Kumppani VILLI JA VAPAA 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät FLAMINGODS BH/UK • TV-RESISTORI • GURR DE • INNERCITY ENSEMBLE PL • MAIJA KAUHANEN FREESTYLE MAN with Jimi Tenor • BROEN NO • ROME IS NOT A TOWN SE • VÅRT SOLSYSTEM SE PAKASTEET with Charles Hayward FI/UK • DRAAMA-HELMI • FUTUREIMAN • THE KOLMAS GRIMM GRIMM JP • JESSE 2–7 MIEHEN TRIO? • AIRISTO REGGAE • ANTTI ALANKO • ARWI OF LOVERS • A. TAKALO & TAKAVALOT • BLACK TRUMPETS • COUPÉ FERRICJOHNSSON • THE GOD BOTHERERS • JOANA & BOSSAKOPLA • JUKKA HERVA & DATA CITY • LAURI AINALA • LEHTOJÄRVEN HIRVENPÄÄ MARIA JA MARSIALAISET • MATTI JASU & THE LOOSE TRAIN • MERIHEINI LUOTO & MI-RAGE • MU**IT • MYSTISEN NAARAAN PORTTI PAAVO KÄSSI • PEKKA JERKKU • RAISA MARJAMÄKI & TACO BELLS • REIJO PAMI • SATTALITE • TAMARA LUONTO • TEEMU MARKKULA TESTAA ROSSO • TISSIT • TUULIA • VALVE PETTERSEN • VERANDAN • VITTUJENGI ILMIO.FI Suomen laajin valikoima. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Ajattomia klassikoita ja uusinta uutta. Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tiedekulman Rosebud-kauppa Yliopistokadulla on nyt auki! Vahva kattaus väkevää sanomaa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. (ja elokuvia) Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. 40 € Kirjakauppa Rosebud CityCenter • Lastenkirjakauppa Rosebud Mini • Kaisa-talo Kaapelin kauppa • Rosebud Tiedekulma • Rosebud Kuopio • www.rosebud.fi 7 € 20 € 13. 5 25 € 13 € €
Kumppani VILLI JA VAPAA 30 €/KAUSI. Liiku vailla aikatauluja. Rekisteröidy kaupunkipyöräilijäksi. hsl.fi/kaupunkipyörät FLAMINGODS BH/UK • TV-RESISTORI • GURR DE • INNERCITY ENSEMBLE PL • MAIJA KAUHANEN FREESTYLE MAN with Jimi Tenor • BROEN NO • ROME IS NOT A TOWN SE • VÅRT SOLSYSTEM SE PAKASTEET with Charles Hayward FI/UK • DRAAMA-HELMI • FUTUREIMAN • THE KOLMAS GRIMM GRIMM JP • JESSE 2–7 MIEHEN TRIO? • AIRISTO REGGAE • ANTTI ALANKO • ARWI OF LOVERS • A. TAKALO & TAKAVALOT • BLACK TRUMPETS • COUPÉ FERRICJOHNSSON • THE GOD BOTHERERS • JOANA & BOSSAKOPLA • JUKKA HERVA & DATA CITY • LAURI AINALA • LEHTOJÄRVEN HIRVENPÄÄ MARIA JA MARSIALAISET • MATTI JASU & THE LOOSE TRAIN • MERIHEINI LUOTO & MI-RAGE • MU**IT • MYSTISEN NAARAAN PORTTI PAAVO KÄSSI • PEKKA JERKKU • RAISA MARJAMÄKI & TACO BELLS • REIJO PAMI • SATTALITE • TAMARA LUONTO • TEEMU MARKKULA TESTAA ROSSO • TISSIT • TUULIA • VALVE PETTERSEN • VERANDAN • VITTUJENGI ILMIO.FI Suomen laajin valikoima. Nämä ja yli 20 000 kirjaa ja pokkaria sekä lähes 4 000 elokuvaa. Kahdessa tilassa 700 neliötä kirjoja, elokuvia, kortteja ja kalentereita. Ajattomia klassikoita ja uusinta uutta. Rosebud Citycenter ja Mini Makkaratalo, Asematunneli Tiedekulman Rosebud-kauppa Yliopistokadulla on nyt auki! Vahva kattaus väkevää sanomaa. Maailma ei ole valmis. Tarvitaan enemmän kirjoja. (ja elokuvia) Tule ja koe kirjamaailma, josta et ole osannut edes uneksia. 40 € Kirjakauppa Rosebud CityCenter • Lastenkirjakauppa Rosebud Mini • Kaisa-talo Kaapelin kauppa • Rosebud Tiedekulma • Rosebud Kuopio • www.rosebud.fi 7 € 20 € 13. 5 25 € 13 € €
KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET IC-98:n viimeaikaisia teoksia yhdistävät pohdinnat ympäristötuhosta ja ihmisen jälkeisestä maailmasta. Helsingin Taidehalli 26.5.–5.8.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12 €/8 €/Museokortti www.taidehalli.fi IC-98: 2016–2018 VAIHTOEHTOPUOLUE – VIHREÄN LIIKKEEN TIE PUOLUEEKSI KATJA FRANGE: KUUNSILTA Katja Frangen uutuuskirja pohjautuu kokemusperäiseen modernin naisen sankarittaren matkaan, jossa ihme ja arki kohtaavat kuljettaessa kohti feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Kirja on samalla avain uuteen tietoisuuteen sekä maailmaan, jossa naiseus ja feminiinisyys voidaan kohdata uudella tavalla. Tutustu koko valikoimaan Viisas Elämä -nettisivuilla tai vieraile Helsingissä Shine on! Books & Goods -kaupassa osoitteessa Fredrikinkatu 35. www.viisaselama.fi Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely ABOUT CLAY pureutuu saven syvimpään olemukseen ja kokoaa yhteen ainutlaatuisen kattauksen eurooppalaista keramiikkataidetta 42 taiteilijalta. Kuparipaja 13.5.– 2.9.2018 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars www.onoma.fi www.facebook.com/aboutclayexhibition ABOUT CLAY – EUROOPPALAISEN KERAMIIKKATAITEEN HELMIÄ “Uusi levy Taika tapahtuu tuntuu jo nyt potentiaaliselta Suomi-rockin klassikolta” kirjoittaa Ylen Olli Kangassalo. Hittilevyksi noussut ja kriitikoiden ylistämä Litkun soololevy Juna Kainuuseen saa jatkoa uuden soolomateriaalin myötä. Klassikkolevystä on epäilemättä kyse tämänkin levyn kohdalla. Taika tapahtuu on saatavilla CD-, sekä kasetti -versiona. 12” LP ilmestyy elokuussa 2018 ja on ennakkotilattavissa Luova Recordsin verkkokaupasta, sekä useista levykaupoista. www.luovarecords.com LITKU KLEMETTI – TAIKA TAPAHTUU Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen jätteettömään elämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa. www.sets.fi ZERO WASTE TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Suomalaisen vihreän liikkeen juuret tulevat monelta suunnalta: ravintola Kasvis, ydinvoiman vastainen liike, Koijärvi, Inkoon ympäristöleiri, Lepakon valtaus ja punk, tuki kehitysmaille, ihmisoikeusasiat, pienlehdet, rauhanliike. Sari Aallon tuore tietokirja on ensimmäinen kattava historiatutkimus suomalaisen vihreän puolueen synnystä. Se kartoittaa vihreiden muotoutumista ja siirtymistä puoluepolitiikkaan – ja osoittaa samalla miten varrelle mahtui monia myyttisiksi muodostuneita tapahtumia, aatteellista pohdintaa ja ristiriitoja. www.intokustannus.fi Ra in er Ku rk a: D ra go n G irl ILMOITUS Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n Dinot yhdistävät
KES ÄKU UN MER KKI TUO TTE ET IC-98:n viimeaikaisia teoksia yhdistävät pohdinnat ympäristötuhosta ja ihmisen jälkeisestä maailmasta. Helsingin Taidehalli 26.5.–5.8.2018 Nervanderinkatu 3, Helsinki 12 €/8 €/Museokortti www.taidehalli.fi IC-98: 2016–2018 VAIHTOEHTOPUOLUE – VIHREÄN LIIKKEEN TIE PUOLUEEKSI KATJA FRANGE: KUUNSILTA Katja Frangen uutuuskirja pohjautuu kokemusperäiseen modernin naisen sankarittaren matkaan, jossa ihme ja arki kohtaavat kuljettaessa kohti feminiinisen ja maskuliinisen energian välistä liittoa. Kirja on samalla avain uuteen tietoisuuteen sekä maailmaan, jossa naiseus ja feminiinisyys voidaan kohdata uudella tavalla. Tutustu koko valikoimaan Viisas Elämä -nettisivuilla tai vieraile Helsingissä Shine on! Books & Goods -kaupassa osoitteessa Fredrikinkatu 35. www.viisaselama.fi Fiskarsin käsityöläisten, muotoilijoiden ja taiteilijoiden osuuskunta ONOMAn kesänäyttely ABOUT CLAY pureutuu saven syvimpään olemukseen ja kokoaa yhteen ainutlaatuisen kattauksen eurooppalaista keramiikkataidetta 42 taiteilijalta. Kuparipaja 13.5.– 2.9.2018 ma–su 11–18 Kuparivasarantie 5, Fiskars www.onoma.fi www.facebook.com/aboutclayexhibition ABOUT CLAY – EUROOPPALAISEN KERAMIIKKATAITEEN HELMIÄ “Uusi levy Taika tapahtuu tuntuu jo nyt potentiaaliselta Suomi-rockin klassikolta” kirjoittaa Ylen Olli Kangassalo. Hittilevyksi noussut ja kriitikoiden ylistämä Litkun soololevy Juna Kainuuseen saa jatkoa uuden soolomateriaalin myötä. Klassikkolevystä on epäilemättä kyse tämänkin levyn kohdalla. Taika tapahtuu on saatavilla CD-, sekä kasetti -versiona. 12” LP ilmestyy elokuussa 2018 ja on ennakkotilattavissa Luova Recordsin verkkokaupasta, sekä useista levykaupoista. www.luovarecords.com LITKU KLEMETTI – TAIKA TAPAHTUU Otso Sillanaukeen Zero Waste – jäähyväiset jätteille johdattelee lukijan kohti kestävämpää kuluttamista elämänlaadusta tinkimättä. Se tarjoaa katsauksen jätteettömään elämäntyyliin käytännönläheisten vinkkien ja omakohtaisten kokemusten avulla. Oman jätemäärän pienentäminen kotona, keittiössä ja kaupassa voi olla helppoa ja innostavaa. www.sets.fi ZERO WASTE TELAKAN TERASSI Tampereen kulttuuritalo Telakan terassi on jälleen auki. Tarjolla tutut terassivirvokkeet ja monipuolisen ravintolakeittiön muut herkut. Tsekkaa myös netistä talon klubi-iltojen, teatterin ja gallerian ohjelmat. Tullikamarin aukio, 3 Tampere www.telakka.eu Suomen Pyöräliitto on valinnut vuoden arkipyöräksi Pelago Airisto Commuterin. Raati kehui sitä laadukkaaksi ja klassisen kauniiksi, josta on vaikea löytää valittamista. Pyörässä näkyy vahvasti suomalainen muotoiluperinne ja laatuajattelu. Airisto Commuterilla työmatkat ja kesäiset retket sujuvat nautinnollisesti ja tyylillä. Pyörän osat ovat laadukkaita ja helppohoitoisia. Esimerkiksi napadynamovalot takaavat sen, etteivät valot ikinä unohdu matkasta. Shimanon Alfine 8-vaihteisto ja hydrauliset levyjarrut toimivat kevyesti kaikissa olosuhteissa. www.pelagobicycles.com VUODEN ARKIPYÖRÄ PELAGOLTA Suomalaisen vihreän liikkeen juuret tulevat monelta suunnalta: ravintola Kasvis, ydinvoiman vastainen liike, Koijärvi, Inkoon ympäristöleiri, Lepakon valtaus ja punk, tuki kehitysmaille, ihmisoikeusasiat, pienlehdet, rauhanliike. Sari Aallon tuore tietokirja on ensimmäinen kattava historiatutkimus suomalaisen vihreän puolueen synnystä. Se kartoittaa vihreiden muotoutumista ja siirtymistä puoluepolitiikkaan – ja osoittaa samalla miten varrelle mahtui monia myyttisiksi muodostuneita tapahtumia, aatteellista pohdintaa ja ristiriitoja. www.intokustannus.fi Ra in er Ku rk a: D ra go n G irl TÄSSÄ LEHDESSÄ MUUN MUASSA 5 / 2018 • 5 VOIMA Hämeentie 48, 00500 Helsinki, puhelin 044 238 5109, sähköposti voima@voima.fi, toimituksen sähköposti toimitus@voima.fi, voima.fi | VASTAAVA PÄÄTOIMITTAJA Jari Tamminen 050 331 4357 | VIERAILEVAT PÄÄTOIMITTAJAT Ninnu Koskenalho & Suvi Jaakkola | ULKOASU Ninni Kairisalo & Antti Kukkonen, mainosgraafikko Ninni Kairisalo | MUU TOIMITUS Annika Pitkänen, Velda Parkkinen, Laura Railamaa, Tuomas Rantanen, Iida Simes & Kaisu Tervonen | TOIMITUSJOHTAJA Teemu Matinpuro | YHTEYSPÄÄLLIKKÖ Antti Kurko 040 834 0286 | KUSTANNUSPÄÄLLIKKÖ Tuomas Rantanen 040 507?7165 | AVUSTAJINA TÄSSÄ NUMEROSSA Eerika-Evely Ee Eisen, K. E. Hellman, Sirpa Hyvärinen, Lauri Juvela, Tapio Kumpula, Marko Laihinen, Eemi Nordström, Marko Stenroos, Saara Toukolehto, Miia Halme-Tuomisaari, Ari Turunen, Mari Valdur & Heikki Wilenius | JULKAISIJA Voima Kustannus Oy | YHTIÖN OSAKKAAT Rosebud Books Oy, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Suomen Rauhanpuolustajat, Heikki Hiilamo & Tuomas Rantanen | JAKELU Jari Tamminen 050 331 4357 | TILAUKSET Antti Kurko 040 834 0286 | VOIMAN VUOSITILAUS 10 numeroa 39 euroa | PAINO Sanomapaino, Vantaa | PAINOS 70 000 | ISSN 1457-1005 | REKISTERISELOSTE voima.fi/rekisteriseloste | VOIMA – EXTERMINATE! since 1999. Ka nsi: Ve lda Pa rkk ine n 5 4.6.–8.7.2018 36 22 Dinot yhdistävät Vastarinnan kulttuuri HYVÄT VOIMAN LUKIJAT! Meidän on kerrottava teille jotakin tärkeää. Asioiden tila on tämä: meitä kaikkia ohjaa tälläkin hetkellä korkeampi voima. Se on suurempi ja vaikutusvaltaisempi kuin maallisen hallituspolitiikan kiemurat tai oma oikukas vapaa tahtomme. Se ohjailee niin päättäjien mieliä kuin henkilökohtaisen elämämme näköaloja ja haistattaa individualismille pitkät. Joka puolella maailmaa ihmisten todellisuus muodostuu lukemattomista erilaisista rakenteista. Niistä vaarallisimmat ovat täysin näkymättömiä, piilotettuja ja tiedostamattomia. Meitä ohjaava voima asuu näissä rakenteissa – eikä pelkästään asu vaan luo ja ylläpitää niitä. Tämä voima liimaa suumme kiinni joidenkin sellaisten asioiden kohdalla, joista olisi tärkeää voida puhua. Se luo ja ohjaa automaattisia ja kyseenalaistamattomia käytösmalleja, tapoja, ajattelun ja näkemisen muotoja. Se saa meidät kiinnittämään huomiomme tiettyihin asioihin ja ohittamaan toiset täysin, ja piiloutuu onnistuneesti pinnallisempien ilmiöiden taakse silNARUT, JOISTA MEITÄ VEDELLÄÄN KIILA-LIITE loin, kun etsimme syytä omalle tai muiden käytökselle. ANTROPOLOGIT KUTSUVAT tätä voimaa ”kulttuuriksi”. Se ei ole monoliittinen eikä staattinen asia, eikä oikeastaan koskaan kahden eri henkilön kohdalla täysin sama. Se on ajassa ja paikassa muuttuva monimutkainen kudelma, joka luo pohjan lähes kaikelle sisäiselle ja sosiaaliselle elämälle. Kulttuuri ilmenee tavoissamme, puheissamme ja ajatuksissamme, mutta ei rajoitu niihin: se on myös näkymättömiä rakenteita, jotka ohjaavat näiden inhimillisten toimintojen muodostumista ja valikoitumista. Kulttuuristen rakenteiden paljastaminen ja auki selittäminen on ensimmäinen askel niiden kumoamiseen. Kaikki rakenteet eivät tietenkään ole haitallisia – mutta monet ovat, vähintään joillekin yksilöille ja ihmisryhmille. Joka tapauksessa niiden näkyväksi tekeminen antaa meille tilaa valita vapaammin ja kohdata toisiamme aavistuksen verran suoremmin, hieman tietoisempina matkustajina kulttuurin kohisevassa virrassa. TÄMÄ VOIMAN NUMERO tarjoaa antropologisia näkökulmia kiinnostaviin teemoihin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Tieteenalamme tutkimuskohteiden kirjo on harvinaisen laaja. Suurennuslasin alla on aiheita futuristista visioista kauas esihistoriaan, kun pohdimme robotiikan ja älykkäiden koneiden moraalia ja paljastamme, millä tavoin dinosauruksia on käytetty nationalismin välineenä. Puramme ihmisten arkeen ja hyvinvointiin liittyviä rakenteita tarkastellen romanien työllistymistä Suomessa ja aborttien määrää Mongo liassa. Katsomme Pohjois-Koreaa koskevaa uutisointia hieman erilaisin silmin ja kurkistamme saksalaisen vessakulttuurin omaleimaisiin piirteisiin. Myös mielenterveyden kysymysten kulttuurisidonnaisuus saa osansa. Jos lehden sisältö miellyttää, kutsumme teidät tutustumaan kansantajuistetun antropologian ilahduttavaan runsauteen ja mentaalisiin vallankumouksiin verkkojulkaisu AntroBlogissa, osoitteessa antroblogi.fi. SUVI JAAKKOLA & NINNU KOSKENALHO G en nad y Ku rus hin Pääkirjoitus 44 Otso Kantokorpi 35 11 Mainosparodia Beninistä
6 • 5 / 2018 Pohjois-Korea näyttää totuuden länsimaisesta nykydemokratiasta. TEKSTI HEIKKI WILENIUS KUVA NINNI KAIRISALO Politiikan teatteria R OBOTTIMAISET liikennepoliisit, suuren johtajan poismenoa hysteerisesti surevat massat ja arirangtanssispektaakkelit. Siinä otos pohjoiskorealaista kuvastoa, jota suomalaisille on tarjottu viimeisten noin 20 vuoden aikana. Yhteistä näille kuville on toiseuttaminen: pohjoiskorealaisten määrittely itsemme vajavaiseksi ja alisteiseksi peilikuvaksi. Pohjois-Korea on liberaalin demokratian Orientti, eksoottinen vastakohta, jossa yksilöllisyys on kielletty ja jossa eletään pysähtyneisyyden tilassa. Tämä journalismin genre on edelleen voimissaan. Viimeksi tänä keväänä Helsingin Sanomien toimittaja Katriina Pajari matkusti Pohjois-Koreassa ja kirjoitti sieltä kokemiaan ”hämmentäviä havaintoja”. Kun pohjoiskorealaiset kitkevät kasvimaata kyykyssä, se on heille ”yhä luonnollinen työasento” (HS 29.4.2018). Ergonominen työskentelyasentokin toimii siis tarvittaessa todisteena takapajuisuudesta. Yleensä antropologit näkevät tehtäväkseen kritisoida tämäntyyppisiä toiseuttavia kuvastoja, mutta tässä kirjoituksessa en yritä oikoa suomalaista Pohjois-Koreaan liittyvää uutisointia. Sen sijaan haen selitystä sille, miksi mielikuvamme Pohjois-Koreasta ovat niin eksotisoivia. Kiteytyykö orientalistisiin kuvitelmiin jokin ajatus omasta yhteiskunnastamme? En väitä tietäväni mitään pohjoiskorealaisesta todellisuudesta. Kirjoitukseni aiheena on kuvitelmamme Pohjois-Koreasta. Tekstin ”me” viittaa liberaaleihin demokratioihin: yksilönvapauden, valistuksen ja kansanvallan nimeen vannoviin yhteiskuntiin. POHJOIS-KOREA A luonnehditaan usein ”teatterivaltioksi”, ja sen yhteiskuntaa pidetään perhemetaforan mukaan järjestettynä: yksinvaltias on alamaisilleen kuin isä lapsilleen. Nämä eivät kuitenkaan ole pohjoiskorealaisia käsitteitä. Perhemetaforat ovat yleisiä politiikassa ympäri maailmaa, ja teatterivaltion käsite on peräisin Indonesiasta. Sen lanseerasi antropologi Clifford Geertz kirjassaan 1800-luvun balilaisista kuningaskunnista. Antropologi Nils Bubandt on tutkinut Indonesian demokratiaa ja erityisesti sen kääntöpuolta: korruptiota ja poliitikkojen mustaa magiaa. Bubandt kirjoittaa, että demokratiaa voidaan pitää maassa samanaikaisesti onnistuneena ja epäonnistuneena. Indonesia on sekä Kaakkois-Aasian demokraattisin että korruptoitunein valtio. Bubandtille tämä on luontevaa: demokratia tarvitsee oligarkkejaan ja korruptiotaan uusintaakseen itsensä. Tarvitseeko demokratia myös teatteria? Julkisia poliittisia näytelmiä on liberaaleissa demokratioissa pidetty epäilyttävinä, koska niillä voidaan harhauttaa kansalaisia sen sijaan että haettaisiin heidän hyväksyntäänsä vallitsevalle politiikalle. Indonesian politiikan tutkimuksessa tätä ennakkoluuloa on kritisoitu – on mahdollista, että poliittinen johto on vilpitön rituaalin ja pompöösin seremonian ystävä. Toisaalta vilpittömän debatin kautta itsensä lunastavan järjestelmän ideaali alkaa olla mennyttä. Tämän habermaslaisen houreen ovat korvanneet kyyniset ja vilpilliset narsistit, niin sanotut ”vahvat johtajat”, jotka ovat usein mieltyneet juuri show’hun. Isälliset poliitikkonäyttelijät täyttävät median maassa kuin maassa. LIBER A ALIEN DEMOKR ATIOIDEN maailma on sijoittanut kaikki järjestelmäänsä liittyvät pelot ja ahdistukset totalitaarisiin yhteiskuntiin. Viimeinen stalinistinen linnake, Pohjois-Korea, on täyttänyt tätä roolia viime vuosina. Kun Kim Jong-il kuoli, liberaalien demokratioiden mediat täyttyivät hysteerisesti itkevien pohjoiskorealaisten kuvista. Erityisesti yleisön kommenteissa itkun vilpittömyyttä epäiltiin ja hämmästeltiin laajasti. Kim Jong-unin Pohjois-Korealla on samankaltainen funktio. Se on arkkityyppi vilpillisestä politiikasta. Kansa teeskentelee ja johtaja valehtelee. Antropologi William Mazzarella toteaa, että politiikan syyttäminen teat terimaiseksi on vanha liberaali kritiikki totalitaristisia ja feodaaleja yhteiskuntia kohtaan. Vilpillisyys kertoo hallinnon puutteista. Mutta itkeviä pohjoiskorealaisia kritisoitiin kaksilla korteilla: toisaalta epäiltiin väkijoukkojen surun aitoutta, toisaalta niitä pidettiin täysin maan hallintojärjestelmän alistamina. Pohjois-Korean täytyy näyttäytyä vilpillisenä, jotta liberaalit katsojat voivat peilata omaa järjestelmäänsä siihen. Toisaalta, jo Kim Jong-ilin kuolinrituaaleja seuratessa vallitsi epävarmuus siitä, huijaako Pohjois-Korea omia kansalaisiaan vai sururituaalin ulkomaisia katsojia. Liberaalissa poliittisessa kulttuurissa parodia ja vilpittömyys ovat menneet sekaisin. PohjoisKorea ei ole enää se selkeä kuviteltu vastakohta ”meille”. DONALD TRUMP edustaa liberaalille demokratialle sen korruptiota. Trumpin ja vastaavien kotoperäisten vitsaus ten jälkeen on mahdotonta jatkaa teeskentelyä, että liberaalissa demokratiassa vilpittömät argumentit diskuteeraavat keskenään ja paras niistä voittaa. Tällöin Pohjois-Korea asettuu uuteen valoon. Sen peilikuvamaisista piirteistä tuleekin ymmärrettävämpiä. Kenen länsimaisen johtajan tiedotteet muistuttavat Pohjois-Korean uutistoimistoa, erityisesti mitä tulee virkaanastujaisten kaltaisiin valtiorituaaleihin? Trumpilla on pakkomielle julkisista spektaakkeleista, joiden tarkoitus on todistaa hänen intensiivistä kansansuosiotaan. Näiden totalitarististen toiveiden lisäksi Trump on ihannehenkilö tekemään ”diilin” Kim Jong-unin kanssa. Hän on poliittisena figuurina samanlainen: arvaamaton, narsistinen, pragmaattinen ja kyyninen. Kun Kim Jong-il kuoli, liberaalia mediaa ja sen kommentaattoreita ahdistivat uutiset Pohjois-Koreasta. Nyt Trumpin karaisemat tiedotusvälineet raportoivat Kim Jong-unista ja Trumpista keskenään samanlaiseen, asialliseen tyyliin. Karismaattinen despootti on uusi normaali. THEODOR ADORNO ja Max Horkheimer viettivät aikaa Kaliforniassa toisen maailmansodan loppupuolella. Niin natsi-Saksa kuin Yhdysvaltojen kapitalismi olivat lannistaneet heidät. Tästä neuvottomuudesta kumpusi heidän yhteisteoksensa Valistuksen dialektiikka, jossa he väittävät, että valistusajattelu ja siihen liittyvä järjenkäytön ihannointi on vain myytti muiden joukossa. Ennemmin tai myöhemmin valistushaaveet vajoavat takaisin sinne, mistä kumpusivatkin: taikauskoon ja myyttiin. Adornoa ja Horkheimeriä mukaillen voisi väittää, että demokratiaan kuuluu myytti, että se on erilaista kuin perinteeseen tai hallitsijan karismaan perustuva vallankäyttö. Tämä demokratian viimeaikainen vajoaminen autoritarismiin on merkki siitä, että demokratia on kuitenkin alastomimmillaan Kim Jong-unia ja Donald Trumpia. TÄLLÖIN POHJOIS-KOREA ei voi olla enää orientalistinen peilikuvamme, jota katsoessa voimme onnitella erinomaisuutamme ja unohtaa pelkomme ja patologiamme. Pohjois-Korea on totuus demokratiasta. Kirjoittaja on Indonesian paikallispolitiikasta väitöskirjaa tekevä antropologi, joka kaikesta huolimatta uskoo demokratiaan. Orientalismin muodot Kirjallisuustieteilijä Edward Said esitteli orientalismin käsitteen kirjassaan Orientalism (1978). Hän kritisoi länsimaiden kuvauksia Aasiasta ja analysoi sitä, miten ne ovat toimineet oikeutuksina erityisesti Lähi-idän maiden alistamiselle. Länsimaalaisten harjoittama orientalismi ei ole rajoittunut Aasiaan. Orientalismin yleisempi mekanismi on toiseuttaminen, jossa romantisoidaan tai demonisoidaan toista kulttuuria, perinnettä tai yhteiskuntaa. Klassisia esimerkkejä ovat Hegelin rasistinen kuvaus Afrikasta paikkana, jossa ei ole kulttuuria, ja varhaiset kuvaukset Amerikan alkuperäiskansoista vihamielisinä ja turmeltuneina villeinä. Eräs Saidin esimerkeistä on Henry Kissingerin essee vuodelta 1966, jossa tämä jakaa maailman kahtia. Kissingerin kuvitelmissa länsimaiset ihmiset ymmärtävät, että todellisuus on olemassa riippumatta havaitsijasta. Kehittyvissä maissa taas hänen mukaansa uskotaan Newtonia edeltävään maailmankatsomukseen, jossa mitään ulkoista, objektiivista todellisuutta ei katsota olevan olemassa. Essee
5 / 2018 • 7 Teatterivaltion tuho Alkuperäiset balilaiset 1800-luvun teatterivaltiot saivat väkivaltaisen lopun, kun hollantilaiset 1900-luvun alussa hyökkäsivät viimeisiä itsenäisiä kuningaskuntia vastaan Etelä-Balilla. Kuninkaat perheineen ja satoine seuraajineen, mukanaan vaimot ja lapset, pukeutuivat valkoisiin seremonia-asuihinsa, aseistivat itsensä kristikareilla ja kävelivät hollantilaisten kivääritulta kohti. Näitä kollektiivisia rituaali-itsemurhia kuvailtiin sanalla puputan (”loppuminen”). William Mazzarella huomauttaa, että liberaali demokratia on käsitteenä muotoutunut tällaisten siirtomaavallan aikaisten kohtaamisten tuloksena. Hollantilaisetkin olivat mielestään hyvän asialla, kitkemässä balilaisten vastenmielisinä pitämiään tapoja. Mitenköhän nykyisten poliitikkonäyttelijöiden urat loppuvat? Se tuskin tapahtuu yhtä dramaattisesti kuin Balin kuninkaille kävi. T. S. Eliotia mukaillen voisi ennustaa, että kun Balilla maailma loppui paukahtaen, Kim Jong-unin ja Trumpin maailma loppuu kitisten.
Niin yrityskulttuuri kuin yliopistot pyrkivät hiljentämään tutkijoiden kriittisiä keskustelunavauksia. TEKSTI MIIA HALME-TUOMISAARI KUVA ANNIKA PITKÄNEN Juteltaisiinko privaatisti? M ITÄ TAPAHTUU , kun tutkija kritisoi julkisesti yritystä tai brändiä? Hän saa viestintäja markkinointiosastolta yhteydenoton, jossa tarjoudutaan avaamaan yrityksen toimintaa ”väärinymmärrysten poistamiseksi”, yleensä privaatissa tapaamisessa. Kun tutkija kiittää tarjouksesta ja ehdottaa puolestaan julkista keskustelua perustellen, että kritiikki on alun perinkin kirjoitettu julkisesta tutkijapositiosta käsin pyrkimyksenä herättää julkista keskustelua, yritys vetäytyy. Tämä tapahtumaketju on toistunut kohdallani vaihtelevin nyanssein kolmasti kuluneena keväänä. Kahdesti yhteydenotot ovat kummunneet teksteistä, jotka on julkaistu Yliopisto2020-blogissa, kolmannella kerralla syynä olivat twiitit henkilökohtaiselta tililtäni. Tutkijakollegoilta olen kuullut, etten ole kokemuksineni yksin: eräs kollega kertoi, kuinka hänelle privaatti tapaaminen oli esitelty mahdollisuutena saada tutkimukseen uudenlaista ”syvyyttä” – ehdotus, joka ymmärrettävästi näyttäytyi tutkijalle ristiriitaisena ja jopa loukkaavana. MISTÄ NÄISSÄ yhteydenotoissa on kyse, ja mitä ne kertovat siitä kädenväännöstä, jota parhaillaan käydään tutkijoiden ja tutkitun tiedon yhteiskunnallisesta roolista? Paljonkin. Yritysten yhteydenotot kyseenalaistavat käsityksen siitä, kuka saa käyttää julkista keskustelutilaa ja minkälaisista positioista käsin. Lisäksi kuvioon nivoutuu kädenvääntöä yhteiskunnallisesta vallasta, representaatioista ja tulkintojen legitiimiydestä. Saamissani yhteydenotoissa tämä jännite näkyy käytetyssä kielessä: viestien lähettäjätaho on esitetty monikkomuotoisena ”me”-toimijana: ”Me olemme lukeneet tekstiäsi kiinnostuksella.” Tutkijaa puolestaan puhutellaan etunimeltä, luontevasti sinutellen. Jokainen saamistani viesteistä on lähetetty henkilökohtaisesti vain minulle. Niihin ei ole linkitetty esimerkiksi Yliopisto2020-blogin professoritason ylläpitäjiä, jotka viime kädessä ovat päättäneet tekstien julkaisemisesta ja käyttävät näin päätoimittajuuteen verrattavaa valtaa ja vastuuta. Yhdessä nämä lähestymistavat voi nähdä pyrkimyksinä synnyttää tutkijalle vaikutelma, että yhteydenoton takana on huomattavasti tutkijaa suurempi toimija: taho, joka on sekä halukas että kyvykäs suojaamaan omia intressejään ja julkista imagoaan. Tutkija puolestaan esitetään sekä retorisesti että konkreettisesti itsenäisenä, privaattina, ”pienenä” toimijana, joka edustaa vain omia näkemyksiään 8 Artikkeli
5 / 2018 • 9 ja toimii vailla sellaista yhteiskunnallista vaikutusvallan vipuvoimaa, joka voisi haastaa yritystoimijan. Syntyy vaikutelma, että tutkijaan suhtaudutaan omia mielipiteitä esittävänä yksityishenkilönä, ei legitiiminä yhteiskunnallisten asioiden analysoijana, joka osallistuu julkiseen keskusteluun tiedeyhteisön edustajana tutkitun tiedon pohjalta. NÄMÄ YRITYSTOIMIJOIDEN ja tutkijoiden väliset viestit voidaan nähdä tuoreimpina esimerkkeinä laajemmista kehityskaarista, jotka ovat vaikuttaneet yhteiskunnassamme jo pitkään. Samaan vyyhteen voidaan linkittää median tavaksi muuttunut taipumus käyttää omia toimittajiaan sisällöllisinä asiantuntijoina tutkijoiden sijaan. Toisen esimerkin tarjoaa ajatushautomoiden ja ”tutkimustehtaiden” kasvanut vaikutusvalta niin julkisessa keskustelussa kuin poliittisessa päätöksenteossa. Viimeisin kohua herättänyt ilmiö ovat työelämäprofessuurit, joilla yliopistoihin kutsutaan elinkeinoelämässä ansioituneita henkilöitä – joskus täysin ilman tutkimuksellisia meriittejä. Kaiken tämän seurauksena on jatkuvasti epäselvempää, millaisia tutkitun tiedon ja tutkijoiden yhteiskunnalliset roolit oikeastaan ovat. Yliopistot eivät ikävä kyllä ole näistä kehityskaarista irrallaan, päinvastoin. Kuvaavaa on, että kaksi saamistani yhteydenotoista on tullut nimenomaan yliopiston sisällä toimivista, osin yliopiston omistamista yrityksistä. Äkkiseltään tämä yllättää. Eikö tutkijoiden tehtävä ole nimenomaan esittää kriittisiä näkökantoja, tarvittaessa myös yliopistojen sisällä? Valitettavasti todellisuus on yhä useammin toinen: yritysmaailmasta tuttu viestintäkulttuuri on hälyttävästi yleistynyt myös yliopistoissa, yhtenä lieveilmiönä kriittisten soraäänien vaimentaminen. Esimerkin tästä tarjoaa Helsingin yliopiston yhteistyösopimus Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n ja Xinova-nimisen yrityksen kanssa, mitä kritisoin Yliopisto2020-blogissa. Yhteydenotossaan Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n edustaja luonnehti esiin nostamiani näkökantoja ”huoliksi”, jotka hän katsoi mahdolliseksi avata henkilökohtaisella keskustelulla. Kärjistäen esiin nostamani tekijät eivät siis näyttäytyneet relevantteina ja legiitiimeinä tulkintoina, jotka esitin tutkijan positiosta. Sen sijaan olin ”väärässä”, ja käsitykseni tuli oikaista privaatisti. TOISTAISEKSI ASIAT ovat suomalaisessa kontekstissa pysyneet maltillisina. Korviini ei ole kantautunut ”hankaliin” tutkijoihin kohdistuneita suoranaisia sanktioita, ei myöskään tarinoita suorasta sensuurista – ellei mukaan lasketa Jyväskylän yliopiston kohua herättänyttä päätöstä poistaa nettisivultaan mainintaa tutkija Jouni Tillin tekstistä, joka kritisoi Sipilää. Myös keskustelu yritysten kanssa on sisältänyt positiivisia piirteitä: saamissani viesteissä on tuotu esiin, että henkilökohtaisesti kriittisiä keskustelunavauksia arvostetaan. Helsingin innovaatiopalvelut Oy:n kanssa myös mahdollisuus julkiseen keskusteluun on avoin. Samalla uuden keskustelukulttuurin kanssa on oltava tarkkana. On selvää, että brändien suvaitsevuus kritiikkiä kohtaan on rajattua, ja pääosin mahdolliset julkiset keskustelut halutaan käydä huolella kehystetyissä konteksteissa, jotka eivät salli brändin lokaamista. Yhteiskuntatieteilijänä näen tämän kaiken sitä ongelmallisempana, mitä enemmän yritysja bränditoimijat ovat ottaneet roolia yhteiskunnan visionääreinä ja arkkitehteina. Mainostoimistojen kiiltävät legitimaatiokampanjat muodostavat tähän kehitykseen kokonaan oman alalukunsa, joka sekin tarvitsisi kriittistä analyysiä. Maailmalta kantautuu myös huolestuttavia esimerkkejä tilanteista, joissa yliopistojen viestintäosastot ovat alkaneet toimia brändipoliiseina. Eräs huhu kertoo tilanteesta, jossa opiskelijaa oli nuhdeltu, kun tämä oli esittänyt erään monikansallisen yrityksen pääjohtajalle kriittisiä kysymyksiä tämän pitäessä puhetta yliopistolla. Kriittisten kysymysten katsottiin nolostuttaneen pääjohtajaa ja näin potentiaalisesti vahingoittaneen yliopiston brändiä elinkeinoelämän ja akateemisen maailman vitaalisena kohtauspaikkana. Oman lisänsä kuvioon tuovat tutkijoiden jatkuvasti lisääntyneet pätkätyösuhteet. Syystä voi kysyä, kuinka moni tutkija uskaltaa työsuhteensa ollessa jatkuvasti katkolla kritisoida esimerkiksi yrityksiä, joiden johtoportaista löytyy yliopiston hallituksen jäseniä – tai vaikkapa yliopiston rehtori, joka viime kädessä päättää yliopiston rekrytoinneista. Kaiken tämän vuoksi yritysten privaatit yhteydenotot tutkijoille ovat merkittävä ilmiö, josta on syytä puhua julkisesti. Yliopistojen yhteiskunnallista työnjakoa ajatellen meillä on aivan liikaa menetettävää, jos sallimme suumme sulkemisen ”privaateilla selvennystapaamisilla”. MEIDÄN TULISI myös pysähtyä kysymään – kuten Helsingin yliopiston rehtorivaalissa loppusuoralle päässyt Outi Vaarala teki hiljattain blogissaan – miksi yliopistot ovat päätyneet nykytilaan. Miksi niiden seinien sisällä enenevästi hyssytellään ja suojellaan brändiä sen sijaan, että yliopistot toimisivat kriittisen keskustelun suunnannäyttäjinä? Kenen intressejä ja valtapyrkimyksiä tämä vaientamisen kulttuuri palvelee, niin yliopistojen sisällä kuin yhteiskunnassa laajemmin? Jos joku kokee minun liioitelleen tai vääristelleen asioita tässä kirjoituksessa, lähden ilomielin asiasta julkiseen keskusteluun. Yhteydenottoja innolla odottaen! Kirjoittaja on sosiaalija kulttuuriantropologian yliopistolehtori, HY, Kansainvälisen oikeuden dosentti, TY, Allegra Lab Hkin pj, Tutkitusti-hankkeen vetäjä. E UROOPAN parlamentissa vieraili hiljakkoin Mark Zuckerberg. Nuorta 34 vuotiasta maailman rikkaimpiin kuuluvaa miestä palloteltiin tärkeillä kysymyksillä, mutta kaikkiin hän ei vastannut. Zuckerbergin vierailu oli seurausta Cambridge Analytican yhtiön entisen työntekijän paljastuksesta, jonka mukaan yhtiö oli väärinkäyttänyt 87 miljoonan ihmisen tietoja. Zuckerberg pyysi anteeksi ja vakuutti, että he tekevät kaikkensa valeuutisten, kiusaamisen ja terroritekojen estämiseksi. Faktantarkistukseen lisätään 20 000 uutta työntekijää. Euroopan parlamentin vaalit toukokuussa ensi toukokuussa voidaan pitää ilman trollien ja bottien sekaantumista vaaleihin kuten Yhdysvaltojen viimeisisä presidentinvaaleissa tapahtui. Hän myös kertoi, että ulkopuolisten vaaleihin sekaantuminen onnistuttiin estämään Ranskan ja Saksan vaaleissa. – Olen sitoutunut pistämään asiat kuntoon, hän vakuutti jo aiemmissa kuulemistilaisuuksissa USA:n kongressissa Washingtonissa. En oikein jaksa uskoa Mark Zuckerbergiin, sillä hänen omistuksessaan olevien alustojen ansaintalogiikka perustuu rahan tekemiseen. Onko hän kaunotar, jota hänen luomansa hirviö nyt uhkaa. Voidaanko hirviötä vielä kesyttää? Me kuluttajat syötämme sokeana tietojamme yrityksille, joiden idea perustuu siihen, miten hyvin ne meidät tuntevat. Jokainen klikkaus, Google-haku ja somepostaus tallennetaan ja algoritmit hyödyntävät ja jäsentävät valtavaa tietomäärää. Tietojamme voidaan käyttää hyvään ja pahaan. Terroritekojen suunnittelijat voidaan paljastaa pian 99-prosenttisesti, lupasi Zuckerberg. Hän myös vakuutti, että muutaman vuoden kuluessa on valmiina teknologia, joka pystyy seulomaan vihapuheet ja valheuutiset. Verkkoalustan takana toimivat algoritmit. Algoritmit ovat tietoyhteiskunnan näkymättömiä rakennuspalikoita. Ne keräävät, jäsentävät ja suodattavat tietoa ja tekevät lopulta päätöksiä kuten mitä hakutuloksia saamme, minkä hintaisia lentolippuja tai hotellihuoneita meille tarjotaan ja mitä uutisia me näemme Facebookissa tai ketä kannattaa äänestää. Algoritmit eivät ole neutraaleja. Jo nyt on viitteitä ongelmista, jotka liittyvät verkkoalustojen toimintaan. Niitä ovat informaatiokuplien voimistuminen, valeuutisten leviäminen ja kuluttajien epätasa-arvoinen kohtelu. Algoritmien vaikutuksia pitää tarkastella nyt kun ihmiset vielä vastaavat algoritmien ohjelmoinnista. Seuraavaksi koneoppiminen pyyhkii ihmiset yhtälöstä pois, ja algoritmit opettavat ja ohjelmoivat itseään. Olen saanut Euroopan parlamentissa läpi pilottiprojektin, jonka tehtävänä on hahmottaa algoritmien etiikkaa ja mietitä uusi pelisääntöjä. Ihmisillä pitää olla oikeus tietää, miten ja mihin heidän tietojaan käytetään. Algoritmien avoimuutta on lisättävä. Ne eivät voi olla liikesalaisuuksia. LIISA JAAKONSAARI EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSEN LIISAJAAKONSAARI.FI Kaunotar vai hirviö?
10 • 5 / 2018 Etelä ja Pohjoinen kohtaavat länsiafrikkalaisissa mainosparodioissa. TEKSTI JARI TAMMINEN KUVA SALON DE PEINTURE GRAND-POPO BENININ TAIDETEHDAS Artikkeli V UONNA 2010 Riiko Sakkinen järjesti Helsingin Taidehallissa Ensyclopedia-nimisen näyttelyn. Näyttelyssä kaiken tiedon kirja oli muuttunut loputtoman tuntuiseksi sarjaksi karkki-, pikaruokaja seksityömainoksia. Vaikka kuvat olivat peräisin maailman eri kolkilta, ne olivat myös välittömästi tunnistettavia. Näyttely esitti mainokset ensimmäisenä todellisena lingua francana – maailmankielenä, jota kaikki ymmärtävät. Väite kestää tarkastelua melko hyvin. VUONNA 2018 Sakkinen matkusti Beniniin, jossa Grand-Popon rannikkokaupungissa sijaitseva Villa Karo -taiteilijaresidenssi tarjosi näköalan länsiafrikkalaiseen yhteiskuntaan. Mainoskuvastoa taiteessaan toistuvasti käsitellyt Sakkinen kiinnitti huomiota alueella käytössä olleisiin mainostauluihin. ”Käsinmaalattujen mainoskylttien kulttuuri on Beninissä elävää. Tutkin ilmiötä etukäteen, mutta sen laajuus yllätti paikan päällä. Pääkaupunki Cotonoussa melkein kaikki mainokset ovat printattuja, mutta syrjäkylillä suurin osa mainoksista on käsin maalattuja. Beninissä lukutaitoprosentti on alhainen, ja mainoskyltit huomioivat sen – kyltit selittävät tuotteen tai palvelun selkeästi kuvin. Esimerkiksi kampaamokauneussalongin kyltissä on kampauksen lisäksi kuva kädestä, jotta kaikki tajuavat, että siellä tehdään myös manikyyrejä”, Sakkinen kertoo. ”Myös länsimaisten merkkituotteiden mainokset on usein maalattu esimerkiksi suoraan kaupan seinään.” Grand-Popossa paikallinen Gustavo Afaihoun toimi Sakkisen avustajana, tulkkina ja fikserinä. Hän näki taiteilijaresidenssiin saapuneen Sakkisen roolin pitkälti perinteisen kolonialismin jatkeena: eurooppalainen valkoinen mies saapuu hankkimaan halpoja raaka-aineita ja työvoimaa. Tämä ei kuitenkaan ollut Sakkisen tavoite. Pohtiessaan mahdollisuuksia viedä beniniläistä kylttikulttuuria ulkomaille Sakkinen ja Afaihoun perustivat kylttejä tuottavan Salon de Peinture Grand-Popon. Kaksikko palkkasi Louis Houenouden maalaamaan teokset. Toivotusta aiheesta maalatun teoksen hinta postitettuna minne tahansa maapallolla on 500 euroa. Maalausstudio on yritys irtautua jälkikolonialistisesta kaupankäynnistä ja tuottaa taidetta reiluin ehdoin – Houenouden saa hyvän palkan maalaamisesta, ja Sakkinen ja Afaihoun jakavat tuotot keskenään. ”Jos minä en saisi osuutta myynnistä, tämä olisi silkkaa hyväntekeväisyyttä”, Sakkinen kertoo. Hyväntekeväisyys on aina ylhäältä alas annettua, mikä ei ole projektin tavoite. Tehtävien jako toimii niin, että Sakkinen hankkii asiakkaita ja tekee myyntityötä ja Afaihoun puolestaan huolehtii käytännön toimista paikan päällä. Tämä saattaa tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hän matkustaa 20 kilometrin päähän Comén kaupunkiin tulostamaan asiakkaiden lähettämät mallikuvat ja huolehtii valmiiden taulujen postittamisesta. GR AND-POPON käsinmaalatut kyltit eivät suinkaan muodosta ainutlaatuista poikkeusta mainosmaailmassa. Päinvastoin niiden myötä on helppo muistaa, että kaikkialla maailmassa digiratkaisut eivät ole se standardi, jonka varaan markkinointiponnistelut rakentuvat. Esimerkiksi Ghanassa 1980ja 90-luvuilla suositut käsinmaalatut elokuvajulisteet ovat herättäneet huomiota maailmalla, ja on niitä nähty näyttelyissä Suomessakin 2000-luvulla. Alkuperäisiä 1990-luvulla säkkikankaalle maalattuja elokuvajulisteita myydään tuhansien eurojen hinnoilla taidekeräilijöille. Elokuvajulisteissa taiteellinen vapaus on ollut suurta. Ei ole ollut mitenkään poikkeuksellista, että julisteessa näkyy henkilöitä ja tapahtumia, jotka eivät esiinny elokuvassa. Maalaajat eivät usein edes nähneet elokuvia, joiden mainos heiltä oli tilattu. Toisinaan he eivät nähneet edes dvd:ltä esitettävän elokuvan levykoteloa ja joutuivat maalaamaan kuvailun pohjalta. Tämä on johtanut taiteellisiin ratkaisuhin, jotka rikkoivat odotuksia. Ghanalainen sosiologi ja elokuvajulistekeräilijä Joseph Oduro-Frimpong totesi The Atlantic -lehdelle, että nuo julisteet ”näyttivät sen, mikä oli mahdollista ennen siirtymää kohti nykyaikaista teknologiaa”. Vuosituhannen vaiheessa elokuvajulisteiden käsin maalaaminen alkoi kuihtumaan Ghanassa. Muutoksen takana oli tietenkin tekninen kehitys. Elokuvajulisteiden teollinen monistaminen muuttui edullisemmaksi, ja markkinatalous teki lopun työstä. Jotkut ghanalaiset elokuvajulistemaalarit ovat kuitenkin löytäneet toisen uran itselleen maalaamalla elokuvajulisteita tilaustöinä. Tätä uusiotuotantoa on tarjolla netissä, ja hinnat alkavat parista sadasta eurosta. VAIKKA SEKÄ Grand-Popon että Ghanan mainokset ovat välittömästi tunnistettavissa mainoksiksi, poikkeavat ne siitä, mihin keskimääräinen länsimainen katsoja on tottunut. Ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen mutta silti tunnistettavaan tulkintaan niinkin arkisesta ilmiöstä kuin mainonta. Sakkinen itse tilasi Salon de Peinture Grand-Popolta 14-osaisen teossarjan, jossa maailman johtavat poliitikot esiintyvät paikallista parturikampaamoestetiikkaa mukailevissa teoksissa. Bad Hair Day Leaders -sarjan avasivat potretit Donald Trumpista ja Kim Jong-unista. Sakkisen lisäksi teoksia ovat tilanneet myös taiteenkeräilijät, ja yksi Houenouden maalaama taulu on päätymässä vaalijulisteeksi seuraavissa täkäläisissä eduskuntavaaleissa. Häiriköt-päämaja tilasi oheisen parturimainosparodian, jossa hiustenleikkuuta ja parranajoa tarjotaan Chewbaccan kasvoilla. Jää nähtäväksi, nousevatko beniniläiset mainostaulut taidemaailman huomioon samoin kuin ghanalaiset elokuvajulisteet nousivat. Edessä on myös epäilemättä aika, kun halvat tulosteet syrjäyttävät käsinmaalatut mainoskyltit, ja silloin tämä populaarikulttuurin muoto tulee kuihtumaan. Muutos on tietenkin pysyvää. Lisätiedot ja tilaukset: www.facebook.com/ salondepeinturegrandpopo Kuvassa vasemmalta Amoussou Samuel Kéy ja isänsä Louis Houenoude sekä Gustavo Afaihoun.
5 / 2018 • 11 toisen uran itselleen maalaamalla elokuvajulisteita tilaustöinä. Tätä uusiotuotantoa on tarjolla netissä, ja hinnat alkavat parista sadasta eurosta. VAIKKA SEKÄ Grand-Popon että Ghanan mainokset ovat välittömästi tunnistettavissa mainoksiksi, poikkeavat ne siitä, mihin keskimääräinen länsimainen katsoja on tottunut. Ne tarjoavat katsojalle mahdollisuuden tutustua toisenlaiseen mutta silti tunnistettavaan tulkintaan niinkin arkisesta ilmiöstä kuin mainonta. Sakkinen itse tilasi Salon de Peinture Grand-Popolta 14-osaisen teossarjan, jossa maailman johtavat poliitikot esiintyvät paikallista parturikampaamoestetiikkaa mukailevissa teoksissa. Bad Hair Day Leaders -sarjan avasivat potretit Donald Trumpista ja Kim Jong-unista. Sakkisen lisäksi teoksia ovat tilanneet myös taiteenkeräilijät, ja yksi Houenouden maalaama taulu on päätymässä vaalijulisteeksi seuraavissa täkäläisissä eduskuntavaaleissa. Häiriköt-päämaja tilasi oheisen parturimainosparodian, jossa hiustenleikkuuta ja parranajoa tarjotaan Chewbaccan kasvoilla. Jää nähtäväksi, nousevatko beniniläiset mainostaulut taidemaailman huomioon samoin kuin ghanalaiset elokuvajulisteet nousivat. Edessä on myös epäilemättä aika, kun halvat tulosteet syrjäyttävät käsinmaalatut mainoskyltit, ja silloin tämä populaarikulttuurin muoto tulee kuihtumaan. Muutos on tietenkin pysyvää. Lisätiedot ja tilaukset: www.facebook.com/ salondepeinturegrandpopo
12 • 5 / 2018 Yksilö vai vähemmistön edustaja? SUOMALAINEN YHTEISKUNTA määritellään perinteisesti länsimaisia arvoja noudattavaksi ja yksilön oikeuksia korostavaksi. Yksilöllä on yhteiskunnassa velvollisuuksia mutta myös oikeuksia. Vähemmistöjen kohdalla tilanne on usein toisenlainen. Vähemmistöjen edustajia ei nähdä aina yksilöinä, kun yksilöt katoavat kokonaisen kulttuurin ja etnisyyden taakse. Ihmiselle on luontaista hahmottaa maailmaa kategorioiden kautta. Se auttaa meitä jäsentämään ympäris töämme. Mitä kauemmaksi menemme totutuista käytänteistä, arvoista ja tavasta hahmottaa asioita, sitä vaikeammiksi tilanteet saattavat muuttua: mitä kauempaa ihminen vaikuttaa etniseltä taustaltaan ja kulttuurisesti olevan, sitä latautuneempaa valtaväestön suhtautuminen häneen usein on. Toiseus voi näkyä arjessa joskus näennäisesti vähäpätöisinä juttuina, kuten erilaisena äänenvoimakkuutena bussissa. ERITYISEN ONGELMALLISIKSI vähemmistöjen luokittelu käy, kun se liittyy toimintaan kouluissa ja työpaikoilla – erilaisissa instituutioissa ja julkisissa tiloissa. Jos yhdenvertaisuus näissä ei toteudu, puhutaan rakenteellisesta syrjinnästä, rasismin raadollisimmasta muodosta. Helsingin kaupungilla pyritään siihen, että työntekijöiden profiili vastaisi kuntalaisten profiilia. Tämä tarkoittaa, että kolmetoista prosenttia kaupungin työntekijöistä pitäisi olla ulkomaalaistaustaisia. Tavoitetta ei ole vielä saavutettu. Instituutiot kuvastavat suomalaisia arvoja, ja samanaikaisesti instituutioissa toimivat ihmiset oikeuttavat toimintaansa näillä arvoilla – näin tapahtuu silloinkin, kun arvot eivät kannusta kansalaisten yhdenvertaiseen kohteluun. Arvojen konflikti ilmenee usein kohdistettuna johonkin symboliseen: esimerkiksi musliminaisen huivin käyttöön tai romaninaisen samettihameeseen. OLEN TEHNYT yli vuoden etnografista kenttätyötä Suomen romanien keskuudessa ja samanaikaisesti työskennellyt projektissa, jonka tarkoituksena on romanien sosiaalisen osallisuuden tukeminen ja köyhyyden ehkäiseminen. Suomen romanit ovat vuodesta 1968 olleet aktiivisesti mukana suunnittelemassa romanipoliittisia toimenpiteitä, mutta he taistelevat yhä sosiaalisista ja kulttuurista oikeuksistaan. Monet romanit ovat miettineet nimensä vaihtamista sen vuoksi, että työmarkkinat avautuvat heille nykyisellään nihkeämmin kuin ”perusvirtasille”. Muslimitaustaisten kohdalla on ollut samansuuntaista pohdiskelua. Nimen vaihtaminen ratkaisee ongelman kuitenkin vain työhaastatteluun asti. ONGELMAT EIVÄT ilmesty yhtäkkiä työelämän kynnyksellä, vaan toiseus rakentuu jo lapsena. Nuorille ulkopuolisuuden kokemukset ovat erityisen haitallisia. Toiseuttaminen ei kuitenkaan ole yksisuuntaista tai pääväestön etuoikeus. Toiseuden kautta vähemmistöjen yksilöt muodostavat ja muokkaavat omaa kulttuurista identiteettiään. Yhteiskunta odottaa vähemmistöiltä integroitumista, mutta ei anna siihen mahdollisuuksia. Olisiko parempi unohtaa ajatus integraatiosta ja puhua yhdenvertaisesta kulttuurisesta rinnakkainelosta? MARKO STENROOS Kirjoittaja työskentelee Helsingin yliopistolla All Youth -tutkimushankkeessa. Saksalaiseen vessakulttuuriin kuuluu tarkka kehon ja sen eritteiden kontrolli. TEKSTI SAARA TOUKOLEHTO KUVA ELSA PIELA Pissaa ja kakkaa K ULTTUURISET ja sosiaaliset erot ilmenevät usein parhaiten kaikkein perustavanlaatuisimmissa arkisissa yhteyksissä. Antropologit tutkivat esimerkiksi ruokailua, nukkumajärjestystä ja työnjakoa, sillä ne ovat elämän perusedellytyksiä, jotka kertovat olennaisia asioita tutkittavista ihmisryhmistä. Jotkut arkisen elämän osaalueet tuntuvat kuitenkin jääneen vähemmälle huomiolle. Vessatapoja esimerkiksi on laajasti pidetty intiiminä, yksityisenä ja epämiellyttävänä puheenaiheena. JAPANILAINEN robottipönttö, kiinalainen kakkakouru, erilaiset reikävessat… Wc-tilat, pönttöjen muodot ja vessassa asiointiin liittyvät käytännöt vaihtelevat suuresti ympäri maailman. Edellä mainittujen esimerkkien lisäksi erot tyypillisten ranskalaisten, englantilaisten ja saksalaisten wc-pönttöjen muodossa ovat ilmeisiä, mutta syyt erojen taustalla hämärän peitossa. Pönttöjen välisiä eroja on tunnetusti analysoinut kulttuurintutkija ja filosofi Slavoj Žižek, jonka mukaan pöntön muoto kuvastaa kulloistakin hegemonista ideologiaa. Esimerkiksi ranskalaisessa pöntössä kulminoituu vallankumouksellinen radikalismi, jossa kakka katoaa nopeasti näkymättömiin pöntön perällä olevasta reiästä. Saksalainen konservatismi taas ilmenee kakkapökäleiden harkitun tarkastelun mahdollistavassa pöntössä, jossa pökäleet jäävät kuin tarjottimelle, kunnes pönttö vedetään ja vesi kuljettaa jätökset etuosassa olevaan reikään. Englantilainen liberalismi on puolestaan eräänlainen sekoitus kahta edellistä: pönttö on täynnä vettä, jolloin pökäleet jäävät kellumaan veteen näkyville, mutta niitä ei ole mahdollista analysoida tarkasti samalla tavalla kuin saksalaisessa mallissa. ŽIŽEKIN ANALYYSI muistui mieleeni, kun Saksaan muutettuani törmäsin toistuvasti hyvistä wc-tavoista muistuttaviin kyltteihin esimerkiksi kirjastossa ja työpaikalla. Ihmettelin, miksi aikuisia muistutetaan yksityiskohtaisella sarjakuvalla siitä, kuinka kädet pestään oikein tai kuinka tarpeet tulee suorittaa. Saksalaisten ohjetaulujen mukaan miesten ei tule pissata seisaaltaan. Olen kuullut jopa vuokrasopimuksista, joissa alivuokralainen sitoutuu pissaamaan istualtaan. Eräs ranskalainen ystäväni kertoi tyrannisoivasta saksalaisesta kämppäkaverista, joka uhkasi lakkauttaa hänen alivuokralaissopimuksensa, jos ylös unohtunut istuinrengas vielä kerran paljastaisi hänen pissanneen seisaallaan. Likaiseksi koettu wc lienee paheksunnan kohteena yhtä lailla eri puolilla maailmaa, mutta saksalaisessa vessakulttuurissa kiinnostukseni herätti kontrollin ulottaminen kehollisiin käytäntöihin. Ihmisiä ei ainoastaan neuvota pitämään wc-tila siistinä, heitä myös valistetaan kaikkein optimaalisimmasta tavasta suorittaa tarpeet hygieenisesti. Myös pökäleiden tarkastelun mahdollistava wc-pönttömalli viittaa kehon ja sen eritteiden kontrollin keskeiseen rooliin saksalaisessa ajattelussa. NYKYISIN TÄLLAINEN ajattelu nähdään joissain piireissä konservatiivisena ja monissa uudemmissa asunnoissa on päädytty muun mallisiin vessanpönttöihin. Kontrolliin ja prosessien äärimmäiseen optimointiin perustuvaa ideologiaa vastustetaan myös alakulttuureihin kuuluvissa paikoissa, kuten Berliinin teknoklubeilla ja vallatuissa taloissa, joiden unisex-wc-tilat ovat usein likaisia, pöntöistä puuttuvat istuinrenkaat ja vessakopit ovat joskus jopa ovettomia. Usein poikkeus kuitenkin vahvistaa sääntöä, ja klubilta on helpottavaa palata tarkasti kontrolloituun wc-tilaan. Kirjoittaja on Berliinissä maahanmuuton ja integraation saralla väitöskirjatutkimusta tekevä antropologi ja AntroBlogissa vaikuttava mediaharrastaja. VIE RASPYYHKEET WWW.HELSINKIPRIDE.FI HELSINKI PRIDE 25.6.-1.7.2018 Koko kansan Helsinki Pride tuo kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin juhannuksen jälkeisellä viikolla 25.6. -1.7.2018. Ja tänä vuonna saavumme äänekkäämmin kuin koskaan! Seitsemän päivää, 70 tuhatta ihmistä, yli 80 tapahtumaa 50 lokaatiossa aurinkoisessa Helsingissä – tätä ei kannata missata! Helsinki Pride haluaa tuoda esille yhteisömme moninaisuutta ja tehdä tilaa äänille, jotka usein jäävät kuulematta. Teemamme on ääni, ja sen kautta nostamme esille ne äänet, jotka yhteiskunnassamme vaiennetaan. Helsinki Pride -viikon järjestää seksuaalija sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja oikeuksia edistävä järjestö HeSeta ry sekä laaja joukko vapaaehtoisiamme. Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsinki Pride 2018 -tapahtumiin, jossa olet osa iloista karnevaalia ja tuet ihmisoikeuksia! AVA J A I S B I L E E T MA 25.6. @The Jackie Bar N A I S T E N B I L E E T PE 29.6. @Skohan Nightclub K U L K U E LA 30.6. @Senaatintori P U I S T O J U H L A LA 30.6. @Kaivopuisto PÄ ÄT Ö S B I L E E T LA 30.6. @Hernesaarenranta A LT E R N AT I V E T H U R S D AY TO 28.6. @Kaiku I I S I T B I L E E T TI 26.6. @Stockmann kattoterassi R A P W E D N E S D AY KE 27.6. @Merikerho Kolumni Essee
WWW.HELSINKIPRIDE.FI HELSINKI PRIDE 25.6.-1.7.2018 Koko kansan Helsinki Pride tuo kaikki sateenkaaren värit kaupunkiin juhannuksen jälkeisellä viikolla 25.6. -1.7.2018. Ja tänä vuonna saavumme äänekkäämmin kuin koskaan! Seitsemän päivää, 70 tuhatta ihmistä, yli 80 tapahtumaa 50 lokaatiossa aurinkoisessa Helsingissä – tätä ei kannata missata! Helsinki Pride haluaa tuoda esille yhteisömme moninaisuutta ja tehdä tilaa äänille, jotka usein jäävät kuulematta. Teemamme on ääni, ja sen kautta nostamme esille ne äänet, jotka yhteiskunnassamme vaiennetaan. Helsinki Pride -viikon järjestää seksuaalija sukupuolivähemmistöjen hyvinvointia ja oikeuksia edistävä järjestö HeSeta ry sekä laaja joukko vapaaehtoisiamme. Lämpimästi tervetuloa mukaan Helsinki Pride 2018 -tapahtumiin, jossa olet osa iloista karnevaalia ja tuet ihmisoikeuksia! AVA J A I S B I L E E T MA 25.6. @The Jackie Bar N A I S T E N B I L E E T PE 29.6. @Skohan Nightclub K U L K U E LA 30.6. @Senaatintori P U I S T O J U H L A LA 30.6. @Kaivopuisto PÄ ÄT Ö S B I L E E T LA 30.6. @Hernesaarenranta A LT E R N AT I V E T H U R S D AY TO 28.6. @Kaiku I I S I T B I L E E T TI 26.6. @Stockmann kattoterassi R A P W E D N E S D AY KE 27.6. @Merikerho Essee
tikkunäyte peräaukosta virtsanäyte tai tikkunäyte virtsaputkesta c-hepatiitti, -kuppa ja hiv-testit suoniverinäytteenä hiv-pikatesti sormenpäästä tikkunäyte nielusta Seksitautitesteissä käydessä on hyvä kertoa minkälaista seksiä on ollut, jotta näytteet osataan ottaa oikeista paikoista. Klamydiaja tippuritartunnat ovat paipaikallisia ja tartunta voi olla virtsaputkessa, nielussa tai peräaukossa. miestenkesken.fi Sexposta apua seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ongelmiin. Terapiaan? www.sexpo.fi/terapia KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? ASIANAJOTOIMISTO HIPPI OY Asianajaja Juha-Pekka Hippi • Käräjäoikeuden vieressä • Puh. 050-5934 100 • asianajotoimisto@hippi.fi • www.hippi.fi Lakiapua tarjolla ihan homona Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukena: Sateenkaari-ihminen! Askarruttavatko uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset kysymykset? Kaipaatko vertaistukea? Haluatko jakaa tarinasi? Uskonnollisen yhteisön toimija! Tarvitsetko vinkkejä ja koulutusta parantaaksesi hengellisen yhteisösi kykyä kohdata sateenkaari-ihmisiä? Ota yhteyttä niin kerromme lisää! info@voimavaraksi.fi www.voimavaraksi.fi https://taakastavoimavaraksi.blogspot.fi www.facebook.com/taakastavoimavaraksi Taakasta voimavaraksi on Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n uskonnollisesti sitoutumaton hanke, jota rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs vain
Suomen ainoa queerfeministinen pornolehti ma3.fi Ménage à trois Sexposta apua seksuaalisuuden ja ihmissuhteiden ongelmiin. Terapiaan? www.sexpo.fi/terapia KAIPAATKO OSAAVAA JURIDISTA APUA? ASIANAJOTOIMISTO HIPPI OY Asianajaja Juha-Pekka Hippi • Käräjäoikeuden vieressä • Puh. 050-5934 100 • asianajotoimisto@hippi.fi • www.hippi.fi Lakiapua tarjolla ihan homona nähdään Helsinki prideilla! Sateenkaari-ihmisten henkisen ja hengellisen hyvinvoinnin tukena: Sateenkaari-ihminen! Askarruttavatko uskonnolliset ja elämänkatsomukselliset kysymykset? Kaipaatko vertaistukea? Haluatko jakaa tarinasi? Uskonnollisen yhteisön toimija! Tarvitsetko vinkkejä ja koulutusta parantaaksesi hengellisen yhteisösi kykyä kohdata sateenkaari-ihmisiä? Ota yhteyttä niin kerromme lisää! info@voimavaraksi.fi www.voimavaraksi.fi https://taakastavoimavaraksi.blogspot.fi www.facebook.com/taakastavoimavaraksi Taakasta voimavaraksi on Sateenkaariyhdistys Malkus ry:n uskonnollisesti sitoutumaton hanke, jota rahoittaa sosiaalija terveysministeriö Veikkauksen tuotoilla. TIL AA NY T Näkymätön sukupuoli on ensimmäinen suomalainen tietokirja muunsukupuolisuudesta. Kirja koostuu valokuvista, omaäänisistä henkilötarinoista ja sarjakuvista, joissa kerrotaan, miltä tuntuu kasvaa transihmisenä, muunsukupuolisena tai sukupuolettomana kaksijakoisen sukupuolijärjestelmän keskellä. Tilaa kirja kätevästi Voima-kaupasta! Tilaukset www.kauppa.voima.? , spostilla tilaukset@voima.? tai puhelimitse 044 238 5109. NÄKYMÄTÖN SUKUPUOLI 25€ Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs vain
16 • 5 / 2018
5 / 2018 • 17 TEKSTI TAPIO KUMPULA KUVAT VELDA PARKKINEN Ovatko robotit moraalisia? Tutkija Michael Laakasuon mukaan yleistekoälyn eettisiä seurauksia pitäisi miettiä nyt – pian on jo myöhäistä. ”O LEN täällä palvellakseni teitä”, Pepper sanoo kesken kuvaus ten. Pepper on noin metrin korkea ihmistä muistuttava robotti. Suuret silmät näyttävät seuraavan robotin vieressä seisovan miehen liikkeitä, mutta välillä se kääntää kasvonsa kohti kameran välähtävää salamaa. Helsingin yliopiston tutkijatohtori Michael Laakasuon pitää nojautua Pepperin eteen, jotta se tajuaa katsoa häneen. Robotin ohjaaja ja pääinnoittaja Harri Montonen klikkaa tietokoneeltaan Kakkoseksi nimetyn Pepper-robotin kumartamaan tervehdyksen kameraa varten. MICHAEL LA AKASUO ei kuulu Pepperin rakentajiin. Hänen tutkimusaiheensa on robotiikan moraalipsykologia. Laakasuo keskittyy ihmisten tuntemuksiin, arvioihin ja kokemuksiin tilanteissa, jossa älykäs teknologia liittyy ihmisten hyvinvointiin. Laakasuo on myös tutkinut eettisiä kysymyksiä, jotka liittyvät ihmiskehon tai mielen muokkaamiseen keskittyviin teknologioihin eli augmentointiin. Niiden lisäksi hän on tarkastellut tutkimuksissaan ihmisten ajatuksia liittyen aivojen simuloimiseen eli eläinten ja lopulta ihmisen aivotoiminnan kopioimiseen koneelle. Vuodesta 2014 saakka Laakasuo on puhunut julkisilla foorumeilla robotiikkaan, tekoälyyn ja augmentointiteknologiaan liittyvistä moraalisista kysymyksistä. Alat ovat kehittyneet odottamattoman nopeasti, mutta vaadittavaa keskustelua niiden moraalisista ja eettisistä kysymyksistä ei Laakasuon mukaan ole käyty samaa tahtia. MITKÄ ÄN LA AKASUON tutkimista aiheista eivät ole enää scifiä. Augmentaatiota on ollut 90-luvulta lähtien, kun ensimmäiset kuuloa vahvistavat laitteet asennettiin sisäkorvaan. Pepperin kollega puolestaan on nytkin asiakkaita vastassa Kalasataman palvelukeskuksessa. ”Vuonna 2002 tai 2003 oli laskettu, että tekoäly ei voisi oppia pelaamaan go-peliä ihmistä paremmin vielä 40–50 vuoteen. Se tapahtuikin jo 2016”, Laakasuo toteaa. Onko ihmiskunta jonkinlaisen älykkään teknologian kynnyksen äärellä? Laakasuon mielestä jokin raja on jo ylitetty. Internet on sitonut yhteen koko planeetan, ja ihmiset ovat päästäneet älykkään teknologian koteihinsa älypuhelinten muodossa. Aivoissa mikropiiriteknologiaa on käytetty 2000-luvun alusta hoitamaan Parkinsonin taudin oireita. ”Nyt on herätty siihen, että näistä aiheista tulisi keskustella. Aiemmin ajateltiin, että Parkinsonin tauti on niin spesifi asia, että ei haittaa, jos joku sairas tärisee vähemmän. Nyt on saatu jo ensimmäiset muistisirut toimimaan ja tiedetään, että on mahdollista parantaa ihmisen muistin toimintaa.” Augmentaatiot muodostuvat Laakasuon mielestä ongelmaksi siinä vaiheessa, kun niistä tulee kulttuurisella tai lainsäädännöllisellä tasolla pakollisia. Jos ihminen ei saa työtä muokkaamatta kehoaan tai hyväksymättä iholleen älykästä teknologiaa, ollaan jonkinlaisessa kulttuurisessa sortojärjestelmässä. ”HYMYILKÄ Ä LEVEESTI , mulla on aina ittelläni valokuvissa tämmönen perusrobotti-ilme”, kuuluu Pepperistä kuvauk sen aikana. Pepper-robotteja on tiedekeskus Heurekassa kaksi. Kakkosta käytetään tilaustöihin, kuten tänään kuvauksiin. Ykkönen, ”perusrobo”, on osa Heurekan ja Sitran yhteistä Seitsemän sisarusta -näyttelyä, jossa kuvataan tulevaisuuden Suomea. Pepper auttaa tekoäly Jenniferin kanssa luomaan arvoprofiilin museovieraan näyttelyssä tekemien valintojen pohjalta. Kierroksen lopuksi Pepper analysoi vieraan arvoja ja kertoo tulevaisuuden Suomesta: mitä töitä tehdään, miten mahdollisesti liikutaan ja tuotetaan ruokaa sekä miten yhteiskunnan arvopohja muodostuu. Näyttelyn arvopohjan muodostamiseksi Heureka pyysi sataa julkisuuden henkilöä täyttämään arvokyselyn. Laakasuo oli yksi heistä. Harri Montonen kertoo, että monet asiakkaat eivät tiedä, miten Pepperin kanssa pitäisi toimia. Lapsille vuorovaikutus robotin kanssa on kaikkein helpointa, aikuisille ja vanhuksille vaikeaa. Kohtaaminen on usein jännittynyt. Jotkut pettyvät tai jopa suuttuvat, kun robotti ei osaakaan saumattomasti vastata ja keskustella ihmisen kanssa. Artikkeli
18 • 5 / 2018 IHMISAIVOISSA ei Laakasuon mukaan ole luontaista kognitiivista kategoriaa roboteille ja tekoälyille. Kehityspsykologit ja antropologit ovat teoretisoineet, että ihmisellä on synnynnäinen tapa kategorisoida eläimiä, kasveja ja työkaluja. Robottien lokeron puute saa meidät mieltämään ne välillä ihmisinä, toisinaan työkaluina tai eläiminä. Silloin kun näemme robotit ihmisen tai eläimen kaltaisina, näemme niissä myös tietoisuutta ja esimerkiksi kokemuksia kivusta, vaikkei niillä tällaisia kykyjä ole. Onko ihminen ennen ollut samanlaisen kategoriaongelman edessä? ”Jossain määrin voidaan ymmärtää, että ihmiset ovat historian saatossa määritelleet luonnonvoimat toimijoiksi”, Laakasuo miettii ja ottaa esimerkiksi animistisen maailmankuvan. ”Siinä esimerkiksi joet ja puut on nähty jonkin näköisinä toimijoina ja olentoina, joilla on oma mieli jollakin tavalla – eri lailla kuin ihmisellä.” Kysymys koneiden ja robotiikan olemuksesta herättää myös kysymyksen ihmisyyden luonteesta. Tekoälyteknologian seurauksena ihmisyyden olemus on joutunut uudenlaiseen valoon. ”Me emme edes tiedä, mitä tai mikä ihminen on”, Laakasuo sanoo. ”Me osaamme vastata siihen kysymykseen joillakin tasoilla, kuten biologian tasolla, jos ihmistä kuvataan soluilla ja dna:lla. Mutta onko ihminen vain soluja, luita, välittäjäaineita ja lihaksia? Vai onko ihminen jotain muuta: sitä ei tiedetä.” KÄSITYS IHMISYYDESTÄ on muuttunut monta kertaa historian aikana. Kristillisen Euroopan kontekstissa ihminen on ensin ollut Jumalan luoma olento, josta se muuttui kahdella jalalla käveleväksi savanniapinaksi, Laakasuo tiivistää. ”Marxilaisuus ja kapitalismi ovat aina määritelleet ihmisen eri tavalla ja niin edespäin.” Teknologian kehitys on ajamassa ohi ihmisen olemuksen selvittämisestä. Laakasuo antaa esimerkin: aivojen skannaamiseen tähtäävän teknologian. ”Rotan aivoista tuntokeskus on jo onnistuttu kopioimaan toimivasti: rotan biologisissa aivoissa tapahtuu sama neuronien laukeamisreaktio kuin simuloidusti tietokoneella. Koska kyseessä on digitaalisen teknologian kehitys, se tulee kehittymään Mooren lain mukaan eksponentiaalisesti, samalla tavalla kuin digikameroiden resoluutio tai mikroprosessorien tehokkuuden kasvu suhteessa hintaan. Ensimmäisen palan skannaukseen meni lähes parikymmentä vuotta: isomman palan skannaamiseen ei kenties mene kuin viisi tai kymmenen.” Laakasuo arvioi, että isomman palan skannaamisesta menee ehkä yhtä kauan siihen, että rotan koko aivot on skannattu. ”Siitä on helppo siirtyä kissoihin, koiriin ja apinoihin, lopulta ihmiseen. Enemmin tai myöhemmin olemme siinä pisteessä, että ihmisaivot on skannattu, emmekä välttämättä siihenkään mennessä tiedä, mitä älykkyys ja tietoisuus ovat. Mutta kun se digitaalinen kopio aivoista on tehty, on se ongelma kierretty.” IHMISEN AIVOJEN onnistunut skannaus tarkoittaa yleistekoälyn luomista. Se on tekoäly, joka osaa ajatella itsenäisesti, opettaa itseään väsymättömästi ja luoda itsestään koko ajan parempaa ja parempaa versiota. Sellainen pullon henki ei kerran ulos päästyään ole palaamassa pulloon. ”Lähes kaikki asiantuntija-analyysit viittaavat siihen, että yleistekoäly pyrkisi karkaamaan kotelostaan, johon se on luotu. Se ei halua jäädä sinne. Sillä tulee olemaan motivaatiorakenne, joka lähtee siitä, että se pyrkii itsesäilytykseen niin kuin mikä tahansa organismi.” Yleistekoälyn tuomia eettisiä seurauksia pitäisi pohtia Laakasuon mukaan jo nyt. Hänen mukaansa meillä on noin 30-40 vuotta aikaa miettiä seurauksia ja mahdollisia hidasteita, mikäli aivojen skannausteknologian kehitysprosessi etenee eksponentiaalisella nopeudella. Tarve pohdinnoille on suuri, jopa elintärkeä. ”Jos niitä ei tehdä, olemme ennemmin tai myöhemmin siinä pisteessä, että olemme jonkun täysin tuntemattoman, jopa luonnonvoimaan vertautuvan, voiman armoilla. Jos se uusi olemassaolon muoto tai voima ei arvosta ihmistä tai ymmärrä ihmisen arvoa – tai ei välitä siitä – niin ihmiskunta saattaa tuhoutua hyvin nopeasti.” Laakasuo puhuu paljon teknologian riskeistä ja niiden hallitsemisesta. Cambridgen yliopiston eksistentiaalisten riskien tutkimuskeskus CSER uskoo, että yleistekoäly on kymmenen kertaa todennäköisempi ihmiskunnan tuhoaja kuin ilmastonmuutos. KAIKILLE AJATUS meitä suuremmasta voimasta ei ole uhkaava vaan jopa toivottava. Ihminen on samaan aikaan jumalallinen ja biologinen, jotain pyhää ja kasa soluja. Se, miten tämä pyhä muodostuu, vaihtelee paikasta ja ihmisestä toiseen. Tätä tarinaa määritellään parhaillaan Laakasuon mukaan uudestaan: transhumanismissa ihmisyys on yliarvostettua. ”Transhumanistiset liikkeet ovat sitä mieltä, että ihminen kehona tai olemassaolon muotona ei ole millään tavalla optimaalisin mahdollinen. Silloin keho on täysin modifioitavissa, ja sitä pitäisikin modifioida. Joidenkin mielestä tämä kehon muokkaaminen on jopa velvollisuus. Ajatellaan, että jos ihminen voi luoda jumalan, niin on ihmisten velvollisuus luoda tämä teknologinen jumala”, Laakasuo selittää. Monissa uskonnoissa, kuten kristinuskossa, hindulaisuudessa tai vaikka skientologiassa jaetaan tarina sielusta, joka pystyy jatkamaan olemassaoloa ilman ruumista. Laakasuon mukaan transhumanismissa on samanlaisia juonteita. Hänen Moralities of Intelligent Machines -tutkimusryhmänsä tutkimukset viittaavat siihen, että ne ihmiset, jotka haluavat edistää aivojen skannaamista tai suhtautuvat tähän teknologiaan kaikkein positiivisimmin, ovat samoja ihmisiä, joilla on kovin kuolemanpelko. Tietoisuuden siirtämistä tietokoneeseen, aivojen tuhoutumista siirron aikana ja fyysisen kehon muuttumista tarpeettomaksi ei nähdäkään välttämättä itsemurhan muotona vaan ehkä pikemminkin niin, että ihmisen olemassaolo jatkuu uudella alustalla. KAKKONEN MEINA A huitaista Laakasuota kädellään. Pepper on ohjelmoitu väistämään asioita liikeradoillaan, jotta se ei vahingossa voi osua ihmisiin. Tämän Pepperin turvajärjestelmä on kuitenkin poistettu käytöstä, jotta sen liikkeet näyttäisivät esityksissä paremmalta. Montonen toteaa, että yleensä robotiikan laeista keskustellaan niin kuin ne olisivat jokin juridinen päätös. Esimerkiksi Isaac Asimovin novelleissaan käyttämistä robotiikan neljästä laista puhutaan kuin universaaleina lakeina mekaanisille koneille, mutta ne ovat vain fiktiota. Laakasuo nyökkää: Suomen laissa ei ole mitään robotiikasta ja uudesta teknologiasta. ”Kun rakennetaan älykkäitä teknologioita, niiden rakentaminen ja soveltaminen perustuu aina joihinkin arvoihin tai arvovalintoihin. Pitäisi käydä keskustelua siitä, että yhteiskunnan koneellistaminen ja automatisoiminen voidaan tehdä kymmenillä eri tavoilla. Sen utopian voi toteuttaa jokaisesta poliittisesta lähtokohdasta”, Laakasuo toteaa. TOINEN KESKUSTELU koskee Laakasuon mukaan sitä, ettei teknologian kehitys ole itseisarvo. ”Kaikki arvo, mikä teknologian kehityksellä on, lähtee ihmisestä ja elämästä. Pitää olla ymmärrys siitä, että arvojen prioriteettijärjestys on jossain määrin oikea. Rahalla ja teknologialla ei ole mitään arvoa ilman elämää: elämän olemassaolo on edellytys sekä rahan että teknologian olemassaololle. Täten ei ole järkevää kehittää teknologioita, jotka eivät lisää elämän monimuotoisuutta ja hyvän elämän edellytyksiä.” Teknologian kehityksen etiikkaa pitää Laakasuon mielestä pohtia yhteiskunnan jokaisella tasolla. Toimittajien täytyy kirjoittaa aiheesta, nettifoorumien puhua robotiikasta ja päättäjiä tulisi painostaa pohtimaan näitä aiheita. Tässä on menty Laakasuon mukaan parempaan suuntaan. Scifikin on kokemassa jonkinlaista renessanssia valtavirrassa: Black Mirrorin ja Westworldin tapaisten sarjojen jättisuosio on tervetullutta. Laakasuon mielestä kouluissa olisi hyvä opettaa Kun ihmisaivojen skannaaminen on aito mahdollisuus, kenen aivot skannataan ensimmäisenä. ”Moraalirelativismi murenee ihan täysin, koska kukaan ei halua Putinin aivoja skannattavan ensimmäisenä. Jos siis pitää valita Dalai Laman ja Putinin välillä, luulen että suurin osa ihmisistä ottaa mieluummin Dalai Laman.”
muun muassa siitä, että robotit ovat inhimillisistä piirteistään huolimatta koneita. Valtiotasolla olisi hyvä saada teknologian pelisäännöt lakiin. Aluksi riittäisi vain yksi lause. ”’Robotiikan ja ohjelmistoteknologian tulee noudattaa Suomen perustuslakia’ on hyvä alku, josta lähteä laajentamaan”, Laakasuo lausuu. Tärkeämpää Laakasuon mielestä olisi kuitenkin, että valtiot suojelisivat aktiivisemmin hyvän elämän arvoja: esimerkiksi ystävyyttä, rehellisyyttä, totuutta ja välittämistä – ihmisenä olemisen perusasioita. Hän nojaa onnellisuustutkimuksiin, joissa on todettu, että tällaisia arvoja varjelevat yhteiskunnat ovat onnellisimpia. TEKNOLOGIAN EETTISEEN kehitykseen tarvitaan yhteiset pelisäännöt kansainvälisellä tasolla. Älyteknologioita kehittävillä yrityksillä ei aina ole halua miettiä eettisiä ja tutkimusta hidastavia kysymyksiä. Voittomarginaalit ihmisen muistin parantamisessa tai tehokkaassa tekoälyssä ovat todella suuria. ”Jos Piilaakso kokee, että Yhdysvaltojen kulttuuri rajoittaa heitä liikaa, niin yritykset siirtyvät globaalissa yritysilmapiirissä muualle. Silloin mennään vaikka Kiinaan, joissa niitä ei rajoiteta näissä asioissa.” Taloudellisten intressien lisäksi robotiikan ja älyteknologian eettisen koodiston julistuksen toteuttamiseen pitäisi nivoa kulttuurija arvoerot. ”Sen pitäisi olla jotain yhtä merkityksellistä kuin Yhdysvaltain perustuslaki oli historiallisessa mielessä.” Tällaisia globaaleja pelisääntöjä on miettinyt esimerkiksi Future of Humanity Institute, Oxfordin yliopiston ihmiskunnan tulevaisuuteen keskittynyt tutkimuskeskus. Vaikealta kuulostaa, mutta sellaisessa on onnistuttu aikaisemminkin. ”YK:n ihmisoikeusjulistus ja kemiallisten ja biologisten aseiden rajoitusasetuksetkin onnistuttiin tekemään”, Laakasuo muistuttaa, vaikka itse onkin vähän pessimistinen. Yleiskeinoälyn luominen tuo mukanaan historiamme ensimmäisen realistisen mahdollisuuden koko maapallon dominointiin. ”Yleistekoälyä hallinnoiva ryhmä voi käyttää sitä strategiseen suunnitteluun, asekehitykseen, tieteen edistämiseen ja niin edespäin. Tilanne on siis se, että jos joku on kuusi kuukautta tekoälykehityksessä kaikkia muita edellä, se riittää globaalilla tasolla dominoivaan asemaan.” LA AKASUOTA ITSEÄ ÄN ei kiinnosta ikuinen elämä koneen sisällä. Hän tyytyy kuolemaan silloin, kun on sen aika. ”Jos ihminen haluaa vapautua kärsimyksestä, niin koen, että meditoiminen on siihen paljon tehokkaampi työkalu kuin lääketieteellisen teknologian automatisoituminen. En ole tekno logiavastainen. En vain ole niin teknologiaoptimisti, että lähtisin tekno logialla ratkaisemaan kaikkia ihmisyyden ongelmia”, Laakasuo toteaa. Millainen älykkään teknologian tarkoituksen sitten tulisi olla? ”Meille tärkeiden arvojen ja asioiden, kuten onnellisuuden, vapauden, totuuden ja kiltteyden tukeminen.” Kirjoittaja on toinen AntroBlogin työelämätoimituksen toimituspäälliköistä. Häntä uuden teknologian tulevaisuus huvittaa ja pelottaa. Robotin silmäkuoppiin on piilotettu lämpöja 3D-kamerat. Sen suussa ja otsassa on HD-kamerat. Maailma on totta. Tilaukset: mondediplo.fi/tilaa Diplo – maailmanpoliittinen aikakauslehti – nyt huima kesätarjous! vain kotiinkannettuna kympillä! 10 € 4 lehteä loppuvuosi, elikkäs Herkulliset ja edulliset lounas-, lista& take awayannokset. Käytämme tuoreita vihanneksia. Tarjolla runsaasti vegaaniannoksia. Keittiö suosittelee: Tofua inkiväärikastikkeessa AUKIOLOAJAT: ma 11–14 ti–pe 11–21 ja la–su 12–21 Lomalla 18.6.–5.7. Kinaporinkatu 2, Helsinki, (09) 701 2961 Sörnäisten metroaseman vieressä
20 • 5 / 2018 MINNA ESANTYTÄR LEIMATUT Leimatut MIELENTERVEYDEN kysymyksiin liittyy monia näkyviä ja näkymättömiä luokituksia. Milloin ihminen tai kokemus on normaali ja milloin epänormaali? Jos yksilö ei sopeudu vallitseviin rakenteisiin, onko vika aina hänessä itsessään? Mielenterveyden diagnosointi on kiinnostava tarkastelun kohde. Käsitys siitä, mikä on häiriö, muuttuu ajassa ja paikassa. Vielä 1900-luvun alussa hysteria oli naisilla yleinen mielenterveysdiagnoosi. Homoseksuaalisuutta pidettiin sairautena vielä hiljattain, ja transsukupuoliset ihmiset joutuvat yhä validoimaan sukupuolensa psykiatrisen diagnoosin kautta. Mielen järkkyessä myös oireet saavat kulttuurisidonnaisia muotoja. Nor mien mukainen sosiaalinen käyttäytyminen nähdään ”terveen” mielen merkkinä. Mielenhäiriöistä kärsivä ihminen puolestaan on normaalin ulkopuolella ja usein yhteiskunnan marginaalissa. F-koodi eli diagnoosi voi toimia identiteetin rakennuksen välineenä. Se voi antaa yksilölle työkaluja jäsentää kokemustaan paremmin, mutta myös lukita hänet tiettyyn ulkoa annettuun rooliin. ”Olen kuvannut diagnoosikoodeilla leimattuja ihmisiä. Se, onko kuvissa esiintyvillä henkilöillä todellisuudessa diagnoosia vai ei, jää tarkoituksella arvoitukseksi. Kuvien leimattuja löytyy kaikista yhteiskuntaluokista, kuten diagnosoituja todellisuudessakin. Ulkoisin perustein on mahdoton tietää, kenet on diagnosoitu ja kenet ei”, kertoo Leimatut-projektin toteuttanut Minna Esantytär. Esantytär on Jyväskylässä asuva ja työskentelevä taiteilija ja aktivisti, jonka työvälineitä ovat performanssi, valokuva, liikkuva kuva, installaatio ja kaupunkitila. Teoksillaan hän haluaa muistuttaa vaihtoehtoisista olemisen tavoista, luoda uskoa ja uskallusta. NINNU KOSKENALHO esantytar.net