LEHTI NUORILTA NUORILLE CURLY 3/2014 | #64 | 03.10.2014 | 17. Vuosikerta ISSN 1455-2574 | www.curly.fi NORDICOMICS -LEIRI MILLA RU M I ROBIN T CLARKKEN -KISAN VOITTAJA! T YÖ, KOULU VAI ? KORTISTO C U R LY 3 / 2 014 1
SISÄLLYSLUETTELO Kuva: Panu Poutanen 13 Kannessa: Robin s.4 Milla Rumi s.13 Nordicomics -leiri s.30 Clarkkent -kisan voittaja! s.8 3.10.2014 17. vuosikerta ISSN 1455-2574 LEHTI NUORILTA NUORILLE Ilmaisjakelulehti Painosmäärä 11 000 Curly-lehti on nuorten tekemä ilmaisjakelulehti nuorille. Lehteä julkaisee valtakunnallinen, mediakasvatuksellinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly-lehti ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Curly ry on Aikakauslehtien Liiton ja Mediakasvatusseura ry:n jäsen. Tätä numeroa jaetaan suorapostituksena lehden tilaajille, Helsingin, Espoon ja Vantaan kirjastoihin ja nuorisotaloille sekä kymmenien paikkakuntien nuorisotaloille ja oppilaitoksiin. Lisäksi lehteä jaetaan yhteistyötahoille ja useissa tapahtumissa. Lehti on luettavissa sähköisesti osoitteessa www.curly.fi ja www.lehtiluukku.fi PÄÄTOIMITTAJA: 2 Sisällysluettelo 22 Saniaisen info 3 Pääkirjoitus 23 Vapaus ei ole itsestäänselvyys 4 Silppuri: Robin Torniossa 24 Mielipide: Lomat koulussa, Koulumme erikoispäivät 5 Silppuri: Clarkkent-kisan voittaja! 6 Curly Yeesi-kolumni: Työ, koulu vai kortisto? 25 Mielipide: Suomi on paska maa 26 Curly-kolumni: Muista se tunne 7 Kotipaikkakuntani: Simo 8 Kesäduunina elokuva 10 Parasta mitä kesällä voi tehdä 12 Sarjakuva leiriltä: Day 4 13 Milla Rumin kirje 14 Reppari-kilpailun satoa Pipsa Sinkko-Westerholm 041-533 6541 pipsa.sinkko@curly.fi www.curly.fi Curlyn Pipsa (Facebook) TÄTÄ LEHTEÄ OVAT OLLEET TEKEMÄSSÄ: Onni Aalto Johanne Bergill Heli Heinola Nella Hietanen Rosa Kaimio Mari Kangas Leore Klösheiko Joni Kokkinen Laura Korhonen Lotta Kuismanen Paula Lehtinen Nelli Oksanen Hanna Ollinkoski Rami Ranta Pauliina Ropponen Ina Rosberg Milla Rumi Kati Schenk Anton Sucksdorff Kaarina Sihvola Yrtti Taivaloja LEHDEN ULKOASU: Kasperi Lundgren, 24v. 16 Vierailu Ylen toimitukseen KANNEN KUVA: 18 Kesäsiirtola Kessulassa Noora Silgren, 16v., Tampere CURLY RY:N OSOITE: 20 Sanataideryhmä Saniainen: Novellit Tornio Sörnäisten rantatie 31 Nuorten toimintakeskus Happi 00500 Helsinki HALLITUKSEN PUHEENJOHTAJA: Tyrnävä Tämänkin Curly-lehden sisällön ja ulkoasun ovat tehneet nuoret itse. Kuka tahansa yli 13-vuotias nuori ympäri Suomen voi tarjota aineistoa julkaistavaksi Suomen ainoassa, nuorten tekemässä painetussa lehdessä! Eija Krogerus 050-4020 170 eija.krogerus@curly.fi PAINOPAIKKA: Kuopio Curly Media ei vastaa kirjoitusten ja kuvien säilyttämisestä eikä palauttamisesta, ellei erikseen toisin sovita. Kaikki Curly Mediaan tarjottu aineisto hyväksytään julkaistavaksi sillä ehdolla, että sitä saa käyttää ja julkaista uudelleen toteutus- ja jakelutavasta riippumatta. Seinäjoki Helsinki CURLY 3 /2 014 Lähetä palautetta osoitteeseen curly@curly.fi Osoitemuutokset sähköpostilla tai tekstiviestillä! Tähän lehteen juttuja ovat kirjoittaneet, kuvanneet ja kuvittaneet nuoret mm. Torniosta, Tyrnävältä, Seinäjoelta, Kuopiosta ja Helsingistä. Kartta: Kasperi Lundgren 2 Sanomapaino Oy, Vantaa 2014 www.sanomapaino.fi
PÄÄKIRJOITUS Mikä kortisto? MIKÄ CURLY? Curly on nuorten mediaprojekti, jossa tehdään mm. lehteä, videoita ja internetsivuja. Lehteä julkaisee valtakunnallinen nuorisoyhdistys Curly ry. Curly tarjoaa nuorille mahdollisuuksia osallistua ja vaikuttaa median keinoin. Samalla yhdistys edistää nuorten mediakulttuuria ja kannattaa terveitä elämäntapoja. E räs nuori Keski-Suomesta otti yhteyttä ja halusi tulla mukaan Curlyn toimintaan, kirjoittamaan juttuja lehteen. Toivotin hänet lämpimästi tervetulleeksi ja kerroin seuraavan lehden teemasta Työ, koulu vai kortisto. Nuori kysyi: mikä se kortisto on? Toiminnassa nuoret oppivat mediataitoja monipuolisesti, esim. kirjoittamista, valokuvaamista, videoiden toteutusta, internetin käyttöä ja mediakriittisyyttä. Toiminnan vetäjinä työskentelevät nuorisotyön ja viestinnän ammattilaiset. Curly ry järjestää nuorille mediaan liittyvää harrastustoimintaa, mm. viikoittain kokoontuvia mediakerhoja, viikonloppukursseja ja leirejä. Hämmennyksen jälkeen alkoi naurattaa. Ilmeisesti nykynuorten kieleen termi ei enää kuulu ja minä olen ikäloppu. Toisaalta se saattoi kertoa myös siitä, että asia ei ollut kyseistä nuorta koskettanut. Hän ei ollut kokenut työttömyyttä itse tai perheensä sisällä. Kyseinen nuori on onnekas. Vaikka vuonna 2013 voimaan tulleen nuorisotakuun pitäisi taata kaikille alle 25-vuotiaille opiskelu- tai työpaikka, todellisuudessa nuorisotyöttömyys on kasvanut entisestään. Virallinen nuorten työttömyysaste on 23%, vaikka tilastossa on mukana opiskelijoita. Silti niitä nuoria, joilla ei ole työ-, opiskelu- tai koulutuspaikkaa, on Suomessa kymmeniä tuhansia. tuja juttuja voi käyttää näytteinä työhakemuksissa. Mukanaolosta voi saada myös todistuksen CV:hen liitettäväksi. Curly ry tarjoaa harjoittelupaikkoja ja työmahdollisuuksia nuorille. Mm. lehden nykyinen taittaja löytyi harjoittelun kautta. Curly tekee oman osansa nuorten aktivoinnissa ja työllistämisessä. Curlyn toiminta on ilmaista harrastustoimintaa kaikille yli 13-vuotiaille nuorille. Curlyssä oppii lehden ja lehtijuttujen sekä muiden mediatuotteiden tekemistä. Onnistumisen tunteiden ja työkokemuksen lisäksi julkais- Kilpailu alalla kuin alalla kiristyy jatkuvasti. Nuorten työpaikoista kilpailevat myös aikuiset työnhakijat, joita on satoja tuhansia. Luvut tuntuvat hurjilta. Koulutuksen ja kokemuksen lisäksi tarvitaan intoa, halua ja kekseliäisyyttä löytää ja saada töitä. TILAA ILMAINEN CURLY-LEHTI Lisätietoa yhdistyksestä ja sen toiminnasta www.curly.fi Tervetuloa Curlyn ihmeelliseen maailmaan! Jos töitä tai koulupaikkaa ei heti löydy, kannattaa tehdä vaikka vapaaehtoistöitä. Siitä saa työkokemuksen ja todistuksen lisäksi hyvän mielen. Tsemppiä syksyyn! Pipsa, Päätoimittaja Kirjepostimerkki Curly on 4 kertaa vuodessa ilmestyvä nuorten tekemä lehti nuorille. Tutustu ja ihastu! Kyllä kiitos, haluan saada Curly-lehdet veloituksetta suoraan kotiin. Sukunimi Curly ry Sörnäisten rantatie 31 00500 Helsinki Etunimi Lähiosoite Postinumero Postitoimipaikka Syntymävuosi Yhteystietojani saa käyttää suoramarkkinointiin. Tarjous koskee Suomea. Aiemmat tilaukset yhä voimassa. CURLYN VOI TILATA ILMAISEKSI MYÖS NETISTÄ OSOITTEESTA: WWW.CURLY.FI C U R LY 3 / 2 014 3
SILPPURI ROBIN TORNIOSSA Robin esiintyi Tornion Pikisaaressa 7. elokuuta 2014. Viimeinen kesälomaviikko oli menossa ja päiviä laskettu ihan kesän alusta alkaen tätä päivää varten, jolloin näkisi idolin omassa kotikaupungissa. Edellinen yö meni huonosti nukkuen, kun tiesi, että seuraavana iltapäivänä olisi meet & greet Robinin kanssa. Lipun sinne sain pikkusiskon kautta, mikä oli unelmien täyttymys. Saavuimme kaverini kanssa Pikisaareen pari tuntia ennen h-hetkeä. Oli julman hauskaa ohittaa kaikki ne, jotka oli jonottaneet kauan, osa jopa 30 tuntia! Sitten mentiin Robinin luokse kaikki vuorollaan. Moni on kysynyt, että olikos se nyt odottamisen arvoista. Tässä teille vastaus: KYLLÄ OLI! Siinä otettiin yhteiskuva ja Robin kirjotti nimma- rin mun toppiin, jonka sitten silitin siihen kiinni. Päästiin melkein keskelle eturiviin, tosi, tosi hyville paikoille ja siinä ihanien ihmisten kanssa oli oikein mukavaa odotella muutama tunti keikan alkamista. Kun kello löi 18.00 niin Robin nousi lavalle DJ:n tilalle ja alkoi hieno keikka. Mukana laulettiin, tanssittiin, kuvattiin ja fiilisteltiin täysillä. Ja vielä kun tämän sai kokea eturivistä ensimmäistä kertaa, niin voin sanoa, että olin maailman onnellisin tyttö sinä iltana! En voi kuin suositella Robinin energisiä keikkoja, niitten jälkeen voi vain olla hyvä fiilis. Kiitän ja kumarran. Teksti: Lotta Kuismanen, 16v., Tornio Kuva: Anton Sucksdorff U U D I S TU N U T n et t ipa lvelu k äyt össä si nyt Luotettavaa Tietoa nuorten mielenterveys- ja päihdeasioista n et ti palvelua voi käyttää kuka tahansa, ni mettömänä ja ki rjautumatta facebook.com/nuortenmielenterveys twitter.com/Nuorten_mttalo instagram.com/Nuorten_mttalo www.nuortenmielenterveystalo.fi
SILPPURI Kuvat: Mikko Aaltonen CL ARKKENT - K I L PA I L U N VOITTAJA! Curly-lehdessä 2/2014 julkistettiin kilpailu, jossa kysyttiin: Kuinka monta jäsentä on Clarkkent -bändissä? Oikea vastaus on kolme. Oikein vastanneiden kesken arvottiin palkinnoksi Clarkkentin kolmas albumi, cd-levy Passenger. Voittaja on Ossi Utti Valkealasta. ONNEA VOITTAJALLE! Time to ottaa valokuva? Valokuvaskaba käynnissä 22.9.-19.10. Kahdelle voittajalle luvassa matkalahjakortti! Lisää kilpailusta www.facebook.com/Eurodesk #eurodesk_timetomove Tekijä: Kasperi Lundgren, 24v., Helsinki C U R LY 3 / 2 014 5
CURLY-KOLUMNI umpikujassa. Silloin tulee antaa itselleen tilaa hengittää ja ottaa ahdistukseen etäisyyttä. Niin näkee selkeämmin koko kuvan tilanteesta. Sieltä se oma minä kumpuaa kaiken ahdistuksen välistä, ja se auttaa hahmottamaan sitä omaa paikkaansa maailmassa. On hyvä pohtia, mitä haluaa. Riittääkö jokin satunnainen työpaikka joka löytyy esimerkiksi työvoimatoimiston nettisivuilta, vai hakisiko sittenkin koulutukseen vai molempia. On hyvä olla rehellinen itselleen eikä mennä muiden mukana jos se ei tunnu hyvältä. Onnittelut, jos olet jo siinä vaiheessa, että olet päättänyt mitä kohti mennä ja olet varma tavoitteestasi! On hienoa, jos ihminen löytää yhden asian jossa on hyvä ja toteuttaa sitä. Toki sitä voi olla hyvä monessakin asiassa ja sopia moneen juttuun. Se voi sekoittaa tavoitteen löytymistä jos haalii itselleen liikaa kaikkea. Paras olisi pitää siitä yhdestä tavoitteesta kiinni ja ottaa siihen kylkeen ehkä sitten muita projekteja. Työ, koulu vai kortisto? J oskus voi olla vaikea hahmottaa tulevaisuuttaan. Joutuu pohtia minne on menossa, mitä haluaa elämässään kokea ja mihin ammattiin kouluttautua. Raha pyörittää maailmaa, mutta sitä ei itse tarvitse välttämättä nähdä niin. Voi esimerkiksi tehdä 6 CURLY 3 /2 014 työtä josta oikeasti pitää eikä tehdä sitä pelkästään rahan vuoksi. Pitää yrittää löytää se oikea tie. Päivä kerrallaan, askel askeleelta. Luota valintoihisi, kuuntele sydäntäsi mutta myös järkeä kannattaa käyttää. Vaikka tulisi tehtyä väärä valinta, siitä oppii ja seuraavalla kerralla tekee sitten toisin. Elämässä oppii aina uutta, kun vain ottaa uuden vastaan positiivisin mielin. Itse olen monesti kohdannut tilanteen ja tunteen, kun tuntuu, että ei vain jaksa mitään eikä onnistu missään. Tuntuu kuin olisi Oli tavoitteesi mikä sitten olikin, mene sitä kohti ja seuraa unelmaasi! Sitä odotellessa voit esimerkiksi hakea töitä ja säästää rahaa tai reissata ja tehdä vaikka vapaaehtoistöitä. Etsi ja ota selvää, usko itseesi ja toteuta itseäsi. Suurella maailmalla on tarjota paljon muutakin, kuin työtä rahan vuoksi tai työttömyyskortisto. Sinä olet oman elämäsi tärkein ihminen ja sinun kannattaa kuunnella sisintäsi, mitä se sinulle kertoo. Pidä kiinni mielipiteistäsi äläkä anna kenenkään lannistaa. Kaikki työ- ja koulutuskokemus on kotiin päin. Muista ajatella aina positiivisesti, omat virheet ja vahvuudet hyväksyen. Teksti ja kuva: Laura Korhonen, Helsinki Kirjoittaja on Yeesin vapaaehtoinen. www.yeesi.fi
KOTIPAIKKAKUNTANI Pesäpallo on simolaisten kuningaslaji ja sitä pelaa moni. Simo on tyyliltään vanhahtava kylä, mutta silti kaikki tärkeimmät palvelut löytyvät. Simo toimii pääasiassa vain ohikulkupaikkana. KOTIPAIKKAKUNTANI: Simojoen viereen on pystytetty kyltti ilmoittamaan joesta. OHIKULKUPAIKKA SIMO S imo, se pieni pysähdyspaikka Ouluun mentäessä tai sieltä tultaessa. Simo, jossa ei ole mitään. Ainakaan erikoisempaa aktiviteettiä. Simo on yleensä ainoastaan ohikulkupaikkana. Joskus on hauskaa istua linja-autossa, kun se on täynnä ohimatkaavia ihmisiä, kun taas itse saatan olla menossa pelkästään kouluun tai sieltä kotiin. Simossa kyllä pysähtyy juna, mutta vain toisen junan ohittamista varten. Simo on yksi Lapin maakunnan kunnista. Simossa lokaatioi jopa kaksi kauppaa, apteekki ja pankin sivukonttori. Simo on pinta-alaltaan verrattain suuri, verrattuna sen harrastusmahdollisuuksiin tai muihin palveluihin. Simo on jakautunut moniin osiin, kuten Maksniemi, Simon asema, Pömiö, Simojoki varsi, Simoniemi, Viantie ja Ylikärppä. Nuokin ovat vain esimerkkejä nimetyistä alueista. Simossa on kuitenkin jotain tekemistä nuorille. Täältä löytyy Maliininkangas, jossa on mm. frisbeegolf -rata, lenkkeilymahdollisuudet ja talvisin hiihtolatu. Simossa järjestetään nuorisolle silloin tällöin discoja ja yökahviloita. Täällä on myös nuorisotilat, joissa kylläkin on ongelmana huono sijainti. Monet nuoret harrastavat pesäpalloa, joka onkin Simon kuningaslaji ja ehdoton ykkönen. Simossa on sentään myös koulutus mahdollista, sillä kunnasta löytyy alakouluja kolmin kappalein sekä yläaste. Simosta löytyy toisen asteen kouluista lukio sekä ammattiopisto Lappian kalatalouden yksikkö. Simojoki (Simoriver) on Simolaisille suosittu ja tärkeä paikka. Simossa pystyy juuri ja juuri hoitamaan pakolliset asioinnit. Palvelut ovat tärkeitä täällä asuville ikäihmisille ja jos tarvetta Kemiin tai muihin lähikuntiin on, sinne pääsee jotenkuten linja-autolla. Teksti ja kuvat: Rami Ranta, 16v., Maksniemi, Simo Simo • Perustettu v.1865 • Pinta-ala ilman vesialuetta: 1466,88 km² (53. suurin kunta Suomessa) • Adukasluku n. 3300 ihmistä (225. suurin kunta) • Maakunta: Lapin maakunta • Lähimmälle juna-asemalle: 25km • Lähimmälle lentoasemalle: 30km C U R LY 3 / 2 014 7
Kuvauksia tehtiin ympäri Helsinkiä mm. liikkuvassa paikallisjunassa. Kesäduunina elokuva Kesäduuni -projektin kautta kymmenen helsinkiläistä nuorta työskenteli kuusi viikkoa elokuvahankkeessa. Projektista valmistui lyhytelokuva Tallessa. Kuvat: Kesäduuni -ryhmä 8 CURLY 3 /2 014 H elsingin kaupungin nuorisoasiainkeskus ja Helsingin juhlaviikot palkkasivat kesällä 2014 kymmenen nuorta lyhytelokuvahankkeeseen. Kesäduuni-projektin aiheena oli utopia eli ihanneyhteiskunta. Nuoret visioivat ja toteuttivat manifestin ihanneyhteiskunnastaan lyhytelokuvan keinoin. Katariina, 17, ja Jani, 22, valittiin mukaan haastattelujen perusteella. KUUDEN VIIKON PESTI Yhteensä kuusi viikkoa kestänyt projekti perehdytti nuoria elokuvan eri osa-alueisiin. Ensimmäiset kaksi viikkoa käytettiin aiheen käsittelyyn, käsikirjoitukseen ja harjoituslyhärin tekemiseen. - Kaikki saivat kokeilla eri rooleja kuten kuvaamista, näyttelemistä tai ohjaamista. Sen myötä jokaisel- le löytyi sopiva rooli, jossa pysyttiin kuvausviikoilla, Katariina Korolainen, 17, kertoo. Seuraavat kaksi viikkoa olivat kuvaamista varten. Katariina toimi kuvaajana, näyttelijänä ja editoijana. Jani Leijamaa, 22, kiinnostui äänitöistä, joten hän toimi äänimiehenä käsikirjoittamisen lisäksi. Eniten Jani piti kuitenkin näyttelemisestä. - Se ei jännittänyt yhtään, sillä olen ollut aikaisemminkin mukana tekemässä tv-ohjelmia. Jani on näytellyt statistina mm. Salatut elämät -sarjassa. Katariinalle näytteleminen oli uusi juttu. - Se oli kivaa, vaikka rooliasussa vähän ehkä jännitti, hän kertoo. Lopputöihin käytettiin viimeiset kaksi viikkoa. Katariina oli mukana tekemässä elokuvan musiikkeja säveltämällä kappaleita ja soittamalla selloa. Jani editoi ääntä ja hoiti ensi-illan kutsuvieraslistaa. - Parasta oli, kun sain lähettää viestejä julkkiksille mm. Cheekille ja Stee1:lle. En tosin tiedä, oliko heistä kumpikaan paikalla ensi-illassa, Jani kertoo. ENSI-ILTA LEFFAPIKNIKISSÄ Projektin myötä valmistui 10-minuuttinen lyhytelokuva Tallessa. - Kyseessä on episodielokuva, joka koostuu itsenäisistä tarinoista, jotka liittyvät jollain lailla toisiinsa, Katariina kertoo. Kuvauksia tehtiin ympäri Helsinkiä mm. liikkuvassa paikallisjunassa. - Kaikki sujui hyvin, eikä ulkopuoliset häirinneet kuvauksia. Kata ja Jani olivat lopputulokseen tyytyväisiä. - Elokuvasta tuli hyvä. Toivottavasti se aukeaa myös katsojille, Katariina sanoo.
Leffasta tuli loistava, Jani sanoo. - Leffa on loistava, Jani jatkaa. Elokuva sai ensi-iltansa Helsingin juhlaviikoilla Leffapiknik-näytöksen alkukuvana perjantaina 29.8. Helsingin Kansalaistorilla. Ennen elokuvaa ohjaajat kertoivat projektista ja esittelivät tekijät yleisölle. Jokaiselle nuorelle jaettiin ruusu. - Jännitti tosi paljon mennä lavan eteen, kun siellä oli niin paljon ihmisiä katsomassa. Elokuvan jälkeen oli tosi hyvä fiilis, Jani kertoo. Elokuva näytettiin myös lauantaina 30. ja sunnuntaina 31.8. ennen pitkää elokuvaa. HYVÄ PROJEKTI Projektin tarkoituksena oli kannustaa nuoria tekemään itse. Elokuva teossa auttoivat nuoriso-ohjaajat ja media-alan ammattilaiset sekä kummiohjaaja, dokumenttielokuvaohjaaja Mia Halme ja kummifilosofi Kai Alhanen. Päämajana toimi nuorten toimintakeskus Happi Helsingin Suvilahdessa. - Lähdin hommaan nollista ilman ennakko-odotuksia, joten opin paljon elokuvan tekemisestä, Katariina kertoo. - Tästä sain loistavaa kokemusta äänialan hommista, Jani sanoo. LEFFA-ARVIO: TALLESSA S unnuntain Leffapiknikillä Helsingin Kansalaistorilla on ruuhka. Järjestäjät ohjaavat ihmisiä pois kävelyteiltä tupaten täyn- nä olevalle nurmikolle. Ovatkohan he kaikki tulleet katsomaan samaa kuin minä, nuorten tekemää lyhytelokuvaa Tallessa? 10-minuuttinen elokuva koostuu lyhyistä tarinoista, jotka kertovat nuorten näkemyksen aiheesta utopia eli ihanneyhteiskunta. Se esittää tuttuja arkitilanteita, Projektin konsepti oli hyvä. Oli hienoa olla mukana, Katariina kertoo. Katariinan ja Janin mielestä oli hyvä, että mukana oli monta ohjaajaa. - Kaikki laitteet ja työvaiheet oli uusia, joten oli hyvä saada paljon apua, Jani kertoo. Hanke on jatkoa viime kesänä toteutetulle Tullaamolle, jossa 30 nuorta teki kesätyönään taidetta varastohallissa Tukkutorilla. Hyvät kokemukset kannustivat järjestäjiä uuteen projektiin. Katariinan mielestä myös tämän kesän projektin konsepti oli hyvä. - Oli hienoa olla mukana. Toivottavasti tällaisia tulee lisää, lähtisin mukaan heti uudestaan. Projektin onnistumisesta kertoo myös se, että kaikki osallistujat pysyivät mukana loppuun asti. - Ryhmässä vallitsi hyvä henki, vaikka kukaan ei tuntenut toisiaan aikaisemmin, Jani kertoo. Myös hän lähtisi vastaavaan projektiin mukaan heti uudestaan. joissa tehdäänkin jotain toisin. Tarina sisältää paljon vertauskuvallisuutta ja vaatii pohtimista. Mikä tuo eläinpukuun pukeutunut tyyppi oli? Mitä se kaivoi roskiksesta? Mihin se liittyy? Elokuvan jälki on ammattimaista. Editointi, kuvaussuunnat, kuvien jatkuvuus ja monet muut taitoa vaativat tekijät ovat kohdillaan. Kuvat ovat mielenkiintoisia ja harkittuja. Tunnelma on salaperäinen ja odottava, jännite pyysyy yllä loppuun asti. Haluaisin nähdä elokuvan heti uudestaan niin monta kertaa, että ymmärtäisin jokaisen kuvan merkityksen. Nuoret kirjoittivat projektin aikana blogia, joka löytyy nettisivuilta: http://elokuvaprojekti.munstadi.fi Elokuvan traileri on nähtävissä YouTubessa nimellä Tallessa. C U R LY 3 / 2 014 9
Parasta mitä kesällä voi tehdä Osallistuin kesällä Nordicomics Youth -leirille, joka tarjosi nuorille sarjakuvantekijöille mahdollisuuden tavata toisiaan, saada opetusta ja piirtää sarjakuvia yhdessä. Leiristä jäi ihania muistoja, kolmetoista sivua itse tehtyä sarjakuvaa ja roppakaupalla itseluottamusta. Teksti: Ina Rosberg, 21v., Helsinki Kuva: Kati Schenk, 22v., Helsinki Sarjakuvat: Yrtti Taivaloja, Johanne Bergill, Leore Klösheiko ja?Ina Rosberg S arjakuvakeskuksen järjestämä Nordicomics Youth -leiri pidettiin 10.-14.8. Luukin leirikeskuksessa Espoossa. Osallistujia oli Norjasta, Ruotsista, Suomesta ja Virosta, yhteensä yhdeksän nuorta. Leirillä oli tarkoitus piirtää omaa sarjakuvaprojektia, jota valmisteltiin jo ennen leiriä. Leirin vetäjät pyysivät ilmoittautumisvaiheessa näytettä aiemmista töistä sekä tarinaideaa. Kesän aikana luonnostelin hahmoja ja käsikirjoitusta ja sain niistä palautetta sähköpostitse. Ajatuksena oli saada tarina mahdollisimman valmiiksi etukäteen, jotta leirillä pääsisin saman tien piirtämään. SARJAKUVAN PERUSPALIKOITA Ensimmäisenä leiripäivänä teemana oli sarjakuvakäsikirjoitus ja tarina. Sarjakuvapiirtäjä Karri Laitinen piti meille luennon tarinankerronnasta, draaman kaaresta ja hahmoista. Sen jälkeen Laitinen ja leirin vetäjä Karri Lehtonen antoivat palautetta kaikille leiriläisille 10 CURLY 3 /2 014 heidän tarinoistaan ja antoivat ideoita viedä niitä eteenpäin. Leirin toisena päivänä Petri Koikkalainen Sarjakuvakeskukselta kertoi hahmosuunnittelusta legendaarisen A-tehtävän muodossa. Keskityimme sarjistemme piirtämiseen ja tarinoiden hiomiseen. Kolmantena päivänä Karri Laitinen opetti meille sarjakuvan piirtämiseen liittyviä peruspalikoita: ruutujen sommittelua sivulle, toiminnan esittämisen vaihtoehtoja yhden ruudun sisällä sekä perspektiivin hallintaa. Neljäntenä päivänä sarjakuvapiirtäjä ja graafikko Anni Nykänen kertoi meille puhekuplien sommittelusta ja ääniefekteistä sekä sarjakuvapiirtäjän työstä ammattina. Opetuksen kautta oivalsin, että sarjakuvassa on aina ensisijaisesti kyse tarinankerronnasta. Tarinaa kannattaakin aina pohtia hiukan ennen kuin ryntää piirtämään. Sain myös paljon hyviä vinkkejä, kuinka kuvata tiettyjä asioita ja oivalsin asioita, jotka tekevät sarjakuvista ”ammattimaisen” näköisiä. Lue Inan kirjoitus netistä www.curly.fi/lehti Miten leikitään rikkinäistä faksilaitetta? : TYÖSTÖÄ JA TUTOREITA Oma sarjakuvaprojektini oli seikkailutarina nuoresta merirosvokapteenista ja hänen koirastaan, jotka suojelevat trooppista paratiisisaarta hullun tiedemiehen suunnitelmilta. En ollut aikoihin tehnyt pitkää seikkailutarinaa ja myös etukäteissuunnittelu oli minulle uutta. Leiriä varten olin tehnyt kuvakäsikirjoituksen, jossa joka sivun tarinasisältö ja ruutujako oli suunniteltu valmiiksi. Opetuksen ja keskustelujen myötä päädyin lisäämään tarinaan muutamia sivuja, jotta se olisi tasapainoisempi. Sain enemmän piir- rettävää, mutta myös paremman tarinan. Työpajoista ja opetuksesta oli siis oikeasti hyötyä. Leirillä meillä oli tutorparit eli kaksi leiriläistä tutustui erityisesti toistensa sarjakuviin ja kommentoi toistensa töitä. Parini oli virolainen Leore, jonka tarinassa nuori kissa vahingossa langettaa kirouksen kotiseutunsa ylle. Luimme toistemme tarinat iltaisin ja annoimme palautetta päivän aikana tehdystä työstä. Omalle työlle tulee helposti sokeaksi. Leore esimerkiksi huomasi, että olin piirtänyt päähenkilöni
Kuka? ? Ina Rosberg, 21v., maisema-arkkitehtiopiskelija Helsingistä ? Aloitin sarjakuvien piirtämisen: 8-vuotiaana. ? Lempisarjakuva: Hellboy ? Esikuvat: Mike Mignola, Joann Sfar ja Don Rosa ? Oma tyyli: Viivapainotteista jasöpöä. Piirsin vuosikaudet yksisivuisia ja strippejä, simppeli tyyli on se, minkä osaan. ? Toiminta Sarjakuvakeskuksessa: Aloitin nuorten avoimessa pajassa syksyllä 2013. Sieltä sain myös tiedon sarjakuvaleiristä. ? Tavoite sarjakuvapiirtäjänä: Piirtää kuin miehet, oppia käyttämään mustaa tussia. Haluaisin piirtää eeppisiä seikkailutarinoita, joissa tunteet kuohuu ja rapa roiskuu. ? Ohje uusille piirtäjille: Sarjakuvia tehdäkseen ei tarvitse osata piirtää (mutta se auttaa). Sarjakuvapiirtäjä Joann Sfar on sanonut, että piirtäminen täytyy vain aloittaa. Ja piirtää vähän joka päivä. Jonakin päivänä piirrokset alkavat näyttää paremmilta kuin eiliset. Siihen voi olla jo todella tyytyväinen. ? Blogi: nuortenavoin.sarjakuvablogit.com suun kiinni joka kerta, kun hän puhui. Juttelimme myös, oliko tarinoissamme tai piirroksissamme epäselviä kohtia tai miten ruudut kannattaisi värittää. Parempien sarjakuvien lisäksi tutoreista oli toinenkin hyöty: se auttoi tutustumaan toisiin leiriläisiin, sillä omaan kuplaansa sulkeutuminen ei ollut mahdollista. Hitsauduimme kaikki todella hyvin yhteen ja meillä oli loistava ryhmähenki. ENERGIAA RYHMÄSTÄ Kaikki leiriläiset olivat suunnilleen Inan ja virolaisen Leoren tekemä sarjakuva leiriltä. samanikäisiä tyttöjä, joilla oli suunnilleen samanlainen maku populaarikulttuurin suhteen ja samankaltaisia kiinnostuksen kohteita. Kaikkien tarinat olivat pitkiä, scifiä- ja fantasiaa liippaavia tarinoita, ja yli puolessa tarinoista yhtenä henkilönä oli koira! Nauroimme ja lauloimme paljon, uimme järvessä ja kehuimme kilpaa toistemme sarjakuvia. Suhtauduimme myös piirtämiseen hyvin vakavasti ja keskittyen. Saattoi kulua monta tuntia, kun vain piirsimme ja kuuntelimme musiikkia. Toisaalta milloin tahansa joku saattoi keksiä muuta tekemistä, johon lähdettiin innolla mukaan. Teimme improvisaatioharjoituksia, treenasimme tussaamista piirtämällä toistemme hahmoja ja leikimme rikkinäistä faksilaitetta. Luovassa seurassa oli helppoa olla oma itsensä ja heittäytyä mukaan keskusteluihin ja leikkeihin. Ryhmässä sai myös suoraa ja rehellistä palautetta, vertaistukea ja tsemppausta kaikissa tilanteissa. Leiri tuntui päättyvän aivan liian pian ja olin haikeissa tunnelmissa, kun kotiinlähdön hetki tuli. Leiristä jäi kuitenkin ihania muistoja, kolmetoista sivua itse tehtyä sarjakuvaa ja roppakaupalla itseluottamusta tulevaisuuden sarjiskokeiluja varten. Odotan jo innolla Nordicomics -näyttelyä, joka toteutetaan Sarjakuvakeskuksella loppuvuodesta. On kiinnostavaa nähdä, miten muiden leiriläisten työt ovat valmistuneet. Tai oma työni, sillä puolet sivuista on vielä tussaamatta… Minulle sarjakuvaleiri oli ehdottomasti yksi viime kesän parhaista kokemuksista. C U R LY 3 / 2 014 11
Keskiviikon sarjakuvan tekivät suomalainen Yrtti ja norjalainen Johanne. 12 CURLY 3 /2 014
Kuvat: Panu Poutanen Hei. Tässä olen minä. Milla-Mari Pylkkänen, 21v., näyttelijä. Tässäkin olen minä. Milla Rumi, muusikko. Opiskelin lukion jälkeen Lahden Kansanopistossa teatteria, ja nyt toista vuotta näyttelijäntyötä Teatterikorkeakoulussa. Olen opiskellut laulua seitsemän vuotta ja soittanut pianoa seitsenvuotiaasta. ”Miten yhdistät muusikkouden ja näyttelijyyden?” ja ”Kumpaa sinussa on enemm än, näyttelijää vai muusik Toimittajat lähestyvät minua usein näillä kysymyksillä. Vastaan, että ihan hyvin. Ja, että yhtä paljon molempia. Ja, että ei ole hankalaa, kun osaa käyttää kalente ria. koa?” Minulle Milla Rumi on produktio samalla lailla kuin mikä hyvänsä näyttelijäntyö. Milla Rumi alkoi kaksi vuotta sitten. Välillä on tiiviimpiä työkausia, välillä löyhempää. Välillä on täyttä lomaa. Toiset näyttelijät saattavat tehdä vaikka viittä produktiota samaan aikaan (hullut!). Minulla on nyt meneillään ainoast aan koulu ja Milla Rumi. Olen tutkimusmielessä lukenut artistien haastatteluja ja huomannut nämä repliiki t kovin suosituiksi. Nimenomaan näyttelijä-muusikko -kombinaatioissa. Olavi Uusivirta on ainakin suosittu kohde. Entä Vuokko Hovatta? Irina Björklund? Vesa-Matti Loiri? Eikö näyttelijä-muu sikko ole tavallaan ihan luonnollinen yhdistelmä, verrattuna vaikka kirjanpitäjä-kokki -yhdistelmään? Että kumpaa sinussa on enemmän? Pappia vai floristia? Minusta on selvää, että kaikki taiteenlajit tukevat toisiaan. Ja eivät vain tue, vaan oikein ruokkivat. Lukiossa minulla oli enemmän kuvataiteen kuin musiikin kursseja. Saatan inspiroitua säveltämään katsottuani elokuvan tai kirjoittaa kymmenen runoa valokuvasta. Suomessa on sellainen mentaliteetti, että valitaan yksi juttu jossa sitten pysytää n. Jos rupeaa useampaan soppaan lusikkaansa laittamaan, on vähintäänkin hämmentävä tapaus. Syyllistyn tähän ajatteluun itsekin, sillä ylemmiltä vuosikursseiltani löytyy lääkäri-näyttelijä ja lakimies-ohjaaja. Sitä väistämättä miettii, että veikö taideala mennessään, eikö lääkäriys ollutkaan sun juttu. Kysehän ei välttämättä ole lainkaan siitä. Opettajani Lahden Kansanopistossa kehotti hankkimaan elämän aikana vaikka viisitoista ammattia. Minun unelmani on olla näyttelijä-muusikko-runoilija-löytöeläintalonpitäjä. Facebook: www.facebook.com/millarumi Instagram: @millarumiofficial C U R LY 3 / 2 014 13
REPPARIKISAN SATOA Curly ja Aikakausmedia järjestivät helmikuussa 2014 Mediataitoviikoon liittyen kuvareportaasi- eli repparikilpailun aiheesta Elämä ilman internetiä yläkoululaisille ympäri Suomen. Kilpailussa hyvin pärjäsi reppari Helsingin Oulunkylän yhteiskoulusta. Teksti ja kuvat: Rosa Kaimio,15v., Paula Lehtinen, 15v. ja Kaarina Sihvola, 15v., Helsinki MILLAISTA ELÄMÄ OLISI ILMAN INTERNETIÄ? 2000-luvulla internet on kaikkialla. Netti onkin suurin viihdykkeemme ja sen avulla voimme kätevästi keskustella kavereiden kanssa, katsoa tv-sarjoja, lukea uutisia ja kuunnella musiikkia. Mutta entä jos nettiä ei olisikaan? Ennen kun internet yleistyi, ihmiset viettivät aikaa lukien, ulkoillen, harrastaen ja viettivät enemmän aikaa yhdessä. Jos nettiä ei enää yhtäkkiä olisikaan, tulisiko meistä yhtä aktiivisia kuin ennen vai istuisimmeko nurkassa tekemättä mitään? Mikä ylipäätään olisi toisin? HAKUKONE JA KESKUSTELUA Yksi internetin mullistavimmista asioista on maailman suosituin hakukone Google, jonka avulla voimme löytää tarvitsemamme tiedon sekunneissa. Ilman nettiä joutuisimme yhä haalimaan valtavan määrän kirjoja saadaksemme saman määrän tietoa kuin yhden pienen kännykän kautta. Lisäksi kuulumiset vaihdetaan erilaisten viestipalveluiden kautta. Nettiin voi laittaa päivän aikana tulleet pienimmätkin ajatukset ja sattumukset. Oikeastaan melkein kaikki keskustelu on siirtynyt nettiin. Verkon puuttuessa innokkaan keskustelun sijasta vallitsee kiusallinen hiljaisuus. Myös pitkät keskustelut ja ilmoitus- 14 CURLY 3 /2 014 asiat hoidetaan nykyään verkossa. Tarjolla on monia eri sähköpostipalveluita, joiden avulla voi lähettää viestejä, jotka ovat perillä muutamien sekuntien päästä. Sen sijaan kirjeen kirjoitus ja sen perille saapuminen kestää moninkertaisen ajan. Internet on lisäksi ikkuna ihmisten elämiin. Joka päivä nettiin ladataan erilaisille sivustoille miljoonittain erilaisia tilanne- ja kuvapäivityksiä omasta elämästä sekä itsestä ja vielä enemmän kommentteja niistä. MYÖS HARRASTUS Netistä on tullut myös harrastus. Yhä suurempi osa ihmisistä pitää blogia ja kuvaa videoita esimerkiksi Youtubeen. Käytämmekin vapaaaikaamme mieluummin netissä kuin tosielämässä harrastusten ja kavereiden parissa, mikä ei välttämättä ole hyvä asia. Ilman internetiä yhteydenpito olisi vaikeampaa. Jos vaikka on myöhässä sovitusta tapaamisesta (ja kännykästä on saldo loppu) on muille mahdotonta ilmoittaa viivästyvänsä. Tai jos etsii jotakuta, on häntä paljon vaikeampi löytää, kun ei voi kysyä missä hän on. Myös jos on itse eksyksissä, voi netin kautta helposti selvittää sijaintinsa, eikä tarvitse vaivata muita ihmisiä. Kaikesta huolimatta eläminen ilman nettiä ei olisi mahdotonta, sillä kaikki sen tarjoamat palvelut ovat myös tosielämässä saatavilla. Ne vain voivat järjestyä hitaammin ja vaikeamman kautta. Iso osa netin kommunikointia on kommentoiminen. Ihmisille se on tärkeää, koska sitä kautta he tuntevat saavansa huomiota. Kirje vs. sähköposti. Juuri kukaan ei lähetä enää pitkiä kirjeitä. Siitä huolimatta ihmiset toivovat, että postilaatikkoon saapuisi juuri heille osoitettu kirje.
Google Maps vs. kartta. Netti toimii myös karttana, jonka avulla löydät perille eksyessäsi. Mutta onko se kätevämpi kuin paperikartta? Välillä se, että kuka tahansa voi tietää sijaintisi, kuulostaa arveluttavalta. Toisaalta silloin sinut on helpompi löytää tarvittaessa. Google = 25 kirjaa. Google on tehnyt tiedonhausta kätevämpää ja se kokoaa kaiken tiedon yhteen paikkaan. C U R LY 3 / 2 014 15
Kuvassa Yle Pohjois-Suomen tämän hetkiset lavasteet. käyttäneet Ylen palveluja tavallaan ilmaiseksi. TV-lupamaksu olisi kohonnut pian 300 euroon. Nykyisessä järjestelmässä henkilön Yle-vero on enintään 143 euroa vuodessa. Jos on pienituloinen, esimerkiksi opiskelija, ei maksa Yle-veroa yhtään! Nykyisen rahoitusjärjestelmän vuoksi Yle pystyy suunnittelemaan toimintaansa pidemmälle, kun rahoituksen määrä ei muutu vuosittain. ESITTELYKIERROKSELLA HASSU OLO Varsinainen esittelykierros aloitettiin leikkaamosta, jossa editoidaan ääntä ja kuvaa. Tämän jälkeen kiersimme ohjaamoon, jossa tekninen henkilökunta, kuten äänitarkkailija, ohjaaja ja uutispäällikkö tarkkailevat kuvaa ja ääntä. Sirviö kertoi, että uutistoimittajien maskit ovat erityisen voimakkaita, kun he juontavat uutislähetystä. Tämä johtuu siitä, että studion valaistus on niin kirkas, että jos sinne menisi ilman meikkiä, iho olisi lakanan valkea ja kiiltäisi inhottavasti. - Joskus, kun juontaja lähtee täältä kiireessä ulos maski päällä, niin on aika hurjan näköinen liikenteessä, Sirviö naurahti. Studiossa pääsimme astelemaan niihin kuuluisiin lavasteisiin, jotka näkyvät aina televisiossakin. Yhdessä tilassa oli Pohjois-Suomen uutisla- Ohjaamo. Täältä käsin säädetään se mitä televisiossa näytetään. vasteet ja Akuutin lavasteet vastakkain. Olo oli hieman hassu - hyvällä tavalla. Seuraan paljon Ylen uutisia televisiosta, ja nyt pääsin seisomaan samassa kohtaa, kaikkien niiden kameroiden ympärillä. Sen jälkeen piipahdimme toimituksessa, jossa toimittajat tekevät uutisia omissa työpisteissään. Vie- reisen huoneen radiostudiossa oli alkamassa aamun uutislähetys. Vierailu oli todella antoisa ainakin itselleni, sillä olen hakemassa lukion jälkeen opiskelemaan medianomiksi tai journalismia yliopistoon. Oli mahtavaa nähdä millaista työ käytännössä on. Tämä vierailu vain vahvisti haluani lähteä kyseiselle alalle! Tekijä: Kasperi Lundgren, 24v., Helsinki C U R LY 3 / 2 014 17
Leirillä yhteistyönä tehty friendship -maalaus Kessulan seinällä. KESÄSIIRTOLA KESSULASSA Seinäjoella järjestettiin kesällä 2014 viikon mittainen nuorisovaihto Saksan Schweinfurtista tulleiden nuorten kanssa. Teksti ja kuvat: Hanna Ollinkoski, 15v., Seinäjoki L eiri alkoi perjantaina. Ensin Kuorasjärvellä sijaitsevaan leirikeskus Kessulaan saapuivat suomalaiset nuoret omilla kyydeillään ja myöhemmin saksalaiset bussilla Vaasan lentokentältä. Suomalaisia osallistujia oli kuusi ja saksalaisia 22, kaikki iältään 14-17 -vuotiaita. Ensikatseiden vaihtamisen jälkeen syötiin iltapala ja sitten mentiin nukkumaan matkustamisen ja jännittämisen uuvuttamina. Lauantai-aamuna herättiin levänneinä ja valmiina touhukkaaseen päivään. Aamupalan syötyämme aloimme tutustua toisiimme erilaisten leikkien muodossa. Jään murruttua, ihmisten kasvoilla näkyi jo hymynkareita ja nauru helkkyi kesäpäivässä. Ruoan jälkeen jatkoimme samalla kaavalla. Auringon hieman laskettua ja kellon lyötyä seitsemän tuli saunan vuoro. Oli myös mahdollisuus uida. Iltaohjelman vietimme 18 CURLY 3 /2 014 suomalaisissa merkeissä. Päivän päätimme leirinuotion loisteessa, yömyöhään rupatellen. Ja kitaran säestyksellä laulaen. Sunnuntain vietimme Ähtärissä. Ensin meidät vietiin labyrinttiin, missä odotti ryhmätehtävä. Sen suoritettu- aan sai viihdyttää itseään mm. kiipeilyseinällä ja pomppulinnassa. Kun kaikki olivat löytäneet ulos labyrintistä, bussin nokka käännettiin kohti eläinpuistoa. Tämän jälkeen löysimme itsemme Keskisen kyläkaupasta. Saatuamme päät pyörälle, menimme takaisin Kessulaan. Sunnuntaina oli saksalaisten vuoro järjestää iltaohjelma. Meille kerrottiin saksalaisista perinteistä ja myös tanssimme hiukan. Sen jälkeen menimme uimaan, saunaan ja lopuksi kokoonnuimme nuotion ääreen. Nukkumaan menimme vasta auringon tehtyä kuulle tilaa. Leirille osallistui yhteensä 28 saksalaista ja suomalaista nuorta sekä kuusi ohjaajaa. Kuvasta puuttuu suomalaiset ohjaajat. Hanna on kuvassa viides oikealta.
Tee oma animaatio! Maanantai pyhitettiin Seinäjoelle. Meitä odotti kaupunkijuna-ajelu, herkullinen lounas teatterilla ja kaupungin virallinen vastaanotto saksalaisille. Ja tietysti myös hieman aikaa ostoksille. Iltaohjelmassa oli joitain leikkejä ja jotkut uskaltautuivat soutelemaankin. Tiistaina herätys ei ollut aikainen, sillä vietimme päivän Kessulassa. Viihdykkeenä toimivat Namituvasta tulleet aktiviteetit. Hauskaa tekemistä riitti koko päivälle korikiipeilystä, kärpäshyppyseinästä, sumopainista, hamsterinjuoksupyörästä ja vesijuoksupallosta. Kun kaikki olivat saaneet kokeilla kaikkea, kylvimme auringonsäteissä kalliolla loikoillen. Lounaan jälkeen oli mahdollisuus ostaa Namituvan makeisia. Keskiviikkona olimme jälleen Seinäjoella kaupunkiseikkailun parissa. Meidät jaettiin ryhmiin, joissa kiersimme erilaisia tehtävin varusteltuja rasteja. Aloitimme nuorisokeskukselta, tehtävänä oli maistaa erilaisia suomalaisia makeita ja suolaisia herkkuja. Kirjastolla teimme SaksaSuomi-sanakirja -tyylisen haasteen. Siellä omasta ryhmästä otettiin myös kuva, joka myöhemmin annettiin muistoksi. Kirjastolta tie vei liiken- nepuistoon. Tämä rasti oli kaikille mieleinen, saimme tehdä spraymaalilla friendship -tekstin. Lopputulema ripustettiin Kessulaan majoitusrakennuksemme seinälle. Kolmas rasti oli Kampusrannassa, josta patikoimme takaisin nuorisokeskukselle lounaalle. Kaupunkiseikkailu ei jäänyt tähän vaan päädyimme vielä torin kautta Lakeudenristiin ja Fiilispuistoon. Rastit kierrettyämme oli hieman aikaa vapaaseen oleskeluun kaupungilla. Torstaina raskas viikko alkoi jo painaa päälle. Herätyksen ja aamupalan jälkeen suuntasimme kohti Kuortaneen golfkenttää. Siellä joukkomme jaettiin kolmeen ja aloimme harjoitella chippiä, puttia ja swingiä. Loppupäivä oli vapaata oleilua Kessulassa; saunoimme, grillasimme ja vietimme aikaa puolille öin asti. Perjantaina pakattiin ja siivottiin majoitustilat. Ennen lähtöä saksalaiset esittivät meille itse tekemänsä laulun. Ennen saksalaisten lähtöä Vaasan lentokentälle hyvästelimme toisemme ja otimme muutaman ryhmäkuvan. , ä l l ä ä p a l a e s . t i ä l l l a ä V ä p a l a ä l ä . Ä tÖit n E t is E. a na KUstEl j n Es tE miEs Usta, K E l Ei o Y, Kann KYs fi . ä l l ä lapä a #a ÄÄ lap llÄ Suomessa ajatellaan edelleen, että tietyt hommat kuuluvat miehille ja toiset naisille. Mikä sinun uravalintojasi ohjaa, pää vai alapää? Nyt rykäistään ennakkoluulot roskikseen! Juttu julkaistu Seinäjoen seudun nuorten tekemässä Kantti -verkkolehdessä WWW.KANTTIA.FI C U R LY 3 / 2 014 19
SANATAIDERYHMÄ SANIAINEN: NOVELLIT Nelli: Pilvisilmä A ikoinaan me tunsimme hänet Annana, Emiliana tai sinä takapihan rengaskeinussa istuvana tyttönä, vaikken olekaan enää varma minä noista. Silloin elimme vielä ikuista seikkailua. Kesäpäivien hehkuvan auringon helliessä ruhjeisia polviamme, muutuimme näkymättömiksi todelliselta maailmalta ja sen turvattomuudelta. Hänellä oli tapana istua pihalla keinussa, katsellen valkoisia pou- 20 CURLY 3 /2 014 tapilviä, kun me muut juoksimme ja leikimme. Valkoisten sandaalien pohjat suutelivat jokaisen keinahduksen aikana juuri ja juuri asfaltin kulunutta pintaa. Hauraat kädet tavoittelivat taivasta siihen koskaan yltämättä. Eräänä päivänä hän kuitenkin katosi. Katosi pois maailmasta, jonka me tunsimme. Ennen niin vihreät silmät täyttyivät nyt pehmeällä usvalla ja taivaan pilvet pesiytyivät hänen sydämensä vasempaan kammioon. Me saatoimme nähdä jokaisen pilven haituvan taivaankannella hänen maitomaisista iiriksistään, kirkkaina öinä linnunradan tähdetkin. Sinä päivänä hänestä tuli Pilvisilmä. Vanha minuus alkoi hiljalleen haalistua pois. Kadoten meidän maailmastamme, katosi hän myös muistoistamme. Muuttui hiljaisiksi kuiskauksiksi. Salaisuuksiksi, jotka pakenevat huulilta ja päätyvät uteliasiin korviin. Varjoksi entisestä. Nyt kun vuodet ovat vierineet, ovat tuon kesäisen päivän pilvetkin jo kadonneet. Meistä jokainen jou- tui jättämään maailmamme. Yksi kerrallaan kipinämme sammuivat ja katosimme. Oma valtakuntamme pirstoutui jättäen jälkeensä vain tyhjän asfalttikentän. Silti. Joinakin päivinä. Kuulen yhä valkoisten sandaalien pohjien suhahtavan vasten asfalttia rengaskeinun keinahtaessa tuulessa.