Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
Suomen Viro-yhdistysten liitto ry. | ISSN 1459-2134 | 19. vuosikerta viro.nyt ? /???? Historian kuljettamat
pe. 13.9. klo 18.00 Laikun musiikkisalissa Ain Agan ja Susanna Aleksandra, kitarakonsertti. Järjestäjä Tampereen kaupungin kulttuuripalvelut (KUPA). to 3.10. klo 18.00 Laikun luentosalissa tutkija Kai Stahlin esitys Viron taiteesta neuvosto-aikana. pe 4.10.–30.10. alkaen Laikun galleriassa Eduard Wiiraltin teoksia säveltäjä Juhani Komulaisen kokoelmista (Tuglas-seura, KUPA). la 5.10. klo 15. elokuvateatteri Niagarassa elokuva Toveri Lapsi, kaksi esitystä (KUPA). ke 9.10. klo 14.00 Lauri Viita -huoneessa tietokirjailija Jari Havian esitys: Meidän suomalaisten kokemuksia ja toimintaa Virossa 1960–1990 -luvuilla. to 10.10. klo 18.00 Museokeskus Vapriikin auditoriossa. Tarton yliopiston professorin akateemikko Valter Langin esitelmä: Itämerensuomalaisten monet tulemiset. Keitä me oikein olemme? (KUPA). ti 15.10. klo 18.00 Laikun musiikkisalissa toimittaja, kirjailija Imbi Pajun esitys: Torjutut muistot. la 19.10. klo 15.00 Ahto Kaasik kertoo maauskosta, Liisa Kaasikin tattarileivän leivontapaja, järjestäjä Pirkanmaan Tuglas-seura. su 20.10. Laikussa Sugrifest-sukukansapäivän markkinat ja kulttuuriohjelma. ke 23.10. klo 18.00 Laikun musiikkisalissa Mikko Alatalo laulaa ja laulattaa yhdessä Jammi Humalamäen kanssa. Virolle ja Suomelle yhteisiä lauluja. ti 29.10. ja ke 30.10. klo 13.00–16.00 Lauri Viita -huoneessa kirjataidetyöpaja ylijäämäkirjoista, ohjaajana Pirjo Kuusilinna. to 31.10. klo 18.00 Laikun musiikkisalissa Acoustic-kvartetin ja Ilmo Korhosen konsertti Raimond Valgren musiikista. Viikoilla 40–41 Laikun 3. kerroksen aulassa on oman seuramme taiteilijoiden Rauno Nummen, Jaana Pärssisen ja Vilho Juuselan töiden näyttely. Viikoilla 49–50 Laikun 3. kerroksen aulassa on Viro-instituutin kokoama Lennart Meri 90 -näyttely: Terävä kynä – terävä katse. Näyttelyn esittelee avajaispäivänä kirjailija, toimittaja Kulle Raig. Imbi Paju Ahto Kaasik Sugrifest Kai Stanl Juhani Komulainen Valter Lang Jari Havia Ain Agan Susanna Aleksandra Mikko Alatalo ja Jammi Humalamäki Acoustic-kvartetti Rauno Nummi, Jaana Pärssinen, Vilho Juusela Tampere-Tartto-seuran 30-vuotisjuhlavuoden kunniaksi entistäkin laajempina Tampereen Viro-viikot
3/2019 viro.nyt ? 3 Toimituksesta S yksy on aivan kuin pikku uusivuosi, uusien asioiden ja päätöstenkin alku. Moni meistä aloittaa uuden harrastuksen, mikä näkyy myös SVYLVerkkopuodissa, kun viron kielen oppikirjoja lähtee eri puolille Suomea. Moni myös palaa tuttujen harrastuskavereiden pariin vaihtamaan muun muassa laulujuhlakuulumisia. Syksyn Viro-tapahtumissakin on paljon tuttua, tulevathan Turun ja Helsingin kirjamessut sekä Martin markkinat yhtä luotettavasti kuin vanhat ystävät. Kalenteri hupsahtaa kuin vaivihkaa täyteen, kun Viro-seurat käynnistelevät toimintaansa, ja pian onkin jo pikkujoulukausi täydessä vauhdissa. Kustantamot ohjaavat syksyä helposti aika kirjalliseen suuntaan, kun uusien kirjojen ilmestymistä vauhdittavat kirjamessujen lisäksi isäinpäivä ja joulu. Myös Viron ystävää hemmotellaan, niin paljon taas ilmestyy virolaisia kirjoja suomeksi. Uusimmat vinkit voi lukea tämän lehden sivuilta 20–21, joilta löytyy monta mukavaa kirjaa myös viron kieltä opiskeleville. Tämän viro.nytin teema-artikkeleissa nostetaan esille ihmisiä, joita kohtalo on kuljettanut eri puolille maailmaa. Osa on lähtönsä valinnut itse, osan on ollut pakko lähteä, onpa joukossa ollut seikkailijoitakin. Muuttoliike maiden välillä on ajankohtainen tänäkin päivänä. Yksittäisten ihmisten tarinat ovat hyvä muistutus siitä, että kyseessä todella ovat ihmiset inhimillisine kohtaloineen. Ehkäpä historian esimerkit antavat perspektiiviä myös tämän päivän tilanteiden ymmärtämiseen. Mukavaa syksyä kaikille! Muistetaan sanoa ’Tere!’, kun syyskuussa vietetään viron kielen viikkoa (s. 11)! n Kirsi Bongwirnso SVYL:n toiminnanjohtaja MEDIATIEDOT Julkaisu: viro.nyt, ISSN ????-????, ??. vuosikerta Levikki: ? ??? Julkaisija: Suomen Viro-yhdistysten liitto ry (SVYL), Eesti Maja, Sörnäisten rantatie ?? C, ????? Helsinki, puh. + ??? ?? ??? ????, svyl@svyl. , www.svyl. , www.facebook.com/SVYL.net Tilaukset: ??,?? €/vuosi (? nroa), ulkomaat ?? €/vuosi. Toimitus: Kirsi Bongwirnso (päätoimittaja, toimituksellinen työ, suomennokset), svyl@svyl. Juhani Juurik (taitto) Lisäksi lehdellä on useita avustajia. Etukannen kuva: Visit Estonia / Hans Markus Antson Lehden koko: ?? s., A? (marginaalit ?? mm, paitsi sisämarginaali ?? mm) Painopaikka: Painotalo Plus Digital Laskutus: SVYL lähettää mainostajalle laskun lehden ilmestyttyä. Laskun voi maksaa joko SVYL:n Suomen tai Viron tilille. Reklamaatiot: ?? vrk lehden ilmestymisestä. Reklamaatioon ei ole oikeutta, mikäli mainostajan toimittama materiaali on ollut virheellinen tai se ei ole täyttänyt aineistovaatimuksia. Aineistovaatimukset: Aineisto tulee lähettää lehden toimitukseen sähköpostitse, kuvat ja mainokset liitetiedostoina (pdf, psd, ti? ; resoluutio väh. ??? pixels/inch); svyl@svyl. Ilmoitushinnat: -värinen ?/?: ??? EUR ?/?: ??? EUR ?/?: ??? EUR ?/?: ??? EUR ?/??: ??? EUR mustavalkoinen ?/?: ??? EUR ?/?: ??? EUR ?/?: ??? EUR ?/?: ?? EUR ?/??: ?? EUR Seuraava numero: ?/????: Ilmestyy ??.??.???? Aineiston jättäminen viimeistään ??.??.???? Oikeus muutoksiin pidätetään. Tässä numerossa 3 Toimituksesta 4 Kolmen kotimaan mies – professori Ilmar Talven syntymästä ??? vuotta ? Haihtuneen muiston palautus 8 Veli Vahindra – ensimmäinen virolainen buddhalaismunkki 10 Viro-instituutin tapahtumia 11 Viron kielen viikko – Sano ”tere”! 12 nyt.puhuttaa 13 Helsingi evangeelne luterlik eestikeelne kogudusetöö 14 SVYL:n toimintaa 17 Puheenjohtajan palsta: Vapauden ihme 17 Tavatkaa Lissu! 18 Kielen kannattaja: Ilmankin pärjää, mutta näillä teet vaikutuksen 19 Viro Turun kirjamessuilla 20 SVYL-Verkkopuodin uutuuksia 22 Suomen Viron-instituutti näkyy ja kuuluu Narvassa 24 Peipsimaan ruokaperinteistä ja Sipulitien ravintolapäivästä 2? Tulevaisuuden Tallinna avautuu jo tänä vuonna
4 ? viro.nyt 3 /2019 Teema: Historian kuljettamat Kolmen kotimaan mies – professori Ilmar Talven syntymästä 100 vuotta Kuluvana vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta virolaissyntyisen professori Ilmar Talven syntymästä. Talvella oli kolme kotimaata, kuten hänen suomeksi julkaistu muistelmateoskin nimessään kertoo. Ensimmäinen oli Viro, josta hän joutui dramaattisissa olosuhteissa pakenemaan. Toinen kotimaa oli Ruotsi, johon hän pääsi monien vaiheiden jälkeen pakolaisena, ”kutsumattomana vieraana”, mutta jossa hän suoritti yliopisto-opinnot loppuun. Kolmas kotimaa oli sitten Suomi, jossa hän teki pääasiallisen elämäntyönsä tiedemiehenä ja kirjailijana. Helena Ruotsala I lmar Talven sukujuuret ovat Virumaan länsirajalla, mutta hän syntyi Inkerinmaalla Mgassa, jonne vanhemmat olivat työn perässä muuttaneet. Sieltä he palasivat Viroon vuonna 1920. Asuinpaikaksi tuli ensin Otepää ja vasta myöhemmin Tapa, joka sittemmin Ilmar Talven koulukaupunkina oli merkityksellinen hänen elämässään. Jo kouluaikoina Talven kiinnostus kansanperinteeseen heräsi, ja vuonna 1938 hän aloitti kansatieteen, kansanrunouden, viron kielen ja kirjallisuuden opinnot Tarton kunnianarvoisessa yliopistossa. Filosofian maisteriksi Talve valmistui vuonna 1942. Jo seuraavana vuonna Talve pakeni Virossa vallan ottanutta Saksan armeijaa Suomeen ja liittyi vapaaehtoispataljoonaan. Tästä ajasta Talve kirjoitti myöhemmin teoksen Juhanssonin matkat, (Juhanssoni reisid 1959, suom. Martti Rauhala 1961, 1991). Myöhemmin vuonna 1944 hän palasi Viroon tarkoituksenaan paeta Ruotsiin. Ruotsiin hän pääsikin järkyttävien meritapahtumien, Saksan internointileirin ja Flensburgin kautta ensin Tanskaan ja Tanskasta Ruotsiin. Ratkaisevaa Talven myöhemmälle uralle oli, että Ruotsissa hän saattoi jatkaa Tartossa aloittamiaan kansatieteen opintoja professori Sigurd Erixonin alaisuudessa heti vuonna 1945. Erixonin vaikutus Talveen oli suuri, ja hänen kauttaan Talve myös omaksui siihen aikaan modernit näkemyksensä kansatieteestä, jotka hän myöhemmin toi Turkuun. Talve väitteli vuonna 1960 Tukholmassa saunoista ja kuivaushuoneista Pohjois-Euroopassa (Bastu och torkhus i Nordeuropa). Ura ja kolmas kotimaa Kansatieteen oppiaine perustettiin Turun yliopistoon vuonna 1958, mutta professuuri vasta vuonna 1960. Ilmar Talve toimi ensimmäisenä professorina viran perustamisesta vuoteen 1986 asti. Sitä ennen hän toimi lyhyen aikaa osa-aikaisena assistenttina ja viron opettajana. Tullessaan Ilmar Talve selaamassa arkistoa tammikuussa 1980. Kuva: Turun yliopisto, HKT-arkisto, TYKL/ vk/34715.
3 /2019 viro.nyt ? 5 Teema: Historian kuljettamat Turkuun Ilmar Talven edessä oli – muistelmien mukaan – kolmas kotimaa, Suomi. Ruotsin vuosilta Talve toi Turkuun uusia ajatuksia kansatieteestä ja sen asemasta ja merkityksestä sekä myös paljon kenttätyömatkojen muistiinpanoja ja valokuvia. Tuolloin 1950–1960-lukujen taitteessa Suomessa kansatieteen huomio oli vielä kadonneessa talonpoikaiskulttuurissa. Suomalais-ugrilaisuuden tärkeys näkyi Helsingin oppiaineen nimessä ja määritti mm. professuuriin valinnassa. Käynnissä oli prosessi kohti modernia Suomea, joten aloittaessaan kansatieteen kehittämisen Talve näki tutkimuksen painopistealueina uudet, aiemmasta poikkeavat kohteet. Tutkimuksen kohteeksi valittujen aihepiirien tarkoituksena oli Suomessa vähän tutkittujen kansankulttuurin osa-alueiden kartoittaminen. Kansatiede laajeni käsittämään niin teollisuustyöväen ja ammattiryhmien tutkimisen kuin juuri teollistumiskaudella vaikuttaneen maaseudun murroksen sekä kaupunkikansatieteen. Nämä kaikki teemat, mutta erityisesti kaupunkikansatiede ja maaseudun muutoksen tutkiminen ovat tärkeässä osassa turkulaisessa kansatieteessä nykyäänkin, joskin hieman erinimisinä ja erilaisista näkökulmista. Talven Ruotsista tuomat ajatukset kansatieteestä ja sen roolista olivat ajankohtaan nähden poikkeavia ja tuoreita. Ne sopivat hyvin siihen malliin, jota sosiologian professori Esko Aaltonen oli hahmotellut Turun yliopiston kansatieteelle; kansatiedehän aloittikin toimintansa ja opetuksen sosiologian yhteydessä. Myös tämän vuoksi oli luonnollista, että kansatiede nähtiin yhteiskunnallisesti. Virkaanastujaisesitelmässään ”Suomalainen kansatiede tänään ja huomenna” Talve loi suuntaviivoja tulevalle uralleen kansatieteilijänä Suomessa. Talve aloitti myös laajamittaisen kyselyja keruutoiminnan kansatieteeseen tuomistaan uusista teemoista. Talven aikana kerätty aineisto (kyselyvastausten, keruutoiminnan ja haastattelujen lisäksi) lisättynä laajalla valokuva-aineistolla on arkistoitu Historian, kulttuurin ja taiteiden tutkimuksen laitoksen arkistoon, jonka alku on nähtävissä juuri Talven keräämissä aineistoissa. Ilmar Talven tieteellinen tuotanto on poikkeuksellisen laaja ja monipuolinen. Tutkijana häntä on luonnehdittu empiirikoksi, jonka teksti pohjautui yksityiskohtaiseen tiedonhallintaan. Talven tieteelliseksi pääteokseksi voi sanoa Suomen kansankulttuuri -teoksen, joka ilmestyi ensimmäisen kerran jo vuonna 1979. Myöhemmin siitä on otettu useita uusintapainoksia ja se on julkaistu myös englanniksi ja unkariksi. Vihdoin Viroon llmar Talve oli aviossa viipurilaissyntyisen Liisa Kervisen (1922–1966) kanssa. Heille syntyi kolme lasta (Juhan-Kristjan, Anna ja Lauri). Jo Tukholmassa Talve oli mukana myös ulkovirolaisten kulttuuripoliittisessa toiminnassa ja hän oli merkittävä emigranttikirjailija. Tätä kirjailijanuraa hän jatkoi myöhemmin Suomessa. Talven oppilaat ovat arvelleet, että Talve halusi Ruotsista Suomeen, jossa hän ei kokenut olevansa ulkomailla. Turun kaupunki myös muistutti häntä jonkin verran ensimmäisestä opiskelukaupungistaan Tartosta. 1970-luvun lopulla eräässä Ruotsin suomenkielisen radion haastattelussa Talve pohti oman taustansa ja kolmen kotimaan merkitystä. Vaikka hän kertoi asuneensa silloin Suomessa jo yli 25 vuotta ja tuntevansa solidaarisuutta Suomea ja suomalaisia kohtaan, hän sanoi painokkaasti olevansa virolainen: ”olen eestiläinen syntyperältäni, en minä siitä pääse.” Hänen alaisensa ovat luonnehtineet Talvea äärimmäisen järjestelmälliseksi ja ahkeraksi. Hänen erinomaista muistiaan, laaja-alaisuuttaan ja ulkomaisia verkostoja sain itsekin käyttää hyväksi 2000-luvun taitteessa, jolloin olin töissä oppiaineessa. Päästyään vihdoin eläkkeelle vuonna 1986 Talve jatkoi sekä tieteellistä että kaunokirjallista uraansa. Yksi suuri työ käsitteli Suomenlahden luovutettuja saaria. Tätä työtä varten me opiskelijat – minä muiden mukana – jouduimme tekemään proseminaaritöitä näistä saarista. Hänen kolmiosainen omaelämänkertansa julkaistiin viroksi: Kevad Eestis (1997), Kutsumatu külaline (1998) ja Kolmas kodumaa (1999) sekä lyhennettynä suomeksi Kolme kotimaata (2004, suom. Eva Gottberg). Hän julkaisi myös 800-sivuisen yleisesityksen Viron kulttuurihistoriasta (2004, Eesti Kultuurilugu). 1990-luvun alussa Euroopan kartan muuttuessa Turun yliopiston kansatieteessä elettiin mielenkiintoisia hetkiä, sillä emeritusprofessori Talve seurasi synnyinmaansa tapahtumia reaaliajassa. Kuunneltuaan Viron uutisia edellisyön ja aamun Talve kertasi tapahtumat oppiaineen iltapäiväkahvilla. Näitä virolaisen emigrantin näkökulmasta olevia katsauksia riitti aina Viron uudelleenitsenäistymiseen asti, jonka jälkeen myös professori Talve pääsi vierailemaan synnyinmaassaan, jonka hän oli jättänyt vuonna 1944. Talve oli luvannut matkustaa Viroon, mutta vasta itsenäistyneeseen maahan. Talve matkusti uudelleenitsenäistyneeseen Viroon syksyllä 1991, ja tästä matkasta teki televisiodokumentin kansatieteestä valmistunut toimittaja Jari Hakkarainen. Dokumentti on nähtävissä Ylen Elävä arkisto -palvelussa (https://areena.yle.fi/14348051). Tämän jälkeen professori Talve teki useita matkoja Viroon. Ilmar Talve kuoli 21.4.2007. The Legacies of Professor Ilmar Talve Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta professori Talven syntymästä. Hänen uransa niin tieteen kuin taiteen parissa on ollut merkittävä, mutta hänen panostaan kansatieteeseen tai ylipäätään tieteeseen ei juuri ole käsitelty. Hänen syntymänsä satavuotisjuhla tarjoaa siihen oivan mahdollisuuden, Talven elämänuraa käsitelläänkin nyt niin hänen synnyinmaassaan Virossa kuin Suomessa. Juhlaseminaari järjestetään 6.–7.9. Turussa ja siinä tarkastellaan professori Ilmar Talven tieteellistä perintöä jo aikoinaan hänelle tärkeiden osa-alueiden näkökulmasta: kansatiede kaupungissa, maaseutuja ympäristöetnologia, työ ja arkielämä sekä museot ja arkistot. Samalla halutaan luoda yhtäläisyyksiä tänä päivänä Turussa harjoitettavaan kansatieteeseen, jossa käydään keskustelua murroksesta ja muutosprosesseista. Näitä kaikkia yhdistävänä tekijänä voi ottaa esille yhteiskunnallisen kansatieteen ja sen roolin nyky-yhteiskunnassa. Mitä se on merkinnyt kansatieteelle? Luentojen lisäksi seminaarissa on esillä muun muassa opiskelijoiden tekemä posterinäyttely Ilmar Talvesta. Monilla meistä on muistoja professori Talvesta ja tavoitteena on, että näitä muistoja hänestä voitaisiin kerätä vielä seminaarin aikana. Seminaariin ilmoittautuminen on avattu ja lisätietoja seminaarista, luennoitsijoista ja ohjelmasta löytyy osoitteesta http://ilmartalve100.utu.fi/. Seminaarin sivuilla on myös artikkeleita Ilmar Talven vaiheista. n Kirjoittaja on Turun yliopiston kansatieteen professori. Lähteet: Talve, Ilmar 2004: Kolme kotimaata. Turku. Ilmar Talve: bibliografia 1934–1998: LXXX annorum 17.1.1999.
6 ? viro.nyt 3 /2019 Teema: Historian kuljettamat Viron vapaussodan suomalaisuhreista ilmestyi ensimmäinen matrikkeliteos Haihtuneen muiston palautus Keitä olivat Viron puolesta kaatuneet suomalaiset? Viron vapaussodasta on kulunut sata vuotta, mutta vasta tänä vuonna ilmestyi ensimmäinen matrikkeli siinä menehtyneistä suomalaisista vapaaehtoisista. Suomenja vironkielinen kirja on valmistunut Viron vapaussodan historian seuran ja Suomen Tallinnan suurlähetystön yhteistyönä. Se tuo esille ennen kertomattomia kohtaloita, jotka suomalaiset itsekin ovat unohtaneet. Hannele Valkeeniemi ”E los’ uhkui rakkautta isänmaan. Sait viimeiseksi tantereeksi Vironmaan.” – 18-vuotiaana kaatuneen Arvi Heikkisen kuolinilmoituksen runo kertoo vanhempien suuresta surusta. He eivät saaneet ainoaa poikaansa kotimaan multiin. Viron vapaussodassa menehtyneistä suomalaisista suurin osa oli Arvin tapaan parikymppisiä nuorukaisia, nuorin oli 14-vuotias Juho Filppula. Suomalaisten osallistuminen Viron vapaussotaan on jäänyt historian pyörteiden ja myöhempien sotien varjoon. Sodan jälkeisinä vuosina ilmestyi muistelmia, mutta heimosotien tutkimus lähti liikkeelle vasta Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Paljon muistia on ehtinyt kadota. Suomen joukoissa Viron vapaussotaan osallistui lähes 4000 vapaaehtoista. Kaatuneiden määrä riippuu laskentatavasta. Nyt ilmestyneessä matrikkelissa on 172 sotilaan tarina. Suurin osa heistä kaatui, haavoittui kuolettavasti tai katosi taisteluissa. Lisäksi mukana on niitä, jotka sotaoloissa menehtyivät sairauksiin ja onnettomuuksiin tai kuolivat heikentyneen terveyden vuoksi vuoden kuluessa siitä, kun Viro ja Neuvosto-Venäjä 3.1.1920 solmivat aselevon. Luettelossa ei ole niitä Viron rintamalla palvelleita, jotka kaatuivat myöhemmin Aunuksessa tai muissa heimosodissa. Kirjan kaatuneista suomalaisista koostivat Mati Strauss (keskella?) ja Ain Krillo (oik.), sen ka?a?nta?ja?na? oli Pekka Linnainen (vas.). Kuva: Hannele Valkeeniemi. Julkistamistilaisuus ja?rjestettiin tiistaina 7.5.2019 Tallinnan Nuku-teatterissa, jossa toimi sata vuotta sitten suomalaisten vapaaehtoisten sotilassairaala. Kuva: Vilho Helanen, Suomalaiset Viron vapaussodassa, 1921.
3 /2019 viro.nyt ? 7 Teema: Historian kuljettamat Sata vuotta haudattuna tuntemattomana tai väärällä nimellä Joidenkin tietojen selvittäminen on vaatinut kirjan tekijöiltä salapoliisityötä. Henkilötiedoissa on ollut sekaannuksia, jotka ovat siirtyneet jopa muistotauluihin. Esimerkiksi Helsingin Vanhan kirkkopuiston yhteishaudan muistomerkkiin kaiverrettu Oskar Hietala osoittautui tietoja tarkistettaessa Oskari Pietiläiseksi, ja omaiset saivat vasta nyt tietää hänen hautapaikkansa. Pietiläisen lapsenlapsenlapsi Pekka Ylitalo osallistui kirjan julkistamistilaisuuteen toukokuussa Tallinnassa. Hän kertoi asuneensa 11 vuotta 200 metrin päässä isopappansa haudasta tietämättä siitä. Ylitalo toivoo, että kaatuneen oikean nimen voisi kaivertaa jälkikäteen hautamuistomerkkiin. On kuvaavaa, että ensimmäinen suomalainen kaatunut, Aukusti Tuominen, sai hautakiven vasta sata vuotta kaatumisensa jälkeen. Vasta nyt selvisi myös, keitä ovat Latvian Trapenen sotilashaudan tuntemattomat suomalaiset. Kirjan syntymisen yksi lähtökohta oli juuri ensimmäisen kaatuneen, tuntemattomana sotilaana Kuusalun hautausmaalle haudatun sotilaan varmistuminen Aukusti Tuomiseksi. Kirjan nimen on inspiroinut Villem Grünthal-Ridalan kirjoittama kaksoissäe, joka on kaatuneiden hautamuistomerkissä Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa. Kirjan valmistumisen yhteydessä Viron vapaussodan historian seura kiinnitti huomionsa siihen, että muistomerkin risti oli päätynyt väärään asentoon sen jälkeen, kun se oli kahdesti varastettu 1980-luvulla. Heinäkuussa Helsingin kaupunki korjasi ristin asennon, niin että se osoittaa jälleen haudan suuntaan. n Kirjoittaja on Suomen Tallinnan suurlähetystön lehdistöneuvos. Mati Strauss, Ain Krillo: Vägitöö kaunis jääb… – Soomlaste kaotused Eesti Vabadussõjas 1918–1920 / Teon uljaan muisto… – Suomalaisten sotasurmat Viron vapaussodassa Vabadussõja Ajaloo Selts 2019, 152 s. suom. Pekka Linnainen ja Lauri Laugen Kirjan voi ostaa SVYL-Verkkopuodista osoitteesta verkkopuoti.svyl.fi hintaan 20 € + postimaksu. Kirjan nimen on inspiroinut Villem Gru?nthalRidalan kirjoittamat sa?keet kaatuneiden hautamuistomerkissa? Helsingin Vanhassa kirkkopuistossa. Kuva: Hannele Valkeeniemi. Pekka Ylitalo sai kirjan valmistumisen yhteydessa? tieta?a? isopappansa hautapaikan, ja etta? soturi oli haudattu va?a?ra?lla? nimella?. Kuva: Hannele Valkeeniemi.
8 ? viro.nyt 3 /2019 Teema: Historian kuljettamat Veli Vahindra – ensimmäinen virolainen buddhalaismunkki Veli Vahindra on kiistämättä erikoinen hahmo Viron kulttuurihistoriassa. Suhtautuminen häneen on aikojen saatossa vaihdellut laidasta laitaan. Häntä on pidetty tavallisena kylähulluna, friikkinä, onnettomana suuruudenhulluna, jopa vaarallisena vakoojanakin. Mutta Viron buddhalaiset ovat nähneet hänessä merkittävän edelläkävijän, eikä suotta. Tosiasia on, että Vahindra oli niitä ensimmäisiä eurooppalaisia, jotka valitsivat buddhalaisen munkin ajatusmaailman ja elämäntavat. Mait Talts K arl August Tennisson (Tõnisson, myöhemmin latvialaisittain Karlis Tennisons tai buddhalaisittain Veli Vahindra, 1883–1962) oli oman aikakaudessa julkkis. Lehdistö kirjoitti hänestä usein, tosin ei kovin suotuisaan sävyyn. Häntä kutsuttiin ”Paljasjalkaiseksi Tõnissoniksi”, nimellä, josta hän itse ei pitänyt, mutta jolla hänet rinnastettiin toiseen kuuluisaan Tõnissoniin, myöhemmän aikakauden valtiomieheen Jaan Tõnissoniin. Vahindra kertoi lehtimiehille erilaisia ja joskus ristiriitaisiakin versioita elämästään. Näiden versioiden perusteella vuosina 1962–1965 hänen ainoaksi todelliseksi seuraajakseen noussut toinen virolaista syntyperää oleva buddhalainen munkki Friedrich Voldemar Lustig (tunnettu myös buddhalaisella nimellä Ashin Ananda) kirjoitti tähän asti julkaisematta jääneen kirjan The Mahatma of Baltic. Viime vuosisadan alkupuolella Vahindra esiintyi pääasiallisesti virolaisena, joka ”on syntynyt Paala-joen varrella vuonna 1883”, mutta parissa ensimmäisessä buddhalaisessa kirjasessa vuodelta 1911 hän väittää, että ”on uskonnollisesti buddhalainen, mutta suvun puolesta suomalainen”. Myöhemmin Vahindra väittää kerran polveutuvansa venäläisistä staroveereistä, kerran olevansa sukua kuuluisalle englantilaiselle runoilijalle Alfred Tennysonille, mutta vuonna 1923 hänestä tulee oman käsityksensä mukaan latvialainen. Tuo vuosi on siinä suhteessa merkittävä, että silloin Vahindra onnistuu lopulta palaamaan Neuvosto-Venäjältä Baltiaan. Viron tasavallan paluumuuttokomissiossa koetun nöyryytyksen vuoksi hän päätti muuttaa Latviaan ja anoa Latvian kansalaisuutta. Samalla hän ”muuttui” uuden passin myötä kymmenen vuotta vanhemmaksi (uudeksi syntymävuodeksi tuli täten 1873). Suurin piirtein samaan aikaan hän ryhtyi käyttämään itsestään myös buddhalaista nimeä Veli Vahindra. Myöhemmin hän väitti, että juuri siihen aikaan hän sai XIII Dalai Lamalta, jonka kanssa oli kirjeenvaihdossa, ”epävirallisen tittelin Latvian buddhalainen arkkipiispa”. Vakaumus löytyi jo nuorena Kirkonkirjojen mukaan Karl August Tennisson / Tõnisson syntyi 8. (uuden kalenterin mukaan 20.) elokuuta 1883 Põltsamaan lähistöllä. Hänen lapsuudestaan tiedetään varsin niukasti. Hän jäi suhteellisen varhaisessa iässä orvoksi ja varttui Umbusin kylässä, jossa hänellä oli sukulaisia. Jo melko aikaisin Tennisson seikkaili Tallinnan ja Riian välillä, ja on mahdollista, että jo siihen aikaan hän pistäytyi myös ensi kerran Pietarissa ja muuallakin Venäjällä. Vuonna 1907 häneltä ilmestyi ensimmäinen lentolehtinen, jossa hän vielä ”kristittynä toisinajattelijana” varoittaa piakkoin saapuvasta maailmanlopusta. Vuonna 1909 ilmestynyt Tennissonin ensimmäinen kirja, runomuotoinen elämäkerta, kertoo mielikuvituksellisesta maailmanympärimatkasta. Ehkä mielenkiintoisin tämän buddhalaisuutta edeltävän ajan kirjoista on eräs venäjänkielinen Riiassa julkaistu kirjanen, jonka mukaan ihmiset voivat elää maan päällä loputtomiin, jos vain pääsevät synneistään. Vahindra kunnostautui myo?s urheilijana, 1920-luvun lopulla ha?n osallistui jouksukilpailuihin. Kuvassa na?kyy Vahindran parrakas, paljasjalkainen hahmo viidentena?. Kuva: Viron urheilumuseo.
3 /2019 viro.nyt ? 9 Teema: Historian kuljettamat Jo varhain Tennisson oli myös askeetti ja kasvissyöjä. Viime vuosisadan alun lehdet haukkuvatkin häntä ”tunnetuksi heinänsyöjäksi”. Aatteitaan Tennisson esitti sekä esiintyessään että myydessään kirjasia, lentolehtisiä ja postikortteja. Näin hän tienasi myös elantonsa. Vuoden 1911 vaiheilla Tennissonista tuli yhtäkkiä buddhalainen ja se vakaumus pysyi loppuun asti. Tuliko alkusysäys Riian teosofeilta (hän itse kutsui ennen ensimmäistä maailmasotaa ja sen aikana itseään pääasiallisesti teosofiksi) vai jostain muualta, on vielä hämärän peitossa. Itse pidän mahdollisena sitä, että tuohon aikaan ajoittui hänen ensimmäinen kontaktinsa (Pietarissa tai jossain muualla Venäjällä) burjaattija kalmukkimunkkien kanssa. Merkittävin heistä oli Agvan Dozhijev, jonka nimen (Agvan) sanskritinkielisen version mukaan Tennisson otti itselleen buddhalaisen nimen Vahindra. Vuosina 1911–1916 Tennissonilta ilmestyi buddhalaisuuden perusteita esittäviä kirjoja, hän muun muassa käänsi tunnetun teosofin Henry Steel Olcottin ”Buddhalaisen katekismuksen” ensimmäisen luvun. Ensimmäisen maailmansodan aikana Tennisson liittyi vapaaehtoisesti Venäjän armeijaan, mutta jo vuonna 1915 hän palasi rintamalta. Välietappien kautta lopultakin Aasiaan Vuoden 1917 helmikuun vallankumouksen jälkeen Tennisson siirtyi seikkailemaan Venäjälle. Hänen pääasiallisia kohteitaan olivat Pietari ja Moskova, mutta hän matkusti muuallakin, jopa Kaukasiassa saakka. 1920-luvun alussa hän asettui pidemmäksi aikaa Pietariin, jossa hän Veli Vahindrana toimi jo ennen maailmansotaa rakennetun buddhalaisen temppelin johtajana. Myöhemmissä kirjoissaan hän esittää ylpeästi virallisen kirjeen todistuksena tuosta asemastaan. Vuonna 1923 Riikaan asettumisensa jälkeen Vahindra perusti Baltian ensimmäisen buddhalaisen temppelin asuntoonsa Pardaugavan kaupunginosassa ja julkaisi ainoan latviankielisen kirjasensa. Vahindra palasi vasta vuonna 1927 Viroon. Vuosina 1927–1930 hän kiersi paljon Viroa, esiintyi ja myi buddhalaisia kirjasiaan. Niissä olivat nyt pääteemoina buddhalaisuuden ohessa hän itse, yhtäläisyydet Baltian kansojen pakanallisten uskomusten ja buddhalaisuuden välillä sekä kaikki Baltian kansat kattava teokraattinen PanBaltoonian Suurvalta. Tuohon aikaan Vahindra hankki myös asunnon Tartosta. Kesällä 1930 hän tapasi Narvassa nuoren, vasta 18-vuotiaan koulupojan Friedrich Voldemar Lustigin, josta tuli hänen ainoa todellinen seuraajansa buddhalaisena munkkina. (Myöhemmin Burmassa asuessaan Lustig alkoi kääntää burmalaista runoutta englanniksi ja runoilla itsekin, tänä päivänäkin hänet tunnetaan tietyissä piireissä Burmassa varsin hyvin.) Jo vuoden 1930 lopulla lähtivät Vahindra ja Lustig, jonka ensin mainittu siunasi Riiassa 30. marraskuuta samana vuonna buddhalaiseksi munkiksi, Baltiasta. Vahindra oli lehdistölle antamissaan haastatteluissa jo aiemmin vihjaillut, että on saanut Dalai Lamalta kutsun Tiibetiin. Miesten ensimmäinen matkakohde oli tosin Ranska, jossa juuri lukiosta valmistunut ja kielellisesti hyvin lahjakas Lustig alkoi opiskella Sorbonnen yliopistossa aasialaisia kieliä. Samaan aikaan Vahindran onnistui luoda yhteyksiä paikallisten teosofiasta ja itämaisista filosofioista kiinnostuneiden piireihin. Eräs ranskalaisista, nimeltään Lucien Ehret, tarjosi Vahindralle ja Lustigille mahdollisuutta viipyä pidemmän ajan teosofien Villa Nosnibor -talossa Antibesin lähistöllä sekä hänen omassa talossaan Cannesissa. Kesällä 1931 virolaiset munkit matkustivat Ranskan Rivieralla, Monacossa ja Italian puolellakin. On mahdollista, että juuri Lucien Ehret oli se, joka tarjosi heille rahaa Aasian matkaa varten. Marraskuussa Vahindra ja Lustig aloittivatkin purjehduksen Marseillesta Suezin kanavan, Djiboutin, Sri Lankan ja Singaporen kautta Bangkokiin, jonne he saapuivat vuoden 1931 viimeisenä päivänä. Heidän päämääränään oli Tiibet, mutta jostain syystä he eivät saaneet viisumia matkustaakseen halki brittien halussa olevan alueen. Dalai Lamakin kuoli jo vähän ajan päästä. Bangkokissa Vahindra ja Lustig asuivat lähes 18 vuotta, lukuun ottamatta pidempää puolentoista vuoden matkaa Kiinaan vuosina 1935–1936. Välillä he asettuivat johonkin paikalliseen luostariin tai löysivät kaupungilta asunnon. Jostain syystä Vahindra halusi juuri Thaimaassa olla poliittisesti aktiivinen. Hän kirjoitti Lustigin välityksellä paikallisiin lehtiin kirjoituksia, joissa tuomitsi esimerkiksi maan nimen muuttamisen Siamista Thaimaaksi sekä hallituksen avoimesti japanilaismielisen linjan. Kerran toisen maailmansodan aikaan kansanjoukko pahoinpiteli miehet Bangkokin tunnetussa Lumbinin puistossa, jossa he siihen aikaan asuivat paikallisessa kellotornissa. Syyskuussa 1949, jolloin Thaimaan sodanaikainen pääministeri Plaek Phibunsongkhram nousi taas valtaan, karkotettiin Vahindra ja Lustig maasta naapurivaltio Burmaan, joka oli juuri itsenäistynyt, ja jossa riehui sisällissota. Välivaiheiden jälkeen miehet asettuivat vuoden 1950 alussa lopullisesti Burman tuonaikaiseen pääkaupunkiin Rangooniin (nykyään Yangon). Burmassa he lopettivat politikoinnin ja sulautuivat pikkuhiljaa paikalliseen munkkikuntaan, vaikka Vahindran kuolemaan asti kummallakin oli erottavana piirteenä pitkä parta. Opillisestikin he lukeutuivat omasta mielestään tiibetiläiseen Mahayana-suuntaukseen maassa, jossa Hinayana-suuntaukseen lukeutuva Theravada-koulukunta on valtavirtaa. Burman yleinen syyttäjä U Chan Htoon antoi heille luvan asettua perheensä pyhättöön lähellä maailmankuulua Shwedagon Pagodaa, josta Vahindran kuoleman jälkeen on tullut Mohnyin Sankyaung -luostari. Vahindra kuoli 5. toukokuuta 1962 Rangoonin sairaalassa. Väittämän mukaan hänen ruumiinsa pysyi kunnossa vielä monta päivää kuolemansa jälkeenkin, vaikka Burmassa oli siihen aikaan monsuunikausi. Ilmiölle on etsitty monia selityksiä, mutta Lustigin mukaan se oli ihme, jonka Vahindra oli luvannut järjestää kuolemansa jälkeen, ja burmalaisetkin näyttivät kunnioittavan tuota näkökulmaa. Kotimaassaan halveksitusta friikistä oli tullut lopultakin buddhalainen pyhä mies. n Vahindra (oik.) ja Lustig Shwedagonissa vuonna 1954. Lentoyhtio? SAS ka?ytti 1950-luvun keskivaiheilla heida?n kuvaansa uuden Kaukoida?n reittinsa? mainoksessa. Kuva: Chinese Buddhist Encyclopedia.
NIPPERNAATI VIROLAISEN KIRJALLISUUDEN ANTOLOGIA TOIMITTANUT 4 ANNIINA LJOKKOI 10 ? viro.nyt 3/2019 Viro-instituutin tapahtumia Nippernaati 4 ilmestyy Viro-instituutin oma uuden kirjallisuuden antologiasarja Nippernaati saa jatkoa tänä syksynä. Neljäs osa on koottu maantieteellisestä näkökulmasta: kaikki käännöstekstit liittyvät tällä kertaa tiiviisti Viron eri paikkoihin. Näin kirja toimii sekä lukuelämyksenä, kulttuurikurkistuksena että matkaoppaana. Nippernaati 4 ilmestyy syyskuussa. Lisätietoja Viro-instituutin kotisivulta www.viro-instituutti.fi ?nippernaati ?nippernaati4 Terävä katse, terävä kynä Lennart Meri 90 -näyttely on esillä 24.8.– 11.9. Porin pääkirjastossa ja 16.9.–11.10. Akaan pääkirjastossa paikallisten Viroseurojen järjestämänä. Visuaalisesti tehokas sitaattinäyttely tuo presidentti Lennart Meren esiin sujuvana ja huumorintajuisena sanankäyttäjänä. Näyttelyn mukana kiertää myös vieraskirja, johon kävijät voivat kirjoittaa muistojaan Lennart Merestä ja terveisiään säilytettäväksi hänen arkistossaan. HIFF – Rakkautta & anarkiaa 19.–29.9. Virolaiset elokuvat Helsingin kansainvälisen elokuvafestivaalin ohjelmistossa nähdään tänä vuonna ilahduttavat neljä pitkää virolaista elokuvaa sekä monia mielenkiintoisia lyhytelokuvia. Koko ohjelmisto ja näytösajat julkistetaan 5.9. (https://hi? .fi ). Tuttuun tapaan useissa virolaiselokuvien näytöksissä on vierailijoina elokuvan tekijöitä. The Riddle of Jaan Niemand. Kuva: Rakkautta&Anarkiaa.
3 /2019 viro.nyt ? 11 The Riddle of Jaan Niemand / Põrgu Jaan (2018) Ohjaus Kaur Kukk. Eletään 1700-luvun alkua jossain päin Viroa. Sodat, taudit ja nälänhädät ovat harventaneet väestöä tehokkaasti. Eräänä päivänä kyläläiset löytävät merenrannasta tajuttoman muukalaisen… Scandinavian Silence / Skandinaavia vaikus (2019) Ohjaus Martti Helde. Kolme osaa, kaksi henkilöä ja yksi päämäärä: menneisyys ei saa päästä vallalle… Jesus Shows You the Way to the Highway (2019) Ohjaus Miguel Llansó. Tuotantomaat Espanja, Viro, Etiopia, Latvia, Romania. On vuosi 2035 ja Tallinnasta on tullut harmaa megakaupunki, jossa aurinko ei juuri paista. Tekoäly eli supertietokone Psychobook säätelee elämää, mutta sitten Tallinna joutuu tietokonevirus Soviet Unionin hyökkäyksen kohteeksi. CIA:n agentit lähtevät tuhoamaan virusta. Take It or Leave It / Võta või jäta (2018) Ohjaus Liina TriškinaVanhatalo. Viron ehdokas kansainvälisen Oscar-palkinnon saajaksi. 30-vuotiaan raksamiehen Erikin extyttöystävä ottaa yllättäen yhteyttä. Hän ei ole valmis pariskunnan vastasyntyneen tyttären äidiksi ja asettaa Erikin tiukan paikan eteen: vauva annetaan adoptoitavaksi tai Erikistä tulee yksinhuoltajaisä. n Viron kielen viikko – Sano ”tere”! E nsimmäistä maailmanlaajuista viron kielen viikkoa vietetään Eesti Instituutin aloitteesta 23.–29. syyskuuta. Kyseessä on tempaus samaan tapaan kuin jo tutuiksi tulleet siivousja ravintolapäivät. Tavoitteena on, että viron kieleen tutustuisi kolme miljoonaa ihmistä kaikkialla maailmassa. Opiskele tai opeta sinäkin viron kieltä! Materiaalia opetukseen Jos osaat jo viroa, laita hyvä kiertämään ja opeta muillekin. Viron kielen viikon sivuilla on vinkkejä ja materiaalia opetukseen. Voit esimerkiksi ladata käyttöösi opetuskortit! Viro ja viron kieli Viroa puhuu äidinkielenään 922 000 ihmistä Virossa ja 160 000 muualla maailmassa, lähinnä Ruotsissa, Suomessa, Saksassa, Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Venäjällä. Lisäksi viroa osaavia on arviolta 168 000. Näin ollen viro on kooltaan maailman tuhansista kielistä kahdensadan suurimman joukossa. Uralilaisista kielistä viro on kolmanneksi suurin. Sano ”tere”! Vietä vironkielistä päivää: tervehdi viroksi töissä, kaupassa ja somessa. n https://keelest.estinst.ee/ www.facebook.com/keelEST/ www.instagram.com/eestikeelest/ Viro-instituutin viron kielen vuoden kielikortit on tehnyt Marko Ma?etamm. Scandinavian Silence. Kuva: Rakkautta&Anarkiaa. Take It or Leave It. Kuva: Rakkautta&Anarkiaa. Jesus Shows You the Way to the Highway. Kuva: Rakkautta&Anarkiaa.
12 ? viro.nyt 3 /2019 nyt.puhuttaa viro.nytille uutisia luki Ülle Õis Talve-kirjasta elokuva Keski-Virossa Vooremaalla on kuvattu Oskar Lutsin Talve-kirjaan perustuvaa elokuvaa. Draamakomedia on jatkoa muille Lutsin kirjojen filmatisoinneille, ja sen ensi-ilta on todennäköisesti helmikuussa 2020. Lutsin kirjoista Kevade, Suvi ja Sügis on tehty Arvo Kruusementin ohjaamana elokuvat vuosina 1969, 1976 ja 1990. Talve-elokuvan tarina sijoittuu vuoden 1942 Viroon, kun saksalaiset ovat miehittäneet maan. Sotien ja kyyditysten aiheuttamasta epävarmuudesta huolimatta ihmiset elävät elämäänsä. Elokuvassa Lutsin aiemmista kirjoista tutun Arno Talin poika Arnold palaa Itävallasta kotiin Viroon ja aiheuttaa ihmissuhdemyrskyn. Pääosin kesällä kuvatun elokuvan ohjaaja on Ergo Kuld. Käsikirjoituksen on tehnyt Martin Algus, joka on Vooremaalta kotoisin ja tuntee siten kuvauspaikat hyvin. Tekijöiden mukaan elokuvassa onkin vahvasti esillä Viron kaunis luonto. Oskar Lutsin kuoleman jälkeen ilmestyneen Talve-kirjan synnystä ei ole täyttä selvyyttä. Tiedetään, että 1930-luvulla Luts aikoi julkaista Kevade, Suvi ja Sügiskirjoille jatkoa, mutta sitä ei kuulunut. Tarinan mukaan Luts antoi kuitenkin jonkin käsikirjoituksen tai sen osan Arnold Karulle, joka muokkasi alkuperäistä käsikirjoitusta saadakseen kirjan valmiiksi. Vuonna 1994 ilmestyneen kirjan syntytarina tuli julki tuolloin 1990-luvun alussa. Lutsin alkuperäistä käsikirjoitusta Talvekirjasta ei ole löytynyt, mikä on aiheuttanut paljon keskustelua siitä, mikä kirjasta on Lutsin luomaa ja mikä Karun lisäämää. Lutsin muiden kirjojen käsikirjoitukset ovat esillä Tartossa Lutsin museossa. Uuden elokuvan päärooleissa nähdään aiemmistakin Luts-elokuvista Raja Teelenä hyvin tunnettu Riina Hein ja Kiiriä näytellyt Margus Lepa. Muissa päärooleissa ovat muun muassa Henessi Schmidt, Karl Robert Saaremäe, Franz Malmsten, Saara Nüganen, Märt Koik, Harry Kõrvits, Meelis Rämmeld ja Kersti Tombak. Hiidenmaalle elämyskeskus Hiidenmaan Käinassa rakennetaan saaresta kertovaa teemakeskusta. Tuuletornnimiseen viisikerroksiseen vierailukeskukseen avataan Hiidenmaan historiasta, kulttuurista ja luonnosta kertova näyttely jo ensi vuoden alussa. Vierailijoiden matka alkaa näyttelyalueella vedenalaisesta maailmasta, joka kertoo saaren syntytarinan, merikulttuurista sekä vedenalaisesta historiasta. Seuraavassa, rannikkokerroksessa, pääsee tutustuman saaren luontoon ja nähtävyyksiin sekä siihen, miten perinteet ja meri ovat tärkeä osa saarella asuvien ihmisten elämää. Kolmannessa kerroksessa esitellään hiidenmaalaisten tarinoita ja kulttuuriperinnettä sekä paikallista kieltä ja huumoria. Näyttelyrakennuksesta löytyy oma kerros myös lapsille. Keskuksen katolle tulee terassi, jossa on tuulikelloinstallaatio sekä suuntaviitta Hiidenmaan nähtävyyksiin. Näyttelyn tuottaja on Virossa hyvin tunnettu yritys Motor, joka on tehnyt sisällön myös Lentosatamaan, Teletorniin sekä Vabamu-museoon. Elämyskeskusprojektin vetäjänä toimii Jaanus Rohumaa ja sisällöntuotannossa on mukana paikallisia kulttuurialan ihmisiä. Koko projektissa on huomiotu vahvasti Hiidenmaan erityisluonne sekä meren keskeisyys. 25-metriä korkean vierailukeskuksen toivotaan tuovan uutta toimintaa sekä paikallisille asukkaille että turisteille, joita toivotaan saarelle myös hiljaisemman matkailusesongin aikana. Näyttelyn lisäksi keskukseen tulee kahvila ja Viron korkein kiipeilyseinä. Virosta YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuva jäsen Viro valittiin YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvaksi jäseneksi kaudelle 2020–2021. Viron ulkoministeri Urmas Reinsalun mukaan Viron prioriteettina kansainvälisen neuvoston jäsenenä on olla mukana tukemassa kansainvälisten sääntöjen noudattamista, jakaa kokemuksia digivaltiosta sekä digitaalisista palveluista, ilmastoja ympäristökysymykset sekä turvallisuusneuvoston toiminnan tehostaminen. Ministerin mukaan neuvostopaikan saamiseen on suuresti myötävaikuttanut kampanjapäällikkö Margus Kolgan sekä diplomaatti Sven Jürgensonin aktiivinen toiminta. Kampanja on tuonut virolaisille toimijoille ja yrityksille näkyvyyttä sen alusta saakka. Neuvoston jäsenyyttä on Virossa vahvasti tukenut myös presidentti Kersti Kaljulaid, jonka mielestä jäsenpaikka neuvostossa auttaa puolustamaan paremman maailman arvoja ja tuo Viron maailmankartalla entistä näkyvämmälle paikalle. Viro haluaa tuoda neuvostossa esiin pienten valtioden näkökulmia esimerkiksi turvallisuuskysymyksissä. Virolle kausi turvallisuusneuvostossa on ensimmäinen, jäseneksi on pyritty jo vuodesta 2005 lähtien. Virosta Helsingin matkamessujen partnerimaa Viro on Helsingin matkamessujen vuoden 2020 pääkumppani. Viro ja virolaiset toimijat tulevat olemaan vahvasti esillä messujen aikaan Helsingin Messukeskuksessa 16.–19.1.2020, mutta Viro-aiheisia uutisia julkaistaan jo loppuvuoden aikana eri uutiskirjeissä ja sosiaalisessa mediassa. Viron matkailunedistämiskeskuksen johtaja Margus Samelin mukaan pääkumppanuus on erittäin iloinen uutinen. Valinta on järkevä myös ympäristötietoisuuden ja vastuullisen matkailun kannalta, se kun on tammikuussa järjestettävien messujen yhtenä pääteemana. Viro haluaa messunäkyvyydellä säilyttää sekä Virossa toistuvasti matkustavien suomalaisten kiinnostuksen, että samalla nostaa esiin myös tuntemattomampia virolaiskaupunkeja ja perheystävällisiä nähtävyyksiä. Viro haastaa messuilla suomalaiset käymään jossain uudessa virolaisessa paikassa tai tuomaan Viron matkalle mukaan kaverin, joka ei ole aiemmin Virossa käynyt. n
3 /2019 viro.nyt ? 13 Helsingi evangeelne luterlik eestikeelne kogudusetöö S oovid saada rohkem infot? Tahad kaasa lüüa ja koos meiega kogudusetööd arendada? Oled väga oodatud – võta julgelt ühendust ja tule tutvuma! Tegevus on suunatud nii eesti keelt emakeelena kõnelevatele inimestele kui ka kõigile teistele, kes on huvitatud eesti keelest ja kultuurist. Eestikeelne armulauaga jumalateenistus Alppila kirikus pühapäeviti 20.10, 17.11 ja 15.12 kell 11. Pärast jumalateenistust koguneme kirikukohvile. Tule kogu perega! Kaasa teenivad kõik Alppila kirikus kogunevad keelerühmad: soomlased, eestlased, ungarlased, hiinlased ja aafriklased. Õhtupalvus Taizé lauludega Alppila kiriku kabelis kolmapäeval 16.10 ja 11.12 kell 18.30. Kõik on oodatud! Piibliring koguneb Alppila kiriku väikses saalis kolmapäeviti 18.9, 16.10, 13.11 ja 11.12 kell 17. Tutvume ristiusu püha raamatuga ja vestleme selle teemadel. Oled oodatud sõltumata sellest, kui hästi sa Piiblit tunned. Sõprade klubi koguneb Alppila kiriku väikses saalis kolmapäeviti 4.9, 2.10, 30.10 ja 27.11 kell 17. Tegevused ja teemad valime koos osalejatega. Oodatud on kõik uued ja vanad sõbrad! Pereklubi Sipsik pakub võimalust koos eesti keelt rääkivate juhendajate ja emadeisadega mängida, meisterdada, laulda, sportida ning õppida uut ja huvitavat. Pereklubi koguneb laupäeviti kell 11–14 Alppila kiriku kabelis 28.9, 12.10, 26.10, 9.11, 23.11 ja 7.12. Osalemine on tasuta, oma tulekust ette teatama ei pea. Lisainfo: pereklubisipsik@gmail.com Laste liikumisring stardib 4.9 kell 17.30–18.15 (3–5 aastased lapsed) ja kell 18.15–19.00 (6–10 aastased lapsed) ning koguneb igal kolmapäeval Alppila kiriku võimlas. Ringi eesmärgiks on arendada lapse füüsilisi ja sotsiaalseid oskusi. Kaasa võtta vahetusjalanõud ja joogipudel. Osalemine on tasuta. Lisainfo: liikumisring.helsingis@gmail.com Ukulele jätkukursus toimub iga paaritu nädala kolmapäeval 11.9, 25.9, 9.10, 23.10, 6.11, 20.11 ja 4.12 kell 18.15-19.15 Alppila kiriku väikses saalis. Edasijõudnute rühm on koos harjutanud ühe õppeaasta võrra, osalemine eeldab ukulele algteadmisi. Kursus on tasuta, soovitav omada isiklikku pilli. Õpetus on eesti ja soome keeles. NB! Uus algkursus algab taas jaanuaris 2020. Lisainfo: dagmar.ounap@evl.fi n Kogudusetööd organiseerib kantor Dagmar Õunap: dagmar.ounap@evl.fi / tel. 050 325 9596 Kui teisiti pole mainitud, toimuvad kõik üritused Alppila kiriku ruumides (Kotkankatu 2, Helsingi). Facebook: Eestikeelne kogudusetöö Helsingis www.helsinginseurakunnat.fi/viro Kuva: Dagmar O?unap.
14 ? viro.nyt 3 /2019 SVYL:n toimintaa Maailman siivouspäivä 21.9. Virolainen Teeme ära! -organisaatio laajensi viime vuonna Viron juhlavuoden kunniaksi keväistä talkoopäiväänsä syksylle, jolloin siivottiin koko maailma. Nyt Maailman siivouspäivän perinne jatkuu 21. syyskuuta! SVYL:n toimisto osallistuu Helsingin Suvilahdessa järjestettävään Planet Suvilahti -tapahtumaan ja järjestää sen puitteissa ympäristötietoista ohjelmaa, tästä tiedotetaan lähempänä liiton kotisivulla www.svyl.fi ja Facebookissa www. facebook.com/SVYL.net/. Noita sekä liiton jäsenyhdistysten kanavia kannattaakin seurailla pitkin syyskuuta! Turun Kirjamessut Turun messukeskuksessa (Messukentänkatu 9-13, Turku) 4.–6.10. (pe–la klo 10–18, su klo 10–17) SVYL on mukana tuomassa virolaista kirjallisuutta Turun Kirjamessujen ohjelmaan. Messujen A-hallissa on myös suuri Viroosasto, jolla SVYL:n ja SVYL-Verkkopuodin lisäksi ovat mukana Tuglas-seura, Turun Tuglas-seura, Varsinais-Suomen Viro-keskus, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö. Tule tapaamaan tuttuja, kirjaostoksille sekä kuulemaan uusimmat kuulumiset virolaisen kirjallisuuden kentältä! Helsingin Kirjamessut Helsingin messukeskuksessa (Messuaukio 1, Helsinki) 24.–27.10. (to–la klo 10–20, su klo 10–18) SVYL ja SVYL-Verkkopuoti löytyvät Helsingin Kirjamessuilta Viron kustantamoiden liiton (Eesti Kirjastuste Liit) osastolta 6 a 66, jossa myynnissä on messujen ohjelmassa olevia, suomenkielisiä Viro-kirjauutuuksia sekä uutta vironkielistä kirjallisuutta. Tervetuloa ostoksille ja keskustelemaan kirjallisuudesta! viro.nyt 4-2019 ilmestyy 15.11. Vuoden 2019 viimeinen viro.nyt ilmestyy marraskuussa ja kattaa loppuvuoden 2019 sekä alkuvuoden 2020. Lehden materiaalipäivä on 18.10. Siihen mennessä kaiken lehteen tulevan aineiston sekä päivitettyjen jäsentietojen tulee olla toimistolla svyl@svyl.fi. Suomen Viro-yhdistysten liiton vuosikokous 2020 Kulttuuritalo Laikussa (Keskustori 4, Tampere) SVYL:n seuraava vuosikokous pidetään huhtikuussa 2020 Tampere-Tartto-seuran päämajassa, Kulttuuritalo Laikussa Tampereella. Kokous ajoittuu samalle viikonlopulle Tampereen kaupungin ja Tuglas-seuran järjestämien Martin markkinoiden kanssa. Heti kun markkinoiden ajankohta selviää, selviää myös kokouspäivä, seurailkaa SVYL:n tiedotusta! n KIRJALLISUUTTA BALTIASTA -LUENTOSARJA Helsingin työväenopistossa (Opistotalo, Helsinginkatu 2, Helsinginsali 423, 4. krs) 4.9.–9.10. keskiviikkoisin klo 17.00–18.30 SVYL järjestää yhdessä Rozent?ls-seuran ja Donelaitisseuran kanssa Baltian kirjallisuutta käsittelevän luentosarjan Helsingin työväenopistossa: 4.9. FM Reeta Tuoresmäki: Dalian kirja – liettualainen dokumentaarinen kirjallisuus historian pyörteissä 11.9. FM Jenni Kallionsivu: Elämäntarinat Latvian nykykirjallisuudessa – Silakkaa ja muita jumalan ihmeitä 18.9. FM, kääntäjä Sanna Immanen: Kirjallisuus Virossa tänään – Mitä Virossa luetaan ja kirjoitetaan nyt? 25.9. FM, kääntäjä Juhani Salokannel: Viron kansalliskirjailija A. H. Tammsaaren ajattomat klassikot ja niiden suomennokset 2.10. FM Mirja Hovila: Latviasta suomennettu kirjallisuus – kääntäjän ja pienkustantajan näkökulma 9.10. FT Sirje Olesk: Aleksis Kiven aikalaiset virolaisessa kirjallisuudessa
3 /2019 viro.nyt ? 15 AKAAN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 -näyttely 16.9.–11.10. Akaan kaupunginkirjastossa (Köyvärintie 1, Akaa) Lokakuussa kirjallisuusilta Bussimatka Martin Markkinoille Helsingin Kaapelitehtaalle 24.11. klo 9–17 Akaan yhdistysten perinteiset joulumyyjäiset marraskuussa Seura osallistuu omalla pöydällä. Tarkemmat tiedot seuran kotisivuilta www.akaanviroseura.yhdistysavain.fi ja jäsenpostista. OLUTSILTA – ÕLLESILD Helsingin kuukausitapaamiset Huom! Helsingin syksyn kuukausitapaamiset klo 18 ravintola Villissä Wäinössä (Kalevankatu 4 ) 11.9. Peter Raudsepp tulee kertomaan kirjastaan Höyrylaivalla Tallinnaan. 9.10. Pekka Olkinuora tulee kertomaan pyöräilymatkoistaan Virossa. 13.11. Syyskokous. Kokouksen jälkeen toimittaja Sakari Nupponen pitää olutaiheisen tietokilpailun. 11.12. Pikkujoulu Olutsillan Klamilan osasto Toiminnasta tietoja Facebookista (Olutsilta – Klamilan osasto). Olutsillan Kotkan osasto 5.9. klo 18 Suomen pienpanimot. Katsaus Suomen pienpanimoihin Matias Purasen johdolla, Ravintola Karoliina 3.10. klo 18 Tasting Sam’s Pubissa 9.11. klo 18 Olutja viskitasting, Ravintola Karoliina Joulukuussa pikkujoulut, aika ja paikka varmistuvat myöhemmin. Tarkemmat tiedot Olutsillan Kotkan osaston Facebook-ryhmässä. Matkat Syysmatka suuntautuu Tallinnaan 2.–3.11. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät 23.9. alkaen osoitteessa www.olutsilta.fi -> Tapahtumat. VP-lounaat Vapaapäivälounaat Helsingissä jatkuvat joka kuukauden viimeinen keskiviikko klo 13. Paikkoina Maya Bar & Grill 25.9., Perho 30.10. ja Meiccu 27.11. Tervetuloa! Saunaklubi Olutsillan saunaklubin tilaisuuksista tiedot löytyvät www.olutsilta.fi -> Tapahtumat ja Facebook-ryhmästä Olutsilta Saunaklubi. Voit myös liittyä saunaklubin sähköpostijakeluun ilmoittamalla sähköpostiosoitteesi Juhalle juha.karsikas@ icloud.com Olutsillan Hyvämaineisten Naisten Ompeluseura kokoontuu joka kuukauden 3. maanantai klo 18 ravintola Kurvittaressa Helsingissä. Tervetuloa mukaan – myös miehet – käsityön kanssa tai ilman! Keilailu 26.9. klo 12 Fun Bowling (Helsinginkatu 25) Suuri keilailuturnaus 5.10. klo 13, mukana Kotkan, Klamilan ja Helsingin joukkueet. Kannustusjoukot mukaan Hesarin urheilutalolle! Õllekomando Tallinna Õllekomando tutustuu Tallinnan kulttuuriin ja kapakoihin. Komandon iskuista ilmoitetaan www.olutsilta.fi ja www.facebook.com/groups/ollekomando. Seuraa ilmoittelua ja tule mukaan! Lisää tietoa Olutsillan toininnasta ja tulevista tapahtumista: www.olutsilta.fi PORIN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Näyttely Terävä katse, terävä kynä – Lennart Meri 90 26.8.–11.9. Porin kaupunginkirjaston pääkirjastossa Yhteistyössä Viro-instituutin ja Porin kaupunginkirjaston kanssa. Näyttely Be Fragile! Be Brave! – Hauraus on urheutta 20.9.2019– 23.2.2019 Porin taidemuseossa (Halli, Siipi, MEDIApiste) Taiteilijat: Melanie Bonajo, Liisa Hirsch, Anu Põder, Alina Szapocznikow, Iza Tarasewicz, kuraattori: Rebeka Põldsam, näyttelyarkkitehtuuri: Maarja Kask ja Neeme Külm. Kumun taidemuso ja Viron Suomen suurlähetystö ovat mukana näyttelyn järjestelyissä. Porin seudun Suomi-Viro-seura järjestää syksyllä näyttelyyn liittyen virolaisen taiteen luennon yhteistyössä suurlähetystön kanssa Porin taidemuseolla. Päiväretki Turun kirjamessuille 5.10. Ilmoittautumiset ja lisätiedot puheenjohtaja Päivi Yli-Kauhaluoma-Nurmelta: paivi.ylikauhaluoma@gmail.com SALON SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Pikkujoulumatka Turkuun 30.11. Lähtö Salon torilta klo 16. Ruokailu Turussa klo 17 ja sen jälkeen Kaupunginteatterissa klo 19 näytelmä Don Juan. Näytelmän pääosissa Eero Aho ja Hannes Suominen. Ilmoittautumiset 28.10. mennessä Paulalle, paula.paavola@pp1.inet.fi tai 0400 526 558. Tarkemmat tiedot syksyn jäsenkirjeessä. SUOMEN-POIKIEN PERINNEYHDISTYS Suomen-poikien rosvopaistitilaisuus Virossa Kuusalussa Peeter Kivimäen museolla 7.9. Tiedustelut: sihteeri Antti Moisio, antti_.moisio@pp.inet.fi TAMPERE-TARTTO-SEURA Tampereen Viro-viikot 13.9.–31.10. Ohjelmassa on musiikkia, luentoja, elokuvia, näyttelyitä sekä paljon muuta mukavaa ja mielenkiintoista! Lue tarkka ohjelma lehden sivulta 2! Viikoilla 49–50 Kulttuuritalo Laikun 3. kerroksen aulassa Viroinstituutin kokoama Lennart Meri 90 -näyttely Terävä katse, terävä kynä Näyttelyn esittelee avajaispäivänä kirjailija, toimittaja Kulle Raig. VALKEAKOSKEN SEUDUN SUOMI-VIRO-SEURA Viro-seuran 30-vuotisjuhla Ystävyydentalolla 4.12. Paljon on tapahtunut seuran toimintaaikana. Viro on itsenäistynyt ja kehittynyt monella tavoin. Suomalaisten Viro-yhteydet ovat laajentuneet ja vakiintuneet. Juhlassa tarkastellaan oman seuran vaiheita ja Viron nykypäivää. Juhlakahvit. VARSINAIS-SUOMEN VIRO-KESKUS Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n 25-vuotisjuhla Airiston aalloilla, M/S Rudolfinan risteilyllä 12.9. klo 19 Illalliskortti ja risteily 42 €/hlö, varaukset (viim. 3.9.): p. 040 147 5221 tai virokeskus@gmail.com. 30.8.–1.9. Turun Eurooppa-foorumi Runsaasti mielenkiintoista ohjelmaa tarjolla – nyt on paikka keskustella
16 ? viro.nyt 3 /2019 Euroopan tulevaisuudesta! Ohjelma: www.europeforum.fi 1.9. Turun keskikaupungin alueen kaupunginosatapahtuma Vanhan Suurtorin väki järjestää toimintaa, Viro-keskus on mukana menossa! 15.9. Mahdollisuuksien tori Vanhalla suurtorilla klo 13–17 Viro-keskus mukana ohjelmassa! 4.–6.10. Turun kansainväliset kirjamessut Viro-osastolle kaivataan vapaaehtoisia päivystäjiä, voit ilmoittautua mukaan (virokeskus@gmail.com). Myös erä alennuslippuja tulossa myyntiin Viro-keskuksen toimistolle, seuraile sähköpostia! 18.10. Sukukansapäivän tapahtuma Turun pääkirjaston studiossa Luentoja ja musiikkia, tervetuloa! 1. ja 2.11. Avoimet ovet Vanhan suurtorin alueella Tule suunnistamaan Turun vanhimmassa korttelissa! Kokouskutsu: 26.11. klo 18 Varsinais-Suomen Viro-keskus ry:n syyskokous Manillan köysisalissa (Itäinen rantakatu 64, Turku) Tervetuloa! Käsitellään sääntömääräiset asiat, mm. toimintasuunnitelma ja talousarvio sekä valitaan yhdstyksen hallitus vuodelle 2020. Kahvitarjoilu. Kokouksen jälkeen Viro-teemainen esitelmä. Viro-keskuksen konttori palvelee arkisin (ma–pe) klo 10–16. Toimimme Viron kunniakonsulaattina, ja jaamme mm. virolaisten passeja ja id-kortteja. Lisäksi toimistolla on hyvä valikoima matkailuesitteitä Virosta, tervetuloa etsimään tietoa reissuja varten! Yhteystiedot: Virokeskus, Vanha Suurtori 3, 20500 Turku. P. 040 147 5221, virokeskus@gmail.com, www.viro-keskus.fi Viro-keskuksen neuvontapiste palvelee virolaisia maahanmuuttajia kaikenlaisissa suomalaiseen yhteiskuntaan liittyvissä kysymyksissä. Paikal-projektin ylläpitämään neuvontapisteeseen voi poiketa toimiston aukioloaikoina (ma–pe klo 10–16), ja lisäksi pitempiä konsultointeja varten voit varata ajan p. 040 147 5221. Vironkielistä neuvontaa tarjoaa myös Monitorin Infotori Skanssin kauppakeskuksessa torstaisin klo 15–18. VIROLAISEN KULTTUURIN YSTÄVÄT VIRKKU 10.9. klo 17 Suomi-Virokulttuurisuhteet, kierros Hietaniemen hautausmaalla Syyskuussa kuulemme, mitä Hietaniemen haudat kertovat Suomen ja Viron kulttuurisuhteista. Kierroksen vetää Hietaniemen puistokujia yli 30 vuotta kiertänyt Pekka Linnainen, jonka virolaisille kokoamaan oppaaseen on kertynyt jo 191 haudan esittely. Kierros alkaa klo 17 Hietaniemen Vanhalta kappelilta, vastapäätä Marian sairaalaa, ja päättyy Uudelle kappelille eli lähelle presidenttien hautoja. Kävelyä kertynee noin 1,5 kilometriä ja 1,5 tuntia on myös suunniteltu pituus. Ilm. 6.9. mennessä osoitteeseen virkku.ry@gmail. com, mukaan mahtuu 20 ensimmäistä. HUOM! Osallistuminen edellyttää Virkun jäsenyyttä! 19.10. klo 13 M/S Estonia Kotkan kaupunginteatterissa Virkku ja Viro-instituutin ystävät tekevät lauantaina 19. lokakuuta omatoimiretken Kotkaan katsomaan Kotkan kaupunginteatterin näytelmää M/S Estonia – Alinan selviytymistarina. M/S Estonia on toivorikas musiikkinäytelmä virolaisesta Alinasta, joka yhtenä harvoista selviytyy hengissä vuonna 1994 sattuneesta merionnettomuudesta. Samoin kuin Viro nousi jaloilleen Neuvostoliiton vallan alta, Alina on ihminen, joka tragedian jälkeen kulkee kohti tulevaisuutta entistä elämänvoimaisempana. Liput 34 €, ilm. 27.9. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi. HUOM! Kyseessä on omatoimiretki eli jokainen vastaa itse kyydeistään. Tällä hetkellä Onnibussin aikataulu on lauantaisin Hki–Kotka klo 9.50–11.50 ja Kotka–Hki klo 17.20–19.20. Virkku-klubi 22.10. klo 17 Eesti Maja – Viro-keskuksessa (Sörnäisten rantatie 22 C, Helsinki): Kulle Raig kertoo Leena Sharman kirjasta Ikuiset ystävät – Suomen ja Neuvostoliiton kulttuurisuhteet sotien jälkeen Tilaisuus on kaikille avoin ja ilmainen, varaathan hiukan kahvirahaa mukaan! Kudontaprojekti Kaikkia, jotka osaavat kutoa sukkia tai ovat muuten vain neuloosi-tartunnan saaneita, innostamme kutomaan miesten villasukkia. Värin ja mallin saa jokainen kutoja päättää itse, koko on esim. miesten koko 42–43, jolloin sukan terän pituus on 26–27,3 cm tai 43–44, jolloin terän pituus on 26,7–28,4 cm tai 44–45, jolloin terän pituus on 27,3–29,1 cm. Valmiit sukat voi tuoda Virkku-klubeihin loka-marraskuun vaihteeseen asti. Jos et osaa kutoa, voit osallistua toimittamalla Virkku-klubiin sukkalankaa kutojille. Tavoitteemme on kutoa 50 paria sukkia ja viedä ne lämmittämään Tallinnan sosiaalikeskuksen Mina töötan -projektin miesasiakkaiden varpaita. Seuraa toimintaamme Facebookissa: www.facebook.com/VirkkuRy VIRO-INSTITUUTIN YSTÄVÄT 19.10. klo 13 M/S Estonia Kotkan kaupunginteatterissa Viro-instituutin ystävät ja Virolaisen kulttuurin ystävät Virkku tekevät lauantaina 19. lokakuuta omatoimiretken Kotkaan katsomaan Kotkan kaupunginteatterin näytelmää M/S Estonia – Alinan selviytymistarina. M/S Estonia on toivorikas musiikkinäytelmä virolaisesta Alinasta, joka yhtenä harvoista selviytyy hengissä vuonna 1994 sattuneesta merionnettomuudesta. Samoin kuin Viro nousi jaloilleen Neuvostoliiton vallan alta, Alina on ihminen, joka tragedian jälkeen kulkee kohti tulevaisuutta entistä elämänvoimaisempana. Liput 34 €, ilm. 27.9. mennessä osoitteeseen svyl@svyl.fi. HUOM! Kyseessä on omatoimiretki eli jokainen vastaa itse kyydeistään. Tällä hetkellä Onnibussin aikataulu on lauantaisin Hki–Kotka klo 9.50–11.50 ja Kotka–Hki klo 17.20–19.20. Lue Viro-instituutin tapahtumista sivulta 10-11! n
3 /2019 viro.nyt ? 17 Puheenjohtajan palsta Vapauden ihme K ävin elokuun alkupuolella katsomassa Helsingissä Hakasalmen huvilassa näyttelyn Suruton kaupunki, joka kuvaa elämää 1920-luvun Helsingissä. Yksi näyttelyn hahmoista on 24-vuotias opiskelijaneito Elsa, joka kuuluu Akateemiseen Heimoklubiin, josta hän kertoo näin: ”Heimoklubissa opiskelemme eestin kieltä ja solmimme tuttavuksia lahdentakaisiin heimoveljiimme ja -sisariimme. Kansojemme kohtalo kytkeytyy toisiinsa. Ja mutakylvyt ovat poikaa!” Olen usein ajatellut sitä, kuinka 1960luvun alussa syntyneet vanhempani ovat eläneet lapsuutensa ja nuoruutensa Neuvostoliitossa, autoritäärisessä yhteiskunnassa, jossa puuttui mahdollisuus vapaaseen itseilmaisuun, mahdollisuus lukea haluamaansa kirjallisuutta, kuunnella haluamaansa musiikkia, puhumattakaan matkustamisesta tai opiskelusta ulkomailla. Ja kuinka erilaista elämää he olisivatkaan eläneet 24-vuotiaina opiskelijoina vapaassa Virossa… Tänä vuonna tulee kuluneeksi 30 vuotta historiallisesta hetkestä, jolloin 600 kilometriä pitkä Baltian ketju toi teille ja kaduille kaksi miljoonaa ihmistä Virosta, Latviasta ja Liettuasta. Kaikkien yhteinen halu oli ilmaista vapaudenkaipuutaan. Muistan hyvin jännittyneen ilmapiirin ja sanat, joita isot ihmiset puhuivat keittiössä. Olin tuolloin vain 9-vuotias, mutta minäkin ymmärsin, että meneillään oli jotain suurta ja tärkeää, mutta myös vaarallista. Historiaa muutettiin ja muutettiinkin perusteellisesti. Minun vanhemmilleni ja heidän sukupolvelleen Baltian ketju ja sen aikaiset tapahtumat ovat ja olivat ihme. Neuvostoliiton pysyminen ja toimiminen oli tuona aikana selviö. Vapaudenkaipuu ja halu päästä kamalasta, rajoittavasta yhteiskunnasta olivat kuitenkin niin suuria, että ne laittoivat Baltian kansat toimimaan yhdessä. Tavalliset ihmiset, niin nuoret kuin vanhatkin, olivat valmiita riskeeraamaan oman turvallisuutensa vapaan Viron puolesta. Myös isoäitini, pieni naisihminen, joka noihin aikoihin oli kuusissakymmenissä, lähti Tallinnan tv-tornia puolustamaan, leikkuuveitsi taskussaan. Ei olekaan ihme, että virolainen uskoo maahansa. Usein minusta tuntuu, että pieni Viro perustuukin virolaisten uskolle. Sadattuhannet saivat sen tänä vuonna kokea tanssija laulujuhlilla, jotka viettivät 150-vuotispäiväänsä. Se, että laulujuhlaperinne kesti Neuvostovuodet, on sekin ihme. Ja virolaiset osaavat tuota ihmettä arvostaa. Laulujuhlilla unohdetaan kollektiivisesti surut ja huolet, erilaiset poliittiset näkemykset ja pienet palkat, sekä juhlitaan yhdessä, iloisesti ja ystävällisesti. Jopa media suhtautuu laulujuhlaperinteeseen kunnioittavasti eikä kritisoi jokaista pientä hutilaukausta. Joskus voi tuntua, myös minusta tuntuu, että virolaiset menevät liian pitkälle isänmaallisuutensa kanssa. Silloin on syytä muistaa, että maailman historian mittakaavassa siitä on vain hetki, kun saimme takaisin itsenäisen valtiomme ja demokratian. Viron vapaus ei ole nytkään itsestäänselvyys, siksipä se tulee uskoa mahdolliseksi! n Grete Ahtola Kirjoittaja on Suomen Viro-yhdistysten liiton hallituksen puheenjohtaja. Tavatkaa Lissu! viro.nytin toimitus S uomen Viro-yhdistysten liiton tiimiin liittyy syyskuusta alkaen uusi projektikoordinaattori Lissu Kirves. Lissu on tapahtumatuotannon ja -viestinnän ammattilainen, jonka merkittävimpiä työkokemuksia ovat olleet Art goes Kapakka -festivaalin vetäminen ja Eventmore-tapahtuma-applikaation viestinnän ja markkinoinnin toteutus. Lissu on paitsi festivaaleilla ja tapahtumissa marinoitu tekijä, myös innokas viron kielen ja kulttuurin oppija. Levylautasella soivat tällä hetkellä eritoten Vaiko Eplikin ja Puuluupin uudet albumit, ja seuraavana matkakohteena on Setumaa. Suomen Viro-yhdistysten liitossa Lissu tulee avustamaan eritoten sosiaalisen median viestinnässä ja eri projektien edistämisessä. n Lissu Kirves. Kuva: Timo Kirkkala.
18 ? viro.nyt 3 /2019 Kielen kannattaja Ilmankin pärjää, mutta näillä teet vaikutuksen Kun suomalainen puhuu omalla aksentillaan viroa, se kuulostaa natiivin korvassa hellyttävältä, koska sukukielten ääntämyksessä on suuria eroja. Ääntämistäkin voi kuitenkin opetella – niinpä pari kotiläksyä lukijoille! Duha Elsayed V iro on erillisen kehityksensä aikana hukannut sananloppuisia vokaaleja enemmän kuin on kohtuullista, ja siksi tarvitaan erilaisia kiekaisuja ja kepulikonsteja merkityksiä erottelemaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen kahta viron ääntämykseen liittyvää suomalaisen oppijan päänvaivaa, jotka tulevat esiin alkeiskurssin oppitunnilla 1, mutta joiden sisäistäminen voi viedä muutaman tovin. Lavea takavokaali õ Suomen järjestelmään suhteutettuna õ on sekasikiö. Jos kurkistetaan õ:n lausujan suun sisään, siellä on u:ta vastaava asetelma. Kielen massa on suun takaosassa, ei edessä kuten i:ssä eikä keskelläkään niin kuin e:ssä. Sen kärki on loitolla etuhampaista. Suu ei ole yhtä ammollaan kuin a:ta lausuttaessa. Õ syntyy, kun suun sisäkalusto jähmetetään kuvailtuun u-asemaan (joskus apuneuvoksi on suositeltu hampaiden väliin asetettavaa lyijykynää, joka estää kielen työntymisen liian eteen) ja peilin edessä muotoillaan huulien asento uudelleen, pyöreästä eteen työntyneestä kohti korvia ulottuvaksi viivaksi. Pidemmän päälle tämä konsti on kuitenkin osoittautunut epäkäytännölliseksi, joten on tyydyttävä mielikuvaan. Suun sisällä u, huulilla i, ja ? vot ? viron õ on siinä! Vaikka lavea takavokaali õ on suomalaiselle tuntematon, se ei ole maailman kielten vertailussa mikään erityinen kummajainen. Se on lähellä esimerkiksi venäjän taka-i:tä (?) ja turkin pisteetöntä i:tä (?), ja sillä on kuuleman mukaan vastineita myös thain tai kiinan kielissä. Työpaikalla kuulen vietnamia joka päivä, eikä siinä kielessä taida muita vokaaleja ollakaan. Vanhimmissa vironkielisissä teksteissä õ:ta ei käytetty. Asemissa, joissa nykykielessä on õ, tapaa teksteissä o:ta, ö:tä ja e:tä (esimerkiksi oppep ’õpib’, öchto ’õhtu’, keik ’kõik’). Saksalaista syntyperää olevat kirjoittajat eivät löytäneet äidinkielestään õ:lle selkeää vastinetta ja joutuivat hämmennyksen valtaan. Õ:n toi kirjakieleen pappi ja kielimies Otto Wilhelm Masing 1800-luvun alussa. Hänen korvansa saattoi kuulla sen muita herkemmin, koska hänen kotipuolessaan, Maarja-Magdaleenan itäisessä kihlakunnassa, õ:n käytössä ei säästelty (esim. mine õtsekõhe üle õrase ’mene suoraan läpi laihon’). Masing ei katsonut hyvällä tilannetta, jossa kört ’velli’ ja kõrt ’olki (partitiivi)’ molemmat kirjoitettiin ö:llisinä. Jos õ:n ääntäminen ei suomalaisoppijalta suju, peli ei ole täysin menetetty, sillä viron kielen sisälläkin on alueellisia eroja sen ääntämyksessä. Varsinkin saarilla liikkujat voivat kuulla rehellisen ö:n sillä paikalla, missä viron kirjakielessä olisi õ. Aiheesta riittää anekdootteja. Esimerkiksi arvovaltainen Eesti Keele Instituut ilmoitti 1. huhtikuuta 2019 lehdistötiedotteessaan, että tästä lähtien öja õ-kirjainten käyttö yleiskielessä vapautetaan. Samalla lopetetaan saarenmaalaisia tarpeettomasti syyllistävä ja leimaava käytäntö. Õ-alueiden rajat on myös suunniteltu merkittäväksi asianmukaisin liikennemerkein. Liudennus Jos viron oppija ei ole Savosta kotoisin, viron kielen merkityksiäkin erotteleva liudennus voi olla ylivoimainen haaste. Määritelmän mukaan liudennuksella tarkoitetaan konsonantissa ilmenevää i-väriä. Liudentunutta äännettä lausuttaessa kielenselkä litistyy etistä kitalakea vasten. I-klangi on historiallisesti peräisin lähistöllä aikaisemmin olleesta i-vokaalista, joka on meidän päiviimme tultaessa kadonnut. Virossa liudentuvat konsonantit l, n, s, t ja murteittain myös r. Tämän tekstin hämäläinen kirjoittaja ei ollut koskaan kunnolla omaksunut viron liudennusta, mistä on seurannut se ikävä tilanne, ettei hän osannut sanoa viroksi edes kissaa (kass), palloa (pall) tai laukkua (kott), joissa kaikissa on selkeät liudennukset. Kitalakea tavoitteleva kielenselkä myöhästyi säännöllisesti ja tuloksena oli vain väkinäinen kasvojen ilme liudentuneen s:n tai l:n sijasta. Joskus oppiminen tapahtuu vuosikymmeniä myöhässä äkillisenä oivalluksena. Niin kävi tässäkin tapauksessa. Internetin keskustelupalstalla joku kysyi, miksi virolaisen rallitähden Ott Tänakin nimi kuulostaa lausuttaessa siltä, kuin t:n edellä olisi i: siis ikään kuin ”oit”. Niinpä! Pikainen tiedonhaku osoitti, että viron liudennus on ennakoiva ja sitä voi jäljitellä liukumalla kohdekonsonanttiin lyhyen, tuskin havaittavan i-vokaalin kautta. Tämä oivallus ratkaisi liudennusongelman kerralla: ka(i)ss, pa(i)ll, ko(i)tt ja mitä niitä nyt olikaan, kaikki onnistuvat nyt ainakin oman korvakuuleman mukaan täydellisesti. Kaikki tämän oppitunnit aiheet on koottu tavalliseen toivotukseen Palju õnne! (2 x liudennus + õ), joka täten tulee lukijoille kotiläksyksi. n kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel
3 /2019 viro.nyt ? 19 kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel kielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeelkielikeel Viro Turun kirjamessuilla Turun tämän vuoden kirjamessuilla 4.–6. lokakuuta on taas runsaasti Viro-aiheista ohjelmaa. Viro esittäytyy niin uusien kirjojen, suomennosten kuin asiantuntijakeskusteluiden voimin. Lauantai 5.10. Eino klo 11.15–11.40 Näytelmäkääntäminen on ihan oma lajinsa Näytelmäkirjallisuuden kääntämisen erikoispiirteitä ja merkitystä avaavat virolaisen Drakadeemia-kirjoittajakoulun perustaja Siret Campbell ja suomentaja Varja Arola, haastattelijana yliopisto-opettaja, av-kääntämisen tutkija Tiina Holopainen. Yhteistyössä Viro ja Suomen kääntäjien ja tulkkien liitto. Kallas klo 15.15–15.40 Viron runokartta ja Nippernaati 4 – suomentajat käännöskirjallisuuden lähettiläinä Virolainen nykykirjallisuus saavuttaa suomalaiset lukijat kääntäjien aktiivisuuden ansiosta. Keskustelemassa kääntäjät Anniina Ljokkoi ja Varja Arola, haastattelijana Viro-instituutin toiminnanjohtaja Sanna Immanen. Sunnuntai 6.10. Fiore klo 10.50–11.10 Eeva Park: Viimeisellä rajalla (suom. Sanna Immanen), haastattelee tutkimusprofessori, sosiologi Anna Rotkirch Tiiu rakastuu ja lähtee varakkaan miesystävänsä kanssa matkalle kohti Saksaa, Berliiniä. Valinta on kuitenkin kohtalokas: nuori nainen huijataan prostituoiduksi. Vähitellen Tiiu käsittää ajautuneensa viimeiselle rajalle, josta paluuta entiseen ei enää ole. Kirjailija Eeva Park ei kaihda vaikeita aiheita. Viimeisellä rajalla on hänen ensimmäinen suomennettu romaaninsa. Se on käännetty myös saksaksi, ruotsiksi ja norjaksi. Yhteistyössä Viro ja Into Kustannus. Fiore klo 11.10–11.30 Leelo Tungal: Toveri Lapsi (suom. Anja Salokannel), Tungalia ja Salokannelta haastattelee Heli Laaksonen Leelo Tungalin romaani Toveri lapsi on omakohtaisiin muistoihin perustuva kuvaus pienen tytön elämästä NeuvostoVirossa 1950-luvun alussa. Viisivuotiaan Leelon elämä mullistuu, kun pyssymiehet eräänä päivänä vievät äidin pois. Synkästä ajasta huolimatta kirjan perustunnelma on valoisa ja sydämellinen. Lapsen vilkas mielikuvitus tuottaa pikemminkin humoristisia kuin ahdistavia käänteitä. Kirjan pohjalta ilmestyi vuonna 2018 samanniminen menestyselokuva. Yhteistyössä Viro ja Arktinen banaani. Kuisti klo 15.00–15.20 Indrek Hargla: Apteekkari Melchior ja Gotlannin piru (suom. Jouko Vanhanen) ja Jyrki Heino: Luutnantti Wennehielm -sarja, haastattelijana Turun yliopiston tutkija, FT Lauri Viinikkala Kuinka kirjailija tutkii romaaninsa aikakautta ja kuinka historia elävöitetään lukijalle? Keskiaikaisen Tallinnan mestarikuvaaja, dekkaristi Indrek Hargla ja 1700-luvun lopun Turkuun sijoittuvan dekkarisarjan kirjoittanut kirjailija, professori Jyrki Heino keskustelevat historiallisista rikosromaaneista tutkija Lauri Viinikkalan johdolla. Yhteistyössä Viro ja Into Kustannus. Onerva-ohjelmatila klo 15.10–15.40 A.H. Tammsaare: Rakastin saksalaista (suom. Juhani Salokannel), Salokannelta haastattelee toimittaja Jouko Grönholm Sata vuotta sitten syntyneen Viron valtion itsenäisyyden alkuvuosiin sijoittuva romaani kertoo kielletyn rakkauden tarinan. Saksalaiseen yläluokkaan kuuluvan perheen tytär Erika ja köyhän maanviljelijän poika Oskar kokevat rakkautensa mahdottomuuden yhteiskunnallisten ristiriitojen keskellä. Viron kirjallisuuden rakastetuin klassikko A.H. Tammsaare (1878–1940) piirtää ajattoman aiheen koskettavaksi kuvaksi. Teoksen suomentaja Juhani Salokannel on maamme johtavia virolaisen proosan kääntäjiä. Yhteistyössä Viro ja Aviador. n Turun kirjamessujen Viro-ohjelman tuottavat yhdessä kustantamoiden kanssa Suomen Viro-yhdistysten liitto, Tuglas-seura, Viro-instituutti ja Viron suurlähetystö. Näiden lisäksi Viron maaosastolta Turun messukeskuksen (Messukentänkatu 9–13) A-hallista löytyvät SVYL-Verkkopuoti, Turun Tuglas-seura ja Varsinais-Suomen Viro-keskus. Turun kirjamessujen koko ohjelma julkistetaan 2.9. osoitteessa www.kirjamessut.fi. Kuva: Toomas Dettenborn.
SVYL-VERKKOPUODIN UUTUUKSIA Eeva Park: Viimeisellä rajalla Into Kustannus ????, ??? s. Suom. Sanna Immanen Eeva Park on tunnettu virolainen kirjailija, joka ei kaihda vaikeita aiheita. Viimeisellä rajalla on voimakas ja mieleenpainuva romaani nuoresta naisesta, joka rakastuu ja lähtee varakkaan miesystävänsä kanssa matkalle kohti Saksaa. Valinta on kuitenkin kohtalokas: nuori nainen huijataan epätoivossaan prostituoiduksi. Hinta: ?? € + postikulut. Leelo Tungal: Toveri lapsi Arktinen Banaani ????, ??? s. Suom. Anja Salokannel Koska eräänä päivänä aseistetut miehet vievät ?-vuotiaan Leelon opettajaäidin mukanaan, pitää Leelon etsiä itse vastaukset moniin mieltä painaviin kysymyksiin. Toveri lapsi on rakastetun kirjailija Leelo Tungalin teos, joka perustuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin. Kirja ilmestyy syyskuun lopulla. Hinta: ?? € + postikulut. Leelo Tungal: Seltsimees laps Tänapäev ????, ??? s. Käesolev raamat sisaldab kõiki kolme ”Seltsimees lapse” triloogia osa (”Seltsimees laps ja suured inimesed”, ”Samet ja saepuru ehk Seltsimees laps ja kirjatähed”, ”Naisekäe puudutus ehk Seltsimees laps ja isa”). Kirja on vironkielinen. Hinta: ?? € + postikulut. Kairi Look: Piia Pikkuleipä Aviador Kustannus ????, ??? s. Suom. Katariina Suurpalo Koulun pian aloittava Piia Pikkuleipä muuttaa äidin, isän ja Luutu-kissan kanssa idylliseen puukerrostaloon Poppelikujalle. Kairi Lookin hahmoilla on pilkettä silmäkulmassa, ja ne rohkaisevat lapsia kyseenalaistamaan ja tutkimaan asioita. Hinta: ?? € + postikulut. Mart Laar: Viro vuonna nolla Docendo ????, ??? s. Suom. Petteri Aarnos Mart Laar oli historianopettaja ja -tutkija mutta poliitikkona untuvikko, kun hänestä ??-vuotiaana tuli itsenäistyneen Viron ensimmäinen pääministeri. Ulkomailla Viroa pidettiin siirtymätalouden esimerkkimaana, mutta kotimaassa tilanne ei ollut ruusuinen: skandaali seurasi toistaan. Laarin yksityisarkistosta valituin valokuvin ja asiakirjoin kuvitettu teos on silminnäkijän ja tekijän kuvaus eteläisen naapurimme toisesta syntymästä itsenäisenä valtiona. Kirja ilmestyy syyskuun puolivälissä. Hinta: ?? € + postikulut. Antto Terras: Tallinnan tappajat Into Kustannus ????, ??? s. Antto Terras johdattelee meidät uutuuskirjassaan Tallinnan tappajat juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Levotonta aikakautta kesti yli ?? vuotta. Vielä tänäänkin selvitellään silloin tehtyjä laittomuuksia, ja etsitään kadonneiksi jääneitä miehiä ja Mersuja. Kirjaan kootut kymmenet esimerkkitapaukset on taustoitettu ja varustettu olosuhdeselvityksin, jotta myös postneuvostoliittolaista elämänmenoa tuntematon voi ymmärtää tapahtuneet kamaluudet oikeissa mittasuhteissa. Hinta: ?? € + postikulut. Tapio Mäkeläinen: Tallinnan Vanhakaupunki Arktinen Banaani ????, ??? s. Tallinnan Vanhakaupunki on uusi kirja Tapio Mäkeläisen Tapion matkassa -sarjassa. Teoksessa on ??? upeaa värikuvaa, kahdeksan tarkkaa karttaa, hyvät hakemistot ja linkkiluettelot. Ja ??? kiinnostavaa nähtävyyttä! Hinta: ?? € + postikulut. Leelo Tungal: Toveri lapsi Arktinen Banaani ????, ??? s. Suom. Anja Salokannel Koska eräänä päivänä aseistetut miehet vievät ?-vuotiaan Leelon opettajaäidin mukanaan, pitää Leelon etsiä itse vastaukset moniin mieltä painaviin kysymyksiin. kirjailija perustuu kirjailijan omiin lapsuudenkokemuksiin. Kirja ilmestyy syyskuun lopulla. Hinta: ?? € + postikulut. Antto Terras: Tallinnan tappajat Into Kustannus ????, ??? s. Antto Terras uutuuskirjassaan itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Levotonta aikakautta kesti yli ?? vuotta. Vielä tänäänkin selvitellään silloin tehtyjä laittomuuksia, ja etsitään kadonneiksi jääneitä miehiä ja Mersuja. Kirjaan kootut kymmenet esimerkkitapaukset on 20 ? viro.nyt 2/2018
Mart Laar: Viro vuonna nolla Docendo ????, ??? s. Suom. Petteri Aarnos Mart Laar oli historianopettaja ja -tutkija mutta poliitikkona untuvikko, kun hänestä ??-vuotiaana tuli itsenäistyneen Viron ensimmäinen pääministeri. Ulkomailla Viroa pidettiin siirtymätalouden esimerkkimaana, mutta kotimaassa tilanne ei ollut ruusuinen: skandaali seurasi toistaan. Laarin yksityisarkistosta valituin valokuvin ja asiakirjoin kuvitettu teos on silminnäkijän ja tekijän kuvaus eteläisen naapurimme toisesta syntymästä itsenäisenä valtiona. Kirja ilmestyy syyskuun puolivälissä. Hinta: ?? € + postikulut. Antto Terras: Tallinnan tappajat Into Kustannus ????, ??? s. Antto Terras johdattelee meidät uutuuskirjassaan Tallinnan tappajat juuri itsenäistyneen Viron kriminaaleihin kulisseihin. Levotonta aikakautta kesti yli ?? vuotta. Vielä tänäänkin selvitellään silloin tehtyjä laittomuuksia, ja etsitään kadonneiksi jääneitä miehiä ja Mersuja. Kirjaan kootut kymmenet esimerkkitapaukset on taustoitettu ja varustettu olosuhdeselvityksin, jotta myös postneuvostoliittolaista elämänmenoa tuntematon voi ymmärtää tapahtuneet kamaluudet oikeissa mittasuhteissa. Hinta: ?? € + postikulut. Tapio Mäkeläinen: Tallinnan Vanhakaupunki Arktinen Banaani ????, ??? s. Tallinnan Vanhakaupunki on uusi kirja Tapio Mäkeläisen Tapion matkassa -sarjassa. Teoksessa on ??? upeaa värikuvaa, kahdeksan tarkkaa karttaa, hyvät hakemistot ja linkkiluettelot. Ja ??? kiinnostavaa nähtävyyttä! Hinta: ?? € + postikulut. Hannu Oittinen: Kerro lisää viroksi! Suomalaisvirolainen keskusteluopas Tallinna-kustannus ????, ??? s. Kerro lisää viroksi! on suomalaisille laadittu keskusteluopas, joka sopii niin otettavaksi mukaan matkalle kuin itseopiskelijoiden ja ryhmien tutkittavaksi, eikä sen käyttäminen edellytä aiempia tietoja viron kielestä. Kirja sisältää myös suppean kieliosion viron kielen ääntämyksestä, peruskieliopista sekä monenlaisista yhteyksistä suomen ja viron kielten välillä. Hinta: ?? € + postikulut. Annela Laaneots: Minu Setomaa. Külatüdrukust kuningriigi peaks Petrone Print ????, ??? s. ”????. aasta augustis valib rahvas mu ülembsootskaks ehk seto kuninga Peko asemikuks maale, mis asub ?? ??? (ja võibolla enamagi) inimese südames. See maa on Setomaa. See maa ei asu aga ainult südametes, vaid ka kahes riigis: suurem osa praeguse Venemaa territooriumil ja väiksem osa Eestis. Siinne raamat on minu lugu sellest, kuidas laveerida mitme armastuse vahel. Kuidas mahutada ellu maailmaparandamine, oma väikesed lapsed, tunded Setomaa vastu ja nendega seotud kohustused?” Annela Laaneots Kirja on vironkielinen. Hinta: ?? € + postikulut. Siiri Sisask: Hästijätt Petrone Print ????, ??? s. Siiri Sisaski „Hästijätt“ on mitmekihiline lugu. Autor jagab siin oma vanaema, sada aastat tagasi sündinud Elleni mälestuskilde, mis leiti ülestähendustena pärast tema surma. Samas peegeldab autor vanaema mälestuste pealt iseenda elu seiku. Tasapisi joonistuvad välja kaks sarnast naist eri ajastutes: tugevad, oma joone ajajad, igasugustes oludes hakkama saajad. Loo kulminatsiooniks on dialoogid vanaema surivoodil ning järelmänguks kingitused metsavaimudelt pärast vanaema surma. Kirja on vironkielinen. Hinta: ?? € + postikulut. Kersti Salulaid: Ülelahe pumpernikkel Hea Lugu ????, ??? s. „Uskumatu ikka, milliseid eestlasi on olemas! Eestis ei kohta kunagi selliseid.” Nii võiks kokku võtta arvamuse, mida kuuleb ühiskorterites, kus elavad meie Soomes töötavad kaasmaalased. Kuigi raamatu tegelased on kokku toodud Turusse, on osa lugusid pärit ka teistest Soome paikadest, kus elavad eestlaste suured kogukonnad. Raamatu autor Kersti Salulaid on õppinud EPAs agronoomiks ja töötanud eri ametites nii Eestis kui Soomes. Tema lahetagused kogemused on värvikad, lõpmatuks inspiratsiooniallikaks on aga välismaal töötavate eestlaste jututoad ja blogid. Kirja on vironkielinen. Hinta: ?? € + postikulut. Mika Keränen: Soome pitsa Keropää ????, ??? s. Supilinna kooli söökla akna alla on keegi teinud ilma loata tänavakunstiteose, mis kujutab Soome lipuga pitsat. Põnevuslugu läheb lahti siis, kui Olav katsub näpuga pilti, et kas värv on kuiv. Kui kohale saabub koolidirektor, on värviste näppudega Olav sama hästi kui süüdi ning temast saab sodija kogu koolipere silmis. Ega Rampsul jäägi muud üle, kui lahendada järjekordne juhtum ja uurida välja, kes oli see salapärane pitsameister. Kirja on vironkielinen. Hinta: ?? € + postikulut. Pille Ernesaks: Laulupeo värviraamat. Song celebration colouring book Kaaren OÜ ???? Tähän Laulujuhla-aiheiseen värityskirjaseen on koottu kuvia laulujuhlien keskeisistä elementeistä ja juhlijoista sekä tietysti juhlapaikasta, Tallinnan Laululavasta. Kirja on mukava lahja niin lapselle kuin Virosta kiinnostuneelle aikuisellekin! Hinta: ? € + postikulut. Annela Laaneots: Minu Setomaa. Külatüdrukust kuningriigi peaks Petrone Print ????, ??? s. ”????. aasta augustis valib rahvas mu ülembsootskaks ehk seto kuninga Peko asemikuks maale, mis asub ?? ??? (ja võibolla enamagi) inimese südames. See maa on Setomaa. See maa ei asu aga ainult südametes, vaid ka kahes riigis: suurem osa praeguse Venemaa territooriumil ja väiksem osa Eestis. Mika Keränen: Soome pitsa Keropää ????, ??? s. Supilinna kooli söökla akna alla on keegi teinud ilma loata tänavakunstiteose, mis kujutab Soome lipuga pitsat. Põnevuslugu läheb lahti siis, kui Olav katsub näpuga pilti, et kas värv on kuiv. Kui kohale saabub koolidirektor, on värviste näppudega Olav sama hästi kui süüdi ning temast saab sodija kogu koolipere silmis. Ega Rampsul verkkopuoti.svyl.fi 2/2018 viro.nyt ? 21
22 ? viro.nyt 3 /2019 Suomen Viron-instituutti näkyy ja kuuluu Narvassa Narva ja koko Itä-Virumaa ovat nosteessa sekä turismin että kulttuurin osalta. Myös Suomen Viron-instituutti ulottaa osaamistaan alueelle. Anu Heinonen S uomen Viron-instituutin toiminta on perinteisesti keskittynyt Tallinnan ja Tarton toimipisteiden ympärille. Työtä on tehty ennen kaikkea vironkielisen kohderyhmän parissa. Aivan viime aikoina tapahtumia on kuitenkin aktiivisesti lähdetty suuntaamaan myös venäjänkieliseen Narvaan ja muualle Koillis-Viroon. Kulttuuripöhinää Narvassa EU:n ja Venäjän rajakaupunki Narva, jonka asukkaista suuri enemmistö on venäjänkielisiä, on viime aikoina herättänyt kiinnostusta ja saanut paljon huomiota Viron valtion johdolta sekä muilta toimijoilta. Syksyllä 2018 käynnistettiin useita uusia kulttuuritapahtumia ja avattiin hienoja tiloja – Station Narva -festivaali sekä Narvan Vaba Lava -teatterikeskus käyvät näistä esimerkkeinä. Tänä syksynä myös Integraatiosäätiö (Integratsiooni Sihtasutus) avaa Narvaan uuden ja laajennetun toimipisteen. Kaupunki on ottanut suuria kehitysaskelia hakemalla Euroopan vuoden 2024 kulttuuripääkaupungiksi. Narvassa tuskin koskaan aiemmin on nähty yhtä laadukasta teatteria ja monipuolista kulttuuritarjontaa kuin nyt. Kulttuurihankkeilla on suuri merkitys rajakaupungin kehitykselle. Vaikka kaupunki on Viron kolmanneksi suurin, se on perinteisesti ollut unelias ja varsinkin nuorille näköalaton paikka. Instituuttina olemme lähteneet aktiivisesti mukaan tukemaan alueen positiivisia kehityskulkuja. Yhteistyössä Pohjoismaisen ministerineuvoston Viron toimipisteen sekä suurlähetystöjen kanssa olemme olleet vahvasti läsnä kaupungissa. Olemme aktiivisesti mukana myös tulevalla syyskaudella omalla ohjelmalla yhdessä paikallisten toimijoiden kanssa. Fokuksessa venäjänkielisten koulujen rehtorit Suomi ja Viro ovat molemmat koulutusta mittaavissa PISA-tutkimuksissa maailman kärkikastia. Virossa tuloksissa on kuitenkin havaittu konkreettinen huolenaihe: vironkielisten ja venäjänkielisten koulujen oppimistuloksissa on selkeitä eroja. Yhdessä paikallisten kumppaneidemme kanssa olemme lähteneet Cafe? Norden kokosi toukokuussa Narvan Vaba Lavalle kuulemaan ja keskustelemaan suomalaisesta koulutuksesta. Kuva: Anna Markova / Norden.
3 /2019 viro.nyt ? 23 mukaan Itä-Virumaan venäjänkielisten koulujen tukemiseen. Narvan, Sillamäen ja Kohtla-Järven koulujen rehtoreille onkin räätälöity koulutusohjelma, jonka osana on vierailtu suomalaiskouluissa, järjestetty koulutustilaisuuksia sekä mentorointeja. Hienointa on, että mukaan hankkeeseen on löydetty Suomesta venäjää taitavia rehtoreita ja kouluttajia. Vertaistuki ja mahdollisuus konkreettisten kysymysten käsittelyyn omalla äidinkielellä on osoittautunut hyväksi yhteistyömenetelmäksi. Mukana olleet neljäntoista koulun rehtorit ovat pitäneet hanketta tuloksellisena. Rahoitusta hankkeen toimille on saatu ennen kaikkea Virosta Suomen opetushallitusta vastaavalta Innovelta sekä Integraatiosäätiöltä, mutta myös Suomesta Jenny ja Antti Wihurin rahastolta. Pilottihanke päättyy elokuussa, mutta jatkoa on takuulla luvassa. Residenssitoiminta käynnistyy syksyllä Keväällä toteutimme Narvassa monialaisen, kansainvälisen (Re)configuring Territories -kevätkoulun sekä käynnistimme suomalaistaiteilijoille suunnatun esittävän taiteen residenssihaun. Ensimmäistä kertaa järjestetyn avoimen haun kautta residenssiohjelmaan on valittu kaksi suomalaista esiintyjää. Kolmeviikkoiset residenssijaksot Narvan Vaba Lava -teatterikeskuksessa osuvat syyskuulle ja marraskuulle, jolloin kaupungissa on luvassa muutakin kulttuuripitoista ohjelmaa. Syyskuussa Narvaan saapuva Laura Jantunen on Punkaharjulta kotoisin oleva luonnon muutoksista ja tapahtumista innostuva monialainen taiteilija ja uuden tanssin edustaja. Marraskuussa Narvaan saapuu nelihenkinen työryhmä, jonka tarkoituksena on työstää SOLIDAARISET KEHOMME -työnimellä kulkevaa tanssiteosta. Residenssiin tulevat teoksen koreografi, tanssija ja tuottaja Nadja Pärssinen, ammattitanssijat Heidi Miikki ja Rebecca Laube-Pohto sekä äänisuunnittelija ja rumpalisti Amanda Blomqvist. Residenssijaksolla taiteilijat saavat keskittyä esitysten suunnitteluun rauhassa ja arkirutiineista vapaana. Yksi taustalla oleva ajatus kuitenkin on, että oman taiteellisen työn lisäksi he osallistuvat aktiivisesti työpajojen vetämiseen paikallisille koululaisja nuorisoryhmille. ”Autamme residenssitaiteilijoita verkostoitumaan heidän toiveidensa mukaan myös paikallisten taiteilijoiden ja alan toimijoiden kanssa”, residenssiohjelmasta vastaava instituutin ohjelmapäällikkö Karoliina Korpilahti toteaa. Kansainväliset residenssit ovat oivallisia tilaisuuksia verkostoitua sekä syventää ja kehittää taiteellista toimintaa. Samalla on kiinnostavaa seurata, miten narvalaisyleisö ottaa suomalaistaiteilijat vastaan. Tukea syksyn festivaaleille ja tapahtumille Elo-syyskuun vaihteessa Kreenholmin entinen tekstiilitehtaan alue muuttuu Narvan Oopperapäivien näyttämöksi. Osana kaksiviikkoista festivaalia nähdään 30. ja 31. elokuuta Suomesta Ville Saukkosen ohjaama Bellinin Norma-ooppera. Upea tehdasalue tarjoaa hienot puitteet esitykselle. Tallinn Music Weekin taustaorganisaatio on luonut uuden, kunnianhimoisen kaupunkija musiikkifestivaalin Station Narvan, joka järjestetään syyskuussa toista kertaa. Edellisvuoden myönteiset kokemukset kannustavat myös Suomen Viron-instituuttia olemaan jälleen mukana festivaalin tukemisessa. Päätapahtumapaikkana 19.–21. syyskuuta toimii Vaba Lava -teatterikeskus. Suomesta esiintyjien joukossa ovat muun muassa elektronista tanssimusiikkia soittava PEU sekä rap-duo SOFA. Olemme mukana yhdessä Pohjoismaiden ministerineuvoston Viron toimipisteen, Pohjoismaiden suurlähetystöjen ja paikallisten toimijoiden kanssa jo viidettä kertaa järjestettävillä Pohjoismaisilla viikoilla marraskuussa. Luvassa on elokuvia, keskustelutilaisuuksia sekä Suomen suurlähetystön tuomana suomalainen sauna. Marraskuussa Narvaan saapuu esiintyjäksi Suomesta myös Rinneradio IdeeJazzfestivaalin puitteissa. n Kirjoittaja on ollut Suomen Vironinstituutin johtajana tammikuusta 2019 lähtien. Punkaharjulainen taiteilija Laura Jantunen menee syyskuussa Suomen Viron-instituutin residenssiin Narvaan. Kuva: Laura Jantunen.
24 ? viro.nyt 3 /2019 Peipsimaan ruokaperinteistä ja Sipulitien ravintolapäivästä Peipsijärven alue on omaleimainen kulttuurinsa, ja myös ruokakulttuurinsa puolesta. Alueen perinneruokiin tutustumiseen on oiva mahdollisuus 14. syyskuuta Sipulitien ravintolapäivänä. Marta Dolgošev P eipsijärven alueen perinteisiin on vaikuttanut kolme eri kulttuuria: Venäjältä tulleet vanhauskoiset, virolaiset maanviljelijät ja baltiansaksalaiset kartanonherrat. Monipuolinen kulttuuriympäristö on vaikuttanut myös alueen ruokaperinteisiin, vaikkakin eniten paikkakunta on tunnettu sipulin ja kalan käytöstään. Peipsijärven alueen ruokakulttuuriin on mahdollista tutustua lähemmin 14. syyskuuta Sipulitien ravintolapäivänä, jota vietetään tänä vuonna jo neljättä kertaa. Tuona päivänä erilaiset (koti)ravintolat ja kahvilat tarjoavat pääasiassa paikallisista aineksista valmistettua ruokaa. Monessa ravintolassa on myynnissä myös vihanneksia ja niistä valmistettuja säilykkeitä. Sipulia, sikuria ja keitettyä sokeria Sipuli on Peipsin alueen ehkä tunnetuin ruoka-aine. Vanhauskoiset ovat kasvattaneet sipulia perinteisesti korkeissa penkeissä, jotka varaavat hyvin kosteutta, mutta päästävät liian veden pois. Ravintolapäivänä monessa ravintolassa tarjotaan erimuotoisia ja -kokoisia sipulipiirakoita, jotka ovat edellisinä vuosina saavuttaneet asiakkaiden suursuosion. Lisäksi esimerkiksi Õllepuhvet Juhus -ravintolan ruokalistalla on sipulikeitto ja Kokora perenaised esittelevät sipulin Ravintolapa?iva?na? tarjolla on muun muassa perinnekeitto snetovitsaa, jonka ta?rkeimma?t ainekset ovat Peipsin kuore ja liha. Mesi Tare on yksi Sipulitien ravintolapa?iva?na? teeta? ja keitettya? sokeria tarjoilevista ravintoloista. Kuvat: Ahto Sooaru.
3 /2019 viro.nyt ? 25 monipuolisia käyttömahdollisuuksia sipulijäätelön avulla. Sipulin rinnalla tärkeässä roolissa ovat erilaiset kalaruuat, jotka on valmistettu Peipsijärvestä pyydetyistä kaloista. Aikaisemmin kalaruokien valmistaminen on riippunut paljon pyyntiajoista, mutta nykyään pakastetusta kalasta voi laittaa erilaisia ruokia vuoden ympäri. Ravintolapäivänä ravintola Mesi Tare tarjoaa perinteistä keittoa, snetovitsaa, jonka tärkeimmät ainekset ovat Peipsin kuore ja liha. Ravintoloiden ruokalistoilla on myös savustettua kalaa, sitä tarjotaan esimerkiksi Nina-kylän Vaino Dvor -ravintolassa. Myös erilaiset leivonnaiset ovat aina olleet osa Peipsimaan ruokakulttuuria. Leivonnaisissa käytetään esimerkiksi sipulia, kalaa, marjoja, sieniä tai vihanneksia. Leipominen on ollut erityisen suosittua alueen venäjää puhuvien asukkaiden keskuudessa. Ravintolapäivänä Kolkjan kahviloissa Puhvet nr 7 ja Aljonuška on tarjolla runsaasti erilaisia piirakoita ja kakkuja. Jotkut ravintolat ovat ravintolapäivänä keskittyneet vahvasti juuri alueen eri kulttuureille ominaisiin ruokiin. Voronja galerii on Varnjassa vanhassa kalastajan talossa sijaitseva kesägalleria, joka on tänä kesänä kokeillut erilaisten vanhauskoisten ruokien valmistamista. Ravintolapäivänä on tarjolla esimerkiksi erityisesti paaston aikaan suosittua gustjaha-ruisjauhopuuroa ja gunpa-kuminateetä. Vastakohtana vanhauskoisten keittiölle tarjotaan ravintolapäivänä myös vanhoja virolaisia ruokia. Kadrinassa ravintola Pullitalli puhvetin ruokalistalla on esimerkiksi kaurakiisseli. Palan kylässä sijaitseva Kodavere Pärimuskeskus esittelee paikkakunnan perinnekulttuuria ja järjestää siihen liittyviä tapahtumia. Ravintolapäivänä paikalliset nuoret tarjoavat keskuksessa vanhojen virolaisten reseptien mukaan laitettuja ruokia. Kalastuksen ja sipulin kasvattamisen lisäksi Peipsijärven rannoilla on aina kasvatettu myös muita vihanneksia, esimerkiksi kurkkuja. Lisäksi paikkakunnalla on ollut aina runsaasti metsää, jossa asukkaat ovat käyneet poimimassa marjoja ja sieniä. Niistä valmistettuja säilykkeitä on myynnissä myös monien ravintoloiden vieressä olevissa myyntipisteissä, esimerkiksi Varaka Mammi Sahverissa. Sama paikka tarjoilee kantarellikeittoa. Noin sata vuotta sitten alueen ihmiset kasvattivat elannokseen myös sikuria. Tädi Šura -kahvilassa voi maistaa erilaisia sikuria sisältäviä ruokia. Ruokakulttuurin lisäksi Peipsin alueen teen juomisen tavat poikkeavat muusta Virosta. Vanhauskoisten perinteen mukaan samovaarissa keitettyä teetä juodaan teevadilta, mausteena käytetään keitettyä sokeria. Keitetty sokeri tarkoittaa itse asiassa karamellin kaltaista makeista, joka on valmistettu keittämällä yhdessä sokeria ja kermaa. Sokeripalaa ei laiteta teehen, vaan se pannaan juomisen ajaksi suuhun. Ravintolapäivänä teetä ja keitettyä sokeria voi nauttia Mesi Tare -, Tädi Šura–ja Vaino Dvor -ravintoloissa. n Sipulitien ravintolapäivä 14. syyskuuta 2019 klo 10–18 www.sibulatee.ee/uritused/ sibulatee-puhvetite-paev-2019/ www.facebook.com/ events/2188058178082419/ HUOM! Useimmissa ravintoloissa voi maksaa vain käteisellä! Sipulitie on nimensa? veroinen. Kuva: Ahto Sooaru. Savustettu kala on tyypillinen Peipsin alueen ruoka. Kuva: Ahto Sooaru.
26 ? viro.nyt 3 /2019 Tulevaisuuden Tallinna avautuu jo tänä vuonna Tallinna on monille kovin tuttu, mutta kaupunki uudistuu jatkuvasti. Uusien nähtävyyksien suhteen kannattaakin liikkua antennit pystyssä! Mall Oja V aikka viron kielessä ei olekaan futuuria, kerrotaan tässä juuri tulevaisuudesta, Tallinnan tulevista nähtävyyksistä: taidekeskus Kaista ja keksintötehdas PROTOsta uudella Noblessnerin alueella sekä perusteellisesti remontoidun Merimuseon uudesta näyttelystä Paksun Margareetan tykkitornissa. Lisäksi muistutellaan Telliskiven luovan toiminnan keskuksessa olevasta Fotografiskasta, josta on sen muutaman aukiolokuukauden aikana tullut suomalaisten pyhiinvaelluskohde. Muuttuva Noblessnerin satama-alue Noblessner sijaitsee Tallinnassa meren rannalla, Kalamajan ja Lentosataman vieressä, ei kovinkaan kaukana Vanhastakaupungista. Noblessnerin korttelin historia alkoi vuonna 1912, jolloin kaksi Skandinaviasta kotoisin olevaa pietarilaista liikemiestä – Euroopan suurin öljytehtailija Emmanuel Nobel (Nobelin palkinnon perustaja Alfred Nobelin veljenpoika) ja G.A. Lessnerin konetehtaan omistaja Arthur Lessner – perusti sinne tuonaikaisen Tsaarin Venäjän tärkeimmän sukellusvenetehtaan. Tehdas sai nimensä noiden kahden miehen sukunimistä – Noblessner. Vuosina 1913–1917 Noblessnerin tehtaassa valmistettiin yhteensä 12 tuohon aikaan todella uudenaikaista sukellusvenettä. Kun Viro vuonna 1918 itsenäistyi, päättyi sukellusvenetuotanto Noblessnerissa, mutta laivojen rakentaminen ja korjaaminen jatkui vielä vuosikymmeniä. Satama ja tehdas ovat kantaneet historian aikana useita nimiä, mutta vuodesta 2013 lähtien satamaa on kutsuttu taas virallisesti Noblessnerin satamaksi. Noblessnerin alueella on käynnissä sekä uudisrakentamista että vanhojen tehdasrakennusten pieteettistä restauroimista, jotta vanhat rakennukset saadaan uuteen käyttöön ja tallinnalaisille ja Tallinnassa vieraileville avoimiksi. Yksi Noblessnerin suurimmista ja hienoimmista tehdasrakennuksista on historiallinen Noblessnerin telakan laivanrakennusosasto ja värillisen metallin valimo. Kiitos oman aikansa arkkitehtuurin, on rakennus tunnettu ainutlaatuisesta akustiikastaan. Siellä on esitetty Arvo Pärtin Noblessnerin kaupunginosa on kiehtova sekoitus uutta ja vanhaa. Kuva: Kadi-Liis Koppel.
3 /2019 viro.nyt ? 27 tuotantoa ja viety läpi suuria konserttiesityksiä. Tämän vuoden lokakuussa valimo saa uuden sisällön, kun siellä avaa ovensa keksintötehdas PROTO. Keksintötehdas PROTO 19. lokakuuta avataan Noblessnerin valimossa keksintötehdas PROTO – suuri koko perheen keskus, joka keskittyy muun muassa virtuaalitodellisuuden viimeisimpiin keksintöihin. Keskuksen tavoite ei ole vain huvittelu, vaan myös opetuksellinen puoli on tärkeä. PROTOssa esitellään teollisen vallankumouksen jälkeisen ajan suurien keksintöjen prototyyppejä, joita vieraat saavat itse aistia ja kokea. Auto, polttomoottori, lentäminen, sukellusveneet… Vierailijat astuvat sisään salaiseen tehtaaseen, josta löytyy maailman parhaita keksijöitä jännittävien koneiden ja ratkaisua odottavien tehtävien kanssa. Toinen puoli näyttelystä tarjoaa konkreettista puuhaa, toinen puoli taas VR-teknologiaa. Virtuaalikokemukset ovat seikkailullisia ja mahdollistavat sekä ajassa että tilassa liikkumisen. Uusin huipputeknologia tuo kävijöille elämyksiä kolmella vaikeustasolla – jännitystä riittää niin lapselle, vasta-alkajalle kuin myös kokeneelle seikkailijalle. Monet asiat näyttelyssä antavat mahdollisuuden tehdä itse kokeita, minkä ansiosta fysikaalisia ilmiöitä voi ymmärtää leikin avulla jännittävästi ja aivan uudelta kantilta. Kiinnostavimpia kokemuksia ovat varmasti kuumailmapallolla lentäminen ja liukuminen päätähuimaavissa korkeuksissa olevaa ilmarataa pitkin. Keskukseen tutustuminen alkaa toisesta kerroksesta, josta saa QR-koodirannekkeen. Jokainen kävijä alkaa kerätä pisteitä ja avaa oman pelitilastonsa, jota voi seuraavalla käyntikerralla parantaa. (Tämä huomioidaan sisäänpääsylippujen hinnassa siten, että hinnat laskevat ensimmäisen käyntikerran jälkeen.) VR-elämys alkaa lyhyillä ohjeilla ja on suunniteltu kaikille helpoksi. Henkilökohtaisten VRlasien lisäksi keskuksessa on näyttöjä, joiden avulla elämyksiä voi kokea yhdessä. Keksintötehdas PROTOssa on myös kahvila ja museokauppa. Keskus sopii hyvin yritysja kulttuuritapahtumien järjestämiseen: siellä on kaksi avaraa konferenssitilaa, suuri tapahtumasali sekä mukavia opetusluokkia. PROTOn peruskohderyhmä ovat 7–13-vuotiaat, mutta tervetulleita ovat kaikenikäiset, uteliaat löytöretkeilijät! Taidekeskus Kai Uusi taidekeskus avataan vuosina 1914–1915 rakennetun, arkkitehtonisesti suojellun entisen telakan tekniselle osastolle. Keskuksen ainutlaatuisin elementti on kupera rautabetonikatto, jonka ansiosta näyttelytilat ovat lähes kuusi metriä korkeat. Taidekeskus Kaista vastaa Viron nykytaiteen kehittämiskeskus (Eesti Kaasaegse Kunsti Arenduskeskus EKKAK). Taidekeskuksessa on ainakin viiden Viron taideorganisaation työtilat, avoimia ja tasokkaita näyttelytiloja sekä satapaikkainen auditorio/elokuvasali. Toimintansa aloittaa myös kansainvälinen residenssiohjelma, jollaista ei Virossa ole ollut 1990-luvun jälkeen. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa on uuden nimen saava rakastettu ravintola Umami, joka alkaa kehittää Virossa vielä vähemmän levinneitä sosiaalisen ruokailun tapoja. Kain katon alta löytävät paikkansa myös japanilainen ravintola, koktailbaari ja opetuskeittiö. Taidekeskus Kaihin odotetaan kaikenikäisiä, uteliaita vierailijoita nauttimaan taiteesta, kokemaan elokuvaelämyksiä, opettelemaan leivän tekoa tai ihastelemaan auringonlaskua meripromenadilla. Kai sopii hyvin myös yritysja kulttuuritapahtumien järjestämiseen. Viron merimuseon uusi näyttely Paksussa Margareetassa Vuoden 2019 lopulla aukeaa taas Viron merimuseon tykkitorni Paksun Margareetan ovet, jotta kiinnostuneet pääsevät elämykselliselle kierrokselle jännittävään kauppamerenkulun ja laivanrakennuksen maailmaan. Keskiaikaisesta Tallinnasta alkava tarina nostaa esille Viron merkityksen merenkulkumaana ja meren merkityksen Virolle. Paksun Margareetan museokeskuksen konsepti sai alkunsa, kun vuonna 2015 löydettiin Kadriorgista harvinainen, keskiaikaisen hansalaiva koggin hylky. Koggin lisäksi näyttelyssä on laivojen pienoismalleja, jotka tuovat näyttelysaliin kokonaisen laivaston sen kirjavaa menneisyyttä esittelevien tarinoiden kera. Näyttelyä ja tarinoita elävöittävät kekseliäät tekniset ratkaisut. Näyttely mahdollistaa myös erityisryhmille tasaveroiset mahdollisuudet tutustua ainutlaatuiseen keskiaikaiseen linnoitukseen ja Viron merenkulun tarinaan. Esteettömyys toetutetaan ensimmäistä kertaa Virossa tässä laajudessa: keskiaikainen rakennus kunnostetaan niin, että siihen pääsee 90-prosenttisesti tutustumaan pyörätuolilla. Samoin näyttelyyn tulee hissi, kuulolaitteisiin yhdistyvä, ääntä voimistava induktiosilmukka, näkövammaisten opaslinja, tunnusteltavia laivojen pienoismalleja jne. Valokuvataiteenkeskus Fotografiska Telliskiven luovan toiminnan keskuksen sydämessä sijaitseva Fotografiska on valokuvataiteenkeskus, jolla on juuret Tukholmassa. Keskuksessa yhdistyvät taide, hyvä ruoka, musiikki, muotoilu ja avara maailmankatsomus. Taidekeskus kertoo maailmanluokan valokuvaajien kuvien avulla niiden taakse kätkeytyviä tarinoita, niin kauniita, yllättäviä kuin myös kipeitä ja epämiellyttäviä, tuoden esille erilaisia yhteiskunnallisia aiheita ja näkökulmia. Fotografiskassa ei ole pysyvää näyttelyä, vaan näyttelyt vaihtuvat säännöllisesti. Näyttelyiden lisäksi Tallinnan Fotografiskassa järjestetään erilaisia tapahtumia, koulutuksia ja mestariluokan opetusta. Keskuksessa on myös valokuvataideja lahjakauppa, kahvila sekä hienolla näköalapaikalla oleva, ruokaelämyksiä tarjoileva ravintola Fotografiska, jossa keittiön henkilökuntaa johtaa huippukokki Peeter Pihel. n PROTO keksintötehdas Peetri 10, Tallinna www.prototehas.ee Kai Kunstikeskus Peetri 12, Tallinna Kotisivu aukeaa syyskuussa. Tulevia tapahtumia Kaissa: 21.9.– 1. 12. avajaisnäyttely Lase oma tähelepanul… pehmeneda ja laiali valguda Näyttely on osa Tallinna Fotokuun kansainvälisen nykytaiteen biennaalia. www.fotokuu.ee 27.–29.9: Taidemessut Foto Tallinn Viron merimuseo Paksun Margareetan tornissa Pikk 70, Tallinna www.meremuuseum.ee Fotografiska Telliskivi 60a/8, Tallinna www.fotografiska.com/tallinn
SYKSYLLÄ SAA NAUTTIA. Punaisilla laivoilla herkkusuita hemmottelee Itämeren paras keittiö. Elokuun puolivälissä buffetiin katetaan sadonkorjuun makuja ja 16.11. avautuu juhlava joulupöytä. Viking XPRS:n Wine & Dinessa ruokaillaan kiireettömästi, pöytiin tarjoilluista tasokkaista à la carte -annoksista nauttien. Menusta löytyy niin klassikoita kuin rentoja burgereita. Robert’s Coffee tarjoilee ihania erikoiskahveja sekä paikan päällä valmistettuja suolaisia ja makeita herkkuja. Syksyllä luvassa on myös laatuviihdettä livenä laivalla. Viking XPRS:n lavalle nousevat mm. STIG (7.9.), laivan kummi Paula Koivuniemi (21.9.), Muska (5.10.), Marita Taavitsainen (4.–5.9.) ja Markku Aro (6.–7.11.) Merikeikassa on magiaa! Tässä tarjouskuponkisi, ole hyvä! vikingline.fi Jopa –50 % päivän hinnasta Edullisin hinta netissä. Varaa vikingline.fi tai soita 0600 41577(2,01 €/vastattu puhelu + pvm./mpm.). Paikkoja on rajoitetusti. Pidätämme oikeuden muutoksiin. Edut ovat voimassa 12.8.–22.12.2019. Kuponki luovutetaan terminaalin lähtöselvitykseen. NOSTALGIAA JA NYKYAIKAA. Hengitä historiaa vanhankaupungin kujilla, shoppaile supermoderneissa kauppakeskuksissa, kiertele Kalamajassa tai hemmottele itseäsi spassa – Tallinasta on moneksi! PÄIVÄRISTEILY TALLINNAAN. Maks. 8 hlöä/kuponki. Ikäraja 18 v. Tuotetunnus: FPKRY Kuva: Maret Põldveer-Turay Esim. 9 € hlö VIIKONLOPPU ALKAA LAIVALTA. Perjantaipiknik vie reiluksi 6 tunniksi merelle viihtymään. Tee merihintaisia ostoksia, istu valmiiseen pöytään ja nauti matkakumppaniesi seurasta. Valitse aikainen aamutai mukava iltapäivälähtö. PERJANTAIPIKNIK. Maks. 8 hlöä/kuponki. Ikäraja 18 v. Tuotetunnus: FPKRY Esim. 9 € hlö YÖ MERELLÄ. Arkisin Miniristeilyllä ehtii syödä hyvin ja shoppailla kaikessa rauhassa. Perjantaisin ja lauantaisin Miniristeilyltä löytyvät kaikki iloisen illanvieton ainekset. Aamulla ollaan takaisin Helsingissä. VIRO KUTEN HALUAT. Reittimatkalla päätät itse aikataulustasi. Voit myös varata samalla hotellin kauttamme. Moni-ilmeisessä Virossa on paljon nähtävää! MINIRISTEILY HELSINGISTÄ. A–B-hyttiluokissa. Maks. 2 hyttiä/kuponki. Ikäraja 18 v. Tuotetunnus: FPKRY Esim. 14 € B2P-hytti Jopa –50 % päivän hinnasta REITTIMATKA HELSINKI– TALLINNA-HELSINKI. Maks. 1–5 hlöä + halutessasi 1 henkilöauto. Tuotetunnus: FPREIT