2 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 3 PE TE H IE TA LA Vapaaehtoinen pelastuspalvelu SISÄLTÖ PÄÄKIRJOITUS VAPEPAN TOIMINTA ? on vapaaehtoista ? tukee viranomaisia ? on koulutettua ja harjoiteltua ? on organisoitua ja itse johdettua AUTTAJIEN VERKOSTO Pääkirjoitus ........................................................ 3 Vuosi 2024 lukuina. Nostoja viime vuodelta ....................................................4 Koordinaattori vaihtuu: Arsi Veikkolainen jää eläkkeelle. Uutena koordinaattorina aloittaa Minna Laihorinne ....6 Rantaöljyntorjunta on todellista tiimityötä. WWF Suomen vapaaehtoinen Anne Jaarto kertoo vapaaehtoisuudestaan ....................................................8 Uusia auttajia etsimässä. Suvi Pyyvaara toivoo lisää nuoria Vapepaan .................10 Vuoden 2024 vapaaehtoinen pelastaja. Eeva Kaataja palkittiin vuoden vapaaehtoisena pelastajana ........................................................................12 Vapepa poliisin silmin. Vanhempi konstaapeli Risto Mertala jakaa kokemuksiaan Vapepasta ................................................14 Lentää voi monella tapaa. Dronet mahdollistavat ilmailun myös heille, jotka eivät lentokoneeseen pääse .................................16 Ristikko ................................................................. 18 VAPAAEHTOINEN pelastuspalvelu on auttanut ihmisiä ja toiminut viranomaisten tukena 60 vuotta. Perustamista edelsi pienen tytön katoamisen myötä käynnistetty suu retsintä keväällä 1963. Toukokuun 2024 lopulla samoissa maisemissa, Muonion ja Enontekiön maastoissa, järjes tettiin etsintäharjoitus sekä vaellus kadonneen tytön löy töpaikalle. Tapahtuma oli hieno esimerkki viranomaisten ja vapaaehtoisten yhteistyöstä. VUOSIKYMMENTEN kuluessa etsintämenetelmät ovat kehittyneet. Viranomaisten ja Suomen Punaisen Ristin yhdessä perustamaan verkostoon on liittynyt yli 50 jär jestöä. Nykyisin hälytettävissä on noin 15 000 vapaaeh toista, jotka ovat valmiina vastaamaan erilaisiin avun tar peisiin. Kadonneiden etsintä on vain osa Vapepaan kuu luvien järjestöjen auttamisvalmiutta. HUHTIKUUSSA 2024 järjestettiin Seinäjoella Vapepan 60. juhlavuoden seminaari, jonka yhteydessä Vapepan verkostoon kuuluvien järjes töjen vapaaehtoiset ja työn tekijät pääsivät tutustu maan monipuolisesti eri toimintamuotoihin. Tilai suus oli kaivattu kohtaa mispaikka ja lisäsi toimi joiden yhteistä ymmär rystä Vapepasta. VIIME vuoden lopulla järjes tettiin monilla alueilla useita har joituksia ja koulutuksia, jotka mah dollistivat osaamisen ja yhteistyön kehit tämisen. Juhlavuoden aikana uusia tekijöitä on tullut mukavasti mukaan toimintaan! Hannu Harri, puheenjohtaja Auttajien verkosto H E L M I P II R O N E N H E N R IE T TA S O IN IN E N Vapepa-info 2025 JULKAISIJA Suomen Punainen Risti, Tehtaankatu 1 a, 00140 Helsinki TOIMITUS Aku Suomalainen KANNEN KUVA Henrietta Soininen ULKOASU JA TAITTO Graafinen suunnittelu Gomedia Oy PAINO Takomo Tuotanto Oy ISSN 1456-2553 KOKOAA yhteen auttajia yli 50 järjestöstä ja kouluttaa eri alojen vapaaehtoisia. TUKEE viranomaisia pelastustöiden tukitehtävissä. KADONNEIDEN ETSINTÄ, EVAKUOINTI, ENSIHUOLTO JA HENKINEN APU ovat Vapepan tyypillisimpiä tehtäviä. TOIMINTAA KOORDINOI Punainen Risti. TOIMII maalla, veden pinnalla ja pinnan alla sekä ilmassa. "Kadonneiden etsintä on vain osa Vapepaan kuuluvien järjestöjen auttamis valmiutta."
4 VAPEPAinfo VUOSI 2024 LUKUINA Nostoja viime vuodelta. KOONNUT ARSI VEIKKOLAINEN VAPEPA LUKUINA TEHTÄVIÄ JOKA LÄHTÖÖN Vapepan koulutettuna vapaaehtoisena pääset auttamaan erilaisissa tehtävissä ja tilanteissa. Tässä muutamia esimerkkejä Vapepan hälytysryhmissä toimivista vapaaehtoisista. Lisää tietoa ja tarinoita vapaaehtoisista löydät verkkosivuiltamme osoitteessa www.vapepa.fi. MUONITTAJA ENSIHUOLTOVAPAAEHTOINEN ÖLJYNTORJUJA MAASTOETSIJÄ K U V A T JO O N A S B R A N D T VIESTITTÄJÄ LIIKENTEENOHJAAJA VAPEPAinfo 5 Jäsenjärjestöjen henkilöt hälytysryhmissä • Suomen Punainen Risti 4328 • Suomen Kylät 1089 • Suomen Latu 658 • Suomen Pelastuskoiraliitto 631 • Suomen Metsästäjäliitto 599 Henkilöt hälytysryhmissä (OHTO) vuonna 2024 1. Elokuu 2. Kesäkuu 3. Tammikuu 35 tehtävää 29 tehtävää 26 tehtävää Etsinnät per kuukausi Mihin kellonaikaan tehtäviä tulee Klo 15–18: 66 tehtävää 19% kaikista tehtävistä Klo 18–21: 63 tehtävää 18% kaikista tehtävistä Klo 9–12: 52 tehtävää 15% kaikista tehtävistä Tehtävien kesto Suurin osa tehtävistä kestää alle tunnin, 88 kpl Iso osa tehtävistä kestää myös yli 6 tuntia, 84 kpl Vapaaehtoisten ikäjakauma Suurin osa vapaaehtoisista on 40–59 vuotiaita Yhteensä 13 225 henkilöä EteläKarjalan maakuntatoimikunta Etelä-Savon maakuntatoimikunta 478 Hämeen maakuntatoimikunta 1601 Uudenmaan maakuntatoimikunta 1068 VarsinaisSuomen maakuntatoimikunta 1110 Pohjanmaan maakuntatoimikunta 1624 330 721 Kymenlaakson maakuntatoimikunta Lapin maakuntatoimikunta 1739 399 PohjoisKarjalan maakuntatoimikunta Keski-Suomen maakuntatoimikunta 964 Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun maakuntatoimikunta 1559 Pohjois-Savon maakuntatoimikunta 275 573 Satakunnan maakuntatoimikunta Ålands landskapskommitté 94 690 Österbottens landskaps kommitté P E T E H IE TA L A H E L M I P II R O N E N
6 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 7 Y hdessä olemme enemmän, muodostui sloganiksi Vapepan juhlaseminaarin yhteydessä ja haluaisin, että Vapepaa saisi kehitettyä paremmaksi tämä slogan mielessä, Laihorinne kertoo tavoitteistaan. Jotta tähän tavoitteeseen päästään, pitää järjestöverkostoa koor dinoida ja motivoida yhteiseen suuntaan. Ei voida pelkästään täältä ylhäältä käsin antaa ohjeita, että tee näin tai noin. Koordinaation pitää sanoittaa ja löytää yhdessä jäsen järjestöille asioita, joista he hyötyvät ja joiden eteen halutaan yhdessä työskennellä, Laihorinne sanoo. Laihorinne on koko uransa työskennellyt järjestöissä, muun muassa Ensi ja turvakodissa, AYliikkeessä ja Punaisen Ristin Länsi Suomen piirissä ja keskustoimistolla. Vapepan parissa hän on ollut koulutussuunnittelija ja ensihuollon asiantuntija. Koulutukseltaan hän on yhteisöpedagogi. Laihorinne vastasi pitkälti juhlavuoden Seinäjoen juhlaseminaa rista, joka onkin ollut hänen yksi mieleenpainuvimmista kokemuk sista Vapepan parissa tähän mennessä. Oli tosi hienoa, miten koronan jälkeen päästiin tapaamaan isolla porukalla. Tällaisia tapahtumia tarvitaan lisää jatkossa. Se luo hyvää yhteishenkeä, Laihorinne sanoo. Merkitystä entiseen ja tulevaan työhön antaa Laihorinteelle vapaaehtoiset ja heidän kanssaan työskentely. Vapaaehtoiset ovat se syy, minkä takia jaksaa aamulla lähteä töihin, Laihorinne tiivistää. Uudessa tehtävässään Laihorinne haluaa tuoda koordinaation työtä läpinäkyvämmäksi ja lähemmäksi vapaaehtoisia. Tällä hetkellä hän kokee, että työ koordinaatiossa jää usein näkymättömiin ja on Vapaaehtoisen pelastuspalvelun uutena koordinaattorina aloittaa Minna Laihorinne Laihorinne haluaa Vapepaan lisää avoimuutta ja yhdessä tekemistä. usein vapaaehtoisten näkökulmasta hidasta. Lisäämällä vuorovai kutusta, viestintää ja läpinäkyvyyttä voimme nopeammin vastata erilaisiin tarpeisiin. Haluan olla myös kentällä ja päästä vuoropuheluun vapaaeh toisten kanssa. Pitää myös etsiä mahdollisuuksia siihen, miten saa taisiin esimerkiksi avoimia viestintäkanavia, missä voisi keskustella ajankohtaisista asioista, Ylipäätään tarvitsemme lisää avoimuutta, Laihorinne kertoo. Millaisen koordinaattorin Vapepa saa Minna Laihorinteestä? Ehkä minä olen hieman kuin Vapepan ”äitee”. Rakastan lastani, hyväksyn sen sellaisena kuin se on, annan eväitä mennä eteenpäin. Puolustan, kehun ja kannustan ja olen tarvittaessa tomera ja laitan rajoja, Laihorinne naurahtaa. vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaat tori Arsi Veikkolainen jää eläkkeelle lähes 10vuo tisen uran päätteeksi. Veikkolainen tuli Punaiselle Ristille vuonna 2015, juuri kun humanitaarinen kriisi oli tasaantumassa. Vaikka kriisin suurin kärki oli taittunut, toi se samalla paljon uusia tehtäviä myös Vapepalle. Työ Vapaaehtoisen pelastuspalvelun parissa vaatii Veikkolaisen mukaan järjestökentän tunte musta, yhteistyökykyä ja rakentavaa ja sovitte levaa asennetta. Kun Vapepaan kuuluu yli 50 jär jestöä, pitää pyrkiä kohti ratkaisuja, jotka palve levat mahdollisimman montaa jäsenjärjestöä. Mutta millaista Vapepan koordinaattorin työ on? Työ on sitä, että huolehtii yhteisestä hallin nosta ja suunnittelusta, jotta yhteinen tekeminen toimii hyvin. Lisäksi vastataan menetelmistä, jär jestelmistä, linjauksista ja että kaikki nämä pysy vät ajan tasalla ja vastaavat aikaansa. Kootaan verkostoa yhteen ja varmistetaan, että asiat mene vät eteenpäin, Veikkolainen kertoo. Uransa varrelta Veikkolaiselle on jäänyt mieleen muun muassa se, miten Vapepa on onnistunut vakiinnuttamaan rooliaan avustus ja vapaaehtois toiminnan kentällä ja miten Vapepa on tullut tun netuksi myös muista kuin etsintätehtävistä. Toki mieleen on jäänyt myös käynti linnan juhlissa vuonna 2016, Veikkolainen naurahtaa. Onnistumisia on tullut myös koulutusten parissa. En alussa kokenut koulutuksia ihan omaksi jutukseni, mutta kun niissä aloin käymään ja sain seurata, kuinka asioita harjoitellaan ja hoidetaan, niin on hienoa nähdä miten homma toimii, Veik kolainen sanoo. Kun miettii, millainen Vapepa olisi kymmenen vuoden päästä, Arsi toivoo, että järjestöverkos ton tekeminen pysyisi samalla hyvällä tolalla ja että toiminta vakiintuisi vielä enemmän. Vapepa on hieno sosiaalinen innovaatio. Se tarjoaa auttamishaluisille ihmisille kanavan aut taa. Nykyyhteiskunnan yksilökeskeisyys ja tehok kuusajattelu voi olla haasteita tulevaisuuden Vape palle, mutta ne kyllä onnistutaan taklaamaan. Lisäksi entistä harvempi on valmis sitoutumaan pitkäaikaiseen toimintaan. Ihmisten vapaaajasta kilpaillaan entistä enem män. Mutta Vapepassa heille voidaan tarjota mie lekästä tekemistä. Lisäksi toivon, että Vapepa tulisi isommaksi osaksi jäsenjärjestöjen toimin taa, jotta järjestöjen vapaaehtoiset löytävät Vape pan paremmin. Raskaan työn vastapainoksi Veikkolainen ren toutuu mieluiten luonnon, urheilun ja perheen parissa. Ruuanlaitto on myös asia, jonka parissa ren toudun. Erityisesti valmistamani tonnikalalasg nen perään kysellään paljon, Veikkolainen hymäh tää. Arsi Veikkolainen jää eläkkeelle Kymmenen vuotisen uran varrelle on osunut monenlaista kriisiä, mutta samaan aikaan Vapepaa on ohjattu varmoin ottein eteenpäin.
8 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 9 oikein tekemässä, onko tässä mitään järkeä. Innostuksen öljyntorjuntaan Jaarto sai luettuaan lehdestä jutun suomalaisesta öljyntorjujasta. Jutun öljyntorjuja oli ollut mukana sii voamassa suurta öljyonnettomuutta muualla Euroopassa. Jutun ala reunassa oli WWF Suomen mainos ja kehotus liittyä vapaaehtoi seksi. Sitten minä liityin. Ajattelin silloin, että ehkä vapaaehtoisena toimiminen olisi minun tapani ikään kuin maksaa takaisin. Kuiten kin sitä käyttää vaatteita, ajaa autolla ja käyttää öljyä eri muo doissa, niin tällä tavoin voin ottaa vastuuta omista ratkaisuistani, Anne perustelee. Anne ajoi läpi yön. Hän kuunteli yöradiota, nukkui pieniä pätkiä levähdyspaikoilla ja jatkoi taas ajamista. Matka Turusta Raaheen kestää reilut seitsemän tuntia. Pitkästä matkasta huolimatta Anne oli ensimmäinen vapaaehtoinen, joka ilmoittautui tehtävälle Raa hen paloasemalla. En ollut tuolloin ennättänyt käymään mitään koulutuksia. En tiennyt yhtään mihin olin ryhtymässä. Ajattelin, että siellä vähän kyykitään rannalla, kerätään öljyä ja sitten on valmista. Vapaaehtoisia alkoi kerääntymään lisää paloasemalle ja sieltä siirryttiin rannalle, jossa öljyonnettomuus oli tapahtunut. Öljyä oli päässyt leviämään viiteen saareen. Suurin osa saarista oli lintujen pesimäsaaria ja onnettomuuden aikaan lintujen pesimäkausi kävi kiivaimmillaan. Se ei ollut yhtään sitä mitä odotin. Ei sinne päinkään. Siinä tip pui ne vaaleanpunaiset silmälasit päästä, Anne sanoo. Annen sanoin rantaöljyntorjunta on ”aika pientä piipertämistä”. Öljyä saa harvoin kerättyä lapiokaupalla, vaan sitä pitää kerätä pie nillä kukkaistutuslapioilla ja ämpäreillä. Ajatus on, ettei öljyn seassa tulisi liikaa maata ja hiekkaa, vaan että rannalta saisi otettua vain öljyt pois. Vedessä olevan öljyn kerääminen on viranomaisten vas tuulla. Raahessa öljyä kerättiin viikon ajan. Ensimmäisen päivän aikana WWF:n vapaaehtoisia oli kaksikymmentä. Lisäksi kerääjiä muonitti Vapepan vapaaehtoiset. Parasta on ihmiset Jaarron mukaan vapaaehtoistoiminnassa parasta on ihmiset, joihin tutustuu ja joiden kanssa voi tehdä töitä saman tavoitteen eteen. Meitä on niin monenlaisista taustoista. On minunkaltaisia atk nörttejä ja sitten on tanssijoita, kiinteistönvälittäjiä, opiskelijoita, biologeja ja lintuharrastajia. Ihan kaikenlaisista taustoista. Ja kaik kien kanssa tullaan niin hyvin toimeen, kun kaikilla on sama tavoite: puhtaampi luonto. Öljyntorjuntaa on mahdotonta tehdä yksin. Kaveria tarvitaan sii henkin, että pääsee vessaan. Alueet, joita puhdistamme jaetaan puhtaaseen ja likaiseen alu eeseen. Likaisella alueella tehdään töitä haalareihin pukeutuneena ja suojattuna, joten jos vaikka hiki valuu silmille, niin puhtaan puo len vapaaehtoisen pitää pyyhkiä hiki pois. Se todella hioo poruk kaa yhteen, Anne nauraa. Raahessa Jaarto sai elämäänsä uuden harrastuksen WWF:n vapaa ehtoistoiminnasta, mutta samalla hänen koko maailmankuvansa koki muutoksen. Katselin siellä kuollutta koskelonpoikasta, jonka lähellä ui sen emo ja muita poikasia. Siinä tuli paljon ajatuksia ihmisyydestä mie leen. Miten me voimme oikeuttaa tällaista, Anne kysyy. Annen mieleen on jäänyt myös öljyonnettomuus Saimaalla, jossa dieselöljyä oli päässyt valumaan suurelle alueelle. Minua mietitytti se, miten valtava työ tarvitaan tuollaisen lopulta pienen öljymäärän vesistöön joutumisen takia. Yli puolen Suomen puomit oli kerätty Saimaalle ja sekään ei riittänyt. Kyllä näissä onnet tomuuksissa, pienissäkin, huomaa sen, miten paljon vahinkoa tuol lainen saa aikaan ja miten valtava työmäärä tarvitaan. Jos vapaaehtoisia öljyntorjujia ei olisi, ei öljyä rannoilta keräisi pois kukaan. Viranomaiset hoitavat vesialueet, mutta rantojen sii voamiseen ei riitä viranomaisten resurssit. Vapaaehtoisia siis todella tarvitaan. Kun katsoo esimerkiksi vesialueiden karttoja ja sitä kuinka ruuh kaisia ne ovat, niin on vain ajan kysymys koska seuraava suuri onnet tomuus tapahtuu. Tässä ei tarvitse miettiä, että jos se tapahtuu, vaan kun se tapahtuu. Annen mielestä vapaaehtoinen rantaöljyntorjunta sopii kenelle tahansa ikään tai sukupuoleen katsomatta. Porukka on todella mukavaa, harjoitukset ovat mielenkiintoi sia ja tässä pääsee paikkoihin, joihin ei muuten pääse. Joskus mukavasta porukasta voi löytyä myös pidempiaikaisia kumppanuuksia. Niin löysinhän minä myös mieheni sieltä Raahesta, Anne nau raa. ”Tämä on minun tapani antaa takaisin” Raahen öljyonnettomuus teki Anne Jaarrosta WWF:n öljyntorjuntavapaaehtoisen. TEKSTI AKU SUOMALAINEN KUVA JOONAS BRANDT K esäkuussa 2014 yli kymmenen tonnia raskasta polttoöljyä oli valunut Raahen edustan saaristoon. Raahen onnetto muus sai Anne Jaarron kiinostumaan öljyntorjunnasta. Itseasiassa Facebook muistutteli ihan äskettäin, että kymmenen vuotta sitten liityin WWF:ään, Anne Jaarto, WWF Suo men vapaaehtoinen kertoo muistellessaan taivaltaan vapaaehtoi sena öljyntorjujana. Noin vuosi liittymisen jälkeen Jaarto pääsi tositoimiin. Eräänä kesäisenä sunnuntaiiltana Jaarto sai puhelimeensa tekstiviestin, että vapaaehtoisia öljyntorjujia tarvitaan Raaheen. Lähdin pian tekstiviestin saatuani ajamaan Turusta kohti Raa hea. Porin kohdalla rupesin miettimään, että mitä ihmettä olen E S K O A N T T IK O S K I
10 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 11 — Joskus tuntuu, että ne ihmiset, jotka niissä teh tävissä on, ovat vain aina olleet siellä. Jos asiat on hoi dettu samalla tavalla jo 20 vuotta, niin on todella kor kea kynnys mennä siihen mukaan uutena tulokkaana. Ei oikeastaan ole realistista mahdollisuutta saada jal kaa oven väliin. Se ei kannusta niitä uusia ja innokkaita ihmisiä, jotka haluaisivat edetä avainrooleihin, pohtii Suvi. Kun vastuuta ei jaeta, olemassa oleva tieto jää yhden tai muutaman ihmisen taakse, ja toimintamallit saat tavat alkaa toistaa itseään. Riskinä siis on, että kehi tys jämähtää paikoilleen samalla, kun ympärillä oleva maailma ja sitä myötä ihmisten tarpeet muuttuvat. Rohkeutta ja avoimuutta Miten kynnystä sitten saadaan madallettua? Suvin mukaan asioita voidaan muuttaa, kun uskalletaan sie tää epävarmuutta uuden edessä, ja jaksetaan nähdä vaivaa. Ensimmäisenä askeleena on luopua hiljaisesta tiedosta. Sen sijaan on varmistettava, että tieto kul kee uusillekin toimijoille. Silloinkin, kun se tuntuu itselle itsestäänselvältä. — Vaikka sille helposti sokeutuu, tulisi muistaa, että kaikki tieto mitä itsellä on päässä ei ole kaikkien mui denkin päissä, Suvi muistuttaa. Suvin mielestä tiedonkulkua ja avoimuutta voisi tehostaa esimerkiksi sillä, jos edellinen avainroolissa toiminut henkilö pystyisi olemaan paikalla perehdyt tämässä ja tukemassa uutta rooliin astunutta tämän aloittaessa. Suvi huomauttaa, että uudelle tulijalle voi olla hyvinkin pelottavaa aloittaa uusi rooli, jos tuntuu, että sen kanssa jää yksin. — Aika stressaavaa on sellainen homma ottaa. Siksi olisi hyvä varata ja käyttää resursseja siirtymävaihee seen. Suvin mielestä on myös hyvä, että monissa paikal listoimikunnissa on sääntöjä siitä, kuinka pitkä esimer kiksi puheenjohtajan tai sihteerin kausi voi olla, sillä se kannustaa vaihtuvuutta ja muistuttaa toimikuntia poh timaan muutoksia tietyn ajan välein. Toki virheitä silti sattuu, eikä niitä pysty aina vält tämään silloinkaan, kun ohjausta on järjestetty. Tämän takia on tärkeää pitää yllä avointa yhteisökulttuuria, jossa pystytään käsittelemään virheitä sekä puhumaan asioista ääneen. — Vastaaloittaneille, erityisesti ehkä nuoremmille sukupolville, voi olla hankalaa sietää epäonnistumisia. Pitkään olleillakin saattaa unohtua, että ei itsekään ole alussa osannut kaikkea. On hyvä muistaa, että jos joku menee pieleen, niin sitten menee, eikä se ole maail manlopun asia. Suvi kuitenkin kehottaa nuoria ja muita kiinnostu neita lähtemään rohkeasti mukaan. — Mihin vaan toimintaan olen Vapepassa lähtenyt, kun sen ensimmäisen kynnyksen yli on päässyt, niin kanssaihmiset ovat aina olleet avoimia, mukavia ja välit täviä, ja toiminta merkityksellistä ja palkitsevaa. UUSIA AUTTAJIA ETSIMÄSSÄ Auttamisen halun lisäksi mahdollisuus kasvaa ihmisenä ja kehittää itseään ja osaamistaan motivoi monia lähtemään vapaaehtoistoimintaan. Pirkanmaalla toimiva Suvi Pyyvaara kertoo, miten nuorille sekä muuten uusille vapaaehtoisille voidaan jakaa enemmän avaintoiminta ja vastuutehtäviä. TEKSTI LEENA KELA KUVA SUVI PYYVAARA A uttaminen ja ihmisten kohtaa minen – itsensä kehittäminen sekä uuden oppiminen. Syitä lähteä vapaaehtoiseksi on varmasti ole massa yhtä monta kuin on vapaaehtoi siakin. Siksi tehtävien monipuolisuus on avainasemassa missä vain vapaaeh toistoiminnassa: jotta jokaiselle löytyy ”se oma juttu”. Se, joka vetää puoleensa ja houkuttelee mukaan. Kun toiminta on riippuvainen vapaa ehtoisista, uusien vapaaehtoisten mukaan saaminen onkin aina ajankohtainen tavoite. Lisävoimilla saadaan laajennet tua ja tehostettua auttamistoimintaa. Lisäksi uudet ihmiset pitävät ilmapiirin elävänä ja tuovat mukanaan tuoreita ideoita, joiden avulla vanhoja menet telytapoja voidaan kehittää entisestään. — Minua on ilahduttanut, että muutamassa Hämeen paikallistoimikunnassa on nyt valittu vastuutehtäviin uudempia vapaaehtoisia. Se on ollut hirveän positiivi nen asia, koska minun mielestäni moni asia on sen jäl keen kehittynyt, ja huomattavastikin kehittynyt, sanoo Suvi Pyyvaara, Vapepa Tampere paikallistoimikunnan puheenjohtaja. Suvi on tullut Vapepaan vapaaehtoiseksi vuonna 2013. Sitä ennen hän on toiminut Partiossa melkeinpä koko elämänsä ajan – jo 7vuotiaasta lähtien. Partion kautta hän päätyikin Vapepaan, kun hänen lippukunnassaan Vapepassa aktiivisesti toimiva johtaja järjesti partiolai sille etsintäkurssin. — Ajattelin heti, että vau, tämähän on hyvä juttu, Suvi muistelee. Antaa enemmän kuin ottaa Suvi kokee vapaaehtoistoiminnan Vapepan tehtävissä hyvin merkityksellisenä ja motivoivana. Parhaana piir teenä hän pitää erilaisista taustoista tulevien ihmisten kanssa työskentelyä, joka rikkoo niin sanottua kuplau tumista. — Nykyään on helppoa tehdä elämästä sellaista, että ei koskaan tarvitse olla tekemisissä eri tavalla ajattele vien ihmisten kanssa. Vapepassa taustalla ei ole väliä. Kaikkien aika on yhtä arvo kasta, ja kaikkien osaamista voidaan hyö dyntää. Vaikka etsinnöissä käyminen vaatii aikaa ja voimia, Suville se antaa enemmän kuin ottaa. Voimatekijänä hän pitää juuri hyvää yhteishenkeä ja porukassa toimimista. — Se on poikkeuksellinen asia, että ihmi set toimii tavallaan täysin oman etunsa vastaisesti. Eihän se ole kenenkään edun mukaista mennä tiistaina tai keskiviikkona aamukolmelta räntäsateeseen. Silti ne ihmiset tulee sinne joka kerta, eikä kellään ole naama väärinpäin, vaan se on itse asi assa niiden mielestä mukavaa ja kivaa toi mia tärkeän päämäärän eteen. Kynnys korkealla Suvin mukaan nuorille sekä muutenkin uusille vapaaeh toisille on pystyttävä tarjoamaan innostavia ja mielek käitä tehtäviä sekä mahdollisuuksia edetä ja kehittää itseään. Motivaation ylläpitäminen on tärkeää, sillä vapaa ehtoisen innostus toimintaan voi hiipua, jos hän ei koe vapaaehtoistehtävää itselleen mielekkääksi. Vapaaehtoisille, jotka haluaisivat enemmän vastuuta ja kasvamismahdollisuuksia, ei Suvin mielestä kuiten kaan ole tarpeeksi rakenteita edetä avainrooleihin, jol loin he eivät päädy mukaan toimintaan. — Toki on yksilöllistä, mikä ihmistä motivoi. On hienoa, että meillä on paljon tekijöitä, jotka käyvät etsinnöissä ja se riittää heille – me tarvitsemme heitä todella paljon. Meillä ei kuitenkaan ole riittävästi ihmisiä, jotka päätyi sivät avainrooleihin, kuten paikallistoimikuntien puheen johtajiksi, sihteereiksi tai tiedottajiksi, Suvi tuumaa. Suvi uskoo, että tähän auttaisi luottamus ja vastuu tehtävien aktiivinen ja tietoinen siirtäminen niistä innos tuneille vapaaehtoisille, vaikka he olisivatkin vielä nuo ria tai toimineet vapaaehtoisina vasta vähän aikaa. Muu ten tehtävät päätyvät helposti samoille ihmisille, jotka ovat olleet mukana toiminnassa jo useita vuosikymme niä, vaikka avaintoimijarooleihin ei vastaavaa kokemusta tarvittaisikaan. "Se on poikkeuksellinen asia, että ihmiset toimii tavallaan täysin oman etunsa vastaisesti."
12 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 13 E eva Kaataja on aktiivisesti kehittänyt ja ollut mukana arvioimassa pelastus ja palveluskoirien VIRTAtarkastuksia. Tämän lisäksi hän on ollut jo vuosia elintärkeä osa Hämeen Vapepan auttamisvalmi utta. VIRTAkäyttöönottotarkastus suoritetaan kaikille niille koirakoille, joita käytetään poliisiviranomaisten apuna henkilöetsintätehtävissä. Käyttöönottotarkas tuksen suorittaneita koirakoita voidaan käyttää muissa virkaaputehtävissä alueellisesti sopimalla. Kaataja oli myös mukana luomassa VIRTAtarkastusjärjestelmää vuonna 2013. Vapepassa Kaataja on ollut mukana 20 vuotta. Hän on kouluttanut itselleen kolme koiraa. 20 vuotta sitten muutin muutaman ulkomailla vie tetyn vuoden jälkeen takaisin Suomeen opiskelemaan ja halusin alkaa harrastamaan jotain yhdessä koirani kanssa. Kiinnostuin pelastuskoiratoiminnasta ja se vei täysin mukanaan. Halusin koirani kanssa tehdä jotain hyödyllistä ja Pelastuskoiratoiminnassa ja Vapepassa koen tämän mahdolliseksi, Kaataja sanoo. Nykyään Kaataja toimii etsinnöissä ilman koiraa kol mannen koiransa juuri eläköidyttyä ja hän kouluttau tui vastikään Vapepajohtajaksi. Uusien pelastus ja palveluskoirien kanssa hän tekee silti jatkuvasti töitä. Lisäksi Kaataja oli tänä vuonna mukana kouluttamassa uusia VIRTAtarkastajia. Matkustan ympäri Suomen tekemässä VIRTAtar kastuksia koirille. Tarkastuksissa koirakoiden arvioimi nen vaatii paljon pelastuskoirakokemusta. Jo suunnit teluvaiheessa on huomioitava tarkastusalueen realis tisuus suhteessa etsintöihin ja haastavat kelit ja muut häiriötekijät pitää osata ottaa huomioon, Kaataja ker too. Vapepassa Kaatajan on pitänyt kiinni yhteisöllisyys. Taustoja kyselemättä kaikki toimivat sen eteen, että kadonnut henkilö löytyy. Tässä ollaan kaikki yhtä suurta kokonaisuutta. Jos vaikka ei itse tee etsinnässä löytöä, niin on kuitenkin edesauttamassa etsittävien alueiden läpikäyntiä. Vapepan yhteisöllisyys ja yhteistoiminta korostui tänäkin vuonna. Eräässä etsinnässä tänä vuonna oli useita jalka, auto ja koirapartioita. Viranomaisella oli oma etsintä partio myös ilmassa helikopterin muodossa ja lopulta kaikkien tekijöiden yhteistyöllä kadonnut löytyi ennen kuin kylmä yö olisi voinut olla kadonneelle kohtalokas, Kaataja sanoo. Vuoden valtakunnallinen pelastaja valittiin Vapepan keskustoimikunnassa 21.11.2024. Vuoden vapaaehtoinen pelastaja! Eeva Kaataja palkitaan Vapaaehtoisen pelastuspalvelun (Vapepa) vuoden 2024 vapaaehtoisena pelastajana. TEKSTI AKU SUOMALAINEN KUVAT HENRIETTA SOININEN "Taustoja kyselemättä kaikki toimivat sen eteen, että kadonnut henkilö löytyy." VUODEN PELASTAJA
14 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 15 näissä asioissa päässeet kehittämään. Näitä esimerk kejä olisi paljon enemmänkin, mutta juuri nämä esi merkit osoittavat, mitä vapaaehtoiset voivat tuoda omalla osaamisellaan ja harjoittelullaan viranomais tehtävälle. Marrasjärven etsintä Ensimmäinen esimerkkini liittyy kadonneen henkilön etsintään, joka tapahtui Marrasjärvellä alkusyksystä 2012. Iäkäs dementoitunut nainen oli kadonnut koto aan päivän päätteeksi. Sain hälytyksen poliisipartion tehtyä lähietsinnän, jonka jälkeen vahvistui, että kyseessä oli todellinen kadonneen henkilön tehtävä. Nainen oli ollut yön ulkona maastossa, eikä tapah tumapaikalta saatu yön aikana uutta tietoa. Mietin parasta tapaa käynnistää etsinnät ja pyysin apuun Vapaaehtoisen pelastuspalvelun. Vapaaehtoiset häly tettiin lähes samaan aikaan, kun sain itse ilmoituk sen, mikä nopeutti tehtävän käynnistämistä. Mukana oli vapaaehtoisia, jotka olivat saaneet niin sanotun maastojohtamisen etsintäkoulutuksen (MSO) samaan aikaan kuin itsekin, eli tapahtumavuoden loppuke väällä. Vapaaehtoisten MSOkoulutus ja heidän ymmär ryksensä tähän menetelmään helpotti suuresti työskentelyämme. Aloin valmistella poliisin johtokeskusta samalla, kun vapaaehtoiset auttoivat karttojen valmistelussa ja kopioinnissa. Samaan aikaan myös Vapepakeskus perustettiin, ja huolto järjestettiin Vapepan kautta. Kaikki valmistelu näyttäytyi paikallaolijoille ammattimaisena ja antoi turvaa myös paikallisille. Järjestelmällinen ja hyvin suunni teltu etsintä saattoi edetä tehokkaasti vain silloin, jos olemme val mistautuneet siihen hyvin. Vapaaehtoisten osallistuminen tehtävän valmisteluun nopeutti merkittävästi tehtävän aloittamista. Molemminpuolinen luottamus antaa sille vielä ison lisämausteen. Etsintöjen aikana henkinen tuki osoittautui tärkeäksi sekä omaisille että poliisille. Henkisen tuen pari keskusteli omaisten kanssa ja keräsi tietoa poliisille, pitäen omaiset ajan tasalla etsinnän etenemisestä. Tämä loi rauhallisen ilmapiirin tilannekeskuksessa, mikä auttoi hallitsemaan tilannetta tehokkaasti. Omaiset rauhoittuivat ja luottivat siihen, että kadon nut löytyy, ja kokivat etsinnän onnistuneeksi. Lopulta, kolmen yön jälkeen, saimme onnellisen lopputuloksen: Henkilö löytyi poliisikoiran avulla haastavassa maastossa ja hei kossa kunnossa. Hänet kuljetettiin helikopterilla tarkastettavaksi Lapin keskussairaalaan, josta hän kotiutui muutaman päivän jäl keen. Kaikkiaan etsinnöissä oli mukana lähes 200 pelastajaa. Luotetaan vapaaehtoisten taitoihin Toisessa esimerkissä poliisille ilmoitettiin henkilöstä noin kaksi viik koa viimeisen havainnon jälkeen. Henkilö oli lähtenyt vaeltamaan PyhäLuoston kansallispuistoon ja hänet oli viimeksi nähnyt linja autonkuljettaja, joka oli jättänyt hänet lähtöpaikalle. Saimme teh tävän eräänä iltana, ja lähdin paikan päälle kolmen ruumiskoiran ja niiden ohjaajien kanssa. Alueella oli ollut lumisadetta, mutta onneksi lumi oli sulanut ennen kuin aloitimme etsinnän. Tiedostimme myös, että tuona aikana keli saattaa muuttua monellakin eri tavalla. Aloitimme tyypillisen hätäetsinnän tyyliin, suorittaen ensin lähiet sinnän viimeisestä havaintopaikasta ja laajentaen sitten reitti ja reittiharavaetsintöihin. Ensimmäisen päivän aikana löysimme kadon neelle kuuluvia pieniä tavaroita, jotka ohjasivat etsintää tiettyyn suuntaan. Jatkoimme lohkoetsintöjä, millä laajensimme toimintaa isommalle alueelle, kunnes ymmärsimme, että käytössämme ole 60 Vuotta Vapaaehtoista pelastuspalvelua ja yhteistyötä Vanhempi konstaapeli Risto Mertala korosti Saariselällä järjestetyssä Pelastuspalveluseminaarissa Vapepan merkitystä viranomaistoiminnassa, erityisesti kadonneiden henkilöiden etsinnässä. Tämä artikkeli perustuu hänen seminaariluentoon. TEKSTI RISTO MERTALA, Vanhempi konstaapeli villa resursseilla tehtävä tulisi kestämään, ja sääen nusteen mukaan seuraavana päivänä alkaisi sataa lunta. Johtavan tutkinnanjohtajan luvalla pyysimme vapaaehtoisia nopeuttamaan etsintöjä ennen lumi sateen saapumista. Lumisateen oli ennustettu alkavan seuraavan päi vän alkuillasta, joten valoa olisi vain lyhyen ajan. Saimme heti hälytyksen tekemisen jälkeen tiedon, että kohtalaisen iso osa vapaaehtoisista olisi valmiita auttamaan ja tulemaan aamulla sovittuun paikkaan. Kyseessä oli normaali arkipäivä, mutta iso osa vapaa ehtoisista sai töistään helposti vapaata. Tällaisia työnantajia pitää myös kiittää. Etsintäpäivän koitta essa aamulla paikan päällä oli jo vapaaehtoisia varus teineen, muun muassa maastoajoneuvoja ja viran omaistarkastettuja koiria, jotka olivat ratkaisevassa roolissa tämän tehtävän onnistumisessa. Vapaaehtoiset olivat jo pystyttäneet oman Vapepa keskuksen ja koonneet organisaationsa valmiiksi etsin tään ennen saapumistamme. Pienen infotilaisuuden jälkeen määritin tiimeille eri tehtäviä ja alettiin töihin. Päivän alkutunteina briiffasin etsijät erikseen ja sen jälkeen erikseen kahta koirapartiota, joille muis tutin, että heidän vastuullaan olisi erittäin tärkeät alueet korostaen niiden perusteellista tarkistusta. Tarkoitukseni oli enemmän motivoida ja osoittaa luottamus heidän osaamiseensa, kuin tietää tarkalleen, että kadonnut saattaisi olla siellä. Heidän päättäväinen asenteensa ja intonsa suorittaa tehtävä mahdollisim man tehokkaasti oli helppo havaita. Etsintöjen edetessä sain raportteja, joissa koira osoitti kiinnos tusta johonkin poikkeavaan hajuun, mutta ei vielä seurannut sitä. Lopulta juuri ennen lumisateen alkua saimme tiedon, että henkilö oli löydetty menehtyneenä, mikä oli olosuhteisiin nähden odotet tavissa. Kun minulle tästä puhelimessa ilmoitettiin, pystyin tunte maan puhelun läpi sen fiiliksen, mitä tämä onnistuminen tuotti. Erityisesti koirakko osoitti äärimmäistä ammattitaitoa suorittaes saan ja raportoidessaan tehtävää ja antoi meille erittäin tärkeää infor maatiota siitä, miten hyvin he tekevät ja kouluttavat tätä resurssia. Tämä hetki jäi ikuisesti mieleeni, kun koulutetut vapaaehtoiset tulivat avuksi ja hoitivat tehtävän äärimmäisen ammattimaisesti loppuun asti. Aikapaine kelin ja olosuhteiden suhteen oli kohtalai sen kova. Tämä tehtävä opetti meille paljon, ja saimme arvokasta tietoa vapaaehtoisten koiratoiminnan tehokkuudesta etsinnöissä. Nämä kaksi esimerkkiä korostavat osaamisen, koulutuksen, yhteistyön ja yhteisten menetelmien ja prosessien ymmärtämisen merkitystä. Tämä tehtävä vahvisti uskoamme siihen, että teemme jotain arvokasta, jota tulisi kehittää ja joka voi parantaa etsintätoi minnan tehokkuutta. On tärkeää, että me kaikki työskentelemme yhteisen tavoitteen eteen. Pelastusoperaatioiden kokemusten perus teella saamme uusia ajatuksia koulutuksen ja kehityksen tueksi, joita olemme jatkaneet erityisesti vuosittaisissa poliisin johtamissa etsintäharjoituksissa ja Saariselän seminaareissa. Vuodesta 1964 alkaen, jolloin Vapepa perustettiin, olemme saaneet suuren vapaaehtoisten verkoston, joka omistaa merkit tävän osan vapaaajastaan harjoitteluun ja valmistautumiseen poliisin ja muiden viranomaisyksiköiden tukemiseen siviilikrii seissä, joita koko Suomessa voi esiintyä. Haluan ilmaista vilpit tömän kiitokseni Vapepalle ja kaikille ihanille ihmisille, jotka ovat aina valmiita tukemaan viranomaisia haastavissa tilanteissa. Tei dän intohimonne ja sitoutumisenne ovat korvaamattomia. Yhteis työmme ja jaettujen ponnistelujen kautta voimme saavuttaa mer kittäviä asioita. Kiitos! Koskaan ei saa aliarvioida vapaaehtoisten työn merkitystä. Jopa se pienin hetki, jonka vapaaehtoinen antaa, voi tarjota toiselle ihmiselle uuden mahdollisuuden elämään. V apepa on tärkeä osa viranomaistoimintaa, ennen kaikkea kadonneen henkilön etsinnässä. Vapepa perustettiin maa liskuussa 1964, eli tässä seminaarissa juhlittiin myös 60 vuo tiasta vapaaehtoista pelastuspalvelua. Vapepan rooli ja sen perus tamisen syyt juontavat juurensa katoamistapaukseen Muonion Kerässiepissä, missä viime vuoden juhlavuoden keväänä koimme merkityksellisen ja onnistuneen harjoituksen. Tämä antoi meille todellisen tunteen siitä, miten Vapepa on laajentunut 60 vuoden aikana, mutta säilyttänyt alkuperäisen ajatuksensa. Olen toiminut aktiivisesti poliisin edustajana Vapepan toimintaa nähden jo yli kymmenen vuotta. Työ on ollut erittäin palkitsevaa ja vienyt ammatillista osaamistani uudelle tasolle. Yhteistyö Vapepan kanssa on aina ollut kunnia ja etuoikeus. Olen osallistunut semi naareihin sekä järjestäjänä että puhujana, ja vuosien varrella olen nähnyt, kuinka sitoutuneita ja valmiita vapaaehtoiset ovat tarjoa maan apua ja tukea sekä normaaleissa että haastavissa tilanteissa. Vapaaehtoisten antama apu ja tuki ei rajoitu vain käytännön työ hön tietyllä hetkellä, vaan se on aktiivista koko ajan, tehtävän alusta loppuun asti. Vapaaehtoisten määrätietoinen työ on äärimmäisen arvokasta. Se tuo toivoa ja voimaa hädässä oleville ja heidän läheisilleen. Jokai nen pieni askel, jonka vapaaehtoiset ottavat intohimoisen harras tuksensa eteen, voi johtaa suuriin lopputuloksiin, kuten ihmishen gen pelastamiseen. Koskaan ei saa aliarvioida vapaaehtoisten työn merkitystä; jopa se pienin hetki, jonka vapaaehtoinen antaa, voi tarjota toiselle ihmiselle uuden mahdollisuuden elämään. Esittelen vapaaehtoisten tärkeää roolia valmius ja etsintätoi minnassa Lapissa parin konkreettisen esimerkin kautta, joissa hei dän osallistumisensa oli ratkaisevaa operaation lopputuloksen kan nalta ja myös sen kannalta, miten olemme omaa valmiuttamme
16 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 17 N iina on ollut mukana Vapepan eli Vapaaehtoisen Pelastus palvelun maajoukoissa jo vuodesta 2011. – Meillä Lapissa Vapepalla on aina kolme vuosittaista polii sijohtoista harjoitusta. Kun poliiseilla alkoi olla niissä droneja mukana, alkoivat nämä miehittämättömät ilmaalukset eli Unmanned Aerial Vehicles kiinnostaa minuakin. Ja koska unelma lentokoneen lentä misestä oli kuopattu, näytti tämä toiminta paikkaavan ilmoissa lii telemisen kaipuun, Niina kertoo helpottuneena. Niinaa ohjattiin ottamaan yhteyttä Suomen Lentopelastusseu raan, josta Niina sai kuulla EteläSuomessa olevan jo dronehäly jakurssilla, ensin etänä verkossa ja sitten teorian ja käytännön lähi opetuksessa viikonloppukurssilla. – Opiskelimme vaikkapa säätulkintaa, sillä on tiedettävä, milloin dronen roottorit saattavat jäätyä ja perehdyimme ilmatilavyöhyk keisiin, missä saa ja missä ei saa lennättää, luvan kanssa tai ilman. Ja toisena päivänä harjoiteltiin lennättämistä. Toiminta kiinnosti Niinaa kovin, mutta vielä tuolloin ei hälytys ryhmää voitu perustaa, koska hän oli yksi ja ainut asiaa harrastava Kittilässä. Hälytysryhmässä tulee olla dronen lennättämisen kan nalta vähintään kaksi henkilöä: tähystäjä ja ohjaaja. Koronamoko makin alkoi jyllätä juuri noihin aikoihin, jolloin oli haastavaa saada ihmisiä tapaamaan toisiaan. UAS 101 Kittilä -hälytysryhmä Vapepa ja poliisi kannustivat Niinaa löytämään lisää dronetoimi joita, jotta hälytysryhmä saataisiin muodostettua. Ja löytyihän se toinenkin kiinnostunut! Nyt Niinan mukana toiminnassa on Petri Lehtinen ja he muodostavat yhdessä hälytysryhmän UAS 101 Kit tilä. Kumpikin pystyy toimimaan sekä kaukoohjaajana että kauko ohjaustähystäjänä. Oikeita etsintöjä ei ole vielä ollut, mutta Niina ja Petri pyrkivät jär jestämään harjoitukset kerran kuussa. Tällöin harjoitellaan tehtävälle lähtöä ja katsotaan, että mukana ovat tarkistuslistojen mukaiset len nätyspaikan perustamiseen tarvittavat asiat. Dronen akut riittävät noin 20–25 minuuttia, mutta mukana pitää olla aina aggregaatti, jos tarvetta akkujen lataamiseksi tulee. Pitää olla tarvikepöytää, suoja laseja... paljon erilaista tarviketta. Yhdessä opetellaan lisää dronen hallintaa ja kuvatulkintaa, miten erottaa maastosta esineitä ja ihmi siä. Aluksi Niinasta tuntui, että dronea pitää käsitellä silkkihansik kain, mutta nyt varmuus on jo aivan toista luokkaa. – Haemme jatkuvasti uusia henkilöitä kaveripiiristä ja Vapepan sisältä mukaan toimintaan. Sponsoreitakin haemme, jotta saisimme paremmat laitteet. Olisi hienoa saada sellainen 10 000 euron setti, ja jos saisi lämpökamerankin! Niina kertoo olleensa paljon mukana miesten kanssa samoissa harrastuksissa, eikä hänelle ole koskaan tullut tunnetta, että olisi jotenkin väärää sukupuolta. Vapaaehtoistyössä ja dronetoiminnassa kaikki, miehet ja naiset, toimivat hienosti yhdessä. – Poliisin kiinnostus vapaaehtoismukanaolijoihin on myös huip puluokkaa! Toimimme harjoituksissa rinta rinnan, Niina kiittää. Lentää voi monella tavalla Drone surisee lähtöpaikalla ja nousee kevyesti ilmaan Niina Tervosen lennättämänä. Niina löysi vihdoin oman tapansa lentää. Kun ei voinut lentokoneen lentäjäksi ryhtyä, voi hän katsella maisemia yläilmoista drone silminään. Samalla hän löysi keinon auttaa ihmisiä. TEKSTI ANNA-MAIJA NORDLING Teksti on alun perin julkaistu vuoden 2024 Lentopelastajalehdessä Juna on tuonut Niinan alunperin Maskusta mutkitellen Oulun kautta Kittilään. Mutta olikohan Niinalla kullan kiilto silmissä tullessaan? Täytyi olla, sillä pohjoiseen hänet toi työpaikka laboratorioteknikkona Euroopan suurimmalla kultakaivoksella. Ja löytyihän Kittilästä oma kultakin kainaloon, mutta se on sitten toinen tarina. Kuvassa kuitenkin petri lehtinen, hälytysryhmän toinen toimija. P E T R I LE H T IN E N JA R I S E P P Ä L Ä tysryhmiä viranomaisten apuna. Hän jatkoi tiedon kaivamista dro netoiminnasta RPAS Finlandista ja kyseli Lapin dronepoliiseilta mahdollisuudesta tulla mukaan avuksi viranomaisille. Eihän olisi mitään järkeä ostaa kallista laitetta, joka jäisi nurkkiin pölytty mään. Aktiivisuudella selätetään tiedonpuute ja päästään mukaan toimintaan. – Dronepoliisin suhtautuminen kyselyyni apuna olemisesta oli niin positiivista, että innostuin ja ostin oman dronen joulun tienoilla 2018. Vuoden 2019 syksyllä Niina oli ensimmäistä kertaa kaukoohjaa – Haemme jatkuvasti uusia henkilöitä kaveripiiristä ja Vapepan sisältä mukaan toimintaan.
18 VAPEPAinfo VAPEPAinfo 19 Suomen Punainen Risti toimii Vapepan yhdysjärjestönä ja vastaa Vapepan valtakunnallisesta ja alueellisesta koordinaatiosta yleisen pelastuspalvelutoiminnan osalta. Sähköpostiosoitteet: etunimi.sukunimi@punainenristi.fi. VALTAKUNNALLINEN KOORDINAATIO Valmiuskoordinaattori Minna Laihorinne, p. 040 537 3155 Valmiuden asiantuntija Mikko Koljander p. 040 156 2363 Viestintä: Viestinnän asiantuntija Aku Suomalainen, p. 040 581 0346 Psykososiaalisen tuen koordinaattori Maria Viljanen, p. 040 778 3444 Postiosoite: Vapaaehtoinen pelastuspalvelu, c/o Suomen Punainen Risti, PL 168, 00141 Helsinki ALUEELLINEN KOORDINAATIO Punaisen Ristin piirien valmiuspäälliköt koordinoivat Vapepa-järjestöjen alueellista yhteistyötä ja tukevat hälytysryhmien vapaaehtoisia eri puolilla Suomea. Valmiuspäälliköt HELSINKI JA UUSIMAA (Helsinki) Niki Haake, p. 040 557 0111 HÄME (Tampere) Tommi Mattila, p. 040 5895 780 KAAKKOIS-SUOMI (Kouvola) Atte Jääskeläinen, p. 0400 965 407 LAPPI (Rovaniemi) Tanja Sälevä, p. 0400 391 868 LÄNSI-SUOMI (Seinäjoki) Aki Valonen, p. 040 528 0902 OULU (Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu) Timo Harju, p. 040 131 7100 SATAKUNTA (Pori) Sami Nygård, p. 0400 322 191 SAVO-KARJALA (Kuopio) Mika Korppinen, p. 0400 648268 VARSINAIS-SUOMI (Turku) Tommi Virtanen, p. 0400 127 152 ÅBOLAND (Åbo) Annalena Sjöblom, p. 0400 838 675 ÅLAND (Mariehamn) Tomas Urvas, 040 516 3537 ÖSTERBOTTEN (Vasa) Rolf Sund, p. 0400 263 448 Vapepan meripelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Meripelastusseura: meripelastus.fi Vapepan lentopelastustoiminnan koordinaatiosta vastaa Suomen Lentopelastusseura: lentopelastus.fi Löydä itsellesi sopiva järjestö ja koulutus www.vapepa.fi. Vapepassa on kokemusta vaativia ja aloittelijalle sopivia tehtäviä. Ota yhteyttä Vapepan jäsenjärjestöön, niin kerromme sinulle lisää! YHTEYSTIEDOT H E L M I P II R O IN E N RISTIKKO Etsintämenetelmä ? Annetaan loukkaantuneelle ? Koirien tarkastus ? Ensimmäisen etsinnän paikkakunta ? Kumpurinne ? Hälytysjärjestelmä ? Ei fyysinen vaan ? Erityisesti Martat osaavat ? Operaation komentokeskus ? Missä juhlaseminaari järjestettiin? ? M S O E N S I A P U H E N K I N E N M UO N I T U S V I R T A A N J A O H T O K E R Ä S S I E P P I J O H T O P A I K K A VASTAUS
Suomen Suunnistusliitto AUTTAJIEN VERKOSTO Löydä itsestäsi pelastaja – tule vapaaehtoiseksi www.vapepa.fi