3 2019 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld MARJA SAI TULIPALOSSA APUA PUNAISELTA RISTILTÄ Röda Korset hjälpte när Marjas hem eldhärjades Tuli vei kaiken Omaishoitaja tarvitsee lepoa Pisara puhtaan veden asialla Kolaripaikalla ei kaivata julkisuutta Närståendevårdare behöver få vila AVM3_2019_painoon.indd 1 9.9.2019 18.02
Auttaminen yhdistää ihmisiä TOUKOKUUSSA PUNAISEN Ristin vapaaehtoiset olivat paikalla auttamassa Porin Keskuskartanon tulipalosta evakuoituja ihmisiä. Vapaaehtoiset järjestivät heille ruokaa, majoitusta, vaatteita ja henkistä tukea. Kesällä apumme sai toisenlaisen tärkeän muodon, kun seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen ja neuvontaan erikoistuneet vapaaehtoisemme partioivat Ilosaarirockissa. Heinäkuussa synkkien hukkumistilastojen vuoksi taas kannustimme lomailijoita kertaamaan elvytystaitoja. Maailmalla Punainen Risti kamppailee Syyrian sodan siviiliuhrien auttamiseksi ja Kongon ebolaepidemian taltuttamiseksi. Viime vuosien yhteiskunnallisen jännitteen lisääntymistä selitetään usein samanmielisillä sosiaalisilla kuplilla, joissa omat näkemykset vahvistuvat ja vastaväitteitä ei tarvitse kuunnella. Yhteiskunnan yhteinen turvaverkko heikkenee, jos luottamus toisia ihmisiä ja instituutioita kohtaan rapautuu. On kuitenkin asioita, jotka yhä yhdistävät valtaosaa meistä. Heikommassa asemassa olevasta huolehtiminen on inhimillisyyden peruspilari, jota me kaikki kannattelemme omalla tavallamme. Pälkäneeltä 39 vuotta sitten alkunsa saanut Nälkäpäivä-keräys osoittaa, kuinka voimakas osa auttamisen halu on meitä kaikkia. Pienestä alkanut keräys on nykyään tuhansien vapaaehtoisten, lahjoittajien, yritysten ja koulujen yhteinen keräys. Yhteisen hyvän asian äärellä tärkeää eivät ole kuplat tai taustat, vaan erilaiset kohtaamiset ja yhdessä koettu halu ja mahdollisuus vaikuttaa. Suomen Punaisella Ristillä on noin 77 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Pertti Torstila ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 127 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 189 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Ebola leviää yhä Kongossa Yleiskokous kokoontuu Vaasaan Jalkapallo yhdistää Seinäjoella 8 Tulipalo vei kaiken 11 Unelmana puhdas vesi 13 Evakuointioppia kouluun 14 Valmiina vesikriisin varalle 16 Team Rynkeby tähtää Pariisiin 18 Virkistystä omaishoitajille 21 Fujitsu on monessa mukana 22 Auta onnettomuuspaikalla 24 Avustustyössä kyökin puolella 28 Kesätekemistä nuorille 30 Nuorten yksinäisyys puhuttaa 31 Ristikko 44 Vuosien takaa 47 Avun kasvo Solveig Törnqvist AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2019 18.9.2019 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Joonas Brandt Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 100 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen Att hjälpa förenar I MAJ fanns Röda Korsets frivilliga på plats för att hjälpa de människor som evakuerades vid branden i Keskuskartano i Björneborg. Volontärerna ordnade med mat, inkvartering, kläder och psykiskt stöd. Under sommaren hjälpte vi på ett annat viktigt sätt när frivilliga som specialiserat sig på att förebygga sexuella trakasserier och ge råd i frågan patrullerade på festivalen Ilosaarirock. I juli uppmanades semesterfirare att repetera sina hjärt-lungräddningskunskaper. Ute i världen arbetar Röda Korset för att hjälpa de civila offren för kriget i Syrien och stoppa ebolaepidemin i Kongo. Den ökade spänningen i samhället under de senaste åren förklaras ofta med sociala ”bubblor” och ekokammare, där likasinnades egna åsikter stärks och man aldrig behöver ta del av motståndares syn. Samhällets gemensamma säkerhetsnät försvagas om förtroendet för andra människor och institutioner urholkas. Men det finns fortfarande sådant som förenar de flesta av oss. Att ta hand om en människa som har det svårt är en av mänsklighetens grundpelare och något vi alla bär upp på vårt eget sätt. Insamlingen Hungerdagen som fick sin början i Pälkäne för 39 år sedan visar hur kraftig viljan att hjälpa är för oss alla. En insamling som började småskaligt är idag en gemensam angelägenhet för tusentals frivilliga, givare, företag och skolor. När det handlar om det gemensamma bästa är det inte bubblor och bakgrund som avgör, utan mötet med medmänniskor och den vilja och möjlighet att påverka. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 32 Korsord 33 Kors och tvärs Ebola sprids i Kongo Stämman hålls i Vasa Fotboll förenar i Seinäjoki 36 Eldsvådan tog allt 38 En dröm om rent vatten 40 Redo för en vattenkris 42 Svensk resumé Rekreation för närståendevårdare Team Rynkeby siktar på Paris Hjälp på en olycksplats Sommarsysselsättning för unga 44 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial AVM3_2019_painoon.indd 2 9.9.2019 18.02
28 KESÄ KUULUU KAIKILLE Kesäklubi tarjoaa tekemistä matalalla kynnyksellä 18 HETKI ILMAN ARKIHUOLIA Omaishoitajat Punaisen Ristin virkistysleirillä Porissa 16 PYÖRÄILLEN PIENTEN PUOLESTA Team Rynkeby Helsinki ojensi auttavan kätensä 40 DRICKSVATTEN TILL OCH MED UR AURA Å Övningen Droppen ger beredskap för vattenkris JY R K I K O M U L A IN E N Finlands Röda Kors har cirka 77 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Pertti Torstila och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 127 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 189 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi JO O N A S B R A N D T M O S I H E R A T I V E E R A K O R H O N E N AVM3_2019_painoon.indd 3 9.9.2019 18.02
4 Ristiin rastiin KONGON DEMOKRAATTISEN tasavallan Gomassa suojavarusteisiin pukeutunut hälytysryhmä huolehtii vainajista, jos kuolinsyyksi on vähänkin syytä epäillä ebolaa. Avun maailma 4/2019 ilmestyy 13. marraskuuta M A R IA S A N T TO K ongon demokraattisessa tasavallassa reilu vuosi sitten alkaneessa ebolaepidemiassa on todettu jo yli 3 000 tartuntatapausta. Sairastuneista 2 000 on menehtynyt. Viime kuukausina Kongossa on raportoitu noin 13 tartuntaa päivässä. Epidemia on levinnyt uusille alueille maan sisällä ja naapurimaassa Ugandassa on havaittu muutama tapaus, mutta laajempi leviäminen on toistaiseksi pystytty estämään. Punaisen Ristin kansainvälinen avustusoperaatio on epidemian alusta alkaen keskittynyt järjestämään turvallisia ja vainajaa kunnioittavia hautajaisia ebolan uhreille, sillä perinteisiin hautajaismenoihin sisältyy suuri tartuntariski. Kongon Punainen Risti on kouluttanut yli 1 500 vapaaehtoista, jotka järjestävät päivittäin noin 20 turvallista hautausta yhteisöissä. Punainen Risti tiedottaa yhteisöjen jäseniä ebolan riskeistä, ehkäisykeinoista ja oireista. Punainen Risti myös varustaa ja tukee paikallista terveydenhuollon henkilökuntaa tunnistamaan tartuntatapaukset tehokkaasti mahdollisimman aikaisessa vaiheessa. Näin pystytään ennaltaehkäisemään hoitohenkilökunnan tartuntoja. Toivoa herättää myös uusi ebolarokote, jota on testattu Kongossa lupaavin tuloksin. Ebolan vastaista työtä vaikeuttavat Kongossa tautiin liitetyt negatiiviset ja virheelliset mielikuvat. Paikallisyhteisöjä on hankala saada mukaan taudin torjuntaan. Asukkaat suhtautuvat avustustyöntekijöihin usein epäluuloisesti ja välttelevät hoitoon hakeutumista. Avustustyötä vaikeuttavat entisestään Kongoa vuosikymmeniä piinanneet väkivaltaiset konfliktit. Miljoonat kongolaiset elävät ilman terveydenhuoltoa, ja koulutustaso on erittäin matala. Maassa esiintyy esimerkiksi tuhkarokkoa ja koleraa, joten terveyshaasteita riittäisi ilman ebolaakin. Suomen Punainen Risti on tukenut ebolan vastaista työtä Kongossa 103 000 eurolla katastrofirahastosta. Varoilla autetaan Kongon naapurimaita ja kehitysyhteistyöohjelman kumppanimaita Etelä-Sudania ja Burundia varautumaan epidemian leviämiseen. Lisäksi Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöitä on osallistunut kansainväliseen avustusoperaatioon Kongossa. Kongon ebolaepidemia on historian toiseksi pahin vuonna 2014 Länsi-Afrikassa alkaneen, yli 11 000 kuolonuhria vaatineen epidemian jälkeen. ANNA-SOFIA JORO Punainen Risti kitkee ebolaa Kongossa Viime vuonna puhjenneen epidemian laajempi leviäminen on toistaiseksi pystytty estämään. AVM3_2019_painoon.indd 4 9.9.2019 18.02
62 456 HENKILÖÄ osallistui viime vuonna Suomen Punaisen Ristin järjestämälle ensiapukurssille. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTOT 2018 5 A P/ LE H T IK U V A S A A R A M A N S IK K A M Ä K I VERIRYHMIEN SYYSKAMPANJA KÄYNTIIN Suomessa toimii aktiivisesti noin 2 500 VeriRyhmää eli vapaaehtoista verenluovutusporukkaa. VeriRyhmien suosio on kasvussa, mutta uusia ryhmiä toivotaan aina mukaan. Tämän syksyn Yhdessä autatte enemmän -kampanjan aikana vähintään viisi luovutusta tehneiden rekisteröityneiden VeriRyhmien kesken arvotaan 1 000 euron Lippu.fi-lahjakortti. Lisäksi kaikkien syys-marraskuussa verta luovuttaneiden ryhmien kesken arvotaan lahjakortteja Punaisen Ristin verkkokauppaan. Kampanja päättyy 29.11. Lue lisää: www.veripalvelu.fi/ryhmat Punainen Risti auttaa hurrikaani Dorianin uhreja PERHE ETSI suojaa Freeportissa Bahamalla. Dorianin tuulet puhalsivat jopa 98 m/s. SYYSKUUN ENSIMMÄISENÄ päivänä Bahamasaarille iskenyt hurrikaani Dorian tuhosi pahiten kärsineillä Grand Bahaman ja Abacon saarilla jopa puolet rakennuksista. Ensimmäisten arvioiden mukaan noin 62 000 asukasta oli välittömän hätäavun tarpeessa vailla puhdasta vettä, ruokaa ja suojaa. Historiallisen voimakkaan hurrikaanin ja sen nostaman jopa seitsemänmetrisen myrskyvuoksen jäljiltä oli kateissa satoja ihmisiä. Suomen Punainen Risti osallistui kansainvälisen Punaisen Ristin mittavaan avustusoperaatioon ensivaiheessa lähettämällä Bahamalle logistiikkayksikön. Viidestä suomalaisesta ja yhdestä tanskalaisesta avustustyöntekijästä koostuva ryhmä johtaa Bahamalla kansainvälisen avun vastaanottoa, varastointia ja jakelua. – Aiemmista vastaavista katastrofeista tiedämme, että puhtaan veden puute aiheuttaa nopeasti epidemioita ja pahentaa ihmisten tilannetta entisestään. Ihmisten on saatava nopeasti vettä, ruokaa ja suojaa. Abacon ja Grand Bahaman saarilla käytännössä koko väestö on avun tarpeessa, Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen katastrofiavun päällikkö Tiina Saarikoski arvioi. Dorianin aiheuttamien vahinkojen lopullinen laajuus täsmentyy ajan myötä, mutta kyseessä on joka tapauksessa Bahaman historian tuhoisin luonnonkatastrofi. Hätäapuvaiheen jälkeen bahamalaisilla on edessään mittava jälleenrakennus, joka jatkuu vuosia. Suomen Punainen Risti tukee Bahaman avustusoperaatioita katastrofirahaston varoilla. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punaisen Ristin logistiikkayksikkö organisoi avustuskuljetuksia Bahamalla. Uncle Ben’s tukee Punaista Ristiä Uncle Ben’s tukee Suomen Punaista Ristiä lahjoittamalla jokaisesta viikkojen 34–42 aikana myydystä riisipaketista viisi senttiä kehitystyöhön. Kampanja toteutetaan yhtä aikaa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa. Lahjoitusvarat käytetään kehitysyhteistyöohjelmiin, joilla pyritään turvaamaan erityisen haavoittuvassa asemassa olevien yhteisöjen puhtaan veden saanti ja toimeentulo. Yhteistyö Punaisen Ristin kanssa on osa Uncle Ben’sin vastuullisuusohjelmaa. Sen tavoitteena on muun muassa, että Uncle Ben’sin riisi tulee vuoteen 2020 mennessä sataprosenttisesti viljelijöiltä, jotka viljelevät riisiä kestävän kehityksen periaatteiden mukaan. Luovutusväli vaikuttaa rautavarastoihin Veripalvelun FinDonor 10 000 -tutkimus osoittaa, että myös suomalaisilla verenluovuttajilla esiintyy alentuneita rautavarastoja, mutta vähemmän kuin vertailumaissa. Eniten raudanpuutetta esiintyy nuorilla naisluovuttajilla. Yksittäisenä tekijänä luovutusväli selittää rautavarastojen tasoja enemmän kuin esimerkiksi ikä tai ruokailutottumukset. Alentuneet rautatasot eivät vaikuttaneet luovuttajien itsearvioituun terveydentilaan. Tutkimuksen avulla Veripalvelu halusi tieteelliseen tietoon perustuvan käsityksen siitä, mikä vaikutus raudanjaolla ja muilla verenluovutukseen liittyvillä tekijöillä on luovuttajien rautavarastoihin. Tietoa käytetään apuna arvioitaessa sopivia verenluovutusvälejä sekä lisäraudan jakamisen käytäntöjä. Suurimmalle osalle luovuttajista nykyiset käytännöt näyttävät sopivan hyvin. Erityisesti nuoria naisia ohjataan huomioimaan raudansaanti ravinnosta ja riittävä aikaväli verenluovutuksille. AVM3_2019_painoon.indd 5 9.9.2019 18.02
6 PUNAISEN RISTIN mobiilisovellus neuvoo hätätilanteessa. SJK:SSA ERILAISUUS on voimavara. SJK:n Didier Kadion (kesk.) kamppaili keskityspallosta HJK:ta vastaan. Ristiin rastiin PUNAISEN RISTIN Inhimillinen kädenojennus -tunnustus myönnetään vuosittain erityisen ansioituneelle henkilölle tai yhteisölle inhimillisyyden edistämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa. Seinäjoen Jalkapallokerho (SJK) on ensimmäinen tunnustuksen saanut urheiluseura. – Urheilu on suuri kansanliike, joka kokoaa kaikenlaiset ihmiset yhteen ja jonka parissa tuhannet vapaaehtoiset tekevät työtä. Urheiluseurat ovat paikallisen yhteisön rakentamisessa tärkeässä asemassa. Seinäjoen Jalkapallokerho käyttää näkyvyyttään ja asemaansa hienolla tavalla inhimillisten arvojen edistämiseen, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula perusteli luovuttaessaan tunnustuksen SJK:n Joni Vesalaiselle Punaisen Ristin keskustoimistolla. SJK on rakentanut Seinäjoella suomalaisittain uudenlaista toimintakulttuuria, jossa seura ottaa urheilua laajemmin vastuuta ympäröivästä yhteiskunnasta. Kattavan yhteiskuntavastuuohjelmansa mukaan SJK nostaa esiin yhteiskunnallisia teemoja mm. esittelemällä kotiotteluissaan paikallisia järjestöjä, yhdistyksiä ja muita yhteiskunnan toimijoita. Myös SJK:n pelaajat osallistuvat aktiivisesti hyväntekeväisyystapahtumiin. SJK on järjestänyt lukuisia tempauksia myös Punaisen Ristin kanssa. Seuran stadionilla järjestettiin esimerkiksi Länsi-Suomen alueen Nälkäpäivä-keräyksen päätapahtuma vuonna 2018. SJK tekee yhteistyötä myös Punaisen Ristin Veripalvelun kanssa. – Haluamme opettaa junioreillemme, että tällainen toiminta kuuluu urheiluun ja urheilijaelämään. Olemme erittäin otettuja saamastamme tunnustuksesta ja toivomme, että se innostaa lisää kumppaneita rakentamaan kanssamme yhteiskuntavastuullista toimintaa, Joni Vesalainen kiitti. Suomen Punainen Risti kiittää Seinäjoen Jalkapallokerhoa merkittävästä vaikuttamistyöstä ja kannustaa samalla kaikkia omia osastojaan ja piirejään vahvistamaan yhteistyötä urheiluseurojen kanssa. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punaisen Ristin tunnustus myönnettiin ensimmäistä kertaa urheiluseuralle. Inhimillinen käden ojennus Seinäjoen Jalkapallokerholle Hengenpelastajan mobiilisovellus uudistui Suomen Punaisen Ristin mobiilisovelluksen tuorein versio on julkaistu. Uusi Hengenpelastajan mobiilisovellus keskittyy suositun sovelluksen tärkeimpiin ominaisuuksiin: ensiapuun ja verenluovutukseen. Sovelluksen ansiosta elvytysja muut ensiapuohjeet kulkevat aina kännykässä mukana. Veripalvelun osiosta löytyy ajantasainen tieto veritilanteesta ja luovutuspaikoista. Sovelluksen kautta on myös mahdollista tehdä lahjoitus ja ilmoittautua Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi. Hengenpelastajan mobiilisovellus löytyy verkon sovelluskaupoista helposti hakusanoilla ”Punainen Risti” tai ”Veripalvelu”. Kantasolurekisterin yläikäraja laski Kantasolurekisteriin liittymisen yläikäraja on laskettu 35 vuoteen. Aiemmin liittyminen oli mahdollista 40-vuotiaaksi. Rekisterissä voi liittymisen jälkeen pysyä 55-vuotiaaksi saakka. Kantasolurekisteriin tarvitaan joka vuosi tuhansia uusia, nuoria jäseniä, sillä hoitotulokset ovat sitä paremmat, mitä nuorempi luovuttaja on. Erityisesti rekisteriin kaivataan nuoria miehiä. Veren kantasolujen siirtoa käytetään muun muassa leukemioiden hoidossa. Kantasolusiirto on usein potilaan viimeinen toivo parantua, ja yli puolet siirteen saaneista potilaista paranee. M A R K K U U L A N D E R /L E H T IK U V A K IM M O H O LO P A IN E N JA R I H Ä R K Ö N E N AVM3_2019_painoon.indd 6 9.9.2019 18.02
Muistatko Auta maailmaa -pelin? Suomen Punainen Risti ja Brainware-yhtiö julkaisivat vuonna 1988 Auta maailmaa -pelin, joka julkaistiin PC-tietokoneille. Pelissä tutustuttiin maailman kriiseihin ja Punaisen Ristin avustustyöhön. Peli oli suunnattu opetuskäyttöön mm. kouluille ja Punaisen Ristin osastoille. Pelihistorioitsijat ja Punainen Risti ovat yrittäneet löytää tätä varhaista opetuspeliä, mutta yhtä ainoata kopiota pelistä ei ole löytynyt! Onkin aika kääntyä Punaisen Ristin kentän puoleen: muistatko kyseisen pelin tai löytyykö osastosi arkistoista peräti tietokone tai levyke, jolla peli saattaisi olla? Lähetä vihje: avunmaailma@punainenristi.fi ENTINEN SUOJELUSKUNNAN kiinteistö sijaitsee Helsingin Ullanlinnassa. EHDOTA VUODEN VAPAAEHTOISTA 2019! Suomalaisen vapaaehtoistoiminnan yhteistyöfoorumi Kansalaisareena ry. etsii jälleen Vuoden vapaaehtoista. Tunnustuksen voi saada yhtä hyvin pitkän linjan vapaaehtoistoimija kuin uusi tulokas, tärkeintä on aktiivinen toiminta suurella sydämellä ja innostusta levittäen. Vuoden vapaaehtoinen 2019 -ehdotuksen voi jättää kuka tahansa 21. syyskuuta asti, joten vielä on hetki aikaa varmistaa, että Suomen Punainen Risti on jälleen edustettuna tässäkin sarjassa! Lopullisen voittajan valitsee asiantuntijaraati kymmenen eniten yleisöääniä saaneen ehdokkaan joukosta joulukuussa. Lue lisää: www.kansalaisareena.fi/vapaaehtoinen 8 559 HENKEÄ haki viime vuonna apua terveyspulmiinsa Suomen Punaisen Ristin terveyspisteistä. LÄHDE: PUNAISEN RISTIN TOIMINTATILASTOT 2018 Suojeluskunnan talo sai uuden omistajan Suomen Punainen Risti myi kesäkuussa Helsingissä osoitteessa Merikatu 5 sijaitsevan kiinteistön kotimaisten kiinteistösijoittajien omistamalle As Oy Grand Horizon Helsinki -yhtiölle. Kauppahinnaksi sovittiin 24,4 miljoonaa euroa. Kiinteistö oli päätynyt Punaiselle Ristille sotien jälkeen lahjoituksena Suojeluskuntajärjestöltä, joka halusi varmistaa, että sen omaisuus käytettäisiin suomalaisten terveydenhoidon ja hyvinvoinnin edistämiseen. Kiinteistön myynnistä saaduilla varoilla kuitataan Punaisen Ristin pienipalkkaisille sairaanhoitajille maksamasta lisäeläkkeestä jäänyt laina. Punainen Risti loi lisäeläkejärjestelmän aikoinaan turvatakseen riittävän eläkkeen pitkän uran tehneille sairaanhoitajille, joiden palkkataso oli 1960–1990-luvuilla kohtuuttoman alhainen. H E LS IN G IN K A U P U N G IN M U S EO 7 IS M O P E K K A R IN E N /L E H T IK U V A Vaasa kutsuu yleiskokoukseen SUOMEN PUNAISEN Ristin yleiskokousta isännöi ensi vuonna Pohjanmaan ruotsinkielinen piiri Vaasassa. VUOSI 2020 on Suomen Punaisessa Ristissä jälleen yleiskokousvuosi. Kolmen vuoden välein järjestettävää kokousta isännöi tällä kertaa Vaasassa Punaisen Ristin Pohjanmaan ruotsinkielinen piiri, sen 37 toimivaa paikallisosastoa ja 3 850 jäsentä. Vaasan yleiskokouksen 6.–7.6.2020 varsinaisena kokouspaikkana toimii Botnia-halli, ja luvassa on tuttuun tapaan myös paljon muuta Punaisen Ristin ohjelmaa. Yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka piirtää toiminnan suuntaviivat ja valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon. Vaasassa asialistalla ovat muun muassa järjestön toimintalinjauksen hyväksyminen vuosille 2021–2023 sekä uuden puheenjohtajan valinta Pertti Torstilan jättäessä tehtävän. Valtaa yleiskokouksessa käyttävät osastojen yleiskokousedustajat, joiden määrä ratkeaa kuluvan vuoden lopun jäsentilastojen perusteella. Ilmoittautuminen yleiskokoukseen alkaa ensi vuoden alussa. KIMMO HOLOPAINEN Lue lisää: rednet.punainenristi.fi/yleiskokous2020 Suomen Punaisen Ristin Vaasan yleiskokous valitsee järjestölle uuden puheenjohtajan. AVM3_2019_painoon.indd 7 9.9.2019 18.02
8 Apu palauttaa arkeen Marja Suonvieri ja hänen poikansa Jani selvisivät täpärästi, kun tulipalo tuhosi kodin ja turvan. Seuraavien päivien aikana kummallekin kirkastui tavallisten asioiden arvo. Punainen Risti oli ensimmäisten joukossa auttamassa. TEKSTI KUVAT JOONAS BRANDT Nälkäpäivä 26.–28.9. ENNEN TULIPALOA Marja Suonvieri ei tiennyt, että Suomen Punainen Risti avustaa kotimaan onnettomuustilanteissa. K ova, kummallinen humina. Sen Marja Suonvieri muistaa hetkestä, jona seisoi kerrostaloasuntonsa ovella ja yritti päästä ulos. Savuseinämä liikkui kohti, aikaa oli vähän. Vain muutamia minuutteja aiemmin Marja oli herännyt palohälyttimen ääneen. Keittiöstä näkyi loimotusta, ruokapöydällä roihusi. Latauksessa ollut sähkölaite oli ilmeisesti syttynyt palamaan. Marja ei hätääntynyt, hän tiesi miten toimia. Aikanaan merimieskoulutuksessa sammutusta harjoitellut nainen nappasi seinältä sammutuspeitteen ja heitti sen liekkien päälle. – Savua tuli niin paljon, että ymmärsin äkkiä, etten saa paloa sammumaan yksin, Marja muistelee samaisessa keittiössä puolitoista vuotta myöhemmin. Marja etsi kännykkänsä ja soitti hätäkeskukseen, josta neuvottiin poistumaan asunnosta. – En saanut ovea auki, ja kuului se kauhea ääni, sellainen humina, aivan kuin asunnossa olisi alipaine. Tajusin, etten voi seistä ovella kauaa. Marja kertoi hätäkeskukseen, että myös hänen aikuinen poikansa Jani Suonvieri ja tämän koira Petra saattoivat olla asunnossa. Hän kuuli Janin puhetta, muttei ollut varma, tuliko ääni rappukäytävästä vai huoneistosta. Hätä pojasta oli kova, mutta ainoa vaihtoehto oli mennä omaan makuuhuoneeseen ja tukkia oven alle jäävä rako. Ja odottaa. – Kun makasin lattialla ja hengitin paidan läpi, ajattelin, että kuolen. Vaikein mahdollinen puhelu Tallinnassa asuva Jani oli saapunut samana iltana äitinsä kanssa Raumalle. Marja oli lomaillut Janin ja tämän avovaimon AVM3_2019_painoon.indd 8 9.9.2019 18.02 HENN RAATIKAINEN A
9 Teijan luona muutaman päivän, ja Jani vieraili nyt Suomessa. Kummilapsen ristiäiset olisivat parin päivän päästä. Vain muutama tunti äidille saapumisen jälkeen hän taisteli makuuhuoneessa hengestään puolivuotiaan labradorinnoutajansa kanssa. – Ihan täydestä unesta heräsin. Näin, että huoneessani oli hailakka savu. Kun olin avaamassa huoneen ovea, toisella puolella oli täysi pimeys. Jani otti hätäkeskukseen yhteyttä joitain minuutteja Marjan jälkeen. Sitten hän soitti avovaimolleen vaikeimman mahdollisen puhelun. – Sanoin Teijalle, että nämä voivat ihan hyvin olla viimeisiä hetkiäni, Jani kertoo herkistyen. – Se on varmasti sellainen puhelu, johon ei halua herätä kolmen-neljän aikaan aamuyöstä. Jani avasi ikkunan ostaakseen itselleen ja Petralle lisää aikaa. Kun palokunta saapui pihaan, hän heilutti ylimmän kerroksen ikkunasta kännykän taskulamppua pelastajille. Katse heti tulevaisuuteen Maa oli märkä ja ilma kylmä. Ensimmäisenä pelastetulla Marjalla oli yllään vain yöpaita ja alushousut, kun hän asteli paljain jaloin pihan poikki ambulanssiin. Mukanaan hänellä oli vain kännykkä ja lukulasit. Ambulanssissa Marja sai ensiapua ja ilouutisen, että myös Jani ja Petra oli pelastettu. Matkalla päivystykseen Poriin hän kuuli palomiehen suusta sanan ”täystuho”. Lähes kaikki asunnossa oli tuhoutunut – jälkikäteen arvioituna 90 prosenttia irtaimistosta menetettiin. – Ajattelin siinä, että en voi surra kaikkea mitä olen menettänyt, kun en voi saada sitä takaisin. Piti yrittää miettiä, miten tästä päästään selville vesille, hän kertoo. – Olin kauhean onnellinen sairaalassa, kun näin Janin. Olimme kamalan näköisiä, naamat olivat noen peitossa. Jania ja Marjaa tarkkailtiin aamupäivän ajan sairaalassa. Palovammoja tai pahempaa häkämyrkytystä ei ollut. Jani arvelee, että Marjan nopeat liikkeet ja alkusammutus saattoivat pelastaa kaikkien kolmen hengen. Petra-koiran vaiheet paloyöltä ovat hiukan hämärän peitossa. Naapurit olivat nähneet pennun juoksevan vapaana läheisessä puistossa. Poliisi toimitti lopulta hämmentyneen ja nokisen Petran löytöeläinkotiin Eurajoelle, josta Punaisen Ristin vapaaehtoiset hakivat sen vielä samana aamuna. Auttajat valmiina aamuyöllä Rauman osaston kotimaan avun yhdyshenkilö Marja-Leena Aalto sai puoli kuuden aikaan aamulla henkisen avun hälytyspuhelimeen tiedon, että porilaisessa sairaalassa oli kaksi tulipalossa häkää hengittänyttä potilasta. Vain joitain kuukausia aikaisemmin tehtävässä aloittanut Aalto konsultoi heti puhelimitse edeltäjäänsä Eerikki Kivimäkeä ja ryhtyi toimeen. Ensimmäiseksi hän soitti Marjalle ja Janille sairaalaan ja sopi heidän hakemisestaan. Sen jälkeen hän hankki osaston tiloihin aamiaistarpeet ja alkoi valmistautua pitkään päivään. Kymmenen vuotta vapaaehtoisena toimineelle Aallolle kyseessä oli ensimmäinen ensihuollon auttamistehtävä. Ennen puoltapäivää hän tapasi Janin ja Marjan sairaalassa. – Kummatkin olivat yllättävän rauhallisia. He tukivat toisiaan, eikä kumpikaan päästänyt itseään väsähtämään, Marja-Leena muistelee. Aalto kuljetti Marjan ja Janin Porista takaisin Raumalle. Jo autossa Marja alkoi hoitaa puhelimitse vakuutusja muita asioita. – Oli kauhean pieniä palasia, joita siinä tajusin, Marja sanoo. – Esimerkiksi sen, että laukkuni ja kaikki lääkkeeni ovat jääneet asuntoon, ja minulle oli juuri määrätty antibioottikuuri. Marja ei ole varma, miten kaksikko olisi sairaalasta päästyään toiminut ilman Marja-Leenaa. – Olisimme olleet tosi pulassa. Ei olisi ollut kuljetusta tai mitään. Olimme 50 kilometrin päässä kotoa, eikä ollut kotia mihin mennä. Tai oli koti, johon ei päässyt. ”Vielä tänään olette omassa kodissa” Seuraavana päivänä kaikki eteni nopeasti. Vakuutusyhtiön lisäksi oli soitettava esimerkiksi pankkiin ja työpaikalle. Asuntokonttorista järjestyi Punaisen Ristin vapaaehtoisten avulla Marjalle ja Janille asunto jo samaksi illaksi. Petra-koira tuotiin osaston tiloihin, kun Marja-Leena, Jani ja Marja istuivat aamiaisella. – Ne kahvit olivat niin hyvät. Pää selkeni, Marja kiittelee. – Ja sitten joku paikalla olleista vapaaehtoisista sanoi, että vielä tänään olette omassa kodissa ja menette omaan sänkyyn nukkumaan. Se oli minulle sellainen hetki, että ihan uskomatonta! Marja-Leena vei Marjan ja Janin Prismaan ostamaan vaatteita ja muita perustarvikkeita. Kaupassa koettiin koomisiakin hetkiä. Vartija lähestyi Jania, kun tämä istui sovittamassa kenkiä. – Janilla oli kummalliset sairaalasandaalit, vihreät sairaalapyjamahousut ja musta talvitakki. Hänellä oli partaa eikä hän ollut ihan viimeisen päälle siistinä, Marja hymyilee. KÄÄNNÄ ? MARJA SUONVIERI, hänen poikansa Jani ja Punaisen Ristin kotimaan avun Marja-Leena Aalto muistelevat tapahtunutta palon jälkeen kunnostetussa keittiössä. ”Makasin lattialla ja hengitin paidan läpi ajatellen, että nyt minä kuolen.” AVM3_2019_painoon.indd 9 9.9.2019 18.02
10 Jo sen vuoksi oli hyvä, että Marja-Leena oli paikalla. Suurin merkitys oli kuitenkin auttajan visiolla siitä, mitä ihminen tarvitsee tilanteessa, jossa on menettänyt kaiken. Sitä on äidin ja pojan mukaan mahdotonta ymmärtää, ellei itse ole kokenut vastaavaa. – Ei minulla ollut siinä tilanteessa mitään ajatusta, mitä tarvitsisin, Jani sanoo. – Meiltä kysyttiin, mitä ruokaa haluamme, ja sanoin, että emme mitään. Menetys on niin suuri, ettei tarpeita pysty yksilöimään, Marja jatkaa. Arkeen palauttavista asioista juuri ruoka nousee esiin Marjan ja Janin puheissa. Joitain päiviä palon jälkeen Marjan työkaveri toimitti uudelle asunnolle hirvipaistia ja uuniperunoita. – Normaalin kotiruuan syöminen signaloi sitä, että oli palaamassa arkeen sen jälkeen, kun oli pari kolme päivää hakenut pizzaa tai kiinalaista, Jani sanoo. Marja on samaa mieltä: – Se oli ihanaa. Ymmärrän nyt, miksi amerikkalaisissa elokuvissa aina viedään ruokaa, kun jotain tapahtuu. Tätä varten. Että ihmiset pääsevät normaaliin kiinni. Lähiyhteisö tukena tiukassa paikassa Marja-Leena Aalto kuvailee omaa rooliaan järkyttävässä tilanteessa yhdistelmäksi käytännön toimintaa, kuuntelua ja tarkkailua. – Tässä näki tilanteen, jossa Punaisen Ristin apua todella tarvittiin, hän sanoo liikuttuneena. – Tällainen avuntarve voi kohdata kenet tahansa ja minä hetkenä hyvänsä. Myös auttajalle tilanne on raskas, eikä henkisen avun tehtäviä koskaan suoriteta yksin. Tehtävän jälkeen tapahtumat puretaan yhdessä. Tällä kertaa paikalla Punaisesta Rististä olivat Aallon lisäksi Eerikki Kivimäki ja Hannu Vapola . Miehet vastasivat esimerkiksi siitä, että Marjan ja Janin uuteen asuntoon saatiin hankittua ja kuljetettua huonekaluja. Punaisen Ristin kirpputorilta koottiin aloituspaketti: muun muassa sängyt, sohva ja ruoanlaittovälineitä. Marja kertoo liikuttuneensa, kun hän uudelle asunnolle saavuttuaan näki pihalla Punaisen Ristin pakettiauton ja vapaaehtoisia kantamassa tavaroita sisään. Rauhallisen Marja-Leenan määrätietoisuus saa Janilta ja Marjalta lämpimät kehut. Hän esimerkiksi pesi kaksikon nokiset vaatteet ja haki Marjalle, Janille ja paikalle saapuneelle Teijalle kaupasta uudet peitteet, tyynyt ja lakanat – pieni asia, jolla oli suuri merkitys tulipalosta selvinneille. Äiti ja poika yllättyivät myös läheisten ja kollegoiden pyyteettömästä tuesta ja avusta. Arvokkaiksi muodostuivat tavalliset asiat ja tavarat, jotka kiinnittivät Janin ja Marjan arkeen: ruoan lisäksi esimerkiksi läheisten lahjoittamat verhot, sampoot, leivontavälineet ja mausteet. Elämä voittaa Vain pari päivää tulipalon jälkeen Jani pääsi kuin pääsikin Taimiksi nimetyn kummilapsensa ristiäisiin. Marja palasi nopeasti harrastustensa pariin. Muiltakin osin elämä on sittemmin palannut uomiinsa. Jo parin kuukauden kuluttua palosta Marja pääsi töihin ja puolen vuoden päästä raikkaaseen, remontoituun kotiinsa. Jani, Teija ja Petra asuvat yhä Tallinnassa. Petra on iloinen aikuinen koira, joka tosin pelkää nykyisin savun hajua. Hurja kokemus tulee aina yhdistämään Marjaa ja Jania erityisellä tavalla. – Parhaat muistot elämässä jäävät rakkaiden ja läheisten kanssa vietetystä ajasta. Ei sitä välttämättä muista mitään tavaroita. Materialla ei ole merkitystä, Marja miettii. Marja ja Jani eivät ennen onnettomuutta tienneet, että Punainen Risti auttaa tulipalotilanteissa. – Aina kun Punaisella Ristillä on keräyksiä, minä olen nykyisin yksi niistä, jotka laittavat lippaaseen rahaa, sanoo Marja. – Kiitos lahjoittajille, että selvisimme suhteellisen pienin vaurioin. Minun kohdallani apu toteutui hienosti. ? Nälkäpäivä 26.–28.9. ”Nykyisin minä olen yksi niistä, jotka laittavat rahaa Punaisen Ristin lippaaseen.” MARJA SUONVIERI kiittää Marja-Leena Aaltoa tuesta järkyttävien tapahtumien keskellä. Ilman Punaista Ristiä paluu arkeen olisi ollut monta kertaa vaikeampi. TULIPALOSSA MUKANA ollut Jani Suonvierin labradorinnoutaja Petra on nyt iloinen, aikuinen koira, joka tosin pelkää savun hajua. AVM3_2019_painoon.indd 10 9.9.2019 18.02
11 R ouva Rajabmoh Mirzobarotova ja hänen tyttärensä Mahin pyykkäävät kotitalonsa pihassa. Peltivadeissa höyryävässä vedessä viruu myttyinä mekkoja, paitoja ja pyyhkeitä, joita äiti ja tytär hankaavat saippualla ja käsin vääntäen. Tällä vedellä pyykistä ei tule hohtavan puhdasta. Tadzhikistanin Gulistonissa pyykinpesuvesi kauhotaan ojasta, joka virtaa autotien reunassa. Siellä täällä lojuu roskia, ja vähän väliä joku kylän koirista jolkottelee paikalle sammuttamaan janonsa. Sameassa vedessä saippua ei vaahtoa eivätkä mekkojen värit kirkastu. Gulistonissa tällä vedellä myös peseydytään. Sillä pyykätään, tiskataan, leivotaan ja kokataan. Päivän lopuksi ojan vedellä pestään hampaat. Puhdas vesi vuorten huipulla Kaunis Gulistonin kylä sijaitsee Rashtin laaksossa lähellä Kirgisian rajaa, lumihuippuisten vuorten juurella. Pinta-alaltaan alle puolikkaan Suomen kokoisessa Tadzhikistanissa riittää puhdasta vettä, mutta se on ihmisten kannalta väärässä paikassa: vuorten huipuilla lähteissä ja jäätiköissä kilometrien korkeudessa. Koko maasta yli 90 prosenttia on vuoristoa. Laaksojen kyliin virratessaan vesi ehtii saastua moneen kertaan. Köyhä Tadzhikistan kantaa myös raskasta taakkaa ilmastonmuutoksesta. Jäätiköiden vesivarastot hupenevat Keski-Aasiassa vauhdilla. Kuumat kesät kuivattavat laaksojen vesilähteitä, joita lisääntyneet maanvyörymät ja tulvat likaavat. – Ongelmamme on, että eläimet käyttävät samaa vettä ja ihmiset roskaavat. Tätä vettä meidän on kuitenkin juotava, kun muuta ei ole, Rajabmoh Mirzobarotova kertoo. Kun Mirzobarotova leipoo leipää kotitalonsa keittokatoksessa, hän pirskottelee paistuvan taikinan päälle vettä pienestä kulhosta. Veden sameanruskea väri tuo pohjoismaiselle vieraalle mieleen lapsuuden hiekkalaatikkoleikit, kuravellit ja hiekkakakut. Täällä likavedestä ei kuitenkaan leivota leikkileipää, vaan evästä omille lapsille. Likavettä janoon – Minulla sattuu usein mahaan. Sairastan monesti ripulia. Siskoni ja veljenikin ovat usein kipeinä, kertoo pyykiltä palannut Mahin. Hän on jo 13-vuotias, mutta muiden kylän lasten tavoin näyttää ikäistään pienemmältä. – Mutta tietenkin juon vettä, kun on jano. Rajabmoh Mirzobarotova tuo pihapiirin lapsia näytille. Yhden käsissä on ryhelmää, joka näyttää lialta, mutta ei huuhtoudu pesussa pois. Monen kasvoissa on vaaleita läikkiä ja arpimaista ihottumaa. Kaikki naapuruston lapset sairastelevat likaisen veden takia, vaikka aikuiset keittävät ja seisottavat vettä poistaakseen siitä pahimmat epäpuhtaudet. Ripulin ja ihotautien lisäksi kyläläiset kärsivät muun muassa A-hepatiitista ja madoista. Mirzobarotova kertoo, että lapset joutuvat usein jäämään koulusta pois sairastelun vuoksi. Ratkaisu on jokaisen tiedossa Kaikki tietävät, että lasten sairaudet johtuvat likaisesta vedestä. Jokainen tietää myös ratkaisun, sillä naapurikylään on jo Leipää likavedestä Arki Tadzhikistanin vuoristokylissä on kovaa erityisesti naisille ja lapsille, joiden elämä on kiinni likaisesta vedestä. Jos kylään saataisiin vesiputki, 13-vuotiaan Mahinin vatsaan ei sattuisi niin usein. TEKSTI SARI HÄKKINEN KUVAT SAKARI PIIPPO KÄÄNNÄ ? RAJABMOH MIRZOBAROTOVA kantaa perheensä talousveden likaisesta ojasta. AVM3_2019_painoon.indd 11 9.9.2019 18.02
12 rakennettu suodatinjärjestelmä ja vesiputki Suomen Punaisen Ristin ja paikallisen Punaisen Puolikuun tuella. Yhteistyön tulokset ovat rohkaisevia: puhdas vesi ja lisääntynyt tieto terveydestä ovat vähentäneet sairastelua huomattavasti kymmenissä kylissä. Puhtaan veden turvin asukkaat pystyvät myös varautumaan ankariin talviin säilömällä hedelmiä ja vihanneksia kellariin. Mirzobarotova on muiden kylänsä naisten kanssa vedonnut kunnan päättäjiin vesiputken rakentamiseksi, mutta ylimääräistä rahaa ei ole kellään. Jos varat putkiin saataisiin, kyläläiset ovat valmiita rakentamaan putket vuorilta laaksoon talkootöinä, kuten naapurikylässäkin. Vesi on paras lääke Guliston on naisten kylä, sillä suuri osa miehistä on lähtenyt Venäjälle työpaikkojen perässä. Siirtotyöläisyys on tuonut kylään vaurautta. Sen ansiosta muutamat kyläläiset ovat pystyneet ostamaan itselleen auton, jolla kuljetetaan hedelmiä ja vihanneksia kaupunkiin myytäväksi. Naisille miesten poissaolo tarkoittaa kuitenkin entistä enemmän työtä ja vastuuta perheestä. Muutamien perheiden isät käyvät kotona vuosittain, toiset jäävät Venäjälle. Rajabmoh Mirzobarotova näki oman miehensä viimeksi kuusi vuotta sitten. Hän on nyt 37-vuotias ja asuu edesmenneiden appivanhempiensa talossa lastensa ja lähisuvun kanssa. Mies lähettää kotiin rahaa, mutta likaisen veden aiheuttamien tautien takia kaikki liikenevät varat menevät lasten lääkkeisiin. Vain puhdas vesi auttaisi. Gulistonissa äidit ja lapset kantavat vettä ojasta viidestä kuuteen kertaan päivässä. Mahin kertoo kantavansa vettä ojalta äidin apuna jo aamulla ennen kouluun lähtöä ja taas uudestaan iltapäivällä koulutehtävien, siivoamisen, pyykkäämisen ja muiden kotitöiden ohessa. Matkaa ojalle ja takaisin kertyy yhteensä pari kilometriä. – Kannan vettä kahdeksan litraa kerrallaan. Se on raskasta. Selkää särkee ja kantaminen vie voimat, Mahin sanoo. – Puhdas vesi muuttaisi koko elämämme. Olisimme terveempiä. Voisin pestä lapseni useammin ja pitää kodin siistinä, Mirzobarotova sanoo hymyillen. – Puhdas vesi on meidän unelmamme. ? N älkäpäivä-keräyksessä kerätään varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Rahaston turvin Punainen Risti pystyy auttamaan nopeasti katastrofien uhreja ympäri maailmaa ja onnettomuuden uhreja Suomessa. Katastrofirahaston varoilla autetaan juuri nyt esimerkiksi Syyriassa Al-Holin pakolaisleirillä ja taistellaan ebolaviruksen leviämistä vastaan Kongossa ja sen naapurimaissa. Rahastosta tuetaan myös Suomen Punaisen Ristin pitkäkestoista kehitystyötä, jonka painopiste on kaikkein haavoittuvimpien yhteisöjen terveyden edistämisessä, riskien vähentämisessä ja katastrofeihin varautumisessa. Suomessa katastrofirahaston varoilla autetaan muun muassa äkillisten onnettomuuksien uhreja, koulutetaan henkisen tuen ja ensihuollon vapaaehtoisia sekä tuetaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Viime vuonna Punaisen Ristin apua tarvittiin 114 tulipalossa ympäri Suomea. Ensi vuonna 40 vuotta täyttävä Nälkäpäivä-keräys tunnetaan parhaiten katukuvassa näkyvistä Punaisen Ristin vapaaehtoisista lipaskerääjistä. Kerääjäksi ilmoittaudutaan etukäteen netissä tai Punaisen Ristin keräyskeskukseen h-hetkellä 26.–28.9. Oman keräyksensä voi pistää pystyyn myös netissä ja haastaa sukulaiset ja tuttavat mukaan auttamaan. Jos et pääse mukaan auttamaan kerääjänä, vaihtoehtona on aina osallistua lahjoittamalla katastrofirahastoon – Nälkäpäivänä jokainen löytää oman tapansa auttaa! Tule mukaan: nälkäpäivä.fi Lahjoitus puhelinsoitolla Soita numeroon 0600 12220 (20,28 € + pvm) Lahjoitus tekstiviestillä Viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Lahjoitus tilisiirrolla Kat astrofir ahaston tilille F I52 50 0120 4 156 73 viitteellä 5173 Lahjoitus MobilePaylla Katastrofirahaston lahjoitusnumeroon 10900 Keräyslupa: POL-2015-8798 & ÅLR 2018/8366 TADZHIKISTANISSA Gulistonin kylässä asuva Lailo, 12, kantaa joka päivä likaisesta ojasta vettä, jolla hänen perheensä laittaa ruokaa ja peseytyy. RAJABMOH Mirzobarotova ja hänen tyttärensä Mahin toivovat kotikyläänsä vesiputkea Punaisen Ristin tuella. Nälkäpäivä auttaa Suomessa ja maailmalla Nälkäpäivä 26.–28.9. AVM3_2019_painoon.indd 12 9.9.2019 18.02
13 J ezzinen kylä sijaitsee Etelä-Libanonin vuoristoalueella, noin puolen tunnin automatkan päässä rannikosta ja Saidan kaupungista. Jezzinen alakoulussa oppitunnit ovat käynnissä, ja luokista kuuluu huolellista englannin ääntämistä. Äkkiä oppilaiden keskittyminen herpaantuu. – He ovat täällä, lapset kiljahtelevat ja kurkistelevat tulijoita. Libanonin Punaisen Ristin työntekijät ovat mieluisia vieraita. Tänään koko koulu harjoittelee evakuointia. Suomen Punainen Risti tukee Jezzinessä Safe Schools -hanketta, jonka tavoitteena on parantaa koulujen turvallisuutta. Libanonin Punaisen Ristin mukaan Jezzinen alueella ei ole tällä hetkellä koulurauhaa uhkaavia jännitteitä, mutta Etelä-Libanon on maanjäristysaluetta, eikä väkivaltaisuuksien puhkeaminenkaan ole täysin poissuljettua. Kolmevuotiaskin osaa evakuoida Pastellinsinisiin kouluasuihin puetut kolmevuotiaat istuvat kerhopöytiensä ääressä. Kahdija Dia Libanonin Punaisen Ristin riskienhallintatiimistä pyytää lapsia näyttämään, miten pelastautuminen tapahtuu. – Minä tiedän! Minä, minä, minä, huutelee George Kaddah . Kun evakuointisuunnitelma on palautettu pienimpien mieleen, koulun johtaja Colette Slim Chaddad käynnistää sireenin. Pian kaikki oppilaat sujahtavat pöytiensä alle, kunnes sireeni pärähtää taas. Lapset säntäävät jonoon luokan ovelle. Kaikki ovat nostaneet pienet kätensä suojaamaan päätä. Rakennus tyhjenee muutamassa minuutissa. – Päätä pitää suojata siltä varalta, että jotain putoaa niskaan, neuvoo 9-vuotias Tina Mahmoud harjoituksen jälkeen. Leirin ja armeijan välissä Rannikolla Saidan kaupungissa evakuointia harjoitellaan toisenlaisissa olosuhteissa. Al Zaatarin yläkoulun ja Ain El Helwen alakoulun takana sijaitsee Libanonin suurin, noin 100 000 palestiinalaisen asuttama Ain El Helwen leiri. Koulujen edessä pitää asemapaikkaansa Libanonin armeija. Sadat Al Zaatarin teini-ikäiset ja Ain El Helwen alle 11-vuotiaat lapset Libanonista, Syyriasta ja palestiinalaisalueilta käyvät koulua pakolaisleirin ja armeijan välissä. Al Zaatarin koulun johtaja Zahraa Azzam kertoo, että aseellisia välikohtauksia sattuu usein. Koulu jouduttiin evakuoimaan viimeksi maaliskuussa, kun aseistautuneet leirin asukkaat alkoivat tulittaa toisiaan. Koulurakennus kärsi vaurioita, jopa ikkunoita rikkoontui. Koulussa syntyi paniikin aiheuttamaa kaaosta, mutta loukkaantumisilta vältyttiin. – Koulumme ei ole täysin turvallinen. Harjoiteltuamme evakuointia olemme kuitenkin paremmassa turvassa kuin ennen, Azzam sanoo. Koulujen johtajat kertovat, että aikaisemmin evakuointi kouluissa perustui vaistoon. – Nyt meillä on kunnolliset pelastussuunnitelmat, joita harjoittelemalla ja toteuttamalla osaamme toimia järkevästi uhkaavissa tilanteissa, tiivistää Colette Slim Chaddad Jezzinen koulusta. Välillä pelottaa Al Zaatarin yläkoulun oppilas Haya Sami Khaizaran kertoo joutuneensa pelkäämään koulussa monta kertaa. – Tänne kuuluu usein tappelun, taistelun ja aseiden ääniä viereisestä leiristä. Kun ammuskelun ja räjähdysten äänet tulivat hyvin läheltä, suoritimme evakuoinnin väestönsuojaan juuri niin kuin olemme harjoitelleet, Khaizaran kertoo. Youris Abdallahin mielestä koulunkäynti tuntuu nyt turvallisemmalta. – Koulussa on mukavampi olla, kun pelastautumista on harjoiteltu ja väestönsuojaan pääsee nopeasti, hän sanoo. Ain El Helwen koulun erottaa rauhattomasta leiristä vain koulun betonirakenteinen takaseinä. Leiriä lähimpänä sijaitsevat koulun tilat olivat vuosia jopa käyttökiellossa. – Noin 15 vuotta sitten taistelijat tunkeutuivat seinästä läpi tulittaakseen armeijaa, kertoo Libanonin Punaisen Ristin riskienhallintaohjelman johtaja Kassem Chaalan . Nyt tilat ovat jälleen käytössä, sillä Libanonin Punainen Risti on rakentanut kouluun kaksoisseiniä, jotka pysäyttävät luodit ja sirpaleet, kun leirillä on levotonta. Punainen Risti rakentaa Ain El Helwen kouluun myös väestönsuojaa, joka toimii rauhallisina aikoina koulun teatterina. – Kaksoisseinät antavat myös lisäaikaa evakuointiin, koska tunkeutujilla kestää kauemmin päästä sisään, Chaalan sanoo. – Al Zaatarin ja Ain El Helwen koulut ovat kuitenkin Libanonin ainoat oppilaitokset, joissa opiskellaan näin hankalissa olosuhteissa – onneksi. ? Piiloon pahimman varalta Libanonin Saidassa käydään koulua rauhattoman palestiinalaisleirin ja armeijan asemien välissä. Suomen Punaisen Ristin tukemassa hankkeessa lapset oppivat pelastautumaan hätätilanteissa. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT MARIA SANTTO LIBANONIN Jezzinessä alakoulun pienimmätkin osaavat suojautua hälytyksen soidessa. ”Päätä pitää suojata siltä varalta, että jotain putoaa niskaan.” AVM3_2019_painoon.indd 13 9.9.2019 18.02
14 Vesikriisin varalle Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avustustyön tarpeisiin rakennettu vedenpuhdistusjärjestelmä palvelee hätätilanteessa myös kotimaassa. Kalkun logistiikkakeskuksessa valmistauduttiin puhdistamaan vettä Pisara 2019 -valmiusharjoituksessa. TEKSTI AKU SUOMALAINEN KUVAT JOONAS BRANDT PUNAISEN RISTIN vapaaehtoiset Markus Nieminen (vas.) ja Aleksi Itkonen kasaavat vedenpuhdistusjärjestelmää. AVM3_2019_painoon.indd 14 9.9.2019 18.02
15 T ampereella Punaisen Ristin Kalkun logistiikkakeskuksen pihamaalla käy kuhina. Letkuja ja putkia risteilee pitkin poikin, suodattimia ja pumppuja puretaan kuljetuslaatikoista. Kaiken kimpussa häärää reilu tusina miestä ja naista Punaisen Ristin liiveissä. Meneillään on ylimääräinen vedenpuhdistuskoulutus, jonka Punainen Risti järjestää joukolle tamperelaisia ja vantaalaisia vapaaehtoisia. Harjoitus valmistaa heitä lokakuun valtakunnalliseen Pisara 2019 -valmiusharjoitukseen. Pisara-harjoituksessa Punainen Risti harjoittelee mahdollisia kotimaan vesikriisejä varten. Vaikka sanasta vesikriisi tulevat ehkä ensimmäisenä mieleen katastrofialueet ja kuivuus, tapahtuu niitä myös Suomessa tämän tästä. Tunnetuin tapaus on muutaman vuoden takainen Nokian vesikriisi, jossa kaupungin juomaveteen oli päätynyt jätevettä, mutta lievempiä poikkeustilanteita sattuu usein. Esimerkiksi rakennustöiden yhteydessä sattuu putkirikkoja, jotka katkaisevat tilapäisesti vedenjakelun. Pisarassa Punaisen Ristin osastot harjoittelevat toimimista monessa eritasoisessa häiriötilanteessa. Kalkun pihassa harjoitusta vetävällä Punaisen Ristin avustustyöntekijällä Mika Lahdella on vesija sanitaatiojärjestelmien kanssa työskentelystä niin paljon kokemusta, että maat ja kaupungit menevät jo sekaisin. Se on Lahden mielestä kuitenkin selvää, että Suomessa sattuvan vesikriisin hoitaminen on huomattavasti helpompaa kuin vaikkapa Bangladeshissa tai Syyriassa. – Maailmalla me joudumme pohtimaan, miten esimerkiksi mahdolliset jälkijäristykset vaikuttavat laitteisiin. Siinä pitää välillä leikkiä ”MacGyveria”, kun tiivisteitä ja muita osia ei voikaan hakea lähimmästä K-raudasta, Lahti sanoo. Vapaaehtoiset jakautuvat kahteen ryhmään ja alkavat koota uima-altaita muistuttavia vesisäiliöitä. Tarkoituksena on pumpata toiseen altaaseen likaista vettä logistiikkakeskuksen lähellä sijaitsevasta lammesta. Vedenpuhdistusjärjestelmän läpi kuljettuaan vesi ohjataan toiseen altaaseen, jolloin ero likaisen ja puhtaan veden välillä näkyy selvästi. Tietynlaisen ylimääräisen haasteen harjoitukseen tosin tuo se, että lammen vesi on jo valmiiksi todella puhdasta. Harjoituksessa ”likaveteen” lisätään sen vuoksi multaa ja mutaa. Toisaalta edes suomalaisen veden puhtauteen ei voi enää liiaksi tuudittautua. Ilmastonmuutoksen myötä jopa Inarijärvestä on löyvaralta kloorilla. Kloorattu vesi testataan pH-mittarilla. Mikäli veden pH-arvo on liian korkea, se haisee uimahallilta ja maistuu epämiellyttävältä. Puhdistetun veden maku ja tuoksu poikkeavat joka tapauksessa hiukan tavallisesta kraanaja lähdevedestä. Pieni pitoisuus vapaata klooria kuuluu kuitenkin asiaan mikrobien kasvun estämiseksi. Mika Lahden mukaan järjestelmällä puhdistettu vesi on toisinaan herättänyt epäilyksiä maailmalla. – Vettä pitää sitten maistaa ensin itse, jotta paikalliset uskaltavat juoda sitä, Lahti toteaa. Lokakuun valtakunnallisessa Pisara-valmiusharjoituksessa Punaisen Ristin logistiikkakeskuksen vedenpuhdistuslaitteistoa käytetään ainakin Tikkurilassa ja Kuopiossa. Vettä ei kuitenkaan päästä harjoituspäivänä maistamaan, sillä sen juomakelpoisuus varmistetaan kaiken varalta bakteeriviljelyllä, jonka tulokset saadaan vasta seuraavana päivänä. Aiemmin puhdistuslaitteiston käyttöä on harjoiteltu esimerkiksi Turussa, jossa juotiin Aurajoesta puhdistettua vettä – se jos mikä herättää luottamusta laitteiston toimintakykyyn. ? tynyt sinilevää. Mika Lahden mukaan esimerkiksi retkeilijöitä on jouduttu evakuoimaan vaellusreiteiltä, kun he ovat sairastuneet lähdevettä juotuaan. Hyötyä työkokemuksesta Kun ”likavesiallas” on saatu täyteen, alkaa toinen harjoitusryhmä koota vedenpuhdistusjärjestelmää. Pitkään paloletkuketjuun liitettyihin säiliöihin laitetaan muun muassa rautaja alumiinifosfaattipillereitä. Kemikaalit saostavat vedessä olevat epäpuhtaudet isommiksi kasaumiksi, jolloin ne jäävät helpommin kiinni suodattimiin. Raudat, sulfaatit, saostaminen ja flokkulaatio ovat monelle harjoituksen osallistujalle tuttuja termejä. Vedenpuhdistus kiinnostaa selvästi erityisen paljon sellaisia vapaaehtoisia, jotka ovat muutenkin työskennelleet veden parissa. Heihin lukeutuu esimerkiksi eläkkeellä oleva Kemiran tutkimusjohtaja Kari Saari . Vähän aikaa sitten Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi ryhtyneen Saaren entisellä työpaikalla tutkittiin paljon vedenpuhdistuksessa käytettyjä kemikaaleja. Työ veden parissa on tuttua myös Markus Niemelle , sillä ympäristötekniikan opiskelija on töissä Vantaan kaupungin vesilaitoksella. Punaisen Ristin vapaaehtoiseksi hän liittyi heti täytettyään 18-vuotta. Viiden vapaaehtoisvuoden jälkeen Niemi harkitsee nyt seuraavaa askelta, avustustyöntekijäkurssille hakemista. Aurajoesta juomakelpoista Kun vedestä on saatu suurimmat epäpuhtaudet siivilöityä hiekkaja aktiivihiilisuodattimiin, vesi desinfioidaan lopuksi mikrobien "Vettä pitää ensin maistaa itse, niin paikalliset uskaltavat juoda." ALEKSI ITKONEN (vas.), Harri Bäckman, Viivi Kirvesoja ja Timo Hörkkö ottavat vesinäytteen. Pisara 2019 kutsuu! P isara 2019 on Suomen Punaisen Ristin valtakunnallinen valmiusharjoitus, joka järjestetään lauantaina 26. lokakuuta. Kerran yleiskokouskaudessa toteutettavassa valmiusharjoituksessa valmistaudutaan tällä kertaa toimimaan erilaisissa vedenjakelun häiriötilanteissa. Vesikriisiin varautuminen on valittu harjoituksen aiheeksi, koska puhdas vesi on meille kaikille elintärkeää. Aikuinen ihminen tarvitsee vuorokaudessa 2–3 litraa nestettä. Keskimäärin Suomessa käytetään vettä asukasta kohden noin 140 litraa vuorokaudessa. Vaikka vakavat vedenjakelun häiriöt ovat Suomessa verrattain harvinaisia, pienempiä häiriötilanteita sattuu usein. Häiriöt talousveden laadussa tai saatavuudessa voivat aiheuttaa ihmisille vakavia terveyshaittoja. Pisara 2019 -harjoitusta varten luodut harjoitusskenaariot perustuvat toteutuneisiin häiriötilanteisiin, kuten vedenjakelun katkeamiseen myrskyn seurauksena ja juomaveden pilaantumiseen sen jouduttua kosketuksiin jäteveden kanssa. Punaisen Ristin vapaaehtoiset ja työntekijät harjoittelevat Pisarassa mm. kotitalouksien avuntarpeen kartoittamista, vedenjakelun toteuttamista ja evakuointien järjestämistä viranomaisten tukena. Lue lisää: www.punainenristi.fi AVM3_2019_painoon.indd 15 9.9.2019 18.02
Verta, hikeä ja kilometrejä pienten puolesta Team Rynkeby – God Morgon -pyöräilyjoukkueet harjoittelevat pitkän syksyn, talven ja kevään pyöräilläkseen kesällä viikossa Pariisiin. Samalla kerätään varoja syöpää sairastaville lapsille. Helsingin joukkue ehti ennen kauden huipennusta myös verta luovuttamaan. TEKSTI IIRA HARTIKAINEN KUVAT JYRKI KOMULAINEN 1 16 AVM3_2019_painoon.indd 16 9.9.2019 18.02
17 Yhdessä tekemässä hyvää Helsingin TRGM-joukkue ehti juuri ennen ulkoharjoittelukauden alkua keväällä auttaa myös verenluovutuksen muodossa. Luovutuspäiväksi sovittiin maanantai, sillä joukkueen treenipäivät ovat torstai ja sunnuntai. Heti verenluovutuksen jälkeen ei pidä vetää rankkoja harjoituksia. Sanomatalon veripalvelutoimistoon joukkue saapui peräti 12 pyöräilijän voimin. Heidän joukossaan oli myös Laura Paasio , joka oli lähdössä joukkueen mukana ensimmäistä kertaa kohti Pariisia. Paasio halusi tällä kertaa kokea itse projektin alusta loppuun, koska on Aamu Säätiön asiamiehenä todistanut aitiopaikalta, mitä tempauksella on saatu aikaan. – Team Rynkeby – God Morgon on tukenut toimintaamme parina viime vuotena todella hienosti. Lahjoitukset ovat mahdollistaneet tutkimusapurahan myöntämisen yhä useampiin tutkimuksiin lasten syöpähoitojen kehittämiseksi. Kesällä 2018 pyöräilleiltä saimme lyhentämättömänä 620 000 euroa jaettavaksi, Paasio kiitteli verenluovutuksen lomassa. Myös verenluovutus oli Paasiolle ensimmäinen kerta. Kun pussi oli hiljakseen täyttynyt, hymy oli edelleen herkässä. – Jos pystyy näinkin pienellä vaivalla tekemään hyvää, niin kynnyksen ei pitäisi olla kauhean korkealla. Varmasti tulen uudelleenkin! Helsingin TRGM-joukkueen PR-vastaava Laura Suominen valmistautui itse pyöräilemään Pariisiin jo neljättä kertaa peräkkäin. – Jotkut lähtevät Team Rynkebyn mukaan tekemään elämänmuutosta, ja sekin on mahdollista, sillä aikaa valmistautua on kuitenkin lähes vuosi, Suominen tietää. Reissuilla on tullut koettua kaikenlaista. – Joskus on satanut rakeita, kun olemme varautuneet helteisiin. Mutta olosuhteet eivät kuitenkaan lopulta haittaa, ne unohtuvat heti, kun miettii niitä pieniä potilaita, joiden vuoksi siellä olemme. Kaikkiaan poljettavaa kertyy viikossa 1 200 kilometriä, mikä tietää keskimäärin 170 kilometriä päivässä. Joukkueiden mukana kulkee autolla myös J oka vuosi lokakuun alussa se käynnistyy. Nimittäin harjoittelukausi, jonka tähtäimenä on jaksaa polkea seuraavana kesänä seitsemässä päivässä maantiepyörällä Travemündesta Pariisiin. Se tietää viikoittaisia spinning-maratoneja, pyöräilytekniikan opettelua ja kevään koittaessa satoja ajotunteja ryhmässä. Kyseessä ei kuitenkaan ole urheilukilpailu, vaan hyväntekeväisyystempaus, jossa voittajia ovat kaikki. Jokainen Team Rynkeby – God Morgon -pyöräilijä sitoutuu hankkimaan harjoittelukauden aikana sponsoreja keltaisiin ajopaitoihinsa. Varat lahjoitetaan Suomessa lyhentämättöminä Sylva ry:n ja Aamu Suomen Lasten Syöpäsäätiön kautta syöpään sairastuneiden lasten, nuorten ja perheiden hyväksi. 1 Laura Paasio (vas.), Anna Pentti, Juha Heikkinen, Kimmo Kivistö, Juuso Hämäläinen, Laura Suominen, Pauli Kouhia, Kati Ahvonen ja Maria Salminen kokoontuivat luovuttamaan verta. 2 Lauran Suomisen ja Maria Salmisen takana luovutusvuorossa ovat Helsingin joukkueen kapteenit Juuso Hämäläinen ja Kati Ahvonen. 3 Laura Paasio osallistuu pyöräilytempaukseen ensimmäistä kertaa. Myös verenluovutus oli hänelle uusi aluevaltaus. 2 3 runsas joukko huoltohenkilökuntaa, joka pitää huolen käytännön asioista. Pyörän, matkat ja kulut jokainen osallistuja maksaa itse. Seitsemän joukkueen voimin Koko Team Rynkeby -hyväntekeväisyyspyöräily sai alkunsa 2002 Tanskassa, kun eräs Rynkeby Foods -mehuvalmistajan työntekijä keksi lähteä pyörällä Pariisin Champs-Élyséelle katsomaan Ranskan ympäriajon maaliintuloa. Hän sai houkuteltua mukaan 11 muuta pyöräilyn ystävää, ja samalla päätettiin kerätä varoja hyvään tarkoitukseen. Ensimmäisellä kerralla Team Rynkeby keräsi vakavasti sairaiden lasten hyväksi noin 5 000 euroa. Perinne oli syntynyt, ja se laajeni nopeasti Tanskan ulkopuolelle. Vuosi vuodelta mukaan lähti lisää maita. Suomesta joukkueita on ollut mukana jo seitsemän vuotta. Kaudella 2018–2019 eri puolilla maata on harjoitellut 250 osallistujaa seitsemässä eri joukkueessa. Helsingin lisäksi pyöräilijät ovat innostuneet perustamaan VeriRyhmä-verenluovutusporukan myös Jyväskylässä ja Tampereella. Suomalaisten Team Rynkeby -joukkueiden keräämä lahjoitussumma on kasvanut joka vuosi, ja se oli viime vuonna jo huimat 890 000 euroa. Sylva ry:lle on lahjoitusvarojen turvin pystytty palkkaamaan toimintaterapeutti, ja syöpää sairastavien lasten perheille on pystytty järjestämään tukikursseja. Kaikkiaan TRGM-pyöräilijät eri puolilla Eurooppaa ovat kanavoineet lasten syöpätautien hoitoon vuosien varrella 46 miljoonaa euroa. Tänä vuonna Laura Suominen sai viimein mukaansa tiimiin myös crossfit-kaverinsa Maria Salmisen . Salminen oli kypsytellyt ideaa jokusen vuoden ennen kuin uskaltautui mukaan. Aiempaa kokemusta hänellä oli lähinnä työmatkapyöräilystä. – Talven aikana opettelimme spinningissä oikeaoppista polkemista, sillä maantiepyörällä ajaminen on ihan oma tekniikkalajinsa ja vaatii uudenlaista hermotusta, teho-osastolla sairaanhoitajana työskentelevä Salminen kertoo. – Verta olen luovuttanut jo 16 kertaa. Työni ansiosta tiedän, miksi verenluovuttajia tarvitaan. ? "Joskus on satanut rakeita, kun olemme varautuneet helteisiin. Mutta olosuhteet unohtuvat pieniä potilaita miettiessä." AVM3_2019_painoon.indd 17 9.9.2019 18.02
18 Helmihetki saaressa Omaishoitajat hengähtävät ja virkistyvät Punaisen Ristin Satakunnan osastojen viisipäiväisellä kesäleirillä. TEKSTI TARMO TIKKA KUVAT VEERA KORHONEN 1 Mölkkyturnauksessa heittovuorossa on Seppo Luojus. Mauno Mäntylä seuraa suoritusta vierestä. 2 Onni Nolvi sitoo kuvitteellisen haavan Kaija-Riitta Törmän päässä. Leirillä harjoitellaan myös tärkeitä ensiaputaitoja. 3 Pastuskerin leirillä vapaaehtoisena toimiva Irma Sallinen soittaa kelloa ruokatauon merkiksi. 4 Omaishoitajien virkistysleirin tärkeintä antia on leppoisa yhdessäolo. Se tarjoaa kaivatun hengähdystauon raskaasta ja sitovasta hoitotyöstä. 1 2 3 4 Y hdeksän naista ja kahdeksan miestä harjoittelee vuoron perään Heimlichin otetta, sammutuspeiton käyttöä, elvytystaitoja ja sidontaa. Mölkkykisa kutkuttelisi jo aamuaurinkoisella pihamaalla, jonne osa porukasta alkaa vähän vaivihkaa vilkuilla. Mölkky on osa satakuntalaisten omaishoitajien kesäolympialaisia. Ne käydään Punaisen Ristin virkistysleirillä Koivuniemen leirikeskuksessa, Porin Pastuskerin saaressa. Viisipäiväiselle leirille osallistuu 17 keski-iältään 76-vuotiasta omaishoitajaa Punaisen Ristin Satakunnan piirin alueelta. – Tämä on ehdoton helmihetki tässä työssä. Leiri on arvokas hengähdystauko omaishoitajille heidän raskaassa 24/7-hoitotyössään, omaishoidon tukitoiminnan suunnittelija Eeva-Liisa Koskinen iloitsee. Punaisen Ristin Satakunnan piiri aloitti ensimmäisten jouAVM3_2019_painoon.indd 18 9.9.2019 18.02
19 kossa omaishoitajien tukitoiminnan vuonna 2006. Liikkeelle lähdettiin Harjavallassa, Kokemäellä ja Vammalassa, ja tukitoiminnalle saatiin heti oma aluetyöntekijä perehdyttämään vapaaehtoisia tukihenkilöitä. Nykyään osastoja on mukana jo 15, ja toimintamalli on laajentunut ympäri maata. Varaventtiili Hetkeksi leirin päiväohjelmasta irrottautuva kokemäkeläinen Seppo Luojus , 79, on todellinen omaishoitaja-, tukihenkilöja vapaaehtoisveteraani. Kun Luojuksen oma isä sairastui, hän oli vielä töissä käyvä ja menevä nuori mies, mutta odottamattomaan piti ryhtyä. Isän hoitaminen äidin apuna oli kuitenkin itsestäänselvyys. – Ei sitä tarvinnut miettiä, pidin sitä luonnollisena asiana. Tietysti se tarkoitti pikkuisen oman arjen laiminlyöntiä, mutta sitähän se on kaikilla omaishoitajilla, Luojus tuumii. Myöhemmin Luojus toimi myös äitinsä omaishoitajana sekä vaimonsa omaishoitajana kahteen otteeseen, kun tämän sairaus uusiutui. Välillä vaimo hoiti puolestaan häntä, kun hän itse sairastui. Kaiken ohessa Luojus ilmoittautui ensimmäisten joukossa, kun omaishoitajien tukitoiminta haki vapaaehtoisia Kokemäen osastossa 2006. – Avun tarve oli suuri. Omalle paikkakunnalle piti saada varaventtiili omaishoitajille, kun kaupungin järjestämä tuki ei riittänyt. Luojus joutuu pohtimaan tovin, miksi vapaaehtoistyö omaishoitajien tukitoiminnassa ja ylipäätään auttamistyössä vei mukanaan. Ilmeisesti harrastus on ollut mielekäs? – Jättäisin ehkä sanan harrastus tästä pois, jonkinlainen elämäntehtävä se pikemminkin on, Kokemäen osaston pitkäaikainen puheenjohtaja pohtii. Pastuskerin saaren virkistysleirillä Luojuksella on isänKÄÄNNÄ ? AVM3_2019_painoon.indd 19 9.9.2019 18.02
20 nän titteli. Konkari aistii, mistä milloinkin tuulee ja mistä narusta pitää vetää. Leirille järjestettyyn ohjelmaan osallistuminen on omaishoitajille vapaaehtoista, jotta vapaalle jutustelulle ja kokemusten jakamiselle jää aikaa. – Ohjaajina me vapaaehtoiset ja omaishoitajien tukihenkilöt olemme vähän niin kuin tuntosarvina. Omaishoitajat ovat arjessaan töissä 24/7. Täällä on tarkoitus päästä irrottautumaan ja jakamaan kokemuksia toisten samassa tilanteessa olevien kanssa, Luojus sanoo. Alueellisia eroja Mölkkyturnauksen tunnelma kohoaa oikean urheilujuhlan tasolle. Heittäjille taputetaan rytmiä, onnistumisille kiljahdellaan ja epäonnistumisille vähän naljaillaankin, kun heittokalikka pujottelee ohi maalin. Välillä epäillään jopa yliastumista. Viereisellä suorituspaikalla heitellään harjoitusmielessä rengasketjuja possua muistuttavan maalitaulun koloihin. Myös possupeli on luonnollisesti olympialaji. Välillä on aikaa pysähtyä pohtimaan omaishoidon tilaa ja tulevaisuutta. Seppo Luojus ei tyrkytä näkemyksiään tuen tasosta, jos asiaa ei oteta erikseen puheeksi. Tukirahoista ja niiden määristä huolehtiminen kuuluu muille kuin Punaisen Ristin vapaaehtoisille. – Toki leirillä ja vertaisryhmissä niistäkin asioista kuulee. Se tuntuu kieltämättä oudolta, että hoidon tarpeen määrittelyssä ja omaishoitajien vapaiden järjestämisessä on niin suuria alueellisia eroja. Omaishoidon tuen tarpeesta ja palkkioluokasta päättävät kunnat. Hoitopalkkio on vähintään 399 euroa kuukaudessa. Vapaapäiviä omaistaan hoitavalle kuuluu hoidon sitovuudesta riippuen kaksi tai kolme kuukaudessa. Niiden ajaksi hoidettavalle pitäisi järjestyä sijaishoito. Omaishoidon tukitoiminnan suunnittelija Eeva-Liisa Koskinen jakaa Luojuksen huolen kirjavista tukikäytännöistä. Viime kädessä kysymys on omaishoitajien työn arvostuksesta. – Hoitajien jaksamisesta pitäisi huolehtia paremmin. Intervallipaikkoja pitäisi olla enemmän. Kun hoitaja tarvitsee lepohetken, hoidettavalla tulisi aina olla paikka, jonne on turvallista mennä, Koskinen sanoo. – Suomessa noin 1,25 miljoonaa henkeä hoitaa omaistaan ainakin silloin tällöin, mutta hoitopalkkiota saa vain 46 000 henkilöä. Omaistaan hoitavat kantavat merkittävän hoitovastuun läheisistään. Kuinka valtava säästö omaishoitajat valtiolle ovatkaan? Punaisen Ristin omaishoitajien tukitoiminnan tulevaisuutta varjostaa huoli vapaaehtoisten ikääntymisestä. Kuten monessa muussakin toimintamuodossa, nuoremman väen houkutteleminen vapaaehtoistyöhön on haastavaa. Satakunnan piirin noin sadasta omaishoidon tukihenkilöstä suuri osa toimii itsekin omaishoitajana tai on aiemmin toiminut sellaisena. – Sellainen pyyteettömyys on uskomatonta. Joskus tulee mieleen, miten vapaaehtoiset itse jaksavat, Koskinen kiittää. Satakunnan omaishoitajien tukitoiminnassa mennäänkin resurssien ylärajoilla. Lisää vapaaehtoisvoimaa olisi löydettävä. Vapaata olemista Miehensä hoidosta vuodesta 2002 huolehtinut Kaarina Mattila on varsin tyytyväinen omaan tilanteeseensa Huittisissa. Eläkeläiselle hoitopalkkio saisi olla kattavampi, mutta muuten kunnan palvelut toimivat. – Mies pääsee intervallihoitoon kerran kuukaudessa. Tämän leirin aikana kotona käy kodinhoitaja ja omat lapsemme. Mies varmaan tuskastuu siihen liikenteeseen kotona, Mattila hymyilee. – Oma tilanteeni on kohtalaisen hyvä. Huittisissa on apua tarjolla, jos keskusteltavaa tulee. En tosin tiedä, miten muutenkaan asiat voisivat olla. Omaishoitajaleirillä Mattila on ensimmäistä kertaa. – Pelkästään tämä paikka on rauhoittava. Täällä tutustuu uusiin ihmisiin, ja kun täällä ollaan monta päivää, välillä melkein unohtaa huolehtia, miten kotona pärjätään. Mattila käy kerran kuussa Punaisen Ristin Huittisten osaston vertaistukiryhmässä. Hän ei hae niinkään hoitokokemusten jakamista, vaan tavallista arjen kanssakäymistä. Tärkeintä on, että kalenterissa on mukava meno. – Vapaata olemista. Se vasta olisikin rasittavaa, jos puhuisimme vain hoidosta ja hoidettavista! Mutta kenestä tuli se leirin mölkkymestari? Ei sen niin väliä, seuraavaksi on tanssin aika! ? "Täällä välillä melkein unohtaa huolehtia, miten kotona pärjätään." 1 Ohjelmaan osallistuminen on leiriläisille vapaaehtoista. Aikaa tahdotaan jättää vapaalle jutustelulle ja kokemusten jakamiselle. 2 Onni Nolvi vei Punaisen Ristin Satakunnan piirin toiminnanjohtajan Paula Ilénin tanssin pyörteisiin. 1 2 AVM3_2019_painoon.indd 20 9.9.2019 18.02