Olen arkkitehti. En suunnittele rakennuksia. Suunnittelen paikkoja, joissa ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. En aloita projektia istuskelemalla hiljaisessa toimistossa. Istun kaupungin ytimessä sen vilkkaimmassa kahvilassa. Näen ihmiset. Kuulen tarinat. Haistan tuoksun. Tunnen valon. Istun ja odotan, kunnes idea tulee luokseni. Se koskettaa minua ja sanoo: “Näin teemme. Juuri näin.” Olen arkkitehti. En suunnittele rakennuksia. Suunnittelen paikkoja, joissa ihmiset tuntevat olonsa hyväksi. Inspiraation löytää sieltä, mistä sitä ikinä etsitkin. Löydä valaistusratkaisusi osoitteessa www.erco.com/inspirations ERCO, valon tekijä.
1/2014 20 24 ajankohtaista 6 VALO on syntynyt 10 Välähdyksiä VALO-lehden alkutaipaleelta 16 Light+Building – poimintoja messuilta 44 Komissio päivittämässä valaistuksen EU-vaatimuksia suunnittelu 30 Uusi tunnelma arvokkaalle torille 38 Sisävalaistuksen laskennan perusteita 46 Kaidevalaistuksen käyttömahdollisuudet projektit 16 20 Metsän valo muuntuu valotaideteokseksi 24 Aina yhtä moderni Meilahden ala-aste 34 Tavoitteena tarpeenmukainen valaistus VAKIOpalstat 5 Valokeilassa 48 Valonvälähdyksiä 50 Projektiuutisia 52 Tuoteuutisia 59 Valotapahtumia 30 20 vuotta Lue lisää sivuilta 5–15.
Shield_White_2013 Tiesitkö, että... Jo 200 000 Philipsin ledivalaisinta valaisee kulkuväyliä yli 250 pohjoismaisessa kunnassa. Valaistusratkaisumme lisäävät turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Ne ovat myös kestäviä. Lediratkaisut säästävät jopa 80 % energiaa perinteisiin HPL-asennuksiin verrattuna. www.philips.fi/lighting Selenium LED Tehokkuutta ja energiansäästöä valon laadusta tinkimättä. Version 1.1 – 25 October 2013
1/2014 VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähkö- ja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkölaitosten sekä Liikenneviraston ja ELY-keskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. VALOKEILASSA Valon juhlaa Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa www.valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry www.valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio.kallasjoki@metropolia.fi Toimituspäällikkö: Markku Varsila Toimitussihteeri: Tiia-Maarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry Särkiniementie 3 00210 Helsinki heikki.harkonen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj), Pasi Jokinen, Riku Järvelä, Marjut Kauppinen, Risto Linnapuomi, Annukka Pokki, Erkki Rousku Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: Lönnberg Painot Oy ISSN 1237-3907 20-vuotisjuhlanumero 1/2014 T ämä kädessäsi oleva tai tietokoneesi näyttöruudulta tai mobiililaitteestasi näkyvä VALO-lehti on jättänyt teinivuodet taakseen ja on nyt aikuisiän kynnyksellä. Kaksikymmentä vuotta sitten lehti perustettiin suuren innostuksen vallassa. Tuo into on kantanut tänne saakka. Alkuaikoina lehden teko oli suurelta osin laitetoimittajien vastuulla, mutta aikojen myötä tilanne on muuttunut. Laitetoimittajilla on kuitenkin edelleen suuri rooli lehden aikaansaamisessa. Lehti ei syntyisi ilman tukijayritysten sitoutumista, mistä lehden takakannessa näkyville yrityksille on annettava suuri kiitos. Lehden alkuaikojen kapeasta kirjoittajajoukosta kirjoittajien määrä on kasvanut jo kaikkiaan yli sataan. Nykyään kirjoittajat ovat pääasiassa valaistussuunnittelijoita, mikä sopii hyvin lehteä toimittavan yleishyödyllisen Suomen Valoteknillisen Seuran toimenkuvaan puolueettomana tiedon tuottajana. Ilmeisesti myös kirjoittajat kokevat lehden hyväksi informaatiokanavaksi, koska lehteen on tulossa enemmän kirjoituksia kuin siihen voidaan ottaa. Lehti jaetaan tällä hetkellä yli kuudelle tuhannelle lukijalle, ja näin ollen se on laajalevikkisin valaistusalan ammattilehti Pohjoismaissa. Lehti yhdistääkin lähes kaikki Suomessa valaistusalalla toimivat. ja valon vaikutuksesta ihmiseen tuovat uusia kiinnostavia tuotteita ja suunnitteluratkaisuja. Ajan tasalla pysyminen vaatii valaistusalalla toimivilta entistä enemmän työtä. VALO-lehden kautta jaettava tieto toteutuksista ja valaistuksen mahdollisuuksista auttaa suunnittelijoita ja rakennuttajia toteuttamaan entistä parempia valaistuskohteita ja antaa uusia ideoita valaistusalan kehittämiseksi. Itse valoon liittyy paljon positiivisia mielleyhtymiä. Myös VALO-lehteä pyritään edelleen kehittämään tässä samassa positiivisessa hengessä. Pimeän talven jälkeen edessä on taas valoisa kesä. Nautitaan siitä. Tapio Kallasjoki, puheenjohtaja Suomen Valoteknillinen Seura ry Juhlan jälkeen seuraa arki, mutta tässä tapauk sessa tuo arki näyttää vähintäänkin mielenkiintoiselta. Valaistusalalla riittää informoitavaa. Energiatehokkuusvaatimukset ja niiden johdosta tehtävät päätökset sekä uusi tieto näkemisestä Kannen kuva: Marc Goodwin VALO 1/2014 5
VALO-lehden syntymistä juhlistettiin kutsuvierasjoukon kesken ravintola Sipulin talvipuutarhassa Helsingissä kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1994. Kuva: VALO 2/94 VALO on syntynyt Ajankohtaista Teksti: Marjukka Puolakka N äillä sanoin alkoi ensimmäisen VALOlehden pääkirjoitus vuonna 1994. Suomen Valoteknillisen Seuran jäsenlehti on alusta alkaen ollut oman näköisensä ja perehtynyt valoasioihin monelta kantilta. Tässä jutussa perustajat muistelevat lehden alkuaikoja. Aika ajoin ennen VALO-lehden ensimmäistä numeroa seurassa oli käyty keskustelua oman lehden perustamisesta. Tiedon tarve valoasioista kentällä oli suuri. Jäsenille oli esimerkiksi 50-luvulla toimitettu kirjoituskoneella naputeltuja referaatteja ulkomaisista tutkimuksista. 6 VALO 1/2014 Alusta asti oli selvää, että seuran tuolloisen runsaan 400 jäsenen lisäksi lehdelle tarvittiin laajempi lukijakunta. Sisällössä haluttiin ottaa huomioon valaistusväen ja sähkösuunnittelijoiden lisäksi myös arkkitehdit, sisustussuunnittelijat, tien- ja kadunsuunnittelijat sekä sähkölaitosten väki. Kokonaisjakeluksi muodostui 6 000 kappaletta, kun lukijakunta koostui usean yhdistyksen jäsenistä. Toimitusneuvoston taktiikkana oli, että lehden sisältö suunniteltiin alusta alkaen kaksi vuotta eteenpäin. Tällä haluttiin varmistaa lehden taso ja jämäkkä runko. Lehdestä tehtiin moniteema lehti, jossa kutakin teemaa käsiteltiin niin perusteellisesti kuin asia kulloinkin vaati. – Kyllä siihen useita palavereita tarvittiin ennen kuin päästiin pääkirjoitusta tekemään, kertoo Pentti Hautala, joka oli pitkään seuran puheenjohtaja sekä lehden päätoimittaja. Sisällön lisäksi myös ulkoasu oli tärkeä. Lehdestä ei haluttu sähköalan muiden ammattilehtien toisintoa. Koko lehti tehtiin moniväripainatuksena ja kussakin numerossa tuli olla 50–60 sivua. – Halusimme tyylin ja ulkoasun, joka miellyttää myös taiteenharjoittajia. Porvoolainen Opaksia Oy teki lehdestä mallitaiton. Se oli niin tyylikäs, että porukka oli heti myyty, muistelee seuran silloinen toimitusjohtaja Veikko Ahponen.
Kerran viel… S ain miellyttävän ja muistoja herättävän yhteydenoton VALO-lehdestä. Kun lehteä alettiin julkaista vuonna 1994, sain tilaisuuden sen täyttämiseen. Omat aiheeni liittyivät tietenkin valaisinalaan. Mielestäni tuli julkistaa alan vaikuttajia ja tuoda esille valaistusalan kehitys – tietenkin vain näin harrastajatiedoilla. Oma aikani valaistusalalla alkoi Ornossa vuonna 1947 ja päättyi 1990, siis 43 ”valaistusvuotta”. Tulin tuntemaan kymmeniä valaistusasiantuntijoita ja ehkä siksi halusin eläkkeelle siirryttyäni tuoda esiin heidän osaamistaan ja saavutuksiaan. Kun artikkeliaiheita pohdittiin, löytyi aiheita maanalaisista kaivoksista satamien valonheitintorneihin, tehtaista käsityöpajoihin. Koulu-, kirjasto- ja museoprojektien jälkeen heräsi ajatus, miten 1700–1800-luvuilla senaikaisten valaistuslaitteiden avulla luotiin tänä päivänäkin arvostettua taidetta – kirjoja, tauluja, musiikkia. Lienee varmaa, että senaikainen taiteilija ei odottanut päivänvaloa, vaan öljylamppu ja kynttilä olivat käytettyjä valonlähteitä. Tästä aiheesta syntyi omasta mielestäni oikeaan aikaan tärkeä kirjoitussarja ”Hämärästä häikäisyihin”. Nimen sarjalle keksi kaveri Julle Oksanen, mikä täten tunnustettakoon. VALO-lehden perustamisessa oli mukana myös Neuvottelevat Sähkösuunnittelijat NSS ry, joka toimikin pitkään toisena julkaisijana. Lehden on alusta asti kustantanut SVS ry. Ei mikään kertakäyttölehti Ensimmäisen pääkirjoituksen laativat Pentti Hautala, toinen päätoimittaja Kalevi Hämäläinen NSS:sta sekä toimituspäällikkö Julle Oksanen. Lehden syntyä tervehti omalla kirjoituksellaan CIE:n silloinen presidentti R. C. Aldworth. – Filosofianamme oli tiedon jakaminen valaistuksesta. Toimituksessa olimme silminä, korvina ja kyninä kaikelle sille, mitä valoalalla tapahtui, kertoo Julle Oksanen. Perustamisvaiheessa päätettiin, että numeroita ilmestyisi vuosittain kaksi. Tämä kyettiin toteuttamaan sekä taloudellisten että käytettävissä olevien kirjoittajaresurssien puitteissa. – Ilmoitustulot olivat elinehto lehden julkaisulle. Seuran jäsenyritysten kanssa sovittiin, että jokaisessa numerossa tuli olla vähintään kymmenen ilmoitusta, muistelee Pentti Hautala. 1990-luvulla alkoi ilmestyä uusia valonlähteitä, valotehot kasvoivat ja lamppujen koot pienenivät. Seurauksena oli valaisimien muodon merkityksen väheneminen. Aikanaan valaisimet tehtiin ”ihmisen lähelle” ja muodolla oli suuri merkitys sisustamisessa. Uudessa suuntauksessa annettiin valolle suurempi rooli. Kasvava valikoima lamppuja ja vanhojen hehkulamppujen poistuminen markkinoilta asetti ostajan vaikeaan asemaan. Nyt on tilanne muuttunut ja ollaan palaamassa muodon ja valaistuksen symbioosiin – ja hyvä näin. Eräs mukava aihe 90-luvun VALO-lehtiin oli ”Suomalaisia valoon vaikuttajia”. Se kertoi ajasta, jolloin suomalainen valaisinmuotoilu kohosi maailmalla tunnetuksi. Muotoilijoista on ehdottomasti mainittava Paavo Tynell, Lisa Johansson-Pape, Yki Nummi sekä Heikki Turunen. Heidät palkittiin ulkomaisissa ja kotimaisissa näyttelyissä, mm. Milanon Triennaaleissa. Kotimaisissa rakennusprojekteissa he toimivat yhteistyössä arkkitehtien ja suunnittelijoiden kanssa. Valoon vaikuttajia olivat ehdottomasti myös sähkösuunnittelijat, joita myös esiteltiin kirjoitussarjassa. Jos seuran jäsenkunta oli ennen lehden perustamista purnannut siitä, ettei saa rahoilleen vastinetta, oltiin lehden ilmestymisen jälkeen hyvinkin tyytyväisiä. – Kun lehteä oli julkaistu jonkin aikaa teetimme perusteellisen lukijatutkimuksen, jossa arvioitiin kaikki artikkelit. Tuloksena kuulimme, että VALO-lehti paini samassa sarjassa kuin Tekniikan Maailma, myhäilee Veikko Ahponen. Kotimainen valaisinmuotoilu ja -valmistus lienee tilapäisessä taantumassa, ainakaan ne eivät ole esillä siinä hengessä kuin 1950–80-luvuilla. Tässä mielessä on hyvä todeta muutamien Ornon menestysvalaisimien kuuluvan edelleen myyntimallistoon. Suurin osa mallistosta on myös museoitu. Ornon täyttäessä 60 vuotta perustettiin Ornon historiallinen osasto ja muutaman vuoden kuluttua Ornon Museo, jonka esittely saavutti jopa skandinaavista huomiota. Kun Orno täytti päivälleen 80 vuotta, koko museoitu mallisto luovutettiin Keravan museolle. Ensimmäinen kattava näyttely tapahtui syksystä 2012 kevääseen 2013. Jatkossakin tullaan Ornon mallistoja näkemään, kun näyttelyaiheita ilmenee. Vuonna 1993 julkaistiin kirja ”Yli seitsemänkymmentä vuotta valaistushistoriaa”, joten jälkipolvilIekin on jäänyt tietoja tapahtuneesta valaisinmuotoilu kaudesta. Lopuksi on esitettävä suuri kiitos VALO-lehdelle sen julkaisemasta Kodin VALO -lisälehdestä. Se on verraton tietolehti nimenomaan valaisimien ja valaistuksen käyttäjille. Ystävällisesti ja valoisasti Gunnar Westerling mitti Porvoosta valokopiot artikkeleista seuran toimistoon oikoluettaviksi. Aina ei postin kulkuun ollut aikaa. Silloin oikoluku hoidettiin rivi kerrallaan puhelimessa. Tutkimuksesta ilmeni myös, että valtaosa lukijoista säilytti lehden sen luettuaan. Ahposellakin on edelleen tallella kaikki VALO-lehden numerot, yhtä poikkeusta lukuun ottamatta. Numero kahdesta nimittäin loppui painos kesken, ja seuran toimitusjohtaja joutui luopumaan omasta kappaleestaan. Oikolukua ja kirjepostia Kaksikymmentä vuotta sitten sähköposti ja netti olivat vasta yleistymässä, eikä valokuvia otettu digikameroilla. Posti kuljetti paperikuvat taittajalle, ja kirjoittajat lähettivät juttunsa lerpuilla, korpuilla ja myöhemmin rompuilla. Opaksia toiVALO 1/2014 7
Lehden rakenne havaittiin hyväksi. Alussa oli special-artikkeli, jota seurasivat muut jutut sovittujen teemojen ympäriltä. Mukana oli myös alalla tunnetun tekijän henkilöhaastattelu. – Gunnar Westerlingin kirjoittama pakinatyylinen historiajuttu oli suosittu. Ensimmäisessä numerossa sen otsikko oli ”Hämärästä häikäisyihin”, muistelee Veikko Ahponen. Lehden lopussa listattiin valoalan kotimaiset ja ulkomaiset tapahtumat. Suunnittelijat ja rakennuttajat saivat myös kirjoittaa lyhyitä projekti esittelyitä. – Kohde-esittelyt olivat tehokas keino osoittaa lukijoille, mitä kaikkea valolla voi saada aikaan, toteaa Ahponen. Ensimmäisen VALO-lehden special-juttu kertoi Helsinki-Vantaan lentoaseman keskiterminaalin Gateway-valaisimesta arkkitehtonisten ja valaistusteknisten näkökohtien kautta. Seuraavassa jutussa käsiteltiin Itäkeskuksen kauppakeskuksen sisäbulevardin valaisinvalintaa häikäisylaskelmien avulla. Ulkovalaistuksen uusina edistyksellisinä lamppulajeina esiteltiin valkoinen suurpainenat- riumlamppu sekä induktiolamppu. Lehti kertoi lisäksi valokuitujen käytöstä valaistussovelluksissa ja myöskin laskentaohjelmista omassa osiossaan ”ATK ja valaistus”. Edelleen ainoa valolehti Lehteä tehtiin pitkälti talkoovoimin ja kirjoittajat löytyivät avustajakunnasta. – Juttujen kerääminen oli välillä työn takana. Kerrankin soitin arkkitehdille ja pyysin sovittua aukeamajuttua. Kello oli yksitoista aamupäivällä. Hän pyysi ystävällisesti soittamaan uudelleen kello yhden jälkeen, kun olisi herännyt, kertoo Julle Oksanen toimituspäällikön töistään. Vaikka tekeminen oli painopäivän lähestyessä hyvinkin hektistä, niin oikean terminologian käytöstä ei lipsuttu. – Lehden toimitus luki kaikki artikkelit huolellisesti läpi. Vaalimme oikeaa sanastoa ja tarvittaessa korjasimme väärät termit. Alkuaikoina ei ollut oikolukuohjelmia ja kirjoitusvirheitä oli välillä paljonkin. Työ helpottui tekstinkäsittely ohjelmien myötä, kertoo Veikko Ahponen. Lue lehti myös verkossa tai mobiililaitteilla Valon kuvaaminen vaatii oman ammattitaitonsa. Filmikameroiden aikana se oli erityisen haastavaa, kun vasta kehityksen jälkeen näki kuinka moni kuvista onnistui. Lehden teossa kiire oli kuitenkin kaikkein haastavin juttu ja kirjoittajia sai hoputtaa määräaikojen kanssa. Oma operaationsa oli myös 5 000 tilaajan osoiterekisterin ylläpito. Lehti lähetettiin lukijoille osoitteellisena jakeluna joukkokirjeenä. – Kirjapainon postitusosasto vaati osoitetiedostot postinumeron mukaan nousevassa järjestyksessä. Vaikka tietokoneet olivat jo käytössä, ei exceleistä vielä haaveiltukaan. Tein itse ohjelman, joka plarasi osoitteet postitoimipaikan mukaan oikeaan järjestykseen, kertoo Ahponen. Veikko Ahponen kertoo edelleenkin lukevansa VALO-lehden hyvin tarkkaan. – Saamme olla VALO-lehdestä ylpeitä. Se on edelleen maamme ainoa lehti, joka perehtyy vain valoasioihin, toteaa lehden ensimmäinen päätoimittaja Pentti Hautala. iPad, iPhone Android- ja Windows-laitteet Surffaa osoitteeseen www.valosto.com/valolehti tai lataa maksuton Lehtiluukku-sovellus.
Helppoa säästöä fiksuilla LED-ratkaisuilla Aura Alpinia on erittäin monikäyttöinen LEDyleisvalaisin kaikkiin tiloihin. Sisäänrakennettu HF-tunnistin sytyttää valaisimen liikettä havaittaessa. Yhteen master-valaisimeen voidaan kytkeä lisäksi jopa viisi slave-valaisinta. Valotason tunnistus estää tarpeettoman valaistuksen päiväaikaan. Alpiniasta on saatavilla sekä 3000K että 4000K mallit. Viiveen, valaistusvoimakkuuden sekä tunnistimen herkkyyden säätäminen on helppoa. Materiaalina on tiiivis ja iskunkestävä polykarbonaatti, IK09 ja IP65. Saatavilla on myös kolmen tunnin akulla varustetut mallit. Aura Alpinia MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN AKULLA MASTER LEDTUNNISTINVALAISIN AKULLA SLAVE LEDVALAISIN SLAVE LEDVALAISIN IQ-4455M-3K IQ-4455M-4K IQ-4455MB-3K IQ-4455MB-4K IQ-4455S-3K IQ-4455S-4K AURA LIGHT TUOTENRO. 465208 465211 465210 465213 465209 465212 SÄHKÖNUMERO 4133202 4133207 4133204 4133206 4133203 4133205 23W 23W 23W 23W 23W 23W 3000K 4000K 3000K 4000K 3000K 4000K VALOVIRTA 1680 lm 1750 lm 1680 lm 1750 lm 1680 lm 1750 lm VALOTEHOKKUUS 73 lm/W 78 lm/W 73 lm/W 78 lm/W 73 lm/W 78 lm/W VALAISIMEN OTTOTEHO VÄRILÄMPÖTILA Lisätietoja tuotteistamme saat vierailemalla osoitteessa www.auralight.fi, tai ottamalla meihin yhteyttä puhelimitse tai sähköpostitse. Aura Light Oy ? +358 (09) 855 3640 ? myynti@auralight.fi
Välähdyksiä VALO-lehden alkutaipaleelta Ajankohtaista ATK ja valaistus L ehden vanhoja numeroita selatessani herätti Markku Varsilan VALO 2/95 -lehteen kirjoittama valaistusvisualisointia käsitellyt artikkeli voimakkaita muistoja tapahtumista, jotka vaikuttivat allekirjoittaneen ajautumiseen yhä syvemmälle valaistussuunnittelun maailmaan (ajopuu-/uppotukkiteoria). Taustaa tietotekniikan tilasta vuonna 1995: Windows 95 oli juuri julkaistu, samoin ensimmäinen Internet Explorer. Pentium 90 oli PCkoneiden huippua. WYSIWYG oli tekstinkäsittelyssä jo tuttua. AutoCAD versio 13 oli julkaistu ja 3D Studio oli vielä DOS-versio. Olin ehtinyt olla jo muutamassa valaistusprojektissa avustajan ominaisuudessa. Tehtävänäni oli valaistussuunnitelmien havainnollistaminen, joka oli silloisilla työkaluilla melko työlästä ja epäluotettavaa. Tuolloin kuitenkin selvisi varsin karu totuus, että valaistussuunnittelua tehtiin käytännössä aivan sokkona. Suunnittelijalta vaadittiin valtavasti kokemusta, jos oli tarve tehdä jotakin erikoista, jota ei taulukoista ja standardeista löytynyt. Valaistussuunnittelu oli matematiikkaa ja verbaaliakrobatiaa – integraaleja, taulukoita ja käppyröitä, joita ei kukaan ymmärtänyt – mutta saihan niillä ainakin asiakkaan hiljaiseksi. Nykyisin asiakas uskaltaa jo kysyä, miltä se sitten näyttää. Artikkeli avasi kuitenkin aivan toisenlaiset tulevaisuudennäkymät valaistuksen suunnittelulle. WYSIWYG oli tulossa myös valaistus suunnitteluun. Tässä ”ATK ja valaistus” -sarjan avausjutussa esiteltiin Lightscape-ohjelman ominaisuuksia valaistussuunnittelun työkaluna. Lightscapeohjelma oli jo julkaistu aikaisemmin, ja siitä oli ollut kirjoituksia tietokonegrafiikka-alan medioissa, mutta sen hyödyntäminen todellisessa valaistussimulaatiossa oli jäänyt minulta vähemmälle huomiolle. Lisäksi seikka, että ohjelma toimi vain Unix-työasemissa ja oli kohtuuttoman hintainen paketti siihen aikaan, helpotti asian unohtamista saman tien. Tämä artikkeli herätti kuitenkin mielenkiinnon, ja kun vielä saman vuoden aikana ohjelmasta julkaistiin Windows NT:ssä toimiva versio, oli hankintapäätös tehty. Jutussa keskitytään Lightscape-ohjelman visualisointiominaisuuksiin, jotka tietysti olivatkin se varsinainen uutuus. Ohjelman valaistuksen analysointi- ja mittaustyökalut sekä valonjako tiedostojen nerokas kolmiulotteinen arviointi- ja editointityökalu jäivät jostain syystä kokonaan huomiotta. Jutun kuvamateriaali oli vielä jonkin verran kömpelöä, mutta kuvien avulla oli esitetty aivan oleelliset parannukset tietokoneavustei-
toisiinsa. Tämä oli mielestäni aika yllättävä lähestyminen Enston valaisimiin, mutta mainonnassahan tärkeintä on erilaisuus ja huomion herättäminen. Ainakin minuun se tehosi äärimmäisellä vastakkainasettelulla. sen valaistussuunnittelun ongelmiin. Kuvaus radiositeettilaskennan toimintaperiaatteesta oli hyvä ja edesauttoi 3D-mallien rakentamista järkevästi. Hyvän valaistuslaskentamallin rakenne on edelleen jotain aivan muuta kuin nykyisten IFC-mallien, joilla tuntuu olevan jonkinlainen vaikutus hiustenlähtöön. Juttua lukiessa pysähtyy ihmettelemään toiseenkin kertaan kappaletta laitteistovaatimuksista. Kuvaus Silicon Graphicsin työaseman ominaisuuksista tuntuu vastaavan muutaman vuoden takaisen seniorikännykän ominaisuuksia, mutta näinhän se oli. Vähänkin isomman sisävalaistus kohteen valaistussimuloinnin laskenta-ajat mitattiin vuorokausissa. Tosin laskennan jälkeen liikkuminen tilassa ja mittaukset pinnoilta olivat tehtävissä lähes reaaliaikaisesti. Jutussa maalaillaan varsin osuvasti tulevaisuuden näkymiä. Nyt jälkeenpäin tarkasteltuna tekniset mahdollisuudet ovat parantuneet huomattavasti nopeammin, kuin tuohon aikaan uskallettiin toivoa. Tietokoneiden prosessoreiden laskentateho on kasvanut Pentium 90 -prosessorien ajasta noin 1 200-kertaiseksi (i7, GFLOPS), ja kun valaistukseen liittyvä laskenta on siirtynyt enemmän grafiikkaprosessoreiden tehtäväksi, voidaan puhua jo yli 50 000-kertaisesta laskentatehosta. Tehonlisäys on ulosmitattu uudemmilla ja tarkemmilla, lähes inhorealistisilla valaistuksen simulointialgoritmeilla. Tuntuu siltä, että aikansa elänyt valonjakojen mittauskäytäntö ja tiedostoformaatti jarruttavat nyt kehitystä. Uudet mahdollisuudet näyttävät kuitenkin siirtyvän varsin hitaasti valaistussuunnittelijan työkalupakkiin. Onhan tässä välissä sentään saatu DIALux, että pysyvät jalat maassa – ja syvällä. Erkki Rousku, Cadvance 90-luvun mainontaa S elaillessani 90-luvun VALO-lehtiä huomioni kiinnittyi muutamaan ”rohkeaan” mainokseen, joilla tietenkin pyrittiin luomaan ko. brändin imagoa ja lisäämään myyntiä. Yksi esimerkki oli Enston ”Suomalaisen valon mestarit” -mainossarja vuosina 1995–1997. Ensto oli, ja on tietysti vieläkin, iso tekijä suomalaisessa sähkömaailmassa, ja siitä lienee saanut inspiraation joko mainostoimisto tai Enston oma mainos osasto verrata suomalaisen maalaustaiteen mestaria Albert Edelfeltiä ja Enston valaisimia Lumiancen mainos VALO 2/98 -lehdessä oli muista poiketen englanninkielinen. Useimmilta taisi viesti mennä täysin ohi. Mainos antoi korkeintaan mielikuvan, että kyseessä on kansainvälinen firma. Allekirjoittaneella on sisäpiirin tietoa mainoksesta siksi, että olin osasyyllinen sen julkaisemiseen. Kyseessä on niukoilla resursseilla toimivien yritysten ongelma, joka on varmaankin tuttu monelle muullekin yritykselle. Olimme varanneet ilmoitustilan Veikko Ahposelta, ja kun ilmoituksen jättöaika lähestyi, huomasimme, että meillä ei ole minkäänlaista käyttökelpoista ilmoitusmateriaalia laittaa lehteen. Puolittain paniikissa totesimme, että ainut vaihtoehto oli käyttää pääkonttorista saatua englanninkielistä mainosta. Kiireessä mainokseen jäi yhteystiedoiksi Lumiancen pääkonttorin tiedot Hollannissa! Kuinkahan moni mainoksen nähnyt otti yhteyttä sinne? Antti Korhonen, ex Havells Sylvania Finland Oy, nykyinen eläkeläinen
Nykyaikainen toimistovalaistus V ALO 1/96 -lehdessä julkaistu artikkeli ”Nykyaikainen toimistovalaistus” on mainio esimerkki Julle Oksasen asia pitoisista kirjoituksista. Siinä on yhdistetty hyvin eri näkökulmia alkaen valaistussuunnittelun historiasta aina kirjoitusajankohdan viimeisiin trendeihin asti. Kirjoitus on historiaan liittyvistä viitteistään huolimatta edelleen ajankohtainen. Kohteen analysointimalli on vieläkin käyttökelpoinen suunnittelun apuväline. Esimerkin 1 matemaattinen tarkastelu on havainnollista ja tukee hyvin kirjoituksen tekstiä. Nykyään tällaiset tiedot tosin saadaan suoraan laskentaohjelmasta. Perustelut ja analyysit ovat loogisia, ja niitä soisi näkevän enemmänkin valaistustapojen valintaan liittyvissä keskusteluissa. Kirjoitus kuvaa myös sitä, miten tekniikka (tietokonenäytöt), standardit ja trendit ovat ajan saatossa muuttuneet. Niin – ja tuolle ajalle tyypillinen valmistajasidonnaisuus pilkistää esiin tekstin seasta. Markku Varsila Teollinen muotoilu G unnar Westerlingin pakinalliset kirjoitukset lehden alkutaipaleelta olivat omia helmiään erilaisten juttujen joukossa, ja ne ovat jääneet parhaiten allekirjoittaneen mieleen alkuaikojen kirjoituksista. VALO 2/97 -lehdessä julkaistu valaisinmuotoilua ruotiva juttu on hyvä esimerkki niistä. Kirjoittajan pitkä käytännön kokemus Suomen valaisinmuotoilun näköalapaikalta antaa tekstiin oman auktoriteettinsa. Teksti on oikeastaan nyt kirjoitusajankohtaakin ajankohtaisempi, joskin valonlähteissä kehitys on mennyt eteenpäin. Kun katselee nykyistä suomalaista valaisintarjontaa, niin kaupallisissa tuotteissa laadukas teollinen muotoilu on valitettavan harvinaista herkkua. Siksi tämä teksti pitäisi ajattomuutensa vuoksi kehystää ja laittaa tauluna seinälle kaikissa valaisimia valmistavissa yrityksissä. Ja pisteenä i:n päälle Gunnar vielä lopetuksessaan ennustaa hyvin muutamaa vuotta myöhemmin löydetyn valon ja vireystilan välisen yhteyden. Markku Varsila, Philips Oy Ammattivalaistus 12 VALO 1/2014
Airamin uudistunut valaisinmallisto on erittäin kattava! Kaikki uudet valaisimet on varustettu led-valonlähteellä. FUTURA LED RONDA / KUBO Led-teollisuusvalaisin on parhaimmillaan kylmissä tiloissa. Se syttyy ja tuottaa täyden valotehon heti. Valaisimet kestävät runsaasti sytytyskertoja, joten niitä voi ohjata liiketunnistimella. Tyylikäs uutuus! Matalat ja sirot yleisvalaisimet sisältävät kiinteän ledvalonlähteen. Värilämpötila 3000 K. • 1.4 3500 lm • 1.4 4400 lm • 1.5 5500 lm • 2.4 7000 lm • 2.4 8800 lm • 2.5 11 000 lm 28 W 35 W 43 W 56 W 69 W 86 W 125 lm/W 125 lm/W 128 lm/W 126 lm/W 127 lm/W 128 lm/W • 10 W 700 lm • 15 W 1050 lm • 21 W 1500 lm PROFI G SLIM IP65 Profi G on matalaprofiilinen metallirunkoinen valaisin julkisten tilojen suoraan valaistukseen. Värilämpötila 4000 K. Uusi AC-ledillä varustettu valaisin, joka ei tarvitse erillistä liitäntälaitetta. Soveltuu erityisesti räystäiden alle ja terassien kattoon. Värilämpötila 4000 K. • 60 W 6000 lm • 37 W 3900 lm • 37 W 3900 lm • 7,3 W 310 lm LUMI SIENA Led-yleisvalaisinsarja julkisiin kohteisiin ja asuinrakentamiseen, sekä kuiviin että kosteisiin tiloihin. Kolme eri tehoa ja halkaisijaa. Kiinteä led. Värilämpötila 3000 K ja 4000 K. Pienikokoinen, alumiinirunkoinen led-valaisin asuinrakentamiseen. Valaisimen kulma säädettävissä. Värilämpötila 2800 K ja 4000 K. • 8 W 500 lm 36D • 250 6 W 480 lm • 320 12 W 1000 lm • 400 18 W 1450 lm SUOMALAINEN VALON ASIANTUNTIJA Löydä kaikki tarvitsemasi tieto www.airam.fi/ammattilaiset
Suuria persoonia seat suuret persoonat ovat vaikuttaneet merkittävästi valaistusalaan Suomessa. Näille henkilöille on ollut ominaista täysi omistautuminen hyvän valaistuksen edistämiselle. Alan merkittäviä henkilöitä esiteltiin 90-luvulla lukuisissa VALO-lehden artikkeleissa, ja toisinaan henkilöt kirjoittivat itsekin juttuja. kenttävalaistuksen kansainvälinen menestys sekä teknisesti että tuloksellisesti. Eskon vahva optiikan hallinta ja sen soveltaminen käytäntöön loi kilpailukykyiset tuotteet, jotka toimivat vaativissakin olosuhteissa. Eino Lampi oli vahva persoona vaikuttamasssa Airamin menestykseen. Hän toi markkinoille valonlähteet erilaisiin käyttötarkoituksiin, joissa näkeminen ja tilan sekä tuotteiden erottuminen oli keskeistä. Gunnar Westerlingin kirjoittamassa sarjassa ”Suomalaisia valoon vaikuttajia” esiteltiin muiden muassa Esko Kasurinen ja Eino Lampi. Esko hallitsi teorian ja käytännön, ja hänen ansiotaan on suurelta osin Idmanin lento VALO 2/94 -lehden artikkelissa valaisinsuunnittelun saloja käsitellyt Heikki Turunen oli osaltaan vaikuttamassa suomalaisen ja pohjoismaisen valaisindesignin luomiseen. Hänen ajattomat valaisinmallinsa elävät pitkään. U Pentti Anttila, GE Consumer & Industrial Oy valaistussuunnittelun periaatteet J ulle Oksasen VALO 2/96 -lehteen kirjoittama artikkeli valaistussuunnitteluprosesseista jäi lähtemättömästi mieleeni, ja se selkeytti minulle valaistussuunnittelun periaatteet. Valo on kiehtonut minua pikkupojasta lähtien. Ostin ensimmäisillä viikkorahoillani taskulampun. Osin tästä johtuen ja osin sattumien johdattamana minusta tuli valaisinsuunnittelija ja -tehtailija. Aluksi tein työtä kotivalaisimien parissa noin 20 vuotta, myöhemmin arkkitehtuuri- ja valokuituvalaistuksen parissa. Työ oli paljolti yhteistyötä sähkösuunnittelijoiden ja arkkitehtien kanssa, ja me toteutimme lukuisia merkittäviä projekteja, joista osa on VALO-lehdessäkin vuosien saatossa esitelty. Havaitsin joskus, etteivät sähkösuunnittelija ja arkkitehti aina ymmärtäneet toisiaan. Sähkösuunnittelija laski määrällisiä tavoitteita, ja arkki
tehdilla oli puolestaan näkemyksellinen lähestyminen, eli miltä kohteen valaisin ja valaistus pitäisi näyttää. Näkemysten yhteensovittaminen oli joskus ongelmallista. Nykyään käytetään enenevässä määrin valaistussuunnittelijoita, jotka taitavat sekä määrällisen että laadullisen suunnittelun. Koulutus on lisääntynyt useissa maissa. Yhdysvalloissa koulutus on tiettävästi viety pisimmälle, siellä koulutetaan valaistusarkkitehteja, jotka hallitsevat sekä tekniikan että arkkitehtuurin. Minulla oli tilaisuus osallistua osana pohjoismaista ryhmää kurssille Rensselaerin polyteknisessä instituutissa, jossa muun muassa koulutetaan valoarkkitehteja. Siellä tapasin yhdysvaltalaisen huippuvalaistussuunnittelija Howard Brandstonin, joka artikkelissakin mainitaan IALD:n yhtenä perustajana. Hän määritteli valaistuksen laadun seuraavasti: hyvä valaistus saadaan, kun valitaan laadukkaat tuotteet ja noudatetaan suosituksia, mutta erinomainen valaistus on jotakin enemmän, se on aina taidetta. Jullen artikkeli kertoi suunnitteluprosessista selkeästi. Suunnittelu on luova prosessi, joka on parhaimmillaan taidetta. Mikään muu ei ole vaikuttanut ihmisen kehitykseen kuten valo. Se on ollut osa ihmisen kehitystä nuotiotulesta lähtien. Tilojen tunnelmaan ei pystytä millään muulla vaikuttamaan niin kuin valolla. Samalla tavalla kuin korvissa on kaksi toimintoa, kuulo ja tasapainoaisti, silmässä on näön lisäksi hormonitoimintaa ohjaava funktio, ja näiden aistien avulla voimme aistia hyvää oloa. Luonnonvalon kanssa emme pysty kilpailemaan, mutta koskaan ennen meillä ei ole ollut yhtä hyviä mahdollisuuksia luoda luonnonvalon omaista dynaamista valaistusta. Uusi tekniikka on suuri mahdollisuus ja haaste suunnittelijoille. VALO-lehdellä tulee olemaan jatkossakin tärkeä tehtävä alan kehityksen tiedottamisessa. Kari Ruokonen, Lightwell Oy Artikkelin esittelemät jutut ovat luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa: www.valosto.com/valolehti/20vuotta. VALO 1/2014 15
Kuva: Messe Frankfurt GmbH / Pietro Sutera – poimintoja messuilta Ajankohtaista Teksti ja kuvat: Tapio Kallasjoki F rankfurtin Light+Building kokosi jälleen yhteen ennätysmäärän valaistusalan ammattilaisia. Messut todistivat, että ledien kehittymisestä laaditut ennusteet ovat olleet oikeita. Ledituotteet ovat kehittyneet sekä valotehokkuudeltaan että laadultaan niin, että joutuu jo erikseen pohtimaan, mitkä ovat ne valaistusratkaisut, joita ei ledeillä voitaisi nykyään tehdä. Light+Building on vakiinnuttanut asemansa maailman suurimpana valaistustapahtumana. Maalishuhtikuun taitteessa olleessa tapahtumassa oli 2 458 näytteilleasettajaa ja näyttelypinta-alaa oli 245 000 m2. Näyttelyalueella itsensä uuvutti yli 210 000 kävijää 161 eri maasta. Noin puolet kävijöistä tulee Saksasta. Eniten ulkomaalaisia tulee Keski-Euroopan maista. Hieman yllättävästi kävijämääräänsä viime kerrasta eniten lisänneet 16 VALO 1/2014 maat ovat Espanja, Portugali ja Kreikka. Joko valaistusalalla menee hyvin kaikkialla tai sitten euroalueen kriisi näissä maissa on jo hellittämässä. Keskeisenä teemana tällä kertaa oli energia tehokkuus, mikä tuskin tulee kenellekään yllätyksenä. Ledien valotehokkuuden kasvuennusteita epäilevinä katselleet joutuivat jälleen yllättymään. Uusia tuotesukupolvia tulee alle vuoden välein. Valonlähteiden ja myös valaisimien valotehokkuudet ovat jo yli 100 lm/W. Osram esitteli osastollaan putkimaisen valonlähteen, jonka valotehokkuus oli ilman liitäntälaitetta 215 lm/W ja liitäntälaitteenkin kanssa 205 lm/W. Tätä tuotetta varmaankin joudutaan odottelemaan jonkin aikaa kauppoihin, mutta esitelty toimiva tuote todisti kuitenkin, mihin ledeillä jo nyt on mahdollista päästä. Valonlähteiden osalta suurin kehitystä eteenpäin lykkivä tekijä on ollut ErP-direktiivi, jonka pohjalta tehdyt toimeenpanosäädökset ovat asettaneet valotehokkuusvaatimuksia eri lampputyypeille ja poistaneet huonoja tuotteita markkinoilta. Kotitalouksissa tämä on näkynyt hehkulamppujen poistumisena. Julkisissa kohteissa suurin muutos on ensi vuoden huhtikuussa voimaan tuleva elohopealamppujen markkinoillesaattamiskielto, joka on saanut aikaan vipinää ulkovalaistuspuolella. Pari vuotta sitten Helsingin Sanomissa vertailtiin tuolloin markkinoilla olleita perinteiseen E27-kierrekantaan sopivia loistelampputekniikkaan perustuvia energiansäästölamppuja ja ledilamppuja. Tällöin niiden valotehokkuus oli samaa luokkaa eli noin 50–60 lm/W. Tämän jälkeen ledien valotehokkuus on noussut huimasti. Energiansäästölampuissa vastaavaa kehi-
1 tystä ei ole tapahtunut. Kun ottaa huomioon ledien valon laadussa tapahtuneen kehityksen, niiden pitkän polttoiän, välittömän syttymisen ja hintojen putoamisen, ei tarvita ennustajan lahjoja siihen, mikä on seuraava markkinoilta ns. luonnollisesti poistuva tuote. Väkisinkin mieleen nousee kysymys, mikä mahtaisi tilanne olla tällä hetkellä ilman viranomaisten tekemiä pakotteita. Vuonna 2016 kotitalouksien ympärisäteilevien kirkkaiden lamppujen tulisi olla energiatehokkuusluokassa B. Nykyiset halogeenilampputekniikkaan perustuvat ns. ekohehkulamput, joita ei palaessaan ulkonäöltä juurikaan erota vanhoista hehkulampuista, ovat luokassa C, eikä niitä ilman erityisiä kalliita toimenpiteitä pysty B-luokkaan nostamaan. Jos Euroopan komissio pysyy päätöksessään, saattaa monien kotien sähköistettyjen kristallikruunujen ulkonäkö muuttua hyvinkin erilaiseksi. Myös julkisella puolella valaisimissa on käytössä kirkkaita pienikokoisia ja suuritehoisia C-luokan halogeenilamppuja, joiden tilalle tuskin pystyy korvaavaa ledituotetta tekemään. Komissiolla on kuitenkin harkinta-aika menossa, joten se voi vielä perua päätöksensä, jos sopivaa korvaavaa tuotetta ei tule markkinoille. Varsinkin monilla Aasian maiden osastoilla esiteltiin uusia leditekniikkaan perustuvia retrohehkulamppuja, jotka palaessaan muistuttivat ulkonäöltään perinteisiä hehkulamppuja. Lampuissa ei ollut mitään ulkonäköä rumentavia jäähdytyselementtejä, joten niiden tehot ja valovirrat olivat hyvin vaatimattomia. Sähköistettyjen kristallikruunujen 25 W hehkulamppujen korvaajiksi ne ovat kuitenkin mainioita. 2 Elohopealamppujen poistumisen jälkeenkään kuluttaja ei jää ilman valaisimeen sopivaa lamppua. Markkinoille jää todennäköisesti joitakin elohopealamppuvalaisimiin sopivia suurpainenatriumlamppuja. Niitä käytettäessä kuitenkin valon väri muuttuu oranssiksi ja värintoisto huonoksi. Uutena tuotteena messuilla esiteltiin elohopealampun tilalle sopiva monimetallilamppu, joka on valotehokkuudeltaan selvästi elohopealamppua parempi ja jonka värintoisto on erittäin hyvä. Onpa markkinoilla nähty Suomen Valoteknillisen Seuran jäsenilleen lähettämässä aprillipilassa esiintyneitä korvaavia ledilamppujakin, mutta siitä, kuinka hyvin niiden valonjako vastaa elohopealamppua ja kuinka luotettavia ne ovat, ei vielä ainakaan kirjoittajalla ole kokemuksia. Valonlähteiden valotehokkuuden kasvu näkyy luonnollisesti myös valaisimien valotehokkuuksissa, eivätkä yli 100 lm/W arvot ole enää harvinaisuuksia. Modulaaristen ratkaisujen ansiosta valaisimista voidaan koota paketteja, joiden valovirta riittää jo suurten ja korkeiden hallitilojen valaisemiseen. Esimerkiksi Helsingin jäähalli on nykyisin valaistu ledeillä. Ledejä on helppo himmentää, joten valaistuksen ohjauksella voidaan energiatehokkuutta edelleen parantaa. 3 1) Retrohehkulamppu muistuttaa perinteistä hehkulamppua. 2) Moduulirakenteisessa valaisimessa on mahdollista ohjata kutakin moduulia erikseen ja näin muokata valaistusta. 3) Optisilla levyillä voidaan taustavalaistusta ledivalaisimesta saada näinkin eksoottisen näköinen. Valaisimien optiikat ovat kehittyneet huimasti. Aiemmilla messuilla esiintyneiden taustavalaistujen tasahajottavien valaisimien lisäksi esillä oli nyt runsaasti erilaisia optisia kalvoja ja levyjä, joilla pistemäisten ledien valonjakoa ja pinta luminanssia voidaan muokata. VALO 1/2014 17
5 4 6 7 4) Tällaisen valonjaon tekeminen muulla valonlähteellä kuin ledillä voi olla vaikeaa. 5) Ledien valon väriominaisuudet voidaan säätää myytävän tuotteen mukaan. 6) Myös suurikokoisia linssejä voidaan käyttää sekä valon ohjaamiseen että valaisimen valoaukon luminanssin pienentämiseen. 7) Ledi näyttäisi toimivan hyvin myös perinteisessä työmaavalaisimessa. Ledien pieni koko mahdollistaa valon ohjaamisen hyvin tarkasti joko heijastimilla tai linsseillä. Ledeillä voidaan toteuttaa sekä erittäin kapeakeilaisia ja tarkasti rajattuja kohdevalaisimia että ”seinänpesijöitä”, joissa seinä valottuu tasaisesti aivan katon rajaan saakka. Monissa tuotteissa valon hallinta on niin tarkkaa, että itse valaisinta sivusta katsottaessa ei tiedä, onko se päällä vai ei. Aiempien vuosien erittäin häikäiseviä messuosastoja ei enää näkynyt, joten häikäisyn hallintaan on kiinnitetty entistä enemmän huomiota. Suoraan verkkojännitteeseen kytketyt ledit näyttäisivät olevan tulossa. Esillä oli sekä verkkojännitteisiä ledimoduuleja että hyvin siroja kohdevalaisimia esimerkiksi myymälävalaistukseen. Ledien värintoisto ylittää nykyisin kaikki odotukset. Jos ledi kelpaa valonlähteeksi Leonardo da Vincin Mona Lisan tai Michelangelon Sikstuksen 18 VALO 1/2014 kappelin kattomaalausten valaisemiseen, niin luulisi sen kelpaavan silloin joka paikkaan. Ledeillä voidaan toteuttaa sekä taidenäyttely tilat että myymälät. Käyttämällä samassa valaisimessa värilämpötilaltaan erilaisia ledejä voidaan valon värisävyä muuttaa tilanteen mukaan ja toteuttaa dynaamisia valaistusratkaisuja. RGBvalonlähteen spektriä voidaan täydentää valkoisilla ledeillä ja saada aikaan todella valkoista valoa. Monella valmistajalla näyttikin olevan oma ”erikoisvalkea”-värisävynsä. Toisaalta myymälä valaistuksessa voidaan spektriä muokata niin, että se tuo myytävän tuotteen esille mahdollisimman houkuttelevasti. Tätä samaa tekniikkaa on käytetty jo pitkään lihatiskien sekä hedelmäja vihannesosastojen valaistuksessa, mutta nyt siihen ei tarvita eri valonlähteitä, vaan asia voidaan hoitaa samalla säädettävällä valaisimella. Valaistustuotteiden muuttuessa energiatehokkaammiksi on aika siirtyä myös käyttämään niitä energiatehokkaasti. Tämä näkyy esimerkiksi uusien itseoppivien säätöjärjestelmien tulona markkinoille. Toinen säätöpuolella näkyvä trendi näyttäisi olevan säädön siirtyminen myös erilaisilla mobiilituotteilla tehtäväksi. Nykyisin voit jo kännykällä vilkutella valoja ja vaihtaa värisävyä kotisi valaisimissa matkoilla ollessasi. Kehityksen rajana näyttää olevan enää mielikuvituksen puute.
LED-valonohjaus hallintaan Aina valonlähteestä järjestelmiin ja käyttöliittymiin. Laaja valikoima LED-moduuleita, LED-liitäntälaitteita sekä monipuoliset DALI -reititin valonohjausjärjestelmät. Tuotetarjonta antaa vapauden toteuttaa älykkäitä energiansäästöratkaisuja. Lisätietoja www.helvar.com. Tilaa uutislehtemme enews@helvar.com tai lähetä meille postia info@helvar.com.
Metsän valo muuntuu valotaideteokseksi Projektit Teksti: Tapio Rosenius, Jari Vuorinen ja Helin & Co Arkkitehdit Kuvat: Marc Goodwin U PM:n uuden pääkonttorin – Biofore Talon – pysyvän valotaideteoksen keinoälyn avulla luodut kuviot toimivat muistumana auringonvalon liikkeestä metsässä. Lusíntesis-teoksen 14 000 yksittäisohjattavaa valkoista lediä hehkuvat Prismex-siivekkeiden sisällä jatkuvassa liikkeessä luoden vapaasti virtaavia abstrakteja kuvioita. Valotaideteoksen on suunnitellut valaistussuunnittelutoimisto Lighting Design Collective yhteistyössä Helin & Co Arkki tehtien kanssa. 20 VALO 1/2014 Biofore Talo Valotaidekonsepti Biofore Talon on suunnitellut Arkkitehtitoimisto Pekka Helin & Co, jonka käsialaa ovat muun muassa Eduskunnan lisärakennus, Metsätapio lan toimitalo ja Finnforestin pääkonttori. UPM muutti uuteen taloon joulukuussa 2013. Viralliset avajaiset pidettiin helmikuussa. Töölönlahden konteksti on erityislaatuinen, joukko poikkeuksellisen vahvaa arkkitehtuuria edustavia rakennuksia eri aikakausilta: Kansallismuseo, Rautatieasema, Eduskuntatalo ja sen lisärakennus, Finlandia-talo sekä Kiasma. Tavoitteena oli löytää synteesi arkkitehtuurin, UPM:n brändin arvojen ja teoksen käyttäjilleen antaman kokemuksellisen laadun kesken. Teos on pysyvä osa uutta pääkonttorirakennusta. Konsepti perustuu UPM:n tarinaan ja kehitykseen. Se yhdistää vanhaa ja tulevaa, kuvastaa perinteitä ja uutta progressiivista osaamista. Uusiutuminen toimii narratiivin kantavana ajatuksena. UPM:n liiketoiminta liittyy olennaisesti metsään ja metsän käyttöön. Puuston jatkuva uusiutuminen ja sen modernit käyttömahdollisuudet toimivat valoteoksen sisällön inspiraationa. Digitaalinen sisältö on jatkuvasti uusiutuvaa. Metsän pohjalle siivilöityvä valo on abstraktia, liikkuvaa, kaunista ja tunnistettavaa. Se muuttuu päivän rytmin, vuodenaikojen, sään ja metsän iän mukana. Valo liikkuu ja hohtaa lämpimänä. Lehtipuun alla istuskellessa voi nähdä ohi kiitävät pilvet projisoituina nurmikolla kuin neulansilmäkameran läpi katsottuna. Valo on energiaa, jota metsä varastoi. Valo mahdollistaa kasvun. UPM asetti tavoitteeksi huippuluokan arkkitehtuurin sekä toiminnallisesti että esteettisesti, kuitenkin normaalien kohtuullisten kustannusten rajoissa. Yrityksen pitkä historia osana Suomen teollisen ja yhteiskunnallisen kehityksen ydintä perusteli näitä päämääriä. Sisällä pääelementti on vapaamuotoinen atrium, joka tiivistää kommunikaatiota ja antaa talolle oleellisen osan sen identiteettiä. Sisäänkäynnin yhteyteen sijoittuva Bioforum on korkea kartiomainen tila, joka mahdollistaa tuote- ja taidenäyttelyt sekä erilaiset pienimuotoiset tapahtumat. Sisäänkäyntikerroksen kokouskeskus kiertyy atriumin ympärille – vieraat vastaanotetaan korkean atriumin valoisassa kahvilatilassa. Tilallisesti teos pyrkii dialogiin arkkitehtonisen komposition kanssa huomioiden sen suhteen luonnon- ja keinovaloon. Arkkitehdin luoma kyyneleen muotoinen valopiha yhdessä suuren kattoikkunan kanssa antaa teokselle muodon. Teoksen siivekkeet voi nähdä kuiluun kulkeutuvina auringonsäteinä.