4 / 2015 + Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti
Uusi Costa Blanca 4/2015 2 UCB-lehti on Facebookissa Viereen kuvatun QR-koodin avulla pääsee lukemaan verkossa Uusi Costa Blanca -lehden uusinta numeroa ja sitä kautta myös aikaisempia. QR-koodi 3 Pääkirjoitus 4 Paco de Lucía – flamencon uudistaja 6 Altea – pala kauneinta Costa Blancaa 8 Murcian katedraali 1 Elämää eläkkeellä 1 2 Nähtyä ja koettua Portugalissa 1 5 Ev.lut. seurakunnan syyskokous Torreviejassa Maksukorttien aluerajaus käyttöön! 1 6 Talous: Milloin on tarpeeksi? 1 7 Kolumni: Siestan syvempi olemus Posti kulkee kun Kusti polkee.... 1 8 Yleisö kiittää! 1 9 Joulunajan traditionaalisia leivonnaisia 20 Sánchez Benes y Pérez abogados 21 Costa Blancan Rescuekoirat Joulunajan uutuussuosikki Espanjan joulupostimerkit 22 Costa Blancan Skandinaavisen koulun kuulumisia 23 Pian matkalla taas 24 Espanjan sahrami – azafrán 25–32 Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti 34 Nykäsyjä: Ajatuksen lentoa 36 Raquel Peña – Costa Blancan flamenco-legenda 37 Kauneimmat joululaulut Torreviejassa 38 Huonojalkaisen vaellusreitti Torreviejassa 39 Suomalaistaiteilijan näyttely Torreviejassa Jouluradio soi jälleen! 40 Karjalaisvierailu Torreviejassa 41 Kohti etelää! 42 Miten kaikki alkoi? 43 Menovinkki: Santa Polan akvaario 44 Väitöstutkimus suomalaisista pienyrittäjistä Espanjassa 45 Torreviejan keilaajat Espanjan mestaruussarjan kärkeen! 46 Leijonat auttavat ja järjestävät 47 Runomatinea seurakuntakodilla 48 Makujen maailma à la Carlos! 50 Oikean hengityksen merkitys SISÄLLYSLUETTELO 4 / 2015 Lue myös lehden blogia verkossa: www.uusicostablanca.blogspot.com Luottamuksesi arvoinen ammattilainen! Samaa turvallista asuntokauppaa kuin koti-Suomessa. Ammattitaitoa – ainoa suomalainen LKV välitysliike Espanjassa. Kokemusta – yli 25 vuotta ja satoja asuntokauppoja Espanjassa. Kielitaitoa – palvelemme asiakkaitamme myös näillä kielillä: Luotettavat yhteistyökumppanit – vuosien kokemuksella. Nyt myös runsaasti vuokrauskohteita. Tervetuloa tutustumaan – Bienvenidos! LKV, YKV LKV, KiAT mattijuan.lehtinen@habita.fi tessa.saila@habita.fi +34 691 960 054 +34 691 954 472 Calle Zoa 39–41, bajo 03182 Torrevieja – Alicante www.habita.fi +34 865 778 444 UCB-lehti on myös suositulla Facebook-verkkosivustolla. Lehden sivu löytyy kirjoittamalla hakukenttään Uusi Costa Blanca. Tykkäämällä lehdestä saat omalle etusivullesi linkkejä tuoreisiin Espanja-uutisiin ja muihin kiinnostaviin juttuihin, sekä pääset myös kommentoimaan niitä. Mukaantuloa varten tarvitset oman Facebook-käyttäjätunnuksen.
Uusi Costa Blanca 4/2015 PÄÄKIRJOITUS 3 www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca Aulikki Mäkinen päätoimittaja Numero 4/2015 Joulukuu Päätoimittaja: Aulikki Mäkinen puh. +34 693 546 812 aumakinen@gmail.com Ilmoitushinnat : (IVA/ALV %) 1/1 sivu 218 € 1/2 sivu 118 € 1/3 sivu 98 € 1/4 sivu 68 € 1/8 sivu 38 € 1/12 sivu 28 € Takakansi: 1/1 sivu 348 € Sisäkannet: 1/2 sivu 158 €, 1/1 sivu 288 € Ilmoitusmyynti Espanjassa: Pia Tötterman, puh. +34 694 421 638 tottermanpia@gmail.com Lehti ei vastaa sille tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää lähetettyjä kirjoituksia. Lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Ilmoituksiin kohdistuvat huomautukset tulee tehdä 10 päivää ilmoituksen julkaisemisesta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai sattuneista virheistä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti ei vastaa kirjoittajiensa esittämistä mielipiteistä. Kansikuva : Altean vanha kaupunki sijaitsee kukkulalla uudemman asuntokannan yläpuolella, ja sen kapeilta kujilta on viehättävät näkymät alhaalla kimmeltävälle Välimerelle. Kuva: Mirja Palmanto. Lisää sivuilla 6–7. uusicostablanca@hotmail.fi Hyvä lukija! käynnisti joulukeräyksen Sevettijärven kolttalappalaisille. Matkaan lähti pakettikaupalla vaatteita, leluja ja taisi olla mukana joku joulumakeispussikin. Helsinkiläiset hyväosaiset perheet pitivät itsestään selvänä, että haluavat auttaa syrjäseutujen huonompiosaisia. Koltat olivat Petsamosta luovutuksen yhteydessä Suomen puolelle siirretty väestöryhmä, jolla oli oma kieli ja uskontokin eri, kävivät "ryssän kirkossa". Kristillinen lähimmäisenrakkaus kuitenkin ylitti uskontojen rajat ja auttaminen oli itsestään selvää. Toinen lapsuuden muisto liittyy Tiernapoikiin. Esitys oli aina yhtä jännittävä ja itse osasin kaikkien laulujen sanatkin. Osaisinkohan vielä laulaa mukana? Tiernapoikien ovelta ovelle kiertelevä näytelmä on vuosisatoja vanha, alun perin katolisista mysteerinäytelmistä kehittynyt perinne. Suomeen Tiernapojat tulivat Ruotsin kautta ja aikojen alussa sitä esittivät yliopisto-opiskelijat opintojensa rahoittamiseksi. Nykyisin perinne elää vahvimmillaan Oulun seudulla. Jouluntulon tajusi viimeistään kun Pelastusarmeijan joulupadat ilmestyivät kadunkulmiin. Samalla kun käytiin katsomassa Stockmannin jouluikkuna pudotettiin pataan vähintään muutama markka. Joskus padan alle vietiin myös paketti. Suomeen Pelastusarmeija eli "Rälläkkä" rantautui jo 125 vuotta sitten ja on ollut mukana taistelemassa köyhyyttä vastaan koko olemassaolonsa ajan. Joulumuistoihini lapsuudesta alkaen kuuluvat myös joulumerkkikeräykset, postiluukusta tulleet eri yhdistysten joulukorttipaketit, hyväntekeväisyysmyyjäiset ja monet muut tapahtumat, joiden tarkoituksena on ollut jakaa joulun sanomaa. Antamisen iloa ja lähimmäisen rakkautta. Keräysvaroilla on kautta historian rakennettu Suomeen sellaisia palveluja ja laitoksia, joihin ei valtiolla ole ollut varaa. Esimerkiksi joulumerkkikoteja, johin tuberkuloositartunnan saaneiden äitien vastasyntyneet lapset sijoitettiin. Suomessa on aina ollut ja on yhä edelleen eriarvoisessa asemassa olevia ihmisiä. Joko aika kultaa muistot tai totuus on, että auttamisen halu on hiipunut. Tilalle on tullut itsekäs kunhan minä pärjään ajattelu. Köyhä antaa vähästäänkin, rikas ei paljostaan. Katoliset jouluperinteet poikkeavat toki jonkin verran meille tutuista omista tavoistamme. Joulupukki ei tänne asti kerkeä jouluaattona, vaan lahjat lapsille tuovat Itämaan tietäjät vasta loppiaisena. Joulu on yhdessäolon juhlaa. Yhteinen ruokailu on joulunakin espanjalaisille yksi tärkeimmistä traditioista. Täällä ei joulupatoja näy, niiden tilalla on mm. ruokapankkien keräyksiä. Monissa kaupoissa on mahdollisuus ostaa elintarvikkeita ja jättää ne keräykseen. Espanjassa on yli viisi miljoonaa ihmistä, jotka elävät köyhyysrajan alapuolella ja ovat riippuvaisia ruokapankkien lahjoituksista. Meistä jokainen voi olla mukana auttamassa myös isäntämaamme huonompiosaisia saamaan oikean joulun. Vaikka jouluun liittyy tänä päivänä paljon materialistisia perinteitä niin perimmäinen sanoma on kuitenkin lähimmäisenrakkaus. Siihen ei tarvita maita eikä mammonaa. Jospa tänä jouluna antaisimme lahjaksi puhelun, vierailun tai kutsun kylään yksinäiselle. Ystävälle, tuttavalle, naapurille tai vaikka jollekin tuttavan tuttavalle. Pitäisimme huolta toisistamme emmekä jättäisi ketään tänä jouluna yksin! Seuraava numero ilmestyy helmikuussa. Aineisto viimeistään 30.1.2016 mennessä. ISSN 2342-2653 www.uusicostablanca.co.nf Kustantaja: Massol S.A. Toimitusneuvosto: Aulikki Mäkinen, Eeva Donner, Mirja Palmanto, Teppo Tiilikainen. Lokakuussa alkoi vaivihkaa kauppoihin ilmestyä joulukoristeita. Tahti on viime viikkoina yhä vaan kiihtynyt ja nyt on joka marketissa hyllyt väärällään joululahjoja ja herkkuja. Kaduille on ripustettu jouluvaloja ja Kirkkopuistossa on joulukuusikin jo valaistuna tuomassa joulunodotukseen tunnelmaa. Joululta ei voi välttyä. Joulun perimmäistä sanomaa miettiessäni nousi pintaan jostain syvältä muistojen aarreaitasta lapsuuden muistoja. Oppikoulussa uskonnonopettajamme "Presti"
Uusi Costa Blanca 4/2015 Helmikuun lopulla viime vuonna Espanjan saavutti suruviesti. Paco de Lucía oli kuollut Meksikossa vain 66-vuotiaana. Espanjan suurin flamencokitaristi oli yllättäen poissa. Paco de Lucían merkityksestä kertoo paljon se, että hänen synnyinkaupunkiinsa Algecirasiin julistettiin kahden päivän suruaika, taiteilijan kotiinkuljetusta kuvasivat kaikki uutiskanavat ja hänen arkullaan kävi surunvalittelunsa jättämässä myös Espanjan kuningas. Paco de Lucían arkku oli ensin esillä Madridissa, jossa itkevät ihmiset jonottivat tuntikausia saadakseen hyvästellä hänet. Myöhemmin hänet haudattiin synnyinkaupunkiinsa. Aina joskus tulee joku, jolla on sellainen musiikillinen ote, joka muuttaa kaiken, joku, joka näkee asioita, joita toiset eivät ole siihen mennessä nähneet. Paco de Lucía oli tällainen ihminen, sanoi BBC4:n ohjelmassa flamencokitaristi Paco Peña , kuultuaan kollegansa kuolemasta. Francisco Sánchez Gómez syntyi romaniperheeseen, jossa flamenco oli paitsi ilmaa, jota hän hengitti, myös toimeentulon lähde. Isä, Antonio Sánchez oli flamencokitaristi ja Paco itse oppi soittamaan kitaraa viisivuotiaana. Perhe asui Algecirasin, andalusialaisen satamakaupungin romanikortteleissa. Paco de Lucía, flamencon uudistaja Espanjan postilaitos Correos julkaisi nopeasti Paco de Lucían kuoleman jälkeen muistopostimerkin huhtikuussa. Ensipäivänkuoren postileima on tämän sivun kuvituksena. Kolmetoistavuotiaana Paco esiintyi kotikaupunkinsa tablao-paikoissa ja osoitti poikkeuksellista lahjakkuutta. Hän oli ottanut taiteilijanimekseen Paco de Lucía – Paco, Lucían poika, äitinsä Lucía Gómezin kunniaksi. Isäni ja kaikki veljeni soittivat kitaraa, joten jo ennen kuin opin puhumaan, kuuntelin sitä musiikkia, Paco de Lucía sanoi vuonna 1994 Guitar Player -lehden haastattelussa, ennen kuin aloin soittaa, tunsin flamencon jokaisen rytmin. Tunsin flamencoa, tiesin musiikin merkitykset, niin että kun aloin soittaa, menin suoraan saundiin, joka minulla oli korvissani. Isänsä opissa Paco de Lucía oppi klassisen flamencon. Myöhemmin hänellä oli opettajinaan kaksikin flamencon legendaa, kitaristit Niño Ricardo ja Sabicas . Kahdeksantoistavuotiaana Paco de Lucía julkaisi Madridissa ensimmäisen albuminsa. Hänen uralleen merkityksellinen oli flamencolaulaja Camarón de la Isla , jonka kanssa Paco julkaisi ensimmäiset Nuevo Flamenco -liikettä inspiroineet albuminsa 1970-luvulla. Heidän legendaarinen konserttinsa Madridin Teatro Realissa muutti yhdellä kertaa käsitykset flamencosta jäykkänä ja traditioihin tarrautuneena taiteenmuotona. Paco, pitkätukkainen, kapinallinen kitaristi yhdessä Camarón de la Islan kanssa sai nuoren yleisön hullaantumaan. Paco de Lucía ja Camarón de la Isla ottivat perinteisen musiikin ja muunsivat sen joksikin muuksi, kuitenkin säilyttäen flamencon sielun ja ytimen. Vanhoilliset muusikkopiirit paheksuivat näitä kahta nuorta, etenkin kun Paco de Lucía rikkoi etikettiä soittamalla kitaraa toinen jalka heitettynä toisen päälle. Flamenco on musiikinlaji, jota ei laajalti tunneta iberoamerikkalaista kulttuuripiiriä kauempana. Ennen Paco de Lucíaa sitä ei tunnettu senkään vertaa. Mutta Paco de Lucía inspiroitui niin jazzista, popmusiikista kuin klassisestakin musiikista ja sekoitti sävellyksiinsä elementtejä niistä kaikista. Hänen kansainvälisesti tunnetuin sävellyksensä on ”Entre dos Aguas” (suom. Kahden veden välissä), joka ilmestyi ensimmäistä kertaa läpimurtoalbumilla ”Fuente y Caudal”, vuonna 1973. Ruotsalainen musiikkikriitikko Martin Nyström kirjoitti Paco de Lucían kuoleman jälkeen osuvasti: ”Vedet ja lähteet, joita hänen sävellystensä nimissä on, kertovat siitä liikkuvasta elementistä, josta hänen musiikkinsa aina oli tehty. Kuin hän olisi saanut sen liikkumaan merien ja mannerten välillä.” Eeva Donner Paco, Lucían poika Läpimurto Kansainvälinen ura 4
Uusi Costa Blanca 4/2015 Carlos Sauran elokuvassa ”Carmen” vuodelta 1983 Paco de Lucía antaa Bizet'n oopperamusiikille uuden ulottuvuuden, etenkin kohtauksessa, jossa tanssija ja koreografi Antonio Gades kuuntelee Bizet'n musiikkia eikä löydä siihen tanssillista otetta. Paco de Lucía, joka tässä kohtauksessa istuu huoneessa kitaransa kanssa, alkaa soittaa ja muuttaa ranskalaisen oopperamusiikin villiksi ja lennokkaaksi – bulériaksi, puhtaaksi flamencoksi. Pacon omien sanojen mukaan hänen soittonsa esti Gadesia jäämästä seisomaan paikalleen yhdellä jalalla kuin joku kurki! Vuonna 2004 Paco de Lucíalle myönnettiin Príncipe de Asturias -taidepalkinto, Espanjan vastine Nobelille. Palkinnon myöntänyt jury kirjasi perusteiksi: ”Hänen tyylinsä on ollut esikuvana nuorille sukupolville ja hänen taiteensa on tehnyt hänestä yhden parhaista Espanjan kulttuurisuurlähettiläistä maailmassa.” Paco de Lucía eli sananmukaisesti itsekin kahden veden välissä. Hänellä oli koti Espanjassa ja Meksikossa. Hän matkusti paljon paitsi Latinalaisessa Amerikassa, myös USA:ssa ja soitti useiden merkittävien nykymuusikkojen kanssa. Kun Paco de Lucían kuolema tuli julkisuuteen, sosiaaliseen mediaan suorastaan virtasi twiittejä eri kielillä, eri maista, muusikoilta ja musiikin kuuntelijoilta. Erityisen liikuttava oli twiitti: ”Lepää rauhassa, nyt sinä opetat enkeleitä soittamaan kitaraa.” Lähteet: Internet, Martin Nyströmin muistosanat, BBC News Europe, Guitar Player 1994, käännökset englannista, ruotsista ja espanjasta kirjoittajan. Tuskin löytyy flamencoartistia, joka esiintyisi omalla, virallisella nimellään. Alun perin syy oli romanien historiallisesti huonossa maineessa. Romanien oli vaikeaa saada työtä ja he syyllistyivät toisinaan varkauksiin ja pikkurikoksiin. Flamenco oli alkujaan myös hävettävää ”mustalaisten musiikkia” ja flamencomuusikot eivät halunneet häpäistä perheitään, vaan piiloutuivat salanimen taakse. Romanivanhemmat eivät halunneet pojistaan flamencomuusikoita, flamencoa tanssivat tytöt leimaantuivat helposti kevytkenkäisiksi. Oli helpompaa ottaa taiteilijanimi. Vaikka flamenco nykyisin on tunnustettu omaksi, arvostetuksi taiteenmuodokseen ja se on saanut monia kansallisia tunnustuksia, perinne taiteilijanimen ottamisesta on edelleen voimakas. Usein taiteilijanimi koostuu artistin etunimestä ja hänen kotikaupungistaan: Ramón de Algeciras , Manolo Sanlúcar . Ensin mainitun veli otti portugalilaissyntyisen äitinsä nimen lempinimensä jatkeeksi: Paco de Lucía . Nimi voi muodostua myös vanhemman ammatin mukaan: Pepe de la Matrona , hänen äitinsä oli kätilö (la matrona). On myös nimiä jonkin taiteilijan ulkoisen piirteen mukaan: Tomatito (Tomaatin poika, isän lempinimi oli Tomato, tomaatti, punaisen naamansa vuoksi), Perico del Lunar (hänellä oli luomi kasvoissaan). Taiteilijanimi voi olla johdettu myös jonkun mieltymyksen mukaan, kuten Sabicas , joka lapsuudessaan rakasti vihreitä herneitä – el niño de las habicas. Flamenco on espanjalainen taiteenmuoto, jolle on vaikeaa löytää vastinetta maailmassa. Se on yhdistelmä laulua, tanssia ja musiikkia. FlamenEeva Donner Flamencoartisteilla on aina taiteilijanimi Mitä flamenco on? con alkuperää ei tunneta, siihen ovat aikojen kuluessa tuoneet oman lisänsä niin Intian, Marokon, Egyptin kuin Kreikan romanit, sillä flamenco on romanitaidetta sen syvimmässä merkityksessä. Flamenco on yleisnimi, jonka sisällä on monta erilaista ilmaisutapaa; fandango, soleares, zapateado ja alegrías. Flamencossa on kolme peruselementtiä: el cante – laulu, el toque – kitaransoitto ja el baile – tanssi. Laulut tulkitaan vahvasti, eläytyen. Kitara ja kastanjetit tuovat esitykseen voimakkaan ulottuvuuden, jota lisää tanssijan jalkatyöskentely. Tanssijoiden vartalonja kädenliikkeet kertovat asiaan vihkiytyneelle mistä tanssissa on kysymys. Tanssijan kengissä on nauloja koroissa ja kärjessä, niitä käytetään rytmi-instrumentteina. Romanit tulivat Andalusiaan 1400-luvulla. Tuohon aikaan Andalusia oli paikka, jossa kulttuurit kohtasivat kutakuinkin vapaasti. Luultavasti flamenco alkoi kehittyä erilaisten kulttuurisuuntausten musiikista ja tansseista. Flamenco kulki suullisena perinteenä, ensimmäiset kirjalliset laulut ovat peräisin vasta 1700-luvulta. Romanit asuttivat tuolloin laajaa aluetta Guadalquivir-joen varrella aina Sevillasta Cádiziin. Eeva Donner 5
Uusi Costa Blanca 4/2015 Altea on yksi Costa Blancan viehättävimmistä rantakaupungeista. Pienen kokonsa ja sijaintinsa vuoksi se jää helposti Benidormin varjoon, mutta voittaa suurkaupungin toisenlaisin ansioin. Altean vanha kaupunki, casco antiguo, toreineen ja kirkkoineen sijaitsee kukkulalla uudemman rantaasutuksen yläpuolella. Tutustuminen Alteaan kannattaakin aloittaa täältä, sillä yhdellä silmäyksellä voi nähdä Altean lahden kokonaisuudessaan; pohjoisessa siintää Calpe kuuluisine Peñón de Ifach -kukkuloineen ja etelässä Benidorm pilvenpiirtäjineen vain 11 km päässä. Näkymät ovat sanalla sanoen henkeäsalpaavat. Keskustoria hallitsee La Mare de Déu del Consol -kirkko, jonka mahtavat kupolit välkehtivät sinisen ja valkoisen väreissä. Kirkko rakennettiin paikallisen väestön varoin ja voimin 1900-luvun alussa entisen kirkon jäänteille. Kauaksi näkyvien kupoliensa ansiosta se on vakiinnuttanut asemansa Altean tunnusmerkkinä. Torin ympäristö on autoilta rajoitettua aluetta, ja auto kannattaakin jättää esimerkiksi hieman alempana, Camí Vell d'Alacant -kadulla, sijaitsevalle parkkipaikalle. Torilta eri suuntiin säteilevät, alas päin kiemurtelevat kujat ovat kapeita ja mukulaAltea pala kauneinta Costa Blancaa Valkoisiksi maalatut talot, kapeat kujat ja Välimeri, niistä on Altea tehty. kivin päällystettyjä. Kujien varsilla olevat pienet ravintolat, galleriat ja käsityöläisliikkeet lisäävät vanhan kaupungin hurmaavaa tunnelmaa. Punaisina kukkivat bougainvillet rönsyilevät valkoisten talojen seinillä ja muureilla, ja seuraavan kulman takaa avautuvalle näköalapaikalle voi pysähtyä ihailemaan auringossa kimaltavaa Välimerta. Pittoreskin vanhan kaupunkinsa ansiosta Altea on suosittu erityisesti taiteilijoiden keskuudessa. Alhaalla rannassa on bulevardi, jota reunustavat monet ravintolat ja baarit terasseineen. Ruoka-aikaan saapuvalle on tarjolla monenlaisia kalaruokia paella mukaan lukien. Nyt Välimeren aaltojen loiskeen jo kuulee: ne kastelevat valkoisten pikkukivien kirjomaa rantaa. Kivet ovat pyöreitä ja sileiksi kuluneita, eivätkä tunnu vähentävän rannan suosiota auringonpalvojien ja uimareiden kohteena. Plaza de la Inglesia -torin laidassa kohoa La Mare de Déu del Consol -kirkko, joka on Altean kirkollisen elämän keskus ja kaupungin tunnusmerkki. Altean vanhasta kaupungista on hienot näkymät yli kattojen aina Benidormiin asti, jonka Sierra Helada -kukkula erottaa Alteasta. 6
Uusi Costa Blanca 4/2015 Terveyden lähteillä Altean historia ulottuu lähes parin tuhannen vuoden taakse. Asutus on alusta lähtien keskittynyt Algar-joen ympäristöön. Nimi Algar merkitsee "terveyden joki". Nimi Athea puolestaan on kreikkalaista alkuperää, ja merkitsee "lääkettä" ja "terveyttä", ja se on joissakin yhteyksissä liitetty myös malvakasveihin, joilla on parantavia vaikutuksia. Joidenkin lähteiden mukaan Altea-nimi saattaa myös viitata merkitykseen "terveellinen, makea vesi". kreikkalaiset, roomalaiset kuin arabitkin. Erityisesti kreikkalaiset ja roomalaiset olivat kauppamiehiä ja loivat pohjan kalastukselle ja maanviljelykselle alueella. Arabit kehittivät näitä elinkeinoja edelleen lisäten omia kehittyneitä menetelmiään niihin. Arabien karkotus 1600luvulla ja merirosvojen toistuvat hyökkäykset sysäsivät talouden syöksykierteeseen ja aiheuttivat väestön vähenemisen alueella. Altean satama säilytti kuitenkin sijansa Espanjan kuninkaallisen laivaston käytössä, ja 1700-luvulla jopa joitakin satoja altealaisista oli laivaston palveluksessa. Näistä ajoista lähtien altealaisten elinkeinot ovat liittyneet kalastukseen, maatalouteen ja turismiin. Nyt se on 25 000 asukkaan pikkukaupunki, jonka väkimäärästä 60 % on espanjalaisia ja 40 % muualta muuttaneita. Alteaa suojaa pohjoisen puolelta Serra de Bérnía -vuoristo, joka takaa Altean leudon ilmaston. Suotuisan ilmastonsa ja kauniin ympäristönsä vuoksi Altea nousi matkailijoiden tietoisuuteen 1950-luvulla, josta lähtien turismi on jatkanut kasvuaan. Teksti ja kuvat: Mirja Palmanto Ensimmäiseltä vuosisadalta peräisin olevan asutuksen jäänteitä on löydetty Altea la Vellan alueelta, joka sijaitsee rannasta hieman sisämaahan päin. 1400ja 1500-lukujen aikana asutus katosi lähes tyystin, kunnes uusi yhdyskunta syntyi 1560luvulla Algar-joen toiselle puolelle alueelle, joka nyt tunnetaan Alteana. Kaupunkiin ovat sen historian aikana vaikuttaneet niin iberialaiset, Playa de la Roda -ranta sijaitsee vain muutaman askeleen päässä rantabulevardista ja kuuluu puhtautensa ja turvallisuutensa ansiosta sinisen lipun saaneiden rantojen joukkoon. Altean kaupungin lippu. 7
Uusi Costa Blanca 4/2015 Murcian tunnetuin maamerkki on Santa Marían katedraali, jota kannattaa käydä ihailemassa jo arkkitehtuurin takia. Katedraalin yhteydessä on sen historiaa dokumentoiva museo. Museon paikalla oli alun perin arabialaista asutusta, sen jälkeen arabien moskeija. Jaakko I Valloittaja (Jaime I el Conquistador) vihitytti moskeijasta kristillisen kirkon vuonna 1266. Se pyhitettiin neitsyt Marialle ja sai nimekseen Santa María la Mayor. Pikkuhiljaa siihen rakennettiin sivukappeleita ja tehtiin muutostöitä. Cartagenan hiippakunta ja piispanistuin siirrettiin Murciaan vuonna 1291 turvallisuussyistä, koska rannikolla oli paljon merirosvohyökkäyksiä. Tällöin kirkosta tuli katedraali eli tuomiokirkko, hiippakunnan pääkirkko. Kirkon yhteyteen alettiin rakentaa uutta katedraalia 1394, vaikka suunnittelua tehtiin jo pitkään ennen. Katedraali vihittiin käyttöön 1465. Sen jälkeen katedraalia on laajennettu tekemällä mm. useita sivukappeleita, kellotorni, julkisivuja eri tyyleillä, joten alkuperäinen goottinen tyyli integroi renessanssibarokkija uusklassiset lisäykset. Katedraali koostuu kolmesta laivasta ja 23 kappelista, joista kuuluisin on Velezin kappeli. Murcian katedraali Katedraalin 58 metriä korkea espanjalaisen barokkityylin mestarillinen julkisivu tehtiin vuosina 1737–1754 entisen 1500-luvulla tehdyn tilalle, koska vanha julkisivu oli pahoin vioittunut tulvien ja maanjäristysten vuoksi. Sen korkeimmalla kohdalla oli aluksi apostoli Jaakobia esittävä kuvanveistos, jossa tämä pystytti ristiä. Tradition mukaan Jaakob rantautui Espanjaan Cartagenan satamassa. Tämä veistos poistettiin vuonna 1803 suuren painonsa vuoksi ja vaihdettiin pienempään ristiin, joka putosi maanjäristyksessä vuonna 1829. Julkisivu osoittaa länteen. Sen arkkitehtinä toimi Jaime Bort. Katedraalin torni on viisiosainen Katedraalin torni rakennettiin vuosina 1521–1793. Korkeutta sillä on 93 metriä tai 98 metriä, jos otetaan tuuliviiri huomioon. Se on Espanjan toiseksi korkein Sevillan Giraldan jälkeen. Tornin ensimmäinen renessanssityylinen osa, jossa on käytetty espanjalaista plateresco-tyyliä koristeluun, sisältää sakastin. Tornin toinen osa on samaa tyyliä kuin ensimmäinen mutta puhtaampaa. Tämä osa valmistui 1555 ja sinne sijoitettiin katedraalin arkisto turvaan tulvilta. Sitten tornin rakentaminen keskeytyi yli kahdeksi vuosisadaksi, koska se alkoi kallistua vaarallisesti. Kolmatta osaa, jossa on kellokoneisto, alettiin rakentaa barokkityyliin vuonna 1765. Siinä otettiin aikaisempi kallistuma huomioon lisäämällä painoa vastapuolelle. Neljännessä osassa on kulmissa pienet temppelit, joissa on pyramidin malliset katot ja kussakin kuva yhdestä cartagenalaisesta pyhimyksestä, jotka olivat veljeksiä. Näistä temppeleistä käsin koetettiin torjua tuhoisia tulvasateita käyttäen apuna Lignum Crucisia (pala Jeesuksen ristiä), jota säilytetään katedraalissa. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen Katedraalin tornilla on korkeutta 93 metriä. 8
Uusi Costa Blanca 4/2015 Tornin viides osa on rokokootyyliä ja siellä sijaitsevat kaikki 25 kirkonkelloa, joilla jokaisella oma nimi. Tornin kupoli on uusklassista tyyliä. Tornin kellot ovat ilmoittaneet Murcian asukkaille sodista, tulvista, juhlista… Kaikki muut kellot paitsi vanhin, La Mora, ovat 1600–1700-luvuilta. Torniin tehdään opastettuja vierailuja, joihin voi ostaa pääsylipun museon tiskiltä. Apostolien ovi katedraalin eteläpuolella, jossa apostolit Pietari, Paavali, Andreas ja Jaakob. Kirkkojen sivuovilla pidettiin ennen usein sekä siviiliettä kirkollisia tilaisuuksia. Hyvänä esimerkkinä edelleen torstaisin Valencian katedraalin apostolien ovella pidettävä vesioikeuden istunto. La Mora -kello soi pahaa vastaan Vanha La Mora -kello on nähtävänä katedraalin museossa. Se on yksi Espanjan vanhimmista kirkonkelloista, joka on todistettavasti ollut olemassa jo 1383, siihen itseensä kaiverretun vuosiluvun perusteella. Sen lempinimi – mora – arabinainen, johtuu kellossa olevista merkeistä, joita pidettiin arabiaikaisina. Ne kuitenkin ovat luultavasti sen vuoksi, että kellolla soitettiin "loitsusoittoa" joka päivä kello viisi toukokuusta syyskuuhun. Kelloon on kaiverrettu esimerkiksi risti sekä viisipiikkinen tähti, pentagrammi, joka alisti pahan. Kellossa on myös teksti: Tämä on Herran ristin merkki, paetkaa viholliset! Juudan leijona on voittanut, Daavidin jälkeläinen, Hallelujaa! Tälläiset loitsut ja loitsusoitot auttoivat karkoittamaan kaikenlaista pahaa epidemioista tulviin, samoin niitä käytettiin kutsumaan tarpeellista sadetta kuivina kausina. Tämä kello on myös osoitus eri uskontojen välisestä yhteiselosta. Sen suunnitteli juutalainen, valoi muslimi ja sitä soitti ensimmäisen kerran kristitty. Katedraalissa oli vuonna 1854 iso tulipalo, joka alkoi yöllä ja ehti tuhota täysin pääalttarin ja kuorin. Tehtiin siis uusi pääalttari isoon kappeliin neogoottiseen tyyliin, tilattiin upeat urut belgiaKatedraalin museon lasista lattiaa, jonka läpi näkyy jäännöksiä entisestä moskeijasta ja vielä sitäkin edeltäneestä asuinrakennuksesta. Plaza de Belluga -torin ympärillä paljon nähtävää Kun vierailee ensimmäisen kerran Murciassa, niin ehdottomasti on tutustuttava katedraaliin ja sen upeaan julkisivuun, joka on espanjalaisen barokkityylin mestarinäytös. Hyvä on kiertää koko kirkon ympäri myös ulkopuolelta ja katsoa sen kaikki sivut ja sisäänkäynnit yksityiskohtineen. Kannattaa myös oleskella jonkin aikaa Plaza (del Cardenal) Belluga -torilla, jonne katedraalin julkisivu antaa. Siellä on myös piispanpalatsi ja paljon tunteita sekä puolesta että vastaan herättävä arkkitehti Rafael Moneon suunnittelema moderni osa Murcian kaupungintaloa, sekä yhdellä sivulla asuinrakennuksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Torin laitaa kiertävillä terasseilla voi istuskella ihailemassa upeita rakennuksia, jotka ympäröivät toria joka puolelta. laiselta Merklin-Schützeltä ja tuotiin uudet pähkinäpuiset istuimet kuoriin San Martin de Valdeiglesias-luostarista, jonka valtio oli takavarikoinut kuten niin monet muutkin luostarit saadakseen rahaa valtion velkojen maksuun. Pääalttari La Mora 9
Uusi Costa Blanca 4/2015 Otsikon teemalla ”Elämää eläkkeellä” lähti iloinen kymenlaaksolainen joukko eläkeläisiä 19.9.2015 kohti Espanjan Costa Blancaa ja Torreviejaa . Elämää eläkkeellä Viikon aikana saimme kuulla monelta suunnalta millaista elämä on tai voisi olla Espanjan auringon alla. Tutustuimme muutamaan suomalaiseen yritykseen, nautimme heidän palveluistaan mm. lounaan ja cavan merkeissä. Osa ryhmäläisistä sai osakseen haminalaislähtöisen hieroja-kosmetologi Sari Mankisen palveluita ja osa kuunteli mielenkiinnolla millaista olisi asua Torreviejassa; asiaa valotti suomalainen Mia Komppa Zariko properties -asunnonvälitysyrityksestä. Lisää väriä ajatuksiimme toivat kaksi vertaiseläkeläistä Ritma ja Mailis, jotka ovat asuneet jo useamman vuoden Espanjassa ja jotka vain silloin tällöin piipahtavat Suomessa. Tutustumista nähtävyyksiin ja kulttuuriin Matkan aikana tutuiksi tulivat espanjalaiset markkinat, kauppakeskukset ja jopa paikalliseen hautausmaahan tutustuttiin. La Matan hautausmaalle on haudattu myös suomalaisia. Hautausmaa herätti ihmetystä, koska Espanjassa ei haudata maahan vaan ”seinään” eli uurnille ja arkuille on betoniaukot, johon ne sijoitetaan ja sen jälkeen tila muurataan kiinni ja eteen kiinnitetään laatta, joka kertoo, kuka on siihen haudattu. Taukojumppaa suolajärvellä Matkaan lähdettiin Anjalankosken Linjan bussilla yrittäjä Sari Tjederin johdolla. Allekirjoittanut oli lähtenyt matkaan jo edeltä ja odotteli hyvissä ajoin hotellilla ryhmän saapumista. Matka oli teemamatka ja jo ensimmäisenä iltana pohdittiin syytä lähteä juuri tälle matkalle ja mikä on ollut koko elämän kantava voima. Lämpimän illan hämärtyessä, kaskaiden soittaessa nautimme meren pauhusta yhteisellä illallisella. Osallistujille jaettiin ”tehtäväkirjat”, joita he täyttivät oman halunsa mukaan. 10
Uusi Costa Blanca 4/2015 Piknik-retki tehtiin, minnepä muualle kuin Laguna de la Matan suolajärvelle, luonnonsuojelualueelle. Siellä kiikaroitiin lintuja, mutta vain yksi flamingo esittäytyi pikkulintujen lisäksi. Emme kuitenkaan antaneet sen häiritä, vaan nautimme kauniista luonnosta, voimistelimme, keskustelimme ja tietysti nautimme maittavat eväät. Myös allasjumppa kuului ohjelmaan, sen jälkeen maistuivatkin churrot suklaalla erityisen hyvin. Ryhmä vietti yhden päivän ilman tehtäviä ja ohjaajia: Sari Tjederiä ja Tiina Punkasta, ryhmäläiset osallistuivat ProJennin järjestämälle retkelle Guadalestin kylään ja Turrónin tehtaalle. Guadalestin maalauksellinen vuoristokylä on yksi Costa Blancan merkittävimmistä nähtävyyksistä, josta aukeaa kaunis näkymä alapuolella olevalle järvelle. Päivämatkalla tapahtui myös pienoinen ihme: 84-vuotiaat Raili ja Pertti, seurusteltuaan 21 vuotta, päätyivät kihlojen ostoon! Viikon kruunasi läheisessä Los Montesinoksen kylässä sijaitsevan La Herraduran ravintolan flamencoesitys maittavan illallisen kera. Yhteenvedon aikana, kun kysyimme ryhmän ainoalta miesosallistujalta, että miten hän oli kokenut viikon ja naislauman, vastasi hän yksinkertaisesti: ”Mahtavaa, tosi mahtavaa!” Viikko todellakin oli mahtava niin ryhmäläisten, ilmojen kuin tunnelmankin puolesta. Monelle jäi kytemään halu tulla uudelleen Torreviejaan, niin upeana se matkalaisille näyttäytyi. Teksti ja kuvat: Tiina Punkanen Yrittäjä, tietokirjailija, työnohjaaja ja kouluttaja www.tiinapunkanen.fi Kihlajaiset Flamencoa La Herradurassa Joulukuun 28. päivä on Espanjassa Día de los Santos Inocentes , suomalaiselta nimeltään Viattomien lasten päivä, muistona kuningas Herodeksen hirmutöistä Betlehemissä yli 2000 vuotta sitten. Kristillisestä taustasta huolimatta espanjankielisissä maissa ko. päivänä on tapana tehdä piloja muiden maiden aprillipäivän tapaan. Tiedotusvälineet, perinteisesti etenkin lehdistö, mutta viime aikoina myös radio ja televisio, kilpailevat tavasta, jolla voivat uskottavasti vetää yleisöä nenästä. Näitä kepposia kutsutaan espanjaksi nimellä ”inocentadas” . Onnistuneen kujeen kohteeksi joutuneelle voidaan sitten ilakoiden todeta: ”Inocente, inocente!” Día de los Santos Inocentes Viime vuoden vedätyksistä mainittakoon kyseisen päivän aamulta tiedote, jonka mukaan Espanjan kuningas Felipe VI ja kuningatar Letizia vierailisivat ohikulkumatkallaan pikaisesti Torreviejassa samana päivänä. Kuningaspari halusi tutustua lähemmin valtakunnallista mainetta saavuttaneeseen seimiasetelmaan kaupungin keskusaukiolla. Turvajärjestelyjen vuoksi kerrottiin vasta samana aamuna julkisuuteen tästä vierailusta, jonka toivottiin keräävään paikalle sankan joukon kansalaisia, hyvällä onnella saattaisi nähdä läheltä vilauksen uudesta kuningasparista, jonka arvioitiin saapuvan klo 13 tienoilla. 11
Uusi Costa Blanca 4/2015 Fátima, Nazaré, Óbidos, Alcobasa, Tomar, Coimbra. "Portugalin huhtikuu", vanha iskelmä kertoo Coimbrasta, mutta muut kaupungit olivat ainakin minulle lähes tuntemattomia, jopa nimeltä. Nyt tiedämme niistä edes jotakin, ja myös portugalin kielestä perustietoja. Seurakunnan matka Portugalin keskiosiin alkoi maanantaina 2.11. kello 8:00. Olimme varautuneet pitkään ajomatkaan, olihan kohteemme Fátima noin tuhannen kilometrin päässä. Matka sujui rattoisasti, siitä pitivät huolen mainiot matkanjohtajamme talvipappi Juhani Huovila ja kanttori Juha Paukkeri sekä Maximina ja Esa Peltonen , joista jälkimmäiset olivat tehneet ison urakan jo ennakkoon matkan valmisteluissa. Maxi oli saanut neuvoteltua erittäin edulliseen hintaan vielä lisäalennuksen. Ajo eteni mukavasti, kun käytiin välillä kahvilla ja lounaalla, ja sitten oli tietokilpailuja, yhteislaulua ym. Esa jakoi tietoa niin maasta kuin sen kielestäkin. Kun mesetan tasaiset maat Nähtyä ja koettua Portugalissa Matkalaisia Nazarén näköalapaikalla. oli ohitettu, maasto muuttui vaihtelevammaksi ja pimeys alkoi peittää mai-semat. Odotimme kovasti Portugalin rajaa, ja tulihan se sieltä "25 Portugal" oli kyltissä. Vettä vihmoi, sumu laskeutui, tie oli kapea, hyvin mutkainen vuoristotie. Onneksi emme nähneet, millaisia rotkoja mahdollisesti oli tien varrella. Sitten saavuimme pikkukaupunkiin. "Nyt ollaan varmasti jo Portugalissa, ollaanhan ajettu siitä kyltistä ainakin toista tuntia", sanoin miehelleni. Sitten näkyi viitta "26 Portugal". Miten tässä näin on käynyt? Saimme myöhemmin kuulla, että kuljettaja oli muuttanut reittiä pohjoisemmaksi rankkojen sateiden ja mahdollisten tulvien takia. Viisas valinta! Seuraavana päivänä TV:ssä näkyi autoja uiskentelemassa vedessä ja ihmisiä kahlailemassa kaduilla. Oli paljon mukavampaa tulla hotelliin muutama tunti myöhässä kuin viettää yö autossa veden saartamana. Matkan aikana Maxi soitteli väliaikatietoja hotelliimme ja lepytteli kiukkuista isäntää. Niinpä meitä odotti myöhäinen illallinen, kun puolen yön maissa saavuimme hotelliin. Muitakin ongelmatilanteita Maxi selvitti taitavasti niin, että me matkalaiset emme tienneet niistä mitään. Tiistaina aamupäivällä tutustuimme Fátiman Santuárioon, jossa pyhiinvaelluskohteessa vierailee vuosittain yli neljä miljoonaa ihmistä. Sen keskuspaikka on Ilmestyskappeli. Tapahtumat saivat alkunsa 13.5.1917, kun kolmen pienen lammaspaimenen ryhmä koki ensimmäisen kuudesta Pyhän Marian ilmestymisestä. Ilmestys toistui joka kuukauden 13. päivä toukokuusta lokakuuhun, poikkeuksena elokuu, jolloin ilmestys tapahtui kuun 19. päivä, lasten päästyä vankilasta. Heidän vangitsemisensa syy olivat tapahtuneet ilmestykset, joista lapset olivat kertoneet ja joihin ihmiset eivät uskoneet. Kävimme myös tämän suuren aukion reunoilla sijaitsevissa basilikoissa. Pyhän Kolminaisuuden basilikaan mahtuu istumaan 9 000, ja oppaan mukaan se täyttyy ainakin sunnuntaisin ja kesällä joka kuukauden 13. päivä, elokuussa 19. päivä. Osittain remontissa olevaan N. Sra de Rosárioon on haudattu nämä lapset, jotka kokivat ilmestykset; kuten oli ennustettu, Francisco ja Jacinta kuolivat nuorena, Piirros: Anja Kallio 12
Uusi Costa Blanca 4/2015 v. 1919 ja 1920, mutta Luciasta tuli karmeliittanunna ja hän kuoli 13.2.2005 korkeassa 97 vuoden iässä. Juha-kanttorimme ilahdutti täällä meitä laulullaan, niinkuin muutamassa muussakin hyvin kaikuvassa pyhäkössä. Santuárion alueella on myös paavi Johannes Paavali II:n lahjoittama luoti, jolla hänet yritettiin surmata v. 1981, sekä lasivitriinissä noin metrin levyinen pala Berliinin muuria, jonka paavi niinikään lahjoitti tänne. Santuárion alueella on iltaisin satojen pyhiinvaeltajien kynttiläkulkue, johon jotkut matkalaisistamme jaksoivat osallistua. Vaikuttavaa oli ollut nähdä polvillaan kulkevia pyhiinvaeltajia, jotka näin osoittivat katumusta mutta myös kiitollisuutta. Iltapäivän retkikohde oli rannikkokaupunki Nazaré. Näköalapaikalla oli vanhoja naisia myymässä pähkinöitä ym, pukeutuneina perinteiseen asuun: seitsemän lyhyttä (!) hametta päällekkäin. Vanhaa traditiota oli myös kalansaaliin kuivatus rannalla ja 1800-luvulta oleva hissi rinteessä. Tämän jälkeen ajoimme maalaukselliseen pikkukylään nimeltä Óbidos. Siellä oli linna korkealla kukkulalla ja paljon matkamuistomyymälöitä. Hämärä oli jo laskeutunut kun saavuimme illalliselle hotelliin. Keskiviikkoaamun pieni tihkusade ei meitä haitannut, kun ajoimme Batalhan luostariin, joka on UNESCO:n maailmanperintökohde. Batalha merkitsee taistelua. Tämä taistelu käytiin v. 1385 ja voiton kunniaksi ja neitsyt Marialle kiitokseksi rakennettiin luostari. Portugalilaiset voittivat kastilialaiset, mikä mahdollisti Portugalin itsenäisyyden. Luostaria rakennettiin 132 vuotta, toisen tiedon mukaan 200 vuotta. Juha kertoi meille, miten vanhojen kirkkojen akustiikka on vaikuttanut polyfonisen musiikin syntyyn. – Tällaisia valtavia mestarirakennelmia katsoessa nykyihminen voi vain ihmetellä, miten ne on saatu aikaan ilman nykytekniikkaa. Budjetistakaan ei varmaan riidelty. Matkamuistomyymälöitä Portugalissa riittää. Seurasimme myös vartionvaihtoa eräässä luostarin salissa. Kaksi sotilasta, toinen naispuolinen, vartioivat tuntemattoman sotilaan muistomerkkiä. Matkamme jatkui Alcobasaan, jonka sistersiläisluostarin kirkko on Portugalin suurin. Täällä meitä odotti yllätys, pieni kontratenorien konsertti, johon myös Juha kutsuttiin esiintyjäksi. Lauloimme yhdessä "Maa on niin kaunis". Lounaan jälkeen bussi vei meidät itään Fátimasta, Tomarin pikkukaupunkiin. Tomar sijaitsee hedelmällisellä maatalousalueella oliivija viikunapuineen. Nabao-joki halkoo kaupunkia. Linna ja Kristuksen luostari ovat UNESCOn maailmanperintökohteita. Tomarin linna rakennettiin vuoden 1160 tienoilla strategisesti hyvälle paikalle kukkulalle ja lähelle jokea. Komea muuri suojaa linnaa. Vuonna 1593 alettiin rakentaa akveduktia. Sen pituus on 6 kilometriä ja korkeus paikoitellen 30 metriä. Hienoin nähtävyys tässä valtavassa rakennuskompleksissa on pyöreä kirkko upeine seinämaalauksineen ja veistoksineen. Torstaina meillä oli omaa aikaa, mutta halukkaille järjestettiin käynti Coimbraan ja meitä olikin lähes Perinteiseen asuun pukeutunut kauppias Nazaréssa. Pyhän Kolminaisuuden basilika, jonne mahtuu 9 000 henkeä. 13
Uusi Costa Blanca 4/2015 bussilastillinen. Coimbra on noin 200 km Lissabonista pohjoiseen. Hotellistamme oli sinne matkaa noin 80 km. Coimbra oli Portugalin pääkaupunki ennen Lissabonia, vuosina 1139–1260. Kaupungin väkiluku on pienentynyt 2000-luvulla, ollen enää noin 92 000. Vanhimmat rakennukset ovat 1100-luvulta. Jesuiitoilla on ollut vahva vaikutus kaupungissa. Yliopisto on perustettu vuonna 1290 ja se on yksi Euroopan vanhimmista. Se toimi ensin Lissabonissa, mutta siirrettiin Coimbraan v. 1537. Täällä se sai käyttöönsä entisen kuninkaallisen palatsin tilat kaupungin korkeimmalta paikalta. Coimbra on kulttuurin, historian ja kauneuden yliopistokaupunki. Bussimme nousi hitaasti kapeita katuja pitkin kohti yliopistoa kukkulan huipulla. Lähdimme tutustumaan yliopistoon. Osalla opiskelijoista oli yllään mustia kaapuja, jotka toivat mieleen jesuiitat. Meille kiinnostavin kohde Coimbran yliopiston opiskelijoita perinneasuissaan. oli vanha kirjasto, jonka sisusta on Brasiliasta peräisin olevalla lehtikullalla ornamentein koristeltu ja jossa on noin 60 000 arvokasta teosta. Matkalla sinne fuksityttöjen lauma niin oletimme yllätti meidät halauksilla. Sain kolme halausta, Esa kertomansa mukaan peräti 6, ja mieheni yhden, mutta sitäkin vankemman! (Pentin mielestä se vastasi hyvinkin kolmea tavallista halausta...) Kirjat olivat etupäässä uskonnollisia, mutta myös ainakin lääkeja luonnontieteet olivat edustettuina. Oppaamme kertoi meille säilytysongelmista. Hyllyt ovat seetripuuta, kosteutta ja lämpöä seurataan tarkasti. Erikoinen juttu olivat lepakot, joita käytetään tuholaisten torjuntaan. Muutamat kävivät myös yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa. Palasimme hotelliin lounaalle ja sen jälkeen oli aikaa vaikkapa shoppailuun. Siihen olikin runsaasti mahdollisuuksia lukemattomissa liikkeissä ja kojuissa. Perjantain paluumatka oli noin 200 km lyhyempi kuin menomatka ja sujui leppoisasti, kun ohjelmaa ja hyviä teitä riitti. Mm. Anja Kallio kertoi satuja eri maista. Talaverassa oli lounas. Katselimme maisemia ja kuljettaja kertoi paikoin karun Extremaduran maisemaa hallitsevan puun nimen (encina = rautatammi, quercus ilex) . Tämän puun terhoja possut syövät ja tuottavat monien mielestä parhaita iberian kinkkuja. Rautatammen lehdet eivät muistuta meidän tuntemamme tammen lehtiä, mutta "hedelmistään puu tunnetaan". Matkamme onnistui mainiosti, kukaan ei sairastunut eikä kaatunut ja Juhani ja Juha hoitivat hommansa hyvin, Esan ja Maxin kielitaitoa tarvittiin niin tulkkauksessa kuin myös yllättäen vastaantulleiden pulmatilanteiden selvittämiseen – näitähän matkoilla aina tulee. Kiitos teille kaikille! Muistiin merkitsi ja kuvasi Kirsti Korhonen Kristuksen luostarin kirkko Tomarissa. Coimbran yliopiston sisäpihaa. 14
Uusi Costa Blanca 4/2015 Costa Blancan ev.lut. seurakunta piti syyskokouksensa lauantaimessun jälkeen seurakuntakodissa 14. marraskuuta. Pertti Alanderin johdolla kokous hyväksyi toimintasuunnitelman ja talousarvion vuodeksi 2016. Talvipappi Juhani Huovilan ja taloudenhoitaja Pirjo Mattssonin esittelemät toimintaja taloussuunnitelmat noudattavat tämänvuotista linjaa, kuten myös kanttori Juha Paukkerin esittelemä seurakunnan musiikkielämä. Seurakuntaneuvoston puheenjohtajaksi valittiin toiseksi kaudeksi Kari Winberg sekä uusiksi jäseniksi äänestyksellä Pirjo Mattsson ja Eeva-Liisa Blinnikka , varalle Sanna Mehto . Entisinä jäseninä jatkavat Voitto Korhonen , Esa Peltonen ja Soile Salo sekä varalla Tarja Karjalainen . Toimintasäännön muutoksena hyväksyttiin yksimielisesti ehdotus, jonka mukaan seurakuntaneuvoston jäsenet ja varajäsenet valitaan vastaisuudessa kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Kun tähän saakka neuvoston puheenjohtaja on valittu vuosittain syyskokouksessa, sääntöuudistuksen jälkeen seurakuntaneuvosto valitsee keskuudestaan puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan vuodeksi kerrallaan. Vastaisuudessa seurakunnan vaalilautakunta vahvistaa neuvoston ehdokasasettelun vähintään kaksi viikkoa Ev.lut. seurakunnalla syyskokous Torreviejassa LUOTTAMUSTOIMET 3-VUOTISIKSI – NEUVOSTO VALITSEE JOHTAJISTON Kuvassa taustalla vasemmalta Kari Winberg, Pirjo Mattsson, Pertti Alander (puh.joht.) ja Juhani Huovila. ennen vaaleja. Kunkin ehdokkaan valitsijayhdistykseen tulee kuulua vähintään viisi seurakunnan äänioikeutettua jäsentä, jotka toimittavat ehdokaslistat vaalilautakunnalle ennalta ilmoitettuun määräaikaan mennessä hyväksyttäviksi. Seurakunnan pappina jatkaa rovasti Juhani Huovila ja uutena kanttorina on aloittanut Juha Paukkeri, jonka koko perhe esittäytyi kokousväelle. Teksti ja kuva: Voitto Korhonen Erilaisten maksukorttien käyttö on helpottanut elämäämme kun matkustelu on yleistynyt. Samalla ovat kuitenkin kasvaneet riskit, että kortteja tai niiden tietoja joutuu vääriin käsiin. Vaarojen minimoimiseksi kannattaa maksukorteissa käyttää maksun aluerajausta eli geoblockingia. Aluerajaus tarkoittaa mahdollisuutta valita itse ne maantieteelliset alueet, joissa kortti käy ja ennen kaikkea ne, joissa se ei käy. Kortin voi siis säätää toimimaan esimerkiksi vain Suomessa tai tietyssä maanosassa. Samalla sen saa toimimattomaksi muualla maailmassa. Uutisissa näkee jatkuvasti, että vääriin käsiin joutuneita kortteja tai niiden tietoja käytetään esimerkiksi käteisnostoihin jossakin muussa maassa, usein Euroopan ulkopuolella. Ei kukaan tarvitse korttia, joka toimii koko ajan kaikkialla. Jos ei poistu esimerkiksi Suomesta tai Espanjasta, niin miksi kortin pitäisi toimia esimerkiksi Aasiassa. Suomessa myönnetyn maksukortin perusasetus on usein sellainen, että se toimii kaikkialla maailmassa. Omassa verkkopankissa voi muuttaa kortin toimivuutta eli kortin voi rajata toimimaan esimerkiksi vain Suomessa. Valitettavasti maarajauksen käyttömahdollisuus on vielä pankkikohtaista, osa pankeista ei ole nähtävästi oivaltanut aluerajauksen tuomaa hyötyä. Asia kannattaa tarkistaa omasta pankista. Oiva ominaisuus on rajata myös internetkäyttö kokonaan pois kortista. Asetuksia on helppo muuttaa verkossa aina oman matkustusja oleskelutilanteen mukaan. Maksukorttien aluerajaus käyttöön! 15
Uusi Costa Blanca 4/2015 TALOUS 16 Milloin on tarpeeksi? Ihmisillä on tapana asettaa jokaiselle asialle oman mukavuusalueen rajat ja käyttää niitä absoluuttisina äärilaitoina. Esim. ulkolämpötilana espanjalaiselle +10 on älyttömän kylmä, alin mahdollinen kuviteltavissa oleva tilanne ja kaikki siitä alaspäin jotain käsittämätöntä. Sama pätee talouteen – asioita katsotaan oman pienen toleranssin sisäpuolella. Espanja vastaan Suomi – kuis menee? Espanjassa talous on lokakuun katsauksen mukaan kasvanut noin 3,4 % vuosivauhtia viime vuoteen verrattuna ja on euroalueen parhaassa vedossa. Vastaavasti Suomessa on tullut samana aikana noin 0,6 % miinusta. Tämä on varmasti sitä EU:n tarkoittamaa talouksien integraatiota ja lähentymistä toisiinsa. Suomen taloudessa ollaan totuttu pieniin riskeihin ja muutoksiin, ja varmasti osin tästä syystä valtio on tasoittanut suhdanteita huomattavasti Espanjaa enemmän siksi Suomessa pienetkin muutokset ovat isoja asioita. Sanoja lama, valtavat ongelmat, vapaa pudotus jne. käytetään kuvaamaan sitä, että taloustuotanto putoaa 0,6 %. En tiedä miten tämän aikuisille selittäisi, mutta jos viime vuonna ansaitsit 100, niin tänä vuonna ansaitset 99,4. Suomen kansantuote oli 2014 noin 4 % alempana kuin huippuvuonna 2008 . Vastaavasti Espanjan kansantalous on supistunut 14 %, eli 3,5 kertaa enemmän. Suomen medialta olisivat loppuneet sanat varmasti kesken jo supistumisen puolivälissä. Jos soittaa kreikkalaiselle, niin Suomen ”vapaa pudotus” kuulostaa lähinnä vitsiltä. Norjalainen yrityskollegani kertoi parisen viikkoa sitten, että heillä on Norjassa ongelmia öljyn hinnanlaskun ja taloustilanteen huononemisen myötä. Jep, eli maa, jonka valtiolla on noin 840 Mrd euron ”vararahasto pahan päivän varalle”, 5 % työttömyys ja maailman korkein elintaso, koki talouden olevan ongelmissa. Totta, tilanne oli huonompi kuin edellisenä vuonna. Hän tosin jatkoi, että käyttää sanaa ongelma ns. ”norjalaisessa kontekstissa.” Näyttää siis siltä, että historian paras taloustilanne tai henkilön kohdalla korkein joskus saatu palkka tai muu saavutettu etu, muuttuu nopeasti minimivaatimukseksi, johon tulevaisuutta aina verrataan ja siitä alaspäin poikkeaminen tietää kauheita. Voisimmeko joskus ajatella asioita hieman toisin? Ajattelisimme mitä tarvitsemme ja jos se täyttyy, niin kaikki on hyvin? Uskoisin, että tällä metodilla meistä voisi tulla ehkä onnellisempia ja iloisempia. Espanjassa usein on tarpeeksi, että saadaan kuppi kahvia, churrot ja La Ligan matsi katukahvilassa kavereiden kanssa. Jos ottelun jälkeen on vielä rahaa ostaa olut, niin se on luksusta. Suomessa ajatellaan, että jos viime viikolla saatiin olut, niin se on pakko saada tälläkin viikolla tai muuten on asiat huonosti. Mieluummin vielä niin, että se on jonkun muun vika. Osaisimmekohan me Suomessakin asettaa asiat oikeisiin mittasuhteisiin ja pohtia, mikä on tärkeää, ilman jatkuvaa tarvetta enempään ja enempään. Elämästä voisi jopa tulla mukavampaa ja voisimme elää rennompaa elämää – ehkä sellaista, jota monet ovat tulleet Espanjasta hakemaan. Tällaista integraatiota kaipaisin Suomen ja Espanjan välille. www.tradingeconomics.com/finland/gdp 1 1 Turo Numminen Yrittäjä ja yrittäjyyskasvattaja Suomessa ja Espanjassa
Uusi Costa Blanca 4/2015 Eeva Donner Kirjoittaja pohtii tällä palstalla, mikä on Espanja. Siestan syvempi olemus KOLUMNI 17 Meille suomalaisille kello on tärkeä. Olemme täsmällisiä ihmisiä, pidämme myöhästelyä töykeytenä ja epäkohteliaisuutena. Kauppamme avautuvat minuutilleen ajallaan, töihin tullaan mieluummin etuajassa kuin sekuntiakaan myöhässä. Kellomme käyvät aina oikeaa aikaa. Kun sovimme tapaamisen, kellonaika annetaan minuutin tarkkuudella. Espanjalaisilla on vuorokaudessa oikeastaan vain kolme aikaa. Por la manaña , aamupäivällä, siesta, keskipäivän lepotauko ja por la tarde , iltapäivällä. On olemassa myös ilmaus por la noche , illalla tai yöllä, mutta se mielletään iltapäivän jatkoksi. Asiat sovitaan tämän kellon mukaan. Jos sinulle soittaa puutarhuri tullakseen leikkaamaan pensasaitasi, on aikataulu joko por la manaña tai por la tarde. Jos kuitenkaan et halua roikkua koko aamutai iltapäivääsi kotosalla, on hyvä tiedustella että ¿A qué hora?, millähän kellonlyömällä kuvittelisitte saapuvanne. Kellonaika annetaan auliisti, mutta se ei ole se MINUUTILLEEN, johon olemme tottuneet. Koska olen vieraana tässä maassa, olen hitaasti mutta varmasti jättänyt hermostumasta asiasta ja päättänyt sen hyväksyä. Minulla ei ole valtaa muuttaa ikivanhaa aikakäsitystä. En voi myöskään muuttaa siestaa. Enkä edes halua, minusta se on hyvin sivistynyt tapa, mennä lounaan päälle vatsan viereen nukkumaan. Niinhän ennen muinoin Suomessakin kesäaikaan tehtiin, maalla, kun oltiin syöty puolinen heinänteon aikaan. Mihin kellonaikaan alkaa siesta? kysyinkin espanjalaiselta ystävättäreltäni. Vielä on minulla paljon oppimista, sillä hän katsoi minua taas kuin olisin vähän tyhmä. Mihinkö aikaan? hän kysyi. Niin, kun tästä on niin erilaisia käsityksiä. Lounasaika alkaa kahdelta, sen tiedän. Lounas on päivän pääateria, senkin tiedän, sitä syödään pitkään ja hartaasti. Mutta... taannoin halusin viedä vieraani syömään lounasta paikalliseen suomalaiseen ravintolaan, mutta yllätyksekseni se suljettiinkin jo kolmelta. Emme olisi millään ehtineet nauttia ateriastamme. Kysyin myöhemmin paikan omistajalta asiasta. Hän sanoi että he sulkevat siestan ajaksi. Niin että sano sinä, mihin kellonaikaan on siesta? Ei siestalle ole varsinaista kellonaikaa! ystävättäreni sanoi, lounaalle on kellonaika. Lounas on kello kahden ja viiden välillä tapahtuva la comida, jonka jälkeen, riippuen mihin aikaan lounaan syönti loppuu, mennään siestalle, lepäämään! Taas uusi asia! Suomalaisen ajantajulla tässä on vielä paljon opittavaa. Kun meille maistuu lounas jo puolen päivän maissa ja pääateria syödään viideltä, niin jos täällä elämme suomalaisen ajantajun mukaan voimme jäädä nälkäisiksi. Espanjalaiset ravintolat eivät juurikaan avaa oviaan ennen kello puoli kahta ja viiden ja kahdeksan välillä illalla on vaikeaa saada kunnon ravintolaruokaa. Espanjan postin palvelutaso ja luetettavuus jakavat helposti edelleen ihmisten mielet. Tämä uutinen vahvistaa toisen mielipidesuunnan edustajia. Poliisi nimittäin pidätti marraskuussa Alcoyssa 42-vuotiaan työttömän espanjalaismiehen, jonka kodista oli löytynyt yli 3 200 kirjettä vuosilta 2004–2014. Niiden joukossa oli yli tuhat kirjettä Valencian aluehallinnolta, 162 puuttuvan postin ilmoituksia, ajokortteja, oikeuden kirjeitä, sähkölaskuja, pankkikirjeitä, henkilökohtaisia kirjeitä ja aikakauslehtiä. Nyt pidätetty mies oli irtisanottu postin palveluksesta ilmenneiden epäselvyyksien vuoksi jo vuonna 2014. Hänen vastuualueisiinsa olivat kuuluneet 10 vuoden aikana mm. seuraavat paikkakunnat: Alicante, Ibi, Alcoy, Muro de Alcoy, Cocentaina ja Onteniente. Posti kulkee kun Kusti polkee...
Uusi Costa Blanca 4/2015 Lokakuussa saimme jälleen nauttia suomalaisen teatteritaiteen helmestä. Tommi Eronen veti kahtena iltana Rattotallin salin täyteen innokkaita teatterin ystäviä Torreviejassa. "Isä!" on Bjarni Haukur Thorssonin kirjoittama ja Ilari Johanssonin suomentama ja ohjaama monologi, jota Tommi Eronen on ansiokkaasti esittänyt ympäri Suomea. Esityksen ensi-ilta oli tammikuussa 2012 Tampereen Työväen Teatterissa. Vuosien varrella Eronen on kiertänyt "Isänä" niin pienemmät ja suuremmatkin estradit. Viime kesänä mm. Kuopiossa kaupungin oma poika hauskuutti yleisöä mm. Satamankulmassa sekä nykyisen kotikaupungissaan Porvoossa. Rattotallissa oli esityksen ulkomaan ensi-ilta. Isä! on humoristinen kasvutarina miehen matkasta isäksi. Polku ei ole ihan helppo eikä aina suorakaan. Matkaan mahtuu parisuhteen, raskausajan ja lapsiperheen hurjia yläja alamäkiä, isoja ja pieniä kiviä, tunteita laidasta laitaan. Hulvattoman hauskaan tekstiin kätkeytyy miehen kasvukipuja, epävarmuutta ja pelkoakin olevasta ja tulevasta. Yleisö kiittää! www.skandinaviskaskolan.com työstä. Eikä mikään ihme. Näyttelijäperheen tytär, lahjakas Ona harrastaa jo itsekin näyttelemistä Porvoon teatterissa. Työ ja huvi yhdistyivät mukavasti lyhyellä syyslomalla. Isällä kun työt ajoittuvat iltaan niin aurinkoiset päivät isä ja tytär kuluttivat tutustumalla Torreviejaan. Ona ihastui Espanjaan niin, että aikoo tulla aikuisena tänne ja etsiä itselleen jonkun komean espanjalaisen miehen! Ehkä meillä tulevaisuudessa on täällä suomalais-espanjalainen teatteri? Kaikkihan on mahdollista kun oikein kovasti toivoo. Toivotamme sekä isän että tyttären lämpimästi uudelleen tervetulleiksi Torreviejaan koska tahansa! Aulikki Mäkinen Pienessä teatteriravintolassa tunnelma on intiimi, ja katsojasta tuntuu, että näyttelijä puhuu juuri minulle tai kertoo minun tarinaani. Totuuksia, jotka jokaisen perheenperustamisesta haaveilevan pitäisi nähdä jo etukäteen... ainakin viimeistään äitiysneuvolassa. Eronen veti kaksituntisen monologin huikealla ammattitaidolla ja sai yleisön täysillä mukaan, nauramaan ja välillä melkein itkemäänkin. Tommi Eronen on syntynyt ja käynyt koulunsa Kuopiossa. Kadettikoulun kautta tie kulki teatterikouluun ja näyttelijän työtä hän on tehnyt jo parikymmentä vuotta. Eronen on ollut mukana mm. noin 20 kotimaisessa elokuvassa. Parhaiten ovat mieleen jääneet Sauna (2008) ja Bad Luck Love (2001), josta hän sai parhaan miessivuosan Jussi-palkinnon. Useista televisiosarjoista kaikki muistavat varmasti ainakin Kumman kaa ja Taivaan tulet, joissa hän oli mukana. Tällä hetkellä pyörii televisiossa uusi draamasarja Koukussa. Se kertoo, riippuvuuksista, huumemaailmasta ja rakkaudesta. Pääosissa Tommi Eronen ja Matleena Kuusniemi. (vinkki: koko tämän loistavan 10-osaisen sarjan voi katsoa vaikka yhdellä istumalla Yle Areenasta: areena.yle.fi) Torreviejaan Tommi Eronen tuli tyttärensä Onan kanssa. Ona Eronen on viehättävä 6-luokkalainen, joka haaveilee näyttelijän Tommi ja Ona Torreviejassa. Isänä Torreviejassa Kuopion poeka 18
Uusi Costa Blanca 4/2015 Espanjassa on monia nimenomaan joulun aikaan valmistettuja leivonnaisia, joita ostetaan tai tehdään liki joka kotiin ja tarjotaan kahvin kera jälkiruoan jälkeen. Tuhtia tavaraa, jolla saa helposti lisäsenttejä vyötärölle. Mainitsen tässä muutamia tunnetuimpia. MANTECADOs Tämä leivonnainen tehdään jauhoista, sokerista ja sian ihrasta, joka on hyvinkin tavallinen aines leivonnassa Espanjassa. Taikinaa maustetaan halutessa mantelilla, kanelilla, aniksella, kaakaolla tai sitruunankuoriraasteella. Lisäaineen mukaan nimi muuttuu esimerkiksi pelkästä mantecadosta Mantecado de almendra tai Mantecado de limón -nimiseksi. Rakenteeltaan helposti hajoava leivonnainen. Alkuperältään Andalusiasta, luultavasti Málagan Antequerasta. ALMENDRADOs Valmistettu hyvin karkeasta mantelirouheesta, johon on lisätty munaa, sokeria ja halutessa sitruunamehua. CORDIALes Tyypillisiä Murcian alueella, sisältävät mantelirouhetta, kurpitsaa, sokeria, munaa, sitruunankuoriraastetta ja enkelin hiuksia (cabello de angél, sokerista ja kurpitsasta tehty täyteaines, joka on työläs valmistaa, mutta myydään valmiina säilykkeenä vaikka Mercadonassa). Pohjalevyksi ohutta obleavohvelia paistamiseen. MAZAPÁN Marsipaanikuviot ovat tyypillisiä joulunaikaan, aineksina mantelijauhe, peruna ja sokeri. Kuuluisin marsipaanikaupunki on Toledo. HUESO DE SANTO Pyhimyksen luu, marsipaanileivos, joka täytetty keltuaistäytteellä, ja sitten paistettu kultaiseksi uunissa. PAN DE CÁDIZ Cádizin leipä, yleensä isokokoinen marsipaanileivonnainen, joka on täytetty bataatti-keltuaistäytteellä ja paistettu obleavohvelin päällä. Siitä leikataan viipaleita syötäväksi kuin leivästä. ROSCÓN DE REYES Itämaan tietäjien rinkeli. Tämä leivonJOULUNAJAN TRADITIONAALISIA LEIVONNAISIA JA MAKEITA POLVORÓNes Yleensä aika pienikokoinen paperiin kääritty leivonnainen, jossa jauhoja, sokeria ja ihraa. Hajoaa suuhun ihan "pölyksi". Estepa, kylä Sevillan maakunnassa, on Espanjan kuuluisin polvoronesien ja mantecadojen valmistuspaikka, jossa työllistetään sesonkiaikana paljon ihmisiä niiden valmistamiseen. Myös Tordesillas Kastiliassa on tunnettu paikkakunta tämän leivonnaisen suhteen. nainen syödään loppiaisaattona. Pyöreä rinkelinmuotoinen iso leivonnainen, jonka taikina on hieman pullataikinaa muistuttava, appelsiininkukkavedellä maustettu. Koristellaan kauniiksi sokeroiduilla hedelmillä ja mantelilastuilla. Niitä on myös erilaisilla täytteillä kuten esim. kermavaahtotäytteinen. Sen sisään piilotetaan aina hahmo, joka esittää kuningasta/itämaan tietäjää sekä yksi papu. Muitakin yllätyksiä voi olla. Jolle osuu kuningas, kruunataan päivän kuninkaaksi. Jolle osuu papu, maksaa koko Roscón-pullan. TURRÓN Kaikkein tyypillisin joulun ajan makea, tuskin on espanjalaista kotia, josta sitä ei jouluna löydy. Turrón tai nougat, joka on suomalaisille tutumpi nimi, on makea massa, joka tehdään hunajasta ja/tai sokerista, kuorituista ja paahdetuista manteleista. Emulsioimisaineena voidaan käyttää munanvalkuaista. Yleensä se myydään suorakaiteen muotoisena levynä. Kotonakin sitä voi valmistaa. Turrónin kuuluisin valmistuspaikka Espanjassa on Alicanten maakunnassa sijaitseva Jijona/Xixona, joka on kuuluisa myös jäätelöteollisuudesta. Luultavimmin turrónin alkuperä on Arabian niemimaalla, josta se kulkeutui myös Espanjaan arabien mukana. Nunnaluostarit valmistavat kuuluisia joulunajan leivonnaisia omilla ikivanhoilla salaisilla resepteillään ja jotkut luostarit ovat suosittuja matkakohteita ennen joulua leivonnaisten ostoon. Annukka Valtanen 19
Uusi Costa Blanca 4/2015 Sánchez Benes y Pérez abogados on aidosti espanjalainen perheyritys, joka on toiminut jo yli 40 vuotta. Näiden vuosien aikana se on kasvanut isän ja pojan yrityksestä vakaaksi ja keskisuureksi lakiasiaintoimistoksi. Osana perhettä työskentelee myös suomalainen Jenni. Yrityksen perusti yli 40 vuotta sitten lakimies Vicente Sánchez Benes yhdessä poikansa kanssa. Kun myös toinen pojista ja perheen tytär valmistuivat lakimiehiksi, liittyivät hekin mukaan työntekijäkaartiin. Työmäärän kasvaessa myös pojan vaimo, niin ikään lakimies, aloitti työt yrityksessä. Sittemmin kaksi ekonomistia, pojan vaimon sisko ja perheen läheinen ystävä, ovat vahvistaneet työntekijätiimiä osaamisellaan. Tiiviit perhesuhteet ovat yrityksen vahvuus ja tavanomainen tilanne monessa espanjalaisessa yrityksessä: jopa 70 % espanjalaisyrityksistä on perhevetoisia. Sánches Benes ja Pérezin toimisto sijaitsee Torreviejassa Orihuela-kadulla, parin korttelin päässä Plaza de la Constitución -kirkkoaukiolta. Toimisto on koko historiansa ajan sijainnut samassa osoitteessa, mutta laajennettu ja remontoitu useaan otteeseen, kun toiminta on kasvanut. Yrityksen asiakkaina on niin espanjalaisia, isobritannialaisia ja pohjoismaisia firmoja sekä yksityishenkilöitä useista eri kansallisuuksista. Toimistossa hoituvat niin residenttien kuin ei-residenttien asiat nie-numeron hakemisesta kiinteistökauppakirjojen tekoon, vakuutusten ja sopimusten tarkistamisesta verotuksen siirtoon ja yritysten perustamiseen. Myös kaikki notaaria edellyttävät työt hoituvat toimiston kautta. Espanjalaistiimiin adoptoitu Jenni Firman perustaja isä Vicente on sittemmin jäänyt eläkkeelle, mutta yritystä on vahvistettu kahdella toimistotyöntekijällä, joista toinen on suomalainen Jenni Ylinen . Jenni aloitti työt v. 2001 ja on siitä Sánchez Benes y Pérezin väkeä vasemmalta oikealle: Evangelina, Jenni, Bruno, Veronica ja Elisabet. Sánchez Benes y Pérez abogados lähtien ollut osa tiimiä. Miten Vihdistä kotoisin oleva Jenni alun perin päätyi Espanjaan? – Muistan, kuinka 11-vuotiaana kävin ensimmäisen kerran Espanjassa, ja ajattelin: Täällä haluan jonakin päivänä elää! Jenni kertoo. Siitä kymmenen vuotta eteenpäin Jenni lähti kaverinsa kanssa asuntoesittelymatkalle Costa Blancalle. – Koska se oli edullinen tapa päästä reissuun, Jenni nauraa. – Neljän päivän päästä siitä minulla oli jo työpaikka, ja niin jäin. Myös vanhempani muuttivat tänne. Suomessa käyn noin kerran vuodessa lyhyesti lomilla. Viimeksi kävin siskon tytön lakkiaisissa. Nyt Jenni on asunut Espanjassa yli 16 vuotta ja kieli ja tavat ovat tarttuneet kiinni. Espanja tuntuu omalta ja espanjalaisten seura kotoisalta. – Ilmasto, ihmiset ja kulttuuri, luettelee Jenni Espanjan vahvuuksia. – Pidän siitä, että ihmiset sanovat suoraan, mitä ajattelevat, ja näyttävät tunteensa avoimesti. Ihmisistä välittäminen ja toisten auttaminen kuuluu kulttuuriin. Itsekin olen käynyt keskellä yötä hakemassa oven taakse jääneen kaverin kotiini nukkumaan ja lähtenyt poliisiasemalle tulkkaamaan taskuvarkaan kynsiin joutunutta. Espanjalaisiin arvoihin kuuluu, että kaveria ei jätetä, vaan yhdessä kohdataan niin ilot kuin surutkin. Sama mentaliteetti pätee myös perheyrityksessä. – Suomalaiset arastelevat usein ja jäävät yksin kysymystensä kanssa. Se on kuitenkin turhaa, sillä ei ole niin pientä asiaa, etteikö sen takia kannattaisi kääntyä meidän puoleemme. Me autamme mielellämme, Jenni vakuuttaa. Suurin osa työntekijöistä puhuu myös englantia, mutta suomalaisen asiakkaan ei tarvitse välttämättä osata sanaakaan vierasta kieltä. – Työkaverit osaavat jo yhdistää supisuomea pulppuavan soiton minulle, Jenni hymyilee. Jenni Ylinen on työskennellyt lakiasiaintoimistossa vuodesta 2001 lähtien. on perhevetoinen lakija asiointitoimisto Teksti ja kuvat: Mirja Palmanto 20