Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . 27 95 29 95 30 95 27 95 Tie päättyy meren rannalle SUONNA KONONEN Tie, rock ja vapaus, vielä kerran! Pitkän linjan muusikon esikoisromaani säteilee pohjoiskarjalaista huumoria ja rakkautta rockiin. KARISTO Rakkaudesta lajiin Urheilevat sateenkaari nuoret lähikuvassa TIINA TUPPURAINEN, TEEMU SILVÁN Sateenkaarinuorten voimakirjassa neljätoista nuorta kertoo oman kipeän, koskettavan ja kannustavan tarinansa. LIKE Viherpesuopas Miten merkitys muuttuu markkinoinniksi ANTTI ISOKANGAS, JANI NIIPOLA, RIKU VASSINEN Paraneeko maailma kahvikuppi kerrallaan? Kantaa ottava kirja iskee kuin tuhat Woltia! NEMO 24 95 Vaikket suojellut minua kaikelta Kertomuksia rikotusta lapsuudesta MAPE MOROTTAJA Seitsemän pysäyttävää tositarinaa tuhoavasta äitiydestä ja lapsuuden pimeästä puolesta. LIKE 28 95 Ensin palasivat linnut ANNE KOVALAINEN Hyytävän upea esikoisromaani maailmasta tuhon jälkeen ja tulevaisuudesta, joka voisi olla totta. KARISTO 27 95 Ekat 21 vuotta Kuinka minusta tuli Nikki Sixx NIKKI SIXX Maalaispoika Frank Ferannan vauhdikas ja railakas matka Mötley Crüen ikoniseksi basistiksi. LIKE 29 95 Tämä ihmisen luonto ATTE KORHOLA Arvostettu ympäristötutkija vie lukijan matkalle, joka auttaa ymmärtämään syvällisemmin luonnon, ilmaston ja ihmisen vuorovaikutusta. OTAVA Serkkuteoria TOMMI LIIMATTA ”Tommi Liimatalla on ainutlaatuinen ja yksityinen näkökulma asioihin. Tuttu maailma ei ole hänen jäljiltään enää entisensä.” – Kari Hotakainen LIKE Kirjoja jotka muistetaan kauan Pelago-pyörä kestää aikaa. Tilaa omasi nyt. Uutuutena monipuoliset Pelago-pyörälaukut. Tutustu kaupalla tai verkossa. PELAGO POLKUPYÖRÄT MYYMÄLÄ, HUOLTO, TESTIJA NOUTOPISTE Kalevankatu 32, 00100 HELSINKI Puhelin 045 657 2069 • shop@pelagobicycles.com WWW.PELAGO.FI Liput 15–57 € myös Show & Dinner lippu.fi Tuom ari Nurm io & Knuc kleb one Osca r : Belie ve It or Not 15.– 16.9. 2022 klo 19
Va lik oi m a va ih te le e m yy m äl öi ttä in . Ta rk is ta m yy m äl äk oh ta in en sa at av uu s Su om al ai ne n. co m is ta . 27 95 29 95 30 95 27 95 Tie päättyy meren rannalle SUONNA KONONEN Tie, rock ja vapaus, vielä kerran! Pitkän linjan muusikon esikoisromaani säteilee pohjoiskarjalaista huumoria ja rakkautta rockiin. KARISTO Rakkaudesta lajiin Urheilevat sateenkaari nuoret lähikuvassa TIINA TUPPURAINEN, TEEMU SILVÁN Sateenkaarinuorten voimakirjassa neljätoista nuorta kertoo oman kipeän, koskettavan ja kannustavan tarinansa. LIKE Viherpesuopas Miten merkitys muuttuu markkinoinniksi ANTTI ISOKANGAS, JANI NIIPOLA, RIKU VASSINEN Paraneeko maailma kahvikuppi kerrallaan? Kantaa ottava kirja iskee kuin tuhat Woltia! NEMO 24 95 Vaikket suojellut minua kaikelta Kertomuksia rikotusta lapsuudesta MAPE MOROTTAJA Seitsemän pysäyttävää tositarinaa tuhoavasta äitiydestä ja lapsuuden pimeästä puolesta. LIKE 28 95 Ensin palasivat linnut ANNE KOVALAINEN Hyytävän upea esikoisromaani maailmasta tuhon jälkeen ja tulevaisuudesta, joka voisi olla totta. KARISTO 27 95 Ekat 21 vuotta Kuinka minusta tuli Nikki Sixx NIKKI SIXX Maalaispoika Frank Ferannan vauhdikas ja railakas matka Mötley Crüen ikoniseksi basistiksi. LIKE 29 95 Tämä ihmisen luonto ATTE KORHOLA Arvostettu ympäristötutkija vie lukijan matkalle, joka auttaa ymmärtämään syvällisemmin luonnon, ilmaston ja ihmisen vuorovaikutusta. OTAVA Serkkuteoria TOMMI LIIMATTA ”Tommi Liimatalla on ainutlaatuinen ja yksityinen näkökulma asioihin. Tuttu maailma ei ole hänen jäljiltään enää entisensä.” – Kari Hotakainen LIKE Kirjoja jotka muistetaan kauan Pelago-pyörä kestää aikaa. Tilaa omasi nyt. Uutuutena monipuoliset Pelago-pyörälaukut. Tutustu kaupalla tai verkossa. PELAGO POLKUPYÖRÄT MYYMÄLÄ, HUOLTO, TESTIJA NOUTOPISTE Kalevankatu 32, 00100 HELSINKI Puhelin 045 657 2069 • shop@pelagobicycles.com WWW.PELAGO.FI Liput 15–57 € myös Show & Dinner lippu.fi Tuom ari Nurm io & Knuc kleb one Osca r : Belie ve It or Not 15.– 16.9. 2022 klo 19
Translain uudistamista on odotettu jo aivan liian kauan. Suomeen on vihdoin saatava itsemäärämisoikeutta kunnioittava translaki, joka turvaa myös lasten ja nuorten oikeudet. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/translaki PROTECT TRANS KIDS
SELLAISENA KUIN OLET Katso kirkon Pride-viikon ohjelma osoitteesta: kirkkohelsingissä.fi/pride2022 Translain uudistamista on odotettu jo aivan liian kauan. Suomeen on vihdoin saatava itsemäärämisoikeutta kunnioittava translaki, joka turvaa myös lasten ja nuorten oikeudet. Allekirjoita vetoomus! amnesty.fi/translaki PROTECT TRANS KIDS
KES ÄN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ANNIKA IDSTRÖM: TAIVAAN KALAT Työpaikkakiusaamisesta ja tutkijan intohimosta kertova esikoisromaani yhdistää kaksi mahdotonta maailmaa. Lauraa kiinnostavat katoavat kielet, joten hän väittelee aiheesta tohtoriksi. Oma innostus ei kuitenkaan riitä vaan ura tyssää työpaikkakiusaamiseen. Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ ei kestä päivänvaloa. Kun syrjäytetty Laura istuu ravintolavaunussa samaan pöytään, alkaa molempien elämässä jotakin kaunista. www.atena.fi VOIMAN VASTAMAINOKSET JULISTEINA HEIKKI KÄNNÖ: IHMISHÄMÄRÄ Ihminen on tuhonnut planeettansa elinkelpoisuuden ja hänen valtakautensa luomakunnan herrana on ohi. Tapahtuu käänteinen Götterdämmerung: vanhat jumalat palaavat takaisin, on tullut ihmisen vuoro hiipua hämärään. Heikki Kännön Mehiläistie, Sömnö ja Runoilija olivat arvostelumenestyksiä ja häntä on verrattu muun muassa Mika Waltariin. Kännön historiallista romaania ja spekulatiivista fiktiota yhdistävät kirjansa muodostavat ainutlaatuisen, taiteen ja elämän suhdetta tutkivan universumin. www.sammakko.com Sömnö vat arvostelumenestyksiä ja häntä on verrattu muun muassa Waltariin GEORGE FLOYDIN ELÄMÄ JA KUOLEMA Black Lives Matter -liike nousi koko maailman tietoisuuteen George Floydin traagisen kuoleman seurauksena. Robert Samuelsin ja Toluse Olorunnipan teos antaa kasvot amerikkalaisen rasismin historialle, mutta kuvaus rakenteellisesta eriarvoisuudesta puhuttelee kaikissa yhteiskunnissa. Floydin kasvutarinan rinnalla kuvataan poliisi Derek Chauvinin elämänkulkua. Miten ulkoiset olosuhteet vaikuttavat siihen, millaiseksi ihmisen elämänsuunta ja tavoitteet muodostuvat? www.like.fi sa yhteiskunnissa. sa yhteiskunnissa. sa yhteiskunnissa. Floydin kasvutariFloydin kasvutarinan rinnalla kuvanan rinnalla kuvaDerek Derek Derek elämänelämänkulkua. Miten ulkulkua. Miten ulkoiset olosuhteet koiset olosuhteet koiset olosuhteet vaikuttavat siihen, vaikuttavat siihen, vaikuttavat siihen, millaiseksi ihmisen millaiseksi ihmisen elämänsuunta ja taelämänsuunta ja taelämänsuunta ja tavoitteet muodostuvat? voitteet muodostuvat? Työpaikkakiusaamisesta Työpaikkakiusaamisesta Työpaikkakiusaamisesta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta kertova esikoisromaakertova esikoisromaani yhdistää kaksi mahni yhdistää kaksi mahMikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Vastamainosta seinällä! Enää ei tarvitse leikellä sivuja, jotta vastamainoksen saisi siitä talteen. Nyt niitä on mahdollista tilata isompana ja tätä sanomalehti paperia huomattavasti paremmalle materiaalille painettuna hintaan 22 € + posti kulut. Tilaukset osoitteesta: kauppa.voima.fi Jalkapallosta on kirjoitettu paljon, jos jalkapallolla tarkoitetaan miesten pelejä. Silti puolet lajista on dokumentoitu huonosti. Naisten lajia varten Johanna Ruohonen matkusti ympäri Eurooppaa haastatellakseen nykyisiä ja entisiä pelaajia. Hän myös luki kaikki kuusi Helsingin kirjastosta löytynyttä kirjaa naisten jalkapallosta. Ja sen jälkeen muun löytämänsä kansainvälisen kirjallisuuden. Jalkapallon historiaan ja nykyisyyteen matkaava Naisten laji pohtii ammattilaisuutta, harrastamista, kannattamista, näkyvyyttä ja tasaarvoa jalkapallossa. www.sets.fi JOHANNA RUOHONEN: NAISTEN LAJI TYÖVÄENKIRJALLISUUDEN PÄIVÄ Vuosittain Tam pereella järjestettävän kulttuuri tapahtuman ajatuksena on tehdä tun netuksi yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja kantaaottavaa kirjallisuutta sekä herättää keskustelua siitä, mitä työväenkirjallisuus tänä päivänä on. Vuoden 2022 teema on Oikeus ja kohtuus. Esiintyjinä mm. Iida Rauma, Emilia Kuk kala, Noora Vallinkoski, Siiri Enoranta, Osmo Soininvaara ja Kari Enqvist. Työväenmuseo Werstas (Tampere), la 3.9. klo 11.00–18.00 Ilmainen sisäänpääsy www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com RIMINI PROTOKOLL: UNCANNY VALLEY Berliinissä vaikuttava maineikas taiteilijaryhmä Rimini Protokoll kehittää eri tekniikoilla leikittelevät näyttämöteoksensa, interventionsa, esitysinstallaationsa ja kuunnelmansa yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Uncanny Valley on Stefan Kaegin ohjaama konsepti, jossa tutkitaan ihmisen ja robotin välistä suhdetta sekä sitä, mitä alkuperäiselle ihmiselle tapahtuu, jos hänestä tehdään replika. Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa 18.8.–20.8. Yhteistyössä Helsingin Juhlaviikot www.espoonteatteri.fi K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o LIV STRÖMQUIST: PUNAISIN RUUSU PUHKEAA KUKKAAN Liv Strömquist tarkastelee uudessa sarjakuva-albumissaan myöhäiskapitalistisen ajan romantiikkaa ja rakkautta. Hän käyttää apunaan tieteellisiä teorioita, historian merkkihenkilöitä ja populaarikulttuurin hahmoja. Kaiken kruunaa Strömquistille ominainen älykäs huumori. Tilaa omasi: www.sammakko.com Liv Strömquist tarkastelee uudessa sarjakuva-albuG ab rie la N ee b
36 10 Muotisuunnittelija 40 Rallikuski TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA LIITE: VAPAA-AJATTELIJAT Sukkahousuhevi 42 5–6 / 2022 • 7 13.6.–28.8.2022 PITELET KÄSISSÄSI Voiman kesä ekstraa, miesteemanumeroa. Se sai al kunsa havainnosta, että lehtemme si vuja ovat kansoittaneet enimmäkseen naiset ja olemme joutuneet kiinnittä mään erityistä huomiota siihen, että miehiäkin juttuihin löydetään. Onkin hyvin vaikea hahmottaa, miten jour nalismissa ongelma on yleensä päin vastainen. Viiden varsin naispainottei sen lehden jälkeen oli siis aika tehdä miesspesiaali. KUN PUHUTA AN erityisesti miehis tä, puhutaan usein ongelmista, kuten syrjäytymisestä ja väkivallasta. Ongel mista, joita miehet kohtaavat ja joi ta he aiheuttavat muille ja toisilleen. Ja totta tietysti on, että monet ongel mat ovat tyypillisiä miehille. Useampi kuin yhdeksän kymmenestä vangis ta on miehiä. Kolme neljäsosaa asun nottomista ja saman verran itsemur han tehneistä on miehiä. Pojilla on tyttöjä enemmän vaikeuksia koulun käynnissä. Ja mitä häirintään tulee, not all men but always men. Mutta on mieheys muutakin kuin ongelmia. MASKULIINISUUDESTAKIN on pu huttu viime vuosina lähinnä toksinen maskuliinisuus käsitteen yhteydessä. Liian usein on jäänyt sanomatta, et tei maskuliinisuudessa itsessään ole mitään myrkyllistä, kuten ei miehenä olemisessakaan. Kumpaakaan ei pitäi si lähtökohtaisesti joutua häpeämään eikä pyytelemään anteeksi. Terve itse arvostus on paras pohja myös muita kunnioittavalle kohtelulle. Samalla on tärkeää muistaa, et tei mies ole synonyymi maskuliini selle sen enempää kuin nainen feminiiniselle. Siihen, mitä pide tään miehekkäänä ja mitä naisellisena, vaikuttaa paljon myös kulttuuri. Jo teollisen aikakauden miesihanne on toisenlainen kuin jälkiteollisen. Murros vaiheet aiheuttavat osalle hämmennystä: on vai keaa olla mies paikallaan, jos paikkaa ei tahdo löytyä. Ja jos maailma onkin rakennettu kes kimäärin miehille, myös miehet ovat monista eri syistä hyvin eri asemissa keskenään. Miesten ja mieheyden kirjo on huo mattavasti laajempi kuin mitä pola risoitunut julkinen keskustelu tavoit taa. Tämäkin kesän tuplanumero on siitä vain pintaraapaisu. Me täällä Voimassa haluamme osaltamme laa jentaa keskustelukenttää, jota ei ole syytä jättää yksin minkään laidan popu listeille. EMILIA KUKKALA Naisselitystä miesnumerosta VOIMA Vellamonkatu 30 b , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | PÄÄTOIMITTAJA Emilia Kukkala | ULKOASU Antti Kukkonen, mainosgraafikko Pinja Nikki | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Julius Halme, Elisa Helenius, Matti Ikonen, Sofiya Ikunova, Matilda Koivisto, Antti Kurko, Lotta Lahokoski, Nauska, Hanna Niittymäki, Pinja Nikki, Mika Pekkola, Tuomas Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen, Miia Vistilä, Venla Välikangas & Timur Yilmaz | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | MARKKINOINTIKOORDINAATTORI Pinja Nikki | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Elena Ieleskyna, Jarno Kajova, Maiko Karvinen, Elina Lahdenperä, Hanna Linnove, Ville Malinen, Juuli Miettilä, Juho Narsakka, Heta Nuutinen, Mika Pekkola & Karstein Volle | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 ja Matti Ikonen | TILAUKSET kauppa.voima.fi, tilaukset@voima.fi, Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 70?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste 5-6 Ka ns i: N au sk a N au sk a Pääkirjoitus 13 KES ÄN MER KKI TUO TTE ET ILMOITUS ANNIKA IDSTRÖM: TAIVAAN KALAT Työpaikkakiusaamisesta ja tutkijan intohimosta kertova esikoisromaani yhdistää kaksi mahdotonta maailmaa. Lauraa kiinnostavat katoavat kielet, joten hän väittelee aiheesta tohtoriksi. Oma innostus ei kuitenkaan riitä vaan ura tyssää työpaikkakiusaamiseen. Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ ei kestä päivänvaloa. Kun syrjäytetty Laura istuu ravintolavaunussa samaan pöytään, alkaa molempien elämässä jotakin kaunista. www.atena.fi VOIMAN VASTAMAINOKSET JULISTEINA HEIKKI KÄNNÖ: IHMISHÄMÄRÄ Ihminen on tuhonnut planeettansa elinkelpoisuuden ja hänen valtakautensa luomakunnan herrana on ohi. Tapahtuu käänteinen Götterdämmerung: vanhat jumalat palaavat takaisin, on tullut ihmisen vuoro hiipua hämärään. Heikki Kännön Mehiläistie, Sömnö ja Runoilija olivat arvostelumenestyksiä ja häntä on verrattu muun muassa Mika Waltariin. Kännön historiallista romaania ja spekulatiivista fiktiota yhdistävät kirjansa muodostavat ainutlaatuisen, taiteen ja elämän suhdetta tutkivan universumin. www.sammakko.com Sömnö vat arvostelumenestyksiä ja häntä on verrattu muun muassa Waltariin GEORGE FLOYDIN ELÄMÄ JA KUOLEMA Black Lives Matter -liike nousi koko maailman tietoisuuteen George Floydin traagisen kuoleman seurauksena. Robert Samuelsin ja Toluse Olorunnipan teos antaa kasvot amerikkalaisen rasismin historialle, mutta kuvaus rakenteellisesta eriarvoisuudesta puhuttelee kaikissa yhteiskunnissa. Floydin kasvutarinan rinnalla kuvataan poliisi Derek Chauvinin elämänkulkua. Miten ulkoiset olosuhteet vaikuttavat siihen, millaiseksi ihmisen elämänsuunta ja tavoitteet muodostuvat? www.like.fi sa yhteiskunnissa. sa yhteiskunnissa. sa yhteiskunnissa. Floydin kasvutariFloydin kasvutarinan rinnalla kuvanan rinnalla kuvaDerek Derek Derek elämänelämänkulkua. Miten ulkulkua. Miten ulkoiset olosuhteet koiset olosuhteet koiset olosuhteet vaikuttavat siihen, vaikuttavat siihen, vaikuttavat siihen, millaiseksi ihmisen millaiseksi ihmisen elämänsuunta ja taelämänsuunta ja taelämänsuunta ja tavoitteet muodostuvat? voitteet muodostuvat? Työpaikkakiusaamisesta Työpaikkakiusaamisesta Työpaikkakiusaamisesta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta ja tutkijan intohimosta kertova esikoisromaakertova esikoisromaani yhdistää kaksi mahni yhdistää kaksi mahMikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Mikael kutsuu itseään rohto kauppiaaksi, jonka työ Vastamainosta seinällä! Enää ei tarvitse leikellä sivuja, jotta vastamainoksen saisi siitä talteen. Nyt niitä on mahdollista tilata isompana ja tätä sanomalehti paperia huomattavasti paremmalle materiaalille painettuna hintaan 22 € + posti kulut. Tilaukset osoitteesta: kauppa.voima.fi Jalkapallosta on kirjoitettu paljon, jos jalkapallolla tarkoitetaan miesten pelejä. Silti puolet lajista on dokumentoitu huonosti. Naisten lajia varten Johanna Ruohonen matkusti ympäri Eurooppaa haastatellakseen nykyisiä ja entisiä pelaajia. Hän myös luki kaikki kuusi Helsingin kirjastosta löytynyttä kirjaa naisten jalkapallosta. Ja sen jälkeen muun löytämänsä kansainvälisen kirjallisuuden. Jalkapallon historiaan ja nykyisyyteen matkaava Naisten laji pohtii ammattilaisuutta, harrastamista, kannattamista, näkyvyyttä ja tasaarvoa jalkapallossa. www.sets.fi JOHANNA RUOHONEN: NAISTEN LAJI TYÖVÄENKIRJALLISUUDEN PÄIVÄ Vuosittain Tam pereella järjestettävän kulttuuri tapahtuman ajatuksena on tehdä tun netuksi yhteiskunnallisesti kiinnostavaa ja kantaaottavaa kirjallisuutta sekä herättää keskustelua siitä, mitä työväenkirjallisuus tänä päivänä on. Vuoden 2022 teema on Oikeus ja kohtuus. Esiintyjinä mm. Iida Rauma, Emilia Kuk kala, Noora Vallinkoski, Siiri Enoranta, Osmo Soininvaara ja Kari Enqvist. Työväenmuseo Werstas (Tampere), la 3.9. klo 11.00–18.00 Ilmainen sisäänpääsy www.tyovaenkirjallisuudenpaiva.com RIMINI PROTOKOLL: UNCANNY VALLEY Berliinissä vaikuttava maineikas taiteilijaryhmä Rimini Protokoll kehittää eri tekniikoilla leikittelevät näyttämöteoksensa, interventionsa, esitysinstallaationsa ja kuunnelmansa yhdessä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Uncanny Valley on Stefan Kaegin ohjaama konsepti, jossa tutkitaan ihmisen ja robotin välistä suhdetta sekä sitä, mitä alkuperäiselle ihmiselle tapahtuu, jos hänestä tehdään replika. Espoon kaupunginteatterin Louhisalissa 18.8.–20.8. Yhteistyössä Helsingin Juhlaviikot www.espoonteatteri.fi K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o K u s t a n n u s o s a k e y h t i ö S a m m a k k o LIV STRÖMQUIST: PUNAISIN RUUSU PUHKEAA KUKKAAN Liv Strömquist tarkastelee uudessa sarjakuva-albumissaan myöhäiskapitalistisen ajan romantiikkaa ja rakkautta. Hän käyttää apunaan tieteellisiä teorioita, historian merkkihenkilöitä ja populaarikulttuurin hahmoja. Kaiken kruunaa Strömquistille ominainen älykäs huumori. Tilaa omasi: www.sammakko.com Liv Strömquist tarkastelee uudessa sarjakuva-albuG ab rie la N ee b Vapaaottelija LIIAN USEIN ON JÄÄNYT SANOMATTA, ETTEI MASKULIINISUUDESSA ITSESSÄÄN OLE MITÄÄN MYRKYLLISTÄ.
8 • 5–6 / 2022 Ketä miestä arvostat eniten ja miksi? Mielipide SALME JUUTI, 69, Alajärvi ”Sauli Niinistöä. Hän on toiminut presidenttikaudellaan todella asiallisesti ja rauhallisesti myös Venäjän hyökättyä Ukrainaan. Se on vakuuttanut minut siitä, että hän on hyvä presidentti.” JOHANNA AHLBERG, 57, Kauniainen ”Poikaani Teemu Heiskasta. Hän on huikea moni lahjakkuus. On etuoikeus saada tehdä töitä hänen yhtiökumppaninaan. Perheen ulkopuolisista ja tunnetummista ihmisistä ehkäpä Jari Sarasvuo. Hän on rohkea, avoin ja aidosti sitä mitä on sekä hyvässä että pahassa.” BENJAMIN, 23, Helsinki ”Eniten elämääni on vaikuttanut pari vuotta sitten menehtynyt kehonrakentaja Rich Piana. Hänen mentaliteettinsa oli se, että mitä ikinä halutaan, se saavutetaan. Se on saanut itseni miettimään, että jos itse haluan jotain, teen töitä asian eteen niin paljon, etten voi tehdä enää enempää.” BUJAR, 29, Helsinki ”Veljeäni. Voin pyytää häneltä mitä vain ja hän aina auttaa minua. Ja tietysti rakastan häntä myös.” RIINA, 47, Helsinki ”Lasteni isää, sillä hän on hyvä isä.” TEKSTI JA KUVAT VENLA VÄLIKANGAS Entinen päihteidenkäyttäjä tietää, miltä addiktio tuntuu. Sotealalla halutaan hyödyntää kokemustietoa yhä enemmän. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA TIMUR YILMAZ S OSIA ALIja terveyspal veluita pitää kehittää asiakaslähtöisemmiksi, yksi soteuudistuksen ta voitteista kuuluu. Asiak kailta siis kysytään, mil laista sotepalvelua he haluavat – sen sijaan että sitä järjestettäisiin hallin non näkökulmasta. Palveluiden kehit tämisessä on yhä useammin mukana kokemusasiantuntijoita, joilla on oma kohtaista tietoa jostakin sairaudesta, vammasta tai vaikeasta elämäntilan teesta. Jesse Boström on yksi heistä. ”Voin tarjota konkreettisia vinkke jä, miten pääsin irti rikoksista ja päih teistä”, Nuorisoasuntoliiton hanke työntekijänä nykyisin työskentelevä Boström sanoo. Hän on istunut vankilassa monta kertaa ja sekakäyttänyt päihteitä ko ko nuoruutensa. Lopulta hän onnistui elämänmuutoksessa, raitistui ja koulut tautui lähihoitajaksi. Parhaillaan hän työskentelee nuorisojärjestössä, jossa hänen asiakkainaan on syrjäytyneitä nuoria, joilla on vankilataustaa, asun nottomuutta ja päihderiippuvuuksia. ”Kokemusasiantuntija tuntee päih teidenkäytön ja rikollisen maailman vääristyneet ajattelutavat. Niiden lo giikka poikkeaa siviiliyhteiskunnan säännöistä.” Sosiaali ja terveysministeriön viime vuonna julkaistu päihde ja riippuvuus strategia linjaa, että kokemus tietoa pi tää hyödyntää entistä laajemmin, kun palveluita kehitetään. Tämä vahvistaa asiakkaiden osallisuutta. Jo nykyisin kokemusasiantuntijoilla on merkittävä rooli varsinkin mielenterveys ja päih dejärjestöjen toiminnassa, Aklinikka säätiön kysely vuodelta 2020 kertoo. Boströmin mukaan niin sanottu työparimalli on hyväksi havaittu kei no. Siinä sosiaalialan ammattilainen ja kokemusasiantuntija muodostavat työparin, joka tukee asiakasta elämän muutoksessa. Boströmin puheilla käy etenkin nuoria miehiä. ”Kadulla asuneilla naisilla voi ol la arkoja ongelmia, joita on helpom pi purkaa naistyöntekijän kanssa. Samalla lailla poikien ja miesten on helpompi puhua miespuolisten hoita jien kanssa.” Monilla hänen asiakkaillaan on neuro kirjoon liittyviä ongelmia, esi merkiksi ADHD, jota he lääkitsevät päihteillä. Ongelmat alkavat varhain, jos koulunkäynti suju eivätkä po jat kiinnity yhteiskuntaan. Myös yli sukupolvisuus, eli ongelmien jatkumi nen sukupolvesta toiseen, on paheneva ongelma. ”Olen nähnyt miten omien vanho jen kavereideni lapset painivat ny kyisin päihdeongelman kanssa”, hän analysoi. Myös pandemia vaikeutti nuorten miesten tilannetta. Kuntouttava työ toiminta ja päiväkeskukset suljettiin ja moni jäi toimettomana kotiin. ”Jos ei ole mitään työkokemusta ei kä mitään sisältöä arjessa, on riskinä, että ongelmat pahenevat.” Boström kannattaa etsivää nuoriso työtä ja kaupunkien järjestämää työl listämistoimintaa, työkokeiluja ja vas taavia mahdollisuuksia nuorille. Boström on naisvaltaisella sote alalla edelleen harvinainen näky, jos kin mieshoitajia näkee vuosi vuodelta enemmän. Hän sanoo, että miehet tuo vat hoitotyöhön erilaista näkökulmaa. Myös heidän fyysinen auktoriteettinsa rauhoittaa poikia. ”Kannustan miehiä ehdottomasti hakeutumaan alalle.” Kokemusasiantuntija auttaa muita
5–6 / 2022 • 9 Kolmannes nuorista kokee elämänsä merkityksettömäksi Karstein Volle Nuoret aikuiset tavoittelevat rakkautta, mielekästä työtä ja säännöllistä toimeentuloa. Eniten heitä huolettaa oma psyykkinen jaksaminen. TEKSTI MIIA VISTILÄ TEKSTI MIIA VISTILÄ M ONI MIES kokee suku puolineutraalit palvelut itselleen vieraiksi, kertoo mieserityistä vertais ja tukitoimintaa koordinoivan Miessakit ry:n toiminnanjohtaja Tomi Timperi. ”Tasaarvotyössä täytyy tietää, mil loin sukupuolen huomioiminen on oleellista ja milloin ei. Sukupuolisen sitiivisyydessä ymmärretään erilaisia kokemuksia, mutta vain sukupuolieri tyisessä toiminnassa juuri tietynlaiset kokemukset saavat vertaistukea.” Miessakit ry järjestää ammattilais ten tarjoamaa keskusteluapua eri laisiin elämänkriiseihin ja vapaaeh toisten vetämiä miesten keskinäisiä toimintaryhmiä. Timperin mukaan moni mies kertoo, ettei osallistuisi toi mintaan, jos se ei olisi nimenomaan miehille suunnattua. ”Monet miehet kaipaavat vertai suuden luomaa erityistä hyväksyn tää ja tietoa siitä, että muutkin miehet ovat mukana. Voi, kun tämä ymmär rettäisiin muissa järjestöissä, kunnis sa ja sosiaalialallakin.” Koronaaika ei muuttanut palvelu jen kysyntää, tarjontaa kylläkin. Järjes tössä oli kouluttauduttu verkkoautta miseen jo hiukan aiemmin. Verkkoon siirretyt palvelut toivat uusia asiakkai ta. ”Moni kokee helpommaksi puhua, kun on tutussa paikassa.” Samalla kävi selväksi, mitä ei voi digi taalistaa. ”Lukupiiri voi siirtyä verkkoon, säbä ei. Kun liikuntahallit olivat kiinni, ryhmä oli tauolla. Myöskään maahan muuttajien kanssa tehtävä Vieraasta veljeksi ryhmätoiminta ei saanut ko vin suurta kannatusta verkossa. Nyt osallistujien määrä taas kasvaa kai kessa”, Timperi kertoo. Toiminta on avointa kaikenlaisille miehille itsemäärittelyä kunnioittaen. ”Suurin osa kävijöistä on niin sanotus ti tavallisia miehiä, ei erityisesti mie heyttä pohtivia. Ketään ei käännytetä pois.” Moni mies kaipaa palveluja vain miehille T UOREEN TUTKIMUKSEN mu kaan noin kaksi kolmasosaa nuorista on tyytyväisiä elä määnsä, mutta kolmannes kokee elämänsä merkityksettömäksi. ”Pelkän peruskoulun käyneistä puolet koki elämänsä merkityksettö mäksi. Se oli yllättävä, hälyttäväkin tu los”, tutkija Eija Eronen kertoo. ”Optimistisesti ajatellen voi olla, et tä osa elämänsä merkityksettömäksi kokevista nuorista vasta etsii elämän sä suuntaa ja merkitystä. Tutkimukses ta käy myös ilmi, että työ on nuorille tärkeää. Ilman toisen asteen tutkintoa ole helppoa löytää työtä. Nuorten kou lutuksen tukeminen olisi siis tärkeää myös, jotta vahvistetaan nuorten mah dollisuuksia merkityksellisen elämän rakentamiseen.” Koulutukseen panostamista toi voo myös tutkimushankkeen ryhmä haastatteluun osallistunut oululainen Tapio: ”Olisi kohtuullista jatkaa kaik kien koronaaikana koulunsa aloitta neiden opiskeluaikaa kahdella vuo della.” Toiveena turvallinen ja vakaa elämä 20–29vuotiaat suomalaisnuoret ta voittelevat useimmiten vakaata elä mää: rakkautta ja parisuhdetta, mie lekästä työtä ja vakaata toimeentuloa. Nuoret ovat huolissaan psyykkises tä jaksamisestaan ja pitävät mielenter veysongelmia yleisesti pääsyynä nuor ten pahoinvointiin. ”Voisi ajatella, että mielenterveys ongelmat olisivat seurausta vaikeis ta asioista, mutta nuoret pitävät niitä nimenomaan pahoinvoinnin syynä. Nuorten mielenterveysperustaiset työ kyvyttömyyseläkkeet ovat yleistyneet ja monilla on mielenterveyden ongel mista omaa kokemusta, itseltään tai lä hipiiristä”, Eronen pohtii. Ryhmähaastattelussa tuli esiin, että nuoret kokevat monenlaisia paineita. Naiset korostavat nuoriin kohdistuvia odotuksia pahoinvoinnin syynä mie hiä useammin. ”Naiset kasvatetaan mukautuvam miksi ja tunnollisemmksi, he myös kantavat päävastuun hoivatyöstä.” Lapset olivat alle puolella nuorista elämän viiden tärkeimmän tavoitteen joukossa. Ryhmähaastatteluissa osa nosti vapaaehtoisen lapsettomuuden yleisiksi syiksi esimerkiksi taloudelli sen epävarmuuden tai vanhemmuu teen kohdistuvat vaatimukset. Kriisit näkyvät nuorten elämässä Nuoria huolettavat myös oma talou dellinen tulevaisuus, yksinäisyys ja ilmastonmuutos. Turvallisuuden kai puu painottuu monessa vastauksessa. 2020luvun kriisiaika näkyy muuten kin kyselyssä ja nuorten vastauksissa. ”Huoli ilmastosta näkyi etenkin syksyllä 2021 tehdyissä ryhmähaas tatteluissa. Kyselytutkimus tehtiin muutama viikko Venäjän hyökättyä Ukrainaan ja uskon sen vuoksi turval lisuuden korostuneen vastauksissa”, Eronen arvioi. Sota heikensi turvallisuuden tun netta eniten korkeakoulutaustaisilla ja naisilla. ”Voi olla, että tieto lisää tuskaa, eli tapahtumien seuraaminen heikentää turvallisuuden tunnetta.” Syrjinnästä raportoivat maahan muuttajataustaiset ja fyysisesti vam maiset nuoret. ”Moni tutkimukseen osallistunut maahanmuuttajataustainen nuori on syntynyt ja kasvanut Suomessa, mut ta kertoi joutuvansa jatkuvasti koke maan, ettei kuulu tänne”, Eronen har mittelee. Nuorilta kysyttiin erikseen myös koronaajasta. Rajoitukset haittasivat opintoja, ja enemmistö koki koronan lisänneen nuorten pahoinvointia. Osa haastatteluihin osallistuneista nuoris ta koki, etteivät nuoret tulleet kuulluk si koronaaikana. Nuoret olivat löytä neet koronaajasta myös positiivisia asioita, kuten uusia harrastuksia tai oman elämän arvostamista. ”2020luvun kriiseissä moni asia, jo ka oli ennen itsestäänselvyys, on tul lut kyseenalaistetuksi ja samalla asioi ta on opittu arvostamaan enemmän. Kokonaisuutena nuoret ovat selvin neet hyvin.” E2 Tutkimus kartoitti 20–29vuo tiaiden nuorten aikuisten ajatuksia ryhmähaastatteluin ja kyselytutki muksella. Raportti ”Sä teet tän elämän itelles”: Alle 30-vuotiaiden nuorten aikuisten näkemyksiä hyvästä elämästä julkaistiin toukokuun lopussa.
10 • 5–6 / 2022 TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS Jukka Rintalan taidetta ovat niin pukeutuminen, maalaukset kuin kodin käyttötekstiilitkin. Tuore elämäkerta kokoaa yhteen uran ja elämänvaiheet Yyterin rannoilta tunnetuimpien suomalaisten muotisuunnittelijoiden joukkoon. Kauneuden asialla F REDRIKINKADUN liikkees sä säihkyy tavallista vä hemmän. Muotisuunnitte lija Jukka Rintala kertoo, että suuri määrä pukuja ja maalauksia on viety Piek sämäelle haastattelua edeltävänä päi vänä. Siellä toukokuun lopulla avatta va näyttely on kesän ensimmäinen. Paikalla on myös visualisti Matti Vaskelainen. Hän esittelee tekeillä olevaa lasimaalausta, joka on tulossa esille samaiseen näyttelyyn. Keväällä julkaistiin Ulla-Maija Paavilaisen kirjoittama elämä kerta, Jukka Rintala – Elämänviiva. Se ko koaa muoti taiteilijan yli 40vuotisen uran yksiin kansiin. Rintalan juhlapukuja on nähty lu kuisten tunnettujen suomalaisnais ten yllä. Heistä mainittakoon vaikka pa Aira Samulin, Kirsti Paakkanen ja Kaija Pöysti. ”Minun ja Vaskelaisen tyyli on omintakeinen ja näyttävä. Toteutam me sitä näyttelyissä ja juhlapuvuissa, ja se jää ihmisten mieleen. Silti oleel linen osa tuotantoa on ollut teollinen tuotanto ja kauneuden tuominen jo kaisen suomalaisen kotiin”, Rintala kertoo. Tärkeät kokemukset vaikuttavat kädenjälkeen Rintalan rakkaus kauneuteen alkoi jo varhain lapsena, Porissa ja Yyterissä. Yyterin rannoilla valkoinen hiekka muodostaa dyynejä. Aallot lyövät voi makkaina rantaan. Kirjassa kerrotaan, että juuri siellä Rintala ymmärsi ensi kertaa kauneuden olemuksen. Se hei jastuu edelleen hänen kauneuskäsityk seensä ja tuotantoonsa. ”Kauneuteen liittyy se, missä ihmi sen juuret ovat ja mistä tärkeät koke mukset ovat peräisin. Ne vaikuttavat kädenjälkeen ja viivaan”, hän sanoo. ”Elämänviiva” viittaa paitsi kädes tä ennustamiseen sen ominaisuuksien Rintala (kuvassa keskellä) lukeutuu Suomen tunnetuimpiin muotisuunnittelijoihin. Vasemmalla visualisti Matti Vaskelainen. perusteella, myös Rintalan taiteen läh tökohtaan. Viiva on siinä toistuva ele mentti. Rintalan työskentelemistä ohjaa vahvasti intuitio. ”Se on lahja siinä mielessä, että sen avulla asioita pystyy tekemään nope asti ja herkästi.” Uravalinta oli Rintalalle aikanaan selvä. Kukaan ulkopuolinen ei kos kaan kyseenalaistanut sitä, paitsi am matinvalinnanohjauksesta vastannut luokanvalvoja. ”Hän jakoi tunnilla valkoiset laput ja pyysi meitä koululaisia kirjoitta maan, mitä meistä tulee isona. Kirjoi tin omaani ’muotitaiteilija’.” Kun opettaja keräsi laput, Rintalan vastaus kirvoitti häneltä kipakan kom mentin: ”’Yksi täällä kuvittelee tietä vänsä, mikä hänestä tulee isona!’” Kotona häntä kannustettiin. Esiku vat puolestaan löytyivät muun muassa kansainvälisistä muotilehdistä. Rinta lan mukaan nuo henkilöt taisivat niin M ikk o Ku iva lain en ”pukusuunnittelun arjesta juhlaan” kuin maalaustaiteenkin. Puoliso brändiä rakentamassa Ajatus omista taidenäyttelyistä syntyi vuonna 1984 New Yorkissa. Rintala vieraili Metropolitan Museum Artissa, jossa oli esillä Yves Saint Laurentin juhlanäyttely. ”Ajattelin, että miksen voisi tehdä itsekin samaa: järjestää itse omia, suu ria taidenäyttelyitäni.” Hänen mukaansa tuon kaltaiset oi vallukset ovat tärkeitä. ”Orjallinen ko piointi” puolestaan ei kannata. ”Jokaisen taiteilijan on tehtävä it se oma uransa, elämänsä ja linjansa. Siihen tarvitaan myös luovaa verkos toa: oikeita ihmisiä ja yhteistyökump paneita.” Jälkimmäisiin kuuluu etenkin työ pari ja elämänkumppani Matti Vaske lainen. Tavatessaan Rintalan ensi kertaa vuonna 1981 hän työskenteli nuoriso vaateliike MicMacin visualistina. Vaskelainen on voittanut lukui sia pohjoismaisia somistuskilpailu ja ja tehnyt lavasteita televisioon. Mic Macin somistusratkaisuissa ja teemo jen toteutuksessa vain taivas oli raja na. Yksi esimerkki muistuu mieleen ajalta, jolloin Primadonnafarkku merkki oli kuvattu vastikään. ”Hoidin liikkeen somistukseksi pal muja ja seeprapeippoja. Linnunlaulu vain kuului, kun asiakkaat saapuivat.”
Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. TEKSTI IIDA SIMES EDELLEEN VAPAATA RIISTAA A JANLASKUN ALUSSA kerrottiin tari noita kansoista, jotka messiaaninen sankarihahmo johdatti pois orjuudes ta parempaan paikkaan, rauhan ja vaurauden tyyssijoille. Näistä vaelluksista luetaan ympä ri maailmaa teksteinä, joita pidetään jopa py hinä. Kuitenkaan koko ihmiskunta ei ole op pinut ymmärtämään pakenevien ahdinkoa, vaan pari tuhatta vuotta myöhemmin ilmesty vän Voiman (05/2000) useassa jutussa on ker rottu, miten muualta tullutta väkeä on haluttu ajaa pois maasta toiseen. Otsikolla ”Vapaata riistaa” tutkija Jouko Jokisalo kirjoitti ItäEuroopan romanipako laisista: ”Euroopan kahdeksanmiljoonaisen romaniväestön historiaa voidaan verrata juu talaisiin kohdistuneen vainon pitkään historiaan.” Romanien oletetaan lähteneen 1300luvun paikkeilla Intiasta usean eri muuttoaallon myötä. 1400luvulla he saivat elää Euroopassa rauhassa, mutta vuosisadan loppu puolella heitä alettiin vainota. 1600luvun RuotsiSuomessa romaaneja vainottiin niin totaalisesti, et tä miespuolisen romanin sai kuka vaan tappaa, naiset ja lapset piti kar kottaa maasta. Euroopassa ihmisiä oli haluttu pakottaa maaorjuuteen. He, joista ei siihen ollut, jäivät kiertolaisiksi, kuten suuri osa romaneis ta. Kiertolaisuudesta rangaistiin ankarasti: Ranskassa kohtalona oli ka leeriorjuus. Romanien vainojen karmea historia huipentui 1900luvulla Auschwitzin keskitysleirille, jolla natsiSaksa tuhosi heitä tehokkaan sys temaattisesti. ”R ASKOLNIKOVIN PIETARISSA” matkakertomuksessaan kirjailija Rosa Liksom käveli kohti Sennajaa, Heinätoria, sateisessa Pietarissa. 1860 luvulla lähistöllä asui Fjodor Dostojevski. Hän oli lukenut lehdestä, kuinka nuori mies oli tappanut kirveellä kaksi vanhaa naista, keittäjän ja pyykkärin. Murhan motiivina oli miehen pienen rahasumman velka. Mies oli vanhauskoinen, eli hän kuului ortodoksisuuden konservatiivi seen haaraan – heitä kutsutaan venäjäksi nimellä raskolnik. Rikoksen ja rangaistuksen Raskolnikovin esikuva oli löytynyt. Raskolnikovia rakasta van prostituoidun Sonja Mardeladovnan kollegoita oli vuonna 1848 Pieta rissa rekisteröity 2048, Liksom tiesi. ”Sennajan metroasemalla myydään huumeita, naisia ja sveitsiläistä tuoremehua samalla tylsällä innolla kuin Venäjällä on aina ollut tapana tehdä”, kirjoitti Liksom. VUODEN 2022 KESÄLLÄ maailma ei ole parempi kuin Liksomin tai Dosto jevskin aikana. Euroopan sisäinen pakolaisuus on kasvanut Venäjän hyö kättyä Ukrainaan. Arvioidaan, että lähes seitsemän miljoonaa ukrainalais ta on paennut ulkomaille. Ukrainalaisiakaan ei ole kaikkialla autettu, päinvastoin. Euroopan ra joilla vaanineet ihmisryöstäjät ovat kaapanneet nuoria naisia ja lapsia ole tettavasti prostituoiduiksi tai muuhun orjatyöhön. Heitä saattaa myös olla vasten tahtoaan Venäjällä. Kun Venäjän sota Ukrainassa joskus päättyy, pakolaisten tuska jatkuu vielä pitkään, eikä raunioituneeseen maahan ole helppoa palata. Ihmis kaupan uhriksi joutuneet lapset eivät ehkä koskaan palaa. Vaskelainen toteaa, että hänen suu rin ammatillinen saavutuksensa on Jukka Rintala brändin rakentaminen. Mielenkiintoisia työmahdollisuuksia on riittänyt. Vaskelaisen osaamis ja vastuualue on hyvin laaja. Rintalan työparina hän huolehtii muun muas sa liikkeen, näyttelyiden kuin muoti näytöstenkin visuaalisesta ilmeestä. Samoin sosiaalisesta markkinoinnis ta, stailauksista ja rekvisiitasta. ”Siitä tavasta, jolla olemme näkyvil lä”, hän kiteyttää. Toinen Rintalalle merkittävä yhteis työkumppani ja ystävä oli Kirsti Paak kanen, Marimekon entinen toimitus johtaja. Yhteistyöstä alkanut ystävyys kesti loppuun saakka. Paakkanen me nehtyi syksyllä 2021. Hän vaikutti osaltaan Rintalan tari nan kokoamiseen. ”Kirja Jukka Rintalasta. Sen kirjan minä haluan lukea”, kirjassa kerro taan Paakkasen sanoneen. Sinnikkyys on pitkän uran salaisuus Muotialan olosuhteet ovat vaihdelleet runsaasti Rintalan uran aikana. Esi merkiksi 1990luvun lama koitui mo nen suomalaisyrityksen turmioksi. Ihmisten kulutuskäyttäytymisessäkin on tapahtunut muutoksia suuntaan ja toiseen. Alalla toimimisessa on Rintalan mukaan ennen kaikkea kyse raa’asta työstä. ”Mikään ei synny tyhjästä. Minulla on ollut aina töitä ja mielenkiintoisia mahdollisuuksia. Olen pyrkinyt sano maan, että kun on saanut tehtyä jonkin hienon asian, se on osattava ohittaa. On oltava sinnikäs – yksi tai kaksi hie noa juttua eivät vielä vie pitkälle.” Parin vuoden ajan korona kuritti kulttuuria ja taidetta. Yleisötapahtumia peruttiin. Aiempina vuosina Rintalan pukuja oli nähty esimerkiksi Linnan juhlien ja gaalojen kutsuvieraiden yllä. Rintala pohtii, mitä taide merkitsee poikkeuksellisina aikoina. ”Järjestimme Haminassa ensimmäi senä koronakesänä 2020 näyttelyn. Se keräsi yli 12 000 katsojaa puolessatois ta kuukaudessa. Kertooko se sitten jo takin kauneuden tarpeesta?” Kysyttäessä hänellä on esittää muu tama toive siitä, mistä tulisi mielellään muistetuksi. ”Matin ja minun poikkeuksellises ta, omasta kauneusnäkemyksestä, jota olemme tuoneet jo vuosikymmenten ajan ihmisten iloksi ja nautittavaksi. Toivottavasti myös sinnikkyydestä ja ahkeruudesta.” Ulla-Maija Paavilainen: Jukka Rintala – Elämänviiva Otava 2022, 278 s. Yksityiskohta Voiman 5/2000 kannesta ja Mark Maherin kuvaamasta King Kongista. Rintala maalasi Suurisydän -teoksen pitkäaikaisen yhteistyökumppaninsa ja ystävänsä Kirsti Paakkasen kuoleman jälkeisenä yönä. H en na M itr un en
12 • 5–6 / 2022 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Mitä syömme kun syömme lihaa ja mitä eläinteollisuus kertoo luontosuhteestamme? Maskuliinisuuden lihaisa buffetti ”Y OU CAN’T WIN a war with this.” Näyttelijä Sylvester Stallone esiintyi toiminta elokuvan kuvaukset ja oikean taiste lun sekoittavassa grillikastikemainok sessa. Siinä Stallone repi taistelun läpi kollegaansa, joka oli erehtynyt tart tumaan naispuolisten assistenttien tarjoa miin grillivartaisiin. Niissä oli kenties kananlihaa ja paprikan pala sia. ”Don’t eat like a rabbit”, Stallone linjaa. Räjähtävän toiminnan päätteek si toimintasankari työntää kollegansa eteen jättimäisen pihvin ja toteaa: ”You want to act like a man, eat like a man.” Mainos rakentuu stereotypisen maskuliinisuuden ympärille. Samalla, kun mainoksen äärimmäisyydelle on helppo nauraa, se peilaa todellisuut ta. Miehet syövät enemmän lihaa kuin naiset, ja kulttuurimme on täynnä viit tauksia ”miehiseen ruokaan”, joka on siis lihaa. Lihamaskuliinisuuden stereotyyp pisiä malleja ovat Stallonen kuvaaman machomiehen ohella suomalaisissa mainoksissa toistuvat lupsakat ukkelit leirinuotiolla ja grillaava perheen isä. Miehiä, jotka eivät syö lihaa tai muu ten vain eivät sovi maskuliiniseen muottiin kutsutaan väheksyen soija pojiksi – eli heidät määritellään vähät televästi juuri lihaa syömättömyyden kautta. Perinteet romukoppaan Lihasta on tullut arkinen kokemus, ja monien mielestä ilman sitä ei selviä hetkeäkään. Seinäjoella kaupungin valtuustossa kriiseiltiin kahden vuo den ajan sitä, voiko vegaanista ruokaa haluaville koululaisille tarjota vegaa nista ruokaa. Suomenniemellä asuneiden ate riat eivät kuitenkaan ole perinteisesti koostuneet lihasta, ja siitä saadut kalo rit ja ravinteet ovat muodostaneet vain pienen siivun tarpeesta. Tehomaa talouden kehittymisen, määrä tietoisen lihataloutta palvelevan jalostustyön ja maataloustukien myötä syödyn lihan määrä on kuitenkin kasvanut räjäh dysmäisesti. Me suomalaiset haluamme nähdä itsemme luonnon kanssa yhteydessä elävänä kansana. Jopa tyhjiöpakattu lenkkimakkara myydään meille erä kokemuksena, jossa leiritulen ääreen on vaellettu läpi kesyttämättömän luonnon. Todellisuus sijaitsee jossain rinnakkaistodellisuudessa. Sairaiksi jalostetut 2020luvulla tuotantotaloudessa pro sessoitavat eläimet ovat erkaantuneet kauas esivanhemmistaan. 1900luvul la alkanut määrätietoinen jalostustyö on synnyttänyt rotuja, joiden tarkoi tuksena on tuottaa mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman paljon raakaainetta. Muun muassa tuotanto eläinten hyvinvointia Turun yliopis tossa tutkiva Tiina Ollila kysyykin, mikä on se, maali jota tavoitellaan. ”Jalostusominaisuudet on todella tarkasti määritelty. En kuitenkaan ole kuullut kenenkään puhuvan siitä, mi hin jalostuksella lopulta pyritään. Jos katsomme jalostuksen historiaa sadan vuoden taakse, niin olemme jalosta neet tuotantoeläimet mahdollisimman lihamaisiksi ja raakaainemaisiksi.” Kuinka pitkälle tätä kehityskulkua voi viedä?, Ollila kysyy. ”Tuotantoeläimet on siirretty sisä tiloihin. Jalostuksella on poistettu leik kisyyden ja riehakkuuden kaltaisia ominaisuuksia, jotka eivät sovi sisä kasvattamiseen. Lajin selviämisen kannalta olennainen ja lajiominainen käytös on sisätiloissa epätoivottua.” Ollilan mukaan se mitä olemme teh neet kokonaisille lajeille kertoo suh teestamme eläimiin. Me olemme otta neet itsellemme vallan ja tehneet sillä haluamaamme – ja se kertoo meistä. ”Kansantaruissa eläimissä ja luon nossa on ollut voima. Nyt olemme pyr kineet jalostamaan sen kaiken pois. Millaisia tarinoita kerrotaan tulevai suudesta suomalaisista ja heidän eri tyisestä luontosuhteestaan?” Ulkoistettu vastuu Elintarviketeollisuus ja jalostustyö ovat linkittyneet toisiinsa tiiviisti. Esi merkkinä tästä toimii vaikka pietar saarelainen lihatuotteisiin keskittynyt Snellmankonserni. Kuluttajatuot teiden valmistamisen ohella Snell man omistaa sianjalostamo Figen oy:n joka tuottaa ”sikaainesta Suo mesta”. Figenin tuotteita ovat muun muassa Matriarkka emälinjat ja Muskeliisäntä linjat. Näitä ”valituissa ominaisuuksissa perinnöllisesti kor keatasoisia eläimiä” myydään ”sieme nannoksina emakkotilan eläinainek sen uudistukseen”. Figenin nettisivuillaan käyttämä kieli on erkaantunutta elämästä, yk silöistä ja luonnosta. Yhtiö kertoo erilaisista siemenseoksista ominai suuksineen ja itseuudistavista emak kotiloista. Luonnollisen prosessin on syrjäyttänyt teollinen prosessi. Tämä tuntuu irvokkaalta sitä vasten, että tuo luonnollinen prosessi nauttii – ta vallaan – lain suojaa. ”Tuotantoeläinten jalostusta mää rittävään lakiin on kirjattu vaatimus siitä, että eläimen pitää kyetä lisään tymään luonnollisesti. Tämä poten tiaalinen kyky siis pitää olla, vaikka tuotantoeläimille ei suoda mahdolli suutta lisääntyä. Ja miten näitä kri teerejä valvotaan? Esimeriksi siipi karjalla tämä kyky lisääntyä voi olla jo melko teoreettinen, kun linnut hä din tuskin kykenevät edes kävele mään.” Ollilan mukaan tuottajat ja jalosta jat siirtävätkin mielellään vastuuta tu levaisuuden suuntaviivoista pois omil ta harteiltaan. ”Sianjalostuksen edustaja sanoi juuri, että he haluavat, että kuluttajat kertovat heille toiveistaan, ja että he sitten toimivat toiveiden mukaisesti. Ikään kuin sian geneettinen jalostami nen – josta meistä harva tietää yhtään mitään – olisi kuluttajien vastuulla.” Kuluttajien mielipiteitä ohjaillaan jatkuvasti mainoksilla. Kuluttajille li ha tarjotaan siivottuna ja näppärästi prosessoituna, usein siistiin tyhjiöpak kaukseen käärittynä. Mainoksissa nä kyvät kuvat eläimistä eivät vastaa sitä, miltä tuotantoeläimet näyttävät, eikä sitä, miten heitä tiloilla kasvatetaan. Tieto ja teot ristiriidassa Vaikka yksilö, kärsimys ja kuolema on siivottu pois tuotepakkauksista ja mainoksista, monet ymmärtävät li han ja menetetyn elämän yhteyden. Reaktiot tähän ymmärrykseen vaihte levat, ja toisinaan tieto tuotantoeläi men kohtalosta saattaa jopa vahvis taa halua syödä liha. Australialaisen Adelaiden yliopiston tutkijaryhmä raportoi tähän viittaavista tuloksista tutkimusartikkelissaan Neutralizing the meat paradox. Tutkimuksessa kävi ilmi, että vah vistettu tieto siitä, että liha tosiaan on peräisin tuntevasta eläimestä muut ti testiryhmän preferenssejä. Siinä, missä tiedon lisääntyessä naisten ha lu syödä lihaa väheni, kasvoi miesten halu syödä lihaa. Ja vaikka tutkimuk seen osallistuneet tuomitsivat ongel malliset teurastuskäytännöt laajasti, ei näin saadun lihan syömistä tuo mittu alkuunkaan yhtä laajasti. Tätä tiedon ja toiminnan välistä ristiriitaa kutsutaan kognitiiviseksi dissonans siksi. Australialaistutkimuksessa miehet olivat siis valmiimpia toimimaan vas toin parempaa tietoaan. Samalla ylei sessä keskustelussa monet miehet kui tenkin tykkäävät vedota tieteellisiin faktoihin tai ainakin seikkoihin, jotka voi esittää tieteellisen kuuloisesti. ”Historia, evoluutio, luonnontiede otetaan asian edistäjäksi aina, kun se itselle sopii”, Ollila toteaa. ”Myytti sii tä, että ihmisen historia on lihansyö misen historiaa kuitenkin purkautuu sitä mukaa kun saamme lisää tietoa. Tiede on jo oikonut virheellisiä käsi tyksiä siitä, kuinka paljon liha on ollut elämässä läsnä. Mutta onko nykymie helle keskeistä se ajatus, että lihan syö minen on johtanut meidät tähän val taisaan menestykseen?” Ajatuksissaan moni näkee ihmisen kamppailemassa elämästä voimak kaan ja elämäntahtoisen saaliseläi men kanssa. Viimeisten vuosikym menten aikana ihminen on kuitenkin systemaattisesti pyrkinyt muutta maan tuotantoeläimet tahdottomik si, siirtänyt heidät näkymättömiin ja poistanut heiltä teoreettisenkin mah dollisuuden oman elämän elämiseen. Tästä tuotantoeläimestä mainokset ammentavat kuluttajille tyrkytettä vän miehisen fantasian luonnollisuu desta.
Lihansyöjän anatomia Olet mitä syöt 1. KOGNITIIVINEN DISSONANSSI Rakastaa tyyppejä ja syö tyyppejä. 2. LUOLAMIES-LARP Äiät leikkivät suurta metsästäjää. 3. HAPAN ELIMISTÖ Testosteronitasot voivat laskea eläinperäisen ravinnon happamoitettua elimistöä. 4. SYDÄNJA VERISUONITAUDIT Kovat rasvat lisäävät sydänja verisuonitauteja, jotka ovat suurin kuolinsyymme. 5. SYÖPÄ Runsaasti punaista lihaa ja lihavalmisteita syövät sairastuvat paksuja peräsuolisyöpiin muita todennäköisemmin. Suomessa suolistosyöpä on kolmanneksi yleisin syöpä. 6. PÄÄSTÖT Ylimääräinen proteiini muuttuu elimistössä typeksi ja poistuu kehosta virtsan mukana. Typen määrä jätevedessä on lisääntynyt 2000-luvulla 50 prosentilla. Typpi rehevöittää vesistöjä. 7. JALANJÄLKI Ruuantuotanto aiheuttaa noin 20 prosenttia ihmisten päästöistä ja vähintään 70 prosenttia maatalousmaasta käytetään eläintuotannon tarpeisiin. Suomalaisen keskimääräisen sekaruokavalion vaihtaminen vegaaniseen ruokavalioon pudottaa ilmastopäästöjä noin 40 prosentilla. Eläinteollisuus aiheuttaa myös metsäkatoa ja tuhlaa vesivaroja. 8. MIES Miehet syövät lihaa selvästi enemmän kuin naiset. Tämä näkyy myös terveystilastoissa. EST. 1951 1 2 3 4 5 6 7 8 To im itu ks ell ist a ain eis to a. Lä ht ee t: 1. D ow se tt et al. : N eu tra lis ing th e m ea t pa ra do x 2. O y Sn ell m an Ab 3. Hi et av ala et al. : D iet ar y ac id lo ad an d re na l fu nc tio n ha ve va ry ing eff ec ts on bl oo d ac id -b as e sta tu s an d ex er cis e pe rfo rm an ce ac ro ss ag e an d se x 4. th l.fi 5. Br ad bu ry et al. : D iet an d co lo re ct al ca nc er in UK Bi ob an k: a pr os pe ct ive stu dy 6. hs y.fi 7. ww f.fi 8. pt t.fi
14 • 5–6 / 2022
5–6 / 2022 • 15 Viimeinen huuto Valta tuo mukanaan vastuun. Susijengin kapteeni Shawn Huff tietää olevansa esikuva, mikä motivoi tekemään asiat entistä paremmin. TEKSTI ANTTI KURKO KUVAT NAUSKA ”A UUUUU-UU!!!” Tämä suden ulvontaa imitoi va huuto on kuul tu monta kertaa miesten koripal lon maajoukkueen, Susijengin, kaptee nin Shawn Huffin suusta. Monipuoli sena pelaajana tunnettu 38vuotias Huff on pelannut itsensä suomalaisen koriskansan sydämiin periksiantamat tomalla ja positiivisella asenteellaan. Huffilla on ollut pelaajana keskeinen rooli siinä, että Suomesta on tullut vii meisen kymmenen vuoden aikana me nestyvä koripallomaa. Seuraavaksi on kuitenkin aika antaa tilaa nuorem mille. Viime kesänä Huff päätti, että tä mä jää hänen viimeiseksi kaudekseen seura joukkueessa. Vuodesta 2001 mo nia eri seuroja edustanut laitahyök kääjä on pelannut ammattilaisena Kreikan, Italian, Saksan ja Ranskan pääsarjoissa. Viimeisen ottelunsa seu rajoukkueessa Huff pelasi nyt kevääl lä Helsinki Seagullsissa, jota hän edusti kolmena edellisenä kautena. Viimei simmän niistä myös kapteenina. Kau den päätteeksi kaulaan jäi roikkumaan pronssimitali, kun joensuulainen Kata ja Basket kaatui lukemin 84–54. ”Mitali on aina mitali, vaikka har mittaa tietenkin, ettei aivan finaaliin asti päästykään. Oli kuitenkin kiva päättää ura Töölön Kisahallissa, kos ka sieltä kaikki alkoi koriksen osalta,” Huff sanoo. Ensimmäiset kosketuksensa kori palloon Huff otti pikkupoikana Kisa hallissa, josta oli muodostunut keskei nen paikka Huffin perheelle. Isä Leon Huff edusti mittavan pelaaja ja val mentajauransa aikana kolmea helsin kiläisseuraa: Torpan Poikia, Pantterei ta sekä Karhun Poikia. 1970luvulla suomalainen yhteis kunta alkoi hitaasti kansainvälistyä. Vähitellen toimintaansa ammattimai semmaksi muuttaneet urheiluseurat alkoivat hankkia ulkomaalaisia vahvis tuksia riveihinsä. Symboliarvoa kevääl lä Kisahallissa pelatulle ottelulle voi hakea myös siitä, että isäHuff oli en simmäinen yhdysvaltalainen pelaaja, jonka Kataja vuonna 1975 palkkasi ri veihinsä. Samaa seuraa vastaan hänen poikansa tulisi päättämään seurajouk kueuransa 47 vuotta myöhemmin. Leon Huff teki kunnioitettavan uran suomalaisen koripallon paris sa pelaten 16 kautta Suomessa. 1980 luvulla Huffin pelatessa Torpan Pojissa ammattilaisuus vaihtui hiljalleen puo liammattilaisuuteen ja koripallon kyl keen tuli vuoropäällikön työ Suomen ensimmäisessä Burger Kingissä. Vuon na 1984 perheeseen syntyi ensimmäi nen lapsi Shawn ja kolme vuotta myö hemmin pikkuveli Michael. Elettiin tavallista suomalaista arkea Helsingin Jakomäen lähiössä. Suomalainen yh teiskunta oli kuitenkin hyvin erinä köinen tuolloin. ”Futiksessa Ronaldo, korikses sa Michael Jordan tai Shawn Kemp ja jääkiekossa Teemu Selänne”, Huff naureskelee muistelessaan urheilijoi ta, joita halusi olla lapsuuden piha peleissä. Nykyään näissä pihapeleissä viilettävät ulkomaisten tähtien lisäk si kotimaiset Glen Kamarat, Awak Kuierit ja Shawn Huffit. Huff tiedostaa esikuvan vastuunsa. Sen, mitä Susijengin kapteenina ole minen merkitsee. Miten tärkeää oma tekeminen voi olla jollekin ihmiselle, jota ei kenties koskaan edes tule nä kemään. Ja miten tärkeää on lisäksi edustaa heitä osana maajoukkuetta. Shawn Huff • s. 1984 Helsingissä • Miesten koripallon maajoukkueen kapteeni vuodesta 2015. • Vihreiden kaupunginvaltuutettu Helsingissä vuodesta 2021 alkaen. • Edustanut Suomea EM-kisoissa 2011, 2013, 2015 ja 2017 sekä MM-kisoissa 2017. • Opiskellut sosiologiaa ja kriminologiaa Yhdysvalloissa. • Pelannut ammattilaisena Suomessa, Kreikassa, Saksassa, Italiassa sekä Ranskassa.
16 • 5–6 / 2022 Kun joku pitää esikuvanaan, niin sil loin on parasta tehdä asiat niin hyvin kuin vain voi. ”Omassa lapsuudessani en nähnyt missään itseni näköisiä suomalaisia”, Huff muistelee. Ruskeana suomalaisena 1990luvun Suomessa oli vaikea löytää samaistu misen kohteita. Päässä pyöri ajatuk sia, kuten voiko olla suomalainen, kun näyttää erilaiselta kuin muut? Maa hanmuuttajiin samaistuminen tuntui myös vaikealta, kun oli kasvanut äidil tä tulevaan suomalaiseen kulttuuriin. Isän puolelta tuleva afroamerikkalai nen identiteetti taas tuntui, maantie teellisistäkin syistä, kaukaiselta. Meillä on unelma Vuonna 2016 EMkisoihin valmistau tuva Susijengi päätti treenien sijaan nousta kymmentuhatpäisen yleisön eteen Helsingin Kansalaistorilla. Tä mä yleisö näytti erilaiselta kuin se oli vielä 30 vuotta sitten ollut Jakomäessä. ”Monikulttuurisuus ja suvaitsevai suus ovat meidän joukkueelle itses täänselvyys. On jätkää jos jonkun nä köistä ja vaikka millaisilla taustoilla... Meiltä löytyy tummaa ja vaaleaa, yk sinhuoltajaäitien ja suurperheiden kasvatteja”, Susijengin uusi kaptee ni Shawn Huff villitsi yleisöä ja pyysi yleisöä ulvomaan mukanaan. Ja ylei söhän ulvoi: ”AUUUUUUU!!!” Nopeasti syntynyt mielenosoitus oli reaktio useamman vuoden ajan voimistuneeseen vihapuheeseen, jo ka ylitti eräänlaisen saturaatiopisteen perussuomalaisten kansanedustaja Olli Immosen Facebookkirjoittelun myötä. Mielenosoitus onnistui yhdis tämään suuren määrän ihmisiä osoit tamaan tukensa yhdenvertaisuuden puolesta ja vahvisti monien mielissä ajatusta, että omalla toiminnalla voi vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen. Näin kävi myös puhetta pitäneelle Susi jengin kapteenille. Viime vuosina monet suomalaiset huippuurheilijat ovat astuneet esiin mielipiteineen ja ottaneet näkyväs ti kantaa yhteiskunnallisiin asioihin. Edelliskauteen uransa lopettanut jal kapallon maajoukkueen kapteeni Tim Sparv on näkyvästi kritisoinut Qatarin MMkisojen järjestelyjä, joiden yhtey dessä stadioneiden työmailla on kuol lut tuhansia siirtotyöläisiä. Naisten jalkapallon maajoukkueen kapteeni Tinja-Riikka Korpela taas on esiinty nyt julkisuudesta näkyvänä seksuaali vähemmistöjen oikeuksien puolesta puhujana. Politiikalla ja urheilulla on Suo messa pitkät perinteet, vaikka sitä ei aina tule ajatelleeksi. Maa on täynnä urheiluseuroja, joiden historia ulot tuu sisällissodan jälkeiseen aikaan. Silloin seurat jakautuivat työ väestön edustaman Työväen urheiluliiton ja porvarillisen Suomen urheilu liiton seuroihin. Suomessa politiikka ei kui tenkaan enää näy samalla tavalla kat somoissa kuin esimerkiksi Saksassa, jossa on hyvin vahva ja elävä kannat tajakulttuuri. Siellä katsomot ovat en nen kaikkea sosiaalisen kokoontumi sen paikkoja, joihin tullaan koko perheen kanssa, nautitaan ur heilutapahtumasta, otetaan muutama olut eikä pe lätä puhua politiikas ta. Sateenkaarilippu tai muut poliitti set symbolit eivät ole lainkaan poik keuksellinen näky saksalaisissa katso moissa. Saksassa seurat ja laji liitot järjestävät ra sismin vastaisia kam panjoita. Suomessa vas taavat kampanjat ovat pääasiassa kansalais järjestöjen vastuul la. Myös Huff on ol lut näkyvästi esillä Punainen kortti ra sismille ja Ihmisoi keusliiton Älä riko urheilua kampan joissa. ”Yksittäiset ur heilijat voivat tuoda asioita jul ki, mutta vastuu muutoksesta on kuitenkin aina vallanpitäjillä. Olisi hienoa, jos meil läkin la jiliitot ja seurat ottaisivat enemmän vastuuta siitä, että syrjintää ja rasis mia kitkettäisiin urheilun piiristä. Seuroilla ja liitoilla on ihan lakisäätei nen vastuu ja sen myötä myös tehtävä puolustaa ihmisoikeuksia ja yhdenver taisuutta”, Huff sanoo. Urheilu yhdistää ihmisiä Ihmiset muodostavat usein vahvan tunnesiteen asuin tai koti paikkaansa, ja se voi ol la merkittävä palanen oman identiteetin ra kentamisessa. Ur heiluseurat profiloi tuvat usein jonkin tietyn kaupungin tai kaupunginosan seuroiksi. ”Urheilu tuottaa tunteita, jotka yhdistä vät suuria joukkoja ih misiä. Harva asia tässä maassa tuo niin paljon ihmisiä yhteen kuin vaikkapa Lei jonat”, Huff toteaa. Shawn Huff on asunut yli kymme nen vuotta Vuosaaressa ItäHelsingis sä. Siellä Huff on lähtenyt mukaan pai kallisen koripalloseura WBPantterien toimintaan kummijäsenenä osallistu malla erilaisiin tapahtumiin kuten lei reihin. Susijengin ja Seagullsin kap teenin roolit ovat auttaneet tuomaan seuralle huomiota, ja sitä kautta hän on pysty nyt lisäämään tie toisuutta mata lan kynnyksen harrastus mahdollisuuk sista. ”ItäHel singissä nuorten har rastajamäärät ovat pienem piä kuin muual la kaupungissa. Voidaan spekuloi MIKÄ MIELLETÄÄN MIEHENÄ OLEMISEN KANNALTA SOPIVAKSI, ON LAAJENTUNUT VUOSIEN VARRELLA.
5–6 / 2022 • 17 da, että johtuuko se sosioekonomisista asioista vai mistä. Koris on kuitenkin todella matalan kynnyksen harras tus. Jos voin jollain tavalla vaikuttaa ruohonjuuritasolla siihen, että lapsil la ja nuorilla on mahdollisuus harras taa, niin koen sen arvokkaaksi”, Huff kertoo. Harrastustoiminnan mahdollista minen on Huffille läheinen aihe. Se on tärkeää, koska ”yhteinen tekeminen kasvattaa meitä ihmisiä arvostamaan toisia enemmän”. Nuorten liikuntaharrastusten hyö dyt on osoitettu useissa tutkimuksis sa, ja ne kantavat pitkälle aikuisuu teen. Ihmiset, jotka ovat harrastaneet liikuntaa lapsena tai nuorena, voivat useammin fyysisesti ja henkisesti pa remmin aikuisiällä vaikka harrastus toiminta olisi sittemmin loppunut. Kaikkia ei kuitenkaan saada mukaan harrastustoimintaan. Isoimmissa kau pungeissa välttämättä ei ole tarpeeksi tiloja harrastaa, ja ne voivat olla kal liita, kun taas pienemmillä paikkakun nilla joissa olisi tiloja, ei aina ole tar peeksi lapsia muodostamaan riittävän suuria ryhmiä esimerkiksi joukkuela jeihin. Liikuntaharrastusten voi sanoa myös keskiluokkaistuneen. Monella vanhemmalla ei ole varaa kustantaa lasten harrastamista. Myös sillä on väliä missä harrastuspaikat sijaitse vat: jos ne ovat toisella puolella kau punkia, matka sinne ja takaisin kotiin on todennäköisesti helpompi ja nope ampi autolla kuin julkisilla. Pidem mät treenimatkat näkyvät suoraan sekä vanhempien että lasten jaksa misessa. Mukaan politiikkaan Vuonna 2021 järjestettiin kunnallis vaalit ja Huff päätti hakea vihreiden listalta Helsingin kaupunginvaltuus toon keskittyen kampanjassaan lasten ja nuorten harrastustoiminnan edistä miseen. Ensikertalaisen yritys palkit tiin 1 137 äänellä ja Huff valittiin. Suo messa harrastaminen on kallista, koska tilat ja valmennus maksavat. Kuntata solla asiaan voidaan vaikuttaa päättä mällä siitä, onko harrastustoimintaa mahdollista järjestää koulupäivien yh teyteydessä tai voiko kaupunki luovut taa yhteisiä tiloja kuten liikuntasaleja seurojen käyttöön iltaisin. Kaupungin omat tilat ovat halvempia kuin yksityi set, joten tämä olisi suora keino pudot taa harrastustoiminnan hintaa. ”Yleinen kysymys, joka minulle esitetään on, että kun kotona on nuori, joka haluaisi harrastaa koris ta, niin missä hän voisi sitä harrastaa. Tiedottamista pitäisi ehdottomasti siis parantaa. Myös sen takia, että vähä varaiset osaisivat hakea sitä sponsori tukea erilaisten ohjelmien kautta,” Huff kertoo. Lukion jälkeen koripallo vei Huf fin Valparaison yliopistoon Indianaan, jossa aukeni ura yliopistokoripallon parissa vuonna 2004. Muutto toiselle mantereelle oli nuorelle miehelle pe lottava mutta kasvattava kokemus. So siaalinen media ja nykyisen kaltainen viestintäteknologia olivat vasta tuloil laan, joten etäisyys tuntui paljon pi demmältä kuin nykyään. Oppiaineeksi valikoituivat puh taasta mielenkiinnosta sosiologia ja krimino logia. Nyt 13 vuotta myöhem min nämä opit ovat nousseet arvoon arvaamattomaan poliitikon roolis sa, jossa täytyy ymmärtää, miksi asiat ovat niin kuin ne ovat ja miksi ihmiset tekevät asioita niin kuin tekevät. Huff kertoo, että Yhdysvalloissa ja myöhemmin ympäri Eurooppaa asu minen on vahvistanut käsitystä, miten hyvin monet asiat ovat Suomessa. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että työ asioi den ja asenteiden muuttamiseksi pitäi si keskeyttää. ”On hienoa, että esimerkiksi mie het ovat Suomessa alkaneet kiinnittää enemmän huomiota henkiseen hyvin vointiin ja puhua tunteistaan. Aiem min sitä ei ehkä ole tehty, ja on painet tu vaan sisulla eteenpäin. Moni asia tässäkin varmasti palautuu niihin so taveteraanien kokemiin traumoihin, joita ei käsitelty eikä niistä puhuttu. Siinä kestää sukupolvi, että sellaisesta pääsee yli”, Huff pohtii. Suomalaisessa keskustelussa toiste taan usein, että suomalaisen miehen kuva on hyvin ahdas. Toisinaan tämä jopa myyttisiin sfääreihin noussut ho kema horjuu. ”Melko usein joutuu selittämään ulko maalaisille, että miesten on ihan ok istua alasti keskenään kankku kank kua vasten ja hikoilla yhdessä kuumas sa huoneessa. Se ajatus omasta fyysi sestä tilasta voi olla jostain muualta päin tulevalle välillä aika kapea”, Huff naurahtaa. Se, millaista on olla mies, vaihtelee paljon elämän varrella. Teiniikään kuuluva äijäily ja omien rajojen ha keminen tasaantuvat useimmilla iän myötä. Samalla se, mikä mielletään miehenä olemisen kannalta sopivaksi, on laajentunut vuosien varrella. Tämä näkyy väistämättä myös pukukoppi elämässä. Pukukoppi paikkana pakottaa joukkueen lähentymään toisiaan. Sa ma ryhmä viettää pitkiä aikoja keske nään ja elää samaa tunneskaalaa, yh dessä täytyy käsitellä onnistumiset ja epä onnistumiset. Onnistuminen jouk kueena vaatii sitä, että asioita tehdään yhdessä ja hyvin. ”Pukukopissa ei tarvitse olla yksin. Siellä saa tukea erityisesti sellaisina ai koina, kun menee huonosti. Maajouk kueen kautta on tullut läheisiä ystäviä, joiden kanssa puhutaan paljon muista kin asioista kuin pelkästään korikses ta”, Huff sanoo. Vuosien saatossa Huffin rooli maa joukkueessa on myös muuttunut. En simmäisen kerran hän puki maajouk kueen paidan ylleen vuonna 2003, kun joukkueen kuopus Miro Little ei ollut vielä edes syntynyt. Kapteeniuden ja iän tuoman kokemuksen myötä roo li eräänlaisena mentorina on korostu nut. On tärkeää vetää kaikki pelaajat samalle sivulle ja varmistaa, että kaik ki omaksuvat omat roolinsa, ja jokai sen on hyvä olla joukkueessa. Joukkue on kuitenkin enemmän kuin osien sa summa. Susijengi on osoittanut tä män pystymällä voittamaan ennak koon paljon vahvemmiksi miellettyjä joukkueita. Taakka harteilta Pudotuspelien loputtua Huff huoma si, että ensimmäistä kertaa pelaaja uran aikana kauden jälkeen koitti syvä helpotuksen tunne. Se oli siinä. Viime kevät ja kesä olivat olleet hen kisesti raskaista, etenkin kun hän oli urheilun ohella tehnyt täysillä myös vaalityötä. Urheileminen huipputasolla on erittäin kuluttavaa, koska siinä jou tuu repimään kaiken irti kropastaan. Kroppa on urheilijan työkalu, jon ka huolenpito vaatii jatkuvaa fyysis tä ja henkistä panostusta. Uni ja ravin to täytyy rytmittää tarkasti päivittäin niin, että kroppa pysyy optimaalisessa tilassa. Suorittaminen vaatii myös jat kuvaa keskittymistä. ”Kilpaileminen tällä tasolla on erit täin kuluttavaa sekä itselle että lähei sille. Minulla on puoliso ja kaksi las ta, niin on ollut raskasta olla aina illat poissa kotoa. Vaikka tekee kaikkensa, en ole pystynyt tukemaan elämää ko tona niin paljon kuin olisin toivonut”, Huff huokaa. Päätös seurajoukkueuran lopetta misesta antoi yllättäen virtaa panna viimeinen kausi kunnialla pakettiin. Tilastollisesti se oli vieläpä paras kol mesta Helsingissä vietetystä kaudesta. ”Nyt olen iloinen siitä, että edessä on moneen kymmeneen vuoteen en simmäinen syksy, jota ei ole täysin ai kataulutettu. On aikaa pitää hengäh dystaukoa, löytää itselle muita asioita, panostaa politiikkaan ja olla mukana WBPantterien toiminnassa”, Huff hy myilee. Aivan tyhjä kalenteri ei kuiten kaan ole koripallon osalta. Seuraava na katse olisi käännettävä kesäheinä kuun vaihteessa pelattaviin Ruotsi ja Kroa tia otteluihin. Syyskuun alus sa puolestaan käynnistyvät EM kisat, joihin Susi jengi onnistui jälleen taistelemaan tiensä. Voidaan olettaa, että niissä kisoissa kapteeni haluaa saada jouk kueen ja kannattajat vie lä ainakin kerran ulvomaan yhteen ääneen. MELKO USEIN JOUTUU SELITTÄMÄÄN ULKOMAALAISILLE, ETTÄ MIESTEN ON IHAN OK ISTUA ALASTI KESKENÄÄN KANKKU KANKKUA VASTEN JA HIKOILLA YHDESSÄ KUUMASSA HUONEESSA. SEUROILLA JA LIITOILLA ON IHAN LAKISÄÄTEINEN VASTUU JA SEN MYÖTÄ MYÖS TEHTÄVÄ PUOLUSTAA IHMISOIKEUKSIA JA YHDENVERTAISUUTTA.
C M Y CM MY CY CMY K ITEmatkailu_voima_ilmoitus.pdf 1 07/06/2022 9.18
5–6 / 2022 • 19 Turkin öykkäröinti huolestuttaa kurdeja Suomen ja Ruotsin hakemus sotilasliitto Naton jäseneksi on avannut Turkille mahdollisuuden kiristää länsimaita. Suomessa toimivan kurdiaktivistin mielestä on tärkeää, että ihmisoikeuksista ei tingitä Turkin vuoksi. TEKSTI JUHO NARSAKKA KUVA HANNA LINNOVE H ELMIKUUSSA alkanut Venäjän hyökkäysso ta Ukrainaan käyn nisti prosessin, jonka seurauksena Suomi ja Ruotsi päättivät hakea sotilasliitto Naton jäseneksi. Natomaa Turkin itsevaltaisista otteis ta tunnettu presidentti Recep Tayyip Erdo?an näki tilanteessa mahdolli suuden edistää ulko ja sisä poliittisia tavoitteitaan, joihin liittyy kurdi väestön poliittisen liikkeen tukahdut taminen ja muu sorto maan sisä ja ulkopuolella. Erdo?an alkoi toukokuussa jar ruttaa Suomen ja Ruotsin Natojäse nyyttä. Syiksi on arvioitu muun muassa kurdiliikkeen toiminnan vai keuttaminen Pohjoismaissa ja muu alla maailmassa sekä tuen saaminen PohjoisSyyrian Rojavan itsehallin toalueelle suuntautuvalle uudelle sotaretkelle. Turkki on tehnyt alue valloituksiin johtaneita hyökkäyk siä Syyriaan jo vuosina 2016, 2018 ja 2019. Ruotsin ja Suomen sijaan Turkin toiminnan on katsottu olevan suun nattu laajemmin länsimaille ja erityi sesti Yhdysvalloille, jonka Syyriassa tarjoama tuki kurdeille ja näiden liit tolaisille hiertää Natokumppaneiden välejä. Kovilla ulkopoliittisilla otteilla Erdo?an toivoo myös saavansa piris tysruiskeen horisontissa siintäviin ke säkuussa 2023 järjestettäviin vaalei hin, jolloin Turkissa äänestetään sekä presidentistä että parlamentista. Kurdit Turkin sisäpolitiikan pelinappulana Kurdistan ulottuu neljän valtion alueelle Turkissa, Syyriassa, Iranissa ja Irakissa. Suomessa asuu kurdeja kaikista neljästä osasta ja heidän kes kuudessaan on monenlaisia järjes töjä ja poliittisia poliittisia näkemyk siä. Suomen Kurdien demokraattinen yhteisö keskus NCDK edustaa vasem mistolaista kurdiliikettä. NCDK järjes tää poliittista toimintaa ja toimii yh teisönä Suomessa asuville kurdeille, järjestää vuosittain juhlia ja tapaami sia sekä tarjoaa kurdikulttuuriin liit tyviä kursseja esimerkiksi lapsille, jär jestössä toimiva Zîlan kertoo. Zîlan ei esiinny haastattelussa koko nimellään turvallisuussyistä. Tällä hetkellä Suomessa ja Ruotsis sa puhuttavat Turkin vaatimukset kos kien Natojäsenyyttä, ja maiden kurdit seuraavat keskustelua tarkasti. Zîlan uskoo, että Turkin aiheuttamat ongel mat Suomelle, Euroopalle tai Natolle eivät tule loppumaan missään vaihees sa, koska kurdit ovat Turkille poliitti nen pakkomielle ja Erdo?an käyttää kurdikysymystä hyväkseen nostaak seen alhaista kannatustaan. ”Länsimaiden täytyy nähdä Turkin manipulaation ja disinformaation lä pi. Ei tule suostua jatkuvaan painos tukseen ja kiristyksen, jossa kurdeja pyritään käyttämään pelinappuloina. Suomen tulee ottaa kaikessa ulko politiikassaan vakavasti ihmisoikeudet, ja niihin kajoamiseen täytyy reagoida, vaikka kyseessä olisi merkittävä kaup pakumppani tai taho”, Zîlan vetoaa. Vaatimukset Suomelle vastoin perustuslakia Zîlan kunnioittaa Suomen ja Ruotsin kansalaisten tahtoa ja maiden valintaa liittyä Natoon. Hän haluaa kuitenkin Kurdien mielenosoitus Helsingissä 2019. LÄNSIMAIDEN TÄYTYY NÄHDÄ TURKIN MANIPULAATION JA DISINFORMAATION LÄPI.
20 • 5–6 / 2022 tuoda esiin niitä kysymyksiä ja uhkia, joita Natoon liittyminen tuo kurdeil le erityisesti Turkin toiminnan takia. Kurdiliikettä on Turkin sisällä tukah dutettu ja kurdeilta on riistetty poliit tisia oikeuksia. Zîlanin mielestä Tur kin pyrkimyksenä on vaatimuksillaan Suomelle ja Ruotsille ulottaa kurdiliik keen tukahduttaminen Pohjoismaihin. ”Monet poliitikot ja tutkijat ovat todenneet, että Turkin esittämät vaatimukset ovat vastoin maidem me lainsäädäntöä, ja niihin taipumi nen edellyttäisi Suomen perustuslain muuttamista. Turkin vaatimukset ei vät yllättäneet kurdiyhteisöä, mutta ne kertovat nyt muillekin siitä, kuin ka harhainen Turkin johto on suhtees saan kurdiliikkeeseen ja miten kauka na Turkin poliittinen todellisuus on länsimaisesta käsityksestä ihmisoike uksista, demokratiasta ja yhteiskun nallisesta toiminnasta. Ruotsin suuri ja aktiivinen kurdivähemmistö on Tur kille ongelma, mutta olisi naiivia kuvi tella, etteivät vaatimukset olisi uhka myös Suomessa asuville kurdeille.” Turkki on tehnyt useita epämääräi sesti muotoiltuja vaatimuksia Ruotsil le ja Suomelle. Yksi tunnetuimmista on ollut maiden väitetty tuki PKK:lle eli Kurdistanin työväenpuolueelle. Zîlanin mukaan liikkeellä on kannat tajia Suomessa, mutta maassa ei ole varsinaisia PKK:n jäseniä. EU ja USA ovat luokitelleet PKK:n terroristijär jestöksi, mutta tätä tulkintaa on myös kyseenalaistettu. NCDK kampanjoi täl lä hetkellä PKK:n poistamiseksi terro ristilistalta keräämällä nimiä kansain väliseen vetoomukseen. ”PKK:n ideologiaa ja toimintaa ei Suomessa tunneta, joten terroristi narratiivi uskotaan kyseenalaistamat ta. Tätä koetamme toiminnallamme muuttaa. Tarjoamme tietoa PKK:n toi minnasta, arvoista ja päämääristä se kä useista eurooppalaisten oikeusis tuimien päätöksistä. Niiden mukaan PKK:n listaus on Turkin ja Yhdysval tojen painostamana tehty poliittinen toimi, jolle ei ole laillisia perusteita. PKK:n toiminta on ollut ratkaisevaa kurdin kielen säilymiselle ja sille, että kurdiidentiteetistä on tullut poliitti nen, assimilaatiota vastustava voima”, Zîlan kertoo. Suora demokratia, feminismi ja ekologia NCDK kannattaa demokraattista kon federalismia, joka on PKK:n vangitun johtajan Abdullah Öcalanin kehittä mä poliittinen filosofia. Demokraatti sen konfederalismin voi nähdä yhtenä sosialismin muotona, johon kuuluvat suoran demokratian lisäksi vahvasti feminismi ja ekologia. Aatetta on lai tettu käytäntöön Pohjois Syyriassa si jaitsevassa Rojavassa, joka on viralli selta nimeltään Pohjois ja itä Syyrian itsehallintoalue. Turkissa kolmatta vuosikymmentä poliittisena vanki na eristyssellissä istuvan Öcalanin ajatteluun pohjautuva Rojavan itse hallintoalue on kurdien poliittista lii kehdintää tukahduttamaan pyrkiväl le Erdo?anille punainen vaate. Turkki on tätä kirjoittaessa ilmoittanutkin aloittavansa uuden hyökkäyssodan Rojavaan. Venäjän hyökättyä Ukrainaan Ve näjän sotatoimet tuomittiin laajasti ja erilaisia pakotteita ryhdyttiin nopeas ti valmistelemaan. Zîlan pohtii huo lestuneena kansainvälisen yhteisön reak tiota Turkin suunitelmiin: ”Turk ki uhkaa hyökätä Syyrian kurdialueen Rojavan tuhoamiseksi ja käytännös sä panna toimeen etnisen puhdistuk sen. Missä ovat kansainväliset toimet tämän laittoman hyökkäyksen estä miseksi?” TERRORISTI NARRATIIVI USKOTAAN KYSEENALAISTAMATTA. Kurdit • Kurdit ovat maailman suurin kansa ilman valtiota. • Kurdistan sijaitsee Iranin, Irakin, Turkin ja Syyrian alueilla. • Kurdin kieltä puhuu noin 40 miljoonaa ihmistä. Kurdistanin lippu
5–6 / 2022 • 21 Myrkyllinen mieheys Kurdistanin lippu Ensimmäinen askel pois misogynistisesta eli naisia vihaavasta yhteiskunnasta on naisvihan tunnistaminen, kirjoittaa Iida Simes esseessään. TEKSTI IIDA SIMES KUVA JUULI MIETTILÄ Ä LK Ä Ä K Ä SIT TÄKÖ väärin. Miehenä ole misessa tai miehises sä ylpeydessä ei ole mitään lähtökohtai sesti myrkyllistä. Myrkyllisyys tulee mukaan kuvaan vasta, kun mies vaientaa muita, vie toi silta tilaa tai kun miesvaltainen kon servatismi muuttuu muita johdonmu kaisesti alistavaksi valtarakenteeksi. Ja nimenomaan naisviha voi olla tappa van vaarallinen voima. Raskaasti sukupuolitettu kulttuuri on kautta aikain painottanut miesten ja naisten eroja. Feminismin aate alkoi 1900luvulla jalostua tilanteessa, jossa naisten asema romahti suuren takais kun takia Yhdysvalloissa ja Euroopas sa. Sotien aikaan naiset olivat hoita neet rintamalla olevien aviomiestensä, isiensä ja veljiensä bisneksiä ja pitä neet yhteiskuntien rattaat pyörimäs sä. Kun sota loppui, miehet vaativat naisten katoamista pois työelämästä. Vaikka naiset olivat juuri vuosikausia todistaneet, että he pystyivät paljon enempään, sekä mies että naispuoli set misogynistit, naisvihaajat, vaativat naisia palaamaan kotihommiin keit tiöön ja lastenhoitoon. Ensimmäinen askel pois misogynis tisesta yhteiskunnasta on misogynian tunnistaminen. Tämä kannattaa ottaa huomioon erityisesti vaalien aikaan. Konservatiivinen patriarkaat ti kontrolloi naisen tilaa ja seksuaali suutta kaikkialla maailmassa. Kont rolloimiseen osallistuvat myös naiset, joille miesten hyväksynnän saaminen voi olla koukuttavaa. Ahtaita norme ja vastaan ja oikeuksiensa puolesta taisteleva nainen tai muunsukupuoli nen on konservatiiviselle, myrkyllisel le mieheydelle suuri uhka, joka pitää vaientaa. Nainen piiloutuu söpöilyyn peit tääkseen oman ammatillisen kovuu tensa ja ollakseen vähemmän uh kaava. Naispuoliset uutistenlukijat ja meteorologit niin Suomessa kuin Ve näjällä tai Yhdysvalloissakin pukeutu vat kirkkaisiin väreihin ja mekkoihin, mutta miehet käyttävät perinteisiä pikkutakkeja ja housuja. Nainen vä rikkäässä mekossa ei uhkaa misogyy nistä mieskatsojaa silloikaan, kun hän puhuu kovaa faktaa maailman tilasta. Sinatran naiset eivät häirinneet Sarjahurmaaja Frank Sinatran elämä kerrasta paljastui, miten rakkaudesta suloisesti luritteleva tähti rentoutui parhaiten vain miesten kesken: ”Niin paljon kuin Frank Sinatran elämään naisia kuuluikin – tähtösiä ja laulajattaria, tarjoilijoita ja maksulli sia seuralaisia – hän suosi aina mies ten seuraa. Erityisesti nyrkkeilijöiden ja otteluiden katsomisesta nauttivien miesten. Joka perjantai hän kävi Madi son Square Gardenissa otteluissa. Yksi kään nainen ei koskaan häirinnyt tätä viikoittaista rituaalia. Ottelut edustivat paljon enemmän, kuin pelkkää raa’an väkivallan esitystä. Tapaamisissa sa manmieliset kaverit nauttivat urhei lusta ja siihen syvästi kuuluvasta vä kivallasta.” Ehkä moni Sinatran naisseuralaisis ta ei olisi välittänytkään nyrkkeilymat seista. Silti tapa, miten elämäkerturi Kitty Kelley kirjoittaa Sinatran illan vietoista ilman ”häiritseviä” naisia, on perinteisen jähmeä. Naisia ja seksi seikkailuja rakastavan miehen iloitte luissa ei ole tilaa naisille, kun aikeena on poikien hauskanpito. Sinatran nai sen paikka ei ollut urheilukatsomos sa eikä miesten kaveriporukassa. Hän tarvitsi naista vasta matsin jälkeen il lallis tai seksiseurana. Miesselittäjä tietää paremmin Myrkyllisen mieheyden lievimpiä il miöitä on yhdysvaltalaisen kirjailijan
22 • 5–6 / 2022 Rebecca Solnitin tunnetuksi tekemä ”miesselittäminen”, mansplaining. Solnit keksi termin, kun hän kohtasi kutsuilla erään miehen, jolle Solnit esi teltiin kutsuilla kuuluisana kirjailija na. Solnit kertoi, mitä hänen uusin kir jansa käsitteli. Miesselittäjä keskeytti Solnitin nopeasti, ja alkoi suositella ai heesta juuri ilmestynyttä uutuutta ker toen, että Solnitille tekisi hyvää lukea juuri se kirja. Solnit vaikeni ällistynee nä ja mies jatkoi suosikkiteoksestaan – eikä lopettanut luentoaan edes sil loin, kun Solnitin ystävä yritti puuttua keskusteluun kertoen, että mies puhui nimenomaan Solnitin kirjoittamasta teoksesta. Solnit lähti rakentamaan teoriaa ni menomaan miehisestä piirteestä, jolla mies valtaa tilaa käyttäen sisäsyntyis tä, itse itselleen olettamaansa arvoval taa. Toisin sanoen, selittämisintonsa keskellä miehen on vaikea tajuta, että nainen tietää aiheesta enemmän. Miehen tapa puhua naisen päälle on erityisen myrkyllinen piirre ”ei tar koittaa ei” ongelmassa, joka edeltää mahdollista raiskausta. Kun nainen sa noo seksille ”ei”, on mahdollista, ettei naisen ”ei” tarkoita miehelle mitään. Raiskatun naisen puhe saattaa ka dota misogynistisen jaarittelun alle myös oikeuslaitoksessa, jossa uhrin – naisen – on yhä uudestaan vakuutetta va ensin poliisit, sitten syyttäjä ja tuo mari. Myrkyllinen mies inhoaa vahvaa naista Moraalifilosofian tutkija ja feministi, yhdysvaltalainen Kate Manne kirjoit taa teoksessaan kirjassaan Down Girl – The Logic of Misogyny, ettei misogy nismi ajattele naista olentona, ”being”, vaan antajana, ”giver”, joka on ole massa erityisesti miestä varten. Mies haluaa ja nainen antaa huomiota, tun nustusta, tukea, ihailua ja hyväksyn tää. Ja seksiä. tyisesti Trumpin ajama uudistus ete nee, kun Yhdysvaltain korkein oikeus on lähes kieltämässä aborttia. Naisen kehoa ja seksuaalisuut ta kontrolloidaan myös pakottamal la nainen avioliittoon, raiskaamalla hänet (parisuhteessa tai sen ulko puolella), estämällä naisen oikeuden saaminen (raiskauksen jälkeen) tai kontrolloimalla ehkäisyvälineiden saatavuutta, sillä edelleenkin kautta maailman ehkäisy on useammin nai sen harteilla kuin seksiin osallistuvan miehen. Tehtävää on paljon Suomessakin. Kirjassa Sukupuolen politiikka (Ota va 2006) tutkijat Jeff Hearn ja Hertta Niemi kirjoittivat, että ”suomalai nen sukupuolipolitiikka nähdään yhä enimmäkseen naisten ongelmana, jo ka naisten tulisi ratkaista. Sukupuol ten tasaarvo voi olla kansalaisille ja yhteiskunnalle hyväksyttävä tavoi te, mutta tämän ei nähdä kosketta van miehiä, vaativan miehiä muuttu maan eikä vaativan miesten taholta tapahtuvia muutoksia. Miesten suku puolitietoinen järjestäytyminen ei ole kovin kehittynyttä. Vielä vähemmän ovat sen feminismiä tukevat muodot.” Hearn ja Niemi kirjoittivat tästä yli 15 vuotta sitten, mutta valitettavan vähän asiat ovat parantuneet: ”Miehet ovat suurena enemmis tönä johtotehtävissä erityisesti yksi tyisellä sektorilla, ja miesten naisiin kohdistuva väkivalta on yleistä. Pe rinteisen patriarkaalisen miehenä olemisen tavat ovat säilyneet ”neut raalin” kansalaisuuden rinnalla. [ ] Tilanteen muuttamiseksi ja todellisen sukupuolten välisen tasaarvon saa vuttamiseksi miesten on tehtävä vie lä paljon töitä.” Jos nainen ei ymmärrä antaa näitä asioita, vaikeuksia on luvassa. Pahem paa on, jos nainen rikkoo kaavaa pyr kien itse valtaasemaan. Misogynisti ei yleensä vihaa tai halveksi kaikkia naisia, Manne muis tuttaa. ”Naisvihaaja kykenee rakas tamaan äitiään, sisariaan, tyttäriään ja sihteereitään.” Naisviha kohdistuu naisiin, jotka misogynisti kokee uhak si. Tällaisia ovat julkisuudessa äänek käät eli vahvoina esiintyvät naiset. Yhdysvaltain politiikka on tarjon nut erinomaisia esimerkkejä tästä. Kun vuonna 2016 maassa käytiin pre sidentinvaalikampanjaa, misogynisti nen puhe oli valtavirtaa republikaa nien ehdokkaan Donald Trumpin ansiosta. Kun naispuolinen tvtoi mittaja kysyi Trumpilta liian vaikei ta kysymyksiä, Trump väitti hänen ol leen raivosta sekaisin kuukautisten takia. Toista pääehdokasta, Hillary Clintonia, Trump vaati vangittavak si monenlaisista huijauksista, joissa ei kuitenkaan ollut perää. Clintonin ulkonäön arvostelemisesta misogyyni set konservatiivit riemastuivat, ja hä nestä levitettiin hirviömäisiä kuvia pit kin nettiä. Trump voitti vaalit – mutta Clinton sai 2,8 miljoonaa ääntä enem män, ja siksi Trump haukkui Clintonia pitkään vielä vaalien jälkeen. Miehillä on paljon töitä Misogynistinen yhteiskunta kontrol loi naisia eniten lisääntymisterveyden kautta. Juuri nyt konservatiivien ja eri
t S A M P O 2 2 2 K A N S A I N V Ä L I N E N N U K K E T E A T T E R I F E S T I V A A L I 2 4 . – 2 8 . 8 . Esityksiä, seminaareja, työpajoja, masterclass, elokuvia, keskusteluja, festariklubi! Tule ja anna nukketeatterin yllättää! sampofestival.fi Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla Emma Ainala, Petri Blomqvist, Dovilè Dagiené, Mollu Heino, Eeva Honkanen, Touko Hujanen, Maippi Ketola & Harri Vähänissi, Riikka Keränen, Hanna Koikkalainen, Airi Kuronen, Marjo Levlin, Metamorfooseja (työryhmä), Kristina Norman, Yoko Ono, Paavo Paunu, Jaakko Pietiläinen, Sepideh Rahaa, Sara Rantanen, Toisissa Tiloissa (työryhmä), Kari Vehosalo ja 10 runoilijaa RAUMA TRIENNALE 2022 KOE RAUMAN NYKYTAIDEKESÄ 11.6. ALKAEN! Raimo Saarisen ympäristötaideteos Otanlahdessa lonnstromintaidemuseo.fi/kelluva-saari Rauman taidemuseo Kauttuan Ruukinpuisto, Eura www.raumantaidemuseo.fi Uudet perusnäyttelyt avoinna nyt. www.kuopionmuseo.fi U U S I J A E R I L A I N E N Jo j ou t u i a r ma s ai k a… Jo j ou t u i a r ma s ai k a…
t J YVÄSKYLÄSSÄ JÄRJESTETÄ ÄN kaupungin ensimmäinen sarjakuvafestivaali 10.7. 1800-luvun puutalojen reunustamalla Toivolan vanhalla pihalla. Festivaalin kunniavieraina ovat Kamala luonto -strippisarjakuvan tekijät Jarkko Vehniäinen ja Marja Lappalainen. Vieraana on myös Puupäähattu-palkinnon saanut Riitta Uusitalo. “Sarjakuvakulttuuri on Suomessa paljon monipuolisempaa kuin markettien tai kirjakauppojen tarjonnasta voisi päätellä. Suomessa on elävä zinekulttuuri, eli sarjakuvia tehdään paljon omakustanteina, joista monia myydään vain festivaaleilla”, tapahtuman tuottaja Raimo Saastamoinen Keski-Suomen sarjakuvaseurasta kertoo. Myyntipöydät ovat avoinna klo 10–18 ja iltaohjelma alkaa klo 19.30. Iltabileissä on elävää musiikkia ja puheohjelmaa. Sarjakuvafestivaalin ohjelmaan kuuluu myös Lähi ruokaa sarjakuvan nälkään – KeskiSuomen Sarjakuva seuran kuvituksia -näyttely Taidetila Ilmiössä. Näyttelyvieras voi myös itse piirtää sarjakuvan ja ripustaa sen osaksi näyttelyä. Seura järjestää myös sarjakuvatyöpajoja festivaalin jälkeen 13.–15.7. Sunnuntaina 10.7. Helene Schjerfbeckin syntymäpäivänä, Jyväskylässä vietetään myös kuvataiteen päivää. Kirkkopuistossa järjestetään Suuri maalaustapahtuma klo 10–15. Puistoon voi tulla maalaamaan ja piirtämään, (välineitä saa paikan päältä) tai vaan katselemaan ja nauttimaan tunnelmasta. Kumpikin tapahtuma on osa Jyväskylän kesä -kaupunkifestivaalia. MIIA VISTILÄ Jyväskylän sarjakuvafestivaali Toivolan vanhalla pihalla 10.7. Lähiruokaa sarjakuvan nälkään – Keski-Suomen Sarjakuvaseuran kuvituksia -näyttely Taidetila Ilmiössä Jyväskylässä 7.7.–11.9. Suuri maalaustapahtuma Jyväskylän Kirkkopuistossa 10.7. Sarjakuvia ja kuvataidetta Jyväskylässä Kamala luonto -sarjakuvassa seikkailevat metsän eläimet. Kuva: Jarkko Vehniäinen. Y LEENSÄ NORJASSA TAI TANSKASSA järjestettävä Nordic Permaculture Festival tulee tänä vuonna Suomeen, jossa se viimeksi järjestettiin vuonna 2011. Vapaaehtoisvoimin järjestettävän festivaalin ohjelmisto koostuu erilaisista luennoista ja työpajoista, juhlapuolta unohtamatta. Festivaalin tiedottaja Noora Eklundin mukaan festivaalin arvot painottuvat tänä vuonna kestävään kehitykseen, omavaraisuuteen ja yhdessäluontiin. ”Moni kokee, että maailma on tällä hetkellä vähän epävarma, ja siksi on mukavaa oppia näistä asioista”, Eklund sanoo. Festivaaliin kuuluu 30 erilaista luentoa ja työpajaa. Luentoja workshoptarjonnasta Eklund suosittelee etenkin ensikertalaisille ”Permakulttuurin perusteet” -luentoa ja teorian perään sienten kasvatus -työpajaa: ”Sieltä saa tosi kiinnostavaa käytännön tietoa. Kun on ymmärtänyt miten permakulttuuri voi toimia teoriassa, niin oppii miten käytännössä eri kasveja voi viljellä, mitä kannattaa syödä ja mikä on kestävän kehityksen ravitsemusta.” Viihteestä vastaavat muun muassa folkin rajoja rikkova, genrerajoja ravisutteleva Folkjykä & Kuntoutujat, kitaramusiikilla säestettyä, filosofialla ja mystiikalla sävytettyä sana taidetta tarjoileva Runo duo Tomas Vapaataival ja Juhani Tiainen sekä free jazzia ja kokeellista musiikkia yhdistelevä Tolerans-yhtye. Tapahtumapaikkana toimii Vesilahdella sijaitseva Kurjen ekokylä sekä sen läheisyydessä sijaitseva Rautialan juhlatalo. JULIUS HALME Pohjoismainen permakulttuurifestivaali 2022 Vesilahdella, Pirkanmaalla 4.–7.8. Omavaraisuuteen opettava festivaali Permakulttuuri ei ole tuttu konsepti monelle kävijällekään. NORDIC PERMACULTURE FESTIVAL 4.–7.8. Vesilahti H olm a folk hö gsk ola Ke sät a p aht u m ia! Jo j ou t u i a r ma s ai k a… Jo j ou t u i a r ma s ai k a… Kesä on tapahtumien kultaaikaa. Voiman kulttuuritoimitus esittelee joukon käsin poimittuja retkikohteita.
26 • 5–6 / 2022 VISIO FESTIVAL 2022 15.7.–16.7. Pasilan veturitallit, Helsinki visiofestival.com MYNÄ-MYNÄ-MAA 14.8. asti Kuivelantie 10, Mynämäki SEASIDE PRISON 16.–21.6. Teatteri Universum, Helsinki V ISIO FESTIVAL on vakiinnuttanut Helsingissä asemansa teknoja housemusiikin suunnannäyttäjänä. Ennen koronaepidemiaa tapahtuman kotipaikkana oli neljän vuoden ajan Suvilahti, mutta tänä vuonna se siirtyy uuteen ympäristöön Pasilan veturitalleille. Kaksipäiväinen tapahtuma järjestetään 15.7.–16.7. Pääjärjestäjä Shpat Qerimi kertoo, että festivaalin musiikillisesta linjasta päättävät kuraattorit Trevor Deep Jr., Cool DJ Pinball, Katerina ja Roberto Rodriguez. ”Kuraattorit luovat neljän lavan ohjelman itsenäisesti. Heillä ei ole budjetin lisäksi minkäänlaisia rajoitteita. Emme pyri myymään lippuja artisteilla vaan tuottamalla kokemuksen, josta ihmiset pitävät.” Uusi sijainti on vaatinut järjestäjiltä erityisiä panostuksia. ”Veturitallit on museosuojeltu puna tiili rakennusalue, joka tuo mieleen Vision alun Teurastamolla”, Qerimi sanoo. ”Ulkona on yksi lava, hengailualueita, baareja, palveluja ja taidetta . Sisätilat on pyhitetty tanssimiselle, isoille saundeille ja visuaalisuudelle. Musiikki virtaa sisällä aamuviiteen asti.” Tapahtuma pyrkii tavoittamaan hyviä teknobileitä luonnehtivan tunteen ajattomuudesta. ”Visio kulkee omalla rennolla tahdillaan”, Qerimi toteaa. ”Ihmiset oleskelevat, tanssivat, tulevat ja menevät. Monet kävijöistä osuvat vaihtoehtokulttuuriin, ja tunnelmaa luonnehtii vapaamielisyyden henki. Kaikki saavat olla juuri sellaisia kuin ovat. Teknobileissä aika hidastuu, ja yön toivoisi kestävän ikuisesti.” MIKA PEKKOLA Y LI 30 PAIKKAKUNNALLA Suomessa järjestetään tänä kesänä seksuaalija sukupuolivähemmistöjä juhlistavia pride-tapahtumia. Monella pride-tapahtumalla on oma teemansa. Helsinki Pridea vietetään tänä vuonna koko kesäkuu ja vähän heinäkuussa teemalla kohtaamisia. Sillä viitataan paitsi ihmisten toistensa kohtaamiseen pandemian tuoman tauon jälkeen, myös valmiuteen kohdata omat, ehkä tiedostamattomatkin, ennakkoluulonsa. ”Niistä tietoiseksi tuleminen on ensimmäinen askel yhdenvertaisuuden rakentamiseen ja edistämiseen”, toteaa tapahtuman tuottaja Jenni Juutilainen. Porvoo Priden (15.–21.8. teemana on nähdyksi tule minen. ”Se on meidän kaikkien perustarve, riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta, sukupuoli-identiteetistä tai sukupuolen ilmaisusta. Minäkuva rakentuu sosiaalisissa suhteissa. Useimmat meistä haluavat tulla hyväksytyiksi ja nähdyiksi sellaisina kuin ovat. Silti se voi olla pelottavaa. Salailu johtuu pelosta, että omassa seksuaalisuudessa tai sukupuolikokemuksessa on jotain väärää tai hävettävää. Haluamme Porvoo Pridessä viestiä, että näemme ja hyväksymme”, kertoo Porvoon Setan puheenjohtaja Marianne Chanth. Oulu Pride (1.–7.8.) nostaa huomion kohteeksi kan sainväliset sateenkaarioikeudet. ”Otamme ohjelmassa huomioon monipuolisesti sateenkaarevuuden joka ikävaiheessa”, paljastaa tuottaja Martu Väisänen. Vaasan Seta juhlii 50-vuotisiaan 11.–17.7. muun muassa Tove ja Tom of Finland -elokuvien ilmaisnäytöksillä. Järjestön syntymäpäivänä 15.7. vietetään iltajuhlaa ja sunnuntaina on kaksikielinen Sateenkaarimessu. Evankelis luterilaisen kirkon jumalanpalvelus kuuluu pride-viikon ohjelmaan monessa muussakin paikassa. Ensi kertaa pride järjestetään tänä vuonna Lapualla (4.–10.7.) ja Liedossa (20.8.). Suurin osa pridetapahtumien koordinoinnista on Seta ry:n alueellisten jäsenjärjestöjen vastuulla, mutta tapahtumien takana voivat olla myös yksityishenkilöt, esimerkiksi Akaassa (9.7.) ja Ruo vedellä (16.7.). Pride voi olla myös osa kunnan kulttuuripalveluita. Neljän kunnan alueella vuorottelevan Keski-Uudenmaan Priden järjestää tänä vuonna Tuusula teemalla Minä elän! (3.9.), sillä Aleksis Kiven kuolemasta tulee kuluneeksi 150 vuotta. MIIA VISTILÄ Visio siirtyy Suvilahdesta Pasilaan Kulttuuria ja ihmisoikeusasiaa yhdistelevä pride voi olla monipuolinen toiminta viikko, piknikille päättyvä pieni kulkue tai kunnan järjestämä kansanjuhla. Ylpeyden kesä L IVE-ROOLIPEL A AMINEN eli larppaus on tapa tutkia ajatuksia ja kertoa tarinaa kollektiivisesti. Kuten yleensäkin taiteen, myös larpin avulla on mahdollista hahmottaa toisenlainen todellisuus ja nähdä maailma uusin silmin. Aktiivinen osallistujuus erottaa larppaajan esimerkiksi kirjaa lukevasta tai teatteria katsovasta. Seaside Prison on palestiinalais-suomalais-norjalainen yhteistuotanto, jossa Israelin miehittämän Gazan asukkaiden kohtaama arki siirretään suomalaiseen arkeen. Siinä, missä palestiinalaisilla ei ole omaa valtiota tai vapautta, meillä suomalaisilla moista puutetta ei ole. Olisiko palestiinalaisten kohtaamien vaikeuksien ymmärtäminen helpompaa, jos kykenisimme paremmin hahmottamaan miltä vapauksien ja oikeuksien menettäminen tuntuisi? Teatteri Universumissa järjestettävän 4-5-tuntisen Seasiden Prisonin lähtöasetelmana on se, että Suomi on miehitetty. Osallistujat elävät ulkoilmavankilaksi muutetussa Maarianhaminassa, jota pommitetaan ajoittain ja josta ei ole ulospääsyä. Teoksessa Ahvenanmaan tilanne on hyvin samankaltainen kuin mitä se on Gazassa ihan oikeasti. Osallistuminen ei edellytä aikaisempaa kokemusta larppaamisesta. Kokonaisuuteen sisältyy aiheen alustus ja kehystäminen sekä johdatus larppaamiseen. JARI TAMMINEN Seaside Prison – Elämysteos piirityksen alaisesta elämästä Teatteri Universum, Helsinki 16.–21.6. www.seasideprison.fi K OLMEN VARTIN bussimatkan päässä Turusta sijaitsee alle 8?000 asukkaan Mynämäki. Toukokuun lopulla siellä järjestettiin Pia Bartschin ja Meri-Maija Näykin johdolla entiseen vanhainkotiin toteutetun Mynä-Mynä-Maayhteisötaideteoksen avajaiset, joissa kunnanhallituksen puheenjohtaja lausui kannustavia sanoja, avajaisnauhan leikkasi isokorvainen animehahmo, ja martat tarjoilivat vohveleita mansikkahillolla. Purkutuomion saaneen rakennuksen huoneisiin ja käytäville on yli 250 tekijän voimin tehty kierrätysmateriaaleista monitaideteos, joka sisältää muun muassa installaatioita, seinämaalauksia, veistoksia sekä kuva-, tekstiili-, savija sanataidetta. Kokonaisuudessa useimmin toistuva teema liittyy sivilisaation ja luonnon väliseen kamppailuun. Siinä missä toisissa tiloissa kasvit ovat ottaneet vallan, esimerkiksi Kotiseudun kaipuussa huonetta hallitsee moottoritie ja steriilissä Viruksen valtakunnassa jättimäinen koronavirus. Poliittista kantaaottavuuta voi löytää myös Virginia Woolf -vaikutteisesta Vaietusta naisesta, maaseudun tyhjentymistä vastaan pamfletoivasta Kyläkoulu Foreveristä sekä nuorten työpajana toteutetusta dystooppisesta Yksilön vapaus 2077 -installaatiosta. Kokonaisuus muistuttaa toissakesäistä Taiteen kotitalo -näyttelyä Keravalla – tosin sillä erotuksella, että Mynämäen vähemmän urbaanissa ympäristössä kukkiva ITE-taide ei nojaa lainkaan graffitiin. Silti niitä yhdistää positiivinen usko ihmisen yhteisöllisen luovuuden ja leikkimisen voimaan. TUOMAS RANTANEN Entinen Lizeliuskoti, Kuivelantie 10, Mynämäki Ilmainen sisäänpääsy. Avoinna 14.8. asti la–su klo 12–18 (juhannuksena suljettu) ja 22.6. asti ke klo 9–15 www.koneensaatio.fi/myna-myna-maa Elämää miehitetyssä Suomessa Yhteisöllistä mikä-mikä-taidetta LISTA PRIDEFESTIVAALEISTA SUOMESSA: seta.fi/jarjesto/ pride-tapahtumatsuomessa
Askel kohti utopiaa Helsinkiin avattu kahvilabaari Kvääristö haluaa toivottaa kaikki tervetulleiksi. Erityisen tervetulleita ovat he, joita usein ei tervetulleiksi toivoteta. ”K VÄ ÄRISTÖ on ennen kaikkea yhteisö, mutta myös tämä tila. Täällä yhteisö voi elää todek si Michel Foucault'n ajatusta hetero topiasta”, Heli Yli-Räisänen toteaa. Heterotopia on ranskalaisfilosofin ajatus tilasta, joka voi koota yhteen eri laisia ajatuksia ja olla ristiriitainenkin tässä moninaisuudessaan. Heterotopia on paikka, joka sijaitsee totutun ulko puolella. Kesäkuussa ovensa avannut Kvääristö on vastaus toiveisiin, joihin markkinat eivät toistaiseksi ole kyen neet vastaamaan. Myös Ellen Kantola vastaa kysy mykseen. ”Kvääristö on kahvilabaari, joka suunnitellaan ensisijaisesti sateen kaariyhteisön naisten ja muunsuku puolisten ehdoilla. Heidän tarpeistaan huolehtimiseen panostamme erityi sesti, mutta aivan kaikki ovat terve tulleita.” Normaalien kahvila ja baaripalve luiden ohella Kvääristössä on luvassa myös ohjelmaa, joka istuu paikan lin jaan. Kesän suunnitelmat hahmotuvat vähitellen, asiakkaiden toiveita kuun nellen. Toistaiseksi listalla on muun muassa dragesityksiä, lavarunoutta ja open mic iltoja, joissa lavalle toivo taan erityisesti sukupuoli ja seksuu aalivähemmistöjen edustajia ja muuta HLBTIQA+väkeä, rodullistettuja sekä vammaisia. Saavutettavuus on perusasia Koska Kvääristön halutaan palvele van niitä, joita ei usein huo mioida, sil le asetettiin monenlaisia vaatimuksia, joiden yhdistäminen on usein vaikeaa. ”Lähdimme etsimään tilaa kanta kaupungista, joka on sijaintinsa puolesta mahdollisimman saavu tettava mahdollisimman monelle. Kanta kaupunkia ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti rakennettu millään ta voin esteettömäksi. Löysimme ja saim me kuitenkin tilan, jonne pääsee pyö rätuolilla. Meidän pitää tarvit taessa siirtää ramppia, mutta siihen me pystymme nyt alkuun. Myös vessaan pääsee pyörätuolilla. Yritämme vie lä parantaa tilan toimivuutta kaikille tulevaisuudessa”, YliRäisänen kertoo. Kvääristön luvataan myös olevan turvallisempi tila. YliRäisäsen sa noin erityisesti niille, ”jotka jäävät yhteiskunnassa rakenteellisesti jol lain tavalla syrjään”. Henkilökunta on sitoutunut kunnioittamaan tilan käyt täytymissääntöjä, ja samaa edellyte tään myös asiakkailta. Eivät säännöt tietenkään ole erityisen monimutkai sia, eikä niiden noudattamisen pitäi si olla vaikeaa henkilölle, joka hal litsee peruskäytöstavat ja on valmis kunnioit tamaan kanssaihmisiä. ”Tämä on prosessi. Tulemme miet timään henkilökunnan kanssa sitä, kuinka voimme parantaa tilaa ja sen käyttöä jatkossakin. Tämä on jatkuvaa työtä, eikä sitä voi suunnitella kerralla valmiiksi”, Kantola toteaa. YliRäisäsen kommentti muistuttaa myös siitä, että utopia ei koskaan ole valmis, eikä sitä kenties voi edes tavoit taa. Mutta tämä ei tarkoita, etteikö sen tavoittelu olisi tärkeää. ”Ihmisillä on hirveästi odotuksia, koska tätä on mainostettu juuri mar ginaaleille, jotka usein jäävät syrjään. Pettymys voi olla suuri, jos avaamme ovet, ja tämä ei ihan oikeasti ole val mis aivan kaikille. Meidän pyrkimyk semme on kuitenkin kehittää tätä eteenpäin.” Päivittyvä ohjelma ja aukioloajat Kvääristön Instagramja Facebook-sivuilla. Kolmas linja 17, Helsinki. Helsingin kaupunki palkitsi Kvääristön vuoden sateenkaaritekona. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA TIMUR YILMAZ EU KANTAA HUOLTA KULUTTAJANSUOJELUSTA JA YLIVELKAANTUMISEN PYSÄYTTÄMISESTÄ V iimeisen vuosikymmenen aikana ylivelkaantuminen on lisääntynyt huimasti Suomessa. Korona kriisi ajoi entisestään jo velkaantuneita pahempaan ahdinkoon. Etenkin surullinen kehityssuunta on, että naisten ylivelkaantuneisuus on lisääntynyt ja naisten euromääräiset ulosottovelat kasvaneet. Pitkittynyt velkakierre on pahimpia syrjäytymiseen johtavia tekijöitä ja yhteiskunnallisen eriarvoisuuden aiheuttaja. Velkaantumiseen liittyy usein ikävä stigma, että ihminen ei osaisi huolehtia itse omista raha-asioistaan. Asia ei kuitenkaan ole läheskään aina näin. Pandemian aiheuttama epävarmuus työmarkkinoilla ja massalomautukset ovat osoittaneet, että kukaan meistä ei voi täysin ennustaa tulevaa ja menojaan. Lähes joka kymmenes suomalainen kantaa maksuhäiriömerkintää. Suomessa asian vakavuuteen on jo herätty, mistä kertovat pian voimaan astuvat lakimuutokset maksuhäiriömerkintöjen rekisteröintiä säätelevään luottotietolakiin sekä esitys positiivisesta luottotietorekisteristä. EU:ssa parhaillaan keskustelussa oleva kuluttajaluottodirektiivin uudistaminen on yksi unionin keinoista puuttua kasvavaan ylivelkaantumiseen. Työskentelin mukana Euroopan parlamentin talousja raha-asioiden valiokunnan kuluttajaluottodirektiiviä koskevassa lausunnossa. Pidin tärkeänä, että markkinoiden jatkuvassa murroksessa kuluttujaa kohdellaan reiluin pelisäännöin. Mielestäni kuluttajan maksukyvyn arvioinnissa ei tulisi jatkossa ainoastaan syynätä liiaksi maksuvalmiutta lainan myöntämisen hetkellä, vaan tarkastella ihmisen tilannetta kokonaisuutena. Tämä näkyy tarpeellisena esimerkiksi tilanteissa, kun lainanhakija on opiskelija tai työtön, mutta joka olisi ottamassa lainan työmatkakulkemiseen tarkoitettua autoa varten. Direktiiviuudistuksella on myös toinenkin tärkeä tehtävä, joka on pyrkiä suitsimaan rehottavaa kulutusluottomarkkinaa. Digitalisaatio tuo jatkuvasti uusia ja uudenlaisia, jopa hyvinkin aggressiivisella markkinoinnilla varustettuja pikaluottoja myöntäviä toimijoita alalle, jolloin yhteisen sääntelyn katsastaminen tulee tarpeeseen. Läpinäkyvyyden lisääminen on ehdottoman tärkeää, jotta kuluttajalle ei jää epäselväksi esimerkiksi jyrkät korkoehdot hänen sitoutuessaan lainaan. Sirpa Pietikäinen WWW.SIRPAPIETIKAINEN.EU
28 • 5–6 / 2022 Aina paikalla Kari, raiteiden kuusi ja viisi välinen asemalaituri, 00520 Pasila, Helsinki. S YYSKUUSSA 2021 kul jen lähes päivittäin Pa silan rautatieasemalla. Saavun yleensä raiteelle kuusi ja lähden raiteel ta neljä. Alan kiinnit tää huomiota mieheen, joka tuntuu olevan aina paikalla. Tuuli pörröttää harmaita hiuksia, jotka osoittavat val toimenaan sinne tänne. Edellisestä parranajosta on tovi. Tummansininen kevyttoppatakki ja kirkkaanpunaiset ulkoiluhousut. Jalassa villasukat ja si niset crocsit. Mies on usein yksin. Vä lillä hilpeämmässä seurassa. Istuu ja katselee. Toisinaan nukkuu. Syksyisenä perjantaiaamuna istah dan miehen viereen. Alamme jutella. ”Morjesta. Oliko kylmä yö?” ”Oli vähän joo. Varpaat jäätyy vaan.” ”Ai perkele, sulla on vaan crocsit.” ”Niin justiinsa. Parin viikon päästä saa vähän rahaa, niin saa kengät.” Rikkinäinen lapsuus, rauhaton nuoruus Seuraavina kuukausina tutustun Kariin. Vietämme aikaa yhdessä. Välillä vain morjestelemme kulkiessani ohit se omissa kiireissäni. Koetan saada kuvaa Karin tilantees ta. Ei reppua. Ei puhelinta. Kari miet tii, milloin saapui Helsinkiin. Oliko se pari vuotta sitten? Mikä vuodenaika se oli? Muistikuva ei löydy, vaikka miten ponnistelee. Päivät toistavat itseään. Väsymys ja alkoholi samentavat men nyttä entisestään. Joskus Kari kyllästyy kysymyksiini ja viettää tunteja kertoen täysin uskot tavasti esimerkiksi olevansa rockmuu sikko Remu Aaltosen poika, muusikko itsekin. Tyypillinen tarina. ”Pitäisikö lähteä faijan luokse tohon Kurviin? Saisi syödä ja käydä suihkus sa.” Minulla ei toki ole mitään hyviä tarinoita vastaan. Kari on hyvä ker tomaan juttuja. Pikkuhiljaa asioiden oikea laita kuitenkin hahmottuu. 56 ikävuoteen on mahtunut monenlaista. Rikkinäinen lapsuus, rauhaton nuo ruus, linnareissuja. Työt satamissa ja laivoilla. Avioliitto, lapsi, ero ja peräs sä palaneita siltoja. Asumisen rahoitus ja kehittämis keskus Aran mukaan Suomessa vail la asuntoa viime vuoden lopussa oli lähes 4 000 ihmistä. Suurin osa asun nottomuutta kokevista ihmisistä ma joittuu tuttavien tai sukulaisten luona, laitoksissa tai asuntoloissa. Ulkona ja ensisuojissa vuonna 2021 yöpyi tilas ton mukaan 655 ihmistä. Karin tavoin heistä valtaosa elää Helsingissä. Vertaistukea Vepasta Itä-Pasilasta Marraskuun kolmas päivä 2021 on keskiviikko. Kari herää ulkoa Pasi lan rautatieasemalla. Öisin on onnek si edelleen plusasteita. Henkkarit ja pankkikortti on varastettu jo aiemmin, ja työkyvyttömyyseläkkeen maksuun on enää pari päivää. Ilman henkilölli syystodistusta rahaa ei saisi pankista ulos. Kaverilta lainatun rahan turvin Pa silan poliisilaitokselta saa väliaikaiset paperit. Poliisi tunnistaa vailla henki lötodistusta kulkevan miehen Kariksi esittämällä tälle kysymyksiä käytettä vissään olevien rekisterien pohjalta: ”Oletko lusinut? Mikä oli edellinen osoitteesi?” Ja niin edelleen. Lainaraha riittää vielä vierailuun ItäPasilan Alkossa. Doris, väkevä vii ni, on yksi Karin suosikeista. Matka jatkuu Vailla vakinaista asuntoa ry:n päiväkeskus Vepaan. Vepa, koko nimeltään Vertais ja vapaa ehtoistoiminnan keskus, sijait see ItäPasilassa osoitteessa Ratames tarinkatu 6. Se on monelle asunnot tomuutta kokevalle ihmiselle tärkeä paikka. Vanhan ravintolahuoneiston laajasta lattiasta voi laskea ainakin kolmea erilaista pinnoitetta. Vaihtu vat toimijat ovat jättäneet tilaan aiko jen saatossa kukin oman jälkensä. Nyt keittiö sekä siihen johtavalle käytäväl le asennetut pesukoneet ja kuivaus rummut palvelevat tilan nykyisiä käyt täjiä. On myös piano, biljardipöytä, tietokone ja lautapelejä. Vepassa voi levätä, pestä pyykkiä, ja viettää aikaa. Vepa jakaa ruokaa ja lahjoitusvaatteita. Myös lämmintä ruokaa on tarjolla. Vepassa toimivil la Vva:n vertaisohjaajilla on omakoh tainen kokemus asunnottomuudesta. Henkilökunnalta saa apua asioiden hoitamiseen. Joskus tärkeintä on juttu seura ja se, että joku kuuntelee. Öisin samoissa tiloissa toimii vailla yöpaik kaa jääneille ihmisille suunnattu yö kahvila Kalkkers. Pandemian aikana Vepassa on järjestetty mahdollisuuk sia rokottautua koronavirusta vastaan. Kari löytää lahjoitusvaaterekistä mieluisan, lämpimän näköisen takin ja vetää sen jo olemassa olevien vaat teidensa päälle. Työntekijältä hän var mistaa, moneltako hänellä oli tänään aika ja mihin? Edellinen vastaava ta paaminen oli Karilta päässyt unohtu maan. Nyt sinisessä post it lapussa lukee virkailijan nimi, osoite, päivä määrä ja kellonaika. ”Asumisen tuki. Se on siellä toisella linjalla. Löydäthän sinä?” Kari vakuuttaa löytävänsä ja kiit tää. Tuettuun asumiseen jonotetaan vuosia Suuntaamme ratikalla Kallioon. Kun toimisto lopulta löytyy, väsymys vie voiton. Helsingin kaupungin Asumi sen tuen sosiaalityöntekijä herätte lee Karin tapaamiseen aulan siniseltä keinonahkasohvalta. Asumisen tuen haastattelussa sel vitetään ihmisen tilannetta hyvin kat tavasti. Perhesuhteet, onko hyviä ystä viä, onko työpaikkaa? Milloin on ollut viimeksi työssä? Selvitetään tämän hetkiset tulot. Eläke, toimeentulotuki, mahdollisia työttömyyskorvauksia? Koulutus? Päihteiden käyttö? Mitä käyttää? Miten paljon käyttää? Käyt tääkö ollenkaan? Terveydentila. Min kälainen terveys on yleisesti? Onko mielenterveysongelmia? Keskustelun pohjalta sosiaalityön tekijä arvioi asiakkaan tarvitsemaa TEKSTI JA KUVAT JARNO KAJOVA Reportaasi
5–6 / 2022 • 29 palvelutasoa ja sitä, minkälainen asu minen tätä parhaiten auttaisi. Lopulli set päätökset tehdään asiantuntijaryh mässä. On olemassa asumisyksiköitä, joissa asukkaalle on tarjolla ympäri vuorokautista tukea. Mikäli tuen tar ve on vähäisempi, voi asua hajasijoite tussa asunnossa. Tällöin apua ja tukea saa sovitusti kotikäyntien muodossa. Kari saa arviointihaastattelun pää tökseen ja kävelee hiljaa ontuen kohti metroasemaa. ”Mä todellakin toivon, että mä saan sen asunnon nyt. Mä en jaksa tätä enää.” Asumisen tuen päällikkö Taru Neiman kertoo, että jonot tuettuun asumiseen ovat Helsingissä vuodes ta kahteen vuotta. On olemassa myös asuntolatyyppistä väliaikaisasumista, mutta koska jono tuettuun asumiseen on pitkä, on odotusaika sitä edeltävään väliaikaismajoitukseenkin samoin. Tällöin ihmiset jatkavat kulkemista yö kerrallaan, milloin mihinkin. Kaupun ki tarjoaa hätämajoitusta, mutta niis sä olosuhteet ovat karut. Esimerkiksi Kari valitsee Pasilan rautatieasemalla pysyttelyn. ”Me tarvitsisimme lisää näitä tue tun asumisen paikkoja. Jos meillä on jonossa sellainen 400 ihmistä sinne, se tarkoittaisi, että meidän pitäisi saada lisää rahaa sellaiset 10 miljoonaa eu roa. Jos meillä ei ole rahaa, me emme voi hankkia paikkoja”, Neiman sanoo. Ystävän paraskaan apu ei riitä Joulukuun alussa on kulunut neljä viikkoa Asumisen tuen haastattelus ta, mutta mitään ei ole kuulunut. Olen tullut Karille yökylään. Yöt Pasilassa raiteiden viisi ja kuusi välisellä laitu rilla ovat käyneet kylmemmiksi. Nyt ne kuluvatkin sisällä Kauppakeskus Triplassa. Nukkua kauppakeskukses sa ei saa. Joskus uni vie voiton, tällöin vartijat häätävät ulos happihyppelylle. Väsyn istumiseen ja päätän kellot taa, kuinka nopeasti vartijat nukkumi seen puuttuvat. Saan pötkötellä kaup pakeskuksen penkillä reppu tyynynäni 29 minuuttia. Sitten kävelen käskystä lenkin ulkona laitureilla ja liityn takai sin Karin ja tämän ystävien seuraan. Sama päättymätön taustamusiikki kai kuu Triplassa läpi koko yön. Aamulla yritämme Karin kanssa torkkua vie rekkäisillä penkeillä ulkona pakkases sa. Ei siitä oikein mitään tule. Päivisin Kari nukkuu Vepan sohval la. Se on vuorokauden ainoa edes jon kinlainen uni. Kari ei edelleenkään muista mil loin hän saapui Helsinkiin. Hän kertoo asuneensa vuosia Rovaniemellä ja että voisin soittaa Johannekselle. ”Soita Jönssille, se muistaa kyllä.” Sen piti olla uusi alku. Taas kerran. Rovaniemeläinen Johannes oli ostanut asunnon varta vasten vuokratakseen sen ystävälleen Karille. Asunto ei ollut ensimmäinen, jonka Johannes Karille järjesti. Karilla oli ongelmia alkoholin ja elämänhallinnan kanssa ja hän oli usein avun tarpeessa. Johannes halusi auttaa. Olihan Kari kuitenkin perheel le läheinen, tyttären kummisetä. Kari muutti naisystävänsä kans sa uuteen kotiin Rovaniemellä 1. ke säkuuta 2020. Elokuussa, alle kolme kuukautta myöhemmin, Kari oli lähte nyt. Oli tullut ero. Jäljelle jäivät maksa mattomat vuokrat ja sotkuinen asunto täynnä särjettyä tavaraa. Koronakaranteenista omaan huoneeseen Tulee joulu 2021. Kari on edelleen ka dulla. Vva ry on saanut lahjoituksia, joiden turvin Vepan aukioloaikoja on pidennetty. Asunnottomille on tarjolla jouluruokaa. Tammikuun alussa Kari tulee ki peäksi ja putoaa Vepassa sohvalta. Ilmenee, että hän on sairastunut ko ronaviruksen aiheuttamaan infek tioon. Taksi kuljettaa hänet Lauttasaa reen asunnottomien karanteeniin. Lauttasaaren asumisyksikkö si jaitsee meren rannalla Lauttasaaren urheilukentän vieressä. Se otettiin koronaepidemian aikaiseen käyttöön kevättalvella 2020. Tarvittiin paikka, jossa ihminen, jolla muuta paikkaa ei ole, voi rauhassa sairastaa koronan. Asiakaspaikkoja on 28. Ne ovat pää sääntöisesti riittäneet. Lisäkapasiteet tia on saatu tarvittaessa vuokraamalla hotellista kaksi kerrosta yksikön käyt töön. Sairastunut saa Lauttasaaressa ruoat, tupakat ja lääkitystä mahdolli siin vieroitusoireisiin. Kari toipuu hyvin ja palaa Pasi laan. Eräänä keskiviikkona hän on käymässä Vepassa, kun työntekijä tuo soittopyynnön. Jo samana iltana Kari saa oman huoneen Pelastusarmeijan Castréninkadun yksiköstä. Helsingin Kalliossa sijaitseva yksik kö tarjoaa tuen tarpeessa oleville hel sinkiläisille asunnottomille tilapäistä asumista. Tuen tarve voi liittyä esi merkiksi elämänhallintaan, päihde ongelmaan tai mielenterveysongel maan. Yksikössä on 53 asukaspaikkaa, joista 12 on naisille. Asuminen on vä liaikaista ja kestää keskimäärin puoli vuotta. Joskus asuminen voi kuitenkin sopivaa, pysyvämpää kotia odotellessa venyä useisiin vuosiin. Castréninkadulta muutetaan pää asiassa tuetun asumisen asunto ensin periaatteella toimiviin asumisyksiköi hin, joissa on tukea saatavilla ympäri vuorokauden. Asunto ensin periaate tarkoittaa, ettei esimerkiksi päihde riippuvuutta sairastavan tarvitse saa da päihdeongelmaansa hallintaan, jotta asuminen olisi mahdollista. Aja tuksena on, että muihin ongelmiin voi daan pureutua kunnolla vasta, kun ih misen asuminen on ensin turvattu. ”Ei mulla ole mitään muita haaveita” Helmikuussa 2022 Kari keittää mi nulle vettä murukahviin omassa va jaan kahdeksan neliön huoneessaan. On sänky, pöytä, jääkaappi ja oma la vuaari. Taustalla televisiossa Krista Pärmäkoski hiihtää kymmenen kilo metrin väliaikalähdössä olympia pronssille. Kari on saanut television edellispäivänä Vepasta lahjoituksena. Välillä käydään sisäpihan puolella par vekkeella tupakoimassa. Rakennus on sokkeloinen, eivätkä kaikki nurkat ole 90 asteen kulmas sa. Esimerkiksi Karin ennestään pieni huone kapenee kohti päätyseinää, jon ka ikkuna on raollaan sisäpihalle. Ylei sissä tiloissa on suihkut, vessat ja oles kelutila. Oleskelutilassa nukkuu mies. Karia tilanne huvittaa. ”Äijät nukkuu täällä, vaikka niillä ois oma koti”, hän viittaa omiin huo neisiin. On keittiö. On pesuhuone, jossa pesu kone. ”Tämä kuivausrumpu ei ikävä kyl lä toimi. Tätä on käytellyt joku vahva mies.” Juomme kahvia ja Kari kertoo tun temuksiaan: ”Mä olin ennen joskus paha ihmi nen. Mä näin lapsena mitä isäpuoli teki ja mitä äiti teki ja… Sitten musta tuli pahapäinen. Mutta mä en voi sil le enää mitään. Tehtyä ei saa tekemät tömäksi. Mutta voi ottaa oppitunnin. Eikö?” ”Tänä päivänä, mä olen kohta 57, mä sain rauhan elämääni, kun mä tu lin tänne Castréninkadulle. Ei tartte enää jäätyä, eikä tartte enää pelätä. Ymmärrät sä? Totta kai mä haluaisin normaalin asunnonkin ja välillä vä hän elämänkumppaniakin, mutta mi kään ei onnistu niin kauan kuin do kaat.” Karin yhteys omaan tyttäreen kat kesi vuonna 2009. Nyt se on löytynyt uudelleen ja he soittelevat silloin täl löin. Karista tuli tammikuussa myös pappa. ”Ei mulla ole mitään muita haa veita, muuta kuin että mä saisin tä män viinan poikki. Ja että saisin olla lapsenlapsen kanssa ja oman tyttären kanssa.” Jutun ilmestyessä Kari on jälleen kadulla. Hän sai asuntolassa toistuvia varoituksia omassa huoneessa alkoholinkäytöstä ja lopulta häädön.
Magnus Fredriksen BANKSY COLOURING BOOK HIPHOP PALAPELI Monta taiteilijaa GRAFFITI STYLE COLORING Martin Ander SUBWAY SCRAWL Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihastelemaan ja värittämään Banksyn taideteoksia. Tunnista Tupac, E-40 ja Lauryn Hill! Hauska 1000 palan palapeli haastaa sopivasti ja opettaa hiphopin historiaa. Kirjassa on yli 50 graf? titaiteilijan teoksia, joita voi värittää tussilla paperin molemmin puolin. Värityskirjassa pääsee kuvittamaan metrojunia Torontosta Lontooseen ja matkustamaan mielessään urbaaniin maisemiin. 32€ + POSTIKULUT Pekka Turunen KUN SOTA ON OHI Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. WHEN WAR IS OVER Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT Miia Vistilä RAKKAAT YSTÄVÄT Rakkaat ystävät sisältää sarjakuvia sinkkuudesta, naisten välisistä romanttisista ja ystävyyssuhteista, itsensä kanssa toimeen tulemisesta ja hyvästä elämästä. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAU PASSA! VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ 19€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. Tilaamalla lehden olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihasteleSIS. POSTIKULUT 9,90 11,90€ 26,90€ + POSTIKULUT
Keski-Pohjanmaan Kansanopisto Arts-taidelinja, suuntautumisena kuvataide ja esittävä taide www.kpedu.fi/kalvia_arts kalvia.arts @kalviaarts Uusi opintokokonaisuus syksyllä 2022: Kulttuurialan hallinto, verkostot ja vaikuttaminen Opiskele verkon välityksellä JYU avoimessa: avoin.jyu.fi/kulttuuriala ILMOITTAUDU >> AVOIN.JYU.FI Opintojen hinta 15 e/opintopiste. Muista JYU avoimen maksuttomat kurssit, mm. Planetaarinen hyvinvointi -verkkokurssit / Miten kulttuurin keinoin vaikutetaan? Ymmärrä alan rakenteita, päätöksentekoa ja rahoitusta, ?opi projektitaitoja ja instituutioiden toimintaa, tunne kulttuuriympäristön ja -perinnön merkitys / Opi joustavasti: Valitse sinulle hyödyllisimmät kurssit, opiskele valitsemassasi laajuudessa ja rytmissä / Opinnot sinulle: Opinnot ovat avoimet kaikille – ei pohjakoulutusvaatimuksia OSAAMME. VAIKUTAMME. > Ympäristötiede, Maantiede, Ilmasto.nyt > Tähtitiede: Johdatus maailmankaikkeuteen > Tulevaisuudentutkimus > Historia, Kulttuurien tutkimus, Uskontotiede > Asianet: East Asian Studies > Mediatutkimus, musiikkitiede ja taidehistoria > Luova kirjoittaminen > Psykologia, Kasvatustieteet > Psyykkiset traumat, Lääketieteen historia > Sukupuolentutkimus > Monikulttuurisuus > Tietotekniikan perusopinnot (maksuton) > Tekoälyakatemia: Tekoälyn perusteet, Tekoälyn monitieteinen opintokokonaisuus (maksuton) Tutustu koko opintotarjontaan ja kysy lisää! www.utu.fi/avoin / Get inspired by science. Avoimen yliopiston opintoja kaikille! Magnus Fredriksen BANKSY COLOURING BOOK HIPHOP PALAPELI Monta taiteilijaa GRAFFITI STYLE COLORING Martin Ander SUBWAY SCRAWL Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihastelemaan ja värittämään Banksyn taideteoksia. Tunnista Tupac, E-40 ja Lauryn Hill! Hauska 1000 palan palapeli haastaa sopivasti ja opettaa hiphopin historiaa. Kirjassa on yli 50 graf? titaiteilijan teoksia, joita voi värittää tussilla paperin molemmin puolin. Värityskirjassa pääsee kuvittamaan metrojunia Torontosta Lontooseen ja matkustamaan mielessään urbaaniin maisemiin. 32€ + POSTIKULUT Pekka Turunen KUN SOTA ON OHI Valokuvataiteilija Pekka Turusen kuvat tutkivat entisen Neuvostoliiton sotilastukikohtia Itämeren ympäristössä sekä niiden liepeille syntynyttä uutta elämää. Teos kuljettaa lukijan läpi kylmän sodan ilmapiirin tuoden esiin vallinneen pelon ja väkivallan merkit. WHEN WAR IS OVER Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? Jenni Holma, Veera Järvenpää ja Kaisu Tervonen NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista. VOIMAKAUPPA UTELIAAN, AKTIIVISEN JA OPPIMISHALUISEN KAUPPA 10€ SIS. POSTIKULUT 20 € SIS. POSTIKULUT Miia Vistilä RAKKAAT YSTÄVÄT Rakkaat ystävät sisältää sarjakuvia sinkkuudesta, naisten välisistä romanttisista ja ystävyyssuhteista, itsensä kanssa toimeen tulemisesta ja hyvästä elämästä. LISÄÄ TUOTTEITA VERKKOKAU PASSA! VOIMAN VUOSITILAUS 39€ 10 numeroa 24,90€ SIS. POSTIKULUT Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Värejä, suloisuutta ja vastarintaa pursuavat sarjakuvat iskevät tyttöyden kipupisteisiin. AIKUISTUMISRIITTEJÄ 19€ SIS. POSTIKULUT Hanna Niittymäki IHMISIKSI ELÄMISEN TAITO Viihdyttävä esseekokoelma tärkeistä asioista. Se rakentuu jo vuodesta 2015 Rauhan puolesta -lehdessä ilmestyneen Rauhankasvatusneuvolan ympärille. Tilaamalla lehden olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. Värityskirjassa kaikenikäiset pääsevät ihasteleSIS. POSTIKULUT 9,90 11,90€ 26,90€ + POSTIKULUT
LIVE hotellijaravintolamuseo.fi hotellijaravintolamuseo.fi Molotov Cocktail Happy Meal Molotov Cocktail Happy Meal 3.6.– 14.8.2022 Kuraattori Eeropekka Rislakki Riiko Sakkinen Hellraisers Crew – Graffiti From Espoo, Finland est. 1990 Tilaa kirja osoitteesta kauppa.voima.fi hintaan 25 € GRAFFITIA ESPOOSTA
Vihreällä oksalla 20 30 AGENDA Euroopan vihreä siirtymä siirtää fossiilipäästöt EU:n rajojen ulkopuolelle. Sähköautojen metalleja louhitaan globaalista etelästä, jossa mielenosoittajia viedään putkaan ja jopa surmataan. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS I LMASTOKRIISIIN herännyt Eurooppa investoi nyt uusiu tuvaan energiaan. Materiaalit vetyautojen akkuihin ja aurin kopaneeleihin saadaan suu relta osin globaalista etelästä, jossa ne tuotetaan fossiilisten poltto aineiden avulla. Samalla mukava eu rooppalainen elämäntapa jatkuu kuin ennenkin. Näin tiivistää Oslon yliopiston kehi tys ja ympäristökeskuksen tutkijatoh tori, antropologi Alexander Dunlap. Hän on parhaillaan Helsingin yliopis tossa opettamassa tohtoriopiskelijoita tutkimusaiheestaan. Hän tutkii, mil laisia vaikutuksia vihreän energian tuotannolla on raakaaineiden lähtö maissa. Hän on työskennellyt muun muassa Ranskassa, Espanjassa ja Pe russa. ”Niin sanotussa puhtaassa energian tuotannossa ei ole mitään kestävää. Etenkin globaalin etelän maissa mi neraaleja kaivetaan avolouhoksissa ja tuotetaan fossiilisten polttoaineiden avulla.” Dunlapia kuultiin asiantuntijana Euroopan Maan Ystävien ja Euroopan ympäristötoimisto EEB:n Green Mining is a Myth raporttiin, joka julkais tiin viime vuonna. EEB eli European Environmental Bureau on itsenäinen eurooppalaisten ympäristöjärjestöjen edunvalvontajärjestö, joka pyrkii vai kuttamaan EU:n lainsäädäntövalmis teluun Brysselissä. Se ei siis ole EU:n toimielin. Dunlap on kuitenkin käynyt Euroopan parlamentissa puhumassa aiheesta asiantuntijan roolissa. Par lamentin vetoomusvaliokunnalle on lähetetty useita valituksia, jotka kriti soivat kaivostoiminnan seurauksia eri jäsenvaltioissa. ”Euroopan vihreä siirtymä ja muu ilmastonmuutoslainsäädäntö eivät to dellisuudessa tue uusiutuvaan ener giaan siirtymistä.” Ympäristöjärjestöt kritisoivat ra portissaan kovin sanankääntein Eu roopan unionia. Vihreään siirtymään vaadittavia metalleja louhitaan kes tämättömällä tavalla paitsi globaalis sa etelässä, myös Euroopassa. Dunlap mainitsee lukuisia esimerkkejä Por tugalin, Ranskan ja Espanjan maa seudulla käynnissä olevista ympä ristökonflikteista, joissa paikalliset asukkaat protestoivat kaivosyhtiöitä vastaan. Ne haluavat louhia yhä enem män myös globaalissa pohjoisessa. Me neillään on globaali konflikti. Aineeton kulutus on myytti Sähköautot eivät ole oikotie vihreään todellisuuteen. EEB:n raportin mu kaan sähköautot kuluttavat 4 kertaa An dre y M ete lev / Un spla sh
Korkean tulotason maat kuluttavat luonnonvaroja 13 kertaa enemmän kuin matalan tulotason maat. Eurooppalaiset omistavat 5 kertaa enemmän digitaalisia laitteita kuin ihmiset globaalissa etelässä. Lähde: Green Mining is a Myth -raportti Materiaalinkulutus (tonneja per henkilö) Matalan tulotason maat Alempi keskitulotaso Korkeampi keskitulotaso Korkea tulotaso Maailman keskiarvo 2000 2017 5 10 15 20 25 30 34 • 5–6 / 2022 Artikkeli on osa sarjaa, joka käsittelee 17:ää kestävän kehityksen tavoitetta, jotka on hyväksytty YK:N Agenda 2030:ssa. EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS enemmän kuparia kuin perinteiset bensiiniautot. Akuissa käytettävän litiumin kysyntä lisääntyy jopa 6 000 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Toinen vihreän ajattelun ongelma on ”aineeton kulutus”. Digitalisaati on myötä uskottiin, että aineettomien, verkossa olevien palveluiden kulut taminen parantaisi ekologista kestä vyyttä. Digilaitteet vaativat kuitenkin maapallon luonnonvaroja. Yhdessä älypuhelimessa käytetään parhaim millaan 60 erilaista metallia, joista harvinaisimmat ovat kupari, litium, koboltti ja kulta. Eurooppalainen elä mäntapa saa raportissa kritiikkiä: vain 6 prosenttia maailman väestöstä asuu Euroopassa, mutta eurooppalaiset ku luttavat 25–30 prosenttia maailmassa tuotetuista metalleista. Jos mitään ei tehdä, metallien kulutuksen henkilöä kohden arvioidaan lisääntyvät yli 60 prosenttia vuoteen 2060 mennessä. Metalleja kaivetaan etenkin globaalin etelän maista, esimerkiksi KeskiAfri kan Kongosta, joka tuottaa kaksi kol masosaa maailman koboltista. LUTyli opistossa väitöskirjaansa tekevä Anni Orola tutkii kaivosteollisuuden vaiku tuksia maassa. ”Kongolaiset työntekijät työsken televät vaarallisissa olosuhteissa. Ko bolttia kaivetaan sekä käsin että teol lisesti. Käsinkaivajat eivät ole yleensä virallisessa työsuhteessa kaivosyri tysten kanssa, vaan yritykset ostavat heiltä kobolttia. Paikallisia yhteisöjä häädetään kaivosten tieltä, maaperä ja vesistöt pilaantuvat”, hän erittelee ongelmia. Euroopan maiden nykyinen ympä ristöpolitiikka sotii YK:n kestävän ke hityksen Agenda2030tavoitteita vas taan. YK:n jäsenmaat sopivat vuonna 2015 kestävän kehityksen toimintaoh jelmasta ja tavoitteista, jotka ohjaavat kestävän kehityksen edistämistä vuo sina 2016–2030. Niiden pyrkimykse nä on poistaa äärimmäinen köyhyys maailmasta ja turvata hyvinvointi ympäristölle kestävällä tavalla. Maail man maiden pitää varmistaa kulutus ja tuotantotapojen kestävyys, kahdes toista tavoite kehottaa. Tämän pitäisi kuitenkin koskea ko ko maailmaa, ei vain rikkaita maita. Ulkoistetaan päästöt muualle Datan laskeminen on pielessä. Yhdys valloista kotoisin oleva Dunlap asuu Oslossa ja ottaa esimerkin Norjasta. Sähköautot ovat siellä vähäpäästöisiä, mutta autojen koko tuotantoketjua ul komaille asti ei lasketa mukaan hiilija lanjälkeen. Laskelmassa huomioidaan vain Norjan maantieteellisten rajo jen sisällä syntyvät kasvihuonepääs töt. Myös Suomen päästötavoitteet on asetettu tätä laskentatapaa käyttäen. Pohjoismaiden hiilijalanjälki siis pie nenee, kun päästöt ulkoistetaan kehit tyviin maihin. ”Miten globaalin pohjoisen maat voivat edes kuvitella olevansa vihrei tä ja kestäviä, jos ne ovat vääristäneet laskentatapaa näin?” Dunlap kysyy. Nykyistä ympäristökeskustelua hal litsee ilmastoreduktionismi, Dunlap sanoo. Ilmastonmuutos erotetaan yh teiskunnallisesta kontekstista ja typis tetään numeroiksi aivan kuin se olisi luonnontieteellinen ja tekninen ongel ma. ”Se kuvataan maskuliinisen vaka vana ilmiönä, johon vain korporaatiot ja hallitukset voivat vaikuttaa, eivät ta valliset ihmiset.” CO2mittarin tuijottaminen on vir he. ”Ilmastokriisi on monimutkainen ilmiö, joka on keskustelussa typistetty yhteen, yksinkertaistettuun lukuun eli CO2päästöihin, vaikka ympäristökrii si on paljon tätä vakavampi ongelma.” Sitä paitsi numerot ovat epätarkkoja, Dunlap sanoo ja listaa lisää datan mit taamisen ongelmia. Alun perin yksi tyiset ajatushautomot ovat laatineet hiilidioksidipäästöjä mittaavan ”CO2 mittarin”. Yksityinen sektori asettaa standardit, joilla hiilijalanjälkeä mita taan. Osittain hiilidataa kerätään sitä päästäviltä yrityksiltä itseltään. Suu relta osin raportointi on vapaaehtoista ja yritykset salaavat näitä tietoja. Data ei ota huomioon myöskään muita teol lisuuden saasteita. Tämä hankaloittaa akateemista tutkimusta. Muutkin mittarit ovat rikki. Raport ti sanoo, että kestävän kehityksen las kennassa kansainvälisten järjestöjen mittareina ovat muun muassa ”hyvä hallinto” ja ”sosiaaliset riskit”. Näi tä mitatessaan ne ovat pikemminkin huolissaan kaivosyritysten investoin tiriskeistä, eivät ympäristön elinkel poisuudesta. Taustaoletus on ideolo ginen, ympäristöjärjestöt väittävät, sillä mittarit palvelevat liikeelämän tavoitteita eivätkä ympäristöhätätilan ratkaisemista. Maiden ja vesistöjen pi laantuminen on unohtunut, muut kas vihuonekaasut ovat unohtuneet, ih misten hätä on unohtunut. Dunlapin mukaan ei ole järkevää, että Eurooppa tavoittelee ”vihreää siir tymää” mutta ei vähennä energianku lutustaan. Nykyinen politiikka, jossa EUmaiden tavoitteena on tehostaa re surssien käyttöä, johtaa energiankulu tuksen lisääntymiseen ja sähköverkon laajentamiseen. Taloustieteessä ilmiö tä kutsutaan nimellä Jevonsin para doksi. Dunlap ei usko myöskään irtikyt kentään, joka on EU:n virallisesti aja ma tavoite. Sen mukaan talouskasvu ja luonnonvarojen ylikäyttö pitää kytkeä irti toisistaan. ”Se on myytti. Taloustieteilijät ovat keksineet tämänkin mekanismin, eikä se toimi.” Mielenosoittamista rankaisu lopetettava Kohti resurssidemokratiaa, EEB ja Eu roopan Maan Ystävät kehottavat. Yhtei söjen, joiden mailla malmiesiintymät sijaitsevat, pitäisi saada päättää niiden käytöstä. Luonnonvarat ovat yhteisiä Alexander Dunlap vierailee Helsingissä luennoimassa energiasiirtymän haasteista. Tim ur Yilm az
WTF – NFT?! TEKNOLOGIA EI PELASTA P i nj a N ikki V IIMEISEN VUODEN AIKANA moni on ollut seuraavan kysymyksen äärellä: mikä ihmeen NFT? NFT:t eli non-fungible tokenit ovat loh koketjutekniikalla luotuja tiedostojen, kuten esimerkiksi kuvien, giffien tai musiikkikappaleiden, yksilöityjä omistusoikeuksia. Tekniikkaa on kiitelty esimerkiksi siitä, että se mahdollistaa kaupankäynnin digitaali sella taiteella. Ilmiöstä ovat innostuneet taiteilijoiden ja taidekeräilijöiden lisäksi kryptosijoittajat, jotka ovat olleet synnyttämässä viime keväällä puh jennutta taloudellista kuplaa. Monet menettivät valtavasti omaisuuttaan pumpattuaan rahojaan kuumille kryptomarkkinoille. Tutkimukset osoittavat, että NFTteknologiaan liittyy isoja energia taloudellisia ongelmia. Suurin osa NFT:stä luodaan Ethereumlohkoketjun avulla. Yhden Ethereumilla luodun NFT:n aiheuttama energiankulutus vas taa keskimäärin yhden EUkansalaisen kuukauden sähkönkulutusta. ONGELMA EI OLE YKSITTÄINEN NFT vaan se millä volyymillä NFT:tä teh taillaan ja paljonko siitä maksetaan. Suomalaisista muusikoista Kauko Röyhkä oli ensimmäinen tunnettu artisti, joka päätti julkaista levynsä NFT:nä. Röyhkä myy tällä hetkellä levystään 300 kappaleen painosta 50 euron kappalehintaan. Jos oletetaan, että levyt on yksilöity Ethereumalus tan kautta niin Röyhkän uuden levyn tekeminen vastaa siis keskimääräisen yhden eurooppalaisen 25:n vuoden sähkönkulutusta. Olennainen kysymys on, missä kryptot louhitaan. Kazakstan, joka on täl lä hetkellä maailman toiseksi suurin kryptojen louhija, tuottaa energiansa lähes kokonaan kivihiilellä, öljyllä ja maakaasulla. Suurimmassa tuotanto maassa, Yhdysvalloissa, jotkut yritykset ovat ottaneet käyttöön vanhoja sähkölaitoksia tuottaakseen energiaa serverikeskuksilleen. Pelkästään bit coinien louhiminen vaatii saman verran energiaa kuin koko Argentiinan valtio käyttää. Ethereumilla on puolestaan sama energiantarve kuin Irlan nin valtiolla. LOUHINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSET tiedostetaan, ja monet niiden puolustajat laittavat toivonsa uusiutuvaan energiaan ja energiatehokkuu teen. Vaikka uusiutuvaa energiaa tarvitaan ilmastokriisin hillitsemisessä, on hyvä muistaa, ettei sekään synny pyhällä hengellä. Pelkästään yhden tuuli voimalan rakentaminen vaatii valtavasti metalleja ja harvinaisia maa mineraaleja. Yhdessä voimalassa tarvitaan pelkästään 67 tonnia kuparia. Jotta tämä määrä saadaan tuotettua, joudumme kaivamaan maata noin 50 000 tonnia. Tuhoamme siis valtavan määrän luontoa saadaksemme tuo tettua käyttöömme pienen määrän vihreää energiaa. Geologian tutkimuksen laitoksen uuden tutkimuksen mukaan tiedos samme olevat mineraalivarat eivät edes riitä korvaamaan fossiiliseen energiaan perustuvaa infrastruktuuria uusiutuvalla energialla. Helposti käyttöön otettavat mineraalit alkavat loppua. Jatkossa ne on pakko kaivaa yhä vaikeammista paikoista kuten valtamerten pohjista. On aiheellista kysyä, ovatko kryptot niiden tuottamiseen kuluvan ener gian ja luonnonvarojen arvoisia? Vastuu asiasta ei ole yksin kryptosijoit tajilla tai louhijoilla. Myös taiteilijoiden on puntaroitava tarkkaan omien töidensä ympäristövaikutuksia: mitä enemmän tuotat NFT:tä niin sitä suu remman ympäristövaikutuksen jätät. ANTTI KURKO EI KÖYHYYTTÄ EI NÄLKÄÄ TERVEYTTÄ JA HYVINVOINTIA HYVÄ KOULUTUS SUKUPUOLTEN TASA-ARVO PUHDAS VESI JA SANITAATIO EDULLISTA JA PUHDASTA ENERGIAA IHMISARVOISTA TYÖTÄ JA TALOUSKASVUA KESTÄVÄÄ TEOLLISUUTTA, INNOVAATIOITA JA INFRASTRUKTUUREJA ERIARVOISUUDEN VÄHENTÄMINEN KESTÄVÄT KAUPUNGIT JA YHTEISÖT VASTUULLISTA KULUTTAMISTA ILMASTOTEKOJA VEDENALAINEN ELÄMÄ MAANPÄÄLLINEN ELÄMÄ RAUHAA JA OIKEUDENMUKAISUUTTA YHTEISTYÖ JA KUMPPANUUS julkishyödykkeitä, joita mikään yksit täinen taho ei omista. Talouskasvua pitää rajoittaa ja kiertotaloutta tukea. Haitallisia teollisuudenaloja pitäisi ra joittaa – muun muassa sotateollisuus, ilmailu, pikamuoti ja autoteollisuus ovat haitallisia ihmisyhteisöille. Sen sijaan ihmisten hyvinvointia paranta viin talouden osaalueisiin kannattaa panostaa: rakennusten uudistamiseen, ekologisiin pakkauksiin ja sellaisiin va paaajan harrastuksiin, jotka eivät ku luta luonnonvaroja. Alexander Dunlap sanoo, että glo baalissa pohjoisessa tarvitaan koulu tuksellista muutosta ja asennemuu tosta. Hänen mukaansa Yhdysvalloissa muutoksen este on ideologinen: ta louskasvusta ei voi luopua. ”Skandinaviassa ongelma on byro kratia ja laimea kiinnostus. Byrokra tian tarkoituksena on valmistaa, että muutoksia ei lopulta panna toimeen.” Entisenlainen mukava elämä voi jat kua. Dunlap ehdottaa yllättävää ratkai sua. ”Aivan ensimmäiseksi valtioiden täytyy dekriminalisoida mielenosoit taminen.” Miten niin? Demokraattisten val tioiden perustuslait takaavat mieli piteenvapauden. Käytännössä protesti on laiton ta, hän sanoo. Ihmistieteissä kan salaisaktivismia on tutkittu paljon. Hän mainitsee esimerkkejä Rans kasta, Meksikosta ja Perusta, joissa hän on tutkinut kaivosteollisuutta. Tutkimuksessa on käynyt ilmi, että valtiot rankaisevat maaoikeuk sien puolustajia systemaattisesti. Ympä ristökonfliktit toistuvat kaikkialla samankaltaisena: Kaivosyhtiö tulee asuinalueelle, jolloin sen asukkaat protestoivat ja puolustavat omia mai taan. Valtio tukahduttaa vastarinnan. Ympäristönsuojelijoita laitetaan put kaan. Heitä sakotetaan. Heitä uha taan raiskaamisella. Heitä hakataan. Eläintilojen salakuvaajia tuomitaan terrorismista. Länsimaissa. Vähemmän demokraattisissa mais sa heidät murhataan. Global Witness ihmisoikeusjärjestön mukaan vuo si 2019 oli ”ennätysvuosi”, jolloin 212 ympäristöaktivistia murhattiin – kes kimäärin neljä ihmistä viikossa. ”Työssäni Latinalaisessa Amerikas sa ja Euroopassa olen nähnyt poliisin ja armeijan käyttävän täsmälleen sa manlaisia tekniikoita mielenosoitta jien häiritsemiseen. Latinalaisessa Amerikassa väkivalta on toki raaem paa.” Vaino on systemaattista. "Tälläkin hetkellä EU:n ja Interpolin asiakirjoissa sanotaan enemmän tai vähemmän, että kansalaistottelemat tomuus ja väkivallaton suora toiminta ovat ääriajattelua, joka pitää kitkeä." Dunlapin mukaan tarvitaan radi kaali muutos. Vihreä siirtymä on har haa, jos elämäntapa ei muutu ja kulu tus jatkuu ennallaan. ”Älä osta sähköpyörää, aja polku pyörällä. Älä pakene todellisuutta digi laitteisiin. Mene ja ystävysty asuin alueesi ekosysteemin kanssa. Sinun elämäsi riippuu siitä.” Teknologia ei pelasta -blogissa suunnataan katse tulevaan ja tarkastellaan niitä vaikutuksia joita teknologialla on meihin niin yksilön, yhteiskunnan kuin koko planeetan tasolla. S UOMI on saavuttanut Agenda 2030 -tavoitteet parhaiten maailmassa, tuore maavertailu kertoo. YK:n alainen Sustainable Development Solutions Network ja Bertelsmann-säätiö julkaisevat joka vuosi maavertailun, jossa mitataan, miten hyvin maailman maat ovat saavuttaneet kestävän kehityksen Agenda 2030 -tavoitteet. Suomi sai kiitosta sosiaalisen kestävyyden tavoitteissa: suomalaiset voivat maailman mittakaavassa hyvin. Tämän hyvinvoinnin ylläpitäminen vaatii kuitenkin liikaa luonnonvaroja, mistä tämän aukeaman artikkeli kertoo tarkemmin. Maavertailun mukaan Suomen tuotantoja kulutustavat eivät ole ekologisesti kestäviä. Globaalisti maailman ylikulutuspäivää vietetään heinä-elokuussa, mutta suomalaisten laskennallista ylikulutuspäivää vietettiin viime vuonna jo 10. huhtikuuta. Mikäli kaikki maailman ihmiset kuluttaisivat kuin suomalaiset, tarvitsisimme yli kolme maapalloa. ”Suomen haasteena on korkean hyvinvoinnin ylläpitäminen samaan aikaan maapallon kantokyvyn kanssa”, Suomen kestävän kehityksen toimikunnan pääsihteeri Sami Pirkkala sanoo toimikunnan tiedotteessa. Siitä huolimatta Suomi pääsi Agendatavoitteiden vertailussa ykkössijalle. Tilastoykkönen Suomi saastuttaa MAIDEN JA VESISTÖJEN PILAANTUMINEN ON UNOHTUNUT, MUUT KASVIHUONEKAASUT OVAT UNOHTUNEET, IHMISTEN HÄTÄ ON UNOHTUNUT.
36 • 5–6 / 2022 Höyhensarjassa Vapaaottelija valmistautuu harjoittelemalla ja hikoilemalla. TEKSTI JA KUVAT TIMUR YILMAZ
5–6 / 2022 • 37 H IKIVIRTA syöksyy hikipuvun hihoista kuuman kosteaan lat tiaan. Joona Hannula istuu vessanpön tön päällä ja tiputtaa kädet kasvoiltaan lattiaa kohti. Hänen tärisevät kätensä pitelevät kiinni lami noidusta kortista, jolla hän pyyhkii hi keä keholtaan pois ennen kuin astuu alasti puntarille. ”Vielä 600 grammaa”, hän ilmoittaa ystävilleen ja palaa ta kaisin saunaan. Huomenna Hannula ottelee elä mänsä toisessa ammattilaisvapaa ottelussaan, Cage 54 tapahtumassa. Ensimmäisensä syksyllä hän voitti. Tätä ottelua varten Hannula on harjoi tellut reilun kuukauden. Otteluviikolla ei enää juurikaan harjoitella, vaan pu dotetaan painoa, viisi kiloa kahdessa päivässä. Hannula palaa saunasta ja laittaa hikipuvun takaisin päälleen. ”Aina kin nyt näkyy sixpack, eiks kaikki ai na haluu et se näkyy”, hän naurahtaa uupuneesti. Hän istuu hiljaa vessan pöntöllä hetken ystävien kysyessä tasaisin väliajoin onko hän vielä ta juissaan. ”Vapaa ottelu on kivaa, pai nonpudotus ei”, hän huokaa. Vielä viisi minuuttia puvussa. ”Varokaa noit toivolalaisii” Lapsena Hannula ajautui tappeluihin muiden lasten kanssa. Koulussa hän tä kiusattiin lastenkodissa asumises ta. ”Kun vaihdoin koulua Itä Pakilaan, uudet luokkakaverit alkoivat kiusata ja haukkua toivolalaiseksi. Siitä näin punaista ja raivostuin. Niiden lasten vanhemmat olivat sanoneet että ’va rokaa noit toivolalaisii, kun ne tulee tollasest laitoksest, ne on hämärii tyyp pei’. Mutta olin vaan tavallinen poika”, hän muistelee. Tappelut jatkuivat teinivuosina kin. Joskus Hannula oli väärässä pai kassa väärään aikaan, joskus hän ha keutui tappeluihin. Vasta löydettyään kamppailu lajit hän rauhoittui. Ottelupäivänä Hannula on rauhal linen ja rento. Sinisen nurkkauksen ottelijat istuvat samassa pukuhuo neessaan ja punaisen nurkan ottelijat omassaan. Tunnelma on hermostunut, vaikka hiljainen. Hannula istuu puku huoneen sohvalle kuin omalleen, haa rat levällään, kädet selkänojilla. Lääkäri tulee tarkastamaan ottelijat ja kysyy Hannulan vointia. ”Terve kuin pukki”, Hannula vastaa. Lääkäri kuun telee sydämen, kiittää ja lähtee. Tunti ennen ottelua, valmentaja Anton Kuivanen teippaa Hannulan kädet tiukasti ennen hanskojen sovittamista. Minuutti minuutilta Hannulan kehon kieli muuttuu vakavammak si ja keskittyneemmäksi. Hannula ja valmennusjoukko menevät vielä har joittelemaan yläkertaan, huoneeseen joka muistuttaa tyhjää toimistotilaa. Avatun ikkunan läpi kuuluu liiken teen huminaa. Ilmapiiri on niin kes kittynyt, voi melkein nähdä kuinka auringon valo siirtyy huonetta ympäri tunnin aikana. ”Viisi minuuttia”, jär jestäjä huutaa ovelta ja Hannula alkaa hyppiä ylös ja alas koettaen saada syk keen korkealle viimeisen kerran. Val mentaja kannustaa koko ajan. ”Nyt!”, VASTA LÖYDETTYÄÄN KAMPPAILULAJIT HÄN RAUHOITTUI. VAPAA OTTELU ON KIVAA, PAINONPUDOTUS EI. järjestäjä huutaa viimeisen kerran ja lähdemme kaikki jonossa huoneesta. Kuljemme tasaisten toimistovalojen ja tyhjien seinien ohi verhon toiselle puolelle. Musiikki soi kuuluttajan pu heen yli. Värikkäät keilavalot kiertä vät yleisöä, VIPvieraat syövät ja muut hurraavat. Hannula esittää rauhallis ta, mutta on helppo huomata jännitys hänen katseestaan. Hannula menee yksin häkkiin odottamaan vastusta jaansa, valmennusjoukko menee istu maan ulos häkin reunalle. Seuraava viikko vituttaa Ottelu kestää koko kolme erää. Han nula ei pärjää vastustajalleen, joka on nopea ja painii Hannulan mattoon ja pitää hänet siellä. Erät ovat kaikki samanlaisia. Kun viimeinen kello soi, ottelu on jo selvä. Ottelijat seisovat hikisinä tuomarin vieressä. Tuomari nostaa vastustajan käden ylös. ”Ei se tunne iske kuin vasta seuraa vana aamuna”, Hannulan ystävä selit tää pukuhuoneessa. ”Ja koko seuraava viikko vituttaa.” Aivan kuin takahuoneen seinät oli sivat tyhjempiä kuin ennen, valotkin tuntuvat sammuneen. Valmentaja Kuivanen rikkoo hetken hiljaisuuden kannustavilla sanoilla, joita Hannula ei näytä kuuntelevan. Hannula rysäh tää väsyneenä tuoliin. ”Se oli niin tylsä ottelu”, Hannula vastaa hetken päästä, sekaisen oloisena. Kuivanen leikkaa teipin pois Han nulan käsistä. Muut jatkavat keskus telua siitä, miten ilta etenee, Hannula pysyy etäisenä. Hänen sormiinsa on jäänyt pala teippiä. Hannula katsoo käsiään ja alkaa irrotella teipinpaloja. ”Jos joskus olet tullut vaikka pari suhteessa petetyksi, häviämisestä tu lee vähän samanlainen olo. Se kestää kolme, neljä päivää. Ajatus ei kulje. Sitten tajuaa että ei tämä matka tähän vielä pääty. Emmä ole vielä done”
38 • 5–6 / 2022 Muutoksen dilemma Koronapandemian tyhjentämä keikka kalenteri herätti artistin pohtimaan toksista maskuliinisuutta niin hip hop skenessä kuin omassa käytöksessään. TEKSTI JULIUS HALME KUVA TIMUR YILMAZ yhteenkuulumattomuuden tunteita”, hän kertoo. Ensimmäisenä tuli halu mennä so siaaliseen mediaan ottamaan kantaa, mutta nykyään Linnamaa kokee tär keämmäksi tiedostaa sisäistämänsä miehisyyden mallit. ”Tärkeää on opetella käsittelemään omia tunteita ja hyväksyä itsensä sel laisena kuin on. Ennen häpesin omaa herkkyyttäni, mutta nykyään kannan sitä ylpeydellä”. Nykyään levynsä omakustantee na julkaiseva Linnamaa haluaa luoda musiikillaan polkua herkille miehille ja miesten herkkyydelle, koska niille ei ole ollut tilaa. ”Olen mieluusti rakentamassa sel laista yhteiskuntaa, joka ei ole täysin päämääräkeskeinen ja itsekeskeis ten ihmisten leikkikenttä, vaan joka pystyy huomioimaan kaikki suuri tunteiset ja empaattiset ihmiset niin, että he pystyvät menestymään omilla tahoillaan, eivätkä aina tule jyrätyk si.” Tilanteisiin puuttuminen vaatii rohkeutta Ongelmiin herättyään Linnamaa kes kusteli monien naispuolisten kolle goidensa kanssa siitä, missä skene H IP HOP artisti Joonas ”Dilemma” Linnamaa vierasti nuore na suomalaisen rap musiikin sisältämiä narratiiveja ja mas kuliinisuutta. Music Televisionin es tetiikkaan tottuneena koko touhu vai kutti oudolta hänen silmissään. Sitten Linnamaa näki Cheekin stadionkeikan televisiosta. Syttyi kipinä. Hän ajatteli, että jos homman voi hoitaa samanlai sella tyylillä, ja sillä voi olla yhtä suuri vaikutus, olisi se hänen juttunsa. Keskiluokkaisen yksinhuoltajaäidin kasvatti pyöri nuoruutensa Espoon Haukilahdessa ”räkistellen”. Kymmen vuotiaana Linnamaalla ja hänen kave reillaan oli tapana pyöriä Westendissä ovikelloja pimputellen. He halusivat tietää, miten rikkaat asuvat. Jotkut päästivät sisään, jotkut eivät. ”Kun on varttunut nokka kiinni MTV:ssä niin on aina luullut, että kos ka tekee musiikkia, se on se todelli suus. Olen huomannut ajatelleeni, että ’niin kauan kun en ole tuota, olen epä onnistunut’. Sama ajatus oli Cheekin synnyttämän kipinän kanssa, eli yh teiskunta on asettanut minulle tavoit teet, joita ei välttämättä pysty tai ei edes kuulu saavuttaa. Jahtaan mark kinatalouden asettamia tavoitteita.” Herääminen yhteiskunnallisiin on gelmiin seurasi kuitenkin vasta myö hemmin. Valkoisen miehen kupla puhkeaa George Floydin kuoleman laukai semat Black Lives Matter protestit vuonna 2020 saivat artistin pereh tymään tasaarvoasioihin. Etenkin läheltä noussut rasismi vauhditti prosessia. ”Valkoisen miehen kuplani puhke si”, Linnamaa sanoo. Myös naisten ja miesten välinen tasaarvo alkoi kiinnostaa. Linnamaa alkoi seuraamaan somevaikuttajien, kuten muusikko Fanni Noroilan ja koomikko Eve Kulmalan, tilejä. ”Pidin hetken tämänkaltaisia tile jä ainoina tiedonlähteinäni. En edes ottanut ’vastapuolen’ informaatiota vastaan. Supersankarielokuvien pa rissa varttuneena en tarvinnut mitään asioita todistamaan, että mies on mah tava.” Perheväkivaltaa ja koulukiusaamis ta menneisyydessään kokenut artisti koki arvomaailman omakseen. ”Oma, herkkänä ja tunteikkaana ih misenä oleminen hip hop kentällä on myös aiheuttanut ulkopuolisuuden ja menee, miten heidät kohdataan ja miten heitä kohdellaan. Linnamaa kokee, että moniääninen keskustelu on tärkeää. ”Muutenhan äijät puhuvat keske nään että ’ei suomiräpissä ole mitään misogyniaa’. Keitä me olemme sano maan? Se on vähän sama kuin silloin kun Black Lives Matter tuli, ja valko ihoiset kertoivat, että ei Suomessa ole rasismia.” Miehen antama kritiikki miesval taisesta kulttuurista on kuitenkin ai heuttanut närää. Linnamaa tiedostaa ristiriidan. Hyötyyhän hän itsekin ta loudellisesti miesten luomasta kulttuu rista. ”Se ei ole hirveän kiitollinen ase telma. Ennemminkin minun täytyy muistaa, että kyse ei ole itsestäni, vaan koko yhteisöstä ja isosta kuvas ta. Loppu peleissä, niin pitkään kuin haluat olla hyvällä asialla, se polku on vain käveltävä”. Monia keskusteluita miespuolisten kollegoidensa kanssa hän ei ole vielä ehtinyt käymään. Keikkoja on pande mian jälkeen ollut vasta pari kuukaut ta, ja nekin on heitetty lähinnä Linna maan arvot jakavan oman porukan kanssa. ”Callouttaaminen” eli toisten tekojen kritisoiminen skenen sisällä voi myös olla tukalaa. ”On tosi perseestä sanoa näin, mut ta pakko sanoa, että vaikeus riippuu siitä, missä tilanteessa joutuisi ’call outtaamaan’. Mikäli olisimme juuri menossa lavalle, niin siinä vaiheessa joutuisin toteamaan, että ’joo vedetään tää keikka vaan ensin’. Muissakin ti lanteissa on yllättävän vaikea puuttua huonoihin läppiin, koska silloin olet se jäbä, joka tappaa tunnelman.”
Tukea tilanteisiin Linnamaa saa tyttö ystävältään, joka on kärkäs puut tumaan esimerkiksi halventavaan kielenkäyttöön ja rohkaisee häntäkin puuttumaan tilanteisiin. Rohkeutta kuitenkin alentaa muiden ”callouttaa jien” kohtalon näkeminen. ”Heidät leimataan heti kitisijöik si ja vikisijöiksi, jotka eivät ole ikinä tyytyväisiä tai hakevat vain huomiota. Aina rakenteet, joita kritisoit, vastaa vat sinulle jollain tavalla. Eivät kritii kin kohteeksi joutuneet koskaan vain totea, että ’sori, mä checkaan itteni’. Harva meistä pystyy siihen. He, jotka tekevät sen työn, ottavat hirveätä täl liä koko ajan. Se pistää ajattelemaan, että haluaako itse tulilinjalle. Keräilen vielä rohkeutta. Onneksi kuitenkin on niitä sankareita, jotka ottavat luodit vastaan ja pysyvät pystyssä. Totta kai he rohkaisevat myös.” Vastuu omista haavoista ja teoista Vaikein asia ei kuitenkaan ollut ’call outtaaminen’. Linnamaa koki pitkään syvää itseinhoa tunnistettuaan toksisen maskuliinisuuden piirteet omassa käy töksessään. Menneisyyden haamuja Linnamaa käsittelee myös albumillaan. ”Olen tapaillut kaverini tyttöystä vää. Valehdellut. Käyttänyt ihmisiä välinearvona päästäkseni jonnekin, minne olen halunnut mennä. Pettä nyt tyttöystävää ja lähimmäisten luot tamuksen. Olen käynyt läpi toksisen maskuliinisuuden koko kirjon”, Linna maa luettelee. Hän kuitenkin ymmärsi myös, että vaikka on tehnyt pahaa, hän ei tee si tä enää. ”Minun ei tarvitse kärsiä sen tyy pin puolesta, joka olen ollut. Voin kat kaista napanuoran ja jättää sen tyypin taakseni. Se en ole minä enää.” Kysyttäessä mitä Linnamaa sanoi si satuttaneillensa ihmisille, hän vas taa, ettei koe olevansa oikea henkilö parantumisprosessiin ja puhuu koke mastaan perheväkivallasta ja koulu kiusaamisesta. ”Yksi koulukiusaajistani laittoi ker ran viestiä, jossa sanoi olevansa pa hoillaan ja haluavansa jutella. En ha lunnut. Se on minun haavani ja minun pitää parantua siitä. En usko, että haa van aiheuttaja pystyy haavaa paranta maan. En ole ainakaan omatoimisesti lähestynyt ketään”, Linnamaa toteaa ja ajautuu pitkään, rönsyilevään mo nologiin omista traumoistaan ja yh teiskuntarakenteista. ”Voisin ottaa sen uhrin aspektin, että maailma on paska mesta, minul le on tapahtunut nämä jutut, tämä on vitun perseestä, olen vihainen maail malle ja maailma on epäreilu ja niin edelleen. Se on tavallaan aika koukut tavaa”, Linnamaa pohtii. ”Sillä voisin suojella itseäni. Etten olisi niin paha, vaan olisi joku syy seuraussuhde. Mutta fakta on, että minä yksin olen teoistani vastuussa, eikä kenenkään muun tai maailman pidä olla pahoillaan niistä.” Mitä artisti haluaisi sanoa mennei syydessä satuttamilleen, mahdollisesti tätä artikkelia lukeville ihmisille? Linnamaa hiljentyy ja miettii pit kään, kunnes viimein nostaa katseen sa. ”En tiedä. Ei ole mitään yhtä asiaa, jota haluaisin sanoa, muuta kuin että olen valmis keskustelemaan asioista.” Ka rri H ar ju Kansan Sivistysrahasto tukee apurahoilla sivistystyötä, kulttuuria, yhteiskunnallista tutkimusta ja kansainvälisen solidaarisuustyön tiedotusta. Sivistysrahaston kohderyhmänä on erityisesti suomalainen työikäinen väestö. Apurahan hakeminen tapahtuu sähköisesti 1.-31. elokuuta. Ohjeet hakemiseen löydät: sivistysrahasto.fi Kansan Sivistysrahaston apurahat haettavissa elokuussa Veturitallin kesä kutsuu! 14.5.–4.9.2022 HC Berg, Color space – 15 Color bitual dual dimensions, 2017, kuva HC Berg salontaidemuseo.fi Ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta . Holma, Järvenpää, & Tervonen (toim.): NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI Hinta 10E . Tilaukset: kauppa.voima.?
40 • 5–6 / 2022 Sega Rally oli oman elämänsä maanteiden kuninkaiden mansikkapaikka Jos entisaikojen viihdekioskeista yksi pitäisi nostaa ylitse muiden, se olisi vuonna 1994 ilmestynyt Sega Rally Championship, jossa tuijotetaan hypnoottismagneettisesti sumentunutta monitoria ja suhataan pientareita pitkin kartturin tsempatessa. S YKSY 1996. Laiva on las tattu lapsiperheillä, olu en hamstraajilla sekä eläkeläislaumoilla iskel mäbaarien, hedelmäpeli en ja buffetpöytien kim pussa. Kivikasvoisen James Bondin Pierce Brosnanin naama käytävien vodka ja kellomainoksissa. Lapsuuden risteilymaniaan kuu lui ensisijaisesti itsensä tärveleminen suolalla, rasvalla ja sokerilla. Hurlum hein välietappina oli kierros Tukhol man lelu ja pelikaupoissa sekä Ser gelin Torin piraattipaitapuljussa. En sen kummemmin pohtinut Itämeren kaljakärryillä, Ramlösatölkeillä ja katkarapuleivillä lastatun, kelluvan härmäläisen Gomorran ja Las Vega sin syvempää olemusta saati risteily kulttuurin funktiota kansallisena va raventtiilinä. Vilkkuvat näppäimet, sumea näyt tö ja kärsineet ohjaimet. Kymmen markan kolikko sisuksiin. Arcade pelikoneen valot lähtevät päälle ja eurohumppa alkaa soida täysillä tu hannen Manchesteriin salakuljetetun MDMAnapin voimalla. Pohjoisilla leveysasteilla Sega Rallysta muodostui pala kansallista iden titeettiä. Sen jäljet näkyvät edelleen rasvaisissa taukopaikoissa ja humala hakuisena pikselisuhailuna. Toki aikalaisteni muutkin pelit Virtua Copista flippereihin kelpasivat it selleni siinä kuin aikalaisilleni, mutta rallipeli tarjosi jotain ainutlaatuista ja tuntui olevan kansakunnan pulssilla. Pelistä ja siihen liitetyistä paikoista on tullut itsessään yhden aikakauden kulttuurisen muistin tyyssija, hieman kuin kaurismäkisestä elokuvakuvas tosta jonkin toisen. ”Wanna win, get a Finn” Vuonna 1994 ensikertaa julkaistusta 3Dpelistä muodostui globaali suur menestys ja mittatikku myöhemmille ajopeleille. Kun aikalaisistaan Play stationin Ridge Racer asetti uusia stan dardeja konsolien mahdollisuuksille, päätti Sega vuonna 1993 julkaiseman sa Daytona USA kaahailupelin menes tyksen myötä heittää lisää vettä myl lyyn laatimalla Arcadepelin rallin MMsarjasta, mikä sittemmin kään nettiin Sega Saturn konsollille ja pai sui moniosaiseksi pelisarjaksi. Tekijöiden määrätietoisuudesta kertoo jo se, että pelkästään Daytona USA:ta varten Days of Thunder eloku va katsottiin yli sata kertaa oikean fii liksen vuoksi. Pelimaisemia kuvattiin pitkin Amerikkaa ja autotehtaat tarjo sivat teknistä tukeaan. Intensiivistä ja pelattavuudeltaan miellyttävää Sega Rally Championshipiä ei ollut vaikea tyrkyttää Suomen kansalle, jota oli vuosikymmenet mari noitu rallimestareiden menestyksellä. TEKSTI VILLE MALINEN KUVAT ELINA LAHDENPERÄ Essee
5–6 / 2022 • 41 Lausahdus ”Wanna win, get a Finn” oli muodostunut aikojen saatossa itseään toteuttavaksi profetiaksi sarjasta riip pumatta. Pitkälle 2000luvun alkuun asti mestaruutta juhli usein suomalai nen, jota koristi savuke tai makkaras ponsori ja jonka kielitaidot kattoivat lähinnä kotimaiset murteet. Ajankohta oli myös suotuisa. Aiem min hiilijalanjälki assosioitiin lähinnä kesämökillä leirinuotioon kompuroi miseen, ja sana turbo esiintyi kaikkial la mikroaaltouuneista hiivaan. Digita lisoituvan elämäntyylin omaksuminen meni yksi yhteen itsensä toteuttami sen kulutusjuhlan kanssa. 1990luvulle tultaessa puhti hiipui ylikuumentuneen pankkitoiminnan ja maailman mullistusten myötä. Pank kikriisien ja massatyöttömyyksien keskellä valoa nähtiin maan rajojen ulkopuolella ja tietotekniikkaan sijoit tamisessa. Tulevaisuus oli dataa ja 3D grafiikkaa. Viiden markan riemu Osaltaan kyse oli niinkin perinteises tä asiasta kuin mielikuvien myynnis tä. Superlatiiveilla ladattu moderni peli tunnistettavine sponsorilogoineen edisti kansallislajin suosiota ja toisin päin. Eskapismi siirtyi uusimpaan, realismilla ja näyttävyydellä laajalle yleisölle myytävään viihdekokemuk seen. Viidellä markalla sai pariksi minuutiksi spektaakkelia koko rahan edestä. Markat eivät kelluneet, vaan kilisi vät Essojen nurkissa, risteilyaluksilla, baareissa, huvipuistoissa ja ostoskes kuksissa. Kuluttaja pääsi hetkeksi räl läämään oman elämänsä Juha Kankkusena tai Didier Auriolina riippuen siitä, valitsiko alleen patonkimaisen Toyota Celican vai maailman nopeim man pyykinpesukoneen, Lancia Del tan. Vuonna 1995 ilmestyneen Kummeli Stories elokuvan representaatio täs tä maailmasta on kenties lähempänä totuutta. Päivät kuluivat kaveriporu kalla Saabia hankien keskellä takaisin muotoonsa vasaroidessa ja viimeisiä pennejä varaosiin ja eineksiin las kiessa. Arcadepelien silloista suosiota oli kiittäminen 1990luvun lakiuudistuk sesta, joka vapautti ajanvietepeliko neet rahapelien ja Veikkausta edel täneen Rahaautomaattiyhdistyksen piiristä. Suurimpia pelikoneiden ope roija olivat silti RAY:sta irrotettu viih depeliyritys Pelika sekä Ahvenanmaan PAF, joka operoi useilla risteily aluksilla. Kaikkiaan Sega Rallya kerrotaan myydyn noin 12 000 kappaletta. Pel kästään PAF:in piirissä pelisarjan ko neita on ollut vuosien varrella lähem mäs 80 kappaletta eri muodoissa. Samaan aikaan kehitys kehittyi, ja pian konsoliversiot olivat onnistu neempia kuin alkuperäiset kolikkope lit. Viihdepelien auringonlasku alkoi häämöttää. Sumenevia putkinäyttöjä Julkinen pelaaminen alkaa olla katoa va osa kotimaista pelikulttuuria. Sii nä, missä uhkapelikoneiden hyväk syntä on koetuksella, parin minuutin eufo riaa tarjoavien viihdepelikonei den valtakausi taittui Suomen ohella muussa Euroopassa ja PohjoisAmeri kassa yli 20 vuotta sitten. Ongelmalliseksi tilanteen tekivät laitteiden koon ja suorituskyvyn li säksi huolto. Alati kuluvien osien ja sumentuvien putkinäyttöjen vaihta minen maksoi. Koneita ei myöskään sääntösyistä ollut helppoa myydä Suo messa eteenpäin, ja ulkomaiset mark kinat eivät olleet otollisia. Vanhoja pelejä heitettiinkin vuosituhannen alussa surutta paaliin tai poistettiin käytöstä. Aiempien sukupolvien puhki ku luttamat, vaatekaapin kokoiset laitteet eivät ole kuitenkaan täysin hävinneet katukuvasta. Arcadepelikoneisiin tör mää edelleen satunnaisesti tutuilla paikoillaan: taukopaikoilla, risteily aluksilla, anniskeluliikkeissä sekä pe lihalleissa. Juuri pelihallibisnes on kokenut pientä comebackia, joskin usein baa rien muodossa, ja monesti harraste mielessä tai oheistoimintana. Nykyiset omistajat eivät tosin liki poikkeuksetta halua luopua aarteistaan ja huoltavat niitä alati. Tämän päivän ummikotkin hakeutuvat pelihallien ja koneiden pariin niiden retroarvon ja erilaisuu den takia. Sega Rallyn maine muistetaan ja tie detään. Niin pelihallien kuin risteily toiminnan näkökulmasta koneet ovat edelleen suosittuja ja kannattavia ylei sön suosikkeja. Peli on jopa alan pii reissä määritelty vakavasti otettavan pelipaikan kriteeriksi. Operoijat tietä vät, että suosittuja ja kestäviä koneita kannattaa vaalia. Kato tosin näkyy. Tuhansia mark koja maksaneita koneita oli Suomes sa aikoinaan noin 200–300 kappaletta, mutta enää vain 50–100. Toisaalta täs tä syystä pelillä on yhä kysyntää. Pelaaminen yksityistyi Nostalgiaa ja suosiota selittävät osit tain bensalenkkareiden haikailut se kä taukopaikkamuistot, mutta enem mänkin koneiden ainutlaatuinen fiilis ja pelihallit julkisina tiloina. Siinä mis sä pelaaminen on yleistynyt, yksityis tynyt, ja mennyt AAAprojektien ja verkkopelaamisen suuntaan, tarjoavat menevät retrovehkeet sekä menneen ajan estetiikkaa ja draivia että koko naisvaltaisen kokemuksen ja avoimen tilan performatiiviselle pelikokemuk selle, jota muut läsnäolijat voivat todis taa. Tätä kehitystä ovat saatelleet niin Pokémon GO kuin lautapelien mene kin kasvu. Kaiken kaikkiaan taustalla lienee kullattujen muistojen ohella pelaami sen yksinkertaisuus ja hauskuus: suo ritusvapaa mutta palkitseva irrottelu, joka luo uusia muistoja ja tuo osalle niitä mieleen vuosien takaa. Ihmisten vapaaajan käyttö ja viih demieltymykset ovat alati muuttuvia, mutta osa niistä iskostuu hiljalleen osaksi kulttuurista perintöä ja iden titeettiä. Rallin ja risteilyjen tulevai suutta on paha veikata liki 30 vuoden päähän, mutta leivän ja eritoten sir kushuvien tarve tuskin vähenee yh tään. Nähtäväksi jää, tuleeko esimerkik si VRteknologiasta pelihallien tulevai suuden valtti, mutta uusi Sega Rally ilmiö edellyttäisi esikuvansa tavoin jotain mullistavaa ja läheistä. Sellaista odotan mielenkiinnolla. Jos Sega Rally oli utopiaa uuden ajan kynnyksellä, niin muutaman vuo den takainen My Summer Car simu laatiopeli oli hirtehinen ja kauniste lematon nostalgiapastissi 1990luvun puolivälin KeskiSuomesta hedelmä peleineen ja halkopinoineen. Ei yhden kaipuuta ilman toista, mutta itse aina kin tiedän, kumpaa mieluummin vaa lin muistojen tyyssijana. Tätä juttua varten on haastateltu seuraavia tahoja: Mikko Heinonen (Pelikonepeijoonit), Toni Cavén (Reprocade Oy), Markus Autio (Sugoi-Videopelihalli) ja Ludwig Winberg (PAF). SANA TURBO ESIINTYI KAIKKIALLA MIKROAALTOUUNEISTA HIIVAAN.
Rock, miehet ja feminiinisyys Sukupuolitettuja normeja saa rikkoa vain, jos heteronormatiivinen halu on läsnä. Y OUTUBEN algoritmin suositus toi eteeni Kissin Heaven’s On Fire videon. Olin hetken nostalgisen innoissani, olihan ky seessä oman sukupolveni hiekkalaa tikkojen soundtrack. Paul Stanleyn kiekaisu kappaleen alussa vei ajatuk set niihin hetkiin, kun ystävieni kanssa esitimme yhtyeen kappaleita televisi on edessä mat kien tarkkaan sitä, mitä näimme VHS:n välityksellä. Maailma tuntui niinä hetkinä yk sinkertaiselta ja hauskalta. Vapaus saada heilua, hyppiä ja soittaa ilmaki taraa musiikin tahtiin oli yksi lapsuu teni lempileikkejä. Tuo vapaus ilmaista itseään asetet tiin kyseenalaiseksi jo varsin varhaises sa vaiheessa. Syynä oli pinkki sifonki huivi, jota olin toivonut lahjaksi. Kun leikin samaa leikkiä huivi ranteeni ym pärille kietaistuna, kuulin siitä muistut telua vielä vuosia sen jälkeenkin. Hiljattain luin tarinan tuttavani so siaalisen median päivityksestä, jossa hän kuvaili tilannetta viime talvena pulkkamäessä. Hänen tullessaan lap sensa kanssa paikalle, tuli heille aiem min tuntematon noin kuusivuotias poika pulkkansa kanssa kertomaan, että hänen pinkki pulkkansa ei ole hä nen vaan hänen siskonsa. Poika selitti, että hänen oma pulkkansa meni rik ki ja siksi hän joutuu nyt laskemaan pinkillä pulkalla. Kertomus toistui jo ka kerta, kun uusia ihmisiä tuli laske maan mäkeä. Ehkä tästä syystä nyt Kissin videota katsellessa tulin pohtineeksi, miten yh tye onnistui välttämään tämän pinkin pulkan kohtalon. Eron tekeminen Aloitetaan ilmiselvästä. Heaven’s On Fire videolla yhtyeen jäsenet pi tävät hauskaa poikaporukassa vä hissä vaatteissa meikit naamalla, kieltä lipoen ja takamusta heilutel len. Heidän pelastuksekseen koituu videoon leikattu materiaali hotel lihuoneesta. Siellä yhtyeen jäsenet makaavat sängyllä, lat tialla ja pöy dällä vaalea hiuksisten naisten kans sa piehtaroiden. Naiset ovat kaikki vaaleahiuksisia luultavasti siksi, että muuten heidän olemustaan olisi vai kea erottaa yhtyeen tummahiuksisis ta jäsenistä. Eron tekeminen tuntuukin ole van olennainen osa rockin vapauden tarjoilemaa illuusiota, jota Kiss kier rättää. On tärkeää olla hetero (ei siis homo), saada mahdollisimman pal jon naisia (ei miehiä) ja rokata poiki en kesken (naiset ovat sivustakatso jia). Ennen kuin kukaan huutaa Rob Halford tai Freddie Mercury, niin kuinka avoimesti he lopulta saivat esiintyä nahkaasuissaan uransa kul taajat? Sukupuolitettuja normeja saa rik koa vain, jos heteronormatiivinen halu on läsnä. Se mikä pompöösissä tukkahevissä ensi katsomalla näyttää vapauttavalta liukumalta sukupuoli rajojen ja ilmaisun kontrolloidussa maailmassa, kääntyykin Kissin sanoi tuksissa stereotyyppisen miehisyyden ja heteroseksuaalisen ylikorostamisen puolelle. Voidaan laajemminkin pohtia, kuinka paljon feminiiniksi mielletty jä asioita mies voi tehdä tai kiinnos tua niistä ilman vähättelyä, rankaisua tai pois sulkemista. Tuntuu, että jokin kulttuurissamme karsastaa feminii nisyyttä erityisesti, jos se liitetään mieheen. Edes Kiss ei uskalla flirt tailla oman feminiinisyytensä kanssa ilman, että täytyy vakuutella olevan sa ”ihan oikea heteromies”. Jostain syystä kuvitellaan, että sukupuoli ja seksuaalisuus olisivat tietyllä tavalla kiinni toisissaan. Vaikka näinhän asia ei ole. Eikä ole koskaan ollutkaan. Miehiltä miehille Kissin kappaleiden sanoitukset ku ten vaikka, Lick It Up, I Was Made for Loving You tai Heaven’s On Fire sai sivat erilaisia tulkintoja, jos ne lau lettaisiin ilman heteronormatiivista kulmaa. Lopultahan iso osa yhtyeen faneista on miehiä ja kappaleet laule taan heille. Miehiltä miehille. Voikin miettiä, mitä kaikkea näillä kappaleilla voidaan myydä. Kiss myi esityksellään sekä illuusiota vapau desta että uransa huipulla myös Kiss pölynimureita. Niitä tuskin myytiin toisten miesten käyttöön. Isossa kuvassa populaarimusiikin voikin nähdä kietoutuvan miehisestä näkökulmasta kirjoitetun heteroseksu aalisen halun ympärille. Toki muista kin aiheista on tehty kappaleita, mutta tietyntyyppiseen haluun koko länsi mainen populaarimusiikki tuntuu ki teytyvän. Tämä halu myy levyjen, fa nituotteiden ja klikkausten lisäksi maailmankuvaa ja järjestystä. Uusia esityksiä Tuntuukin, että uudet tavat ilmaista suhdettaan sukupuoleen tai seksu aalisuuteen ovat juuri tämän vuok si tervetulleita musiikkimaailmaan. Viime vuosina populaarikulttuuris sa on otettu askeleita avoimempaan suuntaan tällä saralla. Frank Ocean, Isaac Sene tai Lil Nas X voivat lau laa avoimesti ilman että heidän pitää peitellä sitä heteronormatiivisen esi tyksen taakse, kuten Freddie Mercury tai George Michael aikanaan tekivät. Mercuryn ja Michaelin tapauksessa heidän seksuaalisuudesta puhuttiin positiiviseen sävyyn vasta heidän kuoltuaan. Tuoreista artisteista mielenkiintoi sin onkin ehkä Lil Nas X, joka rikkoi musiikillisia rajoja siinä, mikä voi olla countrya ja mikä ei läpimurtohitillään Old Town Road. Myöhemmin hän on rikkonut rajoja sen suhteen mitä vas taavan kokoluokan artisti pystyy avoi mesti videoillaan tekemään. Lihaksik kaat miehet twerkaamassa toisilleen pinkit vankilaasut päällä. Tämä avaa samalla sen näky mättömän vankilan oven, jonka patriarkaalinen valta on miehisyy den ympärille luonut: jatkuvan tois ten miesten eleiden, äänenpainon, pukeutumisen tai mielenkiinnon kohteiden tarkkailun. Samalla kaik kia maskuliinisena pidettyjä asioi ta sekä haluja pidetään jostain syys tä edelleen jotenkin luonnollisina. Unohtuu, että luonnollisuuden illuu sion yllä pitoon ja kontrollointiin me nee ihmisillä tuhottomasti aikaa ja energiaa. Näin ollen maskuliinisuus ja mie hisyys eivät lopulta ole niin itsestään selvästi kiinni toisissaan kuin äkkisel tään ajattelisi. Miksi miesten pitää jat kuvasti olla neuvomassa, opettamassa ja vakuuttelemassa toisilleen mikä on oikeanlaista miehisyyttä, jos se on niin luonnollinen asia? Voisikin sanoa, että Kiss on malliesimerkki siitä, miten val koinen heteromies pelkää omaa femi niinisyyttään. Tämä saakin pohtimaan, onko jat kuva kontrollointi lopulta kenellekään hyväksi? Voi myös miettiä, mikä femi niinisyydessä todella pelottaa? Itseäni on pelottanut halventaminen ja ulos sulkeminen – myös tätä juttua kirjoit taessa. TEKSTI MAIKO KARVINEN
>>>>> <<<<< >>>>> <<<<< 1.–2.7.2022 >< sastamala www.vanhankirjallisuudenpaivat.com Tapahtumaan vapaa pääsy! Osku pystyyn! -osuuskunnan perustamiskoulutus peda.n e t / ks l /oskupystyyn Osku haltuun! -tietopaketti os u u s k untien hallinnosta peda.n e t /ks l /oskuhaltuun V a p a u s oppi a. Itsenäisesti. O m a a n tahtii n . KSL:n kaikille avoimet osuuskuntaopintomateriaalit nyt verkossa! Osku podkussa! -osuuskuntatietoa podcasteina soundcloud.com/kslopintokeskus peda.ne t /ksl | soundcloud.com / kslopintokeskus ksl.fi Levyarviot Rantaremmi: Ilmestyskirjan ratsastajat Roihis Musica 2022 Eipä kauaa ehtinyt Putin vyöryttää ar meijaansa Ukrainan maalla, kun Ilkka Kalevi Tillanen oli jo räppäämässä sii tä kuinka suuri (pieni) ”kusimulkku” tämä ”KGB:n entinen rivinilkki” on kaan. Rantaremmibändinsä kanssa julkaistu tuore Ilmestyskirjan ratsastajat levy on ajankohtaisuudessaan aivan ytimessä. Turkuun asettunut mikkeliläisläh töinen Tillanen tunnetaan hyvin oma leimaisesta tyylistään, jossa kuuluu paksu savon murre. Toisin kuin sa volaisten usein, niin Tillasen kohdal la ei ole pelkoa, että sanoma hukkuisi moni tulkinnallisuuden alle. Sen ver ran suoraa tekstiä tulee Putinin Venä jästä, rokotemielenosoituksista ja mi litarismista. Ilmestyskirjan ratsastajat sanoittaa tätä aikaa oivallisesti mutta myös synkeä humoristisella tavalla. Kuuntelun lomassa on sekä helppo nyökkäillä että heristellä nyrkkiä sopi vissa kohdissa. ANTTI KURKO Dxxxa D & Hzzzt: Ns tie Omakustanne 2022 Mikäli luulitte, ettei Dxxxa D pysty viemään taidettaan enää avantgardis tisempiin sfääreihin Ns tie tulee todis tamaan teidän olleen auttamattomasti väärässä. Dxxxa D:n ja Janne Hastin uuden levyn ilmaisu perustuu peh meisiin kuiskailuihin ja näennäisen hellään ilmaisuun. Taustat ovat mini malistisia tai jopa olemattomia, ja mo net raidat ovatkin vain spoken wordia, sikäli kun ne johonkin genrelokeroon voisi muka luokitella. Tunteista, rakkaudesta, horoskoo peista, psykologiasta ja self help satii rista ammentavat lyriikat eskaloituvat levyn mittaan. Etenkin beat boxia ja kurkkulaulua naittavan Relaxkappa letta seuraavan verbaalisen tykityksen jälkeen voi esittää itselleen kysymyk sen: mitä tehdä, kun albumi syöksee kuulijansa eksistentiaaliseen kriisiin? Se on kuunneltava uudestaan – tieten kin. JULIUS HALME J. Karjalainen: Soulavaris Warner Music 2022 J. Karjalaisen Soulavaris yhdistelee musiikin eri tyylilajeja. Levy alkaa kappaleella, joka käsittelee kaipuuta. Sanat eivät aukea heti ensiistumalta, mutta kiireettömästi kuunnellessa ta rina alkaa hahmottua. Karjalaiselle ki taran nikkaroineen Juan Perfumon on unohtanut koko kaupunki. Musiikin tekijään hän on kuitenkin jättänyt py syvän jäljen. ”Ei ikävöi sua uusi kirkko eikä luostarit / Ei ikävöi sua merkkimiehet eikä hampuusit / Ei ikävöi sua romancerot Isabellan aukiolla / Mul on ikävä sua.” Soulavariksen kymmenen kappa leen kokoelmassa on mieltä virkistä vää vaihtelua. Tarinankertoja on loih tinut tunnelmia ja sanoituksia, joista välittyy vahva mystiikka. Lisäksi levyl lä päästään kurkistamaan kauas rock musiikin juurille jo heti alkupäässä, kun sukelletaan bluestunnelmiin lau lussa Yönä niin kuin tää. Punaisessa keinutuolissa istuvat niin fakiirit ja keittäjät kuin merimies kin. Tuoli kuljettaa kuulijaa ympäri maailman. Kappaleesta välittyy kotoi nen tunnelma, ja kun sitä alkaa kerran kuunnella, on pakko saada tietää, mi ten punaisen keinutuolin lopulta käy. Levyn ainoa instrumentaalinen kappale on Soulavaris, jonka mukaan levy on nimetty. Siinä käydään läpi musiikin kehitystä nykypäivään saak ka. Karjalainen käsittelee kappaleissa itselleen tärkeitä asioita ja henkilöi tä, joihin muusikko on luonut merki tyksellisen suhteen elämänsä aikana. Levyllä koskettaa Karjalaisen arvostus ja aito välittäminen etenkin edesmen neitä läheisiä kohtaan. He ovat jääneet elämään laulunsanoissa. MATILDA KOIVISTO
44 • 5–6 / 2022 Musiikki vapauttaa miesroolista Miehen rooli on vapaampi musiikissa kuin arkielämässä tai teatterilavalla. ’’Olisi kivaa olla vain näyttelijä, ei miesnäyttelijä’’, sanoo laulaja lauluntekijä ja näyttelijä Antti Autio. N ÄYTTELIJÄ ja muu sikko Antti Autio on tä män hetken rakastetuim pia lauluntekijöitä. Parhai ten hänet tunnetaan herkäs tä lyriikasta, rauhallisesta lavapresenssistä ja akustises ta kitarasta. Hän on tyytyväi nen maaliskuussa julkaistun Kaikki talot huojuu levynsä vastaanottoon ja kertoo ole vansa häkeltynyt sen saa masta huomiosta. Vaikka sanoitukset ovat monesti ru nollisia, löytyy sieltä myös suo ria kannanottoja. Muistitko ilmastokriisin ja muistitko epätasaarvoa, kyselee Autio biisissään Muistitko? ’’On vaikea määrittää, mis sä se raja menee, että mikä on yhteiskunnallista. Toisaalta kaikki, mitä ihminen tekee, on poliittista.’’ Autio painottaa sitä, et tei ole tarinankertoja, vaan tunteiden tulkki. Muusikko na hänelle tärkeintä on tun teiden välittäminen. Biiseissä esiintyy paljon oman elämän teemoja, mutta myös keksitty jä juttuja. Mielikuvitus ja sa maistumisen tunne ovat tär keämpiä kuin totuus. Aution mukaan Kaikki talot huojuu oli nopeasti tehty verrattuna edellisiin levyi hin. Biisit laitettiin kasaan viime keväänä. Muusikko toi voo, että levystä jäisi kuulijal le kupliva ja innostunut fiilis, vaikka osassa biiseistä sukel letaankin vakavampiin tee moihin. TEKSTI LOTTA LAHOKOSKI KUVA TIMUR YILMAZ Ensin se oli vain isän työ Autio on valmistunut teatte ritaiteen maisteriksi ja ollut mukana monissa eri teatteri poduktioissa. Viimeisimpänä hän on ollut mukana Teat teri Takomon maaliskuussa ensiiltansa saaneessa teatte riesityksessä Kipeä esitys, jo ka käsitteli kroonista kipua. Tragikomedian käsikirjoitti vat Julia Lappalainen ja Ella Mettänen, jotka myös näyt telivät esityksessä. Autiolle itselle krooninen kipu ei ol lut tuttu aihe, mutta samais tumispintaa löytyi mielen kivuista. Autio kertoo, että niin teat terissa kuin konserttilavalla on väistämättä päällä pieni rooli. ’’Niin kuin arkielämässäkin on tietty rooli päällä. Kun on stagella tai keikalla, se ei ole arkinen minä, vaikka lähellä minua. Teatterissa se rooli on paljon tietoisempi ja syvempi. Mitä syvempi rooli on, sitä hel pompaa on esiintyä.’’ Autio päätyi näyttelemi sen pariin vasta parikymppi senä. Sitä ennen teatterissa kiinnostivat toiset asiat, ku ten yhteisö, ihmiset, kirjoitta minen ja ohjaaminen. Hänes tä tuntui, että näytteleminen ei ollut hänen juttunsa ollen kaan. Autiolle näytteleminen oli vain isän, Kotikadun Han neksen roolista tunnetun Risto Aution, työ. Antti Autio ei ollut omien sanojensa mu kaan mikään teatterilapsi, ei notkunut nuoresta pitäen teatteripiireissä kuten moni muu näyttelijä. Näyttelemi seen hän hurahti vasta pää tyessään Ylioppilasteatteriin Helsingissä. Mieleenpainuvimpana ko kemuksena näytteljänurallaan Autio nimeää Meriteatterin, jota hän päätyi perustamaan teatterinjohtaja Anni Mikkelssonin kautta. Vapaa ammatti teatteri oli Röölän satamassa Rymättylässä sillinkalastuk seen keskittynyt teatteri, jo ka oli alunperin paikallisille suunnattu. ”Suhteeni yleisökontaktiin muuttui ja kasvoi Meriteat terin aikana. Pidän nykyään siitä että esityksen aikana luo daan jonkinlaista henkilö kohtaista yhteyttä yleisöön ja jotenkin oudolla tavalla tutus tutaan sitä kautta.” Sukupuoliroolit ahdistavat ’’Näyttelijänä olen kokenut to si ahdistavana, että olen mies näyttelijä, että pitäisi perfor moida sitä miehenä olemista jotenkin. Varsinkin teatterissa, kun tulee näyttämölle niin ai na kysytään: miten tässä näy tellään tätä sukupuolta? Se täytyy aina käydä läpi.’’ Autio kertoo sukupuolija ottelun näkyvän teatterissa esimerkiksi työpaikkailmoi tuksissa, joissa haetaan joko mies tai naisnäytteljää. Hän kokee olevansa lähtökohtai sesti kouluttautunut näyt telijäksi eikä miesnäytteli jäksi. Aution mielestä myös miesnaisartisti jaottelu on ummehtunut ja tuntuu ou dolta. Biiseissään hän pyrkii sukupuolittamaan mahdolli simman vähän käyttämällä esimerkiksi sukupuolineut raaleja ’’sinä’’ ja ’’minä’’ pro nomineja. Musiikkimaailmassa mie hen rooli hänestä on paljon vapaampi kuin teatterissa, muusikkona ei tarvitse olla jonkun tietynlainen mies. ’’Kyllä mulla on aina ollut semmoinen olo, että en ole tar peeksi miehinen mies’’, Autio naurahtaa. Autio kertoo, että hänen elämässään tärkeimpiä mie hen roolimalleja ovat olleet isä ja ukki. Ukki oli koulun vahti mestari. Häntä Autio kuvailee äärimmäisen peh meäksi ja lempeäksi persoonaksi. ’’Tekisi mieli sanoa, että miehet voivat olla ihan mitä lystäävät. Mutta tuntuu, et tä aika harva pystyy olemaan sukupuolirooleista kauhean vapaa. Itse en pysty, tai en ole pystynyt. Se vaivaa, tai tulee eräänlainen alemmuudentun to, vaikka ei siinä ole mitään järkeä.’’ Juhlahetket tärkeitä vaikeina aikoina ’’Olen koittanut tässä tehdä biisejä välillä, mutta siitä ei tu le mitään. Olen ihan tyhjä. Nyt soitetaan keikkoja ja tehdään biisejä sitten myöhemmin.’’ Autio kuvaai keikkailua ihanaksi, mutta kuluttavaksi samaan aikaan. Keikoissa on paljon tunnelatausta ja jänni tys on kova. Bändi tuo kum minkin paljon apua lavalla olemiseen. Autio kertoo, et tä nykyään hän ei yritä enää taistella jännitystä vastaan, vaan enemmän yrittää antaa sen olla. Seuraavaksi Autio haluaa juhlia. ’’Ei mitään totaalista ör däysputkea. Kun on ollut aika vaikeita aikoja kaikilla, koro na ja tämä maailmantilanne missä on kaikenlaista sotaa ja ilmastonmuutosta, niin juhlan hetket vastapainoksi ovat tosi tärkeitä.’’
Tuotamme ja jakelemme entistä enemmän monimediallista sisältöä. Jaamme myös yhteistyökumppaneiden sisältöjä, jotka eivät ole toimituksellista sisältöä. Laura Gustafssonin ja Emilia Kukkalan Kukkala–Gustafsson Syndikaatti tarjoilee tiivistä tajunnanvirtaa. Johanna Ruohosen ja Kaisu Tervosen Jälkipelit analysoi jalkapalloa. Tuomas Rantasen Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria käsittelee esittävän taiteen teosten yhteiskunnallisuutta. Selvinpäinkin voi olla kuistilla Voiman uusi yhteistyökumppani Kuisti-podcast tarjoilee kohderyhmätöntä, mielenkiintoista sisältöä eri näkökulmista. ”Ohjelman idea syntyi vuonna 2019, koska suomalainen podcastkenttä tuntui meidän mielestämme suhteellisen masentavalta. Pod castit pystyi karkeasti jakamaan kolmeen katego riaan: rikospodcastit, tiede-podcastit ja #elämänisiiderikesä-podcastit”, muistelee Kuistin Bob Krokfors. ”Monesti tuntuu, että oikeastaan missään mediassa ei ole tarpeeksi tilaa keskustelulle. Ainakaan kovin pitkille sellaisille. Haluamme keskustella vieraidemme kanssa niin pitkään, kunnes tuntuu siltä, että keskustelu on käyty. Koitamme myös valita teemat ja kulmat niin että jaksot kestävät mahdollisimman hyvin aikaa”, Sami Vähäkoski toteaa sarjan tekoprosessista. Vähäkoski ja Krokfors tuottavat podcastia kahdestaan, vaihtelevin taka piruin. Sarjan haastateltavat valitaan kaksikon mielenkiinnon kohteiden mukaan. Tähänastiseen vierailijakaartiin kuuluvat muun muassa, radio juontaja Aleksi Korpijaakko, tutkija Mikko Salasuo sekä suomiräppäri Aleksi Keskinen, eli Silkinpehmee. ”Kohderyhmää vaikea määrittää mihinkään tiettyyn ikäryhmään tai sukupuoleen. Eri vieraat saattavat kiinnostaa eri ihmisiä ja jotkut saattavat vaan tykätä meidän tyylistämme käydä keskusteluja ja haastatella vieraita. Jaksoja tehdessä ei juurikaan tule mietittyä, että kukahan tätä kuuntelee tai ei kuuntele”, naurahtaa Vähäkoski kysyt täessä kenelle ohjelma on suunnattu. Kuistia kuullaan kesäkuusta eteenpäin Voiman alustoilla! ILMOITUS KUUNTELE: voima.? /audio & muut alustat Uudistunut Rosebud Citycenter Makkaratalossa * Tiedekulma Yliopistolla * Mariankadun korttelikauppa * Kuopion Rosebud Kauppahallissa Ole realisti, vaadi mahdottomia. Viimeiset vuodet olemme joutuneet elämään kahden hullun, valehtelevan suurvalta johtajan vainoharhaisessa vaihtoehtotodellisuudessa. Valheiden ja propagandan ulostus on johtanut kauheaan tilanteeseen, suurvallan täysi voimaiseen mielipuoliseen hyökkäyssotaan Euroopassa. On viimeinen aika havahtua vapaan, kriittisen ja tutkivan journalismin puolesta. On viimeinen aika havahtua puolustamaan perusteltua painettua sanaa, faktapohjaista kriittistä tietokirjallisuutta ja avarakatseista kauneutta tavoittelevaa fiktiota. Kaiken internetin tarjoaman minä-höpötyksen ja pseudo tiedon yli. Siksi meillä on Rosebud, siksi meillä on Sivullinen. Hyvin suuren valikoiman kirjakauppa täynnä tietoa ja kaunoa. Luke Hardingista Anne Applebaumiin, Jared Diamondiin ja Naomi Kleiniin. Svetlana Aleksijevitsista Andrei Kurkoviin, Tolstoihin, Dostojevskiin ja Camusiin. Käy taisteluun vapaan maailman puolesta. Kulje kirjojen maailmaan, ympäristöön, jossa sana, kynä ja paperi muuttuvat aseiksi. Kaisaniemenkatu 5 Kaisa-talo Helsinki
46 • 5–6 / 2022 Vallan kumouksen asentoja Kirjailija Eetu Viren tutkii uudessa kirjassaan taiteen poliittista muutosvoimaa. Aistimisen ja kokemisen ehtoja muuttava taide voi kyseen alaistaa kapitalistista nykyyhteiskuntaa läpäisevän periaatteen, joka asettaa yksilöt kilpailemaan toisiaan vastaan. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA SOFIYA PIKUNOVA tin vieraannuttamis efektin käsite tar josi mahdollisuuden ottaa etäisyyttä reagoimiseen.” Toinen syy, miksi Viren halusi kir joittaa taiteesta, liittyy taidetyön yh teiskunnallisen aseman muuttumi seen. Tuotantovälineet ovat siirtyneet kapitalismin nykyisessä vaiheessa osin ihmisten ruumiisiin ja aivoihin. ”Taide ja kulttuurialoilla kaikkien on koko ajan pakko brändätä itseään ja luoda portfoliota. Kapitalismi tun keutuu subjektiivisuuteemme, ruu miisiimme ja aivoihimme. Tässä kär jistetyssä itsespektaakkelissa vajoaa helposti epätoivoon. Esimerkiksi Guy Debord ajatteli, että olemme koneen sisällä, josta ei pääse pakoon kuin muuttamalla maalle ja juomalla kolme litraa viiniä päivässä. Brecht ja Benja min eivät sen sijaan lähteneet liikkeel le vanhoista hyvistä ajoista, vaan ny kyisistä huonoista ajoista. He tutkivat, millaisia näkymättömiä vastarinnan muotoja nykyisyydestä voisi löytyä.” Brechtin mukaan taiteen poliitti nen muutosvoiman aktivoiminen edel lyttää taiteellisten kokeilujen lisäksi myös taiteellisen työn uudelleenorga nisoimista. ”Brecht ei keskity niinkään taide teosten analyysiin vaan siihen, millai sia muutoksia taiteellinen työryhmä voisi taidetta esittäessään tehdä”, Vi ren toteaa. ”Hän korostaa teatterin eri elementtien, kuten esimerkiksi lavas tuksen, vapaata kehittymistä ja kriti soi käsitystä, jonka mukaan niiden tehtävänä olisi toteuttaa vain ohjaa jan intentiota.” Brechtiläinen vieraannuttaminen Viren nostaa Brechtin ajattelusta esiin kaksi ajankohtaista käsitettä. Molem mat viittaavat teatterityön toteutta miseen uudella tavalla. ”Gestuksen” käsitteessä on kyse eleestä, joka nos taa yksilöpsykologian sijaan esiin toi minnan yhteiskunnallisen kontekstin. ”Vieraannuttamisefekti” puolestaan haastaa perinteisen teatterin pyrki myksen saada katsoja samastumaan roolihahmojen tunteisiin. Toisin kuin porvarillinen taide, joka keskittyy yk silön sielunmaisemaan, vieraannutta misefektiä hyödyntävä taide ohjaa kat sojaa ottamaan etäisyyttä välittömiin tunnereaktioihinsa ja tiedostamaan asemansa valtasuhteiden verkostossa. ”Tulkitsen vieraannuttamisefektiä Benjaminin luokkatietoisuuskäsitteen kautta”, Viren kertoo. ”Benjamin mu kaan luokkatietoisuuden heräämisellä on ruumiillisia vaikutuksia. Vieraan nuttamisefekti ei tarkoita siten pelkäs tään katsojan etäännyttämistä taide teoksesta vaan myös sen muuttamista, minkä koetaan olevan sisäistä ja min kä ulkoista.” Viren asettaa kirjassaan vastakkain porvarillisen kokemusmuodon, jossa kaikki palautuu yksilöön, ja proletaa risen kokemusmuodon, jossa olennais ta on tietoisuus valtasuhteista. ”Porvarillisessa kokemusmuodos sa ihmiset mieltävät itsensä yksilöiksi, jotka ovat vastuussa omista teoistaan ja rakentavat uraansa riippumatta muista”, Viren sanoo. ”Pidän yksilöllis tämistä syyllistämisen, vastuullistami sen ja velallistamisen keinona. Yksilön riippumattomuus ei sitä paitsi vastaa todellisuutta. Käytännössä uusien asi oiden luominen tapahtuu aina tietyis sä ympäristöissä ja aivojen välisessä yhteistyössä.” Menestyminen edellyttää yhteistyö tä ja hoivaa, mutta ihmisiä palkitaan silti heidän yksilöllisten suoritustensa mukaisesti. ”Kilpailu luo syyllisyyttä, sillä ihmi set kokevat itsensä aina riittämättömik si suhteessa itse itselleen asettamiinsa tavoitteisiin. Jokaisen on esitettävä it sensä parempana kuin se paras kaveri. Y HTEISKUNNALLISENA toimijana ja ajattelija na tunnettu kirjailija Eetu Viren tulkitsee kirjassaan Vallankumouksen asennot: Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta kirjailija Bertolt Brechtin ja filosofi Walter Benjaminin esteettispoliittisia käsityksiä 2020luvun näkökulmasta. Vireniä ei kiinnosta niinkään suoranaisia poliit tisia kannanottoja julistava taide vaan taiteen mahdollisuudet muuttaa aisti misen ja kokemisen ehtoja. ”Konkreettinen syy kirjan kir joittamiselle oli, kun päädyin pitä mään Teatterikorkeakoulussa kurs sia Brechtistä ja työskentelin samalla Saksateemaisen apurahan varassa”, Viren kertoo. ”Halusin siirtää huomi on siihen, mitä valtasuhteissa todel la tapahtuu. Kun Donald Trumpista tuli Yhdysvaltain presidentti, kaik ki keskittyivät fanaattisesti vain hä neen. Aiemmin New York Timesissa julkaistiin artikkeleita palkkatason ke hittymisestä, mutta nyt lehdessä kir joitettiin pornotähdestä, joka kertoi, millainen muna Trumpilla on. Brech
5–6 / 2022 • 47 Vaikka eläisit näennäisesti itseäsi var ten, joudut silti kuvaamaan täydellisiä Instagramjulkaisuja.” Proletaarisessa kokemusmuodos sa huomio siirtyy toimintaa ohjaaviin valtarakenteisiin. ”Proletaarisessa kokemusmuodossa nähdään, että ulkoisena pidetyt asiat, kuten raha, ovat tärkeitä ja vaikutta vat koko ruumiiseen”, Viren sanoo. ”Luokkatietoisuuden herääminen li sää toimintakykyä: selkä suoristuu ja ihminen rentoutuu.” Nautinnollinen taisteluasento Viren nostaa teoksensa lopulla esiin kirjailija William Burroughsin, joka tunnisti psykedeelisissä yhdisteissä samanlaisia mahdollisuuksia aistimi sen ehtojen muuttamiseen kuin Brecht taiteessa. ”Sekä taide että psykedelia muut tavat aistimisen tapaa ja vapauttavat ihmisiä kontrolleista. Ne toimivat kui tenkin osana tiettyjä sommitelmia. Esimerkiksi psykedeelien mikrodous sausta on hyödynnetty parantamaan yksilöllistä suorituskykyä ja edistä mään tuottavuutta. Psykedeeleillä on mahdollista muuttaa havaitsemista, kokemista ja näkemistä, mutta tämä edellyttää niiden käyttämistä tietoisen poliittisesti.” Taiteen ja psykedelian ohella Viren kokee myös hoivan toiminnaksi, voi auttaa muotoilemaan antikapitalista siirtymää. ”Kapitalismi on alkanut tuhota elä män ylläpitämisen edellytyksiä. Pää oman arvonlisäyksen logiikka on risti riidassa toisista huolehtimisen kanssa. Tämä näkyy esimerkiksi hoitoalaa ja päiväkoteja koskevissa päätöksissä. Hoivalle ei kerta kaikkiaan löydy re sursseja.” Yhteiskunnallisen muutoksen mah dollisuuksia olisikin Virenin mukaan etsittävä ihmisten pyrkimyksistä pa rantaa yhteistyössä jokapäiväistä elä määnsä. ”Esimerkiksi hoivaalalla monet jät tävät työnsä, koska kokevat, etteivät voi tehdä sitä kunnolla. Paon muotoja löytyy myös vaihtoehtoisista internet yhteisöistä. Niin ikään taidealalla pyri tään luomaan uusia työskentelytapoja. Muutoksen on lähdettävä siitä, että ih miset toteuttavat halujaan yhdessä sen sijaan, että kokisivat halujensa olevan ristiriidassa muiden ihmisten halujen kanssa.” Virenille luokkatietoisuudessa onkin pohjimmiltaan kyse vallan kumoukselle otollisten asentojen löy tämisestä. Jaetuilla nautinnoilla on tässä oma osansa. ”Alistavia suhteita vastaan ei voi taistella, ellei löydä hyvää asentoa. Nautinto on kumouksellista silloin kun se lisää ruumiin toimintakykyä. Nau tinto vähentää voimien sitomista epä olennaiseen ja auttaa keskittymään siihen, mikä on juuri nyt elämän pa rantamisen kannalta olennaista.” Eetu Viren: Vallankumouksen asennot: Brecht, Benjamin ja kysymys estetiikan politisoimisesta Tutkijaliitto 2021, 272 s. TEKSTI HETA NUUTINEN TEKSTI JULIUS HALME Poliittista esseistiikkaa rajoilta Kärsimysasiantuntijan stoalainen mielenrauha YÖN SIIPIVÄLIÄ voisi kutsua matkakertomukseksi, mutta oikeastaan se on poliittinen muistelma, Eu roopan ja Lähi idän nykyisyydestä kertova moni osainen essee. Liikkeessä oleva teksti etsii ”omaa, ainutkertaista kieltä” aina Lapista Lähiitään ja Ranskan Calais’n jungleihin, pysyvän epäpysyvään rajanylitysleiriin, jonka poliisi käy säännöllisesti tuhoamassa. Turkin ja Syyrian rajan tuntumassa matkataan 2010luvun puolivälissä, jolloin alueen kurdiväes töllä on toisella puolellaan voimistuva Isis ja toi sella diktatuuria kohti ryskyvä Turkin hallinto. Paikkojen muistoista muodostuu säleikkö, jossa henkilökohtaisen, varsin kuumeisen kokemuksen kautta hahmottuvat nykyEuroopan keskeisimmät konfliktit: ne, jotka käydään sen rajoilla. Levollisempana kiinnekohtana on Lappi, josta käsin muistoja kirjoitetaan – kirjoittamisen mo tiiveja ja merkityksellisyyttä jatkuvasti kyseen PASI VIRTASEN jatkuvasti tuntema kipu on luok kaa 7–8 kipuasteikolla, jossa nolla edustaa kivutto muutta ja kymmenen kuvittelematonta tuskaa. Työ uransa kipujen vuoksi vuonna 1999 päättänyt Pasi kohtaa eräänä päivänä, kesken kipukohtauksen, tumman hahmon: viisikymppisen, mustaan takkiin ja lierihattuun pukeutuneen kalpean miehen. ”Mi nä olen Mr. Pain ja ikuisesti sinun”, hahmo vastaa pyydettäessä tunnistautumaan. Mr. Pain on Pasin kivunhallintakeino. Hän on luo nut kivulleen persoonan, jonka kanssa voi keskustel la. Niin he tekevätkin. Joka päivä. Mr. Painilla on Pa sin mukaan karismaa ja äänikin on ”sekoitus Rautavaaraa, Leonard Cohenia ja Joe Cockeria”, mutta mitään positiivista sanotta vaa hänellä harvoin on. Keskustelut kivun kanssa kui tenkin auttavat kroonista kipu potilasta selviytymään arjen ti lanteista, joskaan kivulle luotu hahmo ei ole ainoa apukeino, joi ta Pasilta löytyy monia. Hän saa apua musiikista, filososofiasta ja perinteisemmistä hoidoista, ku ten morfiinista, kipustimulaatto rista sekä Ortonin kipuklinikalta. alaistaen. Vaikka ”kynällä unelmoinnin” vaikeutta käsitelläänkin rehellisesti, se myös asetetaan mitta suhteisiin. Vastarinta kasvaa epätoivoisissakin olo suhteissa, mistä kurdien naisvetoinen vapausliike toimii esimerkkinä. Kamppailuista suomeksi lukeminen tuntuu eri tyisen arvokkaalta, kun kertomus välittää syvem pää ymmärrystä alueiden politiikasta – erityisesti Turkin hallinnon toimista kurdi alueilla – kuin mo nikaan eurooppalainen uutismedia. Kertoja kuvaa yrittävänsä tunnistaa kokemuksistaan kohtia, jois sa ”historiallisista tapahtumista ja yhdessä eletyistä hetkistä tulee välttämättä osa omaa polkua ja ker rontaa”. Yön siipivälissä totuudet ovat kerrostuneita, ku ten aina moninaisten intressien hallitsemilla krii sialueilla, joilla on hyvä olettaa vastaantulijoiden suojelevan itseään muutamilla elämää helpottavilla valheilla. Tästä syntyy myös etsitty ainutkertainen kieli. Calais’n kylmissä öissä ahtaudutaan telttoihin, joissa kirjaimellisesti puhutaan lämpimikseen. ”Ali imitoi levyä, joka jää päälle, eikä kukaan tiennyt, oliko se tahallista vai puhevika vai yhdistelmä mo lempia niin että viasta oli tehty komedianumero, hämäys tai itselle nauramisen keino.” Faktanvyörytyksen tai eksotisoinnin sijaan Yön siipiväli on täynnä avoimia kysymyksiä ja jokapäi väistä absurdismia. Teokseen voi helposti kuvitella vaihtoehtoisen, ulkokohtaisemman kerrontatavan – ja lukijana voi olla vain iloinen siitä, että sen sijaan on valittu vuodenaikojen ja kaupunkien jatkuvaa rajatilaa paremmin tukeva subjektiivinen kieli. Ansa Kaalama: Yön siipiväli. Tuuma-kustannus 2022, 220 s. Kirjan rakentuu Pasin omaelämänkerrallisista kertomuksista ja kivunhallintakeinojen kehittele misestä sekä Petri Tammisen toimittamista haas tatteluista, joissa haastatellaan muun muassa Esa Saarista, hoitohenkilökunnan edustajia sekä Mikko Kuustosta, joka on jopa säveltänyt Pasin kivulle kappaleen. Tässä kohtaa tuleekin miettineeksi, että onko Vir tanen yksityisklinikoineen ja julkkisavustajineen etuoikeutetussa suhteessa muihin kipupotilaisiin. Monet julkisen terveydenhuollon kipuklinikoista ovat tunnettuja nuivasta suhtautumisestaan kipu lääkehoitoihin ja asenteellisista lääkäreistään. Monelle tällaiselle potilaalle kirja saattaa esittäytyä toksisena positiivisuutena, mutta sitä se ei onneksi ole. Loppujen lopuksi Virtanen pitää realiteetit mielessään ja tarjoaa korvaama tonta vertaistukea muille kuvit telemattomista kivuista kärsivil le ihmisille. Pasi Virtanen: Mr. Pain – Keskusteluja kivun kanssa Enostone 2021, 120 s. Kirjaarviot
48 • 5–6 / 2022 TEKSTI TUOMAS RANTANEN TEKSTI MIKA PEKKOLA TEKSTI JULIUS HALME Terrorin varjot VUOSINA 1968–2001 PohjoisIrlannissa lasketaan kuolleen poliittisen väkivallan uhreina yli 3 500 henkeä. Vammautuneiden ja traumatisoituneiden luku on tietenkin paljon suurempi. Konfliktin histo ria juontaa juurensa Irlannin tasavallan itsenäisty miseen vuonna 1923. Silloin Ulsterin alueen kuusi pohjoisinta kreivikuntaa jäivät osaksi IsoBritanniaa vastoin niiden alueella vähemmistönä olleiden kato listen pyrkimyksiä. Etenkin Belfastissa liki sisällissodaksi kärjisty neissä väkivallanteoissa rintamajaot jäsentyivät mo nimutkaisesti. Irlannin tasavaltalaisarmeija IRA kä vi aseellista taisteluaan protestanttisia lojalisteja ja miehittäjänä pitämäänsä Britanniaa vastaan. Samal la se jakaantui itse keskenään kärhämöiviin porukoi hin ja syyllistyi omavaltaisiin kidutuksiin ja murhiin pettureiksi epäilemiään kohtaan. Britannian hallinto ja poliisi puolestaan syyllis tyivät peitellyissä toimissaan sumeilemattomaan väkivaltaan ja muihin oikeusloukkauksiin. Samalla niiden taholta melko systemaattisesti hyväksyttiin protestanttisten äärijärjestöjen harjoittama terrori. New Yorkerin toimittaja Patrick Radden Keefe käy tuoreessa teoksessaan läpi tätä PohjoisIrlan nin synkkää lähihistoriaa valtavaan tutkimus ja haastatteluaineistoon nojautuen. Sen punaisena lankana kulkee IRA:n tekemä kymmenen lapsen yksinhuoltaja äidin kaappaus ja murha. Ilmiantajaksi väitetyn Jean McConvillen per heen tarinaa selvittäessään Keefe tulee avanneeksi IIDA SOFIA HIRVONEN kuvaa esikois kirjassaan Radalla (Kosmos) nuorten kaupunkilaisten aikuisten levotonta elämäntuntoa ja yhteiskunnan asetta mia odotuksia, mutta teoksen rik kaus on ennen kaikkea kertojan sisäisen mielenmaiseman limittymisessä ym päristöönsä. Ristiriidat vetäytymisen ja sosiaalisuuden, yön ja päivän, ana lysoinnin ja kokemuksellisuuden, juh limisen ja työelämän välillä tuottavat rönsyilevää kerrontaa. Sivupolut tun tuvat aluksi liiallisiltakin, mutta vähi tellen assosiatiivisuus vie mukanaan ja alkaa heijastaa osuvasti kertojan ja kautunutta elämäntuntoa. Yö on läsnä teoksessa omalle rau halle pyhitettynä aikana, valvetietoi suuden kurittomana kääntöpuolena, sivullisuuden tunteena sekä teknobi leiden ylettömyytenä. Yö on eristäyty mistä ja suojautumista mutta samalla myös yhteyttä, keskusteluja, katseita ja rakastumista. Hirvonen sivuaa valtasuhteiden tiedostamista lähinnä sosiaalisten ti lanteiden kautta – osana ajankuvaa – mutta teoksen poliittinen ulottuvuus piilee erityisesti kokemuksellisuu den yksityiskohtaisuudessa. Kerronta muistuttaa villissä assosiatiivisuudes saan usein LSDtrippiä. Psykedeeli syys ilmenee koettujen hetkien mik roskooppisena tarkasteluna: mielen suodattimet ovat hälvenneet, ja maa ilma hyökyy kertojan tietoisuuteen rajoittamattomana. Radalla kuvaa bileitä, populaarikulttuuria, ihmis suhteiden hankaluutta ja ihanuutta, päihteiden käyttöä, masennusta ja ah distusta sekä loputonta ajattelemista erityisellä herkkyydellä. Iida Sofia Hirvonen: Radalla Kosmos 2022, 155 s. HARRI ANDERSSON eli Proteus suun nitteli päättävänsä 26vuotisen artis ti ja DJuransa jo vuonna 2020 spek taakkelimaiseen lopetuskeikkaan, mutta koronapandemia viivästytti tä täkin tapahtumaa. Välivuosina syn tyi musiikillisen intohimon ja villi sieluisuuden siivittämä elämäkerta Proteuslava nimellä eletystä rocktäh timäisestä urasta, jossa ääneen pääse vät Anderssonin lisäksi perheenjäse net ja ystävät. Satoja valokuvia sisältävä teos va laisee artistin vinyyleiden, tracke reiden ja Ckaseteille nauhoitettujen mixtapejen täyttämiä nuoruusvuosia, joista vartutaan BDSMestetiikkaan, pyrotekniikkaan ja hillittömään ener giaan pohjautuvia loputtomia keikko ja vetäväksi mohawkpäiseksi maail mantähdeksi. Kirja on suomen ja englanninkie linen, syystäkin. Maailmanmainetta niittänyt Proteus on tunnustettu, yh dessä Daruden kanssa, arvostetul la DJ Magin Top100 listalla vuosina 2004 ja 2005. Tälle listalle eivät mo net suomalaiset yllä. Anderssonin saavutukset jäivät kuitenkin siihen aikaan vaille merkittävämpää koti maista media huomiota. Juuri tämän takia kirjalla on kulttuurihistoriallista paino arvoa, sillä se dokumentoi suo malaisen ravekulttuurin histo riaa ta valla, jota ei ole monesti nähty. Viinanhuuruisen, luunmurtumien ja naamaan lähes kiinni sulaneiden lateksimaskien siivittämälle keikka elämälle on tultava loppuunsa silloin, kun se ottaa enemmän kuin antaa. Joulukuussa viimeisen keikkansa ve tävän Anderssonin teos on myös kaik kensa kulttuurille antaneen miehen uran päätöspuhe. Proteus – 26 Years of Techno Riot. Omakustanne, 2022, 300 s. muun muassa muassa Lontoon vuoden 1973 pommi attentaatista vastuussa olleiden Dolours ja Marian Pricen, monia muita IRA:n kenttäoperaatioita to teuttaneen Brendan Hughesin sekä IRA:n edus tuksellisen politiikan kentälle Sinn Féinin pitkäai kaisena puheenjohtajana vieneen Gerry Adamsin henkilötarinnat. Käsitellyksi tulee myös se, miten Brittien PohioisIrlannin operaatioista osaltaan vas tannut Frank Kitson hyödynsi tässä työssään siirto maaajan Keniassa omaksumiaan kyseenalaisia tak tiikoita ja toimintatapoja. Älä sano mitään on erinomaisen selkeä yleisesi tys sangen monimutkaisesta kokonaisuudesta. Sen erityinen ansio on yhtäältä poliittiseen väkivaltaan ryhtyneiden idealististen ja välineellisten vaikutti mien uskottava ja moralisoimaton kuvaaminen, toi saalta terrorismista yksilöille itselleen ja koko yh teisölle maksettavaksi lankeavan raskaan hinnan osoittaminen. Poliitiikan yleisten lainalaisuuksien tunnistami sen kannalta arvokkaita ovat myös teoksen avaamat näkymät siihen, miten kyynisesti aktivistien ja sivul listen kärsimykseen suhtautuivat Gerry Adamsin ja Margaret Thatcherin kaltaiset pelintekijät. Toisaal ta tärkeä on myös Keefan havainto siitä, miten väki valtaisen koston kierteen katkaiseminen oli lopulta mahdollista poliitikkona taitavan Adamsin kieltäes sä julkisuudessa oman taustansa ja lopulta rymistel lessä kaikkensa antaneiden aktivistien yli. Perusteellisen tutkivan työn ohella Älä sano mitään on dramaturgisesti kuin parhaan luokan dekkari, jossa jännitys säilyy aina viimeiseen lukuun asti. Patrick Radden Keefe: Älä sano mitään Suom. Maija Heikinheimo Gummerus 2022, 551 s. Patrick Radden Keefe peilaa todellisten elämän tarinoiden kautta PohjoisIrlannin konfliktin traumaattista lähihistoriaa Välitilojen energiaa Kaikkensa antaneen teknopunkkarin taival
E li n a B ro th er u s, o sa te o ks es ta K at to -t ri p ty yk ki , 20 22 . #mäntänkuvataideviikot www.kuvataideviikot.fi XXVI MÄNTÄN KUVATAIDEVIIKOT Avoinna 12.6.–31.8. joka päivä 10–18 (myös juhannuksena). Kuraattori Markus Kåhre on valinnut näyttelyyn mukaan 25 taiteilijaa/taiteilijaryhmää. Kuvataiteilijoiden ohella mukana on muusikoita, säveltäjiä, runoilijoita, dramaturgi ja esitystaiteilijoita. Pekilo, Tehtaankatu 21, 35800 Mänttä 044 259 9194 | info@kuvataideviikot.fi Viitasaari Festivals pikkasen parempia kesätapahtumia Viitasaarella Musiikin aika Tervamäen kappelin konsertit Kymönkosken TaideKesä XV Löytänän kesäteatteri Mid Finland Truckmeeting MuseoKesä Traktorijatzit Wilma-markkinat Tuulensuun veistospuisto Rajoilla Ensemble Toisinnäkemisen festivaali Muun muassa: Tutustu verkossa: 27.4.–28.8.2022 www.artsimuseo.com Muutoskoht(i)a Aleksanteri Ahola-Valo | Anna Estarriola | Corinna Helenelund Linnea Mettälä | Pekka Pitkänen | Problem Collective Mykola Ridnyi | Samra Šabanovi? & Sheung Yiu Brynhildur Thorgeirsdottir | Ilkka Virtanen Mikkelin taidemuseo Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2.krs • Puh. 040 129 5090 Avoinna ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi • www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO 4.6.–18.9. JÄLKIÄ HISTORIASSA Oman aikansa nykytaidetta Albert Edelfelt, Maisema Beaulieusta, 1886, yksityiskohta, OP Ryhmän Taidesäätiö. Pekka Ryynänen, Sommitelma II, 1985, yksityiskohta, OP Ryhmän Taidesäätiö. Kuvat Rauno Träskelin
50 • 5–6 / 2022 25 vuotta suomirockin kuvia Jouko Lehtola tallensi valokuviin merkittävän palan suomalaista rockhistoriaa. Uutuuskirja on kunnianosoitus, jonka kuvaaja kiistatta ansaitsee. J OUKO LEHTOLA (1963– 2010) oli helsinkiläinen valokuvataiteilija. Hänen kuvasarjansa käsittelivät etenkin nuorisokulttuu ria sekä monia yhteis kunnallisia teemoja. Nuorena hän sai kipinän rockkuvaamiseen. Sen seu rauksena Lehtola toimi hovikuvaaja na suomalaisen rockin ykkösnimil le neljällä vuosikymmenellä. Sadat levyn kannet ja bändi kuvat ovat hänen tekemiään. TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS KUVAT JOUKO LEHTOLA Kalle Ahola ja Ville Hartikainen ovat koonneet kuvaajan työn tulokset yksien kansien väliin. Jouko Lehtolan Rock-Finlandia osoittaa, kuinka lähte mättömän jäljen Lehtola jätti suoma laiseen rockkuvausmaailmaan. Kuvakerronta alkaa vuodesta 1985 ja päättyy vuoteen 2010. Ikoniset otok set seuraavat toinen toistaan. Neljään vuosikymmeneen mahtuvat nimet Ha noi Rocksista Petra Garganoon. Yksi ikonisimmista otoksista lienee kuva Ville Valosta, jossa laulaja nojailee vaaleanpunaista taustaa vasten. Suu ri yleisö muistaa kuvan HIM:in läpi murtoalbumin Razorblaze Romancen kannesta. On ilahduttavaa ja ajoittain hämmentävääkin huomata, kuinka lapsuuden sankarit seuraavat toisiaan sivulta toiselle edetessä. Valokuvia taustoitetaan muusi koiden haastatteluilla. Yksi toisen sa perään muistelee Lehtolaa, tut tavallisemmin Jönssiä, lämpimästi. Muisteloissa toistuu kuvaajan kor kea työ moraali ja kyky luoda kuvaus tilanteisiin hyvä ja kannustava ilma piiri. Kameran edessä nähtiin muun muassa PMMP:n laulajat Paula Vesala ja Mira Luoti. Luoti toteaa kirjassa, että Lehtola osasi kohdata kuvattavat omana itsenään: ”Jönssi ei yrittänyt pakottaa meitä mihinkään muottiin. Hän suhtautui meihin heti ensimmäisistä sessiois ta lähtien ihanan lempeästi ja säilytti kunnianhimoisen työmoraalinsa, vaik ka siinä olikin kaksi semipissistä rie humassa.” Muusikot muistelevat paitsi ku vaussessioita, myös jonkin verran omaa ja yhtyeidensä historiaa mu siikin parissa. Se elävöittää kuva kerrontaa. Ääneen pääsevät myös ystävät ja sukulaiset, sekä Lehtola itse vuoden 2005 haastattelusta peräisin ole vien sitaattien kautta. Haastateltavien kirjo takaa, että Lehtolan elämästä välittyy kiinnostava kokonaiskuva. Muisteloista huokuu, että kuvaaja oli erityisen pidetty myös työnsä ulko puolella. Riveiltä on luettavissa hai keus, kun puheenaiheeksi nousee Lehtolan sangen nuorena tapahtu nut poismeno. Hän menehtyi haima syöpään vain 47vuotiaana vuonna 2010. Intohimo kuvaamiseen säilyi lop puun saakka. Lehtolan puoliso ja Jouko Lehtola säätiön puheenjohta ja Jaana Novitskij muistelee, kuinka Lehtola tallensi viimeisen kuvasarjan sa Dream of Lightin syksynä, jona sai rastui. ”Se oli hänen tapansa oppia elä mään hetkessä ja yrittää tulla sinuiksi kuoleman kanssa.” 15vuotiaasta saakka ”Lehtolan ku via fanittanut” Kalle Ahola kirjoittaa alkusanoissa, että kirja on kunnian osoitus Jouko Lehtolalle. Sekä hän että Ville Hartikainen ansaitsevat kiitokset tarinoiden ja valokuvien kokoamisesta kiehtovaksi teokseksi. Parhaimmillaan Jouko Lehtolan Rock-Finlandia loksauttaa lukijan leuan lattiaan. Tämäkinkö hetki on ikuistettu Lehtolan kameran linssin lävitse? Kalle Ahola, Ville Hartikainen: Jouko Lehtolan Rock-Finlandia Like 2022, 297 s. St ef an Br em er Jouko Lehtola (1963–2010)
– Tuoksuja maailman tuulilta – w w w . k r i i t t i n e n k o r k e a k o u l u . f i Puhujakoulu Feminiinisen monet kasvot : naiset, luonto ja jumalallinen Vuoden mittainen retoriikan koulutusohjelma Puhujakoulu – Tule kuulluksi! Luentosarja otsikon aiheista! mm. Kriittisen korkeakoulun syksyn ohjelma on julkaistu! Tule mukaan Suomen ensimmäiselle kansainväliselle Ilmastotoimintaleirille Kyyjärvelle Keski-Suomeen! Leirillä on luvassa monenlaista ympäristötoimintaa. Pääset kokeilemaan luonnonhoitoja ennallistamistöitä käytännössä. Ennen kaikkea pääset tutustumaan muihin ympäristötoiminnasta kiinnostuneisiin! Leirille tulee osallistujia Suomesta, muista Pohjoismaista ja Baltiasta. 25.–27.7. Nuorten leiri 15–18-vuotiaille. 27.–29.7. Leiri on avoin kaikenikäisille, myös perheille. 29.–31.7. Kaikille avoin Maan puolustus ja Elon elvytys -leiri. Ilmastoleirin järjestää Luonto-Liiton ilmastoryhmä yhteistyössä muiden ympäristöjärjestöjen ja -liikkeiden kanssa. Leiriä tukee Pohjoismainen kulttuuripiste. Lisätiedot ja ilmoittautuminen: luontoliitto.fi/ilmastoleiri ILMASTOLEIRI 25.–31.7.2022 ASIANAJOTOIMISTO HIPPI KALLASAKARI OY ASIANAJOTOIMISTO HIPPI KALLASAKARI OY ASIANAJOTOIMISTO HIPPI KALLASAKARI OY Asianajajat Juha-Pekka Hippi ja Susanna Kallaskari + 4 muuta Käräjäoikeuden vieressä | puh 050 593 4100 asianajotoimisto@@hippi.fi | www.hippi.fi KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA?
52 • 5–6 / 2022 Miesvihasta luokkakuviin Rumpali Ilkka Tolonen luo äänimaisemaa kuunnelmiin ja yhteiskunnalliseen teatteriin Pe tte ri Aa rto lah ti M Ä VIHAAN MIEHIÄ . Mä vihaan seisaaltaan kusevia, lietelammikoita jälkeensä jättäviä miehiä. Mä vihaan lihaksikkaita miehiä, jotka nostelee pölkkyjä lenkkipolkujen varsilla. Mä vihaan laihoja alkoholisti-elämäntapataiteilijamiehiä Rytmin tiskillä. Mä vihaan itkeviä, masentuneita, itsesäälissä kieriskeleviä miehiä yksiöidensä sängyillä. Mä vihaan omahyväsiä, mielipiteistään varmoja miehiä internetissä. Oikeesti, ne ei tajua, että jos ne olis naisia, ne olis noilla argumenteilla naurettu keskustelusta ulos jo niin monta kertaa, ettei ne kehtais enää osallistua. Näin aloittaa omaan oletettuun suku puoleensa kohdistuvan tilityksensä päähenkilö Riikka Oksasen ohjaa massa Miesvihaajakuunnelmassa. Pitkän vuodatuksen kuluessa kertojan ääni kiihtyy rumpukompin mukana. Vahvistuu vaikutelma sielullisesta sy lipainista itsensä kanssa. ”Studiossa soitin näyttelijöille taus toja siten, että heillä oli aina tempo ja jonkinlainen sävelmaisema taustalla heidän puhuessaan. Olin kuunnellut Laurie Andersonin novellitarinoi ta ja ajattelin, etten haluaisi säveltää melodioita, jotka kietoisivat kuulijat pauloihinsa. Halusin saada kuulijat keskittymään tekstiin, joka on alusta loppuun mielettömän kiinnostava”, kertoo kuunnelman äänisuunnittelija Ilkka Tolonen. Juho Gröndahlin teksti alleviivaa kokemuksellista näkökulmaa ajan kohtaiseen keskusteluun sukupuolen olemuksesta. ”Oli tärkeä saada siihen sellai nen flow, joka vastaa tekijän tavoit telemaa tunnetilaa, ja että sitä voi kuunnella yhden ihmisen henkilö kohtaisena tarinana. Sen sijaan, että merkkailisin päähenkilön tunnekul jetusta, äänitaustan piti hengittää si tä, että tyyppi ei tiedä, kuinka täällä kuuluu olla.” Vakavan aiheen ohella tekstissä on myös paljon komiikkaa, rytmisyyttä ja leikkisyyttä. Tolosen mukaan tuntei den tasapainottelussa auttaa, jos työ ryhmän ilmapiiri kannustaa villien ideoiden heittelyyn. ”Koen, että menetän omasta am mattitaidostani suunnilleen kaiken, jos minulla ei ole hauskaa työtilanteessa. Tällä en tarkoita, että kaikki pitäisi lyö dä leikiksi, vaan että kyynisemmässä ilmapiirissä menetän itsevarmuuteni ihmisenä.” Rumpujen dynamiikkaa Vastaavaa bändimeininkiä Tolonen löysi myös Riiko Saatsin Teatteri Te lakalle viime syksynä ohjaaman Luonnos, 2021 (puupiirros paperille, 21 x 10 km) tiimoilta. Näytelmä kertoo Metsä hallituksen Lapin suurten avohak kuiden suunnittelusta vastanneesta eränkävijä ja luontomaalari A. E. Järvisestä (1891–1963) ja hänen kaut taan kulttuurisen luontosuhteemme ristiriitaisuudesta. Toteutuksessa Järvisen persoonan eri puolia esitti kolme eri näyttelijää. Melkein koko esityksen ajan tunnel mia rytmitti Tolonen lavalle nostetun rumpusettinsä kanssa. ”Rummut ovat valtavan vaikutta va äänilähde teatterissa, ja niistä saa irti hirveän paljon dynamiikkaa. En yleensä tee äänisuunnittelua etukä teen tai itsekseni. Nytkin olin harjoi tuksissa koko ajan läsnä rumpujen, pianon ja trumpetin kanssa ja sitten työryhmän kanssa samaa ilmaa hen gittäessä syntyi idea olla lavalla koko ajan.” Samana syksynä Tolonen vastasi Eva Louhivuoren kanssa äänisuun nittelusta ja musiikista Aina Bergrothin kirjoittamassa ja Riikka Oksa sen Komteatterille ohjaamassa Lou Salome näytelmässä. Sen nimihenkilö on 1900luvun alun eurooppalaisissa kulttuuripiireissä vaikuttanut psyko analyytikko ja aikaansa edellä oleva feministi. ”Oltiin Riikan kanssa kuunneltu kumpikin Joni Mitchelliä ja lähdettiin sitten miettimään, että olisi mahtavaa saada lavalle sen tyyppinen hahmo. Kun sitten Eva on häkellyttävä melo dian kirjoittaja ja hänen äänensä on il miömäinen, niin lähinnä kommentoin katsomon puolelta, miten musiikki is tuu kokonaisuuteen.” Taiteilijan luokkatausta Teatteriprojektien ohella Tolonen soit taa rumpuja Maija Vilkkumaan yh tyeessä ja Soft Hammers bändissään. Suhde teatteriin ulottuu yhtä kauas historiaan kuin ensimmäisille soitto tunneille meneminen. Myöhemmin hän suoritti Helsingin Pop&Jazz Kon servatorion ja opiskeli Teatterikorkea koulussa äänisuunnittelijaksi. ”Olen kotoisin Ristijärveltä ja me nin yhdeksänvuotiaana ensi kertaa teatterileirille. Kainuussa ei ole kau hean laajasti mahdollisuuksia, mutta hyödyin valtavasti siitä, että vanhem milla oli varaa ja halukkuutta maksaa kulttuuriharrastukseni”, hymyhtää To lonen. Oma tausta tausta toimi suoraan raakaaineena esimerkiksi hänen työs täessä äänimaisemaa Elsa Heikkilän ja Laura Lehtisen tanssilähtöiseen Luokkahankkeeseen. ”Mietin luokkakysymystä paljon henkilökohtaisestkin. Minkälaista luokkaetua saan siitä, että olen käynyt Teatterikorkeakoulun tai mitä haittaa on tullut siitä, että lapsuusympäristös sä taidetta oli aika vähän? Siinä hank keessa oltiin kyllä pitkään jumissa, et tä mitäs tässä äänellisesti olisi, mutta sitten ostettiin nettihuutokaupoista vanhoja kelloradioita, joiden kautta ajettujen äänien kautta saatiin mu kaan nostalgista häivähdystä.” Vaikka Tolonen tuntuu päätyvän koko ajan hyvin yhteiskunnallisiin projekteihin, hän ei koe valitsevansa projekteja ensisijassa aiheen mukaan. ”Ehkä kyse on siitä, että olen tu tustunut tekijöihin, jotka tykkäävät työtavastani. Korkeakoulutettuna tai teilijana olen vähän varovainen pi tämään palopuheita taiteen yhteis kunnallisesta merkityksestä, mutta vaikka korona perui hirveästi töitä, ei minulle tullut sellaista oloa, etteikö tämä työ olisi yhteiskunnallisesti tosi tärkeää.” Miesvihaaja julkaistaan Ylen Ykkösellä & Areenassa 11.9.2022. Lou Salome on nähtävissä vielä Tampereen teatterikesässä 2.–3.8.2022. Luokkakuvia jatkuu vielä loppuvuodesta. Kuuntele myös Ilkka Tolosen haastattelu Teatterin politiikkaa & politiikan teatteria -blogista: www.voima.fi/audio. TEKSTI TUOMAS RANTANEN LUONNOSTELUA TELAKALLA . Tanjalotta Räikkä eläytyy A. E. Virtasen jakautuneen persoonan teknokraatin lohkoon samalla, kun Ilkka Tolonen tiivistää dramaturgiaa orgaanisesta konehuoneestaan käsin,
5–6 / 2022 • 53 Miesvihasta luokkakuviin Teatterikes än Voima-tärp it KOONNU T TUOMAS RANTANE N S UOMESSA ON VANKKA kesäteattereiden perinne. Silloinkin kun niiden pää paino on kliseisessä heinälatoromantiikassa tai kompuroivassa sketsiviih teessä, ne palvelevat yhteisöllisyyden ja taiteellisen itseilmaisun hyveitä. Teemoiltaan kunnianhimoiseen kesäteattereiden sarjaan kuuluu Itäkeskuksen kesäteatterissa 14.6. aloittava Juha Mustanojan yli 12vuotiaille tarkoitettu näy telmä Äiti ja Gorilla. Siinä Simasen perheen jäsenet eivät osaa enää puhua toi silleen. Isä Nallen hunajabisnekset ovat ajaneet karille ja äiti Hani haaveilee Afrikkaan muuttamisesta. Kaukomaille karkaamisen sijaan hän kuitenkin pää tyy ostamaan kotiinsa gorillan, joka alkaa terrorisoida koko perhettä. Näyttelijä Åsa Nybon vetämissä lasten työpajoissa on valmistettu taidetta kesäteatterille ja käsitelty esityksen teemoja. Tyystin toisenlaista estetiikkaa edustaa Vaarakollektiivin Kajaanin Pöllyvaarassa 16.6.–19.6. esittämä Metsä meissä, joka on ”metsäretken muotoon rakentunut kä velevä esitys, joka yhdistää kotoperäistä mytologiaa, esittävää taidetta, biologiaa ja metsäluonnon hyvinvointivaikutuksia”. ”Nykykansanteatteria” savolaisilla työväentaloilla esittävä Saimaan teatteri aloit taa Riparinäytelmänsä kiertueen Juvalta 1.7. Aino Pennasen kirjoittama näy telmä kertoo pakkoeläkkeelle määrätystä papista, joka tekee kaikkensa käännyt tääkseen uransa viimeiset riparilaiset uskoon. Ohjaaja Riikka Oksasen mukaan tämän ”kauhukomedian maailmankuvassa ihminen on abstraktiin ajatteluun kykenevä eläin, jolle on luontaista etsiä merkityksiä ja syyseuraussuhteita sat tumanvaraisistakin tapahtumista”. Tamperelaisen Teatteri Ivan viimekesäisessä Cafe Crises esityksessä ilmasto ahdistus rysäytettiin yhteen popstarailun ja pinnallisten ihmissuhteiden kanssa. 7.7. ensiiltansa saavassa immersiivisessä Rosendahl, Rosendahl esityksessä tutki taan itsemurhaa ja masennusta sekä niihin liittyvää kollektiivista romantisointia. Perinteikäs Ylioppilasteatteri on pitänyt kesälaiduntaan Helsingin Mustikkamaal la jo vuodesta 1984. Siellä 16.7. ensiiltaan tulevassa Jenni Korpelan ja Elena Rekolan Queer-Babyssä kuljetaan John Watersin Cry Babyn ja Baz Luhrmannin William Shakespearen Romeo ja Julian viitoittamalla tiellä: ”Helvetti on irti, kun nuorisokapinallinen QueerBaby ja kympin tyttö Allison rakastuvat toisiinsa. Tästä eivät ole innoissaan Allisonin isoäiti eikä QueerBabyn kaveritkaan, joiden mielestä Allison on pelkkä bicurious heterotyttö." 1.–7.8. vietettävässä Tampereen teatterikesässä nähdään ranskalaisen Vivarium Studion Farm Fatalen ”surrealistinen visio työttömien linnunpelättimien ekovallan kumouksesta”. Kotimaisista esityksistä mukana ovat muun muas sa nuorten huumeongelmista kertova Oulun kaupunginteatterin Poikani, joka katosi . Teatteri Avoimien ovien ITEtaiteilija Elis Sinistön elämään perustuva Onnellisinta on olla onnellinen sekä sekä 4 Floors of Whores kollektiivin suoma laisten teatteriklassikkojen käsittelytapaa murtava niXXXavuori. 24.–28.8. Helsingissä järjestettävä Sampo Festival esittelee nukketeatteria Iso Britanniasta, Ranskasta, Tšekistä, Sloveniasta ja Kreikasta. Yhteiskunnallista hard corea tapahtumassa edustaa ainakin ranskalaisen Compagnie à ryhmän La Conquete – Valloitus, joka tarjoaa ”esineteatteria kolonisoiduille kehoille”. Suo malaisen Teatteri QO:n yli 10vuotiaille suunnattu paperiteatteriesitys Hannahin pieni teatteri avaa puolestaan Hannah Arendtin käsityksiä ”yksilön ja yhteiskun nan, hyvän ja pahan sekä demokratian ja ihmisyyden kysymyksistä” Aleksanterin teatterissa 18.8.–4.9. toista kertaa järjestettävä Helsingin Ooppera kesä tarjoaa monipuolisen katselmuksen kamarioopperaan ja musiikki teatteriin. Sen yhteiskunnallisesti päräyttävää antia on esimerkiksi Laura Kaminskyn transteemainen As One kamariooppera, jossa Hannah ennen (baritoni) ja Han nah jälkeen (mezzosopraano) jakavat päähenkilön roolin. Vahvasti vuorovaikut teinen teos yhdistää nykyoopperan esitystaiteeseen ja videotaiteeseen. Lisää kesäteattereista Maunulatalon ulkolavalla 16.6. tallennettavassa Teatterin politiikka & politiikan teatteria -podcastissa, joka on kuultavissa 20.6. alkaen osoitteessa voima.fi/audio. Gorilla olohuoneessa ja Vaara metsässä SUOMEN AINOA ESITTÄVIEN TAITEIDEN AIKAKAUSLEHTI • TEATTERITANSSI.FI TTS_pikkuilmo_voima_118x26mm.indd 1 25/03/2022 16.59 LIPUT Suurtuotantomme The Addams Family on huumorin täyteinen komediamusikaali erilaisuudesta ja rakkaudesta. Tervetuloa selkäpiitä hellivään seuraamme juuri sellaisena kuin olet! kotkanteatteri.fi ENSI-ILTA LAUANTAINA 10.9. SUURI KOMEDIAMUSIKAALI THE ADDAMS FAMILY A NEW MUSICAL Book by MARSHALL BRICKMAN and RICK ELICE Music and Lyrics by ANDREW LIPPA Based on Characters Created by Charles Addams Originally produced on Broadway by Stuart Oken, Roy Furman, Michael Leavitt, Five Cent Productions, Stephen Schuler, Decca Theatricals, Scott M. Delman, Stuart Ditsky, Terry Allen Kramer, Stephanie P. McClelland, James L. Nederlander, Eva Price, Jam Theatricals/Mary LuRoffe, Pittsburgh CLO/Gutterman-Swinsky, Vivek Tiwary/Gary Kaplan, The Weinstein Company/Clarence, LLC, Adam Zotovich/Tribe Theatricals By Special Arrangement with Elephant Eye Theatrical OHJAUS KATJA KROHN KAPELLIMESTARI ILJA KASKIMAA KÄSIKIRJOITUS MARSHALL BRICKMAN & RICK ELICE MUSIIKKI ANDREW LIPPA N ils Kr og ell Äiti ja Gorilla
54 • 5–6 / 2022 Venetsian biennaalissa unelmoidaan uusi todellisuus Pandemian takia viime vuodelta tällä vuodella siirtynyt nykytaiteen jättinäyttely on tehnyt raikkaita uudistuksia. Aikaisemmin vain ensimmäinen ja toinen maailmansota ovat siirtäneet biennaalia. N YKYTAITEEN suu rimpia tapahtumia on joka toinen vuosi järjestettävä Venetsi an biennaali. Näytte lyn kuraattorina on nyt ensimmäistä kertaa italialainen nainen, New Yorkissa asuva Cecilia Alemani (s. 1977). Hän on kuratoinut ryhmänäyttelyt keskuspaviljongissa Giardinipuistossa ja vanhalla telakka alueella Arsenalessa. Ryhmänäyttelyiden nimi The Milk of Dreams tulee surrealistisen kuva taiteilijan ja kirjailijan Leonora Carringtonin (1917–2011) samannimises tä lastenkirjasta, joka julkaistiin vasta vuonna 2013. Kirja käsittelee mieliku vituksellisia muodonmuutoksia. Alemani kertoo biennaalin verk kosivuilla, että näyttely keskittyy eri tyisesti kolmeen teemaan: kehollisiin muodonmuutoksiin, yksilöiden ja tek nologian väliseen suhteeseen sekä ke hojen ja Maan väliseen suhteeseen. Jälkimmäistä teemaa selventää esi merkiksi nigerialaisamerikkalaisen Precious Okoyomonin installaatio Earth Before the End of the World. Kä vijät kulkevat polkua pitkin läpi puu tarhan, jossa seisoo mullasta ja kas veista tehtyjä ihmishahmoja. Paviljongeissa on tavalliseen ta paan esillä uutta nykytaidetta, mutta Alemanin kuratoimat ryhmänäytte lyt sisältävät poikkeuksellisesti myös vanhempaa taidetta, erityisesti unoh detuilta naispuolisilta surrealisteilta 1920 ja 1930luvuilta. Esillä on esi merkiksi taiteilija Aleksandra Eksterin alkuperäisiä pukuja naishahmol le mykkäajan scifielokuvaan Aelita – The Queen of Mars (Neuvostoliitto 1924). Tavallisesti naispuolisia taiteilijoi ta on ollut biennaalissa vain pieni vä hemmistö, mutta Alemani on valinnut suurimmaksi osaksi naisia ja myös muun ja transsukupuolisia. Keskus paviljongissa on esimerkiksi esillä maalauksia ja nukkeja tanskalaiselta Ovartacilta (1894–1985), joka korjasi sukupuoltaan jo vuonna 1957. Aleman kertoo biennaalin katalo gissa, että pandemiasta huolimatta ky seessä on optimistinen näyttely, joka juhlistaa taidetta ja sen kykyä luoda vaihtoehtoisia todellisuuksia ja uusia edellytyksiä olemassololle. Keskus paviljongin ryhmänäyttely käsittelee myyttejä, henkisyyttä, kolonialismin kritiikkiä, naisen asemaa ja posthu manismia. Rakennuksen ulkopuolta koristavat saksalaisen Cosima von Boninin hassut, ihmismäiset meren eläväveistokset. Giardinissa sijaitsee myös 29 eri maiden paviljonkia ja Arsenalessa vie lä 15 paviljonkia. Venäjän paviljonki on suljettu ja vartioitu sotatilanteen vuoksi. Ukraina taas on saanut Giar diniin nyt aukion, jonka teoksissa eri maiden taiteilijat käsittelevät Ukrai nan sotaa. Jokaisen maan oma organisaatio on valinnut paviljonkinsa taiteilijan, mutta taiteilijat ovat pyrkineet huo mioimaan biennaalin tämän vuoden teemat. Biennaalin aikana on myös monia rinnakkaistapahtumia galle rioissa ja taidemuseoissa ympäri Ve netsiaa. Giardinin puutarha Tänä vuonna sekä Yhdysvaltojen että Britannian paviljongit on – vasta nyt – ensimmäistä kertaa annettu mus talle naistaiteilijalle. Yhdysvaltojen paviljongissa Simone Leigh (s. 1967) tutkii mustaa naiseutta. Upea näytte ly Sovereignty (suom. yksilönvapaus, suvereniteetti) sekoittaa keskenään bagatkansan rituaaleja Guineasta, varhaista mustaa amerikkalaista kult tuuria Edgefieldin piirikunnasta Ete läCarolinasta ja Pariisin vuoden 1931 siirtomaanäyttelyä. Suurilla prons si ja keramiikkaveistoksillaan Leigh pyrkii täyttämään historiallisten do kumenttien aukkoja uusilla vaihto ehdoilla. Arsenalen ryhmänäyttelyn aloittaa hänen valtava pronssiveis toksensa Brick House (2019), joka kuvaa mustaa tyttöhahmoa ilman silmiä. Pohjoismaiden paviljonkiin on en simmäistä kertaa valittu saamelais taiteilijoita. Taiteilijat ovat Suomesta Pauliina Feodoroff (s. 1977), Norjasta Máret Ánne Sara (s. 1983) ja Ruotsis TEKSTI ELISA HELENIUS KUVAT VENETSIAN BIENNAALI ta Anders Sunna (s. 1985). Kävijöitä opastavat nuoret saamelaisnaiset, jot ka ovat pukeutuneet saamenpukuun (pohjoissaameksi gákti). Kolttasaa melainen Feodoroff muistetaan saa pumisestaan vuoden 2015 presiden tin itsenäisyyspäivän vastaanotolle kumppaninsa, teatteriohjaaja Milja Sarkolan kanssa ”169” ihossa lukien. ILO 169 sopimus takaisi alkupe räiskansoille samat oikeudet kanta Norjan saamelainen Vibeke Persen on yksi Pohjoismaiden paviljongin museo-oppaista. Elis a H ele niu s Yhdysvaltojen paviljonki on annettu ensimmäistä kertaa mustalle naistaiteilijalle, Simone Leighille. M arc o C ap pe llet ti
väestön kanssa sekä vahvistaisi al kuperäiskansojen oikeutta säilyttää elämäntapansa, kielensä ja identiteet tinsä kansana. Sopimus on Suomessa yhä ratifioimatta, minkä suurin syy ovat kaivoshankkeet. Uffe Isoloton (s. 1976) näyttely ”We Walked the Earth” muuttaa Tanskan paviljongin suureksi talliksi. Vaikuttava installaa tio sijoittuu hybridiaikakauteen, joka yhdistää elementtejä muinaisesta tanskalaisesta maaseutukulttuurista scifi-tulevaisuuteen tai transhumanis miin. Tässä salaperäisessä draamas sa lattialla makaa alakuloisen näköi nen naispuolinen kentauri ja toisessa huoneessa painovoimaa uhmaa hirt täytynyt miespuolinen kentauri. Näyttelyn on tulkittu kuvaavan ken ties radikaalisti muuttuvaa nykykult tuuria. Arsenalen telakka Gabriel Chailen (s. 1985) taide tut kii hänen kotimaansa köyhtyneitä yhteisöjä, rituaaleja, henkisyyttä ja taiteellisia tapoja. Hän yhdistelee hu moristisesti ja runollisesti materiaa leja esikolumbiaaniseen kulttuuriin. Chaile kuvaa itseään visuaaliseksi antropologiksi. Yleensä naisten teke mää taidetta pidetään perhettä kä sittelevänä, joten on piristävää, et tä argentiinalaiselle miestaiteilijalle tärkeitä teemoja ovat perhesuhteet, esivanhempien tarinat ja sosiaaliset rituaalit. Chaile on tehnyt biennaa lia varten viisi valtavaa ja veikeää veistos uunia, jotka kuvaannollisesti esittävät hänen vanhem piaan ja iso vanhempiaan. Punaisen samettiverhon takaa pil kottaa suuri rotan häntä. Kun verhot avaa, sisällä jatkuu huomattavasti suurempi ja karvainen häntä. Kolmel la valkokankaalla pyörii vangitseva lyhytelokuva, jonka päähenkilö on oikea pikkupossu ja välillä possuk si pukeutunut mies. Possu menettää häntänsä väkivaltaisesti ja joutuu outoon lemmikkien kauneuskilpai luun. Berliinissä asuvan Marianna Simnettin (s. 1986) brutaali ja satu mainen teos The Severed Tail (2022) sisältää fetissejä ja leikkiä. Tarina muistuttaa meitä eläimestä sisälläm me sekä käsittelee muodonmuutosta ja halua. Kolumbialaisen Delcy Morelosin (s. 1967) luomaan yksinkertaiseen la byrinttiin ei voi eksyä, mutta se tar joaa mieleenjäävän ja ilahduttavan elämyksen. Tavallisesti keramiikan ja saven parissa työskentelevä Morelos on nyt valinnut materiaalikseen mul lan. Earthly Paradis on mullan lisäksi muun muassa heinästä, kaakaojau heesta, kanelista ja mausteneilikasta tehty suuri installaatio. Herkullinen tuoksu on osa elämystä. Minimalisti nen ja tummasävyinen teos muistuttaa siitä, että me ihmiset olemme maallisia olentoja. Emme voi kontrolloida luon toa, ja muutumme lopulta myös itse mullaksi. Venetsian biennaali järjestetään 23.4.–27.11.2022. Katso lisää tärppejä ja kuvia näyttelystä: voima.fi Uffe Isoloton näyttely ”We Walked the Earth” installaatio yhdistää elementtejä muinaisesta tanskalaisesta maaseutukulttuurista scifi-tulevaisuuteen tai transhumanismiin. Gabriel Chaile on tehnyt biennaalia varten viisi valtavaa ja veikeää veistosuunia, jotka kuvaannollisesti esittävät hänen vanhempiaan ja isovanhempiaan. PAS ASSEMBLÉ – TANSSIN JATKUVA LIIKE LAILA PULLISEN TUOTANNOSSA 2.6.-28.8.2022 TO-SU KLO 11-17 lailapullinen.fi Puutarhakatu 34, Tampere | tampereentaidemuseo.fi 11.6.–11.9.2022 Em m a Jä äs ke lä in en : He av y Th in ke r, 20 21 La pi n vi hr eä m ar m or i, ka hv ill a vä rj ät ty vi lla AT HER FINGERTIPS VUODEN NUORI TAITEILIJA 2022 EMMA JÄÄSKELÄINEN
56 • 5–6 / 2022 Pelokkaat tuomarit ja rohkea kansa Ansa Moskovassa leffa näyttää, miten Venäjän viranomaiset houkuttelevat nuoria aktivisteja ansaan kiduttaakseen heitä ja sulkeakseen heidät vankilaan. Ohjaaja Anna Šišova kertoo, että todellinen vallankumous voi olla lähellä, jos systeemi herpaantuu. TEKSTI IIDA SIMES KUVA TIMUR YILMAZ U UTUUSELOKUVAN pää henkilön Anna Pavlikovan tarina kertoo nyky Venäjän uskomattomasta oikeusjärjestelmästä, jota sana ”epäoikeudenmukainen” ei riitä alkuunkaan kuvaamaan. Järjestelmä on läpensä korruptoitunut, suoras taan mätä. Poliisiväkivalta on yleistä ja oikeu denkäynnit muistuttavat enemmän stalinistista teatteria kuin mitään si vistyneen kansalaisyhteiskunnan toi mintamallia. Elokuva alkaa vuodesta 2018, jol loin vasta 17vuotias Pavlikova ka vereineen on haastettuna oikeuteen. ”Uusi suuruus” järjestö, johon hän on kuulunut ja jonka perustajia hän on ol lut, onkin ilmeisen laiton. Joku on kan nellut poliisille järjestön vallankumo uksellisesta agendasta. Asianajajan perustelut ovat turhia. Paperinsa taakse piiloutuva tuomari mumisee ilman mikrofonia, että Pav likova joutuu puolen vuoden tutkinta vankeuteen. Pavlikovan äiti puhkeaa itkuun. Anna Pavlikova oli halunnut opis kella biologiaa, ja hänen motivaa tionsa maailman muuttamiseen lähti ympäristönsuojelusta. Pavlikova oli tavannut ikäisiään nuoria nettikes kusteluissa. Keskusteluryhmä, johon Pavlikova kuului, perusti vuonna 2018 järjestön luomaan uutta järjestystä Ve näjälle. Vai perustiko sittenkään? Tarinan kuoriutuessa paljastuu, et tä kiellettyn ”äärijärjestön” paksuine sääntökirjoineen perustivat Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n agentit it se. Samoin kantelun poliisille tekivät nuo samaiset agentit. Pelon ja valheen valtio Elokuvan ohjannut Anna Šišova esit telee teostaan Helsingissä. Hän pohtii mikä on vallanpitäjien motiivi kurittaa omaa kansaansa, jopa alaikäisiä. ”Koko Venäjän valtio perustuu pel koon ja valheeseen.” Šišova ei näe vallanpitäjien käytök sen takana olevan mitään erityisen ja loja arvoja. Systeemi jatkuu tällaise na, koska sen on pakko. Siinä mielessä Pavlikovan ja tämän ystävien oikeus juttu on suunnattu tärkeälle kohde yleisölle: ”Vallanpitäjät haluavat nuorten pelkäävän. Kreml pelkää kuitenkin itse eniten. Pahinta on, jos ihmiset yhdistävät voimansa. Tällaisilla oi keusjutuilla nuorille viestään, että ku ka tahansa voi olla agentti, eikä ku kaan saa luottaa kehenkään”, Šišova avaa. Minkään logiikan kautta Venäjän poliisikoneistoa ei voi tulkita. Yksi poliisin tärkeimmistä töistä on estää ”homopropagandan” leviäminen (sel laiseksi viranomaiset voivat tulkita lähes minkä tahansa epäsiveelliseksi tulkitsemansa koskettelun), mutta ki duttaessaan pidätettyjä poliisit usein kajoavat näiden peräaukkoon – niin on käynyt myös Pavlikovan tovereille. Pidätetyille sanotaan raiskausten jat kuvan vankilassa.
5–6 / 2022 • 57 CIN E M A OR ION / E E R IK IN K AT U 1 5 , 00100 HE L SIN K I 8.8. 2022 CINEMA ORIONISSA Ohjelmisto ja liput: www.cinemaorion.fi Ohjelmisto julkaistaan ja liput tulevat myyntiin heinäkuussa. 1 2 t h S a v o n l i n n a I n t e r n a t i o n a l N a t u r e F i l m F e s t i v a l W W W . S I N F F . F I 1 8 . – 2 1 . 8 . 2 2 2 ninni@kaligraphics.fi / www.kaligraphics.fi KALI GRAPHICS Pavlikovan ystävä Ruslan Kosteljankov tunnustaa videolla syyllisyy tensä kaikkeen, mitä syyttäjä on vaati nut. Asianajajan mukaan tämä johtui siitä, ettei hän enää kestä kidutuksia. ”Kiduttaminen on hyvin yleistä”, Šišova kertoo. ”Raiskauksiin on jopa oma ohjekirjansa.” Šišova kertoo, et tä toisin kuin miehiä, naisia ei kidute ta niinkään raiskaamalla, vaan heitä pakotetaan riisuutumaan miesvarti joiden edessä, ja poliisin tai syyttäjän edustaja kajoaa heidän vaginaansa ”lääketieteellisen tutkimuksen” varjol la. Oikeudenkäynnit nopeutuvat, kun syytetyt tunnustavat jo alkuvaiheessa. Ohjaajan mielestä erityisesti Kostel jankoville tapahtui kauheita prosessin aikana. Karismaattinen ja fiksu Kos teljankov oli orpo ja kasvanut köyhis sä oloissa Moskovan etäisimmissä kau pungiosissa. ”Uusi suuruus” järjestön perustanut, hieman muita vanhempi ”Ruslan D.” oli kannustavilla keskus teluillaan vahvistanut Kosteljankovin itsetuntoa ja turvallisuudentunnetta. ”Ruslan D.” katosi pian oikeuden käynnin alettua. Hänen ja parin muun agentin asentamien kameroiden ai neistot näyttävät, miten ”Ruslan D.” manipuloi tilanteita. Totuudessa on toivoa ”Yhä useammat vastustavat Putinia”, Šišova sanoo painokkaasti. Šišova perheineen ei pysty enää asumaan Venäjällä, mutta kaipaa ko tiin. ”Me kaikki [lähteneet] odotamme, että tämä hallinto kaatuisi.” Hän ei kuitenkaan usko, että pa rempaa on luvassa ihan pian. Venä jän hyökkäyssota Ukrainassa on niin masentavan tuhoisa operaatio monin tavoin. Miten luulet että tämä kaikki päät tyy? ”Ne [venäläiset] taistelevat Ukrai nassa loppuun asti, koska muuta ulos pääsyä ei ole.” Šišovaa mietityttävät paljon viime aikaiset uutiset Venäjältä ulkomaille lähteneistä ammattilaisista. Esimer kiksi tietotekniikan alan osaajia maas sa on hyvin vähän. Jos systeemit ha joavat, aniharva osaa korjata. ”Tämä antaa minulle toivoa”, Šišova sanoo. Ehkä osaajapula herät tää ihmiset kaatamaan vallan. Šišovan mielestä kotimaa on nyt suunnilleen samantapainen kuin PohjoisKorea tai Iran: totalitaristinen valtio, josta sivis tys ja korkeatasoinen teknologia kar kaavat ulkomaille. Huolimatta epätoivoiselta tuntuvas ta aiheestaan – systeemistä, joka pel kää jopa teinejä niin paljon, että halu aa narauttaa heitä vankilaan – elokuva antaa toivoa. Vaikka Kremlin ja sitä johtavan, epätoivoisen KGBupseerin Vladimir Putinin on tarkoitus pelotella kan saansa hiljaiseksi, ja juuri sitä tavoitet ta tämä elokuva ja jokainen lehtijuttu siitä saattaa edistää, siitä huolimatta elokuva kääntyy pelottelemaan enem män Putinia kuin aktivisteja. Ansa Moskovassa keskittää katseen uskomattoman rohkeisiin, sinnikkäi siin ja älykkäisiin ihmisiin: kaunissil mäiseen Kostjaan, joka pelottomasti osoittaa mieltä Pavlikovan vapautta misen puolesta ja huutaa iskulausei ta samalla, kun häntä kannetaan po liisiautoon. Äiti Juliaan, joka taistelee tyttärensä vapauttamisen puolesta, vaikka hänen terveytensä on heikko ja poliisit uhkailevat häntäkin. Pelot tomiin journalisteihin, jotka väsymät tä penkovat tietoja FSB:n touhuista. Näillä ihmisillä on puolellaan to tuus ja rakkaus – juuri ne ominaisuu det, jotka Kremliltä ovat kateissa. Ohjaus Anna Šišova, tuotanto Iikka Vehkalahti Ansa Moskovassa Elokuvateattereissa nyt VALLANPITÄJÄT HALUAVAT NUORTEN PELKÄÄVÄN. KREML PELKÄÄ KUITENKIN ITSE ENITEN. Äiti ja tytär. Julia ja Anna Pavlikova.
58 • 5–6 / 2022 ELOKUVAT Majid Majidi: AURINGON LAPSET Elokuvateattereissa nyt. Iranilaisen Majid Majidin ohjaama Auringon lapset kertoo 12-vuotiaasta Alista (Venetsian elokuvajuhlilla roolistaan palkittu Rauhollah Zamani) ja hänen johdollaan Teheranin kaduilla ja verstailla hanttihommia tekevästä poikaporukasta. Tyttöjen ja afgaanipakolaisperheiden asemaa peilaa metroissa krääsää kaupusteleva sinnikäs Zahra ( Shamila Shirzad). Elokuvan päätarinassa paikallinen gangsteri palkkaa pojat etsimään kätkettyä aarretta katupojille tarkoitetun hyväntekeväisyyskoulun kellarin kautta. Asetelman varjolla elokuvassa sivutaan iranilaisen yhteiskunnan aitoja ongelmia kuten huumeiden käyttöä, mielenterveysongelmia, koulujärjestelmän ja turvaverkkojen puutteita, järjestäytynyttä rikollisuutta, virkamiesten ja poliisien mielivaltaa sekä rasismia. Lasten perspektiivin tavoittava kuvaus ja Alin luova neuvokkuus näyttävät saaneen vaikutteita François Truffaut'n klassikkoelokuvasta 400 kepposta (1959). Jengin keskinäinen dynamiikka ja suhde opettajien, virkavallan ja pahisten edustamiin auktoriteetteihin tuo mieleen myös Harry Potterin joukkoineen. Vaikka taikasauvoja sosiaalisten todellisuuden muuttamiseen ei ole tarjolla, elokuvan 12-vuoden ikäraja ei ole liian alhainen. Ahdistuksen sijaan se herättänee myös päähenkilöiden ikäisissä katsojissa halua keskustella ja puuttua elämän erilaisiin epäkohtiin. TUOMAS RANTANEN Joseph Kosinski: TOP GUN – MAVERICK Elokuvateattereissa nyt. Top Gun (1986) on elokuva, jonka vaikutus on kokoaan suurempi. Hävittäjälentäjien taitavuutta ja hävittäjäkoneiden erinomaisuutta ylistävä elokuva yhdisti ennennäkemättömällä tavalla Hollywoodin estetisoidun pinnan ja sotavoimien propagandan. Tarinan puolesta kyseessä oli perinteinen ”nuorukaisesta kasvaa mies” -seikkailu, mutta sen myötä henkilöstövajeesta kärsineiden asevoimien rekrytointitoimistoihin puski halukkaita ovista ja ikkunoista. Nyt, 36 vuotta myöhemmin elokuva on saanut jatko-osan, jonka tarinaelementit ovat pitkälti samat kuin ensimmäisessä osassa. Tom Cruisen esittämä Maverick on toki ikääntynyt, mutta yhä edelleen tämä sääntöjä rikkova kapinallinen selviää jääräpäisyytensä synnyttämistä ongelmista ylivertaisen teknisen taituruutensa avulla. Top Gun – Maverick keräsi heti avauksessa häkellyttävät lipputulot ja sitä on jopa ylistetty kaikkien aikojen parhaaksi jatko-osaksi, mutta pohjimmiltaan tarjolla on lähinnä fanien toivomat juonenkäänteet toistava, teknisesti taitava toisinto klassikkoelokuvasta. Top Gun – Maverick ei kaikesta ylistyksestä ja menestyksestä huolimatta kuitenkaan taida uudista mitään ja sillä tuskin tulee olemaan samanlaista kulttuurista vaikutusta kuin ensimmäisellä Top Gunilla. Sotapornosta tykkäävät saavat toki fiilisteltävää. JARI TAMMINEN KOONNUT TUOMAS RANTANEN 24.6. Yle Teema & Fem: Valkoinen ilmapallo (Iran 1995) Iranissa sensuurin kanssa nykyään jo kroonisesti painiskelevan Jafar Panahin minimalistinen esikoiselokuva kertoo pikkutytöstä, joka ostaessaan kultakalaa uudenvuodenjuhlaa varten kohtaa tukun arkisia, mutta samalla yhteiskunnallisesti tulkittavissa olevia vastoinkäymisiä. Sodankylän elokuvajuhlilla 2006 tehty Panahin haastattelu löytyy Yle Areenasta. 25.6. Yle Teema & Fem: Tohtori Outolempi eli: kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia (Iso-Britannia 1964) Venäjän imperialistisen sotapolitiikan ja sen meilläkin herättämän revanssimielisen hurmahenkisyyden keskellä Stanley Kubrickin kylmän sodan ajan musta klassikkosatiiri tuntuu pelottavan ajankohtaiselta muutenkin kuin sähläyksen seurauksena syttyvän ydinsodan uhkaan liittyvien huomioidensa tähden. 6.–31.7. Yle TV2 & Areena: Naisten jalkapallon EM-kisat Alkusarjan kuolemanlohkossa Suomea vastaan asettuvat Euroopan ehdottomiin huippuihin lukeutuvat Espanja, Tanska ja Saksa. Ei silti hätää, sillä Suomella mukana ovat 141 maaottelun konkari Anna Westerlundin ja 50 maaottelumaalin Linda Sällströmin ohella sellaisia tiimin kantavia voimia kuten Natalia Kuikka ja Eveliina Summanen sekä tuore tsemppaaja Elli Pikkujämsä. 7.8. Yle Areena: Fucking with Nobody (Suomi 2020) Hannaleena Haurun älykkään sensitiivinen pseudodokumentti on terävästi piruileva satiirikomedia parisuhdekliseistä, todellisuuden tarinallistamisesta sekä sosiaalisen median ja elokuvan mahdollisuuksista toisten manipuloimiseen. Viaplay: Gaslit (USA 2022) Julia Roberts esittää presidentti Richard Nixonin oikeusministeri John N. Mitchellin ( Sean Penn) pitelemättömän itsenäistä puolisoa Martha Mitchelliä Watergateskandaalin käänteitä kuvaavassa Robbie Pickeringin minisarjassa. Tuore näkökulma avaa kiinnostavalla tavalla sitä ohittamatonta vaikutusta, joka tällä tunnetulla tapahtumasarjalla oli pysyvästi amerikkalaisen poliittisen järjestelmän ja median väliseen suhteeseen. John Madden: OPERAATIO MINCEMEAT Elokuvateattereissa nyt. Toisen maailmansodan aika syttyy elämään. Nuo 1940-luvun alun hetket näyttävät paremmilta valkokankaalla kuin ikinä aikalaisten eläessä Lontoossa värittämää arkea tai merillä syöksyveneessä odottamassa käskyä maihinnousuun. Brittien oli keksittävä huijaus, jotta liittoutuneet pystyisivät nousemaan maihin Sisiliassa. Saari vilisi Saksan ja Italian sotajoukkoja. Tarvittiin Troijan hevonen, jonka saksalaiset veisivät johtajilleen. Sellaiseksi päätyi kuollut mies. Operaatio Mincemeat on hyvin siisti ja viihdyttävä – mutta rosoisempana se olisi paljon parempi. Tarina olisi kaivannut lisää viiniä, epätoivoa ja intohimoa. Eiväthän nämä ihmiset tienneet, nouseeko aurinko huomenna. IIDA SIMES Lue lisää arvioita osoitteessa Voiman TV-tärpit Baz Luhrmann: ELVIS Ensi-ilta 29.6. Memphisissä uransa aloittanut laulaja ja elokuva näyttelijä Elvis Presley (1935–1977) on yhä yksi maailman eniten tienaavista vainajista. Poikkeuksellisen laajan äänialan omanneen artistin kaupallinen menestys perustui lahjojen ja karisman ohella siihen, että juuri hänen kauttaan afroamerikkalainen rhythm and blues ja sen avoin seksuaalisuus olivat tuotteistettavissa valkoiselle keskiluokalle. Niin Elviksestä tuli nykyisen rockja pop-ilmaisun ikoninen pioneeri. Elokuvistaan Moulin Rouge! (2001) ja The Great Gatsby – Kultahattu (2013) tunnetun australialaisen Baz Luhrmannin suureellisen hallittu estetiikka on räjähtävimmillään avainjaksossa, jossa Elviksen ( Austin Butler) petollinen manageri ”eversti” Tom Parker ( Tom Hanks) näkee tulevan suojattinsa ensi kertaa keikalla. Sen kanssa ristiin leikataan intensiivisiä kohtauksia, joissa Elvis lapsena hurmioituu herätysteltan afrogospelin äärellä ja tirkistellessään lankkuseinän aukosta seksiä tihkuvaa bluesvääntöä. Luhrmann alleviivaa muutenkin Elviksen vilpitöntä kunnioitusta mustan musiikin juuria kohtaan ja myötämielisyyttä 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeen sanomalle. Samalla armeliaasti sivuun jää artistin myöhempi liehittely nixonilaisen konservatismin suuntaan. Kiinnostava ratkaisu on myös kuvata Elviksen urakaari manageri Parkerin näkökulmasta ja hänen kanssaan solmitun faustisen sopimuksen seurauksena. Loppua kohden Luhrmannin dramaturginen ja kuvallinen luovuus alkavat silti hiukan hyytyä todellisuuden käsikirjoittaman kliseisemmän ankeuden äärellä. TUOMAS RANTANEN
Muut Agnés Vardan elokuvat Cinema Orionissa kesällä: ONNEN HETKET 21.6. klo 17 & 25.7. klo 17 CLÈO VIIDESTÄ SEITSEMÄÄN 11.8. klo 17.15 & 23.8. klo 17 Liput 9/11 euroa teatterin kassalta tai verkkokaupasta osoitteessa cinemaorion.fi Jane B. for Agnés V. Eerikinkatu 15, Helsinki Tulossa elokuvateattereihin 15.7. Son ja Sa lom äk i Ilo na Va lko ne n Ka ti Ra pia Erk ki Na m pa jär vi Ha nn a Sa arik os ki Kim m o Ku m ela Je lin a Ra hik ain en Ee ro Yrjö lä Ju lian a Hy rri Ha nn u Se pp älä Vilm a Mä ätt än en Pa av o Ha lon en Ee tu Sih vo ne n Mia Ha m ari Nin a Iso -H ert tu a He rtt a Kiis ki KOTKA ART 10.6.-14.8.2 022 No te s on th e sta te of th e wo rld / VIE NO MO TO RS / Ka ti Ra pia & Ilo na Va lko ne n Avoinna ti-pe 12-18, la 12-15 Kaupunginsaira alan ruokala, Galleria Uusikuva, Haukkavuoren näkötorni ja ympäristö 5.–7.8.2022 Me elämme!! Paleface ja Laulava Unioni & special quest. La, 6.8. 18-22 WIGWAM Revisited feat. Jukka Gustavson , Five Fifteen Liput 24€/28€. PUISTOBAKKANAALIT Su 7.8. 12-20 Kaiken maailman keittiöitä, ympäristötaidetta, tekemistä ja olemista, naapureita ja talon väkeä, musiikkia, rytmejä ja tanssia, runoutta ja elämän makua! Hearthill, Emilia Sisco & The Northern Lights, Afrojazz Quintet feat. Charlotta Kerbs, Ne Galaktiset, Elliot’s Crazy Compass, Fox Confession, Tevri Ensemble sekä monet muut. Liput 20€/25€. Ennakkoliput www.tiketti.fi Puistobakkanaalissa lippu tarvitaan ohjelmaja ravintola-alueelle, muttei puistoon, jossa ruokamyyntiä ja esiintymislava myös! elonjuhla.lapinlahti.org Elonjuhlaa Lapinlahdessa @elonjuhlaa IHAN PIHALLA -klubit Pe 5.8. 18-22 Päärakennuksen pihalla suuri ravintola-alue jossa ruokaa, herkkuja ja juomaa tarjoaa Lapinlahden uusi ravintola sekä talon kahvilat.