2/2017 Eduskuntatalo kirkastui peruskorjauksessa VALO LUO ILMEEN LÄNSIMETRON ASEMILLE Valaistuksen asialla jo 70 vuotta
www.meanwell.fi more than components Movetec Oy | Suokalliontie 9, 01740 Vantaa | puh. 09 525 9230
www.meanwell.fi more than components Movetec Oy | Suokalliontie 9, 01740 Vantaa | puh. 09 525 9230 3 VALO 2/2017 AJANKOHTAISTA 6 70 valoisaa vuotta 10 Poimintoja CIE:n välikausikokouksesta SUUNNITTELU 32 Helsinki kirkastaa joulunajan ilmettään 42 Ulkovalaistuksen kehitysryhmä UV-7 44 Perusteet haltuun, osa 3: valovoima, valonjako ja kosinilaki PROJEKTIT 14 Valo luo ilmeen länsimetron asemille 24 Eduskuntatalo palasi peruskorjauksessa 1930-luvun loistoonsa KULTTUURI JA TIEDE 36 Pitääkö olla huolissaan? VAKIOPALSTAT 5 Valokeilassa 46 Valonvälähdyksiä 50 Projektiuutisia 54 Tuoteuutisia 59 Valotapahtumia 36 32 24 14 2 /2 01 7
5 VALO 2/2017 Tievalaistuksen suunnittelijan kannattaa tutustua Liikenneviraston ohjeisiin maantieja rautatiealueiden valaistuksen suunnittelusta. Ledivalaisimien vertailuun annetaan uusia ohjeita Teknologiateollisuus ry:n verkkosivuilla. Valaistuksen energiatehokkuudesta tietoa hakevien kannattaa tutustua Motiva Oy:n verkkosivuihin, joilta löytyvät muun muassa uudet VALTTI-elinkaarikustannuslaskurit. Linkkejä kaikkeen tähän tietoon on koottu esimerkiksi osoitteeseen www.valosto.com/valaistustietoa. Seuraavaksi ryhdynkin virittelemään jouluvaloja tai ehkä suorastaan kausivaloja lehtemme jouluvalaistusjutun innoittamana. Hyviä lukuhetkiä ja valoisaa joulun aikaa! Tapio Kallasjoki, puheenjohtaja Suomen Valoteknillinen Seura ry VALOKEILASSA V alaistusala on viime vuosien aikana käynyt läpi valtavan muutoksen, joka jatkuu edelleen. Olemme saaneet uutta tietoa näkemisestä ja valon ei-visuaalisista vaikutuksista ihmiseen. Valaistustuotteet ovat uusiutuneet ja monet tutut tuotteet kadonneet markkinoilta. Valaistusalan käsikirjoissa olevat perusteet ovat edelleen voimassa, mutta valaistustuotteita käsittelevät osat ovat auttamatta vanhentuneita. Siksi uutta tietoa haetaan monilta verkkosivuilta. Verkosta tietoa löytyykin valtavasti. Ongelmana on vaan juuri oikean ja itselle sopivan tiedon löytäminen. Valaistussuunnittelija, tuotesuunnittelija ja tutkija hakevat kukin erilaista tietoa. Lisäksi tieto saattaa olla laadittu mainostarkoituksessa, jolloin siihen ei ehkä voi kaikilta osin luottaa. Tässä lehdessä pyritään mahdollisimman objektiivisesti antamaan valaistusalalta sekä perustietoa että uutta tutkimustietoa, joka on pyritty avaamaan ymmärrettävään muotoon kaikille valaistusalalla toimiville. Tämän lisäksi kerromme uusista mielenkiintoisista valaistuskohteista, tuotteista ja tapahtumista. Esimerkkeinä valaistuskohteista ovat muun muassa lehdessä esitellyt länsimetro ja Eduskuntatalo. VALOlehden lisäksi Suomen Valoteknillinen Seura jakaa tietoa myös omissa valaistuskoulutuksissaan. Koulutuksesta kiinnostuneiden kannattaa tutustua Valonvälähdyksiä-palstan kirjoitukseen uudistuvasta Valoakatemia-koulutuksesta. Luotettavaa tietoa valaistuksesta löytyy myös viranomaisten sekä muiden valaistusalaa sivuavien järjestöjen verkkosivuilta ja julkaisuista. Sähkötieto ry ylläpitää kustantajansa Sähköinfo Oy:n kautta laajaa ST-kortistoa, jossa on kymmenittäin kortteja valaistustekniikan eri alueilta. Kortteja myös päivitetään jatkuvasti. VALAISTUSTIETOA TARVITAAN Kannen kuva: Petri Vuorio VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähköja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkölaitosten sekä Liikenneviraston ja ELY-keskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa www.valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry www.valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio.kallasjoki@metropolia.fi Toimituspäällikkö: Markku Varsila Toimitussihteeri: Tiia-Maarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry Särkiniementie 3 00210 Helsinki heikki.harkonen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj.), Totti Helin, Heikki Härkönen, Pia Rantanen, Samuli Rasinmäki, Lars Räihä, Markku Varsila, Mika Vehmas Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN 1237-3907
6 VALO 2/2017 Suomen Valoteknillinen Seura edistää valaistusalan tietojen ja kokemusten vaihtoa jo 70 vuoden kokemuksella. Seuralla on ollut iso rooli alan suunnittelumenetelmien ja -suositusten luomisessa ja kehittämisessä. 70 VALOISAA VUOTTA Teksti: Marjukka Puolakka Kuvat: Seuran arkistot A ika oli otollinen. Valaistustekniikassa elettiin mullistusten aikaa, kun hehkulampun rinnalle teki tuloaan uusi tehokas valonlähde – loiste lamppu. Valaistusala nosti Suomessa päätään myös sotien jälkeen perustetun Valaisimien Standardisoimistoimikunnan myötä. Toimikunnan joukosta nousi ajatus valoteknillisen seuran perustamisesta Suomeen. Yksitoista tulevan seuran kantajäsentä vahvisti asian allekirjoittamalla nimensä Fennia-tupakka-askin kanteen 12.6.1946. Sääntöjen laatimisen ja muiden seikkojen johdosta kului vielä vuosi ennen kuin postiin lähti kutsukirje, joka sai innostuneen vastaanoton. Toimintaan lähti mukaan 71 varsinaista ja 13 kollektiivista perustajajäsentä. Seuran virallinen perustamispöytäkirja laadittiin 5.5.1947 Valaisimien Standardisoimistoimikunnan kokouksessa Ruotsalaisella teatteri talolla. Tilaisuudesta tuli myös Suomen Valoteknillisen Seuran (SVS) perustamiskokous. Kokouksessa silmälääkäri S. Stenius esitelmöi aiheesta ”Valaistuksen merkitys näkötarkkuuteen”. Myös tulevissa kokouksissa pidettiin ahkerasti esitelmiä ja alustuksia, eikä ajankohtaisista aiheista ollut pulaa. Ensimmäiset viisi vuotta seuran puheenjohtajana toimi Sähkötarkastuslaitoksen toimitusjohtaja, diplomi-insinööri Väinö Veijola. Alkuaikoina toiminta oli vahvasti kaksikielistä ja pöytäkirjat seikka peräisine keskusteluineen kirjattiin sekä suomeksi että ruotsiksi. Ensimmäinen ”asiakirja” Suomen Valoteknillisen Seuran perustamisesta laadittiin Fennia-tupakkaaskin kanteen vuonna 1946.
7 VALO 2/2017 Seuran historian ensimmäinen ekskursio tehtiin marraskuussa 1947 Airamin lampputehtaalle, jossa tutustuttiin hehkulamppujen valmistukseen. Samana vuonna tehtaassa valmistuivat koepolttoja varten ensimmäiset suomalaiset loistelamput. Seuran asiakirjoissa loiste lamput näkyivät ensimmäisen kerran vuonna 1948. Tuolloin Hollannin Philipsiltä vieraillut insinööri Jansen piti esitelmän loistelampuista, jotka olivat alkaneet saada jalansijaa Yhdysvalloissa ja Euroopassa. KANSAINVÄLISYYS ALKOI AULANGOLTA Kun SVS:n säännöt saatiin erinäisten muodollisuuksien vuoksi hyväksytettyä toukokuussa 1949, oli aika virallisesti liittyä valaistusalan kansainväliseen yhteistoimintaan. Vilkas yhteistyö pohjoismaisten veljesseurojen kanssa alkoi 1949, jolloin seuran aloitteesta järjestettiin ensimmäinen pohjoismainen valaistuskongressi. Aulangon suvessa pidetyn kongressin aloitti professori Martti Paavola esitelmällään ”Valotekniikan yhtälöiden kirjoitustavat”. Seuran hallituksen edustama Suomen kansallinen toimikunta hyväksyttiin Kansainvälisen valaistuskomission CIE:n jäseneksi kesällä 1951. Kansallinen toimikunta otti CIE:ltä vastaan sairaalavalaistuksen sihteeristön tehtävät. Suomen toimesta valmistui CIE:n sairaalavalaistuksen raportti vuonna 1955 ja kouluja toimistovalaistuksen raportti neljä vuotta myöhemmin. Suomalaisosaaminen on sen jälkeen näkynyt lukuisissa CIE:n teknisissä komiteoissa ja niiden julkaisuissa. Syksyllä 1949 alettiin puuhata seuran oman valoteknillisen tutkimus-, suunnitteluja neuvontatoimiston perustamista. Teollisuus antoi runsaslukuisia lahjoituksia toimiston tutkimustyöhön; lahjoittajien joukossa olivat muun muassa Oy Airam Ab, Idman Osakeyhtiö, Suomalainen Oy Philips sekä lukuisat muut sähkö alan toimijat. Toimiston virallinen nimi oli Suomen Valoteknillisen Seuran neuvontaja suunnittelutoimisto Valosto, ja sillä oli huoneisto Helsingin Vuorikadulla. Ensimmäiseksi toimistopäälliköksi valittiin vuonna 1950 diplomi-insinööri Esko Päivärinne. VALAISTUSSUUNNITTELUA JA OPETUSPROPAGANDAA Valoston päämääränä oli puolueettomien suunnitelmien ja lausuntojen antaminen valaistuskysymyksissä sekä opetuspropaganda hyvästä valaistuksesta. Suomen Sotilaspukimo Oy:n myyntitilat olivat ensimmäisiä Valoston suunnittelemia ”valaistuslaitoksia”. Alkuaikojen merkittäviin tehtäviin kuului Keski-Suomen keskussairaalan ja Hämeenlinnan Taidemuseon valaistusten suunnittelu. Yksi tärkeistä suunnittelualueista oli kouluvalaistus. Sotien jälkeen Suomeen rakennettiin muutaman vuoden aikana yli 1 200 koulua, joita haluttiin valaista hehkulamppujen sijaan loistelampuilla. Ensimmäisten kymmenen vuoden aikana Valosto tuotti 200 valaistussuunnitelmaa, joiden joukossa oli koulujen lisäksi mittavia sairaala-, toimisto-, tehdasja tiekohteita. Samalla kehitettiin uusia valaisinratkaisuja, jotka vaikuttivat koko maan valaistustekniikan kehittymiseen. Seuralla oli 1950-luvulla merkittävä vaikutus myös valaistusalan käytäntöjen kehittymiseen. Kun työtilojen valaistusvoimakkuustasot 1950-luvun alussa olivat 20–40 luksia, laadittiin suunnitelmat loistelamppujen myötä 300–500 luksin valotasoihin. Myös häikäisynestoon alettiin kiinnittää erityistä huomiota. Vuonna 1952 seuran puheenjohtajaksi valittiin professori Martti Paavola, jonka kirjoittama ensimmäinen suomenkielinen valotekniikan oppikirja ilmestyi samana vuonna. VALAISTUSLASKELMIA REIKÄKORTEILLA Seuran julkaisusarjan kolmas julkaisu, ”Kiinteä liikennevalaistus”, on vuodelta 1963. – Se on Suomen ensimmäinen tieja katuvalaistuksen suunnitteluohje, jonka perusperiaatteet pitävät edelleenkin paikkansa, muistelee seuran kunniajäsen ja pitkäaikainen puheenjohtaja Pentti Hautala. SVS ja Suomen Tieyhdistys tekivät 1963 kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriölle ehdotuksen yleisten teiden valaistuksen rakentamisesta valtion kustannuksella. Seuraavana vuonna tielakia muutettiin niin, että valaistus tuli tien osaksi. Pian alkoi tapahtua, kuten ulkovalaistuksen kehitysryhmää (UV-7) käsittelevässä artikkelissa kerrotaan sivulla 42. Valoston toimintaedellytykset paranivat 1967, kun sen tilat siirtyivät VTT:n sähkötekniikan laboratorion yhteyteen Otaniemeen. Samalla alkoi diplomi-insinööri Veikko Ahposen pitkä Seuran julkaisemat suositukset, ohjeet, tiedonannot ja käsikirjat ovat toimineet suunnittelijoiden keskeisinä työkaluina vuosikymmeniä. Seura oli mukana kehittämässä Otaniemen valolaboratoriota, joka saatettiin VTT:n ja TKK:n toimesta kansainväliset mitat täyttäväksi tutkimus-, tuotekehittelyja koestuslaboratorioksi.
8 VALO 2/2017 Seura kehitti vuosien varrella useita valmistaja riippumattomia valoteknisiä laskentaohjelmia tutkimusta, tuotekehittelyä ja suunnittelua varten. Kuva: Ruben de Rijcke ura Valoston toimisto päällikkönä ja vuoden 1974 organisaatiomuutoksen jälkeen seuran toimitusjohtajana vuoteen 2006 asti. Tietokonepohjaisen valaistussuunnittelun alusta alkaen, 1970-luvulta lähtien seura kehitti Veikko Ahposen johdolla valoteknillisiä laskentaohjelmia tutkimuksen, valaisinteollisuuden ja valaistussuunnittelun tarpeisiin. Otaniemessä Valosto sai käyttöönsä VTT:n tietokoneresurssit. – Alkuaikoina tietokoneet olivat puimakoneen kokoisia ja lähtöarvot syötettiin reikäkorteilla. Valoston laskentaohjelmat olivat edelläkävijöitä, ja niille oli kova tarve valaisinteollisuudessa ja valaistussuunnittelussa, toteaa Hautala. Seura ajoi innokkaasti Otaniemen valolaboratorion kehittämistä yhdessä VTT:n ja TKK:n kanssa. Valosto oli mukana kehittämässä SUOMEN VALOTEKNILLISEN SEURAN VASTUUHENKILÖITÄ Puheenjohtajat Väinö Veijola (1947–1951) Martti Paavola (1952–1957) August V. Widén (1958) Eero Saari (1959) Erkki Yrjölä (1960–1969) Esko Päivärinne (1970–1975) Bengt Börman (1976–1984) Juhani Kärnä (1985–1987) Pentti Hautala (1988–2000) Markku Varsila (2001–2002) Tapio Kallasjoki (2003– ) Toimistopäälliköt Esko Päivärinne (1950–1960) Esko Kasurinen (1960–1961) Viljo Virtanen (1961–1962) Bengt Börman (1962–1966) Aarno Vento (1966–1967) Veikko Ahponen (1967–1973) Toimitusjohtajat Veikko Ahponen (1974–2006) Heikki Härkönen (2006– ) uusiminen kokosi tuvan täyteen väkeä, ja vielä kolmanteenkin tilaisuuteen riitti 30 osallistujaa, muistelee Hautala. Seuran koulutusrooli on edelleen tärkeä. Nykyisin jokavuotiset, Metropolia Ammattikorkeakoulun kanssa yhteistyössä järjestettävät Valoakatemia-kurssit kertovat valaistustekniikan uusista tuulista ja pitävät yllä seuran jäsenten valaistustietoutta. Tiedonjano valaistuskentällä onkin aina ollut suuri. Siinä missä 1950-luvulla jäsenistölle naputeltiin kirjoituskoneella referaatteja ulkomaisista tutkimuksista, päästiin 1994 nostamaan maljoja seuran oman VALO-lehden synnylle. – Ensimmäisen lehden aikaansaamisessa oli monenlaisia kiemuroita, ja lehden synty tuntui aluksi lähes pihtisynnytykseltä. Julkaisun rahoituksen haaliminen yrityksiltä teetti hurjasti töitä. Myös kiinnostavaksi halutun lehden tyyliä pohdittiin pitkään. VALO on edelleen komea lehti, sanoo lehden ensimmäinen päätoimittaja Pentti Hautala. Lehden ensinumeroa tervehti omalla kirjoituksellaan CIE:n silloinen presidentti R. C. Aldworth. VALO on edelleen Suomen ainoa vain valaistusasioihin keskittyvä lehti ja Pohjoismaiden laajalevikkisin valaistusalan ammatti lehti. Kun Suomen Valoteknillinen Seura perustettiin, valaisivat hehkulamput niin tehtaita kuin kotejakin. Sittemmin EU-direktiivi on haudannut energiasyöpöt hehkulamput sekä joukon muita valonlähteitä. Ledien myötä tekniikka ja laitteistot ovat muuttuneet, mutta valaistusalan etuja ajavan seuran tarve on säilynyt. Lokakuussa 2017 Teatterimuseossa skoolattiin Suomen Valoteknillisen Seuran 70-vuotiselle taipaleelle. Ulkona oli sateista ja pimeää, mutta sisällä valojen loisteessa lämmin ja valoisa tunnelma. Seura on voimissaan ja jatkaa aktiivista työtään Suomen valaistusalan parhaaksi. valolaboratorion valaisimien valonjakokäyrien mittalaitetta sekä tiepäällysteiden valoteknisten arvojen mittauslaitteistoa. Kansainväliset mitat täyttävässä tutkimus-, tuotekehittelyja koestuslaboratoriossa päästiin tekemään mittauksia myös Ulbrichtin pallolla. Otaniemen aika ulottui vuoteen 2006, jolloin seuran toimisto siirtyi nykyisiin tiloihinsa Lauttasaareen. VALO ON SYNTYNYT! Yksi SVS:n tärkeistä tehtävistä on ollut valaistustietouden levittäminen koulutusten myötä. – Vuonna 1975 järjestimme INSKOn kanssa ensimmäisen tieja katuvalaistuskurssin, jolle ilmoittautui heti sata osallistujaa – enempää ei tilaan mahtunut. Myös kurssin Veikko Ahponen teki lähes 40-vuotisen uran seuran toimistopäällikkönä ja toimitusjohtajana.
VALO 2/2017 10 PAINOTUS MITTAUSTEKNIIKASSA L edien tuleminen markkinoille on pakottanut valaistusalan kehittämään uusia mittausmenetelmiä. Tämä näkyy myös siinä, että valaistuksen mittaamiseen keskittynyt CIE:n divisioona 2 on tällä hetkellä kaikkein aktiivisin ja eniten raportteja tuottava divisioona. Mittauspuolen edustus näkyy korostettuna CIE:n johdossa. Nykyisen presidentin Yoshi Ohnon työpaikkana on NIST (National Institute of Standards and Technology) Yhdysvalloissa, ja tutkimuksesta vastaavan varapresidentin Erkki Ikosen työpaikkana on MIKES-Aalto Mittaustekniikka. Myös tuleva, vuonna 2019 nimitettävä, presidentti Peter Blattner on tällä hetkellä divisioonan 2 johtaja. Julkaisumyynnin kärjessä ovat uudet vuonna 2017 julkaistut ledien mittaamiseen liittyvät raportit [1, 2]. VÄRINTOISTON ARVIOINNISSA EDISTYSASKEL Pitkä työ valaistuksen värintoiston arviointimenetelmän kehittämisessä on vihdoin tuottamassa tulosta. Nykyisin käytössä olevan yleisen värintoistoindeksin (CRI, Suomessa R a ) ongelmat ovat olleet tiedossa jo pitkään. R a -indeksi on ns. väripuhtausindeksi, jossa indeksi lasketaan sovittujen pintavärien värieroista vertailuvalonlähteeseen nähden. Värintoiston määrittelyssä käytetään vain kahdeksaa testiväriä, jotka edustavat huonosti yleisesti käytössä olevia pintavärejä. Lisäksi siirtyminen vertailuvalonlähteenä käytettävästä hehkusäteilijästä luonnonvaloon tapahtuu äkillisesti, kun valonlähteen värilämpötila ylittää 5 000 K, mikä aiheuttaa indeksiin epäjatkuvuuskohdan. Vuonna 2015 Yhdysvalloissa kehitettiin uusi TM-30-menetelmä, jossa testivärien määrä oli 99. Värit valittiin edusPOIMINTOJA CIE:N VÄLIKAUSIKOKOUKSESTA Teksti: Tapio Kallasjoki, CIE:n Suomen kansallisen komitean presidentti ja divisioonan 3 Suomen edustaja Kansainvälisen valaistuskomission CIE:n välikausikokous pidettiin Jejun saarella Etelä-Koreassa lokakuun lopulla. Kokouksen yhteydessä pidetyssä valaistuskonferenssissa keskeisiksi asioiksi nousivat muun muassa valaistuksen mittaaminen, uuden värintoiston arviointimenetelmän kehittäminen sekä häikäisyn arviointiin liittyvät tekijät. Mix and Match Studio / Shutterstock.com
18. – 23. 3. 2018 Frankfurt am Main Arkipäivämme muuttuu älykkäämmäksi ja digitaalisemmaksi. Tule Light + Buildingiin tutustumaan ja kokemaan, miten älykkäät rakennukset siivittävät kehitystä kohti älykkäitä kaupunkeja. Inspiring tomorrow. www.light-building.com info@finland.messefrankfurt.com Puh. 040 544 55 77 Älykkyyttä ja mukavuutta: rakennusten ytimessä 65 88 201 5_ LB _t ec hn is ch _V A LO _1 09 _5 x2 95 • FO G R A 39 • C M Y K • jw : 18 .10 .2 01 7 D U : 20 .10 . 20 17 Fi nn la nd Maailman johtavat valaistuksen ja rakennusautomaation ammattimessut tamaan yleisesti käytettyjä pintavärejä yli sadasta tuhannesta värimallista. Nyt CIE on vihdoin saanut valmiiksi tämän pohjalta uuden värintoistoindeksin, josta käytetään nimeä Colour Fidelity Index. Tässä indeksissä myös epäjatkuvuuskohta on poistettu ja siirtyminen hehkusäteilijän spektristä luonnonvaloon tapahtuu asteittain 4 000 ja 5 000 kelvinin välillä. Indeksi ei myöskään voi enää saada negatiivisia arvoja. CIE:n julkilausuman mukaan kyseessä on indeksi, joka on tarkoitettu tarkkaan värintoiston arviointiin tieteellisessä työssä, eikä sitä ole tarkoitettu yleisesti käytettäväksi valaistustuotteiden värintoiston arviointiin. Syytä tähän voi vain arvailla. Koska valaistusteollisuus ei halua luopua vanhasta R a -indeksistä, kyseessä ovat todennäköisesti siirtymisestä aiheutuvat kustannukset. Kaikki tuotteet olisi mitattava uudelleen ja niiden tuoteesitteet ja pakkaukset uusittava. Lisäksi tarkka värintoiston arviointi voisi laskea nykyistä värintoisto indeksiä erityisesti tuotteilla, joilla nykyisin on hyvin korkea R a -indeksi. Kuten nimestä ja arviointimenetelmästä nähdään, myös uusi indeksi on väripuhtausindeksi. TM-30-menetelmässä oleva ns. gamut-indeksi, jolla määritellään, kuinka tasapainoisesti eri värit toistuvat ja mitä eri värejä kyseinen valonlähde ylitai alikorostaa, antaa edelleen odottaa itseään. KIUSAHÄIKÄISYÄ TUTKITAAN Sisävalaistuksessa esiintyvää häikäisyä arvioidaan kiusahäikäisyn perusteella. Kiusahäikäisy voi syntyä ikkunoista tulevasta luonnonvalosta tai valaisimista tulevasta keinovalosta. Arviointimenetelmiä ja erilaisia häikäisyindeksejä on käytössä lukuisia riippuen häikäisylähteestä. CIE:n työpajoissa pohdittiinkin, olisiko häikäisyä mahdollista arvioida samalla menetelmällä riippumatta siitä, onko kyseessä keinovalo vai luonnonvalo. Yhteisen menetelmän kehittämistä vaikeuttaa kuitenkin se, että arviointi tapahtuu yleensä subjektiivisesti ja luonnonvaloon ja ikkunoiden synnyttämään näkymään liittyy paljon muita positiivisia mielleyhtymiä. Euroopassa keinovalaistuksen kiusahäikäisyn arviointiin käytetään UGR-indeksiä (Unified Glare Rating). Raja-arvot indeksille eri tiloissa ja näkötehtävissä löytyvät esimerkiksi sisätyöpaikkojen valaistusstandardista SFS-EN 12464-1. UGR saadaan lasketuksi empiirisestä yhtälöstä, jossa häikäisyyn vaikuttavat valonlähteen valoaukon keskimääräinen luminanssi, valonlähteen koko ja sijainti näkökentässä sekä silmien sopeutumisluminanssitaso, joka otetaan huomioon taustaluminanssin avulla. UGR saadaan joko valmistajien antamista taulukoista tasajakoisessa valaisinsijoittelussa tai se voidaan laskea esimerkiksi yleisesti käytössä olevan DIALux-ohjelman avulla. Keskeinen ongelma UGR:n käytössä on, että se ei sovi käytettäväksi tilanteissa, joissa valaisimen valoaukko on epätasaisesti valottunut. Tällaisia valaisimia ovat esimerkiksi ledivalaisimet, joissa yksittäiset ledit ovat joko suoraan tai linssien läpi näkyvinä kirkkaina pisteinä. Konferenssin monissa esityksissä sekä esiteltiin että vertailtiin uusia menetelmiä häikäisyn arvioimiseksi. Moniin tutkimuslaitoksiin oli rakennettu koetiloja, joissa koehenkilöt arvioivat kokemaansa häikäisyä subjektiivisesti erilaisten arviointiasteikkojen avulla. Koska kiusahäikäisy aiheuttaa epämukavuuden tunnetta, oli joissain tapauksissa tehty koehenkilöille jopa fysiologisia mittauksia häikäisyn määrän selvittämiseksi. Myös ihmisen iän vaikutusta häikäisyn määrään oli selvitetty. Asiaa on esitelty CIE:n uudessa julkaisussa CIE 227:2017: Lighting for Older People and People with Visual Impairment in Buildings. Työkaluna häikäisyn arvioimisessa oli käytetty kameralla otettuja HDR-kuvia, joista näkökentässä olevat pintaluminanssit voidaan laskea. Valaistusteollisuus ja suunnittelijat tarvitsevat kuitenkin helposti käytettävän ja luotetta
ILMOITUS www.osram.com/lightingsolutions Tuotemerkkimme: Pyynikin ulkoilualueen valaistus Pyynikin ulkoilualue Tampereen keskustan tuntumassa sai kulkuväylilleen nykyaikaisen ja miellyttävän, alueen puistomaiseen ympäristöön luontevasti sulautuvan valaistuksen, joka toteutettiin Siteco DL50 LED midi ja mini -valaisimilla. Valaisinten 3000K:n värilämpö valaisee alueen luonnollisesti samalla kun korkeatarkkuusheijastin-optiikalla taataan tarkka ja hallittu valonjako. Uudisasennusten lisäksi entiset Siteco Mushroom -valaisimet päivitettiin nykyaikaan valaisinsarjaan tarkoitetuilla LED Module 540 -valaisinyksiköillä. Valaisimiin ohjelmoitiin Tampereen oma himmennysprofiili. Siteco DL50 LED – monipuolista ja tehokasta katuja aluevalaistusta DL50 LED -valaisintuoteperhe tarjoaa visuaalisen, laadukkaan ja yhtenäisen ratkaisun kaupunkien katuja puistovalaistukseen. Useat asennusvaihtoehdot (vaijeri-, varsi tai pylväskiinnityksellä) mahdollistavat harmonisen, arkkitehtonisen valaistuksen kaikkiin urbaaneihin ympäristöihin. Lukuisat valonjakovaihtoehdot, 2 runkokokoa, 3 värilämpötilaa (3000K, 4000K ja 5000K) sekä monipuoliset liitäntälaitevaihtoehdot tarjoavat ratkaisun mitä moninaisimpiin taajamaja kaupunkialueiden valaistustarpeisiin. Älykästä valoa ja energiansäästöjä Siteco DL50 LED -valaisimet on varustettu patentoidulla CLO 2.0 vakiovalovirtatoiminnolla. Sitecon CLO 2.0 vakiovalovirtaohjaus on uusi, ainutlaatuinen toiminnallisuus, joka ensimmäisenä maailmassa huomioi valaisimen todelliset ympäristöolosuhteet – lämpötilan, tuulen ja sateen vaikutukset – säätäen aktiivisesti valaisimen tehoa tarvittavan vakiovalovirran saavuttamiseksi. Siteco CLO 2.0 vakiovalovirtaohjauksella saavutetaan noin 6% energiansäästö perinteiseen vakiovalovirtaohjaukseen verrattuna. Sijainti: Pyynikki Tampere Valmistusaika: Syyskuu 2017 Tilaaja: Tampereen kaupunki Urakointi: Tampereen Vera Oy Valaistussuunnittelu: Ramboll Oy Valaisimet: Siteco DL50 LED mini ja midi 3000K + LED MODULE 540 -päivitys Himmennykset: Tampereen kaupungin himmennystaulukon mukaisesti Lisätietoja: OSRAM Oy puh. 09-8493 2200 www.osram.com/ls www.siteco.com Tuotemerkkimme 12 VALO 2/2017 van työkalun häikäisyn arviointiin. Mielenkiintoisena ideana esitettiin, että epätasaisesti valottuneiden valaisimien aiheuttamaa kiusahäikäisyä voitaisiin edelleen arvioida UGR-indeksin avulla muuttamalla valaisimen valoaukon koko laskennallisesti vastaamaan tasaisesti valottunutta aukkoa. Käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että valaisinvalmistaja laskisi eräänlaisen tehollisen pinta-alan siitä osasta valoaukkoa, jossa pintaluminanssi ylittää sovitut arvot. Tätä pinta-alaa ja sen perusteella saatavaa uutta valaisimen valoaukon luminanssia voitaisiin sitten käyttää UGR-laskennassa antamaan riittävän luotettavia arvoja. ALENEMAKERTOIMEN MÄÄRITTELYÄ UUSITAAN Alenemakerroin ottaa huomioon valonlähteen valovirran aleneman ja vikaantumisen sekä valaisimen valontuoton alenemisen ja huonepintojen likaantumisen. Valaistuksen alenemakertoimen oikea määrittely on osa onnistunutta valaistussuunnittelua. Liian suuri alenemakerroin johtaa ylimitoitukseen ja turhaan energiankulutukseen ja liian pieni siihen, että valaistus ei täytä enää laatuvaatimuksia eliniän lopussa. CIE on laatinut ohjeet sekä sisävalaistuksen että ulkovalaistuksen alenemakertoimen määrittelyä varten 2000-luvun alkupuolella [3, 4]. Viime vuosina markkinoille tullutta leditekniikkaa ei näissä julkaisuissa ole otettu huomioon. Ledit poikkeavat olennaisesti perinteisistä valonlähteistä. Monissa ledivalaisimissa valonlähde on integroitu valaisimeen eikä ole enää Kansainvälinen valaistuskomissio CIE ( Commission Internationale de l´Eclairage) on vuonna 1913 perustettu tieteellis-tekninen järjestö. CIE koordinoi valaistustutkimusta sekä tekee valaistusalaan liittyviä standardeja ja julkaisuja. Kaikki valaistusja värialan keskeiset perussuureet on määritelty CIE:n toimesta. CIE on jakaantunut kuuteen divisioonaan. Työskentely divisioonissa tapahtuu teknisissä komiteoissa. Komitean työskentelyn tavoitteena on saada aikaan yhteisesti hyväksytty raportti, joka julkaistaan. Raportti voidaan tarvittaessa muokata standardiksi. CIE:n ja kansainvälisen standardointijärjestön ISO:n välillä on yhteistyösopimus, jonka mukaan valaistusalan perusteisiin liittyvät standardit julkaistaan CIE:n toimesta ja sovelluksiin liittyvät standardit ISO:n toimesta. Valaistusalan standardointitoimintaa varten on muodostettu CIE:n ja ISO:n yhteinen tekninen komitea. CIE:ssä on 39 jäsenmaata. Suomea järjestössä edustaa Suomen Valoteknillinen Seura, joka toimii Suomen kansallisena komiteana. Suomella on virallinen edustaja neljässä divisioonassa. Ylimpänä päättävänä elimenä CIE:ssä on yleiskokous (GA, General Assembly), joka kokoontuu kahden vuoden välein. Neljän vuoden välein on laajempi kokous, jossa järjestön keskeiset toimihenkilöt vaihtuvat. Välillä on ns. välikausikokous (Midterm Meeting). Kokousten yhtey dessä järjestetään kansainvälinen valaistuskonferenssi, jossa esitellään meneillään olevia ja valmistuneita tutkimuksia. Samassa yhteydessä myös divisioonat ja tekniset komiteat pitävät omia kokouksiaan. vaihdettavissa, ja valaisimen elinikä määritetään valovirran aleneman perusteella. Alenemakertoimen uusimista varten CIE perusti uuden sisäja ulkovalaistukselle yhteisen teknisen komitean, joka voi tarvittaessa muuttaa nykyistä rakennetta. CIE:n teknisten komiteoiden työ on valitettavan hidasta, ja asialla alkaa olla jo kiire. Niinpä CIE:n ja ISO:n yhteisessä komiteassa on jo alkanut työ uuden alenemakertoimen määrittelyksi. Työ pohjautuu vanhoissa CIE:n raporteissa esitettyyn rakenteeseen, ja sen odotetaan valmistuvan vuonna 2019. ULKOVALAISTUKSEN TUTKIMUKSEN ORGANISAATIO UUDISTUI CIE:ssä on ollut kaksi divisioonaa, joiden työ on kohdistunut ulkovalaistukseen. Divisioona 4 on keskittynyt tievalaistukseen ja divisioona 5 muuhun ulkovalaistukseen. Koska molemmissa divisioonissa työskentelee paljon samoja henkilöitä ja tutkimushankkeetkin ovat usein yhteisiä, päätti komissio yhdistää divisioonat. Uudessa divisioonassa 4 Suomen edustajana jatkaa Aleksanteri Ekrias LiCon-AT Oy:stä. Tievalaistuksessa painopiste siirtyy yhä enemmän jalankulkijoiden ja kevyen liikenteen väylien turvallisuuden parantamiseen. Häiriövalo, josta puhekielessä käytetään myös nimitystä valosaaste, on entistä ajankohtaisempi aihe. Tämä näkyy myös siinä, että CIE:n vuonna 2003 julkaisema ja juuri äsken päivitetty häiriövaloa käsittelevä raportti on viime vuosina ollut CIE:n myydyimpien julkaisujen joukossa [5]. Jejussa pidettiin työpaja koskien tiepäällysteiden heijastusominaisuuksia. Monet maat ovat kehittämässä menetelmiä päällysteiden mittauksiin kenttäolosuhteissa. Useat maat, mukaan lukien Suomi, ovat joko tehneet tai ovat aloittamassa omia mittauksiaan. Lisäksi Euroopassa käynnistyi iso projekti päällysteisiin liittyen. Projektissa on mukana muun muassa Aalto-yliopisto. Paljon odotettu mesooppisen näkemisen huomioon ottaminen ulkovalaistuksessa on myös edennyt, kun CIE julkaisi tiedonannon mesooppisen luminanssin laskemisesta tievalaistuksessa [6]. Julkaisu on vapaasti saatavissa CIE:n verkkosivuilta. TULEVIA TAPAHTUMIA CIE:llä on ollut tapana pitää varsinaisten kokousten välissä vuosittaisia konferensseja ja työpajoja, joiden aiheena on ollut valaistuksen laatu ja energiatehokkuus. Näitä tilaisuuksia järjestetään jatkossakin, mutta aihealueet valitaan tarpeiden mukaan. Huhtikuussa 2018 järjestetään Smart Lighting -seminaari Taiwanissa, ja syksyllä 2018 on luvassa työpaja, jonka aiheena on Research Methods for Human Factors in Lighting. Työpaja järjestetään onneksi lyhyen lentomatkan päässä Kööpenhaminassa. Varsinainen neljän vuoden välein pidettävä pääkokous on nykyisen presidentin kotikaupungissa Washingtonissa 15.–22.6.2019. Keväällä 16.5.2018 voimme myös kohottaa maljan Unescon nimittämän kansainvälisen Valon Paivän kunniaksi. Viitteet: [1] CIE 226:2017: High-Speed Testing Methods for LEDs [2] CIE 225:2017: Optical Measurement of High-Power LEDs [3] CIE 154:2003: The Maintenance of Outdoor Lighting Systems [4] CIE 097:2005: Maintenance of Indoor Electric Lighting Systems [5] CIE 150:2017: Guide on the Limitation of the Effects of Obtrusive Light from Outdoor Lighting Installations, 2nd Edition [6] CIE TN 007:2017 Interim Recommendation for Practical Application of the CIE System for Mesopic Photometry in Outdoor Lighting
ILMOITUS www.osram.com/lightingsolutions Tuotemerkkimme: Pyynikin ulkoilualueen valaistus Pyynikin ulkoilualue Tampereen keskustan tuntumassa sai kulkuväylilleen nykyaikaisen ja miellyttävän, alueen puistomaiseen ympäristöön luontevasti sulautuvan valaistuksen, joka toteutettiin Siteco DL50 LED midi ja mini -valaisimilla. Valaisinten 3000K:n värilämpö valaisee alueen luonnollisesti samalla kun korkeatarkkuusheijastin-optiikalla taataan tarkka ja hallittu valonjako. Uudisasennusten lisäksi entiset Siteco Mushroom -valaisimet päivitettiin nykyaikaan valaisinsarjaan tarkoitetuilla LED Module 540 -valaisinyksiköillä. Valaisimiin ohjelmoitiin Tampereen oma himmennysprofiili. Siteco DL50 LED – monipuolista ja tehokasta katuja aluevalaistusta DL50 LED -valaisintuoteperhe tarjoaa visuaalisen, laadukkaan ja yhtenäisen ratkaisun kaupunkien katuja puistovalaistukseen. Useat asennusvaihtoehdot (vaijeri-, varsi tai pylväskiinnityksellä) mahdollistavat harmonisen, arkkitehtonisen valaistuksen kaikkiin urbaaneihin ympäristöihin. Lukuisat valonjakovaihtoehdot, 2 runkokokoa, 3 värilämpötilaa (3000K, 4000K ja 5000K) sekä monipuoliset liitäntälaitevaihtoehdot tarjoavat ratkaisun mitä moninaisimpiin taajamaja kaupunkialueiden valaistustarpeisiin. Älykästä valoa ja energiansäästöjä Siteco DL50 LED -valaisimet on varustettu patentoidulla CLO 2.0 vakiovalovirtatoiminnolla. Sitecon CLO 2.0 vakiovalovirtaohjaus on uusi, ainutlaatuinen toiminnallisuus, joka ensimmäisenä maailmassa huomioi valaisimen todelliset ympäristöolosuhteet – lämpötilan, tuulen ja sateen vaikutukset – säätäen aktiivisesti valaisimen tehoa tarvittavan vakiovalovirran saavuttamiseksi. Siteco CLO 2.0 vakiovalovirtaohjauksella saavutetaan noin 6% energiansäästö perinteiseen vakiovalovirtaohjaukseen verrattuna. Sijainti: Pyynikki Tampere Valmistusaika: Syyskuu 2017 Tilaaja: Tampereen kaupunki Urakointi: Tampereen Vera Oy Valaistussuunnittelu: Ramboll Oy Valaisimet: Siteco DL50 LED mini ja midi 3000K + LED MODULE 540 -päivitys Himmennykset: Tampereen kaupungin himmennystaulukon mukaisesti Lisätietoja: OSRAM Oy puh. 09-8493 2200 www.osram.com/ls www.siteco.com Tuotemerkkimme
14 VALO 2/2017 Teksti: Marjukka Puolakka Helsingistä Espooseen ulottuvan länsimetron asemat saivat kukin oman ilmeensä arkkitehtuurin ja valon avulla. Vaikka valaistussuunnittelun alkaessa elettiin vielä loistelamppuaikaa, valaistusratkaisut päädyttiin pienellä riskillä toteuttamaan ledeillä. N eljäntoista ratakilometrin pituisella länsimetrolla on kahdeksan asemaa: Lauttasaari, Koivusaari, Keilaniemi, Aalto-yliopisto, Tapiola, Urheilupuisto, Niittykumpu ja Matinkylä. Kaikilla asemilla on oma tunnistettava identiteettinsä. Ajatuksena on, että junassa kulkeva matkustaja tietää aina, missä mennään. Valaistuksen näkyvässä pääosassa eivät ole valaisimet, vaan valaistut pinnat ja kohteet. – Asemien arkkitehtuurin ja valaistuksen teemoja ovat ajattomuus ja tyylikkyys. Valolle ei haluttu liian näyttävää roolia, sillä metro tiloineen on ihmisille arkipaikka, ei mikään showroom, kertoo toimitusjohtaja ja valaistussuunnittelija Roope Siiroinen VALOA design Oy:stä. Kullakin asemalla oli oma suunnitteluryhmänsä. Asemien yleisötilojen valaistussuunnittelun teki VALOA design Oy. Sähkösuunnittelijana toimi konsulttiryhmä Nissinen-Niemistö. Insinööritoimisto Tauno Nissinen Oy:n vastuulla oli vahvavirtaverkon suunnittelu, ja Sähköinsinööritoimisto Oy Niemistö vastasi tele-, turvaja automaatiosuunnittelusta. 6 800 VALAISINTA Asemien laiturimaailma on hyvin samanlainen; junat kulkevat molemmin puolin yksiholvista laiturialuetta, jonka pituus on 90 metriä ja leveys noin 14 metriä. Asemille kuljetaan laiTapiolan asemalaiturin Emma jättää jäljen -teos kutsuu kulkijaa Espoon modernin taiteen museoon EMMAan. Laiturialueen katon 108 valaisinkupua toimivat myös akustisena vaimentimena. Aseman suunnittelusta vastasi Arkkitehtityöhuone Artto Palo Rossi Tikka Oy. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy VALO LUO ILMEEN LÄNSIMETRON ASEMILLE
16 VALO 2/2017 turien päistä liukuportailla ja hisseillä. Kaikkien asemien valaistuslaitteet ja -järjestelmät ovat elementeiltään samankaltaisia. – Yleisötilojen valaisimet ovat pääosin kolmea perustyyppiä: pyöreä downlight, pitkänomainen listavalaisin ja taustavalaistujen lasiseinien ramppivalaisin. Näistä perustyypeistä on käytössä useita teho-, optiikkaja varusteversioita, sanoo valaistussuunnittelija Jarmo Jumppanen Insinööritoimisto Tauno Nissinen Oy:stä. Yleisötilojen valaisinmäärä on 6 800. Valaisintyyppien yhtenäistäminen helpotti valaisinhankintaa ja tuo sujuvuutta myös valaistushuoltoon. – Valaistuslaitteet integroitiin pitkälti osaksi asemien arkkitehtuuria. Teimme tiivistä yhteistyötä arkkitehtien kanssa, kun valaisimia piilotettiin rakenteisiin. Tilavarauksia piti paikoin hakea millimetrin tarkasti, Siiroinen sanoo. Integraatiosta ei kuitenkaan pidetty hampaat irvessä kiinni, mistä kertovat esimerkiksi Urheilupuiston aseman arkkitehtonista ilmettä tukevat, laiturin katosta ripustetut valaisimet. – Valaistuksesta haluttiin myös kulkua ohjaava elementti – kun olet liikkeellä, olet menossa valoa kohti. Tämä toteutettiin käytävien päissä olevilla valaistuilla seinäpinnoilla ja muilla kohteilla, Siiroinen jatkaa. LEDIT VAI LOISTELAMPUT? Päivittäin käytössä olevilla asemilla valonlähteen pitkäikäisyys oli merkittävä valonlähteiden valintaa ohjaava tekijä. Valaistussuunnittelun alkuvaiheessa, neljä–viisi vuotta sitten, loistelamppu tuntui olevan parempi ratkaisu kestävyyden kannalta. – Pohdimme pitkään ja hartaasti, valitaanko yleisötiloihin ledit vai T5-loistelamput. Tuohon aikaan tuli paljon varoittavia esimerkkejä siitä, että lupaukset ledien pitkäikäisyydestä eivät pitäneetkään paikkansa, Siiroinen kuvailee. Ledivalaisimien ja niiden ohjausjärjestelmien käytöstä tehtiin lukuisia laskelmia ja valaisinvalmistajilta pyydettiin mallikappaleita. Suunnitelmat vaativat jatkuvaa päivitystä, kun markkinat olivat samaan aikaan muuttumassa kohti lediaikaa. Lopulta asemien valaistussuunnittelua alettiin tehdä ledit edellä, mutta tällöinkin mentiin eteenpäin pienellä riskillä. – Jouduimme myös vakuuttamaan tilaajaa siitä, että valmistajien tuotteet kehittyvät jatkuvasti ja valaisinvalinnat pitää vielä päivittää juuri ennen hankintaa. Tässä auttoi valaistushankinnan eriyttäminen muusta sähköurakasta, jolloin valaistushankintaa voitiin pitkittää, Siiroinen muistelee. YLINNÄ Tapiolan kaksikerroksinen asema liittyy kiinteästi sen yläpuolella olevaan kauppakeskukseen. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy YLLÄ Valo ohjaa matkustajien kulkua Urheilupuiston aseman käytävällä. Kuva: Petri Vuorio
FOCUS ON INNOVATION CUTTING EDGE GLOBAL PRO GA-016 STANDARD – Setting the new standard for modern light architecture in retail – Cutting edge design – small form factors – Hidden ultra-slim driver 32W Ripple Free – MacAdam 2-step for ideal colour consistency – Eco-friendly – less raw material GA-016 Family-run company with a strong tradition of commitment to providing the best quality products for end-users Strong focus on innovation, technical versatility, flexibility and energy efficiency Unrivalled and diversified product portfolio of luminaires, adapters, tracks and accessories Focused on offering store designers the best quality of light and a perfect balance between cost and performance www.nordicaluminium.fi GROUp www.lival.com Made in Finland led – deSiGn Price leader ecO-FriendlY SMall POWer FacTOrS LIGHTING THE WAY – FOR MORE THAN 70 YEARS GLOBAL GAC-016 Dali GLOBAL GA-016 Compatible with all 3-circuit tracks in Europe Compatible with PULSE Dali track’s
airam.? Tekninen neuvontamme palvelee sinua kaikissa ammattivalaistukseen liittyvissä asioissa numerossa 020 7545 604. Airam valaisee myös työpäiväsi. SE VALAISEE. 18 VALO 2/2017 Asemien teknisiä tiloja valaisevat T5-loistelamput. Näissä tiloissa valaistuksen käyttöajat ovat suhteellisen pieniä, joten sähkönkulutus ei ole merkittävässä roolissa. – Länsimetron kakkosvaiheen suunnittelu on jo valonlähdevalintojen osalta helpompaa, eikä ledien rinnalle ole tulossa muita valonlähteitä, toteaa Jumppanen. MONIPUOLISTA OHJAUSTA Asemien valaistuksen ohjausjärjestelmä mahdollistaa monenlaiset valaistustilanteet. Ohjauksen yleisperiaate on, että valaistus seuraa ulkona olevan luonnonvalon voimakkuutta. Kirkkaana päivänä sisälläkin on hieman enemmän valoa, ja kun ulkona on pimeää, on myös maan alla hieman hämärämpää. – Mitä pidemmälle alas laituritasoille mennään, sitä alemmas valotasoja voidaan laskea. Ohjauksessa voidaan myös huomioida matkustajavirtojen määrät ja laskea valaistusta hieman hiljaisina aikoina, sanoo Jumppanen. Kaikki asemien valaisimet ovat DALI-ohjattuja. Valaistusta ohjataan kiinteistövalvontajärjestelmän (KIVA) kautta. Asemien DALI-ohjattu valaistus ja erityiskohteiden valaistuksen DMXjärjestelmä toimivat KIVAn alaisuudessa. Yleisötilojen valaisimet on ryhmitelty varavoimaverkon taakse niin, että vikatilanteissa kolmasosa valaisimista on päällä ja valotaso laskee noin kolmannekseen normaaliarvosta. Tarvittaessa varavoiman takana olevan valaistuksen saa valvomosta nopeasti päälle käsikäyttöisesti. LEHVÄSTÖÄ, PUNATIILTÄ JA VEDEN LIPLATUSTA Urheilupuiston asema on länsimetron asemista ainoa, jota ei ole louhittu kallion sisään. Lipunmyyntihalli on vuorattu ulkopuolelta pyöreäkulmaisilla esipatinoiduilla kuparilevyillä, jotka muodostavat vihertävän lehvästön. Luonnonvalo siivilöityy lehvästön läpi liukuportaisiin ja jopa asemalaiturille asti. Sama lehvästö toistuu laiturialueen katon valkoisissa kuvioissa, joita tuodaan valon avulla esiin tummaa taustaa vasten. – Urheilupuiston aseman päälle tuleva pysäköintitalo edellytti laiturialueen keskelle betonirakenteisia pilareita. Laiturihallin katon ripustetut rengasmaiset valaisimet tuovat halliin sirompaa mittakaavaa ja korostavat sen tilallisuutta, kertoo Urheilupuiston, Niittykummun ja Matinkylän asemien pääsuunnittelija Pekka Leskelä Arkkitehtitoimisto HKP Oy:stä. YLINNÄ Urheilupuiston asemalaituria valaistaan alasvaloilla ja katosta ripustetuilla rengasmaisilla valaisimilla. Tilaan heijastuu lisäksi epäsuorasti valoa lehvästön pintojen kautta. Urheilupuiston aseman suunnittelijana toimi Arkkitehtitoimisto HKP Oy. Kuva: Petri Vuorio YLLÄ Urheilupuiston asemalla nautitaan myös päivänvalosta, joka siivilöityy lipunmyyntihallin lasiseinien kuparilehvästön läpi aina laiturialueelle asti. Kuva: Länsimetro Oy, Kauko Ruotsalainen
airam.? Tekninen neuvontamme palvelee sinua kaikissa ammattivalaistukseen liittyvissä asioissa numerossa 020 7545 604. Airam valaisee myös työpäiväsi. SE VALAISEE.
20 VALO 2/2017 Matinkylän asemalaituria hallitsee kahteen suuntaan kaartuva valkoinen alakatto, joka on tehty rei’itetyistä alumiinilevyistä. Kattoa valaistaan pitkillä listavalaisimilla, jotka tuovat pintaan pientä elävyyttä. – Valo loimottaa hieman revontulimaisesti vuorokaudenajan mukaan. Aamulla valon värilämpötila on kylmempi ja iltaa kohti hieman lämpimämpi. Liukuportaita reunustavat valaistut lasiseinät, sanoo arkkitehti Leskelä. Koivusaaren merenalaisen aseman ja valaistuksen ilme löytyi vedestä ja merestä, sen sisaraseman Lauttasaaren teemana on lumi ja jää. Molempien asemien pitkien liukuportaiden viertä kulkee graafisilla kuvioilla koristeltu taustavalaistu lasiseinä. Koivusaaressa kuviointi heijastelee veden maailman ja liikkeen muutoksia, Lauttasaaressa puolestaan jään eri asteita ja jään sulamista. – Koivusaaren laiturialueen seinien aaltomaisia akustopaneeleita valaisevat RGB-lediheittimet tuovat seiniin veden eri sävyjä. Lauttasaaressa laiturin seiniin heijastetaan RGB-valoilla jään sävyjä, kertoo muotoilujohtaja Totti Helin Arkkitehtitoimisto Pekka Helin & Co Oy:stä. Lauttasaaren laiturialueen tummaa kattoa koristaa 700:sta riippuvalaisimesta koostuva valoteos, jonka ledit reagoivat laiturilla olevien matkustajien liikkeisiin. – Laiturin molemmissa päissä olevat tutkat kertovat valaistuksen ohjausjärjestelmälle, kuinka monta ihmistä alueella on ja mihin suuntaan he liikkuvat. Toisessa päässä olevaa matkustajaa vastaan alkaa toisesta päästä lähestyä hänen varjonsa. Varjojen liike on rauhallista, eikä sitä välttämättä huomaa ensi kertaa laiturilla ollessaan, sanoo valaistussuunnittelujohtaja Jari Vuorinen Lighting Design Collective Oy:stä. YLINNÄ Arkkitehtitoimisto HKP Oy:n suunnittelema Matinkylän asema on länsimetron ensimmäisen vaiheen päätepiste. Laituritilan katto sai innoituksensa poutapilvistä ja jäähuurteesta. Kuva: Länsimetro Oy, Janne Lehtinen YLLÄ Koivusaaren merenalaisen aseman suunnitteli Arkkitehtitoimisto Pekka Helin & Co Oy. Laiturialueelta lippuhalliin kuljetaan Suomen pisimpiä liukuportaita (76,1 m) pitkin. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy