Y L IO P P IL A S L E H T I 3 /2 5 Hyy on keskellä historiansa suurinta kriisiä. Panoksena ovat Uusi ja Vanha ylioppilastalo.
Oletko jo liittynyt Ylkkärin salaseuraan? Tähän porukkaan ei ihan ketä tahansa oteta, sillä sen jäsenet saavat meiliinsä kärkeviä katsauksia politiikkaan ja ajankohtaisiin uutisiin, luottamuksellisia kulttuurisuosituksia sekä muita yllättäviä herkkuja. Uutiskirje ilmestyy aina, kun sitä vähiten odotat. Tilaa nopeasti, äläkä vaan kerro tästä kenellekään! Tähän porukkaan ei ihan ketä tahansa oteta, sillä sen jäsenet saavat meiliinsä kärkeviä katsauksia politiikkaan ja ajankohtaisiin uutisiin, luottamuksellisia kulttuurisuosituksia sekä muita yllättäviä herkkuja. Uutiskirje ilmestyy aina, kun sitä vähiten odotat. Tilaa nopeasti, äläkä vaan kerro tästä kenellekään! Oletko jo liittynyt Ylkkärin salaseuraan?
3 HOW do you do, fellow kids? Olen nyt yksi teistä, sillä aloitin tänä syksynä opinnot Helsingin yliopistossa. Voitte lukea lisää edesottamuksistani pääsykokeissa sivulta 36. Näin opiskelijana minulla olisi paljonkin sanottavaa Suomen suurimmasta ja parhaimmasta yliopistosta, joka on viime aikoina kunnostautunut ainakin heittämällä kirjakauppa Rosebudin kadulle, ajamalla ulkomaalaisia opiskelijoita leipäjonoihin sekä jatkamalla tutkimusyhteistyötä kansanmurhaa tukevien israelilaisten yliopistojen kanssa. Voisin opiskelijastatukseni turvin sättiä myös Kelaa ruuhkautuneista opintotukihakemuksista, HSL:ää kohoavista lipunhinnoista ja hallitusta siitä, että kun tuoreimmat opiskelijoiden toimeentuloa heikentävät päätökset oli vasta saatu voimaan, niin eiköhän valtiovarainministeriöstä heti väläytelty jo uusia leikkauksia koulutukseen. MUTTA ei niistä sen enempää, sillä kaiken kaistan vie tällä hetkellä Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan kurja taloustilanne, joka tulee lähivuosina muuttamaan Hyytä perinpohjaisesti. Jo ennen orientaatioviikkoa pääsin suorittamaan jonkinlaisen initiaatioriitin, kun oli pulitettava Hyyn 85 euron suuruinen pakollinen jäsenmaksu. Vihdoin tiedän, miltä teistä tuntuu! Rehellisesti maksu ei työssäkäyvää juuri haitannut, sillä säästän syksyn aikana enemmän jo siinä, että voin ostaa opiskelijahintaisen bussikortin. Samoin mieltäni huojentaa, että raha menee (ainakin toistaiseksi) hyvään tarkoitukseen, kuten järjestöjen tukemiseen, opiskelijoiden edunvalvontaan ja Ylioppilaslehteen. Mutta, ja nyt tulee iso mutta. Hyyn budjetti ei ole tasapainossa vaan siinä on karkeasti yli miljoonan euron vaje. Käytännössä se tarkoittaisi ensi vuodelle jopa yli 40 euron jäsenmaksukorotusta tai historiallisen suuria leikkauksia toimintaan. Ylioppilaskunnan toiminta pyörii nimittäin toistaiseksi täysin jäsenmaksujen varassa, kun velkataakan alle rusentuva Ylva-konserni ei pysty jakamaan ollenkaan voittoa. Suurimpaan menoerään eli vuokrakuluihin on sentään saatu Ylvalta niin sanottua sisäistä lainaa, mutta tähän tuskin kannattaa tuudittautua. Pian saatetaan olla tilanteessa, jossa opiskelijat joutuvat edelleen maksamaan 85 euroa, mutta järjestöt potkitaan pois Uudelta ylioppilastalolta, osa edunvalvojista saa kenkää eikä Ylioppilaslehtikään enää kolahda postiluukusta. Toisessa ääriskenaariossa joudumme maksamaan yli 120 euron jäsenmaksua mutta saamme samat (tai todennäköisesti heikommat) palvelut kuin nyt. ON vaikea nähdä, minkälaisena Hyy selviytyy tästä kriisistä, jota professori Laura Kolbe kuvaa kansijutussamme (s. 10) ylioppilaskunnan 157vuotisen historian suurimmaksi. Varsinkin ylioppilastaloista luopuminen olisi sen kokoluokan tragedia, että ajatusta on vaikea pukea sanoiksi. Tänä syksynä järjestetään jälleen edustajistovaalit, mutta suhtaudun kyynisesti siihen, millaisia vaikutusmahdollisuuksia opiskelijoilla tilanteeseen tosiasiassa on. Journalistina pitäisi kai sanoa, että äänestäminen kannattaa aina ja demokratia on hieno juttu, mutta tässä tilanteessa se tuntuu falskilta. Kun konkretiaa ei vielä ole ja Ylva horjuu konkurssin partaalla, äänestetään korkeintaan siitä, mistä palveluista leikataan vähän vähemmän kuin toisista. Keväällä saimme lukea ylioppilaskunnan blogista pääsihteeri Paula Karhusen onttoa kriisiviestintää siitä, kuinka ”Hyy putoaa jaloilleen”. Kun jäsenmaksut kasvavat ja palvelut paskenevat, gentle parenting -henkinen tyynnyttely saa lähinnä toivomaan, että Uuden julkisivu tippuisi seuraavaksi omaan päähän. Hyyn olisikin nyt aika viritellä raatorehellistä keskustelua siitä, mitkä ydinpalvelut ovat säilyttämisen arvoisia ja mistä ollaan valmiita luopumaan. PÄÄKIRJOITUS K U V A : JO O N A M Ö TT Ö ROOSA WELLING VOISINPA KIRJOITTAA JO JOSTAIN MUUSTA
Viimeisimmät käänteet Hyyn kiinteistöseikkailuista. Menetetäänkö Vanha tai Uusi? PÄÄTOIMITTAJA Roosa Welling ART DIRECTOR Iisa Pappi TOIMITUSSIHTEERIT Alli Hallonblad Eveliina Lempiäinen TEKIJÄT Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Jimi Holmberg, Juho Kankaanpää, Aliina Kauranne, Iiro Kerkelä, Joona Möttö, Iikka Sorvali, Suvi Suitiala, Emma Thomas KIITOKSET Annisofia Lempiäinen KANNEN KUVA Toivo Heinimäki Perustettu 1913. 112. vuosikerta. Ylioppilaslehden Kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA @ylioppilaslehti OSOITE Leppäsuonkatu 9C, 00100 Helsinki TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/ mediatiedot KUSTANTAJA Ylioppilaslehden Kustannus Oy VT. TOIMITUSJOHTAJA Pekka Huotari pekka.huotari@ylva.fi PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN: 0355-9246 ISSN: 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. Seuraava numero Ilmestyy 21.11. YLIOPPILASLEHTI Supermarketissa sielu lepää. 3 5 6 6 7 7 8 9 Iikka Sorvali on toimittaja, joka on huolissaan siitä, kuinka monia asioita poliittisessa päätöksenteossa perustellaan välttämättömyydellä. Tähän lehteen hän kirjoitti jutun ongelmista, joita Suomessa vahvistuva militarisaatio aiheuttaa Saamenmaalla. TEKIJÖINÄ Puolustusvoimat tekee Lapissa mitä tahtoo. Tie pohjoiseen 24 24 Älä mene metsään 18 18 10 10 PÄÄKIRJOITUS Hyy putoaa perseelleen TOIMITUKSELTA Militarismi trendaa ALKUPALA Ainoa oikea vaalikone TOP 10 Epäikoniset duot 3 X KIRJA Kova duuni on rahaa KANINKOLO Temuttajat vauhdissa ASIALLINEN KYSYMYS Korjaatko YTHS:n, Annika Saarikko? KOLUMNI Somettajat tuotteistivat riippuvuutensa
5 GALLUP Myisitkö Vanhan vai Uuden? TOIMITTAJA TESTAA Läpällä oikikseen OUTOJA OPINNÄYTTEITÄ Hirvestyksen rituaaleja 3 X LEFFA Ensimmäinen kerta MIESLASTEN TIEDEKYSYMYKSET Kuuhulluus iskee ASIATON KYSYMYS Toimittaja Tuomas Peltomäki POSTIA Viestintäkonsultointia persuille 17 36 38 38 39 40 42 äin toukokuussa Alex Garlandin ja Ray Mendozan elokuvan Warfare . Se perustuu Mendozan – entisen laivaston erikoissotilaan – muistoihin sotilastehtävästä Irakissa vuonna 2006. Seuraavina viikkoina putosin Navy Seal -kaninkoloon. Katsoin Youtube-videoita ja lueskelin patrioottisia opuksia erikoisjoukkokoulutuksesta sekä muistelmateoksia siitä, ”millaista on mennä sotaan”. Ajattelin päivittäin Warfaren kohtausta, jossa riekaleiksi repeytynyt tarkka-ampuja havahtuu hereille tajuttomuudesta ja huutaa kuin eläin. Suurimmalla osalla meistä ei ole aavistustakaan, mitä sota on, vaikka elämme sotatilanteiden ympäröimänä ja katsomme sodan kuvia jatkuvasti. Kun sota esitetään ylevänä, jopa ”esteettisenä” tapahtumana, alle peittyvät todelliset inhimilliset ja taloudelliset kustannukset. Räikeimmillään tämä tarkoittaa propagandafilmejä ja sankaritarinoita, joissa sotilaat päätyvät ikoneiksi. Laarin hähmäisemmässä päässä ovat paraatit, muistomerkit, elokuvat, kirjat ja kuvataide. Suositut pilottitakit, trenssit, reisitaskuhousut ja jopa valkoinen t-paita juontavat kaikki armeijan pukineista. Sotavalokuvat kutsuvat yhtäältä lopettamaan kauheudet, toisaalta katsomaan spektaakkelia. Syyskuun alussa ruutuun palasi tosi-tv-ohjelma Erikoisjoukot . Siinä julkkikset suorittavat lyhennetyn version erikoisjoukkosotilaiden äärimmäisen rankasta valintakokeesta. Kouluttajat, joiden psyykettä ja fysiikkaa ihannoidaan, simputtavat otsasuonet pulleina kilpailijoita, jotka oksentavat, pyörtyvät ja panikoivat. Skenaarioiden äärimmäisyys kiehtoo, ja kenties sohvalla istuva peruna miettii myös, miten itse pärjäisi kisassa. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä estetiikasta, sillä militarisaatio voimistuu parhaillaan Suomessakin. Kun alamme pitää sotatilaan varautumista normaalina osana arkea, on päättäjien yhä helpompi lihottaa puolustusbudjettia, lisätä poliisin toimivaltuuksia ja irtautua Ottawan sopimuksesta. Käännytyslaki sai käytännössä kaikilta oikeusoppineilta täystyrmäyksen perustuslain ja kansainvälisten sopimusten vastaisena, mutta niin vain sekin survottiin läpi, koska itärajan jännitteet ja tilannekuva . Tätä Ylioppilaslehden numeroa varten toimittaja Iikka Sorvali vieraili Kutturan kylässä, jonne Puolustusvoimat puuhaa tieyhteyttä. Tie halkoisi erämaaluontoa ja saamelaisten poronhoitoalueita, ja sitä perustellaan vain ”kansallisella turvallisuudella”. Jos varustelukiima vielä sakenee ja kritisoijat leimataan epäisänmaallisiksi tai muuten houreisiksi, mitä seuraavaksi oikeutetaan vastaavilla argumenteilla? Kansalaisten viestinnän massavalvontaa? Ennaltaehkäisevää puhelintietojen paikannusta? Motivaatiomonttua peruskoulun opetussuunnitelmassa? SOTAKIIMA SAKENEE TOIMITUKSE LTA EVELIINA LEMPIÄINEN Emma Thomas on Helsingissä asuva suomalais-amerikkalainen kuvataiteilija ja kuvittaja, joka löysi kesällä kolme neliapilaa ja voitti lotossa 14,50 euroa. Tähän lehteen hän teki kuvitukset siskoutta käsittelevään esseeseen. KUVA: JOONA MÖTTÖ Toimittaja rakastui siskoonsa. Oi siskoni mun 32 32
6 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 ALKUPALA Jän n ä t p ari va l jako t Helsingin yliopisto ja Rusta Jussi Halla-aho ja puutteellinen ehkäisyvalistus Maapähkinävoi ja dijon-sinappi Erja Yläjärvi ja Perttu Kauppinen (jos heiltä kysytään) Cheek ja Palestiina Donald Trump ja Sydney Sweeney Sari Multala ja VilleGalle Tyrkisk Peber ja päärynäsiideri Annika Saarikko ja ahdistuneet opiskelijat Valtamediat ja peukku 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. 10. Nämä epäikoniset duot eivät olleet tämän vuoden bingokortissa. Aloita tästä: Ylkkärin suuri edarivaalikone KYLLÄ EN KYLLÄ Tiedätkö, mikä on Hyy? EN ? Hyyn edustajistovaalit järjestetään 15.–17.10. ja 20.–22.10. Äänestää voi sähköisesti osoitteessa vaalit.hyy.fi. Edunvalvonta KYLLÄ Luetko Ylioppilaslehteä? Haluaisitko, että jäsenmaksu olisi pienempi? Ei mikään näistä Järjestötuet Luopuisitko mieluummin Uudesta vai Vanhasta ylioppilastalosta? KYLLÄ Käytkö Hyyn tapahtumissa? UUSI VANHA EN Kannatatko Israelin akateemista boikottia? Haluaisitko vegaanisen Unicafen? Ylkkäri Mistä olisit valmis leikkaamaan? KYLLÄ EN KYLLÄ EN KYLLÄ EI Ovatko järjestötilat sinulle tärkeitä? EN Oikeastaan sillä ei ole lopulta ihan hirveästi väliä, ketä tai mitä ryhmää äänestät, sillä Hyy on ns. niin syvällä kusiliemessä, ettei yksikään opiskelijapoliitikko voi asiaa paremmaksi muuttaa. Jos jäsenmaksua täytyy nostaa, sitähän nostetaan. Jos pankit haluavat, että ylioppilastalot myydään, nehän myydään. Ja jos joku asia on varmaa niin se, että Ylkkäristä leikataan! Eläköön demokratia! Hyyn edustajistovaalit lähestyvät, ja pian valitaan uusi edari päättämään muun muassa siitä, miten miljoonaveloissa rämpivä yli 150vuotias ylioppilaskunta aiotaan pelastaa. Ehdokkaan tai vaalirenkaan valitseminen voi olla vaikeaa, mutta ei hätää, sillä tämän vaalikoneen avulla tilanne helpottuu huomattavasti!
7 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 KANINKOLO Vietämme aikaa somen syövereissä, jotta sinun ei tarvitsisi. Modernista työelämästä inspiroituneet kirjat ovat mustan huumorin aarreaittoja. Onko Multala ensimmäinen jalat alta kännin julkisesti ottanut ministeri?? Katainen ”kompastui” kukkaruukkuun ja Presidentti Ahtisaari löi päänsä mutta nämä tapahtui piilossa. mikä vetovoimatekijä saa nuoret naiset muuttamaan suuriin kaupunkeihin? Oon alkanut tilaamaan TEMULTA kaikkea tavaraa ihan simona! ja tänänä meni 50 e joku motskari laukku ja farkut sain erityisalessa 7 e, ja piti tilta sitten lisää että saa ilmaiset min 25 e tilauksen postimaksut Anonyymi Vauva.fi-palstalla SFjder Anonyymit Ylilaudalla No mitä vittu luulet? Opiskelu, työt, harrastukset, parempi parisuhde valikoima, yms. Toisin, kun ylilaudan ykät ajattelee niin nuoria naisia ei kiinnosta minkään maalais juntin ykä kyrpä ja lehmän paskan haistelu. Minä muuten olen nyt päättänyt että tästä eteenpäin luen vain valkoisten heteromiesten tai heteronaisten kirjoja. Jokainen lukee mitä haluaa. Miksi keskiajan taiteessa taistellaan isoja kotiloita vastaan? Miia Saari: Toimenpidepäivät Enostone, 2025 Jos ei uran alkuvaiheessa ole helppoa, eipä ole loppupäässäkään. Toimittaja Miia Saari sai yli viisikymppisenä kahdesti potkut ja syntyi kirja, jonka kautta voi jo ennakkoon kurkistaa absurdin yyteemyllyn sisälle. Saari tavoittaa huumorin keinoin jotain olennaista työelämän järjettömyydestä, joka tiivistyy päähenkilö ”Tiian” piirtämiin sarjakuviin. ROOSA WELLING Nina Lykke: Emme ole täällä pitämässä hauskaa Gummerus, 2024, suom. Sanna Manninen Nyykähtänyt kirjailijastara Knut tarttuu kirjafestarien paneelikutsuun. Toiveissa on kääntää ura uuteen nousuun, mutta kyyti on kuoppaista: kanssapanelisteina ovat ex-vaimon nykyinen mies sekä Knutista paljastuskirjan tehnyt naiskirjailija. Lykke kuvaa itsekeskeiset, opportunistiset hahmonsa piikikkäästi, höystettynä hulvattoman mustalla huumorilla. EVELIINA LEMPIÄINEN Vincenzo Latronico: Perfection Fitzcarraldo, 2025 Dialogiton teos esittelee puuduttavan yksityiskohtaisesti diginomadipariskunnan projekteja (sisustusta, kulinarismia ja seksielämää) 2010-luvun Berliinissä. Henkilöt jäävät ohuiksi sapluunoiksi, ja se on tarkoituskin. Kirjaa voi lukea syytöksenä: Annan ja Tomin tilalla voisivat olla ketkä tahansa luovat expatit, jotka kiihdyttävät gentrifikaatiota. EVELIINA LEMPIÄINEN Anonyymi Vauva.fi-palstalla Anonyymi Ylilaudalla
8 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 ASIALLINEN KYSYMYS TEKSTI: ROOSA WELLING Onnea uudesta pestistä, YTHS:n tuore toimitusjohtaja Annika Saarikko ! Et päässyt Eduskunnasta pakoon kuin reilun kilometrin päähän. Miksi halusit töihin juuri YTHS:lle juuri nyt? Koska siellä tehdään tulevaisuutta. Minua motivoivat erityisesti mielenterveyteen liittyvät kysymykset. Olen pitkään pohtinut, miten paljon ne vaikuttavat työelämään ja kansantalouteen. Luulin olevani valmis hylkäämään sote-asiat, mutta kyllä pitkä työ alan politiikan parissa vaikutti siihen, että hain paikkaa. Lisäksi kaipasin muutosta. Kun perhevapaalla oli vihdoin aikaa ajatella, tein ison oivalluksen. Voin arvostaa yhteiskunnallisten asioiden hoitamista, vaikken itse olisi siinä mukana. Tällä erää oma politiikan polkuni tuli kuljetuksi loppuun. Tuli palava tarve oppia uutta, ja kun sen ajatuksen päästi mieleen, ovea oli enää vaikea sulkea. Vakuutit YTHS:n hallituksen ”näkemyksellisyydelläsi” siitä, miten ”YTHS:n roolia voidaan edelleen vahvistaa korkeakouluopiskelijoiden terveyden ja opiskelukyvyn edistäjänä”. Toivottavasti näkemykseesi kuuluu se, ettei lääkäriaikaa tarvitse odotella kolmea kuukautta. Siitä ei ole kahta kysymystä: tärkein tehtävä yhdessä henkilöstön kanssa on löytää ratkaisu siihen, että jonot eivät olisi niin pitkiä. Kaikissa palveluissa ei onneksi ole nytkään, mutta monissa on. Tiedän, että se on YTHS:n asiakkaiden mielestä isoin ongelma. Omana opiskeluaikanani asiat olivat toisin. Mielestäni YTHS voisi olla myös aktiivisempi yhteiskunnallisten puheenvuorojen käyttäjä nuorten aikuisten hyvinvoinnista. Lisäksi yhteistyötä korkeakoulujen kanssa voisi tiivistää entisestään. Nuorten mielenterveyspalvelujen tarve kasvaa jatkuvasti, mutta yli 40 prosenttia opiskelijoista kokee saaneensa riittämättömästi YTHS:n palveluja tarpeeseensa nähden. Onko se nyt vaan niin, että jos ei jaksa niin koittakaa jaksaa? Saman kyselyn myönteisempi puoli on, että ne, jotka lopulta hoitoa saavat, ovat olleet siihen tyytyväisiä. Uskon, että YTHS voi parantaa palveluiden saavutettavuutta, mutta ei minulla taikakeinoja ole. Olen valmis tekemään kaikkeni, että keinoja löydetään, oli kyse sitten digitaalisista palveluista, ammattilaisten toimenkuvista tai uusista toimintamalleista. YTHS:n tilanne muistuttaa harmillisen paljon julkista terveydenhuoltoa: hoitoon pääsy on liian hidasta Jos ei jaksa niin pitääkö vaan koittaa jaksaa, Annika Saarikko? YTHS:n tuoreella toimitusjohtajalla ei ole taikakeinoja siihen, että hoitoon pääsisi nopeammin, mutta hän lupaa yrittää. ja vaikeaa, mutta kun hoitoon pääsee, siihen ollaan tyytyväisiä. Ja vaikka se ei lohduta yhtäkään jonottajaa, on yhteiskuntapoliittisesti arvokasta, että 2020-luvulla myös ammattikorkeakoulujen opiskelijat ovat päässeet YTHS:n piiriin. Tuoreen hoitotakuun takia yli 23-vuotiaat opiskelijat voivat päästä YTHS:n hoitoon jopa kuusi kertaa hitaammin kuin nuoremmat kurssikaverinsa. Onko ikäsyrjintä ihan ookoo täällä asteikon alapäässä? Terapiatakuun rajan asettuminen 23 vuoteen on YTHS:n näkökulmasta pähkähullua. Sitä ei ole hyvin mietitty opiskelevan väestön kannalta. Uskon kuitenkin, että YTHS haluaa laista huolimatta tarjota jokaiselle opiskelijalle hyvät palvelut iästä riippumatta. Eräs opiskelija iloitsi hiljattain Jodelissa, että hän pääsi läpi YTHS:n SelfChatiin ensimmäistä kertaa sitten vuoden 2020. Lupaatko, että jatkossa chattiin pääsee useammin kuin kerran viidessä vuodessa? Ensinnäkin hämmentyneet onnittelut tästä läpäisystä. Tilanne kuulostaa siltä, ettei sen pitäisi olla mahdollinen. Mutta olisi hirveän väärin YHTS:n ammattilaisia kohtaan tulla ulkopuolelta mestaroimaan ja sanomaan, että mites täällä tällaista tapahtuu. YTHS:ssä on tehty paljon, jotta palvelut olisivat hyviä, ja olen valmis tekemään vielä lisää, että näin todella olisi. YTHS:n tarjoama seksitautien etätestaus päättyi tänä vuonna. Minkä tartuntataudin ehkäisemisestä aiotte omalla kaudellanne ensimmäiseksi karsia? Ymmärrän, että testikäytännön muutos herättää hämmennystä. En tunne asiaa vielä erityisen hyvin, mutta voin kuvitella, että tarkoitus on vilpittömästi ollut parantaa opiskelijan saamaa hoitoa. Etätestauksella pystyttiin tarkistamaan vain klamydia ja tippuri. Nyt, kun testaamiseen liittyy hoidon tarpeen arviointi, voidaan kaikki tarvittava testata oikea-aikaisesti. Onko vielä muita terveisiä uupumuksen kanssa kamppaileville opiskelijoille, joiden toimeentulosta on juuri leikattu ja jotka odottavat työttömäksi valmistumista? Moni asia ympäröivässä todellisuudessa on huonosti ja tulevaisuudessa on paljon epävarmaa. Mutta näin nelikymppisenä uskallan sanoa, että elämä kantaa. Käydään rohkeasti kohti tulevaa. K U V A : K ES K U ST A
9 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 ielä muinaisella keskiajalla eli pari vuosikymmentä sitten uskottiin, että ihmisten päihderiippuvuuksiin voitaisiin vaikuttaa tutkimustietoon perustuvilla sosiaalija terveyspoliittisilla päätöksillä. Alkeellisissa yhteiskunnissa vallitsi puutteellinen käsitys, jonka mukaan alkoholin ongelmakäyttöä hillittäisiin verotuksella, ikärajoilla, myyntiaikojen ja -paikkojen rajoituksilla, mainonnan sääntelyllä, terveysvalistuksella ja helposti saavutettavilla sosiaalija terveyspalveluilla. Kuinka naiivia! Nykyään alkoholin ongelmakäyttö ja siitä luopuminen ovat yksilön ”matka”, jolle voi ”lähteä” ja jota voi tutkiskella someseuraajiensa kanssa sievästi Instagramissa. Oma salonkikelpoinen riippuvuus kannattaa kaupallistaa juomatai tapahtumabrändiksi. Parhaiten tässä on onnistunut ”Selvin päin” Hanna Tikander (47 000 seuraajaa), joka luopui alkoholista 25-vuotiaana ja on siitä asti kertonut ”tarinaansa” haastatteluissa, podcasteissa, somekanavillaan ja elämäkerrassaan. Ahkeria ovat olleet myös ”Darravapaat” Laura Wathén (23 000 seuraajaa) ja Katri Ylinen (6000 seuraajaa), jotka tosin kertovat pitävänsä parhaillaan taukoa alkoholittomien tapahtumien järjestämisestä. TILASTOJEN mukaan alkoholin riskikäyttäjien osuus on edelleen suurin keski-ikäisten ja eläkeikää lähestyvien miesten joukossa. Vanhat miehet eivät kuitenkaan somevaikuttajia kiinnosta. Kohderyhmää vaikuttavat olevan terveydestä ja hyvinvoinnista innostuneet nuoret kaupunkilaisnaiset. Puhe alkoholittomuudesta yhdistyy treenija ihonhoitovinkkeihin. Samalla voi mainostaa lähes mitä tahansa geelikynsistä autoihin ja liukuvoiteisiin. Kesän aikana Hanna Tikander on tarttunut Instagram-tilillään myös tärkeään päihdepoliittiseen kysymykseen: Miten bilettää festivaaleilla ilman päihteitä? ”Festarit selvin päin vaatii oikeen moden, ja sitä modea ei voi pakottaa”, Tikander pohdiskeli Provinssissa. Moden voi kuitenkin ostaa rahalla. Vaativissa festivaaliolosuhteissa selviytymiseen tarvitaan kalliita erikoisvarusteita, joita luulisi löytyvän lähinnä ammattivuorikiipeilijän rinkasta: elektrolyyttejä, kofeiinitabletteja ja tietysti ”go-tojuomia”. Tavaraakin tärkeämpää on ”sanoittaa” seuraajilleen jatkuvasti ääneen omia tunteitaan. Näin Tikander teki myös Ruisrockissa. Neljäs päihteetön vaellus Suomen Tiibetissä eli Turun Ruissalossa aiheutti holittomalle somesherpalle lopulta ”enemmän mukavia kuin epämukavia tuntemuksia”. Onneksi! SOSIAALISEN median vaikuttajille alkoholi on sosiaalinen, mutta ei lähes koskaan poliittinen kysymys. Esimerkiksi alkoholilainsäädännön muutoksista vaikuttajat eivät vaikuta puhuvan juuri mitään. ”Kun mä mietin ennen tätä kirjaa alkoholia, muita päihteitä ja niiden vaikutuksia yhteiskuntaan, mä ajattelin ensimmäisenä dataa”, kirjoittaa Tikanderin elämäkerran (Selvin päin — Erään bilettäjän tarina , Storytel, 2022) loppusanoissa toimittaja Wilma Ruohisto . Tämän sanottuaan Ruohisto päätti hylätä numerot ja keskittyä yksilökertomukseen, sillä tilastojen takana on ”aina ihminen”. Myöskään Wathénin ja Ylisen Darravapaassa käsikirjassa (Into Kustannus, 2023) ei puhuta politiikkaa vaan talutetaan lukijaa kohti raitista arkea. Tikandermaisen keskiluokkainen ja epäpoliittinen mocktail-fiilistely puhuttelee varmasti muita hyväosaisia, mutta yhteiskunnasta se antaa raadollisen kuvan. Raittiusvaikuttajan sisältö viestii, että päihteiden ongelmakäytöstä toipuminen vaatii rahaa, kuluttamista, karismaa sekä läheisten ihmisten turvaverkkoa. Ja tietysti hyvän ”moden”. Alkoholiton elämä on matka ja tuote Kännittömyyden kaupallistaminen antaa yhteiskunnasta raadollisen kuvan, kirjoittaa toimittaja Juho Kankaanpää. KIRJOITTAJA ON VAPAA TOIMITTAJA JA DOKUMENTAARISEN ELOKUVAN OPISKELIJA. KOLUMNI K U V A : A A V A ER O N EN
10 Jo ta in U ut ta , jotain Vanhaa, jotain TEKSTI: ROOSA WELLING JA ALLI HALLONBLAD KUVAT: TOIVO HEINIMÄKI lainattua
11 yvä vitsi tekee joskus kipeää. Huhtikuussa Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan edustajistoa oli kerääntynyt Uuden ylioppilastalon Wilhelmsson-saliin keskustelemaan Ylioppilaslehden tulevaisuudesta, kun salin laidalla alkoi äkkiä näkyä levotonta liikettä. Tuolit kolisivat, kun seinän vierellä istuneet Hyyn hallituksen jäsenet ryntäsivät ulos salista kesken päätoimittaja Roosa Wellingin esityksen. Syy paljastui hetkeä myöhemmin. Uuden ylioppilastalon eteen oli putkahtanut kyltti, jossa ilmoitettiin Uuden olevan myynnissä 152 miljoonalla eurolla. ”Hyväkuntoinen ja historiallinen arvokiinteistö”, ilmoituksessa mainostettiin. ”Ei sisällä autopaikkaa.” Teekkarijäynä ehti seistä paikalla vain hetken ennen kuin se vietiin pois. Yli sata vuotta vanhat Uusi ja Vanha ylioppilastalo ovat osa Hyyn identiteettiä mutta myös sen varallisuuden maamerkkejä, joiden ympärille ylioppilaskunnan muu kiinteistötoiminta on voinut kasvaa. Omistukset Helsingin ydinkeskustassa ovat olleet olemassa niin pitkään, että ne ovat tuntuneet turvatuilta. Vuosi sitten Helsingin Sanomat kysyi Hyyn hallituksen silloiselta puheenjohtajalta Antti Kaijansinkolta , voiko Hyyn taloustilanne mennä niin pahaksi, että Uusi tai Vanha joudutaan myymään. Kaijansinkko totesi, että tällaisesta ei ole ollut puhetta. Nyt on toisin: Hyy kompuroi. Kesäkuussa julkaistun tilinpäätöksen mukaan Hyyn kiinteistöja ravintolatoiminnasta vastaava Ylva teki viime vuonna yli 74 miljoonaa euroa tappiota ja sen velkasaldo kasvoi 267 miljoonaan. Luvut ovat hurjia, erityisesti konsernille, jonka liikevaihto oli viime vuonna 33 miljoonaa euroa. Tilinpäätöksessä todetaan, että ”tapahtumat ja olosuhteet osoittavat sellaista olennaista epävarmuutta, joka saattaa antaa merkittävää aihetta epäillä yhtymän kykyä jatkaa toimintaansa”. Ylva on siis konkurssiriskissä. Ylva on saanut pankeilta lyhennysvapaata syyskuun loppuun asti, minkä jälkeen velanhoitosuunnitelman pitäisi olla valmis. Elokuun lopussa Ylvan toimitusjohtaja Mika Perkiö muotoili Ylioppilaslehdelle sähköpostitse, että neuvottelut olivat edenneet hyvin, mutta että hän ei voinut vielä kommentoida niiden sisältöä tai mahdollista lopputulosta tarkemmin. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta etsii pakotietä jättiveloistaan myymällä kiinteistöjään. Katseet ovat kääntyneet myös historiallisiin ylioppilastaloihin. Miten tässä näin kävi? Poimintoja ylioppilastal ojen historiasta jotain Vanhaa, jotain 1870 Vanha ylioppilastalo valmistuu suolle Helsingin silloisen keskustan laitamille. Siellä ylioppilaat saavat juhlia ilman, että se häiritsee muita kaupunkilaisia. 1880 Fennomaanien ja ruotsinkielisten opiskelijoiden kieliriita kärjistyy. Ylioppilastalon kymmenenvuotisjuhlassa ei lauleta Maamme-laulua, sillä laulukielestä ei päästä yhteisymmärrykseen. Ruotsinkieliset ylioppilaat alkavat karttaa ylioppilastaloa. lainattua
12 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 KÄYTÄNNÖSSÄ ylioppilaskunta etsii ulospääsyä kiinteistöjensä pakkomyynnillä. Keväällä se myi loput vuonna 2024 valmistuneesta Hakaniemen Lyyrakorttelista kiinteistösijoittaja Niamille. Se on selvittänyt markkina-arvoja myös Kaivotalolle, Citytalolle sekä Uudelle ylioppilastalolle ja siihen kuuluvalle Grand Hansa -hotellille. Vanha ylioppilastalo ja Domus Gaudium eivät olleet mukana arvioinnissa, mutta se ei tarkoita, etteikö niitäkin voitaisi myydä. Jo keväällä Hyyn edustajiston ryhmäpuheenjohtajat kävivät Ylioppilaslehden tietojen mukaan periaatekeskustelua siitä, myytäisiinkö mieluummin Uusi vai Vanha ylioppilastalo. On siis aito mahdollisuus, että Hyy menettää toisen tai molemmat rakennuksista, joihin sen historia nojaa. Samalla sen rooli kiinteistösijoittajana on murroksessa. Ylioppilaslehti selvitti lehdessä 02/2025, miten Hyyssä elänyt unelma jäsenmaksuttomuudesta johti isoihin kiinteistöprojekteihin vuodesta 2017 eteenpäin ja miten hankkeet rynnistivät naama edellä seinään koronan ja Ukrainan sodan myötä. Pandemiasta ja hyökkäyssodan alusta on kuitenkin jo useampi vuosi. Miten on päädytty tilanteeseen, jossa vakavissaan pohditaan historiallisten ylioppilastalojen myymistä, kun vielä vuosi sitten se vaikutti lähes mahdottomalta ajatukselta? Mitä rakennusten menettämisestä seuraisi? Tämä juttu kertoo siitä. KUN korona levisi Suomeen keväällä 2020, myös Ylvassa elettiin muutoksen kautta. Toimitusjohtaja Antti Kerppola , jonka johdolla suuret Lyyraja Grand Hansa -hankkeet oli käynnistetty, jätti tehtävänsä. Loppuvuodesta hänen seuraajakseen valittiin Leea Tolvas , 35, jolla oli vahvoja näyttöjä kiinteistöalalta. Nimitystiedotteessaan Tolvas kertoi olevansa innoissaan päästessään luomaan ”kestävämpää kaupunkia, yhteiskuntaa ja työelämää”. Ylipäätään ylioppilaskunnassa oltiin epävarmuuden keskellä optimistisia ja uskottiin taloustilanteen nopeaan elpymiseen. Joulukuun 2020 edustajiston kokouksessa Ylvan talousjohtaja Eemeli Lehto kertoi, että vaikka konsernin operatiivinen tulos tulisi selkeästi heikkenemään, kyseessä olisi väliaikainen investointivaiheen kehitys. ”Tähän [tulokseen] vaikuttaa ennen kaikkea keskustan suuri määrä tyhjiä tiloja ennen kuin toi hotelliprojekti on valmis ja se saadaan auki, niin sen jälkeen tulos rupeaa oikenemaan ja palataan ennen investointivaihetta alkaville tasoille tuloksissa”, Lehto sanoo Youtubesta löytyvällä kokoustallenteella. Lyyran ja Grand Hansan positiivisten vaikutusten odotettiin näkyvän tuloksissa jo vuosina 2022–2023. Koronapandemian aikana Ylvan liikevaihto kuitenkin puolittui ja rakennuskustannukset sekä korkokulut alkoivat kohota. Tilanne vaikeutui entisestään vuonna 2022, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan, venäläisturistit katosivat ja inflaatio kiihtyi. Leea Tolvas joutui muuttumaan kriisijohtajaksi. Tolvas työskentelee nykyään kiinteistösijoitusyhtiö Nordisk Rentingin Suomen maajohtajana. Ylioppilaslehti lähetti hänelle haastattelupyynnön ensimmäisen kerran tämän vuoden tammikuussa, muttei useista yrityksistä huolimatta saanut vastausta. Elokuussa lähestyimme Tolvasta uudelleen, jolloin hän kertoi jääneensä juuri vanhempainvapaalle ja kieltäytyi haastattelusta vetoamalla aikataulusyihin ja salassapitovelvollisuuksiin. Ennen jutun julkaisua tarjosimme Tolvakselle vielä mahdollisuutta kertoa oman näkemyksensä viime vuosien tapahtumista, jolloin hän lähetti yhteensä kuusi pitkää tekstiviestiä. Viesteissä hän kertoo joutuneensa kaudellaan käytännössä vain ennakoimaan, hallitsemaan ja kontrolloimaan realisoituvia riskejä, minimoimaan vahinkoja ja tuomaan huonoja uutisia. ”Aika eri tilanteessa hyppäsin mukaan, kuin ulkoa sen kuvittelin olevan vakavaraisena ylioppilaskuntana!” Tolvas kirjoittaa. Hän muistelee olleensa helmikuussa 2021 töissä vasta yhdeksän päivää, kun päälle iski uusi koronasulkutila. Ylvan henkilöstön lomautuksia oli jatkettava ja opiskelijaravintolat pidettävä suljettuina. Ylva joutui nopeasti vaikeuksiin pankkilainojen lyhentämisen kanssa. Syksyyn 2023 mennessä konsernin tilanne oli jo niin hankala, ettei se pystynyt enää maksamaan Hyylle voittoa lainkaan, kun kaikki syntyvä tuotto meni kohonneisiin rahoituskuluihin. Samana vuonna ensimmäinen osa Lyyrasta myytiin Niamille, YL:n tietojen mukaan suhteellisen halvalla. Hyyssä jouduttiin leikkaamaan palveluista ja käymään muutosneuvottelut, jotka johtivat yhden ihmisen irtisanomiseen ja toisen osa-aikaistamiseen. 1909 Ylioppilaskunta tarjoaa Uuden ylioppilastalon harjakaisissa kahvit ja röökit. Osakuntatalo-nimellä tunnettu talo päätettiin rakentaa tilanpuutteen vuoksi: ylioppilaiden määrä on muutamassa vuodessa kasvanut parilla tuhannella. Rakentamiseen otetaan lainaa, ja jo alusta lähtien talo jakautuu vuokratuottoja tarjoavaan liikeosaan ja opiskelijoiden käytössä olevaan akateemiseen osaan. 1920 Kieltolain vuosina Vanhalla tai Uudella ei tiettävästi myydä alkoholia, mutta spriitä haetaan kauppiailta ja pirtuastiat kolisevat osakuntien juhlissa. Raittiusmieliset ovat huolissaan Uuden A-rapun juhlien tapainturmelluksesta, ja korttipelejä ja tanssejakin paheksutaan. 1939 Talvisodan aikana Uudella toimii Suomen Punaisen Ristin sidevalmistamo. Puolustusvoimat ottaa Uuden käyttöönsä niin ikään myöhemmin jatkosodassa, jolloin talossa toimii myös Saksan asevoimat.
13 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 Isoja rakennushankkeita edistettiin, vaikka kustannukset ja korkokulut olivat ampaisseet pilviin.
14 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 SUURI linja kuitenkin jatkui kriisien keskellä samana. Isoja rakennushankkeita edistettiin, vaikka kustannukset ja korkokulut olivat ampaisseet pilviin. Ylioppilaslehti haastatteli yhteensä viittä Hyyn entistä hallituslaista sekä Ylvan hallituksen opiskelijajäsentä eri vuosilta. Yksikään haastateltavista ei muista, että missään kohtaa olisi tosissaan puhuttu suunnan muuttamisesta. Moni kuvailee kokeneensa, että hankkeissa oltiin jo niin syvällä, ettei niistä pakittaminen ollut enää mahdollista. Tolvas näkee asian eri tavalla. Hänen mukaansa suurten rakennushankkeiden ”suuntaa muutettiin ja ulkoisiin vaikutuksiin reagoitiin jatkuvasti”. Viesteissään hän luettelee esimerkkejä vuosilta 2021–2023: puolet Ylvan lainoista korkosuojattiin, Grand Hansan talousvaikeuksiin ajautunut hotellioperaattori vaihdettiin ja omaisuutta realisoitiin, kun Lyyran täydestä omistuksesta ja sen jälkeen toimistotontista, Villa Kuunarista sekä Domus Academican B-talosta luovuttiin. ”Asioiden vakavuus on ollut musertavaa ja vaikeaa, mutta en itse luonteeltani ole sitä lattianrajasta itkenyt, vaan tuonut tosiasioina tietoon ratkaisuvaihtoehtojen kanssa”, Tolvas kirjoittaa. Moni haastateltu opiskelijaedustaja kiittelee, että Tolvas luovi parhaansa mukaan alati muuttuvassa tilanteessa. ”Mikään siitä, mitä Leea palkattiin tekemään, ei toteutunut suunnitelman mukaisesti. Kaikesta huolimatta hän kuitenkin jäi siihen viemään hommaa eteenpäin”, sanoo Nea Hakala , joka istui Hyyn hallituksessa vuosina 2022 ja 2023, jälkimmäisenä vuonna puheenjohtajana. Ylvan hallituksessa opiskelijajäsenenä vuosina 2021–2023 toiminut Joel Lindqvist muistelee olleensa vaikuttunut siitä, miten hienosti toimitusjohtaja hoiti vaikeaa tilannetta. ”Hänelle jaettiin mahdollisesti Ylvan historian huonoimmat kortit, kun miettii, millaisissa olosuhteissa hän joutui luovimaan. Kaksi isoa investointia käynnissä ja mustat joutsenet pölähtävät paikalle.” TOISAALTA Hyyssä ja Ylvassa oltiin pitkään optimistisia sen suhteen, että vaikka hankkeet viivästyisivät, ne saadaan kyllä maaliin ja tuottamaan rahaa. Samalla ajateltiin, että valmiita kiinteistöjä on tarvittaessa helpompi myydä kuin keskeneräisiä. Jälkeenpäin katsottuna erityisen kummalliselta näyttää, miten pitkään tavoite Hyyn jäsenmaksuttomuudesta näkyi asiakirjoissa. Vielä vuoden 2021– 2024 keskipitkän aikavälin taloussuunnitelmassa todetaan, että Hyy tähtää jäsenmaksuttomuteen vuonna 2025. ”Ylva on edelleen sitotunut jäsenmaksuttomuustavoitteen toteutumisen mahdollistavaan tuloutuksen nostamiseen”, asiakirjassa lukee. Hyyn edustajisto on hyväksynyt asiakirjan syyskuussa 2022 – siis puoli vuotta sen jälkeen, kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Hyyn hallituksessa vuonna 2024 Ylva-vastaavana toimineen Henna Heinon mukaan Hyyn piirissä käydyissä keskusteluissa ei hyvin pitkään haluttu myöntää ääneen, kuinka vaikea tilanne todellisuudessa on. Hänen mukaansa riskejä käytiin kyllä läpi, mutta niiden toteutumiseen ei viimeiseen asti haluttu uskoa. ”Pitää antaa myös pisteet Hyyn ja Ylvan viestinnälle, että asiat on saatu viestittyä halutulla tyylillä, eikä niitä siksi ole välttämättä tongittu sen syvemmälle”, hän sanoo. Osa opiskelijahaastateltavista kokeekin, että edustajistolle on viime vuosina annettu Ylvan taloustilanteesta ehkä turhan optimistinen kuva. Heinon mukaan tämä saattaa johtua siitä, että varsinkin Tolvaksella oli tapana esittää asioita ”Valkoisen talon hymyllä”. ”Leea oli tosi mahtava esittelemään asiat nimenomaan haluamallaan tavalla. Siinä piti harjaannuttaa rivien välistä lukemista ja diaesitysten hyvin tarkkaa syynäämistä.” Heino toivoo, että kommunikoinnissa olisi löytynyt keskitie, jossa ei mennä paniikkiin muttei myöskään tuudittauduta optimismiin. Samalla hän muistuttaa, että on edaattoreiden tehtävä ottaa selvää ja haastaa esittelijää eikä sokeasti uskoa kaikkea. Tolvas taas toteaa viesteissään, että Hyyllä omistajana on ollut poikkeuksellisen avoin näkyvyys Ylvan toimintaan. Hänen mukaansa Hyyn hallituksella on osallistumisoikeus Ylvan hallituksen kokouksiin ja talousjohtaja on etukäteen käynyt esittelemässä esimerkiksi budjettia ja tilinpäätöstä Hyyn keskeisille toimielimille, joten suuri osa päättäjistä on saanut tilannetiedot jo ennen edustajiston virallisia kokouksia. 1968 Vanha vallataan 25. marraskuuta, päivää ennen Hyyn satavuotisjuhlia. Vasemmistolainen opiskelijaoppositio kapinoi yliopiston hallintoa ja opetuksen sisältöä vastaan vuorokauden ajan – ja siivoaa sitten kiltisti jälkensä. 1969 Vanhalla alkaa puuhata Hyyn Kulttuurikeskus, joka ajetaan alas vasta vuonna 1993. Vuosikymmenten saatossa Vanhan kuppilan hämyssä istuu (ja alkoholisoituu) valtava määrä kulttuurivaikuttajia. Rakennuksessa ehditään nähdä lukemattomia esityksiä avantgardesta rock-keikkoihin ja Ylioppilasteatterin Lapualaisoopperaan. 1978 Vanha palaa pahasti. Juhlasali ja näyttämö tuhoutuvat täysin, ja rakennuksen katto putoaa alas. Samalla palaa myös Ylioppilasteatterin pukuhuone, salainen panopaikka. Kymmenen vuotta myöhemmin Hyyn 120-vuotisjuhlavuonna palon muistoksi teetetään tulitikkuaskeja. 1950 Ylioppilastalojen välistä toria kutsutaan ”Perunatoriksi”, koska Ylioppilastuki myy siellä nakkeja ja ranskalaisia. Perunatorista tulee lättähattujen kokoontumispaikka, ja järjestyshäiriöt erityisesti Uuden A-rapussa lisääntyvät seuraavina vuosina. Oikeistoja vasemmisto-opiskelijat ovat yhtä mieltä siitä, että poliisin kutsumista on vältettävä.
15 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 Lisäksi Ylva on järjestänyt Business Schooleja , joissa Tolvas sanoo vuodesta 2021 lähtien avoimesti kertoneensa Hyyn päättäjille pyydetysti, ”kuinka kusessa ollaan”. On kuitenkin epäselvää, kuinka paljon keskivertoedaattorit ymmärsivät Ylvan taloustilanteen vakavuudesta. Jopa eräs Hyyn hallituksessa istunut haastateltava kertoo joutuneensa esitysten aikana toisinaan googlaamaan käytettyjä termejä. SUURELLE yleisölle Hyyn ja Ylvan taloustilanne alkoi valjeta toukokuussa 2024, kun Helsingin Sanomat uutisoi ”maailman mahdollisesti rikkaimman ylioppilaskunnan jättiveloista”. Tolvas ennakoi jutussa, että Ylvan omavaraisuusaste tulee alimmillaan käymään 42–43 prosentissa, vaikka se ei omistajastrategian mukaan saisi markkina-arvoin laskea alle 50 prosenttiin. Jo saman vuoden lopussa lukema oli vaivaiset 28,1 prosenttia. Henna Heino kertoo, että viimeistään viime hallituskaudella tajuttiin, että tilanne on heikkenemässä vauhdilla. ”Yritettiin koko ajan tehdä asioita hallitusti, ettei tulisi mitään syöksyräjähdysonnettomuutta. Loppuvuonna kuitenkin huomattiin, että mennään kovempaa alas, kuin mitä oli tarkoitus.” Samassa HS:n jutussa Hyyn hallituksen silloinen puheenjohtaja Antti Kaijansinkko vakuutteli, ettei ylioppilastalojen myynnistä ole ollut puhetta. Hän huomautti, että kiinteistöt ovat erityissuojeluksessa, eli niistä luopuminen vaatisi Hyyn 60-henkisen edustajiston päätöksen. Kaijansinkko kieltäytyi Ylioppilaslehden haastattelusta, sillä hän on nykyään Ylvan hallituksen opiskelijajäsen. Tosiasiassa edustajisto ei voi estää ylioppilastalojen myyntiä, jos rahoittajapankit sitä vaativat. Jos velkaa ottaa, sitä pitää pystyä lyhentämään, ja Ylvan kiinteistöt ovat sen lainojen vakuutena. Osalle Hyyn päättäjistä on tullut yllätyksenä, että Uusi ja Vanha ovat lainojen vakuutena. Eräs vuoden 2022 hallituslainen kertoo, ettei muista ikinä kuulleensa tai lukeneensa mistään, että ylioppilastalot olisi pantattu. Hän uskoo, että myös valtaosa edustajistosta on ollut asiasta ”aivan pihalla”. TÄMÄN vuoden maaliskuussa Hyyn edustajiston Telegram-ryhmään lävähti viesti: ”Uunituore päätös edariPJ:stä!!” ”EDARI HÖPÖHÖPÖ” -niminen ryhmä on ainoa kanava, jossa koko edustajisto varaedaattoreita myöten voi epävirallisesti keskustella Hyytä koskevista asioista. Maaliskuisessa viestissä kerrottiin ryhmäpuheenjohtajien yksimielisestä Hyyn toimintaa kyseenalaistavat? edaattorit saavat helposti? hankalan tyypin maineen.?
16 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 linjauksesta: Jos jatkossa joku ryhmän jäsen pyytää siirtämään keskustelua toiseen ajankohtaan tai kokee keskustelun sävyn ”liian tulehtuneeksi”, on jäsenillä velvollisuus lopettaa reaktion aiheuttanut viestittely. Sinänsä sympaattinen ja harmittoman oloinen linjaus avaa vielä yhden ikkunan siihen, miten ylioppilaskunta on päätynyt nykyisiin vaikeuksiinsa. Hyy on julkisyhteisö, jonka asioista päättävät demokraattisilla vaaleilla valitut opiskelijat. Samalla sen alla operoi liiketaloudellinen konserni, jolla on oma hallitus, toimitusjohtaja ja liikesalaisuuksia – ja satoja miljoonia euroja velkaa. Edustajistossa istuu nuoria ja usein kokemattomia päättäjiä, jotka vasta harjoittelevat poliittista retoriikkaa, yhteistyötä ja päätöksentekoa. Edaattorit vaihtuvat tavallisesti kahden vuoden välein ja Hyyn hallitus joka vuosi. Kun asiat ovat suuria ja monimutkaisia, päättäjät joutuvat luottamaan vahvasti Ylvan asiantuntijoiden sanaan, vaikka teknisesti vastuu päätöksistä on opiskelijoilla itsellään. Samalla Hyyn toimintaa kyseenalaistavat edaattorit saavat helposti hankalan tyypin maineen. Kriittiseen keskusteluun edustajiston sisällä ei ainakaan Telegram-linjauksen perusteella varsinaisesti kannusteta. Kun ryhmässä tehdään päätöksiä, fokus voi helposti mennä konsensuksen hakemiseen, sanoo Aalto-yliopiston liiketoiminnan analytiikan apulaisprofessori Eeva Vilkkumaa . ”Ei ehkä esitetä kritiikkiä niin helposti tai lopetetaan pohdinnat vähän ennenaikaisesti.” Vilkkumaa on päätösanalyytikko, joka rakentaa matemaattisia päätöstukimalleja yrityksille ja julkisorganisaatioille. Hän painottaa, ettei tunne Hyyn tai Ylvan toimintaa tarkemmin vaan kommentoi asiaa yleisellä tasolla. Erityisesti tappiotilanteessa ihmiset ovat halukkaampia ottamaan riskejä päästäkseen takaisin voiton puolelle. Vilkkumaa puhuu uponneiden kustannusten vinoumasta, jossa jälkikäteen katsottuna väärään ratkaisuun jäädään, koska pelissä on jo niin paljon. Ryhmän sisäisessä päätöksenteossa ilmiö on yleensä vielä voimakkaampi, Vilkkumaa sanoo. Jos ryhmässä on riskihakuisia ihmisiä, ryhmä saattaa päätyä olemaan vielä riskihakuisempi yhdessä. Toisaalta lopputuleman perusteella ei hänen mukaansa voi kritisoida päätösprosessia. Kurjasti voi käydä, vaikka prosessi olisi ollut kuinka hyvä. JUURI nyt Hyy on keskellä 157-vuotisen historiansa suurinta kriisiä. Näin arvioi Helsingin yliopiston eurooppalaisen historian professori Laura Kolbe , joka on erikoistunut yliopiston ja ylioppilaiden sodanjälkeiseen historiaan ja julkaissut kaksi kirjaa Hyyn historiasta. ”Totta kai tämä on traagista kaltaiselleni tyypille, joka on seurannut 70luvun lopulta lähtien, että miten hienosti hoidettu ylioppilaskunnan kokonaistalous on voinut läsähtää tällä tavalla. Se on ihan käsittämätöntä.” Ylioppilastalojen menettäminen olisi Kolben mukaan erityisen dramaattinen muutos. Hyy on päässyt Vanhan ja Uuden ja myöhemmin Kaivopihan projektien kautta vaikuttamaan Helsingin kehitykseen ja viitoittamaan suuntaa pääkaupungin laajentumiselle. On globaalisti uniikkia, että kaupungistumisen, yliopiston ja ylioppilaskunnan välillä on näin likeinen suhde, Kolbe sanoo. Hyy on ollut kiinteistöomistustensa kautta myös keskeinen osa suomalaisten poliittisten aatteiden historiaa. Fennomania, Akateeminen Karjala-Seura, Vapauden Akateeminen Liitto, 60-luvun radikalismi, 70-luvun taistolaisuus, vihreät, Kolbe luettelee. ”Tapaan sanoa, että kaikki suomalaiset poliittiset aatteet ovat syntyneet ylioppilastaloissa.” Vaikka huoli Uudesta ja Vanhasta on opiskelijapäättäjien keskuudessa suuri, Hyyn suunnalta on kuulunut myös toppuuttelevia puheenvuoroja: ylioppilaskunta pärjää ja on olemassa myös ilman ylioppilastaloja. Kolbe kertoo käyneensä vastikään osakunnan tapahtumassa ja katsoneensa Uuden ala-aulassa listaa järjestöistä, jotka käyttävät A-rapun tiloja. Niitä on valtavasti. Uusi on voinut tarjota tilat monille järjestöille, jolla ei ole merkittävää omaa varallisuutta. ”Mitä tälle porukalle tapahtuu? Kuka kantaa vastuun sitten?” hän pohtii. ”Kyllähän opiskelijakulttuuriin kuuluu vaikuttamista, politiikan tekoa, sosiaalista elämää, yhdessä olemista, oppimista.” Siihen toistaiseksi tarvitaan tiloja ja taloja. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n. AIKAJANAN LÄHTEET: Matti Klinge: Ylioppilastalo (Hyy, 1990), Jari Eerola (toim.): Uusi ylioppilastalo – 100 vuotta Helsingin sydämessä (Gaudeamus, 2010), Outi Popp ja Asko Mäkelä: Vanha palaa! (Like, 2017), Laura Kolbe: Eliitti, traditio, murros – Helsingin ylipoiston ylioppilaskunta 1960–1990 (Otava, 1996), Yle, sateenkaarihistoria.fi. JUTUN KUVALÄHTEET: Toivo Heinimäki, Helsingin kaupunginmuseo (Sundström), Arkkitehtuurija designmuseo (Lönn, Sundström), Museovirasto (Faltin), Aalto-yliopisto (Rantala), Suomen metsästysmuseo, Työväenmuseo Werstas, Ylva. 2018 Hyy ostaa Uuden viereisen Seurahuoneen, ja Grand Hansa -hotellihanke alkaa hahmottua. Lumipallo alkaa vieriä kohti kiinteistötoiminnan kriisiä, vaikkei sitä vielä osata arvata. 2000 Opiskelijakulttuuri Vanhalla alkaa hiipua ja vuokratoiminta puolestaan kasvaa. Vuonna 2015 asiaa ratkotaan jo hallintooikeudessakin, kun Hyy päättää häätää Vanhan alkuperäiset musiikkijärjestöt kotisalistaan vuokratakseen tiloja paremmin Royal Ravintolat Oy:lle. 1982 Uudella järjestetään ensimmäinen valtakunnallinen lesbotapaaminen Vapautuspäivien yhteydessä. Seta on aloittanut edellisvuonna Vapautuspäivien mielenosoituskulkueet, joista Pride-marssit myöhemmin kehittyvät. Suomessa julkinen kehottaminen samaa sukupuolta olevien henkilöiden väliseen haureuteen on vielä rangaistavaa.
YLIOPPILASLEHTI 3/2025 17 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 Luopuisitko mieluummin Vanhasta vai Uudesta ylioppilastalosta? Jos on pakko valita, ehkä luopuisin Uudesta. Olen valmistunut jo joitain vuosia sitten, mutta olen Ylioppilaskunnan Laulajien jäsenenä käyttänyt Vanhaa enemmän. Uudellakin on toki paljon hyvää toimintaa, sitsejä ja kaikkea tämmöistä. Paha kysymys, mielellään pitäisin molemmat. Mutta Uudella on järjestötoimintaa, joten kyllä varmaan luopuisin Vanhasta, vaikka silläkin on pitkät perinteet. Mulla ei ole mitään suhdetta Vanhaan ylioppilastaloon, eli ehkä sen takia luopuisin siitä ja pitäisin Uuden, jossa olen ollut järjestötoiminnan kautta. Rehellisesti en osaa kyllä sanoa. En ole käynyt itse kummassakaan, eli ei ole käyttöä kummallekaan. Mutta olen kuullut, että Vanhalla on kaikenlaisia tapahtumia, eli ehkä myisin Uuden ylioppilastalon. Luopuisin Vanhasta ylioppilastalosta, koska nykyinen opiskelijatoiminta on lähinnä Uuden puolella. Kandivaiheessa on tullut paljon pyörittyä Uudella. Miljoonavelkojen kanssa painiva Helsingin yliopiston ylioppilaskunta joutuu mahdollisesti myymään kiinteistöjään. Kysyimme opiskelijoilta Kaivopihalla, kummasta Hyyn historiallisesta ylioppilastalosta he ennemmin luopuisivat. Siiri Puronummi , 22, FARMASIA Aino Haavisto, 31, TIETOJENKÄSITTELYTIEDE Lilja Juurakko , 19, PSYKOLOGIA Tiia Ylikoski , 23, SOSIAALITYÖ JA KEHITYSTUTKIMUS Erik Liesalho , 27, HISTORIA TEKSTI: ROOSA WELLING KUVAT: IISA PAPPI En ole itse käynyt ikinä kummassakaan, mutta ehkä näin arkkitehtonisesti Vanha ylioppilastalo näyttää siistimmältä, eli Uusi voidaan myydä. Ilari Sinkkonen , 30, TIETOJENKÄSITTELYTIEDE GALLUP
18 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 Toimittaja Jimi Holmberg kertoo esseessään, miksi hän rauhoittuu luonnon sijaan parhaiten supermarketissa. metsään, ahdistaa Menin silti TEKSTI: JIMI HOLMBERG KUVA: ALIINA KAURANNE
19 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 YLIOPPILASLEHTI 3/2025 annattaa viettää luonnossa aikaa Mä menin sinne Ja siellä oli ihan vitusti puita. URSUS FACTORY – EKSISTENTIAALINEN BIISI (2018) NYKYAJAN nuoret eivät osaa mitään, kaikista vähiten rentoutua. Kuten muutkin parija kolmekymppiset, olen kroonisesti ahdistunut. Yleisin kuulemani ohje akuuttiin maailmantuskaan on: mene metsään, pidä turpa kiinni ja hengitä. Useimmiten kuittaan nämä vinkkivitoset boomeroinniksi, toksiseksi positiivisuudeksi ja joogafasismin tuputtamiseksi. Jatkan tuomioselailua odottaen, että paha lähtee, millä tulikin. Päivitän Instagramin syötettä, vedän sormella sovelluksen yläreunasta kuin uhkapeluri hedelmäpelin vivusta. Koneesta ropisee palkinto toisensa perään. Tekoälyllä tehtyjä kissameemejä, värikkäitä infografiikoita käynnissä olevista kansanmurhista, valmistujaispäivityksiä. Ihmiset toteuttavat unelmiaan, ennen kaikkea minun unelmiani. Napakymppi! Puolituttu kertoo valmistuneensa tavoiteajassa oikeustieteellisestä stipendin kera. Opintojen lisäksi hänellä oli masennusja adhd-diagnooseistaan huolimatta aikaa käydä töissä, osallistua kansalaistoimintaan ja näyttää thirst trapeissään julmetun kuumalta. Mikä on sinun tekosyysi? Katkeruus hyökyy suoniin ja pakkautuu kurkkuun. ALKUKESÄ , hitaasti lämpenevät illat. Lammassaari on hiljainen, varjoissa on vielä koleaa. Istun mättäälle. Pyöräytän hartiat taakse, vedän henkeä. Pitkiä, rauhallisia vetoja, sisään, ulos. Annan katseen harhailla, se käy puiden latvoissa, valuu sieltä ilta-auringossa rusottavien lehtien kautta puron pintaan. Katse soljuu virran mukana, sekoittuu siihen, sulaa osaksi veden pehmentämää hehkua, joka lämmittää poskipäitä. Kutittaa. On sittenkin vähän liian kylmä. Vanhat kaunat ja somekiistat roikkuvat aivoissa takiaisten lailla. Yritän ravistella niitä irti. Näinkö nopeasti huomioni herpaantuu? Häpeä kiristää ihoani. En osaa rentoutua luonnon keskellä. Tunnen yhteyden sijaan pikemminkin korostettua erillisyyttä. Mitä enemmän yritän olla kuten muutkin elävät, sitä tiukemmiksi tietoisuuden kahleet käyvät. Postmoderni kehoni hylkii luontoa. Koska kuikan ujellusta ei ole optimoitu kiihdyttämään synapsejani ostopäätöksen tekoon tai provosoimaan minusta reaktiota, se ei tunnu miltään. Olen viettänyt 8-vuotiaasta asti päivittäin 3–10 tuntia internetissä, keskustelupalstoilla ja somessa. Kasvoin tekstuaalisen, jatkuvasti itseään dekonstruoivan yhteiskunnan lapseksi. Psyykeni on kehittynyt virtuaalisen kanssakäymisen ja reaktiivisen somekulttuurin ympärille. Kaikesta on oltava mielipide, mieluiten kriittinen (kapitalismikritiikistä saa lisäpisteitä). Luonto tuntuu tässä suhteessa pikemminkin epäluonnolliselta. Siellä asiat vain ovat, ilman sen kummempia arvolatauksia tai salattuja motiiveja. Tämä vilpittömyys on erityisen luonnotonta paljasjalkaiselle kaupunkilaiselle, jolle luonto ei ole koskaan tullut sulavasti osaksi arkea. Urbaanissa kaupunkiympäristössä vehreyteen jalkautuminen vaatii vaivannäköä, siinä missä tiedon valtatielle pääsee nopeasti lähes jokaisen taskusta löytyvän laitteen avulla. Apple julkaisi ensimmäisen Iphonen vuonna 2007, ja vuoteen 2013 mennessä jo reilusti yli puolet 16–60-vuotiaista suomalaisista omisti älypuhelimen. Kun kännykästä tuli oletusarvoinen tapa hoitaa pankkiasioita ja ylläpitää ihmissuhteita, netti korvasi lopulta todellisuuden. JATKUVA pääsy internetiin on vaikuttanut merkittävästi ikäluokkani vuorovaikutustaitoihin ja oikeastaan koko olemassa olemisen tapaan. Suurin osa kavereistani on instamutuaaleja, joita en ole koskaan edes tavannut. Niin sanottujen oikean elämän ystävieni kanssa olemme tekemisissä enemmän virtuaalisesti kuin kasvotusten. Tavatessamme puhumme siitä, mitä olemme netissä nähneet. Vaikutus näkyy muuallakin yhteiskunnassa. Uutisjutut kirjoitetaan enimmäkseen nettikeskustelun (lue: X-postausten) pohjalta. TE-toimiston työvoimakoulutuksissa opetetaan ensimmäisenä rakentamaan virtuaalinen portfolio ja muistutetaan olemaan läsnä somessa. Samaan aikaan offline-ajasta on tullut länsimaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa etuoikeus. Mahdollisuus irtautua somesta on statussymboli, osoitus sekä sosiaalisesta että myös materiaalisesta pääomasta. Australialaisen brändikonsultti Eugene Healeyn sanoin: ”Ylivalottuneessa kulttuurissa kaikista suurin etuoikeus on olla näkymätön.” Tätä pääomaa pitää toki käydä somessa aina tasaisin väliajoin nonchalantisti osoittamassa. (”En täällä enää kauheasti käy, mutta...”) Mitä hyötyä on valaistumisesta ja mielenrauhasta, jos Linkedin-seuraajasi eivät tiedä siitä? Metsän keskellä meditointi on porvarillisen itsekurin ja säntillisyyden symboli. Siksi kerta toisensa jälkeen lähden metsään istumaan hampaat irvessä, itku kurkussa ja perse mudassa odottamaan valaistumista. Kun kuulen metsän soivan ilman piilomerkityksiä tai metatasoja, soivan syvemmin kuin mikään intertekstuaalisuuteensa rakastunut sävellys, alan hävetä omaa kyvyttömyyttäni vain istua, olla hiljaa ja ottaa se vastaan. TIIVISTETTYNÄ : luonnossa istuminen on lähinnä ihan vitun kiusallista. Tunnen oloni Itäkeskuksessa vaalimakkaraa jakavaksi kokoomuspoliitikoksi. Siksi palaan kaupunkiin, takaisin näkyvien egojen maailmaan, määrätietoisesti raahautuvien kenkien ja nuutuneiden katseiden lomaan. Kadulla kävellessä saan hetkeksi kadota liikkeeseen, kunnes katseet kohtaavat ja muistan, että en astele yhtä ryhdikkäästi kuin oikislainen puolituttuni ja siksi varmaan olenkin tällainen luuseri. En osaa kadottaa itseäni luontoon tai ihmisten keskelle, mutta rakastan eksyä supermarketteihin. Ruokakaupassa käyntiä on niin vaikea romantisoida, että suosittelen jokaista itseään kunnioittavaa meta-ironistia ottamaan haasteen vastaan. Jos metsäretki on pakoa ihmisyydestä, marketin keinovalojen alla ihmisyys kestämättömine seurauksineen tarjoillaan meille kaikissa sävyissään. Satojen kirjavien aspartaamipullojen mosaiikki, kymmenkaupalla neonvärisiä leikkelepaketteja, hyödykkeiksi jauhettuja ruhoja. Kun ärsykkeitä on tarpeeksi, ne kumoavat lopulta toisensa, ja kakofoniaa seuraa hiljaisuus. Taideteknisten korkeakoulujen priimukset on valjastettu joko valmistamaan suklaata, muotoilemaan suklaa yhä dynaamisempiin pakkauksiin tai ohjaamaan louhimieheläinen mainoselokuva vakuuttamaan ostaja siitä, että Fazerin latominen ostoskoriin on ennen kaikkea isänmaallinen teko. Kassajonossa taputan itseäni olalle näistä kapitalismikriittisistä havainnoistani ja jätän samalla korttelitoiveen, että myisivät sitä parempaa salsaa. Kun ihmisyyttä ei pääse pakoon, sen voi kohdata ja nöyrtyä todistamaan omaa pienuuttaan. Vain supermarketissa voin olla olemassa, oikeasti hukata itseni, tulla yhdeksi tuotteeksi muiden joukkoon.
NÄYTTELYKESKUS | OBSERVATORIO | PIIRUSTUSSALI Helsingin yliopiston opiskelijoille aina vapaa pääsy. Tutustu myös Liekin lämmössä -toimintaamme! @tiedemuseoliekki @liekkiobservatorio @piirustussali_artroom Opiskelijoille RAHAA! Helppoa lisätuloa. Vain pakettien luovutusta asiakkaille. Ei rahan käsittelyä, eikä riskiä. Oman osuutesi saat omistajalta käteen tai MobilePay-llä. Tuoteryhmällä on n. 2,8 milj. ostajaa. Siitä voit ottaa osasi. Varastoksi käy esim. kylmä tai lämmin autotalli tms. Tuotteen hyvä maine 20 vuoden ajalta ja ainutlaatuiset takuut. Hyvin vapaa työaika. Ilmoita yhteystietosi, niin soitamme ja kerromme lisää! Aimo-Tuote Oy oppipoika@parnet.fi 29 23,50 Työväen Opintorahasto myöntää apurahoja ja avustuksia erityisesti työväestön nuorison opiskelun tukemiseksi sekä opintorahaston tarkoitusta edistäville yhteisöille. Opiskelija-apurahoja haetaan sähköisen järjestelmän kautta osoitteesta www.tyovaenopintorahasto.fi. Apurahahakemukseen tulee liittää todistus opiskelupaikasta, yhteystiedot, sp-osoite sekä pankkitilin numero. Yhteisöjen hakemukset toimitetaan sähköpostitse teemu.hirvonen@tyovaenopintorahasto.fi Vuoden 2025 hakuaika 1.9.–30.9.2025 Apurahoista päätetään marraskuussa. Myönnetyistä apurahoista ei ilmoiteta erikseen. kauppapolitiikka. Tilaa lehti tai lue verkossa maksutta! Kiinnostaako kansainvälinen kauppa ja politiikka? 12 . LOKAKUUTA Arvo Pärt 90 vuotta. piano