100 vuotta, Suomea rakentamassa
Onnisesta tuli osa suomalaisten elämää jo vuonna 1913,
kun liikemies Alfred Onninen
perusti putkiasennusliikkeen
Turkuun. Ensimmäisen vuosisatamme aikana olemme
olleet mukana rakentamassa
Suomea aina kotien kylpyhuoneista maanlaajuisiin
sähkö- ja tietoverkkoihin.
Laadukkaat tuotteet ja monipuoliset palvelut kuuluvat
Onnisen perusolemukseen. Juuremme ovat vahvoissa
asiakas- ja yhteistyökumppanisuhteissa. Se että Onninen
on palvelemassa asiakkaitaan ja luomassa heille menestystä, tuntuu edelleen etuoikeudelta.
Tyytyväiset asiakkaat ja kumppanit ovat tulevaisuudessakin paras perintömme. Tervetuloa tutustumaan historiamme merkkihetkiin ja suuntaamaan yhdessä uuteen
vuosisataan osoitteessa www.onninen.fi
Vuodesta 1913
1/2013
24
34
ajankohtaista
32
Poimintoja CIE:n 100-vuotiskonferenssista
suunnittelu
34
futuRUM ? visioita tulevaisuuden toimistoista
36
Tarkastelussa Spots-verkkopalvelu
24
projektit
10
Auroransilta loistaa
14
Limingan kirjasto
18
Teknillisen korkeakoulun päärakennuksen peruskorjaus
24
Valon piilopuutarhat ihastuttivat Torikortteleissa
28
Kaupunkikaikuja ? vuorovaikutteista puistovalaistusta Oulussa
6
6
38
Cargotecin osaamis- ja teknologiakeskuksen
Tutkijahotellin valotaideteos ? valaistussimuloinnista toteutukseen
sähkö- ja valaistussuunnittelu
VAKIOpalstat
40
Valonvälähdyksiä
42
Projektiuutisia
44 Tuoteuutisia
14
10
5
Valokeilassa
51 Valotapahtumia
1/2013
VALO on valaistusalan erikoisammattilehti
sähkö- ja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille,
sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkölaitosten sekä Liikenneviraston ja ELY-keskuksien
valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville
henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville.
Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa
www.valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella
(iPad, iPhone, Android).
Julkaisija:
Suomen Valoteknillinen Seura ry
www.valosto.com
Päätoimittaja:
Tapio Kallasjoki
tapio.kallasjoki@metropolia.fi
Toimituspäällikkö:
Markku Varsila
Toimitussihteeri:
Tiia-Maarit Loisa
tiia.loisa@valosto.com
Jakelu ja osoitteenmuutokset:
Suomen Valoteknillinen Seura ry
Särkiniementie 3
00210 Helsinki
heikki.harkonen@valosto.com
Toimitusneuvosto:
Tapio Kallasjoki (pj), Pasi Jokinen,
Riku Järvelä, Marjut Kauppinen,
Risto Linnapuomi, Annukka Pokki,
Erkki Rousku
Ulkoasu:
Petri Vuorio, Eteinen Visual Design
Jarmo Wideman
Painopaikka:
Lönnberg Painot Oy
VALOKEILASSA
Energian säästäminen
muokkaa edelleen
valaistusalaa
E
nergiansäästötavoitteet ovat muokanneet
varsinkin valaistusalaa, jossa tutkimusten
mukaan on runsaasti säästöpotentiaalia ja
jossa säästötoimenpiteiden arvioidaan olevan
kannattavia. Valaistuksen turhaa käyttöä on mahdollista vähentää, ja markkinoilla on paljon uusia
entistä energiatehokkaampia valaistuslaitteita.
Viranomaiset ovat pyrkineet nopeuttamaan uusien
tuotteiden käyttöönottoa erilaisilla säädöksillä.
Loppukäyttäjille nämä säädökset ovat näkyneet
kotitalouksissa käytettävien ympärisäteilevien
hehkulamppujen ja himmeiden halogeenilamppujen poistumisena markkinoilta. Julkisella puolella on käynnissä suuri valaisinvaihto-operaatio
vuonna 2015 markkinoilta poistuvien elohopealamppujen takia. Muutokset eivät lopu tähän.
Viime joulukuussa hyväksytty uusi kohdelamppuja
ja -valaisimia koskeva Euroopan unionin toimeenpanosäädös poistaa markkinoilta vuosina 2014
ja 2016 suuren osan nykyisistä kohdelampuista.
Näillä näkymin hehkukohdelamput ja verkkojännitteiset 230 V halogeenilamput poistuvat
kokonaan. Suurin osa pienoisjännitteisistä 12 V
lampuista poistuu myös, ja markkinoita hallitsevat
jatkossa ledit ja lähinnä myymälävalaistuksessa
käytettävät monimetallilamput. Tuotteiden energiatehokkuuden paraneminen näkyy myös siinä,
että energiamerkintädirektiiviä on jouduttu uudistamaan. Ensi syksynä kotitalouskäytön lamppu
paketteihin ilmestyvätkin uudet luokat A+ ja A++.
ISSN 1237-3907
1/2013
Kannen kuva: Jussi Tiainen
Loppukäyttäjät ja varsinkin tavalliset kotitaloudet
ovat tästä myllerryksestä varmaan hämmentyneet.
Toimeenpanosäädösten lähtökohtana on kuitenkin ollut, että jokaisen poistuvan lampun tilalle
löytyy markkinoilta energiatehokkaampi vastaava
valonlähde. Elohopealamppuja lukuun ottamatta
tämä näyttääkin toteutuvan. Ledit ovat tulleet
voimakkaasti markkinoille, ja valmistajat panostavat paljon niiden kehittämiseen. On selvää, että
tällaisessa vauhdissa kuluttajille saattaa tulla myös
tuotteita, joiden laatu ei vastaa odotuksia. Tuote
ei toimikaan samalla tavalla kuin entinen. Valonlähteen väri- ja värintoisto-ominaisuudet saatta-
vat poiketa entisestä. Uudet valonlähteet eivät
toimi samoin tai ollenkaan himmennyskäytössä
vanhoilla himmentimillä. Oikean tuotteen löytäminen ei enää olekaan niin helppoa kuin ennen.
Värisävyä valittaessa joudutaan opettelemaan,
mitä tarkoittaa värilämpötila, ja valon määrää
mietittäessä onkin sopivan tehon sijasta haettava riittävää valovirtaa. Tämä on toki tiedostettu
sekä viranomaisten että kaupan puolella. Myyjiä
koulutetaan, ja käyttäjiä auttamaan on perustettu
useita verkkopalveluja. Myös Suomen Valoteknillinen Seura julkaisee tänäkin vuonna valaistuksen
käyttäjille suunnatun Kodin VALO -lehden.
Valaistusalalla tapahtuneet muutokset ovat selvästi parantaneet valonlähteiden ja valaisimien
energiatehokkuutta ja siten pienentäneet nii
den energiankulutusta. Usein valaistustehon
pieneneminen muutetaan suoraan energiansäästöluvuiksi. Todellisuudessa tämä ei ehkä
kuitenkaan aivan pidä paikkaansa. Vanhojen
tuotteiden poistumisen myötä uusien tuotteiden
menekki kasvaa ja hinnat laskevat. Halutun energiansäästön sijasta saattaakin käydä niin, että
samalla kasvaa myös näiden tuotteiden käyttö.
Valoa halutaankin nyt entistä enemmän ja entistä
useampiin paikkoihin. Tämä ns. rebound-ilmiö
on havaittu useissa vastaavissa tilanteissa, ja sen
vaikutusta ollaankin nyt ottamassa huomioon
myös tulevissa energiankulutusarvioissa. Turhan
käytön vähentäminen sen sijaan on keino, joka
varmaan suoraan näkyy energiankulutuksessa.
Automaattisten valaistuksen ohjausjärjestelmien
käyttöä siis kannattaa lisätä. Niissä toteutuksissa,
joissa automaattista ohjausta ei ole, avainasemassa on käsi, joka valaisinkytkintä käyttää.
Valoisaa kesää kaikille VALO-lehden lukijoille!
Tapio Kallasjoki, puheenjohtaja
Suomen Valoteknillinen Seura ry
VALO 1/2013
5
Tutkijahotellin valotaideteos
Valaistussimuloinnista toteutukseen
Projektit
Teksti: Erkki Rousku ja Jaakko Niemelä Kuvat: Jussi Tiainen
A
alto Inn on vuonna 2012 valmistunut Aalto-yliopiston vierailevien tutkijoiden hotellirakennus
Espoon Otaniemessä. Aalto Inn toteutettiin Espoon kaupungin rahoittamana hankkeena, ja sitä rakennuttamaan perustettiin
KOy Otaniemen tiedeasunnot -niminen
yhtiö. Rakennus oli suunnittelu- ja rakennusvaiheessa nimeltään Kota. Sittemmin
pelkäksi työnimeksi jäänyt, paljon mieli
kuvia herättävä ja eksoottinenkin nimi
oli syntynyt lyhenteenä kiinteistöyhtiön
nimestä. Nimi toimi innoitteena valotaideteoksen lisäksi logo-kilpailun voittajatyölle, joka näkyy rakennuksessa graafisen
betonin kuvioaiheena, kokolattiamattojen
kuosissa sekä parvekkeiden lasikaiteiden
silkkipainokuviona.
6
VALO 1/2013
Valaistussimulointi
Erkki Rousku, rak. arkkit., valaistussuunnittelija
S
ain vuonna 2010 Espoon Tilakeskukselta
toimeksiannon tutkijahotellin 3D-mallin
teosta ja muutamasta valaistussimulaatiosta, joilla oli tarkoitus varmistaa valaistusratkaisujen toimivuus. Suunnitelmat olivat olleet
jo urakkalaskennassa ja rakennustyöt alkamassa.
Rakennuksen eniten huomiota herättävä osa
on rantapuistikkoon ja merenlahdelle avautuva
lasinen eteläpääty. Päädyn kolme alinta kerrosta
ovat avointa yhtenäistä oleskelutilaa, jota on
korkeussuunnassa rytmitetty välipohjien aukoilla.
Aulan välipohjien alapintoihin oli esitetty tehtäväksi maalauksia, nykyaikaisia "kattofreskoja".
Ajatuksena oli, että sisäkattopintoja valaistaisiin
voimakkaasti ja tasaisesti niin, että rakennuksen
lasipääty hehkuisi iltaisin myös ulospäin voimakkaana maamerkkinä. Urakkalaskentasuunnitelmissa oli kattopintoja valaisemassa kymmenen
kappaletta iGuzzinin Lingotto-heittimiä 150
watin monimetallilampulla varustettuna. Valaisimet oli suunniteltu asennettaviksi avoimien
välipohjien reunaan lasikaiteen ulkopuolelle ja
suunnattaviksi kohti kattopintaa. Näillä valaisin
asennuksilla tehtiin ensimmäiset havainnekuvat
ja valaistuslaskelmat 3D-mallin avulla.
Tila näytti vaikuttavalta ulkoapäin tarkasteltuna, mutta samalla oli havaittavissa ongelmia
valaistuskokemuksessa sisätilan puolella. Kerroksista alaviistoon katseltaessa heittimistä tulisi
aiheutumaan häikäisyongelmia sekä suoraan
että lasipintojen kautta heijastumalla. Lisäksi
kattopintojen luminanssi olisi niin voimakas, että
ikkunoista näkyvä maisema katoaisi sen rinnalla
näkyvistä jo hämärän aikaan.
Erityyppisillä pintapesureilla päästäisiin kyllä
eroon suorasta häikäisyongelmasta, mutta
lasipintojen kautta peilautuvia ja häikäiseviä
heijastuksia olisi mahdotonta hallita kaikkiin
katselusuuntiin. Valokeilaa oli voitava rajata tarkasti, ja se olisi mahdollista goboheittimillä. Kun
valaistuksen toteuttamista lähdettiin tarkemmin
tutkimaan gobotekniikalla, niin tuli tietysti mieleen, että miksei saman tien toteutettaisi koko
taideaihetta projisoimalla.
Alakattojen pinta määriteltiin maalattavaksi
Sadolinin Light & Space -maalilla, jolla on erinomainen ominaisuus heijastaa valoa tasaisesti
hyvin laajoille katselukulmille. Valaisimiksi valittiin
iGuzzinin Le Perroquet -sarjan goboheittimet
150 watin monimetallilampuilla. Näissä valaisimissa on hyvän tekniikan lisäksi panostettu
myös muotoiluun, joka tämäntyyppisessä hankkeessa nousee tärkeäksi tekijäksi.
Varsinaisen valotaideteoksen taiteilijaksi ehdotin
Jaakko Niemelää, jolla on kokemusta tämänkaltaisista gobotekniikalla toteutetuista hankkeista.
Asia jäi sitten hautumaan, kunnes rakennustyöt
olivat jo niin pitkällä, että alakatot olivat menossa
umpeen ja aulatilan erikoisvalaisimien asennuspaikat oli lyötävä lukkoon. Jaakko sai viimein
toimeksiannon ja hälytyksen työmaalle...
Kolme tasoa -valoteos
Jaakko Niemelä, kuvataiteilija
M
inut kutsuttiin mukaan projektiin suunnittelemaan valoteos varsin myöhäisessä vaiheessa, koska rakennus oli jo
miltei valmis. Teoksen piti valmistua rakennuksen
aikataulussa eikä aikaa ideointiin jäänyt paljoa.
Valaistussuunnittelussa oli kuitenkin onnekseni
päädytty hyödyntämään minulle tuttua tekniikkaa eli kuvioaiheiden projisointia.
Taideteoksessa käytettävät valaisintyypit ja
taideteoksen paikka oli jo määritelty. Osaava
valaistussuunnittelija oli huomioinut tulevan
valoteoksen suunnittelussa, mikä auttoi minua
työssäni, vaikka kiire olikin.
Valaistuksen reunaehdot helpottivat työtäni ja
loivat selkeän lähtökohdan taideteoksen suunnittelutyölle. Olen kuitenkin sitä mieltä, että taiteilijan tulisi olla mukana ? etenkin valoteoksia
ja muita tilallisia taideteoksia tehtäessä ? aivan
rakennuksen suunnittelun alkuvaiheesta lähtien,
jolloin kommunikointi ja yhteistyö muiden suunnittelijoiden kanssa alkaa luontevasti. Yhteistyö
luo puitteet prosessille, jossa taideteos syntyy
harmoniseksi osaksi rakennusta.
Valaisimien paikkojen määritteleminen oli ensimmäinen tehtäväni. Sain olla myös vaikuttamassa
teoksessa käytettävien valaisimien määrään.
Suurin ja kuvataiteilijan roolini huomioon ottaen
taiteellisin osa työtäni oli teoksen kuvioaiheiden
suunnittelu ja testaaminen. Teetin valoteosta
VALO 1/2013
7
varten luonnosteni pohjalta lähes 30 lasigoboa,
joita projisoin työhuoneellani kattoon vertaillen
kuvioita ja värejä. Valitsin lopulliseen teokseen
kymmenen goboa, jotta jokaisessa valaisimessa
olisi oma yksilöllinen kuvionsa.
Gobot valmistettiin suunnitelmani ja mallikuvan
pohjalta Hedtecin kautta Belgiassa. Gobojen
tekijät oli vaikea saada ymmärtämään, että pyrkimyksenäni oli saada aikaan pehmeitä, sopivan
epätarkkoja kuvia, joita voisin yhdistellä suuremmiksi sommitellullisiksi kokonaisuuksiksi.
Ensimmäiset gobot jouduinkin hylkäämään,
koska valmistaja oli terävöittänyt lähettämiäni
kuvioaiheita ja muuttanut niiden värimaailmaa
oman makunsa mukaan.
Valoteoksen idea syntyi rakennuksen Kotatyönimestä. Se sai minut ajattelemaan mitä
kodasta näkyy, ja ensimmäisenä mieleeni tuli
tähtitaivas. Tutkin teosta suunnitellessani kirjallisuutta pohjoisesta tähtitaivaasta. Tästä
lähtökohdasta toteutin kattopintoihin vapaasti
tulkiten tähdistöjä muistuttavat, maalaukselliset
projisoinnit, jotka suuntasin eri kerroksissa kattojen keskiosaan. Näin korostin kuvion avulla
jatkuvuuden ja avaruudellisuuden tunnetta ker-
roksesta toiseen. Sisällä lasiseinän ja -kaiteiden
ansioista projisoinnit peilautuvat ja monistuvat
laajentaen teoksen tilaan. Ulkoa katseltaessa
valoteos näkyy pitkälle rakennuksen ympäristöön. n
Aalto Inn, Otaranta 4, Espoo
Tilaaja
KOy Otaniemen tiedeasunnot
Rakennuttaja
Espoon kaupunki, Tilakeskus-liikelaitos
Arkkitehti
Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy,
pääsuunnittelija arkkitehti Tuomo Siitonen,
projektiarkkitehti Virve Kaartoluoma
Sähkö- ja valaistussuunnittelu
Yhtyneet Insinöörit Oy
Valaistuskonsultointi
Cadvance Erkki Rousku
Taiteellinen valaistussuunnittelu
Kuvataiteilija Jaakko Niemelä
www.osram.com
OSRAM LEDVANCE® AREA
? valaisee ja valottuu tasaisesti
Valaisin sopii mm. auloihin, yleisvalaistukseen,
kokoushuoneisiin ja toimistoihin. LEDVANCE® AREA
täyttää EN 12464-1 (2011) -standardin mukaiset
valaistusvaatimukset. Saatavilla 600 x 600 mm ja
1200 x 300 mm, värilämpötiloissa 3000K ja 4000K.
Valaisin voidaan asentaa alas laskettuun kattoon tai
ripustaa. OSRAM myöntää LEDVANCE®-valaisimille 5
vuoden takuun.
Takuuehdot osoitteessa www.osram.com/guarantee
Auroransilta loistaa
Teksti: Tom Schneider, WSP Finland Oy, Design Studio
W
SP Finlandin suunnittelema, rakennusteknisesti uraauurtava Auroransilta
avattiin käyttäjille 24. marraskuuta
2012. Noin 165 metrin pituinen kevyen liikenteen
silta ylittää Helsingin Nordenskiöldinkadun, joten
se sijaitsee liikenteellisesti ja kaupunkikuvallisesti
merkittävässä paikassa. Lähistöllä sijaitsevien
urheilustadionien omaleimainen arkkitehtuuri
tuli huomioida suunnittelussa. Nordis-nimisellä
ehdotuksella suunnittelukilpailun voittanut
WSP:n työryhmä halusi, että silta kunnioittaa
stadionien kaupunkikuvallista ilmettä linjakkaana
rakenteena. Auroransillan viiden metrin levyinen
kulkuväylä on tavallista leveämpi: sitä voidaan
tarvittaessa käyttää myös hiihtolatuna. Vaaleapintaiset kaaret ovat yli 50 metrin pituisia, ja ne
kurottavat noin 20 metrin korkeuteen. Vaaleista
kaaristaan tunnistettava Auroransilta on vakaa
ja heilumaton. Vaikka betonikansi on ohut, se ei
värähtele kulkijoiden alla.
10
VALO 1/2013
Valon rooli
J
o kilpailuvaiheen ehdotuksessa valoa
pidettiin tärkeänä osana sillan suunnittelua.
Ulkomuotoa hallitsevat teräksiset tukikaaret
oli saatava loistoon pimeälläkin. Lisäksi kannen
ja kaiteen virtaviivaista ja dynaamista muotoa
haluttiin korostaa käsijohteeseen integroidulla
ledivalaistuksella. Suunnittelun ja rakentamisen
aikaisista haasteista huolimatta kilpailuvaiheessa
valaistukselle asetetut odotukset täyttyivät kaikilta osin, ja upea silta loistaa kaupunkilaisten ja
matkailijoiden iloksi.
Auroransillan valkoiset kaaret luovat alueen
ympäristölle identiteettiä, ja jo muutaman kuukauden jälkeen silta on tullut osaksi kaupunkilaisten arkea. Näin merkittävää maamerkkiä ja kaunista rakennetta ei yksinkertaisesti voida pitää
pimeänä, vaan sille tulee antaa arvoisensa lois-
tokkuus vuoden ja vuorokauden ympäri. Syntyy
pimeän ajan identiteettiä, joka elämysten ja
muistojen lisäksi luo turvallisuutta ja kodikkuutta.
Häikäisemättömän häikäisevä
julkisivuvalaistus
K
aarien muoto haluttiin nostaa esiin kauniina esineenä. Suurimpana haasteena oli
löytää valaistusratkaisu, joka ei aiheuttaisi
häikäisyä sillan yli, alitse tai ympärillä kulkeville.
Hyvin varhaisessa vaiheessa päädyttiin siihen,
että paras tapa toteuttaa sillan julkisivuvalaistus
on käyttää gobolla varustettua valonheitintä,
jolla valo saadaan rajattua tarkasti valkoiselle
kaarelle. Näin valoa on ainoastaan siellä missä
sitä tarvitaan, ja valosaasteen määrä on minimaalinen. Opticalight LP 150 osoittautui parhaaksi
vaihtoehdoksi tarkkaan valokuvaan perustuvan
gobon valmistustekniikan ansiosta. Lisäksi valaisin on ilmeetön ja saadaan sulautumaan ympäristöön huomiota herättämättä. Valonlähteenä
valaisimessa on 150 W monimetallilamppu.
Kuva: Juhani Eskelinen
VALO 1/2013
11
Valaistuksella luodaan alueelle pimeän ajan identiteettiä.
Kuva: Ari Kujala, WSP Finland Oy, Design Studio
Suunnitteluvaiheessa haluttiin löytää kaarelle
sopiva luminanssitaso ja värilämpötila. Tätä
varten järjestettiin koevalaistus. Teräksisestä
kaaresta oli teetetty valkoinen koekappale,
joka nostettiin 20 metrin korkeudelle Norden
skiöldinkadun ja Auroranportin risteysalueella.
Se valaistiin maasta käsin valotehokkaalla ledivalonheittimellä. Valonheitintä säätämällä pystyttiin
määrittämään tarkasti, millä valaistusvoimakkuudella kaaren pinnan luminanssitaso oli optimaalinen. Koevalaistuksen tuloksena päätettiin
tavoitella noin 30 luksin valaistusvoimakkuutta
koko kaaren pinnalla. Lämpimänsävyinen 3 000
kelvinin monimetallilamppu todettiin koevalaistuksessa toimivammaksi kuin 4 200 kelvinin
lamppu, joka olisi ollut liian kylmä kadun suurpainenatriumvalaistuksen rinnalla.
Koko kaarirakennelman tasaiseen valaisemiseen 30 luksin valaistusvoimakkuudella tarvittiin
yhteensä kymmenen valonheitintä, jotka sijoitettiin neljään eri pylvääseen. Yhden valonheittimen
lampputeho on 150 W. Kaaren itäistä julkisivua
12
VALO 1/2013
valaisevat neljä heitintä sijoitettiin olemassa
olevaan yhteiskäyttöpylvääseen. Länsipuolelle
sijoitettiin neljä heitintä Opticalightin erikoisratkaisulla pylvään päälle pinoten, jolloin pylvään muoto säilyi linjakkaana. Sillan pohjois- ja
eteläpuolelle sijoitettiin lisäksi yhdet heittimet
kummallekin puolelle valaisemaan valkoisen
kaaren päätypintoja. Nämä valaisimet asennettiin pylväisiin.
Julkisivuvalaistuksen rakentaminen eteni vaiheittain. Ensiksi valonheittimet asennettiin pylväisiin
ilman lasista gobolevyä. Valaisimien suuntauksen
jälkeen pidettiin jälleen koevalaistus, jossa varmistettiin, että tavoiteltu luminanssi
taso toteutui.
Tässä vaiheessa ilman goboja olevien valaisimien
häikäisyongelma oli selvästi havaittavissa ja
huomattiin, että oli välttämätöntä rajata valonheittimistä lähtevä valo. Opticalightin edustajat
kävivät paikan päällä valokuvaamassa valaisimien
näkemät lasigobojen valmistusta varten. Lasigobot suunniteltiin niin, että kaikki valkoisen
kaaren osat ovat valossa ja kaikki muu rajattiin
pois. Lopuksi Opticalightin edustaja kävi asentamassa gobot ja hienosäätämässä valonheittimien
suuntaukset. Muutamia kuukausia kellertävässä
hajavalossa olleet teräskaaret saivat kaivatun
valkoisen loisteen.
Virtaviivainen kaidevalaistus
V
alkoisten teräksisten kaarten kannattelemalle ohuelle betonikannelle suunniteltiin kallistetut lasikaiteet, jotka antavat
kannelle virtaviivaisen ja dynaamisen muodon.
Virtaviivaisuutta haluttiin korostaa kaiteen käsijohteeseen integroidulla valaistuksella. Kaidevalaistuksen tarkoituksena oli myös varmistaa
turvallinen liikkuminen sillalla.
Kaidevalaistuksessa käytettiin Meltronin omaa
valoprofiilia, joka koostuu vahvasta polykarbonaattirungosta ja Citizenin lediliuskoista. Näissä
liuskoissa ledipisteet on sijoitettu hyvin lähekkäin
toisiinsa nähden, jolloin opaalin polykarbonaatti
rungon pintaan saadaan hyvin tasainen valopinta eikä erillisiä ledipisteitä ole havaittavissa.
Valo
profiilien ympärille rakennettiin millimetrin
tarkkojen suunnitelmien mukainen erikoismaalatuista teräksisistä U-profiileista ja käsijohteeseen
hitsatuista teräslapuista koostuva kiinnitysjärjestelmä. Kaiteeseen asennettiin yhteensä 226
kappaletta reilun metrin pituisia ledivaloprofiileja. Valaisimien virtalähteet sijoitettiin kaiteen
ulkopuolella sijaitseviin koteloihin.
Kaupunkilaisarjen elämys
Valmistuotteita tähän tarpeeseen ei löytynyt,
joten suunnittelussa päädyttiin räätälöityihin
ledivalaisimiin. Valaistussuunnittelutehtävä
muuttui hetkeksi tuotesuunnittelutehtäväksi.
Valaisinosien rakenteen suunnittelussa tuli pyrkiä
ilkivallankestävään ratkaisuun, joka kuitenkin
sulautuisi kaidekokonaisuuteen. Tärkeänä pidettiin myös, että yksittäiset häikäisevät ledipisteet
saataisiin häivytettyä. Kaidevalaistuksen rakentamiseksi tarvittiin paikallinen ledivalaisimien
valmistaja, joka kykenisi toimittamaan sillalle
räätälöidyn ledivalaistusjärjestelmän, ja näin
alkoi yhteistyö MTG-Meltron Oy:n kanssa.
K
aidevalaistus luo sillalle ympäristöstään
erottuvan poikkeuksellisen valotilan,
jonka ylitse kaartuvat loistokkaat valkoiset teräskaaret. Auroransillan yli käveleminen on
elämys. Sillan muodot hahmottuvat eri tavoin
eri suunnista ja yllättävät kulkijan joka kerta.
Tämän voi jokainen päiväsaikaan sillalla kävelevä
kokea. Pimeällä sillan muodot piirtyvät ylväästi
taustaansa vasten, ja silta erottuu arkisesta katuympäristöstä mielenkiintoa herättäen. Auroransilta ei jätä kylmäksi. Se on kaupunkilaisarjen
kokemus, joka kannattaa kokea! n
Pimeällä sillan muodot piirtyvät ylväästi taustaansa vasten, ja silta erottuu arkisesta katuympäristöstä mielenkiintoa
herättäen. Kuva: Ari Kujala
Auroransilta, Helsinki
Asiakas
Helsingin kaupunki, Rakennusvirasto,
Helsingin Energia
Siltasuunnittelu
WSP Finland Oy / Sami Niemelä
(pääsuunnittelija)
Valaistussuunnittelu
WSP Finland Oy / Tom Schneider,
Pöyry Finland Oy / Teemu Skogberg
(sähkösuunnittelu)
Urakointi
Pääurakoitsija: Lemminkäinen Infra Oy
Aliurakoitsija (kaari): Rautaruukki Oyj
Aliurakoitsija (kaide): Kalajoen Teräs Oy
Sähkö- ja valaistusurakoitsija: Suomen
Energia-Urakointi Oy
Valaistustekniikka
Julkisivuvalaistus: valonheittimet 10 kpl,
Opticalight LP 150, 1 x 150 W HIT-CE (monimetalli) ja erikoispylväät 3 kpl, Tehomet Oy
Kaidevalaistus: lediprofiilit 226 kpl, MTGMeltron Oy, profiilijärjestelmä 36, Citizen led
Kaari: valonheittimet 5 kpl, Louis Poulsen
SPR12, 1 x 35 W HIT-CE (monimetalli)
Pylväsvalaistus: 5 kpl, Louis Poulsen Icon Mini
Opal, 1 x 70 W HIT-CE (monimetalli)
Päällekkäin pinotut gobovalonheittimet sulautuvat linjakkaasti ja eleettömästi ympäristöön. Kuva: Ari Kujala
VALO 1/2013
13
Limingan kirjasto
Projektit
Teksti: Ari Järvinen, Arkkitehtitoimisto Järvinen&Kuorelahti Oy Kuvat: Pekka Elomaa, arkkit. SAFA
L
iminka on kuuluisa lintupitäjä PohjoisPohjanmaalla, noin 30 km Oulusta etelään päin. Limingan kirjasto sijaitsee aivan
kunnan keskustan sisääntulotien varressa, ja
se on kuntalaisille ensimmäinen varsinaiseksi
kirjastoksi jo alun perin suunniteltu rakennus.
Kirjasto avattiin yleisölle heinäkuussa 2012,
ja se on siitä lähtien ollut erittäin ahkerassa
käytössä.
14
VALO 1/2013
Arkkitehtoninen konsepti
K
irjasto muodostuu pääosin kolmesta
osasta. Kirjaston saliosa on ?lintuauran?
muotoinen avoin tila, jonka päälle on
laskettu suuri siipimäinen katto. Auran kärki
toivottaa kuntakeskukseen saapuvan tervetulleeksi. Kuntakeskuksesta päin katsottuna auran
avoin lasiseinä vastaanottaa kuntalaiset syliinsä.
Pohjois-Suomen pimeässä talvi-illassa altapäin
kauttaaltaan epäsuorasti valaistu katto näyttää
nousevan siivilleen. Kirjastoa palvelevat työ
tilat
ovat auran kyljessä kahdessa kerroksessa. Sisäänkäyntiosa ja nuorten toimintatila ovat muistumia
maaseutupitäjän peltojen tutuista aitoista. Auran
syli jatkuu sisältä ulos kuntalaisten yhteiseksi
toriksi. Kirjasto on suunniteltu mahdollisimman
muuntautumiskykyiseksi kulttuuritaloksi niin tilallisesti kuin teknisestikin.
Valaistuksen toteutus
M
uuntojoustavuuden varmistamiseksi
saliin rakennettiin asennuslattia. Yleisja hyllyvalaistuksen sekä laitesähköistysten muutokset ovat asennuslattian ansiosta
helpommin ja kustannustehokkaammin toteutettavissa perinteiseen ratkaisuun verrattuna.
Salin yleisvalaistus toteutettiin kirjahyllyjen päältä
epäsuorasti valonheittimillä (monimetallilamput
VALO 1/2013
15
70 W ja 150 W). Tuloksena oli mahdollisimman
puhdas ja ?leijuva? sisäkaton ilme. Valonheittimet toimivat myös kirjaston suunnattavina
kohde- ja näyttelyvalaisimina, ja niiden suuntaus tehtiin huolella parvelle tulevan häikäisyn
välttämiseksi. Näin saatiin myös katon luminanssi
mahdollisimman tasaiseksi. Kirjahyllyihin asennettiin hyllyvalaisimet (T5-loistelamppu), ja hyllyjen päälle suunniteltiin välikatto, jonka alle
valaisinten johdotukset saatiin piiloon ja jonka
kautta asennuksia on helppo muuntaa. Sekä
hyllyjen päällä olevat valonheittimet että hyllyvalaisimet varustettiin liitosjohdoilla ja pikaliittimillä, joten hyllyjen paikkaa on helppo muuttaa
valaisimien siirtyessä niiden mukana. Turva- ja
poistumistievalaistus toteutettiin myös hyllyihin
asennetuilla valaisimilla.
Limingan kirjasto
Tilaaja: Limingan kunta
Pääsuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Järvinen&Kuorelahti Oy / Ari Järvinen, pääavustaja Jari Kuorelahti.
Muut avustajat Leena Kuorelahti, Mikel Aizpuru, Iida Räsänen / Arkkitehtitoimisto Järvinen&Kuorelahti Oy
sekä Joni Inkala / Arkkitehtitoimisto Huttu-Hiltunen Oy
Rakennesuunnittelu: Insinööritoimisto Säkkinen Ky / Kalevi Säkkinen
LVI-suunnittelu: Arkins Suunnittelu Oy / Kari Sarkkinen
Sähkösuunnittelu: Insinööritoimisto Palosaari Oy / Lauri Palosaari
Sisustussuunnittelu: Arkkitehtitoimisto Järvinen&Kuorelahti Oy / Ari Järvinen
Rakennuttajakonsultointi: ISS Proko Oy / Aaro Kemppainen
Pääurakointi: Hartela-Forum Oy
Sähköurakointi: Kuusisalo Oy
IV-urakointi: Oulun Ilmastointi ja Eristys Oy
RAU-urakointi: Fidelix Oy
Valaisimet: Fagerhult Oy / Lasse Räisänen
16
VALO 1/2013
Kattopinta jatkuu katkeamatta sisältä ulos suureksi sisäänkäynnin katokseksi. Ulkopuolella se
valaistaan maahan upotetuilla valaisimilla, jotka
on varustettu mattapintaisilla laseilla häikäisyn
estämiseksi. Julkisivuvalaistus toteutettiin tontin
ja rakennuksen ympäri kiertävän pystysäle
aidan
ja seinän väliin asennetuilla pysty
suuntaisilla
loistelamppuvalaisimilla. Torialue on valaistu
pollarivalaisimin. n
= yli 1000 valaisinta
= 100?1000 valaisinta
= alle 100 valaisinta
Tiesitkö, että...
Jo 75 000 Philipsin ledivalaisinta
valaisee kulkuväyliä yli 200
pohjoismaisessa kunnassa.
Valaistusratkaisumme lisäävät turvallisuutta ja viihtyisyyttä. Ne ovat myös kestäviä.
Lediratkaisut säästävät jopa 80 % energiaa
perinteisiin HPL-asennuksiin verrattuna.
Tutustu: www.philips.fi/lighting
Teknillisen korkeakoulun
päärakennuksen peruskorjaus
Projektit
Teksti: Mika Förell ja Kirsti Pakkanen, Projectus Team Oy Kuvat: Mika Förell
M
onien teekkaripolvien opinnot ovat
käynnistyneet Teknillisen korkeakoulun
(nyk. Aalto-yliopisto) vuonna 1963 valmistuneessa päärakennuksessa. Moni fuksi ei
matematiikan ja fysiikan peruskursseja suorittaessaan ehkä kuitenkaan ajatellut, että kyseinen
rakennus on yksi tunnetuimpia Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia.
Päärakennuksen ja siihen kiinteästi liittyvien arkkitehti- ja maanmittausosastojen sekä uusimman
U-osan (kokonaispinta-ala noin 50 000 br-m2)
kokonaisvaltaisen peruskorjauksen suunnittelu
käynnistyi keväällä 2009 ja jatkuu vuoteen 2015
asti. Toki kuluneen viiden vuosikymmenen aikana
tiloissa oli tehty jonkin verran uudistuksia ja täy-
18
VALO 1/2013
dennysasennuksia, mutta tilojen yleisilme oli
säilynyt lähes ennallaan. Ainoastaan hallintosiipi
ja siihen kuuluva opiskelijaravintola keittiöineen
oli peruskorjattu 2000-luvulla.
Toiminnallisesti rakennus koostuu opetus- ja
toimistotiloista sekä luentosaleista. Laboratoriotoiminta on jo siirtynyt tai pikkuhiljaa siirtymässä muihin Otaniemen rakennuksiin. Rakennuskompleksin uusimmassa osassa on vielä koko
Otaniemen kampusta palveleva atk-keskus, joka
toi oman vivahteensa peruskorjaukseen, sillä
lähes kaikki muihin rakennuksiin lähtevät atkrunkokaapelit kulkivat peruskorjattavien tilojen
kautta.
Tilojen käyttötarkoitus säilyi suurelta osin
en
nal
laan, vaikka tilamuutoksiakin tehtiin. Pien
opetustiloja rakennettiin lisää, ja opiskelijat
saivat kokoontumistilakseen 24 h vuorokaudessa
avoinna olevan HUB-tilan entisen fysiikan laboratorion paikalle.
Peruskorjauksen tavoitteet
V
aikka rakennuksella ei olekaan vahvistettua suojelustatusta, viranomaiset suhtautuvat siihen kuten suojelu
kohteeseen.
Suunnittelun lähtökohtana oli, että rakennus- ja
talotekniikan muutostarpeet pitää pystyä ratkaisemaan siten, ettei kohteen rakennustaiteellinen
arvo vähene.
Yleisiksi suunnittelutavoitteiksi asetettiin
? tilojen yleispätevyyden parantaminen
? koko talotekniikan uusiminen
? palo- ja henkilöturvallisuuden parantaminen
? kuluneiden osien kunnostaminen tai uusiminen.
Hieman kärjistäen sähkö- ja valaistussuunnittelun
tavoitteena oli, että kaiken pitäisi näyttää samalta
kuin ennenkin, mutta toisaalta kaikki nykyaikaiset
palvelut pitäisi olla käytettävissä, ja energiankulutustakin pitäisi pyrkiä pienentämään.
Siksi pulmana ei ollutkaan se, minkälaisia moderneja valaisimia tai valaistusratkaisuja valittaisiin, vaan pikemminkin se, että yleisvaikutelman
pitäisi olla samanlainen kuin ennenkin. Hehkulamppujen käytöstä oli pääosin luovuttu jo
aikaisemmin, ja niitä oli korvattu erilaisilla pienoisloistelampuilla, joista kaikki eivät kuitenkaan
kokonsa takia oikein soveltuneet ko. valaisimiin.
Alkuperäiset valaistusratkaisut
A
lvar Aallon arkkitehtuuria on tutkittu
paljon, ja hänen valokäsityksestään
on tehty väitöskirjakin (Taivaskattoinen huone. Ylävalon tematiikka Alvar Aallon
arkkitehtuurissa 1927?1956, Markku Norvasuo
2009). Aallon arkkitehtuurille tyypillisiä ratkaisuja
on toteutettu tässäkin kohteessa muun muassa
käyttämällä kattoikkunoita.
Kohteessa on runsaasti Alvar Aallon suunnittelemia valaisimia, joiden valonlähde on alun
perin ollut useimmiten hehkulamppu. Toki loistelamppuvalaisimiakin oli käytetty jo 60-luvun
alkuperäisasennuksissa, mutta lähinnä vain
käytävillä, opetustiloissa ja teknisissä tiloissa.
Näistäkin valaisimista esimerkiksi käytävien ja
piirustussalien valaisimet olivat Aallon piirtämiä.
Perusperiaatteeksi otettiin, että alkuperäisiä loistelamppuvalaisimia ei juurikaan lähdetty kunnostamaan, vaan ne korvattiin entisille paikoilleen
sijoitetuilla uusilla valaisimilla. Mikäli huoneen
käyttötarkoitus muuttui täysin, valaisinsijoitukset
ja -tyypit määriteltiin yhteistyössä arkkitehdin
kanssa ottaen huomioon tilan ominaispiirteet.
Sen sijaan lähes kaikki Aalto-valaisimet säilytettiin entisillä paikoillaan, ellei tilan käyttötarkoitus muuttunut aivan oleellisesti. Käytöstä pois
jääneitäkin Aalto-valaisimia käytettiin tarpeen
mukaan muissa tiloissa, jotta saatiin yhtenäinen
valaistusratkaisu esimerkiksi useammasta tilasta
yhdistettyyn suurempaan tilaan. Myös uusia alkuperäisen mallin mukaisia valaisimia valmistettiin.
Loistelamppuvalaisimet
T
oimistohuoneiden valaistus on toteutettu
entisille paikoilleen ikkunasyvennyksiin
asennetuin loistelamppuvalaisimin, jotka
on varustettu pienluminanssihäikäisysuojilla. Itse
valaisin on piilossa huoneesta katsottuna. Lisäksi
toimistohuoneissa on Alvar Aallon suunnittelemat kattovalaisimet.
Käytävien valaistus on toteutettu epäsymmetrisin
loisteputkivalaisimin. Pääosin ikkunattomissa
käytävissä on opetustilojen puolella ylälasit,
joista käytäville tulee jonkin verran luonnon
valoa. Alkuperäinen valaisinjono oli suunniteltu
sopimaan alakattojakoon, joten oli selvää, ettei
vastaavaa tehdasvalmisteista valaisinta olisi saatavilla. Yhteistyössä Fagerhult Oy:n kanssa suunniteltiin alkuperäispiirustusten pohjalta korvaava
valaisin, joka perustui Ligne-valaisimen runkoon.
Sama epäsymmetrinen valonjako säilytettiin,
mutta valaisinta madallettiin, jotta alakaton yläpuolelle saatiin lisätilaa talotekniikalle. Osaan
käytävä
valaisimista integroitiin lisäksi turvavalo.
Valaistuksen ohjaus
V
alaistuksen ohjaukseen käytetään koko
peruskorjausalueen kattavaa KNXväyläohjausjärjestelmää. Toimistoissa
läsnäoloilmaisimet ohjaavat valaistuksen lisäksi
myös ilmanvaihtoa. Lisäksi ovenpielestä löytyy
perinteinen valokytkin. Arkkitehti olisi mielellään
säilyttänyt 50 vuotta vanhat kytkimetkin, mutta
niitä ei sentään jätetty kuin ns. museohuoneisiin.
Opetus- ja kokoontumistilat varustettiin ajanmukaisilla DALI-ohjausjärjestelmillä, ja suurien
auditorioiden himmenninjärjestelmät uusittiin.
Toimistohuoneiden valaistus on toteutettu entisille
paikoilleen ikkunasyvennyksiin asennetuin loistelamppuvalaisimin.
Toimistohuoneissa on lisäksi Alvar Aallon suunnittelemat kattovalaisimet.
Käytäviin suunniteltiin alkuperäispiirustusten pohjalta
uudet valaisimet.
VALO 1/2013
19