YLIOPPILASLEHTI nro 1 / 2023 abinumero C O N T E N T T I A H E L V E T I N K O N E E S T A s. 28
KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907 Lukuvuosi 14.8.2023 31.5.2024 www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto Media Audiotuotanto, Journalistinen kirjoittaminen, Radiotoimittaja, TV-työ, Urheilutoimittaja Taide Elokuva, Kirjoittaja, Kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu, Musiikki, Näyttelijäntaide 1 ja 2, Pelituotanto, Tanssi Yhteiskunta Valtiotieteet, Ympäristö ja kestävyys Aloitamme uudet koulutukset Musiikki, Tanssi, Ympäristö ja kestävyys
ylioppilaslehti 1 / 2023 3 Pääkirjoitus Tämä ei ole mainos ””NEWS NEWS is what somebody does not want you to print. All the rest is advertising.” Näin lausui 1800–1900-lukujen taitteessa brittiläinen lehtikustantaja Alfred Harmsworth, tai ehkä hänen maanmiehensä, kirjailija ja toimittaja George Orwell. Sitaatin alkuperä ei ole tiedossa, mutta olen kuullut sen useita variaatioita monen mediatyöläisen suusta. Perusteleehan se journalismin olemassaoloa – erityisesti aikana, jona viestintä ja some haastavat perinteistä mediaa. Valtiot, yritykset ja järjestöt pyrkivät yhä aggressiivisemmin hallitsemaan julkisuuskuvaansa. Maine on kannattavan liiketoiminnan ja luottamuksen ydin, ja viestinnän perusopetuksia on, että etenkin kriisitilanteissa on viestittävä vakuuttavasti ja nopeasti itse, ennen kuin joku muu – esimerkiksi journalisti – määrittelee tilanteen puolestasi. Nykyään omaa julkisuuskuvaansa haluavat hallita myös tavalliset ihmiset. JOUDUN JOUDUN yhä useammin tilanteeseen, jossa haastateltava toivoo voivansa esiintyä tekstissä pelkällä etunimellä, vaikka hänen roolinsa jutussa on arkinen ja harmiton. Haastateltavat vuosikymmenien takaa ottavat yhteyttä toimituksiin pyytääkseen toimittajia poistamaan verkkoarkistosta vanhan jutun, jossa haastateltava kertoo lempikouluruokansa tai esittelee lemmikkinsä. Katugallupissa ohikulkija kieltäytyy haastattelusta, koska ei halua tulla löydetyksi Googlen kuvahausta ”tämän näköisenä”. Olemme tottuneet muokkaamaan itse profiilimme niin tarkasti, että kenenkään muun tarinankerronta ei vakuuta. Kun elämän keskiössä korostuu entistä vahvemmin minä , voi olla vaikea ymmärtää, miksi journalistinen juttu ei ilmennä oman persoonallisuuden kaikkia eri puolia tai käy promotoinnista työmarkkinoilla. Siitä, miten Instagramissa syntynyt kontrollin tarve vaikuttaa käsitykseemme julkisesta keskustelusta voit lukea lisää esseestä sivulta 28. Media onkin osin epäonnistunut toimintansa perustelemisessa. Siis siinä, miksi julkiseen keskusteluun tarvitaan tavallisia ihmisiä koko nimillään: läpinäkyvyyden ja luotettavuuden vuoksi. Tabujen purkamiseksi ja uusien syntymisen vastavoimaksi. Varmuudeksi siitä, ettei haastateltava tai toimittaja salaa jutun kannalta olennaisia asioita. Vanhoja juttuja ei pidä poistaa tai sensuroida siitäkään syystä, että jutut kertovat ajasta, jolloin ne on tehty. Kun linjasta poiketaan kerran, koska höpsöllä lemmikkijutulla ei niin ole väliä, herää kysymys, millä sitten on. Missä menee läpinäkyvyyden raja ja kuka sen määrittelee? Jos läpinäkyvyydestä tingitään, journalistit voivat heittää hanskat tiskiin. Viestintätoimistoja täällä kyllä riittää kasvattamaan arvoa ja rakentamaan vakuuttavia menestystarinoita . YMMÄRRÄN, YMMÄRRÄN, että haastattelut voivat arveluttaa. Vaikka perinteinen media harvoin nostaa yksittäistä kokemusasiantuntijaa rinnuksista seinälle, somen kommenttikentissä niin usein käy. Niinpä moni jättää haastattelun mieluummin antamatta. Journalisti saa jutusta palkkaa, mutta mitä haastateltava saa? Palstatilaa, eikä sitäkään omaehtoisesti. Yksilökeskeisessä kulttuurissa monen on tätä vaikea niellä. Ketään muuta paranneltu kiiltokuvaversio henkilöbrändistäsi ei kuitenkaan kiinnosta. Tarinasi osana jotain suurempaa ilmiötä sen sijaan saattaa kiinnostaakin. Mihin siis tarvitaan toimittajaa julkisuuden ja sinun välillesi? Meille maksetaan nimenomaan siitä, että emme tee sinusta mainoksia. A D I L E S E V I M L I K U V A A av a E ro n en
4 Toimitukselta Tekijöinä PÄÄTOIMITTAJA PÄÄTOIMITTAJA Adile Sevimli @adilesev ART DIRECTOR ART DIRECTOR Pauliina Nykänen TOIMITUSSIHTEERIT TOIMITUSSIHTEERIT Anni Härkönen @annihark Petri Jääskeläinen @KmyBeat TEKIJÄT TEKIJÄT Maryam Ahmed, Anssi Bwalya, Aava Eronen, Toivo Heinimäki, Venla Helenius, Hilla Kurki, Eveliina Lempiäinen, Lotta Närhi, Taija Roiha, Ronja Salmi, Levi Vepsä, Arda Yildirim KIITOKSET KIITOKSET Antti Auvinen, Ümit Bedretdin, Reeta Cremin, Ahto Harmo, Otso Teperi, Harri Saukkomaa, Erik Solin, Usva Torkki KANNEN KUVA KANNEN KUVA Hilla Kurki PERUSTETTU 1913. PERUSTETTU 1913. 110. vuosikerta. Ylioppilaslehden kustannus Oy on Aikakausmedian sekä Kulttuuri-, mielipideja tiedelehtien liitto Kultti ry:n jäsen. SÄHKÖPOSTIOSOITTEET SÄHKÖPOSTIOSOITTEET etunimi.sukunimi @ylioppilaslehti.fi SOMESSA SOMESSA @ylioppilaslehti KÄYNTIJA KÄYNTIJA POSTITUSOSOITE POSTITUSOSOITE Leppäsuonkatu 9 B 00100 Helsinki TILAUKSET JA TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET OSOITTEENMUUTOKSET www.ylioppilaslehti.fi/ tilaajapalvelut MEDIATIEDOT MEDIATIEDOT www.ylioppilaslehti.fi/mediatiedot KUSTANTAJA KUSTANTAJA Ylioppilaslehden kustannus oy Toimitusjohtaja Leea Tolvas, leea.tolvas@ylva.fi PAINO PAINO Printall AS, Tallinna, Viro ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (verkkolehti) Toimitus ei vastaa tilaamatta lähetetystä aineistosta eikä palauta sitä. SEURAAVA NUMERO SEURAAVA NUMERO ilmestyy 24.3. Voidaanko vain pitää hauskaa? K U V A A av a E ro n en Eveliina Lempiäinen on nautiskeleva kirjoittaja ja ahnehtiva lukija. Seuraavaksi hän vie illalliselle äitinsä ja aikoo hyväksyä illalliskutsuja jatkossa myös heilastelijoilta. Helppoa se ei ole. Miksi, se selviää sivulta 56. Toivo Heinimäki on valokuvataiteilija, kuvantekijä ja Utu Press -pienkustantamon perustaja. Tämän lehden sivuille 16–27 hän toteutti visuaalisen tallenteen, jossa toimittaja rusikoidaan Sörnäisissä sijaitsevassa kellarissa kuudentoista soturin, neljän kuninkaallisen ja muutaman muun puuolennon läsnäollessa. OIKAISU Lehdessä 6/22 kerroimme Postia-palstalla, että Paavo Väyrynen vetäytyi lokakuussa eduskuntavaaliehdokkuudesta. Tämä on totta, mutta päivää ennen lehden julkaisua Väyrynen kertoi sittenkin lähtevänsä ehdolle keskustan riveissä. URHEILU URHEILU rikkoo edelleen liian monia nuoria. Viime syksynä Syömishäiriöliiton (Syli) varapuheenjohtaja Marika Uusi-Illikainen otti kantaa voimisteluvalmennuksen epäkohtiin. Tuolloin paljastui, että Suomen rytmisen voimistelun maajoukkueen aiemman päävalmentajan ja toisen valmentajan epäiltiin painostaneen urheilijoita muun muassa laihduttamaan sekä tarkkailemaan syömistään ja painoaan. Ongelma ei ole uusi, mutta lajiliitot eivät ole onnistuneet puuttumaan siihen riittävästi. Julkisuuteen tulleet tapaukset koskevat usein kilpatason urheilua, mutta vastaava painostus voi alkaa jo aikaisemmin lasten ja nuorten liikuntaharrastuksissa. Lasten kautta unelmiaan elävät valmentajat eivät ymmärrä asiallisuuden rajoja. Vaikka ammattilaisiksi pyrkiville pitää taata mahdollisuudet kehittyä, kaikista urheilusta innostuneista nuorista ei pidä koulia tähtiä hinnalla millä hyvänsä. Pahimmillaan valmennettavista kasvaa psyykkisesti ja fyysisesti rikkinäisiä aikuisia, jotka vihaavat liikuntaa. Tämän lehden sivuilla 16–27 kokeillaan lajia nimeltä shakkinyrkkeily. Sen ytimessä on hauskanpito, vaikka kovimmat lajista innostuneista ovat toivoneet shakkinyrkkeilystä jopa olympialajia. Suomalaisista shakkinyrkkeilijöistä välittyi sekä mieltä että ruumista kehittävästä harrastuksesta kumpuava ilo. Asenteesta voisivat ottaa mallia tunnetummatkin lajit. Monille nuorille riittää itsensä kehittäminen parhaansa mukaan ja kivassa porukassa. Harva nuori tavoittelee ammattilaisuutta, vaikka harrastaa valitsemaansa lajia urheiluseurassa. Miksi se ei riitä aikuisille? P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N
ylioppilaslehti 1 / 2023 5 Tässä lehdessä A L U K S I P I T K Ä T L O P U K S I FIKTIO s. 64 Tammakuume TAKAIKKUNA s. 67 Vallankumous alkaa voimistelusalista Turpaan enkelisijoittajalta Liityntäpysäköijien luvattu maa Instagram pilasi meidät PÄ ÄKIRJOITUS s. 3 Et kiinnosta meitä TOIMITUKSELTA s. 4 Urheilu on vaarallista UUTISIA s. 6 Tärkeät ihmiset juhlivat: Timo Harakka lähtee vaaleihin Ylkkäri-teemalla TIEDE s. 12 Äärisääennuste Vintage 3 x new year, new me Asian tuntija KULTTUURI s. 54 Kritiikki 3 x megatrendit 2023 Kolumni Rakas ruokapäiväkirja, Kulttuurihenkilö ALAKULTTUURI s. 61 Tulevat rehtorit Pakina: Viimeinen millenniaali Internet-UG Postia Top-10 ALKUPALA s. 15 Anaalihelmiä ja eksoottisia toisia S. 16 S. 28 S. 38
ylioppilaslehti 1 / 2023 6 Nopeat U U T I S I A S E L F IE A d ile S ev im li Hyyn vuoden 2023 hallitus on valittu HELSINGIN HELSINGIN yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) edustajisto valitsi joulukuussa uuden hallituksensa. Vuoden 2023 hallituksen puheenjohtajaksi valittiin Nea Hakala (Hyal). Hakalan lisäksi hallitukseen valittiin 11 jäsentä. Heistä kaksi edustaa sitoutumatonta vasemmistoa, kaksi ainejärjestötaustaista Hyalia, kaksi vaalirengas Helpiä ja kaksi Hyyn vihreitä. Yhden paikan saivat kokoomuksen, opiskelijoiden sosiaalidemokraattisen yhdistyksen ja osakuntien vaaliliittojen ja svenska nationer och ämnesföreningarin (snäf) edustajat. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N YLIOPPILASLEHTI YLIOPPILASLEHTI täytti tammikuussa 110 vuotta. Lehteä juhlistettiin pienimuotoisessa tilaisuudessa 20. tammikuuta Helsingin yliopiston ylioppilaskunnan (Hyy) omistamassa Domusravintolassa. Paikalle oli kutsuttu muun muassa Hyyn hallitus ja henkilökuntaa sekä Ylioppilaslehden entisiä toimituslaisia 40 vuoden ajalta. Ylioppilaslehden toimitussihteeri vuosilta 1983–1985, liikenneja viestintäministeri Timo Harakka, piti tapahtumassa puheen, jossa hän korosti Ylioppilaslehden tehtävää instituutioiden vastaisena instituutiona. ” Kaikki se, mitä aika on pitänyt naurettavana, on tullut ensimmäisenä vakavasti otetuksi Ylioppilaslehdessä, ja sitten kun siitä on tullut yleinen totuus, sitä on ensimmäisenä pilkattu Ylioppilaslehdessä.” Ministeri Harakan mukaan Ylioppilaslehden tehtävä on olla väärässä ja tuottaa aleista mielipidettä yleisen mielipiteen vastavoimaksi. Totuuksien kuhisevassa kompostissa on ministerin mukaan tärkeää levittää väärää totuutta ja huonoa makua. ” Lehti elää ja voi hyvin, vaikka tälläkin kertaa leikkaajat ja nitistäjät vaanivat nurkan takana.” Kohua herättäneessä puheessa ministeri Harakka moitti päättäjiä tosikkoudesta. ” Viisaat päättäjät ymmärtävät antaa Ylkkärille tukensa ja rahansa.” Ylioppilaslehti on perustettu vuonna 1913. Se on selvinnyt maailmansodista ja ollut olemassa pidempään kuin Suomen Helsingin yliopiston rehtoriksi 19 hakijaa HELSINGIN HELSINGIN yliopiston hallitus valitsee uuden rehtorin maaliskuun loppuun mennessä. Määräaikainen pesti alkaa elokuussa 2023 ja kestää enintään viisi vuotta. Rehtoriksi haki määräaikaan mennessä 19 ihmistä. Haku päättyi tammikuun puolivälissä. Hakijoiden joukossa on esimerkiksi nykyinen rehtori Sari Lindblom. Helsingin yliopiston nykyisistä työntekijöistä hakemuksen jättivät myös vararehtori Kai Nordlund, osuuskuntaoikeuden professori Jukka Mähönen, rikosoikeuden professori Kimmo Nuotio, kasvatustieteellisen tiedekunnan dekaani Johanna Mäkelä, uskonnonfilosofian professori Sami Pihlström ja kieliteknologian tutkijatohtori Mika Hämäläinen. Myös Tampereen yliopiston rehtori Mari Walls haki paikkaa. Lisäksi tehtävää hakivat määräajassa Dmitry Gultsev, Sabahudin Hadzialic, Maryam Irani, Adam JagielloRusilowski, Camilla Josephson, Jari Matias Kinaret, Hamid Masud, Wayne Plourde, Umasankar Saha, Anira Shakeel ja Kalle-Antti Suominen. Ks. jymypommi s. 61 – rehtorikisan yllättävät jokerit! A N N I H Ä R K Ö N E N valtio, Yleis radio tai BBC. Tuona aikana lehti on ammattimaistunut opiskelijoiden viikoittaisesta julkaisusta aikakauslehtikentän ja koko Suomen suunnannäyttäjäksi. Ylioppilaslehti on yksi maan vanhimmista kulttuurilehdistä, ja sillä on sitoutunut lukijakunta myös Helsingin yliopiston ulkopuolella. Ylioppilaslehti vastaanottaa mielellään palautetta, juttuvinkkejä ja terveisiä lukijoiltaan sähköpostitse. Ylioppilaslehti aikoo jatkaa väärän totuuden levittämistä vähintään seuraavat 110 vuotta. A D I L E S E V I M L I Ylioppilaslehti täytti 110 vuotta – ministeri vetoaa päättäjiin: ”Ymmärtäkää antaa Ylkkärille tukenne ja rahanne”
ylioppilaslehti 1 / 2023 7 U U T I S I A Analyysi Analyysi Tehomaatalous köyhdyttää luontoa ja rehevöittää vesistöjä. Se uhkaa viljelymaan kuntoa ja muita luonnon kiertokulkuja, joiden varaan maatalous perustuu. Ruoantuotanto heikentää tulevaisuuden ruokaturvaa. Kriisitukipaketteja nähdään vastaisuudessakin. TUOTTAJIEN TUOTTAJIEN korvaan uudet vaatimukset särähtävät. Juuri poliitikot ovat puskeneet heidät tehotuotantoon, mutta yhtäkkiä tehotuotanto ei enää kelpaakaan päättäjille. Monilla on painolastinaan uusiin koneisiin ja rakennuksiin velkarahalla tehtyjä investointeja. Ilmasto ei kuitenkaan odota ahdingon taittumista, ja EU:ssa maatalouden ympäristösääntely kiristynee jatkossa. Mitä pidempään hallitus jarruttaa ilmastotoimia, sitä huonommin tuottajat sopeutuvat vääjäämättömään. Pahimmillaan muutos tulee hallitsemattomana rysäyksenä, kuten Suomen turvetuotannossa 2020-luvun taitteessa päästöoikeuden hinnannousun ja turpeen veronkorotuksen romahdutettua turpeen kysynnän. Maatalouden monikriisi ratkeaa vain toimilla, jotka parantavat maa talouden ilmastokestävyyttä ja kannattavuutta yhtä aikaa. Suomen ympäristökeskuksen mukaan kestävyyssiirtymä tarkoittaisi turvepeltojen palauttamista kosteikoiksi ja eläintuotteiden kulutuksen vähentämistä. Luonnonvarakeskuksen mukaan muutokset toteutuvat vain, jos maataloustukia aletaan maksaa maatilojen tekemien ilmastotoimien mukaan. Sitä kannattaisi yrittää: samalla vähenisi tarve ympäristöä kuormittaville tuotantovälineille, joiden hintaheilahtelu piinaa tuottajia. Tuottajien toimeentulon turvaaminen tarkoittaa paitsi kannustimia, myös tappioiden korvaamista ja uusien tulonlähteiden kehittämistä. Jos maatalouden kriisitilan halutaan taittuvan, on kestävyyssiirtymä ainoa tie. Median työ on kysyä päättäjiltä, aikovatko he sitä toteuttaa. itä yhteistä on kuivilla kesillä, koronapandemialla ja Ukrainan sodalla? Maatalouden kriisitukipaketit. Suomalainen maatalous on vajonnut krooniseen kriisitilaan, josta hallitus yrittää onkia sitä hätärahoituksella. Tammikuussa mediat uutisoivat hallituksen valmistelevan tuki pakettia, jolla Venäjä-pakotteiden kärjistämää lannoiteja energia kustannusten nousua paikkaillaan toistamiseen. Suomi on tukipolitiikallaan keskittänyt maataloutta huoltovarmuuden nimissä tiloille, jotka pystyvät kasvamaan, koneistumaan ja erikoistumaan. Suomen ruokaomavaraisuus on kansainvälisillä mittareilla erinomaisella tasolla, mutta ruoantuotanto nojaa ulkomaisiin polttoaineisiin, rehuun ja lannoitteisiin. Maatiloista on tullut haavoittuvaisia Ukrainan sodan kaltaisille ilmiöille, jotka nostavat ulkomailta tuotavan polttoaineen, rehun ja lannoitteiden hintoja. Samalla alkutuottajille maksettu osuus ruoan hinnasta on pienentynyt. Tulos: kolme tilaa lopettaa joka päivä. TÄLTÄ TÄLTÄ näyttää maatalouden kriisi , otsikoi Helsingin Sanomat artikkelinsa joulukuussa. Tukipakettia on taustoitettu vastaavilla jutuilla muissakin medioissa. Niissä kerrotaan tuottajien ahdingosta, mutta ei kysytä, mitä tapahtuu seuraavan tukipaketin jälkeen. Pitäisi kysyä, sillä maatalouden kriisi on kannattavuusongelmia monisyisempi. Ruokajärjestelmän ilmastopäästöjä ei ole saatu laskemaan 2000luvulla. Ne kattavat Suomen päästöistä kolmanneksen ja niitä ylläpitävät miljardiluokan tuet. Pinta-alaan sidotut tuet kannustavat viljelemään heikkotuottoisiakin peltoja, ja tuotantomääriin sidotuilla tuilla pidetään yllä maidon ja naudan lihan tuotantoa. Suomi uudisti maataloustukiaan viime vuonna EU:n maatalouspolitiikkaa toteuttavassa kansallisessa CAP-suunnitelmassa. Tulokset olivat laihoja: maatalouspäästöt vähenevät 5,5 prosentilla viidessä vuodessa, kun Suomen tavoittelema hiilineutraalius vuonna 2035 edellyttäisi 29 prosentin vähennystä. Suomi on jarrutellut muuallakin. Maaja metsätalouden päästöjen vähentämiseksi ja hiilinielujen vahvistamiseksi luotu maankäyttösektorin ilmastosuunnitelma jäi höttöiseksi, vaikka turvepeltojen päästöjä olisi voitu vähentää lopettamalla huonotuottoisten turvepeltojen viljely ja uusien peltojen raivaus. Kiistellyn ilmastoruokaohjelman piti vähentää lihankulutusta kolmanneksella, mutta tavoite vesittyi. Keskustajohtoisessa maaja metsätalousministeriössä esitysluonnokseen tehtiin useita muutoksia, joiden myötä määrällinen tavoite lihankulutuksen vähentämisestä katosi ohjelmasta. T E K S T I Lotta Närhi Lotta Närhi on ympäristöaiheista kirjoittava vapaa toimittaja ja ympäristöja luonnonvarataloustiedettä lukenut ex-viikkiläinen. M K U VA Pauliina Nykänen Tukipaketit eivät tepsi maatalouden monikriisiin Kriisi pitää hoitaa, mutta Suomi tarjoaa vain laastareita.
ylioppilaslehti 1 / 2023 8 U U T I S I A T E K S T I Adile Sevimli K U VA Pauliina Nykänen ”Vuokrausja ravintola-alaan korona osui kovaa”, kertoo Ylvan toimitusjohtaja Leea Tolvas. ”Liikevaihtomme puolittui noina vuosina.” Ylvan liikevaihto on noin 19 miljoonaa, kun ennen koronaa se oli noin 38 miljoonaa. Ylvalla on käynnissä kaksi rakennushanketta, jotka ovat viivästyneet koronan vuoksi: Hakaniemen virastotalojen tilalle valmistuva Lyyra ja Helsingin keskustassa sijaitseva Grand Hansa -hotellihanke. ”Vuokratulot eivät juokse, ennen kuin talot valmistuvat”, Tolvas sanoo. Ylva tulouttaa vuosittain voitonjakoa Hyylle noin 2,8 miljoonaa, mutta koronan vuoksi voitonjako on puolittunut 1,4 miljoonaan vuosien 2022–2024 aikana. ”Ei ole voittoa, josta jakaa. Se on se realismi.” HYY HYY on aiemmin kertonut tavoitteekseen luopua jäsenmaksuista kokonaan. Miten Hyyssä perustellaan nopeaa päätöstä korottaa jäsenmaksua tuntuvasti? ”Jäsenmaksuttomuus on ollut teema jo pitkään ja siihen on haluttu pyrkiä jo vuosia. Nyt tilanne on valitettava, ja valitettavaan päätökseen on tultu pakon edessä haastavan taloustilanteen takia. Hyyn jäsenmaksua ei ole korotettu pitkään aikaan”, Hyyn hallitukHyy korottaa opiskelijoiden jäsenmaksua kuudella eurolla. Säästökuurilla halutaan leikata myös Ylioppilaslehdestä. H elsingin yliopiston ylioppilaskunta (Hyy) korottaa ylioppilaskunnan perustutkinto-opiskelijoiden jäsenmaksua kuudella eurolla lukuvuodelle 2023– 2024. Asiasta päätti ylioppilaskunnan edustajisto kokouksessaan joulukuussa. Jäsenmaksu on korotuksen jälkeen 52 euroa. Jatkotutkinto-opiskelijoille jäsenmaksu on korotuksen jälkeen 51 euroa. Korotus näkyy opiskelijoiden kukkarossa kesän lopussa, kun uuden lukuvuoden jäsenmaksu maksetaan. HYYN HYYN hallituksen puheenjohtaja Nea Hakala kertoo korotuksen syyn olevan haastava talous tilanne. ”Tällä hetkellä kaikki kallistuu ja korot nousevat. Jäsenmaksun korotus on yleinen teema koko ylioppilaskuntakentällä. Se nousee myös muissa ylioppilaskunnissa. Tämä on valitettava päätös, jota emme mielellämme tee. Samaan aikaan kun nostamme jäsenmaksua, leikkaamme toiminnasta.” Huonolla taloustilanteella Hakala viittaa maailmantilanteeseen: pandemiaan, sotaan ja inflaatioon. Säästötoimet liittyvät myös Ylvaan, jonka talouteen Hyyn talous on sidottu. Hyy omistaa Ylvan, joka toimii kiinteistöja ravintola-alalla. Ylva omistaa esimerkiksi Unicafe-opiskelijaravintolat. Nips naps
ylioppilaslehti 1 / 2023 9 U U T I S I A U U T ISI A sen puheenjohtaja Hakala sanoo. Hyyn jäsenmaksu on edelleen pienempi kuin monessa muussa ylioppilaskunnassa. JOULUKUISESSA JOULUKUISESSA kokouksessaan edustajisto päätti muistakin säästöistä. Ne koskevat Hyyn tapahtumia ja edunvalvontaa. Esimerkiksi Hyyn tilojen siivousta harventamalla säästetään 15 000 euroa. Järjestöjen kalustetuesta leikattiin 2 000 euroa, eli se on tänä vuonna 1 000 euroa. Hyyn vappucocktailtilaisuutta yliopiston ja kaupungin johdolle ja muille sidosryhmille ei järjestetä. ”Kaikesta jatkuvasta toiminnasta leikattiin”, Hakala sanoo. Tänä vuonna Hyyn vuosijuhlat järjestetään huomattavasti pienemmällä budjetilla kuin aiemmin. 30 000 euron sijaan juhlia varten on varattu 10 000 euroa. Pöytäjuhlan sijaan luvassa on todennäköisesti cocktailtilaisuus. Myös Hyyn hallituksen jäsenten eläkemaksuista luovuttiin. ”Olemme ottaneet kaikkialta niin, että toimintaa pystytään pyörittämään.” HYYN HYYN toiminnasta on viime vuosina tehty useita kanteluita. Tämä näkyy myös ylioppilaskunnan talousarviossa. Ylioppilaslehti uutisoi viime syksynä Hyyn käyttäneen reilussa vuodessa 120 000 euroa asianajopalveluihin. Tämä johtui Hyyn edustajiston jäsenen oikeuskanslerille ja hallintooikeuteen tekemistä kanteluista, joihin vastaamiseen Hyy osti juridista apua. Joulukuisessa kokouksessaan edustajisto hyväksyi Hyyn talousarvioon uuden kohdan, joka on varattu ylioppilaskunnan asianajokuluihin. Tälle vuodelle Hyyn asianajokuluihin on varattu 70 000 euroa. EDUSTAJISTO EDUSTAJISTO päätti leikata myös Ylioppilaslehden rahoituksesta 10 000 euroa vuonna 2023. Tämän lehden mennessä painoon on vielä epäselvää, mistä summa otetaan. Helsingin yliopiston ylioppilaskunta omistaa Ylioppilaslehteä kustantavan Ylioppilaslehden Kustannus Oy:n.
ylioppilaslehti 1 / 2023 10 U U T I S I A syrjimättömän sanaston, jossa ehdotetaan vaihtoehtoja autismiin liittyville negatiivisille tai vaikeaselkoisille lääketieteen termeille ja suomennoksia englanninkielisille ilmauksille. Asyn hankekoordinaattorin Niina Kettusen mukaan autismikirjosta puhuttaessa olisi hyvä suosia neutraaleja ilmauksia: puhua esimerkiksi häiriön sijaan autismista tai autismikirjosta ja yliherkkyyden sijaan ihan vain herkkyydestä. ”Jos puhutaan häiriöistä, ihminen mieltää itsensä ongelmaksi”, Kettunen sanoo. Se taas voi heikentää ihmisen itsetuntoa ja lamaannuttaa hänen toimintakykyään. Kettunen painottaa, että sanavalinnoilla rakennetaan todellisuutta. Lääketieteen termeillä on paikkansa, kun terveydenhuollossa pyritään määrittelemään tuen tarvetta. Autismikirjon ihmisiä kohdattaessa häiriöpuhetta ei kuitenkaan tarvita. ”Silloin, kun puhutaan ihmisenä ihmiselle, arvostava kohtaaminen ja toteava, neutraali tapa puhua asioista ovat paikallaan.” Kettunen korostaa, ettei nyt koottu sanasto ole mikään lopullinen totuus oikeanlaisesta kielenkäytöstä, eikä edes yhdistyksen virallinen kannanotto. Autismikirjon ihmisetkään eivät ole yksimielisiä siitä, kuinka he haluavat autismista puhuttavan. Osaa lääketieteen sanasto ei häiritse, osa taas pitää sitä vahingollisena. Olennaista on kuulla eri näkökulmia niiltä, joita asia koskettaa. T E K S T I Anssi Bwalya ”Pahinta on, jos neurovähemmistö ei kommunikoi keskenään eikä heillä ole keskusteluyhteyttä neuroenemmistöönkään. Siltä pitäisi välttyä.” KÄYTTÄMÄMME KÄYTTÄMÄMME kieli kertoo, mitä ajattelemme autismista: onko se ”korjaamista” vaativa olotila? Yhdysvaltalainen terveyspolitiikan tutkija ja vammaisaktivisti Ari Ne’eman on kritisoinut sitä, kuinka autismikirjon henkilöille suunnatun kuntoutuksen tavoitteena tuntuu usein olevan myös harmittomien autististen piirteiden poistaminen. Esimerkiksi katsekontaktin puute, toistuva itsensä keinuttelu ja samojen asioiden katseleminen, kuunteleminen tai lukeminen yhä uudelleen voidaan nähdä yksioikoisesti osana ”häiriötä”. Pitääkö niistä pyrkiä yhtä lailla eroon kuin vaikkapa toistuvasta itsensä lyömisestä tai puremisesta, joita osalla diagnoosin saaneista myös esiintyy? Kaikkien autististen piirteiden leimaaminen oireiksi voi johtaa piirteiden peittelyyn, mikä taas on tutkimusten mukaan yhteydessä lisääntyneisiin mielenterveysongelmiin ja kohonneeseen itsemurhariskiin. Autismin mustavalkoinen patologisointi muistuttaa tältä osin seksuaalivähemmistöille suunnattuja eheytyshoitoja tai kulttuurivähemmistöjen pakkosulauttamista osaksi valtakulttuuria. Mitkä autismin piirteet itse asiassa muodostavat haitan ihmiselle itselleen, ja missä Suomen kielessä ei ennen ollut neutraalia käsitteistöä, jolla puhua neurokirjosta. Nyt on. Kaikkia haasteita autismikirjon ymmärtämisessä se ei ratkaise. iime syksynä psykologian ylioppilaskokeessa oli tehtävä, joka herätti kokelaissa hämmennystä. Tehtävässä autismia kutsuttiin mielenterveys häiriöksi, jolla on ”puhkeamisikä”. Autismiliitto kritisoi muotoilua, ja Ylioppilastutkintolautakunta kiirehti pahoittelemaan virhettä ja ilmoitti, ettei se pidä autismikirjoa tai adhd:ta mielenterveyden häiriöinä. Suomessa on nyt herätty siihen, että autismikirjon ihmiset voivat kokea heitä koskevan kielen leimaavana ja asenteellisena. Vielä vuosituhannen vaihteessa autismi käsitettiin niin lääketieteessä kuin arkipuheessakin melko yksioikoisesti sairautena. Terveydenhuollon näkökulmasta autismi on edelleen ”häiriö”, mutta onko se sitä terveydenhuollon ulkopuolella? Autismi on synnynnäinen ominaisuus, joka vaikuttaa ihmisen tapaan kokea häntä ympäröivä maailma. Vaikeudet toisten ymmärtämisessä ja ymmärretyksi tulemisessa, käyttäytymisen toisteisuus, rikas mielen sisäinen maailma, poikkeuksellinen aistiherkkyys sekä voimakas syventyminen tiettyihin kiinnostuksen kohteisiin ovat autismin tyypillisiä piirteitä. Piirteet ilmenevät kuitenkin hyvin yksilöllisesti. Juuri siksi puhutaan ”autismikirjosta” häiriökeskeisten termien sijaan. VIIME VIIME syksynä Suomen autismikirjon yhdistyksen (Asy) alainen hanke kokosi V Mistä puhumme , kun puhumme autismista?
ylioppilaslehti 1 / 2023 11 U U T I S I A U U T ISI A määrin on kyse ympäristön joustamattomista normeista? Autismiliiton kokemusasiantuntija Ilkka Aalto uskoo, että ymmärrys autismista on parantunut viime vuosien aikana. Aallon mukaan käsitykset siitä, kuinka autismikirjon ihmisten hyvinvointia tulisi edistää, ovat edelleen hyvin asiantuntijalähtöisiä. Riskinä on, että ihmisille tullaan ikään kuin ulkopuolelta kertomaan, miltä hyvä elämä näyttää. Aallon on esimerkiksi vaikea ymmärtää kuntoutusmalleja, joissa pyritään saamaan autismikirjon ihmisiä katsomaan keskustelu kumppaniaan silmiin. Monet autismikirjon ihmiset kokevat katsekontaktin hyvin epämiellyttävänä. ”Suurin osa autismikirjon ihmisistä ei todellakaan halua vapaaehtoisesti niin tehdä. En ymmärrä, miksi katsekontaktia pitäisi kuntoutuksessa harjoitella, kun ilmankin pärjää.” YHTEISKUNNAN YHTEISKUNNAN tukijärjestelmät on rakennettu pitkälti diagnoosien varaan. Jotta ihminen olisi oikeutettu kuntoutukseen ja erityistukeen, täytyy häneltä löytyä perusteeksi jonkinlainen ”häiriö”. Tampereen yliopiston tutkijatohtorin, neuropsykologi Terhi Helmisen mukaan osa autismiskirjon ihmisistä ja heitä edustavista yhdistyksistä pelkää, että autismikirjosta puhuminen ”luonnollisena moninaisuutena” voi johtaa tuen tarpeen unohtumiseen. Hiljattain terveydenhuollossa on kuitenkin alettu kannattaa ajatusta, että tuen suuntaamisessa keskityttäisiin yksittäisten häiriönimikkeiden sijaan ihmisen kokonaisvaltaisen toimintakyvyn arvioimiseen. Esimerkiksi Pirkanmaalla lapsi voi saada neuro psykologista kuntoutusta tai toimintaterapiaa puhtaasti arjessa havaittujen haasteiden perusteella, ilman diagnoosia. Muutos on Helmisen mukaan sinänsä hyvä, että diagnoosi ”autismikirjon häiriö” ei itsessään juuri auta ymmärtämään ihmisen tilannetta tai suunnittelemaan yksilöllistä tukea. Helmisen mielestä esimerkiksi katseeseen liittyviä kuntoutusmenetelmiä ei kannata suoraan tuomita. Kasvoihin katsomalla ihminen oppii lapsena tunnistamaan omia ja muiden tunteita. Toisen ihmisen katseen seuraaminen tukee myös kielellistä kehitystä: seuraamalla vanhemman tai muun puhujan katsetta lapsi voi päätellä, mihin puhujan käyttämät sanat viittaavat. ”Jos lapsi ei katso ollenkaan, mitä toisen kasvoilla tapahtuu, sillä voi olla kasautuvia vaikutuksia kielen oppimiseen, tunteiden oppimiseen ja mielen teoriaan eli toisen mielen lukemiseen”, Helminen sanoo . Hänestä kuntoutuksessa tulisi aina arvioida yksilöllisesti, onko tietystä käyttäytymispiirteestä haittaa ihmiselle itselleen. Pelkkä poikkeavuus valtaväestöstä ei ole peruste kuntoutukselle. ”Tärkeintä ei nähdäkseni ole diagnoosinimike, joka tutkimuksista lopulta saadaan, vaan ymmärrys, joka yksilöllisestä ihmisestä samalla kasvaa. Sitä kautta päästään miettimään, mitä ihminen tarvitsisi, jotta hän pärjäisi paremmin elämässään.” KOKEMUSASIANTUNTIJA KOKEMUSASIANTUNTIJA Ilkka Aalto suhtautuu sanavalintoihin ja diagnooseihin käytännönläheisesti. Hänelle diagnoosi on työväline, ei niinkään kriittinen osa omaa identiteettiä. Diagnoosi voi auttaa ymmärryksen tai tiettyjen tukitoimien saamisessa, mutta muuta arvoa Aalto ei näe sillä olevan. Yksittäisissä kohtaamisissa uusien ihmisten kanssa Aallosta tuntuu usein siltä, että autismidiagnoosin mainitsemisesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ihmiset alkavat pähkäillä, missä kaikessa autismi näkyy ja tekevät hänestä oletuksia näkemiensä elokuvien ja tv-sarjojen stereotyyppisten hahmojen pohjalta. Kun Aalto viettää enemmän aikaa samojen ihmisten kanssa, diagnoosi voi kuitenkin antaa selityksen sille, miksi hän voi tietyissä tilanteissa toimia toisin kuin muut. ”Käytökselle on nimi ja syy, eikä ihmisten tarvitse lähteä arvailemaan sitä.”
ylioppilaslehti 1 / 2023 12 T I E D E Äärisääennuste Palstalla ekokriisi näkyy. uodelta 2022 muistamme ainakin neljä hyvää ilmas touutista. Naali pesi Suomessa ensimmäistä kertaa yli 25 vuoteen. Helsingin Sanomat kertoi elokuussa, että Metsähallituksen naaliseurantaa suorittaneet tarkkailijat havaitsivat Enontekiöllä heinäkuun puolivälissä naaliemon ja kolme poikasta. Edellisen kerran naalista oli tehty pesimähavainto Suomessa vuonna 1996. Laji on Suomessa äärimmäisen uhanalainen. Arktisilla alueilla elävää naalia uhkaavat sekä ilmastonmuutos että tunturialueille levittäytyvät ketut, jotka kilpailevat naalin kanssa pesäpaikoista ja ravinnosta. Viime vuosina pohjoismainen naalikanta on kuitenkin alkanut elpyä: siinä missä vuosituhannen alussa Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa oli vain noin sata aikuista naalia, on niitä nyt arviolta noin 450. RANSKAN RANSKAN kunnianhimoinen tavoite kieltää lyhyet kotimaan lennot eteni – ainakin vähän. Maan parlamentti hyväksyi vuonna 2021 ilmastolain, joka kieltää maan sisäiset reittilennot sellaisten kaupunkien välillä, joiden välinen matka onnistuu junalla tai bussilla alle 2,5 tunnissa. Laki olisi kieltänyt kahdeksan reittilentoyhteyttä. Joulukuussa Euroopan komissio näytti ehdotukselle varovaisen vihreää valoa. Kahdeksan reitin sijaan Ranska sai tosin luvan poistaa lentoyhteyden vain kolmelta reitiltä. Komissio vaatii, että reittilentoyhteyden poistamiseksi kahden kaupungin välillä on tarjottava useita bussitai junayhteyksiä päivässä. Toistaiseksi vain kolme reittiä täytti komission vaatimukset. ONNEA, ONNEA, maapallo! Joulukuussa Montrealissa YK:n luontokokouksessa yli 200 maata pääsi sopuun luonto kadon pysäyttämisestä. Maat sopivat, että 30 prosenttia maapallon maaja merialueista suojellaan vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen eteen pitää tehdä töitä: vuonna 2020 suojeltuna oli 17 prosenttia maa-alueista ja 8 prosenttia merialueista. Ilmastokokouksiin on toki kiva lennellä ottamaan ilmastoselfieitä kansainvälisten johtajakollegojen kanssa, mutta kokouksissa sovittujen asioiden noudattaminen ei ole useinkaan yhtä kivaa. Vai muistaako joku vielä Pariisin vuoden 2015 ilmastosopimuksen, jossa maailman maat lupasivat rajata ilmaston lämpenemisen alle 1,5 asteen vuoteen 2030 mennessä? Sekin oli kiva ja juhlallinen tavoite, kunnes sitä piti ryhtyä toteuttamaan. Maailman Ei aivan toivoton ilmastovuosi V 3x new year, new me Syö pelkkiä banaaneja ”BANANA ”BANANA island diet” trendasi Instagramin ja Youtuben vegaaniyhteisöissä viime vuosikymmenellä. Trendin keulakuva oli australialainen Leanne Ratcliffe, joka tunnettiin internetissä nimimerkillä Freelee the banana girl. Videoillaan Ratcliffe ilmoitti syövänsä jopa 50 banaania päivässä. Diee tin idea oli syödä vain tiettyä hedelmää – moni valitsi banaanin – tietyn ajanjakson, kuten viikon ajan. Raakaruokavloggaajat hehkuttivat dieetin vauhdittavan aineenvaihduntaa ja lisäävän elinvoimaa. Newsflash : yksipuolinen ruokavalio, ainakaan näin äärimmilleen vietynä, ei ole mikään terveysteko. Banaani saaret saavat puolestamme painua osaksi internetin synkkää historiaa. Elämäntapatrendit, jotka painuivat unholaan hyvästä syystä. T E K S T I Toimitus
ylioppilaslehti 1 / 2023 13 T I E D E Vintage Palstalla esitellään tieteen riemuvoittoja. Kauneushoito suoraan kauhuelokuvasta KAUNEUDENHOITO KAUNEUDENHOITO on iso bisnes, joka on aina kaivannut uusia keksintöjä. Vuonna 1875 ohiolainen hattukauppias ja vaatturi Helen Row ley keksi markkinaraon ja patentoi naisille suunnatun kasvonaamion. Se sai käyttäjänsä näyttäämään kauhuklassikko Perjantai 13 :n sarjamurhaajalta. Naamiota pidettiin yön yli ja aamulla iho oli kuin uusi. Mainoksissa naamiolle listattiin tieteellisen kuuloisia perättömiä vaikutuksia. Yöllinen hikoilu pehmensi ihoa, ja ihoongelmaisia neuvottiin levittämään naamion sisäpuolelle lääkevoiteita, joiden uskottiin imeytyvän hauteessa tehokkaasti. Naisille markkinoidun naamion kerrottiin olevan Tieteellisten Miesten suosittelema, ihoa ärsyttävän kosmetiikan korvaaja – vakuuttavaa! ilmatieteen järjestö arvioi syksyllä, että sopimukseen sitoutuneiden 193 maan asettamien päästövähennyssitoumusten pitäisi olla seitsemän kertaa nykyistä suuremmat, jotta 1,5 asteen tavoite saavutettaisiin. Ehkä tavoitteiden saavuttamista jouduttaisi se, että lakattaisiin lennättämästä tuhatpäin johtajia kokoustamaan toiselle puolelle maapalloa. SUOMI SUOMI selvisi viime vuoden energiakriiseistä varsin kuivin jaloin. Vaikka Olkiluoto 3:a ei vieläkään saatu käyttöön ja Venäjä sulki kaasuhanat Suomeen toukokuussa, sähkö oli Suomessa EU:n toiseksi halvinta vuonna 2022. Yksi syy tähän on se, että Suomi on Keski-Eurooppaa vähemmän riippuvainen fossiilisista energianlähteistä. Suomen energiaomavaraisuutta kasvatti esimerkiksi tuulivoima, jonka kapasiteetti kasvoi viime vuonna 75 prosenttia. Uusia tuulivoimaloita otettiin käyttöön 437. A N N I H Ä R K Ö N E N Viktoriaanisena aikana ihoa todella hoidettiin arveluttavilla keinoilla: ammoniakkihuuhtelu aamulla valmisteli ihohuokoset lyijy pitoisia meikkejä varten. Kolmena yönä viikossa käytettävä ruma ja epäkäytännöllinen naamio, joka päässä oli vaikea hengittää, ei erottunut joukosta kummallisuudellaan. Rowleyn naamio sai lukuisia kilpailijoita ja painui lopulta unohduksiin. Nyt tilalla on trendikkäitä kulta-, kissanhiekkaja satakielen kakkanaamioita. Myös kauhuelokuvahenkisiä kauneushoitoja tehdään edelleen: esimerkiksi seurapiirijulkimo Kim Kardashian käy hintavissa vampyyrihoidoissa, joissa naamaan ruiskutetaan hänen omasta verestään eroteltua plasmaa. P E T R I J Ä Ä S K E L Ä I N E N MENESTYJÄ MENESTYJÄ seuraa terveyttään älyrannekkeella ja harrastaa äärimmäisiä, mitattavia lajeja – eihän suorituksista jää muuten todistusaineistoa. Kovimmat itsensä haastajat aloittivat viime vuosikymmenellä hittilaji crossfitin. Sen luoja, ex-voimistelija Greg Glassman on kuvaillut erästä harjoitusohjelmaansa näin: ”Se voi tappaa sinut.” Rankkaa lajia harrastaa muun muassa menestyjä Juhani Mykkänen, joka ei ole kuullut, että rankistelu on passé ja 2020-luku pötköttelyn vuosikymmen. Sinä riität! Nuku tehokkaammin AAMUVIIDELTÄ AAMUVIIDELTÄ voittajantuntiaan viettävien supersuorittajien aika on ohi. He tuhlaavat joka yö monta tuntia lepäämiseen. Mikäli haluaa olla paras tänä hektisenä internetaikana, myös nukkumiseen hukatut hetket on tehostettava. Ratkaisu on muun muassa Sebastian Tynkkysen (ps) viime vuosikymmenellä tutuksi tekemä yli-ihmisen uniaika taulu : kuusi 20 minuutin torkkuhetkeä kahden tunnin välein jättää vuorokauteen lisää tunteja menestymiselle. Kevyempään suoritukseen tyytyville riittää jokamiehen uniaikataulu : kolme tuntia unta öisin ja kolme 20 minuutin torkkuhetkeä päivällä. Tynkkystä tarkastelemalla näemme, millaiseksi yli-ihmiseksi meillä jokaisella on mahdollisuus tulla. Crossfittaa itsesi legendaksi
ylioppilaslehti 1 / 2023 14 T I E D E Asian tuntija Salaliittomyytit kuuluvat yhteiskuntaan alaliittouskomuksista on viime vuosina tullut näkyvä osa julkista keskustelua. Osa suomalaisista etsii niistä selityksiä koronapandemian ja sodan kaltaisille kriiseille. Väitöskirjatutkija Toni Saarinen Helsingin yliopistosta kutsuu tällaisia selityksiä salaliittoteorioiden sijaan salaliittomyyteiksi. Saarinen on taustaltaan folkloristi, joka on kirjoittanut salaliittomyyttien ja uskontojen suhteesta. Parhaillaan hän tutkii ilmastonmuutosdenialismia ja maailmanlopun yhdistämistä populismiin. Salaliittomyyteillä Saarinen tarkoittaa kokonaisen maailmankuvan kattavia kertomuksia. ”Salaliittoajattelu tarjoaa malleja, joilla ihmiset käsittelevät suhdettaan maailmaan. Vastustan salaliittoteoria-termiä, joka on terminä epäselvä ja laaja.” Saarisen mukaan salaliittoteoria-termin sisälle luetaan kaikenlaisia uskomuksia. Ne voivat tarkoittaa salakähmäistä politiikkaa tai laajoja maailmanselityksiä, joissa uskotaan maailman olevan avaruusolentojen tai jumalan ja saatanan taistelukenttä. Salaliittoja on aina ollut olemassa, joten Saarisen mukaan on vaikea vetää raja epätoivotun salaliittoajattelun ja terveen epäluulon välille. ”Monille salaliittoteoria on leimaamisen ja poissulkemisen väline, ei analyyttinen työ kalu. Epäily fossiilisia polttoaineita tuottavista yhtiöistä levittämässä ilmastonmuutospropagandaa ei menisi yleisessä puheessa salaliitto teoria-termin alle.” SALALIITTOMYYTEISSÄ SALALIITTOMYYTEISSÄ yhdistyvät eri uskonnollisten ja maallisten perinteiden kertomukset. Esimerkiksi maailmanlaajuisesti levinnyt QAnon-salaliittomyytti sisältää kuvastoa, jossa pelastajaksi kohotettu Donald Trump taistelee Jeesuksen rinnalla saatanaa palvovaa ja lasten verta juovaa eliittiä vastaan. Saarisen mukaan salaliittomyyteissä toistuu usein hyvän ja pahan välinen kamppailu, jota kuvataan sekä henkisissä että maallisissa uskomuksissa. Fundamentalistisessa kristillisyydessä on valmiiksi vahva perinne hyvän ja pahan taistelusta. Uushenkisyydessä pahuus selitetään sen yksittäisellä ruumiillistumalla tai pienryhmällä, joka taistelee hyvää vastaan. QAnonissa päivänpolitiikka yhdistyy kuvauksiin uskonnollissävytteisestä kamppailusta. Usein myyttisissä kertomuksissa toistuu myös ajatus maailmanlopusta. Saarisen mukaan monet myytit kuvaavat ihmisille tärkeitä asioita taistelun tai sodan avulla. ”Maailmanloppu ei välttämättä ole negatiivinen tapahtuma, jossa kaikki katoaa tuhoisasti, vaan nykyjärjestelmän tilalle voidaan uskoa tulevan jotain kaunista. Hyvä määritelmä maailmanlopulT E K S T I Petri Jääskeläinen K U VA Pauliina Nykänen Palstalla tehdään kunnollista tiedejournalismia. le on jatkumon katkeama, jossa nykytila muuttuu radikaalisti erilaiseksi.” Usein salaliittomyyteissä maailmanloppu voi olla myös ruma. ”Oikeistopopulisteilla on väestönvaihdon kaltaisia kertomuksia siitä, että Euroopan valkoiset kansat korvataan muualta tulevilla ihmisillä, mikä johtaa oman kansan maailmanloppuun.” Väestönvaihto on esimerkki salaliittomyytistä, jonka viranomaiset ovat nostaneet turvallisuusuhaksi. Suojelupoliisin mukaan väestönvaihto innoittaa oikeistoradikaaleja Suomessa. VAIKKA VAIKKA salaliittoajattelu voi saada väkivaltaisia muotoja, Saarinen näkee sen edustavan myyttistä ajattelua, joka on nykyäänkin tyypillinen ihmismielen ominaisuus. Mediassa salaliittouskomuksia käsitellään usein häiriönä ja epätoivottuna ajatteluna. ”Kaikissa kulttuureissa on myyttistä ajattelua, eikä se ole irrallaan liberaalin keski luokan ajattelusta tai tieteestä. Tämä ei ole salaliittoajattelun puolustus, mutta sitä käsitellään liikaa yhteiskunnallisena poikkeamana.” Hän myös korostaa, että valtakulttuurin käyttämiin salaliittoajattelun symboleihin on hyvä suhtautua varauksella. ”Liskoihmiset, foliohatut ja muut symbolit ovat hyvin äärimmäinen esimerkki salaliittouskomuksista. Ne on helppo lätkäistä uutiseen, mutta ne kattavat hyvin pienen osan siitä porukasta.” Saarinen vertaa suhdetta myyttisen ajattelun ja tieteen välillä eurooppalaisten kolonialistiseen käsitykseen muista kansoista. ”Eurooppalaiset ajattelivat tuovansa tieteen ja tiedon toisille kansoille, joilla oli vain uskomuksia. Sillä perusteltiin toisten alistamista. Myytteihin uskoviin suhtaudutaan samalla tavalla suhteessa tieteeseen uskoviin, vaikka myytit ovat säilyviä ajattelun malleja ja ne sisältävät usein käytännöllistä, todellisuuteen pohjaavaa ympäristön havainnointia.” Saarinen ei tarkoita, että alkuperäiskansojen ja salaliittokulttuurien väitteet olisivat samankaltaisia, vaan että tieteellinen maailmankuva ei välttämättä rajoitu selkeästi omaamme: on vaikeaa vetää viivaa tiedon ja uskomusten välille. Salaliittomyyttien seuraajat ovat lopulta löyhä yhteisö, jonka uskomukset voivat olla keskenään ristiriitaisia. Saarisen mielestä on tärkeää hahmottaa ilmiön monimuotoisuus ja se, että yhteisössä voi toimia niin uteliaita seuraajia, vakaumuksellisia uskovia kuin poliittisesti uskoa hyväksikäyttäviä ihmisiä. Salaliittomyytteihin uskovien pilkkaaminen ja sulkeminen yhteiskunnan ulkopuolelle ei siksi ole välttämättä paras tapa toimia. S Salaliittoajattelua kuvataan yhteiskunnallisena poikkeamana, mutta väitöskirjatutkija Toni Saarisen mukaan se tai muutkaan myyttiset kertomukset eivät ole irrallaan liberaalin keskiluokan ajattelusta.
ylioppilaslehti 1 / 2023 15 Alkupala Palstalla kasvatetaan nälkää. K U VA Maryam Ahmed Pari sataa vuotta myöhemmin shakkimaailmaa värisyttää toinen huijausepäily. Huhu kertoo, että yhdysvaltalainen shakin supertähti Hans Niemann olisi petkuttanut viime syksynä pelissä säilömällä peppuunsa anaalihelmiä, jotka viestivät parhaita siirtoja tärisemällä kai jonkin sortin morseaakkosrytmissä. Niemann kertoi aiemmin huijanneensa nuorena online-shakissa, minkä jälkeen hänen voittonsa norjalaisesta shakkilegendasta Magnus Carlsonista alkoi epäilyttää alan ihmisiä. Vastustaja itse piti Niemannin tyyntä olemusta stressaavassa pelitilanteessa epäilyttävänä. Kaksikon seuraavasta pelistä hän poistui dramaattisesti vain yhden siirron jälkeen. Niemann on kieltänyt uudet huijaussyytökset ja uhannut pelaavansa vaikka alasti – ilmeisesti todistaakseen vilpittömyytensä. Onko hän shakin ihmelapsi vai sähköinen amerikkalainen ? Tämä mysteeri ei ole vielä ratkennut. A D I L E S E V I M L I UNKARILAISTAUSTAINEN UNKARILAISTAUSTAINEN keksijä Wolfgang von Kempelen kehitti 1700-luvun lopulla koneen, joka pelasi ällistyttävän hyvin shakkia. Mekaaninen turkkilainen, kuten keksijä laitteensa nimesi, hakkasi mennen tullen vastustajansa valtionpäämiehistä alan ammattilaisiin. Kone koostui laatikosta, jonka päällä lepäsi shakkilauta sekä perinteiseen ottomaaniasuun puetusta nuken torsosta. Paradoksaalista kyllä, nuken look oli luonnoton ja eksotisoitu, vaikka sen alkuperäinen tarkoitus oli valloittaa keksijän mielitietyn, saksalais-roomalaisen keisarinnan Maria Teresan, sydän. Miesten iskuyritykset ovat olleet vastenmielisiä läpi ihmishistorian. Lyömätön shakkikone oli aikansa hovihuvi ja ilmiö, joka sai toisinaan yleisönsä sekoamaan, kun sen vastaansanomattomille taidoille ei löytynyt selitystä kuin saatanasta. Mekaanisen turkkilaisen toiminta säilyi mysteerinä Euroopassa lähes sadan vuoden ajan. Lopulta paljastui, että laatikon sisälle mahtui kuin mahtuikin ihminen, joka tiesi vastustajansa peliliikkeet laatikon sisään rakennetun, magneeteilla pelin kulkua imitoivan pelilaudan avulla. Anaalihelmiä ja eksoottisia toisia
16 ylioppilaslehti 1 / 2023 Shakkinyrkkeily on outo hybridilaji, jota Suomessa harrastavat lähinnä yritysmaailman keski-ikäiset sedät. Toimittaja Petri Jääskeläinen kokeili, sopiiko laji heiveröiselle kynäniskalle, joka ei tunne sen enempää shakkia kuin nyrkkeilyäkään. Enkelisijoittaja Tero Weckroth toi ystäviensä kanssa shakkinyrkkeilyn Suomeen. Nyt hän opettaa kokemat tomalle toimittajalle, miten miestä lyödään. T E K S TI Pet ri Jääs kelä inen K U VAT Toivo Heinimäk i Kuninkaan haastaja
ylioppilaslehti 1 / 2023
18 ylioppilaslehti 1 / 2023 Peilistä näkyvä vartalo, jonka muoto muistuttaa lähinnä kapeaa olutpulloa, ei herätä luottamusta tulevassa koitoksessa pärjäämiseen. Toimittaja Petri Jääskeläisen varusteet hölskyvät päällä. Ne eivät riitä suojaamaan häntä vastustajan väkeviltä lyönneiltä.
19 ylioppilaslehti 1 / 2023 rvistän kivusta, kun helsinkiläinen enkelisijoittaja Tero Weckroth survaisee nyrkkinsä suoraan nenääni. Osuma ei jää ainoaksi, vaan hän onnistuu iskemään toistuvasti eri puolille kehoani. En aio luovuttaa, vaikka en onnistu suojautumaan lyönneiltä lainkaan. Yritän huitoa nyrkeilläni takaisin, mutta vastustajani on ylivoimainen. Ajatus pian soivasta, erän päättävästä summerista tuntuu juuri nyt maailman ihanimmalta asialta. Siitä, että Weckroth muotoilee nyrkeillään naamaani uuteen uskoon, voin syyttää vain itseäni. Kuulin kulttimainetta nauttivasta shakkinyrkkeily-nimisestä lajista ensi kertaa vuosia sitten. Tapanani on etsiä nippelitietoa mahdollisimman oudoista keksinnöistä, harrastuksista ja uskomuksista – useimmiten iltaisin ja öisin. Yhtenä iltana vuorossa olivat maailman kummallisimmat urheilulajit. Ohitin eukonkannon, kamelihyppelyn ja huispauksen, mutta pysähdyin shakkinyrkkeilyn kohdalle. Lajin harrastajat ovat jopa haaveilleet, että siitä voisi tulla olympialaji. Siis mitä? Shakkinyrkkeilyn säännöt ovat yksinkertaiset: kaksi kamppailijaa vuoroin nyrkkeilee ja vuoroin pelaa pikashakkia kolmen minuutin ajan. Ottelu kestää 11 erää ja sen voittaja voi ratketa muutamalla eri tavalla: shakkimatilla, ajan loppumisella shakkiottelussa, tyrmäyksellä nyrkkeilykehässä tai toisen ottelijan luovuttaessa jommassakummassa lajissa. Toisin kuin moni muu erikoinen harrastus, shakkinyrkkeily ei tuntunut vain vitsiltä. Kenties se johtui kahden hyvin perinteisen lajin yhdistämisestä tai siitä kunnianhimosta, jolla lajista järjestettiin vapaapainin kaltaisia intensiivisiä urheiluspektaakkeleita ympäri maailmaa. Minun oli päästävä kokeilemaan lajia, joten aloin etsiä sen suomalaisia harrastajia. Sain yhteyden Tero Weckrothiin, joka lupasi toimia sekä sparraajanani että vastustajanani, kun kokeilisin shakkinyrkkeilyottelua Sörnäisissä sijaitsevalla Savate Clubilla. Aloitin valmistautumiseni selvittämällä kummallisen lajin syntytarinaa. SHAKKINYRKKEILY SHAKKINYRKKEILY sai alkunsa 1970-luvun lopulla Lontoossa. Teini-ikäiset kilpanyrkkeilijäveljekset James ja Stuart Robinson päättivät alkaa pelata shakkia nyrkkeilytreeneissään otteluiden välissä, kun heidän valmentajansa ei eräänä päivänä saapunutkaan treeneihin. Veljekset perustivat ideansa ympärille klubin, ja brittiläinen lehdistö keksi termin shakkinyrkkeily. Urheilijakaksikkoa pidettiin kahjona. Samoihin aikoihin toisaalla shakkinyrkkeilystä alkoi muodostua hitti. Erilaiset kamppailulajielokuvat olivat 80-luvulle tultaessa suosittuja ympäri maailmaa. Etenkin aasialaiset toimintaelokuvat tekivät sikäläisiä kamppailulajeja tutuiksi Yhdysvalloissa. Filmiharrastajien nauhureissa pyöri videovuokraamoiden laareista poimittuja kasetteja, usein englanniksi dubattuina. Yksi elokuvista oli Hongkongissa tehty Shuang ma lian huan . Lännessä sitä levitettiin nimillä Mystery of Chessboxing ja Ninja Checkmate . Elokuva on kostotarina, jonka kamppailukohtauksissa roolihahmot vuoroin mätkivät toisiaan näyttävästi turpaan ja vuoroin pelaavat xiangqi-lautapeliä. Xiangqi on shakista Kiinassa kehitetty versio. Suomessa se tunnetaan nimellä elefanttipeli. Shakin 8x8-ruudun sijaan xiangqin pelilauta on jaettu kahteen osaan, joita halkoo joki. Nappulat liikkuvat ainakin osittain samalla tavalla kuin shakissa, mutta erojakin on – esimerkiksi kuninkaan sijaan laudalla on kenraali. Pelin tavoite on sama kuin shakissa: kenraalin matittaminen eli sen liikkeiden pysäyttäminen. Shuang ma lian huan nousi nopeasti kamppailulajielokuvien ystävien suosikiksi. Elokuvan nimekkäimpiin faneihin kuului amerikkalainen rap-yhtye Wu-Tang Clan. Yksi yhtyeen räppäreistä, Dennis Coles, poimi Ghostface Killah -taiteilijanimensä elokuvan Ghostface Killer -antagonistilta. Yhtyeen debyyttialbumilla vuodelta 1993 on elokuvaan viittaava kappale Da Mystery of Chessboxin ’. Elokuvalla ja siitä kertovalla kappaleella ei tiettävästi ole yhteyksiä lontoolaisten, teini-ikäisten Robinsonien kerhoon, joten idea shakkinyrkkeilystä levisi samoihin aikoihin eri puolilla maailmaa. I Shakkinyrkkeily nykymuodossaan perustunee edellä mainituille kehityskuluille, mutta lajin säännöt sellaisina kuin ne tänä päivänä tunnemme kehitti hollantilainen performanssitaiteilija Iepe Rubingh. Rubingh löysi shakkinyrkkeilyn Froid Équateur -sarjakuvasta. Sarjakuvassa nyrkkeilyottelu kesti 12 erää. Niiden jälkeen pelattiin jopa viisi tuntia shakkia. Se oli Rubinghista liian hidasta. Juuri hän sai idean, että shakkija nyrkkeilyerät vuorottelisivat nopeasti toisiaan. Rubingh alkoi järjestää lajin turnauksia. Ensimmäinen turnaus järjestettiin Berliinissä vuonna 2003 ja ensimmäinen maailmanmestaruusottelu myöhemmin samana vuonna Amsterdamissa. Lajin maine kasvoi hiljalleen ja turnauksia alettiin järjestää säännöllisesti. Viime vuosikymmenen alussa shakkinyrkkeily oli levinnyt ympäri maailmaa. Lajista oli kasvanut kansainvälinen pienen piirin urheiluspektaakkeli. SUOMEEN SUOMEEN shakkinyrkkeily saapui vuonna 2014, kun Tero Weckroth ja neljä muuta kuntonyrkkeilijää perustivat Helsinkiin shakkinyrkkeilykerhon. Weckroth oli tutustunut lajiin asuessaan Lontoossa. Hän harrasti maratoneja, mutta juoksu aiheutti hänelle selkävaivoja. Kipuja setvittiin lääkärin vastaanotolla. Lääkäri kehotti Weckrothia kokeilemaan nyrkkeilyä. Luettuaan Financial Timesista shakin ja nyrkkeilyn yhdistämisestä Weckroth innostui. ”Lopulta olin täysin koukussa.” Suomeen palattuaan Weckroth jatkoi kuntonyrkkeilyharrastustaan ystäviensä kanssa. Osa kaveriporukasta toimi ohjaajina Savate Clubilla. Yhden treenikerran jälkeen Weckroth lähti kaljalle ystävänsä Niklas Sandlerin kanssa. Baaripöydässä he päättivät perustaa Suomeen shakkinyrkkeilykerhon. Baarireissusta alkoi jo kahdeksan vuotta jatkunut harrastus. Siinä ajassa shakkinyrkkeilystä ei ole tullut Suomessa hittilajia. Weckrothin mukaan treeneissä on käynyt 10–20 aktiivia. ”Valitettavasti Suomessa tämä on lähinnä keski-ikäisten setämiesten harrastus. Maailmalla tästä on tullut isompi juttu – kansainvälinen kummallisten tyyppien veljeskunta, joka shakkinyrkkeilee keskenään”, Weckroth sanoo.
20 ylioppilaslehti 1 / 2023 Pienestä harrastajamäärästä huolimatta suomalaiset ovat menestyneet shakkinyrkkeilyssä. Lajin kaksinkertainen maailmanmestari on tamperelainen opettaja ja entinen ammatti nyrkkeilijä Sakari Lähderinne. Shakkinyrkkeilyn harrastajat Suomessa vaikuttavat olevan pääasiassa raamikkaita, älyä vaativissa tehtävissä työskenteleviä miehiä. Hämmentävän monet heistä työskentelevät finanssialalla. Weckroth vahvistaa havainnon, vaikka hän lisääkin, että harrastajia on kaikenlaisista taustoista. ”Bisnesmiehet ovat prosentuaalisesti yliedustettuina, mutta ei tämä mikään eksklusiivinen klubi ole. Laji vetoaa henkistä työtä tekevän minäkuvaan, sillä sen parissa saa setviä ajatuksia ja harrastettua fyysistä liikuntaa”, Weckroth sanoo. Vaikka shakin yhdistäminen nyrkkeilyyn kuulostaa kaukaa haetulta, Weckrothin mielestä lajit ovat pohjimmiltaan melko samanlaisia yksilölajeja, joissa yritetään saada henkinen yliote vastustajasta. Nyrkkeilijät kehittävät hänen mukaansa itseään yllättävän usein pelaamalla shakkia. Olisi helppoa ajatella, että shakkinyrkkeily yhdistää ihmisen sisällä asuvan luolamiehen ja modernin älykön, mutta se yksinkertaistaa lajeja liikaa. Nyrkkeilyä ei ole tarkoitettu ainoastaan tyhmille lihaskimpuille, vaan ottelu vaatii vastustajan liikkeiden ennakointia, oman jaksamisen ja lihasvoimien tarkkaa säätelyä sekä vastustajan psykologista kuumottamista. Tämä ei käytännössä eroa suuresti shakissa vaadituista taidoista – vaikka siinä lihaskunto keskittyykin perslihaksiin. Weckroth pitää lajien välistä dynamiikkaa kiinnostavana: shakinpelaajat yrittävät pelata niin hyvin, että he voisivat välttää nyrkkeilyn kokonaan, ja nyrkkeilijät voivat häiritä vastustajansa peliä viestiessään katseellaan, että pian toinen saa köniinsä. Weckrothia lajissa viehättää sen äärimmäisyys. ”Pahin kohta ottelussa on väli nyrkkeilyn ja shakin välillä, kun olet väsynyt ja henki loppuu, ja joudut istumaan takaisin taktikoimaan miettien, mitä helvettiä tässä olitkaan ajattelemassa. Tämä on se hetki, jossa ottelut ratkeavat.” KESKUSTELTUANI KESKUSTELTUANI Weckrothin kanssa ymmärrän, että otteleminen vaatisi sekä fyysistä että älyllistä kyvykkyyttä. Tajuan, että minulla on kaksi ongelmaa. En ole koskaan nyrkkeillyt. Shakissakin olen täysi amatööri. Peilistä näkyvä vartalo, jonka muoto muistuttaa lähinnä kapeaa olutpulloa, ei myöskään herätä luottamusta tulevassa koitoksessa pärjäämiseen. Somekuvien perusteella vastustajani Weck roth taas on huomattavasti minua rotevampi ja vahvempi. Hän on kertonut ennakkoon olevansa ottelijana shakkinyrkkeilyklubin vahvaa keskitasoa. Lupaavaa. Pelkkä juoksulla hankittu kestävyys ei todennäköisesti pelastaisi minua kehässä. Päätän varmuuden vuoksi aloittaa lihaskuntoharjoittelun hyvissä ajoin ennen otteluamme. Mieleeni palautuu ystäväni aikoinaan suosittelema, näyttelijä ja kehonrakentaja Arnold Schwarzeneggerin Golden six klassikko-ohjelma, jossa tehdään kuuden lihaskuntoliikkeen sarja kolmesti viikossa. ”Kultaiseen kuusikkoon” kuuluu kyykkyjä, penkkipunnerruksia, leuanvetoja, pystypunnerruksia niskan taakse, hauiskääntöjä ja istumaannousuja. Ohjelmassa käytetään perinteisesti raskaita painoja ja se on suunnattu kokeneemmille kehonrakennuksen harrastajille. Itse tyydyn muutamien kilojen painoihin. Tarkoitukseni on lähinnä aktivoida toimistotyön laiskistamia lihaksiani ja välttää rikkomasta itseäni ottelussa. Tarjoudun myös kantajaksi kahdelle keissille kaljaa, kun raahaamme kaupasta juomia Ylioppilaslehden julkkareihin – arjen hyötyliikuntaa. Lihaskuntotreenini ei kuitenkaan suju ilman vastoinkäymisiä. Heti harjoitusohjelmani aluksi sairastun sitkeään flunssaan. Perhana. Viimeistään sairastumisen myötä lähenevä ottelu alkaa todella kuumottaa. Nolaanko itseni ja lehtemme joutumalla tyrmätyksi heti ensimmäisessä erässä? Näen sieluni silmin itseni makaamassa taju kankaalla kehässä eräkellon tikittäessä taustalla. Ei, tauti on selätettävä. Tahdonvoima ja apteekin aniksenmakuinen sinkkisuihke auttavat sen verran, että ehdin ottaa hankkimani painot, punnerruslaudan ja muut välineet hetkeksi käyttööni. Pieniä tuloksia alkaa näkyä nopeasti. Lihakseni erottuvat hieman aiempaa selvemmin, mikä ei ole kummoinen saavutus kehoni olemattoman rasvaprosentin huomioon ottaen. Nälkä saapuu vierailulle tavallistakin useammin. Hoidan sitä syömällä runsaasti pähkinöitä aterioillani ja laittamalla salaattiin seesamiöljyä kalorimäärän lisäämiseksi. Kuntoilun lisäksi shakkitaitoni kaipaavat terästystä. Opettelen lajia Game Boy Advance -pelikonsolilla The Chessmaster -pelin avulla. Pelissä partasuinen shakkimestari opastaa nuorta oppilastaan, minua, pelin saloihin jaarittelemalla erilaisista avauksista ja strategioista. Olen pelissä umpisurkea. Kaiken huipuksi tautini palaa takaisin. Joudumme siirtämään otteluamme muutamalla viikolla eteenpäin. Lopulta odottamani päivä koittaa. Sujautan hammassuojan, polvituen ja ranteisiin käärittävät suojanauhat reppuni pohjalle ja ”Opettelet nyt, miten miestä lyödään.”