3 / 2017 + Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti
Uusi Costa Blanca 3/2017 2 UCB-lehti on Facebookissa Viereen kuvatun QRkoodin avulla pääsee lukemaan verkossa Uusi Costa Blanca -lehden uusinta numeroa ja sitä kautta myös aikaisempia. QR-koodi 4 Fontilles – Espanjan viimeinen leprasairaala 6 Ildefonso Falcones herättää Espanjan historian eloon 8 Menú del día – halpoja lounasherkkuja 1 2 Ulpukka: Ennakkohautajaiset 1 3 Kolumni: Kulttuurishokkeja 1 4 Espanjalaiset viinit 1 7 Senioriseminaari 1 8 Noora muutti Espanjaan 1 9 Krysanteemit 20 Imatran kesätapaaminen Lahden kesätapaaminen 21 Suomi-Kauppa 1 vuotta Alicanten kentällä Spotters Day 22 Safari Aitanassa pääsee lähelle 25–37 Costa Blanca Suomi-Seuran tiedotuslehti 40 Elchen taatelit 41 Mirja Westerback on uusi Lions-presidentti 42 Costa Blancan Skandinaavinen koulu 44 Uudet seurakuntatyöntekijät Torreviejaan Ev.lut. seurakunnalle omat verkkosivut 45 Syksyn kirkkokonsertit Torreviejassa 46 ”Kertokaa se hänelle” 47 Oceanogràfic, Valencia 48 Salon Margaretha's palvelee suomeksi Torreviejassa 50 Makujen maailma à la Carlos! 53 Keilailun Torrevieja Open marraskuussa Volvo Ocean Race käynnistyy Alicantesta 54 Uutisia lyhyesti Espanjasta Suomelle uusi suurlähettiläs Espanjaan SISÄLLYSLUETTELO 3 / 2017 UCB-lehti on myös Facebookissa. Lehden sivu löytyy kirjoittamalla hakukenttään Uusi Costa Blanca. Tykkäämällä lehdestä saat omalle etusivullesi linkkejä tuoreisiin Espanja-uutisiin ja muihin kiinnostaviin juttuihin, sekä pääset myös kommentoimaan niitä. Mukaantuloa varten tarvitset oman Facebook-käyttäjätunnuksen.
Uusi Costa Blanca 3/2017 PÄÄKIRJOITUS 3 www.lehtiluukku.fi/lehdet/costablanca Aulikki Mäkinen päätoimittaja Numero 3/2017 Huhtikuu Päätoimittaja: Aulikki Mäkinen puh. +34 652 370 169 aumakinen@gmail.com Ilmoitushinnat : (IVA/ALV %) 1/1 sivu 218 € 1/2 sivu 118 € 1/3 sivu 98 € 1/4 sivu 68 € 1/8 sivu 38 € 1/12 sivu 28 € Takakansi: 1/1 sivu 348 € Sisäkannet: 1/2 sivu 158 €, 1/1 sivu 288 € Ilmoitusmyynti Espanjassa: Pia Tötterman, puh. +34 694 421 638 tottermanpia@gmail.com Lehti ei vastaa sille tilaamatta lähetettyjen kirjoitusten säilyttämisestä tai palauttamisesta. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää lähetettyjä kirjoituksia. Lehti ei vastaa taloudellisesti painoym. virheiden aiheuttamista vahingoista. Ilmoituksiin kohdistuvat huomautukset tulee tehdä 10 päivää ilmoituksen julkaisemisesta. Lehden vastuu ilmoituksen poisjäämisestä tai sattuneista virheistä rajoittuu ilmoituksesta maksetun määrän palauttamiseen. Lehti ei vastaa kirjoittajiensa esittämistä mielipiteistä. Kansikuva : Bimba (37 v.) ja Pegueña (34 v.) ovat Safari Aitanan sympaattiset vetonaulat, joita yleisö pääsee tervehtimään lähietäisyydeltä. Lisää sivuilla 22–23. Kuva: Mirja Palmanto . uusicostablanca@hotmail.com Hyvä lukija! Seuraava numero ilmestyy joulukuun alussa. Aineisto viimeistään 25.11.2017 mennessä. ISSN 2342-2653 www.uusicostablanca.co.nf Kustantaja: Massol S.A. Syksy on saapunut ja tuonut muuttolinnut tullessaan. Mennyt kesä Suomessa oli kurjin, kylmin ja sateisin miesmuistiin. Onneksi täällä Costa Blancalla kesäiset kelit yhä vaan jatkuvat. Rannat ovat täynnä auringonpalvojia ja merivesi parhaimmillaan uimista varten. Edes illalla ei vielä tarvitse pitkiä lahkeita eikä hihoja. Ihana lokakuu! Maailman talousfoorumi WEF julkaisee joka toinen vuosi maailman matkailijaystävällisimmistä kohteista raportin, jossa maita laitetaan järjestykseen huomioon ottaen esimerkiksi terveysja hygieniaolot, turvallisuus, infrastruktuuri sekä luonnonvarat. Tänä vuonna korkeimmalle sijalle ylsi toista kertaa peräkkäin Espanja. Maata kiitellään sen kulttuurija luontokohteista, helposta saavutettavuudesta ilmateitse sekä turismia voimakkaasti tukevasta infrastruktuurista. Espanjaa pidetään myös verrattain turvallisena matkakohteena. Toiseksi raportissa ylsi Ranska, kolmanneksi Saksa, neljänneksi Japani ja viidenneksi Iso-Britannia. Suomi oli sijalla 33 pudoten peräti 11 sijaa toissa vuoden tasosta. 4. vuosikerta Espanja – paras matkailumaa Aurinko, valo ja iloiset ihmiset ympärillä hoitavat mieltä, hyvä ruoka ja lasillinen viiniä huolehtivat terveydestä. Kaupoista ja markkinoilta saa koko talven raikkaita ja tuoreita raaka-aineita. Ja jos kotona kokkailu alkaa kyllästyttämään niin ei muuta kuin ystävärinki kasaan ja porukalla nauttimaan vaikkapa menú del día johonkin Torreviejan monista hyvistä ravintoloista! Ja kun koti-ikävä yllättää niin Torreviejan Suomi-Kaupasta saa nopeasti avun. Tietysti ruisleipää, salmiakkia ja nykyään jo lähes kaikkea muutakin mitä Suomessakin saa marketeista. Onnea 10-vuotiaalle Suomi-Kaupalle! Hengellisestä hyvinvoinnistamme huolehtivat sekä uusi turistipappi Peter Kankkonen että kanttori Esa Pyöriä. Tervetuloa! Syksyn ohjelmat ovat pikkuhiljaa käynnistyneet joka paikassa. Seurakunnassa, Suomi-Seurassa ja Rattotallissa. Kaikki mukaan! Kalenteriin kannattaa merkitä jo vuoden suurin tapahtuma. Itsenäisyystanssiaiset! Pukukoodi "juhlava" antaa meille kaikille naisille hyvän tekosyyn lähteä shoppailemaan… Pidetäänhän taas huolta itsestämme ja toisistamme!
Uusi Costa Blanca 3/2017 4 Fontilles on voittoa tavoittelematon säätiö päämääränään saada poistettua koko maailmasta lepra ja sen seuraukset sekä monia muitakin tauteja, jotka ovat köyhyydestä riippuvaisia, kuten buruli-haavauma tai chagasin tauti tai leishmaniaasi. Alicanten vuoristossa upeissa maisemissa Fontillesin kylässä sijaitsee säätiön 1902 perustama leprasairaala Sanatorio San Francisco de Borja , joka tunnetaan yleisesti nimellä Sanatorio de Fontilles . Sairaalan perustivat jesuiittapappi Carlos Ferris sekä asianajaja Joaquin Ballester. Ensimmäiset potilaat tulivat sairaalaan vuonna 1909. Vuonna 1947 sairaalan tiloissa, jotka ovat valtavat, aloitettiin kurssittamaan lääkäreitä, sairaanhoitajia, lähetystyöntekijöitä, sosiaalihoitajia ym. henkilökuntaa eri puolilta maailmaa. Kaikkiaan heitä on koulutettu jo yli 3 000. Fontilles – Euroopan viimeinen leprasairaala Fontillesin säätiö on tehnyt vuodesta 1990 lähtien projektityötä lepran voittamiseksi eri puolilla maailmaa kolmella eri sektorilla: sairauden hoitoa, solidaarisuutta ja tiedotusta leprasta. Toimintaa on esimerkiksi Kiinassa, Intiassa, Päiväntasaajan Guineassa, Brasiliassa, Costa Ricassa, Kolumbiassa, Nicaraguassa, Haitissa, yhteensä 26 projektia 14 eri maassa. Fontillesin säätiö on useasti saanut kansainvälistä kunniaa ja palkintoja työstään tieteellisen tutkimuksen, koulutuksen ja kansainvälisen yhteistyön kautta. Säätiö julkaisee myös maailman ainoaa espanjankielistä lepraa käsittelevää julkaisua ja tekee yhteistyötä englanninkielisen julkaisun Leprosy Reviewin kanssa. Sairaalassa on nykyään ainoastaan noin 20 potilasta, ja kaikki nykyiset tapaukset, jotka tulevat ilmi, hoidetaan lääkityksellä eikä potilaita tarvitse eristää sairaalaan. Nykyään kun Euroopassa lepra on kontrolloitu, säätiö tekee enemmän työtä kehitysmaissa. Tuskin monikaan ajattelee leprasairaalaan menoa tavallisen elämänsä puitteissa, mutta tässä aivan ihanassa romanttisessa ympäristössä on nyt muitakin hoitoja, kuten Ferrisin toipilassairaala, joka sopii esimerkiksi toipumiseen isosta leikkauksesta, sydänkohtauksesta tai tilapäisen huonontumisen johdosta jonkin kroonisen sairauden vuoksi. Siellä on 90 vuodepaikkaa yhdenja kahdenhengen huoneissa ja iso kuntoutussali kaikkine laitteineen fysikaalista hoitoa varten. Sairaala-alue sijaitsee luonnonkauniissa laaksossa. 1920-luvulla alueelle jouduttiin rakentamaan kolme metriä korkea muuri, koska ympäristön kylän asukkaat pelkäsivät lepran tarttuvan heihin, jos potilaat saivat kulkea vapaasti. Sairaala-alue sijaitsee luonnonkauniissa laaksossa.
Uusi Costa Blanca 3/2017 5 Kuva: Google Maps Lepra on aina ollut pelätty sairaus, joka on saanut siihen sairastuneet kärsimään paitsi itse taudin takia, myös sosiaalisen hylkäyksen, pelon ja inhon vuoksi. Siihen löytyi parannuskeino vasta vuonna 1982, vaikka lepran aiheuttava bakteeri, mycobacterium leprae , löydettiin jo 1873. Nykyään jos tauti todetaan ajoissa, se saadaan parannettua ennen kuin se aiheuttaa invaliditeettia potilaalle. Lepra paranee WHO:n tarjoamalla ilmaisella lääkehoidolla, vaikeutena on köyhyys, joka auttaa sen leviämistä ja pelko tulla hylätyksi, jos tauti tulee esiin, jolloin hakeudutaan hoitoon vasta kun on pakko. Myös joidenkin kehitysmaiden hallitukset pimittävät tietoja. sille riippumatta heidän invaliditeettinsä tai mielenterveytensä tilasta tai taloudellisista mahdollisuuksista. Lisätietoja löytyy espanjaksi säätiön verkkosivulta osoitteessa www.fontilles.org Kaiken kaikkiaan mielenkiintoinen paikka ja kaunis rauhallinen kohde käydä vaikkapa vain kävelyllä puiden varjossa ihailemassa maisemia. Sairaalan sekä säätiön historiasta ja leprasta yleensä kertova pieni museo hallintorakennuksessa on alueen portin lähellä, siihen voi hyvin parkkeerata auton tai voi ajaa alemmaksi lähelle geriatrista sairaalaa. Alueella on yli 20 rakennusta, sairaalat, asuntoloita niin siellä olleille sairaille kuin henkilökunnalle ja nunnille, munkeille ja vapaaehtoisille, keittiöt, kirkko, pesula, teatteri, varastoja, autotallit, hallintorakennus, opetustiloja, kahvila, hautausmaa ym. Torreviejasta matkaa Fontillesiin kertyy 155 kilometriä, joten se on sopiva päivämatkakohde. Leprasairaalassa on hoidettu liki 3 000 potilasta sen olemassaolon aikana, jolloin sairaalasta on tullut heidän kotinsa. Alusta asti säätiön toimintaa ovat tukeneet vapaaehtoiset, fransiskaaninunnat ja jesu-iitat. Järjestön tuloista edelleen vain 10 % tulee viralliselta taholta, kaikki muu lahjoituksina ja perintöinä. Leprasairaalan sekä Ferrisin toipilassairaalan lisäksi alueella toimii myös geriatrinen/vanhusten sairaala Centro Geriatrico Borja , jonka tarkoitus on antaa sairaalahoitoa sitä tarvitseville vanhukAlueella on yli 20 rakennusta, joiden lomassa voi käydä vaikkapa kävelyllä ja ihailla maisemia. Teksti ja kuvat: Annukka Valtanen
Uusi Costa Blanca 3/2017 6 T yökaverini tiesi, että olimme aloittamassa eläkepäiviämme Torreviejassa. Sain häneltä eläkelahjaksi espanjalaisen kirjan Fatiman käsi . Sen on kirjoittanut menestyskirjailija ja juristi Ildefonso Falcones , espanjankielinen barcelonalainen. Vaikka Falcones on syntyperäinen barcelonalainen, hän käyttää julkisesti espanjaa, ei katalaania. Hän myös puolustaa espanjalaisuutta itsenäisyyttä tavoittelevassa Kataloniassa. Falconesin perhe edustaakin Barcelonan espanjankielisistä väestöä. K irjailijan mukaan Barcelonassa ei aiemmin ollut kieliongelmia. Nyt ne ovat nousseet esiin maakunnan voimakkaiden itsenäistymispyrkimysten myötä. Kirjailija on kiistelty julkisuuden henkilö, mutta suhtautuu itse asioihin maltillisesti. Ildefonso Falcones herättää Espanjan historian eloon Espanjalla on historiassaan, mistä ammentaa. Suomalaistenkin tutusta oranssin värisestä "aurinkolomamaasta" voi löytyä aivan uusia ulottuvuuksia ammentamalla tietoa historiasta, joka vaikuttaa elämäämme edelleen tänäänkin. F atiman käden luettuani oli pakko todeta, kuinka vähäiset tietoni ovat Espanjasta, vaikka historia ja historialliset fiktioromaanit ovat aina olleet kiinnostukseni kohteena. Falconesin kirjat ovatkin toimineet useilla tutustumiskäynneillä muuhun Espanjaan lähes matkaoppaana, kun maisemassa elivät kirjojen tapahtumat. V alenciassa yllätti, että sielläkin on oma kieli, joka muistuttaa katalaania. Córdobasta muistan erityisesti, kuinka kristityt, juutalaiset ja muslimit elivät satoja vuosia sovussa kulttuurin ja tieteiden kukoistaessa. Samaan aikaan muu Eurooppa eli syvintä keskiaikaista inkvisitioaikaa. Siitä syntyy eittämättä mielikuvia myös nykypäivään. V aikka Falconesin kirjat ovat historiallisia fiktioita, on niiden pohjana vankka faktatieto. Ensimmäistä menestyskirjaansa Meren katedraalia Falcones kirjoitti 5 vuotta juristin pedanttisuudella. Kirjailija on hurmannut noin 10 miljoonaa lukijaa samoin kuin kriitikotkin yli neljässäkymmenessä maassa. Kirjat kuvaavat elävästi Espanjan ja koko vanhan mantereemme historiaa ja niiden avulla huomaa, kuinka vankka suurvalta Espanja on aikoinaan ollut. Nyt Espanjan loisto elää kulttuuriaarteissa ja matkailussa, huomattavasti rauhallisemmissa ja vähemmän verisissä tunnelmissa kuin Falconesin suorasukaisissa kertomuksissa. Pienellä vilkaisulla nykymediaan voi todeta, että ne palaavat toistamaan itseään ja todistamaan ihmisen luonteesta, hyvässä ja pahassa. R omaanin kiehtova tarina sijoittuu 1300-luvun Barcelonaan. Sitä kehystävät eteläeurooppalaisittain melko vaatimattoman goottilaisen katedraalin rakennustyöt 1300-luvulla, sekä keskiajan luokkayhteiskunta feodaaliherroineen ja maaorjineen. Taustalla väijyy painajaisena myös tuon ajan vallan väline, inkvisitio. F alcones on itse haastattelussa kertonut romaanistaan: " Barcelonasta ei ole kukaan kirjoittanut historiallista romaania, joka sijoittuu syvään keskiaikaan, ennen feodaaliherrojen aikaa. Siksi valitsin tämän teeman romaaniini. Olen ahne lukija ja suuri historiallisen romaanin ystävä, sanoo kirjailija. Ennen Meren katedraali -romaania köyhän kansan oma kirkko, Meren Pyhän Marian katedraali (la Catedral de Santa María del Mar) ei ollut matkailukohde, vaikka se sijaitsee aivan Ramblan ja rannan tuntumassa. Katedraalin rakentaminen oli aikoinaan suuri ponnistus. Tuiki tavalliset barcelonalaiset, köyhät kalasMeren katedraali
Uusi Costa Blanca 3/2017 7 tajat, rakensivat sen omaksi kirkokseen." Viimeksi Barcelonassa käydessäni en ollut lukenut yhtään Falconesin kirjaa; seuraavalla kerralla käyn varmasti fiilistelemässä la Catedral de Santa María del Marissa! V ärikkäiden, elävien henkilöhahmojen täyttämä Fatiman käsi valloittaa kunnon lukuromaanien ystävät. Kirja sisältää hengästyttäviä seikkailuja, intohimoista rakkautta, valtataisteluja, petoksia ja sukudraamaa. Fatiman käsi kertoo maurien kohtalosta. G ranadassa 1568 islaminuskoiset maurit nousevat kapinaan heitä sortaneita ja nöyryyttäneitä kristittyjä vastaan. Sierra Nevadan rinteillä virtaa veri, ja viikkojen kuluessa taistelut maurien ja kuningas Filip II:n sotajoukkojen välillä kiihtyvät ja leviävät laajemmalle. Viikot muuttuvat kuukausiksi ja kuukaudet vuosiksi, mutta lopulta kapinalliset joutuvat taipumaan ylivoiman edessä. Kuninkaan joukot lyövät mauritaistelijat, ja kymmenien tuhansien maurien yhteisö karkotetaan Granadasta ja hajotetaan eri puolille Espanjaa. F atiman käsi on historiallinen seikkailuromaani vailla vertaa. Kahden kulttuurin välissä kertomus kietoutuu tiiviisti Espanjan maurivähemmistön traagiseen kohtaloon, jota Ildefonso Falcones kuvaa Meren katedraalista tutulla historiallisella tarkkuudella. U seampi espanjan kieltä taitava ystäväni on lukenut espanjaksi lähes 1000-sivuisen kirjan, siitä heille iso respecto . Minulle jo suomennettu versio oli välillä pysähdyttävää. K uubalainen tummaihoinen naisorja Caridad saapuu Espanjan rannikolle 1748. Hän on viettänyt ikänsä orjana Kuuban tupakkaviljelmillä, jolloin ei saanut edes puhua valkoisille. Laululla ilmaistiin tunteita rankasta elämästä. Laulu oli kuin nykypäivän räppiä. Kun Caridadin isäntä kuolee laivamatkalla, saa hän lahjan ja kirouksen, josta hän ei ole osannut edes haaveilla – vapautensa. P aljasjalkainen kuningatar on ennen kaikkea vahvojen naisten kasvutarina. Caridad liittyy Sevillan mustalaisyhteisöön. Vaikka miehet olivatkin valmiita alistumaan mustalaiskansaa alistavan kuninkaan tahtoon, mustalaisnaisten ylpeys ei sitä koskaan tehnyt. Aikaan, jolloin nainen saatettiin passittaa vankilaan vain koska ei suostunut makaamaan isäntänsä kanssa, Falcones on kuvannut joukon vahvoja naishenkilöitä, jotka ovat romaanin voima. Aika usein historiallisissa romaaneissa naiset ovat ne, jotka miehet jollakin tavoin lopulta pelastavat. Tämä johtuu usein jo pelkästään ajan kuvauksesta, mutta näin ei ollutkaan täysin Falconesin romaanissa, sillä vaikka naisia kohdeltiin jatkuvasti kaltoin, olivat he loppujen lopuksi ne vahvemmat sankarit. V aikka Paljasjalkainen kuningatar on kertomus elämistä, joissa tapahtuu paljon, kulki siinä koko ajan mukana flamengon alkurytmit. Tämä puhalsi kirjan sivuille 1700-luvun Espanjan hengen kytkemällä tarinan osaksi suurempaa kehitystä. Falconesille tyypillisesti historialliset faktat ovat kunnossa ja välillä onkin varsin mukavaa tarinan lomassa syventyä lukemaan tarkempaa kuvausta historiasta ennen paluuta varsinaiseen kertomukseen. Falcones osaa todella herättää historian eloon. Ild efonso Falconesin kirjat: Los herederos de la tierra, 2016 La reina descalza, 2013, suomennettu Paljasjalkainen kuningatar La mano de Fátima, 2010, suomennettu Fátiman käsi La catedral del mar, 2009, suomennettu Meren katedraali Tausta-aineistoa: Espanjalainen historiafiktio barcelonalaisen Ildefonso Falconesin haastattelu 19.9.2014, YleAreenaRadio, Kirjakerho Teksti: Malla Grönvall Fatiman käsi Paljasjalkainen kuningatar
Uusi Costa Blanca 3/2017 8 Kaikki ravintolat sijaitsevat siten, että ne ovat kävelymatkan päässä keskustasta. Ravintoloiden laaatu ja hintataso kohtaavat siten, että olemme tyytyväisiä ja palaamme takaisin uudelleen. Asiakaskunta ja palvelu ovat näissä ravintoloissa pääosin espanjakielistä. Ne täyttyvät helposti viimeistä tuolia myöten täyteen lounasaikaan lomasesongin ulkopuolellakin. Edullisen ravintolan tunnistaa usein siitä, että lounasta varten pöytään laitetaan yleensä valkoinen paperiliina. Silloin monipuolisen lounaan hinta on keskimäärin kymmenen euron luokkaa. Ateriaan kuuluu salaatti, alkuruoka, pääruoka, juomat, leipä ja jälkiruoka tai sen sijaan kahvi. Vaihtoehtoja alkupaloille, pääruoalle ja jälkiruoalle on yleensä vähintään neljä kutakin. Viikonloppuisin lounaan hinta saattaa olla muutaman euron korkeampi ja ateria hienompi. Juomina on viini, olut tai vesi. Mainoksessa ravintolat yleensä lupaavat lasillisen viiniä (copa) , mutta varsin monet tuovat kahdelle hengelle koko pullon tai kannun viiniä. Tässä esiteltävät ravintolat tarjoavat runsaan viiniannoksen – koko pullon. Viinien laatu vaihtelee. Jos se on kovin hapanta, kannattaa jättää osa juomatta. Hieman paremmasta viinistä joutuu maksamaan kympin lisää. Erikseen tilattu kivennäisvesi maksaa pari euroa. MENÚ DEL DÍA – halpoja lounasherkkuja Torreviejan eräs mainio puoli on sen suuri ravintolamäärä ja niiden kohtuullinen hintataso. Espanjassa halpaa lounasta on markkinoitu jo kauan ”Menú del día” -nimellä. Muistan jo ensimmäisellä matkallani 1973 syöneeni tällaisen. Vuonna 1976 lomailimme Kanarian saarilla ja päivän menu maksoi 150 pesetaa. Silloin söimme mm. kokonaisen, mutta laihan jäniksen. Nyt olemme kiertäneet Torreviejan ravintoloita jo useita vuosia. Tähän kokosin joukon suosikkiravintoloitani Torreviejasta. Hinnan suhteen ne ovat halvimmasta päästä, mutta palvelun suhteen parhaita. Ravintola Estocolmon isäntä ja hänen tyypillinen lounasmenunsa. Aterian lisäksi tulee Alacante-viiniä yksi pullo kahdelle. Ravintola Estocolmon keittiössä tehdään mm. pitkään haudutettua possunposkea. Lounasta ei kannata mennä syömään aikaisin eli ennen klo 12. Jos ravintola on klo 14 aikaan aivan täynnä, niin sinne saattaa mahtua klo 15 jälkeen. Lounas saatetaan lopettaa klo 16 ja henkilökunta siirtyä pitämään omaa lounastaukoa, joten ennen sitä on syytä olla paikalla. Asiointi kannattaa hoitaa espanjaksi, vaikka ei osaisi kuin vähän perussanastoa. Ravintolat ovat perheyrityksiä ja siksi niissä tapaa yleensä samat henkilöt palvelemassa. Ruokalista on kirjoitettu usein käsin tai se on liitutaululla ulko-oven vieressä. Englanninkielinen ruokalista voi puuttua. Jälkiruokien valitseminen on puhutun ymmärtämisen koe. Tarjoilija luettelee ne varsin nopeasti. Espanjalaisten ravintoloiden lisäksi Torreviejassa on mm. kiinalaisten ylläpitämiä ravintoloita. Yhden niistä otin tähän luetteloon mukaan. Restaurante Estocolmo Jo ensimmäisellä matkallamme Torreviejaan kävimme tässä ravintolassa. Kalustus, laivakoristeet ja viinipullokokoelma ja suuri ruokasali luovat kotoisan tunnelman Espanjasta. Sijainti Calle Bergantin 6 on yhden kadunkulman päässä rannasta Playa del Curan itäpäässä. Estocolmon asiakaskunnassa on paljon espanjalaisia. Suomalaisiakin tapaa joskus. Samat Valintaperusteita Menú del día -ravintolan ominaispiirteitä
Uusi Costa Blanca 3/2017 9 kaksi hillityn kohteliasta herraa ovat palvelleet meitä jo kuusi vuotta. Aina olemme tyytyväisiä ja palaamme uudestaan. Keittiö on erikoistunut perinteisiin espanjalaisiin maalaisruokiin. Niitä ovat mm. hauduttamalla tehdyt liharuoat ja asturialainen papumuhennos. Punaviini on paikallista Alacantea . Henkilökunta pitää parin kuukauden loman joulu-tammikuussa. Tämä ravintola on Acequiónin kaupunginosassa osoitteessa Calle Valencia 13 . Se on sivussa rannan turistiravintoloista. Ravintolasali on hyvin pieni ja koristeltu kaakelein, monenlaisin espanjalaisin esinein ja historiallisin valokuvin. Se on meiltä parin kilometrin kävelymatkan päässä, mutta hyvä ruoka, mukava isäntä ja ympäristö on saanut meidät käymään siellä monet kerrat. Vähäiset pöydät täyttyvät usein espanjalaisista perheistä. Joskus on käynyt niin, että emme ole mahtuneet sisälle. Talon viini tarjotaan kulmikkaasta kannusta ja on varsin hyvää. Hinta on ollut tavallisesti 10 euroa. Pyhäpäivinä on tarjottu hieman ylellisempää lounasta muutaman euron kalliimmalla. Ravintola sijaitsee Acequiónin hiekkarannalla. Sen katuosoite on Guardamar -kuja. Sen löytää kävelemällä keskustasta rannan ja talojen välistä. Ensimmäisen korkean rannalla olevan kerrostalon kulman takaa löytyy muutama hiekalla olevalle terassille rakennettu sinivalkoisella markiisikankaalla katettu ravintola. Keskimmäinen on Goleta. Ravintolasali on siisti ja melko neutraali. Yleensä istumme rannan terrassilla, josta aukeaa suora näkymä merelle. Suuret kerrostalot suojaavat sisämaasta tulevalta tuulelta. Terassilla on katto ja seinät, jotka tarpeen tullen voidaan levittää suojaksi. Joskus ravintola on sesonkiajan ulkopuolellakin niin täynnä, että pöytää joutuu jonottamaan. Ensimmäisen kerran kun poikkesimme joitakin vuosia sitten tähän ravintolaan, en osannut odottaa kovin paljoa. Ravintolan nimessä lukee pizzeria . Se ei viittaa espanjalaiseen kulinarismiin. Hieno yllätys oli tutustua ateriavalikoimaan. Paikalla oli nuori isäntä Luis . Hänen kohteliaisuutensa ja espanjan kirjakieli toi mieleeni alkeiskirjat 60-luvulta kun aloitin espanjan kielen opiskelun. Valkoista paperiliinaa laittaessaan hän kysyi ”con permiso” – luvallanne. Ravintolan keittiössä tehdään aterioita, joiden maku ja ulkonäkö on paljon tavallisten lounaiden yläpuolella. Goleta ei ole siis suomalaisen mielikuvan mukainen pitseria vaan hieno, mutta edullinen laaturavintola. Hinta on tavallisesti noin 12 euroa. Ravintola on perustettu 1994 ja siirtynyt isältä pojalle. Ravintola sijaitsee Torreviejan keskustassa vain korttelin päässä vanhasta kirkosta katuosoitteessa Calle Clemente Gosálvez 33 . Sattumalta kerran poikkesimme tänne haukkaamaan jotain pientä, kun oli teatteriohjelmaa kaupungilla. Söin silloin lautasellisen Ravintola Mesón El Encuentro on pienikokoinen ja koristeltu espanjalaisittain. Isäntä on ystävällinen ja häneen on ollut mukava tutustua. Ravintola Goletan henkilökunta on erinomaista. Omistaja Luis puhuu kohteliasta espanjaa kirjakielellä ja tarjoilu on rauhallisen arvokasta. Emäntää tekee ruokaa, joka on parempaa kuin tavalliset lounaat. Ravintola Goletan annokset ovat sekä maultaan että ulkonäöltään hienoja. Mesón El Encuentro Restaurante Pizzeria Goleta La Petanca
Uusi Costa Blanca 3/2017 10 chipironeja , kuumia ja rapeita. Sen jälkeen olemme monesti käyneet lounaalla. Ravintola näyttää ulospäin vaatimattomalta baarilta. Keittiössä osataan tehdä hyviä espanjalaisia ruokia. Ilmapiiri on erittäin ystävällinen. Henkilökuntaan kuuluvat mm. vanhemmat, tytär ja vävy. Asiakkaat ovat yleensä espanjalaisia mm. paikallisia työläisiä. Lounaslista ei ole pitkä, mutta ruoka on hyvää. Talon viiniä on tarjottu täysi pullo. Hinta on vain noin 9 euroa. Kävelimme tämän ravintolan ohi monet kerrat, kunnes päätimme poiketa sisään. Siitä tuli eräs suosikkipaikkamme. Ravintola sijaitsee Calle Concordia 98 :ssa lähellä Suomi-Seuran entistä toimistoa. Ravintolasali on pieni ja vaatimattoman näköinen. Baarin puoli on erikseen ja siellä on myös ruokapöytiä. Kadulle saatetaan kattaa suuri määrä lisäpöytiä. Omistajaperhe isä ja äiti sekä lapset tekevät kovasti töitä. Kuten tavallista äiti keittiössä ja isä hovimestarina. Pyhinä se saattaa olla täyteen varattu etukäteen. Arkena pöydän löytää, jos ajoittaa itsensä sopivasti paikalle. Ruokalista on pitkä ja monipuolinen. Annokset ovat tyypillisiä espanjalaisia. Viinin laatu vaihtelee. Lounas maksaa yleensä alle 10 euroa. Kiireinen isäntä ei ole ehtinyt kanssamme juuri seurustelemaan, mutta selvästi arvostaa sitä, että me tulemme taas uudestaan syömään hänen ravintolansa antimia. Tämäkin ravintola sijaitsee Acequiónin puolella vastapäätä terveysasemaa. Suomalaisia on siellä käynyt ennen meitäkin päätellen siitä, että isäntä tervehtii meitä suomeksi. La Tartana kuuluu Torreviejan halvimpiin ravintoloihin, jopa alle 9 euron lounaita olemme syöneet. Ravintolan pöydät ovat melkein kiinni toisissaan. Asiakkaita on monenlaisia: iäkkäitä eläkeläisiä, jotka käyvät säännöllisesti lounaalla, työläisiä ja muutama turistikin sekä valkotakkinen ehkä viereisen terveysaseman lääkäri. Monilla on vakiopöytänsä. Me olemme vain vaivoin saaneet vapautuneen pöydän. Ruokapalvelu pelaa hyvin sujuvasti. Ruoka on espanjalaista arkiruokaa. Isäntä hymyilee kuin aurinko. Omaperäinen sosiaalinen ympäristö, jossa saa aterian halvalla ja mielenkiintoisen kosketuksen espanjalaiseen arkielämään. Kun lähdetään Carrefourin tavaratalon pysäköintialueelta kävelemään päätien (CV-905) oikeaa reunaa La Tartana -ravintolan isäntä ja tytär hymyilevät kuin Torreviejan aurinko. Ovat tottuneet suomalaisiin ja puhuvat muutaman sanan suomeakin. Lounas Restaurante La Tartanassa on tutustumiskäynti espanjalaiseen lounasruokailuun parhaimmillaan. Ravintola Rincón de Andresin ruokasali näyttää lounasaikaan tällaiselta. Vapaata pöytää on vaikea saada, mutta pöytiä on myös baarissa ja kadulla. Rincón de Andres Restaurante La Tartana Kiinalainen ravintola ”Gran Muralla”
Uusi Costa Blanca 3/2017 11 ohi McDonaldsin, löytyy Gran Muralla -nimikyltti muutaman sadan metrin päästä. Vieressä on iso lamppukauppa. Lounaat on määritelty kirjaimilla A,B,C. Kallein maksaa noin 12 euroa. Siihen kuuluu valtava annos Pekingin ankkaa sekä monipuolinen valikoima kiinalaisia ruokia: kanaa, porsasta, riisiä, nuudelia, jäätelöä, kanakeittoa, kevätkääryle, rapulastuja. Talon viini on ”El Pinar de Villena” . Jälkiruoan lisäksi olemme saaneet chupiton , joka on tehty kiinalaisista hedelmistä. Hyvän palvelun takana on ystävällinen kiinalainen yrittäjäperhe. Keskustasta paikka on kaukana, mutta jos on asiaa Carrefouriin, niin täällä kannattaa käydä. Kun puhutaan terveellisestä ruokavaliosta, käytetään usein termiä ”Välimeren ruokavalio”. Menú del día -lounas lienee tällainen. Siinä on salaattia, kasviksia, kalaa, lihaa, kanaa ym. Uskonkin, että espanjalainen lounas on siis terveellinen samalla kun se on edullinen. Valitut juomat vaikuttavat terveellisyyteen. Jos tarjotaan pullo viiniä kahdelle, siitä tulee kuusi annosta. Se sisältää paljon energiaa (2000 kJ). Tilastojen mukaan espanjalaiset nauttivat aterialla viiniä kerralla noin kolme annosta eli puoli pulloa. Minun havaintojeni Ravintola Gran Murallan täysi lounas kahdelle lämpölevyllä. Tumma liha toinen vasemmalta on Pekingin ankkaa. mukaan vähemmän. Suomalaisilla on houkutus juoda enemmän. Silloin ateria saattaa olla epätervellinen. Uskon, että miellyttävä ilmapiiri ja aterian nauttiminen tarjoiltuna rauhassa hyvässä seurassa tekee siitä myös rentouttavan ja terveellisen. Teksti ja kuvat: Timo Kajamaa Näkökohtia terveellisyydestä
Uusi Costa Blanca 3/2017 Ennakkohautajaiset ULPUKKA 12 Kun joskus ihminen, Ulpukkakin, mokaa oikein kunnolla, toivoo, että maa nielaisisi minut tai kuolisin. Mutta kun kuolema oikeasti hiipii lähelle oman tai läheisen vaikean sairauden muodossa kuinka reagoisin? Eutanasiasta, armomurhasta ryöpsähtää keskustelu silloin tällöin, mutta toistaiseksi se lienee sallittu vain Sveitsissä ja Hollannissa. Itse kannatan eutanasiaa. kuinka hyvä ihminen olinkaan. Niinhän hautajaisissa puhutaan. Nykypäivänä kuolema on piilotettu sairaaloihin ja saattohoitokoteihin. Ennen kuoltiin kotona, perheen keskellä. Kun pappani kuoli, eno kokosi kaikki meidät lähellä olevat lastenlapset, ja vei katsomaan ruumista. Olin alle kymmenvuotias, ja muistan sen selvästi. Pappa näytti nukkuvan, mutta kun kosketin poskea, se oli kylmä. Ulostultuamme pikkusiskoni huusi taivaan isälle, että anna se papan henki heti takaisin. Suomalaisessa kirjallisuudessa kerrotaan usein kuoleman luonnollisuudesta. Eli kun iäkäs tai sairas ihminen tunsi kuoleman lähestyvän, haettiin paikalle pappi ja veisattiin lähtövirsi. Kuolema oli osa elämää. Hautajaisiani suunnitellessa on ollut iso oivallus se, että kuolema on osa elämää. Se on joko matkan päätös tai uuden matkan alku, kukaan ei sitä tiedä. Yksi uskoo taivaaseen ja helvettiin, toinen sielunvaellukseen ja uudestisyntymiseen. Oma uskoni on, että ravitsen tuhkallani meren eläimiä tai kasveja. Käytännön ongelmana ennakkohautajaisteni suunnitelmassa on se, korvaakohan hautausvakuutus ennakkohautajaiset? Täytyy selvittää vakuutusyhtiön pienellä präntätyt tekstit, onko olemassa määräystä hautajaisten ja kuoleman ajankohdasta. Mutta joka tapauksessa ennakkohautajaisten pitäisi olla kunnon bileet. Siis eletään tässä ja nyt – kuolema tulee kun tulee. Ulpukka Olen vastaisen varalle nyt oikein paneutunut siihen, millaisen kuoleman itse haluaisin. On oltava suunnitelma: kohtaus kuoleman kanssa on kuin Ensitreffit alttarilla-tv-ohjelma. Ei tiedä, mitä odottaa, ei edes milloin. Oman kuolemani suhteen olen päättänyt aloittaa järjestelyt jo hyvissä ajoin. Haluan järjestää ennakkohautajaiset, eli muistotilaisuuden, jossa tulevana vainajana olen itse mukana. Saan sitten kuin evästä matkalle, joka joskus alkaa. Ennen kaikkea kuulen,
Uusi Costa Blanca 3/2017 Eeva Donner Kirjoittaja pohtii tällä palstalla, mikä on Espanja. Kulttuurishokkeja KOLUMNI 13 Joka kerta kun menen Suomeen kesäksi, koen jonkinlaisen kulttuurishokin. Itse asiassa se kerta kerralta on suurempi. Muuttuko Suomi vai muutunko minä, ehkä molemmat muuttuvat. Mitä tarkoitan? Otetaanpa nyt vaikka talous. Oletteko huomanneet Suomessa ollessanne miten ihmiset ovat alkaneet asettaa hintalappuja ihan kaikelle? Vanha täti saattaa valittaa kulunutta polveaan mutta ei halua puhua siitä lääkärilleen, koska pelkää, että leikkaus on liian kallis. Kun ihmisillä on henkisiä ongelmia esimerkiksi työttömyyden tai riittämättömän eläkkeen laukaisemaa masennusta, puhuu uutisten lukija miten paljon yhteiskunnalle maksaisi näiden ihmisten hoito. Koululaiset maksavat yhteiskunnalle, päiväkodin lapset, opiskelijat. Tavalliset kansalaiset on syyllistetty uskomaan, että valtion talousongelmat ovat juuri heidän henkilökohtaisia murheitaan. Ja kyllä kaikki maksaakin! Joka kesä siunaan itseäni hartaammin siitä, että en asu Suomessa vakituisesti. Rahani eivät kerta kaikkiaan riittäisi siihen elämäntapaan, johon olen Espanjassa itseni totuttanut. Enkä elä täällä mitenkään leveästi. Mutta syön hyvin, voin ostaa tarvittavia kirjoja, vaatteita ja kosmetiikkaa ilman, että talouteni romahtaisi, voin matkustella. Suomessa kun menen kauppaan, tulen pienetkin ostokset tehtyäni vähintään kahtakymppiä köyhempänä ulos. On koko ajan laskettava, tarkkailtava hintalappuja. Uutta on se, että ihmiset ovat alkaneet Suomessa pantata lääkkeittensä ostoa. Eläkeläisen tai työttömän on välillä todella vaikeaa valita syökö vai ostaako lääkkeensä. Kuluneena kesänä myös sää oli shokeeraava. Aurinkoa ei juurikaan näkynyt, lämmöstä puhumattakaan. Aika pian alkoi tulla ikävä takaisin Espanjaan vaikka ystävä viestittelikin tukahduttavaa kuumuutta ja kovaa kuivuutta. Valoa kaipaan aina ja menneenä kesänä sitä ei ole luonnostaan ollut synnyinmaassa paljoa tarjolla. Kylmyys on ollut pahinta sitten 1860-luvun nälkävuosien. Aloin kaivata valoa, lämpöä, aurinkoa. Tunnetta, että iästäni huolimatta kelpasin sellaisenaan, että olen oikeutettu saamaan lääkkeeni ilman suurempia kustannuksia, lääkärin hoitoni ilman itseni syyllistämistä. Kahdellakympillä kaupassa saan jopa herkkuja, appelsiineja saa kolmella eurolla viisi kiloa eikä viittä kappaletta. Hintalappuja ei tarvitse koko aikaa tuijottaa. Nyt olen taas täällä. Menee hetken ennenkuin saan takaisin Espanjan rytmini, siestoineen, iltavalvomisineen. Menee hetken ennenkuin löydän takaisin siihen tunteeseen, että ei koko ajan tarvitse ajatella miten selviää päivästä päivään pienehköllä eläkkeellään. Hetken sitä ei kaipaa Suomea ollenkaan. Sitten alkaa tehdä mieli ruisleipää.
Uusi Costa Blanca 3/2017 14 Viini on mieto alkoholijuoma, joka valmistetaan viinirypäleistä tai rypälemehusta käyttämällä. Noin 7 000 vuotta sitten käytettiin ensimmäiset viinit Kaukasuksen ja Iranin alueilla, josta se sitten levisi Eurooppaan antiikin aikoina . Viiniä nautitaan yleensä seurusteluja ruokajuomana, ei humaltumistarkoituksella. No ehkä joku juo viiniä myös siihen tarkoitukseen, mutta yleisimpiä tapoja ovat siis nuo kaksi edellä mainittua tapaa. Viiniä käytetään myös ruoan valmistuksessa sekä jälkiruoissa. Erilaisia viinejä ovat puna-, valkoja roseeviini sekä kuohuviini, joka sisältää hiilidioksidia. Väkevät viinit valmistetaan yleensä käyttämällä pohjana viiniä, johon sitten lisätään tislattua väkiviinaa ja toisinaan myös rypälemehua. Viininkulutus Suomessa on vaihdellut vuosittain, mutta eniten myyty viini on ollut punaviini ja sen osuus on ollut viinimarkkinoista lähes 50 %, hyvänä kakkosena tulee valkoviini, jonka osuus myynnistä on ollut noin 40 %. Lisäksi listalta löytyvät kuohuviinit ja roseeviinit, jotka täyttävät sitten lopun tuosta myynnistä. Paras sesonki roseeviineillä on kesällä ja kuplivaa kuohuviiniä myydään eniten vuodenvaihteessa sekä kesän juhlasesongin aikana. Jos viinin kulutustilastoissa ei oteta huomioon Vatikaania, joka kuluttaa ylivoimaisesti eniten viiniä (n. 74 l/hlö), niin useiden tilastojen mukaan suurin kuluttaja on Andorra (n. 47 l/hlö), tuo lilluputtimaa Espanjan ja Ranskan syleilyssä. Espanja, joka mielletään myös viinimaaksi, kuluttaa viiniä 21,5 l/hlö, joka on siis vähän kun vertaa tilastokärkeen. Punaviinin valmistuksessa käytetään tummia rypälelajikkeita kuten Cabernet Sauvignon , Merlot ja Syrah . Väri punaviiniin tulee rypäleen kuorista, joita pidetään rypälemehussa, kunnes ne ovat antaneet väriä sekä tanniineja viiniin. Punaviinin kitkerä maku johtuu tanniineista, ja etenkin nuorissa viineissä tuo tanniinisuus korostuu. Kun viini vanhenee, niin myös tanniinisuus vähenee ja viinin mausta tulee pehmeämpi. Punaviini on parhaimmillaan noin 18-asteisena ja sitä tarjotaan erilaisten liharuokien kanssa. Useat pullottajat ovat painaneet etiketteihin suositellun tarjoilulämpötilan sekä suosituksia millaiselle lihalle ja Espanjalaiset viinit – Los vinos españoles juustolle viini sopii. Suuntaa antavia tarjoilulämpötiloja erilaisille punaviineille : Gran Reserva 16º – 19º Crianza 12º – 18º Joven 12º – 17º Se, että onko punaviini terveellistä ollaan montaa mieltä, sillä niin montaa mieltä asiasta ollaan. Mutta mielestäni tässä asiassa pätee sanonta "kohtuus kaikessa". Espanjassa lomailevat siemailevat sangriaa ja paikalliset asukit juovat kesäisin tinto de veranoa eli punaviiniä ja gaseosaa (sitruunasooda). Valkoviini ei ole karvasta, kuten punaviini, sillä valkoviinissä ei ole tanniineja. Yleensä valkoviini valmistetaan käyttämällä vaaleita rypäleitä, mutta valmistuksessa voidaan käyttää myös tummia rypäleitä, mutta rypäleiden kuorien ei anneta antaa niin paljoa väriä valkoviiniin kuin punaviiniin. Valkoviinin valmistustapa poikkeaa hiukan punaviinin valmistuksesta. Punaviinin valmistuksessa viini käy läpi ns. maitohappokäymisen, mutta valkoviini ei käy tuota prosessia läpi, koska valkoviinin kuuluu olla hiukan kirpeää ja hapokasta. Rypälelaatuina valkoviinissä käytetään yleisimmin Sauvignon Blanc, Riesling ja Chardonnayta , joka on helpoin rypälelaji viljeltäväksi. Kaikista rypälelajeista tulee omanlaisensa viini, Riesling on suosittua Saksassa ja muissa viileissä maissa ja niistä valmistetut viinit ovat maultaan mineraalisia ja hapokkaita. Loiren seudulla Ranskassa suositaan Sauvignon Blanc -lajiketta ja viini on aromikasta, hapokasta ja samalla myös kepeää. Hedelmäiset ja täyteläiset viinit sen sijaan valmistetaan Chardonnay-rypäleistä. Yleensä valkoviinit luokitellaan kolmeen eri ryhmään ja niiden tarjoilulämpötilat ovat: makea 5º – 8º puolimakea/puolikuiva 7º – 10º kuiva 10º – 12º Punaviini: Valkoviini:
Uusi Costa Blanca 3/2017 15 Valkoviinit tarjotaan usein huomattavasti viileämpänä kuin punaviini ja valkoviiniä tarjotaan useimmiten kalaja äyriäisruokien kanssa, mutta se käy myös vaalealle lihalle kuten broileri. Raikas kesäjuoma valmistuu valkoviinistä ja sitruunasoodasta (gaseosa) ja sitä kutsutaan Espanjassa nimellä blanco de verano . Roseeviini on suosittu kesäviini sen keveyden ja raikkauden vuoksi, sitä käytetään myös sellaisten ruokien kanssa joihin ei punatai valkoviini sovi. Espanja on yksi suurimmista rosadoviinin tuottajista Euroopassa. Valmistustapoja on kolme, joista yhdessä rypäleiden kuoret antavat lyhyen ajan väriä rypälemehuun, toinen on ns. saignée-tekniikka, jossa vaalea rypälemehu valutetaan punaviinin käymisastioiden lävitse ja näin saadaan roseeta. Kolmas tapa on sekoittaa punaja valkoviiniä keskenään, mutta tällä tavalla valmistettu rosee on huonointa. Kyseistä tapaa käytetään Australiassa ja Yhdysvalloissa. Tuota tapaa yritettiin saada myös Eurooppaan, mutta Ranskan viinintuottajat panivat hanttiin, eikä lakiehdotus mennyt läpi. Kuohuviini on poreilevaa viiniä, sillä se sisältää hiilidioksidia. Tunnetuin kuohuviini lienee shampanja, jota valmistetaan Ranskassa, muita tunnettuja kuohuviinejä ovat prosecco ja Asti Spumante Italiasta ja saksalainen sakt sekä espanjalainen cava . Suurimmat espanjalaiset cavan tuottajat ovat Codorniu ja Freixenet . Eniten kuohuviinejä kulutetaan yllättävästi olutmaana tunnetussa Saksassa noin 5 l/hlö vuodessa. Kuohuviini tarjotaan yleensä hyvin jäähdytettynä ja mielellään kapeista, korkeista pikareista. Shampanjakin on siis kuohuviini, mutta tuota shampanja nimitystä saa käyttää vain Champagnen alueella tuotetuista kuohuviineistä, muita ranskalaisia kuohuviinejä kutsutaan nimellä crémant . Espanjassa kuohuviinien tuotanto on keskittynyt pääasiallisesti sen syntyseuduille eli Kataloniaan. Kuohuviineissä riittää makeusasteita peräti 7, joten tuosta valikoimasta luulisi löytyvän jokaiselle sopiva kuohuviini. Espanja on maailman kolmanneksi eniten viiniä tuottava maa ja espanjalaiset viinit ovatkin maailman kuuluja. Euroopan ulkopuolisista maista parhaiten on pärjännyt Yhdysvallat ja heti perässä tulee Kiina. Niin hassulta kuin se tuntuukin, niin valmistustavoilla on eroa Euroopan ja muun maailman välillä. Muualla maailmassa viiniviljelykset ovat suuria ja niissä on sallittua käyttää keinokastelua ja itse valmistusprosessissa hiivan käyttö on vapaampaa kuin Euroopassa. Tuolla vapaammalla valmistustavalla viinistä tulee tasalaatuisempaa kuin perinteisellä tavalla. Sanoisin melkein tuota vapaata valmistustapaa ”tehotuotannoksi”, sillä siinä manipuloidaan viiniä enemmän kuin perinteisessä tavassa. Mutta en sano sitä, että uudella tavalla tuotetut viinit olisivat mitenkään huonompia. Espanjassa on viiniviljelmiä ympäri maata ja niistä saatuja viinejä onkin ilo maistella. Maassa on 90 aluetta, joiden viinien nimiin yhdistetään kirjainyhdistelmä DOP eli Denominación de Origen Protegida . Laatuluokituksia on 4, jotka tulevat viinin kypsytyksen pituudesta: sin grianza tai yleisemmin joven grianza , joka vaatii vähintään kuusi kuukautta tammitynnyrissä kypsennystä ja kahden vuoden ikää reserva , vaatii vähintään vuoden tammitynnyrissä ja kolmen vuoden ikää gran reserva , vaati vähintään 5 vuoden ikää, joista vähintään 2 vuotta tammitynnyreissä Suurin osa Suomessa myytävistä kuohuviineistä myydään vuodenvaihteessa ja kesäjuhlien aikaan. Yleensä kuohuviini ja etenkin shampanja mielletään ylelliseksi juomaksi ja samalla se koetaan myös romanttiseksi juomaksi. Tätä ”romanttista” kuohuviiniä voi tarjota seurusteluja ruokajuomana. Värivaihtoehtoja on kolme eli valkoinen, punainen ja rosee, joista valkoinen tarjotaan kaikkein viileimpänä. Viiniköynnökset menestyvät myös varsin karussa ympäristössä. Roseeviini: Kuohuviini: Espanja on tuottelias viinimaa Jatkuu seuraavalla sivulla
Uusi Costa Blanca 3/2017 16 Tunnettuja viinialueita Espanjassa ovat mm. Rioja, Ribera del Duero, Jerez, Huelva, Navarra. Kuuluisia merkkejä on useita mm. Sangre de Toro, Faustino, Bach, Conde Valdemar, Viña Sol ja moni muu. Etelän lomalla kannattaa tutustua paikalliseen valikoimaan ja tehdä edulliset viinihankinnat jo ennen lentokenttää. Viini säilyy avattuna muutamia päiviä, sillä se ei happane samalla tavalla kuin maito ja kyllä sen korkista valmistetun korkin saa samalla tavalla kiinni kuin kierrekorkin. Aina välillä puhutaan trendiviineistä, milloin on muodikasta juoda punaviiniä ja milloin taas valkoviini on pop. Rosee on pitänyt pintansa raikkaana kesäviininä, mutta hiukan rohkeampi veto tuli vuonna 2016, kun Espanjassa markkinoille tuli sininen viini, Gik Blue Wine. Pohjana tuossa kauniin sinisessä viinissä on käytetty makeahkoa valkoviiniä, joka on sitten värjätty indigoväriaineella, joka on kasviperäinen väriaine. Tuon sinisen viinin olisi voinut valita Suomen juhlavuoden viiniksi jo värinsa perusteella. Itse olen käyttänyt kyseistä viiniä kalaruokien ja vaalean lihan kanssa, sekä tietysti seurustelujuomana, johon se soveltuukin aivan erinomaisesti, sillä jo sen väri saa viriämään keskustelun. Vuoden 2017 viinihitiksi voidaan luonnehtia appelsiiniviiniä. Se on viinirypäleistä valmistettua valkoviiniä, jonka joukkoon on kypsennysvaiheessa lisätty appelsiininkuorta antamaan aromia sekä väriä. Maultaan tuo appelsiiniviini on hyvin makeaa, melkein liköörimäisen makeaa, mutta pienemmillä prosenteilla. Tämä oranssi viini sopii erinomaisesti jälkiruokaja seurusteluviiniksi. Jos haluat maistaa tuota appelsiinin makuista viiniä, niin katsele kaupassa viinihyllyjä sillä silmällä, että löydät sieltä vino naranja del condado de Huelva . On myös muita valmistajia, mutta edellä mainittu viini on laadukasta. Minä valmistin tuosta viinistä herkullisen jälkiruokakiisselin aikuiseen makuun. Moni ostaa viinipullon sen hinnan perusteella, ajatellen, mitä arvokkaampi viini, sen parempi viini. Hinta ei ole aina laadun tae, vaan sinun oma suusi kertoo sen mikä on hyvää, mutta suuntaahan tuo hinta kyllä antaa. Myös ns. tavallisista maitokaupan viineistä voi löytyä todellisia helmiä jopa alle eurolla tai ainakin muutamalla eurolla. Summa summarum, pari tärkeää tarviketta, korkkiruuvi ja viinipullon sulkija, niillä pääsee alkuun viiniharrastuksessa. Tämä artikkeli oli vain pintaraapaisu viinien maailmaan, joka on niin laaja, että siitä voisi kirjoittaa kirjan ja onhan niitä tehtykin. Viinin maistelun kolme tärkeää osa-aluetta ovat : viinin värin erilaiset sävyt tuoksuttelu, erilaisten aromien tuoksu maistelu, pieni suullinen viiniä, jota sitten makustellaan suussa, juomatta sitä Jos viinit alkoivat nyt kiinnostamaan, niin kannattaa lukea wineup.es -sivuston tekemä lista eri viineistä ja niiden saamista pisteistä. Viinit pisteytetään kansainvälisen pisteytyksen mukaan, jossa 100 on maksimipistemäärä: 95-100 Todella laadukas viini, klassikko 90-94 Erinomainen viini, hyvä valinta 87-89 Hinta-laatusuhde kohdillaan 85-86 Arkikäyttöön sopiva 80-84 Laatu tyydyttävä, ei mikään hyvä hankinta Näiden pisteiden alle jäävät viinit ovat asiantuntijoiden mukaan melkeinpä kuravettäkin pahempia, mutta kukaan ei kiellä kokeilemasta. Mutta alle 59 pisteen jäävistä viineistä sanotaan, että ne kelpaavat vain linimentiksi hevosille laukkaradoille. Viiniharrastukseen kuuluu maistelu, haistelu ja lennokas keskustelu siitä kuinka joku viini oli pyöreää, tammista, hedelmäistä, pirskahtelevaa yms. Ainahan viiniä voi tehdä myös kotona, ja se onkin sitten aivan eri juttu johon en puutu enkä kajoa. Viinimyymälöiden myyjät osaavat auttaa sinua valitsemaan sopivan viinin joka tilanteeseen. Ravintoloissa sommelier tuntee viinit kuin omat taskunsa ja häneltä saat taatusti hyvät vinkit viinin valintaan. Kokeile rohkeasti eri makuja, osta pullo sitä, toinen tätä ja vertaile mikä miellyttää sinua. -Carloswww.carloskokki.com Viinilasillinen ja näkymä Välimerelle, mikä sen nautinnollisempaa! Sininen viini Appelsiiniviini Viinitarhaa La Riojassa. Jatkoa edelliseltä sivulta
Uusi Costa Blanca 3/2017 17 la: Mitkä asiat tekevät onnellisen vanhuuden? Hyväkuntoisina voimme itse vaikuttaa, kuntomme heikentyessä olemme yhä enemmän toisten varassa. Sen tähden on tärkeää, että yhteiskunta takaa kaikille ilman ikäsyrjintää mahdollisuuden osallisuuteen, harrastuksiin ja liikkumiseen. O nnellisen vanhuuden edellytyksiä ovat mm. integraatio kaikkien ikäryhmien kanssa, osallisuus ja yhteisöllisyys. Toiminta, tekeminen ja mukana pysyminen pitävät ihmisen virkeänä. Oman elämän merkityksen ymmärtäminen ja muisteleminen vahvistavat ihmisen psykososiaalista jaksamista. O n tärkeä, että elämästä jää jälkiä. Näitä ovat mm. lapset, työ, suku, toiminta yms. Tulevan toivo, elämä ja kuolema kulkevat käsikädessä. Liikunta, ravinto ja Senioriseminaari Ulkosuomalaisparlamentin (USP) yhdeksäs täysistunto, samalla sen 20-vuotisjuhlaistunto, kokoontui 16.-17. kesäkuuta 2017 Helsingissä. Istuntoa edeltävänä päivänä oli osanottajille runsaasti oheisohjelmaa, josta tässä paneudutaan lähemmin "Suomalaiset Seniorit Maailmalla” -seminaarin antiin. K irkon ulkosuomalaistyön johtaja Mauri Vihko avasi senioriseminaarin, joka pidettiin Helsingin Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasalissa. E meritaprofessori Sirkka-Liisa Kivelä ihastutti kuulijat teemalsairauksien hyvä hoito pohjustavat hyvää vanhuutta. Luopumisen ja myös kuoleman hyväksyminen ovat osa hyvää ikääntymistä. I kääntyvillä on arvo ihmisenä. Hyväksymisen ja rakkauden kokeminen tuovat laatua elämään. Myös ikääntyneillä on oikeus luovuuteen, ystävyyssuhteisiin ja toiveisiin tulevasta. Tiedot fyysisestä ja psykososiaalisesta vanhenemisesta auttavat hyväksymään ikääntymisen vaikutukset. Nuorilta voisi odottaa vanhojen ihmisten ymmärtämistä, ja yhteiskunnalta iäkkäitä syrjimätöntä kohtelua. R iittävän hyvä taloudellinen tilanne, hyvä hoito, yhteiskunnan järjestämät mahdollisuudet harrastuksiin, osallistumineen ja liikkumiseen auttavat elämään sairauksista ja ikääntymisen tuomista vaivoista huolimatta. I lo, huumori, haaveet, toiveet, luovuus ja fantasiat rikastuttavat elämäämme myöhemmillä ikävuosilla. Tunteet eivät sammu vanhanakaan, ja elämässämme näkyy entistä enemmän kerroksia, kun elettyä elämää on paljon. Varovaisuus voi perustua kokemukseen ja viisauteen. O man kuoleman hyväksymisessä voi auttaa usko. Tutkimuksissa on mm. osoitettu jumala-uskolla olevan myönteistä vaikutusta masennukseen. Elämä kulkee kuitenkin loppumetreillä kuoleman rajoilla. K ivelän esityksen jälkeen oli ryhmätöitä. Lopuksi Suomi-Seuran seniorineuvoja Helena Balash kertoi tietoiskussaan ulkosuomalaisseniorin ikääntymissuunnitelmasta. Teksti ja kuvat: Sinikka Halttunen Mauri Vihko Sirkka-Liisa Kivelä Tauolla tarjolla mm. karjalanpiirakoita ja lentipullaa.
Uusi Costa Blanca 3/2017 18 Suomalainen lakimies Noora Arkia muutti työn perässä vuodeksi Espanjaan, jossa tutuiksi tulivat mm. EUIPO ja Alicante. Olen muuttanut Alicanteen vuodeksi tekemään työharjoittelua EU:n teollisoikeuksien virastossa (EUIPO). Viraston tärkein tehtävä on myöntää EU-tavaramerkkejä ja yhteisömallioikeuksia eli muotoilutuotteisiin liittyvien oikeuksien rekisteröintejä. EU-virasto on merkittävä työllistäjä Alicantessa ja muutoinkin tärkeässä osassa kaupungin taloutta. Ehkä jotakin EUIPO:n tärkeydestä Alicantelle kertoo sekin, että viraston johtaja sai kunniatehtävän toimia tänä vuonna kaupungin loppiaisparaatissa (La Cabalgata de los Reyes Magos) yhtenä kolmesta viisaasta tietäjästä – tai ”kuninkaasta”, kuten heitä täällä kutsutaan. Minulle avautui mahdollisuus harjoitteluun virastossa, koska yliopistollani on EUIPO:n kanssa yhteistyösopimus. Meitä harjoittelijoita on kaikkialta Euroopasta yhteensä noin kahdeksankymmentä, ja olemme päässeet mielenkiintoisiin tehtäviin viraston eri osastoille. Joukossa on paitsi juristeja, kuten minä, myös muun muassa lingvistejä sekä talouden ammattilaisia. EUIPO on hyvin kansainvälinen paikka, ja sen käytävillä voi päivittäin kuulla puhuttavan kaikkia EUkieliä. Työskentelen virastolla tavaramerkkiasioita koskevien valitusten parissa. Työskentelykieleni on pääasiassa englanti, mutta ajoittain teen töitä myös ruotsiksi ja suomeksi, sillä yhteydenottoja virastoon tulee kaikilla EU-kielillä. EUIPO:ssa harjoittelijoiden työskentelyolosuhteet ovat espanjalaisittain hyvät. Työaika on joustava, ja siestan saa halutessaan pitää, mutta se ei ole pakollinen eivätkä työpäivät veny pitkälle iltaan. Lomaa kertyy kaksi päivää kuukaudessa, ja palkkanikin on sellainen, että pystyn elämään sillä Alicantessa. Virasto itsessään on hieman kuin pieni kaupunki: virastoalueella on muun muassa oma kuntosali, lääkäriasema, apteekki ja leipomo. EUIPO:n periaate on, että me harjoittelijat olemme täällä ennen kaikkea oppimassa, ja siksi saamme paljon opetusta ja pääsemme osallistumaan toimiston koulutuksiin. Harjoittelijoiden työaikaan kuuluvat lisäksi viraston järjestämät kielikurssit. En puhunut yhtään espanjaa, kun saavuin, joten ilmoittauduin ensitöikseni viraston espanjankurssille. Nyt aloitin juuri toisen kurssini, ja oppiminen sujuu mukavasti – varsinkin, kun joka päivä pääsen myös työpaikan ulkopuolella käyttämään oppimaani sanastoa. Elämä Alicantessa on melko helppoa, kun alun hankaluudet käytännönasioissa on selätetty ja arkipäiväisten asioiden sujuminen selvitetty. Asunto löytyi helposti. EU:n teollisoikeuksien virasto EUIPO on kuin kaupunki kaupungin sisällä. Taustalla häämöttää Alicanten keskusta ja Santa Bárbaran linnavuori. Kuva: EUIPO/press-contacts Noora muutti Espanjaan
Uusi Costa Blanca 3/2017 19 Vuokratkin ovat kohtuulliset, sillä talvija syysaikaan on lomakaupungissa paljon asuntoja tyhjillään. Sen sijaan esimerkiksi julkista liikennettä on täällä yllättävän hankala käyttää. Tietoa aikatauluista ja reiteistä löytyy todella huonosti, vaikka kyseessä on turistien suosima kohde. Viikkoni koostuvat työpäivistä, jotka alkavat noin kello 9 ja päättyvät noin kello 17.30. Iltaisin lenkkeilen El Palmeralin puistossa tai menen harjoittelijakollegoideni kanssa syömään tapaksia. Viikonloppuisin opiskelen espanjaa sekä usein käyn muiden harjoittelijoiden kanssa jollakin retkellä jossakin Alicanten naapurikaupungeista tai patikoimassa lähiseudun luonnossa. Parastahan täällä on tietenkin sää, vaikka öisin lämpötila laskee viileäksi, ja ilma on kostea. Olenkin ehtinyt vilustua jo muutaman kerran juuri siksi, että yöt ovat kylmiä, enkä ole tottunut siihen, että sisätiloissa on kosteaa. Näin talvisaikaan Alicante onkin varsin rauhallinen paikka. Vaikka jo vähän odotan lämpimiä säitä, samaan aikaan suhtaudun kesään hieman kauhunsekaisin tuntein. Silloin täällä on varmasti paitsi hyvin kuuma, myös paljon enemmän turisteja kuin talvella. Viimeistään pääsiäisen tienoilla rannat alkavat täyttyä punakoista aurinkolomailijoista. Teksti: Noora Arkia Kirjoitus on julkaistu viime keväänä SES-lehdessä n:o 2/2017 EUIPO European Union Intellectual Property Office Avenida de Europa, 4, E-03008 Alicante www.euipo.europa.eu www.youtube.com/watch?v=iglWst1Nu_s Kaikki, jotka ovat käyneet Espanjassa lokakuun loppupuolella ja marraskuun alussa, ovat varmasti nähneet upeita krysanteemiruukkuja edulliseen hintaan ja ehkä ostaneetkin kotiin. Niitä on tarjolla siksi, että 1.11. on Dia de Todos los Santos (Kaikkien Pyhien Päivä), jolloin hautausmaalle viedään kukkia vainajille. Espanjassa krysanteemit mielletään yleensä vain ja ainoastaan hautausmaan kukiksi, ja vaikka tavat ovat pikkuhiljaa muuttumassa, en suosittele viemään niitä tuliaisiksi elävälle espanjalaiselle henkilölle väärinkäsitysten välttämiseksi. Annukka Valtanen Krysanteemit
Uusi Costa Blanca 3/2017 20 Oli tyypillinen kesäpäivä menneenä suvena. Tuuli ja satoi. Paleli. Mutta aurinkoiset hymyt ja lämpimät halaukset kirkastivat synkän päivän, kun tapasimme keskiviikkona 19. heinäkuuta tuttuja Imatran Valtionhotellin komeassa aulassa. Sinne kokoontuivat Lappeenrannan ja Imatran sekä lähiympäristön ”torreviejalaiset”. Sana oli kiertänyt ja meitä oli peräti 16. Valtionhotelli on aika monelle tuttu, mutta kerron kuitenkin, että se on upea jugendlinna Imatrankosken partaalla, rakennettu kestämään aikaa ja luonnonvoimia. OheiImatran kesätapaaminen sesta kuvasta saa linnasta hyvän käsityksen. Sisätilat ovat myös jykevät ja kansallisromanttiseen tyyliin koristellut. Tapaamisemme aluksi nautimme lounaan hotellin erinomaisesta noutopöydästä. Ruokaa oli tarjolla kaikkien makuun, jopa hernesoppaa sitä kaipaaville. Ruokaillessamme kerroimme päällimmäiset kuulumiset ystävillemme. Yleinen puheenporina vallitsi juhlavassa salissa. Sitten oli ohjelmassamme ”Linnanjuhlat” , Imatran kesäteatterin suosittu näytelmä. Hauska se olikin, näyttelijät toivat juhlimaan tasavaltamme presidentit ja muut arvovieraat yksi toisensa jälkeen. Hahmot olivat todella osuvia ja yleisöllä hauskaa. Lopussa selvisi, että näyttelijöitä oli vain viisi. Kiireesti oli esittäjän muututtava Ahtisaaresta Väyryseksi ja Lenitasta Tarja Haloseksi. Ammattitaitoa sellainen vaatii... Illan päätimme Varpasaaren ulkoilualueella kahvitellen ja jutellen. Totesimme, että tällainen vapaamuotoinen kohtaaminen on ehdottomasti paikallaan myös ensi kesänä. Kesätapaamisia on järjestetty Lahdessa jo kauan. Kahvila Karirantaan oli kokoontunut 8. kesäkuuta kuusi Torreviejassa asuvaa suomalaista. Tämä Lahden tapaaminen on ollut ainakin aiemmin Costa Blancalla talvet viettäville. Ei kai ole poissuljettu, että samaan kokoontumiseen tulisi myös muualla Espanjassa talvehtivia maanmiehiämme. Keskustelimme nyt myös siitä, onko ajankohta hyvä, koska osa saapui Suomeen vasta kesäkuun alussa. Halusimme kysyä ihmisiltä, olisiko esim. heinäkuu sopivampi ajankohta, jotta kiinnostusta olisi enemmän. Kaikkia muitakin ideoita, kysymyksiä ja kommentteja otetaan vastaan. Yhteyshenkilö Sinikka Halttunen , modervik@gmail.com Lahden kesätapaaminen Teksti: Marja Gröhn Kuvat: Juhani Huovila Vasemmalta Inkeri Jäppinen (Suomi-Seuran perustajajäsen, n:o 2), Sanna Mehto, Maija Winberg, Kari Winberg ja Seppo Snellman (Lahden tapaamisten alullepanija).