YLIOPPILASLEHTI 9/09
3
kannen kuva teemu graNström
sisältö 9/2009
ADHD
Koko lehti kahdessa minuutissa.
JETSULLEEN
"Yliopiston nurkilla oli sadevesiviemäri, joka veti kamalan huonosti. Kun sitä ruvettiin tutkimaan, selvisi, että se oli tukossa varastetuista lompakoista."
Helsingin yliopiston turvallisuuspäällikön Mikko Savelan mukaan varkaista on tullut yliopistolla riesa, Yliopistolainen 4 /2009
Varma kesän merkki on kevään viimeinen Ylioppilaslehti. Tarkista, mitä meppisi on mieltä maksuttomasta koulutuksesta. Yliopistojen itsemääräämisoikeus on uhattuna! Tai sitten ei. Toimistonomadi vaeltelee eri firmojen leireissä. Vain teltta puuttuu. Ylkkärin toimittajat menivät kokeilemaan kaikkea normaaliin elämään kuuluvaa. 21-vuotiaan dandyn tyyli-ikoni on Matti Klinge. Miksi ei Spede? Piuhat kiinni ja rec-nappi pohjaan! Sinäkin voit olla oman elämäsi anssikela tai lilyallen. Let the sunshine in! Vesimiehen ajan mies on täällä. Onko hän horoskoopiltaan vesimies? Säpinää työpaikalle. Malinen kiertää yhdessä sarjakuvassa koko Itä-Suomen. Aalto-yliopiston uusi logo näyttää näppäimistön ylle kumartuneen aasin tekemältä. Nähdään syksyllä!
wiLma hurskaiNeN
"Ne on kyllä aika kauheita. Niistä on muoti ja erotiikka kaukana."
Stailisti Sakari Hytönen opiskelijahaalareista, Kylteri 2/2009
"Jokainen koulussa vietetty vuosi nostaa elinkaaren aikaisia tuloja jopa 14 prosenttia."
Tutkimusjohtaja Roope Uusitalo Valtion taloudellisesta tutkimuskeskuksesta, Tiede 5/2009
"On sitten minunkin syytä miettiä jospa minäkin marssisin ensi vuonna vappuna jonkun tärkeän asian puolesta. For smarter capitalism maybe?"
Rkp:n eurovaaliehdokas, valtiosihteeri Carl Haglund City-lehden blogissaan 8.5.
kotiteollisuus
Vuk äänittää olkkarissa.
19
"Yliopistoväen täytyy lähteä mukaan politiikkaan. Ei se riitä, että käy aika ajoin valiokunnissa kuultavana. Elleivät ajattelijat lähde mukaan, valta jää iltapäivälehtien verkkosukkahousutytöille."
Kokoomuksen kansanedustaja, plastiikkakirurgian professori Sirpa AskoSeljavaara, Yliopisto 4/2009
5 NäkymätöN koulutus Eurovaaliehdokkaat unohtivat koulutuspolitiikan. 9 toimistoNomadi Janne Saarikko vaeltaa konttorista konttoriin. 10 aNkea aikuisuus Ylkkäri testasi talopaketin, Radio Novan, Corollan ja S-etukortin. 19 keikari missiolla Ville Raivio johdattaa dandytyylin saloihin. 25 VastariNtaaN järjesty! Näin ryhdyt ay-jyräksi.
Ruzaccho, s. 27
"Carpe siis ihan vitusti diem."
HiPPimystikko muistelee
Jorma Elovaara saappaat jalassa.
22
"Suomen johtava selluloosan jalostusarvon kohottaja Sanoma News Oy on ilmoittanut, että sille työskentelevillä toimittajilla on useita oikeuksia. Toimitusjohtaja Mikael Pentikäisen mukaan avustajilla on oikeus liikkua maassa, osallistua kokouksiin ja hengittää (mutta ei liian syvään)."
Satiirinen nettilehti Lehti 6.5.
AJANKOHTAISET ASKARTELUT
Säilytyskansio Ylkkäreille
TARViKKeeT: Lukuvuoden 200809 Ylioppilaslehdet, naskali, kaksi naulaa, neljä aluslevyä, kaksi pinta-alaltaan hieman Ylkkäriä suurempaa pahvilevyä, nauhaa, vasara.
1. Tee pahvilevyihin, noin 25 mm päähän
NiNNi LehtNiemi ja jukka tiLus
pahvin reunasta, reiät naskalilla. Pujota niihin kiinnitysnauhat.
2. Kokoa Ylkkärit nippuun. Lävistä
lehtinippu haluamiltasi kohdilta naskalilla.
3. Käytä niitteinä nauloja, joiden molempiin päihin laitat aluslevyt. Taivuta naulan terävä pää varovasti.
4. Sulje sidottu nippu säilytyskansien sisään
ja vie arkistoon.
mikaeL petterssoN
uutiset
Tuomas Karppinen
YLIOPPILASLEHTI 9/09
5
että kaikki ohjelmaan osallistuvat korkeakoulut perisivät samansuuruisia lukukausimaksuja. Toistaiseksi parlamentti on äänestänyt ehdotukset nurin. "Jos ehdotus olisi mennyt läpi, käytännössä Suomi olisi pakotettu miettimään maksuttomuudesta luopumista", Pihlajamäki sanoo. Vaikka parlamentti ei juuri käsittele koulutuspolitiikkaa,
"ParlamEntaariKot voiSivat Pitää ESillä, Että maKSuttomuudESta luoPuminEn on lähtöKohtaiSESti hanuriSta."
parlamentin mielipiteillä on väliä, uskoo Juuso Leivonen. Jo asioista puhuminen on tärkeää: "Haluaisimme, että parlamentaarikot pitäisivät esillä, että maksuttomuudesta luopuminen on lähtökohtaisesti hanurista."
pihlAjAMäkeä huolestuttaa, että
Äänestämällä voit vaikuttaa siihen, millaista korkeakoulupolitiikkaa euroopan unionissa tehdään.
Koulutuspolitiikka ei sytytä eurovaaleissa
E
Koulutuksen maksuttomuus on uhattuna, jos mepit eivät osaa puolustaa sitä Euroopan parlamentissa.
Periaatteessa opintojen maksuttomuus on jokaisen valtion oma päätös. Käytännössä unionilla ja erityisesti Euroopan komissiolla on huomattavasti vaikutusvaltaa siihen, millaista koulutuspolitiikkaa jäsenvaltioissa tehdään. Lissabonin strategiaan liittyvä Koulutus 2010 -työohjelma on muovannut kansallisia koulutusjärjestelmiä jo 2000-luvun alusta lähtien EU:n tahtoa vastaaviksi. Vaikka ohjelma ei pakota jäsenmaita, EU tekee sen kautta "pehmeästi" koulutuspolitiikkaa, selittää SYL:n koulutuspoliittinen sihteeri Juuso Leivonen. "Ohjelma luo mittarit, ja sen urovaaleissa äänestetään välillisesti myös lukukausimaksuista. "Jopa asiasta perillä olevat voivat olla sitä mieltä, että koulutuspolitiikka on kansallinen asia, vaikka se ei ole", painottaa SYL:n varapuheenjohtaja Leena Pihlajamäki. jälkeen maiden on raportoitava, kuinka mittarit täyttyvät. Eivät jotkut OECD:n maaraportitkaan velvoita Suomea, mutta jos OECD sanoo, että Suomi pärjää huonosti, syntyy suuri paine tehdä jotain", Leivonen vertaa.
koulutuksen maksuttomuudesta
on äänestetty Euroopan parlamentissa kaksi kertaa Erasmus Mundus -ohjelman käsittelyn yhteydessä. Komissio on ehdottanut,
EU:ssa vain pieni vähemmistö puolustaa pohjoismaista maksutonta koulutusta. "Etelä- ja keskieurooppalaisen mallin kannattajia on sen sijaan valtavasti." Tälläkään hetkellä koulutuksen maksuttomuus ei laimeassa eurovaalikampanjoinnissa näy. Pihlajamäki toivoisikin eurovaaliehdokkailta parempaa osaamista koulutuspolitiikassa. "Kun olen jutellut ehdokkaiden kanssa, olen huomannut, että tietämys koulutuspolitiikasta on vähäistä. Ja vielä harvemmalla se on asialistalla." Mutta mitä Euroopan parlamentin jäsenet sitten voivat tehdä maksuttoman koulutuksen puolesta? "Hyvien pohjoismaisten käytäntöjen levittäminen on ainakin se, mitä suomalaiset mepit voivat tehdä", Pihlajamäki miettii. Samaa sanoo Juuso Leivonen. "Kun parlamentin jäsenet ovat tekemisissä komissaarien kanssa, he voisivat viestitellä, että komissio voisi ottaa rauhallisemmin koulutuksen kaupallistamisagendansa kanssa."
Veera Luoma-aho
Miten puolustaisit koulutuksen maksuttomuutta eU-parlamentissa?
>> saramo (vas): jussi "Olennaisinta on, ettei Lissabonin sopimusta hyväksytä, vaan pakotetaan valmistelemaan demokraattisesti uusi perussopimus, joka turvaa perusoikeudet palveluihin kuten koulutukseen." >> vesa-Matti saarakkala (ps): "Vastustan lukukausimaksuja yleisesti ottaen, mutta kannatan niiden perimistä EU- ja ETA-alueen ulkopuolelta tulevilta opiskelijoilta." Calle >> haglund (rkp): "Olen maksuttoman koulutuksen kannattaja ja tulen toimimaan sen puolesta sekä äänestämällä että vaikuttamalla kokousten ulkopuolella." Anna >> ranki (kesk): "Koulutuksen on oltava maksutonta. Jotkin EU-ohjelmat vaikuttavat välillisesti kansalliseen korkeakoulupolitiikkaan, eikä kansallista lainsäädäntöä voi jättää huomioimatta EU-päätöksenteossa." jenny lindborg (sdp): >> "EU ei säätele jäsenmaiden maksupolitiikkaa koulutuskysymyksissä. Lukukausimaksuista päättävät jäsenmaiden hallitukset. Kannustaisin kollegoitani parlamentissa puhumaan omissa maissaan Suomen mallin puolesta." >> emma kari (vihr): "Vaikka jäsenmailla on suvereniteetti koulutuspolitiikassa, EU:lla on siihen paljon vaikutusta. Vaikenemisen sijaan suomalaisten meppien pitäisi ajaa pohjoismaista mallia pohjaksi EU:n malliin." Markku holmi (kd): >> "Jäsenmaiden itsenäinen päätäntävalta tässä asiassa on hyvä säilyttää. Pyrkisin vaikuttamaan EU:n päätöksentekoon niin, että maksuton koulutus säilyisi ja siihen panostettaisiin kaikissa jäsenmaissa mahdollisuuksien mukaan." heikki Autto (kok): >> "Euroopan parlamentista käsin ei valitettavasti ole juuri mahdollisuuksia vaikuttaa koulutuksen maksuttomuuteen. Maksuttoman koulutuksen toteuttaminen koko EU:n mittakaavassa ei ole realismia. Suomessa kaikenlaisesta maksuttomuudesta tehdään usein vetoavia, mutta populistisia iskulauseita."
> Vastaajat ovat ehdolla eurovaaleissa.
Kopo-Suomi
A b
ArtiklAt 149 jA 150. EU:n perustamissopimuksen artiklat, joihin perustuu unionin toimivalta koulutusasioissa.
Eurooppalaisen koulutuspolitiikan aakkoset.
joint Degree. Yhteistutkinto eli kahden tai useamman korkeakoulun yhdessä tuottama tutkinto.
d
DiploMA suppleMent. Tutkintotodistuksen liite, jonka on tarkoitus tehdä tutkinnosta kansainvälisesti ymmärrettävämpi ja vertailtavampi.
j
llp. Lifelong learning programme eli elinikäisen oppimisen ohjelma.
BolognAn prosessi. Euroopan opetusministerit allekirjoittivat vuonna 1998 julistuksen yhtenäisen eurooppalaisen korkeakoulutusalueen muodostamisesta.
CiMo. Kansainvälisen henkilövaihdon keskus, joka vastaa lähes kaikkien EU:n koulutus-, kulttuuri- ja nuorisoohjelmien kansallisesta toimeenpanosta.
c
eCts. European Credit Transfer and Accumulation System, yhteinen opintopistejärjestelmä. esu. Opiskelijoiden kansallisten liittojen eurooppalainen kattojärjestö.
e
k
koulutus 2010 -työohjelMA. Euroopan koulutusjärjestelmien yhteiset päämäärät ja 13 erityistavoitetta vuoteen 2010 mennessä.
neuvosto. Euroopan unionin tärkein päätöksentekoelin. Koulutusasioita käsitellään EU:n koulutus-, nuoriso- ja kulttuurineuvostossa.
n
s
innovAAtiot. Niitä EU ja kaikki muut haluavat tuottaa, mutta kukaan ei tiedä mitä niillä tarkoitetaan tai miten niitä oikein syntyy.
i
l
liikkuvuus. Liikkuvuuden edistäminen on yksi Bolognan prosessin päätavoite. lissABonin strAtegiA. EU:n kehittämissuunnitelma, joka linjaa myös koulutusta.
seurAntAryhMä. Bolognan prosessin edistymistä seuraava ryhmä, jossa on edustaja kustakin prosessiin osallistuvasta maasta.
y
yhteistyö lAADunArvioinnissA. Yksi Bolognan prosessin päätavoitteista.
KAmPuKsen KAuneIn fILLARI?
Minkä laitoksen edestä löytyy yliopiston hienoin fillari? Etsi ja kuvaa Ylioppilaslehdelle kampuksen kaunein tsygä. Lähetä valokuva polkupyörästä 31. elokuuta mennessä osoitteeseen posti@ylioppilaslehti.fi. Paras kuva palkitaan syyskuussa Fillari Kampus -pyörätapahtumassa. Kaikkien kuvien lähettäneiden kesken arvotaan pyöräilykypärä. Ylioppilaslehti on mukana Fillari Helsinki -toimintakampanjassa yhdessä Image Matchin kanssa. Kampanjan tavoitteena on, että pyöräilyn määrä pääkaupunkiseudulla kaksinkertaistuisi vuoteen 2015 mennessä. VOITA PYÖRÄILYKYPÄRÄ!
TIedÄTKÖ, mIsTÄ LÖYTYY
debatti
FAKSIT
Kerro Ylioppilaslehdelle mielipiteesi alle 1 500 merkillä! Toimitus lyhentää ja muokkaa tekstejä tarpeen mukaan. Julkaisemme kirjoituksia nimimerkillä vain poikkeustapauksissa. Fax (09) 659 424, posti@ylioppilaslehti.fi.
6
YLIOPPILASLEHTI 9/09
KOLUMNI
Saara Kunnaala
Haluaisin vielä kiittää akatemiaa
Silläkin uhalla, että kukaan ei enää halua nähdä raapustuksiani tällä palstalla kesän jälkeen, tunnustan nyt puhteikseni tässä muutamia asioita, jotka olen jo pitkään halunnut sanoa. Ensinnäkin haluan pyytää näin julkisesti kaikkia tätä lukevia kosolti ylipainoisia ja kelmeän kalpeita miehiä pitämään paitansa päällä koko kesän ajan, varsinkin jos on selässä karvoja, joita nyt ylipäänsä ei pitäisi olla. Syökää vähemmän. Kun tässä nyt on sellaista ilmassa, että minusta ei kukaan mies tykkää ainakaan sellaiset, joista itse piittaisin niin enpä minäkään useimmista miehistä kyllä tykkää. Esimerkiksi jääkiekkoilijoista en ole koskaan tykännyt enkä maahanmuuttokriitikoista tai markkina-arvoteoreetikoista. Ja Samae Koskisesta en tykkää vaikka kuinka siellä Radio Helsingillä sitä hehkuttaisitte. Että pitäkääpä tunkkinne, miehet. En voi tarpeeksi painottaa, miten kyllästynyt olen leggingsei-
Paljonko maksaa järjestöaktiivien biletys?
vapun Ylioppilaslehdessä
PACE, Indoor Cycling, BodyPump, Jooga, Kiinteytys, Step, Bailatino, Bodyflow, Kickboxing, Afro Power, Vatsatreeni, Muokkaus, Harmony, Salsa, Pilates...
Kaupungin laajin valikoima ohjattuja tunteja käytössäsi satoja vaihtoehtoja joka viikko! Ei pakkojäsenyyttä, valitse itsellesi sopivin tapa liikkua.
Kotimaiset kuntokeskukset
(8/2009) oli etusivullekin päässyt artikkeli "Kun rahat ei riitä", joka käsitteli HYYn tappiollista taloutta. Minusta olisi varsin mielenkiintoista tietää, kuinka paljon budjetista kuluu järjestötoiminnan rahoittamiseen eli pitkälti yhteisillä rahoilla kustannettuihin bileisiin. Kaikki kunnia juhlimiselle. Opiskelijoita on kuitenkin joka lähtöön, eikä kaikilla riitä intoa juhlia milloin missäkin pippaloissa. Siksi olisi perusteltua, että juhlimiseen käytettävät rahat kerättäisiin juhlijoilta järjestöjen jäsenmaksujen muodossa tai sisäänpääsymaksuina, eikä niitä kustannettaisi yhteisestä, kaikille pakollisesta HYYn jäsenmaksusta. Tilanne on kuitenkin vähän sama kuin johtajien optioissa järjestöaktiivit tuskin leikkaavat omaa rahoitustaan.
Jere linnanen
Maan tapa
oppilaskunnan talousongelmien takia. Ne puolestaan ovat malliesimerkki julkisen sektorin rahankäytön surkeudesta. HYYn valtavan omaisuuden maltillistenkin tuottojen avulla ylioppilaskunta pystyisi suoriutumaan lakisääteisistä velvoitteistaan ilman minkäänlaista jäsenmaksutuloa. HYYn päättävät elimet ovat kuitenkin vuodesta toiseen valinneet toisin. Omana edustajakautenani HYYn edustajisto muun muassa keksi perustaa ylioppilaskunnalle oman kulttuurisihteerin toimen, jolle maksettaisiin yhteisistä varoista täyttä kuukausipalkkaa. Toinen kekseliäs rahareikä oli rakentaa ylikuumenneilla rakennusmarkkinoilla biletilaa. Oma kusiläikkä piti saada jätettyä nurkkiin merkkinä käytetystä vallasta. Muutamasta kympistä viis, mutta kun sama käytäntö jatkuu poliittisten broilerien myötä kunnissa ja eduskunnassa. Onneksemme syvä lama siivoaa mädät julkisista budjeteista parinkymmenen vuoden välein. Valitettavasti samanlainen puhdistus ei käy politiikassa, jossa menneet rötöstelijät päätyvät komissaareiksi, keskuspankkiireiksi, julkisten laitosten johtajiksi ja suurlähettiläiksi. Tämä(kin) käytäntö opitaan todennäköisesti jo ylioppilaskunnan edustajistoaikoina.
Markus Bunders VTM ja LuK EdusTajisTossa 19992000
hin vaatekappaleena ja ilmiönä. Ehdoton pukeutumisvinkkini kesän festareille on paidan päällä pitämisen lisäksi se, että farkkuhameen ja leggingsien yhdistelmä on siis niin nähty jo kolmena viime vuosikymmenenä. Näytätte kuitenkin persjalkaisilta ja länkisäärisiltä. Fanitan salaa Ylioppilaslehden päätoimittajaa (paitsi jos käytät leggingsejä Veera, niin lopetan fanittamisen saman tien). Jos tätä lukee se pitkä vaalea, järjettömän komea mies, joka toisinaan iltapäivisin käy vähemmän vaalean pitkätukkaisen kanssa työpaikallani pelaamassa biljardia, niin toivoisin, että menisit kanssani naimisiin, koska siis huh. mästä sanontaa "paluu arkeen" sen kaikissa muodoissa, etenkin mitä Facebook-statuksiin tulee. Joka kerta ei voi yllättää se, että loman jälkeen pitää palata töihin. Eikä lumisade voi mitenkään yllättää autoilijoita joka talvi. Minusta minussa ei ole ihmi- "JokA kertA ei voi yllättää senä mitään vikaa tai tunnevammaa, vaikka en vain kerta kaikkiSe, että lomAn aan pidä koirista. Jälkeen pitää Olen oikeastaan aika kyllästypAlAtA töihin." nyt yleiseen negailuun, kiukutteluun ja inhoamiseen kaiken tämän auringonpaisteen keskellä. Miten tässä voisi edes ajatella kokoomuslaisia, maahanmuuttokriitikoita tai ärsyttäviä televisiomainoksia, kun sää on hieno, pyörän kumeissa ilmaa, Mare Chiarosta saa pastaa ja kaikki ihmiset näyttävät paremmilta kuin koskaan. Lopettakaa tekin se jatkuva arkeen palaaminen ja menkää vaikka ulos välillä, mutta jättäkää leggingsit kotiin.
hYY noStaa jäsenmaksuaan yli-
haluaiSin, Että lakkaisimme kaikki kollektiivisesti käyttä-
www.motivus.fi
KAMPAAMOITA / PARTUREITA
Edullisia oppilastöitä hiusmuotoilukoulu KAMPAAMOITA / PARTUREITA Pepe Åhman!
Teemme laadukkaita oppilastöitä opettajien valvonnassa. Hiustenleikkaukset alkaen 10,-
OPISKELIJAYSTÄVÄLLISET YRITYKSET JA PALVELUT
www.salonpepeahman.fi
Ajanvaraukset: 09 700 159 38
Opiskelijaystävälliset yritykset ja palvelut
Opiskelijakortilla -20 %. Yliopiston henkilöstö ja jatko-opiskelijat -10 %.
Kirjoittaja tykkää kaikesta paitsi leggingseistä ja hevareista.
KAMPAAMOITA / PARTUREITA Nettiajanvaraus 24h www.hiusgalleria.fi
VANHOJEN TANSSIT
IJAYSTÄVÄLLISET ET JA PALVELUT OPISKELIJAYSTÄVÄLLISET YRITYKSET JA PALVELUT
Aleksanterinkatu 20, sisäpiha
hairgallery@co.inet.fi · www.hairgallery.fi
660 022
EITA
10 KAMPAAMOITA / PARTUREITA
Hämeentie 50, 00500.14
MAJOITUSTA SUUTAREITA
Keijohostel
KAMPAAMOITA / PARTUREITA
ratkaisee tilapäisen asunto-ongelmasi. Puh. 09 757 1556, fax 09 757 1771 KAMPAAMOITA / PARTUREITA hagman.majoitus@kolumbus.fi www.keijohostel.fi
PELEJÄ
OPTIKOITA OPTIKOITA
koulutuscenter.com
14 10
r GCeuatt
SUUTAREITA HIUSTEN LEIKKAUS alk.
10 KAMPAAMOKOULUT Iso Roba 4-6 ,Helsinki Puh. (09) 612 31 88 Kalevank.30, Helsinki Puh. (09) 694 71 42 OPTIKOITA Satakunnank.33, Tampere ACADEMY Puh. (03) 211 05 11
PELEJÄ
10
KANTAAOTTAVA HAIKU
miliisi vääntää euroviisuihmiset sateenkaarelle
Mistä tietää että on oikealla alalla?
"Siitä että työ tuntuu mukavalta. Alaa voi kyllä vaihtaa vielä vanhempanakin."
TerTTu-Kaarina aalTonen, 79
14
SUUTAREITA SUUTAREITA
hanna anttila
OPTIKOITA
debatti
tiina Vanhatupa
YLIOPPILASLEHTI 9/09
7
NOKKAPOKKA
Helen Fils,
24, Kansallisten ylioppilaiden pj.
hen, että meillä on todella fiksuja ihmisiä valitsemassa niitä jäseniä hallitukseen?
H
elen Filsin mielestä olisi hyvä asia, että julkisoikeudellisen laitoksen mallin valinneiden yliopistojen hallituksen jäsenistä puolet tulisi yliopistojen ulkopuolelta. Rita Jailon mukaan uudistus uhkaisi yliopistojen itsemääräämisoikeutta.
Erä 3: Muutos
hF: Yliopistolakia voi sanoa mah31, hallinnon opiskelijaedustaja ja sitoutumattoman vasemmiston vpj.
Rita Jailo,
dollisuuksien rakennuspalikoiksi. Tahto muutokseen tuli yliopistojen
Erä 1: Enemmistö
hF: Hallituksessa ulkopuo-
lisia ei ole enemmistö, vaan puolet ja puolet. RJ: Käytännössä kyseessä on enemmistö, koska puheenjohtajan ääni ratkaisee. On negatiivinen viesti yliopistoille, suorastaan epäluottamuslause, että nyt kun siirrytään oikeushenkilöasemaan, ei saadakaan täyttä määräysvaltaa. hF: En ymmärrä, miksi ulkopuolisista jäsenistä edes puhutaan ulkopuolisina jäseninä, koska kuitenkin kollegio valitsee heidät. RJ: On typerää korostaa sitä, että kollegio valitsee ulkopuoliset jäsenet, koska kollegiolle kuitenkin määrätään, kuinka monta ulkopuolista jäsentä pitää valita. hF: Miksi koet tämän asian uhkana? Jokainen yliopisto saa itse päättää, millaista osaamista tarvitsee. Muutos tuo mielettömiä uusia mahdollisuuksia, ei uhkia. RJ: No tuo on taas tuollaista maalailua ja ideologista puhetta. Suuret yliopistot voivat löytää asiantuntevaa porukkaa, mutta löytyykö kaikkialla Suomessa hallituksiin väkeä, joka on sitoutunutta, asiantuntevaa ja ymmärtää, miten yliopistoa hallinnoidaan?
"MitEn on hyväKsi, Että opisKEliJoidEn vaiKutus MahdollisuudEt hEiKKEnEvät?"
sisältä. Muutos tuo valtavasti vastuuta, mutta yliopistolla on palikat käsissään, ja se saa itse päättää, miten laittaa ne järjestykseen. RJ: Puhutaan koko ajan, että yliopistot halusivat tätä muutosta. Mutta tarkoittaako "yliopistot" tässä muuta kuin Suomen yliopistojen rehtorien neuvostoa? Ymmärrän, että haluttiin muutosta, mutta toteutuuko muutos todella sellaisena kuin haluttiin? hF: Kyllä toteutuu. Mutta jos mietitään, että laittaisit johonkin yritykseen rahaa miljoonia, kai haluaisit vähän katsoa, mihin niitä käytetään. RJ: Tuo on hyvinkin perinteisen yliopistoajattelun vastaista. hF: Sinun mielestäsi yliopisto ei saa tuottaa? RJ: Tämä on näitä asioista, joista on vaikea väitellä joo-ei-pohjalta, mutta mitä enemmän yliopistolle tulee valvomista, sitä arveluttavampaan suuntaan mennään. hF: Ei se toimi niin, että luetaan vain huvin vuoksi. Tai siis, toimii se joillain. Mutta miksi on niin vaikea käsittää, että haluamme hyviä tuloksia, hyviä opiskelijoita ja hyviä opettajia. Tulet vielä näkemään, että tämä on hyvä muutos, parasta yliopistojen perustamisen jälkeen. RJ: Taas tätä retoriikkaa! hF: Lyödään tästä vetoa vaikka punaviinipullosta.
Veera Luoma-aho
Säätiömallissa kaikki hallituksen jäsenet olisivat yliopiston ulkopuolisia. Aaltoyliopistosta ja Tampereen teknillisestä yliopistosta tulee säätiöyliopistoja.
Erä 2: Opiskelijoiden ääni
RJ: Ihmettelen, miksi lakiesitykses-
sä vasaroidaan hallitukseen puolet ja puolet, ei vaikka neljäsosa ulkopuolisia jäseniä. Tämänhetkiset ulkopuoliset jäsenet ovat sitoutuneita ja tekevät työtään todella hyvin. Miksi pitää korjata jotain, joka ei ole rikki? hF: Siksi, että se voi olla parempaa. Uudistus voi olla oikeasti hyväksi. RJ: Miten on hyväksi, että opiskelijoiden vaikutusmahdollisuudet heikkenevät? Samoin monien muiden ryhmien. Tämä asia on saanut yliopistoyhteisön harvinaisen selvästi yhdelle linjalle. hF: Opiskelijoiden ääni pääsee esiin edelleen, mutta ovatko he yhtä asiantuntevia kuin oman alansa huippuosaajat? Yliopistolle tulee työnantajan rooli, ja myös se vaatii
Paha puolikas
omanlaistaan osaamista. RJ: Onpa mielenkiintoista. Meillä on tässä yhteisössä ihmisiä, jotka ovat saaneet kannuksensa koulutuspolitiikassa ja pystyvät sitä hoitamaan.
hF: Se, että pystyy hoitamaan hom-
Kuinka huolissaan on oltava ulkopuolisten määrän kasvusta yliopistojen hallituksissa?
man, on eri asia kuin se, että tekee sen paremmin. Konsistori päättää pitkän linjan asioista ja suurista rahasummista. RJ: Taloudellista osaamista on
myös yliopistolla, ja täällä on poikkeuksellisen fiksuja ihmisiä. Se ei ole tyhmyys tai sulkeutuneisuus, jonka perusteella valitaan ihmisiä yliopistoon ja hallintotehtäviin. hF: No entä jos luotettaisiin sii-
Jatka keskustelua: www.ylioppilaslehti.fi
YLIOPPILASLEHTI KYSYY
Aiotko äänestää eurovaaleissa?
Kyllä 93,6 % Ei 6,4 %
Jos Ylioppilaslehden kyselyt olisivat tilastollisesti päteviä, yliopisto-opiskelijoiden äänestysvilkkaus lähentelisi Pohjois-Korean lukemia. Yli 90 prosenttia vastaajista kertoi aikovansa äänestää eurovaaleissa, kun lehti kysyi asiasta toukokuun alussa. Luku tietäisi hyvää vihreille, sillä jopa 54,4 prosenttia vastaajista kertoi aikovansa äänestää vihreitä. Seuraavaksi suosituin puolue oli kokoomus 14,2 prosentin kannatuksella. Kolmanneksi eniten vastaajat kertoivat äänestävänsä vasemmistoliittoa (10,4 %) ja neljänneksi demareita (5,4 %). Perussuomalaisten kannatus oli tasan viisi prosenttia. Epäsuosituin puolue oli kristillisdemokraatit 1,3 prosentin kannatuksellaan. Ylioppilaslehden kyselyyn vastasi 407 pääkaupungin yliopistoopiskelijaa. Innokkaimpia vastaajia olivat valtiotieteilijät, humanistit, matemaattis-luonnontieteellisen sekä maa- ja metsätaloustieteellisen tiedekunnan opiskelijat.
Heli TenHola, 21, farmasia
"En ole ihan varma, mutta todennäköisesti aion. En ole ehtinyt perehtyä ehdokkaisiin. Vielä ehtii."
Tommi Paija, 27, diplomi-insinööri
"Kyllä. Äänestäminen on velvollisuus. Tähän asti olen äänestänyt kaikissa muissakin vaaleissa. Puolue on joko vihreät tai kokoomus."
essi Ruuskanen, 20, arkeologia
"Totta kai! Äänestäminen on kivaa. Vihreät on mun puolue aina, mutta ehdokkaasta en vielä tiedä."
10
YLIOPPILASLEHTI 9/09
Aikuisten
Maailman pelottavimmat asiat löytyvät Helsingin keskustan ulkopuolelta. Mikä arkisessa aikuiselämässä meitä niin ahdistaa?
TeksTi Antti Järvi, ninni Lehtniemi, veerA LuomA-Aho, mAtti mArkkoLA kuvaT teemu GrAnström
E
nsin varoitus: tässä jutussa keskiluokkaisista taustoista tulevat nuoret aikuiset puivat ikäkriisiään. Älä naura, ensimmäisen vuoden opiskelija! Perässä tulet! Kaksikymmentävuotiaana sitä julistaa, ettei koskaan halua muuttaa omakotitaloon Espooseen, ettei halua kahta lasta eikä kultaistanoutajaa. Ihan tavallinen aikuisen ihmisen keskiluokkainen elämä on ehkä kuvottavinta ja kamalinta, mitä saattaa kuvitella. Vuosia myöhemmin tajuaa, että elämässä voi tapahtua hirvittävämpiäkin tragedioita kuin talopaketti, lisääntyminen ja lapsirakas koira. Yksilöksi julistautuminen näistä asioista kieltäytymällä tuntuu vähemmän
omaperäiseltä ja enemmän omahyväiseltä. Onko espoolainen perheellinen muka automaattisesti vähemmän kiinnostava kuin helsinkiläissinkku?
J
M
uutama vuosi sitten muotitermi oli kidults: lapsenomaisesti käyttäytyvät Peter Pan -henkiset täysi-ikäiset, jotka eivät halua koskaan kasvaa aikuisiksi. Kidultin käsite kertoo ehkä aikuisuuden käsitteen ahtaudesta. Mitä vikaa on siinä, että käyttää tienaamansa rahat pelikonsoleihin ja surffausmatkoihin Balille? Loputon nuoruuden rippeisiin takertuminen on kuitenkin noloa. Nelikymppisenä toivoisi jo määrittävänsä identiteettinsä muiden asioiden kautta kuin sen, että mullapa ei muuten ole bonuskorttia.
okin aikuisessa arjessa ahdistaa ja paljon. Kun teimme luetteloa sen pelottavista puolista, huomasimme olevamme samanlaisia massaindividualisteja kuin vastustaessamme kultaistanoutajaa. Tavat, joilla me, kiistatta aikuiset ihmiset, haluamme erottua tavallisista, oikeista aikuisista, ovat myös aika tavallisia. Päättelimme, että on aika kohdata aikuisen arjen ahdistus. Tätä juttua varten matkustimme oman mukavuusalueemme ulkopuolelle. Ennakkoluulot osoittautuivat osin oikeiksi. Emme pitäneet kaikesta mitä löysimme. Silti pelon kohtaaminen lievensi ahdistusta. Ehkä löydämme omat tapamme elää aikuista arkea.
YLIOPPILASLEHTI 9/09
11
oikeesti
Keravan Virrenkulmassa pääsee tutustumaan pakettitaloihin.
12
YLIOPPILASLEHTI 9/09
Luku I
jossa Antti tutustuu omakotitaloasumisen ihmeelliseen maailmaan.
I
onnen asuinsijoilla
sä nukkuu raukeana sohvalla, vaikka kolme lasta pomppii hänen päällään. Olohuone on vaalea ja avara kuin sisustuslehdissä. "Elämänlaadun rakentaja", rakennusyhtiön kyltissä lukee. Sivakoin kävelysauvojeni kanssa nopsasti ohi. Suurin osa suomalaisista haluaa asua omakotitalossa. Tällaisissa taloissa kuin täällä Keravan uudella asuinalueella Virrenkulmassa. Pellolle on rakennettu vieri viereen puisia taloja, joissa on valkoiset kuistit ja koristeelliset ikkunat. Maa on vielä savea ja hiekkaa, mutta parissa pihassa jököttää jo sinireunainen trampoliini. makotitaloasujat ovat oma heimonsa, joilla on omat tapansa, omat kauppansa, ravintolansa ja aikakauslehtensä. Kuvittelen, kuinka ihmiset täällä aamuisin heräävät, syöttävät lapsensa ja lähtevät autoilla töihin. Illansuussa he palaavat, tekevät päivällisen ja jähmettyvät tv:n siniseen valoon. Viikonloppuna saunan jälkeen he saattavat pohtia, pitäisikö pihaan ostaa pensashanhikkia, kun naapurillakin kukkii niin nätisti. Myönnän, että minulla on asenneongelma omakotitaloasumista kohtaan. Uudellamaalla siitä on tehty aivan liian hankalaa. Suuri osa taloista sijaitsee alueilla, joille ei ole asiaa ilman autoa. On näissä alueissa hengeltäänkin jotain hämärää. Senhän tietää jokainen, joka on joskus katsonut kotimaisia tv-sarjoja, lukenut kotimaista proosaa tai kuunnellut kotimaista musiikkia. Voin hyvin kuvitella, kuinka kohta takavasemmalta ohitseni sivakoi kaksilapsisen perheen kotiäiti, Tahdon asian Nenna Tiutinen, kireässä ponnarissaan ja tekopyhää hymyä pingottaen. Ja jossain tuolla pihamaiden keskellä lymyää Juoksuhaudantien Matti Virtanen, joka kuvittelee pelastavansa perheensä hankkimalla oman talon. utta kas, keskeneräisen kivitalon edessä päivää paistattelee kolmihenkinen, hymyilevä perhe. Päivää, oletteko te onnellisia? "Kyllä varmaan, kun projekti joskus valmistuu", Anita Järvinen naurahtaa. Perhe rakentaa 240 neliön taloaan jo kolmatta kesää. Valmista pitäisi olla viimeistään puolentoista vuoden päästä. Aiemmin perhe asui keravalaisessa kerrostalossa. Kannattiko? "Ainakaan en ole nyt herännyt kertaakaan naapurin metelöintiin. Entisen asuntomme yläkerrassa asui vanhempi pariskunta, jonka ukko alkoi siideriä naukkailtuaan soittaa kolmelta yöllä bongorumpuja", perheenisä Rauno Kaikkonen kertoo. Joka vuosi 15 000 suomalaista perhettä päättää rakentaa omakotitalon. Rakentaja on tyypillisesti 3039-vuotias, jolla on 40 000 60 000 euron vuosibruttotulot. Perheeseen kuuluu jo lapsia tai sitten lapsi on vasta tulossa. Rauno Kaikkonen rakentaa talonsa itse, mutta hänenlaisensa alkavat olla harvassa. Suurin osa perheistä valitsee kotinsa suoraan talotoimittajien katalogeista. Niiden mainoslauseet markkinoivat asuintilan parantavan elämisen laatua ja perheen hyvinvointia: "Olohuoneessa ja ruokailutilassa on todellakin tilaa elää." "Suurien terassien ja avarien kuistien myötä tilat jatkuvat myös ulkopuolelle jatkaen perheiden tunnelmallisia illanviettoja pitkälle syksyyn." Päivää! Haluaisin ostaa talon. Hymyilevä ja rempseä talokauppias Johanna Pösö ohjaa minut huoneeseensa. Hän ojentaa minulle pinon esitteitä. Niissä valkohampaiset vanhemmat hymyilevät pellavapäisten lasten kanssa. Ihmisten onni näyttää yhtä aidolta kuin pesuainemainoksissa.
Anita Järvinen, Rauno Kaikkonen ja Teemu Kaikkonen rakentavat omaa kivitaloa Keravalle.
minut vakuuttumaan siitä, että voisin melko joustavasti yhdistellä erilaisista vaihtoehdoista haluamani kokonaisuuden. Pösö muistuttaa, että talopaketti on vasta osa rakentamisen kokonaiskustannuksista. 168 000 eurosta minulle jäisi silti rahaa talon viimeistelyyn, tonttitöihin ja vastaavan mestarin palkkioon. Mutta sitten pitäisi vielä ostaa tontti. Ja siinä tulee pääkaupunkiseudulla ongelma. Täällä normaalituloinen ihminen ei voi rakentaa omakotitaloaan minne tahansa. Tavallinen pulliainen päätyy todennäköisesti jonnekin taajamaan pellon keskelle, kauas kaupungin menoista. Ja sinne minä en halua. Johanna Pösö on asunut Helsingin keskustassa mutta on myöhemmin muuttanut omakotilähiöön. Kerropa nyt, mitä hyvää pellolla asumisessa oikein on?
O
Jossain tuolla pihamaiden keskellä lymyää Juoksuhaudantien matti Virtanen.
"En kaipaa Helsingin kaikuvia kivipihoja, enkä sitä, että auto pitää kaivaa lumikinoksesta. Nyt lapsillani on tilaa juosta ja palloa pystyy potkimaan huoletta", Pösö perustelee. "Siellä on se oma rauha. Oma tupa, oma lupa. Siinä se oikeastaan on."
K
M
O
n aika kohdata pelot, heittää sauvat nurkkaan ja lähteä talo-ostoksille. Vantaan Tammistossa jalankulkija joutuu odottamaan vihreää valoa kauan. Tarjoustalot ja outletit kansoittavat harmaita elementtihalleja. Lipputangoissa riehuvat räikeänväriset mainokset, ja taivaanrannassa kohoaa Sokos Hotel Flamingon teräksinen seinämä. Olen täällä siksi, että ostoskeskuksessa nimeltä Tammistonportti sijaitsee Suomen suurin Kastelli-talojen myymälä. Ja Kastelli on viimeiset viisitoista vuotta ollut Suomen ostetuin talopakettimerkki. Sisältä myymälästä löytyy pieni kuja puisia taloja, joissa on valkoiset ikkunanpielet. Ne ovat työntekijöiden työhuoneita.
O
stimme puolisoni kanssa puolitoista vuotta sitten Käpylästä 55 neliön kaksion 168 000 eurolla. Millaisen talopaketin sillä saa? "Sillähän saa vaikka mitä", Johanna Pösö nauraa ja kaivaa esiin hinnaston. "Muuttovalmiina sillä saisi esimerkiksi Hovineito 86:n, Hoviherra 100:n, Economy 80:n, Kartano 89:n yläkertavarauksella..." Ulokkeet ja erkkerit eivät minua miellytä. Pullantuoksuiset puiset perinnetalot suorastaan pelottavat. Kuisteineen ja koristeellisine laudoituksineen ne näyttävät ryppyotsaisen insinöörin visiolta suomalaisesta kodikkuudesta. Yllätyksekseni katalogeista löytyy myös ajattomamman oloisia taloja, joiden suorat, selkeät linjat ovat ookoo. Johanna Pösö saa
un pääministeri Matti Vanhanen viime syksynä esitteli hajakeskitetyn puutarhakaupunkimallinsa, nousi älämölö siitä, missä ihmisten on hyvä elää. Kaupunkilaiset syyttivät pientaloasukkaita luontoa tuhlailevasta elämäntyylistä, omakotitalojen asukkaat taas kaupunkilaisia siitä, että näiden perhe kärsii kivihelvetissä. Minulla ei lapsia ole, mutta uskoisin voivani kasvattaa heidät molemmissa ympäristöissä. Kerrostalossa säästyisi ehkä enemmän aikaa perheelle. Mutta muutamaa asiaa en pientaloasumisessa kestä. Omakotitalossa asuakseen pitäisi pääkaupunkiseudulla hankkia auto. Nyt voin sujahtaa parissakymmenessä minuutissa bussilla Helsingin teattereihin, museoihin ja baareihin. Ja vaikka suurin osa suomalaisista toivoo kotinsa sijaitsevan väljästi rakennetulla alueella, minä kaipaan tiivistä rakentamista ja urbaania kulttuurimiljöötä. Se on minusta kaunista. Enkä kestä sitä ylemmyyttä, joka omakotitaloasujien puheista paistaa. Asenne on tuttu jo lapsuudestani. Rivi- ja kerrostaloissa asui aina se epäilyttävä väki, joiden lapset rikkoivat leikkikentän kiipeilytelineen. Kunnon perheet asuivat omakotitalossa. Sillä omakotitalohan on koti. Rivitaloissa ja kerrostaloissa asutaan vain asunnoissa. Ja lopuksi toivoisin, että tämä onnellisuuden tuputtaminen loppuisi. Ei minulla ole mitään onnea ja sen tavoittelua vastaan, kunhan touhussa säilyy jokin realismi. Omassa talossa ei välttämättä asu onnellinen perhe. Nämä samat pientalot, jotka talotoimittajien katalogeja koristavat, kuvittavat useimmiten myös uutisia suomalaisista murhenäytelmistä. En halua olla suvaitsematon. Saahan sitä kaikessa rauhassa ajella Prismaan, lojua kotiteatterin pauloissa ja popsia makkaraa grillikatoksessa. Sillä välin minä jatkan sauvakävelyä Kumpulan puistossa. *
asioita Joita rakastamme Vihata
Hobby Hall
Plussa-pisteet
sähkösauna
YLIOPPILASLEHTI 9/09
13
Prisman valtavuus hämmensi asiakasomistajan.
Luku II
jossa Ninni hankkii S-etukortin ja nauttii bonuskuoharia.
K
S
AsiAkAsomistAjAn tunnustukset
Saatamme keskustella tuntitolkulla tomaattien tai lenkkitossujen sosiaalisista ja ympäristövaikutuksista. Kuluttajuus, jonka tarkoituksena on säästää rahaa tai kerätä itselle etuuksia, on meille outo ajatus. Tämän ideologian tyrkyttäminen ahdistaa, kun työpäivän päätteeksi yrittää ostaa tuopillisen maailman toiselta laidalta raahattua indie-panimon luomuolutta. euroa ja sujautan nimelläni varustetun S-etukortin kukkarooni. Minusta on tullut asiakasomistaja.
osmetiikkamyyjä tuijotti epäuskoisena. "Mutta saisit sillä tämän puoleen hintaan." Meikkivoide oli törkykallis, mutten vain pystynyt siihen. Ottamaan S-etukorttia. Moni baari-ilta on hetkellisesti latistunut, kun tiskin takaa on kysytty: "Onko S-etukorttia?" Kysymys herättää kolme perusajatusta: Onko tämäkin ketjupaikka? Pitää alkaa käydä muualla. Tuleeko joku baariin bonusten kiilto silmissä? Täällä ollaan rentoutumassa eikä säästämässä rahaa, prkl! Ja: ehkä elämässäni ei ole kovin suuria ongelmia, jos ahdistun tästä kysymyksestä.
S
uomen ensimmäiset osuuskaupat perustettiin 1800-luvun lopussa. Ajatuksena oli tarjota osuuskunnan jäsenille laatutavaraa kohtuuhintaan. Asiakasomistajuus on enemmän kuin
laajemmaksi. Ryhmään kuuluu ruokakauppa-, market-, tavaratalo-, ravintola-, baari-, puutarhaliike-, rautakauppa-, hotelli-, autokauppa- ja huoltoasemaketjuja. Bonusta saa optikolta, vakuutusyhtiöstä, matkatoimistosta, puhelinoperaattorilta, hammaslääkäriltä, kuntokeskuksista, laivayhtiöstä, vartiointiliikkeeltä, kampaamosta, laskettelukeskuksesta ja autovuokraamosta. Alennuksen kortilla saa museoista, huvipuistoista ja kulttuuritapahtumista. Suomessa on vaikea hengittää hyödyttämättä S-ryhmää. Eikä hengittäminenkään ole välttämätöntä. Helsinkiläisen S-ihmisen saattaa ikuiseen lepoon HOK-Elannon hautauspalvelu. "Kätevää. Jos kerää koko elämänsä ajan bonuksia, sukulaisten ei tarvitse maksaa hautajaisista", ironisoi ystäväni. Nyt olen osa tätä kaikkea.
S
ukupolveni määrittää itseään kuluttajuuden kautta. Ostamme, tai ainakin uskottelemme ostavamme, luomua, reilua kauppaa, hiilineutraalia, vegaanista, lähellä tuotettua, vintagea ja kierrätysmateriaalista valmistettuja pikkudesignerien uniikkituotteita.
eison S-pankin luukulla. Aion hankkia sen. Vain yksi vuoronumero erottaa minut vihreästä kortista. Seuraavan viikon ajan elän S-etukorttielämää: asioin S-ketjun liikkeissä aina kun se on mahdollista. Vaalea nainen varmistaa, eikö minulla tosiaan ole ennen ollut korttia. Vakuutan, että näin on. Kysymys on aiheellinen. Kuluttajaryhmä, jonka nyt jätän taakseni, on häviävän pieni. S-etukortin omistaa 2,8 miljoonaa suomalaistaloutta. Vain seitsemän prosenttia suomalaisista ei omista mitään etukorttia. Allekirjoitan neljä paperia. Maksan 35
SuomeSSa on vaikea hengittää hyödyttämättä S-ryhmää. eikä hengittäminenkään ole välttämätöntä.
kanta-asiakkuus. Maksamani 35 euroa on osuusmaksu, joka tekee minusta S-omistajan. Osa S-ryhmän tuotosta käytetään hyväkseni palvelujen ja tarjonnan kehittämiseen. Tarjontaa on tosin vaikea kuvitella paljon
S
-etukorttineitsyyteni vie Alepan söpö kassapoika. Kun kaivan kortin esiin, hän katsoo minua jotenkin säälivästi. Ajattelee, että tuokin raukka on luovuttanut. Kadulla suhteellisuudentajuni palaa. Itsesääliähän se oli. On kesän ensimmäinen päivä, ja nuori mies olisi taatusti halunnut puistoon ostosteni, sixpäkin ja jäätelön, kanssa. Tästedes S-ryhmä tietää, missä ostan ja kuinka paljon. Järjestelmä rekisteröi loppusummat, muttei sitä että ostin juuri olutta ja jäätelöä. K-kauppojen Plussa kerää tarkemmat tiedot. Sen Ravintokoodi-palvelu antaa Plussa-
Paulo Coelho
kultainennoutaja
Kehä 3
Viking Gabriella
Tartu mikkiin
Radio Nova ja Keno Lotto
Vaalean paahdon kahvi
ABC-asemat
YLIOPPILASLEHTI 9/09
15
sa
Kia Ceed on viime vuosien suursuosikki. Se kilpailee menestyksekkäästi markkinoista juuri Corollan kanssa. Vielä muutama vuosi sitten Toyota Corolla oli Suomen myydyin automalli, mutta nyt sen myynti on romahtanut. Mutta minä en aio hylätä Toyota Corollaa. Se ei koskaan jäänyt talviseen parkkihalliin, kuten äidin beige kuplavolkkari. Se ei edusta porvarillista muka-ruotsalaisuutta, kuten keskiluokkainen Volvo. Toyota Corolla on ajattelevan aikuisen ihmisen järkivalinta. Se kestää suomalaisia talviolosuhteita, varaosia on helppo saada ja sen voi vielä korjattavaksi muihinkin kuin merkkiliikkeisiin. Lisäksi se on maailman eniten samalla mallinimellä valmistettu auto, jota on myyty kymmeniä miljoonia kappaleita. Suomeen on vuosien varrella tuotu satojatuhansia Toyota Corollia. Jos se kelpaa sadoilletuhansille suomalaisille, miksi se ei kelpaisi myös minulle?
Kasvanut muKavuudenhalu on nuoruuden KuolinisKu. mitä epämuKavammin elän, sitä enemmän tunnen olevani elossa.
T
euvo lyö käteeni avaimet ja lähettää minut koeajolle. Ajan pois Itäkeskuksesta, Vuosaaren sataman kautta kohti Sipoota. Uusi auto tuntuu alla ihanan kevyeltä. Kehätiellä kaasuttaessani tunnen oloni huolettomaksi ja vapaaksi. Tällaista se yksityisautoilu olisi. Kaupunki muuttuu nopeasti pelloiksi ja mäntymetsiksi. Landbo, Karhusaari, suuruudenhullut omakotitalot, Sipoon merenrannat! Täällä ilma on raikkaampaa ja meri kirkkaampi kuin Tokoinrannassa. Eikä matka kaupunkiin nyt loppujen lopuksi olisi ollenkaan mahdoton. Siis jos minulla olisi auto. Rakastan autolla ajamista niin paljon, että jos omistaisin auton, ajaisin taatusti kaikkialle. Juhlimaankin, koska en jaksaisi öistä taksirumbaa. Bileistä tulisi pian aikuisia illanistujaisia. Autoilu on ihan liian mukavaa. Ja kas-
vanut mukavuudenhalu on nuoruuden kuolinisku. Mitä epämukavammin elän, sitä enemmän tunnen olevani elossa. Kun palaan koeajolta, teen mielestäni aika sujuvan taskuparkkeerauksen ja toivon, että Teuvo näkisi sen autoliikkeen ikkunasta. Ei tässä turhaan Keravalla ole eletty.
E
n aio ostaa Corollaa, mutta Teuvo tietää, mistä narusta kannattaa vetää. "Oletko ajatellut Toyota Priusta", hän kysyy. Prius on maailman ensimmäinen massatuotantona valmistettu hybridiauto. Amerikkalaisen Stuff White People Like -blogin kirjoittajien mukaan Toyota Prius kuuluu samaan kategoriaan kuin Moleskinen muistikirjat, hummus, poliittiset vangit, minimalistiset huonekalut, Juno-elokuva, vintage, ironia, Applen tuotteet, Barack Obama ja kahvilat, joissa tarjotaan aamiaisia. Niistä keskiluokkaiset länsimaiset kaupunkilaiset pitävät.
Blogin mukaan Toyota Prius on täydellisin valkoisten ihmisten tuote ikinä: "Se on kallis, se antaa tunteen siitä, että autat ympäristöä, eikä se vaadi muuta sitoutumista tai elämänmuutoksia kuin rahaa." Olen ennalta-arvattava, mutta en välitä. Toyota Priusin esittelylehtisessäkään ei ole kuvia ahdistavista lapsiperheistä. Kuvissa on vaalea, pisamainen nainen, jolla on kaulassa ruskeat puuhelmet. Ja 30-gigainen iPod, joka on yhdistetty autostereoihin. En ole osannut odottaa, että saatanallinen autobisnes on näin ovelaa. Ensin sympaattinen autokauppias, nyt auto, jota myydään minulle popmusiikilla, sinkkuelämällä ja ympäristötietoisuudella. En osta Toyota Priusta. Voin väittää itselleni, että syynä ovat nuoren kaupunkilaisen identiteetti ja huoli ilmastonmuutoksesta. Kolmas syy on proosallisempi. Prius maksaa yli 30 000 euroa. Tililläni on summasta alle prosentti. On pirun kallista ryhtyä aikuiseksi. *
Autokauppias Teuvo Hakala tekee auton ostajan olon mukavaksi.
hunajamarinoidut broilerisuikaleet
Rosso
Ay-liike
päärynäsiideri
MTV3
Crocsit
Paula Lehtomäki
Nurmijärvi
Sting
kulttuuri
wilMa hurskainen
YLIOPPILASLEHTI 9/09
19
kaikuefektilaite jopa käytössä. Kasiraituri kököttää Koko-teatterin roskalavalta löydetyn sinisen laatikon päällä.
"STudioSSa paine SiiTä, eTTä aika makSaa, vaikuTTaa Tapaan, miTen muSiikkia Tehdään ja milTä Se kuuloSTaa."
"Kyllä mä pärjään näillä, mitä mulla on. Paitsi tarvitsisin lisää mikkejä ja mikkiständejä. On tosi ärsyttävää, jos mikkejä pitää jonkun luudan ja teipin kanssa asetella. Ja jos olisin puristi, haluaisin kunnon äänieristyksen, mutta mä tykkään siitä, että kuuluu huoneen soundi."
TAAnTuMA TAkAA, että musiikin
Muusikko varoittaa astumasta teknologiainnostuksen sudenkuoppaan. Hän muistuttaa, että tärkeintä on aina musiikki. "Aika moni etenkin 1990-luvulla jäi teknologian ja elektronisen musiikin lumoihin ja luuli, että teknologinen edistys on yhtä kuin musiikillinen edistys. Kuitenkin moni elektroninen elementti musiikissa vanhenee todella nopeasti. Esimerkiksi Björkin Post-levyllä soundit ovat jo vanhentuneet mutta musiikki edelleen mahtavaa."
Matti Markkola
> Vuk keikalla 15. toukokuuta Korjaamolla ja 16. toukokuuta Ladyfestin pääklubilla ravintola Kaisaniemessä.
Näin rakennat kotistudion
>> Kotiäänittäminen on todella
yksinkertaista tai uskomattoman monimutkaista. Riippuu minkä tyylistä musiikkia on äänittämässä ja kuinka tasokkaan haluaa äänityksen olevan. Kotistudio voi koostua parista mikronista ja neliraitanauhurista tai sitten tuhansien eurojen digitaalisesta laitteistosta. Yksinkertaisimmillaan tarvi>> taan vain nauhuri (kasettitai kelamankka, Minidisk, kovalevy, muistikortti tai muu tallennin), pari mikrofonia tai stereomikrofoni sekä piuhoja. Kasaa laitteet akustiikal>> taan hyvältä kuulostavaan tilaan niin, että sijoitat mikrofonit "yleisön" paikalle. Paina rec ja soita. Rahaa ei välttämättä tar>> vitse upottaa heti valtavasti. Esimerkiksi Vukin setti on maksanut toista tonnia läppäri 1 500 euroa, ohjelmisto 700 euroa ja mikrofoni 300 euroa mutta kannettava tietokone on toki muussakin kuin äänityskäytössä. Monille riittää ensimmäiseksi mikiksi alle sadan euron niin sanottu dynaaminen laulu- ja instrumenttimikrofoni. Käytettyjä laitteita tutkailemalla voi säästää huomattavasti. Erilaisiin tietokoneen mu>> siikkiohjelmistopaketteihin kannattaa ennen ostopäätöstä tutustua tarkkaan demoversioiden avulla. Useimmat kotistudiot syn>> tyvät pitkän ajan kuluessa. Harvalla kun on varaa kerralla hankkia kaikkea mitä mieli tekee.
Lähde: J. Pekka Mäkelän teos Oma studio ja äänittämisen taito (Like 2009)
Etsi kuvasta kasiraituri, kaikuefektilaite, autoharppu, mikrofoni ja Vuk.
Hyvää himasta
Taantuma takaa, että musiikin kotiäänitykset ovat taas suosiossa.
os artisti nimeltä Vuk eli Emily Cheeger haluaa äänittää jotain, valmisteluihin menee alle viisi minuuttia. Hän kytkee mikrofonin äänikorttiin ja äänikortista piuhan läppäriin, jossa on digitaalinen äänitysohjelmisto nimeltä Pro Tools.
kotiäänitykset ovat taas suosiossa. Muutaman studiopäivän hinnalla saa omaan kotiin laitteet, joilla pääsee pitkälle. Kysykää vaikka Lily Allenilta, joka pisti kotidemojaan MySpaceen ja nousi kuuluisuuteen. Eivätkä vain synapopparit ole hyötyneet digilaitteiden halventumisesta ja kotistudioiden uudesta tulemisesta. Hyvä esimerkki on Bat For Lashesiin ja Joanna Newsomiin verrattu suomalaisamerikkalainen muusikko Vuk. "Moni ystäväni tekee nykyisin ihan itse. On mahtavaa, miten pitkälle esimerkiksi Fonalin artistit ovat sen vieneet. Se on hyvällä tavalla vähän kuin muovailuvahalla leikkimistä", Vuk vertaa. 14-vuotiaana oman musiikkinsa äänittämisen aloittanut Vuk uskoo, että kotiäänitykset ovat herkän musiikintekijän pelastus. "Mulle musiikki on niin henkilökohtainen juttu. Varmaan senkin takia soitin pitkään yksin. En jotenkin halunnut paljastaa itseäni muille. Silloin oli täysin korvaamatonta, että pystyi omassa huoneessaan kokeilemaan kaikkia juttuja", kaksi levyä julkaissut artisti sanoo. tyytyväisiä. Kotistudioiden yleistyessä he ovat syystäkin huolissaan omasta ammatistaan. Vukin mukaan studiotyöskentely ei kuitenkaan välttämättä paranna musiikin laatua. "Studiossa paine siitä, että aika maksaa, vaikuttaa tapaan, miten musiikkia tehdään ja miltä se kuulostaa. Nyt kun kuuntelen ekan levyni biisejä, aika monessa kappaleessa tykkään alkuperäisestä demosta enemmän kuin siitä mikä tehtiin studiolla."
ÄÄniTTÄjÄT eivÄT tosin ole yhtä
J
Se on siinä. Näin yksinkertaisella laitteistolla tämä multi-instrumentalisti on äänittänyt kalliolaisessa kerrostaloyksiössä soittimiaan. Niitä on paljon: pieni sähköharmoni, sähköurku, kannettava Hammond, chicagolainen matkaharmoni,
sähkökitara, venäläinen haitari, klarinetti, autoharppu, bombardi, theremin... "Tämä touhuni on tämmöistä tosi kotikutoista", itseoppinut äänittäjä vähättelee. Vanha neliraituri on hänellä yhä tallessa ja lukioaikoina saatu
BLAAH
Manuel Puigin romaani Novalima on Gotan Projectin elämäniloisempi serkku. -levyllä orkesteri jatkaa perinteisen afroperulaisen musiikin höystämistä elektronisilla biiteillä. Ja mikä parasta: yhtyeen näkee ilmaiseksi livenä Maailma kylässä -festivaalilla.
JEAH
Hämähäkkinaisen suudelma
Coba Coba
on ajalta, jolloin homokulttuuri oli muutakin kuin euroviisuja ja tositeeveetä. Ihon kananlihalle saava teos sijoittuu miltei kokonaan vankityrmään sotilasjuntan hallinnoimassa Etelä-Amerikan maassa.
Helsingin kartta painettuna nenäliinaan, muovitimantteja, posliinipopcornia. Tuoreinta muotoilua esittelee nuorten suunnittelijoiden -tapahtuma Stockmannin Argos-hallissa 28.5.6.6. Sitä ennen Arabiaan levittäytyy vastavalmistuneiden taiteilijoiden Masters of Arts.
Sprouts
Polyphonic Spreen ja Sufjan Stevensin kiertuebändeihin kuulunut Annie Clark tekee omanlaistaan kulmikasta poppia taiteilijanimellä St. Vincent. levyllä tasapainoilevat herkullisesti herkkyys ja raivo.
Actor
kulttuuri
KOLUMNI APURAHAKRIITIKKO
Toimittaja Anne Moilanen arvostelee teatteria veronmaksajien rahoilla.
20
YLIOPPILASLEHTI 9/09
TÄh D
eT
Antti Järvi
Tähtäimessä nainen
This one goes out to all you single ladies. Näin lähestyvän ke-
M
Rekallinen teiniangstia
usikaaleja haukutaan usein pinnallisiksi. Tästä ei voi syyttää ainakaan Helsingin kaupunginteatterin viimeisintä nuorisomusikaalia, joka on Frank Wedekindin klassikkonäytelmään (1891) perustuva Spring Awakening. Kevään herääminen on synkkä tarina teineistä, jotka ankaran saksalaisen koti- ja koulukurin ahdistamina ajautuvat henkilökohtaiseen tuhoon. Syynä on aikuisten ja ympäröivän yhteiskunnan patologinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja kaikkeen siihen liittyvään.
Ville Akseli JuurikkAlA
2
/5
sän kunniaksi muutamia vinkkejä miehen metsästykseen: Pidä mieli avoinna. Älä kalastele kohteliaisuuksia. Älä ole outo. Älä hölötä. Älä esittele treffeillä hääsuunnitelmiasi, äläkä pukeudu likaisiin vaatteisiin. Muista, että vaikka miehet pitävät kissatappeluista, kukaan ei halua tappelevaa kissaa seurustelukumppanikseen. Jos et suostu deittailemaan vanhempia miehiä, älä odota, että sinua nuoremmat miehet haluavat deittailla kanssasi. Yhdysvalloissa alkoi tänä keväänä uusi tosi-tv-sarja Tough Love. Siinä menestynyt matchmaker Steven Ward kouluttaa ikuisista sinkuista kelpoja naisia. Sarjassa tumma ja sliipattu Ward lupaa, että hänen ohjeitaan seuraamalla löytää rakkauden. Vastaavia naisille suunnattuja ohjelmia media on "Tampaxväärällään. Nyt niitä vastaan mainoksessa on lääke: Sarah Haskins.
Helsingin kaupunginteatteri: spring Awakening. Ohjaus Neil Hardwick, kapellimestari Lasse Hirvi, koreografia Harri Kuorelahti. Rooleissa mm. Sanna Majuri, Jarkko Tamminen, Petrus Kähkönen, Mariko Pajalahti.
JÄnnÄÄ: Mariko livenä, vaikkakin pienessä roolissa.
"sinkkuus on pahinta mi-
tä naiselle voi sattua. Se on pahempi kuin lepra, spitaaliset saavat sentään elää siirtokunnissa", Sarah Haskins kommentoi. Haskins on yhdysvaltalaisen vaihtoehtomedian uusi tähti, komedienne, joka tekee pilkkaa naisille suunnatuista tv-ohjelmista ja mainoksista. Hän työskentelee Yhdysvaltain entisen varapresidentin Al Goren Current TV -kanavalla ja tekee viikoittaiseen satiiriseen uutislähetykseen Target Women -nimistä ohjelmaa. Siinä hän vääntää vitsiä mediassa esiintyvistä sukupuolistereotypioista. Tough Loven kaltaiset tv-ohjelmat, siivous- ja ehkäisyvälinemainokset sun muut ovat toki helppoja pilkan kohteita, mutta Haskinsin keräämä materiaali ja sarkastiset huomiot paljastavat tehokkaasti pöhköjä asenteita ja kliseitä. Viime aikoina Haskins on ivannut muun muassa Michelle Obaman paljaista käsivarsista noussutta kohua. kohusta on jo runsas vuosi, kannattaa katsastaa Haskinsin analyysi siitä, miten luontokuvastoa käytetään naisten intiimialueisiin liittyvässä mainonnassa. Yhdessä mainoksessa joka näyttää vitsiltä mutta ei ole minihameiset nuoret naiset laulavat puutarhassa ruohonleikkaamisesta ja pensaiden trimmaamisesta. Toisessa nainen hengailee kaupungilla majavan kanssa. Tampax-mainoksessa itse Äiti Luonto vierailee antamassa kuukausittaisen lahjansa. Kameran edessä Sarah Haskins on hieman epäluonteva, mutta hänen tapansa nauraa sukupuoleen liittyville stereotypioille saattaa hyvin olla paras ase niitä vastaan. Feminismikin voi olla viihdyttävää.
iTse ÄiTi LuonTo vieraiLee anTamassa kuukausiTTaisen Lahjansa."
ALussA TArinAn päähenkilö Wendla Bergman (näkemässäni esityksessä Sanna Majuri) yrittää turhaan kysyä korkeakauluksiselta hirviöäidiltään (Leena Rapola), kuinka lapsia tehdään. Vastausta ei tule, ja hupsan, näytelmän edetessä Wendla pamahtaa paksuksi tajuamatta suunnilleen edes harjoittaneensa seksiä. Laiton abortti, johon äiti Wendlan pakottaa, päättyy tytön kuolemaan. Muita kevään merkkejä ovat muun muassa pedofilia, syntisenä pidetty itsetyydytys ja homoseksuaalisuus. Ilse Neumann (Mariko Pajalahti) on ajautunut kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelle sen jälkeen, kun isä raiskasi hänet. Vanhemmille perheiden kunniallisuus ja poroporvarillisuus ovat niin tärkei-
Seksi pohdituttaa Jarkko Tammisen näyttelemää Melchior-älykköoppilasta.
Hardwickin ohjauksessa kohtauksesta toiseen matemaattisen tarkasti, mutta kovin mekaanisen oloisesti. Kokenut senioripolven ohjaaja Hardwick on erikoinen valinta Spring Awakeningin ohjaajaksi. Hän on käynyt itsekin poikakoulua synnyinmaassaan Isossa-Britanniassa, mutta tulkintaan on jäänyt silti outo välimatka, jokin teoreettisuus tai esseemäisyys.
tä, että luokalle jäämisen jälkeen Moritz Stiefel (Petrus Kähkönen) tappaa itsensä.
spring AwAkeningisTA haluaisi olla innoissaan, koska se on riski, erilainen musikaali. Esitys ei kuitenkaan lähde ollenkaan lentoon. Kappaleiden sävellykset ovat arkisia, joko koulubändimäisiä tai väärällä tavalla iskelmällisiä, eikä joukossa ole yhden yhtä hittiä. Ankaran linnamainen lavastus on raskas ja tylsä. Nuoret esiintyjät liikkuvat Neil
ne MuuTAMAT seksiaktit, joita näytetään vai onko se jo sinänsä radikaalia? ovat häpeällä kyllästettyjä, suorastaan raamatullisia tuomion kuvia. Nautinnosta ei ole tietoakaan, vaan tuska on läsnä jopa orgasmin hetkellä. Spring Awakeningin yhteys nyky-Suomen masentuneeseen nuorisoon on toki selvä. Meillä seksuaalimoraali on vapaampi, mutta nuoret kokevat silti yksinäisyyttä ja suorituspaineita. Jos jollekin, niin Spring Awakeningia voikin suositella opetusmielessä angstisten teinien vanhemmille.
Anne MoilAnen
nyT kun entisen ulkoministerin Ilkka Kanervan tekstiviesti-
ENNEN
NYT
ENNEN
NYT
> http://current.com/target-women Kirjoittaja on Ylioppilaslehden toimitussihteeri.
Syksyn sävelestä pinnalle ponnistanut vaalea laulajatar tekee suomenkielisiä rocklevyjä laulaen muun muassa Lasse kurjen, Egotripin Mikki kausteen ja Tuure kilpeläisen tekemiä biisejä. Hakee uskottavuutta ottamalla käyttöön myös sukunimensä.
jonna Tervomaa
anna puu
Idolsista pinnalle ponnistanut vaalea laulajatar tekee suomenkielisen rocklevyn laulaen muun muassa Lasse Kurjen, Egotripin knipin ja Tuure Kilpeläisen tekemiä biisejä. Hakee uskottavuutta lyhentämällä sukunimeään.
Tule tapaamaan Annaa
22.5. klo 19 Place de Lux bileet Underbarissa, Snellmaninkatu 13 23.24.5. Maailma Kylässä festareilla
Omatuntosi ajattelee kuten me.
Kaarina Kailo
tutkija, aktivisti, kunnanvaltuutettu Toisenlainen EU on mahdollinen Yliopistot vapaaksi markkinavoimista
www.kaarinakailo.net
Tavoitteenani on tasa-arvoisempi, avoimempi ja vastuullisempi Eurooppa.
Anna Ranki
www.annaranki.com
Eurovaalit 7.6.2009, ennakkoäänestys 27.-30.5. Eurovaaleissa voit äänestää Annaa, asuit missä päin Suomea tahansa.
104
Eurovaalit 7.6.2009. Ennakkoäänestys 27.5.-2.6. www.testaaomatuntosi.fi