ENSI-ILTA PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 9.10.2024 kahvilawillensauna.fi LIPUT KANSALLISTEATTERIN LIPPUMYYMÄLÄSTÄ 010 733 1331 (0,0835 €+pvm/mpm) KATSO KOKO OHJELMISTO kansallisteatteri.fi ENSI-ILTA SUURELLA NÄYTTÄMÖLLÄ 16.10.2024 SUOMEN KANTAESITYS MAALAAMOSALISSA 18.9.2024 HELSINGIN ENSI-ILTA PIENELLÄ NÄYTTÄMÖLLÄ 6.9.2024 SUOMEN KANTAESITYS TAIVASSALISSA 19.9.2024 KANTAESITYS TEKNIIKAN MUSEOSSA 7.11.2024 J. R. R. Tolkien ™ Syksyn suurtapaus Esitykset 23.8.–21.9. ja 18.12.–11.1. tampere-talossa Leea Klemolan komedia teatterimaailmasta Ensi-ilta 4.9. frenckell-näyttämöllä VAIMONI, Hulvaton komedia ja murhamysteeri Ensi-ilta 14.11. tuulensuun palatsissa Ih mettä KAIKKI näytelmä juha itkosen romaanista Ensi-ilta 17.10. frenckell-näyttämöllä
www.siida.fi Ivalo 40 km valo 40 km S Saariselkä 71 km E75 E75 E75 E75 SIIDA INARI Utsjoki 125 km Utsjoki 125 km TERVETULOA TUTUSTUMAAN UUDISTETTUUN SIIDAAN AVOINNA 1.6.–30.9. JOKA PÄIVÄ klo 9–18. 1.10.–31.5. MA–LA 10–17 SAAMELAISMUSEO puh. 0400 898 212 • LUONTOKESKUS puh. 020 639 7740 MATKAILUINFO puh. 040 168 9668 • RAVINTOLA SARRIT puh. 040 700 6485 SIIDA SHOP www.siidashop.fi • SIIDA Inarintie 46, 99870 Inari J. R. R. Tolkien ™ Syksyn suurtapaus Esitykset 23.8.–21.9. ja 18.12.–11.1. tampere-talossa Leea Klemolan komedia teatterimaailmasta Ensi-ilta 4.9. frenckell-näyttämöllä VAIMONI, Hulvaton komedia ja murhamysteeri Ensi-ilta 14.11. tuulensuun palatsissa Ih mettä KAIKKI näytelmä juha itkosen romaanista Ensi-ilta 17.10. frenckell-näyttämöllä
ILMOITUS MIA TAKULA: ELONJÄÄMISOPAS JEVHENIJA KUZNJETSOVA: TIKAPUUT TIINA RAEVAARA: IKUISEN ELÄMÄN LYHYT HISTORIA JOTAARKKA PENNANEN: POJAN JA ISÄN MOSKOVA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Tietokirjailija ja journalisti Mia Takulan henkilökohtaisin kirja tähän mennessä tavoittelee eettistä eläinsuhdetta ja ihmisen omaa parasta. Eloonjäämisopas on huuto selviytymisen puolesta, niin ihmisten kuin muiden eläinten. Se on myös kurkistus maailmaan, jossa saa kyseenalaistaa sen, mikä on aina ollut normaalia. Koodilla VOIMA kaikista Kustantamo S&S:n kirjoista –30 % ovh:sta verkkokaupastamme kustantamo.sets.fi. Tarjous voimassa vuoden loppuun. Ukrainalainen Jevhenija Kuznjetsova on nuoresta iästään huolimatta nykykirjallisuuden kiinnostavimpia nimiä. Tikapuut on lämmin kertomus ukrainalaisesta Toli kista, joka on ostanut talon Espan jan Aurinkorannikolta ja päässyt järjestä mään elämänsä oman mielensä mukaan. Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin suku Aurinkorannikolle: äiti, yksijalkainen setä, sisko ja siskon masentunut ystävä, vaihto ehtohoitoihin hurahtanut täti lemmikei neen valtaavat koko talon. www.aulakustannus.fi Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja pohtii miksi etsimme niin kiihkeästä pitkän iän salaisuutta. Teos kutoo yhteen niin tieteenhistorian ensiaskeleet ja vampyyritarinat kuin kantasolu hoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista – elävää ja kuolevaa – pääsisikö hän eroon uupumuksesta, ahdistuksesta ja kiireen tunnusta? www.like.fi Tarina Neuvostoliitosta kahden eri sukupolven näkökulmasta. Romaani pohjautuu kirjailijan lapsuudenkokemuksiin vuosina 1957–1960 Moskovassa, jossa hänen isänsä Jarno Pennanen työskenteli kirjeenvaihtajana. Se kuvaa suomalaisen vasemmistosivistyneistön aatteellisia vaiheita, taistolaisuus mukaan lukien, aina Neuvostoliiton romahdukseen saakka. Saatavana Rosebudissa, Akateemisessa ja Kulttuurivihkojen verkkokaupassa. www.kulttuurivihkot.fi/kirjat PAKKO SANOA! -FESTIVAALI Suomussalmella 26.–29. syyskuuta järjestettävässä mahtavassa taidepyörteessä itärajalla mukana mm. Reijo Kela, Suistamon Sähkö, Hannu-Pekka Björkman, Jukka Perko, Jarmo Saari, Teemu Viinikainen, Heli Hyttinen, Emmi Kuittinen, Merja Mäki, Teatterikorkeakoulun opiskelijat ja Ilkka Heiskanen. Ohjelmisto ja lippuvaraukset: tnl.fi/pakko-sanoa/ Järjestämme bussikuljetuksen Helsingistä, menopaluu 50 euroa. Lisätietoa: annukka.ruuskanen@tnl.fi PAJTIM STATOVCI: LEHMÄ SYNNYTTÄÄ YÖLLÄ Aikamme merkittävimpiin kertojiin lukeutuvan kirjailijan järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Lehmä synnyttää yöllä on huikea, vimmainen ja hengästyttävän kaunis teos menneisyyden lavasteista, vaaran kodikkuudesta, ihmisistä ilman turvaa sekä elämästä josta valot on sammutettu. Kirja julkaistaan 5.9.2024. www.otava.fi Tietokirjailija ja journalisti henkilökohtaisin kirja tähän mennessä tavoittelee eettistä eläinsuhdetta ja ihmisen omaa Eloonjäämisopas kuin muiden eläinten. Se on myös kurkistus maailAurinkorannikolta ja päässyt järjestä mään elämänsä oman mielensä mukaan. Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin suku Aurinkorannikolle: äiti, yksijalkainen setä, sisko ja siskon masentunut ystävä, vaihto ehtohoitoihin denkokemuksiin vuosina 1957–1960 Moskovassa, Jarno työskenteli kirjeenvaihtajana. Se kuvaa suomalaisen vasemmistosivistyneistön aatteellisia vaiheita, taistolaisuus askeleet ja vampyyritarinat kuin kantasolu hoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista – elävää ja kuoAikamme merkittävimpiin kertojiin lukeutuvan kirjailijan järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Lehmä synnyttää yöllä on neisyyden lavasteista, vaaran kodikkuudesta, ihmiVieraile kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa pe–la 7.-8.9.2024. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin ja Konstrundankarttaan verkkosivuillamme. Konstrundan -avoimet ateljeet 2024 Pe–La 7.–8.9.2024, klo 11–17 konstrundan.fi KONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS AJAN KYSYMYS ATENEUMISSA Kokoelmanäyttely valottaa nykyhetken suuria kysymyksiä Suomen vanhimman ja laajimman taidekokoelman tarjoaman peilin kautta. Tervetuloa myös keskusteluiltoihin aina klo 17: ke 4.9. Nykyhetken kokeminen ennen ja nyt – miten kaupunki muuttuu? (vieraina Helsingin kaupungin designjohtaja Hanna Harris ja Voima-lehden toimittaja Jari Tamminen) ja ke 27.11. Onko täydellistä kokoelmaa olemassa? (vieraina taiteen keräilijä ja kehittämispäällikkö Ville Tuppurainen sekä kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen). Moderaattorina toimittaja Riikka Suominen. www.ateneum.fi Mikko Jalavisto: Krash ( ). Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen
6 / 2024 • 5 2.9.–6.10.2024 ”HISTORIA ON KIINNOSTUNUT tapahtumista, tunteet heitetään yli laidan”, kirjoittaa nobelisti Svetlana Aleksijevitš teoksessaan Neuvostoihmisen loppu (suom. Vappu Orlov). ”En voi lakata ihmettelemästä, miten mielenkiintoinen tavallinen ihmiselämä on. Loputon määrä inhimillisiä totuuksia…” Voiman Iida Simeksen Berliinissä haastattelema valkovenäläinen Aleksijevitš nousi kirjallisuuden historiaan taltioimalla tavallisten ihmisten kokemusten kirjoa Neuvostoliiton järisyttävien tapahtumien ja olosuhteiden – Afganistanin sodan, Tšernobylin ydinonnettomuuden ja neuvostojärjestelmän – keskellä. Lukijat kiintyivät Aleksijevitšin teoksiin, koska ne paljastivat todellisuutta pintaa syvemmältä: millaista se oli, miltä se tuntui? Tunteet ovat aina ohjanneet inhimillistä toimintaa ja kansakuntien kohtaloita, mahdollistaneet diktaattorien valtaannousun – mutta myös heidän syrjäyttämisensä. Sosiaalinen media ja sen negatiivista äärilaitaa suosivat algoritmit ovat vain uusi muoto siitä, miten tunteet kirjoittavat maailmanhistoriaa uusiksi. Huolestuttavaa on, miten harvojen ihmisten hallinnassa nämä digitaaliset kuninkaantekijät ovat. PELKOJEN AVULLA OHJATA AN politiikkaa niin kansan parissa kuin vallan kamareissakin. Uhkakuvien rakentamiseen ja pönkittämiseen osallistuu valitettavasti myös media. Lehtien lööpit tuntuvat aina kertovan jostain uudesta Putinin juonesta tai rehottavasta jengiväkivallasta. Pelko myy lehtiä ja houkuttelee klikkejä, politiikassa se on tehokas käyttövoima ja toimeenpanija. Jälkimmäisestä nähtiin vastikään osoitus käännytyslain läpimenon yhteydessä. Käyttämällä suomalaisten pelkoja taitavasti hyväkseen Kreml sai maamme päästämään irti kansainvälisistä ihmisoikeussopimuksista, joihin olimme sitoutuneet. Jaa-nappia Venäjän pelossa painaneiden valinnan pystyy inhimillisesti katsoen ymmärtämään, vaikkei sitä hyväksykään. Etenkin ulkomailta katsottuna on ilmiselvää, kuinka Suomi on muuttumassa Unkarin kaltaiseksi hapertuneeksi oikeusvaltioksi ja ulkomaalaisvihamieliseksi umpioksi. Synkän tien toisessa päässä ovat Venäjän kaltaiset autoritaariset diktatuurit, jossa lopulta kaikki omia kansalaisia myöten voivat pahoin. PELKO ITSESSÄ ÄN ON luonnollinen ja hyödyllinen tunne, jonka evolutiivinen tarkoitus on auttaa meitä säilymään hengissä. Valloilleen päässeenä pelko on vaarallista. Se sumentaa ajatukset ja lamaannuttaa tai saa reagoimaan ärsykkeisiin kapeakatseisesti. Venäjä pyrkii johtamaan maailmaa pelolla. On meistä itsestämme kiinni, onnistuuko se siinä. Ukrainalaisille pelolle antautuminen ei ole vaihtoehto, ja siksi Venäjä kompuroi imperialistisessa tavoitteessaan taivuttaa Ukraina valtansa alle. Koska paras lääke pelkoon on ymmärrys, tämä Voiman numero syventyy Venäjään, Valko-Venäjään ja ItäEurooppaan. Perehtymällä, kysymällä ja kuuntelemalla etsimme sitä ”loputonta määrää inhimillisiä totuuksia”, jotka itänaapuriamme ja sen historiaa ympäröivät. EMILIA MIETTINEN Pelottavaa politiikkaa VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Miettinen | ULKOASU Antti Kukkonen | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Antti Kurko, Nauska, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Karoliina Vesa, Miia Vistilä & Venla Välikangas | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Sergei Bratkov, Timo Kalevi Forss, Laura Gustafsson, Emma Grönqvist, Ville Hänninen, Mitja Jakonen, Esko Juhola, Henri Salonen, Kaisu Tervonen, Tuukka Tuomasjukka & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste | VLAST!-sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. | VOIMA Slava Ukraini perkele! Ka ns i: Vo im a Pääkirjoitus ILMOITUS MIA TAKULA: ELONJÄÄMISOPAS JEVHENIJA KUZNJETSOVA: TIKAPUUT TIINA RAEVAARA: IKUISEN ELÄMÄN LYHYT HISTORIA JOTAARKKA PENNANEN: POJAN JA ISÄN MOSKOVA ALK USY KSY N MER KKI TUO TTE ET Tietokirjailija ja journalisti Mia Takulan henkilökohtaisin kirja tähän mennessä tavoittelee eettistä eläinsuhdetta ja ihmisen omaa parasta. Eloonjäämisopas on huuto selviytymisen puolesta, niin ihmisten kuin muiden eläinten. Se on myös kurkistus maailmaan, jossa saa kyseenalaistaa sen, mikä on aina ollut normaalia. Koodilla VOIMA kaikista Kustantamo S&S:n kirjoista –30 % ovh:sta verkkokaupastamme kustantamo.sets.fi. Tarjous voimassa vuoden loppuun. Ukrainalainen Jevhenija Kuznjetsova on nuoresta iästään huolimatta nykykirjallisuuden kiinnostavimpia nimiä. Tikapuut on lämmin kertomus ukrainalaisesta Toli kista, joka on ostanut talon Espan jan Aurinkorannikolta ja päässyt järjestä mään elämänsä oman mielensä mukaan. Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin suku Aurinkorannikolle: äiti, yksijalkainen setä, sisko ja siskon masentunut ystävä, vaihto ehtohoitoihin hurahtanut täti lemmikei neen valtaavat koko talon. www.aulakustannus.fi Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja pohtii miksi etsimme niin kiihkeästä pitkän iän salaisuutta. Teos kutoo yhteen niin tieteenhistorian ensiaskeleet ja vampyyritarinat kuin kantasolu hoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista – elävää ja kuolevaa – pääsisikö hän eroon uupumuksesta, ahdistuksesta ja kiireen tunnusta? www.like.fi Tarina Neuvostoliitosta kahden eri sukupolven näkökulmasta. Romaani pohjautuu kirjailijan lapsuudenkokemuksiin vuosina 1957–1960 Moskovassa, jossa hänen isänsä Jarno Pennanen työskenteli kirjeenvaihtajana. Se kuvaa suomalaisen vasemmistosivistyneistön aatteellisia vaiheita, taistolaisuus mukaan lukien, aina Neuvostoliiton romahdukseen saakka. Saatavana Rosebudissa, Akateemisessa ja Kulttuurivihkojen verkkokaupassa. www.kulttuurivihkot.fi/kirjat PAKKO SANOA! -FESTIVAALI Suomussalmella 26.–29. syyskuuta järjestettävässä mahtavassa taidepyörteessä itärajalla mukana mm. Reijo Kela, Suistamon Sähkö, Hannu-Pekka Björkman, Jukka Perko, Jarmo Saari, Teemu Viinikainen, Heli Hyttinen, Emmi Kuittinen, Merja Mäki, Teatterikorkeakoulun opiskelijat ja Ilkka Heiskanen. Ohjelmisto ja lippuvaraukset: tnl.fi/pakko-sanoa/ Järjestämme bussikuljetuksen Helsingistä, menopaluu 50 euroa. Lisätietoa: annukka.ruuskanen@tnl.fi PAJTIM STATOVCI: LEHMÄ SYNNYTTÄÄ YÖLLÄ Aikamme merkittävimpiin kertojiin lukeutuvan kirjailijan järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Lehmä synnyttää yöllä on huikea, vimmainen ja hengästyttävän kaunis teos menneisyyden lavasteista, vaaran kodikkuudesta, ihmisistä ilman turvaa sekä elämästä josta valot on sammutettu. Kirja julkaistaan 5.9.2024. www.otava.fi Tietokirjailija ja journalisti henkilökohtaisin kirja tähän mennessä tavoittelee eettistä eläinsuhdetta ja ihmisen omaa Eloonjäämisopas kuin muiden eläinten. Se on myös kurkistus maailAurinkorannikolta ja päässyt järjestä mään elämänsä oman mielensä mukaan. Sitten Venäjä hyökkää Ukrainaan ja Tolikin suku Aurinkorannikolle: äiti, yksijalkainen setä, sisko ja siskon masentunut ystävä, vaihto ehtohoitoihin denkokemuksiin vuosina 1957–1960 Moskovassa, Jarno työskenteli kirjeenvaihtajana. Se kuvaa suomalaisen vasemmistosivistyneistön aatteellisia vaiheita, taistolaisuus askeleet ja vampyyritarinat kuin kantasolu hoidot ja geenieditoinnin. Se sukeltaa kryotankkiin ja kysyy, onko unelma pitkästä iästä sittenkään tavoittelemisen arvoinen. Jos ihminen hyväksyisi olevansa osa kaikkea elollista – elävää ja kuoAikamme merkittävimpiin kertojiin lukeutuvan kirjailijan järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Lehmä synnyttää yöllä on neisyyden lavasteista, vaaran kodikkuudesta, ihmiVieraile kuvataiteilijoiden, käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijaresidenssien työhuoneilla ja tiloissa ympäri Suomea. Tutustu taiteeseen ja sen tekijöihin Suomen suurimmassa avoin ateljee -tapahtumassa pe–la 7.-8.9.2024. Löydä lähin vierailukohteesi tutustumalla taiteilijoiden profiileihin ja Konstrundankarttaan verkkosivuillamme. Konstrundan -avoimet ateljeet 2024 Pe–La 7.–8.9.2024, klo 11–17 konstrundan.fi KONSTRUNDAN -TAIDEKIERROS AJAN KYSYMYS ATENEUMISSA Kokoelmanäyttely valottaa nykyhetken suuria kysymyksiä Suomen vanhimman ja laajimman taidekokoelman tarjoaman peilin kautta. Tervetuloa myös keskusteluiltoihin aina klo 17: ke 4.9. Nykyhetken kokeminen ennen ja nyt – miten kaupunki muuttuu? (vieraina Helsingin kaupungin designjohtaja Hanna Harris ja Voima-lehden toimittaja Jari Tamminen) ja ke 27.11. Onko täydellistä kokoelmaa olemassa? (vieraina taiteen keräilijä ja kehittämispäällikkö Ville Tuppurainen sekä kuvataiteilija ja tutkija Jyrki Siukonen). Moderaattorina toimittaja Riikka Suominen. www.ateneum.fi Mikko Jalavisto: Krash ( ). Kuva: Kansallisgalleria / Hannu Pakarinen 6 N au sk a ”HISTORIA ON KIINNOSTUNUT pahtumista, tunteet heitetään yli laidan”, kirjoittaa nobelisti Aleksijevitš ihmisen loppu ”En voi lakata ihmettelemästä, miten mielenkiintoinen tavallinen ihmiselämä on. Loputon määrä inhimillisiä totuuksia…” sä haastattelema valkovenäläinen Aleksijevitš nousi kirjallisuuden historiaan taltioimalla tavallisten ihmisten kokemusten kirjoa Neuvostoliiton järisyttävien tapahtumien ja olosuhteiden – Afganistanin sodan, Tšernobylin ydinonnettomuuden ja neuvostojärjestelmän – keskellä. Lukijat kiintyivät Aleksijevitšin teoksiin, koska ne paljastivat todellisuutta pintaa syvemmältä: millaista se oli, miltä se tuntui? millistä toimintaa ja kansakuntien kohtaloita, mahdollistaneet diktaattorien valtaannousun – mutta myös heidän syrjäyttämisensä. Sosiaalinen media ja sen negatiivista äärilaitaa suosivat algoritmit ovat vain uusi muoto siitä, miten tunteet kirjoittavat maailmanhistoriaa uusiksi. HuolestutPelottavaa politiikkaa N au sk a TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 8 Bogdan Dremin 36 Aino Sutinen Öljy 22 Kosmonautti LIITE: VAPAA-AJATTELIJAT 21 10 34 Naturismi TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA
6 • 6 / 2024 HILKKA , 75, Turku ”Olen sen ikäinen, että vanhempien kautta on syntynyt huonoja muistoja. Eikä se tilanne ikävä kyllä nykyään vaikuta yhtään sen paremmalta.” PERTTU , 49, Turku ”Venäjä on kyllä ristiriitainen ja kiinnostava paikka, en ole tosin koskaan käynyt. Siellä on ihmisoikeudet niin huonolla tolalla, ja kontrolli niin kovaa, että voidaan puhua diktatuurista. Ja se on aika pelottavaa.” SALLA , 41, Turku ”Kyllä siinä politiikassa on toksisen maskuliinisuuden huipentuma, joka herättää hämmennystä. Tämänhetkinen maailmantilanne tietenkin värittää ajatuksia. Onhan se kuitenkin iso maa, ja siellä on monenlaista.” Telegram sanan vapauden? asialla Ympäristötuho paljastui kerrankin Mitä ajattelet Venäjästä? Mielipide TEKSTI JA KUVAT MITJA JAKONEN KRISTIAN , 43, Turku ”Onhan siellä syvää kulttuuria, joka on jäänyt maailmantilanteen jalkoihin. Jos sodan ja pelon voi ohittaa, niin on siinä paljon muutakin.” N OIN 800 MIL JOONAN käyttäjän viestipalvelu Telegramin perustaja, venäläis-ranskalainen teknologiamiljardööri Pavel Durov, pidätettiin Pariisissa 24. elokuuta 2024. Durov (s. 1984) on perustanut myös Vkontakten, venäläisen vastineen Facebookille. Durovia syytetään disinformaation ja monenlaisen rikollisen sisällön kuten lapsipornon ja huumekaupan levittämisestä. Ranskalaisten viranomaisten pyynnöistä huolimatta Durov ei ole siistinyt törkyisimpiäkään sisältöjä saati moderoinut postauksia. Venäjällä Telegram on toiseksi suosituin sosiaalisen median alusta, jonka ohi menee vain WhatsApp. Telegramissa pääsee osallistumaan satojen tuhansien ihmisten ryhmäkeskusteluihin, lukemaan uutisia ja viranomaisten tiedotteita, seuraamaan Ukrainan rintamien sotatoimia, ostamaan huumausaineita ja etsimään seksiseuraa. Vallanpitäjät väittävät haluavansa etsiä Telegramista roistoja ja kitkeä rikollisuutta. Kuitenkin ihmisoikeusaktivistit ja diktatuurien toisinajattelijat pelkäävät henkensä puolesta, jos keskustelut ja viestit vuotavat. TEKSTI IIDA SIMES TEKSTI VILPPU RANTANEN Yleensä Suomessa uhan alaisia eläimiä voi tappaa kaikessa rauhassa. Samalla kun viesti alustat pursuavat rikollista sisältöä, kanavat ovat elintärkeitä ihmisoikeus aktivisteille ja toisin ajattelijoille. T OIMITTAJA Hannu Sokala kirjoittaa kirjassaan Maailman 50 vaarallisinta sukua tilanteesta brittilehti The Sunin toimituksessa. Kun Sanoman toimittajakoulun oppilaat vierailivat lehdessä, päätoimittaja Kelvin MacKenzie kertoi omistajan, mediamoguli Rupert Murdochin, puuttuvan lehden tekemiseen vain yhdestä syystä: jos sivuille oli jätetty yhtään tyhjää tilaa. ”Hemmetin suomalaiset kaatavat puunsa ja tekevät niistä meille paperia, ja me helvetti sentään emme edes käytä sitä kunnolla!”, päätoimittaja kertoo Murdochin jyrisseen. Puita suomalaiset todella osaavat kaataa. Tai osaavat ja osaavat, sillä kestävästä metsätaloudesta täällä riittää opittavaa. Viimeisin esimerkki tästä saatiin, kun Stora Enson hakkuissa ajeltiin metsätyökoneella uhanalaisten jokihelmisimpukoiden eli raakkujen yli, mahdollisesti jopa satoja kertoja. Tapahtunut aukeni mediassa kuin sipuli, jonka sisuksista paljastui aina vain synkempiä yksityiskohtia. SYY RAAKKUJEN tuhoamiseen ei ole vain metsäkoneen kuljettajan tai paikallisen urakoitsijan, joille se pahimmillaan vieritetään. Kyse on laajemmasta ilmiöstä. Epäilemättä näilläkin on osansa tapahtuneessa, mutta metsäyhtiö ei voi luikerrella vastuusta. Myöskään yksin Stora Enson syyttäminen ei riitä. Suuryritys toimii päättäjille helppona syntipukkina, jota kovistella julkisuudessa. Näin teki myös ilmastoja ympäristöministeri Kai Mykkänen (kok.), joka esitti tiukkaa ja vaati Stora Ensoa ”maksamaan viulut” loppujen raakkujen pelastamisesta ja tuhopaikan ennallistamisesta. Tosiasiassa Mykkänen itse laiminlyö jatkuvasti tehtäväänsä ympäristön suojelussa osana Petteri Orpon hallitusta. Viimeisin esimerkki tästä on juuri uutisoitu tapaus, jossa ympäristöjärjestöt haastoivat Suomen valtion oikeuteen ilmastotoimiensa riittämättömyydestä ja ilmastolain rikkomisesta. Keskiössä on hiilinielujen romahdus nimenomaan ylisuurten hakkuiden takia. Raakut ovat helpompi aihe uutisoida, ja varmasti mieluisampi aihe ministerille. Luonnolle enemmän merkitystä on kuitenkin ilmasto-oikeudenkäynnillä. Mykkäsen on helppo tuomita jokihelmisimpukoiden tappaminen, mutta Hukkajoen hirveyksiä tarkastellessa huomaa, miten simpukoiden yli ajaminen on vain räikein osa luonnon tuhoa mista. Raakkujen kotina toimivaan virtaan suositellaan jätettävän vähintään 45 metrin suoja-alue, jotta niiden elinolosuhteet eivät romahda lämpötilan nousun ja maa-aineksen liikkeellelähdön takia. Stora Enso on sanonut vapaaehtoisesti sitoutuneensa 50 metrin suojaalueeseen raakuille. Silti suoja-aluetta ei ollut Hukkajoelta tehtyjen havaintojen mukaan jätetty paikoin ollenkaan ja monin paikoin paljon suositusta vähemmän. Metsäyhtiön syyttelyn sijaan Mykkänen voisi tarttua toimeen ja samalla tarmolla ajaa säädöstä suoja-alueista lainsäädäntöön. Tämän sijaan hän on ehdotellut vapaaehtoisia Pavel Durov Berliinissä vuonna 2013. TechCrunch CC BY 2.0 NÄKÖKULMA
6 / 2024 • 7 Karstein Volle Oikaisut 5/2024 • Fatim Diarran haastattelussa puhuttiin virheellisesti prinssi Albertista prinssi Philipin sijaan kohdassa, jossa viitattiin kuningatar Elisabetin puolisoon. • Toisin kuin jutussa Vapaudenpatsaita Vietnamissa kerrottiin, Vietnamin sota kesti 20 vuotta, ei 30 vuotta. • Jutussa Tavoittamattoman tulkit käytettiin virheellisesti nimitystä grafiikka piirustustaiteen sijaan. Telegram sanan vapauden? asialla Ympäristötuho paljastui kerrankin Telegramin suosituimpia uutisoijia ovat ukrainalaiset sotareportterit ja presidentti Zelenskyi. ULKOMAILTA TOIMIVA venäläinen verkkolehti Meduza raportoi, miten Venäjän vallanpitäjät kiirehtivät syyttämään ”länttä” eli Ranskaa kaksinaamaisuudesta. Venäläiset väittivät, että lännessä vain puhutaan sananvapaudesta mutta todellisuudessa sana ei ole vapaa. Venäjän entinen pääministeri ja presidentti Dmitry Medvedjev oli vahingoniloinen siitä, miten Durov pidätettiin koska tämä ei ollut totellut Ranskan oikeuslaitosta. Medvedjev kertoi aiemmin pyytäneensä Durovia auttamaan Venäjän poliisia, mutta tämä oli kieltäytynyt. Medvedjev ilkkui Durovin luulleen suurimman ongelmansa olevan Venäjä, mutta hän onkin pulassa kaikkialla. Kaksinaamaisen retoriikan mestari, Kremlin ihmisoikeuskomissaari Tatjana Moskalkova kiirehti hänkin taistelemaan sensuuria vastaan: ”On selvää, että Pavel Durovin pidättäminen oli [ranskalaisten] yritys sulkea Telegram – nettialusta, josta voimme oppia mitä maailmassa tapahtuu. Tämä koskettaa kaikkia, jotka tukevat sananvapautta ja rakentavat moninapaista maailmaa.” BBC:N VENÄJÄN-TOIMITUS kiirehti lisäämään Moskalkovan kommentin perään, että tämä oli kovin hiljaa, kun Venäjä sulki pääsyn viestipalvelu Signaliin elokuussa 2024 ja on vuodesta 2023 rajoittanut pääsyä YouTubeen. Facebook ja Instagram ovat Venäjällä lähes kokonaan blokattuja. Myös Kremlin politiikan vastustajat ovat kritisoineet Durovin pidätystä. Oppositiopoliitikko Ilja Jašin kirjoitti viestipalvelu X:ssä, ettei hän pidä Durovia rikollisena. Hän toivoo, että Durov todetaan syyttömäksi. Meduza lainaa Kremlin trolleja jahdannutta tutkijatohtori Pekka Kallioniemeä. Hän kertoo X:ssä Trumpin tukijoiden pilkkaavan innoissaan eurooppalaisia sananvapauden rajoittamisesta. Venäläinen ihmisoikeusasianajaja Dmitri Zair-Bek valitti, miten alustalleen kirjoittavia suojeleva Durov pidätettiin, koska häneltä vaadittiin kirjoittajien paljastamista – nyt tosiaan Ranskassa eikä Venäjällä. sitoumuksia, joiden riittämättömyys juuri paljastui Hukkajoella. Perussuomalaisten Jani Mäkelä kommentoi mediassa, että raakuista on nyt puhuttu jo liikaa. Tämä näyttää millaisessa ympäristössä hallituksessa ympäristötoimia pitäisi tehdä. Ei ehkä ihme että Kai Mykkänen haluaa pois ympäristöministerin paikalta Espoon kaupunginjohtajaksi. Nähtäväksi jää, vaikuttaako yhden Suomen suurimmista ympäristötuhoista osuminen omalle vahtivuorolle espoolaisten päättäjien valitessa kaupunginjohtajaa. RA AKKUGATE ON TUONUT esiin todellisen metsätalouden kuvaston, joka ei metsäyhtiöiden vastuullisuushutun keskeltä erotu. Yksi ongelma on valvonnan heikkous ja toimintaan pesiytyneet rakenteet, tavat väheksyä luonnonsuojelua viherpiipertämisenä. Yhtiön pääkonttorilla on helppo kirjoittaa vastuullisuusohjelmia, mutta kun ohjelman toimeenpanoa ei valvo, voi todellisuus hakkuuaukealla olla aivan erilainen. Tästä esimerkkiä näytti metsäkoneenkuljettaja, joka ryyditti halveksuntaansa toiminnasta huomauttanutta biologia kohtaan seksistisellä sutkauksella. Naurattaisi, jos ei itkettäisi, voi ajatella hetkestä, jolloin tuhot ovat paljastuneet Stora Enson viestintäosastolle. Seuraavana aamuna yhtiön pörssikurssi avautui laskuun, mikä osoitti ettei yksittäinen moto voi rymistellä metsässä omassa rauhassaan, vaan se on osa globaalia talousjärjestelmää. Myös yhtiön suuromistajat, suomalaiset eläkeyhtiöt, ovat kyselleet Stora Ensolta, miten tapahtunut on mahdollista. Stora Enso suoritti jonkinlaista katumusharjoitusta ilmoittamalla, ettei raakkuhakkuun puita käytetä tuotannossa. Jos paikalle ei olisi sattunut silminnäkijää, joka ymmärsi mitä oli tapahtumassa, Suomea ravistellutta ympäristörikosta ei olisi havaittu. Silloin puut kelpaisivat Stora Ensolle, ja ne olisi käytetty yhtiön vastuullisuutta korostavan brändin alla. On uutisoitu, että raakkujoilla on aiemmin tehty vastaavia tuhoja, mutta liian myöhäisen huomaamisen takia asialle ei ole voitu mitään. Valvonta on järkyttävän puutteellista, jos nyt vain sattuman kaupalla ja julkisuuden kautta tuhotyöt törmäsivät lain rajoituksiin, ja vain siksi odotettavissa on oikeudenkäyntejä ja vahingonkorvauksia. Jos vapaaehtoisilla toimilla ja sertifikaateilla ei ole riittävästi painoarvoa, apuun tarvitaan viranomaisia. Myöskään taloudelliset seuraukset eivät vaikuta riittäviltä, sillä ensialun iskun jälkeen Stora Enson osakekurssi on ollut tavanomaisessa nousussa. Markkinoilla Stora Ensolle tulevat seuraukset eivät siis ole aiheuttaneet huolta. KIRJOITAN TÄTÄ TEKSTIÄ junassa Helsingin ja Tampereen välillä. Siis keskellä pahinta ruuhka-Suomea, vaikka ikkunassa viliseekin kantahämäläinen maalaismaisema. On helppo tyytyä tuhahtamaan, että taas sieltä etelästä halutaan kertoa mitä saa ja mitä ei saa tehdä, kun yrittää saada leipää pöytään Suomussalmella. Tällöin unohtuu, on, että täällä sitä paperia ja muita sellutuotteita kulutetaan, ja vastuullisuus on suomalaiselle metsätaloudelle elinehto myös ulkomailla. Hukkajoen tapahtumat heittävät varjon suomalaisen metsätalouden ylle. Ulkomailla muovia korvaavat sellutuotteet yritetään markkinoida vastuullisina, mutta kun suomalaisten väitteet kestävyydestä paljastuvat sanahelinäksi, uskottavuus käy vähiin. Suomalaisten uskottavuus metsätaitajina on muutenkin kansainvälisesti kyseenalaista, vaikka emme sitä itse haluakaan myöntää. MA AILMAN vaarallisimpien sukujen lisäksi Sokala on ollut kirjoittamassa maailman 50 vaarallisimmasta yhtiöstä. Seuraavan kirjan aihe voisi olla Suomen 50 vaarallisinta yhtiötä. Stora Enso kiikkuisi listan kärkipäässä. Tämän jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Hukkajoki
8 • 6 / 2024 Venäläinen Bogdan Dremin tuottaa musiikkia ja toimii aktiivisesti Ukrainan puolesta. TEKSTI JA KUVA VENLA VÄLIKANGAS ”V ENÄJÄ on diktatuuri. Kun yksi henkilö on pysynyt vallassa jo 25 vuotta, voimme kutsua häntä diktaattoriksi.” Näin sanoo Bogdan Dremin, venäläinen musiikin tuottaja, joka on paennut Venäjältä Suomeen. Hän on myös veljensä Ivan Dreminin eli räppäri Facen manageri. Veljekset lähtivät Venäjältä vuonna 2022, kun Venäjä laajensi sotaansa Ukrainassa. Face on ensimmäinen muusikko, jonka Venäjä on julistanut ulkomaan agentiksi. ”Leima on samanlainen kuin Daavidin tähti oli natsi-Saksassa. Ensin pannaan leima ja sitten tapetaan. Niin historia kertoo”, kommentoi Bogdan Dremin. Hän toteaa, että Putinin hallinnon uhmaaminen ja sortavien instituutioiden vastustaminen on tavallisille venäläisille erittäin vaikeaa. Suuri osa heistä on hyvin köyhiä, ja elämä on sen vuoksi selviytymiskamppailua päivästä toiseen. ”Heitä on joskus vaikeaa edes syyttää siitä, että heidän on hankalaa ajatella maailman tilaa, ihmisarvoa ja moraalia”, Dremin suree. ”Vallitseviin olosuhteisiin sopeutuminen on tietenkin rankkaa niille, jotka ovat tietoisia siitä, mitä autoritaarisen hallinnon vuoksi todella tapahtuu. Mutta olen varma, että kuten ihmiset muissakin maissa, suurin osa venäläisistä yrittää vain olla ajattelematta kipeitä asioita ja elää elä määnsä.” Kansa sopeutuu myös siksi, että nousu autoritaarista hallintoa vastaan voisi merkitä sekasorron alkua. Vuonna 2020 Valko-Venäjän presidentinvaalien jälkeen sadat tuhannet Valko-Venäjän kansalaiset protestoivat vaalit hävinnyttä, mutta vallan jälleen kaapannutta presidentti Aleksandr Lukašenkaa vastaan tuhoisin seurauksin. ”Ihmisiä tapettiin, vangittiin ja ajettiin maanpakoon. Diktaattori on yhä vallassa”, Dremin muistuttaa. ”Samalla tavalla tavallisten venäläisten ihmisten on tällä hetkellä mahdotonta vaikuttaa maansa tilanteeseen, ja he ovat täysin avuttomia.” Putin ei ole Venäjän ainoa ongelma, eivätkä kaikki maan ongelmat ratkeaisi sillä, että tämä joutuisi sivuun vallasta, Dremin myöntää. Silti hänen mukaansa on selvää, että mikäli kansa haluaa ulos diktatuurista, se on mahdollista vain, jos maassa tapahtuu vallankumous. Se puolestaan Synnyinmaan uhmaaja VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST
P IETARI SUURI (1672–1725) uudisti Venäjää perusteellisesti. Hän otti innokkaasti mallia läntisestä Euroopasta. Merta ja laivoja rakastava tsaari perusti Nevan rantaan kaupungin, jonka hän nimesi itsensä mukaan Sankt-Peterburgiksi, ”Pyhän Pietarin linnoitukseksi”. Hallitsijan tärkeimpiä uudistuksia oli kulinarismin mullistaminen: Venäjällä ei vielä 1600-luvulla tunnettu hellaa, ruoat laitettiin uunissa tai nuotiolla. Pietari näki helloja Euroopassa, joten pian laivat toivat helloja Pietariin. Samalla kansalle opetettiin toisenkin kokkausvälineen käyttö: paistinpannulla oli nopeaa tehdä erityisesti sieniherkkuja, joita venäläiset ovat rakastaneet kautta aikojen. Venäläisten paras sienialusta, blini, keksittiin paistinpannun myötä. PAISTINPANNUN ESITTELEMISESTÄ venäläisille oli humahtava 327 vuotta, kun oli ilmestyvä Voima 7/2007. Siinä, kuten monessa Voima-lehdessä, kiitos Voiman kulinaarisesti äärettömän sivistyneiden toimitusten kautta historian, oli juttua sienestysoperaatiosta. Timo Forss haastatteli elokuvaohjaaja Pirjo Honkasaloa tämän innostuksesta matsutake-sieniin. Honkasalo keräsi matsutakeja japanilaisille sieniintoilijoille. ”Halutuimpia ovat nuoret sienet”, Honkasalo kertoi. ”Vanhemmista ja vähemmän priimakuntoisista tehdään matsutake-riisiä ja toukkaisimmat yksilöt kuivatetaan jauhoksi. Kaikki osat hyödynnetään.” Honkasalo herkesi kaunopuheiseksi. ”Sienten ollessa kyseessä kaikki on mystistä ja kiehtovaa. Sienet käyttäytyvät niin monimutkaisesti, etteivät tiedemiehetkään pysy perässä. Sienten kanssa touhutessa ihminen vapautuu tunteesta, että hän hallitsee tahdollaan tätä maailmaa.” MYÖS VENÄLÄISTEN KANSSA TOUHUTESSA voi luopua yrityksistä etsiä asioiden yksinkertaisia puolia, saati että saisi tunteen maailman hallinnasta. Arvokas ja harvinainen matsutake on jonkin verran tunnettu Venäjälläkin – mitäpä sientä venäläiset eivät tuntisi. Ja söisi. Mutta venäläisten sienimaku on täysin erilainen kuin japanilaisten. Forssin jutussa ”matsutake-keisarinna” Honkasalo kertoi, miten japanilaiset tekevät parhaimmista sienistä keiton. Sieni pilkotaan varovasti lämpimään liemeen eikä keittoa juurikaan käsitellä. Venäläiset rakastavat yli kaiken hapatettuja suolasieniä: rouskut pestään, pilkotaan, keitellään, hapatetaan, suolataan, pestään taas, suolataan varmuuden vuoksi taas, upotetaan smetanaan, suolataan – koska miksi ei?, paistetaan ja haudutetaan ja lopulta ne lätkitään blineille. Ihanaa! Japanilaiset nauttivat sienilientä seremoniallisesti. Nuuhkivat ja hörppivät. Lopuksi he syövät sienen palaset puikoilla. Sessio on arvokas, hidas ja hiljainen. Venäläiset hakevat metsästä pari sienten ”tsaaria”, herkkutattia, ja ukonsientä, ne nimittäin maistuvat matsutakeilta. He istuvat kivellä, juovat vodkaa, itkevät ja laulavat. ”Jumala siunaa meitä”, he karjuvat, ”löysimme sieniä!” Seuraavana aamuna he syövät voissa paistetut tattinsa pannulta perunan kanssa. TEKSTI IIDA SIMES Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. N iko lai Ka špo r / W ikim ed ia C om m on s SIENIJANAN ÄÄRIPÄÄT Kuka kaipaa matsutakea, kun on tsaari? Herkkutatti Venäjällä. UKRAINA SAA LÄNNELTÄ LIIAN VÄHÄN TUKEA. voisi johtaa Venäjän olosuhteiden muuttumiseen vielä epävakaammiksi ja kansalaisten kärsimyksen lisääntymiseen. ”Mutta tarvitseeko meidän pelätä sitä? Ihmisiähän kuolee Venäjän hallinnon vuoksi nytkin joka ikinen päivä.” Sensuurista maanpakoon Dremin on käynyt Venäjällä viimeksi vuoden 2022 alussa ennen Venäjän aloittamaa suurhyökkäystä Ukrainaan. Vanhemmat, sisko ja isoäiti ovat edelleen Venäjällä. Kaksi isovanhempaa on kuollut veljesten lähdön jälkeen. He eivät voineet palata kotiin ja käydä jättämässä näille hyvästejä. Veljekset ovat tukeneet ukrainalaisia jo vuosien ajan. ”Uhrin puolella kuuluu olla, koska niin moraali ja oikeudenmukaisuus toimivat. Jos joku olisi hyökännyt Venäjälle, olisin ollut tukemassa Venäjää. Mutta kukaan ei ole hyökännyt Venäjälle – ainakaan aiemmin”, Dremin lisää viitatessaan viimeaikaisiin tapahtumiin Kurskin kaupungissa, jonne Ukraina on hyökännyt. Bogdanin veli Ivan Dremin, artisti Face, aloitti uransa 18-vuotiaana. Face esiintyi Ukrainassa, kuten Odessassa ja Harkovassa, ennen Venäjän suurhyökkäystä Ukrainaan. Dremin mainitsee Ukrainassa järjestettyjen konserttien olleen parhaimpia esiintymisiä, joissa hän on ollut mukana uransa aikana. ”Yleisöltä saatua rakkautta, hyväksyntää, kiinnostusta ja innostusta ei voi unohtaa.” Facella on Instagramissa 1,7 miljoonaa seuraajaa. 12. maaliskuuta 2022 hän julkaisi Instagramissa postauksen, jossa hän kertoi olevansa ulkomailla ja että hän ei aio palata Venäjälle. Venäjän viranomaiset ovat sensuroineet Facea hänen uransa alusta asti. Syynä painostukselle ovat olleet Facen provosoivat lyriikat. Uransa alkuvaiheessa hän lauloi ja räppäsi kapinallisesta käyttäytymisestä, seksistä ja päihteistä. Venäläiset moraalinvartijat väittivät olevansa huolissaan siitä, että Facen tuotantoa kuuntelemalla nuoriso ajautuisi huonoille teille. Viranomaiset painostivat Facea perumaan esiintymisiään jo vuonna 2016. ”Veljeni on aina sanonut, että artisti heijastaa yhteiskuntaa. Eikä lapsi ala käyttää huumeita kuultuaan tietyn biisin, vaan koska vanhemmat eivät antaneet hänelle tarpeeksi huomiota, rakkautta ja hoivaa.” Isänmaan vihollisia Face ei taipunut viranomaisten painostuksen alla, päinvastoin. Vuoden 2018 aikoihin artistin huomio alkoi kohdistua politiikkaan. ”Sitä ennen hän oli lähinnä halunnut tehdä musiikkia, pitää hauskaa, tulla kuuluisaksi ja päästä köyhyydestä. Mutta sitten hän tajusi, että hänen omaan elämäänsä vaikutti suuresti poliittinen systeemi. Hän teki parin vuoden ajan hyvin poliittisesti latautunutta musiikkia.” Hallinto otti Venäjän politiikkaa kritisoivan Facen silmätikukseen. Kun Face alkoi vastustaa sotaa sosiaalisessa mediassa, Venäjän oikeusministeriö julisti huhtikuussa 2022 artistin tämän syntymäpäivänä ensimmäiseksi ”ulkomaan media-agentiksi”. ”25-vuotissyntymäpäivälahja Venäjän valtiolta”, Bogdan Dremin toteaa ironisesti. Lisäksi Face on saanut kutsun poliisin kuulusteluun, koska häntä epäillään ”Venäjän federaation asevoimien halventamisesta”, eli hän on puhunut sotaa vastaan. Se on Venäjällä rikos, josta voi seurata vankeutta. Dremin toteaa, että Kremlin voiman, Venäjän sortavan hallinnon ja instituutioiden vahvistumista on edesauttanut muun maailman tuki. Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja Venäjälle asetetut pakotteet eivät ole estäneet kaupankäyntiä. Venäjä myy yhä luonnonvarojaan, maakaasua ja öljyä, miljardeilla dollareilla vuosittain. Sodan tulee päättyä ehdoilla, jotka Ukraina voi hyväksyä. Tällä hetkellä ei näytä mahdolliselta maan rajojen säilyminen vuoden 1991 säädöksen mukaan, Dremin sanoo ja lisää, että Ukraina saa länneltä liian vähän tukea. Bogdan Dremin ja Face osallistuivat vuonna 2022 Stand With Ukraine -konserttikiertueelle muiden suosittujen venäläisten ja ukrainalaisten yhtyeiden kanssa. Kiertueen tuotot, yli 160 000 euroa, lahjoitettiin eri järjestöille Ukrainan tukemiseksi. Venäjän lakien mukaan ukrainalaisten tukeminen taloudellisesti on rikos. Senkään vuoksi veljekset eivät voi palata Venäjälle. Elämä pysähtyy, sota jatkuu Ihmiset ovat väsyneitä kuulemaan Ukrainan sodasta. Se suututtaa Dreminiä. Hän vieraili vastikään Flow-festivaaleilla, jossa moni artisti puhui sodista ja konflikteista. Ukrainaa hän ei kuitenkaan kuullut mainittavan kertaakaan. ”Kulttuurissamme monet asiat ovat kertakäyttöisiä. Ihmiset ovat väsyneitä Ukraina-uutisiin ja haluavat tilalle jotain muuta. Nykyään en näe Ukrainaan liittyvää uutisointia paljoakaan. Ja se on hyvin surullista, koska sota ei ole ohi.” Mitä Dremin toivoo omalta tulevaisuudeltaan? Hän on pitkään hiljaa. Hän on hakenut Suomesta turvapaikkaa, ja kertoo, että hänen elämänsä on tällä hetkellä pitkälti odottamista. ”Minulle voi tapahtua asioita ilman, että voin itse vaikuttaa niihin tai muuttaa niitä mitenkään. Olen tietenkin onnellinen siitä, etten ole Venäjällä vankilassa, sairas tai kuollut. Silti nämä vuodet tuntuvat menneen täysin hukkaan, enkä saa niitä koskaan takaisin.”
10 • 6 / 2024 To im itu kse llist a ain eist oa
6 / 2024 • 11 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Elämme faustilaisessa fantasiassa, jossa öljyn käyttämisestä maksetaan vain litrahinta. Öljyn kirous S A MOIHIN A IKOIHIN 1800-luvun loppupuoliskolla, kun ihmiset opettelivat pumppaamaan ja polttamaan öljyä teollisessa mittakaavassa, esitti filosofi Friedrich Nietzsche Jumalan kuolleen. Hän ei tarkoittanut sitä kirjaimelliseksi kuvaukseksi tapahtuneesta, vaan esitti vanhan maailman kuolleen ja uuden syntyneen. Nietzsche osui oikeaan ainakin siten, että hänen ajoista lähtien olemme eläneet fossilikapitalismin aikaa. Fossiilikapitalismissa öljy pyörittää kaikkea ja kaiken perustana on fantasia ikuisesta, rajattomasta kasvusta. Tyhjällä on tunnetusti taipumus täyttyä, ja Jumalan kuolemaa voi seurata se, että uusi nousee tilalle. Nykyihmisen suhde öljyyn muistuttaakin monin tavoin jumalan palvomista. Öljyä voi kuvailla jumalaksi, joka on ottanut haltuun planeettamme. Naftologiasta Filosofit Tere Vadén ja Antti Salminen ovat tutkineet suhdettamme öljyyn. Heidän työnsä sijoittuu filosofian piiristä löytyvän naftologia-termin alle ja keskittyy niihin seurauksiin, joita öljyn laajamittainen käyttö aiheuttaa inhimilliselle elämälle ja kokemukselle. Vadén ja Salminen kuvaavat fyysisen riippuvuutemme määrää ”öljyorja”-termin kautta. Muuttamalla öljyn polttamisessa vapautuvan ja hyödynnettävän energian määrän laskennalliseksi työksi voimme arvioida, kuinka monta henkilöä tarvittaisiin tekemään vastaava työ, eli kantamaan taakat, kiskomaan aurat ja niin edespäin. Näin laskettuna öljy tekee 20-kertaisesti sen, mihin ihmiskunta omin käsin kykenisi. Jokaista ihmistä kohden on siis töissä keskimäärin 20 kuvainnollista öljyorjaa. Ja koska resurssit ovat jakautuneet tunnetun epätasaisesti, nautimme länsimaissa verrattomasti keskimääräistä suuremmasta palveluskunnasta. Vadén ja Salminen esittävätkin, että fyysisen riippuvuuden ohella olemme tulleet henkisesti täysin riippuvaisiksi öljyn tuomista hyödyistä, ja että ymmärtääkseen ihmisten toimintaa voi öljyä tarkastella jonkinlaisena jumalhahmona. Suuri muinainen Mutta millaisesta jumalasta puhumme, jos puhumme öljystä? Kirjailija H. P. Lovecraft kirjoitti Cthulhu-mytologiassaan syvyyksissä uinuvista suurista muinaisista, jotka herätessään rankaisevat kaikkia. Öljyssä on jotain samaa. Musta, muinoin maan uumeniin vangittu voima nousee maan pinnalle, ja nyt tuo peto tuhoaa ilma kehän ja täyttää maat meret elottomalla ruumiillaan, muovilla. Suorittaessamme uhrilahjaa hullulle jumalalle pakokaasut ovat suitsukkeitamme. Tämän jumalan suomin voimin olemme onnistuneet muuttamaan koti planeettaamme tavalla, joka näkyy vielä kadottuammekin. Ilmakehään puhaltamamme hiilidioksidi ennemmin tai myöhemmin sentään kiertää luonnon mekanismien kautta takaisin piiloon, mutta muovin kohdalla tämä ei ole niin ilmeistä. Muovi on tullut keskuuteemme elollisen maailman ulkopuolelta, eikä sillä ole ollut omaa paikkaa kompostoitumisen loputtomassa kierrossa. Elämä voi asettaa toivonsa vain siihen, että luonnossa lopulta aina joku oppii hyödyntämään tarjolla olevaa resurssia. Kenties riittävän moni bakteeri jalostuu muovia syöväksi ja vähitellen elonkehä siivotaan tavalla, johon me ihmiset emme kaikesta etevyydestämme huolimatta kykene. Se, olemmeko me vielä todistamassa tätä elämän mahdollista voittoa, on vähintäänkin epävarmaa. Öljyn houkutusta voi tarkastella myös Goethen Faust-tarinan kautta. Siinä, missä Faust sai paholaiselta tietoa ja nautintoja, olemme me saaneet öljyltä käyttöömme rajattomasti energiaa, joka tekee puolestamme työn, liikuttaa meitä, tuo lämpöä ja mukavuutta. Faustille tiedon ja nautinnon hintana oli oma sielu, me maksamme mukavuudesta koko elinpiirillämme. Itsepetoksesta Öljyn sisältämä valtaisa energian määrä on myös huijannut meidät uskomaan omaan erinomaisuuteemme. Mitä enemmän öljyä poltamme, sitä taitavampina ja ahkerampina itseämme pidämme. Oikeasti kaikki teollinen tuotanto on tavalla tai toisella riippuvaista öljystä ja jokseenkin kaikki ympärillämme oleva on joko rakennettu öljyn voimalla tai rakennettu öljystä, kenties molempia. Onnittelemme itseämme myös ihmiskunnan ruokkivasta vihreästä vallankumouksesta. Tällä vallankumouksella tarkoitetaan sitä, että maataloutta on vauhditettu fossiilisista polttoaineista saatavilla lannoitteilla ja niiden voimalla. Hintana tehomaatalouden pohjattoman nälän tyydyttämisestä on riehaantuneen kasvihuoneilmiön lisäksi elottomaksi imetty maaperä sekä siinä ohessa pilatut vesistöt. Suuri muinainen lietsoi meidät hävityssotaan maata itseään vastaan. Tämä kaikki jää kuitenkin helposti huomaamatta. Kuten Vadén ja Salminen toteavat Energia ja kokemus -teoksessaan: ”Öljystä kohdataan korkeintaan sen näkyvä osa, bensa-aseman pumput ja valot, ja mustan jäävuoren massa jää pinnan alle tiedostamattomiin.” Yrittäessämme hahmottaa öljyn vaikutusta ja sen merkityksen mittakaavaa olemme kuin maapallon pyöreyttä horisonttia tuijottamalla arvioiva henkilö – tarkastelun kohde on kaikkialla ja sen hahmottaminen omin aistein ja omasta elinpiiristä käsin on lähes mahdotonta. Mutta kyllä merkkejä on näkyvissä, jos niitä malttaa – ja kestää – tarkastella. Ei ole ilmaisia lounaita Kun meille tarjottiin vapaasti käytettäväksi lähes loputon energiavaranto, uskoimme sitä ilmaiseksi. Unohdimme että caveat emptor, ostaja pitäköön varansa. Onnelan sijaan saimme tuhon. Ilmainen lounas on kuitenkin niin herkullinen, että edes tieto maksettavaksi lankeavasta laskusta ei vaikuta käytökseemme. Yksistään 2000-luvun aikana vuotuinen öljynkulutuksemme on kasvanut reilusta 3 500 megatonnista 4 500 megatonniin. Nyt, bakkanaalien päättymisen häämöttäessä, pystymme ainoastaan valitsemaan muutammeko tapojamme ennen vääjäämätöntä vai vasta kun on absoluuttisesti pakko. Se oli vahinko, joku ehkä sanoo. Kenties olikin. Tämä ei kuitenkaan poista tehtyä eikä tietämättömyys vapauta vastuusta. Emmekä me oikeasti ole olleet tietämättömiä. Esimerkiksi öljy-yhtiö Shell on tiennyt öljyn polttamisen vaikutuksista ympäristöön todistettavasti yli puolen vuosisadan ajan. Yhtiön syvälle arkistojensa uumeniin hautaamat tutkimukset kuvasivat öljyn polttamisesta seuraavaa muutosta elinympäristössä häkellyttävän tarkasti. Öljy-yhtiö on kuitenkin fossiilikapitalismin ytimessä, eikä ajatus öljyn myymisen lopettamisesta ja voittojen menettämisestä sopinut suunnitelmiin. Siksipä tutkimukset haudattiin ja samalla palkattiin vähemmän rehellisiä tutkijoita kylvämään epävarmuutta toistelemalla julkisuudessa valheita, joiden mukaan meitä ei odota ilmastokriisi, ja erityisesti että se ei ole seurausta omista toimistamme. Nuo valheet ovat houkuttelevia, koska harva meistä haluaa uskoa ikäviä asioita. Vielä harvempi haluaa luopua öljyorjien kaltaisista saavutetuista eduista, ja siksipä öljyteollisuuden valheet upposivat hedelmälliseen maaperään. Valheita toistelemalla voi mukavasti tuudittaa itsensä uneen – kuin johtamalla letkun tyhjäkäynnillä olevan auton pakoputkesta ohjaamoon. Eivätkä öljy-yhtiöiden synnit rajautuneet ilmastonmuutoksesta valehtelemiseen tai jääneet kauas taa. 2020-luvulla monet tahot ovat kuitanneet päästöjään maksamalla ”kompensaatiota”, jonka on tarkoitus sitoa vastaava määrä päästöjä toisaalla. Öljyyhtiöt ovat ymmärrettävästi ovat ottaneet ilolla vastaan ajatuksen siitä, että meno jatkuisi entisellään, kunhan vain anekauppa pyörii siinä rinnalla. Saksassa paljastui vuonna 2024 öljyyhtiöiden vähintään satojen miljoonien eurojen arvoiset päästöhyvitysjärjestelyt, joissa rahaa on kyllä maksettu, mutta päästöjen sitomista ei ole tapahtunut. Tähänkin järjestelyyn Shell ehti mukaan. Vaikka Shell tulee usein mainittua öljyalaan liittyvistä ongelmista puhut
taessa, eivät ongelmat rajoitu yhteen yhtiöön. Isona toimijana Shell kuitenkin symboloi alaansa ja toimii ukkosenjohdattimena. Eipä sillä, monet yhtiön toimet ovat myös olleet poikkeuksellisen paheksuttavia. Kukapa esimerkiksi olisi unohtanut Ken SaroWiwan kohtalon ja ogonien ahdingon Nigeriassa? Hyviä tekoja? Öljy-yhtiöiden lupaukset kierrätyksestä ja toimintojen siirtämisestä kohti puhtaan energian tuottamista ovat usein olleet varsin pieniä verrattuna öljyn trokaamiseen. Eikä niitä pieniäkään lupauksia ole aina pidetty. Esimerkiksi vuonna 2022 Shell lupasi fanfaarien saattelemana, että jatkossa se kierrättäisi vuosittain miljoona tonnia muovijätettä polttonesteeksi. Jo seuraavana vuonna yhtiö poisti lupauksen vähin äänin kestävyysraportistaan. Suomessa Shellin toiminnat vuonna 2010 itselleen ostanut ja siitä alkaen sen asemia meillä pyörittänyt ST1 mainostaa itseään ”CO 2 hyvän energian” myyjänä. Ilmastoja yritysvastuuteemoihin keskittynyt Niklas Kaskeala on kuitenkin huomauttanut, että yhtiön itsensä mukaan neljä viidesosaa sen myynnistä tulee edelleen fossiilisen energian kaupasta. Ja kun Neste tislaa vuosittain noin miljoonan kuljetusten aikana kuolleen broilerin ruumiit biopolttoaineeksi, ei tämä poista sitä, että eläinteollisuus itsessään on massiivinen päästölähde ja että pienen kierrättämisen sijaan koko ala olisi parempi ajaa alas. Broilerin raadot eivät muutu ekoteoksi tankkiin pumpattuna. Voiko lumouksen rikkoa? Öljyjumalan seireeninkutsu on viekoitteleva ja sitä on vaikea vastustaa. Se lupaa meille, että voimme jatkaa nykyistä menoa ikuisesti, ja että tämä edellyttää korkeintaan pientä hieno säätöä yksityiskohdissa. Lupaus on kuitenkin tyhjä. Ainoa realistinen keino on säädellä ja rajoittaa ihmisten mahdollisuuksia polttaa maa karrelle. Koska yhtiöt eivät vapaaehtoisesti tule lopettamaan öljyn pumppaamista, polttamista ja trokaamista lopettamaan, pitää niitä auttaa. Pitkään kuin koira veräjästä vastuuta pakoon päässyt ala onkin uusien haasteiden edessä. Siinä, missä poliitikot ovat arastelleet sen vastuuseen asettamista, ovat kansalaiset ja järjestöt aloittaneet oikeustoimia yhtiöitä vastaan eri puolilla maailmaa. Poliitikot ovat monissa maissa säätäneet lakeja, joissa luonnon tuhoaminen kielletään, ja nyt yhtiöitä vaaditaan vastuuseen näihin lakeihin vedoten. Nähtäväksi jää, ehtivätkö oikeuden pyörät pyörähtää ennen suurempaa romahdusta. Esseeseen on haettu innoitusta ja huomioita Tere Vadénin ja Antti Salmisen teoksissa Energia ja kokemus (2011), Elo ja anergia (2018) sekä Merkitys ja ala-aine (2024). Oletukset ja tulkinnat ovat kuitenkin kirjoittajan omia. T EKOÄLYKSI KUTSUTTUJEN työkalujen käyttö on herättänyt perusteltua ja kriittistä keskustelua. Media-alaan liittyen on pohdittu, vievätkö tekoälyn avulla tuotetut kuvat työt kuvaajilta ja kuvittajilta. Yksinkertaisten uutisjuttujen automatisoiminen puolestaan vie työt toimittajalta. Tekoälyllä tuotettujen kuvien pelätään myös nakertavan median luotettavuutta, ja osa lukijoista epäilemättä toteaa, ettei viitsi lukea tekstiä, jota kukaan ei viitsinyt kirjoittaa. Uuden tekniikan viemät työpaikat eivät tietenkään ole uusi asia myöskään media-alalla. Digikameroiden yleistyminen vähensi monien ammattilaisten töitä, ja samoin ovat tehneet taittoja kuvankäsittelyohjelmat. Olennaista on myös se, kuinka tekoälyjään kouluttavat suuryhtiöt ovat rohmunneet verkosta kaiken sisällön kyselemättä lupia kyseisen sisällön alkuperäisiltä tekijöiltä. Kopioimisen ja apinoinnin kautta oppiminen on tietenkin lajityypillistä toimintaa ihmiselle. Suuryhtiöt ovat kuitenkin tehostaneet ja automatisoineet tuon prosessin teolliseksi troolaukseksi, eivätkä maksa korvauksia heille, joiden tuotannon troolaavat. KUN KAMERA keksittiin 1800-luvulla, monet olivat sitä mieltä, että valokuva ei ainakaan ikinä voisi olla taidetta. Ajatus oli jokseenkin se, että taiteen synnyttämistä ei voi jättää mekaanisen laitteen varaan ja siinähän vain painetaan nappia – kuvakin syntyy silmän räpäyksessä. Vuosien kuluessa arviot ovat muuttuneet. Se, että valokuva voi olla taidetta ei kuitenkaan tarkoita, että jokainen valokuva olisi sitä, ja toisaalta loputon jatkumo selfi eitä ja annoskuvia ei poista joidenkin valokuvien taiteutta. Keskustelussa tekoälyn avulla tuotettujen kuvien statuksesta taiteena on nähty yllättävän samansuuntaisia argumentteja kuin valokuvauksen ympärillä sen alkuvaiheissa nähtiin. Ehkä jossain vaiheessa näitä tekoälyksi kutsuttuja kuvageneraattoraita katsotaan työkaluina kuten kameroita ja kuvankäsittelyohjelmiakin on opittu katsomaan. TOISINAAN UUDET TYÖKALUT voivat mahdollistaa sen, mikä aikaisemmin ei mahdollista ollut. Voiman vastamainokset eivät synny ilman Photoshopin, InDesignin ja digikameroiden apua. Hellja CO 2 -vastamainosten kuvia ei puolestaan olisi ollut mahdollista tuottaa olemassa olevilla resursseilla ilman kuvageneraattorin apua. Generoidut kuvat eivät itsessään vielä ole teoksia, mutta ei niitä sellaisina esitetäkään. Kuvat ovat osa teosta, jossa ne yhdistyvät muihin elementteihin. Ja tietenkin ensin piti olla idea, jonka toteuttaa tekniikan avulla. Ilman ideaa kuvakin on vain kuva. JARI TAMMINEN AI työkaluna CO 2 HYVÄÄ ENERGIAA To im itu ks ell ist a ain eis to a
JONNA JÄRNEFELT Liput alkaen 50 € + tilausmaksut (alk. 1,50 € / tilaus www.lippu.fi) Ohjaus ja suomennos JUKKA NYLUND 13.9.2024 alkaen Rooleissa AMITY DRYN MUSIKAALI ANNA-MAIJA TUOKKO MATLEENA JUNTTANEN MINNA KETTUNEN-ENBERG aleksanterin teatteri • bulevardi 23 27 • 00180 helsinki • liput 09 676 980 • aleksanterinteatteri.fi • lippu.fi vilpolanfilmijuhlat.fi
14 • 6 / 2024 Ajatuksia idästä Suomenvenäläisten näkemykset Suomesta, Venäjästä ja sodasta Ukrainassa vaihtelevat. Suhtautuminen Kremlin politiikkaan jakaa yhteisöä. V ENÄ JÄNKIELISIÄ on Suomessa lähes 100 000 ihmistä, mutta kieli ei suoraan kerro kansalaisuudesta eikä kulttuurisesta identiteetistä. Venäjää puhuvat äidinkielenään Suomessa syntyneiden ja Venäjältä muuttaneiden lisäksi myös monet Virosta, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta Suomeen muuttaneet. Anna Soudakova on kirjailija ja kieltenopettaja, Susinukke Kosola eli Daniil Kozlov ”kulttuurialan sekatyöläinen”. Mariia tekee kuvataidetta. Masha on opiskellut media-alaa. He kaikki ovat suomenvenäläisiä, ja kukin heistä suhtautuu asiaan omalla tavallaan. Taiteilija Mariialle suomenvenäläisyys on tärkeä osa identiteettiä. Leningradissa syntynyt Soudakova ei koe Suomessa ollessaan itseään suomenvenäläiseksi vaan suomalaiseksi. Kosolalla ei ole kansallista identiteettiä ollenkaan, mutta hänen syksyllä ilmestyvä kirjansa Ryssä käsittelee aihetta sosiologisesta ja fi losofi sesta näkökulmasta. Masha ei koe voivansa tulla suomalaiseksi, vaikka mitä tekisi, mutta Venäjällä hän kokee itsensä turistiksi. Identiteetin ohella kansallisuus on yhteisöön kuulumista. Ei kuitenkaan ole olemassa yhtä tai yhtenäistä suomenvenäläistä yhteisöä. Soudakovan mukaan ”ei ainakaan sellaista, joka kommunikoi vain toistensa kanssa”. Tutkimustietoa suomenvenäläisistä, heidän arvoistaan ja asenteistaan on vain vähän. ”Rasismitutkimuksissa venäläisvähemmistö tulee esiin, mutta ei juuri muualla. Löysin enemmän tietoa amerikansuomalaisista kuin suomenvenäläisistä”, kertoo Kosola. Turussa kasvanut Kosola näkee eroja alueen maahanmuuttajavaltaisen lähiön ja kaupungin keskustan suomenvenäläisten suhtautumisessa kieleen: lähiönuoret olivat ainakin hänen nuoruudessaan 2000-luvun alussa avoimemmin venäläisiä ja tukeutuivat toisiinsa, kun taas keskustan nuoret peittelivät taustaansa ja pyrkivät vaikuttamaan suomalaisilta. Kolmekymppinen Masha ei tunne muita suomenvenäläisiä ja peittelee taustaansa edelleen. Kun häneltä kysytään, mistä hän on kotoisin, hän vastaa mieluiten kierrellen ”idästä”. ”Töissä tulee välillä vastaan muita ulkomaalaistaustaisia, mutta silloin on ikään kuin sanaton sopimus, että asiasta ei puhuta, vaan teeskentelemme, että emme ole mamuja.” Suomessa asuu yli 22 000 Venäjällä syntynyttä. Noin kaksi kolmasosaa heistä on nuoria tai nuoria aikuisia, 15–34-vuotiaita. Suomen kansalaisia, joilla on Venäjän kaksoiskansalaisuus, on vähän alle 40 000. Heistä naisia on yli 25 000 ja miehiä yli 14 000. Suomessa asuvista venäjänkielistä tietoa kerää opetusja kulttuuriministeriön rahoittama Cultura-säätiö, jonka tehtävänä on auttaa venäjänkielisten kotoutumista. Cultura-säätiön Suomen venäjänkieliset 2022 -kyselyssä moni on ilmoittanut lähtömaakseen myös Neuvostoliiton. Lähes joka neljännellä venäjänkielisellä Suomeen muuttaneella on suomalaista sukutaustaa tai he ovat inkerinsuomalaisia paluumuuttajia. Suomeen muuton syyksi venäjänkielisistä noin viidennes on ilmoittanut työn, alle kolmannes kertoi saapuneensa puolison mukana tai perässä. Aktivismia tai vaikenemista Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa jakaa suomenvenäläisiä ja venäjänkielisiä. Vaikka sodan laajentuminen vuonna 2022 on osa pidempää Venäjän väkivallan jatkumoa, Soudakovan ja Mariian mukaan se silti jakoi yhteisön rajusti; heihin, jotka toivovat vapaata, liberaalia, ja demokraattista Venäjää, sekä heihin, jotka näkevät Venäjän uhrina ja kannattavat Putinin hallintoa ja sotaa Ukrainassa. Vaikka venäläisille perhe ja yhteisöllisyys on tärkeää, suurhyökkäyksen ja siitä alkaneen täysimittaisen sodan myötä monet katkoivat välejä eri mieltä oleviin sukulaisiin. Mariia käy ahkerasti mielenosoituksissa TEKSTI JA KUVITUS MIIA VISTILÄ VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST Teeskentelemme, että emme ole mamuja. On vaikea saada kutsua työhaastatteluun.
6 / 2024 • 15 ja pitää tärkeänä sotaa vastaan puhumista. Myös hänen sukulaisiaan asuu Suomessa, isovanhemmat asuvat Venäjällä. ”Meillä on katkennut välit isovanhempieni kanssa sen takia, että he ovat kovia putinisteja ja he eivät halunneet pitää meitä enää osana heidän perhettään, koska heidän mielestään meistä on tullut ‘fasisteja lännen propagandan vaikutuksen alla’. Eli he ovat katkaisseet välinsä meihin poliittisten erimielisyyksien vuoksi”, Mariia kertoo. Jotkut myös väistävät politiikkaa. Perheet tai ystäväpiirit voivat olla sopineet, ettei politiikasta puhuta. Kiistaa voi tulla myös siitä, että joku seuraa politiikkaa aktiivisesti, kun toinen ei haluaisi siitä puhua tai kuulla lainkaan. Soudakovaa ahdistaa puhua Venäjän politiikasta julkisesti. Hän tuntee, ettei voi tehdä sille mitään, mutta pelkää, että asiasta puhumisesta voi tulla itselle ongelmia. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän pohti luopumista kansalaisuudestaan, mutta ei halua astua konsulaattiin, Venäjän maaperälle, koska sekin voi johtaa ongelmiin. ”Pelko on jo geeniperimässä, me ollaan synnytty sen kanssa. Pelko siitä, että valtio voi tehdä mitä vaan.” Mariia kertoo tapauksesta, jossa vaikenemiseen on suoraan kehotettu: ”Perheemme ukrainalaisen tutun Venäjällä asuvien sukulaisten luo tultiin kotiin sanomaan, että hänen tulisi lopettaa somessa postaaminen sodasta, jos hän ei halua aiheuttaa itselle ja sukulaisilleen ongelmia.” Mariian kokemuksen mukaan Venäjän nykymenon kannattajia Suomessa ovat useammin pitkään täällä asuneet, joilla on hyviä kokemuksia Venäjältä tai jo Neuvostoliiton ajoilta. Sen sijaan Vapaata Venäjää kannattavat nuoret, naiset ja seksuaalija sukupuolivähemmistöihin kuuluvat. Opettajana työskentelevä Soudakova on nähnyt jakautumisen liberaaleihin ja patriootteihin omassa luokassaan, eikä pidä sitä ikätai sukupuolikysymyksenä. ”Patriootti on haukkumasana. Se tarkoittaa, että puolustaa Venäjän toimia ja kokee maan olevan uhattuna.” Soudakovan mukaan suomenvenäläisten poliittiseen suhtautumiseen vaikuttaa eniten se, milloin, miksi ja millä asenteella on tullut Suomeen ja millaiset olot silloin ovat olleet. ”Suomessakin on ihmisiä, jotka vihaavat Suomen yhteiskunnallista vapautta ja ihannoivat Venäjän ajamia perinteisiä arvoja, mutta eivät muuta takaisin kotimaahansa. He opettavat nämä asenteet myös lapsilleen”, hän kertoo. ”Jos on tullut tänne haluten kotoutua ja on valmis tekemään sen eteen asioita, on yleensä löytänyt suomalaisesta yhteiskunnasta paikkansa. Mutta kaikilla ei ole samanlaisia henkisiä tai taloudellisia resurs seja.” Soudakova ei osaa arvioida asenteiden yleisyyttä, mutta: ”Yksikin, joka asuu täällä mutta vihaa Suomea, on liikaa.” Soudakova arvostaa Ylen venäjänkielisiä sisältöjä. ”Ylen Novosti tarjoaa mahdollisimman propagandavapaata sisältöä Suomen venäjänkieliselle väestölle, mikä toivottavasti auttaa edes jonkun heräämään ja näkemään asioiden oikean laidan.” Yle Novostin vastaava tuottaja Marko Krapu kertoo, että Ylen venäjänkielisen journalismin tavoitteena on luotettavan tiedon tarjoamisen lisäksi auttaa venäjänkielisiä integroitumaan suomalaiseen yhteiskuntaan ja ”edistää hyviä väestösuhteita”. Ylen venäjänkielisistä sisällöistä suosituimpia ovat tv-uutiset, joita seuraa päivittäin noin 240 000 katsojaa. Niitä seuraavat siis muutkin kuin venäjänkieliset. Suurhyökkäyksen jälkeen keväällä 2022 Novosti alkoi raportoida myös sodasta päivittäin, ennen sitä lähetykset käsittelivät Suomen tapahtumia. Netissä julkaistuista sisällöistä luetuimpia ovat arkeen, kuten itärajan tilanteeseen, liittyvät jutut. Suosittu oli myös syksystä 2023 kevääseen 2024 jatkunut Kiehuuko yli? Keskustellaan! – ????????? ???????! -ajankohtaisohjelma, jota seurasi Yle Areenassa viikoittain keskimäärin 20 000 katsojaa. Monet jaksot, kuten Venäjän presidentinvaaleja ja venäjänkielisten työttömyysastetta käsittelevät, ovat edelleen Yle Areenassa suomeksi tekstitettynä. Ennakkoluulot kotoutumisen esteenä Anna Soudakovan mielestä venäläisen on Suomessa helppo sulautua joukkoon. Elintavat ja kulttuurit ovat varsin samanlaisia. ”Jos suomalaisten ja venäläisten eroja aletaan etsiä, törmätään helposti stereotypioihin. Mutta eroja löytyy esimerkiksi yhteisöllisyydestä ja lastenkasvatuksesta. Venäläiset tykkäävät käydä enemmän kylässä.” Cultura-säätiön kyselyn perusteella noin kolme neljäsosaa Suomessa asuvista venäjänkielisistä haluaisi asua Suomessa 10 vuoden kuluttuakin. Kosola ei usko, että Putinin kannattajia on Suomessa paljon: ”Suuri osa Venäjältä 1990-luvuilla lähteneistä on lähtenyt siksi, että näki, ettei Venäjästä ole tulossa sellaista läntistä demokratiaa kuin he toivoivat. He lähtivät etsimään parempia oloja.” Kuitenkin Cultura-säätiön kyselytutkimuksen mukaan heikointa sopeutuminen suomalaiseen yhteiskuntaan on ollut venäjänkielisillä, jotka ovat muuttaneet Suomeen 1990-luvulla Neuvostoliiton hajottua ja laman keskelle. Cultura-säätiö on selvittänyt venäjänkielisten suhtautumista Venäjän sotaan Ukrainassa. Enemmistö venäjänkielisistä, 64 prosenttia, ei pidä sotaa oikeutettuna, mutta moni heistä kokee tilanteen monimutkaisena tai kertoo avoimessa vastauksessaan tuomitsevansa vain ”sodan idean”. 19 prosenttia vastaajista ei osannut tai halunnut vastata kysymykseen. Käsitykset sotaan syyllisistä vaihtelevat sen mukaan, kauanko on asunut Suomessa. Yli 16 vuotta Suomessa asuneista venäjänkielisistä pitää Venäjää syyllisenä sotaan vain vähän yli puolet, kun alle neljä vuotta Suomessa asuneista niin ajattelee yli kolme neljäsosaa. Soudakova toivoo, että kotoutumiseen panostettaisiin fi ksummin. Asuntopolitiikalla pitäisi ehkäistä maahanmuuttajavaltaisten lähiöiden syntymistä, ja kotoutumista voisi myös vaatia. ”Vaikka on hyväntahtoista, että maahan saapunut saa aina tulkin kun tarvitsee, se ei kannusta opiskelemaan suomen kieltä, jonka osaaminen on kotoutumisen edellytys.” Mariiasta helposti saavutettava tulkkausapu on päinvastoin hyvä asia, joka edistää maahanmuuttajan kotoutumista. ”Isompia ongelmia ovat esimerkiksi perustelemattoman korkeat kielitaitovaatimukset monissa työpaikoissa, joihin ihmisellä on muutoin kaikki tarvittavat pätevyydet. On myös tutkittu että venäläisellä sukunimellä on vaikeampaa saada edes kutsua haastatteluun.” Masha kokee, ettei voi koskaan olla suomalainen, kun ei ole täällä syntynyt. ”Vaikka lukisin läpi Waltarit ja katsoisin Komisario Palmut, tuntisin että huijaan, jos sanoisin olevani suomalainen.” Käsitys, että venäläiset ovat liian äänekkäitä, on saanut Mashan yrittämään olla hiljaisempi ja mukautuvampi. Häntä ärsyttää ennakkoluulo venäläisten töykeydestä. ”Venäläiseen kulttuuriin liittyy monenlaisia Suomesta poikkeavia kohteliaisuusmuotoja, jotka ohjaavat toimimaan eri tavalla eri ihmisten kanssa”, hän muistuttaa. Eniten Mashaa kuitenkin ottaa päähän ajatus siitä, että venäläisillä olisi niin kova orjamentaliteetti, etteivät he siksi saisi diktaattoria kaadetuksi. ”Puhutaan kuitenkin maasta, jossa tehtiin yksi Euroopan suurimpia ja verisimpiä vallankumouksia”, hän huokaa. Liberaali media maanpaossa Kosola, Soudakova ja Mariia seuraavat Venäjän tapahtumia liberaaleista venäläismedioista, jotka ovat siirtyneet Venäjältä ulkomaille. Sellaisia ovat Meduza, Mediazona ja Novaja Gazeta Europa. ”Vapaiden medioiden siirtyminen Venäjän ulkopuolelle on vapauttanut niiden toimintaa, mutta niillä ei enää ole tarpeeksi tarkkaa sisäistä näkökulmaa, koska toimittajat eivät pysty tekemään työtään rajojen sisällä. Toisaalta minkään median toimittaja ei tällä hetkellä pysty siihen. Ulkomaille siirtyminen on ainoa keino säilyttää olemassaolonsa”, Soudakova pohtii. Mariia ei pidä maanpakoon siirtymistä isona menetyksenä. ”He kuitenkin pysyvät ajan tasalla kaikissa tapahtumissa. Vaikka totta kai toivon, että he palaavat Venäjälle silloin kun valtiosta riippumattoman median on taas turvallista toimia siellä.” Haastateltavat seuraavat Suomen tapahtumia suomeksi. Venäjän valtiollisia kanavia kukaan haastatelluista ei seuraa, ei edes huvikseen. ”Venäjän valtiollinen media on silkkaa farssia. En pysty seuraamaan sitä. Länsimaisen ihmisen medialukutaito näkee räikeän propagandan”, Soudakova kertoo. Kosola seuraa välillä venäläisiä keskusteluja Telegramissa eri kanavilta. ”Seuraan kanavia monista aiheista, mutta lähinnä poliittisista. Minua kiinnostaa, miten ihmiset puhuvat tapahtumista. Sanavalinnat ja sävyt.” Mariiaa kiinnostavat suomalaisten kirjoittamat uutiset ja artikkelit Venäjästä ja venäläisistä. ”Haluan pysyä selvillä siitä, mitä valtaosa ajattelee meistä täällä ja rajan toisella puolella.” Yhdestä asiasta eurooppamieliset suomenvenäläiset ovat putinistien kanssa samaa mieltä: Suomen ja Venäjän raja pitäisi avata matkustamiselle. Monien sukulaiset, usein vanhemmat tai isovanhemmat, asuvat Venäjällä, ja heidän luonaan käydään yhä vierailulla ja auttamassa. Kun Suomen raja on suljettu, matkustetaan Viron kautta. Pakotteiden kieltämien asioiden salakuljetuksen takia raja-asemilla tarkastetaan nyt kaikkien Venäjälle pyrkivien rajanylittäjien matkatavarat, mikä hidastaa kulkua entisestään. ”Käytännössä tämä tarkoittaa tuntien jonotusta rajalla pääsemättä vessaan välillä. Vanhoille ihmisille se on rankkaa”, Mariia kertoo. Soudakova ei aio enää palata Venäjälle. Sukulaisia asuu kuitenkin rajan takana, kuten monella muullakin. ”Tähän liittyy surutyötä ja luopumista”, hän huokaa. Löysin enemmän tietoa amerikansuomalaisista. Patriootti on haukkumasana. Pelko on jo geeniperimässä. Venäjän valtiollinen media on silkkaa farssia.
16 • 6 / 2024
6 / 2024 • 17 Rehellinen reportteri TEKSTI IIDA SIMES KUVA SERGEI BRATKOV Valkovenäläinen nobelisti Svetlana Aleksijevitš halveksuu valehtelijoita, kaunistelijoita ja lapsensa myyviä venäläisiä. K IRJAILIJA ja journalisti Svetlana Aleksijevitš asuu nykyään Berliinissä. Uusien kotikulmien jykevät arvotalot olivat kylmän sodan aikoihin dekadentin mutta bisneshenkisen ja konservatiivisen Länsi-Berliiniin maisemaa. Täällä ei näytä lainkaan kirjailijan entiseltä kotikaupungilta, Minskiltä. Lähestymme kirjailijan asuntoa haastattelussa avustavan Garrin ja valokuvaaja-Sergein kanssa. Garri ja Sergei ovat Ukrainasta, josta Berliiniin on saapunut paljon pakolaisia. Ja on kaupungissa muitakin slaaveja: ”Täällä on valtavasti venäläisiä”, Garri mainitsee. Heitä muutti Berliiniin heti Neuvostoliiton romahduksen jälkeen 1990-luvun alussa, mutta Venäjän rapautuneen kansalaisyhteiskunnan takia 2000-luvulla sinne on paennut useita toisinajattelijoita. Entisen Länsi-Berliinin uusi valtakieli on venäjä. ”Charlottenburg on nykyään Charlottengrad”, Garri nauraa. Aleksijevitškin on Berliinissä pakomatkalla. Hän muutti Saksaan, kun elämä Valko-Venäjän pääkaupungissa kävi liian tukalaksi. Räikeästi väärennetyt presidentinvaalit vuonna 2020 saivat sadattuhannet ihmiset osoittamaan mieltään Minskin kaduilla viikosta toiseen. Itsevaltainen presidentti Aljaksandr Lukašenka alkoi väkivaltaisten poliisien ja armeijan avulla kukistaa maansa oppositiota – johon hän laski kenet tahansa protestoijan. Aikuisen, lapsen tai van huksen. Minskin kaduilla juhlittiin ”Se oli niin romanttista”, Svetlana Aleksijevitš huokaa muistellessaan kymmenen kuukautta kestänyttä kansannousua. ”Liikkeellä oli paljon nuorisoa. Muistan kaiken tarkkaan: miten ihmiset olivat pukeutuneet, miten he kulkivat joukoissa.” Aleksijevitš asui Minskin keskustassa kahdeksannessa kerroksessa. Näkymät olivat hyvät, ja hän katseli mielenosoitusta aamusta yöhön. Valko-Venäjän hallinto oli ällistynyt. Vaalit olivat olleet korruptoituneen maan silmänlumetta, niin kuin aina ennenkin. Näennäisesti itsenäistynyt entinen neuvostotasavalta oli vahvasti Venäjän ja sen presidentin, Vladimir Putinin, kontrollissa. Opposition pääehdokas, suosittu bloggaaja Siarhei Tsihanouski, oli vangittu juuri ennen vaaleja. Tämän vaimo, siihen saakka julkisuuden ulkopuolella pysynyt opettaja Svjatlana Tsihanouskaja, oli ilmoittautunut ehdokkaaksi miehensä tilalle. Miten ihmeessä kansa uskalsi yhtäkkiä järjestää maan historian suurimmat protestit, vallan linnakkeissa pohdittiin niin Minskissä kuin Moskovassakin. Lukašenka ei voittanut vaaleja. ”Eroa, rotta”, protestoijat raivosivat. Tsihanouskaja oli oikea presidentti. Riippumattomien arvoiden mukaan Tsihanouskaja sai 65–80 prosenttia äänistä. ”Me luulimme että voisimme onnistua siinä [hankkeessa vaihtaa presidentti]. Suhtauduimme mielenosoituksiin kuin juhlaan. Kaduilla oli hauskaa, ihmiset olivat iloisia.” Mutta diktaattori ei luovuttanut. Aleksijevitš näki asevoimien ryhmittyvän mielenosoittajia vastaan. Lukašenka oli komentanut armeijansa paikalle. ”Yhtäkkiä alettiin ampua. Se oli hirveä järkytys.” Sotilaat käyttivät kumiluoteja, joilla pystyi tappamaan tai ainakin vammauttamaan ihmisiä. Aleksijevitš näki ihmisten saavan osumia. Tapahtumat syvensivät hänen halveksuntaansa diktaattori Lukašenkaa kohtaan. ”Ihan kuin hän voisi legitimoida valtaansa kumiluodein!” Tutkiva journalisti kun on, Aleksijevitšin on pakko mennä katsomaan mitä ulkona tapahtui. Katua lakaissut nainen alkoi jutella hänelle. ”Luojan kiitos ettette ole tullut tänne aikaisemmin”, hän sanoi. Sitten nainen kehotti Aleksijevitšiä palaamaan saman tien takaisin kotiinsa. Jos kirjailija tarvitsee kaupasta jotakin, hän voi kyllä hakea. Jos Aleksijevitšin on pakko käydä jossain, hänet voidaan piilottaa parkkihallissa autoon. Nainen oli hädissään. ”Älkää tulko tänne. Täällä on busseja. Tämä on nyt vakavaa.” Kadunlakaisija viittasi uusiin käänteisiin: Hallinto oli alkanut tunkea ihmisiä busseihin ja pidättää heitä. Tuhansia ihmisiä vietiin kidutettavaksi ja vankeuteen. Monia ei ole nähty noiden päivien jälkeen. Aleksijevitš tiesi jo, että hän on hallinnon epäsuosiossa. Hänen käydessään äänestämässä häntä oli seurattu niin avoimesti ja lähellä, että hänen tyttärensä oli mennyt raivoissaan hätistelemään salaista poliisia etäämmälle. Kun poliisi ja armeija alkoivat tukahduttaa protesteja, Aleksijevitšin tueksi saapui joukko EU-maiden diplomaatteja. Nämä seisoivat yötä päivää hänen talonsa ulkopuolella. ”Se oli kauniisti tehty”, kirjailija muistelee. ”Nyt he kaikki ovat tietenkin lähteneet Valko-Venäjältä. He käyvät tervehtimässä minua täällä.” Sota ilman sankareita Svetlana Aleksijevitš syntyi vuonna 1948 Länsi-Ukrainan Stanislavissa, nyVENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST
18 • 6 / 2024 kyisessä Ivano-Frankivskissa. Tuolloin Neuvostoliittoa hallitsi nimimerkkinsä ”Teräsmies” kaltainen kylmäkiskoinen diktaattori Stalin. Aleksijevitšin isä oli valkovenäläinen, äiti ukrainalainen. Aleksijevitš on sanonut että hänellä on kolme kotimaata, ja se kolmas on Venäjä. Sen kulttuuri ja kieli ovat vaikuttaneet häneen niin paljon. Hän myös kirjoittaa venäjäksi. Perhe muutti Valko-Venäjälle kun Aleksijevitš oli vasta pieni lapsi. Vanhemmat olivat opettajia, ja sellainen Aleksijevitšistakin oli tulossa, mutta yliopiston aikoihin hän alkoi kiinnostua toimittajan työstä ja erityisesti tutkivasta journalismista. Ne eivät olleet ihan tyypillisimpiä neuvostokansalaisen kiinnostuksen kohteita. Kun Svetlana Aleksijevitš sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2015, Nobel-komitea kertoi perusteissaan, miten ”hänen ainutlaatuisten metodiensa – ihmisäänten huolellisesti yhdistettyjen kollaasien – ansiosta Aleksijevitš on syventänyt ymmärrystämme kokonaisesta aikakaudesta”. Eli Neuvostoliitosta. Aleksijevitš kommentoi palkintopuheessaan: ”Niin minä kuulen ja näen maailman – ihmisäänten ja yksityiskohtien kollaasina.” Vaikka hänen teoksensa luokitellaan fiktioon, Aleksijevitš on kuitenkin myös reportteri. Ja paljon muuta. Nobel-juhlassa hän kertoi olevansa ”kirjailija, reportteri, sosiologi, psykologi ja saarnaaja”. Aleksijevitšin koko tuotanto käsittelee Neuvostoliiton kansalaisten kautta utopian romahtamista ja sitä, millaista oli olla utopian vankina. Hänen läpi murtoteoksensa Sodalla ei ole naisen kasvoja ilmestyi ensimmäisen kerran vuonna 1985. Sen ja myöhemmän Sinkki pojat on suomentanut Pauli Tapio. Jo tässä kirjassa Aleksijevitšin metodi näkyy. Hän haastatteli sodan kokeneita naisia. He olivat palvelleet toisessa maailmansodassa punaarmeijan huoltojoukoissa, lääkintähenkilökunnassa tai rintamalla itsekin, mutta lopulta he olivat rakkaitaan kaipaavia leskiä tai orpoja. Vaikka kirja kertoo sodasta, naiset halusivat puhua nimenomaan rakkaudesta, Aleksijevitš on kertonut. Alkusanoissaan Aleksijevitš kirjoittaa, miten hän on tulkinnut neuvostoaikaa: ”Sodan jälkeen lapsuuteni kotikylä kuului naisille. En muista kuulleeni siellä miesten ääniä. Ja niin minun kohdallani on edelleen: sodasta minulle kertovat naiset. Ja itkevät. Laulavat itkussaan. Puolet koulumme kirjoista käsitteli sotaa. … Nyt tiedän miksi. Eihän se sattumaa ollut. Mehän olimme jatkuvasti sodassa tai valmistautumassa sotaan. Muistelimme, miten olimme sotineet. Sellaista on elämämme ollut aina, emmekä kai edes osaisi elää toisin. Emme pystyisi kuvittelemaan millaista toisenlainen elämä olisi.” Neuvostoliiton viranomaiset eivät arvostaneet Aleksijevitšin lähestymistapaa. Kirjaa ei annettu edes julkaista muutamaan vuoteen sen valmistumisen jälkeen. Nobel-puheessaan kirjailija kertoi, että sensorit olivat erityisen vihaisia siitä, miten kirjassa ei ollut sankareita. ”Kirjasi jälkeen kukaan ei enää halua taistella. Sinun sotasi on kauhistuttava”, sensori oli valittanut. Runoileminen on rikos Svetlana Aleksijevitš itse ei ole suostunut taistelemaan aseellisesti eikä edes testaamaan moista toimintaa. Kun hän 1980-luvun lopussa kävi tutustumassa Afganistanin venäläiseen sotatantereeseen, toimittajille – naisillekin – annettiin mahdollisuus ampua kiväärillä. Joku kollega oli innoissaan tarttunut aseeseen. Aleksijevitš ei suostunut koskemaan niihin. Afganistanissa Aleksijevitš kohtasi nuoria, hyvin koulutettuja miehiä, jotka ennen värväytymistään sotaan olivat työskennelleet yliopistoissa ja tutkimuslaitoksissa. He olivat menneet rintamalle neuvostopropagandan ansiosta. He halusivat rakentaa Afganistanista sosialistisen veljesmaan. Afganistanissa sotilaat ja Aleksijevitš todistivat kärsimystä ja kuolemaa. Aleksijevitš kirjoitti arkuissa kotiin palaavista nuorista miehistä – joista monet olivat ”vasta lapsia” – kirjan Sinkkipojat. Aleksijevitš uskoo vilpittömästi siihen, että sekä pasifistin että reportterin tärkein ase on totuus. Neuvostoaikoina hän tottui siihen, ettei asioista saanut puhua oikeilla nimillä, ja siitä hän joutui monesti vaikeuksiin. Nyt sekä Moskovan Kreml että länsi eurooppalaiset uutisista ahdistuvat ihmiset haluavat piilottaa ruumiit ja tuskaansa huutavat uhrit pois laajoilta yleisöiltä. Samaa tekee mediaa tiukasti kontrolloiva, aktiivisesti sensuuria käyttävä Israelin hallinto, joka ei aikoihin ole päästänyt ulkomaisia toimittajia Gazaan. Sotien siistiminen hyödyttää hyökkääjää, sillä on sen etu etteivät ulkovaltojen – tai omankaan maan – kansalaiset ymmärrä sodan laajuutta tai edes muista brutaalin sodan olevan kesken. Aleksijevitš siteerasi Nobel-puheessaan toisen maailmansodan kokenutta saksalaista sosiologia, Theodor Adornoa, joka oli ”šokissa” kirjoittanut, miten ”Auschwitzin jälkeen runoileminen on rikos”. Niinpä Aleksijevitš ei runoile vaan pakottaa lukijansa kohtaamaan tosiasiat: KIRJASI JÄLKEEN KUKAAN EI ENÄÄ HALUA TAISTELLA. SINUN SOTASI ON KAUHISTUTTAVA. H om oa tro x / W iki m ed ia C om m on s Mielenosoitus Minskin keskustassa kesällä 2020. Vapaan Valko-Venäjän punavalkoiset liput liehuvat.
6 / 2024 • 19 V IIME VUODEN lokakuussa Vuosaaren hylätyssä lukiossa ensiiltansa sai Svetlana Aleksijevitšin dokumentti romaaniin perustuva Neuvostoihmisen loppu (suom. Vappu Orlov). Suomalaisten ja venäläisten taiteilijoiden muodostama Helsinki 98 -ryhmä toi keväällä ensi-iltaan Ukrainan sotaan viittavaan sovituksensa Afganistanin sodan ajoista kertovasta Sinkkipojat-teoksesta. Ryhmän anonyymi ohjaaja kertoo, että esitysten taustalla on yritys ymmärtää miksi Venäjä hyökkäsi 24. helmikuuta 2022 Ukrainaan. ”Venäjän nykyisen hallinnon ytimessä ovat noin 70-vuotiaat KGB-kasvatit, jotka yhä uskovat, että kaikki keinot olivat sallittuja. Vaikka kirjoittaakin Neuvostoliitosta, Aleksijevitš tutkii tässä samassa totalitarismissa eläneiden ihmisten elämää. Neuvosto ihmisen loppu kertoo uskosta ja siitä miten päädytään sotaan, Sinkkipojat taas siitä, mitä on sota ja mitä siellä tapahtuu ihmisille. Trilogiamme päättävä osa on Tšernobylistä nousee rukous ja siinä on kyse on sitä, miten järjestelmä valehtelee ihmisille.” Ohjaaja valittelee, että Suomessa Venäjää käsitellään usein stereotypioiden tasolla. ”Uskon, että katsojia kiinnostaa taiteellinen ja älyllisesti rehellinen keskustelu Venäjästä. Ainakin meidän kahta ensimmäistä sovi tustamme on käynyt katsomassa Helsingin laidalla sijaitsevassa pienessä katsomossa jo 5?420 maksavaa katsojaa.” Neuvostoihmisen lopun ja Sinkkipoikien esitykset jatkuvat syyskaudella. Tšernobylistä nousee rukous saa ensi-iltansa syksyllä 2025. Lisätiedot ja liput: fienta.com Aleksijevitšia näyttämöllä ”Mitään ei saa keksiä. Sinun täytyy kirjoittaa totuus niin kuin se on. Tarvitaan eräänlaista ’superkirjallisuutta’. Todistajien täytyy saada puhua. Nietzsche sanoi, ettei yksikään taiteilija pärjää todellisuudelle.” Tuhoutuneet äidit Venäjän laajentaessa sotatoimiaan Ukrainassa keväällä 2022, Valko-Venäjästä tuli sodan apuri. Sen kautta Venäjä hyökkäsi. Sodan aikaan Lukašenka on kyykännyt Putinin edessä erityisen syvään kuin kömpelö marionetti. ”Hän on täysin riippuvainen Putinista”, Aleksijevitš puuskahtaa, ja hänen ajatuksensa kulkeutuvat Berliinin sykkeestä takaisin Minskiin. Kansalla ei ollut mahdollisuuksia voittaa ja kääntää maataan kohti demokraattisempaa yhteiskuntaa. Mielenosoittajilla ei ollut armeijaa puolellaan, ”voimat eivät olleet tasapainossa”, hän tuskailee. Valko-Venäjän hallinnon menestys on kiinni naapurimaasta. Eurooppalaiset tutkijat ja journalistit ovat seuranneet Valko-Venäjää tarkkaan erityisesti kansannoususta lähtien. Tällä hetkellä kaikkia askarruttaa se, alkaako Valko-Venäjä osallistua sotatoimiin Ukrainassa entistä aggressiivisemmin. Jotkut väittävät, että huolimatta armeijansa ja Venäjän tuesta, Lukašenka pelkää uusia mielenosoituksia. Jos diktaattori pakottaa kansan sotimaan Ukrainaan, kansanjoukot ryntäävät taas viikkokausiksi Minskin monumenteille. Sen sijaan Venäjällä ei juurikaan protestoida. Putin pitää kansaa tiukasti vallassaan – vai pitääkö? ”Putin, Putin, Putin…”, Aleksijevitš puuskahtaa. ”Kaikki sanovat koko ajan että ’Putin’. Mutta minä olen puhunut monien venäläisten kanssa. No en enää, kun en enää voi matkustaa Venäjälle, mutta silloin kun matkustin siellä vielä, haastattelin heitä paljon.” Aleksijevitšilla on vahvat näkemykset siitä, mistä johtuu väkivalta. Hän oli kysynyt venäläisiltä Ukrainasta. ”He sanoivat vaan, että ’me taistelemme voittoisaan loppuun saakka’, me pakotamme ukrainalaiset kunnioittamaan itseämme’. Ei Putin tätä päätä, tämä sota on kansan tilaus. Se on väkivaltaan kasvaneen kansan filosofiaa… kansan, joka ei ymmärrä, ettei sotaa ole välttämätöntä aloittaa pysyäk seen itse hengissä.” Aleksijevitš on pettynyt ja surullinen. Hän puhuu rauhallisesti ja harkiten jokaista sanaa. Mutta nytkään ei ole aika kaunistella viestiä. ”Kun kirjoitin Neuvostoihmisen loppua, matkustelin paljon Venäjällä. Kysyin haluaisitteko asua sellaisessa maassa kuin Tanska: pienessä kauniissa maassa, jossa on hyvä elää? Vai sellaisessa kuin Venäjä? Ihmiset vastasivat minulle: ’Sellaisessa kuin Venäjä, Venäjä on suuri!’ Tässä ovat ne sodan juuret. Putin on vain jäävuoren huippu.” Aleksijevitš myöntää kuitenkin propagandan voiman. Kremlin paa saus yhdistettynä monesta tuutista vyöryvään viihteeseen tuhoavat kansan ajattelua. Kyllä kansalla on ruokaa, sitä aina järjestyy jostain, hän pohtii, mutta ilman alati aivopesevää televisiota venäläiset eivät osaa olla. Nykyvenäläiset ovat erilaisia kuin neuvostovenäläiset, paljon moraalittomampia. ”Perheille maksetaan siitä, että pojat lähtevät sotimaan. Äidit eivät halua enää antaa haastatteluja. ’Jos minä puhun sinulle, minä en enää saa rahaa pojastani’, he sanovat. ’Me haluamme ostaa tyttärelle uuden asunnon.’ Tai ’auto pitäisi vaihtaa’.” Aleksijevitš kertoo, miten Sinkkipoikia kirjoittaessaan kaatuneiden äidit eivät kunnioittaneet viranomaisia. Kun pojille tultiin tuomaan postuumisti myönnettyjä kunniamerkkejä, äidit heittivät ensin merkit päin näköä, sitten upseerin ulos talosta. ”On tapahtunut valtava muutos. Silloin Afganistanin sodan aikoihin äidit eivät myyneet lapsiaan.” Missä isi on? Tšernobylista nousee rukous kiteyttää sekä Neuvostoliiton olemuksen että Svetlana Aleksijevitšin tuotannon. Teoksen on suomentanut MarjaLeena Jaakkola. Ydinreaktorin tuhoutuminen 23. huhtikuuta 1986 vaikutti kymmenien miljoonien ihmisten elämään. Väitetään sen aloittaneen jopa Neuvostoliiton romahtamisen, sillä se oli ensimmäinen katastrofi, jota Kreml ei enää voinut loputtomiin salailla ja ensimmäinen tapahtuma, joka pakotti Neuvostoliiton johtajan, tuolloin Mihail Gorbatšovin, puhumaan televisiossa. Vaikka Neuvostoliitto oli näennäisesti yhtä ja samaa maata, turma oli uhrien mielestä hyvin kansainvälinen. Se on kiristänyt valtioiden välejä pitkään Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen. Ydinvoimala sijaitsi Ukrainan pohjoisosassa lähellä Valko-Venäjän rajaa. Sen työntekijät tulivat eri puolilta Neuvostoliittoa, myös Venäjältä. Ydinteknologian asiantuntijat ja asiasta vastanneet ministerit työskentelivät Venäjällä Neuvostoliiton pääkaupungissa Moskovassa. Valtavat määrät radioaktiivista laskeumaa kulkeutui rajan yli Valko-Venäjälle. Aluetta ”siivoamaan” eli paloja sammuttamaan ja tuhoja peittelemään tuotiin armeijan Jo uk o Ki vim äk i sotilaita, joista puolestaan suuri osa oli jostain syystä Baltian maista, erityisesti Eestistä. Aleksijevitšin haastattelemat ihmiset kertovat karmeita tarinoita kärsimyksestään ja siitä, miten viranomaiset valehtelivat heille tai vähättelivät tilannetta. Tyylikkään kirjoittamisen mestari Svetlana Aleksijevitš lopettaa kirjansa ilman säteilysairauksia, paiseita ja tuskanhuutoja, mutta yhtä lailla mitä liikuttavimmin. Sairaalaan loppuiäkseen suljetun miehen vaimo kertoo, miten poika kaipaa isäänsä. Poika on aikuinen, mutta taantunut mieleltään viisivuotiaan tasolle: ”Missä Miša-isi on? Koska hän tulee? Kuka muu kysyisi sitä minulta? Lapsi odottaa häntä… Me odotamme häntä yhdessä. Ja minä toistelen omaa Tšernobylrukoustani. Ja hän katselee maailmaa lapsen silmin…” Auttakaa meitä! Ennen kuin nobelisti suostuu kuvattavaksi on pakko jutella muutama sana tulevaisuudesta. Ja Suomesta. Kerron Aleksijevitšille, että äärioikeisto ei Suomessakaan menestynyt eurovaaleissa: Suomessa vaalien ylivoimainen voittaja oli poliitikoksi nuori nainen ja vasemmistolainen älykkö Li Andersson. Aleksijevitš ilahtuu. ”Suomi on hieno maa. Olen käynyt siellä muutaman kerran. Rauhallisia ihmisiä. Hienoa, että olette onnistuneet torjumaan sitä pimeyttä joka kaikkialta vyöryy… Ja joka uhkaa demokratiaa. Olen viime vuosina käynyt monessa maassa, kuten Unkarissa, jossa demokratia on joutunut perääntymään. Toivon, ettei tällaista kestä kauaa.” Entä millaisena Aleksijevitš näkee Valko-Venäjän, Ukrainan ja Venäjän tulevaisuuden? ”Putin on vaarallinen, valtavan vaarallinen.” Sen sijaan Lukašenka ei sitä ole. ”Hän on pieni ja avuton, eikä hän voi tehdä mitään ilman Putinia.” Aleksijevitšin mielestä Valko-Venäjää, viljavaa maata Euroopan keskellä, voi auttaa auttamalla Ukrainaa. Maat voisivat tukea toisiaan. Ukrainan voitto sodassa edistäisi demokratiaa molemmissa maissa, hän miettii. Valko-Venäjän todellinen itsenäistyminen on edelleen hänen toiveensa. ”Auttakaa meitä, auttakaa pientä Valko-Venäjää. Kaikkien mielestä Valko-Venäjä on kadonnut… Valko-Venäjä pitäisi repäistä Venäjästä irti. Sitä pitäisi auttaa itsenäistymään. Sillä on loistava sijaintikin. Ja valkovenäläiset ovat paljon vähemmän sekopäistä porukkaa kuin venäläiset.” TEKSTI TUOMAS RANTANEN ON TAPAHTUNUT VALTAVA MUUTOS. AFGANISTANIN SODAN AIKOIHIN ÄIDIT EIVÄT MYYNEET LAPSIAAN. Sinkkipojissa ei peitellä turhan sodan tuottamaa moninaista kärsimystä.
20 • 6 / 2024 Uuden ajan sensuuri Moldovalainen valtionteatteri hyllytti keväällä korruptiota käsittelevän näytelmän. Kriittisten äänien mukaan tapaus näytti julkisen keskustelun rajat: maan nykyjohtoa ei saa kritisoida. in haastattelun otsikolla ”Sensuuri ja itsesensuuri moldovalaisella teatterikentällä”. Schwartz kertoi, että ongelmat alkoivat, kun käsikirjoitus oli valmistunut ja puvustaja Stela Verebceanu luki sen. Tämä luonnehti teosta ”epäisänmaalliseksi” ja ”nykyisen hallinnon vastaiseksi”. Schwartzin teos on niin sanottua verbatim-teatteria, jota edustavat Suomessa muun muassa teatteriohjaaja Susanna Kuparisen teokset. Siinä haastateltavien lausuntoja käytetään lavalla sellaisenaan, samalla tavalla kuin toimittajat ja tutkijat tekevät. Kritiikin keskiössä on ollut näytelmän lopetus, jossa eräs haastateltavista, suuria korruptiovyyhtejä tutkinut moldovalaistoimittaja, kritisoi eurooppamielisen valtapuolue PAS:in politiikkaa. Näihin kuului huomio siitä, että pienimuotoista korruptiota ei välttämättä saada ratkaistua korruptionvastaisilla kampanjoilla vaan palkkoja nostamalla. Ohjaajan mukaan puvustajaa häiritsi eniten se, miten tutkiva toimittaja puhui presidentti Maia Sandusta: ”Nykyinen presidenttimme ei ole korruptoitunut, hän ei vaikuta sellaiselta, mutta jos joku toisi minulle todisteet, en enää järkyttyisi kuten ennen”. Vaikka kyseinen henkilö oli Schwartzin mukaan itsekin liberaali ja EU-myönteinen, näytelmään otettu kommentti saattoi olla liikaa. Puvustaja irtautui esityksestä, niin kuin tekivät myöhemmin monet muutkin. Liian pienet piirit Suomessa kuulee usein sanottavan, kuinka kritiikin esittäminen ja ongelmien ruotiminen julkisesti on hankalaa, koska piirit ovat niin pienet. Moldovassa tilanne ei ole yhtään helpompi, koska ympyrät ovat vieläkin pienemmät. Teoksesta suivaantunut puvustaja on maan presidentti Maia Sandun serkku. Kun huhut näytelmän sisällöstä alkoivat levitä, Moldovan presidentin kulttuuripoliittinen neuvonantaja Angela Bra?oveanu soitti Luceaf?rulteatterin taiteelliselle johtajalle Slava Sambri?ille kysyäkseen asiasta. ”Mitä te teette siellä? Kampanjoitteko PAS-puoluetta vastaan ennen vaaleja?” presidentin neuvonantaja oli Schwartzin mukaan kysynyt. Bra?oveanun näkemys puhelusta on toinen. ”Työhöni kuuluu pysyä kartalla kaikesta, mitä kulttuurin kentällä tapahtuu, ja tiedottaa siitä presidenttiä. Tai tarjota hänelle ajankohtaista, kontekstoitua ja yksityiskohtaista tietoa, jos presidentti sitä minulta pyytää aiheesta tai toisesta”, hän kommentoi moldovalaiselle NewsMaker-lehdelle. Taiteellinen johtaja Slava Sambri? puolestaan korostaa Moldovan tärkeimpiin kuuluvan Ziarul de Gard? -lehden haastattelussa, kuinka kyseessä oli ”täysin inhimillinen puhelu”. Hänen mukaansa neuvonantaja vain kertoi kuulleensa kohusta ja kysyi, mistä on kyse. ”Korostan, hänen puoleltaan ei tullut yhtään uhkausta, rajoitusta tai viittausta niiden suuntaan! Kyseessä oli henkilökohtainen keskustelu pitkään tuntemani ihmisen kanssa”, Sambri? kirjoitti Facebookissa. Maan kriittisten liberaalien piirissä puhelu tulkittiin sensuuriyritykseksi, ja teatterin myöhemmät reaktiot osin tästä johtuvaksi itsesensuuriksi. Ohjaaja Schwartzin mukaan näytelmä ehdittiin harjoitella melkein valmiiksi, mutta sitä ei koskaan esitetty. Ensi-ilta siirrettiin sairastapauksen vuoksi maaliskuulta kesäkuulle, mutta myöhemmin johto ehdotti sitä siirrettäväksi seuraavaksi esityskaudeksi, jopa vuodella eteenpäin. Ohjaaja kiivastui. Teatteri myös esitti omia syytöksiään ohjaajaa kohtaan. Sen taiteellinen johtaja Sambri? korosti Facebookissa, kuinka esitystä ei suinkaan kielletty, ja Schwartzin väitteissä olisi kyse kiusallisista manipulointiyrityksistä. TEKSTI TUUKKA TUOMASJUKKA S A AKO edistysmielisen hallinnon vihdoin saaneessa Moldovassa kritisoida nykyisiä, ”länsimielisiä” päättäjiä? Kysymys on noussut ajankohtaiseksi pienessä, noin kahden ja puolen miljoonan asukkaan maassa. Moldovaa johti venäjämielinen hallinto vielä pitkään Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen, mutta vuonna 2020 maan presidentiksi valittiin EU-jäsenyyttä kannattava Maia Sandu. Hänen aikoinaan perustamansa PAS-puolue (Partidul Ac?iune ?i Solidaritate, Toiminta ja solidaarisuus) nousi vuoden 2021 parlamenttivaaleissa pääministeripuolueeksi. Moldovan mahdollinen EU-jäsenyys oli pitkään jumissa, mutta on edennyt Venäjän aloitettua laajamittaisen hyökkäyssodan Ukrainassa keväällä 2022. Nyt Ukrainan ja Moldovan EU-jäsenyysneuvottelut etenevät rinnakkain. Moni länteen katsova moldovalainen on helpottunut, mutta samalla maassa on alkanut nousta huolta siitä, onko nykyiseen hallintoon kohdistuvalle kritiikille enää tilaa. Kysymys ilmaisunvapaudesta nousi esiin kesällä 2024, kun moldovalaisteatteri hyllytti dokumentaarisen näytelmän, joka arvosteli voimakkaasti nykyhallintoa. Maan pääkaupungissa Chi?in?ussa toimiva Luceaf?rulvaltionteatteri oli kutsunut dokumenttiteatteriin erikoistuneen ohjaaja David Schwartzin tekemään esityksen. Romanialaistaustainen ohjaaja ja näyttelijöiden ensemble valitsivat teoksen teemaksi korruption Moldovassa, ja he keräsivät aiheesta laajan haastatteluaineiston. Korruptio on Moldovan suurimpia ongelmia. Transparency International -järjestön korruptiovertailussa Moldova sijoittui sijalle 76 kun listalla on 180 maata. Järjestön indeksin mukaan Moldova on selvästi korruptoitunut. Myös presidentti Sandu on vastustanut korruptiota toistuvasti ja näkyvästi. Hän perusti PAS-puolueen vuonna 2016, kun maan kansa oli toistuvasti kaduilla osoittamassa mieltä aiheesta. Moldovalaisen korruptiokeskustelun uusi käänne, näytelmä nimeltään Invizibil eli näkymätön, ei kuitenkaan koskaan päässyt lavalle. Maaliskuussa 2024 teatteri ilmoitti Instagram-tilillään, että esitys on peruttu toistaiseksi. Tätä perusteltiin erään näyttelijän vakavilla terveysongelmilla. Samassa päivityksessä teatteri kertoi palaavansa myöhemmin uusilla tiedoilla näytelmän ensi-illasta. Tätä ei kuitenkaan koskaan tapahtunut. Sen sijaan tapauksessa nousi kohu, jossa teoksen nykyhallintoon kohdistuvaa kritiikkiä syytettiin epäisänmaalliseksi ja teoksen ohjaajan poliittisia näkemyksiä ongelmallisiksi. Kampanjat eivät riitä Tapaus nousi julkisuuteen, kun kesäkuussa 2024 pieni Platzforma-verkkolehti julkaisi ohjaaja David SchwartzEuroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ja Moldovan presidentti Maia Sandu Moldovassa toukokuussa 2023.
6 / 2024 • 21 www.pam.fi Reilut systeemit ja reilu maahanmuutto T yövoiman hyväksikäyttö on todellinen ongelma Suomessa. Sen osoittavat esimerkiksi marjanpoiminnassa ja ravintola-alalla viime aikoina julki tulleet tapaukset. Meillä pettävät säännöt ja valvonta mekanismit. Hallituksen pitäisi olla huolissaan. Sen pitäisi keskittyä luomaan turvallista yhteiskuntaa ja työelämää, jotta Suomen tarvitsemat osaavat työntekijät haluaisivat tulla tänne, ovat he sitten koodareita, siivoojia tai muita duunareita. Mutta hallituksen toimet vievät tilannetta taaksepäin. Työttömäksi jäävälle työperäiselle maahanmuuttajalle hallitus haluaa osoittaa kolme kuukauden kuluttua ovea, jos uutta työtä ei ole löytynyt. Lausuntokierroksen palaute murskasi esityksen, mutta sehän ei estä sen toteutumista. Esitys kolmen kuukauden ajasta antaa työnantajalle uutta voimaa painostaa irtisanomisella. Kun työntekijän asemasta tulee epävarmempi, toden näköisyys suostua epämääräisiin työehtoihin kasvaa. Samalla luodaan maaperää sille, että kotoperäiset työntekijät kokevat maahanmuuttaneet uhaksi, joiden myötä työehdot heikkenevät. Näin ei nykyisten sääntöjen mukaan pitäisi käydä. Uusi Laboren tutkimus osoittaa, että palkkataso kuitenkin tuppaa tippumaan erityisesti valmiiksi matalapalkkaisilla aloilla, jos ala todetaan työvoimapula-alaksi, saatavuusharkinta poistuu ja yritykset voivat suoraan palkata työntekijän EU/ETAalueen ulkopuolelta. Syy ei ole maahanmuuttaneen, vaan meidän systeemimme. Maahanmuuuttavan työntekijän aseman kannalta hallituspohja on kohtalokas. Perussuomalainen sisä ministeri suhtautuu maahanmuuttoon nuivasti periaatteesta, ja periaatteesta kokoomuksen työministeri purkaa työntekijän suojaksi luotua lainsäädäntöä. Työntekijöiden oikeuksien vahvistaminen parantaisi kaikkien työelämää. Hyvää maahanmuuttopolitiikkaa edistäisi, jos alipalkkauksesta ja työehtojen kiertämisestä seuraisi työnantajalle sanktio. Se estäisi myös verovuotoa ja epä reilua kilpailua. Jos ammattiliitoille myönnettäisiin kanneoikeus, ne voisivat ajaa työntekijöiden puolesta asioita. Tarkennusta ja läpinäkyvyyttä vaatisivat myös perusteet, joilla päätöksiä jonkin alan työvoimapulasta tehdään. Alipalkkauksen kriminalisoinnista eli palkkavarkaudesta on tehty kansalaisaloite 13689. Allekirjoita! Annika Rönni-Sällinen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja @RonniSallinen ILMOITUS @pamliitto @pamliitto K uv a: Ee va A nu nd i Uuden ajan sensuuri VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST Näyttelijät myös väittivät, että Schwartz olisi puhunut Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainassa ”putinistisella retoriikalla”. Agora-verkkomedian videohaastattelussa Schwartz kiisti syytökset ja kertoi, että oli ainoastaan selittänyt näyttelijöille, miten Venäjä näkee sodan ja perustelee sitä itselleen. Teatteri kyseenalaisti julkisesti myös tavan, jolla Schwartz pyrki esittämään asioita teoksessaan. Teoksen aiemman version kerrottiin esimerkiksi sisältäneen Ukrainan armeijan korruptiosta väitteitä, jotka ”eivät resonoineet” näyttelijöissä. Heinäkuun alussa, kun teoksesta oli keskusteltu kiivaasti julkisuudessa, teatteri kertoi vetäytyvänsä näytelmästä lopullisesti ja jatkavansa asian käsittelyä tarvittaessa oikeusteitse. Politiikan äänitorvet Korruptiota käsittelevän dokumenttiteatteriesityksen hyllyttäminen herättää Moldovassa kansalaisten historiallisen muistin. Hallinnon kritisoimista on pitänyt välttää aiemminkin – erityisesti neuvostoaikana. Ohjaaja David Schwartzin mukaan Invizibil-näytelmää valmistelleita näyttelijöitä luonnehti varovaisuus: voimmeko sanoa näin vai emme? Onko tämä ok vai ei? ”Monesti keskustelut eivät koskeneet taidetta eivätkä fi losofi sia tai poliittisia näkemyksiä, vaan sitä, missä määrin sanomamme asiat tulevat häiritsemään muita tai otetaanko ne hyvin vastaan”, hän luonnehti. Ilmiötä on nostanut esiin myös Suomea ja erilaisia valtarakenteita teoksissaan kriittisesti käsitellyt moldovalainen teatteriryhmä Teatru-sp?l?torie. Vuonna 2023 Kansan Uutisten haastattelussa sen ohjaaja Nicoleta Esinencu totesi, että yksi regiimi ja sen propaganda on korvaamassa toisen Moldovassa. Samalla hän huomautti, että Moldovan kulttuuriväki toimii nyt Eurooppamielisen hallinnon äänitorvena, samalla tavalla kuin se palveli johtajia Neuvostoliiton-aikoina. Moldovan presidentti Maia Sandu ei ole kommentoinut taiteen ilmaisunvapauteen liittyvää keskustelua julkisesti. Sen sijaan maan kulttuuriministeri Sergiu Prodan vihjasi pian Facebook-päivityksessään, että keskustelulla pyrittäisiin hankaloittamaan Moldovan poliittista kehitystä – keskustelu kun alkoi samaan aikaan, kun maa aloitti neuvottelut EU-jäsenyydestä. ”Onko tämä sattumaa? En usko”, ministeri kirjoitti. Teatteriohjaaja David Schwartzin alkuperäisen haastattelun julkaissut Platzforma-verkkolehti on sittemmin ottanut voimakkaasti kantaa tapaukseen. ”Invizibil-teatteriesityksen peruminen näyttää selkeästi, missä poliittisen kritiikin rajat kulkevat Moldovassa. Politiikkaa, hallintoa ja poliittisen järjestelmän ongelmia – korruptiota, sensuuria – saa kritisoida vain menneisyyden osalta”, Lilia Nenescu ja Vitalie Sprîncean? kirjoittivat tapauksen jälkipyykistä. ”Hallinto ei salli, että kritiikki kohdistuisi nykyhetkeen, sellaisiin ihmisiin, jotka ovat tällä hetkellä poliittisissa luottamustehtävissä ja vastuussa maan tilanteesta”, he jatkoivat. Kirjoittajat vertasivat tilannetta vuoteen 2007, jolloin teatteriohjaaja Nelly Cozarun Vaginamonologeja-teos sensuroitiin Moldovan fi lharmonian lavalta. He huomauttivat, kuinka poliisi pyysi ohjaajan tuolloin kuulusteltavaksi muun muassa teoksen ”eroottisuudesta” ja ”turmeltuneisuudesta”. ”Ironisesti voimme sanoa, että tässä on näkyvissä 'edistystä': teatteriesitysten sensuroinnin syynä ei enää ole pornografi a vaan ideologia, ja teatterin johdolle ei soita enää poliisipäällikkö vaan presidentin neuvonantaja.” D ati Be nd o/E uro pe an C om m issio n
Kosmonautin kanssa kalassa TAPAHTUI MUINOIN TEKSTI TUOMAS RANTANEN KUVA JA KUVANKÄSITTELY NAUSKA Elokuva-alan konkari Heikki Innanen kertoo YYA-ajan koskettavan tarinan siitä, miten hän kohtasi neuvostoliittolaisen avaruussankarin. L OK AKUUSSA 1976 venäläinen kosmonautti Vjatšeslav Zudov on matkalla komentajakollegansa Valeri Roždestvenskyn kanssa kolmeksi kuukaudeksi tutkimustöihin Saljut 5 -avaruusasemalle. Heidät avaruuteen vienyt Sojuz 23 -raketti ei pystykään telakoitumaan avaruusasemaan. Alkaa hätäinen ja vaarallinen paluu kotiplaneetalle. Kiireen takia avaruuskapseli päätyy alkuperäisten laskelmien vastaisesti osittain jäätyneen Tengiz-järven keskelle Pohjois-Kazakstaniin. Kosmonautit joutuvat odottamaan pelastajiaan pimeässä pää alaspäin roikkuen liki kymmenen tuntia tietämättä löydetäänkö heidät ennen kuin happi loppuu. Tätä tarinaa kertoo pitkän uran tuottajana ja muissa elokuvahommissa tehnyt Heikki Innanen kantapaikassaan, helsinkiläisessä Rytmi-baarissa. Hänelle se on tärkeä siksi, että hän ystävystyi Zudovin kanssa tehdessään ohjaaja Tapio Suomisen (1946–2023) kanssa avaruusaiheista dokumenttielokuvaa Ihmisen mittakaava (1985). ”Itse olen tuijotellut tähtiä pienestä pitäen. Yliherkkänä minulla oli semmoisia vaikeita hetkiä teini-iässä ja vähän myöhemminkin. Siihen liittyi tunne siitä, että tämä paikka, missä nämä ihmiset täällä elää, ei ole minun paikkani. Kuten myös kaipaus siitä, että tulkaa hakemaan minut takaisin tähteen”, Innanen taustoittaa. Kosmisten kokemusten ohella Innanen kertoo Zudovin tehneen häneen vaikutuksen sympaattisuudellaan ja lahjakuudellaan. Hän näyttää puhelimellaan elokuvasta klipin, jossa kosmonautti heittäytyy kosmopoliitiksi. ”Kun näin maapallon avaruudesta, se muutti näkemystäni elämästä niin, että nyt ymmärrän paremmin ihmisen hyvyyttä”, Zudov todistaa vilpittömän oloisesti. ”Maapallon eri osissa ihmiset tappavat toisiaan sodissa. Kuitenkin planeettamme on varmasti yhtä rakas meille kaikille riippumatta uskonnosta, politiikasta ja sosiaalisista lähtökohdista. Me elämme samassa maailmassa, samalla tavalla. Ei ole toista vastaavanlaista planeettaa.” Kosmisen kutsu Ihmisen mittakaava -dokumentti liittyi vuonna 1984 Espoon Dipolissa järjestettyyn avaruusnäyttelyyn. Neuvostoliittolaisten kanssa toteutettuun kokonaisuuteen saapui sikäläisten tutkijoiden ja entisten avaruuslentäjien osalta kosolti vetävää näyttelyesineistöä, kuten täydellinen kopio maata kiertävällä radalla samaan aikaan olleesta avaruusasemasta. Idean elokuvasta sen tuottaja Innanen sai jo aiemmin Lapissa. ”Elätin itseni silloin toimittajana ja sain ajatuksen lähteä jutun tekoon käsi varren Lappiin ennen kuin kaamos päättyy. Matkan aikana tutustuin Nils-Piera Labba -nimiseen poromieheen, joka oli semmoinen puolitoistametrinen vanha saamelaisukkeli. Yövyttiin porukalla autiotuvassa. Kun muut menivät nukkumaan, jäin hänen kanssaan höpöttelemään. Kun kuu paistoi ikkunasta, me molemmat tuijotimme sitä yhtä aikaa.” Keskustelukumppani ei sulattanut ollenkaan ajatusta siitä, että ihminen olisi voinut käydä kuussa. Vjatšeslav Zudov (1942–2024) vuonna 1965 alkaneen kosmonautin uransa alkuvaiheessa. 22 • 6 / 2024 Heikki Innanen kertoo etsineensä yhteyttä universumiin jo lapsesta asti.
PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA. Kosmonautin kanssa kalassa ”Nils-Piera sanoi, että ei varmasti. Ei sinne saa kukkaan mennä. Se on pyhä paikka. No, en siinä alkanut kiistellä siitä ollenkaan. Myöhemmin sain idean elokuvasta, jossa kuvattaisi, miten NilsPiera tulee katsomaan niitä Neuvostoliiton avaruustekniikan ihme laitteita Dipolin näyttelyyn. Tosin kun sitä leffaa sitten lähdettiin tekemään, päädyin siihen, etten halua todistella kumoon hänen maailman kuvaansa.” Jotain avaruustieteen ja Lapin luonto kokemusten yhteydestä jäi kuitenkin kytemään. Kaiken tutkijatohinan keskellä Innanen ja Suominen keksivät, että mukavaksi osoittautuneen kosmonautti Zudovin voisi viedä pohjoiseen kalaretkelle. ”Kysyin lähetystön edustajalta, joka varmaankin siihen aikaan oli KGB:n leivissä, että olisiko tällainen mahdollista. Hän antoi luvan sillä ehdolla, että pääsee itse mukaan”, Innanen hymähtää. Samaan aikaan kun ohjaaja Suominen isännöi päällystakkia, Innanen sai esitellä koskikalastuksen perusniksejä Zudoville, jolla ei ollut lajista aiempaa kokemusta. ”Näytin lähinnä, että mihin kannattaa heittää se viehe. Sitten sanoin, että kävele sata metriä tuohon suuntaan ja kalastele siellä, ja tavataan tässä vajaan tunnin päästä. Minä, joka olin jo harjautunut kalastaja, en tietenkään saanut yhtään mitään, mutta kohta vastaan tallustelee hymyilevä kosmonautti viiden taimenen kanssa. Se oli valtava kokemus hänelle. Hän oli aivan pyörryksissään saaliista”, Innanen muistelee yhä nauraen. Nuotioturinoinnin jälkeen suomalais-venäläinen kosmologinen yhteys syventyi vielä lisää bussimatkalla Teno joelta Ivalon lentokentälle. ”Istuimme bussin perällä vierekkäin. Zudov puhui ihan hyvin englantia ja ymmärsin suurimman osan siitä, mitä hän hyvin yksityiskohtaisesti kerHeikki Innanen • 1949 syntynyt tuottaja, käsikirjoittaja, ohjaaja, leikkaaja ja äänisuunnittelja, ohjannut viisi dokumenttielokuvaa. • Elokuva-alan yhteistyötä on tehnyt muun muassa Mikko Niskasen, Tapio Suomisen, Markku Pölösen, Matti Ijäksen, Rax Rinnekankaan ja Lasse Naukkarisen kanssa. • Työskennellyt toimittajana ja lehtikuvaajana sekä perustanut yhden elokuvakerhon ja neljä rock-klubia, hänen luontokuviaan karhuista on julkaistu myös Voimassa. Sojuz 23 -lennon komentajakapteenit vuonna 1977 Neuvostoliitossa julkaistussa postimerkissä. toi pieleen menneestä avaruusmatkastaan – kuten siitäkin, millaista oli mennä ensi kertaa painottomaan tilaan.” Jossain vaiheessa Zudov kysyi, haluaako Innanen juoda jotain ja kaivoi penkkien välistä nahkasalkustaan pullollisen giniä. Sitä herrat sitten siemailivat lämpimänä pullon suusta samalla, kun keskustelivat syvällisesti maailmankaikkeuden kokemisesta. Systeemin varjo Ihmisen mittakaava otettiin tuoreeltaan Neuvostoliittolaisen tiedeyhteisön puolella innostuneena vastaan. He välittivät työryhmälle jopa kutsun päästä kuvaamaan salaiseen ja suljettuun Tähtikaupunkiin, jossa ei ollut sitä ennen käynyt yksikään länsimainen kuvausryhmä. Eivät sinne päässeet neuvostoliittolaiset itsekään ilman kutsua ja kulkulupia, joita ulkopuolisten oli lähes mahdotonta saada. ”Toki se oli hyvin kiinnostava ehdotus. Mutta kun sitä enemmän mietti, kasvoi huoli siitä, että siihen voi jäädä koukkuun, josta on vaikea irrottautua. Kyllähän sen ymmärsi, että sinne houkuteltiin länsimaalaisia, joita haluttiin käyttää myös eri tavoin hyväksi.” Innanen muistuttaa kuitenkin, että 1980-luvun puolivälissä Neuvostoliitosta ja venäläisistä ajateltiin hyvin eri tavalla kuin heti systeemin kaaduttua – saati sitten nykyisin. ”Omissa taideja elokuvapiireissäni monilla oli Neuvostoliitossa työskentelystä enimmäkseen hyviä kokemuksia. Esimerkiksi Mikko Niskanen, jolle tein töitä, oli valmistunut Moskovassa elokuvaohjaajaksi. Päädyin silti siihen, että Tähtikaupungin jätän väliin sillä kertaa.” Innanen ei ollut koskaan myöhemmin yhteydessä Zudoviin. Nettitietojen mukaan kosmonautti kuoli 84-vuotiaana tämän vuoden kesäkuussa. ”En osannut ajatella häntä silloin ollenkaan systeemin edustajana, vaan kohtaamisessamme oli kyse hyvin lämpimästä ystävyyden tunteesta.” Innanen näyttää vielä toisenkin klipin samasta dokumentin haastattelutilanteesta. Virtaavan joen äärellä haastateltava Zudov vastaa kysymykseen siitä, mikä on vaikeinta kosmonautille. ”Sanoisin että oppia tuntemaan itsensä, suhtautumaan oikein ympäröivään maailmaan ja olemaan aina ihminen suhteessa muihin ihmisiin. Jos sen saavuttaa, pystyy olemaan voimakas ja rohkea. Silloin pystyy kaikkeen.” Ihmisen mittakaavan voi katsoa täältä: vimeo.com/996114150 8 % til I die S UOMI ON MIELENKIINTOINEN alkoholimaa, niin mielenkiintoinen, että uutislähetyksessä käytettiin taannoin mielenkiintoista uudissanaa: Suomi-viini. Sillä ei tarkoiteta – vielä – omaa rypäletuotantoa. Köynnökset kasvavat ja kehittyvät vasta S-kaupan ja Keskon liikkeissä. Alkoholilain muutos mahdollisti kesäkuussa korkeintaan kahdeksan prosentin vahvuisen käymisteitse valmistetun alkoholijuoman myynnin ruokakaupoissa. Suomi-viinin läpimurto on jo tuonut arkikieleen uusia sanoja, kuten dealkoholisaation. Jotta saa tuon sorttista alkoholia kauppaan ja sieltä kiduksiin, pitää ensin alkoholisoida ja sitten dealkoholisoida. On myös selvinnyt, että alle kymmenprosenttisia viinejä on ollut luonnostaan olemassa – Saksan Moselissa! Kaupoissa näitä makeita rieslingejä ei ihmeemmin näy, sopimukset on solmittu suurten valmistajien kanssa, joiden taseita kasvattamaan suomalaisetkin kelpaavat. HISTORIALLISELLA HETKELLÄ TARJONTAA on tietysti analysoitu. Kyllä meidän kelpaa. Törmäsin Åbo Underrättelser -lehden arvostelussa hienoon tiivistykseen. Eräänlainen kehu se on: ”Tämä viini osuu melko lähelle tyyliä, jota se pyrkii edustamaan.” Voin vain kuvitella, mitä viinimaissa ajatellaan makujen tasapainon horjuttamisesta. Luulenpa että chill out, saahaan rahhaa. Suurin ero Alkojen ja ruokakauppojen viinihyllyissä on jälkimmäisten pakonomainen rentous. Ei Alkossa tietenkään näy enää jälkeäkään 1980-luvun itsepalvelumyymälöistä, joissa ei uskallettu ostaa ranskankielisiä viinejä, koska niiden nimiä ei osattu lausua. Nykyään palvelu on hyvää ja etiketit asiallisia. Mutta ruokakaupassa näkyy välähdys tulevaisuudesta. Chill out. VIINIJUOMALLA ON IHAN KIVA RELATA , ei siinä mitään. Mutta miksi tuossa on koira? Yleinen myynnin ohjenuora kai kuuluu, että jos kissaa ei ole saatavilla, koiralla voi aina myydä asioita. Samoin vauvalla, mutta se ei sentään sovi tähän tarinaan. Kelpo tuotteelta Nevermind kyllä vaikuttaa. Koiran katse vetoaa vähän huolestuttavasti, mutta hitto, on se söpö. Ei täs midii, tassu antaa hyväksynnän: yo, it’s barking good. Koira on tekoälyn sairas luomus. Se tuo nostalgisia mielikuvia, kuin olisi peräisin vanhan aikakauslehden mainoksesta. Omat ajatuksenikin menevät samaan suuntaan. Koira on ilmeisen hätääntynyt. Se katsoo silmät lasittuneina kuin vanhassa b-elokuvassa. Ulkoavaruuden olennot saapuvat Maahan. Maanjäristys ravistelee San Franciscoa. Zombit kävelevät kadulla. MDMA-varoitus! Luulenpa, että tämän hanaviinin pakkaussuunnittelu osuu melko lähelle tyyliä, jota se pyrkii edustamaan. VILLE HÄNNINEN PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA. RÄPS
24 • 6 / 2024
6 / 2024 • 25
26 • 6 / 2024 Venäjän pako vapaudesta Venäjä luisuu kohti fasismia. Millaiset yhteiskunnalliset ja psyko logiset tekijät mahdollistivat totalitarismin paluun? N EUVOSTOLIITON romahdettua vuonna 1991 Venäjä seisoi vedenjakajalla: yhtäällä vuoksi veti eteenpäin kohti demokraattista yhteiskuntaa ja toisaalla vetäytyi takaisin kohti autoritaarista menneisyyttä. Venäjä ei silti ollut tuuliajolla: demokratiaja ympäristöaktivistit, vapaa media, sateenkaariyhteisöt, taiteilijat ja yhteiskunnalliset liikkeet muokkasivat aktiivisesti vallitsevaa järjestelmää ja rakensivat uudenlaista Venäjää. Neuvostoliiton totalitaristiset rakenteet painoivat kuitenkin raskaana venäläisten harteilla ja vaikeuttivat järjestelmän kritisoimista. Eriarvoisuuden raju kasvu, kansallisvarallisuuden valuminen oligarkkien käsiin sekä presidentti Vladimir Putinin ja Yhtenäinen Venäjä -puolueen nationalistinen politiikka kiskoivat maan kohti totalitarismia 2000-luvulla. Lupaus demokratiasta jäi toteutumatta. FASISMI ON yhteiskunnan totalitaristista hallintaa tavoitteleva äärioikeistolainen ideologia, jossa korostuvat militaristinen nationalismi, autoritaarisuus, viholliskuvien luominen, totalitaristinen hallinto ja usko oman kansan tai rodun ylemmyyteen. Vapaata tiedonvälitystä ja yhteiskunnallista keskustelua ei sallita. Voimaa, väkivaltaa ja kansallista ykseyttä korostava ideologia on vahvasti hierarkkinen. Fasistisissa järjestelmissä, kuten kansallissosialistisessa Saksassa ja fasistisessa Italiassa, valta keskittyi puolueen eliitille. Vuosituhannen alussa alkanut fasistinen kehitys on kiihtynyt Putinin Venäjällä päivä päivältä. Venäläisen totalitarismin juuret ulottuvat 1920ja 1930-luvuille Vladimir Leninin ja Josif Stalinin Neuvostoliittoon ja vielä kauemmas 1800-luvun tsaarinajan Venäjälle. Demokraattiset periaatteet ja valistuksen aatteet yksilön loukkaamattomuudesta eivät juuri koskaan levinneet Venäjälle toisin kuin läntiseen Eurooppaan. Neuvostoliiton romahtaminen 1990luvun alussa avasi ovet demokraattisille uudistuksille. Valta ja vauraus alkoivat kuitenkin keskittyä Putinin, turvallisuuspalvelu FSB:n, armeijan johdon ja hallinnon kanssa yhteistyötä tekevien oligarkkien käsiin. VENÄJÄN TILANNETTA Putinin valtaannousun aikoihin voi auttaa ymmärtämään vertaus kansallissosialismin nousua edeltäneeseen Weimarin Saksaan. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä Saksassa väestön tappion ja voimattomuuden tunnot – yhdistettyinä kansaa koetteleviin taloudellisiin ja yhteiskunnallisiin vaikeuksiin – loivat otollisen maaperän fasistisille kehityskuluille. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen keisarillinen Saksa joutui tunnustamaan Versailles’n sopimuksessa sotasyyllisyytensä ja nöyrtymään ympärysvaltojen langettamiin sotakorvauksiin. Adolf Hitlerin johtama kansallissosialistinen puolue onnistui valjastamaan käyttöönsä monien saksalaisten kokeman kaunan ja voimattomuuden. Saksalaisen työväenluokan autoritaarisuutta 1930-luvulla tutkineen sosiaalipsykologi Erich Frommin analyysissa fasismi lumosi monia talou dellisen epävarmuuden kanssa painivia saksalaisia, sillä se tarjosi heille keinon vapautua raskaaksi TEKSTI MIKA PEKKOLA muuttuneesta vapauden taakasta taloudellisen ja yhteiskunnallisen myllerryksen keskellä. Niinpä koeteltu kansanosa samaistui kollektiiviseen fantasiaan kolmannen valtakunnan kohtalontehtävästä. Hakeutumalla symbioosiin kaiken antavan järjestelmän kanssa fasistien kannattajat saattoivat päästä eroon voimattomuuden tunnoistaan. Alistamiseen ja alistumiseen perustuva autoritaarinen ”yhteiskuntaluonne” soi Frommin mukaan psykologista turvallisuutta, joka osoittautui, kohtalokkain seurauksin, epävarmaa vapautta houkuttelevammaksi. Venäläistaustainen Yhdysvaltoihin paennut journalisti ja kirjailija Masha Gessen on esittänyt, että Venäjällä tapahtui maan itsenäistyttyä Neuvostoliiton romahduksen jälkeen samankaltaisia asioita kuin 1900-luvun alun fasismiin liukuneessa Saksassa. Frommiin viitaten Gessen toteaa, että ”epävarmuuden ja juurtumattomuuden tunnot” olivat Venäjällä repivien yhteiskunnallisten muutosten, kuten kasvaneen eriarvoisuuden ja yhteiskunnallisen turvattomuuden, vuoksi tuolloin niin voimakkaita, että ”suuri osa väestöstä oli valmis luopumaan poliittisesta toimijuudestaan” ja antamaan sen vallanpitäjille eli Kremlille, joka lupasi palauttaa maan kuvitteelliseen menneisyyteensä. Tarttumalla Putinin presidentivaalikampanjan alla vuonna 1999 tyhjästä luodun Yhtenäinen Venäjä -puolueen ojentamiin kahleisiin ihmiset saattoivat vapautua ahdistavista tunnoistaan ja osallistua suureen projektiin, jonka päämääränä oli Venäjän voiman ja suuruuden palauttaminen. Putinin hallinnon kollektiivisessa fantasiassa ja siitä kumpuavassa propagandassa Neuvostoliiton romahduksen ja kansan kärsimysten juurisyyt paikallistettiin maan ulkopuolelle. Yhdysvaltain hegemonisesti johtama sotilasliitto Nato ja länsimainen kulttuuriliberalismi esitettiin vihollisina, jotka uhkasivat tuhota Venäjän. Tarina oli helppo myydä kansalle, sillä mieliin oli iskostunut uhkakuva läntisistä vihollisista jo kylmän sodan aikana. Samaan aikaan Kreml maalasi konservatiivis-nationalistista kuvaa Venäjästä puhtaan moraalin, perhearvojen ja kristillisen perinteen suojelijana. VENÄJÄN JOHDON omaksuma äärioikeistolainen ideologia on ristiriitainen yhdistelmä voimaa ja voimattomuutta. Se korostaa Venäjän kansan voimaa ja toisaalta esittää Venäjän ulkopuolisten voimien uhrina. Äärioikeistolaisten liikkeiden menestyksen taustalla on kyky luoda kollektiivisia tarinoita, jotka tuntuvat vastaavan yksilöiden tarpeisiin. Olennaista ei ole se, kykenevätkö ne todella vastaamaan niihin – kansallissosialistisen Saksan ja Putinin Venäjän esimerkit osoittavat, että nationalistinen politiikka on aiheuttanut pikemminkin suunnatonta kärsimystä – vaan se, että ne kykenevät luomaan kansalle uskottavan parantumiskertomuksen. Liikkeiden ei välttämättä edes tarvitse peitellä sitä, että niiden toteuttama politiikka vie yksilöltä hänen vapautensa. Juuri siitä nurkkaan ajetut yksilöt haluavat päästä eroon. Pako vapaudesta antaa ihmisille sen, mitä he ovat vailla: voiman, merkityksen ja turvallisuuden tunteen. Venäjällä tapahtuneet fasistiset kehityskulut antavat tärkeän opetuksen. Epävarmuus ja voimattomuus ruokkivat äärioikeistolaisia liikkeitä. Torjuaksemme Venäjällä nyt riehuvan voiman nousun Suomessa meidän tulisi kyetä tunnistamaan äärioikeiston demagogiset metkut ja ennen kaikkea rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmiset eivät koe tarvetta turvautua kollektiivisiin fantasioihin oman yhteisön kunnian ja suuruuden palauttamisesta. LUPAUS DEMOKRATIASTA JÄI TOTEUTUMATTA. Ale xan de r A. N ovik ov / Sh utte rsto ck Neuvosto-Lenin katselee Venäjän uutta sotalogoa. Julisteessa: ”Rauhan, Venäjän ja presidentin puolesta.” VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST
6 / 2024 • 27 Venäjän pako vapaudesta TOTUUS JA KAUNEUS Helttunen & Saure KYNÄLLÄ RAIVATTU REITTI S K S Tunnetko goottiromantiikkaa 1800-luvulla kirjoittaneen Hanna Ongelinin ja muut kirjallisuushistorian unohdetut naiset? 35 35 € 35 € 35 Niko Kettunen KAIKENKARVAINEN KAPYBARA S K S Tiedetoimittajan tarinoita luonnon ihmeellisimmistä eläimistä ja planeettamme pienistä ja suurista ihmeistä. Juha Hurme SAMPO S K S Juha Hurme kaivaa uudessa teoksessaan näkyviin kalevalaisen maailmanarvoituksen syvälle ulottuvat juuret. Liisa Kaski ANTIIKIN JUMALATTARET S K S Viisas Athene, lumoava Afrodite, metsästäjä Artemis, pimeän kuun Hekate… tunnetko antiikin maailman mahtavat jumalattaret? Tomi Huttunen (toim.) HENKINEN MUURI S K S Suomen ja Venäjän kirjallisuussuhteiden historiaa! ”Kiehtova kokoelma -ei olisi voinut ilmestyä parempaan aikaan” –HS parempaan aikaan” –HS parempaan aikaan” Tuija Vertainen SABOTÖÖRIN SILUETTI Ranskalaisperäisten sanojen selityksiä S K S Sihteeri, croissant ja beige – tarinoita ja etymologisia miniesseitä ranskan kielestä suomeen tulleista lainasanoista. 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 25 25 € 25 € 25 27 € 27 € 27 32 32 € 32 € 32 Jevhenija Kuznetsova TIKAPUUT A U L A & C O Lämmin kertomus ukrainalaisesta Tolikista, joka on ostanut talon Espanjasta ja päässyt järjestämään elämänsä oman mielensä mukaan. Iain M. Banks ASEIDEN KÄYTTÖ A U L A & C O Mikä on oikeutettu sota? Mitä tapahtuu sille joka käyttää aseita – mikä on ase? Kulttuuri-sarjan kolmas osa. Olivia Laing YKSINÄISTEN KAUPUNKI Tutkimusmatka yksinolon taiteeseen T E O S Sivistynyt, syvällinen ja koskettava moderni klassikko, joka saa näkemään urbaanin yksinäisyyden uudella tavalla. Petri Tuomi-Nikula ERILAISTA DIPLOMATIAA T E O S Toimittajana ja suurlähettiläänä toimineen Tuomi-Nikulan kertomus Suomesta ja Euroopasta 1970-luvun puolivälistä Ukrainan sotaan ja tähän päivään asti. Ursula K. Le Guin KOMPASSIRUUSU M O E B I U S Ursula k. Le Guinin Kompassiruusu on kokoelma novelleja kirjailijan räiskyvimmältä luomiskaudelta, 1970luvulta 1980-luvun alkuun. Vladimir Nabokov KUTSU MESTAUKSEEN M O E B I U S Kutsu mestaukseen, Vladimir Nabokovin ”ainoa proosarunoelma”, on kirjailijan venäläisen kauden parhaimpia. Jukka Korpela MUINAIS-VENÄJÄN MYYTTI G A U D E A M U S Teos täydentää monia vanhentuneita käsityksiä Venäjästä, Ukrainasta ja niiden muotoutumisesta. 27 € 27 € 27 Susanna Hast & Noora Kotilainen (toim.) SODAN PAULOISSA G A U D E A M U S Teos tarjoaa kriittisiä näkökulmia sotilaalliseen valtaan, sodasta kerrottuihin tarinoihin ja sotilasinstituutioiden käytäntöihin. 25 25 € 25 € 25 Ilmari Käihkö SOTILAAN PÄIVÄKIRJA G A U D E A M U S Sotilasjoukkonsa kokemusten kautta Käihkö analysoi murroskohtaa, jossa rauhanturvaaminen muuttui kriisinhallinnaksi. 27 € 27 € 27 Arthur Schopenhauer TAHDOTTOMAN TIETÄMISEN AUTUUS G A U D E A M U S Schopenhauerin pessimistisen elämänfilosofian ytimessä ovat estetiikka ja taiteenfilosofia. Mikael Psellos BYSANTIN HOVIMIES G A U D E A M U S Silminnäkijän värikäs kertomus keisarinhovien kietoutuvista kohtaloista vallanhimon, talouden ja politiikan syövereissä. Markus Kantola AATTEIDEN YHDYSVALLAT G A U D E A M U S Teos vie mukanaan aatteelliseen keskusteluun 1800-luvun lopun kapitalismikritiikistä kristillisen oikeiston nousuun. 27 € 27 € 27 32 32 € 32 € 32 29 € 29 € 29 30 30 € 30 30 € 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29
Tex Hänninen CAFE NOBODY RO S E B U D Sarjakuvan 3. painos sisältää 13 ennenlukematonta lisäsivua! Lukijoita tarpeettomasti kalvanut mysteeri selvitetään tässä ja nyt! 20 € I. F. Stone KOREAN SODAN SALATTU HISTORIA RO S E B U D Aikalaiskuvaus antaa uuden näkökulman Korean ”unohdettuun sotaan”. Ilkka Taipale SINISILMÄINEN PASIFISTI Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä RO S E B U D Kukaan ei tiedä mihin virta vie, mutta Taipaleen kirjoituksissa kuuluu syvä ja vakuuttava rauhan ääni. Eskelinen & Ylönen TYHMENEVÄ DEMOKRATIA Kriittisen tiedontuotannon tila Suomessa RO S E B U D Mikä erottaa moniäänisen demokratian rapautuvista demokratioista? Raimo Väyrynen SUOMI JA YDINASEET RO S E B U D Kirja avaa ydinasevarustelun pitkää polkua kylmän sodan alusta tähän päivään, ja sen vaikutuksia kansainväliseen politiikkaan ja Suomeen. 35 € 25 € 35 € Sirpa Puhakka & Sari T. Tiiro RAKKAUDEN RIEKALEITA Omaishoitajat hoivakriisiä pelastamassa RO S E B U D Kaikki mitä et ole koskaan halunnut tietää omaishoidosta. 26 € John Stuart Mill VAPAUDESTA B A S A M Mill oli englantilainen filosofi ja taloustieteilijä, joka halveksi yleisen mielipiteen pakkovaltaa ja kannatti intohimoisesti ihmisten, yksilöllisyyttä ja erilaisuutta. George Orwell FASISMISTA JA DEMOKRATIASTA B A S A M 1940-luvun esseitä leimaa älykkyys ja sanataituruus, kiihkeä totalitarismin vastustus, pyrkimys ilmaisun selkeyteen sekä usko demokraattiseen sosialismiin. 17 € 20 € Voltaire OPTIMISTI B A S A M Kertomus sinisilmäisen sankarin retkistä kritisoi julmia oikeuskäytäntöjä, tekopyhyyttä, vallanhimoa, lyhytnäköistä ahneutta. ”Oikeus suvaitsemattomuuteen on järjenvastaista, petojen oikeutta.” 20 € Taina Niemi ÄMPÄRIKESÄ O TAVA Koukuttava romaani nuorista kesän ja elämän kynnyksellä. Otavan nuorten romaanikilpailun voittaja. Eeva Meltio HIEKKA K R A F T I N K . Sarjakuvaromaanissa nuori Olive löytää itsensä öljykentiltä poraajan apumiehenä. Hänellä on vain yksi toive: hän haluaa palauttaa tasangon sellaiseksi kuin se oli hänen lapsuudessaan. Elina Hirvonen PRINSESSA RÄMÄPÄÄ JA MÖRKÖTAIKA TA M M I Rakastettu Rämäpää on pieni tyttö, jolla on suuria tunteita ja taikavoimia. Suosittu kuvakirjasarja jatkuu! Janne Saarikivi JONAIN PÄIVÄNÄ PUTINIA EI OLE L O N G P L AY Mitä tapahtuu, kun Putin ei ole enää vallassa? Saarikivi kirjoitti kaksi esseetä maasta, joka on ajamassa päin seinää. 23 € 25 € 27 € Salla Simukka POIKA ULLAKOLLA, POIKA KELLARISSA TA M M I Jännittävä ja koskettava lastenromaani kahdesta pojasta, jotka asuvat samassa talossa mutta eri todellisuuksissa. Voiko ystävyys ylittää maailmoja erottavan rajan? 25 € Kivi Larmola KAIKKI LIIKKUU Lev Termenin ihmeellinen elämä RO S E B U D ”Sarjakuvataidetta parhaimmillaan!” Toni Jerrman, Tähtivaeltaja 25 € Jane Austen ARKAILEVA SYDÄN T E O S Austen käsittelee Arkailevassa sydämessä kaikille teoksilleen ominaisella tavalla intohimoa, sisäistä ja ulkoista elämää, tunteita ja niiden hillitsemistä. Miki Liukkonen ELÄMÄ: ESIPUHE W S O Y Eräänä iltana yötaivaalla luki ERROR. Liukkonen ei ylitä odotushorisonttia hän siirtää sen uuteen paikkaan Peter Wohlleben LUONNON SALAINEN VERKOSTO G U M M E RU S Puiden salattu elämä -menestysteoksen kirjoittajan vahva kokonaisnäkemys luonnon ihmeellisitä mekanismeista. Mudlum TÄTINI ELLEN E N O S T O N E Yhden perheen tarina henkisestä ja aineel-lisesta perinnöstä on samalla niin yleisinhimillinen, että se puhuttelee melkein jokaista lukijaa. Järvinen & Pakkanen KUURA JA PYRY E N O S T O N E Pikkuinen Myyrä oli saanut talvivarastonsa täyteen. Se odotti Kuuraa ja Pyryä, jotta kaikki herkut säilyisivät pitkän talven yli. Ja tulihan se talvi! John Williams STONER B A Z A R Williams kuvaa yhden ihmisen elämän, ei enempää eikä vähempää, mutta tekee sen vakuuttavan viisaasti. 30 € 7 € 29 € Henry Thoreau VIIKKO VIRRAN VIETÄVÄNÄ B A S A M Henryn ja John-veljensä vaellus kotiseutunsa jokivarsille laajenee elämänfilosofiseksi ja eettiseksi tutkielmaksi. 1800-luvun Yhdys valtojen älyllisesti kunnianhimoisimpia teoksia. W. H. Mallock ARISTOKRATIA JA EVOLUUTIO B A S A M Klassikkoteos avaa näkymän 1800-luvun ideologioiden valtakamppailuun: kun työväenliike voimistui Englannissa, konservatiivin oli hyvä tuntea sosialismin opit. 20 € 20 € Emil A. Fellmann LEONHARD EULER Neron tarina B A S A M Euler (1707–1783) oli monien mielestä kaikkien aikojen suurin matemaatikko. Hänen elämäntyönsä on niin valtava, että sen tutkiminen on lähes oma tieteenalansa. 25 € 26 € 27 € 39 € 18 € 12 € Johannes Krause & Thomas Trappe IHMISKUNNAN MATKA Nykyihmisen uusi historia A RT H O U S E Kansainvälinen bestseller on henkeäsalpaava retki menneisyyteen ja ihmiskunnan juurille. O’Donnell, Holdaway, Colvin ja Romero MODESTY BLAISE Palmadoran bandiittijahti J A L AVA Modesty ja Will joutuvat jälleen tiukkoihin tilanteisiin ja vaarallisiin käänteisiin taistelussaan konnia vastaan. Kekkonen & Knuutila SUURET OIKEUDENKÄYNNIT IHMISKUNNAN HISTORIASSA A RT H O U S E Sokrates, Jeesus, Jeanne d’Arc, Yrjö Kallinen, Dreyfus ja viisi muuta oikeusjuttua vallan ja oikeuden suhteesta. Auli Viitala KAHTIA HALKAISTU KANSALAINEN A RT H O U S E Auli Viitalan inhimillinen puheenvuoro kertoo järjestelmän loukkuun joutuvasta ihmisestä ja siitä, miten rakkaus kantaa. L. M. Montgomery VIHERVAARAN ANNE A RT H O U S E Rakastetuin tyttökirjaklassikko ilmestyy uutena, lyhentämättömänä suomennoksena kirjailijan 150-vuotisjuhlan kunniaksi. William Patterson & Sydney Jordan JEFF HAWKE Ylivaltias J A L AVA Kosminen diplomaatti Jeff Hawke palaa scifisarjakuvassa, jossa brittiläinen eksentrisyys viedään oudon rajoille. José Luis Salinas CISCO KID Musta ratsastaja J A L AVA Sarjakuvassa lännensankari Cisco ja Pancho seikkailevat karkottamassa konnia ja pelastamassa pulaan joutuneita. 32 € 32 € 30 € 29 € 29 € 27 € 32 € 32 € 27 € 40 € Daniel Levitin MUSIC AS MEDICINE How We Can Harness Its Therapeutic Power P E N G U I N A surprising and inspiring exploration of the healing power of music. Kaveh Akbar MARTYR! PA N M A C M I L L A N Martyr! is a celebration of language, a paean to how we spend our lives seeking meaning—in faith, art, ourselves, others. Judith Butler WHO’S AFRAID OF GENDER? P E N G U I N An enlightening, essential account of how a fear of gender is fuelling reactionary politics around the world Anne Applebaum AUTOCRACY, INC The Dictators Who Want to Run the World P E N G U I N The celebrated historian and journalist uncovers the networks trying to destroy the democratic world. 25 € Richard Powers PLAYGROUND P E N G U I N Playground explores that last wild place we have yet to colonise and interweaves profound themes of technology and the environment Elif Shafak THERE ARE RIVERS IN THE SKY P E N G U I N This is the story of one lost poem, two great rivers, and three remarkable lives 29 € 29 € Daniel Levitin MUSIIKKI JA AIVOT Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä T E R R A C O G N I TA Neurotieteilijän ja huippumuusikon kuvaus, miksi ja miten musiikki vaikuttaa mieleesi ja tunteisiisi. 40 € Mark Coeckelbergh MIKSI TEKOÄLY NAKERTAA DEMOKRATIAA Ja mitä sille voidaan tehdä T E R R A C O G N I TA Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet demokratialle. 60 € 30 € Jonathan Haidt AHDISTUNUT SUKUPOLVI T E R R A C O G N I TA Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Maailmanlaajuinen menestysteos suomeksi toukokuussa. Milo Beckman MATEMATIIKKAA ILMAN LUKUJA T E R R A C O G N I TA Matemaatikko Milo Beckman vie tässä oivaltavasti kuvitetussa kirjassa hauskalle ja luovalle retkelle matematiikan keskeisiin ajattelutapoihin – ilman ainuttakaan lukua. 30 € TaoLin LAOZI JA TEKEMÄTTÖMYYDEN TAITO AV I A D O R Teos tarjoilee lukijalle kansantajuisen syväanalyysin kiinalaisen ajattelun ikiaikaisista juurista. Mikko Mattila & Raija Talvio ARVOTTOMAT tärkeintä on lähteminen AV I A D O R Arvottomat oli Kaurismäen veljeksien läpimurtoelokuva ja teki Matti Pellonpäästä tähden. Outi Merisalo & Sini Sovijärvi RANSKA HELSINGISSÄ VUODESTA 1890 La France à Helsinki depuis 1890 A RT E M I S I A Upea kaksikielinen teos kertoo ranskalaisvaikutteiden saapumisesta Helsinkiin. 34 € 25 € 49 € Yuval Noah Harari SAPIENS Ihmisen lyhyt historia HOMO DEUS Huomisen lyhyt historia B A Z A R Uutuus Nexus Tietoverkkojen lyhyt historia ilmestyy 12.9. 11 € 11 € Rashid Khalidi HUNDRED YEARS’ WAR ON PALESTINE P RO F I L E The Hundred Years’ War on Palestine traces the violence and the failed attempts at peace alongside the excuses for cruelty. 20 € Mihail Šiškin VIHA JA KAUNEUS Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta W S O Y Esseekokoelma jatkaa Venäjän kansan ja valtaapitävien sokeiden pisteiden valaisemista. 35 € Jansson & Kivimäki PLAUTUS T E O S Plautus (250-l.–184 eaa.) on länsimaisen komedian kulmakivi, kekseliäs, kulmikas ja kiero. Samalla Plautus on vanhinta säilynyttä roomalaista kirjallisuutta, Hannibalin ja Caton aikaan kirjoitettua. 35 €
Johannes Krause & Thomas Trappe IHMISKUNNAN MATKA Nykyihmisen uusi historia A RT H O U S E Kansainvälinen bestseller on henkeäsalpaava retki menneisyyteen ja ihmiskunnan juurille. O’Donnell, Holdaway, Colvin ja Romero MODESTY BLAISE Palmadoran bandiittijahti J A L AVA Modesty ja Will joutuvat jälleen tiukkoihin tilanteisiin ja vaarallisiin käänteisiin taistelussaan konnia vastaan. Kekkonen & Knuutila SUURET OIKEUDENKÄYNNIT IHMISKUNNAN HISTORIASSA A RT H O U S E Sokrates, Jeesus, Jeanne d’Arc, Yrjö Kallinen, Dreyfus ja viisi muuta oikeusjuttua vallan ja oikeuden suhteesta. Auli Viitala KAHTIA HALKAISTU KANSALAINEN A RT H O U S E Auli Viitalan inhimillinen puheenvuoro kertoo järjestelmän loukkuun joutuvasta ihmisestä ja siitä, miten rakkaus kantaa. L. M. Montgomery VIHERVAARAN ANNE A RT H O U S E Rakastetuin tyttökirjaklassikko ilmestyy uutena, lyhentämättömänä suomennoksena kirjailijan 150-vuotisjuhlan kunniaksi. William Patterson & Sydney Jordan JEFF HAWKE Ylivaltias J A L AVA Kosminen diplomaatti Jeff Hawke palaa scifisarjakuvassa, jossa brittiläinen eksentrisyys viedään oudon rajoille. José Luis Salinas CISCO KID Musta ratsastaja J A L AVA Sarjakuvassa lännensankari Cisco ja Pancho seikkailevat karkottamassa konnia ja pelastamassa pulaan joutuneita. 32 € 32 € 30 € 29 € 29 € 27 € 32 € 32 € 27 € 40 € Daniel Levitin MUSIC AS MEDICINE How We Can Harness Its Therapeutic Power P E N G U I N A surprising and inspiring exploration of the healing power of music. Kaveh Akbar MARTYR! PA N M A C M I L L A N Martyr! is a celebration of language, a paean to how we spend our lives seeking meaning—in faith, art, ourselves, others. Judith Butler WHO’S AFRAID OF GENDER? P E N G U I N An enlightening, essential account of how a fear of gender is fuelling reactionary politics around the world Anne Applebaum AUTOCRACY, INC The Dictators Who Want to Run the World P E N G U I N The celebrated historian and journalist uncovers the networks trying to destroy the democratic world. 25 € Richard Powers PLAYGROUND P E N G U I N Playground explores that last wild place we have yet to colonise and interweaves profound themes of technology and the environment Elif Shafak THERE ARE RIVERS IN THE SKY P E N G U I N This is the story of one lost poem, two great rivers, and three remarkable lives 29 € 29 € Daniel Levitin MUSIIKKI JA AIVOT Ihmisen erään pakkomielteen tiedettä T E R R A C O G N I TA Neurotieteilijän ja huippumuusikon kuvaus, miksi ja miten musiikki vaikuttaa mieleesi ja tunteisiisi. 40 € Mark Coeckelbergh MIKSI TEKOÄLY NAKERTAA DEMOKRATIAA Ja mitä sille voidaan tehdä T E R R A C O G N I TA Tekoälyn uhkat ja mahdollisuudet demokratialle. 60 € 30 € Jonathan Haidt AHDISTUNUT SUKUPOLVI T E R R A C O G N I TA Kuinka älypuhelimeen perustuva lapsuus on aiheuttanut mielenterveyden häiriöiden epidemian. Maailmanlaajuinen menestysteos suomeksi toukokuussa. Milo Beckman MATEMATIIKKAA ILMAN LUKUJA T E R R A C O G N I TA Matemaatikko Milo Beckman vie tässä oivaltavasti kuvitetussa kirjassa hauskalle ja luovalle retkelle matematiikan keskeisiin ajattelutapoihin – ilman ainuttakaan lukua. 30 € TaoLin LAOZI JA TEKEMÄTTÖMYYDEN TAITO AV I A D O R Teos tarjoilee lukijalle kansantajuisen syväanalyysin kiinalaisen ajattelun ikiaikaisista juurista. Mikko Mattila & Raija Talvio ARVOTTOMAT tärkeintä on lähteminen AV I A D O R Arvottomat oli Kaurismäen veljeksien läpimurtoelokuva ja teki Matti Pellonpäästä tähden. Outi Merisalo & Sini Sovijärvi RANSKA HELSINGISSÄ VUODESTA 1890 La France à Helsinki depuis 1890 A RT E M I S I A Upea kaksikielinen teos kertoo ranskalaisvaikutteiden saapumisesta Helsinkiin. 34 € 25 € 49 € Yuval Noah Harari SAPIENS Ihmisen lyhyt historia HOMO DEUS Huomisen lyhyt historia B A Z A R Uutuus Nexus Tietoverkkojen lyhyt historia ilmestyy 12.9. 11 € 11 € Rashid Khalidi HUNDRED YEARS’ WAR ON PALESTINE P RO F I L E The Hundred Years’ War on Palestine traces the violence and the failed attempts at peace alongside the excuses for cruelty. 20 € Mihail Šiškin VIHA JA KAUNEUS Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta W S O Y Esseekokoelma jatkaa Venäjän kansan ja valtaapitävien sokeiden pisteiden valaisemista. 35 € Jansson & Kivimäki PLAUTUS T E O S Plautus (250-l.–184 eaa.) on länsimaisen komedian kulmakivi, kekseliäs, kulmikas ja kiero. Samalla Plautus on vanhinta säilynyttä roomalaista kirjallisuutta, Hannibalin ja Caton aikaan kirjoitettua. 35 €
Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen RAKKAAT ELÄIMET, JOITA SYÖMME I N T O Käsityksemme eläintuotannosta on jäänyt jumiin 1960-luvun maalaisromantiikkaan ja lapsuuden iltasatuihin. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen NOBELIEN ÖLJYDYNASTIA JA SUOMALAISET I N T O Mukaansatempaava kertomus suuresta rahasta, aseista ja öljystä – ja suomalaisista niiden ympärillä. Risto Isomäki PIMEÄÄ JÄÄTÄ I N T O Suomalainen sähköpurjetai plasmapurjeteknologia on ratkaisijan roolissa trilleritaiturin uutuudessa. Risto Isomäki PIMEÄN PILVEN RITARIT I N T O Tieteiskirjallisuuden klassikko jälleen saatavana. Tiina Raevaara IKUISEN ELÄMÄN LYHYT HISTORIA L I K E Pitkän iän salaisuus miksi haluamme löytää sen? Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja hyvinvoinnin trendiaiheesta. Terhi Törmälehto HE OVAT SUOLAA JA VALOA O TAVA ”Tässä voi olla syksyn merkittävin kirja: Suomalaiskirjailija kuvaa uskovaisia, jotka odottavat Israelin voittoa” Helsingin Sanomat Pajtim Statovci LEHMÄ SYNNYTTÄÄ YÖLLÄ O TAVA Järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Ilmestymispäivä 5.9. Riikka Pulkkinen VIIMEINEN YHTEINEN LEIKKI O TAVA Taiturimaisen kiehtova romaani lääketieteen vallasta, ystävyydestä ja ihmismielestä. Sanna Vainio TYTTÖ A T E N A Vimmainen eroromaani kysyy, miten kaikkein läheisimmästä voi tulla ventovieras. Laura Malmivaara ILTATÄHTI O TAVA Omakohtainen yhdenpäivänromaani on intensiivinen ja haikean kaunis kuin pitkä, lämmin elokuun ilta. Pirjo Hassinen PÄIVÄRETKI VARJOJEN MAAHAN O TAVA Vaikuttava yhden vuorokauden romaani jännittää kaaren sadan vuoden takaisesta köyhyydestä nykyhetkeen. Satu Jaatinen SUOMEN KUNINGATTARET O TAVA Tuontimorsiamia ja valtapolitiikkaa. Suomen kuningattarien kiehtovat tarinat. Anna Soudakova HAIKARA LEVITTÄÄ SIIPENSÄ A T E N A Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista. Janne Flinkkilä PEDRO L I K E Koko kansan rakastama kulttuurin moniottelija kertoo tarinansa. Tymur Yashchenko CHERKASY E L O K U VA PA LV E L U Miinanraivaajan miehistö tekee vastarintaa Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan. DVD 12,50€ BD 13,50€ Hayao Miyazaki POIKA JA HAIKARA C I N E M A M O N D O Poika ja haikara on Oscarpalkitun Hayao Miyazakin ensimmäinen pitkä elokuva kymmeneen vuoteen. DVD 17€ BD 17€ Pier Paolo Pasolini MAMMA ROMA E L O K U VA PA LV E L U Pasolinen varhainen mestariteos. Prostutioitu äiti muuttaa kunnialliseen lähiöön sodanjälkeisessä Roomassa. DVD 14,50€ Louis Malle HISSILLÄ MESTAUSLAVALLE E L O K U VA PA LV E L U Mies päättää, että hänen rakastamansa naisen aviomiehen täytyy kuolla. DVD 14,50€ Christopher Cain YOUNG GUNS E L O K U VA PA LV E L U Huumorilla maustettu klassikkoelokuva Billy the Kidistä 1800-luvun Uudessa Meksikossa. DVD 14,50€ BD 16,50€ 34 € Julian Baggini FILOSOFISEN AJATTELUN OPAS N I I N & N Ä I N Filosofisen ajattelun opas on jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin. Scott Samuelson ROOMA Hyvän elämän kaupunki N I I N & N Ä I N Filosofinen matkaopas, joka sekä mukavasta elämästä että hyvästä elämästä kiinnostuneiden kannattaa ottaa mukaansa. Tim Harford KUN MAAILMA EI TÄSMÄÄ N I I N & N Ä I N ”Jokainen poliitikko ja journalisti pitäisi pakottaa lukemaan tämä kirja.” – Stephen Fry 28 € 29 € 27 € 25 € 36 € 32 € 34 € 34 € 32 € 32 € 34 € 35 € 35 € 27 € 30 € 37 € 31 € Italo Svevo ONNISTUNUT KEPPONEN I M P RO M P T U Tarina ikääntyvästä triesteläisestä kirjailijasta, jonka menestyksen päivät vaikuttavat koittaneen. Lempeä ja brutaalin tarkkanäköinen pienoisromaani vuodelta 1926. 15 € Olga Tokarczuk ANNA IN maailman hautakammioissa S Ä R Ö T Ä R Nobelistin feministinen ja jungilainen tulkinta muinaisesta sumerilaisesta Inanna-myytistä.
Pavel Tahkovuori & Benjamin Pitkänen RAKKAAT ELÄIMET, JOITA SYÖMME I N T O Käsityksemme eläintuotannosta on jäänyt jumiin 1960-luvun maalaisromantiikkaan ja lapsuuden iltasatuihin. Jouko Aaltonen & Seppo Sivonen NOBELIEN ÖLJYDYNASTIA JA SUOMALAISET I N T O Mukaansatempaava kertomus suuresta rahasta, aseista ja öljystä – ja suomalaisista niiden ympärillä. Risto Isomäki PIMEÄÄ JÄÄTÄ I N T O Suomalainen sähköpurjetai plasmapurjeteknologia on ratkaisijan roolissa trilleritaiturin uutuudessa. Risto Isomäki PIMEÄN PILVEN RITARIT I N T O Tieteiskirjallisuuden klassikko jälleen saatavana. Tiina Raevaara IKUISEN ELÄMÄN LYHYT HISTORIA L I K E Pitkän iän salaisuus miksi haluamme löytää sen? Palkitun tieteenpopularisoijan tarinallinen tietokirja hyvinvoinnin trendiaiheesta. Terhi Törmälehto HE OVAT SUOLAA JA VALOA O TAVA ”Tässä voi olla syksyn merkittävin kirja: Suomalaiskirjailija kuvaa uskovaisia, jotka odottavat Israelin voittoa” Helsingin Sanomat Pajtim Statovci LEHMÄ SYNNYTTÄÄ YÖLLÄ O TAVA Järisyttävä, unohtumaton romaani elämänmittaisesta syyllisyyden tunteesta ja uskosta pahimpaan. Ilmestymispäivä 5.9. Riikka Pulkkinen VIIMEINEN YHTEINEN LEIKKI O TAVA Taiturimaisen kiehtova romaani lääketieteen vallasta, ystävyydestä ja ihmismielestä. Sanna Vainio TYTTÖ A T E N A Vimmainen eroromaani kysyy, miten kaikkein läheisimmästä voi tulla ventovieras. Laura Malmivaara ILTATÄHTI O TAVA Omakohtainen yhdenpäivänromaani on intensiivinen ja haikean kaunis kuin pitkä, lämmin elokuun ilta. Pirjo Hassinen PÄIVÄRETKI VARJOJEN MAAHAN O TAVA Vaikuttava yhden vuorokauden romaani jännittää kaaren sadan vuoden takaisesta köyhyydestä nykyhetkeen. Satu Jaatinen SUOMEN KUNINGATTARET O TAVA Tuontimorsiamia ja valtapolitiikkaa. Suomen kuningattarien kiehtovat tarinat. Anna Soudakova HAIKARA LEVITTÄÄ SIIPENSÄ A T E N A Haikea romaani diktatuurin erilleen repimistä valkovenäläisistä sisaruksista. Janne Flinkkilä PEDRO L I K E Koko kansan rakastama kulttuurin moniottelija kertoo tarinansa. Tymur Yashchenko CHERKASY E L O K U VA PA LV E L U Miinanraivaajan miehistö tekee vastarintaa Venäjän miehitettyä Krimin niemimaan. DVD 12,50€ BD 13,50€ Hayao Miyazaki POIKA JA HAIKARA C I N E M A M O N D O Poika ja haikara on Oscarpalkitun Hayao Miyazakin ensimmäinen pitkä elokuva kymmeneen vuoteen. DVD 17€ BD 17€ Pier Paolo Pasolini MAMMA ROMA E L O K U VA PA LV E L U Pasolinen varhainen mestariteos. Prostutioitu äiti muuttaa kunnialliseen lähiöön sodanjälkeisessä Roomassa. DVD 14,50€ Louis Malle HISSILLÄ MESTAUSLAVALLE E L O K U VA PA LV E L U Mies päättää, että hänen rakastamansa naisen aviomiehen täytyy kuolla. DVD 14,50€ Christopher Cain YOUNG GUNS E L O K U VA PA LV E L U Huumorilla maustettu klassikkoelokuva Billy the Kidistä 1800-luvun Uudessa Meksikossa. DVD 14,50€ BD 16,50€ 34 € Julian Baggini FILOSOFISEN AJATTELUN OPAS N I I N & N Ä I N Filosofisen ajattelun opas on jykevä, tukeva ja helppotajuinen kriittisen ajattelun ohjenuora ja itsenäisen järjenkäytön teroitin. Scott Samuelson ROOMA Hyvän elämän kaupunki N I I N & N Ä I N Filosofinen matkaopas, joka sekä mukavasta elämästä että hyvästä elämästä kiinnostuneiden kannattaa ottaa mukaansa. Tim Harford KUN MAAILMA EI TÄSMÄÄ N I I N & N Ä I N ”Jokainen poliitikko ja journalisti pitäisi pakottaa lukemaan tämä kirja.” – Stephen Fry 28 € 29 € 27 € 25 € 36 € 32 € 34 € 34 € 32 € 32 € 34 € 35 € 35 € 27 € 30 € 37 € 31 € Italo Svevo ONNISTUNUT KEPPONEN I M P RO M P T U Tarina ikääntyvästä triesteläisestä kirjailijasta, jonka menestyksen päivät vaikuttavat koittaneen. Lempeä ja brutaalin tarkkanäköinen pienoisromaani vuodelta 1926. 15 € Olga Tokarczuk ANNA IN maailman hautakammioissa S Ä R Ö T Ä R Nobelistin feministinen ja jungilainen tulkinta muinaisesta sumerilaisesta Inanna-myytistä. KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 KAIKKIEN ROSEBUDKAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT MYÖS VERKOSTA. NÄMÄ JA 57132 MUUTA TEOSTA Tarjoushinnat voimassa syyskuun loppuun. Jukka Maalampi PAINOVOIMA U R S A Kuinka ihminen on oppinut ymmärtämään maailmankaikkeutta. Painovoima hallitsee maailmankaikkeuden tapahtumia enemmän kuin mikään muu. 36 36 € 36 € 36 Bianca Bellová JÄRVI K A I R A A M O Araljärvestä innoituksensa saanut palkittu romaani pojasta, joka etsii juuriaan miehitysvallan tuhoamalla järviseudulla. Antti Rönkä KILTTI POIKA G U M M E RU S Lahjakkaan prosaistin romaani sanoittaa milleniaalisukupolven yksinäisyyttä ja epämääräistä ahdistusta. Siiri Enoranta KEUHKOPUIDEN UNI G U M M E RU S Finlandia-palkitun kirjailijan ravisteleva ja dekadentti fantasiaromaani luontosuhteen murtumisesta. Hanna Kuusela SYYTÖS Muuan akateeminen komitragedia VA S TA PA I N O Omakohtainen Syytös on kuvaus nyky-Suomesta, joka on valmis myymään sivistyksensä vähiten tarjoavalle. Marissa Mehr NAINEN JOKA KÄVELI VEITSEEN Kirjoituksia oopperasta ja vallasta VA S TA PA I N O Karvevalistinen esseeteos kertoo vaikeasta suhteesta, rakkaudesta oopperaan. Kirja pureskelee moniulotteista eliitin taidetta. Ville Ropponen & Ville-Juhani Sutinen Ville Ropponen & Ville-Juhani Sutinen Ville Ropponen & EMIGRANTIT Venäläisten maanpakolaiskirjailijoiden jäljillä VA S TA PA I N O Kertova tietokirja tarkastelee venäläisten emigranttien ja erityisesti kirjailijoiden värikkäitä kohtaloita ennen ja nyt. Didier Eribon PALUU REIMSIIN VA S TA PA I N O Ranskalaisfilosofi Didier Eribonin ristiriitainen ja tunteikas matka työväenluokkaiseen menneisyyteensä. Nancy Fraser KANNIBAALIKAPITALISMI Miten päästä eroon järjestelmästä, joka syö demokratian, hyvinvoinnin ja maapallon VA S TA PA I N O Ajankohtainen puheenvuoro nykykapitalismista, jossa sorrettuina ovat usein naiset, rodullistetut ja luonto. Roope Eronen OFFICES & HUMANS TILINPÄÄTÖS Z U M T E U F E L Hulvaton sarjakuva lohikäärmeistä, jotka pelaavat innokkaasti toimistoroolipeliä, jossa pelaaja tavoittelee taloudellista ja sosiaalista menestystä. Petteri Tikkanen BLACK PEIDER KOVA Z U M T E U F E L Koronavuosien aikana vessapaperille piirretty päiväkirjasarjakuva. Kaikki viisi rullallista yksissä kansissa. Heikki Rönkkö YHÄ HÄMÄRÄÄ Z U M T E U F E L Posthumanistinen lähiöarjen dokumentti, perhesarjakuva ilman piirrettyjä ihmishahmoja ja tutkielma siitä prosessien rihmastosta, jota olemassaoloksi kutsutaan. Emmi Valve POLTE Z U M T E U F E L Upeasti kuvitettu omakohtainen sarjakuvateos seksuaalisuudesta ja intiimien kanssakäymisten harmaista alueista. Alan Moore & Ian Gibson HALO JONESIN BALLADI Z U M T E U F E L Feministinen avaruusooppera naisesta, joka halusi pois. Klassikkosarjakuva isossa koossa ja väreissä. Niko-Petteri Niva SALOME Z U M T E U F E L Sarjakuvaromaani moskovalaisesta punkkarista, joka pakenee jalkojensa alla polttavaa maata punkbändin mukana Suomeen. Stephan Thome LUUMUSADETTA L U R R A E D I T I O N S Umeko-tytön perheen kasvukertomus. Teos antaa kasvot taiwanilaiselle todellisuudelle Kiinan ikeen alla – pelon arjelle, joka Toisesta maailmansodasta lähtien on jäänyt eurooppalaisen muistin varjoon. Rax Rinnekangas MEHILÄISKERÄÄJÄ L U R R A E D I T I O N S Hätkähdyttävä kertomus tytöstä, joka rakasti kuolleita mehiläisiä ja keräsi niitä ja joka raiskattiin lukion viimeisenä syksynä. 34 34 € 34 € 34 32 32 € 32 € 32 27 € 27 € 27 Astrid Swan NOITARAKASTAJA S & S Tarina vääristä valinnoista, vaietuista traumoista ja niiden työntymisestä äidin ja tyttären väliin. 27 € 27 € 27 29 € 29 € 29 19 € 19 € 19 32 32 € 32 € 32 30 30 € 25 25 € 25 € 25 20 € 30 30 € 33 33 € 25 25 € 25 € 25 45 45 €€ 45 € 45 28 € 28 € 28 35 35 € 35 € 35 30 30 €
www.manillantehdas.fi/manifesti Teatteri Telakan syksy 2024 SYNNYTYSTALKOOT Pullantuoksuinen kabaree lisääntymisestä 3. 23.9.2024 Vierailu: STRAIGHT ACTING 29.9.2024 klo 14 & 18 Indie: Indie: TONTON TRIET 8. 24.11.2024 KIMPPATAKSI Kyyy ihmisyyden kysymyksiin 4.12.2024 16.1.2025 teatteritelakka.fi TEATTERI VIIRUKSESSA 6.9.–18.10.2024 VIIRUS GUEST: Kankila / Louhivuori / Väisänen DOOMBAG (saatan tarvita tätä vielä) 5.–14.9. Jenni-Elina von Bagh & työryhmä EXTRAMATERIAL 11.–22.10. Linnea Sundblom BODY TALKS 28.10. – 15.11. Vauriomania HAAVEMAA 11.–19.12. VIIRUKSEN NÄYTTÄMÖLLÄ & KIERTUEELLA: Patrik Svensson / Tuomas Rinta-Panttila ÅLEVANGELIET Kiertueella syksyllä 2024 ja Viirus Gallerietissa 17.9. & 8.10. Välimerenkatu 14, 00220 Helsinki www.viirus.fi biljetter@viirus.fi DOVES AND BLOODS KABRELL / MANNINEN / VÄÄTÄNEN ELINA PIRINEN KUVA: VENLA HELENIUS ENSI-ILTA ENSI-ILTA ENSI-ILTA 19.9. Teksti ja ohjaus: Anna Jaanisoo Rooleissa: Kate Lusenberg, Eeva Mäkinen, Olli Riipinen ja Anna-Sofia Tuominen LIPUT: Q-teatteri p. 044 248 7835 (ti–pe klo 11–15) www.Q-teatteri.fi www.tiketti.fi p. 0600 1 16 16 Q-TEATTERI Tuvi TOAS Tuvi TOAS Tuvi TOAS ELI PULU ELI PULU HUONEESSA HUONEESSA HUONEESSA
6 / 2024 • 33 Kääpiöpäästäisen opissa M ITÄPÄ SE ON mitä sinä minusta tiedät? Sano se, kakista ulos. Häntäasia. Hätätapauksessa sätkimään jäävä hännänpää. Siitä sentään tiedät. Siihen se sitten jääkin. Et viitsi selvittää sen enempää, sillä silmissäsi olen harmiton. Lähes charmiton. Pikkulisko. Sinusta olen söpö, koska torsostani sojottaa koivet ja sovin kämmenellesi. Häntäasiakin on sinusta suloinen kai, jos et sitä tarkemmin tunnustele. Saattaa se sinua myös kauhistuttaa. Ettäkö versoo uusi pyrstö siihen, mistä entinen katkesi. Mielisit silti itsekin viskata pikkusiivut vatsanseudulta ja persuksista etkä itkisi perään. Toisin kuin meillä, teidän piireissä rasvasta vasiten tahdotaan vapaaksi. Toista se on kun pitää talvea pitää kivenkolossa, on oltava rasvavarasto ojossa. Sinulle olen atavistinen otus. Tohkeissasi selostat, miten liskoaivojen päälle lätsähtivät fi iliksiä fi ilaavat nisäkäsaivot ja kaiken kruunasi neokorteksi, yksin sinun päässäsi, siitä fantastinen fi ksuutesi. Otaksut, että koska olin näissä geimeissä ensin, ajatuksenjuoksuni on omaasi alkeellisempi: osaan livistää pakoon tai taistella, syödä tahi sekstailla, that’s it. Ja kun sinä vaistojesi varassa saat aikaan selkkauksia, syytät lisko-osaa aivoistasi. Iso kirja mainitsee saastaisiksi maassa vilistävät pikkueläimet – muuan uskonpuhdistaja lisäsi sukuni siihen listaan. Vanha kansa piti kanssani varansa. Syntysanoja supisivat vastaan astellessaan. Vihasivat, pelkäsivät, inhosta värisivät vaan eivät surmanneet. Sisarlisko olin heille siinä missä kärmeksellekin, pääpuoli ihmissuvusta ja peräpää palkaksi kyyn lasten kaitsennasta. Sisäliskoksi minua kutsuttiin, sysilieskaksi, sika liiskaksi, sisiniskaksi, sisarliisaksi. Mitäs siihen sanot, sikaniska? Toisinaan mielesi siivin tai painajaisunissa reissaat isojen liskojen aikakausiin. Iloisesti sekoitat tasaja vaihtolämpöiset lohikäärmeisiin. Soisit moisilla ratsastavasi, raasu. Tunnet kaipausta kaukaiseen aikaan, saniaismetsiin. Älä sure, suuruuden päivät saattavat palata. Päivänpaisteessa varastoin aurinkoa vielä mentyäsi, jään jälkeesi. Luonnonilmiöistä haltioituva kirjailija Heli Laaksonen suree ihmisen luonnolle aiheuttamaa tuhoa. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA EMMA GRÖNQVIST koissa. Vuosia sitten sairastin borrelioosin, joka selättyi antibiootein. En kuitenkaan suostu muuttamaan tapojani. Mialummin kualen, ko lopetan niityil kiärittelemise! R AK ASTAN LOUNAISSUOMAL AISIA lehtometsiä, joissa kasvaa pähkinäpensaita, vaahteroita ja tammia. Hämärät sammalmetsät ja lähdeympäristöt ovat erityisen lähellä sydäntäni. Metsässä kukaan ei kommentoi olemistani, eikä minun tarvitse kommentoida kenenkään muun olemista. Eliöt eivät vaadi minulta mitään vaan pikemminkin pelkäävät minua. Se, että ihminen aiheuttaa vahinkoa luonnossa, surettaa minua. Aina kun tramppaan metsässä neljänkymmenen numeron saappaissani, huokaan, että minusta olisi vähemmän haittaa, kun pysyisin kotona vain, enkä talloisi näitä kymmenesosamillin vuosivauhdilla kasvavia jäkäliä. Elonkehän idea on se, että saamme puista ja kasveista happea ja ravintoa. Silti suhtaudumme puihin usein pelkkinä koristeina tai taloudellisina resursseina. Kannatan Elokapinan toimintaa, ja pidän sen yhteiskunnallista merkitystä tärkeänä. Luontosuhteemme ei voi perustua vain taloudellisiin näkökohtiin. En kuitenkaan koe mielenosoituksiin osallistumista itselleni luontevana toimintatapana. Annan mieluummin haastatteluja, ja kirjoitan teoksissani metsäfi losofi aani. Eik seki voi muutta asioi? PÄ ÄTIN KEVÄ ÄLLÄ 2019 , etten enää lennä. Uskon, että päätökselläni on oma pieni vaikutuksensa globaaliin tilanteeseen. Pian halusin lähteä tervehtimään Skotlannissa asuvaa ystävääni. Ryhdyin valmistelemaan matkaa, mutta havaitsin, että se muodostuisi hyvin hankalaksi, ellen pyörtäisi päätöstäni. Tajusin tuolloin, että minun on todella luovuttava tietyistä asioista. Matka jäi tekemättä. No, voi olla, et suastun lentämä, jos Mediheli tule hakema rotkon pohjalt, mut muute en. Taloudelliset voimat ovat niin vahvoja, että ne ohjaavat mielikuviamme luonnosta. ”Huvila ja huussi” -tyyppisiä ohjelmia tulisi nimittää ”Luonto ja kato” -ohjelmiksi. Niissä tärvellään luonnonympäristöjä ja annetaan ymmärtää, että pihan laittaminen edellyttää katepillarien ja tuijatrimmereiden käyttämistä. Tuottamatonta luontoa pidetään turhana pöheikkönä. VOISIKO KAUPALLISUUDEN valjastaa luonnon palvelukseen? Voisiko suojeZootoca vivipara MUUT ELÄIMET Kirjailija Laura Gustafsson pohtii, mitä voimme tietää metsän asukeista. W ikim ed ia C om m on s I HMINEN ON OSA LUONTOA ja silti erillinen siitä. Elämme yhdessä meissä kihisevien bakteerien ja muiden eliöiden kanssa. Villissä luonnossa eläminen onnistuu enää harvalta. Ihminen on karvaton, lyhytkyntinen apina eikä pärjää metsässä pitkään ilman ruokaa ja juomaa. Vaikka kuinka ajattelisin, että olen samaa luontoa kuin tuo mustarastas, joka laulaa oksalla, tosiasia on se, että hän voi viettää yönsä puussa, mut mää en. Aloitin luontoja ympäristöneuvojan opinnot vuonna 2020 koronavirusepidemian riehuessa pahimmillaan. Rakastin opiskelua, ja kirjasin tarkkaavaisena ylös opettajieni puheita. Esitelmäni Suomen pienimmästä nisäkkäästä, kääpiöpäästäisestä, muodosti lähtökohdan kaunotietoluontokirjalle Luonnos ja sen sisarteokselle Jatkos. Käsittelen niissä luontoa huumorin ja runollisuuden keinoin – ja kerranki ihan kirjakiälel enkä täl rakkaal lounaismurttel. Olen aina möyrinyt maassa, istunut nurmikoilla ja pyyhältänyt pensailemisen ja aidon kestävän kehityksen tuotteistaa muotihitiksi? Tällöin talous pyörisi, luonto säästyisi ja ihminen kokisi olevansa trendin aallonharjalla. Tämä on kuitenkin aika utopistista. Tällä hetkellä minua askarruttaa eniten se, kuinka voisimme sietää paremmin toisiamme. Raivoavat sodat ovat myös suuria luonnonkatastro feja. Sodan tuhoja Ukrainan luonnolle ei uskalla edes ajatella. Lukutaidolla voi olla oma roolinsa näiden ongelmien ratkaisemisessa. Lukutaito kasvattaa ajattelukykyä, ja ajattelukyvyn kasvaessa ihmiset alkavat kyseenalaistaa heille syötettyä propagandaa. Kirjoista saadun tiedon lisäksi voimme syventää luontosuhdettamme kuuntelemalla ihmisiä, jotka elävät tiiviissä yhteydessä luontoon. Mitä paremmi ymmärttä luantto, sitä suuremmaks kasva halu sitä varjella! Tämän sivun artikkelien kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla.
TEKSTI ANTTI KURKO KUVAT HENRI SALONEN A L A S T I Miltä tuntuu olla kolme päivää alasti muiden ihmisten kanssa? A UTON GPS ohjaa meidät kääntymään leirintäalueen pihaan. Parkkipaikalle on pysäköity näköesteeksi kuorma-auto, jonka kyljessä roikkuva lakana ilmoittaa yksityistilaisuudesta. Pihalla seisovassa lipputangossa liehuu Suomen Naturisti liiton lippu. ”Nyt vähän jännittää”, totean kuvaajalle. Olemme päättäneet osallistua kolmi päiväiseen naturismitapahtumaan, joka järjestetään eteläisessä Sata kunnassa. Naturismi ja nudismi menevät puhekielessä helposti sekaisin. Ensimmäinen liittyy yhteisöllisyyteen, kun taas nudismi nähdään henkilökohtaisena haluna olla alasti. Koen olevani melko sinut oman alastomuuteni kanssa. Käyn usein julkisissa saunoissa ja saunon mielelläni sekasaunassa uikkarit jalassa tai ilman. On kuitenkin eri asia astella paikat paljaana ravintolan ovesta sisään, tilata olut ja istahtaa pöydän ääreen. Tilaisuus on kertakaikkiaan kummallinen. Leirintäalueen ravintolassa soi humppa ja ihmiset tanssivat paritansseja iloisesti aataminasussa. Osa rupattelee keskenään pöydissä. Keski-ikä huitelee kuudenkymmenen ikävuoden tienoilla, ja tunnelmassa on jotain hyvin kaurismäkeläistä. Alastomuutta ei ole ilman vaatteita Ensikertalaiselle on aluksi outoa olla kymmenien alastomien ihmisten ympäröimänä, mutta siihenkin tottuu vähitellen. Omaa alastomuutta helpottaa se, ettei ole yksin. Tässä korostuu naturismin yhteisöllinen luonne. Sellaisina hetkinä, jolloin asioin itsekseni vaatteisiin verhoutuneiden ravintolatyöntekijöiden kanssa, huomaan asettavani vaistonvaraisesti pyyhettä haarojeni eteen suojaksi. Vaatteet synnyttävät kokemuksen alastomuudesta – alastomuutta ei ole, jos vaatteitakaan ei ole. Samalla alastomuuden tunne erottaa meidät muista lajeista. Koiralle voi pukea vaatteet, mutta emme koe vaatteetonta koiraa alastomaksi. Alastomuuden kokemus liittyy sekä kulttuurisiin normeihin että itsetietoisuuteen – kokemukseen omasta yksilöllisyydestä. Se muistuttaa tunteena hieman samankaltaista tukalaa oloa kuin ylitai alipukeutuminenkin voi aiheuttaa – että on vääränlainen tai poikkeava. Nämä kokemukset voivat korostua erityisesti jos kokee epävarmuutta omasta kehostaan. Tunnetta oman kehon riittämättömyydestä ruokkivat vallitsevat kauneusihanteet treenattuine, vähä karvaisine sekä virheettömine vartaloineen ja niistä syntyvä paine. Kaiken tämän keskellä on virkistävää kohdata monenkirjavia kehoja esimerkiksi uimahalleissa ja yleisissä saunoissa. Ja niitä myös nämä kolme päivää tarjoavat: kiinteitä ja roikkuvia kehoja maksaläikkineen ja näppylöineen – karvoilla tai ilman. Kirjavaan joukkoon on myös helpompi solahtaa mukaan. Viikonlopun aikana muiden alastomien ihmisten kohtaamisen tapa muuttuu. Aluksi toisten alastomuutta katsoo häveliäisyyden vuoksi hieman ohi. Kun ympärillä oleviin alastomiin kehoihin hiljalleen tottuu, ei katsomistakaan samalla tavalla enää häpeä. Alastomuuteen liittyvä lataus alkaa lässähtää. Nakuinahan tässä kaikki ollaan, eikä siinä tunnu olevan enää mitään ihmeel listä. Riisutut symbolit Vaatteet ovat symboleita, joilla verhoamme itsemme. Niiden perusteella on helppo tehdä oletuksia toisista ihmisistä: hänen luonteestaan, arvoistaan ja asenteistaan, ammatistaan tai luokkataustastaan. Alaston ihminen on riisuttu näistä symboleista ja oletuksista, joten tämän kohtaaminen on erilaista. Julkisista saunoista tuttu etiketti tuntuu pätevän täälläkin: uskonnosta tai politiikasta ei liiemmin keskustella. Paitsi silloin kun puhutaan julkisen alastomuuden hyväksymisestä. Siitä nimittäin jokaisella tuntuu olevan tiukka mielipide. Suomessa alastomuuteen on perinteisesti suhtauduttu melko neutraalisti – tai ainakin sellaista tarinaa haluamme kertoa itsestämme. Vaikka meillä on vahva saunakulttuuri, alastomuuden sietämisen rajat eivät tunnu ulottuvan mökkirantaa kauem mas. Naturistirantoja on suljettu ja naturistien suosimiin auringonottopaikkoihin ei aina suhtauduta ymmärtävästi. Naisten yläosattomuuden salliminen ei ole itsestään selvää, eikä Naturistiliitollekaan ole aina ollut helppoa löytää paikkaa järjestää omia leirejään. ”Toista se on esimerkiksi Ruotsissa, jossa on kymmenisen naturisti
Leirintäalueen kesämajoitusten edustat olivat usein koristeltu erilaisilla camp-henkisillä koriste-esineillä, kuten posliinieläimillä. Yhdys valtalaisen kirjailija Susan Sontagin (1933–2004) mukaan camp-herkkyys eli sensibiliteetti voi tehdä asioista, joita yleensä pidettäisiin rumina tai banaaleina, nautittavia juuri niiden liioittelun tai epäsovinnaisuuden vuoksi. Sontag korosti kuinka tämä herkkyys auttaa meitä arvostamaan asioita, jotka eivät täytä perinteisiä kauneus ihanteita. Oletettavasti koriste-esineet eivät liity millään tavalla naturismiin, mutta valokuvaaja oli tunnistavinaan niissä jotain samankaltaista. ystävällistä leirintäaluetta”, meille kerrotaan. Ja siirryttäessä Euroopan ytimeen, Saksaan ja Ranskaan, sitä suositumpaa naturismi on. Moni tapaamamme naturisti kertookin saaneensa sieltä oman ensikosketuksensa asiaan. Naturistinen elämäntapa alkoi yleistyä toisen maailmansodan jälkeen yleisen asenneilmapiirin vapautumisen rinnalla. Trendi tuntuu monen mielestä olleen viime vuosikymmenillä kuitenkin päinvastainen. Julkinen alastomuus saatetaan nykyisin kokea yhä useammin tabuna – tai ainakin siihen reagoidaan voimakkaammin. Ilmapiirissä on jotain hyvin amerikkalaista: vaikka kehoja seksualisoidaan ja seksillä fl irttaillaan, esimerkiksi naisen nännejä sensuroidaan ei-seksuaalisissa yhteyksissä. Tällainenkin on Suomi Vaikuttaa siltä, että naturisteja ei varsinaisesti yhdistä mikään tietynlainen jaettu arvomaailma. Kyseessä on hyvin monenkirjava joukko ihmisiä, joita yhdistää vain halu vapautua vaatteista. Jotkut perustelevat sitä sillä, että ilma virta ja aurinko tuntuvat paljaalla iholla hyvältä. Toisia vaatteet puolestaan kiristävät. Mutta minkä vuoksi naturismi ei sitten ole yhtä suosittua Suomessa kuin monissa muissa Euroopan maissa? ”Ehkä me ollaan vaan liian pieni kansakunta tähän”, kaimakseni esittäytyvä mies toteaa. Se saattaa pitää paikkansa. Tiheämmin asuttu Eurooppa on täynnä naturistiystävällisiä leirintäalueita ja rantoja. Pisimmällä ollaan Ranskassa sijaitsevan Cap d’Agden kaltaisissa paikoissa. Se tunnetaan naturistien omana kylänä, josta löytyvät monipuoliset palvelut ravintoloineen, hotelleineen, klubeineen ja kampaamoineen. Naturistit tuntuvatkin olevan matkustavaa sorttia. Mutta on sitä jotain Suomessakin. Päijät-Hämeen Padasjoella järjestettävä nakukymppi-juoksutapahtuma on kasvanut vuosi vuodelta. ”Seuraavaksi tulet sitten sinne”, eräs nainen kannustaa minua. Ja miksipä ei. Kolme päivää alastomuutta on nimittäin ajatuksia herättävä kokemus. Viikonlopun aikana olemme saunoneet, uineet, heittäneet tikkaa, makoilleet rannalla kirjoja lukien, pelanneet petankkia ja tanssineet Käärijän Cha Cha Chan täyttämällä tanssilattialla. Jos jokin kynnys tässä madaltui, niin ainakin se, että kesä päivän vietto naturistirannalla on jatkossa ihan hyvä vaihtoehto. Tuntuu kieltämättä oudolta pukea vaatteet ylleen ja palata takaisin Babyloniin. Vitsailemme, että pitäisikö vaan jättää vaatteet pukematta ja ajaa ravintolan autokaistan kautta kotiin. Postimuseo museokeskus Vapriikissa Alaverstaanraitti 5, Tampere 15 €/7 €/Museokortti•postimuseo.fi Tule keskustelemaan keskustelemaan digiarjesta to 19.9. klo 16 Aiheena tekoäly Tulevat keskustelut postimuseo.fi Vapaa pääsy! Ilmoittaudu postimuseo.fi Ajankohtainen Kupla -keskustelu pe 13.9. klo 16. Vapaa pääsy! Nastja Säde Rönkkö, salt in our blood, in our sweat, in our tears, 2023, stillkuva kolmikanavaisesta videoteoksesta. TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA >> NA STJA SÄDE RÖNKKÖ salt in our blood, in our sweat, in our tears 7.9. 2024–23. 3. 2025 Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje
36 • 6 / 2024 Ukraina ruutuina H YÖKKÄYSSODAN alkamisen jälkeen sarjakuvataiteilija Aino Sutinen vaihtoi kieliharrastuksensa venäjästä ukrainaan. ”Minua kiinnostaa tutustua esimerkiksi ukrainalaiseen kulttuuriin ja tiedonvälitykseen. Pidän ukrainalaisesta kansanmusiikista ja euroviisuista. Laulujen avulla oppii kieltä, sanat on helppo muistaa”, kertoo Sutinen. Hän on asunut Slovakiassa ja matkustellut paljon Itä-Euroopassa kulttuuriyhteistyön merkeissä. Uudessa sarjakuvakirjassaan Ajattelen Ukrainaa koko ajan (Suuri Kurpitsa 2024) Sutinen keskustelee asiantuntijoiden kanssa maan tilanteesta ja kertoo ukrainalaisesta kulttuurista. Lukijalle selviää esimerkiksi, mikä on motanka (ukrainalainen nukke) ja mitä monien ukrainalaisten laulujen sanat tarkoittavat. Musiikissa sanat ovat Sutiselle tärkeintä. ”En kauheasti tunne soittimia”, hän paljastaa. Teoksessa mainitsemansa biisit hän on koonnut Spotifyhin Ukraina-sarjakuva-soittolistaksi. Sarjakuvassa taiteilija valottaa Ukrainan 2000-luvun historian perusasioita Euromaidanista Krimin valtaukseen. Samalla hän pohtii myös militarismia, Venäjän totalitarismia ja kulttuurin yleistä merkitystä. Kulttuurikin on huoltovarmuutta, Sutinen toteaa sarjakuvassa. ”Kulttuuri auttaa ajattelemaan ja ymmärtämään, ja se luo yhteenkuuluvuutta. Kannattaa tutustua muuhunkin kuin englanninkielisen kieli alueen kulttuuriin.” Sutinen pitää ukrainalaisen Andrei Kurkovin kirjoista ja suosittelee myös Explaining Ukraine -podcastia, jota pitää sananvapausjärjestö Penin Ukrainan osaston puheenjohtaja. AJATTELEN UKRAINA A KOKO AJAN sai alkunsa Kutikuti-sarjakuvakollektiivin Kuumat kuplat -sarjakuvataidenäyttelyyn tehdyistä sarjakuvista. Tiedeviestintää ja livekuvituksiakin tekevä Sutinen on tiivistänyt moniulotteiset asiat useimmiten neliruutuisiksi pohdintapaloiksi. Vastausten sijaan hän nostaa esiin erilaisia kysymyksiä ja näkökulmia. Sodasta Sutisella on kuitenkin selkeä mielipide: ”Meidän tulee auttaa Ukrainaa niin kuin he toivovat.” Demokratian mureneminen ja kansalaisyhteiskunnan katoaminen Venäjällä koskettavat myös tuttujen kautta. ”Jotkut kollegani ovat nyt maanpaossa. Eräs kollega kannattaa sotaa. Häneen en ole tietenkään enää yhteydessä.” Ajattelen Ukrainaa koko ajan on tyyliltään tosipohjaista sarjakuvaa. Se yhdistelee dokumentaarisuutta ja omaelämäkerrallisuutta, mutta ottaa enemmän taiteellisia vapauksia kuin todellisuutta sellaisenaan näyttämään Aino Sutinen harrastaa ukrainalaista kulttuuria ja keskustelee sodasta uudessa sarjakuvassaan. pyrkivässä journalistisessa sarjakuvassa. Joskus Sutinen anonymisoi sarjakuviensa henkilöitä piirtämällä heidät eläimiksi, ja jotkut näkyvät vain puhekupliensa kautta. Tutkija Ilmari Käihkö, toimittaja Johanna Vehkoo ja Voiman toimittaja Iida Simes ovat mukana omilla nimillään. Haastateltavat puhuvat muun muassa Venäjän informaatiovaikuttamisesta. Vehkoo muistuttaa, että meillä kaikilla on tapana kuvitella oman informaatiolukutaitomme olevan parempaa kuin muiden. Hän neuvoo pysähtymään miettimään etenkin kun vastaan tulee dramaattisia tunteita herättäviä viestejä. SUTINEN TOIVOO , että ihmiset selvittäisivät, mistä heidän somessa jakamansa linkit ja kuvat ovat peräisin. ”Informaatiovaikuttamisessa yleinen länsija Eurooppa-vastaisuus naamioidaan jonkin asian kritiikiksi, esimerkiksi globaalin etelän puolella Aino Sutinen • s. 1983, asuu Helsingissä. • Kuvittaja, sarjakuvantekijä ja livekuvittaja. • Suomen sarjakuvaseuran Sarjainfolehden päätoimittaja. • Opiskellut sosiologiaa ja kehitysmaatutkimusta Sussexin yliopistossa.
TEKSTI MIIA VISTILÄ KUVA VILPPU RANTANEN O MAELÄMÄKERRALLISUUden yhdistäminen dokumentaarisuuteen tekee sarjakuvista helpommin lähestyttäviä ja sitoo esimerkiksi historiasta kertovia tarinoita nykyaikaan. Tällaisia sarjakuvia on ilmestynyt viime vuosina useita: Sanna Hukkanen matkusti 2010-luvulla Venäjällä opettamassa vähemmistökieliaktivisteille sarjakuvien tekemistä aktivismin välineenä. Taiga, Etnograa? nen matka kertomus (TäysiKäsi, Umpihanki, ZumTeufel, 2023) kertoo näistä matkoista sekä Venäjän suomensukuisten vähemmistökansojen myyteistä ja historiasta. Tutkija Tiina Männistö-Funk kuvaa kaupunkisuunnittelun autoja suosivaa ja polkupyöräilyä marginaaliin ajavaa histo riaa Polkimilla nyt, ennen ja tulevaisuu dessa -sarjakuvassa (Suuri Kurpitsa 2023). Arkisto lähteisiin perustuvaan menneisyyden kuvaukseen rytmittyvät teoksen kuvittajan, sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon omat pyöräilymuistot. Kun David Vandermeulen muokkasi Yuval Noah Hararin Sapiens-tietokirjan sisällön sarjakuvaksi, hän käsikirjoitti mukaan Hararin ja muita todellisiin henkilöihin perustuvia hahmoja. Yli 700-sivuisen sarja kuvatrilogian on kuvittanut Daniel Casanave. Tietopohjais-omaelämäkerrallisen sarjakuvan merkkiteos on journalistinen Vihan ja inhon inter net (Kosmos, 2017), jossa toimittaja Johanna Vehkoo kertoo digitaalisesta väkivallasta tutkimusten ja haastattelujen kautta. Teoksen on kuvittanut Emmi Nieminen. Tietopohjais-omaelämäkerrallisia sarjakuvia olemiseksi, mutta pohjimmiltaan ollaan kyynisiä ja syytetään Ukrainan sodasta Natoa. Suomessa tällainen informaatio ei ehkä leviä aivan niin helposti kuin esimerkiksi Keski-Euroopassa. Mutta muutama Instagramtuttunikin on jakanut, todennäköisesti taustaa tietämättään, materiaalia, joka on peräisin Venäjän disinformaatiotehtaiden sivustoilta”, hän harmittelee. Sotatieteilijä Käihkön kanssa hän keskustelee historiasta ja tulevaisuudesta: ”Sodan lopputuloksen lisäksi suuri tuntematon on se, miten se vaikuttaa Ukrainan ja Venäjän yhteiskuntiin”, Käihkö pohtii sarjakuvassa. Strippi kysyy myös: ”Entä mitä tulee entistä autoritaarisemmasta Venäjästä, jossa epäonnistuneet sodat ovat toistuvasti johtaneet levottomuuksiin ja lopulta vallankumouksiin?” Monia sodan kauhuja, kuten tappamista tai raiskauksia, Sutinen ei ole piirtänyt sarjakuvaansa, vaikka onkin sitä mieltä, että taiteessa voi kuvata kaikenlaisia aiheita. Ruuduissa ei näy myöskään Venäjän presidentti. ”Putin on niin nähty! Eikä hän toimi yksin.” Kuumat kuplat – Nykysarjakuvan monet muodot -näyttely 26.9.2024–5.1.2025 Kouvolan taidemuseossa. Aino Sutinen, Ilmari Käihkö ja Voiman tekijöitä Rosebud Sivullisen Venäjä-illassa 5.9.2024. Jutun kirjoittaja on Sarjainfo-lehden pitkäaikainen avustaja. THE BLACK RIDER THE CASTING OF THE MAGIC BULLETS Tom Waitsin pirullinen rock-ooppera. Kirjoittaneet Robert Wilson ja William S. Burroughs Ohjaus Lauri Maijala Ensi-ilta 7.9.2024 suuri näyttämö lahdenkaupunginteatteri.fi Idäntutkimus ilmestyy neljä kertaa vuodessa noin 100 sivun tietopakettina Venäjästä ja itäisestä Euroopasta. Tulevia teemoja ovat Keski-Aasia, Arki (2024), Ilmasto, Ikä ja Kieli (2025). Lue lisää journal.? /Idantutkimus. Vuositilaus 40 €, ulkomaille 42 € ja opiskelijat 20 €. Venäjän ja Itä-Euroopan tutkimuksen seuran jäsenet saavat lehden jäsenetuna. Vuositilaus 40 €, ulkomaille 42 € ja opiskelijat 20 €. Venäjän ja Itä-Euroopan T i e d ä e n e m m ä n Tilaukset: viets-idantutkimus@helsinki.? 044 544 2203 Seuraa Idäntutkimusta myös Facebookissa. Taksvärkki-kampanja 2024–2025 Puolustetaan yhdessä nuorten oikeuksia! Lahjoita Taksvärkki ry:n työhön MobilePay 30308 Ilmoittaudu Taksvärkki-keräykseen www.taksvarkki.fi/kampanja Koulusi voi järjestää Taksvärkkipäivän ja toimia nuorten oikeuksien puolesta. Opettaja, voit tilata maksutta toiminnallisen työpajan nuorten turvallisuudesta. Työpaikat ja kaveriporukat, voitte järjestää Entisten nuorten oman Taksvärkki-keräyksen! Rahankeräyslupa RA/2021/1029 Milloin sinulla on turvallinen olo? Ta bi th a ja De nn is , N ai ro bi Jokaisella nuorella on oikeus turvallisuuteen!
38 • 6 / 2024 KIOVALAINEN TOLJA on saanut tarpeekseen. Vaimon kanssa ei ole enää muuta jaettavaa kuin asunto, ja toisella vaikuttaisi olevan uusi rakastajakin. Työttömän Toljan päivät kuluvat hitaanlaisesti kotona istuen tai lähikahvilassa vodkaa ja kahvia nauttien. Välillä tulee ryypättyä kauppaa pitävän kaverin kanssa. Elämä ei tunnu enää merkitykselliseltä, joten Tolja päättää riistää oman henkensä. Rohkeus ei kuitenkaan riitä itse murhaan, joten Tolja päättää palkata jonkun tappamaan hänet. Rahastakin on pulaa, mutta mitäpä sen väliä, ei palkkiota tehdystä työstä voi kuolleelta tulla perimään. Kuolemaa odottaessaan Tolja tulee kuitenkin toisiin aatoksiin, mutta siinä vaiheessa murhaaja on jo hänen kintereillään. UKRAINALAISEN Andrei Kurkovin kolmas suomennettu romaani Kuolleen miehen kaveri ilmestyi venäjäksi alun perin vuonna 1996. Vaikka asiaa ei missään vaiheessa erityisesti mainitakaan, sijoittuu se selvästi Neuvosto liiton romahduksen jälkeiseen sekasortoon, jota värittivät työttömyys, merkityksettömyys ja rikollisuus. Ruokaa on vähänlaisesti, paitsi jos taskusta sattuu löytymään Yhdysvaltain dollareita. Vesipistooli maksaa vaikka mitä, mutta ihmisen henki on halpa. Vaikka kirja onkin kirjoitettu veijariromaanin muotoon, on siinä myös selvästi yhteiskunnallisia sävyjä. Kommunistisen yhteiskunnan romahdus johti niin Venäjällä kuin muissakin neuvostotasavalloissa kaaokseen, jossa vain kovimmat selvisivät. Oligarkit kahmivat taskuihinsa valtion omaisuuden, kun taas tavallisilla kansalaisilla oli hädin tuskin varaa edes ruokaan. KUOLLEEN MIEHEN KAVERI ammentaa ennen kaikkea läntisistä klassikoista. Dostojevskin kellari-ihmistä parempi viittauskohde onkin Camus’n Sivullisen Meursault. Sekä Tolja että Meursault potevat merkityksettömyyttä, tosin eri syistä ja aivan eri aikoina. Meursault päätyy tekemään murhan tunteakseen edes jotain, vaikka on samalla tietoinen, että murhasta voi saada kuolemantuomion. Toljalla sen sijaan ei ole rohkeutta tappaa ketään saati itseään, joten hän päättää vain paeta olemassaolon merkityksettömyyttä suoraan kuolemaan. Toljan vaimon ohella kirjassa on myös muita naishahmoja. Roolivalikoima on kapeahko: naiset ovat joko pettäjiä, huoria tai sitten surevia leskiä. Tasapuolisuuden nimissä on kuitenkin todettava, etteivät kirjan mieshahmotkaan ole erityisen monikulmaisia. Sitä paitsi neuvostoliittolaisessa yhteiskunnassa yksilö ei ollut mitään kollektiivin rinnalla. Kuolleen miehen kaverissa yksilö vasta opettelee olemaan jotain sen jälkeen, kun koko elämän pohja on puhallettu yhdessä hetkessä pois. Samaa ilmentää kerronnan tietty yksitoikkoisuus ja samojen asioiden toistuminen. Kirjan koominen vire syntyy tietysti siitä, kuinka Tolja yrittää ensin päättää päivänsä ja sen jälkeen kaikin tavoin välttää kuoleman. Loppuratkaisu on monitulkintainen ja kiinnostava. Kurkovin synteesi tuntuukin olevan, että Neuvostoliiton jälkeisessä kaaoksessa kaikki olivat tavalla tai toisella rikollisia, tai joutuivat tekemään jotain hämärää ylipäänsä selvitäkseen. Andrei Kurkov: Kuolleen miehen kaveri Suom. Riku Toivola Otava 2024, 136 s. TEKSTI ESKO JUHOLA Palkkamurhaajaa paossa Mustan huumorin sävyttämä veijariromaani Neuvostoliiton jälkeisestä kaaoksesta. TEOKSESSA AN VENÄLÄINEN kirjailijatähti Mihail Šiškin jatkaa emigranttitaiteilijoiden perinnettä eli kotimaansa kulttuurityötä ja sen hallinnon kritisoimista turvallisen välimatkan päästä – tosin vain fyysisesti. Esseistiikassaan Šiškin ei pidä turvaetäisyyksiä vaan sanoo, mitä ajattelee. Viimevuotinen Sota vai rauha – Kirjoituksia Venäjästä ja lännestä (WSOY 2023, suom. Sirpa Hietanen) painottui enemmän Venäjän Eurooppaa myllertävään politiikkaan. Nyt ilmestynyt Viha ja kauneus – Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta tarkastelee Venäjän sisäistä elämää sen kirjallisuuden kautta, poliittista toki sekin. Myös taide on valjastettu tsaarien ja kulloisenkin diktaattorin omiin tarkoituksiin, ja tätä vastustaneet on hävitetty teoksineen päivineen. Soljuen suomennetuissa esseissään Šiškin punoo yhteen verisen tyrannian ja suuren kirjallisuuden historioita sekä tarkastelee nykyhetkeä näiden kautta. Omaa kuolevaisuuttaan pelkäävä presidentti Putin on musta aukko, joka imee sisäänsä kaiken. Vaikka hänen aikansa on rajallinen, Šiškin ei ole optimistinen maansa tulevaisuudesta. Järjestelmän rikkinäisyys mahdollistaa historian traagisen jatkumon. Surumielisissä teksteissään Šiškin viittaa moneen otteeseen venäläisen yhteiskunnan patriarkaalisuuteen pitäy tyen samalla mieskirjailijoiden vaiheiden ja näiden klassikkoteosten analysoinnissa. Anna Ahmatovankin tuotanto ja elämäntarina olisi tarjonnut runsaasti ammennettavaa, mikäli naisen katseen kautta olisi halunnut pohtia Venäjän vihaa ja kauneutta. Ehkäpä Šiškin käsittelee tätä tulevissa esseissään, joita toivottavasti saadaan suomeksikin lisää. Kaikessa riipaisevuudessaan ne ovat lumoavaa luettavaa, hirmuisia asioita kauniissa lauseissa. Mihail Šiškin: Viha ja kauneus – Kirjoituksia sodasta, taiteesta ja Venäjän ideasta Suom. Sirpa Hietanen ja Vappu Orlov WSOY 2024, s. 210 Isä, tytär ja arjen kauniit yksityiskohdat Taide ja valta TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI EMILIA MIETTINEN ISÄLLE AUTO on ”velipoika” ja aro todellinen koti. Isä sairastaa aidsia ja tekee kuolemaa. Kun isä ja tytär matkaavat rekalla läpi laajan ja tuulisen maan, tytär käy mielessään läpi heidän yhteistä historiaansa ja yhteiskunnan murrosta, joka ohjasi niin monen ihmisen elämää. Aro on Haava-esikoiskirjan (Otava 2023, suom. Riku Toivola) rinnalla toinen osa kuolemaa käsittelevää trilogiaa. Teoksessa Oksana Vasjakina kuvaa kasvamista Keski-Venäjällä, sukupolvien ketjussa kulkevaa tietoa ja suhdettaan isoisäänsä. Hän kertoo myös isän suhteesta äitiin ja isän myöhemmästä, käytännöllisyyden siivittämästä ihmissuhteesta. Mies tarvitsee naisen pitämään huolta itsestään, mutta nainen ei tarvitse miestä. Vasjakina kirjoittaa myös naisten välisestä parisuhteesta. Pohjimmiltaan ihmissuhteissa on kyse siitä, miten erilaiset ihmiset sovittavat elämänsä yhteen. Tarina kertoo myös rikollisuudesta, alamaailman laeista, säännöistä ja sosiaalisista hierarkioista. Huumeista. Köyhyydestä. Selviytymisestä epävarmoissa oloissa. Neuvokkuudesta ja kalliista wvirheistä. Kaikkea tätä Vasjakina kuvaa lakonisesti ja hienovireisesti, lempeästi ja arvottamatta. Hän tallentaa vaikutelmia, kokemuksia ja hetkiä, sekä monen tavallisen ihmisen ja erään aikakauden hiljaista tietoa, joka ilman eteenpäin kertomista haipuisi historiaan. Tunnelma on levollinen, vaikka tarina kertoo dramaattisista tapahtumista ja yhteiskunnan rakenteen muutoksen ajasta. Aro opettaa huomaamaan yksityiskohtia ja muistuttaa, että kaikki, mitä tapahtuu on katsomisen, kertomisen ja muistamisen arvoista. Oksana Vasjakina: Aro Suom. Riku Toivola Otava 2024, 201 s. Kirjaarviot
SAMALLA LIPULLA! Ernest Lawson Miika Nousiainen Pirkka-Pekka Petelius Maaret Kallio Satu Rämö Heli Laaksonen SATOJA KERTOJIA. TUHANSIA TARINOITA. VUODEN 2024 TEEMANA ON PELIN HENKI. turunkirjamessut turunkirjamessut LIPUT: Aikuinen 13 € (ovelta 15 €) | Alennusryhmä 10 € (ovelta 12 €) | Opiskelija 7 € Monipäivälippu 22 € (ovelta 24 €) | Ryhmä 10 € /per hlö (min. 10 hlöä) (ovelta 12 €/per hlö) Samalla lipulla Turun Ruokaja Viinimessut. AVOINNA: Pe 10-18 La 10-18 (20) Su 10-17 Osta lippusi edullisemmin ennakkoon: Kuvataideopintoja! KUVATAIDELINJA 53 Op Lapin Yliopisto. Avoin yliopisto. Lohjalla www.kannelopisto.fi Tutki, tutustu, kysy lisää. Kuvataiteen perusja aineopinnot 25 + 35 op H U M A N I S T I N E N A M M A T T I K O R K E A K O U L U | Y H T E I S Ö L L I N E N | V A S T U U L L I N E N | Y H D E N V E R T A I N E N | I N H I M I L L I N E N | W W W . H U M A K . F I • Vapaaehtoistoiminnan johtaminen 15 op • Viestintä ja vaikuttamistyö järjestöissä 5 op • Luovien alojen hankkeet ja rahoitus 5 op • Kestävä ja vastuullinen liiketoiminta 5 op • Lukupiiri kehitä itseäsi lukijana 5 op • Kulttuuripolitiikka 5 op Yhteishaku päättyy 11.9.2024 vielä ehdit hakea Opiskele Opiskele tutkinto verkossa tutkinto verkossa Yhteisöpedagogi (AMK) työyhteisön kehittäjätai järjestöja nuorisotyöalan koulutukset järjestöja nuorisotyöalan koulutukset hakijanopas.humak.fi Täsmäosaamista Täsmäosaamista avoimesta AMK:sta avoimesta AMK:sta Nostoja koulutuksista: Nämä ja lähes 200 muuta kurssia kauppa.humak.fi TULE KOKEMAAN LEGENDAARISET HENGEN JA TIEDON MESSUT 12.-13.10.2024 Helsingin Suomalaisella Yhteiskoululla, Isonnevantie 8, Helsinki (Etelä-Haaga) Kokoamme yhteen rohkeat ajattelijat, vaikuttajat ja henkisen kasvun edelläkävijät keskustelemaan, oppimaan ja inspiroitumaan! Paikan päällä myös näytteilleasettajia tarjoamassa mm. käsintehtyjä koruja, vaatteita, sisustusesineitä, hyvän olon tuotteita, luomutarvikkeita, kosmetiikkaa. Etsitkö syvempää ymmärrystä maailmasta ja itsestäsi? Se lienee myös ainoa paikka Suomessa, missä voi nauttia herkullisesta kasvisruuasta samalla kun vieressä istuva henkilö harrastaa henkiparannusta.” Skepsis hengenjatiedonmessut.fi “ TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST Kuunneltavissa yli 80 jaksoa. Kuuntele Spotifysta tai osoitteesta voima.fi/audio
40 • 6 / 2024 Äänessä Ystävät K ORONASULUN AIK A AN perustettu Ystävät luottaa hyvin soivan stemmalaulun ja kantaaottavien sanoitusten voimaan. Sisaruspari Milla ja Juuso Härmän perustama yhtye on ottanut vaikutteita niin 1960-luvun folkista kuin poliittisesta laululiikkeestäkin. Kesäkuussa yhtyeen nimeä kantavan ensialbuminsa julkaissut Ystävät ei ole kuitenkaan ryppyotsaisesti julistava retroryhmä, vaan vastustamattomasti svengaava 2020-luvun popyhtye, joka laulaa häpeilemättömästi rakkaudesta taikka lapsen tuudittamisesta uneen. ”Me olemme Juuson kanssa soittaneet ja laulaneet lapsesta asti. Meillä on ollut lukuisia yhteisiä bändejä, mutta stemmalaulaminen ei ollut niissä aivan niin isossa osassa. Ystävistä halusimme puhtaasti lauluun ja erityisesti stemmalauluun perustuvan yhtyeen. Mukaan otettiin myös kolmas laulaja Saara Kolehmainen”, kertoo Milla. ”Ystävät lähti Peter, Paul & Mary -folk yhtyeen fanituksesta”, lisää Juuso. Ystävät lauloi aluksi folk-covereita, mutta pian sisarukset alkoivat tehdä omia kappaleita. ”Teemme biisejä erikseen ja sitten niitä pallotellaan yhdessä. Jotkut biisit ovat tulleet valmiina jommankumman kynästä, mutta yhteistyötä on tehty lähes kaikissa biiseissä”, sanoo Juuso. Ystävien ilmaisu on luonnollisen ja pakottoman kuuloista. Kaiken ytimenä on sisarusten välinen vankka sidos. ”On mahtava juttu, että saa tehdä veljensä kanssa musiikkia. Toiseen pystyy luottamaan sataprosenttisesti”, Milla kertoo. ”Alun perin kokoonpanon piti olla kitara ja kolme laulajaa. Sitten kitaristiksemme valikoitui Pena Törmälä. Hän alkoi tuomaan treenikämpälle enemmänkin jengiä. Näin mukaan päätyi muun muassa basisti Harri Rantanen.” Heidän lisäkseen Ystävissä soittavat kitaristi Mika Kivi ja rumpali Jesse Koskivuori. Kaikilla on vankka musiikillinen tausta. Ystävien jäseniä on vaikuttanut muun muassa yhtyeissä Särkyneet, Lehtivihreät, Lokit, Itä-Hollola Installaatio ja Nylon Beat. LEVYN KANTA AOTTAVIMPIA kappaleita on etuoikeutetun ihmisen elämästä kertova, Millan sanoittama Kultalusikka, jossa lauletaan ”sinä ansaitset tämän kaiken”. Millan mukaan teksti juontaa juurensa hänen fi losofi an opinnoistaan ja oikeudenmukaisuuskäsityksestään. ”Oikeudenmukaisuus koskee sitä, miten hyvinvointia jaetaan yhteiskunnassa. Jakamistapoja on kolme. Tasajaosta puuttuu moraalinen aspekti, koska se ei ota huomioon ihmisten erilaisia lähtötilanteita. Toinen lähinnä oikeistolaisen käsitys asiasta kuuluu: ’se saa, joka ansaitsee’, esimerkiksi omalla työllään. Usein unohtuu, että, sillä joka pystyy ansaitsemaan, on vain käynyt hemmetinmoinen tuuri. Kolmas vasemmistolaisempi käsitys on: ’jokaiselle tarpeen mukaan’. On lopulta aika yksinkertaista, millä perustein jakamisen ajatellaan olevan oikeudenmukaista. Viimeinen näistä vastaa parhaiten omaa käsitystäni”, Milla pohtii. ”Nykyinen hallitus ei toimi oikeudenmukaisesti eikä edistä yhteistä hyvää”, lisää Juuso. Murhamiehet on Juuso Härmän sanoittama sodanvastainen biisi, jossa kertoja kieltäytyy aseista, vaikka ympärillä riehuu sota. ”Kirjoitin tekstin viikkoa ennen kuin Putin hyökkäsi Ukrainaan. Sodassa ei ole voittajia. Olen ylpeä siviilipalvelusmies, enkä edelleenkään suostu osallistumaan sotaan.” YSTÄVÄT HALUA A ehdottomasti olla kantaaottava bändi, mutta 2020luvun kantaaottavuus on erilaista kuin 1970-luvulla. ”Sellainen suora ’Porvari nukkuu huonosti’ -julistus on jo tehty niin hyvin, ettemme halua lähteä sille tielle. Ystävät on lähtenyt kuitenkin myös sanomisen tarpeesta.” Juuso haluaa pitää Ystävien ohjelmiston tasapainoissa. Yhteiskunnallisten tekstien lisäksi mukana on muunkinlaista materiaalia. ”Haluaisin, että materiaalia olisi puoliksi ja puoliksi. Kukaan ei jaksa kuunnella pelkkää paatosta”, Juuso tiivistää. Ystävät ei asetu kuulijan ylätai alapuolelle, vaan tulee häntä lähelle – samalle tasolle, samastuttavasti. ”Rakkaus on aina universaali aihe. Epäonnisesta rakkaudesta kannattaa aina laulaa. Se koskettaa meitä kaikkia”, toteaa Milla. Kaikkien Ystävien tekstien pohjavire on vahvasti inhimillinen. ”Meillä on kaikilla samat tuntemukset yhteiskuntaluokasta riippumatta. Vaikka perussuomalaisella saattaa olla kova kuori, niin hänkin märisee kotona kuten kaikki muutkin”, sanoo Juuso. ”Kyllä porvarikin tunnistaa tunteen, jossa rakastettu on jättänyt”, Milla lisää. YKSI YSTÄVIEN KESKEISIÄ vaikutteita on muun muassa Nirvanan Nevermind-albumi, mutta bändin melodinen ja akustisvoittoinen sointi kuulostaa erittäin suomalaiselta, vaikkei se sisarusten mukaan olekaan täysin tietoista. ”Ei suomalaisuutta pysty ohittamaan”, sanoo Milla. ”Miten suomalaisuus määritellään?”, pohtii Juuso. ”Olen erittäin ylpeä kulttuurihistoriastamme sekä siitä, minkälainen yhteiskuntajärjestelmä tänne rakennettiin sotien jälkeen. Nyt tyypit tuhoavat tätä perintöä.” Ystävät on saanut keikoilla hyvän vastaanoton ja uusia biisejäkin on syntynyt kakkosalbumia silmällä pitäen. Keikkailuun sisaruksilla on ristiriitainen suhde. ”Keikkailu on aina yhtä hirveää, mutta kuitenkin loppujen lopuksi palkitsevaa”, pohtii Juuso. ”Juttu tuvan keikalla saimme yleisön yhteislaulamaan. Se oli mahtava yllätys”, Milla hehkuttaa. Millaisia terveisiä sisarukset haluavat lähettää Voiman lukijoille? ”Haastakaa vanhempianne poliittisissa kysymyksissä. Se on hyvä tapa vaikuttaa”, kiteyttää Juuso. ”Opettakaa myös lapsenne haastamaan itseänne ja ajattelemaan omilla aivoillaan”, lisää Milla. Folkperinteesta ammentava sisarusten perustama pop-yhtye ottaa kantaa ja koskettaa. TEKSTI JA KUVA TIMO KALEVI FORSS Ystävät ja sisarukset Milla ja Juuso Härmä.
Helsinkiläinen tuottajakaksikko Koti6 on pitänyt orgaanisen hiphopin lippua korkealla, ja sämplet ovat keskeinen osa keitosta. Chance Encounter -ep:llä Miko Hornborg ja Tatu Tuominen kuitenkin muuttivat reseptiä hieman. Tuominen törmäsi sattumalta keväällä 2023 Tallinnan laivan aulassa jammaileviin nuoriin jazz-muusikoihin ja sataman lähestyessä ehdotti porukalle yhteistyötä. Studioon päästyään muusikot improvisoivat Tuomisen ja Hornborgin biittien päälle useita tunteja materiaalia, josta ep lopulta rakennettiin. Koostamisprosessi ei ollut tuotannollisesti täysin erilaista kuin sämplejen kanssa työskentely, eikä vanhasta ei ole muutenkaan luovuttu kokonaan: biitit on koostettu osin sämpläämällä, hippunen scratchaamistakin sopii kokonaisuuteen. Lopputulos on tuoreelta ja ilmavalta kuulostavaa maailmanluokan instrumentaali-hiphoppia, joka joka kurottaa puolen vuosisadan taakse hiphopin alkumereen. JARI TAMMINEN Aleksi Perälä: Children of Light AP Musik 2024 Kokeellista elektronista musiikkia vuosikymmenien ajan säveltänyt Aleksi Perälä on tunnettu tiheästä julkaisutahdistaan. Koneen Säätiön rahoituksella toteutettu kuudentoista (16!) levyn Children of Light lienee hänen tuotantonsa laajin kokonaisuus, joka on tunnelmaltaan Perälän varhaisempaa, IDM-vaikutteista tuotantoa levollisempaa musiikkia. Kokonaisuuden laajuus selittyy säveltäjän intensiivisen työtahdin lisäksi kehoa ja mieltä rauhoittavien colundi-taajuuksien viritysjärjestelmien hyödyntämisellä. Perälä on todennut olevansa pelkkä työkalu, jota colunditaajuudet käyttävät säveltääkseen musiikkia. Siniaalloista mallinnetut instrumentit soivat alkuperäiskansojen lyömäsoittimien, kellojen, syntetisaattoripadien ja -bassojen aaltoilevana massana, joka tuo mieleen amerikkalaisen minimalismin, Kaitlyn Aurelia Smithin ambient-sävellykset sekä Four Tetin kuulaana tanssahtelevan elektronisen musiikin. Children of Light on yhtenäinen kokonaisuus, eikä kappaleita – tai levyjä – erota helposti toisistaan. Perälän rauhoittavat ja lempeät sävellykset sopivat hyvin etenkin työteon, lukemisen, joogan tai meditaation taustamusiikiksi. MIKA PEKKOLA Levyarviot Samanna: Mittasuhteet Humu Records / Hillotehdas 2024 Pop-jazz-yhtye Samannan neljäs albumi Mittasuhteet jatkaa samalla hyväntuulisella linjalla, jota tamperelaisryhmältä on totuttu kuulemaan. Amuri ja Jukka Nousiainen & kumppanit -kokoonpanoista tunnetun laulaja-kosketinsoittaja Anna Pesosen säveltämät ja sanoittamat kappaleet ovat oivaltavia ja hauskoja. Kepeään yleistunnelmaan tuo aimo annoksen sielukkuutta saksofonisti Sami Sippolan (Black Motor, Hot Heros) taidokas soitto. Yhteispeli muidenkin yhtyeen jäsenten Inari Ruonamaan ja Sebastian Krühnn kanssa sujuu kuin rasvattu. Levyllä yhdistyvät ilahduttavalla tavalla jazzille ominainen yllätyksellisyys ja fi ilistely pop-musiikin tarttuviin melodioihin. Seos tarjoilee niin seesteisiä kuin revittelevämpiäkin tunnelmointeja kulminoituen jopa rock’n’rolliksi Kirkan inkarnaatio -biisissä. Vastapainoa tarjoilee esimerkiksi Kuoleman sykli, joka on herkkä vuodenaikojen ja elämän kiertokulkua pohdiskeleva kappale. ANTTI KURKO Koti6: Chance Encounter Koti6 2024 Hiphopin alkumetreillä räpin tukijalkana toimivat sämplet eli pääosin vanhoilta soul-, funk-, discoja jazzlevyiltä lainatut pätkät, jotka rikastivat musiikkia ja rakensivat siltoja musiikkisukupolvien välille. Sämplet myös mahdollistivat tuottajille ison soundin ilman isoja orkestereita. Toisinaan lainojen alkuperä oli ilmeinen ja toisinaan ei. Toisinaan hyvinkin huuruisilta levyiltä löytyneiden ja erityisen kovien sämplejen alkuperää piiloteltiin kuin valtiosalaisuuksia. R A U T A T I E N K A T U 1 3 , L A H T I Lipunmyynti ti ja to klo 15–17, p. 03 752 0585 toimisto@teatterivanhajuko.? Katso koko ohjelmisto: www.teatterivanhajuko.? V E R I R U U S U T ILOINEN JA HYVÄ SE IHMISEN OLL A PITÄÄ ANNELI KANTO ESA -MATTI SMOL ANDER 1 3 . 9 . 1 5 . 11 . 2 2 4
42 • 6 / 2024 T AMPEREEN Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä portugalilainen perhe valmistautuu kesähuvilallaan viettämään jo 74 vuotta jatkunutta perinnettään, jossa tapetaan paikalle kaapattu äärioikeistolainen. Murhaajavuorossa olevalle nuoren polven Catarinalle tällainen omavaltainen teloitus ei kuitenkaan käy. Näin alkaa Avignon teatterifestivaalien johtajan Tiago Rodriguesin Catarina and the Beauty of Killing Fascists, joka vieraili elokuussa Tampereen teatterikesässä. Perheen sisäisten selkkausten keskellä henkensä säilyttävä oikeistopoliitikko pääsee esityksen lopussa pitämään liki 20 minuuttisen palopuheen. Siinä hän kertaa kaunopuheisella paatoksella kaikki nykyisen äärioikeiston vaatimukset maahanmuuttajien, vähemmistöjen ja poliittisten vastustajien ulossulkemisesta aina kansallismielisen poliisivaltion rakentamiseen. Kirsikkana kakun päällä on vaatimus perheväkivallan dekriminalisoinnista. Esityksessä selvästi odotetaan katsojien provosoituvan. Jossain lavalle on heitelty tavaraakin, mutta suomalainen yleisö tyytyy lähinnä tukahdutettuihin naurahduksiin. ”Itse jäin miettimään, kertooko se naureskelu siitä, että näemme fasismin ja äärioikeiston esittämisen lähinnä mustana huumorina. Se ehkä juontaa juurensa siihen, että persut tulivat aikanaan Timo Soinin johdolla ikään kuin vitsillä sisään”, pohtii & Espoon teatterin tuore taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen. Hänen mielestään se voi kertoa siitäkin, että me suomalaiset olemme jonkinlainen sivustakatsojien kansa. ”Puutumme asiaan vasta kun naapurikin reagoi. Tunnistan tämän itsestänikin. Yksi esityksen synnyttämistä tunteista olikin häpeä omasta sivustakatsojuudesta, ylianalyyttisyydestä, mielikuvituksettomuudesta ja siitä, että tunnetasolla en ilmeisesti ihan vielä ymmärrä, miten lujaa fasismilla Euroopassa menee.” Teatteri kohtaamispaikkana Tampereen teatterikesän aamuseminaarissa vieraili lontoolaisen The Royal Central School of Speech and Drama -yliopistoyksikön vararehtori Maria Delgado. Hän tulkitsi Catarina-näytelmän kysyvän, voiko demokratiaa puolustaa epädemokraattisilla keinoilla. Samalla hän muistutti Rodriguesin järjestäneen tämän vuoden Avignonin teatterifestivaaleilla koko yön kestäneen avoimen keskustelun, jonka tarkoitus oli mobilisoida ranskalaisia äänestämään äärioikeistoa vastaan. ”Poliittinen teatteri löytää nykyään hyvin erilaisia muotoja, mutta minusta siihen pitäisi kuulua teatterintekijöiden suora osallistuminen. Samalla sen olisi kyettävä testaamaan kriittisesti poliittisen retoriikan rajoja ja liputtamaan sen harkitsemattoman käytön vaaroja.” Delgadon mielestä tilanteessa, jossa trumpismi ja eurooppalaisen äärioikeiston väkivaltaan kiihottaminen täyttävät sosiaalista tilaamme, teatteri pitäisi nähdä paikkana, jonne kokoonnutaan yhteen ja luodaan yhteisö, joka sallii erimielisyyksien käsittelyn ilman vihaa ja väkivaltaa. Samoilla linjoilla oli kesäkuisilla Baltoscandal-festivaalilla Viron Rakveressa The Art of Assembly -kirjaansa esittelemässä ollut saksalainen kirjailija-kuraattori Florian Malzacher. Hänen mielestään teatteri on poliittista sekä muodon että sisällön suhteen juuri sitä kautta, että sen piirissä voi leikin varjolla vapaasti artikuloida todellisia ristiriitoja. Jostain tällaisesta oli kyse Jussi Sorjasen Teatteri Viirukselle vuonna 2021 ohjaamassa tanskalaisen Tue Bieringin näytelmässä Rocky! Return of the Loser. Vasemmistolaisen kulttuurikeskiluokan tekopyhyyttä koetellut esitys päättyi perussuomalaisen kaupunginvaltuutetun puheenvuoroon, jonka katsojat saivat tulkita haluamallaan tavalla. ”Catarinan tapaan loppusanat annettiin äärioikeistolaiselle ja yleisön oli itse valittava reaktionsa. Yllätysmomentti Rockyssa oli se, että näyttämöllä nähtiin tosielämän poliittinen aktiivi, joka puhui jopa monen vasemmistokatsojan mielestä sympatiaa herättävästi. Kummassakin esityksessä on ideana tutkia yhdessä sitä, miten kukin suhtautuu äärioikeistolaisiin arvoihin, teatteriin ja katsomisen aktiin sosiaalisena tilanteena”, selittää Sorjanen. Fasismi peilissä Sveitsiläistä Milo Rauta pidetään tällä hetkellä yhtenä taitavimmista jyrk kien sosiaalisten jännitteiden näyttämöllistäjistä. Esimerkiksi viime syksynä & Espoon teatterin Focus Gent -tapahtumassa vierailleessa Antigone in Amazon -esityksessä hän johdatti pitkälle jalostetuilla dokumenttiteatterin keinoilla eurooppalaisen yleisön kohtaamaan alkuperäiskansaan kohdistuvan fasistisluonteisen alistamisen – ja samalla oman kulttuurisen yhteytensä tämän riiston rakenteisiin. Lähemmäs klassista fasismia kurkottaa puolestaan Venäjältä sodan takia lähteneen Timofey Kulyabinin Viron Venäläiseen teatteriin ohjaama sovitus Bertolt Brechtin Kolmannen valtakunnan kauhusta ja kurjuudesta (1938). Siinä natsi-Saksan totalitarismia kuvaavat kohtaukset on muokattu kuvaamaan tämän päivän Venäjää. Suomalaisissa esityksissä äärioikeistolaisuuden teemaa käsitteli suoraan Valtteri Raekallion viime vuotinen immersiivinen Valvojat -tanssiesitys. Yleisö ohjattiin kuulokkeista kerrotun satiirisen tarinan kautta kulkemaan läpi Helsingin keskustan puistojen ja liittymään Eduskuntatalolla järjestettyyn kansankiihotukseen. Omaa matalamielistä etnonationalismiamme ja siihen liittyvää jälkikolonialistista rasismia pöyhi myös kevätkaudella Kansallisteatterissa nähty Juha Mustanojan musikaalinen piraattispektaakkeli Laulujoutsen. Catarina and the Beauty of Killing Fascits -esityksen voi nähdä ainakin Brooklynin BAM:issa 13.–17.10., Antigone in Amazonin Tukholman Dramatenissa 13.-14.9. ja Kolmannen valtakunnan kauhun ja kurjuuden Viron draamafestivaaleilla Tartossa 8.9. sekä Tallinnassa 10.10. & 21.11. TEKSTI TUOMAS RANTANEN Fasismi näyttämöllä Poliittinen nykyteatteri etsii keinoja käsitellä äärioikeiston tuottamaa uhkaa. Jo sep h Ba nd ere t Fasistien tappamisesta perhetradtion tehnyt suku valmistautuu murhaan. Äärioikeistolainen poliitikko hakee katsellaan empatiaa yleisöstä.
M ika el Ah lfo rs T ÄNÄ VUONNA neljättä kertaa Aleksanterin teatterissa järjestetty Helsingin oopperakesä on vakiinnuttanut asemansa vapaiden taiteilijaryhmien kunnianhimoisten esitysten tapahtumana. Yksi ansiokas esimerkki on siellä tänä vuonna esitetty Heinz-Juhani Hoffmanin säveltämä ja libretoima ja Johanna Freundlichin ohjaama Minä/Minä/Minä. Siinä psykoottiselta Pikku Myyltä vaikuttava nuori nainen (sopraano Annika Fuhrmann) purkaa vakavien mielenterveysongelmiensa ohella ulkonäköpaineista ja ympäristöahdistuksesta kumpuavaa pahaa oloaan ymmärtäväiseen äitiin (näyttelijä Pauliina Palo), toisiin kuntosaliasiakkaisiin ja esimerkiksi Voimalehtien päällä kadulla värjöttelevään kerjäläiseen. Pitelemätön ahdistus välittyy solistin soinnukkaiden resitatiivien, minimalistisen elektronisen taustan ja ihmishälyn ylle kohoavien laulu äänien sekä etenkin vahvaa läsnä oloa ankkuroivan kehollisen ilmaisun kautta. Noin tunnin mittaisen kompaktin esityksen ilmaisuvoimainen teksti on täynnä moneen suuntaan ulottuvia teräviä psykologisia ja yhteiskunnallisia huomiota. Rankasta sisällöstään huolimatta se on myös hämmentävän kaunis kokonaisuus. Ninja Pasasen visuaalisessa suunnittelussa erityisen vaikuttavana elementtinä korostuvat äidin vaalimat kukat, joilla hän jopa onnistuu hetkeksi hiljentämään ylikierroksilla käyvän tyttärensä amokin. Tälle pienelle mestariteokselle soisi satavan vierailukutsuja niin kotimaan kuin ulkomaidenkin festivaaleille ja taidelaitoksiin. Lisäesityksiä mahdollisesti tulossa. Heinz-Juhani Ho? manin ja Annika Fuhrmannin haastattelu Teatterin politiikkaa -podcastissa 9.9. alkaen. Teatteriarviot Rakkauden arvoitus Minuus kateissa K UN DIANAN kanssa vastakihlautuneelta prinssi Charlesilta kysyttiin televisiohaastattelussa rakastumisestaan, hän aprikoi paljastavasti, että mitähän se rak kaus oikein onkaan. Tähän epä onniseen rakkaussuhteeseen viitaten Royal Hattara -nukketeatteriryhmän What ever Love Means -näytelmä tutkii, miten kulttuurisesti jaetut mielikuvamme ohjaavat arkikäsitystämme rakkaudesta. Taija Helmisen kirjoittamassa ja Merja Pöyhösen ohjaamassa näytelmässä lavalla nähdään yhden näyttelijän ohella poikkeuksellisen suuri nukettajaryhmä (Henni Kervinen, Sirpa Järvenpää, Helena Markku, Elena Rekola, Miika Suonperä ja Riina Tikkanen). Siinä rakastumisen suhteen jumissa oleva Hertta (Petra Heinänen) saapuu kupidotoimiston sparrattavaksi. Nämä ihmisen mittakaavaisina puoli nukkeina toteutetut monialaiset konsultit hääräilevät sitten hulvattomana laumana asiakkaan ympärillä kukin omaa persoonansa ilmentäen. Luovimmillaan esitys on vaahtomuovimateriaaleilla toteutun esineteatterin avulla rakennetuissa ikonisten rakkauselokuvien – kuten Titanic, Kaunotar ja Kulkuri, Notting Hill – pika kelaussimulaatioissa. Jossain vaiheessa lavalle rahdataan suunnattoman suuri Charlesin pää ja tarinan uhkaavaa heteronormatiivisuutta piipahtaa tasapainottamassa Elton John. Normaalin teatterikauden ulkopuolellakin huomiota ja kiitosta kerännyt esitys osoittaa, että nukke teatterin yleisdraamallista potentaalia on hyödynnetty Suomessa aivan liian vähän. Esitykset Studio Pasilassa päättyivät 20.8. Taija Helmisen ja Elena Rekolan haastattelu Teatterin politiikka -podcastissa 2.9. alkaen. Äitinsä kukittamana Didi (Annika Fuhrmann) hiljenee hetkeksi kaiken eksistentiaalisen pakokauhunsa keskellä. KOONNUT TUOMAS RANTANEN M ajo Ku rk i Lipunmyynti (09) 4342 510, ti klo 14–17 ja ke-pe klo 11–14, Erottajankatu 5, 00130 Helsinki ELFRIEDE JELINEK ENSI-ILTA 1.10.2024 ESIT YKSE T 30.9.–1.11.2024 YHTEIS TUOTANTO Marko Järvikallas Teatteri Quo Vadis Omapohjassa vain 11.–15.9.2024! liput: quovadis.fi/ikarossuunnitelma Kaatopaikan hajuinen komedia uskosta, enkeleistä ja jätehuollosta. JU SS I K A R JA LA IN EN SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI
44 • 6 / 2024 Intercepted-elokuvan ohjaaja Oksana Karpovych muutti takaisin Ukrainaan juuri ennen sodan alkamista. Hän todisti sen tuhoja uutistuottajana. Vastarinnan ja tottelevaisuuden ääniä Rakkautta & Anarkiaa -elokuvafestivaalilla nähdään kaksi erilaista dokumenttia, jotka näyttävät nyky-Venäjän synkän tien. M OLEMMAT elokuvat alkavat tien päältä. Toisessa kamera liikkuu kohti Kremliä ja vie tarinaa kohti vastarintaa. Toisessa taas kamera lipuu Ukrainassa ohi rakennusten, jotka Kremlin hyökkäyspäätösten takia ovat enää raunioita. Kumpikaan teoksista ei ole varsinainen tie-elokuva, vaikka A Shaman’s Tale (2024) sellaisena alkaakin. Se kuvaa Siperiasta kotoisin olevaa ja jakuuttikansaan kuuluvaa Aleksandr Gabyševia, joka on kävellyt jo kahden kuukauden ajan kohti Moskovaa. Siellä shamaani aikoo suorittaa Putinille eksorkismin ja lähettää tämän takaisin helvettiin. Kävelyä on jäljellä vielä 7 000 kilometriä, mutta se ei Gabyševia vaivaa: hän toteuttaa jumalallista tehtävää. Shamaani vetoaa myös yhteiskunnallisiin syihin. Ihmiset kärsivät köyhyydestä, ja sen on loputtava. SIINÄ MISSÄ A Shaman’s Tale on perinteinen seurantadokumentti, jossa kamera seuraa shamaania, Interceptedin (2024) ote on esseemäisempi. Siinäkään ei ole kertojaääntä. Ääniraidalla kuuluu sen sijaan puheluita, joita venäläissotilaat ovat soittaneet kotiinsa ja joita Ukrainan turvallisuusjoukot ovat sanojensa mukaan napanneet. Dokumentin ohjaaja, ukrainalais-kanadalainen Oksana Karpovych, alkoi kuunnella niitä jo sodan ensimmäisinä päivinä. ”Hyökkäysten näkeminen ja napattujen puheluiden kuunteleminen antoivat minulle idean tähän elokuvaan. Yhdellä tapaa se on hyvin simppeli: kahden rinnakkaisen todellisuuden limittäminen”, hän kertoi Business Doc Europe -julkaisulle antamassaan haastattelussa helmikuussa. Muodoltaan Intercepted on tosiaan yksinkertainen. Kamera liikkuu verkkaisesti tuhotussa maisemassa. Se tavoittaa hylättyjä panssarivaunuja ja särkyneitä ikkunoita, väestönsuojia ja nopeasti kyhättyjä hautausmaita, kun samaan aikaan ääniraidalla venäläissotilaat kehuvat varastamillaan tavaroilla ja siviilien tappamisella. MOLEMMAT ELOKUVAT saivat alkunsa YouTuben kautta. Rekkakuskit olivat kuvanneet shamaania ja tämän julistusta ohi kulkiessaan ja ladanneet videoita YouTubeen. Niiden kautta Siperiasta kotoisin oleva dokumentaristi Beata Bashkirova huomasi ne. Dokumentaristi Karpovych löysi puolestaan YouTubesta Ukrainan turvallisuusjoukkojen nappaamat venäläissotilaiden puhelut. YouTube on ollut viimeinen Venäjällä toimiva yhdysvaltalainen sosiaalisen median alusta. Se on ollut arvokas ja halpa väline niin aktivisteille, journalisteille kuin oppositiopoliitikoillekin, etenkin kun televisio kanavat on valjastettu propagandan airueiksi ja painettu sensuurin alle. Kun palveluun ladattiin vuonna 2020 pitkä video, jossa oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi kävi läpi Putinin omistamaksi epäiltyä palatsia – ”maail man suurinta lahjusta” – se sai muutamassa viikossa yli 100 miljoonaa katselua. Ei ihme, että elokuussa eri uutislähteet kertoivat Kremlin sulkeneen kansalaisten pääsyn YouTubeen, tai ainakin vaikeuttaneen sitä. TEKSTI KAISU TERVONEN Muun muassa Amnesty International on tuominnut Aleksandr Gabyševin pakkohoidon.
MA AILMALLE TIETOA Venäjän tilanteesta välittävät edelleen muun muassa dokumentaristit. Niin Beata Bashkirovan ja hänen kanssaohjaajansa Mihail Bashkirovin kuin Oksana Karpovychin teoskin kertovat omalla tavallaan Venäjän pyrkimyksistä. Molemmissa elokuvissa valtio yrittää taivuttaa muut tahtoonsa: oli kyse sitten yksilöstä tai viholliseksi väitetystä naapurimaasta. A Shaman’s Talen oli tarkoitus kuvata kahden vuoden mittaista kävelymatkaa. Jo alkumatkasta Aleksandr Gabyševin kävelyprotesti alkaa kerätä huomiota. Hän saa mukaansa muita kulkijoita, kohtaa kasvavaa fani kuntaa ja kehottaa ihmisiä järjestämään mielen osoituksia. Elokuva saa uuden käänteen, kun viranomaiset kiinnostuvat Gabyševista. Nykyään shamaani on pakko hoidossa psykiatrisessa laitoksessa. Gabyšev, ja samalla hänen vasta rintansa on leimattu hulluudeksi. INTERCEPTEDISSÄ venäläissotilaat alistuvat viralliselle linjalle, vaikka siinä ei järkeä olisikaan. Totteleminen ei vaikuta vähemmän hullulta kuin vasta rinta. Elokuva näyttää tavallisia ukrainalaisia, jotka yrittävät elää elämäänsä. Nuorukaiset pelaavat lentopalloa, joku tupakoi ikkunan ääressä. Ääniraidalla sotilaiden äänet puhuvat heistä kuitenkin kuin hävitettävistä syöpäläisistä. Kylmäävin on puhelu, jossa poika kuvailee äidilleen yksityiskohtaisesti ukrainalaisten kidutuksia ja sitten kertoo nauttivansa hommasta. Puheluista kuulee, kuinka propaganda on uponnut sotilaisiin. He puhuvat Euroopasta ”Gayropana” ja kertovat läheisilleen taistelevansa fasisteja vastaan. Mutta toisinaan niistä kuulee jotain muutakin. Kauhua ja pitkiä hiljaisuuksia. Vannottelua, ettei puoliso koskaan anna yhteisen lapsen värväytyä armeijaan. Dokumentit piirtävät kuvaa valtiosta, jonka virallinen linja rakoilee, kun se tuodaan yksilötasolle. Noita rakoja – vastarintaa ja empimistä – tilkitään pakkokeinoilla, propagandalla ja painostamisella. Yksilöt ohjataan vaikka väkivalloin ”oikealle tielle”. Rakkautta ja Anarkiaa -elokuvafestivaali Helsingissä 19.–29.9. hi? .fi Ernest Cole: Lost and Found Eteläafrikkalainen valokuvaaja Ernest Cole (1940–1990) tuli tunnetuksi taltioimalla apartheidin sortoa kamerallaan. Raoul Peckin ohjaama dokumentti on päiväkirjamainen kertomus valokuvaajasta, politiikasta, taiteesta ja rasismista, jonka Cole kuvitteli jättävänsä taakseen muuttaessaan New Yorkiin. Näyttelijä Lakeith Stan? eldin minä-muotoinen kerronta tuo linssin takana pysytelleen ihmisen etualalle. Devo Ohiolaisbändi Devo luo teoriaa, jota voi tanssia. Taidekollektiivina aloittaneen kokoonpanon jäsenet kertovat dokumentaristi Chris Smithin kameralle opiskeluajastaan yliopisto Kent Statessa, jossa poliisi avasi tulen opiskelijamielenosoittajia vastaan, sekä ajatuksiaan ihmisyyden käänteisestä evoluutiosta. Myös perunoilla, kannibalismilla ja John F. Kennedyn tukalla on osuutensa vetävästi ja runsain arkistokuvin kerrotussa bänditarinassa. No Other Land Masafer Yattan alueella Länsirannalla sijaitsee useita kyliä, jotka ovat olleet kartalla jo 1800-luvulta asti. Israelin miehitysvalta – armeija ja aseistautuneet uudisasukkaat – kaventaa alueen palestiinalaisasukkaiden liikkumavaraa ja kaataa heidän kotejaan viikko viikon jälkeen. Järkyttävää kuvamateriaalia sisältävä dokumentti löytää hengähdyshetkiä ystävyydestä, joka syntyy palestiinalaisaktivisti Basel Adran ja israelilaisjournalisti Yuval Abrahamin välille. Yhdessä Hamdan Ballalin kanssa he ovat myös elokuvan ohjaajia. Tärppejä Rakkautta & Anarkiaa -festivaalille Dadasta, Warholista ja vanhoista elokuvista inspiroituneen Devon isoin hitti on Whip It. ELOKUVATEATTEREISSA 27.9. ELOKUVATEATTEREISSA 27.9. ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS
46 • 6 / 2024 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN Fede Alvarez: ALIEN: ROMULUS Elokuvateattereissa nyt. Alien-elokuvasarjan seitsemäs (tai yhdeksäs) osa palaa vuoden 1979 ensimmäisen osan klaustrofobiseen avaruusaluskauhuun. Vauhdikas toiminta on lainattu kakkososalta ja oikeastaan kaikki muukin on jostain aiemmasta. Romuluksen kunniaksi voisi laskea sen, että se pyrkii varovasti kursimaan yhteen edellämainittuja uudempia teoksia vanhojen kanssa. Se oletettavasti aukeaa myös katsojille, jotka eivät ole sarjan aiempia osia nähneet, mutta se on laiha lohtu. Onneksi le? assa on sen verran paljon rymistelyä, että elokuvateatterissa kukaan ei kuule tuskanhuutoasi. JARI TAMMINEN Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit 13.9. Yle Teema & Fem: Quo Vadis, Aida? (Bosnia-Hertsegovina 2021) Euroopan elokuva-akatemian parhaana elokuvana 2021 palkitsema, Jasmila Žbani?in ohjaama draamaelokuva kertoo YK-joukkojen tulkkina toimivasta Aidasta ( Jasna ?uri?i?), joka yrittää saada perheensä turvaan tuhansien siviilien verilöylyyn valmistautuvan serbiarmeijan lähestyessä Srebrenican kaupunkia Bosniassa 1995. MAX: The Crime of the Century (USA 2021) Alex Gibneyn kaksiosainen dokumentti todistaa, miten USA:n satoja tuhansia uhreja tuottaneessa opioidikriisissä on kyse Sacklerin perheen omistamien lääkeyritysten vuosikymmenien ajan harjoittamasta rikollisesta toiminnasta. Dokumentissa haastateltavan Patrick Radden Keefen tietokirjaan Kivun valtakunta (2023) perustuva dramatisoitu minisarja Painkiller (USA 2023) löytyy puolestaan Net? ixistä. Torstaisin Yle TV2 & Yle Areena: Catch-22 (USA 2019) George Clooneyn osaltaan luoma televisiosarja onnistuu tavoittamaan Joseph Hellerin klassisen Me sotasankarit -romaanin (1961) hengen paremmin kuin Mike Nicholsin vuoden 1970 elokuvaversio. Alkuteoksen mustan satiiriseen käsittelyyn päätyvät elämän absurdit para doksit, armeijan typerryttävä patriotismi, byrokraattisuus ja seksisimi, sodan ja kapitalismin yhteydet sekä sotilaiden traumat ja mielen hajoaminen. Amazon Prime Video: The Underground Railway (USA 2021) Moonlight (2016) ja If the Beale Street Could Talk (2018) -elokuvistaan tunnettu Barry Jenkins on afroamerikkalaisuuden kipupisteitä peilaavalla tiellään ohjannut televisiosarjan, joka perustuu Colson Whiteheadin samannimiseen romaaniin. Siinä kuvataan maagisen realismin keinoin ja Thuso Mbedun koskettavan roolityön siivittämänä etelän plantaaseilta pakenevien orjien salareittejä ja monilajisia esteitä matkalla vapauteen. Yle Areena: Pakanamaan kartta (Suomi 1991) Suomalaisen komedian pioneeri Neil Hardwick rakensi aikanaan muodoltaan, tyyliltään ja aiheeltaan televisiossa uutta latua avanneen sarjan, joka nojautui Dennis Potterin epäkronologisuutta hyödyntävään draamakerrontaan ja Pentti Linkolan kirjoituksiin ekoterrorismista. Jenni Toivoniemi: PERHOSET Ensi-ilta 27.9. Kireä vastuunkantaja-huolenpitäjänainen ja välillä liiankin luovasti eteenpäin liitelevä boheemi mies ovat kotimaisessa viihteessä usein käytettyjä hahmoja, mutta tällä kertaa omaperäisesti tyttären ja isän rooleissa. Etäisissä väleissä olevat tytär ( Aksa Korttila) ja isä ( Jani Volanen) tapaavat, kun ministerin ( Leea Klemola) avustajana työskentelevä tytär sattuu työmatkalle vanhalle kotipaikkakunnalleen Seinäjoelle juuri Tangomarkkinoiden aikaan. Isä ja tytär käyvät kumpikin arjessaan omanlaistaan selviytymistaistelua, joiden synkät rakenteet verhotaan lakoniseen huumoriin. Kun soppaan lisätään ministerin avioerokriisi ja avustajien keskinäinen kilpailu, isän vanhasta laulajan urasta innostunut fanipariskunta ( Jarkko Pajunen ja Katja Küttner) sekä kaikenlaista tapahtumanjärjestämiseen liittyvää säätöä, koossa on kunnon kesäfarssi. Sivu rooleista etenkin Kheba Touray loistaa tapahtuman tuottajana. Hassuttelun alta kirkkaina paistavat vakavat teemat kuten yksinäisyys ja kasvojen säilyttämisen pakko vievät elämän perus asioiden äärelle. Katsojasta riippunee, herättävätkö monet kohtaukset hilpeyttä, surua vai myötähäpeää. Tango ei kuulu elokuvassa niin paljon kuin tapahtumapaikan perusteella voisi odottaa, mutta muutamassa kohdassa juuri biisivalinnat kuljettavat tarinaa eteenpäin. MIIA VISTILÄ Agnieszka Holland: GREEN BORDER Elokuvateattereissa nyt. Puolalainen mestariohjaaja Agnieszka Holland (s. 1948) tunnetaan poliittisesti latautuneista elokuvistaan, kuten juutalaisen sotilaan elämäkertaan nojautuneesta Europa, Europasta (1990), Ukrainan nälänhätään sijoittuvasta Mr. Jonesis ta (2019), eläinoikeusteemaisesta Jäljistä (2017) ja Prahassa vuonna 1969 poltto itsemurhan tehneestä Jan Palachista kertovasta Palava pensas sarjastaan (2014). Mustavalkoisessa Green Borderissa ValkoVenäjän ja Puolan väliselle rajavyöhykkeelle päätyneet pakolaiset joutuvat kummankin maan rajaviranomaisten väkivaltaisen pallottelun kohteeksi. Viimeisteltyyn elokuvalliseen ilmaisuun ja huolelliseen taustatyöhön perustuva elokuva lähestyy kriisiä aidossa kuoleman ahdingossa olevien perheellisten pakolaisten, traumaattiseen työhönsä eri tavoin suhtautuvien rajavartijoiden, pakolaisia auttavien aktivistien ja omia eettisiä valintojaan tekevien lähiasukkaiden näkökulmista. Inhimillisyyden ytimeen kurkottavan elokuvan kaikki ihmiset ovat kokonaisia yksilöitä. Paha ei ole demonista vaan poliittisista ja primitiivisistä rakenteista nousevaa. Näin elokuva osoittaa, miten myös Suomessa rajalain käsittelyn yhteydessä vakiintunut epäinhimillistävä puhetapa hybridivaikuttamisen välineiksi päätyvistä pakolaisista avaa ovea sille, että pian omallakin itärajallamme voivat jopa lapset ja raskaana olevat naiset kuolla kylmään, nälkään ja vallanpitäjien tilaamaan väkivaltaan. TUOMAS RANTANEN Ellen Kuras: LEE Ensi-ilta 20.9. Legendaarisen sotakuvaajan Lee Millerin ääni kuuluu hänen kuviensa kautta – ja Millerin äänen yli huutavat keskitysleirien ruumiskasat ja sotilaiden raiskaamat pikkutytöt. Luova ja sinnikäs Miller muuttui Välimeren seurapiireissä viihtyneestä Voguen kuvaajasta toisen maailmansodan reportteriksi. Uramuutos ei ollut ihan helppo. Brittiläisen imperiumin sovinistiset viranomaiset eivät halunneet päästää Englannissa asunutta Milleriä rintamalle. He olivat sitä mieltä, etteivät englantilaiset naiset saa nähdä sotaa. Miller muisti kuitenkin olevansa yhdysvaltalainen, ja sen ulkoministeriöstä lupa heltisi. Palattuaan rintamalta Miller sanoi, ettei sota ei ole ohi, koska ”niin moni on kadonnut”. Eikä Miller voinut muuta kuin palata tutkimaan minne junaradat veivät. Tyylikkäästi lähes mustavalkoinen Lee on nerokas elokuva. Philip Kaufmanin Heming way & Gellhorn -le? an tapaan päähenkilön tarina avautuu haastattelun kautta, mutta rakenne paljastaa vasta loppupuolella, mistä tuittuilevan Millerin jututtamisessa on kyse. Sivu osissa loistavat Marion Cotillard, Alexan der Skarsgård ja Life-lehden kollegana ilmiömäisen hieno Andy Samberg. Elokuvassa useita vuosikymmeniä ikääntyvää sankaritoimittajaa esittää Kate Winslet, joka jo tv-sarjan Mare of Easttown myötä osoitti, ettei hän pelkää näyttää ryppyjä lähikuvissa. IIDA SIMES Lipunmyynti käynnistyy 9.9. Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali täyttää Helsingin valkokankaat!
Lipunmyynti käynnistyy 9.9. Suomen suurin ja kaunein elokuvafestivaali täyttää Helsingin valkokankaat!