VALO 2/2024 - Lehtiluukku.fi

2/2024 Ulkovalaistuksen tilannekuvatyökalu Näsin puistosillan HILLITTY VALO JA HÄMÄRYYS Kolmen aikakauden valaistusta Lahden kaupungintalossa
Suomen mielenkiintoisin valaistuksen ammattilaistapahtuma tulee taas. Oletko valmis inspiroitumaan? Kattilahalli, Helsinki 29.–30.1.2025 valo-on.fi Kutsuvierastapahtuma Tapahtuman mahdollistavat Yhteistyössä Hedengren yhtiö Tapahtuman tuotannosta vastaa Luovi Productions Oy.
3 VALO 2/2024 AJANKOHTAISTA 6 Viestikapulan vaihto Suomen Valoteknillisessä Seurassa PROJEKTIT 8 Kolmen aikakauden valaistusta Lahden kaupungintalossa 16 Hillitty valo ja hämäryys sulassa sovussa Näsin puistosillalla 30 10 × kirkkovalaistus KULTTUURI JA TIEDE 22 Uusi pimeä saapui Finlaysonin alueelle SUUNNITTELU 26 Ulkovalaistuksen tilannekuvatyökalu – sujuvampaa ylläpitoa ja tehokkaampaa investointien ohjausta 34 Välkyntä huonontaa valaistuksen laatua VAKIOPALSTAT 5 Valokeilassa 38 Valonvälähdyksiä 42 Projektiuutisia 46 Tuoteuutisia 8 16 6 2 /2 02 4 22
PARANNETUT OMINAISUUDET, LUOTETTAVA SUORITUSKYKY: SYVÄSÄTEILIJÖIDEN UUSI SUKUPOLVI LEDVANCE.FI HIGH BAY GEN 5 Lue lisää! www.ledvance.? LUOTETTAVA DESIGN, ENSILUOKKAINEN SUORITUSKYKY VALOVOIMAINEN, ENERGIATEHOKAS VALAISTUSRATKAISU HAASTAVIIN TEOLLISUUDEN KOHTEISIIN Uusi standardi jopa 18 metriä korkeisiin teollisuuden käyttökohteisiin, joissa tarvitaan valovoimaista valaistusta: HIGH BAY GEN 5 –valikoima on erittäin energiatehokas sekä luotettava ja IP66ja IK10-luokitukset tekee niistä soveltuvia vaativiin ympäristöihin. MULTI LUMEN-ominaisuuden avulla valovirta voidaan valita valaisimesta sopivaksi asennettaessa tarpeeseen sopivaksi. ON/OFF –malleissa on mahdollisuus 10V himmennykseen ja DALI-2 –mallit tuovat entistä enemmän monikäyttöisyyttä ja niissä on turvavalaisinvalmius keskusakustolliseen turvavalaistusjärjestelmään. Valaisimeen saatavilla olevat lisätarvikkeet, kuten alumiiniheijastin, kirkas heijastin ja kiinnityssanka, lisäävät valaisimien monikäyttöisyyttä projekteihin entisestään. HIGH BAY GEN 5 on helppo asentaa ja sillemyönnetään viiden vuoden takuu. Luotettavat ON/OFF ja DALI-2 -mallit IP66 ja IK10-luokituksin 100 000 h KÄYTTÖIKÄ Jopa 181 lm/W VALOTEHOKKUUS
5 VALO 2/2024 Tievalaistuksessa tilanne on toinen. Siellä suunnittelu perustuu tienpinnan luminanssi arvoihin. Havaitsijalle voidaan laskentaohjel massa antaa tarkka paikka laittamalla hänet autoon istumaan ajoradan kaistan keskelle. Tienpinnan heijastumisominaisuudet laskentaa varten saadaan antamalla pinnoitteelle stan dardista Suomeen valitut arvot. Jokainen on kuitenkin varmaan havainnut, että tien pinnoit teiden ominaisuudet vaihtelevat voimakkaasti riippuen esimerkiksi pinnoitteen kuluneisuu desta. Talvella myös lumi ja jää muuttavat pinnan heijastusominaisuuksia. Siksi laskennan tarkkuutta voi hyvällä syyllä epäillä. Tämä näkyy siinäkin, että valmiin asennuksen laaduntark kailu tehdään mittaamalla tienpinnan valaistus voimakkuuksia luminanssien sijasta. Ehkä las kennan tavoitteena onkin saada aikaan se, että keskimäärin näkyvyys on riittävän hyvä. Lisäksi kaikkia valaisintoimittajia kohdellaan samalla tavalla, ja he voivat suunnitella valaisimensa standardiolosuhteisiin, vaikka niitä todellisuu dessa tuskin mistään löytyy. Jotta valaistuksen tilaaja saisi jonkinlai sen käsityksen valaistuksen synnyttämästä luminanssijakaumasta, suunnittelija voi tehdä hänelle visualisoinnin valaistustoteutuksesta. Tämäkään ei kuitenkaan kuvaa todellista tilan netta. Esimerkiksi pahinta haittaa eli häikäisyä on vaikea havaita näyttöruudulla tai paperilla olevasta kuvasta. Vaikka valokuva ei täysin kerrokaan todel lista tilannetta, toivon että nautitte lehdes tämme laadukkaine kuvineen. Valoa talvikauteen! Tapio Kallasjoki, päätoimittaja VALOKEILASSA H eti aluksi täytyy todeta, että en itse pidä yllä olevasta otsikosta. Syynä on, että siinä rinnastetaan suureet ja yksiköt. Otsikko kuitenkin rimmaa paremmin kuin valaistusvoimakkuuksia vai luminansseja ja huomattavasti paremmin kuin lukseja vai kandeloita neliömetriä kohden. Kysehän on siitä, pitäisikö valaistus suunni tella valaistusvoimakkuuksien vai luminanssien perusteella. Jos mietitään, miltä lopputulos näyttää, niin vastaus on tietenkin luminanssien. Näköhavaintomme ympäristöstämme riippuu vain siitä valosta, joka heijastuu pinnoista tai lähtee suoraan valonlähteestä meitä kohden. Valon määrä projektiopintaalaa kohden eli luminanssi ja valon spektri eli väri kertovat, miltä tila näyttää. Sisävalaistusta suunnitellaan kuitenkin valaistusvoimakkuuksien perusteella. Myös standardeissa annetaan minimiarvot työalu een ja huonepintojen valaistusvoimakkuuk sille. Syy tähän on hyvin yksinkertainen. Lumi nanssien käyttämistä pidetään liian vaikeana. Heijastavan pinnan luminanssi riippuu pinnan heijastus ominaisuuksista eli siitä, mikä on pinnan heijastuskerroin ja millä tavoin pinta heijastaa valoa. Jotta standardeissa annetut minimi valaistusvoimakkuudet kuitenkin joh taisivat riittävän valoisaan tilavaikutelmaan, huonepintojen heijastuskertoimille annetaan riittävän suuret minimiarvot, eli käytännössä pintojen on oltava hyvin vaaleita. Jos pinta on täysin hajaheijastava eli mattapintainen, lumi nanssi on vakio, katsoipa sitä mistä suunnasta tahansa. Silloin havaitsijan paikalla ei ole väliä. Usein pinnat ovat kuitenkin sekaheijastavia, jolloin niissä on hajaheijastusta voimakkaampi suuntaheijastunut komponentti. Pinta siis kiil tää, ja luminanssi vaihtelee riippuen havaitsijan paikasta ja katsesuunnasta. Epävarmuutta suun nittelijalle aiheuttaa myös se, että pinnan väritys saattaa hankkeen toteutusvaiheessa ja varsinkin rakennuksen elinkaaren aikana muuttua. LUKSEJA VAI LUMINANSSEJA? Kannen kuva: Annukka Larsen VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähkö ja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkö laitosten sekä Väyläviraston ja ELY keskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa valosto.com sekä Lehtiluukkusovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio@kallasjoki.fi Toimitussihteeri: TiiaMaarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry PL 102 00101 Helsinki heikki.harkonen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj.), Aleksanteri Ekrias, Heikki Härkönen, Pia Rantanen Lars Räihä, Markku Varsila, Mika Vehmas Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: PunaMusta Oy ISSN 12373907
6 VALO 2/2024 VIESTIKAPULAN VAIHTO SUOMEN VALOTEKNILLISESSÄ SEURASSA Seuran toimitusjohtajan pestiä pitkään ja aktiivisella otteella hoitanut Heikki Härkönen jää eläkkeelle vuoden 2025 alkupuolella. Uutena toimitusjohtajana aloittaa valosta ja valaistuksesta inspiroituva Elisa Hillgen. Teksti: Marjukka Puolakka H eikki Härkönen aloitti Suomen Valoteknillisen Seuran (SVS) toimi tusjohtajana vuonna 2006, jolloin valaistusalalle teki tuloaan uusi valonlähde – ledi. Valaistusmarkki noille tuli uusia toimijoita, ja markkinapuheissa luvattiin suuria. Pihaan saattoi ajaa ledicowboy, joka kertoi pelastavansa kylän 90 prosentin energiansäästöillä. – Tieto ledeistä oli hajanaista ja standardit vasta kehittymässä. Kentällä oli paljon epätie toisuutta ja ihmettelyä sen suhteen, mikä tieto oli luotettavaa ja mikä ei. Seuraan perustettiin lediryhmä, jonka toiminnan ytimessä oli puo lueettoman leditiedon jakaminen. Yksi seuran tärkeistä tehtävistä on valaistusalan kehityk sen seuraaminen ja siihen liittyvän luotettavan tiedon välittäminen, Härkönen sanoo. Yksi keskeinen kanava tiedon jalkautta miseen on vuonna 2013 perustettu Valoaka temia, joka on Suomen Valoteknillisen Seuran ja Metropolia Ammattikorkeakoulun yhteis työssä käynnistämä valaistuksen täydennys koulutus. Valoakatemia tarjoaa koulutuspäiviä, joilla perehdytään valaistuksen perusteisiin ja laskenta ohjelmiin. Myös eri aihealueisiin keskittyvät teemapäivät ovat olleet suosittuja. – Kurssit on suunnattu seuran jäsenille ja opiskelijoille, mutta ne ovat avoimia myös kaikille muille. Tiedonvälityksen ohella luento salissa ja sen ulkopuolella syntyy hyvää pöhinää ja vuorovaikutusta, kun mukana on yritysedus tajia, tilaajia, suunnittelijoita ja muita toimijoita. Mukana on vuosien mittaan ollut satoja osallis tujia, ja moni kursseille osallistunut opiskelija on valmistumisen jälkeen tullut valaistusalalle, Härkönen jatkaa. Seurassa on viime vuosina seurattu tiiviisti EUlainsäädäntöä ja jalkautettu kentälle sen tuomia muutoksia. Härkösen toimitusjohtaja kaudella valaistusala on siirtynyt perinteisistä valonlähteistä ledeihin. – Sähkö ja elektroniikkalaitteiden sisältä miä vaarallisia aineita rajoittava RoHSdirektiivi poistaa markkinoilta myös loistelamput, mikä on alalle iso asia. Valaistuksen energiatehok kuudessa on otettu ledien myötä harppaus, ja uskon, että jatkossa valaistuksen ohjaustekno logiat kehittyvät vielä isosti, ja järjestelmien hinnat laskevat, Härkönen arvioi. UUSIA VERKOSTOJA LUOMAAN Tiedonvälityksen ohella Suomen Valoteknillinen Seura on nimensä mukaisesti myös seura, joka tarjoaa jäsenilleen mahdollisuuden ammatil liseen verkostoitumiseen ja alan toimijoihin tutustumiseen. Tämä oli yksi syy siihen, miksi Elisa Hillgen liittyi seuran henkilöjäseneksi vuonna 2008. Hän oli juuri ostanut kotikaupun gistaan Mikkelistä kivijalassa toimivan valaisin liikkeen, ja halu valaistusalan verkostojen luo miseen oli kova. K uv a: P e tr i Vu ori o Ku v a : Ko n t rasti a / Pi hl a L i ukk on en
– Valaistus on aina kiehtonut minua ja jo pienestä asti olen rakennellut valaisimia. Sisus tusalan opintojen jälkeen haalin valaistustietoa eri kursseilta ja koulutuksista. Myös Valoakate mia tarjosi hyvää tietoa, ja läksin innolla mukaan seuran tilaisuuksiin ja messumatkoille, Hillgen kertoo. Viimeiset kahdeksan vuotta Hillgen on työskennellyt Jyväskylän kaupungin valaistus koordinaattorina. Kaupunkivalaistuksen kehit tämisen ohella työhön on mahtunut julkisen valotaiteen projekteja. Kansainvälisiin verkos toihin hän on päässyt mukaan, kun Jyväskylä toimi neljän vuoden ajan kansainvälisen valon kaupunkien LUCIverkoston puheenjohtajana. Viime vuosina Hillgen on toiminut SVS:n Valaistussuunnittelijoiden toimintaryhmän puheenjohtajana. Vuonna 2019 seura palkitsi hänet Valoisa persoona tunnustuksella. Seuran toimitusjohtajan paikkaa hakies saan Hillgen totesi olevansa valaistusalalla melko lailla monen suunnan risteyskohdassa. – Olen saanut olla tekemisissä sisustuksen, kuluttajavalaisimien ja kaupunkivalaistuksen parissa. Olen ollut pitkään Suomen valotaiteen seuran hallituksessa ja tehnyt myös omia taide projekteja. Myös tekninen osaaminen kiinnos taa minua, sillä tekniikan ymmärtäminen on kaiken tekemisen ytimessä. Näkisin, että omat verkostoni ovat aika hyvin moneen suuntaan tasapuolisesti levällään, hän toteaa. AVAUKSIA OPPILAITOSTEN SUUNTAAN Yksi valaistusalan haasteista Suomessa on, että oppilaitosten tarjoama valaistusalan koulutus on suhteellisen vähäistä. – Seuralla on suunnitteilla keskustelutilai suus, jossa tuodaan esille eri oppilaitosten tarjoamia opintoohjelmia, kursseja ja niiden sisältöjä. Yhtenä tavoitteena on tuoda oppilai toksia tutuiksi yrityksille ja edesauttaa oppilai tosten ja yritysten välistä yhteistyötä esimerkiksi opinnäytetöiden parissa, Härkönen toteaa. – Suomessa on paljon hyvää valaistusosaa mista, mutta ihmiset tulevat alalle eri taustoista, kuten sisustus, sähkösuunnittelu, arkkitehtuuri ja teatteri. Meiltä puuttuu valaistuksen ammatilli nen koulutus. Tähän pitäisi reagoida ja pohtia pysyvän valaistuskoulutuksen perustamista Suomeen, Hillgen tuumii. Oppilaitosyhteistyö kiinnostaa Hillgeniä myös seuran tulevana toimitusjohtajana. Mie lessä on jo ajatuksia vierailuista oppilaitoksiin. – Alalle tarvitaan uusia osaajia, ja olisi hienoa päästä vinkkaamaan esimerkiksi sähkö ja automaatiotekniikan opiskelijoille, että valais tus voi olla se teidän juttu. Samalla voisi hou kutella opiskelijoita seuran jäseniksi ja sen toiminnan pariin, Hillgen kertoo. Myös Härkönen kannustaa nuoria osaajia valaistusalan pariin. – Poikkitieteellinen valaistusala tarjoaa paljon mahdollisuuksia ja moninaisia työteh täviä esimerkiksi suunnittelun, myynnin, tuote kehityksen, tutkimuksen, testauksen ja hallinnon parissa. Valon avulla syntyy näkyvää jälkeä. Alalla on myös hyvähenkistä porukkaa ja muka via ihmisiä, hän toteaa. Hillgen odottaa innolla uutta työtään ja myöntää laittaneensa jo ideoita ylös tulevaa varten. – Heikki on tehnyt hyvää työtä, ja on ilo jatkaa sitä todella aktiivisen seuran johdossa. Valo on iloinen ja positiivinen asia, josta riittää loputtomiin ammennettavaa. En ole katunut omia vuosiani valaistusalalla hetkeäkään. Nyt kun pääsen levittämään valon ilosanomaa täl laisesta toimesta käsin, niin onhan se hieno paikka, Hillgen iloitsee.
8 VALO 2/2024 KOLMEN AIKAKAUDEN VALAISTUSTA LAHDEN KAUPUNGINTALOSSA Teksti: Tapio Kallasjoki Kuvat: Tuomas Uusheimo
9 VALO 2/2024 Lahden kaupungintalo peruskorjattiin mittavasti vastaamaan nykypäivän tarpeita. Sisävalaistuksen uudistuksessa säilytettiin ansiokkaasti vanhaa ja tehtiin rohkeasti uutta. Entisöidyissä valaisimissa hehkuu nyt moderni leditekniikka. Uudesta katetusta sisäpihasta on muodostunut rakennuksen sydän ja kaupunkilaisille monipuolinen tapahtumatila. A rkkitehti Eliel Saarisen suunnit telema kaupungintalo valmistui vuonna 1912. Lahti oli saanut kaupunkioikeudet vuonna 1905, ja uuden kaupungin hajallaan olevat palvelut päätettiin yhdistää samaan rakennukseen. Niinpä Saarisen kohteesta tulikin monitoimitalo, jossa olivat kaupungin hallintoon liittyvät toiminnot sekä kirjasto, poliisitoimi ja palokunta. Vuonna 1934 taloon rakennettiin kaupunginarkkitehti Kaarlo Könösen suun nittelema lisäosa, jolloin avoimesta pihasta muodostui sisäpiha. Kaupungintalo on vuosien varrella koh dannut sotia ja onnettomuuksia, joiden takia rakennusta on jouduttu aika ajoin korjaamaan. Vuoden 1918 taisteluissa rakennuksen torni vaurioitui tykistön tulituksessa. Talvisodan pommitukset ja vuonna 1981 ullakon tuhon nut tulipalo aiheuttivat rakennukseen suuria vaurioita. Rakennusta on myös peruskorjattu ja käyttöön on otettu uusia tiloja. Ullakkokerrok seen rakennettiin 1950luvulla uusia toimisto huoneita arkkitehti Irma Kolsin suunnitelmien pohjalta. Vuonna 1985 valmistui arkki tehti Satu Päivärinteen suunnittelema suuri perus korjaus, jossa valaistuksen ja sisustuksen kannalta mielen kiintoisia olivat sisustusarkkitehti Antti Nurmesniemen suunnittelemat kalustus koko naisuudet. Viimeisin peruskorjaus valmistui syksyllä 2023. TOTEUTUS ALLIANSSIHANKKEENA KORONAPANDEMIAN AIKANA Vuosina 2020–2023 tehty peruskorjaus toteu tettiin allianssihankkeena. Ennen varsinaista suunnitteluvaihetta laadittiin perusteellinen hankesuunnitelma, joka määritteli selkeästi tilaajan toiveet ja tavoitteet. Allianssihanketta varten kohteeseen oli varattu yhteistyötila – big room. Ensimmäisen kokouksen jälkeen korona pandemia muutti tilanteen ja kaikki osapuolet joutuivat opiskelemaan, kuinka allianssihanketta hoidetaan etätyöskentelynä. Tämä sujui kuiten kin opetteluvaiheen jälkeen yllättävän hyvin, vaikka siihen kuluikin ylimääräistä aikaa. Suun nittelijoita harmitti kuitenkin, kun rakennusta ei päässyt niin helposti paikan päälle tutkimaan. RAKENNUSPERINNÖN VAALIMINEN Lahden kaupungintalo on osa Mariankadun seremoniaakseliksi kutsuttua rakennuskoko naisuutta, joka on listattu valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäris töjen luetteloon. Kaupungintalon ja arkkitehti Alvar Aallon suunnitteleman Ristinkirkon tornit katselevat toisiaan kadun päistä kauppatorin yli. Kaupungintalon suojeluperusteet määriteltiin jo projektin alkuvaiheessa, ja Hämeen ELY keskuksen lokakuussa 2024 tekemällä päätök sellä kaupungintalon rakennus ja sitä ympäröivä puisto on suojeltu rakennusperintölailla. Korjausten ja muutostöiden myötä raken nukseen oli ennen viimeisintä peruskorjausta muodostunut monta historiallista kerrostumaa. Saarisen suunnittelemat aula ja kokoustilat sekä Nurmesniemen suunnittelemat sisustus kokonaisuudet olivat säilyneet hyvin alkupe räisessä muodossaan, mukaan lukien tiloissa käytetyt valaisimet. Nämä tilat haluttiin uudistaa alkuperäisiä toteutuksia vaalien. Valonlähteissä on viime vuosina siirrytty leditekniikkaan, ja lähes kaikki perinteiset valonlähteet ovat joko poistuneet tai poistu massa markkinoilta. Myös valaistuksen säätö YLINNÄ Lahden kaupungintalon viimeisin peruskorjaus valmistui sopivasti rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Eliel Saarisen syntymän 150vuotisjuhliin. Näyttävää tornia käytettiin aikoinaan talossa toimineen palokunnan letkujen kuivaukseen. YLLÄ Vanhoissa valaisimissa olevat ledivalonlähteet tuovat tasapainoisesti esiin rakennuksen värimaailman. VIEREINEN SIVU Sisäpihan patinoidun kuparikaton epä suora valaistus sekä kattoon upotetuilla kapeakeilaisilla pienillä valaisimilla toteutettu suora valaistus yhdessä vaalean lattiapinnan kanssa luovat häikäisemättömän ja tasapainoisen valaistusratkaisun. Reunoilla olevat valokat teet tuovat tilaan päivänvaloa ja valaisevat seinäpintoja, joihin ei tarvinnut tehdä suuria muutoksia.
10 VALO 2/2024 ja ohjaustavat ovat kehittyneet vastaamaan uusia valonlähteitä. Siksi kaupungintalon vanhat valaisimet jouduttiin uudistamaan ja kunnosta maan ennen uusiokäyttöä. TILOISSA PALJON ERI VALAISINPOSITIOITA Suunnittelun alkuvaiheessa tehtiin valaistus katselmus, jossa kartoitettiin kaikki entisöitävät valaisimet. Kohteessa uudistettiin sekä alku peräiset Saarisen suunnittelemat valaisimet että säilytettäviksi valittujen Nurmesniemen suunnittelemien tilakokonaisuuksien valaisimet. Kaikkiaan valaisimia uudistettiin yli 300 kpl, ja erilaisia valaisintyyppejä oli 26 kpl. Monia valaisinmalleja oli vain muutama kappale, mikä luonnollisesti lisäsi uudistamiseen liittyvää suun nittelutyötä. Lähes kaikissa entisöitävien tilojen valai simissa valonlähde oli kierrekantainen. Uudis tettavissa valaisimissa päätettiin pääsääntöisesti käyttää korvaavia ledivalonlähteitä. Ohjaus järjestelmäksi valittiin DALI. Vanhoja pintoja ei haluttu rikkoa, joten uusien ohjauskaape leiden asentaminen olisi ollut hankalaa. Siksi ohjaus toteutettiin ryhmäkohtaisesti suoraan vaihejännitettä säätämällä. Käytäviin asennettiin myös paikallisia tunnistimia, joiden avulla valoja voidaan käyttää himmennettyinä ja lopuksi sammuttaa, jos tilassa ei liikuta. Entisöitävien tilojen valaistusvoimakkuus ei kaikilta osin vastannut nykyisten standardien vaatimuksia, ja tilat näyttivät ennen korjausta silmämääräisestikin arvioituina hämäriltä. Tilat ja valaisimien ulkonäkö haluttiin kuitenkin säilyttää mahdollisimman alkuperäisen kaltaisina, joten tiloihin ei haluttu asentaa uusia valaisimia, ellei muualta löytynyt tilaan lisää vastaavia vanhoja valaisimia. Niinpä valaistusvoimakkuutta voitiin kasvattaa yleensä vain valonlähteiden valo virtaa suurentamalla. Uudistettujen valaisimien häikäisevyyttä tarkasteltiin silmämääräisesti sekä työpajalla että kohteessa. Koeasennus ten järjestäminen oli hankalaa koronatilanteen takia. Valaisimia jouduttiin arvioimaan jopa nettipalavereissa, mikä tietenkin oli haastavaa, ja suunnittelijat joutuivat luottamaan entisöijän osaamiseen. Vaikka Saarisen ja Nurmesniemen suun nittelemien tilojen valaisimissa alun perin käytetyillä hehkulampuilla oli lämmin valon väri, entisöitäviin tiloihin valittiin 4 000 kelvinin värisävy, joka on sama kuin toimistotiloissa käytetyissä valaisimissa. Neutraali valon väri ei muuta kattopintoja keltaisiksi ja antaa tiloihin raikkaan ja valoisan vaikutelman. VALTUUSTOSALISSA ASTUTAAN SAARISEN AIKAAN Keskeisiä entisöitäviä Saarisen suunnittelemia tiloja olivat aulat, käytävät, portaikot ja valtuus tosali. Tilojen valaisimissa häikäisysuojana on joko himmennetty lasi tai opaalilasi. Valaisimien koko on melko pieni, joten valonlähteen valovir taa ei voitu oleellisesti kasvattaa ilman liiallista häikäisyä. Varsinkin porraskäytävien pienissä ovaalin muotoisissa valaisimissa sisätila on hyvin ahdas. Saarisen aikaan niissä oli käytetty kahta E14kantaista hehkulamppua, mutta 1980luvun peruskorjauksessa tilalle oli vaihdettu pistokan tainen loistelamppu. Entisöinnissä valaisimiin palautettiin alkuperäinen rakenne, jossa käy tettiin korvaavia ledilamppuja. Valtuustosalissa on suuret kattokruunut, jotka antavat sekä suoraa että epäsuoraa valoa. Valaisimien määrää on aikojen saatossa lisätty kahdella valaisimella, jotka on valmistettu erit täin taidokkaasti. Käytännössä uusia valaisimia on mahdoton erottaa vanhoista silmämääräi sesti. Epäsuoraa valoa antavien loistelamp pujen tilalle vaihdettiin E27messinkikannat ja korvaavat ledilamput. Käytävätiloissa ja portaikoissa on ovaa lin ja ympyrän muotoisten seinävalaisimien lisäksi myös näyttäviä kettingeillä ripustettuja messinkisiä valaisimia ja pieniä kuution muo toisia katto valaisimia. Vuoden 1981 tulipalon yhteydessä viisi näistä valaisimista joutui hako teille. Viime vuonna ne yllättäen ilmestyivät YLINNÄ Valtuustosali on Eliel Saarisen suunnittelema kokonaisvaltainen taideteos kalusteineen ja valaisimineen. Suoraa ja epäsuoraa valoa antavat valaisimet korostavat tilan arvokkuutta. YLLÄ Saarisen suunnittelemat riippuvalaisimet tuovat esiin taiteilija Pentti Melasen tekemän seinämaalauksen, jonka Suomen Kulttuurirahasto antoi 50vuotislahjaksi Lahden kaupungille. VIEREINEN SIVU Pääportaikkoa valaistaan katto ja seinä valaisimilla, joiden hajottavat häikäisysuojat levittävät valon kauniisti huonepinnoille ja tuovat näkyviin tilassa olevan hienostuneen ornamentiikan. Neutraalin valkea valo antaa tilaan raikkaan vaikutelman.
11 VALO 2/2024
12 VALO 2/2024 huutokauppaan. On tietysti sääli, että valaisimet eivät palanneet alkuperäiseen kohteeseensa. Valaisimien messinkiosat olivat hyvässä kunnossa johtuen todennäköisesti laadukkaasta materiaalista, joten niitä ei jouduttu erityisesti kiillottamaan. Jos valaisinta jouduttiin kunnosta maan tai tekemään siihen esimerkiksi juotoksia, korjaukset patinoitiin alkuperäistä vastaaviksi. NURMESNIEMEN TILOISSA PALJON HAJAVALOA Nurmesniemen entisöidyistä sisustuskokonai suuksista näyttävin on kaupunginhallituksen sali. Siinä käytetyt valaisimet ovat suurikokoi sia. Valaisimissa on akryylimuovista valmistetut hajottavat häikäisysuojat, joten niistä tulee tilaan paljon hajavaloa, ja häikäisyn välttäminen on helppoa. Saliin kuitenkin lisättiin samanlaisia valaisimia muista tiloista riittävän valaistus voimakkuuden aikaansaamiseksi. Hajavaloa moniin tiloihin lisäävät myös Nurmesniemen käyttämät lukuisat siirrettävät lattiavalaisimet. Peruskorjausten yhteydessä upotetut pienet syväsäteilijät eli ns. downlightvalaisimet korvataan usein uusilla. Kaupungintalon hissi auloissa olevissa 1980luvun alun downlight valaisimissa oli kuitenkin erityisen näyttävät messinkiosat, joten valaisimia ei vaihdettu uusiin, vaan ne kunnostettiin. Nurmesniemen suunnittelema toimisto valaistus oli toteutettu perinteisillä loisteputki valaisimilla. Kestävän kehityksen hengessä myös näiden uudistamista harkittiin. Siitä kuitenkin luovuttiin, kun toimistotiloja muo kattiin aiempaa avoimemmiksi ja kalustusta nykyaikaistettiin. Toimistovalaistus toteutet tiin uusilla ripustetuilla ledivalaisimilla, joiden väritykseen tuli kuitenkin häivähdys messingin väriä muistona Nurmesniemen valaisimissa olleista ritilöistä. Toimistotiloissa valaisimet ovat pitkänomaisia, ja pienissä neuvottelu ja ryhmätyötiloissa käytetään ”nykyajan kattokruu nua” eli kookasta renkaan muotoista valaisinta. Molemmissa valaisinmalleissa on sama profiili muoto. Vaikka standardien valaistusvoimak kuudet eivät välttämättä kaikissa entisöidyissä tiloissa täyty, tiloissa, joissa työskennellään jatkuvasti, standardin vaatimuksista ei tingitty. SISÄPIHALLE UUSIA KÄYTTÖMAHDOLLISUUKSIA Tilaajan toiveena oli jo kauan ollut avata raken nusta paremmin kaupunkilaisten käyttöön. Rakennuksessa olevan sisäpihan kattaminen antoi tähän mahdollisuuden. Kattamiseen YLINNÄ Kaupunginhallituksen salissa Antti Nurmesniemen suunnittelemaa sisustusta täydennettiin lisäämällä vastaa via valaisimia talon muista tiloista. Nykyaikaisen ilmastointi tekniikan tilavaatimukset näkyvät raskaina alaslaskettuina kattoina. YLLÄ Toimistotiloissa on uusi moderni ledivalaistus, joka täyttää työpaikoille annetut valaistussuositukset. Vanhojen valaisimien messinkiosat antoivat värin uusille valaisimille. OIKEALLA Toimistohuoneita avattiin lasiseinillä käytäviin. Karmien väritys yhdistää tilat Saarisen suunnittelemiin entisöityihin tiloihin.
13 VALO 2/2024 VALAISIMIEN UUDISTAMINEN VAATII KÄSITYÖTAITOA JA OSAAMISTA V alaisimien uudistamisessa on lähinnä kaksi tapaa. Jos valaisimessa on alun perin ollut esimerkiksi kierrekantainen hehkulamppu tai pistokantainen halogeeni tai loistelamppu, on mahdollista käyttää korvaavaa ledilamppua. Toinen vaihtoehto on vaihtaa vanhan valonlähteen tilalle ledimoduuli. Tällöin valaisimeen joudutaan lisäämään myös virta lähde (LED driver), joka muuttaa verkosta tule van vaihtovirran ledille sopivaksi tasavirraksi. Virtalähteellekin täytyy silloin löytyä paikka valaisimesta. Joskus vanha valaisin saattaa olla myös niin isokokoinen, että sen sisään mahtuu kokonainen uusi ledivalaisin. Myös loisteputkivalaisimet voidaan uudistaa vaihta malla vanhan loisteputken tilalle ledivaloputki tai rakentamalla valaisin sisäosiltaan uudeksi ledivalaisimeksi. VALAISIMIEN VALOVIRTA JA HÄIKÄISY Valaisimia uudistettaessa on mahdollista muut taa valaisimen valovirtaa. Usein valon määrä ei täytä esimerkiksi nykyisiä suosituksia tai standardeissa annettuja minimiarvoja. Tällöin valon määrää voidaan lisätä suurentamalla valaisimessa olevan valonlähteen valovirtaa. Tämä onnistuu korvaavalla valonlähteelläkin osittain, jos kyseisen valonlähteen valikoimassa on eritehoisia malleja. Valonlähteen valovirran kasvattamisessa on kuitenkin omat riskinsä, koska entistä suurempi valaisimen tuottama valovirta lisää myös valaisimesta syntyvää häi käisyä. Tilan valaistusvoimakkuutta voidaan nostaa myös asentamalla tilaan uusia valaisimia tai lisäämällä valonlähteitä olemassa oleviin valaisimiin. Uudistetun valaisimen ulkonäköä ja häi käisyominaisuuksia on syytä tarkastella ainakin silmämääräisesti sekä työpajalla että mielellään myös kohteessa tehtävässä koeasennuksessa. Kohteessa tehtävä kokeilu on tärkeää, koska siellä valaisin on oikeassa ympäristössään, ja sitä tarkastellaan oikeista katselukulmista. Jos tilassa, jossa normaalisti on monta valaisinta, tarkastellaan vain yhtä valaisinta, silmien sopeu tumisluminanssitaso on lopullista tilannetta matalampi. Kun kaikki valaisimet on asennettu, tilanne paranee häikäisyn kannalta koeasennuk seen verrattuna. VÄRILÄMPÖTILAN VALINTA Värilämpötilan vaihtaminen valaisimien uudista misen yhteydessä on myös mahdollista. Nykyi sin varsinkin työtiloissa suositaan perinteisten lämpimien sävyjen sijasta neutraalia noin 4 000 kelvinin valoa. Hehkulampun värilämpötila on 2 700 kelviniä, ja usein se korvataan 3 000 kelvinin valonlähteellä, kun halutaan säilyt tää valon värisävy lämpimänä. Peruskorjaus kohteessa voidaankin tilan luonteen mukaan käyttää eri värisävyjä. Samassa tilassa ei kui tenkaan mielellään ilman erityistä syytä käytetä eri värisävyjä, koska ne tekevät tilan sekavan näköiseksi, ja lämpimät värisävyt alkavat näyttää ”likaisilta” kylmempiin verrattuna. KIERRÄTETTÄVYYS Nykyisin valaistusalallakin puhutaan paljon kestävästä kehityksestä, johon kuuluu kierrä tettävyys. Korvaavat ledilamput ovat luonnol lisesti kierrätettäviä, mutta myös ledimoduuli ja liitäntälaite voidaan rakentaa valaisimeen niin, että ne ovat tarvittaessa vaihdettavissa. Ohjeet vaihtoon saadaan valaisintoimittajan huolto kirjasta. Täytyy myös muistaa, että ledimoduu lien polttoikä on selvästi ledilamppuja pidempi, kun käytetään laadukkaita valaisinkomponent teja ja huolehditaan riittävästä jäähdytyksestä. Polttoikä kannattaa erityisesti ottaa huomioon, jos valaisin on paikassa, jossa lampun vaihto on hankalaa. Uudistustyön tehnyt yritys varmistaa, että lopputuote on turvallinen käyttää, ja antaa valaisimelle takuun, joten tilanne ei poikkea uuden valaisimen käytöstä. Messinkiosat hohtavat kauniisti Lahden kaupungintalon uudistetuissa vanhoissa valaisimissa. Kuvat: Christian Jakowleff
14 VALO 2/2024 Artikkelia varten haastateltiin seuraavia henkilöitä: projekti päällikkö Sari Honkanen, Lahden Tilakeskus; pääsuunnit telija, arkkitehti Aki Davidsson ja arkkitehti Jaana Tarkela, Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy; valaistussuunnittelijat Kati Peippo ja Sanna Forsman, Granlund Oy; toimitusjoh taja Janne Ylönen, Fasetti Oy. LAHDEN KAUPUNGINTALON PERUSKORJAUS Tilaaja: Lahden Tilakeskus Suunnittelu: Allianssi Arkkitehdit Davidsson Tarkela Oy, Granlund Oy ja IdeaStructura Oy Pääurakoitsija: SRV Rakennus Oy Kalusteiden ja valaisimien entisöinti: Fasetti Oy valokatteiden avulla. Ne tuovat tilaan päivän valoa, ja sadevedet saadaan johdetuksi hallitusti rakennuksesta. Katon alapinta on patinoitua ja kuvioitua perforoitua kuparia, joka liittää sen Saarisen käyttämiin kuparisiin pellityksiin ja ornamentteihin. Sisäpihalle ja sen yhteydessä olevaan ravintolaan pääsee uudesta esteettö mästä sisäänkäynnistä tornin alta. Tilan valaistus on toteutettu kattoon upo tetuilla tehokkailla, pienikokoisilla ja suuren häikäisysuojakulman omaavilla listavalaisimilla. Sivuseinille asennetut valonheittimet valaisevat kattopinnan. Ne tuovat katon kuvioinnin esiin ja antavat tilaan hajavaloa myös silloin, kun valokatteista ei tule päivänvaloa. Sisäpihan reunalla olevan tekniikkakuilun pintaan on sijoitettu taiteilija Kirsi Kaulasen Maa on voimaa taideteos. Sen valaistus on toteutettu sisäpihan vastakkaiselle puolelle seinään asennetuilla valonheittimillä, jotka valaisevat teoksen eri suunnista. Tämä johtuu osittain siitä, että teoksen edessä on yksi katon kannatinpilareista. Käyttämällä eri suunnista tulevissa valoissa eri värilämpötiloja teräksiseen pintaan saadaan lisää elävyyttä. Tilaajan mukaan uudelle katetulle sisä pihalle on löytynyt runsaasti käyttöä. Siitä on muodostunut rakennuksen sydän, mikä oli jo suunnitteluvaiheessa ajatuksena. Siellä järjeste tään päivittäin erilaisia kokouksia, koulutuksia, seminaareja, työpajoja, cocktailtilaisuuksia, vastaanottoja ja juhlia. Sisäpiha on monipuo listanut rakennuksen käyttöä merkittävästi ja sujuvoittanut kaupungintalon arkea, koska rakennuksesta löytyy nyt moniin tilaisuuksiin sopivan kokoinen tila, eikä sitä tarvitse lähteä hakemaan kauempaa. Tekniikkakuilun pintaan asennettu taiteilija Kirsi Kaulasen Maa on voimaa taideteos kuvaa kasvien juuria. Vastak kaiselle seinälle asennettujen valonheittimien ansiosta teoksen kiiltävästä teräksestä tehdyt muodot synnyttävät tilaan näyttävän valojen ja varjojen kudoksen. mietittiin useita erilaisia vaihtoehtoja. Tyypilli nen vaihtoehto olisi ollut tehdä tilaan valokate. Sen rakenteet olisivat kuitenkin vaatineet kajoa mista rakennuksen julkisivuun. Tilaan ei myös kään haluttu luoda ”ostoskeskusvaikutelmaa”. Ratkaisuksi valikoitui omien pilareiden varaan asennettu keskiosaltaan umpinainen katto, joka luo tilaan intiimin tunnelman. Valitulla ratkaisulla on useita etuja. Sen avulla hoidet tiin tilan akustointi, ja siihen voitiin integroida taloteknisten järjestelmien laitteita, kuten valai simia, paloilmaisimia, sprinklereitä ja esitys tekniikan liittymispisteitä. Umpikattoosuus liittyy rakennuksen räystäslinjoihin kapeiden
OPTIC TRACK XXS SKY SYKSYN UUTUUDET OVAT TÄÄLLÄ. Julkaisimme jokasyksyiseen tapaamme useita valaisinuutuuksia, joiden joukossa on kaikenlaista kiinnostavaa niin yksityisiin kuin julkisiin tiloihin. AI-teknologiaa hyödyntäviä kiskovalaisimia, tyylikkäitä ulkotilaratkaisuja sekä todella matalarakenteisia alasvaloja – tämän syksyn tuoteuutuudet tarjoavat kaikkea tätä ja vähän muutakin. Tutustu uutuuksiin hidealite.fi. SHARP WALL ASYM & SHARP POST ASYM THIN G2 VISION TRACK OPTIC TRACK XS
16 VALO 2/2024 Tampereella uudistettiin innovatiivisella otteella vanhaa, kun vuonna 1975 rakennettu Näsin sillan pohjoisosa maisemoitiin vehreäksi puistotilaksi. Valaistusta integroitiin sillan aaltoileviin pylväsriveihin ja puurakenteisiin. Myös hämärällä on sijansa puistosillan iltamaisemassa. Teksti: Marjukka Puolakka N äsin silloilla kulki aikanaan yksi Tampereen vilkasliikenteisim mistä autoteistä. Sillan pohjoinen osa vapautui virkistyskäyttöön, kun valtatie 12 siirtyi Rantatun neliin Santalahden ja Naistenlahden välillä. Kesällä 2023 käyttöön otettu puistosilta yhdistää toisiinsa uuden RantaTampellan asuinalueen ja Särkänniemen ja on osa Näsi järven rannan ulkoilureittiä. Autojen käyttöön jäi vuonna 1997 valmistunut Näsin siltojen eteläinen osa, jolla kulkee myös pyörätie. – Vanhan autosillan muuttaminen puisto alueeksi oli Tampereen kaupungilta rohkea kierrätysteko ja ratkaisuna ainutlaatuinen. Silta sijaitsee maisemallisesti huikealla pai kalla Tammerkosken yläjuoksun ja Näsijärven yhtymäkohdassa. Näkymät avautuvat poh joiseen Näsijärven laajalle selälle ja etelään kaupungin arvokkaaseen kulttuurimaisemaan, sanoo maisemaarkkitehti Elsi Lehto Maisema arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:stä. Myös valaistus kunnioittaa laajaa maisema tilaa ja on tarkoituksella paikoin hämärä. Valais tuksella haluttiin mahdollistaa turvallinen liikku minen, mutta sen ei haluttu estävän näkymiä järvelle tai kaupunkiin päin. – Puistosillasta haluttiin tehdä mahdol lisimman lämmintunnelmainen paikka, jossa voi iltaaikaan nauttia myös pimeydestä ja yötaivaasta. Silta on oleilun ja hitaan liikkumisen alue, jota ei haluttu tuoda liikaa valolla esiin, toteaa valaistussuunnittelija ja WSP Design Studion tiimipäällikkö Annukka Larsen. ORANSSIT VALAISINPYLVÄÄT Paikallisesta graniitista rakennettu aaltoileva istuskelumuuri jakaa 225 metriä pitkän puisto sillan pituussuunnassa siten, että muurin etelä puolelle jää oleskelun alue, ja sen vieressä kulkee mutkitteleva kävelyreitti. Sillan leveys on reilut 14 metriä, joten molemmille on hyvin tilaa. HILLITTY VALO JA HÄMÄRYYS SULASSA SOVUSSA NÄSIN PUISTOSILLALLA
VALO 2/2024 17 Näsin puistosillan valaistuksessa rikottiin tarkoituksella puistovalaistuksen suunnittelunormeja valon määrän ja tasaisuuden suhteen. Harkittu hämäryys on osa sillan iltamaisemaa. Kuva: Annukka Larsen
18 VALO 2/2024 Osaan pylväistä on asennettu valonheittimiä, jotka on suunnattu kulkualueille. Valaistuksen toteutuksessa ei menty puistovalaistuksen suun nittelunormien mukaan, vaan tarkoituksella niitä rikkoen, sekä valon määrän että tasaisuuden suhteen. – Etenkin puistosillan keskiosan istuskelu alueet jätettiin hämäriksi, jotta valaistus ei häiritse öistä näkymää järven suuntaan. Myös kään sillan kaiteisiin ei haluttu tuoda valaisimia. Aiemmin Tampereella on menty Rauhaniemeen katsomaan revontulia, nyt se on mahdollista myös Näsin puistosillalla, kertoo Larsen. KOLMEN OPTIIKAN TAKTIIKALLA Siltamaisemaa muodostavista pylväistä valittiin valaistustarpeisiin korkeimmat. Silti pylväiden mataluus toi haasteita valaistuksen toteutuk selle. Kriittistä oli sopivien valaisinoptiikoiden löytäminen niin, että valo jakaantuu mahdol lisimman laajalle, mutta ei aiheuta häikäisyä. – Valaisinpylväät ovat 4,3–4,7 metrin kor kuisia. Pylväissä on muutamia lukuun ottamatta kolme valonheitintä, joiden optiikat vaihtelevat asennuspaikan ja pylväskorkeuden mukaan. Kolmen eri optiikan avulla valonjako vaihtelee ovaalista symmetriseen. Valaistuslaskentaa sai pyörittää useampaan kertaan, jotta lopputulos oli halutunlainen, Larsen kertoo. Valonheittimet maalautettiin pylväiden oranssiin sävyyn. Valaistussuunnittelun yksi haaste oli valaisinasennusten dokumentointi, kun jokainen pylväs oli erikorkuinen ja kussakin pylväässä oli eri optiikoilla varustettuja ja tarkan määrittelyn mukaan suunnattavia valaisimia. Puistosillan molempia päätyjä valaisevat neljän metrin korkuisissa tikkumaisissa pyl väissä olevat sylinterimäiset ympärisäteilevät valaisimet. Päädyissä valoa on sillan keskiosaa enemmän ja tasaisemmin. Pylväät maalautettiin valmistajalla sillan muiden pylväiden oranssiin sävyyn. KÄVELYRITILÄ ESIIN VALOLLA Yksi puistosillan erityisyyksistä on eteläisen ja pohjoisen Näsin sillan välisen kuilun päällä oleva teräksinen kävelyritilä. Kun sen päällä katsoo jalkoihinsa, näkee alhaalla aaltoilevat Tammerkosken pyörteet. Ritilää rajaavat sitä hieman korkeammalla olevat puutasot, jotka ovat osa sillat yhteen liittävää puista patiota. Teräsritilälle tuovat iltahämärässä valoa lineaariset ledivalaisimet, jotka on asennettu 60 metriä pitkän ritilän toisen puolen puisen reunarakenteen alapintaan. – Sillan muotokieli sai inspiraation Näsijär ven laajasta selästä ja sen voimakkaista tuulista ja aalloista. Emme halunneet rakentaa tuulen suojaseinäkkeitä tai estää järvinäkymää korkeilla reunakaiteilla. Siltaa pitkin kulkeva aaltoileva pylväsrivi sirottaa hieman tuulta ja tuo tilarajaa puistosillan ja eteläisen autosillan välille, sanoo maisemaarkkitehti Krista Muurinen Maisema arkkitehtitoimisto Maanlumo Oy:stä. Oransseja ja korkeudeltaan vaihtelevia pylväitä on myös puistosillan keskellä, jossa ne rajaavat oleskelualueen tiloja ja kalusteita. YLINNÄ 225 metriä pitkä puistosilta yhdistää Ranta Tampellan asuinalueen ja Särkänniemen toisiinsa. Sillan eteläpuolella kulkee autotie. Kuva: Marko Kallio, Skyfox YLLÄ Sillan päätyjä valaisevat sylinterimäiset ympäri säteilevät valaisimet. Valaistuksen värilämpötila on 3 000 kelviniä. Kuva: Annukka Larsen
Matrix-valaisimet 12 m Uudet maahan upotettavat valaisimet innovatiivisella tekniikalla Yksilöllisiin valaistusratkaisuihin hedengren.com/fi/hedtec valaistus@hedtec.fi @hedengreno icial.fi Puh. 0207 638 000 valaistus@hedtec.fi @hedengreno icial.fi Puh. 0207 638 000
20 VALO 2/2024 – Ritilän valaistus sytyttää puisen puisto kannen eloon, mutta helpottaa myös ritilän ja puukannen korkeuseron havaitsemista, ja on siten tärkeä osa turvallista liikkumista. Teräs ritilälle laskeutuvat luiskat tukevat puistosillan esteettömyyttä, Muurinen kertoo. Sillan kumpuileva oleskelualue jakautuu kasvillisuuden ja kalusteiden avulla pienempiin alueisiin, jotka tarjoavat näkymiä eri suuntiin Tamperetta ja Näsijärveä. Oleskelualueen kes kellä on porrastettu puutaso, josta on avoin näkymä maiseman ylle. – Puutaso linkittää puistosillan ja sitä noin puoli metriä korkeammalla olevan eteläisen Näsin sillan toisiinsa siten, että siltojen välillä pääsee kulkemaan kahdesta kohdasta, sanoo Lehto. Oleskelualue on kalustettu aurinkotuoleilla, penkeillä ja picnicpöydillä, jotka teetettiin kaupungin oman metsän lehtikuusista. Alueella on myös keinuja. Sillalle istutetut puut, pensaat ja heinäkasvit edustavat Näsijärven rantojen tyypillistä lajistoa. Maisemassa ovat läsnä myös sillan keskiosan alla olevan Pajasaaren puiden latvustot. – Oleskelun alue on nostettu siltakannesta ylöspäin lähelle vieressä kulkevan eteläisen sillan korkoa. Tämä mahdollisti sen, että kas vien kasvualusta sekä kalusteiden ja pylväiden perustukset saatiin piilotettua nostettuun raken teeseen, Lehto jatkaa. KAAPELOINNIN HAASTEITA Sillan pohjoisreunan mutkitteleva kävelyreitti on päällystetty luonnonkivillä. Reitin vierellä on kumpuilevaa asfalttia maalauksineen. Alue aurataan talvella lumesta, mutta kalustetulle oleskelualueelle lumi saa kertyä vapaasti. Valaistusta sen sijaan täytyy päästä huol tamaan talvellakin, ja pylväsvalaisimien paikat valittiin niin, että niiden luo pääsee nostokori autolla. Valaisinpylväissä on yksi huoltoluukku. – Mataliin erikoispylväisiin oli vaikea sovit taa toista huoltoluukkua ohjelmoitavia liitäntä laitteita varten, joten valaistus päätettiin mitoit taa vakiotasolle ilman säätömahdollisuutta, Larsen huomauttaa. Vanhan betonisillan kannelle perustetun puistoalueen valaistus ei päästänyt sähkösuun nittelijaa helpolla kaapelireittien suhteen. – Siltakannen ja siltapäällysteiden välillä oli paikoin niukasti tilaa kaapeleille, joiden reitityksiä pohdittiin hyvinkin tarkkaan. Sillan liikuntasauman kohdalla taas kaapeleita ei saa pingottaa liian kireälle, jotta ne eivät vaurioidu sillan liikkuessa vuosien varrella, sanoo Larsen. Pieni maavara toi pohdittavaa myös valai sinpylväiden perustusten suhteen. Tikkumai sissa valaisimissa on pylväsjalusta, kun taas valonheitinpylväät on perustettu kansiraken teiden alla olevalle Hjalustalle. Kaiken kaikkiaan vanhan maantiesillan muuttaminen vehreäksi ulkotilaksi oli hank keessa mukana olleille ainutlaatuinen ja erityi nen kokemus. – Tampereen kaupunki on edistyksellinen siinä, että sillä on rohkeutta ja uskallusta toteut taa kunnianhimoisia ratkaisuja. Sen sijaan että vanha silta olisi purettu, se otettiin hyötykäyt töön ja vanhasta rakenteesta saatiin kaikki ilo irti. Tällaista lähtökohtaa, asennetta ja van hojen rakenteiden kunnioittamista toivoisin kohtaavani enemmänkin vanhanaikaisen purku käytännön sijaan, Muurinen toteaa. NÄSIN PUISTOSILTA, TAMPERE Tilaaja: Tampereen kaupunki Rakentaja: Tampereen PuutarhaCenter Oy Maisema-arkkitehtisuunnittelu: Maisemaarkkitehtitoimisto Maanlumo Oy Valaistusja sähkösuunnittelu: WSP Finland Oy Korjausja rakennesuunnittelu: WSP Finland Oy Valaistustuotteita: Siltakannen valaistus: Meyer Monospot 2, BEGA 84819 ja 84816 Kävelyritilä: LED Linear XOOLUM YLINNÄ Valonheittimien optiikat vaihtelevat asennus paikan ja pylväskorkeuden mukaan. Valaistus on mitoitettu vakiotasolle. Kuva: Annukka Larsen YLLÄ Kävelyritilää valaisee sen puisen reunarakenteen ala pintaan asennettu valoviiva. Teräksinen ritilä on 60 metriä pitkä, ja sen läpi näkyvät alla virtaavan Tammerkosken pyörteet. Kuva: Maisemaarkkitehtitoimisto Maanlumo Oy