• ASELAIVAT • LEIPÄJONO • NOIDAT Salla Tu iva a JA ELÄINTEN VALLANKUMOUS 3/2025 28.4.–15.6. SUOMEN SUURIN KULTTUURILEHTI
• Oma tyyli on parasta muotia. Kontista löydät vaatteita, jalkineita, asusteita ja koruja. Kontin avulla voi helposti kokeilla uutta erilaista lomalookia. Piristä kotiasi persoonallisella tavalla! Sisustustavaraa ja astioita löytyy joka myymälästä. Kontista löytää joka kotiin tarvittavia käyttötavaroita. Tekemistä kesäpäiviin! Kontista löytää myös kesäpelejä, kirjoja ja vapaa-ajan tarvikkeita. Festarikesään tarvitaan joskus myös makuupusseja ja telttoja – niitäkin kannattaa ensin etsiä Kontista. Lähes 70 % Kontista ostetuista tavaroista on alle 5 euron hintaisia, mutta löytöjä on myös vintage-helmistä tai harvinaisemmista keräilytavaroista. Aarteet löytyvät etsimällä. Lahjoita tarpeettomat tavarat Konttiin! Pidät myymälät pyörimässä ja autat Punaista Ristiä. Vuonna 2024 yli 4.1 miljoonaa tavaraa löysi uuden kodin Kontin kautta. Ostamalla tai lahjoittamalla autat! Kontin koko tulos ohjataan Punaisen Ristin auttamistoimintaan. Muistathan lahjoittaa ehjää ja puhdasta. Huonekaluja tai isompia tavaraeriä varten, ota yhteyttä lähimpään Konttiin. Kontti-myymälät 12 paikkakunnalla. Lisätietoa myymälöistä, aukioloajat ja osoitteet sprkontti.fi pääset sivuille myös oheisella QR-koodilla. Tilaa uutiskirje ja seuraa meitä somessa! Tervetuloa Konttiin! Kurkista Konttiin!
• Kumppani hsl.fi/kaupunkipyorat Kausi 35€ 10€/kk Jatkuva tilaus Liikkumisen vapautta jo kymmenettä kautta Fillaroi fiilikseen Oma tyyli on parasta muotia. Kontista löydät vaatteita, jalkineita, asusteita ja koruja. Kontin avulla voi helposti kokeilla uutta erilaista lomalookia. Piristä kotiasi persoonallisella tavalla! Sisustustavaraa ja astioita löytyy joka myymälästä. Kontista löytää joka kotiin tarvittavia käyttötavaroita. Tekemistä kesäpäiviin! Kontista löytää myös kesäpelejä, kirjoja ja vapaa-ajan tarvikkeita. Festarikesään tarvitaan joskus myös makuupusseja ja telttoja – niitäkin kannattaa ensin etsiä Kontista. Lähes 70 % Kontista ostetuista tavaroista on alle 5 euron hintaisia, mutta löytöjä on myös vintage-helmistä tai harvinaisemmista keräilytavaroista. Aarteet löytyvät etsimällä. Lahjoita tarpeettomat tavarat Konttiin! Pidät myymälät pyörimässä ja autat Punaista Ristiä. Vuonna 2024 yli 4.1 miljoonaa tavaraa löysi uuden kodin Kontin kautta. Ostamalla tai lahjoittamalla autat! Kontin koko tulos ohjataan Punaisen Ristin auttamistoimintaan. Muistathan lahjoittaa ehjää ja puhdasta. Huonekaluja tai isompia tavaraeriä varten, ota yhteyttä lähimpään Konttiin. Kontti-myymälät 12 paikkakunnalla. Lisätietoa myymälöistä, aukioloajat ja osoitteet sprkontti.fi pääset sivuille myös oheisella QR-koodilla. Tilaa uutiskirje ja seuraa meitä somessa! Tervetuloa Konttiin! Kurkista Konttiin!
• ILMOITUS RIKU SIVONEN: ELÄMÄN JA KUOLEMAN HUONE KESTÄVYYDEN FILOSOFIA MISKA SALAKKA: SUKUPUOLTEN MONINAISUUS LOP PUK EVÄ ÄN MER KKI TUO TTE ET Riku Siivosen herkkä mutta mustalla huumorilla sävytetty Elämän ja kuoleman huone tekee näkyväksi, miten synnytys kokemus voi vaikuttaa isiin tavoilla, joista harvoin puhutaan ääneen. Samalla teos toimii ainutlaatuisena sukelluksena aikamme mieskuvaan. Aikamme isä saa itkeä ja nauraa. www.aulakustannus.fi Teea Kortetmäen, Markku Oksasen ja Mikko Puuma lan teos puntaroi elämäntapamme kestävyyden ja yhteiskunnan kestävän kehityksen polttavan ajankohtaisia teemoja. Kestävyyden käsite kuitenkin kantaa mukanaan monia erilaisia, ristiriitaisiakin merkityksiä ja tulkintoja. Tämän vyyhden selvittelyyn tarvitaan myös filosofista näkökulmaa. Onko käsite auttamatta ihmiskeskeinen, vai voisiko se ottaa paremmin huomioon myös planeetan muut lajit? kauppa.gaudeamus.fi Sukupuolinormit määrittelevät, millaisia naisten, miesten ja muunsukupuolisten odotetaan olevan, kaventaen samalla käsitystämme seksuaalisuudesta. Psykoterapeutti Miska Salakka kertoo kirjassaan helposti lähestyttävällä tavalla seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Teos on tärkeä opas kaikille, jotka haluavat ymmärtää sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta – olitpa sitten trans, cis, inter tai jotain muuta. www.skskirjat.fi JUAN JACINTO MUÑOZ-RENGEL: KÖNIGSBERGIN KYKY RAKASTAA Muñoz-Rengelin uutuus on yhteiskuntasatiiri/scifi/ horror-mash-up, joka ei taatusti jätä lukijaa kylmäksi. Entä mitä tekemistä luonnonvalinnalla on maailmanlopun kanssa? Suomentanut Satu Ekman. ILMESTYY 23.5. moebius.press Tyylikäs Voima-paita kesähelteille! Värit: musta, valkoinen ja harmaa. Tilaa hintaan 34,90 € kauppa.voima.fi VOIMA-PAITA mutta mustalla huumoja kuoleman huone tela, joista harvoin puhuteos toimii ainutlaatuikin kantaa mukanaan monia erilaisia, ristiriitaisiakin merkityksiä ja tulkintoja. Tämän vyyhden selvittelyyn tarvitaan myös filosofista näkökulmaa. Onko käsite auttamatta ihmiskeskeinen, vai voisiko se Sukupuolinormit määrittelevät, millaisia naisten, miesten ja muunsukupuolisten odotetaan olevan, kaventaen samalla käsitystämme Miska kertoo kirjasVAPAA 90 Vapaan Taidekoulun 90-vuotisnäyttely HAMissa on todellista maalaustaiteen juhlaa. Näyttely esittelee Vapaan Taidekoulun historiaa ja sen merkitystä suomalaisen maalaustaiteen ja modernismin kehityksessä. Koulun alkuajoista kohti nykypäivää etenevä näyttely tuo esiin taiteilijoiden välisiä yhteyksiä ja sitä erityistä henkeä, joka kantaa läpi Vapaan Taidekoulun yhdeksän vuosikymmenen. 25.4.2025 alkaen hamhelsinki.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösTampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI Elga Sesemann: Omakuva keltaisen ruukun kanssa, . Kuva: HAM/Hanna Kukorelli.
• 3 / 2025 • 5 28.4.–15.6.2025 VOIMA Vellamonkatu 30 B , 3. krs, 00550 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi , toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi , voima.fi | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Kaisu Tervonen | ULKOASU Antti Kukkonen | KANSI Nauska (Kannen kuvauksessa ei vahingoitettu eläimiä) | TOIMITUS Kukka-Maria Ahokas, Alexandre Kallio, Antti Kurko, Nauska, Julia Pöntinen, Tuomas Rantanen, Vilppu Rantanen, Iida Simes, Jari Tamminen & Miia Vistilä | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Saraleena Aarnitaival, Sini Harkki, Ville Hänninen, Laura Gustafsson, Mitja Jakonen, Vivi Kovelo, Sanna Larmola, Mark Maher, Kristo Muurimäki, Mika Pekkola, Jouni Porsanger, Olli Tammilehto, Karsten Volle & Venla Välikangas | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Tuomas Hiilamo, Vilppu Rantanen & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET kauppa.voima.fi , tilaukset@voima.fi , Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 9 numeroa 39 euroa | PAINO Sanoma Manu, Tampere | PAINOS 60?000 | ISSN 1457-1005 (painettu) 2737-3029 (verkkojulkaisu) | REKISTERISELOSTE voima.fi /rekisteriseloste | VLAST!-sarjassa Voima julkaisee Venäjää ja Itä-Eurooppaa käsitteleviä juttuja. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 8 Princess Kimberly Ihmisoikeusjärjestö tuomitsi Turkin 20 Witch Club Satan 36 SeksikäsSuklaa 33 Professori Sipilä 26 Zinet 41 ILMOITUS RIKU SIVONEN: ELÄMÄN JA KUOLEMAN HUONE KESTÄVYYDEN FILOSOFIA MISKA SALAKKA: SUKUPUOLTEN MONINAISUUS LOP PUK EVÄ ÄN MER KKI TUO TTE ET Riku Siivosen herkkä mutta mustalla huumorilla sävytetty Elämän ja kuoleman huone tekee näkyväksi, miten synnytys kokemus voi vaikuttaa isiin tavoilla, joista harvoin puhutaan ääneen. Samalla teos toimii ainutlaatuisena sukelluksena aikamme mieskuvaan. Aikamme isä saa itkeä ja nauraa. www.aulakustannus.fi Teea Kortetmäen, Markku Oksasen ja Mikko Puuma lan teos puntaroi elämäntapamme kestävyyden ja yhteiskunnan kestävän kehityksen polttavan ajankohtaisia teemoja. Kestävyyden käsite kuitenkin kantaa mukanaan monia erilaisia, ristiriitaisiakin merkityksiä ja tulkintoja. Tämän vyyhden selvittelyyn tarvitaan myös filosofista näkökulmaa. Onko käsite auttamatta ihmiskeskeinen, vai voisiko se ottaa paremmin huomioon myös planeetan muut lajit? kauppa.gaudeamus.fi Sukupuolinormit määrittelevät, millaisia naisten, miesten ja muunsukupuolisten odotetaan olevan, kaventaen samalla käsitystämme seksuaalisuudesta. Psykoterapeutti Miska Salakka kertoo kirjassaan helposti lähestyttävällä tavalla seksuaalisuudesta ja sukupuolen moninaisuudesta. Teos on tärkeä opas kaikille, jotka haluavat ymmärtää sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta – olitpa sitten trans, cis, inter tai jotain muuta. www.skskirjat.fi JUAN JACINTO MUÑOZ-RENGEL: KÖNIGSBERGIN KYKY RAKASTAA Muñoz-Rengelin uutuus on yhteiskuntasatiiri/scifi/ horror-mash-up, joka ei taatusti jätä lukijaa kylmäksi. Entä mitä tekemistä luonnonvalinnalla on maailmanlopun kanssa? Suomentanut Satu Ekman. ILMESTYY 23.5. moebius.press Tyylikäs Voima-paita kesähelteille! Värit: musta, valkoinen ja harmaa. Tilaa hintaan 34,90 € kauppa.voima.fi VOIMA-PAITA mutta mustalla huumoja kuoleman huone tela, joista harvoin puhuteos toimii ainutlaatuikin kantaa mukanaan monia erilaisia, ristiriitaisiakin merkityksiä ja tulkintoja. Tämän vyyhden selvittelyyn tarvitaan myös filosofista näkökulmaa. Onko käsite auttamatta ihmiskeskeinen, vai voisiko se Sukupuolinormit määrittelevät, millaisia naisten, miesten ja muunsukupuolisten odotetaan olevan, kaventaen samalla käsitystämme Miska kertoo kirjasVAPAA 90 Vapaan Taidekoulun 90-vuotisnäyttely HAMissa on todellista maalaustaiteen juhlaa. Näyttely esittelee Vapaan Taidekoulun historiaa ja sen merkitystä suomalaisen maalaustaiteen ja modernismin kehityksessä. Koulun alkuajoista kohti nykypäivää etenevä näyttely tuo esiin taiteilijoiden välisiä yhteyksiä ja sitä erityistä henkeä, joka kantaa läpi Vapaan Taidekoulun yhdeksän vuosikymmenen. 25.4.2025 alkaen hamhelsinki.fi FAT LITE MICRO NEIPA Fat Lizardin ensimmäinen matala-alkoholinen olut! Täydellinen valinta, kun haet makua täyslaidallisen verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösoluemme ei tingi nautinnosta! Chinook, Amarillo ja Citra tuovat kekkerit kuppiisi – greippiä, trooppista hedelmää ja juuri sopivasti mäntyisyyttä. Samea, pehmeä ja sopivan röyhkeä pitämään mielenkiinnon yllä, samalla kun voltit pysyvät kurissa. Iso maku, kirkas fiilis. Kun haluat nauttia oluesta ilman kompromisseja! Fat Lite Micro NEIPA, alk.til-% 2,8. www.fatlizard.beer verran, mutta ilman laitamyötäistä. Mehukas ykkösTampereen kulttuuritalo Telakan terassi on edelleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio 3 Tampere www.telakka.eu TELAKAN TERASSI Elga Sesemann: Omakuva keltaisen ruukun kanssa, . Kuva: HAM/Hanna Kukorelli. Alexandre Kallio Vlad Urazovskyi Alexandre Kallio Vilppu Rantanen LEHDEN K ANNESSA KOMEILEVA Ernesto­kissa oli koditon, kunnes hän muutti meille viime joulukuussa. Kuvatessamme Salla Tuomivaaraa kansi juttua (s. 14) varten Ernesto koki, että huomiota pitäisi kiinnittää erityi­ sesti häneen. Se sopi meille hyvin. Tuomivaara on Oikeutta eläimille ­järjestön toiminnanjohtaja ja sosiolo­ gian tutkija Turun yliopistolla. Hänen tutkimustyönsä keskiössä on havainto siitä, että ihminen on eläinlaji muiden joukossa. Tuomivaara onkin omista­ nut elämänsä sille, että myös muiden kuin ihmisten oikeudet tunnistettai­ siin. Vaikka ajatus saattaa tuntua vie­ raalta, se ei ole uusi. Esimerkiksi kir­ jailija George Orwell havahtui eri lajien kohtaaman sorron samankaltai­ siin rakenteisiin, mikä kannusti häntä kirjoittamaan Eläinten vallankumouksen (s. 16 & 44). Samalla, kun Ernesto löysi itsel­ leen kodin, kissojen kodittomuus on kasvanut. Syyt ihmisten ja kissojen kodittomuuslukujen kasvuun ovat samoja. Petteri Orpon (kok.) halli­ tus on politiikallaan kääntänyt 1990­ luvulta laskeneen asunnottomuuden kasvuun (s. 6). Kun vuosina 2014–23 asunnottomien määrä Suomessa puo­ littui, vuonna 2024 heidän määränsä kasvoi. Eikä kyse ole vahingosta. Hal­ litus on kirjannut lakiesityksiinsä huo­ mioita asiasta, ja ministeri Sari Multala (kok.) erikseen myönsi jo hyvissä ajoin, että kohta asunnottomuus li­ sääntyy – ja näin myös kävi. Ihmisten menettäessä kotejaan, ovat myös kissat niitä menettäneet. Tämä on näkynyt eläinsuojeluyhdis­ tyksissä. SAMOIN LEIKKAUSLINJAN sivuvaikutus on valtiontalouden supistuminen ja velkasuhteen kasvu, jonka ajatushau­ tomo Uuden talousajattelun keskus ennustaa jatkuvan harjoitetun poli­ tiikan seurauksena vielä kauan (s. 7). Hallituksen politiikkaa tarkastellessa olisi helppo sanoa, että asunnottomuu­ den ja työttömyyden kaltaisten ongel­ mien kasvattaminen on peräti tavoite. Ehkä edellä mainitut eivät kui­ tenkaan ole itsetarkoitus, vaan hinta jonka hallitus on valmis maksamaan varsinaisten tavoitteidensa saavutta­ misesta. Leikkausten rinnalla hallitus on päässyt rikkomaan rakenteita niin, etteivät seuraavat hallitukset saa niitä korjattua entiselleen. Ammattiyhdis­ tysliikettäkin on lyöty tavalla, josta on taatusti pitkään unelmoitu. Purkaessaan hyvinvointivaltiota Orpo kurjistaa monien elämää ja sii­ nä ohessa horjuttaa yhteiskuntarau­ haa. Aikoinaan myös oikeisto oli ra­ kentamassa hyvinvointi valtiota, jotta kansalaiset eivät haikailisi jotain vie­ lä radikaalimpaa. Luovaksi kuvittele­ maansa tuhoa kylvävä hallitus tuntuu kuitenkin luottavan siihen, että ihmi­ set ovat valmiita sietämään mitä ta­ hansa. Näin ei välttämättä ole, vaikka toistaiseksi leipäjono pääministerin virka­asunnon porteilla sujuu melko hyvällä huumorilla (s. 8). Ei huumori kuitenkaan loputtomiin kanna. Hyvinvointivaltiota purkavien olisi hyvä muistaa tämä ennen kuin meemit vaihtuvat talikoihin. Se ei olisi kenenkään etujen mukaista. JARI TAMMINEN Oikeutta kaikille Pääkirjoitus N aus ka
• VIERASKYNÄ Jani Leinonen kuvataiteilija 1. OLET KÄYTTÄNYT TEOKSESSASI LAUSETTA ”ONE DAY THE POOR WILL HAVE NOTHING LEFT TO EAT BUT THE RICH”. USKOTKO TUON PÄIVÄN OLEVAN LÄHELLÄ? Olen yrittänyt opetella, että taistelu pa­ remman maailman puolesta ei ole pro­ jekti, jonka tuloksia mitataan neljän­ nesvuosissa. Yritän nykyisin ajatella tätä ylisukupolvisena taisteluna, siksi ’lähellä’ on joustava käsite. Uskon silti, että imperiumi on matkalla kohti pääte­ pistettään. Ja haluan myös muistuttaa, että tuon lauseen voi tulkita sekä meta­ forana että konkreettisena tapahtu­ mana. 2. ONKO KYSEESSÄ UHKAUS, VAROITUS VAI TOTEAMUS? Globaalin eriarvoisuuden dramaattinen kasvu viime vuosikymmenien aikana viittaa siihen, että kyse on toteamuk­ sesta ja ehkä korkeintaan varoituksesta. Uhkauksena sitä tuskin voi pitää, koska kyllä miljardööritkin varmasti ymmär­ tävät, että jos tämä meno jatkuu, he päätyvät lautaselle. Olen vakavasti sitä mieltä, että joko meillä on miljardöörejä tai meillä on demo kratia. Molempia ei voi olla. Ja de­ mokratialla tarkoitan oikeaa, taloudel­ lista demokratiaa, missä ihmiset päättä­ vät siitä, mitä kannattaa tuottaa ja mihin voitot sijoitetaan. Ei tällaista psykopaat­ tista maailmantuhoaja demokratiaa, jossa saamme päättää vain triviaaleis­ ta asioista. 3. OLETKO ITSE RUOKAILIJA VAI RUOKALAJI? Taisin sanoa äsken he vaikka tarkoitin me. Olen onnistunut saamaan pankilta asuntolainan ja ostanut sillä asunnon. Lainaa maksan vielä monta kymmen­ tä vuotta, mutta Oxfamin määritelmän mukaan kuulun maailman rikkaim­ paan prosenttiin. Eli todennnäköisesti olen ruokalaji. Leinosen näyttelyt Helsingissä: Tony’s Back! auki koko kesän Meilahden kartanolla. The War of All Against All 4.5.–8.6. Zetterberg Galleryssä. JARI TAMMINEN KOLME NOPEAA Onnistuuko öljy-yhtiö kaatamaan? ympäristöjärjestön? Kohtuuton ja huonosti perusteltu tuomio herättää pohtimaan, mikä on järjestöjen asema ja merkitys demokraattisessa yhteiskunnassa. M AALISKUUSSA ympäristö­ järjestö Greenpeacea koh tasi jo jonkin aikaa pe­ lätty uutispommi. Ame ­ rikkalainen fossiiliyhtiö Energy Transfer voitti Yhdysvalloissa perät­ tömän oikeuskanteen Greenpeacen Yhdysvaltain järjestöä ja sen alanko­ maalaista emojärjestöä Greenpeace Internationalia vastaan. Yhdeksän­ henkinen valamiehistö Pohjois­ Dakotassa päätti, että järjestöjen on maksettava yhtiölle 660 miljoonan dollarin kor vaukset. Sananvapauden ja kokoontumis­ vapauden turvaama vaikuttaminen kuuluu erottamattomasti liberaaliin demokratiaan. Oikeusjuttu oli klas­ sinen SLAPP­oikeudenkäynti (Strategic Litigation Against Public Participation), jonka päätarkoitus on hiljentää kritiikki ja tukahduttaa kansalaistoi­ minta korvauksiin ja loputtomaan oi­ keustaisteluun. Kanne koskee vuonna 2016 nähtyjä laajoja, alkuperäiskansajohtoisia pro­ testeja Dakota Access Pipeline ­öljyput­ kea vastaan. Greenpeace International TEKSTI SINI HARKKI osallistui protestiin allekirjoittamal­ la putkea vastustaneen avoimen kir­ jeen. Greenpeace US tuki paikallisia aktivisteja järjestämään väkivallatto­ man suoran toiminnan koulutuksen. Greenpeace on järjestänyt vastaavia koulutuksia myös Suomessa. Oikeudessa Energy Transfer väit­ ti Greenpeace Internationalin ja US:n aiheuttaneen toiminnallaan sille sato­ jen miljoonien vahingot. Samalla yhtiö mitätöi paikallisen Sioux­alkuperäis­ kansan johtajuuden ja monimuotoi­ sen ilmastoliikkeen roolit protesteissa. FOSSIILIYHTIÖIDEN ja hallinnon int­ ressit kohtaavat Yhdysvalloissa nyt demokratialle ja ilmastolle tuhoisal­ la tavalla. Pahimmillaan tuomio voi tarkoittaa Greenpeacen Yhdysvaltain toimiston sulkemista, jos päätös pysyy voimassa. Greenpeace US valittaa tuo­ miosta. Seuraavan kerran Greenpeace koh­ taa Energy Transferin oikeudessa hei­ Hätämajoituksessa asuu jo työssäkäyviäkin Hallituksen leikkaukset sosiaaliturvaan ovat lisänneet asunnottomuutta Suomessa. Kasaantuvat vaikutukset pienituloisille ja opiskelijoille tiedettiin jo ennalta. P ETTERI ORPON (kok.) hal­ lituksen helmikuussa 2024 voimaan tulleet yleiseen asu­ mistukeen tehdyt leikkaukset ovat realisoituneet nopeasti. Häätöjen määrä on kasvanut, ja työssä käyvien asunnottomien määrä lisääntynyt. Työssäkäyviä elää myös hätämajoi­ tuksessa. Tämä käy ilmi ihmisoikeusjärjestö Amnestyn Suomen osaston tuorees­ ta tutkimusraportista Joudun valitsemaan ruuan ostamisen ja vuokran maksamisen välillä – leikkauspolitiikan vaikutukset riittävään asumiseen Suomessa. Raportti tarkastelee laaja­alais­ ten leikkausten vaikutuksia asunnot­ tomuuteen Suomessa. Raportin tekijä, Amnestyn talou­ dellisten ja sosiaalisten oikeuksien asiantuntija Mariko Sato toteaa, että esimerkiksi asumistukeen, toimeen­ tulotukeen, sosiaali­ ja terveydenhuol­ toon sekä asumisneuvontaan tehtyjen leikkausten vaikutukset ovat kasau­ tuneet erityisesti pienituloisille, jot­ ka tarvitsevat tukea asumiseen. Heitä ovat esimerkiksi osa­aikaista työtä te­ kevät ja pienituloiset perheet. Sato sanoo, että leikkausten seu­ raukset olivat nähtävissä etukäteen. ”Hallitus kirjasi lakiesityksiinsä, et­ tä esimerkiksi toimeentulotuen leik­ kaus, jossa asumismenojen ylärajaa kiristettiin, voi lisätä häätöjä, tarvetta tilapäiselle asumiselle ja ruoka­avulle. Lisäksi ministeri Sari Multala (kok.) sanoi helmikuussa, että sosiaaliturva­ leikkaukset vaikuttavat asunnotto­ muuden lisääntymiseen.” Raporttia varten haastatellut hätä­ majoitusyksiköiden työntekijät kertoi­ vat, että kun avun tarvitsijoiden mää­ rä on kasvanut, yksiköissä joudutaan valitsemaan kenelle apua voidaan tar­ jota. ”Monessa paikassa sanottiin, et­ tä työssäkäyvä asunnoton pyritään TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS
• 3 / 2025 • 7 Karstein Volle Oikaisu Voiman numerossa 2/2025 haastateltu Hanna Ylöstalo vieraili Havaintoja muutoksesta -ohjelmassa, ei Havaintoja tulevaisuudesta -ohjelmassa kuten kirjoitimme. Hallitus kampittaa valtiontaloutta Julkinen talous olisi paremmassa kunnossa, jos hallitus ei leikkaisi näin rajusti, tuore selvitys sanoo. P ETTERI ORPON (kok.) hallituk­ sen leikkaukset kasvattavat Suomen velkaantumista. Ta­ louden sopeutustoimet heikentävät merkittävästi bruttokansantuotteen kasvua ja johtavat jopa julkisen sek­ torin velkasuhteen kasvuun, Uuden talousajattelun keskuksen (UTAK) julkaisema selvitys kertoo. Selvityk­ sen ovat tehneet UTAKin toiminnan­ johtaja Lauri Holappa, keskusjär­ jestö STTK:n pääekonomisti Patrizio Lainà ja Suomen sosiaali ja terveys SOSTE ry:n pääekonomisti Otto Kyyrönen. Selvitys mallinsi hallituksen sopeu­ tustoimien vaikutuksia talouskasvuun ja velkasuhteeseen, eli julkisen velan määrää suhteessa bruttokansantuot­ teeseen. Hallituksen leikkauspolitiikka uh­ kaa nostaa Suomen velkasuhteen yli 100 prosenttiin bkt:sta vuonna 2031. ”Olemme käyttäneet varovai­ suusperiaatetta noudattaen maltilli­ sia arvioita sopeutustoimien kansan­ taloudellisista seurauksista. Tästä huolimatta tulokset ovat yksiselittei­ siä. Julkinen talous olisi paremmas­ sa kunnossa, jos hallitus ei sopeuttai­ si näin rajusti”, Patrizio Lainà sanoo UTAKin tiedotteessa. Hallitus on kiristänyt Suomen fi­ nanssipolitiikkaa tuntuvasti heikossa suhdannetilanteessa. ”Riskinä on, että Suomi joutuu kierteeseen, jossa sopeu­ tus ei vähennä velkasuhdetta, vaan johtaa kituliaaseen bkt:n kehitykseen ja negatiivista kehää ylläpitäviin uu­ siin sopeutusshokkeihin”, UTAK va­ roittaa. Viime kesänä Euroopan komissio suositteli Suomelle julkisen talouden sopeuttamista velkasuhteen laske­ miseksi. Raportin kirjoittajat jakavat huolen Suomen julkisesta velkaan­ tumisesta ja listaavat raportissa jou­ kon toimenpiteitä, jotka parantaisi­ vat kansantalouden tilaa leikkausten sijaan. TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS Onnistuuko öljy-yhtiö kaatamaan? ympäristöjärjestön? näkuussa Alankomaissa. Greenpeace International on nostanut Energy Transferiä vastaan Euroopan unionin anti­SLAPP ­direktiiviin perustuvan oikeusjutun. Direktiivin tarkoitus on estää selvien SLAPP­tuomioiden toi­ meenpano EU:n alueella. Lopullisista tuomioista riippumat­ ta Pohjois­Dakotan päätös on jo nyt uhka demokratiaa, sananvapautta ja oikeusvaltiota kohtaan, ja sen tuli­ si huolestuttaa kaikkia omista poliit­ tisista näkemyksistä riippumatta. Mi­ käli kansalaisjärjestö voidaan kaataa perättömillä syytöksillä ja tavallinen, oikeutettu kritiikki voi aiheuttaa sato­ jen miljoonien korvaukset, ei kukaan voi luottaa olevansa turvassa. Seuraa juuri sitä, mitä oligarkit ja autoritää­ riset johtajat haluavat – ihmiset vai­ kenevat ja tottelevat ennen kuin edes tarvitsee. Kun järjestelmä huojuu maailman­ laajuisesti ja poliittiset mannerlaatat vaihtavat asentoa, on juuri silloin on puolustettava tärkeintä. Suomessakin olisi syytä keskustella siitä, mitkä yh­ teiskunnan perusteet voivat olla tule­ vina vuosina uhattuna. Aktivismi ja sananvapaus ovat yhteiskunnalle sitä, mitä hyttyset ovat ekosysteemille: jos­ kus tosi ärsyttäviä, mutta elin tärkeitä koko järjestelmän toiminnalle. Kirjoittaja on Greenpeace Nordenin pääsihteeri. ohjaamaan esimerkiksi hostelliin sen sijaan, että tämä otettaisiin hätä­ majoitukseen, jos tällä on jonkin ver­ ran tuloja. Tietoomme ei ole tullut, et­ tä hätämajoituksen resursseja olisi juurikaan voitu lisätä.” Lisää ongelmia tulossa Hallituksen tulevat suunnitelmat li­ säävät asunnottomuutta edelleen, mi­ kä johtaa yksilötasolla monenlaisiin ongelmiin ja lisää siten palvelujen tar­ vetta sekä kustannuksia hyvinvointi­ alueille. Hallitus on esittänyt, että se haluaa Suomeen enemmän markkinaehtois­ ta asuntotuotantoa, sanoo Sato. Tä­ mä vaikuttaa erityisesti pienituloisiin, joille nimenomaan sosiaalinen asun­ totuotanto on mahdollistanut asumi­ sen kohtuullisen matkan päässä työ­ paikoista ja tarpeellisista palveluista. Kohtuuhintaisen vuokra­asunnon saaminen voi vaikeutua entisestään esimerkiksi Helsingissä, jonne on en­ nustettu asuntopulaa. Taustalla vai­ kuttavat parhaillaan rakennusalan syvä ahdinko ja vähäinen asunto­ rakentaminen. Leikkauksia on tulossa lisää. Sato toteaa, että kun opiskelijat siirtyvät elokuussa 2025 pois yleisen asumis­ tuen piiristä, erityisesti kaupungeissa, joissa on paljon opiskelijoita ja vähän opiskelija­asuntoja, nuorten asunnot­ tomuus voi yleistyä. Saton mukaan kunnissa ja hyvin­ vointialueilla on pohdittava, kuinka luodaan palvelupolkuja, joka vastaa­ vat erilaisten asunnottomuutta koke­ vien henkilöiden tarpeisiin. ”Kuitenkaan mitkään palvelut ei­ vät voi laastaroida tilannetta, jossa palveluntarvetta tuotetaan tekemäl­ lä leikkauksia. Kun ihminen joutuu kokemaan asunnottomuutta, monet muutkin hyvää arkea ylläpitävät teki­ jät romuttuvat. Korjaaminen on aina kalliimpaa kuin ennaltaehkäiseminen, joka myös edistää ihmisoikeuksien to­ teutumista kaikkein parhaiten.” 8000 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 2014 2015 2016 2017 2018 2019 2020 2021 2022 2023 2024 Lä hd e: Ar a Asunnottomuus Suomessa 2014–2024 Asunnottomat yksinelävät ihmiset
• 8 • 3 / 2025 Petteri Orpo made me do this Protestointi voi olla hauskaa, sanoo meemiaktivisti, joka oli mukana järjestämässä karnevalistista leipäjonoa pääministerin oven eteen. Hän organisoi myös Alma Tuuvan punajytkyä. ”P ETTERII TUU ikku­ naan, täällä huu­ taa köyhät”, kaikuu huuto. Mielenosoit­ tajat ovat kokoon­ tuneet pääsiäisen alla pääministerin virka­asunnon edustalle ja muodosta­ neet leipäjonon, joka kiemurtelee pit­ källe. Mukana oli myös huomioliivei­ hin pukeutunut Princess Kimberly, joka on mukana organisoimassa ta­ pahtumaa. Varsinaisiksi järjestäjiksi ilmoittautuivat anarkistinen A­ryhmä, antikapitalistinen vasemmistoryhmä Emilia ja Oulun anarkistiliitto. Paikalle saapui runsaasti median edustajia ja järjestäjien arvion mu­ kaan noin 400 mielenosoittajaa, jot­ ka soittivat rumpuja, vaativat halli­ tukselta vastuunkantoa ja leipää – ja kun pääministeri Petteri Orpo (kok.) ei odotetusti ilmaantunut paikalle – ja­ koivat ruokaa toisilleen. Princess Kim­ berly oli omin käsin kauhomassa sop­ paa nälkäisille. Oikeistohallitus tekee leikkauksia, mutta mielenosoituksessa oli karnevaalin tuntua. ”Protestointi voi olla myös hauskaa. Parhaimmillaan siinä on jotain samaa kuin siinä, kun vanhemmat yrittävät torua pieniä lapsiaan, mutta he juok­ sevat pakoon ja nauravat mennes­ sään. Kapinointi kuuluu ihmisyyteen”, Princess Kimberly kuvaa tapahtunutta ja piirtää käsillään ilmaan kuvan ha­ jaantuvasta lapsiparvesta. Hän ei ha­ lua esiintyä oikealla nimellään, koska ei halua aktivismin henkilöityvän hä­ neen. Voima tapasi hänet mielenosoi­ tusta seuraavana päivänä. ”Koin poliittisen heräämisen, kun Orpon hallitusohjelma tuli julki. Se oli niin brutaali”, kolmikymppinen nai­ nen kertoo. Hän on itse työskennellyt duunaritöissä koko aikuisikänsä, ja hallituksen leikkaukset ovat osuneet häneen ”siinä missä kaikkiin meihin”. Hän ei omien sanojensa mukaan vai­ kuta aktiivisesti puoluepolitiikassa. Sen sijaan milleniaaleille ominaiseen tapaan hän on kanavoinut toimintan­ sa sosiaaliseen mediaan ja perustanut Instagramiin Petteri Orpo fan page ­ti­ lin, joka julkaisee poliittisia meemejä. Tilillä on reilut 8 000 seuraajaa ja se kritisoi Orpoa ja hänen politiikkaan­ sa armotta. Milleniaaleja kritisoidaan klikkiak­ tivismista, joka ei johda muutokseen tosimaailmassa. Näinkö on? ”Olin mukana Alma Tuuvan vaali­ tiimissä”, Princess Kimberly sanoo ja iskee silmää. Hän oli siis mukana tekemässä his­ toriallista punajytkyä. Tuuva nousi en­ sikertalaisena Helsingin kaupungin­ valtuustoon vasemmistoliiton listalta ja päihitti 2 588 äänen saaliillaan mo­ net konkaripoliitikot, muun muassa kansanedustaja Alviina Alametsän (vihr.) ja sisäministeri Mari Rantasen (ps.). Tuuva kävi kampanjaansa ensi­ sijaisesti sosiaalisessa mediassa, jossa hänet tunnetaan Pika kahvimemegirl­ nimisen meemitilin ylläpitäjänä. Tuu­ va puhuu köyhyydestä ja yhteiskunta­ luokista 41 000 seuraajalleen, ja monet heistä osallistuvat poliittiseen keskus­ teluun kärkevällä tavalla. Tuuvan nou­ sua valtuustoon voi pitää ”meemi­ vasemmiston” voittona. Princess Kimberlyn mukaan mee­ mit ovat tehokas viestintäkeino siksi, että poliittisen sanoman voi kiteyttää yhteen kuvaan, joka leviää verkossa nopeasti. ”Tärkeintä on havainnoida, mikä kerää ihmisten huomion ja tehdä sisäl­ töä sellaiseen muotoon, joka on help­ po sisäistää.” Princess Kimberlyn touhut pää­ tyivät uutisiin jo ennen leipäjono­ tempausta. Vuonna 2023 Alexander Stubb kertoi Iltalehden haastattelussa presidenttiehdokkuudestaan istuen puistonpenkillä, johon oli kirjoitettu tussilla Petteri Orpo made me do this. Uutiskuva nousi viraaliksi ja herätti arvuuttelua ”teoksen” tekijästä. Se oli Princess Kimberly tovereineen. ”Järjestimme sen jälkeen fanitapaa­ misen penkin luona”, hän sanoo ja hy­ myilee. Muutama tuli paikalle. Meta sensuroi aiheita Monet vasemmistolaiset meemitilit, myös Princess Kimberlyn ylläpitä­ mä, ovat julkaisseet rankkoja uutis­ kuvia palestiinalaisten kansanmurhas­ ta ja kritisoineet suomalaista mediaa Israelin tekojen sievistelystä. ”Kaikki lähtee kielestä. Jos kansan­ murhasta käytetään sanoja kuten kon­ fl ikti tai sota, se lieventää asiaa.” Termi ”kansanmurha” on yleistynyt myös suomalaisessa mediassa, mut­ ta monet päätoimittajat odottavat kui­ tenkin YK:n Kansainvälisen tuomio­ istuimen ICJ:n tuomioita asiasta. Meta ei kuitenkaan ole mikään demo kraattinen alusta. Metan omis­ tama Instagram sensuroi poliittisia ai­ heita. ”Kun tilillä puhuu palestiinalais­ ten kansanmurhasta, julkaisun nä­ kyvyys laskee nollaan. Mutta meemi­ formaatissa on etunsa, sillä ihmiset voivat jakaa niitä stooreihinsa, jolloin Instagramin shadowbannausta pystyy kiertämään”, hän sanoo. Shadowban tarkoittaa, että alusta rajoittaa käyt­ täjän viestien näkyvyyttä hänen tietä­ mättään. Siitä huolimatta etenkin vasem­ mistolaiset sosiaalisen median tilit, mukaan lukien Princess Kimberlyn tili, onnistuivat kampanjoimaan Laki särmään ­nimellä kulkevan kan­ salaisaloitteen puolesta. Aloitteessa ehdotetaan, että Suomen puolustus­ hankinnoissa pitäisi huomioida kan­ sainväliset ihmisoikeussopimukset, eli käytännössä asehankinnat Israe­ TEKSTI KUKKA-MARIA AHOKAS KUVA ALEXANDRE KALLIO Princess Kimberly lähetti terveisiä hallitukselle: ”Kaadu jo!”
• Lenni lenape -kansan jälkeläisiä pow wowssa eli kokouksessa Nantucketissa vuonna 2016. P owhattanin alkuperäiskansa – erityisesti päällikön tytär Pocahontas – kohtasi kotiseuduillaan 1600­luvulla englantilaisen tutkimusmatkaili­ jan, John Smithin. Englantilaiset valloittivat Jamestownin tukikohdasta ”Amerikaksi” kutsumaansa aluetta. Powhattanin porukoista hieman pohjoiseen asuivat ”oikeiksi ihmisiksi” itseään kutsuneet lenni lenapet. He kertoivat auvoisan kotinsa olevan ”mä­ kinen saari”. 1700­luvulla valloittajat ajoivat heidät sisämaahan tai tappoi­ vat heidät. Valloittajien siirtokunnat laativat uusilla seuduillaan vuonna 1787 perustus­ lain. Tämän julistuksen kulmakiviä olivat yhteiskunnan, oikeudenmukaisuu­ den, rauhan, turvallisuuden, liittovaltion ja vapauden turvaaminen. Kuitenkaan nämä jalot oikeudet eivät kuuluneet powhattaneille, eivät yh­ dellekään lenni lenapelle eivätkä muillekaan alkuperäisille asukkaille. SITTEMMIN YHDYSVALTOINA TUNNETUN alueen perustuslain julkaisemisesta oli vilahtava 229 vuotta kun oli ilmestyvä Voima­lehden numero 1/2006. Siihen Juha Suoranta, Tuukka Tomperi ja Tere Vadén olivat suomentaneet britti­ läisen kirjailijan, Harold Pinterin (1930–2008) Nobel­puheen vuodelta 2005. Ylväästi otsikoitu Taide, totuus ja politiikka ­teksti vei lehdessä tilaa kolme sivua. Pinter aloitti pohtien asemaansa draamakirjailijana. Vaikka hän kirjoitti fi ktiota, hän tunnisti vastuunsa: ”Totuuden etsintä ei lopu koskaan. Sitä ei voi lykätä eikä siirtää. Se on koh­ dattava tässä ja nyt.” Meille oli valehdeltu, Pinter muistutti. Irakin sota syttyi, koska Irakissa oli muka joukkotuhoaseita. ”Meille vakuutettiin, että Irak uhkasi maailman tur­ vallisuutta. Meille vakuutettiin tämän olevan totta. Se ei ollut totta.” Pinter varoitti uskomasta Yhdysvaltoihin. ”Totuus on jotain aivan muuta. Totuus liittyy siihen, miten Yhdysvallat ym­ märtää asemansa maailmassa, ja kuinka se asemaansa käyttää.” YHDYSVALTAIN POLITIIKKA ja maan presidentti George W. Bush eivät olleet Harold Pinterin mielestä ainoita syyllisiä Irakin sodan jälkeiseen tulehtunee­ seen maailmanpoliittiseen tilanteeseen, laajentuneeseen Lähi­idän kriisiin ja asevarustelukierteen loputtomaan jatkumoon. Myös Britannian pääministeri Tony Blair sai täyslaidallisen. Pinter toivoi, että hänet asetettaisiin syytteeseen ja antoi osoitteenkin, ”jos kiinnostaa, se on Downing Street 10”. Puheensa loppupuolella Pinter keskittyi taas Yhdysvaltoihin: ”Tuhannet, elleivät miljoonat ihmiset Yhdysvalloissa ovat todistettavan kyl­ lästyneitä, häpeissään ja vihoissaan hallituksensa toimista mutteivät muodos­ ta poliittista voimaa – ainakaan vielä. Mutta huoli, epävarmuus ja pelko, jotka kasvavat päivä päivältä, tuskin heikkenevät jatkossakaan.” Ratkaisuksi maailman kriiseihin Pinter tarjosi johdonmukaisesti sitä, mikä oli tehonnut hänen taiteellisiin ongelmiinsa: totuutta. Sen erottaminen valheis­ ta on ”itse asiassa kansalaispakko”. NYT, VUONNA 2025 , Yhdysvaltain alkuperäiskansojen lisäksi pulassa ovat myös valloittajien jälkeläiset, näitä ennen tukenut perustuslaki ja jopa demo­ kratia. Lenape­kansan rippeitä asuu vielä liittovaltion keskiosissa. Nyt heidän mui­ naiset kotinsa ovat nimeltään New Jersey ja New York, jossa lenni lenapeista muistuttaa edelleen heidän muinainen kielensä: Mäkisen saaren nimi, Mana­ hátta, on säilynyt tähän päivään melkein sellaisenaan. Se on Manhattan. TEKSTI IIDA SIMES TOTUUDEN PAKKO Ensimmäinen Voimalehti ilmestyi marras kuussa 1999. Sarja pa laa aiheisiin ja teemoihin, joita Voima on käsi tellyt parin vuosi kymmenen aikana. W ikim ed ia C om m on s lista pitäisi lopettaa. Aloite sai vaadit­ tavat 50 000 allekirjoitusta ja etenee eduskuntaan. Julmat leikkaukset vaativat julmaa kritiikkiä Suomi on yksi maailman rikkaimmista maista. Silti Tilastokeskuksen mukaan yhdeksän prosenttia Suomessa asuvis­ ta kuului viime vuonna kotitalouksiin, joilla oli vaikeuksia tai suuria vaikeuk­ sia saada tulot riittämään pakollisiin menoihin. Petteri Orpon oikeistohal­ lituksen leikkaukset ovat syventäneet köyhyyttä ja samaan aikaan hallitus kaavailee veronalennusta suurituloi­ sille. Suomen seksikkäimmäksi miehek­ si aikanaan valitulla Orpolla on nyt todennäköisesti paljon vihamiehiä. Voiko meemitili lietsoa konkreettista uhkaa häntä kohtaan? ”Hänellä on myös se vaihtoehto, et­ tä vaihtaisi politiikkansa suuntaa. Hän ei ole mikään kärsivä uhri.” Valtasuhteet on hyvä pitää mieles­ sä: vallanpitäjiä kohtaan on erilaiset säännöt julkisuudessa. Heitä pitää pystyä kritisoimaan kovemmin kuin muita, Princess Kimberly sanoo. Hä­ nen mukaansa on kohtuutonta vaa­ tia, että niiden, joilla menee kaikkein huonoimmin, pitäisi olla rakenta­ via ja lieventää polarisaatiota samal­ la kun niille joilla on jo eniten, anne­ taan lisää. ”Vastakkainasettelu syntyy poliitti­ sista päätöksistä, joilla ihmisiltä vie­ dään mahdollisuudet vaikuttaa omiin asioihinsa. Turvallisuudentunne vaa­ rantuu ja se on omiaan horjuttamaan yhteiskunnan vakautta.” Siksi pääministeri on oikea kritii­ kin kohde, ei vain valtionvarainmi­ nisteri Riikka Purra (ps.), joka on po­ seerannut sakset kädessä ja ilakoinut leik kauksilla. ”Hän pääsi valtaan val­ heilla. En näe Purran toimintaa kovin pitkäikäisenä.” Pääministeri Orpon asema sen si­ jaan tuntuu Princess Kimberlyn mu­ kaan horjumattomalta. ”Mikään kritiikki ei vaikuta hä­ neen.” Internetin punavihreässä slangissa Petteri Orpoa kutsutaan lapaseksi, jol­ la tarkoitetaan heiveröistä tai vässyk­ kää, mutta Kimberlyn mielestä se on väärä analyysi. ”Pääministeri on varmasti strate­ gisempi ja taktisempi, kuin miltä vai­ kuttaa. Hän pysyy aina vakaana ja mitäänsanomattomana, eivätkä tun­ teet paista läpi, vaikka he tekevät his­ toriallisen julmia päätöksiä. Silti mo­ net ajattelevat, että hän ei tajua mitä tekee.” Se on taitavaa, mutta vaarallista po­ litikointia. ”Perussuomalaiset ottivat takkiin näissä vaaleissa, mutta kokoomuksel­ la meni vaaleissa hyvin. Pääministeri­ puoluetta ei rangaistu hallituksen toi­ mista, mikä on hämmästyttävää. Orpo on taitava poliitikko, koska sai inhon kanavoitua Purraan.” Princess Kimberly sanookin ole­ vansa lievästi pettynyt vaalitulokses­ ta. Hän oli odottanut vasemmistolle suurempaa voittoa alue­ ja kuntavaa­ leissa. ”Mutta olen iloinen Alman jyt­ kystä.” Raportti leipäjonosta osoitteessa voima.? Osallistujia kutsuttiin Kesärannan portilla järjestettyyn leipäjonomielenosoitukseen IltaSanomien lööppiä parodioivilla julisteilla, joita levitettiin hyvin ahkerasti eri puolille kaupunkia. Vakavan aiheen yhdistäminen humoristiseen ulosantiin on yleistä myös meemiskenessä. Kuva otettu Helsingin Asematunnelin ilmaisjakelulehtitelineillä. Jar i Tam m ine n
• 10 • 3 / 2025 Kamppailu kaupungista To im itu kse llist a ain eist oa NYKYKATUTAIDETTA
• 3 / 2025 • 11 TEKSTI JARI TAMMINEN KUVAT HÄIRIKÖT-PÄÄMAJA Hyvän kaupungin reseptiä on haettu jo tuhansien vuosien ajan. Ihanteet muuttuvat, mutta yksi asia herättää tunteita vuodesta toiseen: liikenteelle varatun tilan käyttö. Kamppailu kaupungista K AUPUNGISSA TILA on aina kortilla ja yhteen asiaan varattu tila väistämättä pois toi­ sesta. Kaupunki onkin ikuisen väännön tyys­ sija, silti ihmiset yleensä kaupungeissa viihtyvät. ”Jos suomalaisilta kysyy miten ne haluaa asua, niin usein vastaus on jo­ ku omakotitalo, ei naapureita liian lä­ hellä, kuitenkin palvelut ja kaikki muu lähellä”, Helsingin yliopiston kaupun­ kisosiologian apulaisprofessori Veikko Eranti toteaa. Koska ihmisten sanomisien ja teke­ misien välillä on toisinaan ristiriitaa, kääntyy Eranti markkinasignaalien puoleen: asuntomarkkinoilla hinnan suhde siihen, mitä halutaan, on poik­ keuksellisen suora. Eli se, mitä halu­ taan enemmän, myös maksaa enem­ män. Ja kaupunki tarjoaa sitä, mitä monet kaipaavat. ”Kyllähän keskeinen kaupungin tarjoama asia on sellainen runsaus ja oman elämänsä valitsemisen mahdol­ lisuus. On vähän kaikenlaista.” Tarjontaan vaikuttaa osaltaan käy­ tettävissä oleva tila, josta iso osa on varattu liikenteelle. Erityisen paljon tilaa on osoitettu henkilöautoille, vaik­ ka sellainen vie kulkumuodoista eni­ ten tilaa liikutettua henkilöä kohden. Autoilulle sujuva ympäristö on myös poikkeuksetta ihmiselle epämiellyt­ tävä. Lähiöt ja autot Monet kaupunkeihin liittyvät kysy­ mykset ovat universaaleja ja Suomes­ sa parhaiten näkyvillä kaupungeista suurimmassa. Helsingissä keskityttiin 1960­luvulta alkaen pääasiassa väljien lähiöiden rakentamiseen. Kun 2000­lu­ vulla riittävän lähellä keskustaa sijait­ seva tila loppui ja uusien lähiöiden rakentaminen tyssäsi, oli vuorossa tii­ vistäminen. Tällä hetkellä kaupungista etsitään rakennettujen alueiden väleistä ja ra­ kosista paikkoja, joihin voisi sijoittaa uusia asuintaloja tai ­alueita. Esimer­ kiksi Vuosaaren uuden sataman aue­ ttua vuonna 2008, vapautuivat Jät­ käsaaressa ja Kalasatamassa vanhojen satamien tilat tiiviisti rakennetuille kaupunginosille. Samoin tilaa on löy­ tynyt Laajasalon vanhan öljysataman alueelta sekä eri puolilta kaupunkia moottoritiemäisten sisääntuloväylien ympäriltä. Kun sisääntuloväylät muutetaan tavallisiksi kaduiksi – eli bulevardi­ soidaan – ja niiden reunoille raken­ netaan asuntoja, kaupunkimainen ympäristö jatkuu muutaman kilomet­ rin kauemmaksi keskustasta. Vaikka bulevardisoimisiin liittyy keskeises­ ti raitiovaunukiskojen rakentaminen ja raiteiden avulla pystytään samassa tilassa kuljettamaan autoihin verrat­ tuna moninkertai­ nen määrä ihmisiä, on joidenkin mieles­ tä kyse autoilijoiden kiusaamisesta. Mo­ net ovat peräti rai­ vostuneet. ”Auto on vapau­ den ja keskiluokkai­ sen elämäntavan symboli. Kyllähän se liittyy ajatukseen, että kaikilla on oma auto ja vapaus men­ nä mihin vaan.” Mielikuvaa vapaudesta ei horjuta edes se, että auto seisoo aamulla ruuh­ kassa. ”Helsinki on kasvanut todella pal­ jon 2000­luvulla. Tänne on tullut 100 000 uutta asukasta ja koko pääkau­ punkiseudulle 300 000. Rupeamme lä­ hestymään pistettä, jossa kaupunki kasvaa yli sen koon, että kaikki voisi­ vat ajaa autonsa keskustaan.” Mihin tilaa käytetään? ”Olemme varanneet autoilulle ja park­ kipaikoille aivan uskomattoman pal­ jon tilaa. Osin tämä liittyy siihen, että Helsinki kasvoi tosi paljon 60­ ja 70­lu­ vuilla, jolloin nähtiin myös autoilun räjähdysmäinen kasvu.” Eranti konkretisoi näyttämällä tau­ lukkoa, jossa näkyy muutos autojen määrässä Suomessa. Vuonna 1940 au­ toja oli alle 9 000. ”Täällä ei käytännössä ollut autoja”, hän tiivistää. ”Oli paljon polkupyöriä ja hevosia.” Samalla, kun muuttoliike kaupun­ keihin toden teolla alkoi, myös auto­ jen määrä kasvoi. Vuonna 1950 nii­ tä oli lähemmäs 30 000 ja kymmenen vuotta myöhemmin yli 180 000. Vuo­ den 2024 lopussa Suomessa autoja oli noin 3,2 miljoonaa. ”Helsinki kasvoi aikana, jolloin kansainvälisesti oli vallallaan idea siitä, että auto on se millä mennään. Klassinen esimerkki tästä on Smith­ Polvisen suunnitelma.” Smith­Polvisen liikennesuunnitel­ ma on vuonna 1968 julkaistu suun­ nitelma Helsingin liikenteen järjestä­ misestä. Keskeinen osa suunnitelmaa ovat kantakaupungin halkovat moot­ toritiet, joiden alta olisi pitänyt räjäyt­ tää korttelikaupalla kaupungin nykyään parhaina pidettyjä alueita. ”Sitä ei toteutet­ tu, mutta kun katsoo lähiöiden liikenne­ suunnittelua, on se käytännössä smith­ polvista.” Nyt suunnitelmia muutetaan tilan pa­ kosta. Keskustelles­ sa liikenteelle varatun tilan käyttä­ misestä ei juuri koskaan kuitenkaan ole kyse pelkästään siitä, kuinka ih­ miset pääsevät pisteestä A pisteeseen B. Kaupunki ympäristöön huonosti so­ piva henkilöauto on monella tavalla paljon muutakin kuin pelkkä kulku­ neuvo. Se on merkitysten tiivistymä. Sellaisena auton vaikutus ympäris­ töön ja ennen kaikkea sen kokemiseen on vielä kokoaankin suurempi. ”Auto tosiaan on sellainen vapau­ den symboli. Ride free, die hard. Au­ to on myös tila, jossa omistaja on voi­ nut järjestää asiat niin kuin haluaa ja penkki on just itselle sopivasti.” Auto on järjestyksen tyyssija kaoot­ tiseksi koetussa ympäristössä. Samoin autoon liittyvä omistusoikeuden koke­ mus saattaa epähuomiossa siirtyä kus­ kin mielessä mihin ikinä hän autonsa tuleekaan ajaneeksi. ”Auto kutsuu olemaan kuin koto­ naan riippumatta siitä, missä on.” Vaikka Eranti ei pidä yksityisautoa kaupungissa asuvalle mielekkäänä ta­ pana liikkua, näkee hän sen käytölle joskus ymmärrettävämpiä perustelu­ ja. Hän myös esittää radikaalin tun­ tuista muutosta siihen, kuinka kau­ punkitilaa voisi käyttää eri aikoina. ”Kun tulee kolmatta päivää rän­ tää vaakasuorassa, niin ymmärrän hieman enemmän niitä, jotka halua­ vat käyttää autoa. Minusta meillä pi­ täisi olla kesällä vähän eri säännöt kuin talvella. Meillähän on moottori­ teillä talvinopeusrajoitukset. Samaan tapaan kaupungissa voisi olla kesällä 25 kilometrin nopeusrajoitus kaikkial­ la, puolet parkkipaikoista terasseina ja ymmärrys siitä, että kaduilla suhaa skuutteja ja erilaisia hybridisähkö­ vermeleitä. Lokakuusta maaliskuu­ hun kukaan ei halua terasseja tai men­ nä skuuteilla. Minusta meidän pitäisi syleillä ajatusta, että talvella tehdään yhdellä tavalla ja kesällä tehdään toi­ sella tavalla, koska se sopisi tähän mei­ dän vuodenkiertoon.” Eikä ajatus ole täysin ennenkuulu­ maton. Eranti viittaa David Graeberin ja David Wengrow’n Alussa oli… Ihmiskunnan uusi historia ­teokseen, jossa kuvaillaan alkuperäisyhteisöjä, joilla oli erilliset kesä­ ja talvisäännöt. ”Kesällä oltiin kuin pellossa, kun ruoka on ilmaista, ja kun talvella oli tiukempaa oli tiukemmat hallintora­ kenteet.” Parkkiruudut hyötykäyttöön Autojen viemä tila kaupungissa on tie­ tenkin tunnistettu monessa paikassa jo aikoja sitten. Poliitikkojen ja liikenne­ suunnittelijoiden ohella myös aktivis­ tit ovat käsitelleet aihetta. Esimerkiksi vuonna 2005 San Fransiscossa jouk­ ko aktivisteja aloitti performatiivisen kamppailun autojen viemästä tilasta. PARK(ing) Day ­mielenosoituksissa vie­ tiin erilaisia perälavoille ja laveteille rakennettuja puistomaisia rakennel­ mia parkkiruutuihin ja pidettiin yleis­ tä piknikkiä. Tarkoituksena oli herät­ tää parkkipaikkoihin tottuneet ihmiset hahmottamaan tilan käyttöä toisin. Sittemmin PARK(ing) Day ­tempa­ uksia on toteutettu vuosittain eri puo­ lilla maailmaa. Tempauksen syyskui­ nen ajankohta ei oikein sovi Suomen ilmastoon. Muutamaa vuotta myö­ hemmin Helsingin Vanhalla ylioppi­ lastalolla järjestetyn IHME­festivaalin KAUPUNGISSA PITÄISI OLLA TALVELLA ERI SÄÄNNÖT KUIN KESÄLLÄ.
• 12 • 3 / 2025 yhteydessä pelattiin kesäisellä kelillä sulkapalloa Mannerheimintien park­ kiruuduissa. Samoihin aikoihin akti­ vistit kävivät maksamassa parkkimak­ suja ja pitivät piknikkejä esimerkiksi Hakaniemen torin parkkiruuduissa. Poliisi ei tästä tykännyt. Nämä kaikki tempaukset olivat voi­ makkaan utopistisia ja tuntuivat jo­ pa naiiveilta. Vuonna 2015 kaupun­ ginvaltuutettu Hannu Oskala (vihr.) teki kuitenkin aloitteen, jossa esitet­ tiin, että esimerkiksi ravintolat ja baa­ rit voisivat vuokrata edustansa parkki­ ruutuja terasseille. Aloite meni läpi ja sittemmin nämä niin kutsutut parkle­ tit ovat vakiinnuttaneet paikkansa kaupungissa. Vanhan ylioppilastalon kohdalla Manskun parkkiruudut ovat väisty­ neet pyöräkaistan tieltä. Nähty muutos on syntynyt lopulta jopa yllättävän vähäisen vastustuksen saattelemana. ”Jos viedään pois pari parkkipaik­ kaa ja tehdään siihen terassi, niin se vähentää parkkitilaa vähän abstrak­ tisti. Luulen ettei se kirpaise samalla tavalla kuin massamittainen muutos.” Kun Esplanadin kesäkatukokeilun yhteydessä parkkiruutuja vietiin ker­ ralla hieman enemmän, tuohtumus oli puolestaan melko suhteetonta. Moni tuntui lokkaantuvan kokeilusta hen­ kilökohtaisesti, vaikka menetettyjen parkkiruutujen määrä oli kaupungin mittakaavassa merkityksetön. ”Olisi hyvä ymmärtää, että asiat to­ dennäköisesti joskus muuttuvat, mut­ ta tietenkään kaikkia muutoksia ei tar­ vitse hyväksyä – eivätkä ne aina ole kaikkien kohdalla positiivisia.” Uusia artefakteja Mahdollisesti jopa autoilun asemaan kohdistuneita muutoksia enemmän tunteita ovat herättäneet vuokrat­ tavat sähköpotkulaudat eli skuutit. Käyttäjiensä hujan hajan eri puolille hylkäämät, jalkakäytävillä ja pyörä­ teillä lojuvat vempeleet ovat nostat­ taneet vihan liekkejä erinomaisen te­ hokkaasti. Mutta onko olennainen ongelma itse laitteissa, vai sittenkin ihmisis­ sä, jotka niitä käyttävät? Ohitamme nyt keskustelun skuuttien tuottamista loukkaantumisista, elektroniikkajät­ teestä ja niiden akkujen tarvitsemis­ ta raaka­aineista, ja tarkastelemme aihetta tilankäytön ja liikkumisen vinkkelistä. ”Skuutit ovat niin uusi asia, että kulttuuri ei ole vielä kerennyt asettua, ja niillä ajetaan miten ja missä sattuu. Tutkimusten mukaan ne kuitenkin korvaavat autolla tehtyjä matkoja, ja se on pelkästään plussaa.” Usein muutoksissa kokemus ongel­ masta määrittyy sen mukaan, kuinka nopeita tai hitaita ne ovat. Kuten Eran­ ti toteaa, ”ihmisen elämä on niin pal­ jon nopeampi kuin kaupungin elämä”. Muutama vuosi työmaata tai harjoit­ telua uuden liikkumismuodon kanssa näyttäytyy kaupungin historiassa ohi­ menevänä välähdyksenä, mutta kau­ punkilaisille se voi tarkoittaa vuosien piinaa. ”Helsingissä on viime vuosina ra­ kennettu aika paljon uutta pyöräi­ lyinfrastruktuuria, joka tulee ehkä muodostamaan uuden tavan miel­ tää kevyen liikenteen väylä. Ennen kevyen liikenteen väylällä tarkoitet­ tiin kävelijöiden ja pyöräilijöiden ti­ laa, jatkossa ehkä pyörien ja tämmöis­ ten kevyiden sähkövehkeiden tilaa. Keskeneräinen infra ja kehittymätön kulttuuri kuitenkin saavat ihmiset vi­ haamaan skuutteja. Mutta uskon, että ongelmat ovat ratkaistavissa ja että tä­ män kanssa ollaan menossa parem­ paan suuntaan.” Ongelman ratkaisemista voi aut­ taa myös sähköskuutteja vuokraavil­ le yhtiöille asetettavat rajat siitä, kuin­ ka ne saavat toimia kaupunkilaisten yhteisessä tilassa. Toistaiseksi suhtau­ tuminen yhtiöiden vastuisiin on ollut lepsua, mikä on kannustanut yhtiöitä asiakkaineen pylleröimään muista vä­ littämättä. ”Olisi vaarallista, jos pääsisi muo­ dostumaan malli, jossa fi rmat eivät ole vastuussa mistään. Eikä tämä asia ole niin vaikeaa, koska ei tarvitse erikseen kysellä, kuka omistaa sen skuutin, jo­ ka on poikittain jossain pyörätiel lä. Omistajan nimi on siinä kyljessä.” Ikuisesti keskeneräinen ”Jos puhutaan pienestä hallinnollises­ ta alueesta, joka on rakennettu täyteen vaikka 1300­luvulla kuten Siena Tosca­ nassa, niin siellä keskusta on suhteel­ lisen valmis. Mutta se on oikeastaan museo. Aina kuitenkin tulee vähintään uusia härveleitä ja uusia tarpeita, kai­ kenlainen touhukkuus säilyy ja muut­ taa kaupunkeja. Ainoastaan museot ovat valmiita.” Italiassa, jossa kulman takana voi myös odottaa 1 000 tai 2 000 vuotta van­ ha rakennus tai raunio, on ilmeistä, et­ tä kaupunki ei koskaan tule valmiiksi. Tämä auttaa ymmärtämään kaupun­ kia prosessina, jossa keskeneräisyyttä ei kannata turhaan kauhistella. Suo­ messa ei vastaavaa historiaa kohtaa ja tämä kenties näkyy asenteissa. ”Meillä kaupungistuminen ilmiönä on parin sukupolven ikäinen. Helsin­ gissä ja Turussa on jonkin verran po­ rukkaa, jotka ovat asuneet kaupun­ gissa sukupolvien ajan, mutta se on harvinaisuus ja poikkeama. Meillä on nuori urbaani kulttuuri. Hyvä puoli tässä on se, että nuoret kulttuurit ha­ kevat vielä muotoaan.” Esimerkkinä positiivisista muutok­ sista Eranti viittaa Ravintolapäivän ja Block Partyjen kaltaisiin tapahtumiin, joita ruvettiin näkemään Helsingis­ sä noin 15 vuotta sitten. Hän kuvailee muutosta peräti räjähdysmäiseksi. ”Koska meillä ei ollut niin juurtu­ nutta urbaania kulttuuria, tuntui et­ tä voimme tehdä tässä kaupungissa mitä vaan. Voi ajatella, että meillä on vielä toinen jalka maaseudulla, mikä puolestaan tarkoittaa, että me voidaan ottaa jalka pois sieltä. Ja meillä on va­ paus asettaa se mihin me halutaan.” JONON. NOPEIN. AUTO. To im itu kse llist a ain eist oa
• Miten voi kuluttaa kestävästi? Hei, sinä nuorten kanssa työskentelevä! Eetti tarjoaa ilmaisia oppimateriaaleja ja työpajoja vastuullisuusaiheista toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verkossa! Missä vaatteemme valmistetaan? Mistä tunnistaa viherpesun? eetti.fi voi Hei, sinä nuorten k työskentelevä! Eetti tarj rj r oaa ilmais oppimateriaalej ej e a ja vastuullisuusaiheis toiselle asteelle ja yläkouluun. Saatavilla heti verk Miten eetti.fi eetti fi ttaa äs kanssa sia a työpajoj oj o a sta kossa! kulut kestävä teemme taan? att valmistet sti?? Missä va tä tunnistaa herpesun? Mist vih Tapahtuman järjestää Pääpartnerit Maailma kylässä -festivaali World Village Festival 24.–25.5.2025 Suvilahti, Helsinki Concert for Peace Organisations La 24.5.2025 @ 11.15 Elsi Sloan Samuli Putro Emma & Matilda Nemat Battah Ramy Essam sekä Vimma Maailma kylässä -festivaali World Village Festival 24.–25.5.2025 Suvilahti, Helsinki Concert for Peace Organisations La 24.5.2025 @ 11.15 Elsi Sloan Samuli Putro Emma & Matilda Nemat Battah Ramy Essam sekä Vimma Maailma kylässä -festivaali World Village Festival 24.–25.5.2025 Suvilahti, Helsinki Concert for Peace Organisations La 24.5.2025 @ 11.15 Elsi Sloan Samuli Putro Emma & Matilda Nemat Battah Ramy Essam sekä Vimma
• 14 • 3 / 2025
• 3 / 2025 • 15 Katso eläintä ”O llaanko me pla­ neetan huonoim­ pia eläinaktiviste­ ja, kun emme ole saaneet turkis­ tarhausta loppumaan?” Salla Tuomivaara pohtii. Tuomivaaran ura eläimiä puolus­ tavana aktivistina alkoi oikeastaan jo lapsena 1980­luvulla. 1990­lu­ vun alku puoliskolla poliisi kiskoi häntä pitkin asfalttia pois ostajia turkishuuto kauppaan kuljettavan bussin edestä. Vuonna 1995, samoihin aikoihin kun kansa hurrasi Suomen jääkiekkomaajoukkueen ensimmäis­ tä maailmanmestaruutta, Tuomivaa­ ra oli perustamassa Oikeutta eläimille ­järjestöä eli OE:ta. Heti perään, tam­ mikuussa 2025, hän aloitti työt järjes­ tön historian ensimmäisenä toimin­ nanjohtajana. Hän kuvailee itseään ”synnynnäis­ herännäiseksi”, joka luki jo lapsena kaiken käsiin saamansa materiaalin eläinten käyttäytymisestä ja kohte­ lusta. ”Yläasteen alkaessa menin ensim­ mäistä kertaa Animalian toimistolle. Tai silloin nimi oli vielä Koe­eläinten suojelu ry.” 18­vuotiaan Tuomivaaran palat­ tua Suomeen Chilessä vietetyn vaihto­ oppilasvuoden jälkeen hänen aktivis­ minsa muuttui määrätietoisemmaksi. Tuolloin Animalian ohella tutuksi tuli myös Luontoliiton Susiryhmä. ”Sitten minut kutsuttiin mukaan kokoukseen, jossa perustettiin uusi järjestö. Järjestön nimeksi päätettiin Oikeutta eläimille.” Yksi keskeinen tavoite oli turkis­ tuotannon lopettaminen Suomessa. Eläinten oikeudet Olennaista OE:n perustamisessa on, että kyseessä oli Suomen ensimmäi­ nen eläinoikeusjärjestö. Aiemmin meillä oli vain eläinsuojelujärjestöjä ja vaikka ero määritelmissä saattaa tuntua triviaalilta, on se merkittävä. Eläinsuojelujärjestöt keskittyivät esi­ merkiksi koe­ ja tuotantoeläinten olo­ jen parantamiseen, mutta eläinoike­ usfilosofiassa eläintuotanto nähdään lähtökohtaisesti eettisesti kestämät­ tömänä. Jos oikeudet, siis myös ihmisoikeuk­ siin rinnastuvat eläinoikeudet, miel­ letään perusoikeuksiksi, on selvää, että minkäänlajista eläintä ei voi esi­ merkiksi vangita, tappaa tai muutoin mieli valtaisesti riistää. Eläinoikeudet ovat pois ihmisten etuoikeuksista, mi­ kä on monista radikaali ajatus. Tuomivaara ei kuitenkaan keskit­ tänyt huomiotaan pelkästään eläin­ oikeuksiin. Vuonna 1996 hän ehti mukaan perustamaan myös kansain­ välisen Friends of the Earth ­ympäris­ töjärjestön suomalaista osastoa, Maan ystäviä. Ympäristöaktivismiin ei juuri­ kaan liittynyt draamaa, mutta samaa ei voi sanoa eläinoikeusaktivismista. ”Suojelupoliisissakin keskitettiin tutkijoiden voimavaroja eläinten oi­ keuksia ajavien seuraamiseen.” Uudenlainen ajatus eläinten oi­ keuksista herätti laajaa hämmennystä ja keskustelu OE:n ympärillä oli sähäk­ kää. Järjestön perustamiseen liittymät­ tä, mutta samoihin aikoihin, Suomessa tehtiin ensimmäiset turkiseläinten va­ pauttamiset tiloilta. Osa kiinni jääneis­ tä aktivisteista oli osallistunut OE:n toimintaan. ”Terroristisen” toimin­ nan rakenteita ja ulkomaista rahoi­ tusta epäilevät viranomaiset ja media kohdistivat huomionsa nuoreen jär­ jestöön. Vaikka näitä kuviteltuja link­ kejä ja kansainvälisiä rakenteita ei ollutkaan, huomion myötä syntynyt radikaalin maine on määrittänyt jär­ jestön taivalta sittemmin. ”Se maine on varmaan ollut se­ kä hyvä että huono juttu”, Tuomivaa­ ra arvioi. ”Jälkikäteen tarkasteltuna niin kutsuttujen kettutyttöjen toimin­ ta mursi eläinkysymyksen julkisuu­ teen ja siitä tuli yhteiskunnallinen ky­ symys.” Maine ei ole haitannut sitäkään, että OE on sittemmin kunnostautu­ nut aktivistien ottamien tuotantotila­ Miksi ihmisen määrittely eläimeksi on kauhistus? Mitä eläinoikeusjärjestöt ovat saaneet aikaiseksi? Salla Tuomivaara, Oikeutta eläimille ­järjestön toiminnanjohtaja ja tutkija, vastaa näihin ja moniin muihin kysymyksiin. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA NAUSKA
• 16 • 3 / 2025 ruoka valiolle. Vuosittain tammikuussa toistuvan kampanjan yhteydessä jae­ taan reseptejä ja annetaan neuvoja osallistujille. Vuonna 2017 Helsingissä järjes­ tettiin ensimmäiset Vegemessut, ja suuret elintarvikealan yrityk­ set kilvoittelivat messujen esittely­ paikoista, jos eivät verisesti, niin vimmaisesti kuitenkin. Messuja järjestävä Vegefi rma piti viime vuoteen saakka toimistoa sa­ massa osoitteessa kuin OE. Nyt vegebuumin starttaa­ misesta on vierähtänyt reilu vuosikymmen ja aika saattaisi ol­ la kypsä seuraavalle siirtymälle. Mut­ ta mikä se voisi olla? ”Olisin varmaan aikamoinen gu­ ru, jos sen seuraavan ison käänteen näkisin ennakolta. Ja näin sosiologi­ na voin sanoa, että ei hetkessä pysty näkemään samaan aikaan tapahtuvaa isoa muutosta.” Vaikka isoa muutosta ei sen kes­ keltä näkisikään, Tuomivaara uskal­ tautuu esittämään että esimerkiksi taidekentällä eläinkysymykset ovat nousemassa valtavirtaan. Tällä esi­ tyskaudella Kansallisteatterin ohjel­ mistossa on käsitelty aihetta kolmessa teoksessa ja Kansallisoopperassa esi­ tettiin juuri Eläinten vallankumouksen ensi­ilta. Viime vuonna Helsingin kau­ pungin HAM­museon Kuka on eläin? ­näyttelyssä nähtiin myös What Kind of Animal Are you? ­esitys, jossa tanssi­ ja Matilda Aaltonen tutki ihmisen ke­ hollisuutta ja tuon kehollisuuden eläi­ myyttä. Esitys sisälsi Tuomivaaran kirjoittaman luentomaisen osuuden. Omalla kohdallaan Tuomivaara nostaa yhden teoksen yli muiden. ”Ala­asteikäisenä löysin kirjahyllys­ tä George Orwellin Eläinten vallankumouksen. Ymmärsin sen kertovan mitä esimerkiksi valtaan pääsy usein ihmisille aiheuttaa, mutta tulkitsin teoksen kertovan myös, että eläimet­ kin osaavat ajatella.” Siitä lähtien Eläinten vallankumous (1945, WSOY 1969) on pysynyt Tuomi­ vaaran ajatuksissa. Vuonna 1954 val­ mistuneen animaatiosovituksen hän on nähnyt ”miljoona kertaa”, viimek­ si joulukuussa helsinkiläisessä Kino Regina ­elokuvateatterissa. ”Meillä on kavereiden kanssa projekti, jossa kävimme ensin katsomassa animaa­ tion, sen jälkeen Kansallisteatterin esityksen. Seuraavaksi sitten oop­ peraan.” Vaikka Orwellin teksti on sym­ bolinen tarina ihmisten välisestä sorrosta, eläinkysymys ei ole pel­ kästään sen pintaa. ”Väitän, että Orwell ei olisi kir­ joittanut tekstiä sellaiseksi kuin kir­ joitti, ellei olisi havainnut ongelmia siinä, kuinka me ihmiset kohtelem­ me muita eläimiä. Häneltä on myös jäänyt tekstin pätkiä, jotka viittaa­ vat siihen, että hän tunnisti ihmis­ ten tyrannimaiset taipumukset eläi­ miä kohtaan.” Orwell kertoo Eläinten vallankumouksen vuonna 1947 julkais­ kuvien julkaisijana. Vaikka kuvien ottamiseen on liittynyt ainakin lain rajojen koettelua, niiden arvo on julkisessa keskustelussa ollut kor­ vaamaton. Tärkeys ei kuitenkaan tee kuvista helppoa katsottavaa. ”Videot ovat toisinaan niin jul­ mia, että niitä on katsottava pätkis­ sä. Mutta ei katsomisen vaikeus ole perustelu olla katsomatta. Monesti mielessä on ollut Tiia Aarnipuun kir­ joittaman Animalia­historiikin nimi, Jonkun on uskallettava katsoa. Ihmi­ sen reaktio on kääntää katse pois ikä­ västä ja ahdistavasta, mutta me kiel­ täydymme tekemästä sitä.” Tutkimusta ja historiaa Tuomivaaran ja Joni Purmosen tieto­ kirja Ulos häkeistä (Tammi, 1998) va­ lottaa suomalaisen eläinoikeusliik­ keen ensihetkiä. Purmonen oli vuotta ennen kirjan ilmestymistä osallistunut Orimattilassa turkiseläinten värjäämi­ seen hennalla, jolloin tilallinen ampui häntä haulikolla. Teokseen sisällytetyt otteet kauhistelevista ja holhoavista pääkirjoituksista vaikuttavat tänään höpsöiltä, mutta aktivisteille itselleen ne olivat kuumottavia. Median rooli VIIRU, TUULISPÄÄ, SOMERO NAPERO, TUULISPÄÄ, SOMERO PULLA, KÄPYLÄ, HELSINKI mahdollisuus jatkaa väitöstutkimuk­ sen parissa. ”Kun tutkimuksen rahoitukseen tu­ li katkos, kuulin että Animaliaan hae­ taan toiminnanjohtajaa.” Animalian toiminnanjohtajan työt puolestaan katkesivat, kun puolison työt Greenpeacella veivät Kiinaan, missä Tuomivaara palasi väitöskirjan­ sa pariin. Suomeen palattuaan ja väi­ teltyään vuonna 2018 hän jatkoi tutki­ jan uraa Turun yliopistossa ja vaikutti Kriittisen eläintutkimuksen verkos­ tossa. Tammikuussa 2025 tutkijan työt vaihtuivat jälleen aktivistin rooliin. Oikeasti roolit limittyvät, eikä tut­ kimustyö ole jäänyt. Tuomivaara myös ohjaa omia väitöstutkimuksi­ aan tekeviä tohtoriopiskelijoita. Eläinten vallankumous Kotimaiseen eläinoikeusaktivismiin liittyvässä toiminnassa näyttää ta­ pahtuneen loikkauksia noin vuosi­ kymmenen välein. 1990­luvun puo­ livälissä aktivistit saivat huomiota suoralla toiminnalla ja Oikeutta eläi­ mille ­järjestö perustettiin. Reilu kym­ menen vuotta myöhemmin, vuonna 2007 OE julkaisi ensi kertaa tuotanto­ tiloilla kuvattua aineistoa. Vuosikym­ men myöhemmin käynnissä oli vege­ buumi. ”Ihmiset jonottivat Stockalla Nyh­ tistä”, Tuomivaara tiivistää ilmiöstä jotain olennaista. Vuonna 2013 OE aloitti Vegaani­ haasteen, jossa kannustetaan ihmi­ siä ryhtymään kuukaudeksi vegaani­ tussa ukrainankielisessä painoksessa, kuinka isoa hevosta kotikylän raitilla piiskaava poika sai hänet pohtimaan marxilaista teoriaa eläinten näkökul­ masta. Muutama vuosi teoksen jul­ kaisun jälkeen menehtynyt kirjailija toteaa kin lopullisen vastakkainasette­ lun löytyvän ihmisten ja eläinten välil­ tä, sillä aina tarpeen noustessa ihmiset yhdistävät voimansa eläimiä vastaan. Jännitteisiä suhteita kentällä Ei ole poikkeuksellista, että aktivisteil­ la on erilaisia huolen aiheista, ja toi­ sinaan on lähinnä sattumasta kiinni, mihin suuntaan kunkin polku lähtee. Tuomivaaran tekemiset aktivismin parissa ovat jakautuneet eläinoikeus­ ja ympäristöjärjestöjen välillä. Toisin kuin tänä päivänä saattaisi kuvitella, eläinoikeus­ ja ympäristöjärjestöissä ei ole aina nähty maailmaa samalla tavalla. ”Kun eläinoikeusaktivismi nousi 90­luvulla, meitä kohtaan hyökättiin kovaakin perinteisempien ympäristö­ toimijoiden suunnalta. Koettiin, että Koijärvellä oltiin niin rakentavia ja avoimia, mutta eläinoikeusaktivismi oli ihan hirveetä. Ehkä silloin ei myös­ kään ymmärretty eläinaktivismin eko­ logista arvoa.” Osasyylliseksi kyräilyyn Tuomi­ vaara arvioi myös tuolloin vallalla ol­ leen, nykyistä idealisoituneemman kuvan eläintuotannosta. Sitä vasten eläin oikeusaktivistien ajatukset ovat voineet tuntua radikaaleilta. Turhan optimistisesti todellisuuteen suhtau­ yleisen mielipiteen rakentamisessa oli suuri, ja samoihin aikoihin poliisit kiertelivät kouluissa kyselemässä hen­ kilökunnalta, jättääkö joku koululaisis­ ta lihan syömättä. ”Isoissakin sanomalehdissä oli tekstejä teemalla ’mistä tunnistat, et­ tä lapsesi on eläinaktivisti’. Tyyliin mistä tiedät, että joku käyttää huu­ meita. Veganismi oli vierasta, eikä eläinoikeusajattelua ymmärretty ol­ lenkaan.” Vaikka aihe jakaa yhä näkemyk­ siä, ihmiset hahmottavat nykyään ainakin sen, että asiasta ylipäätään keskustellaan. Aktivismi jäi hieman tauolle, kun vuonna 1999 eduskuntaan päässyt Anni Sinnemäki pyy­ si Tuomivaaraa avustajakseen. Työt eduskunnassa jatkuivat viisi vuotta, ja samalla Tuomi­ vaara teki sosiologian gradun­ sa valmiiksi. Sitten tarjoutuikin Kristo Muurimaa PAAVO, SAPAROMÄKI, PORVOO Kristo Muurimaa Kristo Muurimaa Kristo Muurimaa TARKKI, TUULISPÄÄ, SOMERO Kristo Muurimaa
• 3 / 2025 • 17 tuneita löytyi myös eläinoikeusakti­ vistien joukosta: valmistautuessaan 2000­luvun puolivälin tietämillä en­ simmäisiin kuvauskeikkoihin eläin­ tiloilla osa aktivisteista arveli, että tuskin sieltä paljastuu mitään yhtä hir­ veää, kuin mitä maailmalla oli nähty. Pian todellisuus paljastui arvattua hir­ veämmäksi. ”Vähitellen eläin­ ja ympäristöakti­ vistien suhteet ovat parantuneet. Olen tasolla on selitetty, että nuo palestii­ nalaiset ovat elukoita, ihmiseläimiä ja sen myötä arvottomia. Monet näke­ vätkin ihmisen tarkastelun eläimenä uhkana ihmisoikeuksille, ja vahvasti ihmisoikeusajatteluun sitoutuneena olen halunnut miettiä tätä kunnolla. Itse näen, että suurempi uhka ihmis­ oikeuksille on se, että kiistämme oi­ keudet mielellisiltä ja tuntevilta olen­ noilta.” Ehkä pohjimmiltaan kyse on sii­ tä, mitä tämän erottelun katsotaan oi­ keuttavan. ”Eläin on määritelmällisesti luo­ kiteltu vähempiarvoiseksi, hyö­ dynnettäväksi ja hyväksikäytettä­ väksi.” Miten meni noin niinku? Vuonna 1998 Tuomivaara kirjoit­ ti, että ”kokonaisuudessaan eläinten asema huononee kiihtyvällä vauhdil­ la”. Mitä vuosikymmenten puurtami­ sen päälle voi tästä sanoa? ”Numeerisesti tilanne edelleen heikkenee, ja tämä on aika väistä­ mätöntä vielä jonkin aikaa. Edelleen lähes kaikkialla on nähtävissä, et­ tä bruttokansantuotteen kasvu lisää eläinperäisten tuotteiden kulutus­ ta. Mutta on tapahtunut myös histo­ riallisia käänteitä, kuten se, että en­ simmäistä kertaa osassa länsimaista – Suomessakin – lihan kulutus on kääntynyt laskuun. Siitä pitäisi jaksaa iloita.” Suomessa lihan kulutusta kuvaa­ vissa tilastoissa näkyy myös selvä ero sukupolvien välillä, eikä aika tee töi­ tä eläinteollisuuden eduksi. Luonnol­ linen poistuma on elämän puolella. ”Tyytyväinen pitäisi olla siitäkin, että ihmiset heräävät ympäristökrii­ siin. Siihen reagoiminen edellyttää myös ruokajärjestelmän muuttamis­ ta ja minimissään nykyisenkaltai­ sen eläinteollisuuden lopettamista. Myös se, miten mediassa puhutaan muunlajisista eläimistä ja heidän kohtelustaan on koko suomalai­ sen yhteiskunnan mukana muut­ tunut.” Paljon on vielä työtä jäljellä. Sa­ malla viikolla, kun teimme haas­ tattelua, maa­ ja metsätalous­ ministeri Sari Essayah (kd.) esitti, että viime vuonna sääde­ SIPULI, TUULISPÄÄ, SOMERO ERKKI, LAAJASALO, HELSINKI SALLA, KALLIO, HELSINKI NUPPUNENÄ, TUULISPÄÄ, SOMERO Ihmisen eläimistä erottami­ sen määritelmät ja rajan vedot ovat vaihtuneet vuosien mit­ taan, ja niiden luettelemisen si­ jaan Tuomivaara tyytyy näyttä­ mään ahkerassa käytössä ollutta luentomateri aaliaan. Muun muas­ sa seuraavien asioiden on kerrottu erottavan ihmisen eläimistä: Vain ihmisellä on kyky tuntea ja kyky huijata, järki, kieli sekä kuole­ maton sielu. Ihmisen on myös esitet­ ty olevan luomakunnassa ainoana uskonnollinen, kulttuuria ja toiminta tapoja sukupolvelta toisel­ le siirtävä, todella sosiaalinen sekä Martti Lutherin ja paavi Leo XIII:n mukaan ainoa yksityisomaisuuden tunteva. ”Aina kun tutkitaan muita eläin­ lajeja, löytyy käyttäytymismalleja, joiden piti olla ihmisen ainutlaatui­ seksi tekeviä. Ja aina kun on listattu ihmisyyden määrittäviä ominaisuuk­ sia, niitä ei kaikilta ihmisiltä löydy. Emmehän oikeasti ajattele, että ihmis­ arvo syntyisi esimerkiksi älykkyydes­ tä, koska silloin meillä ei olisi tarvet­ ta kohdella vaikkapa vauvoja, syvästi vammaisia tai dementikkoja ihmisinä eli arvokkaina.” Tuomivaaran mukaan viime vuosi­ kymmeninä erottelulle on yritetty ra­ kentaa monisanaisempaa selitystä, mutta edelleen todistelu on heikkoa. Hän kohdistaa kritiikkiä myös omaa tutkimusalaansa kohtaan. Ihmisen käyttäytymistä tutkivana tieteenä so­ siologian piirissä ei aina olla perillä muita lajeja koskevasta tutkimustie­ dosta. ”On haluttu pitää tiukasti kiinni sii­ tä rajasta ja katsottu, että ihmisen sosi­ aalinen käyttäytyminen on täysin eri­ laista kuin muiden lajien, koska mihin sosiologia tieteenalana muuten perus­ tuisi? Mutta jos ei tunneta niitä muita lajeja, niin selostukset ihmisten erilai­ suudesta ovat vähän höttöä.” Ihmisen ja muiden eläinten välisen rajan hämärtyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ihmisen arvoa si­ nänsä väheksyttäisiin. Aiheen käsitte­ lyä kuitenkin vaikeuttaa se, että kautta aikojen vihollisia tai ei­toivotuksi julis­ tettuja ihmisiä on väheksytty eläimel­ listämällä heitä. ”Meillähän on tuore esimerkki sii­ tä, kuinka Israelissa jopa ministeri­ ollut huomaavinani, että Pohjois­Ame­ rikassa ympäristöliikkeen piirissä he­ rättiin aikaisemmin siihen, että ruoka­ valiomme ei ole kestävä ympäristön puolesta. Meillä tarvittiin aika mon­ ta vuotta ilmastonmuutoskeskustelua, ennen kuin alettiin hahmottaa, että ruoantuotanto on ympäristöongelma. Vihreissäkin havahtuminen tapahtui hitaasti, ja pitkään siellä ei edes ollut montaakaan kasvissyöjää.” Eläin on eläin Ajatus, että ihminen ei ole eläin, on sosiologian tutkija Tuomivaaran mu­ kaan yhteiskuntamme perusraken­ teissa. Ei­eläimellisenä olentona ih­ misellä nähdään erityisarvo, mikä näkyy niin kulttuurissa, ihmisten ajatuksissa kuin lainsäädännössä­ kin. Ajatuksen haastaminen herättää usein vastaväitteitä. Miten tätä erot­ telua ylläpidetään, ja ennen kaikkea, miksi se koetaan niin tärkeäksi, ovat Tuomivaaran tutkimustyön keskeisiä kysymyksiä. ”Meidän kulttuurissa on tehty pal­ jon töitä, jotta on saatu pidettyä kiinni siitä, että olisi joku selvä ero ihmisen ja muiden eläinten välillä.” Termi ”eläin” ymmärretään oi­ keastaan niin, että se tarkoittaa kaikkia muita kuin ihmisiä, min­ kä myötä ihmisen lähimmät suku­ laisetkin voidaan lokeroida samaan kaatoluokkaan koirien, varpusten ja meduusojen kanssa. Tuomivaara to­ sin varoittaa yleistämästä: länsimai­ nen maailmankuva ei ole universaa­ li, ja monissa kulttuureissa ihmiset on nähty osana ympäröivää luontoa. Tä­ mä haastattelu on tehty länsimaisen oikeusajattelun kontekstissa. tyssä uudessa eläinlaissa siirtymä­ ajan jälkeen kiellettävä porsaiden kirurginen kastraatio – siis kivesten irtirepiminen pihdein – pitäisi sit­ tenkin sallia. Näin säästyisi muuta­ ma euro jokaisen porsaan kohdalla, ja nuo eurot ovat tärkeitä huonosti kannattavalle alalle. Samoin eduskunnassa on jo kol­ matta kertaa kaatumassa turkis­ tarhauksen kieltoa vaatinut kan­ salaisaloite. Turkistarhaus on viheliäinen ala, kenties myös sym­ bolisesti ko koaan suurempi. ”Olen ollut suomalaisessa eläinsuojelu­ ja eläinoikeusliik­ keessä mukana lähes koko elämäni. Olen myös kysynyt itseltäni, että mikä tässä meidän maassa on vialla. Halu­ ammeko oikeasti olla suunnilleen vii­ meinen länsimaa, joka harjoittaa tur­ kistuotantoa? Vielä valtion tukemana. Minulta on myös kyselty kansainväli­ sissä konferensseissa, että ’mikä tämä Suomen turkistarhausjuttu oikein on? Tehän olette niin edistyneitä’.” Kovinkaan järkevää selitystä suo­ malaisten erityiselle turkissuhteel­ le Tuomivaara ei ole keksinyt. Ehkä turkistarhauksen kaltaisen auringon­ laskun alan puolustamisesta on muodostunut kaupungistuvassa ja muuttuvassa yhteiskunnassa identi­ teettipolitiikan työkalu, joka symbo­ loi kuviteltua kultaista menneisyyttä, johon palaaminen toisi onnea ja au­ tuutta. Turhautumisenkin keskellä on kui­ tenkin hyvä huomata, että jokseenkin olemattomilla resursseilla aloittaneet aktivistit ovat onnistuneet nostamaan osaksi yleistä keskustelua tyystin uuden laisen tavan hahmottaa ympä­ röivää maailmaa. Siinä ohessa kansan enemmistökin on tutkimusten mu­ kaan kääntynyt vastustamaan turkis­ tarhausta. Suunta on siis oikea, ”vaikka muu­ tosten vauhti ei riitäkään”, Tuomi­ vaara arvioi. Maan ystävät on Voimaa julkaisevan Voima Kustannus Oy:n osakas. Kansallisoopperan Eläinten vallankumouksen arvio sivulla 44. Kristo Muurimaa Kristo Muurimaa Nauska Nauska
• 18 • 3 / 2025 Kansanmurhat, sodat ja aseelliset konfliktit tarvitsevat rahtipalveluita, vaikka tätä ei julkisessa keskustelussa juuri huomioida. Logistiikkajätti Maersk kuljettaa aseita myös Israeliin ja Israelista YK:n linjauksista huolimatta. S UOMENKIN SATAMISSA näkee usein kuljetus­ kontteja, joissa lukee MAERSK. Ne ovat tans­ kalaisen, lähes kaikkea mahdollista kuljettavan A.P. Møller­Maersk ­konsernin (lyh. Maersk) omistamia. Maersk on myös yksi Israelin Gazassa toteuttavan kan­ sanmurhan taustatoimijoista. Yhtiö on kuljettanut sotilastarvikkeita Yhdys­ valloista Israeliin senkin jälkeen, kun Israel aloitti hyökkäyksensä Gazaan loka kuussa 2023. Pohjois­Amerikassa ja Euroopassa toimivan The Palestinian Youth Mo­ vementin ja muiden ihmisoikeusjär­ jestöjen Mask Off Maersk -kampanjan marraskuussa 2024 julkaiseman ra­ portin mukaan Maersk kuljetti syys­ kuun 2023 ja syyskuun 2024 välisenä aikana yli 2 100 sotilastarvikelähetystä Israeliin. Lähetykset ovat sisältäneet panssariajoneuvoja, tankkien ja lento­ koneiden osia sekä tykistöjärjestelmiä. Sotilastarvikkeita kuljetettiin pää­ asiassa Yhdysvalloista Espanjan kaut­ ta Israeliin. Yli 35 prosenttia lasteis­ ta oli kuvattu epämääräisesti, ja osa niistä oli merkitty ”diplomaattiseksi lastiksi”. Tämä herättää huolta mah­ dollisesta kansainvälisten merenkul­ kusäännösten väärinkäytöstä. Raportin mukaan Maersk­konser­ ni tytäryhtiöineen on todennäköises­ ti jatkanut sotilastarvikevientiä vielä senkin jälkeen, kun YK:n erityiskomi­ tea marraskuussa 2024 totesi Israelin toiminnan Gazassa täyttävän kansan­ murhan tunnusmerkistön. Vastustusta oikeusistuimissa ja kaduilla Maaliskuussa 2024 neljä ihmisoikeus­ järjestöä nosti kanteen Tanskan val­ tiota vastaan tanskalaisessa tuomios­ tuimessa. Amnesty International Danmark, Oxfam Danmark, Mellem­ folkeligt Samvirke ja palestiinalainen Al­Haq syyttävät Tanskan hallitusta kansainvälisten asekaupan sääntöjen rikkomisesta ja osallisuudesta sota­ rikoksiin. Oikeuskanne nostettiin tutkivan journalismin järjestön Danwatchin paljastettua, että Israelin Gazan pom­ mittamiseen käyttämissä F­35­hä­ vittäjissä on tanskalaisia, Maerskin kuljettamia komponentteja. Asiaa kä­ siteltiin ensimmäisen kerran oikeu­ dessa helmi kuussa 2025. Marraskuussa 2024 ensimmäise­ nä Euroopan valtiona Espanja kielsi Maerskin alusten pääsyn satamiinsa, koska niiden epäiltiin kuljettavan asei­ ta Israeliin. Espanjan päätöksen jäl­ keen Maersk muutti alustensa reittiä kulkemaan Marokon kautta, mitä vas­ tustettiin mielenosoituksilla satama­ kaupunki Tangerissa. Helmikuussa 2025 Mask Off Maersk ­kampanjan aktivistit valta­ sivat Maerskin pääkonttorin edustan Kööpenhaminassa. Suoran toiminnan rauhanomaiseen aktioon osallistui lä­ hes tuhat ihmistä. Aktivistit vaativat Maerskia lopettamaan sotilastarvik­ keiden kuljettamisen Israeliin ja syyt­ tivät yhtiötä Gazan kansanmurhalla rikastumisesta. Poliisi hajotti mielen­ osoituksen käyttämällä muun muas­ sa pamppuja ja kyynelkaasua ja pidät­ ti 20 mielenosoittajaa. Poliisi ilmoitti käyttämiensä voimakeinojen syyksi poistumiskäskyn noudattamatta jät­ tämisen ja sen, etteivät Maerskin pää­ konttorin työntekijät päässeet työ­ paikalleen. Maersk on vastannut ihmisoikeus­ järjestöjen syytöksiin vetoamalla sii­ hen, että sen toiminta on laillista. Kon­ sernin mukaan sen tytäryhtiöt eivät vie Israeliin aseita vaan sotilastarvik­ keita. ”Sotilastarvikkeita” ovat myös komponentit, joista voidaan nopeasti koota valmiita asejärjestelmiä paikan päällä, sekä ammukset. Maersk ilmoittaa vastuullisuusvies­ tinnässään toimivansa ihmis arvoa kunnioittavasti ja korostaa toimitta­ vansa apua kriisialueille. Tanskan kansallisylpeys Maersk on Møllerin perheen holding­ yhtiöiden kautta hallitsema meren­ TEKSTI SARALEENA AARNITAIVAL KUVA VIVI KOVELO Laiva on lastattu aseilla LÄHETYKSET OVAT SISÄLTÄNEET PANSSARIAJONEUVOJA, TANKKIEN JA LENTOKONEIDEN OSIA SEKÄ TYKISTÖJÄRJESTELMIÄ.
• 3 / 2025 • 19 www.pam.fi Valloittaako joku Kultakutrin sängyn? K uinka viehättävä onkaan ajatus päästä vieraassa maassa majoittumaan paikallisten ihmisten asuinalueelle paikallisen ihmisen kotiin. Voi katsella paikallisia ripustamassa pyykkejään ja voi Kultakutrin lailla mittailla karhuperheen kuppeja. Kaiken päälle voi maksaa majoituksesta asunnossa asuvalle perheelle, Tälle mielikuvalle Airbnb-alustan ja muun lyhytvuokrauksen menestys perustuu. Samalla vajaa 20 vuotta Airbnb:n toiminta on malliesimerkki siitä, miten markkinatalous ilman rajoituksia toimii. Mahdollisuus tehdä rahaa toi sijoittajat paikalle. Ensin paikalliset huomasivat asuvansa ikuisen vapun hotelleissa, sitten heidät irtisanottiin, kun lyhytvuokraus tuotti enemmän. Asuntojen hinnat nousivat ja varsinainen hotellibisnes kärsi. Ei ihme, että maailman suosikkikohteissa turisteista ei tykätä. Sama kehitys voi käydä Suomessakin. Tähän asti SääntöSuomen avulla kunnat ovat voineet puuttua jossain määrin tilanteeseen. Kunnilla on kaavoitusmonopolinsa myötä määräysvalta siihen mitä, minne ja mihin käyttöön voidaan rakentaa. Asuinkäyttöön tarkoitettujen huoneistojen säännöllinen ja ammattimainen vuokraustoiminta on ollut laitonta, kaavojen vastaista. Tähän nojaten osa suurempia kaupunkeja on toiminutkin pitääkseen tilanteen hallinnassa. Toinen tilanne on Rovaniemellä. Orpon hallitus on esittämässä lyhytvuokraukseen sääntelyä, mutta valittu malli on surkea. Asuinkäyttöön kaavoitettuja asuntoja siirtyisi majoitustoiminnan piiriin. Se vähentäisi kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tarjontaa, syventäisi yritysten epäreilua kilpailutilannetta ja kaiken lisäksi veisi halukkailta kunnilta mahdollisuuden puuttua asiaan. Olennaisin muutos koskee tilanteita, joissa vuokraa asuntoa, jossa ei itse asu. Esityksen mukaan olisi normaalia asuntokäyttöä, jos vuokraisi asumiseen kaavoitettua asuntoa alle 90 päivää vuodessa. Kunta voisi nostaa rajan 180 päivään. Esimerkiksi hotelleilta vaadittavia poistumisteitä ei tarvittaisi, asukkaista ei tarvitsisi pitää kirjaa eikä arvonlisäveroakaan tarvitsisi maksaa. Aiemmassa ehdotuksessa majoitusliiketoiminnaksi katsottaisiin kaikki lyhytvuokraus, jos vuokranantaja ei asu asunnossa. Siihen pitäisi palata. Annika Rönni-Sällinen Palvelualojen ammattiliiton puheenjohtaja @Rönni-Sällinen ILMOITUS @pam.? @pamliitto K uv a: Ee va A nu nd i kulku­ ja logistiikkakonserni, jonka liikevaihto vuonna 2024 oli 55,5 mil­ jardia dollaria. Se on maailman toi­ seksi suurin rahtiyhtiö, jonka liike­ toimintaan kuuluvat merenkulku, satamatoiminta, toimitusketjun hal­ linta ja varastointi. Yhtiön pääkonttori sijaitsee Kööpenhaminassa, ja sillä on tytäryhtiöitä ja toimistoja 130 maassa, myös Suomessa. Maerskin vaikutus Tanskan kan­ santalouteen on merkittävä. Yh­ tiö työllistää maailmanlaajuisesti yli 100 000 työntekijää, joista noin 71 000 on tanskalaisia. Konsernin kulttuurinen ja taloudel­ linen merkitys Tanskassa on suuri ja sen asemaa voi verrata siihen, mikä Suomessa oli aikanaan Nokialla tai eh­ kä metsäteollisuudella vielä nykyään. Yleisen mielipiteen mukaan Maersk on ”isänmaan asialla” ja siinä missä ”Suomi elää metsästä”, ”Tanska elää merenkulusta”. Konserni esiintyy mie­ lellään hyväntekijänä, joka on muun muassa toimittanut apua Afrikkaan ja koronapandemian alkuvuosina In­ tiaan. Se on myös lahjoittanut suuria summia kulttuurin edistämiseen, esi­ merkiksi Kööpenhaminan oopperata­ lon rakentamiseen. Monipuolista kritiikkiä Maerskin haittavaikutus elonkehään on huomattava. Yksistään sen hiili­ dioksidipäästöt olivat vuonna 2023 jul­ kaistun tutkimuksen mukaan viikoit­ tain lähes 700 000 ekvivalenttitonnia, mikä ei jää paljoa jälkeen koko Suo­ men päästöistä. Konserni on ilmoitta­ nut tavoitteekseen olla hiilineutraali vuoteen 2040 mennessä. Vaikka Maerskin vähähiilikartassa painotetaan sähköistämistä ja laivo­ jen polttoaineen vaihtamista biodiese­ liin ja ”vihreään metanoliin”, konser­ ni on todellisuudessa edelleen ja kauas tulevaisuuteen riippuvainen fossii­ lisista polttoaineista. Biopolttoainei­ den valmistus tuottaa myös itsessään kasvihuonepäästöjä, ja niitä poltet­ taessa vapautuu syöpäriskiä lisääviä aromaattisia hiilivetyjä. Osa yhtiön ympäristötoimia on maksaa päästöistä hieman korkeampia veroja rahastoon, joka kompensoi ja rahoittaa Tanskan valtion ilmastotoimia. Ammattiliitot ja työoikeusjärjes­ töt ovat kritisoineet Maerskin tytär­ yhtiöiden työkäytäntöjä eri puolel­ la maailmaa. Konsernia on syytetty muun muassa työntekijöiden kokoon­ tumisvapauden estämisestä, huo­ noista palkoista, työaikarikkomuksis­ ta, palkanmaksun viivästymisestä ja palkkojen maksamatta jättämisestä. Asekauppa syyniin kaikkialla YK:n asiantuntijat ovat viime aikoina vaatineet maita lopettamaan sellai­ sen aseviennin, jossa on vaarana, että aseita voitaisiin käyttää Gazassa. Kan­ sainvälinen tuomioistuin ICJ on pitä­ nyt uskottavana, että Israel syyllistyy Gazassa kansanmurhaan ja on ryhty­ nyt väliaikaisiin toimiin estääkseen sen. Johtavat kansainvälisen oikeuden Laiva on lastattu aseilla MAERSK ON VASTANNUT IHMIS­ OIKEUSJÄRJESTÖJEN SYYTÖKSIIN VETOAMALLA SIIHEN, ETTÄ SEN TOIMINTA ON LAILLISTA. asiantuntijat katsovat, että Tanskan käytäntö käsitellä aseiden lupakirjoja rikkoo asekaupan kansainvälisiä sään­ töjä, joita Tanska on velvollinen nou­ dattamaan. Maersk ei tietenkään ole ainoa kul­ jetusyhtiö, jolla on kytköksiä aseelli­ siin operaatioihin eikä Tanska ole ai­ noa asekaupan kansainvälisiä sääntöjä rikkova valtio. Esimerkiksi Alanko­ maiden vetoomustuomioistuin määrä­ si kolmen kansalaisjärjestön tekemän kantelun myötä helmikuussa 2024 maan hallituksen lopettamaan F­35­ hävittäjä ohjelman puitteissa tapahtu­ vat aseviennit Israeliin. Tuomioistuin totesi, että viennin jatkaminen rikkoo EU:n yhteisiä sääntöjä aseiden viennis­ tä ja YK:n asekauppa sopimusta. Suomellakaan ei ole täysin puh­ taat jauhot pussissaan. Suomalaisen SaferGlobe­ajatuspajan vuonna 2024 julkaisemasta asevalvontaraportista ilmenee, että Suomen asevienti on vii­ me vuosina kasvanut ja asevientilupia myös Israeliin on myönnetty. Kansain­ välistä asekauppaa seuraavat järjestöt ovat kritisoineet myös Suomen ase­ vientiä Arabiemiirikuntiin, Saudi­ Arabiaan ja Turkkiin. Nämä kaikki kolme valtiota ovat osallistuneet lähi­ alueidensa sisällissotiin: Turkki Syyri­ assa sekä Arabiemiirikunnat ja Saudi­ Arabia Jemenissä. Aseiden viennin ohella huomio­ ta tulee kiinnittää myös niiden tuon­ tiin. Samalla kun Israel on jatkanut hyökkäystään Gazaan, Suomi on jat­ kanut aseiden ostamista Israelista. Marraskuussa 2023 maat allekirjoit­ tivat sopimuksen Rafael­konsernin valmistaman, satojen miljoonien eu­ rojen arvoisen Daavidin linko ­ilma­ puolustusjärjestelmän hankkimi­ sesta. Samaan aikaan Israel testaa asetekno logioitaan miehittämillään palestiinalaisalueilla. Israelin valtion omistama Rafael toimittaa aseita Israelin armeijalle ja yhtiö on kiinteä osa Israelin valtion väkivaltakoneistoa. Suomi on tehnyt Israelin kanssa sotilaallista yhteistyö­ tä vuosikymmenien ajan, ja Suomen Israelista 2000­luvulla ostamien asei­ den ja puolustustarvikkeiden arvo on yli miljardin euron. Yhteiskuntien militarisoituessa ja valtioiden valmistautuessa sotaan ase­ teollisuuden osakkeenomistajat kerää­ vät tuotot. Aseyhtiöiden ja aseviennin kritisointia vähemmälle huomiolle on kuitenkin jäänyt logistiikkayhtiöi­ den osuus kansanmurhissa, sodissa ja aseellisissa konflikteissa. Asekaup­ pa kuitenkin vaatii toimiakseen aina myös kuljetusta.
• 20 • 3 / 2025 Ihmisoikeusjärjestö selvitti Turkin sota rikoksia Turkki joutui kansalaisjärjestön tuomiolle hyökkäyksestä Rojavan kurdien kimppuun. Pysyvä kansojen tribunaali kokoontui Brysselissä arvioimaan todisteita sotarikoksista. S YYRIAN SISÄLLISSODAN alettua vuonna 2011 maan pohjoisosissa asu­ vat kurdit perustivat suo­ raan demokratiaan ja naisten oikeudet tunnus­ tavaan tasa­arvoisuuteen perustuvia itsehallinnollisia elimiä. Sisällissodan jatkuessa Syyrian valtio vetäytyi tältä Rojavan alueelta. Alueen kurdit eivät ole pyrkineet irtautumaan Syyriasta, eivätkä ole ta­ voitelleet itsenäistä valtiota. Turkin valtion pitkään jatkama konflikti kurdiyhteisön kanssa on nä­ kynyt niin maan sisällä kuin sen rajo­ jen ulkopuolellakin. Turkin suhtautu­ minen Rojavaan on ollut alusta lähtien vihamielinen ja maan aggressiivinen toiminta alueella kiihtyi vuonna 2018. Tuolloin Turkin armeija valtasi Roja­ van läntisimmän osan Afrinin. Tämän aggression seurauksena tuomioistuimen tavoin toimiva ihmis­ oikeusjärjestö Pysyvä kansojen tri­ bunaali PTT päätti järjestää istunnon, jossa käsiteltäisiin Turkin kansainvä­ lisoikeudellisia rikoksia. Istunto jär­ jestettiin helmikuun alussa Brysselin flaaminkielisessä Vapaassa yliopistos­ sa, Vrije Universiteitissa. PTT:n istuntoa johti seitsemän tuo­ maria. Läsnä oli myös kolme syyttä­ jää. Todistajista suuri osa ei saanut viisumia ja he esittivät todistuksena videoyhteyden välityksellä. Syytettynä olleet Turkin vallanpitä­ jät tai heidän edustajansa eivät saapu­ neet paikalle. Yleisönä oli noin 200 kutsuttua tarkkailijaa eri puolilta Eurooppaa. Suomesta tribunaaliin saapui kuusi henkilöä, jotka edustivat muun muas­ sa ympäristö­ ja rauhanliikkeitä. Istunnon avauspuheen piti yliopis­ ton rehtori Gerrit Loots, joka tote­ si tribunaalin edustavan yliopistonsa arvoja. Pitkä lista rikoksia Syyttäjien puheenvuoroissa muun muassa belgialainen asianajaja ja ihmis oikeusasiantuntija Ben Fermon totesi Turkin hyökänneen suoraan sekä rahoittamiensa ja ohjaamiensa aseellisten ryhmien avulla kurdien asuttamille Syyrian alueille ilman YK:n valtuutusta ja ilman, että Syyri­ an hallituksen joukot tai kurdit olisi­ vat millään tavalla uhanneet Turkkia. Näin ollen hän esitti Turkin syyllis­ tyneen rikokseen rauhaa vastaan eli hyökkäyssotaan, joka on yksi vaka­ vimpia kansainvälisen oikeuden rik­ komuksia. Koska Turkki siis käy sotaa Syyrian kurdeja vastaan, sen julmat te­ ot ovat sotarikoksia. Kuulluista todistajista useat ker­ toivat kurdien pakkosiirroista teltta­ leireihin ja muualle. Kurdien osuus Afrinin väestöstä on laskenut 90 pro­ sentista 25 prosenttiin. Kaikkiaan 300 000 ihmistä on siirretty kodeis­ taan pakolla. Todistajana toimineen, Afrinin vankilasta selviytyneen naisen mukaan Turkin armeijan ja tiedustelu­ palvelun edustajat kiduttivat ja raiska­ sivat vankeja järjestelmällisesti. Todistajilta kuultiin myös laajem­ min siviileihin ja lapsiin kohdistuneis­ ta tykistöiskuista ja droonipommi­ tuksista, jotka ovat kiihtyneen vallan vaihduttua Damaskoksessa. Nämä ri­ kokset ovat kiistattomia, sillä Tur­ kin hallitus ja media kertovat niistä avoimesti, tosin esittäen hyökkäysten kohteina olleiden siviilien olevan ter­ roristeja ja käymänsä sodan olevan it­ sepuolustusta. Väitteitä perustellaan sillä, että kurdien ”Kansan puolustus­ joukkojen” eli YPG:n sanotaan olevan osa Turkin terroristiorganisaatioksi julistamaa Kurdistanin työväenpuo­ lue PKK:ta. Istunnon aikana syyttä­ jät kumosivat nämä perustelut: YPG ei ole osa PKK:ta, ja joka tapauksessa pommitusten siviiliuhrit eivät edes ole kuuluneet YPG:hen. Huomiota kiinni­ tettiin myös siihen, että aikaisemmin PKK:n Turkissa tekemiksi väitetyt ter­ roriteot ovat osoittautuneet muiden ryhmittymien tekemiksi. Todistajat esittivät edelleen, että pommituksissa on myöskin joissain ta­ pauksissa käytetty valkoista fosforia. Valkoista fosforia saa käyttää sodassa savuverhon muodostamiseen ja mer­ kinantoon, mutta sen käyttäminen si­ viilikohteissa on määritelty sotarikok­ seksi. Turkki on pommittanut alueella TEKSTI OLLI TAMMILEHTO KUVA VIVI KOVELO P ERMANENT Peoples’ Tribunal (PPT), italiaksi Tribunale Permanente dei Popoli (TPP) on Italiassa vuonna 1979 perustettu kansainvälinen ihmisoikeusjärjestö. Järjestön innoittajana toimi Nobelin kirjallisuuspalkinnolla palkitun, filosofi Bertrand Russellin vuonna 1966 organisoima Russelltribunaali. Russell-tribunaali tutki Vietnamin sodan aikana tehtyjä sotarikoksia. Perustamisensa jälkeen PPT on käsitellyt yli 50 tapausta, joissa on epäilty tapahtuneen vakavia ihmisoikeuksiin kohdistuvia ja kansainvälisen oikeuden vastaisia rikoksia. Käsiteltyjen tapausten listalla on muun muassa armenialaisten kansanmurha ja Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuuteen liittyviä ihmisoikeusloukkauksia. Tribunaalin tuomareina ja syyttäjinä toimii joukko tunnustettuja kansainvälisen oikeuden asiantuntijoita eri puolilta maailmaa. PPT:n tuomiot ovat kansainvälistä oikeutta kunnioittavia kannanottoja. Ihmisoikeuksien lisäksi tribunaali suojelee ympäristöä sekä työntekijöiden ja pakolaisten oikeuksia. Se kerää ja tallentaa tietoa kriisialueilta ympäri maailman. Pysyvä kansojen tribunaali myös voimalaitosten ja sairaaloiden kaltaista kriittistä siviili­infrastruk­ tuuria. Hyökkäykset siviilikohteiden kimppuun kielletään vuoden 1949 Ge­ neven sopimuksissa. Tribunaalissa esitetyt videot ja nii­ tä tukevat todistajalausunnot myös­ kin osoittavat, että Turkki pyrkii hä­ vittämään kurdien kulttuuria Rojavan alueella. Kadunnimiä on muutettu turkkilaisiksi, hautausmailta on kai­ vettu pois hautakiviä sekä luita ja mui­ naismuistoja on hävitetty. Kulttuuripe­ rinnön tuhoaminen on kansainvälisen humanitaarisen oikeuden mukaan sota rikos ja muun muassa Kansainvä­ linen rikostuomioistuin ICC on aiem­ min tuominnut siihen syyllistyneitä. Päätös ja seuraukset Tribunaali julisti lopullisen tuomion­ sa Euroopan parlamentissa 26. helmi­ kuuta. Tuomion mukaan Turkin presi­ dentti Recep Tayyip Erdo?an ja hä­ nen hallituksensa ministerit sekä maan tiedustelupalvelun johto ovat AIKAISEMMIN PKK:N TURKISSA TEKEMIKSI VÄITETYT TERRORITEOT OVAT OSOITTAUTUNEET MUIDEN RYHMITTYMIEN TEKEMIKSI.
• syyllistyneet rikokseen rauhaa vas­ taan, eli hyökkäyssotaan. Lisäksi tri­ bunaali toteaa, että päättäessään pom­ mituksista, kurdien pakkosiirroista, infrastruktuurin ja kulttuuriperinnön tuhoamisesta sekä salliessaan kidu­ tuksen ja raiskaukset he ovat syyllis­ tyneet useisiin sotarikoksiin ja rikok­ siin ihmisyyttä vastaan. Tuomariston mukaan nämä kaikki rikokset yhdessä ”viittaavat kansan­ murhaan”. Tribunaalituomarit eivät kuitenkaan halunneet antautua kiis­ telyyn kansanmurhasta, koska joka tapauksessa muut vakavat sota­ ja ih­ misoikeusrikokset ovat ilmeisiä. Tuo­ maristo kuitenkin toteaa, että mikäli Turkin aggressiivinen ja raakalaismai­ nen toiminta jatkuu, myös rojavalais­ ten kansanmurha muuttuu ilmeiseksi. Tribunaalin antamassa lausunnos­ sa vaaditaan kiireellisiä toimia: ”Kan­ sainvälinen yhteisön on varmistettava välittömästi, että Turkki lopettaa suo­ rat ja epäsuorat hyökkäyksensä Ro­ javan kurdeja vastaan, jotta estetään täysimittainen kansanmurha.” Kirjoittaja oli helmikuussa tarkkailijana PPT:n istunnossa. ” U usliberalismi on kuollut , tulevaisuuttamme ei jätetä markkinoiden armoille!” Näin toivoi moni luettuaan komission tilaaman Mario Draghin raportin EU:n kilpailukyvyn pelastamisesta. Raportti sisälsi muun muassa ehdotuksia EU:n yhteisestä teollisuuspolitiikasta ja suurista julkisista investoinneista, jotta emme jäisi Yhdysvaltain ja Kiinan jalkoihin. Yhdysvallat on jo pitkään rakentanut maailmantaloutta mieleisekseen. On ollut helppoa puhua vapaasta kaupasta, kun vauraus on valunut itselle dollarin määräävään asemaan perustuvassa maailmantaloudessa. Nyt uudelleenvalitun Donald Trumpin politiikka, jossa yhdistetään suunnitelmataloutta sekä miljardöörien ja kryptovaluuttojen tukemista, uhkaa koko uusliberaalia dollarijärjestelmää. Kiinassa puolestaan yritykset käyvät kyllä sisäisesti raakaa kilpailua, mutta globaalisti maa on yhä omaa etuaan pitkäjänteisesti ajava suunnitelmatalous. Draghin raportissa oli paljon hyvää, mutta se oli myös kuin bu etpöytä. Jokaiselle löytyi jotakin. Ja oikeistokomissio valitsi hyvien vaihtoehtojen seasta pääruoakseen sääntelyn vähentämisen, jonka seurauksena ilmastoja luontokriisi pahenevat ja ihmis oikeuksien valvonta heikkenee. Lisäksi EU tavoittelee nyt ”Euroopan mestareita” eli jättiyrityksiä, jotka taistelisivat Kiinan ja Yhdysvaltain suurimpien yritysten kanssa. Monopolit paitsi sallittaisiin, näitä harvoja ja valittuja jopa tuettaisiin. Tämäkö on sitä kapitalismia, jota EU-oikeisto haluaa ajaa: markkinakilpailun lopettamista? Uusliberalismista ollaan ympäri maailmaa säilyttämässä sen kaikkein huonoimmat piirteet. Yhdysvalloissa Trump laskee entisestään kaikkein rikkaim pien verotusta, lopettaa maan ilmastopolitiikan sekä tuhoaa yhdessä sovitut sopimukset. Kiinassa miljardöörien annetaan rikastua, kunhan tottelevat valtion ideologiaa. EU:ssa aiotaan pönkittää suuryrityksiä pienempien kustannuksella, sekä samalla pistää pakki päälle ja pää pensaaseen vastuullisessa sääntelyssä. Maailman haasteet eivät kuitenkaan ratkea rikastuttamalla jo valmiiksi rikkaimpia. EU:n on nyt maailman suurimpana markkinana aika ottaa johtoasema ja näyttää vastuullista esimerkkiä. Vain demokratisoimalla taloutta, kunnioittamalla ihmisoikeuksia ja investoimalla kunnollisiin ilmastoja luontotoimiin voimme luoda maailmalle paremman huomisen. Jussi Saramo Vasemmistoliiton europarlamentaarikko Demokratisoidaan talous! europarlamentaarikko
• 22 • 3 / 2025 Itämeren turvallisuustilannetta tutkiva Georg­Henri Kaup kommentoi Venäjän lähialueilleen aiheuttamia uhkia ja median tilaa Virossa. Turvaa Putinja Trumpfanaatikkoja vastaan K uppilassa Tallinnan de­ signalueella astiat kalise­ vat, erikoiskahveihin pö­ ristellään kookosmaitoa, kahvittelijat keskustele­ vat huutaen ja mökän alla soi ambient­ bassomatto. Erinomainen paikka, kun halutaan keskustella rikollisuudesta ja valtioiden sisäisestä turvallisuudesta niin, ettei kukaan muu kuule. Viron Turvallisuusakatemia, Sisekaitseakadeemia, kouluttaa poliiseja ja tutkii Itämeren alueen turvallisuusti­ lannetta ja siihen kohdistuvia uhkia. Akatemia on sisäministeriön alaisuu­ dessa. ”Meillä on hyvin monenlaisia tutkijoita töissä”, Turvallisuusakate­ mian tutkija, Neuvostoliiton talous­ historiasta tohtoriksi väitellyt GeorgHenri Kaup kertoo. Hän seuraa TEKSTI IIDA SIMES KUVA SANNA LARMOLA IIDA SIMES VENÄJÄN JA ITÄ-EUROOPA N ERIKOISSAR JA VLAST Homo sovieticus elää T aitavan propagandan tun­ nistaminen on vai keaa, sillä jotkut propaganda­ kanavien jutuista voi­ vat kuulostaa järkeviltä. Merkkejä disinformaatiosta havaitsee kuitenkin, kun tutkii asiaa laajemmin: viestit ovat keskenään ristiriitaisia. Nimenomaan Kremlin viestinnäs­ sä ristiriidat ovat erittäin tarkoituk­ sellisia. Sekavuuden metodi on Neu­ vostoliiton turvallisuuspalvelu KGB:n oppeja. Venäläis­yhdysvaltalainen journalisti ja kirjailija Maša Gessen kirjoitti neuvostoihmisen, homo sovieticuksen, kaksoisajattelusta kirjassaan Venäjä vailla tulevaisuutta (Docendo 2017, suomentanut Ilkka Rekiaro): ”Neuvostoihmisiä vaadittiin usko­ maan ja julistamaan jotain, joka oli ristiriidassa tosiasioiden kanssa. [– –] Homo sovieticus eli jatkuvassa neuvot­ telutilanteessa kaikkivoivan valtion kanssa, ja neuvottelu oli sekä yksilön ainoa selviytymisstrategia että kont­ rollin välikappale.” ESIMERKIKSI ”lasten oikeuksia puo­ lustavat” venäläiset tai venäjämieliset eivät välttämättä piittaa lasten oikeuk­ sista tuon taivaallista, etenkin jos kyse on Venäjän pommien alle Ukrainassa kuolevista lapsista tai sateenkaariper­ heiden lapsista missä tahansa. ”Lasten oikeudet” ovat koodikieltä, jolla voi­ daan lietsoa erityisesti homoseksuaa­ leihin kohdistuvaa vihaliikehdintää. Kun Venäjä kaappasi Ukrainasta yli 30 000 lasta ”lasten oikeuksia” käy­ tettiin operaation taikasanoina: Ve­ näjä aiheutti hävitystä Itä­Ukrainas­ sa ja kuljetti alueelta lapsia Venäjälle ”turvatakseen” näiden oikeudet itse aiheut tamansa tuhon takia. Propagandaan kuuluu myös hauk­ kumista ja alatyyliä. Tasa­arvoa tai sukupuolten moninaisuuden puo­ lustajia saatetaan kutsua ”totalita­ risteiksi”, vaikka nimenomaan he edustavat totalitaris­ min vastaista aatetta. Poliittisten agitaattoreiden ja bottien lisäksi Kremlin propagan­ daa levittävät yksittäiset ihmiset, jotka vilpittömästi haluavat uskoa valhee­ seen. Nettialustojen lisäksi Kremlin soturit soluttautuvat kansalaisjärjes­ töihin ja tiedotusvälineisiin. KUN VUONNA 2007 Tallinnan kau­ punki päätti siirtää puna­armeijan so­ tilasta esittävän toisen maailmanso­ dan muistopatsaan syrjemmälle pois
• erityisesti Venäjän asioita ja muut kol­ legat erilaisia uhkailun välineitä kuten sotalennäkkejä ja jopa talousrikolli­ suutta. Eräs tutkijoista on erikoistunut Kiinaan. Turvallisuusakateemia julkaisi vuonna 2024 The Impact of Russia’s Alternative Future Developments on Estonian Security -raportin, jossa esi­ tetään neljä skenaariota siitä, miten Venäjän mahdolliset muutokset tu­ levaisuudessa vaikuttavat Viron tur­ vallisuuteen. Ensimmäisen skenaa­ rion mukaan Venäjä pysyy nykyisen kaltaisena. Toisen mukaan Venäjä ro­ mahtaa sisäisesti ja hajoaa eri valtiok­ si, kolmannessa Venäjän poliittinen eliitti vaihtuu ja maa demokratisoi­ tuu. Viimeisessä vaihtoehdossa Ve­ näjästä tulee entistä autokraattisem­ pi supervalta. Muutosta demokratiaksi ei rapor­ tin mukaan ole näkyvissä. Viro va­ rautuu eniten tietenkin vaihto ehtoon, jossa Venäjä muodostaa yhä suurem­ man uhan. Jos Venäjästä tulee yhä vahvempi autokratia, sotilaallisen­ kin hyökkäyksen todennäköisyys kasvaa. Raportti kommentoi Venäjän so­ tilaallista ja poliittista vaikuttamista monella rintamalla. Turvallisuusuh­ kia eivät ole vain Venäjän sotavoimat vaan myös rikollisjärjestöt, jotka ovat lojaaleja Kremlille. Ne tekevät kyber­ hyökkäyksiä ja auttavat pesemään ra­ haa Euroopassa. Myös Venäjän ortodoksinen kirkko on osa Kremlin valtarakennelmaa, ra­ portti muistuttaa. Arvokas radio Kun Yhdysvaltain presidentti Donald Trump nousi valtaan vuoden 2025 tammikuussa, monet niin kutsutut pu­ tinistit eli venäjämieliset ihmiset ym­ päri maailmaa kiirehtivät vakuutta­ maan ihailevansa Putinille ystävällistä presidenttiä. Itse Trump ihailee autokraattisia johtajia, kuten EU­maista eniten dik­ tatuuria muistuttavan Unkarin pre­ sidenttiä Victor Orbánia. Presiden­ tinvaalikampanjan aikoihin syksyllä 2024 Yhdysvaltain tuleva varapresi­ dentti J. D. Vance sanoi, että ”voisim­ me oppia paljon Unkarilta”. Trump meni vielä pidemmälle: ”Ei ole parem­ paa ja älykkäämpää johtajaa kuin Vic­ tor Orbán. Hän on fantastinen.” Nämä kehut kuultiin Virossakin. Jotkut ehkä pelästyivät, mutta oikeisto­ konservatiivit innostuivat, Georg­Hen­ ri Kaup muistuttaa. ”Erityisesti Ekre­puolueessa on muutamia, jotka ihailevat Victor Or­ bánia.” Viron konservatiivisen kansan­ puolueen Ekren aktiiviset tukijat ovat Trumpin ihailijoilta oppineet syyttämään vaaleja ”varastetuiksi” eli väärennetyiksi, jos oma puolue ei menesty. Mitä avuksi uhkaavasti kriisiyty­ vään maailmantilanteeseen? Lisää koulutusta, sivistystä ja tie­ donvälitystä, Georg­Henri Kaup sanoo. Lopuksi hän tunnustautuu yleisradio­ laitoksen eli julkisen mediapalvelun kannattajaksi. ”Ongelma ei ole siinä, että kaupal­ linen media olisi välttämättä jotenkin valheellista, mutta kaupalliset yhtiöt eivät ehkä halua välittää sitä kaikkea, mitä maailmalla tapahtuu.” Kaup kertoo, että Viron Postimees­ valtalehden raportointi Ukrainasta on ollut erinomaisen kattavaa, mutta uu­ tisointi Israelista ja Gazasta on ollut ala­arvoisia. Kuten Suomessa, Viron yleisradio­ laitosta ERR:ää (Eesti Rahvusringhääling), hallinnoi parlamentaarinen elin. Ekre­puolue käyttää samoja työkaluja eli populismia ja painostamista kuin sen suomalainen vastine Perussuoma­ laiset. Niiden tavoite on sama: julkisen palvelun median tuhoaminen. Kun ERR:n television uuden vuo­ den showssa esiintyi queer­ihmisiä, Ekre vaati, että ERR pitää yksityistää, Kaup kertoo. ”Monilla kaupallisilla valtavir­ ran tiedotusvälineillä on poliittisia tavoitteita ja ne levittävät kyseen­ alaisia tarinoita. Uskon, että median muuttuminen kokonaan kaupallisek­ si olisi valtava uhka turvallisuudel­ le. Se olisi jopa suurempi ongelma kuin sosiaa lisessa mediassa leviävät valheet.” Vapauden aukiolta ydinkeskustasta, palvelunestohyökkäykset kaatoivat Viron pankkien, tiedotusvälineiden ja valtion virastojen verkkoja. Viro joutui kehittämään tietoturva­ järjestelmiään. Viron puolustusminis­ teriö perusti CR14­nimisen organisaa­ tion torjumaan kyberhyökkäyksiä ja kouluttamaan koko kansaa kybertur­ vallisuudessa. Virolaista osaamista ar­ vostetaan: Tallinnassa sijaitsee Naton kyberpuolustuksen osaamiskeskus. Virolainen turvallisuuden tutki­ muskeskus RKK julkaisi vuonna 2020 raportin The Bronze Soldier Crisis of 2007 siitä, mitä sotilaspatsaan siir­ to eli ”Pronssiyö” opetti. Tallinnassa mielenosoittajat mellakoivat, ryöste­ livät ja rikkoivat paikkoja muutaman päivän ja yön. Noin tuhat heistä pidä­ tettiin. Ylivoimaisesti suurin osa heistä oli venäjänkielisiä, muutamat venäläi­ siä. Tutkijoiden mukaan tämä johtuu siitä, että nimenomaan Venäjän media lietsoi mellakoita naapurimaassaan. Kirjoitus on Voiman Vlast!-sarjaa. Siinä julkaisemme Venäjää, Ukrainaa, ValkoVenäjää ja entistä Neuvostoliittoa käsitteleviä juttuja. Sarja vastustaa sotaa ja tukee ihmisoikeuksia. Sarjan toimittamista on tukenut Alfred Kordelinin säätiö. Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje
• 24 • 3 / 2025 Kätketty luonto Valokuvaaja Perttu Saksa tekee näky­ väksi ihmisen ympäristösuhteen epäkohtia. Katoavat vanhat metsät muistuttavat häntä siitä, mitä ihminen on menettämässä. sä kertoo ulko saaristossa sijaitsevan Jussarön saaren ainutlaatuisesta luon­ nosta. ”Noin kolmannes Jussarösta kuu­ luu Tammisaaren kansallispuistoon”, Saksa kertoo. ”Saaressa on pieni länt­ ti vanhaa metsää, joka on mielestä­ ni Etelä­Suomen hienoin metsä. Olen kutsunut näyttelyä Jussarön metsän muotokuvaksi.” Metsien lisäksi Saksa kuvaa Jus­ sarön vuonna 1967 suljetun rauta­ kaivoksen vanhoja rakennuksia, jois­ ta monet ovat raunioituneita. Metsä on läsnä myös näissä valokuvissa ra­ kennusten seinille lankeavina puiden varjoin ja heijastumina. ”Jussarön luonto muistuttaa rehe­ vyydessään sademetsää”, Saksa sa­ noo. ”Se on kuusivaltaista, rehevää se­ kametsää, jossa kasvaa paljon erilaisia sammalia. Puusto on varsin matalaa, koska saari sijaitsee ulkomerellä.” Jussarössa liikkumista on rajoitet­ tu, ja Saksa kuvasi ja oleskeli metsässä Metsähallituksen erityisluvalla. Metsä elementtinä on kulkenut ai­ na jollakin tavalla mukana Saksan tai­ teessa. Hän ei ole kuitenkaan aiem­ min keskittynyt kuvaamaan metsiä, saati koostanut niitä esittävistä teok­ sista näyttelyä. Poikkeuksena hän mai­ nitsee vuonna 2018 kuvaamansa Eläimen kuva ­dokumenttielokuvan, jota hän luonnehtii ”kokeelliseksi luonto­ kuvaksi”. ”Näkymätön metsä ­näyttely tarjosi minulle mahdollisuuden viettää aikaa Jussarössa, sukeltaa metsään ja kuva­ ta sitä rauhassa.” SAKSA ON TUTKINUT etenkin ihmi­ sen ympäristösuhdetta ja sen epäkoh­ tia. Hän puhuu luontosuhteen sijaan nimenomaan ympäristösuhteesta, sil­ lä luonto­sanan käyttö peittää usein näkyvistä sen, että ihminenkin on osa luontoa. ”Käsittelen mielelläni polarisoivia aiheita. Pidän kysymyksistä, joita on hankala käsitellä tai sanoittaa ja jotka sisältävät jotain keskeneräistä.” Esimerkkeinä tällaisista aiheista Saksa mainitsee metsätalouden, eläin­ ten oikeudet, lihatalouden ja turkistar­ hauksen. Taloudellisten ja ekologisten näkökohtien törmääminen luo myös metsäkeskusteluun voimakkaita jako­ linjoja. ”Olemme kaikki kuulleet valituk­ sen siitä, pitääkö kaikki metsät suo­ jella ja eikö mikään riitä. Todellisuu­ dessa Suomen vanhoista metsistä on suojeltu vain kolme prosenttia ja Ete­ lä­Suomessa luku on huomattavasti pienempi. Keskustelu metsien suoje­ lusta on aivan absurdia.” Kansallisessa kertomuksessa suo­ malaisilla on erityisen läheinen suhde metsään. Käytännössä villi ja koske­ maton luonto koetaan kuitenkin usein vaivalloisena ympäristönä. Metsiä ar­ votetaan sen mukaan, kuinka hyvin ne palvelevat ihmisen tarpeita. ”Puupeltokin on tavallaan metsä, mutta luonnontilassa olevat metsät ovat aivan toisenlaisia ympäristöjä. Metsässä liikkuminen voi olla hanka­ laa ja epämiellyttävää, mikä voi har­ mittaa monia. Mutta onko ihmisen pakko päästä kulkemaan metsän läpi?” SAKSA TOTEAA , että metsiä on käsitel­ ty suomalaisessa taidehistoriassa yhtä rujosti kuin todellisessa maailmas­ sa. Taide on tehnyt metsästä ihmisen omien mielikuvien ja toiveiden näköi­ sen. ”Metsään on liitetty taiteessakin omistajuus. Metsä on tila, jonka läpi kuljetaan ja joka otetaan haltuun. Luontoa ei ole juurikaan kuvattu it­ sessään arvokkaana.” TEKSTI MIKA PEKKOLA P erttu Saksa on tutki­ nut valokuvataiteessaan pitkäjänteisesti eläin­ ten taloudellista hy­ väksikäyttöä, ihmisten eläimiin kohdistamaa katsetta, öljyä ja fossiilikapitalismia. Hänen touko kuussa 2025 Tammisaa­ ren Chappe­ museossa avautuva uusi näyttelynsä Jussarö – Näkymätön metPe rtt u Sa ks a
• Saksa käykin taiteessaan kriittistä keskustelua perinteisen metsäkuvas­ ton kanssa. ”Pyrin kuvaamaan metsää moni­ muotoisena ja tuntemattomana ym­ päristönä. Toisaalta haluan asettua ku­ van tekijänä osaksi taidehistoriallista jatkumoa ja perinnettä. Taiteen teke­ minen on jatkuvaa tasapainottelua.” TYÖSKENTELY IHMISEN ympäristö­ suhteen epäkohtien parissa – ihmisen vaatteisiin puettujen lemmikkiapinoi­ den muotokuvien ottaminen, teurasta­ moilla kuvaaminen tai afrikkalaisen piraattibensiinikojun myynnin seu­ raaminen – ei ole ollut Saksalle aina miellyttävää vaan pikemminkin vas­ tenmielistä. Näkymätön metsä ­näyt­ telyn töiden kuvaaminen ja Jussarön metsässä oleskelu ovatkin suoneet hä­ nelle uudenlaista rauhaa. ”Mitä enemmän olen kuvannut met­ sässä, sitä enemmän olen halunnut viettää siellä öitä. En kanna aina edes kameraa mukanani, vaan fiilistelen tun­ nelmia ja palaan myöhemmin samoihin paikkoihin tekemään ku vauksia.” Suuri osa Suomen rannikon van­ hoista metsistä on kaadettu. Harvo­ jen kaatamatta jääneiden vanhojen metsien suojelukriteerit on määritel­ ty niin tiukoiksi, että Saksan mukaan juuri mitkään metsät eivät täytä kri­ teerejä. ”Vanhojen metsien kaataminen on puhtaasti ideologinen päätös. Metsät ovat pieniä, joten niiden markkina­ar­ vo on vähäinen. Metsätuhoja ja teho­ metsätaloutta on kuvattu aktiivisesti viimeistään 1970­luvulta alkaen. Voi­ daan kysyä, mitä hyötyä siitä on ollut? Mitä vaikutusta sillä on ollut suoma­ laisen metsätalouden toimintaan?” Saksa toteaa, että jos hän teki­ si taidetta vain estääkseen metsätu­ hoja, hänen tulisi olla kuvaamassa vanhojen metsien lisäksi tehometsä­ talouden tuhoamia ympäristöjä ku­ ten hakkuuaukeita. Hän lisää teke­ vänsä taidetta pikemminkin oman kokemuksensa pohjalta. Menetyksen tunto on osa tätä kokemusta. Maail­ ma voisi olla parempi paikka, jos ym­ märtäisimme, mitä olemme kadotta­ massa. ”Japanilainen Jun’ichir? Tanizaki kirjoittaa Varjojen ylistys ­teoksessaan valon ja varjon olemuksesta. Hän poh­ tii, millaisessa valossa olisi hyvä kat­ soa teeastiaa, teetä ja siitä kohoavaa höyryä. Samaistun voimakkaasti näi­ hin huomioihin vanhoissa metsissä, joita luonnehtii hallitsemattomuus ja näennäinen kaaos. Koen, että metsäs­ sä oleskelu tekee minulle yksinkertai­ sesti hyvää.” Perttu Saksa: Jussarö – Näkymätön metsä. Chappe-museossa, Tammisaaressa 9.5–7.9.2025 Jutun kirjoittamista on tukenut Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla. Luonnontilainen aarniometsä on eteläisessä Suomessa kadonnut elinympäristö. Metsä-teoksen (2024) näkymä koskemattomaan metsänotkelmaan Tammisaaren saariston kansallispuistossa. Ihmisen tapa katsoa maailmaa on vain yksi monista – rajallinen ja vinoutunut. Kerroksellinen Ghost (2017) havainnoi eläintä yksilönä, jolla on monimuotoisia tapoja havaita, tuntea ja olla. Nimetön 1 1 Nimetön 1 1 24.4.2025 9.06 24.4.2025 9.06 Lainsuojattomat_Voima_1x4_pysty.indd 1 Lainsuojattomat_Voima_1x4_pysty.indd 1 24.4.2025 9.56 24.4.2025 9.56 39 € (9 numeroa) kauppa.voima.? TILAA VOIMA Pe rtt u Sa ks a
• 26 • 3 / 2025 Katse ilmakehään ”L ÄHESTYMME lampea stratosfääristä. En­ sin näkyy Lappi. Sen osat ovat: 1) Jännittä­ vä Länsi­Lappi. Levit ja ylläkset, meänkieli, Mukka, Palsa, ja Särestöniemi. 2) Eksoottinen Pohjois­ Lappi. Saamelaiset, tunturi ja niitä ju­ taavat porotokat, Inarijärvi ja nierät. 3) Tyhmä Itä­Lappi. Suo ja sääsket. Ei kiinnosta ketään. Paitsi meitä.” Ja ilmakehätutkijoita. Heidän pe­ rässään olemme nyt Itä­Lapissa, jos­ ta kirjailija Juhani Karila kirjoitti moderniksi klassikoksi nousseessa teoksessaan Pienen hauen pyydystys. Olemme Savukoskella, suunnilleen samoilla seuduilla, joista Karila kirjoit­ ti. Parisataa kilometriä Rovaniemeltä koilliseen. Määränpäämme on Helsingin yli­ opiston tutkimusasema Värriön luon­ nonpuistossa. Tavoitteemme on selvit­ tää, mitä yhteiselle ilmakehällemme kuuluu, ja samalla oppia, minkälai­ nen prosessi sen ymmärtämisen taka­ na on. Ilmakehän alimmassa kerroksessa, troposfäärissä, miljoonat jäähileet ki­ maltavat kylmissä led­ajovaloissa. Sa­ vukosken kirkonkylältä kohti itärajaa kulkeva tie tuntuu loputtomalta ja pi­ meys ajovalojen ulkopuolella läpitun­ kemattomalta. Lopulta yksinäinen va­ lokeila löytää kaltaisensa, kun puiden takaa kajastavat pienen varastoraken­ nuksen ja katoksen valot. Ainijärven vanhaan rajavartioase­ maan kuuluvan rakennuksen pihassa seisoo hymyilevä viiksekäs ukko pu­ namustassa kelkkahaalarissa, karva­ lakki syvälle päähän vedettynä. Otsa­ lampun valokeila osoittaa katseen suunnan. Meitä on vastassa Tarmo Kylli, mo­ nitoimimies ja tärkeä osa tutkimus­ aseman henkilökuntaa. Hän tuntee seudun ja ympäröivän luonnon kuin omat taskunsa. Monet mittalaitteet jäi­ sivät asentamatta ja mittaukset teke­ mättä ilman häntä. Pian myös aseman johtaja, professori Mikko Sipilä kaar­ taa autollaan pihaan. Sipilän tapasimme jo viime kesä­ nä Sodankylän Viiankiaapaa käsitte­ levän jutun tiimoilta. Vapaa­ajallaan suota suojeleva Sipilä on ammatiltaan ilmakehätieteilijä, joka kyllästytty­ ään töihin Helsingissä sekä jatkuvaan maailmanmatkaamiseen tutkimus­ kohteiden perässä vaihtoi maisemaa ja päätyi itälappilaiseen luonnonpuis­ toon johtamaan Helsingin yliopiston tutkimusasemaa. Saamme yllemme vihreät kelkka­ haalarit. Kylli antaa myös luvan ki­ roilla, näillä leveysasteilla tuskin on herkkiä korvia kuulemassa. Viimei­ set kahdeksisen kilometriä matkasta tutkimusasemalle taitetaan moottori­ kelkalla ja sen vetämällä reellä lähes koskemattomien metsien halki tähti­ taivaan ja revontulten alla. OLEMME ASEMALLA Helsingin yliopis­ ton vieraina, mutta emme onneksi yk­ sin. Paikalla ovat Kyllin ja Sipilän li­ säksi opiskelijat Jenni ja Aarni, jotka kirjoittavat gradujaan Sipilän ohjauk­ sessa. Tutkimusasema on perustettu vuonna 1967 professori Erkki alias Susi­Pulliaisen johdolla ja sitä ympä­ röivä luonnonpuisto vuonna 1981. Jy­ kevistä hirsistä rakennettu asema le­ pää vaarojen välissä, ja jyrkät portaat johtavat notkelman pohjalle Kuuts­ järven pienen lammen rantaan, jossa asemalla on sauna. Talvi on Värriössä ollut historial­ lisen leuto, ja lämpimimmän talven ennätys mennee rikki, Sipilä ennus­ taa aseman keräämän datan pohjalta. Myöhemmin, kun tämä juttu on me­ nossa painoon, on selvinnyt ettei en­ nätystä lopulta ihan rikottu. Siinä missä globaali ilmaston läm­ peneminen ylitti viime vuonna kriit­ tisenä pidetyn puolentoista asteen ra­ jan, Suomessa lämpeneminen on jo reilussa kahdessa asteessa. Keskital­ vi on lämmennyt enemmän, joulukuu Värriön asemalla kolmesta neljään as­ tetta, Sipilä kertoo. Pakkasta on silti saapuessam­ me asemalle helmikuun puolivälissä päältä parikymmentä astetta, ja sau­ nan edustalla avantoon jäätyy napak­ ka kuori aina löylyjen aikana. Metsä ympärillä on laadultaan suo­ malaisittain poikkeavaa, sillä se on sii­ hen tapaan ikuista kuin metsä nyt voi olla. Luontaistaloudessa eläineitä pyy­ täjiä lukuun ottamatta tätä metsää ei ole ihmisen kirves koskenut. Se, että alue on luonnonpuisto, tar­ koittaa että siellä liikkuminen on läh­ tökohtaisesti kielletty. Mekin olemme joutuneet hakemaan Metsähallituksel­ ta kulkuluvat. TUTKIMUSASEMAN PIHASTA lähtee moottorikelkan painama reitti ylös vaaran rinnettä. Parinsadan metrin päässä sijaitsee SMEAR 1 ­asema. ”Ehkä englanti ei ollut nimeä valit­ taessa yhtä hallussa kuin nykyään”, Si­ pilä pohtii. Smear tarkoittaa tahraa, tuhrimis­ ta ja mustamaalaamista, mutta täällä se tulee sanoista Station for Measuring Ecosystem-Atmosphere Relations. Nimen mukaisesti täällä tutkitaan ilmakehää ja ekosysteemien vaikutus­ ta siihen. Smear kerää tietoa muun muassa ilmakehän pienhiukkaspitoi­ suuksista. Asema muistuttaa pientä mökkiä, jonka pihassa on radiomasto Keskellä Itä­Lapin ikimetsää tehdään huippuluokan tutkimusta. Löysimme ”kärsän”, joka mittaa metsien vaikutusta ilmakehään. Voiman reportaasi Värriön tutkimusasemalta. TEKSTI MITJA JAKONEN KUVAT VILPPU RANTANEN LUONTAISTALOUDESSA ELÄINEITÄ PYYTÄJIÄ LUKUUN OTTAMATTA TÄTÄ METSÄÄ EI OLE IHMISEN KIRVES KOSKENUT.
• 3 / 2025 • 27 Katse ilmakehään täynnä instrumentteja. Toinen metalli­ telineistä kasattu torni kohoaa raken­ nuksen takana, mutta se on tarkoitus purkaa. Myös ympäröivässä maas­ tossa tönöttää tutkimuslaitteita: tuos­ sa mitataan näkyvyyttä, tuossa karik­ keen kertymistä maahan. Sisällä mökissä mittarit tietoko­ neen näytöllä ovat sinisellä, ilmake­ hän rikkipitoisuus on normaali. Aina ei ole näin – asemalla on mitattu yhtä korkeita ilmansaastepitoisuuksia kuin Helsingin keskustassa, Sipilä kertoo. Saasteet ovat pääosin peräisin Kuo­ lan niemimaalta, Montsegorskin ym­ päristön sulatoista, joissa ensin Neu­ vostoliitto ja sittemmin Venäjä ovat jalostaneet metalleja omiin tarkoitus­ periinsä ja siinä sivussa vapauttaneet valtavat määrät erilaisia palamisyh­ disteitä ilmakehään. Yksi merkittävimmistä saasteista on rikkioksidi, yhdiste, jonka piikkiin voidaan laittaa Euroopassa 1900­lu­ vun loppupuolella laajoja metsäkuole­ mia aiheuttaneet happosateet, maape­ rän happamoituminen ja kalakantojen kuolemat. Nyt rikkioksidin määrä ilmake­ hässä on kuitenkin saatu jokseenkin kuriin, Sipilä kertoo. Taustalla on oi­ keastaan ympäristönsuojelun menes­ tystarina, sillä 70­luvun lopulta alkaen kansainväliset sopimukset ja puhdis­ tusteknologian kehittyminen saivat rikkipäästöt tehokkaasti vähenemään. Ekosysteemin keskinäisvaikutus­ ten ja takaisinkytkentöjen monimut­ kaisuuden vuoksi laaja yleiskuva on silti edelleen huolestuttava. TAIVAALLA NÄKEMÄMME pilvet koos­ tuvat tiivistyneestä vesihöyrystä. Luontaisesti vesi tiivistyy esimerkiksi siitepölyhiukkasten ympärille, mutta yhtä hyvin sille kelpaavat pienhiuk­ kaset, joita syntyy rikkidioksidin, ja VOC­yhdisteiden (palaamme näihin hetken päästä) hapetustuotteista. Näi­ den kanssa se muodostaa tiheämpiä ja vaaleampia pilviä, jotka heijastavat auringon valo­ ja lämpösäteilyä tehok­ kaammin takaisin avaruuteen. Rikkioksidi siis viilentää ilmastoa. Paljonko lämpötila nousee, kun saas­ teiden määrä ilmakehässä vähenee, si­ täkin täällä tutkitaan. ”Hurjimmillaan esimerkiksi 0,9 cel­ ciusastetta saattaisi olla muutoksen mittaluokka”, Sipilä sanoo. Ilmakehä on monimutkainen jär­ jestelmä, jossa kaikki vaikuttaa kaik­ keen. Kun ihminen ratkaisee yhden ongelman, hän saattaa tuottaa toisen. Joka tapauksessa ilmakehätieteilijöille on luvassa lisää työnsarkaa. Tällaistakin on tiede ilmastokrii­ sin etulinjassa, itälappilaisella vaaral­ la pienessä puumökissä seinät lattias­ ta kattoon peittävien instrumenttien huristessa. ASEMAN JOHTAJA SIPILÄ oli mukana tutkijaryhmässä, joka teki läpimurron RAJAVARTIOLAITOS JA PUOLUSTUSVOIMAT OVAT ALUEEN AINOA MERKKI VALTIOVALLASTA – NIIN, JA TIETYSTI HELSINGIN YLIOPISTO. Mikko Sipilä havainnollistaa tutkimustaan piirtämällä. Mikko Sipilä kyllästyi Helsinkiin ja johtaa nyt etäistä tutkimusasemaa Itä-Lapissa Värriön luonnon puistossa. Värriön tutkimusasema lepää luonnonpuistossa vaarojen välissä.
• 28 • 3 / 2025 mainittujen VOC­yhdisteiden tutki­ muksessa. Sitä varten tutkimusasemal­ le on pystytetty kaksi mittauspistettä. Toinen on SMEAR 1:n yhteydessä, toi­ nen kylmäasemalla Ylä­Nuortti­joen varressa luonnonpuiston reunalla. Matka ”kylmikselle” taittuu pilk­ kopimeässä metsässä, sillä pilvinen sää ei päästä tähtitaivaan valoa sä­ vyttämään lumista maastoa. Lähim­ piin suuriin valosaasteen lähteisiin on helposti kymmeniä ellei satoja kilo­ metrejä. VOC:it (sanoista Volatile Organic Compound) ovat monelle vieraita, mutta niiden vaikutukset sitäkin tu­ tumpia. Esimerkiksi niihin lukeutuvat terpeeniöljyt saavat aikaan monien asioiden tuoksut: metsän raikkauden nenään tai sen, miten appelsiinin kuo­ riminen täyttää huoneen tuoksulla. Ilman pienhiukkasia mittaava, suomalaisen suuhun notkeasti tai­ puva CI­APi­TOF­massaspektrometri (Chemical Ionization – Atmospheric Pressure interface Time-Of-Flight), tai tuttavallisemmin ”kärsä”, on ollut käänteentekevä ilmakehän pienhiuk­ kastutkimuksessa. Laite on osittain asemalla työsken­ televän suomalaisen työryhmän kek­ sijätyön tulos. Se on ällistyttävän tark­ ka havaitsemaan ilmasta aineiden pieniäkin pitoisuuksia. Kun laitteen kyvyt selvisivät, Sipilä kertoo kokeil­ leensa uteliaasti eri asioista irtoavia VOC­pitoisuuksia. ”Havunoksa – selvä piikki, koivu myös, mutta ei niin korkea”, Sipilä ker­ too ja näyttää kylmäaseman pienessä mökissä tietokoneelta kuvaajan. ”Sitten hain keittiöstä erilaisia ruo­ ka­aineita ja hakkasin niitä kärsän edessä.” Tuloksia saatiin myös appelsiineis­ ta ja muista hedelmistä, mutta ne jätet­ tiin aiheesta kirjoitetun tieteellisen ar­ tikkelin ulkopuolelle. Vuonna 2012 tutkimusryhmä on­ nistui havaitsemaan laitteella yli 200 erilaista puiden vapauttamaa yhdistet­ tä. Tämä valottaa metsien vaikutusta ilmakehään. Ne eivät ole vain hiilinie­ luja ja ­varastoja, vaan myös tuottavat monenlaisia tarpeellisia yhdisteitä il­ makehään. VOC­yhdisteet parantavat pilvien heijastavuutta, mutta vaikuttavat myös auringonvalon sirottumiseen metsän katveeseen. Nykytiedon va­ lossa ne esimerkiksi parantavat alus­ kasvillisuuden kykyä yhteyttää, mikä lisää hiilensidontaa ja hapentuotan­ toa. Aihetta tutkitaan Helsingin yliopis­ ton akatemiaprofessori Markku Kulmalan johtamassa hankkeessa. Kul­ malan tutkimus on uraauurtavaa, ja hän on yksi maailman johtavista ilma­ kehän aerosolien fysiikan ja kemian asiantuntijoista. Juuri pohjoiset havumetsät vaikut­ taisivat olevan erityisen VOC­rikkaita, Sipilä sanoo. Täkäläiset metsät ovat siis ilmastolle ratkaisevan tärkeitä, tärkeämpiä kuin pelkkää hiilikiertoa laskemalla käsittäisi. Sipilä esittelee aiheeseen liittyvää tutkimusta kylmäaseman mökissä ja hahmottelee paperille laajan ja moni­ mutkaisen kuvion, joka kertoo ilma­ kehätieteen kokonaisvaltaisuudesta. Ilmakehä on jatkuvassa vuorovaiku­ tuksessa elolliseen luontoon, ja juuri tätä yhteyttä tutkitaan, jotta ymmärret­ täisiin esimerkiksi ilmastonmuutosta. Millainen on pohjoisten havu­ metsien VOC­yhdisteiden laaja vaiku­ tus ilmakehään? Lisätutkimusta tarvitaan, Sipilä sa­ noo. Tieteeseen kuuluu, että tutkimus voi osoittaa aiemman käsityksen myös puutteelliseksi. ”Olisihan se Mikko Sipilän akatee­ miselle uralle melkoinen lopputulos, että tulos on että ei vaikutusta”, Sipi­ lä pohtii. VIIMA JÄRSII POSKIA ja puree nenän­ päätä armotta, kun aamupäivän au­ ringossa nousemme reessä kohti Vär­ riötuntureiden jonon ensimmäistä huippua. Vaikka ihmisellä on käytössään moottorikelkka ja muut modernit vä­ lineet, muistuttaa kylmyys siitä, miten olosuhteiden armoilla olemme. Sa­ malla juuri ihmislajin pyrkimys selvi­ tä kaikkialla ja millä keinolla hyvänsä on pysyvästi muuttanut ekosysteemiä ja olosuhteita. Ilmaston lämpeneminen näkyy täällä konkreettisesti. Huipulla Mikko Sipilä osoittaa tunturijonon seuraavaa matalampaa huippua, ja kertoo sen metsittyneen jo täysin. Muut Värriötunturit ovat vielä pal­ jaspäisiä, tosin huipulla, jolla nyt sei­ somme, kasvaa siellä täällä 1900­lu­ vun puolivälin lyhyellä lämpimällä kaudella juurtuneita kitukasvuisia, nyt lumen peittämiä puita. Tutkimusinstrumentteja SMEAR 1 -asemalla korkeassa mastossa. Kun ilmasto lämpenee, aiemmin paljaspäiset tunturit alkavat metsittyä.
• Metsittyminen näyttää olevan poh­ joisten tuntureiden kohtalo, ennen paljaspäiset tunturit peittyvät hiljal­ leen kitukasvuisiin puihin leudom­ massa ilmastossa. Sipilä kertoo il­ maston Värriössä olevan nykyisin suunnilleen samanlainen kuin kolmi­ sensataa kilometriä etelämmässä si­ jaitsevalla Suomussalmella oli 1970­lu­ vulla. ELÄMÄ JA TIETEEN TEKEMINEN tut­ kimusasemalla on yksinkertaista. Sa­ malla eletään tiiviissä yhteydessä ym­ päröivään metsään ja luontoon. Joka aamu kahdeksalta joku, yleen­ sä Kylli, kirjaa sääaseman tulokset Il­ matieteen laitoksen sääpalvelua ja ti­ lastoja varten. Viikoittain kierretään niin kutsuttu lumilinja, ja niinä kertoi­ na kun syvyyden mittaamisen lisäksi lumi pitää punnita, tieteily käy fyysi­ sestä työstä. Lumesta kerätystä datas­ ta on konkreettista hyötyä: sen avulla muodostetaan Kemijoen tulvaennus­ teet. Kylli kertoo tienneensä kevään 2020 tulvista jo kauan etukäteen. Lu­ mi oli niin tiivistä, että se piti punni­ ta monessa erässä, koska vaa’an mit­ ta­asteikko ylittyi. Asemalla tiedetään, mitä luonnon­ puistossa ja sen ympäristössä tapah­ tuu: eläimet ja poromiehet kulkevat, joskus puistoon eksyy turisteja ilman lupia. Rajavartiolaitos ja Puolustusvoi­ mat ovat alueen ainoa merkki valtio­ vallasta – niin, ja tietysti Helsingin yli­ opisto. Sellaista ekosysteemiä ei olekaan, jossa kaikki ei vaikuttaisi kaikkeen. Tämä käy yhä selvemmäksi, mitä enemmän Värriön tutkimusasemal­ la tehtävään tutkimukseen tutus­ tumme. Sama keskinäisriippuvuus pätee ih­ misiin, Sipilä muistuttaa opiskelijoil­ leen eräänä iltana tutkimusasemalla. Tiede on harvoin yksilösuorittamista, ja sen onnistunut edistäminen tapah­ tuu yleensä hyvän työryhmän ja yh­ teen hiileen puhaltamisen varassa. VÄRRIÖSTÄ MA AILMA tuntuu olevan kaukana. Televisio tuo uutiset ja Lapin Kansa haetaan postilaatikolta kun siellä päin käydään, mutta rauhoitet­ tu luonnonpuisto elää pääosin omaa elämäänsä. Silti asema on yhteydessä suuriin maailmaa muuttaviin kehitys­ kulkuihin – täällä seurataan, miten il­ masto hengittää metsissä. Samalla arktisesta alueesta tulee yhä vahvemmin paikka, jossa eri tie­ teelliset, kaupalliset ja sotilaalliset intressit törmäävät. Saamme tästä muistutuksen, kun Puolustusvoimien työntekijöitä saapuu iltapäiväkahville pullapitkot kainalossa. KELKKA KULKEE tuttua reittiä takai­ sin, kun vierailun on aika päättyä. Har­ va suomalainen on nähnyt luonnonti­ laista metsää, joka nyt ympäröi meidät. Reen kyydistä on mukavaa kuikuil­ la molemmin puolin avautuvaan aar­ niometsään, jossa kulkijoita ympä­ röivät auringossa hohtavat, hankien peittämät jängät ja käppyräiset moni­ satavuotiset puut. Metsän vaikutukset ilmakehälle oli­ sivat ilman modernia tiedettä meille tuntemattomia. Luonto on kaikkialla ympärillämme ja täynnä pienenpieniä näkymättömiä yhdisteitä ja maailman­ laajuisten kehityskulkujen juonteita. Sipilä pysäyttää kelkan, kääntyy meihin päin ja nostaa kuulosuojaimet korviltaan. Tässä on hyvä kuukkelimet­ sä. Vähän matkan päässä aukeaa harvi­ nainen luontotyyppi, Soklin aho, joita ei tavata missään muualla maailmassa. Tieteellinen tutkimus vaatii aikaa, ja täällä sen ymmärtää hyvin. 1960­lu­ vulla alkanut tutkimustyö jatkuu ta­ kanamme luonnonpuiston lähes rik­ kumattomassa rauhassa. Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. “Etiopialainen ystävä 2 on aivan uutta, ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria Kansallisteatterin Taivassalissa.” ENSI-ILTA 8.5.2025 MUUT ESITYKSET: 10.5./12.5./14.5./16.5./17.5 LIPUT: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/vier ailu-etiopialainen-ystava-2. ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ 2 “Etiopialainen ystävä 2 on aivan uutta, ajankohtaista ja koskettavaa musiikkiteatteria Kansallisteatterin Taivassalissa.” ENSI-ILTA 8.5.2025 MUUT ESITYKSET: 10.5./12.5./14.5./16.5./17.5 LIPUT: https://www.kansallisteatteri.fi/esitys/vier ailu-etiopialainen-ystava-2. ETIOPIALAINEN YSTÄVÄ 2 ailu-etiopialainen-ystava-2. ailu-etiopialainen-ystava-2. Tiesitkö, että eläkevakuutuksesi vaikuttaa eläkkeesi lisäksi moneen etuuteen? mela.fi/apurahansaajat ? Tieteen tai taiteen APURAHANSAAJA Jos saat 26 000 euron apurahan vuodeksi: Tapaturmapäivärahasi Sairauspäivärahasi Vanhempainrahasi Vanhuuseläkkeesi 72 €/pv 60 €/pv 60 €/pv 33 €/kk Esimerkki vakuutuksesi vaikutuksesta +hoitoja lääkekulut (vähimmäispväraha 32 €/pv) (vähimmäispväraha 32 €/pv) (kertymä tästä apurahasta) Hae eläkeja tapaturmavakuutusta, jos apurahasi on myönnetty vähintään 4 kk kestävään työskentelyyn. Tilaa Voiman viikkokirje Uutta luettavaa joka viikko sähköpostiisi voima.? /uutiskirje
• KYSYMYSTEN AARELLA KIRJAT PERIMMAISTEN PERIMMAISTEN PERIMMAISTEN KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA KYSYMYSTEN AARELLA Reetta Ranta PYHÄT PUUT S K S Millaisia myyttejä ja kansanperinteen tarinoita Suomen luonnossa kasvaviin puihin liittyy? Miska Salakka SUKUPUOLTEN MONINAISUUS S K S Tärkeä opas kaikille, jotka haluavat ymmärtää sukupuolten ja seksuaalisuuden moninaisuutta olitpa sitten trans, cis, inter tai jotain muuta. 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 Nino Haratishvili KAHDEKSAS ELÄMÄ A U L A & C O Haratishvilin eeppisen romaanin toisessa osassa historian tuulten huminointi jatkuu, valtioiden johtajat vaihtuvat, ja uudet sukupolvet tuovat mukanaan uudenlaisia haaveita ja toiveita. 32 32 € 32 € 32 Jenna Kostet SINISIIPISTEN SAARI A U L A & C O Jenna Kostetin Sinisiipisten saari aloittaa 1930-luvulle sijoittuvan, kolmen serkuksen elämää seuraavan sarjan. Riku Siivonen ELÄMÄN JA KUOLEMAN HUONE A U L A & C O Miltä tuntuu, kun ei voi tehdä mitään vaikka tekee kaikkensa? Kirja kuvaa isyyttä synnytyksen keskellä, hetkellä, jolla elämän ja kuoleman välillä on vain ohuen ohut viiva. Maaria Päivinen LASTANI ET VIE A U L A & C O Viiltävän ajankohtainen romaani lapsikaappaussyytöskierteestä ja huoltokiusaamisesta, joiden kohteena on äiti. 32 32 € 32 € 32 32 32 € 32 € 32 29 € 29 € 29 Ville Jalovaara STALININ MARIONETIT? S K S Millaista kulissien takaista suurvaltojen valtapeliä valvontakomission britit ja venäläiset kävivät sodanjälkeisessä Suomessa? 32 32 € 32 € 32 Petri Halinen LAPIN ARKEOLOGIA G A U D E A M U S Vuosikymmeniä odotettu teos napapiirin pohjoispuolisten alueiden elämän jäljistä kivikaudelta 1700-luvulle. Tuomas Mattila HAAMUKIRJOITTAJAT G A U D E A M U S Haamukirjoittajilta on syntynyt julkkisten elämäkertoja ja kuolemattomia lausahduksia poliitikkojen puheisiin. Jaakkojuhani Peltonen KLEOPATRA viimeisen faaraon myytti G A U D E A M U S Kleopatra on yksi maailman tunnetuimmista ja samalla mystisimmistä historiallisista henkilöistä. 36 36 € 36 € 36 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 Arkhimedes KELLUVAT KAPPALEET JA MUITA KIRJOITUKSIA G A U D E A M U S tArkhimedeen näennäisen yksinkertaiset mutta nerokkaat ratkaisut monimutkaisiin matemaattisiin ongelmiin hämmästyttävät edelleen. Jyrki Kallio (suom. & toim.) XUNZI Valtio-oppia muinaisesta Kiinasta G A U D E A M U S Kattava suomennos teoksesta, joka edustaa muinaisen Kiinan sofistikoituneinta filosofiaa ja valtio-oppia. Riitta Hari JOS SINULLA OLISI KANAN AIVOT G A U D E A M U S Koululaisen kysymys johdattaa neurotieteilijän pohtimaan, miksi ihmisaivot ovat kehittyneet juuri tietynlaisiksi. 32 32 € 32 € 32 29 € 29 € 29 29 € 29 € 29 Esther Kinsky ROMBO L U R R A E D I T I O N S Mestarillisen kertojan kuvaus Italiassa vuonna 1976 tapahtuneiden maanjäristysten vaikutuksesta ihmisen muistiin ja ympäristöön. ”Kirjailijalla on valtaisa lahja maiseman ymmärtämiseen.” -Times Literary Supplement 26 € 26 € 26 Toim. Pia Houni, Mika Holopainen, Kati Kuula, Tiina Kokkoniemi Holopainen, Kati Kuula, Tiina Kokkoniemi Holopainen, Kati Kuula, FILOSOFISIA KOHTAAMISIA N I I N & N Ä I N Filosofiseen praktiikkaan paneutuva kirja ohjaa kohtaamaan filosofin esimerkiksi kahvilassa, koulussa, vankilassa, puistossa ja kirjastossa. The Care Collective HOIVAMANIFESTI N I I N & N Ä I N Hoivamanifesti paljastaa, miten elimellisesti hoiva kytkeytyy demokratiaan. Se osoittaa, ettei hoivavajetta voi paikata uudistamatta koko yhteiskuntaa. 24 24 € 24 € 24 15 € 15 € 15 Sanna Karlström MAANPÄÄLLINEN OSA O TAVA Palkitun runoilijan kuulaat tekstit kulkevat tämänja tuonpuoleisen rajaa. 27 € 27 € 27 Vesa Haapala MAALLISTEN ILOJEN PUUTARHA O TAVA Arvostetun tekijän tyrmäävä runoteos sulattaa yhteen jumalan, ihmisen ja simulaation. 27 € 27 € 27
• Marcus Aurelius ITSELLENI Keisarin mietteitä elämästä B A S A M Keisarin mietteissä kiteytyy antiikin filosofia elämäntapana. Valtakuntaa hallinnut Aurelius pyrki toteuttamaan stoalaisen filosofian opetuksia sekä yksityiselämässään että politiikassa. Henry David Thoreau VIIKKO VIRRAN VIETÄVÄNÄ B A S A M Kertomus Henryn ja hänen John-veljensä vuonna 1839 tekemästä venevaelluksesta kotiseutunsa jokivarsille laajenee edetessään Thoreaulle tyypillisesti elämänfilosofiseksi tutkielmaksi ja moraalisaarnaksi. Janne Kontala YOGA-SUTRA B A S A M Joka ei hallitse mieltään, elää saman katon alla pahimman vihollisensa kanssa. Modernien joogaoppaiden fyysisestä painotuksesta poiketen Yogasutra käsittelee tietoisuuden toiminta-periaatteita. David R. Roy EKODHARMA Buddhalaisia opetuksia ekologiseen kriisiin RO S E B U D Kirja ilmastoja ympäristöaktivisteille. Teemoina ilmastonmuutos, ympäristön saastuminen, ja buddhalaiset opetukset aktivismin tukena. 25 25 € 25 € 25 23 € 27 € 27 € 27 17 € 17 € 17 Friedrich Nietzsche NÄIN PUHUI ZARATHUSTRA RO S E B U D Intohimoinen ja satiirinen ilmaisu on sekä nautittavaa että hurjaa luettavaa. Teos on legendaarinen klassikko ja sen kieli on lennokkuudessaan ylittämätöntä. 25 25 € 25 € 25 Ilkka Taipale SINISILMÄINEN PASIFISTI Kirjoituksia seitsemältä vuosikymmeneltä RO S E B U D Kukaan ei tiedä mihin virta vie, mutta Taipaleen kirjoituksissa kuuluu syvä ja vakuuttava rauhan ääni. 19 € 19 € 19 Riina Tanskanen TYMPEÄT TYTÖT Aikuistumisriittejä I N T O Armoton, riemastuttava ja tärkeä teos ahtaista asenteista ja arvoista, kehosta ja ulkonäöstä, pelosta ja miellyttämisen halusta. 19 € 19 € 19 25 25 € 25 € 25 Tanskanen & Kuoppa KAPITALISMIN SUURI ILLUUSIO I N T O Kapitalismin yhdeksän keskeistä valhetta. KAISANIEMENKATU 5 KAISA-TALO, HELSINKI sivullinen@rosebud.fi ? +358 40 017 8965 KAIKKIEN ROSEBUDIN KAUPPOJEN YHTEYSTIEDOT JA VALTAVAN VALIKOIMAN LÖYDÄT VERKOSTA. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. ONNEKSI MEILLÄ ON MUISTOMME. Kalevala seura KÄÄNNETYT IDEAT RO S E B U D Mikä yhdistää Elias Lönnrotin Kalevalaa ja Ilkka Taipaleen 100 sosiaalista innovaatiota Suomesta? Ne ovat suomalaisen kirjallisuuden käännetyimpiä teoksia. 10 € Niccolo Machiavelli SOTATAIDOSTA B A S A M Sotatieteiden suuri klassikko ensimmäistä kertaa suomeksi! Firenzeläisen filosofin ja valtiomiehen Machiavellin (1469-1527) Sotataidosta ilmestyi vuonna 1521, ja se on yksi maailman suurimmista sotatieteen ja poliittisen teorian klassikoista. Sinclair Lewis MEILLÄ SITÄ EI VOI TAPAHTUA B A S A M Omahyväinen, maahanmuuttajavastainen ja populistinen kansankiihottaja pyrkii Yhdysvaltain presidentiksi. Kuulostaako tutulta...? 25 25 € 25 € 25 Katja Tukiainen PIENI JA TYLSÄ KIRJA The Small and Boring Book RO S E B U D Mammografia, mielikuvitus­ kives ja viimeinen munasolu. Tämä on Katja Tukiaisen (s.1969) yhdeksäs sarjakuvakirja. 25 25 € 25 € 25 23 € Lauri Timonen JOHN FORD I Vuodet 1894 1949 RO S E B U D ”Fordin ollessa parhaimmillaan sinusta tuntuu, että elokuva on elänyt ja hengittänyt todellisessa maailmassa.” Orson Welles 40 40 € Jani Saxell AIHEIDEN KIRJA Uusia näkökulmia, teemoja ja tekniikoita luoville kirjoittajille A RT H O U S E Aiheiden kirja sukeltaa kirjoittamisen moniin maailmoihin. Aiheiden kirja on kumppani kaikille kirjoittamisesta kiinnostuneille. 27 € 27 € 27 Fernando Pessoa LEVOTTOMUUDEN KIRJA B A S A M Kirjassa Lissabonin kaupungin apulaiskirjanpitäjä Bernando Soares tarkkailee valppaasti ja täydellisin lausein maailman menoa ja ennen kaikkea itseään: ”Minä olen kaikki ihmiset.” 25 25 € 25 € 25 Joan Didion NOTES TO JOHN H A R P E R C O L L I N S A previously unpublished work from one of America’s most iconic writers, Joan Didion, the author of The Year of Magical Thinking. 25 25 € 25 € 25 Kati Juva YDINASEET VAARANTAVAT TERVEYTESI RO S E B U D Kauhistuttavan ajankohtainen tietokirja ydinasevarustelusta. 19 € 19 € 19 Sami Marte JOHANNEKSEN ILMESTYKSET B A S A M Pastori Johannes Corneliuksen aika on loppumassa. Hän ajautuu painajaismaiseen tapahtumakierteeseen, jossa lopullinen yhteentörmäys näyttää väistämättömältä. 23 €
• Mehiläispesän henki ja myrkkykauppiaitten mahti Tiesitkö, että mehiläinen on monille alkuperäiskansoille pyhä eläin? Tai että ilman pölyttäjiä suuri osa ruoastamme jäisi tulematta pöytään? Tai että EU:ssa kiellettyjä tuholaismyrkkyjä viedään täältä surutta globaalin etelän maihin? K enian alkuperäiskansoille mehiläiset ja hunaja ovat keskeinen osa niiden kulttuuria ja ruokaturvaa. Mehiläiset ovat jopa keino suojella metsiä laittomilta hakkuilta, sillä pesäpuita ei uskalleta kaataa. Siemenpuu-säätiö on vuosina 2022–2025 tukenut Keniassa kymmenkuntaa alkuperäiskansojen järjestöjen hanketta yhteisöjen kestävien elin ehtojen vahvistamiseksi. Ainakin kuuden hankkeen yhteisöissä hunajantuotanto tai keräys on merkittävää. Siemenpuun kenialaiset kumppanijärjestöt raportoivat huolestuttavasta mehiläiskadosta. Pölyttäjäkatoon vaikuttavat elinympäristöjen katoaminen ja ilmastonmuutos, mutta myös maatalouden kemikaalit. Pölyttäjäkato lisääntyy nyt vauhdilla maissa, joissa pienviljelijöillä ei ole tietoa kemikaalien vaaroista ja niiden käyttöä rajoitetaan paljon Eurooppaa vähemmän. Mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten lisäksi pölyttäjiin kuuluvat muun muassa linnut, lepakot, perhoset, kärpäset, koppakuoriaiset ja jopa hyttyset. Maailmanlaajuisesti 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee ainakin osittain hyönteispölytystä. Kemikaalien käyttö voi siten vaarantaa jopa miljardien ihmisten ruokaturvan. Vuonna 2025 Siemenpuu tukee Kenian kumppanijärjestöjensä yhteisen hunajakonferenssin ja koulutustilaisuuden järjestämistä sekä selvittää mahdollisuuksia kansainvälisiin toimiin kemikaalien käytön rajoittamiseksi. Torjunta-aineissa olevien neonikotinoidi-tehoaineiden käyttöä alettiin pölyttäjäkadon vuoksi rajoittaa EU:ssa reilut 10 vuotta sitten ja nyt kolmen vaarallisimman tehoaineen käyttö avomaaviljelyssä on kielletty kokonaan. Samaan aikaan eurooppalaiset yritykset kauppaavat neonikotinoideja ja kymmeniä muita Euroopassa kiellettyjä kemikaaleja Keniaan ja yli sataan muuhun globaalin etelän maahan. Kenialainen Route to Food -kampanja herättelee kansalaisia ja päättäjiä torjunta-aineiden vaaroista, mutta vastassa ovat suuret rahaja teollisuusintressit. Sama haaste on Euroopassa, kun järjestöt kampanjoivat kemikaalien vientikiellon puolesta. Kemianteollisuus käyttää rahaa EU-lobbaamiseen jopa teknojättejä enemmän. Euroopan komissio lupasi edistää tuholaismyrkkyjen vientikieltoa vuonna 2020, mutta vientikielto ei toteutunut. Toivoa kuitenkin on. Keskustelu on herännyt uudelleen, kun Eurooppaan tuotavista elintarvikkeista on löydetty jäämiä täällä kielletyistä torjuntaaineista. Keväällä 2024 YK:n ympäristö kokous UNEA ehdotti pahimpien myrkkyjen globaalia kieltämistä vuoteen 2035 mennessä – YK:ssa onkin alettu neuvotella laajasta kemikaali sopimuksesta. Lue lisää Kenian alkuperäiskansojen kulttuuriperinnöstä ja villihunajan keräilystä, pölyttäjien merkityksestä sekä maatalouskemikaalien kaupasta Siemenpuun sivuilta: www.siemenpuu.org Ole rohkea! Tue etelän ympäristönpuolustajia viestinviejänä, kuluttamalla vastuullisesti & lahjoituksella Siemenpuun kautta. siemenpuu.org ILMOITUS ILMOITUS Suosi lähija luomuruokaa. Jätä hyönteismyrkky ostamatta tai käyttämättä. Jopa hyttyset ja kärpäset ovat tärkeitä pölyttäjiä! Harjoita hallittua hoitamattomuutta omalla pihallasi. Perusta pihamaille ja ikkunalaudoille perhos baareja ja hyönteishotelleja. Vaadi muutoksia kaupunkien ja kuntien puistojen ja viheralueiden hoitoon. Vaadi muutoksia kemikaalien sääntelyyn kansanedustajilta ja euro parlamentaarikoilta. Mitä itse voit tehdä pölyttäjäkadon vähentämiseksi? Em m i Jo rm ala ine n
• SODANKYLÄN Kotimaisia tekijöitä Mika Kaurismäki, Elina Knihtilä, Jaana Saarinen, Ville Virtanen, Herra Ylppö Olavi Uusivirta & co esilaulattaa Bob Dylania ja rillumareita karaokenäytöksissä Tähtivieraina Margarethe von Trotta, Julien Temple, Dominique Sanda, Alain Guiraudie, Christopher Petit, Léonor Serraille 40-vuotisten elokuvajuhlien kohokohtia!
• Ei kaikille, mutta joillekin kaikki. ”Visuaalisesti vaikuttava, juoneltaan ainutkertainen elämä, joka pitää otteessaan.” SODANKYLA.FI FACEBOOK @SODANKYLANKUNTA INSTAGRAM | TIKTOK | YOUTUBE @MUNSODANKYLA – Tämä voit olla sinä. Haluatko oman palasen yöttömän yön hehkuvaa elokuvataivasta? Ryhtymällä Sodankylän elokuvajuhlien kannatusjäseneksi pääset pintaa syvemmälle aina valkokankaan taakse asti! Kannatusjäsenenä sinulla on mahdollisuus tukea maailman ainutlaatuisimman elokuvafestivaalin toimintaa konkreettisesti ja varmistaa, että elokuvan keinoin käytävä yhteiskunnallinen keskustelu sekä yhteisöllinen ja yhdenvertainen kokemus keskiyön auringon alla jatkuu ja säilyy myös tuleville sukupolville. TEE VAIKUTUS – TUE ELOKUVAKULTTUURIA! Kannatusjäsenpaketteja on erilaisia, ja mukaan pääsee jo 80 eurolla. Lue lisää kannatusjäsenyydestä nettisivuiltamme msfilmfestival.fi KANNATUSJÄSENYYS Liity mukaan ja anna panoksesi. Yhdessä luomme tulevaisuutta, jossa elokuvataide ja yhteisöllisyys kukoistavat!
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 3 A LUKSI OLI UTOPIA . Kaihoisa haave elokuvan kultamaas­ ta, jostain mitä ei vielä ollut olemassa. Toivon kipinä kui­ tenkin eli pienen ydinjoukon keskuudes­ sa. Kunnes vuonna 1985 sodankyläläiset aktiivit, kunta ja Film Totalin edustajat kohtasivat ja liekki leimahti. Seuraavana vuonna elokuvateat­ teri Lapinsuuhun marssivat etunenäs­ sä Peter von Bagh, Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki, Anssi Mänttäri ja heidän myötään paikalle lennähtäneet maailman parhaimpia elokuvantekijöi­ tä: Fuller, Demme, Gorin, Tavernier… Samalla ovenavauksella, unohduksen hämärästä kesäyön valoon, astui myös kotimainen rillumareikulttuuri, edusta­ jinaan Esa Pakarinen ja Jorma Ikäval­ ko sekä osa silloista kotimaisen rocklyrii­ kan terävintä kärkeä Juice Leskisen joh­ dolla. Myös säestettyjen mykkäelo kuvien perintö käynnistettiin huikaisevalla ta­ valla Anssi Tikanmäki Film Orchestra toimesta. Tähdet, ajankohta ja paikka olivat kohdallaan: syntyi Sodankylän henki, elokuvafestivaali, jolle ei ole mitään ver­ taista missään muualla maailmassa. ELOKUVATAITEELLE NIIN TÄRKEÄ valo kehystää koko tapahtuman. Se tulvii auringosta, projektoreista ja ihmisistä. Elokuva juhlat on jo 40 vuoden ajan heh­ kunut inhimillistä lämpöä. Lapin luon­ to, alkukesän vehreys ja tapahtuman yh­ teisöllisyys ovat lumonneet elokuvan­ tekijät, talkoolaiset ja yleisön niin, että he haluavat palata takaisin vuodesta toiseen, yhä suuremmin joukoin, koke­ maan saman ihmeellisen viiden päivän hurmion. Sodankylän kunta tilasi vuonna 2024 Salmi Platform Oy:ltä asiakastutkimuk­ sen elokuvajuhlien vaikutuksista. Tu­ lokset olivat ällistyttäviä: positiivinen sosiaa linen indikaattori 87 %, hyvin­ voinnin ja elämänlaadun parantuminen 93 %, veto voiman lisäys 96 %, kulttuuri­ tarjonnan edistäminen 98 %, asiakastyy­ tyväisyys 86 % ja paluuhalukkuus 95 %! Näiden lisäksi tapahtuma tuo alueelle yli kolmen miljoonan euron vuotuisen liike­ vaihdon. Jokainen saksikäsikin ymmär­ tää näiden tilastojen valossa, minkälai­ nen vaikutus kulttuuritapahtumalla, kulttuurilla ja taiteella on ihmisille, kun­ nalle, maakunnalle ja Suomelle. VUOSIKYMMENTEN SAATOSSA Sodankylän elokuvajuhlille on kertynyt maailman mit­ takaavassa ainutlaatuinen elokuvakult­ tuurin arkisto, jossa on yli 500 tuntia elä­ vää kuva­ ja audiomateriaalia, tuhansia valokuvia, painotuotteita ja muita doku­ mentteja: haastatteluja, keskusteluja, ma­ tineoita, esittelyitä ja muita tilaisuuksia. Arkistoa on digitoitu ja hyödynnetty muun muassa 2020–2025 Sodankylän parhaat elokuvasarjoissa ja minidokumenteissa Yle Teemalla ja Areenassa. Mittaamatto­ man arvokkaasta materiaalista suunnitel­ laan parhaillaan pysyväisnäyttelyä ja vir­ tuaalimuseota, joka sijoitetaan tulevaan Sodankylän kulttuurikeskukseen Kitisen­ rannan koululle. Sodankylän elokuvajuhlat on edellä­ kävijä myös elokuva­ ja mediakasvatus­ hankkeissa, jotka ovat osin levittäytyneet ympäri maata ja kansainvälisiin verkos­ toihin. Lasten­ ja nuorten elokuvakasva­ tusprojektit, Elokuvakerho Muisti palve­ lukeskusten asiakkaille ja elokuvakerho Suomi maahanmuuttajille sekä kansain­ välinen Archive Film Festival Network ovat toimintoja, joissa hyödynnetään Sodankylän elokuva juhlien osaamista ja yhteyksiä. Näiden lisäksi teemme tiivis­ tä yhteistyötä Kansallisen Audiovisuaa­ lisen Instituutin (KAVI) kanssa Kino Re­ ginan kesäsarjoissa. Vuosittain olemme mukana Sodan kylä kylässä Karkkilassa tapahtumassa ja monissa muissa koti­ maisissa ja kansainvälisissä hankkeissa. SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLIEN toteutta­ minen ei olisi mahdollista ilman teidän kaikkien osallistumistanne: yleisön, So­ dankylän kunnan, talkoolaisten, yhteis­ työkumppaneiden ja puurtajien, jotka ei­ vät näy parrasvaloissa, mutta ovat suun­ nitelleet, neuvotelleet, anoneet, sähkö­ postittaneet, soitelleet ja rakentaneet ta­ pahtumaa jo neljä vuosikymmentä. Läm­ min kiitos teille kaikille, niin nykyisille kuin jo menneille. Ystävät hyvät. Odotus on pian ohi. Elokuvahullujen kristalliarkki on jo maan päällä: vuoden viisi odotetuinta päivää ja yötöntä yötä tempaisee mei­ dät hurmioon, elokuva taivaaseen. Olet­ te kaikki tervetulleita yhteiselle matkalle 11.–15. kesäkuuta 2025! ARI LEHTOLA Sodankylän elokuvajuhlien toiminnanjohtaja vuodesta 1990 Valoa päin Sodankylän elokuvajuhlat 40 vuotta MSFF tekijät TAITEELLINEN TOIMIKUNTA Aki Kaurismäki, Mika Kaurismäki, Timo Malmi & Milja Mikkola FESTIVAALIN OPERATIIVINEN TOIMINTA Ari Lehtola, toiminnanjohtaja Timo Malmi, taiteellinen johtaja Milja Mikkola, ohjelmapäällikkö Johanna Saarinen, tuotantopäällikkö Laura Tervo, hallintoja kehityspäällikkö Johanna Vanttaja, tuottaja Julius Chávez, tekninen tuottaja Aino Järvi-Eskola, tuotantokoordinaattori Liisa Kuittinen, tiedottaja Kaisu Tervonen, ohjelmakatalogin päätoimittaja Aino Torttila, lipunmyynnin koordinaattori Samppa Ranta, graafikko Otso Joronen, järjestelykoordinaattori Aarni Pahajoki, telttapäällikkö Axel Fransberg, tekniikan vastaava SODANKYLÄN ELOKUVAFESTIVAALI RY HALLITUS Jari Haavisto, puheenjohtaja Helena Hirviniemi, varapuheenjohtaja Ali Arsalo, Jukka-Pekka Joensuu, Heikki Kujanpää, Alpo Lakkala, Mika Rönkkö & Lauri Yli-Tepsa S ODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT toteuttaa elokuvakasvatusta ympärivuotisessa toiminnas­ saan eri kohderyhmille. Pian 40­vuoti­ nen yhteistyö Sodankylän elokuvajuh­ lien ja Sodankylän kunnan kanssa on synnyttänyt Sodankylään vahvaa elo­ kuvakasvatusosaamista, jota on läh­ detty pitkäjänteisesti kehittämään myös muiden kuntien ja toimijoiden kanssa Taiken ja viimeisimpänä Suo­ men Kulttuurirahaston tuella. Vuonna 2024 aloitetussa Lapin lasten elokuvakasvatushankkeessa tavoitteena on ollut lisätä elokuva­ kasvatusta Lapin kouluissa ja varhais­ kasvatusyksiköissä sekä tarjota las­ ten kanssa työskenteleville aikuisille mahdollisuus elokuvakasvatusosaa­ misen kehittämiseen. Taiteen edis­ tämiskeskuksen hama­rahoituksella toteutetussa projektissa Sodan kylän elokuva juhlat on järjestänyt jo yh­ teensä 14 fi lmi työpajaa Sodan kylässä, Savu koskella, Pelkosenniemellä, Muoniossa, Kolarissa ja Kittilässä. Keväällä 2025 projektin 5–8­vuotiai­ den kohderyhmälle on vielä luvassa etänäytöksiä ja hanke huipentuu elo­ kuvakasvatuspäivään kesäkuussa fes­ tivaalilla. Uusimpana ulottuvuutena eloku­ vakasvatus laajenee ikäihmisten pal­ veluihin ja kotoutumistyöhön. Suo­ men Kulttuurirahaston tuella Sodan­ kylän elokuvajuhlat pilotoi elokuva­ kerho Suomi ­konseptia, jossa ikivih­ reiden suomalaisten sing along ­näy­ tösten myötä aktivoidaan ikäihmisiä palvelutaloissa. Elokuvakerho Suomi taas kertoo suomalaisuudesta ja Suo­ men kulttuurista tavalla, jota muutoin ei maahanmuuttajille tarjota ohjatusti ja ammattimaisesti. Elokuvajuhlien projekteja TOIMITUSKUNTA Mika Rönkkö (päätoimittaja), Jari Haavisto, Timo Malmi, Milja Mikkola, Ari Lehtola, Axa Sorjanen, Lauri Ylitepsa ULKOASU Antti Kukkonen PAINO Sanoma Manu, Tampere JULKAISIJA Sodankylän elokuvafestivaali ry Roxana Sadvokassova YHTEISTYÖSSÄ:
• LIPUNMYYNTI Lippuhinnat Mykkä 37 € Karaoke 17 € (perjantain karaoke: Rovaniemen markkinoilla 12 €) Peruslippu 12 € Sarjalippu (12 lippua) 120 € Lipunmyynti verkossa: msfftickets.fi Sarjaliput ja erikoisnäytökset tulevat myyntiin ma 26.5. Lippujen ennakkomyynti alkaa ke 28.5. Lipunmyynti festivaalin aikana: Näytöspäiväkohtaiset lippukiintiöt tulevat myyntiin verkossa ja festivaalialueen lipunmyyntipisteillä jokaisen festivaalipäivän aamuna. Sodankylän elokuvajuhlien tärkeitä päivämääriä 23.5. Ohjelmisto julkaistaan nettisivuilla. 26.5. Ohjelmakartta julkaistaan netissä. 26.5. Sarjakortit ja erikoisnäytösten liput tulevat myyntiin. 28.5. Verkkolipunmyynti alkaa osoitteessa msfftickets.fi Festivaalin viestintäkanavat Seuraa kanaviamme ja pysy ajan tasalla! Festivaalin viralliset tiedotteet lipunmyynnistä ja ohjelmistosta löydät nettisivuilta: msfilmfestival.fi Seuraa meitä ja jaa festivaalikokemuksesi somessa! Instagram: @midnightsunfilmfestival • Facebook: Midnight Sun Film Festival Uusi elokuvajuhlien YLEISÖKANAVA WhatsAppsovelluksessa! Viestimme yleisölle festivaalin aikana nyt myös WhatsApp-kanavalla! Kanavalta saat tietoa mahdollisista muutoksista sekä vinkkejä ohjelmistosta, paikallisten yrittäjien tarjouksista ja paljon muuta festivaali kävijälle kiinnostavaa tietoa. Kanavalla ei voi käydä keskustelua, vaan viestintä on ainoastaan yksisuuntaista. OTA KANAVA SEURANTAAN JA PYSY TIEDOTETTUNA! Festivaali-info Festivaali-info palvelee yleisöä ja kutsuvieraita Kitisenrannan koululla festivaalin aikana ke–la 9–21 ja su 9–16. Klubiteltta Kitisenrannan takapihalle nousevan Klubiteltan ohjelmassa elävää ja levymusiikkia torstaista lauantaihin kello 22–02. Esiintymässä torstaina 12.6. Pietarin Spektaakkeli, perjantaina 13.6 Olavi Uusivirta ja lauantaina 14.6. Jaakko Laitinen & Väärä Raha. KLUBIOHJELMA JULKISTETAAN KOKONAISUUDESSAAN TOUKOKUUSSA! Liput: msfftickets.fi Pubiteltta Pubiteltta palvelee janoista ja nälkäistä festarikansaa ke–la 09–02 ja su 09–14. Tarjolla aamupalaa, kahvia, kevyttä purtavaa ja tuhdit iltaeväät! Sodankylän elokuvajuhlat Midnight Sun Film Festival 11.–15.6.2025, Sodankylä • www.msfilmfestival.fi Sodankylään pääsee kätevästi junalla, bussilla omalla autolla ja lentäen. Junalla ja lentokoneella pääset Rovaniemelle, ja Rovaniemeltä pääsee jatkamaan bussilla Sodankylään. Ratatöiden vuoksi kesällä 2025 Rova niemelle asti kulkevien junien aikataulut ovat tavallista suppeammat, joten suosittelemme tutkimaan jatkoyhteyksiä myös Oulun ja Sodankylän välillä, mikäli Rovaniemelle pääsy itselle sopivana aikana osoittautuu hankalaksi. Paikallinen yhteistyökumppanimme Jbus on lisännyt olemassa oleviin vuoroihin omia bussi vuoroja Rovaniemi-Sodankylä-välille festivaalien ajalle. Tutustu aikatauluihin Matkahuollon sivuilla. Vuoden 2025 festivaalille Saaga Travels tarjoaa suoraa yhteyttä Oulusta Sodankylään ja takaisin sekä viikon lopun päivämatkoja Rovaniemeltä Sodankylään. Oulu–Kemi–Rovaniemi–Sodankyläyhteys toteutuu ke 11.6. ja paluu samaa reittiä su 15.6. Päivämatkat elokuvajuhlille Rovaniemeltä pe 13.6., la 14.6 ja su 15.6. Lisätietoa aikatauluista ja sisällöistä elokuva juhlien nettisivuilta. Sodankylässä ja Luostolla on monia majoituspalveluiden tarjoajia leirintäalueesta ja lattiamajoituksesta hotelleihin. Luoston ja festivaalin välille tulee bussikuljetus, jonka aikataulu julkaistaan verkkosivuillamme ohjelmiston julkaisun jälkeen. Olemme koonneet sivuillemme vinkkejä matkustusja majoitusvaihtoehdoista: msfilmfestival.fi/matkat-jamajoitus/ Lisäksi kotimajoitusta voi etsiä Facebook-ryhmästä MSFF 2025 – Majoitusta etsitään / Looking for accommodation. Jos haluat vuokrata asuntosi tai huoneesi festarimajoituskäyttöön, voit ilmoittaa kotimajoituksesi samassa Facebook-ryhmässä. Matkat Majoitus 1 Elokuvateatteri Lapinsuu 2 Iso Teltta 3 Uusi Teltta 4 Koulu 5 Klubiteltta 6 Pubiteltta M ar ja N is ka ne n Thelma Schoonmaker, Matti Pellonpää ja Michael Powell Sodankylässä 1987
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 5 Margarethe von Trotta Dominique Sanda SODIS 2025: NÄE JA KOE! 40-vuotisten elokuvajuhlien kohokohtia Kotimaisten elokuvantekijöiden keskustelu Karaokenäytökset S ODANKYLÄN ELOKUVAJUHLIEN yksi vakiintunut ohjelmanumero on Leff araati, jonka esikuvia ovat brittitelevision Juke Box Jury ja kotimainen klassik­ ko Levyraati. Vuosittain vaihtuvat raatilaiset pisteyttä­ vät omista näkökulmistaan lyhytelokuvia, minidokkarei­ ta, animaatioita ja ennen videoaikaa tehtyjä ”musiikki­ videoita”. Paneelin vetäjänä aloitti itseoikeutetusti Levyraadin puheenjohtaja Jukka Virtanen (1933–2019). Jukka Vir­ tasen kuoltua vetovastuu siirtyi hänen pojalleen Ville Virtaselle, jonka ollessa kuvauksissa viime kesänä 2024 näyttelijä Elina Knihtilä tuurasi johdossa. Raatiin usein osallistunut näyttelijä ja muusikko Olavi Uusivirta näkee Leff araadin tärkeänä päätöspäi­ vän rituaalina: ”Silloin alkaa olla jo turnausväsymystä, aivot ovat jo jokseenkin sulaneet. Raati on healing­tera­ piaa kaikille, yleisölle ja raadille. Me olemme yhteisen leirinuotion äärellä.” Myös monta kertaa raadissa vierailleen, Voima­leh­ den kustantaja Tuomas Rantasen mukaan oleellista on, että vaikka raadissa roolit ja puheet ovat osaltaan E LOKUVAJUHLIEN keskusteluohjelmiston moni­ vuotinen perinne, kotimaisten elokuvantekijöi­ den keskustelu tarjoilee ehdottoman kiinnosta­ vaa sisältöä ja elokuvantekijöiden perspektiiviä myö­ hemmin julkistettavaan teemaan. Dialogia käyvät juhlavuoden ohjelmistoa edustavat kotimaiset tekijävieraat, ja yleisökin pääsee osallistu­ maan. Keskustelua vetää tuttuun tapaan Liselott Fors­ man (Nordisk Film & TV Fond). Tekijävieraiksi tulevat muun muas­ sa femi nistisen elokuvan saksalainen suur nimi Margarethe von Trotta, ranskalaisten ja italialaisten elo kuvien näyttelijätähti Dominique Sanda, ranskalainen nykymaailman huippu­ ohjaaja Alain Guiraudie, brittiläinen musiikki elokuvan konkarispesialisti Julien Temple, suomalaistuotannol­ la comebackin tekevä englantilainen Chris topher Petit ja esikoisfi lmipalkin­ non Cannesissa voittanut ranskalainen Léonor Serraille. Kotimaisista paikalla näytöksissä ainakin Elina Knihtilä, Jaana Saari­ nen, Ville Virtanen, Mika Kaurismäki ja Herra Ylppö (esikoisohjauksellaan!). Mestariluokilla itävaltalainen Alexan­ der Horwath kertoo Henry Fondasta & John Fordista ja Berliinin paennut venäläinen Andrei Plachov Panssarilaiva Potemkinista. Ja mitähän vaki­ mestarit Olaf Möller (Saksa), Jennifer Barker (USA, animaatio) ja Mika Taa­ nila (avantgarde) tällä kertaa keksivät? Säestetyissä mykkäklassikoissa vuo­ rossa Murnaun Viimeinen mies ja von Stroheimin Ahneus Anssi Tikanmäki Film Orchestran säestäminä. Karaokeissa Olavi Uusivirran & co esilaulamina Rovaniemen markkinoilla ja Bob Dylania. Muissa erikoisnäytöksissä tutustu­ taan elokuvahistoriaan muun muas­ sa vuoden 1975 huipputuotannon mer­ keissä. Uuden elokuvan helmiä nähdään kaut­ ta maailman. Vuoden kotimaisten kerma, mukana yllätys ensi­ilta. Lyhyt lmejä lapsille. Lisäksi Le araati, Kotimaisten tekijöiden keskustelu ja muuta mukavaa! P hil ip pe Le br um an E le na R in go / W ik im ed ia C om m on s M ar tin K ra ft / W ik im ed ia C om m on s Le? araati: Päätöspäivän healing-terapiaa M YKKÄELOKUVAKONSERTIT ovat olleet erotta­ maton osa Sodan kylän elokuvajuhlia jo en­ simmäisistä festareista alkaen. Tämän vuo­ den mykkäelokuvina nähdään PE: Viimeinen mies (F. W. Murnau, 1924) LA: Ahneus (Erich von Stroheim, 1924) Säestys: Anssi Tikanmäki Film Orchestra Elokuvajuhlille erityisen rakkaan, viime vuonna edes­ menneen säveltäjä Anssi Tikanmäen musiikki herää eloon juhlavuoden mykkäelokuvakonserteissa, joiden säestämisestä vastaa Anssi Tikanmäki Film Orchestra. Orkesteria johtavat isänsä toiveesta hänen poikansa Eljas ja Eemil Tikanmäki. M ONELLE ELOKUVAJUHLIEN kohokohta on karaokenäytökset, joissa joukkolaulu raikaa Kitisenrannan kesäyössä! Ison teltan laululla täyttävät juhlavuonna kolme erilaista karaokenäytöstä: TO: A Complete Unknown (ohj. James Mangold, 2024) Bob Dylanista kertovan elämäkertaelokuvan esilaula­ jana toimii elokuvajuhlien pitkäaikainen karaokeisäntä Olavi Uusivirta. PE: Rovaniemen markkinoilla (ohj. Jorma Nortimo, käsik. Reino Helismaa, 1951) Rillumarei­meininkiä Esa Pakarisen ja kumppaneiden kyydissä! Yhteislaulua vetää Kaisa Kukkola. Mykkäelokuvakonserttien ja karaokenäytösten ennakko lipunmyynti alkaa 26.5. Mykkäelokuvakonsertit Léonor Serraille Anssi Tikanmäki Sodankylässä vuonna 1988. leikkimielisiä, kaikki kuitenkin oikeasti rakastavat elo­ kuvaa. ”Itse joka kerta sanon etsiväni fi lmeistä kulttuuri­ marxilaisesti havaittavissa olevia manipulaation yrityk­ siä tai kaupallisen yhteistyön uhkia ja mahdollisuuksia. Silti tietysti annan aina ne pisteet sen mukaan, mikä mi­ nusta on koskettavaa ja oivaltavasti tehtyä.” Raatikonkari, toimittaja Iida Simes pitää myös Leff a raatia yhtenä festareiden huippukohtana; ”Aina se jännittää, koska mikään muu Sodiksen tapahtuma ei vaadi niin tiukkaa älyllistä osallistumista kuin se. Kaik­ ki on pantava likoon.” Simeksen mukaan raati vaatii sopivan paljon myös yleisöltä. ”He joutuvat kuulemaan raatilaisten kiteytykset hyper pointeista, ja mikä hurjinta, ehkä ymmärtämään ne. Huonoa raatisessiota ei kuitenkaan ole koskaan ol­ lut. Eikä tule.” Le araati taas sunnuntaina. Liput 12 €, lunastettavissa myös sarjalipulla. Esa Pakarinen ja Jorma Ikävalko Sodankylässä vuonna 1986. M all a H uk ka ne n
• 6 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 Kun ”Keskiyön auringon elokuvajuhlat” kiinnitti Peter von Baghin festivaalin taiteelliseksi johtajaksi, se oli oikea ja kauaskantoinen ratkaisu. Kukaan muu suomalainen ei todennäköisesti olisi kyennyt luomaan sitä ohjelmaperustaa, jolla juhlat on luotsattu epävarmoista alkuvaiheista kohti vuosikymmenten kukoistusta. Turhapuroja vai taidetta? Sodankylän festivaalielokuvia 40 vuotta ” P ALJON JA VAIN PARASTA elokuvaa aamusta iltaan ja joskus myös illasta aamuun”, mää­ ritteli Petteriksi kutsuttu von Bagh juh­ lien pysyvän pääperiaatteen ensimmäi­ sen festivaalin ohjelmavihkosen tervetu­ liaissanoissa. Heti kättelyssä 1986 yleisö sai näh­ däkseen 48 elokuvaa Erik Blombergin Valkoisesta peurasta Akira Kurosawan Raniin perinteeksi vakiintuvan viiden päivän aikana – silloin tosin lauantais­ ta tiistaihin. Nykyään elokuvia on kat­ sojan valinnan päänvaivaksi lähes sata ja uusintoineen näytöksiä on noin 140. Ja todellakin: ensimmäisillä festi­ vaalipioneereilla oli mahdollisuus viet­ tää melkein kaksi vuorokautta putkeen elokuvateatteri Lapinsuun penkkien ar­ maassa huomassa, lauantaista kello 10 aina sunnuntain ja maanantain väliseen yöhön, jolloin noin kello 3.37 päättyi is­ lantilaisen Hilmar Oddsonin esikoisoh­ jaus Kun yksi kuolee. Esityspaikkana toimi Lapinsuun li­ säksi vain ” Nätsi” Rosvallin isännöimä suuri sirkusteltta, jossa muutaman elo­ kuvanäytöksen lisäksi järjestettiin parin alkuvuonna mykkäfilmikonsertin ohel­ la rock­konsertteja. Kitisenrannan kou­ lua juhlasaleineen alettiin käyttää vas­ ta 1987. Ja neljäs esityspiste, Pikkutelt­ ta, saatiin kuin varkain 25­vuotisjuhliin 2010. ”Ohjelmiston pitäisi tyydyttää yhtä hyvin vaativia erikoisharrastajan toive­ unia kuin vähemmän ehtineen tarpei­ ta”, paalutti von Bagh avausvuoden pää­ määriä. Vaikka Petteri arvosti elokuvatai­ teen edelläkävijöitä avantgardistisiin kokeiluihin saakka, hän ei ollut mikään elitisti. Hän piti elokuvaa 1900­luvun tärkeimpänä taiteena ja halusi kaik­ kien saavan nauttia tämän ”seitsemän­ nen taiteen” moninaisista saavutuksis­ ta, draamoista komedioihin ja vaikkapa westerneihin. Festivaalin johtoajatuksena on py­ synyt, että hyvä ”viihdekin” voi olla tai­ detta! Eikä populaari merkitse aina huo­ nolaatuisuutta, vaikkemme populismiin sortuisikaan. Kiteyttäkäämme Sodankylän elo­ kuvajuhlien kestävä ohjelmajulistus – jota on luovasti noudatettu – Pette­ rin saatesanoista vielä yhdellä sitaatil­ la: ”Pää vieraittemme edustavan vali­ koiman lisäksi nähdään jännittävä otos uusinta elokuvaa, nyrkkisääntönä elo­ kuva ja maa, ’kulttielokuvia’ sekä tie­ tysti suomalaista, niin ikään uutta ja vanhaa.” Jonninjoutavien kilpailujen sijasta Sodis keskittyy kuratoituun, valikoituun laatuun. Petteri ei olisi suostunut juhliin, jossa jaetaan palkintoja, vaan hän halusi kutsu festivaalin – vanhojen mestareiden ja nuorien tulokkaiden elokuvien dialo­ gia yleisön kanssa – ”jossa koemme elo­ kuvan kuin ensimmäistä kertaa; jokaisen klassikon kuin modernina elokuvana ja jokaisen uuden elokuvan kuin tulevana klassikkona”. TIMO MALMI Sodankylän elokuvajuhlien taiteellinen johtaja Marja Niskanen Aki Kaurismäki ja Peter von Bagh Ensimmäisten elokuvajuhlien ohjelmavihko 1986
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 7 Anssin ideamylly pyörii yhä S ODANKYLÄN ELOKUVAJUHLIEN syntytarinoi­ ta on monia ja legendoista parhaat elävät festivaalivieraiden parissa omaa elämäänsä fi ktiivisessä todellisuudessaan. Todellinen festivaalitarina alkoi suomalaisten kulttuurisihteerien tapaamisessa Joutsassa talvella 1985. Suomessa elettiin kylmintä talvea toisen maa­ ilmansodan jälkeen. Elokuvaohjaaja Anssi Mänttäri oli kulttuurisihteerien tilaisuudessa kutsuttuna vie­ raana. Illanvieton jatkuessa jo seuraavan vuorokau­ den puolelle Anssi päätyi samoille jatkoille Sodan­ kylän kulttuurisihteerin Marja Martikaisen kans­ sa. Illan kuluessa Anssi ehdotti maailman pohjoi­ simman elokuvajuhlan järjestämistä. Aihe eteni nopeasti – Anssi sai kulttuurisihteeri Martikaiselta postikortilla kutsun Sodankylään, jos­ sa myös tuolloinen kunnanjohtaja Lasse Näsi innos­ tui asiasta, vaikka Näsi pitikin ideaa pähkähulluna. Mänttärillä oli tuolloin 1980­luvun puolivälis­ sä yhteinen toimisto Kaurismäen veljesten kanssa. Nämä olivat heti mukana ideassa. Kolmikko pyysi keväällä Peter von Baghia taiteelliseksi johtajak­ seen. Näin festvaalilegenda (jo syntyessään) oli saa­ nut alkunsa. ”Petteri ei missään nimessä halunnut mukaan festivaalin hallintoon. Tämä takasi hänelle ohjelmis­ tosuunnittelussa vapauksia”, muistelee Mänttäri. Aluksi Sodankylässä kokoontui suomalaisen elokuvan jo mainetta saavuttanut keski­ikäinen leff an tekijöiden sukupolvi ja nouseva kolmekymp­ pisten tekijöiden porukka. Yleisön ytimessä ovat ol­ leet alusta alkaen kaikenlaiset elokuvan rakastajat ja elokuvakerhotoiminnan 80­luvun lopulla alkaneen alasajon kokeneet leff afriikit. Anssin ideamylly pyörii yhä. 83­vuotias Mänttäri on nyt perustamassa uutta festivaalia taidetoimin­ nastaan tunnettuun Mänttään. Ensimmäinen viisi­ päiväinen festivaali järjestetään lokakuussa 2025. VESA VARPULA S AMUEL FULLER sikari suussa laskemassa villiä koskea alas. Francis Ford Coppola assistent­ tinsa kanssa hyttyspuvut päällä ruokakaupassa ostamassa Offi a. Tällaisia kuvia nousee Mika Kauris­ mäen mieleen, kun hän muistelee 40­vuotisjuhlien kynnyksellä Sodan­ kylän elokuvajuhlien menneitä vuosia. Kaurismäki on yksi Sodankylän elo­ kuvajuhlien perustajista ja ollut mukana festivaaleilla alusta lähtien. Hän oli mukana myös silloin, kun Anssi Mänttäri kertoi saaneensa lappi­ laisten kulttuurisihteerien kanssa idean, että Lapissa pitäisi järjestää kansainväli­ set elokuvafestivaalit. ”Totesimme että miksei, voisihan sitä kokeilla”, Kaurismäki muistelee. ”Siinä oli Aki ( Kaurismäki) ja muu­ tamia muitakin mukana. Idea oli sen ver­ ran hullu, että siihen saattoi lähteä mu­ kaan.” Alkuperäinen suunnitelma oli, että Lapissa järjestetyistä elokuvafestivaa­ leista tulisi kiertävät: niitä pidettäisiin vuoron perään Sodankylässä, Kittilässä ja Inarissa. ”Mutta kun ideaa esiteltiin Sodan­ kylän kunnanjohtajalle Lasse Näsil­ le, hän sanoi, että joo, hyvä idea, mut­ ta se toteutetaan vain yhdessä paikassa, Sodan kylässä.” Kaikki samalla viivalla Kaurismäki oli käynyt kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla, kuten Cannesissa ja Berliinissä. Ne eivät olleet sytyttäneet häntä koskaan. ”Ne olivat isoja festivaaleja, mutta niissä ei kohdannut ketään – ei katso­ jia, ei kollegoita. Muita ohjaajia saattoi nähdä hetken jossakin cocktailtilaisuu­ dessa, mutta kunnon kohtaamista ei ta­ pahtunut.” Kaurismäet ja Mänttäri päättivät, että Sodankylän elokuvajuhlilla olisi toisin. Siellä juhlittaisiin elokuvaa niin, että te­ kijät kohtaisivat sekä toisensa että ylei­ sönsä ja kaikki olisivat samalla viivalla. Nyt Kaurismäki uskoo, että juuri se on ollut Sodankylän elokuvajuhlien menes­ tyksen salaisuus. ”Tekijätkin tykkäävät siitä, että ta­ paavat toisiaan ja kohtaavat kunnolla”, hän perustelee. Kylä oli autio ja tyhjä Ensimmäisten elokuvajuhlien ensimmäi­ senä päivänä Kaurismäellä oli kuitenkin hetken aikaa epävarma olo. Oliko sitten­ kään oikea ratkaisu perustaa elokuvajuh­ lat Sodankylään? Löytäisikö paikalle ku­ kaan? ”Kun kävelimme hotellilta teltalle en­ simmäiseen esitykseen, koko kylä oli au­ tio. Se oli erikoinen tunne”, hän muiste­ lee. ”Mutta kun pääsimme sisälle telt­ taan, se oli täynnä. Tajusimme, että tä­ mä taitaa olla hyvä juttu.” Sodankylän elokuvajuhlat oli Kauris­ mäen mukaan heti ensimmäisestä vuo­ desta lähtien menestys. Väkeä tuli enem­ män kuin festivaalin perustajat osasivat odottaa. ”Aloitus oli kaikin puolin loistava. Ajattelimme, että teemme festivaalia vii­ si vuotta ja lopetamme, kun olemme hui­ pulla. Mutta emme me pystyneet sitä lo­ pulta lopettamaan.” Mykkien menestystarina Oma menestystarinansa on Sodankylän elokuvajuhlien mykkäelokuvanäytökset, joita on järjestetty festivaalin alusta läh­ tien. ”Olimme nähneet mykkäelokuva­ esityksiä musiikin säestyksellä joillakin Mika Kaurismäki on yksi Sodankylän elokuvajuhlien perustajista. Mitä hän muistaa festareiden synnystä? ”Idea oli sen verran hullu, että siihen saattoi lähteä mukaan.” kansainvälisillä festivaaleilla ja halusim­ me tuoda konseptin myös Sodankylään”, Kaurismäki kertoo. Kun näytöksiä lähdettiin suunnittele­ maan, musiikin tekijäksi pyydettiin Ans­ si Tikanmäkeä, joka oli säveltänyt mu­ siikkia muun muassa Mika Kaurismäen Armottomiin. ”Anssi oli äärimmäisen monipuoli­ nen muusikko. Hän lähti mukaan mie­ lellään ja teki mykkiä ensimmäiset vuo­ det. Anssi Tikanmäki Film Orchetra kiersi myös muita festivaaleja.” Elokuvajuhlien 40­vuotisjuhlavuo­ den kunniaksi Anssi Tikanmäki Film Orchestra palaa Sodankylään. Sitä joh­ tavat Anssi Tikanmäen (1955–2024) pojat Eljas ja Eemil Tikanmäki. ”Heistä tuli muusikoita, ja he hoitavat Anssin muistoesityksen. Mukana orkeste­ rissa on alkuperäisiä jäseniä.” Kaurismäki muistelee elokuvajuhlien menneitä vuosia tyytyväisenä. Sodanky­ län fi lmifestareista on tullut suurempi ja hienompi tapahtuma kuin hän olisi kos­ kaan uskonut. ”Tunnelman luovat katsojat, festi­ vaali yleisö. Se on ihan ainutlaatuista”, hän iloitsee. ”Se on myös suuri syy siihen, että elo­ kuvantekijät eri puolilta maailmaa halua­ vat tulla tänne.” LIISA KUITTINEN Mika Kaurismäki, Jean-Pierre Gorin, Willy Rameau, Jonathan Demme & Peter von Bagh vuonna 1986. Ja ak ko H eik kil ä A xa S or ja ne n
• 8 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 SAMUEL FULLER (tekijävieraana 1986): Hollywood­veteraania John Hustonia haikailtiin festivaalia perustettaessa 1985 tekijävierastärpiksi. Kurosawan­ kin kutsumista harkittiin (”olisi saatta­ nut tuoda kuitenkin kättelyssä hallitse­ mattoman paljon yleisöä”). Ensimmäi­ sillä juhlilla Sodis­ikonin paikan otti lopulta isännän elkein kulttiohjaaja Sa­ muel Fuller sikareineen. Vasantie muu­ tettiin myöhemmin aina festivaalin ajak­ si Samuel Fullerin kaduksi. MICHAEL POWELL (1987): Skeptikot epäilivät järjestäjille tapahtuneen emä­ munauksen, kun maineensa renesans­ sia nauttiva 80­vuotias Michael Powell kävi Helsingissä käynnistämässä Euroo­ pan­turneensa jetlagin totaalisesti uu­ vuttamana. Innostus oli sitäkin suurem­ pi, kun hän viikkoja myöhemmin täys­ skarpiksi heränneenä valloitti Sodan­ kylän säihkyvine mestariteoksineen. KRZYSZTOF KIE?LOWSKI (1989): Ai­ kansa ohjaajatähden kohdalla käytet­ tiin toisinaan tarvittua viekkautta. – Kun puolalaistekijän suomalaisystävät saivat kutsuttua Kieslowskin vaimon kesämökilleen, puoliso seurasi muka­ na. Ja kun isäntä Jarmo Jääskeläinen oli elokuva­alan miehiä, hän junaili festivaaleista yleensä piittaamattoman tekijän Napapiirin paremmalle puo­ len. Ja yleisö sai nauttia kybällä hänen sarkasmeistaan. AGNÈS VARDA (1991): Naispuolisia te­ kijävieraita oli toki jo 1980­luvulla, mut­ ta Ranskan ”uuden aallon” äitihahmos­ ta tuli ensimmäinen Peter von Baghin kehittämissä legendaarisissa aamukes­ kusteluissa. Ja Varda hoiti homman ta­ pansa mukaan topakasti iskemällä Pet­ terillekin tarvittaessa luun kurkkuun. Kaikkiaan vierailu oli hyvin emotio­ naalinen, koska hiljan menehtynyt avio­ mies Jacques Demy oli ollut festivaalil­ la viisi vuotta aikaisemmin ja kertonut ikimuistoisesta vierailusta vaimolleen paljon. Festivaalin jälkeen Varda halusi ehdottomasti päästä kokemaan – Ruot­ sin­laivan… CLAUDE CHABROL (1992): Jo 1950­lu­ vulla uransa aloittanut Ranskan uuden aallon konkari osasi ottaa tilan aina su­ vereenisti haltuunsa. Kun ”virallinen festivaalijuoma” kiersi tekijävieraiden ringissä poikkeuksellisen lämpimässä kelissä sääskiä kuhisevan Porttikosken rannalla, suuhun kulauttamisen sijas­ ta Chabrol valutti muiden ihmetyksek­ si kossut kädelleen – ja muitta mutkitta siveli nesteen iholleen. TERRY GILLIAM (1998): Joskus Sodan­ kylään saapuu tekijävieraita heidän Suomen ensi­iltansa siivellä – mut­ ta silloinkaan kyseessä ei ole mitään uutuuden kaupallista puff austa. Näin saatiin festivaalille Pelkoa ja inhoa Las Vegasissa ­elokuvan merkeissä kuului­ san Monty Python ­komediaryhmän jä­ sen. Festivaalihistorian värikkäimpiin persooniin lukeutuva Gilliam viihtyi­ kin maisemissa täysillä, ja muistetaan hankkimastaan paikallisesta porontal­ ja­asusta. Joka kesken aamukeskuste­ lun osoittautui sisä tiloissa turhan läm­ pimäksi. ABBAS KIAROSTAMI (2007): Iranilai­ sen elokuvan suurin nimi oli eräs fes­ tivaalihistorian odotetuimpia vierai­ ta – jo vuonna 2000. Hän oli matkalla Yhdysvalloista Suomeen, mutta matka tyssäsi Pariisiin, johon hän jäi kesken festivaalin odottamaan viisumia eteen­ päin. Joidenkin Iranin, USA:n ja EU:n välisistä matkustussäännösten vuoksi pääsy Suomeen ei silloin kuitenkaan onnistunut millään. Vain Kiarostamin Cannesin Kultaisen palmunkin voitta­ neen ohjaustyön Kirsikan maku pää­ näyttelijä Homayon Ershadi oli So­ dankylässä. Mutta seitsemän vuotta myöhemmin saatiin Kiarostamikin pe­ rille asti. MILOŠ FORMAN (2008): Jos myöhem­ min Hollywoodiin siirtynyt Tšekkos­ lovakian 1960­luvun uuden aallon ykkös nimi oli elokuvissaan humoris­ ti ja suureenkin yleisöön vetoava ker­ toja, niin hyvin hänen möreällä äänel­ lään kertomat tarinan upposivat kan­ saan myös Sodankylässä. Kyllin läm­ pimästi Forman ei ollut varustautunut poikkeuk selliseen koleuteen, jolloin tuotantopäällikkö Johanna Saarinen kävi ostamassa hänelle täydellisen ulko­ vaatetuksen kiireestä kantapäähän Yhdessä amerikkalaisen näyttelijä­ kaverinsa Seymour Casselin kanssa Forman muodosti rehevän turboparin Lapin yöttömässä yössä. SAMIRA MAKHMALBAF (2009): Vain 17­vuotiaana ennätysnuorena Canne­ sin valloittanut iranilaisohjaaja joutui maansa vallanpitäjien pelossa pukeu­ tumaan Sodankylässäkin vanhoillises­ ti ja välttämään joutumista kuvatuk­ si esimerkiksi viinilasi kädessä. Presi­ dentinvaalien odotettiin muuttavan ti­ lanteen vihdoin liberaalimpaan suun­ taan. Mutta kesken festivaalin Tehera­ nista kantautuneet uutiset osoittautui­ vat lohduttoman murheellisiksi. Oppo­ sition tiedottajana toimineen Mohsen Makhmal bafi n (2019) oli perheineen, Samira mukaan lukien silloin suunnat­ tava maanpakoon. Mohsen kertoi omal­ la vierailullaan, että Samira on sittem­ min joutunut käytännössä luopumaan kokonaan elokuvaurasta maanpaon ja Iranin hallinnon julmien toimien seu­ rauksena. ALICE ROHRWACHER (2014 & 2024): Italialainen ohjaajakomeetta pisti ylei­ sön polvilleen parilla ensimmäisellä elokuvallaan, joutui aamukeskuste­ luunkin peräti kolmen kokeneemman tekijän peruutettua (hienosti meni) ja lauloi haitarilla itseään säestäen Kiti­ senjoen rannan yöttömässä yössä. Plus kiinnitti tulevaan Oscar­ehdokaslyhä­ rinsä The Pupils musiikin esittäjiksi festivaali klubilla ihastelemansa Clea­ ning Women ­yhtyeemme (jonka myö­ hemmin järjesti maineikkaalle Telluri­ den festivaalille Amerikkaan)! Kymme­ nen vuotta myöhemmin Rohr wacher te­ ki ansaitun come backin käymällä esit­ telemässä muiden tekijöiden suosik­ kielokuviaan. MIKE LEIGH (2015): Kaikki aamukeskus­ telut on tallennettu myöhempää käyt­ töä varten, esimerkiksi festivaalin tuot­ tamissa Yle Teeman ”Sodankylän par­ haiden” ­sarjan elokuvien esittelyoh­ jelmissa. Perusteellisista näyttelijähar­ joitteluistaan kuuluisan englantilainen ohjaajakyvyn keskustelu on ainoa, jo­ ka on lähetetty myös suorana televisi­ ossa. Kiireiden keskellä haastattelijat Liselott Forsman ja Timo Malmi eh­ tivät onneksi edellisenä yönä sopia, mi­ tä kysytään… Ja Leighin maanmies Neil Hardwick kommentoi elokuvanäyttei­ den tauoilla, Axa Sorjasen haastatte­ lemana. SODIKSEN TÄHTIHETKIÄ Muistiin merkinnyt Timo Malmi Miloš Forman ja Cassel Seymour M al la H uk ka ne n M ar ju kk a P ar kk in en M al la H uk ka ne n S an te ri H ap po ne n B B C P er sia n S aa na K oti la
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 9 ” E IHÄN SE HUONOLTA aja­ tukselta kuulosta.” Niin totesi sodanky­ läläinen Lauri Yli­Tep­ sa elokuvajuhlien tuotantopäälliköl­ le Johanna Saariselle, kun tämä soitti Yli­Tepsalle ja tiedusteli häneltä, voisi­ ko elokuvajuhlat järjestää tekijävieraille Yli­Tepsan saunarannassa festareiden ai­ kaan illanvieton. Festariorganisaatiossa oli jo jonkin aikaa pohdittu, mitä erityistä tekemistä tekijävieraille voisi Sodankylässä tarjo­ ta. Joku oli saanut idean savusaunasta, ja Yli­Tepsalla oli sellainen Kitisen ran­ nalla Sodankylän Sattasessa. Savusaunailtoja alettiin pitää 1990­luvun puolivälissä, ja ensimmäi­ set vieraskirjamerkinnät ovat vuodelta 1997. Tuona vuonna elokuvajuhlilla vie­ raili azerbaidžanilainen ohjaaja Ayaz Salayev. Hän rustasi vieraskirjaan kir­ joituksen ensimmäisenä. ”Olen aina ajatellut, että paratiisin voi löytää vain taivaasta. Nyt olen sitä mieltä, että joskus sen voi löytää todelli­ suudestamme”, hän kirjoittaa. ”Midnight in the Garden of Eden – Keski yö Eedenin puutarhassa.” Brittiläinen elokuvaohjaaja Terry Gil­ liam on piirtänyt vieraskirjaan koko sivun piirustuksen ja otsikoinut piirustuksensa näillä sanoin. Gilliam oli yksi vuoden 1998 vieraista. ”Hän halusi nähdä poroja ja lähti käy­ mään Vuotsossa. Hän tuli saunalle suo­ raan sieltä”, Yli­Tepsa muistaa. Hänellä on vieraskirjassa Gilliamista myös kuvia. ”Gilliam oli ostanut Vuotsosta peskin [perinteinen saamelainen turkistakki], ja hän tuli tänne se päällään”, Yli­Tepsa sa­ noo ja näyttää kuvaa. Yli­Tepsa oli ollut tiiviisti tekemisis­ sä festareiden kanssa jo ennen kuin sa­ vusaunailtoja alettiin järjestää. Hän työs­ kenteli Kitisenrannan koulun rehtorina ja teki siinä roolissa yhteistyötä festarei­ den kanssa. Myöhemmin Yli­Tepsasta tu­ li elokuvajuhlien hallituksen jäsen. Hän on myös käynyt katsomassa kaikki aamu­ keskustelut, jotka Sodankylässä on kos­ kaan järjestetty. ”Olen saanut alusta asti olla festareil­ la tiiviisti mukana. Se on ollut mukavaa.” Yli­Tepsa muistuttaa, että Sodanky­ län fi lmifestareilla elokuva on kaiken ydin ja keskipiste. Yhtä lailla tärkeää on vuorovaikutus – se, että elokuvien teki­ jät tutustuvat toisiinsa ja jakavat ajatuk­ sia toistensa kanssa. Juuri siihen tarvi­ taan savusaunailtoja. ”Täällä Hollywood­konkarit ja nuo­ ret ohjaajat sulautuvat keskenään ja al­ kavat jutella toistensa kanssa. Se mer­ kitsee valtavasti”, hän pohtii. ”Täällä se Sodankylä­ henki osaltaan syntyy.” ”Haluan asua saunassanne.” ”Minä haluan asua sinun kanssasi, Leos!” Tällaisen viestittelyn vieraskirjan si­ vuilla käyvät kaksi viime vuoden päävie­ rasta, ranskalainen Leos Carax ja italia­ lainen Alice Rohrwacher. Carax esiintyi festareilla pidättyväi­ sesti ja vaikutti aamukeskustelussa va­ raukselliselta, mutta savusaunaillassa hänkin vapautui. Niin on käynyt monille elokuvajuh­ lien vieraille. He ovat rentoutuneet. Sodan kylässä ei tarvitse pönöttää. ”Viimeistään täällä he tajuavat, mi­ hin ovat päänsä pistäneet. He huomaa­ vat, ettei tämä ole tavallinen elokuvafes­ tivaali”, Yli­Tepsa sanoo. Osaa vieraista jännittää saunominen. He jahkaavat pitkään menisivätkö sau­ naan vai eivätkö menisi, ja toisinaan ai­ ka loppuu kesken. ”Vuoden 2022 vieras Mathieu Amal­ ric oli pitkään siinä hilkulla, käydäkö saunassa vai ei. Kun hän lopulta päätti mennä, kuski tuli ilmoittamaan, että si­ nun elo kuvasi alkaa varttitunnin päästä. Hänen piti lähteä.” Ulkomaisille vieraille savusauna on ainutlaatuinen kokemus. Riemu näkyy heidän kasvoillaan. He hihkuvat tai jopa mylvivät ilosta. ”Yksi huutajista oli viime kesän vie­ ras Alfonso Cuarón”, Yli­Tepsa kertoo. ”Hän meni saunaan turkkilaisen ohjaa­ jan Asli Özgen kuvaajan tai leikkaajan kanssa. He juoksivat saunasta veteen ja huusivat juostessaan mielettömästi: Marvelous! Perfect!” LIISA KUITTINEN ”Kuin paratiisiin olisi päässyt” Merkintöjä rantasaunan vieraskirjassa Sodankyläläisen Lauri Yli-Tepsan kotirannassa on järjestetty savusaunailtoja elokuvajuhlien tekijävieraille jo 30 vuoden ajan. Pääsimme kurkistamaan saunan vieraskirjaan ja kuulemaan tarinoita vieraskirjan takaa. Lauri Yli-Tepsa (vas.) on saunottanut Sattasessa lukuisia elokuvajuhlavieraita. Tässä vuoden 2015 vieras Mike Leigh. Vuoden 1998 vieras Terry Gilliam (vas.) tuli rantasaunalle peski päällään. Samana vuonna Sodankylässä vieraili säveltäjä Leonard Kastle (kuvassa keskellä). Vuoden 2024 vieraat Leos Carax (vas.) ja Alice Rohrwacher kirjoittamassa rantasaunan vieraskirjaan. Mika Kaurismäki katsoo vieressä. SODANKYLÄN ”Viimeistään täällä he tajuavat, mi­ Merkintöjä rantasaunan vieraskirjassa Sodankyläläisen Lauri Yli-Tepsan kotirannassa on järjestetty savusaunailtoja elokuvajuhlien tekijävieraille jo 30 vuoden ajan. Pääsimme kurkistaavustuksella. Lupaus on, että juoma tuodaan seuraavan päivän savu saunaan. Kun tulen illanviettoon, Coppola lämmittelee jo nuotion äärellä. Hän kysyy heti juoman perään ja Sau­ li ilmestyy kuin tilauksesta. Hän ottaa ruudullisen blei­ serinsä taskusta pullon, kaataa juomalasin täyteen samean vihreää nestettä ja ojentaa lasin innokkaal­ le ohjaajalle opastaen suomeksi ”Se on sitten 60­pro­ senttista”. Ennen kuin ehdin kääntää Coppola tyhjen­ tää nopealla siemauksella koko lasin. Käännän hieman mukaillen: ”He said it's rather strong.” Coppola on isokokoinen mies. Saulin kanssa tuu­ mimme, että hän ehkä kestää tuon määrän, kunhan ei heti mene savusaunaan. Ohjaaja on kuitenkin ehtinyt kadota ja huomaamme kauhuksemme, että hän kävelee saunaa kohti. Ehkei sekään ole fataalia, kunhan herra ei hypi saunan kuumuudesta suoraan kylmään järveen, ehdimme tuumata, kun parrakas iso mies värikkäissä havaiji shortseissa juoksee kapeaa puulaituria pitkin ja pulahtaa järveen. Onneksi hän selviää siitäkin, eikä Suo­ mi pääsee vääristä syistä elokuvan maailmankartalle. Saunan jälkeen Coppola palaa rentoutuneen oloi­ sena nuotion ääreen ja laulaa itsekseen countrylaulu­ ja. Mitään yleisöä hän ei kerää sillä lähellä kaikuu kau­ niimpaa laulua. Coppolakin hakeutuu esityksen luo ja kuvaa innokkaasti naisduon Kalliolle kukkulalle ­laulua kamerapuhelimellaan. Seuraavana iltana kamerapuhelimelle tulee taas käyttöä. Porttikosken tanssi lavalle vievällä metsäpolul­ la Coppola tekee minidokumentin. Uudessa keksinnössä on myös mikrofoni. Ohjaaja ottaa lähikuvan rannekel­ lostaan sanoen: ”It's past midnight”, nostaa puhelimen­ sa kameran keskiyön aurinkoa kohti ja jatkaa: ”And the sun is still shining.” Lavalla laulaa Annikki Tähti. Katson Coppolaa, jo­ ka tuntuu olevan aivan eri ihminen kuin se puhelias lentokonematkustaja. Ilme on autuas lavan puupenkil­ lä ja hymy levenee, kun joku pyytää tanssimaan. Häntä kohdellaan kuin ketä tahansa ja se on suuri onni. Läh­ töpäivän aamulla Coppola kertoo löytäneensä Sodan­ kylässä jotain arvokasta, jonka hän oli hukannut. Hän tiivistää asian yhteen sanaan: ”Simplicity!” LISELOTT FORSMAN Coppola T EIN PETER VON BAGHIN kanssa ruotsinkielistä ver­ siota hänen hienosta Elämää suuremmat elokuvat ­radiosarjastaan noin 40 vuotta sitten. Sen yhtey­ dessä sain kutsun ensimmäisille Midnight Sun Film ­fes­ tareille 1986 ja sille tielle jäin. KUUSITOISTA FESTARIA on takana, kun Francis Ford Coppola 2002 vierailee Sodankylässä. Kentällä Petteri pyytää, että istun koneessa ohjaajan viereen. Sopimus on, etten puhu vaan annan taiteilijan nukkua, joten ru­ pean lukemaan. Ei auta. Kohta kysymyksiä satelee, ensin kirjastani, sitten minusta, perheestäni ja lopuksi suoma­ laisesta kuusenkerkkäviinasta. Veli August Floyd Cop­ pola on vannottanut, että sitä maistamatta ei ole kotiin tulemista. Tunnustan, etten ole kuullut koko juomasta ja oletan, että se on paikallista ja kotipolttoista. Onnek­ si syömme illallista kunnanjohdon Saulin kanssa, jo­ ka lupaa selvittää mistä sitä saa, vaikka sitten poliisin
• 10 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 Saksalainen Nora Fingscheidt saapui pohjoiseen ensin opiskelijana ja sitten juhlittuna elokuvantekijänä. E LOKUVAT OVAT PORTTEJA erilai­ siin maailmoihin ja paikkoihin. Saksalainen käsikirjoittaja­oh­ jaaja Nora Fingscheidt on vienyt katsojansa muun muassa argen­ tiinalaisen uskonyhteisön pariin (Ohne diese Welt, 2017), saksalaisen lastensuo­ jelusysteemin sisään (System Crasher, 2019), Yhdysvaltojen luoteisosaan (The Unforgivable, 2021) ja skotlantilaisen saa­ riston tyrskyihin (The Outrun, 2024). Ennen noita paikkoja elokuva toi Nora Fingscheidtin Sodankylään. Vuonna 2005 Fingscheidt opiskeli yliopistossa lakia, politiikkaa, psykolo­ giaa ja Latinalaisen Amerikan tutkimus­ ta ”vanhempiensa mieliksi”. Vapaa­ai­ kanaan hän opiskeli kui­ tenkin ruohonjuurita­ son FilmArche­elokuva­ koulussa. Se kuului eu­ rooppalaiseen Nisi Ma­ sa ­verkostoon, joka yh­ distää nuoria elokuvan harrastajia ja opiskeli­ joita. Sitä kautta Fing­ scheidtilla oli mahdolli­ suus päästä Sodankylän elokuvajuhlille muiden kansainvälisten opiske­ lijoiden kanssa. Hän oli käynyt erilaisilla elokuvafes­ tivaaleilla pari kertaa aiemminkin, mutta tämä kerta oli erilainen. ”Muilla festivaaleilla oli selvä hierar­ kia, jossa yhtäällä ovat elokuvantekijät ja toisaalla yleisö, joka voi vain kaukaa ihailla ensiksi mainittuja. Sodankylä oli ihmeellinen, koska se häivytti tuon eron kokonaan”, hän kertoo. ”Siellä kaikki seisoivat samoissa jo­ noissa, jakoivat saman ruoan ja törmäsi­ vät toisiinsa kadulla. Se täsmäsi omaan ymmärrykseeni siitä, mitä elokuva voi olla.” SEURAAVANA VUONNA Nora Fingscheidt palasi Sodankylän elokuvajuhlille doku­ mentoimaan sitä kame­ ralla. Hän halusi taltioi­ da kokemuksen, joka ylit­ ti pelkän elokuvan. ”Etenkin kaikki va­ paaehtoiset tekivät siitä melkein eräänlaisen yleis­ kulttuurifestivaalin, jossa ihmiset saattavat kaivaa kitaran esiin ja tanssia telttojen ympärillä neljäl­ tä aamulla auringon pais­ taessa. Se oli minusta ta­ junnanräjäyttävää.” Maisemien vaihtumisen tärkeydestä Fingscheidt korostaa, kuinka suuri merkitys Sodankylän omalaatuisella mil­ jööllä hänelle oli. ”Luulen, että maisemien vaihtumi­ nen on osasyy sille, miksi rakastuin elokuvaan mediana. Koulun jälkeen tein harjoittelujakson teatterissa, jos­ sa olimme kahdeksan kuukauden ajan jumissa hämärässä huoneessa neljän seinän ympäröimänä.” Kun hän tuli ulos huoneesta ja har­ joittelusta, oli kesä. Hän oli missannut kokonaisen kevään. ”Sitten työskentelin ensimmäistä ker­ taa elokuvan kuvauksissa. Vaikka kysees­ sä oli pienen budjetin lyhytelokuva, olim­ me yhtenä päivänä venekaupassa, seu­ raavana koulussa ja niin edelleen.” FINGSCHEIDT OPISKELI ensimmäisten Sodankylän­vierailujensa jälkeen viralli­ sessa elokuvakoulussa, Baden­Württen­ bergin elokuva­akatemiassa. Hänen loppu työnsä oli dokumentti Ohne diese Welt, joka sai suitsutusta. Vain kaksi vuotta sen jälkeen, vuon­ na 2019, Fingscheidt tuli kansainvälises­ ti tunnetuksi esikoisdraamallaan System Crasher. Samana vuonna hän saapui So­ dankylän elokuvajuhlille kolmannen ker­ ran, nyt juhlittuna vieraana. ”Oli imartelevaa saada asua oikeas­ sa hotellissa. Sekin on omalaatuinen, lä­ hes elokuvallinen paikka”, Fingscheidt sanoo. Nauraen hän kertoo, että Sodanky­ lässä tapahtuu maagisia asioita. Yhte­ nä iltana vierailunsa aikana Fingscheidt oli matkalla festivaalitelttaan, kun hän sai puhelun. Luurin toisessa päässä oli tuottaja, joka kertoi Fingscheidtin saa­ neen pestin ison Netflix­elokuvan The Unforgivablen ohjaajana. ”Sen elokuvan tekeminen oli hieno kokemus, mutta kun tuollainen elokuva julkaistaan, sitä istuu itse keittiössään te­ kemässä teetä”, hän kertoo. Fingscheidt pitää elokuvafestivaa lien tarjoamaa yhteisöllisyyden kokemusta tärkeänä. Hän aikoo jatkossakin tyrkyt­ tää teoksiaan Sodankylään, itselleen rak­ kaalle festivaalille. ”Ainoa asia, josta en pidä Sodanky­ lässä, ovat itikat.” KAISU TERVONEN Annina Mannila S on ja To lo ne n A ntt i Y rjö ne n Myrkkysieniä, noitia ja kettu Anteeksi, tein elokuvan S IITÄ KUN SAAVUIN Sodankylään esit­ telemään elokuvaani Sarah Plays A Werewolf, muistan ensimmäisenä kuinka ruokaa tarjoiltaessa joku kertoi, et­ tä sienet ovat tappavan myrkyllisiä, jos nii­ tä ei keitetä kunnolla ja kypsennetä 24 tun­ tia. Lapissa ei kannata pelleillä, ajattelin. Varoitus häkämyrkytyksestä savusaunas­ sa lisäsi ensivaikutelmaan uuden kerrok­ sen. Minulta kesti useita vuosia ymmärtää kätketty suomalainen huumori. Mutta silloin alussa olin uppoutunut ensimmäiseen Lappi­kokemukseeni sie­ luni ja ruumiini jokaisella sentillä. Joten jokirannan picnikillä pyörryin. Muistan, kuinka makasin mökin puulattialla toi­ pumassa. Olin pökertynyt kaikkien mui­ den ohjaajien edessä. Kun taas pääsin jalkeille, joku tiesi kertoa, että joen toi­ sella rannalla poltettiin aikoinaan noi­ tia. Tunsin oudon kohtalonyhteyden. Olisinko kirottu ikuisesti? Metsäpolulla matkalla lavatansseihin eräs mies väitti – sitä tiedusteltuani – että saamelainen toteemi eläimeni on kettu. Sehän saattoi olla pelkkä vitsi, mutta ostin kotiinvie­ misiksi kettupaidan – olen pitänyt si­ tä päällä siitä lähtien ja tuntenut itseni suojatuksi. Näytän todellakin ketun näköi­ seltä tuossa kuvassa: Kjell Westö ei koske myrkkysieniin, ja Mahamat Saleh Haroun selittää, miten etelän ja pohjoisen noituus yhdessä pelastaa maailman. Kuin joukko uneksijoita tai­ kametsässä. KATHARINA WYSS A VAJAISPÄIVÄ 2013 . Claire Denisin nimi välkkyy puhelimen näytöl­ lä. Syke nousee, syystäkin. Can­ nesissa vastikään esitetty Bastards vaatii uusia jälkitöitä ennen Ranskan ensi­ilta­ kiertuetta. Tällä kertaa paine tuntui ai­ kaisempia vastoinkäymisiä suuremmal­ ta. Denis oli monella tapaa ensimmäinen laatuaan, erittäin arvostettu, omaperäi­ nen veteraani ja yhtä lailla tärkeää – nai­ nen. Katsoessa taaksepäin elokuvajuhlien tarunhohtoisia naisia, Agnes Vardan ja Chantel Akermanin vierailuista oli kulu­ nut yli kaksikymmentä vuotta. Ne onnek­ kaat, jotka todistivat nuo aamukeskuste­ lut peräkkäin! Mutta toisin kuin Denisin, heidän vierailunsa sijoittuivat ajalle en­ nen uran loppupuolella (tai kuoleman jälkeen) saavutettua laajaa huomiota. Vaikeuksista huolimatta Denis saa­ pui Sodankylään ja pyysi välittömästi an­ teeksi kamalaa elokuvaansa. Ja lähti pois pian jälkeen. Kyyninen teos tai ei, muu­ tama vuosi myöhemmin Denis ohjasi op­ timistisimman elokuvansa, kenties poh­ joisen valon siivittämän Aurinko sisälläni. Joskus vastoinkäymisiä ovat seuran­ neet odottamattomat tähtihetket. Kesällä 2014 peräti kaksi päävierasta perui vierai­ lunsa avajaispäivänä. Synkkä aamu kir­ kastui, kun menetysten myötä nuori ita­ lialaislupaus Alice Rohrwacher sai tilai­ suuden loistaa Peter von Baghin keskus­ telukumppanina. Rohrwacher oli yksi lukuisista uran varhaisessa vaiheessa Sodankylässä vie­ railleista uuden elokuvan tekijöistä ja hä­ nen, festivaalin pyhän säännön ”you only get invited once” rikkova, paluunsa kym­ menen vuotta myöhemmin oli osoitus lupauksen kypsymisestä. Mutta lupaa­ vasta alusta huolimatta monet eivät ole pärjänneet yhtä hyvin kuin Rochwacher tai Nora Fingsheidt, joka loikkasi läpimurto elokuvansa jälkeen ohjaamaan Sandra Bullockia. Olisiko mies pyytänyt anteeksi ”kyy­ nisen” elokuvan tekemistä, joka vaatii kiireellistä uudelleenleikkausta? Ehkä Denisillä ei ollut syytä pahoitella. Nai­ silla ei ole koskaan ollut helppoa lois­ taa edes hetkessä, saati pysyä pitkään isossa kuvassa. Me olemme vain iloisia, jos tekijät ilmestyvät paikalle ennen elo­ kuvan alkua. MILJA MIKKOLA Ohjelmapäällikkö
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 11 Yrittäjien joulu keskellä kesää Kävijätutkimus osoittaa elokuvajuhlien merkityksen K -SUPERMARKET POHJANTÄHTI Sodankylän eteläpäässä on uu­ distanut ilmettään kevään 2025 aikana. Kauppias Mikko Laineen mu­ kaan elokuvajuhlat tekevät suuren pii­ kin myyntiin. Festariviikko on ylivoimai­ sesti kesän vilkkain ja tuottoisin viikko: puhutaan useiden kymmenien tuhansien eurojen myynnin noususta. Festarivierai­ den lisäksi myös paikalliset ostavat gril­ lattavaa ja muita festarieväitä. Laineen mukaan kaupasta ostetaan paljon oman keittiön tuotteita, erityisesti vegetuottei­ ta, erilaisia juomia ja naposteltavaa, ku­ ten pähkinöitä ja sipsejä. K­Market Sodankylä sijaitsee kylän pohjoispäässä ja kauppa on palkittu vuosina 2022 ja 2024 Suomen parhaaksi K­Marketiksi. Kauppias Antti Penttisen mukaan elokuvajuhlat näkyvät merkit­ tävänä piikkinä myynnissä ja festariviik­ ko on täysin verrattavissa jouluviikkoon. Penttisen mukaan kertaostokset ovat pie­ nempiä, mutta niitä on paljon enemmän. ”Juomavarasto varataan festareita varten täyteen. Vegetuotteet korostuvat ja niitä varataan ekstrapaljon hyllyyn. Satsaamme myös take­away tuotteisiin kuten patonkeihin, pizzoihin ja piirakoi­ hin.” K­Market pidentää myös aukiolo­ aikoja festareiden aikana, ja kaupat ovat auki puoleen yöhön. Hotelli Sodankylässä on menossa suuri laajennus, jota ei saada käyttöön vielä 2025 festareille. ”Näillä festivaaleil­ la vanhan Kantakievarin aikainen ravin­ tola, joka on palvellut koko elokuvajuh­ lien historian ajan, on viimeistä kertaa käytössä”, sanoo hotellin johtaja Raili Karvonen­Willman. Hotelli Sodankylä ja Karhu­hotelli kuuluvat Peerâ Hotels & Cottages ­perhehotellien ketjuun. Sodan­ kylän elokuvajuhlat ovat Sodankylän ke­ sän kohokohta, jolloin molemmat hotel­ lit ovat loppuunmyytyjä. Sodankylän elo­ kuvajuhlilla on keskeinen merkitys hotel­ lien toimintaan. ( JH ) ”Elokuvajuhlat tuo Sodankylään hyvinvointia” S ODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT on kuin majakka, joka vilkkuu kesän aikana ja tuottaa Sodankylälle po­ sitiivista näkyvyyttä – maailmanlaajui­ sesti. Näin kuvailee elokuvajuhlien merki­ tystä Sodankylän kunnalle kunnanjoh­ taja Jari Rantapelkonen. Hänen mieles­ tään Sodankylän elokuvajuhlat on uniik­ ki tapahtuma, jolla on paitsi taloudellista merkitystä myös laajemmin hyvinvointi­ vaikutuksia. ”Ensinnäkin elokuvajuhlat antaa ku­ van Sodankylästä kulttuurikuntana. Toi­ seksi se luo Sodankylään hyvinvointia ja lisää yhteisöllisyyttä – ei vain oman yh­ teisön sisällä vaan laajemmin. Se myös vahvistaa kunnan elinvoimaa ja tuo yri­ tyksille töitä”, Rantapelkonen sanoo. Rantapelkonen osallistui itse ensim­ mäistä kertaa elokuvajuhlille kesäkuus­ sa 2023. Tapahtuma teki häneen vahvan vaikutuksen. ”Hämmästyin, mitä ihmettä täällä tapahtuu. Tuntui käsittämättömältä, et­ tä tällainen tapahtuma oli mennyt minul­ ta aiemmin ohi”, hän kertoo. ”Sodankylän elokuvajuhlille on help­ po tulla aistimaan tunnelmaa ja katso­ maan elokuvia, joita ei muuten tulisi kat­ sottua.” Rantapelkosen mukaan viime vuon­ na festareilla tehty Salmi Platformin kä­ vijätutkimus vahvisti osaltaan näkemys­ tä siitä, että elokuvajuhlat on vetovoimai­ nen tapahtuma. Kyselytutkimus selvitti tapahtuman taloudellisia, ympäristölli­ siä ja sosiaalisia vaikutuksia. ”Tulokset vahvistivat, että elokuva­ juhlat on meille erittäin tärkeä tapahtu­ ma ja että kulttuurilla on myös taloudel­ lista merkitystä.” ( LK ) S ODANKYLÄN ELOKUVAJUHLILLA to­ teutettiin viime kesänä kävijöille suunnattu kyselytutkimus, jolla kartoitettiin tapahtuman aluetaloudel­ lista vaikuttavuutta. Tutkimuksen analytiikkaa osoittaa, että elokuvajuhlien aluetaloudelliset vaikutukset ovat merkittävät: festareille saapuvat matkailijat ja paikalliset festa­ rikävijät kuluttavat tapahtuman aikaan Sodankylässä yhteensä noin kolme mil­ joonaa euroa. Tutkimuksesta käy myös ilmi, et­ tä elokuvajuhlien tyypillinen kävijä on neli– viisikymppinen helsinkiläinen, joka viipyy festareiden aikaan Sodankylässä neljä vuorokautta ja haluaa palata kerta toisensa jälkeen takaisin. Tutkimuksen toteutti Salmi Platform Oy, joka on tehnyt vastaavia kyselytutki­ muksia lukuisten suomalaisten tapahtu­ mien yhteydessä. Tukimuksessa tarkasteltiin myös ym­ päristövaikutuksia. Elokuvajuhlille mat­ kustavien hiilijalanjälki on yllättävän hyvä (0,07 kgCO2e/km), kun vertailussa on koko Salmi­mittausaineisto (keskiar­ vo 0,11 kgCO2e/km). Tämä johtuu pitkäl­ ti siitä, että kävijät hyödyntävät raidelii­ kennettä. Tulokseen vaikuttaa myös kävi­ jöiden pitkä viipymä. Elokuvajuhlat sai tutkimuksessa kävi­ jöiltään keskiarvoa korkeammat asiakas­ tyytyväisyysarviot. Kävijät myös suositte­ levat tapahtumaa kavereilleen. ( LK ) K ITISENRANNAN KOULU on ollut Sodankylän elokuvajuhlien synty­ sija ja festivaalin tapahtumapaikka koko sen 40­vuotisen historian ajan. Elokuvajuhlat on järjestetty koululla ja sen ympäristössä kaik­ kien näiden vuosien ajan. Festivaalin yleisö kattaa elokuvan ystä­ viä monessa sukupolvessa, ja paikkana Kitisenrannan koulu on tärkeä osa tapahtuman sielua. Toisen maailmansodan jälkeen rakentamisen tavoitteet Suomessa oli­ vat korkealla, ja keskeiselle paikalle Sodankylän kuntakeskukseen Kitisen­ joen rannalle rakennettavan koulun suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Yrjö Lindegren. Hän edusti aikansa nousevaa arkkitehtipolvea, joka oli jo saanut tunnustusta Helsingin Olympiastadionin ja Käärmetalon suunnittelijana. Yrjö Lindegren suunnitteli Sodankylän keskustaan samanaikaisesti myös Kunnan­ talon ja Pappilan. Vuonna 1951 valmistunut Kitisenrannan koulu sijoittui Kitisenjoen avoi­ melle länsirannalle. Yhdessä ne muodostavat merkittävän ympäristökoko­ naisuuden. Koulurakennus on edelleen tärkeä maamerkki keskustassa ja si­ jaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla. Koulutoiminta Kitisenrannalla loppui vuonna 2007 home­epäilyn vuoksi. Koulu ei kuitenkaan jäänyt tyh­ jilleen, sillä järjestöt ja harrasteryhmät täyttivät talon toiminnallaan. Kou­ lun käyttöä ovat varjostaneet monet uhat, ja niinpä se on odottanut pitkään arvonsa mukaista korjaushanketta. Sitä on oltu purkamassa ja korvaamassa kerros taloilla, mutta onnistuneen suojeluprosessin kautta rakennus saatiin säilymään. Elokuvajuhlien festivaaliorganisaatiossa on tehty pari vuosikymmentä määrätietoista työtä koulun ja sen ympäristön kehittämiseksi kulttuuritalok­ si, jolle paikkakunnalla on selvä tilaus. Vihdoinkin näyttää siltä, että Sodankylä olisi saamassa Kitisenrannan kou­ lusta kulttuuritalon! Sodankylän kunta käynnisti hankkeen vuonna 2023 ja mi­ käli uusi valtuusto siunaa rahoituksen lopullisesti suunnitelman mukaisesti, vuonna 2028 Kitisenrannan kulttuuritalo on valmis ja saamme juhlia festareita jatkossakin autenttisessa ympäristössä keskiyön auringon alla. Tietoa hankkeesta: www.sodankyla.fi /kitisenranta HELENA HIRVINIEMI Elokuvajuhlien hallituksen varapuheenjohtaja Jari Rantapelkonen ja Riikka Karppinen, joka toimi elokuvajuhlien hallituksen puheenjohtajana vuoteen 2024. Kitisenranta kulttuuritaloksi
• 12 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 Tärkeintä on elokuva – ja siitä keskusteleminen Näyttelijät Elina Knihtilä ja Tommi Korpela nauttivat elokuvista lettuenergian voimin. Kovin paljon ei tarvitse festareilla nukkua – vaikka ulkoministeri Pekka Haaviston mielestä olikin ihan kiva löytää yösija. N ÄYTTELIJÄ ELINA KNIHTILÄ saapui ensimmäisen kerran Sodankylän elokuvajuhlille vuonna 2011. Hän oli taiteilija­ vieraana esitelläkseen Zaida Bergrothin ohjaamaa elokuvaa Hyvä poika, jossa hän tietenkin näytteli. Knihtilä ei ollut vielä keväällä tajun­ nut buukata kalenteriinsa reissua Sodan­ kylän elokuvajuhlille. Kun kutsu tuli, Knihtilä oli ensin kieltäytymässä. ”Olimme miehen ja lapsen kanssa lähdössä lomalle Kreikkaan. Mies kuiten­ kin vakuutteli, että ’sun on pakko mennä tuonne’. Niin minä sitten lensin Kreikas­ ta kesken loman Suomeen ja matkustin Sodankylään – ja sieltä sitten muutaman päivän päästä takaisin Kreikkaan.” Knihtilä kärsii edelleen omantunnon­ tuskia ilmastorikoksestaan, mutta on silti iloinen siitä, että mies pakotti lähtemään. Kreikkaan jäänyt lapsenvahti, näytteli­ jä Tommi Korpela, nimittäin tiesi erit­ täin hyvin, että puoliso ihastuisi festari­ menoon. Korpela oli itse päässyt kokemaan So­ diksen pari vuotta aikaisemmin, kun hä­ net oli kutsuttu paikalle Aleksi Salmen­ perän ohjaaman Miehen työ ­elokuvan tiimoilta näyttelijävieraaksi. Sodankylän tunnelma on lumonnut Knihtilän. Sittemmin sekä hän että Kor­ pela ovat käyneet festareilla lähes joka vuosi – ainakin silloin kun eivät ole ku­ vaamassa muuta. ”Toissakesänä en päässyt, kun kuvat­ tiin 100 litraa sahtia ­elokuvaa.” Usein Knihtilä ja Korpela jatkavat eteenpäin pohjoiseen Sodankylästä Jää­ meren rannoille, koska heidän mieles­ tään liian äkillinen paluu kaupunkiin olisi henkisesti liian ravisuttavaa. Puhutaan asiasta, ei sen vierestä Sodankylässä ollaan taiteen keskellä ti­ lassa, jossa ihminen kuoriutuu arkimi­ nästään joksikin aivan muuksi. Yksi syy tähän on käytännöllinen: Sodankylässä jopa syödään aivan muuta kuin niin kut­ sutussa normaalielämässä. ”On ne tietyt letut ja muut jutut, mi­ tä pitää aina syödä”, Knihtilä vahvistaa. Näillä hän viittaa telttojen pikaruokaan. Tärkeintä on elokuva, ja seuraavaksi tärkeintä keskustelut elokuvista. Knihti­ lä ja Korpela kulkevat taide­elämyksestä toiseen. Suunnitteletteko kaikkein pienimpiä­ kin yksityiskohtia myöten ennalta vai an­ natteko sattumalle mahdollisuuden? ”Me elämme hetkessä!”, Knihtilä vakuuttaa. ”Haahuilemme ja teemme löy­ töjä. Kyllä me aina luemme kaikki mahdol­ liset esittelyt ja katsomme ohjelmaa, mut­ ta mihin sitten päädymme, riippuu tilan­ teesta.” Tietenkin eniten kiinnostavat päävie­ raiden elokuvat: ”Haluamme kuulla hei­ dän analyysejään, ne ovat arvokkaita ja ainutlaatuisia. Vieraskattaus on aina kun­ nianhimoinen. Ja siellä puhutaan asiasta, ei asian vierestä. Ollaan elokuvien eikä ulko elokuvallisten asioiden äärellä.” Näyttelemisen lisäksi Elina Knihti­ lä työskentelee nykyään Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun näyttelijäntyön professorina. Hänen taiteellisen uransa saavutti tähänastisen huipppunsa viime vuonna Sodankylässä: vaki­bossi Ville Virtanen oli kuvauksissa, joten Knihtilä pääsi johtamaan perinteistä sunnuntain Leff araatia. Raadissa Knihtilä on toki ol­ lut useana vuonna. Entä kenet hän haluaisi Sodikseen vieraaksi. Vastaus tulee heti: ” Sandra Hüllerin.” Hieno valinta. Toivottavasti saksalai­ nen supertähti pääsee pian festareille. Lenny ja ministeri Tommi Korpela näkisi festareilla mieluus­ ti Meryl Streepin. Oiva idea sekin. Kut­ sua vetämään. Streep ja Hüller varmasti viihtyisivät kanssamme aamuun asti Kitisen rannalla laulamassa. Mutta mitä mieltä ammatti­ laiset Knihtilä ja Korpela ovat, miten pal­ jon pitää nukkua, että jaksaa olla aamu­ keskustelussa? ”Sanoisin että muutama tunti pitää nukkua, ainakin joskus”, Knihtilä pohtii. Korpela on eri linjoilla. ”Parempi vaan lähteä rannalta suoraan elokuviin tai keskusteluun. Nukkuminen vaan vai­ keuttaa asiaa.” Entä jos silmäpussit nolottavat? ”Näissä elokuvapiireissä arvostetaan aurinkolaseja”, Korpela kuittaa ja toteaa myöhemmin, että festareiden edetessä kaikki ovat yhtä väsyneitä. Tommi Korpela on isännöinyt vierai­ ta elokuvajuhlien avustajana. Suomen lintu kotomaisuus on tehnyt moneen vai­ kutuksen. Korpela halusi juttelumme jälkeen vielä tekstata muiston: ”Houstasin irlantilaista [elokuva­ ohjaaja] Lenny Abrahamsonia kesäl­ lä 2022. Se oli aluksi aika huuli pyöreä­ nä ja varautunut, että mihin helvettiin hänet on tuotu. Porttikoskella sain sen hieman siemailemaan jallua, ja Lenny alkoi hieman rentoutua ja kuvailla kos­ kea eri kanteista kännykällään. Tanssi­ lavasta se oli lumoutunut, ja siellä oli silloinen ulkoministeri Pekka Haavis­ to. Kysyin Lennyltä, että voinko esitellä sinut meidän ulkoministerille, se juo vii­ niä tuossa viereisessä seurueessa. Lenny katsoi mua epäuskoisena. Mentiin sitten Pekan luo, esittelin heidät, ja Lenny ky­ syi, että mitä ulkoministeri tekee tääl­ lä. Pekka kertoi, että hän lensi Helsin­ gistä katsomaan brasilialaisen ohjaajan Karim Ainouzin leff aa, koska ihailee häntä suuresti. Valitettavasti seuraava­ na aamuna hänen on lähdettävä EU:n huippukokoukseen Brysseliin. Lenny kysyi, että ’missä sun turvamiehet on?’. Pekka vastasi, että ’ei täällä mitään tur­ vamiehiä tarvitse, ainoa ongelma on löytää yöpaikka. Juhana von Bagh kui­ tenkin lupasi, että saan nukkua hänen hotellihuoneensa toisessa sängyssä, jo­ ten nyt sekin on hallussa!’. Lenny oli lo­ pulta kovin liikuttunut Suomesta ja So­ diksesta.” IIDA SIMES Tommi Korpela, Juhana von Bagh, Elina Knihtilä ja Lenny Abrahamson Sodankylässä 2022. A nn iliin a La ss ila
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 13 ” M UN ELOKUVANI , Jos rakastat, esitys Sodankylässä oli elämäni ihan parhaita hetkiä, liioittelematta”, Neil Hardwick muistelee. ”Se näytettiin isossa teltassa ja esi­ tys oli loppuunmyyty. Laulun tekstit oli­ vat kuvassa ja kaikki lauloivat mukana. Se tunne oli jotain käsittämätöntä. Rak­ kauden määrä siinä teltassa oli valtava”, hän hymyilee. ”Mä olin täysin humalassa siitä. Ja tajusin, että tätä mä tarkoitin elo­ kuvalla. Että se on isolla kankaalla. Täysi sali, kaikki mukana, jopa laulamassa mu­ kana. Tätä on elokuva! ” ”Elokuva ei ole sitä, että se tulee pie­ nestä ruudusta Netfl ixistä. Elokuva on tätä!” Jos rakastat esitettiin karaokenäytök­ senä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Sen loppuessa ulkona satoi, mutta oli valoisaa kuin päivällä. ”Seistiin siinä muutaman kymmenen ihmisen kanssa, vielä vähän aikaa. Ne jut­ teli ja lauloi vähän muitakin biisejä. Mä ta­ jusin silloin, että mä en halua olla missään muualla maailmassa kuin just tässä, nyt. Elämän tosi hienompia hetkiä.” Ensimmäinen kerta Sodankylässä oli niin vahva kokemus, että Neil Hardwick palasi heti seuraavana kesänä. ”Melkein joka vuosi mä ajoin Sodankylään. Yleen­ sä Itä­Suomen kautta, Järvi­Suomen kaut­ ta ylös ja festivaalin jälkeen takaisin län­ sirannikkoa pitkin alas. Ja aina viihdyin erinomaisesti”, hän kertoo. ”Mulla ei kos­ kaan ollut mitään suunnitelmaa siellä. Mä vaan katsoin elokuvia, juttelin ihmis­ ten kanssa. Siellä näki paljon kavereita ja oli kaikenlaista tapahtumaa. Oluen juon­ tia ja musiikin kuuntelua” ”Kyllähän nuoret ilmeisesti katsoo leff oja pitkin läpi yön, mutta en mä enää jaksa”, Neil nauraa. Hänen mukaansa So­ dankylän festivaalia ei voisi siirtää min­ nekään muualle. ”Jos se olisi Helsingissä, se olisi täysin eri tapahtuma. Se ei olisi niin laid back, yhtä rento.” ”Mä en pysty vertaamaan Sodanky­ län festaria mihinkään muuhun. En tun­ ne toista paikkaa tai tapahtumaa, jossa olisi sama tunne. Voi jutella kenen ta­ hansa kanssa kanssa ihan noin vain. On se aika ainutlaatuista.” Yllättävät kohtaamiset ovat tärkeä osa Neil Hard­ wickin Sodankylää. ”Juttelin Terence Davisin kanssa. Se sanoi, että homous on pilannut hänen elämänsä. Mä en osannut vastata siihen. Halusin halata sitä, että kyllä tämä tästä.” ” Mike Leighin kanssa olisin keskus­ tellut mielelläni, mutta kun oli vaihdettu ensimmäiset repliikit siitä, että jaa, midnight sun ja en tiedä onko päivä vai yö, sen puhelin soi ja sille tuli puolen tunnin työpuhelu.” Omaan idoliin voi törmätä vaikka kahvijonossa. ”Olin juuri hakemassa kuppia ja joku mies tuli ottamaan kahvia vierestä. Carlos Saura!”, Neil muistelee innostuneena. ”Carlos Saura on todella suuri sankari mulle. Hän ei ikävä kyllä puhunut englantia, hänellä oli tyttären­ sä mukana.” Edellinen mieleen jäänyt kohtaami­ nen tapahtui Aki Kaurismäen Kuolleiden lehtien Suomen ensi­illan pari kesää sit­ ten. ”Ensi­illan jälkeen pubiteltalla me­ nin sanomaan Akille, että se on loistava leff a. Aki katsoi mua ensin, että mä en tunne sua. Mä täysin jäädyin siihen”, Neil kertoo. ”Sitten Aki luetteli mulle kaikki meidän tapaamisemme, mitä meillä on koskaan ollut. Että ensimmäisen kerran tavattiin Eerikinkadulla, käveltiin tosta alas ja sitten myöhemmin tosta ylös. Ja se kävi läpi siis kuusi tai seitsemän eri ta­ paamista. Ihan lonkalta, noin vaan.” ”Mä kysyin, että kuinka sä voit muis­ taa näin? Aki vastasi, mä en unohda mi­ tään. Silloin mä ajattelin, mikä kohtalo! Ihminen ei pysty unohtamaan mitään. Mä tulisin hulluksi, jos en pystyisi unoh­ tamaan mitään.” AXA SORJANEN Elämän hienoimpia hetkiä Sodiksessa Tänä keväänä muistelmansa julkaissut Neil Hardwick on tällä vuosituhannella ollut Sodankylän elokuvajuhlien vakiokasvo eri rooleissa. Ohjaajavieraana, Leffaraadin jäsenenä ja elokuvan ystävänä. Ensimmäisen kerran hän tuli Sodikseen oman elokuvansa kanssa kesällä 2001. Rakkauskirje J OS MINULTA KYSYTTÄISIIN , mikä on ollut elämäni vaikuttavin eloku­ vakokemus, osaisin vastata siihen vaivattomasti. Se tapahtui 2000­lu­ vun alussa, kun olin elokuvaopiskelija ja istuin ensimmäistä kertaa Sodankylän vanhassa sirkusteltassa. Mykkäelokuvakonsertti, Pudovkinin Mat (Äiti, Neuvostoliitto 1926) oli juuri alkamassa ja ulkona oli kunnon my­ räkkä. Satoi niin voimakkaasti, että vesipisarat tipahtelivat katsomoon, suo­ raan syliin. Istuin sattumalta, ja kenties universumin oikkujen ansiosta, juuri tekijävieraiden joukossa, sellaisessa punaisessa muovituolissa. Aki Kaurismäki piti puhetta, josta en muista sanaakaan, mutta puheen päät­ teeksi hän kaivoi esiin kossupullon, naksautti sen juhlallisesti auki, otti huikan ja pani kiertämään vieraiden keskuuteen. Kun pullo lopulta saapui minulle, otin siitä hetkeäkään epäröimättä pienen kulauksen. Kuin rituaa­ lin tavoin, minut oli kastettu. Se näytös oli jotain sellaista, mitä en ollut aikaisemmin kokenut. Tun­ nelma teltassa, klassikkoelokuva, musiikki ja yleisön huumaava energia te­ kivät lähtemättömän vaikutuksen. Vaikka muisto olisi pelkkää kuvitelmaa, sen intensiivisyys ja ainutlaatuisuus saivat minut palaamaan jälleen, vuosi toisensa jälkeen, tuohon taianomaiseen hetkeen Sodankylässä. Minuun teki suuren vaikutuksen vahva yhteisöllisyyden tunne ja kollektiivinen katso­ miskokemus, festivaalijärjestäjien sydämellisyys, kokemani tasavertaisuus, ja koko yleisön halu rakastaa juuri sitä elokuvaa. Elokuvan katsomiskokemusta yhdessä lajitovereitten kanssa voi verra­ ta kollektiiviseen alitajuntaan: se on kuin näkisimme yhteistä unta. Taus­ toistamme huolimatta elokuvan universaalit tarinat vievät meidät yhteisten tunteiden ja sitä kautta myyttien äärelle, oppimaan ja kokemaan jotain ih­ misenä olemisesta ja tästä matkasta, jota kutsumme elämäksi. Myös Sodan­ kylän elokuvajuhlat on myyttisiin mittoihin kasvanut suuri kokemus, joka vetää puoleensa elokuvan ystäviä ympäri maailmaa. Voisin sanoa, että elokuvajuhlat ovat olleet osa minun elokuvakoulua­ ni. Olen nähnyt siellä lukemattomia elokuvia eri puolilta maailmaa, eri kulttuureista, elokuvia joita en muualla olisi koskaan nähnyt. Sekä tietysti klassikoita, joiden tunteminen kuuluu yleissivistykseen. Myös itse tekijänä olen myöhempinä vuosina saanut kokea upeita näytöksiä omien elokuvieni kanssa. Koska en itse juurikaan viihdy punaisilla matoilla tällättynä korko­ kenkiin, viihdyn juuri Sodankylässä, jossa saa olla juuri niin oma itsensä kuin sillä hetkellä kykenee. Voi olla epävarma, auki tai vähän hajalla, vä­ hillä unilla tai verkkareissa. Yleisön rakkaus ja lämpö on se, joka kannatte­ lee jännittävimmänkin näytöksen läpi. Elokuvakeskustelu ja palaute kan­ taa pitkälle tulevaan. Festivaali ja elokuva tuo yhteen meidät elokuvantekijät, näyttelijät, mu­ siikintekijät, kirjailijat, eri alojen taiteilijat, ja kaikki ne ihmiset, jotka in­ tohimoisia omilla aloillaan. Kohtaamiset ovat tärkeitä. Sodankylässä olen laulanut ja tanssinut itseni käheäksi karaokenäytöksissä, iltaklubeilla ja rantabileissä, Porttikoskella. Olen nauranut itseni tärviölle, liikuttunut, ajautunut syvällisiin keskusteluihin, vaihtanut hattuja, savusaunonut fi l­ mitähtien kanssa ja iskenyt silmää Abbas Kiarostamille. Olen rakastanut ja tullut osaksi tätä omituista perheyhteisöä. Se on ollut parantava ja puh­ distava kokemus. Nykyään, kun kiertelen maailman festivaaleilla, kerron aina satumai­ sesta keskiyön auringon maasta ja elokuvajuhlista – liioittelematta – maa­ ilman parhaista. Rovaniemellä 15. huhtikuuta 2025 Katja Gaurilo , elokuvaohjaaja PS. Kossua en ole sen koommin oppinut juomaan. Markus Pentikäinen Sami Sorasalmi
• 14 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 T AIVAANRANTA PIKSELÖITYY Kitisenrannan yl­ lä. Vuosi on 1989, VHS­videoiden aikaa. Taka­ na on neljä päivää valvomista, juhlimista ja öi­ tä teatterin pimeydessä. Kun Lapinsuun ovet aukea­ vat, aurinko hyökkää silmille ja lävistää elokuvan ja valveen rajalla hoipertelevan tajunnan. Ensimmäisen festivaalini jälkeen päätän katsoa elokuvat vain filmiltä – tosin elokuvakoulussa katso­ taan VHS:ltä. Kun vuokraan Tunturikadulta entisen elokuvateatterin juuri perustamallemme Q­teatterille, suunnitelma on selvä: tulemme esittämään myös elo­ kuvia ja tekemään niitä itse. Ostan käytetyn projekto­ rin, se hilataan konehuoneeseen ja opettelen käyttä­ mään sitä. Aina kun teatterinäytöksiltä on tilaa, pro­ jektori rätisee. Vuonna 1997 osallistun Sodiksessa käsikirjoitus­ kurssille muiden nuorten ohjaajien ja kirjoittajien kanssa. Tuntuu erityiseltä, kun Jerzy Skolimowski ja István Szabó puhuvat aihevalinnoistaan ja niiden haasteista. Täällä voi yrittää ymmärtää, miten kukin on selvinnyt tänne asti. Seuraavana vuonna istun festivaalijunassa mat­ kalla Rovaniemelle. Vastapäätä istuva mies kertoo tappohauskoja tarinoita tädistään. En paljasta hänel­ le, että elokuvani on valittu festivaalille, etten vaikut­ taisi leuhkalta. Vasta kun hän alkaa puhua Brazilin käsikirjoituksesta, tajuan istuvani Terry Gilliamin seurassa. Olen juuri käyttänyt tätä elokuvaa lavas­ tusreferenssinä tulevassa teatteriohjauksessani. Yri­ tän näyttää siltä kuin en kuolaisi sisäisesti. Elokuvaurani etenee hitaasti, sillä rinnalla kulkee teatteri – toinen intohimoni. Uusi formaatti, DVD, tar­ joaa lisämateriaaleja ja ohjaajan kommenttiraitoja. Ne kuitenkin jäävät toiseksi Sodiksen aamukeskus­ teluille. Niissä kerrotaan, miten elokuvia tehdään – täällä miksi niitä ylipäätään tehdään. Vuonna 2002 kuuntelen Francis Ford Coppo­ laa, joka murehtii kesken jäänyttä käsikirjoitustaan. Portti kosken yön jälkeen hän kertoo löytäneensä valon. (Megalopoliksen valmistuminen kesti sitten vielä vuosikymmeniä.) Alan ymmärtää, että elokuva­ ala on kuin jyrkkenevä vastamäki – jatkuvaa itsensä löytämistä uudelleen. Uuden löytäminen ja uudestisyntyminen on tä­ män festivaalin sivuvaikutus. Sodis ravistaa ja sy­ tyttää. Vuonna 2022 ohjaan Teemalle Sodankylän parhaat ­lyhytdokkareita. Koko kausi rakentuu tie­elokuvien ympärille. Väitämme, että festivaali it­ sessään on kuin road movie, jonka käänteissä paljas­ tuu jatkuvasti odottamatonta. Vauhti on hurja, kun mennään tavallisesta erikoiseen – tai piinallisen hi­ das, kun suunnataan omaan itseen. Sodankylän valossa on myös jotain pirullisen jul­ maa. Se läpäisee ja pistää tilille. Festivaalin ohjelmis­ to on aina todellisuuden hienovireinen vääristymä, joka suuntaa katseen kohti kulttuurista rikkautta ja ymmärryksen kasvua. Näiden juhlien ainutlaatuisuus ei synny vain oh­ jelmistosta, omistautuneesta yleisöstä tai tekijävie­ raista – vaan siitä, että Sodis muistuttaa, miksi elo­ kuva on tärkeää. Se on paikka, jossa elokuva ei ole osa viihdeteollisuuden sykliä, vaan ihmisyyden ytimestä kumpuavaa, jaettua kokemusta. Kun yö ei laskeudu ja valo ei hellitä, meille annetaan mahdollisuus näh­ dä kirkkaammin – sekä valkokankaalta että omassa elämässä.. HEIKKI KUJANPÄÄ Sodankylän elokuvajuhlien hallituksen jäsen Valon lävistämä Merkintöjä neljältä vuosikymmeneltä kulkurin päähän ja näin aloittaa kaikkien aikojen kauneimman elokuvakohtauksen. Äänielokuva­ajan filmin äänet tömässä kohtauksessa Chaplin pitää suunsa kiinni ja säilyttää elokuvan lumouksen. Tällaisen kohtaamisen ikonisen leffan ja sen näytte­ lijän välillä voi kokea vain Sodankylässä. VESA VARPULA TULEE HELPOSTI KYMMENIÄ , satoja muis­ toja. Monet liittyvät kohtaamisiin ih­ misten kanssa. Vaikka se kuinka Pirjo Honka salo jakoi itse printtaamiaan ira­ nilaisen Forough Farrokhzadin runo­ ja teltan jonossa ennen tämän elokuvaa. Kysymys on innostuksesta ja avarakatsei­ sesta kiintymyksestä. Elokuvat ovat syntyneet juuri niitä hetkiä varten kun ne näytetään Sodikses­ sa. Kuten totuus meistäkin on juuri niin vaaleanpunainen, kuin se rakastavan sil­ mälasien läpi näyttäytyy. Ehkä siksi niin tekijä­ kuin kokijavieraat viihtyvät niin hyvin kylmässä metsän ikuisessa valossa kaukana napapiirin takana. Me näemme elokuvat – ja elokuvat läpivalaisevat mei­ dät. Ehkä tätä vasten syntyy myös tietty nöyryys ja kunnioitus elokuvien ihmeel­ lisyyttä kohtaan. Legendaarinen vierasvastaava Vesa Varpula neuvoi aikanaan, että joka­ vuotinen Sodankylä­experience alkaa aina siitä ensimmäisestä elokuvasta, joka todella osuu ja tipauttaa. A vot. JUHANA VON BAGH Muita konkareita PÄÄSIN ENSIMMÄISEN KERRAN mukaan keskiyön auringon festivaaliin 1990, kun Ettore Scola (1931–2016) oli kutsuttu sin­ ne yhdeksi päävieraista. Toimin hänen tulkkinaan. Muistan, että hän vaikutti minusta kauhean vanhalta! Itse asiassa Scola taisi olla nuorimpia italialaisoh­ jaajia, joita vuosien varrella olen avus­ tanut. Mukana Sodankylässä oli myös Etto­ ren vaimo Gigliola Fantoni (1930–2022), Vierasvastaavia SODANKYLÄSSÄ EI KILPAILLA palmuista tai median huomiosta vaan katsotaan yh­ dessä elokuvaa ja puhutaan siitä, koetaan kollektiivista nautintoa ja odottamatto­ mia elämyksiä. Yleisö kerääntyy joka aa­ mu koulun saliin kuuntelemaan päävie­ raiden ajatuksia, mutta täällä katsoja voi myös keskustella ohjaajavieraan kanssa kahvijonossa tai Kitisen rannassa. Vain täällä voin katsoa Ettore Scolan kanssa elokuvaa VHS­kasetilta hotellin kellarissa. Tai kuvata Seymour Casselia kiihkeässä tanssissa daamin kanssa (kun Milos Forman näki kuvan, hän sanoi: disgusting!). Vain täällä Fatih Akin saa katsojalta lahjapaketin, jonka sisältämä kossupullo paljastuu Rovaniemen lento­ kentän turvatarkastuksessa. Vain täällä voi samalla festarilla tutustua sittemmin kaksi Kultaista palmua ja Oscarin voit­ taneeseen Ruben Östlundiin sekä Har­ riet Anderssoniin (”Are you THE Harriet Andersson”, kysyi amerikkalainen nuo­ ri mies tähdeltä). Vain täällä voin nähdä Oona Airolan ja Hanna Schygullan jut­ telemassa Porttikosken yössä. KAISU ISTO Keskiyön auringon taivaalla ei näe tähtiä, koska ne laskeutuvat joukkoomme kuin kuka tahansa meistä, kertovat elokuvajuhlien houstit eli vierasvastaavat ja muut tekijäkonkarit. KIMARA TÄHTITAIVASTA SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT on minua vuoden vanhempi, vaikka olen syntynyt neljä päivää ennen ensimmäistä festivaa­ lia. Vuosien saatossa olen nähnyt tässä paradoksissa festivaalin taidokkuuden osoittaa ajan lineaarisuus vääräksi. Par­ haimmillaan festivaalin ohjelmiston, kes­ kusteluiden ja tekijävieraiden kautta pu­ noutuu elokuvahistorian punainen lan­ ka, mutta useimmiten elokuvajuhlilla ko­ rostuu eri aikatasoilla käyty vuoropuhe­ lu, menneisyyden ja tulevaisuuden väli­ nen dialogi. Olen käynyt Sodankylän elokuvajuh­ lilla vuodesta 2005 lähtien. Elokuvajuh­ lien merkitys itselleni on ollut mittaama­ ton. Se on ensimmäinen elokuvakouluni ja henkinen kotini. Se on vuoden tärkein tapahtuma, vappu, juhannus, joulu ja uusi vuosi samassa paketissa – kalente­ rin kiintopiste, jota vastaan kaikki kellot viritetään. Kahdenkymmenen vuoden aikana olen kävijänä, kriitikkona, elokuvante­ kijänä ja työntekijänä päässyt kokemaan elämän ikimuistoisimpia hetkiä. Mieleen­ painuvia tilanteita vieraiden kanssa ovat olleet Kiarostamin ja Panahin haastat­ telut, Carlos Sauran kommentti ”that Otto is a dangerous man” ja lukematto­ mat jaetut naurut. Ykköspaikan vie kuitenkin Béla Tarrin Sátántangó­elokuvan esitys. Elo­ kuvaa on kommentoitu raskassoutuisek­ si ja Tarria jopa egoistiksi, koska hän vaa­ tii katsojalta sitoutumista lähes kahdek­ san tunnin istuntoon. Lapinsuussa tun­ nelma oli kuitenkin hyvä. Katsojat olivat varustautuneet eväillä, ja taukojen välil­ lä vallitsi hyvä yhteishenki – yhtään to­ veria ei jätetty vessajonoon. Sitten puo­ li kolmelta aamuyöllä, ilmestyksen lailla Tarr ilmaantui teatteriin kannustamaan yleisöä. Hän jopa lohdutti heikkohermoi­ sempia kertomalla, miten rankimmat kohtaukset oli toteutettu. OTTO KYLMÄLÄ ENSIMMÄINEN SODIS-VIERAILUNI liittyy ohjaaja näyttelijä Tero Jarttiin ja hänen elokuvassaan esiintyneeseen Jari Hieta­ seen. Teron sisällissodan tapahtumiin si­ joittuva Aapo­elokuva sai ennakkoensi­il­ tansa vuoden 1994 festareilla. Olin saanut lentolupakirjan 90­luvun alussa. Teron sekä Jarin ehdotuksesta tu­ limme paikalle pienkoneella – siis miltei suoraan Sodankylän keskustaan. Pienko­ neella olen saapunut elokuvajuhlille eri­ laisilla vierailijakokoonpanoilla sen jäl­ keenkin puolenkymmentä kertaa. Sittemmin olen saanut toimia festari­ hengen parissa erilaisissa tehtävissä, vuodesta 2000 alkaen festivaalin vie­ rasvastaavana yhdessä Satu Kyöso­ lan, Kaisu Iston ja Liselott Forsmanin kanssa. Festarirutiinit vaikkapa ison tel­ tan mykkineen ja aamuyön joenrantajuh­ lineen takaavat aina uudenlaisia ja kum­ mallisia kohtaamisia. Mieleenpainuvimpia hetkiä alkuvuo­ silta on vuoden 1995 festareiden Kaupungin valojen esitys muistaakseni Alloy Orchestran säestyksellä. Ison teltan ap­ lodien tauottua Petteri esitteli Robert Parrishin, yhden tuon vuoden päävie­ raista. Ennen elokuvaohjaajan uraansa Parrish oli myös näytellyt muun muassa Kaupungin valojen loppukohtauksen pik­ kupoikaa, joka ampuu ratkaisevan ritsa­ kuulalaukauksen Chaplinin esittämän
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 15 ohjaaja ja käsikirjoittaja hänkin. Paris­ kunta liikkui aina yhdessä. Aivan alkajaisiksi Scolat ilmoittivat, että mikään ei heistä ole ihanampaa kuin yötön yö – saa olla koko ajan hereillä ei­ kä tarvitse mennä nukkumaan. Ettore ke­ hui ohjelmaa ja vieraskaartia niin jännit­ täviksi, ettei mitään voisi jättää katsomat­ ta ja kuulematta. Ja aurinkohan paistoi! Toisena festaripäivänä Scolat pyysi­ vät, että tulisin katsomaan heidän kans­ saan elokuvaa ja kuiskaustulkkaisin dia­ login heille. Tietysti suostuin, kysymättä sen tarkempia tietoja leffasta. No, sehän oli – muistaakseni – puolalainen eloku­ va, jossa oli saksankieliset tekstit. Puolaa en osannut ollenkaan, ja saksakin vilah­ teli kielitaitooni nähden aivan liian no­ peasti pois kankaan alareunasta. Yritin kuitenkin urheasti supattaa italiaksi kai­ ken mistä sain selvää, ja panin kai vähän omianikin… Kun piinaa oli kestänyt noin vartti, tunsin että jokin painoi olkapää­ täni. Käännyin varovaisesti katsomaan: Gigliola ja Ettore nukkuivat molemmat syvää ja suloista unta. ELINA SUOLAHTI Tulkki ”AIKOINAAN TEAKIN kurssikaverini Juhana von Bagh kannusti lähtemään festareille. Aluksi aina oli jotain muuta silloin. Sen jälkeen kun tulin, opin että kun hankkii uuden kalenterin, Sodis­viik­ ko pitää repiä siitä heti pois, ettei siihen tule keikkoja muualla. Sodis on aikapoimu, ajan kulku me­ nettää merkityksensä. Siellä vallitsee kollektiivinen rinnakkaisaika, vuorokau­ sien välejä ei ole. Olen monta kertaa menettänyt uskoni elokuvataiteeseen, mutta Sodiksesssa se poikkeuksetta palaa.” OLAVI UUSIVIRTA Esilaulaja MINÄ EN OLE FESTARI-IHMISIÄ . Liikaa väriä ja ääntä. Neljäkymmentä Sodanky­ län vuotta on ollut muuta, elämä joka on elettävä. Lasteni syntymävuodet muistan niistä kahdesta kerrasta, jolloin Sodanky­ lä on jäänyt väliin. Nyt nuo hienot tytöt, Aino ja Virva, ovat mukana tekemässä festarihistoriaa ja ­henkeä. Ovat tärkeä syy taas kerran lähteä. Kirjatiskimme ei ole helppohintaista torikauppaa, se on ihmisten kohtaamista, erottamaton osa Sodan kylän henkeä. Finnish Underground Bar, Forever, Frankfurt. Aivan mieletön viikko kirja­ alan mekkaan Suomen teemavuonna 2014. Rekka­auto täynnä kirjoja, olutta ja hienoja elokuvia. Kymmeniä näytöksiä ympäri Saksan, Sodankylä Forever ­kirjan julkistus, viikoksi oma sadan hengen baa­ ri joka iltaisella Suomi­ohjelmalla. Ja pal­ jon muuta. Kun on intoa, uskoa, osaamis­ ta ja hulluutta, Buddha liikuttaa vuoria. Sodankylän henki on suurempaa kuin pitkä ajomatka, lippujonot, yölli­ nen karaoke, säestetty mykkä, Lapinsuu ja Porttikoski. Se on aikaan ja paikkaan sitomaton universaali ja täydellisen in­ tiimi kokemus, suuri tunne. Viimeiseksi jäävät nämä muistot, ennen kuin muistot kerran loppuvat. HANNU PALOVIITA Kirjakauppias SODIS ON OLLUT Cleaning Women ­yh­ tyeelle tärkeä tuuletusventtiili jo vuoden 2003 ensimmäisestä vierailusta alkaen, jolloin säestimme Dziga Vertovin Entusiasmin isossa teltassa. Olimme vasta edel­ lisen vuoden lopussa ajautuneet sattumal­ ta elokuvasäestämisen pariin. Esityksen aikana ihmettelimme elokuvassa ilman syytä näkyviä tekstityksiä. Näytöksen jäl­ keen Peter von Bagh tuli kehumaan roh­ keuttamme tarttua klassikkoon, joka on ääniraidastaan erityisen kuuluisa. Otimme kiitokset vastaan, mutta emme rohjenneet mainita, että suttuiselta VHS­nauhalta ja pienestä kuvamonitorista elokuvaa tree­ natessamme äänet eivät olleet olleet pääl­ lä emmekä olleet tajunneet sen olevan äänielokuva. Seuraavan kerran säestimme eloku­ vaa 2007, Vertovin dokumentaarista neu­ vostorealismia Yhdestoista vuosi. Sitä seu­ raavana vuonna Aelita­elokuvan säestyk­ sessä filmiprojektori kuumeni: sitä yritet­ tiin jäähdyttää ulkoa löydetyn lumikasan avulla, mutta filmi syttyi palamaan ja al­ kupuolelta katkenneen kelan loppu jäi kaikilta näkemättä. Samassa esityksessä CW03:n soittojakkaran tukivarsi katkesi, jolloin hän kaatui omaksi hämmästyksek­ seen selälleen. Pienen tauon jälkeen soit­ to jatkui kuin ennenkin. Kiireisempänä vuonna elokuvasäes­ tyksen lisäksi olemme soittaneet jopa kaksi klubikeikkaa. Vuoden 2014 tors­ taisen Chaplinin lyhytelokuvanäytök­ sen jälkeen soitimme samana päivänä myös klubikeikan, ja molemmissa oli paikalla myös ohjaajavieras Alice Rohr­ wacher. Muutaman kuukauden päästä hän otti yhteyttä ja pyysi tekemään mu­ siikia lyhyt elokuvaansa De Djess, johon tietenkin suostuimme välittömästi. Seu­ raava etäyhteistyömme Le Pupille olikin jo Oscar­ehdokkaana. Koko ryhmä tapa­ si viimein 2023 toisensa kasvotusten So­ diksenkin esikuvana toimineen Telluri­ den elokuvajuhlien tunnelmissa Colora­ dossa, Yhdysvalloissa. Le Pupillen tuottaja, palkittu laa­ ja­alainen elokuvantekijä Alfonso Cuarón oli myös vieraana Telluridessa. Olimme saaneet Sodikselta mandaatin kutsua Cuarón Sodankylään, jos suinkin tapaamme hänet. Esityksen jälkeen hän saapui kiittämään, ja juuri kun hän oli poistumassa toimeksianto palautui mie­ leen. Sodiksen maine oli kiirinyt myös hänen tietoonsa, ja välitön vastaus kut­ suun oli: ”I’d love to come”. Cuarón tuli Sodankylään seuraavana kesänä 2024. Vuonna 2008 roudasimme Hotelli So­ dankylässä hissillä Cleaning Womenin tavaroita. Olimme viemässä niitä teltalle ja ne olivat aivan levällään ja hissi täynnä metalliromua, pesukoneen vetopyöriä, bassopyykinkuivaustelinettä ja muuta tärkeää välinettä. Sitten ovi pääsi sulkeu­ tumaan ja hissi karkasi ylös. Se palasi ta­ kaisin sisältäen romun sekaan nurkkaan ahtautuneen sikarisuisen Miloš Forma­ nin, joka väitti mahtuneensa hissiin ai­ van hyvin. CW04 / CLEANING WOMEN Muusikko OLEN KOKENUT Sodiksessa kaikki mah­ dolliset säät: armottomat helteet, jää­ tävät rännät, tulvat nostattavat kaato­ sateet, tornadot ja seesteiset Lapin pou­ dat. Yleensä nämä tulevat joka festarin aikana vuorotellen. Pääasia on elokuva, viis säästä. Huippua on aina nähdä kunniavie­ raiden ällistyneen onnelliset ilmeet, kun yleisö kannustaa. Sillä hetkellä on sel­ vää, että vaikka he ovat vuosia luulleet elokuviensa syntyneen muusan kuiskai­ luista ja tekemisen pakosta, oikeasti hei­ dän uransa on tähdännyt tähän ja vain tähän:: Sodik sen yleisön aplodeihin. IIDA SIMES Leffaraadin vakijäsen Mestariluokka MINULLA ON VAHVOJA muistikuvia Sodan­ kylästä: upeita puita, herkullista ruokaa, saunan vapauttava lämpö, tanssit peh­ meän keskiyön auringon valossa ja kes­ kustelut valloittavien ihmisten kanssa ko­ ko maailmaa heijastavan joen rannalla. Ensimmäisellä kerralla vaikutuin va­ paaehtoisten käsin tekemistä elokuvaju­ listeista – tunsin puhdasta ja vilpitöntä riemua siitä, että elämässä on yhä maa­ gista lumovoimaa taikaa jäljellä. Julis­ teet ilmaisevat festivaalin harvinaista ja uniikkia luonnetta: tuttavallisuutta, in­ tiimiyttä, leikkisyyttä ja yhteisöllisyyttä. Julisteet ovat tarkoituksen mukaisia ja persoonallisia töitä ohittaessaan ole­ massaolollaan teknologisen kehityksen välttämättömyyden. Minulle Sodanky­ län julisteet ovat tärkeitä, hetkessä kiin­ ni ja rakkaita – kuten Sodankyläkin. En­ simmäisen oman elokuvaohjelmistoni ju­ liste on kehystettynä toimistossani muis­ tuttamassa elokuvajuhlien olemassaolos­ ta, tuoden meidät yhteen elokuvateatte­ reiden pimeydessä ja sinnikkäästi laske­ masta kieltäytyvän auringon valossa. JENNIFER BARKER MINUN KAIKETI LIIKUTTAVIN Sodankylä­ kokemukseni sattui vuoteen 2019, kun jätin festivaalin väliin osallistuakseni Annecyn animaatiofestivaalille, jonka kutsuvieraaksi kutsuttiin tuolloin Japani – tapaus, jota en voinut jättää väliin, koska Japani on minulle pakkomielle. Myöhemmin kerrottiin, että hyvin monet Sodiksessa olivat ihmetelleet, missä minä olen – ja olivat hieman huolissaan siitä, olinko kunnossa: aamukeskustelun alussa oli juhlallisesti ilmoitettava, että olin hyvässä kunnossa, ja että minulla oli hauskaa Ranskassa, ja että palaisin taas seuraavana vuonna. Niin palasinkin, tavallaan, sillä koronaepidemia oli siihen mennessä iskenyt, ja vuoden 2020 Sodankylän elokuvajuhlat järjestettiin vain digitaalisesti ja etänä. Kuitenkin tuo pieni tapaus vuonna 2019 merkitsee minulle paljon: sehän osoittaa, että vaatimattomat tekoni ei­ vät ole turhia ja että ne näyttävät teke­ vän jopa jotkut ihmiset onnellisiksi. Mi­ nulla näyttää myös olevan pieni sijaisper­ he pohjoisessa pienen elokuvateatterin muodossa täynnä uteliaita sieluja, joita yritän pitää iloisina ja onnellisina. OLAF MÖLLER ENSIMMÄINEN FESTIVAALI 1986 oli Shock Corridor. Toinen festivaali 1987 oli Stranger Than Paradise, ja ratkaisi lopullises­ ti elämäni suunnan. Jacques Demyn hy­ myilevät silmät Kitisen koulun aulassa olivat kompassi. MIKA TAANILA Mestariluokissa voi Sodankylässä jälleen paneutua syvällisesti elokuviin vakimestareiden Olaf Möllerin (Saksa), Jennifer Barkerin (USA, animaatio) ja Mika Taanilan (avantgarde) johdattelemina. 40-vuotismestariluokilla itävaltalainen Alexander Horwath kertoo Henry Fondasta & John Fordista ja Berliinin paennut venäläinen Andrei Plachov Panssarilaiva Potemkinista. kemijoki.fi Kuva: Mikko Pohtola, JOKA Journalistinen kuva-arkisto, Hannu Lindroosin kokoelma KIRJAILIJA-TOIMITTAJA JARI TERVO, OHJAAJA-KÄSIKIRJOITTAJA ANTTI SEPPÄNEN JA OHJAAJA TOMMI HÄKKINEN Dokumenttielokuva käsittelee Kemijoen valjastamista tuotantokäyttöön voimalaitosten rakentamisen yhteydessä. Tasavallan presidentti Urho Kekkosen rooli oli siinä merkittävä. Kemijoen rakentamis historiaa tutkineet asiantuntijat luotaavat teemaa monipuolisesti ihmisten, talouden ja ympäristön kautta. Ihmiset elävät omassa ajassaan ja tekevät ratkaisuja siitä käsin. Päätöksiä ohjaavat yhteiskunnassa vallitsevat arvot. Ne muuttuvat ajan myötä. KEKKONEN JA KEMIJOKI Sodankylän elokuvajuhlilla. Tervetuloa mukaan katsomaan ja keskustelemaan! Erikoisnäytös, vapaa pääsy Sodankylän elokuvajuhlilla
• 16 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 Vesa Suomalainen Aito festariveteraani Vesa Suomalaiselle elokuvajuhlat on vuoden tärkein tapahtuma. Sodankylän kovimmalta cinefiililtä ei ole jäänyt yhdetkään festarit väliin. A AMUKESKUSTELUJEN klassik­ kokysymys ilahduttaa sodan­ kyläläistä Vesa Suomalaista. Suomalainen on katsonut ja analysoinut elokuvia ikänsä, ja hän heittäytyy mielellään pohtimaan sitä, minkä elokuvan hän ottaisi mukaan au­ tiolle saarelle. Se voisi hyvinkin olla Ingmar Berg­ manin Mansikkapaikka, niin suuren vai­ kutuksen elokuva ilmestyessään häneen teki. Suomalaisen valinta on kuitenkin Chaplinin Parrasvalot – onhan Chaplin ”Jumalasta seuraava”. Kukaan toinen ei saa katsojaan samanlaista kontaktia. ”Hän on niin valtavan sävykäs.” Suomalainen on Sodankylän ykkös­ cinefiili, joka on ollut mukana kaikilla elokuvajuhlilla alusta lähtien. ”Filmifestarit on vuoden tärkein ta­ pahtuma elämässä täällä”, hän sanoo. VUONNA 1943 SYNTYNEEN Vesa Suomalai­ sen elokuvaharrastus alkoi synnyinkau­ punki Kajaanista, jossa oli hänen nuoruu­ dessaan kolme elokuvateatteria – Otava, Kino Ratto ja Kino Kainuu. Niistä vanhin, Otava, sijaitsi samassa korttelissa, missä Suomalaisen perhe asui. Kajaanissa vaikutti myös aktiivinen teinien elokuvakerho Kate­Kino. Suoma­ lainen tempautui mukaan sen toimin­ taan. ”Kate­Kinolla oli oma lehti Méliès. Tein lehden taiton.” Lehden ensimmäinen numero ilmes­ tyi vuonna 1963, ja se maksoi 70 penniä. Vastaava toimittaja oli Mikael Fränti, josta sittemmin tuli kulttuuritoimittaja ja elokuvakriitikko. Lehteen kirjoittivat myös Sakari Toiviainen, josta tuli elo­ kuvatutkija, ja Tapio Suominen, josta tuli elokuvaohjaaja. Mansikkapaikan Vesa Suomalainen näki tuoreeltaan Kino Kainuussa. ”Elokuvaa katsottiin hievahtamatta, ja ihmiset lähtivät ulos teatterista äänet­ töminä”, Suomalainen muistelee. ”Elokuva teki uskomattoman vaiku­ tuksen. Se on niin monikerroksinen.” Sen jälkeen Suomalaisen piti nähdä kaikki Bergmanit. VESA SUOMALAINEN OPISKELI psykologik­ si Tampereella. Sodankylään hän muutti vuonna 1981, kun hän sai töitä kunnan mielenterveystoimistosta. Sodankylässä oli yksi elokuvateatte­ ri, Lapinsuu, ja Suomalainen kävi katso­ massa kaikki elokuvat, jotka siellä näy­ tettiin. Hän myös istui kunnan sivistys­ lautakunnan elokuvajaoksessa. Juuri elokuvajaoksessa hän kuuli ensimmäisen kerran ideasta perustaa Sodankylään kansainväliset elokuva­ juhlat. Siitä kertoi tuoreeltaan kun­ nan kulttuurisihteeri Marja Martikai­ nen, joka oli tavannut kulttuurisihtee­ rien päivillä Joutsassa ohjaaja Anssi Mänttärin ja ideoinut hänen kanssaan tapahtumaa. ”Marja meni kunnanjohtaja Lasse Näsin puheille ja sai tältä 20 000 markan suunnittelurahan festivaalia varten. Olin mukana kokouksessa, jossa tuli tieto, että raha saadaan.” Myöhemmin Sodankylän kunnan­ hallitus päätti myöntää 100 000 markan talou dellisen tuen festivaalin järjestämi­ seen. ELOKUVAJUHLAT PERUSTETTIIN Sodan­ kylään, ja yhtäkkiä omassa kotikylässä pääsi näkemään elokuvia, joita ei nähnyt missään muualla Suomessa. Se tuntui Vesa Suomalaisesta uskomattomalta. ”Vaikka olin harrastanut elokuvia pitkään, filmifestareilla tuli jatkuvasti vastaan ohjaajia, joita en tuntenut en­ tuudestaan. Ohjelma oli sellainen, et­ tei sitä pystynyt ennakoimaan”, hän sanoo. Myös live­säestetyt mykkäelokuvat ovat tehneet Suomalaiseen vaikutuksen. Yksi erityisen hyvin mieleen jääneistä mykistä on Sodankylässä vuonna 1993 nähty Viktor Sjöströmin Hän joka saa korvapuustit (1924), jota säesti uumaja­ lainen Projektor 7 ­ryhmä. ”Musiikki kommentoi kerrontaa koko ajan. Se oli hurja kokemus.” Ensimmäisinä festarivuosina Suoma­ lainen hyppäsi filmistä toiseen ja katsoi kaikki elokuvat, joihin ehti. Sittemmin hänen on pitänyt hieman hillitä tahtia. ”Nykyään katson korkeintaan kolme filmiä päivässä.” LIISA KUITTINEN Lapinsuu elokuvajuhlien näyttämönä Jo 101-vuotta täyttänyt Lapinsuun perustaja Sanni Salin asuu edelleen kodissaan puuverhoillussa keltaisessa omakotitalossa elokuvateatterin naapurissa. Sanni on nähnyt ja kokenut Sodankylän elokuvajuhlien tapahtumat aina alkuhetkistä. Hän on ollut pyörittämässä edesmenneen miehensä Erkki Salinin kanssa elokuvatoimintaa Sodankylässä vuodesta 1948 alkaen. ”Elokuvajuhlien alku oli hirvittävää pakkopaitaa ja työleiriä niin, että työn jälkeen olimme ihan loppu, edes ruoan­ laittoon ei jaksanut lähteä. Erkki haki jo­ takin syötävää, mehua ja pullaa. Anka­ ruudesta ja tapahtuman työteliäisyydes­ tä huolimatta nautimme ja tykkäsimme tapahtumasta”, kertoo Sanni. ”Erkki oli aina ovella niin lämpöisesti vastaanotta­ massa elokuviin saapuvia.” Jossakin vai­ heessa Erkki hankki saliin tuulettimet, joilla salia saatiin aina hieman viilennet­ tyä näytösten välissä. FESTIVAALIJOHTAJA Peter von Bagh vie­ raili Salineilla jokaisella elokuvajuhlal­ la Erkin elinaikana. Peter toi mukanaan ulko maalaisia vieraita ja heitä valokuvat­ tiin pihamaalla. Joka kesä Erkki ja Sanni tarjosivat Pe­ terille kahvit ja konjakit. Peter tykkäsi eri­ tyisesti Sannin tarjoilemista siikaleivistä. Vuontisvaaran Lassin savustamat kalat olivat suurta herkkua – niissä oli suola ai­ na kohdallaan. Myös Aki Kaurismäki ja hänen koiransa kävivät Salineilla. Sanni kertoi pelänneensä Akin isoa susikoiraa, vaikka se olikin hyvin kiltti. Sannin mukaan viidennen elokuva­ juhlan jälkeen heidän vastuunsa vähe­ nivät ja he jäivät tapahtuman tausta­ tekijöiksi. Erkki Salin oli mukana aktii­ visesti vielä 10­vuotisjuhlilla, mutta sen jälkeen hänkin jäi pois. Erkki Salin kuoli 14.3.1997. Koko Salinin perhe on osallistunut lapsineen ja lapsenlapsineen elokuva­ juhlien toimintaan neljän vuosikymme­ nen ajan. JARI HAAVISTO Elokuvajuhlien hallituksen puheenjohtaja S ANNI SALIN MUISTAA , kuinka elokuvajuhlien idean isä Anssi Mänttäri ja Sodankylän sil­ loinen kulttuurisihteeri Marja Martikainen tulivat Lapinsuuhun ja pyysivät Erkki Salinia vuokraamaan elo­ kuvateatterin ensimmäisille elokuvajuh­ lille. Erkki Salinille vuokraus sopi hyvin, koska elokuvajuhlat tulivat juuri hiljai­ seen ajankohtaan kesäkuun alkuun. Erk­ ki kuului kunnan kulttuurilautakuntaan, missä asiaa oli jo käsitelty. Sanni kertoi, etteivät he eivät osan­ neet yhtään aavistaa, kuinka paljon ih­ misiä tulisi elokuviin ja yleensäkin ta­ pahtumaan. Elokuvateatterissa oli al­ kujaan 304 paikkaa, mutta etupenkit oli poistettava, jotta teatterin edessä voitiin esitellä elokuvat ja haastatella tekijä­ vieraita. ENSIMMÄISENÄ VUONNA 1986 sattui elokuva juhlien ajaksi intiaanikesä. San­ ni muistelee, kuinka hän ja erityisesti elokuva teatterin pojat huomasivat kadul­ la eksoottisen vieraan, kuubalaisen nai­ sen, jolla oli ollut yllään vain kullanväri­ set rinta liivit ja stringit. Kaikki hikoilivat kuumuudessa, varsinkin elokuvateatte­ rin konehuoneen työväki. Jorma Salin ja muut elokuvien esittäjät painoivat töitä shortseissa ilman paitaa. Ensimmäisen kesän kuumiin olosuh­ teisiin ei osattu varautua eikä minkään­ laisia tuuletuslaitteita ollut käytettävis­ sä. Ulkona helle paahtoi ja sisällä teat­ terissa oli tukahduttavan kuuma. Lippu­ jen myynti helteessä tuntui siltä ”kuin sydänkin loppuisi”, muistelee Sanni. Alussa Sanni myi yksin elokuvateatte­ rin liput. Antti Kero Jari Haavisto
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 17 Yhteistyöohjelmistoa kaikkien iloksi! Yle Teeman Sodankylän parhaat – kausi 5 Keskiyön auringon elokuvajuhlien parhaiden perinteisessä kesäsarjassa palataan Teemalla heinäkuussa festivaalin laatuelokuvatarjontaan tele visiossa jälleen neljän näytteen merkeissä. Elokuviin johdattelevat Sodiksen tuottamat ja Jouko Aaltosen ohjaamat lyhyt lmit, joissa alustetaan nähtävää elokuvantekijöiden, asiantuntijoiden ja festivaalijärjestäjien haastattelujen voimin. Sanansa sanovat mm. Elina Knihtilä, Armi Toivanen, Timo Torikka ja Antti Alanen. (Lähetyspäivät ja Yle Areenan näytösten tiedot selviävät myöhemmin.) Tämän kesän Teema-elokuvat: Mikko Niskanen: Pojat (1962) – Sodis-vieraana Vesa-Matti Loiri, 2010 Jiri Menzel, vieraana 2016: Tarkoin vartioidut junat (1966) Agnés Varda, vieraana 1991: Kuin taivaan lintu (1985) Mahamat Saleh-Haroun, vieraana 2018: Kausi Ranskassa (2017) Kino Reginan Sodankylän parhaat – kesäsarja heinä-elokuussa Kansallisen audiovisuaalisen arkiston KAVIN kanssa esitetään jälleen Helsingin kirjaston Oodin Kino Reginassa sarja festivaalin parhaita elokuvia vuosikymmenten varrelta. Teemana on tällä kertaa elokuvajuhlien 40-vuotinen taival, josta nähdään eri tekijävierailta reilut toista kymmentä ohjausnäytettä, 1986 Sodankylässä käyneeltä Jonathan Demmeltä ( Puhtaana käteen) thaimaalaisen Apithatpong Weerasethakulin (2010) fantasiaan Setä Boonmeen edelliset . Elokuvista ja esitysajoista tarkemmin Kino Reginan kesäohjelmavihkosessa ja koti sivulla. Suomalainen elokuva 90 vuotta sitten – 1935 Yhteistyössä KAVI:n kanssa käymme myös järjestelmällisesti läpi kotimaisen (ääni)elokuvan historiaa vuosi vuodelta. Nyt ollaan jo vuosikerrassa 1935, jolloin sekä Erkki Karu että Valentin Vaala ohjasivat molemmat kaksi elokuvaa. Ne, kuten valikoiman lyhyt lmejä, voi kuka tahansa katsoa milloin tahansa KAVI:n Elonetsivustolta. Olennaista on lukea elokuvajuhlille ilmestyvästä festivaalin ohjelmakatalogista Topi E. Timosen ja Veli-Matti Huhdan hienot kokoavat esseet vuoden 1935 kiintoisasta tuotannosta. www.siida.fi TERVETULOA TUTUSTUMAAN PERUS KORJATTUUN SIIDAAN JA UUTEEN PÄÄNÄYTTELYYN. AVOINNA 1.6.–30.9. JOKA PÄIVÄ klo 9–18 I Ivalo 40 km Sodankylä 200 km odankylä 200 km E75 E75 E75 E75 SIIDA INARI Utsjoki 125 km Utsjoki 125 km SIIDA Inarintie 46, 99870 Inari 2024
• 18 SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 Ammattiliitto Pro liputtaa elokuvan tukemisen puolesta Tuore puheenjohtaja Niko Simola ottaisi autiolle saarelle mukaan Pulp Fictionin. ” K yllä me näemme ammat­ tiyhdistystoiminnassam­ me paljon samanlaisia arvoja Sodan kylän elo­ kuvajuhlien kanssa”, vastaa Ammattiliit­ to Pron puheenjohtaja Niko Simola kysy­ mykseen siitä, miksi liitto on tukenut niin monen vuoden ajan tapahtumaa. ”Niistä tärkein on yhteisöllisyys. Tun­ nistamme miten elokuvajuhlat on mah­ dollinen nimenomaan yhteisöllisenä ponnistuksena ja miten se kokoaa asias­ taan kiinnostuneita ihmisiä yhteen. Ku­ ten senkin, miten siellä rakennetaan yh­ dessä parempaa maailmaa elokuvan kei­ noilla.” Tällä valinnalla Pro haluaa osoittaa myös omaa jäsenistöään laajemmalle yleisölle, miten tärkeää nykyisten leik­ kausten keskellä on suomalaisen kult­ tuurin ja erityisesti elokuvan tukeminen. ”Samaan hengenvetoon on silti tar­ peen sanoa ääneen sekin, ettei Suomes­ sa pidä luisua sellaiseen amerikkalaiseen malliin, jossa tärkeitä yhteisiä asioita ha­ lutaan rahoitettavan lähinnä hyvänteke­ keväisyyden ja sponsoroinnin kautta ” Simolalle huolta tuottaa myös yhteis­ kunnallisen ilmapiirin yleinen kovene­ minen ”Sekä työroolissani että yksityisesti minua häiritsee se, miten toisinaan suo­ malaisen yhteiskunnan erilaisesta mo­ nimuotoisuudesta rakennetaan keino­ tekoista uhkaa. Sisäänpäin käpertymi­ sellä ei pärjätä tässä maailmassa eikä sil­ lä rakenneta onnellista ja hyvää yhteis­ kuntaa. Siksi meidän pitää työelämässä ja muussa arjessa pitää yhdessä huol­ ta siitä, että ketään ei syrjitä kulttuuri­ taustan, ihonvärin, sukupuolen tai sek­ suaalisen identiteetin tai mistään muus­ takaan syystä.” Modernista kansantanssista Kaurismäkeen Vuonna 2011 perustettu Pro on yksi Suo­ men suurimmista ammattiliitoista, Sen noin 120 000 jäsentä työskentelevät sekä julkisen etä yksityisten työnantajien pal­ veluksessa viidellä sektorilla, joita ovat fi­ nanssiala, ICT ja viestintä, julkishallinto, palvelualat – erityisesti rakennus­ ja kiin­ teistöpalvelut – sekä teollisuus (muun muassa teknologia­, metsä­ ja autoalat). Simola valittiin puheenjohtajaksi vii­ me vuoden marraskuussa liittoa vuodes­ ta 2016 johtaneen Jorma Malisen jäätyä eläkkeelle. ”Jälkeenpäin ajatellen näihin ay­ hommiin taisin päätyä sitä kautta, että lukioajan vaihto­oppilasvuosi USA:ssa vakuutti minut siitä, että pohjoismainen hyvinvointivaltio on amerikkalaista sys­ teemiä paljon parempi yhteiskuntamalli. Myöhemmin juristin opinnoissa erikois­ tuin työlainsäädäntöön ja varta vasten hakeuduin työntekijäpuolelle puolusta­ maan työelämän heikompaa osapuolta.” Kulttuuria Simola harrastaa itse eri­ tyisesti modernin kansantanssin muo­ dossa. Häneen voi törmätä myös esimer­ kiksi valokuvanäyttelyissä ja esittävän taiteen äärellä. ”Historia ja yhteiskunnallisuus tuntu­ vat vetävän minua puoleensa. Esimerkik­ si teatterissa minuun viimeksi on erityi­ sesti tehnyt vaikutuksen Red Nose Com­ panyn klovneriavetoinen Don Quijote, Kansallisbaletissa esitetty Édith Piaf – La vie en rose sekä Tampereen Työväen Teatterin Frida. Viime vuosien elokuvista hän haluaa erityisesti nostaa esiin Aki Kaurismäen Kuolleet lehdet. ”Siinä minua viehättivät pienen ih­ misen tarina, henkilökemia päähenki­ löiden välillä ja vahva viesti siitä, että me tarvitsemme vaikeissa tilanteissa tu­ kea sekä toisiltamme että yhteiskunnan turva rakenteista. Kuten liitoista, jotka pitävät heikon puolta niin, ettei heti voi saada kenkää.” Lopuksi tärkein kysymys: minkä elo­ kuvan järjestöjohtaja ottaisi mukaan au­ tiolle saarelle? ”Varmaan se olisi Quentin Taran­ tinon Pulp Fiction.Se on monin tavoin kiinnostava elokuva, joka loi 90­luvulla uuden tyyppistä elokuvakerrontaa. Mi­ nua se muistuttaa siitäkin, että monen­ laisiin asioihin pitää varautua, koska aina kaikki ei mene suunnitelmien mu­ kaan.”
• SODANKYLÄN ELOKUVAJUHLAT 2025 19 Haloo Helsinki! / Jenni Vartiainen / Portion Boys / KAJ Ellinoora / Mirella / BEHM / Gasellit / Sexmane / ABREU Lauri Haav / Robin Packalen / Turisti Ares / SHRTY / AHTI / Olga / Korelon Karri Koira / Jami Faltin / Averagekidluke Benjamin / Jore & Zpoppa / Tupe. HesaÄijä / Spendaaja Hovimuusikko Ilkka Karri Koira / Jami Faltin / Averagekidluke www.simerock.com www.sogsakk.fi BÁLGGIS DU BOAHTTEVUHTII POLKU TULEVAISUUTEESI www.sogsakk.fi BÁLGGIS DU BOAHTTEVUHTII POLKU TULEVAISUUTEESI www.sogsakk.fi BÁLGGIS DU BOAHTTEVUHTII POLKU TULEVAISUUTEESI 1 PV 1 PV 59 € 59 € Pe 18.7. Pe 18.7. ARTTU WISKARI dj OKU LUUKKAINEN ARTTU WISKARI dj OKU LUUKKAINEN haPPORADIO RESSU REDFORD haPPORADIO RESSU REDFORD ANNIKA EKLUND poju ANNIKA EKLUND poju la 19.7. la 19.7. SUVI TERÄSNISKA bess SUVI TERÄSNISKA bess STIG STIG DINGO DINGO NEON 2 LUMOTTU APINA NEON 2 LUMOTTU APINA KEMIJARVIFESTIVAALI.FI Kesän kohokohta kokoaa ihmiset yhteen! Kesän kohokohta kokoaa ihmiset yhteen! LIPUT: LIPUT: 1 PV PERUSLIPPU 59 € / 1 PV PERUSLIPPU 59 € / 1 PV 1 PV VIP-LIPPU 89 € VIP-LIPPU 89 € 2 PV 2 PV PERUSLIPPU 99 € / PERUSLIPPU 99 € / 2 PV 2 PV KAVERILIPPU 2 HLÖ 149 € KAVERILIPPU 2 HLÖ 149 € 2 PV 2 PV VIP-LIPPU 149 € / VIP-LIPPU 149 € / 2 PV 2 PV VIP KAVERILIPPU 2 HLÖ 249 € VIP KAVERILIPPU 2 HLÖ 249 €
• 3 / 2025 • 33 M etsäinen metropolis kuhi­ see, kohisee, suhisee, sohi­ see kuin tsiljoona šikaania. Petäjän eteläkyljellä, liitossa elävään ja kuolleeseen. Honkain hovin hu­ mukseen tallattu valtaväylät hiilen kiertää. Meitä, heitä, niitä niin kuin täh­ tiä linnunradassa. Ja enemmänkin, sinun laskujesi mukaan. Sinä lasket, MUUT ELÄIMET Kirjailija Laura Gustafsson pohtii, mitä voimme tietää metsän asukeista. Tämän sivun artikkelien kirjoittamista on tukenut Koneen säätiö Metsän puolella -apurahalla. Formica aquilonia Ei kiitos kesällä metsään lasket rungot, sahatavaran ja taimet, kulot, kasket. Kaiken – paitsi itsesi jä­ tät laskuista. Lasket: minuja on yhtä kuin kaksi ja puoli miljoonaa kertaa sinujen lukumäärä. Mutta minua ei ole. Ei yksilöä, joista joukot juontuu, suurvallat sukeutuu. Ei minua eikä meitä, numeraalista olemista yksi­ kössä yhtään enempää kuin moni­ kossakaan. Keolla ei ole pronominia. Keolla ei ole tai ole olematta. Keon olemus ei ole organismiudessa. Se ei ole vertauskuvallinen keho, joka nä­ kymättömin sitein kytkeytyy yhteen. Ei yksi olio. Ei edes kollektiivi. Keko vain on. Ei subjektiivi. Vaan teonsana. Synnyttää, rakentaa, luo. Kerää, puolustaa, hoivaa. Organisoi, fasili­ toi. Tekee, toimii, täydellisenä kuin elämä itse. Kasvattaa siivet, lentää, maan alla aloittaa itsensä alusta. Ei keuhkoja, ei verenkiertoa, silti hen­ gittää ja kiertää. Sitoo ja sykkii. On. Olennoi. Kuningatarko? Ei. Ei monarkia. Ei totalitaristinen diktatuuri. Ei kom­ munismia, hyvässä eikä pahassa. Ei minkään sortin meritokratia. Ei joh­ tajia ei alamaisia ei erillisyyttä. Ei yh­ dyskunta eikä yhteiskunta. Ei järjes­ tys, ei hierarkia, ei anarkia. Yhteys. Yhteys ja kenttä. Kenttä – varaa tietyn tilan, sisältää ener giaa. Sen läsnäolo eliminoi todellisen tyhjyyden. Mutta feromonit, sinä selität kuin maailma olisi sinulle selityksen vel­ kaa. Selität, että feromonit, ja olet tyytyväinen, koska voit aivosi sil­ mällä ajatella olevaksi sen, mikä ylittää mystiikan rajan. Ymmärsit keon silloin kun vielä uskoit hal­ tioihin. TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA ALEXANDRE KALLIO Räppäri Seksikäs­Suklaa eli Luyeye Konssi rakastaa luonnon moninaisuutta – paitsi rottia ja hyttysiä. I stuin Kalliossa terassilla, kun sain soiton Selviytyjät­ohjelmasta. Mi­ nulta kysyttiin, pääsenkö ohjel­ man kuvauksiin Malesiaan. Vasta­ sin, että joo, homma hoituu, ei hätää. Mutta kun matkustimme Malesiaan, hyppäsimme veneeseen ja saavuim­ me viidakkoon, tajusin, mihin olin lu­ pautunut. Ilma oli kostea, siis todella kostea. Moni meistä suomalaisista sai viidakko vaelluksella hiertymiä ja haa­ voja haaroihin. Hiki valui koko ajan, ja olo oli kuin saunassa. En ole kokenut missään muualla vastaavaa. Aivan ensimmäiseksi kysyin tuotanto tiimin jäseniltä, olivatko he tarkistaneet viidakon outojen eläi­ mien varalta. Minulle kerrottiin, että kaikki oli kunnossa. Yöllä heräsin sii­ hen, että rotat olivat kokoontuneet päälleni meet and greetiin. Minulla on rotta fobia, ja yritin ajatella, että ei tässä mitään, nämä ovat vain luomu­ rottia, ei mitään Sörkän rottia. Toisena yönä menin tarpeilleni, ja vessan luo­ na minua odotti lauma tuijottavia api­ noita. Se oli kuumottavaa, koska muis­ tin kuulleeni, että apinat voivat olla miestä kaksi kertaa vahvempia. Ensimmäisinä päivinä halusin vain takaisin himaan. Kului päivä tai kaksi, ja tajusin, että minun oli yk­ sinkertaisesti hyväksyttävä, että olin viidakossa ja että muutkin kärsivät. Sitten iski tyhjä olo. Mitähän tääl­ lä tekisi, mietin. Vähitellen aloin tot­ tua metsään ja oppia, mitä siellä voi tehdä ja mitä ei. Tiedostin, missä oli apinoita ja missä käärmeitä. Ruokaa ei voinut jättää esille, koska eläimet tulivat syömään kaiken. Kun satoi ja tuuli, ei saanut mennä veteen, jotta kukaan ei hukkuisi. Peseytyä saattoi vain sateessa. En olisi ikinä uskonut, että kuukaudessa voi oppia niin pal­ jon uusia asioita. Synnyinmaassani Angolassa kuu­ muus on aivan erilaista. Teimme Lähiö botox­bändimme kanssa kiertue­ matkan Angolaan. Siellä kuumuutta ei aluksi edes huomaa, kunnes yhtäkkiä pää on kipeä ja iskee hirveä jano. An­ golassa tuoksuu erikoiselta. Maa sijait­ see Atlantin rannikolla, ja kaupungeis­ sakin tuoksuu merelliseltä. Tuoksu on miellyttävä, mutta sitä on vaikea ku­ vailla sanoin. Suomessa on siinä mielessä maail­ man paras luonto, että sieltä voi löy­ tää kaiken sen ravinnon, mitä ihmi­ nen tarvitsee elääkseen. Suomalaiset metsät ovat keväällä ja syksyllä iha­ nan raikkaita. Mutta Suomen kesä: ei kiitos. Hyttysiä on kaikkialla. Metsään ei voi yksinkertaisesti mennä. Hytty­ set ovat painajaiseni. En suostu mene­ mään kesällä metsään – ellei kyse ole kaupallisesta yhteistyöstä! Se, miten ihmiset kohtelevat luon­ toa, huolestuttaa minua. Mitä enem­ män ympärillämme on teknologiaa, sitä enemmän muutumme koneiden kaltaisiksi. Jos ei ole luontoa, ei ole elä­ mää eikä ihmisiä. Luonnossa oleskelu vähentää tutkitusti stressiä, ja luon­ nolla on ihmiseen parantava vaiku­ tus. Ihminen on tehty olemaan koske­ tuksissa maahan ja luontoon. Mehiläispesän henki ja myrkkykauppiaitten mahti Tiesitkö, että mehiläinen on monille alkuperäiskansoille pyhä eläin? Tai että ilman pölyttäjiä suuri osa ruoastamme jäisi tulematta pöytään? Tai että EU:ssa kiellettyjä tuholaismyrkkyjä viedään täältä surutta globaalin etelän maihin? K enian alkuperäiskansoille mehiläiset ja hunaja ovat keskeinen osa niiden kulttuuria ja ruokaturvaa. Mehiläiset ovat jopa keino suojella metsiä laittomilta hakkuilta, sillä pesäpuita ei uskalleta kaataa. Siemenpuu-säätiö on vuosina 2022–2025 tukenut Keniassa kymmenkuntaa alkuperäiskansojen järjestöjen hanketta yhteisöjen kestävien elin ehtojen vahvistamiseksi. Ainakin kuuden hankkeen yhteisöissä hunajantuotanto tai keräys on merkittävää. Siemenpuun kenialaiset kumppanijärjestöt raportoivat huolestuttavasta mehiläiskadosta. Pölyttäjäkatoon vaikuttavat elinympäristöjen katoaminen ja ilmastonmuutos, mutta myös maatalouden kemikaalit. Pölyttäjäkato lisääntyy nyt vauhdilla maissa, joissa pienviljelijöillä ei ole tietoa kemikaalien vaaroista ja niiden käyttöä rajoitetaan paljon Eurooppaa vähemmän. Mehiläisten, kimalaisten ja ampiaisten lisäksi pölyttäjiin kuuluvat muun muassa linnut, lepakot, perhoset, kärpäset, koppakuoriaiset ja jopa hyttyset. Maailmanlaajuisesti 75 prosenttia viljelykasveista tarvitsee ainakin osittain hyönteispölytystä. Kemikaalien käyttö voi siten vaarantaa jopa miljardien ihmisten ruokaturvan. Vuonna 2025 Siemenpuu tukee Kenian kumppanijärjestöjensä yhteisen hunajakonferenssin ja koulutustilaisuuden järjestämistä sekä selvittää mahdollisuuksia kansainvälisiin toimiin kemikaalien käytön rajoittamiseksi. Torjunta-aineissa olevien neonikotinoidi-tehoaineiden käyttöä alettiin pölyttäjäkadon vuoksi rajoittaa EU:ssa reilut 10 vuotta sitten ja nyt kolmen vaarallisimman tehoaineen käyttö avomaaviljelyssä on kielletty kokonaan. Samaan aikaan eurooppalaiset yritykset kauppaavat neonikotinoideja ja kymmeniä muita Euroopassa kiellettyjä kemikaaleja Keniaan ja yli sataan muuhun globaalin etelän maahan. Kenialainen Route to Food -kampanja herättelee kansalaisia ja päättäjiä torjunta-aineiden vaaroista, mutta vastassa ovat suuret rahaja teollisuusintressit. Sama haaste on Euroopassa, kun järjestöt kampanjoivat kemikaalien vientikiellon puolesta. Kemianteollisuus käyttää rahaa EU-lobbaamiseen jopa teknojättejä enemmän. Euroopan komissio lupasi edistää tuholaismyrkkyjen vientikieltoa vuonna 2020, mutta vientikielto ei toteutunut. Toivoa kuitenkin on. Keskustelu on herännyt uudelleen, kun Eurooppaan tuotavista elintarvikkeista on löydetty jäämiä täällä kielletyistä torjuntaaineista. Keväällä 2024 YK:n ympäristö kokous UNEA ehdotti pahimpien myrkkyjen globaalia kieltämistä vuoteen 2035 mennessä – YK:ssa onkin alettu neuvotella laajasta kemikaali sopimuksesta. Lue lisää Kenian alkuperäiskansojen kulttuuriperinnöstä ja villihunajan keräilystä, pölyttäjien merkityksestä sekä maatalouskemikaalien kaupasta Siemenpuun sivuilta: www.siemenpuu.org Ole rohkea! Tue etelän ympäristönpuolustajia viestinviejänä, kuluttamalla vastuullisesti & lahjoituksella Siemenpuun kautta. siemenpuu.org ILMOITUS ILMOITUS Suosi lähija luomuruokaa. Jätä hyönteismyrkky ostamatta tai käyttämättä. Jopa hyttyset ja kärpäset ovat tärkeitä pölyttäjiä! Harjoita hallittua hoitamattomuutta omalla pihallasi. Perusta pihamaille ja ikkunalaudoille perhos baareja ja hyönteishotelleja. Vaadi muutoksia kaupunkien ja kuntien puistojen ja viheralueiden hoitoon. Vaadi muutoksia kemikaalien sääntelyyn kansanedustajilta ja euro parlamentaarikoilta. Mitä itse voit tehdä pölyttäjäkadon vähentämiseksi? Em m i Jo rm ala ine n
• 34 • 3 / 2025 Lada Suomenrinteen matka valokuva­ taiteen pariin on kulkenut Saamen­ maalta Berliiniin, Espooseen ja takaisin Saamenmaalle. Muukalaisuuden ja virtaamisen kokemukset luovat hänen töihinsä monikerroksellisia merkityksiä. Kotiinpaluuta motivoi myös Suo­ menrinteen halu olla lähellä luontoa. ”Kuvaaminen oli minulle hankalaa Espoossa ja Berliinissä, sillä en tunte­ nut paikallista luontoa. Toki olisin voi­ nut tutustua siihen paremmin, mutta sen sijaan huomasin palaavani kerta toisensa jälkeen Saamenmaalle.” Hän halusi myös osoittaa, että syrjä seudullakin voi harjoittaa taitei­ lijan ammattia. Nykyään Suomenrin­ ne asuu Jokkmokkin, suomeksi Joki­ mukan, saamelaiskylässä Ruotsin puolella, mutta viettää paljon aikaa myös Nuorgamissa. ”Muutto takaisin Saamenmaalle oli minulle vallankumouksellinen akti.” Muukalaisuuden linssi Kuuluminen ja kuulumattomuus jo­ honkin ovat olleet Suomenrinteelle aina vastausta vaativia kysymyksiä. Hän on käsitellyt taiteessaan muuka­ laisuutta sekä identiteettiä rakentava­ na kokemuksena että ihmisyyden kri­ tiikkinä. ”Kritisoin ihmisen ongelmallista luontosuhdetta valokuvaamalla se­ kä itseäni että luontoa muukalaisuu­ den kokemuksen kautta”, hän sanoo. ”Muukalaisuus on tehnyt minusta nöy­ rän, enkä tunne aina kuuluvani ihmi­ senä metsään tai luontoon.” Hän kokee näyttävänsä kuvissaan usein muukalaiselta. ”Olen pohtinut, sopisinko samaan kuvaan toislajisten kanssa paremmin vaikkapa ketun tai raudun hahmossa. Toisaalta identiteettini on nykyään ai­ ka vahva. Tiedän, mihin kuulun ja mi­ hin en.” Suomenrinteelle valokuvaus on vahvasti ruumiillista toimintaa. Hän työskentelee useimmiten yksin mutta kertoo tuntevansa kuvatessaan vah­ vaa yhteyttä luontoon. ”Haluan kunnioittaa toislajisia sel­ laisina kuin ne ovat”, Suomenrinne sa­ noo. Hän pyrkii kasvattamaan tietoisuut­ ta toisenlajisten eläinten olemassaolos­ ta luomalla kuviinsa varsinkin jälkikä­ sittelyvaiheessa monikerroksellisuutta. Sillä hän osoittaa, että ihmisen kokema todellisuus ei ole ainoa mahdollinen. ”Valokuvaaminen on minulle sere­ moniallista toimintaa”, Suomenrinne kuvaa työskentelyään. Valtarakenteita purkamassa Kolonialismi on saamelaisille konk­ reettinen, jokapäiväinen kokemus. Se on vaikeuttanut etenkin perinteis­ ten elinkeinojen harjoittajien, kuten poron hoitajien ja lohen kalastajien, elämää. Kolonialismi on myös pakot­ tanut saamelaisia keksimään uusia ta­ poja selviytyä. Suomenrinne on purkanut taitees­ saan kolonialistisia rakenteita niin il­ maisun kuin tekniikoidenkin tasolla. ”Olen pohtinut paljon sitä, kuinka katsomme Saamenmaata. Perinteis­ Kuvitelmia toisenlaisista ? maailmoista TEKSTI MIKA PEKKOLA KUVA JOUNI PORSANGER ”T aiteeni keskiössä on trauma, joka sijait­ see samanaikaises­ ti sekä ruumiissani että maassa”, ker­ too valokuvataiteilija Lada Suomenrinne. Maaruumistraumaa, alkuperäis­ kansalaisuutta ja utopististista tule­ vaisuutta unenomaisissa valokuvis­ saan tutkiva Suomenrinne on kotoisin Teno joen laaksosta. Hän on ottanut suurimman osan kuvistaan välittö­ mässä elinympäristössään: joen ran­ nalla, isovanhem piensa kesäpaikalla tai kotipihallaan. ”Pohdin paljon virtausta ja eteen­ päin matkaamista, liikettä yhdessä joen kanssa”, Suomenrinne sanoo. Teoksissaan hän esiintyy usein utuisena hahmona keskellä maise­ maa, jota hallitsevat Saamenmaan nä­ kymät: lumiset lakeudet, karut rinteet, koivikot, pajukot ja virtaava vesi. Ym­ päristöä hän kuvaa sinisin, mustin ja valkoisin värein ja itseään punaisella. ”Punainen on minulle suojeleva väri. Sitä on käytetty perinteisissä saa­ melaisissa käsitöissä, ja se suojaa kuvis­ sani maisemaa, toislajisia ja itseäni.” Pakoon kapitalistisen taidemaailman tempoa Suomenrinne syntyi Murmanskissa ja kasvoi saamelaiseksi Nuorgamissa äitinsä uuden puolison perheessä. In­ nostuttuaan taiteesta hän muutti opis­ kelemaan aluksi Berliiniin ja sitten Es­ pooseen Aalto­yliopistoon. Valmistuttuaan valokuvataiteen maisteriksi vuonna 2023 Suomen rinne halusi hidastaa elämäänsä ja palata juurilleen Saamenmaalle. ”Koin kapitalistisen taidemaailman liian nopeatempoiseksi ja pinnalliseksi.”
• Vuoden 2025 vahvistuneet Mahdollisuuksien torit Vaasan Mahdollisuuksien tori 24.5. klo 12–15 Vaasan kauppatori Maailma kylässä -festivaalin Mahdollisuuksien tori 24.5. klo 11–21 ja 25.5. klo 11–19 Suvilahti Tampereen Sosiaalifoorumi ja Mahdollisuuksien tori 29.5. klo 11–16 Väinö Linnan aukio Lappeenrannan Mahdollisuuksien tori 25.–29.8. etkot Kuutinkulmassa, 30.8. tori Kasino puistossa Hämeenlinnan Mahdollisuuksien tori 6.9. klo 10–14 Hämeenlinnan tori Savonlinnan Mahdollisuuksien tori 6.9. Syystulien yhteydessä Vantaan Mahdollisuuksien tori 6.9. Teatterikuja/Jokiniemenkatu, Tikkurilan aseman vieressä Turun Mahdollisuuksien tori 21.9. Brinkkalan sisäpiha Mikkelin Mahdollisuuksien tori Viikolla 40 Valotapahtuman yhteydessä Kuopion Mahdollisuuksien tori 25.10. Kauppakeskus Matkus Näiden torien ajankohta ei vielä ole tiedossa: Imatra, Kajaani, Lahti Ajankohtaiset tarkat tiedot toreista sekä linkit torien Facebook-sivuille löytyvät osoitteesta ? ngo.? /palvelut/? ngon-tapahtumat/ mahdollisuuksien-tori/ ten Lappi­maisemien, revon tulien ja tunturien sijaan olen kuvannut Saa­ menmaata uusilla tavoilla. Koska valo kuvaaminen ei ole saamelaisille perinteinen tapa tehdä taidetta, olen etsinyt keinoja, jotka tekisivät kame­ ran käyttämisestä alkuperäiskansa­ ystävällisempää.” Eräs keinoista on kysyä kuvattaval­ ta suostumusta kuvaamiseen. ”Maisema on kolonisoitu, ja koen siksi tärkeäksi kysyä maalta lupaa en­ nen kuin kuvaan sitä. Työskentelyni on hidasta, sillä siihen sisältyy paljon valintoja.” Suomenrinne pyrkii luomaan tai­ teessaan turvallisia tiloja, mikä tar­ koittaa myös sitä, ettei vallankäyttö läpäise kaikkea. Siksi hän yrittää olla tuomatta teoksissaan liikaa esiin po­ liittisia asioita. ”Toisaalta alkuperäiskansataustan vuoksi kaikki tekomme ovat poliittisia. Saamelainen taide on poliittista, vaik­ ka taiteilijat eivät tekisi sitä poliittises­ sa mielessä.” Maailmanloppu ja utopia Suomenrinne työstää tällä hetkellä aktivisti­taiteilija Jenni Laitin kans­ sa Koneen säätiön rahoittamaa moni­ taiteellista Talvesta talveen ­projektia, jota läpäisee tietoisuus katoamisesta, ilmastonmuutoksesta ja maailmanlo­ pusta. Hän pohtii, katoaako Saamen­ maan talvi ilmastonmuutoksen myötä ja katoaako samalla hänen saamelais­ ten esivanhempiensa tietämys luon­ nosta. ”Omavaraisuus on pohjoisessa osa selviytymistä. Haluaisin oppia teke­ mään käsitöitä ja keräämään luon­ nonmateriaaleja. Jos kaikki sortuu, perinteinen osaaminen ja yhteistyö luonnon kanssa voivat osoittautua elintärkeiksi.” Suomenrinne suree talven katoa­ mista, sillä ikuinen talvi on hänelle turvallinen paikka. ”Saamelaisille ja kaikille alkupe­ räiskansoille tärkeintä olisi itsemää­ räämisoikeus omasta maasta sekä se, ettei ympäristössä tapahtuisi radikaa­ leja muutoksia muiden ihmisten pää­ tösten takia.” Jos maailmanloppu on täällä, toi­ voa voisi luoda se, että ihmiset sai­ sivat määritellä itse, millaisessa maailman lopussa he joutuvat elä­ mään, Suomenrinne pohtii. Hän muo­ toileekin taiteessaan eräänlaista alku­ peräiskansojen futurismia, joka avaa näkymiä tulevaisuuden uudelleen­ muotoiluun. ”Haluan näyttää välähdyksiä utoop­ pisesta tulevaisuudesta. Haluan luoda hetkiä, joissa ei ole ilmastonmuutos­ ta ja kolonialismia, vaikka nuo hetket kestäisivätkin vain sen ajan, kun otan valokuvan. Leikkisyys, uteliaisuus ja utopioiden luominen voivat olla yksi keino selviytyä maailmanlopussa.” Jutun kirjoittamista on tuettu Koneen säätiön Metsän puolella -apurahalla. Kuvitelmia toisenlaisista ? maailmoista Lada Suomenrinne • saamelainen valokuvataiteilija • s. 1995, Murmansk • kasvanut Nuorgamissa, asuu Jokimukassa • tekee yhteistyötä taiteilija-aktivisti Jenni Laitin kanssa, seuraava näyttely syksyllä 2025 Nelimarkkamuseossa Etelä-Pohjanmaalla
• 36 • 3 / 2025 Noitien sota sotaa vastaan Witch Club Satan kirkuu kaikkien naisten puolesta. Tuomalla feminismin miehiseen metalliin he kapinoivat genren konventioita vastaan. N ORJALAINEN black metal ­trio Witch Club Satan on he­ rättänyt avoimella feminismillään, rai­ vokkaalla kantaa­ ottavuudellaan ja anteeksipyyte­ lemättömällä estetiikallaan niin sanotusti monenlaisia tunteita. Yhtye tuo riemastuttavalla tavalla lihaksi ritualistisen, poliittisen ja taiteelli­ sen poten tiaalin, joka black metalissa on. Teatterikoulussa tavanneet Johanna Holt Kleive, Nikoline Spjelkavik ja Victoria Røising soittivat aikaisem­ min yhdessä punkkia. Heidän taus­ taansa vasten vuonna 2022 perustetun Witch Club Satanin elementit loksah­ televatkin loogisesti kohdilleen. Tässä haastattelussa he puhuvat noitakollek­ tiivin yhteisellä äänellä. ”On outoa, että monet black metal ­yhtyeet pitävät itseään epäpoliittisi­ na. Nähdäksemme genre kytkeytyy voimakkaasti kapinaan ja vastarin­ taan.” Black Metal is krieg / War against war / War against lies / Crocodile tears / Terror hidden behind poetry / You are to blame / and so am I BLACK METALIN kapinaa on käytetty niin kristinuskon vastaisuuteen kuin nationalismin lietsomiseenkin. Witch Club Satan on valinnut toisenlaisen taistelun. Se suuntaa musiikkinsa maa­ gisen voiman patriarkaattia, rahan val­ taa ja sotaa vastaan. ”Rauhanomaisessa maailmassa Witch Club Satanille ei välttämättä oli­ si tarvetta.” Pahuutta ei tosiaan tarvitse etsiä demoneista ja helvetinnäyistä. ”Vai­ keinta on pitää silmät auki ja pää ja sydän mukana”, kuten kolmikko ku­ vailee suhdettaan vallitsevaan maail­ mantilanteeseen. Taiteilijat eivät kuitenkaan halua tehdä jakoa fyysisen ja hengellisen to­ dellisuuden välillä vaan näkevät nii­ den olevan samaa kokonaisuutta, suh­ teessa keskenään. Sanoituksensa he kirjoittavat loitsuiksi, jotka ilmentä­ vät tiettyjä näkyjä tai ovat jopa suora­ naisia kutsuja toimintaan. ”Myytit ja magia ovat keinoja muut­ taa paradigmoja. Ne antavat voimaa tilanteessa, jossa tuntee itsensä voi­ mattomaksi.” Be loud / Be loud bitches / Be loud / Bite bitch, bite bitch / Give ’em fucking teeth bitches BL ACK METALIN luontainen teat­ raalisuus pääsee oikeuksiinsa Witch Club Satanin anarkistisen elegantisti dramatisoiduissa esityksissä. Niissä juureva, erittäin true black metal ­keikka saa rinnalleen elementte­ jä näyttämötaiteen puolelta: pitkät punaiset peruukit niin ylä­ kuin ala­ päällekin, esityksellisemmät osiot ja tekoveren. TEKSTI LAURA GUSTAFSSON H elg e Bre kke Ja co b D ine se n M ar at in Lo sv ik
• 3 / 2025 • 37 Tilaukset: kauppa.voima.? & tilaukset@voima.? OSTOKSILLE VOIMAKAUPPAAN! Tilaamalla Voiman olet aina ensimmäisten lukijoiden joukossa. Samalla tuet riippumatonta journalismia ja Voiman ilmestymistä jatkossakin. LISÄÄ KIINNOSTAVAA LUETTAVAA? TILAA VOIMA! 39€ 9 numeroa LISÄÄ TUOTT EITA VERKK OKAUP ASSA! KAPITALISMIN SUURI ILLUUSIO Riina Tanskasen ja Samu Kuopan teos palauttaa talouspuheen arjen tasolle ja kysyy, miksi hoiva nähdään kustannuseränä, miksi ympäristön tuhoaminen kasvattaa taloutta ja miksei talouden tehtävä ole taata jokaisen ihmisen perustarpeet. LE MONDE DIPLOMATIQUE & NOVAJA GAZETA Le Monde diplomatique & Novaja Gazeta on maailmanpoliittinen aikakauslehti, joka ilmestyy suomenkielisenä tabloidja digilehtenä kuusi kertaa vuodessa. Kun tilaat paperilehden saat digilehden kaupan päälle. PUHE ELÄINTEN PUOLESTA Elisa Aaltola antaa julkiselle puheelle eläimistä vaihtoehtoja ja haastaa totuttuja oletuksia siitä, millaisia olentoja eläimet ovat ja miten heitä tulisi kohdella. Miten kieli vaikuttaa eläimiä koskeviin käsityksiin ja asenteisiin? Voisimmeko oppia puhumaan tavalla, joka huomioi paremmin myös muut lajit? TYHMENEVÄ DEMOKRATIA? Omaehtoisen ja kriittisen tiedontuotannon tila on rapistunut kiihtyvällä vauhdilla. Suomi tyhmenee samalla, kun demokratian perusinstituutioiden häiriöiden – tai jopa järkkymisen – riskit kasvavat. Yhteiskuntatutkijoiden Teppo Eskelisen ja Matti Ylösen kuratoima teos analysoi tutkimusta, tiedeviestintää, mediaa ja sen murrosta, valtion tutkimuslaitoksia ja kansalaisjärjestöjä. 25 90 € + POSTIKULUT 25 90 € + POSTIKULUT 25€ + POSTIKULUT 34 90 € KESTOTILAUS Noitien sota sotaa vastaan Yhtyeessä voi nähdä huumoria, ovathan he sentään nimenneet itsensä noitaklubiksi. Jäsenilleen Witch Club Satan on kuitenkin vakava projekti, jonka kautta tuodaan esiin epäoikeu­ denmukaisuuden herättämää raivoa. Leikillisyys on heille tärkeää, mutta ryhmä ei suostu käyttämään huumo­ ria äärimmäisen viestinsä pehmen­ tämiseen. Sukupolvelleen tyypillisen ironian he kokevat täysin hyödyttö­ mäksi ja pitävät vitsailun huntuun verhoutumista pelkurimaisena ja epä­ kiinnostavana. ”We definitely do serious play on stage”, he sanovat. Me todellakin lei­ kimme vakavissamme. She was a water girl. Born in water. And the water in which she was born was pink from her mothers blood in the tub. WITCH CLUB SATAN kutsuu esityk­ siään rituaaleiksi, koska niillä on vah­ va pyrkimys. Esitykset suunnataan myös hyvin erilaisille yleisöille: vuon­ na 2023 yhtye esiintyi Helsingissä ko­ keellisen nykyteatteriin keskittyvällä Baltic Circle ­festivaalilla ja toukokuus­ sa on vuorossa konsertti Sonic Rites ­metallifestivaalilla. Erityisesti miehiseksi mielletyltä metallimusiikilta odotetaan autent­ tisuutta, jota korostetaan vähintään puheissa. Teatteri puolestaan on aina lähtökohtaisesti fiktiivistä. ”Emme ole kuulleet, että kukaan olisi syntynyt corpse mask naamal­ laan.” Naamion pukeminen tai rooliin as­ tuminen voi myös olla kohottava ja ri­ tualistinen teko. Teatterillisuuden ja aitouden välille ei ole tarpeellista ra­ kentaa ristiriitaa. ”Näyttämölle varattu naamio voi olla todempi kuin mikään niistä, joita käytämme arkipäivässä.” Witch Club Satan myös kutsuu ylei­ sön kokemaan esityksensä kullekin so­ pivimmalla tavalla. Aitouden ja esittä­ vyyden välinen raja ei ole olennaista, vaan aktin väkevyys: yleisölle luo­ daan kokemus osallisuudesta johon­ kin voimalliseen. Yhtye myös pyrkii antamaan yleisölleen tunteen vapau­ tumisesta, kuulumisesta ja kehkeyty­ misestä. ”Toivomme kaikkien yleisössä saa­ van kiinni sielustaan tavalla, joka yh­ distää meidät kaikki.” Bändi ei vielä osaa sanoa, mil­ lainen keikka Helsinkiä toukokuus­ sa odottaa. Elämä on arvaamatonta. Vapaus ja luonto kuitenkin inspiroi­ vat, ja kevät tuo tullessaan aina jo­ tain uutta. Noidat ovatkin upottaneet kätensä multaan ja kaivavat tuoreita vastarinnan versoja uutta musiikkia varten. Kursivoidut tekstit ovat Witch Club Satanin Spells-loitsukirjasta, jonka myyntituotoilla tuettiin Palestiinan kansanmurhan uhreja. Loitsut ovat myös yhtyeen kappaleiden sanoituksia. Witch Club Satan esiintyy Helsingissä Sonic Rites -festivaalilla 23.5. Un cle Alla n
• 38 • 3 / 2025 Yhdysvaltalainen taiteilija hahmottaa suhdettaan kotimaahansa, sen politiikkaan ja vaikutukseen maailmaan museossa, joka on omistettu tuon kotimaan aiheuttamalle kauhulle. H elmikuussa vierailin aikaisemmin Saigoni­ na tunnetun H? Chí Minhin kaupungissa museossa, joka on omistettu Vietnamin so­ dan ja sitä edeltäneen Indokiinan sodan perinnön vaalimiselle. Vierailuni aikoihin Trumpmuskin amerikkalaista demokratiaa kohtaan suuntaaman hyökkäyksen mittakaava alkoi tulla näkyväksi. Kävellessäni museoon yhtenä tavoitteenani oli­ kin hahmottaa presidentti Richard Nixonin hal­ linnon ja nykyisen hallinnon yhtäläisyyksiä. Kuin­ ka tuo historiamme tähän saakka korruptoitunein ja tuhoisin yhdysvaltalainen hallinto vertautuu nyt näkemäämme idioottikaksikkoon, joka par­ haansa mukaan tuhoaa George Washingtonin vuonna 1790 julistamaa ”suurta amerikkalaista koetta”? Kenties selkeimmin näiden hallintojen saman­ kaltaisuus näkyy – molempien pohjattoman mo­ raalittomuuden ohella – siinä, kuinka jyrkästi maamme on jälleen jakautunut kahtia. Luin hil­ jattain 1980­luvulla tehdystä tutkimuksesta, jossa vain noin 20 prosenttia Nixonia vuoden 1972 pre­ sidentinvaaleissa äänestäneistä myönsi itse äänes­ täneensä tätä huijaria ja vedättäjää. Tarkastelles­ sani museossa kauhuja, joita kotimaani hallinto oli kaatanut vietnamilaisten päälle, edellä mainit­ tu tutkimus antoi minulle jotain lohtua. Toiveeni ja ennusteeni on se, että Trumpmuskin jälkeisenä aikana monet heistä, jotka lankesivat mielipuolen ansaan, tulevat häpeämään valintaansa ja jopa kieltämään sen, että ylipäätään äänestivät hän­ tä. Tämä voi tuntua laihalta lohdulta, mutta kaik­ ki lasketaan. Oheiset kuvat ovat Vietnamin sodan aikaisia yhdysvaltalaisia rintamerkkejä esittelevästä Sto­ ries from Anti­War Badges ­näyttelystä. Muistan lämmöllä, kuinka noita samoja rintamerkkejä oli hujan hajan ympäri lapsuudenkotiani ja joitain noista merkeistä en ole sittemmin nähnyt kuin vasta nyt, puoli vuosisataa myöhemmin. Vuosien ajan ajattelin, että kaltaiselleni yhdys­ valtalaiselle vassarille ainoa tapa löytää oma rak­ kaus synnyinmaataan kohtaan oli muuttaa pois sieltä. Nyt ymmärrän, että toinen – ja yhtä tehokas – tapa ymmärtää tuota rakkautta on katsoa vie­ restä, kun eräät planeetan viheliäisimmistä nil­ jakkeista tuhoavat sitä sisältäpäin. Kirjoittaja on yhdysvaltalainen taiteilija ja kuraattori, joka on asunut ja työskennellyt Suomessa vuosia. Hän syntyi ja kasvoi Yhdysvaltojen Keskilännessä ja oli 12-vuotias, kun Yhdysvaltain armeija ajettiin Vietnamista keväällä 1973. TEKSTI JA KUVAT MARK MAHER Sodanvastaisia merkkejä Vietnamissa
• PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA Kasa PALSTALLA KULTTUURITOIMITTAJA VILLE HÄNNINEN KIRJOITTAA KUVISTA RÄPS S almisaaren hiilivoimalaitos Hel­ singissä lopetti toimintansa huh­ tikuun ensimmäisenä päivänä. Se ei ollut aprillia vaan pitkään odo­ tettu herkkä hetki. Sen jälkeen kau­ punkia ei enää lämmitetä kivihiilellä. Helenin kaukolämmöntuotannon vuo­ tuiset hiilidioksidipäästöt puolittuvat samalla kerrasta. Uutinen on symbolisesti merkittä­ vä. Hetken arvoa hälventää tieto, et­ tä Yhdysvaltain presidentti Donald Trump on allekirjoittanut määräyk­ siä hiilikaivostoiminnan lisäämiseksi. Se voi innostaa Kiinaa ja Intiaa toimi­ maan samalla lailla. No, ei Roomaakaan tuhottu päiväs­ sä. Paremman maailman rakentami­ nen vaatii paitsi aikaa myös symbo­ liikkaa. Minulle kaupunkilaisena Helenin voimalaitos edustaa merkkiä väisty­ västä maailmasta. Siksi rakennus kan­ nattaa pyrkiä säästämään. Sen vieressä notkuneet hiili kasat edustavat myös outoa pysyvyyttä. Olen katsellut niitä siitä lähtien, kun muutin kaupunkiin 1990­luvun puoli­ välillä. Ehkä paikalle pitäisi jättää kasa. Miksi? Ettemme unohtaisi. Kun teollisuus­ ja energialaitokset sijaitsivat kaupungissa, niiltä ei voi­ nut ummistaa silmiään, korviaan eikä nenäänsä. Maailma oli totta. Nyt sähkö tulee töpselistä. Puheli­ men akut tulevat jostain. Digitalisoitumisen myötä maailma on muuttunut koko ajan vähemmän materiaaliseksi. Tai siltä tuntuu. Ehkei pitäisi väistää totuutta vaan syleillä sitä. Ihmiskunta järsii kaiken kuorta, kantaa ja siemenkotaa myö­ ten. Lajin tuholaismaista luonnetta pi­ tää toki pyrkiä hillitsemään, mutta to­ siasioiden piilottaminen saattaa johtaa väärinymmärryksiin. Kaupunkien siivoaminen ”saastas­ ta” on toki välttämätöntä ja järkevää, mutta näen siinä myös anekaupan piirteitä. Vielä selvemmin sellaista edustaa (myös perustaltaan ihan jär­ kevä) EU:n päästökauppajärjestelmä. Keskiajalla katolinen kirkko myi aneita saadakseen rahaa. Hyvillä teoil­ la saattoi sovittaa pahoja tekoja. Katu­ va syntinen lahjoitti kirkolle, ja se kiit­ ti helpottamalla ehtoja. Esimerkiksi katumusharjoitukset sai skipata. Jo­ pa kuolleille omaisille ostettiin anei­ ta. Dominikaanimunkki­anekauppias Johann Tetzelin klassikkosaarnaa voi nykymaailmassakin siteerata ai­ na: ”Kun raha kirstuhun kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa”. Ehkä voisimme pitää tosiasiat sil­ missämme. Ehdotan, että Salmisaaren voimalan hiilikasa säilytetään entises­ sä korkeudessaan ja tuoreudessaan. Vaikka alue ympärillä on muuttunut ja muuttuu, koksi pysyköön muistona menneistä teoista. Tieteen tiedotus esittää: Ben Orlin MATEMATIIKKAA RUNOIIJOILLE Universaalin kielen inhimillinen puoli T E R R A C O G N I TA Jos matematiikka on kieli, mitä ovat sen verbit ja substantiivit? Havainnollistamisen mestarilta uusi näkökulma matematiikan ajatteluun. 50 € Julian Togelius YLEINEN TEKOÄLY T E R R A C O G N I TA Suurin osa tekoälystämme on nyt kapeaa ja sovellus­ kohtaista: Šakkikone ei osaa tuottaa tekstiä eikä kielimalli ajaa autoa. Mitä tarkoittaisi yleinen tekoäly ja onko se edes mahdollinen? 30 € Mark Coeckelbergh ja David J. Gunkel VIESTIVÄ TEKOÄLY Kriittinen johdanto suuriin kielimalleihin T E R R A C O G N I TA Suuret kielimallit ovat mullistaneet tekstin tuotannon. Miten kielimallit toimivat ja miten ne vaikuttavat kirjoittamisen ja merkityksen tulevaisuuteen? Ilmestyy 14.5., kirjajulkkarit Sivullisessa 14.5. klo 16–17.30 30 € Parasta suomenkielistä tietokirjallisuutta. J. Doyne Farmer JÄRKEÄ KAAOKSEEN Paremmalla taloustieteellä parempaan maailmaan T E R R A C O G N I TA Taloustieteen toisinajattelija esittelee kompleksisuustaloustieteen uuden alan ja laskee vihreän siirtymän hinnan ja toteutuksen aikataulun. 50 € Kirjailijoita haastattelee englanniksi tutkija Atte Ojanen (Demos Helsinki). Haastattelun jälkeen paneelikeskustelu kielimallien vaikutuksesta suomen kieleen, ajatteluun ja kirjoittamiseen. Keskustelijoina Sanasto ry.:n toiminnanjohtaja Niina Vettensola, suomentaja Kimmo Pietiläinen sekä myöhemmin varmistuva asiantuntija. Kirjajulkkari Viestivä tekoäly 14.5. klo 16.00–17.30 Rosebud Sivullisessa, Kaisaniemenkatu 5, Hki Mark Coeckelbergh ja David J. Gunkel VIESTIVÄ TEKOÄLY Kriittinen johdanto suuriin kielimalleihin
• Maaherrankatu 18–20, 50100 Mikkeli Kauppakeskus Akseli, 2. krs Puh. 040 129 5090 Avoinna 2.5.–30.9. ti–su 10–17, ma suljettu. museot@sivistys.mikkeli.fi www.mikkeli.fi/museot MIKKELIN TAIDEMUSEO 21.3.–18.5.2025 Hiljaisuuden manifesti Ulla Karttunen, Jukka Korkeila, Anni Löppönen, Ville Löppönen ja Henry Wuorila-Stenberg Kuvat: Taiteilijat, yksityiskohtia Serlachius Art & Sauna Express liikennöi Tampereelta Mänttään 13.6.–31.8.2025 TAIDEKOHDE MÄNTÄN KULTTUURIMAISEMASSA OPEN GROUP Repeat After Me II 20.7.2025 saakka Ukrainalaistaiteilijoiden vaikuttava sotakaraoke URB 25 FESTIVAALI 3.–7.6.2025 K u va / P h o to : M ä rt a T h is n e r www.urb.fi Vapaa pääsy! www.artsimuseo.com 2.4.-31.8.2025 Vantaan taidemuseo Artsi ASKELEET KAUPUNGISSA
• 3 / 2025 • 41 Pienkustannesarjakuvalehtien saatavuutta eivät heiluttele algoritmit tai some draamat. Luettavaa löytääkseen täytyy mennä galleriaan tai sarjakuva­ tapahtumaan. Tekijöille lehdet tarjoavat inspiraatiota ja yhteisöllisyyttä. Vaihtoehto digikulttuurille Nettisarjakuvien parissa uraa teh­ nyt H-P Ontto-Panula muistuttaa queerfeministisessä Akkojen horinoita ­lehdessään, ettei julkaisu netissä il­ maisilla mutta muiden kontrolloimil­ la alustoilla ole välttämättä pysyvää. Taide voi joutua sensuurin kohteek­ si poliittisten tuulien muuttuessa tai tuotteet voidaan poistaa palveluista jostain muusta, esimerkiksi taloudel­ lisesta syystä. ”Somejätit algoritmeineen hallitse­ vat mediaympäristöämme ja muok­ kaavat tehokkaasti mielipiteitämme. Sen vastapainoa on tehdä itse, pientä ja paikallista”, huomauttaa Reuna ehto­ lehteä toimittava ja julkaiseva Kaisa Åstrand. Sarjakuvalehti luo yhteisön Lehdet tarjoavat tekijöille yleisöjä ja inspiraatiota. Usein niiden ympärille syntyy myös yhteisöjä, joissa jaetaan kokemuksia työstä ja muusta elämästä. Kutia julkaisevaan Kutikuti ry:hyn kuuluu yli 60 suomalaista sarjakuvan­ tekijää. Kutikutilla on lehden lisäk­ si jaettu työhuone ja yhdistys tarjoaa monenlaista ammatillista tukea jäse­ nilleen. Viime vuonna Kutikuti järjesti 20­vuotis juhlansa kunniaksi kaksi isoa taidenäyttelyä. Åstrand tekee Reunaehtoa sarja­ kuva kursseilla ja ­tapahtumissa tapaa­ miensa ihmisten kanssa, ja lehteen voi tarjota sarjakuviaan kuka vain. ”Tämä on minun lehteni, mutta millainen sii­ tä tulee, määräytyy sen mukaan, mil­ laisia sarjakuvia siihen saan”, Åstrand kertoo. Takana on jo 20 numeroa, jois­ ta ensimmäinen ilmestyi vuonna 2020. Joissain lehdissä kaikki tekijät ovat olleet eläkeläisiä naisia, sarja­ kuvantekijöiden piirissä harvinaista väestö ryhmää. ”Olemme marginaalin marginaalissa, mutta ei se haittaa.” Myös Kutiin voi lähettää sarjakuvia, vaikka lehti on tekijöiden keskuudes­ sa niin suosittu, että harva tarjokkais­ ta pääsee mukaan. ”Varsinkin lehtiin, jossa ei ole teemaa, tarjotaan paljon sarjakuvia”, Vähämäki kertoo, mut­ ta kannustaa silti tarjoamaan sarja­ kuviaan niin sanottuihin open call ­numeroihin, joita Kutissa julkaistaan vähintään kerran vuodessa ”Kutissa julkaistaan hyvin monen­ laisia sarjakuvia. Hyvä, jos joku inspi­ roituu, että ’vau tuollaistakin on’, ja että miten monella tavalla voi tehdä sarjakuvia. Mihin kaikkeen sarjakuva taipuu ja että voi myös itse tehdä sar­ jakuvia”, Vähämäki kertoo. Åstrand on julkaissut kaikki Reunaehtoon saamansa sarjakuvat. Leh­ den teemat, ”joita jokainen voi tulkita omalla tavallaan”, Åstrand huomaut­ TEKSTI MIIA VISTILÄ S arjakuvalehdet olivat huippusuosittuja 1900­lu­ vulla. Aku Ankka on py­ synyt Suomessa yhtenä luetuimmista aikakaus­ lehdistä vuosikymme­ nestä toiseen. Sarjakuvafestivaaleilla myydään paljon omakustannelehtiä. Monissa suomalaisissa oma­ tai pienkustannesarjakuvalehdissä jul­ kaistaan eri tekijöiden sarjakuvia tie­ tystä, usein lehdestä toiseen vaihtu­ vasta teemasta. Vapaaehtoistyönä ja pienellä budjetilla tehdyt lehdet tar­ joavat lukijoilleen viihdettä, tietoa ja samaistumispintoja sekä näkökul­ mia siihen, mitä kaikkea sarjakuva ja sarja kuvakulttuuri voi olla. Pienilevikkiset sarjakuvalehdet ei­ vät yleensä maksa palkkioita tekijöil­ leen. Lehtien tekemiseen osallistutaan taiteen tekemisen ilosta ja yhteisölli­ syyden vuoksi. Lehden löytää kaupungilta Kuti­lehti perustettiin vuonna 2006. Lehdessä julkaistaan nykysarjakuvaa sekä artikkeleita populaarikulttuuriin liittyvistä aiheista. Lehteä jaetaan il­ maiseksi esimerkiksi gallerioissa ja kirjastoissa, noin 250 paikassa ympäri Suomen, ja sen voi tilata kotiin. ”Julkaistaan, mistä tykätään”, kuvaa lehteä pitkäaikainen jäsen Amanda Vähämäki Kutikuti­yhdis­ tyksestä. Lehdessä julkaistaan sarjakuvia tai­ teilijoilta ympäri maailman ja noin 40 prosenttia sarjakuvista on ollut suo­ malaisilta tekijöiltä. Sisältö vaihte­ lee paljon numerosta riippuen. Kutin päätoimittaja ja avustajakunta vaih­ tuu lehdestä toiseen, ja esiin pääsevät monenlaiset teokset. Ilmaisjakelu on keskeinen osa leh­ den saavutettavuutta: sarjakuvista ei tarvitse maksaa, ja vaikka paperijul­ kaisu on omalla tavallaan harvojen saatavilla, viiden tuhannen kappaleen painos on suomalaisessa sarjakuva­ kentässä suuri. Lehteä voi myös lukea netissä. Somessa Kuti näkyy Facebookissa ja Instagramissa. Paperilehtien näky­ vyys telineissä ei kuitenkaan ole algo­ ritmien tai somealustoihin liittyvien kiistojen armoilla. OLEMME MARGINAALIN MARGINAALISSA, MUTTA EI SE HAITTAA.
• 42 • 3 / 2025 V uonna 2015 julkaistu We Stand On Guard ­sarja kuva nousi odottamattomaan suosioon kymmenen vuotta ilmestymisensä jälkeen presidentti Trumpin uhattua liittää Kanada väkisin osaksi Yhdysval­ toja. Yhdysvaltalaisen Brian K. Vaughanin käsikirjoittamassa sata vuotta tulevaisuuteen sijoittuvassa tarinassa Yhdysvallat miehittää Kanadan Val­ koiseen taloon kohdistuneen iskun seurauksena. Sillä, liittyykö Kanada mitenkään iskuun tai miehityksen ai­ kaisiin terrori­ iskuihin ei ole tarinan kannalta oikeas taan väliä. Tarinassa miehitysoperaatiota joh­ tavan upseerin mukaan kaikki tapah­ tunut on kanadalaisten omaan syytä, koska he olivat olleet liian eristynei­ tä ja liian kiinnostuneita säilyttämään omat resurssinsa. Miehitys joukkojen puhdistaessa Kanadasta viimeisiä vastarinta pesäkkeitä ne myös tyhjen­ tävät maan järviä vedestä. Ylimääräi­ nen vesi tuleekin tarpeeseen kuivuu­ desta kärsivässä Yhdysvalloissa. Trump on puhunut muun muas­ sa siitä, kuinka Kalifornian kuivuus­ ongelma ratkeaa pumppaamalla sin­ ne riittävästi vettä Kanadasta. Vaikka monet ovat toistelleet Trumpin toiseesta tulemisesta, että ”kukaan ei olisi voinut nähdä tätä tu­ levaksi”, on Trumpin näkyväksi teke­ mä hulluus kytenyt pinnan alla jo pitkään. Se on ollut nähtävissä, jos vaan on ollut sen Vaughanin ta­ voin valmis kohtaamaan. Toki tai­ deteoksissa usein verhotaan tehdyt huomiot eriasteisen liioittelun ja se­ pitteen joukkoon. Albumin kuvituksesta vastaavan Steve Skrocen kynänjälki on varsin­ kin tarinan hyperväkivaltaisiin koh­ tiin sopivan yksityiskohtaista, mutta hahmot hän kyllä piirtää harmillisen kankeasti. Brian K. Vaughan: We Stand On Guard Image 2015, 160 s. H elga Westin esseeteoksessa Puhu nukke läsnä ovat saame­ laisyhteisön historia ja kipu­ kohdat, lämmin yhteisöllisyys ja hen­ kilökohtaiset kokemukset. Paikkansa ovat saaneet nuket ja nutukkaat, tie­ teellinen tutkimus, tyttöys, lapintiaiset, väkivalta sekä läntisen popmusiikin supertähti Britney Spears. West kuvaa sekä nykysaamelaisten arkista elämää että esivanhempiensa vaiheita. Osana pakkosuomalaistamis­ ta, sulauttamista osaksi valtaväestöä, saamelaisiin on kohdistunut esimer­ kiksi asutuskolonialismia ja pakko­ kristillistämistä. Saamelaisilta on riis­ tetty oikeus omaan kieleen, ja vainajia on kaivettu haudoista tutkimuksen te­ kemistä varten. Seurauksina ovat suku­ polvien mittainen suru ja kokemukset juurettomuudesta. Karmaisevat tapah­ tumat tunnetaan, mutta kuten West muotoilee, ”ongelmallisen histo rian” hyvittämiseksi ei tehdä aloitteita kovin herkästi. Helsingin yliopisto palautti 95 saamelaisten pääkalloa Suomen puo­ len Saamenmaalle vuonna 1995, kun Inarin seurakunnan kirkkoneuvoston pohjoissaamelainen valtuutettu JouniIlmari Jomppanen oli tehnyt ehdotuk­ sen asian puolesta. Ylisukupolvisten traumojen käsit­ tely lykkääntyy yhä vain tuonnem­ maksi, jos Westin sanoin ”joka joen­ mutkan ja vaaran takaa” nousee uusi uhka: ”Voimavaramme menevät kau­ pallisten, sotilaallisten ja teollisten hankkeiden vastustamiseen.” Saame­ laisuus vihastuttaa yhä, ja saamelai­ suuden varjolla voidaan tehdä tyhjiksi yksilön sanomiset, oleminen ja teke­ minen. Esivanhempiemme varastettujen pääkallojen maa ­esseen lopulla West lausuu hartaan toiveen: ”Tulisi­ pa vielä päivä, jona saisimme hengäh­ tää emmekä ainoastaan sinnitellä ja jona voisimme yhteen ääneen lausua: Tämä sattuu myös minuun.” Sorrolle ja hiljentämiselle on myös vastavoimia. Westin sanoissa on läm­ pöä, kun puheissa ovat suhteet yh­ teisön jäseniin. Erityisesti saame­ laisyhteisön naiset ovat kehottaneet rohkeaan äänenkäyttöön ja ”kutsu­ neet tekemään ja olemaan yhdessä”. 16­vuotiaana Saamenmaan jättänyt West kuvaa myös sitä, mitä lopulta ta­ pahtuneesta kotiinpaluusta seurasi. ”Maailma yritti omistaa sinut, mut­ ta sinä omistat oman tarinasi. Emme vielä tunne sitä, ja toisaalta ei se meil­ le kuulu, ellet itse niin tahdo”, toteaa West osoittaen edeltävät sanat Spear­ sille. Puhu nukke on monella tapaa rohkea ulostulo. ”Kun äänesi entises­ tään vahvistuu, sadat kyyhkyset va­ pautuvat kultahäkeistään.” Helga West: Puhu nukke. Otava 2025, 191 s. USA vs. Kanada Saamelaisten surua ja lämpöä TEKSTI JARI TAMMINEN TEKSTI VENLA VÄLIKANGAS taa, käsittelevät usein matkailua. Åstrand matkailee junalla, piirtää mat­ koillaan ja skannaa kuvista tarinoita jälkeenpäin. Reunaehto on perinteinen zine sii­ nä mielessä, että Åstrand printtaa leh­ det itse kotonaan, ”noin viitisenkym­ mentä ja tarpeen mukaan” ja myy niitä sarjakuvatapahtumissa. ”Teen tätä sellaisella valtion maksamalla tai­ teilija­apurahalla, jota eläkkeeksi kut­ sutaan”, Åstrand vitsailee. ”Aika halpa harrastus tämä on.” Reunaehtoa ei voi tilata kotiin, ja lehteä ilmestyy tulevaisuudessa sen verran kuin Åstrandia huvittaa teh­ dä. Loppuunmyytyjä lehtiä voi lukea issuu­palvelussa. Kutin sen sijaan voi tilata pos­ titse. Tilaukset eivät juuri kata leh­ den tekemisen painokuluja, mutta Kuti kuti ry:n toimintaa tukevat täl­ lä hetkellä Taiteen edistämiskeskus ja Koneen säätiö, ja lehti saa myös mai­ nostuloja. Kutissa mainoksetkin ovat taidetta, järjestön taiteilijat piirtävät ne lehteä varten. Pienet lehdet, isot tekijät Sarjakuvalehtiin piirtävät kokeneet te­ kijät ja aloittelijat, rakkaudesta lajiin. Reunaehto on ollut monelle ensimmäi­ nen paikka saada sarjakuviaan julki, kertoo Åstrand. Lehteen piirsi viimei­ sinä vuosinaan myös vuonna 2022 edesmennyt sarjakuvaneuvos, sarja­ kuvaopettaja Keijo ”Keijjo” Ahlqvist. Suosittuja pienkustannesarjakuva­ lehtien aiheita ovat scifi , spefi ja fantasia. Niihin liittyviä sarjakuvia löy­ tää esimerkiksi Kaltsu Kallion pari vuotta julkaisemasta Viima­lehdes­ tä ja Mikael Mäkisen 2018 alkanees­ ta Kevyt Metallista. Sarjakuvataiteen konkareista molempiin on piirtänyt esimerkiksi Praedor­maailman luoja Petri Hiltunen. Suomen vanhinta pienkustanne­ sarjakuvalehteä, vuodesta 1981 ilmes­ tynyttä Tampereen sarjakuvaseuran Sarjaria luotsaa sarjakuvista väitel­ lyt kasvatustieteen tohtori P. A. Manninen. Jo yli 120 numeroa julkaistu lehti on ollut monelle tekijälle en­ simmäinen julkaisufoorumi, ja sii­ hen osallistuminen on yhä todelli­ nen vaihtoehto digiajalle: lehteen tarjotut sarjakuvat pitää lähettää paperilla kirje postissa. Sarjarin viime aikojen teemoja ovat ol­ leet virus, sensuuri, naamiot ja kryptoeläintiede. Kirjaarviot
• KUVATAIDEOPINTOJA Tutki, tutustu ja kysy lisää! Kuvataidelinja 53 op Lapin Yliopisto avoin yliopisto Lohjalla Kuvataiteen perusja aineopinnot 25 + 35 op www.kannelopisto.fi/kuvataideopinnot Katso myös kesäkurssit! www.kannelopisto.fi/kesakurssit Pentti Stranius: Häivähdys Venäjää Esseitä kulttuurista, kielestä ja intelligentsijan roolista Neuvostoliiton hajoamisen jälkeisessä Venäjässä. Kirja tarjoaa syvällisen ja ennakkoluulottoman näkökulman naapuriin aikana, jolloin keskustelua hallitsevat uhkakuvat ja torjuvuus. Historiantutkija Stranius on tunnettu Venäjän kulttuurin asiantuntija ja tietokirjailija. www.tiedonantaja.fi/kauppa Hinta 30 euroa Hintaan lisätään toimituskulut EU:sta edelläkävijä kansainvälisessä verotuksessa Eurooppalaisia ratkaisuja kansainväliseen verovälttelyyn ONGELMA: Erilaisia nanssitransaktioveroja on jo käytössä yhdeksässä EU-maassa. Veroprosenteissa on kuitenkin paljon maahan ja arvopaperityyppiin liittyvää vaihtelua, mikä kannustaa siirtämään kaupankäyntiä sinne missä veroaste on alhaisin. RATKAISU: Yhtenäistämällä verotusta eurooppalaisella nanssitransaktioverolla veroshoppailu saadaan suitsittua. Veroprosentti voisi olla 0,5 % osakkeiden, velkakirjojen ja valuuttojen myynnistä, ja 0,1 % johdannaisten tapauksessa. ONGELMA: Globaalisti miljardööreillä veroaste on – 0,5 % varallisuudesta, koska iso osa heidän tuloistaan ohjataan kirjelaatikkoyhtiöihin. Jos miljardöörejä onnistuttaisiin verottamaan 2 % veroasteella, saataisiin 250 miljardia dollaria kerättyä vuosittain. Tällä saataisiin katettua jo puolet köyhien maiden tarvitsemasta ilmastorahoituksesta. RATKAISU: Otetaan käyttöön eurooppalainen varallisuusvero joka etenisi progressiivisesti 0,5 prosentista 20 prosenttiin. ONGELMA: Yritysten toimiessa globaalisti, verovälttelyn estäminen kansallisesti – vaikkakin tärkeää – ei yksinään riitä. Tarvitaan verovälttelyn suitsimista myös EUja globaalitasolla. Vuoden 2022 aikana yritykset siirsivät ulkomaille kirjaamistaan voitoistaan 35 prosenttia veroparatiiseihin, eli noin biljoona dollaria. Kansain välisten suuryritysten 15 % minimiverolaissa on porsaanreikiä jotka mahdollistavat alemman verotuksen. RATKAISU: Monikansallisten yritysten minimiverolain vahvistaminen . Voittoja koskeva verotus olisi progressiivinen 20 prosentista 40 prosenttiin. Minimiverolaissa olevat puutteet tulee korjata. WWW.ATTAC.FI Toisenlainen maailma on mahdollinen! Liity mukaan oikeudenmukaisemman ja tasapuolisemman globalisaation puolesta. www.attac.? /jaseneksi ILMOITUS ILMOITUS Tule mukaan ja vaikuta! NUORELTA NUORELLE Ta bi th a & De nn is, Ke ni a Globaalikasvatus Kehitysyhteistyö Taksvärkki-keräys > > > uusi jakso maanantaisin, Kuunneltavissa yli 100 jaksoa. kuuntele spotifystä tai osoitteesta voima.fi/audio TUOMAS RANTASEN TEATTERIN POLITIIKKAA -PODCAST
• 44 • 3 / 2025 Ilkk a Saa sta m oin en Kapinoivat eläimet Vaikka Eläinten vallankumous ­klassikko on tavallisesti tulkittu suoraviivaisesti vertauskuvaksi ylevän tavoitteen luisumisesta hirmuvallaksi, tarjoaa oopperasovitus tarinalle myös toisen lukutavan. tarinan edetessä yhä ihmismäisem­ miksi osoittaa myös eläimen kategori­ an epämääräisyyden. Ihmisethän ovat osa eläinkuntaa. Arkiajattelussa ”eläi­ mellä” ei kuitenkaan ole mitään teke­ mistä biologian kanssa, vaan eläimiä ovat ne, jotka eivät ole ihmisiä. Ihmi­ siä taas ovat ne, jotka eivät ole eläimiä. Näin ollen ihmisyyskään ei ole sidottu lajiin, vaan myös homo sapiens ­yksilö voidaan alentaa eläimeksi, jolloin hän kätevästi siirtyy moraalisen ja juridi­ sen huomioonottamisen ulkopuolelle: ”Toiset eläimet ovat tasa­arvoisempia kuin toiset.” Väliaika: kinkkua ja samppanjaa Vaikka siat nostavat itsensä ihmisik­ si ihmisten paikalle, toisenlajiset eläi­ met eivät ikinä täysin vapaudu eläi­ myydestään. Farmin asukeista monin tavoin ihmismäisimmät eli siat ja hei­ dän suosioonsa sulkeutuvat saavat rii­ sua naamionsa ja pukeutua paljettei­ hin, mutta luokkanousu ei takaa täyttä ihmisyyttä. Teoksen selkeimmin me­ tatasolla puhuttelevassa kohtauksessa isäntäväen ja teurastajien muodosta­ ma lahtarijengi ryhmittyy näyttämöl­ le pieneksi katsomoksi, kuin peiliksi yleisölle. He ihastelevat Squealer­sian ja ilta pukuun pukeutuneen emakon oopperaparodiaa. Eläimiksi syntyneet pysyvät ihmisten narreina. Rivien väliin kirjoitettua grotes­ kiutta on myös siinä, että me ylei­ sön edustajat saavumme hulppeaan kulttuuripalatsiin prameat ooppera­ housut jalassa katsomaan luokkasor­ toa kuvaavaa esitystä, jonka väliajal­ la tarjoillaan kinkkusilppua ja ­lastuja. Kalmojen kappaleet eivät selvästikään kaikilla yhdisty siihen, mitä on juuri herkeämättömästi tuijotettu salissa. Palanpainikkeeksi sopii cava tai perä­ ti samppanja. Auli Särkiö-Pitkäsen kiinnostavis­ sa käsiohjelmateksteissä valotetaan teoksen taustoja. Säveltäjä Alexander Roskatovin kerrotaan nimenneen motokseen ”outouden, ylettömyyden ja energian”. Tyyliltään Raskatovin teos saat­ taakin vaikuttaa perinteisemmän op­ peran ystävistä hieman kokeelliselta. Esittäjille annetut, keskenään erilaiset ja äärimmillään jopa antiesteettiset laulutyylit kuitenkin korostavat hah­ mojen luonteita erinomaisesti. Ihastuttavinta antia oopperassa ovat hanhien pikkupioneerikuoro ja vihollisten leiriin loikkaavaa Mollie­ vosutammaa esittävän Holly Flackin osuudet. Flack vie ilmaisuaan myös liikekieleen, mikä tuntuu staattises­ sa esitysmuodossa virkistävältä. He­ vosmaiset elkeet yhdistyvät upeas­ ti vamppimaiseen keimailuun, mikä muistuttaa naiskehon ikiaikaisesta eläimellistämisestä. Mollien kautta mukaan tulee myös eläimiinsekaantu­ misen teema: saadakseen itselleen pie­ niä huvituksia (ja ehkä myös pysyäk­ seen elossa) tamma viettelee naapurin isäntä Pilkingtonin. Se kuvaa hienos­ TEKSTI LAURA GUSTAFSSON & JARI TAMMINEN G eorge Orwellin po­ liittinen faabeli Eläinten vallan kumous julkaistiin 80 vuot­ ta sitten. Teos py­ synee relevanttina niin kauan kuin ihmisillä on mahdol­ lisuus haalia ja käyttää valtaa, mutta tuntuu erityisen ajankohtaiselta nyt, kun todistamme reaaliajassa, miten Yhdysvallat vajoaa fasistiseen totali­ tarismiin, jolta ei pelasta edes vapaa markkinatalous. Eläinten vallankumous pelkistetään mielellään allegoriaksi, jossa siat edus­ tavat korruptoituvia vallankumous­ johtajia ja maatilan muut eläimet uuden riistäjän uhreiksi joutuvaa pro­ letariaattia. Kiinnostavampaa on kui­ tenkin tutkia teoksen tapaa käsitellä eläimyyttä ja miettiä, miten sen osoit­ tamat hierarkiat näkyvät monilajises­ sa yhteiskunnassa. Kansallisoopperassa nähtävä Damiano Michieletton ohjaama so­ vitus klassikosta avaa tulkinnan mah­ dollisuuden paitsi ihmisten keskinäi­ sen, myös ja ehkä jopa ennen kaikkea ihmisten ja muiden eläinten välisen vallan epätasapainon tarkasteluun. Tämä kaksoisvalotus tosin hieman häl­ ventyy toisessa näytöksessä, kun eläin­ ten lajityypillisyydet alkavat kadota ja muuttua ihmisyydeksi. Teos onkin es­ tetiikaltaan ja kerronnaltaan kiinnos­ tavimmillaan ensipuoliskolla. Vallankumous syö porsaansa Esityksen alussa avautuva näyttämö­ kuva on totuudellisuudessaan kos­ kettava. Ahdistuneet ja lannistuneet elolliset viruvat päällekkäin ladotuis­ sa häkeissä. Heidän monilajisuuttaan ilmentävät kauniit koko pään peittä­ vät naamiot, kullakin lajinsa mukaan. Vanha karju Old Major sytyttää maa­ tilan asukkaissa vallankumouksen ki­ pinän. He voisivat yhdessä sysätä syr­ jään juopon isännän ja elää vapaina. Toki heidän pitäisi yhä työskennellä, mutta he saisivat itse pitää työnsä he­ delmät ja mikä tärkeintä: kehon ja sen tuottavuuden heikennyttyä heitä ei pistettäisi lihoiksi. Kapina toteutetaan ja tilalta hääde­ tään juntteina esitetyt perhetilalliset ja heidän kanssaan liittoutuneet verisin essuin puvustetut teurastajat. Toisen­ lajisten eläinten sortajat kuuluvat itse­ kin alempaan luokkaan. Se alleviivaa sorron hierarkiaa: heikoimmassa­ kin asemassa oleva ihminen onnis­ tuu usein löytämään riistettäväkseen jonkun, jonka oikeusturva on vielä vä­ häisempi. Samalla kuvaus häivyttää ymmärrystä siitä, ketkä todella ovat vastuussa niin ihmisten kuin muiden­ kin eläinten riistämisestä. Vallankumouksen vääjäämättö­ mästi kaappaava Napoleon­sika hän­ nystelijöineen vesittää kommunis­ miin viittautuvan ”animalismin” keskeisimmän käskyn kaikkien eläin­ ten tasa­ arvoisuudesta. Etuoikeutet­ tujen muunlajisten muuntuminen
• 3 / 2025 • 45 A bsurdin surrealismin mestari Samuel Beckettin (1906–1989) Leikin loppu on vuonna 1957 kanta­ esitetty eksistentiaalinen valta pelidraama. Sen alku peräinen nimi Endgame viittaa shakki pelin vaihee­ seen, jossa melkein kaikki nappulat on jo lyöty laudalta ja ollaan koko kamppailun kalkki viivoilla. Näytelmän neljä henkilöä ovat suljetussa huoneessa tilanteessa, jossa ulkopuolinen maailma vaikuttaa muut­ tuneen apokalyptiseksi. Sokea Hamm simputtaa raaja­ rikkoista Clovia, joka huonosta kohtelusta huolimatta tuntuu jämähtäneen osaansa. Hammin jalattomat van­ hemmat Nagg ja Nell asuvat tilan roskaämpäreissä. Tä­ hän maailmanlopun tunnelmaan dynamiikkaa tuo lähin­ nä vielä hetken käynnissä oleva lohduton valtapeli. Teatteri Siperian ja Kansallisteatterin esityksen on ohjannut Heikki Huttu-Hiltunen. Uusia merkitysker­ roksia tuottaa se, että Hammia esittää onnettomuudes­ sa halvaantunut Pekka Heikkinen ja Clovia Suomeen pakolaisena muuttanut irakilaistaustainen Bakr Hasan. Näin esillä olevan herran ja rengin hegeliläisen kamppai­ lun voi ymmärtää myös globaalipolittiseksi metaforaksi. Esitys kulkee uskollisesti Beckettin viitoittamalla tiellä nojaten erityisen vahvasti juuri Heikkisen ja Hasamin vä­ liseen sadomasokistiseen köydenvetoon. Tuukka Huttunen Naggina ja Marika Heiskanen Nellinä onnistuvat rii­ paisevasti välittämään kaiken lian ja epätoivon keskelle pieniä – tosin jo aikaa sitten kadonneita – toivon säikeitä. Koko näytelmän henkilöineen voi tulkita myös kuoleman­ sa lähestymisen tuntevan ihmisen sisäisenä kärvistelynä. Erityisen kiinnostavaa on, että alkuteoksessa näyttä­ mön takaseinän yläreunaan sijoitetut kurkistusikkunat on nyt käännetty yleisön suuntaan. Kun Hasan Clovin hahmossa kiikaroi niistä pelokkaasti ulkomaailmaan, näemme hänen kauhusta kirkastuvat kasvonsa. Drama­ turgisen tihentymisen ohella ratkaisu tuottaa tunteen, et­ tä juuri me muut ihmiset olemme ehkä näyttämöllä näh­ tävän eristäytymisen syy. Esitykset Kansallisteatterin Maalaamossa 26.4. asti ja Tampereen Finlaysonin alueen Vooninkissa 3.9.–16.9. Teatteriarviot Viimeisellä rannalla Naiseuden tabut Terapiaa kosmiseen yksinäisyyteen KOONNUT TUOMAS RANTANEN Kapinoivat eläimet ti eläintuotannossa ilmenevää ra­ kenteellista perverssiyttä: koko hom­ mahan perustuu siihen, että ihmiset kajoavat muunlajisten sukuelimiin valjastaakseen näiden reproduktiivi­ sen potentiaalin. Kohti parempia vallankumouksia George Orwellin kaksi merkkiteosta, Eläinten vallankumous ja Vuonna 1984 piirtävät molemmat äärimmäisen loh­ duttoman kuvan maan sorrettujen val­ lankumouksesta ja sen jälkeisestä maa­ ilmasta. Tämän voisi tulkita edustavan hyvin kyynistä maailmankatsomusta, mutta Orwell itse ei kuitenkaan lakan­ nut uskomasta demokraattiseen sosia­ lismiin. Teosten ydinviesti tuskin ki­ teytyykään siihen, että vallan kumous tai sellaisen haikailu on turhaa. Pikem­ minkin siihen sisältyy varoitus vallan korruptoivasta vaikutuksesta silloin­ kin kun tarkoitukset ovat näennäisen hyvät. Menneistä virheistä voi silti ot­ taa opiksi, kuten kirjailija itsekin otti opiksi Espanjan sisällissodasta, joka teki hänestä antistalinistin. Mikäli Orwell eläisi, hän saattai­ si innostua esimerkiksi kuvataiteili­ ja Terike Haapojan taidetta ja tutki­ musta yhdistävästä [Against] Animal Capitalism ­hankkeesta, joka perään­ kuuluttaa monilajista sosialistista val­ lankumousta ja vasemmiston havah­ tumista solidaarisuuteen niitä eläimiä kohtaan, joiden selkänahasta voitot kirjaimellisesti revitään. Ehkä toisen­ lajisten huomioiminen auttaisi ky­ seenalaistamaan koko eläimen katego­ rian, jolloin ihmisiäkin olisi vaikeampi eläimellistää. Esitykset Kansallioopperassa 6.5. asti. Laura Gustafsson on tehnyt näyttelyitä Terike Haapojan kanssa Ilkk a Saa sta m oin en Pik i Ra nta ne n R askaaksi 15­vuotiaana tulleen Anna Liisan (Milla Kuikka) pakokauhuinen rämpiminen metsässä näyttäytyy amokjuoksuna matalan korokkeen ym­ päri. Sen päällä tanssija (Maija Viipuri) ilmentää kehol­ laan syntyvää lasta, synnyttämistä, muistikuvia kielletys­ tä rakkaudesta sekä lapsen kuolemaa ja hautaamista. Ensin lavan alle sullottuna ja myöhemmin ihmisten keskellä istuvana kalpeana haamuna näyttäytyvä hahmo edustaa Anna Liisan psyykkistä kuormaa, jota kukaan muu näytelmän hahmo ei pysty tunnistamaan. Väliajan jälkeen näyttämökuvaa hallitsee Veera Kopsalan kolmen veistostaulun triptyykki. Taulujen kolme eri ikäistä naishahmoa edustavat sukupuolista heräämis­ tä, seksuaalista aktiivisuutta ja ikääntyneen halua. Tällai­ set tabuina torjutut naisen tunteet kehystävät kaikkien roolihahmojen välienselvittelyä aivan vastaavasti kuin aiemmin tanssijassa lihallistunut trauman muisto. Anni Mikkelssonin johtamalleen Kajaanin kaupun­ ginteatterille ohjaama sovitus Minna Canthin Anna Liisasta (1895) kulkee suorastaan tyrmäävän intensiivi­ sesti. Samalla se osoittaa vastaansanomattomasti, miten ajan ylittävän väkevää ja nykyteatterille sopivaa mate­ riaalia Minna Canthin tuotannosta löytyy. Kajaanin kaupunginteatterin Anna Liisa vierailee & Espoon teatterissa 23.4.–8.5. P imeän näyttämön yllä hymyilee kuu kuin Hangon keksi. Kuuluu pöllön huhuilua ja öisen metsän mui­ ta huminoita. Näkymän vasemmalla puolella on hä­ märän keskeltä erottuva suunnistusrasti ja oikealla vanha radio, josta kuuluu Jukolan viestiä suorana raportoivan urheiluselostajan (Samuli Niittymäki) madallettu ääni. Näin alkaa Teatteri Takomoon työryhmävetoisesti (muiden mainittujen ohella Tuomas Rinta-Panttila ja Ville MJ Hyvönen) toteutettu Existential Jukola. Sen se­ lostajaparka saa pian huomata menettäneensä yhteyden niin eksyneiksi epäilemiinsä kilpailijoihin, studioon kuin oikeastaan koko ihmiskuntaan. Tai ehkä eksynyt onkin juuri hän itse. Tai kenties sitä olemme me kaikki. Esityksen toisessa osassa lavalle saapuu kolme gootti­ henkisesti mustiin pukeutunutta muusikkoa (Eva Louhivuori, Denisa Snyder ja Ilkka Tolonen), jotka jatkavat siitä, mihin selostajan ääni vaimeni. Yhtyeen persoonal­ lisesta soinnista voi hakea viitteitä PJ Harveyn multi­ instrumentaalisesta mimimalismista, The Curen naivis­ tistisesta leikkisyydestä ja Maustetyttöjen kotikutoisesta syntsapopista. Yhtä eksyksissä ollaan kuin metsärundilla, mutta jostain syystä olo ei tun­ nu yhtä yksinäiseltä. Existential Jukola on muo­ doltaan ja sisällöltään aseista­ riisuvan konstailematon esitys. Tuntuu kuin olisi päätynyt ar­ jen vastoinkäymisten keskeltä turhan kosmisen etsimisen jäl­ keen eksymään jonnekin tur­ valliseen metsän siimekseen. Onni on saada elää. Esitykset Teatteri Takomossa 3.5. asti. Ve era Ko nst i Ilkk a Saa sta m oin en
• 46 • 3 / 2025 ELOKUVAT KOONNUT TUOMAS RANTANEN Voiman TV-tärpit Yle Areena: Sankari (Iran/Raska 2021) Asghar Farhadin elokuvissa – kuten Oscareilla palkituissa Nader ja Simin: Erossa (2011) ja The Salesmanissa (2016) – usein keskiluokkaiset iranilaiset tasapainoilevat perinteiden kuorman ja liberaalien elämän valintojen välillä. Tällä kertaa vanhat kunniakäsitykset istuvat erityisen huonosti media-ajan realiteetteihin. Samalla yksityinen melodraama kasvaa yhteiskuntakritiikiksi siitä, miten tekopyhä systeemi rankaisee rehellisyydestä ja suosii välistävetäjien ahneutta. 28.4. alkaen Yle Teema & Fem: Invisible Heroes (Suomi/Chile, 2019) Tarja Kylmän ja Manuela Infanten tositapahtumien pohjalta kirjoittamassa sekä Mika Kurvisen ja Alicia Schersonin ohjaamassa draamasarjassa suomalaisdiplomaatit Tapani ja Lysa Brotherus sekä Ilkka Jaamala pelastavat tuhansia ihmisiä Chilen sotilasjuntan vainolta vuoden 1973 sotilasvallankaappauksen aikana. Poliittisena epookkina poikkeuksellisen vahva tuotanto palkittiin julkaisuvuotensa parhaana eurooppalaisena tv-draamasarjana. Net? ix: Adolescence (Britannia 2025) Jack Thornen ja Stephen Grahamin luomassa ja Philip Barantinin ohjaamassa laajasti kiitellyssä minisarjassa 13-vuotias Jamien (häkellyttävä Owen Cooper) pidätetään itsensä ikäisen tytön raa’asta murhasta. Kokonaisten jaksojen mittaisten kameraajojen ja loisteliaan näyttelijätyön siivittämänä tunkeudutaan intensiivisesti teinien erillismaailmaan, vahvistuvan naisvihan kurimukseen sekä puun takaa kaatuvien perhetraumojen syövereihin. 6.5. Yle Teema & Fem: Neitoperhe (Suomi 1997) Auli Mantilan ohjaamassa psykologisessa roadmoviessa Leea Klemolan esittämä impulssiivinen, omistushaluinen ja väkivaltainen Eevi rymistelee läpi perinteisten jännityselokuvien sukupuolistereotypioiden. Läheisriippuvuuden ja muiden mielenterveyden häiriöiden ohella käsitellyksi tulee myös laajempi tunneskaalan kirjo, joka kiteytyy syvältä kouraisevassa kohtauksessa, jota saattelee Anki Lindqvistin esittämä iskelmä Niin aikaisin. Yle Areena: Havumetsän lapset (Suomi 2024) Virpi Suutarin myös kuvauksen ( Teemu Liakka) osalta mestarillisessa dokumenttielokuvassa kuljetaan metsäaktivistien mukana suomalaisessa luonnossa, hakkuutyömailla, neuvottelukabineteissa ja kohtaamassa omia isovanhempia. Samalla paikallistetaan taiten niitä historiallisia, kulttuurisia, taloudellisia ja poliittisia tekijöitä, jotka värittävät ristiriitaista suomalaiskansallista ymmärrystämme siitä mikä metsä on. Pirjo Honkasalo: ORENDA Elokuvateattereissa nyt. Suomalaisen saariston kauneudesta on viime vuosina päästy nauttimaan valkokankailla kiitettävän paljon. Tuorein tulokas tähän joukkoon on Pirjo Honkasalon art house -elokuva Orenda. Pirkko Saision tekstiin perustuvassa elokuvassa saadaan ihastella upeaa Jurmoa ja Utön majakkasaarta. Saisio itse esittää elokuvan toista keskeistä hahmoa: kirkon opeista etääntynyttä ja saarella eristyksissä asuvaa pappi Nataliaa. Natalia saa kutsumattoman vieraan, kun leskeksi jäänyt oopperalaulaja Nora ( Alma Pöysti) pöllähtää paikalle matkalaukkuineen. Tästä käynnistyy mutkikas ystävyyssuhde, jossa molemmat joutuvat luovimaan menneisyyksiensä ristiaallokossa. Miten lähentyä toista jos ei ole valmis riisumaan omia panssareitaan? Elokuvan hienointa antia on fi losofi nen pohdinta, jossa luontoa ja uskontoa käsitellään animistisena yhteenkietoutumana. Henkimaailman ja fyysisen todellisuuden välisen viestinviejän roolissa nähdään 14-vuotias Luca Leino joka esittää salaperäistä toteemien ja henkiolentojen parissa viihtyvää poikaa. Orenda on esteettisesti ja visuaalisesti vaikuttava elokuva, jossa todellisuuden rajat venyvät. Samalla se onnistuu viemään katsojan maailmoihin, joihin harva elokuva pyrkii, saati onnistuu johdattelemaan. ANTTI KURKO Luca Guadagnino: QUEER Elokuvateattereissa nyt. Beat-kirjailija William S. Burroughsin (1914– 1997) tuotannossa painottuvat addiktioiden, psykedeelisten kokemusten ja miesten välisen seksin tajunnanvirtamaiset kuvauk set. Queerissä (1985) kirjailijan alter ego William Lee elää 1950-luvun Mexico Cityssä non-stop-päihteistä elämää, jonka keskellä hän rakastuu nuoreen ja kauniiseen Eugeneen. Pakkomielteistä suhdetta pitkittääkseen Lee houkuttelee hänet viidakkoretkelle etsimään intiaanien hallusinogeenista yagé-huumetta. Call Me by Your Name (2017) -elokuvastaan tunnetun Luca Guadagninon ohjaamassa elokuvaversiossa Leenä nähdään Daniel Craig. Vaikka Craigilla riittää osaamista, hänen vetävä karismansa ja trimmattu kroppansa tuntuvat sotivan roolihahmon elämäntavan, itsesäälisen ripustautumisen ja kalvavan yksinäisyyden kanssa. Aikakausia sekottavalla soundtrackilla kuullaan muun muassa Nirvanaa, Princeä ja New Orderia. Meksikolaisten homopiirien tunnelma on värimaailmaa myöten sukua Rainer Werner Fassbinderin Querellelle (1981) ja huumekohtauksissa voi nähdä yhteyksiä esimerkiksi David Cronenbergin Burroughs-sovitukseen Alastomasta lounaasta (1992). Hiukan päälleliimatulta tuntuu David Lynchin estetiikalla rakennettu viittaus siihen, miten Burroughs surmasi puolisonsa yrittäessään huumepäissään imitoida Wilhelm Tellin myyttiä. TUOMAS RANTANEN Egil Pedersen: BIRU UNJÁRGA – FUCKING UUNIEMI Elokuvateattereissa nyt. Pohjois-Norjan pikkukunnassa yksinhuoltajaäitinsä kanssa elävälle saamelaisteini Elviralle on uskoteltu, että hänen isänsä on tanskalainen spermanluovuttaja. Juuttinäyttelijä Nikolaj Coster-Waldausta itselleen mielikuvitusisän kehitelleen nuoren minäkuva joutuu koetukselle, kun selviää, että hänen oikea isänsä onkin pitkään vankilassa lusinut saamelaishulttio. Egil Pedersenin perhekomediassa pöyhitään koskettavaa hauskasti monimutkaisia vähemmistöja valtakulttuurin välisiä identiteettijännitteitä, kuten myös yli ajan ja paikan ulottuvia kysymyksiä aikuistumisesta, vanhemmuuden vastuiden äärellä horjumisesta sekä uteliaisuudesta omaa alkuperää kohtaan. Samalla kun Sarah Olaussen Eira loistaa Elviran roolissa, amatöörinäyttelijöiden kyydissä on myös aimo annos kotikutoisuutta. TUOMAS RANTANEN Lue lisää arvioita osoitteessa Emmanuel Mouret: KOLME YSTÄVÄÄ Elokuvateattereissa nyt. Pitääkö olla rehellinen, vaikka tietää ystävän loukkaantuvan kuullessaan totuuden? Ranskalainen Kolme ystävää on raikas elokuva naisista ja vähän miehistäkin, jotka ovat tyytymättömiä elämäänsä. Erityisen piristävää näinä uhoavien sotahaukkojen aikoina on se, ettei kukaan päähenkilöistä halua kostaa kenellekään, eivät edes he, jotka pettävät rakkaitaan. Valintatilanteissa he tasoittavat toisen tietä onneen eivätkä levitä kurjuutta edelleen. Tarinan keskiössä on Joan, jota esittää herkkäkasvoinen ja ilkikurinen India Hair. Joan päättää erota kumppanistaan. Ensin Joanista tulee muiden huolenpidon kohde, sitten esikuva. Alicen ( Camille Cottin) ja porukan Bridget Jonesin, Rebeccan ( Sara Forestier), rakkaushuolet ovat erittäin itseaiheutettuja, mutta syviä ongelmia yhtä kaikki. Maalausten kaltaisissa kuvissa tarinan kon? ikteja korostavat vastavärien, punaisen ja vihreän, kontrastit. Porukka on ajautunut tuuliseen paikkaan. Myrskyä on luvassa, sen osoittavat mykkäelokuvan klassikot, joita päähenkilöt katsovat. Kolmen ystävän näyttämönä on Lyon, jonka luolat, amfi teatterit, arvotalot ja läpi virtaava joki muistuttavat siitä, miten rakkaushuolten pyörteet ovat ikiaikaisia. IIDA SIMES
• 8.5. Maailmanjärjestys järistyksen kourissa Rosebud Sivullinen klo 16–17.30 Mukana Markus Kröger, Jari Gustafsson, Helena Laukko ja Arja Alho 27.5. Euroopan varustautuminen ja ydinaseet Rauhanasema klo 18– Mukana Tytti Erästö, Pertti Salolainen ja Mika Kerttunen. Järjestäjät: Vapaus valita toisin, Ydin-lehti, Rauhanliitto ja ydinaseseurantaryhmä Järjestä tapahtumasi ja kokouksesi kirjallisuud en monitoimital olla Tekstin talolla Sörnäisissä, Lintulahdenk atu 3. tekstintalo. fi. : : : Dramatisointi ja ohjaus Samu Loijas V U O D E S T A 2 1 4 Liput ennakkoon 19€, puotilankesateatteri.fi Esityksen kesto 45 min • Sopii kaikenikäisille Puotilantie 7, Helsinki • Katettu katsomo! SKAN A KO DI JA KATSO ESITYSAJAT && V U O D E S T A 2 1 4 &&&&&&&&&&&&&&&&&&&&&& Sven Nordqvistin ELOKUVATEATTE REISSA 16.5.
• Etuja ja enemmän. -20 % -20 % -15 % -25 % -15 % -20 % -20 % -25 % -20 % Lastenhoito Kotisiivous Verkkokaupasta Tuntuvia alennuksia arkeen ja ilonpitoon sadoista etupaikoista 33,64 € kertamaksulla. Tutustu ja liity jäseneksi ? tradeka.fi/liity