KIERTOTALOUDEN JA YMPÄRISTÖTUTKIMUSTEN ASIANTUNTIJA Ratkaisemme rakentamiseen, purkamiseen ja teollisuuden sivuvirtoihin liittyviä kiertotaloushaasteita. Tuotamme asiakkaan tarpeeseen sopivat massojenhallinnan työkalut sekä massatalouslaskelmat. Parhaillaan meillä on käynnissä ympäristöministeriön rahoittama Maapörssi Smart Site -hanke. Toteutamme laadukkaita ja edustavia ympäristötutkimuksia, joihin perustuvalla riskienhallinnalla varmistetaan turvallinen ja terveellinen ympäristö myös tuleville sukupolville. Älykkäitä kaupunkeja, sujuvaa liikkumista ja elämisen tiloja, joissa arki tahdittuu kestävälle pohjalle ja vastuullisille valinnoille. Sitä me Sitowisellä teemme. THE SMART CITY COMPANY WWW.SITOWISE.COM
Ympäristö ja Terveys-lehti ympäristöalan sitoutumaton ammattilehti Ilmestyy 8 numeroa vuodessa. KUSTANTAJAN HINNAT 2022: Painettu lehti: kestotilaus 70 €, vuositilaus 75 €, irtonumero 12 € Näköislehti: 62 € Painettu lehti + näköislehti: kestotilaus 90 €, vuositilaus 95 € Tilaukset verkkosivujemme kautta. www.ymparistojaterveys.fi Puhtaamman huomisen ääni Tila a oma leht i!
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 4 Ympäristö ja Terveys-lehti Aikakausmedia ry:n jäsen Gallen-Kallelankatu 8 28100 PORI Puh. 044 750 0877 etunimi.sukunimi@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi ASIAKASPALVELU/TILAUKSET/LASKUTUS Toimistonhoitaja Eevastiina Aura Puh. 040 745 1491 HINNAT (sis.alv 10 %) Painettu lehti: Kestotilaus 70 euroa, vuositilaus 75 euroa Irtonumero 12 euroa Näköislehti: 62 euroa Painettu lehti + näköislehti: Kestotilaus 90 euroa, vuositilaus 95 euroa Opiskelijatilaus -50 % norm. tilaushinnasta (ei koske irtonumeroa eikä näköislehteä) ISSN 0358-3333 (painettu) ISSN 2669-8420 (verkkojulkaisu) Ilmestyy 8 numeroa vuodessa JULKAISIJA Y-tunnus 0366233-3 Ympäristökustannus Oy PAINOPAIKKA Waasa Graphics Oy Vaasa www.waasagraphics.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: ePaper Finland Oy / Lehtiluukku.fi Prenax ILMOITUSMYYNTI Saarsalo Oy Roni Hurskainen, puh. 044 752 0320 Santeri Selin, puh. 044 238 0511 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 8/2022 ilmestyy 19.12. Lehden teemana on ympäristövastuu. Suomen Luonnonsuojeluliitto kyselee vuosittain kuluttajilta, mikä on ollut vuoden turhake. Viime vuonna turhakkeeksi valittiin liika lihankulutus, edellisenä vuonna kertakäyttögrilli ja tätä ennen korjauskelvoton elektroniikka. Turhan hyviä valintoja kaikki. Turhakkeiden miettiminen vetoaa meihin. Poikkesin vastikään Huittisten pääkirjastossa, jossa oli kiertotalousnäyttely. Näyttelyssä oli tietoa lajittelusta ja kierrättämisestä, poistovaatekeräys sekä vitriininäyttely turhakkeista. Esille olivat päässeet niin spagetin annosmittari, teepussin puristin, päänrapsutin kuin myös välipalapurkkien kaksoiskannet, joissa on kertakäyttölusikka. Viimeksi mainitut ovat toki silloin tällöin reissussa käteviä, mutta kuinka moni tuotteen ostanut oikeasti on reissussa ja kertakäyttölusikan tarpeessa? Kyseessä on massiivinen tuotanto marginaaliseen tarpeeseen. Ja turhakkeen saa tässä myös tahtomattaan. Määrä on keskeistä turhakkeissa. Kun avaan kotona keittiökaapin oven, näen mukiarmeijan. Muki ei itsessään ole turhake, mutta olen määrällä hyvin oletettavasti ylittänyt rajan. Toki voin yrittää pelastautua ”keräilijä”-selityksellä. Vuoden turhake -äänestyksessä ehdotin turhakkeeksi lomalentoja. Koska olen itse lentänyt viimeksi vuonna 2019, voin hörpätä teetä uusimmasta mukihankinnastani ja olla hetken omahyväinen. Kaarina Kärnä Turhake
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 5 Tuottaja Tanja Lohiranta p. 044 526 6552 Päätoimittaja Kaarina Kärnä p. 050 324 2464 TOIMITUS: TOIMITUSNEUVOSTO: Jari Keinänen, johtaja sosiaalija terveysministeriö Anne-Kaarina Lyytinen, ympäristöterveydenhuollon ylitarkastaja Itä-Suomen aluehallintovirasto Kaisa Mäntynen, ympäristöterveydenhuollon erityisasiantuntija Suomen Kuntaliitto ry Anna-Maija Pajukallio, yksikönpäällikkö, ympäristöneuvos ympäristöministeriö Katariina Serenius, yksikön päällikkö Helsingin kaupunki, kaupunkiympäristön toimiala Ympäristö ja Terveys-lehti 53. vsk 7 • 2022 Turhake Kaarina Kärnä .................................................................................. 4 Kierrätyksestä kiertotalouteen – Uusi valtakunnallinen jätesuunnitelma suuntaamaan jätealan kehitystä Sirje Stén ............................................................................................ 6 Rakennusjätteiden tuotteistaminen on riskien punnintaa Jussi Kauppila ja Jouni Nissinen ................................................ 12 Tekstiilien kiertotalouden nykytila ja tulevaisuuden näkymät Anna-Kaisa Huttunen ..................................................................18 Kokeilut totuttavat taloyhtiöitä kiertotalouteen Susanna Puomio, Annamaria Rossi ja Lassi Sarlos ...............24 Muovit ja niiden vaikutukset maaympäristössä Päivi Fjäder ym. .............................................................................30 Uusiola – kiertotalouden keskipiste Piia Vilja, Teija Korpela ja Sari Rouvinen ..................................36 Rakenteilla valtakunnallinen korkeakoulupohjainen Kiertotalousosaamiskeskus Heidi Colliander .............................................................................42 PIMA-ala kehittyy, missä olemme viiden vuoden kuluttua? Aura Nousiainen, Matti Silvola, Nina Lehtosalo ja Outi Pyy ......................................................................................... 46 Happamien sulfaattimaiden kansallinen opas rakennushankkeisiin Sanna Vienonen ja Merja Autiola .............................................50 Kestävä PIMA-kunnostus harvaan asutulla alueella Mikko Kotro ....................................................................................56 Kestävä kunnostaminen optimoi vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen Tuuli Hankaankorpi ja Ville Kilponen .......................................62 Anna-Maija Pajukallio – ympäristönsuojelun ammattilainen Tapio Välikylä ................................................................................68 Poimintoja ...................................................................................71 Kirjaesittelyt: Riitta Saarinen, Kurkikuiskaaja .....................................61 Kaarina Davis, Linnunlaulua ja varoitushuutoja ...67
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 6 Sirje Stén, neuvotteleva virkamies Ympäristöministeriö Uusi valtakunnallinen jätesuunnitelma suuntaamaan jätealan kehitystä Valtioneuvosto hyväksyi maaliskuussa valtakunnallisen jätesuunnitelman vuoteen 2027. Jätesuunnitelmassa esitetään sekä jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen että jätehuollon tavoitteet ja toimenpiteet tuleville vuosille. Suunnitelma kattaa koko Suomen lukuun ottamatta Ahvenanmaata, joka laatii oman suunnitelmansa. Jätesuunnitelmassa on 15 tavoitetta sekä yli 100 toimenpidettä ja toimenpide-ehdotusta eri jätealan toimijoille. Tavoitteita ja toimenpiteitä on asetettu seuraaville sektoreille: 1. Jäteja tuotetiedon oikeellisuus ja digitaalisuus, 2. Jätteen synnyn ehkäisy – yleiset toimenpiteet, 3. Yhdyskuntajätteet, 4. Pakkausjätteet, 5. Kertakäyttömuovituotteiden vähentäminen, 6. Biohajoavat jätteet, 7. Sähköja elektroniikkalaiteromu sekä 8. Rakentamisen jätteet. Suunnitelma on valtionhallintoa sitova. Sidosryhmiä on pyritty sitouttamaan osallistavalla suunnittelulla sekä pyritään jatkossakin osallistamaan suunnitelman toimeenpanoon ja seurantaan mm. Elinkeino-, liikenneja ympäristökeskusten yhteistyöryhmien kautta. Kierrätyksestä kiertotalouteen
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 7 Lisää jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämistä Jätesuunnitelman sisältö perustuu pitkälti EU:n jätedirektiivin (2008/98/ EY) asettamiin vaatimuksiin, ja direktiivin mukaan jätesuunnitelma tulee päivittää kuuden vuoden välein. Jätedirektiiviä muutettiin vuonna 2018. Muutoksessa lisättiin jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämiseen painotusta sekä koko direktiivissä että jätesuunnitelman sisältövaatimuksissa. Uutena vaatimuksena direktiiviin sisältyi mm. erillisen elintarvikejätteen vähentämissuunnitelman tekeminen. Valtakunnallinen jätesuunnitelma uudistettiinkin jo ennen edellisen suunnitelman voimassaolon (vuoteen 2023) päättymistä vastaamaan uudistuneita sisältövaatimuksia, tämänhetkistä jätehuollon tilannetta sekä täyttämään Sanna Marinin hallitusohjelman kirjausta: ”Luodaan jätesektorille kierrätysja kiertotaloustavoitteita tukeva visio, joka ulottuu 2030-luvulle. Tavoitteena on kierrätysasteen nostaminen vähintään EU:n kierrätystavoitteiden tasolle”. Kapasiteettitarve Jotta siirtyminen suljetumpaan materiaalien kiertoon etenisi, tarvittaisiin Suomessa runsaasti uudelleenkäytön sekä uudelleenkäytön valmistelun kapasiteettiä erityisesti rakentamisessa ja purkamisessa syntyville rakennusosille, sähköja elektroniikkalaitteille sekä yhdyskuntajätevirran kestokulutustuotteille. Myös erityisesti rakennusjätteen, biohajoavan jätteen sekä yhdyskuntajätteen syntypaikkalajittelua tulisi lisätä. Syntypaikkalajittelu takaa materiaalin puhtaan kierron paremmin kuin keskitetyt lajitteluratkaisut. Myös biojätteen kehittyneille käsittelymenetelmille on yhä enemmän tarvetta. Mädätyslaitokset ovat myös osa huoltovarmuutta, joka on Ukrainan sodan myötä muuttunut yhä tärkeämmäksi. Biohajoavan jätteen mädättämöistä saadaan sekä biokaasua korvaamaan maakaasua että lannoitevalmisteita ruoantuotannossa käytettäväksi. Jotta materiaalien kiertoja voitaisiin sulkea, tarvitaan kuitenkin haitallisia aineita sisältävien jakeiden tunnistamista ja poistamista kierrätykseen menevästä jätteestä. Haitallisten aineiden poisto on erityisen tärkeää rakennusjätteiden ja sähköja elektroniikkalaitteiden kierrätyksessä. Energiahyödyntämiseen ei tarvita tulevaisuudessa lisäkapasiteettia, kun kierrätykseen panostetaan riittävästi. Alueellisesti
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 8 voi olla tarvetta polttolaitosten ympäristölupien laajentamiselle joillekin tietyille erityisjäte-erille, joita ei voi kierrättää. Jätesuunnitelman visio ja painopisteet Toimenpiteitä on asetettu kahdeksalle eri painopisteelle: 1. Jäteja tuotetiedon oikeellisuus ja digitaalisuuden edistäminen, 2. Jätteen synnyn ehkäisyn yleiset toimenpiteet, 3. Yhdyskuntajätteet, 4. Pakkausjätteet, 5. Kertakäyttömuovituotteiden vähentäminen, 6. Biohajoavat jätteet, 7. Sähköja elektroniikkalaiteromu sekä 8. Rakentamisen jätteet. Jäteja tuotetiedon oikeellisuuden ja jätteen synnyn ehkäisyn yleiset toimenpiteet tähtäävät suoraan jätesuunnitelman vision vuoteen 2030 toteuttamiseen. Näiden painopisteiden toimenpiteet ovat olennaisia myös kaikkien muiden toimenpiteiden toteuttamiseksi. Jäteja tuotetiedon ja digitaalisuuden parantaminen antavat pohjaa muidenkin tavoitteiden konkretisointiin ja seurantaan. Jätteen synnyn ehkäisy ei ole edennyt halutulla tavalla ja siksi tarvitaan yleisiä kaikkiin jätelajeihin ja useampiin toimijoihin vaikuttavia toimia, jotta siirtymä suljettuihin kiertoihin tapahtuisi. Yhdyskuntajätteille, pakkausjätteille, kertakäyttömuovituotteiden vähentämiseksi, biohajoaville jätteille, sähköja elektroniikkalaiteromulle sekä rakentamisen jätteille on asetettu kaikille omat tavoitteensa jätelain etusijajärjestyksen mukaisesti. Jokaisessa painopisteessä on ensin esitetty jätteen määrän ja haitallisuuden vähentämisen tavoite ja sen jälkeen vasta kierrätyssekä muut tavoitteet. Yhdyskuntajätteet Tavoitteena yhdyskuntajätemäärän kasvun hidastuminen on erittäin haastava. Yhdyskuntajätteen määrä on vahvasti seurannut BKT:n kasvua ja viime vuosina valitettavasti yhdyskuntajätteen kasvu on ollut suurempaa kuin BKT:n. Tarvitaankin mm. vahvaa taloudellista ohjausta ohjaamaan kulutusta kestävään suuntaan tavaroista palveluihin. Yhdyskuntajätteen kierrätystavoite on EU-tavoitteiden mukaisesti 57 %:n kierrätys vuonna 2027. Tältäkään osin Suomen kehitys ei myöskään näytä liikkuvan oikeaan suuntaan. Viimeisten vuosikymmenien ajan Valtakunnallisen jätesuunnitelman visio vuoteen 2030: 1. Materiaalitehokas tuotanto ja kulutus säästävät luonnonvaroja sekä hillitsevät ilmastonmuutosta. 2. Jätteen määrä on vähentynyt nykyisestä. Uudelleenkäyttö ja kierrätys ovat nousseet uudelle tasolle. 3. Laadukas jätehuolto on osa kestävää kiertotaloutta. 4. Kierrätysmarkkinat toimivat hyvin. Uudelleenkäytön ja kierrätyksen myötä syntyy uusia työpaikkoja. 5. Kierrätysmateriaaleista saadaan talteen myös pieninä pitoisuuksina esiintyviä arvokkaita raaka-aineita. 6. Materiaalikierrot ovat haitattomia ja tuotannossa käytetään yhä vähemmän vaarallisia aineita. 7. Alan toimijoiden yhteistyö edistää laadukkaita materiaalikiertoja. 8. Luotettava ja kattava tieto tukee kiertotaloutta. Tieto on hyödynnettävissä digitaalisesti. 9. Jätealalla on laadukasta tutkimusta sekä kokeilutoimintaa ja jäteosaaminen on korkealla tasolla. 10. Lainsäädäntö tukee kiertotalouden innovaatioita ja toimintaedellytyksiä. Tavoitteet: • Yhdyskuntajätemäärän kasvu hidastuu suhteessa bruttokansantuotteeseen ja saavutetaan suhteellinen irtikytkentä • Yhdyskuntajätteestä kierrätetään 57 %.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 9 kierrätys on määrällisesti lisääntynyt, mutta koska jätemäärä on samalla kasvanut, prosentuaalisesti kierrätys on ollut pitkän aikaa hieman yli 40 %:ssa. Paljon tehtävää siis olisi: uusi jätelaki ja -asetus ovat muuttaneet jo yhdyskuntajätehuollon erilliskeräysvaatimuksia sekä kotitalouksille että yrityksille. Tarvitaan kuitenkin yhä lisääntyvää ja jatkuvaa panostusta lajitteluneuvontaan ja -viestintään, jotta kierrätysprosenttia saadaan nostettua tavoitellulle tasolle. Pakkausjätteet ja kertakäyttömuovituotteiden vähentäminen Tavoitteet: • Pakkausten uudelleenkäyttö lisääntyy • Pakkausjätteiden kierrätystä lisätään vähintään pakkausdirektiivin edellyttämälle tasolle • Vähennetään kertakäyttömuovituotteiden määrää. Pakkausten uudelleenkäytön lisääminen ja kertakäyttömuovituotteiden vähentäminen liittyvät molemmat vahvasti pyrkimykseen säilyttää tuotteen arvo mahdollisimman kauan. Yhtenä toimenpiteenä kertakäyttötuotteiden vähentämiseksi julkisten toimijoiden tulisi lopettaa kertakäyttöisten muovia sisältävien astioiden hankinta sekä käyttö tiloissaan ja siirtyä uudelleenkäytettäviin astioihin. Pakkausjätteen kierrätyksen haasteet liittyvät tulevina vuosina pääosin muovin ja puun kierrätyksen lisäämiseen. Molemmat materiaalit menevät suurimmaksi osaksi tällä hetkellä energiahyödynnykseen. Biohajoavat jätteet Tavoitteet: • Ruokahävikki puolitetaan vuoteen 2030 mennessä • Kaikesta syntyvästä yhdyskuntajätteen sisältämästä biojätteestä kierrätetään 65 % sekä edistetään muiden biohajoavien jätteiden kierrätystä • Kierrätyslannoitevalmisteiden käyttö lisääntyy ja niillä korvataan neitseellisistä raaka-aineista valmistettuja lannoitevalmisteita.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 10 Sähköja elektroniikkalaitteiden lisääntyvä kulutus lisää niitä myös jätteessä. Kierrätyksessä nämä laitteet ovat melko hankalia, koska ne sisältävät arvokkaita materiaaleja mutta myös haitallisia materiaaleja. SERlaitteiden kierrätyksestä tarvittaisiinkin lisää tutkimusta ja kokeiluhankkeita sekä niiden rahoitusta. Suomessa syntyy ruokahävikkiä noin 400–500 miljoonaa kiloa vuodessa. Tämä on noin 15 % syömäkelpoisesta ruoasta. Jätesuunnitelman osaksi on erillisenä liitetty Luonnonvarakeskuksen tekemä Suomen ruokahävikkitiekartta (www.ruokahävikkitiekartta.fi). Ruokahävikkitiekartan pyrkimys on vähentää hävikkiä ruokaketjun kaikissa vaiheissa. Biojätteen kierrätysasteen nosto linkittyy yhdyskuntajätteen kierrätystavoitteeseen. Biojätettä on yhdyskuntajätteestä noin kolmannes. Jotta yhdyskuntajätteen kierrätys nousisi 57 %:n kierrätystavoitteeseen, tulee biojätteestä olla kierrätettynä 65 %. Nostoa siis tarvitaan parikymmentä prosenttia. Kaikkien ruokaketjun toimijoiden tulisi panostaa sekä ruokahävikin vähentämiseen että lopun biojätteen kierrätykseen mm. ohjeistuksin ja neuvonnan keinoin. Sähköja elektroniikkalaiteromu Tavoitteet: • Sähköja elektroniikkalaitteiden uudelleenkäytön määrät kasvavat • Sähköja elektroniikkalaiteromun osuus sekajätteessä vähenee ja kierrätys lisääntyy • Sähköja elektroniikkalaiteromussa olevat kriittiset raaka-aineet ja arvokkaat materiaalit saadaan tehokkaammin talteen ja kiertoon • Sähköja elektroniikkalaiteromussa olevat haitalliset aineet saadaan pois kierrosta. Rakentamisen jätteet Tavoitteet: • Rakentamisen jätemäärä vähenee • Rakennusja purkujätettä hyödynnetään materiaalina vähintään 70 % • Rakentamisen jätteiden laadukasta hyödyntämistä lisätään riskit halliten. Rakentamisesta syntyy vuosittain yli 10 miljoonaa tonnia jätettä. Tästä jätemäärästä suurin osa on maa-aineksia. Maa-ainesjätteen syntyä voidaan ehkäistä parhaiten, jos jo rakennustyön suunnitteluvaiheessa otetaan jätemäärän vähentäminen tavoitteeksi. Suomi oli jo vuonna 2015 lähellä rakennusjätteen 70 %:n materiaalihyödyntämistavoitetta, mutta yllättäen tilanne on huonontunut. Muutokselle ei ole löytynyt selvää syytä. Yhtenä syynä voi olla, että suurempi osa materiaalista on viime vuodet mennyt kierrätyksen sijaan energiahyötykäyttöön. Tilanne tulisi saada paremmaksi rakennusja purkutyömaiden jätteen erilliskeräysten suunnittelulla sekä työntekijöiden paremmalla ohjeistuksella.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 11 Tavoitteet käytäntöön Kuinka saada tavoitteet käytäntöön? Jätesuunnitelma on valtionhallintoa sitova suunnitelma, mutta yksin valtionhallinnon toimin ei tavoitteisiin päästä. Kaikkien alalla toimivien tulee edistää toimillaan yhteisiä tavoitteita. Suomen ympäristökeskuksen koordinoima laaja Circwaste-hanke edistää osaltaan jätesuunnitelman tavoitteiden toteuttamista. Hankkeen kokemuksia pitäisi saada laajemmin käytäntöön (www.materiaalitkiertoon.fi). Rahoitusta jätesuunnitelman toteuttamiseen voi saada mm. EU:n elpymisvälineeseen perustuvasta Suomen kestävän kasvun ohjelmasta. Ensi kertaa jätesuunnitelma on myös EAKR-rahoituksen pohjana, joten jätesuunnitelman tavoitteita edistäville hankkeille lienee helpompi saada rahoitusta myös sieltä. Elinkeinoliikenneja ympäristökeskukset ovat perustaneet alueellisia yhteistyöryhmiä sidosryhmien kanssa edistääkseen yhteistyössä tavoitteiden toteuttamista. Jätesuunnitelman edistymistä myös seurataan näiden yhteistyöryhmien sekä indikaattorien kautta vuosittain. Suunnitelmakauden puolessa välissä ympäristöministeriö tekee laajemman kartoituksen jätesuunnitelman toimien edistymisestä. Yhteistyöllä voimme tehdä tavoitteista totta. Lisätietoja: https://ym.fi/valtakunnallinen-jatesuunnitelma Valtakunnallisen jätesuunnitelman julkaisu (suomeksi ja ruotsiksi): http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-266-2 http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-361-270-9
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 12 Y hdysvaltain puolustusministeri Donald Rumsfeldin 12.2.2002 Irakin invaasioon ja joukkotuhoaseisiin liittynyt puhe on jäänyt elämään sekä irvailun että analyysin aiheena. Puheessaan hän pohdiskeli: “Kuten tiedämme, on olemassa tunnettuja tunnettuja (known knowns) eli asioita, jotka tiedämme tietävämme. Lisäksi tiedämme, että on tunnettuja tuntemattomia (known unknowns), eli tiedämme, ettemme tiedä. Mutta on olemassa myös tuntemattomia tuntemattomia (unknown unknowns), joista emme edes tiedä ettemme tiedä.” 1 1 Käännös Jouni Nissinen. Jussi Kauppila, hallitussihteeri Jouni Nissinen, erityisasiantuntija Ympäristöministeriö Rakennusjätteiden tuotteistaminen on riskien punnintaa Kiertotalouden ympäristöja terveysriskejä on tärkeä hallita, mutta täysin riskittömäksi alaa ei voi saada. Silti kiertotaloutta on edistettävä, koska luonnonvaroja täytyy säästää. Sääntelyä kehitetään nyt kahdella kärjellä: laatimalla yleisiä asetustason kriteerejä jätteeksi luokittelun päättymiselle ja kehittämällä tapauskohtaista päätöksentekoa. Riskinhallinta on keskeistä molemmissa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 13 Rumsfeld valmisteli puheellaan hyökkäystä, mutta jos unohtaa puheen kyseenalaiset tarkoitusperät, jakoa erilaisiin tunnettuihin ja tuntemattomiin voi hyödyntää myös pohdittaessa tiedon rajoja sekä tieteellisen tiedon epävarmuutta ja keskeneräisyyttä kiertotalouskeskustelussa. Kun jätteitä palautetaan kiertoon uusina tuotteina tai niiden valmistuksen raaka-aineina, on olemassa mahdollisuus, että jätemateriaalin käytöstä aiheutuu haittoja. Riskinarvioinnissa haitat pyritään tietenkin tunnistamaan ja määrittämään mahdollisimman tarkasti. Näin riskejä voidaan hallita erilaisilla tuotteiden valmistukseen ja käyttöön liittyvillä toimilla. Emme voi kuitenkaan täysin poissulkea, että jotain täysin odottamatonta ilmenee. Toisaalta jätteet korvaavat käytössä luonnonmateriaaleja, joten mitä vähemmän jätteitä saadaan kiertoon, sitä enemmän esimerkiksi rakentaminen kuluttaa luonnonvaroja. Ylöspäin jätehierarkiassa Jätehuollossa on 1990-luvulta alkaen pidetty ohjenuorana jätehuollon etusijajärjestystä eli jätehierarkiaa, jonka mukaan meidän tulisi aina ensisijaisesti vähentää syntyvän jätteen määrää ja haitallisuutta. Jos jätettä kuitenkin syntyy, jäte on ensisijaisesti valmisteltava uudelleenkäyttöä varten tai toissijaisesti kierrätettävä. Jos kierrätys ei ole mahdollista, jäte on hyödynnettävä muulla tavoin, viime kädessä energiana. Jos tämäkään ei ole mahdollista, jäte on loppukäsiteltävä polttamalla tai sijoittamalla se kaatopaikalle. 2 2 Tämä hierarkia ilmenee jätelain (646/2011) 8 §:stä. Betonin murskausta. Kuva: Jouni Nissinen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 14 Jätehierarkian yläpää, eli jätteen synnyn ehkäisy ja tuotteiden uudelleenkäyttö, on viimeiset 30 vuotta edennyt hitaasti. Viime vuosina läpimurron tehneet kiertotalouspuhe ja -ajattelu ovat kuitenkin puhaltaneet asioihin vauhtia hierarkian yläportailla. Tuotteiden uudelleenkäytöstä ovat innostuneet monet start upit ja muut kehittäjät, joita perinteinen jätehuolto ei ole aikaisemmin laajasti vetänyt puoleensa. Myös sääntelyssä on kiinnitetty enenevästi huomiota uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Kiertotalousajattelun vahva mukaantulo sekä talonettä maarakentamiseen on erittäin tervetullutta sektorilla syntyvän suuren jätemäärän vuoksi. Yhteiskunnallista jätekeskustelua hallitsee yhdyskuntajäte, jota vuoden 2020 tilaston mukaan syntyi Suomessa noin 3,5 miljoonaa tonnia. Kiertotalouden kannalta on tärkeää huomata, että rakentamisen mineraalijätekertymä oli samana vuonna nelinkertainen eli noin 13,7 miljoonaa tonnia. Siksi siihen on tärkeää suunnata kiertotalousponnisteluja. Kaikkia riskejä ei osata kuvitella Rakentamisen kiertotaloudessa on Rumsfeldia lainataksemme paljon tunnettuja tunnettuja, sillä monia materiaaleja on käytetty vuosikymmeniä tai jopa vuosisatoja, joten niiden käyttötavat, käyttäytyminen ja vaikutukset tunnetaan. Valtaosa meillä käytettävistä uusiomateriaaleista voidaan nykytiedon valossa todeta riskittömiksi, ottaen huomioon niitä koskevan sääntelyn 3 . Tunnettuja tuntemattomia rakennusmateriaaleissa ovat uusiin kemiallisiin yhdisteisiin pohjautuvat saumausaineet, lakat, liimat ym. Viimeistään asbestista saatu kokemus 3 Esimerkiksi ns. MARA-asetus eli Valtioneuvoston asetus eräiden jätteiden hyödyntämisestä maarakentamisessa (843/2017). viittaa siihen, että voimme odottaa ongelmia, jos näitä kemikaaleja jää suunnittelemattomasti kiertämään osana uusiomateriaaleja. Tuntemattomia tuntemattomia on vaikeampi ennustaa, mutta villisti ja ilman virkavastuuta veikaten kenties erilaisten uusien kevytmateriaalien, esimerkiksi hiilikuitujen, rakennemuutokset pitkäaikaiskäytössä voisivat olla tällaisia. Toisaalta vaikeasti ennakoitaviin ja hallittaviin riskeihin on uusiomateriaalien ja rakennuskäytön yhteydessä törmätty varsin tuttujen teollisuuden jäännösmateriaalien yhteydessä. Tornion terästehtaan sivutuotteeksi määritellyn ferrokromikuonan käytön teiden rakentamisessa epäillään Oulun seudulla aiheuttaneen mittavia vahinkoja ajoneuvoille. Kyse on tiestä irronneiden ferrokromihiukkasten aiheuttamasta auton jakopään hihnan mekaanisesta kulumisesta. Kun korkein hallinto-oikeus vuosikirjapäätöksellään (KHO 2005:90) luokitteli tehtaalla syntyvät ferrokromikuonat sivutuotteiksi jätteen sijaan, riskinarvio perustui liukoisuustesteihin, joilla mitataan haittaaineiden irtoamista ja kulkeutumista sateen mukana pohjaveteen ja muualle lähiympäristöön. Ferrokromihiukkasten aiheuttama mekaaninen kuluminen ei ollut arvioinnin kohteena, koska kukaan ei osannut sitä edes kuvitella. Moni kiertotalouden riskeistä kuulunee tunnettuihin tunnettuihin tai tunnettuihin tuntemattomiin. Tiedämme, että materiaalien käyttöön voi liittyä riskejä, mutta uskomme, että huolellisella sääntelyllä ja riittävällä ennakoinnilla ja tiedonhankinnalla voimme kartoittaa riskit ja välttää niitä. Sääntelyä kehitetään tällä hetkellä kahdella kärjellä: yhtäältä laatimalla yleisiä asetustason kriteerejä jätteeksi luokittelun päättymiselle ja toisaalta kehittämällä tapauskohtaista päätöksentekoa. Jätteiden tai uusiomateriaalien tuotteistamiseen liittyvien ympäristöja terveysriskien hallinta on keskeistä molemmissa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 15 Betonimurskeasetuksessa tiukat raja-arvot Asetustason sääntelyssä päänavaus on 1.9.2022 voimaan astunut valtioneuvoston asetus betonimurskeen jätteeksi luokittelun päättymisen arviointiperusteista (betoniEEJ-asetus (466/2022), EEJ = ei enää jätettä). Asetuksen lausuntokierroksella useampi lausuja korosti betonimurskeen käytön riskejä pintaja pohjavesille, kun sadevesi irrottaa erilaisia haitta-aineita betonista suotautuessaan sen läpi. Erityistä huolta herätti betonin läpi kulkeva suotovesi, jonka pH nousee noin 11:een. Pienen määrän vuoksi suotovesi alkaa kuitenkin nopeasti neutraloitua maaperässä. Toisaalta lausuntokierroksella korostettiin EEJ-betonimurskeen kiertotaloushyötyjä. Uuden asetuksen soveltamisalaan kuuluu arviolta miljoona tonnia betonijätettä vuodessa. Se edistää betonijätteen jalostamista ja luo mahdollisuuksia uusiobetonin markkinoille. Betonituotteiden valmistus betonijätteestä olisi arvonlisältään korkeampaa kuin esimerkiksi murskeen hyödyntäminen maarakentamisessa, ja asetus voi alentaa raaka-ainekustannuksia betonimurskeen käyttökohteissa. Valtioneuvosto antoi betoni-EEJ-asetuksen, koska siitä on odotettavissa selviä kiertotaloushyötyjä. Ympäristöriskien estämiseksi asetuksessa asetettiin betonimurskeen sisältämille haitta-ainemäärille tiukat raja-arvot ja raaka-aineen laadunvalvontavelvoitteet. EEJ-betonimurskeen valmistajalla on oltava riippumattoman kolmannen osapuolen vahvistama laadunvarmistusjärjestelmä, jonka avulla todennetaan sekä itse hyödyntämistoimen että valmistetun betonimurskeen laatu 4 . Betonimurskeen valmistajan on lisäksi laadittava valmistamastaan EEJmurskeesta vaatimustenmukaisuusilmoi4 Betoni-EEJ-asetuksen 4 §. tus ja raportoitava valmistustoiminnastaan vuosittain tietyt tunnusluvut valvontaviranomaiselle. Tapauskohtaista päätöksentekoa kehitetään Tapauskohtaisen EEJja sivutuotepäätöksenteon sääntely on parhaillaan työ alla. Ympäristöministeriön perustama UTUtyöryhmä 5 kehittää menettelyä, jossa voitaisiin nykyistä sujuvammin tapauskohtaisesti päättää teollisessa prosessissa syntyvän materiaalin 6 luokittelemisesta sivutuotteeksi tai materiaalin jätteeksi luokittelun päättymisestä. Nykyisellään tapauskohtainen päätöksenteko tapahtuu ympäristölupajärjestelmässä, joka on luotu tietyllä paikalla tapahtuvan teollisen toiminnan haittavaikutusten hallintaan. Lupajärjestelmä soveltuukin sellaisenaan huonosti uusiomateriaalien tuotteistamiseen, jonka potentiaaliset vaikutukset ovat paljon laajempia. Kesäkuussa 2022 valmistunut UTUtyöryhmän väliraportti lähtee siitä, että sivutuotteeksi luokittelulle ja jätteeksi luokittelun päättymiselle luodaan uusi, ympäristöluvasta irrotettu päätöksentekomenettely. Päätöksenteko keskitetään yhdelle viranomaiselle. Näin voidaan parhaiten taata päätöksenteossa vaadittava asiantuntemus, päätösten ennakoitavuus ja toiminnanharjoittajien yhdenvertaisuus. Varsinkin asiantuntemuksen keskittämisellä voidaan parantaa riskinarvioinnin ja -hallinnan laatua. Päätöksentekomenettelyn muuttaminen ei vaikuta niihin perusteisiin, joilla päätöksiä tehdään. Teollisen prosessin jäännöstuotteen on täytettävä jätelain 5 a §:ssä säädetyt sivutuotteen edellytykset, ja vastaavasti 5 UTU = uusiomateriaalien tuotteistaminen 6 Jätelain 5 §:n sanamuotoa seuraten ”aineen tai esineen”.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 16 jätteeksi luokittelun päättyminen edellyttää jätelain 5 b §:n mukaisten edellytysten täyttymistä. Ympäristöja terveysriskien arvioinnilla on päätöksenteossa merkittävä rooli. Jätelain kriteerit edellyttävät kuitenkin myös, että uusiomateriaalit ovat uskottavia ja tuotelainsäädännön vaatimukset täyttäviä tuotteita. Valmisteilla oleva EU:n rakennustuoteasetuksen päivitys tulee täydentämään sääntelyä tältä osin. Tavoitteena mahdollisimman puhdas kiertotalous Rumsfeld valmisteli puheellaan USA:n hyökkäystä Irakiin, vaikka Irakin joukkotuhoaseista ei ollut mitään näyttöä. Vetoaminen tuntemattomiin riskeihin riitti perusteluksi. Myöhemmin osoittautui, että niitä ei ollut. Varovaisuusperiaatetta sovellettiin kaikkein jyrkimmällä tavalla ja lohduttomin seurauksin. Tornion terästehtaan ferrokromikuonien tierakennuskäyttöä koskeva tapaus taas on muistutus siitä, että riskinarviointi ei koskaan johda täydelliseen riskien hallintaan. Aina voi tapahtua jotain, jota ei osata ennakoida. Sääntelyn kehittämisessä on kuitenkin muistettava myös kolikon toinen puoli: jätteiden tai uusiomateriaalien käytön edistämättä jättäminen johtaa siihen, että niiden tilalla tuotteiden valmistuksessa käytetään neitseellisiä luonnonvaroja. Jätteiden hyödyntämisen kieltäminen tai alan kuormittaminen raskaalla sääntelyllä ei siis johda riskin poistumiseen, vaan siihen, että riski muuttaa muotoaan. Jätelain tavoitteena on edistää kiertotaloutta ja luonnonvarojen käytön kestävyyttä, mutta myös vähentää jätteistä ja jätehuollosta aiheutuvia haittoja. On kehitettävä riskinarviointia ja varmistettava, että kiertoon menevät jätetai uusiomateriaalit ovat mahdollisimman puhtaita ja laadukkaita. Emme kuitenkaan voi soveltaa Rumsfeldin oppeja. Kaikkia riskejä ei voi hallita sääntelyllä, eikä sitä pidä yrittääkään. Jos haluamme edistää kiertotaloutta, meidän on hyväksyttävä ajatus siitä, että jätteiden hyödyntäminen yhä enenemässä määrin voi johtaa myös ennakoimattomiin seurauksiin.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 17
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 18 K uvittele, että vaatteesi olisivat valmistettu mukavalta tuntuvasta materiaalista ja voisit olla varma, että niistä ei koidu ympäristölle mitään haittaa. Vaatteet kestäisivät pitkään ja sinun olisi helppo jälleenmyydä tarpeettomat tuotteet. Mediassa ei uutisoitaisi tekstiilijätevuorista, vaan tiensä päähän tulleet vaatteet kierrätettäisiin tekstiiliteollisuuden raaka-aineeksi. Vaatteen kangas ja kovat osat, kuten napit, nepparit ja vetoketjut, olisivat kaikki alkuperältään samaa materiaalia, niinpä kokonainen vaate voitaisiin kierrättää yhdeksi vaateteollisuuden perusraaka-aineeksi. Kokonaisuuden ympäristöjalanjälki olisi murto-osa tekstiiliteollisuuden nykyisistä ympäristöhaitoista. Utopia vai toteutettavissa oleva kiertotalousunelma? Tekstiilien synnyttämän ympäristökatastrofin suhteen emme enää voi olla passiivisia: sen vaikutus ilmastonmuutokseen on Euroopassa neljänneksi suurin ja maankäyttöön kolmanneksi suurin. 1 Väestön kasvun ja vaurastumisen seurauksena maailman tekstiilituotannon on arvioitu kasvavan vuoteen 2030 mennessä yli 60 prosenttia 2 , josta Euroopan vaatekulutus edustaa merkittävää osaa. Vuosittain EU:ssa syntyy 7,5 miljoonaa tonnia tekstiilijätettä, josta 30–35 prosenttia kerätään sekajätteestä erillisenä Anna-Kaisa Huttunen, kumppaniyhteistyöstä vastaava johtaja Rester Oy Tekstiilien kiertotalouden nykytila ja tulevaisuuden näkymät Tuotamme vaatteita kiihtyvällä tahdilla, vaikka olemme huolissamme tekstiilien ympäristöhaitoista. Maailman tekstiilituotannon on arvioitu kasvavan yli 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Se vastaa 500 miljardia uutta T-paitaa, eli jokaiselle ihmiselle nykyisen kulutuksen päälle 65 uutta T-paitaa. Euroopassa heitetään roskiin vuosittain 7,5 miljoona tonnia tekstiiliä, josta noin kolmannes kerätään ja vain yksi prosentti onnistutaan palauttamaan kuituna uusiokäyttöön. Meillä on mahdollisuus kierrättää enemmän ja säästää luonnonvaroja. Kuvat: Rester Oy
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 19 virtana, ja siitä noin yksi prosentti kierrätetään tekstiilikuiduksi. 3 Muille kerätyille vaatteille pyritään löytämään uusi käyttäjä, mutta valitettavan iso osa päätyy jätteeksi EU:n ulkopuolelle. Tämä ei ole ainoastaan ympäristöhaitta, vaan myös raaka-aineen haaskausta. Kuluttajien poistotekstiilien erilliskeräys pitää nostaa sataan prosenttiin EU:n jätedirektiivin mukaisesti vuonna 2025. 4 McKinsey & Companyn 14.7.2022 julkaiseman selvityksen mukaan EU:n ja Sveitsin talousalueella kuidusta kuiduksi kierrättäminen voidaan nostaa nykyisestä alle 1 prosentin tekstiilijätteen kierrättämisasteesta 18–26 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä. 5 Tällainen loikka 7 vuodessa vaatii merkittäviä investointeja olemassa oleviin teknologioihin sekä suuria muutoksia kuluttajien ja yrityksien nykyisiin toimintatapoihin. Pohjoismaiden suurin mekaaninen kierrätyslaitos Mekaaninen poistotekstiilien käsittely on yksi olemassa oleva teknologia, joka mahdollistaa tekstiilijätteen kierrätysasteen nostamisen lyhyessä ajassa. Se soveltuu erilaisia materiaaleja sisältävien vaatteiden ja tekstiilien kierrättämiseen. Teknologian näkökulmasta mekaaninen kuidun avaus ei ole uusi menetelmä, mutta sen mahdollisuuksia on tähän asti hyödynnetty rajallisesti. Mekaanisella kierrättämisellä saadaan laadukasta kierrätyskuitua vain, kun masiinaan laitetaan laadukasta raaka-ainetta. Poisheitetyt vaatteet ovat laadultaan hyvin vaihtelevia ja materiaalien kirjo on valtava, jolloin arvokaskin raaka-aine hukkuu tunnistamattoman jätteen sekaan. Lajittelulla ja poistotekstiilivirtojen valinnoilla on iso
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 20 merkitys mekaanisesti kierrätetyn kuidun arvolle ja uusiokäyttökohteille, ja koko menetelmän kiinnostavuudelle kiertotalouden ekosysteemeissä. Rester Oy 6 Paimiossa ja samassa rakennuksessa sijaitseva Lounais-Suomen jätehuolto (LSJH) 7 tarjoavat Pohjois-Euroopan suurimman kapasiteetin poistotekstiilien mekaaniselle kierrättämiselle. LSJH:n keskittyessä kuluttajatekstiileihin, Resterin strateginen valinta on tarjota ensin kierrätyspalvelua b2b-toimijoille, joilta syntyy sivuja jätevirtana kuidun jalostamisen laatukriteereitä vastaavaa poistotekstiiliä. Tiivis yhteistyö mm. tekstiilivuokraajien kanssa on mahdollistanut Resterin tuotannon käynnistämisen ja tuotteiden kehittämisen siten, että lopputuloksena saadaan laadukkaita, eri käyttötarkoituksiin soveltuvia kuituja. Resterin kierrätyskuitua käytetään suoraan langan kehruuseen, mutta iso osa Resterin vastaanottamista tekstiileistä ei sovellu parhaalla mahdollisella tavalla juuri langan valmistukseen. Perinteisten tekstiilien alemman jalostusarvon eli ns. down cycling vaihtoehtojen tilalle on haettu uusia käyttökohteita mm. teknisten tekstiilien valmistuksessa ja huonekaluteollisuudesta. Resterin tavoitteena on varmistaa mahdollisimman pieni hukkaprosentti ja tarjota suurille poistotekstiilivolyymeille jalostusarvoltaan kiinnostavaa uusiokäyttöä. Selluloosapohjaisten tekstiilien osalta ollaan astetta lähempänä “vaatteesta-vaatteeksiunelmaa” Suomalaiset Infinited Fiber Company Oy (IFC) 8 ja Aalto-yliopiston spinn-off yritys Ioncell Oy 9 ovat innovoineet kierrätysratkaisuja selluloosapohjaisille poistotekstiileille, puuvillalle ja viskoosille. Visionäkymien mukaan kuitua voidaan kierrättää tehokkaasti useita kertoja ja se on ympäristöystävällisempää kuin neitseellisten kuitujen tuottaminen. Nämä menetelmät vievät meidät lähemmäksi vaatteesta-vaatteeksi kiertotalouden unelmaa niiden tekstiilien osalta, jotka on valmistettu puuvillasta tai viskoosista. IFC arvioi Kemiin rakenteilla olevan tehtaan olevan täydessä tuotannossa vuonna 2025. 10 Erilaisten selluloosapohjaisten kemiallisten kierrätysmenetelmien lisäksi markkinoille on saatu metsäja maatalouden sivuvirroista tuotettavia uusia biopohjaisia kuituja, jotka soveltuvat myös kierrättämiseen. Spinnova Oy 11 ja Metsä Group 12 ovat tehneet merkittävät investoinnit skaalautuvaan kuitujen raaka-ainetuotantoon. Kaikissa näissä ratkaisuissa on luonnonkuitujen käyttömukavuus, mutta ne ovat ympäristön kannalta monin tavoin puuvillaa ja viskoosia parempia ratkaisuja. Kierrätysasteen nostamiseen tarvitaan erialaisia menetelmiä Selluloosaan rajautuvat teknologiat yksin eivät riitä saavuttamaan vaatteesta vaatteeksi unelmaa lyhyellä aikavälillä. Puuvillasta tai viskoosista tehtyjen vaatteiden osuus on suhteellisen pieni osa maailman tekstiilija vaateteollisuuden tuotannosta, ja suurin osa tekstiileistä on sekoitemateriaaleja. Polyes
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 21 terin tuotannon on ennustettu kasvavan merkittävästi vuoteen 2030. 13 Neitseellisen polyesterin valmistaminen on halpaa ja tuotantokapasiteettiä on paljon tarjolla. Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa on kehitteillä teknologioita polyesteripuuvillasekoitemateriaalien kierrättämiselle. Tavoitteena on erottaa polyesterija puuvillakuidut toisistaan ja saada joko molemmat tai vain toinen haltuun ja uudelleen kiertoon. Tällä puolella odotetaan vielä teollisesti ja kaupallisesti skaalautuvia ratkaisuja. Polyesterin yhteydessä on helppo pallotella ajatuksia yhdestä perusraaka-aineesta, joka taipuu pehmeäksi langaksi ja koviksi napeiksi ja jota voisi kierrättää rajattomasti uudelleen – muoviahan kutsutaan ikuiseksi materiaaliksi. Ratkaistavia kysymyksiä tässä visiossa ovat teknologian lisäksi esimerkiksi vaatteiden käyttömukavuus ja mikromuovien päätyminen ravintoketjuun. Poistotekstiilien markkinoille tuleva raaka-aine tulee olemaan vielä pitkään hyvin heterogeenistä ja polyesterivoittoista. Tavoitteena on löytää ratkaisu tilanteeseen, jossa voimakkaasti kasvava tekstiilien kysyntä synnyttää entistä nopeammin kasvavan määrän sekalaista tekstiilijätettä. Euroopassa mekaanisia kierrätyslaitoksia on kymmenkunta ja selluosakuitujen kierrättäjiä vasta muutama. Tekstiilijätteen määrän on arvioitu nousevan 8,5–9 miljoonaan tonniin vuonna 2030, ja sen kierrättäminen vaatisi 150–250 laitoksen verran lisäkapasiteettia EU:n alueelle. 14 Kierrätysasteen nopeaan nostamiseen tarvitaankin erilaisia menetelmiä ja teknologioita, joilla ratkaistaan kiertotalouden arvoketjun eri tarpeita. Lukujen valossa markkinalla on tilaa ja potentiaalin pitäisi olla houkutteleva myös mekaanisen kierrätyksen menetelmille. Tämä on huomattu ja laitevalmistajien tilauskirjat ovat mukavasti täyttyneet. Markkinoilla on kysyntää kierrätyspalvelulle, joka tarjoaa ratkaisun monenlaisille tekstiileille. Rester on jo laajentanut
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 22 poistotekstiilien keräystoimintaansa Suomen ulkopuolelle, perustanut tekstiilien vastaanottokeskuksen Ruotsiin ja suunnittelee toiminnan laajentamiseen liittyviä investointeja. Kiertotaloudella kasvatetaan yritysten ympäristökädenjälkeä Tämän jutun alussa kuvattu tekstiilien kiertotalouden unelma on jo joiltain osin käsiemme ulottuvilla. EU:n maaliskuussa julkaisema tekstiilistrategia pyrkii purkamaan tunnistettuja muutoksen esteitä. Se tarjoaa suunnan elinkeinoelämän muutokselle ja viitekehyksen selvittää tunnistamattomia systeemisen muutoksen esteitä. Tavoitteita tukeva lainsäädäntö tulee viiveellä. Pioneerit ovat hyvässä vauhdissa, mutta vaikuttavaan muutokseen tarvitsemme pikaisesti lisää uusia kumppanuuksia, yhteistyötä ja investointeja arvokierron kaikkiin vaiheisiin. Tarvittavan infran ja markkinan rakentamisen voisi tiivistää kahteen osa-alueeseen: 1) Materiaalijakeiden tunnistaminen ja ohjaaminen jalostusarvoltaan kiinnostavaan kierrätysmenetelmään ja 2) kierrätyskuituja tuottavien ja niitä innovatiivisesti hyödyntävien teollisuusyrityksien välinen tuotekehitys, tuotteistaminen, standardointi ja markkinointi kysynnän synnyttämiseksi. Kierrätyskuiduille on luotava kiertotalouden markkina, joka ei ainoastaan tähtää kaupalliseen kannattavuuteen, vaan myös vastaa ilmastonmuutoksen hillintään ja biodiversiteetin turvaamiseen paremmin kuin lineaarinen toimintatapa. Tämä vaatii uutta tapaa määrittää ja jakaa liiketoiminnan arvoa. Uusissa ekosysteemeissä on varmistettava, etteivät innovaatiot ja investoinnit tähtää yksipuoliseen kulutuksen lisäämiseen. Suomesta on rakentumassa yksi EU:n tekstiilien kiertotalouden vahvimmista osaajista. Täällä on hyvissä ajoin panostettu tutkimustyöhön ja tehty merkittäviä innovaatioita sekä investointeja skaalautuviin teknologioihin. Pienen maan etuina ovat matalan kynnyksen yhteistyömahdollisuudet, kunnianhimoiset kansalliset ilmastotavoitteet ja siihen liittyvät rahoitusmekanismit sekä tutkimukseen panostaminen. Tiivis asiantuntijaverkosto jakaa tietoa ja synnyttää eritasoisia yhteistyömahdollisuuksia. Tutussa toimintakulttuurissa on helpompaa tehdä liiketoimintaekosysteemien välisiä business casejä vauhdittamaan kestävää elinkeinoelämän muutosta ja auttamaan yhä useampaa yritystä kasvattamaan ympäristökädenjälkeä. Lähteet 1. https://www.interregeurope.eu/sites/ default/files/2022-05/Textiles_ Factsheet_EC.pdf ja https:// environment.ec.europa.eu/strategy/ textiles-strategy_en 2. https://ec.europa.eu/commission/ presscorner/detail/en/QANDA_22_2015 ja https://publications.parliament.uk/ pa/cm201719/cmselect/cmenvaud/1952/ report-files/195204.htm 3. https://euratex.eu/139/rehubs-2022circulating-textile-waste-into-value/ ” Kierrätyskuiduille on luotava kiertotalouden markkina, joka ei ainoastaan tähtää kaupalliseen kannattavuuteen, vaan myös vastaa ilmastonmuutoksen hillintään ja biodiversiteetin turvaamiseen paremmin kuin lineaarinen toimintatapa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 24 Susanna Puomio ja Annamaria Rossi, Forum Virium Helsinki Lassi Sarlos, Helsingin seudun ympäristöpalvelut Kokeilut totuttavat taloyhtiöitä kiertotalouteen Vuonna 2022 pääkaupunkiseudulla on kokeiltu kestävää asumista edistäviä palveluita. Neljän korttelin asukkaat ovat testanneet muun muassa hyötykasvien viljelyä ja jaettuja sähköpyöriä. Kokeilun aikana syntyi runsaasti satoa. Kuva: Lassi Sarlos / HSY.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 25 T ulevaisuuden taloyhtiöissä on jaettavia tiloja tai tavaroita sekä paljon kestäviä ratkaisuja. Niissä voi olla esimerkiksi asukkaiden yhteinen lainauspalvelu tai laatikkoviljelmiä. Jotta yritykset, kaupungit, isännöitsijät ja asukkaat tietäisivät, mikä toimii, Circular Green Blocks -hanke tuo erilaisia jakamisja kiertotalouspalveluita taloyhtiöihin ja kortteleihin. Tänä kesänä hankkeen tiimoilta on kokeiltu viittä erilaista palvelua. Kaksi niistä liittyi viljelyyn ja kolme jaettaviin tavaroihin. Kokeilupaikat ovat keskenään erilaisia. Mukana on kaksi vuokrataloyhtiötä, yksi asunto-osakeyhtiö ja Lauttasaaresta kymmenen asunto-osakeyhtiön kortteli. Ennen kokeiluja asukkailta kerättiin toiveita ja tietoa kehitystarpeista. Korttelistartti-tapahtumissa asukkaat merkkasivat kartalle kehitysideoitaan taloyhtiössä ja sen lähialueilla. Kortteleihin etsittiin uudenlaisia ratkaisuja esille nousseiden tarpeiden ja toiveiden pohjalta. Kokeilemalla palveluista tulee entistä toimivampia Kokeileminen on nykyisin olennainen osa monen kaupungin kehittämistä. Nopeiden kokeilujen ohjelma on yksi suomalaisissa kaupungeissa käytetty malli kokeilujen toteuttamiselle. Mukaan valitut yritykset pääsevät testaamaan uusia tuotteitaan tai palvelujaan oikeassa ympäristössä ennen laajempaa käyttöönottoa. Olennainen osa nopeiden kokeilujen mallia on käyttäjäkokemuksen kerääminen ja palveluiden kehittäminen yhdessä keskeisten toimijoiden kanssa. Kaupunkilaisilta kysytään palautetta ja kokemuksia, joita käytetään kehitystyössä. Kokeiluohjelman aikana järjestetään työpajoja, joissa jaetaan kokemuksia ja niiden pohjalta mietitään, miten ratkaisua kannattaisi muuttaa. Mukana on kaupungin henkilökuntaa, yrittäjiä, asukkaita ja hankkeen työntekijöitä. Circular Green Blocksin kokeiluissa mukana on ollut taloyhtiöiden edustajia. Kokeilujen loppuessa yritykset arvioivat, miten heidän ratkaisunsa toimivat ja raportoivat kokeilun tulokset, jotta he, kaupungin muut alan ihmiset ja ratkaisuista kiinnostuneet voivat oppia tehdystä työstä. Kaupunkiviljelykokeilut toivat sieniä pihalle Kesän aikana Helsingissä ja Vantaalla kokeiltiin hyötyviljelyä. Yhteisissä kasvatuslaatikoissa ja -penkeissä kasvoi muun muassa osterivinokkaita, maissia, salaattia ja tomaatteja. Kuka tahansa taloyhtiön asukas sai kerätä satoa. Kokeilut järjestivät osterivinokkaiden viljelyn osaaja Helsieni Oy ja hyötykasvien kasvatusta edistävä Blokgarden Oy. Kumpikin yritys huomioi palveluissaan kiertotalouden periaatteet. Sieniviljelyssä Sienien viljelyssä kasvualustaa sijoitettiin pihalle sellaisiin paikkoihin, joissa sienet todennäköisesti menestyvät ilman piharakenteiden muokkausta. Kuva: Lassi Sarlos / HSY.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 26 kasvualusta on valmistettu kahvinporoista ja oljista eikä pihaan tuotu lainkaan uusia rakenteita. Hyötykasvien viljelyssä taas multa kierrätetään ja viljelylaatikot käytetään uudelleen. Toisessa kokeilussa yrittäjä toimi asukkaiden tukipuutarhurina, eli järjesti tapaamisia viljelyalueella ja vastasi kysymyksiin etänä. Asukkaita houkuteltiin viljelysten luo kolmella tapahtumalla: viljelypäivällä, biodiversiteettipäivällä ja syksyn sadonkorjuujuhlilla. Viljelypäivässä istutettiin, sadonkorjuupäivässä kerättiin satoa ja biodiversiteettipäivässä tutustuttiin laajasti piha-alueen monimuotoisuuden merkitykseen. Kesän aikana alueilla testattiin myös ihka uusia ratkaisuja, kuten hulevesien hyödyntämiseen pohjautuvaa kastelujärjestelmää. Sadevettä kerättiin säilöön ja sieltä vesi ohjattiin painovoiman avulla kasveille. Kastelun automatisointi vähensi ihmiskastelijan työtä. Järjestelmä piti kasvit hengissä kesän kuivina jaksoina. Blokgardenin testissä olleessa kastelujärjestelmässä taloyhtiön hulevesiä ohjattiin kastelusäiliöön, josta se painovoimaisesti johdettiin edelleen kasveille. Kuva: Lassi Sarlos / HSY. Asukkaat kokevat asumisviihtyvyyden lisääntyneen viljelyn myötä ja toivovat viljelyn jatkuvan taloyhtiössään tulevina vuosina. Kuva: Lassi Sarlos / HSY.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 27 Pyörä lainaksi tänään ja pora huomenna Kulutuskriittisyys ja ilmastokriisi kannustavat harkitsemaan tarkkaan, mitä ostaa omaksi. Ne tavarat ja hyödykkeet, joita jo omistaa, mutta tarvitsee harvoin, kannattaa antaa lainattavaksi eikä kantaa varastoon. Kolme yritystä testasi, mitä ihmiset haluaisivat jakaa naapureidensa kanssa. Kaikki kolme Helsingissä ja Vantaalla toteutettua kokeilua kannustivat lainaamaan. Yksi kokeilu toi tavaralainaamon korttelin keskelle, toinen taloyhtiöön ja kolmas vei yhteiskäyttöisiä sähköpyöriä ja lasten vetokärryn vuokralaisten käyttöön VAVasuntojen taloyhtiöön. Tavaralainaamoista Sähköpyörän sai lainaan verkossa toimivan varauspalvelun kautta. Pyörillä oli kesän loppuun mennessä ajettu 700 kilometriä. Pyöräkärry keräsi erityisesti suosiota. Kuva: Vesa Laitinen / Forum Virium Helsinki. Katajaharjussa tavaralainaamo on kontissa, johon pääsee sisään koodilla. Kontista saa lainattua vaikkapa poran tai tikkaat CoReorientin tarjoamasta perusvalikoimasta. Kuva: Vesa Laitinen / Forum Virium Helsinki. sai lainattua asioita sekä naapureilta että palveluntarjoajien valikoimasta. Kaapeista ja kontista löytyi esimerkiksi iskuporakone ja lautapelejä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 28 Kokeilut toteuttivat CoReorient Oy, Lainappi Oy ja Willari. Kaikki yritykset selvittivät muutaman kuukauden aikana, miten innokkaasti asukkaat kiinnostuvat yhteiskäytöstä ja millä keinoilla palvelut toimisivat parhaiten. Asukkaat olivat kaikissa kokeiluissa aluksi innostuneita, mutta tapojen muuttuminen kestää. Kokeilut jatkuvat pihoilla ja kortteleissa Lainausja viljelykokeilujen jälkeen taloyhtiöihin on tulossa pihaparannusja liikkumiskokeiluja. Asukkaat toivoivat muutoksia pihoille ja yhteiskäyttöisiä kulkupelejä taloyhtiöille, joten toiveisiin yritetään nyt vastata. Kiertoja jakamistalouden kokeilut jatkuvat tulevana keväänä. Kun kesällä 2022 tehtiin taloyhtiöja korttelitason jakamiskokeiluja, seuraavaksi alueet laajenevat ja jaettavaksi saattaa tulla muutakin kuin tavaroita: mitä vain, mitä yritykset keksivät ehdottaa. Lainappin kokeilussa tavaraa saa lainattua postin pakettiautomaattia muistuttavasta kaapista. Sen välityksellä voi tarjota omaa omaisuuttaan myös muille. Kuva: Vesa Laitinen / Forum Virium Helsinki. Kokeilut toteuttanut Circular Green Blocks -hanke edistää kiertoja jakamistaloutta asuinkortteleissa yhdessä taloyhtiöiden, yritysten ja kaupungin kanssa. Hanketta koordinoi HSY, ja hankepartnereina toimivat Forum Virium Helsinki, Aalto-yliopisto ja Metropolia Ammattikorkeakoulu. Hanke saa rahoitusta Euroopan aluekehitysrahastosta. Hanke rahoitetaan osana Euroopan unionin covid-19-pandemian johdosta toteuttamia toimia.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 29 Purettavat rakennukset kiertoon – Vuoden purkuhankkeena palkittiin Tampereen Lamminpään purku-urakka Vuoden Purkuhankkeeksi on valittu Tampereen Lamminpään kaupunginosassa toteutettu purkutyö. Kaupunginosan 15 teollisuuskiinteistöä purettiin, koska alue muutetaan asuinkerrostalojen sekä liikeja toimistorakennusten korttelialueeksi. Palkitussa hankkeessa ainutlaatuista on ehjänä purkaminen, mikä mahdollistaa rakennusosien suoran uudelleenkäytön. Suomessa puretaan vuosittain 4000–5000 rakennusta, joista syntyy miljoonia tonneja jätettä. Purkumateriaaleja kierrätetään enenevissä määrin, mutta ehjänä purkaminen ja purettujen rakennusosien uudelleenkäyttö on vielä harvinaista. Palkittu hanke on Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen. Mukana hankkeessa oli koko purkamisen kiertotalouden arvoketju: tilaajana toimi Pohjola Rakennus, purkajana Purkupiha sekä innovaatiokumppaneina Tecnalia ja VTT. Lisäksi mukana oli Rakennusliike Tekson. Vuoden purkuhanke -palkinnon vastaanotti purkutyön toteuttanut Purkupiha Oy, joka toi kiertotalouden purkuhankkeeseen ilman tilaajan erillistä vaatimusta. Lamminpäässä tuotettu tieto purkaa rakennusosien uudelleenkäytön esteitä: Monet arkkitehdit pelkäävät hyödyntää käytettyjä osia, koska ei ole tietoa siitä, missä kunnossa osat ovat ja missä niitä on käytetty. Hankkeessa kehitetty digitaalinen materiaalipassi lisää uudelleenkäyttömahdollisuuksia selvästi. Hankkeessa selvitettiin, millaista tietoa rakennuselementeistä kannattaa tallentaa ja miten, jotta tiedosta on apua alkuperäisten rakennusosien jäljittämisessä ja niiden uudelleenkäytössä. Tieto auttaa arkkitehtejä ja suunnittelijoita uusien rakennusten suunnittelussa. Käytännössä rakenteisiin liitetyt RFID-tagit sisältävät yksilöllistä tietoa kustakin irrotettavasta rakennusosasta. Tieto tallennetaan suoraan työmaalta datapankkiin, josta se on suunnittelijoiden ja arkkitehtien käytettävissä. Vuoden purkuhanke kilpailussa toiselle sijalle ylsi Laakson sairaala-alueen purkuhanke. Laaksossa puretaan uudisrakentamisen tieltä kuusi rakennusta, joista ensimmäinen on kilpailuun osallistunut Laakson terveysasema. Laakson hankkeessa esimerkillistä on moniammatillinen yhteistyö ja allianssimuotoinen toiminta. Tilaajana hankkeessa oli Helsingin kaupunki, rakennusliikkeenä SRV ja purkajana Purkupiha. Purkuhankkeen pääteemana oli kiertotalouden edistäminen, joka huomioitiin aina kilpailutuksen suunnittelusta alkaen. Kolmantena palkittiin Ahvenanmaalla purettu Wärtsilän varavoimalaitos. Sparal Oy:n purkuhankkeelle oli asetettu haastavat reunaehdot: Kohteessa piti vaalia Ahvenanmaan kulttuuriperintöä ja säilyttää museoviraston suojelema julkisivu. Purettaviin rakenteisiin kuului muun muassa 75 metriä korkea teräspiippu, sadan kuution ureasiilo sekä polttoainejärjestelmä ja savukaasujen puhdistuslaitteistot. Kierrätysaste hankkeessa nousi lähes 100 %:iin. Vuoden purkuhanke -palkinto jaetaan hankkeelle, joka on edistänyt purkualan kiertotaloutta, valjastanut uusimmat menetelmät ja digitaaliset ratkaisut käyttöön sekä ottanut työturvallisuusnäkökohdat esimerkillisesti huomioon. Palkinnon myöntää Suomen Purkuliikkeiden liitto FDA. Kilpailu järjestettiin vuonna 2022 ensimmäistä kertaa. Ympäristöteollisuus ja -palvelut YTP ry Vuoden purkuhanke -kilpailu nostaa esiin alan kehittäjät, parhaat käytännöt ja menestystarinat. Lamminpään hankkeessa kehitettiin ehjänä purkamista ja rakennusosien uudelleenkäyttöä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 30 Päivi Fjäder 1 , tutkija; Merja Korkalainen 2 , erikoistutkija; Jaana Sorvari 1 , johtava tutkija; Sari Kauppi 1 , erikoistutkija; Jani Salminen 1 , ryhmäpäällikkö; Outi Setälä 1 , johtava tutkija; Sanna Suikkanen 1 , erikoistutkija; Markus Sillanpää 1 , ryhmäpäällikkö; Topi Turunen 1 , erikoistutkija; Ulla Ala-Ketola 1 , viestintäasiantuntija; Maiju Lehtiniemi 1 , tutkimusprofessori; Salla Selonen 1 , erikoistutkija; Julia Talvitie 1 , tutkija ja Henri Virkkunen 1 , tutkija 1 Suomen ympäristökeskus 2 Terveyden ja hyvinvoinnin laitos Muovit ja niiden vaikutukset maaympäristössä Muovien ympäristöja terveysvaikutuksia sekä mahdollisuuksia niiden vähentämiseksi selvitettiin ympäristöministeriön rahoittamassa, Suomen ympäristökeskuksen ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tuoreessa tutkimushankkeessa. Muoveihin liittyvä ympäristötutkimus on tähän mennessä painottunut voimakkaasti vesiympäristöön, vaikka arvioiden mukaan suurin osa muovipäästöistä kohdistuu kuitenkin maaympäristöön. Muovien ympäristövaikutukset eivät vielä kaikilta osin ole selvillä, joten niistä tarvitaan edelleen lisää tutkimustietoa..
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 31 V esistöjä on kautta aikojen käytetty jätteiden hävitykseen, periaatteella ”poissa silmistä, poissa mielestä”. Erityisesti valtamerten roskaantuminen on varsin näkyvä ongelma, joka alkoi saada huomiota osakseen jo 1970–1980-luvuilla. Tuolloin Atlantilta ja Tyyneltä valtamereltä löydettiin veden pintakerroksiin muodostuneet laajat jätepyörteet. Kun muoviroskien ja niiden kulkeutumisen aiheuttamat ongelmat alkoivat vihdoin konkretisoitua, havahduttiin miettimään myös niiden laajempia ympäristövaikutuksia sekä mahdollisia toimenpiteitä asian ratkaisemiseksi. Maaperään päätyvien mikromuovien lähteitä on useita Muovit päätyvät ympäristöön ihmistoiminnan seurauksena, kaikista niiden elinkaaren vaiheista. Yksi merkittävimmistä suurikokoisten muovien lähteistä on roskaaminen, joka voi olla joko tahallista tai tahatonta. Muita tunnistettuja lähteitä ja kulkeutumisreittejä ovat esimerkiksi rakentaminen, teollisuuslaitokset, jätteenkäsittely (kuljetushävikit, jätevesien ylivuodot ja hulevedet), maatalous sekä luonnonmullistukset kuten myrskyt. Mikromuovien suurin päästölähde maaperään on todennäköisesti ympäristöön jo vuosikymmenten aikana päätyneet ja siellä hitaasti pilkkoutuvat suuremmat muovit ja muoviroskat. Tämän muovivaraston laajuutta ei ole toistaiseksi pystytty arvioimaan. Yksittäisiksi merkittäviksi mikromuovien lähteiksi ja kulkeutumisreiteiksi on tunnistettu myös mm. liikenteen päästöt (esim. renkaiden kuluminen), tekonurmikentät, keinokuitutekstiilien pesu sekä jätevedenpuhdistamoilta maatalouteen ja viherrakentamiseen päätyvien lietteiden hyötykäyttö. Kaikkia mikromuovien päästölähteitä tai niiden keskinäisiä merkityksiä ei kuitenkaan vielä tunneta. Esimerkiksi ilmalaskeuman osuudesta ei ole olemassa tarkkoja arvioita. Maatalousmaahan mikromuoveja voi päätyä myös esimerkiksi katekalvoista, säilörehupaaleista ja muista maassa käytettävistä muovituotteista, kun ne ajan myötä kuluvat ja haurastuvat. Muovia pääsee ympäristöön useista eri lähteistä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 32 Mitä muoveille tapahtuu maaympäristössä? Muovien esiintymistä ja mahdollisia vaikutuksia maaympäristössä on tutkittu huomattavasti vesiympäristöä vähemmän. Maaympäristöön on arvioitu päätyvän muovia, alueesta riippuen, kuitenkin jopa 20 kertaa enemmän vesiympäristöön verrattuna. Eniten roskia löytyy asutuksen ja ihmistoimintojen läheisyydestä, missä etenkin kertakäyttöisten muovipakkausten osuus roskista on suuri. Muovit säilyvät ympäristössä kauan, haurastuen hiljalleen yhä pienemmiksi kappaleiksi eli mikromuoveiksi. Maaympäristössä muovit eivät ehkä kulkeudu yhtä tehokkaasti kuin vesiympäristössä, mutta viitteitä on kuitenkin siitä, että vaikutukset ovat melko samankaltaisia molemmissa ympäristöissä. Mikromuovien tutkimusta maaympäristössä on osittain hidastanut myös niiden tunnistamiseen ja määrittämiseen liittyvän analytiikan kehitys. Tämä johtuu siitä, että maaperänäytteet sisältävät runsaasti muutakin orgaanista materiaalia kuin muoveja, mikä häiritsee mikromuovien tunnistusta ja määritystä. Tästä muusta orgaanisesta materiaalista eroon pääseminen, hävittämättä samalla tutkittavia muoveja, ei ole yksinkertaista. Muovien vaikutukset maaympäristössä ovat moninaiset Maaympäristössä suurikokoisten muovien tunnetuimmat vaikutukset yksilötasolla ovat, vesiympäristön tapaan, eliöiden takertuminen niihin sekä muovikappaleiden syömisestä aiheutuva ruuansulatuselimistön tukkeutuminen tai nälkiintyminen. Kertakäyttöiset ateriapakkaukset haisevat usein ruualle ja näin ollen houkuttelevat eläimiä. Pienen kokonsa vuoksi mikromuovit voivat kulkeutua varsin monenlaisten Suurikokoisten muovien ympäristövaikutukset.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 33 eliöiden ruoansulatuskanavaan. Eliöissä mikromuovit voivat aiheuttaa mm. rakenteellisia vaurioita tai tukoksia, heikentää lisääntymiskykyä ja kasvua sekä aiheuttaa käyttäytymismuutoksia. Elimistöön päätynyt mikromuovi saattaa myös vähentää syödyn ravinnon imeytymistä ja siten heikentää eliön kuntoa. Hyvin pienet muovihiukkaset voivat myös siirtyä suolesta kudoksiin. Muovien sisältämät haitalliset lisäaineet saattavat myös siirtyä ruuansulatuskanavaan päätyneistä muoveista eliöiden kudoksiin. Suurikokoiset muovit voivat aiheuttaa myös erilaisia muutoksia maaperän elinympäristöihin ja ominaisuuksiin. Muovikalvot voivat esimerkiksi lisätä veden haihtumista ja aiheuttaa maan pinnan kuivumisen vuoksi halkeamia maaperään, vähentää veden imeytymistä maahan ja muuttaa suotoveden virtaussuuntia. Muovikappaleiden myötä maaperään voi päätyä myös erilaisia muovin sisältämiä lisäaineita sekä mikro-organismeja. Mikromuovien on korkeina pitoisuuksia todettu vaikuttavan maaperässä niin ikään haitallisesti maaperän ominaisuuksiin (esim. vesitalouteen ja rakenteeseen). Maaperäeläimet voivat toimia mikromuovien reittinä maanpäälliseen ravintoverkkoon. Vaikutukset ihmisiin Vaikka ihmiset altistuvat mikromuoveille päivittäin ja niitä on löydetty elimistöstämme, tieto mikromuovien aiheuttamista terveysvaikutuksista on kuitenkin edelleen vähäistä ja epävarmaa. Koe-eläintutkimuksissa on havaittu, että suurina pitoisuuksina mikromuovit käynnistävät soluissa tulehdusreaktioita, aiheuttavat oksidatiivista (eli hapettavaa) stressiä ja häiritsevät aineenvaihduntaa. Ihmisten tavanomaisilla Mikromuovien ympäristövaikutukset.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 34 altistusmäärillä terveysvaikutuksia ei kuitenkaan ole todettu; ainoastaan suurille pitoisuuksille altistuvilla työntekijöillä on havaittu hengitystieoireita ja -sairauksia. WHO:n tuoreessa raportissa todetaan, että mikromuovien vaikutukset ovat samankaltaisia kuin muiden hyvin tutkittujen liukenemattomin kiinteiden hiukkasten. Tämänhetkisen – joskin puutteellisen – tiedon valossa näyttää kuitenkin siltä, että altistumisemme mikromuoveille on nykyisellään niin vähäistä, että siitä aiheutuvat terveysriskit ovat pieniä. Miten muovien ympäristövaikutuksiin voidaan puuttua Ympäristössä olevan roskan ja tuotetun muovin määrät kulkevat käsi kädessä. Tämän vuoksi, muovituotteiden käytön yhä kasvaessa, muoviroskamäärän ennustetaan ympäristössä kasvavan, ellei välittömiin toimenpiteisiin ryhdytä. Muoveja päätyy ympäristöön lähinnä hajakuormituksena lukuisista eri lähteistä, minkä vuoksi päästöjen hallinta on selvästi hankalampaa kuin yksittäisissä pistekuormituslähteissä. Muoviroskat kulkeutuvat pitkiä matkoja alkuperäisiltä päästölähteiltään, jolloin niiden alkuperää on usein vaikea selvittää. Ympäristön roskaantuminen onkin erittäin monimutkainen ja monitahoinen ongelma, jonka ratkaiseminen vaatii niin kansainvälistä kuin kansallista, useiden eri tahojen välistä yhteistyötä. Suomessakin muoveja päättyy ympäristöön, huolimatta korkeatasoisesta jätehuollosta ja jätevesien puhdistuksesta. Näin ollen toimenpiteitä roskaantumisen ja muoviin liittyvien ympäristöhaittojen vähentämiseksi tarvitaan. Muovien ja mikromuovien pääsyä ympäristöön pyritään ehkäisemään mm. lainsäädännöllä sekä erilaisilla kansallisilla ja kansainvälisillä sopimuksilla. Tarkoituksella tuotteisiin lisättyjen mikromuovien sisällyttämistä EU:n kemikaaleja koskevaan REACH-asetuksen rajoituksiin on valmisteltu vuosia. Ympäristön roskaantumista pyritään ehkäisemään tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutuksen vähentämistä koskevan EU-direktiivin (2019/904/EU), eli ns. SUP-direktiivin (SUP = single-use plastics) säädöksillä. Suomessa osa SUP-direktiivin säädöksistä toimeenpantiin vuonna 2021 jätelain muutoksella sekä valtioneuvoston asetuksella eräistä muovituotteista (771/2021). Makromuovien aiheuttamiin ympäristöja terveysvaikutuksiin on puututtu myös jätehuoltoa, pakkauksia ja pakkausjätteitä, jätteiden kierrätystä, haitallisten aineiden hallintaa ja roskaantumista koskevassa sääntelyssä. Vuonna 2018 laaditussa ja tänä vuonna päivitetyssä kansallisessa Muovitiekartassa on esitetty useita toimenpide-ehdotuksia muovien käytön välttämiseksi, vähentämiseksi, korvaamiseksi sekä kierrätyksen tehostamiseksi. Sitovan sääntelyn lisäksi muovin aiheuttamiin ympäristöhaittoihin voidaan puuttua mm. vapaaehtoisilla sitoumuksilla kuten Green Deal -sopimuksilla. Näihin kuuluvat ympäristöministeriön ja Kaupan liiton välinen, vuonna 2016 solmittu muovikassisopimus sekä viimeisimpinä rakentamisessa ja elintarviketeollisuudessa käytettäviä muoveja koskevat sopimukset. Erilaisia kansainvälisiä ohjauskeinoja saadaan myös varmasti lähitulevaisuudessa lisää, kun neuvottelut laillisesti sitovan kansainvälisen muovisopimuksen aikaansaamiseksi käynnistyvät loppuvuodesta 2022. Tavoitteena muovien kestävä kiertotalous Kiertotaloudessa pyritään lähtökohtaisesti siihen, että jo käytössä olevat luonnonvarat ja niistä jalostetut materiaalit tuottaisivat taloudellista lisäarvoa mahdollisimman pitkään. Tämä tavoite voidaan saavuttaa
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 35 edistämällä materiaalien kierrätystä ja uusiokäyttöä, jätteiden loppusijoittamisen sekä energiahyödyntämisen sijaan. Tällä tavoin voidaan vähentää myös neitseellisten luonnonvarojen käyttöä, energian kulutusta sekä erilaisia päästöjä ympäristöön. Muodostuva muovijäte tulisikin nähdä arvokkaana materiaalina ja uusien tuotteiden raaka-aineena, eikä vain hävitettäväksi kelpaavana roskana. Yhteisenä tavoitteena tulisi myös olla ylipäätään kulutuksen vähentäminen sekä siirtyminen, mahdollisuuksien mukaan, kertakäyttöisistä tuotteista pitkäikäisempien, kestävien ja korjattavien tuotteiden suuntaan. Kertakäyttömuovituotteiden merkittävä vähentäminen onkin yksi SUPdirektiivin keskeisiä tavoitteita, johon myös Suomi on sitoutunut. Lisäksi ympäristöystävällinen tuotesuunnittelu, muovin käytön kohdennettu vähentäminen ja korvaavien materiaalien käyttö roskaantumisen kannalta keskeisissä tuotteissa ovat avainasemassa muoviin liittyvien ympäristöhaittojen vähentämisessä. Perinteisille, fossiilisiin raaka-aineisiin pohjaaville muoveille kehitetään myös korvaavia raaka-aineita ja materiaaleja. Kehitystä ympäristön kannalta kestävämpään ja kiertotalousperiaatetta toteuttavaan tuotesuunnitteluun tukee vastikään julkaistu Euroopan komission tutkimuskeskuksen ohjeistus Safe and Sustainable by Design (SSbD). EU:n komissio on aiemmin julkaissut periaatteet, mitä muovien suunnittelussa tulisi huomioida, jotta varmistetaan niiden koko elinkaaren kattava kokonaiskestävyys. Myös muovipakkauksille on annettu erillisiä ekosuunnitteluohjeita. Suomessa pyritään aktiivisesti kohti kestävää muovien kiertotaloutta. Kansallisen Muovitiekartan mukaisesti tavoitetila pyritään saavuttamaan vuoteen 2035 mennessä. Toimeenpanoa tukee mm. ensi vuonna käynnistyvä, Suomen ympäristökeskuksen koordinoima Muovien kestävä kiertotalous -hanke. Hankkeeseen on sitoutunut yhteensä 17 toimijaa toteuttamaan yhdessä mm. erilaisia toimintamalleja ja kokeiluja, tutkimaan perinteiselle muoville vaihtoehtoisia materiaaleja sekä edistämään uusien liiketoimintamallien ja kestävien tuotteiden kehittämistä sekä luomaan erilaisia kampanjoita muovien kestävän kiertotalouden saavuttamiseksi. Yhteistyötä tehdään laajalla rintamalla hankkeen koko seitsemän toimintavuoden aikana myös konsortion ulkopuolisten toimijoiden kanssa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 36 Piia Vilja, Remeo Teija Korpela, Vantaan Energia Sari Rouvinen, Rudus Uusiola – kiertotalouden keskipiste Uusiola on Vantaalla sijaitseva kiertotalouden keskipiste, jossa toimivat maamme kunnianhimoisimmat kiertotalouden yritykset: Vantaan Energia, Remeo ja Rudus. Uusiolassa tehdään työtä ilmastonmuutoksen hidastamisen ja luonnonvarojen kunnioittamisen eteen. Uusiola on alueena uusi ja on syntynyt alueella sijaitsevien yritysten yhteistyöstä. Nimi Uusiola viittaa positiivisiin ilmastovaikutuksiin, joita alueella toimivat yritykset saavat yhdessä aikaiseksi.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 37 K iertotaloutta ei tehdä yksin ja se on ollut selkeää Uusiolassa toimiville Remeolle, Vantaan Energialle ja Rudukselle. Uusiola on kiertotalousalue, joka sijaitsee Kehä III:n ja Porvoon väylän risteyskohdassa Vantaalla. Sitä yhdistävät kolme yritysnaapuria, joiden kaikkien liiketoiminta-ala on kiertotalous ja joiden tavoitteena on hidastaa ilmastonmuutoksen etenemistä, kunnioittaa luonnonvaroja ja ylläpitää luonnon monimuotoisuutta. Kolmikon yhteistyö alkoi muutamia vuosia sitten, kun Vantaalla Pitkäsuontiellä sijaitsevat yritysnaapurit alkoivat keskustella keskenään alueen kehittämisestä, luvituksesta sekä yhteisistä projekteista. Yhteistyötä kumppaneilla oli jo entuudestaan pienissä määrin, joten keskustelun aloittaminen ja yhteistyön syventäminen myös Vantaalla Uusiolan alueella tapahtui luontevasti. Yhteiset keskustelut soljuvat jouhevasti toiminnan kehittämisestä, ilmastonmuutoksen torjumisesta ja yhdessä tehtävästä viestinnästä. Yhdessä on työstetty asioita ja jatkovisioita on maalailtu yhteistuumin. Kolme naapuria, yksi yhteinen suunta Uusiola käsittää Vantaalla Pitkäsuontien varrella sijaitsevan kolmen yrityksen keskittymän, jotka kehittävät jatkuvasti liiketoimintaansa sekä aluetta eteenpäin. Jokainen yritys toteuttaa kiertotaloutta omalla tavallaan: Vantaan Energia antaa Uusiolassa kotitalouksien sekä kaupan ja teollisuuden jätteille uuden elämän sähkönä ja lämpönä. Remeo jatkojalostaa jätteistä uusiomateriaalia ja palauttaa sen kiertoon eteenpäin älyteknologian avulla. Rudus puolestaan kierrättää kivipohjaiset rakennusmateriaalit 100-prosenttisesti rakennustuotteiden raaka-aineiksi sekä uusiotuotteiksi. Konkreettinen yhteistyö alueella näkyy päivittäin, sillä Remeon jäteautot tyhjentävät keräämänsä energiajätteen Vantaan Energian laitoksen uumeniin tuottamaan sähköä ja lämpöä. Vieressä Remeon kierrätyslaitos lajittelee robottikäsillä kierrätyskelpoista uusiomateriaalia, ja kierrätykseen kelpaamaton energiajae ajetaan Vantaan Energialle. Uusiola on kolmen yritysnaapurin perustama kiertotalousalue: Ruduksen, Remeon ja Vantaan Energian.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 38 Vantaan Energia laajentaa toimintaansa alueella ja työmaalta ylijäänyt louhe kiertää Rudukselle jatkojalostettavaksi. Vantaan Energian ruokalassa vierailevat naapurista sekä Ruduksen että Remeon työntekijät, ja Uusiolan tarinaa kerrotaan eri vierailijaryhmille, jotka tutustuvat alueella toimivien yritysten toimintaan. Huipputeknologiaa ja tulevaisuuden työpaikkoja Uusiola työllistää tällä hetkellä satoja työntekijöitä ja tulevaisuuden investoinnit lisäävät entuudestaan Uusiolaa houkuttelevana työpaikkana. Kiertotalous on mielenkiintoinen ja kasvava ala, ja se houkuttelee voimakkaasti yrityksiä, jotka näkevät kiertotalouden taloudellisen merkityksen. Uusiolaan onkin investoitu tähän mennessä enemmän kuin mihinkään muuhun kiertotalousalueeseen Suomessa. Lisäksi lähivuosille Uusiolaan on tehty jo suuria investointipäätöksiä ja alueelle tullaan investoimaan satoja miljoonia lähivuosina. Uusiolassa tehdään paikallista materiaalinkäsittelyä ja kierrätystä Kiertotalousfilosofian mukaisesti kierrätettävien materiaalien käsittely tulee tehdä mahdollisimman lähellä niiden syntypaikkaa ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Uusiola onkin paikkana siihen erinomainen, sillä sijainti valtaväylien varrella sopii erinomaisesti kiertotalouden mukaiseen ajatteluun. Lähellä jätteen syntypaikkaa sijaitsevat kierrätysmahdollisuudet vähentävät kuljetuskustannuksia ja siitä aiheutuvia päästöjä sekä parantavat jätteiden jäljitettävyyttä ja kierrätyksen toteutumisen seurantaa. Järkevien logistiikkavirtojen myötä Uusiolaan voidaan ympäristöä säästäen tuoda materiaalia laajaltakin alueelta Suomesta. Uusiolassa tehdään paljon hyvää kiertotalouden ja ympäristön hyväksi ja tutustutaan myös alueella toimiviin yrityksiin; Remeoon, Vantaan Energiaan ja Rudukseen. Remeo jatkojalostaa jätteen uusiomateriaaliksi ja palauttaa eteenpäin huipputeknologian avulla Remeon Uusiolassa sijaitseva, Euroopan edistyksellisin materiaalinkäsittelylaitos edistää merkittävästi kiertotalouden toteutumista Suomessa. Remeon materiaalinkierrätyslaitos on Euroopan mittakaavassakin ainutlaatuinen projekti ja iso harppaus tiellä, jota Remeo haluaa kulkea. Tällä tiellä älyteknologia ja datan hallinta muodostavat yhä isomman osan toiminnasta. Uusimman teknologian myötä laitoksella tuotetaan yritysten jätteistä erittäin puhtaita ja arvokkaita, uudelleen käytettäviä materiaaleja, joilla korvataan neitseellisiä raaka-aineita. Kierrätyslaitoksen ansiosta materiaalien hyödyntäminen nouseekin ensimmäistä kertaa huomattavasti suurempaan rooliin energiahyödyntämisen sijaan. Uusiolan kierrätyslaitos käyttää maailmalla kokeiltuja ja toimivaksi osoitettuja tekniikoita ja teknologioita sekä yhdistää ne uudella ja ainutlaatuisella tavalla palvelemaan jätteenkäsittelyn prosesseja, ja sitä myötä Remeon asiakkaita. Datan avulla tiedetään jatkossa tarkkaan, mitä linjaston ” Lähellä jätteen syntypaikkaa sijaitsevat kierrätysmahdollisuudet vähentävät kuljetuskustannuksia ja siitä aiheutuvia päästöjä sekä parantavat jätteiden jäljitettävyyttä ja kierrätyksen toteutumisen seurantaa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 39 kulloinkin käsittelemä materiaali sisältää. Mikään ei ole enää mututiedon varassa, vaan Remeo pystyy oikean datan ja siitä kertyvän datapankin varassa tekemään asioita oikein, kestävästi ja läpinäkyvästi, mikä palvelee aivan uudella tavalla asiakkaita ja koko ympäristöpalveluiden arvoketjua. Yllä kuvattu älyteknologia tuo jätteenkäsittelyn uuteen aikakauteen ja Uusiolan kierrätyslaitoksen perustavanlaatuinen innovaatio piilee siinä, että on uskallettu ajatella uudelleen. Remeo on tuonut tehdasmaisen, älyteknologisen tuotantoajattelun sinne, missä sitä ei ennen ole ollut ja vie älyteknologiaa pidemmälle kuin muut, sillä lajittelu on ollut perinteisesti mekaanista. Remeon kierrätyslaitosta ei kuitenkaan lukita tietynlaiseen prosessiin koko elinkaarensa ajaksi, vaan se on opetettavissa uusille tavoille. Älykkäät teknologiat ja prosessit mukautuvat maailman muuttuviin tarpeisiin ja uudistuvaan lainsäädäntöön. Remeon kierrätyslaitos lajittelee yritysjätteitä, ja laitoksella on kapasiteettia käsitellä yli 70 % pääkaupunkiseudulla syntyvistä jätteistä, joista merkittävä osa käsitellään nyt muualla Suomessa tai Virossa. Vantaan Energia – kiertotalousenergian pioneeri Vantaan Energia antaa Uusiolassa kotitalouksien sekä kaupan ja teollisuuden jätteille uuden elämän sähkönä ja lämpönä. Syksyllä 2022 toiminta laajeni teollisuuden ja kaupan alan kierrätykseen kelpaamattomien jätteiden energiahyötykäyttöön, kun jätevoimalan laajennus valmistui alueelle. Jätevoimalan laajennus hyödyntää energiantuotannon raaka-aineena kotimaista, kierrätykseen kelpaamatonta kaupan ja teollisuuden energiajätettä, mikä vähentää fossiilisten polttoaineiden tuontitarvetta Suomeen. Vantaan Energia on edullisen ja vähäpäästöisen lämmöntuotannon edelläkävijä. Jo Uusiola sijaitsee Kehä III:n ja Porvoonväylän risteyskohdassa hyvien kulkuyhteyksien päässä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 40 vuosia sitten totesimme, että fossiilisten polttoaineiden käyttö ei ole ympäristön kannalta kestävää toimintaa. Ryhdyimme etsimään kiertotalousratkaisuja ja teknologiaa, joiden avulla voisimme päästä eroon fossiilisista polttoaineista yksi kerrallaan. Olemme jo puolittaneet päästömme vuoden 2010 tasosta ja investointiemme ansiosta lämmitämme Vantaan jo nyt 90-prosenttisesti fossiilittomasti. Kaiken taustalla on Vantaan Energian pitkäjänteinen työ kiertotalouden ja uuden teknologian saralla. Kalliiden fossiilisten polttoaineiden sijaan lämpö tuotetaan kuluttajien sekajätteen, kaupan ja teollisuuden energiajätteen sekä kotimaisen hakkeen ja kierrätyspuun avulla. Näillä lämmönlähteillä lämmitetään jo nyt lähes 90 % vantaalaisista kiinteistöistä kodeista kouluihin. Nämä rohkeat valinnat ja investoinnit ovat johtaneet siihen, että Vantaan Energian kaukolämpö on koko maan edullisimpien joukossa ja kirkkaasti koko pääkaupunkiseudun edullisinta. Näin kiertotalouspolttoaineiden käytöstä ja fiksuista valinnoista hyötyvät myös asiakkaamme edullisen lämmön hinnan muodossa. Rudus – kivipohjaiset rakennusmateriaalit kiertää 100 % Uusiolassa sijaitseva Rudus Kierrätyksen toimipiste vastaanottaa, varastoi ja jatkokäsittelee käytöstä poistettuja kivipohjaisia rakennusmateriaaleja: betoniteollisuudesta ja rakennustyömailta syntyvää purkuja ylijäämäbetonia sekä kallion louhinnasta ylijäänyttä louhetta. Kaikki vastaanotetut kierrätysmateriaalit jatkokäytetään 100-prosenttisesti. Materiaali hyödynnetään raakaaineena tuotteiden valmistuksessa tai siitä tehdään uusiotuotteita. Kierrätystuotteilla voidaan korvata neitseellisiä luonnonmateriaaleja sekä vähentää rakentamisessa materiaalimenekkiä. Rakentaminen tarvitsee kiveä: ympäristökestävämpiä vaihtoehtoja saadaan valikoimaan myös kierrättämällä. Ruduksen uusiotuotteiden hiilikädenjälkeä kasvattamassa ovat kotimaisuus, betonin osalta hiilinielut sekä logistisesti järkevät kuljetusmahdollisuudet. Uusiolasta lähtee eteenpäin jo nyt hiilinegatiivisia kierrätystuotteita: betonimurskeella ja kierrätyslouheella on todennettu hiilikädenjälki. Näillä osaltaan autetaan asiakkaita pääsemään rakentamisessaan omiin ilmastotavoitteisiinsa. Ympäristö, rakennuttajat, yritykset ja asukkaat kiittävät, kun voimme kulkea ympäristökestävästi rakennetuilla teillä, pihoilla ja puistoissa. Ei enää jätettä – edistää betonin jatkokäyttöä ja suoraviivaistaa käytäntöjä Betonista ja tiilestä murskattu Ruduksen uusiokiviaines, Betoroc®-murske, on paitsi laadukas kierrätystuote ja ympäristökestävään rakentamiseen todennetusti hiilinegatiivinen vaihtoehto, niin ennen kaikkea myös ”ei enää jätettä”. Betonimurskeen jätestatus poistui syyskuussa 2022 suoraviivaistaen käytäntöjä sekä edistäen merkittävästi betoniteollisuudesta ja rakennustyömailta syntyvän purkuja ylijäämäbetonin jatkokäyttöä. Jätestatuksen poistuttua Betorocia voidaan tilata ja käyttää rakentamisen erilaisissa kohteissa lähes luonnonkiviaineksen tapaan ilman aiemmin jäteluonteeseen liittyviä hyväksymismenettelyä. EEJ-Betoroc-betonimurskeella voidaan korvata parhaita luonnon soraja kalliomurskeita VNa 466/2022 mukaisissa käyttökohteissa talonrakentamisessa, maanrakentamisessa ja viherrakentamisessa. Betoroc-murskeiden käytön hyödyt puhuvat puolestaan: 15–25 % parempi rakenteellinen kantavuus, todennetusti hiilinegatiivinen ja jopa kolmanneksen edullisempi vaihtoehto.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 41 Kipsilevyt, keittiökaapit, eristevilla, parkettilattia – valtava määrä rakennustarvikkeita tulee työmaalle kalvomuoviin pakattuna. ”Tähän asti kalvomuovi on päätynyt lähinnä energiajätteeseen eli poltettavaksi. Se on sekajätteeseen heittämistä parempi – muttei ympäristön kannalta paras ratkaisu”, sanoo Aalto-yliopiston rakentamisen tuotantotalouden professori Antti Peltokorpi. Hän selvitti väitöskirjatutkija Krishna Chauhanin kanssa ympäristöministeriön tilaamassa tutkimuksessa, miten paljon kalvomuovia syntyy keskimäärin kerrostaloasuntojen rakentamisessa. Suomessa tarkkaa tietoa kalvomuovijätteen määrästä ei ole aiemmin ollut saatavana, mikä on vaikeuttanut kierrätyksen järjestämistä rakennustyömailla. Tutkimuksessa oli mukana kolme betonielementeistä rakennettavaa kohdetta sekä verrokkina yksi puukerrostalotyömaa. Työmailla oli järjestetty kalvomuovijätteen erilliskeräys. Tutkimusta varten kirjattiin ylös keräysastioiden tyhjennysajat ja jätteen paino sekä havainnoitiin tietoa siitä, miten paljon joukossa oli värillistä muovia tai likaista muovia. Betonielementtikerrostaloissa kalvomuovijätettä syntyi keskimäärin 0,33 kilogrammaa per bruttoneliö. Asuntoa kohti se tarkoittaa noin 26,2 kilogrammaa. Puukerrostalo tuotti 3,4 kertaa betonikohdetta enemmän kalvomuovijätettä. Tämä johtuu siitä, että puukerrostaloissa myös ulkoseinäelementit pitää suojata kuljetuksen aikana. Verrokkitalossa jokainen puuelementti oli suojattu erikseen. Jos vain jokainen puuelementtinippu suojataan, kalvomuovia kuluu 0,7 kertaa enemmän kuin betonikohteessa. ”Likaisen ja värillisen kalvomuovin osuus oli arviolta 15–30 prosenttia kokonaismäärästä. Sekä lika että muovin värillisyys voivat vaikeuttaa materiaalin jatkojalostamista”, Peltokorpi sanoo. ”Kun eri värejä päätyy kierrätysmuovimassaan, tuloksena on harmaata kierrätysmuovia. Värillisiä muoveja käytetään eniten brändäyksen takia, mutta siihen kannattaisi miettiä parempia vaihtoehtoja.” Tutkijat kehittivät tulosten pohjalta mallinnustyökalun, jonka avulla rakennuttaja tai pääurakoitsija voi etukäteen arvioida, miten paljon kalvomuovijätettä syntyy ja missä rakentamisen vaiheissa. Näin kierrätysastioita on oikea määrä oikeissa paikoissa, oikealla hetkellä. Kalvomuovijätettä syntyy eniten sisävalmistusvaiheessa, etenkin kalusteista, ikkunoista ja ovista, laatoituksesta, alakatoista ja suojauksista. ”Toimiva logistiikka ei kuitenkaan vielä riitä,” Peltokorpi korostaa. ”Pääurakoitsijan rooli on todella tärkeä. Pitää miettiä, miten koko työmaaorganisaatio, johon kuuluu usein paljon alihankkijoita, saadaan sitoutettua erilliskeräykseen.” Taloudellinen porkkana kalvomuovin kierrätykseen on pieni. Kalvomuovista ei tarvitse maksaa jätemaksua, toisin kuin esimerkiksi sekajätteestä. Toisaalta uusien kierrätysastioiden hankkimisesta voi tulla kuluja. Motivaatiota voi vähentää myös kalvomuovijätteen vaatimaton osuus rakennustyömaan jätevuoresta. ”Yhdestä kerrostalosta voi tulla 2 000 kilogrammaa kalvomuovijätettä – ja satakertaisesti muuta jätettä, kuten betonia ja puuta”, Peltokorpi sanoo ja korostaa, että suora taloudellinen hyöty ei ole ainoa motivaattori. Moni rakennuttaja voi vaatia urakoitsijalta esimerkiksi ympäristösertifikaatteja. Kalvomuovilaskuri: https://kalvomuovi.fi/calculator/ Aalto-yliopisto Yhden kerrostaloasunnon rakentamisessa syntyy 26 kilogrammaa kalvomuovijätettä – uusi, ilmainen työkalu auttaa kierrätyksen järjestämisessä Rakennuksilla syntyvä muovijäte koostuu yleensä eri muovilaaduista, kuten kalvomuoveista, PE-muovista ja styroksista. Kierrätys uusioraaka-aineena vaatii eri muovilaatujen erottamista toisistaan. Kuva: Krishna Chauhan. Aalto-yliopiston tutkijat selvittivät ensi kertaa Suomessa, miten paljon kalvomuovia syntyy kerrostalojen rakentamisessa. ”Kun jätteen määrä eri rakennusvaiheissa tunnetaan, kierrätyskin saadaan toimimaan”, sanovat tutkijat.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 42 K esällä 2023 avautuvan Kiertotalousosaamiskeskuksen palveluntarjonta muodostuu yritysten tarpeiden mukaisesti. Kiertotalousosaamiskeskus pyrkii vauhdittamaan yritysten kannattavaa kasvua kiertotalouden ja kestävän kehityksen uusilla liiketoimintamalleilla. Samalla se kokoaa yhteen alan viimeisimpiä trendejä, siihen liittyvää tuoretta tutkimusta sekä asiantuntijoita ja erilaisia palveluja. Keväällä 2022 hankkeessa järjestettiin 45 yrityshaastattelua, joiden avulla kartoitettiin yritysten kiertotalouteen liittyviä tarpeita. Haastattelujen avulla saadusta tiedosta on ollut suurta hyötyä Kiertotalousosaamiskeskuksen palvelujen muotoilussa. Haastattelujen lisäksi osaamiskeskuksen palvelujen kehittämisessä on hyödynnetty jo aiemmin Heidi Colliander, projektipäällikkö Jyväskylän ammattikorkeakoulu Rakenteilla valtakunnallinen korkeakoulupohjainen Kiertotalousosaamiskeskus Kiertotalousosaamiskeskus tulee olemaan Suomen ensimmäinen korkeakoulupohjalta toimiva valtakunnallinen kiertotalouden osaamiskeskus, joka pyrkii vastaamaan kiertotalouden osaamisja kehitystarpeisiin. Kiertotalousosaamiskeskusta rakennetaan tällä hetkellä kolmen ammattikorkeakoulun voimin työja elinkeinoministeriön rahoituksella Climate & Circular Economy Factory -hankkeessa. Hankkeen toteuttajina toimivat Haaga-Helia ammattikorkeakoulu, Jyväskylän ammattikorkeakoulu sekä Yrkeshögskolan Novia.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 43 tehtyjä selvityksiä tai tutkimuksia kiertotalouteen liittyen. Hankkeen haastattelujen ja esiselvitystyön avulla havaittiin, että yrityksillä on valtavasti erilaisia tarpeita kiertotalousosaamiseen ja kehittämiseen liittyen. Kiertotalousosaamiskeskuksen visiointia Se mitä Climate & Circular Economy Factory tavoittelee, ja mitä Kiertotalousosaamiskeskus tulee olemaan vuosien päästä, ovat kaksi eri asiaa. Meneillään olevan hankkeen aikana luodaan perustukset korkeakoulupohjaiselle Kiertotalousosaamiskeskukselle nimenomaan yritysnäkökulmasta, mutta palvelu ei suinkaan ole vielä valmis hankkeen päättyessä. Kiertotalousosaamiskeskuksen visiota muotoillessa on hankehenkilöstön ja hankkeen sidosryhmien kanssa keskusteltu esimerkiksi siitä, että korkeakouluilla on paljon annettavaa yritysten lisäksi myös julkisen sektorin kiertotalousosaamisen ja -kehittämisen eteenpäinviemiseksi. Kiertotalousmuutoksessa on kyse koko yhteiskuntaa koskevasta systeemisestä muutoksesta, jossa lineaarisesta taloudesta mennään kohti kiertotaloutta. Koko taloussysteemi käytännössä muuttaa muotoaan. Tämän muutoksen tueksi tarvitaan kiertotalousosaamista monessa paikkaa. Missiomme on luoda tulevaisuuden tekijöitä – vihreän siirtymän osaajia, joilla on rohkeutta ja halua muuttaa maailmaa. Olivat he sitten yrittäjiä, yritysten työntekijöitä, johtajia, virkahenkilöitä tai jollain tavalla muutoksen mahdollistavia yksilöitä. Kiertotalousosaamiskeskuksen kautta on saatavilla asiantuntijuutta, työkaluja, työelämälähtöistä koulutusta ja konkreettista apua kiertotalouden innovaatiotyöhön. Tavoitteenamme on olla maailman paras kiertotalouden osaamisen ja innovaatioiden edistäjä. Tavoite on suuri, mutta uskomme vahvasti, että se on toteutettavissa menestyksekkään yhteistyön kautta. Tarvitaan isoja
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 44 tavoitteita, jotta Valtioneuvoston tekemä periaatepäätös kiertotalouden strategisesta ohjelmasta toteutuu. Ohjelmalla halutaan vahvistaa Suomen roolia kiertotalouden edelläkävijänä. Yhteistyössä on voimaa Suomessa on meneillään monia kiertotaloutta edistäviä hankkeita, ja mm. niiden avulla Suomi siirtyy askel askeleelta kohti kiertotaloutta. Hankkeiden välistä yhteistyötä on kannattavaa tehdä, ja välttää esimerkiksi päällekkäisen työn tekemistä. Meneillään oleva Motivan ja SYKEn Kiertotalous-Suomi-hanke tukee yrityksiä, kuntia, oppilaitoksia, tutkimuslaitoksia ja kiertotalouden parissa toimivia oman kiertotalouspolun löytämisessä. Kiertotalousosaamiskeskus puolestaan tuo esille ammattikorkeakoulujen tarjonnan kiertotalousosaamisen ja innovaatioiden edistämiseksi. Suomen ammattikorkeakoulujen opetustarjonnassa ja tutkimus-, kehitysja innovaatioyksiköiden (TKI) palveluntarjonnassa on jo nyt paljon annettavaa kiertotalousosaamisen ja kehittämisen edistämiseksi. Ja tarjonta kehittyy kaiken aikaa. Tämä apu halutaan saada nyt helpommin ja selkeämmin saataville, ja tähän tarkoitukseen Kiertotalousosaamiskeskus on oiva tapa. Climate & Circular Economy Factory -hanke tekee yhteistyötä Motivan ja SYKEn Kiertotalous-Suomi-hankkeen ja Sitran, LabAMK:n, Lapin AMK:n ja Turun AMK:n Helpdesk-hankkeen kanssa. Yhteistyön avulla voidaan tarjota parempia palveluita asiakkaille, ja hankkeissa olevat resurssit eivät valu päällekkäiseen tekemiseen. Hankkeen aikana on järjestetty myös palavereja monien eri toimijoiden välillä, viimeisimpänä esimerkiksi Tampereen kaupungin KIERTO-hankkeen kesken. Climate & Circular Economy Factory hankkeen ohjausryhmä on laaja, ja ohjausryhmän kautta on ollut luonteva tapa tehdä yhteistyötä monien eri toimijoiden kanssa. Ohjausryhmä koostuu seuraavien organisaatioiden edustajista: • Kemianteollisuus ry • Metsäteollisuus ry • Suomen Yrittäjät ry • Itä-Suomen Yliopisto • Lapin AMK • VTT • Sitra • Tampereen AMK • VAMK • Savonia • Arcada • Centria AMK • HAMK • Turun AMK • LAB AMK • SAMK • OAMK • TEM Yhteistyön merkitys nähdään hyvin tärkeänä Kiertotalousosaamiskeskuksen perustusten rakennusvaiheessa, ja kehitysyhteistyötä tehdään mielellään hyvin laajaalaisesti. Ota siis rohkeasti yhteyttä Climtate & Circular Economy Factoryn henkilöstöön, jos haluat tehdä kanssamme yhteistyötä. Hankkeessa mukana olevan henkilöstön yhteystiedot löydät nettisivuiltamme osoitteesta www.kiertotalousosaamiskeskus.fi. Voit halutessasi vinkata meille myös esimerkiksi artikkeleita, blogeja, tapahtumia tai tutkimuksia, jotka ovat olleet sinulle itsellesi hyödyllisiä kiertotalouden mahdollisuuksien tunnistamisessa. Lähteet Valtioneuvoston+periaatepäätös+8.4.2021+ kiertotalouden+strategisesta+ ohjelmasta.pdf (ym.fi) www.kiertotaloussuomi.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 45 Uusi rekisteri jätteiden siirroista tuli voimaan syyskuussa Syyskuun alussa otettiin käyttöön uusi SIIRTO-rekisteri, jota ylläpitää Suomen ympäristökeskus. Rekisteri parantaa merkittävästi tiedonsaantia siirtoasiakirjavelvollisuuden piiriin kuuluvista jätteistä, joita ovat esimerkiksi vaaralliset jätteet, rakennusja purkujätteet sekä eräät lietteet. Jätteen haltijan, tai kotitalouksien kohdalla jätteen kuljettajan, tulee huolehtia 1.9.2022 alkaen laadittujen siirtoasiakirjojen tietojen toimittamisesta rekisteriin. Tämän vuoden alusta lähtien siirtoasiakirjat on tehty sähköisinä ja SIIRTO-rekisteri on jatkumoa sähköisille asiakirjoille. Jäteasetuksen muutoksessa säädetään tarkemmin rekisteriin toimitettavista tiedoista. Vuoden 2023 alusta lähtien jätteen kuljettajien ei tarvitse enää toimittaa saostusja umpisäiliölietteiden kuljetusten tietoja erikseen kunnan jätehuoltoviranomaisille, jos tiedot on toimitettu SIIRTO-rekisteriin. Jätelain ja jäteasetuksen muutoksilla sujuvoitetaan myös jätteen kuljettajien ja jätteen välittäjien hyväksymismenettelyjä ensi vuoden alusta lähtien. Taloudellisten vakuuksien vaatimisesta luovutaan. Toiminnanharjoittajien taloudellinen luotettavuus selvitetään jatkossa käyttäen apuna Harmaan talouden selvitysyksikön tekemiä velvoitteidenhoitoselvityksiä. Jos jätteenkuljetusyrityksellä on liikennelainsäädännön edellyttämä liikennelupa, ei luotettavuutta selvitetä erikseen, koska se on selvitetty osana liikenneluvan myöntämistä. Velvollisuus hakea ELY-keskusten ylläpitämään jätehuoltorekisteriin laajenee koskemaan myös jätteen kuljettajia, joiden kotipaikka on muualla kuin Suomessa ja jotka toimivat Suomessa. Muutoksilla varmistetaan mahdollisimman yhdenmukainen vaatimustaso ja tasapuolisen kilpailun edellytykset kaikille toimijoille. Ensi vuoden alussa otetaan käyttöön myös kaksi julkista tietopalvelua jätehuoltorekisteriin hyväksytyistä jätteen kuljettajista ja jätteen välittäjistä. Lisäksi tietopalveluun sisältyvät tuottajarekisteriin hyväksytyt pakkausten, sähköja elektroniikkalaitteiden ja eräiden muiden tuotteiden tuottajat, tuottajayhteisöt sekä niiden jäsenyritykset. Paremmalla tiedonsaannilla toimijoista ja jätteiden siirroista voidaan kehittää kestävää jätehuoltoa. Ympäristöministeriö Tuomme Sinulle työsuhdeturvaa juuri silloin, kun sitä eniten tarvitset. Lue lisää ja liity jäseneksi ammattiliitto KTK Tekniikan Asiantuntijoihin: ktk-ry.fi/jasenyys/liity-jaseneksi
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 46 Ympäristöosaajat kohtaavat kiertueella Ajankohtaisten ja tulevien haasteiden ratkomiseksi ympäristöministeriö, Suomen ympäristökeskus ja ELY-keskukset järjestävät syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana kuntien ja kaupunkien ympäristöasioiden ja maankäytön suunnittelun viranomaisille koulutusja keskustelutilaisuuksia. Kiertueen tarkoituksena on parantaa tilannekuvaa ja ymmärrystä viranomaisten työstä ja tarpeista eri puolilla Suomea, kertoa meneillään olevista PIMA-alan uudistuksista sekä madaltaa kynnystä kysyä tarvittaessa neuvoja ympäristöhallinnon erityisasiantuntijoilta. Kiertueella esitellään myös strategiaa edistäviä hankkeita, kuten POAKORI:a, Maaperän tilan tietojärjestelmän uudistusta, uudistettua maaperakuntoon.fi-sivustoa sekä uusia rahoitusinstrumentteja PIMAkohteiden riskienhallintaa varten. Koronan Aura Nousiainen 1 , Matti Silvola 1 , Nina Lehtosalo 2 ja Outi Pyy 1 1 Suomen ympäristökeskus 2 Ympäristöministeriö PIMA-ala kehittyy, missä olemme viiden vuoden kuluttua? Kehittyvä sääntely tuo muutoksia PIMA-alalle. Askelmerkit kestävään tulevaisuuteen on määritelty kansallisessa PIMA-strategiassa, jonka lisäksi uusia tavoitteita tarjoilevat hiilineutraalius, biodiversiteettistrategia ja kestävän kehityksen periaatteet. PIMAstrategian toimeenpanoa ja avointa keskustelua tiivistetään syksyn 2022 ja kevään 2023 aikana eri puolille Suomea suuntautuvalla PIMAkiertueella. Kiertueen tarkoituksena on keskustella strategian tavoitteista, toimeenpanosta sekä tulevista uudistuksista.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 47 aiheuttaman pitkän etätyöskentelyn jäljiltä on myös hyödyllistä kohdata kollegoita kasvokkain, sillä näin raja-aidat madaltuvat ja yhteistyö helpottuu. Priorisointi ja POAKORI riskiperustaisen puhdistuksen tukena Maaperän ja pohjaveden puhdistukset ovat aiempaa riskiperusteisempia, ja riskikohteiden kiireellisyys vaikuttaa valtakunnallisesti sen kunnostuksen tarpeeseen. Tutkimusja kunnostustoimia kohdennetaan entistä tarkemmin vain niihin kohteisiin, jotka aiheuttavat riskin ympäristölle tai terveydelle. Näiden kohteiden havaitsemiseen ja priorisointiin pohjavesien välityksellä on käynnissä POAKORI-demonstraatiohanke, jossa vuodesta 2019 alkaen kehitellyn kokonaisvaltaisen pohjavesien riskinhallintamallin soveltuvuutta testataan kahdella pohjavesialueella, jotka sijaitsevat Tampereella ja Hyvinkäällä. Demonstraatiohankkeen päättyessä saadaan askelmerkit kemiallisesti huonossa tilassa olevan pohjavesialueen ongelmien ratkomiseen, ja toiveena on, että mallia sovellettaisiin myös muilla, nyt meneillään olevaa hanketta edeltäneessä POAKORI2 -hankkeessa kemiallisesti huonossa tilassa oleviksi ja kiireellisiä toimenpiteitä vaativiksi luokitelluilla pohjavesialueilla. MATTI-tietojärjestelmä helpottaa kohteiden löytämistä Maaperän tilan tietojärjestelmä (MATTI) helpottaa kohteiden löytämistä ja tietojen hallintaa. Viime vuosien aikana MATTIjärjestelmää on uudistettu, ja se löytyy nykyään Ympäristövalvontajärjestelmätkokonaisuuden (Y-alusta, YLVA) osajärjestelmänä. Järjestelmäuudistuksessa on ” Maaperän ja pohjaveden puhdistukset ovat aiempaa riskiperusteisempia, ja riskikohteiden kiireellisyys vaikuttaa valtakunnallisesti sen kunnostuksen tarpeeseen.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 48 keskitytty sähköisen asioinnin kehittämiseen. Lisäksi tietojen käsittelyprosesseja on yhtenäistetty ja ohjelmallisuutta lisätty. Lähitulevaisuudessa on tiedossa myös lainsäädäntömuutoksia, joiden myötä maaperän ja sen haitta-aineiden selvittämiseen sekä kaivamiseen liittyvää ilmoitusmenettelyä ja tietojen hallintaa laajennetaan aiemmasta. Maaperä kuntoon -ohjelman rooli strategian toteutumisessa Valtakunnallisen pilaantuneiden maa-alueiden tutkimusja kunnostusohjelman eli Maaperä kuntoon -ohjelman tarkoituksena on edistää isännättömien pilaantuneiden kohteiden riskienhallintaa ja tukea taloudellisesti kohtuuttomien kohteiden selvittämistä ja puhdistamista. Ns. PIMA-tukilaki (laki pilaantuneiden alueiden puhdistamisen tukemisesta 246/2019) on ollut voimassa lähes kaksi vuotta, ja kohteita on valtion toimesta tai taloudellisella tuella tähän hetkeen mennessä selvitetty 240. Myös ohjelman ja valtion pima-viestinnän pääväylä maaperakuntoon.fi-sivusto on äskettäin uudistunut, ja se palvelee nykyisin monipuolisempaa yleisöä: pilaantuneen alueen omistajat löytävät sieltä tarvitsemansa tiedon, mutta myös syvällisempää, ammattiosaamista tukevaa tietoa ja alan uusimpia uutisia on helppo löytää. Tulevan lainsäädännön vaikutus PIMA-sektoriin Trendinä maaperän kunnostuksessa on ollut viime aikoina entistä laajempi kestävän kehityksen mukainen ajattelu, joka juontaa juurensa vuonna 2015 julkaistun PIMA-strategian tavoitteesta saada kestävällä tavalla pilaantuneiden maiden aiheuttamat ympäristöja terveysriskit hallintaan vuoteen 2040 mennessä. Koska strategian toteutusaika on pitkä, on selvää, että toimintaympäristö, käsitys ongelmista ja tavoitteista täsmentyvät tai muuttuvat. Tällä hetkellä etenkin vuoden 2021 marraskuussa voimaan tullut EU:n maaperästrategia ja sen toimeenpano ohjaa ja velvoittaa meitä kehittämään kansallista toimintaamme. Kovinkaan suuria muutoksia Suomen toimintatapoihin EU:n maaperästrategia ei luultavasti tuo, sillä strategian päämäärä, merkittävien ympäristöja terveysriskien saamiseksi hallintaan pilaantuneilla alueilla vuoteen 2050 mennessä, sisältyy jo nykyiseen PIMA-strategiaan. Eniten keskustelua Suomessa aiheuttaa maaperästrategiaan liittyvän Soil Health Law:n luonnos, jossa pyritään määrittämään tarkasti terve maaperä, jota varten luotaisiin kaikkia jäsenvaltioita koskevat, yhdenmukaiset kynnysarvot tietyille haitta-aineille, minkä pelätään ” Trendinä maaperän kunnostuksessa on ollut viime aikoina entistä laajempi kestävän kehityksen mukainen ajattelu.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 49 vähentävän riskiperustaisen puhdistuksen perusperiaatteita. Vahvemmat linkitykset luonnon monimuotoisuuteen, kestävän kehityksen tavoitteisiin ja luonnonvarojen käyttöön tulee kuitenkin jatkossa huomioida monipuolisemmin, sillä maaperästrategia linkittyy biodiversiteettistrategiaan ja ilmastostrategiaan. Biodiversiteetin osalta tavoitteisiin kuuluu mm. ns. nettonollatasoajattelu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos biodiversiteetin taso esimerkiksi rakentamisen vuoksi huonontuu, sitä tulee kompensoida jossain muualla. Ilmastotavoitteita varten maaperään sidotun hiilen sitomista pyritään lisäämään 130 miljoonaa CO 2 ekv LULUCFsektorille (maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous). Euroopan komission vuoden 2050 tavoitteisiin kuuluu ilmastoneutraali Eurooppa, jolloin LULUCF-sektorin ja maatalouden päästöt ja hiilensidonta ovat tasapainossa, eikä uutta, neitseellistä maata oteta enää infrastruktuurin käyttöön. Odotettavissa on näihin tavoitteisiin liittyvä, erityisesti PIMA-sektoria koskeva ja paljon keskustelua herättänyt velvoite maamassojen jäljitettävyydestä. Toisin sanoen, kirjanpitovelvoite pilaantuneiden ja mahdollisesti jopa puhtaidenkin massojen siirtelystä lisääntyy entisestään. Vesien puhtaudelle asetetut tavoitteet ovat yhtenevät vesienhoitosuunnitelman mukaisten tavoitteiden kanssa. Pintaja pohjavesien hyvä kemiallinen ja ekologinen tila tulisi olla saavutettuna vuoteen 2027 mennessä. Viidessä vuodessa tavoitteeseen tuskin päästään, mutta demonstraatiovaiheessa olevan POAKORI-hankkeen avulla voidaan toivottavasti helpottaa kiireisimpien pohjavesialueiden kunnostusjärjestytä ja kunnostustoimia. Sääntelyuudistuksia tehdään ympärillämme tapahtuvien suurten ilmiöiden, kuten ilmastonmuutoksen ja luontokadon vuoksi. Ymmärtääksemme asioiden toisiinsa liittymiset ja takaisinkytkennät täytyy kaikkea ympäristönhoitoa ajatella kokonaisvaltaisesti. Kiertotalous, ilmastonmuutoksen hillintä, luonnonvarojen kestävä käyttö ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen ovat tulleet jäädäkseen osaksi kaikkea sitä, mitä ympäristön hyväksi teemme.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 50 Happamien sulfaattimaiden kansallista opasta rakennushankkeisiin on kaivattu Maaja metsätalousministeriö ja ympäristöministeriö hyväksyivät vuonna 2011 strategian happamien sulfaattimaiden aiheuttamien haittojen vähentämiseksi vuoteen 2020 mennessä. Strategian tavoitteena on vähentää happamista sulfaattimaista johtuvia haittoja sekä edistää ja tukea vesienhoitosuunnitelmien toteuttamista. Happamat sulfaattimaat tulee huomioida maankäytössä. Maaja metsätalouteen sekä turvetuotantoon onkin aiemmin laadittu erilaisia oppaita happamiin sulfaattimaihin liittyen. Erityisesti rakentamishankkeiden tarpeet huomioiva, yhtenäinen opas happamien sulfaattimaiden tunnistamiseen, luokitteluun sekä läjittämiseen tai käsittelyyn on kuitenkin puuttunut ja eri puolella Suomea käytänteet ovat olleet kirjavia. Uuden oppaan (Autiola ym. 2022) laadinnassa on keskitytty tarjoamaan suosituksia happamien sulfaattimaiden kartoitukseen sekä haitallisten vaikutusten ennaltaehkäisyyn ja hallintaan rakentamisessa ja maankäytön suunnittelussa. Oppaan tavoitteena Sanna Vienonen, ryhmäpäällikkö, Ramboll Finland Oy, Oulu Merja Autiola, projektipäällikkö, Ramboll Finland Oy, Luopioinen Happamien sulfaattimaiden kansallinen opas rakennushankkeisiin Rakentamistoimet happamilla sulfaattimaa-alueilla voivat aiheuttaa maaperän happamoitumista ja happamia valumavesiä sekä rakenteiden korroosiota. Happamuus on tunnistettava ja huomioitava rakentamisen suunnittelussa ja toteutuksessa. Riittävän kattavilla tutkimuksilla ja hallintatoimenpiteillä riskiä voidaan pienentää ja vaikutukset minimoida tai kokonaan poistaa. Kattava ja yhtenäinen ohjeistus on kuitenkin tähän mennessä puuttunut.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 51 on yhtenäistää tunnistamiseen käytettäviä tutkimusmenetelmiä ja kriteereitä sekä esittää tapoja luotettavan aineiston kokoamiseksi, jotta rakennushankkeissa voidaan valita kuhunkin hankkeeseen soveltuvia ennaltaehkäisyja riskinhallintakeinoja. Happaman sulfaattimaan tunnistamisessa oleelliset näytteenottomenetelmät, maastohavainnoinnin eri tunnistusmenetelmät, laboratoriotutkimusmenetelmät sekä hapontuottopotentiaalin määrittäminen on esitetty seikkaperäisesti. Oppaassa on myös esitetty työkalu helpottamaan vaikutusten merkittävyyden arviointia. Opas on tarkoitettu rakentamisesta ja maankäytön suunnittelusta vastaavien tahojen, kuten kuntien ja valtion viranomaisten, tarkkailua suorittavien tahojen, tarkkailuvelvollisten toiminnanharjoittajien sekä rakennusyritysten suunnittelijoiden ja konsulttien käyttöön. Suosituksia sovellettaessa tulee aina ottaa huomioon tapauskohtainen harkinta ja paikalliset olosuhteet. Oppaan laatimisesta on vastannut Ramboll Finland Oy tiiviissä yhteistyössä Geologian tutkimuskeskuksen asiantuntijoiden kanssa. Työtä on ohjannut ohjausryhmä ja sitä ovat kommentoineet useat eri tahot. Erinäiset viime vuosina merkittävät tutkimushankkeet ja ohjeistukset on huomioitu oppaan laadinnassa. Sulfaattimaan esiintymisalueen laajuus Suomessa on merkittävä Happamat sulfaattimaat on tunnettu ilmiönä Suomessa ainakin jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien ja sulfaattimaita on tutkittu useissa tutkimusja kartoitushankkeissa jo vuosikymmeniä (esim. Aarnio 1922, 1937; Kivinen 1938; Purokoski 1959; Erviö 1975; Puustinen ym. 1994). Yhtenäistä käytäntöä siitä, mikä määritellään happamaksi sulfaattimaaksi, ei kuitenkaan ole ollut, vaan määritelmät ja luokitukset ovat vaihdelleet tutkimuksittain. Määrityskriteerit ovat myös poikenneet kansainvälisistä luokituksista, kun Suomen maaperän erityisolosuhteet on pyritty huomioimaan. Suomessa sulfidisedimentit ovat kerrostuneet pääasiassa viime jääkauden jälkeisten Ancylus-järvivaiheen, Litorinamerivaiheen ja nykyisen Itämeren aikana ja esiintymien arvioidaan olevan Euroopan laajimmat (Palko 1994; Yli-Halla ym. 1999). Eniten rikkiä sisältävät Litorina-merivaiheen ja sen jälkeen kerrostuneet liejuiset sedimentit, koska ympäristöolosuhteet ovat olleet tuolloin suotuisimmat rikkipitoisten kerrostumien muodostumiselle (Yli-Halla ym. 1999). Muinaisen merenpohjan lisäksi sulfidipitoisia sedimenttejä tiedetään kerrostuneen rannikkoseudun järviin, joissa rikkiä on sitoutunut kasviainekseen (Palko ym. 1985). Happamia sulfaattimaita ei myöskään ole kartoitettu systemaattisesti ennen Geologian tutkimuskeskuksen vuosina 2009–2021 toteuttamaa valtakunnallista yleiskartoitusta, jota ennen arviot sulfaattimaiden yleisyydestä ovat vaihdelleet laajasti. Yleiskartoituksen tulosten perusteella voidaan todeta, että happamia sulfaattimaita tavataan yleisesti koko Suomen rannikkoalueella (kuva 1.) ja niiden yhteenlaskettu pinta-ala on todennäköisesti huomattavasti korkeampi kuin aiemmin on arvioitu – noin 130 000–300 000 ha. Koska happamia sulfaattimaita voi esiintyä monen tyyppisissä maalajeissa ja vaihtelevissa ympäristöissä, ei niiden tutkimustarvetta ja huomioimista voida kuitenkaan rajata vain tiettyihin maalajeihin tai maantieteellisiin alueisiin. Niitä saattaa esiintyä myös mustaliuskevyöhykkeiden läheisyydessä, jolloin niitä saatetaan tavata satunnaisesti myös Litorina-rajan ulkopuolisilla alueilla. Laajimmat esiintymät ovat Pohjanmaalla ja Pohjois-Pohjanmaalla, missä happamia sulfaattimaakerroksia esiintyy laajakirjoisimmin eri maalajeissa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 52 Happamat sulfaattimaat tunnistetaan laboratorioanalyyseillä Tyypillisesti happamat sulfaattimaat ovat liejuisia ja hienorakeisia maalajeja eli silttiä ja sitä hienompia, mutta myös karkearakeiset maalajit, joissa sulfidipitoisuus on alhainen, voivat hapettuessaan tuottaa happamuutta huonon puskurikyvyn takia. Karkearakeisilla maalajeilla tarkoitetaan GEO-luokituksen mukaista hienoa hiekkaa ja sitä karkeampia maalajeja. Liejuiset tai hienorakeiset sedimentit ovat usein väriltään mustia tai tumman harmaita. Happamilla sulfaattimailla tarkoitetaan maaperässä luontaisesti esiintyviä rikkipitoisia sedimenttejä, joista vapautuu hapettumisen seurauksena haitallisia määriä happamuutta maaperään ja vesistöihin. Hapettuminen tapahtuu, kun maaperä pääsee kosketuksiin ilman hapen kanssa. Oleellista tässä prosessissa on kaivuutoimien lisäksi pohjavedenpinnan mahdollinen alentamiKuva 1. Litorina-meren ylin ranta (valkoinen) ja potentiaalisin happamien sulfaattimaiden esiintymisalue (violetti) Suomessa (Geologian tutkimuskeskus 2011).
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 53 nen, jolloin aiemmin pysyvän vedenpinnan alla olevat maakerrokset altistuvat hapelle. Happamoitumisen seurauksena liukenee maaperästä myös haitallisia metalleja (esim. Al, Cd, Co, Cu, Ni, Zn), jotka kulkeutuvat edelleen vesistöihin. Kuivana ajanjaksona happosuolat ja metallit pidättäytyvät maaperään ja huuhtoutuvat maaperästä sateiden tai sulamisvesien mukana vesistöihin aiheuttaen happamia pulsseja. Happamat sulfaattimaat tunnistetaan kenttähavaintojen ja laboratorioanalyysien perusteella. Kentällä tehdään havaintoja maalajista, maaperän kosteudesta, pohjavedenpinnan tasosta sekä mitataan maaperän pH-näytteitä. Kenttänäytteenottajan on oltava perehdytetty sulfaattimaanäytteenottoon ja osattava tarkastella halutut asiat kentällä. Laboratoriossa analysoidaan esimerkiksi kokonaisrikki sekä happamoitumispotentiaali ja potentiaalinen hapontuotto. Lisäksi voidaan tehdä tarpeen mukaan tarkempi maalajimääritys pesuseulonnalla sekä vesipitoisuuden ja hehkutushäviön määritys maaperän happamoitumisluokituksen täsmentämiseksi. Jos halutaan varmistaa maaperän happamoitumisnopeus hallintatoimien suunnittelua varten, suoritetaan inkubointi. Korroosio-ominaisuudet selviävät tarvittaessa sulfaattija kloridianalyyseillä. Ilmastonmuutos voimistaa vaikutuksia Rakentamistoimet ja maanmuokkaustoimet happamilla sulfaattimaa-alueilla voivat aiheuttaa maaperän happamoitumista ja happaman ja metallipitoisen valunnan muodostumista, mikäli asiaa ei tunnisteta ja oteta suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon. Suomen mittakaavassa happamista sulfaattimaista aiheutuvat metallipäästöt vesistöihin on todettu olevan suuremmat kuin koko teollisuuden metallipäästöt yhteensä (Sundström ym. 2002). Hapan valunta aiheuttaa haitallisia vesistö-, eliöstöja kasvillisuusvaikutuksia. Lajiston monimuotoisuus vähenee voimakkaasti, koska harvat lajit pystyvät elämään ja lisääntymään happamoituneissa vesissä. Kuva 2. Maanäytteen keskellä on mustaa, hapettumatonta maaainesta, joka viittaa siihen että näytteessä on pyriitin lisäksi monosulfideja. Ympärillä oleva maa-aines on jo hapettunut ja muuttunut harmaaksi. Kuva: Maiju Nylund, Ramboll Finland Oy.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 54 Myös kalakuolemia voi esiintyä, koska happaman veden liuottama alumiini saostuu kalan kiduksissa aiheuttaen kalojen tukehtumista. Toisaalta happamuus ja mikrobitoiminta voivat aiheuttaa korroosiota teräsja betonirakenteissa. Ilmastonmuutos todennäköisesti voimistaa happamien sulfaattimaiden aiheuttamien ympäristövahinkojen vaikutusta ja lisää vaikutusalueiden laajuutta, ellei kohdennettuja lieventäviä toimenpiteitä tehdä. Hydrologisten ääri-ilmiöiden odotetaan yleistyvän ilmastonmuutoksen seurauksena erityisesti valuma-alueilla, joilla on vähän järviä ja virtaaman vaihtelut ovat nopeita (Vuori ja Saarinen, 2010). Työkalu avuksi vaikutusten merkittävyyden arviointiin Rakentamishankkeen vaikutusalueella tarkoitetaan aluetta, jolla hankkeen arvioidaan aiheuttavan tai voivan aiheuttaa olennaisia muutoksia ympäristön tilaan. Vaikutusalueen rajaus on tyypillisesti hankkeen alkuvaiheessa laaja ja tarkentuu, kun selvityksiin tai muuhun riittävään tietoon perustuvat arviot vaikutuksista ja niiden merkittävyydestä on tehty. Vaikutusalue määräytyy tyypillisesti sen alueen mukaan, jolla ollaan suunnittelemassa rakentamistoimia ja jolla tiedettävästi esiintyy happamia sulfaattimaita. Vaikutusalueen laajuuden määrityksessä on kuitenkin syytä huomioida mahdollisen kuivatustason muutoksen vaikutus laajemmalla alueella kuin pistemäisessä (esim. kaivanto) tai viivamaisessa (esim. oja) kohteessa, jossa varsinaisia rakentamistoimia tehdään. Jos hankealue arvioidaan liian pieneksi ja vaikutukset ulottuvat laajemmalle alueelle, esimerkiksi rakentamistoimien myötä kulkeutuvien kuivatusvesien muodossa, voivat vaikutukset vastaanottavaan vesistöön jäädä huomioimatta. Lisäksi vaikutuksissa on huomioitava mm. rakentamistoimien kesto, vastaanottavan vesistön herkkyys, välivarastoinnin kesto ja hallintatoimenpiteet loppusijoituksen yhteydessä. Vaikutusten merkittävyyden arviointiin on kehitetty työkalu, jossa arvioidaan ensin hankealueen ympäristön ja valuma-alueen pintavesiä vastaanottavan vesistön herkkyyttä vaikutuksille. Sen jälkeen arvioidaan rakentamistoimien aiheuttamien muutosten suuruutta. Työkalua voidaan hyödyntää hankkeen eri vaiheissa esisuunnittelusta toteutukseen ja vaikutusten tarkkailuun. Arviointia voidaan täydentää tutkimustulosten ja täsmentyneiden suunnitelmien myötä, ja vertailla helposti eri osatekijöiden osuutta vaikutusten kokonaismerkittävyyteen. Työkalun avulla voidaan tehdä tarkempia tarkasteluja siitä, missä laajuudessa happamat sulfaattimaat tulee hankkeessa huomioida ja mihin suunniteltuihin toimenpiteisiin niillä on merkitystä. Työkalu toimii myös maankäytön suunnittelun ja kaavoituksen tarkistuslistana. Toimia jo kaavatasolta ja tulokset tietokantaan Riskiin happamien sulfaattimaiden esiintymiselle tulisi varautua jo maakunta-/ ” Riskiin happamien sulfaattimaiden esiintymiselle tulisi varautua jo maakunta-/ yleiskaavoituksessa sekä edelleen esija yleissuunnitelmavaiheissa.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 55 yleiskaavoituksessa sekä edelleen esija yleissuunnitelmavaiheissa. Tarkentavia maaperätutkimuksia voidaan suorittaa asemakaavoitustai rakennussuunnitteluvaiheessa. Lähtökohtana on, että maankäytön suunnittelulla pystytään ohjaamaan rakentamista sellaisille alueille, joilla happamat sulfaattimaat aiheuttavat mahdollisimman vähän haittaa. Potentiaaliset happamat sulfaattimaat tulee pyrkiä jättämään ennalleen aina kun se on mahdollista. Vaihtoehtoisesti rakentamista tulee ohjata siten, että happamoitumisriski minimoidaan erilaisin hallintatoimenpitein. Vaikutuksia on tarpeen arvioida hankkeen koko elinkaaren ajalta. Geologian tutkimuskeskuksessa on laadittu sulfidija korroosiotutkimusten tietokanta, johon on tavoitteena koota kaikki sulfidija korroosiotutkimuksissa kerääntyvä havaintoja analyysitieto. Tietokannan käyttö on avointa kaikille ja sen on tarkoitus edistää tutkimustietojen käyttöä ja saavutettavuutta, ja siten muun muassa tukea alueellista maankäytön suunnittelua. Tietokanta edistää myös yhtenäisten analyysimenetelmien käyttöä. Lähteet Autiola M. ym. 2022. Happamien sulfaattimaiden kansallinen opas rakennushankkeisiin – Opas happamien sulfaattimaiden huomioimiseen ja vaikutusten hallintaan. Ympäristöministeriön julkaisuja 2022:3. 152 s. ISBN 978-952-361-222-8 (pdf). Aarnio B. 1922. Über salzböden (Alunaböden) des humiden Klimas in Finnland. Comptes Rendus de la Conference Extraordinaire Agropedologique á Prague, pp. 186–192. Aarnio B. 1937. Über Gyttjaböden. Bodenkunde und Pflanzenernährung 2: 186–192. Erviö R. 1975. Kyrönjoen vesistöalueen rikkipitoiset viljelysmaat. Journal of the Scientific Agricultural Society of Finland. Maataloustieteellinen Aikakauskirja vol. 47:550–561. Kivinen E. 1938. Uber die Eigenschaften der Gyttjaböden. Bodenkunde und Pflanzenernährung 9/10:122–134. Palko J., Räsänen M. & Alasaarela E. 1985. Happamien sulfaattimaiden esiintyminen ja vaikutus veden laatuun Sirppujoen vesistöalueella. Vesihallitus. Tiedotus 260. 95 s Purokoski P. 1959. Rannikkoseudun rikkipitoisista maista. Referat: Über die schwefelhaltigen Böden an der Kuste Finnlands. Agrogeologisia julkaisuja 74. 27 p. Puustinen M., Merilä E., Palko J. & Seuna P. 1994. Kuivatustila, viljelykäytäntö ja vesistökuormitukseen vaikuttavat ominaisuudet Suomen pelloilla. National Board of Waters and Environment. Summary: Drainage level, cultivation practices and factors affecting load on waterways in Finnish farmland. Research Report A 198. 319 p. Sundström R., Åström M. & Österholm P. 2002. Comparison of the metal content in acid sulfate soil runoff and industrial effluents in Finland. Environmental Science and Technology 36: 4269–4272. Vuori K.-M. & Saarinen T. 2010. Happamien sulfaattimaiden ympäristöriskien vähentäminen: vesistövaikutukset ja sopeutumiskeinoja ilmastomuutokseen CATERMASS Life+ -hankkeessa vuosina 2010–2012. Teoksessa: Maataloustieteen Päivät 2010 [verkkojulkaisu]. Suomen Maataloustieteellisen Seuran julkaisuja no 26. Toim. Anneli Hopponen. Julkaistu 11.1.2010. Yli-Halla M., Puustinen M. & Koskiaho J. 1999. Area of cultivated acid sulfate soils in Finland. Soil Use and Management 15: 62–67.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 56 Mikko Kotro, operatiivinen johtaja Nordic Envicon Oy Kestävä PIMA-kunnostus harvaan asutulla alueella Pilaantuneen maan paikallakäsittelyä (in-situtai on-sitekäsittely) on Suomessa tehty noin 25 vuoden ajan. Alkujaan in-situ-käsittely oli lähinnä urakoitsijan tarjoama vaihtoehto konsultin suunnittelemalle massanvaihdolle. Tulevaisuudessa näemme yhä enemmän kunnostussuunnitelmia, jotka perustuvat paikallakäsittelyyn yksinkertaisesti siksi, että se on kestävämpi ja edullisempi kunnostustapa kuin suora massanvaihto. Kuva: Niina Saartama.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 57 V altaosa perinteisen massanvaihtokunnostuksen ekologisesta jalanjäljestä muodostuu maamassojen kuljetuksesta. Suurimmat kustannukset aiheutuvat maamassojen vastaanoton porttimaksuista ja kuljetuksesta. Näin ollen, jotta kunnostus olisi kestävä, tulisi pilaantuneen maan kaivua ja kuljetusta vähentää. Käytännössä tämä tarkoittaa pilaantuneiden massojen käsittelyä ja hyödyntämistä mahdollisimman lähellä kunnostuskohdetta. Kestävä kunnostusketju – hybridikunnostus Kestävässä kunnostusketjussa (Kuva 1) kunnostustapaja menetelmät valitaan tapauskohtaisesti, minkä jälkeen kunnostus tehdään vaiheittain (hybridikunnostus). Tyypillisesti kunnostus aloitetaan in-situkäsittelyllä maita kaivamatta. Tämän jälkeen jäljellä olevat pilaantuneet maat kaivetaan ja tehdään on-site-aumakäsittelyä – edelleen kunnostettavan tontin rajojen sisäpuolella. Lopulta vain paikallakäsittelyyn soveltumaton maa kuljetetaan vastaanottokeskukseen ja korvataan neitseellisillä mailla. On-site-käsitellyt maat palautetaan optimitilanteessa kaivannon täyttöön tai hyödynnetään muulla tavoin lähellä kunnostuskohdetta. Kehityshanke – kolme erilaista pilot-kohdetta Lapissa Nordic Envicon on selvittänyt kunnostuksen kustannusja kestävyysnäkökohtia kehityshankkeessaan ”Kestävä PIMA-kunnostus harvaan asutuilla alueilla”. Hankkeen tarkoitus on ollut selvittää, mitä uusia kestäviä ja kustannustehokkaita toimintamalleja tonttien kunnostukseen voidaan kehittää, ja millä edellytyksillä toimintamalleja voidaan soveltaa muissa kunnostuskohteissa Suomessa. Hankkeeseen on saatu rahoitusta mm. Business Finlandilta. Selvityksessä on keskitytty kohteisiin, joissa pilaantuneisuus muodostaa ympäristötai terveysriskin, Kuva 1. Kestävän kunnostusketjun periaate.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 58 mutta joissa kiinteistön kehittäminen ei ole ollut ensisijainen intressi. Tämä tarkoittaa sitä, että konkreettiselle testitoiminnalle on ollut aikaa. Kehityshankkeen käytännön kohteiksi valikoitui kolme kunnostuskohdetta Lapista. Kaamasen ja Kittilän kohteet ovat entisiä polttoaineen jakeluasemia, Muonion kohde on varikkoja varastoalue. Kaikissa kohteissa pilaantuneisuuden ovat aiheuttaneet öljyhiilivedyt, ja kunnostus toteutetaan erilaisin hybridikunnostuksin: Muoniossa tehdään biologista on-site-käsittelyä, Kittilässä in-situja on-site-käsittelyn yhdistelmää. Molemmissa kohteissa käsittely tapahtuu kiinteistön rajojen sisäpuolella. Kaamasen kohteessa kunnostettava tontti ei soveltunut on-site-käsittelyyn tilanpuutteen ja naapurissa sijaitsevan retkeilyja majoitustoiminnan takia. Tämän vuoksi Kaamasen maamassat siirrettiin in-situ-vaiheen jälkeen tontin ulkopuolelle läheiselle käytöstä poistetulle lentokentälle biologiseen aumakäsittelyyn (close-to-site-käsittely). Tulokset ovat lupaavia Vaikka maamassojen käsittely on kaikissa pilot-kohteissa vielä kesken, ovat maiden öljyhiilivetyjen pitoisuudet pienentyneet merkittävästi jo tässä vaiheessa (Kuva 2). Pitoisuudet lähenevät jokaisessa kohteessa sellaista tasoa, että maita voidaan hyödyntää erilaisissa maarakennuskohteissa tietyin rajoituksin. Etenkin Kittilän ja Kaamasen kohdalla näyttää siltä, että maita ei jouduta ajamaan käsittelykeskuksiin lainkaan. Kustannusten muodostumista, hiilijalanjälkeä ja ekologisuutta on tarkasteltu lähemmin Kaamasen kohteessa (Taulukko 1). Alustavien tulosten perusteella Kaamasen hybridikunnostuksella (in-situ + closeto-site) saavutetaan erittäin hyviä tuloksia Kuva 2. Öljyhiilivetypitoisuuksien kehitys Muonion, Kittilän ja Kaamasen hybridikunnostuksissa sekä käsittelyjen tavoitepitoisuus.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 59 sekä taloudellisesti että kestävyysmielessä. Verrattuna konventionaaliseen suoraan massanvaihtoon kustannukset ja hiilijalanjälki ovat niin paljon pienempiä, että on vaikea nähdä asiassa muita kuin voittajia. Hybridikunnostuksen hiilijalanjälki on vain murto-osa verrattuna suoraan massanvaihtoon. Pienen kauneusvirheen Kaamasessa aiheuttaa se, että kunnostuskaivannon täytöissä jouduttiin lopulta käyttämään neitseellisiä maita, sillä alue piti asfaltoida mahdollisimman nopeasti. Hybridikunnostus tilaajan näkökulmasta Muun muassa SOILI-ohjelman ja JASKAhankkeen puitteissa on kunnostettu satoja PIMA-kohteita, joista osa on toteutettu erilaisilla hybridimalleilla. Kaikkiin kohteisiin hybridikunnostukset eivät luonnollisestikaan sovi. ”Tilaajan näkökulmasta oleellinen asia on puhdistuksen kesto. In-situja on-sitemenetelmien käyttö merkitsee, että puhdistusta ei kannata suunnitella kestoltaan kahta vuotta lyhyemmäksi”, kertoo Mikko Rautio Pirkanmaan ELY-keskuksesta. ”Kokemus on myös osoittanut, että kohteen maaperäja pohjavesiolosuhteet voivat aiheuttaa ongelmia. Parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi tilaajalla (tai tilaajan konsultilla) tulisi olla käsitys, milloin kohteen puhdistusta kannattaa lähteä suunnittelemaan muutoin kuin massanvaihdolla.” ”Pirkanmaan ELY-keskuksen Maaperä Kuntoon -ohjelma on sitoutunut edistämään vihreää siirtymää, kiertotaloutta ja kestävää puhdistamista. Käyttämällä edistyksellisiä puhdistusmenetelmiä voidaan vähentää fossiilisten polttoaineiden ja neitseellisten materiaalien käyttöä. Tilaajan näkökulmasta hyvä asia on myös, että nämä puhdistusmenetelmät ovat usein edullisempia tai yhtä edullisia kuin massanvaihto”, Rautio sanoo. Kunnostushankkeen läpivienti hybridikunnostusta käyttäen edellyttää tilaajalta ja tilaajan konsultilta luonnollisesti jonkin verran enemmän ymmärrystä ja työtä kuin jos kunnostus toteutetaan perinteisellä massanvaihdolla. Urakoitsijalta kunnostusketjun hallinta edellyttää laaja-alaista ymmärrystä geologiasta, haitta-aineiden Taulukko 1. Ennen kunnostusta tehty arvio Kaamasen kohteen massamääristä, hiilijalanjäljestä ja kustannuksista (massanvaihto/hybridi) sekä tämän hetken arvio toteutuvasta tilanteesta.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 60 käyttäytymisestä ja tietysti itse käsittelymenetelmistä, eikä tämän erikoisalan toimijoita ole Suomessa liikaa. ”Tilaajalle haasteita voi aiheuttaa myös puhdistuksen kilpailuttaminen niin, että tarjouspyyntö olisi tarjoajille mahdollisimman yksiselitteinen ja saatavat tarjoukset olisivat keskenään vertailukelpoisia. Tilaajan näkökulmasta urakoitsijoiden saatavuus voi olla haaste, sillä kotimaisten urakoitsijoiden määrä on rajallinen ja ulkomaisia urakoitsijoita kiinnostavat vain suuret hankkeet”, Rautio jatkaa. Kestävä kunnostus tulevaisuudessa On selvää, että tulevaisuudessa pilaantuneen maan kunnostuksia tehdään yhä enemmän hybridiluonteisesti, koska se on edullisempaa ja kestävämpää kuin perinteiden massanvaihto. Vaiheittaisessa lähestymisessä on vielä yksi etu: Mikäli pilaantuma paljastuu kunnostusvaiheessa ennakoitua laajemmaksi (usein paljastuu), paikalla käsiteltäessä asiaan pystytään reagoimaan saman tien ilman, että kustannukset karkaavat käsistä. Perinteisessä massanvaihdossa ennakoimaton tilanne voi saada budjetin paukkumaan, sillä kasvava massamäärä näkyy käytännössä lähes samassa suhteessa myös kunnostuskustannuksissa. Aivan viime aikoina on nähty kunnostussuunnitelmia, joissa hybridikunnostus on esitetty ensisijaisena, kenties jopa ainoana kunnostustapana. Tämä on erinomainen asia, mutta siinä on sudenkuoppansa: Jos in-situ-menetelmä on lukittu, tai jopa alustavasti mitoitettu konsultin kunnostussuunnitelmassa, kuka vastaa menetelmän toimivuudesta ja lopputuloksesta? Pahimmassa tapauksessa urakoitsijoiden erikoisosaaminen menetetään, ja vastuu tuloksista jää pitkälti tilaajalle. Tämä ei liene kenenkään etu. Hyvin toimivaksi tavaksi on havaittu kunnostuksen toteutus ST-urakkana, jossa urakoitsija päättää kunnostusmenetelmät, mitoituksen ja toimintamallin sekä vastaa näin myös kunnostuksen lopputuloksesta. Harvaan asutulla alueella hybridikunnostuksen edut ovat ilmiselvät. Urbaanilla alueella hybridikunnostukselle ei yleensä ole aikaa, mutta tässä voi olla kehitettävää. Mikäli pilaantunutta maata päästäisiin puhdistamaan jo varhaisessa vaiheessa ennen varsinaista rakentamista, saavutettaisiin merkittäviä ekologisia hyötyjä ja kustannussäästöjä myös urbaanilla alueella. Puhtaamman huomisen ääni ympäristöalan sitoutumaton ammattilehti www.ymparistojaterveys.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 61 Kirja on toimittaja Riitta Saarisen kertomus Jouko Alhaisen elämäntyöstä. Jotkut meistä ehtivät elämänsä aikana enemmän jotkut vähemmän. Jouko Alhainen kuuluu ensin mainittuihin. Hänen elämäntyönsä lintujen ja luonnon parissa onkin hengästyttävä – ja työura jatkuu vielä, vaikka aivan valtaosa hänen ikätovereistaan nauttii eläkepäivistä. Alhaisen lintuja luontoharrastuksen pituus onkin kunnioitettava, ensimmäiset lintuhavainnot hän kirjasi kuusivuotiaana ja havaintojen teko alkoi jo vuotta aiemmin. Alhainen on suunnitellut tai rakentanut suuren osan maamme lintutorneista ja hoitanut kotonaan vuosikaudet loukkaantuneita lintuja, erityisesti kurkia sekä tehnyt kurkitutkimusta. Lintutornien ohessa on syntynyt puusiltoja, laitureita, pitkoksia ja opastuskatoksia. Lintutornien rakentaminen alkoi jo kuusivuotiaana Kalvolan Uurtaanjärvellä (nyk. Hämeenlinnaa), jonne kohosi pari metriä korkea torni isän varaston rakennustarpeista. Eteläisin Joukon rakentama torni on Hangon Täktomissa ja pohjoisin Inarin Kaamasjokisuussa. Kaikki korkeimmat lintutornit – yli 20 metriset – taitavat olla Joukon tekemiä, mm. Luhdanjoki Lahdessa, Mäyräkallio Sastamalassa ja Kokemäen Puurijärven Kärjenkallio. Hän on myös rengastanut lintuja lähes 23 000, yhteensä 133 lintulajia. Ehtipä Alhainen vuonna 1979 myös Koijärvelle. Hän ei osallistunut patojen rakentamiseen, mutta oli paikalla asiantuntijana ja tarkkailijana. Alhainen on työskennellyt myös maatalouslomittajana, tutkimusmestarina Maatalouden tutkimuskeskuksessa, soidensuojeluohjelmassa maanmittarin apuna ja parikymmentä vuotta rakennuselementtejä valmistavassa talotehtaassa. Jouko Alhainen toimii edelleen luontoyrittäjänä Pohtiolammen sääksikeskuksessa Kangasalla. Joukon työ on noteerattu laajemminkin. Jouko ja vaimonsa Aila kutsuttiin Linnan juhliin vuonna 2018. Jouko on ollut valmis jakamaan tietojaan ja kokemuksiaan myös muillekin. Kurkikuiskaajasta on tehty lukuisia lehtijuttuja, radiohaastatteluja ja televisio-ohjelmia. Alhainen on esiintynyt myös YLE:n Luontoaamussa ja Luontoillassa sekä uutisissa. Yksi kirjan ”päähenkilöistä” on naaraskurki Kookka, joka on ollut Alhaisen hoidossa vuodesta 1993 saakka. Kookka täytti siis tänä vuonna 29 vuotta! Kookka oli löydettäessä orpo poikanen, jonka vasen siipiluu oli katkennut, joten lentäjäksi siitä ei enää ollut. Kookan elämäntarina opettaa paljon kurjista ja ylipäätään linnuista. Saarinen ja Alhainen tapasivat ensi kerran vuonna 1987, tuolloin aiheena oli petolintujen pesintä Hämeessä. Seuraavan kerran he tapasivat Pohtiolammen sääksikeskuksen merkeissä. Eri vaiheiden jälkeen lopputuloksena on mielenkiintoinen luontokirja. Kirjaa oli nautinnollista lukea. Kirjan teksti on kauttaaltaan sujuvaa ja lukemaan houkuttelevaa. Tekstistä välittyy Riitta Saarisen aito kiinnostus Alhaisen tekemisiin ja ylipäätään luontoon. Tapio Tuomelan valokuvat sopivat oivallisesti kirjan tunnelmaan. Kirjan myötä Jouko Alhaisen elämäntyö välittyy hienosti lukijoille. Tällaisia luontokirjoja soisi tehtävän enemmänkin. Pertti Forss Riitta Saarinen: Kurkikuiskaaja Docendo 2022. 180 s. Sid. Kustantajan verkkokaupassa 27,95 €, äänikirjana 16,90 € Kuvat: Tapio Tuomela KIRJAESITTELY
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 62 Tuuli Hankaankorpi, ympäristösuunnittelija Ville Kilponen, projektipäällikkö Ramboll Finland Oy, Tampere Kestävä kunnostaminen optimoi vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan ja talouteen Pirkanmaan ELY-keskuksen opas-sarjassa julkaistiin keväällä 2022 Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -opas, jolla pyritään edistämään kestävien riskienhallintamenetelmien käyttöä pilaantuneiden maa-alueiden kunnostuksessa. Kestävän kehityksen periaatteet ovat viime vuosina alkaneet siirtyä vahvemmin osaksi organisaatioiden strategiaa ja nykyisin eri ratkaisujen kestävyyteen kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota. Vaikka edistysaskelia kohti kestävää kunnostamista on otettu, tehdään edelleen liian suuri osa pilaantuneen maaperän kunnostamisista massanvaihdolla, ilman riskiperusteisia kunnostustavoitteita tai kestävyyden arviointia. Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -opas esittelee toimintamallin, jota noudattamalla kestävyys saadaan nykyistä paremmin huomioitua ja opas havainnollistaa käytännön esimerkkien avulla, mitä hyötyjä kestävällä kunnostamisella saavutetaan.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 63 K estävä kunnostaminen on riskiä aiheuttavien haitta-aineiden poistamista tai hallintaa turvallisella sekä tehokkaalla tavalla optimoiden vaikutukset ympäristöön, yhteiskuntaan sekä talouteen (ISO 18504:2017). Riskinarviointi kytkeytyy vahvasti kestävään kunnostamiseen, sillä riskinarvioinnin tarkoitus on määritellä, milloin maaperä on pilaantunut. Pilaantunut maaperä on ympäristönsuojelulain 133 §:n perusteella puhdistettava, mutta mikäli maaperässä todetuista haitta-aineista ei aiheudu vaaraa tai haittaa ympäristölle tai terveydelle, ei toimenpiteissä enää ole kyse pilaantuneen maaperän puhdistamisesta, vaan esimerkiksi taloudellisen tai sosiaalisen riskin hallinnasta. Riskinarviointi ja sen avulla tapahtuva kunnostustarpeen tunnistaminen onkin tärkeä osa kestävää kunnostamista, koska kestävyysarvioinnin kannalta on oleellista, tehdäänkö kunnostaminen ympäristötai terveysriskin poistamiseksi vai pyritäänkö kunnostamisella esimerkiksi nostamaan kiinteistön arvoa. Miksi valita kestävä kunnostaminen? Pilaantuneen maaperän kunnostamisessa tavoitteet liittyvät usein budjettiin ja aikatauluihin, sillä kunnostuskohteet ovat kovan rakentamispaineen alla. Kestävyystavoitteiden ei kuitenkaan tarvitse olla ristiriidassa hankkeen tavoitteiden kanssa, sillä kestävät käytännöt pilaantuneen maaperän kunnostustöissä auttavat tunnistamaan vaihtoehtoisia ja edullisempia toimintatapoja, minkä lisäksi sosiaalisten vaikutusten arvioiminen auttaa varautumaan esimerkiksi imagollisiin kysymyksiin. Kestävä kunnostaminen on prosessi, jossa pyritään hyvissä ajoin tunnistamaan kestävyyteen vaikuttavat tekijät sekä tuottamaan tarvittava tieto parhaan ratkaisun valitsemiseksi. Esimerkiksi maaperän pilaantuneisuustutkimuksissa lähtökohtana on useimmiten tuottaa tarvittava tieto maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointia varten, mutta tutkimuksia ei suunnitella useinkaan menetelmävalinnan näkökulmasta. Panostamalla jo pilaantuneisuustutkimuksien yhteydessä menetelmävalinnan kannalta tärkeisiin tekijöihin voidaan säästyä ylimääräisiltä tutkimuksilta, ja menetelmävalinta pystytään tekemään kaikkien teknisesti soveltuvien menetelmien kesken. Käytännössä kestävä kunnostaminen on siis toimintatapa, joka auttaa lainsäädännöllisten sekä taloudellisten tavoitteiden lisäksi huomioimaan myös muut yhteiskuntaan vaikuttavat tekijät ja siten auttaa organisaatioita edistämään sellaisia tavoitteita, jotka jo muutenkin ovat osa niiden strategiaa. Kestävän kunnostamisen opas Maaliskuussa 2022 julkaistussa Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -oppaassa tarjotaan käytännönläheisiä ohjeita maaperän kunnostushankkeiden kestävään suunnitteluun ja toteutukseen. Opas esittelee kestävän kunnostamisen toimintamallin, joka auttaa huomioimaan kestävän kehityksen hankkeen eri vaiheissa tutkimusja suunnitteluvaiheesta toteutukseen ja raportointiin. Kestävän kunnostamisen prosessi aloitetaan kattavalla riskienarvioinnilla, joka määrittelee kohteessa olevan riskienhallinta-tarpeen. Osana riskienhallintaa tehdään kunnostusmenetelmän valinta, jossa vertaillaan erilaisia kohteeseen soveltuvia kunnostusmenetelmiä niiden taloudellisen, sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kannalta. Pilaantuneen maaperän kunnostuksen kestävyyden arviointi perustuu indikaattoreihin, jotka kuvaavat kunnostustoimenpiteiden positiivista ja negatiivista vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteisiin. Kestävyyden arviointi ei kuitenkaan ole
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 64 yksinkertainen työkalu vaan arviointiprosessi, jossa asetetaan arvioinnin tavoitteet, ollaan vuorovaikutuksessa sidosryhmiin ja lopulta valitaan sopivin menetelmä kaikista arvioiduista vaihtoehdoista. Kunnostuksen kestävyyden arvioinnin avulla voidaan vähentää tarpeetonta kunnostusta ja epävarmuuksia hankkeen toteutuksessa. Arviointi myös lisää hankkeen vastuullisuutta ja auttaa selkeyttämään hankkeen vaikutuksia. Tunnistamalla vaihKestävyyden arviointiprosessin yleiset vaiheet (Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt, 2022). toehtoisia kunnostusstrategioita voidaan myös pienentää hankkeen kustannuksia. Kestävän kunnostamisen oppaassa esitellään kestävyyden arvioinnin lisäksi myös käytössä olevia kunnostusmenetelmiä ja riskienhallintakeinoja sekä kuvataan niiden soveltuvuutta erilaisiin hankkeisiin. Oppaassa esitellään erilaisia hankintamalleja, kuvataan hankintakriteerien käyttöä ja annetaan ohjeita kestäviin työmaakäytäntöihin. Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -opas antaa siis hyvät perusteet kestävän kunnostamisen käytäntöön ottamiselle erilaisissa pilaantuneen maaperän kunnostushankkeissa. Kuinka kestävä kunnostaminen käytännössä toteutetaan – Case Mäki-Matti Jyväskylän Mäki-Matissa toteutettiin vuonna 2020 pilaantuneen maaperän kunnostus, jonka suunnittelussa noudatettiin samaa prosessia, joka on esitetty Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -oppaassa. Kunnostetulla kiinteistöllä oli aiemmin toiminut polttoaineenjakeluasema, jonka toiminnan seurauksena maaperään oli kulkeutunut huomattavia määriä öljyja bensiinihiilivetyjä. Kiinteistö oli jakelutoiminnan päättymisen jälkeen toiminut pysäköintialueena, mutta kun alueelle alettiin suunnitella asuinkerrostalojen rakentamista, oli kohteessa tehtävä maaperän pilaantuneisuustutkimukset sekä riskinarviointi. Riskinarvioinnin perusteella maaperässä olevien öljyja bensiinihiilivetyjen arvioitiin voivan kulkeutua yläpuolella olevien rakennusten sisäilmaan ja rakentamisen alueelle todettiin edellyttävän riskinhallintatoimenpiteitä. Kunnostusmenetelmän valinta tehtiin jatkuvassa vuoropuhelussa kiinteistön omistajan sekä rakennusyhtiön kanssa ja vuoropuhelun sekä maaperätutkimuksien perusteella tunnistettiin ne kunnostusme
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 65 netelmät, jotka olivat teknisesti toteutuskelpoisia kohteeseen. Olosuhteiden perusteella teknisesti soveltuviksi menetelmiksi todettiin massanvaihto, kemiallinen hapetus, huokoskaasukäsittely sekä rakenteelliset riskinhallintatoimenpiteet. Menetelmävalinnan kohteessa haasteelliseksi teki se, että haitta-aineita oli todettu jopa 9 metrin syvyydessä ja kestävyysarvioinnin sekä sidosryhmien välisen vuoropuhelun perusteella minkään menetelmän ei yksinään katsottu olevan paras vaihtoehto. Täydellisestä massanvaihdosta olisi muodostunut erittäin suuret kustannukset sekä ilmastopäästöt ja pelkät rakenteelliset riskinhallintatoimenpiteet olisivat vaatineet vuosien tarkkailua, minkä lisäksi maaperään jäävät haitta-aineet olisivat vaikuttaneet negatiivisesti kiinteistön arvoon. Teknisesti soveltuvia kunnostusmenetelmiä käyttäen kohteeseen luotiin useita eri hybridistrategioita ja parhaaksi vaihtoehdoksi valittiin strategia, johon sisältyi rakenteellisten riskinhallintatoimenpiteiden Esimerkkejä yleisistä kestävyysindikaattoreista, joiden avulla voidaan arvioida kunnostustoimenpiteiden positiivista ja negatiivista vaikutusta kestävän kehityksen tavoitteisiin (ympäristöministeriö, 2014). Case Mäki-Matin kunnostusmenetelmänvalinnassa vertailtiin seitsemää erilaista vaihtoehtoa, jotka olivat eri riskienhallintaja kunnostusmenetelmiä yhdisteleviä hybridimenetelmiä.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 66 lisäksi rajattu massanvaihto, huokoskaasukunnostus sekä kemiallinen hapetus. Valitulla kunnostusstrategialla saavutettiin kaikki kunnostukselle asetetut tavoitteet ja aktiivisella vuoropuhelulla sidosryhmien kesken vaativa kunnostus onnistuttiin tekemään nopeassa aikataulussa. Kestävän kunnostamisen haasteena usein pidetään rakentamisesta johtuvaa tiukkaa aikataulua, mutta Mäki-Matissa hybridikunnostaminen ei hidastanut toteutusta ja työmaa luovutettiin rakennusyhtiölle alle puolessa vuodessa kunnostussuunnittelun aloittamisesta. Kestävyys osaksi pilaantuneen maaperän kunnostamista Vaikka kestävä kehitys on ollut pitkään monialaisesti toimia ohjaava arvo, on kestävyyden tuomisessa pilaantuneen maaperän kunnostusprosesseihin edelleen työtä. Kestävä kunnostaminen nähdään usein hankalana toteuttaa, vaikka osaltaan tämä liittyy taipumukseen turvautua niihin ratkaisuihin, joita on aiemmin tottunut käyttämään. Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt -opas pyrkii madaltamaan kynnystä kestävien toimenpiteiden käyttöönotolle, jotta pilaantuneen maaperän kunnostuksessa saavutetaan vastaava työkulttuurin muutos, joka on saavutettu työmaiden työturvallisuuteen panostuksessa. Lähteet ISO 18504:2017. Soil quality – Sustainable remediation. Laitinen J., Kilponen V., Kettunen A., Virta O., Pöyry E., Tengvall J., Nousiainen A., ja Itkonen A., 2022. Kestävän kunnostamisen parhaat käytännöt. Pirkanmaan elinkeino-, liikenneja ympäristökeskus. 67 s. Ympäristöministeriö. 2014. Pilaantuneiden maa-alueen riskinarviointi ja kestävä kunnostaminen. Ympäristöministeriö, Helsinki. Ympäristöhallinnon ohjeita 6/2014. 235 s. Ympäristökustannus Oy julkaisee Ympäristö ja Terveys-lehteä. Yhteiskunnallisena yrityksenä Ympäristökustannus Oy tukee suomalaista työtä – kaikki lehdet ja kirjat painetaan Suomessa. www.ymparistojaterveys.fi
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 67 Kaarina Davis Linnunlaulua ja varoitushuutoja Omakustanne 2022. 160 s. ISBN 978-952-94-6035-9 Osana luontoa Linnunlaulua ja varoitushuutoja on Kaarina Davisin viides kirja. Aikaisemmissa kirjoissaan hän on käsitellyt mm. loppuunpalamistaan hoitotyössä, kulutusyhteiskunnan oravanpyörästä irtautumista, luonnonmukaisen elämän edellytyksiä ja em. elämäntavan vaatimia taitoja sekä kirjailijan työtä. Tänä vuonna julkaistu kirja on ennen kaikkea luontohavaintokirja, joka koostuu suurimmaksi osaksi Davisin päiväkirjamerkinnöistä. Davisin luontotietous onkin vaikuttava. Davis kuvailee kirjassaan elämäänsä osana luontoa sukutilallaan Hämeenkyrön Alhonlahdessa. Hän tarkkailee eläimiä ja myös ruokkii niitä. Hän on rakentanut lähiluontoonsa niin luottamuksellisen suhteen, että eläimet jopa hakeutuvat hänen luokseen, eikä vastaava kokemus ole mahdollinen tai edes suositeltava satunnaiselle luontokulkijalle. Mutta monet asiat ovat. Pitäisi vain osata Davisin tavoin pysähtyä, hiljentyä ja hyväksyä luonnon aikataulu – villieläimet elävät omaa elämäänsä. Luontohavaintojen kautta voi ymmärtää, mitä eläimille tarkoittaa esimerkiksi avohakkuu, metsästys tai jatkuva melu. Kirjan tärkeä viesti on, että meidän ei tule aina ajatella luontoa ihmisen siitä saaman välittömän hyödyn tai haitan kautta. Luonto on tärkeä itsessään: se on eläinten koti, johon olisi astuttava kunnioittaen ja arvostaen eläinten kotirauhaa. Moni tarkoittaa hyvää, mutta aiheuttaa tietämättömyydellään luonnolle vahinkoa. Davis herättelee etsimään tietoa, kyseenalaistamaan ja myös luonnon ehdoilla haltioitumaan ja ihmettelemään kaikkea sitä, mitä luonnossa tapahtuu. Davis nauttii elämästään – elämä osana luontoa on antanut hänelle enemmän hyvinvointia kuin kulutusyhteiskunnassa rimpuilu. Kirjassa on myös synkkä puolensa. Davis kärsii syvästi siitä vahingosta, mitä ihmiset luonnolle aiheuttavat. Hän tekee kaikkensa pelastaakseen luontoa tahollaan, mutta mitä me muut voimme tehdä? Davisin sanoin: ”Maailmanmeno ei ole kiveen hakattua vaan meillä on vaikutusvaltaa. Tänä kiireisenä ja keskittymiskyvyttömänä aikana on olevinaan helpompaa vetäytyä, uskoa ettei teoillamme ole merkitystä. Mutta niillä on. Juuri sille ketulle, hämähäkille, oravalle, talitiaiselle, puulle, marjaluteelle, sammalenversolle, maaperän eliölle, kurjelle, joutsenelle, ilmastolle tai vesistölle. Sen sijaan että eläisimme epätoivossa, voimme valita elämän joka jatkuu – ei vain ihmisissä vaan luonnossa, jonka jätämme jälkeemme. Kaikki palautuu valintoihimme.” Hyvä valinta on myös lukea tämä kirja. Kaarina Kärnä KIRJAESITTELY
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 68 A nna-Maija Pajukallio valmistui vuonna 1987 Teknillisestä korkeakoulusta Otaniemestä kemian osastolta. Opiskeluvaiheen alussa suuntautumisvaihtoehdot eivät olleet vielä kirkastuneet. ”Tutustuin ympäristönsuojeluun opintojeni alussa, kun olin vähän hukassa ja pohdin, mikä kiinnostaa ja mihin opinnoissani suuntautuisin. Syvennyin erityisesti ympäristönsuojelutekniikkaan, josta tein myös diplomityöni ’Sinilevätoksiinien analysointi ja käyttäytyminen vedenpuhdistuksessa’. Ympäristönsuojelutekniikkaa opetettiin tuolloin puunjalostusosastolla. Opiskelijoita oli vähän ja meitä kutsuttiin muistaakseni hippijengiksi”, Pajukallio naurahtaa. Työuran alkutaival Helsingin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto ja Ympäristökeskus ovat olleet hyvä Tapio Välikylä Anna-Maija Pajukallio ympäristönsuojelun ammattilainen Anna-Maija Pajukallio on työurallaan ollut vahvasti mukana ympäristöhallinnon kehityksessä. Tällä hetkellä hän on ympäristöministeriön ympäristönsuojeluosaston materiaalitalousyksikön päällikkö. Materiaalitalousyksikössä käsitellään kiertotalouteen, kemikaaleihin sekä jäteja tuotesääntelyyn liittyviä kysymyksiä. LEHDEN TOIMITUSNEUVOSTO TUTUKSI
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 69 kasvualusta monelle ympäristönsuojelun ammattilaiselle, niin myös Pajukalliolle. Hän aloitti Helsingin kaupunginkanslian ympäristönsuojelutoimistossa vuonna 1988. ”Päätehtäväni liittyivät jätehuoltoon, muun muassa jätehuoltosuunnitelmien käsittelemiseen. Kunnallinen ympäristönsuojelu oli silloin vielä nuorta. Kuntien ympäristöhallintolaki oli astunut voimaan vuonna 1986. Ympäristöministeriö oli aloittanut toimintansa vuonna 1983. Oli hienoa saada olla uuden ja kehittyvän tehtävän äärellä”, Pajukallio muistelee. ”Vuonna 1991 perustettiin Helsingin ympäristökeskus, jonne myös ympäristönsuojelutoimisto sijoitettiin. Keskukseen siirrettiin myös tehtäviä terveysviraston valvontaosastolta. Ympäristölaboratorio oli keskeinen osa uutta virastoa. Ympäristökeskuksessa tein työtä ympäristötarkastajana teollisuusvalvontatehtävissä. Valmistelin muun muassa ympäristölupia ja -lausuntoja, valvoin pilaantuneiden alueiden kunnostuksia sekä käsittelin kemikaali-ilmoituksia. Vuonna 1997 tulin houkutelluksi Helsingin kaupunkisuunnitteluviraston teknistaloudelliseen toimistoon. Uudessa työssä pystyin soveltamaan hyvin aiemmin oppimaani. Ympäristöseikkojen huomioon ottaminen maankäytön suunnittelussa kehittyi nopeasti ja työ oli todella kiinnostavaa.” Ympäristöministeriöön Anna-Maija Pajukallion aloitti syksyllä 2002 ympäristöministeriössä. ”Aloitin ympäristöministeriössä marraskuussa 2002. Eli olen ollut samassa työpaikassa nyt 20 vuotta! Tehtävät ministeriövuosien aikana ovat muuttuneet, mutta kiinnostus ja innostus on säilynyt. Aloitin työt yhdyskuntajätteiden, maanrakentamisen jätteiden ja pilaantuneiden maiden parissa ylitarkastajana. Välillä vedin ympäristöriskit-ryhmää ja nyt olen materiaalitalousyksikön päällikkö. Tehtäväkenttään kuuluu niin kiertotaloutta, kemikaaleja kuin jäteja tuotesääntelyä.” Suhde ympäristöterveydenhuoltoon Pajukallion mukaan ympäristönsuojelun ja ympäristöterveydenhuollon yhteistyötä tarvitaan monilla ympäristönsuojelun aloilla. ”En tunne terveydensuojelua enkä ympäristöterveyshuoltoa syvällisesti, mutta moni tehtäväni sivuaa vahvasti niitä – muun muassa toimiva jätehuolto on terveydensuojelun kannalta välttämätöntä, kemikaalien vaikutuksia pitää tarkastella niin terveyskuin ympäristövaikutusten Anna-Maija Pajukallio.
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 70 Anna-Maija Pajukallion mukaan olemme jätehuollossa hyvää keskikastia, kun vertaamme jätehuoltomme tasoa muuhun Eurooppaan. ”Lainsäädäntö on kattavaa ja perustuu pitkälti EU-säädöksiin. Jätteenkäsittelyn kehittämisen ajureina ovat toimineet muun muassa kansallinen jätevero ja orgaanisen jätteen kaatopaikkakielto. Yhdyskuntajätteiden sijoittaminen kaatopaikalle on käytännössä loppunut ja jätteet hyödynnetään joko energiana tai materiaalina. Suomella, kuten myös monella muulla EU-maalla, on kuitenkin haasteita saavuttaa EU:n kierrätystavoitteet. Eli kirimistä on vielä. Vaikka jätteiden erilliskeräystä on lisätty merkittävästi, suomalaisten lajitteluhalukkuudessa on selkeästi parantamisen varaa”, Pajukallio korostaa. Roskaantumista on edelleen, vaikka valistusta ja neuvontaa on harjoitettu vuosikausia. ”Roskaantuminen on surullinen osoitus ihmisten välinpitämättömyydestä. Valistaminen on tärkeä keino suitsea tahallista roskaamista ja esimerkiksi erilaisilla tempauksilla voidaan saada paljon aikaan. Tämän lisäksi olisi syytä pohtia myös järeämpiä keinoja ja tarkastella muun muassa vähäisestä roskaamisesta nykyisin annettavan sadan euron rikesakon määrää. Rangaistusta suurempi ehkäisevä vaikutus olisi kiinnijoutumisriskin lisäämisellä. Roskaantumisen valvonnan lisääminen nykyisessä taloudellisessa tilanteessa ei kuitenkaan taida olla helposti toteuttavissa.” Jätteiden synnyn ehkäisy on edelleen tehokkain jätehuollon tehostamisen keino. Pajukallion mukaan tärkeää olisi kehittää tuotesuunnittelua ja tuotepolitiikkaa niin, että tavaroista tulee helposti kierrätettäviä ja korjattavia ja niiden valmistus kuluttaa mahdollisimman vähän luonnonvaroja. Tulisi siirtyä lineaaritaloudesta kiertotalouteen. ”Kiertotalouden strategisesta ohjelmasta ja valtakunnallisesta jätesuunnitelmasta löytyy tähän askelluksia”, Pajukallio toteaa. näkökulmasta, kiertotalouden tulee olla kemikaaliturvallista ja niin edespäin”, Pajukallio luettelee. Ympäristö ja Terveys-lehti on kulkenut mukana Pajukallion mukaan Ympäristö ja Terveyslehdellä on tärkeä asema ympäristöja terveysnäkökulmien yhdistäjänä. ”Ensi kosketusta lehteen en muista, mutta olen pitkään ollut Ympäristö ja Terveys-lehden uskollinen lukija ja aina silloin tällöin myös kirjoittanut sinne. Uskon, että myös tulevaisuudessa tällä tiellä on hyvä jatkaa”, Pajukallio pohtii. www.ymparistojaterveys.fi Seur aa meit ä! Pohdintaa jätehuollon nykytilasta ja kehittämisestä
Ympäristö ja Terveys-lehti 7 • 2022, 53. vsk. 71 OIKAISU Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen julkaisema yhteenveto Ympäristö ja Terveys-lehdessä (5/2022) ”Haihtuvat orgaaniset yhdisteet asunnoissa” perustui kokonaisuudessaan vuonna 2022 julkaistuun katsaukseen Juntunen M, Salmela A, Jalkanen K, Hovi H, Wallenius K, Hyvärinen A (2022) Haihtuvat orgaaniset yhdisteet asunnoissa: Pitoisuustasot, yleisimmät yhdisteet ja terveysvaikutukset. Työpaperi 5/2022 THL. Alkuperäiseen katsausjulkaisuun perustuvan yhteenvedon julkaisemisesta Ympäristö ja Terveyslehdessä (5/2022) ei ollut sovittu katsauksen alkuperäisten kirjoittajien, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen ja Työterveyslaitoksen vanhemman asiantuntija Kaisa Walleniuksen ja erityisasiantuntija Hanna Hovin, kesken. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos POIMINTOJA Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2022 ympäristöpalkinto Maarianhaminan kaupungille Maarianhaminan kaupunki sai 1.11. Pohjoismaiden neuvoston vuoden 2022 ympäristöpalkinnon Helsingissä. Palkinto tuli Nabbenin kosteikon toteuttamisesta. Maarianhaminan kaupunki on luonut Nabbenin alueelle monivaikutteisen kaupunkikosteikon, joka parantaa Itämeren vedenlaatua, lisää luonnon monimuotoisuutta ja toimii kaupunkilaisten virkistysalueena. Pohjoismaiden neuvoston ympäristöpalkinnon tämän vuoden teemana oli ”luontopohjaiset ratkaisut – monipuolinen vastaus yhteiskunnan suuriin ympäristöhaasteisiin”. Pohjoismaiden neuvosto Palveluja kiertotaloustyöhön – Kiertotalous-Suomi aloittaa toimintansa Kiertotalous-Suomi (KiSu) on kiertotalouden osaamisverkosto, jonka tavoitteena on tukea kuntien, yritysten, elinkeinoelämän ja kiertotalouden ekosysteemien työtä hiilineutraalin kiertotalousyhteiskunnan rakentamisessa. Kiertotalous-Suomea on kehitetty yhdessä sidosryhmien kanssa keväästä 2022 asti. Kiertotalous-Suomi on yksi kansallisen kiertotalousohjelman toimenpiteistä. Motiva Oy ja Suomen ympäristökeskus SYKE koordinoivat verkoston toimintaa ja sitä rahoittaa ympäristöministeriö. Kiertotalous-Suomi tulee tarjoamaan erilaisia palveluja niin julkiselle kuin yksityiselle sektorille. Näillä tuetaan työtä kiertotalouden edistämiseksi, tuodaan eri tahoja yhteen sekä jaetaan tietoa, hyviä käytäntöjä ja osaamista. Osaamisverkosto kokoaa olemassa olevat toimintamallit ja edistää kiertotalouden toimijoiden yhteistyötä. Kiertotalous-Suomen verkkopalvelu tarjoaa tietoa kiertotalouden konkreettisista teoista, hyödyistä, ratkaisuista ja mahdollisuuksista. Verkkopalvelussa on omat osiot myös rahoituslähteistä ja kiertotalouden lainsäädännöstä. Verkkopalvelu helpottaa tiedon löytämistä keskeisistä kiertotalouden teemoista ja sitä kehitetään jatkuvasti yhteistyössä muiden tahojen kanssa. www.kiertotaloussuomi.fi SYKE Suomen vastuullisin tuote -kilpailun voittaja on Järki Särki -kalasäilyke – kunniamaininnan saivat Pure Waste -T-paidat ja Pöhiskö-aurinkoilmakeräin Valinnan teki riippumaton, kestävän tuotannon ja kulutuksen eri osa-alueiden pitkän linjan asiantuntijoista koostuva paneeli. “Särkikalastus vähentää merkittävästi Suomen vesistöjen rehevöitymistä. Samalla kotimainen kalasäilyke on hyvä vaihtoehto haavoittuvista kalakannoista valmistetuille elintarvikkeille, kuten ulkomaalaiselle tonnikalalle. Kun vastuullisuutta tarkastellaan hiilidioksidipäästöjen näkökulmasta, eläinperäisistä ruoista suomalainen särkikalapohjainen villikala on ympäristöystävällisimpien raaka-aineiden joukossa. Lisäksi suomalaisen kalan käyttö tuo työtä Suomeen. Tällä palkinnolla haluamme kunnioittaa niin Järki Särkeä kuin koko suomalaista nousevaa särkikalaelinkeinoa”, Aalto-yliopiston vastuullisen liiketoiminnan professori ja Vastuullisuuspaneelin puheenjohtaja Minna Halme kertoo perusteluja voittajan valinnalle. Infine
Teemat ja aikataulut 2022 5. Rakennusterveys ilmestyy 15.9.22, artikkelit 15.8.22, mainosaineistot 25.8.22 6. Ilmasto, ilmansuojelu, ilmanlaatu ilmestyy 17.10.22, artikkelit 12.9.22, mainosaineistot 26.9.22 7. Kiertotalous, pilaantuneet maat ilmestyy 21.11.22, artikkelit 18.10.22, mainosaineistot 31.10.22 8. Ympäristövastuu ilmestyy 19.12.22, artikkelit 10.11.22, mainosaineistot 24.11.22 Toimitus Päätoimittaja Kaarina Kärnä Puh. 050 324 2464, kaarina.karna@ymparistojaterveys.fi Tuottaja Tanja Lohiranta Puh. 044 526 6552, tanja.lohiranta@ymparistojaterveys.fi Asiakaspalvelu/Tilaukset/Laskutus Toimistonhoitaja Eevastiina Aura Puh. 040 745 1491, eevastiina.aura@ymparistojaterveys.fi www.ymparistojaterveys.fi Kustantajan tilaushinnat (sis. alv. 10 %) Kestotilaus 70,Vuosikerta 75,Irtonumero 12,Näköislehti 62,PAINETTU LEHTI + NÄKÖISLEHTI: Kestotilaus 90,Vuosikerta 95,Tilaukset: www.ymparistojaterveys.fi Näköislehtitilaukset myös täältä: www.lehtiluukku.fi Prenax Ilmoitusmyynti Saarsalo Oy Roni Hurskainen Puh. 044 752 0320 Santeri Selin Puh. 044 238 0511 etunimi.sukunimi@saarsalo.fi
YRITYSHAKEMISTO Tarjoamme palveluita mm. ilmansuojeluun, meluntorjuntaan sekä työympäristöön tehtävistä selvityksistä ja suunnitelmista sekä tarjoamme myös monipuolisen mittauspalvelun. www.ax.fi Tarjoamme palveluita mm. ilmansuojeluun, meluntorjuntaan sekä työympäristöön tehtävistä selvityksistä ja suunnitelmista sekä tarjoamme myös monipuolisen mittauspalvelun. www.ax.fi Seuraava Ympäristö ja Terveys-lehti 8/2022 ilmestyy 19.12. teemalla YMPÄRISTÖVASTUU www.ymparistojaterveys.fi
Kestävä ja ketterä ympäristöterveys Heidi Colliander Piia Kepanen Oivaltavia näkökulmia, ideoita ja innostusta toimintaympäristön ja -tapojen kehittämiseen. Löydä oma sisäinen innovaattorisi! Hinta 20,00 euroa ISBN 978-952-9637-65-2 Home ja terveys Tuula Putus Uudistettu 3. painos kosteusvauriohomeiden, hiivojen ja sädesienten esiintyminen sekä terveyshaitat. Hinta 20,00 euroa ISBN 978-952-9637-58-4 Hinnat sis. 10 % alv. Tilauksiin lisätään toim. kulut Kodinomaista palveluasumista hygieenisesti Tarja Valkosalo Maritta Koskinen Opas käsittelee palveluasumisyksiköiden puhtautta ja hygieniaa muuten, mutta ei hoitotyön osalta. Keskiössä ovat hygieniakäytäntöjen valvonta, keinot tartuntojen torjumiseen sekä yleisohjeet epidemiaja muihin erityistilanteisiin. Hinta 34,00 euroa ISBN 978-952-9637-63-8 Laboratorio-opas Mikrobiologisten asumisterveystutkimuksien näytteenotto ja analyysimenetelmät Anna-Mari Pessi Kaisa Jalkanen Tämän oppaan tarkoituksena on tukea laboratorioita ja tulosten tulkinnasta vastaavia tahoja asumisterveysasetuksen mikrobiologisten menetelmien käytännön suorituksen ja tulosten tulkinnan kanssa. Hinta 22,00 euroa ISBN 978-952-9637-61-4 Uimahallien ja kosteiden tilojen hygieniaopas Jutta Kivikallio Tuula Suontamo Jari Keinänen Kaarina Kärnä Päivi Aalto Opas perustuu tutkimuksesta ja käytännön kokemuksesta saatuun tietoon ja soveltaa puhtaanapidon osalta laitossiivouksen yleisiä periaatteita. Hinta 10,00 euroa ISBN 978-952-9637-54-6 Tilaukset: www.ymparistojaterveys.fi tilaukset@ymparistojaterveys. i p. 044 750 0877 Ympäristökustannus Oy www.ymparistojaterveys.fi
Haasteellisten jätteiden asiantuntevaa käsittelyä! • Pilaantuneet materiaalit • Vaaralliset jätteet • Jätteenpolton pohjakuonat • Tuhkat Ratkaisuja ympäristön hyväksi – Soita ja kysy lisää! Pimat, vaaralliset jätteet ja tuhkat 040-5871 675/Pasi P. Virtanen Jätteenpolton pohjakuonat 050-566 7591/Markus Lehtonen erityisjate.fi