen oman sukunsakin kokemuksista sisällissodassa ja Peltolan ahdistuksesta. Musikaalin yksittäiset henkilökuvat jäävät ohuehkoiksi, lähinnä karrikatyyreiksi. Etusijalle nousee naisten kehitys, toimintansa ja kokemukset, heidän kohtalonsa ryhmänä. Niinhän todellisuudessakin tapahtui. On kiinnostavaa, miksi Peltola kumppaneineen valitsi esityksen tyylilajiksi juuri musikaalin, teatteritaiteen vaativimman genren. Hyvä musikaali kun vaatii koko ensembleltä näyttelemisen lisäksi hyvää lauluja tanssitaitoa. Katse kääntyy tietenkin yleisöystävällisyyden puoleen, katsojat kun rakastavat musikaaleja. Muutamien hyvien suoritusten ohella TTT:n näyttelijöiden laulaminen ja tanssiminen kuitenkin jättää toivomisen varaa. Ammattitanssijat ja Marjo Kuuselan hienot koreografiat onneksi tuovat liikkeen nautintoa esitykseen, ja hyvin soittava orkesteri lisäarvoa musiikin jytkeeseen. Taitavana teatterisäveltäjänä tunnettu Eeva Kontu on pistänyt todella tuulemaan, valjastaen esityksen musiikilla laidasta laitaan. Musiikin liian monet lajit tekevät musikaalista turhankin kompleksisen ja levottoman. Mukaan mahtuu perinteisiä musikaalisävelmiä, herkkiä laulelmia ja heijastumia niin kansanlauluista kuin 1970-luvun laululiikkeestä lähinnä Ultra Bran tapaan. On tangoja ja hiphopia sekä erityisesti räppiä. TTT:n tytöt julistavat tuskaansa ja aatetta räpäten, niin että roiskuu. Armottomana humoristinakin tunnettu, yhteiskunnallisiin epäkohtiin teoksissaan pureutuva Sirkku Peltolan osaa vedota tunteisiin. Tällä kertaa hän on ollut vaikean ja suuren aiheen parissa niin malttamaton, että esitys on osittain hieman sekava ja tempoileva. Kun musiikkikin on liioitellun ylenpalttista jäin osittain kaipaamaan syvällisempää ja keskittyneempää tapahtumien ja ihmiskohtaloiden kuvausta. On hienoa, että esitys pyrkii tuomaan tapahtumat nykyisten nuorten tyttöjen ja muutenkin nykyajan tasollekin, mutta se tekee karhunpalveluksen itse aihepiirille. Räppi, hiphop ja aikamme liikekieli ja dramaturgiset ratkaisut ovat vähän väkisin väännettyjä sisällissodan kontekstissa. Jos nyt ei laulu ja tanssi aina niin sujukaan, niin naiskaartilaisten näyttelijöinä TTT:n naiset ovat petoja. Marketta Tikkasen vaikuttavasti esittämä, tehtaanjohtajan iljettävän seksuaalisen ahdistelun kohteeksi joutuva Sigrid nousee esityksen kiinnostavammaksi tytöksi. Uhriksi, jonka radikalisoitumisen ja uhman ymmärtää enemmän kuin hyvin. Hänen on kostettava kokemansa vääryydet, ja niin hän totisesti tekee. Kiinnostava on myös Kaisa Helan hyvin esittämä Juuhanna, josta kehkeytyy valkoisten avustaja. Heidän tyyppisään kehitystarinoita esitykseen olisi voinut tuoda enemmänkin, jotta ymmärtäisimme, mitä näille naisille oikein tapahtui. Miksi pumpulienkeleistä tuli punakaartilaiTTT:n Tytöt 1918 tuo esiin vaiettua historiaa Kun viha saa vallan Teatteri taistelussa -esityksen pääroolissa Tampereen teatteri tomasti surmataan vastapuolen edustajia, siviilejä säästämättä. Hienosti toteutettu, karmeiden tapahtumien pyörteisin tempaiseva esitys ei puutu sisällissodan tapahtumien syihin, vaan kertoo mitä tapahtui todella. Esityksen oikeutus ja sanoma kumpuaa selkeästä pasifistisesta eetoksesta. Siitä, ettei kansakunta enää koskaan ajautuisi vastaavaan pimeyteen. Konfliktiin, jossa kristityt vihan vallassa tappoivat toisiaan, kuten arkkipiispa Kari Mäkinen Kansan Uutisten haastattelussa on todennut. SISKOTUULIKKI TOIJONEN Esitys päättyy järkyttävään taisteluun, jossa Tampereen teatteritalo talo ”puhdistetaan” punaisista. Kuva: Harri Hinkka/Tampereen teatteri
Nro 2 maaliskuu 2018 – 19 ELÄKELÄINEN Nuori aviovaimo Suleika elää Tatarstanin maaseudulla varakkaan talonpojan vaimona ja Käärmenoidaksi mielessään nimittämänsä anopin vallan alla lähes orjamaisissa olosuhteissa. Sekä anoppi että puoliso Murtaza vähättelevät häntä ja haukkuvat häntä rääpäleeksi, joka ei ole pystynyt miehelleen edes poikaa synnyttämään, vain neljä tarpeetonta tyttöä, ja hekin jo pieninä kuolleita. Edes aviovuoteeseen ei Suleikalla ole pääsyä muulloin kuin silloin, kun mies häntä tarvitsee. Anoppi on kuuro ja sokea, mikä ei estä häntä tarkkaan valvomasta, mitä talossa tapahtuu. Koska talo on vauras, viisitoistavuotiaana naitu Suleika pitää kuitenkin puolisoaan hyvänä isäntänä ja aviomiehenä, vaikka joutuu raatamaan tukkimetsässä, talossa ja vainioilla joka päivä äärimmäiseen uupumukseen asti. Tatarstanissa eletään vielä ”kulakkien” suhteellisen itsenäisyyden aikaa ja islaminuskossa, johon sekoittuu myös vanhoja pakanallisia uskomuksia, haltijoita, jumalia ja enneunia, joita erityisesti näkee Käärmenoita ja mielellään ”mädästä suvusta” tulleen Suleikan pään menoksi. Poikaansa hänellä on hellä ja lämmin suhde. Mutta Moskovassa on valta jo vuosikymmen aikaisemmin vaihtunut, ja kaukaisessa Tatarstanissa se ilmenee yhä kasvavana viljan ja muiden maataloustuotteiden pakkoluovutuksina. Sadon kätkeminen onkin maalaistaloissa tärkeimpiä tehtäviä. 1920-luvun lopussa hallinnon tärkeimmäksi projektiksi tulee kulakkiluokan täydellinen hävittäminen. ”Punaordalaiset” hyökkäävät myös Suleikan kotikylään, eläimet tapetaan, ja kahakassa partiota johtanut Ignatov ampuu kuoliaaksi Murtazan. Suleika kaapataan sotilaiden rekeen, sokea ja kuuro Käärmenoita jää kotiin huutelemaan Suleikaa avukseen heikkenevällä äänellä. Pitkä matka Siperiaan alkaa. Ensin vangit lastataan tavarajunaan. Sillä matkalla kuolee jo moni, muutama pääsee karkaamaankin. Sitten jatketaan matkaa proomulla pitkin Angara-jokea, sillä matkalla hukkuvat sadat vangit. Vihdoin päästään perille asumattomalle rannalle. Vain valtava korpi kohoaa joen takana. Ruokaa ei ole, asumuksia ei ole, mutta ”asutukseen” sijoitetusta ihmisjoukosta joku osaa kalastaa, joku metsästää, joku rakentaa, joku viljellä – ja kaikkien ponnistusten tuloksena yhteisö alkaa pikkuhiljaa muodostua. Tärkeä henkilö on ilmiannon perusteella pääkaupungista karkotettu Kazanin yliopiston professori ja lääkäri Volf Karlovitsh, joka vallankumouksen jälkeisellä ajalla tuntuu menettäneen järkensä valon ja elävän yhä entistä elämäänsä. Hän toteaa Suleikan olevan raskaana. Professorin avustuksella syntyy poika, josta Suleika iloitsee: Murtaza on ennen kuolemaansa antanut hänelle tällaisen lahjan. Valtavin ponnistuksin ja yhteishengessä pieni yhteisö kehittyy, asutus saa ensin parakit, sitten pientalot, Volf Karlovitsin pää kirkastuu lääkärintoimen harjoittamiseen, saadaan aikaan jopa kulttuuritalo, yhteisön jäsenten persoonalliset piirteet ja lahjat pääsevät esille. Tietysti asutuksessa on myös ilmiantaja, entinen ”vankilahamppi” Gorelov. Asutusta johtaa Martuzan surmaaja Ignatsov, ja vähitellen kasvaa rakkaus Suleikan ja Ignatsovin välille. Romaani on paksu – lähes 500 sivua – ja yksityiskohtainen kuvaus suuresta historian murroksesta pienen karkotettujen yhteisön ja eritoten yhden sitkeän pienen naisen näkökulmasta. Asumusten ja elämäntavan, uskomusten, sisustusten, ihmisten puheiden, tekojen ja muiden yksityiskohtien runsaudessa tarinan kulkua on alussa jopa vaikea seurata. Siitä huolimatta romaani suorastaan imaisee lukijansa, suuret ”venäläiset” tunteet ryöppyävät, vihataan ja rakastetaan, ilmiannetaan ja suojellaan – mutta ennen kaikkea raadetaan. Synnytetään Angaran rantaan yhteisö ja elinpaikka, jonka suhteellinen hyvinvointi alkaa herättää jo epäluuloja. Loppujen lopuksi kukaan ei ole varmassa turvassa – ehkä sinne kuitenkin pääsee Suleikan poika Jusuf, jonka äiti auttaa pakenemaan. Suleika avaa silmänsä on hienoimpia, koskettavimpia ja hurjimpia teoksia, mitä suuren Venäjän maan historiasta on kerrottu. Ei ihme, että se on kotimaassaan runsaasti palkittu ja käännettykin 20 kielelle. Mutta Guzel Jahinalla onkin ollut kirjoittaessaan sydän mukana: hänen isoäitinsä karkotettiin Siperiaan vain seitsemän vuoden ikäisenä. Perhe rakensi muiden karkotettujen kanssa kylän ja asui siellä 17 vuotta. Ehkä Suleika onkin Guzel Jahinan isoäiti ja romaani hänen sukunsa tarina. TUULA-LIINA VARIS Pieni nainen isojen tapahtumien pyörteissä Guzel Jahina: Suleika avaa silmänsä. Romaani. Suom. Kirsti Era, Into Kustannus Oy 2017. sia. Mitä ihmiselle tapahtuu, kun viha synnyttää vihaa ja kylvää kostoa. Anteeksi nyt tytöt, mutta lähes koskettavimman, tunteisiini eniten vetoavan roolin tekee empaattinen ja mitä rakastettavin työläisisä Ola Tuominen. Hannu Lindholmin hyvin toimiva, jälleen kerran nerokas, lavastus tukeutuu fotostaatteihin sisällissodan tapahtumien aikaisista talosta, kaduista ja kujista. Muutoin lavastus on karu, kuten yhteisasunnossa asuvien tyttöjen olotkin. Aaltosen kenkätehtaaseen näyttelijät pääsevät sisään ja kesähäät on juuri niin koristeelliset ja kauniit, kuin vain myöhemmin särkyvät unelmat ovat olleet. Tytöt 1918 kertoo siitä, kuinka köyhät tytöt ahdingossaan toimivat traagisten tapahtumien pyörteissä Tampereella. Puutteistaan huolimatta musikaali on väkevä ja tärkeä teos, muistuttaen sodan mielettömyydestä. Esityksen ehkä tärkein avainlause on: ”Ihminen syntyy hitaammin kuin tappaja”. Sitä sopii pohtia edelleenkin. SISKOTUULIKKI TOIJONEN TTT:n Tytöt 1918 -musikaalissa on menoa ja melskettä, tanssin ja musiikin eri lajien kirjoa. Kuva Kari Sunnari/TTT
20 – Nro 2 maaliskuu 2018 ELÄKELÄINEN Kurssit Kuntorannassa Alueelliset kurssit Kevään 2018 kurssikalenteri Tämä kurssikalenteri julkaistaan myös Eläkeläiset ry:n verkkosivuilla, joilta näkee mahdolliset muutokset. Lisätietoja kursseista voi kysyä koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry:n kurssit järjestetään yhteistyössä KSL-opintokeskuksen kanssa. Kursseille ilmoittaudutaan kirjallisesti kurssi-ilmoittautumiskaavaketta käyttäen määräaikaan mennessä osoitteeseen Eläkeläiset ry; Anna Autio, Mechelininkatu 20 A; 00100 Helsinki; ilmoittautua voi myös sähköpostitse: anna.autio@elakelaiset.fi Voit ilmoittautua myös Eläkeläiset ry:n verkkosivujen kautta täyttämällä sähköisen lomakkeen: www.elakelaiset.fi/sähköiset lomakkeet/kurssihakemus. • Kurssien hinnat on ilmoitettu kunkin kurssin yhteydessä. Hinnat vaihtelevat Kuntorannan kausihinnaston mukaan. • vähävaraiset yhdistykset voivat hakea kurssitukea, joka kattaa puolet yhden kurssilaisen kurssimaksusta. Kurssitukea haetaan vapaamuotoisesti kurssille ilmoittautumisen yhteydessä – tukea ei siis voida myöntää jälkikäteen. Tukihakemus tulee merkitä selkeästi hakemuskaavakkeeseen tai sähköposti-ilmoitukseen. Asiasta voi tiedustella koulutussuunnittelija Tiina Rajalalta, puh. 040 582 4319. Eläkeläiset ry korvaa osan kurssilaisten matkakustannuksista. • Kuntorannan kurssien matkakulut korvataan halvimman matkustustavan mukaan 20 euroa ylittävältä osalta. Pyydämme säilyttämään matkatositteet. Matkakorvaus suoritetaan kurssin jälkeen kurssilaisen ilmoittamalle tilille. • Alueellisilla kursseilla korvaamme tapauskohtaisesti matkakustannuksia 20 euroon saakka / kurssilainen toteutuneiden kustannusten perusteella. Mikäli matkakulut maksetaan yhdistyksen tilille, tulee sillä olla Y-tunnus. Kursseille ilmoittautuminen Kurssien hinnat, kurssituki ja matkakorvaukset Esiintymistaidon kurssi 12.-16.3. (4 vrk) Aika muuttunut Kuntorannan ohjelman vuoksi! Kurssi sopii kaikille, jotka haluavat kehittää esiintymistaitojaan ja saada uusia ideoita vaikkapa yhdistyksen ohjelmaryhmälle. Kurssi sopii myös niille, jotka ovat kiinnostuneet Eläkeläiset ry:n juhlavuoden esityksistä. Näyttelijä Pirkko Uitto tulee vetämään. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen heti. Liikuntakurssi 12. 16.3. (4 vrk) Kurssi on tarkoitettu liikuntaryhmien ohjaajille, erityisesti uusille. Kurssilta saa uusia ideoita ja ohjelmia liikuntaryhmään ja kerhoon. Kurssilla harjoittelemme liikunnallista ilmaisutaitoa ja kehon käyttöä. Kurssi sisältää lisäksi kuntoliikuntaa, muistia tukevia pelejä ja koordinaatioharjoituksia sekä rentoutusta ja venytystä. Aiheena on myös järjestön vuonna 2019 vietettävät 60-vuotisjuhlat. Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen ovat vetämässä. Hinta: 276 € puolihoito / 320 € täysihoito. Ilmoittautuminen heti. Kotisivut / peruskurssi 12.-14.3. (2 vrk) Kurssilla opitaan laatimaan helppokäyttöiset kotisivut yhdistykselle. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen heti. Kotisivut / päivityskurssi 14.3.-16.3. (2 vrk) Kurssilla harjoitellaan yhdistyksen kotisivujen päivittämistä ja annetaan ideoita sivujen kehittämiseksi. Kurssi edellyttää tietokoneen käytön perusteiden hallintaa sekä mielellään hiukan kokemusta kotisivujen käytöstä. Hinta: 70 € puolihoito / 80 € täysihoito. Jouni Ahonen on vetämässä. Ilmoittautuminen heti. Miten viestimme toisillemme? Järjestötiedotuksen kulmakivet ja nykyajan viestintäkanavat 20. 23.3. (3 vrk) Kurssi on tarkoitettu yhdistysten tiedottajille sekä kaikille, jotka tarvitsevat viestintätaitoja toiminnassaan. Tiedottamisen perusasioiden lisäksi aiheina ovat sähköinen tiedonvälitys ja media. Tuomas Talvila on vetämässä. Hinta: 207 € puolihoito / 240 € täysihoito. Ilmoittautuminen heti. Rytmimusiikin kurssi 18.-19.3. (sunnuntai klo 10-16 ja maanantai klo 9-15) Espoon Matinkylässä (Matinsyrjä 11) Kurssilla lauletaan ja soitetaan yhdessä bändin kanssa. Kasataan oma bändi kurssilaisista ja vetäjistä. Tuokaa omia soittimia mukananne. Rummut ja basso ovat talon puolesta käytettävissä. Kurssia ovat vetämässä Sauli Malinen ja Kari Kuivalainen. Kurssin hinta on 22 €. Ilmoittautuminen heti. Ikiliikuttaja-kurssi 22. 23.3. Porin Urheilutalolla (torstaina klo 10-18 ja perjantaina klo 9-15) Monipuolinen Ikiliikuttaja-kurssi on tarkoitettu liikunnan vertaisohjaajille. Kurssilla käytetään uutta ikäihmisten vertaisohjaajille tarkoitettua Ikiliikuttajan opasta. Kurssin opettajina toimivat Eva Rönkkö ja Hannele Pitkä-Liukkonen. Kurssin hinta on 30 €, joka sisältää Ikiliikuttaja-oppaan. Kurssilaiset vastaavat itse mahdollisista majoituskuluistaan. Voimme ottaa kurssille 20 osallistujaa. Ilmoittautuminen heti. ”Kakkuja koristeellisesti” lauantaina 7.4. Helsingissä (Hermannin kerho klo 10-16) Kakkukurssi sopii vaikkapa juhlien järjestäjille – ja miksei myös yhdistysten emännille ja isännille. Piia Rantala-Korhonen tulee opettamaan, miten näyttäviä kakkuja saa aikaiseksi. Kurssin hinta on 25 €, joka sisältää kahvitarjoilun. Kurssilaisia pyydetään tuomaan omat kakkupohjansa sekä raaka-aineet haluamiinsa täytteisiin ja koristeluihin. Ilmoittautuminen 23.3. mennessä. ”Ristipistoja – sivistyneesti” – käsityökurssi maanantaina 9.4. Joensuussa (Rakennustyöväenliiton kerhohuone, Torikatu 5 A, klo 10 16) Kurssilla harjoitetaan kulttuuriaktivismia kädentaitojen parissa. Kurssin teemana on kulttuuri ja sivistys rauhantyön välineenä. Kytkemme teeman Eläkeläiset ry:n vuonna 2019 vietettävään juhlavuoteen. Kurssilla valmistetaan tauluja ristipistoja muilla ompelutekniikoilla. Eeva Surakka ja Elvi Pitkänen vetävät kurssin. Kurssin hinta on 20 €, joka sisältää välipalatarjoilun ja tarvikkeet. Ilmoittautuminen 23.3. mennessä. Aluejärjestöt ja yhdistykset voivat olla aloitteellisia ja pyytää koulutuksia. Järjestömme voi tarjota koulutusta muun muassa seuraavista aiheista: taloushallinto yhdistystoiminta, yhdistystoiminnan kehittäminen tiedottaminen muistikerhojen ohjaajakoulutus vapaaehtoisen ääneen lukijoitten koulutus Koulutuksia tilattaessa pyydämme olemaan yhteydessä koulutussuunnittelija Tiina Rajalaan, puh. 040 582 4319, sähköposti tiina.rajala@elakelaiset.fi ”Yhdistysverstas” on koulutus yhdistystoiminnan kehittämiseksi. Siitä vastaa aluetyön suunnittelija Anna Eskola, puh. 044 75 110 31, sähköposti anna.eskola@elakelaiset.fi Verkko ja vempaimet hallintaan -tietotekniikkahankkeen koulutuksista vastaa Jouni Ahonen, puh. 044 751 1032, sähköposti jouni.ahonen@elakelaiset.fi