YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 Abin um er o Antti, auta s. 38
2 KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907 Media Audiotuotanto Journalistinen kirjoittaminen Radiotoimittaja Sisällöntuotanto TV-työ Urheilutoimittaja Taide Elokuva Kirjoittaja Kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu Laulun linja Näyttelijäntyö 1 ja 2 Pelituotanto Yhteiskunta Kasvatustieteet ja vaihtoehtopedagogiikat Valtiotieteet Suomen kieli ja kulttuuri Kasvatusalan suomea Työelämän suomea Toiminnallinen suomen kielen jatkokurssi Toiminnallinen lukutaitokoulutus Ammatillinen koulutus Kasvatusja ohjausalan ammattitutkinto Seurakuntaja hautauspalvelualan ammattitutkinto Lukuvuosi 17.8.2020 28.5.2021 www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 3 KANSANOPISTO HELSINGISSÄ VUODESTA 1907 Media Audiotuotanto Journalistinen kirjoittaminen Radiotoimittaja Sisällöntuotanto TV-työ Urheilutoimittaja Taide Elokuva Kirjoittaja Kuvallinen viestintä ja graafinen suunnittelu Laulun linja Näyttelijäntyö 1 ja 2 Pelituotanto Yhteiskunta Kasvatustieteet ja vaihtoehtopedagogiikat Valtiotieteet Suomen kieli ja kulttuuri Kasvatusalan suomea Työelämän suomea Toiminnallinen suomen kielen jatkokurssi Toiminnallinen lukutaitokoulutus Ammatillinen koulutus Kasvatusja ohjausalan ammattitutkinto Seurakuntaja hautauspalvelualan ammattitutkinto Lukuvuosi 17.8.2020 28.5.2021 www.laajasalonopisto.fi #laajasalonopisto KAJAANISTA LÖYDÄT TULEVAISUUDEN Kuvankaunis luonto, neljä vuodenaikaa ja monipuoliset harrastusmahdollisuudet – ja tietenkin KAMK. Pieni mutta edistyksellinen ammattikorkeakoulu, jossa on tilaa ajatella ja opiskella tulevaisuuden ammattilaiseksi. KAMK on opiskelijoiden arvostama ammattikorkeakoulu, joka on tunnettu viihtyisyydestään ja innovatiivisuudestaan. Moderni kampusalue, uusimmat digitaaliset ympäristöt sekä mielenkiintoiset yhteistyökuviot alojen kesken tarjoavat opiskelijalle mahdollisuuden kasvaa ammattilaiseksi omalla tavallaan – ja alallaan. Hae meille kevään yhteishaussa 18.3.-1.4. osoitteessa opintopolku.fi! Tutustu koulutuksiin osoitteessa kamk.fi. KAMK • University of Applied Sciences Tutkitusti Suomen paras AMK Jos pärjäät täällä, pärjäät missä vaan Oulu ei ehkä ole New York, mutta täältä voi tulla kovempaa porukkaa. Näillä leveysasteilla tarvitaan tietynlaista asennetta. Meillä sekä tieteen tekeminen että opiskelijaelämä hoidetaan tinkimättömällä pohjoisen tyylillä. Ja sitä joko rakastaa tai sitten oppii rakastamaan. Asenne voi olla yhtä tärkeää kuin tutkinto. Meiltä saat molemmat. Hae Oulun yliopistoon www.oulu.fi/haku #UniOulu #ArcticAttitude Orekry_OY_2_2020_puolis_Ylkkari.indd 1 22/01/2020 16.59
LA 1.2. DJ SOTOFETT LA 31.1. BETTER THINGS TO DO PE 20.3. OR:LA LA 15.2. OSCAR MULERO LA 4.4. JOB JOBSE PE 6.3. OPTIMO PE 25.4. SIMPLE SYMMETRY PE 8.5. CLONE LABEL NIGHT LA 8.2. JAYDA G LA 28.3. YOSHINORI HAYASHI LA 22.2. MICHAEL MAYER LA 11.4. MILLOS KAISER PE 13.3. JOHN TALABOT PE 1.5. COMPLEX VAPPU PE 15.5. STUDIO BARNHUS LABEL NIGHT PE 7.2. MOZHGAN & SOLAR LA 21.3. TURTLE BUGG PE 21.2. CALL SUPER PE 10.4. CHAOS IN THE CBD LA 7.3. LAUER TO 30.4. CASHU, AFRA, BUFIMAN (LIVE), TIM SWEENEY, AKUA PE 14.2. MINIMAL VIOLENCE PE 3.4. MOXIE LA 29.2. LIL’ TONY LA 24.4. L.I.E.S. 10 YEARS: RON MORELLI, TRAXX, JASSS LA 18.4. LAURENT GARNIER PE 17.4. KIERNAN LAVEAUX LA 14.3. DJ SEINFELD LA 2.5. ISABELLA LA 16.5. SPACE DIMENSION CONTROLLER LA 23.5. NABIHAH IQBAL PE 29.5. LAUREL HALO K A I K U
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 PERSPECTIVES AND PROVOCATIONS, I.E. JOURNALISM IN ENGLISH: YLIOPPILASLEHTI.FI ENG NOIN 20 VUOTTA SITTEN olin syvästi rakastu nut huonekaluun . Rakkauden kohteena oli pulpetti . Tuntui turvalliselta tietää , että keskellä hälisevää maailmaa minulle oli varattu oma paikka , jossa istuessa isommat lapset eivät hyp pineet silmille . Kiintymys pulpettiin oli niin suurta , etten liikahtanut edes siinä vaiheessa , kun vieressä istuva poika alkoi tree nata miekkailua saksilla . Toljotin kauhuissani naamani edessä heilu via fiskarseja ja rukoilin hiljaa , että opettaja ilmestyisi pelastamaan minut . Nykyajan ala asteella näin lapsellisia ongelmia ei ilmeisesti ole . Helsingin Sanomat uutisoi tammikuussa Jätkäsaaren pe ruskoulusta , jossa meno on kuin eturivin ajatushautomossa : aamu alkaa Tutkin ja koodaan nimisellä opetussessiolla , johon osallistuu 80 kolmas ja neljäsluokkalaista . Perinteisiä luokkahuoneita ei juuri ole , nimikoiduista istumapaikoista puhumattakaan . ” Isomman lapsen pitäisi pystyä ottamaan haltuun rakennusta ja ir tautua pulpetista ”, juttuun haastatel tu konsultti kommentoi ja tähdentää , että on osa kasvamista miettiä , missä opiskelu sujuu parhaiten . Kova tavoite . Aika harva aikuinenkaan nimittäin tietää , miten elämä kannattaisi organisoida ( jos tietäisi , kukaan tuskin koh kaisi kello viiden voittajantunnista ). Mutta näitä pulpetittomia tehotenavia odottavatkin suuret saappaat ilmastokriisin ja kestävyysvajeen ratkaisijoina . Paras siis alkaa valmistautua . 14 LORDI VOITTI EUROVIISUT VUONNA 2006 ELI 14 VUOTTA SITTEN. ERIKA VIKMAN & CICCIOLINA VOIVAT TOTEUTTAA IHMEEN UUDESTAAN KEVÄÄLLÄ. Avokonttori lapsille 5 LA 1.2. DJ SOTOFETT LA 31.1. BETTER THINGS TO DO PE 20.3. OR:LA LA 15.2. OSCAR MULERO LA 4.4. JOB JOBSE PE 6.3. OPTIMO PE 25.4. SIMPLE SYMMETRY PE 8.5. CLONE LABEL NIGHT LA 8.2. JAYDA G LA 28.3. YOSHINORI HAYASHI LA 22.2. MICHAEL MAYER LA 11.4. MILLOS KAISER PE 13.3. JOHN TALABOT PE 1.5. COMPLEX VAPPU PE 15.5. STUDIO BARNHUS LABEL NIGHT PE 7.2. MOZHGAN & SOLAR LA 21.3. TURTLE BUGG PE 21.2. CALL SUPER PE 10.4. CHAOS IN THE CBD LA 7.3. LAUER TO 30.4. CASHU, AFRA, BUFIMAN (LIVE), TIM SWEENEY, AKUA PE 14.2. MINIMAL VIOLENCE PE 3.4. MOXIE LA 29.2. LIL’ TONY LA 24.4. L.I.E.S. 10 YEARS: RON MORELLI, TRAXX, JASSS LA 18.4. LAURENT GARNIER PE 17.4. KIERNAN LAVEAUX LA 14.3. DJ SEINFELD LA 2.5. ISABELLA LA 16.5. SPACE DIMENSION CONTROLLER LA 23.5. NABIHAH IQBAL PE 29.5. LAUREL HALO K A I K U PÄÄKIRJOITUS T: SUSANNE SALMI, PÄÄTOIMITTAJA K: MIKKO RIKALA PERUSKOULUN UUSI opetussuunnitelma tuli lopullisesti voimaan viime syksynä . Myös lukion opetussuunnitelman perusteet on vastikään uudistettu , ja kunnat työstävät nyt niiden pohjalta omia suunnitelmiaan . Yliopistojen kohuttu valintakoeuudistus tulee tänä keväänä voimaan viimeistenkin hakukoh teiden osalta . Muutos ei ole itsetarkoitus , kirjoittaa opetusalan ammattijärjestö OAJ : n kehittä mispäällikkö Jaakko Salo elokuisessa blo gitekstissään . Koulun on reagoitava muun yhteiskunnan kehitykseen . Kuten verkkomedia Long Playn tammi kuussa julkaisemassa , peruskoulun nyky tilaa ansiokkaasti käsittelevässä jutussa sanotaan : koulussa opitaan , millainen maailma on . Mutta jos maailma on meluisa , kaoot tinen , voittoja maksimoiva ja minäkeskei nen paikka , onko sen tavoille pakko taipua ala asteelta saakka ? Pyöriä kuulosuojai met päässä avokonttorissa evaluoimassa , missä juuri tänään oppisi tehokkaimmin ja minkälaista somecontenttia koulun ka naviin kannattaisi tuutata ? Lukioissa panokset ovat jo koventuneet . Valintakoeuudistus ja ensikertalaiskiintiöt siirtävät pääsykokeisiin liittyvää painetta yhä varhaisempaan vaiheeseen . Nyt jo 16 vuo tiaat joutuvat pohtimaan , mitä elämältään haluavat – ja tankkaamaan esimerkiksi pit kää matematiikkaa mielenkiinnonkohteistaan riippumatta , sillä siinä menestyminen tietää etulyöntiasemaa yliopistoon pyrkiessä . Nuo ruuteen olennaisesti kuuluvat epäröinnin ja epäonnistumisen mahdollisuudet ovat näiden muutosten myötä kaventuneet merkittävästi . Tehokkuusputken ulottaminen vielä var haisempaan nuoruuteen on kylmäävä ajatus . Rajansa työurien pidentämiselläkin .
YLIOPPILASLEHDESSÄ LUODAAN uudenlaista innovaatiotoimintaa . Katseet on suunnattu monitieteiseen freelancer yhteisöön , jossa poreilee valtava mahdollisuuksien energia . Aikakauslehtien innovaatiotoiminta ym märretään yleensä innovaatiopalveluiksi , joilla ihmisten ja yhteiskuntien erilaiset tarinat muutetaan kaupallisiksi menestystarinoiksi . Ylioppilaslehden toimitus näkee toisin . Menestystarinoille löytyy aina yhteinen ni mittäjä : ihminen . Ihminen rankaisee . Kuten Foucault sanoi : he oppivat kyllä riistämään itseään . Ylioppilaslehden nykytoimituksen ensim mäinen 1 , 5 vuotta on ollut innovaatiokulttuu rin rakentamisen aikaa . Innostuneita ja innos tuvia ihmisiä on saatettu yhteen , on lisätty vuoropuhelua ja rakennettu monitieteisiä PÄÄTOIMITTAJA SUSANNE SALMI @SUSANNESALMI ART DIRECTOR VIIVI PROKOFJEV @VIIVIPROKOFJEV TOIMITUSSIHTEERI PEKKA TORVINEN @TORVINENP TOIMITUSSIHTEERI IIDA SOFIA HIRVONEN @INTERNEITI TEKIJÖINÄ TÄSSÄ NUMEROSSA DORA DALILA, NIKLAS FERM, PAULIINA HOLMA, MILENA HUHTA, VILLE HÄMÄLÄINEN, SANDRA JÄRVENPÄÄ, HILLA KURKI, LOVIISA PIHLAKOSKI, MIKKO RIKALA, JOHANNES ROVIOMAA, EMMA SARPANIEMI, ROOSA SAVO KIITOKSET SINI HENTTU, MARKUS KOKKO, ARI PARVIAINEN, JUHO RUOTSALAINEN, SONJA SAARIKOSKI, MARIA SALERVO, SARA SALMI, TANELI SUORANTA, MIKKO VILLI, GINO & NITA, RUTTÉN KANNEN KUVA EMMA SARPANIEMI PERUSTETTU 1913 107. VUOSIKERTA SÄHKÖPOSTIOSOITTEET ETUNIMI.SUKUNIMI@YLIOPPILASLEHTI.FI WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI INSTAGRAM: @YLIOPPILASLEHTI TWITTER: @YLIOPPILASLEHTI TILAUKSET JA OSOITTEENMUUTOKSET WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/ TILAAJAPALVELUT MEDIATIEDOT WWW.YLIOPPILASLEHTI.FI/MEDIATIEDOT KUSTANTAJA YLIOPPILASLEHDEN KUSTANNUS OY LEPPÄSUONKATU 9 B 00100 HELSINKI TOIMITUSJOHTAJA ANTTI KERPPOLA PAINO PRINTALL AS, TALLINNA, VIRO TOIMITUS EI VASTAA TILAAMATTA LÄHETETYSTÄ AINEISTOSTA EIKÄ PALAUTA SITÄ. ISSN 0355-9246 ISSN 1458-445X (VERKKOLEHTI) SEURAAVA NUMERO 20.3.2020 verkostoja kasvokkain ja virtuaalisesti . Ra kentaminen loppuu sopivasti toukokuussa , kun nykytoimitus siirtyy sivuun . Ylioppilaslehti on luovien , itseohjautuvien ja intohimoisesti alaansa suhtautuvien ih misten yhteisö . Me ikään kuin sytytämme pieniä innostuksen tulipaloja journalismin rajapinnoille . Innovatiivisuus näkyy yhä enemmän myös päivittäisessä tekemisessä . Esimerkiksi moni tieteisillä Twitter Trolling kursseilla ratkais taan yhteiskunnasta ja Tampereen yliopistos ta tulevia ongelmia . Kulttuurin muutos on onnistunut , jos tule vaisuudessa Ylioppilaslehden kasvatit sanan innovaatio kuullessaan ajattelevat ensiksi energistä tekemistä ja yllättäviä , absurdejakin kokoonpanoja ja vasta sen jälkeen yliopistossa syntyneitä sosiaalisia , lääketieteen ja tekno logian keksintöjä . Ma ni fes ti 6 YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 TOIMITUKSELTA
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 7 TEKIJÖINÄ Roosa Savo LOVE ACTUALLY: RAKKAUS ON POLIITTISTA S. 8 KULTTUURIKLASSIKKO: AJAN ULKOPUOLELLA S. 54 KOLUMNI: JOHANNES ROVIOMAA S. 58 CITYSSÄ SUHISEE: KIRJAEXTRA S. 10 FLASHBACK: SYYPÄÄT OVAT LÖYTYNEET S.8 KAINALOSSA: KIPPOKESTIT S. 11 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI: VIHREÄ KAUPUNKI S. 9 PÄÄKIRJOITUS: PULPETTI-IKÄVÄ S. 5 ESSEE: VILLE HÄMÄLÄINEN S. 52 FIKTIO: LOVIISA PIHLAKOSKI S. 56 Toivon tuolla puolen UNELMIEN JAPANI ON KRIISISSÄ Mies ja melankolia ANTTI AUTIO LAULAA LUOPUMISESTA Tää brändi on osa mua IHAN TAVALLISIA INFLUENSSEREITA SISÄLLYSLUETTELO ROOSA SAVO ON vapaa toimittaja ja viestinnän opiskelija . Hän vastaa Kaiken maailman dosentti pals tasta , jossa esitellään tieteenteki jöitä . Roosa harrastaa crossfittiä ja on ollut harjoittelussa Yliopisto lehdessä . Tähän lehteen kirjoitta massaan feature jutussa Roosa sel vitti , kuinka yritykset houkuttelevat nuoria urheilunharrastajia brändi lähettiläiksi . KUVAT ANTTI AUTIOTA käsittelevään juttuun otti Emma Sarpaniemi . Viimeisen kolmen vuoden ajan helsikiläiskuvaaja opiskeli Haagin taideakatemiassa . Lopputyössään Emma tutki identiteettiä ja suhdet ta ystäviin ja kuvasi oleilua heidän kanssaan . Intiimit ja leikkisät kuvat noteerattiin Paper Magazine taide lehdessä . instagram : @ emmasarpaniemi 38-46 12-21 Emma Sarpaniemi 26-33 FUKSIO: KAUHUA KIRJASTOSSA S. 56 SITA SALMINEN KIRJOITTI YSTÄVÄKIRJAAN S. 59
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 8 FLASHBACK LOVE ACTUALLY T: ANONYYMI K: VIIVI PROKOFJEV valvontakameroita , joita oli asetettu asunnon välittömään ympäristöön . Aivan kuin huo neeseen olisi ilmestynyt lasersäteitä , joiden välistä minun olisi pujoteltava tieni takaisin maailmaan , jossa oikeat ihmiset elivät . Minusta tuntui hänen seurassaan aina siltä kuin joku katselisi meitä . Poika halusi kes kustella , mutta ei enää lainkaan politiikasta , ainoastaan meistä . Aloin kaivata eksääni , joka oli no talk , all action . KERRAN SYÖDESSÄMME lähes tyhjässä Unicafessa vuokranantaja poliitikko ja hänen puolisonsa kävelivät ohitsemme tarjottimet käsissään . En ollut uskoa silmiäni . He pysäh tyivät kohdallamme , tervehtivät meitä ja ky selivät pojan kuulumiset . Sitten he jatkoivat kohti astianpalautusta . Ruokalassa oli vain muutama opiskelija , joista jokainen pälyili pöytäämme päin . Leikittelin ajatuksella , että ” satunnainen ” kohtaaminen opiskelijaravintolassa oli en nakkovaroitus – he tiesivät , mitä olimme tekemässä . Puuttuva jakku ei jäisi heiltä huomaamatta . Tai ehkä poika haluaisi pian esitellä minut vanhemmilleen ja samalla po liitikoille , jotka olivat heidän perhetuttujaan . En ollut vielä avannutkaan Pääomaa . Oli aika päättää suhde . Lopulta pistin välimme poikki Hakaniemen rannassa , missä kaikki oli saanut alkunsa . Kun kävelin takaisin kotiin , olin varma , että jokin kamera ikuisti eromme .” I , 26 PALSTALLA PUHUTAAN RAKKAUDESTA. ” EKSÄ OLI KARISTETTAVA mielestä . Pian tyh jennettävän yhteisen kotimme seinällä riippui liitutaulu , johon ystäväni kirjoitti tätähän mie halusin muistutukseksi siitä , että kärsimyk seni oli itse aiheutettua . Päätin tarttua härkää sarvista ja panna ensimmäisiä vastaantulevia vapaaehtoisia , jotta pääsisin eroprosessissa mahdollisimman nopeasti eteenpäin . Tapasin pojan , jonka Whatsapp viestit olivat pitkiä kuin Forssan ohjelma . Hänen verbaalinen ilmaisunsa veti minua aluksi puoleensa , sillä eksäni ei juuri osannut käydä keskusteluja . Seksintäyteisen sinkkuelämän sijaan hoidin eron jättämää haavaa puhumalla päivät pitkät tuloerojen kasvusta ja sosiaali demokratiasta . Tein selväksi alusta alkaen , etten kaivannut mitään vakavaa . Poika halusi tietää minusta kaikenlaista henkilökohtaista : hän kyseli eksästäni , per heestäni ja tulevaisuuden suunnitelmistani . Minä halusin puhua politiikkaa . Hän oli ensim mäinen tapaamani ihminen , joka oli oikeasti lukenut Pikettyn Pääoman kannesta kanteen . HÄN VEI MINUT KOTIINSA ja kysyi , osaanko pitää salaisuuden . Pojan vuokranantaja oli korkean profiilin poliitikko . En uskonut , joten hän näytti minulle poliitikon ja tämän puolison henkilökohtaisia esineitä , kuten kehystettyjä valokuvia pähkinäpuisella sohvapöydällä sekä kellarikomeron , jossa oli heidän vaatteitaan ja huonekalujaan . Sovitin erästä jakkua ja mie tin hetken , millaisia seurauksia pojalle voisi koitua , jos varastaisin sen . Tiirasimme ulos sälekaihtimien raoista ja hän osoitti minulle All talk, no action Luonto ei kestä Paasikiven – Kekkosen linjaa . – KALLE MICHELSENIN JUTUN OTSIKKO YLIOPPILASLEHDESSÄ 1/1990
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 9 KAIKEN MAAILMAN DOSENTTI T: ROOSA SAVO K: VIIVI PROKOFJEV PALSTALLA ESITELLÄÄN TIETEENTEKIJÖITÄ. VUONNA 2013 HELSINGIN KAUPUNKI TEKI LINJAUKSEN, ETTÄ PÄÄKAUPUNKI TÄHTÄÄ VIHERKATTORAKENTAMISEN EDELLÄKÄVIJÄKSI. ESIMERKIKSI TRIPLAN KATOISTA 40% TULEE OLEMAAN KASVILLISUUDEN PEITTÄMIÄ. YMPÄRISTÖSOSIOLOGI MARJA MESIMÄKI, MIKSI VIHERKATTOJA TARVITAAN? Ilmastonmuutoksen myötä sateet lisääntyvät ja kaupunkien viemäriverkostot ovat kovil la , mutta niiden laajentaminen on kallista . Viherkatot auttavat hallitsemaan hulevesiä . Ne haihduttavat ja imevät itseensä vettä , vii lentävät ja vaimentavat melua . Olen kiinnostu nut siitä , miten luoda kestävä ja ihmisläheinen kaupunki , jossa käytetään monipuolista viher rakentamista . Vehreyden pitäisi olla kaikkien perusoikeus , ei vain niiden , jotka voivat lähteä autolla Nuuksioon . VOINKO HEITTÄÄ MEIDÄN KATOLLE VÄHÄN SAMMALTA JA – TADAA – SIINÄ ON VIHERKATTO? Ei ihan . Viherkatto toimii vain silloin , kun se on rakennettu oikein , eli siinä on vedeneris tysrakenteet ja tarvittaessa kattoa kasvien juurilta suojaava osa . Viherkattoja on erilaisia . Ohuin ja kevein viherkatto syntyy sammalesta . Paksummalle kasvualustalle tehtävät keto ja niittyviherkatot ovat parempi vaihtoehto luonnon monimuotoisuudelle , koska ne hou kuttelevat pölyttäjiä . Paksuin viherkatto on puutarhamainen ja siinä voi kasvaa jopa puita . MITEN VIHERKATOT VAIKUTTAVAT HYVINVOINTIIMME? Ympäristösosiologina olin ensimmäisten joukossa tutkimassa viherkattojen koke muksellista puolta . Kun ihmiset vierailevat viherkatoilla , he raportoivat samankaltaista hyvänolontunnetta kuin lähimetsässä vierai levat ihmiset . Tutkimuksissa nousee esiin tule vaisuudentoivo : kyseessä on pieni viherpläntti , mutta se luo uskoa kestävään kaupunkira kentamiseen . Viherkattoja ei kuitenkaan voi käyttää tekosyynä lopmaan tiivistämiseen . Ne eivät korvaa maanvaraista luontoa ! VIHERKATTOIHIN ON KOHDISTUNUT ENNAKKOLUULOJA NIIN RAKENNUTTAJIEN KUIN ASUKKAIDEN PUOLELTA. MONET PELKÄÄVÄT VIHERKATTOJEN AIHEUTTAVAN KOSTEUSVAURIOITA JA OLEVAN VAIKEITA HOITAA. MISTÄ EPÄLUULOT KUMPUAVAT? Kun tutkimusryhmämme aloitti vuonna 2011 , viherkatoista ei ollut käytännön kokemusta . Niitä kaavoitettiin , mutta rakennuttajat koki vat ne liian riskialttiiksi – ja tekivät tavallisia kat toja . Liikkeellä oli harhaluuloja : aiheuttavatko viherkatot heinäallergiaa ? Mitä tapahtuu kun tulee lunta ? Ihminen ei usko ennen kuin näkee , joten veimme bussilasteittain ihmisiä katso maan meidän koeviherkatoille . Esimerkiksi Meilahden Liikuntakeskuksen päällä on koe sammalkatto . Tiedon lisääntyessä asenteet ovat muuttuneet myönteisemmiksi . Lisää luontoa Helsinkiin KUKA: YMPÄRISTÖSOSIOLOGI MARJA MESIMÄKI LAITOS: TYÖSKENTELI HELSINGIN YLIOPISTON MONITIETEELLISESSÄ VIIDES ULOTTUVUUS – VIHERKATOT OSAKSI KAUPUNKIA -TUTKIMUSHANKKEESSA APULAISJOHTAJANA 2011–2019 MISTÄ EI TUNNETA: EI KAIPAA ETELÄNMATKAA VAAN REMONTOI MIELUUMMIN PUOLISONSA KANSSA 1850-LUVUN MAATILAA
10 CITYSSÄ SUHISEE K: VIIVI PROKOFJEV YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 Rakasta minua SUOMEEN MAHTUU noin yksi kirjallisuustrendi kerrallaan . Viimeisen parin vuoden ajan ” se juttu ” on ollut autofiktio eli kirjallisuus , jota lukiessa voi uskoa , että tässä kirjailija avautuu elämästään ( joka on aika samanlaista kuin lu kijan elämä !). Amerikkalainen kirjailija David Shields julisti Älä lue ostamiasi kirjoja LIIAN USEIN UUSI tuttava kysyy kirjahyllyni äärellä ” oletko lukenut kaikki nämä kirjat ”. En ole , en lähellekään , ja samalla nurkkien kirjapinot kasvavat kuukausi kuukaudelta . Jukka Viikilän Finlandia voittaja Akvarelleja Engelin kaupungista vuodelta 2016 , lukemat ta . Postipaketti Adlibriksestä , eikä hajuakaan , mitä sen sisällä on . Eikö kirjat pitäisi lukea ennen kuin niitä hankkii lisää ? Mitä jos vuoden 2020 lukulista koostuisi vain vuonna 2019 hankituista mutta lukemattomista kirjoista ? Ei missään nimessä , sanon minä ja väitän , että jokaisen uteliaan lukijan suusta pitäisi tulla sama vastaus . Meidän jokaisen pitäisi pitää huolta niin sanotusta antikirjastostamme . Sana on Nassim Talebin Musta joutsen kirjasta , jossa an tikirjasto tarkoittaa jokaisen omaa kokoelmaa lukemattomia kirjoja . Uteliaan lukijan kirja hyllyssä pitäisi olla niin monta lukematonta kirjaa kuin taloudellinen tilanne antaa myöten , kirjoittaa Taleb . Kirjailija Umberto Ecoa myötäillen Taleb sanoo , että mahdollisimman laaja henkilökoh tainen kirjasto on maailman ja mielen tutki musväline , ei sisustuselementti tai egotrippi ( joita se voi toki myös olla ). Hyvä kirjasto on täynnä potentiaalia , joka odottaa aktualisoitumistaan . Hyvässä kirja hyllyssä on siis enimmäkseen lukemattomia kirjoja . Laajentaisin antikirjaston kuitenkin kos kemaan kaikkea suunniteltua lukemista , niin fyysistä kuin virtuaalista . Antikirjastoon kuuluvat lukemattomat kirjat kirjahyllyssä , lukulistalle puhelimessa pannut juttulinkit , selaimen 211 avointa välilehteä , kuratoitu seurattavien lista Twitterissä , kirjakaupassa plärätyt kirjat , jotka on joko havaittu kiinnos taviksi tai ei , kirjastoon tehdyt varaukset ja niin edelleen . Mitä suurempia ovat suunnitelmat ja mitä pitempiä listat , sen parempi . Antikirjaston kasvattaminen lisää todennäköisyyttä , että todella luetut kirjat ovat laadukkaita ja vas taavat omia mielenkiinnon kohteita . Hyvien kirjojen ja tekstien löytäminen on taito itses sään , taito , joka täytyy oppia . Antikirjastonhoito eli lukemattomien kirjojen ja linkkilistojen läpikäynti edes säännöllisen epäsäännöllisesti tai nurkassa vuoden lojuneeseen kirjaan kompastuminen on mieluisten yllätysten todennäköisyyksien kasvattamista . Samoin luettuihin kirjoihin palaaminen ja unohdetun kirjanmerkin löy täminen : ai , tätäkö minä pidin mielenkiintoi sena vuosia sitten ? Mutta tämähän on kirjan typerin kohta ! Yliarvostamme omia tietojamme ja aliar vostamme tuntematonta . Tämän takia emme ymmärrä yllätysten todennäköisyyttä , mus tia joutsenia . Miksi Sokrates oli muita viisaampi ? Koska hän tiesi , ettei tiedä . Mitä suuremmaksi kas vaa tunnetun tietämättömyyden määrä , sitä parempi on tietoisuus omista rajoistamme ja rajallisuuksistamme . Lukemattomuus kannattaa aina . PT vuonna 2010 Reality Hunger manifestissaan , että perinteikkään juonikirjallisuuden aika on ohi . Porvarillis romanttinen romaani ei palvele pirstaleista nykyaikaa . On siirryttävä jäljittelemään todellisuutta . Trendi rantautui Suomeen viimeistään 2010 luvun loppupuo lella , kun neljännen aallon femi nismi vahvisti kokemukseen perustuvan tiedon tärkeyttä ja kirjallisuusihmiset hurmaantuivat Karl Ove Knausgårdista ja Maggie Nelsonista . Omia kokemuksia ei ehkä tarvitsekaan pukea fiktion kaapuun ? Tässä kaikessa ei ole taaskaan mitään uutta . Kirjailijat avautuivat seksi ja känniseikkailuis taan Suomessa jo 60 ja 70 luvuilla , huomaut ti kriitikko Eleonoora Riihinen arvostellessaan Emmi Liia Sjöholmin tänä vuonna ilmesty nyttä Paperilla toinen kirjaa . Uutta on pikemminkin se , kuinka kirjas ta on tullut brändäyksen väline . Tekijä ehkä julistettiin kuolleeksi 60 luvulla , mutta nyt Tekijä on uudelleensyntynyt , tärkeämpänä kuin koskaan . Jos kymmenen vuotta sitten jokaisen mediapersoonaksi haluavan piti perustaa blogi , nyt on tehtävä kirja , jonka sisältönä on kirjailija itse . Yhdysvaltalaisen psykologi Jean Twengen tekemän tutkimuksen mukaan lähes joka kolmas nuori odottaa tulevansa kuuluisak si . Kuvaavaa on , että Helsingin Sanomien haastattelussa Emmi Liia Sjöholm kertoi , että motivaatio autofiktion kirjoittamiseen syntyi omaan keskinkertaisuuteen liittyvästä ahdistuksesta . Kulttuurikriitikko Markku Eskelinen esitti Raukoilla rajoilla teoksessaan , että suo malaisilla on pakkomielle ajatukseen , että kirjallisuus välittää ” totuutta meistä ”. Mo nimerkityksellisyydelle ja todellisuuden hämmentämiselle jää tässä ilmastossa vain vähän tilaa . Realismia on Eskelisen mukaan arvostettu Suomessa , sillä se pyhittää arjen ja saa lukijan tuntemaan itsensä tärkeäksi . Autofiktio on influensseriajan realismia . Ilmiöön liittyy hyviä puolia : harhainen impe ratiivi ” objektiviisuudesta ” murtuu . Totuus on moninainen , ja yksi tapa tehdä siitä selkoa on avata sisäinen maailma . Autofiktio , niin kuin kirjallisuus muutenkin , voi parhaimmillaan saada lukijan tuntemaan , ettei tämä ole niin yksin elämässä . Silti tekee mieli vastustaa : En kaipaa tekstiä , joka halaa minua ja saa minut tuntemaan it seni tärkeäksi , vaan pikemminkin päinvastoin . En viehäty sen voimakkaammin mielikuvituk sesta tai samaistumisen mahdollisuudesta , vaan ajatuksen vapaudesta ja kielessä tapah tuvista nyansseista . Yksi suosikkikirjoittajani , Roland Barthes ( ei muuten koskaan julkaissut romaania !), on artikuloinut kirjoittamista lukijan viettelemi senä . Liian usein käy niin , että kirjoittaja ei näe vaivaa lukijan viettelemiseksi , vaan lätkäisee lukijalle kokemuksensa ja tunteensa , pyytäen tätä epätoivoisesti rakastamaan itseään . ISH
KAINALOSSA T: PEKKA TORVINEN K: DORA DALILA PA LS TA LL A VI RI TT ÄY DY TÄ ÄN LU KU JU TU N TU NN EL MA AN . 11 YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 OG influenssaus TUPPERWARE OLI 1940 luvun lopulla vallanku mouksellinen keksintö : hajuton , läpinäkyvä , kevyt ja kestävä säilytysrasia , jonka kansi napsahti kiinni ilmatiiviisti . Muovin maine oli kuitenkin huono , eivätkä uudet tuotteet kiinnostaneet tavarataloissa käyneitä ihmisiä . Sen sijaan ” kotikutsut ”mallilla operoineet myyjät saivat tupperwareja kaupaksi niin hyvin , että monet alkoivat myydä pelkästään uusia muovirasioita . Myyntitaktiikkaan kuului rekrytoida kotirouva , joka järjesti ystävilleen kutsut , johon myyjä tuli esittelemään tuot teita . Myyjät olivat usein itsekin kotirouvia . He saivat myynnistä tietyn prosenttiosuu den , mutta eivät olleet Tupperware yhtiön työntekijöitä . Myyjäarmeijan ylläpito ei siis maksanut juuri mitään . Nykyajan tupperware kutsut tapahtuvat Instagramissa .
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 12 12
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 13 13 Olympialaisiin valmistautuva Tokio on kuva tulevaisuudesta, jossa toivo on viety, mutta elAmA on silti mukavaa. .. .. KIRJOITTI IIDA SOFIA HIRVONEN KUVITTI MILENA HUHTA
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 14 ” va ikutelm a siitä , että maailma ympärillä tekee hidasta kuolemaa, tuntuu hyvältä.” ”Toivon, että olisin taas kioskissa, jossa minua arvostettiin työyhteisön jäsenenä eivätkä asiat olleet niin monimutkaisia. Kun laitoimme työasut päälle, olimme tasa-arvoisia sukupuolesta, iästä ja kansallisuudesta huolimatta — olimme kaikki yksinkertaisesti työntekijöitä.” Kolme vuotta sitten japanilaiskirjailija Sayaka Murata julkaisi romaanin nimeltä Konbini Ningen eli Kioski-ihminen. Sen asperger-tyylinen päähenkilö elää ilman ihmiskontakteja ja on täydellisen tyytyväinen matalapalkkaiseen työhönsä kioskissa tai ”mukavuuskaupassa”. Päähenkilön rutiini toistuu samanlaisena päivästä toiseen, ilman sen kummempia haaveita tulevaisuudesta. Kirjasta tuli hitti. ”Tietenkin se oli äärimmäistä fiktiota, mutta monet pari–kolmekymppiset, jopa nelikymppiset, tunnistivat itsensä kirjasta.” Tätä mieltä on sosiologi ja mediatutkija Shin Mizukoshi, jonka tapaan Hongon kampuksella Tokion yliopistossa. ”Päähenkilöllä ei ole sosiaalisia kontakteja eikä toivoa. Teknologia ja informaatio takaavat, että hänen elämänsä on kuitenkin mukavaa.” Kirja pohjautuu löyhästi Muratan omiin kokemuksiin. Kun nyt nelikymppisen kirjailijan ura alkoi sakata, hän alkoi tehdä osa aikatyötä päivittäistavarakioskissa. ”Japanilaiset yhä uskovat tarinaan, että maa on ’huipulla’, vaikka asia ei enää ole niin. Kansainvälistymisessä on jääty pahasti jälkeen muista Aasian maista. Toisin kuin vaikka Kiinassa tai Etelä-Koreassa, Japanissa harva nuori haaveilee työskentelevänsä ulkomailla. Se on perin erikoista, ja minusta huolestuttavaa”, Mizukoshi kertoo. Toisen maailmansodan jälkeinen Japani oli menestystarina: talouskasvu oli nopeaa, teknologian kehitys korkeaa ja työpaikkojen tarjoamat turvaverkot elinikäisiä. Tuota menestystarinaa on selitetty perheen ja talousjärjestelmän liitolla. Perheet ovat mallintaneet myös työyhteisöjen tiiviyttä. Nyt väestö vähenee nopeasti ja keskiluokkainen stabiili hyvinvointi on alkanut purkautua. Tämä tekee Japanista kärjistyvän esimerkin epävarmuudesta, josta muutkin kapitalistiset maat kärsivät. Esimerkiksi Ylen ennusteen mukaan vuonna 2070 kolmannes suomalaisista on yli kuusikymppisiä, aivan kuin nyt Japanissa. Vaikka Japanissa suurin osa korkeakoulutetuista saa yhä vakituisen työpaikan, kolmannes päätyy todennäköisesti matalapalkkaisiin pätkätöihin. Muutama vuosi sitten tehdyn selvityksen mukaan japanilaiset millenniaalit suhtautuvat tulevaisuuteen synkkämielisemmin kuin ikätoverit muualla maailmassa. 37 prosenttia millenniaaleista uskoo, ettei mahdollisuutta eläkkeeseen koskaan tule, ja että he tulevat työskentelemään kuolemaansa asti. Shibuyan metroaseman läheisyydessä joka kulmalla näyttää olevan rakennustyömaa, jonka työntekijätiimien jäsenet vaikuttavat yli 70-vuotiailta. He seisovat kyyryssä, liikkuvat verkkaisesti, ja heidän ihonsa on ryppyinen. Monet heistä ovat eläköityneitä toimistotyöntekijöitä, jotka ovat hakeutuneet raksalle, koska joko tarvitsevat rahaa tai haluavat pysyä aktiivisina. Vuonna 2019 vanhusten vaippojen myynti ylitti vauvojen vaippojen myynnin Japanissa. Työvoimapulaan ei olla reagoitu helpottamalla maahanmuuttoa, vaan nostamalla eläkeikää entisestään 70 vuoteen. Selvitysten mukaan moni työskentelee mielellään sen jälkeenkin, vaikka isoissa yrityksissä palkka tyypillisesti laskee 60-vuotiaana miltei puoleen entisestä. Jos voimat loppuvat, eksoskeletonit auttavat toimimaan. Konbineista eli convenience storeista eli kioskeista voi ostaa säilykkeitä, valmisruokia, kuten nuudeli-tofuannoksia, salaatteja, kuivattuja hedelmiä pienissä annospusseissa, yksittäispakattuja banaaneita, juomia, sukkahousuja ja toimistotarvikkeita. Kioskeissa on rauhallista ja valkoinen valaistus kuin lääkäriasemalla. On miellyttävää tietää, että jos nälkä tai jano iskee tai vaikka sukkahousu repeää tai pitää päästä käyttämään langatonta nettiä, kioski löytyy yleensä kulman takaa – missä päin Tokiota sitten pyöriikään. ”Eräs tutkimuskollektiivi selvitti kerran, voiko ihminen tulla toimeen ilman sosiaalisia kontakteja, ainoastaan asioimalla kioskeissa ja tilaamalla Amazonista. Se onnistui. Informaatioteknologia on järjestänyt asiat sen verran mukavasti, etteivät monet tarvitse elämänkumppaneita”, Mizukoshi sanoo. 80lu v u n sci f i ss ä ja cyberpunkissa visioitiin, että yritysten vallan lujittuminen sekä alati kehittyvä ja syvemmälle elämään ulottuva teknologia johtavat yhdessä eriarvoiseen, vaaralliseen maailmaan, jossa jokaisen on pärjättävä omillaan. Marraskuun loppu Tokiossa vuonna 2019 ajoittuu tismalleen samaan vuoteen ja kuukauteen kuin Ridley Scottin Blade Runner -elokuva, joka kuvitteli vuonna 1983, miltä Tokiota muistuttava Los Angeles näyttää. Samaan vuoteen sijoittuu vuonna 1988 tehty anime-elokuva Akira, jonka visiossa Tokio on tuhoutunut ja rakennettu uudelleen dystooppiseksi Neo-Tokyoksi, joka on täynnä korruptiota, protesteja ja terrorismia. Elokuvan maailmassa kaoottinen kaupunki valmistautuu olympialaisiiin. Näinkö organisoidulta ja mukavalta dystopia näyttää? Maailman suurimman metropolin vilkkaita alueita myllätään uusiksi olympialaisia varten. Metroaseman läheisyyteen on noussut uusi ja fancy Tokion
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 15 kauppakeskus, Shibuya Scramble Mall, jonka korkealta kattoterassilta voi ihastella maisemia. Metrossa kaikki matkustajat tuijottavat tiiviisti puhelimia. Kauppakeskuksia on runsaasti ja monet tulvivat ihmisiä; shoppailu ja herkkujen syöminen kavereiden kanssa on nuorison rakastama ajanviete. ”Olympialaiset ovat hallinnollisen liturgian mukaan symboli toivolle, mutta ei se ole mikään symboli. Se on pääministeri Aben kyhäämä tyhjä paperikoriste”, sanoo Mizukoshi huvittuneesti. Tapaamani aktivistitoimittaja Chie Matsumoto sanoo, että olympialaisten siivoaminen tarjoaa kansalaisaktivisteille tekemistä. ”Köyhyys, kodittomuus ja seksityö siivotaan pois tieltä. Miten se tehdään, kukaan ei oikein tunnu tietävän. Monet kodittomia auttavat tukiryhmät yrittävät parhaillaan selvittää, miten voisivat parantaa tilannetta”, hän sanoo. Tokion olympialaiset pyrkivät symboloimaan menestystä (niin kuin edelliset olympialaiset vuonna 1964), mutta haastateltavani mainitsevat, että ”juuri kukaan” ei usko tarinaan. Tokiossa asuva, Osakassa syntynyt kaverini kertoo haaveilevansa ulkomaille muuttamisesta, kun elämä kaupungissa käy yhä stressaavammaksi. Turisteja Tokiossa on edullisemmaksi muuttuneen ja kiihtyvän matkustamisen vuoksi enemmän kuin koskaan aiemmin. Kesällä kaupungissa on niin sietämättömän kuuma, että olympialaisten maratonjuoksu on siirretty suosiolla Hokkaidoon. Mainoskuvastojen informaatio kuitenkin lupaa onnen ja menestyksen saavuttamista. Päivittäistavarakaupan seinällä olevassa taulussa lukee ” drink GOOD COFFEE read GOOD BOOKS Every life, Every fun We hope that the goods and services we provide will make your day better and brighter one. More than just a convenience.” Metron näytöllä pyörivässä mainoksessa pallomekkoon pukeutunut nuori nainen vetää hymyillen puhtaita vaatteita pienestä pesukoneesta. Seuraavassa mainoksessa joukko aikuisia istuu innostuneen näköisinä lasipöydän ääressä. Idealamput välähtelevät heidän päässään: he ovat pajassa, jossa ideoidaan startup-yrityksiä. Nappaan metroasemalta ilmaisjakelukatalogin, jossa juhlansuunnitteluyritys esittelee säihkyvän epätodellisia unelmahäitä puutarhoissa ja ultramoderneissa luksuspalatseissa. Kuvissa vilisee pitsihansikkaita, pastellisävyisiä kukka-asetelmia, jalokivitiaroita ja maisemia, Informaatioteknologia on jarjestanyt asiat sen verran mukavasti, etteivat monet tarvitse elamankumppaneita.” .. .. .. .. ..
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 16 jotka näyttävät täydellisyydessään tekoälyn generoimilta. Tarjolla on vaihtoehtoja erilaisista tyyleistä: royal elegant, natural relax ja bitter sweet. Love Hotelin vaaleanpunaisessa ikkunamainoksessa leijailee hitaassa liikkeessä tähtiä, sydämiä ja ruusunlehtiä. Kuvasto ja teksti viestivät täydellisestä täyttymyksestä: I never imagined you should have so much love in the world... Antropologi Akiko Takeyama kirjoittaa, että japanilaisessa versiossa uusliberalismista toivon ja unelmien käsitteistä on tehty kansallinen projekti. Vapaita markkinoita ja työelämän joustavoittamista perustellaan sillä, että jokaisella on oikeus tavoitella unelmiaan. Uusliberaaleja reformeja on Japanissa tehty 80-luvulta lähtien. Samaan aikaan toivosta on tehty velvollisuus, jossa kaikki eivät onnistu. Sosiologi Masahiro Yamada on käyttänyt käsitettä ” a society of hope disparity” kuvaamaan yhteiskuntaa, jossa toivo on jakautunut epätasaisesti, ja suurta osaa ihmisiä kalvaa epäonnistumisen pelko. Buddhalaisperäinen tunne siitä, ettei mikään kestä, tuntuu taas aiempia vuosikymmeniä vahvempana. Vuonna 2011 Tokion itäisiä pohjoisosia koetteli suuri maanjäristys, jota seurasi tuhoisa tsunami. Pahin maanjäristys lähihistoriassa sijoittuu vuoteen 1923. Sen aiheuttamia tuhoja kuvattiin helvetillisiksi. Japani on valmistautunut ”X-päivään” eli vastaavaan vakavaan maanjäristykseen, jonka ennustetaan iskevän seuraavan kolmenkymmenen vuoden sisällä. Global Climate Risk Index Reportissa Japani rankattiin kaikkein pahiten ilmastonmuutoksen riskeille altistuvaksi maaksi. Joka aamu kello viisi kaupungilla kuuluu testihälytys, ikään kuin muistutuksena siitä, että kaunis rakennelma voi tuhoutua hetkenä minä hyvänsä. T ok iossa saTa a niin paljon, että kadut tulvivat vettä ja joudun iltaisin kaupungilla kävelyn jälkeen kuivaamaan kenkiäni hiustenkuivaajalla. Löydän Twitterin kautta flaijerin, jonka sisällön käännän Google Translatella: ”Loistava matala yö Se on! Rakastan kumija emalivaatteita, Innoissaan bang!” Työkeskeisessä elämässä illat ovat monille silti vapaata aikaa. Erilaiset hostja hostess-baarit ovat uraihmisten hupia, ja hyvin toimeentulevat ihmiset voivat käyttää runsaasti rahaa saadakseen kokea lupauksen ystävällisyydestä tai romanssista. Flaijerin baari sijaitsee Ginzassa, menen sinne kaverini kanssa. Avaamme ison rautaisen oven ja pääsemme sisään pieneen huoneeseen, jossa on punaiset seinät. Lateksisaappaisiin, -korsetteihin ja biker-takkeihin pukeutuneet tarjoilijat rientävät heti kysymään, mistä olemme saaneet tiedon tapahtumasta ja toivottavat tervetulleeksi. Naisille sisäänpääsy on parikymppiä, ja hintaan sisältyy juotavaa. Lasipöydät ovat täynnä kauniinmuotoisia viinija cocktail laseja, tuhkakuppeja ja tupakka-askeja. Asiakkaat ja työntekijät näyttävät kaikki olevan ystäviä ja harmonisissa väleissä keskenään. Miehet maksavat lisää siitä, että saavat tarjoilijoilta ystävällisiä ruoskaniskuja tai pääsevät esimerkiksi kiillottamaan lateksia hieromalla siihen jotain öljyä. Tarjoilijat suhtautuvat meihin kiinnostuneesti. Yksi heistä puhuu englantia, istuu pöytään ja antaa käyntikortin. Hän vaikuttaa haluavan tutustua ja kyselee, kauanko aiomme olla Japanissa. Are you on Twitter, Instagram? Naputtelen naisen puhelimeen Twitter-profiilini, hän selaa sitä, pysähtyy jonkun kuvan kohdalle, osoittaa sitä minulle ja hymyilee. Hän näyttää follow-napin klikkausta. Lupaan seurata heti takaisin. Kun teemme lähtöä, hän hyvästelee meidät ovella ja kutsuu vierailemaan uudestaan. ”Seuraavana päivänä olisi naisten ilta, olette erittäin tervetulleita, please tulkaa.” Yöllä kapselihotellissa yritän etsiä naisen Twitter-profiilia seuraajieni joukosta, mutta joko hän ei ole onnistunut seuraamaan
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 18 minua tai sitten se ei ollut tarkoituskaan. Somessa ”seuraaminen” on ollut osa näytöstä, jolla on tarkoitus tuottaa asiakkaalle pidetty olo ja saada tämä palaamaan baariin uudestaan. 2010-luvun lopun hostja hostess-baareissa asiakkaille tarjotaan uusia seuraajia, tunnetta siitä, että joku haluaa verkostoitua. Kyse on tavaraistetusta ystävällisyydestä. Akiko Takeyama väittää antropologisessa Staged Seduction -tutkielmassaan, että host clubit ovat kuin mikrokosmos uusliberaalista talousjärjestelmästä. Klubeihin tiivistyy se, kuinka uudessa työssä ihmisten henkilökohtaisilla tunteilla ja tavoitteellisuudella tuotetaan lisäarvoa. Hostin ammatti on Takeyaman mukaan esimerkki palveluammatista, jonka tekijä suorittaa paljon luovaa emotionaalista työtä tuottaakseen asiakkaalle henkilökohtaisesti kuratoidun elämyksen ja ansaitakseen paremmin. Host clubien jännitys ja romantiikka tarjoaa säihkyvän vaihtoehtotodellisuuden työja perhe-elämän ankeudelle. Silti kyse ei ole Takeyaman mukaan teatterista, vaan kohtaamisissa on pelissä myös ihmisten todellinen tunne-elämä kaikkine epävarmuuksineen. 24v uoTi as Amina du Jean on entinen jpop-idoli, seksityöntekijä ja nykyinen seksiaktivisti sekä sosiologian opiskelija. Hän kertoo Gmail-chatin välityksellä, että Japanin pitkälle viety kapitalismi yhdistettynä syntyvyyden laskuun on ”vain kärjistynyt heijastuma tulevaisuudesta, joka tulee pian koittamaan monelle muulle maalle”. Amina muistuttaa, ettei Japania pitäisi kuitenkaan tarkastella liian yksioikoisesti länsimaisten ideologioiden, kuten feminismin, läpi. Esimerkiksi uutisointi Aasian ”epäinhimillisestä popteollisuudesta” on Aminan mukaan länsimainen pakkomielle. ”Sanoisin, että myös jossain Hollywoodissa ja länsimaisessa työkulttuurissa on paljon vääryyksiä.” Edward W. Saidin ajatuksia mukaillen Japania käsittelevissä länsimaisissa kuvauksissa on usein orientalistinen, outoutta korostava sävy. Ne pohjautuvat kristillisjuutalaisen maailmankuvan määritelmiin siitä, mikä on oikein ja normaalia. ”Silti länsimaissa ei yksinkertaisesti ole olemassa sellaista systemaattista seksismiä kuin Japanissa”, Amina huomauttaa. Esimerkiksi #metoo-ilmiö vaikuttaa myös Japanissa, mutta eri tavalla kuin länsimaissa. Tapaan #metoo-liikkeen toiminnassa mukana olevan toimittaja Chie Matsumoton Starbucks-kahvilassa kauppakeskuksessa. Hänen mukaansa feminististä ajattelua levitetään netissä, mutta toimintaa organisoidaan ennen kaikkea akateemisissa piireissä. Matsumoto kertoo, että intellektuellit ovat tehneet töitä muutoksen eteen jo pitkään, mutta feministinen aktivismi on pysynyt jokseenkin marginaalissa. #metoo-vyyhti alkoi vuonna 2017, kun toimittaja Shiori Ito haastoi työnantajansa, toimittaja Noriyuki Yamaguchin oikeuteen raiskauksesta. Yamaguchilla puolestaan on läheiset suhteet pääministeri Shinzo Abeen, ja hän on myös kirjottanut tästä elämäkerran. ”Se oli skandaali, tietenkin, koska seksuaalista ahdistelua tapahtuu, vaikka se ei ole sallittua. Ahdistelusta ei olla totuttu puhumaan. Shiori Itoa kohdeltiin kuin kävelevää pommia”, Matsumoto sanoo. Japanin hallituksen virasto teetti vuonna 2017 selvityksen, jonka mukaan vain noin neljä prosenttia raiskauksen uhreista tekee ilmoituksen poliisille. Suurin syy ilmoittamattomuuteen oli häpeä ja ajatus siitä, että kokemus täytyy unohtaa. ”Työnantajat saattavat ahdistella työntekijöitä jo haastatteluvaiheessa, ja välillä naiset jättävät työpaikan ottamatta, koska eivät halua kohdata ahdistelijaansa.” Matsumoto kertoo, että #metoo-ilmiön toimintamekanismit näyttivät japanilaisesta vinkkelistä ongelmallisilta. Anonymiteettia kunnioitetaan internetissä ja etenkin Twitterissä, sillä omalla naamallaan kokemuksista avautumiseen liittyy häpeää ja sosiaalisia riskejä. ”Emme näe järkeä siinä, että naisten pitäisi yhtäkkiä jakaa kokemuksensa. Käytimme hashtagia #withyou, koska halusimme osoittaa oikeutta vaativalle toimittajalle, että seisomme hänen rinnallaan.” Työvoimapulan takia feminismistä on nostettu valtavirran keskustelussa esiin sen liberaalit piirteet. ”Uranaiseus” brändätään usein mainonnassa tavoiteltavaksi ja hienoksi asiaksi, ja jopa konservatiivinen Abe on puhunut sen puolesta. Työelämässä naiset kuitenkin kohtaavat häirintää ja palkka on huono. Hongon kampuksella tapaamani mediaopiskelija Gift kertoo, että hänellä on japanilainen poikaystävä. Ajatus perheen perustamisesta tuntuu mahdottomalta tulevaisuuskuvalta, sillä hän haluaisi tehdä työtä tai akateemista tutkimusta. Lapsia on vaikea saada päiväkotiin, moniin niistä on jopa vuosien jonotuslista. Perheen perustaminen tarkoittaa naisille työelämästä erkaantumista ja kotiinjäämistä. Miehet saavat lain mukaan pitää isyyslomaa, mutta käytännössä harva voi tehdä niin. ”Kun tein töitä teknologiayrityksessä ja Thaimaassa asuva äitini sairastui vakavasti, työnantajani vahti vieressä, että soitan äidille puhelun, jossa sanon, että en ehdi tapaamaan häntä. Sellaista se vain on”, Gift sanoo ja naurahtaa kitkerästi. Heti perään hän sanoo olevansa onnellinen siitä, että voi asua Tokiossa. Kaupungissa on kaunista ja täällä hän voi toteuttaa akateemisia haaveitaan. a l a k u lT Tu u r iT ja harrastukset voivat tarjota perinteisten työyhteisöjen ulkopuolella olevia ystäviä, elämäntyylejä ja mahdollisuuksia tavata ihmisiä. Opiskeluja työyhteisöt ovat niin tiiviitä, että jotkut löytävät alakulttuurien (kuten vaikka konemusiikin tai pelien) pariin vasta lähempänä keski-ikää. Esimerkiksi kinbaku-yhteisössä ihmiset käyttävät nimimerkkejä, koska arki-identiteetillä ei ole yhteisössä merkitystä. Kinbaku on seksuaalis-taiteellistyyppistä sidontaa, jonka historia ulottuu edo-kaudelle 1600 -luvulle asti. Löydän Twitterin kautta Milky Way -nimisen kinbaku-yhteisön. Laitan viestin, ja he pyytävät mukaan workshoppiinsa. Kerho kokoontuu erilaisilla kokoonpanoilla jopa viitenä päivänä viikossa pienessä baarimaisessa tilassa. Tapahtuma muistuttaa opintopiiriä. Ihmiset istuvat patjojen päällä sitomassa solmuja ja tutkivat monisteita. Milky Wayssa kokeneemmat harrastajat jakavat kokemattomimmille tietoa kinbaku-sidonnasta ja
YLIOPPILASLEHTI NRO 1 2020 19 siihen liittyvistä turvatoimista. Jos ei opiskele turvallisuutta kunnolla, kinbakussa on helppo saada aikaiseksi hermovaurioita. Moet-nimimerkkinen nainen opettaa tekemään perussolmuja nuken päälle. Sen jälkeen syömme patjalla keksejä ja jääteetä. Samaan aikaan huoneessa kaksi miestä sitoo kahta naista köysillä kiinni toisiinsa okkultistisen näköiseen muodostelmaan. Moet on suhteellisen uusi yhteisössä ja ainoa, joka puhuu englantia. Hän vaikuttaa päälle kolmekymppiseltä ja on pukeutunut kauluspaitaan ja pellavahousuihin. Moet kääntää minulle ystävällisesti asioita, joista muut keskustelevat. Tuntuu kummalliselta jutella niitä näitä samalla, kun huoneen toiselta puolelta kuuluu sidottavien naisten voihkintaa, enkä ole varma, kuinka paljon on sopivaa katsoa. Koko tilanne tuntuu samaan aikaan pyhältä, arkiselta, vapautuneelta ja kotoisalta. ”Se näyttää taiteelta, kun sitä katsoo, mutta kun teen sitä, se on ennen kaikkea seksuaalinen asia”, kertoo mies, joka kutsuu itseään yhteisössä Wakaksi. Hän on harrastanut kinbakua 15 vuoden ajan ja käy kerhossa töiden jälkeen noin viitenä iltana viikossa. Yksi yhteisössä oleva mies kertoo harrastavansa kinbakua salaa vaimoltaan , joka on maaseudulla äitinsä luona synnyttämässä. Maaseudulla synnyttäminen on yleistä, kun miehet tekevät pitkiä työpäiviä eivätkä ehdi olla kotona odottavan tai vastasynnyttäneen vaimon tukena. ”Olen pahassa tilanteessa, koska olen innostunut kinbakusta vähän liikaa. Minun täytyy lopettaa, kun vaimoni palaa takaisin.” ”Onnistuuko se?” yksi nainen naureskelee hänelle kiusoittelevan ystävällisesti. ”Pahalta näyttää”, mies vastaa hermostuneena. Moet kertoo, että se, mitä kinbaku tarkoittaa eri ihmisille, vaihtelee suuresti. Joillekin se on ”oma salaisuus”, toisille pariskuntien yhteinen juttu. Kyse on joka tapauksessa marginaalisesta toiminnasta: Waka sanoo, että ”samoissa tapahtumissa käy kaikki” ja arvioi, että vain muutama sata ihmistä Tokiossa harrastaa kinbakua. Jotkut kokeilevat sidontaa vähän aikaa, toisille se on koko elämän läpi kulkeva prosessi. Joillekin kinbaku tarkoittaa taidetta, toisille se on ennen kaikkea sek suaalista toimintaa. ”Kinbakun hienous on siinä, ettei siinä ole päämäärää”, Moet sanoo. Kinbakussa voi kehittyä loputtomasti, mutta siinä ei ole kyse tavoitteellisesta elämästä. hong on k a m p u k se n edustalla oleva valtava, punainen Akamon-portti on peräisin Edo-kaudelta 1800-luvulta, ja se on aluetta hallinneen samuraiklaanin rakennuttama. Suuri osa kampuksen Edo-kauden rakennuksista tuhoutui maanjäristyksessä vuonna 1923, ja lisää tuhoutui toisen maailmansodan aikana. Arkkitehti Yoshikazu Uchida suunnitteli goottilaista linnaa muistuttavat uusvanhat rakennukset 1940-luvulla. Tiistai-iltana sosiologian seminaari on juuri päättynyt, ja opiskelijat kerääntyvät viettämään iltaa kivisen koulurakennuksen pihalla olevalle terassille. Ikkunasta näkyy kirjastoon, jonne pääsee lukemaan öisinkin. Opiskelijat hytisevät kevyttoppatakit päällä, mutta vielä on riittävän lämmin pikniköidä. Pöydillä on pizzaa, keksejä, suolatikkuja, jääteetä, mehua, coca-colaa ja skumppapullo, Toivon ja unelmien kasitteista on tehty kansallinen projekti. .. ..